Issuu

URHEILU HELMIKUU

Puheenjohtajan sana Vuosi on vaihtunut. Yllättäen huomas in joutuneeni puheenjohtajan pallille. Ken leikkiin ryhtyy, se l€ll kin kestäköön. Tiedän jo alkuun , että eteeni tulee varmasti hyvinkin vaikeita ongelmia . Yksi niistä on se , että asun suhteellisen kaukana liiton toimistosta, jonne päivittäin jäsenseurojenne viestit saapuvat. Nopein tapa hoitaa asioita edellyttää, että toimisto ja puheenjohtaja voivat toimia samalla paikkakunnalla, kannanotto, joka ilmaistiin eri tahoilla j o ennen kun minut tehtävääni valittiin . Toivon saavani Teiltä kaikilta tukea tehtäväni hoidossa. Liittomme on kasvanut jäsenistöltään vi ime vuosina huomattavasti. Jäsenistön kasvaessa mielipide-erotkin kasvavat. Keskuudessamme on valitettavasti esiintynyt myös repimisen halua, mielipide tai kanta, kannanotto, esiintymishalu, josta olisi päästävä pois. Yhteiseksi tavoitteeksemme tulisi saada liitostamme hyvin toimiva järjestö . Luodaksemme tälle toiminnalle perusedellytykset tulisi jokaisen meistä mennä itseemme ja miettiä. Miten minä haluan liitossamme toimia repien vai rakentaen. Joudumme ~del leenkin toim imaan niukan budjetin varassa. Asiat eivät edisty jonkun mielestä kyllin nopeasti. Nyt tulee kuitenk in muistaa, että otemme vasta saaneet aivan uuden toimiston jå -toimiston hoitajan. Asiat vaat ivat aikansa löytääkseen toimistossa oman.. paikkansa, ja toimiston hOitaja tarvitsee aikansa voidakseen perehtyä asioihimme ja vastata pätevästi kyselyih inne , puhelimitse ja kirjeitse . Joukkomme on kasvanut jäsenseuroja on ympäri maata_ ain~ Hangosta Rovaniemelle asti. Hyvän yhte ishengen saaminen liittoomme on nyt erittäin tärkeä. Hyvä yhteishenki , joka luo hyvän yhtenäisen sukellusporukan ikään, näköön ja sukupUOleen katsomatta. Yhteispelillä se sujuu, eikö vain! Make

URHEILU

SUKELTAJA Sisällysluettelo 27. 02. 1976 Siv. Puheenjohtaja 3 Järkyttävä murhenäytel4 mä jouluyönä Joensuulaiset tempai6 sevat Hu kku m isoh jeko? 7 Luolasukell us 8 Body - line - ruum is9 li ina 10-11 Interrail junal la sukeltamaan 12 Delf ii nit Maltalla 13 Barracuda 15 v. 14 JukaJ1 tur1ttata. 15 Oekompressio tau lukosta . M/S Reima & Co 16 VA-suunn istuksen PM kilpailut 17 Sukellusta päIväntasaajal la 18 Kort Sammanfattning Kansikuva: RED SEA Ml-RINE Ll FE, Inge Lennmark , Uppsala.

Päätoimittajan ajatelmia alkuvuodeksi Mitä on sukeltaminen tänä päivänä. Onko se laillisuuden rajoilla tapahtuvaa "tutkimista" Vai onko se tosiaan oikein suunniteltua ja motivoitua VA-toimintaa monine eri aloineen . Eli sitä mitä sen pitäisi olla. Jollei se sitä ole, olisi varttuneempien sukeltajien tehtävä j otain. Nuori sukelluskansa on erittäin vaikutuksille. Saadaksemme altis asenteet muuttumaan olisi oltava esi~e~kkinä nuor~mmille . Pelkät puheet eivät auta. Pyrklkäämme yhdessä tekemään harrastuksestamme mielekäs . Eivät hylyt ole ainoa sukelluskohde. Veden alla on paljon muutakin mukavaa katseltavaa, on kaloja ja kasvillisuutta. On totta että hylkyjen mittaaminen ja piirtäminen on hauskaa puuhaa, mutta tulokset pitäisi toimittaa ~useov ira.stolle. Hylkysukellus ja menarkeologla ku lkevat käsi kädessä tehkäämme sekin oikein ja ni iden mää~ räyksien puitteissa joita niistä on annettu. Vesissämme sukelletaan paljon mutta kov in vähän tulee hylky tutkimusraportteja. Koska niitä ei tule , voidaan tehdä johtopäätökset sukellusten laadusla. Näitä johtopäätöksiä saamme kiittää rajoituksista joita meille on asetettu. Lopuksi olemme itse niihin syypäitä. Nuorisotyö tai juniorikasvatus on vie.lä ':sukeltamaton vesi" kerhojemme pUitteissa . Kuitenkin sieltä on tulossa turva meille vanhemmille eli he jatkavat sukeltamista senkin jälkeen kun me olemme lähteneet s ille viimeiselle sukellukselle. Heidän määränsä ja innokkuutensa kasvaa ja on Suoraan verrannollinen siihen informaat ion määrään jota nykyään saadaan televisiosta ja muualtakin. Olisi erittäin tärkätä saada heille kunnollinen peruskoulutus ja sen jälkeen motivoida " välivuodet" siten että saamme pidettyä heidät mukana. Mahtava sarka, mutta varmasti · se antaa myös jotain . Innokkaan ja oppim ishalui~en joukon parissa on mukava puuhailla. Tulokset ovat heti nähtävissä . Paneutukaapa jo kerhotasolla nuorisotyön ongelm iin. Ei kerhojen jälkikasvun turvaaminen ole mikään turha tehtävä . Kouluttaminen on asia joka on aina ak!uell i. Kurssien laatu on tärkeämpi kUin määrä ja samoin se mitä koulutetaan. On turhaa yrittää johonkin peruskurssiin (sukeltajakurssiin) saada mahtumaan eri erikoisalojenkin , kuten kaI~stus , suunnistus , merenkulku, biologia , ~rgeolog i a ja ties mitä, tiedot . KurSSien tuntimäärät paisuvat nii n suuriksi, ettei ni itä saada inhimillisin kustannuksin läpiviedyiksi. Kurss imaksut nousevat suhteettomiksi koska se aika, 'että kouluttajat tekevät työtään pelkällä kiitospalkalla, alkaa olla ohi. Sinänsä ilmiö ei ole epäterve. Jos jostain joutuu maksamaan niin voi myös vaatia rahoilleen vast inetta, tämä taas asettaa kouluttajille vaat imuksia. " Ympäri käydään, yhteen tullaan" . KerhoJen keskuudessa puhutaan halveksivasti t'kau pall isesta kou lutuksesta" Mitä se sitten on, sillä kai kk i toim inta' mistä maksetaan, on kaupallista . Kum~ pi on rehellisempi, sukelluskoulu joka tekee työtään. Ottaa maksun ja antaa määrätyn tasotsen koulutuksen . Vai ~erho , joka rahoittaa toimintaansa panlla kolmella, enemmän tai vähemmän sekavast i läpi viedyllä ku rssilla. Koulu ttaj ia on monen laisia, toiset

vaativia toiset " Iepsuja" kurSSi-en taso muotoutuu heidän mukaansa. Onneksi suurin osa jo tuntee vastuunsa ja tekee kunnollista työtä. Kun aina silloin tällöin kuulee muunlaisistakin kursseista ei voi välttyä ajattelemasta as ian moraalista puolta. Tehdäänkö kurssei lla vain rahaa , ajattelematta sen pidemmälle koulutettavien ja harrastuksemme kohtaloa. Harrastuksemme kasvaa . Kou luttaminenkin muuttuu vuosi vuodelta. Kouluttajille asetetaan yhä kasvavia vaatimuksia. -Tieto on omaksuttavissa, mutta henkilö on myös tärkeä, ei pitkäkään sukelluskokemus tee kouluttajaa henkilöstä jolta muut ominaisuudet puuttuvat. Viimeistään silloin on aika ottaa niskastaan ki inni ja harrastaa hiukan itsetutk iskelua kun omat kurssilaiset alkavat napista. Se oma minä ei ehkä sittenkään ole "yläpuolella kaiken arvostelun " . Myös kouluttajien on kasvettava tehtäviensä mukana. Eivät kaikki ammattiinsa opettajatkaan sovellu vaikka saavatkin siitä palkan. Opetusoppi ja aikuiskasvatus ovat sen linjan taikasanoja. Siinähän jo ne tärkeimmät asiat tulivatkin esi in. Lopuksi hiukan toim ituksen murheista Vuosi vaihtui , uudet tuulet puhaltavat liitossamme. Lehtemme on jälleen vuoden vanhemp i. Mekin yritämme muuttua, yritämme noudattaa jäsenistömme to ivomuksia enti stä enemmän. Teiltä toivomme liSää kannanottoja " päivän polttaviin tapahtumi in" . Sattuneesta syystä huomautan kuitenkin, kun omalla nimellänne kirjOitatte, niin mielipiteet ovat omianne. Toimituksemme ei niistä vastaa. Mielellämme ju lkaisemme kannanottojanne, kun tila antaa myöden ; mutta emme nimettömiä. Jos joku kirjoituksemme antaa aihetta ky sely ihin niin ottakaapa suoraan yhteys lehteemme, em me me niin peloittavia ole. Suora yhteys on parempi ku in puhetorven käyttö . "Monet ovat soi ttaneet ja kysyneet minulta" ja "kaverit pyysivät kysymään" ovat lau selta joihin emme ota kantaa. Ei toimituksem mekaan käytä multa puolesta puhu jinaan. Mekin vastaamme omista mlellpltelsfämme ja tuomme- esiin sen mitä pidäm me oikeana, mutta se siitä. Mietitään yhdessä mitä voishnme tehdä ja valmistaudutaan kaikkien aikojen sukelluskesään. ~

ToimitussihteeriItä Hyvää alkanutta vuotta 1976 teille kaikille. Kiitoks ia kirjeistä, joita olen saanut lehteämme varten. Tietämättä olette samalla tehneet palveluksen po.s teljoonillenik in. Soittakaa nykyisin OVikelloa; jos tietää minun olevan kotona, ja antaa kirjeet käteen , kuulemma siitä il osta, etteivät ne ole laskuja. Joten Kii t os hänenkin pUO lestaan ; Ilo se on pien ikin ilo . . <? ~em~e muuten olleet pakot ettuja li säämään leh teemme seuraavan lisätekstin . " Toim itus jättää kirj oittaji lle vastuun heidän mieli piteistään ". Päätoi.m iUaja kait antanee selvityksen SYistä. Muuten terveisiä Kirkenesistä jos ta näkyy tu levan suomalaisille su~ keltajille ystäVYYSkaupunki. Ol in siellä perheinen i vieraana jOulun ja uudenvuoden .

.-=E8. F";O. (ru}l PLAT.

JÄRKYTTÄVÄ MURHE ÄYTELMÄ JOULUYÖNÄ UTÖN EDUSTALLA Amerikkalainen 9.000 tonnin alus ajautui myrskyssä karille ja upposi 10 laivan 48: sta merimiehestä hukkui loput saatiin vähissä voimissa pelastetuiksi.

Jouluaattoyönä tapahtui Utön edustalla lumimyrskyssä merionnettomuus, jossa ilmeisesti 10 merimiestä on menettänyt henkensä. Pohjois-Amerikasta Helsinkiin kivihiililastissa tulossa ollut 9.000 tonnin vetoinen laiva "Park Victory" oli saapumassa Utön reittiä Suomeen. Kovanlaisessa lumimyrskyssä laiva ankkuroi Lillharun läheisyyteen odottamaan sään asettumista. Kalliopohjalla laivan ankkurit eivät kuitenkaan pitäneet, vaan laiva ajautui kello 0.45 vaiheilla karille, katkesi ja tuhoutui kokonaan. Laivan miehistö ajautui lähistölle eri kallioluodoille. Jouluyön pimeydessä lumimyrskyn raivotessa taisteli Utön vesillä viisikymmentä miestä elämästä ja kuolemasta. KahdessakymmenesSä minuutissa uppoavan laivan miehistö jäi noidankattilana kiehuvan meren armoille pilkkosen pimeässä yössä ja sokaisevassa lumimyrskyssä. Pelastus tuli vasta aamun valjetessa viiden, kuuden tunnin ankaran taistelun jälkeen, mutta silloin olivat jo monen voimat loppuneet ja kuolema ol i vapauttanut heidät enemmistä taisteluista. Useat olivat kuoleman rajamailla ja muutkin erittäin heikossa kunnossa. Merihädästä pelastettu miehistö saapui Tapaninpäivänä klo 15.30 Turkuun, jossa se majoittui retkeilymajaan. Lehtemme reportteri pistäytyi sinne keskustelemaan asiasta kapteenin ja miehistön kapssa. Eilen olimme vielä puhelinyhteydessä Utöhön . Esitämme seuraavassa tapahtumat kuule-

mamme mukaan. "Park Victory", joka on Liberty-tyyppinen rahtialus, lähti Yhdysvalloista Virginian valtiosta Newportin satamasta Suomeen määräsatamanaan Turku. Jouluaattona alus saapui iltahämärissä Utöhön, jossa se sai varustamolta määräyksen lähteä suoraan Helsinkiin. Laivan kapteeni A. L. Z e p p kutsui tällöin luotsin laivaan. Luotsi Nestor L i n d s t r ö m i n saavuttua neuvoteltiin matkan jatkamisesta ja päädyttiin siihen, että laiva ankkuroi Utön edustalle odottamaan aamun vaikenemista jatkaakseen sitten Helsinkiin. Sää oli tällöin erittäin hyvä ja kapteenista tuntui miellyttävämmältä sivuuttaa Jussarön ja Gråharan välinen miinanraivausalue päivänvalossa. Kello oli tällöin v,ähän yli 17. Laiva siis ankkuroi. Klo 22 aikaan nousi kuitenkin kova tuuli etelästä. Se kasvoi myöhemmin , mutta ei sentään antanut aihetta levottomuuteen. Luotsi meni nukkumaan, mutta uni oli rauhatonta. Laiva alkoi näet heittelehtiä omituisesti keinuen sivulta toiselle. Näin ef olisi pitänyt tapahtua, jos keula olisi ollut päin tuulta. Luotsi kiirehti komentosillalle ottamaan asiasta selvää. Siellä olivat myös kapteeni, perämies ja vahti. Laiva oli poikittain tuulessa. Tuntui siltä, ettei ankkurilla ollut mitään merkitystä: Kapteeni ja luotsi päättelivät ankkurin ketjun katkenneen. Laskettiin toinen ankku ri, mutta samassa laivan keu la iski karille. Ensi iskua seurasi useita pieniä töytäyksiä. Laivan moottorien avulla kyettii n kuitenkinkeula irroittamaan karilta. Pohjaan tuli pieni vuoto, mutta sitä ei pidetty vaarallisena . Ankaran lumipyryn vuoksi ei kuitenkaan voitu määritellä asemaa ja niin koetettiin pysytellä sopivasti , paikalla aamun valkenemiseen.

Perällä nähtiin karft mutta niistä kyetti in pysymään loitolla. Kaksi tuntia onnistuUiinkin kovalla työllä pysyttelemään sopivassa vedessä, kunnes klo 2.15 laivan vasen keskiosa iski rajusti karille. Konehuoneesta tuli ilmoitus, että se on täyttymässä vedellä. Koneet pysähtyivät, ja valot sammuivat. Samanaikaisesti laiva iski vielä useaan otteeseen kareille. Kun pelastusveneet laskettiin vesille, monet veden varassa olevat joutuivat veneiden alle eikä heitä ankarassa myrskyssä voitu pelastaa. Täten konehuoneen miehistö hukkui, samoin jotkut keittiön puolelta. Nämä olisivat tuskin kuitenkaan jääneet henkiin muutenkaan, sillä he olivat ohuesti puettuja ja olisivat lähituntien aikana varmasti paleltuneet kuoliaaksi. Tarkoituksena oli soutaa rantaan tai kohden majakkaa, jonka vilkku näkyi aina silloin tällöin sakeassa pyryssä. Ankara sivutuuli esti kuitenkin soutamisyritykset. Kova aallokko ajoi täydessä lastissa olevan veneen lopulta noin 50 metriä pitkälle ja kymmenisen metriä leveälle matalalle kallioriutalle sellaisella voimalla, että se heitti monet miehistä veneen laidan yli riutalle. Muutamat hyppäsivät veneestä kalliolle, kun taas toiset jäivät jatkuvasti veneeseen, jok~ oli rautarakenteinen ja sen ansiosta kesti sysäyksen riutalle. Vene oli puolillaan vettä muutamien miesten jatkaessa siinä edelleen ajelehtim ista, kunnes heidät vihdoin pelastettiin. Rlutalla olevat miehet saivat läpimärkinä aallokon huuhdellessa heitä kerta kerran jälkeen odottaa pelastustaan yli viisi tuntia. Muuan vanha mies, kolmas perämies, paleltui tänä aikana kuoliaaksi. Muut olivat vilun kangistamia, useilla jalat aivan jäykkinä. (Ote Turun Sanomista)

s/s

PARK VICTORY f

Hylky joka on vuodelta 1946, on sukelluskohteena erittäin mielenkiintoInen koska vesi on Utön ulkopuolella yleensä aina erittäin kirkas ja näin ollen hylystä on mahdollisuus saada mainion yleiskuvan . Hylky on ' sitäpaitsi käytännöll isesti katsoen ehjä, koska hylky makasi vedenpinnan yläpuo lella melkein yhden vuoden ennenkuin se vajosi nykyiselle paikalleen on paljon mielenki intoista hävinnyt ja loput ovat sukeltajat vieneet. Uusien sukeltajien mon.i koulutusobjektina "Park Victory" on suorastaan ihanteellinen, siitä syystä .että ensimmäinen kansi, eli komentosillan katon , tapaa jo 9 metrin syvyydessä jonka jälkeen kansia alaspäin .tulee aina joka 3 metri n jälkeen aina luukkukannelle saakka jonka syvyys on vielä aloittelijalle täysin turvall inen . Alus makaa niinkuin sanottuna oikeassa asennossa. Kuitenkin on otettava huomioon että keula on huomattavasti korkeammalla kuin perä. Tämä seikka on hyvä tietää lähtiessä sukeltamaan keski rakennelmista peräänpäin . Takakans i on nimittäin .35 metrin syvyydessä. Potkuriakseli on noin 41 metrissä. Perästä kun lähtee sukeltamaan pitkin pohjaa 90 laivan pituusakseliin nähden ulospäin, joutuu sukeltaja jo vajaan 100 metrin uimisen jälkeen 56 metriin, joten on syytä seurata sukeHuksen kokonaisaikaa, muuten joutuu tekemään rekonpression . Rekonpression aikataulukko on vaikeaa tehdä kun ei ole kokonaisaikaa käytettävissä jolloin jqudutaan turvau tumaan varmuuskertolm iin. Tämä onneton sukeltaja viettää seuraavat noin' 90 miii taas vederr alla. Kaikkein ikävintä on se että 3 metrinsyvyydessä ollaan suhteellis.e sti kaui'mmin eli yli 50 % ajasta ja siellä vasta tulee aika pitkäksi. No se siitä. Laiva on , niinkuin kerroin aikaisemmi n tyhjennetty joten aarteet mielessä ei kannata ajaa UtOseen saakka. Alus on niin avara että sen läpi voi sukeltaa lävitse pitkittäin ja poikittain. Konehuoneeseen ei ole syytä mennä muun ku in vanhan sukeltajan koska se on ahdas ja pimeä sekä siellä olevat savihiukkaset lähtevät liikkeIle pienestäkin

Foto: Veikko Wahlroos

virtauksesta ja näkyvyys on hetken kuluttua O:ssa. Lastiruumissa ei ole myöskään enää mitään. Nii ssä oli kivihi iltä, mutta se on nostettu . Jonkunverran on vielä jäljellä välikansilfa laippojen läheisyydessä. Perän ' varastohuoneet ovat osittain tutkimattomat johtuen suuresta syvyydestä ja erittäin ahtaista paikoista, kierreportaineen. Näissä paikoissa sanoisin että pätee samat sukellussäännöt kui n konehuoneessakin. Eli parempi katsoa, kui n ka' tua. Aluksen bb-puolelnen kylki on .haljennut ja tätä kau tta pääsee yhteen ruumaan josta on vapaa pääsy suoraan ulos ja vapauteen. Teitä ehkä ihmetyttää että aluksessa on niin pienet valoventti IlIt varsin kin sillalla keulaanpäin katsottuna. Se taas johtuu siitä että alus on sota-alus jolloin pyrittiin su ojaam_n miehistöä sirpaleilta ja · luodellta., Sisäänkäynti sillalle on niin sanottu "Iabyrinttlkäytävä" samasta syys,ta. Sodanaikaiset ty:kkilavetit on poistettu keulastai' keski:laivast~ ja perAstA sodan JAlkeen . Neptun Club , j olle . United States Maritime Co on myontAnyt sukellus- ja nosto-oikeudet sekA JOita kerho on myöskin saanut kaikki piirustukset, on yhdessä joidenkin vanhojen ' sUkeJlustuttavien kanssa nostanut kaikki mltA nostettavissa on. Muun muassa on molemmat pentryt tyhjennetty, samaten porsliinivarasto, sillalta on nostettu kaikki navigointivälineet, ohjauspyörineen, kassakaappi, joka muuten oli tyhjä. Ventt iil it on ehjihä irroitettu, jotkut ilkeämieliset, tiedämme ja tunnem-' me tyypit, ehtivät kui tenkin rikkoa lasit monessa ventti ilisSä ennenku in saimme työmme loppuun suoritettua. Kaiken tämän lisäksi on , nostettu satoja pieniä esineitä jopa USA: n kolikoita. Eräs mielenkiintoisimmista nostetuista esineistä oli kuitenkin USA: n kansallisl ippu . Se IOytyi mu iden kansall1sli ppujen joukasia mutta oli ainoa joka pysyi koossa. Lippua kuivattiin, puhdistettiin ja sili tettiin sekä luovutettiin seikkaperAlsen englanninkielisen seli tyksen kera henkilökohtaisesti USA: n suurlähetystön edustajalle.

Jonkun ajan kuluttua tuli USA: n meriministeriösta kJl'tosklrje ja hyvän onnen toivotukset jatkuvllle tutkimustyöllemme 'Park Victorissa. Lopuksi täytyy teroittaa jokaisen mieleen yksi seikka joka Jokaisen oli si syytä muistaa sukeltaessa Park VlctoriSsa. Ni mittäin. Park Vlctory on erittäin suuri saasteuhka. Alus lähti aikoinaan Newport · NewslstA tulemaan suoraan Suomeen. Alus ei bu ukrannut An tverpeni ssa matkan aikana joten varovaisen laskelman mukaan tankeissa voi olla jopa 800 10nnla raskasta öljyä. Tämä ö ljy vuotaa jo ulos eräästä haljenneesta putkesta. Olemme merivartioston .ja Merenkulkuhallituksen toimeksian nosta supistaneet tu tki muksia näissä puitteissa aluksessa. Jos joko yksityinen sukeltaja tai . kerho todetaan liikkuneen niin varomattomasti aluksessa että öljy pääsee valloilleen, siitä voi tuna erittäin " tyyris" homma. Tälle kerholle nimittäin. ' Vielä eräs asia. Niiden jotka sukeltatat joko tässä aluksessa ta~ Hindenburgissa kuuluisi ottaa yhteyttä siihen kerhoon loka ainoana voi antaa luvan sukell ukselle . Lehden toimittajan puoleen voi kääntyä tässä asiassa, hänellä on osoite. ASia on nim ittäin niin että periaatteessa hylyt ovat vielä alkuperäisten omistajien omistuksessa ja niiltä tämä kerho on saanut luvan suorittaa sukelluksia ed . aluksissa. "Kennedy"

, Tapaus Hindenburg Viime vuoden viimeisessä numerossa(5/75) oli arti'kkeli Lohmissa olevasta Hindenburg-Iaivasta. Julkaisemisen jälkeen tul i toimituksen tietoon , että hylyn, omistaja Hamburg-America linje seuraa sukeltamista ja on luovuttanu t siJkellus luvan 'eräälle maamme van, h,immista kerhoista. Mikäli hylystä nostf3taan <jotain on sii tä ilmoitettava . varustamolle jaltai sukeltam ista valvovalIe k~,rholle joiden edustajana toimii Kenne tH Wiklund. Osoitteen saa Ekalta ' jos asia tulee ajankohtaiseksi. Jos sukelletaan hylyissä on mu istettava , että AINA joku om istaa ne. Sukeltam ista arvo~tellaan ja' va lvotaankin. Välttääksem me h~nkal u udet ja kahnaukset on ·. :meidän toimittava lai n puitteis,sa sillä . onhan hauska sukeltaa, lailliSestikin . EIIJäthän hylyt toki ole ain'Oat sukelfuskOhteemme, mutta onhan niitäkin kiva joskus tutkia ja muistakaamme että meidän jälkeemmekin tulee sukeltajapolvia. Vuodet ku luvat ja monta kohdetta muuttuu jOka vuos i 100 vuoden rajan taakse .

Urneilulu~elta

Tue sinakin Sr= n ve

lua osallistumalla

ur eilusukeltajien II ......

rheilusukeltajat ry on luovutussarjan sukeltanäin. Tarkoitus or keraYlsJijIl O kiertää oheisen luetteiArtesWksessä. Toivomme ettei ~ ""&:IIrhiU:tAIT"III( J:ltk~J:I vaan vuotaa loppuun verta valuttaneen kerhon ---.lulemlllQj paljastamaan sitten aikanaan.

vere luovut skisaao. iltarina loimiva" ui jlkaisen sluran käyll den viikon ajan. Tanä ai kenttälä 11100 la 18 ta luovutasta.Voitta eSiltäytyy Urh.Suk.le ~-~~.

~fi~~ä~ ~

Joensuu Nurmes Kemi Kokkola Vaasa Kauhava

~;;~~R~~· Varkaus KUOPiO .'--)} ~-9?.;.!I-~:t.Jvv~~kylä

risti i nankaupu nki Rauma Kokemäki NOkia . Tampere Savonlinna Simpele ~~~~L.1;Liappeenranta ,.. ..... _"J.rl_-t'~· .... _ .Md·". ouvola

--""-~~~~,,~·~~r~..J~L~~·

Ala Karpo, Askola & kumpp. sekä sopankeittäjänä kauhoineen Jaska No niin Jaska .. . hymyillen jo odotteHnkin mihin lehteen saan vastineeni kirjoittaa, sillä sellaista meteliä olet ohjelman takia pitänyt. Jyrinäsi kuului jo monia viikkoja ennen, kuri se lehti edes joutui painoon missä kirjoitukses i oli. Ihmettelin vain, että se tuli urheilusukeltajat lehteen? Kuvittelin itse lähinnä nyyrikkiä tai herttasarjaa, jonne ajattelin JASKA-VAARIN palstan siirtyneen, kun ei enään näy urheilusukeltajat lehdessä. No luulo ei ole tiedon väärti. Kirjoituksessasi siteeraat Linnan tuntemattoman Hietasta, muistanet myöskin, että tuntemattomassa Hietanen menetti näkönsä. Yhtä sokeasti sinä olet ohje lman katsonut ja johtopäätöksesi vetänyt. Ennenkuin analysoisin kirjoltustasi, haluaisin selvittää miten pelastussukeltajakurssi joutui mukaan televisioohjelmaa,n "Suomalainen ruletti" . Yleisradion taholta otettiin allekirjoittaneeseen yhteyttä, voisiko pelastussukeltajakurssi suorittaa kokeen, missä henkilöauto ajettaisiin laiturilta veteen ja kaksi henkilöä menisi auton mukana pohjaan. Koska edellämainitut liikenneonnettomuudet liittyvät oleellisesti pelastussukeltajien tehtävänkuvaan sekä näinmuodoin myöskin koulutukseen , vastas in ilman muuta myöntävästi. Edelleen halusimme kovasti omakohtaisia kokemuks ia. Siksi emme ottaneet yhteyttä sinuun tai Pekka Lindforssiin tai peräti Matti Jämsään , teillä kaikillahan jo oli kokemuksia autolla veteen ajamisesta. No se siitä, sitten kirjoitukses i. Ensiksikin totesit, että jos auton moottori on edessä se uppoaa keu la edellä. Minusta tämä on its'estään selvä asia. Kaikki esineethän käyttäytyvät vedessä fysiikan lakien mukaisesti , autokin. Se mitä kirjoitat ilman poistumisesta takakonttiin pitää osittain paikkansa, ei ehdottomasti. Mutta, entäpäs jos meillä on auto jossa on moottori edessä, muttei olekaan takakonttia . Oletkos Jaska moisia ihmeitä nähnyt liikkuvan maanteillä? On olemassa pakettiautoja, farmariautoja, kuorma-autoja ja onpa sellaisia henkilöautojakin. Mihin konttiin se ilma sitten menee? Tulee mieleen muutama vuosi takaperin Saimaaseen mennyt kuorma-auto. Kuljettaja kertoi auton menneen jään läpi muutamassa sekunnissa ja vajoavan heti veteen . Auton ovi aukeni vasta sitten, kun hytissä oli kolmannes vettä. Onneksi hytistä pintaan oli vain metri. En tiedä Jaska, oletkos perehtynyt liikenneonnettomuuksien mytologiaan. Tällä tahdon sanoa, että mitkään onnettomuudet eivät absoluuttisesti ole samanlaisia . Tiettyjä lainalaisuuksia ja samankaltaisuuksia kylläkin esiintyy. Näitä käytetään hyväksi pelastushenkilöstön koulutuksessa sekä e n na ~taeh käistäessä liikenne- sekä mui ta onnettomuuksia. Sama koskee myös veden varaan joutuvaa ta i veteen uppoavaa autoa. Jo olosuhtei tten ja tapahtumien erilaisuus tekevät sen , että~ mitään yle j spätevä~ ja ainu tkäyttö istä ohjetta

ei edes voisi antaa. VAltän Jaska, että mitä tehokkaampi ja jatkuvassa häly1ysvalmiudessa oleva pelas1ushenkilöstö meillä on , sen tuloksekkaanpaa itse pelastustyö on. On ilman muuta selvää, että onnettomuuksien ennal taehkåi,syllä on merkittävä osuus" mutta siitä huolimatta onnettomuuksia tapah tuu jatkuvasti. Ajatteleppas Jaska, auto vo i mennä kovalla vauhdilla osittain vaurioituneena veteen, osa henkilöistä voi olla tajuttomia. Pieni lapsi päästää käsijarrun irti ja auto rullaa hiljaa laitu rin nokalta veteen, ovet ovat j opa mahdollisesti lukossa. Auto voi myöskin vajo ta Jään läpi , sisällä saattaa olla viisi ihmistä ja autossa vain kaks i aukeavaa ovea. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, nälta luemme jatkuvasti sanomalehdistä, järkyttävää. Kuitenkin osa ihmisistä pelastuu. Toiseksi kehuit minua ja kumppaneita kokeneiksi sukeltajiksi. Kiitos Jaska, harvoin sitä enää kehuja saa, useimmi ten vain takanapäin irvistellään vaikka parastaan yrittää. Kyllähän s·i nä tiedät minkälaisia " rääpijöitä" j otkut ovat, kaikki minkä teet on aina väärin. Se mitä sanoit tavallisesta ihmisestä, olen sinun kanssasi aivan samaa mieltä. Sillä hetkellä, ku n auto on joutunut veden varaan tai vajoaa pohjaan , tilanne auton sisällä olevilla on kamala. Tätä mekin yritimme ku mppanin kanssa sanoa nauhoituksessa ohjelman tekijö ille, mutta se ei tässä yhteydessä käynyt. Ennaltaehkäisy ja moralisointi tulee myöhemmin . Tässä ohjelmassa tarkasteltiin ainoastaan ja vain sitä tilannetta, että auto on pohjassa ja henkilöt sen sisällä. Ja nyt Jaska kerron sinulle salaisuuden siitä miten se ohjelma tehtiin, mutta lupaa minulle, älä kerro muille. Kohta jOku on taas kynä kourassa, eikä tässä ehd i muuta, kun vastineita kirjoittaa. Paikka missä auto ajetti in veteen oli " Baaröön suntti" . Tiedät varmasti paikan , jyrkkä alamäki , joka päättyy laituriin. Me kumppanin kanssa istuimme mäen päällä autoon. Takana oli Kontio Sisu paJoauto ja pojat alkoivat työntää mei lle vauhtia. Automme nytkähtel i , kun kontiossa lyötiin isompaa vaihdetta päälle, taisi pojilla olla antipatiaa minua ja kumppan ia koh taan . No tulimme laituri n nOkalle, nopeus noin 50 km/h. Auto iskeyty i nokka edellä veteen , konepelti aukes i ja tuulilasi meni palasiksi. Ei hän näin pitänyt käydä. Moni muukin ennalta ajateltu asia meni pieleen. Auto ei uponnutkaan laiturin vie-

reen, vaan purjehti kohti aavoja ulapoita . Ja ajattele, ku n pääs rnme pohjaan nokka edellä, romahti auto katolleen. Hyva kun ehdittiin ennen sitä ulos autosta. Ei se helppoa ollut, mu tta kaikkea täytyy yrittää, kun ammatikseen sukeltajia kouluttaa. Ohjelman jälkeen allekirjoittanut on ollut yhteydessä mm Hollannin palolaitoksen , pelastussukeltajiin, sielläpäin ajetaan autoja vuosittain koko joukko kanaaleih in. TukhOlman palolaitoksen pelastussukeltajilla on myös kokemuksia, jopa onnistuneitakin pelastussuorituksia. Kyseisen ohjelman herättämistä kysymyksistä en haluaisi sanoa mitään, jokainen tekee omat johtopäätöksensä. Ainoa kohta johon haluaisin vastata oli, "kenenkähän ajatus tämä hukkumisOhje on" . Kuule Jaska, se on sinun ajatuksesi: VäitätkO , että joku henkilö haluaa tois~n hukkuvan ja vieläpä antavan neuvoja . Sinäkin kirjoituksessasi mainitset luonnollisista ja turvallisista tavoista poistua kyseiseen tilanteeseen joutuneesta autosta, muttet sano miten? Kerro hyvä mies ne ke inot , älä missään nimessä salaile tällaisia asioita. Ajattele ihmishengistä voi olla kysymys . Jos tämä ohjelma avaa sanaisen arkkusi on ohjelman eräs tavoite saavutettu merkittävällä tavalla . Autossa olleet sukell uslaitteet olivat - omavaraiset avoimen kierron paineilmaheng ityslaitteet - ole seuraavalla kerralla tarkkaavaisempi. Ymmärräthän, meidänkin oli ryhdyttävä tiettyihin varotoimenpiteisiin . Kaikenkaikkiaan Jaska, en minä nyt oikein ymmärtänyt kirjoitustasi. Miksi kirjoitit jutustelusi näin pienilevikkiseen ja suurelle yleisölle tuntemattomaan lehteen. Yleensäkään mitä tekemistä koko tapahtumalla on urheilusukelluksen kanssa. Kyllähän me jokainen tiedämme, että sinäkin Jaska olet ajanut auton veteen . Pistä Jaska reilusti koko nimesi seuraavalla kerralla kirjOitukseesi , ei nämä nuoremmat sukeltajat tunne sinua. Katsos , kun tämän rakkaan harrasteemme parissa on kaiken karva isia Jaskoj a. Tulee mieleen näi n lopuksi erään palolaitoksen pelastussukeltajan lausuma. " On se merkill inen tunne, kun saa pelastettua pienen lapsen varmalta kuolemalta , tyttö lähettää aina silloin tällöi n minulle kukkia". Häviävän pienen ilon tunsin minäkin Jaska , suke ltaja ol i minun kouluttama . Ka ikkea hyvää sinulle Jaska. "Jokke" Askola

l.EENA HYVÄRINEN.

LUOLASUKELLUS E KULTAKAIVOKSEEN

Eräänä menneen syksyn lauantaina ja sunnuntainafähti joukko helsinkiläisiä urheitusukeltajia Tampereen urheil usukeltajien opastuksella luolasukellukselle vanhaan Haverin kultakaivokseen, tarkemmin sanottuna sen avolouhokseen. Louhos sijaitsee Viljakkalassa, kauniilla paikalla tien varressa, mutta silti luonnon keskellä. Kaivos, joka on suljettu vuonna 1965, on täyttynyt ääriään myöten pohjavedellä. Putousta alaspäin on avolouhoksen keskellä yli 70 metriä. Päältä katsoen paikka muistuttaa järveä, sen halkaisija

on noin 100 metriä. Rannat ovat jyrkät, ne on louhittu pystysuoraan alas. Tam perelaissukeltajien varustus on ihailtavan hyvä. Jokaisella on nostoliivi ja sen lisäksi useimmilla kaksipullolaite ja kaksi paineenalentajaa ja hengitysventtiiliä..Eikä tässä kaikki, eräs tamperelaJssukeltaja on rakentanut TVkameran vedenalaiseen käyttöön ja siihen monitorin SO-metrisine yhdistävine kaapeleineen. Ennen sukellusta kaksi tamperelaista esitteli meille paikkaa sukeltamalla ja kuvaamalla onkaloita ja käytäviä. Toinen sukeltajista käytti ka-

meraa, toinen osoitti valoa 300 watin valonheittimellä, jonka voimanlähteenä on lentokoneen akku. Tämäkin laite paljastui kotitekoiseksi. Jokaista paria lähti sitten opastamaan yksi tamperelainen ja ryhmällä oli mukanaan mainittu voimakas valonheitin. Pikkulampuilla ei ollut paljoakaan käyttöä, ne olivat oikeastaan moraalinen tuki. Vesi oli kirkasta ja lukuunottamatta yhtä sakkakerrosta vailla hiukkasia, joihin valo voisi taittua. Tuntui kuin valo katoaisi pimeyteen, jos metrin päässä ei ollut kohdetta. Kaivannon kyljestä alkavat käytävät olivat niin kapeat, että oli kuljettava peräkanaa ja varottava edellä menevän räpylöitä. Väliin polvet ottivat pohjaan ja väliin laite kattoon. Onkalot, joissa sukelsimme, saattavat olla entisiä ilmastointikanavia. Niitä on useita eri syvyyksissä ja ne yhtyvät keskellä kall iota muodostaen suuren luolan. Sen syvyydeksi arvioisin toista kymmentä metriä ja halkaisijaksi vajaat kymmenen. Sukelsimme luolan pohjalle ja ylös kattoon, joka on vain 1,~ metriä veden pin nan alapuolella. KakSI luolasta avolouhokseen johtavaa käytävää on merkitty "turistiköydellä", se reitti tuli meille tutuksi. Meille ensikertalaisille luolasukellus lienee ollut hämmentävä kokemus. Paikallisvaistoni petti usein. Pölytin pohjaa ja näkyvyys huononi. Muillakin oli vastaavanlaisia kokemuksia. Mutta jokaisen ryhmän sukellus onnistui hyvin Tamperelaiset olivat hyviä oppaita, kiitos heille. Ja tervetuloa ensi kesänä Räpylä Viiden mukana sukeltamaan Suomen lahdelle.

Turvallisuutta ja mukavuutta sukeltamiseen Nemrod-nostoliivin tilavuus on täytettynä 24 1. 0,4 litran täyttöpullo antaa ladattuna 80 I ilmaa. Hätätilanteissa Nemrod-nostoliivi so· veltuu myös hengityslaitteeksi erikoisrakenteisen paineensäätöventtiilin ansiosta. Liivin täyttö käy nopeasti kätevällä painonäppäimellä. Nostoliivi on varustettu ylipaineventtiilillä, joka laukeaa yli 40 gr/cm 2 , joten liivi ei repeä nopeassakaan nousussa. Lisäksi laitteella on kahden vuoden takuu.

4. Sankaliitin. 5. Hengitykseen soveltuva paineentasausventtiili, johon liittyy vedenpoisto.

Sukella .turvallisestil Toivoo

0{} CDQJuCDCiDGG 6JCb Puh. 485817

HII'r1n~ll~rltil':lintil':l

13 B 00330 Helsinki 33

BUDDY-LINE - RUUMISLIINA?

Vilkastuttaakseni sukelluskansan syvien rivien osallistumista lehtemme yleisönosastokirjoitteluun esitän seuraavassa muutamia ajatuksia aiheesta: Väliliina - puolesta tai vastaan. Koska liiton virallinen kanta on tietääkseni puolesta, on minun väittelyä aikaansaadakseni siis oltava väliliinan käyttöä vastaan siitäkin huolimatta, että esim. etsintätapaUksissa yhdyn myös Alopaeuksen lehdessä 13/1971 esittämiin ajatuksiin. Omat kokemukseni rajoittuvat ainoastaan kahteen kertaan, joten voin sanoa sanottavani varmuudella, jonka' vaintäydeflinen tietämättömyys asiasta sen esittäjälIe voi suoda. Ensimmäisellä kerralla olin sukellusparini Ulf Bergenin kanssa nostamassa kiinni juuttunutta vanhaa ankkuria. Ulkoiset olosuhteet olivat loistavat. Syvyys n. 10 m, näkyvyys n . 6 m , veden lämpö 15 ja sukellusparina kokenut sukeltaja. Aikamme kiemurreltuamme havaitsin köyden seonneen pulloihini. Mitä enemmän temppu ;l;n, sitä pahemmin köysi sekosi. Tilanne selvisi tietenkin heti Uffen huomattua tilani ja ainoa todellinen vaaramomentti olikin siinä, että olimme molemmat pakahtumaisillamme nauruun. Toisella kerralla ulkoiset olosuhteet olivat seuraavat: Syvyys n. 40 m. , näkyvyys siis 0 ja lämpö 4 sekä sukellusparina kokenut sukeltaja Seppo Salo. Laskeuduimme ankkuriköytt~ pitkin alas " Eiraan" kun j ossakin 35..;...40 m: n välillä molemmat rupesimme pyöri-

mUn ankkuri köyden . ympäri. Syytä pyörimisliikkeeseemme emme . vielä nytkään tiedä, multa sen seurauksena oli joka tapauksessa väliliihan sotkeutuminen ankkuriköyteen. Oli han syntynyttä sotkua nollanäkyväisyyden vallitessa vähän vaikea selvitellä mutta pärjättiinpä kuitenkin. Ainoa todellinen vahinko koko hommassa oli se, että köyden selvittelyssä kului niin paljon aikaa ja tuossa syvyydessä siis ilmaa, että minun täytyi miltei heti "Eiran" kannelle päästyäni tempaista 1pullolaitteeni varailma päälle. Jouduimme siis miltei heti aloittamaan nousun dekompressiosyvyydelle Sepon suureksi harmiksi, sillä hänellä oli kaksoispullot ja ilmaa vielä runsaasti varastossa. Näi n tuo väl i/ iina pilasi ainakin Sepon kohdalta hyvin valmistell un ja kauan odotetun sukell uksen. Katsellessani hänen pettynyttä naamaansa tukialuksemme "Klausin" kannella päätin hil jaa Itsekseni, että tarvitaanpa vars in painavat syyt ja erikoislaatul set olosuhteet jos vielä kerran otan val/lii nan riesakseni. Omat kokemukseni siis ovat varsin vähäiset ja etu päässä kielteiset. Sysäyksen niittenkln esittäm iseen sain kumm inkin j oul unpyhinä saadessan i tilaisu uden tutustua sukell usseuraltemme lähetetty ihin tanskalaisiin ja norjalsisiin sukelluslehtii n Sportsdykkeren ja Marmennel. . Niissä onkarmeita kertomuksia mitenväli Hina on tempaissut j o ennestäänkin hätään joutuneelta sukeltajalta

milloin päästä maskin , milloin suu sta regulaattorin suukappaleen. Milloin se on sekaantun ut pullolhin, mill oin valt· seen tai painovyöhOn . Milloin irroitettu painovyö on vuorostaan tarttunut kiinni väliliinaan jne, jne. · UseimmiSsa tapauksissa sukeltajat ovat joutuneet todelliseen hengenvaaraan ja eräässä tapauksessa sukeltaja suorastaan menehtyi. Sanomattakin on selvää, että kaikki hätäänjoutuneet vakuuttavat, etteivät enää koskaan tule käy1ta:mäan väliliinaa. Viimeisim mässä tanskalaislehdessä 6/-75 Jörgen Stage tekee laajam ittaiseksi paisuneessakiistassa melko mukavan kompromissiehdotuksen : Kirkkaissa vesissä älköön väliliinaa käytettäkö ja sameissa - jos käytetään - käytettäköön ranteeseen sidottuna niin heikkoa liinaa, että se voimakkaalla nykäyksellä voidaan katkaista. Muuten . Missä viipyvät kotoiset selostukset vahin ko - tai "vähällä oli" tapauksista. Eikö Suomessa sukelluskansa tunaroikaan vai eivätkö kehtaa tunnustaa ja kertoa? Viimeisin onnettomuusraporttioli kaiketi lehdessä 9/ 1969. No niin . Siitä vaan pojat ja tytöt. Antakaapa kynän suhista Ja parran päristä. Puolesta tai vastaan . Toivottavaa olisi vilkas osallistuminen keskusteluun lehden palstoilla. Se elävöiUäisi ihmeesti jo nytkin hienon lehtemme luettavuutta. Matti Jännäri Sukellusseura Simppu

KaJ.parvl VIUmere•• I .

Atlantin rantaryrskyJI 8Iamtzll.a. Euroopan rautatlellit,to on Jo muutaman vuoden ajan tarjonnut eurooppalaisille nuorille mahdoUisuuden ostaa edulli nen In1erralHunaHppu jota käyttäen 0.0 saanut ma·tkustaa lähes kalkifla EurQopan fautateilla· kuukauden aikana nIIn paljon k.u ln on tlalunnu1. 1975 lippu maksoi ~25 markkaa. Minullekin tarjoutu i m~hdollisuus k4ytUlt Interrailkorttia hyväkseni. Matkustlrt 13.00,0 kilometriä, rotan yhden kUometrln hinnaksi ei kovin paljon tullut. Päivät vietin mielenklintof,sissa kohteissa ja yöt milloin missäkin : junissa, rautatieasemilla, laivoissa, hiekkarannoilla. , Sukellusvarustalsta sain rep,puun'l sopimaan perusvälineet, märkäpuvun takin ja amfibiokameran. Reitti kulki Suomen jälkeen suurin piirtein seuraavasti : Tukholma, Kööpenhamina, Lontoo, Brighton, Pariisi, Biarritz, Saint-Jean de' Luz, Barcelona, Cerbere, Monaco, Rooma, Napoli, Capri, Lausanne, Venetsia, Trieste, Belgrad, Bukarest, Konstanza Wien, Oslo, Bergen, Ahvenanmaa ja kotomaa. Skandinaviassa Etelä- -Ruotsin ja Tanskan väliset vedet vaikuttivat kirkkailta mutta kylmiItä. Rannat olivat yleenSä loivia hiekkarantoja, joilla kampelat makailivat, toisin kuin Norjassa jossa vuonojen rannat putosivat jyrkkinä veteen. Bergenin lähellä eräässä pitkälle sisämaahan ulottuvassa vuonossa huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Pinnasta metrin syvyyteen asti ulottui jääkylmä ja oikein kirkas makea vesi kerros (lähistölle laski vuoristop~ roja). Tämän al'a puolella oli yhdestä viiteen metriin asti vähäsuolainen kerros, joka tuntui vastaavan lämmöltAan kylpyammevettä, kun siihen sukelti pintavedestä. Pinnassa oteva jäävesi piti huolen siitä, että snorkkelisukeltuksi,llakin vedenallaoloal-at muodostuivat pitkiksi, koska yhdestä viiteen me_ t rln syvyydessä oli mIellyttävä liikkua pintaveden ajatteleminenkin Näitä kahta KerrOs'ta s'vvemn,aI1ta kylmä ja josta saattoi tähtiä pohjalta makaamasta. kovin usein näkynyt. Pari ankel'ia~)ta pasin leväiköstä. Vesi näytti pinnalta kirkkaalta, mutta vaakasuora näkyvyys oli planktonin takia suolavesikerroksis-

INT

RAIL - JUI' SUK L l

sa kuitenkin heikohko. Kokemukseni Englannin vesistä rajoittuivat Brightoniin, jossa rantatyrskyt olivat samentaneet meren. Kaupungin akvaario älykkäine delfiinei neen oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus. Englannin vesiä moitti likaisiksi espanjalainen sukeltaja, joka oli kierrellyt eri puolHla rannikkoa sukeltelemassa. Mies oli palaamassa takaisin kotimaahansa. Tunnistin hänet väkijoukosta sukertajaksi Kanaalin yli menevällä laivalla varsin helposti, sillä päässä oli punainen pipo ja selässä iImapullo. Matkamme jatkui yhteisenä Etelä-Ranskaan saakka. Pariisissa saimme jälleen kerran todeta, että harrastuksemme on yhtä ainutta kantamista, siirtäessämme hänen sukellustarvike- ja matkatavararöykkiöitään rau tatieasemalta toiselle. Jaln junasta Biarritzissa, joka on Ranskassa tun nettu lainelautailukesku.ksena. Rantanäkymät olivat vaikuttavat: Atlantin murtuivat kallioitten Jonkin matkan pMssä rannasta vedestä kohoavat kalliopaadet uhmasivat merta, Sukellusta vaikeuttivat suuret rantatyrskyt, j oitten läpi oli vaikeaa ja vaarallista kahlata tai uida. että mikäli Atlantilla aikoi oli parasta olla suojainen. Kulief)kelle~)sani rlnkka selässä BlarKairlUlilla osui silmiini harppuunakalas 1tajc:la esittävä kertoi, mesta-

Jean de Luzissa Biskajan lahden rannalla. Yritin littata matkaa, mutta reppuni kai näytti turhan suurelta, joten saavuin loppujen lopuksi kaupunkiin bu ssilla. Kilpailujen punnituspaikka sijaitsi kaupungin laidassa urheilukeskukseksi kunnostetussa linnoituksessa, jossa myös sukeltajilla oli omat tilansa. Sen vieressä oli pitkä aallonmurtaja. Kun saavuin paikalle, punnittiin ensimmäisen päivän kaloja. Odotin, että kilpailu- ' ja katsomassa olisi paljon yleisöä, mutta kiinnostuneiden määrä olikin samaa luokkaa kuin meidän Obbnäsin kisoissamme. Television reporttereita kuitenkin näin. Myös tummapintainen Tahitin joukkue kuului osallistujiin. Täällä oli mukava sukeltaa, koska veteen meno oli helppoa aallonmurtajan suojasta ja pohja täynnä elämää. Vedessä tarkeni hammasta purren korkeintaan puoli tuntia. Planktonia leijui pintakerroksessa runsaasti. Vuorovesilevän lisäksi simpuvirrassa rn".rit'5ht;",t ja merisiilit viihtyivät sokkeloisissa kivikoissa. Sopionkaloita oli myös mustekaloille, oelrääintl,ivl~t lonkeroidensa avulla havaitessaan. AIE~mlParla IE~vitt;:h,tv'/äI1tä hiekkapohjalta tavata rauskun. Elämää oli meressä paljon muutaman metrin syvyyteen asti. Sitä oli myös vesirajan vuorovesilammikoissa, joissa ravut juoksentelivat. Matkani Välimerelle. Ensimmäiset sukeltein Barcelonan lähistöllä, joskilometrien sa rannat olivat pituudelta Suuret simpukka-

Sukeltava lautanen Monacon m.rlmu.eo....

'A LLA EUROOPA SVESI E määrät peittivät paikoin pohjaa ja paikalliset perheenisät keräilivätkin perusvälinein si mpukoita verkkokasseihinsa. Pikkukalaparvet kiertelivät aurinkoisen hiekkapohjan kivikoissa ja siellä täällä kasvoi levää. Tämä ei ollut sitä Välimerta, jota ' olin odottanut. Vedessä paikoin tapaaman i hotellien "tuotteet" vielä vahvistivat vaikutelmaani, joten päätin vaihtaa paikkaa. Lähdin Ranskaan . . Matkatessani Espanjaan ' olin Ranskan etelärajaHa kiinnittänyt huomioni Cerberen pikkukaupunkiin. Vesi näytti kirkkaalta, j a lahtia reunustivat kalliorannat. Kaupunki ei myöskään näyttänyt turistikeskukselta, mikä merkitsi puhdasta merta. Saavuin illalla kaupungin leirintäalueelle, pystytin telttani, asteIin rantaan ja sukelsin sinihämärään veteen . Maisemat vastasivat odotuksiani: jyrkkiä rinteitä ja suojaisia kallionrakoja, joiden läpi oli mielenkiintoista uida. Oli kivikkoja ja luolia, joiden värejä vain harvat olivat nähneet. Rinte issä kasvoi siellä täällä hentoa korallia, ja merisiilejä oli niin paljon , että veteen meno oli vaikeaa. Vesi oli kirkkaansin fstä ja pohja näkyi 20 metrin syvyydestä. Eräs asia kuitenkin puuttui: Isot kalat joita ' Väl imeressä on vapaasukellussyvyyksiss'ä jokin aika sl1ten ainakfh Cousteaun ja Hassln kirjojen mukaan ulskennel1uL Näin vain pikkukaloja ja Jonkun mustekalan, Asia alko vah 'tel'en selvitä. Harppuunakalastus näytti nlmittaln olevan suosittu harrastus Ranskassa. Pyynt imiehiä sattui ainakin minun silmiini ihmeen paljon . Heillä 011 yleensä yllään märkä-

puvut, joten he saattoivat "olla metsällä" tuntikausia. Saaliskalat vain näyttivät pieniltä. Ai oin jo uskoa väittämään, että useissa paikoin on Välimerestä isot kalät harppuunaa käyttäen joko ammuttu tai ajettu rantavesfstå syvyyk-' siin . Myös kaikissa urheiluväIineliikkeissä esillä olevat sukefluskalastusvälineet osoittivat harrastuksen suosiota. Juna jyskytti eteenpäin. Tulin Siinä pohtlneeksi harppuuna kalastuksen oikeutusta. M iksi ihminen tunkeutuessaan uuteen elementtiin saapuu sinne tappajana? Hän noudattaa alkeellista haluaan osoi ttaa olevansa ovelampi kuin häntä keh1ttymättömämpi eläin. Kun ihmi nen on ttlssä onnistunut, siis tappanut eläimet, hän tuntee tyydytystä. Sen , joka kalas taa harppuunalla ruokaa hankkiakseen, on helpompi valita saaliinsa järkevästi - toisin ku in monissa muissa kalastustavoissa. Kaikkien sukell uskalastajien moraali ei ole ku itenkaan tarpeeksi korkealla. Tätä todistavat esimerkiksi eräät kilpa;lupaikat kisan jälkeen : tappam isen ilosta tai voiton tavoittelun tak ia tapettua kalaa tarpeettomana rannoilla mätänemässå. Monacossa käytin päivän 'merimuseon tutkimiseen. Ala-au lassa kaksi sukeltavlen lautasten mallikappaletta oli tulijaa vastassa, ja .viereisessä kokoussalissa TV: s1ä tutut Meren salaisuudet esittäytyivät valkokankaalla. Akvaarloista tapasi maailman eri osien vedenalaista elämää. Museon puolella oli nähtävänä täytettyj ä merieläimiä sekä niiden luurankoja. Muitakin laajoja kokoelmia 011 näytteillä kuten mitä eri-

laisimpia simpukoita. Myös entisaikojen merentutkimusta esite'ltiin. Lähtiessään saattoi alakerrasta ostaa alan kirjallisuutta sekä Iyhennettyjä televisiofilmejä Super-8-koossa: Jäin '~ rutte lemaan erään meren tutkijan kanssa, joka näytti mlnulle akvaarion kulissien takaista toimintaa. Hän mainitsi myös, että museon johtaja Cousteau ja Calypso olivat työskentelemässä Floridassa. Capr;n vedet italiassa mu istuttivat Ranskan vesiä. Jyrkkiä kallloseinämiä ja luolia oli sekä pi nnan' ylä- etta alapuolella. Vedenalajsissa luolissa kasvoi kaunista punakorallia. Turisteja keSä- heinäkuun tungeksi ainakin vaihteessa saarella j oka paikassa. Adrian meren pohjUkassa Triestesstl kävin Väli meressä viimeisen kerran . Suuri kaupunki oli saastuttanut låhivetensä. Veden alla kaikkea peitti ankea harmaus. Maisemat vaihtui vat tasaisiksi Jugoslavian ja Roman ian pe1tofakeuksiksi , joita kiskot halkoivat. Vihdoin ja viimein monien vaikeuksien j Alkeen totesin olevani pystyttämassä telttaa sateiselle Mustan meren rannalle. Eräs jugoslavialaispoika oli varoittanut minua veden sameudesta, ja sainkin huomata, että Musta me.ri oli täällä nimensä veroinen. Osuu tensa sameuteen oli varmasti loivilla rannoilla ja niiden maaperällä. Samaan aikaan alkoivat myös Tonavan tu lvat. Sen sain kokea käytännössä, kun olin tulossa Bukareslista Wieniin . Kiskot olivat nimittäin joissakin kohd in j ääneet veden alle ja junan pi ti kierrellä sivuraiteita pitkin: jouduin nukkumaan kaksi yötä peräkkäin samalla vaununpenkillå . Kiskot veivät kohti pohjOista. Tuli Tanska, NOrja, Ruotsi ja Suomi. Matka jätti' mieleen erään ajatuksen: Vaikka harppuunakalastus meidän vesissäm me ei olekaan ongelma ja vaikka Itämerta ja järviåmme uhkaavat aivan toisenlaiset vaarat , niin onko ku itenkaan oikein , että meidänkin liittomme järjestää vedenalaisia kalastuskilpai luj a? Näissä kilpailu issahan suurin tappaja on sankari. Erkki Siirilä 11

Kun Delflnry-sukelsi Maltalla ... :' '' ' ', /'''.','

Delfi nkerholaisten i:l,jatuksissa oli jo kauan pyörinyt ajatus matkustaa jonnekin läm pOislln ja kirkkaisiin vesiin sukeltamaan. Ry hdyimme tuumasta toimeen j a kokosimme sopivan ryhmän ajatuksen toteuttamiseen. Paikka, minne oli tarkoitus lähteä, oli vielä auki. Kerättiin paikallisista matkatoimistois ta esitelehtisiä ja luettiin tarkkaan läpi, mitä luvattiin. Lämpimät vedet ja ihanat sukellusmahdollisuudet, mutta osoitteet, minne ' voisi ottaa yhteyttä, puuttuivat. Mutta sekin asia järjestyi suhteellisen . nopeasti, .kun muistui mieleen, että Vaasassahan työskenteli eräs neitonen, joka oli tullut Maltalta vaihto-oppilaana Strömbergin tehtaille kesäksi työhön. Hän antoi puuttuvat tiedot paikallisista kerhoista. Paikka oli siis vielä auki, minne oli aikomus lähteä, mutta lopullisesti saat~amme hyvät tiedot Maltasta, päätimme lähteä sinne. Nimi kiehtoi kaikkia ja tuntui aika salaperäiseltä, kun saarista oli kuultu niin vähän . Maltalla on muistaakseni järjestetty vuonna -73 kalastuksen MM-kilpailut. Saariahan on kolme tai oikeastaan nel.,. jäkin,pääsaari Malta ja pikkusaaret : Cozo, Comino ja Cominotto. Maltalla asustaa noin 320.000 henkeä ja pintaala on noin 316 neliökilometriä, joka vastaa Vaasan Raippaluotoa. Rahaasia, joka kaataa monia hyviä asioita, sai tällä kerralla pitkän nenän. Kaikenlaisten tarrojen myynti ja romun keräys tuotti sen verran, että saatiin perillä vuokrattua linja-auto ja sukelluslaitteet viikoksi. Kaikenkaikkiaan matkalle ilmoittautui 30 henkeä, joista noin puolet oli sukeltajia ja toinen puoli huoltoporukkaa (vaimot). Passit ja paperit pantiin kuntoon, Pohjanmaan Matkatoimisto hoiteli muun järjestelyn hienosti. Lähtöiltana kokoonnuttiin Ollin baariin odottelemaan linja-autoa ja porukkaa. Tulihan . ne niinku in sovittiinkin, paitsi yksi kaveri puuttui ja Jähtöönoli vain muutama minuutti. Hessua ei kuulunut. Odottelua ja ehkä vähän hermoilevia katseita. Päätettiin soittaa HessulIe ja ni in vain oli, että jos emme olisi soittaneet , niin o lisi kaveri ihmetellyt aamulla , eikö lähdetäkään matkalle. Pienen odottelun jälkeen taksi

tuli renkaat ulvoen paikalle. Heitettiin uninen Hessu ja tavarat linjuriin, nostettiin kytk intä ja matkattii n kohti HeI,· sinkiä. Linja-autossa oli tunnelmaa, vafkka sää 011 sateinen ja asfaltti kiilteli . vedestä. Kaikkien mielessä liikkui ajatus "satakoon" , pian ollaan etelän lämpöisessä auringossa. Eikä kestänyt montakaan tuntia, kun olimme Maltan yläpuolella ja lamppu kehoitti kiinnittämään turvavyöt. Kevyt kosketus kentän pintaan ja rullaus terminaalin eteen. Iltapäivä meni tavaroiden . purkamiseen ja hotelliin tutustumiseen. Koska sukeltaminen oli matkan pääaihe, kävimme kohta selvittämässä vuokrakysymykset paikalli sessa Dragonara Diver Centerissä, Siinä riittikin LealIe hommia selvittää, mitä ku kin tahtoi. Samalla tuli myös seuraavana aamuna kello yhdeksän meltA jo odotteli linjaauto ... Hymyilevä JOhnny , joka kuskailikin meitä koko viikon ym päri saarta, ristittiin heti JorHksl. Dragonara Diver Centerissä meidät otti vastaan Vincent-niminen herra. A luksi kävimme läpi kaikki, mitäkeneltäki.n puuttui. Suurin osa tavaroista oli kin mukanamme, mutta laitteet ja painovyöt jouduimme vuokraamaan. Ensimmäisen päivän sukelluspaikka ,o li nimeltään Char Lapsi, kaunis lahdenpou kama lähellä sinisiä luolia. Sukellusoppaamme. piirsi tarkasti paikan ja kohteen, missä sukelletaan. Paikasta mistä sukelsimme, johti vede nalain~n tunneli riutan toiseLle puolelle, arviol ta noin 20 m pitkä ja vietti viistosti alaspäi n 18 m. Ensimmäinen mies , j oka sukel!i mainitusta paikasta, palasi pintaan tiedottamaan , että ei siel tä m lt:åän tunnelia löydy . Uusi yritys Ja IOytyihån se. Lopulta pääsimme pare tta n tunnelin läpi ja meitä kohtasi mahtava näky tolsell.a puolella. Näkyvyys arvioita noin 20-30 metriä. Kal kki kiva loppuu aikanaan .ll ma, jota hengitämme , alkoi tehdä loppua ja oli ajateltava paluuta takaisi n saman tunnelin läpi. Yhtenä päivänä sukelsimme mustekaloja. Kaikki oli hengessä mukana. Kukapa ei haluaisi nähdä niitä omassa elementissä . Itse löysin pariki n kappaletta, mutta en saanut niitä ylös kivenko loista, vaikka apuun tul iki nkymmenkunta kaveria sorkkeleineen ja puuk-

., .. ,-", : ...",':'.. ;/ :"

koineen. (Miltähän niistä tuntuI olla noin kovassa keskityksessä) . Päivät kul uivat nopeasti. Kävi mme eri kohteissa ympäri Mailaa ja myös Cozolla sukeltamassa ja' ostamassa jokaiselle kuuluisat maltalaiset villatakit. Viimeisenä päivänä sukelIettiin parikin kertaa. Päivällä ja sitten vielä yösukellu s~ joka on kertomisen arvoinen. Illalla lähdettiin noi n kuuden tienoilla. Ens immäise-n kerran pojat olivat hiljaa. Ei heitelty vitsejä kuten yleensä. Paikalle saavuttaessa vaimotkin , pyörivät ympärillä aika levottomina katsellen vuorotellen mustaan veteen ja miehiin . Vincent antoi tarkat ohjeet, ennenkuin päästi meidät veteen. Porukka jaettiin kahtia, koska kaikille ei riittänyt lamppuja. Sitten vihdoin saimme lähtöluvan. Ensimmäiset loikkasivat veteen. O.K. merkki ja takaisin pinnan alle. Mikä näky meitä kohtasikaan. Kalat loistivat kuin fostori valon osuessaniihin . Matka jatkui alaspäin. Mittarin näyttäessä 25 metriä pääsimme pohjaan . Painuessamme Pepen kanssa erääseen luolaan oli ensimmäinen vas- ' taantulija aika mahtava erakkorapu. Se oli kertakaikkiaan hilpeän näköinen kantaessaan kukka-istutusta selässään. Paluumatkalla tapasimme samanlaisen olion ja sorkkiessamme sitä puukOlla sattui Pepe istahtamaan mer.isiilen päälle. Voi sitä riemua, kun noukimme piikkejä takamuksesta parinkymmenen metrin syvyydessä. Ja taas sama vanha juttu , ilma alkoi loppua _ Paluu ol i siis edessä. Rannalle saavuttaessa oli Vincent utelemassa, että miltä tuntui. Kaikki olivat yhtä mieltä: Paras kokemus, missä on ollut mukana. . Liian pian koitti lähdön päivä. Teimme viimeiset ostokset Valletassa, Maltan pääkaupungissa. Viimeinen linjaautomatka hotellista lentokentälle tuntui haikealta. Oli jätettävä ystävälliset ihmiset ja ennenkaikkea kirkkaat vedet muistojen joukkoon . Kotimatkalla päätettiin , että uusi matka tehdään varmasti. Tietenkin kirkkaisiin vesiin. Tehtiinhän se vielä pienemmällä 3 hengen porukalla, mutta siitä tuonnempana. Ake Rosing

la spirot~chnique ALlZE "S" noudattaa Cousteau-Gagnan hengityslaiHeiden perinteellistä linjaa. Ohjaus (säätö) venttiili antaa mahdollisimman suuren virtauksen ja vähentää hengitysvastusta. Tämä johtaa ainutlaatuisen ke~een hengitykseen mikä säästäa ilmaa ja näin pidentää sukellusaikaa. Männällä toimiva ensimmäinen vaihe sopii kaikkiin pulloventtiilelhin yoke- tai kierreliittimellä. Siinä on myös korkeapaineulosotto. Toinen vaihe on todella mikroskooppinen ja kääntyy 360°. Siinä on säädettävä hengitysvastusjousi ja lisäilma samassa säätöruuvissa. Tämä on suunniteltu käytettäväksi neoprenkäsinein. Jokaisen Alizen toiminta on testattu penkkikokeiden jälkeen. AIizessa on 5 vuoden takuu edellyttäen että se huolletaan vuosittain.

Spirolung hengitysventtiilissä on tasapainoitettu männällä toimiva ensimmäinen vaihe jossa on korkeapaineulosotto, sekä tavanomainen Spirotechniquen toinen vaihe jossa on purtavat hammaspalat. Ensimmäinen vaihe sopii kaikkiin pulloventtiileihin sen kansainvälisen yoken ansiosta. Se on suunniteltu 300 bar paineelle. Ulosvirtaus on hyvin tärkeä erityisesti suurilla syvyyksillä. Tämä on hyvin helppo huolella suunnitellun suukappaleen ansiosta. SPIROLUNG PRO eroaa Spirolungista siinä että siinä on kaksi matalapaineulosottoa toista annostinosaa varten (MP Instructor I.S.O.M. 14x1oo) ja ilmalla käyviä työkaluja ja nostosäkkejä sekä säätö tilavuuspukua varten.

Edustaa asiantuntemusta - tuo - vie valmistaa - kouluttaa

SUHO Rauhankatu 5, 20100 Turku 10 puh. 921-33 n 90

Kuva S ~ A. C. Barracuda ry: n 15 vuotJajuhlapälvällisiltl Jotka vietettiin kerholaisten keskuudessa (vaimoineen) marraskuun 22 päivänä 1975, Helsingissä. Foto: K. Hujanen.

SUB AQUA CLUB BARRACUDA RY RF TÄYTTI 15 VUOTTA Vuonna 1956 kokoontui muutamia nuoria miehiä pohtimaan mitenkä niin erikoista, ja varsinkin poi kai nki rjall isuudesta, sei kkai lem isesta vedenalaisessa maailmassa voitais i meidän oloissamme tehdä uusi ja jännittävä harraste ja urheilumuoto . Niin syntyi sitten Suomen ensimmäinen sukellusta harrastavien kerho jonka nimeksi tul i Vedenalainen kerho Barracuda. Enslmmälaet suuret muutokset tapahtui Jo vuonna 1957. Tuli kait jonkinlaisia sisäisra erimielisyyksiä jotka johtivat m.m . kerhon nimen vaihtamiseen sekä osittaiseen hajoamiseen ja sillä tavalla sai Urheilusukeltajat ry alkunsa. Parina seurClavana vuonna ei Barracuda nimestä kuul unut mltHn. SyksyIlA 1959,Ralf TOtterstrOmm in palattua kotIIn lähes vuoden kestän&eltä va-11lmausmatkalta Teneriffalta, kutsuttIIn kokoon pieni ryhmä Johon kuului p~itsl Ralf Itse, hänen Isänsä Ins. Helge TOtter,strOm sekä Ekon . Rolf LlndstrOm. Päätettiin perustaa uusi Barracuda kerho JOKa nälJl syntyi ja rel(lsterOltiln kevääl1ä 1960 nimellä Sub Agua Club Barracuda ry/rf. . Kerhomme ei koskaan ole pyrkinyt haaJimaan suurta jäsenmäärää, vaan on halunnut olla enemmän eksklusiivlnen ja intiimi klubi jonka erikoistuminen on ollut va-sukelluskalastus. Vähitellen on kerhomme jäsenten lukumäärä noussut kolmeentoista mikä se myös tänä päivänä on. Tietenkin on aika-ajoiUain tapahtunut pientä muutosta ja värväystä johon vastedeskin pyrimme. Kerhon toiminta-h istoriikistä mainittakoon seuraavaa: V. 1960 elokuussa osallistuttiin MM-sukelluskalastusk ilpailuihin Sisiliassa, jossa kilpailut pidettiin silloisten kesä-ol)'mpialaisten merkeissä. V. 1961 kilpailtiin EM merkeissä Tremitillä, Italia, ja Usticalla sekä v. 1962 Almeriassa, Espanja, jossa pidettiin MM-ki lpai lut. Siinä ohessa tehtiin töitä museolle Riilahdessa ja Bengtsårissa (Riilahden taistelu). Hangon kaupunki avusti näitä va-arkeQl og isia töitä ja tutkimuks ia r~hall i sesti. Silloisia kilpailumatkoJa .rahoitettiin osittain merestä kerätyllä romulla . Kohokohta kerhomme va-sukelluskalastus historiassamme oli MM-kilpailut Cubassa 1~67 jossa Barracudan joukkue edusti Suomea . Mat·kaan käytettii n kokonai nen kuukausi. Mukana olivat : Tötterström , Damsten, Rosenius ja Honkaniemi. jatkuu s. 18.

.....

:.,,;

. '';~ ~;::,.....:; :.;:; : ..

. :.,

,;!~'~~~,=AL118~, '.

ERIKOIST ARJOUS KERHOILLE JÄLJELLÄ OLEVAT TARRAT POISTOMYYIIJlISSI MUOVITARRA 1 mk SILKKITARRA 2 mk

:. ;-'

';::":"~.;'<.

>~~~i.ry~~~~!rl .~:~:-\.:

STENELLA Vaasassa toimii kerho nimeltä Delfin r. y. Kerho on perustettu -62 joten vireää toimintaa on harrastettu jo 13 vuotta. Kerhomme silmäterä on tukialus "Stenella" eli täplFldelfiini suomeksi sanottuna, joka o&.tettiin vuonna -70 Sidebystä. Alus oli foiminut lohikalastusaluksena monet vuodet. Stenellen mitat ja tiedot: pituus 12.5 m leveys 3.3 m nopeus 9 solmua (marssivauhti) paino 5 tonnia (syksyllä) moottori Ford trader .108 hv tilat 6 makuutilat.

AINUTKERTAINEN KEINO TEHDÄ HIUKAN RAHAA. TILATKAA HETI - VARASTO EI OLE SUURI.

suo• • URHEILUSUIELTIJIII LllnD r.y. Topeliuksenkatu 41 a C Helsinki 24

Molskis te kaikki rie ... tai riamastuttavat mutakuonot

näämme. Olen aina kouluttaessani todennut oppilailleni että vesi on eri elementti kuin mihin olemme tottuneet ja näin ollen sitä on kunnioitettava, sekä taas kerran henkeä raukkoen ihailtava, se on jotain joka on suurta sekä vielä toistaiseksi suurimman osan, ei ihmisen pilaamaa. Jylhä meri on kaunis, myös luodot ulko merellä, valitettavan moni pilaa ne harvat luotommekin, levittäen tarpeeksi kaiken näköistä roskaa ja romua, ja jättäen luontoon kaiken sen. Tämä asia askarruttaa varmaan muitakin kuin minua, tätä asiaa on aina muistettava korostaa kouluttaessamme uusia sUkeltajla. En tällä tarkoita sitä että me SUkeltajat olisimme niitä pahimpia, mutta tarkkailkaapa jokainen itseänne ja varmaan muistuu mieleen se "Iimu" lekkerl joka jäi sinne jonnekin. Koin eräällä sukellus reissulla yllättävän kokemuksen . oli kerätty nuotiopaikalle sytykkeiksi saatikka jos on vielä kerättyautiomaja luodolle polttamattomia puita pOltettujen tilalle, sitä dyykkääkin ihan eri fiiliksellä. Ja niille uusille mutakuonoille jotka liittyy föliin, viina on viisasten juoma, ja silloin ei rikota tyhjiä olut pulloja kiviin. Niin vanhat parrat kuin uudet mu- • takuonot ajattele luontoa ja sen eläimistöä ja sen jälkeen tiedät mitä teet ja luonto on paljon lähempänä kuin olet tiennytkään. Tämä ei ollut kalastuksesta mutta ensikerralla kerron siitä. Jukka Tirronen Sukelluskouluttaja

Hyvät sukeltaja toverit, taas kerran Ekan nähtyäni liitonkokouksessa, totesin, et mies joka saa aikaiseksi jotain. Totesin myös sen että enpä ole taas aikoihinkirjoittanutkaan meidän yhteiseen lehteemme, ja siitähän tää meidän "tarmopesämme" pääSi jo laukomaankin, enpä taida olla ainut. Mieleeni tulee eittämättä ne kohdat kesällä jolloin eniten sain ärsytys impulsseja ja ne tosiaan muistan. Sukeltam nen meidänkin vesillämme luo ainutlaatuisen kokemus-elämyksen, meillä näkee vedessä mitä erilaisimpia kaloja sekä kasvillisuutta, rehottaa se sit hylystä tai pelkkää kaunista rakkolevää, jOka tapauksessa se tuo paljon puhutun uinti ja sukellusnautinnon, joka taas edistää sekä fYYSistä että henkistä mi-

SUOME U,RHEILUSUKELTAJ 111 LIITTO r.y.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen maaräämien asioiden.Hsäksi sääntömuutosehdotus.

TALVIPÄIVÄT SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS (tilikokO~S) Rantasipihotelli Joutsenlammessa Joutsassa lauantaina 3. 4. -76 alkaen klo 15.

Korjaus dekompressiotaulukkoon Koska viime vuosina ovat sukellusajat ja -syvyydet sukellusvälineiden teknisen kehityksen mukana pidentyneet varsin yleisesti, haluaisin kiinnittää itsekunkin sukeltajan huomion Urheilusukel luksen Aakkoset kirjasen sivuilla 34-35 olevaan virheeseen. Nämä Dekompressiotaulukothan sisältävät jo muutenkin (käytännössä) eräitä turvallisuusriskejä, joten siksi onkin tärkeätä korjata tämä ohjeissa oleva virhe ja epäloogisuus. Taulukkoja on luettava "varman päälle" , kuten ohjeitten alkuosassa annetaan ymmärtää . Kuitenkin lepoaikataulukoista käyttöohje sanoo: " ... sukellusten välinen lepoaika, pinnallaoloaika, joka tässä tapauksessa on 1: 50 (1 t 50 min), haetaan vastaavalta vaakariviltä. Ellei vastaavaa arvoa löydy , otetaan k .o. aikaa lähinnä oleva arvo siis 2: 03 (2 t 3 min) ... ." Sanan lähinnä sijalla pitäisi olla lyhin ja aika pitäisi näinollen olla 1 t 35 m i n 1. 1: 35. Mikäli esimerkissä mainittu pinnallaoloaika olisikin ollut 2 min lyhyempi 1. 1 :48 (1 t 48 min), niin sukeltajamme saisikin olla seuraavalla sukelluksellaan alhaalla vain 7 min eikä 13 min kuten esimerkissä. Missään tapauksessa eivät ne 2 min ole ratkaisevat " happening" hetket, jolloin kehossa oleva ylimääräinen typpi yht'äkkiä häviäisi. Taulukoista on aina valittava "kovempi " arvo. Siis tässä 1~5 koska kyseessä on pinnallaoloaika. Lepoaikoja ei saa lukea todellisuutta pitemmiksi! Tämä korjaus nimenomaan siksi , että käytäntö on osoittanut nämä Dekotau lukot todellisissa olosuhteissa keskiarvotau lukoiksi ja niinpä, vaikka niitä noudattaisi tunnollisesti, voi sittenkin saada sukeltajantaudin. NUnpä kun itsekukin korjaamme ohjeissa olevan " lähi nnä" sanan " lyhin" sanaan (Ja noudatamme sitten sitä!), nii n voimme torjua sukeltajantaud in, tai ainaJ<i n lieven tää si tä sen mahdollisesti kui tenki n yllättäessä . Harry Alopaeus

samassa paikassa 3.-4. 4. 76. Kokouksen esityslista ym. asiapaperit sekä talvipäi vien ohjelma lähetetään kerhojen edustajille maaliskuun alussa.

Johtokunta

M/S REIMA ja N;urmeksen Urheilusukeltaiat Nurmeksen Urheilusukeltajat r.y. perustettiin v. -69. Aluksi oli pioneerimäistä sukeltamista harjoitettu paikallisen urheiluseuran puitteissa. Sukellusseura oli itäisen "periferian" ensimmäinen. Urheilusukellusaatteen primus motor näillä kulmilla oli alusta alkaen Jukka Arstila. Seuran ensimmäinen yhteinen yritys oli oman laivan hankkiminen tukikohdaksi liikuttaessa varsin merellisellä Pielisellä. Ostettu alus Reima, maitolaiva Iisalmen reitiltä, oli nähnyt uljaamp lak in päiviä kiertäessään Islannin sillivesillä huoltoaluksena. V. -71 pääaSiassa talkootyönä täysin muutettu rautapaatti laskettiin vesille. Laivassa oli nyt kaksi majoitushyttiä, joissa yöpy mistilat 16: lIe hengelle . Laiva varustettii n myös keittiöllä ja saunalla. Matkustajien mukavuudeksi rakennettiin aurinkokatos ja näköalaterassi. Sukellusvarusteille on oma tilansa. Sukeltajien ilmansaannista huolehtii kompressori. Mm . etsintä- ja pelastustehtävissä sekä järvimatkailua palvelemassa Reima nähdään tuttuna kulkijana Pielisellä. Usein suunta on kohti Selkäsaarta, pieni saari mökkeineen, jonka sukeltajat hankkivat pari vuotta sitten uudeksi tukikohdakseen. Saarella voikin rentou'tua varsin hyvissä olosuhteissa puhtaltten vesien ja erämaan rauhan keskellä sukeltaen, kalastaen tai vaikkapa purjehtien wind surferilla. S ukellus~eu raan kuuluu nykyisin parikymmenta jäsentä ja kymmenkunta jun ioria. Sukellustoim innan kohokohtia ovat sukellusleirit Norjan rannikon eri puolilla sekä Suomen rannikkovesil-

la.

Reiman mitat : pituus 14,95 m leveys 3,60 m syväys 1 ,40 m nopeus n. 8,5 solmua kone Perkins meridiesel teho 73 hp l~

50lLE NUMMINEN:

Sukellusta päiväntasaajalla On rauhallinen aamu päIväntasaajalla. Palmut huojuvat ja mainingit humisevat hiljaa. Kaikki on rauhallista kunnes äkkiä palmumetsiköstä kajahtaa 'JODLAI-IDII, JODLAI-IDAA!!!' Ja rannalla olevan veneen kannelta musta poika vastaa aidolla tirolilaisnuotilla: 'JODLA1-IDII, JODLAI-IDAA!!!' Marina Clubin sukellusryhmä on lähdössä merelle sveitsiläisen kouluttajansa johdolla, mukana joukossa allekirjoittanut valmistautumassa ensimmäiseen sukellukseen Intian valtameressä. Tunnin purjehduksen jälkeen ankkuroimme koralliriutan ulkopuolelle ja saman tien hyppää ykkösryhmä mereen. Ryhmä kaksi valmistautuu! Äkkiä sukelluspuku - näissä oloissa farmarit ja paita - ylle ja laivapoika onkin jo valmiina auttamaan laitteen selkään. Sitten viisihenkinen ryhmämme lähtee saksalaisen sukellusopettajanRuedln johdolla alas kirkkaan siniseen veteen. Värien runsaus hämmästyttää suomalaista vihertävänharmaaseen maisemaan tottunutta sukeltajaa. Vielä parinkymmenen metrin syvyydessä voi useimmat värit selvästi eroittaa. Parvi sinisiä pikkukaloja ui ohi, iso keltamu~ta kala löhöö punaisen koralin päällä ja punaruskean kotllon viisitoistasenttinen asukas kiskoo iloi!!enkirjavaa kotiaan uusiin maisemiin. Yht'äkkiä kuuluu kimeää vinkunaa, joka toistuu epäsäännölIisin välein onkohan laitteeseen tullut joku vika? Ei se toisaalta ainakaan hengityksen tahdissa kuulu - ja mistä päin se oikein tulee? Ahaa, Ruedllla on käsissään hassun näköinen pyöreä kala ja vlnkuna kuuluu aina, kun hän puristaa sen kylkiä. Se kalapahus todella kiljuu! Kalat ovat Ihmeen kesyjä, useat ilmeisen uteliaita. Tuntuu siltä, että niitä voisi ystävällisesti rapsuttaa kiduksen takaa. Muistan kuitenkin sukelluskaverien neuvon, ettei kokemattoman pidä koskea paljain käsin mihinkään pinnan alla - sekä myrkyllisiä eläimiä että kasveja esiintyy näissä vesissä. Kaksi ryhmän jäsentä, jotka ovat joutuneet turvautumaan varailmaan, pyytävät ja s~avat luvan nousta pintaan, me kolme ~jatkamme vielä. Härnäämme vähän aikaa pikku muste-

kalaparkaa, joka lopulta kiukuissaan puhaltaa ruskehtavan "musteen sa" meitä kohti ja livahtaa kivenkoloon turvaan. Joudun jo minäkin avaamaan varailmani ja harkitsen juuri pintaan palaamista, kun Auedi koputtaa olkaani ja osoittaa jotakin takanani. Hal I VALTAVA HAI, noin 6-8 metriä pitkä ja vain muutaman metrin plässä. Ruedi ampaisee liikkeelle hurjaa vauhtia. No, olen minäkin ajatellu1", että tällaisessa tilanteessa on syytä uida lujaa, mutta aivan ilmeisesti käsitykseni uintisuunnasta on ollut virheellinen. Ruedi painelee nimittäin su'oraan haita kohti, jok~ alkaa laiskasti uida poispäin. Lähden uimaan Ruedin perässä lukemattomien huolestuneiden ajatusten risteillessä mielessänI. Riittääkö Ilma haijahtiin? Entäs miten sitten suu pannaan, jos me saadaan se kiinni? Minusta se näyttää laihalta - onkohan se nälkiintynyt? - tai jos sillä on huono ruokahalu? Ja kaverit härmässä ei kyllä ikinä usko tätä ..... Ja samanaikaisesti jossain tajunnan pohjalla ihailu haita kohtaan, joka valtavasta koostaan huolimatta liikkuu uskomattoman sirosti ja vaivattomasti. Lopulta se leikkiin kyllästyneenä jättää meidät parilla laiskannäköisellä pyrstönheilautuksella. Nousu pintaan, laivaDoiat ottavat laitteen ja puntt/vyön ja antavat jutaatikosta Colapullon uupuneen (ja hiukan tärisevänkin - kai ne nyt tajuaa, että vilu mulla vaan ... ) sukeltajan käteen. Laivalla saan kuulla, että näkemämme hai on seuran vanha tuttava - valashai, jonka kita on kalan kokoon verrattuna huomattavan pieni. Sen ravinto koostuu pikkukaloista ja planktonista - ei urheilusukeltajista. Joku kysyy: "Et kai sl vaan _pelästynyt?" - "Häh, minäkö? Niin kiva ja nätti hai , heh, heh ... " Joka tapauksessa ruHalle kiertynyt mahalaukkuni alkaa vähitellen oieta. Myöhemmin komea kala kävi vielä parilla muullakin sukelluksella tervehtimässä meitä. Viimeisellä sukelluksella tunsin jo oloni suorastaan haikeaksi, kun sitä ei kuulunutkaan hyvästelemään.

Tapahtumapaikkana oli Mombasan rannikko Keniassa, jossa vietin tammikuun pari ensimmäistä viikkoa. Seudulla toimii useitakin sukelluskouluja, joista saksalais-sveitslläistä Marina Clubia pidetään parhaana. Ennen ryhmään pääsyä on jokaisen pyrkijän suoritettava seuralla alIaskokeet, riippumatta siitä, miten paljon sukellustodistuksia asianomaisella on matkassaan" Kokeet olivat tavanomaisia varusteiden pukemista, parihengitystä ja käsimerkkien testausta. Sukellukset suoritettiin kahtena pääryhmänä klo 7 ja klo 10, kummallakin kerralla mukana 20-30 sukeltajaa. Laivalla jakaannuttiin edelleen 4-5 hengen sukellusryhmiin, jokaisen ryhmän vetäjänä toimi ammattimainen sukelluksenopettaja. Sukellussyvyydet olivat melko vaatimattomia, 10-20 m tavallisimmin, koska Juuri tällä syvyysalueella kasvillisuus ja eläimistö on rehevimmillään. Sukellusta jatkettiin yleensä niin kauan, kuin ilmaa riitti. Sukelluskuri oli koko ajan erittäin hyvä olematta silti mitenkään pakonomainen - annettujen määräysten noudattaminen tuntui olevan kaikille itsestään selvä asia. Laitteena oli Eurosub 1x10 1. Laitteet olivat hyväkuntoisia ja huolto pelaSi sveitsiläis-saksalaisella tarkkuudella. Vedet ovat kautta vuoden lämpimät, n. 20-30 C, joten lämmön takia märkäpuku ei ole tarpeen.- Terävien koralien ja myrkyllisten eliöiden takia ei toisaalta uimapuvussa sukeltaminenkaan käy päinsä. Suosituin asu näytti olevan märkäpuvun takki ja farkut. Tukevat käsineet kannattaa myös varata mukaan - koralinpiikkejä täynnä oleva kämmen vie kummasti tiiliksen ainakin senkertaisesta sukelluksesta. Tavalliset nahkahanskat ovat hyvät, myös märkäpuvun käsineet käyvät, niistä ei tosin parin viikon pohjan : tonkimisen jälkeen jää kotiin vietäväksi kuin saumat. Veden korkean suolapitoisuuden takia ilman märkäpukuakin sukellettaessa tarvitaan 3-5 kg puntteja. Vedenalainen elämä on todella runsasta. Haita alueella on melko paljon, etenkin varhaisemmassa ryhmässä niitä näkee usein. Eräskin ryhmä nousi kannelle nenänpäät selvästi tavallista vaaleampina ja kertoi kqlmen toistametrisen hain kierrelleen heitä koko . tunnin kestäneen sukelluksen ajan. Haionnettomuuksia ei kyseisellä alueella ole ainakaan viime vuoden ai. kana tapahtunut. Delfiinejä, merikilplkonnia ja rauskuJa liikkuu runsaasti rannan tuntumassa, toisinaan voi nähdä myös häijysisuisen murenan, jonka purema saattaa aiheuttaa pahan tulehduksen. Vähintään yhtä kiinnostavia ovat pikkukalat (pieni on luonnollisesti suhteellinen käsite - näissä vesissä sillä tarkoitetaan kaikkea alle metrin mittaista) jotka ovat kirjavampia ja koristeellisempia kuin useimmat meikäläiset akvaariokalat. VA-valokuvauksen harrastajille seutu on todellinen paratiisi. . Tavattoman kiinnostava kokemus oli lisäksi sukelleIla parin viikon ajan porukassa, jossa oli sukeltajia lähes kaikkialta maailmasta, enemmistö tosin Keski-Euroopasta. Fiilis Clubilla oli ehdottomasti huippuluokkaa. Viimeisellä sukelluksella meni olo väkisinkin haikeaksi - rannalla vielä viimeiset hyvästit ja lupaus pikaisesta palaamisesta - ja tippa silmäkulmassa hotelliin pakkaamaan räpylOitä.

Yhdistetyn kilpailun parhaat pallilla: Jaettu kulta Bo Olander ja Anne-Marie Berg, hopea Gert Jensen, Tanska. Kuuluttamossa Olav Stein Vandvlk.

VA-suunnistuksen PM-kilpailut Eidsvoll 13-14.9.1975 Totuttuun tapaan maamme VAsuunnistajat sekä innokkaat "supporterit" lähtivät isolla bussilla PM-kisoihin, ja melko väsyneinä ylitimme keskiyöllä rajatunturit, saapuen n. klo 2 aamulla Eidsvolllin, missä vanha ystävämme Olav Stein Vandvik otti vastaan ja järjesti majoituksen. Kilpailijoista useimmat asuivat sikäläisten sukeltajien kodeissa, mikä oli erittäin mukavaa. Kilpailupaikalla voitiin todeta että parisuunnistusradan rastit olivat merkityt pinnalla näkyvillä poijuilla. Vesi oli tavattoman kirkasta (noin 10 m.) ja rastivälit verrattain lyhyet. Otimme jo etukäteen suunnan lähtörastille joka oli vajaan 50 m päässä rannasta. Omakohtaisesti pidin rataa liian nopeana ja helppona. Seuraten Ruotsin Dan Bergin esimerkkiä olin Peterin kanssa kehittänyt suunnanottolaitteen jolla voi vauhdissa ottaa suunnan ja etäisyyden seuraavaan rastiin. Reijo Viiala oli rakentanut samantyyppisen, joka olikin vielä parempi. Laitteen ansiosta minun ei tarvinnut radalla pysähtyä ensinkään: kun saavuimme rastille antoi Peter minulle käteen muovikortin johon oli merkitty seuraavan rastin suunta ja etäisyys, ja kun seuraavalle saavuttiin sain taas uuden kortin ja annoin vanhan pois. Pari pientä sähläystä lukuunottamatta systeemi toimi hyvin, uin niin lujaa kun uskalsin tarkoitan sillä että olen viime aikoina kärsinyt astmasta, ja hengästyminen

saa nopeasti aikaan astmakohtauksen - ja suureksi yllätykseksemme saimme pelastetuksi Suomelle hopeamitalin. Ansalahti-Viiala viipyivät eka rastivälillä minuutin verran kauemmin kuin minä Peterin kanssa, mutta loppukiri oli taas parempi. Heillä 011 huono päivä mitä nopeuteen tulee, mutta onneksi voittivat Dan ja Rose-Marie Bergin yhdellä sekunnilla. Dan luotti suunnanottoonsa ja hyvään näkyvyyteen niin paljon ettei hän mitannut etäisyyksiä lainkaan,ja uikln sitten viimeisen rastin ohi, menettäen siinä vajaan minuutin. Luku sinänsä 011 sitten pari SvenOlov ja Bo Olander, Ruotsi, jotka voittivat melkein viidellä minuutilla. Heillä on aikaisemmin ollut paljon pettymyksiä huonon tarkkuuden takia, mutta tällä helpolla radalla oli heidän voittonsa varma. He ovatkin Ruotsin kaikkein parhaimpia avovesiuimareita. Suomalaisten muut sijoitukset selviävät tulosluettelosta. Aarnio Rosqvist olisivat saaneet 18 sijan, mutta olivat jättäneet ykkösrastin tunnuksen merkitsemättä, joten uinti hylättiin. Voidaan todeta että peräti 15 kilpailuparia käytti radalla alle 25 min. Näistä vain kärki parit käyttivät uutta menetelmää suunnan ja etäisyyden oUoon vauhdissa, jolla varmasti muutama minuutti voitetaan. Ensi vuonna monet muut ovat alkaneet käyttää samaa tekniikkaa, ja kuinka meidän silloin käy?

Suomalaiset VA-suunnlstajat St.Erlkln messuhallin ulkopuolella.

Parisuurinistuksen jälkeen oli Suomella (2 ja 3 sija) ja Ruotsilla (1 ja 4 sija) sama pistemäärä maajoukkuekilvassa, ja suuri etumatka Tanskaan ja Norjaan nähden. Sunnuntaina kuitenkin kävi huonosti. Itse lähdin toisena miehenä, ja kun ensimmäiset rastit meni oikealle liikaa tein korjauksen, ja silloin meni aivan liikaa vasemmalle, joten ei edes myöhemmin lähtevillä ollut minun ajostani mitään osviittaa. Todettiin kilpailun aikana että häiriötekijöitä oli radalla, ja yritettiin korjata. Korkea lähtönumero oli selvä etu, ja Ruotsalaisilla oli se ratkaiseva etu että heidän tiedotustoimintansa Oli paremmin järjestetty, niin .että kilpailijat saivat häiriöistä parempia tietoja kuin meikäläiset. Näin olikin tulosluettelon kärjessä ruotsalaisten lisäksi vain Gert Jensen, Tanska. Paras suomalainen oli Peter Jansson, seuraava Pekka Lindfors, itse olin suomalaisista viimeinen eli 54. Osanottajia 011 yli 80, eli ennätysmäärä. Suurin osa olivat tietysti norjalaisia, ja useimmat heistä kilpailivat tavallisella marssikompassilla. Heidän kannalta oli oikein että parisuunnistuksen rata tehtiin niin helpoksi, ettei "härvelistä" kovin paljon apua ollut. Tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeintä saada PM- ja muita ulkolaisia kilpailuja silmälläpitäen nopeita uimareita mukaan suunnistamaan. Suunnistustaito on meillä korkea, mutta nopeus on heikko. Varsinkin jos aiomme ottaa osaa CMAS: n sääntöjen mukaan järjestettyihin kilpailuihin täytyy saada nopeita miehiä mukaan. Tärkeimmät tulokset: Parisuunnistus : 1. Sven Olander, Bo Olander Ruotsi, maajoukkue aika 14.00, 2. Per Olov Jansson, Peter Jansson Suomi, maajoukkue aika 18.47, 3. Rainer Ansalahti, Reijo Viiala Suomi, maajoukkue aika 19.26, 4. Dan Berg, Rose-Marie Berg Ruotsi, maajoukkue aika 19.27, 5. Flemming Stockman, Erik Larsen Tanska aika 19.50, 15. Pekka Lindfors Stig Corander Suomi, Murena aika 24.52, 21. Pekka Johansson, Pekka Heikkinen Suomi, Ahvenisto aika 31.32, 36. Boris Aarnio, Kaj Rosqvist Suomi, Murena aika 27.07 (hylätty). Tarkkuussuunnistus : 1. Rolf Johansson Ruotsi 39 p (50 mahd.), 2. Manfred Trieb Ruotsi 38, 3. Gert Jensen Tanska 36, 4. Rose-Marie Berg Ruotsi 35, 20. Peter Jansson Suo,mi 29, 26. Pekka Lindfors Suomi 28,27. Reijo Viiala Suomi 28, 32. Rainer Ansalahti Suomi 27. Maaottelu: 1. Ruotsi 64 p. 2. Suomi 154 p: 3. Tanska 230 p. 4. Norja 314 P. Prolle Jansson

Tutustumassa Tukholman VA-nlyttelyyn.

Kort sammanfattning På aid 3 framtOr vår nya ordtOrande

Make Vall ema synpu nk1er på samarbete och god kamratanda. Såde Make och vår kansl1st Leila Jakobsson är nya på sin post så vi bOr ge dem "inkOrni ngstid" . Redaktören Eka beross betänka att. dYkning inte. är liktydlgt med vrakplundring. De äldredykarna bOr härvAgleda sina ' yngre kamrater. Systemet heter ungdomsarbete och bör absolu t aktiveras hos oss. Också skolni ngen kan ses över. Minns Ditt ansvar. En kurs som man Oppet betalar tör och som då ger valuta tor pengarna kan mången gång vara bättre An något Improviserat hastver·k utan goda lärare. Det kommersiella af inte alltid av ondo. Redaktionssekreteraren ber. av tOrekommen anledning, att få påpeka att tidningen och dess redaktlon inte nOdvändigtvis står bakom skribenternas åsikter. Svare envar tor sig själv. På sid 4-5 berättar Kenneth Wiklund om Park Victory, s tOrlisning och dykningar på det ståtliga vraket utantOr Uto. Minns att tartyget tillhOrett Amerikanskt rederi som gett Neptun Club rätten tili allehanda bärgning. Om du viII dyka där (Finlands klaraste dykarvatten!) bOr du alltså ,k ontakta Neptun Club. Tidningens redaktion och tOrbundet har adressen. Samma sak gäller vraket av Hindenburg vid Lohm. Park Victory var en av efterkrigstidens mest tragiska tOrlisningar. Denkrävde tiotalet människoliv. Man stOtte på under själva julnatten 1946 under svår kyla och rykande snO, tOrhållanden som gjorde att de Overlevande kunde bärgas tOrst tOljande dag från några små klackar Overspolade av havet. På sid 6 ett upprop fOr blodinsamling i ROda Korsets regi. översätt, deltag och dra diU strå tili stacken! På sid 7 svarar Jocke Askola på Jaska Puhakkas genmäle i fOregående nummer. Saken gäller räddning ur bil som kOrt ned i vattnet. Saken har många sidor. översätt och deltag gärna i diskussionen. På sid 8 berättar Leena Hyvärinen om Urheilusukeltajat, s från Helsingforsutflykt tili Tammerfors och dykning med klubben där. Det gällde den vattenfyllda f.d. guldgruvan Haveri. Leena berOmmer Tammerforsdykarna som värdar och berättar om den krävande dykningen. Dylikt dykeriutbyte är ett trevligt initiativ klubbarna emellan.

. Mera sådant. Sld 9. Matti Jännäri från dykarklubben Simppu tar upp det brännande problemet med mellanhandslinanbuddyline. Han anser den vara en livsvarllg uppfinnlng. LAt översälta artikeln ooh dlskutera den inom klubben! HAr ser man nA"1ligen ett gott exempel på alt sädan utrustnlng som man Inte behärskar kan vara direk.l farllg. Tfånlng gOr mästarenl P6 sldoma 10-1 1 berättar Erkki SlirilA om allehanda dykni ng I Euröpa med hjälp av 'den _billlga och brä Interrail tågblljetten, E1t system som ger frl tåg färc:t Overallt i Europa under en månads tid! Biljetten kostade 1975 425 mk. översätt och begrunda. Kanske deUa är något tor en eventuell klubbresa. Sid 12 Neptun Club dyker på Malta. Fina klara vatten och vackert botten. Ett bra och rätt billigt dykmål. På sid 13 presenteras klubben S.A.C. Barracuda som fyllt 15 år. Detta är landets äldsta dykarklubb vars specialitet varit harpunfiske. KJubben är också fOregångare inom marinarkeologi. Numera då ålder och midjemått tilltagit har man specialiserat sig på att utbilda och leda dykande ungdom . På sid 14 presenteras Vasaklubben Delfin, s båt Stenella och Jukka Tirronen ordar om dykning i allmänhet. På sid 15 räUar Harry Alopaeus dykardagbokens dekompr~ss i onstabell. Saken är viktig! Man bOr alltid välja en hårdare d.v.s~ negativare tid så att säkerhetsmarginalerna kan hållas. Kom därför ihåg att vilotiden på ytan inte kan läsas som ett högre värde utan måste tagas kortare! I annat tali har man ju vilat längre och kan dyka mera - vilket är fel. I dagboken uppges vilovärdet 1 timme 50 minsom bOr läsas hogre d.v.s._ som 2:03. Detta är fellI BOr givetvis här läsas lägre d.v.s. som 1 : 35 Rätta och begrunda. Nurmes sportdykare presenterar s4g och sin båt. Sid 16 Soile Numminen berättar om dykningar vid ekvatorn. Trevlig reseskilring. översättning rekommenderas . Sid 17 Referat av UV-orienteringens Nordiska Mästerskap i Norge 1975. . Påsista sidan tävlingskalender1976. Begrunda den nogaoch anteckna viktiga data. Henri Rosenius

SUB AQUA ... Vuosina 1968-1970 k il pail tiin MaJlorcalla (EM-kilpailut) ja tietysti eri puolilla Su omea. Menstys kansainvälisi llä k Ilpavesillä ei koskaan ollut häikäisevä (paras sijoitus 7 EM-joukkueen kilp.) mutta peränp itäjäksi emme myöskään koskaan joutuneet . Sarracuda pani alulle Hangonniemen tu tuksi tulleet Hanko-Cup suke lluskalastuskilpailut, jotka hankolalset nykyisin hoitavat omin voimin . Aivan vIIme vuosiin asti Barracudalaiset otti vat osaa SM ja Hanko-Cup kilpailuihin , .yleensä vOlttaen. Joskus voittaen 1, II ja palkinnon eri joukkueillaan. Tätä nykyään kerholaisten keski -i kä" 38 V. sekä uudet harrastusmuodot , va-kuvaus ja ulko-

maille suuntautuvat suk. matkat, ovat sy rjäyttäneet aktiivisen ki lpailuharras.. t uk'sen. Ti lalle on sitäpaitsi tullut uusien SUkeltajapolvien kouluttami nen joka si nänsä on mielekas Ja in noittava toi m i ntam uoto. Kuntosukellus ja tietenk in se.urustelu jalostavat yhteishenkeämme. Emme k ui tenkaan aio ukkoutua ja muuttua su keltavi ksi foss iileiks i vaan jatkaa sukeltamista uusien ja nuorien urheilusukeltajien kanssa jolta lähi tulevaisuudessa liittyy pllrllm me jatkamaan Barracuda perinnettä. Toivottaen hyvää Uutta vuotta kaikille Suomen kerhoille Barracudalaisten puolesta. Puh.joht. ThorbjOrn Alfthan .

--------------------------..... URHEILU

SUK LTAJA 'Toi m Itusneuvosto ORA PATOH ARJU PENni PUH A KKA HENRIK ROSENI US HENRIK RENVALL MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kaerlantie 8 0 48 20360 Turku 36 t. 921-333600 k. 921-387750

Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471

IImoituspäällikkO Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14

Hinnat Vuosikerta 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit

30 200 290 530 660 200

mk mk mk mk mk mk

Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Kustantaja Suomen Urheil usukeltajain Liitto ry. Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitus-sihteerille. Lehti postitetaan niille rekisterOidyille sukeltajille joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennakolla Liiton toim istosta. Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän m ielipiteistään. Liiton toimistonhoitaja Leila Jakobsson puh . toimeen 4186111220, os. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry ., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

VIHDOINKIN VÄRIKKU Ä VIIK 0LEHTENÄ

OY CONCERT HALL HAMEENT. 157

HELSIII15&

TULE UKAAI, KAPTEEII .-------------------------TUTUSTUMISTILAUS COUSTEAUI HETKILLE TEE mERTEn SALAISUUDET TUTUSTU ISTILAUS HETI! PUH. 790022

Vastaanottaja maksaa postimaksun

KYLLÄ, merkitkää minut MERTEN SALAISUUDET-lehden tutustumistilaajaksi. Saan lehden edulliseen tutustumishintaan mk 2,90/numero ja laskun aina kahdeksasta numerosta kerrallaan. Tutustumistilaukseni on voimassa niin kauan kuin itse haluan ja voin keskeyttää sen milloin tahansa.

suK·u·r:,il·Mi ·············· .. · ........................ ETu·N·IMi .. ·........ ·· .,~

PL 18 00561 HELSINKI 56

LA HiösOI'-j-'E'....................................................................

VolI Jalkaa Ulaalana nun kauan kuin Ilse halual lal keSkeyntl Illauksesl milloin lahansa myllJammln.

Vastaus lähetys HKl 53/56 Lupa 188

POHJ ISMAINEN IL AI UK L NT'ERI 1976 02-20/22

Suunnistuksen koulutus ja valmennusleiri

Turku

03-12/14 -19/21 -27

Räpyläuinnin koulutus ja valmennusleiri RM-Uppopallo Tekniikka, Upinniemi Cup

04- ..... .

Uppopallo, Vesikko Cup TM-Hallikilpailut Räpyläuinti, Aurajokiuinti NM-Hallikilpailut Uppopallon Koulutus ja valmennusleiri

Turku ? Upinniemi, Porkkala ? Odense, Tanska Turku Bodf, Fauske, Norja Lapua

-24 -24/25 -09/11

Grisslehamn, Ruotsi Fyn, Tanska Porvoo K:hamina, Tanska Porvoo Oslo, Norja

05-01 -08/09 -09 -08/09 -22 -29/30

Räpyläulnti, Loskäret runt Tm & PM, Kalastus Räpyläuinti, Borgå Avloppet Uppopallon PM-Loppukilpailu Suunnistus, Murena Cup Räpyläuinti, Gullholmen runt

-12/13 07-03/4 07-10/11 -18 08-21 08-21/22 -28/29

NM-Kalastus Kalastuksen SM TM & PM Cup Räpyläulnti SM & PM Cup Räpyläuinti Kalastuksen Hanko Cup NM sekä RM, Suunnistus SM Suunnistus

? Norja sekä ? Ruotsi ?

09-04/05 -25 -25/26

TM & PM Suunnistus SM Yösuunnistus RM & PM Räpyläuinnin Loppukilpailu

Silkeborg, Tanska Hämeenlinna Tukholma

10- ..... . -30/31

Urheilusukeltajat Cup Kalakukkoralli

Helsinki Kuopio

11-20/21 -27/28

Valokuvauksen PM Arvostelu SM hallikilpailut

Oslo, Norja Turku?

Hanko.

Rund~, Alesund, Norja Hanko Fornaes, Tanska Kesäleiri

Muistakaa ennakkoilmoittautua hyvissä ajoin. Jos ei kilpailukutsua ole tullut ajoissa voitte ilmoittautua suoraan urheiluvaliokunnan osoitteeseen. IImoitamme puhelimitse välittömästi kun saamme tarvitsemanne tiedot. Järjestäjät SM-kilpailun ollessa kyseessä on syytä antaa ainakin 1 kk ennakkoilmoittautumisille. PM-kilpailuissa on annettava 3 kk aika. Jollette pysty sanomaan muuta niin antakaa edes aika, paikka sekä yh-

Kokkola 1976 Keski-Pohjanmaan Kirjapaino- Oy