Urheilusukeltaja 1970 11

•

aa '

. .;..

. ..

MG.eifusukeltaja

1970

N:o 11

VASTAAVA TOIMITTAJA JA TAITTO: Harry Alopaeus OSOITE: Postilokero 10 462, HELSINKI 10 KANSI:

Pentti Puhakka, TAKAKANSI: P. Puhakka

ret ovat maan eteläosissa yleensä kallioiset, pohjoispuoleltaan mannerjään hiomat, eteläpuoleltaan jyrkät ja rosoiset. Hietasaaria on myös, varsinkin Salpausselän jatkona Hangosta lounaaseen.

Saaristo lyö leimansa Suomen sukellusolosuhteisiin. Sukeltaja löytää kaikkialla suojaa myrskyltä, aalloilta ja virroilta. Vuorovesi on tuskin mitattavissa. Ainoastaan suurempien kaupunkien läheisyydessä voi olla vaikea löytää vapaata rantaa leiriytymistä ja sukellusta varten. Kauempana asutuskeskuksista saaristo on autio. Mitä Ahvenanmaan saaristoon tulee auttavat ruotsalaiset tämän tyhjiön täyttämisessä.

Saaristoväestö on koko Saaristoalueella muuttamassa pois. Turistit ja kesävieraat- ja sukeltajat - tulevat tilalle. Sukelsimme kuinka ahkerasti tahansa, saaristo antaa meille neitseellisiä sukelluskohteita vielä monen sukupolyen ajan.

Sisäsaaristossa olosuhteet ovat huonommat kuin ulkosaaristossa. Vesi on matala, pohja tasainen ja mutainen, näkyvyys huono. Muutamat syvät vuonot

tunkevat sisämaahan Turun läänissä muuten sisäsaariston veden syvyys ' on yleensä vain 5-20 m.

Parhaat sukelluspaikat löydät ulkosaaristossa saarten meren puolella.

Siellä ylettyy rakkolevä 15 m syvyyteen ja kauniit, sedimenttivapaat kallio- ja sorarinteet ylettyvät 30-50 m syvyyteen. Useimmat hylyt löytyvät myös ulkosaaristosta. Kaikkina aikoina on ollut erittäin vaikeaa avomereltä löytää oikeaa väylää saaristoon. Valitettavasti suurin osa haaksirikkoutuneista laivoista on jäänyt niin matalaan veteen että ne ovat aaltojen ja jään vaikutuksesta täysin hajonneet. Näin on Suomesta löydetty hyvin paljon hylkyjä, mutta vain vähän eijjiä.

Nakyvyys on alkukesällä itäsaaristossa yleensä 3, 5 m, länsisaaristossa 5-10 m. Huonoimmillaan se on heinä-elokuussa, kun meri "kukkii" ja planktonia on eniten. Meri on pahimmin saastunut Kotkan lähellä idässä, Helsingin lähellä sekä Oulun ja Kemin edustalla pohjoissuomessa. Ahvenanmaalla taas

URHEILUSUKELLUS SUOMESSA Suomi nousee merestä, keskimäärin 5 mm vuodessa. Sama maaston vaihtelevaisuus joka on antanut meille 60. 000 järveä, on siunannut meitä yli 30. 000 saarella ja tuntemattomalla määrällä pikku luotoj a ja karikkoj a.

Niitä tuleekin maan nousun takia jatkuvasti lisää. Jos kaikki saaret lisä-

tään rannikkoviivaan on meillä yhteenlasketun rantaviivan pituus yli 20. 000 km. Tämä saaristo, joka lienee vailla vertaa koko maailmassa, on rikkaimmillaan Suomenlahden rannikolla ja lounaissuomessa. Pohjoisempana Pohjanlahden rannoilla on tasaisempi maasto ja saaria harvemmassa. Saa-

2 3

vesi on kirkkaampi ja puhtaampi kuin missään muualla Suomessa.

Sukelluspaikan valintaan vaikuttaa mahdollisuus nopeasti päästä ulkosaaristoon, mikä ei aina ole helppoa. Autolla liikkuva etsii ne tiet jotka vievät mahdollisimman pitkälle mereen työntyviin niemiin, jollaisia ovat Hanko ja Porkkala lännessä sekä Emäsalo idässä.

Erinomaiset mahdollisuudet antavat uudet saaristotiet, jotka lauttojen ja siltojen avulla ovat luoneet nopeat kulkuyhteydet esimerkiksi Korppooseen ja Houtskäriin Turun eteläpuolella.

Näitä Lounais-Suomen saaristoteitä parannetaan jatkuvasti ja pidennetään uusien siltojen avulla.

Ihanteellisin tapa liikkua saaristossa on kuitenkin omalla veneellä. Ankkurointi ja maihinnousu on sallittu kaikkialla paitsi asuinrakennusten välittömässä läheisyydessä. "Maihinnousu Kielletty"- kilvistä ei näin ollen tarvitse yleensä välittää, ellei ole kysymys sotilasalueesta.

Lain mukaan saavat ulkomaalaiset omalla veneellä liikkua ainoastaan yleisessä väylässä. Käytl;innössä saavat kuitenkin ulkomaalaiset huvialukset liikkua melko vapaasti, mutta on syytä välttää sellaista toimintaa - kuten sukeltamista - joka voisi herättää rannikkovartiostossa epäluuloja.

Ulkomaalaisten on syytä liikkua suomalaistensukeltajien seurassa heidän veneillään. Hylkysukelluksilla täytyy ehdottomasti olla mukana suomalaisia sukeltajia, joilla on lupaa sukeltaa kyseiseen hylkyyn.

Harppuunakalastus on Suomessa sallittua kaikkialla paitsi Ahvenanmaalla, jopa hengityslaitetta käyttäen. Poliisiasemilta saa lunastaa kalastuskortin, minkä lisäksi vaaditaan vedenomistajan lupaa, ellei kalasteta saariston ulkoluodoilla, missä kalastus on kaikille vapaa.

Yli 100 vuotta vanhat hylyt ja irtolöydöt on rauhoitettu. Valtio ei maksa löydöistä mitään, mutta voi korvata sukeltaian kuluja. Vastapainona tälle säästeliäisyydelle on ollut kautta vuosien erinomainen yhteistyö urheilusukeltajien ja arkeologien välillä. Jo

4

toistakymmentä vuotta ovat urheilusukeltajat arkeologien opastuksella vastanneet melkein kaikista maassamme suoritetuista hylkytutkimuksista. Nykyään on perustettu meriarkeologinen toimisto, jonka palveluksessa on urheilusukeltaj a- konservaattori. Liittomme järjestää joka kesä leirin johon tulee 51}-70 osanottajaa. Tällöin tutkitaan aina uusia saaristoalueita. Lisäksi pitävät eri kerhot omat arkeologiset leirinsä, ja kaikki tulokset ilmoitetaan Met.~l!rkeologiselle toimistolle. Hylkyjen paljous on silmiinpistävä. Hangon edustalla, esimerkiksi, on Tulliniemen salmessa sukeltajan ulottuvilla melkeinpä yhden sukelluksen aikana kuusi hylkyä, joista kaksi päällekkäin.

Suurin pulmamme on tähän asti ollut uusien sukeltajien koulutus. Meillä on vain yksi kerho, Urheilusukeltajat ry Helsingissä, joka rajoituksitta ottaa uusia jäseniä vastaan, ja vain tämä kerho järjestää säännöllisiä kursseja vasta-alkajille. Myonemmin monet näistä eroavat kerhosta ja perustavat pienempiä suljettuja kerhoja joissa on rajoitettu jäsenmäärä.

Liitto valvoo luokkasuorituksia seuraavia sukeltajaluokkia varten: Cluokka, B-luokka jaA-luokka. Koska peruskoulutuskin on vasta alkuvaiheessa, on kouluttajien puute suuri,. eikä Liitolla ole vielä yhtään kouluttajakurssin käynyttä kouluttajaa. Lii-:ton jäsenmaksu - v. 70 korotettu 5:een · markkaan - on huomattavasti alhaisempi kuin muissa Pohjoismrussa, ja vai.:. tion avustuket ovat olleet pienet. On ollut mahdoton pitää palkattua toimihenkilöä, eikä jäsenten halu tehdä aatteen

vuoksi ilmaista työtä ole ollut kovinkaan suuri.

Suomalainen sukeltaja ei näytä olevan yhtä turvallisuustietoinen kuin hänen kolleegansa muissa Pohjoismaissa.

Osittain tämä voi johtua puutteellisesta koulutuksesta. Sameasta vedestä huolimatta on ranneköyden käyttö verrattain harvinaista. Kelluntaliivejä näkee myös harvoin. Sukellusretkillä on sekä Wein että Weib mukana, ja ilmeisesti saamme ensisijaisesti kiittää tunnettua suomalaista rauhallisuutta ja sisua kriisitilanteissa siitä, että meidän onnettomuustilastomme on melkein olematon.

..

Kirjoittanut Norjan, Ruotsin ja Tanskan Liittojen lehtien Pohjoismaista numeroa varten,

9-14/3 Suomen Urheilusukeltajain Liitto perustettiin 1956. Tämä oli niin sanoakseni ennakoiva toimenpide, sillä yhtään rekisteröityä sukelluskerhoa ei silloin vielä ollut. Aloitteen takana olivat laivaston ja palokuntien sammakkomiehet. Vuotta aikaisemmin oli laivasto pitänyt ensimmäisen sukeltajakurssinsa. Muutaman vuoden ajan oli liiton toiminta vähäistä.

Vasta nyt, 60-luvun loppupuoliskolla, on jäsenkerhojen lukumäärä noussut ripeästi. Kerhojaon nyt, vuonna 70 yli 30. Jäseniä niissä yhteensä noin 550. Nämä luvut nousevat kiihtyvässä tahdissa. Tänä vuonna kokeillaan maan jakamista piireihin toiminnan tehostamiseksi.

Per Olov Jansson

1971

Kansainvälinen valtamerien hyväksikäyttöä koskeva konferenssi ja näyttely pidetään Bordeaux" issa, Ranskassa, maaliskuussa 1971.

Konferenssin pääteemat ovat: -

Meren viljely ja kalastustuotteiden kaupallistaminen Valtameren suurten syvyyksien tutkimustekniikka Mannerrinteen valloituksen tekniikka Satamien ja uusien merikuljetusmuotojen kehitys ORA

5

Missä ovat sitten parhaat sukelluspaikat?

Se riippuu jossain määrin siitä, mistä on kiinnostunut. Kuten sanottu, tarjoavat erilaiset vesityypit erilaisia mahdollisuuksia.

Länsirannikolla sitävastoin on melkein poikkeuksetta kirkas vesi. Veden alla on kasvillisuus ja eläimistö runsas, kun taas saaret enimmäkseen ovat melkein paljaita.

Aikaisemmin mainitusta syystä puuttuvat länsirannikolta vanhojen puulaivojen hylyt, mikä ei kuitenkaan estä tekemästä yksittäisiä löytöjä.

Itämeren rannikolla vihertävine, rehevine saarineen, jossa usein on pimeä ja samea vesi sekä mitätön kala- ja kasvillisuuskanta, on etu, joka monessa suhteessa korvaa mainitut haitat, nimittäin ns. Iaivamarlon puuttuminen. Se syö kuten tunnettua nopeas- Paitsi paljon erilaisia kaloja on myös luonnollisesti äyriäisiä. Ei kukaan ulkoti kaiken puun. Veden suolapitoisuus on liian pieni, jotta laivamato voisi viihtyä, maalainen mukaanluettuna valitettavasti mistä johtuu, että me yhdessä suomalaismyös pohjoismaalaiset, saa ilman lupaa kalastaa tai poimia äyriäisiä Ruotsin ten ystäviemme kanssa voimme iloita länsirannikolla. suurenmoisesta kokoelmasta, enemmän tai vähemmän hyvinsäilyneitä hylkyjä.

Yli sata vuotta vanhat hylyt ovat lain muParhaat sukellusvedet länsirannikolla ovat kaan muinaismuistoja, joihin ei saa koskea eteläiset seudut Kullen ympärillä sekä ilman erityistä lupaa.

"Kungsbackasta pohjoiseen kohti Norjan rajaa.

Jos on epävarma löydön iästä,' on parempi kysyä ensin ja koskea vasta sitten.

Norjalaiset sanokoot mitä haluavat, mutta Ruotsilla on todella vuono, jota ei saa Meriarkeologinen jaoksemme järjestää unohtaa tässä yhteydessä, se on Gullmarsyhdessä merimuseon kanssa teoriakursfjorden. seja mm. etsintä- ja kaivausmenetelSiellä voidaan 10- 30 metrin syvyykniistä, joiden jälkeen on tapana pitää käysissä suotuisissa olosuhteissa tavata tännön harjoituksia avomerellä. eläinlajeja, jotka normaalisti elävät paljon syvemmällä (200-400 metriä).

Vuosittain pidetään paitsi alottelijoiden Osa keulaa Jutholmin hylystä Foto Sten Lövstrand

URHEILUSUKELLUS RU-OTSISSA Ruotsilla on sukeltamisen kannalta katsottuna hyvä sijainti kahden erityyppisen veden, nimittäin kirkkaan, suolaisen Pohjanmeren ja ei aina niin kirkkaan Itämeren murtoveden välissä. Nämä vesityypit tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia sukelluksesta kiinnostuneille, mistä johtuu, että urheilusukellus on Ruotsissa muotiurheilu, joka joka vuosi saa lisää harrastajia.

Tämä vuorostaan vaatii hyvän organisaation.

Ruotsin Urheilusukeltajaliitto SSDF perustettiin juhlallisilla menoin 6. syyskuuta 1958 ja siihen kuului silloin runsas satakunta jäsentä.

Helmikuussa 1960 hyväksyttiin SSDF CMAS:n tekniseen jaostoon, lokakuussa 1963 sen urheilujaostoon ja 1967 tieteelliseen jaostoon.

Samana vuonna otettiin SSDF jäseneksi

6

Ruotsin Valtakunnan Urheiluliittoon (RF) , jossa on 50 SSDF:n kaltaista erikoisyhdistystä.

Ruotsin Urheilusukeltajienliitossa, valtakunnanorganisaatio urheilusukelluksen edistämiseksi Ruotsissa on nykyjään 23 aluejaosta, joihin kuuluu 140 kerhoa ja noin 3000 jäsentä.

Johtokunta muodostuu 11 jäsenestä, jotka valitaan kahdeksi vuodeksi aluejaoksista urheilusukeltajien liittopäivillä, jotka pidetään ensimmäisenä lauantaina marraskuussa joka vuosi.

Voidakseen seurata eri urheilusukellusmahdollisuuksia Ruotsissa, kuuluu johtokuntaan joukko toimikuntia, kuten kilpailu-, sivistysarkeologia-, tekninen- ja meribiologiatoimikunta.

meriarkeologiakurssi myös jatkokurssi, jonka tarkoituksena on aloittaa Jutholmin hylyn esiinkaivaminen. Tämä Tukholman saaristossa oleva erittäin hyvin säilynyt hylky on pe·r äisin 1700-luvulta.

On vaikea neuvoa erityisiä seutuja, jotka ovat erittäin sopivia hylkysukellukseen, mutta jos otat yhteyden SSDF:ään niin saat varmasti tietoja mahdollisuuksista.

Kalastus Ruotsin Itämeren rannikolla ei ole sallittua ilman kalastuskorttia eikä lainkaan kalojen rauhoitusaikana.

Kalastus harppuunalla ei ole lainkaan sallittua Ruotsissa.

Jos tahtoo katsella eläinkuntaa, jota kaikesta huolimatta on Itämeren pinnalla, se käy parhaiten päinsä aikaisin keväällä tai myonään syksyllä, koska lämmin kesävesi synnyttää runsaasti planktonia, joka suuresti haittaa näkyvyyttä. Jos tahtoo sukeltaa k~skikesällä ja nähdä jotain, täytyy tavallisesti mennä ka!iaS ulkosaaristoon.

Niinkuin meriarkeologinen jaos, järjestää myös meribiologinen jaos yhteistyössä mm. yliopistojen kanssa teoreettisia ja käytännön kursseja usein viikonloppuleirien muodossa.

Tämän kesän aikana on länsirannikolla järjestetty viisi viikonloppukurssia.

Meriarkeologian ja meribiologian alalla SSDF työskentelee järjestäen kirjeenvaihtokursseja sekä "sivistyspaketteja", joissa on kuvanauhoja ja tekstivihkoja, sekä lainaa niitä kerhoille, koska vain suurimmissa kaupungeissa voidaan kiinnittää palvelukseen päteviä luennoitsijoita yliopistoista tai museoista.

Huolimatta siitä, millä rannikolla tai jär\rellä asuu on aina mahdollisuus erikoistua johonkin sellaiseen urheilusukelluksen lajiin, joka on nousussa Ruotsissa, nimittäin kilpasukelluksen eri muotoihin, räpyläuintiin, VAsuunnistukseen, ym.

Kilpailujaos työskentelee ahkerasti herättääkseen kiinnostusta näihin sukelluslajeihin, joita muutamia poikkeuksia 7

lukuunottamatta voi harjoittaa talvella sisällä, ja jotka antavat myös kuntoa.

SSDF järjestää vuosittain Ruotsin mestaruuskilpailut useimmissa kilpailulajeissa ja yrittää erilaisin avoimin järjestelyin saada niihin lisää ulkomaalaisia osaanottajia. Ja mikä hauskaa, useat ruotsalaiset urheilusukeltajat ovat päässeet palkinnoille kansainvälisissä kilpailuissa.

Ruotsalaisen urheilusukeltajan koulutus tapahtuu paikallisissa kerhoissa ja opettajina toimivat urheilusukeltajat, jotka ovat käyneet läpi SSDF:n kouluttajakurssin. Kaupallisten sukellusfirmojen järjestämät kurssit ovat toinen mahdollisuus. Yhteistyö näiden ja SSDF:n välillä on hyvä. Tämä anfaa niin monipuolisen ja varman koulutuksen kuin mahdollista.

SSDF, piiriedustajat ja kerhot ovat, kun ne toimivat kilpailuleirien ja kurssien järjestäjinä, automaattisesti vastuuvakuutettuja Valtakunnan Urheiluliitossa urheilusukeltajaliiton jäseninä ja yksityinen urheilusukeltaja voi merkitä vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen sellaisessa vakuutusyhtiössä, jonka kanssa SSDF:llä on sopimus 16 Skr /vuosi.

DYKKEFORBUND

Sukellettaessa Ruotsin vesissä on jokaisen sukeltajan otettava selville voimassa olevat, paikalliset määräykset ja noudatettava niitä. Meillä on monia sotilasalueita ns. suoja-alueita, rauhoitettuja lintuja sekä hylkeenrauhoitusalueita, joita viranomaiset valvovat tiukasti ja heti puuttuvat lainrikkomisiin.

Jos olet aikeissa kokeilla meidän ajoittain hyvin hienoja vesiämme tai sinulla muuten on jotain kysyttävää, joka koskee Ruotsin urheilusukellusta, ota yhteys SSDF:ään, mieluummin jo matkan suunnitteluvaiheessa, niin uskomme, että se on antoisampaa sekä sinulle että meille. Terve t u 1 o a!

Osoite on:

Svenska Sportdykarförbundet Box 925 101 33 Stockholm Torbjörn Hagman William

G i b s on

urheilusukellustarpeiden erikoisl,iike v:sta 19 55

~omec OY-AB

Huopalahdentie 16 B • Helsinki 33 puh. 48 58 17 ja 48 58 27

8

NORG.ES

Mahdollisuudet ilman saantiin on useimmilla Ruotsin paikkakunnilla, mutta tietoja täyttöpaikoista, aukioloajoista ja hinnoista, sekä tiedot rekompressiokammioista - vähintään yhtä tärkeä yksityiskohta- voi saada SSDF:n, aluejärjestöjen tai kerhojen kautta.

URHEILUSUKELLUS NORJASSA Norjalla on kuten tunnettua väkilukuun nähden maailman pisin rannikko ja tämä suo sukeltajille lukemattomia mahdollisuuksia. Tulimme kuitenkin suhteellisen myöhään mukaan tähän urheiluun. Ensimmäiset kerhot perustettiin vuonna 1953 ja 1957 Norjan Harrastelijasukeltajaliitto (Norges Amatsdrdykkerforbund). Tämä yhdistys oli alkuna nykyiselle liitonemme (Norges Dykkerforbund).

Norjan sukellusliitolla oli tuskallinen synnytys ja ankea lapsuus ja se ei vielä ole täysikasvuinen, mutta kehitys sujuu nyt joutuisammin ja tasapainoisemmin. Liittoon kuuluu nykyään n. 50 kerhoa, joiden koko ja aktiivisuus vaihtelevat suuresti.

Vähän aikaa sitten otettiin Norjan sukellusliitto erikoisjäseneksi Notjan urheiluliittoon. Se on saavutus, joka

edellyttää tiettyä urheilullista aktiviteettiä. Silti meidän täytyy häpeäksemme ilmoittaa, että jäsenemme harjoittavat urheilutoimintaa melko vähin tuloksin. Me kuitenkin toimimme mielen-kiinnon herättämiseksi ja toivomme runsasta koti- ja ulkomaista osanottoa vedenalaisiin mestaruuskilpailuihin 1970, jotka järjestetään Bergenissä 13 ja 14 kesäkuuta tänä vuonna. Myös kansainväliset mestaruuskilpailut ovat avoimia pohjoismaalaisille sukeltajille.

Tulosten saavuttaminen ei siis näilläkään aloilla ole mahdotonta.

Meriargeologia ja biologia saavat osakseen suurta mielenkiintoa ja näillä aloilla ovat jäsenemme saaneet ottaa osaa käytännön työhön, koska yhteistyö tieteellisten laitosten kanssa on hyvä.

Voimme mainita "dossen" kaivauksen Vestersdyssa Fredrikstadin edustalla ja Kvitssdy-kaivauksen viime kesänä. Mutta 9

useimmat urheilusukeltajat sukeltelevat pienissä ryhmissä, jotka myös tekevät satunnaisia retkiä pitkin rannikkoa.

vaatimukset sekä merimiestaidolle että varusteille. Sama koskee sukellusta.

Varusteiden tulee olla ensiluokkaiset niin laatuun kuin määräänkin nähden.

Ulkomaalaiset, etenkin pohjoismaiset ystävämme toivotamme sydämellisesti tervetulleiksi. Mutta me valitamme, että voimme vain vähän tai ei lainkaan parantaa olosuhteita näille ulkomaalaisille urheilusukeltajille. Toisinaan on meillä itsellämmekin vaikeuksia hankkia veneitä kohtuuhintaan Oslonvuonossa, emmekä voi siis myöskään auttaa toisia. Paikallisilla kerhoilla rannikkokylissä on suuremmat mahdollisuudet ja Norjan Sukellusliitto välittää mielellään yhteyksiä.

vesi on kylmää ja monella sukeltajalla on ollut kova kamppailu tuulta ja virtaa vastaan kun hän on joutunut pois suunnasta. On ehdoton vaatimus että sukelletaan kaksittain ja että toinen käyttää pelastusliivejä.

Hylkysukellus on suosittua urheilua.

Kiinnostimeille suositellaan Hartvig Dannevigin kirjaa: ''~Skipsforlis på S~rlandskipten". Siitä voi löytää asiaa monesta vanhasta hylystä sekä niiden sijainnista ja ohjeita kuinka tulisi menetellä. Laivahylyt eivät ole mitään korvaamatonta tavaraa, mutta muinaismuistoilla on·suuri arkeologinen arvo, joten täällä pätee sääntö "Saa katsoa, mutta ei koskea". Kun tutkii Norjan rannikon merikortteja, löytää lukemattomia houkuttelevia sukelluspaikkoja, mutta tulee ottaa huomioon, ettei aina ole niin helppo päästä hyville paikoille. Ja jos sinne pääsee, voivat olosuhteet olla kuitenkin sukeltamiselle mahdottomat. Rannikko on karikkoista ja siksi siellä on niin paljon hylkyjä ja täytyy pystyä punnitsemaan mahdollisuutensa. Useimmiten kannattaa sukeltaa tietyn kokoisesta veneestä ja se puolestaa asettaa suuret 10

OSA

,.

PINGVIN

"

LAHDEN JÄRVIPELASTUSYHDISTYS ry.

Sammakkomiesosasto Pingvin Sukellusharrastus Lahdessa alkoi 50luvulla, jolloin Anssi Resko tiettäväst~ ensimmäisenä näillä kulmilla sukelteh laitteella. Jaska Puhakka alkoi sukeltamisen v. 1961 Lahdessa, josta harrastus sitten tarttui muihinkin. Syksyllä - 64 nähtiin uimahallissa uudet kasvot "Afu" Ulf-Erik Swanson, "Veksi" Veikko Nordman, 11 Jorkka" Jorma Lundqvist.

Tästä alkoi Pingvinien aktiivitoiminta.

Talven mentyä into kasvoi, oli hankittava laitteet ja puvut. Syksyllä -65 tulivat "Rami" ja "Jussi" Raimo ja Juha Lankinen. Keväällä -66 oli tempaus. Kaksi hurjaa, Jaska ja Afu ajoivat auton jäihin.

Ilmantäyttö on toinen ongelma. Yleisiä kompressoreja on siellä täällä vain suurimmissa kylissä, mutta tässä asiassa voivat myös paikalliset kerhot auttaa.

VA-kalastus on sallittua suolavedessä lukuunottamatta lohta ja taimenta.

Hummeri on rauhotettu 1. kesäkuuta 1. syyskuuta ja koska haluamme olla hyvissä väleissä ystäviemme kalastajien kanssa, täytyy meidän vaatia niin ankarasti kuin voimme, että tätä kieltoa kunnioitetaan ja noudatetaan. Sitäpaitsi alamittaisten (alle 22 cm) hummerien pyydystäminen on kiellettyä.

SUKELLUSKERI-IOJA SUOMESSA

Kerhon jäsenmäärä oli v. -67 10 henkeä ja nykyään 16 henkeä, joista 2 naista. Vuonna - 68 aloitettiin lentokoneiden hylkyjen järjestelmällinen etsintä.

Pyry 15 lentokonetta etsimme v. -69 Vesijärvestä ja löysimme vaneriosia ja pikkurihkamaa.

Norjassa paikalliset urheilusukelluskerhot tuntevat sukellusolosuhteet ja -mahdollisuudet. He tuntevat myös seudun määräykset ja vaaralliset paikat.

Kaikki ulkomaalaiset, jotka tahtovat käydä Norjassa saavat tiedusteluihinsa vastaukset helpommin ja parhaiten lähettämällä ilmoituksen suunnitellusta sukelluksesta Norjassa, Norjan Sukellusliitolle sekä samalla todistuksen, että on kansainvälisen urheilusukellusliiton jäsen. Me emme valitettavasti voi antaa tietoja tai apua ulkomaalaiselle, jolla ei ole tällaista jäsenyyttä kotimaassaan.

Norges Dykkeforbund Postboks 6514 Oslo 5 Finn Christensen Helge Berntzen

Talvella -69, -70 oli toinen sukelluskurssi, jossa oli 20 osanottajaa, ja perinteellinen Halliralli. Samana talvena rakensimme Pingvin U 1 veneen.

"Afu" Svanson ja "Jaska" Puhakka menossa 6 metrin syvyyteen järven pohjaan

Tulevaisuudessa tulemme sukeltamaan napapiirin pohjoispuolella ja päiväntasaajan seuduilla.

Terveisin P J

Kesällä toteuttiin uusia ideoita ja harjoiteltiin tiiviisti kesää -67 varten, jolloin oli suuri suunnistuskoitos. Vääksy- Lahti ja seuran ensimmäinen naissukeltaja Raija Sarkonsalo oli mukana.

P. S. Sukelluskerho Pingvin on päättänyt yksimielisesti lahjoittaa 100:seuraavan urheilusukeltajalehden (No 12) ilmestymisen edes auttamiseksi, koskapa pidämme lehden ilmestymistä vastaisuudessakin erittäin tärkeänä. Toivottavasti muutkin kerhot ymmärtävät lehden tarpeellisuuden.

Pingvin P. J. "Jorkka" Lindqvist

Talvella -66, -67 oli myös ensimmäinen sukelluskurssi, jossa oli 20 osanottajaa, näistä kaksi naisia. vääksyLahti-suunnistus sujui 4 tuntia laskettua aikaa (24 h) nopeammin. Matka oli 21 km.

11

;' HANKO l-IANGÖ·,·,

--~r:-:::t~;;;;ii;;;;;;;;;::;;;;•.:.~

M 1TiA KAAVA SKA.l-A

1sm::::.

1 1

'1 ..,.,. ,·

\

Etsittävä alue merkitäänvähintäin neljällä poijulla, sukeltaja menee veteen yhden poijun luona, ui toista kohti, missä hänen .o n ehkä syytä nousta pinnalle tarkistamaan suuntaa ja etäi! syyttä. Etsintäkuvio jatkuu kunnes hän näkee viimeisen poijun narun- tai kunnes löytää esineen. Alue on heti kärkeen merkittävä riittävän isoksi, koska sitä on muuten laajennettava neljään suuntaan, ja täydellisen peiton saavuttaminen tulee paljon hankalammaksi. Kuva l.

30m·

., .... \

,1

\

.

..

1

'

1

'1

:-

50

0

8,1m \ \

1: 3.000 1:3,000

•.

\

--- -

. ,J

,--t.·' .... ...

j

1 1

1

...

,----- ..

·-·--

~

on loistava, jos on hyvä härveli tarkan kaverin kädessä, mutta huonoilla välineillä tai ilman järkiperäistä harjoittelua sitä ei pidä yrittää.

,·

'\

Jos etsit yksin, rikot turvallisuussääntöjä vastaan, ja lisäksi huomaat miten vaikea on pysyä tarkasti suunnassa ja sl;llllalla tähystää etsittävää esinettä. Koeta saada kaksi apusukeltajaa, jotka uivat kummallakin puolella hieman ylempänä ja taaempana.

Sinä huolehdit vain suunnasta, he vain etsinnästä. Linjat voidaan silloin vetää harvemmin, koska näko"kenttä on kaksinkertainen.

S u u n n i s t u s k i 1p a i 1u s s a etsintä tulee kysymykseen silloin kun rasti ei löydy. Pohjoismaisten sääntöjen mukaan parisuunnistuksessa (ranneköydellä ja kelluntaliiveillä) rastin leveys on 6 m. Olettakaamme .että matka rastiin on 150 m ja näkyvyys 3 m. Suunnistaja laskee matkan potkupareilla ja on harjoituksissa todennut maksimivirheen olevan 10%. Kompassisuunnassa hän pysyy 2% virheellä, joten hänen pitäisi kyllä osua rastiin (virhe 150 m:llä = 3m oikealle tai vasemmalle).

Mutta rasti saattaa olla hie:rp.an väärin merkitty karttaan, suunta voi olla hieman väärin 9tettu, ja vedessä voi olla virtaa. Hän siis laskee maksimisuunta.virheeksi myös 10%. Jos hän menee rastin ohi on etsintäkuvio tämän näköinen. Kuva"2:

---cr ---tOI

1

1

1

1

1

1

D

A 1 b----

1, 6,

VEDENALAINEN SUUNNISTUS, 111 osa Per Olov Jansson E t s i n t ä suoritetaan yleensä pitkien köysien avulla. Konstit ovat monet, mutta aina se on hidasta puuhaa, köydet tarttuvat esteisiin ja nostavat pohjamutaa. Ilman köyttä taas sukeltaja harhailee tehottomasti, paitsi tietysti jos hän omistaa suunnistushärvelin, jossa on kompassi, syvyysmittari, tähtäyslaite ja matkamittari. Edellisessä numerossa selostin erilaisia malleja ja miten niillä oääsee tuloksiin. Jos härvelillä pääsee hyvään tarkkuuteen, ei ole parempaa apuvälinettä etsinnässä kuin se.

12

Etsintäkuvio on itsestään selvä: pitkiä yhdensuuntaisia linjoja, selvyyden vuoksi pohjois- eteläsuunnassa, ja linjan päässä siirto itään tai länteen niin monta metriä kuin näkyvyys ja etsittävän esineen koko edellyttävät. Lisäksi on tietysti otettava huomioon suunnistusvirhe, joka ei saisi olla suurempi kuin 1%, eli metrin heitto sadalla. Mitä huonompi on suunnistajan taito, sitä taajemmat linjat on uitava, jotta varmuudella olisi peitetty koko etsittävä alue. Voi sanoa, että menetelmä

Muista ra~neköysi. Esine löytyy, löytäjä nykäisee ranneköydestä, kaksi jää esineen luokse, ·yksi irroittaa ranneköyden ja nousee pinnalle hakemaan nostoköyttä saattoveneestä. Seuraamalla kuplia hän löytää taas kaverinsa. Ilman ranneköyttä syntyy kaaos, sillä löytäjä pysähtyy esineen luokse kun muut kaksi jatkavat matkaa mitään tietämättä. Jos taas yhdelle sukeltajalle sattuu häiriö, on ranneköysi ainoa pelastus, kun jokainen on syventynyt · omaan tehtäväänsä eikä tarkkaile toisia. Meikäläisten sukeltajien hyvin yleinen tapa sukeltaa täysin vailla köyttä on käsittämätön: sukeltajien aika veden alla kuluu toistensa tarkkailemiseen eikä hyödylliseen toimintaan tai sitten ne viis välittävät toisistaan, mikä on tietysti kaikkein pahinta- ja tavallisinta.

Ranneköysi antaa kahdelle sukeltajalle vapauden toimiaJehokkaasti. Häiriön sattuessa saa välittömästi yhteyden kaveriin. Ranneköysi ei estä, se auttaa, joskus pelastaa.

1

1

6·---- --!1

t

E 1

1

---1'

c 1 1 0-- ---«>------ -o-- ---""() 1

l

1

1 1

1

1

Kuva 1 Etsittävä alue A Laajennetaan alueilla B, C, D ja E On yhdentekevää, lähteekö sukeltaja oikealle vai vasemmalle kun etsintä aloitetaan, sillä hän ei tiedä mihin suuntaan hän on erehtynyt. Pääasia että hän ui varmasti rastin ohi ennen kuin aloittaa etsinnän taaksepäin.

Mikäli rasti ei kuitenkaan löydy tekee sukeltaja viimeisen linjan vain puoliväliin, jolloin hän päätyy alkuperäiselle reitilleen. Nyt häri voi joko suorittaa samanlaisen mutta laajemman etsinnän tai mennä vastakurssilla takaisin edelliselle rastille, tai kartan ja kompass in avulla lähimpään kiintopisteeseen (laituri, niemeke, kivi) josta ottaa uuden kurssin rastiin. Etsintäkuvion noudattaminen on vasta-alkajalle melko vaikeaa kun linjat ovat lyhyet ja al-

13

·---

..... ,---~

~

____ .....,_Rast;.

---,i ... , 1 15,.

1

i'5,.

...

L_.J

kusuunta on sanokaamme !a40°. Hän kääntää vasemmalle suuntaan 150°, siitä vasemmalle 60°, vasemmalle 330°, oikealle suuntaan 60°, oikealle 150, jne. Aikaa ei ole miet~;i~is~en, ja parisuunnistuksessa on h~avalkeu­ tena kaveri, joka taidolla vo1 olla e.tsinnässä suureksi avuksi, mutta taldottomuudella kietoo ranneköyden kummankin raajojen ympäri tiukoissa käänno'ksissä. Suosittelen ahkeraa harjoittelua.

Virtaava vesi tekee suunnistuksesta onnen pelin mutta kilpailuissa on todettu että o~i suosii niitä, jotka pitävät silmänsä auki ja käyttävät järkeään.

Oletamme, että raativälillä on heikko virta vasemmalta. Koska pohja ei näy on mahdoton edes arvata virran vauhtia.

Suunnistaja ui karttasuuntaan ilman korjausta, koska hän silloin tietää osuvansa rastin oikealle puolelle. Uituaan varmasti sen ohi suorittaa hän etsinnän näin. (kuva 3)

\ -- ---

·-----

Kuva.

3.

Jos virta on voimakas saattaa m~ne!elmä pettää. Etsintäkuvio a~oitetaan .slllom kovin kaukana rastista, Ja vastavirtaan sukeltaja etenee tuskin ollenkaan etsintä kuviollaan. Silloin täytyy peukalotuntumaila korjata kurssi ja todella luottaa . onneen. Jos pohja näkyy on asia helpompi.

14

Mikäli vesi vain on riittävän kirkasta pysyy sukeltaja pohjan tuntumassa liikkumatta kunnes hän on näko'kenttänsä laidassa löytänyt kiintopisteen halutussa suunnassa.

Hän korjaa suuntaa esim. 10° vastavirtaan ja lähtee uimaan. Jos hän tulee toivottuun pisteeseen oli korjaus oikea, jollei, täytyy taas suorittaa korjaus ja katsoa uusi kiintopiste. Melko nopeasti löytyy oikea korjaus, ja sukeltaja etenee seuraavaa rastia kohti. Tällä konstilla voittivat ruotsalaiset Rolf ja Egon Johansson tämän vuoden PM-kilpailujen parisuunnistuksen, jonka aikana virta oli paikoin erittäin voimakas.

Vauhti tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi vedenalaisessa suunnistuksessa. Fyysinen kunto ja uintivoima jätetään pois tästä sillä ne eivät neuvomaHa parane.

Käytännössä usein parempi uimari häviää, jollei hän ole ottanut huomioon seuraavia vauhtiin vaikuttavia tekijöitä~ 1. Oikea painotus. Yli- tai alipaino hidastaa hyvin tuntuvasti.

2. Lyijyvyö pidetään hyvin kireällä, puntit pullojen takana.

3. Regulaattori pienikokoinen, letku lyhyt.

Ei haitariletkuja.

4. Kaikki hihnat kireät, ei mitään törröttäviä pätkiä.

5. Pullot suorassa asennossa selässä.

6. Naamarin lasi ja tilavuus pienet.

7. Snorkeli ei törrötä eikä leputa virrassa.

8. Veitsi pieni ja litteä,. kiinnitys vyötäröön tai reiteen.

9. Räpylät uusinta ylipitkää mallia.

10. Puku sileää ohutta neoprenia, ilman poimuja.

Huomaat varmasti että nämä eivät ole ohjeita normaalisukellusta varten. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että suurempi nopeus kaikissa sukelluksissa merkitsee suurempaa toimintasädettä ja yleensä pitempää toiminta- aikaa ennen kuin ilma loppuu. Joskus voi nopeus e.d~~t~ ~rv~lis~~t­ takin. Pienenä esimerkkina snta että yllamainituilla seikoilla todella on merkitystä voin mainita että sukellusaika 100 m:llä paranee n. 5 sek. jos siirtää puukon pois pohkeesta.

Lopuksi tuore esimerkki Parisuunnistusradasta: s yyskuussa on Hangossa pidetty Pohjoismainen Mestaruuskilpailu. Selostan Peterin ja minun uintimme. (Kuva 4)

Seisomme rantavedessä. Olen ottanut ylimalkaisen suunnan lähtöpoijuun 30 m päässä. Peter saa kartan käteen, sukellamme välittömästi kohti poijua. Pinnallakin sai· si uida, mutta veden alla menee nopeammin. Poijun alla pohjassa on kartta, johon rasti 1 on merkitty. Peter mittaa suunnan, minä tarkkailen virran suuntaa - suoraan vastaan. Kirjoitan suunnan muistiin otettuani erannon 40 siitä pois. Se tekee 172° Peter pudistaa päätään, mittaa uudestaan.

Kalliita sekunteja menee hukkaan ennen kuin oivallan, että hän jo teki vähennyksen kerran. Korjattu suunta on 176°, etäisyys virran takia epämääräinen. Uimme lujaa kunnes osumme rastiin. Jollei olisi löytynyt, olisimme hakeutuneet niemenkärkeen sen länsipuolella ja siitä uudella suunnalla rastiin. Rastissa on taas kartta, johon kakkonen on merkitty. Otamme suunnan Måsskärin pohjoiskärjestä rastiin ja lähdemme rantaa pitkin. Kompassia ei tarvitse katsoa ennen kuin niemen kärki ohitetaan. Silloin meitä kohtaa tavattoman voimakas virta.

Matalissa paikoissa on vaikea päästä ylipäänsä eteenpäin. Hakeudun lähemmäksi rantaa missä virta hieman heikkenee, ja kun arvioin, että rasti lähestyy menen ulommaksi. Jatkamme kunnes olen varma, että mentiin jo ohi. Koetan ilmaista tämän Peterille, mutta hän ~i huomaa, hänellä kun on täysi työ pitää irronnut lyijyvyö paikallaan. :J.Vl:etien epäröiden

muutaman metrin eteenpäin ja siellä rasti hohtaa. Virrassa pidämme rastilaudois:-~ ta kiinni polvilla. Suunta kolmoseen on 320°. Vähennämme erannon 4° ja lisäksi 5° virran takia. Tulos 311°. Uidessa tasoitan 310°:een. Salmi on keskeltä syvä, ei tiedä onko virta edelleen yhtä voimakas.

Sitten nousee jyrkkä kallio edessä. Ohi meni, mutta saari sentään löytyi. Nyt hätiköimme: minun olisi pitänyt rauhallisesti uida pitkin rantaa kunnes kompassisuunnasta voin päätellä missä kohtaa rantaa olemme, mutta lähdemme suuntaa katsomatta oikealle koilliseen. Virhe pian selviää meille, etsimme saaren eteläpään ja otamme suunnan rastiin. Vikaan meni. Otimme suunnan väärästä niemenkärjestä. Niitä ei ole helppoa tunnistaa altapäin. Uusi yritys, ja taas vikaan. Ehkä virta vei vasemmalle. Yritämme etsintäkuviota, mutta voimakkaassa virrassa ei siitä tule mitään. Yritämme taas, ja taas, takaisin niemeen ja ulos kohti rastia.

Käsittämätöntä. Hengästymme, Peterillä on taas vaikeuksia löystyvän vyön kanssa.

Suu on kuiva. Silloin löytyy suurin piirtein siellä missä on koko ajan - 20 min. - etsitty. Äkkiä suunta ja etäisyys neloseen. Korjaan hieman vasemmalle virran takia joka on nyt heikko ja melkein takaa. Etäisyys 15 0 m, se on minullel 80 pot'kuparia.Uin 17 0, hiljennän ja nostan kättä. Peter ui vasemmalle, minä oikealle, ranneköysi kireäksi.

Kumpikin tähystää omalle puolelleen, ja siellä on rasti. Mieliala nousee. Rastitun15

vät eksymästä toisistaan ja heidän hinaaman poijun avulla saattoivat rannalla olevat katsojat seurata kilpailijoidell suorituksia.

nus niin kuin edellisillä rasteilla muistiin kynällä, jatkamme melkein keskeytyksettä pohjoiseen, seuraamme rantaa kunnes se kaartaa luoteeseen. Peter on sillä välin ottanut kartasta suunnan niemenkärjestä rastiin, joka löytyy vaivatta. Rastissa on iso teksti: "Nouse pintaan ja ui maaliin" Tämä on aina riemun hetki. Taas kerran löysimme kaikki rastit ennen kuin ilma loppui, vaikka aikaa nyt menikin yli 58 min. Toiselle sijalle riitti.

Sunnuntaina suoritettu tarkkuussuunnistus on tarkkuuskilpailu, jossa aika ei ratkaise, vaan se kuinka tarkasti suunnistus osuu kunkin rastin keskelle. Joka rastin kohdalla sai tulla ylös ja ottaa pinnalla uuden suunnan. Jotta kilpailusta olisi tullut mielenkiintoisempi olivat järjestäjät tehneet ns. kulmarasteja, ts. sukeltajan oli otettava ennen kilpailua suunta meressä olevaan poijuun ja arvioitava etäisyys siihen. Kilpailun alkaessa ko. poiju poistettiin ja kilpailijat joutuivat arvioimaan, milloin olivat sen entisellä paikalla ja sen mukaan suoritettava käännös uudelle suunnalle kohti rastia. Virhe arvioidussa käännöskohdassa vei armottomasti sivuun itse rastista. Kilpailuihin osallistui lauantaina parisukellukseen 11 paria ja l)unnuntain tarkkuussukellukseen 26 sukeltajaa.

Ja loppuhuomautus. Suunnistushärveli malli Jansson 71 menee sarjatuotantoon ja pitäisi olla markkinoilla keväällä.

Samantyyppisellä voitimme (Peter ja minä) vuonna 68 Ruotsin Mestaruuskisoissa ylivoimaisesti sekä pari- että tarkkuussuunnistuksen, jonka minä voitin, pisteen edellä Peteriä. Nyt Hangossa taas selvä voitto tarkkuussuunnistuksessa, ja Peterin vuoro voittaa minut pisteellä. Härveli on siis tarkka, tarkempi kuin muut, ja me haluamme että se olisi kaikkien käytettävissä. Ehkä sillä tavalla voimme puhaltaa henkiin j aion sukellussuunnistusharrastuksen Suomessa.

Tuloksia: Lauantain parisuunnistus 1. Rolf Johanson & Egon Johanson, R u o t s i (maajoukkue) 38, 50 min 2.

POHJOISMAISET MESTARUUSKAILPAILUT VA-SUUNNISTUKSESSA HANGOSSA Jälleen kerran on mitelty taitoja vedenalaisessa suunnistuksessa Hangossa ja tällä kertaa peräti pohjoismaisella mestaruustasolla. Kilpailut olivat lauantaina ja sunnuntaina 5-6/9 -70. Joukkueita oli Ruotsista ja Norjasta omiemme lisäksi. Tanska ei lähettänyt joukkuetta. Kilpailuolosuhteet olivat melko vaikeat vaihtelevien merivirtausten vuoksi. Niinpä vain neljä paria löysi kaikki ru3tit lauantain parisukelluksessa. Todettakoon tässä yhteydessä että ikä ei ratkaise tässä lajissa vaan taito, sillä esim. 3. tulleen parin (ruot13alaiset A Borlin & R Käärik) yhteinen ikä on 112 vuotta!

Lauantaina suoritettu parisukellus on nopeuskilpailu, jossa oli sukellettava koko ajan veden alla tulematta välillä pinnalle ja oli löydettävä 5 vedenalaista rastia, jotka olivat merkitty kartalle. Sukellus tapahtui parin kanssa n. 3 - 5 m syvyydessä.

Yhteys narun avulla, joten kilpailijat välttyi16

P- 0 J a n s on & Peter Jan s on , Suomi (maajoukkue) 58, 23 min

3. A Borlin & R Käärik, Ruotsi 1 t 28,03 min 4. S-0 Olander & B Olander, Ruot s i 3 t 07, 22 min Sunnuntain tarkkuussuunnistus P Janson Suomi 2. P-0 Janson 3. A Borlin Ruotsi 4. Cris. G o d t Suomi 1.

Ruotsi voitti pohjoismaisen mestaruuden saaden joukkueelleen: 33 virhepistettä Suomen 34:ää vastaan ja Norja oli 3:ntena 53 virhepisteellä.

Kilpailupaikan järjestelyt olivat hyvin suoritettu ja katsojat saattoivat seurata sunnuntaina tulostaululta kilpailijoiden pistesaalista hetki hetkeltä. Kilpailut järjesti hankolainen sukelluskerho Aqua Divers. Järjestävän seuran puheenjohtaja Ulf Lindström ja Suomen Urheilusukeltajain Liiton sihteeri Matti Salonen jakoivat kilpailun palkinnot. ,4

H. A

17

AB vastaten nykyistä Wärtsilän Turun telakkaa. Alus liikennöi ensimmäisenä vuotenaan linjalla Turku-Maarianhamina-Tukholma, mutta sen jälkeen linjalla Turku- Maarianhamina. Sen pääasialliset mitat olivat seuraavat: suurin pituus 118'-0' ', leveys 25'-0'' ja sivukorkeus 12'-1''. Laivan keskisyvyys oli 12'-0'' sekä paino 336 bruttorekisteritonnia.

Voimanlähteenä oli ns. trippel-höyryturbiini, joka antoi alukselle 10 3/4 solmun nopeuden seisovasaa vedessä kehittäen 500 hevosvoimaa.

Saatujen tietojen mukaan s/s Skiftet lähti 14. 12. 16 Maarianhaminasta klo 18. 00 matkustajinaan noin 70 venäläistä sotilasta ja 30 siviiliä. Laiva oli tätä ennen jossain vaiheessa jouduttu luovuttamaan "' Venäjän laivaston käyttöön. Klo 19. 10 s/s Skiftet ajoi miinaan Rödhamnin ja Härrön puolivälissä, johon oli edellisenä iltana saatujen tietojen mukaan laskettu ainoastaan kaksi merimiinaa. Tapahtuneessa räjähdyksessä laiva katkesi komentosillan etupuolelta ja upposi välittömästi. Sen kåpteeni Erik Bamberg painui laivansa mukana syvyyteen. Onnettomuudesta pelastui ainoastaan kolme henkilöä kamppailtuaan tuntikausia jääkylmässä vedessä.

Skiftenin ruoria nostaa Kurre Jäderholm Maarianhaminasta

S/S SK IFTET Seppo Multamäki Kyseessä on 1908 rakennettu alus, joka luovutettiin tilaajalleen , Bore-yhtiölle,

lokakuussa samana vuonna. Rakentajana toimi silloinen Wilhelm Crichton & Co.

Kerhomme oli kesäkuun lopussa 1970 sukeltamassa Maarianhaminassa, jolloin samalla saimme tietää s/s Skiftetistä.

Maarianhamihalainen sukeltajatoverimme Kurre Jäderholm oli mukanamme etsimässä ja paikallistamassa hylkyä.

Se- makasi 22 metrin syvyydessä ollen 45° kulmassa vasemmalle kyljelleen kallistuneena. Ensimmäisillä sukelluksillamme totesimme laivan kansirakenneimien hajonneen erittäin pahasti. Keulaosa löytyi jonkun matkan päästä varsinaisesta hylystä, sekin erittäin pahasti rikkoutuneena. Vain keulapiikki oli säilyttänyt joten kuten entisen muotonsa.

Komentosilta oli osittain romahtanut laivan sisään, mutta-ruoriratas oli säilynyt ihmeellistä kyllä melkein ehjänä ollen tosin erittäin hankalassa paikassa ja vaikeasti tutkittavissa. Näiden tietojen kera palasimme Turkuun, jossa otimme yhteyden Bore-yhtiöön. Täältä ilmoitettiin yhtiön olevan kiinnostunut ruorin nostamisesta ja entisöimisestä. Tämän johdosta aloimme suunnitella Ujltta retkeä Maarianhaminaan "ja s/s Skiftetiin,

jossa ruori odotti vain noutajaansa.

Elokuun ensimmäisellä viikolla Mariana suuntasi keulansa kohti Maarianhaminaa, jossa pystytimme leirimme Kuggholman saareen. Täältä käsin oli puolen tunnin matka hylylle. Ainoana haittana oli erittäin vilkas lauttaliikenne, joka asetti hermomme ja Marianan kestävyyden ankkurissa ollessaan koetukselle. Onneksi Boreyhtiöstä oli ilmoitettu autotautoille meidän olevan ko. paikassa, Rödhamnin ja Härrön puolessa välissä, ankkurissa suorittamassa sukellustyötä, jonka johdosta useiminat lautat väistivät kohteliaasti ja osittain hiljensivät nopeuttaan meriteiden sääntöjen mukaisesti.

Sukellussyvyydet itse työkohteessa vaihtel'ivat 18 metristä 22 metriin riippuen siitä missä itse kukin oli savea tonkimassa.

Aluksi tutkimme hylystä sen pintarakennelmat osan askarrellessa itse ruorin kimpussa, joka olikin pääkohteemme.

Kolmantena päivänä saimme ruorin vihdoin irti monien hankaluuksien jälkeen, mm. ulosvetäjä ei tahtonut pysyä paikoillaan ja itse työpaikka oli erittäin ahdas sekä näkyvyys oli koko ajan olematon.

Suoritettuamme näin varsinaisen työmme pääsimme todella itse hylyn kimppuun.

Purettuamme pintarakennelmia niin paljon kuin mahdollista ja tutkittuamme ne mahdollisimman tarkoin siirryimme hylyn sisäosiin. Täällä liikkuminen oli erittäin hankalaa, koska laiva oli likimain täynnä mutaa ja sen kylkiasento oli hiukan vieras.

Sisäosissa oli kaksi kerrosta, molemmat verrattain ehjiä, joten niissä pystyi joten-

Hylystä nostettua tavaraa: kuten kuvasta: nlkyy. on merldnmtotykld erittlin hyvin säilynyt

19 18

kuten liikkumaan, tosin erittäin varovasti ettei näkyvyys olisi heti kadonnut. Lisäksi vaarana olivat katoista vaitoimenaan riippuvat sähköjohdot, joihin joku tarttuikin kiinni. Tarkoituksenamme oli heti ensimmäisillä sukelluksilla vetää turvaköydet hylyn sisäosiin, mutta sen sokkeloisuudesta johtuen siitä ei tullut mitään. Tämän vuoksi oli jokainen sukellus suoritettava piirustusten mukaan paperilla erittäin huolellisesti ennen varsinaista sukellusta.

Päivänä muutamana löysi eräs kerholaisistamme s/s Skiftetin merkinantotykin, joka oli kiinni laivan hajonneen keulaosan kyljessä. Tykki oli erittäin hyvin säilynyt ja saatiin ehjänä ylös muiden kerholaisten suureksi riemuksi. Paitsi tätä löysimme runsaasti astioita, ruokailuvälineitä, viinipulloja (sherryä) sekä matkustajille kuuluvaa henkilökohtaista tavaraa. Hylyssä tavattavat ruumiit olivatkin koko tutkimuksen ajan ikävänä puolena muistuttaen elämän katoavaisuudesta. Pyrimme säilyttämään tietyn kunnioituksen vainajia kohtaanja siirsimme jäänno"kset aina varoen syrjään, jos ne olivat liiaksi tiellä.

Viikko sujui nopeasti mielenkiintoisen

•

ILMA-POIJU

työn merkeissä. Kaksi sukellusta päivässä asetti kerhom.me kompressorin ja Raikan kovalle koetukselle sekä samoin saarelaisten korvat. Onneksi he olivat huumorintajuista porukkaa ja saimme kutsun tulla ensi vuonna uudelleen, jota kutsua aiommekin varmasti noudattaa. Ensi kesän tarkoituksemme on yrittää puropata hylky tyhjäksi mudasta, jotta etsintöihin päästään paremmin käsiksi näkyvyyden pumppauksen ansiosta toivottavasti parantuessa. Lisäksi on tarkoituksenamme tuoda muutama pääkallo mukanamme Turkuun, jotta voitaisiin tieteellisesti selvittää miksi kalloissa olevat aivot ovat säilyneet erittäin hyvin, kuten havaitsimme. Tähän täytyy luonnollisesti ensin hankkia lupa asianomaisilta viranomaisilta. Tuleva talvi merkitsee meille runsaasti työtä ja perinpohjaista suunnittelua, jotta saisimme s/s Skiftetistä irti kaiken mahdollisen, sillä hutiloimalla ja summittaisella työskentelyllä ainoastaan pilaamme ensiluokkaisen hylyn.

Sukellusterveisin Neptun Club

Periaatteellisesti Ilma-Poiju ei ole riittävän turvallinen eikä sen ilman saanti ole riittävän varma, jotta laitteen voisi antaa vasta- alkajan harjoitteluvälineeksi.

Kokeneelle sukeltajalle taas ei syvyys eikä ilmamäärä ole riittävä.

Laitteen toimintaperiaatteena on kellukkeen varassa oleva matalapainekompressori, joka syöttää letkulla ilmaa sukeltajan naamariin. Regulaattoria, hengitysventtiiliä ei ole, vaan ilmavirta on jatkuva ja säätämätön maskin läpi. Aloittelijalle vaarallista on se, että ilmareserviä ei ole lainkaan. Jos kompressori jostain syystä pysähtyy, loppuu ilman tulo myös samassa ja silloin on vasta-alkaja 7 metrin syvyydessä pulassa. llmamäärä, jo~a koi?pressori syöttää, on niin pieni, etta ~onnistelu veden alla ei käy - jos hengastyy, on tultava pinnalle. Rajoitetun sukellussyvyyden lisäksi tämä tekee laitteen kokeneelle sukeltajalle kelvottomaksi. Letkut, liittimet ja maskit ovat teknilliseltä tasoltaan sellaista luokkaa että kokenut sukeltaja ei niiden varaan ' henkeään usko. Laite voi varmaan olla mukava uima-altaan pohjaa siivotessa, mutta avoveteen, vesistöön sitä ei pidä tuoda.

JokR: haluaa letkulla sukeltaa, hankkii suotimen ja välipainekompressorin n.

5 aty ja siihen varailmasäiliqn sekä syöttää ilman regulaattorins~ välipaineosaan- ns. 1Iookah'-laitteen. Jolle Ilma-poijun tapainen laite riittää saa sen paljon halvemmalla ostamalia pikku maalarikompressorin moottoreineen sekä 7 metriä puutarha\etkua mutta turvallisuus on silloin unohdettu. ~aikki .kiit.os kuitenkin maahahtuojalle, JOka toi laitteen kokeiltavaksi Liiton kesäleirille Loviisan Svartholmaan kesällä - johtuiko se ehkä liiallisesta sinisilmäisyydestä? Minä koin ilman loppu~isen tekemällä kevyttä työtä 7 "'me~rm syvyydessä, päätoimittaja halu.si kokeilla kompressorin pysähtymisen seurauksia, joista hän kokeneena sukeltajana selvisi helposti lisäksi laite avusti näitä kokeita vapaaehtoisesti pysähtelemällä silloin tällöin. Saipahan liikuntoa potkaisemalla itsensä nopeasti pintaan starttinarua nykäisemään.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

SPIRO Ora Patoharju:

Lehtemme edellisessä numerossa oli mainos Johnsson Evinrude Air-Buoy'stä yksinkertaisesta sukelluslaitteesta, jota' valmistaja suosittelee vasta-alkajille harjoitusvälineeksi sekä kevyeen käyttöön.

Tämän laitteen tultua aikoinaan markkinoille, ovat useat sukelluspiirit pitäneet sitä uhkana sukellusturvallisuudelle ja pidättäytyneet sen suosittelusta. Minä olen yhtynyt tähän käsityskantaan ja edellistä numeroa taitettaessa käytiin kiivas keskustelu siitä, otetaanko ilmoitus lehteen vai ei.

20

PNEUMAATTINEN NOSTOLIIVI • • • • • •

Nostoteho 8 litr. 90 m., 16 litr. 40 m. limatilavuus pinnalla 16,5 litr.

Paineilmapullo 0,4 litr. 200 ik. (80 litr.)

Ylipaineventtiilin kuormitus 50 mb.

Hengitysletku suukappaleella Säädettävä nousunopeus HINTA: mk

355.•

"SUKELTAJILLE JOTKA VAATIVAT PARASTAn

AB NEPTO•SUB OY Tehtaankatu 13, Helsinki 14. Puhelin 627 770

21

Sukelluslaitteita jo vuodesta 1819 TURVALLISUUTTA JOKAISELLE JOKA PAIKASSA Myös raskas- ja työsukellusväli ne itä Painekammiöita Korkea- ja matalapaineilmakompressoreita

Maahantuoia:

KOMMANDIITTIYHTIÖ

JP AAVO W. PliRlllLÄ Pohiois Esplanoadikatu '0 C

.«>

Helsinki 10 Puhelimet 61225 ia 61 '127

S uren maailman tuttava -Suunto Oy Suomestavalmistaa kompasseja suke lajille myös Australiaan ja USA:han.

Tämä sukelluskompassi - Suunnon SK-4 on juuri se, joka mm. USA:n urheilusukeltajien käytössä on nykyisin hyvin suosittu.

Se on korroosiota kestävää mustaksi eloksoitua kevytmetallia. Kompassin itsevalaisevat selvät merkit ovat myös pimeässä hyvin luettavissa.

SK-4:n paineenkestävyys on todettu aina 5 kilometrin syvyydessä saakka.

Eikä suolaisinkaan vesi pääse turmelemaan tätä täydellistä sukelluskompassia, koska se rei'itysjärjestelmänsä ansiosta voidaan läpeensä huuhtoa puhtaaksi merisuolasta.

Sukelluskompassi SK-4 voidaan joko kiinnittää ranteeseen tai suunnistamista varten kestävään valkoiseen suunnistuslevyyn.

Sukeltaessanne Suunnon SK-4 mukananne suunnistatie maailmankuulun Suunto-tarkkuuden turvin.

Teksti ja kuvat: Heikki SHrmCintö

1. KesCikuun viideskohdetta l<:ihestyimme Hangon ja Ut<iSn puol iv<:il issö sijaitsevaa eristliytynyttö karikkojen ja luotojen ympCiröimCiCi Borstön saarta pitHCiksemme siell<:i toista viikkoa kestCivCin sukellusleirin. Jo kaukaa erottui n<:ikyviin tuulimylly ja siitti vasemmalla, korkealla kalliolla, pieni piikki karussa ulkosaariston silhuetissa.

2. Tuo piikki osoittautui ainutlaatuiseksi puiseksi laivan kaljuunakuvaksi, joka siihen on pystytetty jo toista sataa vuotta sitten. Se on ajelehtinut rantaan aikoinaan jostakin ruotsalaisesta aluksesta.

Veistos esittCiCi pyylevCihköCi naishahmoa 1600-luvulta. Saarelaiset, neljCi perhettti kutsuvat sitCi Borstö-gummaksi tai myös Borstön neitsyeksi. Neitsyt nöytti olevan hyvin rappeutuneessa tilassa ja ehostuksen tarpeessa (vaikka Paraisten Rotarit sen huolsivatkin joitain vuosia sitten), ja mik<:i pahinta, nimimerkkien tuhertajat olivat iskeneet siihenkin.

9

Taloutta saimme pittiCi kalastaja Anderssonin siistissti kalansavustamassa ja yövyimme omissa teltoissa.

3. Maisteri Chr. H. Ericssonin johdolla tehtiin pCiivitttiin tarkka toimintasuunnitelma, jossa kullekin sukeltajaparille mCiCirCittiin tarkoin oma tehttivtialueensa hylyn piirroksesta.

Toiminnan oli oltava mahdollisimman tehokasta, koska yli 40 metrin syvyys rajoitti sukellusaikaamme. Kohteemme oli n. 1750 haaksirikkotJtunut Borstö 1:ksi kutsuttu holl antilain.en kaljuutti-tyyppinen kauppa-alus, joka oli ollut tynnyrilastissa matkalla Pietariin.

Tarkoituksena oli Meriarkeologisen toimiston toimesta filmata ts. nauhoittaa videonauhalle hylky ja tutkia sen kunto mahdollista, joskus myöhemmin tapahtuvaa, nostamisoperaatiota silm<:ill<:ipit<:ien.

24

25

4. Pieni ku 1jetettava pa inekammio oli varmistamassa sukeltajien turvallisuutta mahdoll isen vaaratilanteen varalta. Laite kiinnosti luonnollisesti kaikkia, joten olihan sitä kokeiltava, jo senkin vuoksi, että todettiin se toimintakykyiseksi.

5. Kunnostettiin pukuja ja muita vempeleitä sekä täytettiin paineilmapullot merituulenraikkaalla ja saasteista vapaalla ilmalla.

6. Vanhan 1uots iveneen harvatohti nen oikkuili jo tulomatkalla, joten senkin kannen alle oli kurkistettava, poistettava kars• tat ja säädettävä ventti il ien välykset.

7-8. Vihdoin veneemme irtosi rannasta ja mielenkiintoinen sukelluskohde oli toVin ajomatkan päässä.

Andersson, iäkäs kalastaja, souti ja huopasi paikan päällä hetken pientä venettään, tähyili aavalla selällä määrätietoisesti horisonttiin ja heitti luotaimen veteen kertoen isomaston olevan siinä.

9. Reijo ja Rainer lähtivät toteamaan ukon puheet tosiksi ja kohtasivat ihmeekseen 20 m:ssä vai tavan mastonpään siteen poijunarun siihen.

Poijutimme myös fokkamaston, keulan ja perän ja ankkuroimme aluksemme hylyn yläpuolelle. Ensimmäinen sukeltajapari oli jo valmiina vaipumaan valonheittimin varustetun TV-kameran kanssa syvyyteen.

Venees!itl olevasta TV-monitorista saimme seurata toista minuuttia parin laskeutumista mastonvierustaa pitkin kannelle. Kuva oli hämm<:istyttävän selke<:i ja teräv<:i. Maston tuhannet simpukat erottuivat siitä hyvin.

T<:imän jälkeen saimme nähdä hylyn vahvarakenteista kylkeä, josta erottui mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten rustit ja kalloplokit sek<:i ylh<:iällä nihdissä veistos ukon päästä. Toinen sukeltajapari lähti jatkamaan kuvausta n. 10 min kuluttua edellisten lähdöstä, joten vaihto tapahtui alhaalla ilman kuvauskatkoja. Edellinen pari tuli sitten suorittamaan 3 metrissä 2 - 3 min dekompressiota jne.

26

Kertoja lähti Harryn kanssa viimeisenä parina tutustumaan hylkyyn ja kuvaamaan.

Kahdessakympissä tuli em. masto näkyviin erottuen erittäin hyvin, mutta mitä alemmas matka jatkui sitä kehnommaksi näkyvyys muuttui. Alhaalla ei erottanut juuri mitään ilman kameran valaisimen apua.

Lämpökin näytti olevan vain 2 °C. Itse kuvaaminen osoittautui oletettua vaikeammaksi, koska suuren kameralaitteen tasainen ja rauhallinen kuljettaminen ei ollut niin yksinkertaista kun samalla tuli varoa räpylöimästä mutapilveä kameran eteen.

Kymmenen minuutin kuvauksen jälkeen alkoi jo lämpimämmät vesikerrokset houkutella puoleensa suorittamaan ankkuriketjussa dekompressiota.

Tätä jatkui päivittäin mielenkiinnon kohotessa jatkuvasti siirryttyämme kuvaamaan hylyn kans irakennelmia.

Kylmyys, joka vallitsi pohjalla, oli toisinaan 1iikaa Riston ja Rofan samanmerkkisille regulaattoreille, koska ne antoivat ajoittain jä<:ihileitä suuhun ja pyrkivät lakko il emaan ilman annossa.

Eräänä iltapäivänä saimme tilaisuuden käydä tutustumassa Borstö ll:een eli 1809 uponneeseen fregatti Nordstjärnaan. Alus oli ollut erään tukholmalaisen perheyhtiön omistama ja oli ollut matkalla Riiasta New Yorkiin, mutta ajelehtinut tuntemattomasta syystä pohjoiseen päätyen Borstön vesille. Hylky lepäsi kalleiloon 25 m:ssä ja näkyvyys oli mitä parhain. Viidentoista metrin tasolta havaitsi koko alu'ksen moitteetta. Pekka kuvasi kamerailoon ahkerasti. Se oli tosi kaunis hylky, jossa olisi viihtynyt pitempääkin, mutta koska sukellusaikamme jouduttiin 1askemaan taulukoista aamupäivän syväsukelluksen . takia, pinnalle oli palattava jo 15 min kuluessa, mikäli ei halunnut suorittaa etappinou~ua. liiat venyivät pitkään, kun katsottiin päivän nauhoitukset läpi Borstön TV-kanavalla sek<:i seurattiin valtakunnanverkosta jalkapallootteluita yömyöhään virtalähteen (generaattorin) pauhatessa ulkosalla.

Ilmat olivat mitä parhaimmat koko leiri!J ajan, vaikka olikin juhannus. Ruoka maittoi huolintatoimenp<:i<:illikön Pirjon ja parin apulaisen huolehtiessa leirin muonituksesta.

Maahantuoja Oy Perkko

PARIISIN RAUHANSOPIMUSTA RIKOTTU:

11

DAGEN EFTER 11 -sukellukset Referaatti TRITON elokuu 1970

Muutamia tietoja "Pingvin U-1":stä Paino: 250 kg ajokunnossa Pituus: 340 cm, leveys 140 cm, korkeus 130 cm Rakennusaineet: vaneri, lasikuitu, alumiiniputki Nopeus · 3-4 solmua Voi:malähteet: 2 kpl 12V:n ja 120 Ah:n akkua, 2 kpl sähkömoottoreita Suurin syvyys: 30 m Toiminta- aika: 3 h Toimintasäde: 20 km Vuoden 1970 kesän alussa oli Suomen lehdistössä otsikon kaltaisia uutisia. Oli juttuja sekäTV:ssäettä radiossa. Kuten usein aikaisemminkin asiat menivät oikeisiin uomiinsa eli päästiin selvyyteen siitä, että Pingvillit olivat talven aikana rakentaneet itselleen ns. puolikuivan yhden miehen sukelluslaitteen.

"Pingvin U-1", joksi rakentamisen ja käytön tarkoituksena oli saada kerhollemme talviajaksi yhteistä toimintaa, joka tietysti suunnattiin veden alle. Lisäksi saimme arvaamatonta PR:ää urheilusukellukselle paikkakuunallamme ja myös koko Suomessa. Tällainen suhteellisen suuri yhteistoiminta kerholaisten kesken auttaa hyvin yhteishengen luomisessa.

Muutamien koesukellusten jälkeen totesimme aluksen täyttävän meidän sille asettamamme tavoitteet joka suhteessa.

"Pingvin-U1"m kapteeniksi kerhomme.on määrännyt Sakari Halmeen, joka valvoi aluksen rakentamista alusta loppuun.

Aluksen kapteenin Sakari Halmeen ilmoituksen mukaan työtunteja kertyi n 250, tarvikkeiden hinnaksi 2500 mk.

Ilman saanti aluksessa on järjestetty 2 x 7 l:n pullosta ja varalla on 1x7 l:n pullo.

Sukellettaessa vesi nousee n. rinnan korkeudelle. Maskia ja snorkkelia ei tarvitse käyttää. Tunne, joka alusta kuljetettaessa tulee, on kyllä kokemisen arvoinen, Toivottavasti ensi kesänä Liiton sukellusleiri on sellaisessa paikassa, että autolla pääsee perille ja että siellä on saatavana sähköä. Silloin on muillakin tilaisuus kokeilla tätä Suomen ainoaa sukellusvenettä sen oikeassa ympäristössä.

Sukeltajien kunnianhimon kasvaessa muistuttaa tri John Betts, Englannin Sukellusliiton lääketieteellisen komitean puheenjohtaja oikeaan aikaan siitä, että syvien sukellusten valmistelut aloitetaan jo edellisenä päivänä kohtuullisella alkoholin käytöllä, mikäli siitä ei kokonaan pidättäydytä.

Aiheen tähän määritelmään oli hänelle antanut kaksi äskettäin sattunutta typpihumalan tapausta. Ensimmäisessä tapauksessa kaveri, joka yhtenä päivänä oli ollut keräämässä äyriäisiä 40 metrin syvyydessä sukelsi seuraavana päivänä samassa s:v.vyydessä olevaan hylkyyn hylsyjä keräämään, mutta tässä sukelluksessa karkeasti yliarvioi syvyytensä. Tämän seurauksena oli sukelluksen keskeyttäminen sen jälkeen, kun vain yksi pullo oli käytetty ja aivan tarpeettoman pitkän dekompression suoritus (Oliko siitä nyt sitten mitään vahinkoa?- ORA).

Liittomme kansallinen kouluttaJa Leo Z anelli koki samantapaista äskettäin Kreikassa, sukellettuaan 53 metrin syvyyteen. Noustessaan hän tunsi itsensä raskaasti ylipainoiseksi ja pystyi nousemaan pintaan ainoastaan kiipeämällä vaivalloisesti ylös rinnettä.

Todellisuudessa hän oli kuitenkin noussut niin nopeaa vauhtia etteivät hänen

sukellustoverinsa kyenneet seuraamaan häntä ennen kuin hän hidasti vauhtiaan noin 25 metrissä.

Tri Betts uskoo, että yhteys näiden ja monien muiden Samankaltaisten sukellustapahtumien välillä johtuu siitä, että nämä sukellukset on suoritettu sunnuntaiaamuisin - ja useimmat niistä, joille nämä kokemukset ovat sattuneet, ovat käyttäneet paikallisen Pub~in tai bistron vieraanvaraisuutta edellisenä iltana hyväkseen. Hän muistuttaa, että alkoholi pysyy veressä 36 tuntia tai Nieläkin kauemmin nauttimisen jälkeen.

Vaikka kukaan näistä kyseessä olleista sukeltajista ei ollut juonut kovin suuria . alkoholimääriä edellisenä iltana, näyttää aivan ilmeiseltä, että pienetkin alkoholimäärät veressä ovat lisänneet typpihumalan vaikutuksia sukelluksissa.

Tämän takia on mahdollista, että lievä typpihumala muuttuu vaaralliseksi. Koesukellusten vapaaehtoisilta kielletään nykyisin alkoholi 48 tuntia ennen kokeen alkua - mutta monet aikaisemmissa syväsukelluskokeissa saavutetut tutkimustulokset ovat epäilyksen alaisia sen takia, että tätä varotoimenpidettä ei aikaisemmin noudatettu. Lopuksi tri Betts varoittaa siitä, että myös unilääkkeillä, merisairaustableteilla ja monilla muillakin rohdoilla tiedetään olevan samanlainen vaikutus.

Vapaasti kääntänyt ORA

Tuumii "Pingvin U-1":n miehistöön kuuluva Jaska

suunnitelmallista henkivakuutuspalvelua 28

SUOMI·SALAMA

29

SUKELLUSTURISTIT HUOMIO KALAJUTTU Sukelluskerho Ping v i n ja sukelluskerho Vesi ko t Kouvolasta koettelivat paremmuuttaan jo toisena peräkkäisenä vuotena sukelluskalastuksessa. Viime vuonna oli Vesikoilla "kotijärvietu" ja heidän voittonsa oli murskaava. Tänä vuonna olivat Pingvinit uusineet joukkueensa melkein 100 %:sti ja lisäksi meillä oli "kotijärvietu". Tälläkin kerralla Vesikot voittivat, mutta ei aivan niin ylivoimaisesti, kuten tuloksista näkyy.

Koska kalastus tapahtuu järvissä, niin saantöjä on hieman mukaeltu, muutamia poimintoja säännöistä: "Vain särkeä ja ahventa saa kalastaa, muiden kalojen pyydystäminen on kilpailusta sulkemisen uhalla kielletty.

Alarajaa kalojen koossa ei ole ja kilpailuaikaa 2 t."

Näillä säännöillä pyrittiin suojelemaan ns. arvokaloja. Kerhojemme piirissä on tällainen kanssakäyminen saanut suuren suosion.

Sukeltaminen Kreikassa ja Jugoslaviassa epävarmaa.

koska tarvittavat kaavakkeet eivät vielä olleet tulleet painosta.

Englantilaisen TRITON-lehden lokakuun numerossa on kaksi varoittavaa tarinaa sukellusoloista näissä maissa. Muutkin ulkomaiset lehdet ovat kertoneet tällaisia uutisia kesän aikana. Kokemukset nyky-Kreikasta kertovat, että uusi asetus 14. 2. 70 sallii sukelluksen vain eräissä nimeltä mainituissa harvoissa ja vaikeapääsyisissä paikoissa, muuten on sukellus Kreikassa laitonta (ja vankilat epämukavia).

Toiset lehdet ovat kertoneet turistien menettäneen takavarikoituina kaikki varusteet laittoman sukelluksen seurauksena ja joidenkin joutuneen myös pidätetyiksi - sietääpä siis varoa ORA

..

Turistipaikoista vain Korfu näyttää olevan sallittujen sukelluspaikkojen listalla,: aikaisemmin sukeltajien paratiisiksi mainostetuilla Kreetalla ja Rhodoksella vallitsee täyskielto kaikentapaisten hengityslaitteiden käytölle.

Erikoislupien saantimahdollisuudet hukkuvat ainakin byrokratiaan ja näytti siltä, että Kreikan hallitus oli lopettanut Kreikan urheilusukellusliiton toiminnan.

Pingvin joukkue vasemmalta: Marttinen, K. Puhakka, L. Salmi ja P Janger

Jugoslaviassa ei myöskään saa sukeltaa laitteell;:t ennen monimutkaista lupahakemusta - viime kesänä ei lupia voitu antaa, Palkintojen jako: vasemmalta "Afu" Svansonja Rainer Westerholm

Kc~tso minne sukello r.

SUKELTAJAKELLOT SUKELTAJALTA

Tulokset: Kalastuskilpailu Lahdessa 30. 8. 1970 alkaen klo 11. 15 Sija 1 2 3 4

Nimi Hietamies Kai Puhakka Saarelma P. Janger

Kerho

Kalojen luku

Vesikot Pingvin Vesikot Pingvin

18 12+ 1 11 10

Ostaessanne

Kalojen Suurin kokonaispaino kala 800 g 600 g 300 g 280 g

71g 103+ 40

CITIZEN

Pisteet

aikana, saatte sen erikoishintaan 34 25 17 16

KILPAILUIHIN

KÄYKÄÄ TUTUSTUMASSA!

77 pistettä ja Pingvinit 44 pistettä

HAMMAR

kertoi Jaska 30

165:-

KelloJen paineen keatlvyyden teatauksla aina 16 'i k asti (vastaa 160 m syvyyltl) PALKINTOJA

Osanottajia yht. 8 ja kerhojen yhteispisteet: VeaJikot

kellon v.-70

CITIZEN

Unioninkatu 24 Puh. 63 94 OS

OY

"Entinen" sotakirves Lehmäsaaren rantamatalasta. Kuva: P.-0. Jansson

KORROOSIO MERENPOHJASSA eli KORJATKAA KESÄN SATO TALTEEN Ora P a t o h a r j u Sukellettaessa tarttuu pohjasta vaatteisiin kaikennäköistä kauan merenpohjassa maannutta kamaa, joka siellä pohjassa on säilyttänyt muinaisen muotonsa mutta joka pinnalle nostettuna ja kuivumaan päästettynä äkkiä hajoaa muruiksi, jos ei tiedä, miten sitä pitäisi käsitellä, säilöä eli konservoida. 100 vuotta vanhemmat merenpohjasta ja hylyistä tulevat esinelöydöt kuuluvat museolle, jossa SukeltajaPekka ne säilöö - niissä alkeellisissa oloissa, joihin museon niukat rahavarat riittävät. Mutta se 100 vuotta nuorempi pikkukama on myös konservoitava, jotta siitä löytäjälleen olisi myöhemminkin iloa. Tässä kesän sadon säilömispulmassa työtä on tehtävä nimen omaan valuraudan ja puuesineitten kanssa- pronssi ja jalometallit säilyvät siltään, ne kaipaavat vain puhdistuksen. Puulle on valmiit menetelmät olemassa, mutta valuraudan suhteen ei vielä ole kai keksitty sitä lopullisinta säilöntämenetelmää.

Meillä Suomessa on suurimpana korroosiopulmana ollut Ruotsinsalmen vanhojen valurautaisten laivatykkien säilöminen. "Suuresta Nikolaista" ovat kypäräsukeltajat nostaneet heti aluksen löytymisen jälkeen 1948 parikymmentä valurautatykkiä, jotka ovat Varissaaressa nähtävänä. Nostamisen jälkeen tykit raavittiin puhtaaksi päällä olevasta rosoisesta ruostekerroksesta ja siveltiin paraffiinillä kuivumisen jälkeen - muita keinoja ei silloin tiedetty eikä pidetty tarpeellisenakaan. Museossa on myös muutamia vanhempia, jo ennen 2. maailmansotaa alueelta nostettuja tykkejä.

32

Vuosien kuluessa on tykkimateriaalisaa ollut kuitenkin havaittavissa selvä rapautuminen, joka näyttää vähitellen murentavan tykit ruostejauhoksi. Hylkyjen parissa työskennelleissä urheilusukeltajissa onkin vallalla se käsitys, että ainoat tykit, jotka tulevat jälkipolville säilymään, ovat ne, joita ei vielä ole merenpohjasta löydettykään, koska säilöntäkysymystä nostetuille tykeille ei vielä ole ratkaistu. Tämän vuoksi on myös pidättäydytty rautaesineiden nostosta, vaikka ainakin yksi tykki on hylystä löydetty lisää.

vuonossa, jossa kävin 1964, olivat läpisyöpyneitä. Syöpynyt kerros sisältää ruosteen väliastetta, FeO, sen takia, että esineet, yleensä aina peittää kalkista ja kasvullisuudesta muodostunut "krusti", joka estää hapen pääsyn ruostekerrokseen. Tämä vain osittain ruostunut rauta ottaa saman tilavuuden kuin aikaisemmin samassa paikassa ollut kiinteä rauta ja sen takia eivät valurautaesineet ole meren pohjassa muuttaneet muotoaan. Ja tämän alkuperäisen muodon säilyttäminen on nimenomaan arkeologiaesti tärkeää. Ei ole kovin paljon mieltä muinaisesineissä, joissa on vain rautasydän jäljellä, mutta joista puuttuu kokonaan pinta, joka antaa käsityksen siitä, mikä esine oikeastaan ennen oli. Esine on voinut säilyttää alkuperäisen muotonsa aina sellaisia hienoja merkkejä kuin vaiajan leimoja ym. myöten, mutta ilmaan nostettuna on hapella vapaa pääsy tähän huokoiseen pintakerrokseen ja varsinkin kosteana, mutta ei märkänä, korroosio tapahtuu kiivaassa vauhdissa jos ei säilömistoimenpiteitä suoriteta. Kirjallisuuden esimerkkeinä siitä nopeudesta, millä tällainen esine voi hapettua, on esim. 1588 upotetun "Floridan" tykit, jotka 17 40 Röntgenkuva kirveestä. Vaaleat ääriviivat nostettuina tulivat välittömästi niin kuukuvaavat kirveen terän muotoista tyhjää tilaa "krustin" sisällä. Kuva: Säteilyfysiikan miksi, ettei niitä voinut koskettaa, tai Portsmouthin luona 1545 upotetun ja 1836 laitos, Valotus 300 kV, 6 rnA, 3 s, nostetut "Mary Rosen" ammukset, jotka suoelatus 3 mm Cu, fokusetäisyys 3 m. ilman kanssa kosketuksiin jouduttuaan tulivat punahehkuisiksi ja hajosivat kappaleiksi ( Välihuomautus: 1800-luvulla löydetty ja jälleen kadonnut "Mary Rosen" hylky löydettiin vihdoin syyskuussa 1970) säilömistoimenpiteinä on mahdollisia kaksi Valurautaesineiden syöpyminen, korroovaihtoehtoa: sio meren pohjassa johtuu ns. grafitoituJoko huokoisen esineen kuivaus sellaisel.!. misesta: varsinkin vanhassa valuraudasla tavalla, ettei ilman happi pääse kuivas a on aika paljon grafiittia, sitä lyijykyusvaiheessa kosketuksiin esineen kanssa nän sydäntä, joka on hiilen eräs olotilasekä tätä seuraava varsinainen säilöntä muoto. Grafiittihiukkaset ja niitä ympäesineen imeyttämisellä tai toisena vaihtoröivät rautahiukkaset muodostavat meehtona esineen pelkistys jollain sopivalla rivedessä sähköpariston, jossa rauta menetelmällä takaisin alkuperäiseen mesyöpyy pois ja grafiitti jää jäljelle. Metalliseen muotoonsa. riveden suolaisuudesta riippuu korrooJos uskomme. että pelkistyksellä voidaan sion nopeus. Ruotsinsalmen tykeissä on esine saada palautettua alkuperäiseen menoin tuuman vahvuinen grafitoitunut kertalliseen muotoonsa, ilman että prosessin ros pinnalla; vedelle kokonaan alttiina aikana mahdollisesti tapahtuvat tilavuudenolleet käsikranaatit Pihlajasaaresta muutokset pilaisivat lopputuloksen, on käyovat läpigrafitoituneita, 1500-luvun tytettävissä kolme eri vaihtoehtoa: Sähkökekit Jussaröstä samoin. Tykit ja ammukmiallinen pelkistys liuoksessa (ikäänkuin set 250 vuotta suolaisen valtameren poh"galvanoiminen"), kemiallinen pelkistys jassa maanneesta fregatti "Lossenista", liuoksessa sekä pelkistys uunissa. Kirja!Oslon

33

lisuudesta sekä suoraan Amerikasta saadut ohjeet pelkistyksestä puhuvat joko sähkökemiasta tai kemiallisesta pelki.styksestä, mutta koska tietoa ei ole esineiden kunnosta käsittelyn jälkeen, ei ohjeista käy ilmi, onko kyseessä ollut vain puhdistus tai todella J?cjlkistys . Smithsonian Institute, Washington kertoo peittävänsä lipeäliuoksessa olevat tykit sinkkiromulla, jolloin pelkistys tapahtuu 9 kuukauden kuluessa. Tähän on kai lisättävä sekä alkuun että loppuun pari kuukåutta puhdasv~sihuuhdontaa meriveden sekä säilöntäliuosten suolojen poistamiseksi. Tämä puuttuu mainitun lähteen .k irjoituksista.

Liuoksessa tapahtuvaa pelkistystä vastaan ovat olleet haastattelemani korroosioasiantuntijat, oli sitten kysymys elektrolyyttisestä tai vetykaasupelkistyksestä, sillä heidän mielestään pelkistynyt metallinen rauta mt1odostuu huokoisena, sienimäisenä massana, joka on vailla lujuusominaisuuksia. Koska pelkistys edistyy myöskin pinnalta alkaen, on suuri mahdollisuus siihen, että vaikka pintaan saataisiinkin kiinteä metallinen kerros, estää tämä muodostunut pintakerros pelkistyksen tunkeutumisen aineeseen sisäänpäin ja esineen sisään jää pelkistymätön oksidikerros, joka myöhemmin säilytysaikana varmasti elää edelleen hapettuessaan ja silloin tulee halkaisemaan ja pirstomaan esineen.

sen jälkeen siirretty elektrolyysialtaaseen.

Puhdistusideana oli se, että kun tykkien pinnassa oleva ruostekerros pelkistetään sienimäiseksi raudaksi, voidaan tämä rautakerros harjaamaHa saada pois, jonka jälkeen tykin vielä jäljellä oleva metallipinta paljastuu ja esine voidaan säilöä metallin päälle vedetyllä suoja- ainekerroksella.

Tämähän ei tietysti vastaisi arkeologin alkuperäisiä vaatimuksia esineen muodon säilymi· sestä. Sähkökemiallista pelkist)rstä varten eräiden ohjeid~ mukaan olisi tarvittu virrantiheys 10A/dm , mutta lahjoittajalla ei ollut mahdollisuuksia näin suureen matalajännitteiseen tasavirt aan tehtaan tuotantoa vaikeuttamatta. Sähkökemiallinen pelkistys hidastuu huomattavasti lämpötilan laskiessa ja koska käsittely suoritettiin ulkona syksyn ja syystalven aikana, lienee kylmyys huomattavasti hidastunut käsittelyn loppuun saattamista.

Ns. kuiva tykki näyttää olevan samassa kunnossa kuin ennen elektrolyysiä ja kuivumisen 'jälkeen esi ne lohkeilee kuten ennenkin; märkä tykki näyttää säilyttävän metallipintansa, joskaan ei ole selvää, kuinka paljon pinnasta ja alkuperäisestä muodosta sekä korkokuvioista on jiljellä. Käsittelyn jälkeen kokeilin varovaisesti metalliporalla pintakerroksen lujuutta ja tuloksena uskoin sen pelkistyneen takaisin raudaksi. Luonnonsuojeluvuosi 1970 toi kuitenkin mukanaan uuden tiedon: Tämän asian seuraamiseksi olisi säilöttävästä Kulttuuriystävällisessä Kotkassa, missä muiesineestä otettava kairaamalla .näytetappi, sekä naisesineitä ei tarvitse suojata ulkopuolisilta, ennen käsittelyä että sen jälkeen, jotta ensin oli joku tykkikorroosiosta kiinnostunut raaputsaadaan tietää käsittelytarve ja lopuksi käsittanut teräaseella sen ainoan konservoinnissa telyn onnistuminen, kun tapista saada an nähdä, onnistuneen tykin kylkeen "~ILI 1969/27. 12" miten pelkistys on vaikuttanut esineen sisäosiin joten saatoin siellä Ruotsinsalmen taistelun 280-vuotispäivänä käydessäni todeta, että ei se ainoa onnistuneeksi luultu konservointiVARISSAAREN TYKIT kaan ollut onnistunut muuttamaan tykin pinRuotsinsalmen kahdelle tykill~ suoritettiin taa kovaksi ja metalliseksi raudaksi. elektrolyyttinen käsittely erään paikallisen Ns. "kuivan" tykin käsittelyn mahdollinen tehtaan lahjoituksenaxx~ Käsittelyn päämääepäonnistuminen saattaa johtua siitä, että ränä oli ehkä paremminkin tykkien puhdistus tykki ei ole pitkän kuivumisajan ja aikoinaan ruosteesta kuin yritys pelkistää ruostetta. suoritetun parafiinisivelyn takia lainkaan Kohteina olivat ns. kuiva tykki; tykki, jopäässyt kostumaan. Mikäli käsittelyssä pääka oli nostettu jo yuosia sitten ja saanut kuidytään nestefaasimenetelmään, tulisi tällöin vaa museossa sekä :ns. märkä tykki, joka tutkia myös mahdollisuudet ns. kuivien tykoli samana kesänä 'löydetty, pidetty säilömiskien kostuttamiseen ennen käsittelyä. Voitaimielessä merenpohjassa siihen asti, kunnes siinko tällöin käyttää hyväksi sähköpylväiden käsittely aloitettiin, ja heti merestä nostamikyllästämisessä käytettyjä laitteita ja tyhjömenetelmää , jotta neste saataisiin tunkeux) Skin Diver Mag. ~ (1957)7:20 tumaan huokoiseen kuivaan rautaoksidiin. xx) tarkemmin ks. ORA: Corrosion Problems Ruotsinsalmi-Seuran Korroosijaoston tarin Marine Archaeology, Scandinavian koituksena on saada käyntiin tykkien konserCorrosion Congress, Helsinki 1964 vointikokeilut tällä märällä menetelmällä,

34

syöksy sementtiin Ei nyt sentään, mutta hieman ohuempiin nesteisiin - ykkösvehkeissä.

Turha lienee hokien eritellä mieletöntä valikoimaamme ykkösvehkeitä, joita myymme, tuotamme ja valmistamme. Tuottamamme amerikkalainen musta-, sini- ja ennen kaikkea näkyvällä oranssinaiionitta pinnoitettu neopreeni, liim'attuna meneväksi, hyvin leikatuksi puvuksi, on ehdoton ykkösvehje.

Entäs meidän pullotelineemme?

Lasikuitulaminoitu selkälevy istuu ja tukee anatoomisesti oikein sekä sivu- että pystysuunnassa.

Pehmustetut valjaat. Kiristyssuljin. Vanteet ja välikappaleet kaikille pullosuuruuksille - paitsi kalja.

Ykkösvehje tämäkin ja niitä on. Tilatkaapa ilmainen hinnastomme tai poiketkaapa puodissa. Rupatellaan, mittaillaan, vertailtaan sukellustarvikkeita.

"RÄÄTÄLINTYÖTÄ"

UR-SU .tietää kaiken ykköSvehkeistä Turku - Puutarhakatu 11-13 Puh. 334 747

koska mihinkään muuhun on vielä vähemmän varoja käytettävissä; tähän mennessä on saatu aikaan sellainen tyhjiökammio, mihin mahtuisi yksi tykki kerrallaan nesteellä imeytettäväksi ja olisi sitten "märkänä" sähkökemialliseen käsittelyyn valmiina.

Melkein kaikissa säilömismenetelmissä on ensimmäisenä vaiheena esineen pitkäaikainen liottaminen ensin makeassa vedessä ja lopuksi sadevedessä tai tislatussa vedessä, jotta syöpyneestä huokoisesta kerroksesta saataisiin uutettua pois meriveden suoloista sinne jääneet kloridit. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että nämä kloridit ovat hygroskooppisia, se tarkoittaa, että ne eivät kuivu koskaan vaan imevät ilman kosteudesta vettä itseensä ja niin kauan kuin tämä osittain syöpynyt rauta on kosteaa ja saa ilmasta happea, jatkuu ruostuminen, kunnes jäljellä on vain kasa ruostejauhoa tai tummanruskeaa ruostevettä. Tämä lopullinen ruoste on tilavuudeltaan paljon suurempi kuin alkuperäinen rauta ja siksi jatkuva ruostuminen paisuessaan hajoittaa sen alkuperäisen muodon säilyttäneen korroosiokerroksen, ikäänkuin räjäyttää sen sisältäpäin palasiksi.

Silmät auki ulkomaan merimuseoissa vaeltaessaan huomaa monen rautatykin alla ruskean ruostelammikon, joka kertoo konservoinnin puutteesta tai epäonnistumisesta.

saisimme vain tarkempia tietoja heidän kokeittensa onnistumisesta.

Lehtemme painoon mennessä on tämä tykki jo käynYt uunissa ja muovikyllästys on meneillään Probleemanasetteluna, jossa pelkistysmahdollisuus ei enää lainkaan tule kysymykseen ovat sellaiset meren pohjasta nostetut esineet, joissa ei enää ole rautaa jäljellä. Kaikki metalli on liuennut pois, mutta esine on säilyttänyt muotonsa sen takia, että entisen valuraudan korkea grafiittipitoisuus on jättänyt syöpyneelle esineelle koossapitoon riittävän hiilirungon. Tällaisissa tapauksissa ei pelkistys auta, sillä jäljellä ei. ole rautayhdisteitä, joita voitaisiin pelkistää. Esimerkkeinä ovat Ruotsinsalmea paljon nuoremmat,

UUNIPELKISTYS Tämän vaikeuden lisäksi epäilevät monet korroosioasiantuntijat märän pelkistyksen mahdollisuuksia sen takia, että tulos on huokoinen, sienimäinen rauta, joka vain vaikeasti pysyy koossa. Toisena vaihtoehtona on pelkistys takaisin raudaksi kuumassa, pelkistävässä kaasussa, esimerkiksi vetykaasutai häkäuunissa . .duotsissa on tehty kokeiluja tykkejä pienemmillä muinaise'bineillä vetykaasupelkistyksellä 600 ... 700 C uunissa ja saatu tyydyttäviä tuloksia esim. keihäänkärjen suuruusluokkaa olevilla esineillä.

Tarkemmat tiedot esineiden syöpymisasteesta ennen käsittelyä puuttuvat minulta.

Tänäsyksynä on Wasa-varvet saamassa riittävän pelkistysuunin, jotta myös valurautatykit voitaisiin siellä käsitellä. Meillä ei tällaisia uunia ole eikä varoja sen rakentamiseen, mutta tällä hetkellä on luvassa päästä erään teollisuuslaitoksen hehkutusuunia kokeilemaan. Yksi tykinkuula on siellä jo koehehkutettu mutta analyysit tuloksista ovat minulla vielä kesken. Tykkikin on valmiiksi katsottuna koetta varten, kunhan Tukholmasta

36

"Kuiva" tykki jatkoi rapautumistaan käsittelyn jälkeen.

Kuvat Henrik Rosenius

ilmeisesti Krimin sodan ajoilta (1855) peräisin olevat ontot käsikranaatit, joita olemme löytäneet Helsingin edustalta. Näissä pommeissa on ohut kuori, joka on ollut mustalla ruudilla täytettynä. Ruuti on huuhtoutunut pois ja me-

rivesi on voinut vaikuttaa kuoreen syövyttävästi molemmilta puolilta. Mikroskooppisen tarkastelun ja kemiallisen analyysin perusteella ei kuorisaa ole juuri lainkaan rautaa jäljellä, vaan ne muodostuvat grafiitti- ja silikaattirungosta. Tilavuuspaino (ominaispaino) on ollut n. 1, 2 (valuraudan tiheys eli ominaispaino on n. 7, 2) ja ruostetta metalliseksi raudaksi laskettuna vain n. 20 %. Näiden pommien kuivaus - pitkäaikaisen makeavesihuuhtelun jälkeenon silti suoritettava varovasti, sillä kuoriin jääneet vähäisetkin rautall}äärät saattavat paisua voimakkaasti ilmakuivauksen aikana ruosteeksi muuttuessaan. Minulta jopa syttyi lämpökaappikuivauksessa yksi kranaatinkuori pa- Kaksi Ruotsin•almen tykkiä elektralyyttisen lamaan' (Mary Rosen ammuksien tapaan) kiikäsittelyn- jälkeen."Märkä" tykki vasemmalla, vaan J:iapettumisen seurauksena. Spriillä tai "k e iva" oikealla. asetonilla suoritetun varovaisen vedenpoiston jälkeen on kuoret imeytetty jollain kyllästysaineella, joka antaa suojan ja mekaaroosionestäjää) joko kuumana·sivellen nista lujuutta hauraalle esineelle; joko paratai kastaen sulaan parafiiniin. fiiniupotuksella tai muovilla imeyttämällä.

4b. Muovi-imeytys: Paras ~n epoksi: Suurimman lujuuden antaa epoksimuovien polymiadi-muovi, joka imeytetään n. 10 %:na käyttö imeytyksessä; ne on useana kertana liuoksena hitaasti haihtuvasaa 50:50 tolueeni/ laimeana liuoksena imeytettävä esineeseen, butylalkoholiliuoksessa. Sively tai kaataminen jotta muovi tunkeutuisi koko esineen läpi toistetaan vähintään vuorokauden välein ja kyllästäisi sen kauttaaltaan. Suurissa (5 ... 10 kertaa) kunnes esineen pinta rupeaa esineissä voitaisiin käyttää mefakrylaattia kiiltämään; silloin on muovikyllästys täyttä(Perspex, pleksilasi) imetysmuovina, mutta nyt sisuksen ja ulottuu pintaan asti. sen polymeroiminen on vaikeaa, voitaisiin ehkä käyttää niin nykyaikaista menetelmää Elektrolyyttinen märkäpelkistys ja uunikonsti kuin säteilytyspolymerointia, samaa meneovat sen verran vaikeampia, että tulkaa keskustelmää, jolla maankuulua suomalaista muotelemaan minun kanssjlni asiasta. Karkeana vipuuta valmistetaan. Huokoisen esineen neuvona esineen tilasta on se, että jos terve imeyttämispulmat ovat aika lailla samanlaivalurautasydän on jäljellä, lienee tilavuuspaino sia. noin 5 ... 7, mutta jos kaikki rauta on jo kadonnut, on tilavuuspaino vain 1 ... 3. Tilavuus- (ominais) PIKAOHJEET KOTIKONSERV AATTORIA painon saa selville punnitsemalla esine veden JA VALURAUTAA VARTEN alla ja ilmassa; jos tykeistä on kysymys, käy se helposti liittämällä ns . dynamometri nosturin 1. Suolojen, kloridien poisuutto vesijohtokoukkuun. ja tislatulla (sade-) vedellä: 1-2 kuukautta Kaikessa on muistettava se, että löytö pidetään kerran viikossa vettä vaihtaen. Kloridien koko ajan märkänä; jos pinta saa kuivua vaikkahäviämisen voi todeta hopeanitraattiliuokpa vain tunnin, ei huokoinen grafiittikerros enää sella (lapiskivellä) _ joka muodostaa valkoiime vettä itseensä ja huuhtominen tulee vaikesen sakan vedessä, jossa on klorideja. aksi. Jos löyt9ä siirrettäessä sitä ei voi pitää 2. Kuivaus väkevässä alkoholisaa ja /tai vedessä, on se ainakin käärittävä muoviin niin asetonisaa - muutaman kerran vaihtaen. hyvin, että pinta ei pääse kuivumaan.

2b . Tilapäinen kuivaneen esineen suojaus loppukäsittelyä odotellessa on kääriminen TERÄS ns. VPI (Vapour Phase Inhibitor) paperiin.

3. Jos mahdollista, varovainen kemialliTeräs on toisenlaista kuin valurauta, se syöpyy sesti sitoutuneen veden poisto lämpo"kaapispinnalta alkaen niin, että alkuperäinen muoto sa 180 ... 200°C suojakaasua, typpeä tai häviää. Eräissä tapauksissa on esineen ympähiilidioksidia käyttäen. _. rille muodostunut "'krusti' säilyttänyt muiston esineen muodosta ja tämä kuOri on silloin tär4a. Huokoisen osan kyllästäminen parafiikeä säilyttää. Jos pinnasta ei välitetä, esimerkiknilla (jossa mielellään voisi olla VPI- kor-

37

si ankkureissa, voi krustin naputella pois vasaralla ja huuhtoa sitten sisältä löytyneen syöpyneen rungon makealla vedellä ja lopuksi suojata esineen jatkuvaa korroosiota vastaan suojaöljyllä: Korrek Anti-Salt, Ensis-Oil, Rust-Ban, CRC ja mitä kaikkea niitä onkaan. Vanhoissa esineissä on kaikki rauta syöpynyt pois ja jäljellä on vain se krusti. Jos se varovaisesti sahalla halkaistaan ja käytetään valumuottina esim. kipsille, saadaan aikaan jäljennös, joka kertoo, millainen esine aikoinaan oli. Tämän tapaisen tiedon saamiseksi on pienesineiden krusteja käsiteltävä varoen. Vaimoni löysi aikoinaan Ruotsinsalmesta, Lehmäsaaren rannasta esineen, jossa oli suuri krustiklunssi ja siinä puuvarsi joka saattoi antaa aiheen olettaa kyseessä olevan sotakirveen. Säteilyfysiikan Laitos kuvasi tarpeeksi voimakkaalla röntgenillä krustin ja kuvasta kävi ilmi kirveen tarkka muoto, vaikka krusti oli täysin tyhjä, itse kirveestä ei ollut mitään jäljellä. En vielä ole päässyt tämän krustin kanssa niin pitkälle, että olisin saanut sen kipsivaloksen aikaan mutta kuvauksen perusteella tiedän, mitä on odotettavissa. Tämän takia on hylkypaikoilta löydettäviin epämääräisen muotoisiin kappaleisiin suhtauduttava varoen: Ne _sa~ttavat olla tämmöinen teräsesineen krusti, JOsta varovasti käsittelemällä. saa paljon tietoa irti.

NAKKI- venerulla

c

~

VENEEN SIIRTOON Nokian vahva, ilmatäytte·inen NAKKI-venerulla estää pohjan naarmuuntumisen · ja helpottaa veneen siirtelyä maissa. NAKKIvenerulla soveltuu myös kelluntavälineeksi, vesisäiliöksi tai vaikka istuintyynyksi. Yksi rulla kantaa maissa n. 1 500 kg :n kuorman.

38

H. Särmäntö Suomen Urheilusukeltaiain Liiton talvipäivillä, Espoon Siikarannassa, on jo parina vuonna tehty ns. sukeltajan vala. Valassa luvataan ja vannotaan neitsyen merkeissä vilpittömin mielin noudattaa seuraavia perusasioita, niin aurinkoisina päivinä kuin kylmässä, pimeässä ja syvyyshumalassa:

NOUDATTAA sukelluskuria, turvallisuusmääräyksiä ja meriteiden sääntöjä sekä hyviä merimiestapoja.

SUOJELLA pinnan alisen ja myös ylisen maailman luontoa sekä eliöitä ja vanhoja neitsyitä sekä hylkyjä.

KUNNIOITTAA meren ankaruutta ja veden vapautta.

PUU, LUU JA MUU Näiden huokoisten aineitten käsittelyssä on myös ensimmäisenä vaiheena huuhtominen makealla vedellä, meriveden suolojen poisto. Rakennepuu vanhoista hylyistä ei sen jälkeen juuri kaipaakaan muuta kuin hyvin hitaan kuivauksen halkeilemisen välttämiseksi, mutta käsitelty puu, veistokset yms. on huuhtomisen jälkeen säilöttävä sellaisella kemikaalilla, joka estää puun kutistumisen. Vedessä kauan maannut puu nimittäin on menettänyt puolet tilavuudestaan liukenevana ligniininä ja vain itse selluloosa on jäljellä. Jos tällainen puu nostetaan vedestä ja kuivataan, pienenee sen tilavuus myös puolella ja se menettää alkuperä~sen muotonsa. Siksi on nämä tyhjät tilat puun rakenteessa täytettävä jollain ja siihen täyttöön on sopivin polyglygoolimuovi. Tarina on kuitenkin pitkä ja siksi pitäkää konservointia vaativat puuesineet vain makeassa vedessä likoamassa siksi kunnes lehden seuraava numero ilmestyy- vähän Atamonia päälle, ettei homehdu - ; jos tulee pulmia väliaikana, kysykää neuvoja ORAlta.

SUKELTAJAN VALA

NOKIAN uimaliivivallkoima tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia kilpapurjehduksesta uinnin opetukseen asti.

Laitasuoja (lepuuttaja) suojelee veneen kylkiä. · Venejouste on joustava ratkaisu kiinnitysongelmaan.

e

cv NDI<IAAB

KUMITEHDAS

Toinen vala suoritettiin vuotta myöhemmin eli 21.3. 1970, jossa Ilpo V. Salmi toimi valon vastaanottajana, Sirkka Mustamäki neitsyen kantajona ja Rainer Ansalahti valon vanhimpana.

Sukellusparien vanhimmat takana, vosemmal ta edessö, vasemmol ta

AUTTAA vaarassa olevaa omon henkensäk i n uhalla sekä sisäavaruuden vailaittamista omalT ta pieneltä osaltaan.

J J YRITTÄÄ voittaa halun halveksia kokemattoA mampaa sekä voittaa pelon tuntemattoman K edessä.

J K

Ensimmäinen valatilaisuus pidettiin 22.3.1969, jossa valan vastaanotti Ilpo V. Salmi, neitsyen kantojona toimi Heidi Laakso ja valan vanhimpana Ora Patoharju.

Sukellusparien vanhimmat edessö, vasemmalta takana, vasemmalta E Seitilä T-B Hagman K J'v\oisio C Godt B Winterhalter R Viiola P-0 Jansson 0 Hallia S Asikainen

R Likitalo H Rosenius U Lindström L Gpdt P Lindfors M Salonen P Jansson P P~akka P Kouse

Kästömä Lassila Saarento Hammar Kareslahti Askola Wiklund

T Puska P MÖkelä J Krogerus H Jansen H Sörmäntö P Saronpäö W Gibson

b \

"

.

PINGVININ KASTAJAISET Jokainen vireästi toimiva sukelluskerho on varmaan vuosien varrella kehittänyt omat seremoniansa uusien jäsenten ottamiseksi kerhoon. Näin on myöskin Pingvineillä. Seremonian nimi on kastajaiset.

LEIRI Oli sukeltajien leiri. Mistäkö sen tunsi sukellusleiriksi? Siitä, että rannalla oli saapujaa vastassa pulloröykkiö. Oli tyhjiä pulloja ja täysiä pulloja, enimmäkseen kuitenkin tyhjiä. Kaikki oli maalattu iloisilla väreillä ja varustettu hauskoilla kantovöillä. Röykkiön vieressä seisoi kompressori suurena ja mahtavana, kuin pulloja halliten, jostain syystä se ei kuitenkaan tervehtinyt saapujaa rattoisalla pörinällään.

Sen omisti liikemies, eivätkä liikemiehet ajattele pienten tyhjien pullojen huolia.

Mutta palatkaamme saapujaan. Koska leiri oli saaressa hän joutui saapuroaan sinne veneellä. Saapuja, varsinkin jos oli köyhä sukeltaja, ei omistanut venettä vaan sai käyttää vuorosellaista. Sen kuitenkin omisti liikemies. Tämän saapuja totesi varsin nopeasti pahasti kevenneen rahapussin muodossa. Sukellusleirin tulee tietysti olla veden ääressä, mutta olen kuullut, että rantoja on muuallakin kuin saarissa. Melko moni sukeltaja omistaa nimittäin auton.

Autolla olisi mukava päästä itse leirille asti.

Kun saapuja nyt kuitenkin pääsi leirille, asettui taloksi ja joi hieman eväitään, hän niistä rohkaistuneena aikoi etsiä käsiinsä leirinjärjestäjän edustajan. Ihmeekseen hän kuitenkin sai todeta tämän edustajan tuppaavan aivan oma-aloitteisesti puheille.

Syy tähän selvisi pian, ainoa edustaja oli nimittäin maksun kerääjä, joka toimi virkansa edellyttämällä, rahat pois periaatteella. Olikohan leirin järjestäjäkin liikemies?

No, tällaisista pikku hankaluuksistahan aina selvitään. Leirillehän on tultu sukeltamaan eikä murjottamaan. Parin päivän etsimisen jälkeen jopa saatiin vene ja siihen kuljettaja, joka suostui viemään sukeltajat sukeltamaan. Etsittiin tietysti viinaa, ikävä kyllä ei löydetty, mutta siinä sivu-

tuotteena löytyi pari hylkyä. No, kuka nyt hylyistä jaksaa välittää, kun kurkkua kuivaa armottomasti. Tähän epäkohtaan itsekukin järjesti lievitystä illalla leirinuotiolla, jossa kaikilla oli hyvä mieli, jopa niin hyvä, ettei kaamea kitaran soittokaan pahemmin haitannut tahtia.

Mitä leirin ulkonäköön ja palvelustasoon tulee, ne näyttävät vuosi vuodelta vain parantuvan. Teltat senkuin suurenevat ja paranevat, eräässäkin peräti kolme huonetta ja keittiö. Perisuomalainen saunakin kuului asiaan ja sen lämmitys tapahtui vieläkin perisuomalaisemmin - varastetuilla puilla.

Mutta kaiken palvelutason huippuna paikalla· oli käymälä, jonka varusteisiin kuului kalkkipussi. Tästä ei kiitos kuitenkaan lankea leirin järjestäneen liikemiehen osalle. Leirin huipentumana oli kalakilpailu, jota kauniista esipuheista huolimatta ei ollut järjestetty, vaan osallistujat saivat sen itse hoitaa. No, hyvinhän se meni - kuitenkin. Joku sai jopa kaloja.

Eräs, tosin epävirallinen ennätys on vielä kirjattava sukeltajien tiliin. He kuivasivat kaupungin ainoan "pitkäripaisen" niin ettei jäänyt jäljelle kuin pari koria keskiolutta.

Mahtaakohan olla peräti Suomen ennätys?

Nyt näin lehtien putoillessa ja tulevaa ensi kesää kaipailtaessa, kun flunssa helposti pääsee yllättämään, annan lopuksi hyvän flunssanhoito-ohjeen. Flunssahan, kuten tunnettua, kestää kaksi viikkoa ja hoidettuna neljätoista päivää. Resepti on seuraava: "Aamulla heti herättyä, lounaalla, päivällisellä ja illallisella, sekä tarpeen vaatiessa niiden välissäkin otetaan juomalasillinen taskulämpöistä viskiä". Flunssa ei siitä parane, mutta poteminen tulee huomattavasti hauskemmaksi.

Ananas

Kesäkuun 14 päivänä 1970"· kastettiin muutama uusi jäsen. Seremorila oli seuraavan lainen: kastettavan silmillä on sokkomaski ja hänet kävellytetään lankulta veteen ja senjälkeen on hänen sukellettava laivan kölin ali. Toisella puolella olevasta kumiveneestä annetaan muutamia lusikallisia ahdin antimia (tulinen sekoitus) ja oma maski. Sitten on uitava laivan ympäri ja tultava rappuja ylös, sekä kiivettävä räpylät jalassa laivan sillalle, jossa kerhon vanhin suorittaa kastamisen heittämällä kuupallisen vettä kasvoille. Kerhon PJ toteaa henkilön kastetuksi ja antaa

hänelle kastetodistuksen sekä sarjanumeron. Lopuksi kastettava kaataa kumiveneen ja uittaa siinä olleen ahdin antimien jakajan. Sillä sipuli.

Jaska

IJ{,.eilusukeHajat

KERHON UUSI VENE ~j~ho

o.n saalut ~.rivartiolaitoksen käytöstä poistetun "NopeaVeneKuutosen", jonka .? um11n1runko .on O.K., mutta jonka moottorit eivöt ole O.K. ·a lisäksi oKvakt vre~ah lll_an su~ret m:!lle: 2 x 230 HV turboahdetut Valmet-diesel it 2ooÖ k11lmin u a . va1 tao 1 •• konetsrm?

• .. k ne prenemp11n.,. (n · 120 ··· 170 HV) k unnossa oevun Välitys- • pa lkk ro ma setaan.

•

me~n~~n

40 41

r.v.

PYHÄINPÄIV ÄN RETK 1 SUOMENLINNASSA H. Särmäntö

AIEMMIN ILMESTYNEITÄ URHEILUSUKELTAJA-LEHTIÄ VALOKOPIOINA Numeroita 1 - 8 on mahdollisuus tilata valokopioasuisina. Hhnat kappaleelta vaihtelevat 1,80 - 3,00, riippuen sivumääristä (+ postikulut).

Ti 1auk<et vuoden 1970 1oppuun mennessä Os. Urheilusukeltajat ry/HS Postilokero 10462 Helsinki 10 Numeroita 9, 10 ja 11 myös tilattavissa (normaali-) painoasuisina.

SUKELLUSPÄIVÄKIRJOISTA Usein k e skustellessa toisten sukeltajien kanssa tulee ilmi ihmismielen erikoisuus: Vaikkei ehdointahdoin haluaisikaan puhua puuta heinää niin muistipa tekeekin tepposiansa.

Vanha sanonta: "Aika ja etäisyys kultaa kaiken" pitää kyllä paikkansa tänäkin päivänä. Niinpä kun muistellaan parin-kolmen vuoden takaista sukelluskalastusretkeä, niin saattaapa tapahtua että silloin ammuttu 150 g lahna muuttukin 1 1 5 kg loheksi taikka muuta yhtä mukavaa.

Kyllähän se tekee tietenkin jutun, elävämmäksi moinen kasvu ja rönsyily, mutta aina silloin tällöin tulee eteen se tilanne, että pitäisi muistaa jotain tärkeätäkin, esim jos sain hankalassa poika s s a olev a n hylyn sijainti ja linjat siihen.

1

1

42

Kuinka sitten suu pannaan?

On olemassa erittäin yksinkertainen keino, jolla voi tämän pulman ratkaista: kirjoitustaitoiset voivat ottaa kynän käteensä ja kirjoittaa tiedot sukelluspäiväkirjaan,jossa on oma sarakkeensa juuri tämäntapaisille tiedoille. Kyseisen päiväkir~.an täyttäminen on niin helppoa, etta uskoisi useimpien kykenevän siihen jopa raskaan ja rasittavan s uk elluk senkin jälkeen. M yöh empinä vuosina on sitten mielenkiintoista katsella kirjasta kuinka monta sukellustuntia on takanapäin, millaisissa paikoissa ja muuta sellaista kivaa. Tällaisen päiväkirjan on Suomen Urheilusukeltajain Liitto julkaissut. Todella suositeltava hankinta.

H.A.

43

pingvinit 1, 16 ja juniori (Jaska, Ari ja Kai Puhakka). Matka tapahtui 24. 6. -70 - 3. 7. -70 välisenä aikana. Perille saavuimme 29. 6. Tosin emme aivan kommelluksitta, sillä autokin vaati osakseen huoltoa.

SUKELLUSSAFARI

-70 LAPISSA

Jaska Puhakka Kuten tunnettua on sukelluskerho Pingvin Lahdesta monen muun asian lisäksi innostunut etsimään ja nostamaan sotien aikana pudonneita venäläisiä, suomalaisia ja saksalaisia lentokoneita. Jo kolme vuotta tätä on harrastettu. Ensi vuonna kuitenkin toiminta loppuu, jollei sopivaa rahoittajaa löydy. Toiminta on suoritettu yhteistyössä Ilmavoimien Esikunnan ja asiasta kiinnostuneiden senaikuisten lentäjien kanssa.

Saatuamme eräänä päivänä Ilmavoimien Esikunnasta seuraavanlaisen tiedon: "Inarin järven pohjoispuolella olevaan sitä pienempään järveen on pudonnut saksalainen ME-1 09- kone". Lisäksi saimme selville, että sen pienemmän

44

järven nimi on Nitsijärvi. Nämä tiedot saatuamme lähdimme matkaan Borgwardasuntoautollamme. Lähtijöitä oli kolme,

Yleiskartan suurennokseen (n:o 384-482Inari), on merkitty suurella ympyrällä paikka (Kaamanen), josta poikkesimme ~ Nitsijärvelle johtavalle pikkutielle (merkitty yhtäjaksoisella viivalla). Pienellä ympyrällä on merkitty paikka, jossa teimme tiedusteluja koHtalappalaisilta ko. koneen paikasta. Se on merkitty karttaan ristillä. Tie Kaamasesta Nitsijärvelle oli erittäin huonokuntoinen ja keskinopeudeksi tuli vain 19 km/h. Jouduimme lähettämään juniorin mopolla edeltäkäsin tunnustelemaan maastoa.

Perille päästyämme haastattelimme erästä leskirouvaa, joka ei suostunut sanomaan nimeään, eikä välittänyt valokuvauksesta. Hän tiesi koneen paikan tarkkaan ja lähti meille korvausta vastaan (20 mk) oppaaksi. Hän souti itse 1 1/2 km matkan veneellä levähtämättä hyvää vauhtia. Klo 20. 00 saavuimme koneen putoamispaikalle. Siellä oli arviolta 4 milj. hyttystä. Pinnalta näkyi muutamia koneen alumiiniosia. Vettä oli arviolta 2-3 m.

Kone oli pahoin pirstoutunut pudottuaan veteen. Rannalla oli muutamia ylösnostettuja koneenosia. Lähikylän pojat olivat kuulemma käyneet sukeltamassa. Sovimme veneen lainasta seuraavaksi päiväksi ilman kuljettajaa. Hinta 10 markkaa!

Rahan arvo tunnetaan ilmeisesti täälläkin päin oikein ·hyvin. Päivä päättyi

01. 30, kävimme nukkumaan täydessä päivänvalossa.

Seuraavana päivänä hyttysten järjestämä herätys oli klo 7. 00. Ilma oli hiukan viileämpi (28°C) kuin edellisenä päivänä ja taivas oli täyspilvessä, mikä ilmeisesti tulisi aiheuttamaan hankaluuksia filmattaessa veden alla. Syötyämme aamuateriakai kuivattua poronlihaa ja kylmää teetä tuli leiriimme kaksi kovin uteliaan näköistä poikaa. Kai tiesi kertoa, että pojat olivat tulleet paikalle perätuupparilla. Saimme heidät "vokotelluksi" hinaamaan meidät koneen luo. Pojat olivat

nimdtään Vesa Nykänen (12) Sevett-järveltä ja Jyrki Kangasniemi (15) Ivalosta.

He olivat käymässä mummonsa kesämökillä! Leiriydyimme sukelluspaikan läheiselle rannalle.

. t ~:1 ·-· ·~

~ ,_1

..

;-,;. • • • - :

..

~ f.··~·~"·~.:r~

!!

45

laskutelineen suojuksen ja muutamia meille tuntemattomia pieniä esineitä.

Ilmeisesti kone on pudonnut talvella, koska osissa olevat värit olivat vaaleita. Sieltä saamamme tiedon mukaan lentäjä oli pelastautunut laskuvarjolla johonkin Haukilahti-nimiseen paikkaan. Kertoja ei osannut sanoa, oliko koneen putoaminen todella tapahtunut talvella. Meille vedessäoloaikaa kertyi kaikkiaan 2 1/2 tuntia. Hyttyset pilasivat täysin tämän sukellusmatkan. Mitkään myrkyt eivät auttaneet niitä vastaan.

Paluumatkalle lähdimme 30. 6. klo 14. 00 Koneen hylky on n. 30 m päässä rannasta. ja perillä Lahdessa olimme 3. 7. klo 10.15.

Paikalla on vettä 2-4 m. Suurimman osan sukelluksesta suoritimme divaamalla.

Ajomatkaa kertyi kaikkiaan 2880 km. MatVeden lämpö oli 14°C ja näkyvyys n 3m:..- kan aikana jouduttiin tekemään 5 kertaa Pohja oli mutapohja, mutta muta oli erirengastöitä ja ostamaan neljä uutta renlaista kuin täällä etelässä. Se oli karkeam- gasta Itä-Suomen huonojen teiden vuoksi. pisyistä ja vaaleampaa. Ensin Ari ja Kai Kokonaiskulut olivat n. 1500 mk eli uivat pinnalla koettaen paikallistaa millä n. 150 mk päivää kohden. alueella hylyn osia näkyy. Sen jälkeen Ari suoritti kaitafilmauksen ja lopuksi menim- Mukaan otetut näyte-esineet luovutettiin me kaikki kolme tonkimaan sinne roudan sukelluskerho Pingvinille. Tällaisella toisekaan. Ainoat tunnistamamme osat olivat minnalla on tärkeä merkitys tulevalle Ilmoottori ja siiven suurehko osa. Löysim- mailumuseolle, mutta ei varmaankaan voime myös lieriön muotoisia säiliöitä sekä da vaatia"' että yksityiset henkilöt vetäisivarsikäsikranaatin. Moottori oli V:n muo- vät asiaa eteenpäin pelkällä kiitoksena.

Se edellyttäisi kuulumista niiden "20 pertoinen, sylinterit ylöspäin pohjalla. Laskin 18 venttiUin keinuvipua. Kun pyyhkäiheen" joukkoon. Yhtäkaikki kohteita on ja sin ruosteen pois niistä, ne oli.vat aivan ne saatetaan löytää, mutta jotain puuttuu kirkkaat ja muutamat liikkuivat vaivatto- -··.. . . . . tuumii masti. Hetkessä vesi oli rautaista ja läpiJaska näkymätöntä. Touhu meni kopeloinniksi.

Otimme mukaan muutaman konekilven,

A R-MATIC 300 2-VAIHE PAINEBALANSOITU HENOITYSREBULAATTORI (suurin käyHöpaine 300 lk)

PAINEENALENTAJA:

ANNOSTIN:

(140 gr) niskalenkki (ei kuvassa) ilmansyöttönappi 1 vipuvarren pituussäätä 2 vipuvarren nostosäätä ejektorisuuttimen ilmanvirtasäätä

(830 gr) varailmaventtiili (30 ik) matalapaineauto painemittariulosotto R 1/8,. pintailmauloaotto varaventtiili (8 ik)

Kaikki yllä luetellut hienoudet mahtuvat yhteen ja samaan regulaattoriin mikäli regulaattori on AIRMATIC 300.

Samaan tulokseen voisit ehkä päästä ostamalla kolme tai neljä eri regulaattoria mutta et kuitenkaan voisi käyttää niitä kaikkia samaan aikaan ja sitäpaitsi se olisi epäkäytännölliatä ja kallista kun AIRMATIC 300 kaikista hienouksistaan huolimatta maksaa sinulle ainoastpn mk 298,- ja AIR-MATIC 300:11a on 2 vuoden takuu.

AIR-MATIC 300 on virallisesti hyväksytty syvyys- 60 m (90 m) ja talvisukeflukseen. (Kungl. arbetarskyddsstyrelsen)

"SUKELTAJILLE JOTKA VAATIVAT PARASTA"

AB E 0-SUB OY

46

TEHTAANKATU 13, Helsinki 14, puh. 627 770