Urheilusukeltaja 1976 3

URHEILU KESÄKUU

N:o 3 1976

CYKLQN 3

Helsinki 20, puh.

PÄÄTOIMITTELIJAN MIETTEITÄ KESÄKSI

PUHEENJOHTAJALTA Toimintamme kasvaa. Jäsenseurojen lukumäärä on yli 60, henkilöitä puolestaan liki 2000. Niin sitä pitää.

"Ongelmia on ja niitä pitää olla, ei elämä muuten eteenpäin mene" on joskus joku sanon ut.

Poliittiset tahot pyrkivät järjestämään ongelmia urheilupiireille ja tämä heijastuu ehkä meillekin. Veikkausvoittovaroista jaettavaa urheilun tukea todennäköisesti pienennetään, · mikä merkitsee, että liitolle (siiS meille mm) tuleva osuus pienenee suunnitellusta määrästä. Jos näin käy, tOivokaamme , ettei tämä aiheuta ylipääsemättömiä

URHEILU

SUKELTAJA Sisällysluettelo 22.06.1976 Siv. 3 4-5 7 8

Tikkakoski 28.05.1976 Kesäisin sukellusterveisin Make

Puheenjohtaja Siinain riutat Pelasta Sigyn

TOIMITUSSIHTEERIN PALA

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja urheilusukeltaja

10

BUDDY-lINE vastaan lesta

11

Pullonräjåhdys

puo-

Fredericiassa

12-13 20-vuotias Urheilusukeltajat ry eilen 14

Uppopalloa

15

Vakuutusturva-uudistuu koulutuksen kolmijakoisuus

joensuulaisittain

17

Sukeltajien venepul mista

18

Ruotsalaisvieraita Cupissa

Vesikko

19

JAlklpuintia Turuust'

21

Askel turvallisempaan sukeltamiseen Jukanturinata .. .

Muiden lehtiä Kenraaleifako lisää

22

Kort sammanfattning

Kansi ku va

RED SFA MARINE UFE Inge Lennmark, Uppsala

vaikeuksia toiminnallemme.

Selvitellessäni vanhoja papereita, totesin liittomme täyttävän 20 vuotta.

Juhlavuosi, ajatelkaapa! Juhlimmeko?

Jotakin on suunnitteilla: juhlasukellusta Kotkan seudulle lokakuussa ja Juhlakokousta marraskuussa. Asioista ilmoitetaan myöhemmin tarkemmin.

Nyt sukelluskauden ollessa parhaimmillaan, olisi syytä ehkä muistaa pohjoismaisten päivien julkilausuma.

Jätetään hylyt rauhaan ja pyritään elämään museoviraston kanssa rauhallisessa rinnakkaiselossa. Jos sukellammekin hylyissä, katsotaan , että kaikki asianomaiset luvat ovat kunnossa.

Sukelluksen alueelta löytyy myös paljon muutakin mielenkiintoista kuin hylkysukellus, kuten erilaiset kilpailumuodot, biologia, valokuvaus ym.

Näissäkin asioissa on hyvä muistaa, maine on helppo tahrata, mutta erittäin vaikea puhdistaa.

Tervehdys täältä toimituksesta.

Kuten olette jo huomanneet on lehtemme ulkoasu jonkin verran muuttunut.

Olemme saaneet hiukan väriä maailmaamme. Käsissänne on jo toinen "väri " numero ja mikäli ennakkotiedot pitävät paikkansa voimme myös värikantemme pitää, ainakin tämän vuoden .

Sisälehdistä emme vielä uskalla mitään luvata, mutta ken elää, hän näkee .

Muuten on lehtemme pyrkinyt seuraamaan mitä maailmalla on tapahtunut. Yritämme kääntää ja hankkia enemmän ulko lalstakln tekstiä. SivumUrU. emmevlelA uskalla lisätä, mutta katsotaan , katsotaan .•. Mikäli taloutemme suinklnsalll1. yritämme parantaa lehtemme sisältöä. Tämän toivomuksemme tueksi jälleen kääntyis imme seurojen tiedottajien puoleen. Kertokaa meille toiminnastanne, mutta älkää silti Joukkaantuko jos j oskus Joudumme jotain tekstiä lyhen tämMn tai jättämään kuvia pois . Palstatilaa kun ei voi venyttää.

Sukelluskesll Vesa

Vuosi sitten, kun kirjoitin tätä paistaa , satoi lunta. Nyt on kevät jo jonkin verran pidemmällä. Saaristo on "auki" sukeltaj ille. Kuinka kauan? Ympäristön suOjelijat ja muut instanssit touhuavat kansallispuistoja ja muita suoja-alueita.Väkislnkln tulee mieleen: " Aiotaanko meiltä riistää saarlstot ja rajoittaa lilkkumlstamme määrä1yille reiteille tai alueille?" saariston suojeleminen on hieno asia, mutta mJten se toteutetaan on eri juttu . . Mekin voimme omalta osaltamme olla sIInä mukana, suojelemalla saaris.tomme luontoa~ .Emme jä1ä roskia lefriallJeHlemme, emme helttele muovikasseja . satamapsikkojemme pohjaan. ·Matalassa lahdessa val koi nen mu ovikassi näkyy kauas ja säilyy .

Emme myöskään tee iltaistamakkaranpaistonuotiota rannan parhaalle, sileälle kalliolle. Vaan, jos olemme sitten saaneet luvan, teemme sen johonkin kivenkoloon ja vielä pohjustamme sen hyvin irtokivillä. Muistamme ·sammuttaa sen kunnolla, kun uni voittaa seikkailukertomukset.

Tietenkään emme jätä kaljatölkkejä ruostumaan rannoille tai nuotionpohjiin emmekä riko pulloja mihinkään.

"Suomalainen koralli" puree sukeltajan jalkaa siinä kuin muidenkin..

Hyvät suhteet kanssaihmisiin ja muuhun venekansaan ovat kullanarvoisia suhteita. Tietenkin sukeltajat käyttäytyvät aina ja joka paikassa siten, että kehtaavat mennä sinne uudestaankino Tietenkin me muistamme: Kun joku rikkoo rauhan, tuomitaan kaikki.

Toinen asia, joka ajatteluttaa, on su:keltajiemme merenkulkutaito. Kerhot .ja sukellusporukat" hankkivat .veneitä päästäkseen liikkumaan . Se on aivan oikein ja suositeltavaakin. Isois~aker­ hoissa kannattaisi kavereiden muodostaa ryhmiä , jotka yhdessä hankkisivat suurehkoja veneitä ja varustaisivat ne kunnolla. Näin saataisiin toimivia ja aktiivisia sukellusryhmiä. Kustannukset olisivat myös mielekkäämpiä.

Jos joku iso kerho hankkii yhden aluksen , on sen oltava laiva, periaatteessa kun kaikk ien olisi mahduttava mukaan . Hankinta, ylläpito ja ' käyttäminen tulee kalliiksi. Ja mikä pahinta, muutama aktiivinen kaveri joutuu joka tapauksessa pitämään alusta käyUökuntoisena . Työtaakka paisuu suhteettomaksi. Mukaan tulijOita on aina, mutta onko kunnostajia.

Sitten se merenkulku-puoli. On aivan eri asia ajaa 20-30 m pitkää ja pari metriä vettä ottavaa laivaa kuin 10 m pitkää venettä. Tarkkana on veneessäkln oltava, mutta huomattavasti helpommalla "kippari " veneessä pääsee.

Mutta se kuskien taso sitten. Tuntevatko kaikki ruori pyörää pyörittävät edes viittajärjestelmää merikartan lukemisesta ja suunnan määrittämisestä puhumattakaan. Vastuussa olevat " kippa;". rit" tuntevat, mutta entä muut. Olisiko " viittaoppi janavigointi" edes suppeassa muodossa liitettävä sukelluskurssien ohjelmaan edes informaatioluontoisena.

Joka tapauksessa suosittelisin Navigaatioliiton järjestämiä " Iaivurikursseja" . Ne eivät anna laillista pätevyyttä, mutta antavat taidollisen pohjan, jolla pärjätään jo hyvin.

Eka 3

SIINAIN RIUTAT Erkki Siirilä Coral Beach.

Punaiselle merelle matkustaminen merkitsee monelle suomalaiselle sukeltajalle toteutumatonta unelmaa: koralliriuttoja, rikasta vedenalaista elämää sekä kirkasta ja lämmintä vettä.

Tämän haaveen toteuttaminen on pitkään ollut vaikeaa, koska merta ympäröivät valtiot eivät ole tunteneet kiinnostusta turismiin, rannat ovat autiomaata ja meren pohjoisosassa sota uhkaa alituisesti.

Helpoimmin Punainen meri saavutetaan nykyään Israelin kautta, jonne muun muassa suomalainen matkatoimisto Ihannematkat on järjestänyt matkoja. Talvella 1975-76 lennot suunnattiin ensi kerran suoraan Akaban lahden pohjukkaan Eilatiin, jota mainostettiin urheilusukeltajien ja auringonpalvojien paratiisina. Eilat on pieni, keskelle Siinaita perustettu kaupunki, jossa matkailun merkitys elinkeinona jatkuvasti lisääntyy. Nähdessäni lentokoneen laskeutuessa kaupungin ensi kerran autioiden vuorten ja hiekan keskellä paikka vaikutti maailman syrjäisimmältä ja mielessä kävi ajatus: "Tänne autiomaan keskelle tullakseen täytyy olla joko mielipuoli tai sitten suomalainen sukeltaja." Mutta kun olin päivän kaupunkia katsellut, olo olikin jo kotoinen, sillä Israelin elämä on länsimaistyylistä ja talvella lämpötilatkin vastaavat meidän kesäolojamme.

Jos lähdet Siinaihin sukeltamaan, ota mukaasi välineet pulloa ja painoja lukuunottamatta, sillä täyden 12 litran pullon ja lyijyvyön saat päiväksi käyttöösi maksamalla 20-25 markkaa. Jos regulaattorissasi on kierreliitäntä, ota laukkuusi myös sankaliitin, koska monet laitteista ovat amerikkalaisia. Vaikka veden lömpö on 20-27 astetta C on parasta käyttää kokopukua, sillä se suojaa koralleilta ja myrkyllisiltä kaloilta. Jos vielä haluat matkan jälkeen kertoa uskottavia juttuja trooppisten merien ihmeistä, hanki käyttöösi vedenalainen kamera. Sitten naapurisikin uskovat sanoinkuvaamattomiin seikkailuihisi. Tärkeisiin varusteisiin kuuluvat myös sukelluskortti , jota ilman et saa sukelluskeskuksista välineitä käyttöösi, sekä ajokortti, niin että voit halutessasi vuokrata kohteisiin pääsyä helpottavan auton. Sopivinta on lähteä matkaan yhden tai kahden kaverin kanssa, jolloin sukeltaminen on turvallista ja

4

auton käyttökin edullisempaa. Meiltä meni vuokraan sekä polttoaineisiin yhteensä 400 markkaa kolmessa vuorokaudessa, kun ajomatka oli 800 kilometriä. Kielitaitoakaan ei sovi unohtaa.

Perillä pärjää, kun joku joukosta osaa englantia.

Suuri osa alueen parhaista koralliriutoista sijaitsee Israelin miehittämällä Akaban lahden länsirannalla. Muutama vuosi sitten siellä liikennöitiin kamelein, mutta nyt kulkee niemimaan kärkeen asti meren rantaa ja autioita vuoria halkoen uusi asfalttitie . Rannikon harvoista keitaista on nopeasti kehittymässä kansainvälisiä lomanviettopaikkoja. Sukelluskeskuksiakin löytää jo Eilatin lisäksi Neviotista, Di Zahavista ja Naaman lahden rannalta Ophirasta.

Kaikissa paikoissa on myös painekammiot! Useat keskuksista järjestävät päivittäisiä retkiä lähistön riutoille.

Joskus sukelletaan yölläkin. Tähän tarvitaan erikoislupa. Jos sitä ei ole, voi pimeässä veden alta näkyvä valo saada Siinain vartiosotilaat poistamaan varmistimen mahdollisten taistelusukeltajien varalta.

Paras tapa tutustua etukäteen sukelluskohteisiin on ostaa matkan alussa juutalaisella nerokkuudella tehty kirja Red Sea Diver's Guide. Siitä selviävät

tarkasti mielenkiintoisimmat koralliriutat, ajoreitti ja myös se, tarvitaanko paikalle pääsemiseksi autossa nelipyöräveto . Me selvisimme kaksipyörävedolla ja kahdella työntäjällä. Kaikista kohteista kirjassa on ilmavalokuva, syvyystiedot, sukellusohjeet , yleiskuvia ja lyhyt yhteenveto alueen vesielämästä. Kunnon riuttoja löytää jo Eilatin Coral Beachilta aivan Willy Halpertin Aqua-Sport -sukelluskeskuksen vierestä. Kalat ovat kesyjä ja niitä on paljon - pieniä ja isoja. Sukeltaja voi tavata mureenoita, barrakudia, papukaijakaloja , enkelikaloja, keisarikaloja, siipisimppuja ... Eniten kaloja näin juuri Eilatissa Japanese Gardens -riutalla ja sen Moses Rock-nimisellä isolla meren pohjasta kohoavaIla korallikummulla , joka on monien nimekkäiden vedenalaisten kuvaajien suosikkipaikka.

Vedessä näkee 20-50 metriä. Harppuunan sijasta kannattaa mukaan sukelluksille ottaa kamera, sillä rannikko on luonnonsuojelualuetta.

Suomessa sukeltajien kokoontuessa tavallisimpia keskustelunaiheita ovat hylyt, trooppisten merien äärellä hait.

Haita ei yleensä Akaban lahden puolella liikuttaessa kOh€lata, mutta mentäessä pois lahdelta ohi Tiranin salmien esimerkiksi Ras Muhammediin,

Eilatin rantaa, takana kaupungin keskusta Ja vuoret.

niitä nähdään lähes joka sukelluksella .

Akaban lahti tarjoaakln haita pelkäävälle ainutlaatuisen mahdollisuuden koralliriuttojen tutkimiseen, sillä yleen sä kaikkialla trooppisissa merissä tavataan näitä petoja. Toinen harvinainen piirre Siinain su kelluskohteissa on niiden sijainti teiden ulottuvilla rannan läheisyydessä: venettä ei tarvita. Myöskään vuorovesistä eikä aallokosta ole täällä juuri haittaa.

Punaisen meren riutoill a esiintyy monia vaaroja joista matkaesitteet eivät kerro . En nen matkalle lähtöä on syy tä opetella tuntemaan lämpim ien merien Floorasta Ja Faunasta ainakin yJeisimmät myrky lliset lajit. Näitä ovat muun muassa keilakotilot, skorpionikal at, velhokalat (eng lanniksi Stone Fish), siipisimput (l ion Fish) ja useat rauskut. Jos ei lajia tunne , kannattaa olta varovainen eikä pidä koskea, sillä esimerkiksi kellakotll on myrkkypistos voJ tappaa kahdessa tunnissa. Edellä maini tut kalatkln luottavat aseisiinsa eivätkä peräänny sukeltajan tieltä. Jos päällä ei ole kokopukua, voi helposti saada polttavan kivu n johonkin ruumiinosaan myös tulikoraIIIsta tai ohi uivasta meduusasta muiden myrkkyannosten lisäksi . Haiden ohella mureenat ja barrakudat ovat kaloja, joiden kauheudesta kerrotaan monen laisia juttuja. Suuri osa uskomuk. sista ei pidä paikkaansa, mutta näihin petoihin kannattaa suhtautua kunnioittaen kaiken varalta, sillä ne ovat arvaamattomia saalistajia. Tietoa, joka ehkäi see onnettomuudet, matkailija saa Red Sea Diver's Guidesta, kirjastojen hyJlyiltä sekä Urheil usukeltaja-Iehdessä jokin aika sitten olleeasta perusteellisesta alan artikkelista. Eilatiin tullessa on hyvä käydä ennen sukelluksia Coral Beaoh llla akvaari ossa ja vedenala sessa koralllrlutan keskelle rakennetussa havaintokam miossa, Joissa voi opetella tunnistamaan vaarat ennen niiden kohtaamista vedessä. Eräs asia, joka uhkaa samelden vesien sukeltajla on syvyys, jonka Punaisella merella näk.ee vaiA mittarista. SlInalssa kannattaa sukeltaa järkevästi, sillä keskelle auti omaata voi avun s~mlnen olla hidasta. On myös hyvä tietää nyrkkisääntö, että lähtö päivänä ei enU saisi

käyttää paineilmalaitetta, sillä lentokoneen normaal ia pienempi paine lisää sukeltajantautialUiutta.

Siinaln parhaat riutat sijaitsevat milnakenttien, polttavan auringon , räjähtäneitten panssariautojen ka kivin sekä tyn nyrei n merkityn aution hiekkatien Ras takana niemimaan kärjessä Muhammedissa. Täällä kuollut autiomaa, jossa ei sada koskaan ja jossa ei näy edes beduiineja kameleineen , muuttuu pinnan alla merelliseksi paratiis iksi. Ku n Akaban lahden alueella riutatlöytää tavallisesti rinteistä , niin täällä korallljyrkänteet , joissa on luolia, putoavat pystysuoraan syvyyksi in.

Vuosien aikana eri puolille maapall on mieJenkiintoisimpia rluttoja useita retkiä tehnyt amerikkalainen meri biologi Eugen ie Clark, joka tuntee hyvin koko Punaisen meren , kehuu Ras Muhammedin riuttoja maailman hienoimmaksi. Hän kertoo, että jos hän sai si sukeltaa vain yhdessä paikassa planeetallamme , niin se olisi täällä. Tutkija jatkaa , että näiden riu ttojen korallien lajimäärä on suurempi kuin muilla Punaisen meren alueilla ja Australian isolla valliriutalla.

Sukellus Ras Muhammedin Shark Observatory -rlu talla oli unohtumaton elämys. Pi nnan yläpu olella meitä ympäröivät karu Siinai ja rauhaton Lähiitä, mutta heti kun pain oi päänsä pinnan alle , tulijaa kohtasi kaunis koh talonomainen nåky . Vasemmalla oli satumaisen elämän peittämä koralJiseinämä, jonka luolissa mureenat louskuttivat leukojaan , alla pohjaton syvä sinisyys , josta saattoi erottaa jyrkänteen muodot 50 metriä syvemmällä j a oikealla ääretön Punainen meri, jonka usvasta voimakkaat barrakudat uivat riutalle saalistamaan. Tässä maailmassa. jossa kuolemakin näytti kauniilta, elämä oli sanolnkuvaamatonta. Täällä ei tunnettu tarpeetonta tappami sta, väestön lii kakasvua tai saastumista.

Hetkessä saatoimme nähdä useimmat kaloista, joista olim me . vain lukeneet.

Jos yritti ottaa kuvaa päivänvarjomaisen, vaalean koralllpuun ympärillä päjvää paistattelevas ta m us tavalkojuovaisesta kalaparvesta sen jäsenet tulivat kii nni kiiltävään objektIIvIIn, nIIn että tarkennuksesta ei tullut mi1äan . Puun

Sukellu. to,erlnl Ml " ) Jl nn. " hilden v. lt. kunn..... Tapasimme tol ••mme

Ellatlsta aLkavan öljyjohdon pl lhl n lastlnaa purbnut aupertankke" Ilhdössl .

enal kerran EllaUssa.

Välillä 011 kamerantarkentaminen vaikeaa. alla seinämässä kasvoi punaisia, keltaisia ja vihreitä k-oralliaivoja, -korvia sekä -sarvia Jotka houkuttelivat yhä syvemmälle siniseen Ihmemaahan.

Näissä syvyyksissa. saattoi tu ntea muutakin ku in typen aiheuttamaa hu umaa. Täällä saattoi tuntea rakkautta merta ja sen elämää kohtaan . Alla kiertelevää haitakaan en enää pelännyt, vaan ainoastaan ihailin sen virtavl ivaisuutta sekä rentoa liikehdi ntää. Ras Muham medi n riutoilla tarvittiin suurta tahdonvoiman ponnist~sta sillä hetkellä, kun ilma säiliöstä ålkoi loppua: syvyys kutsui voimakkaastI. Jos täällä sukeltaisi syväll e typpi narkoosin alueelle , tulisi varmaan tun ne kuu lumisesta vedenalaiseen maailmaan niin suureksi, ettei pintaan enää välittäisi palata. Muutama päättäväinen räpylänpotku, ja sininen vyöhyke jäl taakse.

Liu'uin pJntaan ohi kirjavan koralllmetsän ja loin viimeisen katseen jAttllälsslmpukkaan, joka sulki siniset huulensa. Tällaista suke.llusta onn odottanut siitä asti, kun alakouluJaisena os11n ensi mmäi,set räpyläni ja luin Hiljaisen maailman . Nyt se 011 ohi.

Kun lähdin Israelista tutkittiin laukkuni tarkasti, sillä sukelluskassien kohdalla metallInilmaisimet tiklttlvät kovastI. Minua epäiltIIn tutkimusajasta päätellen vieraan vaJlan kommandomieheksI. Viimeinen asia, joka tullista jäi mieleeni, 011 sukellusvarusteltani penkoneen tytön ruskeitten silmien ihaileva katse, kun hän sukellukslstani kysettyään sai kuulla ettäoJin tavannut haitakin . Tyttö nimittäin tiesi kertoa, että viime kesänä hal ol i vienyt uimassa olleelta sotilaalta jalan ja sitä edellisenä kesänä . . .

Kone nousi Eilatln kentältä yli lahdella purkausvuoroaan odottavien superlankkereiden. Ne mu istuttivat nykytekniikan herkästi haavoittuvilJe koralI1riutoille aiheuttamasta uhasta : sama tekniikka , joka mahdolli staa tutkimusmatkat etelän vesien pinnanalaiseen maailmaan , voi toisaalta koitua niiden kohtaloksi. Kone kaarsi , ja idässä häämö1t1 Jordanian Akaba, horisontissa Saudi -Arabia sekä alla Komeats ukelluspaikat. Taakse jäivät myös etelän hiljaiset yöt , jolloin lempeä tuu li puhalsi Punai selta mereltä ja yllä tuikki Silna;n kirkas tähtitaivas .

5

6

•

pel~ta KIM MONTIN ParkkllaJva Sigyn pu rjehti kerran peräti kahdentoista solmun keskinopeudella Merenkurkusta Etelä-Englantiin.

Parkkl tunnettiln kin nopeaksi purjehtijaksl.

Sigynin erinomaista kauneutta ylistettiin jo silloin kun laiva laskettiin vesille vuonna 1887 Göteborgissa. Se oli rakennettu männystä ja tammesta kuparipultein, sen oli suunnitellut laivanrakentaja J. E. Hude laivanvarustaja G. D. Kennedyn laskuun.

Sigyn purjehti valtamerten poikki sinkikeltaisen lipun alla - aina Kiinaan, Afrikkaan ja Itä-Intiaan saakka, puutavaraliiken teessä myös EteläAmerikkaan ja Kanadaan. 1800-luvun lopulla kannatti pitää näinkin pieni alus - 359 bruttorekisteritonnia - noinkin etäisten vesien rahtiliIkenteessä.

Mutta ensimmäinen maailmansota muutti kaupankäynnin ehtoja ja Sigyn sai rajoittaa matkansa Pohjanmeren ja Itämeren satamiin . Vauhtikaan ei ollut entisensä. Sigynin törmättyä Tansakan salmissa erääseen rautaparkkiin ( lai. van kolmas yhteentörmäys, kerrotaan) se takiloitiin barkentiiniksi eli kuunariksi. Tämä merkitsi sitä, että isomasto menetti raakansa ja sai viistopurjeet.

Taloudellinen toimenpide: yksinkertainen takila voitiin hoitaa pienemmällä miehistöllä.

Vuonna 1929 vaihtui myös Sigynin lippu. Laiva myytiin varustaja Arthur Lundqvistille Ahvenanmaan Vårdöhön.

Sinivalkoisen lipun alla ei Sigyn enää purjehtinut Pohjan merta kauemmaksi.

Kahdeksan vuotta myöhemmin se siirtyi vårdölaisen Fred~ik. Eriksson!!1 omistukseen. Tämä POiSti aluksen lIIkenteestä parin vuoden kuluttua. Abo Akademin Merih istoriallinen museo osti Sigynin helmikuussa 1939 lahjoitusvaroin.

Toisen maailmansodan aikana Sigyn säästyi pommituksilta. Mutta kun mitkään kunnostustyöt eivät olleet niinä aikoina mahdollisia, pääsi rappeutuminen alkuun. Seuraavinakaan vuosikymmeninä ei ollut mahdoll isuuksia teho'\kaaseen kun nossapitoon museon heikon taloudell isen aseman vuoksi.

Sigynin pelastaminen jäi 70-luvun ja kaikkien meidän asiaksi.

- sen kauneus ei saa kadota Slgynin kaunlsmu010isen rungon suurin pituus on 45.50 metriä, leveys 9.04 metriä ja rungon korkeus kannest!! köllpuuhun 3.79 metriä. Bruttovetolsuudeltaan 359 tonnin Sj.gyn lastasi 500 tonnia kuollutta painoa. Männystä ja tammes ta veistetty rurko on teh~y kaikella sillä taidolla, johon Göteborgin Gamla Varvet ylti 1880-luvu lla. laidoitus ja sisälaudotus ovat mäntyä ja ne on yhdistetty tammikaari in kuparipultein . Keularanka on myös tammea.

Osa parkin alkuperäistä k~!:In~u.tta piill sen kansinotkoksessa, slvuhnJan kaaressa keulan -ja perän ollessa keskilaivaa korkeammalla . Slgynin linjat

1Jgyf1 Purjelaivaperinteitä ei ole vara hukata

kuitenk in muuttivat muotoaan . Kuten kaikki lastitta seisovat puualukset kyöristyi alus kissanselkäiseksi. Tämä korjattiin Suomenlinnan telakalla 1971-72: Osa juuri nyt ajankohtaisista toimista tähtääkin tämän palautetun kansinotkoksen siälyttämiseen aluksen sisäpuolisin vahvistuksin. .

Sigynin kunnostustöitten tarkoituksena on nyt kaikella pieteetillä palauttaa alus entiseen loistoonsa ja kauneuteensa .

- laiva on viimeinen lajiaan Parkkilaiva Sigynin kunnostaminen on itsestään selvä velvoll isuus ja kansallisen edun mukainen tehtävä. Sigyn on kyllä rakennettu Göteborgissa, ':lutta se ei voi vähentää tehtävän merkitystä. Parkki purjehti Vårdön laivanvarustajien omistuksessa, mutta se ei ~ajaa tätä tehtävää vain ahvenanmaalaisten harteille. A lus on saanut turvapaikan Turusta mutta se ei saa merkitä sitä että tul~va olemassaolo riippuisi vain Aurajoen kaupungista ja sen laitoksista . Sigynin kohtalo kuuluu meille .k~i­ kille , tämä laiva kuuluu kansallISIIn aarteisiimme.

Sigyn on korvaamaton perintö meidän hallussamme . Se on tiettävästi ainoa puinen valtamerili ikenteessä ollut ja jälkimaailmalle sä!'ynyt pur)~alus, ainoa tuhansista maailman meriä kyntäneistä kaltaisistaan . Siksi myös kansainvälinen merihistoriallinen tutkimu~ on kiinnostunut siitä, miten SuomI hoitaa ainutlaatuisen perintönsä.

Mutta Sigyn merkitsee vielä paljon enemmän kansallisesta näkökulmastamme katsoen. Juuri tämän tyyppiset, usein omista puista omilla ran noilla rakennetut puulaivat liikennöivät talonpoikaisvarustamojen ja tapul fkaupunkien laivanvarustajien om istuksessa 1800-luvulla Itämeren ja POhjanmeren satamissa ja monesti myös valtamerten taakse. Sigyn ja kaltaisen sa "purjehtivat Suomen maailmankartalle" ja esHtelivät maatamme merenkuJkuvaJtiona ja kaupallisen~ t~kijänä. Näm~ laivat olivat pääaSiallinen yhdyss lteemme muuhun maailmaan , sen kulttuuriin ja talouteen-, Purjehdusmeren-

kulku ja sen ikivanhat arv~kkaat per!nteet tarvitsevat oman mUistomerkkInsä. Sigynissa meillä on elävä monumentti.

Vetäkäämme yhtä köyttä , antakaamme apumme Sigynille!

-tunnus maanlaajuiselle tempaukselle Sigynin pelastaminen on tehtä~ä, jo: ta voidaan syystä sanoa kansallisekSI velvollisuudeksi. Tämän 88-vuoti aan puualuksen rappeutuminen on estettävä ja sen on saatettava alkuperäiseen asuunsa. Jo alkuun pannun tempauksen kustannukset lasketaan 850000 markaksi . Sekä valtio että Turun kaupunki ovat tähän mennessä avust~neet Sigynin ylläpitoa huomattavas~f .-: kaupunki on myöntänyt vuosIttaIsI avustuksia ja valtio on huolehtinut telakoinnista Suomenlinnassa 1971-72.

Nykytilanteessa eivät julkiset varat ku!tenkaan riitä niin laajaan pelastustyöhön kuin nyt on tarpeen . Siksi tarvitaan laajapohjainen, koko maan kattava keräys . Tämä on meitä kaikkia koskettava kysymys. TOivomus on, että merenkulun kanssa tekemisissä olevat ja talous- sekä kulttuurihistoriasta kiinnostuneet yritykset antavat omaaloitteisesti lahjoituksia.

Kaikilla niille, j otka ovat luovuttaneet keräykseen 100 mk ta~ ene":!män, tullaan postittamaan uljas Slgyn-kuva.

Tämä alusta sen aidossa asussaan kuvaava jul iste kertoo, että sen vastaanottaja on merkittävällä tavalla ollut mukana pelastustyössä.

Sigynin hyväks i my.ydään T-paitoja å mk 30-, kynttilöitä å mk 8-, . .å .. mk 30,pii rroksia (julisteit~) jotka kaikki ovat Slgyn-alhelsla: Myyntipisteitä ollaan hankkimassa li sää . Tällä hetkellä on kaikkia ym. tuotteita saatavissa Abo Akademin Säätiöstä, Hämeenk.

30, sekä Oy Kamera-Aitta, Kauppiask . 3 ja Aurak . 1 Kaikki pankit ottavat vastaan avustuksia Sigynille.

KILPAILUVALIOKUNTA TIEDOTTAA!! !

KAlAK'UKKORALLI UUSI PÄIVÄMÄÄRÄ

6-1'.11.1976

SM-HALLIKISA

IMPI VAARASSA 27-28.11 .1976 LÄHEMMIN KIRJEILLÄ 7

VAPAAEHTOINE PELAsTUsPALVELU JA URHEILUSUKELTAJA Mikä on vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli VAPEPA? Pelastuspalveluun kuuluvaksi katsotaan se etsintä-, pelastus- ja avunantotoiminta, mitä viranomaiset, laitokset, järjestöt ja yksityiset kansalaiset suorittavat yhteistoiminnassa tarkoituksena ihmisten ja omaisuuden pelastaminen onnettomuus- ja vaaratilanteissa.

Sisäasiainministeriö on 4. 1. 1974 antanut yleisohjeen . pelastuspalvelutehtävien hoidon järjestämisestä lääneissä. Vaikka pääpaino pelastuspalvelun toteuttamisessa siirtyykin viranomaisille, vapaaehtoinen pelastuspalvelu on edustettuna kaikilla tasoilla virallisessa pelastuspalveluorganisaatiossa ja muodostaa välttämättömän täydennyksen viranomaisten mahdollisesti tarvitessa laajoissa toimintatilanteissa apuvoimia.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun pääyhdysjärjestönä toimii SPR, meripelastustoiminnassa Suomen Meripelastusseura ja ilmaiulutoiminnoissa Suomen Etsintä- ja Pelastuslentäjät ry.

Valtakunnallisella tasolla toimii vapaaehtoisen pelastuspalvelun keskustoimikunta (johon myös Suomen Urheilusukeltajain Liitto kuuluu) vapaaehtoisen kentän yhteisforumina, ja lääneissä vastaavana elimenä on läänin toimikunta. Paikallisesti vapaaehtoiset järjestöt muodstavat aluetoimikunnan, johon kuuluvat palo- ja pelastuslain mukaiset aluenhälytyskeskusten alaiset kunnat.

Milloin urheilusukeltajia tarvitaan?

Niillä paikkakunnilla, joilla ei pelastussukeltajatoimintaa virallisesti ole kunnan tai valtion puolesta järjestetty, joudutaan usein turvautumaan vapaaehtoisten urheilusukeltajien apuun.

Tällöin on usein kyse hukkuneen ihmisen etsinnästä tilanteissa missä naaraaminen on mahdotonta tai muuten se todetaan vaikeaksi. Myös poliisiviranomainen saattaa tarvita sukeltajaa etsimään mahdollisia todisteita epäiltäessä tapaukseen liittyvän rikoksen.

Onnettomuudessa saattaa myös olla kyse suurista taloudellisista arvoista.

Vaikka paikkakunnalla olisikin virallisesti hälytysvalmiudessa olevia pelastussukeltajia ei heidän toimintakapasiteettinsa riitä suuronnettomuuden sattuessa (es. Nostajan haaksirikko, Keiteleen veneonnettomuus jne) ja tällöinkin saatetaan tarvita vapaaehtoisia urheilusukeltajia.

Jotta VAPEPAN puitteissa tapahtuvaa sukellustoimintaa ei sotkettaisi paikalliseen työsukellukseen, on huomattava, että sukelluspyynnön antajana on aina poliisiviranomaoinen ja useimiten sukeltaminen tapahtuu välittömästi onnettomuuden havaitsemisen jälkeen. Esim. viikon 'ianhan ruumiin etsiminen pohjasta ei mielestäni ole VAPEPAN velvoittamaa pelastustoimintaa. Kuitenkin on tässä tai tapauksissa usein huomioitava ns. lunhoidollisten tehtävien tärkeys omaisia sillä es. eräät eläke- ja vakUlJtusafiiat saadaan järjestykseen vasta sen jälkeen, kun kuol~nsyy on todettu eli hukkunut on löydetty tai saatu

8

riittäviä todisteita tapahtuneesta onnettomuudesta.

Mitä VAPEPA velvoittaa?

Jos kerho tai yhdistys on liittynyt paikkakunnallaan toimivaan vapaaehtoiseen pelastuspalveluun, velvoittaa se kerhon tai yhdistyksen jäseniä yhdysmiehensä kautta huolehtimaan siitä, että laad ittu hälytyslista on ajan tasalla ja hälytyksen sattuessa jäsenet vain hyväksyttävän syyn esitettyään voivat kieltäytyä pelastustehtävistä.

Sukellusta ajatellen syitä voivat olla seuraavat: nuha, väsymys, laitteet ovat rikki, syvyys liian suuri, kokemus ei riitä eli toisin sanoen sukeltamaan ei kukaan voi pakoittaa. Mutta nythän on kysymys vapaaehtoisesta toiminnasta, joten siihen lupautuneen sukeltajan ei tarvitse tekaistuja syitä keksiä.

Asioita, joita kannattaa miettiä ennen liittymistä VAPEPAAN Vakuutukset Pelastustehtävi in osall istuttaessa valtion tapaturmatoimisto korvaa mahdolliseet henkilövahingot. Mahdolliset vakuutukset ovat järjestökohtaisia.

Varusteiden korvaus (rikkoutuminen, hukkuminen) tapahtuu poliisilain mukaisin perustein. Lain tulkitseminen riippuu hyvin paljon läänin poliisitarkastajan tulkinnasta, mutta yleisperiaate on kuitenkin se, että mikäli poliisi pyytää apua, se myöskin korvaa sattuneet varusteiden rikkoutumiset ja hukkumiset kunhan asia paikan päällä välittömästi on todettu. Tästä asiasta kannattaa kuitenkin etukäteen ottaa yhteyttä läänin poliisitarkastajaan, sillä kokemuksieni mukaan asia ei aina ole itsestään selvä.

Kulut Paineilmat, matKakorvaukset,päivärahat ym. korvataan samoin poliisilain mukaisin perustein. Lakiin lienee OdOtettavissa tarkistuksia ja muutoksia.

Tässäkin asiassa kehoittaisin ottamaan yhteyttä läänin poliisitarkastajaan.

Palkka Toimintaan osallistuminen yleenSä perustuu vapaaehtoisuuteen. Pelastuspalvelutoimintaan ilmoittautuminen velvoittaa apua tarvittaessa osallistumaan pelastustehtäviln. Varsinaista palkkaa ei siis suoriteta, vaan pelastuspalvelu on vapaaehtoista eikä varsinaisesti päivystysluontoista.

Vastuu ja johtaminen Viranomaiset johtavat ja ovat vastuussa aina ja kaikesta pelastuspalvelutoimenpiteiden suorittamisesta.

Viranom~iset voivat tarvl1taessa jakaa vastuuta alijoh tajIl le. Pelastussukeltamisen teknillisen, johtamisen hoitaa sukeltajien nimeImi henkilö. Tehtäviin osallistuminen perustuu viranomaisten avunpyyntöön. Tämä asia on erittäin tärkeä, sillavaln s'illoin valtio on korvausvelvollinen emo asioissa. Mikäli urheilusuk'e ltaja on jostakin syystä keonnettomuuspaikalle ennen viavunpyyntöä, on asialle hoidettava maisen jälkikäteen pian.

VAPEPAN merkitys urheilusukeltajille VAPEPAN merkitys urheilusukeltajille ja sukelluskerhoille tulee parhaiten näkyviin niillä paikkakunnilla, joissa pelastussukellustoimintaa ei ole kunnallisesti järjestetty. Tällaisia alueita ovat useimmat sisä- ja pohj. Suomen järvialueet.

Järvialueiden sukelluskerhoilla on useinkin vaikeuksia löytää jäsenilleen mielekästä sukellustoimintaa erilaisten kohteiden ja harjoitusten muodossa. .Vaikka hukkuneiden etsintä ei olekkaan mikään miellyttävä tehtävä ja toivottavasti se ei kenenkään kohdalle satu, niin tarjoaa VAPEPA kuitenkin yhden toimintamuodon lisää kerhojen tapahtumiin. VAPEPA järjestää myös erilaisia harjoitus- ja koulutustilaisuuksia, joissa myöskin urheilusukeltajien asiantuntemusta sekä kalustoa tarvitaan.

Kun sukelluskerho päättä anoa kun .. nalta tai valtiolta avustuksia tai muita palveluja toimintaansa, on useinkin vaikeuksia löytää riittäviä perusteluja asian puolesta. Tällöin osallistuminen VAPEPAn toimintaan antaa erittäin painavia suostiuksia anomuksille, joilla pyritään pönkittämään taloutta ja toimintaa.

Oman kerhomme (Sammakot ry.

Jyväskylä) osallistuminen VAPEPAn toimintaan on ollut kunnan päättävien elimien sekä poliisiviranomaisten mielestä niin ansiokasta, että meillä ei toimintamme aikana ole ollut minkäänlaisia kuluja uimahallin ja paineilman suhteen. Tässä vain pari esimerkkiä asioista, jOihin VAPEPAn suositukset ovat olleet erittäin ratkaisevia.

Mikäli su~elluskerhonne päättää ilmoittautua omassa läänissänne perustettuun tai perustettavaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun yhteistoimintaalueen aluetoimintaan, joutuu kerho ilmoittamaan jossain vaiheessa paikkakuntansa aluehälytyskeskukseen niiden sukeltajien nimet ja hälytysnumerot, jotka ovat tarvittaessa käytettävissä. Tällöin olisi huomattava, että kaikki kerhon jäsenet eivät ehkä sovellu henkisesti, fyysisesti, varusteiden tai muun takia emo toimintaan. Niinpä kerhon· sisällä tulee prerustua vapaaehtoisuuteen samalla huomioiden pelastussukellusten asettamat vaatimukset sukeltajien kokemuksen ja henkisen kypsyyden suhteen.

Tarkempia tietoja ja ohjeita alueenne vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta voitte tiedustella oman lääninne pelastustarkastajalta.

VAPEPAn JyväSkylän alueen aluetoimikunnan puh.joht.

Kalle Lehtivuori

Työmatka merenpohialle tai lomamatka iärvenrannalle Omega kestää tiiviisti mukana Omega on testaHua laatua

Kun NASA valitsi tiukkojen vertailevien testien perusteella astronauteille rannekellon, oli ratkaisu Omega Speedmaster.

Rannesekuntimittari Speedmaster on käynyt kuusi kertaa kuussa ja se on tehnyt yhteensä 46 avaruuslentoa.

Kun kapteeni Cousteau tarvitsi kelloa kokeisiinsa, joissa testattiin ihmisen kykyä työskennellä 500 metrin syvyydessä, valitsi hänkin Omega Seamaster 600 sukeltajankellon.

Todellakin; jokaista vaativaa ja vaarallista ammattia varten on olemassa oma Omega. Kello, joka on testattu tiukemmissa olosuhteissa kuin mihin se käytössä koskaan joutuu. Jokainen Omega sukeltajankello testataan paine-eroissa, jotka vastaavat hyppyä valtameren syvyydestä kaksinkertaisesti Mt. Evere~tin huipun korkeudelle. Omega on testattua turvallista laatua.

Kuinka kestävä vesitiivis kello on

Tavallinen vesitiivis kello kestää kuivana vaikka itse olisittekin likomärkänä rankkasateen pisaroista tai veneretken pärskeistä. Kellossa on tiivisteet jotka suojelevat herkkää kellon koneistoa kosteudelta. Mutta kun uitte tai sukeLlatte rasittaa myös vedenpaine kellon tiivisteitä.

Mitä syvemmälle sukellatte sitä suurempi on vedenpaine joka pyrkii puristumaan sisään kellonkuoriin. Siksi sukeItajan kellon tulee olla myös painetiivis.

Sukeltajankelloissa on kellonlasina mineraalilasi vetonupissa kierrelukitus ja saumoissa sukellusveneissä käytetyt 0rengastiivisteet.

Omega vesitiiviitten kellojen malleissa on valinnan varaa. Jos harrastuksiinne kuuluu aarteenetsintä merenpohjalla, valitkaa itsellenne Omega sukeltajankello. Jos ystävänne tekee mielellään iltakävelyjä vesisateessa riittää hänelle jokin sirompi vesi tiivis Omega-kello.

Omega Seamaster Cosmic

Omega Seamaster Cosmic sarjan kellot on tehty kestämään arkipäivän kolhuja.

Ne ovat vesi tiiviitä ja iskunkestäviä.

Useimmat automaattivetoisia, joissa ranteen liike yhdessä maan vetovoiman kanssa huolehtii kellon vetämisestä.

Automaattikello on tavallista tiiviimpi kello, koska sen vetonupin tiivisteet eivät käytössä kulu. Omega Seamaster Cosmic on hyvä käyttökello miehelle ja naiselle.

Omega Seamaster Professional600

Omega Professional sarjan kellot on suunniteltu ammattilaisten vaativaan käyttöön.

Sarjassa on erikoiskelloja urheilijoille, sukeltajille ja lentäjille. Omega Seamaster 600 on sukeltajille tärkeä työväline.

Sen avulla lasketaan ilmankulutusta ja määritellään dekompressio-aikoja. Omega Seamaster 600 kellon tiiviys on testattu kaasukammiossa heliumilla. Heliumkaasun molekyylit ovat veden molekyylejä pienempiä. Siksi heliumkaasu pystyy tunkeutumaan sinnekin minne vesi ei pääse. Siis: jos kello on kaasutiivis on kello todella vesitiivis. Omega Seamaster on vesi tiivis aina 600 metrin syvyyteen asti.

Aito Omega on hyvä siioitus

Omega on ensimmäinen kuussa pidetty kello. Omega on ollut 12 kertaa Olympiakisojen virallinen ajanottaja. Omega laatuun voitte luottaa.

Omega kelloilla on vuoden kansainvälinen takuu, joka on voimassa 156 eri maassa. Suomessa on lisäksi kellovakuutus katoamisen sekä särkymisen varalta. Se on erikoisliikkeen palvelua parhaaksenne. Tulkaa valtuutettuun Omega asiantuntijaliikkeeseen tutustumaan erilaisiin Omega kelloihin.

Kokeilkaa miltä Omega sukeltajankello näyttää Teidän ranteessanne.

n

1. Seamaster Cosmic 3. Seamaster 200

2. Seamaster Professional 600 4. Seamaster Electronic f 300

Maahantuoja Oy Perkko

OMEGA 9

"BUDDY-LINE" VASTAAN - PUOLESTA Henkiliina ei ruumisliina Helmikuun Urheilusukeltaja- lehdessä Matti Jännäri sukellusseura Simpusta, kuten allekirjoitus kuuluu kirjoitti. Yhdysköysi voi aiheuttaa, "todellisen hengenvaaran ja eräissä tapauksissa sukeltaja suorastaan menehtyi."

Kirjoitti näin kuten tässä Häntä sanatarkasti lainaan. Olen Jännärin Matin kanssa sama:ämieltä, eftä se on vaarallinen yhdistelmä sukeltajan kanssa, mutta vain väärin käytettynä. Vaaratekijää ei ole yhdysköydessä vaan sen köyden päässä. Sitä täytyy opetella käyttämään oikein ja turvallisesti, kuten minua on opetettu.

Talvisukellus Yhdysköysi on talvella avantoon sukellettaessa on aivan välttämätön olemassa, eikä turhaan sille ole annettu toista osuvaa nimeä "henkiliina".

Lisäksi se pitää laittaa kaikkien varusteiden alle sukeltajan vyötäisille (talvisukellus Renwall Urheilusukeltajalehti 74 n: 0 5 ja Askola ja Kaivo varomääräykset sukeltaessa kohta 2/22 Urheilusukeltajalehti n: 0 1 1974) myös ylhäällä olevan vyötäisille solmiUuna.

Lisäksi kun pitää köyttä kädessä niin siitä voi saada ylhäältä tulevat merkit ja ohjeet, samalla kun ylhäällä olija myös saa alhaalta tulevat merkit. Itse en menisi missään tapauksessa avantoon, ellei olisi yhdyslilnaa ja ylhäällä luotettavaa avustajaa, joka pitää köyden sopivan kireällä koko ajan. On se sitten mukava tunne, kun on yhteys jään päälle jos on kaksi sukeltajaa, niin molemmat samassa köydessä etteivät köydet sekaantuisi toisiinsa. Yleensä kyllä sukelluskohde talvella on niin pienellä alalla, esim. jäihin pudonnut auto, ihminen tai jotain muuta, joten on parempi mennä yksin toisen sukeltajan varmistaessa pinnalla täysissä varusteissa. Valmiina tulemaan apuun jos tarvitaan. Köysi ei missään tapauksessa saa mennä vetämällä poikki, vaan sen pitää olla korkealaatuista, mekaanista kulumista kestävää köyttä tai vaijeria. Pitää olla sellainen tunne kun sen käteen ottaa, että siinä on köysi eikä naru. Se talvisukelluksesta köyden kanssa.

Avovesisukellus Avoveden aikaan sukeltaessa antaa turvallisen tunteen sukeltaesveclessä. se ol:iil\lttl:il:i yhsul<ellluspalriin on

VAllktlvSI

UKilallJK!lelle on rantaan lukselle on muutama satametriä uitaaallikvana. Pullot ovat ko painaa puolillaan ja kun jäi snorkkelikin kassiin, siihen vielä suontmveto jalkaan niin onkin hukkuminen lähellä. On sil-

10

loin mukavaa jos siinä on sukellustoveri auttamassa. Yhdysköysi sukeltaessa ja myös pinnalla uitaessa on ehdottomasti paras yhteydenpitotapa sukelluspariin. Pikku nykäisy vain, niin on sukelluspari vieressä. Etsintätehtävässä voivat molemmat paneutua siihen, ettei tarvitse toisen tähyillä koko ajan paria, kun on köysi molempien ranteessa.

Kun yhdysköyden käytön omaksuu ja opetetaan ensimmäisillä sukelluksilla, niin siitä tulee totuttua tapa. - Et ole vastuussa myös itsestäsi vaan myös sukellustoverisi turvallisuudesta. KirjoiUt myös että väli köysi on sotkeutunut pullojen, venttiileihin, painovyöhön tai veitseen näin kylläkin voi joskus käydä, mutta silloin tarvitaan ensin malttia ja sitten nykäistään köydestä sukellustoveri irroittamaan köysi. Itse on paras pysyä rauhallisesti paikoillaan, jos sukelluspari on jostain syystä kadonnut, mikä muuten ei ole harvinaista, ja olet sekaantunut narun kanssa esim. hylkyyn niin taaskin ensin malttia ja sitten jos ei irroitusyrityksesi onnistu, niin onhan sinulla puukkO? jolla voit katkaista köydet, jos se on köytetty ympärillesi painovöihin tai pulloihin. Mikä ei kylläkään ole oikein.

Sitten se tapa sukeltaa avoveden aikana, kerronpa Sinulle ja muille tässä.

Laivastossa ja ammattisukeltajilla on omat ohjeet tehtävien laadun ja erillaisten varusteiden takia. En väitä että se on Sinulle, oikea tapa sukeltaa, mutta minulle se on, koska olen vuosien varrella hyväksi ja turvalliseksi havainnut. Se vähentää riskitekijöiden yhteissummaa, jotka yhdessä yleensä aiheuttavat onnettomuuden. Sukella aina parin kanssa, hanki kelluntapelastusliivit (entäpä kellustapelastusliivi RenwalJ Urheilusukeltajalehti 1974 n: 0 4) ja käytä sitä sukellusreissullasi, samoin myös väliköyttä. Pintapoiju siitä köysi alas, siinä lenkki, se sukeltajan ranteessa. Köysi jatkuu yhtenäisenä toisen sukeltajan ranteeseen. Pintapoisiitä lähtevä yhtenäinen köysi on olla silloin, kun etsintäpaikkaa on ulappa. Näkee hyvin missä suketliikkuvat. Myöskin paikassa missä on vilkas veneliikenne se puolustaa Hyvin rajatussa sukelluspaikaf~sa riittää vain yhdysköysi sukelvälillä.

OIE,tet,aan että sut<,eIllJS roidun tukialuksen !t'!:>''1n.:::.lf!:> kv,nnlerlen metriä. Nä:kv1'r1V\'S metriä. Tehtävänä ei tarvita sull<:ellus:valnhimman tarlkistetltua kunnon että mukana ovat kaikki varusteet sukellustehtävän aikana tarvitaan. kuinka kauan Annatte laskeutuminen veteen lenkillä ranteeseen t niin että sen voi irti vaatiessa. vielä IO[)ollllma Varmistetaan kellusparilla on ranteessa nyt kun on painotettu eli sen verran raskaammaksi että aletaan painua kohti pohjaa edellä. Kasvot vastakkain kanssa etäisyys su-

kellusparista että selvä näköyhteys säilyy. Annetaan vain hiljalleen painua alespäin. Tarkkaillaan sukellusparia ettei esim. paineentasausvaikeuksia tai muuta hämminkiä pääse syntymään.

Sitten ollaankin pohjassa päästetään ilmaa hiukan nostoliiviin, että on helppo liikkua irti pohjasta. Lähdetään sukeltamaan pidetään köysi sen puoleimissä on pariKin köyden sessa pituus yhtä kuin näkyväisyys ei kuitenkaan yli kymmentä metriä, eikä alle yhtä metriä. Kello syvyysmittari ja kompassi on myös hyvä olla olemassa mukana, tietää suunnillen missä kohtaa tukialus on. Jalat edellä alesmeno myös vähentää riskitekijöiden yhteissummaa. Se on luonnollinen tapa liikkua ei tule niin helpolla paineentasausvaikeuksia. On mukavampi tapa laskeutua esim. mutapohjalle kuin pää ja kädet edellä säilyy näköyhteys sukelluspariin pohjaanmenovaiheen aikana.

Tämä tapa laskeutua pohjaan, ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei ole nostoliiviä, säätötilavuuspukua tai pääse laskeutumaan ankkuriköyttä myöten.

Noita edellä mainittuja sukellusohjeita ja väliköyden käyttöä en ole aina ihan kirjaimellisesti noudattanut. Aika ja kokemus opettaa lisää. Minulla on niitä vasta muutama vuosi. Ja perusteluina tälle sukellustavalle väliköyden kanssa lainaa urheilusukelluksen isää Jaques Cousteauta, joka on sanonut: "Minä en ole mikään erityisen rohkea mies. Tunnen pelkoa hyvinkin voimakkaasti. Ainoat vaaralliset tilanteet, joihin olemme joutuneet, tapahtuivat jo uramme alkuaikoina, enkä mielelläni liiemmälti muistele niitä, koska ne olivat erehdyksiä. Vaaran aiheuttaa erehdys. Sankarit jotka muistelevat vaarallisimpia hetkiään muistelevatkin oikeastaan hetkiä, jolloin he olivat ajattelemattomia tai huonosti valmistautuneita.

Sankaruutta kunnioitetaan vieläkin mikä on naurettavaa. Uskallus on paljos sa!uvampia sana, me uskallamme. mutta tarkistamme mahdollisuutemme ja taulukkomme mahdollisimman moneen kertaan, ja jos panos näyttää liian suurelta me kieltäydymme. Ja jos joku ryhtyy omin päin ottamaan riskejä, hän saa todennäköisesti potkut. Me emme pidä sankareista."

Mielekkäitä sukelluksia, Jännärin Matille ja muille saman mielisille yhdysköyden kanssa.

Merisaukoista Jussi Kuosmanen

---<<)>----KANSA KYSELEE. • • öLJYN MAKUINEN SUKELLUSILMA : ONKO VAARALLISTA? Ihmettelen vain mitä vaaraa vois koitua sukellusilmasta. Olen joutunut vastoin toivomuksiani imemään kaikkea muuta kuin raikkaan makuista ilmaa. Kuka valvoo kOlmores,soreita joista ilmaa on MYYNHeikki Hento

PULL0RÄJÄHDYS FREDERICIASSA 76-10-03 Ke.s äkuuss·a l'U ovutettlin 2 J( 7 I pul10yhdfsteJmä tellheineen palka'lllselle seuralle täytettävlksi. Omistaja ei kuitenkaan hak'e nut amansa joten pullot jäivät seuran tl'loi:b ln. Välillä eräs seuran jäsen tyhje.n si ja t.ytti pullot uu~el­ leen kaikenkaikkiaan 4 kertaa. Pullojen ventlllllt eiVät, ålkuJaankaan lähteneet irti. Ennen viimeistA. tAyttM saatiin ne kuitenKin auki. Pullojen seuraavaan katsastukseen 011 vielä puoli vuotta joten 011 oletettava nIIden olevan kunnossa. Tuona kohtalokkaana päivänä kaksi naapurikylän sUkeltaJaa .I lmoitti tarvltsevansa ylimääräisen .aitteen lainaksi sukeUuksen 'ajakSi. PäätettIIn laInata kyseessä oJeva laIte heille.

Täy,ttOOn käytettiin Bauerkompressaria 1401/ min. joka oli säädetty 225 bar: n tasolle. Jäähdytys oli järjestetty lasikuituisella sammiolla jossa oli vettä pullonkaulaan asti. Täyttö kesti n. 10 min. minkä jälkeen seuran täy1töä hoitava jäsen totesi pullojen pian olevan täynnä. Hetki tämän jälkeen kuului varaventtiili pu haltavan ja kompressorin hoitaja lähti kävelemään kohti kömptessorla. (askeleen , parin päästä). Samassa räjähti.

Täyttäjä sinkoutui vasten puhuhuoneen ovenpieltä ja siitä edelleen pukuhuoneeseen. Matkalla kello repeytyi ranteesta. Hetken tajuttomuuden jälkeen mies muistaa jälleen seisseensä kompressorihooneessa Josta valot olivat sammuneet. Oikea kasivarsi vuosi verta si rpalehaav8sta. Kuulo oli heikentynyt oikealta pu olelta mikä oli ollut kompressorlin päin. Kompressorihuoneessa näkyivät kaksi muuta miestä

ryömimässä kolmatta huonetta kohti missä paloi valo.

He olivat molemmat paiskautuneet vaslen seinää. Rumpukalvot olivat sAästyneet, ilmeisesti k'oska päät olivat retkah tan~t taaksepäin jolloin suut olivat ,molemmUta auenneet. Toisaalta molemmat kärsivät sirpalevammoja kitalakeen ja sieraimiin. Toinen heistä kärsi myös s'lrpalevammoja kaulaan ja silmIIn sekä käsIvarsiin. Jokin, kenties vain Ilman paine-aalto oli osunut reisIIn niin. ettei hän kyennyt kävelemään lainkaan vaan 011 ryömittävä. Toinen silmä on nyt so,kea . Toivottavasti väliaikalses,t l. (Ei vakuutusta!) Toinen heisJä oli riisunut takkinsa Ja räjähdyksessä lähti paita saman tien . l(~ho ja pää kärsivät pahasti sirp~levammoja.

Hän oli myOs kokenut voimakkaan iskun reisIIn ja alavatsaan . (Onneksi dästyl "massi" kaluineen.) Toiseen reiteen 011 ilmestynyt suuri haava j osta osa laitteen telineestä 011 mennyt sisUn . Hänellä nIInKuin täyttäjälläkin oli kunnossa olevat vakuutukset.

Räjähdys alkoi toisen pullon auetessa pltkln pJtuuttaan vesisammiossa.

Ventlllll Irtosi ja saavl repesi. Pullonasat slhkoutulvat sammiosta lapl läheisen ~seillån Jollolnsu'uri kappale pUIlonkylkeä irtosi ja jäi seinän viereen.

Toisesta pullosta katkesi kaula ja pullo lenti kuin raketti oven läpi osuen matkallaan pyykinkuivaustelineeseen josta se kimposi seurataion seinään ja edelleen ulos nurmikolle mihin se "laskeutui".

Toinen pulloista oli vuodelta 65 ja toinen vuodelta 66 jolloin myös laite koottiin. Molemmat oli katsastettu 71.

Räjähtänyt pullo oli pahasti syöpynyt, paikallisesti oli materiaalivahvuusvain 0.5 mm??? On myös saatu selville että

pulloja on säilytetty suurimman osan aikaa paineen ·alalsina. Toinen pullo oli täysin kunnossa kun se avatttln jälkeenp.äJn . Tässä pullossa oli varailmaventti iII .

Tanskan liiton tu rvallisuusvalIokunta toteaa: Syöpymät ilmeisesti suolaveden ja korkean paineen alkaansaamta.

Ehdottavat: 1. Lasketaan melkein t yhjiksi Säilytyksen ajaksi. V arallmavenUiill avataan.

2. VenttiiU pOistetaan kokonaan pitkäaikaisen säi'lytyksen yhteydessä , Pull ot pestään makealla vedellä la kuivatetaan hiuskulvaajalta tai pOlynlmuriHa. Säilytys kuivassa ilman venttifliä tai vertUll1i ja pieni yHpaine pUllä.

3. Ei säilytystä. makuuasennossa.

Paksuus on suurempi pohjassa ja venttlIJln ympärillä.

4. Muistetaan kylttI: Pa.neflma· astioita seuran kompressorihuoneen läheisyydessä. AsUat on tullpa'l on sattuessa vietävä t.urvaan.

5. ~aahdyty~astjat pitäisi olla lattiaan upotettuja betonlaftalta. Tanskan ka tsastustasuorlttava viranomainen toteaa: 1 . Välta kosteaa ilmaa. Ole tarkkana vaikka kompressorlssa olisikin suodattlmet.

2. Vältä 100 % :sta tyhjentämistä sukelluksen yhteydessä, Merivesi on Tanskassa vesistä pahin kun se on paineil mapu llossa.

3. Tarkista itse pullosi 1-2 kertaa vuosittain.

4. Jos epäröit tämän tehtyäsi katsastuta viranomaisilla.

Sportsdykkeren lehden mukaan Peter Jansson SPORTSDYKKEREN No 2/76

M. .E-

ristol "Whirlwind" compac 70 kom pressori TEKNILLISET TIEDOT: - tåyHöteho 68 - kiyttöpalne 220 - valheluku 3 - kierrosluku 2400

- .moott. teho

I.mln. bar (2syl.) k.min.

4 hv

- paino

33 kg

ULKOMITAT: - pituus -leveys

68 cm

-korkeus

NEPTOS,U B

35 cm 38 cm

OY AB

TEHTAANKATU 13, PUH. 00140 HELSiNKI 14

627770

11

Maailman eniten levinnyt suomalainen sukelluskuva : vasemmalta Ulf Carpelan, Ora Patoharju ja Boris Winterhalter laskeutuvat upo uusissa kuivapuvuissaan hyiseen Suomenlahteen joulukuussa 1957. Ulkomaisten kirjeenvaihtotovereittemme mielestä tämä jäinen kuva oli niin eksoottista, että se levisi hyvin moniin ulkolaisiin sukelluslehtiin, ollen muutamissa jopa kansikuvana. Foto: Per-Olov Jansson.

Sukellukset ennen kerhoa Sammakkomiehiä sikisi siellä täällä ympäri Suomen 1950-luvun taitteessa suuresta maailmasta heijastuneiden tietojen innoittamina. Ammattisammakoita tuli hieman myöhemmin, armeijan haettua oppinsa ulkomailta aikoi meillä sammakkomieskoulutus 1945 ja pelastussukeltajakoulutus 1955. Yhteydet siviilien ja laivaston kouluttamien välillä olivat vähäisiä, harrastajat olivat yleensä 'suuria yksinäisiä löytöretkeilijöitä'. Kuitenkin jo keväällä 1956 oli perustettu ensimmäinen yhdistys, Helsingfors Amatördykarklubb, joka kuitenkin sekä rekisterÖimättömyytensä ja ehkä myös kielimuurin takia jäi yksinäiseksi.

Perustaminen 1956 oli kuitenkin vuosi, jolloin alkoi tapahtua: Laivaston sukeltajien aloitteesta perustettiin elokuussa Suomen Urheilusukeltajain Liitto, vaikkei jäsenkerhoista ollut tietoa ja vihdoin 23. 9.

1956 perustettiin ensimmäinen rekisteröity urheilusukeltajain yhdistys innokkaiden harrastajien yhteenliittymänä.

Perustajajäseniä aluksi 'Sammakkokerho'-nimisenä esiintyneellä yhdistyksellä olivat mm Esko Jokinen puheenjohtajana, Paul Lassila varasellaisena, Veikko Liikanen Sihteerinä ja Ralf Tötterström rahastonhoitajana sekä Per-Olov Jansson. Varsin pian kerho muutti nimensä kalskahtavammaksi 'Vedenalainen kerho Barracudaksi'.

Kerhon jäsenmäärän kasvaessa ei tämäkään nimi pitkään tyydyttänyt.

Sukellustuntien karttuessa osa jäsenistä totesi ei koskaan tavanneensa Barracudaa Suomen vesistä ja rupesi haluamaan kotimaista nimeä. Varsin tiukan sääntömuutosäänestyksen jälkeen muutettiin nimi runsaan vuoden kuluttua nykyiseksi 'Urpeilusukeltajat r.y:ksi' jona se sitten on säilynytkin.

12

Valitettavasti protestiksi erosi osa 'alkuperäisiä Barracudalaisia ja perusti joitakin vuosia myöhemmin nykyisen BarraciJda-kerhon.

Alkuvuodet : yksi kerho Liiton perustajien innostus laimeni pian niin paljon, ettei sukeltajia riittänyt muiden rekiströityjen kerhojen perustamiseen eikä edes Liiton omien yhdistysasioitten hoitoon. Alan pioneeri, Amatördykarklubb, oli jo varsin alkuvaiheissa sulautunut Urheilusukeltajatkerhoon. Liiton historia oli monet alkuvuodet identtinen Urheilusukeltajat kerhon historian kanssa, sillä suurinpiirtein samat naamat istuivat molempien yhdistysten hallituksissa ja jotta samoja asioita hoitamaan ei olisi tarvinnut kahta eri organisaatiota, luovutti Liitto urheilusukellusaatteen käytännöllisen eteenpäinviennin kokonaan kerholle.

Alkuvuosien kokoukset myös osoittivat, kuinka mitättömäksi kiinnostus Liittoa ja sen toimintaa kohtaan oli pudonnut: kokouksia oli vain sääntömääräiset vuosikokoukset ja pohjanoteerauksena 01 i vuoden 1958 vuosikokous jolloin suureen vuokrattuun saliin saapuivat vain puheenjOhtaja, sihteeri ja ykSi johtokunnan jäsen , hekin kaikki kerhon hallituksen jäseniä.

Toiminnan suuntaviivat Urheilusukeltajat-kerhon toiminta suuntautui heli alusta alkaen jäsenistön kou lutukseen ja sukeltamisen turvallisu uden takaamiseen. Kerho rupesi kouluttamaan jäseniään sekä järjestämään yleisOtila suuksia, joissa tehtiin sekä propagandaa urheilusukelluksesta, että tuotiin esille ne vaarat, jotka uhkaavat oppia saamatonta yksinäistä sukeltajaa. Laivaston kouluttajien nestoreita, Yrjö 'George' Halonen (myöhemmin kerhon ensimmäinen kunnia-

jäsen) saatiin heti ensimmäisenä vuonna opettamaan kerholaisille sukelluksen tietoa ja taitoa, kerholla saatiin (muiden seassa) hallivuoro, jolla opetettiin perustekniikka ja laitesukelluksen niksit ja vaarat. Myös hengenpelastukseen kiinnitettiin huomio ja pyrittiin tuomaan valtakunnallisille organisaatioille esille urheilusukeltajain mahdollisuudet ja taidot hengenpelastuksen edistämisessä. Ympäristönsuojelukaan ei ollut vierasta, todettiin meren rehevöitym isen vaikutus näkyväisyyteen ja mm kronikoitsija lehden toisessa numerossa totesi, että ensimmäisten talvisukellusten aikana 'meri oli autio ja tyhjä öljyä liikkui vetten päällä'.

Sukelluksen 'normitus' erilaisin ohjein alkoi myös heti kerhQn perustamisen' myötä: laad ittiin ensimmäiset luokkavaatimukset sukeltajille, koska tiedosteUiin villin sukeltamisen vaarat ja samalla aloitettiin myös teoreettinen koulutus julkaisemalla ensimmäiset ohjeet: "Älä sukella yksin- Älä pidätä hengitystäsi - Älä yritä ennätyksiäÄlä menetä malttiasi". Ensimmäinen versio 'Urheilusukelluksen Aakkosista' ilmestyi jo 1958.

Leirit Käytännön toiminta suuntautui heti alkuunsa meriarkeologiaan. Ensimmäisen toimintakesän 'pikaleiri' neljine osanottajineen pidettiin juhannuksena 1957 Kotkan Lehmäsaaren pohjoiskärjessä, jossa tutkittiin Erkki Koivusalon johdolla 'Kreivi Littan kaleeria', varsinainen ensimmäinen kesäleiri oli Bromarv'i n Riilahdessa, jossa (turhaan) etsittiin Riilahden meritaistelun (1719) hylyjä. Ne löysi nykyinen Barracudakerho vuosia myöhemmin paljon etelämpää, Kadermon vesiltä.

Seuraavana vuonna, 1958, palattiin Kotkaan, jossa kesäleiri Lehmäsaaressa löysi ja tutki koko joukon Ruotsin-

20-VUOTIAS

URHEILUSUKELTAJAT RY

EILEN

ORA PATOHARJU salmen meritaistelujen (1789 & 1790) hylkyjä, fregatt i 'Staraja Nikolaihin ' ei tällöin vielä uskaltauduttu, sen aika tuli vasta 'Operaatio Ruotsinsalmen ' yhteydessä 1961.

Kaukokaipuu vo itti hylyt 1959 ja kerho lähti Norjaan , Tromssaan sukeltamaan arktiseen mereen, 1960 palattiin omi in hylkyihin hieman 'vieraissa käyden' , leiri oli Getassa, Ahvenanmaan pohjoiskärjessä. 1961 oli urheilusukellus ja meriarkeologia saanut - kiitos meidän sitkeiUen ponnisteluittemme - jo niin paljon julkista huomiota ja kannatusta, että alkoi Muinaistieteetlisen Toimikunnan johdolla 'Operaatio Ruotsinsa~mi', ens immäinen järjestelmällinen ja johdettu meriarkeologinen tutkimusleiri . Seuraavat vuodet vietettiinkin - nyt jo henkiin heränneen Liiton merkeissä - lukuisat lesäleirit meri-arkeologian ja hylky tutkimuksen merkeissä, urheilusukeltajat uurastivat palkatta luodakseen Suomen meriarkeologian perinteet. Ei tosin aivan kiitoksetta, raporttimme kansainväliselle sukeltaja;n liitolle CMAS: lIe saavutti kyllä vastakaikua ja Suomi sai kiistämättömän maineensa eräänä meriarkeolog ian johtomaista.

Oma lehti Kerho oli alusta alkaen vakaasti sitä mieltä, että sukeltajat tarvitsisivat oman äänenkanna1tajansa, kerholehti Barracuda Nö 0 1956 tehtiin suuressa

alkuinnostuksessa ja ilmoitettiin ilmestyväksi joka toinen kuukausi. Toinen lehti ilmestyi keväällä 1957, kääntyi myös ulkomaisten lukijoiden puoleen ja sisälsi artikkel it hiljaisesta maailmasta, valokuvauksesta, fysiologiasta sekä paineilmalaitteista . Kerhon nimen myötä muuttui myös lehden nimi Urheilusukeltajaksi. Säännönmukaisesta ilmestymisestä jouduttiin luopumaan tässä vaiheessa . Lehden toimittaminen kerhon resurssein oli kiven alla ja vihdo in kahdeksas numero 1962 luovutettiin Liiton toimitettavaksi, tuloksena oli hieno liitupaperinumero mutta siihen loppui myös Liiton innostus . . Lehti palautettiin Urheilusukeltajat-kerholle, joka sai aikaan 9. numeron vasta vuonna 1969, tätä seurasi kerhon toimittamana, mutta kaikille Suomen sukeltajille tarkoitettuna vuosittain ilmestynyt lehti. 1973 vihdoin saatiin pysyvä sopimus siitä, että Urheilusukeltaja-Iehti si irtyy Liiton vastuulle ja toimitettavaksi.

Oma kalusto, omat laitteet Alkuaikoina varsinkin sukellusvarusteet olivat sekä kalliita että vaikeasti hankittavia ja siksi kerhon ensimmäisiä taloudellisia tehtäviä oli kumipukujen ja vesikeuhkojen hankinta jäsenille vuokrattaviksL Ensimmäiset puvut olivat kotimaisia Pee-Hoo-ku ivapukuja, numerosta ei ollut niin väliä, puku sopi jokaiselle., ainakin tarpeeksi syvällä

Causteaunelokuvan "Hiljainen maailma" enll-lIIassa syyskuussa 1957 UrheIlu ukeltajat muodostivat kunftiakujan kutsuvierasnäytännössä. Vasemmalla Erkki Koivusalo ja Lauri Brotherus, oikealla Ora Patoharju ja Ulf Carpelan.

paineen puristaessa sen omien muotojen mukaiseksi. Sukellusharrastuksen laajentamiseksi päätettiin myös varsin alkuvaiheissa, että jäiden aikana ei kerholaisilta perittäisi puku- ja laitevuokraa, vain paineilman hinta. Ilman saanti retkilIe tuli myös varsin pian ajankohtaiseksi ja vertai lujen jälkeen kerho päätyi 2 m I h tuottavaan italialaiseen korkeapainekompressoriin, jonka rahoitukseen täytyi tosiaan käyttää kaikki resurssit : perustettiin kompressorlrahasto , johon palnostettiin kerholaiset maksamaan korotonta lainaa, joka tulevina vuosina kuoletettaisiin jäsen- ja paineilmamaksuilla. Oma kompressori saatiinkin jo ensimmäiselle varsinaiselle kesäleirille 1957, joskin uusi, kullan arvoinen kone teki stoppitemput leirin puo livälissä. Seuraavana vuonna todett iin kapasiteetti jo liian. pieneksi ja ostettiin toinen samanlainen kone, edell isen varoittavista esimerkeistä huolimatta. Kompressoreissa sinänsä ei liene ollut vikaa, ne vain olivat liikaa kuormitettuja kovin kirjavassa hoidossa.

Kerhovenhe Tarina Urheilusukeltajain kerhoveneistä on aivan omaa luokkaansa ja on ollut kiitollinen aihe jatkuvaanelokuvan tekemiseen. Kaikkien viiden sukellustukialuksen nimenä on ollut Räpylä , järjestysluku nimen perässä vain on muuttunut. Rahanpuutteen vuoksi on aina jouduttu ostamaan käytetty, huonokuntoinen vene , suuresta innostuksesta huolimatta tulos on usein ollut pettymys. Kaksi ensimmäistä venettä oli vanhoja pelastusveneitä jotka suur~sta työpanoksesta huolimatta eivät koskaan varsinaisesti päässeet kerhokäyttöön asti, ensimmäinen vene kulki Ruoholahdesta Lauttasaareen asti, toinen sentään oli peltiä ja siitä taidettiin paloiteltuna saada jokunen pennikin.

Kolmatta venetta hoiti Harry Alopaeus uutterasti plastle paddingitla ja se vene kuljett i jo kerholaislakin . Neljäs , alumiininen, 011 uljas mutta liian kallis käyttää ja nykyiseståhan tiedot lienevät jo kaikkien muiden kerhOjen (irvi) hampajssa. Mutta me uskomme lujasti huom tseen j olloin entista ehompi Urheilusukeltajien t Ukialus , sekä vie meidät makeille hylkypaikoille että tienaa vanhatkin Kankkulan kaivoon uponneet veneenvaihtorahat takaisin .

Urheilusukeltajat r.y: n puheenjohtajat 1956-1976 : Esko Jokinen Ora Patoharju Per-Olov Jansson Atte Veijalainen Olli Hallio Harry Alopaeus Manu Kuoppamäki Antero Parma Keijo Vanhala

1956 1957-61 1962-63 1964-65 ja 1971 1966-67 1968-70 1972-73 1974-75 1976-

13

UPPOPALLOA JOENSUULAISITTAIN "zehnter goldener bali" Vuonna 1966 kilpailivat Saksan liittotasavallan uppopallojoukkueet ensimmäisen kerran "Goldener Ball"nimisen turnauksen voitosta. Siitä lähtien on kilpailut pidetty joka vuosi, ja niinpä viime vuosi muodostuikin juhlavuodeksi, kun marraskuun 15. päivä~ä ryhdyttiin ratkomaan mestaruuksia.

Kilpailun voittajaksi veikkailtiin isäntäjoukkue Tauchsportclub MOlheimia, tuttua joukkuetta viimevuotisesta Vesikko-Cupista, joka jo kerran aikaisemmin oli vienyt ensimmäisen kiertopalkinnon lopullisesti omaan palkintokaappiinsa. Vuosina 1973 ja 1974 oli Duisburgin joukkue kuitenkin voittanut turnauksen, ja voitto juhlakilpailuissa merkitsisi näin' ollen toisen kiertopalkinnon jäämistä Duisburgiin. Helppoon voittoon ei kenelläkään kuitenkaan arveltu olevan mahdollisuuksia, sillä joukkueita oli peräti kuusitoista 15 eri puolelta Saksaa sekä oma 11miehinen joukkueemme.

Ryhmämme, johon kuului joukkueen lisäksi oma tulkkimme sekä neljä edustajaa Kouvolan Vesikoista, saapui jo perjantai-iltana. Illallisen jälkeen meil.le oli järjestetty tilaisuus kahden tunnm harjoitteluun Hallenbad SOdissä. "Harjoitusvastustajinamme" olivat MOlheim ja Berliini, joita vastaan pelailimme lyhyitä harjoitusotteluita. Näistä otteluista kävi jo selvästi ilmi saksalaisten mainio tekniikka, jolla he siirtelivät palloa näppärästi pelaajalta toiselle.

Myös vastustajan maalivahti tuntui olevan ohittamaton este. Löysimme kuitenkin muutamia sellaisia "heikkoja" kohtia saksalaisten pelistä, joita päätimme käyttää hyväksemme varsinaisissa otteluissa. Ensinnäkin saksalaisten kunto ja nopeus eivät tuntuneet olevan heidän tekniikkansa luokkaa.

Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä kun pelataan kahdeksalla miehellä, niin pelaajien ei tarvitse liikkua lähellekään niin paljon kuin pelattaessa neljällä.

SK-4

Toisaalta havaitsimme Oslon PM-Cupissa oppimastamme puolustuspelistä ja maalivahdin käytöstä, jota olimme ahkerasti harjoitelleet, olevan nyt hyötyä. Kun käytimme vain paria kärkimiestä ja keskiUäydyimme puolustamaan kahdella maalivahdiJIa, pystyimme yllättävän hyvin estämään saksalaisten maalintekoaikeet. Harjoitusten lopuksi kävimme vielä käytännössä läpi saksalaiset pelisäännöt heidän omalla opastuksellaan. Tämän jälkeen olimme valmiit painumaan pehkuihin, sillä peIi päivänä ei matkaväsymys enää saanut tuntua.

Seuraavana aamuna joukkueet kokoontuivat Hallenbad SOdiin kello 9.00. Aluksi suoritettiin joukkueiden jakO kahteen lohkoon sekä ottelujärjestyksen arvonta. JOkaista joukkuetta kohden tuli seitsemän ottelua ja yhteensä otteluiden määräksi kuutisenkymmentä. Jokaisen ottelun kestoaika oli vain kymmenen minuuttia.

Me joensuulaiset olimme kyllä mielessämme toivoneet täysiä otteluaikoja, jotta kuntokin olisi tullut ratkaisevaksi osaksi peliä. Saksalaiset olivat kuitenkin pakoitetut tällaisiin järjestelyihin, sillä niin monen ottelun läpivieminen täysillä peliajoilla olisi ollut mahdottomuus, vaikka olisi ollut kaksikin päivää käytettävissä.

Pelialtaassa oli sähinää jatkuvasti, koska kahden pelin välillä oli vain puolen minuutin tauko. Niinpä joukkueet kuulutettiinkin altaaseen jo hyvissä ajoin ennen edellisen ottelun loppua.

Oli mieienkiintoista seurata, kuinka eri joukkueet viettivät aikaansa otteluiden välillä. Toiset käyttivät sen verryttetoiset loikoilivat makuuIyyn, pusseissaan, ja toiset taas virkistäytyivät uimahallin kahviossa. Oma joukkueemme piti parhaana- seurata mahdollisimman paljon muiden pelejä, jotta olisimme oppineet jotain tulevista vastustajistamme. Suomi ja suoma-

laisten pelisäännöt kiinnosti'lat saksalaisia kovasti, ja vähän väliä saivat tulkkimme selittää eri joukkueiden pelaajille jos jonkinlaisia asioita. Monet joukkueet olivat halukkaita tulemaan Suomeen pelaamaan ja tutustumaan maahamme.

Saksalaiset olivat myös innokkaita neuvomaan meitä.

Oman pelimme jälkeen saattoi joku tulla ja tulkin välityksellä selittää meille, mitä virheitä olimme tehneet ja miten seuraavassa pelissä pitäisi toimia.

Taktiikkamme peleissä oli se, että kahta lohkon parasta joukkuetta vastaan (Berliini ja Dosseldorf) pelasimme vahvaa puolustuspeliä. Niinpä pystyimmekin pitämään maalieron melko pienenä DOsseldorfille, joka lopullisissa tuloksissa sijoittui toiseksi, hävisimme 2-0. Berliini onnistui saamaan yhden korin enemmän. Muita lohkon joukkueita vastaan pelailimme tasapUOlisesti sekä hyökkäys- että puolustuspeliä. Yhteen korittomaan tasapeliin ylsimme DOsseldorfin toista joukkuetta vastaan. Muut ottelut päättyivät tappioksemme 2-0, 1-0, 2-0 ja 2-1.

Tasapäisistä kamppailuista huolimatta lopullinen sijoituksemme oli 15 sija.

Turnauksen jännittävimmäksi otteluksi muodostui MOlheimin ja Ouisburgin välinen kamppailu, jonka viimeksimainittu voitti niukasti 2-1. Mainittakoon vielä, että Duisburg sai toisen maalinsa rangaistuspallosta sen jälkeen, kun MOIheimillä oli vedessä vahingossa yhdeksän pelaajaa yhtäaikaa. Voitto MOIheimistä toi Duisburgille koko turnauksen voiton ja näin siis jälleen kerran katkesi kiertopalkinnon tie.

Maanantaina iltapäivällä jätimme jäähyväiset saksalaisille ystäville~me DOsseldorfin lentokentällä. He olivat järjestäneet vierailu~me todella ":lielenkiintoiseksi. Ohjelmaamme olivat pelien lisäksi kuuluneet mm. vierailu MOlheimin pormestarin luona s~kä .~~­ tustuminen Bochumin kaupungm hllllkaivokseen ja sen yhteydessä olevaan museoon. Kun koneemme nousi lentOkentältä saattoi vain toivoa, että voisimme' Suomessa joskus järjestää samanlaisen turnauksen. Arto Rantala

SUUNNON kotimainen sukelluskompassi vaativankin käyttäjän ranteeseen.

Sukelluskompassien SK -4 ja SK-5 paineenkestävyys todettu 5 km:n syvyyteen. Rei'ityksen ansiosta voidaan kompassi huuhtoa merisuolasta.

Suunto kompasseilla sukelletaan kaikkialla maailmassa.

02920 Espoo 92

puh. 90847033 14

VAKUUTUSTURVA UUDISTUU SUKELTAJANTAUTIKIN KORVAUSTEN PARIIN Viime vuonna pääsivät urheilusukeltajat merkittävän edun piiriin: Pohjayhtymä myönsi ensimmäisen kerran ilmankäyttöluvan omaaville urheilusukeltajilIe alennukset sellaisista tapaturmavakuutusmaksuista, joihin sisältyy urheilulisä urheilusukellusta varten. Tässä artikkelissa Pohja-yhtymän tiedotussihteeri Reijo Härkönen kertoo 'vakuutukseen liittyvistä korvauksista ja rajoituksista.

Vapaa-ajalle tarkoitettu yksityistapaturmavakuutus on luotu täydentämään lakisääteistä tapaturmavakuutusta.

Useimmat meistä on vakuutettu työssä ja työmatkalla sattuvia tapaturmia vastaan, mutta vapaa-ajan turvaaminen ei ole yhtä täydellistä. Vapaa-ajan vakuutus korvaa nimensä mukaan vapaaaikana sattuneet tapaturmat.

Työtapaturmia ilmoitettiin viime vuonna lähes 252 000 ja vapaa-ajan tapaturmiakin sattui satoja tuhansia.

Vapaa-ajan vakuutus on tarkoitettu näitä viimeksi mainittUja varten. Vakuutusehdoissa on rajoituksia, Jotka koskevat eräiden muiden urheil ulajlen yhteydessä sattuvia tapaturmia.

Ikävin tilanne, johon vakuutuksenottaja voi joutua, on ,kuOlemantapaus.

Tällöin maksetaan kertakorvaus sille edunsaajalle, joka 'on mainittu vakuutuskirjassa. Korvauksen maksaa yhtiö

siinäkin tapauksessa, että kuolema seuraa kolmen vuoden sisällä tapaturmasta. Pysyvästä invaliditeetista eli työkyvyttömyydestä maksaa yhtiö korvauksen kertakaikkisena korvauksena.

Ohimenevästä työkyvyttömyydestä maksaa Pohja-yhtymä pAivärahaa. Sairaanhoitokuluja korvataan 10000 markkaan saakka.

Hoitokuluihin sisältyvät mm. maksut lääkärille, hammaslääkärille tai sairaalalle, kohtuulliset, vamman hoidosta johtuvat matkakulut lääkäriin, sairaalaan tai hoitolaitokseen sekä tarpeelliset maksut tapaturman aiheuttamista hammasvammoista ja hammasproteesille aiheutuneista vahingoista. Hoitokuluja ovat myös lääkärin määräämän proteesin hankkimiskulut, tapaturman yhteydessä rikkoutuneiden silmälasien ja kuulokojeen korjauskulut sekä muut tarpeelliset lääkärin määräämistä vamman tutkimus- ja parantamistoimista aiheutuneet maksut.

Pohja-yhtymässä on tehty sukettajia koskeva paatOs tapaturmavakuutusten osalta. POhja-yhtymän myöntämä yksityis lapaturmavakuutus korvaa myös sUkeltalantaud in, vaikka tämä ei varsinaisesti tapaturma olekaan.

Vakuu~usetrtojen mukaan maksaa Pohja-yhtymA korvauksen viimeistään

KOULUTUKSEN KOLMIJAKOIStJUS Talvipäivillä Joutsassa oli sukeJtaJa· parlamentin yhtenä puheenaiheena koulutus. Tämä meitä niin lähellä oleva aihe puhutti joukkoa pitkään Ja hartaasti. Keskustelua kuunnellessa j ~U mieleen ajatus, että asiaa ei oikein saa'( tu selväksi.

Meillähän voidaan kouluttaminen jakaa karkeasti ottaen kolmeen eri osaan.

Kerhot, yksityiset koulu ttajat ja liikkeet tai koulut. Joutsassa malnlttlln "kaupallinen koulutus" edelleen hiukan ' omituisessa valossa. Miksi,ja miten se voidaan erottaa muusta koulutustyöstä.

- Kerhot kouluttavat eli järjestävät kursseja Jolta kouluttajat vetävät. Toivottavasti SUSL: n vaatimusten mukaan. Kerhot rahastavat kurssi maksun eli myyvät tietoa ja taitoa ja saavat vastineeksi rahaa. Siis tekevät kauppaa eli kaupallista toimintaa.

- Yksityiset kouluttajat vetävät kursseja ja samoin myyvät tietoa ja taitoa. Taas tehdään kauppaa.

- Liikkeet ja sukelluskoulut järjestävät kursseja. Rahastavat vaihtele,van suuru isen kurssimaksun. Oppilaat saavat jälleen rahojaan vastaan tietoa ja taitoa. Eli kauppa käy.

Miten kurssimaksut sitten käytetään.

Hyvin järjestetyn suk&lIuskurssin kulut ovat melko suuret. LuentotUat, hallit, laItevuokrat ja vakuutukset eivät ole ilmaisia puhumattakaan kouluttajien måtkakuluista. Ei kait kukaan lähde naapurikaupunkiin vetämään kurssia ja maksa itse polttoaineitaan tai matkojaan. Sama koskee luokkasuoritukala. .

Miten sitten kurssilaiset ostavat.

He ostavat jonkin t~solsen tiedollisen ja taidollisen pohjan urheilusukellamisesta. Tosin edelleen hyvin kirjavan laatulsen . Uskoisin kuitenkin, että suurin osa maamme sukelluSkursseista viedään läpi nIIden mInImIvaatimusten mukaan mitä SlJSL on antanu t. Tiedän , eUA on kursseja jotka menevät huomattavasti pldemmallekln. Mutta toisaalta on taas kursseja Jotka hädin tuskin 1åyttavät vaatimukset.

Tämä ei aina ole kouluttajien syy, vaan saattaa olla koulutusta hoitavan kerhon. Kerho ei anna kouluttajllJeen mahdollisuuksia nostaa kurssien tasoa. Tosin eihän ole pakko viedä kurssia lapi jollei silti saa kunnollista.

Tässä tulee peliin mukaan se parjattu "kaupallisuus". Mikäli jonkun kerhon tai muun yhteisön kurssit ovat huonoJa ei se koske kenenkAIn " lelpUn H elIel kouluttami nen ole ainoa tuloniAhde (kuten vallteUavasti Jossain p~ln maatamme on) MUTTA jo~ yksityinen ~i sukeHuskoulu ts.kee huonoa työtä, saa nostaa "hampaat naulaan", kun ei tule koufutettavla - ei tule elantoakaan.

TIettavastI ei yksikään kerho ole antanut potkuja kouluttajllJeen , mutta tiedossani on, että sukeJluskoulu on sen tehnyt. Ei hefllA ole varaa huonon maineen lev,ulm'iseen.

PJtaisf päastä siihen , että kun kouluttaja vetAä oppilaskorttiin nimensä niin se on merkki slita että edes minlmitaso on saavutettu.

Kurssien tasosta.

Kurssithan päättyvät fopputentteihln jotka SUSL:n ohjeiden mukaan ovat PM-tason tentit. Periaatteessa voidaan

30 päivän kuluessa siitä, kun tarpeelliset selvitykset ovat yhtiölle saapuneet.

Kun vakuutelulle on sattunut tapaturma, on hänen viipymättä käännyttävä lääkärin puoleen. Lääkärin ohjeita on myös syytä noudattaa tunnollisesti.

Tapaturmailmoitus tehdään yhtiön omalle lomakkeelle mahdollisimman pian tapaturman sattumisesta.

Yksityistapaturmavakuutuksessa on joitakin rajoituksia, jotka on syytä' tuntea. Päihdyttävien tai huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena sattunut tapaturma jää myös vakuutuksen ulkopuolelle. Korvausta ei makseta, jos tapaturman sattumiseen on vaikuttanut kaatumatauti, halvaus, mielisairaus, sokeritauti, pahanlaatuinen kasvain tai muu vaikea sairaus.

Ja kuten muissakin vakuutuksissa, ei korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat atomivoiman vapautumisesta, sodasta, kapinasta, vallankumouksesta tai sisällissodasta.

Vapaa-ajan tapaturmavakuutus on voimassa kaikkialla maailmassa.

Vapaa-ajan vakuutus on myös erinomainen henkivakuutuksen täydentäjä.

Täysajan vakuutus on tarkoitettu sellaisille henkilöille, joilla ei oJe turvanaan lakisääteistä tapaturmavakuutusta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yksityisyrittäjät.

Lisätietoja tapaturmavakuutuksesta saa täydellisistä vakuutusehdoista.

Urheilusukeltajien vakuutusasioita hoitaa POhja-yhtymässä ylitarkastaja Arvo Laisi. Hänet tavoittaa puhelimella numerosta 90-6096395.

kaikki kolme koetta suorittaa kurssin päättyessä. PM korttia ei kuitenkaan saa ennenkuin 20 arvovesituntia on todistetusti sukellettu.

Mikäli kurssilaiset eivät läpäise kokeita on opetuksen laatua tarkistettava ja ehkä samalla myös oppilaiden määrää. Kurssilaisilla kun on oikeus vaatia rahoilleen vastinetta. Ja kurssien vaatimuksettJan on jokaiselle jaettava jo kurssien alussa.

Teoria ja halli osuudet pitäisi ehdottomasti läpäistä, avovesikoe voidaan ottaa myöhemminkin osa suorituksethan ovat kaksi vuotta voi massa. Kun sukeltamisen laatu on muuttumassa ja sukeltajien mäarA kasvaa joutuvat sukellusvanhimmat .entistä kovemmalle.

Taul ukkolaskut ja niipen käyttö tulee yhä useammin eteen . Taulukoiden käyttö ja niiden hallitseminen on osa sukelluskurssien v~tlmuklllsta, ja sellainen osa joka on ehdottomasti hallittava. Vaarin tulkittu taulukko kun voi johtaa pahaankln onnettomuuteen.

Ku n10harjolttelu on kurssien yksi osa ja s~ osa, joka varsinaiseen laitekoul utukseen siirryttlessa, jää heikommalle. Näin ei saa olla vaan kuntoa on kohennettava koko kurssIen aikana ja omatoimisesti jatkettava niiden päätyttyäj(lri . Perusv'I Uneetkln kun on jatkuvasti hallittava.

lopuksi muistuttaisi" - Å,la sukella ykSin sukeltaminen on ryhmätyötä ja ryhmät yö on turvallisuutta, - Alä vaadi laitteeltasi mahdottomia, se on vain apuväline.

- Kunnioita merta ja sen voimaa heikot ovat ihmisten voimat luonnonvoimia vastaan.

"Konkari"

15

POhJa-yhtymässä voit hoitaa kaikki vakuutusasiasi yhdellä istumalla!

Pohja-yhtymä on monipuolinen vakuutustavarataio, jossa voit hoitaa kaikki perheesi tai yrityksesi vakuutukset. Samalla saat ohjeita esimerkiksi korvauksen haussa, eläkekysymyksi~s~ tai ollessasi yleensä epävarma vakuutusasIoIsta.

Tule 16

W

juttelemaan

SUKELTAJIEN VENEPULMIST A Harrastuksemme yleistyy ja leviää voimakkaasti. Uusia kerhoja perustetaan tasaisesti niin rannikolle kuin sisämaahankin. Innokkaina harjoitellaan talvisin ja tehdään arkistotutkimuksia mahdollisista kohteista .

Kesän tullen ollaan kuljetuskysymyksen edessä. Kohteita olisi mutta ei kuljetusta. Taxikyyti tulee kalliiksi ja samoin paikalliset kalastajat, eikä heille aina sovi samat aikataulut kuin sukeltajille.

Yksityinen sukeltaja pääsee varmasti mukaan jonkun kerhon tai ryhmän "kanssa. Kunhan vain ottaa selvää ~issa lähdöstä. Perusedellytyksenä on'.j..qukkoon. sopeutuminen.

Ryhmä on jo vaikeampi asia. Kerhojen veneet kun yleensä ovat mitoitetut oman käytön mukaan. Ennakoimalla sekin pulma järjestyy, ainakin use'immiten.

Kun on vuoden pari junaillut sukellusryhmäänsä tai kerhoansa muiden mukaan ja ehkä muutaman kerran epäonnistunut niin varmasti alkaa mielissä kyteä ajatus oman kulkuvälineen hankkimisesta. Siinä vaiheessa pitäisi pitää pää kylmänä ja hiukan harkita mitä tehdään.

Kannattaa ehkä harkita toinenkin kerta. Aluksen tyyppi, hyvät ja huonot puolet, hinta, telakointi, käyttökustannukset ovat varsin painavia tekijöitä.

Laivassa kun on laivan laskutkin. Oman kerhoaluksen hankinta on kuitenkin aina jonkinlainen kompromissi eri tekijöiden kesken.

Käytännöllisyyden vuoksi, kannattaisi kerholaisten jakaantua 6 .. 8 kaverin sukellusryhmiin jotka toimivat saman kerhon sisällä, hankkivat oman veneen ja raportoivat sukelluksensa esimerkiksi kerhon sihteerille. Tämä senvuoksi, että eivät kaikki ryhmät "löydä" samaa kohdetta.

Tämän kokoisen ryhmän on huomattavasti helpompi hankkia tarkoitukseen sopiva vene, kuin yli sadan hengen suurkerhon . Mikäli kyseessä on varttuneempien joukko tulee kysymykseen taas eri ratkaisu. Yhteinen kompressori

tai varastopullot ja jokainen hankkii oman veneen. Varsinkin perheelliselle ainoa käyttökelpoinen ratkaisu. Se perhekin kun voidaan ottaa harrastukseen mukaan.

Ne veneet sitten. Aloitetaan suurista ja mennään mitoissa alaspäin.

Jaalat ja Kaljaasit Enimmäkseen puurakenteisia, 15 m-30 m. Ulkolaiset ostajat ovat vallanneet markkinat. Kysyntä ylittää huomattavasti tarjonnan.

Etuja: suuri avoin ruumatila, jonne helppo rakentaa asuintilat. "Romanttinen" ulkomuoto mastoineen ja keulapuomeineen. Kansitilaa yleensä paljon kajuutta ratkaisusta riippuen. Merikelpoisia ja tukevia.

Haittoja: raskasliikkeisyys, suurehko syväys 1,7 m ja siitä alaspäin. Nuorimmatkin alkavat olla jo yli 30 v. Telakointivaikeuksia joka puolella (Paitsi laivatelakat).

Troolarit 10-20 m. Merikalastukseen käytettyjä vanhahkoja (40-60 v) aluksia.

Keulassa usein kajuutta, jossa makuutiloja 2-6. Keskellä avoin ruuma, josta asuintilaa saa lisää. Kansitilaa on ja kajuuttaratkaisusta riippuen voidaan se säilyttääkin. Tarjonta ylittää kysynnän hinnat 40.000 ja ylöspäin. Varmasti merikelpoisia vehkeitä mikäli ovat rungoltaan terveitä. Suuri leveys 4,5 -6 m on positiivinen puoli, mutta suuri syväys 2 m ja yli on negatiivinen tekijä.

Konepuoli ja muu varustus hyvin kirjavaa. Yleisimpänä ehkä säätölapapotkurit, jotka ovat suht. arvokkaita. Suuri syväys takaa määrätynlaisen raskasliikkeisyyden ja tukevuuden, mutta asettaa navigoinnille lisää vaatimuksia.

Troolarit ovat kuitenkin suosittuja niin "perheveneinä" kuin sukellustukialuksinakin. Se merikelpoisuus - se merikelpoisuus ...

Sumppu- ym. rahtiveneet 8-15 m. Ovat ehkä kaikkein kysytyintä tavaraa. Hinnat kun eivät yllä lähellekään Jaalojen hintoja ja kun näitä on vielä silloin tällöin saatavanakin.

Ihannekoko 6-8 kaverin ryhmälle.

Mikäli runko on terve kannattaa suunnitella ja rakentaa kajuuttarakenteet vaikka uudestaankin. Matkavauhtikin saadaan siedettävillä konetehoilla mukavaksi. Tämän kokoiset veneet ovat huomattavasti helpompia käsitellä ja huoltaa kuin edelliset. Telakoitakin löytyy jo enemmän. Rakennuspuuhiin saa varautua joka tapauksessa, mutta sittenhän sen voi suunnitella oman tarpeen mukaan. Minimivaatimuksina pitäisin kuitenkin katettua ohjaamoa, makuutiloja jokaiselle ja kansitilaa mahdollisuuksien mukaan. Makuutiloistakin voidaan tinkiä, mutta katettua tilaa pitäisi kuitenkin olla niin paljon, ettei kenenkään tarvitse istua ulkona matkan aikana.

Muita mahdollisuuksia Edellisestä on jätetty pois entiset vesibussit, hinaajat, väkiveneet, laivaston alukset, merivartioston ja luotsilaitoksen veneet. Ne kun karkeasti ottaen voidaan johonkin edelliseen päätyyppiin sijoittaa. Rakennusaineista voidaan olla eri mieltä ja varmasti ollaankin. Rauta ruostuu, puu lahoaa ja vuotaa aina. Lasikuitu on kallista, alumiini syö pyy jne. Tehdään taas kompromisseja. Yksi on ainakin varmaa, yhteinen alus, velkareki, oli se sitten veksellvetoinen tai muuten hankittu, antaa työtä ja taas työtä. Rahaa menee, no sitä menee muutenkin.

Päätelmiä Mikäli sukeltamisesta halutaan saada kaikki irti, kytkeytyy se läheisesti toiseen merelliseen harrastukseen veneilyyn. Yhdessä nämä molemmat harrastukset täydentävät toisiaan ja mahdollistavat täysipainoisen, merellisen kesän.

Veneily antaa puuhaa koko perheelle ja helpottaa näin olleen "perheen pään" sukellusretkiä. Tosin se vie sen viimeisenkin vapaa-ajan joka sukelluspuuhilta jää.

Mutta vastapainoksi se antaa mahdollisuuden paeta saastunutta mannerilmaa raittiiseen meri-ilmaan ja vaeltamaan kauniiseen saar n.

TUBIIR-

NORKKElIT

17

UppopallolJ Vesikko-Cup pelattiin Kouvolassa kolmannen kerran 23.25. 4. Sopivien viikonloppujen vähyys aiheutti törmäämisen työlauantaihin, mutta siitä huolimatta suomalaisia joukkueita ilmaantui kuusi ja kansainvälistä väriä toi tällä kertaa linköpings Dykarklubb. Norjalaisia ja tanskalaisia ei vielä saatu liikkeelle ja myöskin vIimevuotiset vieraamme Saksasta jäivät saapumatta. Syynä saattaa osaltaan olla melko myöhäinen kutsumme, mutta korjatkaamme tämä virhe ensi vuoden kohdalta heti: Vesikko-Cup pelataan seuraavan kerran 22.24. 4. 1977.

Vesikkojen puheenjohtaja Ilpo Raatikainen oli iloinen monestakin syystä, esimerkiksi siitä, että kisa-aikataulu piti täydellisesti paikkansa, mistä kiitos lankeaa sekä toimitsijoille että joukkueille. Uppopallon taso Suomessa nousee koko ajan ja harrastus leviää. Pelit muuttuvat vähitellen tasavä-

RUOTSALAISVIERAITA VESIKKO-CUPISSA kisemmiksi ja ainakin kärkijoukkueemme Joensuu alkaa olla pohjoismaista tasoa. Vesikko-Cup pelattiin suomalaisilla säännöillä, kuitenkin siten, että käytettiin kokonaispeliaikaa 2 x 8 min.

Supistus johtuu käytettävissä olevan halliajan niukkuudesta. Näin saavutetaan kuitenkin se etu, että kukin joukkue saa pelata mahdollisimman monta joukkuetta vastaan. Ensi kerralla saadan sitten varautua pelaamaan kahdessa lohkossa, arveli Ilpo ja kehotteli ynnäämään, minkä verran joukkueita tulee lisää, kun uppopallo valtaa alaa sekä kunto- että kilpailulajina. lieneekä MOlheimin Kultaisen Pallon Kisan Gala-Abend väikkynyt IIpon mielessä, kun suunnittelimme lauantai-illan istujaisia etten sanoisi illalllstanssiaisia Upseerikerholla. Minusta siellä oli oikein mukavaa, ja ajatus siirtyi kuin itsestään siihen, miten tämä järjestetään vuoden päästä. Joka tapauksessa 70 sukeltajaa ja heidän seuralaistaan kehu massa itseään ja toisiaan oli ja tapaus sinänsä.

Kilpailun johtajan Teppo Hulkkosen mielesta tuomaritoimfnta pitäisi saada laaja-alalsemmaksi. Tuomareita on aivan Illan vihAn , ja jos pelaajilla on vain vähän tilaisuutta saada valmennusta, niin erotuomareilla ei ole sitä juuri lainkaan. Vesikko-Cupin tapaisissakoitoksissakaan ei ole tarkoitus liottaa vesikkojen kahta tuomari ketjua altaassa päiväkausia, mutta minkAs teet, kun muitakaan ei saatu.

Erotuomarin osa ei yleensäkään ole kadehdittava Ja vähiten se on sitä uppopallossa, mIssi kolmekaan tuomaria eivät parhaalla tahdoUaankaan pysty näkemAAn jokaista tilannetta. Tuomareita Itse~än askarrutti enl1en tiedon kulku pohtasta pintaa ja pfnnasta maalle. PuhelIntakin kokeiltIIn , mutta taisivat pojat Jaädä haaveUemaan värivaloista.

Pelaajien tunnelmat kertoi Joensuun Hannu Hämäläinen. Hänestä oli myönteistä kehitystä uppopallon suosion kasvu ja joukkue1den voimasuhteiden vähittäinen tasaantumlnen. Tuomaritoiminta etsi alussa linjaansa hiukan haparoiden, mutta linj~n löydyttyä se säilyi loppuun asti. Tuomarikurssien

18

avulla erotuomarien määrän voisi saada tarvetta vastaavaksi. Koulutusapua lahden takaa tarvittaisiin samoin kuin pelivalmennuksessakln. Kisajärjestelyt hallitoiminnasta illanviettoon ja majoitukseen asti saivat Hannulta tunnustuksen.

Ja siten ruotsalaisten tunnelmiin.

Mukavat vieraamme Linköpingistä Joensuun ystävyyskaupungista katsoivat asiakseen pieksää ystävänsä ei nyt ihan tolkuttomasti mutta kuitenkin.

Heidän puuhamiehensä Peter Wass ja Lars Pettersson sanoivat, että tuomarityöskentely oli likimain samanlaista kuin koti-Ruotsissa. Heillä gongl kuitenkin kilahtaa hivenen herkemmin.

Kaulaotteissa tuomarimme olivat varsin tarkkoja (en tarkoita illanviettoa) ja perjantai-illan harjoitusotteluissa asiasta neuvoteltiin ja vieraat ottivat sitten vähän varovaisemmin. Ruotsissa tuomarit käyttävät tylyjä otteita suupelin eliminoimiseksi ja ovat onnistuneet lopettamaan sen lähes kokonaan. Eipä silti, melko vähän sitä kuultiin täälläkin.

Eräs pelitaktinen puute pisti ruotsalaisten silmään meikäläisten pelissä.

Ruotsissa jokainen joukkue hoitaa pUOlustuksen siihen tapaan, että maalivahdilla on vakituinen vaihtaja, joka lähtee muihin hommiin vain aivan selvissä tilanteissa. Tämän oivalluksen kera parhaimmat joukkueemme olisivat antaneet ruotsalaisille paljon tiukemman vastuksen, sanoivat vieraat.

Toivottavasti Vesikko-Cup omalta osaltaan Ii sls I kiinnostusta syksyllä pelattavaa uppopallos-arjaa kohtaan. Ja kun toivomaan rupesin, niin toivon samalla, että pUstUn yksiin ja yhteisiin kansainvälisii n uppopallosAAntOlhin, joita CMAS :n toimikunta Jo pohtlnee.

Tämä olisi suotavaa, kun pyritään saamaan aikaan uppopaUon Europa-Cup, jota tietlåvästJ jo suunnitellaan.

Vesikko-Cupin tulokset:

1 Ll nköpings Sportdykarklubb 12 p (64-0), 2. Joensuun UrheilUSUkeltajat I 10 P (42-3),3. Sukellussaura Vesikot 7

p (23-18), 4. Saaristomeren Sukeltajat 7 p (24-21), 5. Joensuun Urheilusukeltajat II 4 P (24-20), 6. Kuopion Urheilusukeltajat 2 p (17-24), 7. Syväsukeltajat 0 p (2-91).

Ottelutulokset : Kuopio - Joensuu 0-8, Syväsukaltajat - Linköping 0-20, Joensuu I Saaristomeri 5-1, Vasikot - Kuopio 6-3, Joensuu II - Syväsukeltajat 150, Linköping - Joensuu I 1-0, Saaristomeri - Vesikot 2-2, Kuopio Syväsukeltajat 14-1, Joensuu I Joensuu II 0-5, Linköping - Vesikot 6-0, Kuopio - Saaristomeri 0-9, Joensuu I Syväsukeltajat 18-1, Vesikot - Joensuu II 2-1, Linköping Saaristomeri 14-0, Kuopio Joensuu 10-8, Syväsukeltajat-Vesikot 0-13, Joensuu II - Saaristomeri 0-1, Kuopio Linköping 0-11, Joensuu I - Veslkot 6-0, Syväsukeltajat - Saaristomeri 0-11, Joensuu II - Linköping 0-12.

Tapani Toijonen Kuva: Pekka Peritalo

KANSA KYSELEE. Turvallisuusvaliokunnalle MILLAINEN AANIMERKKI::: Olen joskus aateskellut mitä pitäisi koputtaa teräspu Iloon i jotta sukelluskaverini tietäisi puuhistani. En vaan muista nähneeni· turvallisuuskansioissa ja muussa kirjallisuudessa sellaisia virallisia äänimerkkejä kuten esim: kaikki hyvin, olen hädässä, pintaan, missi olet.

Etenkin sukellusvanhemmilla olisi siltä suurta apua kun voisivat "sähköttää" toivomuksiaan ja komentojaan sukeltavalla parvelleen Toivoo ...

YKÄ

JÄLKIPUINTIA TURUUST'

Viidentoista sukeltajan turvin vietiin vuoden Aurajokiuinti päätökseensä 25/04. Urheiluvaliokunnan ja kilpailuja järjestävien seurojen yhteistyö ei .viel~­ kään suju niinkuin pitäisi. Tänäkin kllpailupyhänä oli loppujen lopuksi menossa kaksi arvokilpailua yhtaikaa.

Suurimmalta osaltaan tästä syystä jäivät omat (turkulaiset) sukeltajat niin vähiin, heistä kun olivat "parhaat" pelaamassa uppopallda. Suruista suurin oli kuitenkin informaation kulun pettäminen. Syyllä saa kysyä monesko kerta tämä oli. Nyt kuitenkin olivat syyllisiä etupäässä me jotka kisan järjestimme ja varsinkin minä kun en saanut muutettua lähtöajankohtaa ulos riittävän ajoissa ennen p~äsiäispy~iä. ~äs!~ johtuen jäi Kokkolan parhaita mlehla pois vaikka olivat jo Turussa yöpyneetkino Asioiden korjaamiseksi ehdotan seuraavia parannuksia tähän muuten niin mukavaan toimintaan: 1 SUSlI Urheiluvaliokunta julkaisee kilpailukalenterin, jossa ovat alustavat kilpailujen ajankohdat, heti kun PMkokous on pidetty syksyllä.

2 Kun seura ottaa järjestääkseen kilpailun tulee sen ilmoittaa heti muutoksista ajankohtaan mikäli tällaisia tarvitaan.

3 Kilpailijat tekevät ennakkoilmoittautumisensa jotta tiedettäisiin: - Nimekkäät osanottajat (kuuluttajan työtä varten).

- Tarvittava huolto.

- Palkintojen määrä ja sen suhde osanottomaksuihin .

- Ennakkomainontaa varten paikkakunnan avliseissa.

- Kenelle soittaa kun viime hetkellä jokin tärkeä ajankohta muuttuu.

4 Varmistakaa vielä ennen lähtöänne ne tärkeät asiat, vieläkö ennakkotietonne pitää kutinsa? Puhelin on kulutustavara ja järjestäjä on vain ihminen, jo~­ kus vieläpä harmittavan huonomUlstlnen seilainen.

Kiitos Kokkolaan siitä että hoitavat aina esimerkillisellä tavalla ennakkoilmoittautumisensa. Heidän lisäkseen saatan lukea yhden käden sormilla ne sukeltajat jotka vaivautuvat soittamaan ... Vielä toisenkin kiitoksen haluan tässä lausua julki. Olin itse ainoa jolla ei ollut voimassa oleva lääkärintodistus mukana. Näin lapset, näin sitä pitää...

PETER J.

KANSA KYSELEE. MISTÄ SAISI HYVÄN PELASTUSLIIVIN JA PULLOPATTERIN : Olen toistamiseen tähtäillyt URHEILUSUKELTAJASTA kaipaamiani sukellustarvikkeita. Ei vaan tunnu löytyvän.

Eikö sukeilusväeilä ole myynnissä vanhaa tavaraa tai eivätkö ole oivaltaneet lehden tarjoamaa myynti-välitys-mainos-mahdollisuutta.

Hyvät vanhan tavaran myyjät myykää lehtemme kautta.

Toivoo...

YRKKA

ASKEL TURVALLISEMPAAN SUKEL TAMISEEN Viime lehdessämme esiteltiin Jouko Askolan laatimat Turvallisuusvaliokunnan toimintaperiaatteet. Valiokunta on toinen liittomme uusista ja toivomme, että Askolan alan ammattilaisena vetämät suuntalinjat ohjaavat sukeltajia kohti turvallisempaa sukeltamista.

Kuten on tunnettua, ·on turvallisuustyö tähän asti jäänyt muiden alojen varjoon liittomme toiminnassa. Toivomme, että nyt aloitettu työ kantaa hedelmää, sillä sukellusturvallisuus on ala jos on paljon tehtävää. lisäksi se on ala johon on paneuduttava tarmolla, sillä sukeltajien määrä kasvaa vuosi vuodelta ja koska määrä ei korvaa aina laatua, kasvavat onnettomuusriskit myös ja asettavat aina uusia vaatimuksia.

Turvallisuusvaliokunnan vetämlseen on Askolla parhaat mahdollisuudet, koska hän Valtion Palo-Opistolla toimiessaan joutJ.1u seuraamaan asioita "aitiopaikalta".

SUKELTAJAIN PÄIVÄ TURUN MERI KUTSUU 'J A VAPAA-AIKANÄYTTELYSSÄ

t

Kalevi Niemelä jakaa kiertopalkinnon SINIHAIT : ten edustajille.

~

SUKELTAJAN SANA Kalevi Niemelä kertoo sukeltamisesta messu yleisölle

19

Vaihda parempaa ta-aloita suoraan huip lta

~ ,

/'H _,' .

.L ,_ _

1

:a;

"'~

IVKA-teräspullot - kevyet - Iyhytrakenteiset matalan venttiilijärjestelmän ansiosta - varailmaventtiili - valjaissa pikasäätö joka pitää (materiaali puuvillaa) - edullinen hinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo - 5 vuoden taku u METEOR-regulaattori - pieni hengitysvastus (toiminta moitteetonta jopa 15 aty paineessa) - vakiona jäätymissuoja - varailmavaroitin ja automaattinen varailman säätölaite, joka toimii syvyyden mukaan - myötävirtajärjestelmä ja pakkosyöttö 5 vuoden takuu, jona aikana ilmainen vuositarkas-

-

tus

Ruot~issa Kungliga arbetsskyddsstyrelsen on hyväksynyt Meteor-regulaattorin ammattikäyttöön 60 metrin syvyyteen.

Turvallisuutta ja mukavuutta sukeltamiseen Nemrod -nestoliivin tilavuus on täytettynä 24 1. 0,4 litran täyttöpuIJo antaa ladattuna 80 I ilmaa. Hätätilanteissa Nemrod-nostoliivi soveltuu myös hengityslaitteeksi erikoisrakenteisen paineensäätöventtiilin ansiosta. Liivin täyttö käy nopeasti käteväHä painonäppäimellä. Nostol ivi 0n varustettu ylipaineventtiilillä, joka laukeaa yli 40 gr/cm 2 , joten liivi ei 'repeä nopeassakaan nousussa. Lisäksi laitteella on kahden vuoden takuu.

1.

2.

3.

4.

5.

Liivin vesityhjennys.

Ylipaineventtiili.

Täyttönäppäin.

Sankaliitin.

Hengitykseen soveltuva paineentasausventtiili, johon liittyy vedenpoisto.

Sukella turvallisestil Toivoo

0\[/ iiiiiitiiiiiti mGJ Puh. 48 5817 Huopalahdentie 13 B 00330 Helsinki 33

20

Viime Maailman Sukellusliiton kokouksen tiimoilta "kenraa lejako lisää"

';!N"'I'l":l n'y.pn-nn m';!'}I~';! nnnNnnn 11';!}I 443785 ..,,, ,l'lN ~n ,37 'i"'''~ l""

' ,:m 0.'l1!7 O',,,lI, ~" 1 X n"l1l"'~ n10' :l;,! n'l,m ',l1" ö1n'öl 0' l1' "Tö1 ,,:l Un1X ö1n nlöllt' ö1'0~ö1 .n1"TnKnöl;'l

1l , 'n l 01 ,'~1 "

- K1ö'11!1 :l'ipn , ,'1 O'Knnlt' n'l"n ,'llOl " m':l ö'1l0 ~ n' oo, i'll1"Wöl:l 1~iP noJ '1 , ,,, ,16

1C1i~' K1;'1 '1K '1,,' ,ö1mJ1 ö10l'" ?PJ ,'11JO ,m' ' ?lX .1:l'X~n" " O'Kn~ö1 01'0;'1 nK 10XP' ',:lP C"In1' O

O','n~

0., '1',pn:l 0'"11:),'

O', ' noö1

,0', '11% 'W n1:l, m~ 1:l1n :l ,nK~öl '11l, l'W ,n1,nKnö1öl

nKI

um",., " ,

,0':>11<

.n10"10r.l

Mlnlö1?

0'1<"

1l l(

?W nllPö1l

,,:91

, "X W' ,MlK:ln O'llt'? 1l'1 'Klt"n '1Kl W7.lr.lnM "P lD'Wr:r ,r:m), ,0"'''0 llX .0''1''11 500 mn!)?

m!)'Wl1n; öl" W7.l 0'11 'IX nKI n'l"n:l W'1 pn"1 ,O''''i .nnnxnöt?

Kll1r.l? ':l1n n1tl':lö1 n'l,m

'111' O'X '1~ö1 O'O"l!)ö1

.m

Ml(

I1? P? '1WIr.löl '1':l

. n : l ' 1I lJl"t

- W7.l:l ö'1lW? MK 'ln nlt'r.löl ' ,n :9'1;'1'

' K'W':l 1lr.lP K%Ol

0'1( ,lt' m " ,' ö11.l Ml~":löl m'Kl0' ,~nr.l mn, ."1'111( ""0 IC"

,tl'n '~~Pr.l?

l'"lNöl ':ln':I 1''''0' 'lOll:l '117N ,"'r.l V'l Nln '''iöl -,Xl C'Ol"OO ,," " lr 'K!l1' 'l!):l MlKi'öl' llm~ W"~O .O':l:lln 0'77 :9'1;'1 ,'11'0 ~'1 '1nnwn ö1:l ö'Ill ,nKöl ,~nr.lö1 nn'W7.l:l . nnx " ' K nll' Xlt':l ,~ 92 7lt' ~r.llP7 1P 'lCll:lW' ,O'~' nnnr.l MlP' 'lrn1 3 1W7.l:l ö1ö1lt' "'r.l -:ll1 O'~r.PO:l C' '1'1.' MlK011"T Ur.lr.l ,n~?l ,n"'llöl "0'1'1

o'm l' " 'Oln OY nl101l OYll 0:J'7X 0'::1111 UX löi 17X .lU, ,.,n _ ,:J7 '1011:Jl ,0:Jnx U"JY' 'X111:1lU .nlJl",llöl .nlV"lJ 11n 1mx I1'1lU7 'Yllöl llXO::l 7:J::I 1m löi n1l1',0öl IX:J 01 ,O'l"J1l1lJ-O'X"'P 7111 0"10lJ öI:I., öI::IlUno .,nx7 .0'77lYöI 7111 0071Y n.,ölo 7Y my"o lno 7Y ::I1' n::l m,nxnölöl n7möl ölO'7m ,OYO::l p., 171 ,"O':J ,n'll1x" .O'OYO ' llUO nXl1 1'7Y:I 7111 "X7 mXYlöt:l m."lUpl"t m::l,.,lJöI mxylötöl 7111 01 OYllm ,m,nXnl"töl ''1::1n7 Dl'n pI"rml"t ,1'7Yl"t ,n'llU .'1::1n01 '0'0 nx '07'll1 X7 ' l'''lIlU 0'77'Y7 O''1'lUP01 O'm.,'lUm "'Y01 'Pll07 m .,lUllX nn, )U:J o'm"'lUl O'.,Y,O 7Y 0 ' 77'\Y7 ml'7 ,01"'7Y:J ,00n''''::I ,m17 l101 ,öI"'7Y 'I:J.,O lX O'l" Y'O .n7Yl101 0'00'1ll001 1m O'J:J'Y01 101 ':J 0'1'PO UX .':J'O' l,n .m ,r,.,lJ mXY1no O'.,:JlUl 1XY' 1"'YlU '7X7 01 1"Y01 P71M' \:IV!)01 jT1 ,.,mx:J - p :lno O:JJ'01 ,017X71 ,1976 nJlU7 .,:ln m"'lU X7 :I,m7 ,lU'7n01 nx X707 ,"'01 nx "ll017 ,O'lUll ,0 ' lU .,l1n 'X,,::I .n"nxnölO1 ' ,.,lU07 m7ll17' O1XnlJ01 - :lllJl"t l"t'1'n'l"l X'ötlU öllU,n01 ""'Y01 n'1l1n nx '7::1pn .(7'ln:l 1XY1ötlU m"yn OYlJ7 ) 0'J"Y1001 "V .1'1'

'0'

..

T'P:I " l!T10 " 'r.l P'l .0'l1wn 0'P~1P:I 1:1''1 m,'po ö1~' O"Or.löl ö1Kr.l

Pr.llP ?1:l1 nx ":llt'7

ll1:m~ K1öl 1976

.11:l'nöl 0' ö1 ' O'r.l:l O" pnnlt' n'K1D';'I nn 7W7.l:l

C'l1"

Ml1nKnö1n

ö11.l"~

ö1:1

ö1"'1(

nDl ~n

"lnx7

n'l:l1n ö1':l'P ,mO':lö1 '!JP:I 0'l1lt' O'r.l,l1 OP O'Plr.ll .öl";X m lKn lN ö1P'lD ?lt' n'lpr.l' ,O'?'11lr'1 n10':l

JUKAN TURINA TA ...

MUIDEN LEHTIÄ

Arvoisa lehren toimitus, hu eiku hyvät ystävät ja kylän miehet.

" Urheilusukeltaja-Iehti leviää myös ulkomaille Pohjoismaiden lehtien vaihdon lisäksi se menee ympäri maailmaa tärkeimmille kansallisille Liitoille, sukelluslehdille ja eräille 'silmää tekeville' yksityisille sukeltajille . Prolle Jansson laatii joka numeroon lehden artikkeleista useampisivuisen englanninkielisen Iyhennelmän jotta ulkomaanlaiset saisivat myös tietää, mitä meillä kirjoi tetaan sukelluksesta . Harvoin tulee palautetta , nyt Israelin Liitto on lähettänyt meille oman lehtensä, jotta mekin saisimme tietää, kuinka Israelissa sukelletaan" ORA

Taas kerran minulla olis i asiaa sinne Jukan turinoihin . Tälläkertaa puhisisin niistä ja niille jotka paheksuvat vakalastuksesta. Ensinnäkin olen kyllä samaa mieltä siitä että' nämä mekaaniset isot paineilmaaseet ovat meidän vesissä turhan voimkkaita , meillehän riittää aivan hyvin kumilingot. Mutta siitä mistä Ora v. 74 kirjoitti jäi niin pahamaku suuhun että on pako siihen vielä tehdä selvyyttä . Ensteks ei va-kalastus ole niin helppoa kuin siintä kirjoituksesta käy luuleminen. Ei meidän vesistä voi ryöstää kalaa harppuunoiden se on varmaa , Sop ii esim. Oran tulla mukaan kalastamaan , ja todeta 4-6 tuntia kalastaneiden ki Ipaanosall istuneiden kalansaal iit. Vuonna -73 SM-kisoissa yli puolet kilpailijoista tuli ilman kalan kalaa ylös , siis varsin vaikeaa . Siellä kyllä kalaa näkee välillä erittäin runsaastikin, mutta se saaliin saaminen on erittä in taidokas ta touhua . Otetaanpa yks ' esimerkki Hanko-cup jokaisen tuntema kisa joka vuonna runsain osanotoin ja monin eri joukkuein. Keskimääräinen vo ittaja joukkueen kalan saalis on 3-6 kg ja kaikki kalat (salaka lat pois luettuna) luovutetaan Iyhen tämättömänä Hangon kaupungin sairaalaan vanhojen kalastaj ien ja muidenkin vanhusten iloksi. Siis koko kilpailuiden saalis , n. 20-30 kg. Yli neljätun ti a kovaa ruumiillista ja henkistä prässiä ja mahd oll isesti ei yhtään kalaa.

Molskis Jukka.

Isoissa kerhoissa on monella pitkään ollut tunne että n .s. vanhoja sukeltajia laiminlyödään . Heille ei järjestetä tietoisesti mielekästä sukellustoimintaa .

Kerhojen toiminnan pääpiste on ollut koulutuksessa. Siksi on sukellusurheilun alkuvuosista asti kiinnitetty erityisen suurta huomiota kouluttajien kouluttamiseen kun sitä vastoin muun kerhotoiminnan pätevät henkilöt ovat saaneet kulkea milloin minkin nimikkeen alla: sukellusvanhin , kerhokippari , kerhoiltojen vetäjä jne.

Englannin sukellusliitto toi tämän epäkohdan viime maailman sukellusliittojen kokouksessa esille. Yksimielisesti olivat delegaatit sitä mieltä että sukellustoiminnan vetäjäryhmän on laajennettava .

Tarvitaan päteviä sukellusretkien järjestäjiä joilla on laaja arkeologinen, biologinen merenkulullinen, organisatoorinen pätevyys . He toimisivat toisin sanoen varsinaisina kerhotoiminnan vetäjinä ja jättäisivät sukelluskouluttajille kerhon koulutustoiminnan mitä tulee uusien sukeltajien sukellustaidon kouluttamiseen.

Ajatus sai heti tuulta siipiensä alle ja päätettiin ehdottaa kaikille jäsenmaille että järjestävät itselleen toisen ryhmän "sukelluskenraaleja" joiden koulutusohjelma ja tietouden lisääminen seurasi samoja ratoja kun toistaiseksi sukelI uskou I uttaj i Ila .

Tulevaisuudessa meillä olisi kerhon slsalsla sukellusvanhempia ja sukelluskouluttajia vastaavasti sukellusretkivanhimpia jne.

Toistamiseen on todettu miten hyvä sukeltaja jolla ei ole kiinnostusta sukelluskoulutustoimintaa kohden jättää muutaman vuoden jälkeen sukellusharrastuksensa kun ei saa tyydytystä pel sukeltamisesta . Ainainen kästään isotteleminen , kuten joskus on pruukattu sanoa sukelluskouluttajien taholta on saatava tasapainoon.

Tällainen oli mielipide maailman sukellusliittojen kokouksessa .

Toivokaamme maahamme pikaisesti kehitystä tähänkin suuntaan?

HENCCA

YHTEINEN TUNNUS JOKAISEN AUTOON

TARROJA TILA TT A VISSA LIITON TOIMISTOSTA TOPELIUKSENK. 21 A 00250 HELSINKI 25.

Tarran hinta 1 :-, mutta ei yksittäistilauksia.

21

KORT SAMMANFATTNING

LEHDEN TIEDOT Toimitusneuvosto ORA PATOHARJU PENni PUHAKKA HENRIK ROSENIUS HENRIK RENVAll MAURI VAllEMA ERKKI METSÄVUORI

Ordföranden konstaterar isin spalt att förbundet går framåt. Vi är nu över 60 föreningar och nästan 2.000 dykare.

I är fyller förbundet också 20 år - en aktningsvård ålder och äldre an de andra Nordiska förbunden! Make Vallema informerar om festligheterna i ett senare skede. Nu i början av denna dykarsasong bör vi också se tili att alla Jov m.m. är i ordning.

Redaktionssekreteraren Vesa skryter med tidningen! Den blir bättre och bättre, vi kan t.ex. ätminstone ha färgpärm detta år. Men minns att också Du gör tidningen. Sänd Ditt bi~rag.

Eka faster vår uppmärksamhet påett viktigt problem. Det gäller dykarnas uppförande och kunskaper. Nu då dykarlägren börjar skall vi minnas att inte skräpa ned, skrika, störa andra människor m.m. Minns att hela gruppenfår en ful stämpel om blott en bär sig ilta ät! Fråga alltid lov - det kostar ingenting men är alltid trevligare.

Eka frågar också hur det är med sj6vanan. Kan alla båtförare sjoreglerna. prickarna, litet navigering mm? Det vore skäl att mera tänka pä detta vid utbildning för Nordiskt bevis. För övrigt rekommenderas skepparkurser.

Pä sid 4 redogör Erkki Siirilä utförligt "Reven i Sinai". Detta är en nyttig artikel tör alla dem som planerar Röda Havsresor. låt översätta.

Pä sid 7 ett upprop att rädda sege'tartyget Sigyn. Denna ståtliga bark byggd redan 1887 i Göteborg - är numera fullståndigt unik i värIden och går att bevaras om blott alla i stöder saken.

För några år sedan upprustades Sigyn tili en del i Helsingfors men medlen var helt otillräckliga och många svagheter kom dä i dagen. Nu måste tartyget får i skick. Diskutera saken jOin klubb.

Bäde i (ätminstone) Abo och Helsingfors fär man köpa T-skjortor, Ijus, och plancher med Sigyn-motiv.

Pä sid 8 redogör Kalle lehtivuori tör den Frivilliga Räddningstjänsten.Detta är en viktig sak just på klubb-nivå. översätt och diskutera. Kalle står gäma tili förfogande då det ev. frågor.

Pä sid 10 redogor Kuosmanen för användning av för och emot. Han konstaterar linan rätt an.. vänd är tili stor men att man lätt försätter sig eiler i trångmål om inte kunskapen är Jussi konstaterar att de enda han varit med om inträffade han var helt ung som dykare. översätt och diskutera. Vi måste öka säkerheten!

Pä sid 11 beräUar Peter Jansson om

22

en flaskexplosion i Danmark. Flaskorna 2 x 7 1 var besiktigade 4 år tidigare men ändå visade det sig att den ena var helt korroderad. Vid ca 200 atm flög allt i lutten varvid tre dykare skadades av tryck och splitter. Olyckan skedde då kompressorn var i gång och flaskorna stod i vattenbad (glasfiberkarL) Man måste tydligen varna för att förvara flaskor med tryck i långa tider. Vid lång förvaring är det skäl att lösgöra ventilerna. Se tili att flaskan är torr innuti och att vanlig förvaring sker .blott med litet tryck i flaskorna. Vid minsta osäkerhet måste Du granska (eiler låta granska) flaskorna.

Sidorna 12-13. Ora Patoharju berättar om vår äldsta dykarklubb Urheilusukeltajat. Den fyller liksom förbundet 20. Här finns en mängd nyttig klubbinformation och inte minst varnande exempel. översätt .och diskutera.

Sid 15. Försäkringsskyddet förnyas och blir bättre! Detta är viktig information för Dig. översätt fulJständigt! Den "Tredelade dykarskolningen" behandlas av signaturen Konkari. Han finner det fel att kritisera· privata skolare och dykarskolor mera än t.ex. en skolande förening. Varför skulle en vara sämre (eUer bättre) än en annan? Alla tar betalt tör sina tjänster och huvudsaken är att eleven lår det mått av kunskap som kursen avser att ge. Det är skolning i rätt riktning vi behöver. frågangåller inte så mycket vem som skolar.

På sid 17. Om dykarnas båtar. Här får du många goda råd. översätt.

På sid 18 sportreferat. Vesikko-Cup UV-polo.

På sfd 19 redogör Peter Jansson för förbättringar som borde införas vid tävJingsarrangemang. Denna punkt har längevarit sjuk. översätt och diskutera i klubb. Sänd in ev. förslag tm förbundet.

På sid 21 tillrättavisar Jukka Ora då det gäller UV-fisket. Det är ingalunda så lätt som man tror. Ora beråttar om tidningsutbytet. Vi sänder vår tidning runt värden och varje månad gör Prolle en engelskspråkig resume.

Hencca Renvall tar upp problemet med de dukarfta. Engelska förbundet att man i klubbarna borde ha för olika som skulle och lämna åt andra. Då erfarma få något tånkas

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kaerlantie 8 0 48 20360 Turku 36 t. 921-333600 k. 921 -387750

Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärven tie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471

Ilmoitukset Tellervo' Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-175844 Suomen Urheilusuke,tajain liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa.

Hinnat Vuosikerta 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu lisävärit

30 200 290 530 660 200

mk mk mk mk mk mk

Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain liitto ry. lehteen . tarkoitetut kirjoitukset on osoitettavatoim itus-si hteerllle. lehti postitetaan niille rekisteröidyille sukeltajille joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennakolla liiton toimistosta.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. liiton toimistonhoitaja Leila Jakobsson puh. toimeen 4186111157 os.

Suomen Urheilusukeltajain liitto ry., TopeliUksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

P채채edustaja:

Pajalahdentie

Kaikki urheilusukeltajat kohtaavat Hangossa 28.06-07.07.

LEIRIPAIKKANA

on Tulliniemen eteläpuoleiset saaret, Russö, Måsskär ja Låglandet.

Kuljetukset leiripaikalle tapahtuvat Shellin laiturista arkisin klo 17.00 ja 18.00, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 9.00 ja 10.00. Paluu mante.. reelle järjestetään tilanteen mukaan, tarpeesta riippuen.

LEIRIMAKSU

n. 5 mk/päivä. Tähän sisältyvät meno paluu, saniteettipalvelu, vesi ja kauppamatkat. Matkoista kohteille sovitaan erikseen. Paineilma maksaa saaressa 1 mkJlitra (180-200 kehää).

OHJELMASSA~

Mielenkiintoisia kohteita kaiken tasoisille sukeltajille (45 m - 1.5 m) Useampia lähtöjä päivittäin. Harppuunakalastuksen SM 3-4.7. Räpyläuinnin PM ja SM. Biologiaa, Argeologiaa, sukellusturvallisuutta, Merihistoriaa.

JÄRJ'ESTÄVÄT:

Aqua Divers Club, Hanko Urheilusukeltajat ry, Helsinki SUSL

?ULE MUKAAN! TAVATAAN HANGOSSA 28.06-07.07.

OTA PERHEESIKIN! Ps. Muista pullojen katsastus, sukellus lääkärissä käynti, kalastuskortti ja PM- tai vastaava sukelluskortti.

Kokkola 1976 Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy

.