Issuu

•• Olet ehkä kuullut vain tarino·ta. Olet ehkä itse ollut mukana. Luultavasti: Sinäkin haluat mukaan. Miten Syväset eroaa muista yhdistyksistä?

Mikä on Syväset? • Sukellusyhdistys Syväset on Suomen Matkailuliiton yhdis ys. jonka tavoitte na on sukellusharrasluks 'n edistäminen ja nkuntansa kesk.uud sao • Tavoi teensa tot uttamiseks Syväset järjestää sukellusma koja jäsenkunnalleen Jäämerellä eleiän trooppisiin vesiin. • Syv~t jäsenet ovat jäseniä myös Suomen Matkailuliitossa. jonka rik toiminta ja erittäin runsaat jäsenedut ovat myö Syväset jäsenetuja. • Syväset on itsenäinen rekisteroity hdistys. jonka hallItus ohjaa tOlmintaa. • S nakin von liJttyä Syväset-yhdlStykstin.

• M emme halua kilpailla minkään nykyisen ukellusyhdi tyksen, klubin tai kerhon kanssa. • Me haluamme sukeltaa palko sa joihin muuten pääsy on vaik aa tai mahdotonta_ • Me haluamme harrastaa sukellu."ta edullisesti ja nau - ellen. • Me haJuamme ukeltaa paikoissa jOlSS8 vesi on ktrkkaan sinistä tai kirkkaan vihreää ja näkyvyys on upea. • M illå on käytettävissä Suomen Matkailuliiton palvelut Ja jäsenedut, Joiden avulla saamme erittäin hvvä puitteet ukeltamisen harrastamiseen.

Mitå hyötyä on jä eOyYdestä? • 75 mk:n taI 30 mkn (perhe- Ja a11 la-vuotiaat nuorisojä.senet) jä nmaksulla pääset mukaan Syväset etujen ja upean toiminnan piiriin. Lähdetpä malkalle tai e . tienaat jä.'\enmaksusi Lakaisin vuoden aikana monesti. • Esimerk kejä; - 1983 Alta-vuonon matka oli 950 mk sisältäen matkat, majOltuken. aamupalat, IJmat, v neen, saunal, matkanjohtajan palvelu ja pari lämmintä ateriaa. Malka kesti 10 vrk, sukelluspäiviä oli 8 ja minuult ja kertyi 400/ henki' - 1984 matkoja on uunniteltu 9. - Suomessa alennuksia saa n. 70 hotellista n, 200 leirirltäalueelta 140 retkeily majasta , 1300 lomamokist.ä, n. 1500 muulta matkalta, n. 20 laskettelukeskuksesta jn . Lue 108 voisi jatkaa pitkään. - Pääset mukaan Syvåset-matkoille. - Voit osalhstua täyden ny koulutukseen. (Mennään muuten helmikuussa Kolille Jään alle Ja rinteeseen). - Tätä kehumista voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta kysy tark mmin.

Mitä muuta Syväsetillå on? • Syvaset ei ole pelkästaän aJennuksia lal]oava sukeltajien yhteenliittyma vaan tärkeintä meille on mukava Ja edullinen toiminta. • Me olemme yhdistyksenä nuori, multa turkasen inno tunetta asiasta. Olemme suunnitelle t tulevalle vuodelle uutta ilmettä. - kaksi reissua Alta-VlJonoon Tirpizin jalanjäljllle - yksi reissu Jäämerelle Klrkkoniemeen - yksi reissu helmikuu. a Kolille Käränkälampeen jään alle. - 4-5 matkaa Esp njaan, Kreikkaan ja Ranskaan (joka tapauk essa Välimeren alueelle), - kaupunki-moi !ia selvitetään kohteiden näkemtset seikkaperäIsesti. - me olemme hyvin sopeutuva yhdistys ja otamme huomioon jäsenistömme toiveet.

TULE MUKAAN!

- saat lISätietoja? Yhdistyksiä on jo HelsingISSä, Kotkassa ja Tamper lla. Lisää tul jatkuvasti. SOIta caJ kirJoita uomen Malkailuliittoon 90-170868, niin Jutellaan. H . makse tuasi Jäs nmak un saa jäsenlehd n Suomen Matkailun (l984 7 numeroa) ja yhdistyksien tiedot lee Jäs n tusi lUva voimaan vä11 ttömästi.

---------~----en. Postittayväs t sukellusyhdisty orin ja esitteet. Nimi: _ _ ___________ _ _ Alle 18 vuotiaat

ynt.

VUO',;:)J·I _ _ __

Osoi Uomen Matkailuliitto M onkatu 2S

00100 Hei inki 10 puh. 9&-170868

Postita tämä lappu osoitteeseen: Suomen Mst 'lullitto . onkatu Z5 .../ . 00100 elsinki 10

VUODEN VAIHTUESSA UUDEN PAREMMAN ODOTUKSESSA Kuluneena vuonna olemme pystyneet häivyttämään pahimmat taloudelliset vaiketemme. Annettakoon siitä täysi kiitos Mikolle ja Ailalle toimistossamme. Syyskokouksessa hyväksytty KTS-suunnitelma 1984-1988 antaa selvät toimintalinjat ja mahdollistaa suunnitelmallisen toiminnan kädestäsuuhun-linjan asemesta. Kiitos tämän toteutumisesta kuuluu koko jäsenistölle. Olkaamme yhtä yksimielisiä käytännön toiminnassammekin.

Sisällön puhaltaminen piiritoimintaan on nyt yhteinen suuri tehtävämme. Johtokunta ja valiokunnat ovat valmiit lähtemään kentälle kantamaan oman kortensa kahdeksaantoista kekoomme. Odotamme kutsuja piirien yhteisiin seura- ja jäsentilaisuuksiin. Koulutusalalla, tärkeimmällä alalla, edellytämme luokkatarkastajilta aktiivisia toimia. Siihen on varattu rahaakin. Ottakaamme myös oppia menneen talven törmäilyistä. Jääsukelluksiin lähdettiin monasti aivan liian köykäisin eväin. Sukellettiin sananmukaisesti aivan pöllösti. Turvallisuusvaliokunnan saarnat raportit kertovat monenlaisista laiminlyönneistä. . ~.l7urat, on aika järjestää teemailta JAASUKELLUS JA SUKELLUSTURVALLISUUS. Se olisi hyvä aihe myös piirin sukelluskouluttajien ja turvallisuusyhdyshenkilöiden kes-

keiselle tapaamiselle. Ketkäpä muut kuin luokkatarkastajat valjastamme pääluennoitsijoiksi. Jääsukellus on hieno kokemus. Se suotakoon kaikille, jotka ovat oppineet perusasiat kyllin hyvin avovedessä. Mutta tehdään se aina niin isolla i<;>ukolla, että TURVALLISUUSJ ARJESTEL YT pystytään hoitamaan viimeistä piirtoa myöden voimassa olevien määräysten mukaisesti. Jääsukellus on seuratapahtuma, ei yksittäisten sukellusparien hortoilua. Kiitän kaikkia seuroja ja sukeltajia kuluneen vuoden aktiivisesta toiminnasta sekä suuriarvoisesta tuesta tulevaisuutta suunnitellessamme. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

KALE

TOIMITUKSELTA

URHEILU

SUKELTAJA 14. 12. 1983 Puheenjohtajalta 20-vuotias Delfin Ry Va-valokuvaus Urheilusta Lihaskunnosta Sukeltamista Korfulla Monstra Marina Historiaa Merivoimien kurssi Uutinen vuodelta 1921 Suunto Oy Vuoden sukelluskuva SSDF 25 vuotta Jääsukellus Sukellusvanhin Nukutetut noidat Koulutusvaliokunta Räpylä SM-1983 S/S Breadalbane Kansi Inge Lennmark Red Sea Marine Life

sivu 3 4 7 8 9 10 12 14 15 16 19 20 22 23 24 27 28 29 30

Kohta syttyvät Joulun kynttilät ja on aika hiljentyä miettimään mitä itse kukin on saanut aikaan. Sukellusrintamalla ovat syvyydet kasvaneet ja se ei ole yksistään hyvä asia, koska samalla kasvavat myös riskit. Tulosta on näkynyt, valitettavasti. Toimituksen puolellakin tapahtuu muutoksia, pitkään mukana ollut Eeva "Emppu" Nyqvist lopettaa toimitussihteerinä. Kuluneista vuosista ja tehdystä työstä Sinulle Eeva, lämmin kiitos meidän kaikkien puolesta. Sinun työpanostasi lehtemme eteen arvostetaan niin paljon, että liittomme johtokunta myönsi Sinulle Suomen Urheilusukeltajain Liiton pronssisen ansiomitalin päätoimittajana yhdyn onnitteluihin. Samalla haluan kiittää Teitä kaikkia jotka olette edesauttaneet lehtemme rakentamista vuosien varrella. Muista vielä hyvin sen puhelun kun Atte Veijalainen, johtokunnan kokouksesta soitti ja kysyi ryhtyisinkö tekemään lehteä liitolle. Vuodet ovat vierineet, aikaa on kulunut ja nyt on käsissämme viideskymmenes Urheilusukeltaja. Virstanpylväs sekin. Toivottavasti Te jaksatte vielä puhaltaa yhteiseen hiileen ja yhdessä yrittäen pyrimme parantamaan lehtemme sisältöä. Lopuksi haluan toivottaa Teille kaikille Hyvää Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta. Eka Metsävuori

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Toimisto

Aila Hagelin Mikko S. Kamila Toivottavat

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 3

20 vuotias Deltin ry juhli Vaasassa Yksi maamme vanhimmista ja myös elinvoimaisimmista kerhoista täytti 20 vuotta 22. 10. 83, Delfin ry Vaasasta. Seura perustettiin oikeastaan olosuhteiden pakosta, kun John Back tuli Etelä-Amerikasta, Ami Piilikangas palokunnasta ja Keijo "Mäihä" Räsänen laivaston kurssilta. Kaikki intoa täynnä ja ympärillä Merenkurkun "Kvarkenin" kuuluisat, vaaralliset purjehdusvedet. Oli luonnollista, että katseet kääntyivät saaristoon ja lupaaviin sukellusmahdollisuuksiin. Seuran perustava kokous pidettiin 10. 10. 1963. Kokoukseen oli saapunut kolmisenkymmentä asiasta innostunutta. Tauno Haaralan perusteltua asiaa, voitiin todeta, että olisi aiheellista perustaa uusi seura. Taustatyötä oli tehty jo aikaisemmin ja puheenjohtaja saattoi esitellä uudelle seuralle laaditun sääntöehdotuksen. Sääntöluonnoksen perusteella valittiin johtokunta, jolla evästykseksi annettiin tavoite: rahaa kompressoria varten. Johtokunta teki työtä käskettyä, kehitteli erilaisia systeemejä: pukkipalvelua, vesishowta ja muuta pientä toimintaa rahan ja seuran jäsenten kouluttamisen ympärillä. Tulokset alkoivat näkyä - hankittiin välttämätön kompressori ja lähdettiin ensimmäiselle leirille. Sen aikana sitten havaittiin seuraava pulma, ei ollut kulkuvälinettä. V uosikokouksessa uusi johtokunta sai seuraavan tehtävän - rahaa ja vene. Näin on jatkunut tähän päivään asti, johtokunta on saanut tehtäväkseen jäsenistön toiveiden täyttämisen. Ei tietenkään yksin vaan eväät ovat koskeneet suunnitelmien laatimisen jonkin projektin toteuttamiseksi; on se projekti sitten ollut kompressori, vene, kerhohuone tai sukellusmatka ulkomaille. Koko jäsenistön toiminta on siten ohjattu vuoronperään eri tavoitteiden toteuttamiseen. Kesät on kuitenkin käytetty sukeltamiseen. Sukelluskohteista ei milloinkaan ole ollut pulaa, ovathan "Kvarkenin" karikkoiset ja ahtaat vedet olleet merenkulkijoiden kauhuna jo vuosisatojen ajan. Ei tarvittu montakaan käyntiä ulkosaariston luotsiasemilla ja majakanvartijoiden luona, kun jo hylkykarttaan alkoi tulla merkkejä jopa päällekkäin. Monet kymmenet kerrat on näiden 20 vuoden aikana kuultu innokas huuto "Täällä se on." Kesätoiminnan kohokohtia ovat tietenkin olleet leirit, joita on pidetty lähes jokaisessa alueen turvasatamassa, eikä turhaan, vanhimmat hylyt tai oikeammin kohteet ovat kait Ryssbergetin ryöstölaivaston jätteet ja Lappöran pari hylky 1700-luvulta.

Talvisin on taustatietoja kerätty paikkakunnan lehtien ja Maakuntaarkiston vanhoista vuosikerroista, verrattu saatuja tietoja saaristolaisilta saatuihin vihjeisiin ja tulosta on syntynyt. Jokaisella leirillä on löytynyt uutta ja näin ollen motivaatio on saatu säilytettyä. On toki tehty muutakin, kun vain sukellettu tai hankittu rahaa. On muistettava, että Delfin ry otti käyttöön ensimmäisenä maassamme neliportaisen luokkamerkkijärjestelmän vaatimuksineen ja kanagasmerkkeineen. Järjestelmä kehitettiin ja muokiattiin John Backin Panamasta tuoman materiaalin pohjalta, soveltaen vaatimuksia meidän omiin sukellusvesiimme soveltuviksi. Toinen varsin merkittävä tehtävä annettiin kerran parille jäsenelle: Perustakaa kaupunkiimme Meripelastusseura ja aktivoikaa meripelastusalus "Valsörnin" toiminta. Saadun tehtävän mukaan asia hoidettiin ja perustavassa kokouksessa Delfin ry liittyi seurana jäseneksi ja "luovutti" perustetun seuran muiden hoitoon. Monena vuonna sitten muodostivat seuran sukeltajat pelastusaluksen miehistön rungon ja saivat siinä sivussa koulutusta erilaisiin meripelastustehtäviin. Kyllä kait sekin on laskettava mukaan toimintaan, että Kokkolan Merisaukot kävivät Vaasassa hakemassa neuvoja seuransa perustamiseksi ja vei sitten myöhemmin pari jäsentäkin. Vuodet ovat kuitenkin vierineet, toiminta on jatkunut jo vakiintuneita uriaan. Sundominlahti on moneen kertaan luonut jääpeitteensä, sukeltajapolvi on Delfiineissäkin vaihtunut. Tosin kuitenkin vain osin kuten sain seuran juhlissa huomata, lähes 15 vuotta oli kuin poispyyhkäisty, kun lauantaina kokoonnuttiin Hietasaaren kerhohuoneelle. Kenellä oli tukka lähtenyt, kenellä tullut lisää painoa, kenellä ei. Vaikka vanhemista oli jokainen kasvo tuttu, toisia joutui katsomaan pariin kertaan, mutta sitten tuike silmäkulmassa paljasti kenestä oli kysymys. Oli mu-

kava tavata vanhoja kavereita, joiden kanssa oli aikoinaan seuran. toimintaa rakennettu, otettu yhteen kokouksissa ja vietetty monta hauskaa iltaa. Vahinko vain, että viikonvaihde on niin lyhyt, ei siinä ehdi kovin pitkiä keskusteluja käydä, ei edes kaikkien kanssa. Juhlissa muistettiin muutamia alusta mukana olleita ja niitä, jotka ovat koko seuran historian ajan olleet jollain tavalla myös näkyviä ja miksei kuuluviakin hahmoja. Seuran 10-vuotisjuhlassa kunniajäseneksi kutsuttu John Back sai nyt seurakseen perustajajäsenet Veijo "J effi" Räsäsen, Reijo "Einari" Elon ja Pekka Muurimäen. Seuran lipulla ja kunniakirjalla muistettiin seuraavia: Olavi Alanko, Maija ja Unto Lintula, Eka Metsävuori, Nils Norrgård, Heikki Nyqvist, Erik Nyman, Pertti Ostberg, Ami Piilikangas, Pentti Saranpää, Markku Similä, Antti Teinilä, Pekka Tervonen ja Timo Vepsäläinen ja perusteena mainittiin seuran toimintaan merkittävästi vaikuttaminen ja sen eteenpäin vieminen. Näin lopuksi ei voi muuta kuin kiittää kunniasta olla mukana mieleenpainuvassa mukavassa juhlassa ja lainata seuran juhlajulkaisusta puheenjohtaja Erkki Okkosta seuraavasti: "Näinä muutamina vuosina, joita olen ollut seuran toiminnassa mukana, olen kokenut varsin runsaasti hauskoja tai muulla tavoin ikimuistettavia hetkiä eri tilanteissa myös tehdessämme yhdessä töitä. Näin on kaikesta päätellen ollut aina ennenkin. - On myöskin asioita, jotka ovat opettaneet meille jotakin, yksi ja tärkein niistä on yhteishenki. Tämä kehitys ei ole yhden tekijän aikaansaannos, vaan se on meidän yhteisesti hyväksymän pyrkimyksen tulos ja seuramme voima. Emme saa antaa kenenkään sitä rikkoa." Näin on, voiko tätä enää paremmin sanoa. Vielä kerran kiitos onnistuneesta illasta.

Eka Metsävuori

Delfin ry. Puheenjohtajat kautta aikojen.

EILAT Punaisen meren rannalla Israelissa on läpi vuoden sukeltajan varsinainen paratiisi JÄRJESTÄMME MATKASI SINNE JA OLOSI SIELLÄ.

BolniB lllulltut

Annankatu 1 00120 HELSINKI 12 Puh. 90-175455

aq_-scatf VEDENALAINEN METALLIN· ETSIN

lssi-induktio etsin, joka reagoi kaikille. met~~leille. Tällä etsimellå. teh tll y Ii 70 löydöistä Närpiön ulkopuolelta. .. ... Tehokas ja helppokayttolne T:mi Mac Gunell

~--

Tarkkuus. Taito. Ajanotto. Rolex

Purjehduksessa on muutamia piirteitä jotka erottuvat jokaisessa kilpailussa. Nuo oleelliset piirteet jotka erottavat parhaat muista ovat tarkkuus, taito ja ajanotto. Ominaisuuksia jotka ovat jokaisessa Rolex Oyster kellossa. Ei ole ihme, että monet huippu-urheilijat ovat antaneet asiantuntijan toimittaa heidän kellonsa. ,\II! Rolex Oyster, Rolex asiantuntijalta. ~

ROLEX ojGeneva

Rolex Submariner Date, joko 18 k kultaa tai terästä sekä kelloon sopiva ranneke.

ASEMfti"~ kiEL

TUNNELI- Asematunneli, Helsinki 10. Puh. 90- 665533 Avoinna joka ilta klo 22:een. CITY City-käytävä, Helsinki 10. Puh: 90- 666611 TAMPERE-Rautatienkatu 18, Tampere 10. Puh: 931-22 905

Mestaruudesta miteltiin jälleen edellisvuoden mukaisesti 17.-18. 9. Kotkan vesillä. Kisa oli samalla Reijo SaareIman toinen muistokilpailu. Hänhän katosi sukellusmatkallaan v. 1978 Maltalla. Tukialuksena oli VIV AN -yhdistyksen kaljaasi Ml AUX VIVAN, kapteeninaan "vanha Hanko-niemen kiertäjä" Seppo Vanhanen.

Kuvaajat veteen! - Käsky kajahti lauantai-iltapäivänä 17. 9. klo 14.00 VIVANin kannella ja pari toisensa jälkeen molskahti kimaltelevaan mereen. Kilpailun Asarja pyörähti käyntiin Pitkä-Kotka -nimisen saaren rantavesissä. Seitsemän taituria syöksähti avustajineen matkaan vanhitsemaan parhaat kohteet filmille kuka milläkin välineellä, pääasiassa kuitenkin uutukaisilla IV A:illa. Eräällä oli sentään veteraani-kamera NIKONOS II, mutta hänellä taisi ollakin taitoa siinä missä muilla välineitä. Sieltä ensimmäinen jo mulahti pintaan noin tunnin kuvaamisen jälkeen ja kommentit; "Ei kannata räpsiä, ei kohteita". Näinhän tuo lie taas ollut; näissä vesissä joutuu mielikuvitus koville kohteita hakiessa. Pian muukin joukko palasi alukselle. Heti kun viimeinen oli astunut partaan yli oli laivan kone ja käynnissä. Tuuli oli näet noussut aika reiluksi, 8 ml s ja meidän oli suoriuduttava äkkiä avoimille vesille. Suunta Ulko-Tammioon.

Hindenburg vaati ensimmäisen uhrin No nyt se sitten on tapahtunut, se mitä on jo muutama vuosi odotettuja pelätty. Lohmin kuuluisa laivanhylky v~ati ensimmäisen uhrin. Tähän astisista onnettomuuksista on selvitty joten kuten, mutta nyt tapahtui peruuttamaton, sukeltajan hengen vaatinut onnettomuus. Ennakkovalmisteluista sanottaköon, että ne tuntuvat olleen varsin hyvät. Sukeltajia informoitiin ennen lähtöä kalvoilta selittäen mitä laivasta tiedetään ja mitä alhaalla on odotettavissa muuta kuin pimeää, kylmää ja syvää. Edelli$enä yönä jaettiin sukellusryhmät ja parit. Vaikka sukeltajia oli paljon ei sukeltamisesta syntynyt mitään 'hässäkkää' vaan sukellukset piti suorittaa ja suoritettiinkin ryhmittäin porrastettuna. Vaatiihan lähes sadan sukeltajan sukelluttaminen tarkkaa ennakkosuunnitelmaa. Mikä johti onnettomuuteen ja mitä veden alla tapahtui yritetään viranomaisten toimesta selvittä~. Käytettävissä olevat tiedot perustuvat pintaan selvinneen sukellusparin ja . muutaman samaan ryhmään kuuluneiden kertomuksiin. Sukellusvanhimpana toiminut on selvittänyt v-i ranomaisiJle tapahtumat ennen sukeltamista, toimintansa sukelluksen aikana ja perustellut ratkaisuns~ sukelluksen (so. onnettomuuden) jälkeen. Tässä vaiheessa ei ole meidän asiamme asettua tuomariksi, viranomaiset hoitavat sen puolen asiasta. Sukeltajina me emme voi muuta kuin valittaa tapahtunutta ja ottaa Qsaa suruun. Eka Metsävuori

VA-valokuvaus SM-1983 Piemys peitti saaren sinne saapuessamme, tunnelma oli käsinkosketeltava valokiilojen leikatessa sysipimeää syysyötä. Kommelluksitta selvitti kippari kuitenkin laivansa tuttua väylää pitkin kaijan kupeelle ja pian oli VIVAN köytetty. Illan ja yön tapahtumista ja tunnelmista kirjoittamiseen tuskin kannattaa painomustetta kuluttaa, kuvitelkaa nyt mitä parikymmentä vähempi vakava mielistä harrastetoverianne saa keskenään aikaiseksi.

Kuvaus jatkuu Aamu-uinnin, aamupuuron ja aamuvichyn jälkeen olivat kuvaajat jälleen lähtöviivalla. Klo 10.00 molskahti. Täysilukuisena paineli joukt

kue Ulko-Tammion pohjoislahden aaltoihin. Olosuhteet: Syvyyttä n. 3-5 m, näkyvyys kohtalainen; pintavaloa kiitettävästi, kohteita vilkkaasta menneen kesän turistiveneilystä johtuen reilusti (maitopurkkeja, muovikasseja, pulloja, pattereita ja muuta jätettä). Kuvaajat viihtyivät paremmin vedessä kuin edellispäivänä, mutta pariin tuntiin touhu jäi silti ahkerimmallakin (märkäpukuja; vesi n. 9°C, ym. syitä). Iltapäivä oli käsillä, joten suunta Kotkaan.

täisi jokaisen taas omalle paikkakunnalleen ympäri Suomea. Takana oli täysipainoinen sukelluskuvaus-safari Suomenlahden vaativissa vesissä ja edessä uudet suunnitelmat ja kuvattujen filmien työsto. Joku onnistuisi muita peremmin ja olisi SM-V A-83 -tittelin omistaja, mutta jokainen osallistuja oli kuitenkin jo saanut eräänlaisen palkinnon rantaan saapuessamme, nimittäin jälleen arvokkaan kokemuksen kirjattavaksi sukellusmuistoihinsao

Mietteitä matkalla Rannikon lähestyessä ja illan pimetessä kukin alkoi jo mielessään valmistautua siviilielämään, mikä heit-

Jukka Itkonen Sukellusseura Vesikot ry Kouvola

URHEILUN TULEVAISUUDENNÄKYMISTÄ Tarkkaavainen viestinten seuraaja ehkä havaitsi kesän kuluessa keskustelun saaneen uusia sävyjä. Niitä toi SVUL:n liikuntapoliittinen seminaari Vierumäellä 12. kesäkuuta. Tutkailun kohteina olivat LIIKUNNAN JA URHEILUN TULEVAISUUS sekä URHEILUN RAHOITUS ja URHEILUN VASTAUKSET HA V AITTUIHIN KEHITYSSUUNTIIN. Alustukset aiheista pitivät yht.toht. Risto Sänkiaho ja OPM:n kansliapäällikkö Jaakko Numminen. Alustusten jälkeen vetäydyttiin kahdeksassa työryhmässä pohtimaan alustusten sanomaa ja vastauksia. Käsittelen seuraavassa lyhyesti tuloksia.

1. Liikunnan ja urheilun tulevaisuus Yleisesti vallitseviksi ja tulevaisuudessa nähtävästi vielä voimistuviksi kehityssuunniksi nähtiin seuraavat - keski-iän kasvu - yleinen vaurastuminen - vapaa-ajan lisääntyminen - uusien työllistämiskeinojen tarve - ideologioiden kuoleutuminen - kaupallistuminen ja ammattilaistuminen - privatisoituminen (yksin tai perheittäin seurojen ulkopuolella) - narsismin lisääntyminen - naisnäkökulman vahvistuminen - joukkuelajien kasvu - kunto- ja kilpaliikunnan lähentyminen - pehmeät arvot (tuloskilvoittelun väheneminen) - viestintäkeskeisyys.

Vielä jäsentymättöminä yleisinä vastauksina katsottiin, että tulisi pyrkiä: LIITTOJEN TASOLLA kehittämään kilpailu- ja tuloskorosrinnalle monipuolista teisuuden osallistuvaa toimintaa ja SEUROJEN TASOLLA kehittämään toimintaa koko perheelle sekä ottamaan huomioon eri kohderyhmien erityistarpeet (esim. iäkkäät) ja turvaamaan edelleen vapaaehtoisen työn jatkuvuus. 2. Urheilun rahoitus Liikunnan rahoitusta on pyritty siirtämään valtion tulo- ja menoarvioon, missä se olisi jatkuvan karsintauhan alaisena. Liikunnan saama kokonaismääräraha tulee lähivuosina säilymään nykyisellä tasolla. Kunnat eivät ole antaneet seuroille edes liikuntalain mukaisia avustuksia. Toisaalta liikuntakulttuuri on erottamaton osa suomalaista kulttuuria ja kulttuuripolitiikkaa. Vireä urh~ilu- ja liikuntatoiminta voi olla välttämätön vastapaino passiiviselle ja kulutuskeskeiselle vapaa-ajan käyttäytymiselle. Liikuntaan ja urheiluun kohdistuu tulevaisuudessa kasvavia odotuksia. Lääkkeiksi esitettiin seuraavaa: - urheilumäärärahojen veikkaussidonnaisuus tulee säilyttää, mutta esim. lakisääteiset opistojen määrärahat voidaan siirtää valtion budjettiin, -liikuntapaikkarakentamisen alalla tulee pidättyä liiallisista suurinvestoinneista toimintaan käytettävien varojen hyväksi,

- tulee suosia mahdollisimman laajaa yleisöä palvelevien liikuntapaikkojen rakentamista, - seurojen saarnat toiminta-avustukset tulee moninkertaistaa, - tulee virittää keskustelu julkisen rahoituksen oikeasta tasosta ottaen huomioon urheilun ja liikunnan yhteiskunnallinen merkitys, - seurojen on nähtävästi yhä enenevässä määrin ryhdyttävä perimään maksu tasokkaista urheilupalveluksistaan. Vastauksena molempiin kysymyksiin esitettiin: URHEILUN JÄRJESTÖTOIMINTAA KEHITETÄÄN V ASTAAMAAN YHTEISKUNNAN MUUTOKSIA.

3. Mikä eteen SUSL:lle V oimme todeta olevamme kohtuullisen hyvässä rakosessa. Kehitys kehittyy meidän hyväksemme. Mutta ei hedelmiä ilmaiseksi noukita. Toimintaa tulee kehittää ottaen tarkoin huomioon pääjärjestömme suunnitelmat ja ajalliset kiinnekohdat. Päällimmäinen tehtävä on saada piiriorganisaatio toimivaksi. Tuottamaan koulutus-, valmennus- ja harrastepal veluja. Samanaikaisesti on tutkittava ja ideoitava yksityiskohtaisesti piirijaoston tehtävät ja toimintamuodot, jotta kaikki kolme osapuolta; seurat, piirit ja liitto, saavat tarkoitetun tuen. Kun organisaatio toimii, on aika ryhtyä syöttämään sitä hyväksi käyttäen voimakas piristysruiske seuroille. Kyllä nämä kehityslinjat ovat ilmassa olleet. Ne olivat taustalla viime syksynä Vaasassakin käydyissä keskustel uissa. Syyskokouksessa Mikkelissä esiteltävässä 5-vuotissuunnitelmassa ne ovat selvästi mukana.

Toivotamme kaikille

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

FIDD-S I " Pajalahdentie 9, 00200 Helsinki 20, puh. 90-6922 358

Nuoren sukellusurheilijan monipuolinen lihaskunto Nykyisin yhä useammat lapset, nuoret ~~ ai~~is~t..l!liminly?vät l.ihaksiston vahvistamisen, vaikkakin se on tarkeaa pIta~~s~e!1 bh~k~.lston sa sellaisessa kunnossa, että ryhti ja liikkuminen. saIlYlsl hy!ana. Tärkeää on harjoittaa suuria lihasryhmiä keskIttyen keskivartalon, vatsan ja selän lihaksiston vahvistamiseen. Lihasvoimisteluliikkeitä

Lihaskunnon harjoittamisessa eri ikäkausilla ja suorituskyvyn lisääntyessä voidaan edetä seuraavasti: . - 4-6 v. Leikit, kisailut ja kamppailut - 7-10 v. Lihaskuntovoimistelu - 11-13 v. Aerobiset lihaskestävyysharjoitukset (kuntopiirityp.) - 14-16 v. Nopeatempoiset kuntopiiriharjoitukset (mahd. lisäkuor.) - 17-18 v. Lajin edellyttämä kuorman ja nopeuden lisääminen . Huomioitavaa on että 4-12 vuotIaiden lihaskuntoharjoittelun tulee olla leikinomaista ja määrätietoista, sillä tavoitteena on: - Lihasten, nivelten, nivelsiteiden, sidekudosten ym. tukikudosten totuttaminen toistuviin suorituksiin - Monipuolisten suoritusmallien oppiminen (motoriikan kehitt.) Ennen kasvukiihtymää (11-15 v.) on kevyet kuntopiirinä tehdyt lihaskestävyysharjoitukset edullisia myös hapenkuljetuselimistölle. Kasvukiihtymän jälkeen (14-16 v.) on suhteellinen lihasvoima aikaisempaa vähempi raajojen pit~uden ja painon lisääntymisen vuoksI. T~ voitteena onkin palauttaa suhteellInen lihasvoima eri lihasryhmiin kestovoimaharjoituksin käyttäen mahdollisesti pieniä lisäpainoja. Lihaskuntoharjoittelussa tapahtuu merkittävä muutos 17-18 vuoden iässä. Urheiluvalmennuksen kannalta useimmissa lajeissa alkaa erikoistumisen vaihe, joka edellyttää lihaskuntoharjoittelun muuttumista lajinomaiseksi.

Haara-perushyppely käsiä sivukautta ylös yhteen vieden Kädet ylhäällä pitkäksi venyttäytyminen ja vuoroin taivutuksia eteen ja sivulle Leveässä haara-asennossa painonsiirto kyykkyyn käyden vuoroin oikealle ja vasemmalle Olkavarsi pään takana toisella kädellä kyynärpäästä sivusuuntaan vetäen Hyppyjä kyykystä ylös käsillä tukea ottaen noin rinnan korkeudelta Olkavarsien pyöritystä suuntaa vaihdellen Selinmakuulta rinta polviin ja käsillä"polvet koukkuun vetäen . Päinmakuulla kantapäitä pakarOlhin vieden vuorotellen tai yhtäaikaa Kylkimakuulla jalan vienti ylösalas Eteen kumartuneena päästä kiinni pitäen nopeaa lyhyttä hartioiden kiertoa sivulta toiselle Käsivarsien pyöritystä kehää ja nopeutta vaihdellen Etunojassa jalkojen saksausta eteen-taakse Kumartuminen syvälle eteen ja reipas ojentautuminen Käsien koukkuunnostoa sivuilta kainaloon hartioita vastaan vuorotellen tai yhtäaikaa Käsien vientiä voimakkaasti hartiatasolta ylös vuorotellen tai yhtäaikaa

Harjoitusvälineistö

Lihaskestävyysharjoituksia

Ilman lisäkuormia voimme - Toistaa harjoitusliikettä lihaksen paikalliseen väsymiseen ast.i - Nopeuttaa tai hidastaa suontusta - Pysäyttää suorituksen li~keradan johonkin vaiheeseen - Jatkaa pysäyttää jne. - Nopeita sarjoja lyhyellä palautuksella Lisäkuormina tulisi nuorilla käyttää ns. "pehmeitä" kuormia - Hiekkapusseja, kuntopalloja - Auton sisärenkaasta tehtyjä hiekalla täytettyjä "kumimakkaroita". - Vyötäröpainoja ja treeniliivejä - Vetokumeja - Käsipainoja Mahdollisuuksia on paljon! f

* * *

* *

Hyppyjä joustavasti puolisyvästä kyy kystä ylös Kylkimakuulla jalanvienti taakse, selkä kaarelle Etunojapunnerruksia polvet maassa tai punnerruksia penkkiä, pöytää tms. vasten Selinmakuulta istumaan nousu jalat suorina Käsinkohonta parityöskentelynä Joustavia hyppyjä kyykystä ylös nilkat suoriksi ponnistaen Istumaannousu toiselle pakaralle jalat ristissä, parityöskentelynä tai yksin Päinmakuulla kaarelle jännityksiä tai jalkojen tai ylävartalon nostoa

* *

Käsinkohonta parityöskentelynä kantapäät maahan tukien Päinmakuulla polvien koukistus ja ojennus parinsa nilkoista kiinni pitäen ja liikettä vastustaen Selinmakuulla jalkojen nosto suorana tai polvi edellä yhtaikaa tai vuorotellen Etunojapunnerruksia jalat käsiä ylempänä esim. penkillä Räjähtäviä kyykystä ylös hyppyjä välillä puolisyvä staattinen vaihe Jalkojen nostoa istuen käsiin taakse nojaten tai istuvan parinsa sääriin nojaten Hyppelysarja: hyppy - kyykkynoja - etunoja - kyykkynoja - ylöshyppy - hyppy jne. . . Ojentautuminen kädet suonks~ pään sivu itse vieden kolmessa en vaiheessa; seisaaltaan, päinmakuulla ja selinmakuulla (hyvä. lihask~stä vyystestinä käytettäväksI 1-3 mm).

* * * *

Hyvää nuorten ohjausta toivoo Räpyläuintivaliokuntaa

Rauno Arasola

Ostetaan Myydään Myytävänä kahdet suketlusvarusteet, vähän käytetyt, hyväkuntoiset. Pullot, maskit, regulaattorit, syvyysmittarit ym. Lehtosalo puh. 881316 Aga 2x6 1 300 par pullopak. 2100,Leo Suominen puh. 90-627770 Myytävänä alle 2 tuntia sukelletut Poseidon-sukellusvälineet: Cyklon Super 300 regul~attori, j~äty missuoja, paineenalentaja, v~rall~a, painemittari letkuineen, pohJasuoJus ja selkäteline. . Edullisesti. Seppo LeImala puh. 971-126830 työhön 971-343930 kotiin

Osmo Teininen Markku Laine Ari Niittyluoto Matti Hartikainen Kimmo Nummila Erkki Peräkorpi Ota yhteyttä liiton toimistoon. Todistus odottaa! 9

Ensimmäinen sukellus tehty. Oppaana toiminut "Viiksi-Vallu" seuraa suomalaisten ensivaikutelmia. Kirjoittaja vasemmalla.

Sukeltamassa Kortulla Siellä se oli, Paleokastritsa, kauniin Kodun saaren lahdelmassa sijaitseva kylä, joka eli tämänvuotisen turistikauden viimeisiä päiviä. Matkaamme sinne oli suurimmalta osalta vaikuttamassa halu päästä sukeltamaan lämpimässä ja kirkkaassa vedessä sekä valokuvaamaan meren kiehtovaa maailmaa. Meitä oli kolme kaverusta jotka olimme etsineet sopivaa kohdetta jo pitemmän aikaa tällaiselle syksyllä tehtävälle loma- ja sukellusmatkalle. Olisimme halunneet mennä Punaiselle merelle mutta sikäläiset olosuhteet huomioiden katsoimme sen tässä vaiheessa vielä niin hankalaksi toteuttaa että luovuimme siitä. Eri vaihtoehtoja punnitessamme tulimme siihen tulokseen että Korfun saari Välimeressä olisi tässä vaiheessa sopivin lomailumme kohteeksi. Siellä olisi vielä riittävän lämmintä ja nähtävääkin tarpeeksi paljon että sukeltaminen tuntuisi mielekkäältä. Ja niin siinä sitten kävi että 8. päivä lokakuuta nousimme koneeseen joka vei meidät sinne. (Yksi meistä tosin oli mennyt jo viikkoa aikaisemmin.) Kodun saari sijaitsee Joonian meressä Kreikan ja Albanian kupeessa. Se on melko pieni saari, pinta-ala n. 600 km 2, pituus n. 60 km ja leveys kapeimmalta kohdalta vain n. 4 km. Saarella on yksi kaupunki, Kodu, sekä ainoastaan muutamia turisti\!

keskuksia. Siellä tapaakin aidon kreikkalaisen elämänmenon ja vieraanvaraisuuden vielä kaikkialta. Paleokastritsa, josta sukellusretket tapahtuivat, sijaitsee saaren länsirannalla, toisella puolen saarta kuin Kodu. Siellä toimii Baraguda niminen sukellusfirma jota pitää eräs saksalainen mieshenkilö apulaisineen. He tekevät sukellusretkiä kahdesti päivässä mikäli on riittävästi lähtijöitä. Lähdöt tapahtuvat n. klo 10.00 aamupäivällä ja klo 15.00 iltapäivällä. Mukaan pääsemisen ehdoton edellytys oli että sukeltajan todistus esitettiin. (Meillä kaikilla oli PM-kortti.) Retken hinta vaihteli sen mukaan mitä varusteita kukin tarvitsi. Ne jotka tarvitsivat ainoastaan pullon ja painovyön maksoivat reissusta 900 drakmaa, n. 60 mk ja ne jotka tarvitsivat kaikki varusteet maksoivat 1600 drakmaa, n. 110 mk. Hintaan sisältyi myös kuljetus sukelluspaikalle ja sieltä takaisin. Sukellusretkelle ilmoittautuminen tapahtui Baragudan "toimistossa" joka sijaitsi verkkoaidalla ympäröidyllä alueella n. 200 m päässä rannasta vuoren kupeella. Sieltä sai myös kaikki muut varusteet paitsi painovyöt, jotka olivat veneessä. Kun ilmoittautuminen ja maksu oli hoidettu koottiin varusteet kassiin, nakattiin pullo olalle ja saapasteltiin rantaan jossa vene jo oli odottamassa. Sukelluspuvun ja varusteet voi pu-

kea päälle jo Baragudan tiloissa, tai kuten me teimme, vasta kuljetuksen aikana. Matka sukelluspaikalle ei ollut pitkä. Ensimmäisellä retkellä se oli n. 2 km ja muilla ei sitäkään, johtuen osaksi merenkäynnistä ja myös siitä katseltavaa oli ja heti lahden suulla. Saavuttuamme sukelluspaikalle retken vetäjänä toiminut henkilö selosti meille millä suunnalla oli kalliojyrkän tei tä, -halkeamia, onkaloi ta ym. nähtävää mainiten samalla veden syvyyden. Sen jälkeen hän jakoi sukeltajat ryhmiin tai papereihin ja niin sukellus voi alkaa. Painuimme pinnan alle ja kohti pohjaa. Näkymät jotka silmiemme eteen avautuivat toivat konkreettisesti mieleen edelliset sukellukset Saimaalla. Ero oli valtava. Täällä oli valoa, lämpöä, elämää ja näkyvyyttä ihan riittävästi mitä taas Saimaan vesistä aina puuttuu. Katselimme kun kalat ja kalaparvet uteliaina tulivat meitä ihan lähelle jatkaen sitten matkaansa. Kallioiden seinämissä ja halkeamissa elävät korallit, simpukat, meritähdet, merisiilit, ym. olivat kuitenkin suurimman mielenkiintomme kohteina. Näimme myös mureenan sekä merikilpikonnan jonka tosin vain yksi meistä. Valokuvasimme meren elämää ja sen maisemia, tutkimme onkaloita ja nautimme sukeltamisesta. Viikko vierähti nopeasti ja niin sitten koitti

aika sanoa jäähyväiset jo tutuksi tulleille Baragudan henkilöille. We will come back here, maybe. Sukellukset sujuivat siellä hyvin johtuen siitä että ne oli hyvin järjestetty. Aina sattuu kuitenkin sellaista jota ei osaa ottaa ennakolta huomioon. Niin sattui nytkin. Meitä oli kolme sukeltajaa ja kaikilla oli sankaliittimet hengityslaitteissa. Heidän pulloihin kävi taas kierreliittimet ja heillä oli ainoastaan kaksi adapteria. Näin ollen kun kolmisin sukelsimme, täytyi jonkun ottaa firman "regu" lainaksi ja käyttää sitä. Siitä aiheutui taas se ettei nostoliiviin saatu laiteliitäntää. Liivin oman pullon olin minäkin jättänyt kotiin ja niinpä ei jäänyt jäljelle muuta vaihtoehtoa kuin täyttää liiviä puhaltamalla siihen ilmaa tarpeen mukaan. Kun suukapulan vaihdossa sai aina vähän merivettäkin "kitusiin", niin tulipa mieleen että olisi tätäkin hommaa kannattanut harjoitella jo ennakolta. Heidän hengityslaitteet myös olivat paljosta käytöstä johtuen jo niin kuluneita että hengitysilman mukaan tuli vettäkin. Kolmas hyvin vakavasti otettava asia oli heidän pulloissaan oleva varailmasysteemi. Se toimi narun päässä olevasta nupista vetämällä paineen alennettua n. 50 kp/ cm 2:iin eikä se lukittunut heti, vaan narusta piti vetää vähän aikaa. Tämä naru saattoi kiertyä varailmavivun ympärille niin ettei se toiminut. Näin oli käy-

däkin yhdelle meistä, mutta onneksi kaveri huomasi sen ja oikoi narun menemään siitä mistä kuuluukin ennenkuin varailmaa tarvittiin. Varailmalle siirtymisestä ei varoittanut mikään, vaan ilman tulo katkesi hetkessä. Vaikka kuinka olisi imenyt niin ilmaa ei tullut, ja ellei saanut varailmaa päälle olisi siitä saattanut aiheutua kohtalokkaat seuraukset. On siis syytä tarkistaa varusteensa huolella ennen sukellusta ja mitä ei itse näe niin pyytää kaveria katsomaan onko kaikki niinkuin pitääkin. Tämän kauden sukellukset oli sukellettu. Baragudan henkilöstö jäi huoltamaan sukellusvälineitä että ne

olisivat kunnossa toiminnan taas alettua ensi keväänä toukokuun puolessa välissä. Me lähdimme kotia kohti. Ne toiveet jotka olimme tälle matkalle asettaneet täyttyivät erinomaisen hyvin. Olimme saaneet viettää muutaman päivän poissa arkisen työn aherruksesta nauttien kreikkalaisten vieraanvaraisuudesta, Välimeren vedenalaisesta maailmasta sekä sen polttavasta auringosta jota merenneidot yläosattomissaan palvoivat.

Kyösti Ikäheimonen Savonlinnan Urheilusukeltajat Osoite: Karjalantie 10 B 14 57200 Savonlinna 20

Paleokastritsan lahti. Sukeltajia kuljettava pien alus lähdössä sukelluspaikalle.

PAIKKOJA AVOINNA

vuodelle 1984 seuraavissa valiokunnissa: - koulutus laitekilpailu (= rallit, suk. kuvaus, suk. suunnistus) - nuoriso - räpyläuinti - sukelluskalastus - tiede - turvallisuus ja tekniikka - uppopallo - valmennus

Tarjoamme: - mielenkiintoisen ja haastavan työsaran urheilusukelluksen kehittämisen parissa - paljon kovaa työtä palkitsevassa ilmapiirissä - mahdollisuuden tarttua sanoista tekoihin ja toteuttaa ne hyvät ideat Vaadimme: - intoa tehdä pyyteetöntä työtä sukelluskumppaneittesi hyväksi - valitsemasi tehtävän asettamista etusijalle ajankäyttöä suunnitellessasi - vuoden päättyessä tu loksia Tiedusteluihin vastaa: liiton toimistossa Mikko 90-4737257 tai Aila 90-4737258. IImoittautumiset: lähetetään 31. 12. 83 mennessä osoitteella: SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO Topeliuksenkatu 41a 00250 HELSINKI 25 11

Tauchen-Iehti nro 4 huhtikuu 1979, artikkeli Monstra Marina. Nämä suunnattomat merihirviöt ovat 1500-luvulta olevasta maailmaa kuvaavasta kirjasta, kappaleesta zoologiset ja etnologiset harvinaisuudet arktisilla alueilla. Hirviöt, joiden vieressä ei ole kirjainta, on nähty myös maissa.

Tämä vuorenkorkuinen valasta muistuttava kala on nähty Islannin läheisillä vesillä. Merimiehet seurasivat sitä riemunkiljahduksin niin kauan kuin pelottava töminä kuului tai kuten tavallisesti, kunnes saivat sen kiinni ja paiskasivat sen takaisin veteen. Tästä on syntynyt myytti valaalla ratsastavasta merimiehestä, joka vaarantaa elämänsä. Puheessaan islantilaiset nimittivät tätä merihirviötä tuseluaIeksi 1. pirulliseksi valaaksi. Yhä nykyään on Islannissa sen luista (erityisesti kylkiluista) rakennettuja majoja.

Physeteres oli pelätty merihirviö. Sitä kutsuttiin myös Solinukseksi ja Pliniukseksi. Tämä korkea vedestä pystyyn noussut valas hukutti merimiehen ruiskuttamalla vettä päässään olevasta aukosta ja syytämällä suustaan eräänlaisen myrskypilven.

Kaksi jättiläiskokoista merihirviötä, jotka puolustautuivat julmilla hampaillaan. Toisella oli lisäksi valtavat kulmahampaat tai -sarvet ja sen silmien läpimitta oli 16-20 jalkaa (n. 4,8-6 m). Pää oli neliskulmainen ja siinä oli valtavan pitkät harjakset.

Ziphius, eräänlainen hylje, ei näyttänyt miltään kammottavalta merihirviöltä. Saksassa sitä kutsuttiin merikoiraksi (Seehund).

Hanhenkaula, mikä näyttää epäilyttävän paljon vedestä työntyvältä puunrungolta. (vrt. Loch Nessin hirviö) Hanhenkauloja (die Entenmuscheln) oli n. 800 erilaista lajia.

Kuva: Tässä puupiirroksessa Sebastian Mtinster (1489-1552) kuvaa meripetoja

K L

Meriolio, mitä sika jossain määrin muistuttaa, huomattiin 1537.

Olento, mitä norjalaiset kutsuivat Springualiksi (springa=juosta) sen liikkuvuuden vuoksi, kuului valaiden lajiin. Selässä sillä oli iso kyttyrä.

Kuorieläin, mitä luittensa ja valtavan voimansa takia kutsuttiin hummeriksi. Pihdeillään se pystyi ryhjomaan uivan ihmisen kuolleeksi.

Tämä dinosaurusta muistuttava olento söi luita tai pikemminkin hummerien 12osaisia takaruumiita. Tällä olennolla oli kuonossaan terävä sarvi ja selässä vinosti nouseva veitsen terävä kyhmy.

Der Einkröpfige (yksikaulainen) tai Onoerotalus, mitä verrataan hanheen, täyttää kurkkunsa vedellä ja päästää sen sitten pois kovalla äänellä, minkä takia se on saanut nimensä "yksikaulainen". Nokan alla sillä oli kummallinen rauhaskyhmy.

Clementia oli kala, tavallisesti sitä sanottiin myös Rockeniksi ja Italiassa Rayaksi. Veteen pudonnutta ihmistä tämä meri karja kidutti vaarallisesti ja usein lopuksi tappoi paloittelemalla.

Koska tämä olento näyttää maissa elävältä lehmäitä (samankaltaisuus sarvissa), sanottiin sitä merilehmäksi (Seekuh).

Myös monia muita lajeja ja ihmeellisiä eläinmuotoja, kaloja ja lintuja tavattiin pohjoisilla merialueilla. On esitetty väite, että Jumala tasapuolisuuden vuoksi loi nämä eläimet kylmille pohjoisille seuduille, koska päiväntasaajan hirviöt eivät olisi kestäneet kylmyyttä. Nämä kylmien seutujen hirviöt eivät taasen olisi kestäneet auringon kuumaa hehkua.

PIKAVISIITTI USA:STA Sain syksyllä mielenkiintoisen tilaisuuden tutustua maailman suurimman sukelluslehden omistaja-päätoimittajaan Paul J. Tzimoulisiin ja hänen vaimoonsa. Lehtihän on usealle meikäläisellekin sukeltajalIe tuttu Urheilusukeltajan ohella. Lehtien vertailussa jouduin olemaan vähän normaalia vaatimattomampi - Paulin "Skin Diverin" painos on 300 000, ja se leviää 109 eri maahan. Lehden ja liiton koko eivät kuitenkaan vieraita tuppisuiksi tehneet. Heidän kanssaan oli todella mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Kävi sekin selväksi miksi Skin Diverin- sisältö on maantieteellisesti meidän kannaltamme niin kaukaista: pääosa lukijakunnasta sukeltaa juuri niillä vesillä, joista lehdessä useimmin kerrotaan. Paul oli ennen Suomeen tuloaan käynyt Sveitsissä tutustumassa Hans Hassin opastuksella uuteen sukeltajan "laskimeen" ja Milanossa paikalliseen sukellusvälineteollisuuteen. Tänne hänet toi kiinnostus Suunnon kompassien valmistukseen. Laadun korkea taso on huomattu kaikkialla maailmassa. Kirkkaan veden sukeltajaa kiinnosti lähinnä mihin tavallinen sukeltaja kompassia tarvitsee. Omat vesiolosuhteemme ja sukellussuunnistusharrastus olivatkin tärkeä keskustelun kohde. On Suunto muutoinkin huomattu Valloissa. Se osti parisen vuotta sitten "Sea Quest" -nimisen tasapainotusliivejä ja märkäpukuja valmistavan firman Kaliforniassa ja on nyt valmis taistelemaan itselleen näkyvän paikan alan maailmanmarkkinoilla. Suomen Kuvalehtikin otsikoi sivun artikkelinsa "Suomalaiset sukellustarvikkeet lähtevät Kaliforniasta maailmaa valloittamaan". Toivottakaamme hyvää menestystä kotimaiselle yritykselle kovilla kansainvälisillä markkinoilla.

KALE 13

Vuonna 1715 John Lethbridge pohti siihen aikaan nähden epätavallista ajatusta, nimittäin miten hän saisi nostettua meren pohjasta uponneita hylkyjä. Ensimmäinen askel oli se, että hän vietti Y2 tuntia maan päällä ilmatiiviissä tynnyrissä. Tämän koettuaan hän laitatti itsensä hedelmätarhassa olevaan hautaan lähelle kaivoa samassa tynnyrissä. Näin hän pystyi olemaan veden alla tynnyrissä, ja totesi, että pystyi olemaan siellä kauemmin kuin maan päällä olevassa tynnyrissä. Kokeen loppuvaiheessa hän päätti tehdä laitteen, jota käyttää veden alle menemiseen. Laitteen keskeiset ominaisuudet: - tehty puusta - pyöreä, 180 cm pitkä - pääosan läpimitta 75 cm ja jalkaosasta 45 cm - vetoisuus 500 l - kehystetty ulkoa ja sisältä rautarenkailla painetta vastaan - 2 reikää käsille ja ikkuna (halkaisija 10 cm); ikkuna silmien korkeudella 3 cm:n paksuinen - yläpuolella 2 ilmareikää; toisesta ilma sisään puhallusputken avulla, toisesta ulos - jalkopäässä reikä, josta mahdollinen vesi päästetään ulos - ulkopuolella köysi alas laskemista varten - signaalinaru, jolla signalisoidaan veden pinnalla oleville - sisään meno tapahtuu jalat edellä, kädet rei'istä ulos - painoa tarvitaan 500 paunaa, jotta laite pystytään upottamaan - sukeltaminen laitteen kanssa tapahtuu vaaka-asennossa - oloaika veden alla voi olla jopa 6 tuntia - ilma vaihdetaan ilmaputken kautta useasti - laitteella pystyi liikkumaan meren pohjassa n. 4 metriä ympäriinsä; useasti jopa 18,3 metrin syvyydessä; syvyys 21,96 myös mahdollinen John Lethbridge "sukelsi" tällä laitteella 3 vuotta. 1700-luvun alussa oli pioneerisaavutus, kun pystyi viettämään veden alla Y2 tuntia 18 m:n syvyydessä. Historiallisen materiaalin ja teknologian käyttäminen käytännössä on vaikeaa pyrittäessä toteuttamaan tällaista laitetta. Lethbridgen tynnyrissä oli yksinkertaisen nerokas ratkaisu pystyä olemaan veden alla; nimittäin tietyn ilmavaraston ottaminen mukaan veden alle. Vedenalainen paine ja ilmanjohtaminen sukeltajalIe tuottivat hankaluuksia alusta alkaen. Sivusta työnnettyjen käsien avulla hän pystyi liikkumaan ja työskentelemään pohjassa; luonnollisest~ vain kapeal14

Sukeltaminen kautta aikojen Jo Aleksanteri Suuri olisi halunnut lasisäiliössä meren pohjaan laskettavan. 13. vuosisadalta tähän päivään asti on mahtunut monta yritystä päästä tutkimaan merenpohjan salaisuuksia. AI Giddings on vanhojen piirustusten ja tietojen. perusteella rakentanut 5 varustusta. Käännös: Työryhmä Anne Lehmus, Tiina Saarnimo, Lauri Ljungqvist la alueella ja ainoastaan eteen- ja ylöspäin. Ilmanvaihtoputket tekevät systeemin monimutkaisemmaksi verrattuna suljettuun systeemiin. Palkeiden avulla pumpataan ilmaa sisään. On suhtauduttava varauksella Lethbridgen sukellusaikoihin (jopa 6 tuntia). Tynnyrin volyymi oli 500 litraa, ihmisen on n. 250 litraa; näin ihminen voi hengittää 10 min., säästöhengityksellä n. 20 min., joka aiheuttaa päänsärkyä ja pahan olon tunnetta.

Jo Aristoteles tiesi sukelluskellon periaatteen Ihminen on jo aikaisilta ajoilta tuntenut sukelluskellon periaatteen ja vastaavaa laitetta jopa käyttänyt. Aristoteleella on ollut merkintöjä , tällaisesta laitteesta, mutta hänen oletetaan pitäneen laitetta niin yksinkertaisena, ettei hän ole nähnyt vaivaa tehdäkseen tarkempia muistiinpanoja. Renesanssin aikoina kehitettiin monia sukelluskellon peiaatteeseen soveltuvia laitteita. Vuonna 1538 kehitettiin laite, joka laskettiin veden alle. Tuhansia ihmisiä oli läsnä, kun laite 20 min. kuluttua nostettiin ylös ja sisällä olevat kynttilät yhä paloivat kahden kreikkalaisen kädessä. Oli keksittävä uusia laitteita mm. sotilaallisia tarkoituksia varten, uponneiden laivojen aarteiden nostamiseen, merien rikkauksien, kuten

helmien ja korallien, selvittämiseen ja myös meren maailman tutkimiseen. Niinpä vuonna 1551 Nicolo Tartaglia julkaisi sukelluslaitteen suunnitelman, jolla oli yhtäläisyyksiä tiimalasiin. Hänen sukelluskellonsa erikoisuus perustui siihen, että sukeltaja pystyi omin voimin liikkumaan veden alla ja pinnalla. Kellolla oli oma peruspaineensa, ja sukeltaja pystyi määräämään sukellussyvyyden ja -suunnan, kun häntä laskettiin köysivintturin avulla veteen. Kellon alaosasta pääsi sukeltamaan ulos ja tekemään lyhyitä sukellusmatkoja kellon läheisyydessä. Teoreettisesti kaikki ilma saatiin kellosta, mutta käytännössä kellon ilmavarasto oli liian vähäinen. Sturmiuksen sukelluskello vuodelta 1678 tarjosi sitävastoin tarpeeksi tilaa ja ilmaa ydelle/kahdelle sukeltajalle. Laite oli tehty metallisekoitteesta ja se pystyi omalla painollaan kompensoimaan vastaavan ilmamäärän. Myös puusta rakennettiin sukelluskelloja, mutta ne oli varustettava painoilla, jotta saavutettaisiin tasapaino. Veteen laskemista varten tarvittiin omat laitteensa ja niinpä laitetta kuljetettiin usein kahden veneen välissä. Englantilainen Halley teki vuonna 1714 parannuksia aikaisemmin kehitettyihin laitteisiin. Kellon yläosasta johdettiin vanha käytetty ilma

ulos ja samalla laskettiin pinnal ta uusi raikas ilma sisään. Näin saatiin kellon ilmavolyymi suuremmaksi. Halley ja viisi muuta sukeltajaa viettivät 1 Y2 tuntia 18 metrin syvyydessä. Lisäksi Halley kehitti nahkaisen sukelluskypärän, joka oli yhteydessä kelloon emäaluksen kautta ja sukeltaja pystyi vapaasti liikkumaan määrätyllä alueella kellon läheisyydessä.

Sukelluskellosta tulee välttämätön työväline 1700-luvulla käytettiin ensimmäisen kerran painepumppua sukelluskellon yhteydessä. Smeaton paransi vuonna 1778 Halleyn laitetta ja kehitti sukelluskellon prototyypin, josta tuli välttämätön väline meren maailmaan tutustuttaessa. 1700-luvun loppupuolella keksi Klingert idean, miten suoj~ta sukeltajaa veden paineelta. Hänen "sukelluspanssarinsa" oli tehty tinasta ja nahasta ja se jätti liikkumavapautta käsille ja jaloille. Hengitysilma johdettiin kahta letkua pitkin. Sen ohella käytettiin myös hydraulisia pumppuja. Tätä ensimmäistä helmien sukellukseen tarkoitettua laitetta käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1797 kuuden metrin syvyydessä vahvassa merivirrassa.

Kaikki keksinnöt eivät ole käyttökelpoisia Saavutettu edistys voi myös viedä taaksepäin, kun kieltäydytään hyväksymästä edistyksen tietoja. Johann Friedrich von Drieberg väitti, ettei vedessä voi vallita painetta. Hänen sukelluslaitteensa Tritonin ominaisuuksista kirjoitettiin vuonna 1811 seuraavaa: "Tämän uuden sukelluslaitteen avulla voi sukeltaja laskeutua niin syvälle kuin haluaa ja viipyä siellä niin kauan kuin haluaa. Liikkua sukeltaja voi myös täysin vapaasti. Keksinnön oleellinen osa ovat nerokkaat keuhkot, jotka mahdollistavat vapaan ja esteettömän hengenvedon. " Näiden keuhkojen, palkeiden, joita kannetaan selässä olevissa säiliöissä, täytyisi pumpata ilmaa ulos ja sisään. Käytetty ilma johdettaisiin lyhdyn kautta. Palkeet olisivat vipumekanismilla kiinni sukeltajan päässä olevassa otsavanteessa. Tätä laitetta ei koskaan saatu toimimaan. Merten salaisuuksia pidettiin menneinä vuosisatoina yhtä houkuttelevina kuin lentämistä. Muutamat sukelluslaitteet ja niiden kuvaukset ovat varmasti fantasiaa ja niinpä monet laitteet eivät yksinkertaisesti toimineet, mutta kaikki nämä yritykset ovat olleet tärkeitä askeleita kohti merenalaisen elämän selvittämistä ja valloittamista.

Kaikkien aluksilla palvelevien varusmiesaika on nyt 11 kuukautta. Sukeltajiksi koulutettaville se merkitsee entistä enemmän sukeltamista. Kurssin jälkeiset kuukaudet palvell~an sukeltajaviirikössä käytännön sukellustehtävissä. Kurssille on edelleen mahdollista pyrkiä kaikista puolustushaaroista ja aselajeista. Kurssille halutaan nyt mahdollisimman paljon niitä, joilla on jo sukelluskokemusta. PM-kortista saa lisäpisteitä pääsykokeissa. Kouluttajia on hieman ihmetyttänyt se, että kurssille pyrkivien urheilusukeltajien määrä ei ole järin paljoa noussut. Kurssille selviytyneissä heitä on kyllä huomattavasti entistä enemmän. Ovatko pääsykokeiden fyysiset vaatimukset liian korkea kynnys eikö viitsitä valmentautua edeltä? Tähän viittaa se, että valtaosa kokeet läpäisseistä urheilusukeltajista on ollut aktiivisia uppopallon harrastajia. Ei sinun •tarvitse ryhtyä uppopalloilijaksi kurssille päästäksesi. Turha sinne on myöskään lähteä kylmil-

EILA T -

tään kokeilemaan. Hanki "Urheilusukeltajan kunto-opas" SVUL:n jakelusta. (Osoite: Topeliuksenkatu 41 a, 00250 HELSINKI 25 ja puh: 904737291.) Oppaassa kerrotaan vaatimukset ja annetaan valmentautumisohjeita. Merivoimien sukeltajakoulutuksen nyt huomattavasti tehostuttua on SUSL:n johtokunta koulutusvaliokunnan esityksestä päättänyt seuraavaa: o Uudenmuotoisen sukelluskoulutuksen saaneella on oikeus lunastaa PM 1 -todistus yhden vuoden sisällä kurssin suorittamisesta liityttyään sitä ennen johonkin liiton alaiseen seuraan. o Aliupseerikurssin käyneellä on lisäksi mahdollisuus tulla nimitetyksi kerhokouluttajaksi läpäistyaan kerhokouluttajan teoriakokeen SUSL:oa koskevilta osin ja liityttyään liiton jäsenseuraan. KANNATTAA NÄHDÄ VÄHÄN VAIVAA JA HANKKIA KUNTOA - PALKINTONA ON MONTA SUKELLUSKUUKAUTTA JA PALJON KOKEMUSTA.

urheilusukeltaja.n paratiisi

Toiviomatkat on Suomen suurin Israelin-matkojen järjstäjä ja ainoa, jolla on omat tilauslennot suoraan Helsingistä Tel Aviviin ja Ellatiin. Kysy edullisia matkoja Punaisenmeren lomakeitaaseen asiantuntijalta.!

~oiviomatkat

Unnankoskenkatu 3. 002!i0 HELSINKJ 26. puh. (90) 44 04 &4 15

Sukeltaminen on ennenkin ollut esillä lehtien palstoilla, sitä todistaa oheinen leike Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1921 Leikkeen lähetti Jukka Itkonen Vesikoista. ~UOUleD

)\ :0 :\3 -

Kuvalehtl

=====

19:::1

L 1 1 f\ f\ U M 1 S ES TA UUDE.NAIKAISIN

Työskentely pumppuletkun avulla. 7 miestä I 1 8ukeltaja,~ 2 merkinantrziaa, 4 p umppu miestä.

maan, tarvitsee saksalainen sukeltaja nykyään vain yhden avustajan. Tämä ' huomattava tvömiesten vähennys on käynyt måhdolliseksi sen kautta, että sukeltaialla on mukanaan vedessä tarpeellinen ilmamäärä . .',1 ~' Itse asiassa on tämä uusi sukeltajanvaruste vain erikoisesti sovellettu palosotilaan suojapuku, sillä sukeltaja on työskennellessään eristetty ulkoilmasta samoin kuin palosotilas savussa. Sentähden hänen on saatava ilmaa, lähinnä happea,

IIHEN kuvaan, mikä meillä on Ssukeltajasta, yhdistämme vielä nykyäänkin ylen raskaan varustuksen, johon pukeutuneena sukeltaja on hyvin kömpelö. Ilmaa hän yleisimmän käsityksen mukaan saa pum ppuletkun avulla. Viimeaikainen saksalainen tekniikka on kumminkin hylännyt tämän järjestelmän, joka asettaa sukeltajan alttiiksi kaikille mahdollisille vaaroille. Sen sijaan, että ennen , tarvittiin kuusi henkeä sukeltajaa avustamaan, nimittäin kaksi merkinantajaa ja neljä pumppulaitteita hoitaSukeltrtjl/n kypärii, johon kulkee 8elkäkojeeseen sijoitetui8tn teriispulloista tasotu8venttiilillä varustetut jo lu10 t. Siten sukeltaja S(/(1. tarpeelli8en sisäänhengitys-ilmamäärän.

Sukeltajan varu8te eM8täpäin. Rinnalut m. m. rintapaino. joka on puristetun ilman 8äilicnä.

muulla tavoin. Samalla on hiilihappo, jota syntyy hengittäessä palaI{listuotteena ihmisruumiissa, poistettava. Tämän kaksinkertaisen tarkotuksen täyttää selkäkoje, jota sukeltaja kantaa kuin sotilas varuslaukkuaan. Siinä on kaksi puristetulla ilmalla täytettyä teräspulloa, joista kulkee tasoitusventtiilillä varustettu johto sukeltajan kypärään. Siten sukeltaja saa tarpeellisen sisäänhengitysilma-määrän. Uloshengitetty ilma imeytyy kahteen muuhun johtoon joutuen kulkemaan »patterin» läpi, joka poistaa kaiken hiilihapon ja muut palamistuotteet. Puhdistunut ilma, s. o. raitis ilma ja palamatta jäänyt happi, kulkeutuu sitten takaisin säiliöpulloihin ja niistä jälleen kypärään. Ilman virtauksen aiheuttavana liikevoimana on ilma itse, joka on

puHoissa 150 ilmakehän paineen alaisena. Sen ohessa mukautuu tarvittava happi-ilmamäärä ja tuo liikepaine itsestään sikäli, miten syvällä sukeltaja on merenpinnasta; sillä mitä syvemmällä hän on, sitä voimakkaampi on häneen ja pulloisss olevaan ilmaan vaikuttava paine. Hänen on hengitettävä vastaavasti voimakkaammin, ja vastaavasti suurempi on virtaavan ihnan määrä ja sisäinen paine. Tasapainoa varten on sukeltajalla n. s. rintapa'itw, joka on puristetun ilman säiliönä. Tämän rintapainon ilmamäärän tarkotuksena on pääasiallisesti järjestää sukeltajan merenpinnalle nousu. Hän päästää siitä ihnaa pukuunsa, ja sitä mukaa kuin tämä täyttyy ilmalla, hän voi pysytellä kelluen veden eri korkeuksissa ja sovitella painoaan sekä vaaran uhatessa tai nostolaitteen katketessa nousta omin avuin pinnalle. Rintapainon tilavuus on 1,5 litraa, johon 150 ihnakehän paineessa mahtuu 600 litraa »jokapäiväistä» eli yhden ilmakehän paineen alaista ilmaa. Yhtä suuri on selkäpullojen tilavuus. Sukeltajavarusteen keskuksena~ »aivoina» on kypärä. Siihen aukeavat ihnajohdot ja siinä ovat kaikki

Sukeltajan kaukoputki, jonka avulla voi kirkkaa88a ve<U88ä nähdä aina 100 mm 8yvyyteen.

Il:o 33 -

1921

Suomen Kuvalehti

MEREN POHJASSA S UKELTAJAVARUSTE. ne laitteet, joiden avulla sukeltaja ollessaan maailmasta eristettynä voi nähdä ja kuulla. Veden paineen, toisin sanoen syvyyden osottajana on manometri; oikealla sijaitsee kello, suun edessä on puhelevy ja vasemman korvan kohdalla puhelimen kuulotorvi. Muut äänet välittää ilmaventtiili. Etuakkuna, kaksi sivuakkunaa ja yläakkuna, jotka. on valmistettu murtumattomasta n. s. cellidlasista, avaavat sukeltajalle näköalan joka taholle. Sukeltajan varustukseen kuuluu vielä kumiaineinen puku, olkatyynyt, joilla kypärä lepää, kengät ja peräpaino, joka on tasapainon ylläpitäjänä ja sukeltajan »tuolina.» hänen työskennellessään istuen. Ruu · mumme tasapaino tila, joka on niin itsestäänselvä tavallisissa oloissa, muuttuu aivan täydelleen vedessä. Sukelta~an koko varustus painaa 90 kiloa. Sukeltajan laskeutuminen sangen syvälIekin käy helposti päinsä. Ihmisruumis voi vastustaa varsin suurta paineen lisäystä. Mutta aivan toisin on asianlaita vedestä noustessa. Varsinkin syvien tai kauan ltestäneiden sukellusteni jälkeen voi pikainen nousu aiheuttaa ei vain vaikeita sairaustiloja, vaan myös kuoleman. Ihmisruumiiseen imeytyy näet normaali-ilmanpainetta suuremmassa paineessa kaasuja, lähinnä typpeä ja happea. Siten kerääntyy sukeltajan ruumiiseen suuret määrät näitä kaasuja. Sen sijaan, että veri käyttää hyväkseen hapen, pysyy typpi veressä

irrallisena. Sukeltajan noustessa pinnalle vähenee ulkonainen paine, ja silloin verestä vapautuva typpi muodostaa kuplia ja voi, ellei se saa vähitellen haihtua, muuttaa veren vaahtomaiseksi, minkä seurauksena on taudillinen tila. Sentähden täytyy ylösnousemisen tapahtua hitaasti, pitkin välipysähdyksin, jotta verellä on tilaisuus poistaa keuhkojen kautta liika typpi. Nämä pysähdykset ovat varsin pitkät; niinpä voi sukeltaja laskeutua 30 metrin syvyyteen puolessatoista minuu-

Työskentely ilpumppuletkufl. 2 miestä, 1 sukeltaja, 1 merkinanta;a, puhelimella t1arustettu. l1U11l

sukeltaja terveydellisiltä vaurioilta. Sukeltajan liikkuminen merenpohjalla on hyYin vaivalloista~ Jotta hän voisi nopeasti liikkua paikasta toiseen, mikä on tarpeen esim. pudonnutta torpeedoa tai vedenalaista miinaa etsittäessä, häntä kuljetetaan sukellusreellä. Se on peräsi_ mellä ohjattava, ja laiva vetää. sitä köydestä. Siinä sukeltaja voi kulkea joko meren pohjaa tai pintaa tai jossakin määrätyssä syvyyde~sä . Sukellll,sreki, jolla sukeltajaa kuljetetmln nopeasti ju t1a-ivattonulsti merenpohjas8a paikasta toiseen.

tissa, mutta ylösnousuun kaksituntisen oleskelun jälkeen tuossa syvyydessä hänen on käytettävä runsas tunti. Jos hänen jostakin syystä myrskyn, sairastumisen, vaaran t.ähden - on noustava äkkiä pinnalle, on heti ryhdyttävä erikoisiin vastatoimenpiteisiin sairastumisen ehkäisemiseksi. Se tapahtuu siten, että sukeltaja suljetaan korkeapainehuoneeseen tai, missä sellaista ei ole, korkeapaine-pukuun tai sukeltaian.säkhin. Kaikkia näitä kolmea keinoa käytetään, kun on saatava sukeltaja sellaisiin paineoloihin, joista hän on jotenSuluUa;amä1cki IUkelZ",.aimubt6n ehkäilyä kin sattunut nousemaan t1arten. 8tm atJUUa saadaan ,ukeUa;a ,ella;;siin liian nopeasti, ja vähitellen paineowihin. joilta hän jotenkin. cm joutunut normaalipaineeseen. Siten nousemaan liian nopeasti, ;a t1i:iAiteUtm norvoidaan täydelleen varjella maalipainee8een.

Sukeltajan varusf.e takaa, ;08la näkyy selkäkoje kypäriui1~ johtavine putkineen.

SUK 20 v. TURUSSA

Turvallisemmin. Luotettavammin. Syvemmälle. Olympia-aatteen tunnuslausetta näin vapaasti soveltaen voi turkulainen Ursuk esittäytyä sekä kokeneille sukeltajille että vasta hiljattain sukelluskärpäsen pureman saaneille. 20-vuotta täyttävä Ursuk voi hyvällä omallatunnolla nyt vähän juhliakin, sillä tähän saakka firma on kaikessa hiljaisuudessa keskittänyt voimavaransa tuotantonsa kehittämiseen sekä jatkuvaan alan kansainvälisen kehityksen seuraamiseen. Kaikki tietävät, että tärkeintä, mitä harrastajasukeltaja voi vaatia varusteiltaan, on niiden luotettavuus. U rsukilla on ollut toimintansa alkuajoista lähtien erityisen hyvä syy valmistaa turvallisia sukelluspukuja, sillä sen henkilökunta koostui silloin pelkästään aktiivisista harrastajasukeltajista. Kuvaavaa Ursukin toiminnan alkuajoille olikin kerran ovelle ilmestynyt lappu. "Liike suljettu mt Palvan pelastustöiden takia". Henkilökunnan sukeltaja-kokemus on luonnollisesti ollut suureksi avuksi varusteiden valmistuksessa sekä niiden tuotekehittelyssä. Turhaan eivät Ursukin ammattikäyttön valmistamat pelastus- ja pelastautumispuvut ole läpäisseet kansainvälisten meriviranomaisten vaativia testejä. Ursuk toimii yhteistyössä mm. Pohjanmeren öljykentillä ankarissa oloissa työskentelevien pelastusmiehistöjen sekä jatkuvaa tutkimus- ja testaustyötä tekevien viranomaisten kanssa. Vuorovaikutus tuottaa näiltä ammattilaisilta tärkeää tietoa ja kokemusta, ja niiden perusteella pystytään myös harrastajille tarkoitettujen tuotteiden ominaisuuksia kehittämään sekä käyttömukavuudel taan että turvallisuudeltaan. Syvemmälle... niin ajattelevat kaikki sukellusharrastajat ja tietävät myös, mitä tämän tavoitteen eteen on tehtävä. Paitsi ensiluokkaisia ja turvallisia välineitä, on sukeltajan luotettava myös itseensä, kartutettava tietojaan ja taitojaan. Ursuk aloitti sukelluskurssien vetämisen jo vuonna 1967 ja kursseja täydentävät alan julkaisut, joista U rsukin osalle tulevat: Divers' oppilaan tietopaketti; Juniorikansio; Snorklaajan tietopaketti; Sukelluskouluttaja, kouluttajan ohjeisto sekä kaI vo- ja diasarjat. Tätä "koulutuspaketpa" käytetään

Ursuk Teamin sukeltajia lähdössä sukeltamaan.

sukelluskoulutuksen apuna jo kymmenellä paikkakunnalla. Koulutettujen sukeltajien vuotuinen määrä on noin 600. Ursuk huolehtii myös kolmatta kautta Turun Ammatillisen Kurssikeskuksen vesistörakentajakurssin sukellusosuuden suunnittelusta ja koulutuksesta. Kurssien runkohenkilöstöstä ovat kouluttajina toimineet yli 10 vuotta koulutuspäällikkönä Jouko Moisala sekä Jouni V uorinen ja koulutusteamin vetäjänä toimitusjohtaja Juhani Kallionpää. Jotta sukeltaminen antaisi mahdollisimman paljon kaikille harrastajilleen, on pysyttävä mukana välineiden kehityksessä. Turkulainen Ursuk pyrkii johdonmukaisesti tuomaan välineet asiakkaan ulottuville koko maan käsittävän koulutettujen asiantuntijoiden hoitaman jakeluverkoston avulla. Samanaikaisesti se seuraa kehitystä ulkomailla, siellä missä hait ja muut pienet kalat sukeltavat syvissä vesissä. Koska ala on uusi, korkean elintason äkkinäisesti Suomeenkin levittämä, on välineiden ja varusteiden kestävyys, asianmukaisuus ja laatu ensiarvoisen tärkeää. Ursuk luottaa kokeneisiin, riittävän isoihin valmistajiin, jotka jatkuvasti tutkivat ja kehittävät tuotteitaan ja huolehtivat myös välttämättömien varaosien yms. valmistuksesta. Tunnetuimpia U rsukin edustamia valmistajia on Spiro-ryhmä, johon kuuluvat La

Spriotechnique, Technisub, US Divers, Fenzy ja Nihon Aqua Lung. Lisäksi U rsuk edustaa Beuchat, Wenoka, Viking Stavanger ja Luxfermerkkejä. Asiakaskunnasta oman ryhmänsä muodostavat purjelautaharrastajat, joiden suosioon märkäpuvun ohella on noussut kuivapuku. Veneilijöille on kehitelty oma pelastautumispukunsa. U rsuk valmistaa myös pilekeinoturkisasuja, joista tehdään useita variaatioita. Sukelluspuvut mukaanlukien nämä erikoisasut vaativat teknistä osaamista ehkäpä vielä enemmän kuin vaatetustehtaissa tehtävät vaatteet. Pukujen käyttö asettaa suuret vaatimukset niiden toimivuudelle, kestävyydelle sekä mukavuudelle. Sarjavalmisteisena hyvinistuvan puvun tekeminen vaatii todella korkeaa ammattitaitoa, mihin Ursuk on määrätietoisesti panostanut. Leikkaukset ovat tärkeitä myös raskastekoisissa ja vähemmän "istuvissa" pelastautumis- eli ns. laivapuvuissa, joita valmistetaan Norjan ja Suomen kauppalaivastoille. Kotimaisena valmistajana Ursuk myös huoltaa ja korjaa pukuja ja mm. märkäpuvun käyttöikä kasvaa näin nuorempien omistajiensa mukana. Ursukin tuotteita viedään Pohjoismaiden lisäksi Benelux-maihin, Länsi-Saksaan sekä Sveitsiin. Tilaa ilmainen "Sukella sinäkin"

SUUNTO Oy VAHVASTI SUKELLUSLINJALLA Suunto Oy on tullut tunnetuksi ympäri maailman korkealaatuisten kompassien ja tarkkuusinstrumenttien valmistajana. Suunnon sukelluskompasseilla on suuntaa otettu jo lähes parikymmentä vuotta. Tulevan kauden uutuuksina sukeltajille Suunto Oy tuo markkinoille pullonpainemittarin sekä Combo-konsolin, jossa on sukelluskompassi, syvyysmittari ja pullonpainemittari. Tällä hetkellä yrityksellä on sangen laaja valikoima sukellusinstrumentteja. Sukelluskompassit SK-4, SK-5 ja SK-80 ovat jo ennestään tuttuja ja suosittuja sukelluskompasseja. Sukelluskompassi SK-6 tuotiin markkinoille viime keväänä samoin kuin suuren suosion saavuttanut syvyysmittari SM-10. SK-6 on sivusta luettavalla ruusulla varustettu sukelluskompassi, jota itsevalaisevan ruusun ansiosta voidaan käyttää myös huonoissa valaistusolosuhteissa. Tuttu suunnistustapa osoittimen ja suuntarenkaan avulla on myös mahdollista. Vaimennusominaisuuksiensa ansiosta ruusu pysyy vakaasti oikeassa suunnassa. Syvyysmittari SM-10:ssä on luotettava Bourdon-putkikoneisto ja ilmatäyttöinen kapseli. Sen itsevalaisevassa taulussa on värilliset sektorit helpottamassa lukemista. Nollausmahdollisuuden ansiosta SM10:iä voidaan käyttää vuoristo-olosuhteissakin. Mittaria on saatavana 0-45 m sekä 0-70 m asteikoilla sekä vastaavasti amerikkalaisilla jalkamitoilla. Tuote on saanut hyvän vastaanoton, ja amerikkalaisen Diver Magazinen heinäkuussa tekemän testin perusteella se luokiteltiin erittäin tarkaksi ja luotettavaksi mittariksi. Eri lämpötiloissa tehdyn testin mukaan ei virhenäyttämäksi saatu kertaakaan yli 0,5 metriä.

va spiraaliputkirakenne ja sen painealue on 280 bar tai vastaavasti 4000 psi. Se soveltuu näin ollen 200 barin tai alle 4000 psin pulloille. SM20:n tarkkuudeksi valmistaja antaa - 3 % täydestä näyttämästä, mikä virhe esim. 10 metrin syvyydessä sukellettaessa vastaa runsaan minuutin sukellusaikaa. Sukellusharrastus on luonnollisesti suosituinta lämpimissä vesissä ja eniten sukelluksen harrastajia löytyy Pohjois-Amerikasta. Suunnon sukellusinstrumenteistä meneekin vientiin lähes 99 %, suurin osa USA,:han, Japaniin ja Australiaan. Sukellusinstrumenttien osuus yrityksen liikevaihdosta on noin 30 %. Sukelhlskompassien osalta ei käytännössä ole kilpailevia valmistajia, mittaripuolella löytyy muutama kilpailija, lähinnä Ranskassa ja USA:ssa. Taustatekijänä Suunnon vahvalle

panokselle sukellusalaan voitaneen pitää kalifornialaisen SeaQuest, Inc.yhtiön hankintaa v. 1981. SeaQuest valmistaa mm. nostoliivejä ja on italialaisen AMF Mareksen sukellustarvikkeiden pääedustaja USA:ssa. SeaQuestin sekä samana vuonna Kadasta hankitun Seaway Manufactu ing Ltd.-yhtiön kautta Suunnolla on aatavilla viimeisin tieto sukellusa an kehityssuunnista. Tytäryhtiöineen Suunto sijoittuu maailman 34 suurimman valmistajan joukkoon sukellusalalla.

Kuvassa Suunnon viimeisimmät sukellusinstrumenttiuutuudet. Vasemmalla Combo-konsoli kuvattuna molemmilta puolilta, ylhäällä keskellä syvyysmittari SM-10, sen alla pullonpainemittari SM-20 ja kuvassa oikealla sukelluskompassi SK-6.

Uutuustuotteet Combo-konsoli on yhtiön viimeISIn uutuus ja samalla osoitus siitä, mihin sukellusalalla ollaan menossa. Konsolissa on kätevässä muodossa kolme tärkeää instrumenttia: sukelluskompassi SK-5 ja syvyysmittari SM10 sekä kääntöpuolella pullonpainemittari SM-20. Konsoli on tukevaa karhennettua kumia ja se on varustettu korkeapaineletkulla. Konsoli kiinnitetään pulloon ja se voi vapaasti seurata mukana. Virtaviivaisen muodon ansiosta konsoli ui sulavasti sukeltajan vanavedessä. SM-20 pullonpainemittaria on saatavana myös erikseen omalla kumisuojuksellaan. Mittarissa on luotettaf

SUOInen sukelluskuvauksen "Vuoden sukelluskuva" -kilpailun säännöt 1. ORGANISAATIO 1.1 Suomen sukelluskuvauksen "Vuoden sukelluskuva" -kilpailut järjestää Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry (SUSL) vuosittain mar ras-joulukuussa. 1.2 SUSL:n laitekilpailuvaliokunta nimeää tuomarineuvoston kolme jäsentä ja sihteerin. Tuomarineuvoston enemmistöpäätös on lopullinen.

2. OSANOTTAJAT 2.1 Kilpailu on avoin SUSL:n jäsenseurojen jäsenille.

3. JAKO RYHMIIN Luokka A: 3.1 Mustavalkoiset paperikuvat, koko vapaa mutta suurin mitta 40 cm. Kuvat tulee varustaa kartonkitaustalla. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden.

3.2 Luokka B: Väripaperikuvat, koko vapaa mutta suurin mitta 40 cm. Kuvat tulee varustaa kartonkitaustalla. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden. 3.3 Luokka C: Väridiakuvat kehystettyinä lasilla varustettuihin kehyksiin. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden.

3.4 Luokka D: "Makeat vedet" Gärvet, joet yms.) dia- tai paperikuvat. Kuvien tulee olla otettu makeissa vesistöissä. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden. 3.5 Luokka E:

Kaitafilmi, koko vapaa. Kesto vähintään 5 min., enintään 15 min. Vähintään 50 % filmistä tulee olla vedenalaista.

4. KUVIA JA FILMEJÄ KOSKEV AT VAATIMUKSET 4.1 Kuvat ja filmit tulee ottaa pohjoismaisissa vesistöissä. 4.2 Kuvat, jotka aikaisemmin ovat osallistuneet tähän kilpailuun tai jotka ovat palkitut muissa vastaavissa kilpailuissa, eivät voi osallistua kilpailuun.

5. ARVOSTELU JA PALKINNOT 5.1 Tuomarineuvosto palkitsee kilpailun parhaat kuvat ja filmit kussakin luokassa SUSL:n kulta- , hopea- ja pronssimitalilla. Tuomarineuvoston tulee arvostelupöytäkirjassaan antaa luonnehdinta voittaneista kuvista ja fil meistä samoin kuin yleisluonnehdinta kilpailuluokista. 5.2 Kilpailuluokassa tulee olla vähintään kolme osanottajaa, jotta luokassa voidaan jakaa palkintoja. Jos kyseessä on kuitenkin erittäin korkealaatuinen kuva/filmi tai useampia voidaan tämä sääntö sivuuttaa. 5.3 Tuomarineuvosto voi jättää palkinnot jakamatta luokassa, jossa kilpailukuvien/ -filmien taso ei ole riittävän korkea. Tuomarineuvoston tulee tässä tapauksessa antaa selvitys asiasta.

JÄRJESTÄJÄN OIKEUDET

6.1 Järjestäjällä on oikeus julkaista kilpailukuvia/ -filmejä pohjoismaisissa urheilusukelluslehdissä ilman korvausta kuvaajalle. 6.2 Järjestäjä voi myöskin asettaa kilpailukuvat/-filmit näytteille lyhyeksi aikaa kilpailun jälkeen. 6.3 Järjestäjä voi kopioida kuvat/filmit omaa myöhempää näytteillepanoa varten.

7. JÄRJESTÄJÄN VASTUU . 7.1 Järjestäjällä ei ole minkäänlaista vastuuta vahingosta, joka voi kohdata kilpailuun lähetettyjä kuvia tai filmejä ellei voida osoittaa sen johtuneen järjestäjän törkeästä huolimattomuudesta. 7.2 Järjestäjän velvollisuus on pitää hyvää huolta kilpailuun lähetetyistä kuvista ja filmeistä sekä palauttaa ne alkuperäisissä pakkauksissaan 30 päivän kuluessa tuomari neuvoston julkaistua kilpailun tulokset.

8. OSANOTTAJ AN VASTUU 8.1 Kaikkiin kilpailuun osallistuviin kuviin/filmeihin tulee olla merkittynä luokka ja otsikko (kuvan/filmin nimi). Lisäksi pitää kuvat/filmit varustaa nimimerkillä. Kilpailukuvien/ -filmien ohessa järjestäjälle toimitetaan suljettu kirjekuori, jonka sisällöstä tulee selvitä emo tietojen lisäksi myös osanottajan nimi, osoite ja sukelluskerho sekä mahdollisesti myös teknillisiä tietoja varusteista, filmeistä jne. .1

1 1

Vuoden sukelluskuva 1983-kilpailu Suomen sukelluskuvauksen vuoden 1983 "Vuoden sukelluskuva" -kilpailu on avoin kaikille SUSL:n jäsenseurojen jäsenille. Kilpailuluokat: - luokka A: mustavalkoiset paperikuvat - luokka B: väripaperikuvat - luokka C: väridiakuvat Kilpailun parhaat kuvat palkitaan SUSL:n kulta-, hopea- ja pronssimitaleilla. Kilpailukuvat tulee lähettää 31. 12. -83 mennessä osoitteella: Prolle Jansson Adolf Lindforssintie 1 B 89 00400 Hki 40

HENGITYSREGULAATTORI "HENGITYSVASTUSMITIAUS JA JÄÄTYMISKOE, YHT. 17,5 P." DIVEX 251, PAINEBALANSOITU HENGITYSREGULAATIORI,. .. INT SANKALIITIN, MAX. KAYTIOPAINE 200 BAR. 1090,DIVEX 328, PAINEBALANSOITU HENGITYSREGULAATIORI, DIN KIERRELIITIN, VARAILMAV~Nn:~ILI (SÄÄDffiÄVÄ), MAX. KAYTIOPAINE 300 BAR. 1390,-

TESTATIU KÄYTIÖSYVYYS 60 M. 2 VUODEN TÄYSTAKUU DIVEX SUKELLUSLAITIEET:

251 1x 10 L./200 BAR 251 1x 12 L./200 BAR 251 2x 10 L./200 BAR 328 1xl 0 L./200 BAR 328 1x 12 L./200 BAR 328 2x 10 L./200 BAR

2590,2670,3890,- ' 2890,2970,4220,-

UWATEC STANDARD VA-PAINEMITIARI 0-300 BAR (3/8", 1/8", 12x 1,5) 310,-

PYYDÄ TÄYDELLINEN LAITEHINNASTO SEKÄ ESITIEET DIVEX JA SHERWOOD SUK. LAITIEISTA.

NEPTO-SUB OY AB

TEHTAANK.13, HKl 14 PUH. (90-) 627770

SSDF 25 VUOTTA Svenska Sportdy karförbundet vietti 8.-9. 10. 1983 25-vuotisjuhliaan Tukholmassa. Merimuseolle oli järjestetty näyttely sekä filmi- ja diaesityksiä. Rannassa aivan museon vieressä esiteltiin sukellustoimintaa, sukellussuunnistusta ja räpyläuintia. 25-vuotisjuhlaan liittyen pidettiin piirien (20 kpl) puheenjohtajien kokous, jossa sain olla läsnä. Se oli oman toimintamme kehittämistä ajatellen mielenkiintoinen tapahtuma. Ruotsin liiton piirit ovat itsenäisiä yhdistyksiä. Kullakin piirillä on 1-5 ääntä kaikkiaan 50:stä henkilöjäsenmäärien suhteessa vuosikokouksessa keväisin. Erot ovat suuret. Pienimmässä piirissä on 80 ja suurimmassa 2500 jäsentä. Piirit saavat toimintamäärärahaa SSDF:n noin 2 milj. kruunun kokonaisbudjetista kaikkiaan 110000 kruunua seuraavin jakoperustein

- 20 % jaetaan samansuuruisena kaikille, - 30 % jaetaan piirien jäsen- ja seuralukujen suhteessa, - 40 % jaetaan edellisen vuoden toiminnan perusteella, - 10 % panostetaan määräkohteisiin; sopivien puuttuessa raha jaetaan jäsen- ja seuralukujen suhteessa. Riksidrottsförbundet antaa piireille myös toimintamäärärahaa. Oli mielenkiintoista seurata mielipiteidenvaihtoa toiminnan mittaamisesta, mittareista ja toimintailmoitusten tekemisestä sekä eri vaihtoehtojen vertailua siitä miten olisi taloudellisinta ja tehokkainta järjestää tulevaisuudessa liittokokouksetja henkilövalinnat. Kuumana perunana oli mukana keskustelu SSDF:n lehdestä. "Sportdykaren" on muuttunut 8sivuiseksi monisteeksi. Sen vanha toimitus julkaisee nyt kaupallista, ti-

lattavissa olevaa sukelluslehteä "DYK!". On tapahtunut tuntuva jäsenedun menetys. Piiritoiminta on Ruotsissa saavuttanut jo huomattavasti vakiintuneemmat muodot kuin meillä. SSDF liittyi omaan SVUL:oonsa jo 1966, SUSL vasta 1973. Kokousta seuratessani ja keskustellessani SSDF:n piirien puheenjohtajien kanssa sain voimakkaasti sen vaikutelman, että olemme oikealla tiellä omaa piiri toimintaa kehittäessämme. Ei ole syytä yrittää kopioida suoraan, mutta voimme ottaa paljolti oppia. J ag önskar värt 25-äriga broderförbund SSDF allt bästa under dom kommande ären. Det var kult att fä deltaga i firandet och att fä tillfällighet att följa vardagligt arbete. Pä äterseende,

Kale

Lovund- sukeltajan aarresaari• Suolaisen syvämeren aarrekammio avautuu helposti ja halvalla myös suomalaiselle urheilusukeltajalIe. Norjan rannikko on suosittu kohde monelle kerholle mutta harva kerho ottaa siitä vielä lisäaskeleen. Jos Mo-i-Ranan länsipuolella olevasta Nesnan kalastajakylästä ottaa noin 40 km:n askeleen suoraan ulos Atlantiin niin jalan alle osuu Lovundniminen pienehkö saari. Lovund on kutsuttu Norjan sukellusparatiisiksi. Erittäin mielenkiintoinen va-topografia sekä mahtava näkyvyys ympäri vuorokauden takaavat oivallisen mahdollisuuden tutustua erittäin vilkkaaseen vedenalaiseen elämään. Kissakaloja, rapuja, erimuotoisia ja värisiä kaloja kuten makrilli, turska, sei, erilaisia kampeloita, meriahven jne. Myös muutenkin maisemat kuhisevat eri väristä elämää; meritähtiä, maneetteja, ruoholevää, jopa "korallia" monivärisinä versioina. Nopein ja halvin tapa tehdä reissu Lovundiin on ehkä seuraava kerhoomme testattu tapa: Autoilla Vaasaan, iltalautalla Uumajaan. Yöpyminen lautalla tai Uumajassa. Ajo Uumajasta Mo-i-Ranaan kestää noin 7 tuntia Sinistä tietä pitkin. Mo-iRanasta Nesnaan johtaa huono ja mutkikas tie. 70 km kestää noin puolitoista tuntia. NesnasJ;a lähtee illalla 22

laivavuoro Lovundiin. Perillä Lovundissa noin klo 22.00. Lovundissa on turistikoti suihkuineen ja kompuroineen. Halvin tapa yöpyä siellä on oma "makuupussi-oma keittiö" tapa. Turistikodissa on kahden hengen (muutama kolmen hengen) huneet sekä iso ja hieno keittiö missä voi keittää omat eväät. Rannassa on kompressori jossa voi myöskin vaihtaa kuivavaatteista märkiin. Muutaman sadan metrin päässä odottavat hienot sukelluspaikat ja vieläkin hienoimpia löytyy vuokraamalla kalastajakutterin 100 Nkr tunti. Oma kumi vene on hyvää ottaa mukaan jos löytyy.

Hinnat ja tiedot Viikon reissu tuli meille maksamaan yhteensä 700 mk nenä. Siinä siis matkat, ruoat, sukellukset ja yöpymiset. Vaasa-Uumaja maksaa sesongista riippuen 10-60 mk henkilö. Auto 20-60 mk. Hurtigruten-vuoro Nesnasta Lovundiin maksaa 52 Nkr. Lovundin turisti koti on halpa. 70 Nkr yö 2-3 hengen huoneissa omalla makuupussilla. Merestä vielä turskaa ja kampelaa niin ruokakustannukset ovat minimaalliset. Lovundissa on oma kauppa, mutta perusmuonitus kannattaa ostaa Suomessa.

Pullojen täyttäminen maksaa 1 Nkr pullolitralta, eli 2X7 litraa maksaa 14 Nkr. Kompura on vapaasti omassa käytössä. Muut sukellusvarustet pitää olla mukana, siis myös pullot ja lyijyvyöt. Saaressa voi tietysti myös telttailla, mutta silloin ei saa käydä suihkussa ja kompuran käyttömahdollisuus on epävarma. Lisäksi saari on pieni ja aika lailla riippuvainen turistikodista. Osoite Lovundiin: HansPetter Meland (pomo) Turistheimet 8764 Lovund Norge. Puhelin on 990478694561. Turistikodin pomo Meland puhuu ruotsia ja englantia. Syytä varata huoneet monta kuukautta ennen matkaa, saaressa on Pohjolan ainoa lunni-lintuyhteiskunta ja Lovund onkin erittäin suosittu lintusaari. Sen 619 metriä korkea huippu on pesäpaikka tuhansille linnuille ja varsinkin alkukesästä saarella on monta lintutirkistelijää. Joten ei sitä tarvitse matkustaa Punaiselle merelle asti nähdäkseen va-Iuonnon aarrekammion. Lyhyt askel Norjaan ja Lovundiin riittää. Ja tulee 6 kertaa halvemmaksi.

Ari Nykvist Finlands Svenska Scouters dy kklubb Gummigäddorna

JÄÄSUKELLUS ON JÄÄSUKELLUS VAIKKA PAIKOIN OLISI AVOVETIÄKIN Loppuraportti sukellusonnettomuudesta Axh~.(Käännös

Sportdykkeren numerosta 4/82.) Sunnuntaina 10. tammikuuta 1982 päätti lQ-12 erään seuran jäsentä sukeltaa Arhusin satamassa. Sukelluksen lähtöpaikaksj valittiin penkereen pää pienvenesataman" suulla. Tarkoituksena oli sukeltaa penkereen ulkosivua pitkin. Satamassa sisällä oli 20-30 cm:n kiintojääpeite, mutta penkereen ulkosivu ja 400 m siitä ulos oli jäätöntä. Kaksi sukeltajaa, A ja B, ui suoraan ulos penkereen päästä. Hetken kuluttua he kuulivat lähestyvän aluksen äänen. Molemmat nousivat pintaan ja näkivät hinaajan tulossa satamaan. Sukeltajille huudettiin maista, että he tulisivat pois. Aja B sukelsivat lähtien uimaan takaisin. Sukeltajanlippua ei ollut, mutta sukeltajat havaittiin hinaajalta, ja ohitus tapahtui suhteellisen hitaasti. Vaikka alus liikkui hiljaa, nostatti se joka tapauksessa liejua pohjasta, ja näkyvyys heikkeni sen johdosta oleellisesti. Aikanaan B:lle selvisi, että hän oli kadottanut A:n. He eivät käyttäneet yhdysköyttä. B nousi pintaan, mistä oli etukäteen sovittu. A ei kuitenkaan tullut ylös, ja B palasi alas häntä etsimään. Pohjalla B tapasi toisen sukeltajan, jonka hän oletti olevan A. Yhdessä he uivat pitkin penkereen sivustaa. Jonkin ajan kuluttua selvisi B:lle ja tälle toiselle sukeltajalIe, että A oli edelleen poissa. Tästä ilmoitettiin penkereellä oleville, ja etsinnät alkoivat. Kotvasen kuluttua lähetettiin kaksi miestä lähimpään puhelimeen hankkimaan apua. 10 minuutin kuluttua saapui paikalle FALCK'in pelastusryhmä, jossa oli sukeltajia. Etsintää jatkettiin. Kolmen neljännestunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen lopetettiin yritykset löytää A, sillä tällöin hänen ilmansa olisi ollut käytetty loppuun. Maanantaina tutkittiin uudestaan jäänreuna-aluetta satamassa. Samoin suoritettiin etsintöjä Århusin lahdella helikopterilla ja merivoimien veneellä. Kaikki oli tuloksetonta. Tiistaina 18. 2. A löytyi jäätä sär,jettäessä

UI;; r"~: III .1 /

~D'

/. .

/ /

HINAAJA /'

/ /

~! 7;"/ ~: / J~TA II /

*/ ""."

SUKELTAJIEN REITTI

</~7SAT.oo! II! i

ALLAS

/ / / I

satama-altaasta noin 100 metrin päässä sisään tulosta. Häneltä puuttuivat paineilmapullo ja sukeltajan puukko. Esineet löydettiin seuraavana päivänä pohjalta lyhyen matkan päässä siitä kohdasta, mistä A oli löytynyt. A ei ollut nähtävästi kadottanut pulloaan, vaan riisunut sen pois itse. Pulloa myöhemmin tutkittaessa selvisi, että se oli aivan tyhjä ilmasta. Ei ollut myöskään mitään merkkejä siitä, että A olisi joutunut kosketuksiin hinaajan kanssa. Voidaan olettaa A:n, menetettyään kosketuksen B:hen, jatkaneen sisään satamaan jääkentän alapuolella. Havaittuaan B:n puuttuvan hän ei kyennytkään palaamaan pinnalle, koska satama':'allas oli paksussa jäässä. Koska A:lla ei ollut kompassia, ei hänellä tässä vaiheessa ollut mitään suunnistusmahdollisuuksia, vaan hän eksyi yhä kauemmas jään alla.

Myöhemmin hän on yrittänyt päästä pinnalle tai viestittää tovereilleen hakkaamalla jäätä puukolla ja mahdollisesti pullollaankin. Onnettomuuden uhri oli 18-vuotias. Hän oli sukeltanut 4 vuotta seurassaan ja PM-suoritukset olivat menossa. Tällä sukelluksella A kokeili ensi kertaa sukeltamista kuivapuvulla. Sukelluksesta puuttui kaikkinainen järjestys. Ei ollut nimettyä sukellusvanhinta. Ei käytetty minkäänlaisia köysiä; ei yhdys-, poijueikä pintaköyttä. Sukeltajan lippua ei ollut. Uhrilla ei ollut tasapainotusliiviä, syvyysmittaria, kompassia eikä painemittaria. Vaikka sukellusta ei ollut suunniteltu jääsukelluksena, on kiistämätöntä, että sukeltaja menetti henkensä 100 metrin päässä vapaasta vedestä jään alla.

UUSIA SUK.ALAN "TURBO" EDUSTAJIA ETSITÄÄN KAUTTA KOKO MAANI

N EPTO-SU B OY AB/TÖTTERSTRÖM

TEHTAANK. 13, HKl 14 PUH. (90)-627770

Martin & Margaret Marks:

SUKELLUSVANHIMMAN VELVOLLISUUDET Diver 28(983)9:14-15 "Tänä vuonna on raportoitu jo 53 onnettomuutta. Kahdessa tapauksessa ei näytä olleen lainkaan sukellusvanhinta ja 19 tapauksessa raportin mukaan sukellusvanhin menetteli virheellisesti vaihdellen tilanteen huonosta arvioimisesta epäpätevyyteen. Näistä 21 tapauksesta 4 päättyi kuolemaan ." Käsiteltyään esimerkinluonteisesti eräitä äskeisiä onnettomuuksia kirjoittajat siirtyvät pääasiaan: Sukellusvanhimman velvollisuudet Sukellusvanhin - retken johtaja, opettaja - kuka vastuussa onkaan ,.on vastuussa sukellusretken turvallisesta ja onnistuneesta tuloksesta; tässä tärkeysjärjestyksessä. Aivan liian usein hyväksytään ylimääräisiä riskejä jonkin himoittavan tavoitteen saavuttamiseksi ajattelematta riittävästi siihen liittyviä vaaroja. Sukellus on urheilua, johon useimmat meistä osallistuvat siitä saadun huvin vuoksi. Ylimääräiset riskit toiminnassa, jota monet ulkopuoliset pitävät vaarallisena - vakuutuslaitokset näihin luettuina eivät ole hyväksyttävissä. Moni sinänsä kiitettävä sukellusretki on tapahtunut turvallisuudesta

tinkimällä, koska muuten tavoitetta ei olisi saavutettu. Sukelletaan yksin, ei noudateta taulukkoja tai käytetään sellaisia taulukkoja, joihin sisältyy suurempi riski (U.S.Navy Tables! ORA) jotta voitaisiin olla kauemmin pohjassa. Lopputulos ei oikeuta tällaisten keinojen käyttöä. Hyvän sukellusvanhimman tulee olla vähintään 'Second Class'; tämä vastaa meidän***). Lisäksi hänen tulee olla päättäväinen, tahdikas, kokenut ja hyvä johtaja.. . tai ollaksemme realistisia, hänen tulee olla paras kompromissi näistä vaatimuksista niissä puitteissa, joita kerho voi tarjota. Hänet nimittää kerhon 'Diving Officer' (voisi olla esim. kerhokouluttaja) toimimaan puolestaan. Hänellä on valtuus estää sellainen osanottaja sukeltamasta, joka ei tottlitle sukellusmääräyksiä.

Paikka, syvyys, pohja (vuorovedet ) (Englannissa) on koko joukko sukelluskohteita koskevia kuvauksia, kirjoja ja hylkyesittelyjä. Paikalliset kerhot auttavat mielellään neuvoillaan. Kartat ja merikortit ovat laiskasti käytetty tiedon lähde. Ei kestä kauan kopioida kohde (merikortista) voipaperille ja sujauttaa se vedenpitävään muovipussiin.

Kun päästään oikealle paikalle, on seuraavaksi tiedettävä syvyys. Syvistä sukelluksista on erityisesti huolehdittava ja syvä sukellus on jokainen, jossa menet syvemmälle kuin missä ennen olet ollut. Peukalosääntönä on, että 30 metriin ja syvemmälle tehtävät sukellukset vaativat Sukelluksen Käsikirjassa esitettyjä erityisiä varotoimia; sukellukset 40 metriin ovat vain erittäin kokeneille sukel tajille ja sukellukset 50 metriin vain itsemurhaa suunnitteleville. On tärkeää, että sukeltaja tietää paikan syvyyden ennen sukellusta. Tämä tieto on tärkeä osa sukelluksen suunnittelua. Jos kaikuluotia ei ole käytettävissä, käytä mittamerkeillä varustettua köyttä. Tähän tarvitaan painolla varustettu köysi ja kahden väristä veden kestävää eristysnauhaa. Suosittu merkintä on punainen teippi joka kolmen metrin välein ja keltainen joka 15 metrin kohdalle. Varmista, ettei merkki pääse liukumaan köydessä pujottamalla sen pää säikeiden väliin. Huolimatta kaikesta nykyään saatavilla olevasta hienostuneesta elektroniikasta, jotkut ammattimaiset saturaatiosukeltajat edelleenkin mittaavat syvyyden köydellä. Merikortit kertovat syvyyden lisäksi myös pohjan laadusta. Hiekkatai muta-"aavikot" tuskin ovat kovin kiehtovia. (Ulkomailla sukellettaessa) oikean paikan ja syvyyden lisäksi tieto vuorovesistä on yhtä tärkeä. Tiedot näistä saa merenkulkijoiden almanakoista ja useimmiten myös paikallisista tiedotusvälineistä. Käyttämällä vuorovesitietoja ja meri korttia voi arvioida sukelluspaikan virran voimakkuuden ja suunnan.

Kiitämme kuluneen vuoden yhteistyöstä ja toivotamme sukeltajille

Rauhallista Joulua ja Turvallista vuotta 1984 center 3 / 00100 HELS1 KIl O 90-485817 HUOPALAHDENT1E 00330 HELSJ K J 33 90-6942814

Koska hyvässä kunnossa oleva sukeltajakin voi uida yhden solmun virtaa vastaan vain hetken aikaa, hyvä sukellus edellyttää paljon heikompaa virtaa; mieluimmin sukelletaan vain silloin kun vuorovesi pysähtyy. Kun useimmat sukellukset tehdään viikonloppuisin, usein vuorovesitilanne määrittelee sukelluspaikan.

Sää Sukellusvanhimman ei tarvitse olla meteorologien ässä; riittävästi tietoa on helposti saatavissa. Radiossa on määräaikoina säätiedotukset; samoin lehdissä päivän sää. (Skandinaviassa ja Englannissa on runsaasti paikCillissäätiedotuksia ja sää merialueilla ennustetaan huomattavasti tarkemmin kuin meillä. Ilmatieteen laitos antaa soitettaessa sään Helsingin edustan merialueella). Käytitpä sitten mitä lähdettä hyvänsä saan ennustamiseen, usko myös ennustetta! Miksi muuten välittää koko asiasta? Taas peukalosääntönä: Viiden beaufort'in tuuli (10 m/s) on raja sukeltamiselle; sääntöä tietysti lievittää kokemus, venetyyppi, sukelluspaikan suojaisuus yms. Säätä on myös jatkuvasti pidettävä silmällä; jos sukellusolot ovat tällä hetkellä hyväksyttävät, miten vaikuttaa sään huononeminen. Pääsevätkö sukeltajat takaisin veneeseen, pääseekö vene turvallisesti takaisin? Jos vähänkään epäilyksiä, ÄLÄ JATKA. Sukeltajille ei jaeta kunniamerkkejä huonossa säässä sukeltamisesta eikä se monelle ole edes hauskaa. Sukellusvanhimman täytyy tehdä turvallisia päätöksiä eikä kerätä suosikkipisteitä.

Ihmiset Sukellusvanhimman on pyrittävä oppimaan tuntemaan sukeltajansa etukäteen. Keitä he ovat, mikä on heidän taitonsa taso, mitä he osaavt tehdä? Hänen on rajoitettava tai jopa kiellettävä joItain sukeltaminen, riippuen sukelluksen laadusta, sukeltajan kokemuksesta tai veneiden määrästä. Pienin turvallinen määrä on neljä sukeltajaa ja heidän tulisi sukeltaa parittain, ei kolmittain. Kolmittain sukeltavilla on korkeampi häjriöalttius. Alokkaiden tulee sukeltaa kolmen tähden sukeltajan parina; kaksitähtiset voivat sukeltaa turvallisesti parittain. Jos noviisi pakosta joutuu kahden tähden sukeltajan pariksi, on sukellusvanhimman tarkkaan harkittava, kuka tämä pari on; moni f

kokenutkin kaksitähtinen on täysin kyvytön pitämään noviisia silmällä. Ei koskaan kahta alokasta kaksitähtisen kanssa sukeltamaan - tällaisessa tilanteessa juuri äsken sattui onnettomuus. Jos Sukellusvanhin aikoo sukeltaa itsekin, on hänen valittava itselleen sijainen. Kuka osaa kuljettaa venettä, jos kippari sukeltaa? Jos vain yksi osaa kuljettaa venettä (tai myös ajaa autoa), ·sukellusvanhimman on suunniteltava etukäteen toimenpiteet, jos tämä ainoa joutuisi onnettomuuteen. -Vanhimman on tarpeen vaatiessa jätettävä itse sukeltamatta, jos retken onnistuminen sitä vaatii. Sukellusvanhin on myös organisoija; hänen on saatava asiat sujumaan. Kuinka usein oletkaan nähnyt viiden sukeltajan katsovan päältä, kun yksi asentaa kumivenettä kulkukuntoon? Jotkut ihmiset hyppäävät luonnollisesti avuksi tekemään osansa kun sensijaan toiset, ehkä eivät tiedä mitä voisivat tehdä, ovat hieman laiskoja ja kaipaavat ohjeita. Työt kuten veneen kunnostaminenj' polttoaineen tankkaaminen, laitteiden kerääminen ja purkaminen, sukeUusaikojen kirjaaminen on delegoitava jollekin. Älä yritä tehdä kaikkea itse ... vai senkö takia he juuri valitsivatkin sinut sukellusvanhimmaksi?

Varusteet Tämän voi jakaa neljään ryhmään: 1. Henkilökohtaiset. Ilmeisesti jokainen tuo omat varusteensa, mutta miten on alokkaiden laita? Ehkä jonkun pitäisi tarkastaa, onko heilläkin KAIKKI tarvittava mukana, ennenkuin lähdetään ajamaan sadan kilometrin päähän rannikolle (Sukelluksen lähtölaskentalista, Urheilusukelluksen Aakkoset! ORA) Muista lämpimät vaatteet, varusteet merelle ja kuumat juomat, samoin kuin se, kuka tuo merkkipoijun. "Me emme käytä sitä, koska meillä ei ole sitä" on huono anteeksipyyntä. 2. Vene. Jonkun, useimmiten kipparin tulee tarkistaa, että kaikki veneessä tarvittava on mukana. Tämä tietysti vaihtelee veneestä toiseen, mutta käyvä kone, polttoaine, airot, varapolttoaine ja öljyt, ankkuri ja sen köysi; työkalu-, varaosa-, hätämerkinanto- ja ellsiapulaatikot, äyskäri ja sukeltajan l{ppu tarvitaan mukaan. Muutamat kerhot katsovat (jo), että VFF -radio kuuluu perusturvallisuuteen. 3. Ilma. Laske suunnitellun sukelluksen vähimmäisilmatarve. Tarvitaan joko kannettava kompressori tai tieto lähimmästä täyttöpaikasta.

Arvioi dekompressiopysähdysten vatima lisäilmatarve sekä mahdollisiin nostoihin tarvittava ilma. Onko varapulloja? 4. Tehtävä. Sen laadun mukaan tarvitaan erikoisvarusteita; merkkipoijuja painoineen ja köysineen, yhdysköysiä (eikö tämä aina ole primaarivaruste? ORA), nostopusseja, sukelluslamppuja ja varapulloja.

Työtehtävä Tämä voi vaihdella yksinkertaisesta rannaltasukel tamisesta suureen nosto-operaatioon stoppeineen kaikkineen. Sukellusvanhimman täytyy etukäteen tarkkaan miettiä läpi koko operaatio sekä päättää, kuinka se tehdään ja kuinka hän sen selittää toisille. Hänen täytyy päättää, kuinka jakaa veneet ja sukeltajat niihin sekä miettiä tarvittavat yhteistyökeinot ja erikoismerkinannot.

Turvallisuus Silloin, kun autat vetämään tajuttoman sukeltajan veneeseen, ei ole aikaa ruveta miettimään, missä on lähin ensiapu. Vanhimmalla täytyy olla nämä tiedot valmiina saatavina muistilapulla tai -kirjassa. Täytyy olla tieto lähimmistä lääkäreistä, sairaaloista, merivartiostosta ja painekammiosta. Muista pitää aina mukanasi puhelinkolikko; uhrin kanssa et ehkä rantaudukaan sinne, minne jä:" tit vaatteesi. Sukellusvanhimman tulee ennakolta suunnitella uhrin kuljetus itse, jos jostain syystä ei saataisikaan yhteyttä ambulanssiin. Muista partiolaisten motto: Aina Valmiina!

Merenkulku Tarkoituksemme ei tässä ole opettaa merenkulun aakkosia vaan muistuttaa Vanhinta siitä, että moni sukellusrekti on epäonnsitunut sen vuoksi, ettei ole löydetty suunniteltua paikkaa. Jos etsit jotain määrättyä paikkaa, varmista että jollakin veneessä mukana olijalla on kaikki tarvittava tieto ja tarvittavat laitteet sekä paikalle pääsemiseksi että sieltä kotiin osaamiseksi. Laaja valikoima merenkulkuapua on tarjolla: merikorteista, kompasseista ja sekstanteista niitä kalliimpiin kaikuluoteihin, tutkaan ja sonariin. Kun sukeltaja on varustettu ajan tasalla olevalla merikortilla sekä hyvillä linjoilla tai sekstantin vaakakulmilla on hänellä hyvät mahdollisuudet päästä perille. Älä unohda, että kompassin "kotiin"lukema on arvokas, kun sää äkkiä huononee ja rannikko katoaa. 25

Ajoitus

Kirjanpito

Sukellusvanhimman laukku

Sukellu~retken

On erittäin tärkeää, että pidetään kirjaa sukeltajista, ajoista ja syvyyksistä. Tähän kuuluu: 1. Sukeltajain nimet: Sinun on tunnettava heidät kaikki, jotta tiedät, kuka on vedessä. Eräs kerho raportoi äsken, jättäneensä kaksi sukeltajaa riutalle usean mailin päähän rannikosta. Onneksi tämä myöhemmin huomattiin ja vene nouti heidät · - ilman vahinkoja. (Mitä tapahtuikaan Rovaniemellä viime kesänä? ORA).

Hyödyllinen ehdotus on kerhon kokoama laukku auttamaan Vanhinta sekä sukelluksen suunnittelussa että sen toteuttamisessa. Suunnittelua varten tarvitaan luettelo kerhon merikorteista, yleiskartta, vuorovesitaulukot, Liiton kerhojen luettelo, Liiton kilpailu kalenteri (yhteensattumien välttämiseksi), luettelo kielletyistä tai luvanvaraisista sukelluskohteista, luonnonsuojelualueista, paineilma -asemista, hylky1uette 10, kerhon jäsenluettelo puhelinnumeroineen ja luokituksineen. Sukelluspaikalla tarvitaan: shekkauslista, alusta ja kynä; liitua, läpinäkyvää paperia, sukelluskäsikirja, BS-AC/RNPL Taulukot (EI U .S.N avy!), sairausvakuutuskorti t, veneen shekkauslista, merenkulkuvälineet, sukelluspäiväkirja ja pieni ensiapulaukku. Nämä kaikki voitaisiin sijoittaa sopivankokoiseen muovi rasiaan tms. ja se kulkisi sukellusvanhimmalta sukellusvanhimmalle. Luettelo luonnollisesti vaihtelee kerhon suuruuden ja sukellusretken mukaan, mutta jo pienikin laukku olisi edistystä.

aikataulu on se osa retken järjestelyä, joka usein unohdetaan tai kiireessä jätetään tekemättä. Aikataulun tekemisen pitäisi alkaa siitä hetkestä, jolloin aiot mennä veteen. Kuten aikaisemmasta kävi ilmi vuorovesialueilla tämän hetken ~ääräävät vuorovesitaulukot, silloin kun vesi on hiljaa. Siitä taaksepäin lasketaan kaikk:i seuraava: paikan löytämiseen tarvittava aika, venematka paikalle, veneen lastaus ja purjehduskuntoon saattaminen, sukeltajain pukeutuminen varusteisiin (noviiseilla tähän menee muita paljon pitempi aika), varusteiden kokoaminen. Kun nämä ajat lasketaan yhteen, päästään hetkeen, jolloin kaikkien tulisi olla kokoontumispaikalla. Joillakin sukelluskerroilla saattaa olla tarpeellista rajoittaa sukellusaikoja, jotta kaikilla olisi riittävästi aikaa käydä kohteessa tai jotta vältyttäisiin pitkistä dekompressioajoista. Tämä pitäisi sopia jo etukäteen käydyssä neuvottelussa. Tarkistus ennen sukellusta

2. Lähtö- ja paluuaika ja suurin syvyys. Vaikkakaan tämä ei ole pohja-aika (aika nousun aloittamiseen), se auttaa tarkistamaan sukeltajan ilmoittaman pohja-ajan ja mikäli hän unohtaa pitää lukua ajastaan, se osoittaa, jos sukeltaja mahdollisesti on vaikeuksissa (dekompressionsa takia). Ellet tiedä heidän lähtöaikaansa, et tiedä, milloin he ovat ylittäneet lasketun aikansa. On uskomatonta, että monet kerhot eivät todellakaan pidä kirjaa sukelluksesta.

3. Pullot. On tunnettava niiden että sukeltajasi tarkistavat :koko, työpaine ja todellinen paine parmsa varusteet ennen veteen meensiksi sen tarkistamiseksi että su~?a~ onko ka~kki ~.ai~oil.laan: räpy- r:v- keltajilla yleensä ON ilmaa' ja tlseksi lat Jalassa, pamovyo OIkem puettuna }. tietääksesi suunnilleen, koska heija helposti irroitettavissa, onko nosdän oletetaan palaavan pinnalle. toliivi käyttökunnossa, onko nostoVaro luottamasta laivastossa käyliivin tulppa paikallaan; onko hän eltössä olevaan tapaan tarkistaa vain lä 'octopus' parihengitystä varten; pullopaine. Vaikka tämä riittää palon.ko.. hänellä k~~~apuku o~.asta~~ veluksessa, jossa jokaisella on saenlalsl~ kytkennOI.n; ~nko .. ha~~ll~ manlainen pullo, se ei ole riittävää kello Ja syvyysmlttan, kayttaako kerhokäytössä, jossa on eri kokoisia hän normaaleja käsimerkkejä? ja eri paineisia pulloja. "180 bar'ia" voi kuulostaa paljolta, mutta jos työpaine on 300 bar, laite on jo valmiikSukellus si puolityhjä. Tieto ilmamäärästä on myös tärJos on tarkoitus tehdä useampi sukeä mahdollisessa sukeltajantautionkellus samana päivänä, on parasta nettomuudessa ja se on ilmoitettava suunnitella kaikki sukellukset sahoitavalle lääkärille. Se auttaa myös manaikaisesti. Kultainen sääntö on: kerhoa täyttämään yksityiskohtaitee syvin sukellus ensimmäiseksi. sesti onnettomuusraportin. Erään äskettäisen 'tapahtuman' raportissa kerrottiin, että aamusukellus rajoitettiin 9 metriin jotta iltapäiNeuvottelu vällä voitaisiin seisovassa vedessä sukeltaa syvälle. Jos tämä ei tunnu Sukellusvanhimman on pidettävä epäloogilliselta, pyydä jotain kerhoneuvottelu ennen sukellusta, jotta jokouluttajaa selittämään se sinulle. Muista että BS-AC:n kahden sukainen tietää, mitä on tekeillä. Mitä kelluksen taulukot ovat täsmälleen suurempi joukko sukeltajia ja veneisitä, ne eivät sovi useammalle kuin tä on, sitä tärkeämmäksi neuvottelu kahdelle peräkkäiselle sukellukseltulee. Käytä neuvottelun ohjenuoraleoTutki asiaa BS-AC:n Decompres- na tämän artikkelin väliotsikoita sion Workbook'ista tai Diver'in (paikka, syvyys, pohja, vuorovesi, 1982 huhtikuun, toukokuun ja kesäsää, ihmiset, varusteet, turvallisuus, kuun numeroista. tehtävä, merenkulku, ajoitus, tarkisSukellusvanhimman on todella ta, sukellus, kirjanpito). Muuta järymmärrettävä Taulukot, peräkkäiset jestystä tai sisältöä tarvittaessa, jotta sukellukset ja 9 metrin sukelluksen neuvottelu sopii senhetkiseen tilansäännöt. teeseen. Va~di,

Yhteenveto Ei ole helppoa olla hyvä sukellusvanhin ja on melkein mahdotonta olla suosittu, koska ei koskaan voi toimia kaikkien tyytyväisyydeksi. Joka tapauksessa voi yrittää pitää sukeltajat hengissä ja hyvinvoivina ... Turvallista sukellusta! Artikkelista "HOW and WHY your Dive Marshal must make the difference between life and death" Englannin Liiton 'The British Sub-Aqua Club/B.S.-A.C.'n äänenkannattajan Diver Magazine'n (40 Grays Inn Road, London WCIX 8LR, U.K.) luvalla hieman lyhennelIen käänsi ORA.

vE-LLA TURVALLIS€S

SUl'

SUSl

I 1

.j I

HUKUTETTUJEN NOITIEN ARVOITUS Bysanttismin seisahtunut imelä hämärä, leijuu kaiken yllä. Suurinkvisiittori Tero Navari kävelee kammiossaan kehää. Hänellä on kädessään kirja Noitavasara (Malleus Maleficarium). ' Suurinkvisiittori naputtaa sormellaan kirjaa, silmät hehkuen itsekseen mutisten. Liikkumattomien pölyjen ylimmäinen vahtaaja Juomas Akvaviittiläinen istuu ovensuussa. Päätään nyökytellen ja huuliaan lipoen hän seuraa esimiehensä jokaista liikettä. - Minä olen ratkaissut sen, kähisee suurinkvisiittori silmät hehkuen. - Hukutettujen noitien kohtalo on ratkaistu. Ja minä itse olen tehnyt sen. - Loistavaa, kerrassaan loistavaa. Minä olen aina ihaillut teidän, herra suurinkvisiittori, analyyttis-humanististä älyänne, hymyillen ja päätään nyökytellen Juomas Akvaviittiläinen. - Noitia on hukutettu satoja vuosia. Eikö vain? - Kyllä herr ... - Noidat eivät hukkuneetkaan. Ne irroittivat kiven kaulastaan. Sen jälkeen ne pintaan tulematta sukelsivat laivojen hylkyihin. Söivät siellä laivamatoja, että pysyivät hengissä.

- Eihän näissä vesissä ole laivamatoja. - Sepä se. Noidat ovat syöneet ne. - Miten ihm ... - Älä keskeytä. Minä perustelen; paljon on hukutettu noitia, sen takia on paljon kiviä pohjassa, eikä täällä ole laivamatoja. Lisäksi olen kuullut noidantulista jotka säihkyvät meressä. Suurinkvisiittori on sanomastaan kiihtynyt. Hän seisoo jäykistyneenä; sormet koholla, posket hehkuen tuijottaa kattoon. Viimein hän havahtuu. Kävelee alaisensa luo ja katsoo häntä silmiin ja sanoo: - Edellä kerrottiista tieteellisistä totuuksista päätelmäni on: "Noidat viettivät laivojen hylyissä noitasapattia ja siellä pidetyissä orgioissa ne muuttuivat URHEIL USUKELTAJIKSI". - Hirvittävää. Miten meidän nyt käy, huohottaa Juomas Akvaviittiläinen. - Haastetaan ne oikeuteen! - Ei. Ei kukaan usko että urheilusukeltajat ovat noitia. - Mitä sitten teho .. - Kohta yksi. Julistetaan pyhäksi kielletyksi mikä merialue meitä huvittaa. Kohta kaksi. Leimataan hylkyrosvoiksi kaikki urheilusukeltajat. - Kaikkiko? Nekin jotka ovat teh-

neet meille vuosikausia ilmaista työtä. Siitä pyhitetystä mer ... - Kaikki, sanon minä. Paitsi tietysti sellaiset jotka meille jotain tuovat. Niiden kanssa sip, sip. - Ymmärrän, sip, sip. - Joka paikkaan levitämme tietoa: "Kaikkien maiden urheilusukeltajat ovat hylkyrosvoja." Niistä alueista jotka julistamme pyhäksi kielletyksi ei sitten puhuta kenellekään. Oletko sinä ymmärtänyt? - Kyllä. Mutta mitä niille urheilusukeltajiksi muuttuneille noidille tehdään. Suurinkvisiittori Tero Navari nyökkäsi kohotti kädessään olevaa kirjaa naputti sitä sormellaan ja katsoi kysyvästi käskyläistään. - Ymmärrän. Ja sitten autodafee, he he, J uomas Akvaviittiläinen hieroo käsiään kiihtyneenä, mutta yksi seikka, tämä on vain kylläkin teoriaa, että jos me jonkin alueen pyhitämme ja julistamme sukelluskieltoon, mistä ne sitten tietävät sukeltavansa pyhällä kielletyllä alueella? ,- Mutta rakas ystävä, pitäähän meilläkin jokin salaisuus olla.

LUTRA

MERIKISSAT ystävineen viettää 20-vuotispikkujouluaan Suomenlinnan toimiupseerikerholla 17.12.1983 klo 13.00-19.00. Hauskan yhdessäolon merkeissä toivotaan vanhat sukelluskaverit tervetulleeksi tonttuilemaan. Ilmoittautuminen Helsingin Lipputehdas Matti Salonen puh. 6945244

Koulutusvaliokunta tiedottaa

TALVI TULEE Kuten ennenkin tähän aikaan vuodesta alkaa tulla talvi ja ennen avoimet sukellusvedet alkavat jäätyä. Sukeltajat kuitenkin haluavat jatka~ harrastustaan. Tosin jää hieman haittaa sitä. Talvisukellus on kokemus joka kyllä kannattaa päiväkirjaansa hankkia. Seurojen kannattaakin mahdollisuuksien mukaan ottaa se ohjelmaansa. Huomioitava on kuitenkin talvisukelluksen erikoisolosuhteet. Pintaan ei päästä missä vain, laitekohtaiset rajoitukset, hyvin hallitut köysimerkit jne. Ennen varsinaista sukellusta oli syytä kerhoillassa tai jossain mussa sopivassa tilaisuudessa kerrata talvisukelluksen varomääräykset ja tarkistaa että tiedot ja taidot riittävät.

- Paineilma niistä olosuhteista, joissa sukelletaan. - Lämmin pukeutumispaikka (teltta) - Avannon koko 2X2 m - Avannon oltava puhdas jäistä. - Lamppu köyden varaan riippumaan, avannosta n. 2-3 m. - Avanto työkohteen päälle. - Hiekkaa avannon reunoille. - Samasta avannosta vain yksi pari kerrallaan. - Sukeltajilla ainoastaan 20 m etäisyys avannosta. - Käytettävä puhelinta, jos mahdollista. - Avannonteko välineet mukaan.

Muistettavaa talvisukelluksesta - Talvisukellusta saa suorittaa vain kokenut sukeltaja. - Sukellus aina parisukellusta. - Laite oltava talvisukellukseen hyväksytty malli jäätymissuojalla varustettuna. - Huomioitava laitekohtaiset rajoitukset. - Jos laite jäätyy varailma ei toimi - Merkinantoköysi ja yhdysköysi oltava aina.

- Varasukeltaja ja varalaitteet oltava aina paikalla. - Merkinantoköysi ei saa olla jatkettu. - Solmujen oltava aukeamattomia. - Köyden oltava riittävän pitkä (n. 30 m). - Varattava sukelluspaikalle useampia köysiä. - Köyden kiinnitys laitteen alle vyötäröön. - Köysi myös pintamiehen vyötäröön kiinni. - Pakolliset varusteet: lamppu ja kompassi.

PELASTUSTOIMENPITEET, JOS YHTEYS KATKEAA Sukeltajan tehtävät: -

Nousu suoraan jään alle. Laitteen tarkistus Jäätävä paikoilleen. Siirryttävä pihistyshengitykselle. Annettava ääni- ja valomerkkejä.

Avustajan tehtävät: - Huomioi köyden suunnan. - Varasukeltaja suorittaa kehäetsin-· töjä. - Apua paikalle, lisäavantoja. - Varasukeltajan köysi pitempi, kuin vedessä oleva (n. 40 m).

Epäohjeita sukeltajasankareille Kaikkia supersukeltajia kehoitetaan kertauksen vuoksi käymään läpi seuraavat epäohjeet ja huolellisesti miettimään miksi ne ovat ., epäohjeita.

Tusina Varmoja Tapoja, millä vältytään Pitkiltä ja Raihnaisilta Vanhuusvuosilta Sukella yksin. Kaikki todella Suuret Sielut ovat aina olleet yksinäisiä. Pimut rannalla voihkivat onnesta, kun syöksyt veteen pää edellä haiveitsi hampaiden välissä. Jos snorkkeliisi tahtoo kertyä vettä a) hanki sellainen staili mutkalla ja pingispallolla varustettu tai b) lisää vartta pari kyynärää. Kun alasmennessä koskee korviin, pure hammasta ja lisää vauhtia - kyllä vedenpaine hoitaa loput. Kun sukellat henkeä pidättäen, älä hellitä silloin kun tuntuu pahalta. Jos sisulla jatkat, alkaa helpottaa ja lopuksi tuntuu taivaalliselta. Hauska pilailutapa on uhata tovereita ladatulla harppuunalla. Huuda samalla: "Varmistin auki" niin saat heihin liikettä. Painovyön hankintakustannukset säästät kätevästi kietomalla sopivan paksua lyijykaapelia n. pari metriä uumillesi ennen märkäpuvutl päällepanoa. Pulloihin mahtuu 50 ... 100 % enemmän ilmakehiä kuin raukat uskaltavat painaa. Huomaa vaivan säästö. Halvin konsti pitää hauskaa on pudottaa itsensä 60 ... 70 m:iin ja kertoa siellä itselleen tuhmia vitsejä. Dekompressiotaulukot on varmasti tehty turhan tiukoiksi. Voit huoleti ylittää ajat ja syvyydet ainakin 50 %:lla. Kiva kikka saada komea rinta on pidättää hengitystään laitesukelluksesta palattaessa. Älä käytä koskaan köyttä, se saa sinut vain tuntemaan itsesi lieassa olevaksi lahnaksi.

MEHUTUOTE OY TOIVOTTAA SUKELTAJILLE HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UU'ITA VUOTrA!

ASEMATIE 12 45910 VOIKKAA (951) 889999 28

Näistä kilpailuista tuli 4 kaupungin välinen tapaaminen. Mukaan oli ilmoittautunut J:kylä, H:linna, Kuopio ja Turku. Voisi jopa sanoa että kilpailut kärsivät osanottajapulaa kun osallistujia oli vain n. 30. Syynä saattoi ehkä olla se että ajankohta oli liian aikainen. Mutta mikäli pyritään jatkossakin kilpailuiden määrää lisäämään tulee kilpailevien seurojen varautua siihen että kausi pitenee. Se siitä ja sitten asiaan. Tulostaso Kuopion kilpailuissa ei muodostunut mitenkään kehuttavaksi, koska porukka ei ole päässyt harjoittelemaan täysipainoisesti ja osa huipuista oli poissa, erityisesti jäi kaipaamaan Kokkolan ja Kouvolan uimareita. Hyvistä tuloksista kannattaa mainita alle 14 v tyttöjen Kuopiolaisen Pirjo Hakkaraisen tulos 100 m räp.uinnissa aika oli 1.08,36. Kilpailuissa oli myös jaossa Suomenmestaruuksia. Näistä miestenlajeissa suurimman osan vei Turku ja naisten puolella tutusti Jyväskylä. Sitten omantunnonkysymys seuroille: Miksi ei ennakkoilmoittautumisia suoriteta. Järjestäjillä on aina pientä epätietoisuutta siitä kuinka kilpailut onnistuvat ja onko tarpeeksi osanottajia, jolloin voidaan osoittaa uimahallin johdolle että lajia harrastetaan. Monissa halleissa saattaa olla vaikeuksia saada varatuksi vuoroja, puhumattakaan siitä, että halli olisi yleisöltä suljettuna muutaman hullun räpyläuimarin takia koko päivän. Siispä seuraaviin kilpailuihin suoritamme ennakkoilmoittautumisen ja näin takaamme miellyttävän ja sujuvan kilpailun.

Räpyläuinnin avoimet PM-kilpailut (PohjoisSavon piirin) sekä räpyläuinnin SM-hallimestaruuskilpailut

Aika sunnuntai 2. 10. 1983 Paikka Kuopion uimahalli, Kuopio

TULOSLUETTELO 14 v. tytöt 25 m sukellus 1. Johanna Suoranta Saaristomeren Sukeltajat Turku 2. Eeva-Maria Lappalainen Saaristomeren Sukeltajat Turku 14 v. pojat 25 m sukellus 1. Hannu Koponen Kuopion Urh.suk. Kuopio 2. Petri Juusela Delfiinit Jyväskylä Kuopio 3. Pasi Rahkonen Kuopion Urh.suk. Kuopio 16 v. tytöt 25 m sukellus 1. Sini Ihanainen Delfiinit Jyväskylä 16 v. pojat 25 m sukellus 1. Ari Puustinen Kuopion Urh.suk. 2. H,annu Holopainen Kuopion Urh.suk. 3. Samuli Arte Saaristomeren Sukeltajat Turku 4 Jan Karhu Saaristomeren Sukeltajat Turku 5 Jarmo Suomalainen Saaristomeren Sukeltajat Turku Miehet 400 m räpyläuinti SM 1. Kalle Kaartovuori Saaristomeren Sukeltajat Turku 2. Reijo Honkanen Ahveniston Vesipedot Hämeenlinna 3. Christian Lindholm Saaristomeren Sukeltajat Turku 4. Janne Kivistö Ahveniston Vesipedot Hämeenlinna Naiset 400 m räpyläuinti SM 1. Paula Repo Delfiinit Jyväskylä 14 v. pojat 100 m räpyläuinti 1. Jyrki Mensio Delfiinit Jyväskylä 2. Hannu Koponen Kuopion Urh.suk. 3. Pasi Rahkonen Kuopion Urh.suk.

14.74 16.00 11.81 13.80 15.00 15.40 12.29 12.40 13.30 13.90 14.90 4.02.12 4.03.00 4.15.80 4.39.80 4.50.80 59.96 1.04.40 1.15.60

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-652244, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-652244, Silja Lines terminaI, Abo hamn, tel. 921-652255.

14 v. tytöt 100 räpyläuinti 1. Pirjo Hakkarainen Kuopion Urh.suk. 2. Eeva-Maria Lappalainen Saaristomeren Sukeltajat Turku 3. Johanna Suoranta Saaristomeren Sukeltajat Turku 19 v. pojat 100 m räpyläuinti Saaristomeren Sukeltajat Turku 1. Teppo Tuominen Kuopion Urh.suk. 2. Mika Hätinen Saaristomeren Sukeltajat Turku 3. Christian Lindholm Ahveniston Vesipedot Hämeenlinna 4. Janne Kivistö Kuopion Urh.suk. 5.Juha Parviainen 19 v. tytöt 100 m räpyläuinti Delfiinit Jyväskylä 1. Auli Kiuru Miehet 800 m laitesukellus SM 1. Kalle Kaartovuori Saaristomeren Sukeltajat Delfiinit Jyväskylä 2. Heikki Kärnä Saaristomeren Sukeltajat 3. Christian Lindholm

1.08.36 1.16.50 1.17.00 52.50 52.60 54.20 54.80 1.02.00 1.01.30 9.44.02 10.26.00 10.55.60

Maiset 100 m laitesukellus SM 1. Paula Repo 2. Marita Tiihonen

Delfiinit Jyväskylä Kuopion Urh.suk. 16 v. pojat 200 m räpyläuinti 1. Ari Puustinen Kuopion Urh.suk. Saaristomeren Sukeltajat 2. Samuli Arte 3. Hannu Holopainen Kuopion Urh.suk. 4. Juha-Pekka Sykkö Saaristomeren Sukeltajat Saaristomeren Sukeltajat 5. Jarmo Suomalainen 6. Jan Karhu Saarist0II?-eren Sukeltajat

57.80 1.24.50 2.18.80 2.19.70 2.27.10 2.33.70 2.39.70 2.40.50

s/s BREADALBANE Kirjoitin tässä lehdessä huhtikuussa 1981 arktisesta 130 vuotta sitten Jäämereen uponneesta 'Breadalbane'kuunarista, jonka napasukeltaja Joe MacInnes oli paikantanut ja jonka tutkimiseen hänellä oli New Scientist-lehden mukaan valtavat suunnitelmat. Vuodet 1981 ja 1982 olivat kuitenkin säältään liian pahat sukeltamiseen noissa oloissa; vasta keväällä '83 paikalla oli vahva, tasainen jää. 100 metrin syvyydessä olevan hylyn kohdalle tehtiin avanto ja pystytettiin teltta ja sieltä sukellettiin hylkyyn sekä JIM-tyyppisellä noqnaalipainepuvulla että automaattisilla, pinnalta ohjatuilla miehittämättömillä roboteilla. Käytetty "JIM" oli hyvin edistyksellinen, 'suihkukäyttöinen henkilökohtainen sukellusvene'. Maclnnis kertoi asiasta Englannin Liiton suuressa syyskonferenssissa 'Brighton '83' lokakuun lopulla ja National Geographic'in heinäkuun numerossa on asiasta lyhyt artikkeli. ORA

Miehet 1500 m räpyläuinti SM 1. Christian Lindholm 2. Esa Yli-Eerola 3. Altti Nieminen 4. Kalle Kaartovuori

Saaristomeren Sukeltajat Ahveniston Vesipedot Hämeenlinna Ahveniston Vesipedot Hämeenlinna Saaristomeren Sukeltajat 16 v. tytöt 200 m räpyläuinti 1. Pirjo Hakkarainen Kuopion U rh.suk. Naiset 200 m räpyläuinti SM 1. Paula Repo Delfiinit Jyväskylä 2. Auli Kiuru Delfiinit Jyväskylä 3. Pia Nissinen Kuopion Urh.suk. 4. Sinikka Piispanen Delfiinit Jyväskylä 19 v. pojat 400 m räpyläuinti Delfiinit Jyväskylä 1. Heikki Kärnä 2. Christian Lindholm Saaristomeren Sukeltajat 1. Delfiinit Jyväskylä 2. Kuopion U rh.suk. 3. Saaristomeren Suk. Turku

17.34.00 17.44.90 17.51.10 18.02.00 2.42.80 2.08.30 2.11.20 2.13.70 2.56.40 4.23.42 4.27.00

16 v. pojat 4xl00 m viesti Topi Veijo, Jukka Lassila, 4.09.20 Petri Juusela, Jyrki Mensio Vesa Puustinen, Ari Puustinen, 4.09.50 Hannu Holopainen, Hannu Koponen Juha-Pekka Sykkö, Jarmo Suomalainen, 4.28.00 Jan Karhu, Samuli Arte

Miehet 4Xl00 m viesti SM 1. Saaristomeren Suk. Turku 2. Ahveniston Vesi pedot Hämeenlinna 3. Kuopion Urh.suk.

Christian Lindholm, Teppo Tuominen, Kalle Kaartovuori, Pekka Lukkarinen Reijo Honkanen, Janne Kivistö, Altti Nieminen, Esa Yli-Eerola Hannu Turunen, Esko Kairaniemi, Juha Parviainen, Mika Hätinen

3.26.60 3.38.40 3.56.80

2. Delfiinit Jyväskylä 30

Pia Nissinen, Sirpa Hakkarainen, Marita Tiihonen, Anne Miettinen Sini Ihanainen, Sinikka Piispanen, Paula Repo, Auli Kiuru

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsen lehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja jOiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-403600 Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k.921-381804 t. 921-663311 Ilmoitushankinta: INFOMEKLARJ OY Töölönkatu 1 C 00100 Helsinki 10 puh. (90) 441133 Arja Leppänen Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: Urheilusukelta ja-lehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31

Naiset 4Xl00 m viesti 1. Kuopion Urh.suk.

URHEILU

4.27.58 4.35.80

Oy Turun Sanomat Turku

Shell LOVIISA-HELSINKI Pellinki/Pellinge Tullandet Pellinki/ Pellinge Österby Porvoo mlk/ Borgå Ik, Kråkö Porvoo mlk/ Borgå Ik, Emäsalon lossipaikka Sipoo/Sibbo, Spjutsund Kärrby Sipoo/Sibbo, Bergarholm Söderkulla Sipoo/Sibbo, Simsalö Söderkulla Sipoo/Sibbo, Granö Östersundom Sipoo/Sibbo, Gumbostrand Pyysaari/ Hjärpholmen Liuskaluoto Espoo/Esbo, Svinö, Skata

VENEHUOL IAMOI BÄISIAIIONER 915-40056 915-41009 915-44053 915-24692 90-224109 90-228077 90-8778208 90-8776650 90-8779226 90-6982544 90-633531 90-884322

Kirkkonummi / Kyrkslätt, Porkkala 90-2984130 HANKO LÄHIVESINEEN 90-211395 Inkoo/lngå Inkoo/lngå, Barösund 911-35007 Tammisaari/Ekenäs, 911-20627 Sandnäsudd Tammisaari/Ekenäs, Pohj.rantak. 6 Norra Strandgatan 6 911-11360 Hanko/Hangö, Lappvik 911-43343 Hanko/Hangö, Hangonkylä/ Hangöby 911-84278 Bromarv, kk/kb 911-40022 TURUN ALUE Turku/ Abo, Hirvensalo 921-580390 Turku/ Abo, 921-306662 ja 336771 Ruissalo 921-757290 Naantali / Nådendal Pa,rainen/Pargas, Airisto 921-746644

19 3 Houtskari kk/Houtskär kby 926-33210 Korppoo/Korpo, Korpoström 926-43715 Rymättylä/Rimito, Airismaa 921-522230 Hiittinen/ Hitis 925-66719 Nauvo/Nagu, Nötö 926-49157 UUSIKAUPUNKI-VAASA Uusikaupunki/ Nystad 922-3677 Pori, Reposaari 939-84046 Vaasa, Kalaranta 961-119460 AHVENANMAA Brändö 928-56107 Brändö, Lappo 928-56622 Föglö, Degerby 928-50057 Kumlinge, Seglinge 928-55609 Kökar, Karlby 928-55770 Kökar, Helsö 928-55728 Maarianhamina / Mariehamn/ Österhamn 928-14510 KOTKAN ALUE Hamina, Ramsinkari Tervasri 952-44828

Valitse monien mahdollisuuksien KESOILLUOTTOKORTTI polftoatnei la · autotarv,kke'la · vapaa·alan tuottella · huollOpalvelula • autonpesuJa • kahvIlapalveluJa • kenkl8 • Urh"eiluvallnelta • urhelluasustetta • polkupyoriå • muo,tia • elIntarVikkeita • talousla',arOJla • retketlyvalinelta • al) onvuokrausta Nalla la pallon muuta Ke sod-luOI ,okortllla I~h e s 1500 myynll palk?sta ,

Hyvän tuulen Kesoil