Issuu

Vakuuta autosi Yrittäjäin-Fenniassa. Kaiken varoita.

Yrittäjäin-Fenniasta saat autolIesi täyden vakuutussuojan. Liikennevakuutus korvaa onnettomuuden sattuessa henkilövahingot ja vastapuolen omaisuusvahingot. Liikennevakuutuksen ulko-

••

puolelle jääviä, omalle autolle aiheutuneita vaurioita, ilkivaltaa, tu lipaloa ja varkautta vastaan tarvitset vapaaehtoisen autovakuutuksen. Sopimusasiakkaanamme voit saada tuntuvan alennuksen

vakuutusmaksuista. Sopimukseen riittää kaksi vaku utusta. Jo kolmella vakuutuksella saat 8 % alen nuksen vapaaehtoisten vakuutustesi maksuista.

••

TASTA EI PALVELU PARANE Postipankissa on teho tilit, kätevät kortit maksupalvelu pelaa päivällä ja yöllä ja

LA/NOISSA LÖYTYY Palkkatili antaa lainaa, luotollisen OK-kortin, kansainvälisen VISAluottokortin. Käteishankintojen rahoittamiseen on siis mahdollisuuksia valita asti. Asuntolainaa ja muita isompia lainOja saat sopuehdoin.

Tule J Ota selvää edulstasl Ja tee tavolttelstasl totta I

URHEILU

SUKELTAJA 10.06.85 siv. 3 "Prolle" 65 v 4 Sammakkomies 5 Esko Koso 50 v 6 Merihistorian toimistolta 7 Salama 8 Turvallisuus ... 9 Merisaukot 15 v 10 Ala-Keiteleen tempaus 11 Kouluttajapäivistä 12 Urheilusukeltaja 13 Ahvenanmaan tilanne 14 Luokkavaatimuksista 15 Turvakoulutus 16-17 Vakuutusasiaa 18 Hylkysukellus 19 Naisten sukeltamisesta 20 Lahtelaisten vastine 21 Galeasen Emelic 22 Sukeltajan kidutukset 23 Vesikko Cup 24 Koiranremmiko 25 Suoja-alueista 26 Välimereltä 27 Aallokko kutsuu

Kansi Esko ja Eskon Kala Punaiselta mereltä.

"PROLLE" JANSSON 6S-VUOTTA Kultainen ansiomerkki ja liitolle ensimmäinen kunniajäsen. Kaikkien meidän tuntema "ProlIe" täytti 65-vuotta 20. 4. 1985. Syntymäpäivän kunniaksi halusi liittomme johto muistaa vanhinta aktiivisesti mukana olevaa sukeltajaa. Onhan Per-Olov "Prolle" eräs meidän harrastuksemme ansiokkaimpia kehittäjiä ja tukipylväitä. Monet kirjoitukset eri lehdissä ja viimeaikoina myös filmit ovat tehneet hänet tutuksi nuoremmallekin sukeltajapolvelle. Kevätkokouksessa luovutettiin "ProllelIe" liittomme korkein, Kultainen Ansiomitali No 3. Samassa kokouksessa hyväksyttiin johtokunnan ehdotus yksimielisesti ja ehdotuksen perusteella nimettiin "Prolle" Suomen Urheilu-

sukeltajain Liitto ry:n ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Suomalaisen urheilusukelluksen "Grand Old Man" "Prolle" on muun muassa ollut lehtemme tuotteliaimpia ja uskollisempia kirjoittajia. Hänen monista Va-valokuvausta koskevista artikkeleistaan on muokkaantumassa kirja, joka kesän aikana ilmestynee liiton m yyntivalikoimaan. Urheilusukeltaja-Iehden puolesta onnittelemme " Vanha Herra Janssonia" ja toivotamme vielä monia onnistuneita hetkiä vedenalaisessa maailmassa. Eka Metsävuori

Sammakkomies on erimies

lai olisi museoitu aikapäiviä sitten. Meillä Nikolain tutkimukset ovat kuin levinneet käsiin ja valuneet sormien välistä lattialle. Hylynryöstötapauksesta U.S kirjoitti 23/12-84 artikkelissaan mm: tutkijat pelkäävät mm. että ll!vat~a hylyssä kävijät sotkevat palkkOja niin pahoin, että tärkeä kysymys jää selvittämättä: onko kyseessä todella fregatti Nikolai. viime kesänä Suomen merimuseo teki toistamiseen rikosilmoituksen Kotkan poliisille tämän vuoksi. Artikkelista kuvastuu eräitä lapsellisuuksia. Annetaan ymmärtää ikäänkuin tuosta luvattomasta vierailusta lähtien ei enää olisi mahdollista selvittää Nikolain identiteettiä. Kuitenkin H.S 7/8-84 mainitsee Nikolaita tutkitun toden teolla jo kaksikymmentä vuotta. Härrekyydeli, mitä tuona aikana on oikein tehty. Juuri kun Nikolain arvoitus oli selviämässä hylynryöstäjät mylläsivät kaiken. ~i ten museo voi tietää hylynryöstäjlen vieneen identifioinnin kannalta ratkaisevat esineet. Artikkeli kertoo paljon mikä on tämänhetkinen tutkimuksen taso Nikolaissa. Vastausta Nikolain osalta tehtyyn rikosilmoitukseen onkin haettava muualta. Mieleen tulee lähinnä konkreettinen varoitus urheilusukeltajille yleensä. Puheita ja varoituksia ei ole uskottu, nyt on näyttöjen aika.

Museot ympäri maailmaa ovat ärtyneinä seura.nneet urheilusu~~lluksen nopeaa kasvua. Ärtymys on ollut usein oikeutettuak!~. ~yt. on .mel~an ~aassamme museon kuppi kiehunut kansainväliseen tyylun Ja nkosIlmOltuksla on tehty hylynryöstöstä. . ..... .. . Pihlajasaaren jäällä kulkiessani huomasIn J~ssä ~ylyn yl~puolella pienen reiän ilmeisesti sukeltajien tekemä katumuksen lahde, Josta VOI ~ud~tta.a ~uulat takai~in oikealle paikalle. Vai olikohan joku sittenkin käynyt vaIn pIlkIIla. Suomalainen hylkyrosvo on lähes aina pullon~erääjätyy!!iä_ o~eva. ~eenet sijä. Kunniakas sukeltajan ura halutaan varmls~ keraamalla kIrjahyllyyn stereoiden yläpuolelle vanha kuula/kaljapullo sommitelma. . ._.. Seuraavassa kuuluisa kannanotto, Aartelden JalJIlla jonka trio G. F. Bas on lausunut: Vanhat kansainväliset kulttuuri meret Jos me arkeologeina olemme todelkätkevät edelleen syvyyksiinsä mielila kiinnostuneita ihmiskäden tuotkuvituksellisia aarteita. Urheilusukelteista muinaishistorian todisteina luksen maailmanlaajuinen kasvu on enemmän kuin harvinaisuutensa osittain näiden uponneiden aarteiden vuoksi arvostettuna omaisuutena, ansiota. Ulkomailla toimii erityisiä on aika ilmaista tiukasti kantamaarteenetsintään erikoistuneita kerhome. Luvattomat kaivajat ja muinaisesineitten salakuljettajat ovat ja. Myös ulkomaiset '~aarrehulluuden" puremat miljonäänt varustavat rikollisia. alati uusia retkikuntia huippuvälinein Kannanotto on poimittu aarteenetpäästäkseen kadonneiden rikkauksien sijöiden omasta kirjasta MAAILluokse. MAN AARTEET. Kustannusyhtiö Eräs kaikkien aikojen kuuluisimpia Karisto on julkaissut sen nyt suomekaarteenetsijöitä oli Harry Rieseberg. si. . . Hän oli omistanut koko elämänsä Kannanottoa on pidetty sodanjuhsaarrelaivojen etsimiseen. Mittavan ar- tuksena aarteenetsijöille ympäri kistotyön tuloksena Rieseberg julkaisi maailmaa. Tavallaan se yrittää muokansainvälisen aarrelaivojen luette- kata yleisön ja viranomaisten asenlon. Tätä luetteloa urheilusukeltajat noitumista entistä tiukempaan suunlukevat ympäri maailmaa silmät mul- taan aarteenetsijöitä vastaan. On kuijollaan. tenkin väärin tuomita aarteenetsintä Aivan viimevuosiin asti ovat mu- ja aarteenetsijät sinänsä. seot voineet olla levollisia, hylkyjen Museot eivät itse kustanna hylkyHylynryöstön merkitys ryöstely on pysynyt juuri ja juuri sie- jen etsintää eikä pohj~invento~nteja, Hylynryöstö on rinnastettavissa yhdettävällä tasolla. Nyt tilanne on vaan kaikki on seikkallunhalUlsten teiskunnallisilta vaikutuksiltaan lämuuttumassa kun halpaa elektronista urheilusukeltajien ansiota. Ammattihinnä ilkivaltaan, jonka viimekädessä etsintäkalustoa on saatavilla kauppo- arkeologit ovat tilanteesta hy.vin kiume veronmaksajat kuitenkin kustanjen hyllyiltä. Suomessa museovirast~ saantuneita. Suuttumus urhellusukelnamme. älähti metallinetsimien osalta enSI tajia kohtaan on suuri, mut~ h~it~ on Antiikin keräilijät ovat erittäin kerran Kauppalehden artikkelissa 31/ ikäänkuin pakko sietää. Mlkäh tllantarkkoja tavaran laadusta ja. kunn<;>s01-84. Artikkelissaan virasto pahoit- teesta olisi mahdollista päästä, se käyta. Hylkytavara täyttää vain pOIktelee etsimien kauppaamista ja mark- tettäisiin varmasti hyväksi. keustapauksissa nämä kriteerit IJIltIaSOn osoitettavissa lukuisia esimerkkinointia, käyttämällä aarteenetsintää samme. Rikastuminen niillä on pömyynti valttina. Artikkelin mukaan kejä aarrehylkyjen parissa puuhailtyä. Vaskitykkiä meillä oJ{Jähes mahEnglannissa on myyty jo n. 200.000 leista sukeltajista, jotka ovat tehneet dotonta markkinoida, samalla tulee metallinilmaisijaa. tieteellisen tarkkaa työtä löytöpaikalmukaan jo hylynryöstöä kovempaa la. Joskus on ollut ongelmana ettei Suomenlahti kansallinen rikollisuutta. Kieltämättä Helsingissäkaikkea löytömateriaalia ole kirjattu kulttuurimeremme kin on viime vuosina tehty liikkeisiin luetteloihin. Osa löydöistä on unohmyyntiyrityksiä, jopa tykkejä. tiedeVaikka Suomenlahdesta ei ole löydet- dettu vähäpätöisenä. Tällaista on tään kaupatun. Tämän tYYPpIset tatävissä uponneita aarrelaivastoja, on esiintynyt kansainvälisessä arkeologipaukset ovat kuitenkin tosi harvinaisilläkin oma merkityksensä aarteenet- assa myös ammattimiesten kohdalla. suuksia. Niinkuin laulukin sanoo sinnän kannalta. Todistettavasti ainaKansain välisessä antiikkikaupassa oon köyhä laulaja mä vaan ja köykin viikinkiajalta lähtien on löydettä- liikkuu satumaisia rahamääriä. Usein häks jään jos laulamista jatkan jne. vissä uponneita aluksia. Kulttuurime- museoiden maksuvalmius on niin reksi Suomenlahden tunnistaa myös huono ettei ne pärjää huutokaupoissa pohjallla ruostuvista pol~upyöriStä ja rikkaiden keräilijöiden rinnalla. Ku- Matkamuistokysymys ja yhteisvastuu Pääosaltaan tavallisen urheilusukeltamopoista. Usein sukeltaja nkastut~a vaavaa tilanteelle on se, että silloin tätä kokonaisuutta pudottamalla Sin- tällöin yksityiset mu~eot joutuv:at jan syyllistyminen hylynryöstöön on kokonaan toisen tasoinen kysymys ne vahingossa puukkonsa tai paino- myymään joitakin oSia kokoeb~l1s kuin tutkimuksenalaisen kohteen tuvyönsä. taan parantaakseen maksuvalmlUthoaminen. Tavallisesti halutaan ottaa Otteet kovenevat taan. hylystä jokin "matkamuisto" mukaan. Myöhemmin on esinettä mukaKamppailu aarteiden omistusoikeu- Ongelmia myös meillä desta ja löytöpalkkioista kiristyy kai- Ruotsinsalmessa eläkepäiviään viettä- va näyttää kavereille ja tuttaville. Selken aikaa niissä maissa joiden meris- vä fregatti Nikolai on eräs !'Ilerellisee~ laisenaan vaatimatonta ja ymmärrettä ja rannikolta on löydettävissä aar- kulttuuriimme liittyvä mmstomerkki. tävää toimintaa turistikohteissa. teita. Läntisessä naapurimaasSamme NikoVaikka sukelluskohde ei olisikaan 4

muinaismuistolain alainen kuuluu sen omistusoikeus aina jollekin juridiselle omistajalle. Kohde menettää lisäksi hyvin nopeasti suuren osan sukellusarvostaan kun ajattelemme - jos minä en nyt ota tuota esinettä, ottaa seuraava sen varmasti. Kun urheilusukeltajat kyräilevät vanhoista hylyistä, kuka tietää eniten, alkavat myös viranomaiset syyllistyä samanlaiseen asennoitumiseen. Seurauksena on nykyisen kaltainen tilanne, on kaikenlaisia "hylkyprofeettoja" liikkeellä. Hylyistä ei voida puhua ääneen ja vapautuneesti, se on jo syntiä. Tilanne on kieroutunut. Kansainvälisillä areenoilla on käyty jopa vedenalaisia puukkotappeluja aarteiden omistuksesta. Hallitukset ovat joutuneet laajentamaan aluevesiään käsittämään uloimmatkin hylkyriutat. Näin, jos pelissä on suuret taloudelliset arvot. Nikolain esineistössä ei tällaisia arvoja ole. Niinpä asia on tässä merkityksessä vähäpätöinen. Äkkirikastumista ei varmaankaan ole tapahtunut. Taistelua urheilusukeltajien ja museoiden välillä ei tarvita. Yhteisvastuu hylyistämme ei ole kohteiden salailua ja pihtaamista miltään taholta. Yhteisvastuu perustuu keskinäiseen luottamukseen ja ymmärrykseen. Valitettavasti tuota yhteisvastuuta ei ole ollut niillä sukeltajilla, jotka luvattomasti vierailivat Nikolain hylyssä. Tapaus ei varmasti helpota urheilusukeltajien mahdollisuuksia osallistua tulevaisuudessakaan vanhojen hylkyjen tutkimuksiin, vaan päinvastoin, se on kova ase urheilusukellustoimintaa vastaan, jos sitä niin halutaan käyttää. Kansallispankin Sukeltajat Hannu Konttinen HENGITYSILMAPULLOT KAASUPULLOT SAMMUTTIMET - KÄYTTÖTARKASTUS - HUOLTO 42 km H:gistä tie 51 Siuntio

PRESSOTEKNO Oy Puh. 90-2986229

- tarrat sukellusvälineitten merkitsemiseen - seuratarrat - tarra tekstit - kaiverretut kilvet - ym. ym ... Tarrasi painaa raumalainen

soeO-Seri kU

Pidesluodonkatu 3 Rauma puh. (938) 13938, 223300 ,

ESKO KOSO, 50

Olisi väärin kirjoittaa tämän miehen merkkipäiväuutinen kalvakkaaseen muisteluhenkeen, sillä Esko Kosolle lähestyvä merkkipäivä ei ole elämän menneeseen ja tulevaan jakava virstanpylväs, vaan yksi täydesti elettävä päivä päivien joukossa. Toiset meinaavat koko ikänsä, Esko taas on niitä miehiä, jotka myös tekevät mitä meinaavat. Viideltäkymmeneltä ei etyltä vuodelta on kirjattavissa lukuisia mainitsemisenarvoisia tekoja ja saavutuksia sekä työn että harrastuksen saroilta. Oman yrityksen - ennen omistajanvaihdosta Suomen suurimmaksi tekstiilikaupan putkikalusteiden valmistajaksi Eskon käsissä kasvaneen - perustamisen ja vetämisen vaatiman mittavan työpanoksen ohella on Esko ehtinyt ja jaksanut harrastaa niin suunnistusta, metsästystä, veneilyä, kalastusta kuin urheilusukellustakin. Ja tämän viimeksi mainitun merkeissä on Esko meille useimmille tutuksi tullutkin. Urheilusukeltajalle ominaista seikkailumieltä osoittaen varusti Esko näet v. 1978 Apuhara-aluksensa sukellus käyttöön sopivaksi ja otti kurssin kohti Punaisen Meren aurinkoisia päiviä ja kirkkaita vesiä. Yhteistyösopimuksella mm. kotimaisten matkanjärjestäjien kanssa avasi hän suomalaisille sukeltajille mahdollisuuden päästä osallistumaan kotoisen hyvin järjestetyille sukellusretkilIe maailman parhaimmistoon kuuluvassa sukellusparatiisissa. Apuhara ja sen joviaali isäntä tarjosivat sukeltajille lähes neljän vuoden ajan kaukana Siinain kärjessä turvallisen tukikohdan ja leppoisaa yhdessäoloa suomalaisine saunoineen. Punaisella Merellä mm. moni suomalainen oppi tuntemaan Eskon tinkimättömänä turvaliivin käyttäjänä ja sen käytön vaatijana. Myös Suomeen palattuaan on Esko omaehtoisesti kasvatustyötä tekevistä ehkä aktiivisimmin ollut käytännön tasolla jakamassa valistusta turvaliivin tehtävistä ja tarpeellisuudesta, sekä puhumassa sen käytön yleistämisen puolesta. Merkit viittaavat, että asia olisi Suomessakin mukavassa myötätuulessa. Myös sukelluskerhotoiminnassa on Esko ollut aktiivisesti mukana. Ennen maailmalle lähtöään hän ehti lähes kymmenen vuotta toimia helsinkiläisen Merikissat ry:n puuhamiehenä sydämenasianaan sukellustukialuksesta huolehtiminen sekä vedenalaiset etsintälaitteet, niiden rakentaminen ja kehittäminen. Etsintään liittyvänä on Eskon erityisen kiinnostuksen kohteena aina ollut tietojen hankinta haaksirikoista ja laivahylyistä. Eikä tieto-etsintälaitteet -yhdistelmä ole suinkaan mennyt hukkaan: Eskon tiliin voidaan kirjata useita varsin merkittäviä hylkylöytöjä, joista viimeinen edelliseltä kesältä. Avarakatseinen ja myönteinen Esko on matkan varrella saanut eri kansallisuuksia, ammattialoja ja elämänkatsomuksia edustavan ystävien joukon, joka varmasti täydestä sydämestään on kanssamme toivottamassa Eskolle onnea ja hyviä sukelluksia. Merkkipäiväänsä sankarimme viettää - arvatenkin - täydessä työn touhussa, 26.6.1985. 5

MERIHISTORIAN TOIMISTOLTA Suomen merenkulku ja sen historia saavat osakseen aivan erityistä kansainvälistä huomiota, kun Lontoon Greenwichissä, maailman merkittävimmässä merimuseossa, avataan 22. toukokuuta "Sea Finland" -niminen näyttely. Museovirasto ja the National Maritime Museum ovat yhdessä olleet rakentamassa suurta erikoisnäyttelyä, jossa esitellään Suomen merenkulun historiaa ja siihen liittyviä yksityiskohtia laajemmin kuin missään aikaisemmin järjestetyssä vastaavanlaisessa näyttelyssä. Tervanpoltto, puutavaran uitto, kirkkoveneet ja vaikkapa talvimerenkulku edustavat briteille pohjoista eksotiikkaa. Suomen meriarkeologian esittämiseen on varattu aivan oma erillinen galleriansa. - Suomen ja Englånnin välisillä kauppasuhteilla on pitkät perinteet ja mm. yksi brittiläisen merimahdin syntymisedellytyksiä on ollut pääasiassa Stockholm's tar'ina tunnettu suomalainen terva. Eräs näyttelyn tärkeä tehtävä on selvittää briteille sen todellinen alkuperä. Kaikkiaan näyttelyssä on yli 50 otsikkoa käsittäen aiheita muinaisuudesta nykyaikaan ja luontaistaloudesta modemeim paan lai vanrakennustekniikkaan. Merihistorian toimisto (=Suomen merimuseo) on ollut sidottuna tähän hankkeeseen jo pari vuotta. Toimisto onkin joutunut rajoittamaan oman meriarkeologisen tutkimus- ja kaivaustoimintansa minimiin, eikä se ole myöskään voinut ohjailla haluamassaan määrin urheilusukeltajien meriarkeologista tutkimusintoa. Mutta ei urheilusukeltajia ole kokonaan unohdettukaan. Toimisto on ehtinyt pitää useampiakin meriarkeologisia peruskursseja ympäri maata. Osanottajiakin on ollut melkoisesti. Koulu-

tuksen lisäksi aktiivisimmille kerhoille on voitu osoittaa omatoimisia tehtäviä kuten esimerkiksi alue-etsintöjä, pohjainventointia ja jopa itsenäistä hylkytutkim ustakin. Monet yksityiset urheilusukeltajat ja kerhot ovat toimineet kiitettävän aktiivisesti yhteistyössä merihistorian toimiston kanssa meriarkelogian saralla. Haluan tässä yhteydessä esittää kiitokset toimiston puolesta joillekin ryhmille. Oululaiset ovat vuodesta toiseen kunnostautuneet hylkytutkimuksissa. Bothnia Navalis ja närpiöläiset ovat tehneet pohjainventointia pari vuotta isovihan aikaisella haaksirikkopaikalla. Heidän tutkimusraporttinsa ovat olleet erinomaisuudessaan ammattimaista tasoa. Porilaiset ovat saaneet tutkimuskipinän ja odottelemmekin vähitellen "valkoi sen aukon" täyttymistä heidän rannikkonsa osalta. Turkulaiset ovat aina olleet aktiivisia ja syksyllä heillä on luvassa jälleen meriarkeologinen peruskurssi. Helsinkiläiset ovat tehneet alueinventointeja ja itsenäistä hylkytutkimusta pääasiassa Porkkalan vesillä, mutta yksi ryhmä on paneutunut tutkimaan Inkoon alueen merenkulkua pureutuen vaativiin arkisto- ja hylky tutkimuksiin. Helsingin Hamnsundetissa puolestaan on aikaisemmin moneen kertaan kiitelty ja palkittu ryhmä jatkanut pitkäjänteistä, joskus varsin epäkiitollistakin hylkytutkimustaan. Kotkassa aloitettiin uudelleen fregatti Nikolain va-tutkimukset ja kaivaukset toissa kesänä muutaman vuoden tauon jälkeen. Paikalliset sukeltajat ottivat haasteen kiitettävän innokkaasti vastaan. Joskus kuitenkin tuntuu unohtuvan se, että Nikolai kuuluu maamme arvokkaimpiin va-kohteisiin. Todellisena kansallisaarteenamme sitä on myös kohdelta-

va arvoasa mukaisella tavalla. Toivottavasti turhasta tunteilusta ja keskinäisistä kärhämistä päästään tulevaisuudessa kaikkialla eroon. Sisävesistöjemme kerhoista nokialaiset ja tamperelaiset ovat ottaneet yhteyksiä toimistoon. Heidän alueellaan on useampiakin kiinnostavia va-kohteita. Löytyisiköhän heiltä kiinnostusta meriarkeologiseen peruskurssiin? Savonlinnalaiset ovat johtaneet Saimaan alueen toimintaa jo useita vuosia. Tulevana kesänä heillä on ohjelmassa kaksikin vaativaa tutkimusprojektia, joihin myös merihistorian toimistolla on tarkoitus osallistua. Mielestäni toimiston ja urheilusukeltajien väliset suhteet ovat varsin hyvässä mallissa, mutta tietysti niitä voidaan ja täytyykin kehittää edelleen. Haasteita on paljon ja ne on otettava vastaan, mutta resurssimme ovat varsin pienet ja ne eivät mitenkään riitä kattavaan aktiiviseen toimintaan koko maamme alueella. Urheilusukeltajien määrä on jatkuvasti kasvamassa ja samoin kiinnostus vatutkimuksiin. Suomen vesialueet tarjoavat kansainvälisestikin arvioiden erään maailman kiinnostavimman tutkimusalueen. Meidän kaikkien on kannettava vastuuta tutkimustoiminnan edistämisessä ja merellisestä menneisyydestä kertovien jäänteiden säilyttämisessä ja suojaamisessa. Urheilusukeltajilla on tässä ratkaisevan tärkeä rooli. Nyt on aloitettava rakentava keskustelu yhteistyömahdollisuuksista ja vihdoinkin haihdutettava omituinen luulo, että merihistorian toimisto olisi jonkinlainen sukeltajien huvimestari, joka jakaa hylkyjä suosikeilleen!

Juhani Grönhagen Suomen merimuseo

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry

KILPAILUKUTSU =

RÄKKÄRALLI SM-avovesiralliosakilpailu Rovaniemellä 6. 7. 1985 klo 9.00 Kilpailussa noudatetaan SUSL:n avovesirallikilpailujen sääntöjä Ilmoittautuminen • 18. 6. mennessä maksamalla osanottomaksu 50,-/pari tilille HOP-Rovaniemi Rovaniemen Urheilusukeltajat 361040-9900 Tiedustelut • 960-193828/ Hannu Puhalainen . Tarkempi kutsu saapuu seurapostissa kesäkuun alussa.

Rovaniemen Urheilusukeltajat ry 6

SIIPIRATASLAIVA SALAMA

Aluksesta nostettiin mm. seuraavaa: Petroolia, kirjoituspaperia, niinimatto, nauloja, kattohuopaa, vuotia,· purjekangasta, purjelankaa, pumppunahkaa, purjeneuloja, sekä paljon muuta. Hylyssä sukellettiin 8. -11. 9. yhteensä noin 54 tuntia, sukeltamassa oli muunmuassa Anton Hacklin. Seuraavan kerran laivasta mainittiin Satakunta-sanomalehdessä 16.9., ja uutinen kuului seuraavasti: "Höyrylaiva Salamaa, joka t.k. 6 p:nä upposi Smöröga-nimisen karin luona, ei kuulu saatavan ylös. Ruotsalaisen pelastusyhtiön höyrylaiva Neptun on ollut tarkastamassa laivan asemaa, mutta nähnyt pelastustyön mahdottomaksi. " Laivaa ei nostettu, mutta myöhemmin siitä pelastettiin messinkipannu, sekä muut koneenosat. Lähes vuosisadan ajan on vanha SALAMA ollut myrskyjen hakattavana, ja matalaan veteen kun on uponnut niin jäljelle ei ole jäänyt kuin pienelle alueelle levinnyt ruostuvan raudan muodostama kasa karin juurelle. Siipirataslaiva SALAMAN mitat: Höyrykoneen teho 30 hv Pituus, lastilinjaa mitaten, 26,1 metriä Leveys, keskilaivan kohdalta, 5,4 metriä Syväys, lastattuna keula 1,5-3,0 m perä 1,5 m tyhjänä keula 1,1-2,3 m perä 1,25 m Laivan lästiluku oli 18,15, taI JOs halutaan sanoa nykypäivän termein, niin uppouma oli 55,5 tonnia.

Kun seurataan siipirataslaiva SALAMAN vaiheita taaksepäin, on palattava aina Krimin sodan aikoihin. Tämä "Itämainen sota" alkoi vuonna 1853 syksyllä, jolloin Venäjän keisarikunta joutui sotaan Turkkia, sekä myöhemmin Englantia ja Ranskaa vastaan. Suomen ulkopoliittinen yhteys Venäjään aiheutti joutumisen sotatilaan mainittuja laltioita vastaan. Vuonna 1855 saapui Englantilais- toin minun selvää tahtoani. Kello 9 Ranskalainen laivasto-osasto ryöstö- aikaan j.p.p. tarttui alus kuitenkin karetkelle Reposaarelle, jossa se toi- rille, mutta ilman mitään huomattameenpani hävityksiä. Sen jälkeen se vaa vahinkoa. Puolen tuntia kuljettusuuntasi kulkunsa Poria kohti, jonka aan törmäsi alus klo lh 10 karille ja puolustushalu oli romahtanut Repo- pysähtyi. Etusalonki täyttyi heti vesaaren tapahtumien jälkeen. Porin dellä. Kohta sen jälkeen matkustin kauppiaat pelkäsivät kaupunginsa laivan toisella purrella Reposaarelle puolesta ja päättivät tarjota lunnaita; hakemaan apua, josta sain höyrypursi ainoan höyrylaivan, muutamaa vuot- Räfsön. Kello 112 6 seuraavana aamuta vanhan SOVINNON, sekä kym- na saapui tämä vahinko paikalle VIemenkunta jahtia. Vihollinen suostui. den mukanaan meidät, sukeltajan ja Välittömästi sodan jälkeen muo- lisäväkeä pumppuamista varten. Paidostettiin yhtiö, joka ryhtyi nopeasti kalle tultua menimme kaikki Salahankkimaan kaupunkiin uutta höyry- malle, mutta kun enemmän miehiä laivaa välittämään Porin ja Reposaa- tarvittiin, palasi Räfsö takaisin Reporen välistä matkustajaliikennettä. saarelle, ja kun se kello 11 samana Syksyllä 1857 saapui Reposaarelle sa- aamupuolena tuli takaisin 20 miestä mana vuonna Newcastlessa valmistu- mukanaan, lähti Salama itsestään kanut 30-hevosvoimainen, 18-lästinen rilta ennenkuin mitään ehdittiin toihöyrylaiva SALAMA. Laiva mitattiin meenpanna ja upposi perä edellä ja Porin kaupungin laivamittarin luona täyttyi vedellä, ihan lähellä jyrkkää 13. marraskuuta 1857. Se alkoi kulkea kalliota noin 2112 sylen syvyyteen. säännöllisiä vuoroja Porin ja Repo- Ulosheitetyt ankkurit estivät sen paisaaren välillä. Matkustajien lisäksi kaltaan saamista. Koko yllämainitun SALAMA kuljetti mukanaan myös ajan sekä tähän asti on ilma ollut jokiproomua, jolla ulkomailta saapu- kaunis ja hiljainen tuuli puhaltanut neet tavarat kuljetettiin Poriin, tätä kaakosta, jotta vahinkopaikalla ei proomua kutsuttiin myös "Salaman meri ole käynyt, mutta epävarmaa on vasikaksi". Matkustajien hyvinvoin- kuitenkin, voidaanko alusta enää petia ajatellen oli laivassa myös ravinto- lastaa." la, jota hoiti kapteenin rouva. Laivaa yritettiin 8. 9. lotjien avulla Salama-yhtiö purettiin vuonna nostaa ylös, mutta tuloksetta. Laiva 1875. Seuraavana vuonna laiva sekä oli vakuuttamaton. Kapteeni östling sen kuusi proomua myytiin huuto- teki huolintaliike John Larsson & kaupalla. Uusiksi omistajiksi tulivat Col., sekä muutaman muun henkilön kauppaneuvos A. Ahlström ja kaptee- kanssa pelastuspalkkiosopimuksen Upposi 5.9.1885 ni östling. He pitivät laivaa edelleen aluksen irtaimiston pelastamiseksi. Seppo Salonen välittämässä Porin ja Reposaaren välistä liikennettä, kunnes alus vuonna 1885 ajoi kivelle ja upposi. Laiva oli tulossa Merikarvialta jonne se oli hinannut erään laivan ja ajanut Smöröga-nimiselle karille. Onnettomuudesta antoi laivan kapteeni ja koneenhoitaja L. G. östling Porin RaastuSukel la ja näe maailman kauneimpiin koralliriuttoivanoikeudelle lyhennettynä näin kuuluvan haaksirikkoselityksen: hin kuuluvat Ras Muhammad ja Jackson Reef. Sukel"Salamalla hinattuani kuunerttilusoppaana Punaisenmeren asiantuntija Osku Puukilaiva Wimbritshamnin, kotoisin la. Toiviomatkojen tilauslennot Israeliin 22.10.Ruotsista, Reposaarelta Kuuskerin 31.10. ja 10.12.-19.12. Tarkemmat tiedot asiantuntisatamaan Merikarvialle, palasin maijoilta: Pasi Vartiainen (90) 306 892 (koti) tai Osku Puunittu Salama tyhjänä klo 112 7 iltapuokila 990-972-59-n085 (koti) tai 75949 (päivisin suke llella tk. 5 p:nä ensin Merikarvian luotsien, ja sitten luotsinvanhimman lusten välillä). IImoittautumiset Toiviomatkoihin . Forss'in komennolla. Alkoi pimetä ennen kuin ehdimme Ison Enskerin kohdalle, jonka tähden minä varmuuden vuoksi tahdoin mennä laivan kanssa sanotun Enskerin ulkopuolella olevan karin ulkopuolta, mutta yllämainittu Forss tahtoi, lyhentääksensä Linnankoskenkatu 3 00250 HELSINKI 25. puh . (90) 440454 matkaa, mennä uloimmaisten karien ja Kaijakari-Iuodon sisäpuplta vas-

PUNAISENMEREN SUKELLUSSAFARI

~ oiviomatkat

TURVALLISUUS PELKO JA MERKINANTONARU Tämän vuoden teemana on "turvallisuus". Turvallisuuden markkinoilla on monenlaisia "kauppiaita", jotka tarjoavat sukeltajien hengen pitimiksi erilaisia välineitä ja oppeja. Oikea suhtautuminen vaaroihin (riskeihin) on kuitenkin sukellusturvallisuuden perusedellytys eli paraskaan tekniikka ja -opetus eivät yksinään ole ratkaisu turvalliselle sukeltamiselle. Jos sukeltajan ajatusmaailma ei ole kohdallaan ennen sukellusta, ei se ole sitä myöskään sukelluksen aikana. Tarvitaan asennekasvatusta, vanhem- essa sukellusta pinnalla ja heidän välillään on luotettava yhteys eli MERpien sukeltajien esimerkillistä toiminKlNANTONARU. taa, oikean tiedon jakamista ja vapaaehtoisten määräysten noudattamista. Merkinantonaru turvallisuustekijänä Niin kauan, kun vapaaehtoiset määMerkinantonaru (henki liina) on eräs räykset takaavat riittävän turvallisuuvaihtoehto turvalliselle sukeltamiselden, säilyy meillä myös vapaa sukelle. Eikä suinkaan huonoin vaihtoehto, lusoikeus tässä maassa. vaan mielestäni paras. Tosin vannouTurvallisinta on pinnan alla yksin tuneiden urheilusukeltajien keskuuTerveen ihmisen (sukeltajan) terve dessa siitä puhuminen on kuin häpäipelko on luojan luoma turvajärjestel- sisi koko harrastuksen. Miten on koumä, joka ei maksa mitään, mutta es- luttajat ja vanhat konkarit, ovatko tää usein vaarallisten tilanteiden syn- omat asenteet, tiedot ja taidot tässä tymisen. Sukeltajien määrällä (parisu- asiassa kohdallaan. Vai onko pelko kellus) voidaan alentaa sukeltajan pel- niin suuri, että yksin narun päässä kokynnystä, jolloin hän sukeltaa sel- jäisivät hylyt ja kalat näkemättä. laisiin paikkoihin ja syvyyksiin, joi- Usein väitetään, että naru pintaan rahin hän ei yksin menisi. Tällöin luo- joittaa sukeltamista, se pyrkii sotkeutetaan liikaa sukelluspariin, joka on tumaan tai siitä aiheutuu jotakin myös ylittänyt pelkokynnyksen ja jo- muuta vaaraa. Tähän toteaisin, että ka hätätilanteessa kykenee ehkä pe- "hampaattomien puhetta, ettei näkkilastamaan vain itsensä. Heittäisinkin leivällä pysy hengissä". Toisin sanoen ilmaan kysymyksen: Onko parisukel- narun haitoista puhuvat ne, jotka eiluksen tarkoitus todella lisätä turvalli- vät ole sitä koskaan käyttäneet tai suutta vai voittaa sukeltajan kokema eivät ole harjoitelleet riittävästi sen pelko? Jos tarkoituksena on pelon käyttöä erilaisissa olosuhteissa. voittaminen, on halvin ja luonnollisin Seuraavassa eräitä merkinantonarun käyttöön liittyviä etuja: turvatekijä unohdettu. Mutta, mutta... miten sitten hoi- - sukeltaja pysyy sukellussuunnitelmassa detaan tärkein turvamääräys: ÄLÄ SUKELLA YKSIN. Se hoidetaan si- - sukeltaja ei eksy ten, että toinen sukeltaa, toisen valvo- - naru osoittaa reitin pintaan

Urheilusukeltajalie

ORIENT ~

QUARTZ

alkuperäinen, arvokas japanilainen Sukeltajakello 150M 795.musta tai valkoinen taulu seuroille 710,-

SukeltajakellO 200M 995.musta. harmaa tai itsevalaiseva taulu

- sillä voidaan välittää viestejä pintaan - sillä voidaan tarvittaessa kutsua sukeltaja pintaan (esim. tukialuksen ankkurointi pettää tai muu vaara uhkaa pinnalta päin) - naru estää sukeltajan nopean vajoamisen - narulla saadaan ylipainoinen sukeltaja ylös (esim. puku täyttyy vedellä tai on kultaa kainalossa) - sukeltaja voi keskittyä tehtäväänsä, kun naru mies huolehtii pinnalla sukellusajasta ja -syvyydestä - naru osoittaa varasukeltajalle kohteen - narumies (sukelluspari) valvoo ja varmistaa sukeltajan oikean pukeutumisen (jos molemmat pukeutuvat ja sukeltavat yhtä aikaa, jää emo asia pintapuoliselle tarkastukselle) - naruun on helppo liittää va-puhelin - hukkunut sukeltaja saadaan heti ylös, eikä tarvitse viikkokaupalla naarata - pinnalla oleva sukelluspari ei todennäköisesti ole syvyyshumalassa - kun sukellusparista toinen on vuorollaan narumiehenä ja toinen sukeltaa, saadaan sukelluspäivästä enemmän hyötyä. Tässä oli muutamia merkinantonarun käyttöön liittyviä turvallisuus-

ORIENT-mallistossa on myös laaja valikoima miesten ja naisten 100 M vesitiiviitä kelloja surfaajille, purjehtijoille ja muille vesihenkisill e 295,- -1.450,100 MAnadigit 695,- -1.095,-

Alkala Kello ja Kulta Oy, Mikonkatu 8, puh. 625 096

tekijöitä. Tehtäväkohtaisesti niitä löytyy vielä toinen mokoma lisää. Olen sukeltanut merkinantonarun kanssa ja ilman yli 20 vuotta (satoja tunteja), matalalla ja syvällä, sekä tunkenut itseni mitä ihmeellisempiin "koloihin", käyttäen merkinantonarua, eikä narun käytöstä ole koskaan ollut haittaa. Tästä syystä en voi kirjoittaa narun käytön huonoista puolista. Jos joku sukeltaja on kanssani eri mieltä, niin kirjoita kokemukseesi perustuvaa tietoa tähän lehteen. Sukelluskilpailuja ja merkinantonarun käyttöä en sotkisi tähän keskusteluun, sillä kilpailutoiminta tapahtuu pienissä syvyyksissä ja turvallisuus niissä on hoidettu kilpailusääntöjen mukaan. Olen edellä "kaupannut" turvalliselle sukeltamiselle erään vaihtoehdon, jonka hankkiminen maksaa alle sata markkaa ja käyttäminen ei maksa mitään. Mutta sen tuomaa turvallisuutta ei voida edes rahassa mitata. Kaikesta huolimatta joku kokee tai luulee, että turvallisuuden lisääminen häiritsee sukellusmukavuutta. Hänelle sanoisin; mikäli sukellusturvallisuutta aiotaan todella lisätä muistettakoon eräs totuus: "Mikä mukavuudessa menetetään se turvallisuudessa voitetaan" tai sitten on vaan nautiskeltava "vapaudesta", hyväksyttävä ruumiit ja mahdolliset viranomaisten määräykset. Lopuksi kiteyttäisin ajatukseni merkinantonarusta ja sukellusturvallisuudesta toteamalla, että mikäli sukelluskohde tai -olosuhteet ennakkotietojen perusteella ovat niin vaikeat, ettei emo narua voida käyttää, pitäisi urheilusukeltajan pysyä kuivalla maalla. Kalle Lehtivuori Luokkatarkastaja

Merisaukot 15 vuotta. Kokkola on kaupunki Merenkurkun pohjoispuolella, kuitenkaan se ei ole kehitysaluetta ainakaan sukeltamisen ja seuratoiminnan kannalta katsoen. Merisaukot ovat varmasti eräs aktiivisemmin toimivia seuroja maassamme. Toiminta on monialaista ja on ollut sitä alusta alkaen. Ensin hankittiin seuralle tukialus, kompressori, kerhohuone, oma telakka jne. Oma upea hylkykin löydettiin "Wellamo", mitä seuratoiminnalta enää voidaan vaatia. No tietenkin yhteistyötä perheen kanssa. Merisaukoissa asia on ratkaistu suorastaan kiitettävästi. Lähes samaan aikaan seuran kanssa perustettiin epävirallinen "Saukottaret" tyttöosasto jonka nimi tuli Kokkolassa pian kenties tunnetummaksi kuin varsinaisen sukellusseuran. Tytöt ottivat heti alkajaisiksi luulot pois sukeltajilta. Järjestivät muuta-

mat juhlat ja tekivät sekalaisia "bisneksiä" pitkin kaupunkia. Keräämistään varoista he ovat vuosien varrella lahjoittaneet Merisaukoille lähes 120.000 mk. Lahjarahat on aina ohjattu johonkin kohteeseen, milloin valonheittimeen, kumiveneeseen tai tutkaan. Toivottavasti miespuoliset saukot ovat muistaneet tyttöjä kiittää. Viimeksi järjestivät tytöt alkutalvesta naamiaiset, en ole edes varma olivatko ne enää edes "viimeksi" järjestetyt, huhu kertoo, että muutakin on jo tapahtunut, mutta yhtäkaikki kuvat kertovat että hauskaa oli ja vanhana saukkona voin sen myös allekirjoittaa. Omasta puolestani vielä kerran syvä kumarrus puuhakkaille tytöille. Eka Merisaukko evp.

HANKI NYT TYYLIKKÄÄT KOTIMAISET URHEILUSUKEL TAJAIN LIITON TUNNUSPAIDAT NIIN TUET HARRASTUST ASI

T-paita 29 mk College 72 mk OTA YHTEYTTÄ SEURASI PUHEENJOHTAJAAN 9

Ala-Keiteleen Urheilusukeltajat Ry. 10-vuotistempaus Ala-Keiteleen uinti 20.-21. 7.-

Uintiretki tulee tapahtumaan Suolahti-Sumiainen laivareittiä pitkin. Matkaa kertynee noin 40 km. Mikäli seurasta on lähdössä useampia uimareita, voidaan matka taittaa vaikka viesti uin tina, kunkin osanottajan oma kunto ratkaisee matkan pituuden. Kuulemma saa koko retkenkin uida. Jos säänhaltijat eivät anna hyvää kehä, neuvotellaan paikallisin voimin matkantekotapa, jääköön nyt vaikka salaisuudeksi. Lauantai - sunnuntai välinen yö on tarkoitus yöpyä matkan varrella olevassa saaressa jossa mahdollisuus jopa mökkimajoitukseen. Ei kuitenkaan kaikille. Järjestäjät toivovatkin ennakkoneuvottelua yöpymisestä. Huoltojoukot kuljettanevat tarvittavat teltat ettei uimareille tule liikaa kuormaa. Omat eväät eivät ole kiellttyjä, mutta tarpeettomia Maalialueella on Sumiaisten Messut mutta sukeltajat mahtuvat varmasti mukaan. Toivottavasti messuvieraat saavat myös oikeata mformaatiota sukeltamisesta.

"Make" Vallema ja Sukeltaja-patsas. Jyväskylän Sammakot ovat jakaneet muistoksi ansioituneille jäsenilleen upeita puusta veistettyjä "Sukeltaja" patsaita. Tänä vuonna oli vuorossa liittomme entinen puheenjohtaja ja monivuotinen puuhamies Mauri "Make" Vallema. Make toimi aktiivisesti Jyväskylän Sammakoissa asuessaan Tikkakoskella ja niistä ansioista Sammakot muistivat entistä jäsentään. Kuvassa suurempi on Vallema. Yhdymme onnitteluihin.

Ilmoittautuminen Matti Markkanen Aaponkulma 44280 Sumiainen Puh. 945-6225 koti 945-42747 työ

Luxfer säiliöt 10, 12, 2x7, lit. käytännölliset ja suositut koot. Säiliöissä varailmaventtiili, tuplissa kaksi ulosottoa , 12 ja 10 litraisissa INT ja DIN liitännät .

...I,irinRiiw IIV Bulevardi 15. 00120 Helsinki 12 puh . 644 458

HELSINGIN KOULUTTAJPÄIVIEN TÄRKEIN ANTI/HELMIKUU 1985 Uudet taulukot Paljon puhuttuihin uusiin taulukoihin siirtymisen syy selvisi kouluttajapäivillä niillekin, jotka olivat pitäneet uusia taulukoita turhina. Onhan vanhoilla dekotaulukoilla selvitty tähänkin asti, ajattelivat monet ennen kouluttajapäiviä. Tätä en ihmettele, sillä esimerkiksi Urheilusukeltajalehdessä ei taustaa taulukkojen vaihdolle ole mielestäni tarpeeksi hyvin selvitetty. Kaikille lienee tosin ollut selvää, että joskus harvoin vanhoilla U.S. Navy -taulukoilla sukeltajantaudin voi saada, mutta tämähän on sitten jo pitkään yritetty ehkäistä 3 metrin turvadekompressiolla ja väIttämällä aivan rajoille sukeltamista. Uutta sen sijaan on, että useat ovat tähän asti saaneet lieviä, oireettornia sukeltajantauteja vanhoja taulukkoja käytettäessä: veressä on ollut mikroskooppisen pieniä kuplia, joita ei ole vanhoja Yhdysvaltain laivaston taukoita laadittaessa otettu ollenkaan huomioon. Nykyään nämä mikrokuplat, lievän sukeltajantaudin oireet, voidaan lääketieteellisillä kuuntelulaitteilla veressä havaita. Näihin havaintoihin, sveitsiläisen BUhlmannin tutkimuksiin, perustuvat uudet taulukkomme. Niitten mukaan sukellettaessa ei vereen pitäisi muodostua kuplia ollenkaan, kuplia, jotka mikroskooppisinakin aiheuttavat usein joitain seurauksia. Esimerkiksi luukuolio on juuri tällainen paljon su-

keltavien hiipivä seuraus, joka johtuu mikrokuplista. Mikrokuplat tukkivat luun sisäisen verenkierron, aineenvaihduntakanavat, ja luu haurastuu. On siis syytä käyttää uusia taulukoita ja näin välttää sukeltajantaudin lievintä muotoa, mikrokuplia, joilla voi olla myös monia tähän asti tuntemattomia vaikutuksia elimistössä. Varoittavat esimerkit Samaan aikaan, kun uusiin taulukkoihin siirtymistä viime syksynä mietittiin, sattui Suomessa vanhoja taulukoita käytettäessä pari sukeltajantautitapausta. Molemmissa tapauksissa sukellettiin vanhoja taulukoita noudattaen, ja vereen syntyi silti oireista päätellen sen verran suuria kuplia, että tarvittiin painekammiohoitoa. Kokkola: Sukellus Wellamon hvlkuun, syvyys 43-45 metriä, aika 18 minuuttia. Deko 6 m - 2 min ja 3 m - 7 min. Pintaan tultua sukeltajalIe tuli hengitysvaikeuksia ja tunto hävisi vartalosta rinnan alapuolelta. Sukeltajalle annettiin happea 20 min ja oireet hävisivät. Ihme kyllä ei uskottu, että kyseessä voi olla sukeltajantauti. Asiaan vaikuttivat myös tietämättömät lääkärit, joten oireitten paluusta huolimatta kesti 12 tuntia ennen kuin sukeltaja pääsi Ouluun painekammioon. 38 tunnin painekammiohoidosta huolimatta oireet eivät hävinneet. Tällä hetkellä tunto on poissa sukelta-

jalta lonkan tason alapuolelta. Toipumisajaksi uskotaan 2 vuotta. Opetuksia: Vanha selkävika hämäsi liikaa, kun mietittiin, onko kyseessä sukeltajantauti vai ei. Happea annettiin vain hetki, vaikka sen avulla voidaan veren typpikuplien häviämisnopeus usein kymmenkertaistaa. Älä luota liikaa sukelluksesta tietämättömiin lääkäreihin. Älä luota vanhoihin taulukoihin. Rauma: Kuten Kokkolassakin kyseessä päivän ensimmäinen sukellus vanhojen taulukoiden mukaan. Syvyys 32 m, aika 20 min. Sukeltaja teki turvapysähdyksen 3 m:ssä, mutta nousunopeus kuitenkin ilmeisesti liian suuri. Pinnalle tultua sukeltajalta meni tasapainoaisti. Happea ei annettu, kun ei ollut, ja ennen Pansion painekammioon pääsyä kului aikaa 6 tuntia. Kammiossa oireet hävisivät lähes kokonaan, mutta sukeltaja sai 20000 markan laskun. Täyttä selvyyttä ei ole siitä, oliko kyseessä sukeltajantauti vai keuhkorepeämä. Opetuksia: Nousunopeudellakin tärkeä merkitys, se on uusissa taulukoissa 10 mimin. Happea hyvä pitää mukana tukialuksessa. Vastaisuudessa painekammiot laskuttavat hoidosta, joten on tutkittava, mitkä vakuutukset korvaavat hoidon. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei halunnut maksaa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen kautta korvausta, sanoi vat että kyseessä ei ole tapaturma (?!). Onneksi sukeltajalla oli liiton lisenssivakuutus, joka korvaa ilman, että asiasta täytyy alkaa riidellä. Erkki Siirilä

KILPAILUKUTSU 1985 SVUL:n Helsingin piirin jäIjestyksessä viidennet sukelluskalastuskilpailut pidetään 29. 6. 1985. Lähtö Hotelli Palacen edestä, Eteläsatamasta, Kauppatorin vierestä klo 10.00 lauantaiaamuna. Paluu samaan paikkaan noin klo 19.00. Kilpailualue on Helsingin edustalla olevilla vesialueilla, jonka tarkempi paikka päätetään aamulla tuuli yms. olosuhteiden mukaan. Osallistumismaksu on 40 mk, joka sisältää kuljetuksen, saunan ja kahvin. Juniorit puoleen hintaan ja toimitsijat ilmaiseksi (valvojat, punnitsijat, pistelaskijat, teitä tarvitaan!). Perhe ym. kannustamaan! Tavalliset sukeltajatkin voivat tulla mukaan tähän edulliseen 40 mk:n hintaan ja tutustua siinä ohessa sukelluskalastukseen ~ Sarjat: Yleinen, naiset ja alle 16 v. sekä joukkueet. kolmelle parhaalle jaetaan @J:itelslngJLn J-.&L,", • •

piirin mestaruusmitalit. Myös muita tavarapalkintoja. Muutkin kuin Helsingin piirin jäsenseurojen jäsenet voivat ottaa osaa. Pisteet lasketaan, tulokset julkaistaan ja parhaat palkitaan. Käynee hyvästä haIjoituksesta kahden viikon kuluttua 13.-14.7.1985 Hangossa pidettäviin SM-kilpailuihin. Aikaisempien piirikisojen tulokset ja vinkkejä aloitteleville kalastajille on Urheilusukeltajat-lehdissä 4/82 ja 3/83 sekä 1184 ja 5/84 Tiedusteluihin vastaa: Pauli Pyysalo Partiosukeltajat r.y. pk. 417317 pt. 1825311 tulee olla mukanaan lää.kärintiooistus, kilpailulisenssi ja valtion kaJasl:usllcor1ti. RUNSASTA OSANOTTOA TOIVOO SVUL:n Helsingin piiri URHEILUSUKELLUSJAOSTO II

Urheilusukeltaja lehti Urheilusukeltaja ilmestyy nyt kahdettatoista vuotta liittomme kustantamana. Täytyy sanoa kustantamana, sillä kertaakaan lehti ei ole pyörinyt omillaan. Ilmoitustulot eivät yksinkertaisesti ole riittäneet. Joskus sitten tulee pää vetävän käteen ja on katsottava totuutta silmiin. Syyskokouksessa Paimiossa kysyttiin jo mitä tehdään. Luvattiin hankkia ilmoituksia ja keventää painetta liiton kukkarolle. Vapaaehtoisia ilmoitushankkijoita ilmoittautui lähes neljäkymmentä. Mutta miten kävikään, nyt kolmen, melkein neljän numeron kuluttua meillä on varastossa 2 kpl 1/4 sivun ilmoitusta ja 1 kpl kokosivun on luvassa, eli painetta ei ole pahemmin ollut. Liiton tilinp,äätöksestä voimme lukea lehden maksaneen v. 1984 160.000 markkaa painos so. jäsenmäärä keskimäärin 7000 kpl. Ilmoitustuotto 105.000 mk josta maksettu provisiota 30.000 mk. Summat eivät ole markalleen mutta suuruusluokka selvinnee. Tästä voidaan tehdä muutamia laskelmia kun 160.000 jaetaan jäsenmäärällä saadaan vuosikerran hinnaksi 23 mk. Tällä summalla on toimitettu kotiin kannettuna 148 sivua oman harrastusalan erikoisasiaa. Mistä saadaan vastaava paketti. Lasikantiset, kertakäyttöiset laulukirjatkin maksavat enemmän. Mutta jatketaan spekulointia. Lehden lasku oli siis 160.000 ilmoituksista oli tuloja 105.000 josta provisiot pois eli jäljelle jäi 75.000 mk. Loppuosa 85.000 mk piti ottaa liiton kukkarosta, koska painolaitos ei suostunut lahjoittamaan. Liiton kukkarosta tullut osa oli pois kaikkien muiden valiokuntien toimintarahasta.

Kuten ymmärtää saattoi alkoi Teidän asiaan ne ajava johtokunta vieroksua päätoimittajaa. Ei liittomme kukkaro kestä jatkuvasti moista suoneniskua. Jotain ratkaisevaa oli tehtävä. Esitin vuosikokoukselle neljä eri vaihtoehtoa. - Lopetetaan lehden tekeminen - ei kannatusta, synkkiä ilmeitä ja toteamuksia "ei helv ... " keksi parempaa. - Lehti tilattavaksi - ei kannatusta, perusteena lisää kuluja, tarvittava painosmäärä, omaleimaisuuden katoaminen - Myydään lisää ilmoituksia - ei onnistu, erikoisala, lehden levikki liian pieni. Ilmoitusprojektin huono tuotto - Nostetaan tilaushintaa, so. jäsenmaksua - tarve: liitolta tullut 15 mk/jäsen kirjapainoalan vuotuinen korotus 3 mk järjestelyvara 2 mk 20 mk/jäsen 99 % kannatus ja näin korotettiin lehden "tilaushintaa" joka on nyt aikuisjäseniltä 60 mk ja junioreilta 25 mk. Tosin on myönnettävä että "tilaushinnasta" menee suurin osa liittomme toimintaan. Tilintarkastajamme huomautuksen mukaan on edelleen elettävä suu säkkiä myöten ja kukkaron nauhoja on vain varovasti raotettava. Tosiasia oli kuitenkin se, että Te pelastitte lehtemme elämän. Liitto ei ole kustannusfirma ja rahaa oli jostain saatava. Pehmentävänä piirteenä haluaisin tuoda esiin vielä pari seikkaa. - Lehden vuosikerran laskennallinen arvo 26 mk/vsk ei varmasti ole liikaa "alan ainoasta ammattilehdestä" joka antaa jokaiselle jotakin, jokaiselta Teistä.

- Korotus ei rasita suuria seuroja yhtään sen enerripää kuin pieniäkään, koska maksu tulee yksilötasolta. Ainoa suurten seurojen rasitus on rahastonhoitajan harmi kirjoittaessaan maksulappuun suuremman summan, hyötynä paperijäsenten katoaminen - Pieni vinkki, jos tuntuu siltä, että yksilö tason maksut paisuvat liian suureksi (oman seuran jäsen maksu ja lehden vuosikerta) Niin tehkääpä paikkakunnallanpe muutama tempaus ja käyttäkää niistä saamanne tuoton osa yhteiseksi hyväksi. Lopuksi "Muut esille tulleet asiat" Kun Teillä tapahtuu jotain mukavaa, juhlia, synttäreitä, kilpailuja, retkiä, uusia hylkyjä tai muuta. Heittäkää muutama rivi paperille ja kuvan mukana meille. Vaikka rahaa saatiin lisää emme vieläkään pysty ostamaan kirjoituksia. Ilman Teidän apuanne emme pysty vastaamaan vetoomukseen Jokaiselle jotakin - Jokaiselta Teistä. Jos jutut ostettaisiin ulkomailta, olisiko lehtemme silloin enää meidän oma Urheilusukeltajamme, johon jokainen voi lähettää juttunsa. Eka Metsävuori päätoimittelija

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityäläiskatu 4, puh. 921-6522 44, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-652244, Silja Lines terminai, Abo hamn, tel. 921-652255.

Sukellusluvat Ahvenanmaalla Ahvenanmaan maakuntahallitus on säätänyt 1974 pohjoismaiden ankarimman lain sukellustoiminnasta. Voimassaolonsa aikana laki on olosuhteet huomioon ottaen toiminut hyvin, mutta informaatio ei ole saavuttanut kaikkia harrastesukeltajia. Esimerkiksi vuonna 1984 on tullut esiin muutamia luvattomia sukellustapauksia sekä suomalaisten että ruotsalaisten toimesta. Lyhytikäisyydessään maakuntalain (AFS nr 65174) tarkoituksena on rauhoittaa vanhat laivahylyt. Harrastesukeltajien, jotka tahtovat sukeltaa ahvenanmaan vesialueilla harrastesukellusvarusteilla on anottava toimintaansa lupa. Laki koskee myös ahvenanmaalaisia. Lupa voidaan anoa museotoimistosta jossa on saatavana anomuskaavakkeita ilmaiseksi. Lupia on kahdenlaisia: - henkilökohtainen sukelluslupa joka voidaan myöntää kahdeksantoista vuotta täyttäneelle henkilölle jolla on voimassaoleva pohjoismainen sukellustodistus. - ryhmälupa joka voidaan myöntää joko ryhmälle tai sukellusyhdistykselle. Ryhmänjohtajalle asetettavat vaatimukset ovat samat kuin yksittäiselle luvanhaltijalle asetetut eli ryhmänjohtajalla oltava pohjoismainen sukeltajatodistus ja hänen on oltava kahdeksantoista vuotta täyttänyt. Ryhmän jäsenten alaikäraja on kuusitoista vuotta. Sukelluslupa myönnetään määräajaksi, korkeintaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Myönnettyjen sukelluslupien määrä on pieni (vuonna 1984

13 lupaa). Harrastesukeltajakerhoja, jotka toivovat voivansa sukeltaa Ahvenanmaan aluevesillä, kehoitetaan ottamaan yhteyttä paikalliseen sukelluskerhoon, Dykarklubben Nautilus rf, ja järjestämään sukellustoimintansa yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Tämä menettely lisää mahdollisuuksia sukellusluvan myöntämiseen. Lupa-anomus on postitettava museovirastoon vähintään kuukautta ennen aiotun sukellustoiminnan alkamista. Lupa-anomukseen on liitettävä seuraavat liitteet: - henkilöllisyystodistus kaikilta sukeltajilta - kopio kaikkien sukeltajien pohjoismaisesta todistuksesta - tarkasti rajattu karttapiirros aiotusta sukellusalueesta - tiedot aiotusta kohteesta, sekä varustamon tai hylyn omistajan lupa sukeltaa kohteessa Epätäydellisiä hakemuksia ei käsitellä. Sukellustoiminnan päätyttyä on tapahtumasta aina laadittava toimintakertomus ja mahdollinen löytöraportti sukellusluvan yhteydessä toimitettaville lomakkeille. Lomakkeet on ai-

na palautettava täytettyinä museovirastolle, vaikka lupa jäisi käyttämättä. Sukellustoimintaa säätelevän maakuntalain syynä olivat 1960 ja 70 luvulla tapahtuneet kontrolloimattomat hylkysukellukset ja räjähdysmäisesti lisääntynyt sukellusharrastus aluevesillä. Kuluneen kymmenen vuoden aikana jona laki on tullut voimassa ovat kokemukset siitä erittäin positiiviset. Lain myötä aikaisempi yhteistyö museoviraston ja sukeltajien välillä on korostunut, etenkin D.k. Nautilus rf:n osalta. Kyselyt ja anomukset: Alands landskapsstyrelse Museibyron PB 60 22101 Mariehamn D.k. Nautilus rf elo Boris Lundberg 22150 J omala

elo Michael Gruner Strandgatan 15 22100 Mariehamn

KILPAILUKUTSU ~ avovesiuinnin SM-1985 Partiosukeltajat r.y. järjestää TIKKURILA-HELSINKI uinnin 3.8.1985. Tänä vuonna se on myös samalla YLIPITKIEN MATKOJEN avovesiuinnin SM-kilpailu. Tikkurila - Helsinki jokiuinti tulee olemaan jokavuotinen, 13 km:n avovesi uinti , jossa voi testata taitonsa ja kuntonsa pitkällä matkalla. Samalla se on harjoitus- ja testaustilaisuus elokuun lopulla Ruotsissa pidettävään Västeräsin 23 km:n kanaaliuintiin aikoville. Lähtö on Keravanjoessa lähellä Tikkurilan keskustaa ja maali Vantaanjoessa Vanhankaupungin koskella. Kokoontuminen on lauantaiaamuna klo 10.00 Hämeentien päässä, Viikintien josta kuljetus lähtöpaikalle. Osallistumismaksu 35 markkaa maksetaan kilpailupaikalla. Hintaan sisältyy kuljetus lähtöpaikalle, kartta uintireitistä uinnille mukaanotettat

~--vaksi, kuntojuoma yhdellä juottopaikaIla, mahdollisten keskeyttäneiden kuljetus maali paikalle sekä sauna, jonka yhteydessä tapahtuu myös palkintojenjako. Palkintoja riittänee kaikille. Kilpailijalla tulee olla voimassa oleva kilpailulisenssi. Välineet ovat vapaat. Pakollisia ovat vain räpylät ja jonkinlainen märkäpuku (takki tai housut). Maski ja snorkkeli kannattanee jättää pois ja käyttää niiden sijasta uintilautaa (max. pintaala 0,3 ml, esim. uimareiden käyttästyrox-Ievy, pätkä lautaa). Tähän tehtyjä lasikuituisia UiJlltik.euloja on myynnissäkin. Katso UrtlelllJsuJ,eltajat lehti 4/1984. Jokainen perille uinut saa suorituksestaan muistoksi kunniakirjan ja

15. 7. mennessä ilmoittautunut lisäksi halutessaan kaiverretun mitalin. Ilmoittautumisia ottaa vastaan ja tiedusteluihin vastaa: Pauli Pyysalo pk. 90-417317 pt.90-1825311 Jens Kristianssen pk. 90-333714 pt. 90-1825212 Runsasta osan ottoa toivoo Suomen urheilusukeltajien liitto ja Partiosukeltajat Vuoden kilpailut katso lähemmin Urheilusukeltajat lehti 1/1985. 13

Sukellusluokkavaatimukset Koulutusvaliokunnan esityksestä johtokunta on kokouksessaan 27. 4. 1985 hyväksynyt alla luetellut uudet sukel1usvaa tim ukset: Perusväline PM -luokan alaikäraja 10 vuotta (ennen 12 vuotta) Laitesukeltajan PM-luokan alaikäraja 16 vuotta (ennen 17 vuotta) Laitesukeltajan PM I-Iuokan alaikäraja 18 vuotta (ennen 21 vuotta) Palo-opiston pelastussukeltajakurssin läpäissyt liiton jäsenseuran jäsen on oikeutettu lunastamaan laitesukelluksen PM-luokan todistuksen tentittyään epsin tietonsa yhdistystietoudessa liiton suhteen.

* * * *

* Laitesukelluksen PM I-luokan hen-

genpelastuskokeen toisen lauseen loppuun kouluttajakansiossa lisätään sanat: ... nousuköyttä myöden nousten. Ikärajojen tarkennuksen suhteen on perusteena jäsenistön ikärakenteessa jo tapahtunut muutos ja koulutuksen kokonaisrakenteessa tapahtuvat \lUdistukset sekä virikkeellisen toiminnan tarjoaminen ilman katkoja. Ikärajat perustuivat muihin kuin lääketieteellisiin perusteisiin ja rajoittivat jopa pahasti katkeamatonta nousujohteista koulutusta. Luokkasuorituksen muuttaminen on puhdas turvallisuuskysymys

Vuoden kuva 1984

Myytävänä PolarSuit rullapuku L puhelinliitännällä kuin uusi. PolarSuit hartiavetoketjulla XL käyttämätön, kyselyt 90-443722 klo 19.00 jälk. 90-8748866 Uusitalo. Myytävänä 12 1 teräspullo 200 bar (Poseidon) + teline, regu + paineensää (Poseidon), din +säiliöpainemittari turvaliivi (liitäntä heng.säiliöön+suukappale+C0 2 potr., Polar), maski+ snorkkeli (Cressi-sub), syvyysmittari 45 m+valaisin (halogeeni)+laturi (Dacor), puukko, umpikantaräpylät (koko 44-45), avokantaräpylät, painovyö + lyijyt (10 kg) ja märkä puku (9 mm neopreeni) irtohupulla (n. 180 cm:lle). Käytetty n. 30 tuntia, koko paketti hintaan 6000,-. Puh. 975-24333 Harri. Jätä soittopyyntö jos en ole tavattavissa.

"Vuoden Kuva" -kilpailuun oli määräaikaan mennessä lähetetty yhdeltätoista osanottajalta 37 kuvaa, jotka jakautuivat eri luokkiin seuraavasti: Luokka A, mustavalkoiset kuvat, 1 (yksi), luokka B, väripaperikopiot 7, luokka C, diat, 29 kpl.

Myydään erittäin hyväkuntoinen, vähän käytetty Baramat 2002 regulaattori h. 850,-. Puh. 639715/440474 Salminen

TULOKSET Luokka A Mitalia ei jaettu koska vain yksi kuva osallistui, eikä laatu ollut erikoisen hyvä. Luokka C Kultamitali: "Syksy", Markku Näätänen. Kuva esittää erittäin hienosti vedenalaista syystunnelmaa, tummanharmaan hiekkapohjan päällä on hohtavia syyslehtiä, kala lisäansiona. Hopeamitali: "Yksi sukeltaja jäiitä" , Jarmo Valto. Hienosti valaistu avantokuva sukeltajasta lamppuineen. Pronssimitali: "Kaverukset", Markku Näätänen. Teknisesti hyvä kuva kahdesta pikkukalasta. Seuraaviksi parhaat kuvat: "Raputanssi", Hannu Kukkonen "Valo", Jörgen Wickman

Bolex 16 mm kaitafilmikamera vesikotelolla. Hinta 6500, -. Lähemmin E. Koso 90-798122

"Valo yössä", Vesa Niemi "Henkireikä" Jarmo Valto Luokka B Kultamitali: "Betoniahven", Markku Näätänen. Nimi viittaa kalan ympäristöön, joka on mukavasti sommiteltu kalan ympärille. Kopio on liian keltainen, mutta sehän ei ole kuvaajan vika. Hopeamitali: "Vedenalaista kauneutta", Juhani Hinttala. Värikäs maneetti heijastuu aaltoilevasta vedenpinnasta. Kauniit sävyt. Pronssimitalia ei jaettu koska seuraaviksi parhaat kuvat olivat saman tekijän ja esittivät samaa aihetta. Kilpailun arvostelivat: Kurt Blomberg, Hasse Pettersson ja Per Olov Jansson.

Myytävänä Poseidon paineilmalaitteita 2x6 H 300 bar.+Cyklon Maximum II 4000:- 2x5 H 300 bar Cyklon Super 300 ja Scubapron turvaliivi laiteliit. 3500:- Jetfin avo kanta räpylät 200:-. Lähemmin 90-6983825 Myytävänä Radhial 740 T kumi vene sisältäen täydellisen varustuksen, käytetty n. 10 h vm. 84 Perämoottori Mariner 30 hv lyhyt perä, vm. 83 käytetty n. 30 h Läh. puh. 952-42378

Hengitysventtiilit Spirotechnique, u.s. Divers ja AMF Swimaster: sukeltajalle joka haluaa toimintavarmuutta ja suurta suorituskykyä.

Tästä valikoimasta löydät juuri sen oikean ja tarkoituksenmukaisen sukelluksillesi.

lI._i,lfinlli=

Bulevardi 15.00120 Helsinki 12 644458

Turvalinjakoulutus käynnistyy Koulutus- ja turvallisuusvaliokunta tiedottaa Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry. käynnistää turvakoulutuslinjan, joka muodostuu kahdesta eri kurssikokonaisuudesta, sukellusjohdollisesta sekä pelastusteknisestä kurssista. Ne ovat nimeltään: - SUKELLUSVANHINKURSSI - TURVASUKELTAJAKURSSI

Kokonaisuutena turvakoulutuslinja on nousujohteinen, korkeatasoinen opintokokonaisuus sukeltajalIe, joka haluaa edetä harrastuksessaan ja tietää sukellusjohtamisesta sekä kriisitapahtumien hallinnasta enemmän. Turvakoulutuslinja on suunniteltu Suomessa turvallisuustyöryhmän toimesta suomalaiselle urheilusukeltajalle. Maailman vaativimmat sukellusolosuhteet asettavat korkeat vaatimukset kurssien suunnittelulle. Turvakoulutuslinjan suunnittelussa ei ole haluttu tinkiä mistään. Kaiken pohjana on turvallisuustyöryhmän analyysit niistä puutteista, joita meillä vielä on korkeammassa urheilusukelluskoulutuksessa. Sukellusvanhinkurssin osalta on pääpaino johtamistaidolla sekä riskianalyyseilla. Turvasukeltajakurssilla on pääpaino pelastussuunnittelulla, -tekniikalla ja -johtamisella sekä elvytystoimenpiteillä ja -välineopilla. Luonnollisesti turvakoulutuslinja pitää sisällään paljon muuta oloissamme tarvittavaa tietotaitoa. Seikkaperäinen opinto-ohjelma selviää kurssiesitteestä. Turvakoulutuslinja on tinkimätön

Suunnitellessamme turvakoulutuslinjaa maailman vaativimpiin sukellusolosuhteisiin, olemme päätyneet tiettävästi kaikkein korkeatasoisimpaan jatkokoulutusohjelmaan mitä urheilusukeltajille missään maailman kolkassa annetaan.

keltamiseen maamme vaatIvlssa rajoitetun näkyvyyden vesissä ja ovat lisäksi valmiita panostamaan tietotaitoaan urheilusukeltajien korkeatasoiseen jatkokoulutukseen. Mitä vaatimuksia asetamme kouluttajalIe

Turvallisuustyöryhmä hyväksyy kouluttajat käyttäen seuraavanlaisia valintaperusteita: - opetusaiheesta pitkällinen pedagoginen kokemus. - omakohtainen sukelluskokemus yli 10 v.

- alan tämän päivän ammattilainen - valmius antaa opetusta myös Helsingin ulkopuolisissa piireissä tulevina vuosina. Mainittuja valintaperusteita käyttäen on turvallisuustyöryhmä kutsunut sukellusvanhinkurssin kouluttajiksi seuraavat henkilöt: Johtamistaito Jarkko Raninen/ Tulosvalmennus ky. Riskien analysointi ja hallinta ym. Jouko Askola/Valtion Palo-opisto Kenelle turvakoulutuslinja on tarkoitettu

Turvalinjan koulutus on tarkoitettu urheilusukeltajille, jotka toimivat aktiivisesti seuransa sukellusretkillä sekä -leireillä sukellusvanhimpina tai turvasukeltajina.

Pääsyvaatimukset

Koulutuspaikkoja on hyvin vähän. Koulutus- ja turvallisuusvaliokunta hyväksyy kokouksessaan oppilaat kurssille tarveharkintaa käyttäen. Pääsyvaatimuksena on vähintäin PM-Iuokan pätevyys, ellei seuralla ole käytettävänään tätä pätevämpää sukeltajaa. Ilmoittautuminen

Täyttämällä oheisen ilmoituslomakkeen ja palauttamalla se VIIMEISTÄÄN 30.06. -85 liiton toimistoon, seura tulee huomioiduksi kurssipaikkoja täytettäessä. Kurssin hinta on 380 mk, joka suoritetaan kun seuralle on lähetetty osallistumisvahvistus "mukaan hyväksytyistä sukeltajista. Huomaa

Turvalinjan koulutuksen suorittaneille sukeltajille myönnetään vihreä TURVASUKELTAJA-kortti. Kortti on kansainvälistä tarvetta varten koImikielinen (Suomi, Ruotsi, Englanti). Kortista käy ilmi, että sukeltaja on koulutettu vaativien olosuhteiden sukellusjohdollisiin tehtäviin. Kortti myönnetään vain SUSL:n turvakoulutuslinjan suorittaneille sukeltajille. Saatavana on myös kuminen pukutunnus. Korttia tai tunnusta ei voi tilata liiton toimistosta.

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO ry.

Koulutus- ja turvallisuusvaliokunta Turvallisuustyöryhmä Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25 Ilmoitamme seuraavat henkilöt turvalinjan koulutukseen: (Villinki 2-4. 8. -85) Nimi 1 Sukelluskokemus

Miten on mahdollista toteuttaa korkeatasoista opetusta

Nimi 2

Meillä on vain yksi valtakunnallinen urheilusukellusjärjestö, Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry. jonka puitteissa on mahdollista luoda yhdenmukainen kattava koulutusjärjestelmä voimavaroja tuhlaamatta. Meillä on riittävästi musta omaavia urtletJusl1keUa.jia, le voimme koulutusta tarjota. Meillä on ammattimaisia sukelluskouluttajia, jotka ovat su-

Sukelluskokemus

PMI

Tunnit:

PMI

Tunnit:

Seuran nimi: ____________________________________ Yhteyshenkilö: __________________________ Puhelin: koti: _ _ _ _ _ __ Halu3lmlne, että turvallisuustyöryhmän edustaja tulee kertomaan turvaiinjakouIutuksesta kelrhc.ilu:tarnmte Paikka: _______________ Aika: _ _

Klo: _____

Sukeltajan vakuutusturva onkin pelkkä kupla

Tapiola irrotti turvaköydestä Urheilusukeltaja ottaa harrastuksessaan tietoisia riskejä ja niinpä huolellinen valmistautuminen on asia, joka meikäläisillä menee veriin. Luonnollista on, että myös vakuutusturva hoidetaan kuntoon, kaiken varalta. Allekirjoittaneen sukeltajantautitapaus kuitenkin osoittaa, että sukeltajan vakuutusturva voikin tällä erää olla olematon, vaikka hän itse toisin luulee. Vakuutusyhtiö Tapiola kertoo meille ilmoituksissaan sukeltavansa kanssamme. Tositilanteessa yhtiö näyttää jäävän kirkkaasti pinnalle ja jättävän sukeltajan totaalisesti yksin. Nyt on menty jopa niin pitkälle, että kysymys ei enää tunnu olevan pelkästään kielteisestä kannasta vakuutuskorvauksiin, vaan prosessin kuluessa on turvauduttu jopa selvään harhauttamiseen. Omien kokemusteni jälkeen olen vakuuttunut siitä, ettei Tapiola missään tapauksessa ole yhtiö, jonka kanssa sukeltajat voivat tehdä yhteistyötä, ja myöskin siitä, että tulevia sopimuksia solmittaessa olisi erittäin tarkoin yksilöitävä ehdot, jotta vakuutuksenottajain oikeudellinen asema tulisi turvatuksi. Hylkysukellus hyvissä olosuhteissa 16.9. -84 Raumalaissukeltajien hylkysukellus Porin edustalla sujui aluksi hyvissä olosuhteissa normaaliin tapaan. Matkalla kohteelle tukialuksena toimineella troolari Santanalla pidettiin palaveri, jossa hylyllä aikaisemmin käynyt sukeltaja selvitti sen rakenteet ja kunnon. Ryhmässä sovittiin alttiinaoloajaksi 20 minuuttia (sukellussyvyys 32 metriä) ja varmuuden vuoksi päätettiin ottaa kolmessa metrissä 3 minuutin etappi. Samalla sovittiin narumiessukeltaja-parit, koska sukellus tehtiin turvaköyttä käyttäen. Paikalla oli edellisen päivän sukelluksen jäljiltä myös nousuköysi. Perille päästyämme aloimme toimia ennakko suunnitelman mukaisesti ja minun vuoroni oli sukeltaa ensimmäisenä. Sukelluksen aikana en havainnut mitään erikoista. Pohjaan päästyäni annoin merkin, johon pintamies vastasi, ja samoin merkkejä vaihdettiin tavalliseen tapaan myös nousun yhteydessä. Kolmen metrin etapissa viivyin pintaan noustessani suunnitellut kolme minuuttia. Päästyäni pintaan nousin troolari Santanan kannelle ja keskustelin sukelluksen vanhimpana, toimineen Kai 16

Tuomisen kanssa näkyväisyydestä ja muista sukellukseen liittyvistä seikoista. Tunsin itseni vielä siinä vaiheessa täysin hyväkuntoiseksi. Otin laitteen pois ja istuin ruuman luukulla jonkin aikaa, kunnes aloin tuntea sen verran voimakasta pahoinvointia ja huimausta, että minun oli paneuduttava pitkäkseni jalat koholla, jonka jälkeen oireet lievenivät. Myöhemmin riisuin kuivapuvun ja minut peitettiin huovalla. Koska pahoinvointi edelleen jatkui, otettiin yhteyttä Turun Laivastoasemalle ja kerrottiin, että sukeltajantautiepäilys on olemassa. Samoin troolarilta soitettiin RaumanMeren Sukelluskerhon lääkärille, Kalle Aallolle ja kuvailtiin hänelle oireita. Tohtori Aalto otti hetken kuluttua uudelleen yhteyttä ja kehotti toimittamaan potilaan hoitoon. Tämän jälkeen tehtiin päätös siitä, että troolari ajaa Mäntyluotoon, jonne tilattiin Rauman aluehälytyskeskuksen kautta ambulanssi odottamaan arvioi tuna saapumisaikana. Turun laivastoaseman päivystävälIe upseerille tiedotettiin tilanteen kehittymisestä eli siitä, että minut viedään ensin tarkastukseen Satakunnan keskussairaalaan Poriin. Sukellusvanhin määräsi sairasautoon saattajaksi Jorma Viitaniemen, jolla oli toimintaohjeet siltä varalta, ettei keskussairaalan lääkäri tuntisi sukeltajantautia ja kieltäytyisi toimittamasta minua painekammiohoitoon. Päivystävä lääkäri ei ollutkaan tietoinen kaikista sukeltajantaudin osatekijöistä. Kun hän oli tutkinut korvani ja havainnut niiden olevan kunnossa, kehotimmekin ottamaan yhteyttä Laivastoasemalle, jonka seurauksena Laivastoaseman lääkäri Kyösti Kaasinen soitti Poriin. Minulle oli annettu happea jo Mäntyluodon rannasta lähtiessämme ja nyt jatkettiin happihoidossa Turkuun. Laivastoasemalla annettiin 6,5 tunnin painekammiohoito, jonka jälkeen minut siirrettiin TYKS:iin korvatarkastukseen ja sitten jälleen takaisin painekammioon, jossa aloitettiin suotuisaan lopputulokseen päättynyt 38 tunnin painekammiohoito. Kaikkiaan minua pidettiin painekammiossa yli 45 tuntia. Tapiola lupasi, mutta petti Minulla on työnantajan ottaman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen lisänä vapaa-ajan vakuutus, joka Vakuutusyhtiö Tapiolan ko. osastopäälli-

kön, Timo Silvolankin mukaan kattaa urheilusukelluksen. Jo painekammiohoidon alkuvaiheessa minä otin yhteyttä Tapiolan Rauman konttoriin, joka varmisti yhtiön korvausosastolta, että tuon vakuutuksen perusteella painekammiohoidon kustannukset korvataan. Myöhemmin vahinkoilmoitusta tehdessäni pyysin yhtiön tarkastajaa uudelleen varmistamaan asian ja vastaus pysyi edelleen myönteisenä. Kun korvausasiasta ei joulukuun puoleen väliin mennessä ollut kuulunut mitään, otin yhteyttä Liiton toimistoon, josta sain Tapiolan ja SUSLin yhteyshenkilön, Arvo Laisin nimen. Laisi lupasi selvittää asian ja antoi minulle vielä samana päivänä sellaisen tiedon, että asia on kunnossa. Minun piti kuulemma vain toimittaa uusi vahinkoilmoitus ja 2. 1. 1985 pidettävästä lopputarkastuksesta lääkärintodistus. Kun vakuutusyhtiö sai lääkärintodistuksen toipumisestani, alkoi asiassa tapahtua. Tapaus vietiin kiireesti tapaturma-asian korvauslautakunnan käsittelyyn. Ja tällainen oli Tapiolan toimintakaava: Yhtiö päätti kieltäytyä korvauksista sillä perusteella, ettei sukeltajantauti muka olisikaan tapaturma, vaan kemiallisen reaktion aiheuttama myrkytystila. Tälle haettiin perusteita korvauslautakunnasta, jolta ei kuitenkaan kysytty tapaturmatulkinnasta mitään, vaan tiedusteltiin yksinkertaisesti, "onko valtion velkomat palkka- ja palkkio kustannukset sairaanhoitona korvattava" . Tapiola vetosi myös siihen, että ainoana mahdollisena hoitona lääkärin lähetteellä ja lääkärin valvonnassa Laivastoasemalla annettu hoito ei ollut sairaalahoitoa, koska sitä ei annettu sairaalan seinien sisäpuolella. Ollenkaan ei haluttu ottaa huomioon sitä tosiseikkaa, ettei yhdessäkään maamme sairaalassa ole painekammiota, joka ainoastaan voi sukeltajantaudin saaneen potilaan pelastaa. Surkuhupaisinta asiassa oli Tapiolan omaksuma Laupiaan Samarialaisen osa: Osastopäällikkö Silvola valitteli minulle, että yhtiö kyllä yritti korvata, mutta ei voinut, kun korvausperusteita ei löytynyt. Häneltä oli kokonaan unohtunut se, että hän lähetti asian korvauslautakuntaan kielteisellä kannanotolla varustettuna, samoin kuin sekin, että lautakunnan päätös ei

ole edes vakuutusyhtiötä sitova. Puhumattakaan nyt siitä, että koko kysymyksenasettelu oli selvää "taktikointia". Asiantuntijat yksimielisesti Tapiolaa vastassa Osastopäällikkö Timo Silvola on käymissämme puhelinkeskusteluissa myöntänyt, ettei yhtiöllä ollut kielteistä tulkintaa sorvatessaan käytössä yhtään sukellusfysiologiaa tuntevaa lääkäriä. Saatuani kielteisen korvauspäätöksen pyysin lausuntoa Sotilaslääketieteen laitoksen johtajalta, dosentti Lauri A. Laitiselta ja merivoimien ylilääkärlltä, Seppo A. Sipiseltä. Heidän kantansa on yksiselitteisesti se, että sukeltajantauti on nimenomaan tyypillinen sukellukseen liittyvä tapaturma. Samaa mieltä ovat muutkin asiantuntijat. Olen jättänyt asiasta valituksen Tapaturmalautakuntaan. Sitä

ennen Tapiolalta tiedusteltiin, minkälaisia lisäselvityksiä yhtiö haluaa ottaakseen tapauksen uuteen käsittelyyn. Tapiola ei kuitenkaan halunnut muuttaa päätöstään, vaikka asiasta on keskusteltu Liiton ja yhtiön edustajien kesken, ja emo asiantuntijalausunto on ollut tiedossa. Turvallisuus on vuoden teema RaumanMeren Sukelluskerhon keskuudessa on asiasta keskusteltu ahkerasti ja päädytty siihen johtopäätökseen, että vakuutusturvamme onriittämätön. Samoin on todettu, että yksityinen sukeltaja on melkoisen turvaton ja oikeudeton vakuutusyhtiön tehdessä päätöksiään. Mielestämme yhtiö, joka sukeltaa kanssamme, ei voi tehdä edellä selostetun kaltaisia päätöksiä, jos se aikoo edelleen tehdä yhteistyötä kanssamme. Tässä ennakkotapauksessa, jonka pohjalta tulevaa korvauskäytäntöä

muovataan, maksoi painekammiohoito n. 20 000 markkaa. Eräässä vaiheessa minua kehotettiin hakemaan korvausta lisenssivakuutuksesta, mutta sen korkein korvaussumma on vain 10 000 markkaa. RaumanMeren Sukelluskerho vaatiikin, että Liitto selvittää pikaisesti, miten lisenssivakuutus saataisiin vaatimuksia vastaavaksi. Samoin pitäisi nopeasti laatia malli niin selväsanaisista vakuutusehdoista, ettei vakuutusyhtiöllä olisi mahdollisuutta edes yrittää korvausvastuusta liukenemista. Katsomme, että urheilusukeltajan tulee voida sukeltajantautitapauksessa suostua painekammiohoitoon ilman taloudellisten vaikeuksien pelkoa, joiden voidaan ajatella saattavan jopa kohtalokkaasti viivyttää hoitoon hakeutumista. Muistakaamme, että vuoden teemana on juuri sukellusturvallisuus. Pasi Aalto

"TAPIOLA IRROTTI TURVAKöYDESTÄ"? Mielipidekirjoituksen "Tapiola irrotti turvaköydestä" johdosta toivomme saavamme julki eräitä lisäselvityksiä. Korvausta on haettu tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin mukaisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen perusteella. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvausperusteet ovat tapaturmavakuutuslaissa, ammattitautilaissa ja asetuksessa eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista. Korvausperusteista ei siis voida sopia vakuutusyhtiön ja asiakkaan kesken, vaan niiden laajentaminen edellyttää lain muuttamista. Mainitun asetuksen perusteella korvataan työtapaturmina eräitä sellaisia työssä tai työolosuhteissa aiheutuneita vammoja, joita ei katsota tapaturmavakuutuslain tarkoittamiksi tapaturmiksi. Sellainen on esimerkiksi paineen huomattavasta vaihtelusta ai-

heutunut vamma, jollaisesta sukeltajantaudissa on kyse. Vapaa-ajan vakuutukseen eivät asetuksen piiriin kuuluvat tapaukset eivätkä ammattitaudit kuitenkaan kuulu. Korvattavuuden ratkaisee siis vamman tai sairauden syy, eivät seuraukset. Esitetyn selvityksen perusteella yhtiömme on katsonut, että puheena oleva sukeltajantautitapaus ei ole aiheutunut tapaturmavakuutuslain tarkoittamasta .tapaturmasta, vaan että kyseessä on paineen vaihtelusta aiheutunut sairaustila, jota vapaa-ajan vakuutus ei korvaa. Yhtiömme antamaan korvauspäätökseen on haettu muutosta tapaturmalautakunnalta, joka antaa asiasta aikanaan päätöksen.

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n Tapiola-yhtiöistä ottama lisenssivakuutus sisältää urheiluvammaehdon, jonka perusteella myös sukeltajantauti korvataan. Lisenssivakuutuksesta korvataan ne vamman hoitokulut, joista vakuutettu on itse vastuussa. Hoitokulukorvausten enimmäismäärä on 10 000 markkaa vahinkotapahtumaa kohti. Kunnioittavasti Tapiola-yhtiöt Tiedotus

Tutustuttuani Tapiolan "lisäselityksiin" 26. 04. 1985. Totean että yhtiö ei vieläkään halua ymmärtää sukellusfysiologiaa eikä sukeltajan- eli dekompressiotaudin patogeneesiä. Kunnioittavasti Pasi Aalto

RALLISÄÄNTÖjÄ saatavana SVUL: n jakelusta 1. 7. jälkeen. 17

HYLKYSUKELLUS Hylkysukellusta, jossa tarkastellaan, valokuvataan tai tehdään yleisiä havaintoja hylystä, jossa kukaan sukeltaja ei mene sisälle hylkyyn tai oleskele jossain hylyn osassa, ja jossa hylyn luhistumisvaaraa ei ole olemassa, pidetään normaalina sukelluksena. Kaikki muut hylkysukellukset ovat vaativampia sukelluksia, joissa suositellaan käytettäväksi pintalnousuköyttä ja paluuliinaa hylyn sisällä pariköyden lisäksi. Näitä sukelluksia käsitellään tässä artikkelissa. Sukellukselle osallistuvat: Sukeltajat, sukellusvanhin, 2 varasukeltajaa + köysimiehet. Sukellusvanhimmalla oltava kokemusta hylkysukelluksesta. Varusteet: Sukeltaja: - perusvarusteet -lamppu Varasukeltaja: - samat kuin yllä - pintaköysi Sukelluspari: - pariköysi - kello - syvyysmittari - va-decotaulut Lisäksi: Ylimääräinen pintaköysilhylyn sisäinen opasköysi, yksi tai useampia toimintakunnossa olevia sukelluslaitteita hätätilannetta varten. Vene ankkuroituna sukelluspaikalle. Yhteydenpitomahdollisuudet maihin, radio, pienempi vene tai vastaava. Luhistumisvaaran varalle: Kanki, nostotunkki, talja, rautasaha, pulttipihdit, köysi liitettäväksi varalaitteeseen.

Sukelluspaikka: Alus, hylyn kunto ja sijainti. Ota selville niin paljon tietoa hylystä kun mahdollista. Etsi tietoa vanhoista sukellusjulkaisuista, varustamoilta, luotseilta, vakuutusyhtiöiltä, muilta sukeIlusseuroilta. Selvitä, jos mahdollista, koska alus upposi, uppoamispaikka, rakennusvuosi, aluksen tyyppi, puu/teräs, omistaja, lasti, onko alus tukevasti paikoillaan vai liikkuuko se, olosuhteet haaksirikon ympärillä, vauriot. Näiden tietojen perusteella voit päätellä, onko hylky sopiva sukelluskohde. Alukselta, ioka ei pysy tiukasti paikoillaan, joka on lastattu ammuksilla tai muilla räjähtävillä aineilla tai myrkyllisillä kemiallisilla aineilla, on urheilusukeltajan pysyttävä pois. Muussa tapauksessa noudatetaan yleisiä sukelluslakeja. Valmistautuminen: Tarkasta, että olet pukenut kaikki sukellusvarusteet päällesi. Auttakaa tässä asiassa toinen toisianne. Kertaa aina mielessäsi, mitä sinun pitää tietää sukelluksen aikana, merkit, ajat, mihin sukellat jne. Ennen kaikkea sinun on tiedettävä, mitä teet hätätilanteessa (= suunniteltava etukäteen). Vedessä: Ilmoita sukelluksen vetäjälle, koska olet valmis sukeltamaan. Tarkasta varailman tulo, ja että olet ottanut puukon mukaasi. Auttakaa toinen toisianne tarkistamaan, ettei mikään vuoda jne. Kun kaikki on kunnossa, anna OK-merkki sukelluksen vetäjälle ja sukella. Havaintoja sukelluksen aikana: Terveydelliset ongelmat: Mikäli terveydellisiä tai muita ongelmia esiintyy sukelluksen aikana,

sukellus on välittömästi keskeytettävä. Tähän luetaan myös paineentasausongdmat. Tekniset ongelmat: Mikäli laitteessasi ilmenee vuotoja, jäätymistä tai muuta vikaa, on sukellus välittömästi keskeytettävä. Mikäli sinulla on sukelluspari, seuraa parisi sinua aina ylös ja maihin. Paikallistaminen: Koko sukelluksen ajan sinun on tiedettävä sijaintisi. Tämä helpottaa paluumatkan tekoa. Jos olet epävarma siitä, missä olet, nouse pinnalle tarkistamaan sijaintisi, muistaen nousunopeuden ja "dekot". Yhteys kadonnut: Jos kadotat sukellusparisi, nouse heti pintaan. Älä koskaan harhaile ympäriinsä ja etsi. Mikäli et näe pariasi pinnassa, hälytä heti sukelluksen vetäjä. Varusteet: Tarkkaile säännöllisesti kelloa, syvyysmittaria ja painemittaria. Varailma: Tarkkaile säännöllisesti, että varailman vipu on oikeassa asennossa. Köydet: Varmista koko ajan, etteivät köydet sotkeudu. Jos niin käy, selvitä ne välittömästi. Pari auttaa. Veneliikenne: Jos kuulet moottoriveneen äänen, sukella turvalliseen syvyyteen, mieluiten pohjalle. Pysy siellä, kunnes vaara on ohi, mikäli kyseessä ei ole hätätilanne. Huom. puurunkoinen keskimoottorivene on äänetön! Ilma lopussa: Kun laitat varailman päälle, sinun on heti noustava ylös, joissain syvyyksissä jopa paljon aikaisemmin. Ennen sukellusta tarkista aina ilman kulutus ko. syvyydessä. Paluu-uinti: Täytä aina nostoliivi ilmalla pintaan noustessasi. Älä koskaan käytä laiteilmaa paluu-uinnillasi. Sitä saat

TOSHIBA SUKELLUSVALAISIN K-133 • vesitiivis 50 m syvyyteen saakka - kuminen O-rengastiiviste • tasapainoitettu rakenne • kuminen rannelenkki • halogeenipolttimo • keskitetty valokiila • kierrettävä virtakytkin • 4 kpl R 20/UM 1 -paristoa • halkaisija 100, pituus 350 mm • paino ilman paristoja 675 9

Maahantuonti ja markkinointi

SÄHKÖLIIKKEIDEN OY Myynti hyvinvarustetuissa alan liikkeissä kautta maan Kysy kauppiaaltasi myös muita Toshiba-tuotteita

käyttää vain hätätilanteessa. Älä irrota pintaköyttä ennenkuin olet veden pinnalla. Älä irrota pariköyttä, ennenkuin olet maissa.

Maihinnousu: Ojenna tavaroitasi ystävillesi maihin tai veneeseen, jos se on mahdollista. Se helpottaa vedestä nousemista. Vältä aallokkoa, yritä nousta ylös tyynen puolelta. Huomioi terävät kivikot. Pyydä empimättä apua.

Päätös: Kerro sukelluksen vetäjälIe, sukelluksestasi ja kunnostasi samalla, kun ilmoitat paluustasi. Kokoa sukellusvälineesi yhteen kasaan. Hyvä järjestys on A ja 0 varsinkin, jos sukeltajia on paljon. Olet vastuussa siitä, että "sukelluspaikkasi" on siivottu lähtiessäsi. Ajattele luonnonsuojelua. Yksi sukeltaja näkyy ja kuuluu hyvin, kun hän on ulkona, joten ajattele, miten käyttäydyt. Muut kyllä tekevät sen.

Tämä on lyhyt yhteenveto hylkysukellus-nimisen aiheen ympäriltä. Tämä ei ole täydellinen versio. Hylkysukellus sopii vain kokeQeelle sukeltajalIe (vähintään PM-kokemus). Vapaasti suomennettuna Nurmijärvellä 20. 11. -84.

Voiko naisen sukeltaminen olla riskitöntä? Näin miesten ja naisten tasa-arvo lain vuonna: Onko seikkoja, jotka tekevät naisista erityisryhmän urheilusukeltajien joukossa? Vuosi sitten (Urheilu sukeltaja n:o 3, kesäkuu 1984) kirjoitin sukeltamisesta ja raskaudesta mm. seuraavaa: "Vaikka olemmekin urheilusukeltajia, ei meidän naisten tule urheilla kehittyvän sikiömme kustannuksella. Ellemme suunnittele raskautta tulevan sukelluskauden aikana, hankimme luotettavan ehkäisymenetelmän. Mikäli taas haluamme tulla raskaaksi, lopetamme sukeltamisen ennen raskautta tai sukellamme ainoastaan kuukautisten jälkeisinä päivinä, siis ennen puoltaväliä kuukautisten alkamispäivästä lukien." Tässä kirjoituksessa pohdin syitä, miksi paine voi olla kehittyvälIe sikiölle vaarallinen aiheuttaen jopa epämuodostumia varsinkin alkuraskaudessa. Happiylipaine on myös vaarallisempaa sikiölIe kuin aikuiselle, niin sukelluksen aikana kuin mahdollisen sukellustaudin hoitovaiheessa. Hiljattain ilmestyneessä sukelluslääketieteen oppikirjassa otetaan selvä kanta sukeltamiseen raskauden aikana: sitä ei ollenkaan suositella (Diving and Subaquatic Medicine, tekijät Edmonds, Lowry ja Pennefather, Mosman, N.S.W., Australia 1983, sivut 413-416). U.S. Navy School of Diving and Salvage ei salli raskaana olevien naisten sukeltaa, mutta ei myöskään ehkäisytabletteja nautti vien naisten. Syynä tähän on se teoreettinen pieni mahdpIlisuus,

että mahdollisesti ehkäisytablettien aiheuttama pieni veren hyytymistekijöiden muutos lisäisi sukeltajantaudin kehittymisen vaaraa. Mielestäni "pillereiden" käytön hyöty on selvästi suurempi kuin varsin teoreettinen hyytymishäiriön riski. Tämä olisi sitä paitsi varsin helposti ehkäistävissä nauttimalla puoli tablettia Asperiinia joka toinen päivä sukelluspäivinä. Historia tuntee kylläkin kuuluisia naissukeltajia: Japanin ja Korean Ama-sukeltajat. Näihin aikoihin uskottiin ylipaineen aiheuttavan hedelmättömyyttä, ja miehet kieltäytyivät sukeltamistehtävistä. Ama-sukeltajien vastasyntyneistä oli kuitenkin 45 % pieni painoisia ja ennenaikaisina syntyneitä normaali väestön vastaavan luvun ollessa 16 %. Näihin näkökohtiin vedoten Italiassa kiellettiin lailla naistyöntekijöiden työskentely painekammioissa.

Sukellustekniikka, -laitteet ja -taulukot on laadittu hyväkuntoisille nuorille miehille. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että ammattimaiseen sukeltamiseen on erityisesti satsattu eri maiden puolustusvoimissa. Kuitenkin me naiset poikkeamme miehistä sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti (esim. kuukautiskierto, raskaus, suurempi rasvakudoksen määrä ja pienempi lihasmassa). Siedämme esim. lämpötilan vaihteluita jonkinverran huonommin. Miehet ovat ehkä myös tottuneeinpia myös sietämään kylmyyttä paremmin. Toisaalta naisilla on taas keskimäärin suurempi ihonalainen rasvakudos, jolla on lämpöä eristävä vaikutus. LaihoilJa naisilla on kuitenkin kehon pinta-ala sen massaan verrattuna suurin, ja he ovat täten alttiimpia hypotermiaan. Vastaavasti lämpimissä vesissä märkäpukua käytettäessä naisilla on suurempi 19

lämpöhalvauksen vaara mm. siksi, että heidän ihollaan on vähemmän toimivia hikirauhasia. Muodostaako kuukautiskierto riskitekijän sukellettaessa? Kuukautisveren on pelätty jopa houkuttelevan haiparvia naissukeltajien lähettyville, mutta tilastotiedot eivät tue tätä käsitystä. Kuukautiskierron mahdollisesti aiheuttamat ongelmat voivat olla psyykkisiä tai fysiologisia. Treenatun naisen suorituskyvyn ei välttämättä tarvitse vaihdella kierron eri aikoina. Tätä osoittavat tutkimukset olympiaurheilijoiden tuloksista. Kuukautisten aikana kuitenkin riski alavatsan tulehduksiin on selvästi lisääntynyt, eikä sukeltamista tai uimista voi tämän takia suositella tänä aikana. Nesteen kertyminen kehoon ja sitä seuraava turvotus, jota toisilla naisilla esiintyy ennen kuukautisia, voi teoriassa lisätä sukeltajataudin kehittymisen riskiä. Käytäntö ei tätäkään pelkoa vahvista. Toisaalta päänsärky, pahoinvointi Ja lihaskrampit voivat estää sukeltamisen. Näitä oireita gynekologit voivat kuitenkin hoitaa menestyksellisesti keltarauhashormoneilla tai ns. prostaglandiini-aineiden muodostumista estävillä lääkeaineilla, joita ovat mm. Clotam ja Naprometin. Viimeksi mainittuja ei voi kui-

tenkaan suositella ennen sukeltamista; kipulääkkeenä ne estävät kivun tehtävän ensihälyyttäjänä vaaratilanteessa ja niiden yhteisvaikutus syvyyksissä typen kanssa saattaa olla ennalta-arvaamaton. Sukelluksen jälkeen niillä on suojaava vaikutus, ne estävät jo pieninä annoksina sukeltajataudin varhaisvaiheessa ilmenevää verihiutaleiden toisiinsa takertumista. Keltarauhashormoneja voidaan käyttää toisellakin tavalla, niillä voidaan siirtää kuukautiset alkamaan myöhempänä ajankohtana. Naissukeltajilla on todettu 3.3 kertaa enemmän sukeltajantautia verrattuna miespuolisiin sukeltajiin samoilla sukellusretkillä, joissakin olosuhteissa jopa kymmenkertainen määrä. Naisten suurempi rasvakudoksen määrä aiheuttaa suuremman typen kertymisen elimistöön ja vastaavasti sen hitaamman poistumisen. Niinpä, koska sukellustaulukot on tehty miehille, tulisi naisten käyttää ankarampaa painetaulukon astetta. Pienempää lihasmassaa on kuitenkin mahdollista lisätä, samoin fyysistä kuntoa ja hapenottokykyä. Siispä, jokainen sukeltajanainen kunto saliin harjoittamaan jalkojen ja käsivarsien lihaksia! Useinhan sukellusparit muodostetaan antamalla hennon naisen pariksi riski

mies. Treenattu nainen pystyy tarvittaessa paremmin auttamaan isoakin miestä. Tämä antaa myös sukeltavalle naiselle itseluottamusta ja sitä kautta pienentää paniikkiin joutumisen vaaraa. Lisäksi on vielä yksi helposti toteutettavissa oleva tapa lisätä sukelluskuntoa. Koska 1/3:11a naisista on raudanpuutetta, sen korjaaminen nauttimalla rautatabletteja parantaa elimistön hapen hyväksikäyttöä. Siis onko nainen sukeltajana riski itselleen tai toverilleen? Kieltämättä on joukko tekijöitä, joiden takia nainen on alttiimpi syvyyksien vaaroille. Toisaalta tuskin tapaamme naista niiden loppuunpalaneiden, viinan, tupakan ja stressin uuvuttamien henkilöiden joukossa, joiden täytyy vielä todistaa pystyvänsä sukeltamaan siinä missä muutkin. Todennäköisesti nainen, joka on aloittanut sukeltamisen vanhemmalla iällä tai jatkaa harrastustaan vuosikausia, pitää sekä fyysisestä että psyykkisestä kunnostaan hyvää huolta. Hauskaa sukelluskesää! Anja Siimes, LKT Merisukeltajat, Helsinki

sukellusluvan. Tämän lisäksi kävimme ilmoittautumassa Havnekontorissa jossa pitää majaansa henkilö joka vastaa sukeltamisesta ja muustakin vesistöjä koskevasta toiminnasta AItassa. Joten meillä siis oli viranomaisten lupa toimintaamme Kåfjordissa - mukaanlukien majoittuminen. Mielestäni oli vain turhaa kir-

joittaa tästä kaikesta varsinaisen sukellustarinan yhteydessä koska lupien kysyminenhän on itsestään selvyys vai kuinka? Se siitä, toivottavasti kumpikaan meistä ei kanna kaunaa vaan tämäkin oikaisu on rakentavassa hengessä tehty.

Vastaus Mika Pohjoselle helmikuun U rheilusukeltajassa esitettyyn kysymykseen: Hyvä M. Pohjonen. Minä vain ihmettelen mitä te ihmettelette. Ensinnäkin ihmettelen että mistä on syntynyt selainen käsitys ettei Lahdessa olisi paikallistuntemusta ja -tietoa Kåfjordista?!! Toisekseen me olimme ottaneet yhteyttä paikallisiin viranomaisiin. Olimme kirjoittaneet paikalliselle nimismiehelle ja kysyneet ohjeita, sekä

Kauko Kojonen

PS. Se pulloposti on kivempi Lahdessa kuin ''Tug 3:11a".

Kuukautiset 2 ~ä myöhässä

Jokohan nyt?

Pari päivää kuukautisten alkamisen odotusta. Sitten vielä kaksi tuntia GynoTestin tuloksen odotusta - siinä kaikki. Nyt Sinun ei enää tarvitse odottaa 8 päivää tietääksesi oletko raskaana vai et. Sekä itsesi että tulevan lapsen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tiedät raskauden alkaneen. Tämä on nyt mahdollista. Hae apteekista GynoTest-raskaustestija suorita testi kotonasi seuraavana aamuna. 3 tippaa aamuvirtsaa GynoTest koeputkeen, ravistus ja kahden tunnin kuluttua tiedät tuloksen.

- helppo suorittaa kotona luotettava tulos nopeasti

GYl!QT.~c§! ~~\ ~O~

Galeasen Emelie Kaikki alkoi siitä kun syksyllä 1984 urheilusukeltajalehti kertoi ilmoituksella, että SVUL:n myyntipalvelusta olisi saatavana kirja nimeltä "Satamia joissa eivät aallot pauhaa". Kirjan nimi jo viittaisi sen sisältöön - hylkyihin. Tilanne oli sellainen, että neljän harrastusvuoden jälkeen olin saanut tilaisuuden sukeltaa - kiitos hyvien tuttavuuksien - jo sellaisissa hylyissä kuten Park Victory, Hindenburg ja Ladoga. Tieto siitä, että Suomen rannikoilla pitäisi olla neljä-viisIsataa hylkyä raksutti jotenkin ja tuo edellä mainittu kirja vahvisti asian. Kirjan kohdassa "harja tietoja saaristomereltä" oli useampiakin vaihtoehtoja ottaa lähempään tutkimukseen mutta kaljaasi Emelie, joka oli vuonna 1911 uponnut Gullkronan luotsipiirin lähelle, tuntui kiinnostavalta jo siitä syystä, että mainittu paikka oli järjellisen matkan päässä oman veneen tukikohdasta, Tammon saaresta Paraisilla. Sukututkimuksen tehneen henkilön pätevyydellä päätin heittäytyä asiaan ja selvittää, mikä alus oli Emelie ja missä olosuhteissa se oli uponnut sellaiselle paikalle, joka minulle aina oli näyttäytynyt vain kesän aurinkoisina päivinä ja ystävällisessä asussa. Turun maakunta-arkistossa Luotsipiirien kertomuksissa löytyi paperi nimeltä ilmoitus haaksirikoista, merivahingoista ja muista onnettomista tapauksista Suomen rannikoilla vuonna silloin ja silloin. Nyt tämä paperi oli päivätty 17. 11. 1911 ja sen oli allekirjoittanut luotsi K. Eriksson. Se kertoi seuraavaa: Aluksen nimi oli Emelie, kotipaikka Hanko. Laivan päällikön nimi oli K. Degerholm. Kantavuutta oli 90/68 rekisteritonnia ja se oli malmilla lastattuna tulossa Ruotsista ja matkalla Taalintehtaalle. Kapteenilla ei ollut tietoa aluksen eikä sen lastin arvosta. Tapahtumahetkellä vallitsi 6 beaufortin lounaistuuli, oli sateista ja korkea

merenkäynti. Vesi oli korkealla ja paikalla oli kipparille tuntematon virta. Tapahtuma-aika oli 6. marraskuuta kello puoli kymmenen illalla ja haveri sattui väylällä Gullkrona-Jungfrusund lounaaseen Kungskärin saarien läntisimmästä saaresta, noin kahdeksan syitä saaren rannasta. Otaksuttu syy haaksirikkoon oli kipparin selvityksen mukaan seuraava: pursi oli väylältä hieman sivussa ja oli tarkoitus haalata isopurje. Se meni kuitenkin rikki. Sitten heitettiin paapuurin puoleinen ankkuri mutta se ei pitänyt ja pursi ajautui edellä kerrottuun paikkaan. Siinä se sitten kökötti 22 ja puoli tuntia ja sai vuodon. Kaikki miehet pelastettiin. Taalintehtaan höyryalus vei kaikki viisi miestä Gullkronan luotsi paikalle. Aamulla 7. marraskuuta heti aamulla Gullkronan luotsi, mainittu K. Eriksson, havaitsi purren hädänalaisen tilan havaintopaikallaan ja veti luotsiaseman salkoon hätälipun tiedoksi muille kulkijoille sekä lähetti heti maitse hakemaan höyrypurtta Taalintehtaalta. Tuntia ennen kuin vetoapu höyryn muodossa tuli paikalle oli pursi uponnut. Näin kertoi siis meri selitys. Soitto Hangon kaupnginsihteerille kertoi, että Hangon merimieshuoneen arkisto oli vuonna 1980 siirretty. Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Käynti Hämeenlinnassa tuotti lisää tietoa: Vuonna 1911 Hangon merimieshuoneen kirjoissa oli 1 laiva, seitsemän kaljaasia, 19 lastiproomua ja yksi höyryalus. Koko laivaston tonilimäärä oli 3.338. Emelie kulki rekisterinumerolla 90, se oli rakennettu 1903 ja mittakirjan antopäivä oli

27. 7. 1903, päälliköksi ja päävarustajaksi oli merkitty Karl Degerholm. Kohtalokas purjehduskausi oli alkanut jo huhtikuun 29 päivänä, jolloin Emilielle ottivat pestin seuraavat henkilöt: Jostain tuntemattomasta syystä merimieshuoneen kirjaaja pitää Emelietä kirjoissaan vielä vuosina 1911 1912 ja 1913. K. Degerholmia ei sit~ ten hetkeen esiinny. Vasta vuonna 1923 hän hankki jahti Rosan, jonka kantavuus oli vain 24 tonnia. Tässä ominaisuudessa merkinät Degerholmista päättyvät vuonna 1936. Afmöntringsrulla, joka kertoo laivoista ul-os maksettujen nimet ja palkat kertoo, että koko emo pelastettu miehistö oli ehtinyt 15. 12. 1911 takaisin Hankoon, jossa heille oli suoritetusta - tosin huonosti päättyneestä - Ruotsin matkasta maksettu palkkaa seuraavasti: kipparilIe 525,-, matruuseiIle 262,- ja 183,-. Jungmanni sai 145, - ja kokki poika 70, -. No niin, tässä vaiheessa tutkimusta mieli oli hyvä: viimeinen purjehdus oli selvinnyt pääpiirteissääh ja miehistökin oli tullut tunnetuksi - melkein olivat kuin tuttavia, nuoria miehiä, kipparikin vasta 35-vuotias. Mutta. Miksi merimieshuoneen kirjaaja piti Emelietä kirjoillaan vielä 1912 ja 1913? Laivahan oli uponnut 6. marraskuuta 1911. Oliko se kenties nostettu ylös ja jatkoi purjehdustaan? Kuva täydentyy lisää Rekisterinumeron ja mittakirjan antopäivän perusteella Hangon maistraatin tytöt pääsivät eteenpäin. Emilie löytyi ja sen mittakirjasta tuli seuraavanlaista tietoa. Merenkulkuhallituksen alukselle antamat signaalikirjaimet olivat S C G V. Emelie oli rakennettu hongasta, siinä oli koko aluksen kattava kansi, kaksi mastoa ja se oli takiloitu kaljaasiksi.

URSUIT märkäpuvut Korkeaa vientilaatua. Puvut valmistetaan joko ns. hai tai tuplapintaisena. Kiintohuppu , vetoketju ylös asti , tavallisilla tai haala rihousuilla. Numero- ja mittapukuja.

~_I,lriRlli_'IV Bulevardi 15. 00120 Helsinki 12 puh . 644 458

Mittauksen mukaan sen pituus oli 24,62 m, leveys 6,94 m ja korkeus 2,27 m. Nettokantavuus oli 256 kuutiometriä eli 90,68 nettorekisteritonnia. Rakennuspaikka oli Humaljoen telakka Koiviston pitäjässä ja rakentajan nimi Matti Passoja. Varustajina olivat kippari Arnold Jansson, pakkamestari Edward Nyström, tilanomistaja W. Ingberg, tullivahtimestari Karl Nyström, ja kippari Karl Erlund, kaikki Hangosta. Jansson omisti aluksesta puolet, muut yhden kahdeksannenosan. Huhtikuussa joku oli myynyt osuutensa ja yhdeksi uudeksi omistajaksi oli tullut työnjohtaja Fridolf Severin Lindqvist, hänkin Hangosta.

Nimi Karl Degerholm Anton Hellström Arvid Lindkvist Albin Suomela Axel Herlin

Tehtävä Kippari Matroosi " Jungmanni Kokki

Yllätyksiäkin tulee Hankoon Emelie oli rekisteröity 8. toukokuuta 1909. Sitä ennen se oli ollut rekisteröitynä Viipuriin ja kulkenut rekisterinumerolla 1063. Vasta 15. huhtikuuta 1914 se oli anomuksesta poistettu Hangon rekisteristä ja - yllätys, yllätys, siirretty rekisteriin Turkuun. Vielä vuosina 1912 ja 1913 Emelielle oli myönnetty kansallisuustodistus Hangossa. Hassua, sillä laivanhan piti olla uponneena Gullkronassa. Minkäs teet kun kirjaaja oli alle merkinnyt ex officio Arvid Nordenstreng. Ei hitto, oliko koko työ mennyt haaskuun. Oli tullut ostetuksi jo uusi Furuno-merkkinen piirtävä kaiku luotain ja hiihtolomalla oli vakaa aikomus helmi-

Synt 1876 1885 1892 1894 1896

Kotip Finby Kemiö Bromarv Perniö Hanko

Pestiraha 80,45,35,25,12,-

kuussa suksia paikalle ja katsoa miten kompassi pyörisi uponneen malmilastin päällä. Kesällä sitten olisi varsinaisen hylkytutkimuksen aika. Totuutta on katsotta va silmiin Käytyäni Turun Maakunta-arkiston, Kaupunginarkiston ja Raastuvanoikeuden soveltuvin osin läpi löytyi totuus: Emelien olivat ostaneet Turkuun erinäiset Taalintehtaalaiset, etunenässä kippari A. W. Söderström vuonna 1914, ensimmäinen huhtikuuta. Hangon kirjaaja ei siis ollut kirjannut olemattomia - Emelie oli nostettu ja kellui. Miten, kuinka ja kenen toimesta ei tässä selviä. Emelien kohtalo Förbystä Karrl Forström Ab on edellisiltä omistajilta ostanut Emelien 6. toukokuuta 1916 ja saman kuukauden 17. päivä Emelie on riisuttu proomuksi. Surullinen loppu tuli - ei hylkysukeltajan vaan purkajan käsissä 13. kesäkuuta 1925. Helsinki, 10. helmikuuta 1985 Seppo Villa Syväsukeltajat Helsinki

Sukeltajankidukset jälleen kehitteillä Sukeltajankiduksia on kehitelty ennenkin, mutta käyttökelpoisia, todella nimensä veroisia vesikeuhkoja ei ole vielä kaupoissa näkynyt. Ehkäpä viisasten kiveä on etsitty väärältä suunnalta, kun vesihengityksen ongelma ei ole ratkennut. Nyt on kuitenkin kehitteillä uusi, lupaava menetelmä. U utta menetelmää hapen erottelemiseksi vedestä kehittelevät parhaillaan amerikkalaistutkijat Celia ja Joseph Bonaventura. Esikuvanaan tutkimuksissa heillä on ihmisveren hemoglobiini, joka keuhkoissa kyllästyy hapella kuljettaakseen sen sitten kaikkiin ihmisruumiin osiin. Aviopari Bonaventuran idea oli alunperin käyttää hengityslaitteessa sienimäistä, hemoglobiinilla käsiteltyä muovia. Hemoglobiinilla kyllästetyn muovisienen tehtävä oli imeä itseensä vettä ja hemoglobiinin avulla ottaa talteen vedessä liuenneena oleva happi. Aluksi kokeiltiin polyuretaanin ja puhtaan hemoglobiinin yhdistelmää. Tämä yhdistelmä ei kuitenkaan osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi. Nyt onkin polyuretaani muovi vaihdettu toiseen muovimateriaaliin, jonka koostumus on salaisuus. Samoin on vaihdettu myös hemoglobiini pelkkään hemiin, joka on tämän molekyylin rautapitoinen osa. Myös kalojen hemoglobiinin t käyttöä on ko22

keiltu, koska kuten on helppo arvata, kalat pystyvät sitomaan vereensä happea erittäin hyvin. Amerikkalaistutkijoille kalahemoglobiinin hapensitomiskyky osoittautui liian hyväksi: sitoutunutta happea ei onnistuttu samaan irti edelleen luovutettavaksi. Tällä hetkellä Bonaventurat pystyvät rakentamaan sukeltajalIe kidukset, joilla hän saa hengitettäväkseen 0,25 litraa happea minuutissa. Materiaalin hapensiirtokykyä on siis kehiteltävä vielä edelleen, jotta ihminen uuden menetelmän avulla selviytyisi hengissä veden alla. Sukeltajahan tarvitsee noin 2 litraa happea minuutissa, kun käytetään hengityslaitetta, jossa on suljettu kierto. (Oikeakielisyysihmiset varmaan suosittelevat sanaa umpikierto). Tulevaisuuden hengityslaite muistuttaa aika paljon vanhaa kunnon happilaitetta: rinnalla kannetaan hengityssäkkiä ja hiilidioksidia imevää kalkkipatruunaa. Selässä taas on sylinteri tai sylintereitä, joihin patteri-

käyttöisellä pumpulla työnnetään vettä ympäristöstä. Ylimääräinen vesi poistuu sylinterin toisesta päästä, kun taas vedessä ollut happi joutuu edelleen letkua myöten hengityslaitteen säkkiin. Hapen erottamisesta vastaa sylinterissä oleva hemikyllästeinen muovi. On helppoa uskoa, että Yhdysvaltain laivastolla ja maan teollisuudella on paljon mielenkiintoa kidustutkimuksiin. Tehokas menetelmä hapen erottamiseksi vedestä merkitsisi nimittäin pajon myös muille kuin meille urheilusukeltajille. Seuraus olisi varmaan uusi askel merten valtauksessa. Kannattaako siis enää ostaa pulloja, jotka kestävät isältä pojalle, tai investoida kalliiseen kompressoriin? Ehkäpä ei, sillä sukeltajan vapautumineil voi olla käsillä kidusten myötä ainakin niille, jotka sukeltavat happipitoisissa vesissä. ERKKI SIIRILÄ

. Sukeltajat -78 veI Vesikko-Cup voiton Helsinkiläisen Sukeltajat-78:n uppopalloilijat olivat kovakuntoisimpia Kouvolassa 20.-21. huhtikuuta pelatussa uppopallon kansainvälisessä seura turnauksessa, Vesikko-Cupissa. Voitto heltisi 81 korilla. Joukkueen paras korintekijä oli Jukka Saarinen 17 korillaan. Tiukan vastuksen antanut Linköpings SDK, Ruotsista, jäi 68 korillaan hopealle. Viime vuoden uppopallon Vesikko-Cup -mestaruutta puolustanut helsinkiläinen Urheilusukeltajat sai tänä vuonna tyytyä pronssiin. Koko Vesikko-Cupin parhaana korintekijänä palkittiin Jouni Kärppä Kuopion Urheilusukeltajista. Hän teki kisassa 28 koria. Uppopallotytöt Najadit eli aikaisempien vuosien Mimmit olivat jälleen rohkeasti pelissä mukana, mutta hyvistä yrityksistä huolimatta pallo putosi koriin vain kaksi kertaa. Lopputulokset: 1. Sukeltajat-78, Helsingistä (23 pistettä, maali suhde 81-1), 2. Linköpings SDK, Ruotsista (23, 68-1), 3. Urheilusukeltajat Helsingistä (22, 61 - 2), 4. Kuopion U rheilusukeltajat (22, 59-1), 5. Joensuun Urheilusukeltajat (20, 39-2), 6. Riihimäen Urheilusukeltajat (15, 2822), 7. Hyvinkään Urheilusukeltajat (13,40-24),8. Kotka Divers (12,2433), 9. Partiosukeltajat Helsingistä (II, 31- 24), 10. Sukellusseura Vesikot (9, 23-33), 11. DS El Rio Upsalasta (6, 22-39), 12. Saimaan Norpat Lappeenrannasta (4, 11- 91), 13. Saaristomeren Sukeltajat Turusta (2, 995) ja 14. Najadit Helsingistä (0, 2130).

JACQUES DUMAS President de la CMAS

Vedenalainen maailma suree johtajaansa Jacques Dumas syntyi Dijonissa 1926. Armeijapalveluksensa jälkeen hän käytti kaiken vapaa-aikansa merellä. Hän oli innostunut historiasta ja siksi hän kiinnostui myös meriarkeologiasta. Perustettuaan Barreau de Parisin, hän julkaisi sukeltamista ja lakia kos-

kevan tutkimuksensa. Tutkimus oli ensimmäinen lajiaan. Tammikuussa 1959 hän oli mukana perustamassa CMAS:ia. Hän oli ensin CMAS:n sihteeri ja vuonna 1973 Dumasta tuli liiton puheenjohtaja. Jacques Dumas kuoli Agadirissä, Marokossa 22. 3. 1985.

Viking säätötilavuuspuvut Viking säätötilavuuspuvut toimitetaan täydellisinä laiteliitännällä. Patentoitu poistoventtiili . Alan todellisille ammattilaisille suunniteltu , myös urheilusukeltajalle suunniteltu kevyempi Viking Sport. Puku , joka kestää , pitää kuivana ja on miellyttävä käyttää .

&,/I,i,irin.i."V Bulevardi 15.00120 Helsinki 12 puh . 644 458

MITÄ MIELTÄ KOIRANREMMISTÄ? Väli köysi ja sen kiinnitys. Anne Lehmus kirjoittaa väliköydestä no. 1185, kysyen mitä mieltä me muut olemme. Ensiksi: Tauchen-lehden ehdottama 200kp köysi tuntuu älyttömältä - sukeltajan ruumis ei sellaista vetoa kestä eikä sitä saa aikaan muuta kuin nosturilla. Eräs tanskalainen liittonsa lehdessä selostaa elävästi miten väli- ja pintaköyteen sekaannutaan niin että ne hätätilanteessa ovat vain vaaraksi, ja vetää johtopäätöksen että kesto saa olla vain 2kp. Se toimisi merkinantoköytenä, jonka tarvittaessa voi nykäistä poikki. Ruotsin puolustusvoimain sukellussäännöstön mukaan väli köysi kiinnitetään ranteeseen juoksusolmulla, niin että se voidaan tarvittaessa nopeasti irroittaa. Tauchen-Iehden mukaan köysi kiinnitetään paalusolmulla pullon ja painoliivin alle lonkan ympärille, mikä on minun mielestäni mieletöntä: se takertuu silloin pullojen alle ja venttiileihin, sitä on vaikea etsiä käteen, eikä siitä pääse tarvittaessa irti.

Köyden kesto on sivuseikka, tärkeä on kuitenkin köyden paksuus, liian ohutta narua on vaikea havaita, ja se tarttuu helpommin kuin paksu ja on vaikeampi selvittää. 5 -1 0 mm paksuus lienee sopiva. Väliköyttåkö ollenkaan? Monta vuotta sitten Harry Alopaeus Urheilusukeltajat ry:n puheenjohtajana kieltäytyi suosittelemasta väliköyden käyttöä jäsenille. Myöhemmin hän muutti mieltään. Luulen että mielipiteet tässä asiassa paljolti riippuvat henkilökohtaisista kokemuksista, sentakia olen selaillut muutamia vuosikertoja pohjoismaiden sukelluslehtiä. Varsinkin Tanskan lehdessä on opettavia kertomuksia. Mitä opimme onnettomuuskertomuksista ? Ruotsissa menehtyi nuori nainen: hän ei saanut ilmaa, ei saanut varailmaa päälle (tai se oli päällä alusta alkaen), hän hakeutui väliköyden toisessa

päässä olevan parin luokse, alkavassa paniikissa parihengitys epäonnistui, seurasi tiedottomuus ja kuolema. Erään hyvin katkeran kiIjoittajan mukaan tyttö oli koulutuksen uhri. Parihengitystä oli opeteltu ja harjoiteltu, tositilanteessa se ei onnistunut. Turvautuminen pariin oli opeteltu, väliköysi korosti vielä riippuvuutta parista. Mutta tyttö olisi pelastunut aloittamalla välittömästi nousun, jonka aikana olisi pulloista vapautunut lisää ilmaa. Olen itse noussut tyhjä pullo selässä 20 metristä ilman minkäänlaista kiirettä tai hätää (pari vieressä valmis antamaan ilmaa). Jos vettä on paljon on valinta vaikeampi: Tanskassa tapahtui näin: 3 sukeltajaa (2 väli köyttä) ovat pohjassa (42 m). Keskimäinen yhtäkkiä ei saa ilmaa (ruostehiukkanen paineenalentajassa). Hän pyrkii lähellä olevalle nousuköydelle. Siellä on toinen pari, myös väliköydellä. Hädässä oleva ottaa regun toisen suusta (mutta ei omasta parista), parihengitys alkaa, kaikki 5 sukeltajaa yhtenä rykelmänä

ation

naruihinsa sekoittuneina. Yksi alkaa puukon avulla selvittää sotkua, ja vihdoin porukka saapuu pinnalle, molemmat parihengitystä harrastaneet tiedottomina. Kuumeiset elvytystoimenpiteet onnistuvat, molemmat jäävät henkiin. Ruotsissa ryhmä sukeltajia ui pinnalla kohteeseen kovassa aallokossa. Viimeisenä uiva häipyy näkyvistä, kaverit olettavat hänen uivan pinnan alla kohteeseen - eikä miestä ole sen jälkeen nähty. Väli köysi olisi kaiketi pelastanut. Tanskassa myöskin pintaumtla laitteella (suoritus sukeltajantodistusta varten) ja väliköydellä, mutta yksi sukeltaja irroittaa väliköyden, vaipuu pohjaan ja löytyy vasta 50 min. jälkeen. Hän oli ennen uintia saanut kovan iskun päähän ja valitteli päänsärkyä. Ruotsissa 2 sukeltajaa 15 metrissä, rannasta havaitaan että toinen on noussut liivien varassa, toinen roikkuu hänen alapuolella väliköydessä. Molemmat kuolivat keuhkoemboliaan. Ilmeisesti paniikkinousu tappoi toisen, ja väliköyden välityksellä hänen parinsakin. Tanskassa eräs sukeltaja menettää tuntemattomasta syystä tajuntansa 40 metrissä, mutta pari huomaa hänen roikkuvan väliköydestä ja onnistuu pelastamaan.

Tanskassa yksi sukeltaja kolmen porukasta eksyy jään alle osittain jäässä olevassa satama-altaassa, löytyy vasta parin päivän kuluttua. Sukeltajat eivät käyttäneet väli- eikä muutakaan köyttä. Hukkuneella ei myöskään ollut kompassia. Tanskassa 2 sukeltajaa menevät ilman väliköyttä hylkyyn, vettä 51 m, kantavat raskasta romua, toinen jää jälkeen, katoaa. Kaksi muuta rohkeasti 70 metriin, missä toinen osoittaa levottomuuden merkkejä ja katoaa sillaikaa kuin pari kääntää päätään muualle. Pohjaan oli yli 100 m eikä väliköyttä ollut.

kemmin kuin me haluaisimme uskoa, ja parihengitys näyttää olevan hätätilanteessa hengen vaarallinen. Alan ymmärtää israelilaisia, jotka sallivat vain 30 m syvyyden. Olisiko meidän sameassa ja pimeässä vedessä 20 m sopiva syvyys tavalliselle sukelluksen harrastajalle? Syvemmälle vain vararegulla ja nousuköydellä. Ja väli köysi sekä turvalii vi aina. Prolle

Johtopäätöksiä

saa lukija tehdä itse. Väliköysi on usein pelastanut, mutta joskus tappanutkin. Olen tutkinut Ruotsin liiton läheltä-piti tilastoa, siellä niinkuin mielläkin hätätilanteen syy on melkein aina sukeltajan tekemä virhe tai varusteiden pettäminen. Väliköyttä ei tilastossa mainita lainkaan, hyvin harvoin kai se on ollut hätätilanteen aiheuttajana, mutta sillä voi olla suuri merkitys hätätilanteesta selviämisessä. Yllä olevista onnettomuusraporteista olen jättänyt pois karmean luettelon inhimillisistä erehdyksistä, huolimattomuuksista, varusteiden puutteista. Paniikki näyttää syntyvän her-

Sukeltaminen suoja-alueilla Suomen kansalaiset saavat sukeltaa suoja-alueilla, pois luettuna määrätyt kohteet, kun pysytellään pois puolustusvoimien omistamista maa-alueista, jotka tunnistaa meri maastossa keltaisista tauluista rannalla, joissa lukee "Sotilasalue, maihinnousu kielletty". Ulkomaalaiset eivät saa sukeltaa suoja-alueella ilman Puolustusministeriön lupaa. Ulkomaalaisen oleskelukin suoja-alueella on Sotilasläänin esikunnan tai alle 72 tunnin oleskelun osalta Merivartioalueen päällikön luvan varaista toimintaa. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos suorittaa oman toimen ohella Museoviraston rauhoittamien luvan varaisten hylkyjen valvontaa suoja-alueilla sekä muillakin merialueilla. Museoviraston tiedottaminen niin viranomaisille kuin sukelluskansalIekin on kuitenkin ollut perin niukkaa. Kukin harkintansa mukaan hyviä merimiestapojansa noudattaen päättäköön ilmoittaako oleskelustaan sukeltamistarkoituksessa suoja-alueella linnakesaarten läheisyydessä. Ilmoittautumisvelvoitetta paikalliselle linnoituspiirin päivystävälle upseerille tai merivartioasemalle ei kuitenkaan ole. Sujuvaa yhteistoimintaa avovesikaudelle.

Remo-Wax liuottaa vahatulpan korvakäytävästä nopeasti ja hellävaraisesti

remo-wax® Apteekista reseptittä 10 ml ja 10 ml + ruisku

rP-, "-J

FINNPHARMAI O Y O RGANO N AB

Merivartija Jack ,Kanninen

Edvin Malmsten Pauli Koho

SUKELTAMINEN VÄLIMERELLÄ Sukeltaminen Välimerellä on melko yksinkertaisen matkan takana. Suomesta tehdään suoralento ryhmämatkoja useampiin Välimeren saariin. Hinnatkin ovat kohtuullisia. Lentoaika on noin 4 tuntia per kantti. Tässä tullaan tarkistamaan lähemmin kaksi kohdetta nimittäin IBIZA ja MYKONOS. Tiedot perustuvat syyskuussa 1984 tietoihin. Koska pitäisi lähteä: Välimerellä on talvikausi kuten meilläkin. Sukelluskeskukset ovat silloin suljetut. Myöskään ei tavallisesti järjestetä matkoja näihin kohteisiin. Veden lämpötila vaihtelee + 14 ja + 25 välillä (katso taulukkoa). Sadepäivien määrä ja ilma lämpö tila vaihtelevat suuresti. Sukelluskeskukset Ibizan sääolosuhteet: Kuukausi aurinko tunnit/pv 5,0 Tammikuu 5,8 Helmikuu 6,5 Maaliskuu Huhtikuu 7,6 9,5 Toukokuu 10,3 Kesäkuu 11,4 Heinäkuu 10,5 Elokuu Syyskuu 7,6 Lokakuu 6,0 5,2 Marraskuu 4,4 Joulukuu

ovat yleensä auki vapusta lokakuun loppuun. on Matkailukausi Välimerelle suunnilleen huhtikuun puolesta välistä lokakuun loppuun. Paras sukelluskausi on elo-syyskuu, vesi on silloin lämmin, myöhemmin alkavat syystuulet jotka sekoittavat vedet aiheuttaen huonompaa näkyvyyttä. Myöskin kova merenkäynti voi olla muuten haitallista. IBIZA Saari kuuluu Espanjaan ja on yksi Balearien saarista. Muut ovat mm. Mallorca ja Menorca. Pituus on noin 70 km ja leveys n. 34 km. Elinkeinoista mainittakoon maanviljelys ja matkailu. Saarella on kaikille näh: tävää ja tehtävää niin että sukellus eI

keskilämpötila 10,2 10,5 12,2 14,3 16,4 21,3 24,1 24,4 22,5 18,3 14,3 11,6

meriveden lämpö 13,3 13,3 13,3 14,4 16,7 19,4 22,2 24,4 23,3 20,6 17,8 15,0

sadepäiviä 8,4 7,1 7,6 5,9 4,8 3,2 1,1 2,7 5,8 9,9 9,0 10,7

ILMOITTAUTUMINEN UPPOPALLON I-DIVISIOONAAN 1985-1986

* Kirjalliset ilmoittautumiset 30.6.85 mennessä osoitteella: Esa Mäkitalo 5 linja 16 B 49 00530 Helsinki 53

* IImoittautumisista tulee ilmetä yhdyshenkilön puh.numero. * Sarjamaksu 450,- on maksettava tilille

nimi, osoite ja

102330-7638 KOP, Töölöntulli tiedotusosaan koodi 34-2250-5 Saaja: SVUL/SUSL

* Jokaisella pelaajalla on oltava kilpailulisenssi voimassa joka pelissä * Lohkot jaetaan ilmoittautuneiden joukkueiden lukumäärän ja sijainnin perusteella. Mahdollisuus jopa kolmeen lohkoon. * Sarjapäällikölle voi myös esittää toivomuksia lohkojen peleistä (=Turne, 2 x Turne, 1-kert sarja, 2-kert. sarja pelipaikka jne.)

tarvitse olla ainoa harrastus. Saarihan on tunnettu Euroopan jet-setin huvituspaikkana. S ukell uskeskukset: San Antonion kaupungissa, joka sijaitsee n. 16 km Ibizan kaupungista länsirannikolla, asukkaita on n. 10.000, on sukelluskeskus SEA SPORT SIRENA, osoite C/Balanzat, 29 Bajos San Antonio Ibiza Espana. Veneitä heillä on yksi kappale 40 hengen, 1 kappale 12 hengen ja yksi kumi vene joka ottaa 6 henkilöä. Pullot ovat 10 litraa ja niitä on 35 kpl. Hinnat olivat 1900 pesetas/kerta sisältäen pullon painovyön, venekuljetuksen sekä sukellusoppaan. Lähtö on yleensä klo 10.30 ja reissu kestää noin 3 tuntia. Tunnelma sukelluskeskuksessa oli hyvin rauhallinen ja ystävällinen, papereita ei kysytty ja turvallisuudesta ja taulukoiden käytöstä saa itse vastata. Muistakaa aina ennen sukellukseen lähtöä kysyä oppaalta mihin syvyyteen hän aikoo viedä teidät, tai mihin kannattaa itse mennä ja tehkää ITSE sukellussuunnitelmanne sitten ottaen huomioon syvyyden ilmamäärän ja UUDET taulukot. Vedenalainen maisema oli oikein kiva, jyrkänteitä, isoja kivilohkareita, kaloista mm. muränoja, mustekaloja, skorpionikaloja ym. Näkyvyys oli noin 40 m. Sukelluskeskus on auki toukokuun alusta lokakuun loppuun. SUBFARI sukelluskeskus Portinatx kylässä on auki pääsiäisestä lokakuun loppuun. Pullot siellä ovat myös 10 litraa ja heidän vene ottaa 8 henkilöä. Sukellusretki kestää 2 tuntia ja maksaa 2800 pesetaa sisältäen kaikki varusteet. Saarella toimii myös kaksi saksalaista sukelluskeskusta nimittäin CALA P ADA St Eulalian kylässä ja SAN MIGUEL Hotel Cartagon yhteydessä San Miguel'in kylässä. Näissä en kerinnyt vierailla mutta lisätietoja saa kirjoittamalla sinne. MYKONOS/Kreikka Pauli Koho: - sukellustavaroiden edestakainen lentorahti maksoi 120 mk (n. 30 kg). - mukaan kannattaa ottaa kaikki muut sukellusvarusteet paitsi pulloa ja painovyötä. Sukelluspulloa ei saa viedä Kreikkaan. vuokrattavissa pulloissa on normaalisti sankaliitäntä, mutta kierreliitoskin käy kun ottaa adapterin pois pullosta. Mykonoksen saarella on mahdollista sukeltaa Mykonos Diving Club'in järjestetyillä retkillä. PM-kortti vaaditaan näytettäväksi ennen sukellusta. - Diving Clubin toimisto+varasto on Psarrov Beachillä. kokoontuminen on joka päivä klo 15 toimiston edessä. Lähtö merelle tapahtuu klo 15.30 ja paluu n. klo 17.30-18.00. sukellusretkiä järjestetään päivit-

täin kesäkuun alusta lokakuun loppuun. - ilmoittautuminen sukellusretkille edellisenä päivänä on toivottavaa (puh. 23579) - sukellus varusteiden vuokraushinnat ovat dragmoissa: 600 dragmaa - pullo 10 1 500 dragmaa - regu+painemittari 700 dragmaa - märkäpuku - painovyö+nostoliivi 550 dragmaa - räpylät 150 dragmaa 100 dragmaa - puukko - Deko-mittari 100 dragmaa Koko varustus 1800 dragmaa 1- 2 sukeltajaa Koko varustus 3 - 5 sukeltajaa 1600 dragmaa 6- sukeltajaa 1400 dragmaa - venematka 250 dragmaa/henkilö - 100 dragmaa on noin 6 mk - Mykonos Diving Clubin johtaja (Ali) puhuu englantia ja saksaa Kreikan kielen lisäksi - meri matkat tehtiin kalastusveneellä. Tunnelma oli kansainvälinen. Olimme aina ainoat suomalaiset veneessä - myös kahden viikon mittaisia sukelluskursseja järjestetään - Hans Helmut-matkanjärjestäjän hotelleista Petinos sijaitsee n. 1 km päässä Psarou Beachistä. Sukellusta ajatellen Petinos-hotellin sijainti on paras. Petinos-hotellista on 4 km Mykonoksen kaupunkiin. - taxilla pääsee helpoimmin kaupungista Psarou Beachille - taxin saanti ei ole aina nopeata - klo 18 maissa taxin saanti Psarou Beachiltä kaupunkiin tuntui mahdottomalta - linja-autoyhteydet ovat hyvät - Plati Yaloksen bussit kulkevat jatkuvasti - Psarou Beachin bussit harvemmin - sukellusvarusteet voi jättää Diving Clubille säilytettäväksi yön yli, silloin varusteita ei tarvitse kuljettaa mukanaan päivittäin. Jatkuu sivulle 30

AALLOKKO, AALLOKKO KUTSUU...

Ajatuksia kosken laskusta, aalloista ja veneistä Koskenlasku on minulle ollut välttämätön keino päästä valtaukselle kultaa kaivamaan. Neljätoista laskua Ivalojokea alas on antanut kokemusta erilaisista veneistä, tarvittavista varusteista ja tekniikasta. Urheilusukeltajilla on taipumus etsiä uusia kokemuksia. Jollet ole koskaan laskenut kaunista eräjokea alas, joko uiden tai veneellä, niin kokeile. Koskenlasku ja sukeltaja Odotin Ivalojoen rannalla oman porukkani veneitä eräällä kivisellä koskeIla. Ennen heitä tuli tuntematon kanootti raskaassa lastissa. Se ei valinnut oikeaa ajolinjaa, ja otti sen verran kiveen kiinni että kaatui. Tyynesti miehet hinasivat kanootin rantaan ja alkoivat tyhjentää. Kävi ilmi että he olivat Rovaniemen tuttuja urheilusukeltajia. Tämä oli jo kuudes kaatuminen, mutta märkäpuvut päällä ja tavarat vesitiiviisti pakattuina ei ollut mitään hätää. Olen laskenut samoja koskia räpyIät jalassa ja uinut pitkin suvantoja pohjaa tutkien. Ivalojoen laakso on pitkältä matkalta jyrkkärantainen ja kuiva, joten hyttyset eivät pahemmin kiusaa, ja satumaisen kauniita leiripaikkoja löytyy. Sellainen jokiuinti voittaa ilman muuta meidän perinteellisen "Borgå Avloppet" uinnin (Porvoon Viemäri). Tenolla en ole käynyt, mutta 6kilometrinen yläköngäs on tietysti

mahtava kokemus. Alakönkään olen nähnyt, onkohan kukaan laskenut uimalla? Lapissa on monta muutakin tutkimisen arvoista jokea, mutta ennenkuin siihen ryhtyy, täytyy jotakin tietää varusteista ja tekniikasta. Kovissa koskissa kannattaa laskea jalat edellä selällään, räpylöillä voi jonkun verran jarruttaa ja ohjata. Täytyy vain muistaa nostaa peppua ylös kivien kohdalla, vaikka se onkin isolla lihaksella pehmustettu. Uidessa kasvot alaspäin ovat taas polvet vaarassa, on syytä käyttää paksusta neopreenista tehtyjä polvisuojuksia. Kalastus Ivalojoesta löytyy haukia siellä täällä suvannoissa, mutta tammukat ja harrit ovat liian pieniä harppuunakalastajalle. Toista on Tenolla, missä isot lohet nousevat. Kalastusluvan saamisesta en kuitenkaan tiedä. Yleinen kalastuskortti pitää aina olla, sekä paikallinen kalastuslupa.

KYSYTTY Darrell-Allan

Vedenalainen valaisin SAAPUNUT KERHOLAISILLE TUNTUVA ALENNUS

-501 .,

PAJALAHDENTIE 9 00200 Helsinki 20 puh. 90-6922 353

Kuva 1. Koskessa on kivi. Virran nopeus kasvaa kiven päällä ja sivuilla, vesi syöksyy kiven takana olevaan hitaampaan vesi massaan , ja nousee aalto. Siellä missä vuolas, matala koski päättyy syvempään suvantoon, muodostuu pitkä jono yhä pienempiä aaltoja. Kuva 2. Meressä on kivi. Matalassa vedessä aaltoliike hidastuu, aalto "kaatuu" eteenpäin ja harja murtuu, syntyy vaahtopää. Vesihiukkaset liikkuvat aallossa ympyröissä, jotka pienenevät alaspäin. Vain murtuva harja liikkuu kokonaisuudessaan eteenpäin, ja on sentakia veneilijälle vaarallinen. Syvän veden vaahto päät syntyvät kovan tuulen pyörteestä harjan tyynellä puolella. Aaltojen arvoitus Merellä aaltoliike etenee, mutta vesi pysyy paikallaan. Koskessa on päinvastoin, vesi etenee, mutta aallot pysyvät paikallaan. Kun ajattelin koskenlaskua ja siihen sopivia (ja sopimattomia) venetyyppejä, tuli tämä mielenkiintoinen ero mieleen. Koetan piirtää miten aallot muodostuvat: Karille ajo Kun merellä ajat karille - tyynellä säällä - on vuoto ainoa välitön vaara. Mikään ei liiku, kiire meni ohi. Mutta kun koskessa ajat karille voi seurauksena olla veneen menetys muutamassa sekunnissa. Haaverin jälkeen on vielä kova kiire korjata tavarat, jotka menevät virran mukana kohti seuraavaa suvantoa.

Liike on suhteellista Melot verkkaisesti koskea alas. Veneen vieressä kelluva oksa jää hitaasti taakse, liikut veden mukana. Yhtäkkiä keula on kivellä, vene pysähtyy, mutta vesi liikkuu edelleen, sanokaamme 10 solmun nopeudella. Perä painuu, koska keula on kivellä. Vesi painaa päälle 10 solmun nopeudella j~. tulee yli laidan. Samalla vene pyr~ ki! kääntymään poikittain, täyttyy ja saattaa murtua palasiksi. Koska liike on suhteellista, voit myöskin ajatella, että koskessa vesi ja vene ovat liikkumatta, mutta pohjan alta liikkuu iso kivi 10 solmun nopeudella, tarttuu keulaan repien venettä taaksepäin. J?S vene on leveä ja kääntyy ketterästI ympäri, irroittaa virta sen kivestä - pääsit säikähdyksellä. Mutta usein kääntyvä vene tarttuu perästä toiselle kivelle, ja silloin käy huonosti. Koskiveneet Perinteellisessä koskiveneessä on kanoottiperä, joka on niin korkea, että perämoottorin potkuri tuskin ylettyy veteen - vene on näin valmis sekun-

KILPAILUKUTSU SM-Sukelluskalastuskilpailu Aika: 13-14 heinäkuuta 1985 Paikka: Hanko, lähtö MIA " klo 11.00 Länsisatamasta (= kauppalaivasatama) Säännöt: Noudatetaan SUSL:n kilpailusääntöjä. Mukaan: Lääkärintodistus (kork. 5 v. vanha), valtion kalakortti , kilpailulisenssi. Kilpailumaksu: 40 mk, joka peritään paikan päällä. Ilmoittautuminen: paikan päällä, lisätietoja antaa Stig Helander puh. 911 /84900 k. 911 /84841 t. I

Järjestää: Aqua Divers, Hanko

Tervetuloa Hankoon' 28

nissa muuttamaan "suhteellista kulkusuuntaa", ilman että vettä tulee yli. Sauvominen on asiantuntijan tapa hallita pitkää, kapeaa koskivenettä koskissa. Kaksi miestä pystyy pitämään veneen paikallaan koskessa ja siirtämään sitä verkalleen sivu suuntaan, kunnes avautuu väylä kivien välistä. Nykyään yleensä vain keulamies käyttää sauvaa - takana on perämoottori, ja meno on hurjempaa kuin entisaikaan. Kun kivi ilmestyy eteen, keulamies työntää sauvan siihen niin että keula menee ohi. Samanaikaisesti perämies kääntää ohjaussauvaa poispäin kivestä, ja koko vene siirtyy juuri sen verran sivuun ettei kiveen tartuta. Tärkeintä on pitää koko ajan vene yhdensuuntaisena virran kanssa. Myötävirtaan mentäessä hiljennetään vauhtia niin että moottorilla vain ohjataan, sillä vauhtia riittää muutenkin. Venemateriaali Nykyään näkee Lapin joilla kauniita alumiinikanootteja. Näistä on äänyt kauniita hopeanvärisiä läikkiä matalimpien kivien pintoihin - alumiini nimittäin tarttuu erittäin pahasti kiviin, jotka jyrsivät pohjaan syviä uria. Lasikuidulla on sama ikävä ominaisuus naarmuuntua, mutta sitä voi paikata myös matkan aikana. Ohuet kanoottirungot kuluvat helposti puhki tai murtuvat. Olen Ivalojoella viime vuosina nähnyt ABS-muovisia kanootteja, joihin omistajat ovat ihastuneet. Taipuva materiaali on liukas eikä naarmuunnu kovinkaan helposti. Puu on myöskin hyvä, varsinkin vanha, vettynyt ja huonossa maalissa oleva puu liukuu helposti kivien yli. Vaneeria käytetään nykyään paljon k?skiveneissä. Se on vahvaa, mutta pmtakerroksen alla olevassa kerroksessa syyt ovat poikittain, ja kun tämä kerros kuluu esille tarttuu vene kiviin. Pitkä kapea vai lyhyt leveä? Koskia ylös ei pääse muuta kuin pitkällä ja kapealla veneellä, jossa on melko iso moottori. Näin kulkevat paikkakuntalaiset, sillä joki on heidän maan tiensä, jota heidän täytyy kulkea edestakaisin. Turistit, jotka tulevat nykyään monesta maasta laskemaan Suomen jokia, saapuvat autolla rantaan, laskevat koskia, nousevat taas rantaan ja tilaavat taksikyydin oman autonsa luo. Ongelma on tällöin aivan toinen yene. voi hyvinkin olla leveä ja lyhyt: Jollom kaatumisen riski on pieni. Useimmat kuitenkin laskevat lasikuitukanooteilla, jotka minun mielestäni ovat liian hentoja, kapeita ja matalia. Olen nähnyt Ivalo-joella montakin

niistä vesilastissa, tai pohja ylöspäin kääntyneenä tai jopa palasina. Itse rakensin viime vuonna tavarakuljetuksia varten paksuista polyuretaanivaahtolevyistä laatikko mallisen pienen proomun, 140 x 360 cm. Se on vahvasti lasikuidulla päällystetty, uppoamaton, ja selvisi Ivalojoen koskista pienen perämoottorin työntämänä kunnialla. Kumiveneet 60-luvulla näin Ivalojoella ensimmäisen kumiveneen, lentokapteeni Börje Hielmin punainen Metzeler "Inka", jolla hän vaimoineen monta kesää laski koskia saamatta edes reikiä pohjaan. Salaisuus oli sen puhallettavassa ilmapatjaa muistuttavassa pohjassa, joka taipui ja liukui kivien yli. Pohjan sekä sivuponttoonien ansiosta tällaisen veneen noste on niin mahtava ettei tarvitse matkantekoa keskeyttää vaikka se olisi täydessä vesilastissa. Vuosien varrella paransin omaa venekantaani. Alumiinivene kului loppuun, tilalle kovapohjainen kumivene. Sen kumikankainen ulkopohja jäi aina puristukseen kivien ja pohjatrallien väliin, reikiä tuli nopeammin kuin ehti paikata. Hankin sellaisen jossa trallien ja ulkopohjan välissä on puhallettava kölimakkara. Se kesti paremmin. Sain Englannista käytetyn "Inkan" - vielä parempi. Tällä vuosikymmenellä vasta löysin kumiveneen joka yhdistää kanootin ja "tavallisen" kumiveneen hyvät puolet. Eli se on pitkä ja kapeahko, se on symmetrinen ja kulkee siis yhtä hyvin eteen- kuin taaksepäin, ja siinä on puhallettava, joustava pohja. Viime kesänä käytössäni oli kolme tällaista "Narwhal" merkkistä kumivenettä, joista kokemukset olivat erittäin hyvät. (Maahantuoja Oy. Contamat, puh. 90-479190) Yhdessä koskessa sählättiin niin että Narwhalin kylki osui hinaavan veneen potkuriin, jolloin syntyi iso reikä. Ponttooni tyhjensi sekunnissa, mutta ilmatäytteinen pohja esti venettä kaatumasta, ja meloja pystyi, siirtymällä istumaan ehjälle ponttoonille, me lomaan rantaan. Veneen paikkaus kesti 10 minuuttia. Lukuisista karilleajoista ei tullut yhtään reikää eikä kaatumista, vaikka veneet olivat ylilastissa. Jokaisen veneen pohjalle olimme levittäneet suojaksi makuualustan ja sen päälle 3 mm vaneerilevyn, jonka päälle sitten sullottiin jerrykannuja, muonalaatikoita, pumppuja ym. Kuorman päällä istui meloja, mikä teki veneen kiikkeräksi. Tämän takia oli jo etukäteen sovittu että vaaratilanteessa meloja hyppää pois kyydistä jottei vene kaatuisi. Näin jouduttiin pari kertaa tekemään. Viime vene messuilla totesin että

Metzelerillä on nykyään edustus Suomessa (Moritz Holdhaus, puh. 90571268). Koskenlaskijoille löytyy kaksi kanoottityyppistä venettä sekä peräpeiliveneitä joissa on myöskin puhallettava pohja. Hinnat vain ovat melko korkeat. Kuljetusastiat Tavaroita varten käytetään nykyään eniten romuliikkeistä saatavia muovitynnyreitä ilmatiiviillä kannella. Koskenlasku on märkää hommaa, vaikkei kaatuisikaan. Reppu tai rinkka Kuva 3. Kumiveneet läpileikkauksena.

A. Pehmeä pohja ilman pohjalevyä. Huonot puolet: Ei voi seisoa veneessä. Vaikea kuormata. Ohjattavuus huono.

B. Sama tuettu pohjalevyllä. Huonot puolet: Karille ajoissa vuotoja. Ohjattavuus huono.

ovat terävine kulmineen pahoja esinei tä kumi veneessä. Tavarat on sidottava kiinni kunnolla. Jos käyttää kumilonkeroita, niissä ei saa olla teräviä koukkuja. Pidä luonto siistinä Muista siivota leiripaikat, polttaa jätteet tai haudata syvälle ja kauas rannasta, ettei kevättulva kaiva niitä taas esille. Kokeile koskenlaskua, toivoo PROLLE

o o C) o

C. Puhallettava ulkoköli, V-pohja.

Hyvät puolet. Ohjattavuus parempi kuin A ja B. Kestää myös karilleajot paremmin.

D. Puhallettava pohja. Hyvät puolet: Ohjattavuus hyvä (pohjan pitkittäisuurteet). Kestää parhaiten karilleajot. Eri tyyppejä voi tietysti valmistaa joko peräpeilillä tai ilman. Koskenlaskua ajatellen on syytä lisälevyillä nostaa perä peilin korkeutta niin että moottorin potkuri on mahdollisimman lähellä pintaa. Peräpeiliveneen arin kohta on kölin ja peräpeilin yhtymä, joka voi vaurioitua pahasti karilleajoissa. Jos haluaa säästää venettä, kannattaa alle pingoittaa vahva pressu. Pohjan ja pressun väliin voi vielä työntää ilmapatjan vaimentamaan karilleajojen iskuja.

NARWHAL KUMIVENEET JA KANOOTIT Kanootit: 80x365-415 cm, 9-11 kg, kantavuus 250-340 kg hinnat 2400-2900 mk. Kumiveneet: kantavuus 250-1000 kg, paino 7-38 kg, moottoriteho 3-20 hp, hinnat 2900-6900 mk.

PELlCAN POLKUVENEET 4680-5890 mk.

Oy Contamat Ltd, Mannerheimintie 79, Helsinki 27. Puh. 90-479190 29

Jatkoa sivulta 27 - Diving Clubilla on kaksi vetäjää. - aluksi sukelletaan tiiviisti vetäjien perässä, mutta muutaman sukelluksen jälkeen sai sukeltaa pareittain. - Mitä näin sukelluksillani - paljon upeanvärisiä kaloja (ei yhtään oikein suurta kalaa) - mustekaloja - simpukoita ja kotiloita - merisiilejä - meri tähtiä - pesusieniä - monenlaista kasvillisuutta - ruukkujen palasia - merimakkaroita - näkyvyys vedessä n. 20 m, veden lämpötila n. 25°C - myös hotelli .Miina järjestää joitakin sukellusretkiä - ei kuitenkaan enää syyskuussa.

+"~'~"'''''l''''''.t'',.. .

URHEILU

(..

)

SUKELTAJA... ·········..

PR300

PROFESSIONAL • • • • •

Vesitiivis 300 m saakka Lukittava nuppi Mineraalilasi Kelloon kuuluu 2 ranneketta Ainoastaan yhteen suuntaan kääntyvä muistirengas

Kuhaseppä

B. SYY

Olavinkatu 1 00100 Helsinki 10 Linja-autoaseman vieressä. Lähetämme myös postiennakolla.

Suomen urheilusukeItajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 1. 921-694317 Toimitussihteeri Leena Harkke PeItolantie 6 D 20720 Turku k. 921-367948 Ilmoitushankinta: INFOMEKLARI OY Töölönkatu 1 C 00100 Helsinki 10 puh. (90) 440474 Arja Leppänen Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Suomen U rheilusukeltajain Liitto ry. Topeliuksenk. 41a (90) 4737257 00250 Helsinki ilmo ilmestyy Tekstit No 4 08.09 14.09 10.10 5 07.11 12.11 12.12 Vuosikerta 100:Oy Turun Sanomat Turku

~ ~ ~t ••11 111\·.is

({b;gc;)§(J~~ -e.lllstIIS IMtlarslllt.e IIS.'· :llii

--11ä tarvitset asiantuntemusta & .

tEKnA·

1\!dU

o~o .

SEAdIA ------

NYT MYÖS TURUSSA: PUUTARHAKATU 19 A 20100 TURKU PUH. (921) 518326

1~~ankOSkenkatu lO~00250 HEL~!t ( 9!~~19~1 • Puh. T UK K U : Ru s tho llar ink atu 8 , 00 270 ESPOO, Puh. (9 0) 80 3 630 0

Kestävyys, keveys, ruostumattomuus ja monet muut tekijät ovat ominaisuuksia, jotka nykyaikainen teknologia on asettanut käyttämilleen materiaaleille. Yhä useammin on pisimmän korren vetänyt kevytmetalli. Samat perusominaisuudet kohdistuvat sukeltamisessa säiliöiden materiaaliin. Siksi niitä on myös tutkittlJ tieteellisesti ja US Navyn toimesta käytännössä. Enää ei ole kysymys uskonasioista! Kevytmetallisäiliöiden kestävyys on todettu ylivoimaiseksi muihin säiliöihin verrattuna.

Ruoste ei niitä raiskaa eivätkä epäpuhtaudet ole kiusaamassa hengityslaitteen toimintaa Sukella sinäkin nykyajassa ja tutustu tosiasioihin kevytmetallisäiliöistä.

DR DR UrsukOy Teollisuuskatu 34, 20520 TURKU puh. 921-376700