Issuu

Nostoliivi, joka on enemmän kuin nosto- ja kelluntaliivi:

seUB

0 te

TASAPAINOTUSLIIVI

•

tasaa sukeltajan painon sopivaksi kaikissa syvyyksissä; noste on nopeasti ja helposti säädettävissä painonappimekanismilla,

•

toimii täydellisenä varahengityslaitteena; liivin ilmaa voidaan käyttää hengitysilmana, suu kappale toimii hengityssäätimenä,

•

suuri nostoteho, tilavuus 21 litraa,

•

helppo hoitaa,

•

anatomisen muotoilunsa ansiosta helppo pukea ja miellyttävä pitää. Turvallisia sukelluksia

Flnn-5UI'~

Pajalahdentie 9 00200 Helsinki 20 puh. 622358

Scubapro B/e tasapainotu$liivi

Puheeniohtai,a n palsta Olin jo kerran kirjoittanut puheenjohtajan palstan. Siinä puhuttiin siitä että suurkeräys kaikkien sukeltajien voimin pantaisiin alulle tulevia MM-kilpailuja varten Tukholmassa 1975. Tämä olisl ollut Pohjoismaiden voimannäyte ja suuri askel kohti tunnettua "sukelluspohjolaa':. Kävi kuitenkin niin että saan kirjoittaa palstani uudestaan. Jostain tuntemattomasta syystä on näet Ruotsin liitto laiminlyönyt järjestelyjä siinä määrin etteivät tässä vaiheessa vielä tiedä (!) järjestävätkö MM-kilpailuja vai ei! Koska viimeinen mahdollinen ajankohta järjestää keräyksiä y.m. meidän kohdallamme on tulevana syksynä olemme nyt vaikeassa asemassa. Voi nimittäin käydä niin että Ruotsi päättää pitää kisat mutta että päätös tulee vasta talvella jolloin köyhä Suomi tuskin enää pystyy keräämään ri ittävästi rahaa. Tästä kärsisi maine ja yhteistyö ilman omaa syytämme. Vielä elämme kuitenkin toivossa ja perästäpäin kuuluu. Kesä sukelluksineen on jo täydessä kukassa ja tänäkin vuonna joutuu liittohallitus toteamaan ettei yhteistyö ja halu ole kaikkein parasta sukellusseurojen keskuudessa. Vuodesta 1968 jolloin liitto ei enää omassa nimessään järjestä n.s. kesäleiriä on näitä hankaluuksia ollut. Yritimme silloin välttää huonoa mainetta koska kävi ilmi että moni sukeltaja käytti liiton leiriä hyväkseen törkeälläkin tavalla. Saimme moitteita joista emme edes tienneet mitään ja päätimme sen takia siirtää leirinpidot suoraan seuroille. Itse as iassahan leiri kuuluu niille jotka sukeltavat eikä liittotasoll9'. Mutta vaikeudet eivät loppuneet tähän. SuurIeirin järjestävä seura joutui epäkiitolliseen asemaan ja kaikenkarvaiset lois-

sukeltajat ratsastivat toisten niskoilla - vieläpä moittien takaa päin! Tänä vuonna 01 i jo päästy teoreettiseen sopimukseen yhteistyöstä leirinpitoa ajatellen mutta aikaa riittikin vain sisäisiin kerhojen ongelmiin eikä sukellusjärjestelyihin . Pahalta näyttää. Sukellusväen olisi päästävä yhteisymmärrykseen siitä että kesäleiri iso tai pieni on vuoden kohokohta . Silloin saa sukelluskokemusta ja oppii tuntemaan muita sukeltajia j.n.e. Suuri leiri on ehkä hankala mutta se tarjoaa tavalliselle sukeltajalIe eniten. Hän ei pysty itse omissa puitteissaan järjestämään veneitä, kompressoria sukelluskohteita y.m. mutta yhteispelillä se sujuu. Tällainen leiri tarjoaa myöskin opastusta ja suojaa sellaisille ryhmille jotka ensimmäisen kerran sukeltaa esimerkiksi meriolosuhteissa. On aina kokeneita neuvojia ja turvallisemmat puitteet. Pienempikin leiri omassa piirissään on tietenkin hyvä asia mutta olisi varottava liikaa "me-henkeä". Kai joku uusikin tulokas mahtuu siivelle ... Tulevia vuosia ajatellen olisi muistettava että järjestelyasioihin käydään riittävän ajoissa ja että yhteispeli on valttia. Uskon että esim. kolme pienempää seuraa hyvässä yhteistyössä saa ainakin yhtä hyvän yleisleirin aikaan kun joku yksinäinen suuremp i järjestäjä, joka vuosi vuodelta joutuu vetämään tällaista taakkaa. Leiriasioista voi varmasti keskustella tämän ~hden palstoilla ja Sinullekin löytyy tilaa ' :ilmoitusasioita varten . Parannusta on saatava aikaan sillä nyt toimii liittomme seurat moitteettomasti vain talvella allasolosuhteissa. Kun sukelluskausi saapuu silloin ollaan joko velttoja tai salaperäisiä . Lop pu kesätervei s i n

Muutamia mieHeitä sukelt'amisesta Sukelluskesä on jo pitkällä, monella jopa ohi. Joukossamme kun on niitäkin joiden aktiviteetti juuri ja juuri riittää kesän leirien yhteyksissä suoritettuihin muutamiin sukelluksiin. Leirit, jos ne on hyvin valmisteltu ja ennakoitu, ovat varmasti kesän kohokohtia ja elämyksiä joita muistellaan kauan. On sääli jos kesän kohokohta, leiri, epäonnistuu joidenkin "portaiden" laiminlyöntien seurauksena. Harrastukseemme liittyy muutenkin niin paljon pitkiä matkoja, ankaraa kantamista ja raahaamista. Tuloksetonta vaeltamista ympäri tyhjää merenpohjaa, palelemista ja värjöttelyä kylmissä veneissä, että soisi jokaiselle edes muutamia onnistuneita ja hyviä sukelluksia kauden aikana. Onko sitten niin, että tulokseton etsintä ei anna meille mitään. Jos niin on, ollaanko silloin väärällä tiellä. Eikö voida sukeltaa myös sukeltamisen itsensä vuoksi. Täytyykö meidän aina mennä veteen "kullan kiilto" silmissä sen ennen löytämättömän aarrelaivan perään. Liittyyhän harrastuksemme toki muitakin alalajeja kuin o1leriarkeologia . Mietittäisiinkö joskus m;r\si me oikein sukellamme. Mitkä ovat lähtökohtamme ja tavoitteemme. Uskoisin, että vastaus ei ole aivan itsestään selvä asia. Lopuksi pieni muistutus leirien ja retkien arvostelijoille. Sukellusretki onnistuu ja henki retkellä säilyy juuri niin hyvänä ku in me sen itse haluamme. Kunhan vain muistamme puhaltaa yhteen hiileen.

1) !

\ Mj~L }riJJw :

·Sihteerin palsta Sivusta seuraajana ja usein keskellä soppaa hääräävänä on sihteeri todennut usein suurta laiskuutta kerhojen vetävien voimien riveissä. Toivon monien pykälien ryhdistäytymistä jotta yhteistoiminnastamme tulisi sitä hedelmällistä, orastavaa sukellushenkeä ja aktiviteettiä mitä kaikki toivomme maahamme urheilusukeltajina. Kaikki ei tipu kuin hyllyltä vain. Liitto ei ole eikä tule olemaan se ainoa yhteishengen luoja ja vetäjä. Tarvitsemme kaikki toisiamme. Missä viipyy "Jokke" Askolan laatima kerhotoimintaa koskeva kyselykaavake. Vain muutama kerho on toistaiseksi suvainnut paljastaa toimintansa. Onko maassamme todella niin paljon täysin nukahtaneita kerhoja kuin tämän kyselyn perusteella saattaisi luulla. Hyvät sihteerit ja puheenjohtajat: Lähettäkää pikaisesti täytetyt kaavakkeet toimistoomme. Jos kaavake on kadonnut olkaa ystävälliSiä ja pyytäkää toinen tilalle. Vain tuntemalla maamme sukelluskerhojen nyky toimintaa voi liiton johtokunta ja toimikunnat laatia täysipainoisia toimintasuunnitelmia. Siis ajatelkaa itsekkäästi itseänne ja lähettäkää vastaukset. Totta puhuen luulemme ja melkeinpä tiedämme että kerhojen joukossa tällä hetkellä on muutama täysin kuollut kerho . On täysin turhaa jakaa kaikkea informaatiota osoitteeseen, jossa sitä ei huolita. Informaatiosta puheen ollen. Viime aikoina on herännyt erikoistoimintaa harrastavia sukellusryhmiä. Haluaisin mainita biologiset-sukeltajat, jotka aivan äskettäin muodostivat kerhon. Tulossa on huhujen mukaan mahdolli-

sesti vedenalaisen-filmauksen-sukellusryhmä ja mahdollisesti moni muu erikoisharrastelijaryhmä, joka katsoo tarpeelliseksi muodostaa kerhon ja muunlaisen yhteistyöelimen oman harrastuksensa vilkastuttamiseksi. Toivomme liiton puolesta kaikin tavoin voivamme auttaa tällaisia, toimintamme kokonaisuutta ajatellen, hedelmällisiä voimia ja pyrkimyksiä. Viimeinen tempaus puolestamme on liittyminen maailman sukellusliiton (CMAS: n) tieteelliseen toimikuntaan. Ennestään liitto oli jäsenenä urheilu- ja teknillisessä toimikunnissa. Toivomme tulevaisuudessa voivamme selektiivisemmin palvella kaikkia kerhoja. Siis oikea posti oikeaan osoitteeseen. Sitten toinen kaavake, josta lääkäritoimikunta olisi toivonut enemmän käyttöä. Tapaturmailmoituskaavakkeita ei toistaiseksi ole ilmaantunut toimikunnan mappeihin kuin yksi. Heidän tietouteensa on tullut useita "sillä tipalla" tapauksia josta sukellusvanhemmat (jos niitä yleensä on ollut?) eivät toistaiseksi ole tehneet asianmukaisia ilmoituksia. Jokos taas ... Kyllä vain. Tässä jälleen tällainen ei toivottu esimerkki, joka 'osoittaa määrätynlaista kurittomuutta ja vastuuntunnottomuutta, jota näin vaarallisen harrastuksen parissa ei saisi vallita. Mitäs pienet kuin ei suuretkaan ... Toivon pikaisesti, vielä jälkikäteen laadittuja tapaturmailmoituksia saapuvan toimistoomme. Tapaturmien listoille kuuluvat kaikki puhjenneet tärykalvot ja muut sukelluksen aikana ilmenneet inhimilliset toimintahäiriöt, josta on kehittynyt tai olisi voinut kehittyä onnettomuus. Tällä tavoin sukellustapoja Ja tilanteita seuraten, toivoo lääkäritoimikunta voivan paremmin ennalta ehkäistä sukellustapaturmia. Esi-

tietojen mukaan tulisi lääkäritoimikunnan aina kouluttajapäivien yhteydessä julkaista vuoden "musta lista". Muuten, sukellustapaturmailmoituskaavakkeita on saatavana liittomme toimistossa. Kuten kaikki tietävät (?) on jokaisen sukellusvanhimman mapissa muutama tällainen kaavake aina valmiina. Lähiaikoina liitto tulee jakamaan kerhoille kerhojen-sääntöuudistusehdotuksen. Kuten kaikki muistamme muutti liittomme viime keväänä toimintasääntönsä. Sen seurauksena liiton kokousrytmi muuttuisi siten, että liitolla on kaksi varsinaista vuosikokousta. Syksyllä ns. vaali kokous ja keväällä tilienselvittelytilaisuus. Jotta kerhot olisivat "uusittuina" ja täynnä uhkuvaa uutta verta tärkeään syyskokoukseen mentäessä tulisi niiden pitää oma vaalikokouksensa ennen liiton syyskokousta. Tällainen kerho-vuosirytmi on huomioitu uudessa sääntöesimerkissä. Tutustukaa ja tehkää oma muunneImanne silti noudattaen oleellista runkoajatusta. Haluaisin muistuttaa myös toisesta uusissa säännöissämme hyväksytystä pykälästä: Vain jäsenmaksunsa maksanut kerho voi äänestää. Lisäksi on maksujen oltava suoritettu viimeistään kaksi viikkoa ennen syyskokouksen alkua, josta tämän vuoden kohdalla vielä mainitaan muutama rivi myöhemmin. Valitettavasti elämme sitä materialistista aikakautta, jolloin liittomme tarvitsee kaiken mahdollisen valuutan toimintansa vauhdittamiseen. Muuten ensimmäinen syyskokous pidetään marraskuun 23 päivänä Hotelli Aulangossa alkaen klo 14.00. Sitten loppukesäksi sukellusiloa ja yhteistyöhaluja Hencca

SUKELTAJAKELLOT SUKELTAJALTA Kuvan

CITIZEN

ovh 298

Liiton iäsenille 48 mk etu (250 mk)

Kellojen paineenkestävyyden testauksia aina 16 ik asti (vastaa 160 m syvyyttä) Koko muu

CITIZEN mallisto myös nähtävänä.

Käykää tutustumassa.

CITIZEN

HAMMAR OY Unioninkatu 24 Puh. 63 81 97

Ora Patoharju:

Sivulle pyyhkivä kaiikulu;otain Näkyvyys veden alla ei meillä ole tunnetusti niitä parhaimpia ja jatkuvasti meriarkeologien piirissä - miksei muidenkin etsijöiden (jos ei peräti hylkyrosvojen) - on haettu uusia tekniikan keinoja. Glideriajo on sitä tavallisinta etsintätekniikkaa, kun isommat alueet on kysymyksessä. Kirkaassakin vedessä on silloin havaintovana ehkä noin 10 metrin levyinen. Kun merikortille merkitsee näin etsittyä aluetta, joutuu toteamaan, että yksi glideriajo on ehkä terävälIä lyijykynällä kortille piirretyn viivan levyinen ja jotta epäilty alue tulisi kokonaan tutkituksi, tarvitaan näitä viivoja pahuksen paljon. Tämä johtaa ilman muuta toivomaan tulevalta tekniikalta jotain parempaa menetelmää. Kaikuluoti eli sonar näkee tunnetusti pitkälle veden alla, mutta tähän asti sitä on yleensä käytetty vain syvyyden tutkailemiseen. Luultavasti sotilastekniikan kehittymisen seurauksena on erilaisia kaikuluoteja nyt tulossa käytettäväksemme myös rauhanaikaisessa vedenalaisessa etsinnässä. Ensimmäiseksi kaikuluoti käännetään sivusuuntaan, jotta nähdään muutakin kuin vain veden syvyys ja sen lisäksi saadaan siihen mukaan pyyhkäisy: ultraäänikimppu pyyhkii sivusuuntaan samoin kuin majakan valo ja paljastaa joka pyyhkäisyllä maiseman. Majakalle se on aina sama, mutta jos sivulle n\l\/nkl\l~ kaiku luotain on hiljalleen etene'i1a~>sa laivassa, saadaan kulkuväylän sivuilta oikealla SUIJntaUIKSEma varsin jan laadusta ja siitä esiin esineistä. Museovirastolle tulevassa meriaikakausilehdessä 1/73 oli : n artikkeli 1571 tapahtuneen meritaistelun paikan tutkimisesta, jossa työssä käytettiin apuna sivuille pyyhkivää kaikuluotainta (side scan sonar).

Valtamerissähän puulaivat ovat hävinneet lyhyessä ajassa Teredon syöminä ja ainoat (vanhat) löydöt ovat etsittävissä pohjamudan mahdollisista kohoamista. Tuoreet rautalaivat sentään kohoavat meidän puuhylkyjemme lailla joten niissä on sivukaikuluotaimelIekin tutkimuksissa nähtävää. Lepanton ulottui sivuefsintä 400 jalkaan - 120 metriin, joten kummallekin puolelle scannaava kaiku luotain voisi kerralla tarkastaa neljänneskilometrin levyisen vanan - gliderisukeltajan 10 metrin sijasta. Edgertonin sonarin suuri erotustarkkuus tuli esille siinä, että etsintäalueelta löytyi moderni saksalaiseksi (sodanaikaiseksi) saattajaksi luultu rautahylky , jossa sonarin kuvassa oli erotettavissa aluksen muodon lisäksi jopa (upotukseen johtaneet) pommin kraateritkin. Mitä saataisiinkaan esiin, jos onnistuisimme saamaan meidän vesillemme tämän laitteen? Jos sivulle pyyhkivän kaikuluotaimen kuva on yhtä terävä pohjan yläpuolelle kohoavista puuhylyistä, millainen kuva saataisiinkaan Nikolaista, Borstön St Michelistä, Jussarön hopeaprikistä ja White Falkenista ja ennen kaikkea, mitä löydettäisiinkään tuntemattomista vesistä ja epäillyistä uppoamispaikoista?? Löytyisikö Ruotsinsalmen puuttuva Prozerpina (Persephone) ja Borstön Sta Sofia? Ehkä myös Hanneke Vrome'n Iyypekkiläinen hansalaiva, joka 1468 hävisi 200 matkustajan ja tarkkaan tunnetun kultalastin kanssa länsiUudenmaan ehkä Hiittisten Raaseporin suunnalla. Lupaavia olisi etsitfävissä runsaan tuhannen vuoden ajalta meidän rannikoillamme.

Sivulle pyyhkivän kaikuluotaimen rekisteröimä nykyaikainen hylky. Laiva oletetaan saksalaiseksi saattajaksi . Vasemmalla reikiä, jotka saattaisivat olla pomminjälkiä.

Kuva etsinnässä käytetystä elektronisesta kalustosta: laivassa oli sivulle pyyhkivän kaikuluotaimen lisäksi pystysuuntaan toimiva, mutta pohjan kerrosten sisään tutkaava kaikuluotain sekä magnetometri, joka rekisteröi pohjalla tai pohjamudassa olevat magneettisia ominaisuuksia omaavat kappaleet.

*) Throckmorton, P., Edgerton, H.E. & Yaloris, E.· The Battle of Lepanto Search and Survey mission (Greece) 1971 Int. J. Naut. Arch. 2 (1973) 1: 121

"LO 1" Urheilusukellustoiminnan merkeissä tapahtuivat ensimmäiset sukellukset Suomessa sodan jälkeen. Ensin tietysti yksityiset innostuneet henkilöt lähtivät liikkeelle, aluksi hieman kokeilumielessä. Myöhäisemmässä vaiheessa innostuksen kasvaessa siirryttiin sitten kerhotasolle. Näissä urheilusukelluksen aIkutunnelmissa oli mukana muutamia originelleja henkilöitä, joiden luovat kyvyt ulottuivat tällekin sektorille. Allekirjoittaneella oli edeltäkäsin arvaamaton onni tutustua lähemmin erääseen heistä, taiteilija Lauri Tauno P e I t 0 se en, (synt.11. 9. -18 Porissa, K6. 3. -73 Helsingissä) Tutustumisemme alkoi vuonna 1966 Olympia-Ientomatkojen etsiessä sukelluksesta kiinnostuneita henkilöitä mukaan Libanoniin suuntautuvalIe matkalle. Tämän, noin 20 henkeä käsittävän "sukeltaja" -ryhmän oli määrä jatkaa sitten matkaa Beirutista edelleen Punaisen meren Akaban lahden rannalla olevaan Akaba-nimiseen pieneen ja kurjaan satamakaupunkiin. Kyseisen ryhmän oppaana toimi Lauri Peltonen. Seuraavien yhteisten matkojemme aikana opin huomaamaan, että Lauri Peltosen kutsumanimi "Lori" oli tunnettu kaikkialla minne menimmekin Lähi-idän maissa. Peltonen itse kertoi, että arabi-kansojen ihmisten oli vaikea lausua nimeä Lauri, sentähden he äänsivät sen "Lori". Lori oli hyvin kielitaitoinen ja osittain siitä johtuen kutakin seutua koskevat tietonsa historian ja arkeologian alalta tuntuivat olevan loputtomat, ja hänen tapansa julkituoda näitä asioita oli kiehtova ja kiinnostava. Niinä päivinä, jotka vietimme Bybloksessa Välimeren rannalla ennen lähtöämme alas Akabaan, istuimme useita iltoja Bybloksen esillekaivetun vanhan kaupungin raunioilla myöhään yöhön. Ympärillämme oli tumma Välimeren yö. Taivaalla tähtikuviot aivan toisissa kohdissa kuin kotona. Kaukana tumman veden päällä saattoi erottaa laivo-

'jen kulkuvalojen heijastumia. ~lha~lI.a rannassa kalastajat varustautulvat Iklvanhoin menoin lähtemään yökalastukselleen, joilla saaliitkin olivat todella samaa vaatimatonta luokkaa kuin silloin ennen. Päivän kuumuus oli kaikonnut ja öinen tuuli vilvoitti sopivasti olon sekä viritti samalla mielen herkäksi ja vastaanottavaiseksL Ja Lori kertoi Bybloksen historiasta värikkäästi ja mukaansatempaavastL Hän kertoi myös Allahista ja islamIlaisten uskonnosta sekä heidän ajatustavoistaan kävellessämme esiinkaivettuja katuja pitkin. Katuviereltä hän saattoi ottaa kaivannon reunalta käteensä jonkin ruukun tai öljylampun sirpaleen alkaen sitten kertoa kyseisen astian tarinaa: mihin aikakauteen se saattoi kuulua, ketkä olivat tuona aikana tulleet valtaamaan Bybloksen, miksi he olivat tulleet jne. Saattoi suorastaan kuvitella ja samalla aistia valloittamaan saapuneen sotajoukon aikaansaaman varusteiden kalinan ja raskaasti tömähtävät askeleet sekä heidän silloin tällöin heikosti häilähtelevät soihtunsa tai paperintekijäin pajoista tulevan papyruskaislapaperin (bybloksen) tuoksun. Myöhäisemmillä matkoilla opin huomaamaan, miten täydelliset tiedot Lorilla oli amforoista. Hän pystyi niissä olevista sineteistä heti kertomaan, mitä kyseisessä amforossa oli ollut sisällä, mistä ne oli lähetetty ja mihin, sekä edelleen, mikä oli ollut valmistajan nimi, millä laivalla ne oli kuljetettu jne. jne.

Amforat olivat "Lorille" kuin avointa kirjaa. Vuosia myöhemmin Lori yhden ainoan kerran kertoi veteen vajonneesta kaupungista, jonka hän oli löytänyt. Samalla hän näytti ehjiä, pieniä öljylamppuja, jotka hän oli tuonut sieltä sukellukselta tullessaan ylös. Ottaessani joskus uudelleen saman asian esille keskusteluissamme Lori väitteli tarkempaa paikallistamista, joka siis jäi hämärän peittoon. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä ehjänä veteen vajonnut kaupunki on olemassa ja löydettävissä. Maininnan kaupungista ja sen paikallistamiseen johtaneet tiedot Lori kertoi löytäneensä joistain Rooman yliopiston vanhoista historian kirjoista niitä tutkiessaan. Lori vastusti ehdottomasti VAkalastusta. Jo ammattinsa puolesta hän halusi välttää kaikkea tuhoamista ja hävittämistä. Mielekkäänä vaihtoehtona hän VA-kuvaamista ja filmaamista. sukeltajien talvipäivillä oli meilläkin tilaisuus nähdä

Hyvin säilyneet amforat ovat vaan niin harvassa Lorin ottama hieno VA-filmi. Lorin pääasialliset sukelluskohteet olivat Ranskan Välimeren puoleinen rannikko, Korsika, Turkki, Kypros ja Punainen meri. Suurin osa Lorin yli 20 vuotta kestäneestä sukellusharrastuksesta kaikkine siihen liittyvine toimintoineen suuntautui juuri em seuduille. Lori kertoi osallistuneensa mm. jalokorallin sukeltamiseen ranskalaisten opiskelijoiden kanssa Korsikalla vuosina -47 .. .49 sekä Turkissa tapahtuneeseen pesusienien sukeltamiseen sikäläisten asukkaiden kanssa. Lorin sukelluskokemus kaikkinensa oli huimaa luokkaa. Olihan hän vuosittain 2 ... 4 kk emo maissa mm. sukeltamassa. Meidän leveysasteillamme ei ole mahdollistakaan päästä sellaisiin sukellustuntimääriin kuin tuolla etelässä. Yleisesti tiedetty totuushan on, että arabi-ihmiset eivät ole kovinkaan halukkaita uimaan, mutta allekirjoittanut on omin silmin nähnyt Lorin opettavan näitä mukavia vekkuleita alle 10 minuutin totuttelun jälkeen viihtymään perusvälineiden kanssa vedessä tuntikausia. Kunpa tässä itsekukin omaisi sellaiset kouluttajan taipumukset! Lorilla oli tapana ottaa valokuvia lapsista niillä paikkakunnilla, joissa kävimme. Suomeen palattuaan hän sitten lähetti postitse kuvat lasten vanhemmille. Oli liikuttavaa todeta se ystävällisyys, minkä Lori sai osakseen seuraavan kerran palatessaan noille samoille seuduille. Lorin hallitsemaan "kielivalikoimaan" kuului mm. turkin kieli, joten hän pystyi Turkissa hoitamaan kaikki asiat maan omalla kielellä. Esim. Marmariksessa kaikki tunsivat Lorin, pitäen häntä suorastaan "omana poikana". Tämän sain omakohtaisestikin todeta erään matkan yhteydessä. Olimme nimittäin sopineet Lorin kanssa Suomessa, että hän ajaa "folkkarilla" halki Euroopan Turkkiin vieden samalla meidän molempien sukellus-

"lori" jossain Turkin rannikkovesissä kalan silmin nähtynä.

varusteet mukanaan. Minä puolestani lennän Rhodokselle ja jatkan sieltä edelleen laivalla Marmarikseen. Teimme näin. Saavuin sovittuna aikana sovittuun paikkaan Marmariksessa, Loria ei näkynyt. Kysyin eräältä vastaantulijalta, tietääkö hän , missä Lori on. Kuultuaan , että olen Lorin ystävä , hän kutsui minut aito-turkkilaiseen kotiinsa, jossa minua kestittiin loistavasti. Olen tässä muutamin tuok iokuvin yrittänyt ilmituoda "Lorin Storya" sukeltavan kaverin kannalta . Tunsinhan Loria vain sukellukseen liittyvien asioiden merkeissä, ja ne olivat "rautaisia" . Silloin tällöin Lori kirjoitti myös lehtiin sukellusta käsitteleviä artikkeleita. Haluankin tähän loppuun lainata Suomen Kuvalehdessä olleesta Lorin kirjoituksesta "Kaksi maailmaa" kohdan, jossa Lori kertoo, miksi hän sukeltaa: "Sukeltaminen sinänsä oli kuitenkin vähintään yhtä jännittävä ja kiehtova elämys kuin jonkin täysin ehjän amforan löytäminen. Ennen kaikkea nautin painottomasta tilasta, joka luonnonvastaisuudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi jollakin kummallisella tavalla tUr:Jtuu liittyvän onnen tunteeseen. Säälin hiukan avaruusmiehiä, jotka saman nautinnon kokiessaan olivat suljetut pieneen peltipurkkiin. Minä sen sijaan saatoin täysin vapaana lennellä mihin suuntaan halusin sinisessä ja hiljaisessa tyhjyydessä, eikä mikään tietokone ollut etukäteen laskenut lentorataani. Nautin myös siitä, että olin aivan yksin. Kukaan ei informoinut minua, ympärilläni ei pauhattu yhteiskuntahysteriaa, vierelläni uivat kalat eivät olleet muotitietoisia ja meritähdet viidestä sakarastaan ja punaisesta väristään huolimatta olivat epäpoliittisia. Merimakkaratkin, joista olen aina pitänyt niiden vähäisen älymäärän vuoksi, näyttivät ystäväIIisiItä ja jotenkin luokkatiedottomailta Olen joskus ajatellut , että eläinten ja kasvien kadehdittavin ominaisuus on niiden kärsivällisyys. Välillä sukeltelin suunnattomissa pystysuorissa rotkoissa , jotka toivat mieleeni Matterhornin pohjoisseinämän, mutta nyt en ollut mukana missään köysistössä, kukaan ei Allahia lukuunottamatta ollut turvanani , ja kuitenkin saatoin irrottaa otteeni enkä pudonnut mihinkään. Se tuntui aina yhtä uskomattomalta. " Lorilla oli tapana käyttää Koraanista peräisin olevia sanontoja. Eräs hänen usein siteeraamansa kuului "Allah bilar" . Lori suunnitteli sitä "suurta sukellusretkeä" Persian lahdelle ja Arabian merelle , jos " Allah bilar". Allah oli kuitenkin päättänyt, että Lori tekeekin vielä suuremman retken, minkä " Allah bilar" .

Jaska

Kirjoittaja palaamassa keltajia kuvaamasta.

Pesusienisu-

URSUK informaatio Uusi keksintö paljastaa piilevän sukeltajantaudin ennen oireitten ilmaantumista. Kuten sukelluksen parissa toimivat asian harrastajat tietävät, johtuu sukeltajantauti vereen liuenneesta typpikaasusta, joka paineen aletessa liian nopeasti alkaa muodostaa kuplia verenkiertoon. Nämä kuplat aiheuttavat koosta riippuen erilaisia oireita ja pahimmassa tapauksessa "bends'ejä" ja jopa kuoleman. Sukeltajantaudin ehkäisemiseksi on käytettävissä sukellustaulukoita sekä mittareita, jotka ilmaisevat dekompressiotarpeen . Ku itenkin on mahdotonta tehdä taulukkoa, joka ehdottoman varmasti sopisi jokaiselle sukeltajalIe. Alttius sukeltajantaudin saamiseen riippuu useista eri tekijöistä, esim. iästä yli- tai ali painosta , ylirasituksesta, alkoholin vaikutuksesta jälkivaikutuksineen, eri sairauksista, raskaasta työstä sekä kaikesta mikä aiheuttaa huonon yleiskunnon tai huonontaa verenkierron tehokkuutta. Näiden ongelmien parissa on toiminut USA: ssa tutkijapari, tohtorit Merrill ~. Spen?er ja Howard F. Clarke jo useita vuosia. Vuonna 1967 he onnistuivat kehittämään teoriassa laitteen jolla veressä mahdollisesti esiintyvät typpikuplat voitaisiin havaita ennen oireiden ilmaantumista. Usean vuoden käytännön työn ja kokeilujen jälkeen syntyi laite, "Doppler Ultrasonic Slood Subble Detector", eräänlainen elektronistetoskooppi. Laitteen käytöstä ja ominaisuuksista kertoo valmistajan, 1.0. EMPS: n ylipainetutkimusosaston johtaja David C. Johanson kirjeessään seuraavaa: "Olemme käyttäneet pal jastinta kuuntelemalla sukeltajia nousun jälkeen erityyppisistä sukelluksista. Niiden sukeltajien kohdalla joilla on kuultu kuplia, kiinnitetään huomio niiden määrään, muodostusnopeuteen sekä vakavuusasteeseen . Aste nolla tarkoittaa kuplien täydellistä puuttumista. Asteessa 1 kuplat ovat juuri havaittavissa. Asteessa 2 kuplia esiintyy n. joka toisella sydämen pumppauksella ja aste 3 on saavutettu milloin kuplia havaitaan joka pumppauksella joko ryhminä tai yksittäisinä. Viimeisessä, asteessa 4 kuplat ovat havaittavissa sekä lepo- että supistusvaiheessa joka sydämenlyönnön aikana. Käytännössä milloin 3. tai 4. asteen kuplinta havaitaan , panemme sukeltajan joko 100 % happeen pinnalla tai käytämme 30 jalan rekompressiota 100 % happihengityksellä 60 m in. ajan . Riippumutta kuplinnan vakavuudesta emme ole milloinkaan tavanneet sukeltajaa joka ei olisi ollut täys in oireeton heng itettyään 02 : ta 5 m in. 30 jalan syvyyttä vastaavassa paineessa. " Laite on rakentee ltaan verraten ykSe koostuu rintasinkertainen. yksiköstä , lähetin-vahvistimesta sekä kuulokkeista. Sukeltajan rinnalle asetetaan yksikkö suurten keuhkoverisuonten päälle. Yks ikkö lähettää signaalia (5 M Hz) joka heijastuu veren hemoglobiinista ja vastaanotetaan yksi-

kön vastaanottimella. Milloin tavallisuudesta poikkeava heijastuma, esim. kaasukuplasta ilmenee on ääni tavallisesti huomattavasti voimakkaampi ja helposti havaittava. Aänet vaihtelevat yksittäisistä napsahduksista kahvikeitintä muistuttavaan pulputukseen. Rintayksikkö on yhdistetty johtlmella vahvistinosaan, johon taas kuulokkeet on liitetty. Laite on kooltaan pieni, esim. tavallinen salkku riittää kuljetukseen. Laitteen käyttö ei vaadi lääkärinkoulutusta, esim. US Navy kouluttaa laitteen käyttäjät lääkintäaliupseereista sekä -miehistöstä. Laitteen kehittäjät haluavat painottaa, että Dopplerpaljastin on diagnostinen työväline, eikä missään nimessä korvaa tavanomaista rekompressiota. Kehittäjät suoslttelevat turvallisuuskertoimen käyttöä taulukkosukelluksissa. Paljastimen merkittävin käyttöalue ovat riskialttiit sukellukset ym. painetyöt . Sairastumistapaukset voidaan havaita ennen tuskallisia oireita sekä hoitaa nopeasti ja tarpeeksi ajoissa. Valmistajien mukaan laite pitäisi saada vakiovarusteeksi ensiapuasemiIle, ambulansseihin sekä vastaaviin kohteisiin joissa tutkinta voidaan suorittaa . Laite on hinnaltaan niin halpa, että se on käytännössä myöskin harrastajakerhojen mahdollisuuksien rajoissa. URSUK Koulutusryhmä

Tapio Kontula OSTAA 10 It teräspulloja/200 Aty Sammentie 6 D 02260 Suomenoja Puh ilt kot o 886 706 töihin 139 OO/nimi.

23.11. HÄMEENLINNA Hotelli Aulanko

vuosikokous Alkaen ke ll o 14.00 Suomen Urheilusukeltajain Liiton syys - (vaal i) kokous Kokous noudattaa liiton uusia toimin tasään töjä.

nykyaikaisen kumiv~n.~~e?lIis~.~den putuote ammatti- ja slvllllkayttoon.

huip-

korkealuokkaisia sukellusvälineitä naamarit, räpylät, paineilmaharppuunat, kamerakotelot, nostopussit ...

sukelluslaitemerkki kautta maail-

Jetfin räpylät, snorkkelit, painekammiot, poijut sukelluskalastukseen .. .

10 spirotechnique erityisesti ammattikäyttöön; lämmitettävät aluspuvut, vedenalaiset VA-radiopuhelimet, kannettavat kaikuluotaimet, elokuvakamerat, TV ja valaisinjärjestelmät, ajoneuvot, yli/alipainekamm iot . ..

IUHfer tt

korroosiottomat alumiiniset paineilmasäiliöt.

POSefOON

korkeapainekompressorit.

1;11) :f;S; #:4 johtava soluneoprenen valmistaja maailmassa. KARL ESSER CEK-pulloventtiil it, TABATA yhdenpul lontelineet. CHR OLSEN pelastusliivit, TRIDENT SYSTEM hengityslaitteiden testilaitte istot. US DIVERS ja TECHNISU B sukell usvälineet jne.

URSUIT soluneop renestä valm istetut mittatilauspuvu t sukellu kseen, pu rjehdukseen , vesihii htoon lapsilleki n. Erikoistoivomukset huom ioidaan.

EDUSTAA ASIANTUNTEMUSTA - TUO VIE - VALMISTAA - KOULUTTAA

Rauhankatu 5, 20100 Turku 10, puh. 921-334747

SUKELTAJA JA ME I Sukeltamiseen liittyy oleellisena osana toinenkin merellinen harrastus, veneily. Veneily taas käsittää navigoinnin, merimiestaidon ja hyvien merimiestapojen hallitsemisen. Nämä ovat tietoja ja taitoja, jotka vaativat paljon, jopa sukeltajiltakin. Kyetäkseen selviytymään veneensä kanssa kunnialla eri tilanteista tarvitsee jokainen sukeltaja muutamia perustietoja. Emmehän halua antaa ulospäin kuvaa että olemme taitamattomia maakrapuja. Vain yksi veneessä on päällikkö, kun hän käskee, muiden on toteltava kyselemättä ja ripeästi. Tämä on vanha monista kokemuksista kiteytynyt hyvä tapa, ja sitä edellyttää sekä veneen turvallisuus että viihtyisyys. Mutta muistettakoon, että tämä asettaa veneen päällikölle suuret vaatimukset, sillä hän voi käskeä vain, jos itse osaa asiansa ja on opettanut myös miehistönsä. Huutaminen veneessä on osoitus epävarmuudesta, ja se tarttuu heti miehistöönkin. Hyvä veneenpäällikkö antaa arvon toiselle. Hän ei veneelläkään häiritse ammattimerenkulkua, ei käynnissä olevaa kilpailua eikä muita veneitä, hän suorittaa väistämisliikkeet selvästi eikä tunkeudu toisen tielle ja on aina valmis tarvittaessa antamaan apua. Hän käyttää satamassa laitasuojuksia (Ieputtajia), mutta ei koskaan kulussa. Hän saapuu satamaan ja lähtee sieltä hiljaa eikä muutoinkaan aiheuta haittaa nopeudella tai veneensä aalloilla. Hän kunniOittaa satamassa toisten ja myös luonnon rauhaa. Erityisesti yöllä on ajettava hiljaisella moottorilla, eikä silloin saa muutoinkaan metelöidä. Leiriytymisjätteet on jokaisen kunnollisen veneilijän hävitettävä. Rannalla ne on kaivettavajälkiä jättämättä maahan, jos se on mahdollista, selällä ne on upotettava. Maahan kaivamista varten on hyvä pitää mukana pieni lapio. Upottamisessa lienee ainoa hyvä keino käyttää erityisiä jätepusseja. Niiden pohjalle on ensin pantava sopiva määrä kiviä painoksi (kokeiltava), ja kun pussi on täysi, se on sidottava suusta narulla. Jos jätteiden joukossa on tölkkejä tms , niihin on pisteltävä reikiä, etteivät ne toimisi kohoina, ja jos pussi on tiivis, siihenkin on tehtävä vesi- ja ilmareikä uppoamisen varmistamiseksi. Rannalle tai rantaveteen veneilijältä ei saa jäädä mitään - siis ei mitään - eikä vesille muuta kuin vanavesi. Todellinen merimies rakastaa venettään ja kohtelee ja hoitaa sitä sen mukaisesti. Venettä on pidettävä hyvässä kunnossa , hyvässä jä~estyksessä ja siistinä. Veneen kunnon ylevin symboli on lippu. Se on pidettävä samoin kuin viiritkin oikein ja oikeina aikoina nostettuna, ehjänä, haalistumattomana ja puhtaana.

NAVIGAATIO Maapallon asteverkosto

Maa on pallon muotoinen ja kiertää n.s. maan akselin ympäri vakionopeudella. Akselin ja pallon pinnan leikkauspisteitä nimitetään maapallon maantieteellisiksi navoiksi: pohjoisnavaksi ja etelänavaksi . Jos ajattelemme maapallon leikatuksi tasolla, tulee maan pinnan ja tason välisen leikkausviivan muoto olemaan ympyrä. Mikäli tämä taso kulkee maapallon keskipisteen kautta, sanotaan tätä ympyrää isoympyräksi. Kaikki muut ovat n.s. pikkuympyröitä. Taso, joka on suorassa kulmassa maan akselia vastaan ja kulkee maapallon keskipisteen kautta, muodostaa isoympyrän, jota nimitetään päiväntasaajaksi eli ekvaattoriksi. Tämä jakaa maan kahteen yhtä suureen pallonpuoliskoon: pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon. JOkainen taso, joka on yhdensuuntainen ekvaattoritason kanssa, leikkaa maan pinnasta pikkuympyrän, jota nimitetään leveyspiiriksi eli paralleeliksi. Jokainen taso, joka kulkee maan akselin kautta, leikkaa maapallon pitkin ympyrää, joka kulkee napojen kautta ja on suorassa kulmassa ekvaattoria vastaan. Puolet tästä isoympyrästä, joka siis kulkee navasta napaan, on nimeltään pituuspiiri eli meridiaani. Jonkin pisteen paikan esittämiseksi maapallon pinnalla käytetään pallokoordinaattijärjestelmää, missä koordinaatit ilmoitetaan kaarimitoissa. Koordinaattiakselit ovat ekvaattori ja meridiaani, joka kulkee Lontoon edustalla olevan Greenwich-observatorion kautta. Koordinaattisysteemin nollapiste (origo) on Guineanlahdella KuItarannikon eteläpuolella Afrikassa Päiväntasaaja on jaettu 0°-1800 itään ja 0°-180° länteen. Meridiaanit on jaettu 0°-90° pohjoiseen ja 0°-900 etelään. Tämän systeemin koordinaatteja nimitetään seuraavasti: Pituus (Iongitudi) on paikan etäisyys nollamerid iaan ista päiväntasaajalla paikan kautta kulkevaan meridiaaniin. Pituusasteikko sijaitsee merikortin ylä- ja alareunoissa. Leveys (Iatitudi) on paikan etäisyys mitattuna paikan päiväntasaajalta kautta kulkevaa meridiaania pitkin. Leveysasteikko sijaitsee merikortin oikealla ja vasemmalla reunalla. Etäisyydellä ymmärretään tässä kaarietäisyyttä asteissa kulman kärjen ollessa maapallon keskipisteessä . Pituus ja leveys ilmoitetaan asteissa, minuuteissa ja niiden osissa , taikka myöskin asteissa, minuuteissa ja sekunneissa. (sek .": 60/minuutin kymmenesosaa . Esim.: 50": 6010,83' , minuutin kymmenesosa x 60/sek. " esim.· 0,15x60/9") Etäisyys- ja mittayksikköjä

Kaariviivaa, joka maan pinnalla kul-

kee kahden pisteen kautta ja muodostaa muuttumattoman kulman meridiaanien kanssa , nimitetään suunnaksi eli loksodromiksi. Loksodromia pitkin mitattua kahden paikan välistä matkaa sanotaan etäisyydeksi. Tämä etäisyys mitataan meripeninkulmissa eli kaariminuuteissa. Merikortilla mitataan etäisyys leveysasteikolla jommalla kummalla sivulla sillä korkeudella millä etäisyys määrätään. 1 mpk / 1852 m 1/10 mpk I 185 m I 1 kaapelimitta. Paralleeliminuutti, so. kaariminuutti mitattuna pituusasteikolla, on ainoastaan päiväntasaajalla sama kuin leveysminuutti ja lyhenee mitä lähemImäksi napoja liikutaan. Tätä mittaa ei siis voida käyttää etäisyysmittauksissa. 1 paralleeliminuutti / 1852xleveyskulman cosini. Merikartta {meri kortti)

Maapallon pinta voidaan kuvata oikein ainoastaan pallomaiselle pinnalle, mutta kun tällaista karttaa olisi hankala käyttää esim. merenkulussa, on maapallo kuvattu eli projisioitu tasokartoille. Näistä projektioista on ns. Mercatorin projektio yleisimmin käytetty. Suurin etu tällä projektiolla on se, että loksodromi muodostaa suoran, sO . suunta voidaan asettaa ja etäisyys mitata huomioimatta maapallon pinnan kaarevuutta. Merikartat painetaan Suomessa eri mittakaavoissa. Kartta, joka esittää esim. Suomenlahtea ja Merenkurkkua, on mittakaavassa 1 :200.000, Pohjanmeri on mittakaavassa 1 : 350.000. Mittakaava 1 : 100.000 on myöskin käytössä. Mittakaava, joka eniten tulee kysymykseen moottorivenettä ajettaessa on 1: 50.000. Tämä on yleisin meidän saaristokorteissamme, esim. no 48 Vaasan saaristo. Näissä kartoissa voi olla erikoisosia mittakaavassa 1 : 25.000 tai 1 : 20.000 . Merikartassa on merkintöjä, jotka antavat navigoimiseen välttämättömiä tietoja . Nämä merkinnät löytyvät merenkulkuhallituksen julkaisemasta lehtisestä , jonka saa kirjakaupasta, ja jonka nimi on "Merkkien selitys". Saatavissa on myös merikarttojen hakulehti, josta ilmenee merikarttojen numerot ja alueet. Merikartta on päivätty sekä korjattu leiman ilmoittamaan päivämäärään saakka. Kompassi

Kompassi on edelleen yksi tärkeimmistä apuvälineistämme merenkulussa. Kompassia veneeseen asetettaessa on huomioitava erinäisiä seikkoja. Se on asetettava siten, että ohjausvilrut ovat yhdensuuntaisia veneen pituussuunnan kanssa. Ruorimiehen on mukavasti voitava suorittaa sen lukeminen, mutta se ei saa olla tiellä, niin että sitä kolhitaan. Edelleen on huomi-

oitava, ettei se tule lähelle rautaesineitä, eikä sähköjohtoja. Tarkista, vaikuttavatko rannekellosi tai taskussasi mahdollisesti olevat veitset tai avaimet häiritsevästi kompassiin. KOMPASSIRUUSU Näköpiirin jako Näköpiiri 1. horisontti on ympyräviiva, missä meri ja taivas näyttävät kohtaavan toisensa. Sen suuruus on riippuvainen katsojan silmien korkeudesta merenpinnasta. Ajateltu taso, joka kulkee maan akselin ja meridiaanin kautta, leikkaa näköpiirin kahdessa pisteessä: Pohjoinen ja Etelä. Näitten pisteiden puolivälissä sijaitsevat Länsi ja Itä. Näitä neljää suuntaa sanotaan pääilmansuunniksi. Pääilmansuunnat jakavat näköpiirin neljään n.S. neljännekseen 1. kvad ran tt iin. Näiden kvadranttien puolivälissä ovat n.s. väli-ilmansuunnat: Koillinen, Kaakko, Lounas ja Luode. Jatkamalla horisonttikaarien jakamista saadaan yhteenqä 32 suuntaa, jotka ovat toisistaan samalla etäisyydellä 360°: 32/11 1 /4°. Tavallisin tapa on nykyään näköpiirin ja myöskin kompassiruusun jako 360 Eranto Maapallo on suuri magneetti, jota ympäröi magneettinen voimakenttä. Tämän magneettikentän navat eivät yhdy maantieteellisiin napoihin. Isoympyrää, joka kulkee kompassin ja magneettisten napojen kautta, nimitetään magneettiseksi meridiaaniksi. Magneettisen ja maantieteellisen meridiaanin välinen kulma on eranto eli deklinaatio. Mikäli kompassineulan pohjoinen on maantieteellisestä pohjoisesta itään, on eranto itäinen ja ilmaistaan (+ ). Jos magneettipohjoinen on länteen maantieteellisestä pohjoisesta, on eranto läntinen ja ilmaistaan (-). Merikarttaan on painettu kompassiruusuja, jotka näyttävät erannon, sekä sen vuotuisen muuttumisen. Paikoitellen on myöskin olemassa magneettisia häirintäalueita, joissa kompassi on erittäin epäluotettava. Nämä alueet on merkitty karttaan. Viivoja, jotka yhdistävät saman erannon omaavat paikat toisiinsa, sanotaan isogoneiksi. Eksymä Kompassiin vaikuttavat sen läheisyydessä olevat rautaesineet, niin ettei se osoita magneettista meridiaania. Tätä poikkeamaa sanotaan eksymäksi. Eksymä on siis magneettisen meridiaanin ja kompassimeridiaanin välinen kulma. (katso kuvaa 1). Jos poikkeama on itäinen, on sillä etumerkki (+), jos läntinen, niin (-). Rautaveneissä taikka veneissä, joissa kompassi on asetetniin suuri, että se voi eksy mä varman Mikäli mä nousee 15° sitä on varminta "kompensoida" knmrl~~~i muussa tapauksessa riittää taulukko. ei ole vuodesta vuoksi onkin mätaulukko ennen matkan purjehdusta, ellei kompassia

ole muutamaan vuoteen

tarkistettu.

Suunnanotto ja -korjaus Suunnalla tarkoitetaan meridiaanin ja veneen pituussuunnan välistä kulmaa (katso kuva 1). Tämän kulman suuruus ilmaistaan yleensä asteissa 0°-360°.

P mogn.P

er =eronto eks=eksymö TS = tosisuuntq MS = magn.suunta KS = komp.suunta

Kuva 1

Kompassisuunnan, KS, määrääminen Tosisuunta (TS) on suunta, joka saadaan tai piirretään merikorttiin. Tämä suunta on aina oikea ilman poikkeamia. Tätä suuntaa ei voida sellaisenaan asettaa kompassiin, vaan se on korjattava eksymän ja erannon suhteen. Tosisuunta muunnetaan ensin magneettiseksi suunnaksi (MS) ottamalla huomioon eranto (er) sekä tämän jälkeen kompassisuunnaksi (KS) huomioimalla eksymä (eks). Vasta tämä suunta voidaan asettaa kompassiin. Kuten jo mainittiin, ovat (er):n ja (eks): n etumerkit (+) itäiselle ja (-) läntiselle. TS on oikeampi kuin (MS), joka taas on oikeampi kuin (KS). Suunnat lasketaan 360°-järjestelmän mukaan. Saamme silloin seuraavan etumerkkisäännön. Kun haetaan "väärää" suuntaa, käytetään "väärää" etumerkkiä. Jos haettu suuntaluku on suurempi kuin 360°, vähennetään 360°. Jos se on negatiivinen, lisätään 360°.

Suunnan korjaus, määrääminen

tosisuunnan

(TS)

Haluamme piirtää laivan suunnan meri karttaan ja luemme kompassisuunnan. Tämä on korjattava ennenkuin se voidaan piirtää. Edellä mainittu pätee nytkin, mutta saamme seuraavan etumerkkisäännön : Jos haetaan oikeata suuntaa, käytetään oikeita etu merkkejä.

B. Ollaan ankkurissa ja suunnitaan määrätty piste taikka linja. Tällä menetelmällä saadaan hyvin nopeasti luotettava eksymätaulukko. Valitse luonnosta helposti todettava kiintopiste, savupiippu, majakka t.m.s., joka on merkitty merikarttaan. Aja rauhalliseen lahteen, jossa paikka voidaan tarkasti määrätä. Määrää eks täältä kiintopisteeseen. Ankkuroi vene mahdollisimman lyhyellä köydellä. Tarkista kompassin ja suuntalevyn asetukset. Sopiva työnjako: Yksi suuntii, toinen lukee kompassia ja kolmas kääntää venettä vaiheittain 10°-200. Kun olet kiertänyt täys'ympyrän, kierrä takaisin toiseen suuntaan. Ole tarkkana, äläkä hätäile! Kiintopisteen asemesta voidaan suuntimat tehdä linjaa pitkin siten, että ankkuroidaan linjalle ja pidetään suuntimalevyn diopteri aina linjan suunnassa. Muuten kuten yllä. Nyt Ms ja Ks ovat tiedossa. Korjaa Ks Ms: ksi etumerkkisäännön avulla, jolloin saat eks: n oikeamerkkisenä. Eksymätaulukko, joka saadaan, piirretään parhaiten eksymäkäyräksi, katso kuva 4. Tästä todetaan helposti, onko jossain kohdassa saatu virheellinen eks. Elleivät käyrät yhdy, kun käännytään kahdessa eri suunnassa, piirrä uusi käyrä, joka on näitten käyrien keskiarvo. KS

360 0 "\

, r\.

\. '/ 070 0

V /'"

/ /

[7 /

/ 18C

/ /

./ 17

'" "" f'...

.-'-90

1--

'\. .~~

eks

'\.

Eksymäkäyrä

Paikan mlliärilvs

Eksymän määrääminen Eksymätaulukko voidaan teessa laatia seuraavasti: A. Veneellä edestakaisin merikarttaan oiirrettvia kino Kun er on tunnettu, laSiketaStn näille KS luetaan ja vähennetään Ms saadaan eks. Tämä netelmä on mutta pitkillä t~rlki~'taa tai kun tehdään n.s. tar-

eks

Yhdistämällä kaksi tai useampia sijoittajia saadaan aluksen paikka näitten leikkauspisteeseen . Kaksi linjaa. Majakat, merimerkit, tornit, jyrkät niemet ja muut tarkasti havaittavat pisteet ovat sopivat linjojen määräämiseksi. Kun ajetaan jotain linjaa pitkin ja leikataan jokin toinen linja , on veneen paikka näitten leikkauspisteessä. Linja ja suuntiminen on sop iva yhdistelmä, kun kuljetaan linjaa pitkin ja suunnitaan jokin esine melkein sivusuunnassa. Suuntiminen ja etäisyysmittaus . Jos esim. majakka suunnitaan juuri sen ilmestyessä näköpiiriin, ja jos majakan korkeus on tunnettu, voidaan majakka keskipisteenä piirtää etäisyysympyrä karttaan ja saada veneen paikka ympyrän ja suuntiman leikkauspisteestä . Mittaamalla vaakakulmia saadaan erittäin yksinkertaisella tavalla tarkka paikan määritys, jolloin sitä paitsi ei tarvitse turvautua kompassin lukemiseen, joka aina tahtoo antaa hieman virheellisiä tuloksia. Sen sijaan, että suuntiminen antaa sijoittajan suorana viivana, tulee tällä menetelmällä sijoittajaksi ympyrä . Paikan määrittämiseksi on mitattava 2 kulmaa erikoisella tavalla, katso kuva 6 . Valitse 3 helposti havaittavissa olevaa pistettä. Pysäytä vene , jos haluat olla tarkka . Tähtää suuntimien dioptereilla esinettä B sekä käännä astelevyä niin, että 0° tulee viivaimen osoittimelIe. Suunni A ja C niin, että saadaan kulmat a ja b. Paikan asettamiseen kartalle käytetään n.s. kulman asetinta (station pointer). Tämä koje on astelevy, jossa on yksi kiinteä ja kaksi liikkuvaa viivotinta, jotka kaikki lähtevät ympyrän keskipisteestä. Kiinteän viivottimen toinen reuna kulkee O-pisteen kautta, ja tämä viivotin antaa suunnan keskimmäiseen esineeseen. Liikkuvia viivottimia voidaan käyttää erilaisille kulmille kiinteän viivottimen molemmin puolin. Kun mitatut kulmat on asetettu kojeeseen, viedään tämä meri kartalle, ja jokainen viivotin viedään kulkemaan vastaavan kiintopisteen kautta . Veneen paikka on kojelevyn keskipisteessä. Piste D. Myöskin ilman kulman asetinta voidaan tulla toimeen käyttämällä läpinäkyvää paperia. Piirrä mitatut kulmat aja b paperille piirretyn suoran molemmin puolin lähtien samasta pisteestä ja "kulman asetin" on valmis otettavaksi käyttöön. Parhaimmat tulokset saadaan, jos kulmien summa (v + a + b) on lähellä 90° tai 2700. Jos tämä luku sattuu tulemaan 180°, emme saa paikkaa määritettyä . Ristisuuntima on paikanmäärityksen tavallisin tapa ja se suoritetaan siten , että määrätään suuntimat kahteen pisteeseen. Yritä saada suuntimien välinen kulma noin 900. Suorita suuntimiset mahdollisimman pienin väliajoin. Suunni ensin siihen pisteeseen, jonka suuntima veneen kulkiessa muuttuu mahdollisimman vähän , so. siihen pisteeseen , jonka suuntima on läh impänä veneen kulkusuuntaa . Nopeus, matka, aika Veneen nopeus mitataan solmuissa, jolla ymmärretään meripeninkulmien määrää , jotka vene kul ~ ee tunnissa. 1 solmu l' I h - 1,852 km I h 1852 m/h - 30 ,8 mImin . - 0,514 m/sek .

Suuntiminen Kun veneestä havaitaan jokin esine ja halutaan ilmoittaa sen suunta, voidaan tämä suunta ottaa joko kompassin lukemista, taikka veneen kölilinjasta . Mikäli kompassia käytetään apuna, määrätään suuntima s esineeseen. Suuntimalla tarkoitetaan meridiaanin ja veneestä esineeseen katsotun suunnan välistä kulmaa (katso kuva 3) . Jos veneen kölilinja on perustana, puhutaan kölisuuntimasta. Suuntimaa määrättäessä käytetään n .s . suuntimalevyä. Tämä on pyöreä asteikkoinen levy, jonka keskipisteeseen on liikkuvasti kiinnitetty viivain, jossa on kaksi n.s . diopteria. Levy on kiinnitetty siten, että veneen kölilinja on määrättävissä levyn reunoista kahdella n .s . ohjausviirulla. Suuntalevy asetetaan siten, että voidaan tähystää vapaasti ympäri horisontin . On erilaisia suuntimismenetelmiä, joista mainittakoon seuraavat: Menetelmä 1. Aseta levy siten, että tosisuunta on luettavissa ohjausviirun kohdalta. Ruorimiehen tarkkaan ohjatessa määrättyyn suuntaan tähdätään diopterien avulla esineitä. Suunta luetaan, ja luku on nyt n.S. tosisuuntima. Menetelmä 2. Aseta kompassisuunta ohjausviirun kohdalle ja suorita suuntiminen. 'Nyt saadaan kompassisuuntima KS. Koska kompassisuunta on peruslukema, on tämä korjattava huomioimalla eks . ja er o Ks korjataan samalla tavalla kuin KS käyttämällä samoja merkkisääntöjä siten, että ensin lasketaan magneettinen suuntima Ms ja sen jälkeen Ts . Huomioi laskettaessa, että on käytettävä kompassin eksymää. Näillä kahdella menetelmällä on se varjopuoli, että suunta on tarkasti pidettävä suuntimaa tehtäessä . Menetelmä. 3. Tämän menetelmän mukaan määrätään n.s. sivusuuntima. Aseta levy siten, että 0 vastaa ohjausviirua (kuva 3) . Tähtää esinettä ja määrää kompassisuunta suuntimishetkellä. Kun nyt tunnemme sivukulman sekä veneen tosisuunnan, voimme helposti määrätä suuntiman esineeseen lisäämällä tai vähentämällä tästä sivukulman.

esineen ollessa diopterisuunnassa luetaan kompassisuunta ja viivain lukitaan. Levyä kierretään siten, että kompassisuunta tulee ohjausviiruun, jolloin viivaimen asento antaa suoraan kompassisuuntiman. Muita menetelmiä. Ellei suuntimlslaitetta ole, voidaan käyttää viivotinta suoraan kompassin päällä. (n.s . kipparisuuntima). Näin saatu suuntima on Ts . Myöskin voidaan veneen suuntaa muuttamalla ja ohjaamalla suoraan esinettä vastaan, että lukemalla kompassisuuntaa saada suoraan kompassisuuntima. Suuntimista varten on saatavana n.s. käsisuuntimakompassi, joka määrää eks: n, mikäli sitä voidaan käyttää niin kaukana rautaesineistä, ettei eksymää esiinny . Tämä laite on kuitenkin kallis.

VIITOITUS SUOMESSA

! ) 1 Pohjoisviitta

.. f I

r~l

l,- )

lönsiviitta

• .,!.!

C~= )

! I

Etelöviitta

!töv ii tta

Ts = tosisuunt imo Ms = mogn .suuntimo Ks

= komp .suu n t imo Kuva 3

Menetelmä 4. Muutamat suuntimalevyt ovat konstruoituja siten , että viivain voidaan lukita levyn ollessa edelleen käännettävissä. Tämä tekee mahdoll iseksi yks inkertaisen suuntimismenetelmän. Suuntiminen suoritetaan ja

Rist i viitta

Tuulen vOima beaufort-asteikon mukaan

'S'&;

>1::

::1-

r:!.8 0

Tuulen n0nt'US metriä sekunnissa

Tuult'n vaikutuksd Tuulen nimitys

maalla tai maalta havaittavat

Tuulen nopeus

'f~ j~

_metr~A

::1" r:!..o

avomerdUi.

0-0,2 Tyyni Savu nousee suoraan, Peilityyni mt'ri. lehtikään ei liikahda.

0,3- 1,5 Hiljain. Tuulen suunnan nä- Meren pinnassa pientuuli kee savun liikkeistä. tä karetta.

1,6- 3,3 Heikko Tuuli tuntuu iholla. Lyhyitä aall . tuuli Puiden lehdet kahi- eivät mwrru. sevat. Tavallinen viiri kääntyy.

Puiden lehdet:· I.. h 3,4- 5,4 Heikonlai- vät liikkuvat. Kevyt nen lippu oikenee. tuuli

5,5- 7,9 Kohta- Pienet oksat heiluvat. r aaltoja. lainen Nostaa maasta pÖlyä Vaahtopäitä, jotka tuuli ja irtonaisia paperin- kohahtelevat. palasia.

8,0-10,7 Navak- Pienehköt lehtipuut Aallonharjat kautka valkoisina huojuvat. Järvense- taaltaan vaahtopäinä. tuuli Iällä vaahtopäitä. Meri kohisee jatkuvasti.

6 10,8-13,8 Kova tuuli

Suuret oksat heiluvat. Aaltojen vaahto leSuhisee sattuessaan viää. Meri kohisee taloihin ja kilnteihin kumeasti. esineisiin.

7 13,9-17,1 Luja tuuli

Puut huojuvat. Vas- Aaltojen huiput murten tuulta kulkemi- tuvat. Vaahto järjesnen vaikeaa. tyy tuulen suuntaisiksi juoviksi. Kohina kuuluu kauas.

~i:lt~~

maalla tai maalta havaittavat

avomerellä

8 17,2-20,7 Myrs- Katkoo puiden oksia. Aallot pitkiä ja verkyinen Ulkona liikkuminen raten korkeita. Vaahto tiheinä tuulen suuntuuli vaikeaa. taisina juovina. 9 20,8-24,4 Myrsky Katkoo puita. Vau- Aallot korkeita. Aalrioittaa heikohkoja tojen pärske huononrakennuksia, irrottaa taa hiukan näkykattotiiliä ja särkee vyyttä. Meri pauhaa. savupiippujen hattuja.

eka

A~l1n~ harj: murtuvat silloin. tällöin. Läpinäkyvää vaahtoa aaIJon harjalla.

Tuulen vaikutukset

10 24,5-28,4 Kova Kiskoo Ju ...m· A1~:; mJ<ld. Merenmyrsky neen. Aiheuttaa huo- pinta valkoisena mattavia vahinkoja vaahdosta. Pauhu korakennuksille. - Sat- vaa, puuskittaista. tuu harvoin sisä- Aaltojen pärsky huomaassa. nontaa näkyvyyttä. 11 28,5-32,6 Anlr" .. ", J( !><tt,.,. metsää, siir- Näköpiirissä olevat myrsky tää rakennuksia. - laivat katoavat aaltoSattuu erittäin har- vuorten taakse. Koko voin sisämaassa. merenpinta valkoisena. Pärske huonontaa huomattavasti näkyvyyttä. 12 Enemmän Hirmu-ITuhoaa perinpohjin IKoko merenpinta valkuin 32,7 myrsky rakennuksia ym. koisena. 13 37,0-41,1 Hirmu Harvinainen. Esiintyy 14 41,5-46,4 myrsky erikoisesti troopiIlisissa 15 46,2-50,9 16

sykloneissa.

KöYSIEN MURTOKESTÄVYYKSIÄ KG:SSA British

Kehämitta tuumisso

Holkaisija m.m.

4 6 8 10 12 14 2

18 20 22 24 2ft 32 36

4%" 5 II

Sisali

15 242 430 672 910 1320 1720 2160 2660 3230 3850 5160 6140 8600

Celanese

Manilla

85 272 540 140 1060 1440 2030 2430 3220 3800 4750 6070 1100 9100 11800

Ltd:n

Koko.

15 48 89 140 206 215 359 "'55 S64 610 195 1090

1400 1730 2iSO

ym.

taulukon mukaan

Homppu

90 225 480 120 1020 1400 1810 2200 2500 3000 3300 4100 5050 6200 1530

Puuvillo

45 160 300 400 520 100 1000

1250 1500 1800 2050 2600 2600 3300 4100

Nylon ja Perlon

Polyten ja Kostaion

220 568 1.018

140 400 100 1.030 1.545 2.090 2.800 3.460 4.216 5.090 6.100 8.040 10.380 13.030 15.680

1.590

2.213 3.182 4.013 5.091 6.364 1.636 9.164 12.218 15.180 19.345 23.900

Trevira ja

Kuralon

Prapen

Tanikalon

195 545 955 1.455 2.068 2.195 3.665 4.582 5.600 6.820 8.140 10.690 13.750 11.300

140 400 100 1.060 1.490

1.980 2.540 3.150 3.830 4.560 5.340 1.140 9.140 11.360

Sukeltaianainen H.Renvall Tarkasteltaessa naisen sukellusta rajoittavia tekijöitä toteaa ehkä juuri "naisellisuuden", sen biologisessa mielessä, muodostavan suurimman vaaran. Tämä ei merkitse sitä, että meillä miehillä olisi kaikki hyvät biologiset ja psyykkiset ominaisuudet sukellusta ajatellen. Vahvemman sukupuolen heikentäjänä on luonnon häneen rakentama syklinen, kuukautisrytmi. Menstrualisykslukseen liittyy monenlaisia muutoksia naisen sekä henkisessä että ruumiillisissa toiminnoissa. Saattaa ilmetä turpoamisia, päänsärkyä, väsyneisyyttä tai ärtyneisyyttä jne. Tämä varsinkin muutama päivä ennen kuukautisvuodon alkua jolloin moni nainen on ärtynyt ja kireä. Melkein kaikissa todetaan selvä psyykkeen labilisuus. Usein sen huomaa vasta ku n heitä kohtaa vastoinkäyminen , melu, pelko jne. Kuukautisvuodon aikana heidän mielensä rauhoittuu ja kiristyneet " tunteet" sekä päänsärky häviävät. Sukeltaessa tulisi olla mahdollisimman rauhallinen ja tilanteeseen tyynesti suhtautuva, välttääkseen hätätilanteen synnyttämiä tapaturmia . Suurin osa sukellustapaturmista johtuu juuri suke ltajan hätääntyneisyydestä. Siksi ei ole toivottavaa, että naiset sukeltavat kuukautisia edeltävinä päivinä. Ym. lisäks i tulisi sukelluspaussia jatkaa aina kuukautisvuodon loppuvaiheeseen saakka. Tämä siksi, että koh dun limakalvo on vuodon aikana haavana. Limakalvon pintakerros irtoaa ja

poistuu kohdun sisäpinnoista vuotavan veren kera. Tänä aikana on mahdollisen tulehduksenaiheuttajan kuten bakteerin helppo siirtyä ulkoapäin kohdunkaulan kautta emättimeen synnyttäen kohdunsisäisen tai munatorvitulehduksen. Veri-lima .on hyvä ravintopohja bakteereilfe. Niinpä tulisi naisen yleen sä ol la huolE:~Hinen pukunsa puhtaudella ja jos suinkin mahdollista välttää sukeltamista likaisissa vesissä. Avonaiseen kohdun limakaivoon kohdistuu toinenkin vaara . Sukelluksen aikana voi työntyä ilmaa kohtuun ja edelleen verisuonistoon aiheuttaen ilmatukoksia. Pahimmissa tapauksissa tästä saattaa seurata kuolema. Kaiken aikaisemmin mainitun pahan lisäksi runsas, toistuva kuukautisvuoto voi aikaansaada Hemoglobinin (Hb: n) laskun. Pienikin vuoto on raudan menetystä ja kun se toistuu kuukausi kuukauden jälkeen, saattaa syntyä raudanpuutos ja sen seurauksena veren Hb laskee. Hemoglobiini kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin ja hiilidioksiidiä kudoksissa takaisin keuhkoihin veren punasoluissa. Matala veren Hb-pitoisuus vaikeuttaa siten kaasujen kuljetusta. Tästä voi sukeltajalie kehittyä vaikkapa sukeltajatauti . Sukelluksen aikana joutuu veri matalahemoglobinisessa henkilössä kiertämään vilkkaammin kuin terveellä henki löllä suoriutuakseen kaasun kuljetustehtävästään . Syvyyksissä siirtyy heissä tavallista

nopeammin typpeä kudoksiin ja siitä saattaa seurata sukeltajantauti odotettua aikaisemmin. Jotta nainen voisi välttää tätä vaaraa, tulisi hänen käydä Hb-kontrollissa vähintään puolivuosittain ja mahdollisuuksien mukaan sukelluskautena syödä säännöllisesti ylläpitoannosta rautaa. Hb: n ei saisi laskea alle 120 g/l. Naisen sukeltamisesta raskaana on vuosien mittaan keskusteltu enemmän tai vähemmän kiihkeästi. Nykyinen käsitys on, että raskaus ei estä sukeltamista ensimmäisten kuuden raskauskuukauden aikana. Tämä sillä edellytyksellä, että hän on muuten kaikin pUOlin kunnossa. Raskauden loppuvaiheessa lasta ympäröivä nestemäärä kohdussa vähenee ja antaa lapselle pienemmän suojan kolhaisuja vastaan kuin raskauden alkuvaiheessa. Pahin seuraus kovasta kohdunkolhaisusta voisi olla istukan irtoaminen. Lyhyessä ajassa sekä äiti että lapsi menehtyisivät rajuun verenvuotoon. Toiseksi sukel'uspuvun kiristävä vaikutus lisääntyy vatsan kasvaessa. Kiristävä puku nostattaa sukeltajan pallean korkealle ja hengitystilavuus vähenee, sillä seurauksella, että vähäinenkin rasitus aiheuttaa hengästymisen. Ruumiinra'kenteellinen erikoisuus naisella tekee hänet alttiiksi virtsatietulehduksille. Virtsajohdin on vain 4 cm pitkä ja päättyy ilman läppiä tai muita suojamekanismeja virtsarakkoon. Kokeissa on todettu, että esim. rintauinnissa siirtyy vettä virtsarakkoon . Tällöin voi likainen uimavesi aiheuttaa tulehduksia virtsateissä, seikka joka puoltaa tarkkaa sukelluspukuhygieniaa ja rajoittaa uimisen vain puhtaisiin vesiin. Likainen satamavesi jääköön poikien sukelluspaikaksi jos niin on välttämätöntä. Tulehduksista puheenollen haluaisi n muistuttaa tulehduksen vaikutuksesta ns. vegetatiiviseen (elintoimintoja säätelevään) hermostoon . Kytevä tulehduspesäke jossain hampaassa, poskiontelossa, munasarjassa tai munuaisi ssa voi aiheuttaa kenelle tahansa äkillisen kovan kivun yhteydessä verenpainelaskun sillä seurauksella, että tajunta sum enee hetkessä. Tajuton sukeltaja harvoin palaa takai sin elävänä. Sitten vielä lääkkeistä - " pillere istä" . Ehkäisypi lIerit sisältävät melkei npä kautta linjan enemmän tai vähemmän oestrogeni nimistä hormooni a. Tällä hormoonilla on ominaista jossai n määrin vaikuttaa mieltä masentavasti ja muutoinkin muuttaa el intoimintoja, mm . maksan toimintaa . Tulisi tarkoin huomioida "pillereitten " mahdollisesti masentavaa vaikutusta ja tarvittaessa ajoissa muuttaa toiseen pilleriin . Niillä on kokemuksesta hyvin erilaisia vaikutuksia eri henkilöillä. Merkki joka sopii yhdelle henkilölle ei välttämättä tarvitse sopia toiselle. Lopuksi nyrkkisääntö : Vältä sukeltamista kuukautisvuodon aikana ja muutama vuorokausi ennen sitä. Käy säännöllisesti Hb- ja virtsakontrolleissa (pu6Iivuosittain). Ole huolellinen hygieniasi kanssa . Vältä sukeltamista tai uimista likaisissa vesissä .

Yves Le Prieur - Vedenalaisen villinlönnen pioneeri Tapani Toijonen Jouko Askola 1905 eräs tullialus joutui Kiinan merellä matalikolle Cam Rahnin sataman suulla ja upposi. Paikalle kiidätettiin sukeltaja tutkimaan vaurioita, mutta hänen selontekonsa oli varsin sekava. Pelastustöiden johtaja Dupetit Thouar'in meri kadetti päätti vetää ylleen raskaat sukellusvarusteet ottaakseen itse asiasta selvän. Hän suoritti tavanomaisen sukelluksen, repeämä paikattiin ja vuoto tukittiin . Laivalle noustuaan kadetti näytti kovin mietteliäältä. Puolitoista vuotta myöhemmin hän palvel i ristei I ijä D'Entrecasteau'lIa, kun tämä myrskyssä ajoi karille Haa-nan'in salmeen. Pelastustoimet eivät parantal neet laivan asemaa, senjälkeen kun teräsvaijeri oli irroitusyrityksissä kietoutunut aluksen potkurin ympärille. Sukeltajien ehdottamat toimenpiteet eivät johtaneet mihinkään. Kadetti pyysi saada sukeltaa. Vuosisadan alun vahvasti perinteellisessä laivastossa ei upseerin sopinut ryhtyä sukeltajan halpaan hommaan. Kadetti vaati vaatimistaan ja sai tässä vakavassa tilanteessa tahtonsa läpi. Hän sukelsi ja tutki tarkasti miten vaijeri 01 i kietoutunut. Laivalla hän rakensi potkurin mallin, jonka ympärille hän muistikuvansa mukaan kääri vaijeria esittävän narun. Mallin avulla saatiin selville, miten laivan akselia oli koneiden avulla pyöritettävä, jotta vaijeri saataisiin vedetyksi pois ja potkuri vapautetuksi. Tämä kekseliäs kadetti, amatöörisukeltaja ja tilapäinen laitesukeltaja oli 20-vuotias, 23. 3. 1885 syntynyt bretagnelainen YVES LE PRIEUR. Meriupseerina hän sai paljon tehtäviä hoitaakseen ja meriä kulkeakseen päätyen lopulta vuonna 1925 Grand Palais'hen . Laivastossa vietetyt vuodet 01 ivat pitäneet yllä hänen unelmaansa, joka oli syntynyt Kiinan merellä. Kerran hän

Rouquayrol-Denayrouse v. 1866.

tarkkaili eräässä altaassa työskentelevää miestä . Uimahoususillaan hän leikkeli hitsaamalla pelti levyjä veden alla. Hänellä oli hyvin suurpiiteinen sukellusvarustus : pienet Fernez-tyyppiset uimalasit ja nenäpuristin. Tarpeellisen ilman hän sai käsikäyttöisestä pumpusta putkea pitkin, jonka päätä hän piti suussaan . Korvettikapteeni Le Prieur hämmästeli varustuksen keveyttä verrattuna perinteellisen sukeltajan raskaisiin panssareihin, kypärään ja lyijykenkiin . Le Prieur, tuo väsymättömän utelias ja kekseliäs optimisti, uskalikko ja itsepäinen, oli varma siitä, että tapahtuu huikeaa edistymistä jos tuossa Fernez'in, joka hänellä oli silmiensä edessä korvataan maissa oleva pumppu paineilmapullolla, jollaista sen ajan autoilijat käyttivät renkaiden täyttämiseen . Fernez'in kanssa käydyssä keskustelusta oli tuloksena ensimmäinen patentoitu paineilmaan perustuva kevytsukelluslaite : Le Fernez-Prieur. Laite esiteltiin Tourelles'in uima-altaassa. Kuvalehdet lokakuussa 1926 julkaisivat valokuvia ja intomielisiä selostuksia. "Sukelluskypärät ja muut senkaltaiset laitteet ovat monimutkaisia, painavia ja kalliita. Korvettikapteeni Le Prieur on tehnyt huomattavan keksinnön rakentaessaan yksinkertaisen kannettavan laitteen, joka ansaitsee tulla yleiseen käyttöön. Täydellisen laitteen koko paino on vain 10 kiloa ja sen pukee ylleen vajaassa kymmenessä sekunnissa. Sen ilmavarat sallivat sukeltajan työskennellä sukelluksissa yli 10 minuuttia. Laite on ihanteellinen pelastustoimintaan". Muka ihanteellinen laite. Le Prieur tiesi varsin hyvin, mikä arvo tällaiselle lausunnolle on annettava. Näinhän sanottiin myös RouquayrolDenayrouse'in regulaattorilaitteesta (1865), jolla Jules Verne varusti kapteeni Nemon miehineen, tosin ensin paranneltuaan sitä mielikuvituksessaan. Näin sanottiin myös Freminet'in itse-

näisestä sukelluslaitteesta (1774). Herra Freminet, pariisilainen porvari hämmästytti Marien sillalle kerääntyneitä töllistelijöltä pysyttelemällä 32 minuuttia veden alla. "Olin suunnitellut", kirjoittaa Freminet, "laitteen, jonka avulla voi pysytellä tietyssä syvyydessä veden alla". Laite oli nahkaa ja kuparia yläosaltaan . "Olin sen sisällä ilmatiiviisti suljettuna. Säiliöstä lähti kaksi kimmoisaa letkua. Toinen toi hengitysilman suun lähelle ja toinen johti pään yläpuoliseen tilaan, mihin uloshengitysilma kerääntyi ja mistä se kiersi edelleen". Freminet lisäsi kuparisäiliönsä kapasiteettia. Heinäkuussa 1774 eräs mies vietti tunnin 16,5 m: n syvyydessä tämän laitteen avulla. Insinöörit, joille tämä temppu oli jo liikaa, vakuuttivat, että meressä laite olisi käyttökelvoton suolaisen veden suuremman painon vuoksi. Lisäksi syytettiin huijauksesta. keksijää Freminet matkusti kaikessa hiljaisuudessa Le Havre'een ja saattoi panettelijat naurunalaiseksi sukeltamalla ja liikkumalla kevyesti veden alla 10 metrin syvyydessä. Yleisön joukossa oli mm, herra Mistral, laivaston suunnittelukomissaari ja herra Eyries, satamakapteeni sekä ällistyneitä uteliaita.

Vegetius v. 375 Le Prieurille ei Tourelles'issa esitelty laite ollut ihanteellinen, ei yhtään enempää kuin raskas RouquayrolDenayrouse, jota hän oli kokeillut AIongin lahdella tai Boutanin malli, jonka oli rakentanut vedenalaisen valokuvauksen uranuurtaja 1900. Saavuttaakseen suuremman toimintavapauden veden alla, Louis Boutan oli todella rakentanut melko omalaatuisen itsenäisen sukelluslaitteen. Paineilma oli suljettu onttoon teräsammukseen, josta sukeltaja annosteli ilmaa. Yksi h!tku toi ilmaa kypärään ja toinen vei uloshengitysilman säiliöön, jossa oleva kaliumkarbonaatti imeytti hiilidioksiidia. Silloin oli mahdollista lisätä tähän ilmaan happea, joka teki sen jälleen hengityskelpoiseksi. Tämä erikoinen ilma-happilaite mahdollisti 2- 3 tunnin sukellukset. Tosin puolet ajasta kului säätöhanojen kääntelemiseen, letkujen selvittelemiseen ja pullojen asentamiseen. Omien kokemustensa perusteella Le Prieur korvasi pienet kaksiosaiset uimalasit , kiusallisen nenäpuristimen ja nielemisl iikkeitä vaikeuttavan suukappaleen pyöreällä koko maskilla , johon hengitysilma johdetaan pullosta. Uloshenkitysilma poistui maskin reunojen alta . Vuonna 1933 hän lisäsi ilmapullon kokoa. Nyt rinnan päällä kannettava pullo sisälsi 1 kuutiometrin ilmaa pu -

Giovanni Borelli v. 1680. ristettuna 150 kilon paineeseen. Regulaattori säännösteli ilman virtauksen. Mittarista sukeltaja näki kokoajan jäljelläolevan ilmamäärän. Le Prieurin itsenäinen sukelluslaite täydennettynä Gorlieu'n keksimillä räpylöillä merkitsi vedenalaisessa maailmassa samanlaista inhimillistä edistysaskelta kuin mitä maanpäällä merkitsi siirtyminen auton aikakaudesta ilmailuun. Komentajaksi ylennyt Le Prieur halusi kokeilla laitteensa itse. Asetuttuaan asumaan Saint Raphaeliin hänellä oli kädet täynnä työtä. Hän laskeutui pinnan alle keihästämään kaloja. Hänen hengenheimolaisensa määrä kasvoi. Vuonna 1933 hän johti Saint Raphaelin vesillä ryhmäsukellusta, johon osallistui viisi hänen ystäväänsä, mukana myös yksi tyttö. Vuonna 1934 pidettiin esittely tilaisuuksia Pariisissa, Sain Malossa, Rouenissa ja Genevessä. Suzet Mais ja Marie-Therese Blondeau avustivat häntä. Heidän liikkumisensa veden alla osoitti, että laite on todella yksinkertainen, varma ja mukava. Jean Painleve'n ja Gazalis'in kanssa perustettiin sukelluskerho, joka järjesti lukuisia mainostilaisuuksia. Nähtiin 5vuotiaan tytön sukeltavan kokomaskilla, joka oli yhdistetty toisen sukeltajan paineilmapulloon. Tämän kaksikon into ja maailman nuorimman sukeltajatytön kevyt meno vakuutti suurelle yleisölle, että sukeltaminen on kaikkien ulottuvilla.

tee-se-itse miehet ryntäämään autotalleihinsa. Michelinin pullon lisäksi he löysivät autonrenkaat. Poikkileikattuina niistä sai maskikehyksiä pitkittäinleikattuina niistä tuli ensimmäisten harppuunalinkojen kumeja. Kaikki teese-itse sukeltajat tapasivat toisensa vuoden 1937 näyttelyssä Trocaderon ihmisakvaarion edessä, missä esiteltiin 1900 luvun sukelluslaitteet. Tämä vedenalainen show kiihotti mieliä: Siinä oli laitteiden . käyttöä teollisuuden tarkoituksiin, pelastustoimintaa, vedenalaista balettia, valaistuslaitteita , sukeltajia pyöräilemässä polkupyörillä, joiden runko oli Iyijytäytteinen. Komentaja Le Prieurille oli hänen laitteensa vain välttämätön väline, joka auttoi tunkeutumaan neitseelliseen tutkimattomaan maailmaan. Le Prieur pursuaa mielikuvitusta. Hänessä olf jotakin Pic de la Mirandolesta ja Leonardo da Vincistä. Hän oli intohimoinen ja häntä piti aina menossa hänen vilkas mielensä. Hän keksi ensimmäisenä vedenalaisen pyssyn, Nautiluksen, josta harppuuna sinkoutuu ruutipanoksen voimalla. Kalastajat vetosivat hallitukseen, joka kielsi kalastuksen käyttämällä mainittua tuliasetta ja Le Prieurin sukelluslaitetta. Nyt Le Prieur rakensi välittömästi lingon, jossa paineilma sinkoaa harppuunan. Hän keksi solukumipuvun, joka mahdollistaa sukeltamisen kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa maailman vesissä ja sitten poljettavan kompressorin, jolla sai halpaa ilmaa sukeltajalIe. Ihmisen vedenalaisessa historiassa hänestä tuli kaikilla aloilla nerokas uranuurtaja, kuten komentaja Gousteau kirjoittaa. Nerokas mies tämäkin korvettikapteeni Jacques-Yves Cousteau. Hänhän puolestaan viimeisteli itsenäisen sukelluslaitteen lisäämällä siihen yhdessä Emile Gagnanin kanssa automaattisen annostelijan , joka antaa ilmaa tarpeen mukaan jokaisessa syvyydessä ilman sukeltajan jatkuvia toimenpiteitä. Kuitenkin jos vertaamme näitä kahta, niin Cousteaun henkilökohtainen nerous oli lähinnä soveltavaa ja täydentävää. Le Prieur oli vedenalaisen villinlännen pioneeri, uranuurtaja. Komentaja Cousteau ilmestyi sitten tekemään filmeillään tunnetuksi vedenalaista toimintaa ja näin avaamaan nuorisolle meren portit. Lähdeaineisto : Ranskalainen alkuperäisteos " Meriurheilu". Kuvat U.S Navy Diving Manual.

James v. 1825. XI merinäyttelyssä huhtikuussa 1935 oli esitteill ä Le Prieutin sukelluslaite perinteellisen raskas sukelluslaitteen ja sukellusvenemiehistön pelastautu~. isvä.li~eide~ ohella. Merivoimat hyvaksYI Ja otti käyttöönsä Le Prieurin laitteen , kauppalaivasto teki samoin Yleisen mielenkiinnon lisäännyttyä · v~de~a~a~.sen maai.lman löytöretkeilijä! kllnnlttlvat huomionsa autoilutarvikkeisiin . " Päähäni pälkäh ti"käyttää ilma~äiliönä MiChelinin paineilmapulloa (3 litraa, 150 kg/cm 2 ), jolla yleisesti täytettiin autonrenka ita" . Tä mä idea sai

Panssaripuku JIM v. 1974.

Kutsu lääkäritoimikunnan syysluentopäiville. Hyvä lääkärikolleega Sukelluslääkäritoimikunta (kolleegio) perustettiin vuoden 1973 lokakuussa täyttämään sitä suurta sukelluslääketieteellistä vaakumia mitä maassamme on vallinnut. Melkeinpä täysin vailla lääketieteellistä neuvoa ja tarkkailua ovat sukeltaji~.mme, eteenkin urheilusukeltajat, elaneet vaarall isen työn tai harrastuksensa parissa. Harrastusmielessä ja tietoisina siitä, ettei meille koidu paljoa enempää kuin suuri kiitos lähdimm~ kehittämään sukeltajillemme mielekästä medisiinistä kontrollisysteemiä. Tayoitteena~me on voida joskus tulevina vuosina tarjota sukeltajillemme koko maata kattava sukelluslääkäriverkosto, johon jokainen sukeltaja voisi turvautua. Valtion taholla on viime aikoina toimittu kiitettävällä tavalla hankkimalla keväällä 1974 maahamme kaksi uutta kaksivaihepainekammiota. Toinen niistä sijoitetaan P~nsioon .Iaivastotukikohtaan ja tOinen Valtion Palo-opiston tiloihin Otaniemeen. Lisäksi kaavaillaan sijoitettavan ympäri maatamme kannettavia painekammioita. Tällaisen systeemin ylläpitämiseen tarvitaan runsaasti työvoimaa ja lääketieteellistä tietoutta. Sukelluslääkäritoimikunnan tehtävänä on toimia tulevaisuudessa t~lIaisen maata kattavan organisaation eräänä oleellisena osana. Tämän vuoksi meidän on koulutettava .its.e~mme ja mahdollisia apuhenkilÖitä suurempaan ja ajanmukaisempaan tietouteen mitä tulee pai nekam m iohoitoon. Näissä merkeissä kokoontuu sukelluslääkäritoimikunta syysluentopäivilleen 28-29. syyskuuta, Motelli Iso-Valkeiseen Kuopion liepeille. Ohjelmasta seuraavaa: sukeltajain lääkärintarkastus- ja ensiapujärjestelmä (E. EklundJ Vainio-Mattila) sukeltajain kuulovauriot (S. Multamäki) sukeltajantauti (S. Sipinen) painekammiotekniikkaa (H. Renvall) painehoidon toteuttaminen ja sen vaaroja (S. Sipinen) maamme painekammiohoitojärjestelmä sellainen kuin sen tulisi olla? (H. Renvall) merten myrkylliset eläimet (K. Franssila) Kokoonnumme klo 12 lounaan merkeissä. Ilmoittautuminen ajoissa : H. Renvall Maurinkatu 4 B 14 Helsinki 17 p uh kotiin 655537 työ 418511/332 Sukelluslääkäritoimikunnan lesta HR

puo-

JUUSTOSUKELLUS Elettiin varhaiskevättä vuonna 1967. " Iisak Israelilainen" ja " Ahmed Arabialainen " olivat koetelleet voimiaan noin niinkuin luonnossa tuolla Si inain erämaan tuntumassa , samoinkuin Akaban lahden tienoilla joitakin vuosia takaperin. Sittemminhän 4.-10 . 6. 1967 molemmat ottivat uusiksi koko leikin, tosin taas samoin tuloksin. Näiden " kisojen " välisenä tyynempänä aikana allekirjoittaneella oli tilaisuus kokea elämänsä hienoin sukellusmatka. Tämän kaksiviikkoisen matkan järjesti Olympia-matkatoimisto ja sukeltajajoukon vetäjänä toimi, varmaankin kaikkien hyvin tuntema, taiteilija Lauri Peltonen. Tästä matkasta ja sen osanottajista saisi kirjoitetuksi melkoisen novellin , josta ei tulisi puuttumaan niitä aineksia, jotka takaisivat menestyksen, mutta lienee mielekkäintä poimia tuosta aineistosta yksi kaikkein erikoisimmista tapahtumista. Matkan päätepiste oli Akaba, kurja kaupunki aivan Jordanian eteläkärjessä, n. 30 km pohjoiseen Saudi-Arabian rajasta, Punaisen meren Akaban lahden rannalla. Saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden sukeltaa mm. kuningas Husseinin sukellusmajan vesialueilla. Vesi Akaban lahdella on kirkasta ku i n pirtu . Näkyvyyttä vaakasuorassa runsaasti yli 40 m . Pystysuoraan suuntaan näkyvyyttä kirkkaalla ilmalla (ei siellä kyllä muuten pilvistä ollut päivääkään) selvittää parhaiten se, että Lauri Peltosen ottaessa kirjoittajasta VA-kuvia 35 m: ssä, varjoni näkyi valkoista pohjahiekkaa vasten. Tämä veden kirkkaudesta. Veden lämpö oli n. + 24 - + 27 Celciusta. Tämän kirjoitelman varsinainen päätapahtuma ajoittui sukel lusmatkamme

Taiteilija Lauri Peltonen (vas) ja kirjoittaja.

viimeiseksi sukelluspäiväksi. Ilma oli tyypillisen kuivaa ja kuumaa, tosin tuulista, kovin tuuli koko sielläoloaikanamme. Toiset " groupin" jäsenet eivät halunneet lähteä sukeltamaan , koska tuuli oli niinkin navakkaa. Lauri Peltonen ja minä, Ahmed autonkuljettajanamme, päätimme ku itenkin lähteä . Paikka, jossa aioimme sukeltaa , oli 10 km Akaban kaupungista Saudi-Arabiaan päin. Siellä oli kuningas Hussei -

Yksi niistä monista kuningas Husseinin sukellusmajan vartioista. nin sukellusmaja. Paikka oli aikamoisen laaja, aidattu niemeke , jossa sotilaat olivat vartioimassa. Vaikka rannikolla ei ollutkaan "kesämökkiasutusta" , saattoi sukeltamaan lähteä vain muutamista kohdista, sillä muuten koko rannikkoa peitti leveä koral.lialue , jossa ei oHut mahdollista sukeltaa. Peltosen tarkoituksena oli hakea hienoja koralleja Helsingin Yliopistolle ja minä päät in käydä ottamassa vielä viimeiset " syvyyshumalat" ennen lähtöä. Se on sitten vekkuli tunne tuo " syvyyshumala" . Henkilökohtaisesti koen sen erittäin miellyttävänä. Se alkaa kehoni uloimmista, ohkaisimmista kohdista (so rmista, korvan lehdistä , varpaista jne .) ja leviää leppoisen lämpimänä ja keventävänä t unteena koko kehoon yhä syvemmälle mennen . Tuntuu aivankuin verisuonissa olisi banaaninmaku inen , kevyen lämm in virtaus . Suuhun tulee sopivan makea banaanin maku , jota ei muissa olosuh teissa maista. (P idän banaaneista .) Si inä 50 m: n paikke illa alkaa tulla halu tehdä kaikenlaista hyvää : - Kas , tuolla lipuu yksi tumma , kaun is kala , mutta ky ll äpä sillä ressukaIla on pienet evät... - Kyllä Sinun , kiltti kala, täytyy saada isommat evät . .. - Hei , minullahan on kaksi tälla ista

kaunista, mustaa räpylää. Toinen on tosin paikattu kantapäästä , mutta annan Sinulle tämän toisen , joka on ehjä . . . - Kiltti kala , minne Sinä olet matkalla??? .. - YIÖspäinkö??? .. - Älä mene sinne ... . - Siellä on arabisetiä ja israelilaissetiä ja sitten vielä israel i lais-tätejä ja niillä kaikilla on pum-pum-pyssyt ja ne kaikki tappelevat keskenään ... Mene , kaunis , kiltti kala alaspäin ... - Siellä on lämm intä ja banaaninmakuista .. . - Minä annan Sinulle syvyysmittarin . .. Tahdotko myös kompassin??? Tämä on Suomesta saakka ... - Hei , kala, odota, minä tulen mukaan , mennään yhdessä ... - Katsopas, tuolla oikealla alhaalla on hieno korallipaasi , pelataan hippaa tai piiloleikkiä ... - Ho-hoi kiltti kala, katso, kuplatkin lähtevät hengityslaitteesta ihan vinosti alaspäin .. . - Minäpä osaan seistä yhdellä so rmella . . Katso . Osaatko Sinä??? - - - Jokin hassu ajatus pyörii pääkopassa, siellä on kuin nauhalla numeroita , metrejä ja 'minuutteja ja joku toistaa koko ajan: - 60 m-4 min .. . ", eikun 40 rnJn-6 m " , tai olikos se 60 min-40 m" , vai 64 m-46 min. ", ei, kyllä se oli 60 m-60 min ... No, jotain se siis oli , mutta pohditaan sitä myöhemmin .. . - - - - Hei, mitäs tuolla on. Se ei kuulu tähän ympäristöön. Siinä on suoria linjoja. Se on aivankuin laatikko. Täytyypä mennä katsomaan oikein lähietäisyydeltä. Kiltti kala on jo unohtunut tässä vaiheessa.

Akaban lahdelta sukellettu.a "Finnish Design" muovia. Se on todella jokin laatikko , ja siinä on jotain tekstiä. En osaa lukea sitä. Täytyy viedä Peltoselle , niin katsotaan , m itä siinä on. Ties, vaikkapa valm iiksi pakattuja koralleja Helsingin Yl iopis-

tolle. Laatikko oli valkoisella loivalla hiekkarinteellä. Se tuntui painavalta. Sitä ei jaksanut siirtää uimalla, vaan se täytyi kantaa pohjalla "kävellen". Yritin kovasti ponnistellen ja nopeasti liikkuen saada viedyksi laatikon pinnalle, että pääsisin takaisin sen kivan kalan luokse. Siinä ankarasti ~onnistellen olin päässyt nousemaan pohjaa pitkin

... "varjoni näkyi valkoista pohjahiekkaa vasten."

jonnekin 40 m: n tienoille, jolloin "humala" alkoi hävitä ja "järki" taas toimia. Tuntui, ettei hengityslaitteesta saanut tarpeeksi ilmaa. Lopetin kaikki ponnistelut, kävin selälleni pohjaan ja annoin hengityksen tasaantua. Saatuani sen

normaaliksi katsoin laatikkoa tarkemmin. Sen koko oli n. 30 x 40 x 60 cm. Teksti englanninkielistä, ja sisällöksi ilmoitettiin sulatejuustoa, MADE IN FINLAND. Jopas piti sattua. Loppunousu pinnalle sujui jo järjellisesti. Rannallepäästyä alkoi laatikon avaaminen. Se sisälsi erivärisiä, muovisia kahvikuppeja lautasineen. Jokainen kuppi oli täytetty Smedsin sulatejuustolla ja joka kupin päällä oli aina lautanen kantena. Näitä kuppeja oli yhteensä 24 kpl. Kylläpä riitti kuningas Husseinin henkivartijoilla ja autonkuljettajallamme Ahmedilla ihmettelemistä. Suomalaiset sukeltajat löytävät suomalaista juustoa täältä Akaban lahdelta. Juusto tosin oli pilaantunutta ja haisi pahalta, siitä ei ollut hyötyä, mutta kupit olivat täysin Käyttökelpoisia. Lahjoitin Ahmed-autonkuljettajalle 23 paria kahvikuppeja ja sain hänestä välittömästi henki ystävän sekä kutsun saapua hänen kotiinsa vieraaksi ja tervehtimään hänen vaimoaan ja kaikkia kahdeksaa lastaan. Heidän kotinsa sijaitsi Beirutin lähettyvillä, mutta vierailun kuvaileminen vaatisikin jo kokonaan uuden tarinan. Kun monisanainen ja -ääninen hälinä oli vaiennut tämän yllättävän löydön jälkeen, palasin veden äärelle ja tähyi-

... "-kas, tuolla lipuu yksi tumma, kaunis kala ... "

Iin Siinain niemimaalle päin. Se näkyi selvästi n. 10 km päässä Akaban lahden yli. Totesin haikeana, että tämän matkan viimeinen sukellus oli siirtynyt menneeseen aikaan. Siinä sukellettaessa oli tehty virheitä, siinä oli koettu tunteita, joita veden yläpuolella ei ole voinut tuntea. Olipa siinä ollut mukavia yllätyksiäkin. Se kiva kala siis kylläkin jäi ilman kaunista räpylää (Luojan kiitos.) Milloinkahan seuraavan kerran tapahtuu jotain yhtä odottamatonta? Yksi kuitenkin on varmaa, niinkuin Ahmed-autonkuljettajamme sanoIsI tässä tilanteessa: "Allah bilar" (Allah tietää). Jaska.

Kort sammanfattning sin spalt ..konstaterar ordföranden att Svenska Sportdykarförbundet är bedrövligt sent ute med sitt beslut huruvida VM-tävlingarna i UV-orientering kan hållas på internordisk nivå i Stockholm augusti 1975. Redan nu borde penninginsamlingar startas tör att trygga projektet. Vi hoppas på snara beslut! En annan källa tili förargelse är dykaktiviteten sommartid och de s.k. sommarlägren. Här måste samarbete klubbarna emellan fås tili stånd. I spalten invid spinner redaktören vidare på sommardykningstemat och konstaterar att dykningen har direkt värde i sig. Det är väl inte alltid blott Iyckade fynd, fiskeutflykter m.m. som gör själva dykningen. Dykeriet bör i sig själv också vara en värdefull upplevelse. På sid 2 redogör Henrik Renvall isin "redaktörens spalt" över eddel brister i samarbete m.m. Förbundet har t.ex. skickat ut ett frågetormulär angående klubbaktivitet men blott några få klubbar har svarat. Alla de övriga är väl inte döda föreningar? Svara. Följande blankett som inte heller besvarats är den angående dykarolyckor eiler "nära ögat " tali . Vi har få!t ETT svar tili törbundet. Inom en snar frantid kommer förbundet att s~nda ut modellstadgar tör nödvändiga stadgeändringar inom klubbarna . Detta därför att den nya föreningsordningen som f(!)rbundet numera efterföljer förutsätter två årsmöten . Valmöte på senhösten (så att de nyvalda kan starta trån nyår!) och vår-

möte där det gamla årets räkenskaper och resultat ventileras. Vi hoppas att klubbarna ändrar sina stadgar så att de passar in med törbundets. Kom också ihåg att kontrollera att föreningen betalar sin medlemsavgift senast två veckor töre höstmötet i slutet av oktober. Som intormation kan härtill nämnas att vårt törbund nu blivit medlem också i CMAS tredje kommite, den vetenskapliga. På sid tre redogör Ora Patoharju tör vraklätning med side scan sonar (alltså ekolod som arbetar också i sidled.) Han konstaterar att ett team, Throckmorton/Edgerton, använt en dylik apparat vid undersökningar av den gamla bataljplatsen vid Lepanto. Resultaten är fÖrbluffande. Apparaten som har en räckvidd om 120 m på båda sidorna om fartyget täcker sålunda i ett svep en 1/4 km bred fåra i motsats tili en aquagliders knappa tio meter! Vrak syns mycket tydligt , liksom också bottnens topografi i övrigt. Något tör ossI Sid fyra och fem är tillägnade en av våra dykarpionjärer, författaren Lauri "Lor;" Peltonen som dog år 1973. Peltonen började sin dykarbana redan på temtiotalet och han kom speciellt att dyka i Medelhavet där han til.a. blev specialist på amforor. Många av de äldre dykarna kände denna originella och trevliga person. På sidan 14. berättar Toijonen I Askola om en tidig dykarpionjär, Yves Le Prieur som faktiskt redan 1926 dök med lättdykarutrustning av eget fabrikat.

Sidorna 7-10 ger dykaren information i sjökunskap. Här finns massor av god information och vi rekommenderar fullständig översättning. På ·sid elva tinns fortsäUningen om Le Prieur samt en inbjudan tili läkarkommiteens töreläsningsdag 28-29 september på motell Iso-Valkeinen nära Kuopio. Observera speciellt inbjudan tili förbundets årsmöte på sid fem!

myksiä, ihan kaikkia, sekä niitä, joita olet pohtinut pinnan alla että niitä, joita olet mietiskellyt vesilinjan yläpuolella. Yritän vastailla, huumorin pilke silmäkulmassa ja omien tietojen loppuessa kysyn viisaammilta. Ja sitten malliksi muutamia kysymyksiä, joiden esittäjille lupasin silloin antaa vastaukset tällä palstalla: I Kysymys: Kuinka syvälle pystytään sukeltamaan ja toiseksi, kuinka kauan voi olla veden . alla? "Sammakkomieheksi aikova"

Jaska-vaarin palsta Molskis "kottaraiset" (lue: pirkot tai tytöt) ja "Iuteet" (lue: kundit tai pojat)! Olemme nyt saaneet uuden, paremman lehden luettavaksemme ja uusra toimintamuotoja pohtiessaan lehden toimitusneuvosto päätti eräässä kokouksessaan kokeilla tällaista "sinä kysyt minä vastaan"-periaatteella toimivaa palstaa. Tulevaisuus näyttää. saako tämä lähinnä sukellusta aloitteleville ja vähemmän sukeltaneille tarkoitettu palstamme riittävästi kannatusta ja mielenkiintoa osakseen. Tänne "Jaska-vaarin palstalle" VOtt lähettää sukellukseen liittyviä kysy-

UrheiluSUKELTAJA ..

Suomen Urheilusukeltajain Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Toimitusneuvosto Ora Patoharju Atte Veijalainen Antti Saarnio Pentti Puhakka Henrik Renvall Jouko Askola Erkki Metsävuori Päätoi m ittaja Erkki Metsävuori Pitkänsillank. 20 B 67100 Kokkola 10 Toimitussihteeri Jouko Askola Meritie 43 C 11 02470 Upinniemi Ilmoituspäällikkö Antti Saarnio livisniemenaukio 2 C 36 00260 Suomenoja. Puh. 885 140 18 . vuosikerta . Hinnat. Vuosikerta irtonumerot

16 mk 3 mk

Ilmoitukset. 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit

125mk 190 mk 350 mk 440 mk 135 mk

Vastaus: Hanki niin paljon kaikkia hyviä sukellusrarvikkeita, että ei jää matkarahoja Norjaan, tällä hetkellä. Muutaman vuoden kuluttua voit sitten lähteä Norjan rannikolle sukeltamaan - turvallisesti. Olet tällä välillä ehtinyt saada lisää kokemusta, sillä katsos, se "Isolätäkkö", Atlanti, on hieman erilainen kuin suurinkin kotijärvi. Norjan rannikolla on niin suuret vuorovesivaihtelut, että paikallisetkin sukeltajat kunnioittavat niitä. Tietenkin on saatavissa vuorovesitaulukoita, mutta niiden lukeminen tuottaa vaikeuksia jopa ammatti-ihmisillekin. 111 kysymys: Onko saatavana värillisiä sukelluspukuja? "Skin dive'va-tyUö" Vastaua:

II k Y s Y m Y s:

Kyllä on. Tosin Suomesta vaikeahkosti ja huomattavasti kalliimpina kuin tavanomaiset mustat. Värilliset puvut ovat myös vähemmän kestäviä kuin mustat. Katsos, ei ne värit kaikkea! Tyydy vain näihin "pikkumustiin" toistaiseksi. Tärkeintä on se, mitä on ja miten ollaan siellä puvun sisällä!

Olen sukellellut yhden kesän täällä meidän kesäpaikan lähettyvillä olevassa järvessä. Se oli hienoa. Niinpä ajattelin nyt lähteä naapurin kaverin kanssa

Tämä tällä kertaa. Jaska-vaari jää "kanavalle". Kirjeet voit lähettää suoraan osoitteella: Pentti "Jaska" Puhakka, Vanhatie 49 B 51, 15240 Lahti 24.

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitus-sihteerille. Lehti postitetaan niille rekisteröidyille sukeltajilIe joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennakolla Liiton toimistosta.

Koulutusjaos

•

·0

~•

•.

',.

';.

•

»o,v•••

JOHTOKUNTA 1974

Yleisjaos (työvaliOkunta) Puheenjohtaja Henrik Rosenius Välskärinkatu 9 A 20, 00260 H ELSI N K I 26 Puh. t. 625844 k. 490629 Sihteeri Henrik Renvall Maurinkatu 4 B 14 00170 HELSINKI 17 puh. k .. 655537

Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry.

Vastaus: Ensimmäiseen kohtaan sanoisin, että pohjaan asti ja toiseen kohtaan on vähän vaikea tarkoin vastata, multa sanoisin, eftä ainakin niin kauan kuin nälkä tulee. Tärkeintä kuitenkin "Sammakkomieheksi aikovalle" olisi tieto siitä, kuinka on turvallista sukeltaa, kun otetaan huomioon syvyys ja sukellukseen käytetty aika. Suomen Urheilusukeltajien liitto on painattanut hyvän kirjan (Urheilusukelluksen aakkoset), tilaa se liiton toimistosta. Kirjasta selviävät ihan ne alkujutut ja sitten vain tulet mukaan sukelluskurssille! Älä missään tapauksessa ryhdy omin päin harrastamaan, silloin on suuri vaara, että asia todella jää "aikomukseksi".

tuonne Norjan rannikolle sukeltamaan. Siellä on kuulemma kirkkaat vedet. Mitä pitäisi ottaa mukaan? "Kaksi kaveria Karkkilasta"

Atte Veijalainen Sammonkatu 1 e, 00100 HELSINKI 10 Puh. 1. 7332545 k. 494562 Ilpo Raatikainen Valtakatu 66-68. 45700 KUUSANKOSKI Puh . t. 951/89999 k. 951/48477 Kaj Rosqvist Edelfeltinbulevardi 23, 06100 PORVOO 10 Puh . 1. 915 / 12555 k. 915/11830

:•

Mauri Vallema Kypärätie 6-8 as 10 40630 Jyväskylä 63 Puh k 941--252002 t. 941-751422 Kalle Lehtivuori KeItinmäentie 17-19 A 23 , 40630 JYVÄSKYLÄ Puh. t. 941 /11189 Erkki Metsävuori Pitkänsillankatu 20 B 67100 KOKKOLA 10 Puh. 968-14322 K 968-17435 Jouko Askola Meritie 43 C 11, 02470 OBBNÄS Puh. 290272 Urheilujaos Puheenjohtaja Heikki Särmäntö Laajavuorenrinne 5 I 83, 01620 MARTINLAAKSO Puh. 1. 642811/325 k. 892211 Mauno Kaivo Meritie 43 C 12, 02470 OBBNÄS Puh. t. 290211 k . 2980246 Tiedejaos Puheenjohtaja Pentti Nyrönen Puistikkotatu 5, 10900 HANKO Puh. 81598 Liiton toimistonhoitaja Kaisa Nuoramo, puh. toimeen 418611/220 , os . Suomen Urheilusukeltajain liitto ry. , Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25.

CHAMPION 1943-1973 30 vuoden kokemus sukellusteknIIkassa

Taistelusukeltajille luodut, Ranskan laivaston hyväksymät, ammattilaisten käyttämät. Ranskalaisen tutkimusryhmän G.E.R.S:n suorittamien virallisten kokeiden mukaan NAVY räpylä mahdollistaa puolentunnin aikavoiton 5 kilometrin matkalla, eli:

20 % PAREMMAN SUORITUSTEHON MARKKINOIDEN MUIHIN RÄPYLÖIHIN VERRATTUNA Tarkoitettu erikoisesti kokeneille sukeltaJille, Jotka ovat tottuneet hitaaseen Ja voimakkaaseen ulntlin. Ammattisukeltajien suunnittelemina työntöpinnat on määritelty vesimekaanisilla kokeilla. Useita negatiivisen kelluvuuden omaavia kumilaatuja on käytetty kuumavalussa 200 tonnin paineessa. NAVY räpylä erottautuu muista suhteessa: Suuri pinta/Pieni paino Pituus: 0,530 m - Leveys: 0,328 m Yksittälspalno: 0,800 kg Leveä kantalenkki voidaan lukita 20 asentoon. Suositellaan käytettäväksi ainoastaan sukelluspuvun . kanssa.

YLEISKOOT: 43-48 ja 39-42

SUOMESSA:

NEPTOSUB TEHTAANKATU 13, 00140 HELSINKI 14

OY AB

PUHELIN 627770

Sukeltajalevy tai lippu tarkoittaa:

••

AJA V

SAI <eP Pysäytä potkuri

tai hiljennä vauhtia ja pysyttele kaukana Ystävällisin terveisin vesillä/iikkujille Suomen Urhei/usuke/tajain Liitto r.y.

Kokkola 1974 Keski -Pohjanmaan Ki r japaino Oy