Issuu

Kevätkokouksesta syyskokoukseen teemana liiton toiminnan kehittäminen , URHEILU

SUKELTAJA Sivu 3 4 5 6 7 8 ~eta 8 Närpes Sportdykare 9 Vuoden VA-kuva 11 SUSL yleissäännöt 12 Hylkykuvaus 14 Hallirallisäännöt 18 SVUL W Halliralli 1981 21 Sukeltaminen korkealla 22

Puheenjohtajalta Navi Rakkolevästä Katsele luontoa Vapaasukellus Sinulle nainen

Kansikuva: "Tällaisessa maastossa sukeltaja tietää liikkuvansa meressä, mutta riittääkö näitä näkymiä tulevaisuuteen?

Kiitän seurakyselyyn saamieni vastausten lukuisuudesta. Kokonaista 51 seuraa osoitti aktiivisuutta. Kerroin kokouksessa ensimmalSla yhteenvetotietoja. Ne ja muuta perusaineistoa syyskokousta varten postitetaan kaikille seuroille. Aika paksu nivaska paperia muuten. Yritän saada aikaan myös lisäaineistoa tappavaan tahtiin. Ongelmia todella on ja ne on sytä pyrkiä ratkaisemaan ennenkuin aSIat heiluttelevat meitä emmekä me niitä. Syyskokous ja -päivät järjestetään TOI~INN AN KEHITT Å~ISEN SE~INAARINA. Syyspäiville toivon saavani en vain joka toisen, vaan jokaikisen seuran puheenjohtajan/sihteerin/edustajan, jolla on seuransa kannanotot ja evästykset mukanaan antamaan panoksensa yhteiseksi hyväksemme. Kokoonnumme yhdeksi päiväksi käsittelemään eri ongelma-aloja työryhmissä. Toisena päivänä puramme työryhmätyöt. Liiton johtokunta ja valiokunnat saavat evästyksensä. Seuraaviin kevätpäiviin saakka niillä on sitten aikaa suunnitteluun ja

toimenpiteisiin. Silloin pitäisi olla käsillä selvät sävelet ainakin liiton toimirman KESKIPITKÄN TÄHTÄYKSEN SUUNNITEL~AN valmistelemiseksi hyväksyntää varten syyskokouksessa 1983. Ensitoimiin voidaan luonnollisesti ryhtyä jo alkuvuodesta 1983. Kuten näet aikataulusta, ei mitään rakenneta päivässä. Nyt on tarkoitus kerätä rakennuspalikat noin viiden vuoden aikajaksoa varten. Jos asia sinua tippaakaan kiinnostaa, ryhdy kyselemään seurasi valituilta luottamushenkilöiltä mitä oma seurasi aikoo tehdä. Jos se ei aio, niin kysynet myös perustelut passiiviseen asenteeseen. Liitto toimii seurojen parhaaksi. Toimii, kun saa tietää, mitä seurat haluavat. Ja seurojen halu taas on kiinni JÄSENTENSÄ tahdosta. Otan myös kiitollisuudella vastaan postia seurojen jäseniltä. Nyt on tarkoituksena KUUNNELLA KAIKKIA ja toimia. Kale Rehnbäck Santahamina B 29 00860 Helsinki 86

Kansainväliset sukellusjärjestöt

Jouko Askola Pelastussukelluskouluttaja Valtion palo-opisto

The National Association of U nderwater Instructors (N A VI) eli Sukelluksen opettajien kansallisyhdistys järjesti ensimmäisen kouluttajatutkintoon johtavan kurssinsa (Instructor Certification Course, ICC) Houstonissa, Texasissa vuonna 1960. Perustyö tälle järjestölle oli kuitenkin tehty jo useita vuosia aiemmin. 50-luvun loppupuolella Neal Hess, insinööri ja sukellushullu Kaliforniasta, kirjoitti SKIN DIVER magazinen palstaa nimeltä "kouluttajan nurkka". Tämä kolumni palveli yhteyslinkkinä maan eri puolilla toimiville riippumattomille kouluttajille ja johti pian siihen, että eräät kansallisella tasolla arvostetut kouluttajat perustivat ryhmän "National Diving Patrol". Pyrkiessään laatimaan koulutukselliset perusnormit valtakunnallisella tasolla Hess järjesti yhdessä AI Tillmanin (Los Angeles County Department of Parks and Recreation) keralla vuonna 1960 Houstonin ICC:n ja muutti "National Diving Patrolin NA VI:ksi. Ryhmä, joka koostui arvostetuista sotilas-, ammatti- ja tiedesukeltajista, todellisista sukelluskoulutuksen pioneereista, antoivat todistuksen 40 kouluttajalle intensiivisen kuuden päivän kurssin päätteeksi. Vuonna 1968 Art Ulrich nimitettiin NAVI:n ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi ja päämaja asettui lähelle Kalifornian San Bernardinoa. Ken Brock, NAVI:n nykyinen toiminnanohjaaja ja toimitus-

johtaja liittyi N A VI:n esikuntaan toukokuussa 1978. Ken on suorittanut NA VI:n sukeltajakouluttajatodistuksen ja arvosanan (Floridan valtion yliopistossa) liikunnassa. Hän oli aikoinaan valmentaja ja sukellusvälinekaupan omistaja ja yli 17 vuoden ajan hän on ollut mukana kaikissa vesiurheilumuodoissa. Ken toimi neljä vuotta YMCA:n hengityssuojainohjelman kansallisena johtajana ja oli myös perustamassa NSTC:tä (National Scuba Training Council - Kansallinen hengityssuojainkoulutuksen neuvosto). NAVI:n esikuntaan kuuluvat myös Jeanne Bear Slupen, erikoisprojektien johtaja, Ted Boehler, Projektijohtaja, Walter Amidon, teollisuustuen johtaja, Cheri Boone N A VI News'in apulaistoimittaja. Päämajan laatimat ohjelmat alistetaan jäsenistön valitseman kahdeksanjäsenisen Johtajaneuvoston hyväksyttäväksi. NA VI:n kouluttajat ovat itsenäisiä yrittäjiä ja voivat opettaa erilaisissa paikoissa - sukelluskaupoista kouluihin ja yliopistoihin sekä yksityisiin kerhoihin. Perushengi tyssuojainkurssinsa Iisäksi NA VI tarjoaa laajan valikoiman todistustavoitteisia ohjelmia, joihin kuuluu urheilusukellus paineilmalaittein, "kokenut sukeltaja" kurssit, "pitkälle edennyt sukeltaja" kurssit, sukellusmestarikurssit, apuohjaaja- ja ohjaajakurssit. Erikoisalan kursseja ovat luola-, jää- ja hylkysukellus, vedenalainen valo-

kuvaus, etsintä- ja elvytystoiminta, vedenalainen ympäristö ja sukeltamisen johtaminen. Joka vuosi NAVI huolehtii kansainvälisestä sukellusopetuksen konferenssistä, joka on laajin maailmanlaajuisista sukeltajien, sukelluskouluttajien ja teollisuuden edustajien kokoontuminen. Konferenssi on avoin kaikille vedenalaisesta maailmasta kiinnostuneille. Siihen liittyy työryhmiä, seminaareja, valokuvaja elokuvakilpailuja sekä laitteistonäyttelyitä. Pyrkiessään edistämään jatkuvaa sukeltajakoulutusta N A VI rahoittaa NDA:ta eli N A VI:n sukeltajayhdistystä. Jäseneksi pääsee jokainen halukas, jäsenmaksu on 18 dollaria vuosi. NDA:n jäsenille tulee etuna kuukausittain ilmestyvä tiedote, NA VI News. Tiedote sisältää uutisia NA VI:n toiminnoista, ohjeita alennuksista ja eri palveluksista. NA VI:n hallussa on laaja valikoima julkaisuja, joita myydään kouluttajille, NDA:n jäsenille ja yleensä sukeltavalle yleisölle. NA VI:n itsensä julkaisemien teknisten teosten ja julkaisujen lisäksi on saatavana suuri määrä tärkeimpien kustantajien kirjoja. Lisätietoja N A VI:n saa ottamalla yhteyttä:

toiminnasta

NAVI P.O. Box 630, Colton, CA 92324 U.S.A.

Rakkolevä katoaa., autioituuko sukellusmaasto ? Merestä kuuluu kummia; rakkolevä kuolee pois. Ilmiötä eivät maakravut huomaa eivätkä kaikki sukeltajatkaan sitä näe. Rakkolevän toki useimmat tuntenevat. Se on hyvin tärkeä osatekijä meren rantavyöhykkeessä. Kalansaaliisikin voi olla siitä riippuvainen. Jos rakkolevä katoaa, katoavatko silloin myös ahven ja hauki padastasi? Rakkolevä on yli puolen ~etrin ~iltaiseksi kasvava haarakas kasvi, jota tavataan lähes kaikkialla Merenkurkun ja itäraja~~e välisellä rannikkoalueella. Rakkolevä kasvaa kivillä ja kallioilla, ei kuitenkaan 6-7 ~etriä syve~~ällä. Se kuuluu ruskoleviin ja ruskeahan se onkin. Tieteellisen ni~en, Fucus vesiculosus, jälki~~äinen osa viittaa levähaaroissa oleviin kaasurakkuloihin. Tä~än nu~eron kansi kuvana on näky~ä hyväkasvuisesta rakkolevävyöhy kkeestä Saaristo~erellä. Meidän rannikoilla~~e ei esiinny valta~erestä peräisin olevan rakkolevän lähisukulaisia. Niille on ~eri vete~~e aivan liian vähäsuolaista. Rakkoleväkin elää ~eillä sietokykynsä äärirajoilla eikä pysty leviä~ään Perä~erelle asti. Esiinty~is rajoillaan se ei oikein jaksa kasvaakaan: Virolahdella ja Merenkurkussa se on ~elkeinpä kääpiökasvuinen. Etelä- ja lounaisrannikolla rakkolevää on runsaasti eikä sen ~erkitys suinkaan ole vähäinen. Saaristoalueilla rantavyöhyke on ~eren tuottoisinta osaa. Rakkolevä ~uodostaa hyvän eliny~päristön yli 70 selkärangatto~alle eläinlajille. Tä~ä tuottoisuus kertautuu sitten ~~. kalansaaliisiin.

o~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

2 3

Kuva 2. Levälinja 22 Seilin saaren lounaisrannikolla Nauvossa sellaisena kuin sen Naantalin Neptun-kerhon sukeltajat näkivät v. 1969 (yllä), dos. Orvokki Ravangon tutki~ustulosten ~ukaan piirrettynä (yllä), ja kesällä 1981 tehdyn tutki~uksen ~ukaisesti piirettynä (alla). Aikaise~~in levävyöhykkeet olivat saaristossa tyypilliset: vihreä ahdinparta-rih~alevä - rakkolevä - ahvenvita. Nyt on rakkolevä täysin hävinnyt ja sen paikan on ottanut ahvenvita. Rih~alevää on kaikkialla paljon: se jopa kasvaa ahvenvidan päällä painaen tätä pohjaa vasten. sukeltajajien kiinnostuksen kohteena. Myös ~onet ~aantieteilijät ja geologit harjoittavat sukelta~alla tutki~uksiaan.

Oletko tarkkaillut rantavyöhykettä?

Mitä rakkolevä kertoo biosukeltajalIe?

Suo~en ~eret eivät ~issään tarjoa sellaisia ~oni~uotoisia näky~iä kuin valta~erten hienot sukellusvedet. Tarkkasil~äinen erottaa kuitenkin ~yös täällä runsaasti elä~än ih~eitä. Rakkolevän on var~aan jokainen sukeltaja tunnistanut. Yksityiskohdat ovat ~onilta saattaneet jäädä näke~ättä, sillä suurin osa urheilusukeltajista kiirehtää ohi ~ata lan veden ih~e~aail~an syvyy ksissä lepääville hylyilleen seikkaile-

Hyvinvoivan rakkolevävyöhykkeen alta ei ~erenpohjaa näy ja koko vyöhyke aivan vilisee elä~ää. Rakkolevävyöhykettä VOISI ~onessa ~ielessä verrata rehevään ~etsään, jossa kasvaa ~onenlaisia kasveja, ja jossa on runsaasti pikkueläi~iä ja riistaa. Jos ~etsän puut jostain syystä alkavat kuolla, kaatuvat ja katoavat lopuksi kokonaan uusien kasva~atta tilalle, syntyy lohduton ~aise ~a. Riistaakaan ei enää löydy ja lopulta tuuli vie ~yös ~ullan. Vastaavalla tavalla on rakkolevävyöhykkeelle käynyt ~onin paikoin. Meressä ~enee huonosti, siellä on jotain vialla. Kun rakkolevä kuolee pois, piene~piä kasveja kasvaa kyllä tilalle, ~utta ~oni~uotoista eliöyhteisöä ei enää synny. Ensi~-

~aan.

Erästä sukeltajaryh~ää ei urhoollinen syväsukellus ollenkaan kiinnosta, vaan he jäävät rantavyöhykkeen lu~oihin. He ovat biosukeltajia, joista ni~ensä ~ukaisesti suurin osa opiskelee biologiaa tai sen lähitiedettä. Eläi~et ja kasvit ovat bio-

Pentti Kangas ja Ilpo Haahtela Biosukeltajat ry.

~äiseksi tähän ~uutokseen kiinnittivät huo~iota kalastajat ja ~uut saaristolaiset. Hauen ja ahvenen saaliil vähenivät 1970-luvun puolivälissä. Rih~a levän - vihreän li~an - lisäänty~i nen oli yleisenä puheenaiheena. Nykyisin esiintyy terve rakkolevävyöhyke enaa ulkosaaristossa Suo~enlahden suulla ja Saaristo~e rellä, sielläkin usein ~uiden, piene~pien levien peittä~änä. Sise~ pänä saaristossa runsaita rakkoleväesiinty~iä tavataan vain yksittäisillä paikoilla. Aie~~in se oli välisaaristossa kaikkialla yleinen. Sukeltavalle biologille rakkolevän häviä~inen on lohdutonta katsottavaa. Joillakin paikoilla pohja näyttää autio~aalta. Levää kyllä on, ~utta lajit ovat toisia kuin ennen, pienikokoise~pia. Mistä tä~ä kaikki johtuu?

Itämeri muuttuu Tutki~ukset

sä ja eräisiin

ovat täydessä käynnisvoidaan jo

kysy~yksiin

vastata. Onko Itämeri rehevöitynyt ja jos on, väheneekö rakkolevä tämän vuoksi? Keskisen Itämeren ravinnetaso pohjan läheisyydessä on hyvin korkea monista syistä johtuen. Nämä ravinteet saattavat pysyä pitkiä jaksoja pohjassa joutumatta pintavesiin. Jos ne sen sijaan nousevat pintaan ne hyödynnetään nopeasti ja tämä hyödyntäminen näkyy monenlaisena lisääntyneenä tuotantona planktoneliöistä kaloihin asti. Pohjanmerestä Itämereen virtaavan veden määrä on kasvanut. Valtameren vesi on Itämeren vettä suolaisempaa ja samalla painavampaa, joten se painuu pohjalle ja alkaa normaalin virtaussuunnan mukaisesti kulkea kohti pohjoista. Matkallaan se tuulettaa syvän teiden pohjat ottaen sieltä ravinteet mukaansa. Kohdatessaan Suomen rannikon tämä vesi pohjan muotoa noudattaen kumpuaa ylöspäin. Näin ravinteet saapuvat pintavesiin. Etenkin rantavyöhykkeen rihmamaiset levät äityvät kasvamaan, syntyy jo mainittua "vihreää ja ruskeaa limaa". Se peittää alleen rakkolevän ja tukahduttaa sen. Lopulta se kaikkialla kasvaessaan vie kasvutilan uusilta rakkolevän taimiltakin, eikä rakkolevävyöhyke pääse uudistumaan.

Leväkilkki (Idotea balthica)

Leväkilkki syö rakkolevää Rihmamaisten levien voimakas kasvu suosii erään eläimen, leväkilkin lisääntymistä. Tämä parin cm:n mittaisen äyriäisen poikaset elävät rihmalevillä, mutta aikuistuttuaan siirtyvät rakkolevälle, mitä ne myös syövät. Leväkilkin määrä on monikertainen muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Rakkolevä on usein syöty reikäjseksi ja sen varret kaluttu ohuiksi rihmoiksi, jot-

Leväkilkin paljaaksi kaluamia rakkoleviä.

ka helposti katkeavat. Hävittääkö leväkilkki rakkolevän syömällä sen suihinsa? Siinähän ei olisi mitään mullistavaa, ajatellaanpa vain maalla elävien kasvituholaisten toimintaa. Useat tutkitut tapaukset viittaavat näin käyneen, mutta tämä tapahtuma lienee vain yksi päätepiste monim u tkaisessa tapahtumaketjussa. Kysymys voi olla myös rakkolevän puolustuskyvyn heikkenemisestä sitä syöviä eläimiä vastaan, ainakin maakasvien nimittäin tiedetään muodostavan "pahanmakuisia" yhdistei tä puolustuksekseen. Rakkolevän häviämistä ja sen syitä on jo muutaman vuoden ajan tutkittu Helsingin ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Vesihallitus mm. on tukenut tutkimusta taloudellisesti.

Mitä urheilusukeltaja voi tehdä? Rakkolevän katoamisen toteamiseen tavalliset vesillä liikkujat tuskin tulevat kiinnittäneeksi huomiota. Sukeltajilla sensijaan on valmiudet havaintojen tekemiseen. Tämän artikkelin yhtenä tarkoituksena onkin innostaa urheilusukeltajat tarkkailemaan elävää vedenalaista ympäristöä nykyistä enemmän. Katso tuttua rantaa, onko iso levä poissa? Pöyhi jäljelläolevia. Kasvaako rakkolevä kiinni kalliossa tai kivissä. Irrallinen ei kiinnosta se on jo häviävää. Jos siis joku lukijoista on kiinnostunut enemmän tästä ongelmasta ja haluaa auttaa tutkimusta eteenpäin, kirjoittajat ottavat mielihyvin raportteja vastaan. Yhteydenottoa suorastaan odotetaan (osoitteet:

(Vaihtoehtoinen edellisen kanssa?). Rakkolevää, jonka pinnalla on runsas päällyskasvu: sinisimpukkaa, merirokkoa, levärupea, runkopolyyppiä ja eräitä leviä. Pentti Kangas Vesihallitus Pl 250, 00101 Hki 10 ja Ilpo Haahtela, Biologian laitos, Turun yliopisto, 20500 Tku 50). Toivomuksemme on, että vaikka et havainnoistasi innostuisikaan kertomaan, pysähtyisit tulevilla sukelluksillasi katsomaan myös miltä matalassa vedessä näyttää. Yleensähän pohjamaisemat näyttävät sitä yksitoikkoisemmilta mitä syvemmälle sukelletaan. Ehkä pystyt unohtamaan "Rautaisen Sukeltajan Imagosi" vaikkapa vain hetkeksi! Ja vielä neuvo: Milloin näet jotain erikoista, tee siitä hetimiten muistiinpano. Siitä on sinulle itsellesikin hyötyä!

KATSELE, IHMETTELE LUONTOA! Sukelluskausi on jälleen alkanut. Kesän sukellusohjelma on aikojen suhteen lyöty lukkoon, mutta onko ohjelma sukellusretkiä varten tarpeeksi monipuolinen - kaikkien maun mukaan? Tässä vähän mietteitä luonnon tarjoamasta omasta "ohjelmasta". Tietoa, tietoa . .. Useimmat sukeltajat ovat sitä mieltä, että meidän maassamme va-luonto on köyhää ja yksitoikkoista. Vertailuna käytetään lämpimien korallimerien poikkeuksellisen rikas eläimistö. Uskallan väittää että suomalaiset sukeltajat tuntevat paremmin Punaisen meren kaloja ja koralleja kuin kotoiset kalamme ja levämme - äyriäisistä ja simpukoista puhumattakaan. Tietoa kuitenkin löytyy, jos sitä vain haluaa hakea. Omasta kirjahyllystä tai kirjastosta löytyy luontoopuksia, joissa kuvataan mitä "ih-

meellisimpiä" eläimiä ja kasveja. Tavallisesti tietoa haetaan vasta, kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa on uinut eteen esim. hylkyreissulla. Jos etukäteen opettelee tunnistamaan tavallisimmat levämme, kalamme ja äyriäisemme, tuntuu jokainen sukellus sananmukaisesti "sukellukselta luontokirjaan". Useinhan lisätty tieto luo yhä lisääntyvää tiedontarvetta~ Niin, että siitä vaan kierteeseen ...

Sukellusvetemme ainutlaatuisuus Rannikkoamme pitkin siirtyessä näkyy selvästi veden suolaisuuden vai-

kutus eläimistön rikkauteen ja eläimien kokoon. Myöskin syvä saaristomme luo sekä suolaisuuden että ravinteiden (näkyy sameutena) asteittaisen muutoksen, joka heijastuu eläinten ja levien levinneisyyteen, kokoon ja tiheyteen. Mahdollisimman tarkoilla kuvauksilla ja valokuvilla voi jokainen rakentaa kuvan va-Iuonnon muutoksesta pitkin jotakin rannikon osaa tai mentäessä ulkokarilta sisälahtien pohjukkaan. Tällä tavalla tulee käytyä hyvinkin erilaisissa vesissä. Eri järvien eläimistö ja kasvisto eroavat paljon riippuen veden tummuudesta ja ravinne/happitilanteesta.

Oletko hienolle hietapohjalle varovasti laskeutuessasi tutkiskellut pieniä "kuoppia" pohjalla, joista pilkistää simpukoiden "imuputket"? Oletko seuraillut ruskoleväpuskien välissä liikkuvia lähes läpikuultavia katkoja? Oletko leikkinyt rasvakalan kanssa? Oletko edes huomannut tosi kauniita punaleviä, jotka esiintyvät kapeana vyöhykkeenä n. 2 m syvyydessä? Kaikki luonnon seuraaminen vaatii varovaista lähestymistä, valppautta ja aikaa. Ilma riittää kuitenkin hyvin, sillä yli 15 m syvyydessä eivät viihdy kuin jotkut kalat, kilkit ja simpukat.

Katso tarkkaan!

Tiedustelut viime vuodelta

Oletko kertaakaan tarkkaillut merirokkojen heiluvia "pyyntivälineitä"?

Viime vuoden Urheilusukeltaja'ssa no 3 kehoitimme lukijoita lähemmin

Vapaasukelluksen tekniikkaa ilman perusvälineitä Sukeltaessa ei aina ole tilaisuuksia käyttää perusvälineitä (snorkkelia, maskia ja räpylöitä). Joskus pelastustarkoituksessa ja muissakin tilanteissa jaloista puuttuu räpylät ja silloin liikkumistekniikka vedessä muuttuu ratkaisevasti. Sukeltaminen ilman perusvälineitä on jonkin verran muunneltua rintauintia. Käsivedolla on erittäin suuri merkitys ja ilmaa säästääkseen sukeltajan tulee liukua kunkin käsivedon jälkeen kunnes liukumisvauhti lähes loppuu. Liikerata alkaa rintauintipotkulla jolloin kädet työnnetään suoraan eteen. Kun rintauintipotku on suoritettu tapahtuu rintauintikaltainen käsiveto joka alkaa edestä ja päättyy kunnes käsivarret ovat pitkin kehoa ja kädet <vyötärön

korkeudella. Kaaviokuvamaisesti kädet seuraavat liikerataa joka alkaa edestä ja vie kämmenet ulkoon alkuvaiheessa vedon keskiosuudella kämmeniä viedään kohti rintaa ja jossa liikkuvat jonkin verran pitkin kehoa työntyen loppuvaiheessa jyrkästi kohti sivuja aina vipumaisesti kehosta ulos. Liikeradan viimeinen puolisko on voimia säästävässä mielessä erittäin tärkeä. Pyrkiessä ns. vipuliikkeeseen jossa kämmenet loppuvaiheessa ovat ulospäin liikkuvia saadaan juuri eteenpäin työntövoima vähää energiaa käyttäen liike taloudellisista syistä. Käsivetoa seuraavan liukumisen aikana kehon kaikki lihakset tulisi

seuraamaan sinisimpukkaa, rakkolevää ja merirokkoa pitkin pitkää rannikkoamme. Yksi (1) raportti tuli meille vastaukseksi! Kiitokset Manulle, joka antoi meille paljon hyvää tietoa Itäiseltä Suomenlahdelta. Tämän saman artikkelin voisi julkaista uudestaan, mutta kätevämpää on kaivaa esiin oma tai kaverin Urheilusukeltaja 3/81. Siinä esitetyt asiat ovat edelleen ajankohtaisia, ja luovat hyvän ohjelman ainakin paria kesän sukellusretkeä varten. Rakkoleväpuskissa tavataan, toivoo

Nalle Lönn Biosukeltajat. Hki

Henrik Renwall olla mahdollisimman rentoja ja liukuminen jatkuu kunnes liikkuminen lähes pysähtyy. Tehokas käsiveto ja potku saa hyvinharjoitelleen sukeltajan liikkumaan yhden käsivetopotku momentin aikana noin 7-10 metriä. Huom.: Olemalla mahdollisimman rento hapen kulutus minimoituu liukumisvaiheessa. Toiseksi vältetään supistuneita lihaksia jotka supistumisen aikana ärsyttävät hengityskeskusta. Tällä tavoin parannetaan pituus-sukellusta metrimäärälsesti huomattavassa määrin. Muista ettet koskaan pyri turhaan pituusennätyksiin. Matalan veden tajuttomuus vaara vaanii.

Sinulle sukeltava nainen Vältä sukeltamista kuukautisvuodon aikana. Käy ennen sesonkia Hb- ja virtsakontrollissa. Ole huolellinen hygieniasi kanssa. Älä sukella tai ui likaisessa vedessä. E-pillerit sisältävät useimmiten estrogeeni-nimistä hormonia. Tämä hormoni saattaa vaikuttaa Sinuun mieltämasentavasti, maksatoimintoihisi ym. E-pillereillä on hyvin monenlaisia vaikutuksia eri henkilöihin koostumuksesta riippuen. Jos siis Sinulla ilmenee masennuksia tai muita oireita niin keskustele lääkärisi kanssa mahdollisuudesta vaihtaa E-pillerisi toisen merkkiseksi. Kuukautisiin liittyy monenlaisia muutoksia naisen sekä henkisissä että ruumiillisissa toiminnoissa. Saattaa ilmet~ turpoamisia, päänsärkyä, väsymystä tai ärtyneisyyttä jne. Kuten olet huomannut näin on varsinkin muutamana päivänä ennen kuukautisten alkua, jolloin moni nainen on ärtynyt ja kireä. Melkein kaikilla todetaan tällöin selvä "mielentilanheilahdus". Usein sen huomaa vasta kun naista kohtaa jokin vastoinkäyminen, melu, pelko jne. Kuukautisvuodon aikana heidän mielensä rauhoittuu ja kiristyneet "tunteet" sekä päänsärky häviävät. Näin ollen ei olisi terveellistä, että "pimut" sukeltavat kuukautisia edeltävinä päivinä. Lisäksi taukoa tulisi jatkaa aina kuukautisvuodon loppuvaiheeseen saakka. Tämä siksi, että kohdun limakalvo on vuodon aikana haavana.

Limakai von pintakerros irtoaa ja poistuu kohdun sisäpinnoista vuotavan veren kera. Tänä aikana on mahdollisen tulehduksen aiheuttajan kuten bakteerin helppo siirtyä ulkoapäin kohdunkaulan kautta emättimeen synnyttäen kohdunsisäisen tai munatorvien tulehduksen. Verilima on hyvä ravintopohja bakteereille. Avonaisen kohdun limakaIvoon kohdistuu toinenkin vaara. Sukelluksen aikana voi työntyä ilmaa kohtuun ja edelleen verisuonistoon aiheuttaen ilmatukoksia. Kokeissa on todettu, että esim. rintauinnissa siirtyy vettä kohdun lisäksi myöskin virtsarakkoon. Tällöin voi likainen vesi aiheuttaa tulehduksia virtsateissä, seikka, joka puoltaa tarkkaa sukelluspukuhygieniaa ja rajoittaa uinnin vain puhtaaseen veteen. Naiset ovat alttiita virtsatiehyetulehduksille, koska virtsajohdin on vain n. 4 cm pitkä ja päättyy ilman läppiä tai muita suojamekanismeja ja virtsarakkoon. Naisten sukeltamisesta raskauden aikana on vuosien mittaan keskusteltu enemmän tai vähemmän kiihkeästi. Nykyinen käsitys on, että raskaus ei estä sukeltamista ensimmäisten kuuden raskauskuukauden aikana. Tämä sillä edellytyksellä, että nainen on muuten kaikin puolin hyväkuntoinen. Raskauden loppuvaiheessa lasta ympäröivä nestemäärä kohdussa vähenee ja antaa lapselle pienemmän suojan kolhaisuja vas-

taan kuin raskauden alkuvaiheessa. Pahin seuraus kovasta kohdunkolhaisusta voisi olla istukan irtoaminen. Lyhyessä ajassa sekä äiti että lapsi men~htyisivät rajuun verenvuotoon. Toiseksi sukelluspuvun kiristävä vaikutus lisääntyy "vatsan" kasvaessa. Kiristävä puku nostattaa sukeltajan pallean korkealle ja hengitystilavuus vähenee sillä seurauksella, että vähäinenkin rasitus aiheuttaa hengästymisen. Alussa mainitsemani Hb-kontrolli on tarpeen monien taI vikuukautisten jälkeen. Hemoglobiiniarvon laskeminen tarkoittaa raudan puutetta. Pienikin vuoto merkitsee raudan menetystä. Hb kuljettaa veren punasoluissa happea keuhkoista kudoksiin ja veri tuo myös hiilidioksidin kudoksista keuhkoihin. Matala hemoglobiini veressä vaikeuttaa siten kaasujen kuljetusta. Sukelluksen aikana joutuu veri matalan Hb:n omaavassa henkilössä kiertämään vilkkaammin kuin terveellä suoriutuakseen kaasun kuljetustehtävästään. Näin ollen syvyyksissä siirtyy heissä tavallista nopeammin typpeä kudoksiin ja sukeltajantauti saattaa olla seurauksena odotettua aikaisemmin.

Höyrylaiva

Onnettomuuden syynä on pidettävä sakeaa sumua. Karilleajon tapahtuessa laiva oli n. 2,5 mpk laivaväyIästä sivussa. Aluksen omistaa OY Norden Fjeldske Lines AB Tanskasta ja sen kantokyky on 1628 brt. h/ a Meta oli ajanut karille klo 3.06 noin 500 m päässä Hangon majakasta. Laivan pelastustoimissa oli mukana Gäänsärkijä, hinaaja, yhteysalus "Suursaari") rakkaalla lapsella monta nimeä. Sekä pelastuslaiva "Protector". Seuraavana palvana aluksen asema huononi, sen takamasto katkesi ja sen kallistuma oli lisääntynyt. 27. 2. -35, on h/ a Metan hylky täydellisesti hajonnut ja vajonnut pinnan alle. Russarön luotsit olivat käyneet sunnuntaina katsomassa

hylkyä, kansi oli haljennut, sivulevyt ja tukikaaret olivat useasta kohdasta murtuneet. Laivan kone oli siirtynyt paikaltaan. 5-6 bf tuuli oli katkaissut laivan kolmeen osaan, joista keskiosa ja perä olivat alkuperäisellä karilleajopaikalla, mutta keulaosa oli siirtynyt 150 m karista itään upoten. Sukelluksia hylkyyn on tehty jo 60-1uvulta asti, romusukeltajat sekä ahtojäät ovat rikkoneet hylkyä pahasti. Pohjasta löytyy valtavia kylkilevyjä sekä runkopalkkeja sikin sokin, jotka ovat muistuttamassa nykypolven sukeltajille että entinen uljas merenkyntäjä ei ollut tehty heiveröisestä aineesta. Mutta suurten luonnonvoimien edessä paraskaan teräs ei aina kestä. Tv. Hessu Moisio

"META" Helsingin Sanomat 22. 02. 1935 Kello 5.30 torstain vastaisena yönä, havaittiin Russarön luotsiasemalta että merellä oli joku alus joka antoi hätämerkkejä. Nähtävästi sen vuoksi että se oli ajanut karille. Kun luotsit saapuivat paikalle, huomasivat he laivan olevan lujasti karilla, lähellä Söderklovaskäriä. Aluksen keula oli kohonnut ilmaan ja perä painunut syvälle veteen. Karille ajanut alus todettiin h/ a Meta-nimiseksi. Alukressa oli 20 miehen miehitys, joista aluksi poistui vain puolet pelastusveneisiin.

Kevätterveisin Jukka Tirronen Sukelluskouluttaja Sukel tajakoulu

Närpes Sportdykare SCUBA 77 r.f.

Referat från årsmötet 14 februari 1982 Bo Bäckström,

Närpes Sportdykare SCUBA 77 r.f. kunde vid sitt årsmöte på söndagen konstatera att aktiviteterna inom klubben varit många och mångsidiga under det gångna året, som var det femte verksamhetsåret. Däremot har medlemstillväxten stagnerat. Dykutbildade medlemmar är för närvarande ca 35, varav ett 20 taI är aktiva och de övriga dyker bara någon enstaka gång under en säsong. Under året har en heI del hänt utanför den egentliga verksamhetsplanen, såsom talkoarbeten, 24 timmars simning, olika bärgningsarbeten och utgrävningar vid vrak. Bland de aktiviteter som inte gått att uppfylla var snorkelkurs, nationellt dykarläger, erhållande av 1 klass examen för enskilda medlemmar, nationella tävlingar och tävlingar i undervattenspolo. Budgeten på 11.500 mk visade sig var i knappare laget och bokslutet för 1981 balanserar på 15.973 mk. 1 mitten av april anordnade klubben traditionell vinterdykning "under isen". Den 1 maj hölls en något

ovanligare tävling, nämligen att simma 24 timmar i ett sträck med ett lag på toI v medlemmar som simmande fyra gånger en halv timme under ett dygn. Evenemanget uppskattades och man kommer att ordna dylika tillfällen även i fortsättningen. Den egentliga höjdpunkten under sommaren var en dykarresa till Hangö skärgård. Man ordnade också ett eget dykarläger. Dykare deltog i en katastrofövning som anordnades av ortens räddningsväsende. Klubben deltog även i ett verkligt räddningsförsök då några dykare bistod med en bärgning av en fisketrålare, som gått på grund i hårt väder utanför Nämpnäs. Styrelsen tackar de privatpersoner och organisationer som hjälp klubben under året. Årsmötet återvalde Kaj Ojala till ordförande och Henrik Backa till viceordförande. Övriga styrelsemedlemmar är Ben Ånäs, Matts Nordberg, Ola Knöös, Lorens Byggnings. Suppleanter är Max Sjökvist och Rainer Forsman. Rainer Forsman skall sköta kontakterna med skepparklubben och ansvara för marinargeologi. Kaj Ojala sköter kont~kterna med andra klubbar. Henrik Backa skall ansvara för säkerheten och Bo Bäckström och Kenneth Skrifvars arrangerar

sportsliga evenemang. Ben Ånäs är ma terialförvaltare. Henrik Backa, Bjarne Rosengård. Bengt Asplund, Ben Ånäs, Max Sjökvist, Rainer Forsman och Ola Knöös fungerar som skeppare för klubbens båt. Förman är Lorenz Byggnings och viceförman är Kenneth Skrifvars. Enligt årets verksamhetsplan hålls snorkelkurs och apparatdykarkurs i simhallen. Vidare blir det en dy karresa till Hammerfest i närheten av Nordkapp, tävlingar i undervattenspolo, undervattensorientering, mörkerdykning och arbetsdykningar. 1 samråd med brandkåren ordnas dejourering under helgerna sommartid. Simstränder och simhallsbassängen skall rengöras. Varje söndag under sommaren organiseras utflykter med intressanta dykobjekt som mål. Dy karna deltar i olika läger och tävlingar. Samarbetet med skepparklubben fortsätter. Det godkända budgetförslaget balanserar på 22.150 mk. Där ingår bl.a. anskaffning av mammutpump för havsarkeologiska utgrävningar och även inköp av VHF-radio och jolle. Årets dyksäsong kommer att inledas med en vinterdy kning i mars utanför Truthällan.

SUKELLUSMATKA MALLORCALLE 16-24. 7. -82 Suomen Matkatoimisto Oy järjestää yhteistyössä Oy Optomec Ab:n kanssa matkan MallorcalIe 16-24. 7. -82. Matkan hinta: mk 1.710,-/henkilö. Hintaan sisältyy: lennot Helsinki-Palma-Helsinki. lentokenttäkuljetukset Mallorealla • Royal Magaluf (turistiluokkaa) • suomalaisen sukelluskouluttajan palvelut

majoitus apartementos

Hintaan ei sisälly: peruutusturvamaksu mk 45,- • aterioita. mahdollinen polttoainelisämaksu. Matkalle tarvitset mukaan PM- tai oppilaskortin, jota vastaan voit ostaa paikallisen sukellusluvan.

#6~,\\

Palma deMallorcaltavoitvuokratapUIIOja.muutvarusteettäytyYkUljettaamukanasuomesta.{~~.11

IImoittautumiset ja lisätietoja:

SUOMEN MATKATOIMISTO

\~~~

Harry HoHand/Oy Optomec Ab, puh. 90-485817, Tuula Paltschik/Suomen Matkatoimisto Oy, puh. 90-170515.

Suomen vedenalaisen kuvauksen "Vuoden VA-kuva" -kilpailun säännöt 1. ORGANISAATIO 1.1 Suomen vedenalaisen kuvauksen "Vuoden V A-kuva" -kilpailut järjestää Suomen U rheilusukeltajain Liitto ry (SUSL) vuosittain marras-joulukuussa. 1.2 SUSLn laitesukellus- ja tekniikkavaliokunta nimeää tuomarineuvoston kolme jäsentä ja sihteerin. Tuomarineuvoston enemmistöpäätös on lopullinen.

2. OSANOTTAJAT 2.1 Kilpailu on avoin SUSL:n jäsenseurojen jäsenille.

3. JAKO RYHMIIN 3.1 Mustavalkoiset paperikuvat, koko vapaa mutta suurin mitta 40 cm. Kuvat tulee varustaa kartonkitaustalla. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden. 3.2 Luokka B: Väripaperikuvat, koko vapaa mutta suurin mitta 40 cm. Kuvat tulee varustaa kartonkitaustalla. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden.

3.3 Luokka C: Väridiakuvat kehystettyinä lasilla varustettuihin kehyksiin. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden.

3.4 Luokka D: "Makeat vedet" Uärvet, joet yms.) dia- tai paperikuvat. Kuvien tulee olla otettu makeissa vesistöissä. Enintään kolme kuvaa osanottajaa kohden.

3.5 Luokka E: Kaitafilmi, koko vapaa. Kesto vähintään 5 min., enintään 15 min. Vähintään 50 % filmistä tulee olla vedenalaista.

4. KUVIA JA FILMEJÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET 4.1 Kuvat ja filmit tulee ottaa pohjoismaisissa vesistöissä. 4.2 Kuvat, jotka aikaisemmin ovat osallistuneet tähän kilpailuun tai jotka ovat palkitut muissa vastaavissa kilpailuissa, eivät voi osallistua kilpailuun.

5. ARVOSTELU JA PALKINNOT 5.1 Tuomarineuvosto palkitsee kilpailun parhaat kuvat ja filmit kussakin luokassa pohjoismaisella kulta-, hopea- ja pronssimitalilla. Tuomarineuvoston tulee arvostelupöytäkirjassaan antaa luonnehdinta voittaneista kuvista ja filmeistä samoin kuin yleisluonnehdinta kilpailuluokista. 5.2 Kilpailuluokassa tulee olla vähintään kolme osanottajaa, jotta luokassa voidaan jakaa palkintoja. Jos kyseessä on kuitenkin erittäin korkealaatuinen kuva/filmi tai useampia voidaan tämä sääntö sivuuttaa. 5.3 Tuomarineuvosto voi jättää palkinnot jakamatta luokassa, jossa kilpailukuvien/-filmien taso ei ole riittävän korkea. Tuomarineuvoston tulee tässä tapauksessa antaa selvitys asiasta.

6. JÄRJESTÄJÄN OIKEUDET 6.1 Järjestäjällä on oikeus julkaista kilpailukuvia/-filmejä pohjoismaisissa urheilusukelluslehdissä ilman korvausta kuvaajalle. 6.2 Järjestäjä voi myöskin asettaa kilpailukuvat/-filmit näytteille lyhyeksi aikaa kilpailun jälkeen. 6.3 Järjestäjä voi kopioida kuvat/filmit omaa myöhempää käyttöään varten.

7. JÄRJESTÄJÄN VASTUU 7.1 Järjestäjällä ei ole minkäänlaista vastuuta vahingosta, joka voi kohdata kilpailuun lähetettyjä kuvia tai filmejä ellei voida osoittaa sen johtuneen järjestäjän törkeästä huolimattomuudesta. 7.2 Järjestäjän velvollisuus on pitää hyvää huolta kilpailuun lähetetyistä kuvista ja filmeistä sekä palauttaa ne alkuperäisissä pakkauksissaan 30 päivän kuluessa tuomarineuvoston julkaistua kilpailun tulokset.

8. OSANOTTAJAN VASTUU 8.1 Kaikkiin kilpailuun osallistuviin kuviin/filmeihin tulee olla merkittynä luokka ja otsikko (kuvan/filmin nimi). Lisäksi pitää kuvat/filmit varustaa nimimerkillä. Kilpailukuvien/-filmien ohessa. järjestäjälle toimitetaan suljettu kirjekuori, jonka sisällöstä tulee selvitä emo tietojen lisäksi myös osanottajan nimi, osoite ja sukelluskerho sekä mahdollisesti myös teknillisiä tietoja varusteista, filmeistä jne.

VEDENALAISEN VALOKUVAUKSEN SUOMENMESTARUUSKILPAILUT (REIJO SAARELMAN MUISTOKILPAILU) 25-26. 9. 1982 Kilpailut pidetään Suomenlahdella, Kotkan edustalla. Tukialuksena Kouvolalaisten M / AUX VIV AN. Kilpaillaan kahdessa sarjassa: - luokka A Mustavalkoiset paperikuvat. - luokka C V äridiakuvat. Ilmoittautuminen maksamalla osanottomaksu 200 mk tilille: KOP KOUVOLA Sukellusseura Vesikot ry 10724011216. 25. 8. 1982 mennessä. "Huutosakkilaisen" osallistumismaksu on 150 mk. Osanottomaksu sisältää kuljetukset ja yöpymisen Vivanilla. (Oma makuupussi). Filmit. Täydennysilman Vivanilla. Kaksi lämmintä ateriaa. (Oma kuivamuona) Kahvit. Tarkemmat ohjeet ilmoittautuneille. 40 ensimmäistä mahtuu mukaan!! Kilpailujen tulokset ja palkintojenjako liiton syyskokouksen yhteydessä. Jos on kysyttävää, niin Ilpo Raatikainen vastaa puh. 951-889999 työaikana.

SUSL:n yleissäännöt vedenalaisen valokuvauksen Suomenmestaruuskilpailuille 1. SUUNNITTELU JA ORGANISAATIO Vedenalaisen valokuvauksen Suomenmestaruuskilpailujen luonteen ' määrittää niiden järjestämisen vuodenaika ja aikaisempien kilpailujen tulevien suhteen antama kokemus. Järjestävän seuran tulee valmistaa . kilpailujen yksityiskohtaiset säännöt, jotka on lähetettävä hyväksyttäväksi SUSL:n laitesukellus- ja tekniikkavaliokunnalle kolme (3) kuukautta ennen anottavien kilpailujen suunniteltua järjestämisajankohtaa.

2. KILPAILIJAT JA AVUSTAJAT Kilpailijoiden tulee osallistuessaan olla 16 vuotta täyttäneitä. Heidän tulee olla liiton jäsenseurojen jäseniä. Alaikäisten on esitettävä holhoojan suostumus osallistumiseen. Kilpailijalla sallitaan yksi avustaja, joka toimii kilpailijan sukelluspa~ rina ja huolehtii ' kilpaiHjan turvallisuudesta. Avustaja voi toimia myös kilpailijan mallina.

3. KILPAILIJAN VARUSTUS Kilpailijan varustus on normaali urheilusukeltajan varustus mukaan lukien myös tasapainoitusliivi ellei kyseessä ole ns. säätötilavuuspuku. Jokaisella kilpailijalla tulee ,olla myös kilpailunumerolla varustettu turvamääräysten mukainen poiju. Avustajalla ei tarvitse olla poijua. Kuvausvarustus vappa.

4. RAJAT Järjestäjä määrittää täsmällisen kilpailualueen. Kilpailijat saavat käydä kilpailualueella yhtenä päivänä ennen kilpailua, mutta ilman kameraa.

S.KESTO Vedenalaisen kuvauksen SM-kilpailujen tulee tapahtua kutakin kilpailua varten määritetyn rajoitetun ajan kuluessa. Vähimmäisajan tulee olla aina 4 peräkkäistä tuntia. SM-kilpailujen tulee kestää vähintään yhden päivän. Kilpailijoilla on oikeus levätä halutessaan määritettyjen aikarajojen puitteissa. Kilpailun alkaminen ja päättyminen ilmoitetaan erittäin voimakkain äänimerkein. Kilpailun j9htaja määrää virallisen kilpailuajan sekä ilmoittaa siitä ennen kilpailujen alkua sekä kilpailijoille että SUSL:n valvojalle. Kilpailun päättymistä koskevan äänimerkin jälkeen kilpailijoiden on lupa vain hakea mahdollisesti pohjaan jääneet välineensä. Aloitettu kilpailu, joka on jouduttu keskeyttämään huonon sään tai jonkin muun ennalta arvaamattoman syyn tähden katsotaan pidetyksi, mikäli se on kestänyt vähintään 2 peräkkäistä tuntia. Ainoastaan Suomen Urheilusukeltajain Liiton (SUSL) virallinen edustaja, kilpailun johtaja ja

kilpailun jury voivat kaikissa tapauksissa tehdä päätöksen kilpailun keskeyttämisestä.

6. PELASTUSVENEET Kilpailujen järjestäjällä tulee olla pelastusvene soutajineen ja varasukeltajineen jokaista '5 kilpailijaa kohden. Jokaiseen pelastusveneeseen asennetaan hyvin näkyvästi sukeltajanlevy ja veneen numero. Vain soutaja, varasukeltaja sekä valvova toimitsija saavat olla pelastusveneessä, Jos kilpailussa on joukkuelajeja, suositellaan käytettäväksi pelastussoutuveneiden lisäksi yhtä moottorivenettä joukkuetta kohden.

7. KILPAILUN KULKU Kilpailujen sarjajako ja tarkempi selostus kilpailujen kulusta selvitetään järjestävän seuran laatimissa erityissäännöissä. Kilpailijan tulee pidättäytyä tekemästä mitään, mikä vaikuttaisi kilpailun luonnolliseen kulkuun ja haittaisi muiden kilpailijoiden suorituksia. Kuvattujen filmien tai kuvien vaihtaminen kilpailijain välillä on ehdottomasti kielletty, sillä kilpailu arvostellaan vain henkilökohtaisin per~stein. Samoin kaikki yhteistyö kilpailijain välillä on kielletty muutoin kuin hätä tapauksissa. Kun ratkaisu tapahtuu ryhmätyön perusteella, noudatetaan samoja

määräyksiä, mutta joukkueen jäsenet saavat auttaa kaikin tavoin toisiaan ja joukkueen valokuvat arvostellaan yhtenä kokonaisuutena. Diskvalifioinnin uhalla on k iellettyä esittää kuvia, joita ei ole otettu kilpailuissa.

8. VALOKUVIEN LUOVUTUS Kilpailun erityissäännöksissä tulee ilmoittaa täsmällisesti miten kilpailijat ja mahdollis~t joukkueet luovuttavat filminsä tai valokuvansa virkailijoiden tarkastettaviksi ja arvosteltaviksi.

9. HENKILÖKOHTAINEN LUOKITUS Henkilökohtainen luokitus perustuu parhaaseen kuvakokoelmaan kussakin sarjassa. Kuvakokoelman kussakin sarjassa sisältää vähintään 3 valokuvaa, joiden puuttuessa tapahtuu diskvalifiointi.

10. JOUKKUE LUOKITUS Erityissäännöissä voi olla myös joukkue luokitus. Tässä joukkue luokituksessa voittajajoukkue ratkaistaan perustuen kaikkien saman joukkueen kilpailijoiden esittämään parhaaseen kuvavalikoimaan. Seurajoukkueisiin kuuluu kuhunkin korkeintaan 3 kilpailijaa.

11. KILPAILUJEN TIEDOITUSKOKOUS Ennen kilpailuja pidetään kaikkien kilpailijoiden, juryn, kilpailujen johtajan ja SUSL:n valvojan välinen kokous, jossa käsitellään ja tulkitaan kaikkia kilpailuun liittyviä seikkoja.

12. SUSL:N VALVOJ A SUSL:n valvojan tulee pitää huolta siitä, että sääntöjä noudatetaan ja että kilpailut ovat niiden mukaiset.

13. JURY

17. KILPAILULISENSSI

Juryn muodos~avat kilpailujen johtaja, SUSL:n valvoja, sekä yksi kilpailijoiden valitsema edustaja, joka tuntee vedenalaisen valokuvauksen. Juryn tehtävänä on tulkita mitä määrätään yleisissä ja erityissäännöissä sekä saattaa aikaan niiden noudattaminen; päättää ja ratkaista kaikki säännöissä mainitsemattomat kysymykset, ,vrt. kohta 21. Juryn päätöksistä ei voi valittaa.

Jokaiselta kilpailijalta vaaditaan ennen kilpailuun rekisteröintiä voimassa oleva liiton kilpailulisenssi.

18. TURVALLISUUSTOIMENPITEET Järjestäjien tulee huolehtia siitä, että koko kilpailualueella on riittävät ja soveliaat hälytyspalvelut ja välineistö sekä myös tarvittava välineistö ja henkilöstö vedenalaiseen hätäapuun.

14. VENETOIMITSIJAT Kullakin pelastusveneellä tulee olla toimitsija. Tämän ollessa mahdotonta poikkeuksellisissa olosuhteissa, tulee soutajan toimia toimitsijana mikäli hän on siihen kykenevä. Toimitsijan tehtävänä on valvoa yleissääntöjen ja kilpailujen erityissäännösten sekä jyryn asettamien säännösten noudattamista.

15. TOIMITSIJOIDEN JA VENEIDEN ASETTAMINEN Järjestävä seur:a asettaa veneet miehistöineen. Järjestävän seuran kilpailijoille asetettavien toimitsijoiden tulee mikäli mahdollista olla eri seurasta.

16. DISKVALIFIOINTI JA PROTESTIT Kaikki epäurheilijamainen tai sääntöjen vastainen toiminta voidaan rangaista diskvalifioinnilla. Kiistanalaisissa tai vastalauseen aiheuttavissa tapauksissa joukkueen kapteeni, jos sellainen on, voi esittää kijallisen vastalauseen, joka osoitetaan jurylle. Samalla hänen tulee luovuttaa 50 markan summa, joka jää SUSL:lle, mikäli protesti hylätään.

19. VALO- JA ELOKUV AREPORTTERIT Heidät hyväksyy kilpailualueelle vain jury. He eivät saa kuvata veden alla muutoin kuin kyseisen kilpailijan tai joukkueen kapteenin kirjallisella luvalla.

20. VASTUUKYSYMYKSET Suomen Urheilusukeltajain Liittoa (SUSL), järjestäjää , heidän edustajiaan tai yhteistyökumppaneitaan, kilpailupäällikköä tai toimitsijoita ei voi asettaa vastuulliseksi mistään materiaalille tai varusteille aiheutuneista vahingoista, tai kilpailijalIe tai muille kilpailuun osallis't uneille sattuneista tapaturmista, sillä osallistumisehdoissa hyväksytään kaikenlaa- ' tuiset urheilukilpailuihin ja erityisesti vedenalaiseen toimintaan liittyvät riskit.

21. SÄÄNTÖJEN TULKINTA Mikäli syntyy vaikeuksia tulkita yllä olevissa säännöissä olevia kysymyksiä, noudatetaan SUSL:n kilpailumääräyksiä.

Koska Ineiltä odotetaan paljon. 13

HYLKYKUVAUS,

ja kuvien käyttö mosaiikkina tai piirroksena. Valokuvaus on nopein tapa dokumentoida. Sukellusaika tulee kalliiksi, ja ennen kaikkea se on rajoitettu. Sen takia on pyrittävä valokuvaamaan hylkyjä. Pinnalla on sitten halvempaa aikaa käyttää kuvia hylyn mitoitukseen. - Edellyttäen että on otettu kuvia jotka siihen kelpaavat. Maaliskuussa pidettiin Teredo Navaliksen järjestämänä "Meriarkeologian Kurssi 1982". Sen yhteydessä koetin perehtyä hylkykuvauksen teoriaan, lähinnä lukemalla uudestaan mainio UNESCO:n "Underwater Archaeology - a nascent discipline" (UNESCO - Paris 1972). Selostan sen perusteella kaksi yksinkertaista menetelmää, mutta ensiksi käyn lyhyesti läpi perusedellytykset, eli kameran, filmit, kehityksen ja valaistuksen.

KAMERA JA OBJEKTIIVI Mitä pitempää polttoväliä (pientä kuvakulmaa) ja suurempaa kuvausetäisyyttä voidaan käyttää, sitä paremmin kuvat sopivat mitoitukseen. Käytännössä tietysti veden sameus Suomessa pakottaa päinvastaiseen: lyhyt polttoväli (laajakulma) ja lyhyt kuvausetäisyys. Kompromissina meidän olosuhteissamme sopinee 35 mm objektiivi (kuvakoko 24 X 36 mm). Kamera pitää olla V A-kuvaukseen tarkoitettu (esim. NIKONOS) siis objektiivi korjattu V A-kuvausta silmälläpitäen. Jos käyttää muita kameroita, täytyy kotelossa olla kupu (dome) eikä suora lasi, ja kamera oikealla etäisyydellä kuvusta. Tämän ymmärtää kun ottaa huomioon että objektiivin linssiyhdistelmään on lisätty sen edessä oleva ilmatila, etulasi (joko suora tai kupera), ja sen edessä vielä vesi. Nämä aiheuttavat linssivirheitä. Suoralla etulasilla saadaan epätarkkuutta kulmissa, lisäksi suorat viivat toistuvat keskustaa kohti kaarevina. Virhe on suurempi lähellä kuvareunoja. Muussa kuvauksessa tämä ei paljoa häiritse, mutta tarkkaan mitoitukseen ei sellainen kuva kelpaa.

FILMIN VALINTA. MUSTA VALKO FILMIT Käyttötarkoitus määrää filminvalinnan. Jos haluamme yhdistää kuvia mosaiikiksi, on pakko kopioida yksilöllisesti saadaksemme kaikki kopiot täsmälleen samaan mittakaavaan, ja lisäksi täytyy usein korjata perspektiivi. Tätä ei kaupallinen labbis tee, meidän on tehtävä kopiot itse. Jos taas piirrosta varten teemme viistokuvauksen tarvitsemme verrattain isoja kopioita, jotka teemme itse halvemmalla - mustavalkoista filmiä käyttäen. Koska veden alla on aina heikompi kontrasti ja vähemmän valoa kuin maan päällä, on järkevä ratkaisu ali valottaa filmi ja sitten ylikehittää. Silloin kontrasti kasvaa, ja käytetty suurempi filminherkkyys sallii kuvaamisen pienemmällä aukolla ja lyhyemmällä valotusajalla. Samalla on kuitenkin muistettava, että ylikehitys silloin kun filmi on normaalisti valotettu

Filmi

Kodak TriX

" IIford HP5

Agfapan 400

IIford FP4

antaa liian tumman ja erittäin rakeisen negatiivin, josta ei kunnon kopioita saa. Tässä taulukko eräistä filmeistä kehityssuosituksineen. Kehitysmenetelmä on: 15 sek. liikuttelu kehityksen alussa, sitten 10 sek. kerran minuutissa. Taulukko perustuu FOTO-Iehden testiin v:lta 1975. Olen jättänyt pois ne kehitteet jotka omasta mielestäni eivät sovi erikoisen hyvin ylikehitykseen, ja lisännyt yhden filmin keskiherkkien ryhmästä (II ford FP4) sillä jos valoa on riittävästi tai käytämme salamaa, on aivan turhaa käyttää herkimpiä 400 ASA:n filmejä. Hitaampi filmi antaa aina tarkemman kuvan, jos valoa riittää. Scanfors High Sensitive on ainoa kehite joka on nimenomaan tarkoitettu ylikehitykseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei mikään näistä filmeistä 3200 ASA:n mukaan valotettuna anna hyvää tulosta. Testituloksia tällä alalla on pidettävä viitteellisinä eikä ehdottomina. Niinkuin sukellustaulukoita on tiivistetty sääntöön: "minuuttien ja syvyysmetrien summa ei yli 50 = suora nousu", voidaan nyrkkisääntönä V A-kuvaajalle sanoa: "ASA-Iuku kerrataan 4:11ä (400X4= 1 600) ja kehitystä pidennetään 50 %".

VÄRIFILMIT V ÄRINEG A TIIVIN käyttö on tavattomasti yleistynyt. Syyt ovat selvät: halvat kopiot, nopea toimitus, tyydyttävä laatu. Lisämaksusta saa myös ylikehityksen: silloin on ilmoitettava minkä ASA-luvun mukaan filmi on valotettu, esim. Kodacolor 400 valotettu 800 ASA:n mukaan. Mutta yksilöllinen kopiointi tulee kalliiksi, hyvän mosaiikin tekoon ei varmaan kaupallinen labbis ryhdy rahasta eikä rakkaudesta.

Nimellisherkkyys ASA

Kehite

Keh.aika 20°C

Kehite

Keh.aika 20°C

Kehite

Keh.aika 20°C

400 800 1600 3200 400 800 1600 3200 400 800 1600 3200 100 200 400

Microphen

6min. 7 8 " 10 5 " 6 8 " 11 " 6 " 7 8 10 " 4 5 7 "

D76

8min. 9 12 18 8 " 10 " 14 " 20 8 9 12 20

HighS

5min. 6 8 10 5 6 8 11

5 6 8 12

V ÄRIDIA voidaan samalla tavalla alivalottaa, pyynnöstä ylikehitetään. Dia on periaatteessa rakeeton, kun taas värinega on melko rakeinen. Nykyään tehdään paperi kopiot diasta suoraan kääntöpaperille (eikä negatiivin kautta) ja kopio on silloin lähes rakeeton ja tarkkapiirteinen .

A I

, I

on kirkasta, voimme käyttää kameraan liitettyä salamaa lyhyellä varrella. Salama valaisee kohdetta epätasaisesti. Kuva B. Vesi on sameahko, salama kameran vieressä ei anna hyvää tulosta koska se valaisee kameran lähellä olevia hiukkasia, aiheuttaen vaaleana hunnun joka peittää kohteen. Yksi salama enemmän sivulla ja lähempänä kohdetta poistaa tämän epäkohdan, mutta antaisi liian epätasaisen valon. On siis lisättävä toinen salama kameran toiselle puolelle. Valaistus on nyt tasainen. Toinen salama syttyy valokennon avulla ilman kaapelia (orjasalama). Kuva C. Asetelma sama, mutta kameraan liitetty pienitehoinen salama sytyttää 2 orjasalamaa. Näin voidaan salamien etäisyyttä kamerasta lisätä ilman kaapelihuolia.

I ,

I I

" "

Se joka mahdollisesti aikoo tehdä mosaiikkikuvauksen huolella kaikkien sääntöjen mukaan, hankkikoon ohjeet muualta. Tämä on tarkoitettu niille jotka kuvaavat hylkyjä niinkuin Suomessa tähänkin saakka, eli huolimattomasti. Jos haluat, että ku vasi käytetään mosaiikin tekoon, toimi näin: 1. Hylkyyn asennetaan pituussuunnassa yhdensuuntaisia köysiä noin metrin välein. 50 cm välein merkitään köydet selvästi, vaalea köysi esim. mustalla textmarkerilla. Tee 20-30 mm leveät merkit että varmasti näkyvät kuvissa. Tavallinen metrinauha ei ole lainkaan sopiva. 2. Vaihtoehtoisesti - tai köysien lisäksi - voi käyttää viistokuvauksen yhteydessä jäljempänä selostettuja mittaristejä. 3. Sukeltaja käyttää pintapoijua, laskeutuu lievästi ylipainoisena sopivalle etäisyydelle hylystä, kiinnittää poijuköyden itseensä ja aloittaa kuvauksen. 4. Sukeltaja ui köyttä pitkin, koettaa kuvata suoraan alaspäin, siirtyy seuraavaa kuvaa varten aina saman verran eteenpäin. Sääntönä pidetään 30 % peitto eli ~ joka ku-

". II

I "

KUVA

I ~

....

\ \

.....

\ .....

,- ~

KUVA

,'<

.....

....

VALAISTUS vassa on 30 % edellisen sekä 30 % seuraavan kuvan pinta-alasta. 5. Kun kuvauslinja päättyy voi vaikka laukaista tyhjän filmin filmi ruudun (käsi objektiivin eteen) merkiksi ja siirtyä sitten seuraavalle köydelle (jos näkyvyys on hyvä eli kuvausetäisyys suuri, voi tietysti jättää yhden tai kaksi köyttä väliin.) 6. Filmi loppuu kesken kuvauksen . Sille kohtaa hylkyä pannaan selvä merkki, ja noustaan vaihtamaan filmiä. Jos käyttää salamaa pitää olla vara-paristot mukana. Jos on käytettävissä kaksi kameraa, voi jatkaa keskeytyksettä.

LABORATORIOTYÖ JOKAMIEHEN MOSAIIKKIKUVAUS

KUVA

VALAISTUS Kuva A. Luonnonvalo ei riitä. Vesi

~ . ", ,

Filmi on kehitetty, pannaan suurennuskoneeseen ja kuvasta no 1 tehdään kopio (esim. 12X18 cm.) Ennenkuin vaihdetaan seuraavaan kuvaan, piirretään alustalIe (valkoinen paperi) kuvassa näkyvät köydet sekä 50 cm merkit. Sitten vaihdetaan seuraavaan negaan. Jos köysien väli kuvan no 2 vasemmassa laidassa ei

ole sama kuin kuvan no 1 oikeassa laidassa, on kuvat otettu hiukan eri etäisyydeltä, mikä korjataan nostamalla tai laskemalla suurennuskonetta. Näin jatketaan kuvasta seuraavaan. Samalla on tarkistettava että köysien 50 sm merkit pysyvät kopioissa samalla etäisyydellä toisistaan. Kannattaa tietysti kopioida määrättyyn mittakaavaan , esim . 11 20 (2,5 sm kopiossa = 50 sm. hylyssä). Nyt huomaammekin että kuvia ei ole aina otettu kohtisuoraan köysiä kohti, vaan mittakaava muuttuu kuvan laidasta toiseen. Nyt täytyy kallistaa suurennusalustaa. Se pää joka nousee saa pienemmän mittakaavan. Samalla täytyy tarkentaa kuva uudestaan. Kun mittakaava on sama kuvan kummassakin päässä säädetään taas suurennuskonetta kunnes köysivälit täsmäävät ja mittakaava on haluttu. Tämä työ on epäilemättä melkoin~n, ja vasta-alkajalle voi olla vaikeakin. Mutta se voidaan tehdä rauhassa, pääasia on että kuvaustyö on tehty nopeasti ja pienin kustannuksin. Jos kopiointi tehdään huolella

Kamera n. 40° kulmassa vaakatasosta. Mittaristin perusteella piirretty ruudukko. Joka ruudussa näkyvät "hylkyosat" pi ir re t~än suorakulmaiseen ruudukkoon (kuva 3)

on lopputuloksena mosaiikki josta selviävät hylyn yksityiskohdat ehkä noin 5-10 sm tarkkuudella kuvatasossa. Kolmiuloitteinen kuvatulkinta stereokuvien avulla on täysin mahdollinen, kiinnostuneet lukekoot UNESCO:n kirjasta. Itse luin kaksi kertaa enkä vielä ymmärtänyt kaikkea, joten jätän sen selostamatta.

VIISTOKUVAUS Viistokuvauksen idean ja käytettyjen ristien mitat lainaan UNESCO:n kirjasta. Idea on yksinkertainen: kun kerran on niin vaikea saada täsmälleen samassa suunnassa samalla etäisyydellä otettuja kuvia mosaiikkia varten järjestetään asia niin että viistokuvista pystytään mittaamaan ja piirtämään hylyn osat. Tähän tarvitaan mittaristejä. UNESCO ehdottaa valkoisten ja mustien osien pituudeksi 283 mm. Niiden perusteella piirretyn ruudukon sivu on 400 mm (Pythagoras sen keksi) mikä on käytännöllinen mitta piirrosta silmälläpitäen. (Katsoa valokuvia 1 ja 2 sekä piirrosta 3). Teredo N avaliksen järjestämän kurssin aikana otettiin Hylkysaaressa kuivalla maalla viistokuvia tällaisia ristejä käyttäen, mutta kuvat otettiin olosuhteitten pakosta silmän korkeudelta. Ylempää otetuista kuvista olisi ollut helpompi piirtää. Kuvasin sentakia kotona pöydälle lavastettuja "hylkyosia" sekä pienoisristikon: kuva 1 45° kulmassa ja kuva 2 60° kulmassa vaakatasosta. Kuvan 2 perusteella olen siirtänyt "hylkyosat" piirrokseen 3 ruudulliselle paperille ilman perspektiiviä. Viistokuvauksen suoritus: 1. Valmistetaan yksi tai useampia mittaristejä, pituus esim. 2265 mm (8X283 mm) On hyvin tärkeää että ristin kulmat ovat täsmälleen 90°. 2. Kohde pitää olla mahdollisimman litteä (hylyn kansi, täysin levinnyt hylky). Ainoastaan esineet jotka ovat mittaristin tasossa voidaan sijoittaa täsmälleen oikein piirrokseen. 3. Mittaristit sijoitetaan riviin näin: Kuvausalaa voi laajentaa jos panee merkit ristien päihin ja siirtää ne sitten kuvion jatkoksi haluttuun suuntaan. 4. Kuvataan niin että yksi risti mahtuu kuvaan, ja niin että ristin molemmat osat näkyvät sivulta. Jokaista ristiä kuvataan kahdesta suunnasta. Silloin saa mahdollisesti tulkinnanvaraisista kohdista täydellisemmän kuvan, varsinkin jos kaikki hylkyosat eivät ole samassa tasossa. 5. Kuvataan mahdollisimman ylhäältä - ihannetapaus kohtisuoraan alaspäin. Sikäli on nimitys

Kamera n. 60° kulmassa vaakatasosta. Perspektiivi on vähäisempi, piirros onnistuu paremmin jos hylyn osat eivät ole yhdessä tasossa. "viistokuvaus" harhaanjohtava. Jos kuvauskohde on hyvin litteä saa kuitenkin hyvän piirroksen vaikka kuvaussuunta olisi jopa 45° vaakatasosta (kuva 1). Viistokuvausmenetelmän suurin etu on siinä että sekä kuvaussuunta että etäisyys saavat vapaasti vaihdella kuvasta toiseen. Jälkityö joka mosaiikkikuvauksessa tehdään suurennuskoneen avulla tehdään tässä piirtämällä.

KOPIOINTI Joka kuvasta tehdään 24X30 sm kopio. Apuviivat piirretään mustalla terävälIä piirtoheitinkynällä. Synty-

nyttä ruudukkoa voi jatkaa ristin ulkopuolellekin (katkoviiva)

PIIRUSTUS Ruudulliselle paperille siirretään kopioissa tunnistettavat yksityiskohdat. Kuvista 1 ja 2 näkee että kuvaussuunta on vaikuttanut hyvin vähän tulokseen, koska suhde on hyvin litteä. Luonnossa kohtaamme hylkyjä joissa on törröttäviä osia ja syviä koloja, jolloin voi syntyä suuriakin virheitä ellemme pyri kuvaamaan mahdollisimman suoraan ylhäältä.

"Prolle"Jansson

Kuva no l:n (tai 2:n) perusteella tehty piirros.

linnad 3

Viking Sport

säätötilawuspuku urheilusukeltajalle Viking Sport on kokeneen urheilusukeltajan lämmin säätötilavuuspuku. Viking Sportilla liikkuminen on vaivatonta ja kevyttä. Siksi Viking Sport tarjoaakin urheilusukeltajalle miellyttävän sukellusparin ympäri vuoden. Viking Sport puvun materiaalivalinnassa on kiinnitetty erityistä huomiota mahdollisimman hyvään liikkumisvapauteen ja kevyeen

koisen painevaurion vaaran korvissa, on kiinnitetty velcronnauhalla lateksihupun sisäpuolelle. Olkavarrelta toiselle ulottuva vetoketju tekee pukemisen ja riisumisen vaivattomaksi. Automaattinen poistoventtiiIi huolehtii tasapainotuksesta. Viking Sport pukuja valmistetaan kolmea , ..~0IVDIc, eri kokoa. , VIKING " I

Hi ...(\">.~+o ~ .. r

\'i@E

....."-I\tCE~ ..~

Vatsan päällä oleva vahvike puolestaan suojaa laitteen ja painovyön soljilta. Sisäkaulus ja kalvosimet on valmistettu erittäin joustavasta lateksikumista. Lämpöhuppu, jo~.. myös estaa ulMateriaalin kestävyys repeytym istä ja n.,-"!~\"jl~\.a vastaan on myös varmistettu. Lisäva~vike, joka ulottuu varpaista polTeollisuuskatu 34, PL 55 vien yläpuolelle, suojaa esim. ~ 20521 Turku 52 rannalle noustaessa. t.•• ~ Puh. 921-376700

5. KILPAILUVARUSTEET

Hallirallikilpailujen

säännöt ja

järjestämisohjeet

- vähintään 8 1 paineilmalaite, vain paineilma ilman happirikastetta sallitaan - paineilmapulloissa vallitseva paine ei saa olla korkeampi kuin ko. pulloille sallittu täyttöpaine (tarkistusleima) - laitteiden tulee olla voimassa olevien liiton turvamääräysten mukaiset - kilpailuvarusteista vastaavan toimitsijan tulee ennen kilpailun alkua tarkastaa, että kilpailuissa käytettävät pullot ovat kilpailijan kotimaassa voimassa olevien määräysten mukaiset ja katsastus on voimassa (leiman päiväys) - perusvälineet: naamari, snorkkeli, vakio kumiräpylät (pituus enintään 65 cm), kolmiokiristäjät - puukko (kiinnitetään joko jalkaan tai käteen) - painovyö ja vähintään 2 kg painoja - lisäksi kilpailun tehtävien niin vaatiessa muu varustus kuten esim. väliköysi , merkinantoköysi, tasapainotusliivi, lamppu, syvyysmittari tms.

6. KILPAILURATA 6.1

1. LAJIN KUVAUS

4.1.1 SM-kilpailuihin ovat oikeutet-

Hankiralli on laitesukellustekniikkakilpailu, joka suoritetaan parisukelluksena ja jossa paineilmalaittein ym. kilpailun tehtävien määräämin varustein sukelluspari pyrkii yhteisvoimin selviytymään radan tehtävistä mahdollisimman lyhyessä ajassa.

tuja osallistumaan kaikki liiton jäsenseurojen jäsenet, jotka ovat suorittaneet vähintään PM-luokan sukeltajan todistuksen. 4.1.2 Piirinmestaruus-, piirikunnallisiin, kansallisiin ja seurojen välisiin kilpailuihin ovat oikeutettuja osallistumaan kaikki liiton jäsenseurojen jäsenet, jotka ovat saaneet liiton punaiseen sukeltajakorttiin liiton hyväksymäItä sukelluskouluttajalta oikeutuksen ilmansaan tiin. 4.1.3 Jokaiselta kilpailijalta vaaditaan ennen kilpailuun rekisteröintiä voimassaoleva SUSL:n tai vastaava II vastuuluokan kil pail ulisenssi. 4.2 Kilpailijoita koskevat velvoitteet 4.2.1 Kilpailuihin osallistuvien kilpailijoiden tulee: - noudattaa tinkimättä liiton turvamääräyksiä kilpailujen aikana - noudattaa kaikkia järjestäjien ja tuomarineuvoston Guryn) ohjeita ja määräyksiä huolehtia henkilökohtaisesti että heillä on mukanaan kil~ pailukutsussa ilmoitetut kilpailuvarusteet, joiden tulee olla hyvässä kunnossa.

2. KILPAILU KUTSU Kilpailukutsussa tulee ilmoittaa: - kilpailujen ajankohta ja paikka - kilpailupaikan leveys, pituus ja syvyys - kilpailuparien enimmäismäärä - tiedot teknillisistä järjestelyistä • matkustus • ruokailu ja majoitus • osanottomaksu • kilpailuvarusteet • tärkeät tiedot kilpailujärjestelyistä • ilmoittautumisosoite ja viimeinen ilmoittautumispäivä

3. ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautumisen kilpailuihin tulee tapahtua viimeistään 14 vrk ennen kilpailuja.

4. OSANOTTAJAT 4.1 Kilpailijoita mukset

koskevat

vaati-

Kilpailurata laaditaan tehtäviensä ja vaikeusasteensa puolesta siten, että ratamestarin ihanneajaksi tulee noin 10-20 min.lpari, jolloin esim. 30 sukellusparin kilpailut sijoitettuna kahdelle radalle voidaan viedä läpi noin 4-5 tunnissa. 6.2 Kilpailutehtäviä varten laadittavat "rikesakot" tulee laatia erityistä harkintaa käyttäen siten, ettei kilpailua voi voittaa uimalla rata läpi tekemättä yhtään tehtävää. Kuitenkin sakkojen tulee olla kohtuudessa suoritettaviin tehtäviin.

7. TIEDOITUSTILAISUUS Ennen kilpailujen alkua järjestetään kilpailijoille tiedoitustilaisuus, jossa selvitetään kilpailujen järjestelyasioita ja rataa tarvittavilta osin. Tilaisuuden jälkeen kilpailijat ohjataan pukuhuone- tai muuhun eristettyyn tilaan odottamaan kilpailuvuoroaan.

8. TUOMARINEUVOSTO (JURY) 8.1

Järjestävä seura nimeää tuomarineuvoston 8.2 Tuomarineuvoston kokoonpano - kilpailujen johtaja - ylituomari - ratamestari - kaksi asiantuntijaa järjestävän seuran ulkopuolelta Got-

8.3

ka SM-kilpailuissa nimeää liiton laitesukellus- ja tekniikkavaliokunta) Tuomarineuvoston tehtävät ja oikeudet - valvoa, että voimassa olevia sääntöjä noudatetaan - ratkaista riitakysymykset, joista ei ole täsmällisiä säännöksiä - julistaa osanottaja/t kilpailukelvottomiksi epäurheilijamaisesta käytöksestä kilpailuissa - keskeyttää ylirasittuneen kilpailijan suoritus - tarkastaa ennen kilpailujen alkua ratamestarin laatimien "rikesakkojen" kohtuullisuus ja tarvittaessa korjata niitä.

9. KILP AIL UKEL VOTTOMUUS JA VASTALAUSE Kilpailijan epäurheilijamaisesta käytöksestä tai sääntöjen vastaisesta toiminnasta voidaan kilpailijaa rankaista julistamalla hänet kil pail ukel vottomaksi. 9.2 Kiistanalaisissa tai vastalauseen aiheuttavissa tapauksissa voi kilpailija esittää kirjallisen vastalauseen, joka osoitetaan tuomarineuvostolle. Samalla vastalauseen tekijän tulee luovuttaa järjestäjille vastalausemaksuna 50,- markkaa, joka palautetaan, mikäli vastalause todetaan aiheelliseksi. 9.1

10. TURVATOIMENPITEET 10.1 Järjestäjän tulee huolehtia siitä,

että kilpailupaikalla on ensiapuryhmä, jonka johtajana toimii sukelluslääketieteeseen perehtynyt lääkäri. Ryhmällä tulisi olla käytettävissään EAvälineiden lisäksi myös hapenantolaite. 10.2 Kilpailupaikalla tulee olla hälytysvalmiudessa turvasukeltaja. Myös ratavalvoja voi toimia turvasukel tajana.

11. JÄRJESTÄJÄN VASTUU Järjestäjää, hänen edustajiaan tai yhteistyökumppaneitaan, kilpailun johtajaa tai toimitsijoita ei voi asettaa vastuulliseksi varusteille mahdollisesti aiheutuneista vahingoista tai kilpailijalIe tai muille kilpailuihin osallistuneille sattuneista tapaturmista ellei voida osoittaa niiden johtuneen järjestäjän törkeästä huolimattomuudesta. Kilpailija ilmoittautuessaan mukaan kilpailuun hyväksyy kaikenlaiset urheilukilpailuihin ja erityisesti vedenalaiseen toimintaan liittyvät riskit.

12. SÄÄNTÖJEN TULKINTA Mikäli syntyy vaikeuksia tulkinta yllä olevissa säännöissä olevia kysymyksiä, noudatetaan SUSL:n kilpailumääräyksiä.

13. KÄYTÖNNÖN OHJEITA 13.1 Järjestelykoneisto

- kilpailun johtaja - pääsihteeri - tiedoitussihteeri - apulaissihteeri 2 kpl - ylituomari - tuomarineuvosto - ratamestari - ajanottajien esimies - ajanottajat vähintään 6 kpl - lähettäjien esimies - lähettäjät vähintään 2 kpl - varusteiden tarkastaja - ratavalvojien esimies - ratavalvojat vähintään 6 kpl - kirjurit vähintään 4 kpl - lähetit vähintään 4 kpl -lääkäri - ensiapuryhmä - opastaja 2 kpl - kuuluttaja - järjestysmiehet 2 kpl - monistaja - majoituksen järjestäjä - kilpailijoiden huolto - toimitsijoiden huolto - paineilmapullojen täyttöhuolto - kansainvälisissä kilpailuissa lisäksi tarvittavat tulkit, joukkueiden oppaat sekä mahdollinen kuljetuspalvelu - mahdollisesti tarvittavat TV-ja V A-kuvaajat 13.2 Järjestelykoneiston toimenkuvauksia 13.2.1 Kilpailujen johtaja Kilpailun johtaja valvoo että koko järjestelykoneisto toimii moi tteettomasti 13.2.2 Sihteeristö Pääsihteeri valmistelee sihteeristön tarvitseman materiaalin ja kilpailuja varten tarvitsemat asiakirjat sekä ohjaa sihteeristön työtä. Tiedoi tussih teeri Tiedoitussihteeri hoitaa kilpailukutsut sekä yhteydet tiedoitusvälineisiin, ennakkotiedottamisen sekä tulospalvelun. 13.2.3 Tuomaristo Ylituomari valvoo kilpailusääntöjen ja ohjeiden noudattamista ja tarvittaessa kutsuu kokoon tuomarineuvoston. 13.2.4 Ratamestari Ratamestari vastaa kilpailuradan suunnittelusta ja toteutuksesta sekä valvoo ajanottajien, lähettäjien ja ratavalvojien toimintaa.

13.2.5 Varusteiden tarkastus

Varusteiden tarkastaja valvoo, että kilpailijoilla on kilpailukutsun ja sääntöjen 5. kohdan mukainen varustus. Varusteiden tarkastaja toimii myös esilähettäjänä ja huolehtii siitä, että jokainen osanottajapari on hyvissä ajoin valmiina ennen lähtöä ja johdattaa kilpailijat lähtöpaikalle. 13.2.6 Ajanottajat Ajanottajien eSImIes johtaa ajanottoa ja määrää ajanottajat kilpailupareille. Ajanottajat ja vara-ajanottajat ottavat ajan sille kilpailuparille , joka on annettu kunkin vastuulle. Ajanottajat käynnistävät kellonsa lähtömerkistä tai siitä kun kilpailuparin ensimmäinen aloittaa kilpailun ja pysäyttävät kellon kun parin jälkimmäinen on maalissa (parin jättämisestä voidaan tuomita sakkoaikaa). Ajanottajat eivät saa nollata kelloaan ennenkuin ajanottajien esimies määrää kellot nollattaviksi. 13.2.7 Lähettäjät Lähettäjäien esimies johtaa lähettäjien toimintaa ja vastaa mm. oikeiden (yhdenmukaisten) lähtömerkkien antamisesta. 13.2.8 Ratavalvojat Ratavalvojien eSImIes johtaa ratavalvojien toimintaa. Ratavalvojia on vähintään yksi kutakin kilpailevaa sukellusparia kohden. Ratavai vojien tulee seurata kilpailuparin vedenalaisten tehtävien suorituksia lähdöstä maaliin saakka kuitenkin häiritsemättä kilpailuparia. Mahdolliset altaan reunalla tapahtuvat tehtävät valvoo ajanottajat ja kirjurit. SM-kilpailuissa ajanotto kullekin parille vähintään kahdella kellolla. Ratavalvojat voivat samalla toimia turvasukeltajina. Lisäksi voidaan myös asettaa tehtäväkohtaisia ratavalvojia, jotka myös valvovat tehtävien suoritusta ja senjälkeen korjaavat radan kilpailukuntoon seuraavaa paria varten. 13.2.9 Kuuluttaja Kuuluttaja esittelee kilpailuparit yleisölle ja selostaa kilpailun kulkua ja tehtäviä, mikäli vielä kilpailuun valmistautuvat sukellusparit eivät pysty selostusta kuuntelemaan.

SVUL:n toimintamäärärahan jakoperusteet 1982

Tuloistamme muodostaa huomattavan osan vuosittain jaettava toimintamääräraha. SVUL saa ison potin valtiolta ja tämä jaetaan sitten liitoille ja piireille yhteisesti hyväksytyn pisteytysjärjeste1män mukaisesti. SUSL:n määräraha on ollut tasaisessa nousussa. Erityisesti on vaikuttanut positiiviseen suuntaan seurojen liittyminen piireihin. Jäsenistön määrä ja toiminta mitataan piireille toimitettujen vuosi-ilmoitusten perusteella. Määrärahamme kasvoi seuraavasti: 1978/44000, 1979/50000, 1980/56000 ja 1981 166000. Näinä vuosina olivat pisteytyksen perusteina seuraavat tekijät (sulkeissa ovat saamamme pisteet 1981, kun maksimi oli kuusi) liiton suuruus (4), kilpailutoiminta (4), valmentajakoulutus (1), muu koulutus (4), valmennustoiminta (2) ja kansainvälinen menestys (2).

Parantamisen varaa oli siis vielä huomattavasti. Vuosina 1982-1985 tulevat pisteytyksen perusteet olemaan seuraavat - liiton suuruus (seuraluku ja henkilöjäsenluku sekä niissä tapahtuvat muutokset SVUL:n piirien kautta), - kilpailutoiminta (kansainvälisten, kansallisten ja piirikunnallisten kilpailujen osanottajamäärät), - koulutustoiminta (valmentajakoulutus ja muu koulutus, toimitsija-, tuomari- ja järjestökoulutus), - valmennustoiminta, - kansainvälinen menestys ja - nuorisotoiminta (nuorisotoimintaohjelma, nuorisotoimintaa palveleva koulutusmateriaali sekä tavoitteellisen nuorisotoiminnan toteuttaminen yhteistyössä keskushallinnon, piirijaostojen ja seurojen kanssa). Valmentajakoulutuksen merkitystä on siis vähennetty ja vastaavasti nuorisotoiminnalle pannaan lisää

painoa. Piiritoiminnan tärkeys on avaintekijä. Vaikkapa piirin seurojen yhteinen juniorileiri ensi kesänä edistäisi useitakin päämääriä. Vuoden 1983 pääteema on toiminnan kehittäminen. Alamme pureksia asiaa yhdessä kevätpäivillä Kouvolassa 17.-18. 4. Syyspäivät järjestetään yhdistystoiminnan kehitämisseminaarin merkeissä. Väliaikana kehittelemme keväällä saamiamme ajatuksia ja ideoimme uutta. Toivon, että saamme syksyllä kokoon sihteerin ja puheenjohtaja tai ainakin jommankumman jokaisesta seurastamme. Kun kaikki ovat mukana, uskon tulostenkin muodostuvan tulevan toimintamme kannalta hedelmällisiksi. TURVATKAAMME TULEVAISUUS PÄÄTTÄKÄÄMME TOTEUTUSTAVASTA YHDESSÄ TAVATKAAMME JOUKOLLA SYKSYLLÄ

KILPAILUKUTSU SM-VA-KALASTUSKILPAILU 03.-04. heinäkuuta 1982 Hermanskär Porkkalanniemen kärjessä Kuljetus kilpailupaikalle Upinniemestä L-Iaiturista lauantaina 03.07.82 klo 09.00 ja takaisin sunnuntaina 04. 07. 82 kilpailujen jälkeen Yöpyminen: Omissa teltoissa Hermanskärin saarella, jossa WC, roska-astiat ja vettä tai omissa veneissä (saarella ei venelaituria) Säännöt: Kilpailuissa noudatetaan SUSL:n sukelluskalastuskilpailusääntöjä HUOM~ Ottakaa mukaan (pakolliset) lääkärintodistus, valtion kalakortti, vähintään 10 litran poiju, kilpailulisenssi Kilpailuaika: Lauantaina 03. 07. 82 n. klo 12.00-16.00 Sunnuntaina 04.07.82 n. klo 10.00-14.00 Kilpailumaksu: 35 mk, joka peritään paikan päällä Ilmoittautuminen: ennakkoon tai paikan päällä 25.06.82 mennessä Jouko Myyrylle 90-2985537 tai Ilpo Rautevalle 90-2985631 Aika: Paikka: Kuljetus:

Kale

JUHALEmNEN ........

.J::,fat'/"',on 1~Vf"/~i:..,/.

/,:1110,;" v"h<!'~/;'r~I10 swor;f"J.sltrTa.

~q,r7e;//Q si>ko:fe~..n r,;""I.·~n ,..,,.,I"oon , (~Qkof n,

Ari Puhakka

'$"J -

12,,;.y rX",ÄN PVOLEN RAT,A ON PEILJJCVV1.

HALLI RALLI 1981 22.11. -81 pidettiin hallirallikilpailu Lahdessa. Järjestäjinä toimivat Lahden Pingviinit ja Lahden Urheilusukeltajat ry. Oli kiva todeta, että vuosien tauon jälkeen pystyttiin kilpailut jälleen järjestämään Lahdessa. Kilpailujen toteutus oli hyvä ja kahden kerhon yhteistyönä järjestettynä se ei rasittanut liiaksi kummankaan kerhon jäseniä. Itse kilpailutehtävät olivat seuraavanlaisia: - Lähtöohje: sukeltakaa kohtisuoraan altaan toiseen päähän ja pukekaa laitteet päälle pohjassa. - Rasti 2: kootkaa palapeli. Pohjassa oli kuusi palaa joissa oli selvät sukeltajalipun värit, mutta se oli leikattu niin ovelasti, että ainoastaan harva sukeltajapari pystyi kokoamaan sen. - Rasti 3: uikaa portin läpi rimojen välistä ja jättäkää se ennalleen. Tässä kohdin noin puolet kilpailijapareista joutui keräilemään rimoja pinnalta ja kasaamaan portin uudestaan. - Rasti 4: siirtäkää kahdessa astiassa oleva materiaali kahteen tyhjään astiaan ja laskekaa kappalemäärä. Tämä tehtävä alkaa jo olla traditio joten se on tuttu kilpailijoille. Pingispalloja osattiin varoa mutta yllätyksen toivat ehkä golfpallot, jotka lähtivät vierimään syvään päähän. - Rasti 5: painovyöstäsi puuttuu 2 kg, valitse sopivan painoinen kivija nosta altaan reunalle. - Rasti 6: kiinnittäkää , naru ämpärin ympäril-

le, kuten turvaköysi sukeltajan ympärille tulee kiinnittää. Sukeltakaa parihengittäen rastille 7. Tässä testattiin sukeltajien köysi tuntemusta. Esim. jään alle mentäessä on hyvä tietää kuinka köysi kiinnitetään turvallisesti sukeltajan ympärille. - Rasti 7: lopettakaa parihengitys. Ampukaa harppuunalla maaliin ja toimikaa ohjeiden mukaan. - Ohje: osui = nouskaa ylös. Ohi = olette haavoittaneet vaarallista haita uikaa 50 m. (henkenne edestä). Tämä tehtävä oli erikoisin ja ehkä paras tehtävä tässä hallirallissa. Tehtävien keksijäseuraakaan ei liene vaikea arvata, sillä tunnetustihan V A-kalastus on lähellä Pingviiniläisten sydäntä. Ihmeellistä kyllä moni joutui uimaan henkensä edestä, joten ei se V A -kalastus taidakaan olla niin helppoa, vaikka on vielä paineilmalaitteet selässä. - Rasti8: vastatkaa kysymyksiin, jos ette tiedä katsokaa vastaukset pohjalla olevasta levystä. Muuten yllättävän moni meni katsomaan esimerkiksi liittomme puheenjohtajan nimeä pohjasta.

Hallirallikilpailun 1981 kuusi parasta sukeltajaparia olivat: 1. Jarmo Ahtola Antti Tenhunen The Finish Sealions 2. Antti Perko J yri Vah velainenTampereen U rheilusukel tajat 3. Juhani Kuosmanen Anders Casen Merisaukot Kokkola 4. Hannu Turunen Jorma Karhunen Kuopion Urheilusukeltajat 5. Arvo Hyytiä Pertti Pihlajamaa Merisaukot Kokkola 6. Antti Väänänen Jorma Kervinen J<uopion Urheilusukeltajat

13.49.2 min. 14.26.0 min. 15.33.1 min. 16.42.3 min.

on tuttu monelle urheilusukeltajalIe. Hän on harrastanut isänsä Jorma Lehtosen kanssa urheilusukellusta ja vedenalaista valokuvausta 12-vuotiaasta lähtien. Mereen liittyy Juhan elämän ura: hän on suorittanut Kadettikoulun merisotalinjan, toiminut jonkin aikaa Suomen puolustusvoimien palveluksessa ja siirtynyt pari vuotta sitten Yhdysvaltoihin, merentutkimuslajtoksen palvelukseen. Tallä hetkellä hän on yliperämiehenä Etelä-Kalifornian yliopiston merentutkimuslaitoksen merentutkimusaluksella, RN Velero IV:"ä. Aluksen tehtävänä on meribiologisten, geologisten ja seismisten tutkimusten suorittaminen ja toiminta-alueena koko Päiväntasaajan pohjoispuolinen Tyyni valtameri. Mereen liittyy myös Juha Lehtosen romaani

KUUNARI ORIONIN HAAKSIRIKKO Se on kertomus vanhan kuunarin kalastusmatkasta Kalifornian rannikon edustalla, Tyynen vaJtameren armoilla. Orion oli vuosisataisten perinteiden ja jo kadonneen laivanrakennustaidon tyylipuhdas adustaja, satajalkainen särkkäkuunari, monta ja monenlaista matkaa kokenut Juha Lehtonen kertoo sen viimeisestä kohtalokkaasta matkasta turskamatalikoilla Kerronta huipentuu traagiseen taisteluun, johon komea kuunarivanhus ja sen miehistö yllättäen joutuvat. 191 s. Ovh. sido72,-

16.42.3 min. 16.55.2 min.

URHEILU

SUKELTAJA SUKELTAMINEN KORKEALLA Mitä se oikein on? Se on yksinkertaisesti sukeltamista vesistöissä, jotka sijaitsevat yli 700 metrin korkeudessa merenpinnasta lukien. Se on siis yksi erikoisuus sukeltamisen alalla, eikä meitä laakiomaan asukkaita järin paljoa koske. Jos kuitenkin lähdet esim. automatkalle KeskiEurooppaan, ja pakkaat sukellusvälineesi mukaan, saatat joutua sukeltamaan korkealla. Kukapa pystyisi vastustamaan kir kasvetisten matkan varrelle sattuvien alppijärvien houkutusta. Älä pulahda veteen noin vain rutiininomaisesti, vaan ota tarkka selko siitä, mitä sukeltaminen korkealla vaatii. Annan tässä muutamia perustietoja. Kun sitten lähdet, ota tarkempi selko asioista, jotta pääset ajamaan itse takaisin kotiin. Normaalisti käyttämämme sukellustaulukot ovat voimassa sukellettaessa 0-700 metriä meren pinnan yläpuolella. Tätä suurempia korkeuksia varten on Sveitsissä laadittu lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuvat taulukot korkeusalueille 701-1500, 1501-2000, 2001-2500 ja 2501-3000 metriä.

Taulukkoja käytettäessä otetaan huomioon sopeutumisaika siihen korkeuteen, jossa sukeltaminen tapahtuu. Paikalle juuri saapunut sukeltaja käyttää eri taulukkoa kuin kyseisessä korkeudessa jo 12 tunnin ajan oleskellut henkilö. Suoranousun nyrkkisääntö: sukellusaika + sukellussyvyys = 50 ei päde. Summa vaihtelee välillä 20-3035 korkeudesta riippuen. Dekoajat nousevat huomattavasti korkeuden lisääntyessä. Tämä korostuu toistettujen sukellusten ollessa kysymyksessä. Dekosyvyydetkin poikkeavat normaalitaulukon syvyyksistä. Ne ovat 2, 4, 7, 10, 13 ja 16 metriä. Kun siis lähdet sukeltamaan korkealla, ota selvää asioista edeltä käsin. Nämä tiedot sain Berliinissä 1978 painetusta kirjasta MEDIZINISCHE TAUCHFIEBEL. Kirjoittaja on professori H. MA TTHYS ja kustantaja SPRINGERVERLAG. Kirjakauppasi voi tarvittaessa tilata kirjan. Se lienee myös saatavissa kirjastostasi kaukolainana Sotatieteen Keskuskirjastosta Helsingistä.

Kale

IX VESIKKO-CUP KOUVOLA 17.-18.4.1982 LOPPUTULOKSET/SLUTRESULTATEN Joukkue/ lag

1. Linköpings SDK 2. Kuopion U rheilusuke 1tajat 3. DK Nemo, Tukholma 4. Saaristomeren Sukeltajat, Turku 5. Joensuun Urheilusukeltajat 6. Urheilusukeltajat, Helsinki 7. Sukellusseura Vesikot, Kouvola 8. Hyvinkään Urheilusukeltajat 9. Sukeltajat 78, Helsinki 10. Saimaan Norpat, Lappeenranta 11. Partiosukeltajat, Helsinki 12. Ds El Rio, Uppsala ~

Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-403600 Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k.921-381804 t. 921-663311

Ilmoitustilan myynti Tellervo Rouhiainen Huvilakatu 7 as. 15, 00150 Helsinki 15 Puh. t. (90)6943211, k. (90)664594

Ilmoitushinnat: sivu 2-väri 1-väri 1600:1/1 1250:1300:1/2 900:1/3 500:360:1/6 Lisäväri 380:-/väri

4-väri 2350:-

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe.

Otteluiden 1 km/matchernas antal

Peli/ spel

Pisteet! poäng

Maalisuhde / målskillnad

10-1-0

51-0

11 11

8-3-0 8-2-1

19 18

35-6 43-7

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

7-2-2

37-8

8-0-3

26-6

4-2-5

13-25

4-1-6

15-21

4-1-6

19-27

2-3-6

9-27

2-0-9

10-37

1-0-10

4-55

0-1-19

Teksti

3 4

4-47

2. 5. 4. 9. 6. 11.

Ilmoitukset 27.9. 23. 11.

Osoitteenmuutokset: Urheilusukelta ja-lehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Vuosikerta

65 mk

Liiton toiminnanjohtaja Leila Jakobsson puh. toimeen 90-4737257 klo 9.00 -12.00, os. Suomen Urheilusukeltajetin liitto ry., Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25 Oy Turun Sanomat Turku

채l o

000 o 0 o o 0 00 0

Uppopallon SM-sarjan ottelutulokset ja lopputulos kaudelta 1981-82 Joukkueet: 1. Saaristomeren Sukeltajat r.y. 2. Hyvinkään Urheilusukeltajat r.y. 3. Sukeltajat -78 Divers r.y. 4. Urheilusukeltajat r.y. 5. Sukellusseura Vesikot r.y. 6. Saimaan Norpat r.y. 7. Kuopion Urheilusukeltajat r.y. 8. Joensuun Urheilusukeltajat r.y.

Turku Hyvinkää Helsinki Helsinki Kouvola Lappeenranta Kuopio Joensuu

Sarjatulos: Joukkue

Ottel. Voitot Tasap. Häviöt Maalisuhde Pisteet

Saaristomeren Sukeltajat Kuopion Urheilusukelt. Joensuun Urheilusukelt. Sukeltajat -78 Hyvinkään U rheilusuk. Sukellusseura Vesikot Saimaan Norpat U rheilusukel tajat

14 14 14 14 14 14 14 14

13 12 10 8 5 4 2 1

0 1 1 0 0 0 0 0

1 1 3 6 9 10 12 13

146-8 180-5 130-21 51-66 65-126 61-123 42-216 18-128

26 25 21 16 10 8 4 2

111111"""""1111111111"111"1111"1111111111""11111111""111"1""111"""111""111""111"""111111111"1111111111111111"1111111111111111111111"'111111111"'111111111"111111111""'11111111"111"""

Saatavana SVU L:n jakelusta * SUSL:n kilpailumääräykset * räpyläuinnin kansainväliset kilpailusäännöt * sukelluskalastuksen säännöt * uppopallon kansainväliset kilpailusäännöt, tuomariohje sekä kotimaista kilpailutoimintaa koskevat sarja- ym. määräykset (3 vihkosta) Kaikki eri värisinä, painoasultaan yhdenmukaisina A5-kokoisina sääntövihkoina. Tilatkaa seuroihin koko sarja. Lisää on luvassa. Tilausosoite: SVUL-jakelu, Topeliuksenkatu 41 a, 00250 Helsinki 25

111" II II II /111 "" """ 11111111" 1111 U11111111111"""""" 1/1111"" 111" 111 II ""''''' 111" """111" II "" 1111111111111 II "" 11/111 "" II "" "" II 1111 II """""" "" 1/111 II "" 1/1111 1111""" 111""" 1111