Urheilusukeltaja 1977 2

ISS

03!i8-058

VOL 18.

1977

No 2.1 77

KIITOS HUOLENPIDOSTA! Lipun naulaukseen käytetty lahjanuija ilmestyi postista toim istoomme.

Kiitämme!

URHEILU

SUKELTAJA Sisällys 18.04. 1977 3. Päätoimittajalta 4 . Miten me sukellamme ja minkälaisin eväin 6. Sjöhistoriska museet vid Abo Akademi 7 . Sattumia, jotka olisivat saattaneet päättyä toisinkin 10 . Ennätykset rapisivat Turussa 11. Sukellusluvat ja niiden anom inen 12. Laitesukelluskoulutus ja siitä huomioitavia seikkoja 13. Syväsukelluksen fysiologiasta 14-15. Referaatti stern ja triton 16. Kaivoksen pohjalle 18. Sukeltajan päiväkirjasta 20 . Prollen mietteitä JasKan mietteistä 21. Uppopallosta 22 . Meriväylätyöt 24. Saapunutta po ~tia 26. Kort sammanfattning

•• ••

PAA TOIMITTAJAN •• MIETTEITA Kevät on jo melko pitkällä. Ensimmäiset avovesisukellukset on tehty, joten voidaan katsoa että sukelluskausi on alkanut. Kulunut talvi oli toiminnallisesti aika vilkas varsinkin nuoriso- ja uppopallolinjat antoivat runsaasti työtä harrastaj illeen. Koulutusta on harjoitettu ympäri maata ja uusia sukeltajia on tullut lisää satamäärin .

Nämä uudet tulokkaat pitäisikin saada heti kerhojen pari in ja mukaan järjestäytyneeseen toimintaan. Tuovathan he arvokasta lisää meidän kriittiseen jäsenmääräämme. Kriittiseen sikäli että ne avustukset kun ovat suoraan verrannollisia jäsenmääri in.

Edelleenkin ihmetyttää mikseivät seurat liity piiriorganisaatioon, ei se niin pal j on lisätyötä tuo . Maksamattomat jäsenmaksut ovat toinen ihmetystä herättävä asia. Ehkä se huomataan nyt selvemmin koska lehtemme tämä nu-

mero ei enää mene niille joiden maksuissa on epäselvyyksiä. Toivotaan että huomautus riittää. Jäsenistölle vihje jollei lehti tule niin selvitelkää ensin oso ite- ja maksuasiat seuranne toimihenkilöiden kanssa ja vasta sitten osoitehuoltomme kanssa. Varmaa nimittäin on, että mikäli olette muuttaneet, ettekä ilmoittaneet uutta osoitettanne, niin liiton toimisto ei sitä kaivele esiin.

Ja lopuksi pari ilmoitusluontoista asiaa : " Lainassa" ollut lahjavasara palautettiin. Kiitos huolenpitäjälle, olisihan ollut kamalaa jos se olisi jäänyt Hamburger Börsin pöydälle .

Osoitteen muutokset Liiton toim iston kautta, EI MIHINKÄÄN MUUALLE! Lehtemme on hieman myöhässä, kuten huomaat. Tällä kertaa siihen on syynä sähkölakko. Pahoittelemme.

3

Minkälainen kuva meillä on harrastuksestamme? Kuinka paljon sukelluksen harrastajia on? Pitääkö paikkansa väite, etteivät harrastajasukeltajat ole tiedoiltaan ja taidoiltaan turvallisella tasolla? Onko totta, että harrastajasukeltajat sukeltelevat vain pintavesissä ja ainoastaan ammattilaiset uskaltautuvat pariakymmentä metriä syvemmälle? Ne, jotka joutuvat tämänkaltaisten kysymysten tulilinjalle useimmiten tietävät vastaukset, mutta tiedot perustuvat vain olettamuksiin, omakohtaisiin kokemuksiin tai havaintoihin, joten tietoja tarvitseva suhtautuu niihin varauksella.

Julkisuudessa on todella esiintynyt varsin monenlaisia käsityksiä sukellusta harrastavien sukellustavoista, tiedoista ja -taidoista. Tästä johtuen jopa melko huomattavilla paikoilla vaikuttavat viranomaiset ovat suhtautuneet väheksyvästi harrastajien suketluksellisiin käyttömahdollisuuksiin.

Suhtautumisen perustana on tällöin ollut todellisen tiedon puute. Tosin muutosta on tässäkin jo tapahtunut, mutta silti on runsaasti varaa parantaa sukellusta harrastavien imagoa UlI/äkin alueella. Tietysti varmaa on toisaalta se, että on alueita, joilla harrastajasukeltaj ia arvostetaan heidän tarjoam iensa palvelujen vuoksi.

Nämä kysymykset ja epäsetvyydet, joista esimerkkejä on vuosien varrella kertynyt runsaasti, pakottivat lopulta laatimaan harrastajasukeltajien sukeltam ista koskevan kyselykaavakkeen .

Kyselykaavake pyrittiin toimittamaan kaikille SVUL: n Varsinais-Suomen piirin urheilusukelluskerhojen jäsenille.

Varojen puutteesta johtuen ei ollut mahdollista postittaa kaavakkeita suoraan jäsenistölle, vaan postitus tapahtui kerhojen sihteerien kautta. Paluupostin osalta oli myöskin pakko luottaa harrastajien aktiivisuuteen ja .h aluun auttaa. Tämä varmaan omalta osaltaan vähensi annettujen vastausten määrää, koska valmiiksi maksettua ja kirjoitettua paluukuorta ei ollut mahdollista kustantaa. Kyselykaavakkeita pantiin liikkeelle hieman yli kaksi sataa ja paluuposti tuotti vähän yli sata vastausta, jotka tosin jakautuivat koko piirin alueelle ja kaikkiin piirin alueella toimiviin kerhoihin. Tämän voi päätellä palautuskuorten posti leimoista. Kun vastausten joukosta karsittiin joitakin kyselykaavakkeita jäi jäljelle 102 vastausta. Karsimaan jouduttiin joitakin vastauksia lähinnä sen perusteella, etteivät annetut vastaukset tuntuneet tosilta. Lisäksi vastausten joukossa oli muutama, joka jouduttiin poistamaan sillä perusteella, että vastaaja voitiin luokitella lähinnä am'm attisukeltajaksi.

Entä tulokset? Yleisesti ottaen voidaan sanoa tulosten vahvistaneen ennakkokäsityksiä. Toisin sanoen ne arviot ja ajatukset, joita harrastajat itse harrastuksestaan esittävät ovat todennäköisesti olleet oikeita. Vaikkakin vastaajien määrä jäi 'lähänlaiseksi, voidaan tiettyjä johtopäätöksiä tuloksista saada. Tässä yhteydessä lievä tukistus 4

MITEN ME SUKELLAMME JA MINKÄLAISIN EVÄIN

niille, joilla täyttämätön kyselykaavake edelleen lojuu pöydällä.

Annettujen vastausten perusteella voitaisiin ryhtyä tieteelliseenkin tutkisteluun ja vertailuun. Tässä yhteydessä kuitenkin esitettäköön tulokset sellaisenaan. Jokainen vetäköön niistä omia johtopäätöksiään. Mikäli jotakin kiinnostaa laajemman tutkistelun tekeminen, kyseinen materaali on vapaasti käytettävissä.

Kuten odottaa saattoikin enemmistö vastaajista oli miehiä. Suhde oli 96 miestä kuutta naista vastaan. Todellisuudessa tilanne taitaa olla vastaava.

Ikäjakautumakin oli odotetun kaltainen. Enemmistön muodostivat 20-30 vuotiaat, joita vastaajista oli 53. Toisen suuren ryhmän muodostivat 30"-:40 vuotiaat, joista mukana oli 25. Varsinaisia "vanhuksia" ei harrastuksen parissa muutenkaan ole kovin runsaasti, joten ne seitsemän yli 40 vuotiasta, jotka olivat kyselykaavakkeen palauttaneet saattavat olla todella piirin kaikki "vanhukset" .

Harrastushan ei ole yleensäkään vanha. Yksi vastaajista ilmoitti harrastaneensa 20 vuotta. Yli kymmenen vuotta harrastaneita oli joukossa ainoastaan 14. Arvaillaan. Niin hyvin me tunnemme toisemme. Vastaajista selvä enemmistö, 71 % oli puuhaillut sukelluksen parissa 5 vuotta tai vähemmän.

Näin keskimääräiseksi harrastusajaksi vastaajien kesken saatiin n. 5 vuotta.

Mistä tiedot ja taidot hankittu? Vasitaajista 58 % oli joko käynyt laitesukelluskurssin tai hankkinut tietonsa ja taitonsa laivaston sukelluskursseilla.

Loput olivat ns. pitkänlinjan harrastajia, joita toverit ovat ohjailleet ja opastaneet.

Sukellusaikoja tutkittaessa vastaajien määrä jonkin verran väheni, sillä ainoastaan 94 vastaajaa oli sukeltanut vuoden 1976 aikana. Pois jääneistä oli

osa vanhoja harrastajia. Itsestään selvää on, että varsinaiset kesäkuukaudet ovat sukelluksen harrastajien kuIta-aikaa, jolloin enemmistö sukellustunneista kertyy. Syksyllä ja keväällä harrastajien määrä on vähäisempi. Vastaajienkin sukellustunneista osa oli kertynyt sukellusmatkoilla etelässä. 91% vastaajista ilmoitti sukeltaneensa toukokuun ja elokuun välisenä aikana.

Tämä määrä edusti 86 vastaajaa. Syksyllä taas sukeltelu oli vilkkaampaa kuin keväällä. Kuitenkin noin pUOlet vastaajista oli sukeltanut myöskin kesäkuukausien ulkopuolella. Kertyneet sukellusajat osoittivat jälleen selvästi, että tunnit ovat todella kiven alla. Vastaajien kokovuoden keskimääräiseksi sukellusajaksi kertyi n. 16,5 tuntia.

Kesäkuukausina sukelIettiin tästä luonnollisesti enemmistö eli lähes 12 " tuntia. Syksyn ja kevään sukellustuntien keskimäärän vaihdellessa 5 tunnin molemmin puolin.

Kuinka luotettavia ilmoitetut sukellustunnit ovat? Vastaajista 51 ilmoitti perustaneensa ilmoituksensa sukelluspäiväkirjaan ja 43 antaneensa tiedot oman arvion perusteella. Voiko luottaa ja kuinka paljon on todella pohtimisen arvoinen asia. On huomattava että vastausten tutkimisvaiheessa omaan arvioonsa luottaneiden tunneista karsfttiin n. 10 % pois jo kättelyvaiheessa, jotta päästäisiin lähemmäs totuutta.

Tämä ilman sarvia ja hampaita tiedoks1 vastanneilIekin.

IImoitetut syvimmät sukellukset vaihtelivat, ihme kyllä, 10 ja 60 metrin välillä. Yli 30 metrin sukelluksia, siis syvin sukellus koko vuonna, oli tehnyt 51 % vastaajista ja yli 40 m: n sukelluksia 25 %. Vastaavasti alle 20 m : n maksimisukelluksia oli sukeltanut 24 % vastaajista. Syvimmän sukelluksen keskiarvosyvyydeksi saatiin 31 metrtA. Syvin sukellus ei kuitenkaan kerro

paljoa. Kerrankos sitä kesän aikana syvällä käydään. Arvioidut keskisyvyydet koko vuoden ajalta antavat huomattavasti selkeämmän kuvan harrastuksen tästä puolesta. Yleensä alle 20 metrin sukelluksia ilmoitti tekevänsä n. 80 % vastaajista. Tämä lienee aika lähellä totuutta yleensäkin.

Etappinousujen kohdalla tulokset olivat hieman yllättävät. Kysymys on tällä kertaa pelkästä sattumasta. Jos vastaava kysely olisi tehty vuotta aikaisemmin ei etappinousuun päättyviä sukelluksia olisi kertynyt 386 kappaletta. Nämä nousut kertyivät aivan selvästi tietyn sukelluskerhon vastauksista, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Selitys mahtuu yhteen sanaan: Ladoga.

Varusteiden kohdalla on syytä pieneen huoleenkin. Vastaajista ainoastaan 22 omisti nostoliivin. Turvaliinaa tai rannenarua käytti sukelluksillaan 35. Sukellusvarustus näyttää muutenkin olevan kohtalaisen heikko, sillä varailmalaitetta käytti 43 ja painemittaria 39 vastaajaa. Parantamisen varaa siis olisi runsaasti. Mainittakoon, että kuivapuvun tai säätötilavuuspvvun omisti 21 vastaajaa. Vaaratilanteisiin eJ kuitenkaan ole jouduttu. Vain kolme vastaajista katsoi joutuneensa vaaratilanteeseen sukelluksen aikana.

Kyselyssä pyrittiin myöskin selvittämään .sukeltajantautitapaukset harrastajien keskuudessa. Kysymys ei rajoittunut vain vuoteen 1976, vaan koko sukellusharrastusaikaan.

Vastaajista yhdeksän ilmoitti josku saaneensa ko. oireita. Heistä tosin kolme vastasi kysymysmerkin kera.

Useasti kuulee väitettävän harrastajasukeltajien tekevän runsaasti VA-töitä. Tästäkin koetettiin ottaa selkoa.

Vastaajista tosin karsittiin pois kuten alussa mainittiinkin muutama sellainen, joista voitiin sanoa: ammattilainen. Näin jäi jäljelle 47 vastaajaa, jotka olivat tehneet työsukelluksia. Minkä-

laisia, sitä ei pyritty selvittämäänkään.

Noin puolet vastaajista oli työskennellyt sukelluksillaan 1-2 kertaa ja n. 72 % 1-4 kertaa, joten eipä niitä kovin runsaasti ole.

Siinä siis tulokset Iyhykäisyydessään. Vastausten perusteella olisi todella mahdollisuuksia laajaankin selvittelyyn ja vertailuun. Tässä annetut tulokset osoittavat kuitenkin jo suuntaa ja antavat vähäistä perustietoa harrastajien sukellusympyröistä. Tämä antaa kuitenkin vain yhden alueen tietoja. Nyt me todennäköisesti tiedämme jotakin SVUL:n Varsinais-Suomen piirin alueella sukeltavasta. Hän on useimmiten 20-30 vuotias mies, joka on harrastanut sukeltamista noin 5 vuotta. Hän on useimmiten suorittanut laitesukelluskurssin ja sukeltelee yleensä kesäkuukausien aikana alle 20 tuntia. Hänen sukelluksensa tapahtuvat alle 20 metrin syvyydessä, mutta muutaman kerran kauden aikana hän pistäytyy tosi syvälläkin. Eteppinousu ei ole käytännössäkään hänelle vieras ja vaikka hänen varusteissaan voidaan osoittaa puutteellisuuksia, tuntuu hän silti sukeltavan suhteellisen turvallisesti, koskapa ei vaaratilanteisiin katso itse juuri joutuneensa. Sukeltajantaudin hän kykenee joka tapauksessa väittämään. Vedenalaiset työtkään eivät ole hänelle vieraita, mutta niitä hän kuitenkin tekee vain muutaman kerran vuodessa. Mielenkiintoista olisi saada vastaavanlaisia tutkimuksia muualtakin, jotta saataisiin tarkempaa selvitystä ja olisi mahdollisuuksia suorittaa vertailuja eri alueiden kesken.

Jouko Moisala

Koulutusvaliokunta tiedottaa Koulutusvaliokunta pyrkii kuluvan toimintakauden ensimmäisellä puoliskolla selvittämään maassamme tapahtuvan sukelluskoulutuksen laajuutta sekä tasoa. Samalla on tarkoitus myöskin saada'tämän hetkinen selvyys kerho- ja sukelluskouluttajista sekä luokkatarkastajista.

Ensimmäisessä kyselyssä selvitettiin kouluttavat kerhot ja muut yhteisöt kuten sukellustarvikeliikkeet ja SVUL: n urheilusukellusjaostot eri piireissä.

Toisessa vaiheessa pyydetään kouluttavi/ta yhteisöiltä tiedot koulutusohjelmistaan niiden hyväksymiseksi.

Samanaikaisesti lähetetään omat kyseIykaavakkeensa sekä kerho- että sukelluskouluttajille ja luokkatarkastajille.

Postitus tapahtuu kerhoilta saatujen tietojen sekä entisten luetteloiden perusteella.

Kaiken tämän perusteella on tarkoitus kesän alussa julkaista tiedot kouluttavista kerhoista, liikkeistä ja SVUL: n piirien urheilusukellusjaostoista. Samalla julkaistaan myöskin tämän hetken luettelot SUSL: n hyväksymistä kouluttajista sekä Liiton luokkatarkastajista.

Tähän asti on kalkki luistanut hyvin.

Ainoana ongelmana on ollut aikaisempien luetteloiden puutteellisuus sekä vaihtuneet osoitteet.

Mikäli siis et ole saanut ko. kyselyä ota yhteys SUSl: n toimistoon ja tiedustele mikset ole sitä saanut.

Mikäli joku kerho katsoo kouluttavansa, mutta ei ole kyselyyn tältä osin vastannut vielä ehtii mukaan.

Molempien on kuitenkin pidettävä kiirettä.

Koulutusvaliokunta

SUK LLUKSEEN

Spirotechique • Poseidon • Ursuit • AMF varusteet Partio-Aitasta TARJOUS 25.4. - 13.5.-77100/0 alennus märkäpuvuista!

SUKELLUSRETKILLÄ JA -LEIREILLÄ TARVITSET MUUTAKIN KUIN SUKELLUSVÄLlNEET. Asut, teltat, makuupussit, keittimet ja monet pienet mutta tositarpeelliset varusteet löydät meiltä kätevästi saman katon alta.

YRJÖNKATU 34·00100 HELSINKI 10 ,<1'643622

Avoinna ma-pe 8.30-1700 la 8.30-14.00

5

SJÖHISTORISKA MUSEET VID ÅBO AKADEMI

Markku Salo

kellä yli 50 hyllymetriä. Tämä koostuu mm. laivadokumenteista (mittauskirjat esim), laivanvarustamoiden arkistoista, talonpoikaispurjehdusta koskevasta arkistosta, luotsi laitosta koskevasta aineistosta jne. Museon kokoelmissa on yli 3000 laivapäiväkirjaa, joista vanhimmat aina 1700 luvulta asti. Kokoelma on Pohjoismaiden suurin. Merikortteja on kokoelmiin kertynyt yli 2100 kpl. Kokoelmassa on mm. arvokkaita venäläisiä merikortteja. Vanhin merikortti on vuodelta 1661.

Lisäksi arkistossa on mm. piirustuksia yli 4000 kpl. ja n. 10000 valokuvaa.

on mm. eräs maailman vanhimmista sekstanteista, ns. Dollond sekstantti, vuodelta 1780.

Museo on parhaillaan tekemässä vaihtokauppaa Maarianhaminan vastaava museon kanssa. Abo Akademin Merihistoriallinen museo luovuttaa Maarianhaminaan teräsparkki Ponapen kaljuunakuvan ja saa tilalle, kokoelmiinsa paremmin sopivan, angelniemeläistä alkuperää olevan kuunari laiva Angelan kaljuunakuvan .

Valitettavasti museon näyttävin esineistö, yli 100 kpl pienoismalleja ja runsaat 200 kpl laivamaalauskokoelma, kärsii tilanpuutteesta eniten.

Pienoismallikokoelma on sangen monipuolinen. Se käsittää pienoismalleja 1800-luvun turkulaisista valaanpyynti-aluksista aina nykyaikaisiin autolauttoihin.

Museon laivamaalauskokoelma on erittäin arvokas ja ainutlaatuinen. Siihen kuuluu mm. maailman vanhin alusta eSittävä, ehjä lasimaalaus (hinterglss) vuodelta 1775. Kokoelma on saavuttanut arvostusta myös maamme rajojen ullkopuolella.

AINUTLAATUISTA ESINEISTöÄ

SIGYN MELKEIN VALMIS

Museon kokoelmissa on yli 700 merenkulkua valaisevaa esinettä. Näitä ovat esimerkiksi navigointivälineet, kaljuunakuvat, työkalut, ja laivairtaimisto. Varsinkin navigointiin liittyvä kokoelma on erittäin edustava. Mukana

Kuunarilaiva Sigyn ostettiin, lahjoitusvaroin, museolle vuonna 1939 Ahvenanmaalta kaikkine irtaimistoineen.

Sigyn oli vuosina 1971-1972 Suomenlinnan telakalla korjattavana ja sen jälkeen tätä lajinsa ainutta säilynyttä kau-

Maamme vanhin merihistoriallinen museo, vuonna 1936 perustettu Abo Akademin Merihistoriallinen museo, sijaitsee Turussa Tuomiokirkkotori 3: ssa, kunnianarvoisan Turun Tuomiokirkon katveessa. Sisäpihalla oleva vanha, raihnainen tiilirakennus ei anna kävijälle kovin edullista kuvaa museosta.

Rakennuksen tilanahtaus, ja vireään museotoimintaan täysin soveltumattomat huonetilat - niin näyttely kuin varastotilojen osalta - ovat museon vt. amanuenssi Kim Montinin päällimmäisiä murheita. Samalla hän on ainoa palkattu henkilö koko museossa, työmaata siis riittää.

Museon osin ainutlaatuista esineistöä ei näissä tiloissa voida pitää näytteillä.

Museon toiminnalle onkin viime aikoina ollut tyypillistä kiertävät tai tilapäiset näyttelyt.

AHDASTA Tilanahtaus käy vierailijalie selväksi jo ulko-oven avauksessa. Edessä avautuvat kapeat portaat ovat täynnä merellisiä esineitä 'plokeista' alkaen . Kun on kivuttu toiseen kerrokseen, varsinaisiin museotiloihin , jatkuu sama ahtaus.

Kahdeksan sokkeloista huonetta seinät täynnä kirjahYI'yjä, joissa on laivapäiväkirjoja, valokuvakokoelmia, merikortteja jne. Pöydillä ja tuoleilla on pienOismalleja, laivamaalauksia ja merenkulkuvälineistöä.

Kaiken tämän ihanuuden keskellä puuhailee vt. amanuenssi Kim Montin , joka kaikesta huolimatta jaksaa olla optimistinen. Helpotusta on nimittäin tulossa niin varasto- kuin näyttelytiloihinkin.

Turun kaupunkihan on tehnyt periaatepäätöksen oman merimuseon perustamisesta Vartiovuorenmäellä olevaan entiseen merikoulun tiloihin. Kun ne on kunnostettu, Abo Akademin Merihistoriallinen museo tallettaa näytteIyesineistönsä sinne välittömästi. Kaupunki pUOlestaan siirtää muissa kaupungin museoissa olevan merellisen esineistön myös Vartiovuorenmäelle, joten joskus tulevaisuudessa Turkuun on odotettavissa tosi hieno merimuseo. Sen sijaan Abo Akademin Merihistoriallisen museon arkisto ja kirjasto jäävät entiseen paikkaansa Akademin suojiin.

LAAJA TYöKENTTÄ Museon pääasiallinen tehtävä on palvella opiskelijoita sekä tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita merenkulun vaiheista. Samoin yhteydenpito eri maiden vastaaviin museoihin on tärkeä työsarka.

Museot vaihtavat keskenään alan uusinta tutkimuskirjallisuutta. Museon arkistosta välitetään kopioita ympäri maailmaa, varsinkin Pohjoismaihin ja Neuvostoliittoon. Ja palvelu pelaa. Sen takaa maan eturivin merihistoriallinen kirjasto, jossa varsinkin alan vanhempi kirjall isuus on hyvin e(j ustettuna. Varsinaista arkistoaineistoa on tällä het-

6

Tllla'nen on maailman vanhin ehJänl alllynyt lalvalaalmaalaua. Taulu on vuodelta 1775. Kuva: Abo Akademin Merihistoriallisen museon kokoelmat.

TARVIKKEITA SUKELLUSRETKILLE

r

•

e

kristiinank. 9 921-3366 50 notarta on kunnostettu Turussa kansan karttuisan käden turvin.

Toukokuussa on tarkoitus poistaa kuunari laivaa suojannut katos ja ryhtyä takilointityöhön. Kesän kuluessa on tarkoitus saada alamastot pystyyn. Eli työt alkavat olla loppusuoralla. Tarvittavista rahavaroista on koossa noin kaksi kolmannesta. "Loput on tarkoitus kerätä erilaisin tempauksin kevään kuluessa" vakuutteli Montin.

MUITA SUURIA PROJEKTEJA

"Sigynin pelastamiseksi luotu kampanja saattaa antaa tavalliselle ihmiselle sen kuvan, että koko museon toiminta on masinoitu kuunari laivan pelastamiseksi. Toki laiva on jatkuvasti mielessämme, mutta kyllä museon piirissä muutakin työtä tehdään" toteaa vt. amanuenssi Kim Montin. Åbo Akademin Merihistoriallisella museolla on tällä hetkellä työn alla kaksi muuta suurta projektia.

Ensinnäkin selvitellään troolikalastuksen historiaa ja kehitystä maassamme. Museon toimesta on kalastajifle lähetetty kaksi kyselylomaketta.

Lomakkeissa kysellään troolauksen tekniikkaan liittyviä asioita ja toisaalta pyritään myös selvittelemään miten myyntiorganisaatio on kehittynyt. Tutkimus on kaksikielinen ja se käsittää koko rannikkoseutumme.

Toisen projektin työnimeksi on valittu "Viimeiset syvämeripurjehtijat" työtä johtaa vt. intendentti John Hackman Åbo Akademin Etnologian (kansatieteen) laitokselta.

Tarkoituksena on kerätä talteen syvämeripurjehtijoiden suullinen perimätieto. "Tällä tutkimuksella alkaakin olla kiire sillä sen aikakauden miehet ovat jo keski-iältään 60 vuotiaita. Joukko harvenee kiihtyvää vaihtia " painottaa vt. intendentti Hackman.

Tutkimuksen painopiste on tällä het-

kellä Ahvenanmaalla, kuten luonnollista onkin. Ahvenanmaalle on nimittäin keskittynyt huomattavin joukko tätä merenkulkumme aatelia, aina tarunhohteisia "Kaphornareita" myöten.

TULEVAISUUTEEN LUOTTAEN

"On selvää että jos Turkuun aiotaan saada toimiva ja nykyaikainen merenkulun vaiheiden selvittelyyn erikoistunut museo, niin tarvitaan uudet toimitilat näyttelytoimintaa varten" sanoo vt. amanuenssi Montin.

"Vartiovuorenmäki on tähän tarkoitukseen ihanteellinen. Tarvitaan nopeita toimenpiteitä Turun kaupungin taholta, jotta asiat saadaan rullaamaan meri historiamme hyväksi. Suuren yleisön suopea suhtautuminen Sigynin pelastustoimiin osoittaa, ettei ole yhdentekevää, miten merenkulkumme historian vaiheita jälkipolville esitetään" painottaa Montin. Åbo Akademin Merihistoriallisen museon johdossa, perustamisvuodesta aina vuoteen 1970 asti, ollut prof, Sven Andersson on tehnyt mittavan päivätyön Suomen merenkulun historian hyväksi. Hänen johdollaan on pelastettu paljon katoavaa tietoutta merenkulkumme vaiheista ja saaristomme asujamiston arkipäivän elämästä. Tästä on nuorempien tutkijoiden ollut hyvä jatkaa. Toivottavasti tämä, kasvavaa kiinnostusta osakseen saava, kulttuuriperintömme tallennustyö saa tässä "laihialaisessa" nykyajassa toiminnalleen tyydyttävät puitteet.

PS. Vt. amanuenssi Kim Montin korostaa, että ahtaudesta huolimatta museo ottaa mielellään vastaan vieraita niin ryhmissä kuin yksiUäinkin. Puhelinsoitto ennakkoilmoittautumisena kuitenkin vaaditaan. "Museon arkistot ovat siis myös urheilusukelluksen harrastajien käytössä" Montin toteaa lopuksi.

Houtskarlla'sen Isoveneen pienoismalli.

Tällaiset veneet olivat käytössä aina 1930 luvulle asti. Kuva: Abo Akademin MerIhistoriallInen museo.

UUTUUS -

UUTUUS

z

(1)

"0

Ö (JJ

c

0-

o

"<

7

SAlTUMIA JOTKA OLISIVAT VOINEET PÄÄTTYÄ TOISINKIN Oli kaunis kesäpäivä, aallot liplattelivat rauhallisesti m.s. Petronellan teräskylkeä vastaan, sen ollessa ankkurissa Kokkolan väylässä kaukana ulkomerellä. Olin sammattisukeltajaystävieni Reijon ja Rillin seurassa katsomassa ja tutustumassa heidän työhönsä. He louhivat kalliota Pihlajan väylällä, aliurakoitsijana Vesi-Pekalle.

Tämän mukaan heille lankesivat pienemmät kalliokielekkeet ja kivet.

Minulla oli omat välineet mukana, märkäpuku ja pullopatteri. Olin pariin otteeseen käynyt seuraamassa työntekoa pohjassa: jopa autoin Rilliä siirtämään painavaa vasaraa porasta toiseen ja yritin päästä selvyyteen tärinän vaikutuksesta siellä 12 m syvyydessä.

Juteltuani pitkin päivää Reijon kanssa olin nyt siinä pisteessä, että piti kokeilla sukeltamista heidän välineillään.

Sain Reijon varapuvun, haalin nurkista vaatekappaleita alle. Reijon puku oli kyllä vähän iso minulle, mutta ajattelin, etteivät ne laivaston puvutkaan aina niin sopivankokoisia olleet. Siinä vaiheessa vaihtuivat vuorot Reijo lähti alas ja Rilli tuli ylös, joten sain Rillin narumiehen avustamaan itseäni. Tämä oli nuorempi kaveri, jolla ei ollut monenkaan kuukauden kokemusta narumiehen hommista.

Asetettiin kurkkumikrofoni paikalle ja liittimet yhteen, vedin yläosan pääni yli ja siinä sitä sitten oltiin taas hikisessä kumisaunassa . Rullaus käärittiin ja sitten kohti telinettä, jossa letkut, valjaat, 40 kg painovyö ja kokomaski odottivat. Vähän oli outo tunne, kun joutui kantamaan niin paljon lyijyä.

Varovaisesti nousin tikkaita ylös, relingin toisella puolella laskeuduin alas.

Kerroin narumiehelle, että vähän jännitti pitkästä aika taas sukeltaa kuivapuvulla - taisi vastata että "Mene sitten köydelle ja sitä pitkin alas." Minä laskeuduin veden varaan, ajattelin ensin kelJua vähän ja päästellä turhat ilmat pois, niin kuin sukeltajakurssilla aina tehtiin. Kun päästin tikkaista irti, rupesin heti vajoamaan. Narumies oli reelingillä letkukieppi sylissään ja kun hän näki, että painuin pinnan alle, hän heitti letkun perääni ja virkkasi: "Ai sää lähdet siitä suoraan". - Niin sitä lähdinkin kuin kivi kohti pohjaa, olin kaatumassa taaksepäin ja huidoin avuksi käsilläni. Paine korvissa kasvoi, mutta asennostani johtuen en saanut käsilläni maskista kiinni enkä maskia puristetuksi nenää vastaan, eikä nielaisemalla kanavat täysin auenneet. Siinä vaiheessa sanoin "tämä nyt ei mee oikein, vedä ylös". Mutta mitään ei tapahtunut, minä vain jatkoin matkaa kohti pohjaa. Kipu korvissa oli kova . Ajattelin että tärykalvot tässä menee, mutta en hätääntynyt tilanteesta, koska tiesin mitä oli tapahtumaS$a. Kun menoa ei jarrutettu, olin kohta pohjassa ja sanoin "Odota vähän, katson ensin". Nyt

8

Maassamme sukelletaan paljon ja monella tavalla toiset enemmän toiset vähemmän turvallisesti. Onnettomuuksista luemme lehdistä. "Täpärällä" oli tilanteista kuulemme huhuja jos kuulemme. Kuitenkin olisi tärkeätä että juuri niistä saataisiin tietoa leviämään, koska joku toinenkin voi pelastua vastaavasta tilanteesta.

Varusteiden laatu, määrä ja kunto on usein ratkaiseva. Ei tosin yksin, niitä pitää myös osata köyttää oikein. Tätä osaamattomuutta emme hevillä myönnä, pelätään "kasvojen menettämistä". Mutta sitten vasta suuri häpeä tulee kun toverit tuovat kylmenneen kaverin rantaan.

Sukeltaja-veli Jan Nyström jo vuosien takaa, kertoo ohessa pari tapahtumaa, jotka olisivat voineet päättyä toisinkin. Onnettomuus on usein usean virhesuorituksen summa kuten seuraavissakin. Miettikääpä kuitenkin kukin kuinka monen käytännön sukeltaminen, suoritetaan samoin kuin Jan kertoo. En ala ruotimaan näitä sukelluksia, mutta kuten kirjoitin" - vIrhesuoritusten summa ... " Aina se summa ei ole positiivinen.

Mikäli Teillä on muistissanne vastaavia sukelluksia niin kertokaapa niistä, vaikka nimimerkillä. (Oikea nimi kuitenkin toimitukselle) Me voimme kaikki ehkä oppia niistä. olin jo saanut maskista kiinni ja paineen tasatuksi, vaikka tunsin, että nestettä oli korvissa, kuulo oli myös heikentynyt ja nielussa arasti. Nyt rupesin täyttämään pukua ilmalla, jotta olisin päässyt vähän liikkumaan. Katsellessani ympärilleni huomasin olevani kuopassa, jonka pohja oli 16 m syvyydessä, edessäni jyrkkä rinne, jonka laella Reijo oli poraamassa. Yrityksistäni huolimatta en saanut nostetta pukuun ja ihmettelin vähän, ettei puheiseeni vastattu. Ilmaa oli puvussa nyt aika lailla ja piti oikein vetämällä vetää käsiäni alas, olivat kuin pitkälaisia ilmapalloja ja väljyyttä riitti: hyvä kun sain hanskat pysymään käsissä. Maskikin tahtoi nousta, niin että nenä oli leukakuopassa. Ei ollut kylmä sen sijaan pieni tuskanhiki oli noussut otsalle. Siinä minä vain taistein, halusin Reijoa katsomaan, mutta kuopasta en päässyt mihinkään. Oli jatkuvasti outo tunne korvissa ja nielua arasti, mutta se ei nyt haitannut, vaa se, etten päässyt polviasennosta ylös.

Sitten tuli kolme nykäystä letkulla, vastasin niihin ja sitten mentiin taas, mutta nyt ylös . Pian kiipesin tikkaita pitkin ylös . Kun otettiin vehk.eet pois päältä, huomattiin, että töpselit olivat irronneet toisistaan, mistä johtui, että puhelinyhteys katkesi. Heti kannelle päästyäni kumma kipu nielussa voimistui, kuulo oli heikko: korvissa run-

saasti nestettä. Sylkiessäni tuli verta suuhun, mutta puhaltamalla nenään tunsin, että tärykalvot toimivat, joten ne olivat säilyneet ehjinä. Oli niin rasittunut olo että piti mennä huilimaan makuasentoon. Kurkussa tuntui nyt siltä kuin olisi vedetty karkealla viilalla.

Pitkin iltapäivää oireet kuitenkin heikkenivät, ja olin kohta taas sukelluskun-, nossa.

Pohtiessani nyt jälkeen päin tätä tapausta on kiteytynyt muutamia ajatuksia: On seikkoja, jotka sinänsä eivät johda vaaratilanteisiin, mutta monta samantapaista pientä seikkaa yhdessä voivat saada aikaan suuren vahingon.

On ensin tarkoin perehdyttävä kulloinkin käytettäviin menetelmiin ja sukelluksen erityispiirteisiin Esim. periaate, että 40 kg: n painoilla on tarkoitus pysyä pohjassa, eikä niillä paljon kelluta, tai miten maski käyttäytyy painetta tasattaessa. Yleensä pitää varmistua melko yksityiskohtaisesti tavasta, miten aikoo sukelluksen suorittaa kun on käytössä muita laitteita kuin mihin on tottunut. Parempi olla varovainen, tehdä kysymyksiä ja hissukseen tottua välineisiin, kuin mukautua narumiehen rutiiniinin, joka vain tähtää nopeaan sukellusvalmiuteen ja jonka päätteeksi kokenut ammattisukeltaja heittäytyy veteen pari kolme poranterää kädessään.

Jan Nyström

SEL VIÄISITKÖ JOS KÄVISI NÄIN Tämä tapaus sattui keski kesällä.

Olimme Peten ja Juuson kanssa m.S. Jumprulla nostamassa romua purjelaiva Marienborgin karilleajopaikalla, meripeninkulman verran Tankarista luoteiseen, Västerbådanin matalikolla. Sinne olivat laivan apu koneet jääneet, kun laiva oli kauan sitten myrskyssä hajonnut. Myöhemmin niitä oli jo kerran romutettu, mutta aika paljon oli jäänyt meillekin tavaraa niistä kahdesta neljäsylinterisestä Scandia-dieseleistä. Paikalla ei ole kuin 5 metriä vettä, tavallisesti kirkasta ja kesällä melko lämminkino Olin pohjassa sitomassa köyttä n.

400 kg painavan valurautaklöntin ympärille, jotta olisimme vinssillä saaneet sen kelatuksi ylös. Köysi oli tavallista kelluvaa 10 mm palmlkoitua muoviköyttä, pituudeltaan 12 m. Siinä vaiheessa olin ollut kauan vedessä, ja pulloni olivat lähes tyhjät. Tarkoitukseni olikin lähteä hetimiten pinnalle, kunhan vain ensin saisin sidotuksi köyden tarpeeksi hyvin klöntin ympärille.

Minulla oli niin vähän ilmaa, että vedin

ihan viimeisiä henkosia hitaasti imemällä. Pian olinkin valmis, ojentauduin pystyasentoon ja ponkaisin pintaa kohti, mutta ei tapahtunut mitään, en päässytkään pohjasta irti. Tajusin heti, että olin sitonut itseni kiinni, tai pikemminkin köysi oli takertunut pulloventtiileihin. Tajusin myös, että piti saada heng·ittää, ja pian, koska kolmena viimeisenä minuuttina en saanut ilmaa kuin ihan vähän imemällä, ja nyt ei imemisestäkään ollut hyötyä. Malttia, ajattelin, ei" mitään paniikkia, avaan soljen ihan rauhassa. Niin teinkin ja lähdin kuin raketti kohti pintaa. Pinnalla vasta muistin, että olisi pitänyt hengittää ulos, koska oli vapaa nousu, paitsi ettei ollut mitään ilmaa ulos,,: hengittämiseen. Sitten minut valtasi pieni pelonpuuska. Tunsin, etten ollut kaukana paniikin valtaan joutumisesta, mutta vähän aikaa kelluttuanl olin rauhoittunut ja sukelsin noutamaan , pullopatteriani. Tästä opin, että on turvallisuuden kannalta tärkeää olla imemättä viimeisimpiä henkosia pohjassa, vaan on säästettävä tarpeeksi ilmaa ennalta arvaamattomien seikkojen varalle. Olen myös todennut, että kun on vaara takertua köysiln yms., olisi puukkO tarpeellinen vaikka sukelletaan matalalla ja kirkkaassa vedessä!

Jan Nyström

Pete reellngllll Juuso meressä.

URHEILUSUKEL TAJAIN ••

KESALEIRI 5

Alkaa: Päättyy: Paikka: Kuljetukset:

Paineilma: Hinta:

Järjestää:

Tiedustelut:

1977-06-27 1977-10 Hanko, Låglandet Hangon itäsatamasta 1977-06-27 Lähdöt 10.00, 14.00, 18.00.

Muina päivinä klo 8.00 ja 18.00 Hangosta.

1977-07-10 Kuljetus tarvinnan mukaisesti.

Tehokas kompressori 500 I/min hinta 1 mk/20 Mp/l Mk 101 päivä yli 16 vuotiailta (alle 16 maksuton) Hintaan sisä1tyy kaikki aikataulun mukaiset matkat leiripaikan ja Hangon välillä sekä saniteettipalvelut. Sukellusmatkoilta veloitetaan kohtuullinen hinta.

Urheilusukeltajat r.y.

Aqua Divers Club SUSL 90-2992911 Edvin Malmsten (työaikana) 90-6172912 Leif Lindgren (työaikana) 38

Tä~keä

kirja jokaiselle sukeltajalie

HENRIK RENVALL

.ukella turvallisesti Kirja, jota en kauan kaivattu sukelluskursseilla. Kirjassa käsitellään sukelluksen fySiikkaa mm. sellaisia *keltä asioita kuin v.eden paine ja nostovoima, valon taittuminen.

SukeUuslaåketjedettä käsittelevässä osassa selvitetään perusteeJlfsestl paineen ym. seikkajen vai· kutusta Ihmisen fysiologi san sekä niitä vammoja ja sairauksia, jotKa sukeltajaa voivat kohdata.

Kirja on Suomen Urheilusukeltajien Uiton hyväksymä. Qvh. 2,g,-.

••

ENNATYKSET RAPISIVAT TURUSSA

Piirin mestaruuskilpailut pidettiin jälleen Impivaaran komeassa hallissa.

Olosuhteet olivat loistavat ja kilpailijoita hallin täydeltä. Järjestelyt onnistuivat " nappiin" ja aikataulukin piti paikkansa jo rutinoidun järjestelykoneiston pelatessa varmaan tapaansa.

Tulos-sato oli mahtava rikottiinhan entiset SE-tulokset kolmessa lajissa.

Kirkkaimmat mitall it veivät Jukka lappalainen , Vesa Raita ja Saaristomeren Sukeltajat. .

Nuorisosarjat yllättivät runsaalla osanottajamäärällään ja innostuksellaan. Tehty työ kantaa kaun ista hedelmää.

Vierailijoina olivat Västerås Sportdykar Klubbenin kilpailujoukkue joka antoi kansainvälisyyttä m uutoin kotoiselle kilpailulle.

10

GUSTAV KIHLSTRÖM GUNNAR LUNDBERG

Urheilusukellu Harrastesukeltajien perusoppikirja 2. parnoa. Ovh. 22,-.

Piirimestaruuskilpailut 1977-03--12 Impivaaran uimahalli

Lyy Saaristomeren Suk. 57,80, 5) Kaj Molin Saaristomeren Suk . 1.02,00, 6) Valter Olander VSDK 1.03,20

I Miehet 50 m sukellus: 1) Vesa Raita Saaristomeren Suk. 22,50, 2) Magnus Leuchovius VSDK 22,80, 3) Sven-Olof Olander VSDK 22,85, 4) Eero Kojonen Saaristomeren Suk . 23,20 2 Naiset 25 x 25 m sukellusuinti : 1) Cecilia Magnell VSDK 32,80 111 Juniorit alle 14 v. 50 m räpyläuinti : 1) Valter Olender VSDK 28,40, 2) Jukka Roitto Saaristomeren Suk. 29,00, 3) Tapani Hänninen Saaristomeren Suk. 30,00, 4) Pekka Vallinkoski Saaristomeren Suk. 30,60, 5) Janne Kopra Saaristomeren Suk. 31,20, 6) Kalle Kaartovuori Saaristomeren Suk. 34,00

VIII Juniorit alle 14 v. 25 x 25 m: 1) Jukka Roitto Saaristomeren Suk. 28,1, ' 2) Valter Olander VSDK 29,9, 3) Tapani Hänninen Saaristomeren Suk. 31,0, 4) Janne Kopra Saaristomeren Suk. 31,8, 5) Kalle Kaartovuori Saaristomeren Suk. 35,0

IV Miehet 100 m räpyläuinti: 1) Jukka Lappalainen Saaristomeren Suk. 48,50 (uusi SE), 2) Robert Magnusson VSDK 51,20, 3) Vesa Raita Saaristomeren Suk. 51,40, 4) Magnus Leuchovius VSDK 51 ,50, 5) Sven-Olof Olander VSDK 52,80, 6) Ben Mattsson Sinihait

IX Juniorit alle 16 v. 25 x 25 m: 1) Pekka Lukkarinen Saaristomeren Suk. 24,8, 2) Leif Wallen VSDK 26,3, 3) Martti Lyy Saaristomeren Suk. 26,4, 4) Piero Crotto VSDK 26,9, 5) Kaj Molin Saaristomeren Suk. 28,4

VII Miehet 400 m räpyläuinti: 1) Jukka Lappalainen Saaristomeren Suk. 4.05,20 (uusi SE), 2) Sven-Olof Olander VSDK 4.05,70, 3) Vesa Raita Saaristomeren Suk. 4.16,00, 4) Robert Magnusson VSDK 4.26,80

57,20 V Naiset 100 m räpyläuinti: 1) Tuula Niiranen H: ki Urheilusuk. 1.05,08, 2) Jaana Vastren H : ki Urheilusuk.

1.06,40, 3) Cecilia Magnell VSDK

1.13,80 VI Juniorit alle 16 v. 100 m räpyläuinti : 1) Pekka Lukkarinen Saaristomeren Suk. 53,80, 2) Piero Crotto VSDK 55,20, 3) Leif Wallen VSDK 65,00, 4) Martti

X miehet 4 x 100 m: 1) Vesa Raita, Juha Raatikainen , Pekka Lukkarinen, Jukka Lappalainen Saaristomeren Suk. I 3.30,8 (uusi SE), 2) Sven-Olof Olander, Robert Magnusson, Magnus Leuchovius, Piero Crotto, VSDK (Västerås Sportdykar Klubben) 3.32,6, 3) Saaristomeren Suk. II 3.57,8 , 4) Sini hait 3.58,4,5) Saaristomeren Suk. 1114.07,0 , 6) Saaristomeren Suk. IV 4.26,6, 7) Saaristomeren Suk. V. 4.43,2.

SUOMEN ALUEVESILLE UPONNEITA SOTA-ALUKSIA KOSKEVIA MÄÄRÄYKSIÄ:

SUKELLUS UVAT

JA NIIDEN ANOMINEN Urheilusukeltaja voi Suomessa uppoutua harrastukseensa lähes rajoltuksetta. Muutamia mAArlyksiä kuitenkin on noudatettava, Jotta sukeltamisen vapaus saatai sIIn säilytettyä tulevaisuudessakin . Mellllhln sekA lalle- ettA vapaasuke"lJs on slnlnsA luvallista Suomen kansalaiselle tiettYJä, rajoitettuja aluetta lukuunottamatta kaikkialla.

On kuitenkin muistettava, että Ahvenanmaalla tarvitaan maakuntahallituksen lupa sukellukseen koko alueella.

Tästä määrätMn maakuntalaissa (Alands författningssamling nr.

65/1974). Asiasta on kerrottu mm.

Urheilusukeltaja-Iehdissä no. 4/1974 Ja 5/1974. Sukellusluvat myöntää maakuntahallitus. Määräykset sukellusluvista laivahylkyihin ovat pMJ)iirtelltUn samanlaiset kuin mannerSuomessakin.

Lähinnä eräitä tiettyjä VA-tolmintoja varten tarvitaan, tehtävän mukaan, erityinen lupa. Kertaillaanpa tässä umeJlusukeltajaa ehkä useimmin koskevaa tapausta, sukelluslupaa laivanhylkyjen tutkimiseksi. Tässä yhteydessä hylyllä tarkoitetaan laivan tai muun aluksen, siis yleensä vesikulkuneuvon hylkyä.

Myös sellaisen osat kuuluvat käsiteltävän aiheen piiriin.

Lähtökohtana pidetMn sitä, että kalkki hylyt ovat jonkun omaisuutta.

Silloinhan pitäisi olla ItsestUn selvU, ettei niihin sukelleta ilman asianmukaista lupaa. Hylyn iästä puhuttaessa tarkoitetaan sitä aikaa, minkä alus on ollut uponneena.

Muut alle satavuotiaat hylyt omistaa varustamo .tai vakuutusyhtiö, joiden pUOleen on kUnnyttävä sukelluslupaa hakiessaan. Tällaisista nuoremmista hylyistä löytyy yleensä helposti senverran tietoja, että omistaja pystytUn selvittämään. Kaikki yli sata vuotta vanhathylyt kuuluvat korvauksetta valtiolle. Jos löydät ennestMn tuntemattoman hy'lyn, on sIIhen varmi nta suhtautua kuten yli satavuotiaaseen, kunnes se saadaan varmuudella ajoitettua.

Näin mMrM muinaismuistolaki n : 0 295/1963 20 §: "Merestä tai vesistöstä tavattu laivan tai muun aluksen hylky, joka voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, tai sel.lalsen hylyn osa, on rauhoitettu. Hylystä ja sen osaat. on aoveltuvin osin voimassa, mUA ktlnteAstA muinaIsjDnnokseitl on sUdetty.

Esineet, jotka tavataan 1 momentfssa tarkoitetusta hylyatA tai ovat ilmeisesti sellaisesta ·perllsJn,. kuuluvat lunastukset1a valtiolle, ja on niistä muutoin soveltuvln osin voimassa, mitä· Irlaimista mulnat8eslnelstä on sMdetty.

Joka löytM edellä tässä pykllAaaa tarkoitetun hylyn tai esineen, IImoltta-

koon slitl vIIpymättä muinaistleteelliselle toimikunnalle."

TlmA uuden hylkylöydön IImoittamlnen tahtoo helpoimmin unohtua, mutta laki velvoittaa ehdottomasti löytäjän tekemUn ilmoituksen Museovirastor merihistorian toimistolle. Tarkoitus? varten on sukellusseuroille toimitett, erityisiä lomakkeita, mutta ilmoitus vo; tietysti olla aivan vapaamuotolnenkin, Tärkeintä on, että hylyn tarkka sijainti ja tehdyt havainnot, koko Ja rakennusmateriaali ym. tulevat ilmI. Yleensä löytäjälIe pyritUn järjestämUn mahdollisuus osallistua hylyn tutkimuksIIn, Jos hAn sitä pyytää.

Merihistorian toimlstolta on myöskin pyydettävä sukellusluvat jo tunnettuihinhylkyihin. Merihistorian toimistoon voit ott8(l yhteyttA esimerkiksi soittamalla Helsingin edustalla, Hylkysaaressa sijaitsevaan m,rlmuseoon, numeroon 90-662846 tai 9O-6643OS. Museoviraston meri historian toimiston osoite on HallItuskatu 2, Helsinki.

Sukelluslupa voidaan myöntU sukellusseuran, sen omistaman veneen, tai tarpeen vaatiessa yksityisen henkilön nimiin, tarkasti mMrlteltyjen tehtävien suorittamiseen määrAtylssl kohteissa.

Tällainen tehtävä voi olla eslm. hylyn dokumentointi mittaamallaJ pllrtAmlllä tai valokuvaamalla, tai tietyn löytOslueen inventolntl. Lupa edellyHII, ettA kO.tehtAvät suoritetaan annettujen ohjeiden mukaisesti ja vastuuntuntoisesti, ja tulokset raportoldaan merlhlstoriantolmlstoUe. Sukelluslupia ei myönnetä lainkaan arvokkaimmiHe hylyllle, mm. Borstössä, Metskärlssä, Hangossa, Jussarö~­ sä Ja Kotkassa. lainmukaisten valtuuksiensa nojalla merihistorian toimisto katsoo näiden hylkyjen suojelemiseksi myös sukellukset niiden läheisyydessä tarpeettomiksi, eliel pakottavaa syytä sukellukslin ole. NAitA suoja-aluelta ja tutkimuslupia on laajemmin käsitelty Museoviraston meri historian toimiston tiedotteessa Ohjeita suke'tajllle, jota on Jaettu sukellusseuroille, sekä Ume'lusukeltaJa-lehden numerossa 2/1975.

Hylkyjen suojelutoimIIn, samoinkuin kaikkiin muihinkin mMrAyksiln suhtautuminen on suuressa määrin riippuvainen omaksutusta asenteesta niihin.

Joka taPaUksessa kannattaa ottaa huomioon tulevan aukelluskauden suunnE'telmla tehdeaalln, että luvat nIIhin kohteJslln ja toimiin, joihin sellainen on ehtona, on ajolna hankittava. Lait ovat olemassa, ja niltl myOs valvotaan, mutta viimekädessä jOkaisen pitäisi Itse tuntea vastuunsa Ja toimia sen mukaisesti.

SUSL:n tled.allokunta P. Nyr6nen

Sen lisäksi mitä muinaismuistolaissa on säädetty tulisi jokaisen urheilusukeltajan tietää, että Suomen aluevesiltä tavattavat sota-alusten hylyt tai niiden osat kuuluvat 9.6. 1939 peräisin olevan asetuksen no 173 mukaan Puolustusministeriölle. Kyseisen asetuksen 2 § ja 3 § ovat kokonaisuudessaan seuraavat:

2 § Joka Suomen kulkuvesillä, merellä tai muualla pelastaa tai tapaa hylätyn aluksen, ilma-aluksen, laivahylyn, aluksen tarvekaluja tai haaksirikkoista ja kadotettua tavaraa, joko se nostetaan pohjasta tai tavataan vedessä uiskentelevana tai rannalle ajautuneena, olkoon velvollinen ilmoittamaan löytönsä lähimmälle poliisi- tai tulliviranomaiselle. Jos hän sen laiminlyö taikka salaa tai hävittää jotakin . pelastamaansa, menettäköön pelastuspalkkionsa ja rangaistakoon yleisen lain mukaan.

Poliisi- tai tulliviranomainen, jolle ilmoitus on tehty, antakoon viipymättä löydöstä tiedon paikkakunnan tullikamariin, jonka sitten tulee tullihallitukselle siitä ilmoittaa.

3 § Jos tavattu alus, ilma-alu&, laIvanhylky , laivan tarvekalu tai tavara taikka osa siitä on ilmeisesti kuulunut taikka jos sen laadusta on syytä otaksua sen kuuluneen joko Suomen puolustusvoimille tai vieraan valtion sotalaitokselle taikka sotilaalliselle järjestölle, on pelastamisesta tai löydöstä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilas-, merivartio-, rajavartio- tai poliisiviranomaiselle, jonka tulee heti ottaa löytö haltuunsa ja toimittaa ilmoituksesta tieto puolustusministeriölle. Puolustusministeriön asiana on mUrätä, miten löytöä on säilytettävä, kunnes sen omistusoikeudesta on saatu selvitys.

Puolustusministeriön toimesta on pelastetusta tavarasta ilmoitettava vieraalle valtiolle, milloin on syytä otaksua, että tavara on sille kuulunut ja sillä on jotain arvoa.

Sota-alusten hylkyihin anottavat sukellusluvat tulee osoittaa SotamuseolIe, os Maurinkatu 1,00170 Helsinki 17, joka ratkaisee ne neuvoteltuaan alan viranomaisten kanssa sekä antaa tarvittavat ohjeet ja sota-alusten hylkyihin erityisesti liittyvät varomääräykset.

Markku Melkko 11

LAITESUKELLUSKOULUTUS •• JA SilTA HUOMIOITAVIA SEIKKOJA Laitesukelluskurssin yksi tärkeimmistä osa-alueista muodostuu halliharjoitusten ympärille. Uima-altaassa suoritetut harjoitukset luovat pohjan alkavan sukellusharrastuksen turvalliselle jatkamiselle. Tässä, kuten kaikessa kouluttamisessa on kuitenkin huomioitava eräitä seikkoja, joiden kautta lopputulosta, turvallista sukeltajaa, voidaan ennakoida.

Kurssin perusta luodaan ohjelmalla, jossa selvästi tulee esille kurssin päämäärä. Vaihtelevien ja monipuolisten harjoitusten kautta totutetaan oppilaat veteen, laitteiden käyttöön sekä edelleen vedessä oleskeluun ja toimimiseen. Sukelluspareittain toimiminen totuttaa yhteistoimintaan ja antaa alusta alkaen käytännön esimerkin ensimmäiseksi turvaohjeeksi : Älä sukella yksin.

Halliharjoitukset pohjautuvat teoriaopetukseen. Käytännössä teoriaopetuksen tulee kulkea käytännön harjoitusten edellä. Tällöin kurssilaisilla on teoreettiset valmiudet käytännön opetusten vastaanottamiseksi.

Ohjelma kurssille laaditaan siis etukäteen, mutta se toteutetaan jokaisen kurssin aikana todennäköisesti eri tavoin. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että jokainen kurssi on erilainen.

Ohjelman toteuttamisessa on siis huomioitava se oppilasryhmä, jolle sitä toteutetaan . Tämä asettaa kouluttajille melkoisia vaatimuksia. On kyettävä opettamaan samat asiat monella eri tavalla. Kyettävä pääsemään samaan päämäärään useata eri tietä. Kouluttajan on jaksettava työskennellä vaikeidenkin tapausten kanssa kunnes tulok-

siin on päästy. Tästä on lyhyt matka kurssilaisten karsintaongelmaan. Asetetaanko kurssille pysyvät vaatimukset, jotka on läpäistävä kurssille pääsemiseksi vai suoritetaanko karsinta, jossa oppilas itse saa päättää katsooko hän kykenevänsä suoriutumaan kussista.

Tilanne on ongelmallinen ja ongelmallisuutta lisää edelleen se, että sukellusharrastuksen voi yhtä hyvin aloittaa ilman mitään kurssia . Karsintakysymyksessä kannattaa si is käyttää tervetta järkeä. Onko mieltä jättää kurssin ulkopuolelle huonoa uimaria tai kehnoa vapaasukeltajaa, jolla saattaa olla koko sukeltajan varustus ja muutama sukellustuntikin takanaan?

Kouluttajan osuuteen viitattiin jo aikaisemmin, mutta lisättäköön joitakin huomion arvoisia yksityiskohtia hähalliharjoituksissa. nen roolistaan Kouluttajien määrä on suoraan riippuvainen kurssin koosta . Kurssin koko tulisi rajata kahteenkymmeneen oppilaaseen, joita varten tu lee olla vähintäin neljä kouluttajaa, joista yksi toimii johtajana. Muut kouluttajat ovat toimivia allaskouluttajia, jotka seurailevat oppilaitten toimia. Seurailu ei ole sananamukaisesti seurailua, vaan kouluttajat osallistuvat aktiivisesti oppilaitten ongelmien ja vaikeuksien selvittämiseen. Harjoitusta johtava kouluttaja taas huolehtii, että altaassa kouluttavilIe riittää puuhaa. Hän siis huolehtii, että kurssilaiset toimivat ripeästi harjoitusten aikana.

Kouluttajista myöskin riippuu minkälaisessa hengessä kurssin ohjelma toteutetaan. Vaikka on selvää, että ohjelmaa tulee toteuttaa täsmällisesti .

ei sen tarvitse tarkoittaa sotilaallista toimintaa. Sotilaallisuudessa ei sinänsä ole mitään negatiivista, mutta sukelluskurssin tarkoituksena ei todellakaan tule olla täsmällisten käskyjen aikaansaamaa yhteistä ja samanaikaista toimintaa. Kouluttajat antakoon kurssilaisten ymmärtää, että toimitaan täsmällisesti ja reippaasti. Tämä pitää kuitenkin saavuttaa muulla tavoin kuin militaarisin keinoin .

Laitesukelluskurssin halliharjoitusten aikana käytettävistä laitteista ollaan todennäköisesti useaakin meiltä.

Todennäköisin oikea vaihtoehto näistä on, että kurssin laitteet ovat kaikki samanlaisia . Maassa käytössä olevien sukelluslaitteiden moninaisuuteen jokainen ehtii aikanaan tutustua. Kurssilla tämä moninaisuus on omiaan vain tuottamaan sekaannusta ja näin tullaan kulutetuksi turhaan arvokasta halliaikaa.

Turvallisuus on myöskin yksi keskustelua herättävä aihe. Turvallisuuden korostaminen ei kuitenkaan saisi viedä siihen, että sen perusteella jätetään tärkeitä taitoja pelkästään teoreettisen opetuksen varaan. Tehokkaan teoriaopetuksen ja asteittain etenevän alIaskoulutuksen avulla kyllä riskitekijät kyetään eliminoimaan. Eri asia on sitten aina virhesuoritusten vaara. Korvauspuolesta päästään helposti vakuutuksen avulla. Harkittavaksi jää ainoastaan vakuuttaako oppilaat vai ottaako ainoastaan kouluttajille vastuuvakuutuksen.

Tässä lyhyesti sukelluskurssin perusteita. Keskustelemisen ja pohtimisen varaa näissä varmasti on. Tämä koskee varmasti koko sukelluskoulutuksen kenttää. TOivokaamme, että seuraavilla kouluttajapäivillä näistäkin asioista päästään keskustelemaan asiallisesti, rakentavassa hengessä.

SUSL KOULUTUS

lOVUND saari sijaitsee napapiirillä kaukana merellä

TULE LOVUNDILLE TAPAAMAAN SUKELTAJIA KOKO POHJOLASTA RUNSAASTI KALAA - KOHTUUHINNAT VUODE, RUOKA, VENERETKI100 N.kr./vrk.

VAPAA-AJAN VIETTOON MONIA MAHDOLLISUUKSIA IL TAISIN HAUSKOJA YHTEISIÄ OLOHETKIÄ ENSIN AUTOLLA MO I RANASTA NESNAAN SIELTÄ UUDELLA PIKA LAIVALLA "M.S. TRÄNA" LOVUNDILLE (25 kr)

Lähempiä tietoja antaa Hans P. Meland, 8764 Lovund, Norge, puh. 078/97100, josta pyydät numeron 492, tai Rana Turistkontor (matkailutoimisto), Mo i Rana puh. 078/50421 (Li isa puhuu Suomea).

Valmiin matkan voit tilata: v/Eggum , Bennett Reisebyrå. Mo i Rana. puh. 078/ 50393 ~

Lovundln Matkailuyhdistys toivottaa sinut tervetulleekSI.

12

MeriteknIIkka on kehittynyt vIIme vuosina nopeastf manner'aa~toJen alla löydetyn öljyn la valtamerten pohJåS-88 olevien mineraalirikkauksien 1akfa.

Samalla myös sukeUusteknllkka on ratkaisevasti muuttunu't taJlä vuosisadalla.

Kypäräsukelluspuku keksittIIn jo 1837 ja nykyinen paineilmahengityslaite 1943. Vasta 1950-luvun puollvAllllä keksittiin koko nykyaikaIsen syvAsukeltuksen perusteknilkka: satu raati 0sukellus. Käytännössä se tapahtuu seuraavasti: Sukeltajat menevät asuttavaan painekammloyksikkOOn, jonka ilma muutetaan happlheliumiksi ( Hellox). Vasta kun typpi on poistunut kudoksl'sta, nostetaan kammion paine yhtä suureksi . kuin mikä on sukelluskohteessa.

Lopuksi kammioyksikkO lasketaan ja asennetaan tyOkohteen viereen. Tämä osa kestää, syvyyden ollessa esim. 200 m, noin pari päivää. Pohjalla saattaa olla jo valmiina muitakin yhteenliitettäviä työ- ja asuinkammioita. Viikon tai parin kuluttua suoritetaan miehistön vaihto. Kammioyksikkö nostetaan takaisin poraustornin tai laivan kannelle, minkä jälkeen paine lasketaan asteittain normaaliksi. Lopuksi muutetaan takaisin normaali-ilmaan, minkä jälkeen miehet voivat poistua kammiosta.

Paineen laskeminen ja ilmanvaihto kestää jonkin päivän sukellussyvyydestä riippuen.

Menetelmän suuri etu on pitkä yhtenäinen työjakso ilman nousuja välillä.

Suurissa (jopa 600 m: n) syvyyksissä kuitenkin lääketieteelliset ongelmat ovat valtaisia ja toistaiseksi vain osittain selvitettyjä. Ensinnäkään ei saa käytt~ä ilmakehän kaasuja normaallkoostumuksessa. Puhdas happi on myrkyllistä 10 m: n syvyydessä tai sen osapaineen noustessa vastaavaksi.

Siksi happea on sukellusseoksissa yleensä vain 2-3 %! Myös typpi on myrkyllistä vHmeistään Jos paineIlmaa käytetään 100 m: n syvyydessä tai typen osapaine on sitä vastaava. Jos kaasuseoksessa käytetään typpeä, kuten ranskalaiset yleensä ovat tottuneet, on typen prosentuaalInen osuus vain 4,5 tai 9 % (Trlmlx). Ylivo imAisesti yleisin kaasuseos on Hellox, jossa on 97-

suuria muutoksia niiden suorltusarvoissa. Suurin mahdollinen hengityskapasiteetti saattaa syväsukelluksissa hellumista huolimatta laskea jopa 40 %, siitäkin huolimatta, että samalla keuhkojen tilavuus kasvaa noin puolella litralla. Samalla syntyy eräänlainen hillldioksidimyrkytystila, lievä tosin, mutta havaittava.

Veressä tapahtuu myös muutoksia, jotka aiheuttavat lähinnä sen ohenemistä, vuotoherkkyyden lisääntymistä ja kuitenkin samalla taipumusta saada tukoksia.

Virtsaneritys lisääntyy voimakkaasti ja koko aineenvaihdunta sekä energiankulutus IisYntyy.

Solu- ja molekyylitasolla tapahtuu puhtaasti korkeasta paineesta aiheutuvia muutoksia, joiden merkitystä on Jo 9B % heliumia Ja loppu happea. M.yOs melko pitkälle selvitetty ja tulokset mineonla ja argonta jaloista kaasulsta on tä mielenkIIntoisimpia. Tlssl lienee käytetty hyvin tuloksin heliuml" IIslnl. kuitenkin parasta vain mainita asiasta.

Yksi parhaista olisi vety, mutta vetyNousun yhteydessä on lisäksi syvähappiseos on erinäin räJlhtävl. (Ava- sukelluksessa toinen uoma sukeltaJanruusrakettien polttoaine!) He/ium ln ja tautI" , sen entisen ja toivottavasti kaiedellÄmainittujen etu on siinä, etteivät kille tiedostetun lIsAksl. Muutettaessa ne ole suurissakaan paineissa myrkyl- painekammion Hellox- tai muu seos talisiä. LleAksl vety ja helium ovat kevyitä valliseksi ilmaksl , tapahtuu kudokslssa hengittAl, "liukkaita kaasuja" ja johta- sukeltajantautia muistuttavia muutokvat ääntä ilmaa paremmin paineessa. sia Ja seuraukset voivat olla samat.

Haittana on mm. hellumJn suuri Ilm- Yleisimmin vaurloltuvat slslkorvat mOnjohtokyky ja korkea hinta. Yliämai- (kuulo) tai luut. Tulee samoja luukuonituista omlnaJstAukslsta voidaan joh- liolta Ja myOhllsl1 nlvelvaurlolta kuin taa syväsukelluskammiossa (sen tavallisIIlakin ammattlsukeltajllla. Eikä asuinosassa) vallitsevat olosuhteet: hoitoa juuri ole tledOS$8. eliel siksi lashapen osapaine 0,3-0,4 Ik, IAmpOtl- keta salrasellkettl. ,la 31 + 1±oe suurin sallittu ilmanvIrHarva sukeltaja nimlttlJn pAAseetauksen nopeus 10 m/s ja ilman suflkään terveenä eläkkeelle. Tavallisilla tee1llnen kosteus 71 + 3±oC Lislksl "li- ammattisukeftajilla on yleensä yli puoman" täytyy olla täysin puhdasta kailella jo 40-50 vuoden Iässä luukuolloikista vieraista aineista, etenkin: suota, vain parin maan viimeisissä tilaslessa ja virtsassa erittyvistä kaasuista toissa on alHettu 10 %. Eikä välitön suja hiilidioksidista sekä -monoksidista. kelluskuolleisuuskaan ole mikään pieOsapaineiden kasvaessa suuriksi kasni. Epävirallisten kuulum isten mukaan vaa myös myrkyllisten kaasujen vaikuPohjanmeren öljykentillä joissakin firtus pienlnäkin määrinä moninkertaimoissa useampia prosentteja vuodesseksi. sa! Ja varsinaiset syväsukeltajien terKaikesta edellämainitusta huolimatveyshaitat tulevat esille vasta vuosien tatapahtuu elimistOssä tiettyjä muukuluttua. Ilmeisesti paljon suurempina toksia eri elinjärjestelmissä. kuin nykyisillä paineilmasukeltajilla.

Keskushermostossa on tunnetuin Entäpäs syväsukelluksen tulevaisuuns. "yfipaineen aiheuttama hermostol- dennäkymät? linen oireyhtymä" - HPNS. Sitä luulMielenkiintoisin lienee se tosiasia, tiin aiemmin heliumin myrkkyvaikutuk- että ihmisen keuhkoja voi käyttää kiseksi, jonka takia nimenä 011 "helium- duksina ja hengitettäessä vettä käyttää tauti". siinä olevaa happea. Ensi kokeet tehSen pääOireina ovat keskushermostiin tietysti eläimillä, mutta nyt ollaan ton osittainen lamautuminen, joka saa jo soveltamisvaiheessa. Yhdysvalloissukeltajan tilapäisesti ja ohimenevästi sa on jo hoidettu tällä menetelmällä käyttäytymään varsin kehlttymättöpitkäaikaista keuhkoputkentulehdusta mästi ja hitaasti reagoivasti. Lisäksi, kärsiviä potilaita! Toln$n keuhko kerjos painetta nostetaan liian nopeasti, rallaan nestehengityksellä, toinen tasaa sukeltaja kaatumatäutia muistut- vallisella. Ja happeakln riittää syvällä tavia kohtauksia eikä kouristelu lopu merten pohjissa Ilman että sitä otetaan ennenkuin paineen nostoa hidastetaan. mukaan. Se vain erotetaan vedestä eriRuumiillinen rasitus laskeutumisvailaisin jo käytOssä taj tutkimuskäytössä heen aikana lisää alttiutta saada olevin menetelmin.

HPNS:ää, minkä takia sukeltajat pUaTie on avoin. Tekniikka Ja lääketiede siassa lepäävät laskeutumlsvaiheen ovat toistaiseksi kas I kadessä vieneet ajan . sukeltajan yli puolen kilometrin syvyyHengitys- ja verenkiertoelimissä tateen, pohjaa ei kuitenkaan vielä ole saavutettu. pahtuu myös merkittäviä muutoksia.

Pulssinopeus hidastuu Ja vastaavasti Seppo Slplnen kasvaa sydämen kertaiskutilavuus.

Tästä erikseen tapahtuu keuhkoissa Sukelluslllklrlyhd:n p.j.

13

REFERAATTI STERN JA TRITON

Englannin liiton äänenkannattaja Triton kertoo tämän vuoden helmikuun numerossaan urheilusukelluksen tilasta Länsi-Saksassa haastatellen mm. alan hankkijoita, lehtien toimittajia ja laivastoa. Artikkeli referoi samalla saksalaisessa Stern-aikakausi lehdessä ylläolevin kuvin varustettua kohuartikkeIja kahden nuoren sukeltajan hukkumisesta 40 metrissä sameassa sisäjärvessä.

Länsi-Saksassa on noin 80 000 sukeltajaa, joiden määrä kasvaa vuosittain 20 % vauhtia mutta vain 10000 kuuluu Urheilusukeltajatn liittoon ja siis pääsee osalliseksi sen koulutusohjelmasta. liitto sanoo, että vain noin 30 sukeltajaa ei palannut pintaan vIime vuonna. Laivasto välttää lukua 200 : ksi. Der Taucher-Iehti kokosi uutisista 34 kuolemantapausta, kolmas14

LEARIIIO THE HARD WAV osa näistä on liiton jäseniä. liiton ulkopuolella ei ole mitään kontrollia ja Laivaston edustaja sanoo sitä skandaaliksi, kuka hyvänsä voi nimittää itsensä sukelluskouluttajaksi ja siten aiheuttaa ihmisten hukkumisia.

Sukellusvälineiden kauppa ja muu sukellukseen liittyvä bisnes on edelleen kovin kannattavaa ja siksi väitetään kaupallisten intressien estävän sekä tehokkaamman koulutuksen että lainsäädännön vaatimukset. Jens-Peter Paulsen sanoo, että tämä joukko haluaa tehdä vain rahaa: nimetön kauppias myöntää,. että hän haluaa myydä mahdollisimman paljon. Eräs johtava firma mainostaa, että sukeltamisessa ei ole vaikeuksia ja tarjoaa laitesukelluskursseja 10-vuotiaille.

Korkea onnettomuusprosentti Saksassa johtuu siitä, että niin paljon kou-

luttamattomia sukeltajia lähtee veteen ja rikkoo perussääntöjä. Tähän on syynä valtakunnallisen liiton heikko ja kauppiaiden vahva asema. Englantilaiset kommentoivat tässä sitä, että saksalaiset näyttävät haluavan lainsäädäntöä sukeltajia turvaamaan miksi se ei olisi urheilusukelluksessa mahdollista, mikä jo on toteutettu lentämisessä, moottoriveneilyssä ja autoilussa? Vastakohta-asetteluna on Englanti, jossa vahvassa asemassa oleva British SubAqua Club , Englannin liitto BS-AC ei pidä lainsäädäntöä tarpeellisena ja haluaa säilyttää sukeltamisen vapauden.

Englannissa suurin osa sukeltajista joko kuuluu liittoon tai on ainakin sen kouluttamia, vaikka elintaso on Saksaa alhaisempi.

ORA

SUKELLUSVAMMAT PYSYVÄ T TASOISSA HARRASTUKSEN KASVAMISEN KANSSA "Kaupallisen ja urheilusukelluksen kahtena viime vuosikymmenenä tapahtuneen valtavan kasvun seurauksena sukellusvammat, jotka aikoinaan työllistivät kourallisen laivaston sukelluslääkäreitä, uhmaavat nyt siviililääkäreitä kautta koko mantereen" totesi joukko korva-, kurkku- ja nenälääkäreitä äskettäin Gafvestonissa, Texasissa pidetyssä alan konferenssissa. Tätä referoi Yhdysvaltain Lääkärilehti viime elokuussa. "Sukellus on vaarallista myös niille jotka ovat hyvin koulutettuja.

Tämä sisältää myös matalat, ei-dekompressiosukellukset" kertoi yksi lääkäreistä lehdelle.

Tri Caruso kolleegoineen teki konferenssissa selkoa 11 komplisoidusta dekompressiosairausta pau kses ta, näistä oli 9 ammattisukeltajaa ja 2

amatööriä. Keskustelussa todettiin , että ainakin 9 näistä 11 tapauksesta olisi voitu ehkäistä, sillä kyseessä oli ollut erehdykset dekompressiossa.

Edelleen esitettiin tilasto sukelluskuolemista Floridassa, joka on yksi niistä harvoista valtioista, joka pitää tilastoa tällaisista asioista: Vuosien 1960 ja 1975 välillä kuoli Floridassa 342 sukeltajaa onnettomuuksiin - 329 miestä ja 13 naista. Näistä tapahtui 145 suolavedessä ja 197 makeassa vedessä: 154 viimeksimainituista luolissa. Kuolleista 73 % oli alle 30-vuotiaita. 285 oli käyttänyt hengityslaitetta, 6 pintailmaa ja 51 snorkkelia. 24 oli laskettavissa työtapaturmiksi. Vähiten kuolleita oli 1963 (6) ja eniten 1974 (52). Tohtorien mielipiteen mukaan suurin syy tapaturmiin oli ollut kurjat laitteet, huono kou-

lutus ja puutteellinen valaistus. Edelleen kiinnitettiin suuri huomio perusteellisen ja jatkuvan lääkärintarkastuksen tarpeellisuuteen ja vähäistenkin huonojen symptomien merkitykseen: Kenenkään , jolla on vaikeuksia paineen tasauksessa tai korvien aukaisemisessa, ei tulisi lainkaan sukeltaa (Taitaisi joutua meiliä koko Liitto kuiville? ORA).

Kaksi raportin tehneistä tOhtoreista, jotka kumpikin olivat kokeneita urheilusukeltajia, ilmoittivat nämä potilaat tutkittuaan kokonaan luopuneensa sukeltamisesta. Referaatln lopussa selvitetään tarkemmin kahden vaikean dekompressiotapauksen kulku ja hoito -ORA-

15

Haverln avolouhos 75-08-03.

Olemme taas tällä rannalla, seisomme kalliolla, joka varjostaa vaikenevaa vettä - mitä on tuon syvyyden alla ? Päätämme sukeltaa tänään 60 metriin ja huomenna pohjaan.

On jo hämärää ja viileää. Köysi uppoaa sihisten ja pisaroiden tummaan veteen, muovikela kolisee illan hiljaisuudessa - äkkiä tulee löysiä käteen - mihinkähän se jäi? Pudotimme ankkuri kiven vastarannalta, ja köyden asennosta päätellen se ei vielä ole pohjassa.

Jokainen on jo kerännyt, kokeillut ja tarkastanut tavaransa. Myyry, Masa ja minä olemme ensimmäinen ryhmä.

Vedän nurmenkylmän puvun päälleni, naurukin kuullostaa vähän viluiselta: ei meillä palella! Painovyön puen tavan mukaan nostoliivin alle, se ei saa pudota koska emme voi tehdä suoraa nousua - pelaako mittarit?

Masa auttaa selkääni painavan luolasukelluslaitteen. Hivuttaudun varovasti seisomaan ja rantakiville, josta louhoksen seinämä putoaa 50 metriä pystysuoraan alas - ei varmasti osu jalat pohjaan hypätessä.

Minä en kyllä jaksa täysissä varusteissa juuri hyppiäkkään, joten kallistan vähän itseäni ja kaadun epäesteettisesti huitoen veteen. Uin vähän kauemmaksi antaen tilaa Masalie ja Myyrylle, jotka liittyvät esteettisesti ei huitoen - seuraani. Tarkastamme varusteemme vielä kerran, näytämme pintamiehille OK. Jokaisella on ranteessaan lyhyt ramppi, jonka toisessa päässä on suuri, helposti avattava haka. Kiinnitäm'me itsemme ankkuriköyteen Myyry alimmaiseksi, sitten Masa ja minä ylimmäiseksi. Peukalot kääntyvät, lIivit tyhjentyvät ja vajoamme. Outoa naru ei katoa alas, vaan kiemurtelee punaisena suonena kristalliveden läpi epämääräiseen suuntaan häipyen hämärään. Myyry sytyttää 'super' lampun, ja Masa oman pienemmän lamppunsa, maissa on jo pimeää. Kirkkaus muuttuu maitomaiseksi usvak·si, 10 metrissä Myyry katoaa, Masa katoaa, minulla ei ole lamppua, jään pimeään . Lasken liivistä ilmaa menosuunnan varmistamiseksi. Rampin päästä löydän hapuilemalla ankkuriköyden - se luistaa käteni läpi ylös , oikeaan suuntaan epäilemättä. Vasemmalla väl~htää: Myyry.

Potkaisen pari varovaista räpylänvetoa: Masakin ilmestyy viereeni.

16

Sakkakerroksen alapuolella, 25 metrissä, vesi ei ole enää vihreää eikä sameaa: sitä ikäänkuin ei ole ollenkaan.

Myyry kääntelee lamppua valaisten ohitsemme liukuvaa mahtavaa pystysuoraa seinämää. Äkkiä en enää näekkään sitä, laskeutumissuuntamme on muuttunut melkein vaakatasoon.

Pysähdymme: 53 metriä. Valokiilassa naru näyttää edessä ja takana kohoavan ylöspäin. Luoliin eksymisvaaran takia emme voi luopua siitä, joten on lähdettävä takaisin. SiJo ja Arttu ovat kakkospari, he laskettelevat vuorostaan saman jättiläiskeinun pohjaan ja palaavat ylös. Kivi on takertunut johonkin vastarannan pystykuiluun, ja vasta kova yhteisveto saa sen irtoamaan. Kun se taas vajoaa, annamme löysiä köyttä on jo ulkona noin 90 metriä veto loppuu, ankkuri on pohjalla

75-08-04 Aamu herättää meidät ja toiveemme.

Laskemme jäännöstyppiajat ja päätämme pohjaan lähdöstä, pullot täytetään. Suunnittelemme sukellusajan ja etapit. Viemme varalaitteen ankkuriköyteen 12 metri i n .

Myyry, Masa ja minä olemme taas ensimmäinen ryhmä. Rutiinit sujuvat sitten olemme jälleen kylmässä vedessä, joka viilentää kuumenneita poskiani. Pelkäänköhän ? Tutut peukalomerkit : alas, jatka hälinääsi hullu maail~ma! Syvyysmittarin lukema kasvaa, 30 metrissä ohi lipuu mahtava luolan suuaukko, 51 metrissä alapuolellamme on vaakasuora tasanne ja yläpuolellamme uhkaava musta pilvi, olemme panneet liikkeelle seinämän pölyn. Liivin nauhat raapivat tasannetta, kun ylitämme sen. Pysähdymme sopimuksen mukaisesti muutamaksi sekunniksi ja vaihdamme käyttöön toisen pullon ja toisen regulaattorin. Onkohan kukaan syvyyshumalassa - ei, kaikilta tulee selvä OK. Jatkamme matkaa tasan teen tutun reunan yli alas värähtämättömään ikuisuuteen. Kuplat kolisevat metallisesti, ajatukset tekevät salaa sOlmuja päässäni, hampaisiini on jäykistynyt kylmä hymy, puuduttaa - tuttu tunne, syvyyshumala. Se katoaa, kun tarkkaan katson seinämän yksityiskohtaa, jota Myyry valaisee 'superilla'. Myyry pysähtyy , uimme yhteen ja vertaamme mittareita: 59 metriä. Pölypilvi vyöryy yllämme, melkein jo jäämme siihen.

Taas alas. Kylmyys ryöstää voimiani

hetki hetkeltä, mittari pyörii ranteessa ja puukko jalassa, puku on puristunut aika ohueksi, kiristän remmejä. Kohta rupeaa hytisyttämään .

Olemme pohjalla. Täällä ei ole mitään, ei värejä - ei punaista eikä keltaista, ei lämpÖä - ei kuumaa rommia, ei elämän sykettä. Harmaa, paksu pöly peittää kaiken, ankkurikivi on uponnut siihen. Vertaamme taas mittareita: 69 metriä. Samassa sakkapilvi hukuttaa meidät täydelliseen pimeään. Lasken liivini varovasti ilmaa, jotta todella nousisin. HapuiJen köyttä, se löytyy ja vedän itseäni hitaasti ylöspäin. Put-. kahdan valokeilaan, olemme pilven yläpuolella, kohoamme rauhallisesti pitkin jylhää kalliota, jossa siellä täällä kimaltelee 'kultasuonia'.

Etapissa Anttu tulee vastaamme ja ottaa meiltä hankalat lamput. Viimeisen vaiheen suoritamme uimalla 3 metrissä louhoksen ympäri, sitten vihdoinkin aurinkoon. Palelee. Sukellusaika oli 40 minuuttia. Seuraava pari. sukelluksensa ei onnistu yhtä hyvin, koska olemme sotkeneet veden pahasti.

Laskemme aikoja ja käymme porukalla vielä 'turistiluolassa' 12 metrissä, enempään ei ole tänään enää varaa.

75-08-05 Mitä tänään? Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Kakkospari ja Myyry viehättyvät luolista, Masa ja minä päätämme mennä vielä pohjaa tutkimaan. Ryhmät sukeltavat tietenkin vuorotellen, me menemme ensin. Kirkasta - maitousvaa - pimeää - tasanne ja pysähdys, rutiinia on jo tullut.

Masalla on paineentasausvaikeuksia ja lamppu painaa ja kiristää hänen rannettaan. Näen sen ja odotan. Masa ei näytä merkkiä, jatkamme varovaista liitelyämme tasan teen yläpuolella ja lulskahdamme reunan yli kuin varjot - pölyä ei saa nousta. Pohjassa tutkimme ympäristöä, ei ole mitään. Masa näyttää: ylös, aika täysi.

Joskus keväällä -75 kuulimme, että kaivos on 70 metriä syvä. Tämä sai meidät innostumaan pohjaan menosta.

Koko kesän tuon kiehtovan paikan syvä, kirkas vesi oli ajatuksissamme.

Suunnittelimme retkemme sitä varten.

Sukelsimme, mikäli mahdollista, aina samoilla pareilla yhteistoiminnan parantamiseksi. POjat rakensivat lamppuja. Tekniikkaa ja tottumusta hankittiin tekemällä parikymmentä 30-60 metrin sukellusta. Näin lievenivät syvyyshumalan vaikutukset , ja ikävätkin tilanteet, kuten ilman loppumiset, regulaattorelden jäätymiset ja veden annot, painovöiden putoamiset ym. tulivat tutuiksi. Suunnittelimme sukelluksemme hyvin, koska mielestämme vedessäoloaika täytyi käyttää toimintaan - ei ihmettelyyn.

Viime kesänä sukelsimme jälleen pohjaan muutamia kertoja. Aarteita ei löytynyt - vai löytyikö?

-Maija-

Työmatka merenpohialle tai lomamatka iärvenrannalle Omega kestää tiiviisti mukana Omega on testattua laatua

Kun NASA valitsi tiukkojen vertailevien testien perusteella astronauteille rannekellon, oli ratkaisu Omega Speedmaster.

Rannesekuntimittari Speedmaster on käynyt kuusi kertaa kuussa ja se on tehnyt yhteensä 46 avaruuslentoa.

Kun kapteeni Cousteau tarvitsi kelloa kokeisiinsa, joissa testattiin ihmisen kykyä työskennellä 500 metrin syvyydessä, valitsi hänkin Omega Seamaster 6(X) sukeltajankeIlon.

Todellakin; jokaista vaativaa ja vaarallista ammattia varten on olemassa oma Omega. Kello, joka on testattu tiukemmissa olosuhteissa kuin mihin se käytössä koskaan joutuu. Jokainen Omega sukeltajankello testataan paine-eroissa, jotka vastaavat hyppyä valtameren syvyydestä kaksinkertaisesti Mt. Evere~tin huipun korkeudelle. Omega on testattua turvallista laatua.

Kuinka kestävä vesitiivis kello on

Tavallinen vesitiivis kello kestää kuivana vaikka itse olisittekin likomärkänä rankkasateen pisaroista tai veneretken pärskeistä. Kellossa on tiivisteet jotka suojelevat herkkää kellon koneistoa kosteudelta. Mutta kun uitte tai sukellatte rasittaa myös vedenpaine kellontiivisteitä.

Mitä syvemmälle sukellatte sitä suurempi on vedenpaine joka pyrkii puristumaan sisään kellonkuoriin. Siksi sukeltajankellon tulee olla myös painetiivis.

Sukeltajankelloissa on kellonlasina mineraalilasi, vetonupissa kierrelukitus ja saumoissa sukellusveneissä käytetyt 0rengastiivisteet.

Omega vesitiiviitten kellojen malleissa on valinnan varaa. Jos harrastuksiinne kuuluu aarteenetsintä merenpohjalla. valitkaa itsellenne Omega sukeltajankello. Jos ystävän ne tekee mielellään iltakävelyjä vesisateessa riittää hänelle jokin sirompi vesitiivis Omega-kello.

Omega Seamaster Professional 600

Omega Professional sarjan kellot on suunniteltu ammattilaisten vaativaan käyttöön.

Sarjassa on erikoiskelloja urheilijoille. sukeltajille ja lentäjille. Omega Seamaster 6(X) on sukeltajille tärkeä työväline.

Sen avulla lasketaan ilmankulutusta ja määritellään dekompressio-aikoja. Omega Seamaster 6(X) kellon tiiviys on testattu kaasukammiossa heliumilla. Heliumkaasun molekyylit ovat veden molekyylejä pienempiä. Siksi heliumkaasu pystyy tunkeutumaan sinnekin minne vesi ei pääse. Siis: jos kello on kaasutiivis on kello todella vesitiivis. Omega Seamaster on vesitiivis aina 600 metrin syvyyteen asti.

Omega Seamaster Cosmic

Omega Seamaster Cosmic sarjan kellot on tehty kestämään arkipäivän kolhuja.

Ne ovat vesitiiviitä ja iskun kestäviä.

Useimmat automaattivetoisia. joissa ranteen liike yhdessä maan vetovoiman kanssa huolehtii kellon vetämisestä.

Automaattikello on tavallista tiiviimpi kello. koska sen vetonupin tiivisteet eivät käytössä kulu. Omega Seamaster Cosmic on hyvä käyttökello miehelle ja naiselle.

Aito Omega on hyvä siioitus

Omega on ensimmäinen kuussa pidetty kello. Omega on ollut 12 kertaa Olympiakisojen virallinen ajanottaja. Omega laatuun voitte luottaa.

Omega kelloilla on vuoden kansainvälinen takuu, joka on voimassa 156 eri maassa. Tulkaa valtuutettuun Omega asiantuntijaliikkeeseen tutustumaan erilaisiin Omega kelloihin.

Kokeilkaa miltä Omega sukeltajankello näyttää Teidän ranteessanne.

o

OMEGA Maahantuoja Oy Perkko

17

Syyssukelluslomamme alkoi uhkaavasti lähetä loppuaan. Vielä muutama sukellus ja sitten keulan kääntö kohti kotoisia vesiä. Onneksi emme osanneet edes aavistaa, miten häpeämättömästl syksyinen meri voi urhellusukeltaJla kohtaan käyttäytyä.

SUKELTAJAN •• •• PAIVAKIRJASTA • • •

TELLE I

Katselimme Raikan kanssa Ekan ja Mr. X:än mereen menoa. Myötätunnosta sain muutaman vilunväristyksen, kun jo ennestään märkä märkäpukumies painui aaltoihin. Seurasimme säkkipimäessä illassa veden läpi vielä paristakympistäkin kuultavia valoja, joiden suunnasta tiesimme kaverusten tekevän täsmälleen saman lenkin laivan ympäri kuin mekin olimme tehneet.

Kello oli vähän yli 8 kun olimme valmiit palaamaan takaisin Maarianhaminaan. Olimme kaikki - ja erityisesti PM-suorituksensa näin omalaatuisella tavalla valmiiksi saattanut Mr. X erittäin tyytyväisiä tuoreisiIn kokemuksiimme.

Tulipa taas opittua monta uutta asiaa. Riemastuttavan vaihteleva päivä kokonaisuudessaan. Aina tällaisten päivien jälkeen päätämme siirtyä päätoimisiksi urheilusukeltajiksi.

Syötyämme yöllä yhdentoista maissa hieman myöhästyneen lounaan ja järjestettyämme sen jälkeen laivan yökuntoon, sammuimme lähes voimattomina makuupusseihimme.

Torstaiaamuna heräslmme seitsemältä laivan voimakkaaseen keinuntaan. Raikka ryntäsi ylös ensimmäisenä puolituhmia mutisten tutustuakseen aallokon aikaansaajaan . "Loiskuttaja" olikin inhottavasti väylän suuntaiseksi kääntyneen tuulen nostattama sivuaallokko. Se sai meidät kysyvästi vilkaisemaan toisiimme.

- Pahempi juttu, jos se meinaa tuosta suunnasta ruveta puhaltelemaan, tuumi Raikka löysätesään peräköyttä.

- Mutta eiköhän Plussa sentään tälläkin tuulella vielä onnistu, ja jos ei, niin ainakin Hindenburg tuolla koti-matkalla.

Ne olivat lohdutuksen sanoja kapteenilta murheenmurtamalIe miehistölle. - Tuuli taitaa olla urheilusukeltajan pahin vihollinen.

Hätäisesti aamu-uinnin suorltettuamme - vesi oli onneksi lämpimämpää kuin Ilma - tuhosimme litran kahvia ja mainittavan määrän muita pöydän antimia. Päivä oli alkan.ut.

Totesimme kauppareisun pakollisuuden , koska koti matka oli edessä ja saaristossa kauppoja harvassa. Tovin kuluttua kaupungilla nähtiin luonnonvoimia uhmaten vaeltavan kolme resulsta muukalaista muovikassit perunoita, leipää ja myrsky tuulta pullol-laan ... Tuuli oli antanut myös kaupunkilaisille muutamia vQ'mannäytteitä pudottelemalJa puista kookkaita oksia ristiin rastiin jalkakäytäville ja ajoteille.

18

Emme enää lainkaan ihmetelleet, miksi kalastusalukset olivat tiiviisti pysyneet satamassa.

Yhden maissa iltapäivällä olimme kaikesta huolimatta taas Plus'illa. Kilnnittäytyminen poijuun ja alasmeno kävi kuin kaavan mukaan. Lähtlessämme sovimme, että palatessamme ylös irrotamme poijuköyden hylystä, sillä todennäköisesti sukellus Plus'iin olisi ainakin tämän lomamme viimeinen.

Veden alla oli yön aikana tapahtunut kummallisia asioita. Kaikki oli muuttunut tasaisen harmaanvalkoiseksi. Vesi oli melkein kuin savlvelliä. Omaa ojenneUua kättäkln oli vaikea erottaa - ja kuitenkin oli erittäin valoisaa. Melkein olisi voinut kuvitella uivansa rasvattomassa maidossa. Raikka ja Eka, jotka edellisen illan kristalliveden innottamina olivat ottaneet koko kamerakaluston alas, kasasivat laitteet huolellisesti peräkaiteen viereen ja levittelivät voitettulna käsiään.

Sukelluksesta tuli jotenkin päämäärätön. Uimme edestakaisin, pitkin ja poikin. Suurin osa meidän itsekunkin huomiosta meni sukelluskumppaneitten silmälläpitoon. Lähdimme nousuun ihan suosiolla. Minäkin.

Kun köysi Plus'ista oli irrotettu, "elävä ankkurimme" Eka poimittu Marianaan ja Korsö jäämässä takavasemmalle, tuntui haikealta. Ero ylväästä ja romanttisesta purjelaivakauden edustajasta veti naamat totisiksi. Mietimme milloinka mahtaisi seuraavan kerran tulla tilaisuus päästä katsomaan tätä hylkyä, johon saimme näiden neljän vuorokauden aikana suorittaa ikimuistettavia sukelluksia. Toivottavasti jo tulevana kesänä.

Raikka ohjasi laivan kivien välistä saarten suojaan. Päämääränämme oli poukama, jota olimme jo parikin kertaa käyttäneet yösatamana tällä retkellä.

Olimme päättäneet haikeuden haihduttamlseksi valmistaa herkullista grilIisavustettua turskaa Ewaidin antamista kaloista. Eikä sitten kauan kestänytkään, kun hillet hehkuivat ja grillilaatikon kannen raosta alkoi karkailla huikaisevia tuoksukiemuroita. Tuntui rikokselta valmistaa pussitetusta jauheesta katkarapukastlketta nautittavaksi tämän mehevän kalaherkun kanssa. Onneksi rikokseni oli välittömästi anteeksiannettu, kun ensimmäiset kalapalat nousivat haarukan pilkelssä nenän alle ...

Herkuttelun seurauksena oli kansakunnan lamaantuminen. Istuimme vatsojamme pidellen puhuen innottomasti tekemättömistä töistä. Mariana piti

näet saattaa matkakuntoon seuraavana aamuna aloltettavaa kotimatkaa varten.

Saatuamme itsemme vaivalloisesti liikkeelle ja suorltettuamme muutamia tavaransiirtoja paikasta toiseen, totesimme tarvitsevamme kurinpalautusta.

Vedimme saappaat jalkaan ja ryntäsimme pimeään metsään lenkille. Pari kertaa märkää sammalikkoa suudeltuani aloinkin olla jo ärhäkässä kunnossa ja valmis tiskaamaan parin viimeisen aterian astiat. Ovat muovia, onneksil Saimme kuin saimmekin kaikki kuntoon. Laitteet jätettiin kuitenklQ vielä kannelle toivossa, että jos sittenkin vielä aamulla pääsisi Plus'ille ...

Vietimme iltaa viihtyisästi kynttilän valossa muistellen menneiden päivien moninaisia tapahtumia ja kuunnellen voimistuneiden myrskynpuuskien synnyttämiä aavemaisia ääniä. Ennen nukkumaanmenoa pojat kävivät viemässä rantalepikkoon vielä yhden köyden.

Raikka välttää ylimääräisen narun syventävän unen rem-vaihetta.

Nukuimme pitkään ja hartaasti. Kello oli yhdeksän, kun vieläkin puolinukuksissa kipitimme aamu-uinnille. Veden lämpö oli siinä 7-9 astetta - ja sitten emme enää olleetkaan nukuksissa.

Paitsi mitä nyt Eka. Hörplmme aamukahvimme ihan rauhassa, sillä ulkosalla käynti oli selvittänyt, ettei asiaa Plus'ille olisi. Teimme viimeiset matkavalmistelut. Sidoimme mm. kaiken irtonaisen esineistön kiinni ja nostimme raskaimpia tavaroita alas lattiatasoon, sillä tiesimme edessä olevien mailien koettelevan sekä laivaa että miehistöä. Kello yhdentoista aikaan oli Marianan keula jo käännetty kohti Rödhamin selkää. Myöhälssyksyn kelmeä aurinko näkyi aina silloin tällöin myrskypilvien välistä ja sai jokaisesta keulan yli Iyövästä aallosta erkanevat pisarat välkkymään sateenkaaren väreissä. Meri oli kaunis - ja tuhoisan vaarallinen ...

Rajuina puuskina kiitävä tuuli 011 lähes vastainen ja aallokko terävää ja epäsäännöllistä. RaikalIa oli täysi työ pitää silmällä, etteivät yllätysaallot olisi päässeet junttaamaan laivaa. Sen, miten armottoman kova vastustaja myrskyävämeri todella voi olla, saimme tällä matkalla monesti kokea myös takamuksissamme. Aalfokon rytyyttäessä pahimmillaan oli turvallisempaa seisoa, pldellä tiukasti kiinni - Ja antaa polvien joustaa. Näin vältyimme suuremmilta mustelmllta.

Silmät renkaina kauhisteIIn vastaamme vyöryviä vesimassoja. Parin rysäyksen perusteella päätteHn matkan jatka-

SK-4

SUUNNON kotimainen sukelluskompassi vaativankin käyttäjän ranteeseen.

Sukelluskompassien SK-4 ja SK-S paineenkestävyys todettu S km:n syvyyteen. Rei'ityksen ansiosta voidaan kompassi huuhtoa merisuolasta.

Suunto kompasseilla sukelletaan kaikkialla maailmassa.

02920 Espoo 92

puh. 90847033 misen olevan lähes uhkarohkeata, mutta näitä merenkulkuasioita tuntemattomana olin naisellisesti vaiti.

Selvittyämme Degerbyhyn saariston suojaan suorastaan hämmästylmme ilman siisteyttä. Tuntui uskomattomalta, että vajaan mailin päässä oli menossa täYSi mylläkkä. Ainoastaan saaren puut kavalsivat tuulen suunnan ja voiman.

Laiturissa tapaamamme merivartijatkin olivat tuulta pitämässä ja suosittelivat meillekin samaa. Kertoivat vielä varoitukseksi edellisenä yönä Saksan rannikon lähellä haaksirikkoutuneesta tankkerista ja parista saaristomereflä meri hätään joutuneesta pienemmästä aluksesta, joista toista olivat käyneet auttamassa. Mielessämme perinteiset saari-baarikahvit kävimme Degerbyn kylässä kolkuttelemassa suljetun baarin ovea. Takaisin rantaan palatessamme keskustelimme seuraavasta siirrosta. Merivartljoitten varoitukset eivät olleet mitään huulenheittoa, sen uskoimme . Päätimme kuitenkin yrittää Sellisöhön saakka. Lupasimme lähtiäisiksi merivartijoille edetä niin viisaasti ja varovasti, ettei heidän yöunensa ainakaan meidän takiamme keskeytyisi.

Saimme hyvän matkan toivotukset ja viimeisimmän säätiedotuksen, joka lupasi tuulta pahimmillan jopa 25 m/sek. Siis melkoista myräkkää! Turvanamme oli onneksi tuulen pUOlella suojaa antavia saaria.

Kahden tunnin luikertelun ja valppaan aaltojen väistelyn jälkeen saavutimme Sellsön. Kello oli jo puoli seitsemän ja alkoi olla uhkaavan pimeää.

Sellsön nurkalta Kihdin suurelle selälle kurkistettuamme tulimme täysin vakuuttuneiksi, ettei Marianan kokoisella "kaarnanpalalla" ollut menemistä sinne. öisen meren ääni kuului mahtavana pauhuna ja vastaamme salmekkuahtautui valtavan voimakas aallokko. Olisi ollut edesvastuutonta jatkaa matkaa.

Katsoimme viisaimmaksi ryhtyä etsimään suoJalsaa yöpymispaikkaa.

Pimeys ja myllertävä meri saivat tilanteen näyttämään hieman synkältä.

Raikka käänsi Marianan takaisin.

Yritimme kaikki yhdessä kuuden kirkkaan silmän teholla löytää väylän merkiksi salmeen ankkuroltuja reimareita.

Laivamme valonheitin oli ahkerassa käytössä. Se poimi sysimustasta yöstä esiin rantakallioitten harmaan kyljen, vaahtona kiehuvan vesi rajan ja valkoiset aallonharjat. Mutta tärkeintä meille, reimareita, ei vaan löytynyt.

- Nyt sanoo sisäinen tutka, että olemme viittä vaille klvlkossa, tuumi Raikka jäätävän rauhallisesti ja hiljensi entisetään vauhtia.

Istuin jäykkänä ja tuijotin ulos näkemättä mitään. Pelotti ja väsytti. Pyyhin kosteuden ikkunasta ja yritin seurata järjestelmällisesti liikkuvaa valokiilaa.

- Siinä, näittekö .. pohjoistIkku!

Ralkka teki löydön.

Ryntäsimme Ekan kanssa ohjaamon oviaukolle aivan kuin nähdäksemme maailman kahdeksannen ihmeen. Ja mitä näimme: reimareita, jotka rajun tuulen ja salmeen ahtautuvan veden voimasta makasivat vedessä niin, että vain silloin tällöin koriosat pilkahtelivat aallokosta! Varsinaisia piiloreimarelta.

- Hyvä, nyt tiedetään taas missä mennään, lohdutti Raikka. - Taidetaan yrittää Sellsön sanhan luotsiaseman laituriin yöksi, hän lisäsi ja käänsi Marianan keulan uudelleen.

Eka oli pukenut päälleen lämmintä, tuulen ja vedenpItävää niin monta kerrosta, että näytti ylisuurelta lelunallelta . Hänen kylmänä tehtävänåån oli rantautumisvalheessa viedä köysi ja kiinnittää se pltåvästi varmaan paikkaan.

Tunsin itseni jotenkin raukaksi. En voinut muuta kuin istua ohjaamon nurkassa ja pidellä kiinni pysyäkseni penkillä . Huumori ei sattuneesta syystä isommasti hersynyt.

Valonheittäjän kiila pyyhki kallIorantaa ja tavoitti vankan näköisen laiturin.

Se näytti kummallisen epäystävälliseltä rälkeän valon osuessa siihen. Paalujen välissä klehuva vesi nousi laiturin raoista ylös kuin ~uihkulähteestä.

- Varo sitten, se on petollisen liukas, muistutti Raikka Ekaa, joka kiristi haalarlnsa hupun naruja valmistautuessaan tehtäväänsä.

Seurasin kuinka Eka tiiviissä etukumarassa taisteli vastatuuleen pyrkiessään keulaan köyttä ottamaan. Raikka ajoi lähelle laituria ja Eka kyyrlstyl loikkaamaan. Silloin puuttuivat luonnonvoimat asioiden kulkuun. Laiturin tuntumassa vellova ristiaallokko kallisti laivan ensin äkäisesti oikealle kyljelle ja heti perään vasemmalle, niin että tavarat sinkoilivat. Eka onnekseen oli varmistanut hyvän otteen köydestä ja selvisi rytäkästä menettäen ainoastaan tasapainonsa märällä kannella. Voimakas virta miUeli voimiaan konehuoneessa kaikkensa antavan Traderin kanssa. Virta voitti, alus ajautui kauas laiturista. Uusi yritys tuntui liian uhkarohkealta ja Sitäpaitsi, köydet tuskin olisivat kunnialla kestäneet yön yli kaikenaikaa joka suunnalta jytisyttävässä aallOkossa. Luovutlmme taisteluitta.

19

Tehtäväni Urheilujaostossa on valvoa suunnistusasioita. Yhdestä asiasta olen samaa mieltä Jaskan kanssa: oli kysymys hallikilpailusta tai avovesisuunnistuksesta on ihanne se että kilpailija käyttää samoja varusteita kuin normaalissa laitesukelluksessa. Ei siis minipullo kasvojen edessä, linkkuveitsi hihassa, painovyö vailla painoja. Mutta meillä niinkuin CMAS: n piirissä on vii. jät säännöt sentakia että tämä mahdollistaa teknisten välineitten kehityksen.

Jos on liian ahtaat säännöt pysähtyy kehitys. Kilparadoilla uudet välineet kokeillaan ja todetaan aikaisempia paremmiksi tai huonommiksi. Tarpeen tullen korjataan sääntöjä päivän tilannetta vastaaviksi. Kun on kysymys nopeuskilpailuista on väärin estää kilpailijoita käyttämästä keinoja nopeuden lisäämiseksi. Sileä neopreeni on nopeampi kuin shark skin, lasikuituräpylä nopeampi kuin kuminen, pullopakettiin rakennettu painontasaus- ja punttisysteemi on nopeampi kuin liivit kaulassa ja puntit vyötärössä. Pieni veitsi käsivarressa on parempi ratkaisu kuin iso jalassa. Kun edistämme nopeutta edistämme tehokkuutta ja samalla turvallisuutta.

Mielestäni ainoa todella arveluttava seikka on tuo pullon pitäminen kasvojen edessä eikä selässä. Siinä noudatamme CMAS: n käytäntöä pystyäksemme osallistumaan kilpailuihin kotimaan ulkopuolella.

"Härveli" tai marssi kompassi Meillähän on ennen ollut 2 suunnistusluokkaa, "härveli" eli "X" eli vapaa luokka, "K" eli marssikompassiluokka.

"K" luokka valitettavasti kuoli, ja seuraavista syistä: 1. Kaksi luokkaa merkitsee kaksinkertaiset palkintokustannukset.

2. Vuosittain tuli 1 tai 2 uutta osanottajaa kilpailemaan K-Iuokassa. Seuraavana sesonkina hankkivat jo härvelit päästäkseen mukaan X-luokkaan.

3. Järjestettiin kilpailuja joihin osallistui 1 tai ei yhtään sukeltajaa Kluokkaan. Lopulta päätti urheilujaosto luopua K-Iuokasta. Pohjoismaisissa luovuttiin myös Kkilpailuissa luokasta, ja samoista syistä.

4. Parisuunnistuksen rata on liian vaikea K-Iuokan sukeltajille. Haluan korostaa että kaikissa maissa VAsuunnistajan suunnistusväline on rakenteeltaan vapaa. Tästä johtuva kilpailu on tuonut radioille esim. erittäin tehokkaan sonar-Iaitteen, minkä johdosta CMAS: n säännöt muutettiin niin että sonarille on oma luokka. Lisäksi unohdetaan yleensä että suunnistusväline eli härveli jossa on, paitsi kompassi, myös matkamittari, syvyysmittari, valaisin, kynä ja kirjoitusalusta, on erittäin pätevä apuväline etsinnässä, alustavissa mittaustöissä ja tehokkaassa sukelluksessa yleensä. Marssikompassi on kätevä maan päällä koska voit ottaa suunnan kaukaiseen maastokohtaan, panna kompassi taskuun ja 20

kävellä siihen kohtaan ennenkuin tarvitset taas kompassia. Marssikompassi ranteessa meidän sameissa vesissä on naurettavan epäpätevä. Pysyäkseen jotenkuten suunnassa täytyy pitää jatkuvasti käsi koukussa silmien edessä, ja usein sukeltaja eksyy suunnasta koska hän ei ui vaakatasossa ja kompassin ruusu hirttää kiinni, näyttäen täysin väärin. Vähänkin syvemmällä vaaditaan kaksi kättä, toinen valaisemaan kompassia taskulampulla.

CMAS on hyväksynyt pohjoismaiset suunnistussäännöt käytettäviksi kansainvälisissä kilpailuissa, jos järjestäjät niin tahtovat. Tämä on merkittävä saavutus, ja osoittaa että pohjoismaat saavat nykyään äänensä kuuluville CMAS: ssä. Meidän parisuunnistuksessa on tähän saakka kaikilla ollut täysin normaalit paineilmalaitteet selässä. Radat ovat pitkät ja vaikeat, useimpien mielestä vaatien ainakin 2x71 ilmavaran, ja karttatyö rasteilla olisi vaikea jos olisi käsin pidettävä härveliin yhdistetty pullopatteri. Mutta Ruotsissa muutamat kilpailijat kiinnittävät härvelin päälle ilmapullon silloin kun ulkomailla osallistuvat CMAS: n sääntöjen mukaan järjestettyihin kilpailuihin. Siellä on rata lyhyempi, nopeus suurempi, karttatyö puuttuu kokonaan.

Suunnistusralli voi korvata K-Iuokan.

Viime keväänä pidettiin ensimmäinen Murena-ralli. Pyrittiin kilpailumuotoon jossa on työtehtäviä ja niin helppo suunnistusosuus että härveli ei antaisi etua marssikompassiin verrattuna.

Tässä mielessä piti kilpailijan välillä nousta maihin ja juosta kannaksen yli ja taas veteen, jolloin härvelistä oli selvää haittaa. Rastit olivat rannan tuntumassa ja merkitty 20 m köydellä rannasta ulospäin, joten melkein olisi tänyt löytää ilman kompassia. sestä rastista piti KUljettaa ninn~ll~ den raskas kivi n m., missä taas härvelistä oli selvää haittaa. Härvelin etu taas oli mahdollisuus uida suoraan ja hieman Iyhyempää tietä rastista toiseen. Kilpailua mainostettiin

vasta-alkajille ja marssikompassin omistajille tarkoitettuna, ja lähtöpaikalle saapui 3 (kOlme) miestä, joista 1 (yksi) oli vasta-alkaja marssikompassilla.

Murena-ralli pidetään taas tänä keväänä, mikäli ennakkoilmoittautumisia tulee riittävästi. Kutsu menee kerhoille sekä suoraan ennestään minulle tutuille kiinnostuneille. Jos haluat ryhtyä suunnistamaan, ota yhteys suoraan minuun. JoS haluat harjoitella, käytä Ahveniston pysyväisrataa, ota yhteys Ahveniston Vesipetoihin, Rainer Ansalahti. Rata on tarkka, vesi kirkasta.

Jaskalle vielä välineistä.

Sukeltajan halua käyttää tehokkaita välineitä ei ole syytä säännöillä rajoittaa. Vai pitäisikö kalastajat jättää kalliit harppuunat kotiin ja ottaa kampelat puukolla, tai miksei rautalangalla.

Mutta jos perustamme kalastuskilpailuja varten rautalankaluokan, ei kukaan halua siihen osallistua, jos toisilla eli harppuunaluokan kavereilla on tehokkaammat välineet joilla saa enemmän kalaa. Sama on tilanne suunnistuksessao Härveli on tullut jäädäkseen, ainoa valitettava seikka on minusta se, että sellaista ei saa kaupasta niinkuin harppuunan, vaan sukeltajat tekevät ne itse.

Tilanne on siis sama kuin monessa muussa kilpailuluontoisessa harrastuksessa: esim. kaikki malli-vene ja lentokonekilpailut. Lajiin kuuluu olennaisesti henkilökohtainen sukeltajan itse suunnittelema ja yleensä myös itse rakentama härveli. Tämän hetken tilanne pohjoismaissa on se että minä toimitan kAsin tehtyjA potkureita ja niihin sopivat kierroslaskurit kaikille halukkaille, koska nimenomaan matkamittarin teko on tarkoituksenmukainen vain ja sukeltajat hankkivat sitten kompassin ja rakentavat käteen mukavasti istuvan härvelin näitten ympärille.

Urheilujaosto tekee kovasti työtä jotta suunnistustaito ja kilpailuhalu leviäisi. Ottaen huomioon härvelinteon

vaikeudet pitäisin hyvänä jos saisimme kokoon harrastajajoukon joka pystyy joka kilpailuun mobilisoimaan vähintäin 15 kilpailijaa. Silloin kannattaa jo kilpailujen järjestely.

Tule mukaan. Ota yhteys.

Prolle osoite: Per Olov Jansson Adolf Lindforsintie 1 B 89, 00400 Helsinki 40 puh 90-574288

Jatkuvasti Jaskalle Suomen Joutsenella oli valokuvanäyttely, ja niinkuin Jaska huomauttaa, siellä ei ollut kuvia Pohjan lahden rannoilta, eikä Järvi-Suomesta. Tämä nyt ei kuitenkaan johtunut, niinkuin Jaska luulee, 60-luvun kuppikuntaisuudesta.

Asia oli nimittäin niin että allekirjoittanut lupasi hommata kuvia näyttelyyn, mutta aikaa oli hyvin vähän eikä etukäteen ollut edes tietoa miten paljon ja minkälaista seinätilaa tulisi olemaan.

Joten katsoin ainoaksi tyydyttäväksi ratkaisuksi tehdä siitä minun oma näyttelyni, siitä mitä minä itse olen kokenut liiton toiminnan puitteissa 20-n vuoden aikana. Tämä oli tekstissä mainittu. Luonnollisesti sellainen näyttely ei pysty eikä pyri pUOlueettomasti näyttää kaikkien kerhojen toimintaa.

Eikä se tullut Liitolle maksamaan mitään.

Olen ajatellut, että Liiton 25-vuotis juhlia varten koeUaisimme saada aikaan vielä laajempi kuvanäyttely. Silloin täytyy näyttelysihteerillä olla aikaa noin vuosi valmisteluihin, sillä kaikista kerhoista pitää saada kuvanegatiivit lainaksi ja suorittaa ilmeisesti hyvin vaikea seulominen, sitten ehkä parin sadan kuvan kopiointi ja pahvi lIe lii-

seurojen joukkueet viimeistään syksyllä alkavassa uudessa sarjakierroksessa mukana.) Sunnuntai aamuna klo 09.30 kohtasivat sarjan tähän asti kovimmassa ottelussa Joensuun 1 ja 2 joukkueet, ottelun voitti niukasti Jns 1 4-0. Myös seuraava ottelu Helsingin syväsukeltajien ja Kouvolan 2 joukkueen välillä oli tasaväkinen, tiukasta loppurynnistyksestä huolimatta ei Helsinki kuitenkaan saanut kiinni Kouvolan 2: sen kahdessa

maus. Rahassa tämä on noin 1.000:jos työ tehdään ilmaiseksi. Jos kaikki kerhot osallistuvat saa jokainen noin 3 kuvaa mukaan, mikä ei ole hyvä ratkaisu. No, onhan meillä aikaa miettiä tätä asiaa, ja kiitos sinulle Jaska että jaksat vielä olla hieman agressiivinen ja opposiitiossa. Se on eräs tapa saada tointaa. edelleen, Prolle

UPPOPALLOSTA ...

"Kenestä SM-sarjavoittaja 1977" Tähän kysymykseen vastausta läksivät uppopalloilijat etsimään susirajalta.

Sarjan avaus tapahtui 19.-20. 02. -77 Joensuussa, vaikka kyseessä olivatkin vasta ensimmäiset ottelut saatiin selviä viitteitä siltä kuinka kevätkaudella 1977 pelattavassa tynkäsarjassa käy.

Vain kaksi viikkoa ennen sarjan avausta liiton perustama Uppopallovaliokunta piti ensimmäisen kokouksensa. Välittömästi kokouksen jälkeen lähtivät kilpailukutsut kaikille niille seuroille jotka jossakin yhteydessä ovat maininneet pelaavansa uppopalloa.

Kutsujen runsaudesta huolimatta uskaltautui vain kahdeksan joukkuetta avaamaan odotettua SM-sarjaa. Ottelut pelattiin Joensuun Uimahallissa joka on uppopalloa ajatellen ihanteellinen, hallin hyppyallas on kokonaisuudessaan pelialuetta ja epäselviä köysirajoja ei tarvita. Ensimmäinen ottelu käytiin Saaristomeren Sukeltajien ja Kuopion Urheilusukeltajien joukkueen välillä, turkulaiset hallitsivat peliä suurimman osan ajasta, ja voittivat tämän avaus ottelun 15-0. Seuraavana olivat vastakkain Kouvolan 1 joukkue ja Joensuun 1 joukkue, ottelu päättyi Kouvolan tappioon 0-15.

Illan murskavoiton otti Lakeuden sukeltajat Kouvolan 2 joukkueesta ottelun tulos 25-0 toi Laksuk: lIe tämän hetkisen johtopaikan sarjassa. Lauantain viimeinen ottelu Salon Simpun ja Turun välillä jäi pelaamatta koska Salo ei saapunut paikalle. (Toivottavasti näemme Simpun ja samoin muidenkin viimehetkellä osallistumisensa peruuttaneiden

ensimmäisessä erässä saavuttamaa maalieroa, ja ottelun voitti Kouvola 12-7. Toiseksi viimeisen ottelun Kouvola 1 ja Joensuun 2 joukkueen välillä voitti tiukan kamppailun jälkeen Joensuu 2 6-0. Viimeisenä pelattiin ottelu Helsingin ja Lapuan joukkueiden välillä, tulos 1-18 Laksuk:n hyväksi.

Ottelut tuomitsivat, sarjan luonteen mukaisesti, joka ottelussa vieraat tuomarit. Tuomari pulan vuoksi täytyi eräiden pelaajien toimia joukkueensa tuomarivuorolla, mutta kilpailujen päätuomarin Pentti Rantalan (Joensuu) mukaan siisteissä otteluissa säilyi tuomareiden linja selvänä.

Seuraavat ottelut Turussa 05. -06.

03. ovat tämän ilmestyessä jo pelattu ja voimme jännityksellä jäädä odottamaan sarjatilanteessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. jk. Kiitos Joensuun Urheilusukeltajille hyvin onnistuneista järjestelyistä sekä erinomaisesta kilpailukutsusta.

Kari Viitanen

Sven Löfström, Box 14,33541 Tampere 54 Puh. 931-59955, myynti suoraan 53761

MAAN SUURIN LIPPUALAN ERIKOISllIKE PAlVElUKSESSANNE Valmistamme pienoislippuja ja -viirejä, seuramerkkejä, kulkuelippuja, kansallispukuja ja isännänviirejä.

KERROMME MIELELLÄMME LISÄÄ.

OTTAKAAPA YHTEYTTÄ.

21

n on merja vesikuluvan rlväylätyöt. pilrikont. Jotta yhturvalllsuu: n ja töitä suoi.ltclk'c.it!ll1OllQ~~n kanssa lähtisi

•!

moivat itse oman jäsenistönsä. TVL: n piirikonttorissa tiedetään vain sen omista töistä, joten on syytä toimia kaavion osoittamalla tavalla.

Jos matka suunnataan kauaksi kotoa on varmasti paikallaan ottaa yhteyksiä sen alueen kerhoihin jonne ollaan menossa. Jos alueella on väylätöitä on kerhon toimelias johtokunta selvillä asioista.

Myös sisävesillä tehdään töitä väylästön parantamiseksi, vaikka niitä ei ole karttaan merkitty. On siis syytä suunnata pieni kysely asianomaisen alueen piirikonttoriin asian varmistamiseksi.

TVL: n lisäksi suorittaa väylätöitä merenkulkuhallitus, kaupunkien satamalaitokset jne.

Toinen varsin käyttökelpoinen kanava tietojen hankkimiseksi on tilata merenkulkuhallituksen julkaisu Tiedonantoja Merenkulkijoille. Tässä julkaisussa on tarkkaan selvitetty ne väyläosat ja alueet joilla tehdään väylänpa-

rannustöitä. Vaikka ilmoitukset on suunnattu laivaliikenteelle, ne sopivat sellaisinaan myös urheilusukeltajan käyttöön.

Noin veneturvallisuuden kannalta olisi mukavaa tietää kuinka monelle aluksen omistavalIe kerholle emo lehti tulee.

Ja vielä muutama sana kaikille veneilijöille, liikkumisesta alueella jolla väylätöitä tehdään. On aina muistettava, että urheilusukeltaja tai veneilijä vesillä liikkuessaan on harrastuksensa parissa viettämässä vapaa-aikaansa, näin hänellä täytyy olla aikaa sivuuttaa ruoppausalus, poralautta tai muu työssä oleva alus varovaisuutta noudattaen.

Vauhtia tulee hiljentää niin paljon, että häiritsevää aallokkoa ei synny. Nopeuden hiljentämisen täytyy tapahtua riittävän etäällä. Jos nopeutta hiljennetään vasta ruoppaus- tai muun aluksen kohdalla ei sillä saavuteta toivottua tulosta. Työaluksia ohitettaessa ei pidä mennä aluksia lähemmäksi kuin olosuhteet vaativat.

TVL: n työkohteet meriväyli lIä

V.

Väylä

Työ

1

Orrengrund-Kotka

2

4

KalbådagrundSköldvik Helsinki-Emäsalo Helsingin väylä

5

Porkkala-Hki

erillisten kivien ruoppaus ruoppausurakka (syventäminen) Pirttisaaren ruoppausurakka Harmajan ruoppausurakka ruoppausurakka 1

3

6

" Hangon kiertoväylä Turku-Tukholma

12

Rauman eteläinen väylä Porin väylä

13

Vaasan väylä

ruoppausurakka 1

8 9

"

10

"

11

14 15 16 17

18

"

"

Selitys:

ruoppausurakka 1

Työlaji Huom.

U

n. 10. 5-30. 6. 76

U

1, 2

U

5

E.J.Siira Ky

n. 1. 8.-n.30. 11.

76 n. 1. 5.-76-30. 11. 77

U

1, 2

n. 1. 5.-31. 5. 76

U

1, 2

U

5

Vesi-Pekka Oy

n. 20.8. -76n. 30. 11. 77 n. 1.5.-15.6.76

U

1, 2, 3

T

5, 1, 2

Vesi-Pekka Oy

n. 1. 7. 76n. 30. 6. 77 n. 1.6.-31'.7. 76

T

1, 2

Vesto Oy

n. 20. 5.-30. 6. 76

T

1

15.6.7630. 6. 77 1.4.761. 8. 76 10. 5. 7630. 6.76 1. 7.30.6.76 n. 10. 5. 7630. 11. 76 n.1.6.7630. 11. 76 n. 1. 7n. 30. 9. 76 mahd.syks.

-76

T

5, 1, 2

T

2, 3

V

2

V

5

V

1, 2

V

5, 1, 2

0

5, 4

0

5, 1

Sukellustyö Opas Ky

Philipp Holzmann AG Lemminkäinen Oy

Vesi-Pekka Oy

Rontin väylän ruoppausurakka Laitakarin kallioiden ruoppaus

U Uudenmaan piiri T Turun piiri V Vaasan piiri o Oulun piiri

Piiri

Vesi-Pekka Oy

ruoppausurakka 2

Perämeren nippuhinausväylä

"

kesä-76

oma työ

ruoppausurakka 2

Kokkolan väylä

Turvallisia sukelluksia ruoppaustöitä välttäen Pekka Ritala

Työn kestoaika

Urakoitsija

ruoppausurakka 2 ruoppausurakka 2-3 Smörgrundin ruoppausurakka Ledskärin ruoppaus Urakka A Innamon väylämerkkien peruskuopat ruoppausurakka kohde 2 ruoppausurakka

7

Vaikka laivaväyliä on maamme rannikolla parannettu suuremmassa mitassa jo kymmenkunta vuotta ei ole tiedossa yhtään urheilusukeltajalIe sattunutta tapaturmaa, joka olisi ollut seurauksena vedenalaisesta räjäytyksestä. Onko tämä sitten ollut pelkkää hyvää tuuria vai onko Suomen sukeltava kansanosa niin valveutunutta, että on osannut ottaa tämänkin turvallisuutta vaarantavan seikan huomioon. Mene ja tiedä.

Liittyy karttaan Suomen tärkeimmät vesitiet 1 : 1000 000

1976

N:o

Työalueella on yleensä erilaisia merkkiviittoja sekä poijuja, vaikka työkoneet jostain syystä eivät paikalla olisikaan, myös näitä merkkejä tulee mahdollisuuksien mukaan väistää. Ne on ehdottomasti jätettävä rauhaan, niitä ei saa missään tapauksessa siirtää tai poistaa.

Työ laji

Huom.

n. n. n. n. n. n. n.

1. Kallion louhintaa 2. Maan ruoppausta 3. Viimeistely töitä ja harauksia 4. Imuruoppausta 5. Urakkasopimus vielä tekemättä 23

KORT SAMMANFATTNING Först en liten tankeställare. Vår rarna, beroende på kursdeltagarna, dykartidning går stadigt framåt. kan lära samma sak på olika sätt.

Innehåll och sidoantal blir digrare Att läraren lär Iydnad och raskhet utan att övergå tili militär drill. Att och sammanfattningen därmed allt mera komprimerad och oinformativ. dykarapparaterna är av samma För att råda bor tör detta kan vi blott konstruktion för hela kursen. Och hoppas att klubbarna har tillgång tili slut: överväg verkligen noga om tili hugade översättare som på badet lönar sig att gallra ut någon sen av sammanfattningen kan förkelev. Kanske han i alla fall börjar lara sakerna närmare. dyka?!

På sid 3 berättar huvudredaktören Sid 13. Seppo Sipinen skriver om att alla de som skolats inom fördjupdykningens fysiologI. God inbundet under vintersäsongen absoformation. lut borde fås med i klubbverksamSidoma 14-15. Plock ur andra heten och därmed i förbundet. Att dykartidningar. (ORA) Tidningen kretsanslutningen inom SVUL-FRIF Triton (England) ondgOr sig över Tysklands problem där det svaga går trögt. Minns att det gäller penförbundet inte förmår locka nog dygar! Att medlemsavgifter ännu är kare tili sina led med resultatet att obetalda i många fall och att tidninskolningen på egen, eiler kommergen inte mera går tili sådana. Att siell grund blir bristfällig, med adressförändringar måste skötas. många dykarolyckor som följd. I Sidoma 4-5. Hur dyker vi ? JouEngland är förbundet starkt och ko Moisala. Författaren har gjort en skolningen god. Enligt en amerigallup i Egentliga Finland över dykansk undersöknlng gjord av två läkarvanor i allmänhet. översätt och kare stiger dykarolyckorna i takt diskutera inom klubben.

Sidoma 6-7. Markku Salo berät- , med dykarantalet. Största olycksorsak hade varit dålig skolning, men tar om Sjöhistoriska Museet i Abo. också undermålig apparatur och Vid Domkyrkotorget 3 ligger ett litet svåra förhållanden spelade in. men intressant nautiskt museum Sid 16. Signaturen Malja berättar med massor av fint arkivmaterial, men också båtmodeller och t.ex. om grottdykning i Haveri gruva.

Sldoma 18-19. Fortsätter Telle världens äldsta glasmälning med sin berättelse "Ur en dykares dagbåtmotiv. Museets största projekt bok". just nu är Sigyn som snart står färSidoma 20-21. (och delvis 24) dig.Ett besök rekommenderas.

Får Jaska svar på sina skriverier i bl.

På sid 7 några råd tili skribenter: a. föregående nummer. Man kan läSkriv sakligt. Skriv kortfattat. Skriv korta satser. Ge mellanrubriker och ra sig smått och gott av en översättning. bilder (om möjligt) och så fullstänSid 21. Referat över nuläget i UVdig adress och telefon.

Sidoma 8-9. Ger Jan Nyström polo.

Sldoma 22-23. Information över en bild av dykarfaror och olyckstillbud. översätt och diskutera. pågående farledsarbeten (Pekka Rltala) Beganta Dig med den InforSld 9 information över sommarlägret 1977 merande tabellen.

Sld 10 Idrottsresultat.

Sld 24. Två brev samt Oras rederat av en artikel i tidningen New Sld 11. Hur man anhåller om tillstånd att dyka. Bestämmelser anScientist, dIr man talar om framtigående krlgsfartygsvrak i våra vatdens dykning. Intressant. översätt. ten. Detta är vlktigt fOr klubbarna.

Sld 25, exempel på betalningsöversätt och Informera ! lappar för sommarens begivenheter På sld 12 informatlon över appaPå bakplrmen information om Blsratdykningsskolning. Viktlgt är: Att kopsö snorkeldykarllger. teorin för något skede inllrs fLSre man lär praktiken i simhall.. Att läHenrik Rosenius

26

URHEILU

SUKELTAJA Toimitusneuvosto ORA PATOHARJU PENTTI .PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI Päätoim ittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-333600 Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471 Ilmoitukset Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-4550044 Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa.

Vuosikerta Ilmoitushinnat : 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit å

36 mk 230 340 620 770 250

mk mk mk mk mk

Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry.

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe. Lehti postitetaan niille rekisteröidyille sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Teksti- ja ilmoitusmateriaalin oltava viimeistään lehden käytettävissä seuraavasti: N:02 N:03 N:04 N:o 5 Teksti 07.03 02.05.

05.09.

07.11 IImoit.

23.03 19.05 19.09.

18.11.

IImest.

18.04 17.06.

10.10 12.12.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mieliplteistään.

Ooitteenmuutokset pyydetään lähettämään liiton toimistoon.

Liiton toimistonhoitaja Leila Jakobsson puh. toimeen 4737257 os. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy Kokkola

HUIPPULAATUA NEPTO'STA

1. UUSI SHERWOOD 4000 huippuluokan suk laite; 1x 9 lit, 200 bar, HE30 alu säiliöllä, muunnettava Cam-Pak kantoteline, olkasuojukset, xuostumattomat säätösoljet ja kuminen pohjasuojus.

Testattu 60m käyttösyv. ja talvisukellukseen ilman jäätyrnissuojusta.

SHERWOOD 4100J regulaattorille annetaan elinikäinen takuu. mk 1.600,AIR-MATlC 300 suklaitteet alk mk 1.500,-

\ 2. NEPTO mitta- ja HARVEY vakio märkäpuvut; takki "metalli" keljulla, housut, huppu, sukat on valmistettu mustasta 4,0-6,5 mm umpisolu neoprenistä kudoksella jossa kaikki saumat ovat liimattu sekä ommeltu. Puvut voidaan toimittaa joko irto- tai kiinteällä hupulla sekä pitkillä "Long John" housuilla. mk 550,- alk

/

\ _~ .

/ /

i /

4. C-LITE super va-valaisin "iskun" kestävästä Lexan muovista jonka GE-umpio antaa 6 x 1,5 v alkparistoilla 10.000 candelin valotehon. Max.syv. 200 m. mk 240,-

3. SEA OUEST M90 nosto/ tasapåinotusliivi "sisäpussilla" . antaa 13 kg nosteen merivedessä.

Suorasyöttö ja mekaaninen 25 gr C02 laukaisin sekä ylipaine- ja poistoventtiilit. mk 570,-

5. NEPTO K-2 ja K-3 huippu "kovat" sukeltajan veitset kark 6 mm ruostumatonta terästä, pituus 20 cm, kokokumikahva, tanakka tuppi kumikiinnikkein. mk 75,-

NEPTOSUB Tehtaank. 13, 00140 Hki 14, Puh. 627770

••

BISKOPSO SNORKKELISUKELLUSLEIRI 10-16 VUOTIAILLE Jos olet kiinnostunut snorkkelisukelluksesta, omistat perusvälineet (maski, räpylät ja snorkkeli) ja annoksen reipasta sukellushenkeä, olet tervetullut mukaan.

Leiripaikka sijaitsee Biskopsön saaressa Taalintehtaan edustalla. Leiriaika 2.-10. 7. Majoitus teltoissa (mieluimmin omissa) Leirin ohjelmaan sisältyy mm.: sukellusfysiologiaa, perusvälinetekniikkaa, suunnistusta vedessä, merenkulkua ja merimiestaitoja, sukellusturvallisuutta, sukeltajan ympäristönsuojelun alkeet, jne.

Leirimaksu on 120 mk, johon sisältyvät "kaikki kulut lukuunottamatta matkaa Taalintehtaal!e.

Ilmoittautuminen leirille tapahtuu suorittamalla puolet leiri maksusta.

Ilmoittautumisaika päättyy toukokuun lopussa, jonka jälkeen kaikille ilmoittautuneille lähetetään yksityiskohtaiset ohjeet postitse.

Leirille otetaan osaanottajat ilmoittautumisjärjestyksessä (n. 60) Tiedusteluihin vastaa Jouko Moisala 921/787656 ps. Täytä pankkisiirtolomakkeen tiedot selvästi.

Leirin järjestää SVUL: n VarsinaisSuomen piirin urheilusukellusjaosto yhdessä SUSL: n nuorisovaliokunnan kanssa