Issuu

"'eilusukeltaja

1970

N:o 10

VASTAAVA TOIMITTAJA JA TAITTO: Harry Alopaeus OSOITE: Postilokero 10462, HELSINKilO KANSI: Per-Olov Jansson, TAKAKANSI: Heikki Särmäntö

SUKELTAMISESTA TÄNÄÄN JA HUOMENNA

HOPEAPRIKI

Urheilusukellus Suomessa on nykyään taitekohdassaan- etenkin aatteellisessa mielessä. Har-

Harry Alopaeus

rastus on tulossa todella suosituksi, jopa muotiasiaksi -että sukeltaa, rupeaa olemaan POP. Tästä eteenpäin voi sukellusharrastus kehittyä reilun toverihengen ja kunnollisen sukelluskurin r:_uitteissa. Toisaalta asiat voidaan pilata egoismilla ja piittamattomuudella sekä tyhmällä nurkkakuntaisuudella, jonka kylläkään ei pitäisi kuulua nykyihmisen järkevään käyttäytymiseen. Sama on asia meriarkeologiassa amatöörisukeltajien suhteen. Tekniikka ja välineet kehittyvät erittäin ripeästi, mutta saavutettua hyvää yhteistyötä museon kanssa uhkaa joittenkin harrastama saalistus ja piittaamattomuus. Ja kuitenkin museo tarjoaa urheilusukeltajille rehellistä yhteistyötä, jonka puitteissa kaikki (joilla on riittävä taito} pääsevät hylkyjä tonkimaan. On vain muistettava noudattaa meriarkeologisen toimiston an'tamat neuvot ja ohjeet, jotta suoritetussa työs~ä olisi järki ja tarkoituksenmukaisuus mukana. On todellakin toivottavaa, eUö ,sukelta.at olisivat,.museon·{:<mssa avoimessa ja reilussa yhteistyöss<i, sill<i museon sukeltajaystävällist<i asennetta olisi järjetöntä asettaa vaaraan älyttömällä meriarkeologisesti arvokkaiden hylkyjen turhanpl:iiväisellä rosvoamisella. Usein kuulee tällaisia tihutöitä puolustettavan sillä,että esim. kyseessä oleva hylky "oli pelkkä lautakasa" tai "että niin kaikki muutkin tekevät". Tällaiset puolustelut oman saaliinhimon tyydyttämiseksi eivät ole ollenkaan päteviä tai järkevil:i sillä kaikki se esineistö, joka löytyy t<illaisesta "lautakasasta", auttaa tunnistamaan millainen alus aikanaan on ollut, miltä vuosisadalta, ym. tietoja, joita muuten ei saisi en<iä mistään muualta. "Kaikki muutkin tekevät niin" on naurettava väittämä esim. ryöv<irin suusta kuultuna ja kuitenkin kovin moni meistä on valmis puolustamaan omia halujaan tällaisella typeryydellä. Siis positiivinen kuri ja järjestys kesän sukelluksiin, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Muistutan, että tämä Urheilusukeltaja-lehti on kaikkien Suomen urheilusukeltajien yhteinen lehti, jossa he voivat esittääsukellusta koskevia asioita ja mielipiteitään jo jonka myöskin kaikki sukeltajat olkoot valmiit hankkimaan. Ni:iissä merkeissätoivonkaikille hyv<iä sukelluskesä<i. Harry Alopoeus

2/8 ap syvyys 6 m. lämpö n. 10-12° "Vedimme salmen toiselle puolelle ankkuroituun vedenalaiseen puhelinkoppiin valaistuskaapelit ja sidoimme ne kiinni"

HOPEAPRIKI ELI JUSSARÖ II Siinä vuoden 17 80 seuduilla joutui venäläinen priki merihätään Jussarön lähellä. Alus ajoi tai ajautui Pikku-Jussarön rantaan ja upposi 17 metrin syvyyteen. Armon vuonna 1968 löysi laivaston sukeltajakurssi paikallisen asujan vihjeen perusteella ko. hylyn. Museo järjesti hylyn mittausta ja stereovalokuvausta varten työleirin johon allekirjoittaneellakin oli kunnia osallistua. Tullessamme parini kanssa ensimmäistä kertaa alas hylkyyn totesimme sen kunnosta ettemme olleet ensimmäiset sukeltajat tässä hylyssä. Myöhemmin saimme tietää, että 1800 luvun lopulla olivat jotkut virolaiset sukeltajat aarteita etsimässä, mutta eivät ilmeisestikään olleet mitään arvokasta löytäneet vaikka hylky tunnettiinkin "Hopeaprikin" nimellä .... Meidän tarkoituksenamme ei ollut kuitenkaan aarteitten etsiminen, vaan narujen ja valkoisien styroksipallojen viritteleminen sinne sun tänne + - 2 millimetrin tarkkuudella....... Mutta antakaamme sukelluspäiväkirjani kertoa: 26/7 sukellus syvyys 17 lämpö 3-4° "Epämiellyttävän kylmää. Suoritimme Guy Mickelssonnin kanssa 2 sukellusta, ensimmäinen 20 min. ja toinen 15 min. Tehtävänämme oli valokuvauksen onnistumisen varmistamiseksi raaputtaa liiat simpukat pois hylystä. Vesi oli aivan turhan kylmää". Seuraava päivä kuluikin kokonaan rannalla hylyssä tarvittavien narujen ja styroksipallojen kanssa tappelemiseen. Sää oli kaunis. 28/7 syv. 6 m veden lämpö n. 10° "Tehtävänämme oli asettaa stereovalokuvausta varten testiritilä meren pohjaan, ehdottomasti vaakasuoraan. Sikäli hankala 4

homma, että pohja ei ollut ollenkaan vaakasuorassa sopivan etäisyyden päässä hylystä. Niinpä ryhdyimmekin asettelemaan sitä merenpohjassa olevaan mutarinteeseen junttaamiemme metalliputkien päälle. 2 putkea menikin hyvin rinteeseen, muttei loput koska kallio olikin vastassa. Päätimme käyttää seuraavassa yrityksessä puupaaluja. 30/7 syvyys 6 m. lämpö n. 10-12° "Junttasimme testiritilää varten uudet paalut ja sahasimme ne sopiviksi sekä asetimme testiritilän niitten päälle aivan vatupassiin. Se onnistui vihdoinkin. " 31/7 syvyys 17 m. lämpö 6-8° "Testiritilä oli pakko siirtää hylkyyn! Kylmän ja lämpimän veden rajakerros eli harppauskerros on juuri 6 m:ssä ja tekee se testikuvien oton mahdottomaksi. Niinpä joudimmekin repimään testiritilän irti ja hylkyyn vietyämme koetamme saada sen vaakasuoraan. Siinäpä vasta homma syntyi, kun samalla piti olla varovainen, ettei muta pääsisi kovin paljon "pölyämään". 40 min. kuluttua se saasta oli yhä vinossa.

2/8 ip syvyys 17 m. lämpö n. 8° "Operaattio nimeltä "Suuri Show" alkoi. Pidimme ensin näytöstä paikalle saapuneille lehdistön ja TV-n edustajille vedenalaisen puhelinkopin luona valojen kera ja sen jälkeen hylyssä, johon oli viety jopa vedenalainen TV, jonka avulla ylhäällä olijat saattoivat seurata touhujamme. Pekka viskasi toisen (vara) laatikon Ciideriä mereen, turvaan lehtimiehiltä. 3/8 syvyys 17 m. näkyväisyys 3-6 m "Ora yllätti Pekan ja Riston pohjassa hylyn keulapuomilta juomasta veden alla Ciideriä. Minä mittaUin hylyn sivulaudoituksen syvyyttä (korkeutta pinnasta) ja etsin irtolöytöjä ja yhden Ciideripullon".

4/8 syvyys 17 m. näkyväisyys 3-6m "Nostimme hylystä tykin ja minä viimeisen jäljelläolevan Ciideripullon. Turvallisuussyistä oli tykkiin sidottu kaksi köyttä, ja samoista syistä sijoitin minä ko. pullon jo veden alla "tuulensuojaan'' Vähän kylmä toimenpide". Suunnilleen tässä vaiheessa loppui lo$imani ja palasin takaisin "sivistyksen" pariin. Työt hylyllä jatkuivat ns. mammuttipumpulla suoritetun pumppauksen merkeissä ja tällöin tutkittiin hylyn mudan täyttämä ruuma ja sen 1800 luvulla hävitetyn peräosan sisältö, mutta todettiin tämäkin hylky jo ajat sitten ryöstetyksi. Se "Hopeaprikistä"

~ syvyys 17 m. lämpö 6- 8° "Saimme vihdoinkin testiritilän millilleen vatupassiin. Tämän jälkeen mittailimme hylkyyn viritettyihin naruihin kiinnitettyjen styroksikohojen sijaintipaikkoja ja siirsimme niitä tarpeen vaatiessa. Sivumennen sanoen - pyttymäistä hommaa".

1/8 ip syvyys 17m. lämpö 6-8° "Mittailimme pohjasta ylöspäinkohoavia pystynaruja, kohoja ja niitten paikkoja, narujen sijainteja toisiinsa nähden ja herra ties mitä kaikkea muutakin. Näkyväisyys oli päivä päivältä vähän kerrassaan huonontunut. 5

SUKELLUKSEN RIEMUISTA JA SYISTÄ Ilpo V. Salmi Sukeltamisen viehätys Suomen merialueilla sukellettaessa on ympäristö yleensä märkä, kylmä, pimeä ja pahanmakuinen. Pinnalle palattua taas usein tuulee kovasti tai sataa räntää tai ankkuri ei ole pitänyt tai heila on jättänyt. Jo sukeltamaan lähdettäessä on laitteen tiiviste saattanut rikkoutua, painovyö hävitä ja posti tuoda edellisen kuun paineilmalaskun. Auton omistava sukellustoveri ei vaimon veto-oikeuden käytön johdosta ole tullutkaan ja bussinkuljettaja on kieltäytynyt ottamasta paineilmapulloja mukaan. Kun laite (pullot ä. 10 kg) ja muut tavarat on sitten vihdoinkin saatu kivistä polkua myöten rantaan, syövät muurahaiset neopreeniliiman ja kompressorin tulppa on poikki. Kotiin tultua on käsien pituus kantamisen johdosta muuttunut niin, että rystysten suojelemiseksi kynnyksiä täytyy madaltaa. Silloin innokkain urheilusukeltaja havahtuu kysymään itseltään: MIKSI? Kriisien helpottamiseksi ja vasta-aseeksi tuttavien, heilojen ja järki-vaimojen pilkkaan olen kerännyt yhteen kaikki löytämäni hyväksyttävät ja vähemmän hyväksyttävät sukeltamisen syyt. Kaiken toiminnan mielekkyyden ehtonahan on tiedostettu motivaatio. Sukellusharrastuksen syyt,

Biologia - kala- yms hyötytutkimus - levä- yms. perustutkimus Geologia Fysiologia ja lääketiede Muut tieteet (esim. merentutkimus tai nereidologia) 4. Suojelu ja tekniikka Koulutus Laitteiden kehittäminen Pelastus- ja hälytystyö - vesi- ja savusukellus Katastrofivalmius Maanpuolustus 5. Työ ja ansio Esineiden haku Vedenalainen työ Kaupallinen ja teollinen toiminta 6. Meriitti Julkisuuden tavoittelu - asiantuntijana - supersukeltajana - kovana jannuna yleensä Heilan tavoittelu Ilmaisten alueiden tavoittelu

päämäärät ja muodot 1.

Huvi ja eskapismi (pako todellisuudesta)

Harrastuksen kehittymisestä

Sensaatioelämyksen tavoittelu (painottomuus, vaarallisuus) Hermojen "lepuutus" Pako pinnanylisestä todellisuudesta Halu taivaanrannan taa

Useimmiten vasta-alkaja sukeltaa ykköskohdan ensimmäisen syyn vuoksi ensi kertaa sukeltaessaan. Elämyksessä on ehkä kiehtovinta painottomuus,: tila, jonka vain kevytsukeltajat avaruusmiesten lisäksi voivat kokea. Painottomuus johtuu fysikaallisesti tietenkin siitä, että ihminen on suurimmaksi osaksi vettä ja ihmisruumiin ominaispaino siis suunnilleen sama kuin veden eli 1.

Urheilu tai muu harrastus Kalastus Taitokilpailut Ennätysten tavoittelu Vedenalaisvalokuvaus ja -filmaus

3. Tiede Meriarkeologia - kohteiden etsintä - kohteiden tutkimus - avustaminen esineiden nostossa 6

Eräs psykologinen tekijä, joka joidenkin· kohdalla saattaa olla hyvinkin tärkeä osa motivaatiosta on vaarasta nauttimisen halu. Ei siis kovin hyväksyttävä syy. Uhkapeluriluonne nauttii sukeltaessaan siitä, että hän on veden sisässä oman kohtalonsa h&.F~jtal,jon ene~ ·

män kuin normaalielämässä. Koska välitön hengenvaara on koko ajan olemassa, se mitä tekee tai• jättää tekemättä, omaa tavallista kohtalokkaamman merkityksen. Tämä itsensä vaaralle alttiiksi panemisen nautinto on ominaista siis myös joillekin sukeltajille nuorallakävelijöiden, kilpa- autoilijoiden ja kesäleskien lisäksi. Kohdan 2 - alaryhmä ennätysten tavoittelu - takia sukeltaneista henkilöistä ehkä kuuluisin on se vedonlyöntiin osallistunut skotti, jonka ilman laitetta sukelluksissaolon maailmanennätystä ei voida vielä noteerata, koska hän ei toistaiseksi ole palannut pinnalle. Sukellusharrastus kehittyy normaalisti niin, että aletaan kohdan 1 syiden vuoksi, sitten siirrytään kohtaan kaksi tai kolme, jotkut jatkavat vielä nelos- ja ehkä viitoskohdankin syillä. Kohdassa viisi on kuitenkin sanottava, että kukaan ei vielä Suomessa ole sukeltamalla rikastunut, eräät optimistit saavat siitä jotenkuten leipänsä ja joskus vähän särvintäkin lisäksi. Kohdasta 3 - alaryhmä meriarkeologia on muistettava aina, että a) kohteiden tutkimukseen ja varsinkin esineiden nostoon on saatava viranomaisten, tässä tapauksessa lähinnä valtionarkeologin, lupa ja b) meriarkeologia sen kummemmin kuin muukaan arkeologia ei ole eikä saakaan olla aarteenetsintää. Se on tiede, missä nykyihminen yrittää - usein rajattomalla kärsivällisyydellä ja vaivalla päästä selville esi-isiensä elämäntavoista ja -ympäristöstä saadakseen edes ajatuksensa ulottumaan yli oman ajallisen lyhytkaarisuutensa tai ehkä vain oppiakseen paremmin ymmärtämään itseään. Kohdan 3 viimeistä alakohtaa nereidologiaa voidaan harrastaa sukelluksissa varsinkin syvyyshumalan vaikeassa vaiheessa tai sukellusten välillä esim. Hangon Kasinolla tai vastaavissa uloslyöntiajoissa. Savusukellus on mainittu kohdassa 4. Sitä joutuvat tekemään palokuntien sammakkomiehet tulipalojen yhteydessä. Urheilusukeltaja joutuu vastaavaan vesi- ja savusukelluksen välimuodoksi luettavaan tilanteeseen sukellusretkien yhteydessä ns. kapakkasukelluksessa,. jossa v&tttä käytetäiin 7

myös apuna ja ilmapiiri on yleensä varsin savuinen. Tästä lähemmin aivan lopussa. Kohta 6 on sitten niiden ns. karriäärihaiden oma, joille ei sukeltamisessakaan pääasia ole sukeltaminen, vaan Kiehtova Oma Itse. Kuutoskohdan viimeistä edelliseen alaryhmään voidaan lukea niiden toivorikkaiden, usein sangen viehättävien nuorten naisten todellinen motivaatio, joita sukelluskerhojen kokouksissa silloin tällöin nähdään. Valitettavaa vain on se, että he yleensä häviävät joukosta ensimmäisen sukellusretkellä mukanaolon jälkeen, koska joutuvat karvaasti kokemaan, että sukeltajan heila kuuluu samaan laulusaakin mainostettuun ihmisryhmään kuin merimiehen muija ja kalamiehen koira.

Kuutoskohdan viimeinen alakohta ei tietenkään kuulu Suurille Egosentrikoille eikä viehättäville pimuille, vaan yksinkertaisesti kestoköyhille realisteille, jotka pitävät vedestä vain sopivasti ohranliemellä laimennettuna. Tällaisia käyttämättömät räpylät ja maskin omistavia henkilöitä tavataan joskus kapakoissa, joissa he menestyksellä kilpailevat rahakkaista pöytätuttavuuksista suurten taiteilijoiden, poliittisten asiantuntijoiden ja edellisten sotien todellisten voittajien joukossa.

Suunto Oy:n venekompassin kapseli K-12, läpimitta 10 cm. Tästä kompassista on sukeltajia varten tehty pieni erä 1° jaolla ja ohuella nollaviivalla, kilpailusuunnistusta silmälläpitäen. Tämä kapseli on hyvin litteä ja härvelin rakentamiseen paras mahdQllinen.

SUKELTAJAKELLOT SUKELTAJALTA CITIZEN AUTOMAATTI ON YLLÄTTÄVÄ MYÖS HINTA

198,-

KILPAILUIHIN

KÄYKÄÄ TUTUSTUMASSA!

HAMMAR

Fabianinkatu 8 Puh. 63 81 97 - Unioninkatu 24 Puh. 63 94 05

Per-Olov Jansson

ovh.

Eterna-, Omega-, Tissot- ja Zenith -sukeltajakellot. Täydellinen valikoima ja huolto.

PALKINTOJA

VEDENALAINEN SUUNNISTUS, II OSA

Kesä lähestyy. On korkea aika alkaa rakentaa suunnistushärveliä. Niin kuin mainitsin edellisessä artikkelissa, se ei ole vain kilpailukäyttöä varten, vaan sitä tarvitaan kaikenlaisessa etsinnässä. 1. Si:rkeltaminen kompassisuunnassa on aivan toista kuin suunnan seuraaminen. maan päällä. Silloin tarvitsee vain silloin tällöin katsoa kompassia, koska näköpiirissä on aina kaukaisia kiintopisteitä. Veden alla ei niitä ole. Sukeltaja ei pysty kompassilla tähtäämään, eikä pysty seuraamaan suuntaa katsomatta koko ajan kompassia. Ei pysty aina silloinkaan,. sillä niinkuin veneessä, täytyisi kompassin olla kiinteästi ja ehdottomasti asennettu kulkusuuntaan, ja sukeltajan kulkusuunta on melko epämääräinen, eikä hän pysty pitämään kompassia aina samassa suunnassa. Eri keinot kompassin pitämiseksi yhdensuuntaisena kulkusuunnan kanssa ovat seuraavat: 9

a) Kompassi ranteessa tai kädessä. Harjoituksella suunnistusvirhe pitäisi olla max. .:!: 10 m/1 00 m. b) Kompassin tai aluslevyn takapäästä kulkee naru vyön keskikohtaan, Pituus sovelletaan niin että kireällä narulla kompassi on kasvojen edessä. Tarkkuus parempi kuin rannekompassilla. c) Kompassi pidetään kaksin käsin, varustetaan isolla aluslevyllä. Tarkkuus :!:"

5 m/100 m, tottuneen miehen käsissä vielä parempi.

d) Aluslevy isompi,. varustetaan käsikahvoilla, mahdollisesti kyynärpäätuella (Itäsaksassa suosittu). Tarkkuus taas parempi. Naru joka laahaa virtauksessa on hyvä keino varmistua kulkusuunnasta. e) Levy varustetaan suurilla pystyevillä, jotka ohjaavat härveliä (mikäli ote on hyvin kevyt). Tarkkuus :!:" 2m/100m, tai joskus vielä parempi. f) Pystyevät ohjaavat, sukeltaja ei tartu ollenkaan härveliin, vaan uittaa

sitä kepillä sen kärjessä olevasta koukusta. Koukun voi myös sijoittaa taaemmaksi, jolloin pienet kepin heilahdukset sivuun eivät niin herkästi vaikuta härvelin suuntaan. Tarkkuus riittävän harjoittelun jälkeen alle :!:" 1 m/100 m. 2. Kompassi n a ei hyvin saavutuksiin riitä pienikokoinen käsikompassi (esim. Suunto SK4), koska siitä ei näe riittävän tarkkaa lukemaa. Kilpailu- ja etsintätehtäviin vaaditaan suurempi kompassi, esim. Suunto Oy:n venekompassin kapseli K-12, mieluummin 1° jaolla (normaalisti myydään 50 jaolla, mikä riittää veneilijöille). Tämän halkaisija on n. 100 mm. Sukellusalan erikoisliikkeet myyvät K-12 kapseleita. Molemmat kompassit ovat pystysuoraa lukemista varten, siis sukeltaessa pidettävä alapuolella, ei edessä. Ruotsalaiset ja Itäblokin maat käyttävät eniten pallomuotoista kompassia, jota luetaan vaakatasossa, ja näin voidaan käyttää myös suunnan ottoon maan päällä. Siihen tarkoitukseen on meillä erinomainen Suunto~alli, käsisuuntakehä KB-14, jota ei kuitenkaan voi käyttää vepessä. Periaatteessa on sukeltajan siis ratkaistava, haluaako hän katsoa alaspäin kompassia, ja pitää käsivarret alaspäin, vai haluaako hän uida kasivarret suoraan eteen ojennettuina ja katsoa vaakatasossa pallokompassia. Tämä on makuasia, ja mielensä mukam voi valita sopivan kompassin ja härvelimallin.Sukeltaja liikkuu, päinvastoin kuin veneilijä, täysin tyynessä vedessä. Jos hänellä Ön hyvät silmät ja härveli on hyvin suunniteltu ja tarkasti ohjattu, pystyy hän paljon tarkemmin seuraamaan määrättyä suuntaa. 3. Suunnaotto = kartasta K-12 kompassi ei ole tarkoitettu suunnanottoon kartasta. Veneilijöille myydään sopivaa astelevyä, jossa on naru keSkipisteessä. Levy asetetaan yhdensuuntaiseksi karttakoordinaattien kanssa, ja naru vedetään haluttuun suuntaan. Astelevyssä täytyy olla sama jako kuin kompassissa (360° tai 400°), Tavallinen läpinäkyvästä muovista tehty marssikompassi käy hyvin suunnanottoon, mutta ei anna niin tarkkaaJukemaa kuin astelevy. Kartas·s a lukee paljoriko eranto on sillä lehdellä. Jos se on Itäinen, sanokaamme 4°, vähennetään tämä astelevyn antamasta suunnasta. Jos eranto on Läntinen, lisätään se astelevyn antamaan suuntaan. 10

Suunto Oy:n sukelluskompassi SK 4, erittäin käytännöllinen yleiskompassi, mutta kelvoton etsintä- tai kilpailusuunnistuksessa.

4. Suunnan otto . luonnos s a. Käsisuuntakehällä tämä tapahtuu varmimmin. Suunnistushärveliin täytyy tarkoitusta varten rakentaa tähtäyslaite. Piirrokset antanevat selvyyttä. Rakenne pitää olla tukeva ja täsmällinen. Suunnanotossa täytyy· varoa, ettei lähellä ole toista kompassia, tai rautaesineitä, jotka voivat vaikuttaa kompassiin. Laiturin päältä ei ole syytä ottaa suuntaa. Matalassa vedessä esiintyy usein paikallisia häiriöitä, jotka johtuvat uponneista rautaesineistä. Erantoa ei tietysti nyt oteta huomioon, mutta jos maastosta otettu suunta on siirrettävä kartalle, lisätään Itäinen eranto ja vähennetään Läntinen, eli päinvastoin kuin otettaessa suuntaa kartalta. 5. E t ä i s y y d e n a r v i o i n t i on melkein yhtä tärkeä, mutta paljon vaikeampi kuin pysyminen kompassisuunnassa. Se voi tapahtua näin:

a) Sukella useamman kerran mitattu matka normaalivauhdilla ja laske räpyläpotkuparit. Normaali on n. 100p/100 m. Varo ylipainoa- se hidastaa menoa. Jos on poiju pinnalla, muista että se hidastaa vastatuulessa enemmän. Jos vaihdat toisiin räpylöihin 13~attaa potkupariluku muuttua melkoisesti. Pitkän stikelluksen alussa voi olla potkupariluku esim. 90p/100 m, s~kelluksen loppupuolella, kun olet väsynyt, vaikkapa 120 p/100 m. b) Voit myös katsoa kelloa- laitesukeltajan normaalivauhti on n 2 min/100 m.

Menetelmän heikkous on taukojen vähentäminen loppuajasta. 11

Yksinkertainen matkamittari. Potkuriakselin pää alle millin paksu, sen päällä lepää n. 20 cm leveä, ohut levy, akselin puolelta kumilla päällystetty. Potkurin liike siirtyy kitkan avulla levyyn. Metriasteikko saadaan uimahallissa kokeilemalla. Härveli rakennetaan litteän laatikon muotoon, jonka sisälle levy mahtuu. Levyllä täytyy olla 3 tukipistettä: paitsi akselin pää 2 pientä, herkästi pyörivää trissaa. Levyn omalla akselilla voi olla tarpeellinen hento kierrejousi, joka painaa levyä potkurinakselia vastaan. - Tämä on vain yksi monista mahdollisista ratkaisuista. Herätyskellon hammaspyöristä saa oivallisia, herkästi pyöriviä välityksiä. Erilaiset tehdasvalmisteiset kierroslaskurit sopivat, mikäli eivät ruostu eivätkä vaikuta kompassiin.

c) Voit rakentaa potkurilla ja kierroslaskijalla toimivan etäisyysmittarin.

Askartelupuuhana tämä on verrattain vaativa tehtävä, enkä aio selittää eri rakenteiden yksityiskohtia. - Potkurin liike voi siirtyä yksinkertaisella hammasvälityksellä osoittimeen, joka näyttää kuljetun matkan metreissä. Vanhasta herätyskellosta (tai Harry Alopeukselta) saa hammaspyöriä. Säätöä varten vqi käyttää kääntyviä potkurilapoja. tai muuttaa metriasteikkoa kunnes se pitää paikkansa. - Ostetaan kierroslaskija (nauhurin varaosa) johon potkuriliike siirtyy hihnan (ohut kuminauha) avulla. Laskijasaa ei saa olla teräsjousia tai -akseleita, koska ne ruostuvat sekä vaikuttavat kompassiin. - Rakenne on oltava sellainen, että metrilukema voidaan nopeasti ja helposti nollata. Sellainen kierroslukumittari on parempi joka nollataan vain nastaa painamalla tarvitsematta pyörittää. - Kaikissa välityksissä on pyrittävä mahdollisimman pieneen kitkaan, akselit ohuet, laakerit hyvät, hihnat ohuet, taipuisat. Kitkasta ja potkurin alkeellisuudesta johtuen on yleensä tyydyttävä siihen, että mittari antaa oikean arvon vain määrätyllä vauhdilla. Jos ui hitaasti, näyttää se liian vähän, ja päinvastoin jos ui yli normaalivauhdin. Teoreettinen tarkkuus on hyvin lähellä 100%, mutta käytännössä amatöörirakentaja saa olla tyytyväinen, jos hän pääsee tarkkuuteen ~ 1 m/100 m. 6.

H ä rve li n tar ki stu s. Sinulla on nyt joko alkeellisempi marssikompassi aluslevyllä, tai tarkempi härveli kahvoilla, pystyevillä ym. hienouksilla. Tarkistus suoritetaan avovedessä paikassa, missä ei ole rantaa lähellä (ei laituriak~an). Pane pohjaan 2 pitkää keppiä tai poijua n 100 m etäisyydelle toisistaan. Ota mahdollisimman tarkka suunta pisteestä toiseen ja ui väli edestakaisin monta kertaa, merkiten joka kerta virheen suunta ja suuruus muistiin. Jonkun tunnin kuluttua olet poistanut tottumattomuudesta johtuvat virheet. Jäljelle jäävät satunnainen epätarkkuus, jota on jatkuvasti pyrittävä parantamaan kehittämällä härveliä ja sen käyttöä, sekä vakiovirheet. Virhelähteitä on seuraavasti: a) Kompassi on liian lähellä paineilmapulloja. Etäisyys on suurin kun pidät härvelin ojennetuin käsivarsin joko edessä tai alla, ja poikkeama on silloin alle 1°. Tarkista virhe näin: - härveli maahan, suunta muistiin. Siirrä pullot lähelle, samaan paikkaan härvelin suhteen missä ne uidessa olisivat. Katso muuttuuko kompassisuunta, paljonko ja + vai -. Muuta koillJ .,~in suuntaa ja kokeile uudestaan. Huomaat, että poikkeama on + 0 suUt.. .;sa pohjoinen tai etelä, ja suurimmillaan länsi- ja itäsuunnassä. Jos virhe on yli 1°, on syytä tehdä poikkeamataulukko, ellet luota muistiin.

Suunnistushärveli Jansson -69. Takana erottaa kaksilapaisen potkurin, tähtäjmen, alaevän joka on painotettu lyijyllä, päällä kaksi pystyevää bal"sasta, oikeanpuoliseen upotettu kierroslaskuri. Kynä pysyy teräslangan koukussa. Kompassin edessä kotelossa kaksi pientä peiliä, jotka heijastavat kuvan kompassilukemasta pitkin tähtäyslinjaa taaksepäin. Yhdelläkin peilillä pärjää, jos osaa lukea numerot peilikuvana. Kahdella peilillä kääntyy kuva oikein päin. Vasemmalla puolella on suurennuslasi; joka· voidaan kääntää ajon ajaksi tähtäystä varten balsaevän kylkeen, poikittain tähtäyslinjalle, jolloin saa tarkemman kuvan kompassilukemasta. Härvelin nokassa oleva koukku ei näy. Härveliä vedetään siitä kepin avulla. Härvelin pituus n 40 cm, leveys 20.

b) Ruumiin asento ei ole symmetrinen vedessä. Pidät ehkä kompassia suorassa, mutta sukellussuunta menee viistoon. Tarkista että pullot ovat aina suorassa, hihnat yhtä pitkät ja kireät. Jos sinulla on toinen olkapää korkeampi, pidät kompassia (kaksin käsin) vinossa. Ainoa varma ja looginen tapa saada kulkusuunta täsmälleen samaksi kuin kompassisuunta, on varustaa härveli riittävän suurilla pystyevillä, kärkivedolla, laahaavalla narulla tai muulla tavalla antaa härvelin hoitaa suunnanpito. c) Härveli voi olla epäsymmetrinen - esim. pystyevä tai kompassi vinossa. Virhe on tietysti helppo korjata. d) Sukeltajalla saattaa olla taipu_mus poiketa suunnasta aina o'ikealle (tai vasemmalle). Silloin voi olla helpompi ottaa aina tämä huomioon vakiopoikkeamana kuin yrittää parantaa tapoja. )

7. H ä r veli p. suu nn i tt el u ja rakenne.

Jätetää_n seikkaperäiset ohjeet ja piirustukset sikseen. Olemme vielä tällä alalla ensimmäisessä kehitysvaiheessa. Jokainen harkitkoon itse härvelinsä koon ja muodon. Voin kokemuksesta sanoa, että mitä suurempi se on, sitä tarkempi. Samalla on otettava huomioon että se pitää mahtua sukelluslaukkuun. Pituudeksi riittänee 40-50 cm, evien korkeus

SUKELTAJAN KE-LLOSTA PUHEENOLLEN

•

•. : PEILITÄHTÄYS,

KAKSI

ETERNR · MRTIC

PERIAATERATKAISUA

a) Kahden peilin kautta näkyy lukema oikein päin, melkein samassa suunnassa kuin tähtäyspiste (suunnistuskohde). Varjopuoli~ lukema näkyy hyvin pienenä. Kun peilit kastuvat, menee kuva epäselväksi.

:f=--=======--===

------~

b) Suunnistuskohde näkyy peilistä, ~atse siirtyy siitä k?mpas.s iin kun se on peilin keskelle merkityn viivan kohdalla. VarJopuoh: Maisema näkyy peilikuvana. Lähip.nä peiliä on kompassin takareuna, josta suunta näkyy helpommin, mutta se on vastasuunta.

-t 1

10-20 cm. Potkurin halkaisija 8-10 cm. Mielestäni härvelin pitää kellua, paitsi jos se on kärjestä vedettävä, jolloin sen tulee olla nollapainoinen. Keppi saa silloin olla kelluva, ja pitää härvelinkin pinnalla. Tämä sentakia, ettei kallista härveliä menetetä. Rakennusaineena muovi, puu tai metalli. Kärjestä vedettävä malli tarvitsee kölin ja siihen lyijyä, ja päälle puiset evät, jotta se pysyisi vaakasuorassa. Evät on syytä tehdä paksuksi tai jollakin tavalla tukea, etteivät ne sukelluslaukussa murru. Jos käyttää (haurasta) akryylia, pitää sen pkasuuden olla 10 mm. Potkuri on suojattava tukevalla kehyksellä. Härvelissä ei saa olla teräviä kulmia, jotka tarttuvat merilevään tai vahingoittavat käyttäjää. Ja ennen kaikkea, tee härvelistä tukeva, kompakti ja kestävä. Jätä vaikka aluksi pois potkuri, mutta suunnittele niin että se ja kierroslaskuri voidaan myöhemmin lisätä. Se on suuritäinen eikä millään tavalla välttämätön. Ja seuraavassa lehden numerossa sitten käsitellään käytännön pulmia: etsintää ja kilpailu tekniikkaa.

JA SAATTE PARHAAN ''POHJA-AJAN'' MAAHANTUOJA

Meidön kaikkien opettajamme ~Proll_e' Jansson töytti puoli vuosisataa huhtikuun 22 pnö . Toimitus yhtyy onnittelijoihin:

ovETEANRAa HYVINVARUSTETUISTA KELLOLIIKKEISTÄ KAUTTA MAAN

OPERAATIO HYLJE Seppo Soinio

Toukokuun viidentenä 1968 olimme Pihlajasaaressa 10:n sammakon voimalla ensimmäistä kertaa meressä talven jälkeen. Löimme Moiskarin ja Harrin kanssa telttaa pystyyn isossa Pihlajasaaressa, kun jo osa porukkaa häipyi tutkimaan hylkyä. Aikamme sukellettua tulimme ylös märästä ja vielä hiukan viileästä elementistä. Olimme jo vaihtaneet neoprenipuvut siviiliasuihin ja telttaa purettiin parhaillaan, kun poukamaan ilmestyi pieni, punainen, katettu moottorivene, josta tallusteli maihin toppatakkinen mies. Mies esitteli itsensä "linnustaja" Ylesmäeksi. Hän oli ollut edellisen päivän ja yön Koiraluodolla yöpyen autiokämpässä. Saarta kierrellessään ja lintuja kytätessään oli hän illalla nähnyt hylkeen nousevan pintaan noin 20 metrin päässä rannasta. Ensimmäinen laukaus osui päähän ja hylje painui tietysti hengettömänäfipinnan alle kuplien jäädessä pinnalle. Seuraavana päivänä poistullessaan oli hän nähnyt meidät sukeltamassa ja ajatteli pyytää meiltä apua.

Särmännön Heikki ja allekirjoittanut innostuimme asiaan, lähinnä kiinnostuksesta meille tuntemattomasta Helsingin edustan ulkosaaristosta. Lähdimme Pihliksestä neljäntoista maissa ja puolta tuntia myöhemmin olimme perillä. Matkan aikana oli tuuli yltynyt ja perille päästyämme sen voimakkuus oli jo vähän hälyyttävä. Kävelimme rantaa pitkin paikalle, josta Ylesmäki oli ampunut saaliinsa. Pukiessani sukelluspukuani päälle odotteli Heikki jo valmiina rannalla minua. Kahlatessani veteen oli parini jo skindivannut alueella. Ensimmäinen veteenyritys ei onnistunut v~an lensin kalliolle aaltojen heittämänä, mutta toisella kerralla onnistuin. Heikki oli havainnut pinnalta käsin jotakin erikoista ja käväisi pohjassa katsomassa näkemäänsä. Tullessaan ylös hän huusi: ''Näin sen, katsokaa ylöstulopaikka, jotta löydetään uudestaan, vettä on 5 metriä. Siellä se tuijotti silmät avoinna, aivan kuin olisi elävä. " Samassa minä sain liikettä eviini ja sukelsimme

urheilusukellustarpeiden erikoisliike v:sta 19 55

GPlcomec OY-AB

Huopalahdentie 16 B - Helsinki 33 puh. 48 58 17 ja 48 58 27

yhdessä löytöpaika1le, mutta emme löytäneetkään sitä välittömästi, koska virtaus oli heitellyt pariani sivuun hänenylöstullessaan. Jonkin aikaa etsittyämme hän näki hylkeen uudelleen. Meitä hiukan kam.motti sen ikäänkuin syyttävä tuijotus. Se heilui kivien ja meriruohojen välissä aivan elävän näköisenä, ja jollei olisi nähnyt pientä reikää sen otsassa, olisi sitä varmasti pitänyt elävänä. Kammoksuimme hiukan siitä kiinniottamista, kunnes parini kävi kiinni eturäpylöihin ja minä pyrstöön. Alkoi hinaus rantaan. Niin kauan kuin olimme veden alla lähellä pohjaa, ei ollut vaikeuksia, mutta kun ranta lähestyi ja vesi mataloitui, heittelivät aallot meitä päin kalliota. Yritimme työntää hyljettä ylös rannalle, mutta tuloksetta. Vasta kun linnustajamme sai otteen siitä, saimme työunetyksi sen liukkaalle kalliolle. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen pääsimme itse myös kiipeämään ylös. Tarkastelimme saalistamme ja tunnistimme sen harmaahylkeen poikaseksi, painoltaan 60-65 kiloiseksi. Rannalta katseliesaamme hirvitti ajatus, että olimme juuri hetkeä aikaisemmin olleet tuolla seassa, kun pärskeet löivät pari metriä korkealle. Tuuli oli silloin 7 beauforttia, jonka jälkeenpäin saimme tietää radiosta.

toisessa räpylä. Veneessä oli välillä vettä aina puoleen sääreen asti ja harkitsimme jo yhdessä vaiheessa hylkeen mereen heittämistä, koska painoa oli liikaa veneeseen, joka oli epäkelpo tällaiseen merenkäyntiin. Emme kuitenkaan raaskinneet heittää saalistamme yli laidan, vaan toivoimme selviytyvämme onnellisesti rantaan. Matkanteko edistyi hitaasti. Ylesmäki taputteli purtilonsa kojelautaa ja sanoi: "Kestä nyt vielä, äläkä petä meitä. " Moottorin käyntivarmuus huolestutti, kun se möyrysi välillä veden pärskiessä sen yli. Lopulta saimme Kaivopuiston valot näkyviin ja saimme suojaa läheisistä saarista. Pahalta näyttänyt matka oli päättynyt kuitenkin onnellisesti Kaivopuiston rantaan vähän ennen puoltayötä. Hylje jäi "linnustajallemme" ja me puolestamme lastasimme sukellusvehkeet kuplafolkkariini, jonka sisusta kastui meidän läpimäristä vaatteista. Olimme kumpikin kotona lopen uupuneina mustelmia ja kuhmuja saaneena sekä kokemusrikkaampina siinä puolenyön tienoissa.

Menimme kämpälle vaihtamaan siviili1mteet päälle ja otimme muutamia fotoja hylkeestä. Kannoimme hylkeen ja sukellustavaramme rantaan lähelle venettä ja kataelimme merta. Tuumimme että olisi selvä itsemurhayritys lähteä neljän metrin veneellä tuonne. Ylesmäki siirsi veneen vielä enemmän suojaan etteivät aallot rikkoisi sitä. Menimme kämppään istumaan ja söimme Heikin voileivät samalla kuunnellessamme Ylesmäen matkaradiosta säätiedoituksia, jotka kertoivat myrkyn kestävän ainakin seuraavaan aamuun. Viiden tunnin odotuksen jälkeen päätimme lähteä yrittämään,. koska aallot olivat jo hakanneet venetfl kallioihin huolestuttavasti, joten se oli~i saattanut myöhemmin pirstoutua rantakiviin. LastasimmE$ tavarat ja hylkeen pieneen veneeseen ja lähdimme yrittämään. Aallot löivät vettä veneeseen Vasemmalta: Mr. ·Soinio, Mr Hylje, Mr Särmäutö ja äyskäröin toisessa kädessä purkki ja

LUOLASUKELLUSTA SUOMESSA Pekka Lindfors

"Nythän on marraskuu, pakkasta, vesikin on pahuksen kylmää, maan alle pimeään tunneliin ja vielä virtaavaan veteen": sanoin Prolle Janssonille hänen tarjotessaan vedenalaista valokuvaustyötä Silvolan tekojärvestä Vantaanjo_e n suulle johtavaan, 8, 6 km pitkään raakavesitunneliin. Saattaahan se olla jännittävä sukelluskokemus, vaikka olosuhteet siellä tulevat olemaan kovin vaikeat, sanoin, ottaessani tehtävän vastaan. "Älä sukella yksin" ohje mielessäni, otin yhteyden Godtin veljeksiin, pyytäen heitä mukaani tunnelisukellukseen. Heidän suostuttua ehdotukseeni, otin yhteyttä työnantajaan Helsingin Kaupungin Vesilaitokseen. Laitoksen insinöörin kanssa kävimme tutustumassa Pakilassa, pienen metsikön keskellä olevaan tunnelin pystykuiluun. Vedenpinta oli 15 metrin päässä kuilun suulta ja pinnasta pohjaan 11 metriä, jolla tasolla vaakatunneli sijaitsi. Valokuvat pitäisi ottaa tunnelin katossa mahdollisesti olevista ilmataskuista noin 50 metrin matkalla vasta- ja myötävirtaan. Oulunkylässä sijaitsi toinen pystykuilu, jossa matka vedenpintaan oli 20 metriä ja pinnasta pohjaan 18 metriä. Tarkotus oli sukeltaa ja ottaa kuvia myös tässä kuilussa. Mikäs' siinä, tehtiin kirjallinen sopimus työstä, lupasimme suorittaa tehtävän mahdollisemman nopeasti ennenkuin pakkaset kiristyvät ja vesi tunnelissa jäähtyy liian kylmäksi inhimilliselle sukeltamiselle. Seuraavana pyhänä olimme sukelluspaikalla Pakilassa jo aamuvarhaisella kaikkine varusteinemme lämpömittarin näyttäessä -4 oc, pukeuduimme märkäpukuihimme Cris 'Cbdtin kanssa Lau Godtin toimiessa naru- ja huoltomiehenä.

Laskimme muut sukellustarvikkeet köydellä kuiluun noin metrin päässä pinnasta olevalle pienelle lavalle ja kapusimme itse tikkaita pitkin alas lavalle. Omakohtaiset vastoinkäymiset alkoivat jo kuilun suulla nostaessani sukellusvälineitä. Venäytin selkäni. Hammasta purren varustauduin sukelluslaitteella, mutta pannessani räpylöitä jalkaani luiskahti paineilmapullo selässäni olevasta telineestä pudoten veteen aivan Cris Godtin pään viereen ja saman tien pohjaan. Manausteni kaikuessa kolkossa kuilusaa Crissen räpylät vain vilahtivat pinnassa hänen lähtiessä hakemaan pudonnutta paineilmapulloa pohjasta. Hetkessä h_än oli jälleen pinnassa paineilmapullo kainalossaan. Laun saatua pullon tukevasti telineeseen hyppäsin Cri~sen viereen veteen. Olimme varustautuneet akkulampulla ja sauvalampulla. Totesimme heti valokuvien oton mahdottomaksi veden sameuden vuoksi. NäkyVyys veden alla oli vain.20 senttimetriä. Päätimme kuitenkin käydä vaakatunnelissa katsomassa tai paremminkin tunnustelemassa paikkoja. Tikkaat ulottuivat pohjaan asti. Kuilun kohdalla vaakatunnelissa oli puolentoistametrin syvyinen kuoppa, jonka poikki tunnelin rakennusvaihe~n aikana oli laitettu kapea kävelysilta. Uimme käsikädessä sillan vastakkaiseen päähän ja siitä lähdimme vastavirtaan uimaan vaakatunneliin, jossa siirryimme sen kattoon. Tunnustelemalla havaitsimme tunnelin katosta ja seinistä esiinpistäviä rautatappeja ja muita ulkonevia esineitä. Ne olivat ilmeisesti ilmastointiputkien jakaapelien kannatinkoukkuja. Esteistä huolimatta etenimme kuitenkin 15-20 metriä tunneliin etsien sen katossa mahdollisesti olevia ilmataskuja kuitenkaan löytämättä ainoatakaan. Päästessämme etenemisemme äärikohtaan alkoi regulaattorini äkisti antaa vettä samansuuruisen annoksen kuin ilmaakin. Matkaa pintaan oli 30 metriä. Vettä nieleksien ja keuhkoihin vetäen sain Crissen tietoiseksi tilastani. Läh-

dimme paluumatkalle festina lente (kiiruhda hitaasti) vauhdilla vältellen katossa olevia ulokkeita ja esteitä. Päästyämme pinnalle kuilu kaikui jälleen manauksistani. Prolle- kuilun suulla olevalla luukulla- luullessa itse suuren sarvipään siellä saapuvan ihmisten ilmoille. Päästyämme onnellisesti maan~.äl~.? tu~ kin regulaattorissa ilmenneen hä1r10n, Johon oli syynä pieni laastinpalanen, joka . pullon pudotessa pohjaan, oli löytänyt tiensä regulaattorin ja ulospuhalluskalvon _väliin muodostaen siihen raon, josta ves1 pääsi tunkeutumaan suuhun hengityksen .yhteydessä. Totesimme tehtävän menne.en myttyyn, mutta päätimme tehdä uuden yrityksen seuraavana sunnuntaina. Seuraavana sunnuntaina oli jälleen pikku pakkanen saapuessamme sukellus~~teel lemme. Rutiinilla suoritimme kalkki valmistelut tulosten jäädessä kuitenkin edelliskertaista huonommiksi. Samana iltana piti Hämeenlinnassa Ahvenistojärvellä olla yösukellusharjoitus, joten riisumatta sukelluspukuja ajoimme Helsingistä Hämeenlinnaan (Suomen ennätys) Ahvenistoon, jossa kävimme tutustumassa järvessä olevien kalojen yöelämään. Lämpöisessä saunassa vaihdoimme vaatteet päälle ja lähdimme paluumatkalle Helsinkiin. Helsingin Kaupungin Vesilaitoksen kanssa laatimamme sopimus sisälsi kuitenkin kohdan, jossa mainittiin nimenomaan valokuvien ottamisesta, ja niinpä laitoksen insinööri ehdotti, että sukeltaisimme Hiidenvedellä vastaavanlaisessa tunnelissa, joka ei vielä ollut käytössä ja mainitsi siellä olevan pohjaveden kirkkaudesta, jossa vedessä kuvatkin varmaan onnistuisi. Joulukuun 13. päivänä kävin syynäämässä Hiidenveden tunnelia. Paikalla olleet rakennusmiehet katselivat kummiasaan kun kysyin heiltä-, "onkos tuossa k~~~ss~ ti~ kaita, jotta pääsis alas, kun p1tä1s käyda siellä sukeltamassa ja katsoisin vähän olosuhteita". "Kyll'maar, mutta on siinä kiipiämistä kun totanoin matkaakin kertyy

pystysuoraan 50 metriä, eikä me osata käyttää tota hissiäkään, sitäpaitti ei sinne kukaan mekkään meinaan jos ei oo pakko", vastasi yksi .rakennusmiehistä. Lupasin kuitenkin yrittää pakottamattakin. Rakennusmiehet laittoivat suuren lampun kuilun suulle, ja hieman pelokkaana lähdin laskeutumaan tikkaita pitkin kuilun pohjalle . Vesipisarat tipahtelivat kuilun seinistä osuen räiskähtäen alempana seinässä oleviin ulokkeisiin, aiheuttaen sen, että kuilun pohjalla oli jatkuva vesisade. Veden pinnalla olevalle Iautalie päästyäni, huomasin olevani aivan hengästynyt ja hiestä märkä. Tottuneella silmällä heti huomasin veden olevan aivan timantinkirkasta, joten kyllä valokuvien tässä vedessä pitäisi onnistua. Muutaman minuutin levon jälkeen lähdin kiipeämään takaisin ylös, matkalla täytyi välillä huilata, kun jalat ja kädet puutuivat. Ei se kiipeäminen pitkin märkiä ja liukkaita tikkaita raskaissa kumisaappaissa mitään herkkua ollut. Päästyäni takaisin maanpinnalle huomasin polvieni tutisevan ja jonkin rasvoittuneen lihakasan rinnassa jyskyttävän kiivaasti.

Kaupunkiin päästyäni kerroin Godtin veljeksille, millainen työmaa meillä olisi edessämme. "Antaa mennä vaan", vastasi veljekset ja niin päätimme seuraavana pyhänä saattaa tehtävämme loppuun. Pyhäaamuna aikaisin lähdimme kohti Hiidenvettä. Pakkasta oli -5° ja lunta oli satanut ainakin puoli metriä yön aikana. Saavuttuamme sukelluspaikalle, nostimme sukellusvarusteet kylmään työkalukoppiin, johon asensimme nestekaasukaminan lämmittämään pukeutumistilaa. Lähdimme katsomaan kuilussa olevaa hissiä, jos osaisimme sitä käyttää, helpottaisi se huomattavasti sukellus ym. välineiden kuljettamista kuilun pohjalle veden pinnalla olevalle lautalle. Hissiin mentiin 5 metriä pitkiä pystysuorassa olevia tikkaita pitkin. Tikkaat olivat hyvin hentorakenteiset ja huojuivat niillä liikkuessa. Hissi oli avonainen edestä, takana ja sivuilla oli matala kaide suojaamassa putoamiselta. Hissin suurin sallittu kuorma oli kolme henkeä. Tutustumisen tuloksena selvisi meille miten hissiä tuli käyttää, taikka sitten

ei. Haimme tavarat ja lastasimme osan niistä hissiin. Laun kanssa lähdin viemään sukellusvälineitä alas kuiluun. Sillä aikaa Cris kantoi loput tavarat kuilun suulle ja laittoi sukelluspuvun päälleen. Vedin hissin ajokahvasta. Mitään ei tapahtunut. Tai tapahtui sittenkin. Sähkömoottori laski kelalta nostovaijeria, mutta hissi ei liikahtanut tuumaakaan. Vaijeri oli nyt löysällä, ja kun vedin ajokahvasta uudelleen, putosi hissi kaksi metriä vapaana pysähtyen sitten- äkisti vaijerin kiristyttyä. Kylmä ja vilu unohtuiv at ja tilalle tuli jännityksen aiheuttama hiki. Yläja varsinkin alapuolella oleva tyhjyys tuntui pelottavalta. Vedin uudelleen hissin käyttökahvasta, jossa täytyi roikkua koko vartalon painolla saadakseen sen toimimaan. Hissi lähti nytkähdellen laskeutumaan kohti syvyyksiä. Pääsimme onnellisesti alas, siirsimme tavarat Iautalie ja sytytimme kaasulampun. Lau jäi v;a.lmistelemaan sukellusta, ja minä lähdin ylös Crisseä hakemaan. Hissi tietysti re istaili taas nousumatkalla, mutta ylös pääsin ·kuitenkin.

Cris lastasi hissin lopuilla tavaroilla, sillä aikaa kävin vetämässä märkäpuvun päälleni. Laskeuduimme keikkuvia portaita pitkin keikkuvaan hissiin ja lähdimme keikkuen alas kuiluun. Pidimme matkalla pari lepotaukoa. Tauon aikana huusimme Laulle, että pitäisi lautan toisella sivulla kuilua, ettei jäisi alle jos vaijeri katkeaisi ja putoaisimme alas . Loppumatkan hissi toimi kuitenkin emmekä pudonneet. Päästyämme alas laittauduimme nopeasti veteenmenokuntoon. Lau jäi narumieheksi. Vesi oli tosiaan kirkasta. Se oli paljon kirkkaampaa kuin esimerkiksi Suomenlahdessa. Pohjassa suoritin nopean viikaisun syvyysmittariin, joka näytti 12 metriä. Cris toimi valomiehenä akkulamppuineen, ja minä hoitelin kameraa. Lähdimme räpylöimään vasemmalla mustana ammottavaan vaakatunneliin. Edettyämme noin 15 metriä aloimme tarkkailla tunnelin rosoista kattoa. Kohta huomasimmekin katossa useita ilmataskuja, jotka heijastivat valon takaisin kuin peili. Laitteistamme tulevat ilmakuplat nousivat kattoon lisäten ilmataskuja. Kuvasin katossa aikaisem-

syöksy sementtiin Ei nyt sentään, mutta hieman ohuempiin nesteisiin - ykkösveh, keissä. Turha lienee hokien eritellä mieletöntä valikoimaamme ykkösvehkeitä, joita myymme, tuotamme ja valmistamme. Tuottamamme amerikkalainen musta-, sini- ja ennen kaikkea näkyvällä oranssinailonilla pinnoitettu neopreeni, liimattuna meneväksi, hyvin leikatuksi puvuksi, on ehdoton ykkösvehje. Entäs meidän pullotelineemme? Lasikuitulaminoitu selkälevy istuu ja tukee anatoomisesti oikein sekä sivu- että pystysuunnassa. Pehmustetut valjaat. Kiristyssuljin. Vanteet ja välikappaleet kaikille pullosuuruuksille - paitsi kalja. Ykkösvehje tämäkin ja niitä on. Tilatkaapa ilmainen hinnastomme tai poiketkaapa puodissa. Rupatellaan, mittaillaan, vertaillaan sukellustarvikkeita.

min olleita ilmataskuja, eräät olivat niin suuria, että niihin mahtui yläosa vartaloa. Kokeilimme kuinka hengittäminen sujui niissä, ilma maistui vanhalle eikä taskuissa uskaltanut hengittää pitkää aikaa. Olimme kUvanneet, ja samalla edenneet aika etäälle lähtökohdasta. Äkkiä tunsimme Laun kiristävän .yhdysnarua, mikä merkitsi, että se loppuu pian. Käännyimme ympäri ja lähdimme paluumatkalle. Päästyämme pystytunnelin kohdalle nousimme pintaan. Lau sanoi, että olimme olleet 75 metrin päässä vaakatunnelissa ja yrittäneet vetää hänet veteen. Huilasimme hetken, ja päätiinJne käydä vilkaisemassa toista tunnelinhaaraa. Sen katossa kellui puutikkaat, puutavaraa ja muuta roskaa. Kävimme vain parinkymmenen metrin päässä tässä tunnelissa. Pelkäsimme, että yhdysnaru takertuu katossa olevaan rojuun tai tulee muita vaikeuksia. Ilmakin alkoi olla vähissä laitteissamme, joten palasimme veden pinnalla olevalle lautalle. Lähdin Laun kanssa viemään lastia maanpinnalle. Matkalla hissin moottori kipinöi ja siitä nousi savua. Ylhäällä tyhjensimme hissin, ja Lau lähti noutamaan Crisseä ja loppuja tavaroita. Tänä aikana kävin vaihtamassa vaatteet ylleni. Palatessani kuilulle kuulin sieltä mölinää. Veljekset kiikkuivat hississä kymmenen metrin päässä kuilun suulta. Hissi oli lopettanut toimintansa eikä suostunut liikkumaan ylöseikä alaspäin. Siellä olivat kuin siivettömät linnut puussa. Hain köyden jolla nostin tavarat hissistä ylös, mutta äijät eivät suostuneet nousemaan köyttä pitkin ylös. Tiputin köyden toisenkin pään veljeksille, jotka yrittivät saada sitä kolmen metrin päässä sivulla olevien tikkaiden ympäri

"RÄÄTÄLINTYÖTÄ"

ja niitä pitkin ylös. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen aloin heijata hissivaijerista hissiä edestakaisin, muutaman heilahduksen jälkeen pojat saivat köyden tikkaiden ympäri ja pääsivät niitä myöden ylös. Päästimme kaikki pitkän höyryävän huokauksen kirpeään, raikkaaseen pakkasilmaan. Tehtävä oli sukellusosaltaan tullut suoritetuksi.

UR-SU tietää kaiken ykkösvehkeistä -~

Turku - Puutarhakatu 11-13 Puh. 334 747

DIVING-CAMP VARISSAARESSA Kuvat ja teksti: H. Särmäutö

Olipa kerran kesä -68 ja paikka Ruotsinsalmen taistelujen tienoo, Kotkan.edusta. Majoitus oli omissa teltoissa, ja muonitus oli järjestetty leirin toimeenpanijan, mHseon, taholta. Leirisää oli perin vaihteleva, aurinkoa, tuulta, sadetta ja ukkosta vuorottain. Rankkasateen jäljiltä ei teltta juuri houkutellut sinne uinumaan, kun pohjalla lainehti muutaman sentin verran vettä. Sukellusintoa eivät ilmat mainittavasti haitanneet, ja sukelluksia tehtiin kahdesti päivässä. Ja mikä tärkeintä, kohde oli 1790 uponnut fregatti "St Nikolai". Tosin hylyn nimeä ei vielä ole varmuudella pystytty todistamaan, joten se saattaa olla myös "Prozerpina", mutta venäläinen kuitenkin. Suurleirimme oli Muinaistieteellisen Toimikunnan, Suomen Merimuseoyhdistyksen sekä Kotkan kaupungin museolautakunnan järjestämä ja sen tarkoituksena oli taltioida tästä arvokkaasta ja verraten hyvinsäilyneestä hylystä irtaimistoa. Pelastusoperaatio luonnehdittiin kiireelliseksi, koska ns. "potkurivirrat" olivat aiheuttaneet huolestumista kohteen koskemattomuuteen. Hylky sijaitsikin aivan laivaväylällä ja oli näin pelättävissä, että se romahtaa ennenpitkää kasaan. Vesi oli verraten sameata koko alueella, joten ei voinut vahingossakaan olettaa sukeltavansa esim. Turun saaristossa. Itse hylyssä oli toimittava valaisimien kanssa, koska näky~ys vaihteli parista metristä miltei nollaan. Tein mielenkiintoisen havainnon veden lämpötilan muuttumisesta: Eräänä päivänä oli pohjalämpötila ( 19m) + 3°C, ja seuraavana aamuna aivan samassa paikassa + 11 oc.

Tukialuksena oli hylyn yläpuolelle ankkuroitu iso latoa muistuttava proomu, johon toimme muovikoreissa "pelastettua" saalista. Etsinnät suoritettiin systemaattisesti siten, että hylky oli jaettu naruilla lohkoihin ja kullakin sukeltajaparilla oli omat alueensa joista pareittain tuodut esineet merkattiin tarkoin kirjoihin niiden sijaintipaikan määrittelemiseksi. Hylystä nostettiin n. 200 irtoesinettä, joista huomattavimpina löytöinä pidettiin pronssista mörssäriä sekä peräpeilin naishahmoa esittävää koristeellista puista veistosta. Esineet toimitettiin välittömästi märkinä muoviin käärittyinä museolle konservoitavaksi. Leirin aikana oli myös Kotkan meripäivät, jolloin saimme seurata mm. purjehduskilpailuja sekä laskuvarjohyppyjä. Eräs hyppääjistä oli onnistua laskeutumaan juuri meidän teltta-alueellemme . Leirimme sai meripäivien osanottajista myös paljon uteliaita katselijoita. Tosin alue oli ympäröity naruin ja varustettu kieltotaululla "AQUANAUTIC, ruokkiminen kielletty" Useiden kunnialaukaustykkien pauke juhlisti toimintaamme. Annettiin sekä lähtö- että kunnialaukauksia milloin mitäkin "tärkeää" tapahtumaa varten. Eräänä iltana lipui laituriimme iso huvialus "Amphion", jossa kapteeni Immonen tarjosi kaikille leiriläisille pienen sukellusavun johdosta saunan, joka otettiin mielihyvin vastaan. Leiri oli suurin maassamme pidetyistä meriarkeologisista tutkimuksista, sillä siihen otti osaa kolmattakymmentä Suomen Urheilusukeltajain Liiton sukeltajaa eri seuroista, eri puolilta maatamme . Leirin vetäjänä toimi maisteri Chr. H. Ericsson.

Suuren maailman tuttava -Suunto Oy Suomestavalmistaa kompasseja sukeltajillå myOs Australiaan ja USA:han. Tämä sukelluskompassi - Suunnon SK-4 on juuri se, joka mm. USA:n urheilusukeltajien käytössä on nykyisin hyvin suosittu. Se on korroosiota kestävää mustaksi eloksoitua kevytmetallia. Kompassin itsevalaisevat selvät merkit ovat myös pimeässä hyvin luettavissa. SK-4:n paineenkestävyys on todettu aina 5 kilometrin syvyydessä saakka. Eikä suolaisinkaan vesi pääse turmelemaan tätä täydellistä sukelluskompassia, koska se rei'itysjärjestelmänsä ansiosta voidaan läpeensä huuhtoa puhtaaksi merisuolasta. Sukelluskompassi SK-4 voidaan joko kiinnittää ranteeseen tai suunnistamista varten - kestävään valkoiseen suunnistuslevyyn. Sukeltaessanne Suunnon SK-4 mukananne suunnistatte maailmankuulun Suunta-tarkkuuden turvin .

herkkä LDR-vastus, joka on valotusmittarin tuntoelin ja molemmat muut trimmeripotentiometrejä, jotka voi asettaa suurin piirtein oikeille arvoille ja jättää sitten omiin oloihinsa. Mittarin toiminta perustuu siihen, että mittasillan molempien haarojen kautta järjestetään kulkevaksi sama virta, jolloin haarojen välissä olevan mittarin kautta ei kulje virtaa. Tämä saadaan aikaan säätämällä kameran aukkoa, jolloin etsimen läpi tuleva valon määrä muuttuu ja muuttaa samalla siihen ~joitetun valovastuksen suuruutta. Kun mittari on täten saatu osoittamaan nollaa, tulee etsimen läpi - ja myös filmille- oikea määrä valoa, jos mittari on oikein kalibroitu. Rakentaminen Laitteen rakentaminen on yksinkertaista oheisen kytkinkaavion mukaan esimerkiksi radiotarvikeliikkeistä saatavalle reikälevylle. Osien sijoittelussa voi noudattaa valokuvan antamia viitteitä, mutta luonnollisesti ne mahtuvat paljon ahtaammallekin. Kaaviossa oleva merkkilamppu auttaa muistamaan- toivottavasti- kytkeä virran päälle ennen kotelon sulkemista ja sukeltamista. Yleiskuva kamerakotelon etuseinästä kameroineen, kameratelineineen ja valotusmittareineen. Kuvan merkinnät viittaavat osaluetteloon.

Kaikki muut osat, paitsi valovastus, kelpaavat sellaisinaan. Valovastus on ehdottomasti suojattava kaikelta muulta valo1ta paitsi etsijän läpi tulevalta. Etsijän kautta tulee varsinkin pienillä himmentimen aukoilla niin vähän valoa, että pienen pienikin valonsäde muualta saa mittarin heittämään häränpyllyä mitä lukeman luotettavuuteen tulee. Suojaus on pa..: ras tehdä maalaama:.la vastus etuseinää lukuun~ttru;natta pani~ kertaan mustalla mattapmtaisella maalilla (llumbrol 33) ja suojaamaila maali sitten teipinsuikaleella. Liitokset on tehtävä huolellisesti juottamalla, sillä pienikin virhe aiheuttaa epävarmuutta laitteen toiminnassa. Ensimmäinen rakentamani prot0tyypin prototyyppi toimi vain jos piti peukaloa tietyssä kohdassa. Etusormi ei jostain syystä kelvannut. Mitä varsinaiseen mittariin tulee, niin sen on hyvä olla mahdollisimman herkkä mikroampeerimittari ja riittäyän pienikokoinen mahtuakseen kamerakoteloon vaivatta. Itse olen käyttänyt 100 .f iA japanilaista Kyoritsun mittaria, mutta

LÄPIMITTAAVA VALOTUSMITTARI KAMERAKOTELOON Erkki Näätänen

Veden alla on tunnetusti märkää ja pimeää. Jos siellä aikoo valokuvata, täytyy kääriä kamera koteloon ja ottaa tuikku mukaan, jotta edes jotain varjoa filmille tarttuisi. Kuitenkin, jos pysytellään pinnan tuntumassa, viiden metrin paikkeilla ja jos on kaunis ilma ja kirkas vesi, voi tulla toimeen päivänvalollakin. Jossittelua tuossa oli, mutta eiköhän hyviäkin olosuhteita joskus ole. Luonnonvalo kuitenkin vaihtelee pilvien ym . esteitten mukaan melkoisesti, jolloin joku valotusmittari on tarpeen. Eräs keino on tehdä tai hankkia erillinen kotelo mittaria varten, mutta siitä seuraa yksi ylimääräinen esine hukattavaksi. Varsinkin läpinäkyvään kamerakoteloon voi ujuttaa valotusmittarin kameran seuraks.;. jos tilaa riittää, mutta mittaus lienee hieman epämääräistä. 28

Edellä esiin tulleista hankaluuksista pelkällä säikähdyksellä, jos on objektiivin läpi mittaavalla valotusautomatiikalla tettu kamera, kuten esim. Minolta SRT mutta ne mokomat ovat kalliita. Tavallinen yksi- tai kaksisilmäinen peilikamera lienee tavallisin purkitettu kameratyyppi, ja sellaiseen on erittäin helppo .t ehdä objektiivin läpi mittaava valotusmittari -ei autOJ:naLtii.kka, mittari vain. Seuraavassa on tarkoitus hieman selvitellä sellaisen rakentamista, toimintaa ja käyttöä. Toimintaperiaate Mittarin muodostaa Wheatstonen tasavirtasilta, joka koostuu neljästä vastuksesta, virtalähteestä ja mittarista. Yksi vastuksista on hyvä lankapotentiometri, jota käytetään mittarin kalibroimiseen, yksi valo-

Yleiskuva kamerakotelon irroitettavaan etuseinään kiinnitetystä valotusmittarista. Valovastus on otettu pois paikaltaan, jotta se näkyisi

Tämä arvo asetetaan kameraan ja "mitataan" kameralla saman kohteen valoisuus ja säädetään kalibrointipotentiometrista Rl mittari näyttämään nollaa. Tällöin on "lyöty kiinni" etsimen läpi oikealla valotuksella tuleva valomäärä. Nyt tarvitsee valokuvatessa vain huolehtia himmennintä säätämällä siitä, -että mittari näyttää nollaa, jolloin filmi saa joka kerralla tarvitsemansa valotuksen. VAROITUS Laitetta ei ole kokeiltu sukelluksissa, mutta kylläkin maan päällä kuivin jaloin. Tällöin on todettu, että sen toi-

mintaherkkyys huononee kun pimeys lisääntyy. Olosuhteissa, jotka vaativat 27 DIN filmillä 1/60 sekunnin valotusajalla aukkoa 2, 8, on toiminta jo epävarmaa. Toisaalta tällaisessa valossa kuvaaminen ilman apuvaloa on jo hieman hankalaa ja laite olikin tarkoitettu mataliin ja melko valoisiin rantavesiin- ei hylkyjen kuvauksiin. Myöhemmin palaan ehkä sellaisenkin mittarin pariin, joka pelaa pimeässä. Tämänkin mittarin herkkyyttä voi luonnollisesti parantaa korottamalla käyttöjännitettä ja käyttämällä herkempää mittaria osoittii:nena.

Kytkentäkaavio Huom. Rl voi olla myös esim. 10 kohm kiinteä vastus ja 10 kohm. 15 kohm- lankapotentiömetri sarjaan kytkettynä. Tämä helpottaa kalibrointla. Osaluettelo Rl

Philips El99AA/A25A25K lineaarinen 25 kohm lankapotentiometri

R2 R3 R4

Philips E 097 AD /22K trimmeripotentiometri

M K L p

Philips B 8 73t 03 LDR-valovastus Kyoritsu MR-38P 100,uA tasavirtamittari (40 mm x 40 mm) väh. 2-napainen liukukytkin (pieni) Merkkivalo, pieni ja iloisen värinen Paristo 4, 5V, esim. Airam TP-4 Reikälevyä 2, 5 mm modulilla, 45 mm x 11 Q mm Nuppi Rl:lle, Philips F 112AD/A 13 x 6 tinaa, kytkentälankaa, kiinnitysruuvit, maalia, teippiä.

vastaavan virtaluokan galvanometri ~ 50,ttA tai.:!: 100pA) olisivarmasti parempi. Se on havainnollisempi, sillä nollaosoitus on taulun keskellä eikä .se. vahingoitu niin helposti väärään suuntaan kulkevista virroista, joita tässä mittalaitteessa esiintyy. Käyttö Kun mittari on koottu ja sijoitettu onnellisesti paikalleen, se täytyy kalilr roida. Tässä on eduksi yleismittari, joka aluksi kytketään varsinaisen mittarin paikalle. Päivänvalossa säädetään vastukset R2 ja R3 sellaisille arvoille, että yleismittari saadaan näyttämään nollaa. Tällöin on valovastuksen luonnollisesti oltava paikoil30

laan ja kalibrointipotentiometrin vastusalueensa keskivaiheilla, jotta hienosäädöllä olisi varaa mennä jompaan kumpaan suuntaan. Yleismittarin tilalle vaihdetaan laitteen om~ ja trimmausta jatketaan samalla tavalla kunnes virran kulku mittarissa lakkaa. Nyt laite on karkeasti toimintakunnossa. Lopullinen kalibrointi täytyy suorittaa aina filminvaihdon yhteydessä ja se tapahtuu seuraavasti. Ensin päätetään, mitä valotusaikaa tullaan käyttämään. 1/60 tai 1/125 sekuntia lienevät realistisiromat vaihtoehdot. Sitten mitataan jonkin kohtalaisen tasavaloisen esineen- esim. teltan seinä-valoisuus hyvällä valotusmittarilla~ jolloin saadaan tietää käytössä olevan filmiQ herkkyyden ja valotusajan mukainen himmentimen arvo.

VEDEN ALLAKO TAMMEA ? Kyllä! Tässä on peli joka kirjaimellisesti "salpaa hengityksen", ehkei niinkään jännityksestä kuin elementtinsä takia. Peli nimittäin tapahtuu kokonaan veden alla ja sinne sukelletaan hengitystään pidättäen ilman paineilmalaitteita. Peruavälineissä tämä mielenkiintoinen peli tapahtuu seuraavasti: - Jokainen siirto suoritetaan sukeltaen alas 2-3 metrin syvyydessä olevan pelilaudan tykö, jolloin on myöskin siirto suoritettava. - Sukelluksen aikana ei saa ottaa lisää ilmaa esin toisen laitteesta, vaan on sukellus puhtaasti "pintasukellusta" .

kun sukeltaja aikaansaa esim.

räpylöillääri vesivirtauksen. Peliä voivat jotkut shakkia taitavat kehitellä VA-shakiksi, jolloin pikapelissä ei takuulla ylitetä sallittuja aikoja, ja kunto kohenee jopa pelitaitoa nopeammin - tai ehkäpä juuri siksi. ..... H. A. '-o ·

.,.

~0 (J

u·o

...

- Kun pelaa.i a no 1 tulee pintaan, on pelaaja no 2 sukellettava heti (1 sekunt.) alas suorittamaan oma siirtonsa. - Muuten pätevät tammipelin säännöt. Alhaalla on laitemies tuomarina. Peli välineet: Painot~ttu vedenpitävä pelilauta ja esim. lyijyllä painotetut vesisuojatut nappulat. Nappulat on syytä painottaa reilusti etteivät ne siirry

Sukeltajan tulee vaalia uinti- ja sukelluskuntoaan, sekä niiden kohentamista ankeina talvikausina, jolloin vedet ovat kylmiä sekä jään peitossa. Etenkin keväällä, ennen varsinaista merisukelluskautta, on paikallaan totuttautua tuohon märkään elementtiin turvallisemmin uimahallissa. Samalla on mahdollisuus kontrolloida varusteittensa kelpoisuus sekä niiden todellinen kunto . Kokeneetkin "vesieläjät" ovat todenneet tarpeelliseksi mennä hallin kautta mereen, sillä sanotaanhan laitesukeltajankymmenessä käskyssä, toisen käskyn lopussa: "harjoittele altaassa ennen mereen menoa".

Sukeltajankelloturvallista seuraa syvyydessä. Syvissä. ~~sissä liikkuessanne Teidän on voitava täysin luottaa varuste1s11nne. Kuten kelloonne. Meillä on useita maailmanmerkkejä, joista voitte valita juuri omia vaatimuksianne vastaavan sukeltajankellon. Tässä muutamia esimerkkejä:

Joulujuhlakin voidaan pitää uimahallissa, niin pinnan alla kuin sen tuntumassakin. Kuusi .s ekä kynttilät juhlistavat tilannetta. Halli on myös "treffpunkt", missä sukeltajat vaihtavat mielipiteitään, kuulumisiaan sekä kokemuksiaan keskenään, esim. saunan puolella, kuten useat virkaatekevät "tärkeät". Helsingissä on tällainen Urheilusukeltajien vuokraama uimahallivuoro sunnuntaisin 17,45 - 19, 30, (paitsi kesä-, heinäja··e lokuussa) johon ovat tervetulleita kaikki asianharrastajat sekä siitä kiinnostuneet vaimoineen ja lapsineen. Perusvälineiden lisäksi suositellaan joko uima- tai märkäpukua. Yrjönkadun uimahallissa tavataan.

ROLEX Vesitiiviys taattu 200 m saakka. Hinta ilman päivyriä 615,-, päivyrillä ja kronometrikoneistolla

OMEGA SEAMASTER Automaattiviritys ja päivyri. Vesitiivis 200 m saakka. Hinta 530,-.

CITIZEN Vesitiivis 150 m syvyyteen saakka. Automaattinen, päivyrillä varustettu. Hinta 198,-.

~.-.

Helsinki Kaivotalo, Tampere PYP:n talo, Turku KOP-kolmio, Lahti Paasikulma, Valkeakoski Keskilinna

H. Särmäntö

-~ 'Qj

o'() o-

o-..

0 .. 0

.~ ::r:

o-~

~ 0

"<t

~ lt)

~i< o- 0 o- M

".. o-

~ 00

"<t

..0 0

,; c

c ~ 0

(.')

0 0>

Joka tapauksessa yhteenveto kaikista kelloista osoittaa, että hälyyttävän suuri pro"' sentti käytetyistä kelloista on joskus olemassaoloaikanaan vuotanut. Samoin käy ilmi, että vaikka ostaa kansainvälisesti tunnettua merkkiä olevan yli 500 markkaa maksavan kellon, on silti kohtalainen mahdollisuus sille, että toteaa sen olevan vettä täynnä kun pitäisi alkaa dekompressio syvän sukelhiksen jälkeen ja elämä riippuu tarkasta ajan tiedosta. (Vapaasti kääntänyt ja lyh(mnellyt, etenkin taulukon meillä tuntemattomampia kelloja pois jättäen ORA.)

::::> ::::>

0:J

....1

z ...,

0 0

....1

::,t

0:J

·w

1....1

:0 1-

c 1-

::r:

<( <(

z w z

:;{

'()

';$!. 0

?j cf!.

0 0

"<t

.._. .._. N

-""

cf!.

~ 0

cf!.

" .._.

;:R 0

o'()

- - - -8 - - 00

'()

;:R

"" .._.

;:R

o- o-

'()

.._. .._. .._. .._. .._. "<t

'()

o- o-

;:R

"<t

lt)

M M

~ ~ - g;

'()

;:R

cf!.

0 0

M N

.._.

,:g

- - * -e" -* - - e- - -

cf2.

0 ~

~ "<t

0 0 cf!. "*"*-

~ ~

'()

;:R 0

Q) ~

:0 c :o

ll)

('-·

'()

"<t

'()

ll)

0 00

Vl!E

z <(

....1

(.')

'()E

~ =~ Q)-

::.t.2 ~

ll)

CX)

'()

ll)

!'-...

"<t

o- o-

CT <(

E 0

-0

-='Qj

'"0

a:; u6

60 c

0 '"0 0

0 0> Q)

0::::

0 '"0 0

Vl N

w Q)

....

Q) c> Q) Q)

..:E

>-.

:Ö > >-. ...r:.·

·~>-. :0

,.,

o_ t>

...2 c

0 Sl :0 :E .::: Q)

w c

...2

~ Sl ~

0 0

2 .2_ .~ Q)

Q) ~

2 ...r:.:J

::,t

.§ 0

,; ~

0 :o Q)

>.. 'ö '"0 ..e>-.

.:§ 0..

0:J

·-

...2

"<t

-o_

:; ~

1 ~

......

:o ._

-;:$!_

..... 2 :0 :;

lt) lt)

~ 0

;:R

.._.

...r:. c

* lt)

;:R 0

.::::!:0

;:R

.._. .._. .._. .._. .._. .._. '()

cf2.

"<t

';$!. 0

"<t

.._.

.._. "<t

;:R

:~ '"0

~ 0

- - - -* - - - ;:R 0

>.. '"0

E E

.._.

:F >-. c .c

;:R

t:!-

-- cf!.

.._.

;:R 0

.._.

;:R

:o > >-. ...r:.

å .2 .~

.._. .._. .._.

.._.

>.. :0

lt)

-;:.!2_ 0

,....1

0 0

.._.

...r:.

::::> 11-

>..

::,t

::::>

cf!. c

M 00

cf!.

0 ....1

::,t

..... ::,t 0:J '5·

z ...,w

>.. .. c

- - -* -* - - - 00

......

.._.

::::>

"<t

0 .. 0 .. 0 .. 0 .. 0 .. 0 .. 0 .. lt) N "<t lt) 0

'() '()

11-

'()

cf!.

Vl w

Sukeltajan kello on luonnollisesti hänen välineistönsä elintärkeä osa ja sen tulee olla täydelleen luotettava, erikoisesti syvissä sukelluksissa, joissa ajan seuraaminen on kriittistä. Tämän vuoksi valiokunta päätti suorittaa tutkimuksen kellotilanteesta ja George Cooke lähetti jäsenkerhoille kyselylomakkeen, jossa pyydettiin yksityiskohtaiset tiedot jakokemukset jäsenten käyttämistä kelloista. Ensimmäinen palautetuista vastauksista saatu oppi oli, että olisi tarvittu 10 kertaa enemmän vastauksia, jotta olisi voitu luoda käyttökelpoinen tilasto kaikista markkinoilla olevista kelloista. 118 saatua vastausta sisälsi tiedot 70 eri kellomallista, jotka edustivat 39 valmistajaa. Ne kellot, joita oli vastauksissa vain 1, jätettiin pois ja vertailutaulukko sisälsi 93 kelloa 17 ( ? ) valmistajalta. Koska näin vähän materiaalia kustakin kellomallista on saatu kerättyä, ei siitä voi vetää johtopäätöstä parhaimmasta kaupasta EIKÄ mitään kellomerkkiä voida suositella.

:f: .§. 0

<( 1-

Englannin Urheilusukeltajain Liiton (The British Sub-Aqua Club) laitevaliokunta on saanut perustamisesta'Sn alkaen ottaa eniten sukeltajakelloja koskevia valituksia vastaan. Joissain tapauksissa valiokuntaa pyydettiin tutkimaan kelloja, jotka tunnetusta merkistään huolimatta oli saatu kerta toisensa jälkeen palauttaa myyjälle ilman parannusta; toisaalta kaikki tiedämme sukeltajan kelloista, joista ei ole ollut mitään huolta vuosikausien ja satojen sukellusten aikana.

>-. >-.

Geoff Harwood, Triton Magazine

;:R

MIKÄ KELLO SUKELTAJALLE

0 .. 0 M

...r:. c

>..

HALLIRALLI TAAS LAHDESSA

sillä kenelläpä muulla riittäisi niin paljon intoa uusien konnuuksien keksimiseksi viattomien uima-altaassa sukeltelevien merikissojen, -koirien (?), -hevosten, -leijonien, delfiinien ja delfiinien, norppien ja kalakukkojen kiusaksi kuin pingviineillä? Kokemustahon moni Ilo meressäkin on jo aimo annos, joten vaaditaan todellista asiaan paneutumista, jotta osaa ottamaan haksahtuneet -mutta taidoistaan niin varmat - saadaan taas kerran tava II isessa 25 metrin altaassa jujutettua .. . Viime vuotisesta v i isastuneena o 1ivat joukkueet halliralliin opetelleet tarkkaan käsimerkit ja tekohengityksen ja muut ulkoa opittavat konstit - jo siksi töllä kertaa tarvittiinkin vain kirkasta järjenjuoksua -ei ulkolukua eikä paljon fysiikkaakaan . Kilpailu -suoritettiin parittein ja alku vaikutti lupaavasti" entisenloiselta ;.. 5 metriä lähdöstä piti jättää sukellusvarusteensa ja uida (kilpaa) altaallinen edestakaisin . Kun vehkeet oli taas saatu niskaan jo edetty altaan syvään osaan olikin edessä yllätys - HYLKY . Sen muodosti altaan poikki ulottuva pressu jo verkko, jossa olevasta pienestä reijästä ohjeiden mukaan toinen sukeltaja parista lähti hylyn sisään aarteita etsimään, mutta siellä odottikin armoton pingviini, joka vaihtoi sukelluslasin sokkomaskiin ja ilmoitti: "Näkyvyys 0, pyydä toveri lta apua". Yhdysköyden avulla saatiinkin se ulkopuolella ollut toveri avuksi, mutta harva ymmärsi jättää Ariadnen kerän pään hylyn ulkopuolelle. Sille apuun tulleelle toverille työnnettiin myös sokko· maski ja sanottiin, että PELASTAUTUKAA~ Sivullisesta (kuvaajasta) oli kyllä hauska sittE:. .

seurata sekaistun parin yrityksiä sen pienen, hylyn ulkopuolelle vievän aukon etsimisessä. Kun tähän lisättiin sitten vielä toverihengitystä, "Buddy Breathing" ja lopullisesti uupuneen hengenpelastushinaus saatiinkin poimittua järjestykseen ne, jotka tästä kaikesta joten kuten kunniallisesti selvisivät:

Pisteet + aika 1 . Asko Ia- Kaari Sukeltajakurssi

35,06

2 . Puska- Karas lahti Sea-Lions, Helsinki

54,11

3. Hytti -Musta Iampi Sammakot, Jyväskylä

55,25

4. Rosqv ist -.Weckman Murena, Porvoo

56,32

5. Marjonen-Lehtivuori Sammakot, Jyväskylä

56,43

6. Lindström-Holm's tröm Aqua-Divers 1 Hanko

58,53

7. Näkki-Närhi Sammakot 1 Jyväskylä

74142

8. Hoffren- Huovinen Kuopion Urheilusukeltajat

80118

9. Vallema-Serguskin

105102

Kuopion Urheilusukeltajat 10. Holmström-Kaulen Aqua-Di vers 1 Hanko

11 . Akki Ia-Hyvärinen Nurmeksen Urheilusukeltajat

Teksti ja kuvat: CRA

107137 ' kesk.

RÄPYLÄJUOKSUKILPAILU SUOMEN URHEILUSUKELTAJAN LIITTO

IVS 1. Kilpailijoilla on varustuksena perusvälineet: räpylät jalassa ja maski silmillä. Varusteiden on oltava normaalirakenteisia, snorkkeli on pidettävä mukana.

5. Kilpailussa on ylituomari, johtaja, sihteeri ja lipputuomari. Lähettäjänä toimii johtaja. Lipputuomari valvoo kääntölipun kiertämisen. Kaikki toimihenkilöt valvovat sääntöjen noudattamista. Sihteeri ottaa ajat ja tulojärjestyksen. Kilpailujen ylituomari toimii juryna.

2. Yhteislähdöllä on kierrettävä kääntölippu kerran. Radan pituus on n. 2 x 75 m. Lähtöviiva on maaliviiva.

. KILPAILUOHJELMA Kilpailuohjelma

6. Ensi}{si maal.i in kokonaisena tullut voittaa.

3. Kulussa olevaa kilpailijaa saa taklata tai auttaa vyötärön yläpuolelta pidättäen. Kamppi on kielletty, samoin pelkistä Rata laaditaan umpihankeen tai hiekkavaatteista tai varusteista repiminen. rannalle matalaan veteen rannan suunKilpailijaa, joka koskettaa lunta tai vettä jalkojen lisäksi jollakin muulla ruumiin- taisesti. osalla esim. kädellä tai mahalla, ei saa ~------------------------------------''~, taklata, mutta kyllä auttaa. 1 rata n. 2 x 75 m ! 4. Se, jonka varuste on irronnut, ei saa juosta ennen kuin ko. perusväline on paikallaan (Maski tai räpylä).

~------------------------------------,~~~

Lähtö- ja maaliviiva

1970

1) Perinteellinen Porvoon joen uinti tapahtuu jäitten lähdön jälkeen, Murenakerhon järjestämänä 3. 5. -70. Ilmoittautumiset 18. 4. Kilpailumatka on n. 1500 m, ja myötävirta paikoin voimakas. 2) 30-31. 5, Helsinki, Vuosaaren Kaakkoiskärki, VA- Suunnistus. Lauantaina tarkkuus- suunnistus, sunnuntaina parisuunnistus. Urheilusukeltajat r. y. hoitavat järjestelyt. 3) 4-5. 7, Vahterpää, VA-kalastuksen SM-kilpailut. Liitto järjestää kesäleirin yhteydessä. Leiriaika 26.6 - 8. 7 (pidennetty aika -12. 7)

Kääntölippu

4) 8. 7. Nordisk Cup osakilpailu ja SMkilpailu. Pintauinti 5000 m miehille, 2500 naisille. Paikka Vahterpää. 5) 5-6.'9, Hanko, VA-suunnistuksen PM- kilpailut. Lauantaina tarkkuus-, sunn'!-mtaina parisuunnistus. 6) 24-25. 10 ratkaistaan Pohjoismaisten Liittojen kokouksessa yhteinen valokuvaus ja filmikilpailu. Lajit: väridiat, musta-valkoiset paperikuvat ja 8 mm filmi. Tarkemmat tiedot antaa Per Olov Jansson, puh 434547. Kuvien sisäänjättöaika 24. 9.

VENE Oli sukeltajien vene. Mistäkö sen tunsi sukeltajien veneeksi? Tottakai, sehän oli veden alla laiturin vieressä. Urheita sukeltajia kävi puistelemassa päätään sillä laiturilla. Kun oli yksissä tuumin se talvi pohdittu ja haaskattu paljon hyvää olutta, nostettiin vene sille laiturille. Ruostekerrosta ei voitu kokonaan poistaa, koska veneessä on hyvä olla laidatkin pohjasta puhumattakaan. Pohja veti vahvasti puoleensa sitä venettä. Nimittäi.n merenpohja. Vene'-oli ilmeisesti ymmärtänyt koko asian'väärin. Tarkoitus kai oli että vain sukeltajat sukeltavat.

ta mistä ne neljä milliä? Jos verrataan tilannetta valtion taloudenhoitoon, löytyy ratkaisu heti kohta. Älkäämme enää olko Urheilusukeltajat r. y. Ryhtykäämme urheilusukelluspuolueeksi. Sillä puoluetuella me ostaisimme vaikka kolme venettä. Yhden puohijlelle yleensä, yhden puolueen hallitukselle ja yhden huvitoimikunnalle.

SIEBE . GORMAN of England

sukelluslaitteita

sanoi Ananas

ky Paavo V Piriltt

Kunnialaukaustykki

Sukeltajat ovat lannistumatonta vä1 keä. Tämä ei ollut ainoa yritys päästä noiden kadehdittujen veneenomis~-tajien joukkoon. Viimeisin yritys johti jopa tuloksiin. Tosin laihanlai, siin. Aina oli esteenä huutava rahanpuute. Eikä ihme kun menoja oti pal· · · jon ja tuloja vähän . On ikään kuin armaan . . . ~ ~,.,<'~) isänmaammekin talous. Nyt on kuitenkin ·.: a;'i·s-::.. ~ J::'/ ·· .. ' suunnitelma uuden veneen hank}:dmiseksi. --=-- ·. ·,~S-""0,~ • _ Se vene saa vanhan ja. karaistuneenkin Matkalla venellemme tietysti sukeltajan silmän kaihon kyyneliin. Mut-

Helsinki

=========~=~~$1.~~~ c·

a.: ·."

&.~;

-x .J

Puh. 61225 - 6122661227

Saatavana rauta tai pronssiputkella pituus = 630 mm tammilavetilla Puh. 77 96 55 iltaisin 39

PALELETKO ?

POlKUKILPAILU Ilpo V. Salmi

Tarkoituksena on a) mitata sukeltajan potkujen voima vakio-olosuhteissa b) kehittää uusi yleisökilpailumuoto halliolosuhteita varten. c) saada sukeltajat systemaattisesti kehittämään potkutapaansa. Vakio-olosuhteet on pyritty saamaan sukellusta muistuttaviksi. Siksi ei mittausta suoriteta jousivaalla , jolla saataisiin hetkellinen maksimiveto, vaan vetämällä painoa ylös 1/2 m. Tarvikkeet 1) Vetovaljaat voidaan tehdä yhden pullon telineestä, josta pullo on poistettu tai vaikkapa tyhjästä painovyöstä. 2) Vetovaijeria tarvitaan 5-6 m. 3) Muovisanko ja painoja (painovyöstä) yhteensä 20-25 kg. 5) VA-lamppu tai valonheitin. Laitteiston rakenne. Vetovaljaisiin kiinnitetty vaijeri kulkee veden pinnassa olevan trissan kautta riiputustrissaan ja sen läpi sangon kahvaan. Valjaiden kiinnityskohdan ja vedenpintatrissari väli 2-3m. Sangon nousumahdollisuus 1 m. Nilkkojen kohdalle osuva vaijerin osa voidaan suojata muoviputkella. Sangon yläpuolelle on vaijeriin kiinnitettävä selvä merkki., ja toinen kiinteä merkki 1/2 m sen yläpuolelle. Valonheitintä pidetään vedenpinnan alapuolella kilpailijan edessä tarpeeksi kaukana. Kilpailuvarustus . Räpylät, maski, snorkkeli, painoja tarpeen mukaan. Kilpailun kulku. Kilpailija ilmoittaa painomäärän, jonka hän yrittää vetää. Kilpailija asettuu veteen ja hitaasti potkien vetää vaijerin kireälle. Lampun syttyminen ja vihellys merkitsee suorituksen alkua. 40

Lampun sammuminen ja vihellys merkitsee hyväksyttyä supritusta. Lamppu on sammutettava 15 sek. kuluttua ylirasittumisen estämiseksi. Suoritus on hyväksytty, jos vaijerimerkki nousee 50 cm kiinteän merkin kohdalle tai ohi. Jokaisesta painosta saa tehdä kolme yritystä. Hyväksytyn suorituksen jälkeen saa yrittää uudella lisätyllä painoilmoituksella. Kilpailun jälkeen on järjestäjien punnittava luotettavalla tavalla painot. Turvasukeltajan on oltava altaassa niin että hän alhaaltapäin näkee kilpailijan tai altaan reunalla valmiina sukeltamaan heti.

Miltei jokaisella sukeltajalla, jolla on märkä puku, on ollut myös kokemuksia palelemisesta tai liian tiukan puvun aiheuttamasta verenkierron estymisestä tai molemmista. Märkäpuvun idea on siinä, että se tehdään täysin sukeltajan päälle sopivaksi ilman minkäänlaisia ryppyjä tai "pusseja", jolloin sen sisään tunkeutuva vähäinen vesimäärä ei pääse vaihtumaan vaan lämpenee. Tämä siis teoriassa. Käytännössähän se pitää äärimmäisen harvoin paikkansa kylmissä vesissämme, etenkin kun puvulle tulee hieman ikää ja sen käyttäjälle hieman vatsaa... Alaspäin sukellettaessa painuu neoprenin sisällä olevat pienet kaasukuplat kokoon aikaansaaden neoprenin ohentumisen suuremmissa syvyyksissä ja sen lämmönpitokyvyn heikkenemisen. Tähän pulmaan ei ole vielä keksitty käytännöllistä ratkaisua, mutta sensijaan on mahdollista estää alussa mainittua veden vaihtumista puvun sisällä. Vesi pääsee kuvan no 1 tyyppisessä puvussa sisään takin kauluksesta, vetoketjusta, takin alaosasta ja jonkinverran hihoista ja housun lahkeista. Nyt on mahdollista tehdä yhtenäispuku vanhasta märkäpuvusta seuraavalla tavalla:

tai jos puku on kovin tiukka tai kovasti jäykkää ja venymätöntä neopreniä.

Koska vesi ei pääse vaihtumaan on puku lämpimämpi kuin aikaisem~in. Puvussahanon enää 3 aukkoa 7:n sijasta. Toinen vähintäin yhtä tärkeä asia on huomattavasti vähentynyt osien lukumäärä, ollen enää 3 esinettä hukattavana entisten 7-8 osan sijaan (pukuja ja pari käsineitä, katso kuva no 1-2). Todella edulliseksi tekee tämän muutoksen juuri vanhan puvun käyttömahdollisuus.

Turvasukeltaja ei saa hoitaa esim. painojen asettelua, mutta kyllä merkkilamppua. Toimihenkilöt. 1) Kilpailujen johtaja, jo}{a samalla on suorituksen hyväksyjä, 2) Sihteeri ja painojen asettaja. 3) Valon hoitaja samalla turvasukeltaja.

\<u-2.

Lisäohjeita. Käsien käyttö on kielletty. Erikseen voidaan tietenkin mitata vetokyky kroolissa. Kilpailijat saavat potkia pinnalla tai sukelluksissa. Sopiva lähtöpaino on 8 kg. Trissat on öljyttävä ellnen kilpailua kitkan pienentämiseksi. Tämä kilpailumuoto sopii pieniin altaisiin, joissa ei voi juuri muuten sukeltaa. Kilpailu sopii myös kravattitilaisuuksien "välipalaksi" jos paikalla on allas.

Puvun eri osat katkaistaan suunnilleen nuolienosoittamista paikoista ja senjälkeen liimataan jalkineet housuihin, takki ja housut yhteen ja huppu lopuksi takkiin kiinni. Lisäksi tarvitaan yksi uusi (mahdollise~ti kaasutiivis) vetoketju joka nousee aina leukaan asti, jollei pysty ryömimään kuvan no 3 esittämästä aukosta sisään pukuun, ts. se ei sovi jäykkäluisille

Uutta pukua tehtäessä tarvitsee huomattavasti vähemmän neopreniä ja näin ollen pitäisi puvun hinnankin muodostua aikalailla halvemmaksi normaalipukuun verrattuna. Tästä voi itse niin halutessa kehitellä kuivan märkäpuvun, tiivistämällä hiha.nsuita ja kasvoaukkoa sekä vetoketjua ja asentaa lisäksi siihen ylipaineventtiilin ja paineilmalaitteesta ilmantuloventtiilin ym. laitteita, jolloin siitä saa samalla sekä pelastusliivin että "Show" välineen. "Lämpimin" terveisin Harri

Korjauksia

V H F-RADIOPUHELIMET Kuten ns. ajatteleva lukija viime Urheilusukeltajasta (nro 9) ehkä huomasi, La-puhelimia käsittelevään artikkeliin oli eksynyt yksi orpo väliotsake "VHF radiopuhelimet", jonka alla oleva teksti käsitteli liikennöimistä LA-puhelimella.

Varma yhteyskeino veneessä olisi siis VHF-radiopuhelin. Sen hinta on kuitenkin LA-laitteisiin verrattuna 3-4 kertainen ja sen hoitajaksi hyväksyy PLH vain erityisen tutkinnon suorittaneen henkilön.

Oikean VHF tekstin piti olla seuraava: Laivojen ja maa-asemien välisiä yhteyksiä varten on Suomen rannikoille rakennettu VHF-asemien verkosto. Se peittää täysin kaikki rannikot ja Saimaan vesialueen. Asemat ovat Posti- ja lennätinhallituksen hoidossa ja päivystävät jatkuvasti.

WANTED WANTED Pentti Puhakka

Lehden viime numerossa olleen kuvaartikkeli Kökarin kesäleiristä laati H. Särmäntö.

Sukelluskerho NEPTUN täytti 10 vuotta

Neptun kerhon 10 vuotisjuhlassa Naantalissa, ravintola Kultaisessa Auringossa, luovutti Suomen Urheilusukeltajain Liiton edustajina Matti Salonen ja liiton vara pj. "Jaska" Puhakka juhlivalle kerholle Liiton pöytästandardin.

·42

Samassa tilaisuudessa luovutti Lahden järvipelastusseuran sammakkojaos "Pingviinit" omanviirinsä sekä täydellisen merirosvovarustuksen (puujalka, rautakoukku, kainalosauva, musta pääliina ja merirosvolipun). Lahjat luovutti Pingviinien puh. joht. Jorkka Linqvist ja Raikku Vesterholm. "Jorkka" totesi luovutuspuheessaan mm. " Nyt ensi kesänä on Turun saaristossa ainakin yksi laillistettu merirosvolaiva jne.

"Haloo onks' se sukeltaja puhelimessa? kun multa putos' verkkoja laskiessa kultakello veteen. Tarkka paikka on tiedossa, vettä ei ole ku kuus' metrii. Sopiiko?" Paikalle mennessäsi haastattelet kellon pudottajaa, niin kohta voitkin ojentaa hänelle kellon, joka oli tarttunut verkkoihin. Tällainen oli yhden etsinnän tarina. Seuraavassa vähän lisää samasta aiheesta. Etsintätapoja on useita, mutta muutamia perustapaja on hyvä muistaa omiensa lisäksi. Olen tähän koonnut niitä . Ennenkuin menet veteen, sovi etsintään käytettävä aika ja korvauksen suuruus, mielummin mustaa valkoselle, varsinkin jos on suuremmasta etsinnästä kyse. On ehdottomasti oltava sukelluspari, tai ainakin asiantuntija pintamiehenä. Lisäksi on syytä käyttää ainakin 30-45 min. tapahtumasta tietävien haastattelemiseen. Jos heitä on useita, niin puhu.t tele yhtä kerrallaan. Jos puhuttelet ryhmää, saat helposti yksipuolisia tietoja. Asiat, joita tulee kysyä: tapahtuma-aika, tuulensuunta, virrat, syvyys, pohjan laatu, laivaja veneliikenne paikalla. Vanhempien tiedot virroista ja tuulista yms. ovat yleensä luotettavampia kuin nuorten. Jos etsit hukkunutta, kysy lisäksi vaatteiden väriä ja muita varusteita, oliko uim.ataitoineh, nauttinut ebfä alkoholia, vesille menon syy jne. Hyvät etukäteistiedot lyhentävät sukellusaikaa. Seuraa-

vaksi teet tarkan sukellussuunnitelman ottaen huomioon myös turvallisuusnäkökohdat. Tarkista huolellisesti laitteesi ja ota riittävä varustus mukaan. Etsintään lähtiessä pitää olla mukana ainakin kompassi, syvyysmittari, n. 30-50 m pitkä ei- kelluva turvaköysi, jonka pitäisi olla rullalle kelattava, sekä määrävälein (esim. 1m) -selvästi merkitty turvaköysi no 2, pituus 15-30 m, kelluva. Tällä köydellä suoritetaan isompien esineiden nosto, sekä pieni kassi, joka on helppo sulkea ja avata käsineet kädessä. Lisäksi on hyvä omistaa muutamia erivärisiä styroksikellukkeita. Niiden ympärille kääritään valkoista kelluvaa 2 mm narua. Kellukkeen väri osoittaa narun pituuden, musta 10 m, keltainen 1!) m, sininen 20 m, valkoinen 25 m, punainen 30 m jne. Narun toinen pää kiinnitetään kellukkeeseen ja toiseen päähän n. 100 g paino. Nämä kerät voidaan säilyttää mukana olevassa kassissa. Käyttö: Löydettäessä jostain nostamisen tai tutkimisen arvoista voi sukeltaja katsoa mittarista syvyyden ja laskea sopivan kelan pintaan. Pinta-avustajat näkevät kellukkeen väristä syvyyden, ja narua pitkin pääsee toinen sukeltaja etsimään. Menetelmä sopii varsinkin glider- etsintään ja säästää sukeltajan turhilta pintaan nousuilta.

Glaideri: Niitä on monia eri malleja , kuitenkin ne ovat periaatteeltaan samanlaisia. Parhaiten sopii glaideri kirkkaisiin vesiin ja suurten alueiden etsimiseen.

~Johnson

Oikeista ja hienoista glaidereistä on kehittynyt ajan- ja tarpeenmukaan yksinkertaisempiakin laitteita, esim. 15 cm x 50 cm suuruisesta muovilev ystä (esim. perspex) tehty laite, jonka kapeampiin päihin on kiinnitetty kädensijat, joista voi pidellä kiinni, kun vene hinaa "laitetta" ja miestä. Nopeus tällaisessa menossa ei juuri voi ylittää 3 solmua (maski irtoaa). Edellämainittua vielä yksinkertaisempi on sukelluspaikan läheltä (maalta) löydetty noin ranteen paksuinen ja n. 40 cm pitkä puunoksan pala, joka lovetaan keskikohdalta ympäri noin 1 cm alalta ja siihen kiinnitetään veneen hinausnaru. Tällä laitteella on nopeus hinattaessa vielä alhaisempi kuin gliderillä . Paras paikka kapulalle on laittaa se pakaroiden alle ja naru kulkemaan vatsan alta veneeseen. Ei kylläkään mikään ihanne asento sukeltajalle roikkua, mutta parempi kuin ei mitään. Soutuveneen vauhti on paras ja lisäksi soutaja väsyy tavallisesti sopivin välein jolloin sukeltaja voi

SUKELTAKAA VAPAASTI JOHNSON AIR-BUOY-SUKELL AVULLA

Tässä näette sukeltajan ilmakompressorin , joka KELLUU Teidän ja toverinne vapaasti sukellellessa. Johnson-ilmapoiju pumppaa raikasta, suodatettua ilmaa keveän muoviletkun kautta yksinkertaiseen kasvonaamariinne. (Yksi ilmapoiju-yksikkö hoitaa yhden tai kaksi sukeltajaa.) Voitte vapaasti sukeltaa n. 8 .metrin syvyyteen (n. 10 metrin syvyyteen lisävarusteena saatavan jatkeen avulla) .

Nilc.ola ·eff a&

nousta pintaan vaikkapa kannustamaan soutajaa kovempiin ponriistuksiin . .. Talvi- ja kesäetsinnät poikkeavat suuresti toisistaan. Talvella joutuu usein nostelemaan kuorma-autoja, traktoreita, lumikelkkoja, mopoja, yms. Tärkeää: Eräät paineenalentajamallit tarvitsevat talvella suojuksen jäätymistä vastaan. Jäihin vajonneettesineet on yleensä helppo löytää. Jos mahdollista suunnittele nostovaijerien kiinnitys jo etukäteen. On syytä varata erikokoisia sakkeleita mukaan. Niillä on helppo kiinnittää vaijerit. Talvella tulee hyvässäkin puvussa kylmä. Tule tarpeeksi ajoissa ylös lämmittelemään, vaikka työsi jäisikin kesken, sillä kylmä yllättää helposti .Lumikelkkaan on paras kiinnittää nostoköydet suksien kärjissä oleviin lenkkeihin. Jos kiinnität vaijerin takapuskuriin, jäävät sukset nostettaessa avannon reunan alle. Älä mene. jään alle ilman turvaköyttä. Tarkast a se huolellisesti, äläkä kiinnitä sitä muualle · kuin käteen. Syvyyden saat helposti selville luotaamalla. Kiinnitä köyteen painoja ja laske pohjaan. Saat hyvän tukipisteen etsintää varten.

Hukkuneiden etsiminen: Jos paikalla ei ole virtaa, löydät uhrin varmasti n 10 m säteeltä. Menet edelSektorietsintä on jalostettu kehäet 1. t ·· lä mainittuapainoköyttä alas ja kiinnis n a · tät Ii ekaköyden painokäyteen kiinni, uit K o m p a s s i a t u 1 e e o s a t a käyttää h y v i n ympyrän ja jatkat köyttä, uit jälleen ympyrän jne. (kehäetsintä) Teoriassa tämä sujuu hyvin, mutta usein pohja on epätasainen ja näkyvyyskin melkein olematon . Silloin voi liekaköysi tarttua väliltä pohjaan ja etsintä menee pieleen. Tämän eliminoiiDiseksi ehdottaisin ns. sektorietsintää (kuva 1). Uhrin löydettyäsi kiinnitä köysi mieluimmin uhrin käsivarteen, ei kaulaan. Sitten tuot uhrin painoköyden viereen ja annat nostomerkin. Etsiessäsi älä ui niin lähellä pohjaa, että pöllytät mutaa. Tästä selviät oikealla painoituksella.

lähtöpiste, jossa ankkuriköysi on

liekaköyden pituus 10 - 15 m

sukeltaian uintireitti

tutkittu.pinta-ala = 350-700 m uintimatka 140-215 m

Kesällä suoritettavat etsinim.t ovat huomattavasti hauskempia, lukuunottamatta tietysti hukkuneit a. Silloin saa varautua etsimään mm. perämoottoreita, potkureita, ankkureita, avaimia, lompakoita, sormuksia, tekohampaita, kelloja, a.Seita yms. Nimenomaan kesäilä paikanmääritys onvaikeata. Koska vesi on lämmintä eikä ole avantoa estämässä 45

"SUKELTAJILLE JOTKA VAATIVAT PARASTA"

A-1

,.+.

• 1

kvvo. 2

-·

uimista, voi mm. hukkunutta joutua etsimään suurelta alueelta. Suosittelen seuraavaa etsintätapaa ns. linjaetsintää (kuva 2). Tällä etsinnällä voi nimittäin tutkia nopeasti suuria alueita. Kuvan alue on n. 2000 m2. Tottunut sukeltaja pystyy 2 x 7 !-laitteella n. 2 8 m syvyydessä etsimään 8000-9000 m Toinen etu on se, ettei ole sotkeentuvia köysiä ja nollapää on helppo siirtää loppupään._.yli, ja jatkaa etsi.nti"jä tulematta välilHfpintaan. Perämoottoreista huomauttaisin, että ne menevät suoraan pohjaan, "leijuminen" johtuu paikanmäärittelijästä. Sama koskee myös irronneita potkureita. Ankkureita löytyy suosituilta ankkuripaikoilta. Sormuksia ei juuri kannata lähteä etsimään. Kellokin on puolimahdoton löytää. Lompakot eivät vastoin yleistä käsitystä vaivu mutaan. Sensijaan ne saattavat upotessaan leijailla. Aseet on syytä nostaa pian, koska merivesi syövyttää ne nopeasti pilalle. Sitäpaitsi ne uppoavat mutaan. Jos satut löytämään aseen, muista, että se voi olla ladattu. Lopuksi olen säästänyt aivan oman etsintäalan, sodan aikana pudonneet lentokoneet. Tiettävästi Lahden Järvipelastusyhdistyksen Sammakkomiesosastolla (Pingviinillä) on tällä hetkellä eniten kokemusta ko. koneiden etsinnästä ja ndstosta. Pmgviineil1ä on Ilniävoimie.n esikunnan lupa etsiä ja nostaa molempien sotien aikana pudonneita suomalaisia, saksalaisia ja v~näläisiä koneita (n. 60 koneen paikka tiedossa). 46

t 1

·--?-·

'-Y

!..--~--

Etsintämenetelmiä on neljä. 1 ilmavoimien arkiston kuulustelupöytäkirjojen tutkiminen sekä mahdollisten silminnäkijöiden haastattelu. 2. Linjaetsintä. 3. Kun on löydetty osia koneesta, lasketaan paikan päälle ns. ruutuetsintäverkko. Verkko tehdään valkoisesta kellumattom asta 3 mm narusta, ruudun koko 2 x 2m. 'Ruutuja on sata ja ne on merkitty samoin kuin s akkilaudassa (kuva 3). Ruudusto kiinnitetään pohjaan kulmistä." kepeillä tukevasti ja pintaan tulee poijut. Tämän jälkeen etsitään ruutu kerrallaan ja merkitään muistiin, mitä sieltä löytyi. 4. Lisäksi olemme käyttäneet magneettista ja antimagneettista metallinetsijää. Laitetta vedetään hitaasti veneen perässä systemaattisesti koko ruudoston yli. Jos laite hälyttää, menee sukeltaja katsomaan, missä ruudussa löytö on. Pintasihteeri merkitsee sen ruudostoa vastaavaan pöytäkirjapiirrokseen. Muutamien löydettyjen osien jälkeen saadaan melko tarkka kuva siitä, miten kone on hajonnut ko. alueelle. Näillä etsintätavoilla löysimme viime kesänä neljä konetta.

MAR 1N

TUOTE

1970

MAli-VISION

NAAMARI JOSSA ON YLIVOIMAINEN NÄKÖKENTJÄ: sen erittäin suuri lasipinta ja kuminen nenä mahdollistaa näön täydellisesti keskustaa myöten , sekä tuo lasin (karkaistu) lähelle-silmiä (20 mm) antaen MlNIMI SISAILMATILAN.

VARMUUS:

naamari on varustettu KAKSIREUNAISELLA ruostumattomalla kehyksellä joka takaa

Etsinnän suunnittelu ja lähtö ovat aina mielenkiintoiset kaikkine etukäteisvalmisteluineen, mutta paikan päällä tarvitaan vain kahta asiaa. Paavin pitkämielisyyttä ja kilpikonnan kärsivälli. syYttä. Jos etsittävä ei löydy neljän tunnin sisällä se voi löytyä seuraavan neljän tunnin aikana. Siispä kärsivällisyyttä tuumii J ~s k a ja sanoo molskis.

~;n::;;S;d AB NEPTO-SUB OY, Tehtaankatu 13, Helsinki 14, puh. 627 770

YhtMIII~ OI