Urheilusukeltaja 1978 5

ISSN 0366-059

VOl17.1978

JOULUKUU

N:o 5 1978

NYT ON HUOLLON AIKA

URHEILU

SUKELTAJA

/JT.!...~

~" ~~\\"

~~~y~~ ' ~

~ = =

,~~ .......... .:.~

12. 12. 1978

Toivotamme kaikille ystävillemme, lehtemme avustajille ja muulle sukelluskansalle Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta vuotta

Vanhaa ja Uutta VA-valaistuksesta 4 Sukeltajille oma tukialus 6 Tietoutta saariston kuluttajille 7 15-vuotta sukellus-suunnistusta 8 Olipa tipalla.

Vapaariousun puolesta 9 Hiusmeduusa 10 "Villissä Pohjolassa " 11 Miksi sukeltajien ei 12 pitäisi tupakoida Landcruiserin penkiltä 14 Osoiteluettelomalli 15 16 Maldive Islands Uppopallon EM-kilpailut 18 Laivannostoa 19-22

Kansikuva: 8RITA DAN JA SUKELTAJAT Timo Wikman

Tellervo Rouhiainen Vesa Eronen Eka Metsävuori

~

~g:"~ ~Illlii;-~

55

·'!JJ.II~ . -~~\_:r.~ /~ ~'MN~

......

.........~~~

,,\\\~,.r

Lehtemme monivuotinen toimitussihteeri Vesa Eronen jättää meidät. Vesa katsoi ettei enää ehdi hoitaa leipätyötään ja lehteämme. Asia on valitettava, mutta onhan selvää että ensin leipä ja sitten harrastukset. Me emme voi muuta, kuin toimituksen ja lukijoidemme puolesta, kIittää Sinua Vesa, lehtemme hyväksi tekemästäsi työstä.

Toivon kuitenkin että et kokonaan hylkää meitä, vaan että voimme tarvittaessa käyttää asiantuntemustasi hyväksemme. Aktiivinen sukeltaminen jäi Vesalta jo vuosia sitten, toimitussihteerinä oleminen oli kuin pehmeä lasku " Vanhan Herran" eläkkeelle jäämiselle.

Vielä kerran kiitos toveruudestasi Vesa!

Sukelluskansa käy kohta viettämään talven suurta juhlaa. Veneet on nostettu ylös.

Useimpien puvut ja laitteet on huollettu ja laitettu talvisäilöön. Talven ei kuitenkaan tarvitse katkaista harrastustamme. Halliharjoittelulla pystyy tavallinenkin laitesukeltaja pitämään kuntoaan yllä. Tulemme antamaan alkuvuodesta siihen muutamia viitteitä . Aktiivinen talvisukellus vaatii tietenkin hyvän peruskunnon ja kunnolliset talvisukellukseen hyväksytyt välineet. Turvallisuuteen kun ei koskaan kiinnitetä liikaa huomiota. Ne laitteet kun ovat jäätyneet kesälläkin. Sukellusretket avannosta ovat luku ja kokemus sinänsä joka kannattaa kokea, mutta vasta kun "tavallista" avovesikokemusta on tarpeeksi.

Aloittakaamme seuraava kausi jo talvella kuntoharjoittelulla, yhteiset halliretket antavat jokaiselle jotakin . Jollei muuta niin ainakin yhdessäolon hetkiä. Emmehän me unohda kesäisiä sukellusretkikavereita talvellakaan . Tulevien yhteisten retkien suunnittelu ja yhdessä koettujen hetkien muisteleminen auttaa meidät kaikki yli talven.

GA

3

Ora Patoharju:

VANHAA JA UUTTA VA-VALAISTUKSESTA Luonnon veden alle luoma väririkkaus tuntuu tuhlaukselta, kun ajattelee sitä, että tämä värikylläisyys ei ilman ihmisen luomaa keinotekoista valaistusta olisi koskaan nähtävissä. Näyttäisi siltä, että Luonto olisi odottanut miljoonia vuosia, jotta ihminen keksisi tämän kauneuden ja toisi sen kokonaisuudessaan esiin käyttämällä keinotekoista valaistusta. Näitä valaisimia on jo jonkin aikaa ollut käytettävissä. Kuitenkin nyt on markkinoille tullut uusi. monipuolinen VA-Iamppusysteemi. jolla jokainen sukeltaja voi yhdistellä toivomustensa mukaisen lamppusysteemin (jos rahaa riittää). Näin kaunopuheisesti esittelee Tauchen 10/78 uusimman saksalaisen sukelluslamppuyhdistelmän.

Ne, jotka ovat sukeltaneet trooppisissa vesissä, Punaisessa sinisessä meressä ja muualla, tuntevat tämän värikylläisyyden, joka tulee esiin vain kunnon sukelluslampuilla; mutta meidän omat hylkysukeltajammekin kaipaavat väreistä riippumatta yhä parempia valaisimia tutkimuksen avuksi . Tässä lehdessä on ollut monia juttuja VA-valaisimista - viimeksi mm. Timo Vikman n:ssa 5/76 kertoi ansiokkaasti omista kokemuksistaan ja suunnitelmistaan, mutta ehkä asiaan vihkiytymättömille pieni perustietojen kertaus on silti paikallaan.

OPI PERUSASIAT Valaisemiseen tarvitaan lamppu. Tavallisin lamppu on hehkulamppu, joka on halpa , mutta käytöltään rajoitettu. Sähkö kuumentaa lasikupuun suljettua hehkulankaa, jolloin syntyy valoa n. 10 lumenia tehon wattia kohden . Halogeenilamppu (" jodikvartsi") sisältää hiukan jodia tms. , joiden ansiosta hehkulangan höyrystyminen vähenee ja lampun valotehokkuus ja polttoikä lisääntyy, koska voidaan käyttää korkeampaa lankalämpötilaa. Lampun valoteho on n. 18-23 Im/W. Sekä tavallisen että . jodikvartsi'lampun teho ja ikä ovat kuitenkin jyrkästi riippuvaisia ' käyttöjännitteestä, kuva 1. kirkkaus

200 %

2000~------~~------+--------,100

tytysvirtaimpulssin . Heti lampun sytyttyä saa etuvastuksen oikosulkea.

Kaasupurkauslampussa valo syntyy sähkövirran kulkiessa ionisoituneen kaasun kautta, ilman mekaanista sähköIankayhteyttä. Näiden sytyttämiseen tarvitaan useimmiten korkeajännitepulssi ja käyttöjännitekin on hehkulamppu ja korkeampi .

Korkean jännitteen käsittelem inen vaaratta vedenalaisissa oloissa vaatii huomattavat suojatoimenpiteet. Useimmat kaasupurkauslamput säteilevät vain rajoitetun osan näkyvän valon spektristä , eivätkä siksi sovellu mm . värikuvaukseen. Purkauslamppujen valoteho on hehkulankalamppuihin verrattuna moninkertainen . Vedenalaisvalaisuun erityisen sopivan Tallium-Jodidi-Iampun valoteho on n. 80 Im/W ja eräät erikoislamput yltävät jopa 120 Im/W. Korkeajännitekäyttö vaatii useimmiten syötön rannalta ja sukeltaja on siten kaapeleihin sidottu . Sukeltaja toivoo kuitenkin riippumattomuutta ja siksi VA-valaisimet tulisi rakentaa karvoista riippumattomiksi.

Tämä riippumattomuus edellyttää tarpeeksi tehokkaan virtalähteen. Useimmiten sukelluslampuissa on tavalliset kuivaparistot; akkuja tai alkaliakkuja harvemmin ajatellaan. Ero on kuitenkin oleellinen: kuivaparistojen purkauskäyrä osoittaa sukelluslampuilla käytetyillä tehoilla kuivaparistojen kuluvan loppuun hetkessä, vain akut, joko happo- tai alkaaliakut voivat antaa tasaisesti tarvittavan virran. Useimmat kuivaparistoihin tukeutuvat sukelluslamput ovat hetken kirkkaita, mutta menettävät valotehonsa pian jatkuvassa käytössä. Kuivaparistojen jännite putoaa kovin nopeasti kuormitettuina, kuva 2.

AKKUKÄYTTÖ

1000 r--------r~~----r-------~

5V

Tehokkaiden lamppujen vaatima tasainen jännite voidaan saavuttaa vain akuilla.

Lyijyakut ovat luotettavia, halpoja - ja painavia . Lisäksi ennemmin tai myöhemmin

joutuu sottaamaan akkuhapon kanssa ja kokemuksen mukaan tämä merkitsee vähintään housukertaa kesässä. Akkuihin voidaan asentaa venttiilit, jotka estävät hapon valumisen ulos, jos akku on hetken nurinpäin. Haittana on myös se , että Iyijyakkua varattaessa syntyy hyvin räjähdysherkkää vetykaasua.

Nykyaikaiset alkaliakut, nikkeli-rauta (NiFel. nikkeli-kadium (Ni-Cd, NC) ja hopea sinkki (Ag-Zn) ovat kevyitä, kaasutiiviitä ja kalliita . Ni-Cd-akut maksavat tehoonsa nähden lähes kymmenen kertaa sen minkä Iyijyakut. Jos niitä huolellisesti hoitaa, kestävät ne myös kymmenen kertaa kauemmin. Yksi 4 ampeeritunnin (Ah) elementti, jonka jännite on 1,2 V ja koko sama kuin paksuimman pyöreän 1,5 V sauvapariston, maksaa Helsingissä tänään n. mk 50. - Hopea-sinkkiakut ovat vielä kalliimpia, mutta niillä on myös vielä edullisempi sähkömäärä-painosuhde (Ah/kg).

Tulossa on kaikenlaisia erikoisakkuja lisää, sillä sähköautolle on edullinen painosuhde elintärkeä ja sähköautojen kehittely on ympäristönsuojelun painostuksesta kiivaassa vauhdissa

VAROITUS Ni-Cd-akut ovat arkoja suurille latausvirroille , koska tällöin syntyy voimakas kaasunkehitys , jota kaasutiiviisti suljettu kuori ei kestä ja akku saattaa tällaisessa pikalatauksessa haljeta tai räjähtää . Normaalivaraus tapahtuu vakiovirralla, jonka suuruus on noin kymmenes osa kapasiteetin numeroarvosta, yllämainitulle 4 Ah :n akulle siis 0 , 4 A virralla 16-17 tuntia. Paras tulos saadaan latauslaitteella, jollainen on esitetty esim. Tekniikan Maailman no :ssa 12/1977.

Toinen varoituksen sana koskee epätasaisesti varautuneita akkuja sarjakäytössä - valaisimissahan akut useimmiten ovat sarjassa, joko 5 kpl 6 V varten tai 10 kpl 12 voltin lampulle . Jos joku sarjan akui!;ta on muita huonompi ja sen sähkö loppuu ' muita aikaisemmin, tapahtuu ns. polarisoi": tumisilmiö, jossa virta muista akuista rupeaa kulkemaan takaperin tämän sammuneen kennon läpi . Tilanne on silloin sama kuin voimakkaassa latauksessa: suuri kaasunkehitys ja ao. ken no halkeaa. M inulle kävi 1968 kerran Nikolaissa näin , kun kokeiltiin uusia konstruktioita.

7

/ änn i re Kuva 1 . Hehkulampun paloajan = iän ja lampun kirkkauden riippuvuus nimellisjännitteestä (6 V) poikkeamisesta.

1,40 VOLT

~

4

i

r--

1 .10 --...:::::::

- -

...

1.10t-- - + -

'r

:

I

"

130~"

Hehkulampuilla on epäkohtana myöskin se, että hehkulangan vastus on kylmänä pal jon pienempi kuin kuumana. Kun lamppu sytytetään , kulkee ensimmäisten sekunninosien aikana lampun läpi virta, joka saattaa olla jopa kymmenkertainen käyttövirtaan nähden . Tällainen virta sysäys rasittaa lankaa ja siksi kalliimpien lamppujen kyseessä ollen kannattaa rakentaa lampun eteen pieni vastus , joka k ristaa tämän sy-

.-+-

150 r-----~-----~ 1 ----~----~----~----~----~----~------------'

- _ . ·- +----

-

-----t ·-

j'

+--a-k-k-u (+ ,4- A - - t - - - t - -- -- - t - - --I

i

"ri~ " s

. . -+---+---t-

1.00 ~--+----I--I--f-'i',~ '-

. ~

-

, QRA.:lfl 0,90 L-----..J.,0-----,-21...0-----J.L.o----~~o_~'----5....

0------I.------I----......

80------....

90-.......- ,00 %

0,4

0,8

1,2

16

2.0

k apa s / { ee{ti

4,o Ah

Kuva 2. Nikkeli-kadmium-akkujen ja kuivapariston jännite purettaessa. Kuivaparisto paras laajasta sarjasta (National), purettu jatkuvasti 05 A virralla

I

Kuva 3. Nikkeli-kadmium-akuston varoventtiilit: Oikosulku estosuuntaan diodeilla.

Tällaisen polarisoitumisen estämiseksi on Ni-Cd-akusto ehdottomasti varustettava varoventtiileillä: jokainen ken no oikosu/jetaan diodilla estosuuntaan, kuva 3. Diodien on oltava niin isoja, että ne päästävät läpi koko lampun ottaman virran . Ns. 'autodiodit' ovat tähän tarkoitukseen hyviä ja halpoja; ne kestävät 20 A virran. Monet lampunvalmistajista ovat unohtaneet tämän varolaitteen; joka kalliita akkujaan säälii, rakentaa diodit lamppuunsa jälkikäteen.

Kuva 8. Rakennussarjaan kuulumaton käsilamppu, 20 W, 3 Ah sekä latauslaite Kuva 4. S.E.S.A.M.-valaisimien perusyksikkö: 4 Ah, 12 V akusto ja 20-50 W halogeenilamppu.

S.E.S.A.M. Tällainen on nimeltään se saksalainen firma, joka alussa mainitun uuden lamppusysteemin on tuonut markkinoille. Ideana on rakennussarja, jota voi vähitellen täydentää yksinkertaisesta käsilampusta alkaen. Perusyksikössä (kuva 4) on yksi akkukotelo, jossa on 12 V 4 Ah Ni-Cd-akusto ja lamppu suoraan kotelossa. Lamppuja on valittavissa 20 watista - paloaika 21;2 tuntia - aina 250 W filmausvalonheittimeen asti. Polttimot ovat halogeenilamppuja . Akkukotelon, jonka mitat ovat 90ö x285 mm,- voi ripustaa myös vyöhön tai pullotelineeseen ja liittää lamppuosan siihen kaapeliIla, kuva 5. Samaan koteloon voidaan liittää myös 2 lamppua, esim. vähätehoinen pilotti valo ja suuritehoinen filmausvalonheitin, kuva 6. Edelleen voidaan kaksi akkukoteloa kytkeä toisiinsa, Jolloin lamppujen paloaika pitenee kaksinkertaiseksi, kuva 7. Tehtaan ilmoituksen mukaan on markkinoille juuri tulossa toinen laitesarja alumiinivalusta; tällöin on akku70 kotelojen läpimitta pienennetty mm:ksi.

Ainakin alkajaisiksi tuntuvat hinnat korkeilta: Peruslaitteisto: yksi akusto ja siinä kiinteä 20 W lamppu maksavat Saksassa n. 1 000 mk; 'superpaketti' 2 akustoa ja kaksi 100 W lamppua maksaa pyöreästi 2 000,-. Köyhemmille tarjotaan systeemiin kuulumatonta 20 W 3 Ah käsilamppua n. 800 markalla. Luettelon mukaan sensijaan itse akusto on yllättävän halpa: 6 V 4 Ah maksaa vain DM 63, jolloin hinta yhtä kennoa kohden on vain puolet täkäläisistä markkinahinnoista.

Uudet konstruktiot vedenalaiseen valaisuun ovat aina tervetulleita . Kun joku ostaa itselleen yhden malliksi , on meissä köyhemmissä varmasti monia, jotka mallin nähtyämme itse rakennamme samanlaisen tai mieluummin vielä vähän paremman.

Akkuja ja lamppuja on saatavissa. Se, mitä minä odotan, on Ni-Cd-akuitla toimiva tallium jodivaloheitin.

Kuva 5. Akkukotelo vyössä (tai pullotelineessä); lamppu erillisenä.

Kuva 6. Yhdessä akustossa vähätehoinen (20-50 W) pilottivalo ja suuritehoinen (100 W) filmausvalonheitin.

ETSINTÄMENETELMÄ Meistä jokainen joka on joutunut suorittamaan vedenalaisia etsintöjä on varmasti huomannut ettei oikein hyvää etsintämuotoa olekkaan. Joten varmaan monet on tehneet oman versionsa. Ja tässä yksi lisää muitten joukkoon ja nimenomaan kun etsittävänä alueena on ollut laaja ja epämääräinen alue (esim: hukkunut). Onpa tahtonut käydä niin että sormi on mennyt suuhun. Joten ajan mittaan on pakosta joutunut kehittämään todella tehokkaan etsintä muodon. Rintamaetsinnän.

Etsinnän onnistumisen lähtökohtana on että kaikilla sukeltajilla on täydelliset varusteet ja todella tehokkaat VALAISIMET. Ja sukeltajien täytyy olla kokeneita (joita yleensä hälytys ryhmät ovat). Ja venemiehet tehtävänsä tasalla olevia henkilöitä ja myös suunnistustaito on välttämätön.

Ja nämä kun saadaan pelaamaan yhteen on tuloksena todella tehokas etsintä jonka nopeutta ei voita mikään etsintämuoto.

Sukeltajat asettautuvat rintamalinjaan yhdysnarun taakse n: 3 m välimatkoin (riippuu tietenkin näkyvyydestä) ja sukeltavat sopivan etäisyyden päähän pohjasta ja etenevät rintamalinjassa, valaisten koko ajan lampuilla 180 0 sektoria. Ja venemiehet pitävät huolen että rintamalinja säilyy suorana ja oikean suuntaisena. Ja kun etsittävä alue on syvä niin sijoitetaan lajtimmaisten sukeltajien lenkkeihin painot.

Esim: Jarrukannut n. 20 I jotka täytetään hiekalla ja näillä helpotetaan laitimmaisten sukeltajien työskentelyä. Joten kaikille Suomenmaan hälytysryhmille pienenä vinkkinä NOPEITA ja TEHOKKAITA JA TARKKOJA etsintöjä. (kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa) Teksti: Jouko Martiskainen

Kuva 7. Kaksi akustoa yhteen kytkettyinä, 8 Ah, 12 V.

5

-Sukeltaja11e: pukin.. konttiin

Sukeltajille vihdoin oma VALAS-luokan emälaiva

Nyt lahjat edullisesti: Maski Mini Corsara enn. 49,- NYT 36,.

Bahama Super • enn. 50,- NYT 25,.

Suurin pituus Suurin leveys Uppouma Koneteho Nopeus

n n n n

30,5 m 77,8 m 300 t 1070 kW 12 s

Enso-Gutzeitin Savonlinnan telakka on saanut puolustusvoimilta sukeltajaemälaivan tilauksen. Tämä sopimus kuuluu vuoden ensimmäiseen lisämenoarvioon sisältyvään telakkateollisuuden työllisyyttä tukevaan hankintaohjelmaan.

Sukeltajaemälaiva vastaa runko- ja koneistoratkaisuiltaan Hollming Oy:ltä tilattuja Valas-luokan kelirikkoaluksia.

Alusta tullaan käyttämään Helsingin laivastoasemalla, Upinniemessä, sukelluskoulutus- ja -huoltoaluksena. Alusta tulee käyttämään sukeltajakurssi, jolle ei toistaiseksi ole voitu osoittaa tähän tarkoitukseen erityisesti rakennettua alusta. Tätä varten se on varustettu monipuolisella alan varustuksella ja koulutuskalustolla sekä riittävillä majoitustiloilla. Lisäksi alusta voidaan käyttää yhteys liikenteeseen ja hinaustehtäviin avovesi- ja talvikautena.

Näissä tehtävissä se korvaa Helsingin laivastoaseman yli-ikäisen hinaajan.

Aluksen erikoisvarustukseen kuuluvat mm paineilma-, seoskaasu- ja happiverkostot sekä painekammio.

Aluksen rakentaa Enso-Gutzeit Oy Savonlinnan Konepaja. Suunniteltu valmistuminen on kesällä 1980.

()

Teknisiä tietoja: Technisub 2 x 9 lit. alumiinisäiliöt , paino 23 kg, puoliautomaattivarausilma ei kytkeydy vahingossakaan päälle ellei paine ole laskenut alle säädetyn arvon . "..

Ursuk 2 x 9,4 lit. alumiinisäiliöt, paino 21 kg.

Mr 12 Swimaster regulaattori on ensimmäinen yksiletkuinen säädinyksikkö , jonka Yhdysvaltain laivasto hyväksyi käyttöönsä. Kevyt hen g ittää' : 1 Snorkkeli antaa tasaisesti ja varmasti •• ilmaa myös suurissa . syvyyksissä työtahdillakin hengitettäessä. Korkeapaine- ja matalapaine...~~",liitännät mahdollisia.

Spirolung Pro regulaattori luotettavaa Spirotechnique tuotantoa. Hengitysventtiilin ,. patentoidun ohivirtausperiaatteen ansiosta sisään- ~ hengitysvastus on erittäin " Sukelluskompassit pieni ja siksi käyttö miellyttävää.

SK-4 enn. 76,- NYT 60,. balansoitu, : SK-5 enn. 59,- NYT 44,. Paineenalentaja mäntäperiaate, matala- ja korkeapaineliitäntä.

AM F-nostol i ivi laiteliitännällä ~enn. 765,- NYT 575,. _

Edullisesti pakettihintaan:

LAHJAKORTTIMME RATKAISU LAHJAONGELMIISI!

Laite 2 x9 lit.

Technisub varailmaventtiili + regulaattori Spirolung Pro (tai vaihtoehtoisesti regulaattori MR 12) ennen noin 2.300,NYT VAIN 1.875,• Erikseen ostaessasi saat laitteen hintaan

1.350,Regulaattorin 525,-

~~4'~ ~~\..~

',4

~....

Avoinna:

ma-pe 8.30-17.00 la 8.30-14.00

" 6

~ Sukellusshoppi Yrjönkatu 34 00100 Helsinki 10 puh. 90-643622

•

TIETOUTTA SAARISTON KUL UTTAJILLE Itämerellä on takanaan erikoislaatuinen kehityshistoria, jonka tuloksena syntyi maailman suurin murtovesiallas. Saaristomme on ainutlaatuinen. Mistään ei löydy Perämeren kaltaista uuden maan luojaa. Sanaa ainutlaatuinen ei siis tarvitse laittaa lainausmerkkeihin, kun puhutaan Itämerestä. . .. . . .. " Tällä hetkellä Itämerta kuitenkin rasitetaan liikaa Ihmisen tOimesta. Plenelta osalta Itamerta saastuttavat myös vapaa-ajan viettäjät. Niinpä urheilusukeltajankin on hyvä tietää miten pitkälle Itämeri on saastunut, mitä on tehty sen suojelemiseksi ja miten itse kukin voi Itämerta suojella.

tietoutta kirjasista SAARISTO-OPAS 33 sivua. Kirjasen on kustantanut Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto. Se on tarkoitettu saaristossa liikkuville veneilijöille ja kesäasukkaille. Kirjasessa käsitellään saariston luonnonsuojelualueita, eläimistöä, kasvillisuutta ja jätehuoltoa. Myös jok~miehenoikeus, käyttäytyminen vesillä liikuttaessa ja saariston kiinteä asutus saavat asianmukaisen huomion. Opas lähtee siitä, että saaristossa liikkuvat voivat omalla toiminnallaan olla mukana säilyttämässä kansallisomaisuuttamme, saaristoa, sen luontoa ja kulttuuria.

Kirjasen punainen lanka on se, että veneilijöiden on tunnettava vastuunsa saariston luontoa ja eläimistöä kohtaan. Niinpä luonnonsuojelualueilla on ehdoton maihinnousukielto lintujen p~simäaikana 1. 4.31. 7. Tänä aikana olisi ylipäätään vältettävä rantautumista lintusaarille. Samaten kerrotaan, että veneilijän olisi ohitettava lintupoikue vähintäin sadan metrin etäisyydeltä, ettei poikasissa syntyisi pakoreaktiota.

Oppaassa puhutaan myös jokamiehen oikeuksista. Jokaisella on oikeus kulkea vesistössä tarpeetonta haittaa tai häiriötä tuottamatta. Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia on syytä kunnioittaa sillä se takaa häiriöttömän veneilyn myös tulevaisuudessa.

Hyvää oppaassa on myös merialuettamme kuvaava kartta. Siihen on merkitty merelliset luonnonsuojelualueet, postitoimipaikat, jätepisteet käymälöineen, venehuolt0asemat (aukioloajat syytä varmistaa puhelimitse), leirintäalueet jne.

Myös Sisäasiainministeriö on nähnyt aiheelliseksi julkaista kirjasen, joka on nimeltään ITÄMERI JA IHMINEN, 33 SIVUA. Kirjanen on selvästi tarkoitettu valaisemaan ns. Helsingin sopimusta vuodelta 1974. Sopimuksessa Itämeren rantavaltiot sitoutuvat suojelemaan Itämeren alueen merellistä luontoa. Kirjasessa selvitellään myös kansantajuisesti Itämeren ainutlaatuisuutta, sen nykypäivää ja eläimistöä.

Samaten käsitelIän alueen merkitystä ihmiselle huomioiden taloudelliset ja virkistysnäkökannat.

Kirjasessa selvitellään kansantajuisesti ihmisen vaikutuksia Itämereeen. Eräs suurin uhka alueen eläimistölle on ympäristömyrkkyjen huuhtoutuminen mereen, josta ne joutuvat luonnon ravintoketjuun. Ravintoketjussa myrkyt kasaantuvat niiden huipulla oleviin eläimiin. Esimerkiksi piilevä, sinisimpukka, haahka, merikotka muodostaa Itämeressä ravintoketjun. Niinpä ympäristömyrkyt kerääntyvät jokaiseen ketjun lenkkiin ja lopulta merikotkaan jopa miljoonakertaisena määränä alkuperäiseen verrat-

tuna. Tästä seuraa, että lintujen pesiminen epäonnistuu.

Jätteiden päästö Itämereen lisää puolestaan veden ravinnepitoisuutta ja aiheuttaa rehevöitymistä. Pahin tämä ongelma on nyt rannikoilla. Rehevöitymisen seurauksena vajoaa pohjaan yhä lisää orgaanista ainetta, joka hajotessaan kuluttaa Itämeren vähäisiä happivaroja.

Tämä vesien rehevöityminen on sikäli jännä tilanne, että ainakin allekirjoittanut on sukellusretkillä kuullut vanhojen partojen suusta silloin tällöin repliikin "kyl on pohja rehevöityny vuosien mittaan". Sukellettaessa voisi siis tarkkailla myös näitä ilmiötä, eikä aina vain noita hylkyhommia ...

Sokerina pohjalla olkoon SUOMEN LUONTO lehden numero 3-4/78, noin sata Itämerelle omistettua sivua.

Tässä on todellinen jokamiehen "itämeritietouden" käsikirja. Lehti kertoo aluksi Itämeren syntyhistorian ja siirtyy sitten tarkastelemaan miten Itämerta hyödynnettiin ennen ja nyt.

Laajasti ja mielenkiintoisesti kerrotaan Itämeren eliöstön alkuperästä sekä sen pohja- ja rantaeliöstöstä. Sukeltajaa kiinnostanee ennen muuta hieno artikkeli Itämeren planktonin monimuotoisuudesta ja vuodenaikaisista muutoksista. Planktonhan on osallisena ilmiössä, joka on jokaiselle sukeltajalIe tuttu meren kukkiminen joka heikentää ratkaisevasti näkyvyyttä kesällä.

Mukava on lukea myös artikkelit Itämeren pohja- ja rantavesien eliöstöstä. Samoin vastauksen saavat kysymykset, miten kohoava maa verhoutuu kasveihin ja miten rantaniityt muuttuvat metsiksi.

Luonnonsuojelun kannalta lehti tarkastelee Itämerta laajemmin ja kenties tieteellisemmin kuin edellä esitetyt kirjaset. Mitenkään ylivoimais~lta ei kuitenkaan tuntunut lukea esimerkiksi artikkelia, missä kerrotiin PCB ja DDT-ympäristömyrkkyjen uhkaavan yhtä hyvin kotoista hyljekantaam-

me kuin Cousteaun filmeistä tutuksi tulleita Kalifornian leijonia.

Samoin oli lohdullista lukea ammattikalasta jan mielipide siitä, että hän -kyllä suo vapaa-ajan kalastajalle tämän vähäisen saaliin. Vastapalveluna hän kuitenkin toivoo, ettei turisti nopealla pienveneellään häiritse kalastajan työtä (troolaus esimerkiksi). Lehti tarkastelee myös laajasti Itämeren suojelusopimusta ja kansainvälistä yhteistyötä meren tutkimisessa. Samaten avataan näkökulma maailman valtamerien suojelun tarpeellisuuteen sillä saastuminen etenee kiihtyvää vauhtia valtamerissä.

mistä saa "Saaristo-opasta" ja "Itämeri ja ihminen" kirjasta voi ostaa parin markan hintaan kirjakaupoista ja taitavat ne löytyä myös hy'" vin varustetuista kirjastoista. Kirjastosta löytyy ainakin Suomen Luonto lehti. Luonnonsuojelusta kiinnostuneille sukeltajille kerrottakoon, että lehden vuosikerta maksaa 40 mk/kahdeksan numeroa. Tilauksia välittää esim. Suomen Luonnonsuojelun Tuki oy, Nervanderink. 11 00100 Helsinki 10 puh 90-406262. Lehteä myydään myös irtonumeroina 7.50 mk (kaksoisnumero 10 mk), kysyppä paikkakuntasi luonnonsuojeluyhdistyksen myyntipisteestä!

mietteitä Esitellyt kirjaset luettuani tuli mieleeni, että lehdessämme puhutaan liian vähän aiheista kuten meribiologia, Itämeren eläimistö kaikkiaan tai luonnonsuojelu sukeltajan näkövinkkelistä katsottuna. Kuitenkin jäsenistössämme on näiden alojen asiantuntijoita.

Vuosien varrella ei varmaankaan ole kaikki tullut sanottua (katso Urheilusukeltaja 1 ja

5/74, 1,2,3/75, 4/76, 3/78).

Ja toiseksi, ellei SUSL ole jo jäsenjärjestönä Suomen luonnonsuojeluliitossa niin eikö olisi jo korkea aika liittyä 1 Meidän ja luonnonsuojelijoiden eduthan ovat yhteneviä, eikö vain. Jos taas ollaan jäsenjärje"stösuhteesssa Suomen luonnonsuojeluliittoon niin eikö sen pitäisi heijastua toiminnassamme ja lehden palstoilla. Ehkä jäsenjärjestöllä olisi peräti mahdollisuus lainata Suomen Luonto lehden artikkeleita - niiltä osin kuin ne koskettelevat meidän ympyröitämme.

Kaikkiaan positiivisen suhtatumisen luonnon- ja vesiensuojeluun tulisi heijastua kuitenkin yksittäisen urheilusukeltajan jokapäiväisessä elämässä hänen suhtautumisessaan luontoon. Muuten hän likaa yhteistä pesäämme, urheilusukellusta.

teksti ja kuvat Markku Salo

7

15 VUOTTA SUKELLUSSUUNNISTUSTA HISTORIAA Suomes;sa ja Ruotsissa kehittyi sukellus-suunnistus kilpailulajiksi samana vuonna 1963, mutta Ruotsissa parikilpailuna piilorasteilla, jossa nopeus ratkaisi, ja Suomessa henkilökohtaisena tarkkuuskilpailuneI, rastien ollessa näkyvissä rantaviivan tuntumassa. Vuonna 1965 pidettiin Ruotsissa ensimmäiset PM-kisat heidän sääntöjensä mukaan, voittajina Prolle ja Peter Jansson, sen jälkeen säännöt yhdistettiin niin että yhtenä päivänä kilpaillaan ruotsalaisittain, seuraavana suomalaisittain.

Kun tänä syksynä kilpailtiin Tanskassa oli se jo 14. kerta, ja siellä totesimme että kilpailijoista (luku vaihtelee 60-90) vain 3 olivat olleet mukana joka vuosi: Rainer Ansalahti sekä yksi ruotsalainen ja yksi norjalainen. Itse olen ollut kerran poissa (ratamestarina), Reijo Viiala oli välillä YK:n hommissa Kyproksessa ja Peter Jansson merellä, muuten nämä neljä ovat alusta alkaen olleet aina mukana Suomea edustamassa. Muissa maissa on vaihtoa ollut paljon enemmän. Monen vuoden ajan oli meillä hyötyä tästä jatkuvuudesta ja kasvavasta kokemuksesta. Suomi johti kilpailun tilastoa, mutta sitten Ruotsi suuremman ja nuoremman harrastajapiirin aniosta meni ohi.

OMA KEHU, ELI SIJOITUKSET PM-KISOISSA Vanhoista tulosluetteloista ja pyttyjen ynnä mitaleitten kaiverruksista olen koettanut laskea omat ja Peterin sijoitukset, seuraavalla tuloksella: Henkilökohtainen mestaruus: 1965 Prolle ja Peter 1969 Prolle 1970 Peter 1971 Prolle 1973 Peter Prolle 1978 Yhteensä olemme pari- sekä tarkkuussuunnistuksessa saaneet 5 kultaa, 13 hopeaa ja 4 pronssia.

MUUT KILPAILUT Peter sai kullan kansainvälisessä kilpailussa Malmössä Chris Godtin kanssa, en nyt muista vuosilukua, ja 1969, joka oli paras vuosi meille, saimme pronssin kansainvälisessä kilpailussa Tukholmassa, ja Ruotsin mestaruuskilpailussa kullan parisuunnistuksessa ja tarkkuudessa Peter kullan, Prolle hopean, eli tämän lajin grand slam. Saman tempun onnistuimme tekemään myös SM-kisoissa (nyt Peter voitti tarkkuuden). Siihen aikaan meillä oli tilaisuus harjoitella yhdessä, ja kunto oli hyvä.

SM-kisoissa on kummallakin ollut suurin piirtein sama menestys, ja yhteensä on tullut 11 kultaa, 13 hopeaa ja 11 pronssia.

MENESTYKSEN AVAIN Tässä lajissa on monta esimerkkiä siitä että mies- vaimo, 2 veljestä, tai meidän tapauksessamme isä- p»ika on vahva yhdistelmä. Yhteisymmärrys, sulava yhteis-

8

PM-kilpailut, Grisslehamn Kartta on juuri annettu kilpailijaparille. Edessä olevassa salmessa on voimakas virta joka vei kilpailijat liikaa oikealle.

toiminta ja pitkä yhteinen kokemus merkitsevät enemmän kuin uintinopeus. Sekä naiset että vanhukset ovat pärjänneet mainiosti pohjoismaisissa kilpailuissa.

Toiseksi tärkein on hyvä suunnistusväline. Olemme kehittäneet VA-matkamittarin jota melkein kaikki suunnistajat pohjoismaissa käyttävät, sekä suunnanottolaitteen jolla uidessakin voi veden alla ottaa kartasta suunnat ja matkat, säästäen parisuunnistuksessa kalliita minuutteja. Varsinainen suunnistusväline, "härveli", on läpikäynyt pitkän kehitysprosessin, ja viime vuosina sitä on alettu käyttää VA-etsinnässä sen suuren tarkkuuden ansiosta.

Joutsassa syksyllä järjestetyillä etsintä~ursseilla vasta-alkajatkin suorittivat härveleillä virheettömiä etsintöjä. Suunto Oy on ollut mukana toimittaen kompasseja meidän toivomallamme asteikolla, sekä suunnanottolaitteen asteikot. Tämä arvokas apu on antanut Suomelle sekä pienen edun kilpailuissa että hyvän maineen kun näitä välineitä on pyynnöstä toimitettu muihinkin maihin.

SÄÄNNÖT MEILLÄ JA MUUALLA Pohjoismaissa kilpaillaan yleensä kahtena päivänä, ensin pari- eli nopeus-suunnistus, sitten tarkuussuunnistus, joka on henkilökohtainen. SM-yösuunnistus tapahtuu vain yhtenä parisuunnistuskilpailuna. RaIliluontoiset kilpailut sisältävät yksinkertaisia suunnistustehtäviä ja muita vedenalaisia tehtäviä, ja kilpailijat käyttävät yleensä tavallista rannekompassia eikä härveliä.

Osanotto ralleihin on kasvamassa. CMAS on hyväksynyt kansainvälisiksi säännöiksi paitsi pohjoismaisen parisuunnistuksen myös niin sanotut M-rata, 5-pisterata ja Tähtirata-kilpailut. Meillä suomalaisilla ei ole mitään kokemuksia CMAS-sääntöjen mukaisista kilpailuista, mutta se tiedetään, että niissä ei pärjää hidas uimari. Yleensä käytetään niissä vain yksi pullo, koska rata on lyhyt, pullo pidetään kasvojen edessä niinkuin hallikilpailu jen laitesukelluksessa, eikä veteen oteta karttaa mukaan niinkuin meidän parisuunnistuksessa. Nimenomaan näitä kilpailuja varten olisi tärkeää saada nuoria hyviä uimareita mukaan.

VARJOPUOLET Valitettavasti on ollut kehityksellä ja saavutuksilla toinenkin, negatiivinen puoli.

Samat miehet ovat liian kauan hallinneet kilpailuja, menestyksellinen osanotto vaatii pitkän perehtymisen härvelin käyttöön, kilpailutekniikkaan ja -taktiikkaan. Alkuvuosina oli SM-kisoissa enemmän osanottajia kuin nyt. Sitten seurasi muutamien harvojen erikoistuminen ylivoimaisiksi, ja muut jäivät pettyneinä pois. Sama vakiintunut kaarti ottaa aina osaa, vuosittain ei tule kuin yksi tai kaksi uutta yrittäjää. Kuitenkin olisi nyt korkea aika saada edustusjoukkueeseemme vanhojen tilalle uusia, nuoria, nopeita uimareita, joille vanhat voivat kaikki niksit opettaa.

LIITON SUUNNISTUSVAlIOKUNTA Suunnistuksesta kiinnostuneille liiton toimisto toimittaa oppaan . 'Vedenalainen Suunnistus", kijoittanut Prolle ja Peter Jansson. Valiokunnan toimesta rakennetaan talvella uudet paineilmapulloon kiinnitettävät härvelit, jotka sopivat mm . EMkisoihin, joihin aiomme ensi vuonna lähettää joukkueen. Joukkuetta valmennetaan talvella ja keväällä ja lähetetään Malmöhön kansainvälisiin kilpailuihin ensi kesänä oppia saamaan. Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteys valiokuntaan, esimerkiksi soittamalla: Peter Jansson 915-535949 Prolle Jansson 90-574288

o LIP A TIP ALLA Yhdysvaltain "ylikansallisen", koko maailman kattavan ja johtavan sukelluslääketieteellisen järjestön uutislehti "Pressure" on jo vuosia julkaissut "hits and near misses" artikkelia. Elokuun 1978 (VoI. 7, No.4) painoksessa tuli erittäin korkeatasoisten tapausselostusten joukkoon jonkinlainen, meikäläisittäin "uutispommi": onnistunut ilmaemboliahoito Helioxhappi-ylipainehoidolla. Julkaisun allekirjoittaja: Erich P. Kindwall, M.D., Ylipainelääketieteen osaston johtaja, St. Luk'n Sairaala, Wisconsin, USA. 18 v. mies oli sukeltamassa ystäviensä kanssa noin 18 m:n syvyydessä. Hänen parinsa sukelsi vaivatta pohjaan, mutta potilaalla oli vaikeuksia saada korvansa auki.

Hänen ensimmäinen yrityksensä vei noin 10 m:n sukellussyvyyteen, mutta pintaan paluu oli pakko, koska korvat eivät kunnolla avautuneet. Sen sijaan, että olisi palannut rannalle, hän yritti löytää kaverinsa laskeutumalla vielä kerran. Hän onnistui pääsemään noin 12 m:n syvyyteen, ja ollessaan pää alaspäin vedessä, yritti Valsalvaa (eli nenästä puristamalla saada ilmaa korviin). Hänellä ei ollut minkäänlaista laskeutumisnarua. Seuraava mitä hän muistaa, oli verta maskissa noustessaan pintaan.

Tämän jälkeen raportissa on katko, mutta kaksi lähellä seisonutta näkivät hänen kelluvan kasvot alaspäin matalassa vedessä ja vetivät hänet rantaan. Paikallinen palvelusvuorossa oleva poliisi, jolla oli treenausta SCUBA-sukelluksessa, epäili heti ilmaemboliaa, ja potilas asetettiin jalat ylös vasemmalle kyljelleen. Tässä tilassa, verta tuli (näkyi) nenästä ja suusta. Potilas oli jonkin aikaa tajuton, mutta useiden minuuttien jälkeen palasi tajuihinsa. Hän oli jossakin määrin sekava, mutta valitti rintakipua. Hälytettiin ambulanssi ja potilas vietiin edelleen samassa asennossa St. Kuke'n sairaalaan, tajuissaan mutta sekaisin.

Hänet laitettiin kammioon ja nostettiin painetta noin (runsaaseen) 50 m:iin. Hengityskaasuna oli Helium-Happi, 80/20.

Neljässä minuutissa k.o. syvyydessä, potilas oli oireeton ja rintakipukin poissa. Viidentoista minuutin dekonpression jälkeen muutettiin, syvyyden vastatessa 20 m:iä, puhtaaseen happeen, ja US NAVY TABLES 6A:n mukaan suoritettiin loppunousu.

Potilas poistui kammiosta oireettomana ja kotiutettiin sairaalasta ilman minkäänlaisia jälkivaivoja!

Potilas oli sukeltanut laitteilla yhden sesongin, ja tämä oli hänen toisen kauden ensimmäinen sukelluksensa. Hänellä ei luonnollisesti aikaisemmin ollut sukeltajantautia.

Asiassa oli kaksi lisätekijää: Ensinnäkin, sukeftajalla oli liian vähän painoja, sillä hän nousi kohti pintaa, mikäli ei tehnyt uimaliikkeitä. Yrittäessään saada painetta tasatuksi korvissa, hän huomaamatta nousi kohti pintaa (kurkunpäå suljettuna), ja keuhkorepeämä pääsi tapahtumaan.

Toiseksi, hän sukelsi ilman lähellä olevan parin tarkkailevia silmiä : - tämä olisi voinut maksaa hänen henkensä.

Jälkiviisautena ja ehkä potilaan puolesta puhuvana voidaan todeta, ~ttä hänellä ei ollut halvauksia eikä muita oirei'a kuin se-

kavuus. Ainut varma tunnistettava hermostollinen vaurio oli tajuttomuus ja aivotoiminnan puuttuminen. Mahdollisuus, että potilaalla olisi ollut kouristuksia, ei ollut poissuljettavissa. Tutkijat uskovat kuitenkin, että tapaus olisi ollut keuhkorepe-

ämästä aiheutunut valtimoverenkierron ilmaembolia (jlmatukos).

Samansuuntaisia tapauksia ei liene tarvetta hakea kaukaa, itse kukin on ollut lähellä vastaavaa vaaratilannetta, usein huomaamatta, mutta onneksemme on pelastanut joko pieni syvyysero tai uloshengitys ennen tahattoman nousun alkua.

Seppo Sipinen

Turvallisuusvaltokunta / EM

Vapaanousun puolesta Viikonloppuna 14-15 lokakuuta 1978 oli Tukholmassa Mini-PM kokous koskien turvallisuutta ja koulutusta.

Yhtenä keskusteluaiheena oli vapaanousu ja nousu parihengitystä käyttäen.

Parihengityksestä todettiin että oli tapahtunut onnettomuuksia varsinkin sille joka ei alunperin ollut hädässä, jopa kuolemaan johtaneitakin. Tämä on selitettävissä siten että nousun aikana se, jolla ei ollut suukapulaa suussaan oli pitänyt suunsa tiiviisti kiinni nousun aikana, vedettyään ensin keuhkonsa täyteen ilmaa. Tästä on ollut seurauksena keuhkoembolia.

Päätettiin ehdottaa seuraavanlaista käytäntöä: Jos todella joudut pulaan ilmansaannin kanssa niin ilmoita tästä parilIesi ja aloittakaa rauhallisesti parihengitys ja miettikää tilannetta. Jos tilannetta ei saada korjatuksi niin on yritettävä pinnalle. Jos pystytte kontrolloimaan nousunopeutenne esim. uimalla pohjaa pitkin tai ankkuriköyttä apuna käyttäen niin menkää ylös parihengitystä käyttäen.

Jos et ole varma että voit kontrolloida nousunopeuttasi niin vapaanousu on paras vaihtoehto. Irroita väliköysi ja valmistele itsesi vapaanousua varten. Ennen lähtöä puhallat ulos noin 1/3 ilmamäärästä keuhkoista. Katse ylöspäin, liiviin ilmaa ja suunta kohti pintaa. Muista koko ajan että pään on oltava taaksepäin taivutettu ja että koko ajan päästät ulos ilmaa. Suukapula voi olla suussa se antaa sinulle turvallisuuden tunteen ja estää että hengität sisään vettä. Sen lisäksi voit hengitysventtiiIin kautta hengittää ulos. Pinnalla tarkastat että liivisi on täynnä mahdollisen tajunnanmenehdyksen takia ja ilmoitat heti sukellusvanhimmalle asiasta. Jos havaitset jotain epänormaalia niin ota heti yhteys lääkäriin mieluimmin sukelluslääkäriin.

Pohjaan jätetty pari nousee heti normaali nousunopeutta käyttäen pinnalle ja avustaa tarvittaessa.

Koulutuksessa on ainoastaan harjoiteltava vapaanousua simuloituna eli ilman ylipainetta keuhkoissa. Se tapahtuu niin että oppilas menee pohjaan laite selässä venttiilit suljettuna ja nostoliiviä käyttäen harjoitellaan oikea tapa suorittaa vapaanousu.

On alleviivattava keuhkoembolian vaarat.

Luokkasuorituksissa kun suoritetaan PM koe 9 eli nousu parihengityksellä on se suoritettava pitkin pohjaa tai ankkuriköyttä käyttäen kouluttajan koko ajan valvoessa ettei se, jolla ei ole hengitysventtiiliä suussaan nouse uloshengittämättä.

Edvin Malmsten

AVASIN TURUSSA LIIKKEEN JA MYTON AIKA HANKKIA EDULLISESTI • • • • •

ASUSTEET KENGÄT SUKSET SAUVAT SITEET

SIIS SLALOMIA VARTEN UNOHTAMATTA SUKELLUSVÄLINEITÄÄN PUKIN KONTISTA

LÄNTINEN PITKÄKATU 20 20100 TURKU 10 PUH. 921-22822

9

111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111101111

Hiusmeduusa Tellervo Rouhiaisen sukellus kumppanina Saaristomeressä!

Tarkkailkaapa urheilusukeltajat meduusoja yhtä kiinteästi kuin Tellervo Rouhiainen kirjansa "Kolme sukeltajaa Saaristomerellä" (Tammi 1978) päällyskuvassa "Park Victoryn" luona Utön edustalla.

Voitte nähdä jotain yhtä erikoista kuin kirjan kolme sukeltajaa. Heitä oli hämmästyttänyt erityisesti meduusan suuri koko; mitään vastaavaa he eivät olleet koskaan ennen nähneet. Ja meduusoja sentään lipuu sukeltajan ohi satoja ja tuhansia kesän mittaan. Eipä ihme, sillä valokuvan esittämä meduusa ei suinkaan ole meillä yleinen korvameduusa (AUREllA AURITA)! Yrityksestäni huolimatta en saanut alkuperäisvalokuvaa nähtäväkseni, mutta kirjankin kuvasta voi nähdä, että tällä suurella meduusalla on hyvin pitkät rihmamaiset lonkerot, jollaisia korvameduusalla ei ole. Jälkimmäisen lajin kello on tasaisesti kaartuva kuin kellonlasi, ja reunan lovet ovat tuskin erotettavissa uivassa meduusassa. Kirjan kuvasta voi nähdä selvät lovet meduusan reunassa eikä keli ok aan ole samanlainen kuin korvameduusan. Korvameduusa ei tule meillä juuri 15 cm:ä suuremmaksi läpimitaltaan (valta meressä jopa 30 cm:n asti). Valokuvan esittämän meduusan suuresta koosta saa selvän käsityksen vertaamalla sitä sukeltajaan. Tämä meduusa eroaa myös väriltään korvameduusan tutusta sinipunaisesta hieman haaleasta sävystä, JOSkaan valokuva ei ehkä täysin kerro minkä värinen meduusa todellisuudessa oli.

Mikä on siis tämä harvinainen eläin?

Valokuva viittaa selvästi hiusmeduusaan (CYANEA SP.), jonka päälevinneisyysalue on Atlantin valtameri, mutta joka tunkeutuu Itämereenkin; etenkin keltainen laji CY-

1/2

ANEA CAPILLATA. On mahdollista, että tämä laji lisääntyykin Itämeren eteläosissa, vaikka nuoruusvaiheita ei ole toistaiseksi löydetty. Nuoria hiusmeduusoja tavataan sen sijaan yleisinä syvistä vesikerroksista, missä suolapitoisuus on korkeampi kuin pintavedessä. Suomenkin aluevesiltä on useita havaintoja Suomenlahden alueelta.

Fil.toht. K. J. Purasjoki, tunnettu planktonekspertimme, on kertonut minulle nähneensä kerran suurenkin hiusmeduusan pintavedessä. Näin ollen ei ole mitenkään luonnotonta, että Utön vesille olisi merivirtojen kuljettamana saapunut täysikasvuinen hiusmeduusa.

Kasityksestä, että korvameduusa on ainoa mahdollinen sukeltajan kumppaniksi osuva meduusalaji, on syytä välittömästi luopua ja tarkkailla meduusoja niinkuin muitakin meren eliöitä entistä huolellisemmin. Jotain yllättävääkin voi löytyä. On valitettavaa, että Rouhiaisen kirjan "kansikuvapoika" on tekstissä nimetty korvameduusaksi, joka se taatusti ei ole. Erehdys ei ole suinkaan kirjoittajan syytä, mikäli kirjan sanoihin on luottamista. Kun en ole meduusaa omin silmin nähnyt, en voi täysin varmasti sanoa sen olevan hiusmeduusa, mutta siltä se näyttää! Tarkkailkaapa siis meduusoja ja tiedottakaa niistä vaikkapa minulle. Uskon muissakin korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa työskentelevien meribiologien ottavan tämän tapaisia tietoja mielellään vastaan.

Ilpo Haahtela Biologian laitos Turun yliopisto 20500 Turku 50

kIll

rikki 1111011111111111111111111111111111111111111011111111111111111111111 Eräs haamuraja on taas rikottu syvyyksien valloituksessa: ranskalaisen sukellustekniikkaa kehittävän yhtiön COMEXin kaksi sukeltajaa on avovedessä eli meressä ollut kumpikin 10 minuuttia 501 metrin syvyydessä. Koe tapahtui viime vuoden lokakuussa Välimeressä Ranskan rannikon edustalla JANUS IV:n nimisenä.

Nämä kaksi sukeltajaa sekä neljä avustajaa painekammiossa laskettiin ensin n.

460 metrin syvyyteen, jossa he parin päivän aikana harjoittelivat työntekoa avovedessä, viipyen kammion ulkopuolella jopa 2 tuntia 21 minuuttia. Sen jälkeen kammio laskettiin 490 metrin syvyyteen ja sukeltajat kävivät meren pohjalla 501 metrissä.

Dekompressio suoritettiin tukialus Petrel'ille nostetussa kammiossa noin viikon ajan.

Aikaisempi avovesiennätys oli Yhdysvaltain laivastolla, 349 metriä 1975. Kyseessähän luonnollisesti ei ole pelkkä ennätysten tavoittelu, vaan kilpailu siitä, kenen sukeltajat pystyvät työskentelmään syvimmässä, kun öljyporaukset avomerellä siirtyvät yhä syvempään veteen. COMEX on tunnetuin syvämeritekniikkaa kehittävä kaupallinen yhtiö; heidän tavoitteistaan esitelmöitiin mm. vuoden 1975 Tukholman sukelluskongressissa (ks referaattiani tämän lehden numerossa 5/75). COMEX on simuloiduissa kammiosukelluksissa laboratoriossa jo ollut 610 metrissä. Diver(Triton) 3/78 -ORA

-SHEIICH TAYDELLINEN SUlCELLUSMICETTI UlHausulCEI.:a..LE• . o.

Tee viikon tai kahden sukellussafari Na'amalahdella tukialuksena suomalainen laiva 'Apuhara', opettajina kokeneet Punaisen meren sukeltajat.

Lähempiä tietoja sukelIusmatkoistamme ryhmämatkaosastoltamme.

AVOHHA JOKAPANA ~l ARK9-19 LA 9-15 50 11-16

10

110 .,.

1IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIInmmnl

"Villissä pohjolassa" toimitaan Jostain tarttui toimittelijan pitkään kravattiin Rovaniemen Urheilusukeltajain vuosikertomus. Jo toisen kerran julkaisemme heidän toiminnastaan katkelman. Salaisena tarkoituksenamme on; ottakaa muutkin opiksi! Toiminta on aktiivista ja vireää.

Kuitenkaan heillä ei ole läheskään samanlaisia mahdollisuuksia kohteiden valinnassa kuin rannikkoseutujen seuroilla. Kuinka moni rannikkoseura voi hyvällä omallatunnolla esittää yhtä voimakasta toimintaa Varsinainen toiminta Seuramme hallivuoroja käytettiin 92 kertaa, osanottajamäärä oli 1 824, josta kokonaistuntimääräksi toiminnallisina hallitunteina tulee 167 808 tuntia, jota jäsenmäärä huomioon ottaen on pidettävä kohtalaisen hyvänä saavutuksena. Seura nosti Olkkajärvestä hajonneen Stuka-syöksypommittajan kesän aikana.

Kemijärven uimarantaa puhdistettiin sota-aikaisista ammuksista.

Kesän aikana suoritettiin useita etsintäjä, joista osa tuotti tulosta.

Kemijärvellä käytiin pitämässä luento aiheesta sukeltaminen harrastuksena, jonka jälkeen ko. seura lähti käyntiin ja keväällä käytiin uudelleen, silloin järjestettiin tutustumissukellus Pöyliä-järvellä.

Kesän aikana järjestettiin useita sukellusretkiä, joista mainittakoon seuraavat kohteet: - Muurola - Iso-vietonen - Raanujärvi - Norvajärvi - Olkkajärvi - Jolanki - Immeljärvi - Kontojärvi - Perunkajärvi Syysmyöhällä, vähän ennen jäiden tuloa pidettiin sukellusviikonloppu Suommun Herajärven kirkkaissa vesissä. Pääsimme kokeilemaan miltä tuntuu sukeltaa normaalista poikkeavissa, erittäin hyvissä olosuhteissa, yöllä runsaan kalaston joukossa.

Herajärvellä pidettiin VA-suunnistuskilpailut parisuunnistuksena poijurastein.

Seuramme jäsen osallistui SUSL:n valokuvauskilpailuun voittaen ensimmäisen ja kolmannen sijan. Perunkajärvellä pidettiin laitesukelluskilpailut tehtävärastein. Rastien välit vedenalaisena suunnistuksena, tehtävät rasteilla liittyivät laitesukellukseen ja pelastamiseen.

SVUL:n lapinpiirin erityisseurojen toimintaa käsittelevään palaveriin osallistui 1 jäsen. SVUL:n lapinpiirin seuratoimintakursseille osallistui 3 jäsentä.

SPR:n ensiapukursseille 1 ja 2 osallistui 8 henkeä. Joulukuussa seuramme muutti uusiin tiloihin Korkalovaaran yläasteen väestönsuojaan, josta erittäin hyvästä toimintatilasta kiitos VS8-lautakunnalle.

Uutta kalustoa ei ollut liiemmälti varaa hankkia, koska osaltaan varainkäyttöä lisäävät avustukset jäivät seuraltamme saamatta. Poikkeuksena kuitenkin nuorisoavustus 200 mk, josta tiliosassa tarkemmin.

Eräs' 'kesä"

Kalustonlisäyksenä on kuitenkin kirjattava 1 tasapainotusliivi laiteliitännällä, ilman erillistä ilmasäiliötä.

SUSL:n talvipäiville osallistui Savonlinnassa 1 jäsen.

SUSL:n kouluttajapäiville Turussa osallistui 1 jäsen.

K'oulutus Vuoden -76 lopulla alkanut snorkeli- ja laitekurssi suoritettiin loppuun vuoden -77 keväällä. Ko. kurssin ohjelmaan liitettiin lisänä tasapainotusliivin käyttö.

Avovesikurssi pidettiin Perunkajärven leirikeskuksessa, kurssin vahvuus 15 sukeltajaa, jotka olivat jo suorittaneet laitekurssin.

Kokonaistuntimäärä ko. kurssilla oli n 90 tuntia, jota on pidettävä kohtalaisena suorituksena. Ansaitut kiitokset yhteistyöstä annetaan Rovaniemen kunnalle ja Lapin Lennostolle.

Perunkajärvi on majoitus- ja opetustiloiltaan erittäin hieno paikka. Sukeltamisen opetuksen kannalta kaivataan n 10 metrin syvyinen tasainen, kovapohjainen paikka, jossa voisi osan laite harjoituksista suorittaa pelkäämättä välineiden katoamista pohjamutaan.

Syvyyttäkin löytyy riittävästi paineilmalaitesukeltajalIe. Perimätieto kertoo 65 metristä, mittareiden mukaan havaittu suurin oli 50 metriä. On myös todettava ettei ilmahuolto pelaa 90 litraisella kompressorilla tällaisella kurssilla alkuunkaan.

Kurssin aikana painettiin pulloihin 29 tunnin aikana 696 000 litraa ilmaa 400 litraisella kompressorilla.

Syksyllä aloitettiin uusi laite- ja snorkelikurssi, joka päättyy huhtikuussa -78. Kerhokouluttajakurssi aloitettiin syksyllä -77, joka poistanee osaltaan seuraamme vaivanneen kroonisen kouluttajapuan. Seuramme päätavoite on ollut vielä koulutus ja v-78 aika päästäneen täydellä teholla myös kilpailutoimintaan. Hallikoulutuksen osalta kiitos SVUL:n lapinpiirille ja Rovaniemen kaupungille yhteistyöstä, jota ilman toiminta ei olisi edes mahdollista.

Risto Martikainen puheenjohtaja Jouko Laitinen sihteeri

11111111111111111111111111 1IIIIIIIIIIIIIIIIImlll11111111 111111111111

Urhea sukeltaja nousi 38 metrin syvyydestä, avasi märkäpuvun lahkeeseen sijoitetun vetoketjun ja varisti puntista kannelle läjän jäähilettä. Hän 011 käynyt katsomassa mutapohjaa.

Muta oli ollut aivan samantapaista kuin se, jota hän oli aikaisemmin ihaillut pohjalla viiden ja viidentoista metrin syvyyksillä. Erona oli vain se, että tämä muta sijaitsi 38 metrin syvyydessä.

Pitihän siellä tietysti hylkykin oJIa mutta ei löydetty. Joku muisteli että se oli nostettu jo 6 v. aikaisemmin. Siltä oli kuulemma ollut lehdissäkin. Joku toinen oli löytänyt metalliromua, jonka tulkitsi kannen jäännöksiksi. "Hylky on niin arvokas, että kannattaa etsiä vaikka ei löytälsikään", tuumi urhea sukeltaja palellessaan merikipeänä liian hitaan ja kauheasti rullaavan tukialuksen kannella kohti leirisaarta.

Leirille palattua urhea sukeltaja aikoi elnehtiä, mutta sprlikeitin oli puolillaan vettä ja paloi kurjasti. Makaroonlt kaatuivat viimein valmistuttuaan maahan ja takaisin kerättynä tavaraa oli puolet lisää ja väri oli vaihtunut. "Onneksi on runsaasti sadevettä", mutisi sukeltajamme makarooneja pestessään. Illalla piti paistettaman makkaraa mutta sade sammutti nuotion. Harmiin nautittu lämmlke sammutti urhean sukeltajan.

Aamuyöstä sankarimme uneksi kelluvansa nostoliivin varassa merenpinnalla selällään maaten täysin rentona.

Onnea häiritsevät vain suun yli silloin tällöin lyOvät aallot. Siihen hän heräsi.

Teltan lattialle yöllä kertynyt vesimäärä lainehti sisään kuorsauksen tahdissa vasemmasta suupielestä.

Aamulla oli vuorossa hylyn etsintä.

Kokemuksesta viisastuneina ei menty veteen, eikä löydetty - taisi olla jo toinen kesä peräjälkeen, kun ei löydetty.

Urhea Sukeltaja lauloi katoksen alla pidetyllä leirinuotiolla ruman laulun.

Urhean sankarimme viimeinen toivomus oli aurinkoa seuraavana päivänä, että saisi teltan kuivana pakettiin, se homehtuu muuten. "Olisinpä toivonut 6 oikein lotossa tai jotain muuta helpompaa", parahti urhea sukeltaja sateessa pakatessaan.

Leirivarusteiden kuivattelu keittiössä, kylpyhuoneessa, makuuhuoneessa ja olohuoneessa vei yhden viikon. Sillä aikaa huoneistossa ei mahtunut asumaan. Sitten olikin jo aika palata ruskettuneena ja virkistyneenä tyOpaikalle.

Ananaa 11

Skin Diver February 1978 Editorial: Why Divers Shouldn't Smoke Suomennos Esko Jokinen

Miksi sukeltajien ei pitäisi tupakoida Kenties luullaan, että tässä tulee taas saarnamuodossa "terveyspähkinä" tupakoinnin vaaroista. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Päässäni pyörivät parhaillaan ' TV-mainokset, julkiset kirjoitukset, varoituskyltit ja lääketieteelliset artikkelit, jotka kuuliaisesti selostavat kaikki ne hirvittävät asiat, jotja saattavat olla seurauksena tupakoinnista. Useimmat tupakoitsijat ovat hyvin selvillä keuhkosyövän, valtimokovettumisten, sydän- ja verisuonitautien ym. kohonneesta vaarasta.

Todennäköistä on, 'että yksikään näistä varoituksista ei ole saanut sinua niin vakuuttuneeksi, että lopetat, jos olet kova polttaja. Loppujen lopuksi nämä lääkärit ja tilastotieteilijät puhuvat vaarasta - eivät varmasta asiasta. On totta, että jotkut tupakoitsijat elävät entiseen totuttuun tapaan ja yksikään ei ole varma miksi. Kenties arvellaan, että tupakan aiheuttama mielihyvä on vaaran arvoinen ja valinta on jokaisen henkilökohtaisessa harkinnassa.

Alhaalla syvydessä useimmat sukeltajat käsittävät, että heidän ei pitäisi tupakoida, mutta heistä tuntuu hyvin vaikealta lopettaa. Monet järkeistävät vaikean pulmansa ajattelemalla, että he voisivat koska tahansa lopettaa, jos heidän tupakointinsa aiheuttaa lääketieteellisiä pulmia. Nuorena ja terveenä keuhkosyövän ja sydänvikojen vaara näyttää olevan kaukana. Nämä ovat vanhemman iän sairauksia ja saattaa olla niin, että ei haluta lopettaa tupakointia ennenkuin lähestytään neljääkymmentä. Sen jälkeenkin saattaa kertyä muutamia lisäpäiviä, muutamia lisäviikkoja, muutamia lisävuosia tupakointiaikaa.

Sukeltajalla ei kuitenkaan ole valinnan varaa. Hänen pitäisi lopettaa tupakointi heti - tai harkita sukeltamisen lopettamista.

Ne vaarat, jotka tupakoivaa sukeltajaa odottavat, ovat paljon välittömämpiä ja potentiaalisesti hengenvaarallisempia. Tupakoinnin kytkeminen sukellukseen on aivan yhtä vaarallista kuin alkoholin juonti silloin kun lennetään lentokonetta. Niiden vaarojen joOkossa, joita tupakointi voi aiheuttaa, ovat sellaiset fysioloogiset vaikeudet kuten: tahdosta riippumaton ylihengitys, liiallinen uloshengitys, keuhkorepeämä ja tai jopa ilmakuplaveritulppa. Vaarallisinta tässä on se, että nämä tapahtumat sattuvat kehon sisällä: niitä ei voi nähdä, kuulla eikä tuntea ennenkuin on liian myöhäistä.

Jokainen sukeltaja, joka on perehtynyt sukelluksen alkeisiin, tietää miten suunnattoman tärkeätä osaa kehon hengitys- ja verenkiertojärjestelmät näyttelevät sukelluksessa. Sydän ja keuhkot ovat sukeltajan kehon kaksi tärkeintä elintä ja ne ovat yhteydessä muihin lihaksiin ja kudoksiin verenkiertojärjestelmän kau~ta. Laskimoiden ja valtimoiden kautta virtaava veri on elämän avainmekanismi, koska se on se väline, joka kuljettaa elämää ylläpitävää happea suuriin lihaksiin reisissä, säärissä ja käsissä. Mikroskooppisten tavaravaunujen tapaan verivirrassa oleva hemoglobiini poimii uutta happea keuhkoista ja jakaa sitä raskaasti työskenteleville "iihaksille. Paluu-

12

matkallaan se tuo takaisinpäin hiilidioksiidia. Aloitteleva sukeltaja käyttää suuren osan allas- ja avovesiharjoituksestaan parantaakseen sydämensä ja keuhkojensa kuntoa niin, että veren happilatauksen kuljetus tapahtuu tehokkaammin. Sukeltaja, jolla on huono verenkiertojärjestelmä, on vaikeuksissa.

Tupakointi riistää keholtasi tarpeellista elämää ylläpitävää happea ja senvuoksi näännyttää lihaksiasi ja kudoksiasi aiheuttaen pahasti alentuneen hyötysuhteen. Kova tupakointi voi kumota ne edut, jotka ihminen normaalisti saavuttaa päivittäisellä kuntoharjoittelulla.

Hengityselimiin erikoistuneiden lääkärien suorittamat tutkimukset ilmaisevat, että tupakoitsijan verenkiertoelinten hapenkulutuskyky on alentut 15-18 %. Juuri tämä hapenpuute on se, joka ei ainoastaan alenna sukeltajan kuntoa ja vastustuskykyä, vaan voi johtaa myös ylirasittumiseen tahdostariippumattomaan ylihengitykseen ja mahdolliseen tajuttomuuteen. Tupakoiva sukeltaja on altis vedenalaiselle onnettomuudelle, koska hänen alentunut kuntonsa voi aiheuttaa paniikin veden alla. Kuinka tämä tapahtuu? Syyllinen on luonteeltaan epämiellyttävä hiilimonoksiidi. Palaminen, eli sellaisen orgaanisen aineen kuten tupakan poltto tuottaa hiilimonoksiidia yllättäviä määriä. Se on sama hengenvaarallinen kaasu, jota esiintyy auton moottorien pakokaasuissa ja joka voi aiheuttaa tajuttomuuden ja kuoleman. /tman saastumisstandarteista ilmenee, että on vaarallista hengittää ilmaa joka sisältää hiilimonoksiidia enemmän kuin 100 miljoonasosaa (ppm). Sukellusilman puhtausstandardit ilmaisevat, että kymmenen miljoonasosan tason ylitys on vaarallinen. Kuitenkin savukkeen poltto voi aiheuttaa uskomattoman korkean ' hiilimonoksiidipitoisuuden: 42000 miljoonasosaa. Tavalliset kävely- ja istumistoiminnat eivät mahdollisesti paljastaisi mitään pulmia tämän kohonneen hiilimonoksiidipitoisuuden sisäänhengityksen johdosta, mutta se voisi osoittautua tuhoisaksi sukellettaessa.

Mitä tämä hiilimonoksiidi tekee keholIe? Lääketiede tuntee hyvin sen tosiseikan, et-

tä hemoglobiinilla on suunnattoman korkea vetovoima hiilimonoksiidiin - 210 kertaa suurempi kuin sen yhtymiskyky happeen.

Kun hiilimonoksiidia on ' kerran päässyt keuhkoihin ja edelleen keuhkorakkuloiden seinämien läpi, se sitoo itseensä verenkierrossa olevan hemoglobiinin, aivan samoin kuin rautaviilalastut vetäytyvät voimakkaaseen magneettiin. Hemoglobiinin ollessa hiilimonoksiidin kuormittamana, hapelle ei ole tilaa ja veren kuljetuskapasiteetti sen osalta on pahasti alentunut. Tarvitaan enemmän verta ja kovemmin pumppuava sydän tupakoinnin aiheuttamien vaikutusten voittamiseksi. Tämä tilanne yleensä jää huomaamatta siihen asti kunnes sukeltaja alkaa uida nopeasti aiheuttaen siten suurten reisi- ja säärilihastensa toiminnan huippukapasiteetilla. Veren kautta virtaavasta alentuneesta happimäärästä johtuen lihakset väsyvät nopeasti ja sukeltaja alkaa hengittää nopeasti ja läähättää. Hän lähestyy siten pakokauhutilaa, koska hänen keuhkonsa yrittävät epätoivoisesti pakottaa enemmän happea valtimoiden kautta, jotka ovat hiilimonoksiidin kuormittamia.

Hapen puute syvyydessä voi muodostua pahimmaksi sukeltajaa uhkaavista pulmiSta. Asia monimutkaistuu todetessamme että hiilimonoksiidin absorboivat vaikutukset ovat yllättävän pitkään kestäviä. Keholta menee kuusi tuntia hiilimonoksiiditason alentamiseen 50 %:iin ja tästä saasteesta voi jäänteitä jäädä 24 tunnin ajaksi, jopa pidempäänkin. Jos sukeltaja haluaisi täysin tyhjentää kehonsa hiilimonoksiidista sukellusmatkaa varten, hänen ei pitäisi polttaa lainkaan ainakaan kahtena tapahtumaa edeltävänä päivänä ja hänen pitäisi pidättyä tupakoinnista siihen asti, kunnes kuusi tuntia on kulunut sukelluksesta, jotta normaalit dekompressiotoiminnat voivat esteettä tapahtua.

Jos tämä ei ole riittänyt aiheuttamaan sinulle vakaumusta lopettamisesta, tarkastelkaamme vielä toista tupakointiin liittyvää vaaraa. Ilmeisesti nikotiini ja terva-aineet tupakanpoltossa ovat voimakkaita ärsykkeitä henkitorvelle ja herkälle keuhkokudokselle. Kovat polttajat heräävät usein aamuyskään ja sylkevät melkoisia määriä limaa. Tämän pitäisi olla ilmeisenä johtolankana. Nyttemmin on havaittu, että tupakoitsijalle syntyy usein pienien ilmatiehyeiden tukkeumia seurauksena vähäisistä henkitorven infektioista, kuten tavallisesta nuhasta. Nämä esteet tai tiehyen tukkeumat saattavat usein kestää yli kuukauden senkin jälkeen kun kylmettymisen ulkoiset merkit ovat hävinneet. Sellaiset esteet keuhkojen helposti vahingoittuvassa kudoksessa saattavat asettaa laitesukeltajan kuoleman vaaraan syvyydestä tapahtuvan nousun aikana. Jos lima tukkii ilmatiehyen tai se repeää paineenkasvun takia, syntyy helposti sen seurauksena ilmakuplaveritulppa. Valitettavasti kuoleman syitä tutkivat lääkärit eivät ole vielä kehittäneet sellaista lainopillista tekniikkaa, joka seuraisi kyseisiä onnettomuuksia alkusyihin asti.

Todistus perustuu todennäköisyyteen, mikä vielä peloittavampaa.

Tarkasteltaessa lääketieteellisten tutkijoiden esittämää todistusmäärää käy ilmi, että sukeltajilla on vähän valinnan varaa tässä asiassa. Jos joku haluaa jatkaa sukellusurheilua, hänen pitäisi harkita tupakoinnin välitöntä lopettamista.

o

SUKELLUSVÄLINEITÄ JOULUPUKIN KONTTII I

Osallistu suureen kansainväliseen Scubastar-kilpailuun.

Kilpailuohjeet saat omalta Scubapro-myyjältäsi.

Voit voittaa jonkin palkintoina olevista tuhansista lahjoista joko itsellesi tai joulupukin konttiin.

Seuraa (meri)tähteö ...

Limhamnsvagen 111 - 21613 MALMÖ - Tel.: 40.16.32.30 Pääedustaja Suomessa :

Finn -5UII ~

Pajalahdentie 9 00200 HELSINKI 20 Puh . 90-6922 358

Landcruiserin penkiltä Monen vuoden pohdinnan jälkeen myös meidän pieni seuramme tempaisi ja lähti viiden hengen porukalla viikonlopuksi Inarin-järvelle tutkistelemaan sukellusmahdollisuuksia maan syvimmässä järvessä. Mielessä oli kai saada muistoksi jokin sotaaikainen esine. Tätä iloa ei kuitenkaan suotu meille kukaties meidän omaksi onneksi.

Sukelluspaikaksi oli valittu Vaskonniemen kärki Inarinjärven eteläosassa, jossa havaitsimme kuin meitä varten rakennetun pitkän laiturin. Tämä oli erittäin tärkeää sillä rannat olivat jo jääpeitteessä. Olihan jo lokakuu lopuillaan. Jo matkalla tänne uumoilimme, että perillä jäätä löytyy sillä napapiirin ylitettyämme olivat vesistöt jo jäässä ja lunta maassa. Aivan sukelluspaikkamme läheisyydessä samassa niemessä oli myös venevuokraamo josta sai vielä näissäkin olosuhteissa edullisesti joko oppaalla tai ilman moottoriveneitä . Tuntui ihmeelliseltä kuunnella jään ryskyvän pienen veneen alla paikallisten asukkaiden ajellessa veneillään.

Luonto oli koko ajan meidän puolellamme. Perillä olessamme pieni pakkanen piti tiet ja metsät kuivina ja aurinko ilman kirkkaana, joten oli kiva myös samoilla läheisellä tunturilla ja otella kuvia Inarin lakeuksista.

Sukellus suoritettiin tulopäivää seuranneena päivänä puolilta päivin. Jo hyvissä ajoin ennen kotoa lähtöä oli kaikki varusteet huollettu ja kunnostettu, joten nyt ei tarvinnut kuin vedellä puvut ja renselit niskaan. Toiset vuorasivat puvun liitoskohdat silikonilla toiset laittoivat saunasta lämmintä vettä puvun sisään. Molemmat tavat osoittautuivat hyviksi sillä vasta 15-20 min kuluttua alkoi kylmyys tuntua varpaissa ja sormissa. Veden kylmyyttä osoittaa myös se, että kun yhdellä kaverilla vuoti maski niin näkö tuntui vähentyvän joksikin aikaa ko. silmästä.

Sukellus tehtiin parisukelluksena siten että toisessa parissa oli kolme ja toisessa kaksi. Jokaista tuntui kiinnostavan rantajään alla käynti sillä tähän ei ole ollut aikaisemmin tilaisuutta johtuen lähinnä omasta haluttomuudesta paleltua syyttä suotta. lIman kerääntyminen jään alapinnalle tarjoaa mielenkiintoista ja kaunista nähtävää.

Muuten tämänkertainen sukellus ei olisi tarjonnutkaan mitään erikoisempaa mieleen painuvaa sillä pohjaltaan tämä osa järveä ei antanut mitään mainitsemisen arvoista iukuun ottamatta ehkä kohtuullisen hyvää näkyvyyttä vielä n. 10 m:ssä ilman lamppua. Harppuunoiden mukaan otto oli esim. turha sillä koko aikana näimme ainoastaan yhden ruutanan joka saatiin jopa pyydystettyä käyttäen pelkkää hanskaa.

Kaikesta rasituksesta ja vaivannäöstä huolimatta porukat puhkivat intoa uudistaa reissu kesäaikaan paremmalla ajalla. 17 tuntia landcruiserin penkHlä per sivu ei valuttanut uskoa urheilusukellukseen vaan tuntui lisäävän porukka henkeä ja virittävän uuteen eloon talkoohenkeä . joka on aina vallinnut sukellusporukoissa.

Syysterveisin M.V KK-V:n urheilusukelt.

28. 10. -78 Kokemäki '

14

UIMAHALllEN KOULUTUSPÄIVÄT -78 Sukelluslaitteiden käytöstä uimahalleissa Sukellusopetuksesta ja -harjoittelusta uimahalleissa katsomme jäljessä seuraavin perustein aiheelliseksi suosittaa ykSinkertaista käytäntöä: Itsenäisesti paineilmalaitetta saa käyttää vain koulutettu henkilö, mikä on todistettava esim. nk. Pohjoismaisella sukeltajan todistuksella, tai sitä varmemmalla näytöllä.

Koulutuksen tulee tapahtua valvonnan alaisena, ts. paineilmalaitetta saa käyttää oppilas vain kouluttajan valvonnan alaisena ja vastuulla. Sukelluskouluttajista on saatavissa seikkaperäinen selvitys Suomen Urheilusukeltajain Liitosta. Perusvälineillä, s.o. räpylät, silmikko ja snorkkeli, tulisi jokaisen saada vapaasti opetella ja har joitella, alkuun mieluiten kuitenkin ohjauksen alaisena, mitä antavat parhaiten eri sukellusseurat. Uimahallivalvojilla ja -toimihenkilöillä tätä koulutusta varsin harvoin on entuudestaan, ja toisaalta sen opetteleminen johtaisi monenlaisiin hankaluuksiin. Näinollen mitään varsinaisesti uutta henkilöstä ei tarvitsee kouluttaa, työtä tekee jatkuvasti Suomen Urheilusukeltajain Liitto.

Varsinaisia' terveydellisiä haittatekijöitä ei ole paljon. Sukeltajantautia ei ole mahdollista saada uima-altaassa, sillä vaaditaan vähintään kymmenen metrin syvyys ja pitkiä yhtäjaksoisia sukellusaikoja.

Ainut merkittävä vaara on keuhkorepeämä tai nk. ilmaembolia, mikä voi tulla paineilmalaitteilla sukellettaessa teoreettisesti jo alle metrin sukellussyvyydessä. Tauti johtaa yleensä välittömään kuolemaan. Pe'russyynä on, että laajeneva kaasu nousun aikana paineeIlaan rikkoo keuhkokudoksen ja -verisuonia, mikäli paineen ei anneta poistua luonnollista tietä suun kautta. Kyseistä onnettomuutta ei Suomessa ole tiettävästi koskaan tapahtunut alIasolosuhteissa, avovesissä, sen sijaan kouluttamattomilla useampia. Tämä on yksi merkittävistä koulutuskohteista, jonka oppiminen on yksinkertaista, mikäli se tiedostetaan.

Muita vaaroja hallissa on vain kaksi/kolme.

Ylihengitys eli hyperventilaatio ennen vapaasukellusta saattaa aiheuttaa hukkumisen. Tämä on kuitenkin enemmän ei sukeltajan kuin sukellusoppilaan riski. Hengitettäessä voimakkaasti ja pitkään ennen pituussukellusyritystä poistetaan hiilidioksidi keuhkoista, jolloin voidaan olla veden alIa tajuttomuuden tuloon asti ilman oireita hapen loppumisesta. Tästä vaarasta on jokainen sukellusoppilas hyvin tietoinen jo alusta alkaen.

Toinen mahdollisesti hukkumiseen tai joka tapauksessa ainakin kuulon tilapäiseen tai pysyvään menetykseen johtava vamma esiintyy tärykalvoissa. Sukellettaessa kahden - kolmen metrinsyvyyteen, nousee paine ulkokorvassa keskikorvaa suuremmaksi ja aiheuttaa tärykalvon puhkeamisen, mitä tosin onneksi usein edeltää korvakipu. Sen seurauksena voi olla alternobaarinen vertigo (=paine-erosta johtuva huimaus) tai lopulta katorinen (viileästä vedestä johtuva) huimaus, mikä aiheuttaa jopa oksentamista veden allal Parhaimmissakin tapaukSissa, (mikä on varsin yleistä ), on kuulo vaarassa ja tilapäisesti alentunut tärykalvovaurion seurauksena. Tietääksemme nk. paineen tasausta, ulko- ja kes-

kikorvan paine-eron poistamista ei opeteta uimakouluissa. Sukellettaessa se on perusvälinekoulutuksen aakkosia.

Terveydellisenä vaarana voidaan myös syystä pitää paniikkia veden alla tai uidessa häirittynä, mikä myöskin alIasolosuhteissa on ensi sijassa tottumattoman uimarin r~ski.

Kaluston aiheuttamia haittoja uimahalleilIe tuskin on odotettavissa. Varsinaiset hengityslaitteiden annostimet ovat siksi herkkiä ja kalliita, ettei edes oppilas koIauttele niitä vasten kaakelointia. Paineistettuja pulloja ei sen paremmin voi hakata reunoja vasten, ne ovat siksi yleensä suojattuja kumein. Lika haittaa herkkiä hengitysventtiilejä, samoin on erilaisten rasvojen käyttö kielletty, koska ne muuten joutuisivat keuhkoihin.

SUOMEN URHEILUSUKEL TAJAIN LIITON PUOLESTA Seppo $ipinen Lääklritoimikunnan puheenjohtaja

Osoitehuollosta Arvoisat seurojen sihteerit ja jäsenkirjurit mikäli jäsenistössänne on tapahtunut muutoksia, osoitteissa, koulutustiedoissa tai muissa kohdin, niin lähettäkää siitä tieto lehden toimitukseen .

HUOMATKAA! VAIN MUUTOKSISTA. ATK-osastolla joka hoitaa osoitehuoltoamme EI ole aikaa mennä läpi koko osoitelistaa muutaman muutoksen vuoksi. Eikä liitolla ole varaa lävistyttää joka vuosi uutta osoitekortistoa.

Osoitteenmuutos: Vanha osoite Nimi Uusi osoite ja seurojen sihteerien toimesta osoitteella Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 Uudet seurat tekevät osoite- ja jäsenluettelonsa oheisella listalla ja täydellisin tiedoin varustettuna. Muunlaisia ei käsitellä.

Mikäli et ole saanut lehteäsi tänä vuonna, ota selvää sihteeriltäsi oletko seurasI jäsenluettelossa mukana.

REKULLE Katosi Maltassa sukeUusretkellään 2 . lokakuuta 1978.

Sinä meidät opetit.

Veit syvyyksiin.

Kuinka moni kulki kanssas, merten tyrskyihin.

Elit elämäs sukellukselle ja partiolte .

Nyt itse vaellat merten tyrskyissä.

Yksin, ikuisesti jossakin Maltassa.

ME'! kaipaamme sinua.

Niin monet oppilapsesi.

MARTII TIIRA Uranus 2 a 18 23500 Uusikaupunki

OSOITELUETTELO SEURA: SEURALLE TULEVA LEHDEN OSOITE SUKUNIMI

ETUNIMI

SOS.TUN.

KULKEVAINEN

KALLE

110350P

Palauta 05.01. mennessä URHEILUSUKELTAJA·LEHTI METSAvUORI KUSTAVINTIE 9 C 24 20310 TURKU 31

PM

KATUOS.

KAUP

PUISTOKA TU 6

00100 HKI10

I x

KK

SK x

LT

MV

[Muu

x

Seurojen sihteereille Koska liiton ja lehtemme osoiterekisteri hoidetaan nykyisin ATK: lIa, niin meidän kannattaa ottaa siitä kaikki mahdollinen hyöty irti.Saadaksemme sen vaatii osoitehuoltoamme hoitava laitos osoitteet ja muut tiedot määrätyssä muodossa.

Kuten huomaatte on luettelossa myös paikat luokkasuorituksista, koulutuksesta jne. Mikäli jäsenistönne ei mahdu yhdeile lomakkeelle ottakaa pari valokopiota avuksi.

Näin menetellen saamme osoitehuoltomme pelaamaan ja samalla jäsen kartoituksen luokkamerkkien ja muiden tietojen osilta ajan tasalle.

15

J

Jouko Askola Luokkatarkastaja

MALDlVE lSLANDS SUKEL TAJlEN PARATIISI MALEDIIVIT, eng. Maldive Islands, valtio ja saariryhmä Intian valtameressä. Käsittää n.

2 000 korallisaarta 12 atollina. Pohjoisin ihavandiffulun atolli sijaitsee n. 600 km Intian eteläkärjestä lounaaseen. Maapinta-ala 298 km 2 , asukkaita 125 000. Keskimääräinen väentiheys 405 asukasta/km 2 • Malediivit ulottuvat kahtena saarijonona päiväntasaajan luota n. 750 km pohjoiseen. Koralleista rakentuneet saaret lepäävät ns. Malediivien selänteellä (Gondwana) ja kohoavat siitä vain harvoin yli 2,5 m merenpinnasta. Ympäröivät riutat suojaavat saaria trooppisilta myrskyiltä lounaismonsuuniaikaan. Vuotuinen sademäärä on 2 000-3 700 mm .

Keskimääräinen lämpötila on monsuunien välisenä aikana n. 32 0 C Kookos- ja arekapalmumetsiköt ja pensakkomainen aluskasvillisuus sekä pehmeillä rantamailla kasvava mangrovetiheikkö muodostavat luonnonkasvillisuuden pääelementit.

Malediivit ovat todennäköisesti saaneet alkuperäisen väestönsä Pohjois-Intiasta ja Ceylonista. Nykyiset asukkaat ovat arabialais-malajilais-singhalilaista sekakansaa. Pääkieli on divehi, lisäksi käytetään elua ja englantia. Islam levisi saarille jo 1153 ja se on siitä lähtien hallinnut yksin uskonnollista elämää. Malen saarella sijaitsevassa saman nimisessä pääkaupungissa asuu 16 000 asukasta, saarella on mm. sairaala. Malariaa tavataan vielä laajoilla alueilla. Malediivien pääelinkeino on kalastus. Pyydettävistä kaloista tärkeimmät ovat tonnikala ja eri makrillilajit. Seuraavaksi tärkein tuote on kookospähkinöistä saatava kopra ja kookosöljy.

Malediivien käytetyin liikenneväline on saariluonteesta johtuen vene. Suuret alukset ankkuroivat satamaselälle, koska atolleille pääsee vain veneillä ja pikku laivoilla. Säännöllinen laivaliikenne on Cölomboon Sri Lankaan. Maanteitä on vain pääkaupungissa. Hululessa, kaksi kilometriä Malesta pohjoiseen sijaitsevalla saarella, on kansainvälinen Malen lentokenttä.

Malediivien valtiomuoto on presidenttijohtoinen tasavalta, jolla on oma parlamentti. Hallinnollisesti maa on jaettu 19 hallintoalueeseen .

Lähes vuosi on kulunut siitä, kun kiihtyvyysvoiman johdosta selkäni painui Finnairin D-C ysin istuinta vasten koneen noustessa Seutulan lentokentältä. Monien huolellisten matka- ja sukellussuunnitelmien jälkeen tammikuun 3 päivänä, kirpeän pakkasen saattelemana alkoi sukellussafarimme Intian valtamerelle.

Lentäessämme kohti Tukholmaa, takapuoli monista rokotuksista arkana, kertasin mielessäni, mitä todella tiesin sukeltamisesta Malediiveilla. MatkatoimistoIle olin tehnyt tiedustelu- ja kyselylomakkeen, jonka toimiston edustaja täytti käydessään paikan päällä ennen omaa matkaamme. Tietosanakirjoista ei ollut paljoakaan apua. Sitä ilahtuneempi olin kun sain eräältä ystävältäni saksalaisen Delphin-sukelluslehden.

16

Saksalaisille niin perusteelliseen tapaan käsiteltiin lehdessä ei ainoastaan maanpäällistä vaan myös vedenalaista toimintaa.

Erityistä kiitosta antaisin myös omalle Urheilusukeltajat-lehdellemme. Monet matkakertomukset ja kirjoitukset trooppisten vesien elämästä tekevät lehdestämme tältä osin arvokkaan tietopankin. On huomattavaa, että Malediiveilla ei ollut aiemmin juuri suomalaisia turisteja näkynyt, suomalaisia urheilusukeltajia liekö koskaan. Ennen matkaamme suoritimme erinäisiä sukellusharjoituksia sekä kertasimme aiemmin opittuja taitoja. Näin jälkeenpäin toteaisin, että matkamme onnistumiseen erityisesti sukeltamisen osalta vaikutti huolellinen valmistautuminen ja hyvät ennakkotiedot kohteestamme.

Arlandan kentällä ehdimme juuri ja juuri hörpätä kahvit, kun jo . olimme matkalla kohti Kööpenhaminaa. Siellä lastasimme itsemme turvalliseen j~ jykevään D-C kymppiin. Seuraavan kerran laskeuduimme myöhään yöllä ja maanosa oli vaihtunut Aasiaksi.

Tukahduttava ja hiostava kuumuus otti meidät vastaan Karachin lentokentällä Pa·kistanissa. Matkalla lentoasemalta kohti hotellia koin elämäni järkyttävimmän autokyydin. Ensin lastattiin "linja-autoon" ihmiset ja sen jälkeen kaiken kuorman päälle matkatavarat. Lähdettiin liikkeelle. Matkalla en epäillyt hetkeäkään kuljettajan ammattitaitoa - ilmeisesti tämä hurskas islamilainen pyrki käännyttämään autokuormallisen vääräuskoisia. Kaasu oli koko matkan auki, sitävastoin ohjauksessa tuntui olevan huomattavasti enemmän pelivaraa. Hotelli Mehram toivotti väsyneet matkaajat tervetulleiksi. Karachissa vietimmekin pari täyttä päivää. Kaupunkiin tutustuminen kävi parhaiten tekemällä hevosajurin kanssa sopimuksen kiertoajelusta. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli perehtyä Karachin palo- ja pelastustoimen hoitoon, 3,5 miljoonan asukkaan kaupungin palopäällikkö selvitti auliisti palolaitoksensa toimintaa.

Pakistanista jatkoimme matkaamme Intiaan. Bombayssa asuimme monien kirjailijoiden ylistämässä maailmankuulussa Taj Mahalin hotellissa. Kaitafilmi- ja valokuvakamerallani oli käyttöä. On vaikea kuvailla öistä Intiaa - sarikauppiaiden taidokkaasti esille loihtimat kankaat, lukemattomat käsityöläisten myyntiko jut, eksoottiset käärmeenlumoojat huiluineen - kaikelle tälle antoivat satumaisen, hämärän valaistuksen kymmenet pikku nuotiot, jotka paloivat öisin Bombayn kaduilla.

Matkalla Malediiveille poikkesimme vielä Trivandrumissa, jossa jouduimme passeinemme ja rokotustodistuksinemme intialaisen pikkuvirkamiehen byrokraattisen tarkastuksen kohteeksi. Tarkastuksesta selvittyämme koimme vielä toisenkin yllätyksen. Lentoasemalla tuli luoksemme ystävällinen intialainen mies, joka tervehti meitä suomeksi, hän oli opiskellut joskus viisikymmenluvulla Helsingissä.

Vanhalla potkurikoneella matkasimme In- , tian valtameren yllä kohti pääkohdettamme. Jännittyneenä odotin atollien näkemistä lentokoneesta. Olin varautunut näkemään jotain äärettömän kaunista. Näkemämme ensimmäiset atollit mykistivät meidät. Sinisenvihreän meren ja siitä vaaleina erottuvat atollit ikuistin kaitafilmille.

Näiden atollien johdosta Malediivejä kutsutaankin "tuhannen saaren valtakunnaksi" tai oikeastaan pitäisi puhua tuhannen atolIin valtakunnasta. Ensimmäinen kuvaus näistä atolleista on vuodelta 1602, jolloin ranskalainen Franzose Pyrard kärsi haaksirikon Malediiveilla. Hän aSui saarella useita vuosia . Jokainen ympyrän muotoinen saari oli siihen aikaan oma sulttaanikuntansa nk. "atolu", josta tulee sana atolli.

Atollien syntymästä ollaan montaa eri mieltä. Darvin katsoi tällaisen laguunin syntymisen biologisen tuotteen hedelmäksi. TOinen teoria laguunin muodostumiselle on, että merenpohjalle syntyy sedimenttejä, jotka kerrostuvat vedenalaiseksi vuoreksi ja maan nousun seurauksena muodostuu sitten ympyrän muotoinen alue. Vuonna 1958 Hans Hass, oltuaan Xarifa nimisellä

aluksellaan Malediiveilla, kehitti uuden teorian, joka perustuu yksinkertaisesti korallien kasvamiseen: Korallisieni kasvaa ylöspäin ja jakaantuu samalla sivulle päin.

Cousteau vieraili Calypsollaan saarilla 1967.

Malediivit ovat vedenalainen vuori jono Malediivinen selkä. Vuori jono kuuluu Intian valta meressä kulkevaan Intian Antarktiseen selänteeseen. Se nousee 3 000-4000 metrin syvyydestä ja alkaa Intian mannerjalustasta Amindivien ja Lakkadiivien korkeudelta jatkuen' 2 300 km matkan etelään päin päiväntasaajan yli Chagos-saarion meren päälle, jOnka eteläisin atolli Diego-Garcia. Kcirtassa Malediivit ovat kapea kaksinkertainen atollirivi, joka alkaa päiväntasaajalta ' ja nousee 75 0 pituuspiirin länsipuolella noin 100 km pohjoiseen. Tällä saaristomerellä on noin 2000 etupäässä hyvin ;pientä saarta.

Ainoastaan 200 näistä saarista on asuttua . Turisteja varten on hotellein varustettu kahdeksan saarta. Sukellustoiminnan suosiota kuvastaa se, että näistä kahdeksasta saaresta . viidellä toimii sukelluskeskus.

Hululen lentoasemalla Malediiveillä tarkastettiin ainoastaan rokotustodistukset. Hieman kateellisina katselimme paikalla olevia ruskeaksi paahtuneita turisteja . Lämpötila oli +36 0 C - oli tammikuu. Hululesta siirryimme pienemmissä ryhmissä veneillä korallisaarille. Suomalaiset joutuivat jakaantumaan kolmelle eri saarelle, suuriosa lähti Bandokselle ja loput siirtyivät Barokselle ja Furanafushille.

'BANDOS ISLANDon erittäin kaunis, malediivien huolella ja taidolla hoitama korallisaari. Palmujen lomaan sijoittuvat valkoiset, korallista ja savesta tehdyt rivitaIomaiset hotellihuoneistot. Viehättävät kt,Jkkaistutukset, siistit kävelypolut sekä ystävälliset malediiviläiset tekevät saaresta paratiisin.

Saaren receptionista saimme hyödyllisiä ohjeita ja neuvoja oleskelusta saarella. Tarkempi tutustuminen saareen kävi helposti kiertämällä saari kävellen ympäri, aikaa se vei vain viisitoista minuuttia. Idylliset matkamuistoshopit, . kaunis yökerho sekä viihtyisä ja viileä ruokailupaikka saivat meidän varauksettomanAhailumme.

Perusvälineillä saattoi uida ja sukeltaa saaren ympäristössä missä vain halusi. Laitteilla sukeltaminen tapahtui keskitetysti sukelluskoulun valvonnassa. Saarella oli myöskin mahdOllisuus purjehtia alkuperäisillä malediiviläisillä purjeveneillä. Jo ensimmäisen päi~än perusvälineuinti vastasi täysin odotuksiamme. Aistimme kymmenien eksoottisten kalalajien ja värien läsnäolon, vedenalaisen maailman biologinen rikkaus häkellytti meidät.

Innostuneina k"okoonnuimme keskustelemaan tulevista sukelluksistamme saaren yökerhoon. Sovimme kokoontumisesta sukelluskerholle seuraavana päivänä. Bandoksella toimii Barracudaklubin sukelluskoulu, kouluttajana viisitoista vuotta trooppisissa vesistöissä sukeltanut HERWARJH VOIGTMANN apunaan kaksi malediiviläistä sukeltajaa. Sukelloskoulu oli erittäin hyvin varustettu . Kiinteä yksiosainen painekammio, hengitysilmakompressori ja moitteettomat sukefluslaiterivistöt kertoivat toiminnan tasosta . Ryhmälle annettiin selvät ja täsmälliset ohjeet. Turvallisuusmääräysten tiivis kertaaminen, ehdoton kielto vddenalaisen

elämän haavoittamisesta sekä huomautus alkoholin vaarallisuudesta sukellettaessa syvälle krapulassa. Ensimmäinen sukellus oli harjoitus, jolloin suoritettiin sukellusvälineisiin ja veteen tutustuminen. Havainnollisesti selvitettiin laitteiden kokoaminen, menettely sukelluksille lähdettäessä sekä varusteiden huolto sukelluksen jälkeen.

Kaikilta uusilta sukeltajilta vaadittiin sukelluskortti. Itselläni on kansainvälinen luokkatarkastajakortti, joten vastasin suomalaisten sukeltajien toimesta . Päivittäin meidät kuljetettiin kahdesti eri sukelluskohteille, näihin liittyvät erityisohjeet annettiin paikallisille kohteille mentäessä, mutta muun sukelluskäytännön hoidimme itse.

Tehtäväjako oli erittäin hyvä. Kun vielä oli mukana kaksi malediiviläistä sukeltajaa valvomassa toimintaa veden alla, turvallisuus korostui kiitettävällä tavalla. Kaikista vedenalaisista toimista valokuvaus muodosti näkyvimmän alueen, olihan tähän mitä loistavimmat edellytykset. Vedenalaiset valokuvaus- ja kaitafilmausvälineet olivat monipuolisesti esillä. Mielenkiintoista oli myös seurata eri maiden sukeltajien toimintaa ja varusteita. Valokuvausta harrastavat käyttivät värikkäitä kokohaalareita, joiden kanssa käytettiin noste-kelluntaliivejä, jotka suojasivat teräviltä koralleilta otettaessa tukea kuvausta varten. Yleisin sukeltajien suojavaate oli t-paita ja shortsit. Lyhythihainen ja -Iahkeinen ohut, molemminpuolin kangasvahvisteinen neopreenipuku oli myö~ yleisesti käytössä. Kello ja syvyysmittari olivat välttämättömät, dekomittareita en nähnyt kuin muutamilla.

Hämmästyttävää oli, että yleisesti vain suomalaiset käyttivät puukkoa sukellettaessa. Varusteita tarkkailemalla selvisi hy-

vin, kenen sukeltajan toiminta tähtäsi tiettyyn harrastukselliseen vakavuuteen.

Sukelluskohteisiin siirryttiin malediiviläisillä veneillä, koulun kumivenettä apuna käyttäen . Varusteiden sijoitteluun ja järjestykseen veneissä kiinnitettiin erityistä huomiota. Ryhmät olivat hyvin kansainvälisiä, enimmillään puhuttiin jopa kahdeksaa kieltä. Suketluskohteissa paras ja värikkäin syvyysalue oli 1-8 metriin, eri kohteissa eläimistö hieman vahteli. Suurin kiinnostus kohdistui tietenkin kaloihin, joiden tiedettiin olevan vaarallisia, 1,8-metrisiä vaIkotäplähaita esiintyi runsaasti samoin murenoita, muista lajeista mainittakoon leijonakalat, merikäärmeitä en sen sijaan nähnyt.

Ainoan todellisen vaaran aiheuttivat voimakkaat vuorovesivirtaukset, useimmat vaaralliset kalathan eivät ole agressiivisia.

Tammikuun 12 päivänä siirryin toiselle koralli saarelle BARROKSELLE, jossa toimi Sub Aqua Reisen kerho. Kerhon kouluttajana toimi sympaattinen saksalainen LEO STORCK. Hänen kameransa vangitsi yösukelluksen satumaisen rikkauden ja värien loiston kaitafilmilleni. Voimakkaiden halogeenien valaisema korallimaisema jäi lähtemättömästi mieleeni.

Kun jäinen kotimaani näkyi 18 päivänä tammikuuta lentokoneen ikkunasta muisteIin vielä päiviä Sri Lankassa Ceilonilla. Hotel Lanka Oberoin jalokivikauppiaat, taidokkaat puuveistokset käsityöläisliikkeissä sekä Kolombon tähtitaivas - tutustuminen vieraisiin kansoihin ja kulttuuriin, erityisesti kansaan, joka asuu pienillä korallisaarilla Intian valtameressä, kansaan, joka on köyhä, mutta mieleltään rikas. Koskaan ei kukaan heistä ole valittanut, että heillä olisi huono olla. Malediivit - onnellisten saaret.

17

UPPOPALLON ENSIMMÄISET EUROOPANMESTARUUSKILPAILUT MALMÖSSÄ 28. - 30. 04. 78 ALKUVAIHEET

Ottelutulokset muodostuivat seuraaviksi:

Matkalle lähtenyt maajoukkueemme oli valittu SM-sarjan neljästä ensimmäisestä joukkueesta kiintiöin 5-4-3-2. Allekirjoittanut toimi ' joukkueen tuomarina.

Yön laivamatkan ja päivän automatkan jälkeen saavuttiin perille toteamaan, että järjestelykoneisto toimi jo täydellä teholla.

Ensivaikutelma päti koko kisojen ajan.

Noin 30 henkeä käsittänyt paikallisista sukellusseuroista värvätty toimitsijakunta tiesi ja taisi tehtävänsä kiitettävällä tavalla.

Pohjoismaisten maajoukkueiden lisäksi saapui paikalle vain Länsi-Saksan joukkue.

Englannin ja Alankomaiden joukkueiden mukaantulo oli kariintunut liittojen säästälinjaan. Omalta osaltamme kiitämme Saaristomeren Sukeltajien Eero Kojosta, Viking-Lines:iä ja Silja Lines:ia laivalipuistamme.

L-Saksa-Tanska Suomi-Norja L-Saksa-Ruotsi Tanska-Suomi L-Saksa-Norja Tanska-Ruotsi Ruotsi-Norja Suomi-l-Saksa Tanska-Norja Suomi-Ruotsi

OTTELUT Ensimmäisen ottelupäivän aamupäivä ja osa iltapäivää oli varattu pelaajien harjoitteluun ja tuomarikokoukselle. Iltapäivän avajaisten jälkeen päästiin itse asiaan - ottelut alkoivat.

Kahden ilmoittautuneen joukkueen poisjäänti kevensi aikataulua, mutta Malmöhön tutustuminen jäi loppujen lopuksi lähinnä tulo- ja menomatkojen varaan. Otteluita oli kaikkiaan 10, joista 2 lauantaina, 4 sunnuntaina ja 4 maanantaina.

1-15 13- 2

7- 2 21- 2 21- 0 2- 5 21- 0 1- 7 38- 0 1-12

Pisteitä saivat Tanska, Ruotsi ja L-Saksa kuusi, Suomi kaksi sekä Norja nolla.

Lopputulos piti ratkaista kolmen ensimmäisen joukkueen osalta maalisuhteen perusteella. Tanska voitti suhdeluvulla 68, Ruotsi oli toinen luvulla 20 ja L-Saksa sijoittui kolmanneksi 16:lIa. Tanskan komea voitto avausottelussa LSaksasta selittyy ainakin osaltaan siitä, että L-Saksan joukkue tuli yön ja päivän matkan jälkeen perille vain muutamaa tuntia ennen ottelun alkua.

Norjan murskahäviön Tanskalle lienee aiheuttanut se, että kilpailujen lopputulos oli heidän osaltaan jo selvinnyt.

Omista kamppailuistamme oli nähtävästi ottelu L-Saksaa vastaan pelillisesti puhtain. Tappioluvutkin säilyivät hyvin kohtuullisina. Ruotsi-Suomi ottelu kisojen päätökseksi oli omalta kohdaltamme ja päätellen muiden osallistuneiden joukkueiden innokkaasti Suomi-Suomi huudoin joukkuet-

tamme kannustaneiden pelaajien muodostamasta katsomosta muillekin kilpailujen kohokohta. Alku menikin hienosti. Teimme ottelun avausmaalin ja oma korimme säilyi puhtaana monen minuutin ajan. Lopulta ruotsalaisten painostus kävi kuitenkin liian kovaksi ja heille alkoi korinteko onnistua tasaiseen tahtiin. Jäähyjä ja rangaistuspalloja jaettiin melkoinen määrä.

Yhteenvetona voi todeta, että oppia saatiin paljon. Toivottavastj se pystytään sulattamaan oikein ja näkyy jo seuraavassa SM-sarjassa tason kohoamisena. Tasoerot eri maiden välillä eivät enää ole mitenkään huimaavat.

TUOMARITOIMINTA Kullakin maajoukkueella oli mukanaan oma tuomari. Ennen ottelujen alkua pidetyssä tuomarikokouksessa havaitsi selvästi, että huolimatta eri maiden suhteellisen samanlaisista säännöistä on niiden soveltamisessa edelleen toisistaan selvästi poikkeavia piirteitä.

Kilpailuissa käytettiin C.M.A.S:n kansainvälisiä kokeilusääntöjä, jotka osoittautuivat täysin käyttökelpoisiksi. Tuomarilinja yhtenäistyi huomattavasti. Omaa sarjaamme vaivaa yhä tuomarien liian suuri varovaisuus ja hitaus. Pääsyyt ovat kokemuksen ja koulutuksen vähäisyys. Seurojen tulisi harjoittaa tuomareita tehtäviinsä omissa harjoituspeleissään.

C.M.A.S:N SÄÄNTÖKOKOUS Sunnllntaina 29.4. pidettiin pelivali0kunnan puheenjohtajan Alan Saxin johdolla uppopallon ja uppokiekon kansainvälinen sääntökokous .

Viisimiehinen pOhjoismaiden ja L-Saksan työryhmä korjasi pelivaliokunnan sihteerin Linda Ashmoren puheenjohdolla uppopallon väliaikaiset säännöt lopulliseen muotoonsa saatujen kokemusten perusteella.

Uudet säännöt julkaistaan C.M.A.S:n vuosikirjassa ja otetaan sen jälkeen käyttöön eri maissa.

Kiinnostus vedenalaisia pelejä kohtaan on lisääntynyt niin paljon, että oli jo eh- • dottoman tärkeätä saada aikaan yhteiset kansainväliset säännöt.

Kun uudet säännöt saadaan jakeluun on syytä paneutua niihin heti kunnolla, jotta SM-sarjan alkaessa ollaan alusta lähtien samoilla linjoilla.

Syyskuussa pidetään tuomareille koulutustilaisuus, johon toivotaan runsasta osanottoa.

TULEVA TOIMINTA Uppopallovaliokunta aloittaa heti SMsarjan taas alkaessa kykyjen metsästyksen parhaan mahdollisen maajoukkueen kokoamiseksi.

Tanskan joukkueen meAestyksen avain oli nähtävästi kahden viikon leiritys ennen EM-kilpailuja. Toivettavastimekin saamme tulevalla kaudella paremmat harjoittelumahdollisuudet maajoukkueellemme kuin tähän mennessä.

Ensi vuonna on tavoitteena mahdollisimman hyvä sijoitus uppopallon MM-kilpailuissa Kölnissä toukokuussa.

18

LAIVANNOSTOA MEILLÄ JA MUUALLA Mennyt kesä voitaneen kirjata ennätyskesäksi urheilusukellusvoimin nostettujen laivojen tonnimäärien puolesta. Ainakin elokuun "Diver" (ent. "Triton") toteaa SS "Gitana:n" noston suurimmaksi laivannostoksi mitä harrastelijavoimin on koskaan toteutettu. Kyseinen 27.5 metrin pituinen 54 tonnin höyrytroolari upposi Rannochjärveen 90 km' pohjoiseen Glasgowista 1882 ja nostettiin helluntain pyhinä tänä vuonna. Nosto oli kuusi vuotta kestäneen projektin päätös Senjäfkeen kun Ken Clark oli löytänyt hylyn 1972 "hyvin kylmästä ja pimeästä" järvenpohjasta 33 metrin syvyydestä.

Aluksen nostoon osallistunut 45 hengen ryhmä koostui Englannin sukellusliiton BSAC:n eri alakerhojen jäsenistä koko maan alueelta. Viime vuosien aikana oli konstruoitu ja yritetty soveltaa ko. alukseen erilaisia nostosysteemejä. Suorastaan "räjähdysvaarallinen" keksintö oli tehty 1977 testattaessa erästä menetelmää. Oli teetetty 25 metrin pituinen vaijeri 5000 kg:n vetolujuudelle tarkoistuksena pitää nostopussi turvallisuussyistä ja nopeamman täytön vuoksi mieluimmin 0,2 MPa:n täyttöpainetta vastaavassa syvyydessä 0,4 MPa:n sijaan. Näennäisesti hullunvarma idea ei kuitenkaan osoittautunut onnistuneeksi. Pussin täyttö ilmalla sai sen rajuun edestakaiseen pyörimisliikkeeseen, johon peloittavaan ilmiöön ei löytynyt selitystä.

Ilmeisesti olisi rajun liikkeen jatkumisesta ollut seurauksena joko sahaava tai leikkaava vaikutus ankkuripisteenä toimivaan ikkunaluukkuun tai hiertymä pussin kiinnityskohtaan. Lopputulos oli täysin odottamaton ja raju: nostovaijeri katkesi kuin porkkana puolivälistä ja irtipäässyt nostopussi nousi kuin raketti pintaan.

Järkyttyneet katsojat sukelsivat työskentelylautalta noutamaan irtipäässeen ja tyhjentyneen nostopussin ennenkuin se ehti upota. Katkenneen vaijerin välitön tutkiminen osoitti, että edestakaisin pyörivä pussi oli voimalla kiertänyt säiekimpun auki ja kiinni katkaisten ne lopulta samaan tapaan kuin käy edestakaisin väänetylle kuparilangalle.

Näin päädyttiiri hyvin lyhyiden vaijerien käyttöön koko nostosysteemissä. Alunperin oli tarkoitus käyttää kahta pussia pitkissä vaijereissa ja· täyttää ne heti alkuvaiheessa, jotta lähinnä pintaa oleva pari alkaisi ylitäyttyä ja' vuotaa aluksen kohotessa. Niiden nostokyky olisi näin alentunut ja samalla aluksen nousunopeus alentunut pintaa kohti ja näin olisi estetty suurien iImamäärien karkaaminen pusseista. Lopullisen ja yksinkertaisen ratkaisun ylitäyttöön esittävät neuvoa antava insinööri Jim Bell ja Ken ja se perustui kuuden alitäytetyn lisäpussin .sijoittamiseen uusiin kohtiin rungossa. Ne vaikuttivat nostovoimallaan vasta lähellä pintaa pullistuessaan.

Kun Ken uskoi järjestelmän toimivan, kävi valmisteleva skottilaisten kerhojen ryhmä kJinnittämässä pääosan teräsvaijereista eri puolille runkoa. Norfolkkilainen J. W. Automarine niminen nostapusseihin

erikoistunut liike (joka oli Airport 77 filmin Jumbonoston järjestelyjen tekijä) tuli merkittävänä mukaan antamalla maksutta käyttöön 16 kpl 5 000 kg:n nostopusseja.

Vakuutukset takasi Commercial Union onnettomuustapausten varalta.

Projektin toteutusajankohta koitti, mutta projekti johtajaa Ken Clark:ia ja pusseja ei näkynyt paikalla. Ken vaimoineen ja Jim Bell olivat avuttomina yli 300 km:n päässä Darlingtonissa Rank-Cintel-Radioyhtiön lainaaman kuorma-auton kanssa onnistuttuaan romuttamaan sen moottorin. Peloton kolmikko saapui lopulta laina-autolla 24 tunnin ajomatkalta kaikki laitteet vahingoittumattomina. Pussit purettiin mielettömällä nopeudella ja työ alkoi heti.

Skottilaisen vesivoimayhtiön luovuttama leiripaikka kuhisi kuin muurahaiskeko armeijan ajoneuvojen purkaessa syöksyvenettä, koneita ja keittiötelttoja, sukeltajien valmistautuessa ja filmiryhmän yrittäessä parastaan saadakseen järjestystä kaaokseen. Mutta kaikki olivat kuunnelleet sukellusupseeri Derek Carr:in alustuksen ja ensimmäiset sukeltajaryhmät kuljetettiin sukelluspaikalle armeijan syöksyveneellä, jonka miehistönä oli merivoimien konemestareita.

Omaksutun järjestelmän mukaan piti parin sukeltajan kiinnittää sakkeleilla nostopussi vaijerilenkkiin ja syöttää pussiin ilmaa juuri sen verran, että pussi kelluisi.

Heidän tuli siirtyä sitten poijutettua linjaa pitkin seuraavaan pisteeseen johon oltiin valmiina laskemaan pussi pinta-aluksesta.

Tässä pisteessä tuli sukeltajien nousta pintaan. Seuraavan sukellusparin piti toistaa samat toimenpiteet.

Kaikki oli itsestään selvää "kovanaamoille" , mutta pian tultiin havaitsemaan että useimmat sukeltajat eivät yskinkertaisesti pystyneet suorittamaan vaativaa työtä. Kokemus osoitti, että tarvittiin kolme sukeltajaparia kunkin pussin kiinnitykseen.

Ohjelmasta poiketen päätettiin ottaa johtajat Jim Bell ja Ken itse mukaan työhön.

Molemmat kiirehtivät tukialukselle hävitäkseen ammattilaistapaan poijulinjaan. 17 minuutin kuluttua he nousivat pintaan kiinnitettyään 5 pussia ja korjattuaan yhden väärin sijainneen pussin kiinnityksen. Molemmat olivat naarmuisia mutta tyytyväisiä koska ohjelma oli taas aikataulussaan.

Päivän kuluessa tultiin havaitsemaan, että Jim:iin ja Ken:in tapaan Gitana:aan monia sukelluksia tehneet sukeltajat kykenivät suoriutumaan helposti kaikista heille annetuista tehtävistä. Mutta nuo asiaan perehtymättömät ihmisparat, jotka olivat ensi kertaa tekemisissä laivan kanssa, eivät ykSinkertaisesti päässeet pohjaan kylmässä pimeässä vedessä, jossa työtä oli tehtävä tuplasti puolen tuloksen edestä.

Kuitenkaan ei poikettu alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan piti käyttää niin monia sukeltajia kuin mahdollista. Työ jatkui lauantaina lähes puoleen yöhön.

Auringon noustessa tuli jymyuutinen aa:miaispöytään. Näytti siltä että armeija oli saanut käskyn viedä laitteensa pois lou-

nasaikaan. Tämä merkitsi sitä, että kompressori, jonka he niin ammattitaidolla olivat asentaneet syöksyveneen ponttooneille oli vietävä pois järveltä ennenkuin sitä oli käytettykään. Tehtiin nopea päätös, että jos armeijan konemestarit nostavat kompressorin aikaisemmin tarkoitukseen rakennetulle tukkilautalle, ei aikaa menetettäisi.

Niinpä porukoiden raivoisasti työskennellessä jäljelläolevien pussien parissa, armeija hinasi ponttoonit rantaan ja alkoi hienosti sijoittaa uutuuttaan kiiltelevää kompressoria lautalle. Valitettavasti ja melkein traagillisesti syöksyvene alkoi vetää lauttaa hiekkarannan vesirajasta ja koko rakennelma alkoi hitaasti kääntyä kumoon lamautuneiden katsojien hämmästykseksi.

Kun lautta nousi pystyyn kuin sota-ajan laivahylyt, osittain pukeutuneen sukeltajan nähtiin rientävän turvaan.

Sukeltajat ryhtyivät toimenpiteisiin jo ennenkuin lautta lakkasi hyppimästä ylös alas kallisarvoinen lasti alapuolellaan. Pete Wilkinson huuteli armeijan kuorma-auton lavalta rohkaisuja ja huomautuksia sotilaille ja Alan Sidi - ammattielokuvaaja rukoili jatkuvasti "olkaa hyvä toistakaa koko juttu vielä kerran". Sotilaat ja sukeltajat alkoivat hitaasti selvittää syntynyttä sekasotkua.

Vihdoin kovin kärsinyt kompressori nousi vedestä ja hinattiin häpeillen pois näköpiiristä.

Phil Rogers:in johdolla ryhmä Perth:in kerhojen porukkaa lähti kulkemaan ristiin rastiin maaseutua etsiäkseen toista kompressoria ja kerjäämään, lainaamaan tai varastamaan niin paljon letkua kuin suinkin mahdollista. Ihmeeksi muutaman tunnin kuluttua joku sijoitti toista kompressoria pieneen rantatörmän kallionkoloon ja poijutti noin 300 metriä korkeapaineletkua hylyn sijaintipaikkaan .

Vaarallinen tehtävä pussien täyttö saattoi nyt alkaa sen jälkeen kun tukialus oli vedetty turvalliselle etäisyydelle. Tunnista tuntiin sukeltajat toistivat täsmällisesti saman ilmaletkun kiinnitysoperaation kuhunkin pussiin, palaten pintaan pussin täytön ajaksi ja laskeutuen kerta kerran jälkeen siirtämään letkun ryhmän seuraavaan pussiin. Vihdoin irtosi Gitana hitaasti mudasta ja nousi pintaan järven rannoille pysäköityjen uteliaiden turistiautojen valonheittimien aavemaisessa valossa. Jättimäiset pussit läpäisivät järven pinnan Kinloch Rannoch:in kyläläisten iloksi heidän niin kauan ja kärsivällisesti jo odotettuaan sitä.

Välittömästi vaati joku yritteliäs yksilö porukasta katselijoita tarttumaan Gitana:n perään jo etukäteen kiinnitettyyn varmistusköyteen ja kiinnittämään sen suureen puuhun. Suuri joukko ihmisiä alkoi vetää kelluvaa laivaa kohti rantaa, jossa se lopuksi kiinnitettiin tarkkaan valittuun pisteeseen, jossa oli 10 metriä vettä.

Mahtavan kokkotulen valossa onnittelivat juhlivan mutta hajonneen joukon jäsenet toisiaan ja hyvin tyytyväinen projektipäällikkö ja hänen väsynyt vaimonsa kiidätettiin paikalliseen pubiin klo 1 aamulla saamaan päivän päätteeksi kovasti tarpeellinen "Grousensa".

Menestyksellinen projekti päättyi seuraavana aamuna, nostopussit tyhjennettiin varvovaisesti ja annettiin laivan asettua uuteen ja helposti luoksepäästävään paikkaansa, jossa se saa olla kunnes huomattava summa entistämistyön läpiviemiseen on löytynyt. Emme ole kuulleet viime uuti19

sia Gitana:sta, vaihe toinen on suunnittelun alla - mutta se onkin taas toinen juttu.

Tapaus "Visuvesi" Höyryhinaaja Visuvesi oli valmistunut Tampellassa 1890 ja saanut nimekseen Neptun II yhtiönsä mukaan. Metsähallituksen ostettua sen 1916 vaihtui nimeksi Aure. Visuvesi-nimen se sai Elias Lahtisen (Visuveden Faneritehdas) ostettua sen 1927.

Visuvesi-alus oli palvellut faneritehdasta 50-luvun loppupuolelle, jääden pois käytöstä 1957 tienoilla. 1959 sen osti joku romuttaja sillä ehdolla, että alus kuljetetaan pois tehtaan rannasta. Loppiaisyönä 1960 alus kuitenkin upposi tai upotettiin tehtaan rantaan Visuvedellä. Romuttaja yritti myöhemmin vetää alusta maihin vaijerien ja kahden telaketjutraktorin avulla sillä seurauksella, että savupiippu katkesi ja aluksen luultiin kaatuneen.

Laiva unohtui 18 vuoden ajaksi 7-8 metrin syvyiseen rantaveteen. Sen toi Tampereen Urheilusukeltajien tietoisuuteen kesäkuussa eräs Näsijärven vesistön höyrylaivojen historiaa kirjoittava henkilö. Ehkä aluksesta oli ennenkin kuultu, mutta oli oletettu jäljellä olevan vain kaaria ja rautalevyä. Nyt kuultiin aluksen olevan ehkä täydellisen koneineen kaikkineen.

Samaan aikaan oli joukko tamperelaisia höyrykonemestareita hakemassa itselleen sopivaa höyryalusta entisöitäväksi. He ovat kaikki olleet merillä höyrylaivoissa konemestareina. Konemestereiden tarkoituksena on vaalia höyrylaivaperinnettä ja ehkäpä mukana on myös jossain määrin nostalgisia tuntemuksia, sillä tarkoituksena on kunnostaa höyryalus ajettavaksi museoksi alkuperäiseen asuunsa.

Kun konemestarit saivat kuulla Visuvedestä alkoi tapahtua. Tiesimme saavamme Raumalta käyttöömme vanhoja jo aiemmin käytössä olleita laivannostopusseja, joilla oli yritetty nostaa pohjasta "Brita Dan" -laivan hylkyä.

Käytetyt nostopussit olivat suuren alassuin käännetyn säkin muotoisia kyllästetystä trevirasta valmistettuja pusseja, joiden suu oli litistetty kahden raskaan lattaraudan väliin pulteilla. Lattarautoihin oli hitsattu pyöröraudasta kiinnityslenkit. Pussien teoreettinen yhteisnostokyky edusti noin 60 tonnia ja aluksen todellinen paino lienee ollut lähempänä 50 tonnia. Pussien yläosassa oli tuloilman letkuliitin ja pussien "susiosa" eli paisuntareikä, joka oli liian pieni, sijaitsi aivan alareunassa. Poistoreiän pienuuden takia pussit pyrkivät hajoamaan, jos pussi nousi nopeasti syvemmältä.

17.6.78 kävimme ensisukelluksella hylyssä konemestarien kyyditseminä. Alus löytyi heti ja sen todettiin lepäävän runkonsa korkuisessa tukkikasassa. Kannellakin oli runsaasti tukkeja ja kymmenisen senttimetriä puunkuorta. Aluksen todettiin olevan noin 20-metrinen rautahinaaja, joka oli ennen uppoamistaan ollut huoltovaiheessa, koska mm. sylinterikannet puuttuivat höyrykoneesta. Konemestarit tekivät innokkaina muistiinpanoja tietojemme pohjalta. Tarkempia mittoja ei otettu, koska oletettiin laivan piirustusten vielä löytyvän arkistosta.

Kuva 1.

20

kaivettava esiin tukkien alta. Aluksen kyljen ja tukkien välisessä kapeassa raossa, täydellisessä pimeydessä työskentely ei varmasti täyttänyt työsuojelunormeja.

Koska valaisimista ei ollut mitään hyötyä pohjamudan samentaessa veden, luovuimmekin kokonaan niiden käytöstä ja teimme työtä käsituntumalla. Jouduimme tästä syystä kehittämään CMAS:n virallisista käsimerkeistä omat versiomme: käden puristaminen (kättelyotteella) merkitsi kysymystä onko kaikki hyvin? Mikäli kaveri vastasi puristamalla vastaan oli kaikki OK, mutta jos jotain oli vialla kättä kierrettiin edestakaisin sivuttain. Ylös-merkkinä käytimme kaverin peukaloon tarttumista, johon vastattiin samalla tavoin. Useiden tuntien yhdessä työskentely saikin aikaan sen, että pari melkein vaistosi toisen· aikomukset.

Kuva 3.

Konemestarit lähtivät lähipäivinä noutamaan Raumalta nostopusseja, joita piti olla 12 kpl. Kävi kuitenkin ilmi, että ulkosalle varastoiduista pusseista oli joku varastanut kolme. Jäljelläolevat 3 kahdeksankuutioista ja 6 kuusikuutioista paikattiin välittömästi ja alkuperäinen valmistaja Tammerkosken Teollisuus Ky, oletti 1965 valmistettujen pussien ehkä vielä kestävän, jos ne oli varastoitu suojaan päivänvalolta. Näin ei valitettavasti ollut asianlaita: pussit olivat maanneet ulkosalla toistakymmentä vuotta sateessa ja lumessa. Samassa kuormassa tuotiin veturinkoneen vanha 700-litrainen kompressori, johon mestarit ryhtyivät sijoittamaan moottoria ja lisäämään ilmanjakokeskusta monine hanoineen. lImanjakokeskuksen avulla oli mahdollista kaikkien pussien samanaikainen täyttö tai tyhjennys, tai minkä tahansa pussin täyttö ja tyhjennys erikseen.

Konemestarit olivat pistäneet tuulemaan ja toinen käynti hylyllä muodostui jo nostoyritykseksi, joka alkoi 1.7.78. Jo edellisenä iltana olimme siirrelleet tukkeja pois aluksen kannelta ja sivuilta. Tukialuksena toimi tuon ainoan yrityksen aikana hupihinaaja Murole. Nostopussien kiinnittämistä varten olivat konemestarit valmistaneet putkesta ja tangosta runkokaarien taakse ikkunaluukuista sijoitettavia kiinnitysrautoja, koska epäiltiin ikkunaluukkujen repeytyvän irti rungon yläosan ohuemmasta levystä.

Kuva 2.

Kun pussit lopulta oli sijoitettu ikkunoihin ja niihin oli pumpattu jonkin verran ilmaa, alkoi varovainen pussien täyttäminen. Pusseissa tarvittiin ensimmäisellä nostokerralla hyvin paljon ilmaa, sillä aluksen runko oli uponnut syvälle liejuun ja saveen, joka aiheutti mahtavan imun. Kun pussien nostovoima lopulta voitti rungon painon ja pohjan imun, oli pintaan nousu hyvin nopea. Onneksi mikään pusseista ei revennyt nopean nousun aikana. Alus jäi kellumaan noin 4 metrin syvyyteen pussien kannattamana.

Kuva 4. Kuva 5.

Ensimmäinen nostopäivä oli meille veden alla työskentelyyn tottumattomille raskas, mutta se myös opetti paljon. Olimme pukeutuneina sukelluspukuihin 15 tunnin ajan, josta ajasta noin puolet olimme vedessä. Pussit asetettiin rungon pyöreisiin ikkunoihin lyhyen vaijerilenkin ja terästangon avulla. Tämän tehtävän suoritimme nostotyön aikana niin monta kertaa, että lopulta siihen kului vain muutama minuutti.

Ensimmäinen päivä kului lähes kokonaan tähän pussien sijoitteluun, sillä näkyvyys oli veden alla täysin nolla ja tottumattomuus pussien käsittelyssä aiheutti myös viivytystä. Vaaramomenttejakaan ei puuttunut, sillä jouduimme kiinnittämään pusseja myös niihin ikkunoihin, jotka oli ensin

Tämän jälkeen tyhjensimme pari pussia ja siirsimme ne pareittain pohjan alta kulkevaan lyhyeen vaijeriin. Näin saimme aluksen ruorin ja osan keskilaivan hytistä

pinnan yläpuolelle. Tällöin kansi oli noin metrin syvyydessä. Iltahämärissä alus siirrettiin syvemmälle pois tukkikasasta, jotta pussien kiinnittäminen pohjan alle olisi helpompaa.

Kuva 6.

Laiva pysyi 1. 7.-2. 7. välisen yön kellumassa pussien varassa ilmaa lisäämättä, vaikka pientä vuotoa esiintyikin. Seuraavana päivänä yritettiin alusta saada kohoamaan lisää siirtämällä perästä keskilaivan alle ylimääräisiä pusseja, joita oli tarvittu alkuun irroittamiseen savesta. Ratkaisevalla hetkellä, kun eräs vuotava pussi oli juuri tyhjennetty irroitusta varten, perässä ollut 8 kuution pussi räjähti iltapäivällä ja vesilastissa oleva aluksen perä painui muutamassa sekunnissa takaisin n. 10 m:n syvyyteen. Viallisten pussien takia ei ollut enää mahdollista uusia nostoa ennen pussien paikkaamista ja näin ollen pintaan noussut keulakin laskettiin takaisin pohjaan pusseineen. Ensimmäinen nostoyritys oli päättynyt viikonlopun päättyessä.

Kuva 7.

8. 7. mennessä oli vialliset pussit jälleen saatu paikatuksi ja alkoi toinen nostoyritys. Alus irtosi entisin konstein ja nyt eivät tukkikasat häirinneet uuden sijainnin takia. Kun alus oli saatu kellumaan, sitä ryhdyttiin välittömästi siirtämään veden alIa puomien varassa vesistön toiselta rannalta tiedusteltuun paikkaan. Vaikka vetävän pikkupaatin ajaja tunsi tienoot, käväisi "Visuvesi" reitin ainoalla karillakin tuon 4QO-metrin matkan aikana. Alus kiinnitettiin keulastaan vastarannalla Aimon höyläämön rantaan. Työn jatkuessa 9. 7. oli tarkoituksena ensin saada keula mahdollisimman korkealle maatuelle nostaen pusseilla ja vetäen käsitaljalla maista. Sen jälkeen seurasi pussien keskittäminen perän ja keskilaivan alle. Iltaan mennessä oli lähes koko keulaosa ja puolet ylähyttiä vedenpinnan yläpuolella. Päivän päättyessä ei perää oltu kuitenkaan saatu nousemaan ja alus jätettiin pussien varaan keulastaan maatukeen kiinnitettynä. Vuorokauden kuluttua kuultiin ikävä uutinen: alus oli uponnut ja rynnännyt perä edellä 14 metriin ve-

täisten irti maahan paalutetut keulavaijerin-

sao Kuva 8

Visuvesi-laivan kolmas nostoyritys tapahtui 15. -16. 7. Konemestarit porasivat nyt tartunnat kallioon ja keulan kiinnitys taljalla tapahtui niihin useammalla vaijerilla.

Vialliset pussit oli jälleen paikattu ja alus saatiin jälleen irti savesta ja pussien varaan kellumaan. Tälläkään kertaa ei perää saatu pinnan tuntumaan ja viikonlopun päätti "hidas lasku" pussit tyhjentäen aluksen jäädessä nyt lujan., keulakiinnityksen ansiosta "mahastaan" nousevan rantapenkan varaan potkurin jäädessä korkealle pohjasta.

Hylyn neljäs nostoyritys 23. 7. oli täydellinen fiasko. Paikalle oli hinattu kaksi TVH:n ruoppausproomua, joiden perässä olevat ilmavinssit olivat 1,6 tonnin nimelliskuormille. Koska poikkiparrujen rakentamiseen proomujen välille ei näissä olosuhteissa ilman nosturia ollut resursseja, ei yrityksestä tullut mitään. Proomut kiilasivat hylyn väliinsä ja estivät jopa pussien sijoittelua. Kun yritys osoittautui tuloksettomaksi, alkoi talkooväki tällä kertaa vähitellen hävitä paikalta. Ainoa tulos viikonlopun yrityksestä oli hylyn paksun peräsinakselin väkivaltainen vääntyminen. Alus laskettiin takaisin rantapenkkaan.

Kuva 9.

Tähän asti oli nostoyrityksissä eraana vaikeutena ollut se, että peräosassa ei tahtonut löytyä tarpeeksi tilaa suhteellisen suurikokoisille pusseilie ja valmiita kiinnityskohtia ei kalaraudan lisäksi alla ollut.

17. 8. käytiinkin mittojenottosukelluksella

mm. kannen aukkojen tulppien ja ikkunatulppien mitoittamista varten ja samalla otettiin kölin tarkat mitat, koska piirustul('sia ei koskaan löytynyt.

Kuva 10.

19. 8. alkoi viides nostoyritys ja tällä kertaa oli käytettävissä juuri valmistuneet köliraudat, jotka kiristettiin köliin kahden pussin kiinnityspisteisiin. Keulaan oli rannalle rakennettu tukeista lisäksi kolmituki toimimaan nosturina, jolla käsitaljaa käyttäen saatiin myös nostoa aikaan entisten vaijerien vedon lisäksi. Näin saatiin keula entistä korkeammalle maatuelle ja kaikki pussit voitiin keskittää laivan puolivälistä perään päin. Tähän asti nostoissa menestyksellä kestänyt pussinkiinnityspiste aluksen takakannen vetokoukkuteline repäisi 8-kuution pussin voimalla ehjän peräkannen irti. Tämän epäiltiin nyt vaikeuttavan pumppausta.

J~tkettaessa seuraavana päivänä oli aluksen peräkansikin kohonnut pinnan tuntumaan. Päätettiin tukkia ikkuna-aukot muoviämpäreillä ja särkynyt takakansi peitettiin kuormapeitteellä. Talkoisiin mukaan tullut Visuveden palokunta alkoi tehopumpullaan tyhjentää vielä pinnan alla olevaa peräosaa oman rohmupumpun lisäksi. Tyhjennys kesti ehkä puolisen tuntia. Kello 15.00 aikaan kellui Visuvesi-Iaiva oman nosteensa ansiosta ensi kertaa 18 vuoteen. Sukeltajat raapivat pohjaa vuotojen paikallistamiseksi ja ainoa vuotoreikä tukittiin puutapilla.

Kuva 11

Illan päättyessä jäi alus vartioimattomana kellumaan pintaan keulastaan edelleen vahvasti kallioon kiinnitettynä. Konehuoneeseen oli sijoitettu raskas rohmupumppu mahdollisen tyhjennystarpeen varalta.

Maanantaiaamun koittaessa oli alus kaikkien yllätykseksi uponnut katkaisten osan kallioon kiinnitetyistä keulavaijereistakin.

Vain keula oli pinnalla rantapenkan kannatuksella. Savi lienee tehnyt kepposen: se oli peittänyt noston jälkeen erästä messinkistä ohuen putken kiinnityslaippaa, joka oli syövyttänyt reikänsä väljäksi. Saven liuetessa pois, oli reikä alkanut vuotaa.

Pienen laiminlyönnin takia jouduttiin "Visuvesi" nostamaan vielä kerran. Se tapahtui 26.-27. 8. Aluksi oli vaijerien paikkaamista. Raskas rohmupumppu nostettiin veden alta konehuoneesta. Mestarit olisivat suoraan kytkeneet sähkömoottorin kolmivaiheeseen, tuumien että eivät ne ennenkään ole kastuneina lakkoilleet. Moottori kuitenkin irroitettiin ja purettiin saunaan yöksi ja pumppua tarvittiin taas seuraavan päivän nostossa. Palokunnan avustamana uudelleen tyhjäksi saatu ja kelluva laiva siirrettiin välittömästi illan suussa niin matalaan rantaveteen , että se ei täyttyessäänkään voisi upota. Lisäksi alus köytet21

tiin lujasti paaluriviin, ettei se "teräväpohjaisena" kaatuisi jos sattuisi vuotamaan.

Näin oli viikonlopun päättyessä päättynyt eräs pitkäksi venähtänyt laivannosto. Alus hinattiin Muroleeseen 17. 9. 78 ja sitä seuraavana päivänä edelleen Pimeänsalmelle Tampereen lähettyville.

Kuva 12.

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti

lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden 'jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Toimitusneuvosto

Koko nosto-operaatio tapahtui täysin talkoovoimin. Paikalla oli yrityksen aikana 2-6 sukeltajaa Tampereen Urheilusukeltajat ry:stä sekä muutamia konemestareita, jotka hoitivat koko raskaan pintatyön sekä kaikki valmistelut. Paljon oli vaivaa nähty mokoman hylyn takia, mutta työ ei varmasti mennyt hukk~an, sillä me sukeltajat saimme arvaamattoman määrän kokemusta tämäntyyppisestä työstä ja konemestarit kauan havittelemansa laivan.

Kuva 13.

ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe.

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-333600

N:o 1 2 3 4 5

Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Nostoväenkatu 15 C 46 20350 Turku 35 k. 921-381804 t . 921-332321

Esko Jokinen Timo Vikman Tampereen Urheilusukeltajat ry

Osoitteenmuutokset: Urheilusukelta ja-lehti Kustavintie 9 C 24,20310 Turku 31

Kuvat Seppo Hakli

860 mk 680 mk 380 mk 260 mk 280 mk

MYYTÄVÄNÄ, MYYTÄVÄNÄ Myyn AGA 2 x 7 I ja alum.

2 x 9,4 I regulaattoreineen.

MoI. katso kev.

Puh. ilt. 915-23232

-no

PETRI FT jär jesteimäkamera ja VA-kotelo Puh: ark. klo 9-16-

90-462203 Käytetty hyväkuntoinen UNISUIT Explorer, hinta 1200 mk.

Puh : 90-6922667 22

Vuosi kerta

Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 1/2 sivu 1/3 sivu 1/6 sivu Lisävärit å

TILAAN COLLEGE-paitoja koko: väri: koko: väri: koko: väri: koko: väri:

24 .02 28.03.

23 .05.

26.09.

24.11.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Ilmoitukset Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-4550044

Seuraamme mielenkiinnolla seuraavaa vaihetta - entisöintiä - ja toivomme saavamme olla mukana, kun "liikkuva museo" purjehtii jälleen höyrykoneensa voimin Näsijärvellä.

16.01 06.03.

02.05.

04.09.

06.11.

45 mk

Liiton toiminnanjohtaja Leila Jakobsson pun. toimeen 4737257 os. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

Oy Turun Sanomat Turku

kpl: kpl: kpl:

1 mk postimerkki

kpl: yht .. .. ..... .. .. ... .. mk ............ ..... .

T -paitoja väri: väri: väri : väri:

koko: koko: koko:

kpl: kpl: kpl:

koko:

kpl: yht .... ........ .. ... . mk .... ... ...... .... .

SUKELTAJAKORTTEJA N:o 1 ...... ..... ... .... kpl N:o 3 ...... ....... ..... kpl N:o 2 .. .... .. .......... kpl N:o 4 .. .. ... .... .. .. .. . kpl Yht . .. ........ ... ... ...... .... mk ... ..... ...... ... ....... ... .

Seuran nimi: ..... ...... ........ .......... ..... ... .... .... ... .. .

Lähiosoite: .... .. .. ... .... .... ....... ..... .... ........ .. ... ... .. .

Postinumero ja -toimipaikka ...... .. .... ....... .. .... .... .

Tilaajan allekir joitus .. .. .... ........ ... ... .......... ....... .. .

SVUL Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Topeliuksenkatu 4 1 A

00250 Helsinki 25

KUMIVALMI TEIDEN HOITOON VOI[ELUUII JA UOJAAMI . EE

85 cm 3 sisätto9Qg 8,50 mklkpl 220 cm 3 sisältö 229g 13,00 mk/kpl 515 cm 3 sisältö 530g 19,70 mklkpl

JA

·TuonEIDEN VALTAKUNNALLISET PlIRIMYVJÄT:

PIIRIMYYJÄLUETTELO

HYVINKÄÄ Hyvinkään tarvikeosa Oy Hämeenkalu 22, puh. 914-18330

Etelä·Suomen Auto Oy Savon Valtatie 1, puh. 918-20921 Konetalo Oy Keijutie 7, puh. 918-28981 LAPPEENRANTA L:rannan Autotarvike Oy Valtakatu 27, puh. 953-14275 Moottorikeskus Oy Ratakatu 33, puh. 953-13455 LAUTTAKYLÄ ~~~:~~~:~~tokeskus Oy

LOIMAA Mellilän Autokeskus Oy Aleksis Kivenkatu 7, puh. 923-31322 MAARIANHAMINA Mariehamns BilhalI Ab Strandgatan 25, puh. 928-11147 MIKKELI Mikkelin Autotarvike Oy Porrassalmenkatu 33, puh. 955-17222 KEMI SERA kumihuolto Raidekatu 7, puh. 98().14441

ROVANIEMI Kumi·Helenius Oy Pohjolankatu 2, puh. 991·20841 SALO Virtasen Mooltori Oy Katrineholminkatu 6, puh. 924-11511 SAVONLINNA Savon Automyynti Oy Mertajärventie, puh. 957·28371 SEINÄJOKI Seinäjoen Varaosakeskus E. Rajamäki Ky Rengastie 30, puh. 964·25111 SEPÄNKYLÄ Tarvike Rönn & Backholm Liisantie 1, puh. 961·221894 TAMPERE Aarne Janhunen Oy Korjaamokatu 1, puh. 931·650200 Sähkötaso Oy Sammon Valtatie 10, puh. 931·633700 TlT.Trading Oy Pyynikintori 3, puh. 931·27860 TURKU Turun Autotarvike Oy Ketarantie 31-39, puh. 931·331111 VARKAUS Varkauden Kello ja Kulta Oy Kauppakatu 23, puh. 972·23011

VA[MISTAäA:

ne» $gri!V TERÄSTIE 9, 04220 KERAVA 2 PUH. 9()..24~969, TELEX 12·2655

Ti aa it selles

suk

ajapalt

, •

Nyt voit tilata SUSL:n kautta itsellesi ja ystävilIesi hyvän näköisiä college- ja T-paito ja edull isesti.

Ota nyt heti yhteys omaan seuraasi ja pane tilausasia vireille.

Kun tilaat nyt heti, ehdit saada ennen talven kylmiä itsellesi pehmeän ja lämpöisen paidan.

Ja katso millä hinnalla!

COLLEGE- paita V AIN 4 7 ,--/kpl

T -paita VAIN 2 (),-/k pl

(+post~kulut)

(+postikulut)

Pitkähihainen, sisältä nukattu reilu paita. Materiaali 87 % puuvillaa ja 14 % viskoosia. SUSL:n merkki nukkaisena kohokuviona, vaaleissa paidoissa tumman sinisellä, tummissa paidoissa valkoisella.

Hyvälaatuinen kotimainen paita, joka ei menetä pesuissa kuosiaan.

Värit: tummansininen, musta, valkoinen, keltainen.

Koot: S, M, X ja XL Tilaukset vähintään 5 kpl:een

Lyhythihainen, sileäneuleinen paita. Materiaali 50 % puuvillaa ja 50 % modalia.

SUSL:n merkki nukkaisena kohokuviona, vaaleissa paidoissa tummansinisellä, tummissa paidoissa valkoisella. Kotimainen, hienopesussa hyvin kuosinsa säilyttävä paita.

Värit: tummansininen, musta, valkoinen, keltainen.

Koot: S, M, X ja XL. Tilaukset vähintään 5 kpl:een erissä.

PAIDAT TOIMITTAA VALMISTAJA POSTIENNAKOLLA SUORAAN TILAAJILLE! Mikäli et ole tyytyväinen tilaamiisi paitoihin voit palauttaa ne 10 päivän kuluessa, jolloin saat maksamasi rahasumman takaisin.

TERVEHOI

YST Ä VIÄSI

SUKElT AJAKORTElllA! lihaa nyt sUkeltajien omia post, · omaja . KorteiUa voit toivottaa va'kka hyvää joulua, tervehtiä tätiä. onnitella serkkua syntymäpäivänä tai muuten vaan muistaa yStävääl Sukeltajakortit VAIN 80 panniä/ kpll (+postiltulut) Tilaukset vähintään 50 kpl :een erissä. 100 kpl:een eristi 30 % alennusl Kerää seurasi jäsenten tilaukset yhteen ja käytä alennus hyväksi; korttien kpl-hinnaksi jää vain 56 penniä!

Kortit ovat 2-väri painatuksella: musta ja sininen. Toimitus postiennakolla.

SUSl:n TARRA KUULUU JOKAISEN URHEJLUSUKElTAJAN AUTOON, VENEESEEN, LAUKKUUN. PAJNEILMALAJTTEESEEN ....

Tarrat 0 8 cm. valkoinen pohja. sininen kuvio. , ,-jkpl (+postikulut) Tilaukset vähintään 5 kpl :een erissä. 100 kpl:een eristä 30 % alennus. Toimitus postiennakolla .

KORTTIEN JA TARROJEN TILAUKSET 08: SVU - JAKELU T opehu s n atu 4 1 A 00250 HelSinki 25 puh 90-4737291 ja 4737379

SUOMEN URHEILUSUKEL T AJAIN LIITTO Kulta-, hopea-, pronssi- ja snorkkeli-rintamerkkejä saat tilaamalla suoraan Suomen Urheilusukeltajain liitosta Leilalta.

Merkiste tilaustiedot huolellisesti sivulla 18 olevaan tilauskorttiin ja postita kortti SUSL:oon.

Voit tehdä tilauksesi myös tavallisella kuva- tai postikortilla, mikäli et halua leikata lehteäsi.