ftnMld3
Ammattisukeltajat vaativat varusteiltaan käyttövarmuutta, kestävyyttä ja turvallisuutta. Suorituskykyä, JOKa on mitoitettu ääriolosuhteiden mukaan Ominaisuuksia, jotka tekevät sukeltamisesta täyttä toimintaa. Ursukista löydät huippuvälineet, joihin ammattilaiset luottavat: U.S. Divers, Technisub, Viking ja U rsuit. ' Tule mukaan Ursuk Diving Teamiin Se vie Sinut nopeasti ja turvallisesti kohti parempaa taitoa ja jännittäviä elämyksiä. Teamissa voit
sukeltaa toivettesi mukaan - kohteissa, joihin olet aina halunnut. Tee sukeltamisesta täyttä toimintaa. Ota yhteys U rsukiin!
r~ URBUR
~
,
UrsukOy
~'W Teollisuuskatu 34, PL 55 ~ 20521 Turku 52
~.r
921-376700
Seurojen jäsenmaksuista liitolle J ulkaisimme viime vuoden viime numerossa luettelon jäsenmaksunsa laiminlyöneistä seuroista.
Miksi? Koska: - liiton toiminta edellyttää maksuja ajallaan, - jäsenten ilmoittaminen lehdelle, mutta maksujen laiminlyöminen liitolle haiskahtaa jäsenten kannalta... . - on aika pudotella postituslistoilta "kuolleet sielut", jotka eivät pariin vuoteen ole mitään maksaneet (vielä on aikaa herätä). Miten seura sitten saa itse ajoissa jäsenmaksut? Keräämällä ne ajoissa. VUoden 1984 jäsenmaksun maksamisen takaraja 15. 12. 1983. Niille tilataan lehti, jotka ovat maksaneet. Myöhästyjät jäävät pakostakin paitsi paria numeroa, sillä ATK:n päivitys ei voi tapahtua edes kuukausittain.
URHEILU
SUKELTAJA 24. 02.1983
Jäsenmaksuista 3 Suomenlinnan hylyt 4 Kummiseurat 5 Ovet auki Punaiselle merelle 6 Syvyysmittareista 7 Vedenalainen näkeminen 9 12 Vaasan kuulumisia Turvallisuudesta 16 Lentokoneromuja 18 Koulutt~jille 19 Hy lkysukeltaja 20 Padi 22
Kansi: "Yhdysköysielämänlanka" Christer Gorshelnik.
LIITON SUUNNITELMALLISEN TOIMlNN AN, SEURAN SUUNNITELMALLISEN TOIMINNAN JA LEHDEN ATK:N KANNALTA ON TÄRKEÄTÄ, ETTÄ MAKSUT TULEVAT MAHDOLLISIMMAN TÄYDELLISINÄ KÖNTTINÄ AJALLAAN. JA SITÄ VAATII JÄSENISTÖN ETU. Ja vaatii sitä oma toimintasääntömmekin, jos olisi päässyt unohtumaan: SUSL:N TOIMINTASÄÄNTÖ 4.§, 6. mom Liitolle suoritettavat jäsenmaksut on jäsenten suoritettava viimeistään kaksi (2) viikkoa ennen kevätkokousta. Sen jälkeen tulleiden uusien jäsenten jäsenmaksut on suoritettava vastaavasti viimeistään kaksi (2) viikkoa ennen syyskokousta. Eiköhän hoideta asia kuntoon. Siihen pystyy muutama reilusti yli sadan jäsenen seura kellon tarkkuudella. Se on asennekysymys.
Urheilusukeltajan tapaturmavakuutus/ sukellusurheilijan kil pailulisenssi Urheiluvakuutuspooli hajosi. Lisenssisopimus purkautui vuoden vaihteessa. Vakuutukset ovat voimassa vakuutuskauden loppuun. Olemme neuvotelleet uuden sopimuksen Pohja-yhtymän kanssa. Ehdoiltaan entistä paremman sopimuksen. Yhtiö on vakuuttanut lukuisia urheilusukeltajia. Sillä on seurojen kanssa kurssien vastuuvakuutussopimuksia, ja se on vakuuttanut seurojen kalustoa. Sillä on tietoa harrastusalastamme.
ON KYSYMYS NIMENOMAAN URHEILUSUKELTAJAN TAPATURMAV AKUUTUKSESTA. SE ON SAMALLA MYÖS SUSL:n KILP AIL UMÄÄRÄ YSTEN EDELLYTTÄMÄ KIP AILULISENSSI (urheiluvakuutus ) URHEILIJOILLEMME, TUOMAREILLE, VALMENTAJILLE JA TOIMIHENKILÖILLE.
Vakuutuksen hinta nousi yhden (1) markan yli ja kaksi (2) markkaa alle 16-vuotiaalta. Ei siis sanottavasti. Maksut ovat nyt 26 mk ja 17 mk vuodelta. Suurin korvaus pysyvästä invaliditeetista ja sairaanhoitokulut vahinkotapausta kohti kaksinkertaistuivat. Ne ovat 10 000 mk ja 60000 mk. Yhtiö on tutkinut tarkoin vahinkotilastomme. Pidettäköön jatkossakin Turvallisuus aina mielessä. Yksilöllinen sopimus yhden yhtiön kanssa yksinkertaistaa paperisotaakin. Vakuutuslomake on nyt tilillepanokortti. Niitä lähetetään seuroille. Sopimusehdot esitellään seuraavassa lehdessä. Älä riskeeraa. Älä anna valitettavassa tapauksessa itsellesi sattuvan tapaturman muodostua läheisillesi myös taloudellisesti rasittavaksi huolen lisäksi. Ajattele heitä.
VARA ON VIISAUTTA, EIKÄ VAHINGON ENNE
Kale
3
Muinaismuistolain mukaan kaikki yli 100 vuotta vanhat laivan hylyt ovat rauhoitettuja ja niihin kajoaminen ilman lupaa on rangaistava teko. Hylyn löytyessä siitä on tehtävä ilmoitus Suomen merlmuseolle tai poliisiviranomaisille, jotta asianmukaisiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä museon ammatti-ihmisten taholta hylyn tutkimiseksi ja suojaamiseksi. Yli sata vuotta vanhan irtoesineen löytyessä se on toimitettava puhdistamattomana merimuseoon, joka voi lunastaa esineen käypää korvausta vastaan tai palauttaa sen löytäjälleen. Merimuseon tehtäviin kuuluu lain mukaan tutkia ilmoitetut hylyt ja muut esimerkiksi jonkin rakennustyön vuoksi tuhoutuvat vedenalaiset kohteet.
SUOMENLINNAN ISO-MUSTASAAREN HYLYT Syksyllä 1981 merimuseo sai tietää Suomenlinnan Iso-Mustasaaren itärannan vanhalla laiturialueella suunnitteilla olleista venesatamatöistä. Suomenlinnaan oli tarkoitus rakentaa väestönsuoja, josta saatava kivilouhe haluttiin siirtää vanhojen laiturijäännösten päälle ja näin muodostaa uusi laituri ja venesatama. Merimuseo sai Suomenlinnan hoitokunnalta pyynnön tarkastaa sukeltamalla vanhan laiturin rakenteita ja löysi samalla alueelta yhteensä 6 veneen ja laivan hylkyä. Ne päätettiin tutkia ja dokumentoida ennen niiden lopullista hautautumista paikalle ajettavan kivilouheen alle. Merimuseolle jäi tutkimusaikaa rajoitetusti väestönsuojan rakennustöiden kireän aikataulun vuoksi. Suurimpana vaikeutena oli lyhyt tutkimusaika ja paikalliset erittäin huonot vedenalaiset näkyväisyysolosuhteet, joiden takia aikaisempi avoveden aikainen tutkimus oli siirrettävä talvisaikaan. Syksyllä sateiden alettua Vantaan joen tulvavedet sameuttivat koko Helsingin edustan merialueen. Pahimmillaan näkyväisyys oli täysin olematon kun se talvella saattoi nousta 1,5 metriin. Mutta talven pakkasistakin oli haittaa ennenkaikkea sukelluslaitteille ja jäällä viimassa värjötteleville pintamiehille. Tutkimustyötä haittasivat myöskin läheltä ohi ajavat laivat, jotka saivat jäät jatkuvaan liikkeeseen. Kuvaavaa on se, että sukelluspaikalla saattoi olla illalla esimerkiksi 25 cm paksu jääkerros ja seuraavana aamuna vaikkapa avovettä ja taas samana iltapäivänä monikymmensenttinen läpipääsemätön jääsohjo. Tutkimuskohteessa Suomenlinnan Iso-Mustasaaren itärannalla sijaitsee vanha 1700-luvun lopulta peräisin
4
oleva laitrui- tai aallonmurtajarakennelma, josta oli näkyvissä paikoin n. puoli metriä vedestä nouseva kivikko. Veden alla on kuitenkin näkymättömissä jäljellä paikoitellen lähes 3 metriä korkeita, 6-7 metriä leveitä ja 9-13 metriä pitkiä hirsiarkkuja yli 50 metrin matkalla. Rakenteiden lähellä ja osittain allakin oli 4 laivan ja 2 veneen hylkyä, joista erityisesti laivojen jään teet herättivät museon kiinnostusta. Perustutkimuksia tehtiin mittanauhamittauksilla ja piirroksilla. Vedenalaisia valokuvia otettiin myöskin olosuhteiden suinkin salliessa. Laivojen hylyille annettiin numerot lA, lB, 2 ja 3. Kaikki olivat limilaitaisia aluksia ja hylyt lA, lB ja 3 puuainekseltaan tammea, numero 2 havupuuta. Tutkimustyössä päätettiin huonon vedenalaisen näkyväisyyden ja rakennustöiden kiireellisyyden takia nostaa hylyistä tärkeimpiä rakenneosia myöhemmin maalla tapahtuvaa dokumentointia varten. Hylystä lA nostettiin mm. seuraavat rakenneosat: perärangan osa, keularangasta suurin osa ja kappale keularangan alaosaa, useita polvia ja kaaria sekä 2,3 m köliä keulasta päin. Hylystä lB nostettiin keularangan tukipolvi, perärangan osa, sekä Y -muotoisia kaaria. Hylystä no 2 saatiin 2 kpl pohjalautoja ja polvia, Y -muotoinen kaari ja kansipalkki. Hylystä no 3 nostettiin kansipalkki, keularanka, perärangan tukipolvi ja vaakakaari, perärangan osa, Y -muotoinen kaari sekä muita kaaria ja polvia. Nostooperaatiossa saimme apua joiltakin vapaaehtoisilta urheilusukeltajilta. Alusten päämittojenkaan saaminen tyydyttävällä tavalla ei onnistunut niiden hajoamistilan vuoksi. Hylky no lA:n kölin pituus on 22,6
m ja arvioitu kokonaispituus 25-26 m ja leveys 7,4 m. Hylyn no lB kokonaispituus on 22-23 m ja leveys 7 m. Hylky no 2:n jäljellä olevan kölin pituus on 14,6 m ja arvioitu kokonaispituus 18,5-20 m ja leveys 5,4-6,5 m. Hylky no 3:n kölin pituus on 21,2 m ja arvioitu kokonaispituus 25-27 m ja leveys 5,5-8 m. Hylyssä no lA oli kivilastia arviolta 18 tonnia ja numerossa lB 60 tonnia. Hylyistä löydettiin vain jokunen irtoesine. Numerosta lA nostettiin 2 tykinkuulaa (92 mm ja 142 mm) ja hylystä lB sikokölin läpi iskeytynyt mörssärin ammus, jonka läpimitta oli 200 mm. Lisäksi löytyi joitakin plokeja. lB:n keula- ja peräosassa havaittiin kasa ilmeisesti keittiön tiiliä. Lisäksi tarkastetulta alueelta löytyi kaikenlaista aikojen kuluessa poisheitettyä esineistöä. Hylyt lA ja lB ajoittuvat Krimin sodan aikaisiksi tai sitä vanhemmik- ' si. lA makaa osittain lB:n alla, mikä kertoo hylkyjen uppoamisjärjestyksen. Hylky no 2 on ilmeisesti talonpoikaisalus eikä sen ikää ole helppo määritellä. Numero 3 puolestaan on suureksi osaksi vanhan laiturirakennelman alla, joka esiintyy ensimmäisen kerran vuodelta 1794 peräisin olevassa Suomenlinnan kartassa. Mitä tulee Suomenlinnassa tutkittujen ja yleensäkin vanhojen hylkyjen arvoon voidaan todeta, että aarrelaivoja on turha etsiä. Arvotavaralastissa olevan hylyn löytyminen on äärimmäisen harvinaista. Sensijaan jokainen vanha laivanhylky on kansallisomaisuuttamme ja arvokas jo siihen sisältyvien tietojenkin muodossa. Tällaisen kansallisomaisuutemme turvaamiseen voivat urheilusukeltajat vaikuttaa hyvinkin ratkaisevasti.
Juhani Grönhagen
SUOMENLINNA -
H. Alq:xleUS - 82
1 8
1 : 50
Jäsenaloite seuroille - onko mukaan tulijoita? Kainuulaiset sisämaansukeltajat ovat harrastaneet seuravierailuja Kemiläisten kanssa hyvin tuloksin päästen näin itse tutustumaan merellisiin olosuhteisiin, ja Kemiläiset taas tutustumaan sisäjärvien sukellusvesiin. Kainuulaiset esittivät jo pitkälti ennen Vaasan kokousta, että tästä voitaisiin kehittää laajempikin "kummiseuratoiminta". Ajatus sai Vaasassa kannatusta. Pannaan siis toimeksi. KUMMISEURAT 1983 TOIMINTAOHJE Lähettäkää liiton toimistoon ennen kevätkokousta kortti: Haluamme mukaan kummiseura-arvontaan 1983. Olemme rannikon/sisämaan seura.
ARVONTA Onnetar arpoo kevätpäivien illanistujaisissa kahdesta hatusta (vastaavasta) vuoden kummiseurat (meri/ järvi).
VEL VOLLISUUDET Kummiseurat järjestävät vastavuoroisesti keskenään sopimanaan aikana toisilleen viikonlopun sukellusmatkan omalla alueellaan oleville mielenkiintoisille kohteille ja tutustumisillanvieton vaikkapa nuotiolla. Hyvät kohteet ja viihtyvyys olkoot ohjenuorana. Seurat sopivat keskenään siitä kuka velvoitetaan kirjoittamaan kokemuksista raportti U rheilusukeltajaan koko sukelluskansan luettavaksi.
MIKSI TYYTYISIMME AINA SAMOIHIN KOHTEISIIN JA SAMOIHIN NAAMOIHIN. ONNETAR VOI TUODA ETEEN PITKÄNKIN MATKAN
Kale
SUOMEN URHEILUSUKEL T AJAIN LIITTO ry. LAITESUKELLUKSEN HALLI-SM- V MUSTAMAKKARARALLI Tampereella Pyynikin uimahallissa, OSa Kortelahdenk. 26, sunnuntaina 13. 3. 1983 alkaen klo 10.30 Kilpailu tapahtuu 25 m altaassa, syvyys n. 0,8-4,0 m. Kilpailuissa noudatetaan SUSL:n hallirallikilpailujen sääntöjä ja järjestämisohjeita (ks. Urheilusukeltaja lehti 3/82) sekä SUSL:n yleisiä kilpailumääräyksiä. Osallistumismaksu 50:- / pari. IImoittautumiset seurojen kautta 7. 3. 1983 mennessä. Osoitteella: tai puhelimitse: Tampereen Urheilusukeltajat ry. Kalevi Turkka Kalevi Turkka Nirvanpellonkatu 2 A Jyri Vahvelainen 33820 TAMPERE
koti työ koti
931-652160 931-634111 931-633294
Kilpailijoiden PM-korttien ja kilpailulisenssien tarkistus uimahallilla klo 10.00-10.20 Kilpailujen järjestäjänä toimii Tampereen Urheilusukeltajat ry. ~
5
Ovet yhä auki Punaiselle merelle.
Halvin tapa päästä maailman parhaimpiin sukellusvesiin on yhä matka Punaiselle merelle. Ja vaikka Egypti on saanut takaisin Siinain, niin sukellusmahdollisuudet siellä ovat ainakin yhtä hyvät kuin ennenkin. Teimme heti uuden vuoden jälkeen reissun sinne ja tässä lyhyt raportti:
Eilatista lähtee (rajalta) joka palva bussivuoro rannikkoa pitkin SharmEI-Sheikiin. Rajan ylitse pääsee helposti. Passi riittää, ei viisumia, ei rajanylitysmaksuja, ei rahanvaihtopakkoa, ainoastaan noin 20 markan tietulli. Bussi (220 km) Shar-EI-Sheikiin maksaa noin 10 mk ja ajaa sekä Nueiban (Neviot) että Dahabin (Di Zahav) kautta. Sekä Nueibassa että Dahabissa on toimivia sukelluskeskuksia belgialaisten vetäminä. Sieltä saa kaikki vehkeet tavallisin kansainvälisin hinnoin, täysi 10 litran pullo, lisä täyttö sekä lyijyvyö maksaa 50-60 mk/vuorokausi. Muut kamathan otetaan Suomesta. Shar-El-Sheikissä on kaksi uutta sukelluskeskusta, Aquanaut ja Aquamarine. Niillä on uudet pullot ja varusteet. Hinnat samat kuin e.m. Hotelli maksaa nyt noin 200 mk/vk puolihoito per nenä. Rantateltta, wc ja peseytymismahdollisuuksineen maksaa noin 30 mk/Yk. Sharm-El-Sheikissä (Naama bay)
on nykyään kaksi sukelluspaattia. Entinen suomalainen Apuhara ja norjalainen Colona 2. Niillä pääsee joka päivä Ras Muhammadiin ja Tirana Gulfiin. Hinnat: päiväreissu jossa kaksi sukellusta, ei ruokaa noin 160 mk. 350 mk/yk sisältäen 2-3 sukellusta, 3 ateriaa sekä majoituksen laivalla. Olimme kolme päivää Colonalla ja nähtiin koko Punaisen Meren fauna, haista ja rauskuista kilpikonniin ja mustekaloihin, tulikoralleista mustakoralleihin. Siinailla on nykyisin vähän vilskettä. Vähän turisteja ja vähän sukeltajia, mutta vedet ovat yhtä fantastiset kuin ennen. 'Kesy' napoleononkala George syö yhtä ahneesti kuin ennen sukeltajan kädestä ja haita näkee kuulema useimmin kuin ennen. Eilatissakin kannattaa sukeltaa, mutta jos kerran jo on käynyt siellä, niin parissa päivässä Eilatista saa jo tarpeekseen. Alue on pieni ja nykyään aika kulunut, sukelluspaikat harvassa ja aika huonot, kalat
pienemmät ja harvalukuisemmat. Mutta muistin ja trooppisen veden sukellustaidon virkistämiseksi kannattaa tehdä pari sukellusta ennenkuin lähtee rajan yli paratiisiin. Ensikertalaiselle kyllä Eilatissakin riittää tekemistä. Myöhemmin tänä vuonna pitäisi jo päästä vuokra-autolla Israelista rajan ylitse jolloin porukalla voi tehdä tosi halvan reissun ilman turhia kalliita välikäsiä. Jo nyt Eilatissa toimiva sukelluskeskus Lucky Divers järjestää sukellussafareja rannikkoa pitkin Sharm-EI-Sheikiin. Hinta 5065 taalaa/Yk sisältäen rajattomasti sukellusta, 3 ateriaa, auton, teltat ja makuupussit sekä ajaja/kokki/sukellusopas. Osmo 'Osku' Puukilalta saa lisää tietoja ainakin huhtikuun loppuun saakka jolloin Osku tulee Suomeen lomalle. Oskun osoite: Lucky Divers, Moriah hotell: Eilat Israel. Puh: 059-75749. Lisätietoja myös Edvin Malmstenilta.
Ari Nykvist Delfiinit, Vaasa
HENKILÖAUTON PERÄVAUNU
HOLM0550 TEKNISET TIEDOT: Paino: ...................... Kantavuus: ............ . Kokonaispaino: .... . Akselipaino: .......... . Suurin leveys: ....... . Raideväli ............... . Korin pituus .......... . Aisan pituus: .......... Kokonaispituus .... . Koriylitys: ............. . Akselisto: ............... . Alusta: .................... . Pohja:...................... . Kori: ....................... .
170 kg 330 500 500 157 cm 132,5 " 185 105
286 88 Kumivääntövarsi, Avon Hitsattu muototeräsrakenne Maalattu vesivaneeri - lujitemuovia - kannellinen -lukittava - tasapainoitettu kansi - sisätila valaistu - tilavuus noin 1,4 m 3 - kannessa kevyen kuorman kiinni tystangot Katsastus: .. ............ . Ristikytkennällä Kotimaisuusaste: ... Noin 65 %
Valmistaja:
HOLMOOY
21600 Parainen, Teollisuuskatu 14 Puh. ,921-741676
6
Teksti Reima Räty, Squamata ry Koe Jouko Askola, Valtion palo-opisto
Syvyysmittareista Syvyysmittarien tarkkuus on meille jokaiselle tärkeä turvallisuusseikka. Oman mittarin tarkkuus varmasti askarruutta jokaista. Kesän 1982 sukellusreissulla oman mittarini tarkkuus alkoi vaivata. Eräillä suhteellisen syvillä sukelluksilla se jätti minut edelliseen taulukkosyvyyteen, parini mittarin kuitenkin osoittaessa totuutta. Tämä kokemus jäi painamaan mieltä, vastaavanlainen virhe hän voi aiheuttaa "taudin". Lisäähän jo kolmen metrin syvyys dekompressioaikoja yli 30 metrin syvyydessämoninkertaisiksi, eikä virhenäyttö ole vaaraton matalammallakaan. Helsinkiläisten urheilusukeltajien retkellä Norjaan viime elokuussa huomasimme jopa ns. tarkkuusmittareiden antavan toisistaan huomattavan suuria poikkeamia. Minulla ja muillakin matkan osanottajilla syntyi ajatus jonkinlaisen kokeen järjestämisestä. Palattuamme otin yhteyttä Valtion palo-opistolle Jokkeen, joka lupasi järjestää painekammiokokeen. Soittelin helsinkiläisille alan yrityksille, jotka antoivat tukensa ajatuksellemme toimittamalla mittareita. Tarkoituksenamme oli luoda kokonaiskuva mittareiden tarkkuudesta.
SUKELTAJIEN SYVYYSMITTAREIDEN VERTAILUTESTI
, - - --_.
PAINEKAMMIOLUKEMA METRIÄ SY\'YYSMIITARI
1
3
5
9
12
20
25
30
36
30
25
20
12
9
6
3
0
4
5.5
9.6
12
20
25
29.5
36
29.5
25
20
12.3
9.5
7
4
0.5
25
29
34.5 29.5
25
20.5 12.8
0.5
2
4
6
9.8
12.8 20.2
3
3.5
5.8
9.5
12.5 20.5 25.5 30.5 36.5
4
3
4.8
8.5
11.2
5
2.7
4.8
8.5
11.5
6
2.9
5
9
12
'{
3
5
8.7
11.5
19
23
28
Koe
8
3
5
9
12
20
25
29.5
35
30
Saimme kokoon 19 mittaria. Lisäksi otimme vertailuun kaksi palo-opistolla vilkkaassa käytössä ollutta mittaria. Lähes jokaista mittarityyppiä oli kokeessa kaksi kappaletta. Koe toteutettiin upottamalIa mittarit altaaseen, jossa oli kylmää vesijohtovettä. Veden lämpötila pysyi koko kokeen ajan vakaana. Teimme laskun 35 metriin, pysähtyen aluksi 3 metrin välein ja 12 metrin jälkeen 5 metrin välein. Mittaustulokset ovat oheisessa taulukossa, josta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä.
9
3
5
9
12
20
25
29
35.5
30
10
3
5
8.5
11.2 20.5
23
27.5
34
28
11
3
5
9.2
12.1
20
25
29.5 35.5 30.5
12
2.3
4.3
8.5
11.5
20
25
13
3
5
8.7
11.5 19.5
24
28.5 34.5 29.5
24
20
11.5
8.5
6
3
0
14
2.5
4
8.5
112 19.5
24
28.5 34.5
24
20
11.5
8.5
5.8
2.5
0
Kerhot voisivat kokeilla jäsentensä mittariston tarkkuuden vedessä, Noustessa ei pitäisi luottaa mittariin etappisyvyyksiä määriteitäessä. Avuksi on syytä ottaa etappinousuköysi tai tarkkuuskapillaari.~
24
28.5
20
24
29
20.5 24.9 29.5
4
21
12.8
9.5
7
3.8
0.5
29
24
19
11.5
8.7
6.2
3.2
0.4
25
20
11.5
8.7
5.8
2.8
0.5
25
20.5
12
9
6
3
0
19
11.5
9
6
3
0.5
25
20
12
9
6.5
3.5
0
25
20
12
9
6
3
0
34.5 29.5 35 34
30
28.8 23.8
23
19
11.3
8.5
6
3
0.5
25
20
12.2
9
6.2
3
0.5
19
12.3
9
6
3
0
35.5 30.5 25.5
30
15
2
4
8
11
28
34
29
24
19
11.5
8.5
5.5
2.5
0
2
4.5
8.5
11.1
19
23.5
28
34
29
24
19
11.5
8.5
5.5
2.5
0
17
2.7
4.7
8.7
11.3
19
24
28
24
19.5
12
8.7
5.7
2.8
0
18
2.7
4.7
8.5
11.3
19
23.5 28.2
29
24
19
11.5
8.5
5.8
2.8
0
19
2.8
4.8
8.7
11.7
19
23.5 28.2 35.7
29
24
19
11.7
8.9
5.9
3
0.5
20
2
18.8 23.5
30
34
7
26
16
34.5 29.7 34
Vanha
4
8.8
10.9 18.5 22.7
27
32
28
23.5
19
11.2
8
5.9
2.5
0.5
Vanha
5
8.9
11.5 19.8 24.5
29
35
30
25.5
21
12.5
9
6.5
3.5
0
Vanha
f--
21
Ajatuksia
19
9.8
31
3
Mitta-astiassa olevan veden lämpö + 17°C
Mittarin näyttämä voi muuttua ajan mittaan. Mittareiden näyttämät ovat suuntaa-antavia. Syväsukelluksessa ja
tarkkoja dekompressiosukelluksia suunniteltaessa on syvyys määritettävä tarkemmin.
7
ATMOS... uutta tasoa huipulta
Uutta tasoa turvallisuudessa: ATMOKSEN toinen vaihe on ihanteellisen varma. Se on saatavissa tavallisena mustana tai hyvin näkyvänä oranssina. Se on suunniteltu sekä oikea- että vasenkätisille, joten ATMOS ei voi olla koskaan ylösalaisin.
Uutta tasoa tekniikassa: ATMOS on maailman ensimmäinen ympäristöstä riippumaton regulaattori. Täydellinen Karibialla, virheetön Pohjolan jääkylmissä vesissä. ATMOS on todella kehitetty maailman kaikille vesille.
Uutta tasoa suorituskyvyssä: Aina säädettävän ensimmäisen vaiheen korkea~uokkaisesta teflonilla päällystetystä myötävirtamännästä, toisen vaiheen ainoalaatuiseen 12 porttiseen ulospuhallusjärjestelmään, ATMOS on kokonaisuudessaan suunniteltu huolehtimaan maksimaalisesta ilmanvirtauksesta pienimmällä mahdollisella hengitysvastuksella vaativimmissakin olosuhteissa.
Uutta tasoa luottamuksessa: Kaikille ATMOS regulaattoreille annetaan arvokas SUBMAREXin elinikäinen rajoitettu takuu. Jokaiselle ATMOKSEN alkuperäiselle omistajalle myönnetään SUBMAREXin Worldwide Card af Confidence. "Luottamuskorttisi" on lupaus asiantuntevasta ja luotettavasta huollosta jokaiselta valtuutetulta SUBMAREXasiantuntijalta kaikkialla maailmassa.
SUBMAREXin ATMOS. Jos haluat paremman regulaattorin, keksi yksikin!
t!J!l;f JUIJ!1w!g!:e!?m!! Laitepaketit
Olemme koonneet sukeltajien toivomukset täyttävän valikoiman , josta jokainen löytää omansa käyttotarkoituksiensa ja -mahdollisuuksiensa mukaan. Laitteet koostuvat eri valmistajien parhaista ja ajanmukaisimmista osista, jotka kestävät isältä pojalle. Laitepakettiin sisältyy Iwkan kevyet teräspullot, jotka ovat sinkityt sisältä ja polttomaalatut ulkoa. Venttiilinä on Cressin kestävä varmuusventtiili, jossa 2 ulosottoa ja varailma. Lisäksi pakettiin kuuluu käytännöllinen ja kestävä Back Pack -selkäteline ja seisovat, kumiset pohjasuojat. Optomec laitepaketit:
1 x 101, 1 x 12 1, 2 x 7 1,2 x 101,2 x 12
OPTOMEC diving
center
HUOPALAHDENTIE • 00330 HELSINKI 33 • FINLAND 90-485 817 KALEVANKATU 31 • 00100 HELSINKI 10. FINLAND 90-694 2814
Vedenalainen näkeminen ja sukeltajan taittovirheen korjaus Yrjö Lähde Tampereen urheilusukeltajat 16. 11. 82 Sukeltajan on huomioitava seuraavat veden aiheuttamat näkemiseen liittyvät muutokset: valon taittuminen vesi-, lasi-, ilma- ja sarveiskalvorajapinnoissa. veden paineen vaikutus sukellusnaamariin valaistuksen heikentyminen värien muuttuminen
Valon taittuminen Suurimman osan silmän taittovoimasta muodostaa sarveiskal vo. Valon taittuminen perustuu sarveiskalvon kaarevuuteen sekä sen ja ilman erilaisiin valontaitekertoimiin. Kun veden ja sarveiskalvon taitekertoimet ovat käytännössä samat, menetetään sarveiskal vo optisesti vedessä ja silmästä tulee 43 dioptrian pitkätaitteinen. Näöntarkkuus laskee sormenlukuun alle metrin päästä. Tämä pitkätaitteisuus voidaan korjata 13.3 mm etäisyydellä silmästä olevalla sankalasilla, joka on tehty 1.7 taitekertoimisesta lasista ja jonka voimakkuus ilmassa mitattuna on + 64,5 D. Lasilla saavutetaan täysi näöntarkkuus, mutta näkökenttä supistuu n. 20 asteeseen, vesi ärsyttää silmiä ja lasit voivat helposti siirtyä paikoiltaan. Menetelmällä on vain teoreettista merkitystä. Silmien eteen on saatava ilmatila sarveiskalvojen taittovoiman palauttamiseksi. Se tapahtuu sukellusmaskin tai kypärän avulla. Sukellettaessa maski pyrkii puristumaan kokoon niin, että sen sisällä olevan ilman paine vastaisi ulkoista veden painetta. Jäykän rakenteensa takia maski ei paljoakaan voi kokoon puristua, vaan maskiin syntyy suhteellinen alipaine, joka voi jo uima-allassyvyyksissä johtaa luomien ja sidekalvojen painevammaan ilmeten verenpurkauksina. Tämän estämiseksi nenän on oltava maskin sisällä paineen tasausta varten. Uimalaseissa ei ole tätä mahdollisuutta, eivätkä ne kelpaa sukeltamiseen. Paljaaseen silmä.än ei veden paine koska silmässä ei ole kokoon puristuvia kaasu tiloja. Valon tullessa tiheämmästä aineesta harvempaanr suhtau-
Vaikka sokeita sukeltajia voidaan käyttää menestyksellä nolla-näkyvyyden vallitessa, on ympäristön ja mittareitten mahdollisimman hyvä näkeminen kuitenkin sekä tehtävän suorituksen ettäsukellusturvallisuuden takia tärkeää. Ammattisukeltajan näöntarkkuuteen sovelletaan samoja vaatimuksia kuin henkilöauton ajokortissa. Urheilusukelluksessa ei ole virallisia vaatimuksia. Ei ole kuitenkaan suotavaa sukeltaa, jos paremman silmän korjaamaton näöntarkkuus on alle 0,1. Tämä siksi,· että optisesti korjattu maski tai piilolasit voidaan menettää, eikä sukeltaja pinnalla näe tukialusta tai rantaa riittävän hyvin.
tuvat valonsäteitten rajapinnan normaalista mitattujen kulmien sinit kääntäen verrannollisesti aineitten valontaitekertoimiin. Tullessaan vedestä maskiin valo taittuu normaalista poispäin. Yli 48,5 asteen kulmasta tuleva valo ei enää taitu maskin sisään, vaan tapahtuu kokonaisheijastus (kuva 1). Näin sukellusnaamarilla näkökentän teoreettinen maksimi on 2 X 48,5 astetta = 97
VESI /
I?
/ 48,5
ILMA
jossa n on esinettä ymparOlvan aineen valontaitekerroin, n' on silmää ympäröivän aineen valontaitekerroin ja d on esineen etäisyys aineitten rajapinnasta. Kun veden n = 1,33, ilman n'= 1.00 ja etäisyydelle annetaan arvo 10m, saadaan X=2,5m. Esine siis näyttää olevan 1/4 todellista etäisyyttään lähem pänä. Kuvassa 2 esineen ABE kuva on näennäisesti siirtynyt asemaan DCF. Kun y=AB+BE, x=CF, AB=DC ja CF=BE, niin DC=y-x. Saadaan yhtälö y _ y-x AN - DN . Jos AN=10m ja DN=7,5m, saadaan X=0,25y. Näin x=CF on 1/4 DF:stä ja CD 3/4 DF:stä ja näennäinen kuva DF on 1/3 suurempi kuin todellinen kuva AE, joka näkyy saman suuruisena CD:n kanssa. Kuvan läheneminen lisää silmien mukauttamistarvetta ja sisäänpäin kääntymistä lähietäisyyksillä. Kuvan suureneminen parantaa erottuvuutta.
Valon heikentyminen
astetta vedessä eli noin puolet normaalista näkökentästä. Kokeiltaessa maskia kaupassa voidaan näkökentästä saada täysin erheellinen· kuva. Vedessä sivulta tuleva kuva näyttää tulevan vielä sivummalta ja aiheutuu kuvan vääristymä, joka on selvästi havaittavissa uima-altaan kaakeli rivejä katseltaessa. Joissakin maskeissa on sivulasi näkökentän laajentamiseksi. Se aiheuttaa häiritsevän kuvahypyn. Esineen näennäinen siirtyminen X kohti katsojaa saadaan kaavasta, X= n-n' d ,
Valon tullessa eteen osa heijastuu veden pinnasta takaisin ja veteen tunkeutuva osa heikkenee niin voimakkaasti, että kirkkaassakin vedessä sen energiasta on 10 m syvyydessä enää vain 37 % jäljellä. Valoa heikentää vedessä absorptio ja sironta. Vesimolekyyli koostuu yhdestä happiatomista ja kahdesta vetyatomista, joita sidosvoimat pitävät yhdessä sallien kuitenkin atomeille liikettä. Ulkoa tuleva energia aiheuttaa atomeissa liikettä ja muuttuu liike-energiaksi, jonka tunnemme veden lämpiämisenä. Kun ulkoa tu-
n
E
B
A
9
leva energia jatkuvasti vaikuttavana saa aineen molekyylit värähtelemään, on kyseessä aineen resonanssienergia. V esimolekyy lissä sidosvoi mat ovat sellaiset, että punaisen valon energia muodostaa resonanssienergian. Vesi absorboi punaista valoa muuttaen sen lämmöksi. Sironta aiheuttaa valon energian menetystä objektin ja silmän välillä, minkä takia kontrasti laskee ja ääriviivat hämärtyvät. Näin tapahtuu myös sumussa. Jos sirontaa aiheuttavien hiukkasten läpimitta on paljon pienempi kuin valon aallonpituus, puhutaan rayleigh-sironnasta. Se vääntää valoa sitä enemmän mitä lyhytaaltoisempaa se on. Puhtaassa vedessä vain vesimolekyy Ii aiheuttaa sirontaa ja se on rayleigh-tyyppistä. Valkoisesta valosta vääntyy lyhytaaltoinen violetti eniten ja menettää energiansa. Vedessä ei rusketuo Sironta estää valoa toisesta päästä spektriä kuin absorptio.
Värien muuttuminen Puhtaassa vedessä punainen ja oranssi katoavat 12 m syvyydessä, keltainen ja vihreä 40 metrissä ja sininen tunkeutuu syvimmälle. Jos on tarpeen käyttää värikoodeja, ei pidä käyttää valkoista, vaikka se näkyy hyvin. Valkoinen sekottuu helposti muihin väreihin. Yleensä spektrin lähekkäiset värit sekaantuvat. Paras erottuvuus saadaan yhdistämällä vihreä ja oranssi, joihin tarvittaessa voidaan vielä musta lisätä. Käyttämällä fluoresoivia värejä ja keinovaloa saadaan erottuvuus vielä selvästi paranemaan. Keltaiset filtterilasit voimistavat keltaisten esineitten esim. työkalujen kontrastia sinisessä ympäristössä. Yleisen käsityksen mukaan silmä pitää tarkennuksessa aaltoaluetta 555-589 nm. Kirkkaassa vedessä 5 m syvyydessä vallitseva valon aallonpituus on 518 nm ja 60 m syvyydessä 470 nm. Tällainen sininen valo taittuu voimakkaammin kuin yleensä tarkennuksessa pidettävä keIlanvihreä, mistä aiheutuu 1 dioptrian likinäköisyys. Tämä likinäköisyys on syytä huomioida määrättäessä optista korjausta sukeltajalIe, joka joutuu paljon työskentelemään kirkkaassa vedessä syvällä. Toisaalta tässä voidaan havaita erikoinen sattuma. Kun vesi tuo kuvan lähemmäksi, se auttaa myös näkemään paremmin lähelle. Kuvatut fysikaaliset ilmiöt koskevat kaikkia sukeltajia. Taittovirheen korjaus tuo lisäksi omat ongelmansa. Sukeltajan taittovirheen korjaamiseksi on kolme päämenetelmää: optinen korjaus maskiin, sukeltajan piilolasi ja tavalliset •.H·'J.v.a"J.~.
10
Optinen korjaus maskiin. On kokeiltu aisattomien silmälasien kiinnittämistä maskiin tai ripustamista nenälle. Tällöin tulee kaksi huurtumiselle altista pintaa lisää. Lasit voivat luiskahtaa paikoiltaan ja pudota, jos maski lähtee päästä. Jos silmälasit kehyksineen liitetään ilmatiiviisti maskin lasiin, ne pysyvät paikoillaan eivätkä huurru. Sukellettaessa syntyy kuitenkin silmälasien ja maskin lasin väliin suhteellinen alipaine ja systeemi voi räjähtää kasaan. Kumpikin menetelmä kuuluu historiaan. Nykyään korjaus voidaan hioa suoraan maskin lasiin. Jos korjaus tehtäisiin lasin etupinnalle vettä vastaan, olisi optinen vaikutus vedessä ja ilmassa erilainen. Tämä ei käy, koska sukeltajan on nähtävä maskillaan myös ilmassa. Hionta onkin aina tehtävä maskin lasin sisäpinnalle ilma tilaa vasten lasin etu pinnan pysyessä suorana. Aivan viime vuosiin asti on ollut mahdollista saada vain koveria miinuslaseja. Maskin lasiin voidaan turvallisesti hioa -10 dioptrian linssi vain 30 mm halkaisijalla, jottei lasi ohenisi liikaa. Pieni linssikoko supistaa näkökenttää. Maskin on oltava kaksilasinen, jotta kummankin silmän linssi voidaan hioa erikseen. Maskin valmistajien toimittamissa optisesti korjatuissa maskeissa on ollut vakio silmäteräväli 64 mm ja kummallakin silmällä sama korjaus. Tällainen maski on vain sattumalta voinut olla sopiva. Nyt on markkinoille tullut kuitenkin maskeja, joissa maahantuojan mukaan kumpaankin silmään saadaan yksilöllinen korjaus +6--15 D ja sylinterikorjaustakin 5 dioptriaan saakka. Silmäteräväli huomioidaan yksilöllisesti. Kaksitehoisina laseja ei saa. Toimitusaika on noin 10 viikkoa. Näissä maskeissa lasin reuna on normaalin paksuinen turvaten vesitiiviyden, mutta muuten lasi onkin paksumpi ja sallii myös kuperan pluslasin hionnan. Kun korjaus on hiottu suo-
I SUORA LASI
VESI
ILMA
raan maskin lasiin, on maski helppo pitää puhtaana. Suosituin menetelmä on ollut etupinnaltaan suorien linssien liimaaminen maskin lasiin. Näin voidaan korjata pitkätaitteisuutta, likitaitteisuutta, hajataitteisuutta ja ikänäköä eli kaikkea mitä sankalaseillakin. Linssit voidaan tehdä halutun suuruisiksi, kiinnittää myös yksilasiseen maskiin ja yksilöllinen silmäteräväli voidaan huomioida. Kiinnitykseen käytetään kirkasta epoxiliimaa. Muovilinssejä ei suositella, koska erilainen lämpölaajeneminen voi irroittaa ne lasista. Koska maskin lasin etäisyys silmistä on usein melko suuri, suurenee kuva pluslasilla, pienenee miinuslasilla ja kuvaero suurenee eritaitteisissa silmissä verrattuna sankalaseihin. Suoralasinen normaali maski aiheuttaa selviä reunavääristymiä valon taittuessa lasi-ilma rajapinnassa. Miinus-lasi vähentää vääristymää prismaattisella vaikutuksellaan ja pluslasi suurentaa (kuva 3). Yli +5 D:n laseilla kauko näkö häiriintyy kiusallisesti, mutta mittarien luku onnistuu vielä. Voimakasta pluslasia ei maskin lasiin voi suositella. Fresnel-linssi muodostuu ympyrän muotoisista prismoista ja niitä käytetään mm. majakoissa ja "yliolan heittimissä". Tekemällä muoviin useita kymmeniä sisäkkäisiä ympyräprismoja saadaan fresnellinssi, jonka piirtokyky ei yllä tavallisen hiotun linssin tasolle. Muovinen fresnel-linssi kiinnittyy ilman liimaakin maskin lasiin. Ilmatilaa vasten oleviin uriin jäävät vesipisarat heikentävät kuvaa entisestään, ja menetelmää on pidettävä vain halpana tilapäisratkaisuna. Etuna olisi vain n. 1 mm paksuisen muovilaatan keveys.
Sukeltajan piilolasi. Ns sukeltajan piilolasi kehitettiin jo lähes 40 v sitten. Kookkaan, silmän
lwntfLTS-LASI
PLUS-LASI
kovakaivoon tukeutuvan piilolasin optisen osan eteen liimataan katkaistu kartio, jonka etuseinä on läpinäkyvä ja kohtisuorassa näköakselia vastaan. Kartion sisälle jää ilmatila piilolasin optisen osan eteen ja piilolasin normaali taittovoima säilyy. Näkö on hyvä ilmassa ja vedessä. Kyseessä on yhden silmän "mikromaski", joka ei vaadi paineen tasausta. Juuri sen takia vapaasukelluksen syvyysennätyksen tekijä käytti sukeltajan piilolasia sukeltaessaan ilman hengityslaitteita 101 m:n syvyyteen. Keuhkoista ei olisi riittänyt ilmaa maskin paineen tasaukseen. Silmäluomien herkkyys alenee vedessä, eikä lasi juuri ärsytä. Sitävastoin suolainen merivesi ärsyttää sidekaIvoja voimakkaasti. Lasi on kallis, yksilöllinen, eikä sillä ole sukelluksen lisäksi muuta käyttöä. Näistä syistä sen käyttö ei ole levinnyt.
tuntia. Kuplia ei havaittu kontrollisilmissä eikä pehmeitten piilolasien kanssa. Kovien lasien keskelle tehty 0,4 mm reikä esti kuplamuodostuksen. Reikä toimii kaasujen haihtumistienä. Pehmeä piilolasi läpäisee osin kaasuja ja lasin taipuisuuden sallima pumppausliike vaihtaa tehokkaasti kyynel nestettä räpyttelyn yhteydessä niin, että kuplia ei ehdi muodostua. Tavallisessa kovassa lasissa kaasu jää loukkuun piilolasin alle ja muodostaa kuplia. Pehmeät piilolasit soveltuvat hyvin sukeltamiseen - kovat huonosti. Lisäksi pehmeillä laseilla on sukeltamisen lisäksi muutakin käyttöä päinvastoin kuin optisella maskilla tai sukeltajan piilolasilla. Pitkätaitteisella piilolasi on suositeltavin taittovirheen korjausmenetelmä kuvan vääristymien pitämiseksi minimissä.
Testituloksia vedessä. Tavalliset piilolasit maskin sisällä. Sekä kovia että pehmeitä piilolaseja voidaan käyttää maskin sisällä. Ympäristö on sopivan kostea, eivätkä lasit vaivaa. Eräs amerikkalainen silmälääkäri kokeili piilolasien pysyvyyttä silmissä käyttäen pehmeitä ja kovia piilolaseja. Hän otti maskin pois päästä 3 m syvyydessä ja räpytteli silmiään. Kokeen hän suoritti kirkkaassa lähdevedessä, merivedessä ja klooratussa uima-allasvedessä - 100 kertaa kussakin. Pehmeät lasit eivät irronneet kertaakaan - kovat joka kerta. Pehmeitten piilolasien kanssa ei myöskään ollut vaivoja sen enempää kuin ilman piilolaseja, kun hän piti silmiään auki vedessä 5 minuuttia. Näön tarkkuus oli normaali, 1,0 pehmeillä laseilla 200 jalan syvyydessä. Painekammiokokeessa sukel tajia altistettiin 5,5 ilmakehän paineelle 30 minuutiksi ilman ollessa hengityskaasuna. Toisessa silmässä oli joko kova tai pehmeä piilolasi ja toinen silmä oli kontrollina. Silmät tutkittiin silmämikroskoopilla ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Pieniä kuplia havaittiin paineen laskun aikana kyynelkaivossa sarveiskalvon edessä kovan piilolasin alla. Kuplien koko ja määrä suurenivat 9 m etappiin saakka. Kuplien yhtymistä havaittiin 6 ja 3 metrin etapeissa. Normaalipaineessa kuplien koko ja lukumäärä pienenivät ja ne hävisivät 30 minuutissa. Sarveiskalvon pinnassa havaittiin turvotusjuosteita niillä missä kuplia oli ollut. Koehenkilöt näkivät värirenkaita, kokivat roskantunnetta ja näkö oli alentunut. Vaivat alkoivat muodostuessa ja kestivät 2
Erittäin kirkkaassa vedessä nähdään 16 jalan etäisyydeltä pienemmät testikuviot kuin ilmassa, kun käytetään hyvin puhdistettua maskia. Tämä johtuu kuvan suurenemisesta vedessä. Näöntarkkuus vedessä heikkenee nopeasti etäisyyden ja veden sameuden lisääntyessä. Etäisyyden arviointi vedessä on vaikeaa. Yleensä sukeltaja arvioi lähi etäisyydet liian pieniksi, mikä johtuu kuvan siirtymisestä 1/ 4 todellista etäisyyttään lähemmäksi. Kokeissa tämä tulee esille alle 1,2 metrin etäisyyksillä. Pitemmillä matkoilla etäisyys yliarvioidaan sitä enemmän mitä pitempi matka on tai mitä sameampaa vesi on. Stereonäkö, kyky arvioida esineitten välisiä etäisyyksiä katsojasta, on kirkkaassakin vedessä vain kolmannes siitä mitä ilmassa, vaikka näkyvyys olisi sama. Tämä johtunee ns. Ganzfeld-ilmiöstä: ympäristössä on harvoja tarkasti näkyviä kohteita, maailma näyttää samealta, homogeeniselta ja rajaamattomalta. Verkkokalvon ääriosien ärsykkeitten puute alentaa tarkan näkemisen alueen toimintaa ja sen mukana stereonäköä. Onneksi ihminen on mukautuvainen. Kyky asettaa testiobjekti samalle etäisyydelle paikallaan olevan esineen kanssa on kokeneilla laivaston sukeltajilla selvästi parempi kuin ensikertalaisilla. Yhteenvetona voidaan todeta, että vedessä esine väärän muotoiselta ja se vaarässä Kun tunnemme mainitut vääristymät ja mahdollisen taittovirheen voimme siemauksin nauttia vedenalaisista maisemista.
KIRJALLISUUTTA Diving Medicine R. H. Strauss M D Grune & Stratton 1976 New York. Underwater Vision. S. M. Luria, J. A. S. Kinney. Science, VoI .167. 1970. Spectral Composition of the Underwater Environment and the Refractive State of the Eye. J. G. Sivak. A viation, Space, and Environmental Medicine. Nov. 1979 VoI 50. Vision Underwater. Paul R. Kent. Amer. J. of Optometry and Arch. of Amer. Academy of Optometry. VoI 43 Sept. 1966. The Design and Development of a Contact Lens for U nderwater Seeing Curtis Nagel, James B. Monical. Am J Optom et Physiol Optics 1954. VoI 31. Tauchmasken fuer Brillenträger. Rudolf Stehle. Der Augenoptiker 51 81. Correction of Ametropia in Skin and Scuba Divers. D. E. Williamson. The Eye, Ear, Nose and Throat Monthly. VoI 49, April 1970. Underwater Vision. A. S. Newton. J ournal of the Amer Optom Ass. VoI 38,5/may 1967.
Vision With Chromatic Filters. S. M. Luria. Amer: J. Optom. 1972:49. Corneal Edema in Divers Wearing Hard Contact Lenses. D. R. Simon, M. E. Bradley. Am. J. Ophthal. 85:462-464, 1978. Soft Contact Lens Testing on Fresh Water Scuba Divers. J. Cotter. Contact Lens 1981:7. Lens System Designed for Waterto-Air Vision in the Submerged Human. Eye. T. D. Duane, R. J. Emrich, H. G. Shepler. A. M. A. Arch. of Ophthal. VoI 61, April. 1959. Adverse Effects of Contact Lens Wear During Decompression. D. R. Simon, M. E. Bradley. Jama Sept 12, 1980-vol 244, no 11. Soft Contact Lenses and Scuba Diving. D. E. Williamson. The Eye, Ear, Nose, and Throat Monthly. VoI 50, Jan, 1971. Sag mir, wo die Farben sind. Wolfgang Sander-Beuemann. Tauchen 8/79. Sehen unter Wasser. Rudolf Stehleo Tauchen Jan & Febr 1979
11
Vaasan kuulumisia Meitä oli paikalla reilut 120 edustajaa yli 30:sta seurasta. Muutama seura oli lähtenyt liikkeelle joukolla, ja asetti edustajan jopa joka työryhmään. Kiitokset kaikille mukana olleille. Meillä on nyt hyvä pohja ponnistaa eteenpäin. Referoin seuraavassa lyhyesti eri työryhmissä syntyneitä ajatuksia. Seurakirje tulee kertomaan asioista laajemmin. A. .... ORGANISAATIOTYORYHMAT
1. Liiton johtokunta ja valiokunnat Oikean henkilön löytäminen oikealle paikalle, vetämään toimintaa johtokunnassa ja valiokunnissa, on alkanut osoittautua yhä vaikeammaksi. Kun meitä on paljon, emme enää tunne toisiamme kyllin hyvin. Valiokuntiin tarvittaisiin aktiivisia nuoria henkilöitä. Valiokuntien määrää ja toiminta-aloja voitaisiin tarkistaa. Valiokuntalaitos on nykyisellään liian raskas. Johtokunta on samoin kokoonpanoitaan liian raskas. Kahdeksan jäsentä kahdentoista sijasta voisi osoittautua tehokkaammin toimivaksi ryhmäksi. Alueellinen johtoryhmä, piirin sukellusjaosto, on paras ratkaisu entistä toimi vamman työnjaon toteuttamiseksi. Toimivat sukellusjaostot mahdollistavat valiokuntalaitoksen uudistamisen. Piireissä myös tunne-
12
taan ihmiset, joten jaostojen rooli "kykyjenetsijöinä" tullee olemaan tärkeä.
2. Piirien sukellusjaostot Vain neljässä pohjoisimman Suomen
ja Etelä-Karjalan piirissä ei vielä ole tarvittavaa kolmea sukellusseuraa urheilusukellusjaoston perustamiseen. Näissäkin piireissä on mahdollista nimetä piiriin seurojen yhteinen yhdyshenkilö. Tällöin saadaan samat palvelut ja tiedot kuin jaostokin saisi. Kun meillä on ollut kiinteä yhteys SVUL:oon vain ylätasolla, olemme jääneet paitsi paljosta itsellemmekin tärkeästä toiminnasta. Monipuolinen seuratoimintakoulutus ei ole toteutunut. Nuorten perusvälinekoulutusta ei ole nivelletty L UK -toimintaan monine piristävine lisineen.
Emme ole päässeet mukaan liikuntapaikkasuunnitteluun. Se toteutetaan nimenomaan kunnissa ja SVUL:n piireillä on mahdollisuus vaikuttaa paljonkin esim. uimahallien suunnitteluun. Paraillaan valmistuva suunnitelma SVUL:n KISAJÄRJESTELMÄKSI 1980-luvulla tarjoaa seuroillemme monia tilaisuuksia tehdä toimintaamme tunnetuksi suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille. Piirit ovat avainasemassa kisoja toteutettaessa. SVUL on myös aloittamassa tänä vuonna lajijaostojen koulutuksen kaikissa piireissään. Liitto on toimittanut SVUL:n keskushallinnolle perusmateriaalin sukellusjaostojen lajikohtaisista asioista. Joka piirissä on nyt valmennusyhdyshenkilö. Koulutusvaliokunta pyrkii nimeämään mahdollisimman pian kuhunkin piiriin koulutusyhdyshenkilön, ehkä piirin luokkatarkastajan. Joka piiriin pitäisi saada jo nyt tiedotusyhdyshenkilö ja yhdyshenkilö nuorisotoimintaan. Piirien sukellusjaostojen ratkaisevan tärkeä merkitys koko toimintamme vireyttämisen kannalta todettiin Vaasassa yksimielisesti. Jaostojen perustaminen on nyt seuroista kiinni. Viisi jaostoa toimii jo.
3. Liiton toimisto Toiminnanjohtaja keskittyy toimintasuunnitteluun, harrastuksemme markkinointiin ulos ja tuotteidemme markkinointiin sukeltajille sekä taloutemme saattamiseen varmalle pohjalle. Toimistosihteeri hoitaa juoksevat asiat ja pyrkii vastaamaan tiedusteluihin. Paikalliset ja alueelliset kyselyt pitäisi saada ohjatuksi sinne, missä
vastauksetkin ovat annettavissa, eli piirien eri alojen yhdyshenkilöille. Valmennuspäällikkö on tavattavissa toimistossa keskiviikkoisin. Urheilutoimintaamme liittyvät ei paikallista luonnetta omaavat asiat voidaan hoitaa hänen kanssaan. Meidän tulee löytää parin vuoden kuluessa sopiva henkilö suorittamaan kansallinen valmentajatutkinto. Silloin voimme palkata alkuun puolipäiväisen ja myöhemmin kokopäiväisen valmennuspäällikön SVUL:n valmentajamäärärahaan tukeutuen (70000 mk). Jos jäsenmäärä kasvaa sopivaa vauhtia, voimme ryhtyä muutaman vuoden kuluttua harkitsemaan koulutusohjaajan (sukelluskoulutuksen ohjaajan) paIkkaamista liiton omilla varoilla. Valmentajan ja koulutusohjaajan työkenttänä tulisivat olemaan nimenomaan piirit.
4. Tiedotustoiminta Johtokunta, valiokunnat ja toimisto tehostavat jäsenistölle tiedottamista Urheilusukeltajan sivuilla. Piirien sukellusjaostojen olisi aika alkaa kertoa siitä, mitä kokemuksia piiritoiminnasta on saatu. Mitä ongelmia on tullut eteen ja miten niistä on selvitty. Jotta kaikkien ei tarvitsisi keksiä samoja ratkaisuja itse. Jaoston aktiivinen tiedottaminen seuroille on yksi sen päätehtävistä. Lehdessä voidaan avata "yleisön osasto" lyhyitä mielipiteen ilmaisuja varten. Kirjoitelkaa lehteen ne sukeltajat ja seurat. Lehden taloutta kohentamaan tarvitaan ilmoituksia. Ei vain sukellusliikkeiden ilmoituksia. Miettikääpä mitä kaikkea käytämme sukellusretkillämme merellä ja järvillä. Kertokaa siitä tuotteiden valmistajille ja myyjille. Olemme kohtuullisen voimakas kuluttajaryhmä.
Voimakas osallistuminen SVUL:n kisajärjestelmän suurtapahtumiin on parasta ulkoista tiedottamista. Samalla se tuo sisältöä esimerkiksi nuorisotoimin taan.
B. HARRASTUSALAT 5. Sukellustoiminta Joka piiriin tulisi saada luokkatarkastaja vetämään alueellaan sukelluskoulutusta ja -toimintaa. Hän tarvitsee avukseen kouluttajaryhmän. Erityisen tärkeätä on saada uusille seuroille kaikki niiden tarvitsema tuki ja tietous toimintaa aloitellessa. Perusvälinekouluttajien koulutus ja nimittäminen voidaan siirtää alueelliselle tasolle. Valiokunta voi näin keskittyä sukelluskoul uttajakoulutukseen ja kouluttajien jatkokoulutukseen. Liiton omien luokkatodistusten lisäksi mahdollistetaan myös CMAStodistusten yksinkertainen hankinta. Aloitetaan ilmarekisterin tietojen hankinta niin, että sukeltajille voidaan antaa koko maan kattavat tiedot siitä, mistä ilmaa saa. Aloitetaan sukelluskohderekisterin tietojen kerääminen. Mitä ilmalla tekee ellei tiedä missä se kannattaa puhaltaa pois. Rekisteri mahdollistaisi mielekkään sukellusmatkailun kotimaassa. Ryhdytään keräämään järjestelmällistä tietoa ulkomaisista kohteista, matkajärjestelyistä ja matkailuun liittyvistä yksityiskohdista.
6. Sukellus urheilu Kilpailutoiminta ei vilkastu ja kehity ilman piiritoimintaa. "Ralleja" voidaan järjestää avovedessäkin. Siellä on kompassin käyttö otettavissa mukaan olennaisena osana kilpailua. Rallikilpailuille voitaisiin kehittää oma SM-sarjansa. Valokuvauskilpailuista "tule ottamaan kuva" -periaatteella voi kehittyä mielenkiintoinen kilpailulaji. Uudet halvat veden alle soveltuvat salamapokkarit tuovat kuvauksen myös nuorten snorklaajien ulottuville. Nuorille tulisi järjestää myös pintasuunnistuskilpailuja nykyistä enemmän. Sukelluskalastus potee kilpailujen puutetta. CMAS on kehittämässä harppuunatarkkuuskilpailuja. Räpyläuimarit valittavat avointen kilpailujen puutetta. Avoimet piirinmestaruuskilpailut joka piiriin tyydyttäisi räpyläuimareiden kilpailutarvetta. Uppopalloon ja räpyläuintiin tarvitaan paljon lisää B- ja A-tason valmentajia.
13
7. Nuoristotoiminta Nuorisokansio on saatava työn alle. Olisi tutkittava mlssa määrin SVUL:n LUK-toiminta (Lasten Urheilukoulu) on nivellettävissä omaan perusvälinekoulutukseemme. Koulutettuja nuoriso-ohjaajia tarvitaan lisää. Erityisen hyvin tämä tehtävä sopii nuorille naisille. Perusvälinerallien ja pintasuunnistuksen lisääminen. Uppopallo- ja räpyläuintikilpailuja nuorille riittävän tiheällä sarjajaolla. Halliaikoja myös nuorille. Piirileirejä nuorisolle, koska seurojen omat leirit kärsivät liian pienistä osallistujamääristä ja osallistujat ovat liian tuttuja. Vieraat tuovat kilpailumieltä ja lisävirikkeitä omaankin toimintaan.
8. N aistoiminta Ei tarvita erillistä naistoimintaa, ellei sitä ole syntynyt "itsestään". Naiset haluavat osallistua kaikkeen toimintaan Sllna mlssa miehetkin. Luottamustehtäviin valmiita naisia olisi enemmänkin kuin on valittu. "Istuvan" miehen sijaan sopisi usein aktii vinen nainen. Sukellusretkillä voisi valita muitakin kohteita kuin syvällä makaavia "romukasoja", joista naiset eivät järin paljon pidä. Seurojen kouluttajina voisi käyttää nykyistä enemmän naisia. He olisivat omiaan kouluttamaan muita naisia ja nuoria. Erityisesti heille sopisi nuoriso-ohjaajan koulutus.
9. Erityisalat Vapaaeh toisen pelastuspal veI un, meri- ja järvi pelastuksen aloilla on
mahdollista löytää mielenkiintoista toimintaa. Yhteydenotot näihin organisaatioihin tapahtuvat paikallisesti. Yhteistoiminnan kehittämistä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kanssa tutkitaan liittotasolla. Museoyhdistyksellä on kiinteää yhteistoimintaa muutaman seuran kanssa. Sitä ollaan valmiit laajentamaan. Tiedevaliokunta on valmistanut muutamia tietopaketteja (diasarjoja). Valiokunta pyrkii löytämään sopivia henkilöitä esittelemään paketit eri puolilla maata. Valiokuntaa tulisi täydentää lääkärijäsenellä, joka kokoonpanosta puuttuu. Tiedevaliokunta pyrkii myös järjestämään "tiedesukellustempauksia".
kuva+teksti. Samoin liikkeet voisivat lähettää liitolle informaatiota sukellusalalla tapahtuvasta kehityksestä. Liikkeiden yhteistoiminta sukellusmatkojen järjestämiseksi sekä kotimaassa että ulkomaille saattaisi tuoda hyviäkin tuloksia. Ala-arvoiset halpatuontitavaran torjuminen on sekä liikkeiden että sukeltajien yhteinen etu. sukel tajakoul u tus Meri voimien uudistuu. Yhä suurempi paino pannaan sille, että kursseille pyrkijä on jo aktiivinen harrastaja. Kurssille pääsyä voitaisiin edistää valmentamalla nuoria sukeltajia täyttämään pääsykoevaatimukset niinkuin valmennetaan muihinkin kuntosuorituksiin. Kurssin käyneet ovat hyvää ainesta seurojen kouluttajatehtäviin.
.C. YHTEISTOIMINTA 10. Yhteistoiminta
Tässä päällimmäiset ajatukset. Liiton johtokunta ja valiokunnat jäsentävät parhaillaan omia kannanottojaan. Kevätpäivillä kokoonnutaan yhteen suureen saliin käymään yleiskeskustelu Vaasan kokouksen aineistosta. Käykää samaa keskustelua seuroissa ennen kevätkokousta. Helsinkiin haluaisin saada mahdollisimman monen seuran edustajat. Uudet esitykset ovat tervetulleita. Laaja edustus antaa johtokunnalle varmuuden siitä, että laadittava viisivuotissuunnitelma vastaa jäsenistön näkemyksiä, ja että se ei jää pelkäksi paperiksi, vaan toteutuu.
YHTEENVETO
Yhteistoiminta kaupan suuntaan on ollut vähäveristä. Onko se ollut liiton suunnasta lähinnä rahallisen tuen odotusta? En tiedä. Sitä se ei saisi olla. Sekä kaupalle että liitolle on tärkeää, että meillä on yhä enemmän sukeltajia. Vähintäinkin yhtä tärkeätä on, että näille sukeltajille saadaan sisältöä harrastukseensa. Ellei ole mielenkiintoista toimintaa sekä jäsenyys että asiakassuhde katkeavat. Yhteistoiminnan muodot eivät vielä selkiintyneet, mutta asiaa on syytä tutkia edelleen. Tarjoamme ainakin mahdollisuuden esitellä lehdessämme uusia markkinoille tulevia välineitä:
Huhtikuussa siis tavataan suurella joukolla Helsingissä,
Kale
1 REKUN MUISTOKILPAILU JA SM 1982 25.-26. 09. Sarja A musta valko/paperi palkinto "Maltan malja" I II III IV V
Kari Rautiainen Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Vesa Niemi Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Kimmo Alho Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Jukka Itkonen Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Pekka Perätalo Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA
Sarja C väridiat palkinto "Ipon Kiulu" I II III IV V
Kari Rautiainen Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Jukka Itkonen Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Pekka Perätalo Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Kimmo AIho Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA Vesa Niemi Sukellusseura Vesikot ry KOUVOLA
Paras kuva sarja A Kimmo Alho "Potkuri I"
Paras kuva sarja C Ka ri Rautiainen "Levää"
14
"SUKELLUSKOKEMUSTA VUODESTA 1953"
"SUKELLUSKOKEMUSTA VUODESTA 1953"
~ COMPRESSOR
v
AP9000 9mc/h
TARJOAMME SINULLE TAKOULLAEDULUSEEN YHTEISHINTAAN
2.400,-
*
(2.300,-)
DIVEX 251, 1 xl 0 UTR., (200 BAR) SUKELLUSLAITTEEN VARAILMALLA JA OWATEC VA-PAlNEMITTARIN sEKÄ NEPTO-
TÄvrrÖKORTIN* *10 KPL ILMATÄYlTÖJÄ=100,-
MUUT DNEX 251 MALUT: 1 x12 UTR!200BAR 2.530,2 x10 UTR!200BAR 3.690,TAKUU: 2V. TÄYSTAKUU REG.
AERO ILMAJÄÄHDYTIEISET KORKEAPAINEKOMPRESSORIT (ITALIA)
KOMPR.YKSIKÖT POLTIOMOOTI. AERO AP6000 - TEHO 150 LITRI MlN., 220 BAR 100 LITRI MlN., 220 BAR - VAIHEISTUS 4 VAIHE PURISTUS 4 VAIHE PURISTUS - KIERROSLUKU 1300 KIERI MlN (KOMPR.) 2800 KIERI MlN (KOMPR.) - SUODATUS 1 VEDENEROIT., 2ILMASUOD. 1 VEDENEROIT.,1ILMASUOD. -MOOTIORI 5 HV 4 TAHTI BENSIINI (B & S) 5 HV 4 TAHTI BENSIINI ( B& S) - PAINO N. 48 KG N. 35 KG 17.250,- LW SIS 9.800,- LW SIS HINTA: 12 KK KOMPR.oSALLE VALMISTAJAN TAKUUEHDOIN TAKUU: TOIMITETAAN MYÖS SÄHKÖMOOTIORILLA JA 300 BAR, IN PAINEELLE. AEROAP9000
TARJOUS VOIMASSA 21. 03. 83 TAI KUNNES VARASTOA RIITTÄÄ.
NEPTO-SUB OY AB TEHTAANK.13, HKl 14 PUH. (90-)627770
NEPTO-SUB OY AB TEHTAANK. 13, HKI14 PUH. (90-) 627 770
Varottavia esimerkkejä: muista aina turvallisuus Loppuraportti sukellusonnettomuudesta Skagenissa (Lainattu Sportsdykkeren numerosta 1/1982) Eräs sukellusseura oli järjestänyt 30. elokuuta 81 matkan hylylle noin 14 mailia Skagenista itään. Sää oli tuona päivänä hieno, aurinkoista j~ m.iltei tyyntä. Sukelluskohteella oh hIeman virtausta, joten hylkyyn kiinnitettiin poiju ja ankkuroitiin vähän matkan päähän siitä. Syvyys hylyn kannelle oli 26 ja pohjaan 35 metriä. Suurimmaksi sukellussyvyydeksi määrättiin 35 metriä ja maksimiajaksi 20 minuuttia (Teollisuusministeriön taulukko). Turvallisuuden tähden laskettiin pullo ja hengitysautömaatti deko-syvyyteen. Ensimmäinen sukelluspari, HP ja JT, pukeutuivat samalla kun venemies ja varasukeltaja val~ist~~tui vat tehtäviinsä. Kun enSImmamen pari oli valmis, tarkasti sukellusvanhin, JOP, että kummallakin oli syvyysmittari, kello, puukko, pelastusliivi ja väli köysi sekä ilmaa riittävästi. Kello 12.08 alkoi ensimmäisen parin sukellus ja sujui suunnitelmien mukaisesti hylyllä; JT alkoi kuitenkin palella sukelluksen lopulla. Parin olisi pitänyt olla pinnalla kello 12.30, mutta he tulivat ylös vasta 12.32. Siksi heidät lähetettiin välittömästi kolmen metrin syvyyteen kolmen minuutin dekompressiota varten. Tämä päättyi klo 12.35, ja pari nousi kumiveneeseen sekä siitä kutteriin. Toinen pari lähti alas. Klo 12.51 JT tunsi kipua selässään, vähän tämän jälkeen myös mahassaan, ja häntä alkoi palella. Klo 12.55 hälytti sukellusvanhin Merivartioston, mistä luvattiin lähettää helikopteri. Samalla yritettiin kutsua kakkospari ylös kolistelemalla nousuputkea - pari kuuli kyllä hyvin merkit, mutta ei uskonut niillä olevan mitään merkitystä. Siksi se tuli ylös vasta sukellusaikansa päätyttyä. Tällä välin JT oli puettu lämpimästi ja asetettu makaamaan jalat ylöspäin. Kaikkien sukeltajien tultua ylös purjehdittiin kohti Fredrikshavnia helikopteria vastaan, joka klo 14.10 noukki JT:n ja lensi hänet Fredrikshavniin, missä hän pääsi heti painekammioon. Hoito Fredrikshavnissa ei poistanut JT:n oireita, siksi hänet siirrettiin ensin ja sieltä Holmenin Uusintahoitojen voitiin rVl""T~~~ s,:ur':1al,äSl,ct, ja hän on nähtäni",hl1nut vammoitta.
16
HELPOMPIA TAULUKOITA. LASKE AINA V ARMAN PÄÄLLE. ÄLÄ KOSKAAN LÄHDE SUKELTAMAAN SUUNNITTELEMATTA ENNAKOLTA PELASTUSTOIMIA JA V ARAAMATTA PELASTUSVÄLINEITÄ.
Kale
TARKASTELUA Tämän sukelluksen turvallisuustoimet olivat hyvät: Sukellusvanhin tarkasti yllä kuvatulla tavalla sukeltajien varusteet, oli deko-laite (ei kuitenkaan ollut suunniteltu dekopysäystä), oli pelastusvene ja varasukeltaja, sukeltajan lippu liehui ja seuran elvytysvälineet olivat mukana (niihin ei kuulunut happipulloa, mutta nyt sekin on hankittu). Samoin sukellusvanhin kävi hyvin tarkoin läpi sukellussyvyydet ja -ajat sekä teroitti sukeltajille, että viimeiset 10 metriä tulee nousta hyvin hitaasti. Tässä olivatkin hyvät puolet. Entä sitten heikkoudet. Ei ollut sovittu merkkiä "SUKELTAJ AT TULKAA YLÖS" - koputeltiinhan sitä putkeen hyvinkin, mutta jos kerran sukeltajat eivät viestiä ymmärrä, ei siitä juuri apua ole. Koska ykköspari oli jo ollut pinnalla, olisi heidän pitänyt suorittaa "syvennetty dekompressio" oleskelemalla ensin 5 minuuttia sukellussyvyydessä ja nousemalla sitten normaalitaulukoiden mukaisin· etapein. Tanskan Urheilusukeltajain Liiton neuvonantajalääkärin, Jörgen Ewaldin mukaan on kuitenkin kyseenalaista olisiko tämä auttanut JT:n tapauksessa, koska vahinko oli ilmeisesti tapahtunut jo JT:n tultua pinnalle ensimmäisellä kerralla. Tässä tapauksessa käytettiin Teollisuusministeriön taulukkoa (= Holmens Tabel), joka tunnetusti antaa suhteellisen pitkän sukellusajan, mutta on uskottava, että mitä pitemmän sukellusajan valitsee (ilman dekompressiota), sitä lähempänä sukeltajantautia liikutaan. Niiden henkilöiden määrä, jotka saavat sukeltajantaudin vaikka noudattavatkin taulukko~, kasvaa käytettäessä sellaista taulukkoa, joka antaa pitkän sukellusajan. Ilmeisesti JT kuuluu tähän riskiryhmään. Toisin sanoen: Varo sukeltamasta "raja-arvoilla", sekä ota huomioon kovan työn ja kylmyyden vaikutukset.
KÄÄNTÄJÄLTÄ Tämä sukellus siis päättyi lopulta onnellisesti. Ei järjestelyissäkään juuri moitteen sijaa löydy. Mutta KÄYTÄ VAIN OMIA TAULUKOIT AMME: ÄLÄ ETSI VIERAITA
Matkailupalsta Liiton organisaatioon on perustettu matkailuasiamiehen virka ja sitä valittiin hoitamaan Edvin Malmsten. Toimenkuvana voitaneen esittää, että Edvin toimii jonkinlaisena tietopankkina ulkolaisista sukelluskohteista. Koska yhden miehen on mahdotonta hoitaa tehtävää ilman apua toivotaankin että, ne sukeltajat jotka käyvät ulkomailla toisi,:,at mu.: kanaan esitteitä ja hinnastoja seka antaisivat matkailuasiamiehelle raportin vaikutelmistaan sekä ainakin seuraavat tiedot:
Sukelluskeskus - paikka, omistaja ja osoite - pullojen määrä, koko, din/int ja kunto - kuljetus mahdollisuudet - vuokrattavana olevat varusteet - järjestys ja turvallisuus - vaadittavat varusteet (nostoliivi ym.) - vaadittavat asiakirjat - hinnat ja alennukset
Kohteet - veden lämpötila, näkyväisyys virtaukset - vaaratekijät - voiko sukeltaa rannalta - vedenalainen maisema
Muut -
majoitus, ruokailu auton vuokraus, asiakirjat nähtävyydet yleinen hintataso
Tulevat sukellusmatkat - 9.-16. 4.1983 MADEIRA järj. Suomen Matkatoimisto/ OPTOMEC. Lisätietoja: järjestäjät ja Tuula Paltschik (90) 170515. - Helmikuu -84 BRASILIA 2-viikkoa, tämän päivän hintataso n. 10.000 mk, järjestää AREA/Turku. Lisätietoja E. Malmsten (90) 2992911 t. (90) 29812299 k. - Lisäksi on suunnitteilla SRI LANKA:n matka Ceylonille keväällä 1984 Malmsten tietää enemmän. GRAN KANARIA Lähtö 18.03 ja 01.04 Lähemmät tiedot Polarsukellus Oy puh. (90) 492191
Lentokoneromuja ja lätyskänaamoja Kesäkuinen aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta koko mahdillaan, joten pienestä tuulen hengestä huolimatta ei yhdelläkään Gråskärsbådanin kallioilla loikovalla tai maleksivalla sukel taj alla ole kylmästä tietoakaan. Puuhat ovat laiskanoloisia: jotkut ottavat aurinkoa, toiset tuhoavat eväitään, pari kolme tutkii luotoa ja sillä olevia merimerkkejä. Eräs jopa tekee ajopuun palasesta muistoesinettä kaivertamalla siihen kerhon nimeä ja päiväystä. Kaiken yli kantautuu kompressorin vaimea mutta terävä pärinä, kun rannassa keinahtelevan m/s Mian peräkannella ladataan tyhjenneitä pulloja. Porukka on juuri palannut lähettyvillä olevasta Coolaroon hylystä, joka on ehkä Helsingin alueen suosituin: nytkin siellä oli yhteensä kolme tukialusta! Retkenjohtaja/sukellusvanhimpana toimiva sukelluskouluttaja viittoo porukkaa kasaan; hetken päästä saamme kuulla, että luodon lähellä, aivan sen luoteispuolella, on jotain sota-aikaisia lentokoneen jätteitä, joiden joukossa yleensä viihtyy runsaasti kampeloita. Moinen tieto saa usean, myös minut innostumaan; en olekaan nähnyt elävää kampelaa luonnossa, saati pyydystänyt sellaista. Pukeutuminen sujuu tavallistakin nopeammin, joskin pari poikkeusta tulee normaaliin: tavallisesti käyttämäni työkalupuukon tilalle kiinnitän pitkän kapeateräisen ja lisäksi vyötärölle tulee vain pari päivää aiemmin hankittu verkkokassi. Saan parikseni kokeneen märkäpukumiehen, ja sitten mentiin! Jyrkähkö, hitaasti syvenevä ranta tuottaa vähän veteenmenovaikeuksia; parini näyttää mallia, ja tuota pikaa hän kelluukin kolmen - neljän metrin päässä rannasta odottamassa. Yritän mennä samalla tavoin, mutta kompastun räpylöihini, ja lennän nenälleni. No, onneksi kohluilta vältytään, ellei sellaiseksi lasketa rannalta kajahtavaa naurunrähäkkää ja herjanheittopilveä! Puhisten konttaan syvemmälle, ja tuotapikaa onkin jo uimasyvyys. Rannalle pystytetään samanaikaisesti sukeltajanlippu, ja muitakin sukeltajia livahtelee veteen. Vielä varmistus deadliinestä, ja sitten vain naru kiinni ja mennään! Aikaa on tunti, joten ei kiirettä. Vettä ei ole paljonkaan, syvimmil-
18
lään viitisen metriä, joten valoa riittää. Miten erilaista täällä onkaan verrattuna johonkin pariinkymmeneen metriin ja siellä vallitsevaan hämärään. Kaikki pienimmätkin pohjan yksityiskohdat erottuvat selvääkin selvemmin. On kuin leijailisi jossain salaisessa puutarhassa, jossa kasvaa ennen tuntemattomia kasveja ja johon ihmisjalka ei ole koskaan astunut. Tunnelmointi hajoaa äkisti kaverin nykäisyyn: hän osoittaa kädellään pohjaan. Siellä makailee ensimmäinen kampelani! Irroitan varovasti puukon tupestaan ja lähestyn kalaa yhtä varoen. Ennenkuin ehdin pistää, kala pelästyy ja lähtee liikkeelle. Onneksi kaveri on edelleen tarkkana ja sieppaa lätyskänaaman käteensä. Hieman epäröiden katkaisen siltä niskan puukollani. Miltei välittömästi perään löytyy toinenkin kampela, ja tällä kertaa olen onnekkaampi: kala pääsee puukon jatkoksi ennenkuin huomaakaan! Nousemme pintaan ja täytämme nostoliivimme; muistin nimittäin juuri, että joku oli ennen lähtöä puhunut kampelanuotiosta. Ehdotan kaverille, että kävisimme viemässä pari ensimmäistä kalaa maihin. Hän tuumii, että mikäpä siinä, ja uimme lähemmäs rantaa. Hän jää vähän matkan päähän kellumaan kun itse uin rantaan ja hihkun yhden kavereista hakemaan kalat. Tuotapikaa olen taas rannenarun toisessa päässä, ja kalastus jatkuu. Nyt näkyy edessämme jotain epämääräistä ruskeata. Uimme lähemmäs, ja toteamme: siinä niitä lentokoneromuja on! Paljonkaan tunnistettavia osia ei ole enää jäljellä, aika, jäät ja ehkä vielä romuttajatkin ovat tehneet kutakuinkin selvää jälkeä. Pari isompaa runkolevyä ja kohtalainen valikoima rungon tukirautoja on sentään vielä jäljellä. Aikamme tongittuamme romuja muistamme kampelat; niitähän meidän piti jahdata. Ja seuraava löytyykin ihan heti: kookas ja komea otus, joka viettää päivänokosiaan runkorautojen joukossa. Hiukan varovaisuutta, etten revi pukuani, ja puukko iskeytyy kampelan niskaan. Heti paikalla se herää ja yrittää karkuun, mutta turhaan: tartun siihen vasemmalla kädellä ja nostan ylemmäs, etten katkaise puukkoani pohjakiviin tai romuihin, ja survaisen puukon kokonaan läpi.
Kala pääsee ensimmäisenä upouuteen verkkokassiini, ja kalastus jatkuu. Taas näkyy pohjassa pari mulkosilmiä: mikäs muu kuin kampela! Tällä kohdalla pohja on tasaista hiekkaa, joten kalaa ei hevillä eroita. Täytyypä sanoa että sillä on todella mainio suojaväri! - Siitä huolimatta sekin päätyy verkkokassiin edellisen seuraksi. Vilkaisu kelloon: parikymmentä minuuttia jäljellä. Toinen vilkaisu painemittariin: hiukan alle puolet jäljellä. Ei siis hätiä mitiä! Vielä tarkistus myös kaverilta: suunnilleen sama tilanne myös siellä. Pohjassa, kivien välissä, näkyy jotain omituista, lähinnä kaktusta muistuttavaa. Lähelle päästyäni huomaan, että simppuhan siinä. Jääköön rauhaan tällä kertaa! Oudon rauhallinen otus, ei tunnu välittävän meistä yhtään. Pahuksen pahuksen pahus: iso kampela on tällä kertaa taitavampi, vai miksi tuota sanoisi: puukko osuu kyllä melko pätevästi, mutta kala reuhtoo niin pahasti, että puukko leikkautuu siitä läpi ja otus pääsee irti. Onpa sitkeähenkinen otus: repaleisesta haavastaan huolimatta se painuu kivien koloon niin vauhdilla, ettei kumpikaan meistä saa sitä kiinni, ja siellä pysyy! Luovumme turhasta yrittämisestä parin minuutin kuluttua, niin harmillista kuin haavoittuneen kalan karkuunpääsy onkin. Vielä löytyy muutama kappale isoja lättänöitä, ja sitten onkin jo aika palata rantaan. Nousemme pintaan, annamme OK-merkin rannalla tähyilevälle kirjurille ja lähdemme uimaan. Rantaan tullessani älyän pikku pulman: on vähän huono ryömiä maihin kaloja vyötäröllä. Irroitan kassin ja heitän sen kirjurille, joka sieppaa sen näppärästi. Sitten maihintulo onkin jo helppoa. Ensimmäinen kalastusretkeni tuotti tulokseksi kaikkiaan kuusi komeahkoa kampelaa, joten voin olla tyytyväinen, vaikkei kukaan tehnytkään nuotiota: ei viitsitty! Uusi pulma nostaa päätään: en osaa perata kampelaa, koska en ole koskaan ennen sitä tehnyt. Eipä hätää: sukellusvanhin, kokenut kalamies, opettaa asian kädestä pitäen. KIPPARI
Koulutusvaliokunta tiedottaa
Kouluttajien opintopäivät 1983 Alkaneen toimintavuoden 1983 kouluttajien opintotilaisuudet toteutetaan ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Ennakkokyselyn perusteella voi päätellä, ettei liiton toimintasuunnitelmasta juuri yhdistysten sisällä tiedoteta, joten ajat on tässä ilmoitettava vielä erikseen: 19.-20. 2. Hämeenlinna 19.-20.11. Kemi
Nämä ovat jo niitä vakiintuneita opintopäivien aikoja ja paikkoja. Valinnassa yhdistyksissä tulee etusija antaa nuorille ja harvemmin mukana olleille. Ennakkoilmoittautuminen on ehdottoman välttämätöntä. Kemin opintotilaisuudesta ilmoitetaan tarkemmin alkusyksystä. Koska kritiikkiä on esiintynyt, olkoon lähtökohtana Kemin tilaisuuden järjestäminen Hämeenlinnan kanssa yhdenvertaisena.
TÄMÄ
Koulutusvaliokunnan alaisten toimintojen tehostaminen Viimeisten parin kolmen vuoden aikana tapahtunut kehitys koulutuksen kasvun, kouluttajien määrän lisääntymisen ja harrastuksen yleisen kasvun osalta on johtanut vähitellen siihen, ettei koulutusvaliokunnan alaisten toimintojen ohjaaminen ja hoitaminen yksinomaan täältä Etelästä käsin ole enää, eikä tule olemaan vastaisuudessa mahdollista. Vuoden 1984 alusta lähtien on tavoitteena lähteä alueelliseen toimintaan, joka käytännössä tarkoittaa, että osa toiminnoista siirtyy SVUL:n piirien mukaisesti tapahtuvaksi. Todellisuudessa osa piireistä kuitenkin tulee toimimaan yhdessä alueen sukellustoiminnan vähäisyydestä johtuen. Periaatteellinen päätös tästä on tehty Vaasassa liiton syyspäivien yhteydessä.
SIVU ON MEHUTUOTE OY:N MAINOS ASEMANTIE 12 45910 VOIKKAA (951) 88999
19
Hylkysukeltaja vai hylkytutkija MIKSI HARRASTAMME HYLKYSUKELLUSTA Usein kysymykseen vastataan, haluamalla löytää merestä aarteita. Kieltämättä ajatus on varsin kiehtova. Tosiasia kuitenkin lienee, että suurin osa meressä olevista aarteista on sukeltajan oman haavemaailman tuotetta. Erittäin harvoin löytyy todellisia aarteita, mutta onhan aarteenetsintä mukavaa ajankulua. Yleensä aarteena voidaan käsittää jokin hylky, jonka etsimisen ja löytymisen eteen on uhrattu aikaa, että myöskin paljon vaivannäköä, riippumatta siitä, löytyykö hylystä rahallisesti arvokasta materiaalia. Usein käy niin, että aarteen etsintä saa sukeltajan aloittamaan hylkysukelluksen. Näin on ollut jo vuosisatoja. Taloudellisen edun tavoitteleminen on ollut ihmiselle ominaisena piirteenä Aatamin ajoista alkaen. J 0kaisella sukeltajalla on luonnollisesti omat syynsä, miksi he haluavat sukeltaa hylkyjä. Edellämainitun aarteenetsinnän lisäksi, tulee esille tieteellinen tutkimustyö.
MIKÄ TEKEE HYLKYSUKELTAJASTA HYLKYTUTKIJAN Yleensä ymmärrys siitä tosiasiasta, että hylystä löydetyllä esineellä ts. aarteella ei ole käytännön rahallista arvoa, vaan arvo piilee esineen salaperäisessä ominaisuudessa luovuttaa tietoa tutkijoille, aikansa ihmisistä, heidän ajatusmaailmastaan ja kulttuurista yleensä. Kun sukeltaja on oivaltanut aarteenetsinnän tosiasiat ja päättää ryhtyä tutkimaan hylkyjä, ollaan edetty sukellusharrastuksen parissa tielle, jolla ei tarvitse haavekuplien varaan
odotuksia rakentaa. Nyt on jokainen sukellus yhtä mielenkiintoinen, kuin sukeltaisimme aarteita.
MITKÄ OVAT MAHDOLLISUUTEMME Hylyistä puhuttaessa kuulee lähes poikkeuksetta kysyttävän, löytyikö sieltä mitään tavaraa? Luonnollinen ja ymmärrettävä toteamus. Tätä taustaa ajatellen on myös hyvin ymmärrettävää, miksi viranomaiset suojelevat hylkyjä, ts. salaavat sijainnin sukeltajilta. Suomessa hylkylöydön tehneellä sukeltajalla tai -ryhmällä on mahdollisuus osallistua ko. hylyn tutkimuksiin. Tähän on olemassa mahdollisuus sekä veden alla että -päällä. Tämänkaltainen menettelytapa lienee useimmiten toivottavaa sukeltajia ajatellen. Vain näin menetellen saadaan uusia hylky tutkimuksen ystäviä. Kaikilla sukeltajilla ei luonnollisestikaan ole kiinnostusta tutkimuksiin osallistua, vaikka ovat hylkylöydön tehneetkin. Tässä näkisin tilaisuuden koittaneen niille sukeltajille ja kerhoille, jotka eivät ole onnistuneet löytämään "omaa" hylkyä. Puolitiehen jääneitä tutkimuksia on varsin ikävää uuden kerhon aloittaa, sen jälkeen kun hylky on puhdistettu ja lankut lopullisesti käännetty paikoiltaan, edellisten sukeltajien mielenkiinnon kadottua hylkyä kohtaan.
MITÄ VIRANOMAISTEN TULISI HUOMIOIDA Ennen kuin kohdetta annetaan tutkittavaksi, tulisi viranomaisten ko. kerhon kanssa määritellä tavoitteet sekä punnita edellytykset tutkimusten tulokselliseen loppuunsaattami-
••••••• •••• • •••••••• ~~~jr~
.........
seen. Ei liene kenenkään etujen mukaista suorittaa kohteessa hyödyttömiä sukelluksia. Näin vaurioitetaan kohdetta, mikä on vahingollisempaa kuin tutkimusten lykkääminen. Aika on kuitenkin se voima, joka käy jatkuvasti taisteluaan hylkyjä vastaan, tuhoten ne lopullisesti. Tutkimuksia ei siis kannata tarpeettomasti lykätä, se olisi vahingollista.
MITÄ TEHDÄ Välineitä ja sukeltajia näyttää kyllä löytyvän. Mielestäni on halukkaita sukeltajia koulutettava systemaattisesti hylky tutkimukseen. Jokaista tutkittavaa kohdetta varten on laadittava tutkimussuunnitelma ao. kerhon kanssa. On nimettävä yhteyshenkilöt osapuolten kesken.· On varmistettava jatkuva tuki sekä neuvonta-apu suoraan kohteeseen. Mielummin niin, että viranomaisten edustaja on paikanpäällä tutkimuskohteessa. Kernaasti olisi järjestettävä tutkimuksia tekeville kerhoille yhteisiä luentotilaisuuksia ja jatkokoulutusmahdollisuuksia. Koulutuksessa olisi otettava huomioon henkilön sukelluskokemus. Eräs keino millä saadaan tottumattoman sukeltajan kiinnostus hylky tutkimusta kohtaan katoamaan, on aloittaa tutkimus vaikeammista kohteista ts. sukelluttaa henkilöä sameassa vedessä olevalla kohteella, jossa ei juuri kättään eroita. Aikansa hylyssä risteiltyään, mittanauha kädessä, hän mitä todennäköisemmin tekee turhautuneena lopettamispäätöksen. Tämä ei ole oikea menettelytapa. Esimerkin kaltainen kohde on nimenomaan kokeneen hylky tutkijan työmaa. Aloittaville kerhoille varmasti löytyy kohteita, joissa on oikeat puitteet luoda alku meriarkeologian harrastukselle. Ajan myötä kokemuksen karttuessa olisi tehtävien tuomaa vastuuta kyettävä kasvattamaan.
...,
i iIVij ·"l :::::::. ::~
Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921-652244, Silja Linen terminaali, Turun satama, puh. 921 .. 652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, teL 921 .. 652244, Silja Lines terminai, Abo hamn, teL 921-652255.
20
Hylky tutkimuksen voi kokea mielekkääksi tai vastenmieliseksi, riippuen onko tehtävät oikein mitoitettu sukelluskokemukseen nähden. Luonnollisesti tämä kaikki vaatii aktiivisempaa otetta asioihin puolin ja toisin. Hylky tutkimuksen kenttäsuorituksen ei tarvitse olla jäykkäpiirteistä ja joustamatonta, mikäli niin ei haluta. Tätä kerhot saattavat pelätä miettiessään mahdollisuuksiaan hyödyntää harrastustaan. YHTEISTOIMINN AN ONGELMIA Viranomaiset kertovat luovansa luottamuksellisia suhteita sukeltajiin. Näin varmasti onkin, mutta puutteellisten voimavarojen aikakautena suhteesta muodostuu helposti varsin yksipuolinen, ts. kerhosta viranomaisille suuntautuva. Helposti on käynyt niin, että yhteistoiminta on jonkun aikaa kestettyään lopahtanut kuin "Artturin avioliitto". Näin ehkä vain siksi, että suomalainen on kovin harvasanainen ts. ei olla ymmärretty molemminpuolisen kirjeenvaihdon ja tiedoituksen merkitystä. Hyvinkin ymmärrettävistä syistä viranomaisten taholta ollaan varovaisia ja ehkä hieman sisäänpäin lämpeneviä. Koskaan ei voi olla varma ollaanko tekemisissä oikeiden hylkyrosmojen kanssa, vai onko kyseessä tilapäinen spontaanisuuden osoitus. Molemminpuoliset epäluulot varmasti katoaisivat jos edellämainittuja asioita, etenkin tiedotusta ja koulutusta saataisiin lisättyä. On olemassa kaksi nimenomaisesti merihistorialliseen dokumentointityöhön erikoistunutta kerhoa, bravo! Näiltä osin asiat ovatkin varmasti kunnossa. Tämä ei voi olla kuitenkaan tulevaisuuden koko edustus, ajatellen työ määrän runsautta. Tehtäviä harkitusti jaettuna ja koulutusta runsaasti lisäämällä, voivat viranomaiset päästä nykyistä parempaan tulokseen hylky tutkimuksen osalta. Tällä olisi varmasti vaikutusta ns. rosmousmenttaliteettiin sukeltajien keskuudessa. Mistä herätys asiaan tulee on vain arvailujen varassa. Varmasti tahtoa kissa ja hiiri -leikin lopettamiseen kaikilla asiaa ajattelevilla olisi, jos vain saataisiin pää avatuksi asian oikein oivaltaneille sukeltajille, olivatpa he löytäneet hylkyjä tai eivät. Hylkytutkijan roolin omaksuisivat mielellään monet nykyiset hylkysukeltajat, mutta mistä tulee kädenojennus. KANSALLISPANKIN SUKELTAJAT Hannu Konttinen
URHEILUSUKELTAJAN ILMOITUSMARKKINOINNISTA VASTAA 1.3.1983 ALKAEN:
OY
Illl'IIIlR:::11
Infomeklari Oy on 1. 1. 1983 toimintansa aloittanut yritys, jonka toimialana on yritysten ja yhteisöjen tiedonvälitystä ja markkinointia palvelevan toiminnan harjoittaminen. Yhtiön toimitusjohtaja Kauko Brusi on toiminut lehdistön palveluksessa vuodesta 1964 lähtien mm. Keskuskauppakamarin julkaisutoimittajana. Infomeklari Oy:n palvelukseen Kauko Brusi siirtyi Uusi Suomi Oy:n ilmoitusmarkkinoinnin myyntipäällikön tehtävistä. Tärkein henkilö URHEILUSUKELTAJAN ilmoitusmyynnissä on kuitenkin markkinointisihteeri Pirkko Ahtola. Hän toimii myynti työn yhteyshenkilönä ja vastaa kokonaisuutena ilmoitustrafiikista. INFOMEKLARI OY:n osoite on: Liisankatu 17 B 11, 00170 Helsinki 17 Suorat puhelinnumerot: Pirkko Ahtola (90) 669737 Kauko Brusi (90) 608265 URHEILUSUKELTAJA ILMESTYY VUONNA 1983 SEURAAVASTI: Ilmestyy 18. 04. Ilmoit. sis. 28. 03. N02 16.06. 3 23.05. 10.10. 4 13.09. 12.12. 16. 11. 5 URHEILUSUKELTAJAN ILMOITUSHINNAT OVAT 1. 1. 1983 ALKAEN: Koko Takasivu II kansi lehti
Mustavalkoinen 3.300,3.300,-
2-värinen 4.000,3.700,-
4-värinen 6.100,5.700,-
1/1 1/2 1/3 1/6
2.800,-
3.500,-
5.500,-
1.500,1.100,600,-
2.200,-
4.500,-
Muut ilmoitukset ja liitteet sopimuksen mukaan. URHEILUSUKELTAJA-Iehden puolesta toivotan uuden yrittäjän mukaan lehden tekijöiden joukkoon toivotan todella menestystä koska lehtemme talous, ulkoasu ja sisältökin kulkevat käsikädessä. Tulemme edelleen kertomaan lukijoillemme tapahtumista kotimaassa ja muuallakin. Tietopuolista antia on luvassa entistä enemmän, seurauutisetkin saavat enemmän tilaa joten hyvältä näyttää. Eka Metsävuori päätoimittaja Ps. Muistakaa meitä itse seurauutisilla
21
Kansainväliset sukellusjärjestöt URHEILU
SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsen lehti
PADI
postitetaan sukeltajille, joiden lehti osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.
JOUKO ASKOLA Pelastussukelluskouluttaja Valtion palo-opisto P ADI, Sukelluskouluttajien ammatillinen yhdistys (The Professional Association of Diving Instructors) perustetiin 1966, kun pyrittiin luomaan keskilänteen järjestelmällisen koulutuksen keskusta. Järjestö muodostui Chicagossa kokeneista sukelluskouluttajista. Tämän ytimen kärjessä oli Ralph Erickson, joka oli saanut ensimmäiseltä NAVI ICC-kurssilta 1960 Houstonissa kouluttajatodistuksen. Apunaan hänellä toimi John Cron, joka tuolloin oli U.S. Divers Co'n myyntiedustaja. Tästä ytimestä sukeutui neljä kouluttajaopistoa 1967, mikä oli PADI'n alkuperäinen jäsen kanta. PADI kasvoi nopeasti jäsenluvultaan ja on nykyään kansainvälisesti tunnustettu järjestö, jonka pääpaikka on Santa Ana'ssa, Kaliforniassa. PADI'n päämajan henkilökuntaa johtaa "valtakunnallisen koulutuksen johtaja" Dennis Graver. Sukeltajauransa alusta asti, vuodesta 1959, Dennis on ottanut osaa melkein jokaiseen sukeltamisen ja sukeltajakoulutuksen toimeen. Hänellä on kouluttajatodistus PADI'sta, NAVI'sta ja CMAS'ista ja hän on opettanut yli 120 kurssia, pintasukelluksesta vedenalaiseen kuvaukseen sekä opettajakoulutuksen kursseihin. Dennis'illä on ansioluettelossaan satoja julkaistuja artikkeleita, hän on kirjoittanut teoksen "Sport Diving A to Z" ja hän on ollut vuodesta 1975 SDM:n kansallisen sukeltajatutkinnon taustavoimana. P ADI'n päämajan "tiimiin" kuuluu myös Sonna Whisenand toiminnanjohtaja, AI Hornsby koulutustoimenjohtaja, Paul Hill julkaisujohtaja, Gary Prenovost järjestöjohtaja. Päämajan väen lisäksi PADI'a johtaa "toimeenpaneva komitea", jonka johtaja on John Cron. Monet tärkeät sukellusvälineteollisuuden henkilöt toimivat lisäksi PADI'n valtakunnallisena neuvonantajana. 1974 PADI tunnusti, että työ sukellusalan jälleenmyyjien kanssa on tärkeää ja loi täydellisen koulutusohjelman sukellusvälinemyyjille. Tämä ohjelma takaa~ P ADI'n koulu-
22
tusohjelmia käyttäville kaupoille joukon etuisuuksia, laitteiden tarkastusohjelman, liiketiedoitteen nimeltä Dive Industry News, alueellisia seminaareja myynti toiminnasta ja koulutuksesta. P ADI tarjoaa eritasoisia tutkintoja sukelluslaitteen käytön peruskursseista aina koulutusmestariin saakka. Erityisopetukseen kuuluu vedenalainen kuvaaminen, etsintä- ja pintaantuontisukeltaminen, laitteistoihin perehtyminen, tutkimussukeltaminen, hylkysukel taminen, luola-, jää- ja syväsukeltaminen. PADI'lla toimii 10 viikon kouluttajaoppilaitos San Diegossa, Kaliforniassa. Lisäksi PADI'lla on käynnissä ympäri maata kouluttajille tarkoitettuja kursseja. PADI'n kouluttajat voivat opettaa joko itsenäisinä tai sitten P ADI'n koulutusjärjstelmän puitteissa. Kouluttajilla on käytössään kouluttajan käsikirja sekä erilaisia audiovisuaalisia apuneuvoja perustavan koulutusohjelmansa tueksi. Äskettäin valmistunut modulirakenteinen opetusohjelma, johon kuuluu oppikirja, opinto-opas, sukellustaulukko, kuulustelu- ja tutkintokirja on myös käytössä koulutuksessa. P ADI'n päämajassa pidetään arkistoa, johon kerätään kirjoituksia, julkaisuja ja normistoja, joita sitten levitetään edelleen jatkuvan opetuksen edistämiseksi. "U ndersea J ournaI", värikkäästi kuvitettu tekninen julkaisu, lähetetään lisäksi neljä kertaa vuodessa P ADI'n kouluttajille. P ADI järjestää vuosittain erilaisia jatkokoulutustilaisuuksia ja seminaareja sukeltajille. Vuonna 1977 pidetty suurmenestyksen saavuttanut seminaari "Naiset sukeltajina" herätti paljon kiinnostusta, samoin ku!n tämän vuoden maaliskuussa pidetty "Dekompressioseminaari". Lisätietoja P ADI'n koulutusohjelmista ja menetelmistä saa osoitteesta:
Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-403600
Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k.921-381804 t. 921-663311
Teksti No 2 3 4 5
painoon 19.03 04.05 24.08 26.10
U.S.A
ilm. 18.04 16.06 10.10 12.12
Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.
Osoitteenmuutokset: Urheilusukelta ja-lehti Kustavintie 9 C 24,20310 Turku 31
Vuosikerta
PADI 2064 N. Bush St. Santa Ana CA 92706
ilmoitukset 28.03 23.05 13.09 16.11
Oy Turun Sanomat Turku
75 mk.
SUKELTAJA!
S 1 S Ä LTÄÄ :
HINTAAN
SÄILIO: 10 L TERÄS
1.860,-
VENTTIILI: CEK - TURVALLISUUSVARA 1l}1AUA
REGULAATTORI : BARAMAT 2002 SELKL\TELI NE: POLAR-STANDARD
prnJASWJA
1 VUODEN TAKUU
VUODEN TARJOUS!
Töölönkatu 58, PL 193 00251 HELSINKI 25, Puh.49 2191
SUKELTAJAT - Tukekaa liittonne toimintaa - Tehkää harrastustanne tunnetuksi
JUNIORIT Kansainvälinen snorkkelimerkki hihaasi. Yhteispohjoismainen kangasmerkki kertoo kaikille, että Sinä olet snorkkeliluokan sukeltaja. Kauniin, värikkäästi kudotun merkin hinta on vain 5:-
SUKELTAJAT Luokkamerkki rintapieleesi, merkistä tunnet toisen sukeltajan vaikka vieraassa Discossa. Kultainen = I luokka 15:Hopeinen = PM luokka 10:Pronssinen = Laitesukeltaja 5:-
SEURAT - JOUKKUEET Tilatkaa nyt käyttöönne Liiton viiri. Se on kätevä lahjaesine isäntäväelle, vastustajalle tai muuten vain harrastuksen ystävälle. Värikkään kangasviirin saatte 30:- markalla. Tilaukset SVUL:n jakelusta joko puhelimitse 90-4737291 tai kirjallisesti SVUL jakelu Topeliuksenkatu 41 a 00250 HELSINKI 25