Urheilusukeltaja 1976 5 by Sukeltajaliitto ry

URHEILU

JOULUKUU

No 5.1976

ddCUU"UAIU.

692

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Vuosi ön taas kulunut loppuun. On pidetty kokouksia ja pfkkujouluja. Eräänä kokouksena oli taas pohjoismainen kokous, joka pidettiin tällä kerralla Oslossa. Kokous oli järjestetty norjalaisen urheilukoulun tiloihin, joka oli paikkana erittäin hyvä. Kokousohjelma oli laadittu melko tiukaksi, vapaa-aikaa ei jäännyt . käytännöllisesti katsoen ensinkään. Asioita kokouksessa käsiteltiin laajoilta alueilta: CMAS: n ongelmista aina kunkin liiton ongelmiin. CMAS: n asioista jäi melko selkeä kuva: asiat ovat pahasti sekaisin ja hoitamatta. Tukholman kokouksessa velvoitettiin, että talousasiat selvitetään ja laaditaan tilinpäätökset, mutta ne ovat vieläkin kesken tai ainakin toimittamatta pohjoismaille. Omaa liittoammekin koskevia asioita käsiteltiin joista seuraavassa muutamia. - snorkkeliluokka jakautuu: tavallinen snorkkeliluokka ja I snorkkeliluokka. - Ruotsin esittämä . vakalastuskilpailukielto elävään maaliin ei mennyt läpi, vaan pysyy ennallaan. - naru merkkien osalta kukin maa käyttää omia merkkejään toistaiseksi. Kun sukelletaan muissa pohjoismaissa on syytä tarkastaa, että merkit tulkitaan oikein. - yleisista hälytysnumeroista ja ohjeista vaihdetaan tietoja liittojen kesken. - kilpailusäännöistä julkaistaan sääntökokoelma.

URHEILU

SUKELTAJA 3 4 6 8

Puheenjohtajalta Näin se kaikki alkoi Pesiikö Uiveissäsi hiiri Vähän märkäpuvuista ja niiden huollosta 9 Pohjoismaisia sukelluslääkäri kuulumisia 10 Sukeltajan päiväkirjasta 15 Suomen Urheilusukeltajatn liiton historiikkiä 18 Sukeltajain viikonloppu Turussa 22 Vedenalainen valaisin 25 Oownunder -77 26 Urheilusukeltajat 20 v. 27 SM-Impivaarassa 28 Uutuuksia 29 Oiving - Business ja turvallisuus 30 "Ikuiset kakkoset" voittivat 31 94 päivää Kanarlalla 32 VA-suunnistus vuonna -76 34 Kort Sammanfattning Kansi: Kuvauspuuhia Park Victoryn keulan edessä -32 M. Eka.

- tarkastettiin tulevan vuoden kllpa!lukalenteri. - Suomessa tullaan järjestämään keväällä uppopallosääntökongressi, joh<?n kutsu välitetään pohjoismaiden lisäksi joihinkin Euroopan maihin joissa pelataan uppopalloa. - lääkärintarkastuskaavakkeiden osalta otetaan käyttöön yhteispohjoismainen kaavake. - laitesukelluksen· aloittamisen ikärajaksi jäi edelleen 16 v ainoastaan silloin, kun 115 von suorittanut snorkkeliluokat hyväksyttävästi hän voi aloittaa laitesukelluksen 15 vuotiaana. - snorkkelisukeltaja/vapaasukeltaja nimikysymys aiheutti myös keskustelua ja siinä päädyttiin vapaasukel taja nimen käyttöön vastaisuudessa. Suomen osalta kysymystä käsitellään vielä omassa liitossamme, koska suora suomennus voidaan käsittää meillä myös muuna kuin snorkkelisukeltajana. - Suomen esittämä PM-kokouksen ajankohdan muuttaminen aikaisemmaksi hyväksyttiin. Koska seuraava kokous olisi ollut jo 1/2 v kuluttua päätettiin se piirtää seuraavalle vuodelle. Seuraava PM-kokous pidetään näinollen 27. 5.-28. 5. -78 'Tanskassa ja vuonna -77 pidetään vain ns. minikokous tarpeen niin vaatiessa. Kokousta jälkeenpäin ajatellen voi todeta, että liian vähän on tietoa aikaisemmista kokouksista. Jos tieto olisi kulkenut paremmin liiton toimistoon, olisi tähänkin kokoukseen voitu valmistautua huomattavasti paremmin. Onneksi kokous meni loppujenlopuksi hyvin läpi ilman kommelluksia. Tarkemmat tiedot tulemme jakamaan jäsenistölle, kun saamme kokouspöytäkirjat Norjasta. Hyvää vuodenvaihdetta toivoen. Mauri Vallema

TOIMITUKSEL TA ... TäSsä tämä tämän vuoden viimeinen numero on kädessänne. Vuoden 1977 lehdistä on jo tehty budjettI. Vielä tässä kirjoitusvaiheessa se on johtokunnan hyväksymistä vailla, mutta tulenee sekin hyväksyttyä. Tämän vuoden aikanahan saimme kannet jo 4-värisiksi. Yritämme parhaamme mukaan jatkaa samaa linjaa. Kansien osalta se näyttääkin todennäköiseltä. Miten sisuksien laita on sen tulemme näkemään. VärIIlisyys asettaa vaatimuksia myös paperin suhteen. Lehtemme talous ei kestä nykyisen kansimateriaalIn käyttöä koko lehdessä. Mutta hyvä näinkin. Vastaako lehti sitten toiveitamme? Sanotaan, että joka tekee sille sattuu eli kun ei mitään tekisi ei mitään pääsisi sattumaankaan. Teistä hyvä sukeltaja väki se myös rIIppuu. Tietysti toimituksen kynänjälki näkyy sieltä täältA samoinkun toimituksen linja lehden kokonaisuudessa. Mutta jos sinulla on mlelipiteltA ja toiveita lehden suhteen,

ole hyvä ja kirjoita. Yhteinen jäsenlehtihän tämä on. Kiittäen kuluvasta vuodesta toivotan mitä rauhaisinta vuoden loppua sekä Iykkyä tulevalle. Terveisin

~--

IN MEMORIAM TIMO PUURTINEN Torstaina lokakuun 28 päivänä 1976 saapui SavonUnnan Urheilusukeltajien tietouteen järkyttävä uutinen. Seuran jäsen Timo Puurtinen oli hukkunut edellisenä päivänä kalastusmatkalla Puruveden PajuseläUä. Onnettoman yhteensattuman seurauksena vene oli täyttynyt vedellA ja Puurtinen kalakaverinsa kanssa joutunut veden varaan. Tapahtumapaikka oli niin läheIlA erästä saarta, että Timo Puurtinen uskoi jaksavansa uida saaren rantaan, mutta se ranta jäi häneltä saavuttamatta. Kalakaveri pysytteli veneen mukana ja pääSi rantaan, mistä hänet seuraavana aamuna tavattiin pahOin paleltuneena. On vaikea kuvata niitä tunteita mitä itsekukin tunsimme kun valmistauduimme onnettomuuspaikalla sukeltamaan Sinua Timo ylös. Mieleeni tulivat ne monet sukellusmatkat jotka teimme yhdessä ja parina sukelsimme. VuO:sien varrella opin tuntemaan Sinut relluna ja elämänmyönteisenä kaverina. Sinun palkkaasi niin seuran, kuin sen hallituksen jAsenenä on vaikea täyttää. . Inhimillisesti katsoen Sinun elämäsi täällä joukossamme oli kovin lyhyt, vain 25 vuotta. Uskon kuitenkin, että Sinun muistosi säilyy kauan niin omaistesi, morsiamesi, kuin meidän seuran jäsentenkin mielissä. Se on muisto iloisesta, elAmänmyönteisestA ja reUusta kaverista. Esko

kamerakin mahtui pään viereen. KoesuKellus suoritettiin myrskyisenä toukokuun päivänä Hiekkarannassa veden lämmön ollessa + 14 astetta ja vedessäoloajan 45 minuuttia. Kylmyys ilman pukua oli sitä luokkaa, että ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen - kerran hampaissa esiintyi ns. kalinailmiö. Samana kesänä eli 1951 ostettiin räpylät ja silmäsuojus lähimmästä mahdollisesta paikasta eli Sveitsistä. Ja elokuussa oli sitten Ruotsinsalmen vuoro. Sukellukset suunnattiin Tuohipöllön ympäristöön ja mukana olivat taiteilija Jouko Christiansson ja valokuvaaja U.A. Saarinen. Suurin sukellussyvyys taisi olla noin 6 metriä. Useiden metrien korkuisten kivien ylittäminen sai ilman pakenemaan kypärästä ja sukeltajan takaisin pinnalle. Samoihin aikoihin kävi selville, että Ahvenanmaalla oli ainakin kaksi kaveria sukellellut vastaavanlaisella kypärällä ja koneasentaja Heimo Ketvell Naantalista käyttänyt helmenpyynnissä kaasunaamarista tehtyä laitetta. Ainoa uutuus tässä sukelluskypärässä taisi olla kamera. Erkki Kolvusälo Ensimmäisen vedenalaisen valoku•• van otin saman kypärän avulla Pihlajasaaren eteläkärjessä samana kesänä ja kohteena ja oli nykyinen majuri JoukoJuhani Hälvä levien keskellä. Edellä esitetystä on helppo päätellä, Seuraavassa kerrotaan sukeltamisesta. Yhden miehen kokemuksista ja muistoista, Joihin palautuminen on kuin kirjan ettei Ruotsinsalmen valloitukseen kypärä suinkaan ollut oikea väline. Siihen lukemista lopusta alkuun tai nousemista pintaan kuivapuvussa jalat täynnä ilmaa. aikaan saksalainen Dräger-tehdas valmisti jo happilaitetta - Hans Hassin Ihminen katsoo mieluimmin eteen- matalaan veteen upottamaa saksalais- suunnittelemaa ja samaa, mitä hän laivaa Kirkkomaan saarella. Olin tietys- käytti Kreikan sukellusretkellään. päin. Siihen aikaan sen saaminen oli rahaM':Jtta toisaalta tapahtumat ja vuosi- ti heidän kimpussatin koska halusin luvut katoavat helposti mielestä. Siinä sukeltaa kypärävehkeillä tuijottamaan pulan ja lisenssin takana. Sotamulähemmin tuota kaikuluotaimen kuvaa. seosta saatu suositus selviUi lisenssimielessä seuraavat tiedot palvelevat vaikeudet ja jotenkin sitä rahaa siuSiitä ei - lupa.uksista huolimatta ehkä uuden polven urheilusukeltajia ja naantui sen verran kun laitteesta pyysitä onnetonta, joka joutuu ehkä joskus koskaan tullut mitään. Minun ja tämän kohteen välillä oli ja dettiin fob LObeck. Laite tuli tilattua jo historiaa näistä asioista kirjoittamaan. Kuinka siis kaikki oikeastaan alkoi? pysyi 14 metriä vettä. vuoden 1951 puolella ja sen saapumiKotkalainen sukeltaja Kari Reijasto' nen aiheutti kaksi yllätystä. EnsimmäiKaiken alkuna oli - pelko. Pelko hypätä merenmittausemälaiva laskeutui pian sen jälkeen kaikuluotai- nen oli ruhtinaallinen loppuhinta tulleimen piirtämälle paikalle ja tömähti neen ja liikevaihtoveroineen. "Klas Hornin" komentosillaita veteen. Toinen oli suuri puulaatikko, missä Muut sen tek.ivät. Minulta jäi tekemät- pohjaan fregatti "Nikolain" mahtavan olevista sekalaisista osista se sitten tä. Kompensaationa syntyi ajatus su- keulakuvan eteen. Seuraavan kymmenen vuoden ajan ohjesäännön mukaisesti koottiin. keltaa laivan ja sen vierelle kiinnitettytätä hylkyä sitten pahaa tarkoittamatta Ensimmäinen julkinen esiintyminen jen tutkimusveneiden alta. Siinä tuli tuhottiin repimällä sitä rikki tykkien pe- tapahtui pimeässä ja ukkosmyrskyssä samalla käytyä 6 metrin syvyydessä lastamiseksi. Saksalaisetkin antoivat Mustikkamaan sameassa vedessä jupohjassakin. Tästä taas ' hyppääjät stoman osansa murhenäytelmään ryös- hannuksena 1952. Työväen uimareilla ressaantuivat siinä määrin, että pari tämällä hylkyä ja kilnnittämällä sen oli uimashow. vuotta myöhemmin minut pysäytti Helkeulapollariin 200 tonnin nosturin köyJa siihen aikaan riitti vielä pelkkä singin kadulla kaveri, joka sanoi: Nyt se on tehty. Yksi on jo sukeltanut den ja "yrittämällä nostoa". Esitys oli sammakkomiehen näkeminen. Näky"Klas Hornin" alta kapean keulan koh- puhdas ilveily. Lehtimiehenä sitä oli vyys oli veden alla muistaakseni lampakko olla todistamassa. Mutta halu pun kanssa 15 senttiä. Tässä vaiheessa dalta. Samasta paikkaa, mistä minäkin sukeltaa laivahylkyihin ei suinkaan happea käytettiin niin vähän sukeltamialoitin. seen, että siitä saadut tiedot olivat yhtä Siihen aikaan ei tosin tunnettu räpy- päättynyt tähän. Siitä se alkoi. ristiriitaisia kuin laitteen ohjekirjassa. löitä eikä silmäsuojusta. Ensimmäinen laite tehtiin vanhast~ Siinä kehoitettiin sukeltajaa pysytteleMutta laitesukellukseen oli toinen kaasunaamarista ja autonpumpusta. mään - ainakin kokematonta - 7-8 syy. Merenmittauspuuhissa 1948 Kotkan Sitten vuokrattiin Yrjönkadun uimahalli metrin syvyydessä, mutta taulukko suvesillä piirtyi kaikuluotaimen diagram- - vaatimattomia kun oltiin - ja men- kellusajasta annettiin muistaakseni 30 malle kuva kummallisesta kohoutu- tiin veden alle toteamaan, ettei pum- metriin. pun kapasiteetti riittänyt pitämään kuHeinäkuun 9 päivänä 1951 oli sitten masta kolmine terävine piikkeineen. Ruotsinsalmen vuoro. Kahteen pekPäättelin aluksen 40 metriä pitkäksi ja ristumisen ' tunnetta aivan poissa. Siihen kertaan se jäi. kaan sinne Jouko Christianssonin 10 metriä leveäksi. Ajatus laivahylystä Seuraavaksi suunniteltiin William kanssa painuUiin. Tietopuolta oli tällä herätti yleistä hilpeyttä. Samaan aikaan pari pohjanmaan su- Beeben suosittelema alhaalta avoin ky- välin täydennetty, joten ensimmäiseksi keltajaa yritti pelastaa ~ lentopommin pärä. Siitä tehtiin sen verran suuri, että sukelluspaikaksi valittiin Lehmäsaaren

NAIN SE KAIKKI ALKOI

ranta -paikka, mihin Nassau-Siegenin kaleerit ja tykkiveneet joukolla katosivat. Pukua ei ollut. Ei edes myöhemmin käytettyä nKalevalapukua". Pintaveden lämpö oli + 14 astetta ja ajatus uimahousu Ula veteen menosta kuvottava. Mutta sinne mentiin - vastoin kaikkia myöhäisemplä ohjeita ja sääntöjä. Tosin happilaitteen hengityssäkki seläsSä toimi pinnalla loistavana pelastusliivinä. Ja sillä matkalla löytyivät kaikki tieUtvAsti tähän mennessä löydetyt hylyt. LehmAsaaren pohjoiskärjesSä niitä oli pahoin hajonneena ja kaaret hiekasta törröttävinä. Löytyi yksi tykklkin, joka sitten Ora Patoharjun ohjeiden mukaan konservoitiin tavalla, joka ennustaa sen säilyvän kaikkia muita nostettuja tykkejä pitempään. Samoin löytyi Santakarin rannasta fregatti "Maria". Siitä happisukellus alkoi. Sitä jatkui sitten Utössä, Ahvenanmaan Flisössä, Orrengrundissa, eräissä Järvissä ja tietysti uudelleen Ruotsinsatmessa. RIilahti ja Flisö eivät tuottaneet tuloksia, mutta Orrengrundin matkasta tuli varmasti muutenkin kuin sukellussyvyytensä ansiosta mielenkiintoinen. Sukelsimme siellä yhdessä "Konkurssi-Koskisen" (myöhemmin tunnettu taiteilijamesenaatti Kluuvikadulta) kanssa hänen vakuutusyhtiöitä ostamaansa kovalevyastia. Se taas oli joutunut mereen hollantilaisiaivan kaaduttua. "Romu-Koskinen" omisti siihen aikaan rorilutustelakan Katajannokalla ja hänellä oli myös jo tapahtumapaikalle ajettu proomumainen alus käytössään. Matka Orrengrundlin tapahtui EFFOAn kau ppalaivalla sen jälkeen kun eräs merenkulkuneuvos pUkonttorista antoi luvan huolimatta laivan kapteenin vastalauseista. Perille tultaessa Kosklsen laivaväki oli täydessä kapinassa - olivat olleet ilman viinaa monta päivää ja tuuli sen kun yltyi. - Taitaa tuuli yltyi ja kone on kiinni

vain yhdellä pultilla, sanoi kipparina toiminut vanha lohenkalastaja. Koskinen katsoi ulos - tuuli tosiaan yltyi - ja sitten kippariinsa. - Taidat tulla liian vanhaksI. Tuuli tyyntyy koko ajan. Nyt lähdetään. Konemestari sanoi siihen, että Kotkasta lähdettäessä kone oli vielä kiinni kolmella pultilla, nyt vain yhdellä. - No, miJIäs te tänne tulitte? - No, loppumatkan sillä yhdellä. - Sillä sitten lähdetään eteenpäin. Ja niin lähdettiin. Matka haaksirlkkopaikalle ei tosin ollut pi tkä~ mutta tunnelma sitä kireämpi. Paikan päällä Koskinen riisui vaatteet päättään ja ui + 8 asteen vedessä laivansa ym plrl. Kokeilin samaan aikaan hänen kuivapukuaan ja aivan sinisenä Koskinen pysähtyi viereeni kivelle lepäämään. - Minä näytän niille, sanoi hän laivaan viitaten, - ettei minun kanasani leikltä. Eikä leikitty. Hänen sukellussyteeminsä oli hiukan erikoinen. Drägerin happilaite, amerikkalainen kuivapuku ja jalkoihin kaksi 12 kilon kypäräsukeltajan lyijykenkää. Räpylöitä ei ollut sillä noilla kengillä mies pystyi kävelemään pohjassa. Tikkailta veteen meno oli hiukan hankala, mutta kun niistä päästi irti, tuli pohja nopeasti vastaan sillä köysimies saattoi olla muuallakin. Siinä syöksyssä hiekkapohjaan olivat sisuskalut lujilla. Koskisen kanssa sukelsimme hiukan tOistakymmentä metriä. Molemmilta valui veri nenästä sen jälkeen. Hiekkapohja putosi melko jyrkässä kulmassa syvyyteen ja oli tlynnä kaatuneesta laivasta pudonneita astioita, kirjoja jne. Mutta yhtään kovalevyn kappaletta ei paristasadasta tonnista näkynyt. - Täytyy sukeltaa syvemmälle, sanoi Koskinen ja ryhtyi mittaamaan metrejä. Metri oli hänen sivulle levittamiensä käsien väli eikä Koskinen kuulunut rakenteeltaan kaikkein pienimpiin.

Muistaakseni hän sai 17 "metriä" ja oli minun vuoroni sukel taa. Siitä matkasta 011 lopputuloksena tilapäinen muistin menetys. Hullummlnkin olisi voinut käydä. Syvyyttä oli varmasti pitkälti kolmattakymmentä metriä. Mutta kovatevyä ei löytynyt. Sitten Koskinen hälyyttl paikalle saksalaisen kypärämiehen. Hän sukelsi 38 metriin kuin tyhjää ja hyppi aina välillä katsomaan, missä päin liikkui. Koskinen odotti kovalevyjään, minä sUkeJtajantautia saksaJalselle. Kovalevyl nousi neliömetrin verran, sukeltajan1autl vAlteUlln kannettavalla painesAkIllA. Koskinen heitti kovaJevyn palasen I<lpparllleen : - Naulaa se hyttisi lattiaan - se on' taatusti Suomen kallein kovaievy. Ystävälliset luotsit tarjosivat illalla suolattua lohta ja rommla ja kertoivat vain muutaman veneen onkineen kovalevyjä. Todellisuudessa veneitä oli noin 40 ja ne tYÖSkentelivät alueella vIIkon verran ystävällisten luotsien toimiessa pomoina ja Jo tämän tapahtuman aikoina nfilfä vuorattUn kalastajamökkejä Hangon länsipuolella. Kolme solmua tunnissa jyskyttävällä kaljaasilla päästiin Helsinkiin, mutta ei tarina siihen lopu. Ensimmäiseksi menimme parturiin ja siellä Koskinen huomasi lehdestä uutisen. Matti Jämsä sukeltanutsamalla DrAgerln happilaltteeHa maailmanennätyksen. - Tuota kaveria minä olisin tarvinnut enkä sinua, sanoi Koskinen happamasti, - sUlä on sisua. Mitäpä sIIhen Olisi liSännyt. Ehklpä sen. että· tuossa syvyydessä puhdas happi tappaa eikä vain aiheuta taju ttomu utta Ja hukkumista. Matti Jämsä ei muutaman tapaamisemme yhteydessä ole kovinoUutkovinkaan halukas kertomaansukenuksestaan, vaan poistunut tOiseen pöytään. Mistähän syystä?

UTOIIU I UI JA U UlUlfl mll lUDna mw UIIW TOII. DrlQeT-haplltalteJa _Im.ra Yesllllvl.asl kotelosu. Veden alla kuvaamiII'" Ruotsinsalmen tll=lteluaJu..lla .' normaalIlaitteilla tahdo onnistua, siksi oli turvauduttava toisiin keinolhlll.

FIDD-S 5

ALF-ERIK SWANSSON:

••

PESIIKO LIIVEISSASI HIIRI?

Toimelias sukelluskausi on taas takanapäin. Valokuvat ja kaltafllmit on kehitetty ja nlytetty tuttaville. Kesän kerskanalheesta, silti tosi suuresta kalasta otettu väri kuva on tietysti suurennettu ja kehystettykin. KerhoIllat ja muut mukavat yhdesslolot - aina sitä perintelstl pikkujoulua myöten - ovat innostaneet porukan muistelemaan menneen sukelluskesän tapahtumia. Tietysti olet muistanut pitää yhteyttä myös UrhellusukeltaJaln Liittoon. Tiedot onnistuneista ja epäonnistuneista retkistä kannattaa toki saattaa muidenkin sukeltajien tietoon - opiksi ja ojennukseksi. Paljon on varmasti tekemättä. Ja kun kaikki se, mikä sukelluskautena muilta kiireiltl jäi hoitamattaJ tlll~ talvikautena hoidetuksi, paistaakln kevätaurinko jo lämpimästi. Mutta jääkö kaikesta huolilnatta se tärkein - varustehuolto - tekemäUI? LoJuuko useampTen satojen~--'-hk-I tuhansien markkojen omaisuutesi -- tai kerhon omaisuus - jossakin vajan tai varaston nurkassa, ruostuu, hapettuu, homehtuu, mätänee ja haisee? Sukeltajana tiedät, että kaikki toiminnat on suoritettava turvallisuussyistä määrätyssä järjestyksessä. Muuten voi tulla "kupruja" . Sama koskee myös sukellusvarusteiden hoitoa ja huoltoa. Suurimman osan sukellusvarusteiden huoltotoimenpiteistä voit suorittaa itse. Tarvitset vain hieman aikaa, lämmintä vettä, saippuaa tai muuta mletoa pesuainetta, sllicon-sprayta ja rasvaa. Jos aika ei anna myöten suorittaa itse huoltohommia, voit tietysti vaivattomasti ajaa koko varustekuorman sukellustarvikeliikkeeseen pestäväksi, putsattavaksi ja rasvattavaksi - ja maksaa sitten laskun. NAIN TEET ITSE VARUSTEHUOLLON SNORKKELI Pese lämpimällä vedellä ja pesuaineella, kuivaa. Tarkista, että suukappale on ehjä, jos ei, vaihda. Suihkuta siliconilla. NAAMARI Pese kuten snorkkelikin. Tarkista, että tiivistysrengas on ehjä ja voitele se molemmin puolin siliconilla. Avaa la~in kehyksen kiristysruuvit, puhdista hapettumat, voitele ja kierrä paikalleen. Tarkista niskaremm in ja kilnnikkeiden kunto. Venyttämällä remmiä noin 5 cm huomaat helposti, onko se haurastunut. Jos löydät vaurioita, vaihda uusi remmi.

KELLO Vie kerran vuodessa puhdistettavaksi. KOMPASSI Pese lämpimällä vedellä ja pesuaineella hammasharjaa käyttäen kolot puhtaiksi. Sumuta liikkuvat osat siliconilla. Tarkasta kiinnityshlhna ja solki. TASAPAINOTUSLlIVI Tasapainotus- eli nostoliivejä on niin monia eri merkkejä ja malleja, että on turvallisinta kysyä oman liivin huoltoohjetta valtuutetulta myyjältä. Yhteistä kaikille liiveille on kuitenkin se, että 11masäkki toimii tehokkaana bakteeriviljelylaitoksena. Irrota siis liivistä kaikki irrotettavissa olevat osat ja läpivlennit, jotta saat sisustalIe mahdollisimman hyvän tuuletuksen. Pese ja huuhtele liivl sisä- ja ulkopuolelta. Jos mahdollista, käytä deslnfioivaa ainetta huuhteluun. Puhdista ja rasvaa pikaliittimet ja soljet sekä säätölaitteen kaivot. (Muist~ ennen näitä toimenpiteitä häätää pois se hiiri!)

RÄPYLÄT Pese ja tarkista, että jalkaosan reuna on ehjä. Taivuta räpylän lehtiosaa nähdäksesi onko murtumia. Mikäli havaitset vaurioita, unohda paikkaamisajatus, sillä liima ei pidä ja ns. paistaminen on erittäin kallis toimenpide ja tulos epävarma. Siis uudet räpylät!

PAINEILMALAITE Pese koko laite lämpimällä vedellä ja pesuaineella. Käytä harjaa kantolaitteen hihnaston puhdistuksessa. Tarkista pikasoljet ja hihnojen kiinnityskohdat. Vie hengityssäädin eli regulaattori, varailmalaite sekä painemittari .huoltoon valtuutetulle edustajalle. Irrota painellmasäiliöitten sulkuventtiilit. Tarkasta säiliöitten kunmo- sisäpuolelta. Poista mahdollinen kosteus eslm. kuivattamalla saunan lämmössä. Avaa sulkuventtiilit yksin kappalein, puhdista ja suihkuta siliconilla. Asenna venttiilit puhtaisiin ja kuiviin säiliöihin. Täytä säiliöt kuivalla ilmalla. Tarkasta ennen täyttöä, että säiliöitten katsastus on voimassa. Kuten tiedät, paineilmasäiliöt on katsastettava vähintään viiden vuoden välein.

Tarkista avokantaräpylöiden kantahihnojen kunto venyttämällä niitä. Huomioi erityisesti solkien kiinnityskohdat, niissä repeämät ja halkeamat piilevät petollisesti. Käsittele räpylät siliconilla.

VA-VALAISIN Pese ja huuhtele. POISTA PARISTOT. Puhdista ja voitele tiivistysrenkaat. Asenna tiivisteet huolellisesti paikalleen. Laita paristot vasta juuri ennen valaisimen käyttöönottoa.

PUUKKO Pese puukkO ja tuppi huolellisesti poistaen levät, hiekka ja muta koloista. Poista mahdolliset ruostepilkut hienon hienolla teräsvillalla. Voitele huolellisesti. , Irrota ns. vasarapääpuukosta pää irti kiertämällä, irrota myös kahva, puhdista nämä sekä puukon tyvikappale huolellisesti. Rasvaasillconilla. Tarkasta tupen kiinni tyshihnat ja vaihda muovihihnat kumihlhnoiksi.

SYVYYSMITTARI Kapillaarimittari. Pese mittari. Irrota putki ja huuhtele sisältä. Tarkasta hihna ja solki. Muovihihna kannattaa uusia. OIJymlttarl. Pese mittari ja tarkasta kapselin kunto vain "päällisin puolin". Jos havaitset ilmakuplia, vie mittari merkkihuoltoon. ÄLÄ KOSKAAN paina lasista tai muuten rutista mittaria. SliIytä mittari erillisessä laatikossa.

PAINOVYO Pese vyö ja tarkasta pikalukko . Ns. turvavyön pikasoljen jouset ja muut osat on syytä tarkastaa, että ne ovat puhtaat ja toimivat moitteettomasti.

DEKOMPRESSIOMITTARI Lue huolellisesti mittarin omat hoito- ja tarkastusohjeet. Jos havaitset poikkeamia, toimita mittari valtuutetulle myyjälle tai maahantuojalIe.

KORKEAPAINEKOM PAESSORI Puhdlsta koko laite jouni harjalla. Poista ruoste, irronnut maali ja hapettumat teräsharjalla tai -villalla. Puhdista erityisen pJkkutarkasti sekä, syllnterl1"l että palrieputklen (väliputkien) jäähdytysrimat. Käynnistä kompressori ja aja se käyttölämpimäksi samalla puhaltaen paineilmalla irtonaiset roskat pois. Poista sen jälkeen öljyt sekä käyttömoottorista ettl kompressorista. K1rjoita suurin kirjaimin lapulle: OlJY PUUTTUU, ja kiinnitä lappu koneeseen niin, eUä se siinä varmasti pysyy. Tarkasta vetohihnan (kompressorln ja käyttömoottorin yhdistävän hihnan) kunto ja jätä se "pois päältä". Tyhjennä suodatinjärjestelmä ja poista aktiivihiIlipanos. Puhdis,ta suodattimen metalliosat sisäpuolelta kankaalla. laita aktiivihiilipanos paikalleen vasta ennen laitteen käyUöönottoa. Korjaa maalivauriot erikoiskonemaalilla. Näitten toimenpiteitten jälkeen pelti kO,ko laite muovihupulla. Kompressorl on nyt vIIttä vaille toimintavalmis heti kun sitä tarvitset - ja todennäköisesti tankkaa taas turvallisesti ilmaa koko tulevan sukelluskauden. Mikäli kompressorissa on käytössä ilmennyt joitakin häiriöitä tai eslm. täyttöaika on pidentynyt, käänny huolto- ja korjausasioissa merkkikorjaamon puoleen. On tietysti harmillista, että sillä välin kun suoritat näitä huoltotöitä, sinulta jää näkemättä muutama tv: n sarjafilmi mutta varmaa on, että samanaikaisesti säästät vähintään väritv: n lupamaksua vastaavan rahamäärän . Varustehuollon laiminlyönti taas voi aiheuttaa jopa kokonaisen väritelkkarin hankintahintaa vastaavan rahasumman menettämisen. On kai sentään hauskempaa kesällä sukeltaa ja katsoa joskus tv: tä kuin kesälläkln vain katsoa tv:tä! Älä nyt enää siirrä huoltohommia huomiSeen tai seuraavaan vlikontoppuun. Aloita tänään.

C.M.A.S. Kansainvälinen vedena la isten kulkuneuvojen ki,lpailu Vedenalaisten. kulkuneuvojen kilpailu, ensimmäinen Englannissa, pldetäAn Fort Bovlsand'ln sukelluskeskuksessa, Plymouth'lssa, Oevon'lssa, Englannissa vIIkonloppuna joka alkaa 23. 7. 19n. Ykslty,l set henkilöt Ja kerhot kutsutaan Itse suunnlttelemlensa Ja rakentamiensa vedenalaisten kulkuneuvojen kanssa Fort Bovlsand'lIn osallistumaan rallIIn Ja kilpailuun. Osanottajat kaikista CMAS: n jäsenmaista ovat erityisen tervetulleita. Osaaottavat vedenalaiset kulkuneuvot voivat olla joko kuivia tai märkiA, hlnattavla tai omavolmalsla, suurin nlmelllspaino on 1 tonnI. Osallistuvat kulkuneuvot arvostellaan suunnittelunsa, rakennes1andardfensa, turvalllsuusnäkökohtlensa Ja totmlvuutensa perusteella. Ohjelmaan sisältyy vedenalainen navigaatIokIlpaIlu Plymouth'in salmessa. ilmoittautuminen jArJestAjäJle, joka on: George Cooke, CMAS: n vedenalaisten kulkuneuvojen jaoston puheenjohtaja (Presldent ot the Commlsslon tor Underwater Vehlcles tor the CMAS), 5 Fort Bovlsand PlYMOUTH. Devon , England. Täydellinen kilpailuohjelma lähetetään kaikille flmolttautunellle hyvissä ajolssa ~

George Cooke on laatimassa luetteloa vedenaJalslsta kulkuneuvolsta ja toivoo yksltylskohtaJsla tietoja kaikista 'sukellusvenesuunnftelmlsta', rIIppumatta sIItä, aikooko omistaja osallistua kllpalluun vai eikö. Vedenalaisten pIlottien liitto on perustettu Ja sen jAsenyys on avoin kai· kllle klpparellle riippumatta siitä, on'ko heidAn aluksensa kuJva tai mär1<'A, harrasteluvehje vai kaupallinen. Jos olet vedenalaisen kippari tai olet kiinnostunut sellaiseksi tulemisesta, kirjoita George Cooke'lIe yksityiskohdista ylempänA olevalla osoitteella - ORA.

IV KA SAINVA ·INEN

KKOCU UPPOPALLOSARJA

Sukellusseura Vesikot ry:n 10 V juhlakilpailut pelataan Kouvolassa 22.-24.4.1977. Kansainvälisyyttä edustaa Saksan Liittotasavallan" Ruotsin, Tanskan ja Norjan parhaimmisto. IImoittautumiset ja osanottomaksu100 mk joukkueelta 22.3.77 mennessä SukellusseuraVesikot, ry:n tililfe KOP KOUVOLA. Jälki-iJmoittautuneita ei huoIita sarjaan. Ilmoittautuneille lähetetään tarkemmat ohjeet ja otteluohjelmat. Kitpaituterveisin VESIKOT 7

••

Soluneopreenl Sukeltajla paljon puhuttanut aihe on neopreenln ominaisuudet. En puutu lämpimyyteen, joka on kyllä mielenkiintoinen ja vaikeakin alue. lienee kuitenkin paikallaan lyhyt materiaalikuvaus. Soluneoprenea valmistetaan pääsääntOlsestl kahdella eri menetelmällä. Typpikaasulla vaahdotettu kloropreenlkumi, ja kemiallisesti vaahdotettu kloropreenlkumi. Erona näillä menetelmillä on solukon rakenne. Vaahdotettuna epätasainen, typetettynä hyvin tasalaatulnen. Samoin on eroja materiaalin elastisuudessa ja ominaispainossa. Levyt on valmistettu erillalsin plnnolttein. On shark skln pintaa, sileätä ja turtle plnnoltetta. Levyä käytetään nykyisin melkein poikkeuksetta toiselle tai molemmille puolille kllnnltetyllä polyamldlneuleella varustettuna. "Talkklpuku" on harvinaisuus ja kelpaa museoeslneeksi kertomaan vanhoista hyvistä ajoista. Suomessa käytetään puaslassa typettämällä valmistettua neopreenla, joskin halvat materiaalit tekevät tuloaan myOs tänne. Levystl puvuksl Märkäpukuja valmistetaan erilaisin menetelmin. Voidaan puhua kylmien vesien tekniikasta ja lämpimien vesien teknIIkasta. Suomen olosuhteet vaatlvat ensinmainittua menetelmää. Levystä leikatut osat liimataan yhteen ja sauma ommellaan joustavaa tlkkausta käyttäen. Periaatteessa samaa menetelmää käytetään säätOtllavuuspuvun ja kuivapuvun valmistuksessa. Lämpimät vesialueet, jo KeskiEuroopasta lukien, sallivat enemmän tehdasmalsen valmistustavan. Käytetään erikoiskonetta joka kokoaa osat tekstiilInauhan ja langan avulla Ilman IiIman tippaa. Menetelmä on nopea ja tulos useinkin vauhdikkaan näkOlnen. Saumat eivät ole vedenpitäviä ja nauha jäyklstää pukua. Erillaisla menetelmiä kehitetään kuitenkin jatkuvasti, sekä neopreenln valmistukseen että pukujen valmistamiseen. Päälle Määrätietoiset otteet puklessa ovat paikaltaan. Nlpistely ja arkuus saattavat vahingoittaa pukua. Alä vedä pUkua päälIesi, tyOnnä Itsesi käsin auttaen pukuun. Huomaa, että vaikka vetoketju kestää vetoa 40-60 kg, replmältä nekin hajoavat. Vain tiukka puku on lämmin ja vain ehjä vetoketju sulkee takin.

VAHAN MÄRKÄPUVUISTA

JA NIIDEN HUOLLOSTA

Tämän kyllä huomaa Ja haistaa. SoIukko ei kestä pitkään taltoksllla säilyttämistä. SllIytys, hoito Jos vähUkään arvostat sukellustoverlasi peset puvun useammin kuin kerran kaudessa. Mikäli vielä olet antautunut sukeltaessasl houkuttelevalie tarpeelle, pUOlustellen tätä tekoasl vaikka siten, että olet ottanut käyttOön luonnonmenetelmän keskuslämmltyksessä, ilman asennuskustannuksla. Omapahan on asiasi, vaan hajut kantautuvat valitettavasti muidenkin nenUn. Jos vlet ko. puvun korjattavaksi niin saat maksaa todennlköisesti likaisen tyOn lisää, kerrotaan tavall1sestl luotettavasta lähteestä. Voit sällyttAA pukua jopa pakka88888 vaatepuulla, sen vahlngolttumatta. Mutta suositeltavin on pimeä, tuuletettu, huoneenlämpOlnen tila. Keväällä huuhtelu · Iämplmlllä vedellä. parantaa ainakin ·tllapAisestl puvun elasUsla ominaisuuksia. Vetoketju on syytä voldella kun otat puvun kAyttOOn.

Pois Riisu puku tuppeen. Kenties eniten Sinua ja pukua säästävä menetelmä on IrvistävAt saumat repeytymAt korJariisua takki, 011 puku sitten Irto tai kiln- taan IUmalJa ja langall&. ·Putldf8ta seu'" tohupulta, "heittämällä" helma takaa ma trlklorelyleeAlIIl bent8eenllll~' yläkautta eteen. Loppu käy helposti. Vaurlon olle888 Isompi, leikkaa sauma Jätä puku nurinpäin, näin se kuivuu pUhtaaksi. Slvele neoptenlllmaa kumparhaiten ja vaatepuulla. mallekin pinnalle. Annetaan kuivaa 3VäUneiden hoito ei ole sukeltajan 5 mln. NyrkklsllntO on ettellllma tartu vahvoja puolla. Puku saatetaan sänOä , sormean kun koaketal saumaa. Paina ja kulvattaa vuodesta toiseen kassissa. sauma voimakkaasti puriat$lJen kiinni.

Ko.,.u.

t.,

••

Jos olet toiminut oikein, on sauma ompelun jllkeen täysin pitävä. Mikäli huomaat sauman ompeleen purkautuvan, lIimatippa estää isomman vahingon syntymisen. Leikkaa purkautunut langanplä pois. SäätOtilavuuspukuun sopivat samat korjaus- ja hoito-ohjeet. Yleistä Materiaalin umpisoluisuudesta johtuen on puku arka "koUstelulle". Solukko saattaa rikkoutua jo siltä kun heität painovyOn puvun plälle. Erityisesti säätOtilavuuspuvun suhteen kannattaa olla varovainen. Onhan ikävää jos pelkästään omasta huolimattomuudesta johtuen kuivapuvusta tulee märkäpuku. KlytettAessA pukua joka on varustettu nallonllla molemmilta puolin, saat188 it.se neopreenl revetä naUonien välissä. TällOin puvusta tulee varmasti kylmä. Näin saattaa tapahtua vanhoille puvuUle. Korjattaessa lienee viisainta leikata nallon auki jotta lIima saadaan Jevitettyä .kunnolla. SIItOtllavuusp-uvun vetoketju ja venttIIlit vaativat erityistä huolenpitoa toTmiakseen kunnolla. Vetoketju luistaa kunnolla kun muistat voidella rlittävIn usein ketjun silikonivolteella. Samoin on viisasta tehdä venttIiIin kaJvoille jao-renkalfle. Hyvin hoidettuna neopreenipuku palvelee käyttäjäänsä jopa 10 vuotta. Eikä hoito vaadi sen kummempia toimenpiteitä. JK.

~ SUKELLUSLAAKÄRIPOHJOISMA!~IA . KUULUMISIA Tukholma8&8 pldeUUn pohJoIsmaIset 8ukellualAAket'leteen pllYl-t 2-3. 10. 76. Mellta koti-Suomesta 011 vajaa kymmenen osanottajaa. Joista voisi sanoa seltsemU aktiiviseksI. Ruotsalaiset koUeegat olivat nAhneet erittäin paljOn vaivaa päivien onnistumiseksI. Paikkana oli hotelli Foresta, Joka sijaitsee melko kaukana Tukholman keskustasta hienolla palkalla joen rannalla. Ohjelman mukaan käsiteltiin tutkimus- ja kehitystyötä USA:ssa (prof. C. Lundgren Lundista), syvyyssukelluksen fysiologiaa, lähinnA heliox ja nltrox-sekoltuksia (dos. A. Muren) ja Ruotsin laivaston tukikohdasta, Karlskronasta tri Lindemark kAsitte!! Ruotsin puolustusvoimien sukeltajien terveystarkastusta. Toisena pAlvänä pidettiin suuri työseminaari, jossa käsiteltIIn uutta, yhteispohjoismaista sukeltaJan IlAkärlntodistusta, sukellusonnettomuuksien tutkimista, sekä useita eri ongelmia, jotka olivat Joko IlAketieteellisiA (eslm. raskaus ja sukeltaminen) taikka koskivat nimenomaan sukellusturvallisuutta ja useita teknisiä taikka käytännön ongelmia, jotka kuten esim. koulutus ovat yhteisiä kaikissa POhjoismaissa. USA:ssa kuolee noin 150 sukeltajaa vuosittain, nAlstl tukehtumlseen tai hukkumiseen 60 %, keuhkovaurlolhln yli 20 % Ja paineen tasauka8sta Johtuviin hälrlOlhln noin 1 % . Merklttlvl huomio niInkin suuressa materlaallsBa on 88, ettl50 % aukeltaJlsta kuolee syvyydessl, Joka on al1e 9 metrllll Ruotsissa on pidemmilII alkavAImi ku~ollut norn 2,2 sukeltajaa vuosittain. NAistA noin kolmasosa on johtunut IlAke11eteelUalstl ay,l atl Ja kaksi kolmasosaa on menehtynyt koulutukaeUlslln tai tekolsJln virheisIIn Merkittlvi Ja mellll hyvin vihan huomlol,tu asia amerlkkalal.ststa suketluataulukolsta on prof . Lundgrenin' mukaan se etlA ko. taul'u kot ovat siten lasketut ettA niltl noudatettaeasa tulee sukeltajantauti noin 0,5- % : sukellukefsta, mikin ajat kAytetlAn loppuun asti! On' mytJs havaittu, etU dekompresajo voi olla vAlrln suoritettu, vaikka :aukeltaJant8utla ei kliinisesti tulekUn näkyviin. Selvästi on osoitettu, että tulee ns. "hUjalslakuplla" suonissa, sIIs sukeltajantautimuutoksia . Ilman ettA yleisolrefta esIIntyy. Slvuhuomiona havaittIIn tutkimuksista, ettA IlmplmAsd vedessA kaasun vaihto (keuhkojen hUUhtelU) kasvaa noin 50 % •. TämAhAn merkitsee käy1AnnOn kannaltasltA, .etta ' kylmä, huono sUkelluspuku edlstU sUkeltajantaudin syntyA. KÅyttin myÖs varsin antoisa keskuslelU Ilman Kertym,l seatl vatsalaukkuun. Tutkimuksissa on nlmittAin havaittu, ettA sukellettaessa paljo., pU alaspAln, Jatkuva tahaton nleleminen IlsAI kaa-

sumAärAä vatsalaukussa ja ylösnousun aikana sitten röyhtäiltäessA tulee ruuan tAhteitA tai hapan ta vatsan sisältöä nieluun jl:) tällaiseen happoon I vatsasisältöön on kuollut useita sukeltajia. Raska6s ja sukeltaminen pUhutti myöskin foorumla. Yleisesti Ja miltei poikkeuksetta pohjoismaiset sukelluslääkärit olivat sltA mieltä, että raskauden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ei pitäisi sukeltaa lainkaan elkA myöskään 20. raskausviikon viidennen raskauskuukauden jälkeen. Näinä muutamina välIvIikkoina sukeltamista voisi ehkä ajatella, mutta ainoastaan alle 10 metrin syvyyksiin. Näin ollen jäA siis varsin kyseenalaiseksi, kannattaako raskausvuoden aikana yleensAkUn sukeltaa, JäähAn ainoastaan viisi viikkoa käyttöön ja silloinkin vain pieniin syvyyksiin. Sukeltajien lääkArintarkastussysteeml sekA myöskin kaavake tullaan yhtenAlstämlAn koko pohjoismaissa. ilahduttavaa meille on, että IAhinnä Ruotsin ehdotus, joka pienin muutoksin tultaneen hyvAksymäAn, muistuttaa erittäin pitkAlle omaa, jo käytössä olevaa rutiiniamme. Mielenkiintoisena IisAnA on se, ettA kaavakkeeseen on laitettu pieni ohje IAäkAreille. Koska kaikkllAAkärlt eivAt tiedA (suurin osa ei tiedA) mihin pltAisihuomiota kiinnittlA, on tämA nyt painettu kaavakkeeseen lyhyenä tekstiosana. Itse IAAkärintarkastus Ja 8sikysymykset ovat IIhes tAysin samat kuin mellla jo kAytösal olevat. EhkA merkJttAvln vaatimus, mltl mellll yleisesti ei ole pidetty pakollisena, on keuhkojen rOntgen,kuva Jokaisesta tutklttavasta. Llslksl tlml kuva on tulkittava erityisesti sukeltamJeen kannalta alkl vain ylelsrOntg8nkuvana. Terveiden hyväkuntoisten sydAnfllm'l tullaan vaatimaan vasta yli 4O-vuotlallta Ja keuhkojen tIIavuusja vlrtauamittaukset vain sllnl tapauk,S8SBa, ettl eslm mlUanauhalla havaltuata huonosta rlntakehAn Ulkkumlsesta, taikka po,. tUaan muusta huonosta yleiskunnosta voidaan ep-lJlIA, etta keuhkoJen toiminta ei ole rHttlvl. Useimmiten tAhln saadaan vlitteltA Jo esltledolsta. Loppulao.sunto tulee olemaan melko Bamanl.lnen kuin alkalsemmln "vlhrelssA kortlssa": joko hyvlksytty laltesukelluks.m taJk~ ei hyv4kaytty "IMUhilut..... Kortin ei ole tarkoitus ottaa kantaa vapaaBukellukaeen. OlennaJnen uusi muu10s tulee myöskin IlIklTlntarkastuksen ajalliseen suorittamiseen. Useista eri syistA ehdotettiin vast'edes IUkArintarkastukset tehtäviksi 6vuosittain eikä 2 (1 )-vuosittain kuten aikaisemmin. Maailman sukellusllltto tosltt suosittelee vuOden vAIelI, . saa nlh.. dA tuleeko Jokin kompromissi. On katsottu tlrteAmmlksI tehdä perusteellinen, olkoonkin kallis ensitutkimus Jo ennen sukelluskoulutuksen. alkamista. On vAlttAmAtöntA tletU, VOidaanko yleensA sukeltaa Ja yhtä tArkeAI mAirivuosittain arvioida, voidaanko jatkaa sukeltamista. KalUskin laaja ensitarkaatus on halvempi kuin mikUn turha laIteinvestointi, terveys tai jopa henki.

Tapaturmallmoitukset puhuUIvat ehkä eniten koolla olevia IlIklreltl sekA myös virkavallan edustaJia, joita oli koolla poikkeuksellisen paljon. Kokouksen osanottajat olivat tAysin yksimiel islA tapaturmaUmoi tusten välttämAttomyydestä. Niin IAAkärit kuin virkavallan edustajat kuin urheilusukeltajien edustajatkln pitivät aivan ehdottoman tärkelnl nIIden tapaturmaUmoitusten kerAAmlstl, Jotka elvAt ole johtaneet kuolemaan. TAmAhAn on ainut keino saada selville kuinka tapaturmat syntyvät ja kenelle niitA sattuu ja miksi? TiedetAän että noin 80 % vakavista onnettomuuksista johtuu paniikista. Samoin tiedetUn, ettA puutteellisella koulutuksella on osuus noin kahdessa kolmasosassa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja loppujen lopuksi puhtaita teknillisiä laitevikoja tai laltevioista johtuvia onnettomuuksia on verraten vlhln. YleensA kalkki vakavimmat onnettomuudet ovat useiden pikkuasioiden yhteensattumia ja yhteinen piirre kaikUle on usein turvamAAräysten rikkominen. Käytiin vilkas keskustelu haaverikomission perustamisesta. Katsottiin, että olisi hyvA saada kokoon virkavallan edustajien Ii sAksi myöskin tlAketteteellinen neuvenantaJa sekä kokenut sukeltaja että sukellusturvalUsuuteen perehtynyt henkilö. Ilman minkäänlaisia esltletoja nykyaikaisilla ruumIInavausmenetelmIllä myöskään olkeusIlAketieteessA, ei juuri saada muuta selville kuin että potilas on hukkunut It.se sukellusonneUomuuden syy Ilman lisätietoja JAA selvittAmlttl. KAytlnnOn kannalta ennen kaikkea virkavallan taholta, pldeUlln tlllaleen vaIkeasti koottavan organisaation MittavAn nopeata moblllsolmls1a. TArkelmpAnl sukellust urvallIsuutta edlstlvAnl >Ja sukellusonnettomuuksia ennalta <ehkllsevAnl tekijAni pldetäAn hyvU koulutusta ·ja tehokasta IUketleteelltslAtutkfm Ista ennen sukeltamisen tai koko sukellusharrastuksenaloittamista.Suketlusonnettomuuksien tilastointilulee siis olemaan Suomessa seuraava ja ehkA tArke'n liiton tehtävA. Tässä tArkelmpAnA on selvä ja radikaali asenteiden muutos. VielA vallitsee se käsitys, ettA on häpaA·· ilmoittaa pienistä tapaturmlsta tai sattunelsta vaaratUanteista, Jotka ehkAonnetUsesti on pystytty vAlttAmAAn . Toivottavasti jo IAhJaJkolna sukelluskouluttajat ja kerhojen vanhemmat ymmärtävAt, että ilmoitus pienestä tapatu rmasta pelastaa saman tapaturman monelta muulta sukeltajalta. Toivottavasti taas ensi kautena ei jokaisen pidA tehdA samoja virheitä uudelleen tiedon. puutteesta. Kokous oli suomalalsUle sekä myOs muille pohjoismaalaisIlle erittäin an· t6isa.Klttlmme IsAntlA hyvlstA jArjestelyistä. Seuraavaa· kokousta ei vielä lyOty ja paikan suhteen lukkoon. mutta sellainen aivan varmasti on odotettavissa. Turvallista sukeltamista myOs hallikautena toivoo Seppo Siplnen TurvallIsuusvaliokunta ja SukelluslllklrlyhdlstYs

"Kalenterissani oli lokakuun 9. päivän kohdalla merkintä: syyssukellusloma."

SUKELTAJAN PÄIVÄKIRJASTA TELLE

Perinteiseksi muodostunut syysretkemme alkoi kohdaltani kaikin puolin perinteiseen tapaankin . Kuten aina, ol in jo hyvissä ajoin päättänyt hoitaa ostokset, huoltaa varusteeni, parsia yösukkani ja opetella muutaman herkullisen kalanvalm istusreseptin ulkoa. No, kävi sitten kuten odottaa saattoi: ansiotyössä oli juuri lomaa edeltäneellä viikolla huima kiire, "kootut reseptit" tietysti lainassa ja yösuklssa kulutusreikien lisäksi seitsemänsataakolmetoista kOinsyömää reikää. Viimeiseksi illaksi vlerähtänyt lomavarustelu alkoi saada surkuhupaisia piirteitä, kun laukkasin vintin.• kellarin, kämpän ja auton vAIIA rolketellen erilaisia tavaroita palkasta toiseen. Syytti yllätyln, kun porrasnaapuri viattomana kysyi muutanko. -Joo, eikun ei, olen vaan lomalle IAhdOssA, vastasin ja jatkoin tyrmistyneen naapurin seuratessa porraslaukkaa. Torstai-ilta päättyi sitten siihen, että otin iltasuihkun lenkkikengät jalassa .. . Perjantaina sain ympäristöni vakuuttuneeksi, että todella häivyn viikoksi lomalle. Eteläänkö, 011 tavanomaisin kysymys. Kyllä, kyllä, vastasin, tarkoitus on valua kartalla aina tuonne 60 ja 61 -leveysasteen välimaille saakka. Monikohan kaivoi kartan esiin ja tarkisti kouluaikaiset tietonsa? Lomaeväitten hankinta kruunaa aina valmistelujen loppukirin. Ostoslistan laadinnasta selviänkin jo sellaisella rutiinilla, että miespuoliset matkakumppanini Raikka ja Eka varmasti jonakin päivänä ryhtyvät ruoan yksipuolisuutta syyttäenhankkimaanam piaisvyOtäröä eli syömälakkoon . Olen ottanut hankintaohjeeksi rautateiden rautaisen ruokintaohjeen: Kiireessä kelpaa huonompikin ruoka. Ja lomallahan on aina kiire! Lastasin evaat autoon. Oletin, uskoin ja toivoin kaiken olevan mukana. Ainakin auto oli niin täynnä, että itselläni oli aivan sanatarkasti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia mahtua ajurin paikalle. Tarvon tien auetessa venytteIin jokaista jäsentäni ihanasti , ravistin työajatukset ja poisti n, lähtöstressin sanomalla itselleni puoliääneen merenmakuisen sanan: sukellusloma. Ilta oli jo pimentyhyt, kun julkeasti pätkän puistokäytävää ajae'n saavutin automatkan päätepisteen, Naantalin pienvenesataman laiturin. Jäätävä syystuuli tervehti voim8;lIisesti "kesälomalaista" .

Pojat auttoivat salamavauhtia ruokaja vaatenyytit, puvut ja pullot (paineilma-) Marianaan. Kaikki kunnossa, ole! Köydet irti - ja matka oli alkanut. Syyssukell uslomamatka. Moikkauksien jälkeen taisikin olla pitkät puheettomat ajat. Mitä sitä selittelemään, alustava suunnitelmahan oli valmis ja sääolosuhteet määräisivät lopun . Aikomuksenamme oli pistäytyä Ahvenanmaalla ja Utössa. Ennen pUOlta yötä kiinnittäydyimme laituriin Korppoossa. Yritimme pelastaa itsemme iltauinnilta selittelemällä toinen toisillemme, miksi se ei ole järkevää, terveellistä, mukavaa jne. Laivan sääntöihin näet kuuluu, että jokainen, joka ei käy iltauinnilla, joutuu nukkumaan kannella. Kahdesta kamalasta useimmat valitsevat sen klvuttomam-

Vesillelasku: helmikuussa 1922 Vegesack, Bremer Vulkanilla, 4 mastoa ja lastiruumaa, 7878 brt. 4855 nrt. Pituus: 142,89 leveys: 17,76 syväys: 9,98. Keulak.korkeus: 16,90 siltak.korkeus: 30,90 peräk.korkeus: 12,60. Kone: trippeli höyrykone 3700 ihv. Generaattori: 19 kW /110 V. Tekniset tiedot Germanischer Lloyd 1922 mukaan. Saksalainen kuljetusalus HINDENBURG torpedoitiin Utön ulkopuolella illalla 17.11.1942. Aluksen tarkoituksena oli tulla sisään Utön kautta, kulkea saariston läpi Isokariin ja sieltä· edelleen johonkin Pohjois-Suomen satamaan. Lastina oli tuhatkunta sotavankia, autoja ja kuljetusvälineitä. Torpedon osuttua keskilaivaan kattilahuoneen kohdalle, alus tuli ohjalluky-

man :' parempI minuutti jUvedessA ku in kahdeksan tuotla kannella. Ko, uinnin jllkeen tuntui mukavalta. Uni maistui. Lauantaiaamuun 011 hyv& he ratA. Ilma oli'syksylaen klrpeA Ja tyyni' vesi suorastaan houkutteli aamu-ulnn'llte. Eka kyllä vältti Ihan muuta ja veti tuplasti vJnapaltoJa pUllean. , Pälvärl ohjelmaan kuului plstäytyrTUnen Lohmlssa pohjaan palnuneeseen kuuluisaan Hlndenburglln. SyvU, pimeM, kertoi ennBkkotleto. Hlndenburgin muuttumtsesta komeasta laivasta hylyksf on mm seuraavanlaisia tietoja:

vYttOmAksl. Saattueen mukana olleet saksa·la·jaet troolarit hinasivat aluksen slsAlle Utöseen .ja edelleen kohti Lohmia.; Snökubbenin luona, jossa väyll on kapea Ja mutkikas, toinen troolarelsta sai hinausköyden potkurilnsa.. TämAn seurauksena HINDENBURG joutui karille Sn('>kubbenin pohjoispuoJeHe. ' S.H .O: n ARIADNE oli onnettomuuspaikalla valvonta-aluksena. Saksalaisia meriupseereita ja aluksen miehistö oli ARIADNELLA. Myös saksalaiset troolarit olivat jääneet paikalle.

Hinaaja PERNAN otti onnettomuusaluksen hinaukseen kohti Lohmia, pelastusalus ASSISTANSIN avustaessa. Kun saavuttiin lähelle Lohmia östernäsuddenin luo, ilmoittivat HINDENBURGILLA olleet ASSISTANSIN perämies ja sukeltajaoppilas, että vesi oli noussut lastiruumassa ja alus oli kaIlistumassa yhä enemmän. Silloin yritettiin kääntymällä vasempaan saada onnettomuusalus matalampaan veteen östenäsin ja Killingholmin väliin. Toimenpide epäonnistui ja HINDENBURG upposi keskelle väylää 55 metrin syvyyteen, joten se ei estä kulkua väylällä. Tämä tapahtui illalla klo 19 ja 20 välillä 19.11.1942. Laiturin kupeesta saimme joukkomme vahvistukseksi Hannun, Karin ja Matin. Puolelta päivin olikin ankkuri jo saatu naaratuksi kiinni hylyn keulapuolen rakenteisiin. Ahtauduimme intoa puhkuen pukuihimme kerraten samalla sukellussuunniteJmaa. Pinnallisesta hilpeydestä huolimatta uskon kaikkien vatsoissa olleen perhosia ... Eka ja Hannu lähtivät ensimmäisenä parina vieden samalla kiinnitysköyden. Minä ja Raikka painuimme seuraavina ja märkäpukumiehet Kari ja Matti jäivät odottamaan ensimmäisen parin paluuta. Pudottauduimme veteen ja uimme ankkuriköydelle. OK-merkki - ja taitoimme alas. Vesi oli kristalIinkirkasta.

Raikka 'sytytti lampun ja viestitti: alas! Tein sielussani ristinmerkin, sytytin oman lamppuni ja noudatin . käskyä. Seurasimme mastosta keulaan lähtevää vanttia. Pimeys tiheni metri metriltä. Keulapakan saavutettuamme oli pinnalta siivilöityvä valo vain kelmeä muistikuva. Lampuilla ympäristöämme tarkastellen jatkoimme keulapiikkiä kohti. Tervettä jännitystä ylläpiti tietoisuus, että vettä oli päällämme jo rei•. . lusti yli 30 metriä. Hinderburgin kuuluisa hämäryys nieli lampun valon pakottaen sukeltamaan kylki kyljessä se~ä turvallisuusettä valaistussyistä. Mahtavan ankkuripelin tarkasteltuamme pudottauduimme kerrosta alemmaksikansitasoon. 33 metriä - ja kummallisen epätodellinen tunnelma. Hengityskuplat ja lamppujen elävät valopisteet onneksi sitoivat todellisuuteen ja muistuttivat itsekontrollin tarpeellisuudesta. Tiesimme tämän hylyn erityisvaarat. Todella tarkasti painoimme mieliimme hylyn rakenteisiin taker... tuneet trooliverkot. SukeltajapyydyktSet. Lampun valossa oli vaikea tunnistaa omaa olinpaikkaa saatikka esineitä. En todellakaan nähnyt yhtään esinettä, jonka olisin pystynyt hahmottamaan tykiksi, tankiksi tai moottoripyöräksi, joita kuulemma laivassa on vaikka toisille jakaa.

Valkoista köyttä seuraten jatkoimme alas. Jo 10-15 metrin syvyydessä aikoi vihertävä valoisuus taittua harmaaksi hämäräksl. Köysi näytti päättyvän pimeän rajaan. Köydestä kiinni pitäen pudottauduimme hitaasti kohti ensimmäistä "risteysasemaa" , etumaston tynkää. Maston rakentelhin tarrautuneena tarkastelin ympäristöä. Maisema oli tOdeUakuin hämärän rajamailla. Kuhmura!nen paksu pylväs masto - kohosi mustasta pohjattomuudesta, tyhjyyteen katoavat vantit olivat kuin jättiläishämähäkin raajat. Vatsassa vähän kyllä kuUtti!

Roinaa oli joka puolella. Hytefsal-oli sanoinkuvaamaton kaaos hyllyjä, kaappeja ja seiniltä ja katosta romantaneita lautoja. Ja kalkki aavemaisenvaJkoisen savi kerroksen armetiaastl kAtkeminä. Hetken mielessäni vilahti .pikkupenskana näkemästäni Prinsessa Ruusunen-elokuvasta muistiinsyöpyneet 100-vuotisen unen tomuttamat maisemat. Pyrimme liikkumaan äärimmäisen varovaisesti välttääksemme savipilvien syntymisen ja lopunkin näkyväisyyden katoamisen. Vertasimme kelloista käyttämäämme aikaa: 15 minuuttia. - meillä oli siis

aikaa vielä 10 minuuttia jatkaa tutklmusretkeämme ennen nousun aloittamista. Lampun valoUa osoittaen näytin haluavani lAhtea. vielä syvemmäUe, uteliaisuus oli voittamaton. En kyllä ehtinyt toteuttaa typerää suunnltelmaani paria metriä pitemmälle, kun sukellus parini pltka kaslvarsl ojentui Ja vedenalainen kurinpalautu~ toimeenpantIIn. PimeässA Ralkan silmät klplnOlvät kiukusta niin, että pelkäsin miehen maskln murentuvan. Lähes kuulIaisesti palaaln laidan sisäpuolelle Ja noudatJn merkkiä, joka vIItoitti kulkumme takaisin kohti etumastoa. Seurasimme Jykevu., simpukoitten peittämiä puomla. Saavutimme maston. YIOs, nlyUI Raikka. Levittetin pettyneenä klaran!: joko nyt? Mutta minkäs teet, kun aika on loppu ja kymmenien minuuttien dekompressiot tunnetusti pirullisen pitkäveteisiä. Matka ylös kohti takilan jäHeisiin kiinnitettyä köyttä taittui vaivattomasti puvun painetta säädellen - kun hissillä ikään. Istahdimme hetkeksi märssykorin laidalle. En tiedä mitä kumppanini mielessä liikkui, mutta itse kyllä huokasin helpotuksesta, että ensimmäinen tutustumismatkani synkkyydestään kuuluisaan hylkyyn alkoi olla onnellisesti takanapäin. Kättellmme siinä toisiamme kohteliaa$ti kLi-marrellen kiitokseksi hyvästä sukelluksesta ja jatkoimme sitten turvallisen tuntuista köyttä pitkin kohti pintaa. Kolmessa metrissä roikuimme "varmuusajan" ja nousimme haukkaamaan meri-ilmaa. Mieliinpainuva kokemus, muistan tämän varmasti vielä vanhainkodissakin, ajattelin, kun olin päässyt eroon märistä kamppeistani ja tein sukelluspäiväkirjaani merkinnät "aavesukelluksesta". Hannun keittämää kahvia maistellen kertasimme porukalla näkemiämme ja kokemiamme asioita. Juttu luisti ja kaikki tuntuivat todella yllättyneiltä hylyn vaikuttavuudesta. Niiden, jotka eivät itse ole sukeltaneet tähän hylkyyn, on varmasti mahdoton saada mitään järkevää kuvaa vedenalaisista näkymistä ja tunnelmista, sillä yhtenään toistuvia lauseita puheissa oli : "Kyllähän sä tiedät mitä mä tarkoitan ... ", "oli se trooli kammottavan näkönen kun katso 's itä siitä alta ... " ja "siitäkin kun katso ylös niin olihan mahtava fiills ... " Sellaiselta Hindenburgissa siis näytti! . 'l.askimme lepoajan päivän toista sukellusta ajatellen. Vähintään viisi tuntia· piti haihduttaa jäännöstyppeä, ennenkuin olisi turvallista aloittaa uusi sukeHus samaan syvyyteen. Dekompressiomittari oli varmistamassa laskutoimituksia. Tunnit kuluivat yllättävän nopeasti ankkurissa roikkuvassa Marianassa. Syksyinen hämäryys ehti jo laskeu: ti.la-·meren ylle, kun' olimme valmiit uudelleenlähtemään alas. Sama pieni kihelmöivä jännitys, sama reitti ja sama tahti. Erona vain, että nyt lampun valo tuntui pUOlta tehokkaammalta, kun pinnalta heijastuva valonkajo ei jaksanut enää lainkaan tunkeutua syvyyk11

siin. Vesi näytti kuulakkaalta ja ympäristö ystävälllsemmältä. Teimme tehokkaan tutkimuskierroksen keulassa painaen mieliimme hylyn muotoja ja rakenteiden kunnon. Tulos: sekava, hapertunut, pimeä, todella vaarallinen laiva. Ajan umpeuduttua palasimme keulamastolIe ja ylös. Päivän sukellukset oli suoritettu. Eka irroitti köyden ja taival kohti yösatamaa Korppooseen taittui edellisiä ja senpäiväisiä sukelluksia muistellen. Ilta kului nopeasti vatsojen ja painelImapullojen täytössä, varustehuollossa ja juttua iskiessä. Yhdeksän kymmenen välillä uinahdimme makuupusseihimme. Sunnuntaiaamu oli kaunis ja tyyni. Aamukahvilla rakensimme päivän ohjelmaa. Suunnitelma käsitti kaksi sukellusta Hindenburgiin ja iltahämärissä keulan kääntämisen kohti Ahvenanmaata. Mutta kuinkas kävikään. Hindenburgia ei löytynyt! Epäilimme tunnin kaiku- ja naaraetsinnän jälkeen jo jonkun ilkeyttään siirtäneen hylkyvanhuksen toiseen palkkaan. Kaiku kyllä kertoi pohjassa olevasta möhkäleestä, mutta ankkuri ei suostunut tarttumaan siihen. Eikä vapaaehtoisia ilmoittautunut etsintäsukellukseen! Vasta lähes kahden tunnin kuluttua - häpeä kuulemma tunnustaa - onnistui Hannu pudottamaan koukun täsmälleen oikeassa paikassa - ja kiinni oli! Tarkastelumme kohteeksi olimme valinneet keskilaivassa sijaitsevan komentosillan. Erityiskieltona oli, ettei minnekään sisälle saa mennä, ei yksin eikä yhdessä. Edellisenä päivänä olivat Eka ja Hannu jo tehneet ennakkovalmisteluja vetämällä keulamastosta opasnarun etumastoon ja alas komentosillalle, Kari ja Matti laskeneet valokuvasuurennoksesta väli matkoja, pituuksla ja leveykslä. Kaikki 011 valmista. Lähdimme koko kuivapukuporukka samanaikaisesti alas. Saavutimme keulamaston "risteysaseman" • jonka alapuolelta 'lähti punainen opasnaru. Seurasimme loivasti laskevaa narua. Tulimme etumastolIe ja aloimme lask~utua kohti komentosiltaa. Pimeys tiheni koko ajan. Juuri ja juuri lampun. valossa erotin

edelläni räpylölvän Raikan. Kenenkään edellä menevän lampun valoa ei takaapäin katsottuna voinut erottaa. Taivaan vallat, eikö tämä jo kohta pääty, siunailin, pohjanhan tässä täytyy kohta vastaan tulla! Matka tuntui todella pitkältä. Vihdoinkin kuin tyhjästä tuli eteen vaakatasoinen pinta. Olimme kannella. Vettä 36-37 metriä ja jotakuinkin täydellinen pimeys. Katsoin ylös. Jossakin hyvin, hyvin kaukana oli vihertävä valonkajo. Mikä massa vettä päällämme. Ei ihme, että sydän lisäsi hiukan kierroksia. Pojat huitoivat lampuillaan, että tähän suuntaan, nainen! Seurasin kuuliaisesti. Etenlmme rintamassa. Yht'äkkiä valo vierestäni katosi. Olin ymmällä. Suuntasin oman valoni naapurini oletettuun olInpaikkaan ja haa, mitä näinkään! Komentosillan ikkunasta törrötti ulkopuolelle vain takamus ja räpylät. Siis urheIlusukeltaja tutustumassa navigointlkalustoon. Siirryin vasemmalle vilkaistaksenl minäkin, miltä sisällä näyttää. Ja mitäpä taas näinkään: ikkunanreijässä oli jo tähystelljä, josta näkyi ulos vain ahteri ja jalat. Pahus, enhän minä näitä näkymiä varten ole sukeltanut lähes 50 metriin, manaiIin ja siirryin vielä varvin vasempaan. Ja piru vieköön, eikös vaan kolmannen kerran edessäni ollut sama hirtehinen näky. Siirryin vielä vasemmalle todetakseni ' komentoslUan sei-, nän päättyvän. Ei siis omaa näköalapaikkaa minulle! Oikealla pUOlella olisi toki oHut vapaa ikkuna-aukko, mutta järki kielsi lähtemästä etsintäretkelle. Nauraa hohotteIin tilanteen hullunkurisuutta ja kiilasin Raikan valtaamalle luukulle. Sen yläkulmasta olikin kohtalaiset mukavat näköalat hytin siSäpuolelle, sillä neljästä lampusta lähti melkoinen valoteho. Olin melkein pettynyt näkemastäni. Samanlaista roinaa kuin keulassakin. Tunnistettavia esineitä olivat vain signaalifipp.u lokerlkko Ja telegrammi. Poikien haukansilmät tavoi,ttivat ehkä muitakin esineitä ja korvien väliin rekisteröityi 30-Iuvun laivanrakennuksen persoonallisia ratkaisuja. Peruutimme pois luukulsta. Etenimme tiiviisti pareittain. Silmä alkoi jo hiukan tottua vallitsevaan valaistukseen, pimeys ei tuntunut yhtä täydelliseltä kuin alussa.

Pysähdyimme kannelle ja sammutimme lamput, katsellaksemme ympärillemme. Vedenalainen maisema oli kummallisen utuisen ja hauraan tuntuinen. Aavemaisena hahmona erottuva komentohytti näytti uivan tyhjässä. Sen päallä liikkui rinnakkain kaksi himmeänä kiiluvaa pistettä - Eka ja Hannu lamppuineen tulossa ja menossa. Ympäristö näytti pehmeän pumpulimaiselta ja olemattomalta, mutta järki Isanoi kaiken olevan karua ja kovaa - ja todellista. Tunnelma oli omalaatuisen huumaava ja pelottava. Piti oikein tönäistä itseään tajutakseen olevansa olemassa. Sytytin lampun ja varmistin, että sukellusparini varmasti on lähellä. Yksin ei minulla olisi ollut kanttia siinä ihmetellä. Raikkakin sytytti lampun, tarkisti käytetyn ajan ja viittasi jatkamaan. Uimme vielä täyskierroksen komentohytin ympäri, taputimme ystävällisesti kannella olevia telegrammeja ja lähdrmme nousuun. Jos tuntui matka pitkältä alaspäin, niin lahes yhtä pitkä se oli ylöspäinkin. Mutta sitten alkoi tapahtua: Mies edelläni teki kummallisia temppuja. Nousu muuttui hapuilevaksi ja nykiväksi, lampun valopiste teki outoja kiemuroita ja kuplia lahti , pintaa kohti mahtavin~ ryöppyinä. Olin aivan ymmällä ja kiihdytin omaa nousuvauhtiani päästäkseni rinnalle tutkimaan syytä moiseen. Suuntasin valokiilan Raikan pään korkeudelle ja totesin miehellä olevan maskin , kädessä eika kasvoilla, niinkuin yleensä näissä puuhissa tavataan pitää! Siinä siis syy. Tarjosin kohteliaasti apua niskalenkin paikoilleenasettamisessa. Lampun valossa vastaan tihrusi kaksi hämmästynyttä silmaä ja kädet tunnustelivat kohta kohdalta maskia ja sen remmiä. Lopulta Raikka veti maskin paikalleen ja tyhjennyspuhallus kuulosti helpotuksen huokaukselta. Ja sitä se varmasti olikin. Matka pintaan alkoi taittua ' tasaisemmin. Ensimmäinen kysymykseni pintaan päästyä koski luonnollisesti välikohtausta. No, taisin törmätä siellä alhaalla nousua aloittaessa johonkin, maski irtosi ja ensimmäinen ajatus 011, että remmi paukahti poikki, tuli selitys. Vasta siinä vaiheessa, kun olin tarjonnut apuani, oli hänelle selvinnyt, että maskln remmi onkin ihan OK! Entäs jos vahinko olisi tapahtunut minulle, mietin. Syvyys, pimeys, trooliverkot ja pieni vahinko yhdessä muodostivat melkoisen suuren vaaran. Olisinko pysynyt jäätävän rauhallisena ja ymmärtänyt pitää tiiviisti köydestä kiinni! Jokainen tämänkaltainen pikkutapahtuma on opiksi otettava varoitus: M 11loinkaan et ole IHan varovainen. Eka ja Hannu nousivat pintaan. Köydet oli irroitettu ja sukellukset Hlndenburgiin sillä erää tehty. Viikonloppu oli 'kallistumassa kohti arkea. Veimme Karin ja Matin Korppooseen autotien päähän ja toivottelimme pojille ystävällisesti työteliäitä arki päiviä. Raikka käänsi Marianan keulan kohti suuria meriä suuntana Ahvenanmaa. Ja loma.

Ilta 011 plmennyt mustanpuhuvaksi, kun ankkurolmme välIetappiin SellsOhOn. Pilvi 011 ollut tolmenas, u~nta ef tarvinnut houkutella. Maånant,laamuna herAslmme vlrkelnl ja Jatkoimme matkaa Maarianhaminaan. Perille plAstyAmme klvimme 11montautumassa Maakuntamuseossa, tervehtlmässA tuttuja Jo tavaksi tullel,lIa saarl-baarlkahvellla. Alkaa. tuhraantul kaupunkl1derroksella nIIn, ettl vasta kello vIIsi iltapäivällä olimme tAysvarustelssa valmIIt sukeltamaan rautaparkki Plus'lIn. Turun Sanomat kertoi perjantaIna joulukuun 15 pnA 1933 Plusin haakslnkosta mainIten taivasta mm: • Rautaparkki Plus 011 suhteellisen vanha alus. Se oli rakennettu Hampurissa 1885 ja Palas'n karuun todellisuuteen taJusen kantavuus oli '117 n.r.t. Aluksen ten Istuvanl syvälII meres84 feplAvAn hylyn 88vlsella kannella. Sukellusaika pituus 011 71 m, leveys 10,8 Ja se kulki 6 22 mn syvAssA. Joitakin vuosia sit- aikoi olla lopussa. Taas oli aika kulunut ten alus ostettIIn Norjasta Ahvenan- Illan nopeasti! lohtuna 01'1 tieto, ettA jo maalle Ja sen omisti sen lalvanvarus1a- seuraa'lana pAIVlnl olisi mahdollisuus jayhtyml, jonka johdossa on merikap- palata takaisin - ja silloin Jo hieman teeni Hugo Lundkvist. Alus on ,tulossa tutumpaan ympArfstOOn. Ilta 01J saapunut Ja tuuli tuntui olevan Lontoosta tyhJlnl." Lehti kertoi IlsAksl elAvAstl kuvaUlen, miten rautap~kl nousussa. Tuntuman voimistuvaan Plus 011 ajanut vedenalaiselle kamolle tuuleen saimme yrittäesslmme vajaan ja uponnut nopeasti mukanaan 12 maJIIn pUssi pl.lkkll turskaa. Yritys jll ml9sta ,ainoastaan neljAn pelastuessa. yritykseksi - 011 kIIreesti hakeuduttava Onnet'tomuuden tapahtuessa on vallin- tyynemmllle vesille. nut lehden kertoman mukaan "varsin YOsatamaksemme valitsimme suoankara myrsky, Joka pahimmillaan 01- jalsen lahdenpoukaman 15 minuutin le88a 011 8-9 Beaut. vatwutnen. Myrs- matkan pUssI sukelluskohteestamme. Huoltotyöt sujuivat JoutUisasti rukyA seurasi tlheA lumisade.'" ' Ankkurlköyttl laskeutuen tulimme tiinilla. Tuuli kiljui mastos88, mutta hylyn perakatteelle. Näkyvälsyys 011 kamlnan IlmmOsd 011 hyvä olfa. PIIpilvIn harmauden huomioiden loistavan pUtteeksl nautfmm, kynttIlAn vava. POjat sl10lvat paksun köyden lujasti lossa lasilliset vllnll Ja kertaalmme hylkyyn. Köyden 011 mAlrä palvella pilvin tapahtumia. IItauinnlsta emme meltl tuJevlnakln pllvJnl. Olimme 888- tIetenkUn tJnklneet - paitsi mltl nyt neet luvan jlHaA paikalle pOiJun. Eka ... TIIstai ei nayttanyt ollenkaan hyViltä laivan perlstl aina keskIlaivaan saakka 011 nAkyvatsyys kohtalainen li- sUn puolesta. RyOmlessAmme maman lampun valoa. Takakannella tör- kuupusselstamme totesimme alkaneen rOttAvA kompassinjalusta nlyttl yksl- päivin harmaaksi ja 881elsekal. SalnllseltA ja ruJolta. Missi lienee Itse messa vellova aallokko 011 kasvanut II.. lasta melkoJsestl. Onneksi kohteemme 'kompassi? Ulmme oikealle kyljelleen kalllstu- Plus 011 nIInkin läheIII, joten hylkysuneen laivan ympArI laItoja seuraten. kellus 011 lihas varma ohjelmanumero Hylky nlyttJ mukavan ehJlltl Ja hyvä- tuulesta ja kasvavasta aallokosta huolikuntoiselta Ikllsekseen. Kaiketi pari matta. Ennen puoltapAJvU olimme kohtaelvuotta vanha ahvenanmaalaisten "hylkysuojalaki" on osaltaan vaikuttanut Ia. Köyden poljuun kUnnittAmlnen kivi tAhln. ' Ekalta aallokossakln tottuneestI. Varoo KeskIlaivassa rauholtulmme peru. m Istukseksl otti Ralkka vlell toisen teelllsemmln tarkastelemaan ympärls- kOyden alas. Vesi 011 sameaa ja nlkyvllsyya k~h toamm~. Naakellpenkln pylvAAt olivat niin houkuttelevan koristeelliset, eltA no. Lampun valo tuntui hajoavan olekAs I pakostakin eksyl nlltl slllttlmUn, mattomaksI. A1noastaan keulassa, Joka nalnen on aina nainen - sukeltaes.. on noin 40: sai metrlssA, saattoi lamsaankln... Romahtanels88 taklloissa pun valossa heikosti erottaa jopa yksioli tallella kaunIIt neltsyet. Navlgolntl .. tyiskohtia. Totesimme keulapuomin hytln etu osan erikoinen pylvälkkO ja osittain hautautun~n saveen. ~motn kaljusIltarakennelmat saivat mellta Jos kuin osan perU enemmin kallIstuneen toisenkin Ihmettelevan Ja kunnioittavan keulaosan laldastakin. Yleisvaikutelma katseen. Mieleeni tuli vanhat kunnon on tasaisen harmaa, vHt1A vaille tymmerlfÖsvoleffat joissa edesmennyt . pal. Pojat, J01ka olivat Innokkaasti kuErrol Flynn vol1okkaastl miekkaIII huls- vann"t Plusia rtpustlvat tiili kertaa kameransa peråkaUeeseen ••. k~en mlehll kasaplln yli laldanl MleJJPAlvAn toisen sukelluksen teimme 11kuvitus rakensl laivan purjehduskuntoon ja puhalsi tuulta purJelsllfl•.. tamyöhllll ns. yösukelluksena. KokePaJan sen hetkisestA vede'nalalsesta mus 011 Jo opettanut, ettlJos et pAlvlJlI tunnelmas1a olisin halunnut nostaa näe kunno'lla, sukelJa yOlläl Ja sltlpaltsi Ekalle piti Jlrj~stAI mahdOllisuus' pinnalle ja Jakaa -kaikille y-stAvlllenl..

l'yOsukeftaaii J jottå tian olisi saanut "laillisen luvan' ommella hihaansa yösukeltaJan merkin - Joka muuten 011 jostakln syystA Jo ennakkoon hanklttul (Jouduin sen kuitenkin Itse neul().. maan). Sen yösukelluksen tunnelmaa on valkea kuvaJlla. Se 011 ennenkokemattoman vaikuttava. Olimme lamppujen valossa valkoisena hohtavassa laivassa kuin keskeIlA satua. Kaikki maailman kurjuus tuntui polspyyhkAI-atyltl. Rauha 011 tAydelllnen. Luulen, e111 pOjat olisivat tarkasti kuunnellen voineet kuulla selreenlen kutsun. Ehkl kuullvatkln, mlltta tunnetusti jlrkevlnl pystyiVät vastustamaan lOmat ajatukseni palasivat jälleen mertrosvoromantllkk~n .•. Liikkumatta katsellmme ymplrlUemme melk~ln unohtaen henglttaa. Tapahtumat jotka johtivat sIIhen, ettA komeasta purjelaivasta tuli tlman pilvin sukeltajllle kIIntoisa kohde, pa.. laslvat mieleen nouatessamme kohti hylyn perU ja nousukOYttA. Lllkulmme kuin yhteisesti soplmukses1a varovaisen eleettömlstl IkAAnkuln vllttalksemme rtkkomasta haurasta kuvaa. Olimme kaikki kokeneet saman sellUamlttömln tarunomaisen hmnelman. Yrlt.lmme Iltaa Iswessamme tehdl analyysia tapahtuneesta. Totesimme monen yrityksen Jllkeen yksimielisesti, ettei tAmln sukelluksen antia voi muuttaa sanoiksi,. Se on Itse jokaisen koettava. - Tlml onl5YlIA yksi nlltA sukelluskokemuksia, jolta en pysty mini, etkA pysty sini tolsllle sellttlmUn. Parempi ettei edes yritä. Jos onnlstut tavoittamaan edes osIttain koetun fl1lfksen. nIIn kukaan ei kumminkaan usko. Itse se on koettava. TlmA 011 Ekan vastaus kysymykseen: mUtI tuntuI. Ralkka taas kuvaHl kokemusta nIIn mahtavaksi Ja suoras.taan _ pakahduttavåksl, ettl pukukln tuntui ahdistavan · plen~ltä. Sema sltA sitten sen tarkemmin. Sukeltakaa Itse yöllä hyvässä seurassa, nIIn tledAtte mftä tarkoltamme. Ilma 011 ajlnlistuessamme ja miettiessAmme ,syvAllisiä muuttunut uhkaavan synkäksi. Nousevaa myrskyä enteili troolareitten paluu sataman suojaan ...

ELTA

ORA PATOHARJU

Esihistorla

Sukelluksen historiaa kirjoitettaessa on yleensä ensimmäinen referaatti aina Aleksanteri Suuri, joka lasipallossaan istui meren pohjalla vedenalaiseen elämään tutustuen. Suomen sukellushistoria on huomattavasti nuoremmalta ajalta kirjattua: vuonna 1664 suoritti joukko käkisalmelaisia sukeltajia regaalilaiva Vasan tykkien noston Tuk", holman satamassa Albrekt von Treilebenin johdolla. Tämän jälkeen seuraa lähes kolme vuosisataa kovaa työsukellusta, ensimmäiset merkit sukeltamisesta harrasteena on havaittavissa toisen maailmansodan alusvuosina. Kuitenkin vasta 1950-luvun alusta on ilmestynyt sellaisia harrastajia, joiden toiminta on tähdännyt vakavasti otettavaan tulokseen ja muuhunkin kuin pelkkään viihdesukellukseen. Sodanjälkeisenä virikkeenä harrastuksen kasvuun oli se lähes legendaarinen maine, jonka sodan kuluessa kehitetyn sammakkomiesaseen suorittamat urotyöt saivat sekä samoin sodan aikana kustannuksia säästämättä suoritettu sukellusvälineiden kehitystyö, joka johti sellaiseen tulokseen, että ns. kevytsukellusvarustus muodostui yksinkertaiseksi, verraten halvaksi ja helpoksi

maallikonkin käyttää. Meidän .Iaivastomme omaksui myös pian sodan jälkeen tämän uuden aseen ja Laivaston Sukeltajakurssilta rupesi valmistumaan 1954 kantahenkilökunnasta ja 1955 varusmiehistä koulutettuja kevytsukeltajia, jotka kaikki olivat alansa intoa täynnä. Armeija koulutti myös palokunnille pelastussammakoita v: sta 1955 alkaen. Kun näin eri aloilta ilmestyi miehiä, joita vedenalainen maailma kiinnosti, kävi järjestötoiminnan alkaminen luonnolliseksi. Suppean harrastuspiirin kesken oli jo keväällä 1956 perustettu Helsingfors Amatördykarklubb, joka kuitenkin pienenä ja rekisteröimättömänä ja ehkä lisäksi kielimuurin takia ei saanut kontaktia muihin harrastajiin. Liiton perustaminen

Hieman yllättävästi järjestöllisessä mielessä perustettiin valtakunnallinen keskusliitto urheilusukeltajille ennenkuin yhtään jäsenkerhoa oli olemassa. KOkoonkutsujina olivat muutamat laivaston päällystön ja alipäällystön sukeltajat sekä palokuntien sammakkomiehet. Heinäkuun lopulla Helsingin, Turun ja Kotkan lehdissä julkaistu ko-

kouskutsu oli tuonut Helslnklln elokuun 5. p: nä 1956 53 urheilusukelluksesta kiinnostunutta henkilöä eri puolilta Suomea. Yhdessä he päättivät perustaa ylipursimies K. Määttäsen puheenjohdolla Urheilusukeltajain liiton, joka rekisteröitiin 07 11 56. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat silloinen kapt. Itn Yrjö Halonen sekä palokorpr. Leo Mäkinen ja palomies Eino Räsänen. Kokouksessa valittiin Urheilusukeltajain liiton puheenjohtajaksi Yrjö Halonen ja ensimmäisen johtokunnan jäseniksi Antti Näsi, luutn. P. Niemelä, ylipursim. K. Määttänen, palomiehet E. Räsänen, M. Koskunen, E. Hoffström ja L. Ollila sekä ainoana 'siviilinä' tekn Holger Möller. Nimiehdotuksina Liitolle valitun lisäksi oli Urheilusukeltajain liitto Pelastussukeltajaln liitto Suomen Sammakkomiesten liitto Suomen Sammakkosukeltajain liitto Sukeltajauimarit Vastaperustettu liitto katsoi lähiaikojen toimintaansa kuuluvan säännöissä esitetyn kaikenpuolisen urheilusukellusharrastuksen virittamisen maassamme vaativan sitä, että liitto itse aktiivisesti auttaa eri paikkakunnilla urheilusukelluskerhojen perustamisessa. Toistaiseksi suurimmaksi kerhoksi muodostunut Urheilusukeltajat perustettiin saman vuoden syyskuussa ensin Sammakkokerho-nimisenä, muutti sitten pian nimensä "Vedenalainen kerho Barracudaksi" ja lopulta seuraavana vuonna nykyiseen suomenkieliseen muotoonsa. Vanhinta Helsingfors Amatördykarklubbia ei koskaan rekisteröity eikä se siten liiton sääntöjen mukaan voinut tulla liiton jäsenkerhoksi vaan Urheilusukeltajat-kerho oli monet alkuvuodet liiton ainoa jäsen,kerho. Amatördykarklubb sulautui sittemmin Urheilusukeltajat-kerhoon. Sääntöjensä mukaan liitolla voi olla myös henkilöjäseniä niillä paikkakunnilla, joilla kerhoja ei ollut, mutta ainoana käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen yliluutn. Lauri Kärkkäinen. Hänet liitto menetti kuolemaan johtaneen pitkän sairauden takia 1960. 15

.Järjestötoiminta

Alkuvuodet

Perustamisinnostuksen hieman laimennuttua oli Liiton historia monet vuodet identtinen Urheilusukeltajatkerhon historian kanssa, sillä suurInpiirtein samat henkilöt istuivat molempien yhdistysten hallituksissa ja jotta samoja asioita hoitamaan ei olisi tarvinnut kahta eri organisatiota luovutti Liitto urheilusukellusaatteen käytännöllisen eteenpäinviennin kokonaan kerholle. Vain valtakunnallisten asiain (harvoin) ollessa kyseessä esiintyi Liitto kirjelmissä omalla nimellään. Myös alkuvuosien kokoukset osoittivat, miten mitättömäksi kiinnostus Liittoa kohtaan toimintaa oli pudonnut: kokouksia oli vain sääntömääräiset vuosikokoukset ja miniminä oli v. 1958 vuosikokous, jolloin suureen vuokrattuun saliin saapui vain puheenjohtaja, sihteeri ja yksi johtokunnan jäsen. Tällä vuosikokouksella oli epäilyksiä päätöstensä lainvoimaisuudesta, mutta yhdistysrekisteri kyllä vahvisti päätökset, olihan kolme ollut läsnä ja kutsu sääntömäärälsesti esitetty. Ulkomaan kontaktit

Tätä vuotta lieneekin pidettävä järjestöllisen toiminnan aallon pohjana, sillä seuraavana vuonna alkoi jo ulkomaansuhteiden kehittely, joka oli LiIton toimialaan kuuluva tehtävä. Vuoden 1959 keväällä olivat Monacoon kokoontuneet kansainväliset sukelluspiirit perustamaan Maailmanliiton ja Suomi, Liiton suulla, ilmoitti Innokkaasti tulevansa asiaan. Perustetun C.M.A.S:n, Confederation Mondiale des Activites Subaquatique'n peruskirjassa kerrottiin Suomen olleen, tosin poissaolevana, perustajavaltioiden joukOssa, mutta kun eräs liiton jäsenkerho seuraavana kesänä pyrki Välimerelle sukelluskalastuksen maailmanmestaruuskisoihin, nousi tie pystyyn, koska Suomi ei kuulunutkaan Maailmanliittoon. Pikaisesti suoritettu urheilukomitean jäsenanomus ja suuko16

vun seuraamana järjestetty CMAS'n jäsenmaksun keräys auttoi, mutta auki jäi jatkuvasti kysymys siitä, kannattiko meidän ennemmin olla urheilu- vai teknillisen komitean jäsen. CMAS ilmoitti parin vuoden perästä, lukuisiin pyyntöihin vastauksena, että teknillisen komiteankin jäsenyys oli selvä. Nykyään on, Liitolla myös edustus tiedevaliokunnassa. Viime vuosina ovat ulkomaanyhteydet olleet vilkkaat: on käyty kansainvälisissä kilpailuissa sekä myös suuressa sukelluskongressissa Lontoossa 1962 esittämässä saavuttamiamme tuloksia meriarkeologian alalla. Kun jotain on saatu julkaistua, on teos heti lähetetty ympäri maailmaa ulkomaankielisine referaatteineen, jotta meidänkin sukelluksemme tulisi tunnetuksi. Suomi on saanut tilaa CMAS'n julkaisussa, kun virallinen kirJeenvaihtaja Liittoon on nimetty, mm. sukelluspsykologisen erikoistutkimuksen ansiosta. Tukholman CMAS: in kokouksessa oli liitollamme vahva edustus eli Ora Patoharju ja "Boba" Winterhalter esitelmöitsijöinä kertoen suomalaisten tutkijoiden saavutuksista.

Alkuvuodet oli vain Urheilusukeltajat-kerho se Liiton jäsen, joka suoritti aktiivisen toiminnan. Kymen Urheilusukeltajat oli mukana jäsenluettelossa, mutta kun tätä kerhoa ei koskaan rekisteröity, ei siitä voinut tulla oikeaa jäsentä. Porin Uimaseuran Sammakkojaosto tuli mukaan seuraavana - tosin toiminta ajoittain on ollut melko vaisua - ja sitten uudestaan perustettu SubAqua Club Barracuda, Ahveniston Vesipedot 1960, Neptun Club 1961, Merikissat ja Octopus 1963 ja viime vuosina jäsenkerhojen lukumäärä on lisääntynyt nopeasti: nyt niitä on jo 14, edellä mainittujen lisäksi Merisukeltajat, DOlphin, DOlfia, Triton, Aquarius, Hydronautic, Finnish Sealions ja Diving Patrol Polar Bears ja Turun Urheilusukeltajat jne. Suomalaiset nimet eivät viime vuosina ole olleet kovin suosittuja. Senjälkeen kun jäsenkerhoja tuli useampia, eivät kaikki Liiton piirissä esitetyt mielipiteet enään olleet samanlaisia ja seurauksena tästä tuli mielenkiinto Liiton vuosikokouksiin suuremmaksi ja syntyi kilpailu siitä, kuinka suuren äänivallan kukin mielipide saattoi saada. Vuosikokouksissa oli runsaasti osanottajia ja suoritettujen jäsenmaksujen perusteella saatava äänenkäyttöoikeus laskettiin tarkkaan. Huipennuksena voitaneen pitää varsinaisia riitavaaleja v. 1963, joista ei selvitty ilman etukäteen konsultoituja lainopillisia neuvonantajia ja joissa saattoi jopa aavistaa voimakkaasti propagoituja äänioikeuksien kalasteluja. Tämän jälkeen ovat vuosikokoukset jälleen sujuneet rauhallisemmissa merkeissä, mutta on opittu, että kaikkien äänivaltaisten jäsenten on oltava läsnä, ettei odottamattomia yllätyksiä vähemmistöryhmien tahoilta pääsisi tapahtumaan. Kom.kapt. 'George' Halonen toimi Liiton puheenjohtajana vuoteen 1961 asti, jolloin hänen kieltäytyessään puheenjohtajaksi valittiin dipl. ins. Ora Patoharju ja Halonen valittiin Liiton 1.

kunniajAseneksi. Seuraava puheenjohtaja oli v. 1963 toim. Erkki Koivusalo ja hänen seuraaJinaan 1964 valok. PerOlov Jansson ja 1966 koul.pääll. Ilpo V. Salmi. Ilpo V. Salmen luovuttua puheenjohtajan tehtävistä, tuli seuraajaksi Henrik Rosenius. Hänen puheenjohtajakautensa mer1ddpaaluna oli mm . Urheilusukeltaja-lehden siirtyminen SUSL:n hoitoon Ja perustava työ SVUL: oon liIttymisen puolesta, joka myös toteutettiin. "Hencon" jälkeen tarttui liiton peräsimeen v. -75 Henrik Renwall, jonka päälyOksl muodostui liiton sulauttaminen kattojärjestön uomiin ja oman toimiston perustamInen. Vaikean vuoden jälkeen vaihtui puheenjohtajaksi jo pitkään mukana oltut Mauri Vallema, joka tehtävää hoitaa edelleen. Aktiivinen toiminta Sukeltajien intressi on varsin vahvasti kaJllstunut arkeologiselle pUOlelle heti alusta alkaen. Toiminnasta huolehti aluksi yksinomaan jAsenkerho Urheilusukeltajat. joka jo enslmmAisenä tOimintakesAnAAn 1957 ehti pitämiin ensin ns. pikaleirin Ruotsinsalmessa Ja sitten varsinaisen kesAlelrln Rlilahdessa. EdellisessA tutustuttIIn tolm . Koivusaion Jo aikaisemmin palkantamUn LehmAsaaren kärjen hylkyihin ja jllklmmllsessA .e1 hylyistä IOydetty jllkeåkUn. 1958 pidettiin leiri Ruotsinsalmen Lehmlsaaressa ja tutkittIIn rantahylkyjä. mutta kukaan ei vielä uskaltautunut fregatti 'St. Nikolaihin'. Aatetta pettäen käytiin 1959 leirillä Norjan Tromssassa, jossa kirkas vesi ja Jäämeren flora lumosi sukeltajat, mutta 1960 oltiin jälleen hylkyjä metsästämässä, nyt Ahvenanmaan Getassa. 1960 syksyllä tehtiin RuotsinsaImesta toim. Koivusalon aloitteesta radioon reportaasi, joka oli alkusysäyksenä sille tapahtumaketjulIe, joka toi sekä su-

keltajat yleiseen tletouteen reaalisina, järkevAsti otettavlna Ihmisinä että teki selväksi kevytsukeltajan suuren mer1dtyksen meriarkeologiselle tutkimukselle. Radio-ohjelma johti VIIkko Sanomat-lehden kutsumaan kokoon ns. Ruotsinsalm l-tolmikunnan. jonka tehtävAnä oli tAmAn meritaistelun meren pohjalla vielä olevien historiallisten jäänteiden tutkiminen urhellusukeltajain työtä hyväkSI käyttien. Komit$8n puheenjohtajaksi saatIIn trl Cleve Ja näin sidottiin klintaAt yhteydet Muinaistieteelliseen toimikuntaan. joka nykyisin ohjaa ja koordrnol kaiken hylkytutkimuksemme. Operaatio Ruotsinsaimi alkoi kesAIIA

1961 ja sai lehdistön myötävaikutuksella laajat mittasuhteet ja toi sukellustyön yhdellA kerralla suuren yleisön tletouteen. Samassa yhteydessä siirtyi kesäleirien organisointi kerhoilta Liiton tehtäväksi ja Urhellusukeltajaln Liitto astullkUnkuln ensirivin tekljAksi myös kAytlnnOn sukellusasioiden 1ärJesteIyssä. KesIllA 1962 sukellettlln edelleen Ruotsinsalmessa kyseessä 011 nyt ns. tyOlelrl ja hupllelrl 011 Hangossa - tosin no.s tettujen esineiden kohtalo Kotkassa ja huonot konservolntlmahdolllsuudet Kansallismuseossakln raJolttlvat nostoja - ja vielä -63: kln 011 ykslJatk. slv 20

Sven Löfström, Box 14, 33541 Tampere 54

Puh. 931-5·9955, myynti suoraan 53761

MAAN SUURIN LIPPUALAN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE Valmistamme plenolslippuja ja -viirejä, s8uramerkkeJi. kulkuelIppuja, kansallispukuja Ja Isänninviirejä. KERROMME MIELELLÄMME LISÄÄ. OTTAKAAPA YHT YTTÄ.

Kalevi Niemelä on kutsunut perustajat ja entiset puheenJohtajat naulaamaan liiton lippua.

SUKELLUSVIIKONLOPPU· TURUSSA 27-29.11.1976

Liiton ensimmäinen puheenjohtaja Yrjö Halonen lyö naulansa.

Yrjö Halonen piti myös luovutuspuheen ja kehoitti pitämäln lippua kunniassa.

Mauri Vallema luovuttaa ansiomitalIa monivuotiselle "aktIlvIIle" Ora PatoharjulIe. 18

Museoviraston Risto Halme jakoi Merihisto· rian toimiston myöntämiä ansiomerkkejä mm. Olli Tappolalle.

Myös Maltin Club sai osansa. Martti Tähtinen v.staan· ottamassa kerhon.. merkkll.

Nlyttelyvleraita Suomen Joutsenella.

UUII tlhtl on löytynyt .ryvaakylln ennltystyttö EIJ.. Hokkanen.

FOTO: VEIKKO WAHLROOS

tyisluontoinen leiri Varissaaressa. Pääleiri oli sinä vuonna Emanlössa, jossa jo tunnettu Kultakaleeri pengottiin uudelleen, 1964 Flisössä Ahvenanmaalla - sieltä löytyi paljon hylkyjä ja arvokas kasa 'plootuja'. 1965 oli löydötön leiri Porkkalassa ja -66 taas hyvä sukelluskesä Högsärassa. Näiden Liiton virallisten kohteiden lisäksi on joka kesä pidetty eri kerhojen yksityisleirejä. Viimeinen Liiton leiri pidettiin -75 Ahvenanmaalla Prästössä yhteistyössä Ahvenanmaan Maakuntamuseon kanssa. Leirin järjestely kohtasi niin paljon vaikeuksia, että päätettiin luopua toistaiseksi ni iden järjestämisestä. .

Urhellu. ukeltaJ•• 18htl Omaa lehteä yritettiin kerran aikaisemmin, mutta toimittajapulan vuoksi siitä oli silloin luovuttava. Ajatus jäi kuitenkin itämään ja vuonna 1974 aloitettiin jälleen. Lehti on kasvan ut ja kehittynyt, ilmoi ttajakanta on lisääntynyt, ulkoasu on parantunut ja toivottavasti kykenemme myös jatkamaan kehitystä. Jakelun hoitaa posti kerhojen toimittamien jäsenluetteloiden perusteella. Osoitehuoltoon on tulossa parannus, sillä siirrymme vuoden -77 alusta atk: n hoitamaan osoitesysteemiin. Koulutustoiminta Koulutusta tehostettiin aloittamalla Talvipäivien sarja 1963: samana vuonna järjesti Liitto Muinaistieteellisen Toimikunnan kanssa merlarkeologisen kurssin. Liiton opaskirjana ollut mo-

nistettu 'Urheilusukelluksen Aapinen' voitiin 'Purje ja Moottorissa' ilmestyneen artikkelisarjan eripalnoksella korvata vastaavalla 'Aakkosilla' 1965. KoulutustyohOn . saatiin virallinen tunnustus Valtion UrheIlulautakunnan myöntAmlstA ensimmäisestä apurahasta 1965. Saadut varat kuluivat suurelta osalta kompressorihankintojen rahoittamiseen , tosin tähän 011 lehdistOItAkin saatu varoja. Kilpailutoiminta pääsi vauhtiin 1963 ja vuosittain on pidetty Halli mestaruuskilpailut Laivaston sukeltajakurssia vastaan Obbnäsissä sekä sukelluskalastus- ja sukellussuunnistuskil pailut avovedessä. Tekni ikkakilpailuista mainittakoon Lahden halliralllt ja niiden tllaJle myöhemmin tullut "Kalakukkosukellus" . Myös kahdet halIllajien

SM-kilpailut räpyläuinnissa on saatu läpivietyä. Liiton toiminta on hiljallee"n nousussa koko ajan, uusia mahdollisuuksia saadaan lisää ja entisiä pyritään kehittämään. Nuorisotyö on viimeinen kehitysvaihe, johon on liiton taholta jouduttu paneutumaan vakavasti. Vuodet ovat kuluneet, harrastus on laajentunut, toimintakenttä on moninkertaistunut ja kasvanut 20 vuoden aikana. Mutta yhtä kai kki sukeltaminen on edelleen se yhteinen nimittäjä, joka kokoaa joukot yhä uudelleen ja uudelleen mukaan. Kun nyt olemme "naulanneet" myös liitolle oman 'lipun, uskomme ettA harrastuksemme jatkuu edelleenkin . Miksei jatkuisi. Onhan riveissämme vieläkin mukana aktiivisesti muutarfl,a liittomme perustajajAsenistä.

KIRJA URHEILUSUKELLUKSESTA

K Eli ABC KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI 128 sivua hinta nid. 19.00 URHEILUSUKELLUKSEN ASe on tarkoitettu ensimmäiseksi alan kiriaksi, ionka sukeltamisesta kiinnostunut hankkii. Kiria ei sisällä turhaa teoriaa, vaan asioihin on paneuduttu köytönnön kannalta. Runsas ia havainnollinen kuvitus .

.Nykyihmiselle Retkei Iypyöräkirja. J4D! l l !l;WA.

RETKEILY· PYÖRIKIRJA

KUSTANNUS OY

2.p a in08 150 s ivua ovh. n id./s i d. 19,- /27,runs as kuv itus

illf.tlt ·e~~s Pohj.Hesperlank . 37. 00260 Helsmk l 26 p. I c.: lupuh 1 n 90·441343 kIrJa. ja I Illllllau ksel Jo ko suola.an kust ntaJ Ila 1 I kln k u pol t:.

Kaikkien näiden umpioiden ulkomitat ovat kuitenkin samat. Näiden umpioi.den navat on johtojenkytkemisen jälkeen peitettävä jollakin ~ristävällä massalla, koska muuten napojen ja lasin erilainen lämpölaajeneminen hal'Lukl....n l t.t. yh".. ltI UmelluaukeltaJa..eht"mme olen j.lnyt kalpaam..n kaisee umpion. Tällaisena massana aukenuk_en teknIIkkaan lIIttyvi. khjoltukala. Klrjoltuaten puute on Ihmetytt.nyt olemme käyttäneet väritöntä silikonminua auumtl, koska olen varma ett. t .... m.._ on paljon aukeltaJla Joilla on: massaa, jota on saatavana mm. värlrunsaatl tietoa Juuri aukellukaen teknJlkkun lIIttyviat. aalolata. RohlraJatekHnJ kaupoista. Tämä massa muodostaa lanlltl henkll61tl kirjoittamaan, olen uakaltautunut laatlm..n ....ruan artikkelin sin kanssa kemiallisen reaktion ja tartvedenala'alata vala'almla" hyvin tlellen, ettl kriittinen Ja aalolhln peNhtynyt I~ - tuu lähtemättömästi lasiin. Massan kuivuttua se tulee aivan kumimaiseksi. klja 16"1. allt. paljonkin epltarlckuukala Ja vlm "Isyyb'•. Virtalähteenä käytettiin 9 Ah: n moottoripyörän akkua. Akusta nouseva veSukeltaessamme sellaisissa olosuh- 1.). Käyttäessämme tätä valaIsinjärjes- tykaasu ei muodostanut vaaraa tässä teissa, joihin päivänvalO ei enää tun- telmää pitkälle luoliin tehdyillä sukel- valaisimessa, sillä kipinöintiä aiheuttaluksilla oli tarvittava määrä kaapelia va kytkin oli kotelon ulkopuolella. keudu tarvitsemme tietysti valaisimen. otettava mukaan vyyhdelle kiedottuna. Valaisimen paloaika oli 100 W: n umKaupan olevat paristoista voimansa Sukelluksen kuluessa kaapelia oli sit- piolla n. 1 tunti ja 55 W: n auton umsaavat valaisimet eivät kuitenkaan ole tyydyttäneet niitä vaatimuksia, joita ten purettava ja koottava tarpeen mu- piolla puolisen tuntia. kaan. Erilaisia umpioita kokeillessamTämän lampun etuna oli hyvä valoteesim. tekemämme luola- ja hylkysukelme totesimme, että paras autoissa ho ja vapautuminen hankalasta kaapelukset sekä syvyyskokeilumme ovat asettaneet (kats. Urheilusukeltaja/ käytetyistä umpioista on pieni pyöreä Iista. Haittana puolestaan olivat valaisi5/1975). On tosin olemassa erittäin te- malli, jossa on vain pitkien valojen men liiallinen paino, veden kanssa tehehku lanka. Syvyyttä tämä malli kesti kemisissä olevien johtimien hapettuhokkaita tehdasvalmisteisiakin valaisimia, mutta niiden hinnat ovat niin korn. 36 m. Huonoin oli suorakaiteen minen ja syöpyminen sekä akkukotelon keita, että yksityinen urheilusukeltaja muotoinen umplo, joka kesti painetta suorien seinämien sisäänpainuminen vain 18 m: n syvyyteen. Kokeilimme suurissa syvyyksissä. Akun happoa ei niitä yleensä voi hankkia. umpiota myös klliderissä sellaisissa pääsi myös silloin tällöin vuotamaan Kokemuksiemme mukaan hyvän valaisimen on täytettävä ainakin seuraa- vesissä ja syvyyksissä, joissa päivän- kotelon sisään. Saadaksemme aikaisempaa paremvat perusvaatimukset: sen on oltava valoa 011 vähän tai ei lainkaan. Kiinnikelluvuudeltaan neutraali tai lähes timme kaksi umpiota kliiderin kahvoi- man yleiskuvan erityisesti hylkysukelhin ja sidoimme kaapelin teiplllä kiinni luksHla ja suurissa luolissa sukeltaesneutraali, sen valotehon on oltava vähintään 20 W, valokeila ei saa olla liian. kelluvaan hinausköyteen. (kts kuva 2.). samme tarvitsimme erityisen tehokasta kapea ja voimanlähteen on oltava hel- Tämä järjestelmä toimi hyvin ja on valaisinta (ks. kuva 3.). Näitä erikoisposti ladattavissa. Edellä mainitut vaa": edelleen käytössä. kohteita varten valmistimme 5 mm: n timukset täyttävää valaisinta ei ole koalumiinilevystä rullaamalla putkimaivin helppo valmistaa ellei o'le käytettäsen kotelon jonne sijoitimme lentokovissä riittävästi tietoja, taitoja ja työväneen akun (25 Ah). Lentokoneen akus~ lineitä. sa on niin sanotut kuulakorkit, jotka estävät hapon ylivuotamisen siinäkin Seuraavassa pyrin lyhyesti kuvailemaan eräitä valaisinratkaisuja, joita tapauksessa, että akku on ylösalaisin. olemme Tampereella kokeilleet erilaiKuoren koko laskettiin sellaiseksi, että sissa olosuhteissa. Kuvaus etenee aivalaisin oli vedessä aivan neutraali kel·kajärjestyksessä ts. ensin kuvataan luvuudeltaan. Valolähteenä käytettiin ajallisesti vanhimpia ratkaisumalleja. kolmea umpiota, jolloin saatiin paitsi Ensimmäiseksi mielenkiintomme Valoilla varustettu klllderl. erittäin kirkas myös varsin laaja valokohdistui auton valaisimissa käytettyikenttä. Tässä valaisimessa käytimme Kaapelin alituinen vyyhteäminen oli ensimmäistä kertaa ns. mangneettikythin täysumpiolamppuihin. Niihin kiinkuitenkin monilla sukelluksilla liian kimiä, jotka toimivat kestomangneetin nitettiin epoksiliimalla alumiiniputken hankalaa, kun oli esim. valokuvattava avulla. Tämän kytkimen muodostavat pätkä kädensljaksi ja virta johdettiin niihin veneessä tai jäällä olevista veden alla. Tästä syystä ryhdyimme lasi putki ja sen sisällä olevat metalliakuista. Jännitehäviön eliminoimiseksi suunnittelemaan akkujen mukaan otta- kärjet, jotka menevät yhteen kun niiden mista veden alle (ka. kuva 1). Ensim- lähelle tuodaan mangneetti. Vakäytettiin virtalähteenä kahta auton akkua, jolloin jännite oli 24 V, joka ale- mäisen akkukotelon teimme viiden valaisimissa käytämme tätä kytkintä mm: n alumiinilevystä hitsaamalla. 0- niin, että lasiputkikytkin kiinnitetåån ni 30 m:n kaapelin päässä n 14 V:iin. Tämä valaisin on varsin käyttökelpoi- rengasura jyrsittiin laatikkomaisen ko- akkukotelon kuoren sisäpuolelle ja nen silloin, kun sukeltajan ei tarvitse telon yläreunaa kiertävään reunukseen, kestomangneetti kiinnitetään vastaaliikkua pohjalla pitkiä matkoja (kts kuva johon kiinnitettiin myös kansi pulteilla. vaan kohtaan ulkopuolelle hahloon tai Läpivientejä oli vain yksi, sillä kotelo itse toimi toisena johtimena. Sähköliittimiä ei eristetty vedestä. Polttimona käytettiin aluksi auton täysumpiota ja myöhemmin 100 W: n täysumpiota, jota käytetään mm. lentokoneen laskeutumisvaloissa. Tämä umpio osoittautuikin sitten erääksi parhaista polttimoralkaisu ista myöhemmissäkin valaisimlssa. TAmän umpion läpim itta on vain noin 12 cm ja se kestää painetta ainakin 70 m: n syvyyteen saakka. Näitä umpioita on saatavissa myös monen Kaapelin kautta pinnalta akuiita voi- muun tehoislna. Heikoimmat ottavat mansa saava vaiailin ja egllmmlln.n tehoa vain muutaman watin mutta te- 300 W: n tehovalallln Ja tavallinen pahokkaim ista saa ulos peräti 250 W. ristovalalsln rinnakkain. akkukotelolla varustettu valaJsln.

VEDENALAI EN V L ISIN •.• TÄ KOKEILUJA

putkeen, jossa sitä voidaan liikuttaa edestakaisin. Ratkaisun etuna on se, että ei tarvita lainkaan läpivientiä kytkimelIe. Tässä tehovalaisimessa käytimme mangneettikytkimien ohjaamia releitä suuren virran voimakkuuden vuoksi. Kytkimiä on kaksi, joista toinen sytyttää yhden umpion ja toinen kaksi. Näin saavutettiin se etu, että jomman 1 kumman releen pettäessä on vielä toi, nen jäljellä. Jotta releiden kipinöinti ei olisi päässyt tekemisiin akusta nousevan vedyn kanssa peitimme releiden saumat silikoni-massalla. Samoin peitettiin silikonilla paljaana olevat johtimen läpiviennit ja kotelon ulkopuolelle sijoitettujen umploiden navat. Tämän valaisimen valoteho on erittäin hyvä ja sen rinnalle sytytetty paristovalaisin näyttää- ' täys'fii ---ole-matfomalta. Jopa kolme sukeltajaa tulee mainiosti toimeen tämän yhden valaisimen avulla. Valaisimen käsittely on sen suuresta koosta huolimatta helppoa, koska sen

-- Akkuvalalsln, Jos.. on kaksi 8 AlI: n moottorlpyörln akkua. Latauspistoke on irroitettu putken perlstl. Mangneettikytkimen kestomangneetti putklneen on kuvan etualalla purettuna.

kelluvuus on täysin neutraali. Vaikka edellä kuvattua tehovalaisin olikin varsin käyttökelpoinen, aloimme kuitenkin kaivata hieman pienempää henkilökohtaista lamppua (ks. kuva 4.). Sen koteloimiseen käytettiin 175 mm:n alumiiniputkea, jossa oli 5 mm: n seinämät. Putken sisälle sijoitettiin kaksi moottoripyörän akkua (9 Ah), jotka kytkettiin rinnakkain. Putken pituudeksi laskettiin n. 52 cm, jolloin se oli kelluvuudeltaan neutraali. Akut puristettiin kahden pyöreän akryylilevyn väliin, joista kan'tta lähimpänä olevaan sorvattiin O-renkaan ura. Tähän levyyn kiinnitettiin myös rele, mangneettikytkin, läpiviennit ja pistoke, josta virta saatiin umpiolle. Kaikki tämän levyn läpiviennit tiivistettiin O-renkain, jolloin akut ovat kaasutiiviisti eristetty releestä. Mangneettlkytkin on upotettu Lmuotoiseen akryylilevyn kappaleeseen, joka puolestaan on kiinnitetty pyöreään akryylilevyyn. Koko akkupaketti voidaan nostaa ulos kokonaisuutena, koska putken sisäseiniin ei kiinnitetty mitään sen osia. Putken takapäässä on 0renkain tiivistetty latauspistoke, jonka kautta akut voidaan ladata kantta avaamatta. Samaan pistokkeeseen tulee muoviletku, joka on yhteydessä akkujen kaasunpoistoaukkoihin. Näin akuista vapautuva vety johdetaan ulos kötelosta latauksen yhteydessä. Letkuun on myös haarakappaleen avulla kiinnitetty joustava pussi, joka kerää kaasun sukelluksen aikana. Pistoke on valmistettu nailonista sorvaamalla. Poltti mona on joko 100 W: n lentokoneenumpio tai 55 W: n jodihalogeenipuoliumpio. Puoliumpiota voidaan täs-

sä valaisimessa käyttää, koska umpio on putken sisäpuolella. Joissakin tapauksissa (esim. TV-kuvaus), kun tarvitsemme erityisen tasaista ja laajaa valokenttää voi umpion eteen sijoittaa mattalasin, joka hajoittaa täydellisesti umpion muuten yleensä varsin pistemälsen valon. Putken yläpäähän hitsattiin rengas, johon sorvattiin 0renkaan ura ja porattiin reiät 15 mm: n Lexan-Ievyn kiinnittämistä varten. Lezanilla on erittäin hyvät optiset ominaisuudet ja huomattavasti suurempi lujuus kuin akryylillä. Lexanin hinta on kuitenkin varsin korkea, mutta se vähäinen määrä, joka sitä kuluu putken kanneksi on kuitenkin hintansa arvoinen. Releenä käytimme tässä valaisimessa ESMI: n sysäysrelettä, joka syttyy ja sammuu aina ohjauskytkimen kärkien koskettaessa toisiaan. Tämä rele on osoittautunut selvästi parhaaksi valaisinkäyttöön. LieriOmäinen (läpimitta 8 mm) kestomangneetti sijoitettiin pieneen toisesta päästä umpinaiseen alumliniputkeen, jonka pohjalla oii Iousi ja toisessa päässä painonap-pr~ Putki liimattiin epoksiliimalla (SuperEpoxy) kotelon kylkeen mangneettikytkimen (joka siis on kotelon sisäpuolella) kärkien kohdalla saaden ne hetkeksi yhteen. Tämän yhtymlsen aiheuttama virtapulssi kytkee releen kärjet ja sytyttää lampun. Toinen painallus napista vuorostaan sammuttaa lampun. Lampun alumiininen kahva kiinnitettiin putkeen haponkestävästä teräksestä valmistetuilla letkunkiristimillä. Tämä valaisin on jo varsin käyttökelpoinen henkilökohtaisena lamppuna. Sen varjopuolena ovat kuitenkin akkuhapon

parempaan tai aloita suoraan huipulta IVKA-teräspullot - kevyet - Iyhytrakenteiset matalan venttiilijärjestelmän ansiosta - varailmaventtiili - valjaissa pikasäätö joka pitää (materiaali puuvillaa) - edullinen hinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo - 5 vuoden takuu METEOR-regulaattori -pieni hengitysvastus (toiminta moitteetonta jopa 15 aty paineessa) - vakiona jäätymissuoja - varailmavaroitin ja automaattinen varailman säätÖlaite, joka toimii syvyyden mukaan - myötävirtajärjestelmä ja pakkosyöttö - 5 vuoden takuu, jona aikana ilmainen vuositarkastus

~ ~ . 0'(j itiiiUiiiiiii BJGJ Ruotsissa Kungliga arbetsskyddsstyrelsen on hyväksynyt Meteor-regulaattorin ammattikäyttöön 60 metrin syvyyteen,

Huopalahdentie 13,00330 HELSINKI33, puh. 485817 23

silloin tällöin aiheuttamat vauriot putken sisällä ja akkujen Iyhytikäisyys: Iyljyakku kestää.vain yhden tai kahden sukell uskauden ajan. Uusimmassa lamppusuunnitelmassamme (ks. kuva 5.) edellä luetelluista haitoista on pyritty pääsemään eroon valitsemalla virtalähteeksi nikkelicadmium-akut. Nämä akut voidaan ladata ja purkaa n. 1000 kertaa, joten niiden käyttöikä on melkoinen. Niistä ei myöskään eroa mitään kaasuja. Ainoana varjopuolena on niiden korkea hinta (25-100 mk/kpl). Tällaisen akun, jossa on yksi kenno, jännite on 1,2 V. Näinollen niitä tarvitaan 10-11 kpl yhteen valaisimeen ellei käytetä erityistä jännitteen nostajaa. Sopivimmat NiCdakut ovat ampeerltuntimäärältään 410. Me olemme päätyneet 7 Ah: n akkuihin, jotka ovat pyöreiden taskulampunparistojen muotoisia, mutta jonkin verran suurempia. 4 Ah: n akut ovat täsmälleen normaalien pyöreiden paristojen kokoisia, joten nIItä voidaan käyttää paristojen sijasta. Yhden 7 Ah:n akun paino on 240 g. 100 W:n umpio palaa kymmenellä tällaisella akulla hieman yli puoli tuntia. Kotelo ja muut perusratkaisut ovat tässä lampussa samanlaisia kuin edellä kuvatussa valaisimessa. Valaisinta aiotaan kehittää edelleen vastaamaan monipuolisemmin käyttötarpeitamme. Kotelo suunnitellaan niin, että lampusta saadaan kolme erilaista muunnosta: tavallinen käsivalaisin edellisen va/aisimen tapaan, kypärävalaisin, jossa umpio on kypärässä ja akkukotelo selässä pullotellneeseen kiinnitettynä (ks. kuva 6.) sekä käsivalaisin, jossa akkukotelo on myös selässä mutta umpio on sukeltajan kädessä pitämässä klinnittimessä. Viimeksi mainituissa ratkaisuissa, joissa akkukotelo on sukeltajan selässä sijoitetaan toinen mangneettikytkin kypärään ja umpion kiinnittimeen. Virta tuodaan tällöin kotelosta vesitiiviiden liittimien kautta kaapeliIla umpioon. Tällöin Lexan levy korvataan 10 mm: n alumiinilevyllä, johon pikaliittimenä toimiva läpivienti kiinnitetään. Akut sijoitetaan muoviputkiin peräkkäin ja nämä puristetaan yhteen pyöreillä akryylllevyillä samaan 'tapaan kuin edellisessä valaisimessa. Mikäli joku ei osaa laskea putken sopivaa pituutta esitän tässä erään tavan,

jolla se voidaan tehdä: Aluksi on laskettava tai punnittava va/aisimen niiden osien paino, jotka pysyvät samoina: akkujen paino, umpion, releen, kahvan, kiinnittimien jne paino, pohja/evyn paino, päätyjen paino ja reunarenkaan paino. Alumiiniosien paino lasketaan niin, että lasketaan ensin niiden tilavuus kuutiodesi-

15. Akkupaketln O-rengastlivisleet 16. 100 W tliysumpio tai 55 W jodlhalogeenipuoliumplo 17. Edellisen kIinnitysrenkaat 18. Irroitetlava kädensija 19. Valaislman kuori 20. NICd- akut 10-11 kpl 21. Muoviputki edellisIen lukemiseksi 22., Akkujen koskelusnastat 23. Kotelon plIlItylevy 24. Lalausplatokkeen kannen O-rengaslllvisle 25, Nallonlnen latauspistoke 26. Lalausplstokkeen koskettimel 27. Lalauspistokkeen kansi 28, Akkupaketln rajoltlnrengas

Llplleikkauspllrros uusimmasta suunnltelmastamme, JOS88 klytetlln NICdakkuja voimanllhteenl.

Oletetaan, että: a = umpion, akkujen, re/een yms paino b = päätylevyn, pohjalevyn ja renkaan paino c = ylimääräinen varaus putken paino/dm k h = putken pituus (tuntematon) r ulkohalkaisija/2 eli säde Saamme yhtälön: a+b+c+kxh 3,14xr 2 xh Sijoitetaan oletetut arvot kaavaan ja ratkaistaan 3+1,5+0,5+0,7xh = 3,14xO,8~xh 5+0,7xh = 2xh 5 1,3xh

= 3 kg = 1,5 kg

= 0,5 kg

= 0,7 kg = 0,8 dm

yhtälö:

h =- = 3,84 dm = 38,4 cm 1,3

Kaavamainen piirros ed.III....1 kuvas88 olevasta valalllm.sta muunnettuna kyplrlvalalslm.ksl.

metreinä Ja kerrotaan sen jälkeen tämä alumiinin tiheydellä (2,7). Tämän jälkeen lasketaan a/umiiniputken paino kiloissa desimetriä kohti. Sen jälkeen saadaankin yhtälö, jossa tuntemattomana on putken pituus h. Yhtälön toiselle puolelle tulee koko valaisimen syrjäyttämän vesimäärän tilavuus kuutlodesimetreinä.

Putken pituus olisi siis 38,4 cm. Kannattaa aina laskea putken pituus sellaiseksi, että valaisimesta tulee jonkin verran kelluva, jolloin se saadaan neutraaliksl sisään sijoitettavien painojen avulla. Edellä kuvaamani kokeilut ovat vain asiantuntemattomien sukeltajien yrityksiä, joten ne eivät tietenkään ole millään tavoin valmiita. Olisinkin erittäin kiitollinen, jos joku antaisi meille sellaisia lisätietoja, jotka auttaisivat meitä edelleen kehittämään vedenalaisia valaisimia. TImoYlkman kuvat: Kalevi Turkka Ja Mattllsokaneas Tampereen Urh.llusukeltaJat ry

FIFTH WORLD UNDERWATER CONGRESS

'1. Eteläisen pallon puoliskon Kv. Meriarkeologiakonferenssi'

CINQUIEME CONGRES MONDIAL DES ACTIVITEs SUR4QUATIQUES

GREAT BARRIER REEF, AUSTRALIA SEPTEMBER, 1977

Austraalia on oleva Isäntänä seuraavassa, 5. maailman vedenalaisessa kongressissa syyskuussa 1977. AustJaalian Liitto esitti kutsunsa CMAS: n Jäsenille 4. kongressissa Tukholmassa viime syksynä ja siitä alkaen sukeltajat ovat jännittyneenä odottaneet lähempiä tietoja tulevista tapahtumista .. Sports Dykkeren-Iehti on saanut näin paljon tietoa: Austraaflan Urheilusukeltajien Liitto järjestäjänä ei kaihda mitään ponnistuksia tehdäkseen kokouksesta ikimuistoisen - niinkuin myOs suurten matkustuskustannusten arvoisen. PAAattraktio on kongressin järjestäminen vuokratulla matkustaja-aluksella, joka on rilttävln suuri viedäkseen (kaikki?) osanottajat risteilylle suurelle VallIrIutalle ja Koralllmerelle. Austr~lIalalset ovat nyt chartranneet 22.000 tonnin aluksen 12 päivän kongressiristeilylle - 30.000 austraalian punnan ,päivämaksusta - joka ulottuusellaisHle eksoottisIIle paikoille kuin Llzard Island, ~Marlon Reef, Saumarez Reef ja Noumea Uudessa Kaledoniassa (ks oheista karttaa). Kongressin avajaisIIn odotetaan Jopa 3000 vierasta. mutta alukselle rlstellyn aikana mahtuu vain 750 ja sen vuoksi on laadittu ennakkoflmolttautumlslomake. 200 aust--.lIan punnan etumaksulla (n. 1.000 mk) nyt heti voi varata Itselleen paikan perlaatteeJla 'paras palkka en-

siksi maksaneilIe' . Kutsu koskee luonnollisesti maailman kaikkia sukeltajla ja ei-sukeltajia, mutta mahdollisesti joudutaan noudattamaan maartohta'sla rajoituksia osanottajien määrässä Oos ylitarjontaa Ilmenee). Rlsteilyn kokonaiskustannus hyttipaikan laadusta riippuen on 600 alkaen (n. 3.000:-). Suuri VallIriutta on luonnollisesti kiinnostavin kohde risteilyllä ja osanottajat saavat sukeltaa 7 päivää näissä trooppisissa vesissä. Sukeltamisen lisäksi kongressissa on myös runsaasti tietopuoUsta antl8, mOni kuuluisa sukellustJedemle8 on kutsuttuna esltelmOitsijänä. Kongressiristeily alkaa Brisbane'sta 14. 9. 1977 ja palaa sinne 25. 9. 1977. Kongressin lislksi on JITjestetty liaAmatkoJa Austraalian eri puotille, nämä kaikki pAAttyvät myOs Brisbaneen. Downunder 77'n kylkiäisinä on järjestetty useita tieteeJHslä kongferensseJa, kuten: - Second Int. Conference on Artlflclal Reefs - First World Symposium on Underwater Sport Medicine - Int. Conference/Workshop on Underwater Photography - Int. Conference on Marltlme Archaeology. Vlimekstmalnituista sain tarkempaakln tietoa tavatessanl austraallalalsen konservaattorin Colin Pearsonin Krakowassa vIIme lokakuussa:

pldetAAn Downunder 77'Hn liittyen Fremantlessa 3.-8. 9. 1977. Konferenssiin kuuluu 2 pilvin merlarkeologiaistunto, 2 pilvin konservolntl-istunto Ja 4 päivän retki Abrolho~-saarllle, joilla tutustutaan Sata· vla'n (1629), Zurtdorp'ln (1113) Ja z... wlJk'ln (1727) hylkypaikkoihin. TImAn II siksi jlrjestetAAn merlarkeologlaten filmien festivaali Ja erlkolsretkll Merlmuseoon, konservolhtllaboratorloon sekä eräisIIn Austraallan sIIrtomaaajan hylkypaikkoihin ja kalvauskohtelslln. Downunder 77 tullee ennakkotIedolata pUtallen olemaan eräs sukellushlatorlan merklttlvlmmlstä tapauksIsta Ja - parasta lienee kiireen vilkkaan ruveta tottoamaan. Tlmlnhetken hIntojen mukaan maksaa lento HEL Brlsbane - HEL n. 5.000: -, kun perllll ollaan 3 viikkoa. Tarkempia tietoja: DOWNUNDER 77 P.O.Box 67 ST. LUCIA Queenaland 4067, Austraalla sekä merJafkeologlasta ym.: Department of Marltlme Archaeology WESTERN AUSTRALIAN MUSEUM Fr8'mantle Branch Flnnerty Street FREMANTLE6160, Western Australia Hyvää matkaa toivoo ORA Oolla on muutamia mannereurooppalaisten halpamatkatoimlstoJen OSOitteita).

UNOERWATER 75

Urheilusukeltajat ry: n 20-vuotisjuhlaa vietettiin 16 Lokakuuta 1976. Pidettiin vähän juhlavampi kerhoilta, jossa oli myös laite- ja valokuvanäyttely ja sen jälkeen syötiin juhlaillallinen kerholaisten kesken. Tarkoitus oli tehdä myös juhlasukellus, mutta kun oma vene ei ollut ajokunnossa luovuttiin siitä ajatuksesta. Laite- ja valokuvanäyttelyssä oli mukana harvinaisuuksia sukelluksen alkuajOilta Suomessa. Oli suomalaisvalmisteisia räpylän prototyyppejä mallia Ora 1950-luvulta ja venäläinen uimahattua muistuttava maski, joka on löydetty Hankoniemestä 1940-luvulla. Myös vanhoja paineilma- ja happi laitteita oli esillä. Parkki Sigynin kunnostamiseksi on järjestetty suuri varainkeruuoperaatio. Näyttelyn yhteydessä myytiin Sigynin hyväksi postikortteja, julisteita, kynttilöitä ja paitoja. Maisteri Kim Montin Turun Merihistorian museosta kertoi ohjelman yhteydessä diakuvin parkkilaiva Sigynin vaiheista. Illanvietossa oli Ora Patoharjulla näkyvä osa. Hän näytti ottamiaan leiri- ja

Räpyläfilmejä kiitolliselle yleisölle. Ora Piti myös juhlapuheen, josta jäi parhaiten mieleen vanhan sukelluseuraveteraanin (seuran pj: nä vuosina 19571961)huomiot kerhon vaiheista vuosien varreila. Urheilusukeltajat ry: n toiminta on ollut kuin Linnanmäen vuoristoradalla ajoa. Ensin kiivetään ylöspAln, vauhti hidastuu, mutta ylöspAln mennään. Kun ollaan ylhäällä, avautuvat joka puolelle huikaisevat nåköalat. Mutta energia näyttää kuluneen ylös kiipeämiseen, voimat ovat lopussa ja niin aikaa alaspäin meno yhä~' kiihtyvällä vauhdilla. Mutta kun sitten ollaan aivan pohjassa nousee aina joku taas joukon vetäjäksi ja matka jatkuu ylöspäin. Tätä on jatkunut 20 vuotta, milloin ylöspäin, milloin alaspäin mutta aina eteenpäin. Illanvietossa muistettiin myös aktiivisia kerholaisia, jotka ovat toimineet kauan. Yhdeksälle annettiin 90-vuotta vanhaan laivatammeen kiinnitetty hopealaatta ja yhdeksälle muulle kerhon viiri. Leena Hyvärinen

4. Maailman vedenalaisen kongressin esitelmät Tukholmassa viime vuoden syyskuussa pidetyn neljännen C.M.A.S:n maailmankongressin esitelmät ovat (vihdoin) ilmestyneet kahtena niteenä. Kongressin omasta mielestäni tärkeimmät esitelmät on lyhyesti esitelty Urheilusukeltaja-Iehden . numeroissa 4/75 (Underwater 75) ja 5/75 (tleteelllsteknillinen symposio). Toimittajat ovat jakaneet esitelmät siten, että I osassa (n. 200 s) ovat urheilusukeltajia ja tiedemiehiä ensisijaisesti kiinnostavat artikkelit - meriarkeologia - Meribiologia, II osa (n. 300 s.) käsittelee pääteemanaan syvän veden teknologi aa: meren luonnonvarat - merigeologia -- sukellusfysiologia - sukellusturvallisuus - sukellustekniikka - vedenalainen teknologia ja - miehitetyt vedenalaiset systeemit. Julkaisun hinta (viime toukokuussa.) on: 1. osa Rkr 90: - ja 2. osa Rkr 135: -, kongressin osanottajille vastaavasti Rkr 50: - ja 75 : Tilausosoite on: SMR Committee for Underwater Technology, Publication Opt. Fack, S-123 05 FARSTA, Sverige. Hinta voidaan myös maksaa suoraan. Ruotsin PST-tilille No 32258 Tilauksia toivoo ' ORA. .

OUSfEAUN MUka....

ICAPTffIII ~MAN MERILLl-~ ~1VVII~1~~il JA MAAI MERTEN .,.w I l n o VQI\

ALAN AINOA VIIKKOLEHTI. TILAUSTIEDOT PUH . 90-790022 • SOITA VAIKKA HETI

Turussa Impivaaran hallissa vietet27. 11. 76 Räpyläuinnln juhlaa. Miesten puolella vanha konkari Antti Ahven taisteli enimmän osan mitaleista. Naisten puolella juhli saman seuran Eija Hokkanen. Pikamatkan voitto meni Antilta kuitenkin ohi suun ja voittajaksi kirjattiin Saaristomeren Sukeltajien Jukka Lappalainen lähes 2 sek. marginaalilla. Uusia nimiä kärkisijoilla olivat Kemin Markku Mustonen, Kokkolan Tuomo Kerola sekä turkulaiset Eero Kojonen ja Vesa Raita. ORIONIN lahjoittamaan kiertopalkintoon saivat peruskiinnityksen Jyväskylän Delfiinit joka on myös uusin tulokas seuraluettelossa. Oli ilahduttavaa huomata, että kasvatus ja innostus kerhoissa on tuottanut tulosta. Lähes 60 kilpailijaa toi väriä jo muutenkin hyvätasoiseen kilpailuun. Ennätykset rapisivat melkein joka lähdössä, mutta ne saa kilpailuvaliokunta tarkistaa ennen julkaisemista. Suurin korjaus tuli epävirallisten tietojen mukaan miesten 100 m matkalla. Kisa vietiin rutiinilla läpi jo toisen kerran turkulaisten järjestämänä ja nyt on muilla mahdollisuus ottaa kisat järjestääkseen. Periaatteessa kun on päätetty että ne järjestetään vain kaksi kertaa peräkkäin samalla paikkakunnalla. Kauniit mestaruusmitallit olivat melkein valimolämpimiä ja käytössä ensimmäistä kertaa. MItalien suunnittelu oli tait. Henry Forssellin käsialaa ja viime vuotisen suunnittelukilpailun tulossatoa. SM-räpyläuintien tuloksia: Viesti 4x100 m miehet: 1) Saaristomeren Sukeltajat I 3.34,2, 2) Saaristomeren Sukeltajat II 3.42,5, 3) Merisaukot, Kokkola 3.45 ,1. - Naiset: 1) Helsingin Urheilusukeltajat 4.29,6. Räpyläuinti 100 m juniorit: 1) Pekka Lukkarinen 0.55.6 Saaristomeren Urheilusuk., 2) I Kotanen 0.59.0 Meritiin~auantaina

saukot Kokkola, 3) Jarmo Louhelainen 1.00.0 Jyväskylän Delfiini. Sukellus 50 m miehet: 1) Antti Ahven 20,5 Jyväskylän Delfiini, 2) Tuomo Kerola 22,8 Merisaukot, 3) Eero Kojonen 23,0 Saaristomeren suk. Räpyläuinti 50 m juniorit: 1) Jaana Castren 29,05 H: gin Urheilusuk., 2) Jukka Roitto 29,8 Saaristomeren Suk., 3) Tuula Niiranen 29,9 H :gln Urheilusuk .. Räpyläuinti 100 m miehet: 1) Jukka Lappalainen 48,6 Saaristomeren Suk., 2) Antti Ahven 50,5 Jyväskylän Delfiini, 3) Markku Mustonen 51,6 Kemin Urheilusuk., 3) Vesa Raita 51,6 Saaristomeren Suk .. Räpyläuinti 400 m miehet: 1) Antti Ahven 4.15,9 Jyväskylän Delfiini, 2) Vesa 'Raita 4.22,4 Saaristomeren Suk., 3) Jussi Kuosmanen 4.39,5 Merisaukot. Räpyläuinti 100 m naiset: 1) Eija

HOkkanen 58,4 Jyväskylän Delfiini, 2) Kati Kaskimies 1.01,0 H:gin Urheilusuk., 3) Hannele Spring 1.0~,04 H: gin Urh.suk .. Laitesukellus 400 m miehet: 1) Antti Ahven 4.35,5 Jyväskylän Delfiini, 2) Markku Mustonen 4.45,4 Kemin Urheilusuk., 3) Vesa Raita 4.47,8 Saaristomeren Suk .. Laitesukellus 200 m naiset: 1) Eija Hokkanen 2.44,5 Jyväskylän Delfiini, 2) Kati Kaskimies 2.46,6 H: gin Urheilusuk., 3) Hannele Spring 2.51,0 H :gin Urho suk .. Sukellus 25 m naiset: 1) Eija Hokkanen 11,00 Jyväskylän Delfiinit, 2) Hannele Spring 11,06 H:gin Urho suk., 3) Kati Kaskimies 12,00 H: gin Urh.suk .. ORION-Maljan kilpailu: 1) Jyväskylän Delfiini 49 pistettä, 2) Helsingin Urheilusuk. 42, 3) Saaristomeren Suk. 36.

MUSTAMAALAUSI

En voi olla tarttumatta kynUn, Ja kirjoittamatta asiasta, joka on tullut usealta taholta korviini. Oltuanl aikoinaan perustamassa Jyvlskyllln sukelIU8SelJraa Ja tolmlttuanl sen jla~menl a80 perustamisesta Ilhtlen katson yk· sltylshenkllOnl olevani oikeutettu tlhln kirjoitukseen. Kulune.en vuoden aikana olen saanut useita kertoja ystlvl'ltAnl kuulla, ettei Sammakot toimi aktIIvisesti ja ettl se Qn ~uoflut tai kuöleva seura. Tlml ei pldl alkuunaakaan paikkaansa. Seuratoiminta on vapaaehtoisuuden pOhjalla tapahtuvaa toimintaa Ja seuran jlsenet laatlessaan sen sllntOJI murtttelevlt 8en toiminnan 8uuntavllvat. Mle'estånl Sammakot ovat kute-" Jokainen y-h dlstys kokenut toimintansa aikana nousu Ja laskukausla, Joten toiminta klyrl on lalneelllnen. Toisaalta seura on tietoisesti luovuttanut liiton klyttOOn parhaita reservilln katsoen niin yhteisen edun seuran edun edelle. Olemme sukellusseura, jonka enslmmllsenl harrastuksena on sukellus ja toisena sen jllkeen sIIhen tarvittavan fyysisen kunnon kohottajan pintauinnin harrastaminen. Seuran johtokunta on historiansa aikana joutunut kahdesti poistamaan JIsenistOstlln henkilOitä, jotka eivlt ole sllntOihin tyytyneet. Ensimmäisen kerran vuosia takaperin ja nyt tlnl vuonna. Sen vuoksi ettl asianomaiset henkilOt ovat toimineet seuran edun vastaisesti. Molemmilla kerroilla päätos on ollut harkittu ja oikea. EdelliselII kerralla tapauksesta ei tullut jllkikalkuja, mutta tlnl vuonna olemme joutuneet syyttOmästl ylettOmin tyOmll,.än eteen puolustaessamme malnettamme.

SK-4

Sanotaan, ettl "maassa maan tavalla, tai maasta pois". Sama pltee myOskln seuratoimintaan. Pois siis pahat puheet ja rakentavaan yhteistyOhOn. Mini luulen että jos sekin energia klytetUn oman seuran toiminnan eteen, mikA nyt on käytetty toisten tahrimiS88n, niin jllkeä syntyy. Vesa Eronen

UUTTA":" UUTTA -

UUTTA

Tällä palstalla tulemme esittelemään alan uutuustuotteita. Kuvat ja tuotetiedot on toimitettava i1moitusasioittemme hOitajalle.

Finn-Suit on tuonut markkinoille sukellusturvall lsuutta Iisälvln , erittlln tarkan öljytlytteisen Scubapro-syvyysmittarin. Mittari on lämpötasapainotettu ja sen tarkkuus on + - 1 %. Tlml Scubapro CS70 mittari on 0-70 m asteikolla. Vastaavanlaisessa CS100 mittar.issa, joka on 0-100 m asteikolla, on IisAksi syvyysmittarin neulaa seuraava osoitln joka JAA kertomaan suurimman saavutetun syvyyden. "Nollaus" on suoritettava käsin.

POSTIKORTTISARJA SUKELTAJILLE

UUTUUDET! Sea Quest M-90, nosto/tasapainotusliivi, suorasyöttO- ja 25 gr C02 plkalaukaisin, ylipaineventtiili sekä manuelli poisto. Tif. 13 litr. Hinta: mk 540,- Ivv.sis. Suomessa: Nepto Sub Oy Ab, Hkl 14 Puh. 627770.

Sitkeä huhu on kantautunut toimituksen tietoon, "Kentällä halutaan omaa posti korttia sukeltajille!". Olemme itse samaa mieltä ja piirrätimme takasivulla olevan korttisarjan kaikkien sukeltajien käyttöön. Kortit valmistuvat joskus Tammikuun aikana ja tulevat myös silloin myyntiin. Myyntitapa ja hinta on vielä auki, mutta uskomme että nekin selviävät valmistumiseen menI"!essä. Kortit ovat omiaan sukeltajille ja tukevat samalla toimintaamme. Toivomme että ne täyttävät ne vaatimukset joita sukeltajien OMALLE postikortille asetetaan. Painosmäärä ei ole aluksi kovinkaan suuri mutta sen loputtua tarkistetaan tilanne.

SUUNNON kotimainen sukelluskompassi vaativankin käyttäjän ranteeseen. Sukelluskompassien SK-4 ja SK-S paineenkestävyys todettu 5 km:n syvyyteen. Rei'ityksen ansiosta voidaan kompassi huuhtoa merisuolasta. Suunto kompasseilla sukelletaan kaikkialla maailmassa.

02920 Espoo 92 puh. 90847033

Diving, business ja turvallisuus Tiedämme, että yleisin syy vakaviin onnettomuuksIIn sukellettaessa on sukelta· jan kokema paniikkI. Uuden ja ennalta arvaamattoman tilanteen synnyttää vieras elementti, johon ei kaikissa olosuhteissa ole totuttu eikä sen arvaamattomlJn yli •• tyksiin varauduttu. Yleinen, yhteinen pIIrre vakavllle onnettomuuksIIte Ja myös pienemmille tapaturmille on varomääräysten rikkominen. Vain kolmasosassa tapaturmla pystytään osoittamaan selvästi liiketieteellInen puute tai . vaJavuuus suoranaisena onnettomuuden aiheuttajana. Tätäkin vlell harvemmin' tapahtuu, että yksittäinen, teknillinen laltehliriö johtaisi sukeltaJan menehtymiseen. Laitteen teknillinen pettlmlnen yleensä kompensoldaan sukeltajan hyviIII koulutuksella sekä pitempiaikaisella kokemuksella. Toisaalta myös lälketleteelllslä puutteita voidaan jossain määrin korvata korkealla teknIlliselII tasolla ja hyviIII koulutuksella?

palHsessa laitefirmassa? LIIkkeelII on vapaat kädet valita tarkoitukseensa sovellalta henkItOItä palkkaa tai luontaisetuJa vastaan antamastaan opetusta koulussaan. Näin ollen kunkin kaupallisen firman kurssltustaso rIIppuu sen valitsemien kursslUaJlen opetushalukku udesta ja -kyvystä. Mitä lukija ylllmalnltulsta kurssltustavoista sitten pi tUkln parhaana. sen päättäköön itse. Sukellusturvallisuuden kannalta joka tapauksessa on ratkaisevaa, että s.aadaan rii1t1vä koulutus ja kyllin pitkä kokemus. Perusedellytyksenä koko sukellusharrastuksen aloittamiselle ja sen jatkamiselle on hyvä terveys. Hyvilläkään laitteilla ei voida korvata terveydellisiä puutteita. Ennen laitesukelluksen aloittamista ja varusteiden hankkimista kannattaa muistaa, että laitteet ovat sata kertaa kalliimmat kuin terveystarkastus. Ja mahdollinen hengenmenetys vielä yhtä monta kertaa kalliimpi kuin laitteet. Yllä esitetty tarkastelu eri kouluttajista ja koulutusmuodoista ei tietenkään pysty valottamaan kaikkia näkOkohtia. Sukellusturvallisuuden kannalta kuitenkin on ensiarvoisen tärkeää, että nimenomaan kaupallisella sektorilla, jossa henkilöä ja hänen terveyttään ei ennestään tunneta, kuten yleensä on asianlaita kerhoissa tulee harrastusta aloittavan tai sitä jatkavan sukeltajan itse huolehtia terveydestään. Koulutettavan on myös muistettava, että kurssin päätyttyä hän on vastuussa sukellusparinsa turvallisuudesta. Voidaan jopa välttää, että yksin sukeltaminen on turvallisempaa kuin huonosti kurssitetun parin kanssa? Ja ikävämpää ei voi toivottaa edes vihamiehellekään? Aika näyttää, onko urheilusukeltaja huomenna kaupan sukeltaja ja nyt vapaa kouluttaja jonkin liikkeen työntekijä. Turvall isuusvaliokunnan terveisin Seppo Slpinen

koostuu yksityisissä seuroissakin. Koulutusmaksuun alentavasti voivat vaikuttaa eri firmojen mainostarkoituksessa lainatut tai koululle alennuksella myydyt laitteet. Näin koulu tutustuttaa oppilaansa mahdollisimman monipuoEnnen urheilusukeltajien koulutuk- liseen ja turvalliseen laitteistoon. sesta vastasivat puhtaasti urheilusu- Lyhyesti kooten voidaan siis yksinkerkellusseurat. Koulutus oli pyyteetöntä. taistaa, että yksityinen sukeltajakoulu Se oli täysin vapaaehtoista, siihen in- elää koulutuksestaan . vestoitiin loputtomiin aikaa ja energiaa Pitkään julkisuudelta sivussa pysyja kouluttajan sekä seuran henkilökoh- tellyt, mutta nyt myös etelärannikolla tainen panos oli ratkaiseva. Koulutus- näkyvästi esille tullut kurssitustapa on taso oli kirjava. Hyvissä, kokeneissa jonkin laitteita myyvän firman alaisuuseuroissa, joissa vetäjinä ovat joko dessa toimiva sukellusopetus. Sen intammatikseen sukeltavat tai ns . puo- ressejä voidaan tarkastella puhtaasti liammattilaiset ja käytössä lisäksi run- kaupalliselta kannalta. Jos ei tule uusia saasti eri alojen asiantuntijoita, koulu- sukeltajia ei myöskään mene kaupakSi tus lienee ollut paras mahdollinen. uusia laitteita. Ja jos ei itse hoida Seurojen kasvaessa ja harrastuksen li- markkina-aluettaan, sen hoitaa toinen sääntyessä tuli tavalliseksi, että seuran myyjä. Näin ollen puhtaasti kaupallijärjestäessä kurssin perittiin uusilta jä- selta kannalta katsottaessa täytyy uuseniltä myöskin kurssimaksu. Nämä, sien sukeltajien määrää lisätä. Kun ne rahat käytettiin seurojen talouden yllä- koulutetaan omassa opetuksessa ja pitoon. Niistä maksettiin hallivuokrat, materiaalina käytetään oman firman juoksevat kulut jne. Kouluttajat koulut- laitteita, totutetaan oppilas näihin ja tivat vapaaehtoisesti ja pyyteetön yh- voidaan olettaa, että myöskin varusteet teistyö loi hyvän hengen. Kurssitetta- myydään kurssilaisille samasta liikvien määrän jatkuvasti kasvaessa ja keestä. Täten on mahdollista taata varsinaisten kurssittajien lukumäärän myynnin jatkuva lisääntyminen. pysyessä olennaisesti ennallaan, kasKurssituksen yhtenä vahvana intresvoi kurssittajien työpaine kohtuutto- sinä voidaan pitää firman talouden jatmaksi. Seurat alkoivat maksaa kurssit- kuvuutta. Kuka sitten kouluttaa kautajille pientä korvausta valtavasta työpanoksestaan . Tästä viimeisestä kurssitustavasta käytiin liittokokouksessa jokin aika sitten kiivasta keskustelua, jossa havaittiin, että Urheilusukeltajain Liitto on siirtymässä kyseisen järjestelman kannattajaksi. Myöskin samassa kokouksessa käsitelti in joskin puutteellisten tietojen ja puuttuvan informaation takia melko pinnallisesti kaupallista koulutusta. Tätähän jakaa joko yksityinen, puhdas sukellusta opettava Koulu tai yleensä jotakin tiettyä laitemerkkiä myyvä firma. Tappajallai n Voidaksemme luoda itsellemme tekijän uusi mielikuvan kaupallisesta koulutuksesräjähtävä ta, ennen kaikkea sen vaikutuksesta sukellusturvallisuuteen, täytyy meidän maailmanmenestys. ensi n perehtyä sen Intresseihin . Raivoisa taistelu miljoonaYksityinen , sukellusta opettava kouhylystä Bermudan krista/llnlu vastaa täysin antamastaan kou lutukkirkk?issa ja kuolettavan sesta. Sen i ntresslnä on kou luttaa vaarallisissa vesissä mahdollisimman paljon ja mahdoll i265 S. Ovh. sido34. simman hyvin käytettävissä olevalla 3. painos 20. tuhat koul utusvoimalla ja -materiaalilla. Koul utuksen budjetti koostuu yksi nomaan kouJutusmaksul.sta;~ niinkuin se Tulemme näin sukellusturvallisuuden perusongelmaan: Kuka kouluttaa? Ketä kouluttaa? Miksi kouluttaa?

WElli N-tG·O·O·S

Kilpailuun 011 uskaltautunut myiSs kaksi nalsparla, JOista toinen slJolltul 21. Ja toinen 10. Kilpailun tuomariston muodoltl,at Mauri Vanema, Pertti GriSnholm ja Reijo Huovinen. Kilpailun johtajana toimi Pertti GriSnholm ja sihteerinl Markku Voutilainen. Kaikenkaikkiaan kilpailun Ilpl viemiseen tarvittIIn 60 seuran JIsentl. Kuudennen kalakukkosukelluskilpaIlun tulokset: 1) Nissilä-Pihlajamaa Merisaukot Kokkola 16.58, 2) Holma-Mikkonen Nurmeksen Urh.suk. 18.26,3) TolvariToivari Sammakot Jyväskylä 19.36, 4) Ahven-Mustonen Kemin Urheilusukeltajat 20.09, 5) Vanninen-Halonen Joensuun Urh.suk. 20.43, 6) Jumppanen-Ronkala Joensuun Urh.suk. 21.55, 7) Sorrl-Markkanen Alakeiteleen Urh.suk. 23.27, 8) 0111lukkarinen Merisaukot Kokkola 23.27, 9) Viitanen-Ekblad Joensuun Urh.suk.

"IKUI E K VO TTIVAT Pari Nlsslll- Pihlajamaa Kokkolan Merlsaukolsta voitti Kuopion Urheilusukeltajien Jlrjestlmlt kuudennet Kalakukkosukellusktlpallut 6. 11. Pyhllnpllvlnl Kuopion ulmahalllssa. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 22 suo kellajaparla. Kansalnvlllstl vlrll kl· saan antoi NOrjasta Klrkenesln Urhe'lusukellaJlsta tullut pari ArundsenAnanlassen. Kuopion Urheilusukeltajien kisat ovat ainoat laatuaan maassamme. Muissa seuroissa on tlllalsten hallIraIlItyyppisten kilpailujen Jlrjestlmlslnto syystl tai toisesta lakannut kokonaan. Suket'usrata '011 suunniteltu nopeaksi, nlinrastl.n valkeua.ate II ollut kovinkaan korkea. R.ta koostui kymll'lenlltl rastlsta, ja pari joka pilli radan nopeimmin Ilpl vlhlmmllll v'rheplatellll, 011 voittaja. Rastellla t_tlHlln lukellajme lllteJ· tl tietoJa: 1,r utllll, tJylyl lukett.. 25 m ja uida 26 m, vajauta lukelluk ta sakotettlln 10 11m. II ..atl 011 varultet .. den pukemlnln pohjan 4,5 m: .... Varusteet 011 puettava ennen 111 ,.Itll IlpllstlklMf1 nn IImln 30 1: n ukkoa. 111 rastllla tlytyl puhaltaa nOItoIlI.' nIIn tlyteen Ilmla, IUI .. ,n ouII ptl_noJnMn plnn.lle, JOI e' nouI.ut 1.1 2 mln uk· koa. IV ,.,tl 011 50 m: n altaan Yllllm.l· 'e noulu. V ...tlll. 011 ohJ.tta.1 naru· merkeIlII IOkkom..kla klyttlYl part n. 24 m:n p....1 ol ••all. kohtllnl. Jos kohde ei löytynyt liiti ukote"lIn 3 mln. VI rastIIla • jO"- 011 kohteen vi. 1'8881, pltr varhtaa aokkom ••kl tavalliseen pinnan anl ..kl antaa naruml. helle merkki "vedl minut takaisin". Ellei merkkll tledltty puolin tai toisin annettIIn sakkoa 1 mln. VII rastlna 011 kuljettaa n. 46 kg:n slkllll veden al18

ET"

60 m. Jos Ilkkl j.' ~llIlIe 011 sakko 2 mln. VIII raatm. noustIIn taas vIIIsIllalle, josta ultlln laltt..t lulJettuna 9. rastille vastaamaan kahd ksaan kysymykseen. Ellei tiennyt vastausta oli se katsottavlssa 4,6 m: ssl pohjalla olevassa lapussa. X rastlna 011 Ilpllstlvlnl este, Joka 011 muodostettu kumlnauholsta. Kuminauhoja ei saanut katkoa elkl Irrolttaa. Parhaimpia rasteja kilpailijoiden mie'estl olivat V ja IX. Kilpailun voittajaparIlla on ollut tlhln saakka "Ikuisen kakkosen maine". Nyt tuo kakkossija muuttui vihdoin ykkiSseksl. KalakukkokilpaIlun aikaisemmin kolmesti voittanut ((okkolalalspari Kuosmanen-calen IIJolttul ennakkopaineen afta tiili kertaa y . . . . kolmanneksltolltl.

23.51, 10) Santamaa-Metsävuori Merisaukot Kokkola 24.36, 11) Vilhunen-YIOnen Vesihilsl Varkaus 24.47, 12) Kettunen-Nikiforow Alkon Urh.suk. 24.57, 13) Kuosmanen-Casen Merisaukot Kokkola 25.02, 14) Riikonen-Mäkelä Saimaan Norpat 28.29, 15) Honkapuro-Helnonen Alkon Urh.suk. 30.18, 16) Hyytlä-Solnlnen Merlsaukot Kokkola 31.20, 17) SoIninenPaajanen . Merisaukot Kokkola 31.28, 18) Hämällinen-Halonen Joensuun Urh.suk. 31.55, 19) lyly-Raudaskoski Syväsukeltajat 32.05, 20) ArundsenAnaniassen Kirkenesin Urh.suk. 34.45, 21) Harju-Heinonen Alkon Urh.suk. 41.08,22) Markonsalo-Nieml Mikkelin Urh.suk. keskytti. Kiitos osanotosta Kuopion Urheilusukeltajat ry. Markku Voutilainen

94 PÄIVÄÄ KANARIALLA Varusteista löin rinkkaani märkäpuvun, perusvälineet ja tietenkin vanhan kunnon kumilingon. Painot ostin perillä. Lähtö tapahtui uuden vuoden yönä. Ensimmäiset pari viikkoa vietin Teneriffalla tehden kalamatkoja linjaautolla, kävelemällä ja liftaamalla. Tulokset olivat huonot, vesi tuulille arkaa, johtuen helposti sekoavasta pohjasta. Kalat tiesivät· millä asialla olin, ne pysyivät ampurhamatkan ulkopuolella. Tarkoitukseni oli vuokrata paineilmalaitteet ja filmata, mutta paikallisen sukelluslaitteita vuokraavan yrityksen pääsukettaja ja touhumies oli sukellusmatkalla va-Iuoliin onnistunut eksymään ja pUsemään hengestUn. (Kovat sukeltajat eivät käytä naruja). Vaihdoin saarta, vuorossa oli Lanzarote. Saarella tarvitaan kalastuslupa ja niin menin pyytämään merivoimien toimistosta. Vastaus oli kylmästi ei. Olin pettynyt, sillä Espanjan valtion matkatoim,isto oli mainostanut Lanzarotea varsinaiseksi va-kalastajan paratiisiksi. Koetin mikä vaikutus olisi PM-kortilla. Se auttoi, kun kortissa oli vielä laivaston aikainen kuvani sain luvan ilmaiseksi. Saarella on sukelluskalastajille omat kalastusalueensa. Kalapaikat on niin syrjässä, että ilinan kulkuneuvoa et niille pUse. Niinpä oli pakko vuokrata moottori pyörä. Kalaa oli paljon, barrakudoja, sargoja, lisoja, haita yrh. ja kaloista jalointa, meriahventa. Lanzarotella pohja onkin täynnä laavapylväitä, kiviä ja luolia. Ensimmäisenä päivänä näin neljä meriahventa. Kalojen koko vaihteli 5-20 kg: n välillä. Toisen päivän iltapuotella pääsin ensimmäistä kertaa ampumaetäisyydelle ennen kuin ahven ehti luolaansa. Innoissan! ammuin liian taakse ja ahven . syöksyi luolaan. Vedin vastaan, mu't ta kala oli jo mutkan takana, ja naru katkesI. Parin sukelluksen· jälkeen löysin käsikopelolta nuolenpUn ja vedin, mutta käteeni jäi vain pelkkä nuoli. Ahven painui syvemmälle luolaan. Vasta useansukeJluksen jälkeen löysin aukon mistä påäsfn ampumaan uudelleen. Vedin kaikin voimin , mutta ahven ei IUkahtanutkaan. Aurlnk.P aikoi las-

kea, sidoin narun laavakiveen Ja palasin seuraavana aamuna. Saalis ei ollut enää nuolenpäässä, ~e oli painunut kivien sokkeloon mistä sitä oli mahdoton ampua. Ahdistelin tunnin verran muita ahvenia tuloksetta. Sillä aikaa vanha saaliini oli siirtynyt tuolassaan niin, että pääSin jälleen ampumaan. Nuoli jäi hyvin kiinni. Ammuin myös molemmat varanuoleni kalaan, mutta kala ei hellittänyt kuin vasta 5 1/2 tunnin kuluttua. Olin tosiaan poikki, kun vedin kalan luolastaan, mutta homma ei vielä puttynyt. Ampumani ahvenen takana kökötti toinen, jonka onnistuin tappamaan ensimmäisellä silmään ammutulla laukauksella. Isompi ahvenista painoi noin 7 kg pienempi 4 kg. Sinä iltana vietimmekin tosi juhlaillallisen englantilaisten ystävieni luona. Tämä oli paras saalis koko matkan aikana. Vaikka ei se helppoa ollut, 61/2 tunnin yhtämittainen pumppaus 7-9 metrin syvyyteen vie mehut. Seuraavana päivänä jouduin vaikeuksiin 1,5 metrisen hain kanssa. Se tuli nokkimaan kunnes oli pakko lopulta ampua se. Sitten menikin 5 päivU liman saalista. ErUnä päivänä kalastin aika lähellä kalastusalueen rajaa, ja olin saanut hyvän osuman elämäni upetmpaan saaliiseen, se oli noin 20 kiloinen meriahven. Kala alkoi jo luovuttaa, kun kuulin yläpuolelta veneen kytkimen rasahduksen. Katsoin ylös, kirkkaan veden läpi erotin vartioveneen reunan yli kurkkivla sotilaita. Katkaisin nuolen narun ja jätin jo kuolleen raadon koloonsa. Nousin pintaan. Merisotilaat käskivät minut veneeseen, jossa he takavarikoivat välineeni. Perusteena oli väärällä alueella kalastaminen. (Kalastin takuulla oikealla). Sain varusteet takaisin seuraavana päivänä, kun selitin laivaston komendantille missä olin kalastanut. Mieli teki jo muille saarille, siirryin La PalmalIe (lsla De San Miguel). Tällä

saarella vietlnkin suurimman osan ajastanI. Saari on Kanarian kaunein ja runsas sateisin. Mieleenpainuvin kokemus tällä saarella oli 2 tunnin kalaretki saaren varuskunnan vesialueelle. Alueella on kaikenlainen veneily ja ammattikalastus kielletty. Ainoastaan varuskunnan henkilökunta saa alueella harrastaa virveli- ja sukelluskalastusta. ErUnä päivänä eräs upseeri lupaSi minulle erikoisluvan yhdeksi iltapäiväksi. Kalaa oli valtavasti voimakkaan nousuvesiaallokon aiheuttaman vaahto ja kuplapilven alla. Ranta oli täynnä mitä monenlaisempia luolia, joissa oli useita sisUnkäyntejä. Virta luolissa oli edestakas pumppautuvan veden takia niin kova, että kumilinkoa ei pystynyt kUntämään ohiryntUvien kalojen perään. Kävin matkan aikana myös Gomeran saarella. Saari on jylhä, kalaa paljon ja laitevuokraamokin oli. Huonojen ilmojen takia en pystynyt paremmin tutustumaan saaren sukeltamiseen, mutta hyvältä vaikutti. Myrskyn takia jäi matka H ierron saarelle tekemättä. Matkalla saamieni käsityksien mukaan parhaat paikat löytyvät Lanzarotella, Fuerteventuralla, Hierrolla, Gomeralla ja La Palmalla. Saarien välillä on vilkas lentoliikenne. Matka eslm. Teneriffalta-Lanzarotelle tai La Palmalle kestää 25-30 min. ja hlntakaan ei hirvitä. Laivat ovat vielä halvempia, jos vain on aikaa. Kalastusluvat tarvitaan Gran Ganarialla, Fuerteventuralla ja Lanzarotella. Laitevuokraamoja näin Lanzarotella (kallis) Tenerlffalla, Gomeralla, Gran Ganarialla on myös ja Hierrolla kuuleman mukaan on. Jos suunnittelet sukellusmatkaa Kanarialle niin soittele ja kysele, ehkä voin antaa jonkin hyvän vihjeen. Terve Jorma Merllllnen Lahden Pingviinit

puh. 306303 31

liiton julkaisema "Vedenalainen Suunnistus", yli 40 sivua suunnistustaitoa ja kIlpailutaktiikkaa sekä 20 sivua sääntöjä sekä rataesimerkkejä, on saatavana esim. Liiton toimistosta. Ei Pohjoismaista löydy vertaa, sanon vaikka itse Peterln kanssa kirjoitin. Osta, lue, et enää pohjassa harhalle. Ja raha menee liitolle, joka tarvitsee. Kirja valmistui sopivasti oppikirjaksi VA-suunnlstuksen kurssIIn, joka pidettIIn Turussa helmikuun 6-7 pllvlnl. Kurssin tarkoitus oli uusien voimien kerääminen tähän mielenkiintoisaan kilpailulajiin. Suunnistustaidon merkitys vapaasti liikkuvalle urheilusukeltajalIe on suuri myös kilpailuradan ulkopuolella, ja tarkan suunnistusvälIneen avulla voi kaikkein vaivattomimmin suorittaa etsintöjä. Sen matkamittari on lisäksi niin tarkka että esim. hylyn pituus voidaan sillä mitata alle metrin tarkkuudella.

VA-SUUN ISTUS VUONNA 1976 Impivaaran hallissa aloitettiin ohjelma uinnilla ja kuntomittauksella, seurasi Peter Janssonin seikkaperäiset luennot urheIlufysiologiasta ja harjoittelusta. Sitten käytiin läpi suunnistusvälineet ja niiden käyttö,kilpailusäännöt, taktiikka, harjoitusohjelmat y.m. Reijo Viiala esitteli Ahveniston uusitun suunnistusradan sekä kehlttämänsä suuntaviivottlmen nopeaa kartanlukua varten veden alla. Prolle kertoi tllanneensa SUUNTO Oy: Itä 20 kpl suuntaviivottimen asteikkoa, koska valmistus tuottaa yksityiselle sukeltajalIe vaikeuksia. Todettiin meidän olevan tässä asiassa askeleen edellä muita Pohjoismaita. Harmi vain että Ruotsi on nyt 3 vuotta peräkkäin voittanut VA-suunnistuksen PM-kilpailut - sitä ennen Suomella oli enemmän voittoja. Meillä on hyvät laitteet, pätevä valmennus, mutta kilpailuja emme niinkään helposti voita jollemme saa mukaan nuoria, voimakkaita uimarelta. Mitä osanottoon tähän suurella työllä valmlsteJtuun kurssiin tulee, vahvisti se käsitystäni, että mitä enemmän toimintaa, mitä enemmän postia kirjeluukusta, sitä huonompi on vastaanottavaisuus. Paitsi vanhat tekijät VIIala Ansalahti ja Janssonlt, tuli kuitenkin 4 (neljä) uutta reipasta poikaa. Järjestäjien hyvin lämpimät klitokset siis Kuusankoskelaisille Hannu Kllkkl ja Pekka Peritalo, sekä Krister Friberg ja Kenneth Helander Hangosta. Ahven1stolla 15. 5 pidettiin ensimmäinen käytännön harjoitus. Teoriaa ja taktiikkaa puitiin ensin .Raiken parvekkeella, sitten siirryttIIn järvelle kokeilemaan uutta rataa ja talvella rakennettuja suunnistus "härveleitä".Langatonta VA-puhelinta käyttäen pidettiin yhteys kahden sukeltajan ja yhden kuivan miehen kesken. Todettiin suunnistus helpoksi kun laiturilla istuva Ralkke opas-

ti. Ääni kuului vedessä yli koko järven. Kymmenkunta sukeltajaa trlmmasi matkamittareitaan ja suuntatarkkuuttaan kesän kilpailuja varten. Murena - Rally 23. 5 pidettiin Pellingin saaristossa Janssonien kesämökin edustalla, sää kaunis, vesi kirkas ja tyyni. Rata kulki osittain maitse, soisen kannaksen yli, ja viimeisellä rastl!la piti pohjasta nostaa valkoiseksi maalattu kivi pinnalle ja kuljettaa (Iiivi täytettynä) pinnalla n. 100 m maaliin. Rasteina toimivat n. 20-30 m pituiset narut, joten suunnistustyö oli helppoa. KIlpaIlukutsu 011 saanut 3 (kolme) miestä liikkeelle, heistä AnsalahtI jalkainvalidina. Varsinkin suotaival tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Toiseksi sijoittunut Juha Raatikainen taas oli täydellinen vasta-alkaja, joten Peterln voitto oli varsin luonnollinen. Tarkoitus on saada Murena-Rally jokavuotiseksi tapahtumaksi, tämä riippuu kuitenkin osanottajamäärästä. Radan- ja kartanteko ynnä muut valmistelut vaativat sen verran aikaa ja rahaa että ainakin allekirjoittanut kieltäytyy vastaisuudessa kunniasta ellei ennakkoilmoituksl.a tule sen verran että kannattaa ryhtyä toimeen. Tulokset: 1) Peter Jansson aika 30.59, 2) Juha Raatikainen 1.07.52, 3) Rainer Ansalahti ilma loppui, keskeytti ennen maalia. SM-kilpailut Porvoon Tervalammella 21- 22. 8 Jlrj.stl Murena. Lauantaipäivän parlsuunnistukseen tuli niukalti osanottajia: Aarnio Muranasta ei Uhasvaurion takia voinut uida parinsa Rosqvistin kanssa, joka kuitenkin sai parikseen Lindforsin Pekan. Pekan pulmana on jo monessa kilpailussa ollut parin saaminen. Peter Jansson 011 merellä, joten Prolle Jansson aikoi ensin luopua kilpailusta, mutta saikin parikseen Ronny Rundlöfln, ja

näin lähti 3 paria matkaan. Sameassa vedessä kaikilla oli vaikeuksia, Ansalahti - Viialan suurempi. uintinopeus ratkaisi. Prolle ei ilman Peterln totuttua tukea onnistunut etsinnölssä, ja sitten loppui vasta neljännen kerran laitteella sukeltavalta Rundlöfilta ilma. Sunnuntaina Pekka Lindfors toisti loistavan suorituksensa vuodelta 74, jolloin hän Aulangolla voitti PM-tarkkuuskilpallun. Kilpailu 011 erittäin tasainen ja pisteet harvinaisen korkeat. Tarkkuussuunnlstuksessahan veden sameudesta ei ole haittaa, Tervajärvi on siihen lajiin hyvin sopiva: ei ole virtaa vedessä, ei magneettisia häiriöitä, ja ranta riittävän kova ja jyrkkä. Tulokset: ParIsuunnistus : luokka X (suunnistuslaitteella) 1. Ansalahti Rainer/Viiala Reijo Ahveniston vesipedot, H : linna 47,14 min, 2. Lindfors Pekka/ Rosqvist Kaj MerIkissat H: ki Murena, Porvoo 52,43 min. 3. Jansson P-O / Rundlöf Ronny Murena, Murena Ilma loppui rastIIla 111, 59 mln. Tarkkuussuunnistus : luokka X 1. Lindfors Pekka Merikissat 37 p. 2. Aarnio Boris Murena 36 p. 3. Rosqvist Kaj Murena 36 p. 4. Viiala Reijo Ahv.vesip. 35 p. 5. Jansson P-O Murena 34 p. 6. Ansajahti Reijo Ahv.vesip. 30 p. 7. Manninen Harri Ahv.vesip. 25 p. Tarkkuussuunnistus : luokka K (tavallinen kompassi) 1. Hartikainen Matti Ahv.vesip. 15 p. Molemmat pllvlt yhteensi 1. Lindfors Pekka Merikissat 5 p. 2. Viiala Reijo Ahv.vesip. 6 p. 3. Rosqvist Kaj Murena 7 p. 4. Ansajahti Rainer Ahv.vesip. 8 p. 5. Jansson P-O Murena 11 p. PM-kllpallut, SlIkeborg, Tanska, 4-

5.9 Tänä vuonna ei saatu rIIttävästi osanottajia täyttämään kokonaista bussia, joten mentiin pikkuautoilla.

järven kirkkaassa vedessä. Tulokset: r: 1. AnsalahUi'- Viiala aika 18.25, 2. Lindfors-Lassila 18.31, 3. AarnIoLindqvist 21.01, 4. Helkklnen:....Olllla 21.07, 5. Jansson-Jansson 29.40, 6. Mannine-Johansson 2 rastia.

Pekka Lindfors sai matkalla flunssan, joka sitten levisi ja melkoisesti heikensi kilpailukykyä, varsinkin Peter Jansson oli ensimmäisenä kilpailupäivänä oikein huonossa kunnossa. Parisuunnistuksessa olivat Olanderit Ruotsista aivan ylivoimaiset. Ansalahtl-Vliala ovat harvoin tässä lajissa jääneet mitalia paitsi, niin tulikin nyt pronssi, mutta sen jälkeen oli suomalaisten osuus varsin vaatimaton. Prolle ja Peter menivät tarkasti mutta flunssan takia hitaasti, ja etäisyysvirhe rastilla 6 johti pitkään etsintään. AarnioRosqvist joutuivat myöskin etsimään kauan, ja lindfors-Lassila saivat melko hyvän ajan, mutta viimeinen rasti saavutettiin Lassilan uidessa pinnalla selällään ilman loputtua, minkä säännöt kieltävät, joten heidän hyväkseen laskettiin vain 6 saavutettua rastia. Ensimmäisen päivän jälkeen oli Suomi maaottelussa kolmannella sijalla Ruotsin ja Tanskan jälkeen. Illalla oli hienot juhlat, snapsilasit tosin vain 2 ei, mutta täytettiin sitä useammin, ja seisova pöytä 011 sellaista tasoa jota ei Suomessa enää nähdä. Sunnuntaina olisi pitänyt asemia parantaa, mutta ainoa valonpilkku oli Boris Aarnion hopeamitali, Vieläpä erittäin hyvällä 46 pisteellä 5O.stä, mikä pidettiin varmana voittotuloksena kunnes Bo Olander ylti melkein uskomattomaan 47 pisteeseen. Rata näet ei ollut lainkaan helppo. Tulokset: ParIsuunnistus 1. Bo Olander Sven Olof Olander Ruotsi, maajoukkue 21,05, 2. Rolf Johansson Egon Johansson Ruotsi, Boris 30,10, 3. Reijo Viiala Rainer Ansalahti Suomi, maajoukkue 31,25, - 8. Per Olov Jansson Peter Jansson Suomi, Murena 43,35 + 10 mln 53,35, 18. Boris AarniO Kaj Rosqvist Suomi , maajoukkue 97,00 + 20 mln 11 ,00, 19.

Timo Lassila Pekka Lindfors Suomi, Merikissat 43,10 (6 rastia) 43.10. 26 paria otti osaa kilpailuun. Tarkkuussuunnistus 1. Bo Olander Ruotsi, maajoukkue 47 p. 2. Boris Aarnio Suomi, maajoukkue 46 p. 3. Gert Jensen Tanska, maajoukkue 44 p. 4. Troels Bundgaard Tanska, maajoukkue 42 p. 5. Sven Olof Olander Ruotsi, maajoukkue 42 p. 6. Dan Berg Ruotsi, maajoukkue 41 p. 7. Bo Hilding Ruotsi, Malmö Triton 41 p. 8. Per Olov Jansson Suomi, Murena - 16. Kaj Rosqvlst Suomi, maajoukkue 36 p. 19. Reijo VIIala Suomi, maajoukkue 36 p. 22. Pekka Lindfors Suomi, Merlkissat 33 p. 25. Timo Lassila Suomi, MerikIssat 32 p. 34. Rainer Ansalahti Suomi, maajoukkue 29 p. 39. Peter Jansson Suomi, Murena 27 p. Molemmat kilpailupäivät yhteenlaskettuna olivat parhaat sijoituksemme: 7. Per Olov Jansson 11. Boris Aarn io 12. Reijo Viiala Maaottelun voitti Ruotsi, 50 sIjapIstettä, toisena Tanska 94 pistettä, kolmantena Suomi 113 p. Kerhopalkinto parhaalle 4 mi.ehen joukkueelle samasta kerhosta meni Borisiin (Johanssonit ja Berglt), kolmannella sijalla Murenan joukkue: Janssonit, Rosqvist ja Aarnio. Yösuunnlstus Ahven1stolla 25. 9 Tämä laji, nykyään SM-tasoa, on nyt muutettu turvallisuussyistä parlsuunnistukseksi: ennenhän sai uida yksin. Järjestelyjä oli kehitetty, näin oli nyt joka kilpaIluparilla valaistu pOiju, joten sekä yleisö että turvamiehet pystyivät hyvin seuraamaan kilpailijoita radalla. Saunan seinällä oli valaistu suurennus radasta, ja laituri katokselllnen ja valaistu paikka lähettäjälIe. Uusi Ahveniston rata oli nyt ensimmäisen kerran 'kilpailukäytössä. Todettiin että rastit olivat täsmälleen oikein merkitty, ja rastivalot näkyivät yllättävän kauaksi

VA-suunnlstus ensi vuonna Ruotsin parhaat suunnistajat käyttävät kalkki Prollen tekemiä matkamittareita, mutta rakentavat nykyään "härvaIin" muut osat itse. Koko on kasvanut, 75-100 cm pituus näyttää olevan Ihanteellinen, ja takaa luonnollisesti suuremman suuntatarkkuuden kuin Prollen monta vuotta vanha malli, pituudeltaan 30-40 cm. Suomalaiset ovat olleet laiskoja rakentamaan Itse uusia härveleitä, ja nyt olemme jääneet selvästi jälkeen kilpailuissa. Ainoa minkä olemme voittaneet on melkoinen määrä goodwillla, Prolle kun on muihin Pohjoismaihin omakustannushintaan toimittanut ne kompassit, matkamittarIt ja suuntalevyt joilla meidät nyt hakataan. Neuvo hirveIIn omistajille: liimaa härvelln kylkiin n. 70 cm pitkät jatkoliuskat, ja etu päähän n. 20 cm pitkät vaakaliuskat pitämään ne koossa. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi on potkuri siirrettävä etupäähän (jatkoakseli 3 mm. messlnkiä). Jos haluat, toimita härvell Prollelle niin hän tekee muutoksen materiaalihintaan. Himmentyneet peilit uusitaan ilmaiseksi. Uusia kompasseja on, suuntavilvottimla on, niin myös matkamittareita. Ota yhteys. Tarjous uusille suunnistajille: Jos olet alle 30 v., voit todistaa olevasi nopea uimari ja sitoudut ottamaan ensi kauden kilpailuista osaa vähintäin kahteen, saat koko kaudeksi käyttöösi ilmaiseksi viimeistä mallia olevan suunnistuslaitteen. Jos sen jälkeen haluat jatkaa, voit ostaa laitteen materiaalihintaan 150:-. Jos vlitsit harjoitella voin melkeinpä taata kilpailumenestystä, myöskin PM-tasolla. Tässä lajissa keski-Ikä on verrattain korkea, nalsiakln on mukana ja isä-poika-pareja nIInkuin Prolle ja Peter. Nuorilla, hyvillä ulmareilla on mitä suurimmat mahdollisuudet päästä pinnalle. Meidän liittomme tlytyy saada uutta verta mukaan Raike Ansalahti on kohta 50 ja sijoittui vielä pronssille nopeuskilvassa, mutta kuinka kauan? Prolle on 56 ja sijoittui viime vuonna hopealle PM-klsojen nopeuskilvassa, mutta astma vaivaa ja tänä vuonna meni jo huonommin Silkeborgissa. Tule ihmeessä mukaan ennenkuin me vanhat olemme eläkkeellä, ota yhteys Prolleen, meillä on varsin hauska kilpailulajI. Ajattele saman tien kuka tulee kaveriksi, mieluummin samasta kerhosta, parisuunnistusta ajatellen. Kirjoita ta! soita: Per Olov (ProUe) Jansson Adolf LindforsintIe 1 B 89 00400 Helsinki 40 puh. 90 574288 33

KORT SAMMANFATTNING I siU fOrord beräUar ordfOranden om Nordiskt MOte 1976 som hOlls I Norge. Som nyheter kan nämnas: Snorkelklassen uppdelas i två, den vi har nu och en klass 1. Ett gemensamt kompendium med tävlingsregler utges. Tiden fOr mOtet ändras tili våren, enligt Fln-Iands fOrslag. HuvudredaktOren påpekar att tidningen gåU bra framåt senaste år. Vi har redan fyrfärgspärm och ekonomin ser bäUre ut. Men det beror också på Dig om vår tidning får bra material. På ledarsidan har vi också eU dOdsbud. Timo Puurtinen från Savonlinnan Urheilusukeltajat drunknade på en fisketur. Vi bevarar honom i tacksamt minne. Pi sld 4-5 beräUar vår pionjär Inom dyksporten Erkki Koivusalo om hur det bOrjade. 1948 kan skrivas som år 1, men bOrjan var långsam och svår. Denna artikei lämpar sig väl som kvällsprogram fOr en klubb. Låt OversäUa! Pi sldoma 6-7 beräUar Affu Swansson om "dykarens persedelvård". Gummidelar tvättas rena och silikonbehandlas. Dock inte masken där glaset läU fläckas av slllkonet. I princip skOljs allt noga med vaUen. Regulatorn bOr fOras tili specialservice. Pilla inte själv. Minns att flaskorna bOr fOrvaras fyllda med torr, ren luft eiler med ventilen avskruvad. Kontrollera besiktningsdatum. Lampor bOr fOrvaras med urtagna batterier. FOlj fOr Ovrigt affärens instruktioner. Pi sld 8 berättar signaturen J.K. om våtdrälder. Låt Oversätta om Du står i beråd att skaffa eiler gOra en dräkt. Sld 9. DykarJäkardagar i Stockholm 2.-3. 10. Seppo Sipinen refererar mOtet. Oversätt. Gå Igenom inom klubben. Pi sldoma 10-13 en berättelse om dyknlngar i vår skärgård. Pi sldoma 15-17 och 20 berättelsen om Finlands SportdykartOrbund 20år. FOrbundet startade 1956 (alltså fOre klubbarna!) och fOrst på hOsten samma år startade vår äldsta klubb Urheilusukeltajat under namnet "Sammakkokerho" vilket namn snart ändrades tili "vedenalainen kerho Barracuda". Ett år senare blev namnet det nuvarande. Den äldsta dykarklubben 1 Finland är fOr Ovrigt "AmatOrdykarklubben" i Helsingfors men den integistrerades aldrig. Ar 1959 fick fOrbundet vind I seglen och då var vi också med bland de grundande medlemmarna I CMAS.

Ny klubbar ansiOt slg, SAC Barracuda och Ahveniston Vesi pedot 1960, Neptun Club 1961 samt Merlkissat och Octopus 1963. Sedan har tillstromningen accelerat år från år. Sldom. 18-19 en blldsvit från Abodykningar. Pi ,Idom. 22-24 beräUar Timo Vikman om lampor fOr undervattensbruk. Låt Oversätta denna ingående och glvande artlkel. Pi ,Id 25 en presentatlon av CMAS världsmOte 19n i Australlen. Det sker i form av en kryssning längs Stora barriärrevet och fOr hugade deltagare (fOrutom de Nordiska fOrbundenas ombud som redan är utsedda) finns begränsad plats. Intresserade kan kontakta Ora Patoharju. Pi sld 26 ett referat av fOrbundets 20-års festligheter 1 Abo samt en notis om aU CMAS Stockholmskongressen 1975 fOredrag m.m. nu flnns aU tlllgå I bokform. Kontakta Ora ang. deUa. Pi sld 27 referat från jubileumstävllngarna 1fenslmning. Impivaara. Vi kan notera att bredden blir bättre och aU AnUi Ahven nu fått hårdare motstånd. T.ex. fensimnlng 100 m tOr män vanns denna gång av Jukka Lappalainen. Pi sld 28 några nyheter. Ny flytväst trån Nepto-Sub Ab som tOrutom vanlig anv. med luft också har snabbutlOsnlng via CO-patron. Finn-Suit har Importerat en mycket säker djupmätare från Scubapro. En postkorts-serle (se bakpärmen) fOr dykare kommer snart. Pi sld 29 belyser Seppo Slplnen kursverksamheten. Han fastslår att man Inte direkt kan uttala slg tili fOrmån tor kommerslella eiler Inom klubbarna hållna kurser. AlIt beror på målsättnlng. Inom kurser där klientelet är okänt fOr lärarna måste dock speciell uppmärksamhet tästas vid läkarkontrollen. Sld 30. Sportreferat. Sld 31. Jorma Meriläinen berättar om en KanarieOresa och ger goda tips. Låt Oversätta. Sld 32- 33, ger Prolle Jansson en detaljerad blld av vår UVorienterlng. DeUa är ett bra klubbprogram. Låt Oversätta. Detta var allt tOr I år. Jag ber sam· tidlgt om ursäkt fOr att den korta Oversikten bUr allt kortare. Det beror på att tidningen som Du ser blir allt tjockare! Det hoppas jag Du också bllr I Jul. Onskar Henrik Rosenius

URHEILU

SUKELTAJA TOimitusneuvosto ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS HENRIK RENVALL MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098

Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471

Ilmoitukset Tellervo' Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-175844 Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Vuosikerta

30 mk

Ilmoitushinnat : 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit å

200 290 530 660 200

mk mk mk mk mk

Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry. Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe. Lehti postitetaan niille rekisterOidyille sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennakolla liiton toimistosta. Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän miel ipiteistään. Liiton toimistonhoitaja leila Jakobsson puh. toimeen 4737257 OSa Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

f-JaaedustaJa:

Finn -SUlI"

Pajalahdentie 9,00200 Helsinki 20, puh . (90) 6922358

.:..

-"..

-- -'!t!":;:- _-; __ --:.----