UUSI
SU~KAPPALEEN
KULMA
Uloshengityskanava voi nyt levätä leualla parantaen näin täsapäinÖä ja . käyttömukavuutta .
HYVIN$UUNNITELlUT ,'" "ULOSHENGITYSVIIKSET" Viiksiä on suurenriettu 40 % pienemmän
YLÖSPÄIN KÄÄNNETtY ULOSHENGITYSKANAVA
trrus"'KuliTiå'jä 's'uuren1pl '
~apasiteet1li takaavat ,häiriöttörriän jj:! tehokkaan ilmavirtauksen. .
\lg~tvk~~njaväsytnisen
aikaansaamiseksi.
SILlKONINEN KA"SOISULOSHENGITYSVENTTIILI
UUDEN PACER XL:N
Joustavampi kuini kuminen, ;
"-ULOSHENGlTYSPlJOlll -0N ·'AR-IN·NEL1U"~· ••
a\ialifueri-siri:inrf~pommTn -r"
uloshengityksen aikana. Silikonion kestävampi materiaali.
JO.IEI'oHENGIIÄl". EIIISJiKIN.IIYYEMMIIJ Dacor XL tarkoittaa sitä, että Pacer-sarjan regulaattorien uloshengityssysteemi on täysin uudelleen suurniteltu, jotta se mahdollisimman ,ihanteellisesti sopeutuisi sisäänhengitysvaiheeseen. Tämä tietää sinulle tasapainotetumpaa ja pehmeämpää va-hengitystä joka yhä Jäh~mmin Il1LJi~tLJga9 ~engittämist~ pinnalla. Pacer Xl:n ylöspäin käännetty uloshengityskanava takaa käytännöllisesti katsoen häiriöttömän ilman kulun. Uudet silikoniset uloshengitysventtiilit ovat jöustavampia kuin kumiset ja kestävät kauemmin.SukeUettaessa Pacer XL:llä ei uloshengitys enää muodostu tärkeäksi syyksl sukeltajan väsymisessä. Uusi suukappaleen kulma sallii uloshen:gityskanavan 1evätä leukaasf " vasten parantaen näin tasapainoa ja käyttömukavuutta. Pacer Xl:llä on yhä ne samat ominaisuudet, jotka tekivät Pacerin niin suosituksi: mm. I 'Venturamatic' '-vipuvarsimekanismi ja "Vapaavirtauksenestolaite". Kokeile Pacer XL:ää - kevennetty u10shengitys, väsyt vähemmän.
.
;
DACOR CORPORATlOrt 161 Northfteld Rd.
, .Northtield.-Jl,..QO()9.} Phone: (312) 446-9555
t
URHEILUSUKELLUS
meDUUSA
., ., .,
Fab iani~atu 5 -. 00130 Helsinki 13 Puh 655515
Otettakoon opiksi URHEILU
SUKELTAJA
25.04.1983 Puheenjoh tajal ta 20-vuotta sukellussuunnistusta Kansain väliset sukellusjärjestöt Ei se niin kylmää Kaksi koheltajaa Delfiinit ja haave Kalastuslaki "Porthan" Koulutuksesta Uutuuksia
3 4
Meistä itsestämme riippuu jatko. Turvallisuushenkilöt, kouluttajat ja seurat: avovesikauden jälleen alkaessa on syytä kerrata sukelluskansalle turvallisen sukeltamisen aakkoset; on aika tarkastaa pelastusvälineistön laatu ja riittävyys ja on sovittava yhdessä selvät kurinalaiset pelisäännöt seuran sukelluksilla. Ja sinä sukeltaja: kertaa turvallisuusmääräykset, tarkasta välineistösi kunto ja hanki nyt se mitä puuttuu. Ehkä repsahtamaan päässeen kuntosikin ehdit vielä korjata riittävän hyväksi. Opettele ajattelemaan turvallisesti. Turvallisuus riippuu enemmän omasta harkinnastasi kuin laitteittesi toiminnasta. Sitä osoitatvat kaikki onnettomuustilastot.
Viime vuonna käytin sanaa "sukelluskuri" yhdessä kirjoituksessani. En tehnyt sitä harkitsematta. Talven kouluttajapäivillä Hämeenlinnassa turvallisuusvaliokunta raportoi kahdeksasta painekammiohoitoa vaatineesta tapauksesta vuonna 1982. Nämäkin kahdeksan tapausta olisi nähtävästi voitu välttää hyvän sukelluskurin omaehtoisella noudattamisella. Emme me voi vartioida toisiamme kaikessa. Oieka kuri lähtee sisältä päin - korvien välistä. Ellemme itse pysty noudattamaan sukelluskuria, ryhtyy viranomainen Päätteeksi haluan toivottaa kaikille valvomaan turvallisuuttamme. Sukellukset Hindenburgin hylylle . hyvää ja turvallista sukelluskesää, ovat nyt viranomaisten luvan varaiKale sia.
6 7 10 13 16 18 21 22
Johtokunta toimii
Kansi: Janssoneita ja härveleitä
Esport-83 messut Myös Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry osallistuu Esport-83 messuille omalla osastolIaan. Osastollamme esitellään eri toimintamuotojamme mm. videolla ja valokuvilla. Erilaisia yleisönäytöksiä järjestetään ulkona Otarannastutustumaan messuosastoomme, voitte löytää sukellusharratukseenne aivan uusia ulottuvuuksia.
Johtokunta järjestäytyi vuoden 1983 ensimmäiseen kokoukseensa lauantaina 29. L SVUL:n tiloissa Helsingissä. Neljä ja puoli tuntia kestäneessä kokouksessa käsiteltiin mm. seuraavat asiat. - liiton I varapuheenjohtajana jatkaa Ilpo Raatikainen (Kouvola) liiton II varapuheenjohtajana jatkaa Kalevi Turkka (Tampere) - Seuroille päätettiin lähettää Vaasan syyskokouksessa hyväksytyt liiton uudet toimintasäännöt. - Jäsenmaksunsa laiminlyöneiden seurojen kohdalla päätettiin tiukentaa otetta: jäsenmaksunsa maksamatta jättänyttä seuraa laskutetaan postitetuista jäsenlehdistä ja kaksi vuotta maksunsa laiminlyönyt seura voidaan erottaa liitosta. - Kouluttajakorttien hintoja päätettiin korottaa. Uudet hinnat ovat: kerhokouluttaja 20 mk+ laminointi ja sukelluskouluttaja 30 mk+laminointi. Kortteja uusittaessa peritään vain laminointikulut (tällä hetkellä 5 mk). - URHEILUSUKELTAJA-lehden ilmoitushankinta päätettiin antaa ulkopuolisen asiamiehen hoidettavaksi.
- Valiokuntien puheenjohtajat vuodelle 1983 valittiin. Samassa yhteydessä muutettiin kahden valiokunnan toimialaa; Laitesukellusja tekniikkavksta sekä Turvallisuusvksta muodostettiin Laitekilpailuvk sekä Turvallisuus- ja tekniikkavk. - Liiton kevätpäivät järjestetään 23-24. 4. 1983 Hotelli Espoossa. Päivät aloitetaan lauantaina 23. 4. klo 13.00, tarkempi ohjelma lähetetään myöhemmin kokouskutsun yhteydessä. - Liiton uusiksi jäsenseuroiksi hyväksyttiin Squall Club ja Sukellusseura Deko, molemmat Turusta. - Liiton kilpailumääräyksien kohta koskien seurasta toiseen muuttavan ns. karenssiaikaa muutettiin kuulumaan seuraavasti: "U rheilusukeltaja ei saman sarjakauden tai kilpailuvuoden aikana samassa lajissa saa edustaa enempää kuin yhtä seuraa." Liiton toimisto kiittää kaikkia niitä seuroja, jotka jo ovat vastanneet lähettämäämme tiedusteluun. Niitä seuroja, jotka eivät tunne tätä kiitosta ansainneensa, pyydämme mahdollisimman nopeasti toimittamaan meille pyytämämme tiedot. Tarvittaessa annamme mielellämme lisäohjeita. Terveisin LIITON TOIMISTO
3
Suomessa 20 vuotta Sukellus-suunnistusta Ensimmäinen SM-kilpailu pidettiin vuonna 63 tarkkuussuunnistuksessa, samanaikaisesti kehitettiin Ruotsissa nopeussuunnistus (parisuunnistus), ja vuonna 65 pidettiin ensimmäisetPM-kilpailut, kahden päivän kisat kahdessa lajissa. Siitä se alkuun lähti, ja muu maailma myöhästyi muutamalla vuodella. Nyt olemme Suomessa sukupolven vaihdon edessä. Vanhat konkarit ovat selvästi väistymässä (lue: väsymässä), nuorilla ei ole vielä kokemusta. Yhä useampi seura on kuitenkin oivaltanut että suunnistustaito ei ole vain kilpailua varten, ja minä tässä kirjoituskonetta hakkaan toivossa että samalla hakkaan vielä useampien sukeltajien päähän tämän tärkeän oivalluksen. Ensiksi etsintätehtävä joka poikkesi tavanomaisesta: Ankkurissa on 2 kaljaasia, poika urheilee isolla perämoottorillaan kuva 1 osoittamalla tavalla. Kohdalla X moottori irtoaa peräpeilistä. Paikalle kutsutaan Prolle ja Peter. Ankkuroimme kaljaasien väliin ohjeitten mukaan, suoritetaan tulokseton kehäetsintä köydellä. Kaukaisella rannalla mies huitoo ja huutaa, viittaa meidät sinne. Tilanne selviää seuraavasti: - mies näki ikkunasta koko tapahtuman, sai vastarannasta tarkan kiintopisteen kun moottori putosi, ja halusi nyt näyttää meille oikean linjan. Koska tuuli oli tapahtuman jälkeen kerinnyt kääntyä, uppoamispaikka ei lainkaan ollut enää kaljaasien välissä (Kuva 2) SUUNTO KB-14 suuntakehällä otettiin välikiintopisteitä käyttäen rannasta tarkka suunta (puolen asteen tarkkuudella), ja 3 m yhdysköydellä lähdimme suunnistus "härvelin" avulla tätä suuntaa seuraamaan n. 100 m päässä olevaa uppoamispaikkaa kohti. Peter tähysti, Prolle tuijotti kompassia. Syveni ja pimeni, vauhti hiljeni. Yhtäkkiä nykäisy yhdysköydestä, erotamme allamme heikon vaalean kiillon - osa moottorin kuomusta vielä näkyi mudan yläpuolella. Mitä opimme: - ilman tarkkaa suunnanottovälinettä, ilman suunnistus "härveliä", ilman riittävää kokemusta näiden käytössä, etsintä olisi kestänyt kauan tai epäonnistunut kokonaan.
Normaali kompassietsintä suori tetaan näin: Hyvissä olosuhteissa riittää yksi poiju (kuva 3) josta etsintä aloitetaan. Harjoitusta "härvelin " käytössä tietysti vaaditaan, eikä siinä kädessä pidetyllä marssikompassilla pärjätä, 'Sillä jos näkyvyys on vain muutama metri ei suunnistusvirhettä saa olla kuin n. 1 m jos uidaån 50 m linjoja.
4
,,
I
KuvA 1
\
\
KuVA 2,
,,
\
,
\
\
\
KUVA
J
ETSI~r:':!(UVIO SO~5D_ sroP.KOYSI yL./
.ro ...
PO,;'U
Silloin on etsintäkuvio melkein yhtä tarkka kuin köysiruudukkoetsintä, joka vaatii suunnattomasti enemmän aikaa ja varusteita. Alussa on viisainta uida vain 50 m linjoja, kun tarkkuus kasvaa voi uida 100 m linjoja. Virtaavassa vedessä on ehdottomasti uitava linjat suoraan vasta- ja myötävirtaan, muuten on helpompaa uida suoraan pohjoiseen ja etelään. Jos vain köyttä on tarpeeksi, kannattaa laskea pohjaan 2 yhdensuuntaista "stop" -köyttä. Käännökset tehdään köysien kohdalla. Yksin ei voi etsiä: - kompassimies ei saa tähystää. Yksi tähystäjä riittää, hän ui kompassimiehen yläpuolella hieman takana, käyttäen lyhyttä yhdysnarua. Jos näkyvyys on 3 m, pystyy hän tähystämään 6 m sektoria, mutta linjojen sivusiirto saa virheen takia olla vain 2 m (eikä 3 m). Paremmin suoritetaan etsintä 3:n miehen ryhmällä. (kuva 4) Tähystäjät ovat kummallakin puolella, yhdysköyden pituus on sama kuin näkyvyys. Ennen etsintää tehdään käynti pohjassa, todetaan onko virtaa, ja mikä on näkyvyys. Stop-köyden käyttö on hyvin tarpeellinen koska siipimiehet eivät muuten huomaa milloin kompassimies pysähtyy ja kääntyy, ja varsinkin huonon näkyvyyden vallitessa syntyy paha sotku. Jos halutaan 1 m päällekkäisyyttä, ja käännös tapahtuu vasemmalle, siirtyy vasen siipimies stop-köydellä 2 m vasemmalle, kääntyy ympäri, ja muut uivat entisiin asemiinsa.
------- --- -....
KUVA '-1 " " .sIVU~ II F:ro JA K}\ÄNN05 STOP-l<öyDf;LLA
Siinä temppu ja miten se tehdään. Nyt selostan laitteet: Olen itse rakentanut niin monta suunnistushärveliä, että hartaasti toivon Sinun rakentavan itse omasi. Etsintää varten ei matkamittaria tarvita, harjoiteltu potkuparimittaus on aivan riittävän tarkka. Jos stopköyttä käytetään, ei tarvitse välttämättä potkujakaan laskea. 160 mm tai 200 mm Uponai viemäriputki sopii hyvin härvelin rungoksi. (Kuva 5) Kompassin levy on valkoista polystyreeniä jolle on helppo kirjoittaa lyijykynällä. Kahvat esim. rautakaupasta saatavia työkalukahvoja. Kompassiksi käy marssikompassi, mutta esim. SUUNTO K-sarjan kompassi on isompana selvästi tarkempi. Yhtä hyvin voi rakentaa laatikkomallisen härvelin, (kuva 6) pääasia on pystysuorien pintojen riittävä koko - ne ohjaavat härveliä. Kahvoista pidetään hyvin löysällä otteella, ettei sitä pakoteta kulkemaan viistosti. Samasta syystä pitää kahvat olla hyvin lähellä runkoa (pieni vääntö). Parhaan tuloksen saa, jos härvelin kärkeen sijoitetaan koukku, josta sitä vedetään eteenpäin lyhyen kepin avulla, mutta edellytyksenä on silloin härvelin tarkka tasapainotus: - lyijyä pohjaan ja polyuretaanivaahtoa tms. kellukeainetta ylös, että härveli on nollapainoinen vedessä ja ui oikein päin ja vaakasuorassa. Silloin sinulla on härveli jonka tarkkuutta ei helposti ylitetä. Kepin nokkaan kiinnitetään 2 mm taivutettu ruostumaton (ei -magneElttinen) teräslanka. Vetopisteen sijoitus suippenevan levyn kärkeen on tarkoin kokeiltu ja välttämätön - jos se on laatikon etureunan tasossa niin härveli "leikkaa" ja oikkuilee. Sama koskee pyöreästä putkesta tehtyä härveliä. Tämä etsinnästä. Onnea vaan, rakenna ja etsi.
I(.UL:JETlJSTA VA/Z.TEN
KÄ~ NNETÅAN
KUVA
I<OMPASSll.!VY TOISIN ';"\IN
7
Puhutaan sitten suunnistuskilpailuista: CMAS-säännöissä on monta lajia: M-rata, 5-piste, Tähtirata, joukkuekilpailu ja MONK, joka on melkein sama kuin Pohjoismaissa harrastettu Parisuunnistus. Kaikki nämä ovat nopeuslajeja. Vain Pohjoismaissa harrastetaan myös tarkkuussuunnistusta, jossa aika on merkityksetön. Tästä syystä kaikkialla käytetään nykyään nopeutta lisääviä suunnistustorpeedoja (kuvat 7 ja 8). Kuva 7. Alumiinipullon (ei-magneettinen) kylkeen liimataan araldiitilla alukisko. Kiskoon voidaan pulteilla kiinnittää pystyevä, sen alapäähän vaakaevä, johon kompassi sijoitetaan. Sukeltaja 'Pullovent-
Vuoden 1983 tapahtumakalenteri: Murena-Ralli SM-kilpailut Porvoo 18. 06 Ahvenisto 06.-07. 08 X (härveli) -luokka, Pari- ja Tarkkuussuunnistus K (marssikomp.) -luokka, Pari- ja Tarkkuussuunnistus Valmennusleiri Ahvenisto, 07-11. 8. Pohjoismaiset lajit ja CMAS Mrata ja 5-piste
tiilistä (tai kaulaan kiinnitetystä kahvasta) kiinni, työntää sitä edessään, katsoo kompassia ja matkamittaria. Kuva 8. Huomattavasti kalliimpi malli "Jansson 81", pullo virtaviivaisessa lasikuitukotelossa, päällä matkamittari, takana iso vaakaevä kahvoineen, koteloon upotettu SUUNTO kupoolikompassi. Tärkein ero kuvattujen laitteiden välissä on uintiasennossa. Kuvassa 4 muodostavat pullo, käsivarret, pää ja vartalo yhtenäisen linjan, veden vastus on pieni, mutta varjopuolena sukeltaja ei näe eteensä, pystyevä törmää pohjaan ja kompassi on suojaamatta. Koska vaakaevä puuttuu on uitava koko ajan hyvää vauhtia, muuten torpeedoa on vaikea hallita. Kuvassa 5, uintiasento pää pystyssä mikä vähentää nopeutta, mutta etuna sukeltaja näkee eteensä samalla kun katsoo kompassia, kompassi on hyvin suojattu, torpeedo liukuu pohjaa myöten takertumatta, vaakaevä antaa hyvän hallittavuuden alhaisellakin nopeudella tai sukeltajan ollessa ylipainoinen. Näitä torpeedoja on nyt rakennettu 4 kpl täydellisinä, pulloineen regulaattoreineen suunnistusvaliokunnan määrärahoja käyttäen, osia on seuraavaa sarjaa varten, johon saattaa tulla muutoksia. Yksi torpeedo on nyt Hämeenlinnassa, yksi Lahdessa, yksi Porvoossa. Seurat voivat pyytää määräajaksi torpeedoa lainaksi esim. etsintätehtävän suoritusta varten, tai harjoitusta varten suunnistusradoilla (Ahvenisto, Pajulahti) TULE MUKAAN SUUNNISTAMAAN, saat harjoitusta josta sinulla on hyötyä ei vain etsinnöissä vaan aina milloin täsmällinen sukeltaminen paikasta toiseen on tarpeen, tai palatessasi lähtöpaikalle käymättä välillä pinnalla. Vaikket haluaisi kilpailla, saat kilpailupaikoilla tarpeellista tietoa laitteista ja tekniikasta.
PM-kilpailut Pajulahti 12.08.-14.08. Samat lajit kuin valmennusleirillä. Sm-Yösuunnistus Ahvenisto 17.09.
Ilmoittaudu heti, ennenkuin unohdat Prolle Jansson puh. 90-5621202 k. Peter Jansson puh. 90-221713 k.
5
Kansainväliset sukellusjärjestöt - Scuba Schools International Jouko Askola
Pelastussukelluskouluttaja
Valtion palo-opisto
Kansainväliset sukelluskoulut eli SS1 on toinen suuri sukeltajakoulutuslaitos joka toimii kauppa/koulu -idean pohjalta. Se perustettiin vuonna 1970. Lähtökohdistaan pienenä sukellusvälinekauppojen liittoutumana, jonka pääpaikka oli keskilännessä, SS1 on nyttemmin kasvanut yhdeksi tämän päivän johtavaksi sukeltajakouluttajaksi. Bob Clark, SS1 toiminnanjohtaja, on ollut pääsemättömissä sukeltamiseen nähden aina siitä asti kun hän pintasukelsi ensi kertaa Catalina 1slandilta herkässä seitsemän vuoden iässä. Bobilla on YMCA'n kouluttajatodistus vuodelta 1962 ja hän tuntee kaiken sukellusteollisuudesta opetuksesta vähittäiskauppaan. Toimiessaan Midwest Divers Supply'n, Nebraskan ja Coloradon halki kulkevan sukellusvälinekauppojen ketjun omistajana, häneen iskostui ajatus, että laadukas koulutustoiminta on avain tulokselliseen liiketoimintaan. Bob on julkaissut lukuisia artikkeleita sukeltajien koulutuksesta ja toiminut yhtenä kirjoittajana sekä teknisenä erikoistoimittajana teoksessa "Jeppesen Sport Diver Manual and Workbook". Hän on myös Jeppesenin audiovisuaalisen ohjelman teossa mukana teknillisenä toimittajana ja valokuvaajana. Vuodesta 1967 vuoteen 1970 Bob oli varapuheenjohtajana ja koulutuspäällikkönä NASD'ssa. Vuonna 1970 hän oli perustamassa SS1:tä, jonka päämaja asettui Ft. Collins'iin, Coloradoon. Pian sen jälkeen kun Bob astui SSI:n johtoon vuonna 1974, hän teki muutamia organisatorisia muutoksia, joita oli mm. heidän sukelluslaitteen käytön peruskurssinsa lopettaminen. SS1 uskoo, että sukeltaja on sitä enemmän kotonaan veden alla mitä enemmän hänellä on avomerisukelluksia takanaan. SS1 vaatiikin ennen todistuksen antamista vähintään kuutta sukellusta avomeressä. Suppeimman SSI'n kurssin käyneet sukeltajat saavat "Avomerisukellukseen perehtyneen sukeltajan todistuskortin" (=Advanced Open Water C-card). Tämä SS1:n avomerisukellukseen kurssi "ko-
diovisuaalinen järjestelmä ja yhdessä kaikkien näiden kanssa käytetään SS1:n kouluttajien jakamaa opiskelumateriaalia. Jokainen osa on suunniteltu täydentämään ja vahvistamaan toista. SS1:n ohjelmassa on myös seuraavat todistukset: D1VECON eli Dive Control Specialist (=Sukellustarkastaja), Advanced Open Water 1nstructor (=Avomerisukelluksen jatkokouluttaja) ja Divecon 1nstructor (=Sukellustarkastajan kouluttaja). Erikoistodistukset kattavat seuraavat alat: vedenalainen kuvaaja, vedenalaisen kuvauksen opettaja sekä pelastussukeltaja. SSI'n kouluttajaoppilaitokset, SS1:n koulutusohjaajan Jeff Hoey'n johtamina, suuntautuvat sellaiselle henkilölle, joka haluaa työskennellä päätoimisesti ammattimaisena sukellusvälinekauppiaana. Kouluttajakurssit, joita pidetään läpi vuoden, painottavat jälleenmyynnin tekniikkaa, laitteistojen huolto- ja korjaustaitoa ja henkilöstöhallintoa sekä myös tietysti kouluttamisen perusperiaatteita. SS1:n pelastussukelluksen koulutusohjelma on suunniteltu palolaitoksille, lakiaputoimistoille (=lue vakuutusyhtiöt) ja vapaaehtoisille vedenalaisen etsintä- ja pelastustoimen ryhmille. Steve Linton'in ja Ed Rupert'in, entisten lakiaputoimistojen tutkijoiden, johdolla toteutettava erittäin pitkälle erikoistunut ohjelma kouluttaa sukeltajia suorittamaan niitä eri toimia, jotka kuuluvat vedessä tapahtuvien onnettomuuksien yhteyteen. SS1 on äskettäin pannut alulle pelastussukeltajakurssi kahden, jolla kurssi yhden suorittaneet saavat soveliasta jatko-opetusta. SS1:n kuuluvat jälleen myyjät sitoutuvat tarjoamaan täyden huoltopalvelun ja alistumaan SS1:n normeihin ja vaatimuksiin. SS1 lähettää myös jäsenliikkeille liiketiedotteen, "Diving News" sekä antaa liikkeiden käyttöön hengirysilmapullojen tarkastusohjelman, myynti-/johtamisseminaareja ja jou~on tuotteita ja opastusta, joiden päämääränä on sukellusliikkeen/koulun menestys. Halutessanne lisää tietoja SSI'n ohottakaa yhteyttä SS1:n majaan:
mään" (=Total Teaching System), johon kuuluu Jeppesenin urheilusuoppikirja, sekä au-
SSI Headgvartens 1449 RiverSide Dr. Fort Collins CO 88521 U.S.A.
.['U;;;olLCl.ICll1
6
Esport-83 messut vesiurheilumuotojen mahtava yhteisnäytös Espoon merellisessä ja luonnonkauniissa Otaniemessä lähestyvän kesäkuun 3.-6. päivinä pidettävät kansainväliset ja valtakunnalliset Esport-83 urheilu- ja vapaa-aikamessut, nyt jo kolmannet järjestyksessään, ovat aihepiiriin kuuluvien tuotteiden, toimintojen ja palveluiden mahtava suurkatselmus. Messupaikkana ovat Dipoli ja Otahalli urheilullisine ympäristöineen ja monipuolisine yleisöpalveluineen. Messut järjestää Espoon Messut Oy valtakunnallisten järjestöjen ja Espoon kaupungin tuella. Tapahtumalla on myös Keskusk€luppakamarin messulautakunnan suositus. Myös eri vesiurheilumuodot ovat näyttävästi mukana, kaupallisten varuste- ja asuesittelijäin ohella myös alan valtakunnallisia järjestöjä, mm. Suomen U rheilusukeltajain Liitto. Järjestöt esittelevät toimintaansa, palvelumuotojaan sekä tulevia tavoitteitaan informatiivisin osastoin, mm. värikkäiden video filmien avulla. Harrastajille ja vesiurheilumuotojen ystäville esitellään Esport-83 messuilla myös kaikki väline- ja asu-uutuudet valmistajien, maahantuojien ja kauppaketjujen osastoilla parhaiden asiantuntijoiden toimesta. Tarjolla on myös eri vesiurheilumuotojen lennokkaita ja korkeatasoisia näytöksiä messuyleisölle päivittäin. Sekä järjestäjät että näytteilleasettajat ja alan järjestöt toivovat sekä nykyisten että uusien lajiharrastajien joukolla eri tahoilta maatamme saapuvan tutustumaan messujen antiin ja monipuoliseen ohjelmaan. Espoon Otaniemi on aivan pääkaupungin kupeessa erinomaisten kulkuyhteyksien ulottuvilla, saavuttaessa miltä suunnalta tahansa. Alueella on ensiluokkaiset ravitsemusja majoituspalvelut sekä runsaat pysäköintitilat niin henkilöautoille kuin busseillekin. Tietoja rautatie- ja lentomatkaalennuksista antavat kaikki matkaja lentotoimistot sekä rautatieasemat. Seura- ym. kävijäryhmille taan ryhmälippuja edullisesti. on syytä varata messutoimistosta vissä ajoin ennakkoon. Tiedustelut varaukset tulee osoittaa Espoon Messut Oy:lle, osoite PL 39, 02101 10, puhelin 90-4550959 .
zo
IAC
ZODIAC on kestävä ja turvallinen kumivene, jonka valmistus on aloitettu jo vuonna 1936. Zodiac'in mallistosta löytyy useita malleja jotka soveltuvat erinomaisesti urheilusukeltajille, urheilukal.astajille, retkeilijöille sekä raskaampaan ammatilliseen käyttöön. Turvallinen Käytännöllinen Taloudellinen - suuri kantavuus - kevyt - ylläpito, säilytys - pieni syväys - helppo kuljettaa - kuljetus edullista - tukevuus - toimintavalmis - pieni polttoaineen- useat vesitiiviit osastot hetkessä kulutus moottoria Maahantuoja:
VEIIETAIO 8E1I10. MARIII KipparIahti, 00810 Helsinki 81 Puh . 90- 780466
SHERWOOD
Turku / Raisio, A"astie 9 2 1205 Kuloinen Puh. 921 - 784044
MAGNUM BLIZZARD
PAINEBALANSOITU MÄNTÄTOIMINEN HENGITYSREGULAATTORI. REGULAATTORIN TÄYSIN SULJETTU PAINEENALENTAJA ANTAA TÄYDELLISEN JÄÄTYMISSUOJAUKSEN ILMAN HAITTAAVAA JÄÄTYMISSUOJUSTA TAI SILlCON TÄYTETTÄ. PAINEENALENTAJA ON VARUSTETTU 3-MATALA- JA 1 KORKEAPAINE ULOSOTOLLA (UNF 3/8). ANNOSTIN ON LISÄKSI VARUSTETTU ERILLISIN LÄMMÖNJOHTOKIELLEKKEIN JÄÄTYMISEN EHKÄISIMEKSI ANNOSTIMESSA.
ELINIKÄINEN TAKUU.
INT LlITÄNTÄ (MAHD. MYÖS DIN)
NEPTO-SUB OY AB
OVH 1.260,TEHTAANK.13, HKl 14 PUH. (90-)627770 7
Ei se niin kylmää ollutkaan 5.3. 1983 Lauantai Jääsukellusleirin loppuvalmistelut alkoivat aikaisin aamulla Vaasan ulkopuolella Alskatin Värkvikissä. Telttasauna pystytettiin, saunoja lämmitettiin ja kahvia keitettiin. Kun kaikki tuntui olevan valmista, aloimme jännityksellä odottaa osanottajia, sillä ilma ei ollut ihanteellisin, kylmä tuuli puhalsi ja lunta tuiskutti. Pian saimme huomata kuitenkin, että huonokaan ilma ei sukeltajien mieltä paina. Sukeltajia
perheineen alkoi saapua ja loppulukemaksi saimme 47, joista nuorin oli kuuden kuukauden ikäinen. Alkajaiskahvien jälkeen pidettiin sukeltajien nimen huuto, jossa todettiin että ennakkoluulottomia sukeltajia oli paikalla jopa enemmän kuin oli alunperin ilmoittautuneita. Saman tien tarkistettiin sukelluslaitteiden jääkelpoisuus, kerrattiin narumerkit ja SUSL:n jääsukellusturvamääräykset, jotka oli kaikille etukäteen toimitettu luettavaksi.
Odottavin mielin aloimme lastata sukellusvarusteita moottorikelkan rekeen, joka osoittautui korvaamattomaksi apuvälineeksi lukemattomilla matkoilla huviloiden ja avannon välillä, joka sijaitsi noin 500 metrin päässä Raippaluodon selällä. A vannolIe saapuessamme oli lumisade laantunut, kylmä etelätuuli kuitenkin liehutti salon päässä olevaa tunnustamme, sukeltajalippua. Telttasaunan kaminan lämmössä ensimmäiseksi pukeutumaan päästettiin kokeneet turvasukeltajamme. Turvasukeltajien pukeutuessa muodostettiin parit, valittiin narumiehet ja tarkistettiin pintaköydet. Ensimmäiseksi sukelluspariksi, "avannon testaajiksi", lupautui seuramme puheenjohtaja parinaan seuran varapuheenjohtaja. Vihdoinkin varsinainen sukellus päästiin alkamaan narumiesten ja turvasukeltajan ottaessa paikkansa avannon reunalla, köysiin kiinnitetyt puheenjohtajamme lunastivat lupauksensa nostattaen kimaltelevia vesipatsaita hypätessään 2X2 metriseen avantoomme. Ensi ilme oli molemmilla kuin pakastesilakoilla, OK-merkit kuitenkin näytettiin ja molemmat sukelsivat jään pimentoon. Pinnalle ainoaksi merkiksi elämästä jään alla jäi vain kuplien poreilu avannossa ja jään alle juokseva välillä tietoa välittäen nykivä turvaköysi, jota sekä yleisö että vuoroaan odottavat sukeltajat tarkkailivat, kuin se olisi ollut jotain uutta ja ihmeellistä sitten puhelimen tai television keksimisen, sillä olihan tämä suurimmalle osalle meistä ensimmäinen jääsukelluskokemus. Ikuisuudelta tuntuvien kymmenminuuttisten kuluttua ilmestyivät puheenjohtajamme jälleen näkyviin, nousten pintaan; ensimmäinen kommentti regulaattorin suustasylkemisen jälkeen oli: "Ei se niin kylmää ollutkaan."
o
YKSIOSAINEN TÄYSVULKANOITU KUIVAPUKU KÄTEVÄLLÄ IRTOHUPULLA, MATERIAALINA MUSTA KESTÄVÄ ERIKOIS-KUMISEOS JOUSTAVALLA NYLON-STRETCH-KUDOKSELLA. MOLEMMIN PUOLIN VULKANOIDUT SAUMAT, PITKÄT POLVIPAIKAT, TAKAMUSVAHVIKE SEKÄ VAHVISTETUT JALKINEOSAT TAKAAVAT PUVUN KESTÄVYYDEN.
EI AUKEAVIA UIMAUKSIA JA VUOTAVIA SAUMOJA (TAKUU 1 VUOSI)
AVON CN1, VAKIO ILMAN VENT, 3.100,AVON CN2, SÄÄTÖ/2-VENT. JA LETKU 3.450,-
NEPTO-SUB OY AB TEHTAANK.13, HKl 14 PUH. (90-)627770 ~
8
Lukuisten käsien auttamana saatiin miehet vapautettua sukelluslaitteista ja turvaköysistä. Märkäpukuiset miehet kuljetettiin rantaan, jossa kaksi saunaa odotti lämpimänä yhtä kokemusta rikkaampia sukeltajia. Näin sukellustoiminta jatkui suuremmitta kommelluksitta lukuunottamatta muutamaa regulaattorin jäätymistä, josta toinen sattui ainoalle mukana olleelle naissukeltajalle, joka kuitenkin pääsi paremmalla onnella regulaattorin vaihdon jälkeen jatkamaan sukellusta. Viimeisen parin noustessa avannosta oli kolme tuntia vierähtänyt 17 sukeltajan "jääkasteeseen". Loppupäivän ohjelmassa oli seuran tarjoama hernekeitto, makkaran paistoa, moottorikelkka-ajelua lapsille ja tietysti huulenheittoa päivän sukelluskokemuksista. Loppukommentti Ajatus jääleirin järjestämisestä syntyi seuramme syyskokouksessa, se sai heti tuulta purjeisiin, sillä olihan edellisestä jääsukellusleiristä kulunut jo viisi vuotta ja suurin osa seuramme nykyisistä aktiivijäsenistä ei ollut vielä tuolloin mukana. Leiri päätettiin järjestää allekirjoittaneiden huviloiden edustalla. Valmistelut aloitimme viikkoa aikaisemmin, mikä osoittautui sangen
tiukaksi aikatauluksi; suunnitteluun, kutsujen laatimiseen ja toimittamiseen, muonituksen ja laitteiden hankkimiseen ja kuljettamiseen paikalle, avannon tekoon jne. Korvaamattomana apuna alusta loppuun järjestelyssä olivat Seppo, Minna, Ulla, Petteri ja Janne joka hoiti leiripäivänä kuljetukset moottorikelkallaan , suur k iitos kaikille.
Jääleiriltä saatujen hyvien kokemusten innoittamana seuraavan jääleirin järjestämiseen tuskin kulunee viittä vuotta. Delfin r .y. Vaasa Matti Lintala Jari Viklund kuvat Erkki Okkonen
UPINNIEMI CUP HALLISUKELLUSKILPAILUT 1983 AIKA: PAIKKA: JÄRJESTÄJÄ: SARJAT: OHJELMA:
14. 05. 1983 klo 09.00-13.00 Upinniemen uimahalli, Helsingin laivastoasema Merivoimien Sukeltajakurssi Miehet, naiset, seurat 09.00 ilmoittautuminen, verryttely 10.00 Kilpailujen alkaminen ja ratajärjestyksen arpominen 10.15 Kilpailulajit: - 200 m:n estesukellus - 25 m:n sukellus+25 m:n uinti - 200 m:n poimintauinti - 6 m:ä poimintasukellus, 5 levykettä - viestisukellus 4x25 m:ä - (uppopallo-ottelu) - henkilökohtaiset pisteet - yhteispisteet seurat VARUSTEET: - perusvälineet - normaalit sukellusräpylät, koko enint. 600 cm 2 /kpl - sukelluslaitteen koko vähintään 8 Itr ENNAKKOllMOITIAUTUMINEN Maksamalla 06 . 05. 1983 mennessä PS-tilille 527282-0 40,-/kilpailija. Merkitkää lomakkeeseen nimi, seura ja lajit, joihin osallistutte sekä vastaanottajaksi HellAs, Sukeltajakurssin oppilaskunta, 02470 UPINNIEMI. JÄlKI- llMOITIAUTUMINEN Maksamalla 50,- em oPS-tilille 06 . 05. 1983 jälkeen tai kilpailupaikalla . IlMOITIAUDUTIAESSA ON OSALLlSTUMISMAKSUKUITIN LISÄKSI ESITETIÄVÄ VOIMASSA OLEVA LÄÄKÄRINTODISTUS. HUOM . Paikalla on virvokemyyntiä ja ruokailumahdollisuus. Bussi Helsingin linja-autoasemalta Upinniemeen lähtee laiturista 63, 08.45 ja on perillä 09 .50 . Bussi pysähtyy Upinniemessä kuntotalon kohdalla . Kilpailuterveisin SUKEl T AJAKURSSI puh. 90-2980211/590
9
Kaksi koheltajaa saaristomerellä SS Hindenburgin hylky Lohmissa on aina ollut kiehtovimpia sukelluskohteitamme. Varsinkin syksyisin matkamme ovat hyvin usein suuntautuneet sinne koska paikkaan sopii vain etelätuuli, se on Turusta vain 4 tunnin päässä, hylky on erittäin helppo löytää ja se on iso (143 m). Huonoja puoliakin on: suuri syvyys ja sijainti suoraan laivaväylän alla. Telegrammi
Vedessä
Yhtä komentosillan telegrammia oli yritetty nostaa ainakin kerran aikaisemmin vuosia sitten mutta huonolla menestyksellä. Se oli kyllä saatu irti mutta nostovaiheessa oli peukalonpaksuinen köysi katkennut ja koko komeus pudonnut "sinne jonnekin", todennäköisesti hylyn ulkopuolelle pohjaan. Juttu jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä ja syksllä -81 tarkistinkin pari kannelta löytynyttä köyttä mutta päissä ei ollut mitään. Sitäpaitsi ne olivat väärän värisiä. Kolmas köysi löytyi komentosillan takaa 47 m:stä, kohdasta, josta laiva oli katkennut upotessaan. Siihen tuntomerkit sopivat ja se jatkui alaviistoon kohti pohjaa. Tarkistamiseen ei ollut kanttia eikä aikaakaan, tyydyin vain nostamaan sen ylemmäs löytämisen helpottamiseksi. Jatkoa seurasi vasta 19. 6. -82, jolloin telegrammi löytyi juuri tuon köyden päästä n. 25 m:n päässä hylystä 53 m:n syvyydessä. Pudotus oli sär kenyt taulun ja katkaissut toisen kahvoista. Jarkko Mäki torjoutui auttamaan nostossa ja päätimme yrittää jo seuraavalla sukelluksella. Jamppi on vierillut Hindenburgilla meistä eniten; itse olen sukeltanut hylkyyn n. 40 kertaa.
Lähdimme alas n. klo 23.40, lauantai-iltana siis, ensin tukialuksen kiinnitysköyttä pitkin kakkosmastolle ja siitä opasköyttä seuraten kohti komentosiltaa, jonka katto tulee vastaan 36 m:ssä. Itselläni oli käsivarressa 50 m:n köysi ja Jampilla 100 kg:n nostopussi. Tarkoitus oli sitoa telegrammi, köysi ja pussi toisiinsa ja täyttää pussia J ampin pukuliitännästä juuri sen verran että yhdistelmä olisi kelluvuudeltaan neutraali. Tämän jälkeen meidän piti lähteä kuljettamaan sitä paluuköyttä pitkin loivasti yläviistoon kohti Hindenburgia. Kun pussin noste kasvaisi niin paljon ettemme enää pystyisi sitä pidättelemään, päästäisimme sen pintaan kuitenkin säilyttäen yhteyden 50 m:n köydellä. Paikalla on usein voimakas virta. Lopuksi pinnassa vetäisimme telegrammin tukialuksen luo. Arvioin, että pohjassa kuluisi aikaa sitomiseen ja pussin täyttämiseen n. 5 minuuttia, joten etappinoususta ei tulisi sietämättömän pitkää. Toisin kuitenkin kävi. Tullessamme perille kaikki näytti vielä hyvältä, näkyvyyskin oli 10 metrin luokkaa. Olimme kuitenkin jo vahvassa syvyyshumalassa: alkoi
........_..
..........
• ••••••••
~Jr~jr~
varsinainen tohelointi. Sahasimme yksissä tuumin poikki juuri sen oksan, jolla istuimme, eli katkaisimme telegrammille johtaneen köyden, ainoan yhteyden Hindenburgille. Tämä temppu kertokoon humalan voimakkuudesta. Sen jälkeen alkoi "sitominen". Parin solmun tekeminen osoittautui täysin ylivoimaiseksi tehtäväksi. Sähläsimme molemmat telegrammin varressa; itse ihmettelin koko ajan mitä Jamppi oikein touhuaa kun mitään ei synny. Hän ajatteli varmasti samoin minusta. Homma alkoi mennä järjettömäksi hosumiseksi ja näkyvyys lähenteli jo nollaa. Ainakin oma ajan taj uni oli kadonnut kokonaan. Jossain alitajunnan perukoilla jyskytti ajatus että "ei kai näin yksinkertaista hommaa nyt keskenkään jätetä". Muuten päässä pyöri kuin olisi ollut kaatokännissä. Lopulta saimme jollain konstilla pussin ja köyden kiinni toisiinsa! Telegrammi makasi edelleen vapaana ja tyytyväisenä. Nyt oli aika täyttää pussi! (miksi!?) Sivusta katsottuna touhu olisi ollut tosi huvittavaa, vaan meitäpä ei naurattanut. Jampin pukuliitännän neulaventtiilistä emme neopreenihanskoilla saaneet kuplaakaan. Puukolla avustaminen taas olisi vaatinut korkeampaa ajattelua ja sitähän ei tälle keikalle tullut mukaan. Mitta alkoi olla täynnä. En muista, kumpi tuli vilkaisseeksi mittareita. Joka tapauksessa melkein yhtä aikaa tajusimme että nyt ovat asiat "huanos mallis". Käytetty aika oli tuntunut minusta vajaalta kymmen-
...
....
i iNEi ·\. : : : :. ::~
Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-6:; 22 44, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921-652255. Åbo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921-6:; 2244, Silja Lines terminai, Åbo hamn, tel. 921-652255.
10
minuuttiselta mutta todellisuudessa lähdöstä oli kulunut jo ainakin puoli tuntia ja dekomittarin osoitin kutitteli 9 metrin sektoria. Jampilta alkoi loppua ilma ja hän "ehdotti" suoranousua repimällä melkein pulloni selästä. Itse uin vielä kierroksen löytääkseni katkaisemamme paluuköyden mutta tuloksetta. Jamppi oli imenyt jo pullonsa lommolle kun lähdimme nousuun. Alukselle oli matkaa n. 100 m ja lähdimme heti uimaan. Joku oli kumiveneellä vastassa ja hinasi Jampin hakemaan uusia pulloja. Itse menin dekoköyteen mittarin osoittamaan syvyyteen. Hetken kuluttua saapui Jamppikin paikalle mutta ei voinut viipyä kuin minuutin koska hänen "melkeinkuin-ilman" -pukunsa (Viking Sport) oli revennyt selästä pulloja vaihdettaessa. Nyt hän sai tarpeekseen ja lähti kutsumaan helikopteria. Hengitin pulloni tyhjiksi etapissa (n. 20 min.) ja nousin alukseen, jonka vieressä odottivat meri vartijat. Ensin aioin tehdä etappinousun meressä ja takuulla olisin tehnytkin jos olisin tiennyt, mitä oli tulossa. Kuuden aspiriinin jälkeen meidät vietiin Fagerholmiin. Kello oli noin 00.40 ja olo kuin osuuskaupan hoitajalla ennen inventaaria. Makasimme jalat pystyssä mv-asemalla ja odotimme kuuluisaa keskiraskasta meripelastushelikopteria. Merivartijat ajattelivat parastamme ja toivoivat sen putoavan jo tulomatkalla.
"Hoitoon" Kopteri saapui lähes tunnin kuluttua hälytyksestä ja 20 minuutin lennon jälkeen laskeuduimme entiselle katsastusasemalle Kupittaalle, missä oli vastassa kaksi ambulanssia. Ihmettelin hiukan miksemme menneet Pansioon, jonka painekammion piti ainakin merivartijoiden sanojen mukaan olla valmiina. Olimmekin matkalla TYKSin ensiapupoliklinikalle. Siellä oli vastassa kymmenpäinen pelästyneen näköinen joukko, josta olin kuulevinani helpotuksen huokauksen: "Nehän kävelee". Hätäsanoma oli paisunut matkalla: meillä piti olla hengitysvaikeuksiakin. Siinä haalareista kuoriutuessamme eräs hoitajista sanoi että saatuaan soiton he olivat penkoneet kaikki mahdolliset kirjahyllyt jos siellä vaikka olisi sanottu jotain sukeltajantaudista. Silloin pidin sitä vitsinä mutta sitä se ei ollut. Päivystävä lääkäri teki tehtävänsä sellaisella rutiinilla että ajattelin: "Olemme hyvässä käsissä". Meiltä otettiin verenpaine, veren happipitoisuuskoe nivusista, EKG, röntgenkuva keuhkoista ja annettiin
kortisonipiikki ja joitakin tabletteja. Joku kysyi missä olimme olleet, kuinka kauan ja kuinka syvällä ja minä kerroin. Eräs opiskelijapoika oli hyvinkin kiinnostunut ja hänelle kerroin pääpiirteittäin tapauksen. Kokeiden jälkeen meille laitettiin tippa ja meidät vietiin toiseen tutkimushuoneeseen. Kello oli n. 02.30, ja näytti siltä, että jäisimme TYKSiin. Olin vielä hyväuskoinen ja ajattelin että lääkäri oli todennut tapauksen lieviksi eikä pitänyt painehoitoa tarpeellisena. Enkä vieläkään tajunnut ettei hän tiennyt sukeltajantaudista juuri mitään. Aamulla kävi joku toinen lääkäri kyselemässä missä olimme olleet ja kuinka syvällä ja mitenkä siinä nyt noin kävi. Hän kysyi myös vointia ja kerroin oikean jalkani ja käteni olevan puuduksissa sekä oikean olkapään olevan kipeän. Jampin oireet olivat selvästi kovemmat, eihän hän voinut tehdä minkäänlaista dekompressiota meressä. Lääkäri häipyi siitä töihinsä. Makasimme huoneessa vierekkäin pää alaspäin 12 tuntia. Sunnuntaina kello 14.00 meille lyötiin terveen paperit käteen ja saimme lähteä. Iltapäivän vietimme sukeltajakaverimme Verholan Masan luona. Illalla menimme tukialusta vastaan hakemaan tavaroitamme. Mietin, että onneksi ei käynyt pahemmin, selvisimme säikähdyksellä. Jalka ja käsi olivat edelleen puutuneita mutta arvelin sen menevän pian ohi kun olkakipukin oli jo hellittämässä. Samana iltana Jamppi soitti ja sanoi että hänen kipunsa olivat vain yltyneet ja että hän lähtee takaisin TYKSiin. TYKSissä hän oli vaatinut pääsyä Pansion painekammioon koska kivut alkoivat käydä sietämättömiksi. Mutta kukaan ei ollut ottanut häntä todesta, vaikka hän oli rähjännyt pitkän aikaa. Lääkäri oli aikonut antaa rauhoittavan piikin (!!) mutta Jampin pysyessä tiukasti vaatimuksessaan, oli marssinut ulos. Lopulta J amppi pääsi kuin pääsikin paineeseen. Hän vietti ensin puolitoista tuntia 50 m:ssä, jonka jälkeen nousi hitaasti - kaikkiaan 12 tuntia ja 5 minuuttia. Kaikki oireet olivat nyt poissa. Tekemämme sukellus olisi vaatinut meressä 2 h 28 min etappinousun. Itseltäni kivut hävisivät parissa päivässä, sen sijaan tunto palasi jalkaan ja käteen äärim.mäisen. ~~ taasti. Täysin tunnottornia ne elvat silti missään vaiheessa olleet. Raajojen välillä (oikea-vasen) ollut ero oli poissa vasta 5-6 kk:n kuluttua tapauksesta. Jamppi oli meressä jo viikon päästä kun taas itse sukelsin vasta 4 kk:n kuluttua, enkä tuntenut mitään erikoista. Lääkärien ponnisteluista huolimatta olimme selvinneet hengissä.
Emme arvanneet. .. Taas kerran oli ketju yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Kaikki pelasi TYKSiin asti hyvin, mistä kiitokset Fagerholmin merivartijoille ja helikopterimiehistölle sekä Jampin puolesta Pansion painekammion henkilökunnalle. Mutta TYKSille ei voi hääviä arvosanaa antaa. Ettei yliopistollisesta keskussairaalasta, maan parhaiden sukellusvesien ääreltä, löydy minkäänlaista asiantuntemusta! Onnettomuuksia on kaikesta päätellen sattunut liian harvoin, jotta asiaan olisi viitsitty kiinnittää huomiota. Luuliko päivystävä lääkäri tuntevansa sukeltajantaudin? Jos ei, oliko tietämättömyyden paljastaminen potilaiden ja henkilökunnan edessä liikaa? Estikö se ottamasta yhteyttä ns. sukelluslääkäriin? J ampin toisella käynnillä saama kohtelu kielii melkoisesta välinpitämättömyydestä ja potilaan vähättelystä. Myöhemmin kävin kahdenkin henkilön puheilla, jotka edustanevat sukelluslääketieteen ja painekammiohoidon korkeinta tietämystä Suomessa ja he olivat yhtä mieltä siitä että sukeltajantautitapauksessa kaksi ensimmäistä lääkettä ovat AIN A rekompressio ja happi, tässä järjestyksessä Gos happea on saatavissa ennen painekammiota, on sitä tietenkin käytettävä). Vasta näiden jälkeen aletaan etsiä paikalle asiantuntijaa, jollei sellaista jo ole. Siis: painehoito on toistaiseksi ainoa tunnettu tehokas lääke. Jos saat taudin etkä ole liian kaukana kammiosta, vaadi aina, että sinut viedään sinne. Verosi maksaneena sinulla on siihen yhtä suuri oikeus kuin kenellä tahansa. Ei vaikuta asiaan, vaikka itse olisit kuinka syyllinen omaan tilaasi. Älä missään tapauksessa anna periksi minkään valko takki sen auktoriteetin edessä! Jälkeenpäin kuulin vallitsevasta käytännöstä, joka on se, että Pansion kammioon vaaditaan TYKSin lähete! Vaikka koko talosta ei löydy yhtään pätevää henkilöä sellaista kirjoittamaan! Puhumattakaan siitä, .että koko juttu on aivan turhaa ajan haaskausta kun pitäisi olla kiire. Kuten aina, tämänkin asian korjaamiseksi tarvitaan ruumiita, joten vapaaehtoiset ilmoittautukoot välittömästi.
Mites te nyt noin... Miksi sukelluksestamme tuli täysi fiasko? Ensiksikin, koko homma oli aivan liian' heppoisesti suunniteltu. Emme jakaneet tehtäviä keskenämme. Emme sopineet, mitä teemme jos jokin menee pieleen. Kukaan ei tiennyt tarkalleen, minne olimme 11
menossa ja milloin palaisimme. Sukellusvanhinta ei ollut. Toiseksi, nostopussin käyttö oli typerää hienostelua; telegrammin olisi voinut nostaa varmankin päälle suoraan aluksesta köydellä. Kolmanneksi, syvyyshumala oli käsittämättömän voimakas, emme osanneet varautua siihen. Olin käynyt 50 m:n "paremmalla" puolella aikaisemmin kolmesti mutta vastaavaa en ollut kokenut. Alkoholilla tai lääkkeillä ei 01-
lut osuutta asiaan, sen sijaan väsymyksellä varmasti, olihan kyseessä sen viikonlopun neljäs sukellus. Laitteet toimivat virheettömästi kuten aina, vika oli kokonaan hupun sisällä. Ei auta, vaikka käsivarret ovat täynnä mittareita, jos niitä ei muista katsoa. Ainakin omalla kohdallani tapaukseen oli yhdellä sanalla sanoen syynä kokemattomuus varsinkin syvyyshumalasta. Olin tuolloin sukeltanut vajaat 60 tuntia
ja J amppi monta kertaa enemmän. Telegrammi on siis tänäkin päivänä entisessä olinpaikassaan, seuranaan köysi ja pussi. Nyt sen löytäminen on vain rutkasti vaikeampaa, opasköyttähän ei enää ole. Jos se vielä löytyy ja saamme myös ylös, sen seuraavaksi osoitteeksi lienee jo sovittu Sotamuseo.
Matti Laine Jarkko Mäki
Onko oppi mennyt hukkaan ja sukelluskuri höltynyt?
Sukellustapahtumat Kaksi urheilusukeltajaa sai sukeltajantaudin sukellettuaan ms Hindenburg'in hylyllä kaikkiaan 4 sukellusta 24 tunnin aikana. Sukellusten tarkoituksena oli nostaa aluksen telegrammi. 1. Sukellus perjantaina 18.06 Alkaen klo 23.30 42 m. 20 min. ja suoranousulla ylös. 2. Sukellus lauantaina 19.06 Alkaen klo 9.30 42 m. 20 min ja suoranousulla ylös. 3. Sukellus lauantaina 19.06 Alkaen klo 16.10 42 m. 14 min ja suoranousulla ylös. 4. Sukellus Sukel tajien oma selostus Seuraavassa luettelomaisesti suunnittelu- ja turvallisuuslaiminlyönnit: - Taulukkoaikoja ei laskettu, eikä täten taulukoita mitenkään seurattu, vaan sukellukset perustuivat dekompressiomittarin näyttämään. - Seuraava sukellus alkoi heti kun mittarin oli siirtynyt pois
- Nostopussia täytettiin omasta hengi tyslai tteesta. - Nousu ilman loputtua vapaaseen veteen n. 100 m aluksesta. Sukeltaja noudettiin alukselle kumiveneellä. Tarkoituksena suorittaa dekompressio, puki sukeltaja uuden laitteen. Tällöin puku rikkoutui. Pinnassaoloaika n. 15 min. Sukeltajantaudin oireita oli potilaalla heti. Uudelta sukellukselta hän palasi melkein heti veden tunkeutuessa pukuun. - Toinen sukeltajista oli noussut rauhallisemmin, keskeytettyään sukelluksen parin aloitettua nousun, ja jäänyt suorittamaan etappinousua. Ilman loppumisen johdosta etappinousu keskeytyi. - Avunpyyntö VHF puhelimella. Potilaat noudettiin läheiselle Mvasemalle, josta helikopteri nouti heidät. - Päivystävä lääkäri määräsi koneen laskeutumaan Kupittaalle, ja heitä vastassa oli sairasauto joka toimitti hyväkuntoisen näköiset potilaat TYKS:iin. - Potilaat komennettiin vuoteeseen - vastustelusta huolimatta, ja aamulla heidät passitettiin kotiin. Toinen potilaista palasi TYKS:iin koska rintakipujen lisäksi häneltä puutuivat raajat, potilas otettiin sisään.
eivät rannenarua. - Sukellusvanhinta aluksella ei olI u t. ei Lr Viimeinen. laukaissut sukellus ~a",'ailLUI Aluksessa lähes löin nukkumassa.
- Tuli maanantai, tapauksesta saatiin tietoa sairaalan ulkopuolelle. Sieltä tuli apukin. sillä osastolääkärin saaman puhelun jälkeen potilas sai passituksen HOITOON - P AINEKAMMIOON. Viime hoidon aloittamiselle oli 37 tuntia. Painekammiohoito kesti 12 tuntia. Potilas tuntee tänään olevansa terve.
Ms Hindenburg'in hylyllä 20. 6. 82 tapahtunut sukellusonnettomuus on melko laajan piirin tiedossa. Saatu tieto on kuitenkin ollut väritettynä tai puutteellista. Ettei tehtäisi sankareita tai antisankareita ilman taustatietoja, kertaamme tapahtumat lyhyesti.
YY\
12
'lAe'
""H"\
- Elokuu: Kokous tapauksen johdosta. Läsnä Laivaston, MVston, Palolaitoksen, TYKS:n ja Urheilusukeltajien edustajat. - Syyskuu: Sukellustapaturmat on alistettu TYKS:n teho-osaston vastuulle. 1. Sukeltajantauti voidaan hoitaa ainoastaan painekammiossa. 2. Viranomaiset toimivat saamiensa ohjeiden mukaan. Passituksen painekammioon voi antaa ainoastaan lääkäri. Ko. tapauksen jälkeen on todettu vielä yksi sukeltajantauti samalta hylyltä. Koska ms Hindenburg'lla sukeltaminen on ollut nuorille sukeltajille kuin "kaste", tullakseen nimitetyksi arvostetuksi sukeltajaksi. On paikallaan suojella näitä nuoria päteäkseen Hindenburgilla sukeltavia.
Ms Hindenburg on asetettu sukelluskieltoon, puolustuslaitoksen toimesta. Kiellon noudattamista valvoo merivartiosto. Kommentit: Suomessa urheilusukeltajat sukeltavat, ja ovat toisinaan sukeltaneet hyvinkin syvälle. Tarkalla etukäteissuunnittelulla on tapaturmat kyetty eliminoimaan. Syvyys, tai muutoin vaikeat olosuhteet eivät ole yksinään syynä ko. onnettomuuksiin. Tietämättömyys on syynä hyvin harvoin, sillä yleisesti sukeltajien tiedontaso on hyvä. On uskottava että useimmat ko. tapaturmat vät itsetehostuksen tarpeen - pätemisen myötä. Jolloin helposti laiminlyödään ja vähätellään turvallisuusnäkökohtia. Tällä sukelluksella laiminlyönnit ovat totaalisia. Paljon vähemmästä on syntynyt vaaratilanteita.
Haave delfiineistä sen toteutuminen • Meri kiehtoi mieltäni, ennen kuin olin edes nähnyt sitä. Ilmeisesti mieltäni askarruttivat jo tällä sukeltajan toukka-asteella ollessani myös delfiinit. Tarkasti en tätä tosin jaksa muistaa. Ensimmäisen kerran näin 'oikeita' delfiineitä Brightonin meriakvaariossa Englannissa, ja jo tällöin tunsin suurta halua hypätä näiden sulavien merinisäkkäiden joukkoon altaan vihreään veteen. En tosin uskaltanut, sillä ajattelin että se reissu päättyisi siihen että minut pantaisiin seuraavaan Suomenniemelle lähtevään lentokoneeseen suuren häpeän saattelemana. • Lopulta minulle tarjoutui tilaisuus etelän vesillä myös plankton. Kokemus laivan keulassa oli fantastinen: tarkkailla delfiinejä myös niiden omassa maailmassa, valtameren ula- . föörin ja kylkien ympärillä välähtelivät fosforinhohtoiset pallosalamat, palla, onnistuttuani saamaan työpaikeijusto, jonka aluksemme aallot sykan kauppalaivalta. Eteläisillä letyttivät. Kun itse meri muuten oli veysasteilla vietinkin osan ruokatunnista ja iltaruokailun jälkeisen pimeä, ja kun yllä kaartui puoliauringonlaskua edeltävän ajan laipallona kirkas tähtitaivas, tunsi savan keulassa valaita tähyillen. Muu manaikaisesti matkaavansa nlYös miehistö sanoi että pojalla on harrasmaailmankaikkeuden tähtien halki. tuksia, ja hyvä harrastushan valaitTällaiset hetket saavat kerran laiten ja delfiinien tähystely olikin, silvalla työskennelleen aina kaipaalä siinä saattoi yhdistää monta hyömaan takaisin merille, vaikka sadyllistä asiaa: oli aina hyvä syy kiimalla muistaakin toisaalta myös movetä kuumasta konehuoneesta kannet yksinäiset hetket ulapoiden tanelle ja kävellä fööriin, joka oli laikana, hetket, jolloin katkerasti tunvan ainoa paikka, jossa merimiehen tee olevansa yhteiskunnan ulkopuoalituiset vitsaukset moottorin melu lella. Ihmisen elämä on aallonharjoja tärinä eivät tuntuneet. ja ja aallonpohjia. Merenkulkijan Samalla valasreissulla saattoi tieelämässä huippuhetket kohoavat tysti nähdä myös muuta meren elämuiden ihmisten arkielämän iloja mää: Madeiran edustalla näin, kun iso valas hyppäsi kokonaan ilmaan. Uruguayn rannikolla oli laivamme tunnin ajan merileijonien ympäröimä, kun ohitimme Isla de Lobosin majakan. Brasiliaa lähestyessämme katselin taas keulasta merta ja ajattelin että mikäs iso levy se tuolla meressä ui. Se ei ollutkaan mikä tahansa vanerinpala vaan viisi metriä leveä mantarausku pinnan planktonia seulomassa. Atlantilla tulivat tutuiksi myös lentokalaparvet, merikilpikonnat, albatrossit... Ja illan pimentyessä, ulapoiden hämärtyessä ei meren elämä suinkaan alkanut nukkua, sillä tähtien syttyessä syttyi
Se ettei sairaalassa oltu tilanteen tasalla on anteeksiantamatonta mutta on myös otettava huomioon, että vaikka tällä alueella sukelletaan paljon ja on aina sukellettu ei vastaavanlaisia onnettomuuksia ole tapahtunut, niistä ei ollut ennakkotapauksia. Ne muutamat tapaukset joissa painekammiohoitoa on tarvittu ovat tapahtuneet jo vuosia sitten. Lopuksi kiteyttäisin koko tapahtuman seuraavasti: - Sukellukset ja niiden tapahtumat,
olematon ennakkosuunnittelu, taulukoiden omalaatuinen tulkitseminen, sukellusturvallisuus jne. Arvostelusta ei voida olla eri mieltä. - Viranomaisten toiminta helikopterikuljetuksineen onnettomuuden jälkeen ansaitsee täyden kympin. Lisäksi olemme kiitoksen velkaa siitä että he ovat "sietäneet" lähes ympäri vuoro kautisen sukel tamisen melko vilkkaalla laivaväylällä ja usein ehkä puutteellisesti merkityistä tukialuksista.
korkeammalle, mutta samoin ovat myös sitten aallonpohjat matalammalla kuin jokamiehen murheet. Mutta takaisin delfiineihin! Delfiinejäkin näin ulapoilla silloin tällöin muun merielämän ohella. Joskus saapui juoksiaisia laivan viereen aluksen aalloille kisailemaan, joskus taas merinisäkkäiden parvi saattoi ohittaa laivan sille kintaalla tai paremmin sanottuna evällä viitaten. Delfiinit osoittivat myös että ne eivät kovin ujoja ole, sillä esimerkiksi Rio de Janeiron satama-alueella uisketelivat delfiinit laivojen ja veneiden joukossa. Paras delfiinipaikka oli kuitenkin Gibraltarin salmi. Laivavuoteni aikana pääsin purjehtimaan neljä kertaa Gibraltarin läpi ja laskin että tämän kolmituntisen merimatkan
- Sairaalahenkilökunnan toimintaa voidaan vain selitellä. Positiivisena asiana näkisin sen, että nyt on saatu aikaan toimintaohjeet vastaisen varalle ja ettei niiden aikaan saattamiseksi tarvittu hautajaisia. - Ottakaamme tapahtuneesta opiksi, syvenevät sukellukset vaativat enemmän sukeltajilta ja järjestelyiltä, ennakkosuunnitteluun ja turvallisuuteen on paneuduttava huolella sukellusten määrän kasvaessa niiden laatu ei saa laskea.
13
aikana pieniä hammasvalaita sattui näköpiiriin keskimäärin seitsemän eri kertaa joka reissulla, jos silmä kovana merta koko ajan tähyili. Jos delfiinejä haluaa kuvata, on siis Gibraltar hyvä paikka. On luonnollista että näin on, sillä kaikki Välimeren ja Atlantin välinen kala- ja valasliikennehän tapahtuu juuri Gibraltarin läpi. Itse en delfiiniä suurempia valaita - hieman suurempia luotsivalaita lukuunottamatta - salmessa nähnyt. Useasti vesillä seilanneet kertoivat kuitenkin huomanneensa myös raskaan sarjan valaita alueella. Suurin delfiinimäärä, jonka Gibraltarissa näin , oli parvi, jonka hyppiessä ilmassa oli joka hetki parikymmentä otusta. Veden alla taisi olla sata kertaa tämä määrä. • Toteutumatta oli kuitenkin vielä jokaisen delfiininystävän syvin toive: päästä tekemään tuttavuutta näiden ihmisten parhaitten ystävien kanssa niiden omassa elementissä vedenpinnan alla. Tähtien asento oli kuitenkin niin suosiollinen, että minulle tarjoutui tilaisuus toteuttaa tämäkin monivuotinen odotukseni. Viime vuoden syksyllä minuun nimittäin otti yhteyttä toimittajatuttavani Ruotsin television suomenkielisestä toimituksesta, koska hän tiesi että olin filmaillut veden alla ja koska hän tarvitsi vedenalaisia otoksia TV -dokumenttiinsa. Se käsitteli Kolmårdenin eläinpuiston delfinaariossa työskentelevän, alkuperältään suomalaisen delfiininhoitajan Leena Muukin työtä. Luonnollista on että vastasin kuvauspyyntöön myöntävästi. Odotettu H-hetki saapui muutaman päivän kuluttua. Automatka Tukholmasta Kolmårdeniin kesti pari tuntia, ja tämän jälkeen olikin aika vetää hainnahka ylle, sillä delfiinialtaan vesi on vain 17 -asteista. Suolaakin siinä on sen verran, että normaalipainoin varustettuna vedessä tuntee itsensä ainoastaan puolisukeltajaksi. Lopulta oli kamera ladattu 16 millin filmillä ja täyspakkaus saatu selkään. Oli aika hypätä 50 metrin uima-altaan kokoiseen ja neljä metriä syvään näytösaltaaseen, jonne delfiinit olivat jo harjoitusaltaistaan uineet. Kun olin päässyt pinnan alle, olin heti muutaman delfiinin ympäröimä. En pelännyt, sillä tiesin että maailmanhistoria ei tunne tapausta, jossa delfiini olisi ihmisen kimppuun käynyt - ainakaan omasta tahdostaan; delfiinien mahdollinen sotilaskäyttö on eri asia, ihmisen häpeä. Vähän olin toki varuillani, sillä olin kuullut että vanhin delfiineistä, jo yli 30-vuotias Skipper, saattoi näin
14
vanhuudenpäivillään olla hieman äreä. Muutaman sekunnin molemminpuolisen hämästyksen jälkeen uteliaisuus voitti sekä delfiinit että minut. Merinisäkkäät kieppuivat jokapuolella ympärilläni minua tunnustellen. Ojensin käteni lähintä Tursiops truncatusta kohti ja kosketin sitä: delfiinin iho oli tasainen ja pehmeä kuin paksu sileäpintainen neopreenipuku. Muita huomioitani olivat että uimatoverini olivat isompia kuin olin ajatellut. Ne olivat reilusti pidempiä kuin ihminen. Ne olivat myös leikkisiä. Jo ennen kuin olimme täysin heittäytyneet sinuiksi kävi yksi uintitovereistani 30-senttisillä, pitkulaisilla leuoillaan käsivarteeni kiinni. Ensimmäinen ajatus oli: "Onko tämä nyt se vihainen Skipper?" Pian selvisi että kyseessä oli vain leikki, sillä ei delfiini tosissaan purrut vaan samoin kuin esimerkiksi leikkivä koira. Käsivarteni oli sitten delfiinien puruleluna monta muutakin kertaa filmaussukellukseni aikana. Delfiinien 'inhimillisyys' tuli kolmituntisen kuvauksen aikana ilmi muillakin tavoin. Kun filmattavien hyppy- ja uintikohtausten välillä esimerkiksi taputtelin vähän yhtä delfiiniä, niin samassa ryntäsivät muutkin paikalle: kaikkia oli taputeltava. Taputtelunodotus oli kärsimätöntä. Pullonokkaiset ystäväni tungeksivat ympärilläni niin että olo alkoi siinä evien ja pyrstöjen vilskeessä tuntua melkeinpa tukalalta. Kokeilin sitten myös delfiinin käyttöä sukeltajan vedenalaisena vetojuhtana, ja sekin sujui joten kuten. Itse kuvaus oli rasittavaa puuhaa. Kun olin yhden rullan saanut ote-
tuksi, piti nousta heti altaasta filmiä vaihtamaan, sillä kuvausaikamme oli rajoitettu. Vesi ei delfiinien hyppyjen jälkeen ollut kovin kirkasta. Nopeasti liikkuvia hammasvalai ta oli vaikeaa seurata hämärän etsimen läpi. Samoin oli vaikeaa veden alla ollessaan tietää, koska delfiinit nopeasti tapahtuvat hyppysarjansa suorittaisivat. En voi tässäkään suhteessa kuitenkaan delfiinejä ryhtyä syyttämään, sillä ne ottivat minut hienosti huomioon. Ennen jokaista hyppyä ne kävivät tarkistamassa, ettei vain kuvaaja ollut vaarallisella paikalla veteenputoamispaikan alla. Filmi siitä sitten lopulta tuli , ja se esitettiin Ruotsin telpvisiossa ensimmäisen kerran helmikuussa 1983. Mukana oli myös pari kolme minuuttia minun kuvaamiani vedenalaisia otoksia, jotka näyttivät onnistuneen aivan mukavasti. Toimittaja Tapio Tuominen ja Ruotsin TV:n vakituinen kuvausryhmä olivat mielestäni tehneet niin hyvän työn, että soisin filmin esitettävän Suomessakin. Mukana oli delfiinishown vetonaulojen lisäksi kaitafilminpätkä ainutlaatuisesta delfiininpoikasen syntymästä Kolmårdenin delfinaarioon. Tämä lyhyen elämänsä aikana yleisön suosikiksi kohonnut pikkudelfiini ei valitettavasti enää ole elossa. Paljon muuta varsinkin sukeltajaa kiinnostavaa Kolmårdenin altailta kuitenkin tapaa, joten Ruotsissa käyvän sukeltajan kannattaa harkita poikkeamista Kolmårdeniin, onhan siellä myös safari puisto. Näin toteutui siis haave delfiineistä. Ehkäpä ensi kerralla on mustekalojen vuoro. Teksti ja kuvat: Erkki Siirilä
~ukellus-ja surfingpuktijen KO JAUKSET vielä edullisesti talvihintaan!
o~ Espoon Otaniemessä 3. - 6 ~ 6.1983
VESIURHEILl:JMUODOT MUKANA • Nyt kaikki urheilusukelluksen harrastajat ja ystävät valtakunnan sportfimessuille! • Nähkää lempilajlnne uutuusvölineet jo asui asiantuntiiolder:l esitteleminä.
RUNSAASTI OHJELMAA JA NÄ YTÖKSIÄ • Tulkaa joukolla perheinenne ja yslövlnenne alan suur· katselmukseen Dipoliir\ Ota halliin ja me'rellisille ulkOIlu· alueille. • Tietoja rautatie- 10 lentomotko·olennuhista matkatoimistoista ja asemilta. . . _.. • Edullisia ryhmölipputa~ouksio urheiluseuroille 10 vahlntåän 10 hengen ryhmille suoraan messuloimislosta.
Ottakaa ajoissa yhteyttä:
Tuo pukusi korjattavaksi nyt. Säästät selvää rahaa. Talvihinnat voimassa huhtikuun 30. pvään saakka, esimerkiksi - vetoketjun vaihto sukelluspuvun takkiin tai haalariin 120," - sukelluspuvun hihan levennys 45, ../ hiha Huhtikuun 30.pvän j ~ilkeen hintoihin 50% kiirelis~i!
Suoritamme kaikki korjaukset puvun valmistajasta riippumatta. Korjauskuluista saat halutessasi ennakkoarvion.
Otamme korjattavaksi vain puhtaat puvut. Jos pukusi tuoksahtaa menneelle kesälle, normaali hienopesu auttaa. Astianpesuaineet, hiusshampoot ja villanpesuaineet ovat sopivan helbvaraisia, kädenhimpöinen vesi sopivaa. Voidaksemme palvella sukeltajia ja surffaajia joustavasti, pid~imme liikkeemme auki huhti-, touko- ja kes~ikuussa TORSTAISIN JA PERJANTAISIN klo 9.00-19.00. LAUANTAISIN klo 9.00-13.00.
Finn -SUlI" Pajalahdentie 9 00200 Helsinki 20 puh. 90-69~2358
15
Uusi kalastuslaki Vuoden 1983 alussa tuli voimaan uusi kalastuslaki ja siinä on sellaisia asioita, jotka kiinnostavat myös urheilusukeltajia ja joista on hyvä olla perillä. Pilkkimis- ja onkimisoikeuden laajentaminen oli yksi kaikkein eniten keskustelua aiheuttanut asia, mutta se ei suinkaan ollut ainoa eikä välttämättä edes suurin muutos aikaisempaan lakiin verrattuna. Esim. maa on nyt jaettu kalastuspiireihin (lääneittäin) ja jokaiseen piiriin on nimetty uusi valtion virkamies-piiribiologi. Toinen suuri organisaatiomuutos on se, että maa tullaan jakamaan viimeistään vuoden 1985 alussa kalastusalueisiin, joka käsittää yhtenäisen kalaveden (järvi, joki tms.) riippumatta sen omistussuhteista. Kalastuskunta säilyttää asemansa lähes ennallaan ja tämän vuoksi myös kalastuksesta päättäminen on ensisijaisesti edelleenkin kalastuskunnan tehtävä. Kalastuskortti v. 1983 Valtiolle maksettava kalastuksenhoitomaksu on v. 1983 henkilökohtainen ja sen määrä on 15 mk. Maksun tulee suorittaa jokainen yli 18vuotias henkilö, joka on välittömästi osallisena pyyntitapahtumaan. Jokaisella kalastajalla tai nyt myös ravustajalla, olipa pyyntimuoto mikä hyvänsä, on siis oltava kalastuskortti. Tästä on emo ikärajan lisäksi vain se poikkeus, että oman kunnan alueella saa harjoittaa onkimista suorittamatta kalastuskorttia lukuunottamatta laissa mainittuja poikkeuksia. Kalastuskortin samoin kuin myöhemmin esille tulevan pilkintäkortin voi ostaa postista.
Pilkkioikeudet uuden lain mukaan Pääsääntö on edelleenkin se, että luvan kalastamiseen myöntää vesialueen omistaja, siis käytännössä kalastuskun ta, kalastushoi toy h tymä, metsähallitus tai muu kalastusoikeuden haltija. Jos pilkkimies on itse vesialueen omistaja tai kalastusoikeuden haltija, hän voi piIkkiä omilla vesialueillaan lunastettuaan sitä ennen kuitenkin kalastuskortin. Toinen vaihtoehto on se, että kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuvalla henkilöllä on oikeus saada kohtuullista maksua vastaan lupa harjoittaa koti tarve- ja virkistyskalastusta vesialueen omistajan määräämällä tavalla. Kunnassa tai kylässä tilapäisesti asuvalla tarkoitetaan henkilöä, joka ei omista siellä olevaa asuntoa tai ei ole asunut siellä yhtäjaksoisesti vähintään 4 viikkoa. Tällaisella kylässä asuvalla henkilöllä on siis oikeus saada mutta vesialueen tai voi myydä lupia myös muillekin. Kolmas vaihtoehto ja varsinainen muutos al!caISelTIJ;.aan saa kahenon suorittanut tähän kalastJuun,UII""'l.Cl
16
tukseen oikeuttavan pilkintämaksun. Piikin tämaksu on tänä vuonna 24,50 mk ja sen suorittamisesta saa todistukseksi pilkintäkortin, joka on oltava aina pilkkireissulla mukana. Pilkkikortti on siis kalastuspiirikohtainen (eli läänin alue) ja sen lunastettuaan hän voi piIkkiä ja onkia koko läänin alueella laissa mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta kaikissa vesissä. Pilkkikortti on siis läänikohtainen, mutta sen voi ostaa vaikka jokaista lääniä varten. Alle 18 vuoden ikäinen henkilö ei kuitenkaan tarvitse sen kummemmin pilkki- kuin kalastuskorttiakaan. Järjestelmä ei kuitenkaan koske kilpailuja eikä muita järjestettyjä tilaisuuksia. vaan niitä varten on hankittava kalastusoikeuden haltijan lupa. Pilkkiminen yleisellä vesialueella meressä kylän vesialueen ulkopuolella on vapaata, jos kalastuspiiri ei ole antanut siihen rajoituksia. Samoin eräiden suurien järvien selkävesillä, jotka ovat myös nk. yleisvettä, on pilkkiminen vapaata järveen ulottuvan kunnan asukkaille. Kaikissa emo vaihtoehdoissa on kuitenkin muistettava, että yli 18-vuotiaiden on lunastettava myös kalastuskortti.
Yleistä pilkkimisoikeutta rajoittavia asioita Pilkkimistä ja onkimista ei saa pilkkikortin lunastamisenkaan jälkeen kuitenkaan harjoittaa - lohi- ja siikapitoisissa koskissa ja virtapaikoissa - vesialueilla. joissa kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty Tällainen muun säännöksen nojalla kielletty alue voi olla paikallisesti kalastuspiirin määräämä tai rauhoituspiiriin kuuluva alue tai liikuntalain nojalla alue. Tietoja tällaisista alueista saa asianomaiselta jonka toimipaikka on läänin pääkaupungissa maatalouspiiri (usein valtion virastotalossa).
Harppuunakalastus Harppuunan käytössä kalastukseen on nyt selvä säännös. Kalastus atraimella, harppuunalla tai niihin verrattavalla terällä, koukulla tai kärjellä varustetulla välineellä on kielletty lohi- ja siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikoissa sekä muissakin vesissä huhtikuun 15. päivän alusta kesäkuun 20. päivän loppuun. Tähän sääntöön voi lisäksi paikallinen kalastusalue antaa muitakin rajoituksia. Jos joku sitten kalastaa harppuunalla, on muistettava, että se on kalastusväline ja sen käyttämiseen kalastuksessa tarvitaan kalastuskortin lisäksi veden omistajan lupa. Tämän lisäksi tulee huomioida, että eräät kalat ovat rauhoitettu seuraavina aikoina - merilQhi, järvilohi, meritaimen, järvi taimen ja purotaimen Goessa, virrassa jne.) syys-, loka- ja marraskuu - vavalla pyydettäessä 11. 9.-15. 11. - nieriä Vuoksen vesistöalueella 11. 9.-15. 11. - harjus huhti-toukokuu - kuha kesäkuu - nahkiainen huhtikuu-15. 8. - rapu marraskuu-21. 7. (klo 12.00) Ja vielä, että luonnonvesistä pyydettyjen kalojen alimmat mitat ovat seuraavat meritaimen 60 cm meritaimen 40 cm järvilohi 40 cm järvitaimen 35 cm hauki 40 cm kuha 37 cm harjus 25 cm siika meressä 25 cm nieriä Vuoksen vesistöalueella 40 cm rapu 10 cm Uusi kalastuslaki ei koske Ahvenanmaata eikä kolmea pohjoisinta kuntaa. Tässä esille tulleet asiat eivät kuitenkaan koske Ahvenanmaata eikä Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia. Ahvenanmaalla kalastusta säädellään maakunnan kalastuslailla ja kolmen pohjoisimman kunnan alueella vanha kalastuslaki on edelleen voimassa. Varsinkin Ahvenanmaan kalastusmääräykset poikkeavat huomattavasti siitä, mitä edellä on kerrottu ja sitä paitsi myös sukeltamisesta paineilmalaitteen avulla säädellään Ahvenanmaalla erikseen. Mm. harppuunan käytöstä on siellä ankarammat määräykset kuin manner-Suomen puolella. Terveisin Ilkka Arvola konsulentti Seura: Kainuun Urheilusukeltajat ry
----------------
Kirje
Tilaan T-paitoja , valk./v.sin., väri .... .......... .. .. ........ ... ....... ......... .
Co mpa ny Imag e ma ksaa posti ma ksu n
....... XS ........ .. S ....... .. . M .. ..... .. .L .. ... .... . XL ... .. ..... XXL 2_puoleista 100 % puuvilla-, LANNEVAATE
k~k~~u;O ~ä~~~ ~~k. ,
froteeta. liiton merkkiuin. ä 94,-, 30 kpl ä 84,-
VARUSTE~A?SI
Collegepuseroita , \.valk./t . sin ... .... .... .. ................. .. ..... ..
1: { t
'~11
kestävää 100 % .polyam,d,a helppohOltoIsta , . . • Liiton merkkipainatus. kaikille varuste,He. å 129,-, 30 kpl a 99,-
5.···· M
U
U
L
.u .. XL uu XXL
Froteepyy hkeitä , valk.lt. sin . ... .......... .... ....... ........ .. kpl
\i'i I
'~.fl IY
X5·
Y/oFroteelannevaatteita , valk ./t .sin ................. ........ .. .. kpl
N
\~
Company Image for your image.
W
\
~ '-S...J" .\..
I
Varustekasseja ............. ............... .... ............... .. ......... kpl e Keräa ystävien tilaukset mukaan - säästätt selv'ä rahaa . Tuotteet toimitetaan 4-6 viikon kulu essa tilauksen saapumisesta.
Vastauslähetys Hki 25 lupa 674
Company Image Oy PL 18
00003 HELS\NKI 300
N imi Läh iosoite Pu h . n ro postin u mero ja -toi mi paikka
\
Sukellusmahdollisuudet Siinailla Sukellusmatkat ovat jälleen täysin mahdollisia. Liitto on saanut Egyptin urheilusukeltajain liitolta ja firmalta "Sinai Hotels & Diving Clubs" tietoja, jotka jo on välitetty seurakirjeessä. Norjan liiton lehdessä (MarmenneIl 1/ 83) oli seuraavat ohjeet - Naama Bay, Dahab ja Nuveiba on avattu, - Naamalta tekevät retkiä norjalainen purjealus Colona II ja englantilainen Lady Jenny III, - safari matkat vuokra-autolla Eilatista eivät ole sallittuja, - voit ottaa lennon Kairoon sekä jatkaa sieltä Ofiraan Naaman lähellä, - voit lentää Eilatiin, otat taksin Tabaan (raja-asema, matka kestää 15 min) ja jatkat joka päivä kello 14 lähtevällä bussilla Naamaan ; matka kestää 4 tuntia, - Naamasta lähtee bussi takaisin joka aamu kello 08, - on mahdollista järjestää matka niin , että matkanjärjestäjän minibussi on vastassa Tabassa raja-asemalla. Teit matkan miten tahansa, sovi järjestelyistä jo kotona. Egyptiläisen firman osoite on: Sinai Hotels & Diving Clubs 32, Sabry Abu Allam St. P.O. Box 2336 Cairo - Egypt
Höyrylaiva "Porthan" Elettiin 1860 lukua, vilkkaassa Suomen rannikkokaupungissa, Turussa. Siellä suunniteltiin laivareitin perustamista välille Suomi-Lyypekki. Syksyllä 1863 muodostettiin yhtiö, jonka piti liikennöidä reittiä TurkuHelsinki - Lyypekki. Marraskuussa tilattiin laiva Tukholmalaiselta Bergsunds Mekaniska Werkstadilta. Aluksen tuli olla raudasta ja potkurikäyttöinen sekä höyrykoneen 100 hevosvoimainen. Sen pituus oli 150 jalkaa ollen näin ensimmamen suurehko turkulainen potkurialus, jonka oli määrä ottaa 60 salonkimatkustajaa ja 2 000 tynnyrin viljalasti. Laiva laskettiin vesille juhannusaattona 1864 saaden nimekseen "Porthan". Se saapui Turkuun syyskuun 5 päivänä, turkulaisen G. Mattssonin toimiessa päällikkönä. Tämän jälkeen alus aloitti reitin Turku-Helsinki-Lyypekki. Kesällä 1866 laiva kulki väliä Tukholma-Pietari. Se kuljetti myös postia sekä kappaletavaraa Tallinnaan ja Riikaan. Vuonna 1867 se liikennöi väliä Pietari-Oulu, välisatamina Helsinki, Turku, Reposaari, Kristiinankaupunki, Vaasa, Pietarsaari ja Raahe. Syksyllä Lyypekin matkallaan laiva ajoi karille Gotlannin luona ja joutui hakemaan vuodon takia hätäsatamaa Oskarshamnista, jonne se jäi korjattavaksi talven ajaksi. Vuosina 1868-1881 alus kulki pääasiassa Lyypekin linjalla. 20. 10. 1882 se ajoi paksussa sumussa karille,
Gråskärsbådanin luona, Helsingin edustalla, ollessaan tulossa Lyypekistä ja Tallinnasta. Kaikki laivassa olleet 17 miehistöön kuuluvaa ja 2 matkustajaa pelastettiin, mutta laiva jäi hylyksi ja upposi. Hylky on pahasti hajonnut romusukeltajien sekä ahtojäiden rikkomana. Ja sitä koskee jo muinaismuistolaki onhan se jo yli satavuotias.
tv. Hessu Moisio
OSTETAAN MYYDÄÄN Näiden otsikoiden alle otamme vastaan lukijoiden omia ilmoituksia. Hinta on 5 markkaa riviltä ja ilmoituksen koko korkeintaan 5 riviä. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisesti ja maksun on seurattava ilmoitusta. INFOMEKLARI OY Töölönkatu 1 C, 00100 Helsinki 10 puh. (90) 441 133 Arja Leppänen. Myydään LAITEP AK. täyd. 2 10 reg. swimaster puol.aut.v.ilm. tied . 953 / 26090 Jarmo Käytettyjä märkä- ja säätötilavuuspukuja, sukeltajan puhelimet, radiopuhelimet NEMOTEK KY , ilt. , viik.1op. 8766161, 8763322 Uusi Polarsuit-rullapuku. Lähemmät tiedustelut Malmgren, puh. 905052472.
NYKYAIKAISTA VENE-ELEKTRONIIKKAA jo KAIKKI OMAA MAAHANTUONTIA RAYT.'EON CETRf~K
JR~1
-
tutkat ja lisä'ait,.-.-t radiopuhelimet 'iikennet~astaanoUimet
antennit kaiku'uotaimet sonarit satt-"iiUhlat~igaauorit
radioslllultima'aiUe.-t Loran·('·t~astaanoU ;'n.-t
sähk,)kompassit sUlllltimakompassi' automaaUiohjaus'aittt-.-t
I 2'
" ,1'''''~ L,' ",,,n";"J"-' T,tI" kk. \l4H," " ,1 ,' TO.H.TUST..l - AS'; ;, \,\'lST,' - "lO'.TO.I _. " , 'HIO.~"'; .\ .~ , I : ' .\T".
\I';,'\";·';'J,.;"THtJ ,\ '., K ·' \ ,.;H. "O' .~T' '.0.
Visi - radio Oy 18
11.0"'".11....."'." ..... , 1. p .. h. 9:i2",.:II(I
KESÄN SUUNNISTUS Vietämme Suomessa tänä vuonna Sukellussuunnistuksen 20-vuotisjuhlaa. Juhlamme kunniaksi olemme päättäneet voittaa ainakin yhden lajin PM-kilpailuissa, jotka nyt pidetään Suomessa. Koska voittaminen vaatii harjoitusta olemme myös päättäneet aloittaa valmistelut tosi perusteellisella valmennusleirillä. Leiri on julistettu avoimeksi myös muille pohjoismaisille ystävillemme, jotta olisi pätevät opettajat kaikin puolin. Leiri jakautuu kahteen osaan, ETSINTÄ ja KILPAILU. Olisiko tässä Sinullekin vaihtoehtoinen yhden viikon sukellusloma?
Ohjelma 6- 7.8. SM-Pari ja SM-Tarkkuus Ahvenistolla 8-11. 8. Valmennusleiri jatkuu heti kilpailujen jälkeen SM-kilpailujen analyysillä sunnuntaina kilpailujen jälkeen. Heti maanantaina aloitetaan vesiharjoittelu tutulla ja uusitulla radalla. Jokainen huolehtii itse majoituksestaan ja muonituksesta. Tulemme järjestämään välinehuollon sekä ilman että kartta- ja kompassien suhteen. 12-14. 8. PM-kilpailut Pajulahdella (Lähellä Lahtea) Kilpailut alkavat CMAS'n lajeilla 5-piste sekä M-rata. Molemmat kilpailut ovat perjantaina. Seuraavina päivinä ovat sitten perinteiset Pari- ja Tarkkuuskilpailut. . Pajulahden urheiluopistolla on varattu rajoitettu määrä huoneita. Muonitus sensijaan järjestyy suuremmallekin joukolle KUNHAN ILMOITT A UDUT AJOISSA! Teltta ja kotimajoitus on lähistöllä mahdollista järjestää halukkaille.
Ota heti yhteys!
Peter
KE~ :STIÖN KESÄLEIRI Biskopsön leirin perinteitä seuraava nuorisoleiri 10-16 vuotiaille perHsvälinesuk~l taj.i.lle 23-30. 7. 1983 INION KEISTIOSSA Leirimaksu vain 480 mk josta puolet maksettava 31. 5. 1983 mennessä tilille: KOP ITurku Humalistonkatu 117550-13305-4 Ilmoittautuneille tarkemmat ohjeet 10. 6. mennessä Lisätietoja 90-4737258 keskiv. L. Ljungqvist Nuorisovaliokunta/VS-piirin urheilusukellusjaosto
HUOM! Maksukuittiin selvät tiedot: kuka tnaksaa, tnistä ja tnitä 19
~1M~ Urheilusukeltajat, retkeilijät ym! Nyt huippulaadukkaat italialaiset
L 0 MAC -KUMIVENEET
UUTUUDET 1983 IKELITE SUBSTROBE M va-salamavalolaite, ohjeluku 25 (64 ASA) 4 kpl AA paristoa, latausväli 6 sek. , noin 150 välähdystä. Salaman valokulma n . 65° d iagonaalisesti, (28 mm) Substrobe M on saatavana myös orjalla. (MS) Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Hki 14
tosi edullisesti. Varaston tyhjennys käynnissä, hinnat pohjalukemissa: ovh. 2.600,(3.200,-) LOMAC 240 3.200,(3.900,-) LOMAC 260 4.400,LOMAC 320 (4.950,-) (6.200,-) 5.600,LOMAC 350 6.600,(7.200,-) LOMAC 380 8.800,(9.600,LOMAC 420 Myös muutama käytetty vene. Meiltä myös akkukäyttöinen kumiveneen täyttö- ja tyhjennyslaitte vanhaan hintaan 365,- (uusi ovh. 395,-). Kysy myös muita 12 voltin laitteita. Toimi nopeasti - tavaraa on vähän!
IKELITE NIKONOS 4 CONSOLE, 3 salamaulosottoa (2 ICS, 1 Nikonos) SST salamasysteemi, 1,5 v tai 22,5 v paristolla, takaa varman toiminnan (myös ilman paristoa), salamavarrenkiinnike sekä lisänä Ikelite Handle Unit yhden käden kuvaukseen. Maahantuoja: Nepto-Sub Oy Ab, Hki 14
MEKA-TUOTE, puh. 90-6923991, PL 182, 00201 Helsinki 20.
MURENA RALLI Emsalön saarella, Porvoon saaristossa pidetään perinteiset sukellussuunnistusrallit vuosittain kesäkuun alussa. Ralli on tarkoitettu kaikille niille , jotka ovat vasta aloittamassa suunnistamisen joko kilpailumielessä tai harrastuksena. Rallissa pärjää yhtä hyvin "härvelillä" kuin marssikompassilla, eikä matkamittari ole välttämätön. Rastit on yhdistetty köydellä helposti tunnistettavaan maastokohtaan. Köysi löytyy helposti ja sitä seuraamalla myös sitten rasti. Rasteilla on tarjolla erilaisia tehtäviä. Sukellusmatka on noin 600 m lyhintä tietä. Olemme tänä vuonna päättäneet siirtää MURENA RALLIN kesäkuun 18 päivään jotta voisitte k aikki esteittä osallistua. J os sattumalta olisi jäänyt harjoittelematta tätä hauskaa ja hyvin opettavaista sukeltamistapaa ja tulet viimeisenä maaliin muuten virheettömän suunnistuksen jälkeen niin sinua odottaa JUMBOPALKINTO , joka tänä vuonna on sama kuin porvoonjoki uinnissakin eli iso täytekakku .
Ilmoittaudu ajoissa! 20
Peter
Koulutusvaliokunta tiedottaa Kouluttajakortit ovat määräaikaisia. Pitääksenne korttinne voimassa on se toimitettava valiokunnalle viimeistään korttiin merkittynä voimassaolopäivänä joka on merkitty kortin taakse. Uusintaan ei tarvita valokuvia. Riittää, että kortti toimitetaan valiokunnalle. Mikäli vanha kortti on kulunut, kadonnut tms. on tällöin laitettava vanhan kortin / anomuksen mukaan 1 valokuva uutta korttia avarten.
Koul uttajakorttien uusinta
KAIKKI KOULUTUSVALIOKUNNALLE OSOITETTU POSTI LÄHETET ÄÄN V AST AISUUDESSA LIITON OSOITTEELLA. SIIS EI YKSITYISHENKILÖN OSOITTEELLA. OSOITE ON: Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Koulutusvaliokunta Topeliuksenkatu 45 a 00250 H :ki 25 Tämä sen takia, että henkilöt vaihtuvat aika ajoin ja yksityinen sukeltaja ei aina tiedä kenelle posti pitäisi osoittaa. Vastaisuudessa posti toimitetaan liiton toimiston toimesta oikeaan osoitteeseen.
Valiokunnan kokoonpano ja tehtäväalueet vuodelle 1983 Puheenjohtaja: Luokka- ja kouluttajakortit Mauri Vallema Budjetin seuranta Jäsenet: Leif Thoren Kouluttajapäivät ja -kokeet Ilpo Raatikainen Koulutuksen piiritoiminta Erkki Metsävuori Listaukset, osoitteisto Hans Joki Kouluttajakansio Risto Martikainen Pohjois-Suomen koulutusasiat
KOULUTUSLEIRI ROVANIEMELLA tt
Sitovat ilmoittautumiset 15. 5. mennessä. Hinta 500-700 mk täysihoidossa. Leiriaika 18.-23. 6. 1983 Rovaniemen mlk. Leiriläisiltä vaaditaan voimassa oleva lääkärin todistus ja PM-kortti.
VAIN 20 ENSIMMÄISTÄ MAHTUU MUKAAN Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Juhani Teppo PL 224 96201 Rovaniemi 20 Puh. 991-12025 töihin 991-87171 kotiin. TÄMÄ SIVU ON MEHUTUOTE OY:N MAINOS , ASEMANTIE 12 45910 VOIKKAA (951) 88999 21
Uutuuksia CHRISTER AHLSTRÖM
SYVYYKSIEN SYLISTÄ Talven ja kevään aikana on ilmestynyt parikin kirjaa jotka kuuluvat jokaisen sukeltajan, vanhemmankin kirjahyllyyn. Christer Ahlström: Syvyyksien Sylistä on käännös tekijän aikaisemmasta kirjasta Sjunkna Skepp. Kirjat kertovat mielenkiintoisella tavalla meidän vesiemme ehkä arvokkaimman hylyn "Borstö l:sen" eli "St Michel"in tarinan. Sen mitä laiva oli ennen ja ennenkaikkea sen monivivahteisen salapoliisi työn minkä perusteella maisteri Ahlström sai laivan identifioitua. Upeat värikuvat kertovat omalla tavallaan niistä kauniista esineistä jotka laivasta on nostettu. Kirjassa kerrotaan myös muutamasta muusta hylystä joiden jälkiä maisteri Ahlström on tutkinut sekä kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti vanhan laivareitin mutkista Utöstä Haminaan saakka. Mitä vanhan laivareitin varrelta voisikaan löytää on sitten toinen juttu. Huomatkaa kuitenkin "St Michel" on ja pysyy Museoviraston ykköskohteena jonne ei sukelluslupia ole myönnetty vuosiin. Borstöläiset ja
DIVER'S merivartiosto ovat yhteistoimin rauhoittaneet alueen ja valvovat sen rauhaa Museoviraston toimeksiannosta. Toinen kevään uutuus on Ursuk Oy:n kustantama ja julkaisema Diver's joka on oppikirja sukeltamista aloittava lle ja miksei myös vanhemmalle harrastajalle muistin virkistämiseksi. Kirjan perusteena on käytetty sitä opetusmateriaalia jonka avulla Ursuk-kurssit on viety lävitse. Kirja antaa lukijalleen tiedot niin perusvälineistä kuin paineilmalaitteistakin. Sukellusfysiologia, tekniikka ja lainsäädäntö saavat myös oman osansa. Lisäksi kirja on laadittu siten että sen perusteella voi jokainen aloittaa sukeltamisen. Kuitenkin on muistettava, että sukeltaminen on ryhmätyötä eikä ole suositeltavaa sukeltaa yksin. Mikäli olette kiinnostunut sukeltamisesta, ottakaa yhteyttä Suomen Urheilusukeltajain liittoon. Sieltä saatte tietoa oman alueenne seuroista ja kurssimahdollisuuksista. Kurssin käynyt on ainoa oikoulutettu sukeltaja.
22
Urheilusukeltajan tapaturmavakuutus Sukellusurheilijan kilpailulisenssiin sisältyy tapaturmavakuutus. Sen pe'rusteella maksetaan korvausta tapaturmista jotka sattuvat lisenssien lunastamisen jälkeen urheilusukelluskilpailuissa, urheiluharjoituksessa sekä urheiluun välittömästi liittyvillä matkoilla. Lisäksi korvausta maksetaan urheiluvammoista, jotka ovat sattuneet edellä mainituissa tilanteissa. U rheiluvammana pidetään äkillisesti urheilusuorituksen yhteydessä syntynyttä vammaa, jota ei korvata tapaturmavammana. Urheilusukeltajan tapaturmavakuutus on siis urheilu vakuutus eikä yleinen vapaa-ajan tapaturmavakuutus. Jotta tapaturmat kuuluisivat korvauspiiriin, tulee niiden tapahtua Suomen Urheilusukeltajain Liiton suke 11 usretkillä, kil pailuma tkoilla, toimihenkilön tehtävissä ja niin edelleen. Liiton ja Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiö Pohjan allekirjoittamassa sopimuksessa on tarkoin määritelty ne toiminnot, jotka kuuluvat tämän vakuutuksen piiriin. Vakuutuksesta maksetaan vamman hoitokulukorvauksia yhtä vahinkotapahtumaa kohti enintään 10 000 markkaa. Hoitokulukorvaus maksetaan laskujen mukaan siltä osin, kun korvausta ei saada muualta, esimerkiksi sairausvakuutuksesta. Pysyvästä täydestä työkyvyttömyydestä maksetaan kertakorvauksena 60000 markkaa. Jos vammasta ei aiheudu täysi työkyvyttömyys, maksetaan kertakaikkista korvausta vastaavasti vähemmän. Tapaturmaisesta kuolemasta maksetaan kertakorvauksena 5000 markkaa. Tapaturman sattuessa lisenssin lunastaneen on täytettävä tapaturmailmoituslomake, jossa tapahtumakuvauksen lisäksi tulisi olla liiton edustajan vahvistus siitä, että tapaturma on sattunut sopimuksen edellyttämissä olosuhteissa.
URHEILU
SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti postitetaan sukeltajille, joiden lehti osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-403600 Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k.921-381804 t.921-663311 Ilmoitushankinta: INFOMEKLARI OY Töölönkatu 1 C 00100 Helsinki 10 puh. (90) 441133 Arja Leppänen Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.
Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24,20310 Turku 31 Teksti No 3 4
5
painoon 04.05 24.08 26.10
Vuosikerta
ilmoitukset 23.05 13.09 16.11
ilm. 16.06 10.10 12.12
75 mk.
Oy Turun Sanomat Turku
Yhdyshenkilönä kaikissa vakuutusasioissa toimii ylitarkastaja Arvo Laisi, puh. 6096395.
Perinteinen Porvoonjokiuinti nSI "Borgå avloppet" uidaan tänä vuonna 17. kertaa. Uitava matka: n. 1 400 m Ajankohta: 29. 5. 1983 klo 12.00 kokoontuminen Porvoon uimahallilla, Linnankoskenkatu 2-6, klo 10.30 ilmoittautua voi myös kilpailupäivänä Osanottomaksu: 25,-/henkilö Sarjat: naiset kilpa miehet kilpa juniorit kilpa (16 v.) kuntoilijat Lisätiedot ja ennakkoilmoittautumiset Marjatta Helin, Raatihuoneenkatu 1 C 18 06100 PORVOO 10, puh. toim. 90-171744/375
Jos vaadit
I~uivapuvulto
Vaadi
I~otimainen
POLARSUIT. • • • •
I~estävyyttä
köyttövormuutta helppol~öyttöisyyttö
mukavuutta
Polarsuittöyttöö vaatimul~sesi.
Puvulla on 2 vuoden
tal~uu.
Koti'm oinen kuivapuku.