Issuu

URHEILU

SUKELTAJA 23.04.1981 sivu Päätoimittajalta 3 4 Uutta V A-tekniikkaa SM-yösuunnistus 5 V A-valokuvauskilpailu 6-9 10 Turvallisuus suk.leirillä Sukeltaja ja tukit 11 V A-räjähteet 12-13 14 VA-suunnistuksen SM San Andres Isla 15 Hylky tutkimuksen perust. 16 18 Sukellustiedettä CMAS Äitienpäiväuinti 19 PM-räpylät Oslossa 20 Onhan meressä muutakin 22 Kansi: V A-valokuvauksen PM-mestari Henning Friis Andersen UV -Photographe

Päätoimittajalta Uuden vuoden piti alkaa hyvin, ainakin lehtemme kohdalta. Ehkä se alkoikin, mutta ainakaan postinkulun ja osoitteistomme osalta se ei alkanut. Moni on ihmetellyt miksei lehti tule. Liiton toimisto on saanut kitkeriä soittoja ja niin edelleen. Syy ei kuitenkaan ole siellä vaan seuro:... jen sihteereissä. Ehd oton takaraja uusien osoitteiden sisään saamiseksi oli tammikuun loppu. Kuitenkin vielä paria päivää ennen lehden ilmestymistä meillä oli 10 - 12 seuran osoi tteet 107 seurasta. Joten jouduimme tekemään päätöksen ajaa lehdet viimeisellä eli joulukuun tilanteen mukaisella osoitteistolla. Muutamat seurat ovat saaneet lehtensä paketteina kun ovat Leilalta pyytäneet. Tämän lehden takasivulla on luettelo niistä seuroista jotka ovat tähän päivään mennessä toimittaneet osoiteluettelon sa ja joille lehtemme tulee postissa. Enempää e mme voi tässä tapauksessa te hdä. Voimme vain toivoa , että loputkin se uroje n sihteereistä ja jäsenkirju-

reista ottavat itseään niskasta kiinni ja hoitavat luottamustehtävänsä kuntoon . Vielä yksi asia joka pitäisi muistaa on se että tästälähin on myös seura ilmoitettava osoitemuutoksen yhteydessä , koska seuran nimi toimii hakutietona. Mikäli osoitteisto saadaan kuntoon kesän aikana tulen postittamaan jokaiselle seuralle oman osoitelistansa joka sitten alkuvuodesta palautetaan korjattuna meille ensi vuotta va r ten. Kuten joulunumerossa kirjoitin tulee tästä vuodesta ylimenovuosi , jonka aikana toivomme saavamme osoitteistomme kuntoon. Pakettipyynnöt voitte osoittaa Liiton toimistoon joka kerää ne ja toimittaa kerra n kuussa ne kirjapain olle. Mikäli jäsenistö katsoo kärsineensä vääryy ttä kehoitan keskustelemaan sihtee rin ja jäse nkirjurin kanssa alkaja isiksi . Näistä ikäv istä sattumi sta huolimatta uska llan toivottaa k a ikille hyvää kevä ttä ja intoa tuk ia lusten kunnosta m isessa.

Eka

MUISTA! OSOITTEEN MUUTOSTA TEHDESSÄSI ILMOITA VANHA OSOITE, NIMI, UUSI OSOITE JE SEURASI 3

Ora Patoharju:

UUTTA VA-TEKNOLOGIAA Arktinen HYLKY*)

Kanadalainen Joseph MacInnes, pohjoisilla napajäillä jo pitkään sukellellut, jonka kuvia ja filmejä näimme jo 1975 Tukholman sukelluskonferenssissa, on jälleen alkamassa suuryritystä. Kohteena on tällä kertaa Jäämeressä, 1800 km päässä pohjoisnavasta ja 100 metrin syvyydellä pinnasta oleva hylky, 1853 uponnut englantilainen kauppalaiva Breadalbane. Hylky itsessään ei ole mitenkään erityisen mielenkiintoinen, sen tutkimustapa ja uppoamispaikka sen sijaan on. Ensi kerran tutkitaan näin pohjoista hylkyä ja näin kylmässä vedessä, -1,5°C. MacInnes on onnistunut saamaan projektiinsa mukaan Englannin Amiraliteetin , Kanadan hallituksen, National Geographic Societyn, useita tutkimuslaitoksia (mm . Woods Hole) ja monia kaupallisia yrityksiä. 38 metriä pitkän ja 428-tonnisen laivan hylky löydettiin sonariUa elokuussa 1980 ja siitä on jo olemassa lukuisia valokuvia. Varsinaisessa tutkimusprojektissa itse tutkijat istuvat mukavasti omissa laboratorioissaan eri puolilla maailmaa; televisiokuvat hylystä lähetetään heille satelliitin kautta ja he antavat radiollaan ohjeita kameroita hoitaville sukeltajille. Päämääränä ei ole hylyn nosto - jota ei edes aiota - vaan hypermoderni kuvaus- ja kuvansiirtotekniikka äärimmäisen karuissa mm. oloissa sekä materiaalin olutta ja rommia - säilymisen ja merenpohjan biologian ja geologian C:a" "'~ tutkiminen. Hylky on ikäänkuin " ~ ~ vain houkutuslintuna. ~ MacInnes .a ikoo valais~a yht'aikaa .~ _ _ _ koko hylyn Ja merenpohjan sen ym~--..::::::::::: pärillä 35:1lä 250 W jumbon laskeu__ -~ ~ tumisvalolla, jotka ripustetaan jää-

I i

t)\

/ .

katosta. Tämän valomäärän pitäisi riittää väritelevisiolle. StiU-kuvat otetaan uudenlaisella V A-salamalla: 40 metrin hylyn yläpuolelle ripustetaan kaksi 40-senttimetristä lasipalloa, joissa kummassakin on sensorien ja laukaisimen lisäksi 30 kpl suuria salamalamppuja (joista kukin maksaa noin 200 mk). Supersalamoiden yhteinen teho on 100000 Ws ja ne valaisevat hylyn lisäksi 2 hehtaarin alueen hylyn ympärillä - 10 kertaa suuremman alueen kuin mitä salamalla koskaan aikaisemmin on valaistu. Kumpikin edellämainittu valaistustapa luonnollisesti vaatii ultrakirkkaan veden, joka MacInnes'illä ilmeisesti siellä napameren ahtojään alla on. Tavanomaisten kameroiden lisäksi projektissa kokeillaan samanlaisia elektronisia kameroita kuin mitä Voyager-avaruusaluksella on mukanaan Jupiterin ja Saturnuksen kuvauksissa. Tällä uudella kuvaussysteemillä ilmeisesti myös saadaan ensimmäiset selvät kuvat ahtojäiden meren pohjaan kyntämistä vaoista ja vastaavista urista ajelehtivan jään alapinnassa. Samoin saadaan vertailluksi sonarin meren pohjan muodostumista ja hylyistä antamia kuvia kemialliseen ja elektrqniseen valokuvaan. Ensi kerran myös tällainen sukellusprojekti pannaan toimeen jäätukikohdasta joskin MacInnes'illä on sitten vuoden 1970 jo kokemus 800 "napasukelluksesta". Jokainen sukeltaja voi kerrallaan olla alhaalla 100 metrissä puoli tuntia kerrallaan hengittäen 10 % happea ja 90 % heliumia. Sukellusta seuraa kolmen tunnin dekompressio, mutta silti jokaisen sukeltajan lasketaan voivan tehdä kaksi sukellusta päivässä.

Teknillisistä laitteista mainittakoon Can-Dive'n automaattinen, miehittämätön robotti, 3,2 tonnin painoinen kahden hengen pienoissukellusvene ja sukelluskello, jolla tiedemiehet itse lainkaan kipua tuntematta voivat laskeutua hylkyyn. Englannin osuus tekniikassa on "miehitetty puku" WASP, jonkinlainen JIM'in parannettu painos, jossa sukeltaja voi oleskella normaali paineessa jopa 54 tuntia aina 600 metrin syvyydessä. "Puvussa" on mekaaniset kädet ja suuri läpinäkyvä muovikupu päähineenä. Neljä eri suuntiin työntävää potkuria mahdollistaa puvulla 'lentämisen'. Amiraliteetti valmistaa etukäteen hylystä pienoismallin, jolla sukeltajat voivat harjoitella hylkyyn tutustumista ja sen sisälle menoa; valokuvauksen jälkeen laaditaan hylystä otetuista kuvista luonnollisen kokoinen fotomosaikki (eikö se vesi sittenkään ole riittävän kirkasta jotta koko hylyn saisi yhteen kuvaan?). Projekti on tarkoitus viedä läpi tä. män vuoden huhtikuussa eli siis samaan aikaan kuin tämä ilmestyy painosta. Meriarkeologit antavat ohjeita siitä, mitä mahdollisesti tuodaan hylystä pintaan, mutta MacInnes sanoo, että Breadalbane ei ole klassillinen meriarkeologinen tutkimuskohde eikä pelastussuunnitelma: vain yksi laiva. Hylyllä ei liene sanottavaa arvoa; retkikunnan panos on tieteessä ja käytännön työmenetelmien kokeilussa ja saadulla tiedolla on sekä kaupallista että poliittista arvoa. Mutta se on myös romanttinen retki, "joka pojan unelmahylky". Ilman tällaista mieltä tuskin koko Breadalbanea olisi edes etsitty ja löydetty.

ORA Payne, 15. 1. 1981

D.,

New

Scientist

SM-yösuunnistuskilpailut Ahvenistolla 4. 10. 1980 Jälleen kerran kokoontuivat sukellussuunnistajat kilpailemaan, kuka pimeässä vedessä tarkemmin ja nopeammin löytää kaikki rastit. Kilpailut järjestettiin perinteisesti Ahveniston järvessä, Ahveniston Vesipetojen toimiessa isäntinä. Nämä SM-kilpailut olivat samalla Vesipetojen 20-vuotisjuhlakiipailut. Mukaan näihin kilpailuihin oli uskaltautunut 9 paria eli 18 sukeltajaa Hämeenlinnasta, Porvoosta sekä Helsingistä. Syyskylmän veden lämpötila oli n. 9 astetta, radan pituus n. 500 m johon oli "sekoitettu" 6 rastia. "Sekoittajana" tälläkertaa toimi ratamest~ri Rainer Ansalahti joka yhdessä talsteluparinsa Reijo Viialan kanssa oli sairastumisien takia syrjässä itse kilpailusta. Niin siinä kilpailussa sitten kävi, että pari Per-Olow ja Peter Jansson eivät olleet vieraskoreita juhlivaa seuraa eikä muitakaan kilpailijoita kohtaan, vaan kirkkaimmat mitalit matkasivat heidän mukanaan Porvooseen ajalla 13.20.

Sukellussuunnistus 1979 SM 1. Per Olov Jansson Peter Jansson 2. Pekka Ollila Pekka Heikkinen 3. Kauko Martikainen Jorma Ahola 4. Rainer Ansalahti Reijo Viiala 5. Edvin Malmsten Aarne Kokko 6. Boris Aarnio Frank Lönnqvist 7. Timo Lassila Pekka Lindfors Keskeyttäneitä 4 paria

YÖ

Se ei kuitenkaan isäntiä lannistanut. Hopealle uivat edellisvuoden pronssipari, Vesipetojen Kauko Martikainen -Jorma Ahola. Seuraavina pronssia nappasivat Vesipetojen vahva pari Pekka Ollila - Pekka Heikkinen vajaan puolen minuutin erolla. Aika 14.37. Edellisvuonna hopeaa. Ensimmäistä kertaa näissä parikilpailuissa oli mukana myös naissukeltaja. Ahveniston Vesipetoja edustava Liisa Martikainen oli uskaltautunut mukaan mustaan Ahdin valtakuntaan, parinaan saman seuran Matti Kaila. Ensimmäinen kilpailu päättyi kuitenkin ykkösrastin jälkeen laitevian takia. Ensi syksynä tullaan uudestaan, lupasi Liisa. Lopputulokset: 1) Per-Olow Jansson-Peter Jansson 2) Kauko Martikainen-Jorma Ahola 3) Pekka Ollila-Pekka Heikkinen 4) Edvin Malmsten-Aarne Kokko 5) Timo Lassila-Pekka Lindfors 6) Boris Aarnio-Frank Linngvist 7) Reijo Honkanen-Ari Mielty 8) Reima Mertanen-Reijo Mörk 9) Liisa Martikainen-Matti Kaila Murena

15.01

Vesipedot

16.55

" "

17.05

19.25

H :gin U rh.Suk.

20.05

Murena

22.05

Merikissat

24.16

KOTIMAINEN VA-KOTELOUUTUUS VAATIVILLE KAITAFILMAAJILLE • materiaali erikoiskäsitelty AI-valu • hyvä tasapainoitus • sopii esim. 11 eri Canon kaitafilmikameralle sekä monille muille kameramerkeille • max. filmaussyvyys 30 m • paino ilman kameraa 4,2 kg Valmistaja: PITÄJÄNMÄEN KONETEHDAS OY Myyjä: OY OPTOMEC AB Huopalahdentie 13 • 00330 Helsinki 33 • puh. 90-485817 5

VEDEN ALAISEN VALOKUVAUKSEN PM· KILPAILU 1980, TUL,O KSET.

Dykkerog UFO

Yleistä

Ennen kilpailuajan päättymistä olivat 35 osanottajaa toimittaneet kilpailusihtee rill e 140 otosta (tai filmi ä ). Eniten oli osanottajia Norjasta, Ru otsista, Suomesta ja Tanskasta suunnillee n yhtä pa ljon. Kuten saattoi odottaa oli osa notto run sain C-luokassa, 62 vä ridiaa . Luokassa E. kai ta filmit, ei v iime v uonna jae ttu pal kintoa koska vain vksi filmi otti osaa. Tän ä vuonna oli tullut v ii si fi l miä , y ksi joka maasta paitsi Suomesta kaksi. jote n jury h yvällä omat u nnolla voi jakaa mi tali t tässä kin l uok assa. Koska mui ssa luokissa kuvi e n la atu ol i ve rratta in korke a ka tsoi jury oikeaksi antaa kunn ia maininnan muutami lle kuv ille joka lu ok assa. Tu losl uettelossa ku nn ia maininn an 6

saaneet ovat aakkos- eikä paremmuusjärjesty ksessä. Kilpailu osoittaa melko selvästi että parhaat värikuvat syntyvät kirkkaassa vedessä sa lamaa apuvalona käy ttäen. Kaitafilmiluokassa oli silmiinpistävä kaikkien osanottajien h yv in le voton kameran k äyttö veden alla. kun taas maalla kamera pysyi pa ikall aan paremmin . Luokka A, musta-val k oiset kuvat Kultamitali Arne Elias Stenberg, Norja "Dykker og UFO ". - Harvinaisen ka un is vastavaloku v a hien olla sävyasteik olla . Somm itte lu tasapai noin e n, m eduusa au ringon edessä oi k ea lla ja tumm a suk e ltajan siluetti vasemmalla.

Hopeamitali Jorma Savolainen, Suomi "Parkin kaiteilla ". - Filmin rak eisuutta käytetty hyväksi kovalla vedostuksella joka luo kuvan tunne lman . Käsilampun valo katoaa mustaan syvyytee n. Pronssimitali Simon Gjerseth, Norja , "En av de mange ". - Hyvin sommiteltu V A- maisema, jossa syvyystarkkuuden puute on vain eduksi koska tärkeä t osat: ankkuri ja kalat, kuite nkin ova t a ivan tarkat. Kunniamaininta

Nils Aukan , Norja, "Se ilskutevrak" Nils Aukan , Norja "Dav id og G oliath " Simon Gjerseth , Norja, "Ku tl ing" Erkki Metsävuori , Suomi , "Alas pimeytee n"

Luokka

väridiat

Kultamitali Arne Elias Stenbe rg, Norja, " Liv e t på vraket" - Tässä luokassa oli 62 kuvaa, ja varsinkin salamalla otettuja lähikuvien määrä ja laatu korkea . Stenbergin kuva voitti taitavan aih een valinnan ja sommittelun ansiosta. Hopeamitali Nils Aukan , Norja , "Fölsomme lepper" Liikkuvan kohteen - kalan - lähikuva makroalueella on vaikea asia. Kuvaaja on onnistunut loistavasti. Värit, tarkkuus ja valaistus hyvät, mutta kalan toin e n silmä osittain kuvan ulkopuolella. Pronssimitali Leif Samuelsson , Ruotsi , " Havsnejlika " - Taitava sa lama valon käsittely. Sivu- ja vastavalo saavat kohteen hohtamaan osittain puhtaan valkoisena, kun taas kuvan muut osat ovat tummasävyiset.

Parkin kaiteilla Kunniamaininta Mats Carlsson, Ruotsi, " Kammanet " J . O. Flinck, Ruotsi, kuva ankeriaasta (ilman kuvanimeä) Simon Gjerseth, Norja, "Dårlig kamuflasje" Prebe n Jensen , Tanska, (ilman kuvanimeä) Arne Elias Sten be rg, Norja , "The Rose " Henning Friis-Andersen, T a nska , "Starfish and dive r" Luokka D, Makean veden kuvat. T ähän luokkaan tuli 6 mustavalkoista kuvaa, 5 väripape rikuvaa ja 13 väridiaa. Kultamitali Tony Malmqvist. Ruotsi, "Isfiske 1" - Harvinaisen taidokkaasti otettu kuva jään alta, missä on hyvällä sommittelulla ja tekniikalla yhdistetty ahv e n , piIkki, ava nto ja k a lastajan pää avannon läpi nähtynä.

En av de mange Luokka B, Väripaperikuvat Kultamitali Henning Friis And e rsen, Tanska , " UV -photographe" - Mestarilline n kuva . Kuvaaja on sommitellut huol ell isesti niin että mahtavat h y lyn pystyosat k e h ystävät sukeltajan ja varjostavat a uringo n. Salaman voimakkuus on juuri oikea, a ntae n tummat täyte läi se t vä rit etua lall e. Väri sk aala hie no hylyn ru ostee n pun aisesta taustan vihreään ja si ni see n. HopeamitaJi Lars Andersso n . Ru otsi "Solsjöstjärna" - Mon esta sa la m a ll a kuvatusta lähikuvasta jury valitsi tämän . Sala m a on riittävä n ka uk a na k ohteesta a ntaa kseen h yvän k on-

trastin ja syvyysva ikutel man . T a rkkuu s ja värit h yvät. tumm at kuvakulm at k eskittävät huomi on pääkohteesee n . Pronssimitali Ni ls Aukan. Norja , "Troll hu mm e r " - T a ustan e pätasaisesta va laistuksesta huolimatta Luokka B, Kunniam ai ninna t L a rs Andersson . Ruotsi. " Ha vsa ne mone r " Arn c Elias Ste nberg. Norja, "Et bilde blir til " Arn e El ias Stenberg. Norja . "Livet i Fjae ra " Einar Waage , No rja , " K a m era ter" E in a r W aagc. No rja . "M örkrets Rose

Hopeamitali Leif Samue lsson, Ruotsi, " Näc kros" - El ega ntti "päältä alta" kuva jossa siis ved e npinta le ikkaa kuvan k a htia . T ä m ä on diakuva - kopioid essa vo isi hiukan vedenalaista osaa vaalentaa ja kaunista pilvitaivasta tumm e ntaa. Pronssimitali T on y Malmqvist. Ru otsi, " Isfi sk e 2" - Ahven e n lähi kuva jään alla. y ksinke rtai ne n mutta te k ni sesti vir heetön kuva , mainiot vär i t. Kunniamaininta T ony Malmqvist. Ru otsi. " Isf iske 3" J ouko Nurmin e n . Suomi. "Tu k ki lautan p ie noismalli" P ek k a Perä ta]o. S uom i, "Jääsylei ly"

Trollhumm er

UV-PHOTOGRAPHE LIVETPÄ VRAKET ISFISKE 1 NÄCKROS OV AT VUOROLLAAN KANSIKUV ASSA

Istisk e 2

Luokka E, Kaitafilmit Kultamitali Ingemar Ohlsson, Ruotsi, "Dyk 78" - Filmi alkaa lupaavasti hyvällä tekstitystekniikalla ja hyvillä vedenpäällisillä kuvilla . Filmi on mykkä mutta kuvaaja antaa musiikkisuosituksen . Vedenalainen osa on kuvattu vaikeissa olosuhteissa, eli sameassa vedessä. Kuvaaja tekee vedenalaisissa kuvissa saman virhee n kuin kaikki muut tämän luokan ku vaajat - kamera liikkuu jatkuvasti ja liian nopeasti, joten vaikutus on hyvin levoton ja katsojalle rasittava. Loppukuvat ja -te kstit ovat. taas hyvää laatua , ja filmin k ok onaisvai kutus hyvä . Hopeamitali Olavi Kyyrönen , Suomi. "Kaislikon reunamilla" - Tämä oli luoka n ainoa äänifilmi , mutta ääntä ei ole niin tehokkaasti käytetty hyv äksi että se olisi lisännyt filmin arvoa. Vedenalai se t kuv at otettu tukevasti ja ra uhalli sesti, vaikkakin jatku vat ajot ha uk ie n pe rässä väsyttävät. Pronssimitali Jan E. Jensen . Tan ska, (Filmi ilman nim eä ) - Alkutek sti y ksi ttäisk uva uksella hyvä id ea, mutta on liian pitkä. Myös ajot kalojen perässä ovat li ian pitk ät. Filmi tuli si a nk aralla leikkauk sella paljo n pa rem m aksi.

Ha vsnejlika

Sihteeri Kalervo Rehnbäck Tu omari Per Olov Jansson 9

Turvallisuus sukellusleirillä Kesän saapuessa ja avovesikauden Hihestyessä on syytä palauttaa mieliin yksi onnistuneen sukelluskesän perusedellytys sukellusturvallisuus. Mikä olisikaan parempi paikka suke 11 usturvallisu uskoul utukse lle ja turvalliselle sukelluskoulutukselle kuin sukellusleiri. Tämän vuoksi ennen leirin alkamista on turvallisuustoimet ja -koulutus valmisteltava erityisellä huolella. Tärkeää on muistaa, että kouluttajan esimerkki tässäkin asiassa - ja varsinkin tässä - on aloittelevalle sukeltajalle varsin merkityksellinen, luodaanhan osa asenteista kouluttajan esimerkin mukaan. Leväperäinen ja vähättelevä suhtauturninen turvallisuusasioihin lankeaa varmasti otolliseen maaperään, kun taas oikeiden asenteiden luominen vaatii todellista asiaan paneutumista. Leirin ohjelmaa suunniteltaessa pyrkimyksenä pidettäköön: tarkka ja selkeä ohjelma, joka kuitenkin on tarpeeksi väljä, jotta vältyttäisiin turhalta hosumiselta. On otettava huomioon, että kokemattomalta sukeltajalta kuluu pidempi aika valmistautumiseen kuin kokeneelta. Oppitunnit on hyvä sijoittaa ruokailujen jälkeen, näin jää aikaa sulatella ateriat. Ohjelmaa tehtäessä on hyvä varautua muutoksiin suunnittelemalla varaohjelma, jottei jouduttaisi hämmentäviin ex-tempore -tilanteisiin. P~iivän lopuksi varataan aika sukellusten kirjaamiseksi itsekunkin päiv~ikirjoihin ja samalla myöskin sukellusvanhimpien toimesta puidaan p~iivän tapahtumat ja kokemukset tuoreeltaan. Tapaturma- ja on nettomuustilanteiden jälkeen tapahtumien kertaus yhdessä on sitäkin merkityksellisempi, jotta jokaiselle tulisi selväksi: mitä tapahtui, miksi tapahtui, mitä tehtiin/mitä olisi pitänyt tehdä ja millä vältytään vastaisuudessa ko. tilanteista. Ohjelmaan varataan muutama tunti suoranaiselle turvallisuuskoulutukselle, mutta pääpaino ko. koulutuksessa sijoittautuu käytännön osalle. ' Leirin alkaessa. kaikkien ollessa koolla, tervetuliaispuhujan viimein vaietessa, selvitetään osallistujille perinpohjaisesti järjestelyt leirillä. Turvallisuusjärjestelyistä kerrottaessa viittilöidään innokkaasti seinää kohti johon ko. ohjeet on selkeästi kirjoitettuina kiinnitetty ja velvoitetaan osallistujia tutustumaan aineistoon. Päällimmäisenä seinällä olevassa turvallisuusinformaatiossa on häly10

tysohje (katastrofikaavio) josta selvästi koottuina ilmenevät seuraavat tiedot: - lähin lääkäri, puhelinn:o/ muu viestiyhteys - lähin sairaala, puhelinn:o/muu viestiyhteys - hoitokammio, puhelinn:o/muu viestiyhteys (toimintavalmius tarkistettu soi ttamalla) - siirtokammio, puhelinn:o/muu viestiyhteys mahdollisesti kuljetuksiin käytettävät vene - ajoneuvot (sairasauto ml) - ilma-alus (yleensä puhelinn:o= lähimmän lennonjohdon puhelinn:o) Avajaistilaisuudessa esitellään myöskin sukelluskouluttajat ja -vanhimmat, ettei kenellekään jäisi epäselväksi kenen puoleen kääntyä mahdollisessa hätätilanteessa. Tiedotustilaisuuden jälkeen seuraa leirin esittelykierros, jonka aikana selvitetään jokaiselle myös puhelimen ja ea-välineiden sijainti. Ensimmäinen oppitunti - aiheena turvamääräykset, joihin liittyen kertauksena sukellusaikojen laskeminen sekä sukelluskirjurin tehtävät. Turvamääräyksiä kerrattaessa on syytä varautua vastaamaan usein kysymykseen: miksi näin? On siis syytä paneutua asiaan. Tässä vaiheessa on hyvä tilaisuus korostaa sukellusvanhimman ohjeiden ehdotonta noudattamista. Tiukka sukelluskuri ei ole rasite - päinvastoin, monella lienee kokemuksia "hällä-väliä" -tyyliin vedetyistä sukelluksista. On hyvä tapa aloittaa päivä leirillä aamulenkillä, joka tehdään kävellen tai juosten. Vaikka pienen hikoilun ja huohotuksen merkitystä nenän aukaisijana ei kannata väheksyä, on aamulenkillä toinenkin merkitys: sillä saadaan päivä alkamaan kaikkien osalta samaan aikaan, pahimpia unikekoja myöten. Jotta lenkki tuntuisi mielekkäältä suorittaa, voidaan lenkin kääntöpaikalle tms. kiinnittää paperi, johon jokainen kävijä kirjoittaa nimensä ja näin saatua listaa käytetään perustana sukellusryhmiä koottaessa. Ennen sukeltamaan ryhtymistä jaetaan osallistujat sopivan kokoisiin ja -tasoisiin ryhmiin. Ryhmille nimitetään sukellusvanhiminat ja kouluttajat sekä ko. sukelluksella suoritettava tehtävä ja suorituspaikka. Lopuksi jaetaan ryhmille mahdolliset veneet ja ilmoitetaan aika jolloin tehtävien suoritus aloitetaan. Sukelluspaikalla kerrataan vielä

tehtävän suoritus sekä tarkastetaan sukellusvarusteet ja lasketaan sukellusajat, jotka sukellusvanhin vielä tarkastaa. Tarkkuudella tässäkin asiassa luodaan sukel tajalle turvallinen olotila, joka on omiaan ehkäisemään paniikista johtuvia tapaturmia. Sukellusten aikana seurataan ajan kulumista (kirjuri), jotta havaittaisiin mahdollinen Dead line -ajan täyttyminen ajoissa. Ko. ajan täyttyessähän pelastustoimien on oltava jo käynnissä täydellä teholla. Yksi ryhmän kouluttajista toimii varasukeltajana, jolla on sukellusvarusteet yllä ja joka voi välittömästi tarvittaessa sukeltaa. Syvät, mahdolliset etappinousua vaativat sukellukset suunnitellaan jo etukäteen sukellusaikoja myöten valmiiksi. On pyrittävä siihen, ettei sukelluspaikalla ole liikaa väkeä, vain tarpeelliset (sukellusvanhin, varasukeltaja, kirjuri ja avustajat) sukeltajien lisäksi. Sukelluksia ei tulisi suunnitella niin pitkiksi, että sukeltajan tarvitsisi käyttää varalaitetta etapissa muuten kuin hätätilassa. Sukellusten jälkeen ei saa unohtaa sukeltajien kunnon tarkkailua lähimpien seuraavien tuntien aikana. Edellä on käsitelty turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä vain koulutusleirin kannalta, mutta samat asiat tulevat kysymykseen osittain muillakin leireillä. Yleensä turvallisuudesta leirillä on helppo huolehtia, tilannehan ei juuri muutu leirin aikana, vaan kerran suunnitellut ohjeet pätevät. Yllä kerrotut asiat ovat vain osa turvallisuuteen vaikuttavista seikoista, eivätkä ne voi, eivätkä saakkaan korvata pitkän tähtäyksen turvallisuuskoulutusta seuroissa (ea- ja elvytyskoulutus mukaanlukien), Lopuksi tärkeä asia: sukellusta harrastettaessa kokemuksista voidaan oppia tavattoman paljon. Ei ole tarkoituksenmukaista, eikä mahdollistakaan, että jokaisen meistä olisi käytävä läpi kaikki vaaratilanteet, jotta osaisimme niihin varautua. Onkin tärkeää, että aina kun sukellettaessa sattuu tapaturma, onnettomuus tai vain "läheltä piti"-tapaus, siitä raportoidaan turvallisuusvaliokunnalle. Turvallisuusvaliokunnan tehtävänä on jakaa tietoa muillekin ja pohtia mitä voitaisiin tehdä vastaavanlaisten tilanteiden ehkäisemiseksi. Raportointia ei saa jättää tekemättä sen vuoksi, että on noloa tunnustaa omia virheitä, sillä turvallisuusvaliokunta käsittelee vain itse tapausta, eikä vaadi tapahtumaan osallisena olevien nimiä eikä henkilötietoja. Turvallista sukelluskesää~ Jouko Laitinen Turvallisuusvaliokunta

.•~Qt..•

Sukeltaja ja pohjaan painuneet tukit

•

o."'o,v.-·.

Urheilusukeltajain liitto muisti ansioi tunei ta sukeltajia Aina joskus kuulee puhuttavan että jossain rahottaa joku seura toiminta<:\nsa nostamalla pohjaan painunutta puutavaraa. Oli sitten toimeksiantaja kuka hyvänsä, tyhjä kassalaatikko, uittoyhdistys, maanomistaja tai kuka sitten olikin, on muistettava, että niissäkin puuhissa tulee laki vastaan. Lainaan seuraavassa Vesilakia: 97 §. (29. 7. 1976/649) Jos uitosta on vuttta pitemmäksi ajaksi jäänyt puita rannalle tai rantaveteen, on rannan omistajalla tai haltijalla oikeus ottaa ne talteen. Hän on kuitenkin velvollinen kuukauden kuluessa ilmoittamaan asianomaiselle nimismiehelle tai maistraatille niiden talteen ottamisesta, ja niissä olevan uittomerkin, mikäli se on havaittavissa, sekä puutavaralajin ja määrän. Nimismiehen tai maistraatin tulee viimeistään kahden viikon kuluessa ilmoituksen saatuaan antaa talteen ottamisesta postitse tieto asianomaisille uittoasiamiehille. Puutavaran omistajan tai uittoyhdistyksen on kuukauden kuluessa nimismiehen tai maistraatin ilmoituksen lähettämisestä ilmoitettava talteen ottajalle, aikooko se ottaa puut haltuunsa. Jollei puiden omistaja tai uittoyhdistys tee sanottua ilmoitusta taikka ilmoituksen tehtyään ota puita haltuunsa kolmen sellaisen kuukauden kuluessa nimismiehen tai maistraatin ilmoituksen lähettämisestä, jolloin vesistö on sulana, tai muussa talteen ottajan kanssa sovitussa määräajassa saa talteen ottaja puut omikseen. Milloin puiden omistaja tai uittoyhdistys ottaa puut haltuunsa, on sen korvattava talteen ottajalle talteen ottamisesta ja ilmoittamisesta aiheutuneet kustannukset. Jollei puiden omistajasta ole tietoa, on nimismiehen tai maistraatin, saatuaan ilmoituksen talteen ottamisesta, viivytyksettä tiedotettava siitä julkisella kuulutuksella, sekä, jos puiden arvo on huomattava, kerran jossakin paikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä. Muutoin, on sovel-

tuvin osin noudatettava, mitä 1 momentissa on säädetty. Jos uitosta on jäänyt puita rannalle tai ranta veteen tontin, rakennuspaikan, puutarhan, varastopaikan, uimarannan tai muun erityisen käyttöön otetun alueen kohdalla, on rannan omistajalla tai haltijalla kuitenkin oikeus ottaa puut talteen välittömästi. Talteen ottajan ilmoittamisvelvollisuudesta ja ilmoituksen johdosta suoritettavlsta toimenpiteistä sekä omistusoikeuden siirtymisestä on vastaavasti voimassa, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty. Mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, ei koske puita, joita säilytetään uittosäännössä määrätyllä varasto-, erottelu- ja niputuspaikalla. Ks. KuulL, Yh 7. 98 §. Vesialueen omistajalla, osakkaalla tai haltijalla sekä muullakin, joka kärsii haittaa uponneesta tai uppoamistilassa olevasta vesistöön jääneestä uittopuusta, on oikeus se nostaa. Muutoin on sellaisiin puihin sovellettava, mikä edellisessä pykälässä on säädetty. 99 §. (29.7. 1976/649). Jos uitosta on jäänyt vesistöön uponneita tai uppoamistilassa olevia puita taikka uittotarvikkeita, joista on haittaa veden juoksulle, liikenteelle, vesistön virkistyskäytölle, kalastukselle tai vesistön käyttämiselle muuhun tarkoitukseen, voi vesioikeus viranomaisen tai haitasta kärsivän hakemuksesta velvoittaa vesistön kunnossapitäjän, tai, jollei sellaista ole, sen joka viimeksi on toimittanut vesistössä uittoa, määrätyssä ajassa puhdistamaan vesistön uhalla, että se tehdään kunnossapitäjän tai sanotun uiton toimittajan kustannuksella. Vesistöä toisen kustannuksella puhdistettaessa nostetut puut on myytävä julkisella huutokaupalla. Mikäli asia ei edellisestä selvinnyt kannattaa hoitaa epäselvyydet pois paikallisen uittoasiamiehen kanssa jo etukäteen. Ne jälkiselvittelyt kun ovat aina ikäviä.

Suomen Urheilusukeltajain Liitto on myöntänyt kultaisen ansiomitalin ja standaarin ansiokkaasta työstä liitossa, puheenjohtajakautensa päättäneelle Mauri Wallemalle. Liiton hopeinen ansio mitali on päätetty myöntää seuraaville liiton tehtävissä ansioituneille henkilöille: Ilpo Raatikainen Peter Jansson Kalevi Turkka Tapani Toijonen Jouko Moisala Erkki Metsävuori Lisäksi e.m henkilöt saavat SVUL -80 mitalit. E.N.

Lähde Areasta harrastanatkalle Areasta löydät harrastematka-asiantuntijan. Voit valita ohjelmastamme juuri sinua kiinnostavan matkan tai kerätä porukan muita samanhenkisiä ja lähteä "mittatilausmatkalle" . Soita tai tule käymään. Pallo on sinulla. Area on SVUL:n virallinen matkanjärjestäjä

MATKATOIMISTO OY

jnIRlIEJn. Helsinki vaihde 90-661 491 sekä toimistomme kautta maan. 11 .

2.2 Ammukset - \) senttejä - tuumia - kranaatissa herkkää räjähdysainetta. - tyhjässäkin hylsyssä voi olla "ehjä" nalli, joka räjähtää.

2.3 Pommit - lentopommit - sytytyspommit - räjähdysainetta 50 - 200 kg VAARALLINEN

2.4 Torpeedot - sikaarimainen muoto, ohjaustasot ja kaksoispotkuri perässä - pituus 5 m - mahdollisesti räjähdysainelataus, kemikaaleja MAHDOLLISESTI VAARALLINEN

VEDENALAISET RÄJÄHTEET

1. TAUSTAA

Mitä innokkaammin sukeltelet sitä todennäköisempää on, että ennemmin tai myöhemmin juuri sinä tulet "törmäämään" vedenalaiseen räjähteeseen tai löydökseen (esineeseen), jonka epäilet olevan vaarallisen. Viime vuonna merivoimien erikoiskoulutetut raivaajasukeltajat tuhosivat noin toista kymmentä lähinnä urheilusukeltajien ilmoittamaa merimiinaa. Tämä tarkoittaa avovesikauden aikana pari miinaa kuukaudessa. Seuraavassa tietoisku räjähteistä ja kuinka sinun tulee toimia löytäessäsi niitä. 12

2. JAKO 2.1 Merimiina - \) 0,5 - 1,2 m pallo tai lieriömuoto - räjähdysainetta jopa satoja kiloja , jonka teho säilyy mahdollisesti herkistyy veden tai paineen vaikutuksesta. - eräät miinamallit voivat räjähtää liikuttelusta. AIN A VAARALLINEN

2.5 Vedenalaiset räjähdysainelataukset - esim. panostetut kentät, "suutarit" jne. VAARALLISIA 2.6 Vedenalaiset löydökset - poijut - miinakentissä käytetyt raivausesteet muistuttavat venepoijuja, räjähdysainetta kymmeniä kiloja - erilaiset merkki raketit, ruutipanos

3. TOIMENPITEET LÖYDÖN JÄLKEEN 3.1 Tunnista! - arvioi mitat - erityistuntomerkit - v ! a valokuva tai piirros - ÄLÄ KOSKE (vrt. 2.1.) 3.2 Paikanna! - paikannimi (meri)kartasta - suuntimat, etäisyydet - laadi PEITEPIIRROS 3.3 Merkitse! - poijutus tai ainakin linjat muistiin 3.4 Ilmoita - HETI!! Kenelle? - sukellusvanhimmalle tai - suoraan lähimmälle poliisi-, merivartio-, rajavartio- tai sotilasviranomaiselle . Mitä? - mitä löytyi - kuka löysi = nimi = osoite = puhelinnumerot (työ, koti)

Paikka? - MISTÄ löytyi = paikannimi - MITEN MERKITTY = mahdolliset pohjamerkinnät

4. YHTEENVETO - sota materiaali on valtion omaisuutta - sotamateriaalilöydöissä SAATTAA OLLA RÄJÄHTEITÄ - TUNNISTA - MUTTA ÄLÄ KOSKE! - ilmoita Sukellusvanhimmalle Poliisille tai muulle lähimmälle viranomaiselle • kuka? • mitä? • mistä? (tarkka paikka) • milloin? • miten merkitty? Huom! Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on rangaistava teko. Teksti: O. A. T. Korhonen Kuvat: Heikki S. Partanen Motto: Palautetta liiton kevätpäiviltä 26. - 27. 4. 80 Kouvolasta

Os tetaan - myydään Myydään sukellustukialus "NONNA" pit. 9,10 lev. 2,8 moottori: Perkins 4/ 49 hv, LA, ja Kaiku. Vene ja moottori vuodelta -74. Hinta 35000. Läh . 931-612711 Myydään AGA-AIRI 327, vä hä n käytetty , hintapyyntö 4700: - puh . 90-8013592 Myydään paineilmakompressori LUCHARD - 80 lUmin 200 bar. Käytetty 10 tuntia tied. iltaisin 971421404 Myydään DRÄGER -sukell uslaitteet PA-38 ! 2800. Kokokasvonaamari ! suukap ula pikaliitäntä. 2 X 7 1 teräspullot, täyttöpaine 200 bar. Katsastettu 1980. Paketissa lisäksi pullopai nemittari, varailma, valjaat. Puh . 904682134 Juha Toivonen. Tavoitettavissa 8 - 23 epäsää nnöllisesti. Myydään 2 X 9,4 1 Alu-paketti Swi master-regul aattorilla h. 2 500, - sekä Kemira-maski Cyklon Super 300sovitteella ja nenätuella h. 450,Puh . 90-442792 silloin tällöin tavoitettavissa.

Myytävänä: Matkakompressori BERNAD-MOTEURS täyttöpaine 200 ltl min . Ahveniston Vesipedot ry puh. 917-29237 tai 917-180691 Myydään e rittäin edullisesti 20 kpl erä Sportsways Arctic W -950 regulaattoreita varaosi neen . Lä h. puh . 90-642546, 6942814 . Ostetaan vähän käytetty märkäpuku koko 50 - 52. Puh. 934-419566 / Matti Hännikäin en .

Koska meiltä odotetaan paljon. 13

VA-suunnistuksen SM-kilpailut Hämeenlinnassa 6.-7. 9. 1980 Ahveniston Vesi pedot toimivat järjestäjinä vuoden -80 V A-suunnistuksen suomenmestaruuskilpailuissa, jotka pidettiin Ah veniston järvessä 6. -7.9. 1980. Jostain syystä, liekö kilpailujen järjestämispaikan myöhäisen selviämisen vuoksi, ensimmäisen kilpailupäivän lähtöviivalle ilmestyi vain viisi kilpailuparia. Ensimmäisenä päivänähän kilpailtiin parisuunnistuksen suomenmestaruudesta. Tässä lajissahan ratkaisee löydettyjen rastien lisäksi radan kiertämiseen käytetty aika. Nopeimmin kaikki rastit löysivät Ahveniston Vesi petojen pari Pekka Ollila - Pekka Heikkinen. Runsaat neljä minuuttia heidän jälkeensä tulivat hopealle Porvoon Murenan pari Per-Olow Jansson - Peter J ansson. Kolmanneksi kiri kahden seuran yhdistelmäpari Boris Aarnio Murena - Esko Heikkilä Ahveniston Vesipedot Toisen päivän kilpailuna suoritettiin tarkkuussuunnistus. Ratamestari Rainer Ansalahden laatiman vaihtelevan, ja kaikilta kilpailijoilta kiitosta saaneen radan suunnisti tarkimmin Vesipetojen Pekka Ollila. Seuratoveri Reijo Honkanen hävisi Ollilalle 2 pistettä, josta kolmanneksi sijoittunut Murenan Peter Jansson jäi vain pisteen päähän. Kärki oli siis erittäin tasainen.

Parisuunnistuksen tulokset: 1) 2) 3) 4) 5)

Pekka Ollila-Pekka Heikkinen Per-Olow Jansson-Peter Jansson Boris Aarnio-Esko Heikkilä Kauko Martikainen-Jorma Ahola Pekka Johansson-Reijo Honkanen

Ahveniston Vesipedot 33.50 Murena 38.00 Murena/ Ahveniston Vesipedot 4 rastia Ahveniston Vesipedot 3 rastia Ahveniston Vesipedot 2 rastia

Tarkkuussuunnistuksen tulokset: 1) 2) 3)

4) 5) 6) 7) 8) 9)

10) 11)

12) 13)

Pekka Ollila Reijo Honkanen Peter Jansson Kauko Martikainen Per-Olow Jansson Pekka Heikkinen Boris Aarnio Rainer Ansalahti Liisa Lang Pekka Weckman Edvin Malmsten Karlo Sjöblom Pekka Johansson

Ahveniston Vesipedot Ah veniston Vesipedot Murena Ahveniston Vesi pedot Murena Ahveniston Vesipedot Murena Ahveniston Vesipedot Ahveniston Vesipedot Lahden Pingviinit Helsingin U rh. suk. Helsingin U rh. suk. Ahveniston Vesipedot

46 pisto 44 pist. 43 pist. 40 pisto 37 pist. 33 pist. 29 pist. 26 pist. 26 pist. 22 pist. 17 pist. 13 pist. 12 pist.

Yhteistulokset kahden kilpailupäivän jälkeen: 1) 2) 3)

Pekka Ollila Peter Jansson Pekka Heikkinen

Ahveniston Vesipedot Murena Ahveniston Vesipedot

Kuten voimme tuloksista havaita olivat nämä kilpailut Pekka Ollilan täysosumakisat. Saaliina kolme SMkultamitalia. Onneksi olkoon.

PM-Sukellussuunnistus 1980 Eidsvoll, Norja 20.-21. 09. X-luokka, vapaa varustus:

3. Magne Helland

1. Hans Henric Hansen 2. PoulHovgaard 3. Erling Thomsen 4. Rainer Ansalahti

Dk 5 p. Dk 9 Dk 10 SF 10

K-Iuokka, marssikompassi ilman matkamittaria: 1. Kurt Svennblad S 8 p. 2. Peter Jansson

SF 8 N 11

3. Jan Bekken

3+7 Ahti Löfman 3+2 Kurt Svennblad 1+2 1+6=25 Piero Crotto 2. Rainer Ansalahti SF 4+1 Pekka Ollila 4+8 2+5 Per Olov Jansson Peter Jansson 2+ 1=27 14

2+5 2+4 3+6 3+3=28 Dk 1+3 1+4 (4+7) (4+8)=32

2. Joar Venger Magne Helland S 3. Bo Hilding Ahti Löfman SF 4. Rainer Ansalahti Pekka Ollila N

K-Iuokka, marssikompassi ilman matkamittaria

PARISUUNNISTUS X-luokka, vapaa varustus: 1. Erling Thomssen

Maaottelupisteet: 1. Bo Hilding

Joar Venger Ivar Myrbraaten Ottar Larsen 4. Paoul Hovgaard Er ling Thomsen

Poul Hovgaard 2. Hans Henric Hansen Kim Klode 6. Rainer Ansalahti Pekka Ollila

Maajoukkueet: Dk 1. Erling Thomsen Poul Hovgaard

16.02

16.41

27.38

1. Kurt Svennblad

25.48

Pieno Crotto 2. Per Olov Jansson Peter Jansson

26.51

Maajoukkueet: S

1. Kurt Svennblad

Piero Crotto SF 2. Per Olov Jansson Peter Jansson N 3. Ottar Larsen Ivar Myrbraaten Dk 4.

St:ldd0J% cet0?n&å

Jouko Askola

"Juuri sellaisena näin ensi kertaa meren pohjan", kertoo H. Phelps Whitmarsh, eräs varhaisaikojen valkoisista sukeltajista. "Vaikka valo olikin himmeähköä, voin nähdä selvästi kolmen-, neljänkymmenen jalan päähän. Sitä kauempana olevat esineet menettivät terävyytensä ja häipyivät viheriään hämyyn. Pohja, jolla seisoin, oli rakentunut korallista, ja sitä peitti näköjään loputon lajirunsaus merileviä, koralleja ja sienieläimiä, joista muutamat ulottuivat pääni tasalle. Venuksen viuhkat, sanajalkaa muistuttavat sulkakorallit, sienikorallit, jättiläissimpukat ja loistavat merivuokot, sirot ruohot, kummalliset kukat ja kaartuvat korallimaljat lepäsivät värihohtoisina ja ihmeteltävän kauniina pintamyrskyjen saavuttamattomissa tuossa äänettömässä meren puutarhassa". "Eloa antoivat tuolle näkymä lIe lukuisat pienet, mutta kirkasväriset kalat, joiden lepattelu, Uitely ja kiitely toi mieleen komeat perhoset ja loi kaiken ylle oudon, epätodellisen kauneuden tunnun, joka toi väliin mieleeni jonkin satupantomiinin muuttumiskohtauksen, väliin taas Tuhannen ja yhden yön tarinat. Se oli lumoavin näky, mitä koskaan olen nähnyt". Edelläoleva kuvaus on kirjasta HELMENPYYTÄJÄT, jonka on kirjoittanut Norman Bartlett. Helmi on myöskin San Andresin saari Caribian meressä. San Andresin ja Providencian saaristo sijaitsee n. 1500 km luoteeseen Kolumbian mantereesta vajaan 200 km päässä Nicaraguan rannikosta. Maantieteellinen sijainti on 12 0 21' 40" pohjoista leveyttä ja 81 () 43' 6" itäistä pituutta. Muodoltaan saari muistuttaa merihevosta. Pohjoisesta etelään se on n. 12 km pitkä. Pintaala on n. 28 km 2• Maasto vaihtelee vuoristosta vihreisiin laaksoihin joissa virtaa makeavetisiä puroja ja kookosviljelmiin joita ympäröivät kristallinkirkkaat vedet. Vuotuinen keskilämpötila on 24 0 C. Asukasluku on n . 25 000 jota väliaikaisesti kasvattaa mantereelta saapuva lomalaisvirta. Vapaasatamana se on suosittu kolumbialaisten keskuudessa. San Andresin saaren itäpuolella on Acuarius niminen saari ja pohjoisessa pieni Johnny Cay. Historian mukaan espanjalaiset löytöretkeilijät saapuivat San Andresille v. 1527 pyhän Andreaan päivänä - siitä saaren nimi. Myöhemmin englantilaiset pyhiinvaeltajat saapuivat kuuluisan May Flowerlawan sisaraluksella Sea Flowerilla viljelläkseen pumpulia ja tuodakseen mustia orjia Afrikasta. Vuonna 1681 saari joutui Espanjan kruunun alle ja siitä muodostui merirosvojen pakopaikka heidän ryöstäessään Espanjan kultalasteissa olevia aluksia. San Andresilla kerrotaan, että walesilaissyntyinen merirosvo Henry Morgan suoritti ryöstöretkiään 1600luvulla San Andresista käsin kohteinaan mm. Panaman Porto Bello sekä muut Espanjalaislinnakkeet Cari-

bian merellä. Henry Morganin miljoonien arvoisen kulta-aarteen arvellaan olevan kätkettynä jossain San Andresin tai ympäristön luolassa - aarretta ei ole vielä löydetty! ! ! Vuonna 1822 San Andresista tuli osa Kolumbiaa ja runsaan vuosisadan jatkui saarella hiljaiselo asukkaiden viljellessä kookoksia ja kalastellessa. Epäsäännölliset kuunaripurjehdukset olivat ainoa yhteys Manner- Kolumbiaan. 1950-luvun alussa saari julistettiin vapaasatamaksi ja säännöllinen lentovuoro aloitti toimintansa Manner-Kolumbiasta. Englantilainen vaikutus on pysynyt vahvana tähän päivään asti koska nykyasujamisto muodostuu brittisiirtolaisten ja afrikkalaisten orjien

Hotel Seahorse Inn, jonka alaisuudessa toimi sukelluskoulu ja järjestetyt sukellusmatkat San Andn3sin koralliriutoille. Toimintaa johti canadalainen Mike Ilkiw. Huomaa Naton sukeltajalippu. jälkeläisistä. Äidinkieli on englanti . Uskonto protestanttinen. Monen San Andresin talon arkkitehtuuri on Brittien 1700-luvulta. Alkuasukkaat ovat niittäneet mainetta merenkulkijoina. Vuonna 1932, kun Kolumbia soti Perua vastaan Amazonasin yläjuoksulla useat kuunarien kapteenit olivat kotoisin San Andresin ja Providencian saaristosta. Koska sukeltaminen ja vedenalainen maailma eläimistöineen trooppisissa vesissä on ollut Urheilusukeltaja-lehdessä niin monen kirjoittajan aiheena, että en tässä yhteydessä kuvailekaan sukeltamista San Andresissa. Caribian meri tarjoaakin mielenkiintoisen ja laajan alueen suomalaiselle urheilusukeltajallekin.

Lähdössä sukeltamaan Eero, Otto ja kolumbialainen Pedro E. Abello. 15

'II'

Juhani Grönhagen

Hylky tutkimuksen perusteet -kurssi 1981. Mitä meriarkeologia on? Meriarkeologia on joukko metodeja, joilla pyritään selvittämään historiallisia ja esihistoriallisia merellisiä tapahtumia. VA-arkeologian tutkimuskohteita ovat mm. satamat, uhrilähteet, vedenalaiset kaupungit ja asutusalueet sekä laivanhylyt. Löytöjen avulla pyritään muodostamaan käsitys muinaisesta merenkulusta. Arkeologia itsessään täydentää sellaista historian tietoa, josta ei ole yleensä säilynyt arkisto- ym. dokumenttiaineistoa. Suomi on V A-tutkimuksen kannalta ainutlaatuisessa asemassa. Vesissämme on erittäin runsaasti laivojen hylkyjä ja niiden säilyvyys on aivan toista luokkaa kuin muissa suolaisemmissa vesissä, joissa elää puuta tuhoava Teredo Navalis laivamato. Merenkulku Suomen vesillä: Suomen meri- ja järvialueet ovat olleet jo varhain oivallisia vesiteitä asutuksen levitessä myös meritse Suomeen ja kauppa- ja erämiesten ui ottaessa retkiään kauas saaristoon ja sisävesille. Monista jokien suista, vesistöjen risteyksistä ja suojaisista ankkurointipaikoista muodostui jo ajanlaskumme alkuaikoina hyvinkin vilkkaita kauppapaikkoja. Suomesta saatiin arvoturkiksia, jotka löysivät tiensä kaukomaille saakka. Ulkomainen tavaranvaihtomme oli alkuaan gotlantilaisten käsissä. Kauppaa kävivät myöskin friisiläiset ja varjagit olivat jo ennen 1l00-lukua avanneet kuuluisan Idäntiensä, jolta haarautui lukuisia poikkeamiskohtia Suomen Etelä- ja Lounaisrannikolle. Idäntie kulki Gotlannin Visbyn ja Mälaren järven Birkan kautta Suomenlahtea Novgorodiin Olhavanjoelle. Suomenlahtea kutsuttiinkin ennen 1500-lukua mm. nimellä Austrvegr ja Vargagimeri. Ristiretkien aikoihin kaupankäynti joutui vähitellen Lyypekin ja muiden Pohjois-Saksan kaupunkien kontrolliin, jotka 1300 luvun loppupuoliskolla Hansaliittona saivat lähes koko Itämeren merenkulun käsiinsä. Suomen varhaishistoriallisia merikauppateitä on ollut se Itämeren kauppatie, josta on säilynyt tieennen Tallinnan (Räävelin) kaupungin syntyä muistiinmerkityssä tanskalaisessa ITINERAARIASSA eli purjehdusoppaassa vuosilta 1219 1249 (latinan kielinen nimi: 16

NAVIGATIO EX DANIA PER MARE BALTICUM AD ESTONIAM). Reitti kulki Skoonesta rannikkoa pitkin Birkaan ja jatkui Arnholmista suoraan itään. Siinä mainitaan mm. Lemböte Ahvenanmaalla, Föglö, Kökar, Aspö Korppoon eteläpuolella, Jurmo, Hiittisten Örö, Hanko, Tvärminne, Jussarö ja Porkkala, josta reitti kääntyi etelään Tallinnaan ja edelleen itään päin. Hansat käyttivät samaa reittiä, mutta purjehtivat myös Suomen etelärannikkoa Koiviston vilkkaaseen kauppapaikkaan ja Nevan suulle. Monet saaret tällä reitillä saivat nimensä hansojen koggi laivoista: Kugg ja sen johdannaiset ovat säilyneet mm. nimissä: Kuggholm, Kuggsund, Kuggvik, Kuggskär, Kuggör eli Kukkouri jne. Suomenlahdella. Pohjanlahdella tällaisia nimiä on vähemmän: Merikarvian Kuggi on pohjoisin, Rauman lähellä on Kukkiskallio ja Pyhämaassa on Kukainen. Ahvenanmaalta Suomen puolelle on kulkenut myöskin toinen sisempi saaristo reitti suunnilleen nykyistä reittiä seuraten, jonka varrella esiintyvät Böte ja Kasberget nimet viittaavat muinaiseen merenkulkuun. 1500-luvulle tultaessa hansojen monopoliasema Itämerellä oli päättynyt. Ruotsi-Suomen oma merenkulku alkoi vähitellen vilkastua tarmokkaan kuningas Kustaa Vaasan aikana. Purjehdussäännöllä vuodelta 1550 pyrittiin välittömiin kauppasuhteisiin Länsi-Euroopan maiden kanssa ja siirtämään Venäjän -kaupan välittäjäasema Tallinnalta Suomenlahden pohjoisrannalle vastaperustetulle Helsingille, jonka merkitys kauppapaikkana jäi kuitenkin vielä pitkään varsin vähäiseksi. Vuosisadan puolivälissä Ruotsi-Suomen laivat ulottivat matkansa jo Itämeren ulkopuolelle. 1614 annettu kauppa- ja purjehdussääntö jakoi Suomen kaupungit kolmeen ryhmään. Ensimmäisen luokan ns. tapulikaupunkeja olivat aluksi Turku ja Viipuri, jotka olivat myöskin tärkeimmät kaupan keskukset. Ulkomaiset alukset saivat tulla tapulikaupunkeihin ja niiden porvarit puolestaan olivat oikeutettuja käymään ulkomaisissa satamissa. 1600-1uvulla Hollanti kohosi Englannin ohella tärkeimmäksi merimahdiksi Itämerellä. Täysmerkantilismin aikana (1639 - 1765) Turun ja

Viipurin lisäksi vain Helsingillä oli tapulioikeudet. Itärajan siirryttyä isonvihan päätyttyä 1721 perustettiin menetetyn Viipurin tilalle tapulikaupungiksi Hamina. Senkin jouduttua Turun rauhassa 1743 Venäjälle peri Loviisa tapulioikeudet. Karjalan ja Savon tultua näin erotetuiksi Suomenlahden vientisatamista hakeutui vienti näiltä alueilta Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin, jotka saivat vähitellen osittaiset tapulioikeudet. 1700-luvulla Ruotsi-Suomen merenkulku pääsi todella käyntiin laajemmassa mitassa vuonna 1724 säädetyn Tuoteplakaatin ansiosta. Säädös perustui Englannin kuuluisaan purjehdussääntöön vuodelta 1651. Päämääränä oli kehittää vilkas kotimainen laivanvarustusliike kieltämällä vieraita laivoja tuomasta omilla tai vuokraamillaan aluksilla sellaisia tavaroita, joita ei tuotettu heidän omassa maassaan. Pohjanmaan rannikkokaupungeissa laivanrakennus kehittyi hyvin vilkkaaksi, jopa siinä määrin, että pitkälle 1800luvulle laivat olivat Suomen tärkein vientiartikkeli. Itämerellä ja Suomen vesillä esiintyneet alustyypit: Kautta historian on esiintynyt erilaisia alustyyppejä, jotka ovat määräytyneet rakennustavan, kuljetustarpeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Alkukantaiset alukset ovat vaihdelleet pyöreistä lautoista, punotuista tai nahkapäällysteisistä ristikkorakenteista pitkänomaisiin ja kapeisiin kaislakimpuista tehtyihin tai hirsistä veistettyihin runkoihin. Laajimmalle levinnyt tyyppi oli kauan hirrestä koverrettu ruuhi, jota parannettiin yhdellä tai useammalla molemminpuolin kiinnitetyllä laudalla (laidoilla). Alusten pääasiallisin kehitys on tapahtunut Välimeren alueella ja Pohjois-Euroopassa. Työaseilla oli ratkaisevan tärkeä vaikutus varhaisten alustyyppien rakenteeseen ja ulkomuotoon. PohjoisEuroopassa laivanrakentajat käyttivät kirveitä hakatakseen lankun kaadetun puun kummastakin kyljestä. Lankut liitettiin yhteen limittäin ja kiinnitettiin aluksi hihnoilla tai vitsoilla (ommeltu vene, Mekrijärvi, Rääkkylä) ja myöhemmin niiteillä ja nauloilla. Tätä kutsutaan limisaumatekniikaksi. Etelä-Euroopan rakentajat sen sijaan käyttivät sahaa saadakseen useampia lankkuja samasta tukista. Käytettävissä oleva puuaines oli yleensä pienikasvuista ja siitä saatiin vain pieniä lankkuja, jotka liitettiin yhteen kyljittäin pyöreämuotoiseksi rungoksi, jossa oli sileä ulkopinta ns. tasasaumamenetelmän mukaisesti.

Viikinkien laivat kehittyivät yksipuisista ruuhista, joihin oli lisätty laidoitusta. On olemassa myöskin teoria, jonka mukaan ne kehittyivät nahalla päällystetyistä aluksista, joissa ohuet puulaidat ajan mittaan korvasivat notkean kaariston päälle levitetyt nahankappaleet. Alukset olivat joka tapauksessa erittäin taidokkaasti rakennettuja, kevytkulkuisia ja usein erittäin merikelpoisia aluksia. Viikinkien tapa haudata suurmiehensä laivoineen on mahdollistanut näiden säilymisen meidän päiviimme saakka. Tunnetuimpia laivahautoja ovat GOKST AD (n. 850 1), OSEBERG ja TUNE. Roskilde vuonosta Tanskasta on löydetty 5 aikoinaan väyläesteeksi upotettua viikinkialusta, joiden osista selviää limisaumatekniikan täydelliseksi kehittynyt loppuvaihe. Suomen vesillä esimerkkinä viikinkialuksesta mainittakoon Virolahdelta löytynyt hylky, joka on pelkkä lautakasa merenpohjassa, mutta tutkimuksen kannalta erittäin arvokas. Keskiajalle tultaessa viikinkien laivanrakennustaito jäi vähitellen unohduksiin, mutta säilyi talonpoikaisessa veneen- ja laivanrakennuksessa. Etelä-Euroopassa alukset eivät muuttuneet paljoakaan Rooman ajoista 1200-luvulle saakka. Kauppalaivojen rungossa säilyi roomalainen suippoperäinen muoto, johon kuului korkea perälaiva ja peräairot, mutta yleensä matalat vantaat. Niissä oli tasasaumalaidoitus, josta vyötelaitoihin kiinnitetyt kansipalkit pistivät esiin. Hallitsevana kohosi perästä ja keulasta "kastelli" ts. kansirakennelma, joka ei kuulunut itse runkoon. Tämän alustyypin lisäksi käytössä oli 1700-luvulle saakka soudettava kaleeri. Ensimmäisen risti retken ajoilta (1095) on havaittavissa pohjoiseurooppalaisen ja eteläeurooppalaisen laivatyypin yhdistymistä. Pohjoisessa laivoihin ilmestyi kansirakennelmia ja muita yksityiskohtia, kun taas etelässä otettiin käyttöön peräsin. kutsutusta Tavallisesti koggiksi kompromissista tuli vakiotyyppi kaikilla vesillä Välimereltä Itämerelle 1400-luvulle saakka. Koggin runko oli suippo sekä perästä että keulasta. Keulakoroke oli kolmiomainen ja työntyi keulan yli, sen perä osa oli taas osittain upotettu runkoon. Peräkastelli oli suurinpiirtein nelikulmainen rakennelma. Eteläeurooppalaisissa oli tasasaumalaidoitus ja niitä kutsuttiin nimellä karavelli tai kravei li = tasasauma.' Pohjoiseurooppalainen muunnos oli rakennettu limisaumalle. Molemmissa päätyypeissä oli sivulaidoituksen läpi ulottuvat kansi palki t.

Sitä mukaa kun laivojen koot kasvoivat valtameren avauduttua 1400-1500-luvuilla tasasaumatekniikka syrjäytti suuremman lujuutensa takia limisaumatekniikan. Koggia seurasi lukematon määrä erityyppisiä aluksia. Runsasta valikoimaa edustivat esim. aikaisemmista sota-aluksista kehittyneet galeassi ja galliotti sekä kaleeri, ja purjealukset karavelli, galeoni ja karakki. Laivojen vedenalainen runko muuttui olennaisesti. Vakavuutta lisättiin tekemällä pyöreä runko laakapohjaiseksi. Tätä periaatetta sovellettiin kaikkien alusten rungon keski osaan 1700-luvulle saakka. 1800-luvulle saakka oli vaikeaa erottaa toisistaan kauppa- ja sotalaivoja paitsi monikantisten linjalaivojen ollessa kyseessä. Ennenkuin raudasta tehdyt rakenteet (polvet, rautavanteet) tulivat käyttöön oli itse asiassa mahdotonta rakentaa pitkiä laivoja, koska rungosta tuli helposti liian kimmoisa.

Tutkimuksen päämäärät: Meriarkeologisen tutkimuksen paamääristä on jo edellä ollut puhetta. Tutkimustyö alkaa usein vaikkapa kirjoituspöydän takaa, eikä aina suinkaan jostain löydetystä kohteesta. Varhaisimpia satama- ja kauppapaikkoja sekä laivareittejä tutkittaessa on hyvä tutustua esim. topografiaan ja maantieteelliseen morfologiaan ja miettiä, miten esim. maannousu on vuosisatojen aikana vaikuttanut kulkuväyliin. Monet rannikkokaupungit syntyivät hyvien satamapaikkojen äärelle suojaisiin lahtiin ja jokien suille. Keskiajalla oli kolmen tyyppisiä satamia: kaupunkisatamat, maalaiskauppasatamat ja suojasatamat. Kaupunkisatamien suojaksi rakennettiin usein linnoituksia ja myöskin jotkut saariston maalaissatamat olivat varustettuja (Hiittisten Högholmen). Merenkulkua haittasivat sokkeloisen ja karikkoisen saaristomme lisäksi 1300-1400-luvuilla laajalle levinnyt merirosvous. Aina vaarana eivät kuitenkaan olleet merirosvot vaan myöskin rantarosvot. Laivan ajauduttua rantaan sen kohtalo oli useimmiten sinetöity: lasti ryöstettiin ja miehistö tapettiin. Keskiajalta on jopa säilynyt rukous: siunaa Herra rantamme haaksirikoilla~ Suojasatamista eräs mielenkiintoisimpia on Hangon Tullisaaren Hauensuoli, jonka rantakallioissa on hakattuina vuosilukuja, nimiä ja vaakunoita jo ennen 1500-lukua. Paikalla on saattanut olla matkalaisten virkistykseksi jonkinlainen merimieskapakka. Laivojen vaiheita ja haaksirikkoja

tutkittaessa suurta apua on arkistoista (esim. maistraatit, oikeuden pöytäkirjat, tulli kirjat) ja sotalaivaston rullista. Ruotsissa on säilynyt näitä miehistö- ja alusrullia 1600-luvulta alkaen. Myöskin tunnetuista meritaisteluista on säilynyt mukanaolleiden kertomuksia ja piirroksia (Barösundin ja Ruotsinsalmen meritaistelut). Borstön hylyn tutkimuksissa aluksen nimi ja tarkka uppoamisvuosi selvisivät Tanskan Öresundin tulliluetteloista, joihin on kirjattu kaikki J uutinrauman läpi Itämerelle purjehtineet alukset. Hylkyjen tutkimuksissa tärkeitä ovat myöskin irtoesineiden tunnistaminen ja vaikkapa erilaisten näytteiden ottaminen (painolastihiekka, vilja- ja kasvinäytteet). Jokin hylky voidaan nostaa sellaisenaan ylös pohjasta tarkkojen tutkimusten tekemiseksi (Wasa laiva). Suomen vesillä ei vielä toistaiseksi ole nostettu yhtään hylkyä kokonaisena, mutta Borstön hylky vuodelta 1747 tullaan varmasti nostamaan ylös tulevaisuudessa teknologian ja konservointimenetelmien kehittyessä.

Lainsäädäntö: Merestä löydettävät laivanhylyt (muinaismuistolaki no 295/1963) on rinnastettu lainsäädännössämme muihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, erityisesti pykälään 20. Pykälän oleellisin sanoma on se, että kaikki merestä tai vesistöstä löydetyt yli sata vuotta vanhat hylyt ovat rauhoitettuja. Lisäksi laissa sanotaan, että hylyistä löydetyt esineet kuuluvat lunastuksetta valtiolle. Jos sukeltaja sen sijaan löytää vedestä irrallisen koristeen, astian, työkalun tms. ja voidaan todeta esine edellä mainittua aikarajaa vanhemmaksi, on esine toimitettava puhdistamattomana Museovirastoon. Museovirasto on oikeutettu lunastamaan esineen kohtuullista korvausta vastaan. Esine, jota ei lunasteta palautetaan löytäjälIe. Muinaismuistolaki edellyttää lisäksi, että kaikki löydetyt hylyt on ilmoitettava Museovirastolle. Ilmoitus voidaan tehdä myös poliisiviranomaisille. Löydetyn laivanhylyn tai esineen ilmoittamatta jättäminen on siis rangaistava teko. Maassamme on langetettu tuomioita hylkylöytöihin liittyvistä rikostapauksista vain yhden kerran. Ns. Kalbådan tykkijutussa tuomittiin luvattomasti tykkejä nostaneet sukeltajat erittäin raskaiden sakkojen lisäksi menettämään valtiolle rikoksen apuvälineenä käytetyn aluksensa. Valvonnasta kaikilla merialueillamme huolehtii merivartiosto. Luvaton sukeltaminen johtaa tarkistustoimiin merivartios17

ton taholta. Merihistorian toimisto myöntää urheilusukeltajille tutkimuslupia tiettyjen, tarkasti määriteltyjen tehtävien suorittamiseen. Tällaisia tehtäviä ovat mm . eräät tarkistusmittaukset, valokuvaukset ja alueetsinnät. Tutkimuslupa tarvitaan aina sukellettaessa tunnettuihin muinaismuistolain piiriin kuuluviin hylkyihin ja satamapaikkoihin. Tutkimuslupa osoittaa valvontaviranomaiselle, että sen haltija toimii yhteistyössä Museoviraston kanssa ja on suorittamassa tutkimustehtävää. Tutkimusluvat on myönnetty yleensä kerhon käyttämän aluksen nimiin, jolloin aluksen päällikkönä toimiva on myöskin vastuussa annettujen tehtävien suorittamisesta. Lupia myönnetään myös henkilökohtaisina.

KALASTUSKILPAILUT NÖTÖSSÄ

4.-5.7. 1981 Telttamajoitus. Omat eväät. Lähemmin L. LJUNGQ VIST 921 334300 921-25943

JÄRJESTÄÄ SAARISTOMEREN SUKEl TAJAT Varatkaa ajoissa kuljetuksenne

Sukellus tiedettä CMAS:n tiedekomitean symposium Tiedekomitean 6. symposium pidettiin viime syyskuussa Edinburg'issa, Heriot Watt -yliopistossa. Ohjelmassa oli teemoja vedenalaisen tekniikan , biologian, geologian ja meriarkeologian aloilta. BS-AC :n kunniapresidentti , kruununprinssi Charles avasi kokouksen. Osanottajia oli 17 eri maasta, ei kuitenkaan ketään Suomesta. Mitenkähän meidän sukellustieteemme on niin huonoilla, ettei ole varaa lähettää edes tarkkailijaa? Tekniikan hienouksista esiteltiin pohjaan ankkuroitavat akustiset poijut, joiden avulla sukeltaja, jolla on tarvittava vastaanotin mukanaan, voi suurella tarkkuud ella määritellä asemansa (näitä näytettiin TV:ssä viime vuonna, kun tutkittiin merivuokkoja Atlantin syvänteissä). Kolme uutta sukelluslaitetta oli esitteillä; kaksi näistä oli amerikkalaisia suljettukiertoisia seoskaasulai ttei ta, mutta kolmas tuli jo hieman lähemmäksi amatööriä. Englantilainen "Buyco Constant Volume Diving System" on 'kaikki-yhdessä' -paketti, muoviin leivottuna paineilmalaite, tasapainotustankit (kuin sukellusveneessä) ja kaikennäköiset apuinstrumentit. Uusi sukupolvi dekompressiomittareita on myös syntynyt; italialaisen Eldex'sin minitietokone voi ottaa huomioon erilaiset taulukot, typen imeytymisnopeudet jne. Siitä huolimatta ei sitä suositella ainoaksi nousun oppaaksi; myöskin sen hinta on toistaiseksi tavallisen suke 1tajan ulottumattomissa. Biologit olivat tutkineet sekä sukeltajia että luontoa äärimmäisissä oloissa, Eteläisellä Jäämerellä, missä keskimääräinen veden lämpötila jään alla on 1,9°C (miksi näin korkea?) ja sukellettiin märkäpuvuissa jopa puoli tuntia. Lämpötiloja eri osissa kehoa mitattiin ja samalla haastateltiin sukeltajia: 'Miltä nyt tuntuu?'. Yllättävän monet vastasivat olevansa täysin kunnossa , vaikka lämpömittaukset osoittivat sukeltajan olevan vaarallisen lähellä kylmäshokkia . Kasvimaailman tutkimustuloksista oli ehkä yllättävin se, että Jäämeressä levä kasvaa jään alla koko talven , pimeimmissäkin oloissa ja että pienin kasvu nopeus oli kesällä avoveden aikaan! Arkeologia-puolella englantilaisten rakas "Mary Rose " luonnollisesti oli mone n tutkimusraportin kohde; mutta oli paljon muutakin uutta; oli löydetty kolme sotalai vaa , jotka Ro-

yal Navy menetti 1703 eräisiin hiekkasärkkiin. Kuten asiaan kuuluu, on löytöpaikalla kehno näkyvyys, nopeat merivirrat ja arvaamaton sää. Sisilian vesiltä on löytynyt monia uusia (vanhoja!) hylkyjä: Ognina, Svecia, La Madrague. Viimeksimainitun kaivauksissa on käynyt ilmi, että jo entisten roomalaisten sukeltajat olivat tyhjentäneet puoli laivaa. Komiteat yönä todettiin kansainvälisen tiedesukelluksen ohjesäännön olevan tekeillä, CMAS:n tiedesukeltajan todistus hyväksyttiin sekä täydennettiin samoin tekeillä olevaa kirjaa tieteellisen sukelluksen tekniikasta. Symposiumin esitelmät on luvattu kirjana kevään 1981 kuluessa. Lopuksi symposium valitsi tiedekomitean eri jaosten puheenjohtajat: -

biologia: Hans-Ova Larsson (S) arkeologia: Erik Enström (S) luonnonsuojelu: Bob Earll (GB) teknologia: Nigel Mathers (GB) geologia: Antonio Stefanon (1)

Seuraava samanlainen symposium pidetään Los Angeles'issa helmikuussa 1981 amerikkalaisten tutkijain järjestämänä. D1VER'in ja TA UCHEN 'in joulukuun numeroiden symposioraporteista koonnut

ORA

Sukellus- ja surffaus tarvikkeita Helsingin keskustasta Optomec Oy on hankkinut lisä tilaa Helsingin keskustasta. Kalevankatu 31 :een siirtyi Optomecin pukuvalmistus, varasto ja toimisto. Keskustan toimipiste palvelee sukeltajia maanantaista perjantaihin varastomyynnin merkeissä, ei kuitenkaan pullojen täyttöasioissa. Optomec Oy on myös noussut veden pinnalle. Liike tuo maahan länsi-saksalaisia Point surffauslautoja ja -tarvikkeita. Olennaisinta Point surffauslaudoissa ovat purjehdusominaisuudet, omaperäinen muotoilu sekä erittäin korkeatasoinen varustetaso verrattuna lautojen hintaan . Mikäpä voisi olla mukavampaa kuin sukellusten lomassa liikkua pinnalla tuulen voimalla .

SUOfv1EN

Parahin sukellusharrastuksen ystävä! Helsingin Konalasta on hävinnyt salaperäisellä tavalla kerrostalon kellarin lukituista säilytystiloista 26. 1. - 27. 2. -81 välisenä aikana täydelliset urheilusukellusvälineet (lukuunottamatta märkäpuvun takkia, housuja ja nosteliiviä, jotka olivat muualla) käsittäen mm. seuraavat tunnistettavat laitteet: - Hengitysventtiili (Dacor-pullopainemittari + Sea Quest-nosteliivin liitäntäletku) DACOR OL YMPIC 200 SS-35-1 sarja no 215029 - Paineilmapullo (orans. kantoteline) 8,7 1, 200 bar, alumiinia, jossa varailmalla varustettu Dacor JV 3/4"_ venttiili (sankaliitäntä) Pullon no 6711, koeponn. 1977 Lisäksi vaaleansinisessä SUKA-varustekassissa seuraavat välineet: - Nova-maski, Dacor-hengitysputki (J malli TBT), umpikantaräpylät (no 45 Typhoon), kapillaarisyvyysmittari, Suunto SK-5-kompassi, Nepto KA-3-puukko 20 cm, Fulcor-kumijousiharppuuna, SUKAmallia olevat irtohuppu, sukat ja käsineet (sininen, tuki kangas molemmilla puolilla) sekä 6 X 1,2 kg painot (pun. nailonvyö) ynnä muita pikkutarvikkeita. Pyydän erityisesti paineilman täyttöä ja hengitysventtiilien huoltoa hoitavia sukellustarvikeliikkeitä seuraamaan liikkeeseen tulleita laitteita ja niiden "omistajia" voron ja kadonneiden laitteiden jäljittämiseksi. Syyllisen pidättämiseen tai laitteiden takaisin saamiseen johtaneista tiedoista olen halukas maksamaan reilun palkkion! Tiedot emo laitteiden vaiheista ja mahdollisista "omistajista" pyydän ystävällisesti ilmoittamaan oikealle omistajalle Voimasukeltajat-kerhosta: Markku Koponen Vähätuvantie 7 D 43 00390 Helsinki 39 puh. kotiin 90-542814 työhön 90-6942211

Perinteinen äitienpäiväuinti Meillä kaikilla on omat traditiomme jollakin elämämme alueella. Täällä Pielisen perukoilla on myöskin urheilusukeltajilla oma traditionsa. Seuramme, Nurmeksen Urheilusukeltajat ry. vietti kymmenvuotisjuhlaansa syksyllä -79. Paljon on mahtunut erilaista toimintaa näihin vuosiin. Innokkuutta vedenalaisen elämän tutkimiseen on löytynyt täältä karun Pielisen rannaltakin, ei aina tarvita merta. Palataksemme tähän mainittuun traditioon, joka on meille tärkeä. Jo vuodesta -75 olemme avanneet sukelluskauden ns. äitienpäiväuinnilla. Tästä kevätkunnonkoetuksesta on tullut oikea kansanjuhla, joka kerää ihmettelijöitä ja kauhistelijoita rannoille katsomaan usein vielä kevätjäiden seassa polskuttelevia räpyläjalkoja. Tämä joka kevät äitienpäivään sijoittuva n. 2,5 km:n uinti tapahtuu Nurmesjärvessä, joka laskee Pieliseen ja sijaitsee Nurmeksen kaupungin välittömässä läheisyydessä. Uimme kahden sillan välisen matkan, jossa usein on jonkinverran

myötävirtaa ja kevätjäitä lauttoina. Varusteina märkäpuku ja perusvälineet. Tähän asti olemme ottaneet asian vain kuntoilun kannalta, mutta jos halukkaita löytyy, pyrimme järjestämään myös kilpasarjan. Uinnin päätyttyä sukeltajajoukolle on varattuna seuran nimissä sauna Bomban karjalaiskylässä. Ja se kyllä maistuu! Olemme saaneet usein vieraita naapuriseuroista yhteiseen riemuumme ja mikäpä sen hauskempaa. Nyt toivoisimme, että sukeltajia ympäri Suomea innostuisi saapumaan tänne Pohjois-Karjalaan avaamaan kanssamme sukelluskautta. Olisi erittäin hauskaa jos kaikki innostuneet ottaisivat yhteyttä etukäteen voidaksemme varautua mahdollisten majoitustarpeitten ym. varalta. Kokoonnumme Bomban saunalla ennen uinnille lähtöä klo 11.00, uinti alkaa n. klo 12.00. Tervetuloa kaikki joukolla uimaan Nurmesjärven aaltoihin 10. 5.81 Tiedustelu ja ilmoittautumiset:

Puheenjohtajan vaihdos Ahveniston Vesipedoissa Ahveniston Vesi pedot ry:n uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Pekka Ollila, os. Rekolantie 4 D 39, 13210 HML 21 puh. 67131 (muuttuu lähiaikoina 61131). Hän on liittynyt Vesipetoihin V. -61 ja toiminut seuran johtokunnassa v:sta -70, sihteerinä -73 - -78. Sukelluskouluttajana hän on toiminut v:sta -76. Hänellä on useita suomenmestaruuksia ja mitalisijoja sukellussuunnistuksessa. Seuran sihteerinä jatkaa Kauko Martikainen, os. Kajanderintie 1 A 9, 13200 HML 20, puh. 29237. Hän on liittynyt Vesipetoihin v. -77, toiminut liittymisestä asti seuran johtokunnassa ja saavuttanut useita mitalisijoja sukellussuunnistuksessa. Seuran virallinen kirjeenvaihto ja yhteydenpito pyydetään hoitamaan emo osoitteisiin. Kuluvana toimintakautena seuran toimintaa pyritään painottamaan lisää koulutuksen suuntaan niin, että sekä uusia että vanhoja jäseniä pakistellaan suorittamaan vähintään PM-kortin taso. Edelleen seuran toiminnassa on mm. useita avantosukelluksia kevään kuluessa, laskiaislaskettelu, valokuva- ja filmi-ilta, halliharjoitukset sunnuntaisin ja torstaisin, PMtentit, muutamat laituri taI koot, kesäretkiä melkein joka viikonloppu - pääretki Norjaan kahdeksi viikoksi, osallistuminen Murena-ralhin, SM-sukellussuunnistukseen ja SM-yösukellussuunnistukseen sekä perinteiset mutta ryhdikkäät yöpukuhipat.

Puh.johtaja Asser Akkila Salmen katu 7 B 75500 Nurmes puh. 976-20364

Sihteeri Marjo Arstila Nurmestie 11 75530 Porokv lä puh. 976-20390 19

Pohjoismaiset räpyläuinnin hallimestaruuskilpailut Oslossa 7-8.3. 1981 Kilpailujen järjestäjänä ~li v~?r?ss~ Norja, joka neljä vuotta sitten JaIJestl ensimmäiset PM-hallimestaruuskilpailut. Kisat olivat . la.ajimmat mitä tähän mennessä on JärJestetty, koska mukana oli myöskin juniorit (12 -16 ja 15 - 19 vuotiaat), josta johtuen lajien lukumäärä oli jopa 36. Suomen menestys oli kaikkien aikojen paras, sen todistaa mitalien saalis 2 kultaa, 12 hopeaa ja 8 pronssia. Ajat otettiin sä hköisillä ajanottolaitteilla ja tulokset sekä uintijärjestys näkyi heti sähköisellä tulostaululla, tämä oli jotakin uutta ja hienoa tällä rintamalla. Suomi lähti mukaan kilpailuihin pienellä joukkueella verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan, koska saimme tietää aika myöhään että junioreilla oli myöskin omat lajit. Joukkueeseen kuului Auli Kiuru, Paula Repo, Hannele Portman, Antti Ahven, Rauno Arasola, Kalle Kaartovuori, Jouni Mäntylä, Ari Palve, Sami Voutilainen, Ari Wiren, Ari Österberg ja joukkueenjohtaja allekirjoittanut. Pieni takaisku tuli joukkueeseen heti ennen lähtöä, lentolakon takia Hannele Portman ei ehtinyt mukaan koska oli Lapissa viettämässä talvilomaansa kun lakko alkoi . Lähdimme kohti Norjaa Turusta laivalla Tukholmaan, josta jatkoimme matkaamme yhteisellä linjaautolla ruotsalaisten kanssa. Linjaautomatka sujui mukavasti naapuriuimareiden kanssa ja olimme perillä noin 9 tunnin kuluttua jossa siirryimme hotelliin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän kovaan kilpailuun . Lauantaina kilpailut pääsivät alkamaan joukkueenjohtajien kokouksen ja verryttelyuinnin jälkeen klo 14.00 miesten 100 m :n räpyläuinnilla. Koska ensimmäinen lähtö on aina vaikein, johtuen siitä että toimitsijat eivät ole aina riittävän kokeneita ja uimarit eivät tiedä maan tapoja, niin tuli heti ensimmäisessä lähdössä varaslähtö ja meidän Ari Wiren ehti uida yli 75 m ennen kuin joku sai hänet pysäytetyksi . Laji siirrettiin tästä syystä 6:ksi ja muut 100 m:n matkat uitiin ensin , jossa Paula Repo ja Sami Vuotilainen ottivat molemmat hopeamitalin . Kun Wiren ja muut uimarit pääsivät uudestaan irti niin silloin Ruotsin Peter Svensson näytti kuka on Pohjolan nopein uimari uimalla uudessa PM-ennätysajassa 100 m ja Wiren ,sai tyytyä kol20

manteen sijaan uudella SM-ennätyksellä. Ruotsin vanha veteraani SvenOlov Olander näytti taas kerran kuka hallitsee 400 m:n laitesukelluksen voittamalla ylivoimaisesti muut uimarit ajalla 3.49.078. Seuraavassa lajissa Kalle Kaartovuori yllätti ja avasi suomalaisten kultamitalitilin voittamalla 400 m:n laitesukelluksen . Ensimmäisen päivän ilonaihe oli myöskin joukkueen nuorin uimari Sami Voutilainen, joka saavutti sekä 100 m:n että 400 m :n räpyläuinnissa toisen sijan . Hänestä tulemme kuulemaan vielä paljon ja hän näytti myöskin sen että kyllä meidän nuoret juniorit pärjäävät kansainvälisellä tasolla. Samoilla matkoilla Paula Repo tunnettuna hyvänä uimarina maamme rajojen ulkopuolella, saavutti kaksi hopeamitalia. Päivän kruunasi miesten ja poikien kolmannet sijat viestissä. Kovan urakan jälkeen palasimme hotelliin, jossa söimme ja osa meistä läh ti norjalaisten järjestämään illanviettoon. Toisena päivänä oli jäljellä vapaasukellus -, maraton - ja 100 m:n laitesukellusmatkat. Tämä päivä oli Ari Österbergin ja Ari Wirenin. Österberg saavutti sekä 50 m :n pituussukelluksessa ja 100 m:n laitesukelluksessa hienot toiset sijat ja näytti Antti Ahvenelie että uusi polvi on tullut ja että ajat ovat tosin kovat ja taso korkea. Kun taas Wiren pääsi näyttämään 1500 m:llä kenellä on kova kunto ja kenen uinti on sulavaa ja kaunista niin ei ollut mitään epäilystä kuka tulee voittamaan . Joka käännöksen jälkeen ero vain kasvoi ja kun Ari oli maalissa oli ero yli 20 m, olimme saaneet toisen kultamitalin .

Naisten puolella on Helle Lindgren Tanskasta tosi kova nimi, sitä hän todisti viime vuonna Turussa ja myöskin nyt voittamalla 3 kultaa ja yksi hopea. Peter Svensson ja Kenth Kallio Ruotsista ottivat miesten ja juniorien puolella molemmat kolme voittoa.

Kun kilpailu oli ohi lähti tyytyväinen suomalaisjoukkue kohti kotimaata. Yövyimme Tukholmassa ja tutustuimme seuraavana päivänä kaupungin nähtävyyksiin ja iloihin . Olimme taas Turussa tiistaiaamulla, mutta monella oli vielä muutaman tunnin matka ennen kuin he olivat kotona. Tämä kilpailu osoitti sen että meidän on saatava enemmän naisuimareita, Repo ja Kiuru eivät pystyneet kahdestaan uimaan kaikkia lajeja vaikka he yrittivät parastaan , se tarkoitti myöskin sitä että meiltä puuttui naisten viestijoukkue. Ainakin ensi vuonna kun kilpailut pidetään Tukholmassa on saatava yksi naisjoukkue. Nyt kun tiedämme että juniorit on otettu mukaan niin meidän täytyy yhä enemmän kohdistaa katseemme heihin, koska sieltä ne kovat ui marit tulevat. Esimerkiksi meidän tytöistä Maija Rantanen ja ' Minna Saukkonen olisivat menestyneet hyvin Oslossa. Kouvolan trio Mäntylä, Palve ja Wiren pitivät Suomen lippua korkealla miesten puolella, sen he kyllä todistivat näissä kilpailuissa. Näiden PM-kilpailujen yllä leijuu paljon epävarmuutta, uimarit ja järjestäjät eivät tunne riittävän hyvin kansainvälisiä sääntöjä. Tähän on nopeasti saatava korjaus niin että vältytään turhilta kokouksilta kilpailujen aikana ja että tiedetään miten toimitaan. Matkanjohtajana minun on kiitettävä joukkuettani hyvästä yhteishengestä ja kilpailumielestä. Matkan onnistuttua hyvin päävalmentaja Rune Söderström toivoi että meillä olisi enemmän yhteistyötä ja vastaavia yhteismatkoja.

Ben Mattsson

100 m Räpyläuinti miehet 1. Peter Svensson Ruotsi 2. Tony Olsson Ruotsi Suomi 3. Ari Wiren

44.593 45.154 46.688

100 m Räpyläuinti naiset 1. Liz Torneport Ruotsi 2. Paula Repo Suomi 3. Pia Strandh Ruotsi 4. Gitte Dalsgård Tanska

54.869 55.229 55.410 55.529

100 m Räpyläuinti vanhemmat juniorit pojat Tanska 1. Jan Pedersen 2. Karsten Hansen Tanska 3. L.-E. Andersson Ruotsi Suomi 5. Jouni Mäntylä

46.951 47.799 48.154 49.348

100 m Räpyläuinti vanhemmat juniorit tytöt 1. Helle Lindgren Tanska 2. Susanna Larsen Tanska 3. Anette Thorsell Ruotsi Suomi 6. Auli Kiuru

52.059 53.182 53.422 57.113

100 m Räpyläuinti nuoremmat juniorit pojat 53.095 1. Kenth Kallio Ruotsi 53.484 2. Sami Voutilainen Suomi 53.647 3. Jerry Johansson Ruotsi 400 m Laitesukellus miehet 1. S.-<Y. Olander Ruotsi 2. Arild Andresen Norja 3. Rauno Arasola Suomi 4. Antti Ahven Suomi

3.49.078 4.15.013 4.19.616 4.47.234

400 m Laitesukellus vanhemmat juniorit pojat 1. Kalle Kaartovuori Suomi 4.43.795 2. Thomas Lindman Ruotsi 4.56.760 400 m Laitesukellus vanhemmat juniorit tytöt 1. Helle Lindgren Tanska 4.32.944 NR 8 400 m Laitesukellus naiset 1. Maria Gustavson Ruotsi 4.34.573 400 m Räpyläuinti nuoremmat juniorit pojat 1. Kenth Kallio Ruotsi 4.15.431 2. Sami Voutilainen Suomi 4.16.440 3. Johan Odelberg Ruotsi 4.21.144 400 m Räpyläuinti miehet 1. Peter Svensson Ruotsi 3.44.908 2. Ari Wiren Suomi 3.48.336 3. Richard U nelius Ruotsi 3.52.851 400 m Räpyläuinti naiset 1. Pia Strandh Ruotsi 4.13.922 2. Paula Repo Suomi 4.20.859 3. Katrin Jansson Ruotsi 4.24.337 400 m Räpyläuinti vanhemmat juniorit pojat 1. Jan Beier Tanska 3.49.750 2. Jouni Mäntylä Suomi 3.59.311 3. Ari Palve Suomi 4.06.429

NR 17 4 X 200 m Räpyläuintiviesti miehet 1. Ruotsi 7.05.00 2. Norja 7.16.32 3. Suomi 7.33.39 4. Tanska 7.39.42

50 m Pituussukellus vanhemmat juniorit pojat 1. Jan Pedersen Tanska 2. Lars Hansen Tanska 3. Ari Palve Suomi

19.0 19.0 19.4

NR 184 X 100 Räpyläuintiviesti naiset 1. Tanska 3.35.71 2. Ruotsi 3.37.72 3. Norja 4.01.82

50 m Pituussukellus vanhemmat juniorit tytöt 1. Anette Thorsell Ruotsi 2. Helle Lindgren Tanska 3. Carina Eriksson Ruotsi 4. Auli Kiuru Suomi

22.8 23.2 23.4 25.6

25 m Pituussukellus nuoremmat juniorit pojat 1. Kenth Kallio Ruotsi 2. Jerry Johansson Ruotsi 2. Brian Hansen Tanska 4. Sami Voutilainen Suomi

10.2 10.9 10.9 11.6

NR 20 4 X 100 m Räpyläuintiviesti vanhemmat juniorit tytöt 1. Tanska 3.44.31 3.48.05 2. Ruotsi 3. Norja 4.13.24 4 X 100 m Räpyläuintiviesti vanhemmat juniorit pojat 1. Tanska Jan Beier C. Hansen Jan Pedersen L. Hansen 3.07.983 2. Ruotsi L. E. Andersson T. Lindman B. Bellarp 3.21.203 M. Nidmark 3. Suomi Pal ve Voutilainen Kaartovuori Mäntylä 3.45.249 4 X 100 m Räpyläuintiviesti nuoremmat juniorit tytöt 1. Tanska Lotte Wittrup Hanne B. Christensen Jeanette Gr0n Lene Petersen 4.09.209 2. Ruotsi Carolina Wahlin Monika Forsberg Camilla Svedlund Petra Sundqvist 4.14.581 4 X 100 m Räpyläuintiviesti nuoremmat juniorit pojat 1. Ruotsi Johan Odelberg Ulf 0rnstedt Jerry Johansson Kent Kallio 3.42.070 2. Tanska G. Riis B. Nielsen Martin Jansen B. Hansen 3.46.897 50 m Pituussukellus miehet 1. Tony Olsson Ruotsi 2. Ari Österberg Suomi 3. Henrik Varming Tanska

18.6 19.0 19.5

50 m Pituussukellus naiset 1. Gitte Dalsgård Tanska 2. Maria Gustavsson Ruotsi 3. Paula Repo Suomi

23.5 25.8 25.8

1500 m Räpyläuinti miehet 1. Ari Wiren Suomi 2. Håkon Nordvik Norja 3. Richard Unelius Ruotsi

15.37.7 15.55.5 16.19.7

800 m Räpyläuinti naiset 1. Pia Strandh Ruotsi 2. Paula Repo Suomi 3. Katrin Jansson Ruotsi

8.47.476 9.08.786 9.09.477

800 m Räpyläuinti vanhemmat juniorit pojat 1. Jan Beier Tanska 8.10.123 2. Jouni Mäntylä Suomi 8.11.677 3. Bj0rn Bellarp Ruotsi 8.31. 755 Suomi 8.38.298 5. Ari Palve 800 m Räpyläuinti vanhemmat juniorit tytöt 1. Carina Eriksson Ruotsi 8.46.806 2. Susanne Larsen Tanska 8.53.753 3. Anette Thorsell Ruotsi 9.02.598 100 m Laitesukellus miehet 1. Peter Svensson Ruotsi 2. Ari Österberg Suomi 3. Henrik Varming Tanska 4. Antti Ahven Suomi 5. S. Olander Ruotsi

45.656 46.247 46.998 49.356 49.415

100 m Laitesukellus naiset 1. Gitte Dalsgård Tanska 2. Paula Repo Suomi 3. Maria Gustavsson Ruotsi

54.210 57.133 58.737

100 m Laitesukellus vanhemmat juniorit pojat 1. Lars Hansen Tanska 44.818 2. Jan Pedersen Tanska 46.181 3. Kalle Kaartovuori Suomi 56.823 100 m Laitesukellus vanhemmat juniorit tytöt 1. Helle Lindgren Tanska 53.952 2. Auli Kiuru Suomi 1.00.281

ONHAN MERESSÄ MUUTAKIN KUIN HYLKYJÄ

URHEILU

SUKELTAJA

Isossa maailmassa, valtamerillä, sukellusta käytetään meren eliöiden tutkimisessa - muistathan Cousteaun seikkailut televisiossa. Myös Itämerellä - pahaisessa murtovesialtaassa - voi sukeltaja olla hyödyksi, joskus jopa väittämätönkin. Parina viime vuosikymmenenä on sukeltavien tutkijoiden määrä noussut roimasti. On tutkittu mm. Kansainvälisen Biologisen Ohjelman merijaoston puitteissa ranta vyöhykkeen eläin- ja kasviyhdyskuntia ja laskettu kalojen runsauksia. Vuoden 1979 lopulla toteutui monen sukeltajan mielessä väikkynyt ajatus, kun perustettiin "Biosukeltajat". Järjestö ei ole varsinainen sukellusseura. Sen tehtävänä on edistää sukeltamalla suoritettavaa tutkimusta keräämällä ja jakamalla erilaista tietoa, joka voi olla hyödyksi tutkijalle. Biosukeltajat ei ole vain biologien järjestö, vaan siihen kuuluu myös muita tieteilijöitä esimerkiksi geologeja. Vedenalainen arkeologia ja yleensä hylky tutkimus ei varsinaisesti kuulu toimialueeseen. Jäseniä on jonkin verran yli 50 ympäri Suomea, puheenjohtaja Oulusta; Väiski eli FL Pentti Kangas. Järjestön toiminta painottuu kahdesti vuodessa järjestettäviin teemapäIvnn, jotka vietetään jollakin maamme biologisella kenttäasemalla. Nyt viimeksi talvipäivät olivat Lammin biologisella asemalla 13.14.3. Ohjelmassa oli tietojen kokoaminen sukeltamalla tehdyistä tutkimuksista sekä urheilusukeltajille suunnattujen tietopakettien ja tutkimusprojektien valmistelua. Niistä lisää edempänä. Useimmiten sukellusveneen keula suuntautuu kohti sitä tuttua hylkyä, joka tosin on jo perusteellisesti tutkittu ja josta ei irtoa enää mitään uutta. Mutta mitä muutakaan ihmeteltävää lillipohjilla olisi? Myöntää täytyy, että kovin pieniä ja vaatimattomia meikäläiset eläimet ja kasvit ovat, verrattuna valtameren eliöihin, mutta kyllä meilläkin katsottavaa löytyy. Kunhan vain tarraa kiireisen kaverinsa räpylään ja malttaa syventyä tarkemmin leväpuskien tarkasteluun. Ja tuleehan sukellukseen enemmän sisältöä, jos tietää mikä oli se kummallisen näköinen kala, jota ihmeteltiin kesän ensimmäisellä sukelluksella siellä hylynkappaleiden seassa. Ja mistä ihmeestä mahtaa johtua veteen ilmestyvä, näkyvyyden pilaava vihreä mahnä ja milloin sen voi odottaa ilmestyvän. Ettei kesän parasta sukellusleiriä sovita juuri pahimpaan veden kukkimisaikaan. Sen sukellusleirin ohjelmaan muuten hienosti jotain bioohjelmaa - ~ainakin niille 22

Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille. joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Toimitusneuvosto ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSÄ VUORI

aloittelijoille, joita ei heti haluta viedä sinne hylkyyn 50 metriin. Kummasti uusia kokemuksia saisivat vanhat konkaritkin, jos tekisivät yösukelluksen levävyöhykkeen kalasoppaan. Biosukeltajat ovat osaltaan halun- Päätoimittaja Erkki Metsävuori neet auttaa biologisen sukellus- Kustavintie 9 C 24 harrastuksen leviämistä ryhtymällä 20310 Turku 31 valmistamaan urheilusukeltajille k. 921-391098 tietopaketteja. Nämä tietopaketit kä- t. 921-333600 sittelevät vesien elämää - sisävesiä unohtamatta - mm. kaloja, leviä ja Toimitussihteeri vesien ekologiaa yleensäkin. Ensi Eeva Nyqvist kesäksi ne eivät vielä valmistu. Mut- Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 ta palataan asiaan syksyn Urheilusu- k.921-381804 keltajassa, jossa tarkemmin kerro- t. 921-663311 taan kuinka asiasta kiinnostuneet seurat voivat tilata talvisiin kokouk- Ilmoitustilan myynti siinsa biosukeltajan kertomaan ve- Tellervo Rouhiainen sien ihmeistä - upeiden kuvien ke- Huvilakatu 7 as. 15. 00150 Helsinki 15 ra. Puh. t. (90)6943211. k. (90)664594 Viime vuoden 4:nnessä numerossa oli Ora Patoharjun artikkeli "sukel- Ilmoitushinnat: 1 v. tamista tarkoituksella", jossa kerrot- sivu 2 v. 4 v. 1100:1.440:2.100 tiin Englannissa meneillään olevista 1/1 830:1.150:tutkimusprojekteista, joihin tavalli- 1/2 1/3 450:set urheilusukeltajat osallistuvat. 1/6 320:Artikkelin lopussa Ora toteaa, että Lisäväri 340:-/väri Suomen meribiologit ovat varmaan halukkaita laatimaan Suomeen vas- Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettaavanlaisen ohjelman. Niin ovatkin. tava toimitussihteerilIe. Itse asiassa sellaista on BiosukeltajisTeksti Ilmoitukset sa alustavasti suunniteltu jo vuoden verran. Meressämme on monia mie3 2. 5. 22. 5. lenkiintoisia kohteita, joiden tutki- 4 4. 9. 23.11. misessa tavallinen .sukeltaja voi an- 5 6.11. taa oman merkittävän panoksensa. Lähinnä aloitusprojektiksi sopIVIa Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän ovat erilaiset kartoitustyöt. Suolapi- mielipiteistään. toisuushan vähenee Suomenlahden ja Pohjanlahden perukoille mentäes- Osoitteenmuutokset: sä, ja useiden mereisten lajien levinUrheitusukelta ja-lehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 neisyysalue päättyy jossain kohtaa rannikkoamme. Mutta tarkasti ot56 mk taen missä? Tämän tiedon hankki- Vuosikerta misessa tarvitaan apuasi. SeuraavasLiiton toiminnanjohtaja Leila Jasa Urheilusukeltajan numerossa kerromme mistä lajeista haluaisimme kobsson puh. toimeen 90-4737257 klo tietoja, kuinka tunnet kohteen ja mi- 9.00-12.00, os. Suomen Urheilusukeltajain liitto ry., ten käytännössä menettelet, jos haTopeliuksenkatu 41 a luat osallistua projektiin. Jos toiinnostusta löytyy, niin 00250 Helsinki 25 vottavasti tuleviksi kesiksi kehitellään uusia projekteja. Moi.

Markku Porkka

Oy Turun Sanomat Turku

••

a Nikonilta jälleen uusi malli vedenalaiseen valokuvaukseen. NIKONOS IV AUTOMAATTIKAMERA, jota voidaan käyttää missä tahansa · veden alla ·tai päällä. 8B-101 NIKON08 SPEEDLlGHT huippuluokan elektronisalama. Tilaa meiltä väriesite lähempää tutustumista varten. Maahantuojan valtuuttama yksinoikeus:

IN...' ....lk.t.alIIIS •• w TOOIönkatu 58, PL 193 00251 HElSINKI 25, Puh.492191

EDULLINEN LAITEHANKINTA - KYLLÄI 10 L PULLOPAKETTI sisältää teräspullon, SM-selkätelineen, pohjasuojan ja pulloventtiiIin varailmalla SUB-X REGULAATTORI myötävirtatyyppinen painebalansoitu "jenkkirauta" (ilman painemittaria) Tämä hengityslaitepaketti hintaan mk 1.980,-. Myös jälleenmyyjiltämme kautta maan. Tarjous on voimassa 1981.05.31 saakka.

04. 04. MENNESSÄ SAAPUNEET OSOITTEISTOT Ahveniston Vesi pedot ry Alkon Urheilusukeltajat ry Aqua Divers Club rf Barracuda Sub-Aqua Club ry/rf Biosukeltajat ry Delfin ry Diving Group Dolphin club ry Finland Sv Scouters dykklubb Gummigädd Finn-Divers ry Helsingin Kaup. Palolaitoksen Urheilusukeltajat ry Hyvinkään Urheilusukeltajat ry Imatran Urheilusukeltajat ry Joensuun Urheilusukeltajat ry Jokilaakson Urheilusukeltajat ry Kainuun Urheilusukeltajat ry Kalmari-Club ry Kangasalan Vpk:n Sukellusosasto Kansallispankin Sukeltajat Karkkilan Urheilusukeltajat ry Kemin Urheilusukeltajat ry Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Kk-V:n Urheilusuk. Kokkolan Urheilusukellusk. Merisaukot

Kotka Divers ry Kuopion Urheilusukeltajat ry Lahden Pingviinit ry Lakeuden Urheilusukeltajat Liikennelai toksen U rheil usukel tajat Lohjan Urheilusukelt. Valas-Kopla ry Lääket. kand.seuran sukellusseura Profundus Marlin Club ry Merikissat ry Moonlight Divers Nautic Club Neptun CI ub ry Pargas Tumlare rt Partiosukeltajat Pieksämäen Uimaveik. U rh.sukellusseura Polyteknikkojen Sukelluskerho Kupla Porin Urheilusukeltajat ry Porkkalan Urheilusukelluskerho Calypso Raahen Urheilusuk. Mursut ry Rauman Laitesukeltajat Raumanmeren Sukelluskerho ry Rovaniemen Urheilusukeltajat

LIITON VAL TUUTTAMAT KOULUTTAJAT.

Pasanen Anneli, Perko Antti, Perätalo Pekka, Petäjä Mauri, Peussa Jouko, Pikarinen Seppo, Pirkola Pentti, Pohja Hilkka, Poikajärvi Mauri, Pokkinen Toivo, Puhalainen Hannu, Pulkkinen Jukka, Puukila Osmo, Qvick Leo, Rastas Jarmo, Rehnbäck Kalevi, Reiman Aarne, Rikkonen Kari, Ritala Pekka, Rosing Åke, Rousku Timo, Saarnio Antti, Sarkonsalo Eero, Sergelius Peter, Siekkeli Riitta, Sievänen Teppo, Sjölund Torsten, Suuronen Kari, Syrjänen Tapio E, Syväperä Ilpo, Tahko Matti, Teriö Tauno, Tiira Martti, Tiittanen Jarmo, Tikander Marita, Toijonen Tapani, Toikkanen Kimmo, Toivari Juha, Toivonen Juha, Tolvanen Ilkka, Tuominen Tapio, Turkka Kalevi, Törmä Mauri, Vahvelainen Jyrki, Valonen Timo, Varakas Juha, Varinen Matti, Viitanen Päivi, Virtanen Seppo, Visa Jarmo, Vuorinen Jouni, Vuoristo Vesa, Östman Alf, Östman Roger.

Kerhokouluttajat Ahokainen Reino, Ahtola Jarmo, Alfthan Christer, Anttonen Pekka, Arvola Ilkka, Aumala Veikko, Grön Hannu, Heiniö Erkki, Hulkkonen Keijo, Hulkkonen Keijo, Hyppönen Reino, Hyrkäs Jouko, Hyrkäs Jouko, Hyrkäs Mau.ri, Hyttinen Heikki, Ilonen Jukka, Jaatinen Jukka, Johansson Ossi, Johansson Pekka, Jokinen Voitto, Juhola Kalervo, Jännäri Mikko, Kangas Pentti, Kantola Veikko, Karhu Pentti, Kauppinen Marko, Kerola Teemu, Kirjavainen Esko, Kirjavainen Rainer, Knöös Ola, Kokko Aarne, Korhonen Harri, Korhonen Juhani, Kurki Harri, Kytömäki Juha-Veikko, Lahtinen Ari, Laitinen Eero, Lange Heikki, Lassila Juha-Pekka, Lempinen Ari, Leppänen Ari, Leskinen Elina, Lindgren Seppo, Ljungberg Matti, Ljungqvist Lauri, Luotamo Ilkka, Malmström Henry, Manner Pertti, Manninen Ahti, Manninen Juha, Miettinen Pentti, Muhonen Juhani, Mäkelä Veikko, Mäkimartti Taisto, Määttä Mauri, Niemi Marja, Niemi Risto, Nieminen Esa, Niinimäki Aarre, Nikiforow Mikael, Nurmi Kari, Ojala Kaj, Oksanen Olavi,,, Parhio Harri,

Sukelluskouluttajat Achren Lauri, Aholin Jorma, Alfthan Thorbjörn, Askola Raimo, Bergroth Matti, Gröndahl Kelpo, Grönroos Hans, Halonen Pentti, Heinonen Raimo, Hyytiä Arvo, Ilola Ari, J ahnsson Harry, Joki Hans, Kakko

Saaristomeren Sukeltajat ry Savonlinnan Urheilusukeltajat Searching Club Sinihait ry Sportdykarklubben Murena rf Sub Aqua Club Marinus Sukellus Vesikot ry Sukelluskerho Arctic Divers Sukelluskerho Squamata ry Sukellusseura Ahti ry Sukellusseura Simppu ry Sukellusseura White Divers Sukeltajakilta ry Sukeltajat ry Sukeltajat 78 Divers ST-Sukeltajat The Finnish Sealions ry Turun Vesi miehet ry Urheilukerho TIK ry Urheilusukelluskerho Vehkahait ry Urheilusukeltajat ry Valkeakosken Urheilusukeltajat Vantaa Divers Voimasukeltajat

Jorma, Kalmu Eino, Karhunen Jorma, Kelloniemi Matti, Keto Raimo, Kettunen Timo, Kuusisaari Jaakko, Laakso Altti, Laitinen Jouko, Lassila Paul, Lindqvist Klas, Malmsten Edvin, Manninen Reijo, Miettinen Jouko, Mikkonen Esko, Mustalampi Reino, Ollila Pekka, Pihlajamaa Pertti, Puuperä Erkki, Salmi Pentti, Siirilä Erkki, Swansson Alf-Erik, Teppo Juhani, Teppo Seija, Teriö Tauno, Tikander Marita, Tirronen Jukka, Toropainen Taisto, Tuominen Kai, Tötterström Ralf, Vanhanen Seppo, Vantaan Kaup.kirj., Vilhunen Matti, Voutilainen Markku.

Luokkata{kastajat Alopaeus Harry, Ansalahti Rainer, Hietamies Pekka, Järvenpää Seppo, Kaivo Mauno, Kallionpää Juhani, Katajarinne Tapio, Kivikoski Heikki, Korhonen Tapani, Lehtivuori Kalle, Likitalo Raimo, Lindfors Pekka, Martikainen Risto, Mattila Pekka, Merjankari Virmo, Metsävuori Erkki, Moisala Jouko, Nurminen Erkki, Parma Antero, Puhakka PenttI, Puska Timo, Rosenius Henrik, Rosqvist Kaj, Ryhänen Markku Saranpää Pentti, Thoren Leif, Vallema Timo, Vikman Timo, Wallenius Tom.