Issuu

Enemmän Irti .u~eltamlsesta

•

ALENNUKSET NORMAALEISTA VENEMATKAHINNOISTA:

ARGONAUTI FIN' ANDIA DVI-sukellu. .euran avulla! Argonaut/Finlandia DVI-sukellusseuratoiminnan avulla sukeltamisestasi tulee monipuolisempaa, taloudellisempaa ja hauskempaa. Maailman laa· jimman sukelluskauppojen, sukel· luskeskusten ja sukelluskouluttajien järjestön PADI:n toimivana jäsenenä ARGONAUT I FIN· LANDIA I DVI auttaa Sinua ~~\.;~::": löytämään sellaiset sukel~,' ~"t. lusmahdollisuudet, jotka so· ~"'\I(~;'~ pivat juuri Sinulle parhaiten ja ~~~*~ tarjoavat vaatimustesi mukaiset .~~ " palvelut, välineet ja sukelluskoh~ teet. Tämä merkitsee Sinulle entistä parempia sukelluksla pienemmillä kulullla. Ennen kaikkea se säästää aikaasi - Sinun ei tarvitse enää juosta kaiken tarvitsemasi perässä aina itse

1 matkan lippu

•

• • • • • • •

ARGONAUT/FINLANDIA tekee sen puolestasi - edullisesti!

• •

10 matkan vihko ALENNUKSET ILMANTÄYTÖISTÄ:

KANSAINVÄLISET EDUT (PADI/DVI): •

Alennuskuponklvlhko, jonka arvo alennukslna on yli 12000 markkaa. Etukupongit voidaan klytUl1 eri puoll"a maailmaa OVI·sukelluskeskukslssa. • Yksi ilmainen IImantlyttökuponkl Argonaut Pro Olve Shoplssa. • Yksi 10% alennuskuponkl vallntasl mukalse"e Argonaut Pro Olve Shopln jlrjestlmllle sukelluskurs.llle (EI KouluttajakurssIlle). • OIVING VENTURES MAGAZINE (engl.) kotIIn Ilhetettynl neljästi vuodessa. • Kansalnvlllnen OVI-jlsenkorttl vuodeksi kerrallaan. VuosUtaln jäsenille lähetetään uusi jäsenkortti automaattisesti jäsenmaksun saavuttua tlllllemme. • OVI matkalaukkumerkit (2 kpl). Yllä mainitut jlsenedut Ilhettää PAOIIOVI jlsenllle suoraan Kaliforniasta USA:sta.

•

ALENNUKSET NORMAALEISTA VÄLINEOSTOISTA: JOKO 15% hyvltykslnl Argonautln tarjoamista palveluista kutenvenelIput, IImatlytöt, korjaukset ja koulutuskurssit (kursseista alennus on enlntäln 50% normaa"sta kurssihinnasta) TAI 10% kltelsalennus ostaessasl sukellusvälIneet joko Argonaut·lllkkelstä tai postitse.

75,500,-

------------_._------------~..

LIITY MUKAAN! Palauta kUDonki meille _ Jo tänään! . . - tämä .- -. tävtettvnä .. .

Haluan liittyä Argonaut/Finlandia/OVI·sukellusseuraan. Lähettäkää minulle heti arvokas jäsenpakettinl, joka sisältää sekä kansainväliset että Argonaut/Flnlandlan tarjoamat etuudet. Olen maksanut jäsenmaksunl pankkiin --.--1_ _ 198__ (150,- yhdeltä jä· seneltä, 240,- koko perheeltä kaksi tai useampia samassa taloudessa asuvia per· heenJäsentä). Olen jo OVI InternationaIin jäsen. Lilttäkää minut Argonaut/Finlandia sukelluskerhon jä· seneksi, ja lähettäkää minulle lisäetupakettini. Olen maksanut pankkiin --.--1_ _ 198_ (110,- yhdeltä jäseneltä, 200,- koko perheeltä). Lähettäkää minulle lisätietoja Argonaut/Finlandia/OVI:n jäsenyydestä. hauskalta Ja mielenkiintoiselta, mutta haluan tietää enemmän!

o o

I I I

I I I I

Lähiosoite: _ _______ _ _ ____ ____________ Postiosoite: _____________ ___________ _ _

Maksutapa:

LISÄEDUT (ARGONAUT/FINLANDIA):

OVI·hlnta

90,650,-

Ilmalitra 2,1,50 Ilmakortti (100 1) 125,80,10% alennus kaikista välinehuolloista (osat JA työ), SEKÄ ruuhka·aikana etusija OVI· jäsenille. 250 markan alennus kaikista normaaleista sukellusmatkalomlsta jotka tilataan Argonaut/· Finlandia Matkatoimiston kautta, SEKÄ V.I.O. (Very Important Olver) ·etusija kun matka tilataan Argonaut/Flnlandlan Sukellusmatkaosastolta. 10% alennus kalkista välinevuokraukslsta. Maksuton alIasaika Argonautin allasvuoroilla Helsingin seudun uimahalleissa. HUOM! Allastilat ovat rajoitettuja; etukätelsllmoittautuminen soittamalla Argonautiln on tarpeen edun varmistamiseksi. SUKELLUSUUTISET (suomenkielinen), joka lähetetään jäsenten kotiin neljästi vuodessa. Argonaut/Flnlandla jäsenkortti (suomenkielinen), voimassa vuoden. 40% alennus kaikista Argonaut/Finlandla erlkoistilaisuuksista kuten V/A·fllmiesityksistä, sukellusmatkojen erltyistarjouksista ja muista vastaavista., 50% alennus pääsymaksuista kaikkiin Argonaut/Finlandla OVI Societyn kokouksiin, jolta normaalisti pidetään 4 kertaa vuodessa. Ilmainen laitesukelluskokeilu Argonaut/Flnlandian OVI·jäsenen ystävälle tai perheenjäsenelle (normaali hinta 30,-).

1986 ARGONAUT/FINLANDIA DVI JÄSENEDUT Tästä päivämäärästä alkaen kaikille Argonaut/Flnlandia Oivlng Ventures International Soclety:n aktllvljäsenlUe tarjotaan seuraavat edut:

NormaalIhinta

Pankki·

postislirtokuitti N:o _ _ _ _ _ _ _ __

. ARGONAUT/FINLANDIAlDVI, Fabianinkatu 5, 00130 Helsinki Puhelin (90) 655 515

~~~~WIA

Pankkiyhteys: SYP H:ki·Kaivopuisto, tili 221938 :J: 5180

----------------------------------

VUOSITILASTOT = SUSL:N KYSELYT SEUROILLE

URHEILU

SUKELTAJA 12. 12. 85

Vuositilastot Potkurin nosto Kiikareista Hanna Marj ut Varoitus VA-kalastus Sukeltajakilta Venttiilikierteistä Cousteau ja Siirilä Plymouth Sound Fort Bovisand Ragni Vauvasukellus The Great Barrier Reef

siv. 3 4 5

7 8

9 9 10 11

14 15 16 19 22

Kansi: Raputanssi Hannu Kukkonen Kunniamaininta Vuoden kuva -84

Lähetimme viime vuoden lopulla seurojen sihteerien vaivoiksi kyselylomakkeen. Utelimme yhtä ja toista. Vastauksiakin tuli. 80 seuraa, 58 % palautti täytetyn lomakkeen. Kun kyselyyn 1982 vastasi 48 %, on havaittavissa ymmärryksen lisääntymistä liiton uteliaisuutta kohtaan. Kiitos. KyselyiUä 1982 ja 1984 on hankittu tietoa. Tietoa on tarkoitus käyttää hyväksi parannettaessa liiton palveluja seuroille. Mitä tulee kysyä? Se alkaa olla kohtalaisen selvää. Milloin tulee kysyä? Vähän aikaisemmin kuin 1984. Ilmoitus piirille ja liitolle on voitava täyttää yhtä aikaa. Miksi sitten kaksi eri ilmoitusta? Siksi, että SVUL ja SVUL:n piiri ovat kiinnostuneita eri asioista kuin SUSL ja piirin sukellusjaosto. SVUL on kiinnostunut kaikille liitoille yhteismitallisista historiallisista tekijöistä, joilla määritetään menneen toiminnan laatu ja laajuus. SUSL on kiinnostunut vain meille ominaisista niin historiallisista kuin tulevistakin toimintatekijöistä. Meitä kiinostaa: MITÄ HALUTAAN TAPAHTUVAN. SVUL kyseee meiltä tulevaisuuden

toivomuksia liittotasolla - teidän vastaustenne pohjalta. Muistanette, että Roomaa ei rakennettu päivässä. Vastaukset toivomusten suhteen käsitellään kyselyn 1985 osalta valiokunnissa ja johtokunnassa talvella 1986 sekä kevätpäivillä. Ne ovat mukana toimintasuunnitelmassa 1987. Vain pieni osa asioista voidaan hoitaa jo 1986 kuluessa. LOMAKKEEN TÄYTöN LISÄKSI VOITTE LÄHETTÄÄ MUKANA AINA VAIKKA KUINKA PITKÄN SUORASANAISEN KIRJALLISEN ESITYKSEN (ei kuitenkaan Guinness-tarkoi tuksessa). Vuosien 1987 ja 1988 painopisteeksi on hyväksytty yhteisesti: SEURAT. Parannettu vuosi kysely 1985 tulee olemaan tärkeä lähde painopistealueen toteuttamisen suunnittelussa. Vain 1986 käsillä oleva HYVÄ tietoaines antaa kunnon perusteet toteuttaa tehtävä. Niitä, jotka eivät viitsi vastata, käsitellään kuin he eivät olisi vastanneet. Heidän suhteensa ei todellakaan panna arvaillen tikkua ristiin. Niin on marjat. KALE

*********************~

Kuluneen vuoden yhteistyöstä kiittäen, toivotamme jokaiselle

Rauhallista Joulua ja Onpistuneita sukelluksia vuodelle 1986 Leena Harkke Irma Niemelä

Eka Metsävuori Brita Ikävalko

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

~ ~ ~ 3

Potkurin nosto H arm,ajalla HISTORIAA MERENPOHJASSA "Englantilaiset olivat upottaneet seitsemän venettään Harmajan luo ja..." "Kuivasaaren läheisyydessä on räjäytetty sukellusvene ja kauppalaiva, Englannin lippu tangossaan. " "Saksalaisten noustessa maihin Hangossa siirtyi Helsingissä tuolloin ollut sukellusvenelaivue Helsingin edustalle, jossa laivueeseen kuuluneet huoltoalukset ja seitsemän sukellusvenettä upotettiin." " ... upottivat englantilaiset veneensä ja huoltoaluksensa räjäyttämällä ne 4.4. 1918 Harmajan eteläpuolella." H ylkysukell uksen perusmateriaal ina toimivat kirjalliset lähteet antavat useinkin hyvin niukan kuvan siitä, minkälainen kehitys ja tapahtumasarja johtivat haaksirikkoon ja missä tämä tapahtui tarkalleen. Helsingin edustalla, Harmajan luotsi aseman vieressä, lepää tänä päivänä hylkyjen jäännöksiä, joiden lukumäärästä ja tarkemmasta laadusta kenelläkään ei ole tietoa. Vuonna 1918 Helsingissä ilmestyi sotatilasta huolimatta sanomalehtiä. Helsingin siirtyminen punaisilta valkoisille aiheutti kuitenkin kahden viikon katkon näiden ilmestymiseen. Tämän jälkeen lehdistön mielenkiinto kohdistui itse vapautukseen ja sodan jatkotoimiin. Niin pieni asia tuolloin oli muutamien sukellusveneiden upottaminen muun sotamateriaalin ja ihmishenkien menettämisen rinnalla. Englantilaisten vähäinen mielenkiinto tapaukseen heijastunee Suomen varsin syrjäisestä asemasta sotanäyttämönä. Toisaalta upotukset kuvastivat englantilaisten kyvyttömyyttä arvioida Suomen sotilaallisen tilanteen kehittymistä eikä sellaista mielellään muistella. Sukellusseura Marinus aloitti säännölliset sukellukset alueella vuonna 1982. Tällöin seuran jäsenet tutustuivat mm. hylkyjen metalli- ja puurakenteisiin 5-15 metrin syvyydessä. Hylyistä löytyi mm. plokeja. lyijylevyjä ja kupariromua. Hylkyjen jäännökset sijaitsevat pääosin kahdella alueella, joista toinen on täynnä huoltoaluksen jäännöksiä. Tähän antaa viitteen mm. suuri määrä kivihiiltä ympäri hylkyä. 9. lokakuuta 1982 sukeltajat kohtasivat n. 6 metrin syvyydessä suuren laivanpotkurin ja an~urin. Mittauk4

sissa potkuri osoittautui nelilapaiseksi, noin 4 metriä halkaisijaltaan. Sen kunto oli hyvä, eikä siinä ollut kiinni juuri laisinkaan akselia. Potkurista laadittiin kevättalvella 1983 ilmoitus Puolustusministeriölle ja suositeltiin sen nostoa. Lupahakemusta perusteltiin mm. seuraavasti: ~'Mielestämme tällainen esine pitäisi saada nostettua ylös muistomerkiksi tuon ajan tapahtumista ... " Puolustusministeriö vastasi toukokuussa näyttäen nostolle vihreää valoa: "Puolustusministeriö on hankkinut asiasta Sotamuseon lausunnon, joka on katsonut potkurin museaalisen ja rahallisen arvon määrittämisen lähes mahdottomaksi ja että mikäli potkuri nostetaan, se olisi liitettävä puolustusvoimien museokokoelmiin." Nostotoimenpiteitä varten seuran tuli poijuttaa kohde, hankkia tarvittava nosto kalusto ja ennen kaikkea odotella sopivaa nostoilmaa. Suunnitelman mukaan potkuri tulisi kuljettaa Katajanokan satamalaituriin, josta ajoneuvonosturi voisi siirtää sen kuorma-auton lavalle. Sopivaa tilaisuutta noston suorittamiseen ei tarjoutunut kesien -83 ja -84 aikana. Vasta 11. heinäkuuta 1985 saatoimme illansuussa suunnata tukialuksemme keulan kohti Harmajaa. Tuolloin meillä oli mukanamme neljä 3 tonnin vahvuista taljaa sekä vaadittavat kiinnityskoukut ja muut välineet. Ankkurointi kohteen yläpuolelle tuli suorittaa + - 5 m:n tarkkuudella. Tämän jälkeen potkurin lapojen alitse kaivettiin tunnelit, joista vaijerit saatiin vedettyä lapojen ympäri. Potkurin kiinnittämiseen kului aikaa noin puolitoista tuntia. Tämän jälkeen alkoi tunnin hikinen pumppausurakka. Jyrähdellen potkuri irtosi pohjasta ja asettui tukialuksemme pohjaa vastaan. Ei kuitenkaan vaakasuoraan kuten toivoimme, vaan pystysuoraan. Tukialuksemme syväys muuttui taakan ansiosta kahdesta metristä kuuteen metriin. Tämä aiheutti vaikeuksia ohjattavuudessa, hidasti nopeutta kävelyvauhtiin ja vaati pysymään tarkasti väylän keskilinjalla. Kello 24 olimme kuitenkin jälleen laiturissamme Katajanokalla. Tuolloin oli edessä vielä potkurin laskeminen takaisin pohjaan laiturin kupeeseen. Tämä tehtiin käsikopelolla pilkkopimeässä ja mutaisessa vedessä aluksemme alla. 15. heinäkuuta saatoimme lähettää

kirjallisen selvityksen nostotöistä Puolustusministeriölle, SotamuseolIe ja Koeampumalaitokselle. Tästä käynnistyi jatkosuunnittelu potkurin lopulliseksi sijoituspaikaksi, jonka ratkeamista potkuri odottaa vankasti ankkurikettinkiin tuettuna laituriin nojaten. Yhteenvetona potkuriprojektista voi mainita muutamia avainseikkoja. Ensiksikin yhteistyö Puolustusministeriön, Sotamuseon ja Koeampumalaitoksen sekä sukellusseuran välillä on ollut saumatonta ja tasapuolista. Sukellusseura on voinut projektillaan aktivoida seuralaisiaan ja lisätä sukellusten mielenkiintoa. Toisena tärkeänä piirteenä on ollut projektin antama koulutus työskentelystä vaikeissa olosuhteissa raskaalla kalustolla. Kolmantena piirteenä on se henkinen tunne, jonka jokainen projektiin osallistunut on voinut tuntea saattaessaan Suomen historiaa valaisevan esineen muistomerkiksi myöskin kaikkien muiden kaupunkilaisten nähtäville.

TIMO KARKOLA MARINUS

Joulukeräys Postisiirto 1429 44-4

Invalidiliitto

Vesillä liikuttaessa tarvitaan hyvä kiikari Mikä sitten on hyvä kiikari? Ratkaisevia ovat optiikan laatu, suurennuskyky ja valovoima. Merikiikarin on syytä olla myös vesitiivis ja rakenteeltaan vahva. Laatu ja hinta kulkevat käsikädessä, mutta käyttöolosuhteet ovat niin vaativat, että kiikaria hankittaessa saavutettu "säästö" saattaa tulla hyvinkin kalliiksi. Kiikarin koko ilmaistaan suurennuksella ja objektiivin halkaisijalla esim. 8x 30, 7x 50, lOx 50. Merikiikariksi soveltuu parhaiten sellainen 7 x 50 -kokoinen kiikari, joka myös täyttää vaikeiden, kosteiden olosuhteiden asettamat laatuvaatimukset. Oleellista kiikarille on luonnollisesti sen suurennuskyky. Vesillä kiikarin suurennuksen on oltava sellainen, että veneen liikkuessakin näkee hyvin. Jos kiikari suurentaa liikaa, veneen keinunta häiritsee näkemistä. Paras mahdollinen merikiikarin suurennus on 7, korkeintaan 8 kertainen.

Valoivoima Merellä on usein huonot olosuhteet: sumuista, sateista ja hämärää. Joskus pitää nähdä lähes pimeässä. Kiikarin valovoiman tulee siis olla mahdollisimman suuri. Valovoiman ilmaisee kiikarin objektiivin halkaisijan ja suurennuksen välinen suhdeluku eli: Objektiivin halkaisija = suurennus eli esim. 50 7

= 72 = 49

Nyt on kuitenkin huomioitava, että kyseiset arvot ovat matemaattisia ja niiden suhteella saatava valovoimaa ilmaiseva luku on vain laskutoimituksen tulos. Todellisuudessa kiikarin valovoima on yleensä pienempi, kuin mitä laskemalla saadaan. Kiikarin laadukkuuden ratkaisee viimekädessä optiikan taso sekä prismojen laatu ja koko; ja tässä erottuvat laatukiikarit kiikareista. Kiikarin hankkijan on ostotilanteessa vaikea varmistaa minkälaiset

suhdeluku, .joka ilmaisee ns. lähtöpupillin halkaisijan (mm) valovoima (teoreettinen) on tämän suhdeluvun neliö ( = lähtöpupilli 2)

UUSI OSOITE

FABIANINKATU 13 00130 HELSINKI (90) 6121358

.""'=~==='M=-" E§§~ Sukellusvälineiden erikoisliike

prismat kiikarissa on, mutta seuraava "pikatesti" selvittää jotakin: Nosta kiikari silmien korkeudelle käsivarsien mitan päähän ja katso okulaareihin. Näet pienet valkeat täplät. Mitä terävämmät täplien reunat ovat, sitä parempi. Jos valkea "aukko" (lähtöpupilli) on reunoiltaan himmeä, ikäänkuin rajattu, on ilmeistä, että kiikarin prismat ovat liian pienet, eikä valovoima ole sitä, mitä objektiivin halkaisijan ja suurennuksen suhde ilmaisee. Jotkut ovat sitä mieltä, että keltaiset suodattimet kiikarissa parantavat näkyvyyttä lisäten valovoimaa. Näin ei kuitenkaan ole; valovoima pikemminkin vähenee, mutta keltainen väri voimistaa kontrasteja ja näin vaikuttaa siltä,· että näkyvyys paranee. Merkittävää kiikarin optiikan laadulle on myös kaikkien linssien heijastuksenestokäsittely (ns. AR-käsittely). Laatukiikareissa on kaikissa linssi- ja prismapinnoissa korkeatasoinen AR-pinta. Näkökenttä

Kiikarilla on saavutettava myös riittävä näkökenttä. Koska merellä liikuttaessa etäisyydet katsottaviin kohteisiin ovat pitkiä, on näkökentän laajuudessa pysyttävä kohtuudessa, muutoin näkötarkkuus kärsii. Suositeltavin näkökenttä on 120-150 m, n. kilometrin päähän katsottuna. 7 x 50 merikiikarit omaavat juuri tämän näkökentän. Suorakulma vai kattosärmä Prismakiikare.ita on rakenteeltaan kahdenlaisia: Ns. suorakulmaprismakiikari, joka on perinteinen, rungoltaan paksuhko malli ja ns. kattosär-

mäprismakiikari, joka on muodoltaan solakampi ja virtaviivaisempi. Suorakulmaprismakiikarissa kuvan plastillisuus on parempi ja näin etäisyyden arvioiminen on tarkempaa ja helpompaa. Mitä suurempi on kiikarin kannan leveyden (objektiivien väli) suhde okulaarien leveyteen, sen suurempi plastiIlisuus saavutetaan. Prismoja on 2 + 2 ja näin ollen tämä kiikari on altti impi vioittumaan kolhujen ja tärähdysten seurauksena. Kattosärmäprismakiikarissa prismoja on vain 1 + 1, joten herkkiä osia on kiikarin sisällä vähemmän. Tämä rakenne on hoikkuudestaan johtuen myös kätevämpi käsitellä. Säädöt ja tiiviys

Kiikarin silmäpuoleisissa linsseissä on kahta rakennetyyppiä: okulaarisäätöisiä ja keskisäätöisiä. Keskisäätöinen kiikari on helpompi ja nopeampi käyttää, mutta sitä ei koskaan saada niin vesitiiviiksi, kuin okulaarisäätöisen kiikarin rakenteen saa. Silmälasien käyttäjille on myös erikoisrakenteisia, "matalampia" okulaareja. Kiikari saadaan lähemmäksi silmiä silmälaseista huolimatta ja näin näkökenttä säilyy riittävänä. Kiikarin runko on yleensä kevytmetallia. Joissakin halvoissa kiikareissa on havaittu ilmiö, joka lyhentää huomattavasti niiden käyttöikää. Joistakin materiaaleista irtoaa, etenkin meri-ilmastossa, hapettumisen seurauksena aineita, jotka aiheuttavat linssin sisäpintoihin häiritsevän, vaikeasti poistettavan kalvon. Kiikarin valmistusmateriaaliin kannattaa siis kiinnittää huomiota. Saatavilla on myös kiikareita, joiden runko on päällystetty kumilla.

Käyttö: rannikkovartiosto sekä tutkimus- ja pelastustyöt jäänalainen tutkimus ja työskentely biologiset tutkimukset ja näytteet sukeltajien tarkkailu meripelastustoiminta kuivatelakka tarkistus

* * *

* *

EDUSTAJA SUOMESSA: Tmi Sekom PL 109 00141 Helsinki 90-626838 telex 12-1489 6

Erityisesti meriolosuhteisiin tällainen kiikari on suositeltava, koska kumi suojaa kiikaria paitsi suolavedeltä myös kolhuilta. Osta asiantuntija liikkeestä

Kiikari kannattaa aina hankkia asiantuntijalta. Liikkeestä, jossa myyjän tai esittelijän optisen alan ammattitaitoon voi luottaa ja jonka tietämys optisista laitteista on riittävä. Markkinoilla on useita laadukkaita kiikareita, joista vihjeiksi voi mainita joitakin: Japanilainen Zuiho (maahantuoja Kaukomarkkinat Oy) on hinnaltaan suhteellisen edullinen, "jokamiehen" laatukiikari. Erityisesti prismoihin on kiinnitetty huomiota Mirador-kiikarissa (samoin japanilainen, maahantuoja Stamy Oy). Laadukas, silti kohtuuhintainen kiikari on myös itävaltalainen Swarovski (maahantuoja Oriola Oy); mm. heillä on kumisuojattu merikiikari -malli. Saksalainen Leitz valmistaa markkinoiden tunnetuimpia ns. dialyyttikiikareita (kattosärmäprismakiikareita). Zeiss merikiikari sopii hänelle, joka haluaa kiikariltaan huippulaatua ja kestävyyttä kaija on valmis kissa olosuhteissa myös jonkin verran tästä maksamaan.

OPTISEN ALAN TIEDOTUSKESKUS Kaija Marin Asiantuntijana haastateltu: Optikkomestari Eero Lång

valvonta/tarkastus: putkien sisäpuolet ydinvoimareaktorit laiva runko ja peräsin laivatankit satamien ja telakoiden merialueet padot viemäri- ja vesijärjestelmät

* *

* * * * *

Torstai 17. 10., tavallinen kirkas syysaamu ja odotettavissa normaali työpäivä. Noin 9.45 soi puhelin ties jo kuinka monennen kerran. - Metsävuori, huomenta. - Montonen, Saaristomeren Merivartiostosta, terve, virka-asia. - No, terve, mitä mä nyt olen tehnyt? - Puhutaan niistä tekemisistä joskus toiste, mutta Kihdillä on hävinnyt Marttilan "Hanna-Marjut" ja tarvittaisiin 6-8 paria sukeltajia ja hyviä, vettä saattaa olla yli 50 metriä. - Lähtökynnys koska? - Kello 14.00 mennessä Ruskon kentällä. - Selvä, mä hälytän sukeltajat varusteineen ja soitan kun porukka on koossa niin sovitaan jatkosta. Hankkisitkos laivasta kuvia ja muuta tietoa jos ehdit. Moi. - Joo, yritetään hankkia, moi! Tästä puhelinkeskustelusta käynnistyi operaatio "Hanna-Marjut". Varsinais-Suomen piirin sukeltajat ovat muodostaneet hälytysorganisaation onnettomuustapauksia varten, joka karkeasti ottaen toimii seuraavasti: Viranomaisilla on kolme nimeä joihin he soittavat. Saatuaan jonkun näistä kiinni selvitetään tehtävä ja "tilaus", Vastuu joukon keräämisestä siirtyy tämän jälkeen sukeltajille itselleen. Kun tarvittu määrä on hälytetty ja sovittu kokoontumispaikka, ilmoitetaan asia "tilauksen" tekijälle, joka tulee sitten paikalle antamaan tarkemmat tiedot. Ylil. Montosen antamat tiedot riittivät kuvaamaan tilannetta. Välipuhelut tarkensivat kuvaa ja kello 14.00 mennessä olivat kaikki siihen asti saadut tiedot käytössä.

- Onnettomuus Hanna-Marjut niminen laiva oli lähtenyt Ahvenanmaalta sokerijuurilastissa illalla, eikä ollut aamuun mennessä tullut perille, eikä vastannut radiokutsuihin. Kihdiltä oli löydetty iso ölj yläiskä ja päivän mittaan vielä katettu, vesilastissa ollut pelastusvene sekä sekalaista tavaraa etelänpuoleisten saarten rannoilta. öljyläiskän läheltä pohjasta saatiin kaikuajolla hylkykaiku 35-40 metrin syvyydeltä.

Kaiku oli poijutettu laivalta ja helikopterista.

- Aktiivinen sukeltaminen Sukeltajat kokoontuivat kalustoineen annettuun paikkaan ja nimenhuuto antoi tulokseksi 13 täysin varustettua miestä. Kalusto ja joukko .lastattiin nopeasti helikopteriin ja siirtolento Kihdille alkoi. Perille päästyä todettiin jo ilmasta katsoen että keli oli vieläkin melko kova. Sukeltajat varusteineen laskettiin vinssillä Uiskon kannelle jossa heidät ilmoitettiin aluksen päällikölle, joka ilmoitti Merivartioston ' oman sukeltajan tekn. kapt.1tn. Antero Vuorisen ottavan sukellusvastuun. Vuorinen piti tilannekatsauksen ja samalla sovittiin sukelluskäytännöstä. Parisukellus, yhdysnaru, pinta köysi ja tarvittaessa puhelin. Iltapäivän hämärtyessä painui ensimmäinen sukeltajapari öljyiseen, harmaaseen vellovaan mereen. Uiskon heittämän poijun köyttä seuraten sukeltajat painuivat alemmas ja alemmas. Pohjaan tultuaan he saattoivat todeta naaran irronneen laivasta ja poukkoilevan pitkin pohjaa perunoiden, porkkanoiden ja sokerijuurikkaiden joukossa. Yritettyään jonkin aikaa hinata naaraa köysineen ja siihen kiinnitettyine kumiveneineen oli sukeltajan aika täynnä ja homma jäi siihen.

Heidän tultuaan pintaan ja raportoidessaan asiasta päätettiin naarata raskaammalla naaralla uudelleen laivaan. Näin tehtiin ja muutaman minuutin kuluttua oli naara jälleen kiinni. Seuraava sukelluspari lähti alas varmistamaan kiinnitystä ja mikäli mahdollista tekemään yleiskatsausta hylyn asennosta ja muusta asiaan kuuluvasta. Pari parilta jatkettiin sukeltamista tarkistaen viranomaisten antamat kohteet: ohjaamo, yläpuolen hytit, pelastuslautta löydettiin peräportaaseen sidottuna, ruuman luukkujen todettiin olevan auki, kölilinjan ja potkurin ehjän ja niin edespäin. Viimeinen sukelluspari nousi vedestä 19.45, näin olivat kaikki hälytysryhmään kuuluvat ja merivartioston edustajakin sukeltaneet osuutensa. Helikopteri ilmestyi pimeältä taivaalta 2l.30, ripeästi toimien saatiin koko joukko kalustoineen nostettua puolessa tunnissa. Turun lentokentällä oltiin kello 23.00 ja niin oli tapaus "Hanna-Marjut" meidän kohdaltamme sillä kertaa ohi. Harrastesukeltajat olivat jälleen kerran osoittaneet valmiutensa lähtöön lyhyellä varoitusajalla ja kykeneväisyytensä sukeltamiseen ikävissäkin olosuhteissa. Jatkosukelluksista annettiin seuraavana aamuna varoitus, joka päivemmällä peruutettiin, kun tutkimukset siirrettiin laivaston ja merivartioston sukeltajille. Käytännössä olisi useamman päivän jatkuva sukeltaminen ollut melko mahdotontakin, se jokapäiväinen leipätyökin kun on hoidettava ja kaikkien työnantajat eivät ehkä olisi "ymmärtäneet" tilannetta.

- Uudet tuulet Nämä "muut" tarkistivat turkulaisten antamat tiedot ja jatkoivat siitä eteenpäin tunkeutuen myös laivan sisälle syvemmälle. Sukeltaminen tuotti sikäli tulosta, että yksi onnettomuuden uhreista löydettiin laivan keittiöstä. Mitään muuta uutta ei kahden viikon sukellusjakso tuonut esiin. Onnettomuuden syy on yhtä epäselvä kuin ennenkin. Jossain vaiheessa piti sukellukset keskeyttää joksikin aikaa kun todetiin laivan liukuvan alaspäin. Kun liike loppui, todettiin hylyn olevan 5 metriä syvemmällä kuin ennen. Kun työsyvyys alkaa olla 45 m , alkavat myös kaikki taulukot loppua, sekokaasullakin sukellettaessa. Tehollinen tutkimusaika jää turhan lyhyeksi, ollen paineilmalla sukellettaessa jokseenkin turhaa. Joka tapauksessa olivat sukeltajat avainasemassa koko operaation aikana, joten tämäkin tapaus osoitti, että koulutus, oli se sitten Merivoimissa tai muualla saatu, ei ole ollut turhaa, vaan siitä on hyötyä muillekin eikä vain itselleen.

Eka Metsävuori

Varoitus! Kesän aikana on ekä Helsingissä että Kotkas~a rä~ä~tänyt täytettävänä ollut ilmapullo siitä syystä, että suoran kierte~n ..(sylmtenklerteen) .pu~lossa on. ollut vääräntyyppinen venttiili. Suoraa kierrettahan on kolmea malha, jotka mUIstuttavat toisiaan. Eroa ei kuitenkaan asiaa tietämätön välttämättä huomaa, vaan hän voi kiinnittää sopimattoman venttiilin painepulloonsa. Tällöin voi liitos täytettässä pettää, ja pullo räjähtää. !uhovoimaa täydestä pullosta I~y!?,y ilman äkisti pUlkautu 'a kuin pienestä ohjuksesta. Suomessa seuraukset elvat onneksi ole olleet vakavia. . Ruotsissa on myös sattunut pari edellisiin pullonräjähdyksiin lii'!Yvää vaaratilannetta. Siellä markkinoilla on ollut Sportsway-tehtaan suoran klerteen venttiilejä jotka joku on sorvannut uudestaan, jotta kierre kävisi Luxfer-alupulloo.n. Toim;npiteen takia venttiilin kierteen pääl!ä .~ll~t kromi on I~~tenyt po~~: Kierteen pinta on ollut tämän jälkeen messmkla, joka on ~llut luan ~~rkkaa reagoimaan alumiinisen pullonkaulan kanssa. Sorvaten helkennetty lutos on heikentynyt entisestään, kun me~allien v.~".~ss~. ollut...~osteus ?~. s~~nut .~e reagoimaan toistensa kanssa. YkSI pullo rajahtl Itsestäan! kun slta .sad~tettim kellarissa. Toinen yllämainitusta syystä sattunut vaaratdanne paljastUI, kun pulloa katsastettaessa venttiiliä ei saatu irti: pullo ja venttiili olivat syöpyneet kiinni toisiinsa. Onko siis pulloissasi juuri siihen tarkoitettu venttiili, mikäli ilmasäiliössäsi on suora kierre? (Kartiokierteen suhteenhan ei pitäisi olla huolta, mikäli et ole yhdistänyt vanhaa messinkipintaista venttiiliä alumiinipulloon.) Oletko varma, että venttiiliesi kierrettä ei ole uudestaan sorvailtu? ERKKI SIIRILÄ Sammakot ry

VUOSITILASTO 1984

o o o

Vastauksensa lähetti 80 seuraa 139:sta. Uusien seurojen valmius vastata oli hieman parempi kuin vanhojen. Älkääpä vanhat väsykö! Verrattuna vuoden 1982 ikärakennekyselyyn voidaan todeta naisten ja nuorten osuuden jäsenistössä nousseen muutaman prosentin verran. Suunta on oikea, jos haluamme päästä eroon imagosta "rautaisten miesten harrastus" . Yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä harrastettiin yllättävänkin useassa seurassa

V APEP AN ja meriarkeologian aloilla liiton tulee nähtävästi tarkistaa toimintamuotojaan. Biologian alalla heitän pallon Biosukeltajat r.y:lle. Infolla lienee enenevä määrä vastaanottajia. Rallitoimintaa oli harrastanut 14 seuraa. Se on "hauska" keino antaa sukeltajille jatkokoulutusta. Nihkeästi vain tuntuu olevan Ralli-SM-sarja saatavissa liikkeelle. Sukellusurheilulajeja oli harrastettu seuraavasti

V APEP Aja meripelastus meriarkelogia meri biologia

31 17 4.

o o o o

U ppopalloa Räpyläuintia Sukelluskalastusta Sukellussuunnistusta Seuraa 80:sta.

U ppopallo näkyy vetävän puoleensa. Onko se haitta muille laj~ille, kuten olen kuullut väitettävän? Ei ole oikein vedettynä. Hyvä vetäjä ohjaa pelaajat harrastamaan muutakin seuKouluttakaa vetäjiänne rassa. SVUL:n kursseilla tekemään se oikein. Räpyläuinti on jokaisen sukeltajan "oma laji". Kilpailua nähtävästi vierastetaan erikoisvälineiden pelossa. Kilpailkaa seuroissa ja piireissä vakiovälinein muistaen, että ei voitto, vaan ... Sukelluskalastus on luonnollinen tapa täyttää retkillä tuoreravinnon tarve. Metsästäjän taitojen harjoittelemiseksi seuran ja piirin kilpailut ovat aivan paikallaan. Sukellussuunnistus on turvallisuutta. Sen taitaminen auttaa kohteenkin löytämisessä. Opetelkaa. Ei tässäkään tarvitse härvelien pelon sammuttaa yrityshalua. Sukelluskuvausta harrastettiin vastausmaininnan ansainneella tavalla vain kolmessa seurassa. Vapaasukeltajan kamerat ovat kehittyneet ja hinnat romahtaneet. Nyt on varaa antaa ainakin junnulle harrastus, johon itsellä ei raha riittänyt. Ulkomailla sukeltamassa käyneitä oli niin vähän, että aktiivisiin matkajärjestelyihin ei ole edellytyksiä. Edvin Malmsten kerää ja jakaa tietoa edelleen. Lähettäkää raportteja EetulIe ja "Urheilusukeltajaan", jotta muutkin hyötyvät kokemuksistanne. Kysely on toimintaa vetämään valittujen työmääräyspyyntö työnantajiltaan. Jos kerran vuodessa on liian usein, • niin mikä olisi sopivan usein?

KALE

i iNEI1. : : : : ....al--------7 •••

••••••••••••

•••••••••

··········"51LJA

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-65 2244, KOP-Kolmio 921 -652288, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-65 22 55. Åbo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-652244, KOP-Kolmio 921-65 22 88, Silja Lines terminai, Åbo hamn, tel. 921-65 22 55.

24 22 12 10

Sukelluskalastus hyökkäyksen kohteena CMAS:n yleiskokouksessa Miamissa huhtikuussa oli tehty aloite: l. CMAS:n sukelluskalastusvaliokunnan tulee lopettaa toimintansa välittömästi; valiokunta on hajoitettava. Kaikki alan säännöt on peruutettava. 2. CMAS:n toimintasääntöjen kohtaa 3 tulee täydentää seuraavalla kohdalla: "CMAS katsoo tehtävänään olevan turvata ja suojata vedenalaista luontoa. Se kieltää sukelluskalastuksen, entYlsesti sukelluskalastuskilpailujen järjestämisen ja toteuttamisen kaikilta jäsenliitoiltaan ja -järjestöiltään. CMAS kehottaa kaikkia jäsenliittojaan ja -järjestöjään kunnioittamaan tätä kieltoa koko maapallolla."

Aloitteen tekijä oli tunnetun rantavaltion, Sveitsin liitto. Ihan vakavissaan. Perusteluja toki oli paljonkin: oli todellisuudelle vierasta liturgiaa käärittynä yleisvihreään maailmoja syleilevään kapulakielipakettiin. Todettiin, että jos kaikki CMAS:n 3 milj . sukeltajaa kalastaisivat yhden kilon vuodessa harppuunaIla, olisi saalis yksi promille maailmanvuosittaisesta kalansaaliista. Tosiasiassa ehkä vain yksi prosentti sukeItajista myös sukelluskalastaa. Suotakoon heille kernaasti se huvi. Tosikkomaisuus on lähellä tyhmyyttä.

Sveitsin esitys kaatui luvu in 69 vastaan 19 puolesta 3 pidättyi 1 hylättiin Tosikkoja oli siis kuitenkin jonkin verran mukana. Kunkin valtion kalastusviranomaisethan voivat säädellä täysin tarpeen mukaan luvallisia ja luvattomia saaIiskaloja, kalojen sallittuja kokoja. kalastuskieltoaikoja jne. Jos kala jostain katoaa paikallisesti harppuunakalastuksen seurauksena, se ei ole niinkään merkki lajin loppumisesta vaan oppimisesta: kala oppi välttämään ampumarautaa ja palaa tilanteen rauhoituttua.

Laivaston sukeltajakilta LAIVASTON

SUKELTAJAKILTA

Laivaston kilta ry:n alainen osasto "Laivaston sukeltajakilta " perustettiin Helsingin laivastoasemalla 10. 10. 1985. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Jouko Askola ja sihteerinä Heikki Partanen. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 16 merivoimien sukeltajakurssin suorittanutta henkilöä. Kokouksessa Laivaston kilta ry:tä edustivat Bruno Ryynänen ja Timo Vartiainen. Perustavassa kokouksessa valittiin Laivaston sukeltajakillan puheenjohtajaksi vuodelle 1986 Jouko Askola, sihteeriksi Heikki Partanen ja neljä jäsentä johtokuntaan. Valituiksi tulivat Tauno Kääriäinen, Kari Erkkilä, Henrik Resman ja Pertti Meskanen. Laivaston sukeltajakiltaan voi liittyä kaikki merivoimien sukeltajakurssin tai sukeltajakertausharjoituskoulutukseen osallistuneet henkilöt. Ilmoittautuminen tapahtuu lähettämällä i1moittautumiskortti osoitteella: Laivaston kilta ry, PL 34, 00301 Helsinki. I1moittautumiskorttiin kirjataan osastoksi "Laivaston sukeltajakilta ". Laivaston sukeltajakillasta ja liittymisestä kiltaan saa tarkempia tietoja: Jouko Askola, Kuormatie 3, 03100 Nummela Puh. 913-24700

Ilmoittautumiskortti IImoittaudun Laivaston Killan __________ osaston jäseneksi Täydellinen nimi: Ammatti: Sotilasarvo: _______ __________________ Sosiaaliturvatunnus: Osoite: _ _ _________________________ Postinumero _ _ _ _ _ _ _ _ Postitoimipaikka

- -----------------------,

. ... . . /

.. . 19

Allekirjoitus

SUKELT AJIEN ILMAPULLOJEN JA NIIDEN VENTTIILIEN KIERREMERKINNÄT Thread markings on diving aircylinders and their valves 1 TAUSTA Sukeltajien käytössä olevissa ilmapulloissa on venttiilin liitäntää varten useita eri kierrekokoja. Käytännössä erityisesti kierteiden R 3/4 (lieriömäinen putkikierre) ja M25x2 mitat ovat niin lähellä toisiaan, että virheellisen venttiilikiinnityksen mahdollisuus on olemassa. Tällaisen seurauksena on tapahtunut onnettomuuksia venttiilin irrotessa täytön yhteydessä pullosta. Väärien asennusten välttämiseksi on teknillinen tarkastuskeskus päättänyt, nojautuen kuljetettavista kaasusäiliöistä annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (641/78) 37 §:n määräyksiin, antaa seuraavan ohjeen. 2 MERKINNÄT merkinnöistä on annettu yleisohjeet standardissa SFS 3339. Sukeltajien paineilmapulloina käytettävien kuljetettavien kaasusäiliöiden venttiilikierteen viereen ja pullojen venttiileihin tulee lisäksi merkitä liitoskierteen nimelliskoko. Merkintöjen toteaminen ja puuttuvien merkintöjen tekeminen tulee aloittaa välittömästi. Kaasusäiliöille 1. 1. 1986 jälkeen suoritettavissa rakenne- ja määräaikaistarkastuksissa todetaan asianmukaisten kierremerkintöjen olemassaolo ja tarvittaessa niiden oikeellisuus. ISBN 951-9237-99-2 ISSN 0781-2647 Täyttölaitoksessa ei 1. 1. 1986 jälkeen saa täyttää sellaista sukeltajien käyttöön tarkoitettua ilmakaasupulloa, josta edellämainitut merkinnät puuttuvat. Täyttölaitos voi tarvittaessa tarkastaa kierteet sekä leimata pulloon ja venttiiliin tarvittavat kierremerkinnät ennen pullon täyttämistä. TTK:n piiritoimistot antavat asiasta tarvittaessa lisäohjeita. Ka~supullojen

3 VOIMAANTULO Tämä ohje tulee heti voimaan. TEKNILLINEN TARKASTUSKESKUS Ylijohtaja, professori Harri Nevalainen Johtaja Erkki Ahola

Käytännössä ylläoleva teksti tahtoo sanoa, että mikäli olet säiliöistäsi ja venttiileistä epävarma on Sinulla kaksi vaihtoehtoa. - Toimittaa laitteesi katsastusviranomaisille leimattavaksi, vaikka katsastusaikaa olisi vielä jäljelläkin. - Toimittaa laitteesi maahantuojalIe joka suorittaa tarkastuksen ja leimauksen. Molemmat vaihtoehdot maksavat jonkinverran rahaa ja vaivaa mutta pakko on pakko ja turvallisuudesta kannattaa maksaakin. Suorita leimaustoimenpiteet jo talvella, sillä sukelluskauden aikana saattaa tulla ruuhkaa. Merkkaamattoman laitteen kanssa on turha ki ukutella kun ei saa ilmaa. Täyttöpaikat ovat saaneet myös oheiset ohjeet ja noudattavat määräyksiä. Jos he täyttävät merkkaamattoman laitteen ja sattuu vahinko, on vastuu täyttäjän. Todennäköisesti edes vakuutusyhtiöt eivät ota osaa korvauksiin.

POSTIKORTTI

D LAIVASTON KILTA RV PL 34 00301 HELSINKI 30

Cousteaun kanssa Biskajan lahdella Monien kunnon merimiesjuttujen tapahtumapaikka on Biskajan lahti, EteläRanskan edustalla oleva Atlantiin kuuluva merialue. Biskaja on kuuluisa suurista aalloistaan. Tällä kertaa merenkäynti ei ollut kova. Juttu kannattaa kuitenkin kertoa, olihan purjehdustoverina Jacques Cousteau ja alla hänen uusi aluksensa Alcyone, jolle vauhtia antoivat turbopurjeet. Puhelinsoittoja Norfolkiin, New Yorkiin ja Pariisiin. Siitä alkoi kapteeni Cousteaun jäljitys. Oli kevät 1985. Vilkaisu kansainvälisiin Kuka kukin on -teoksiin oli kertonut, että Mr. Vesikeuhko (joka nimi kuvastaa ainoastaan sukeltajapiirien syvää kunnioitusta) täyttäisi pian 75 vuotta. Oli siis hyvä idea tehdä juhlahaastattelu. Kun puhelinsoitot selvittivät, että uusi aluskin kapteenin joukoille oli valmistumassa, laitoin liput Ranskanmatkaa varten heti tilaukseen. Olihan Jacques Cousteau kaikista mahdollisista maailman paikoista juuri Ranskassa eli yllättävän lähellä. Lisäksi haastattelua helpottamaan oli järjesteillä lehdistötilaisuus uuden aluksen kunniaksi.

Alcyone! Laiva entistä ehompi. Näin voi sanoa Cousteaun uudesta purre~a Alcy-

onesta, jta esiteltiin toukokuun 13. päivänä La Rochellessa Ranskassa. Kun kerroin Urheilusukeltajassa visiitistä Calypsolla muutama vuosi sitten, jouduin toteamaan, että alus oli kärsineen näköinen. Hohtavanvalkoinen Alcyone sen sijaan tuli esittelyyn lähes suoraan laivanrakennustelakalta, joten tämän purren parhaat vuodet olivat vielä edessäpäin. Calypsoakaan ei olla kuitenkaan upottamassa, oikoi uutistoimisto UPI:n esittämää tietoa Ranskassa Jean-Michel Cousteau. Calypso on ollut suuressa remontissa ennen syksyllä 1985 alkavaa maailmanympärimatkaa, kertoi tämä Cousteau-säätiön kakkosmies UrheilusukeltajalIe. Minun matkani pääaihe oli kuitenkin Cousteaun ohella Alcyone, pursi, jonka tuloa mainittuna toukokuun päivänä odottelin 150 muun kutsuvieraan kanssa La RochelIen ulkosalamassa. Kun tiedotusvälineet ja

muut kutsutut olivat lehdistötilaisuutta varten satamakonttorin edustalle kokoontuneet, lipui lopulta juhlavasti paikalle myös Cousteaun alus, josta jo kauaksi erottuivat kannelta kohoavat lentokoneen siipeä muistuttavat tuulienergiamastot. Mastot eli turbopurjeet ovat Cousteaun uusin aluevaltaus. Kapteeni mietti, kuinka rakentaa vielä suunnitteilla olevasta Calypso kakkosesta luonnonvaroja säästävä. Luonnollinen ajatus oli hyödyntää tuulienergiaa. Yhteyttä otettiin alan ranskalaisiin ekspertteihin. He innostuivat asiaan, kun vanhaherra liikemiesvaistollaan sai mukaan vielä Ranskan valtion ja Pechiney-suuryrityksen. Ensimmäinen turbopurje asennettiin Marseillen satamasta löytyneeseen vanhaan katamaraaniin. Testipurjehduksia tehtiin ja virheistä viisastuttiin. Kun alus menetti purj eensa myrskyssä Atlantilla. oli aika rakentaa uusi koelaiva. Purresta tuli huippumoderni Alcyone, 3 l -metrinen alumiinialus. Lystin maksoi suurelta osin Pechiney. jonka kan ssa Cousteau teki vaihtokaupan: Yrit ys sai oikeudet apupurjejärjestelmän myyntiin

Vanhuus ei vaivaa

4-$

~öiiiiiII.~L-_ ~, !t,.fI~*;;_ ~ v,,_ _

kaikkialla maailmassa ja uuden laivan kahdeksi vuodeksi esittelykäyttöönsä. Merten salaisuuksien kapteeni taas sai edullisesti uuden aluksen, joka soveltuu tutkimukseen sekä filmaukseen. (Ennen kuin Cousteaun joukot kokonaan saavat Alcyonen käyttöönsä parin vuoden määräajan kuluttua, voivat he osittain jo sitä ennenkin käyttää purtta omiin tarkoituksiinsa.) Kun purjeen nimeksi vielä pantiin Cousteau-Pechinev Turbosail kirjasi Cousteau nimensä" maailman~ historiaan myös maailman tehokkaimman purjeen kehittäjänä. Tietokoneohjattua tehokkuutta

Turbopurjeita yritetään kaupitella rahtilaivakäyttöön apupurjeiksi, ovathan polttoainekustannukset suurin yksittäinen menoerä merenkulussa. Kyseessä ovat siis energian säästäjät. joilla voi kovassa tuulessa toki purjehtia ilman moottorivoimaakin. Yleensä kuitenkin ajetaan yhdistelmäenergialla eli purjeilla sekä dieseleillä. Esimerkiksi Alcvonessa dieselmoottoreita on kaks( Polttoainetta säästyy silti merkittävästi: rahtilaivojen normaalisäästöksi ilmoitetaan 15 - 35 prosenttia. K vseessä ovatkin parhaat tähänastiset purjeet. Yksi neliömetri turbopurjetta vastaa kolmea neliömetriä tavallista purjetta. Lisäksi ohjailu on helppoa. kun tietokone pitää "siivet" aina parhaassa mahdollisessa asennossa tuuleen nähden. Tuulenkerääjien salaisuus on aerodynaamisessa muotoilussa. jonka avulla "siiven" suojanpuolelle synty~ vä alipaine on maksimoitu. Lisäksi haitalliset pyörrevirtaukset purjeen ympäriltä on poistettu. Tämä on saatu aikaan imemällä purjeen suojanpuolelta pumpun avulla ilmaa sisään. Samalla myös alipaine on kasvanut ja tuulenkerääjän teho parantunut. Kaikki toimi hvvin mvös kävtännössä. kun pääsin- Alcvo~en mu"kana lyhyelle koepurjehdukielle Biskajalle. 12

-T'~:pÄ"

Uusinta rakkauttaan navigoi ulapalle Jacques-Yves Cousteau itse. Kun kävin ikuistamassa tapauksen filmille, kohotti ruorissa seisovan Cousteaun vieressä tilannetta tarkkaillut Alcyon en päällikkö sormen huulilleen: maestro haluaa hiljaisuutta. Ehkäpä JYc, kuten alaiset Cousteauta kutsuvat, halusi verestää muistojaan seitsemältä mereltä. Ruorimiestä ei nimittäin juuri laivalla olisi tarvittu, kertoihan Jacques Cousteau minulle hieman ennen purjehdusta, että laiva voisi hyvin saavuttaa La Rochellen jälkeisen määrän päänsä New Yorkin ilman miehistöäkin. Hän nimitti tietokonealustaan 21. vuosisadan purreksi. Kun juhlat oli juhlittu ja lehdistöpurjehdukset purjehdittu, lähti Alcyone siis yli Atlantin New Yorkiin. Perille päästiin 17. kesäkuuta ja testitulokset avomerellä olivat hvviä kertoi Pechiney-yhtiön agentti ki~jees sään, joka matkan jälkeen tipahti postiluukustani.

Turbopurjeet kutsuvieraitten ihrneleltävinä La RochelIen ",,'lIfJ'IlJ,UtI

Jacques Cousteau täytti 11. kesäkuuta 75 vuotta. Ikä ei kuitenkaan tätä syvyyksien apostolia vaivaa. Se paljastui myös La Rochellessa, jossa hän oli juhlinnan keskipiste uuden aluksen valmistuttua. Samalla innolla, jolla hän purtensa kannella liikkui. hän siitä myös kertoi. Ystäviensä keskuudessa Cousteau oli välitön ja hymyilevä. Ulkopuoliselle lämpimän kontaktin saaminen taas oli vaikeaa, sillä missä tahansa JYC Iiikkuikin, hihasta nykijöitä näytti riittävän. Myös tempperamenttiseksi paljastunut Cousteau suostui kuitenkin haastatteluun heti, kun sitä häneltä pyysin. Suomalaiseen viikkolehteen kirjoittaminen sen sijaan herätti kapteenin hämmästyksen, vaikka hän maassamme 60-luvulla kävikin. 70-luvulla Cousteau puhui synkkään sävyyn merten tulevaisuudesta. Tästä oli sopiva aloittaa. Mikä on merten nykytila, kapteeni Cousteau? Minä en ole koskaan sanonut, että meret ovat kuolemassa. Näin sanoivat toimittajat. Sanoin, että meri oli sairas. 70-luvulta lähtien merten tila on vuosi vuodelta hieman huonontunut. Ette luota poliitikkoihin. Mihinkä panette toivonne luonnon pelastamiseksi? ~~ette oikeassa. En luota polii. tIkkOIhm. Luotan kansan mielipiteeseen. maailman ihmisten enemmistöön. Poliitikot täytyy pakottaa luonto huomioonottaviin ratkaisuihin. Pitääkö paikkansa, että vastustatte ydinvoimaa sen kaikissa muodoissa? Tämä ei ole totta. Kannatan atomitutkimuksen lisäämistä. Toivon, että tutkimuksen avulla löydetään tämänhetkistä turvallisempi tie vdinenergian käyttöön. Nykyinen va'ramme ja terveytemme nielevä atomivoima on olemassa vain, koska sen avulla voidaan valmistaa ydinpommeja. Miksi olette keskittänyt toimintanne Yhdysvaltoihin? Johtuuko tämä paremmista rahoitusmahdollisuuksista Atlantin takana? - Olen maailmankansalainen enkä ranskalainen. Lisäksi opiskelin Yhdysvalloissa. joten Amerikassa toimiminen on minulle yhtä luonnollista kuin työskentely Ranskassa. Kansainvälinen yhteistyö on paras maailmanrauhan tae. <?nko teillä suunnitelmia PohjoismaIta varten? On mahdollista, että käymme myös Skandinaviassa. kun toteutamme vllslvuotiseen tutkimusohjelmaamme kuuluvan matkan ilmatvvnyaluksin pohjoisnavalle. Tälle re'tkelle lähdemme kahden ja puolen vuoden kuluttua.

Alcyonella oli mukana myös Jean Alinat, Cousteaun asumiskokeitten "aivot". Nimi on symboli

Miksi Cousteau-nimeä käytetään niin paljon säätiönne toiminnassa? Monet ihmiset eivät ehkä tämän takia lähde toimintaan mukaan. Cousteau-nimi on vain symboli eikä mitään muuta. Kirjoititte ennen aaltojenalaisista kaupungeista. Vieläkö uneksitte niistä? - En haaveile niistä enää. Ihmistä ei ole tehty asumaan veden alla. Sukeltajat voivat kuitenkin nykyään työskennellä syvyyksissä pitkiä aikoja, mikäli tehtävä on tarpeeksi tärkeä. Sukellatteko yhä? - Tietysti! Mikä on ollut paras sukelluspaikkanne? - Pidän sukeltamisesta joka paikassa, vaikka veden alla ei olisi juuri mitään nähtävää. Saan sukeltamisesta piristystä elämääni. Entä menestyksenne salaisuus? Mikä se on? - En tiedä. Olen vain elänyt elämääni ja tehnyt sitä, mistä olen ollut kiinnostunut. Viisivuotista tutkimusmatkaa Tyyneltämereltä Intian valtamerelle aloittamassa olevan Cousteaun menestyksen taustaa valottavat kuitenkin lausunnoillaan hänen työtoverinsa. - Jacques Cousteau on nuorin meistä kaikista, sanoo säätiön pariisilainen tiedottaja Anne-Marie Roth. Nuoruutta johtaja tarvitseekin, onhan säätiöllä jäseniä Yhdysvalloissa, Kanadassa sekä Ranskassa neljännesmiljoona. - Työtä, uskollisuutta ja omistautumista, vastaa Cousteaun menestystä koskevaan kysymykseen Jean Alinat, Ranskan laivaston entinen sukelluspäällikkö ja Cousteaun ny yinen joh-

tajatoveri Monacon merimuseossa. (Alinat on iloisesti yllättynyt, kun joku kaukaisessa Suomessa tuntee hänen nimensä. Samaan hengen vetoon hän muistelee liittomme julkaisua ja muistaa Urheilusukeltaja-nimen lähes oikein. Hän saa lehden Monacoon. Sukellusalan parhaimpiin kuuluvana lehtenä tämä Cousteaun asumiskokeitten "aivot", todellinen mannerjalustan valloittaja, ei julkaisua pidä, mikä tietysti on kerrottava positiivisen palautteen ohella.) Monta mielenkiintoista tuttavuutta La RochelIen laiturilta ja turbopursi Alcyonelta löytyi, ihmisiä, joitten voimavarat Jacques Cousteau on koonnut tuottavaksi kokonaisuudeksi. Mieleen jäivät myös Calypson kapteeni Albert Falco, laivan uusi pääsukeltaja Christian Le Curieux Belfond, kameramies Louis Prezelin sekä Cousteaun julkaisujen amerikkalainen tiedetoimittaja Dick Murphy. Kaikki sopuisilta, asiaansa innostuneilta vaikuttavia ihmisiä, joiden kanssa on varmaan helppoa viihtyä samalla, ahtaallakin laivalla. Jacques Cousteaun menestyksen salaisuus on ehkä juuri

La RochelIen juhlissa selvitti Cousteau-säätiön suunnitelmia myös Jean-Michel Cousteau. tällaisten ihmisten löytäminen ja heidän työpanoksensa yhdistäminen. Teksti ja kuvat: ERKKI SIIRILÄ

Calypson uusi pääsukeltaja Christian Le Curieux Be(fond {vasemmalla} kertoi Urheilusukeltajille. että matka vie Karibian kautta Tyynellemerelle.

Tämä artikkeli pohjautuu Tauchen-Iehdessä (10/81 Tauchen) olleeseen artikkeliin - Schiffsfriedhof Plymouth Sound

PLYMOUTH SOUND - laivojen hautauslnaa On totta, että Plymouth Sound on täynnä hylkyjä. Kun kerrankin vilkaisee karttaa, saa jo summittaisen käsityksen siitä, mitä sukeltajaa odottaa veden alla. Karttaan on merkitty nykyisin tunnettujen laivojen tuhoutumispaikat. Kuka tietää, mitä kaikkea meren pohjalla saattaakaan olla, mikä odottaa vain löytöretkeilijöitä ja havaituksi tulemistaan. Miksi niin monia hylkyjä niin kapeassa salmessa? Plymouth oli juuri menneinä vuosisatoina Englannin tärkeimpiä satamakaupunkeja ja siellä lienee jo 12. vuosisadalla ollut ankkuripaikka. Plymouth ei ollut vain rauhanomaisten laivojen kotisatama vaan myös sota-alusten kotisatama. Siellä täydennettiin muona- ja vesivaroja, lastattiin ampumatarvikkeita ja veistämöllä korjattiin vaurioituneita aluksia. Tällä vilkkaalla kauppareitillä tuhoutui aluksia sekä myrskyjen että vihamielisten sota-alusten takia. Sukeltajat löytävät edelleenkin meren pohjasta arvokkaita taide-esineitä, keramiikkaa ja erilaisten lastien jäännöksiä sukeltaessaan Plymouthin salmessa. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea meren pohjassa saattaakaan olla piilossa. Monet hylyistä ovat 10-20 m:n syvyydessä, sillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on Plymouth Soundin alue matalaa ja pohja on hiekkaista ja liejuista. Vuorovesi näyttelee täällä luonnollisesti suurta osaa. Puhutuimmat sukellusalueet sijaitsevat Cawsand Bayn ja Wemburyn edustoilla etelässä. Lukemattomat alukset· tuhoutuivat täällä 1600-luvun alussa, usein merirosvoilla oli kätensä pelissä. Myös Drake Islandilla, pienellä saarella Plymouthin edustalla, on tarjottavana muutamia tutkittuja ja tietysti myös tuntemattomia sukelluskohteita. Täällä ovat Lavinian loput, joka ajoi karille 1603 ja Paulsgrova, kauppalaiva, Itä-Intian reitin matkaaja, upposi saaren edustalla 1637. Drake Islandin kaakkoisosassa sukeltaja löytää suuren määrän kanuunan kuulia. Ne ovat Conquerorista, sotalaivasta, joka oli varustettu 70 tykillä. Conqueror upposi 1760. Hämmästyttävän löydön teki eräs urheilusukeltaja, kun hän löysi Mount Edgecumben ja Drake Islandin välistä pronssisen kanuunan. Vähän tämän jälkeen voitiin vielä pflastaa laivakel14

10, mikä oli nahkapurjeiden alla piilossa. Nahka oli peurannahkaa ja edelleen niin hyvässä kunnossa, että nykyisin muutamat käsityöläiset voivat valmistaa siitä vöitä, laukkuja ja lompakoita. Pian oli myös selvitetty mistä hylystä on kyse; se oli Meta Catharina Flensburgista, joka upposi joulukuussa 1785 Plymouthin edustalla. Tunnetko Mr. Dayn ja hänen samannimisen sukellus veneensä? Hän eikä hänen veneensä eivät enää ole vuokrattavissa, sillä he ovat olleet merenpohjassa 20. 6. 1774 lähtien. Mr. Day, sukelluksen edelläkävijä, oli kehittänyt sukelluskellon, jolla hän aikoi voittaa erään vedon. Hän löi vetoa usein aikalaistensa kanssa, että pystyisi olemaan yli 24 tuntia veden alla. Otaksuttavasti hänen yli 200vuotinen sukelluksensa on pitkäaikaissukelluksen ennätys. Voittaneita rahojaan hän ei tosin koskaan voinut käyttää. Hänen sukellusveneensä on Firestone Pointin, Mutton Coven ja Drake Islandin keskellä. Cattewater, missä kaikki hylyt ovat 16. vuosisadalta, on turvattu lailla, joten siellä sukeltamiseen tarvitaan erikoislupa. Koska Drake Islandin eteläkulman pohjoisosissa sukeltaminen tapahtuu Royal Navyn veistämön välittömässä läheisyydessä, on sukeltamisesta ilmoitettava etukäteen satamamestarille. Kaikkein parasta olisi vältellä näitä alueita. Plymouth Soundin tuloväylällä on pääasiassa hylkyjä uudemmalta ajalta. Mewstonessa on pirstoutuneita kanuunoja yltympäriinsä, Shangstonessa sukeltaja löytää Constancen (1888), Nepaulin (1890) ja Vectisin (1912) loput. Nämä laivat olivat vanhoja höyryllä käyviä aluksia. Tässä kapeassa salmessa on myös Glen Strathallan, joka upotettiin täällä. (ks. Tauchen 11/80) Penlee Pointista länteen olevat jyrkät kalliot kätkevät veden alle vielä monia salaisuuksia. Hyvinä päivinä näkyvyys voi olla jopa 50 m:ä, mutta keskimäärin kuitenkin 10-15 m:ä. Lady Coven edustalla on yli 50 pirstoutunutta rautakanuunaa, mitkä ovat oletettavasti HM Coronationista (1691). Tämä alue on niin ikään turvattu lailla sen arkeologisen merkityksensä takia. Plymouth Sound on todellinen

unelma matkamuistosukeltajalle, sillä merenpohjassa on piilossa vanhoja veitsiä, haarukoita, ammuskirstuja, savenvalajan tarvikkeita, lamppuja ja paljon muuta. Kaikesta siitä, mitä Plymouth Soundissa on, voitaisiin kirjoittaa useita kirjoja. Oma lyhytkin retki kertoo jo sukeltajalIe, mikä häntä odottaa keskiaikaisten laivojen hylyistä II Maailmansodan aikaisiin hylkyihin, kuten James Eagan Layne tai Poulmic, ranskalainen joukkojen kuljetusalus, joka on 18 m:n syvyydessä. Mielenkiintoisimmat tuhoutumispaikat ovat Plymouthin monille kalastajille tuttuja. Tukevalla kalastusveneellä on helppo rahdata tavaraa uponneista aluksista tai jopa yrittää siirtää niitä. Yksinkertaisimmin tämä käy Fort Bovisandista käsin.

Tietoja: Vesistö: Kaikki karit ovat riippuvaisia vuorovesistä. Ongelmia saattavat aiheuttaa voimakkaat virtaukset, jotka täällä esiintyvät yllättäen ja suuntaa vaihdellen. Varsinkin ulkopaikkakuntalaisten sukeltajien tulisi sukeltaa yhdessä paikkakuntalaisen sukeltajan kanssa. Vaikeuksia tuottaa myös ilmasto. Yhtäkkiset ilmastonvaihdokset sumuineen, myrskyineen ja merenkäynteineen ovat todella vaarallisia. Paikallisissa lehdissä on sekä hydrograafisia että meteorologisia säätiedotuksia. Hylyt: Jokaisen sukellusryhmän on tiedusteltava paikkakuntalaiselta sukeltajalta hylkyjen kunto ennen sukeltamista. Ammukset, räjäytetyt ja louhitut rautakappaleet ovat vaarallisia muutenkin, mutta kun virta liikuttelee niitä, ne voivat aiheuttaa jopa hengen vaaran. Turvallisuus: Jokaisella sukeltajalla pitää olla voimassa oleva lääkärintodistus. Pelastusliivit, voimakas vedenalainen lamppu ja yhdysköysi ovat välttämättömiä varusteita. Koska Plymouth Soundissa on voimakas virta, on jokaisella sukellusryhmällä oltava merkkipoiju, jota myöten voi lähettää viestejä vedenalaisesta tilanteesta. Fort Bovisandissa ovat pelastusmiehet aina valmiina lähtöön. Hätätilanne: Hätätilannetta vasten on ympäri Englannin rannikkoa pe-

SPEEDYI864~

"MSA8ELARO ISI;;tII.M

AJA X 1854.-Jt1t Yll6.JUNICORN I!U2

"V 1804-

~\,-(t

OCEANQUEENI852:&~LEJEVNE 1814

~HMS CORONATIOlv'IV;031

ROTHES,A\" '1!I77a.w

-4!.

Mewstone ~JEUNE ADELLE

r,:...... INOUSTRY 1851

Kuten karttamme näyttää on Plymouth Soundissa useita tunnettuja hylkyjä tutkimattomia kohteita. lastusyksikköjä ilmassa, vedessä ja myös numeron 999, josta keskus yhmaalla. Tarkoista hätänumeroista on distää edelleen hälyttäen vastaavan jokaisen sukeltajan huolehdittava itse instituution. Osoitteita: Fort Bovisand, Underja kirjoitettava ne lokikirjaansa. Tämä koskee myös Coast Guardin ja water Centre Plymouth Ocean ProRoyal Life Boat Associationin radio- jects Ltd. Plymouth, Devon PL9 jaksolukuja. Hätätilanteessa voi valita OAB, England

FRIENDS 1151.

8ROTHEfltS"'54~ ,814

©RL .... n

ja niiden lisäksi on vielä muutamia The British Sub-Aqua Club (BSAC), 70 Brompton Road, London SW. 3, England The Sub-Aqua Association (SAA), 34 Buckingham Palace Road, London SW. 1, England Anne Lehmus

Plymouth, Fort Bovisant 16-18.5. -85 Selaillessani vanhoja Urheilusukeltaja- lehtiä silmiini osui kesäkuun 1984 numero. Siinä oli Kalen kirjoittama juttu Fort Bovisandin sukelluskeskuksesta. Ajattelin kirjoittaa omista kokemuksistani hiukkasen. Ihan ensiksi haluan vahvistaa kaiken sen mitä Kale jo kirjoittelikin, eli paikka on mitä ihanteelIisin sukelluslomaa ajatellen. Tulimme Harrin kanssa Plymouthiin yöjunalla n. klo 2.00 aamulla, olimme näet interrail-matkalla. No koska mitkään julkiset kulkuneuvot eivät enää kulkeneet otimme taksin, ihmetellen kun kuski väitti että paikka on vielä auki - ainakiIlt pub. Nii-

denhän pitäisi sulkea ovensa puolilta öin, ajattelin. Paikka oli tosiaankin auki ja meille kerrottiin ystävällisesti, että menkää ja katselkaa itsellenne vuoteet mistä haluatte, ei kuitenkaan naisten puolelta. Aloin pikkuhiljaa innostua, paikalla oli tosi vapaa ja mukaansatempaava ilmapiiri. Kaikki olivat meille hyvin ystävällisiä ja juttelimme paljon sukeltamisesta. varsinkin jään alla sukeltaminen oli heille outoa. Ainoa vaikeus oli paikallinen murre mutta kyllä senkin äkkiä oppii tajuamaan. Aamulla menimme vuokraamaan sukellusvälineitä, heillä oli oikein listalla kaikki tarvittavat välineet.

Vuokraaja oli ensin hiukan epäileväinen taidoistamme ja yritti tyrkyttää meille kaikenlaisia turvavälineitä mukaan. mm. sukeltajapoijuja. Mutta nähtyään minun PM-I sukeltajakorttini hän muuttui suorastaan svdämelliseksi ja niin nuo poijut ym. -aparaatit saivat sitten kuitenkin jäädä rannalle. Hän neuvoi meille pari rannan lähellä olevaa hylkyä, ne olivat tosin vain raatoja mutta paremmat hylyt ovat kaikki kumivenematkan päässä - tietenkin. Lysti maksoi n. 20 f per nenä, joten ei se kovin halpaa ollut, mutta meillä ei ollutkaan mitään omaa mukana. Jokaisen pienenkin välineen voi vuokrata. eli jos omat 15

kamat ovat mukana niin sieltä voi sitten täydentää ja päästä näin sangen halvalla veteen, niin edellyttäen että on vähintäinkin PM-kortti. Muuten joutuu käymään siellä parin päivän peruskurssin. vaatii aika paljon rahaa ... Listaa voisi jatkaa vielä n. 20 artikkelin verran, kumiveneestä kameroihin ja akkulatureihin. Ilma maksaa pullolta 90 P (200 bar) ja paripulloilta 1 f joten ihan koh tuuhintaista se iJmaksi on. Eli jos tekee retken Fort Bovisandiin kannattaa mennä omalla autolla (miel. paketti sellaisella) ja viedä kaikki omat kamat kumivenettä myöten. Kompuraa ei taas kannata viedä sillä ilma on, kuten jo sanoin, halpaa varsinkin paripullollisille sukeltajille. Sitä paitsi silloinhan säästyy itse kuulemasta sitä kompuran korviaraastavaa

Tässä hiukan päivävuokria v. 1985 märkäpuku täyd. 5 f pullo 10 l + regu nostoliivi perusvälineet painovyö syv.mittari

4f 4f

kuivapuku on kallis vuokrattava ja vesi on lämmintä pari pulloja ei ole vuokran pakollinen

2f 2f 1.50 f

melua. Kokonaiskustannukset ovat tietysti suuremmat kuin mentäessä vaikkapa pohjois-Norjaan, mutta kyllä kohdekin on paljon parempi. Ne sukeltajat jotka sitten harrastavat After-Dive partyja niin se Bovisandin pub hakee kyllä vertaistaan viihtyisyydessä, ja on lisäksi sopivan konttausmatkan päässä huoneista - testattu on. Joten voin vain toistaa Kalen kysymyksen, mikä on Englannissa vikana

kun se ei kelpaa suomalaisille sukel. lusmaana? Onhan Brittein-saarilla toki muitakin kohteita kuten mm. Scapa Flow, jonne upotettiin melkein koko Saksan l-maailmansodan laivasto, tosin tuo paikka on tuntuvasti kalliimpi kuin Fort Bovisand. Terveisin Kauko Kojonen & Harri Salmela Lahden Urheilusukeltajat ry

Timo Vikman

Ragni - erään • tukialuksen tarina Ennen kaikkea Jälleen kerran joudun toistamaan sen - ilmeisesti kroonisen - ristiriidan, että ne, jotka tietävät eivät kirjoita. Niinpä olen jälleen kertomassa aiheesta, josta tietoni ja ennenkaikkea kokemukseni ovat varsin vaatimattomat. Tämä juttu on kertomus siitä, miten eräät sukeltajat toteuttivat kiihkeän halunsa päästä merelle sukeltamaan. Tämän jutun tekee kuitenkin ehkä oikeutetuksi se, että Joku Muu ei enää ole lehtemme avustajien joukossa (kts Urheilu sukeltaja) Esihistoria Ennemmin tai myöhemmin haluavat myös Slsamaan urheilusukeltajat päästä merelle sukeltamaan. Näin kä-

vi myös meille tamperelaisille alan harrastajille. Olimme kolunneet moneen kertaan rakkaan kaivoksemme (Haveri) lähijärvet ja pistäytyneet muutaman kerran jo meressäkin jon-

kun ystävällisen sielun veneellä. Lainaeväin toimiminen oli kuitenkin aika työlästä ja sattumanvaraista ja niinpä hankimme seuralle muutaman ison kumi veneen ja kuljetettavia kompressoreita. Kumiveneet antoivat jo selvästi paremmat mahdollisuuset päästä liikkumaan merellä. Perjantaiiltaisin pakkasimme tavarat autoihin ja peräkärryihin ja ajoimme rannikolle. Illan ja yön tunteina kuljetimme sitten teltat ja muut varusteet kumiveneillä johonkin saareen, josta oli lyhin matka sukelluskohteelle (kts Urheilusukeltaja no 1 1978). Meren rannikon hylkyjen innoittamina jaksoimme muutaman vuoden raahata valtavia tavaravuoriamme edestakaisin Tampereen ja rannikon välillä. Mielessäni kyti kuitenkin ajatus päästä liikkumaan vapaammin merellä. Haaveen toteuttamiseksi ei kuitenkaan näyttänyt olevan muuta keinoa kuin hankkia jonkinlainen katettu vene, jossa voisi yöpyä. Vaikeudet näyttivät kuitenkin voittamattomilta: riittävän suuret veneet olivat tavattoman kalliita ja kertomukset veneen ylläpitoon kuluvasta ajasta ja rahasta hirvittivät. Veneen navigointi ja laituriin ajaminen tuntui myös vaikeasti opittavalta asialta. Olimme päässeet kerran Raikka Likitalon ja Eka Metsävuoren kanssa käymään Hindenburgin hylyllä heidän veneillään ja silloin minusta tuntui mahdottomalta se mi-

ten Raikka ja Eka osasivat suunnistaa erehtymättä sumuisella ja pimeällä merellä. Minulle näyttää kuitenkin olevan tyypillistä ryhtyä suuriinkin uhkayrityksiin etukäteen sen kummemmin harkitsematta tehtävän vaikeuksia. En kuitenkaan ollut niin optimistinen, että olisin uskonut suuren sisämaan urheilusukellusseuran menestyksellisesti pystyvän ylläpitämään tukialusta ja koska "vanhemmiten" olin myös selvästi halunnut päästä vähän rauhoittumaan ainaisesta ihmispaljoudesta, jotka sukellusmatkoilla olivat mukana. Ryhdyinkin etsiskelemään sukeltajia, jotka olisivat kiinnostuneita veneen hankkimisesta. Silloin totesin yllätyksekseni, että vaikka monet asiasta olivatkin innostuneita niin vain pari heistä oli ajatuksen myös käytännössä valmis toteuttamaan. Toinen näistä innokkaista oli Pekka Mattila, jonka kanssa olin alusta alkaen sukeltanut ja toinen seuraan myöhemmin liittynyt Reino Kurki-Suonio. Olin kuullut melkoisistakin ihmissuhdeongelmista suurissa veneporukoissa ja niinpä tämä miniryhmä tuntuikin mukavalta ja nyt yli neljän vuoden kokemuksen jälkeen emme ryhmää enää suuremmaksi haluaisikaan. Ryhmän nimeä ei tarvinnut kauaa pohtia. Se lankesi kuin luonnostaan: "Lahjattomien veneklub1·" • Nonna Koska emme tienneet kuin kuulopuheiden perusteella niistä ongelmista, jotka veneenomistajia kohtaisivat, päätimme ensin hakkia pienehkön "valmiin" veneen. Tarkoituksena oli ensin haIjoitella merellä kulkemista ja toistemme kanssa olemista. Aikamme haeskeltuamme ostimme Helsingistä huhtikuussa 1980 9 metriä pitkän, vuonna 1974 rakennetun puisen (mänty-mahonki) fiskarin, jossa oli Perkins meridieselmoottori. Tämä vene maksoi 27 000 mk ja oli aivan valmis käyttöön otettavaksi. Asensimme siihen lisävarusteeksi vain LA-puhelimen ja yksinkertaisen LED-näyttöisen kaikuluotaimen. Tällä Nonna-veneellämme liikuimme merellä vuoden 1980 veneilykauden. Vene oli varsin merikelpoinen ja luotettava, mutta auttamattoman pieni: ruokailua, sukeltamista ja nukkumaanmenoa varten oli aina siirrettävä valtava röykkiö tavaraa paikasta toiseen ja varsinkin märkien sukellusvarusteiden ja kompressorin sijoittaminen veneeseen tuotti suuria ongelmia. Positiivisia tuon kesän kokemuksista olivat havainnot siitä, että tulemme toimeen keskenämme ja että opimme ehkä joskus ajamaan veneen laituriin ja jopa navigoimaan. Nonna

täytti siis varsin hyvin sen tehtävän, jonka olimme sille asettaneetkin. Ragni Seuraavana talvena (1981) etsiskelimme suurempaa venettä. Kävimme katsomassa eri puolilla Suomea useaa venettä ja kyselimme Raikaltakin, olisiko hän ollut halukas myymään Mariaanan. Raikka ei kuitenkaan rakkaastaan luopunut, mutta Eka antoi meille vihjeen eräästä isohkosta puuveneestä Korppoossa. Kevättalvella 1981 kävimme katsomassa j3issä talvehtivaa 15,4 m:n mittaista Ragnia. Ensimmäinen reaktioni oli kielteinen: tuntui mahdottomalta rakentaa uudelleen ja pitää yllä niin suurta venettä. Vene olikin melkein alkuperäisessä kunnossaan. Ragni oli rakennettu 1954 niin sanotuksi sumppuveneeksi, jossa keskiosa alusta oli eristetty veden pitävillä seinämillä perästä ja keulasta. Tämän alueen osalta pohja oli täynnä noin 40 mm:n läpimittaisia reikiä ja jaettu lautaseinillä kuuteen eri osastoon. Näissä osastoissa oli kuljetettu elävinä eri lajisia kaloja. Viime vuosina Ragnia ei oltu käytetty enää sumppuveneenä ja niinpä reiät oli tukittu kartiomaisin korkkitapein. Tämän toimenpiteen seurauksena veneen vesilinja oli noussut noin kaksikymmentä senttiä. Majoitustilaa veneessä oli vain keulassa 2 - 3 hengelle ja varustus varsin vaatimaton: LApuhelin ja kompassi. Reino oli kuitenkin Ragnin hankkimisen kannalla ja sai Pekan ja minutkin ajatuksensa taakse ja niinpä kaupat tehtiin. Samana keväänä myimme myös Nonnan eräälle kalastajalle Saimaalle. Heti jäiden lähdettyä, ajoimme Ragnin Aurajokeen, jossa suoritimme pikaisen kevätkunnostuksen ja asensimme siihen Nonnan entisen kaikuluotaimen ja VHF-puhelimen. Sen kesän liikuimme Saaristo merellä ja Nonnaan verrattuna Ragni olikin paljon käyttökelpoisempi: sukellusvarusteille oli paljon tilaa ja pukeutuminen niihin kannella kävi kätevästi. Kateellisina katselimme vaivihkaa miten kokeneemmat veneilijät ajoivat vene itään laituriin ja yritimme käyttää näitä havaintoja hyväksemme opetellessamme Ragnin rantauttamista. Vähitellen se alkoikin jotenkuten sujua, mutta vieläkin minusta tuntuu ettemme koskaan opi kunnolla. Majoittumistilojen puute ja varustuksen niukkuus sai meidät miettimään olisiko sittenkin mahdollista tehdä Ragniin ainakin uusi ajohytti ja ehkäpä uusia myös muuta sisustusta. Ajatus tuntui aluksi ylivoimaiselta toteutettavaksi. Kävimme katsomassa useita itserakentajien työmaita ja totesimme, että paljon isompiakin urakoita oli toteutumassa. Tosin varoit-

tavia esimerkkejä keskenjääneistä yrityksistäkin oli riittämiin. Erityisen valtavan urakan olivat ottaneet MarIin Clubin sukeltajat Ingaa rakentaessaan. Kävimme usein ihailemassa heidän perusteellista ja huolellista työtään ja aloimme uskoa siihen, että pystyisimme toteuttamaan Ragnin uudisrakentamisen. Olisihan se kuitenkin vain murto-osa siitä, mihin Marlin Clubin pojat olivat ryhtyneet. Peruskorjaus Veneilykauden päätyttyä vuoden 1981 syksyllä kuljetimme Ragnin suurten öljysäiliöiden kuljettamiseen rakennetulla erikoislavetilla Tampereelle Hankkion teollisuusalueelle. Syksyllä purettiin vanha ajohytti, keulanpuoleinen vesiseinä ja sumpun sekä keulan sisärakenteet. Siinä vaiheessa ajattelimme vielä säästää konehuoneen ja keulahytin kansirakenteet ja konehuoneen sisustuksen. Talven aikana Reino Hyppönen teki ajohytistä lukuisia piirustuksia. Tavoitteenamme oli löytää kompromissi riittävän tilan ja vähän vahahtavan ulkonäön välillä. Ikkunoiden yläosan kaarevan mallin lainasimme Suomen Joutsenen sivuikkunoista. Lopputulos ei sittenkään oikein tyydyttänyt: brygä oli liian korkea ja vähän kulmikkaan näköinen. Sydän talvella 1982 Jyri Vahvelainen, joka tuli mukaan rakentamaan Ragnia hitsasi kasaan RHS-putkesta ajohytin rungon, jonka sitten kuljetimme paikoilleen, ja eräänä lumisateisena viikonloppuna asensimme paikalleen ja vuorasimme ulkoapäin 15 mm:n muottifanerilla. Kevään korvalla purimme myös etuhytin kansirakenteet ja Jyri sai taas hitsaustöitä. Talven ja kevään aikana ehdimme myös jonkin verran vuorata etuhyttiä ja keittiötä. Talvella kävimme hakemassa korppoosta uuden moottorin Hannu Koskisen venetelakalta. Kyseessä ei tosin ollut käyttämätön kone, vaan eräästä kolaroidusta kuorma-autosta otettu Scania D 7, ahtamaton, 6-sylinterinen, 150 hevosvoimainen dieselmoottori. Huhujen mukaan koneella oli peruskoIjauksen jälkeen ajettu vain 50 000 km. Mene ja tiedä! Kevään aikana marinoimme koneen ja rakensimme siihen vesijäähdytteisen pakosaIjan, merivesipumpun, öljyntyhjennyspumpun, öljynjäähdytyksen, meri vaihteen sovitteen, kaksi vaihtovirtalaturia ym ym. Kahteen laturiin (12 v ja 24 v) ja siten kahteen täysin erilliseen tasavirtasähköjäIjestelmään päädyimme turvallisuussyistä: käyttökojeet eivät koskaan pääsisi tyhjentämään käynnistysakkuja. Rakensimme koneeseen myös kahden termostaatin jäIjestelmän, joka toimii siten, että ensimmäinen ter17

mostaatti (72 astetta) päästää auettuaan jäähdytysveden virtaamaan lämminvesiboileriin ja vasta kun lämpötila koneessa (ja siis myös boilerissa) nousee 82 asteeseen, päästää toinen termostaatti nesteen pohjan ulkopuolella olevaan jäähdytysputkeen. Näin saadaan lyhyenkin ajon aikana keskuslämmitys ja tiski vesi lämpenemään. Keväällä asensimme Ragniin myös uuden peräsimen ja potkurin. Alkukeväästä Ragnin pohja- ja kylkilaudoituksen saumoista alkoi päivä paistaa ja meidän olikin pakko siirtää veneemme Ratinan suvantoon turpoamaan. Tässä "varustelulaiturissa" alus sitten rakennettiin melko valmiiksi. Jossain vaiheessa päätimme myös purkaa konehuoneen sisustuksen ja niinpä Ragniin ei lopulta jäänyt muuta alkuperäistä kuin runko, kompassi ja ruori. Vähä vähältä ja kohta kohdalta sisustuksen yksityiskohdat hahmottuivat, kone asetettiin paikalleen, vesijohdot ja keskuslämmitysjäIjestelmät rakennettiin (putkina käytimme käteVIa Pexep-muoviputkia), valtava määrä sähkökaapeleita ja hydrauliohjauksen letkut tungettiin kaapelikanaviin (Nokian XTP-asennuskourua, johon voidaan upottaa mitä shköliittimiä tahansa) ym. Tuhansia, ennestään meille tuntemattomia yksityiskohtia oli ratkaistava. Erityisen suuri työ oli pyöreiden tullut tarpeettomaksi, mutta lopulta messinki-ikkunoiden rakentaminen. ajattelimme sen olevan turhaa ylellisyyttä. Sopivankokoisia venttiileitä emme mistään löytäneet ja teimmekin ne Ragnin lämmitysjäIjestelmänä on alusta lähtien itse. Ensin piirsimme kiertovesipumpulla varustettu keskusikkunoista piirustukset, joiden peruslämmitys, jossa kiertää sama vesi teella teimme sitten valu mallit teräkkuin moottorissakin. Kuten edellä sestä. Valun jälkeen sorvasimme, pokerrottiin, konehuoneessa olevan boilerin vesi lämpiää aina ensiksi kun rasimme ja jyrsimme valuaihiot valmiiksi ikkunoiksi. Samoin valmistimmoottori on käynnistetty. Lämmin me itse liimaamalla ja jyrsimällä ohkäyttö vesi saadaan kuumaksi samaijaushytin yläosaltaan kaarevien ikkusen boilerin sisään sijoitetun kuparinoiden kehykset. Puitteisiin kittasimputkikierukan kautta. Vesi saadaan me kaksinkertaiset karkaistut, kaasulämpimäksi myös boilerissa olevan tiiviit lasielementit. sähkövastuksen (220 v/3000 W) ja OhjausjäIjestelmästä teimme hydjäIjestelmään kytketyn Reflex-Iaivaraulisen. Moottorissa oli valmiina aukaminan avulla. ton ohjaustehostinta varten hydrauliVeneen sähköjäIjestelmän rakentapumppu, jonka tuottamaa öljyvirminen oli myös varsin työläs tehtävä. tausta asensimme ohjaamaan taraktoRagnissa on edellä mainittujen tasavirtajäIjestelmien (12 V ja 24 V) lireista ja muista työkoneista tutun Orbitrol-venttiilin. Tätä venttiiliä ohjasäksi myös sisäinen vaihtovirtasähköjäIjestelmä (220 V). 24 V:n jäIjesteltaan sitten ruorilla. Koska jäIjestelmässä oleva pumppu teki mahdollimässä on kaksi akkuaja ne on kytketty vain koneen mittareille, käynnisseksi toisenkin itsenäisen ohjaustysmoottoriin, "Kauko-ohjaukseen" pisteen rakentamisen, asensimme koja piirtävään kaikuluotaimeen. Muut nehuoneeseen vielä magneettiventtiisähkökojeet toimivat 12 V:n jännitIin, jota ohjataan yksinkertaisesti sähkökaapelin päissä olevilla napeilla. teellä. Mielenkiintoinen yksityiskohta Hyvillä ilmoilla ruorimies voi vaikka oli jääkaapin hankinta Ragniin. Venekannella tai brygän katolla istuen ohkäyttöön tarkoitetut jääkaapit olivat varsin kalliita (jopa yli 3000 mk) ja jata alusta mukanaan vain muovi rasia nappuloineen ja merikortti. Suunkooltaan pieniä. Niinpä ostimmekin nittelimme ohjausjäIjestelmään vielä normaalin 200 l:n standardi kaapin ja radio-ohjausta, jolloin kaapelikin olisi vaihdoimme siihen erikseen myytä18

vän 12 V:n kompressorin. Kaappi maksoi meille 800 mk ja kompressori n. 600 mk. ja kun vielä saimme entisen käyttämättömän 220 V:n kompressorin myytyä 700 mk:lla tuli kaappimme maksamaan vain 700 mk. Jokaisessa hytissä on myös 220 V:n pistorasiat ja tätä jäIjestelmää ruokitaan laiturissa ollessa maasähköllä ja merellä oltaessa akuista virtansa saavalla vibraattorilla (12 V/ 220 V) tai kannelle sijoitetulla poltto- . moottorigeneraattorilla. Ennen sisäpuolista hyttien verhoilua (12 mm mäntyfaneri) ruiskutettiin kaikki tukirakenteen RHS-putket sisäpuolelta autojen ruostesuojauksessa käytettävällä Dinitrol-nesteellä. Kun hyttien verhoilu oli paikallaan ruiskutettiin lämpöeristeeksi kaksinkertaisten seinien välit uretaanivaahdolla. Tässä yhteydessä sattui muuan monista ns. "harmittavista takaiskuista": unohdin näet kertoa uretaanivaahdon ruiskuttajille, että jääkaapin kotelon taka seinä ei ole kaksinkertainen ja niinpä uretaanivaahto täytti jääkaapin takana olevan tyhjän tilan kokonaan ja tunkeutuipa kaapin yläpuolella olevan ilmatilan kautta jääkaapin etupuolellekin. Pelkästään jääkaapin irroittaminen paikaltaan vei aikaa tavattomasti, puhumattakaan sen takana olevien putkien puhdistamisesta. .

Lopulta lukemattomien työtuntien jälkeen olimme valmiit kuljettamaan Ragnin takaisin merelle kesäkuun 16. päivänä 1983. Mitään tarkkaa kustannuslaskelmaa urakasta emme koskaan tehneet, mutta alunperin arvelimme olevamme aika pitkällä, kun 10 000 mk oli kulunut ja 20 000 mk:lla arvelimme urakan olevan valmis. Todelliset kustannukset laskimme tarkoin ja tarvikkeisiin kului rahaa peräti 95000 mk! Summa olisi tietysti muodostunut vielä huomattavasti korkeammaksi, jos olisimme joutuneet ostamaan tarvikkeet normaalihinnoilla. Kaikista ostamistamme tavaroista saimme huomattavan alennuksen ja osan aivan nimellisellä hinnalla (esim. Lamino Oy peri meitä varten erikseen valmistamistaan karkaistuista, kaasutiiviistä lasielementeistä 10 mk/kpl!) tai peräti ilmaiseksi. Omalle työlle ei ole laskettu luonnollisestikaan hintaa lainkaan. "Uudella Ragnilla" on nyt kuljettu kaksi kesää merellä ja lukuun ottamat-

ta pieniä lastentauteja veneellä on ollut todella mukava liikkua sukeltamassa. Viime kesänä (1984) Ragni esiintyi myös Yleisradion kanssa yh-

teistyössä tekemässämme kolmiosai sessa lastenelokuvassa "Vedenalaiset huoneet", mutta se onkin jo toinen juttu....

VAUVA SUKELLUS Tämä kirjoitelma perustuu Tauchen-Iehdessä olleeseen artikkeliin Kindertauchen (nr. 4 huhtikuuta 1979). Viisi henkilöä kertoo kokemuksistaan opettaessaan lapsilleen laitesukellusta. Erhard Schulz: 10-litran sukelluslaite yltää lapsille aina polviin asti. Kymmenvuotiaan on raskasta tallustaa rannalla painavaa lastia kantaen enemmän tai vähemmän ylpeän isän tukiessa. Selvää kai on, että tunkeutuminen vedenalaiseen maailmaan on myös lapselle hermostuttava kokemus. Näiden näkökantojen, vähäisen syvyyden ja sopivan ympäristön huomioon otettaessa, ei minun mielestäni ole mitään syytä pidätellä pienempää sukellusseikkailijaa. Lapselleen voi luontevasti antaa opastusta ja vartioida paineilmalaitesukellusta. Kuitenkin pitää harkita, mitkä edellytykset lapsella on sukeltamiseen. Perusehdot ovat, että lapsi osaa uida ja nauttii vedessä olosta. Suurena etuna on, että ensimmäistä laitesukellusyritystä sekä perusvälineillä uimista että sukeltamista opetellaan ja harjoitellaan riittävästi. Näillä kyvyillä, kuten voimia säästävä uiminen, paineentasaus ja lyhytaikainen ilmanpidättäminen, lapsi oppii laitesukelluksen mahdollisimman hyvin.

Kuinka vanhoja lapsien pitää olla aloittaakseen laitesukelluksen? Iällä ei niinkään ole väliä, kunhan lapsella vain on fysikaaliset edellytykset sukeltamiseen ja hän on järkevä. Yleisesti ottaen 8-10-vuotiaat ovat kykeneviä sukeltamaan. Veden lämpötila merkitsee paljon sukellusyritykselle. Myös Välimerellä voi vesi muutamaa metriä syvemmällä olla tuntuvasti kylmempää. Melko hoikat lapset ovat jo muutaman minuutin päästä täysin kylmissään ja silloin ilo heidän kasvoiltaan on tyystin kadonnut. Pienellä aloittelijalla pitäisi olla käytettävissä sukelluspuvun yläosa. Yksi sukelluslaite (3-6 1) riittää, mutta varalaite tai regulaattori pitäisi olla saatavilla ehkäisemään tarpeeton ilmanpuutetilanne. Lapsi odottaa, että kokenut sukelluskumppani on koko ajan hänen lähellään. Tämä on mahdollista, kun molemmat ovat kiinni samassa yhdysköydessä. Jos ensimmäiset askeleet veden alla ovat menestyskokemus ja uudet yritykset seuraavat, suositellaan harjoitusten tekemistä. Ensiksi pitää oppia vedenalai-

set merkit (V A-merkit). Silloin voi sukelluskumppani tiedustella toiselta veden alla, miten toisen sukeltajan välikorvan ja maskin paineen tasaus sujuu. Suukappaleen irrottamisen ja vaihto hengityksen lapsi oppii nopeasti. Myös maskin tyhjennys onnistuu hyvin oikealla opastuksella. Kasvatuksella on merkitystä myös tehokkaaseen räpyläuintiin hitaassa vauhdissa, oikeaan hengitykseen ja yhdessä oloon. Kuinka syvälle lapsi voi sukeltaa? 2-3 metriä on jo seikkailu lO-vuotiaalle laitesukeltajalIe. Minusta ei ensimmäisenä vuotena pitäisi sukeltaa kymmentä metriä syvemmälle. Heinz Eder: Minisukelluspuku melko pienelle sukeltajalIe. Jo }Ih-vuotiaana tyttäreni tuli uimaopetukseeni. Noin viiden kuukauden päästä hän osasi vapaauinnin. 2lh-vuotiaana hän täytti vapaauinnin edellytykset, hankki matkasukelluksen 12 metriä ja syvyyssukelluksen 3112 metriä. Hän oppi melko lyhyessä ajassa perusvälineiden 19

käytön. Tämän jälkeen aloin valmistaa hänelle sukellusvarusteita pienoiskoossa. 1968 loman aikana Elballa sukelsin hänen kanssaan 15 metrin syvyydessä. Hän sukelsi paineilmalaitteella (2 1/2 litran laite). Näihin aikoihin Susanne ei ollut vielä neljääkään. Sukeltamisesta ei ole tullut hänelle mitään vaikeuksia eikä ongelmia. Uschi Kugler: Lasten pitää sukeltaa ilman väärää kunnianhimoa. Onko sukeltaminen lapselle vaarallista? Onko se terveydelle vahingollista? Voiko lapsi ylipäänsä mennä veteen sukelluslaitteella varustettuna? Tällaisia ja tämänkaltaisia kysymyksiä tekevät vanhemmat, joiden lapset haluavat osallistua vanhempiensa sukellusharrastukseen. Muutama vuosi sitten VIetImme osan lomastamme veden alla. Silloin tällöin tyttäremme oli matkalla mukana. Hän oli tosin hieman surullinen, kun vanhemmat sukelsivat ja hänen täytyi istua rannalla tai veneessä. Tämän vuoksi hän ei ollut kaikilla sukellusretkillämme. Tietysti halusimme ottaa hänet mukaan joka kerta, mutta yritimme selittää hänelle, että ainainen veneessa istuminen olisi pitkästyttävää. Yllätykseksemme hän pyysi päästä mukaan sukeltamaan. Olimme hämmästyneitä ja hieman epäileviä, sillä hän oli tähän mennessä ollut mukana aloittelijoiden harjoituksissa, mutta ei pIlut osoittanut 20

kiinnostusta sukeltamiseen. Epäilyksemme kasvoi, kun yritimme saada hänelle ohjausta seurassamme. Aluksi seuramme kieltäytyi yhteistyöstä, koska sen mielestä oli ennen kuulumatonta, että yksi lapsi maailmassa halusi tunkeutua rohkeitten sukeltajien joukkoon. Monien sukellusurheilullisten todistelujen ja painostuksen jälkeen oli mahdollista, tosin omalla vatuulla, päästää hänet laitteineen altaaseen. Täysin luonnollisesti ja ilman pelkoa hän sukelteli kanssamme altaassa ja oppi sukeltamisen edellytykset vapaassa vedessä. Opettelimme hänen kanssaan kaikki tehtävät, mitkä laitesukelluksen aloittelijan pitää hallita. Hän otti maskin pois, ui hetken ilman sitä, tyhjensi sen, puhalsi ulos ja sukelsi edelleen. Hän opetteli vaihtohengityksen kanssamme ja oppi vedenalaiset merkit. Kun olimme lomalla Malediveilla Annette sukelsi innostuneena kanssani. Ei tietenkään virtaavissa paikoissa eikä syvässä vedessä. En huomannut missään tapauksessa vanhempien yrittävän innostaa lapsiaan sukellukseen väkivalloin. Oli vain vanhempia, jotka rohkaisivat lapsiaan. Annan suurta arvoa yhteissukellukselle, sillä silloin lapsi on kokeneemman sukeltajan välittömässä läheisyydessä ja valvonnassa. Kun harjoittelimme Annetten kanssa, niin vaIvoin häntä jopa niin tarkasti, että ohjasin häntä kädestä. On itsestään

selvää, ettei lapselle pidä asettaa mitään syvyyssukellusennätystä. Lapsilla, jotka haluavat sukeltaa, pitää olla luonteva ja luonnollinen suhtautuminen veteen. Monet lapset haluavat myös liikkua veden alla ja hakea esineitä, kuten sormuksia ja muita "aarteita" pohjasta. Nämä lapset oppivat nopeasti uimaan ja sukeltamaan, eivätkä pelkää opetella sukeltamista laitteella. Toiset lapset sitävastoin tarvitsevat pitkän ajan tottuakseen veteen. Lapselle, jonka suhtautuminen veteen ei ole häiriintynyt, ei sukelta- . minen merkitsee koetta. Lapsi menee veden alle laitteen kanssa yhtä varmasti kuin vapaasukeltaen hakemaan sormuksia ja muita esineitä pohjasta. Tyttäremme Annette ei ollut mikään erityisen rohkea ja urheilullinen, hän vain iloitsi seuraavasta sukelluslomasta ja kävi innokkaana ui mahalliharjoituksissa. Mustissa neopreneissa olevien vahvojen, rohkeiden miesten moittivat katseet eivät pelottaneet meitä, kun otimme tyttäremme veden alle niin usein kuin se vain oli mahdollista ja hän itse oli halukas tulemaan mukaan. GUnther ja Gudrun Otte: Lasta ei saa koskaan pakottaa sukeltamaan. Kun Jens oli 7 kuukautta vanha, otimme hänet ensi kerran uimahalliin mukaan. Koska hän ei vointu saavuttaa pohjaa jaloillaan, oppi hän tuntemaan veden vaakasuorassa asennossa. Puoli vuotta myöhemmin, kun

Jens tuskin osasi kävellä, sipsutteli hän altaan reunalla ja juoksi veteen. Tällöin hän koki, että kun "soutaa" jaloillaan ja käsillään kunnollisesti, palaa takaisin portaille ja voi uusia veteenryntäämisen. Vajaan kolmen vuoden ikäisenä hän juoksi reunalta veteen ja uiskenteli allasta poikittain. Näihin aikoihin hän koki ensimmäisillä räpylöillään, miten helposti niillä pääsee eteenpäin vedessä. Koska hän aluksi tarvitsi apua uimisessa, sai hän tietoa maskista ja snorkkelista myöhemmin. Toive saada tietty simpukka pohjalta haetuksi, sai aikaan ensimmäiset sukellusyritykset. Aluksi, kun Jens valitteli päänsärkyä, huomasimme, että hän sukelteli syvemmälle kuin hyväksyimme, joten selitimme hänelle paineentasauksen. Kesällä -72 vajaa 5-vuotiaana hän haki ylpeänä (Turkin vesillä) 31f2 metrin syvyydestä merisiilin kuoren. Siitä lähtien hän seurasi meitä snorkkelisukelluksissamme. Snorkkelisukelluksen hän opetteli vaivattomasti kuin vain lapsi voi tehdä siinä iässä. Eräänä päivänä, Jens oli 8-vuotias, huomautti hän, että nyt hän mielellään opettelisi laitesukellusta. Koska hän tällöin oli hyvä snorkkelisti ja vapaasukeltaja ja hänellä oli hyvä kunto, täytimme hänen toivomuksensa. Ostimme hänelle neljän litran laitteen varasäiliöllä, teimme vanhasta takista sopivan sukellustakin ja neopreenihousujen sijasta annoimme paksut sukkahousut. Emme

tosin yrittäneet hoputtaa. Emme tuputtaneet Jensiä täyteen teoriaa. Seuraavat käyttäytymissäännöt kuitenkin taoimme häneen: 1. tee alas menossa koko ajan paineentasausta 2. pidä kosketusulottuvuus sukelluskumppaniisi 3. liiku rauhallisesti 4. älä nouse ilmakuplia nopeammin 5. avaa suu hätänousussa, muuten keuhkot halkeavat Sitäpaitsi opetimme Jensille sukellusmerkit ja harjoittelimme hätänousua jo ensimmäisten sukellusyritysten yhteydessä. Kun olimme valmiita näissä asioissa, sukelsimme molemmat poikamme kanssa, koska lapsi ei ole täydellinen sukelluskumppani, jos jotain tapahtuisi meille. Toinen meistä ei koskaan väistynyt Jensin sivulta pois. Sukelluksemme rajoittuivat kahden ensimmäisen vuoden aikana neljän metrin syvyyteen, se oli syvyys, missä Jens pystyi vapaasukeltamaan. Seuraavana vuonna menimme syvemmälle, aina 10 m:iin, se oli syvyys, mistä Jens pystyi tekemään hätänousun hätätilassa. Jokaisen sukelluskauden alussa kävimme läpi sukellusajan, ne viisi käyttäytymissääntöä ja harjoittelimme maskin tyhjennystä ja hätänousua. II-vuotiaana Jens sukelsi kanssamme jo Kreikassa, Espanjassa, Korsikalla ja Bahama-saarilla. Alexander Wunsch, sukellusopettaja: Lapsisukelluksen viisi kultaista

sääntöä. Molemmat lapseni halusivat ehdottomasti sukeltaa ja tekivät ensimmäiset laitesukelluksensa vapaassa vedessä 3 - 7 m:n syvyydessä. He olivat tuolloin 9 ja 10 vuotta vanhoja ja sukelsivat 1- tai 2-litraisilla laitteilla. Kaikki on onnistunut hyvin ja olen ajatellut, että vastuu on ollut siedettävä, sillä olen itse ollut heidän kouluttajansa Tauch-Clubin (sukelluskerho) nuorisoryhmässä. Ensi yrityksellä minulle selvisi viisi tukalaa asiaa, jotka ovat herättäneet keskustelua. 1. 8-11-vuotiaina lapset ovat tarpeeksi kiinnostuneita sukellusteoriaan ja kykeneviä säilyttämään opetetun tiedon. Minun mielestäni tähän tukeutuu itsestään lapsisukelluksen alaraja. 2. Selittäkää lapselle paineentasaus. 3. Lapset kasvavat nopeasti puvuistaan. Myös minä kuulun niihin, joiden lapset liian pienissä tai väljissä puvuissa lasketaan veteen, koska olen liian saita ostamaan koko ajan kasvavalle lapselle uusia pukuja. 4. Lapset ovat veden alla vaarallisen nopeita. Oletteko kirineet nostoliivi päällä lapsen perässä, joka ajaa takaa kalaa? Teillä on tuskin mahdollisuutta saavuttaa lasta. 5. Joka sukelluskerran yhteydessä pelkään moottoriveneitä. Lapset pienine laitteineen, kontrolloimattomine ilmankulutuksineen ja spontaanisine käytöksineen ovat erityisen vaarassa. Toivon, ettei minun koskaan tarvitse nähdä propellin hajalle hakkaamaa lasta. Anne Lehmus

KYSYTTY Darrell-Allan

Vedenalainen valaisin SAAPUNUT

Finn· UII"

PAJALAHDENTIE 9 00200 Helsinki 20 puh. 90-6922 358

The Great Barrier Reef Aika rasittavan 27 tuntia kestäneen bussi matkan jälkeen saavuimme Caims:iin Pohjois-Australiassa, lämpötila oli Australian talvesta huolimatta 28 CO ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Reissussa oli mukana Sari, Pia ja minä alias Nalle. Raahasimme viimeisillä voimillamme matkatavaramme sekä itsemme pieneen nuorisomajaan, joka sijaitsi aivan ranta Esplanadin tuntumassa. Pitkän yöunen jälkeen nousimme pirteinä ylös ja lähdimme etsimään meille sopivaa sukellusliikettä, joita Caims:in kaupungissa oli useita. Tarkoitus oli lähteä sukeltamaan maailman suurimmalle koralliriutalle nimeltään The Great Barrier Reef. Riutta oli yli 2000 kilometriä pitkä ja tosi vaikuttava kartaltakin katsottuna. Riutalla on miljoonia eri elämän muotoja se on toistaiseksi aika hyvin säilynyt. Riutta on nykyään varsin vetävä paikka turismille ja kaikille muille ihmisille jotka haluavat kalastaa, sukeltaa tai muuten vaan kävellä riutan päällä laskuveden aikaan ja katsella kauniita koralleja. Biosukeltajien piirissä riutta on kerrassaan elämyksellinen kokemus ja hyvin korkealle arvostettu paikka. Australian hallitus on kaikkien onneksi ja iloksi osittain rauhoittanut riutan. Löysimme lyhyessä ajassa pienen sukellusliikkeen, joten marssimme rohkeasti ovesta sisään. Liikkeen omistaja oli nimeltään Peter Boundy ja sukellusseura oli nimeltään "Caims Barrier Reef Divers, osoite: 103 Esplanade, Caims Australia. Peter oli kiireinen mies ja ihmetteli vähän ajan päästä mitä ihmettä me siinä seistiin. Selitimme hänelle että halusimme vuokrata välineet ja päästä riutalle sukeltamaan. Hinta oli aika korkea, mutta kuintekin halvimpia mitä Cairnsista löytyi. Välinepaketti johon kuuluivat perusvälineet, regulaattori (Sheerwood Brut, sankaliitin), syvyys ja painemittari, surffaus-märkäpuku, takkimallinen nostoliivi ja painovyö maksoi 25 AuD (n. 125 mk) ja reissun hinta oli myös 25 AuD, eli välineet ja reissu yhteensä n. 250 mk. Jos halusi päästä snorklaamaan, niin perusvälineet ja reissu maksoivat yhteensä 25 Aud. Hyväksyimme hinnan ja näytimme sukelluskortit hänelle, hän ihmetteli mikä ihmeen kortti tämä CMAS oli ja kertoi meille, että Australiassa PADI:n kortti oli yleisempi, mutta sanoi nauraen että CMAS kävi yhtä hyvin. Meidän piti seuraavana aamuna olla liikkeen edessä klo 6.45 mistä meidät haettaisiin. Laitoimme vuokravälineet laatikoihin, kirjoitimme nimet päälle ja ~ itten menimmekin nukkumaan. 22

Seuraavana aamuna klo 5.30 nuorisomajassa oli täysi hälytys, kun kolme hullua suomalaista herättivät koko paikan, kun ei ulko-ovea meinannut löytyä ja puolet kamoista oli jossain. Pienen harjoituksen jälkeen löysimme kuitenkin ulos ja meidät haettiin liikkeen edestä niin kuin pitkin. Meidät ajettiin lähellä sijaitsevaan satamaan mistä aluksemme lähti. Aluksen nimi oli "Sea Star", se oli 18 metriä pitkä ja teräksestä valmistettu tukialus. Oleskelutilat olivat hyvät, siellä oli iso keittiö ja mainio auringonottokansi. Vilskettäkin riitti, sillä mukana oli n. 20 PADI:n oppilasta. Matka kesti noin 2 112 tuntia ja pienen korallisaaren tuntumassa heitim me ankkurin. Pulloina käytettiin alumiinipulloja ja koot vaihtelivat vähän. Kaikkiin pulloihin kävi sankaliitin mikä on hyvä muistaa jos meinaa ottaa oman regun mukaan. Heitettiin kamat selkään ja loikattiin veteen. Seuraavat 35 min. sitä vaan ihmeteltiin, että tämmöistäkin voi olla. Vesi oli aivan kirkasta ja näkyvyyttä oli pitkälti yli 20 metriä. Värikkäitä kaloja ja koralleja näkyi joka puolella ja siitä syystä ilmakin loppui aika nopeasti kun välillä oikein tuli huohoteltua jonkin kauniin putkahtaessa näkyviin. Eli pullo lommolla oli pakko tulla ylös. Ylöstulomme jälkeen alus vaihtoi paikkaa parisataa metriä ja meille luvattiin vielä parempia maisemia. Kun ankkuri taas oli heitetty ponkasimme mereen koko porukka. Tällä kerralla allamme oli enemmän vettä ja syvyys oli keskimäärin n. 18 metriä. Valuimme hiljaa alaspäin kaunista ja elämästä rikasta koralliseinämää pitkin ja katsomista riitti. Kun tulimme pohjalle ja katsoimme pintaan päin niin veneemme pohja erottui selvästi. Totesimme yhteisellä nyökkäyksellä että vesi oli tosiaan kirkasta. Kalat olivat tällä kertaa suurempia ja välillä melkein pelotti kun joku iso mönkäle lipui ohi. Sukelsimme pitkää korallikäytävää pitkin ja kaikkea kaunista riitti, mutta ilmat ei, sillä täyttöpaine Australiassa ei kuuleman mukaan ollut kun 150 baaria. Pulloissa ei ollut varailmaa, niin että loppu mikä loppu ja näinollen oli pakko tulla ylös. Muut porukan jäsenet olivat nähneet Riutta Hain (Reef Shark) mutta jostain kumman syystä tämä ilmestys jäi meiltä näkemättä. Ehkäpä sen takia että meillä oli niin valtavan paljon muuta katsottavaa, mutta olisihan se ollut ki va nähdä. Riisuessamme kamoja Sea Starin kannella huomasimme että Sarin nostoliivissä oli reikä. Meille selvitettiin että se ilmeisesti oli tehdasvika. Seuraavalla reissulla reikä oli

kuitenkin korjattu ja kaikki meni taas hyvin. Porukka oli taas tällä reissulla nähneet ison Hain, mutta me taas emme, eli kun ei näe niin ei sitten. Kokonaisuudessa reissu oli mahtaa, ja ottaen huomioon että aluksella oli melkein 30 henkeä niin hyvinähän se meni. Voin suositella tätä reissua kaikille jotka joskus sattuisivat liikkumaan siellä päin. Hinta tuntui aluksi korkealta, mutta nyt taas kun on täällä kotona niin sitä voisi maksaa vaikka tuplasti jos vaan pääsisi mukaan. Terveisin Nalle (Björn Ahlgren) Sub Aqua Club Marinus OSTETAAN MYYDÄÄN Teräksinen tarjous 2x 7 I pullopaketti (Polar). Puh. työ klo 7-16 973-22342, koti 973-25168 Pauli Sormunen

URHEILU

(~'}"g

SUKELTAJA·~l Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-694317 Toimitussihteeri Leena Harkke Peltolan tie 6 0 20720 Turku k. 921-367948 Ilmoitushankinta: INFOMEKLARI OY Töölönkatu 1 C 00100 Helsinki 10 puh. (90) 440474 Arja Leppänen Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoi tteenm uutokset: U rheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Suomen U rheilusukeltajain Liitto ry. Radiokatu 12 00240 HELSINKI Brita Ikävalko (90) 1582257 Irma Niemelä (90) 1582258 Oy Turun Sanomat Turku

~ ~\~t.

I\~iis

([lIIff)IlM1J~ -e.lllstll~~

LI. 1M• anlll~ell

., w:llii

· tarvitset asiantuntemusta DI.EX

tEKnA·

~ I\~

OcsuO~GJO

SEA,SEA --.._-

0 8 ••

•

POSEfOON

NYT MYÖS TURUSSA: PUUTARHAKATU 19 A 20100 TURKU PUH . (921) 518326

~el I

Linn a nkoskenkatu 1 0 , 00250 HELS INKI., Puh . (90) 492 1 91 TUKKU : Rustholl a rink a tu 8 , 00270 ESPOO , Puh . (90) 803 6')00

Kestävyys, keveys, ruostumattomuus ja monet muut tekijät ovat ominaisuuksia, jotka nykyaikainen teknologia on asettanut käyttämilleen materiaaleille. Yhä useammin on pisimmän korren vetänyt kevytmetalli. Samat perusominaisuudet kohdistuvat sukeltamisessa säiliöiden materiaaliin. Siksi niitä on myös tutkittu tieteellisesti ja US Navyn toimesta käytännössä. Enää ei ole kysymys uskonasioista! Kevytmetallisäiliöiden kestävyys on todettu ylivoimaiseksi muihin säiliöihin verrattuna.

Ruoste ei niitä raiskaa eivätkä epäpuhtaudet ole kiusaamassa hengityslaitteen toimintaa. Sukella sinäkin nykyajassa ja tutustu tosiasioihin kevytmetallisäiliöistä.

UrsukOy

Teollisuuskatu 34, 20520 TURKU puh. 921-376700