EI MITÄÄN UUTTA VEDENKÄÄN ALLA Tieteiskirjailija Jules Verne kirjoittaa 1890 ilmestyneessä kirjassaan "Kiinalaisen koettelemukset" alla olevalla tavalla , joka ei paljoakaan eroa jostain tämänpäiväisestä sukellusliikkeen pukuesittelystä Purje on sellainen uutuus, joka meidän puvuistamme vielä puuttuu. Kuka ottaa vihjeen vastaan? -ORA.
KAPTEENI BOYTONIN TAMINEET ... Verne, Jules: Kiinalaisen koettelemukset, WSOY 1975, s. 191 Kapteeni Boytonin tamineet ovat kumivaatteita. Pukuun kuuluvat housut, takki ja huppu. Käytetyn materiaalin laadusta johtuu, että ne ovat vedenpitäviä. Mutta lämmönpitävää tuo materiaali ei ole, jos joutuu olemaan kauan vedessä. Siitä syystä puvut on tehty kahdesta päällekkäin asetetusta kerroksesta, joiden väliin voidaan puhaltaa jonkin verran ilmaa. Ilmalla on kaksi tarkoitusta: 1. Se kannattaatamineitavedenpinnalla. 2. Se eristää käyttäjän ympäröivästä nesteestä ja suojelee häntä siten kylmettymiseltä. Tällä tavoin pukeutuneena ihminen voisi kellua vedessä hyvinkin pitkiä aikoja. On sanomattakin selvää, että pukujen liitokset olivat täysin tiiviit. Housut, joiden lahkeet päättyivät anturoihin, kiinnitettiin hakasilla van teen kaltaiseen metallivyöhön. Se oli niin laaja, että vartaloIle jäi hieman liikkumatilaa. Samaan vyöhön kiinnitetyssä takissa oli tukeva kaulus, jonka päälle huppu mukautui. Päätä ympäröivän hupun joustava reunus painui ilmanpitävästi otsaa, poskiaja leukaa vasten. Kasvoista 01 i näkyvissä vain nenä, silmät ja suu. Takkiin oli kiinnitetty useita kumiputkia, jotka toimivat ilmajohtoina. Niiden avulla voitiin säätää ominaispaino halutun suuruiseksi. Oli siis mahdollista olla upoksissa kaulaa myöten tai ainoastaan vartalon puoliväliin saakka. Voitiin asettua myös vaakasuoraan asentoon. Lyhyesti sanottuna: täydellinen toiminnan ja. liikunnan vapaus, taattu ja ehdoton turvallisuus. . Sellainen oli tuo puku, joka oli tuottanut rohkealIe keksijätleen niin suuren menestyksen. Sen käyttökelpoisuus oli todettu useissa meri onnettomuuksissa. Sitä täydensivät erilaiset apuvälineet : vedenpitävä, joitakin tarvekaluja sisältävä laukku, jota kuljetettiin olkahihnassa, tukeva keppi, joka voitiin pistää kengässä olevaan tuppeen ja johon oli kiinnitetty pieni, harusfokan muotoinen purje, kevyt mela, jota käytettiin olosuhteista riippuen joko ainoana tai peräsimenä.
MAAILMAN VANHIN SUKELLUSPUKU Raahessa toimii seura nimeltä Mursut r.y. Seura on perustettu -75, jäseniä on parisenkymmentä. Toiminta on kovasti vilkastumaan päin, pidämme laitesukelluskurssia liiton hyväksymän kouluttajan vetämänä ja olemme hankkineet veneen jota innokkaasti talkootyönä kUflnostelemme, jotta pääsisimme ensi kesänä kokeilemaan opittua tietoa ja taitoa . Raahessa on myös Suomen vanhin merimuseo, joka on perustettu v. 1862. Museo on täynnä kaikennäköistä esinettä Raahen vanhoilta hyviltä ajoilta (n. 1700), jolloin Raahe oli Suomen vilkkaimpia purjelaivakauden satamakaupunkeja. Museossa on myös kuvassa näkyvä maailmassa ainut "elossa oleva" sukelluspuku, jonka on lahjoittanut museolle merikapteeni 1. F. Leufstadlus. Puku on peräisin 1700 luvulta, valmistajaa ja maata ei ole tiedossa.
Sian nahasta valmistettu puku on tarkoitettu n. 170 cm: n mittaiselle ihmiselle. Puvussa on mahan kohdalla aukko josta notkea kaveri on kimpinyt sisään, jonka jälkeen asistentit ovat sulkeneet aukon. Puvun yläosassa on kolme pyöreää ikkunaa jOista saattoi ihailla vedenalaista maailmaa. Puvun selkäpuolella, niskan tienoilla on ilmaputken liitin, johonka liitettiin puusta valmistettuja 1/2 m: n mittaisia ja sisähalkaisijaltaan 70 mm: n putkia peräkkäin. Näitä puuputkia myöten ilma sitten pumpattiin pinnalta jonkinlaisilla palkeilla samaan paineeseen, mikä sukeltajaa ympäröivän veden paine on. Pukua on kuuleman mukaan käytetty laivojen pohjan tarkastamiseen ja korjaamiseen- n. 5 m: n syvyydessä 15-20 min. ajan. Itte en taitas moisella puvulla uskaltautua veteen. Mursut r.y.: n puolesta Arvo Hepoaho 7