Issuu

ORA

AGA DIVATOR

Julu~n UHHEILUSUilELTAIJ\ Harr&ltelijoitle auoait.telemme AGAn UrheiluDivat.or路ma11ia .

Palokunta.lailitle ja aa.mma..k-

ltomtchi t le ovat AGAn Univcu路aal-mallit aopivia, koska niit氓. voidaan k4ytUll aek& aavuaea ett4

sukellukaeen vede1aa. Laittt!ita ja ilmapulloja toimitammc euo raan vt~.raatoata tai lyhyell& toimituaajalla .

P)'}''t.illkd8 hinnaatolta varustettu seloatualehtl-

semme .

Oy AGAAb

Heltln\cl

Stirn. r a ntatie 31 Puh. 70 551

4 ,m

Haluatteko löytää uuden maailman - veden alla

käy ttäkää !öilloin k e vyttä j a jou::tavaa s uke l taj a npukuamm e, jota kaikki Eammakkomiehet maaEs-amme käyttävät .

Valmi E't amme 3 kokoa.

Lähempiä ti et oja puhelimi t a~ e· 107 11/ t"'k ~ , n 1·11· . 1nen OE' a::to

UrhdluukeUajat Riilahden vanhalla meritahhlualueella k.. äldrill" 19~7 V11koa aukellukaiata huolimatta ei löydetty mitään Jälkeä Nila Ehrena:iöldi~ aaineikkaaata taiateluata Pietari Suuren k•leereja vastaan.

Suomen Gummitehda E 0 E'akeyhtiö Mikonkatu 15 l\. , Hels-inki

Vedealainen maailma on aina kiinnostanut ihmisten mieliä. Moni varmaan muistaa jo lapsuudestaan tapauksen jolloin hän on istunut puron partaalla katsellenvedenalaisten kasvien huojuntaa tai seuraillen ahvenen poikasten liikehtimistä kiven kupeella. Toinen vaihe on ollut se, että olemme tuijottaneet lasilevyn läpi vedenalaista elämää. Näin on kehitys jatkunut. Olemme hankkineet sukellusvarusteita, räpylät, naamarin ja snorkkelin ja myöhemmin jopa paineilmalaitteetkin. --Mutta, miksi sitten jatkuvasti sukellamme ?Eivätkövedealaiset maisemat meidän oloissamme ole melko vaatimattomia ja nopeasti tutkittuja? Kyllä, jos ajattelee ja katselee niitä pintapoulisesti. Kasvusto on suurin piirtein samanlaista kaikkialla, kalat ovat kaloja ja hylyt tois-

tensa kaltaisia enemmän tai vähemmä.n romuksi muuttuneita. Mutta, jos pysähdymme lähemmin tarkkailemaan esimerkiksi kasveja, huomaamme miten runsas valikoima niitä tosiaan on ja aina löydämme uusia lajeja. Kalat eivät ole enää pelkkiä kaloja, vaan ystäviämme tai riistaa, kuinka kuk.in haluaa, mutta joka tapauksessa seuraamme nyt niiden elämää. Laivahylyistä on tullut elollisten olentojen asuinpaikkoja. Ne eivät ole enää kuolleita romukasoja. Oman erityisen lukunsa muodostavat vedessä elävät hyönt ciset ja pohjaeläimet vaikka ovatkin pieniä kooltaan. Kaikki voi olla mielenkiintoista mihin katseemme kohdistamme. Tämä kaikki on meidän . ja tämän takia sukellamme. Leitilä

;

.,1

Vac~e-s Yr)~t'ili)eet)1Je.S.

Viime keväänä toteutui kohdaltani jokaisen suomalaisen urheilusukeltajan toive; pääsin Välimerelle sukeltamaan. Opiskelin näet runsaan kuukauden Cannesin kesäyliopit?tossa, enkä tietenkään jättänyt käyttämättä tarjoutu1mtta tilaisuutta mieliurheiluni harrastamiseen. Saatoin todeta, että vesi oli yhtä sinistä ja kirkasta kuin maisemakorteissa; totesin sen oitis myös huomattavan lämpimäksi ja kiusallisen suolaiseksi. Mutta pohja ei vastannut 100 %: sti odotuksiani. Se oli joka paikassa samanlaista: vuorotellen pitkää ruohikkoa, hiekkaa ja kivenlohkareita. Lisäksi rannat olivat matalia, vain asteittain syveneviä. Kaloista on vaikea sanoa sitä tai tätä. Toisinaan niitä ei näkynyt yhtään kun taas toisinaan niitä meni parvissa sadoittain. Varsinaisiksi vitsauksiksi osoittautui vatkin polttavat meduusat sekä merisiilit, joita kyllä riitti joka paikkaan. Myös epämiellyttävän näköisiä merimakkaroita lojui joukottain pohjassa ja jos oli onnea saattoi jonkun ki ven kupeelta löytää kauniin punaisen meritähden. Merenneidot sensijaan pysyttelivät visusti Croisetten hiekkarannikolla. 4

Vakinaisena sukelluspaikkanani oli Cannesin edustalla sijaitseva St.Marguerite-saari ja sen pikkusisar St. Honorat. "Vdenalaisia" tavereita taas löytyi moniakin yliopiston eri kansallisuuksien joukosta. Sain myös muut siellä olleet suomalaiset innostumaan asiaan, jakokonaiset päivät vierähtivät huomaamatta saarten rantoja "snorklatessa". Näiltä retkiitä on erikoisesti jäänyt mieleeni kahden pienen mustekalan ajojahti.

Muutama sana sikäläisistä "alkuasukas-sukeltajista". Kaikki lahdenpoukamat vilisivät toinen toistaan julmemman näköisiä sukelluskalastajia. Mutta -- päinvastoin kuin olin luullut --- kaikki olivat varsin keskinkertaisia taidoiltaan ja tyyliltään. Olin odottanut pääseväni oppimaan uutta ja huomasinkin tulleeni opettajaksi. En koko aikana löytänyt ketään, joka olisi pystynyt 11 skindiivaamaan" kanssani 15 m syvyyteen. Siinä nyt olivat ne kuvittelemalli 30 metrin hirmut. (Ehkä kaikki

cannesilaiset tekijämiehet olivat silloin JOSsain muualla - en tiedä - mutta näin vain oli.) Koska yhä asetan snork.kelisukelluksen laitesukelluksen edelle otin vasta loppuaikana yhteyttä maailman kuuluun Club Alpin Sous-Marin iin enkä tosiaankaan tätä kadu. Kerhon puolesta otti monsieur Baussy minut sydämellisesti vastaan ja heti seuraavana aamuna oli sukellus "dans le bleu 11 • Tukialus ank.kuroitiin St. Margueriten itäkärkeen, Laskeuduin oppaineni veteen ja uimme kommelluksitta alas lähes 30 m syvyyteen pitkin mahtavaakalliorinnettä, jonka juurella aukeni suuri luolamainen syvennys. Emme viipyneet siellä montakaan minuuttia vaan aloitimme 11kiipeilyn 11 ylöspäin kohti kirkkaana välk.kyvää pintaa. Tämä oli tavallaan sopiva jäähyväis-sukellus, sillä seuraavana päivänä lähti junani kohti Pariisia.

Lopuksi muutama sana sikäläisistä välineistä ja laitteista. Hyvin suosittu näytti olevan kokonaamari, johon oli yhdistetty mitä ihmeellisimpiä snork.kelilaitteita. Kaupoissakin niitä aina ensin tyrkyteltiin luultavasti kalliin hintansa tähden. C.A.S-M: käytti Cousteaun Mistralsukelluslaitetta. Erilaisia märkäpukuja käytettiin syvemmälle sukellettaessa. Kokeilin sellaista itsekin ja huomasin sen hyvin mukavaksi. Kaiken kaikkiaan antoi viime kesän matka minulle paljon; eikä vähiten juuri sukelluksen alalla. Välimeri on "nasta paikka 11 ja jotakin aivan toista kuin omat vetemme, ja siellä harrastetaan sukellusta aivan toisessa mittakaavassa kuin meillä. Mutta mitä tärkeimpään, itse sukellustaitoon tulee ei Urheilusukeltajilla tosiaankaan ole mitään häpeämistä, piekmminkin päinvastoin. OLLI

esimerkki oli kuuluisa, aikoinaan paljonkin puhuttu venäläinen Kult~ kaleeri ". Se upposi Uudenkaupungm rauhan jälkeen Peilingin saaristoon ja sen lastina oli venäläisten Isonvihan aikana Ruotsin rannikolta Norrköpingin seuduilta saamaa ryöstösaalista. Lasti vastasi arvoltaan 14 tynnyriä kultaa, nyk~i~f'SS~ ru.hassamme noin 150 mtl]ardta markkaa. Jos esineet laskettiin antiikkiarvonsa perusteella, oli t:imäkin summa liian pieni. Muuan ruotsalainen kreivi löysi arkistostaan jahti "Fredenillä" vuonna 1725 pidetyn lokikirjan. Tässä laivapäiväkirjassa kerrottiin erään helsinkiläisen luotsin osoittaneen kultakaleerin tarkan paikan jahdin ollessa matkalla Pietariin. Kreivi teki 1932 sopimuksen erään suomalaisen museon, pel:lstusyhtiön ja Tukholm~~ Merimuseon kanssa. Jokaisen pttl saada 1/3 lastin arvosta. Pelastusyhtiö lähetti sukeltajansa kreivin 11

•uuren X-kirjaimen auotoiaet hiekaeta törröttävät parrut kuuluvat vanbaaa venäläiseen hylkyya toi•en meritaiatelun ajalta. .a.UIIJT.IJ~n•••uu. •

faioat Meri on aina tarjonnut antoisan temmellyskentän ihmisen mielikuvitukselle. Silloin kun sen vedenpinnan yläpuolella oleva osa oli tavalliselle kadun miehelle aivan tuntematon, saattoivat mielikuvitusrikkaat kirjailijat loihtia tälle alkeellisten karttojen valkoiselle alueelle todellisia Odysseia-taruja. Mutta sitä mukaan kun vähemmän runollisten löytöretkeilijöiden alukset saapuivat kaikille merille ja heidän näkemänsä saaret piirtyivät merikorteille, painuivat nämä mielikuvitustarinat vedenpinnan alapuolelle, sinne, missä kukaan ei ollut käynyt helmenkalastajia ja mahdollisesti Aleksanteri Suurta lukuunottamatta. Sumu tarjosi vielä pakopaikan 11 Lentä välle hollantilai6

selle 11 vuosisadoiksi eteenpäin, mutta yhä useammat tarinat sukelsivat merenpohjaan. Milloin kerrottiin merkillisistä merieläimistä, milloin aarrelaivoista tai - niin kuin meillä Suomessa - kullatusta mastonnupista, joka aika ajoin näkyy vedepinnalle. Muutamia viikkoja sitten tämä viimeksi mainittu vanha kansantarina sai muuten kuolemantuomionsa: urheilusukeltajat eivät löytäneet Nauvossa olevan Bornholman saaren ympäriltä tätä kuHatulla mastonhui pulla varustettua vanhaa hylkyä. Merestä puheenollen on siis syytä muistaa, että taru on usein todellisuutta ihmeellisempi. Tietysti voi käydä painvastoinkin - joskus. Aarrelaiva voi todella löytyä. Hyvä

osoittamalle paikalle - ja vanha hylky löytyi. Kultasormus oli kuitenkin ainoa jalometallinen esine, jonka sukeltajat sieltä löysivät. Mutta kävi ilmi, että tässä samassa kaleerissa oli käyty jo monta kertaa aikaisemmin. Vuonna 1722 yrittivät venäläiset kahdella kaleerilla hylyn pelastamista. Vuosina 1726 j~ 1735 yrittivät ruotsalaiset kaleenn pelastamista. Viimeisellä kerralla tuli tuloksiaEnglannistahankitun John Davis-nimisen taitavan sukeltajan avulla. Aluk~esta nousi hopeaesineitä kirkonkello ja muita kuparija m~ssinkiesineitä. Kuka.a~. ~.~ tiedä ehtivätkö yksityiset ynttaJat enne~ näitä retkikuntia vai onko "oikea 11 kultakaleeri toisessa paikasr.;a · - kuten kansa nyt väittää. Pohjola on aina ollut köyhä jaloista metalleista. Mutta vanhat laivahylyt saattavat olla uskomattoman

arvokkaita hisforiallisessa mielessä - ellei taitamattomalla tvöllä tehdäkorvaamatontavahinkoa. Jos on kysymyksessä historiallisesti arvokas hylky, ei yhteenkään esineeseen saisi koskea enne kuin yhteistyössä asiantuntijan kanssa. Kaikella on oma arvonsa- jokaisen esineen paikallakin. Voimme verrata vanhaa laivahylkyä rikospaikkaan. Jos se tutkitaan asianmukaisella tavalla, se lisää tietajamme menneen ajan merenkulusta, merimiesten elämästä, laivan tuhon syistä, sen ja merimiesten viimeisistä hetkistä jne. Mutta jos esineitä ryhdytään umpimähkään nostamaan sieltä ja täältä, joutuu asiantuntija sellaisen rikosetsivän asemaan, joka ei löydä tapahtumapaikalta tarpeeksi, tuskin mitäiin johtolankoja. Mistä vanhan laivahylyn historiallinen arvo sitten tunnetaan? Jonkinlaisen vastauksen antamiseksi juuri täh~in kysymyksenn on tämä luonnosmainen tarina tehty. Tässä on tarkoitus hahmoHella aivan ilman yksityiskohtia ne puitteet, joiden perusteella löydetty vanha hylky voidaan karkeasti luokitella. Aika vuoteen 1000 j.K. Tarunomaiset viikin~it muodostiv:.1t Wmän ajan merenkulkijaryhmiin. Vanha kauppaväylä Novgorodiin kulki todennäköisesti Suomen rannikkoa pitkin Ahvenanm:.1alta Nevan suulle. Väyläselostuksia ei ole. Varmaa tietoa merellii suoritetuista taisteluista ei ole. Suomen rannikoilta ei tiettävästi ole löydetty yhUiin viikinkiajan laivahylkyä Muutamien hautalöytöjen perusteella hi.,;torioitsijat tuntevat melko hyvin viikinkilai vojen rakenteen ja varustukset. Aika vuodesta 1000 vuoteen 1500 j.K. 7

Viikinkiretkien jälkeinen merenkulku ja alustyypit tunnetaan erittäin huonosti aina Hansan valtakauteen saakka. Vanhin väyläselostus meidän rannikoiltamme on 1200-luvulta. Sen perusteella on melkoisella varmuudella saatu tietää Ahvenanmaalta joko Hankoon tai Parkkalaan johtam,Jt väylä. Näistä molemmista paikoista se johti yli Suomenlahden Tallinnaan. Vanhin tunnettu haaksirikko on suuren lyypekkiläisen holkin haakserikko marraskuussa 1468. Aluksessa olleet n. 200. henkilöä hukkuivat laivuri Hanneke Vromen mukana. Aluksen lasti tunnetaan yksityiskohtaisesti, haakserikkopaikkaa ei. Hylky on todennäköisesti löydettävissä melko matalasta vedestä jostain Raaseporin ja Riittisten väliltä. Jokainen tämän aikakauden hylky on historiallisessa mielessä erittäin arvokas - siihen ei siis saisi missään tapauksessa koskea ilman asiantuntijan apua. Aika vuodesta 1500 vuoteen 1800 j .K.

Voidaan sanoa, että jokainen ennen 1700-lukua pohjaan vajonnut hylky on tavattoman arvokas. Meritaisteluja ei vesillämme suuremmassa mitassa käyty ennen vuotta 1700, mutta sen jälkeen niitä alkaakin tulla vastaamme erittäin runsaasti. Mainitsemme niistä vain eräitä. v. 1714 Riilahden meritaistelu paikasta erimielisyyttä, mutta urheilusukeltajat ovat tutkineet kaikki olettamuksissa esiintyneet mahdollisuudet löytämättä jälkeäkään mistään. Pohjaan vajonneet kaleerit ja irralliset esineet joko nostettu tai vajonneet näkymättömiin mutaan tai sitten taistelu on käyty jossain aivan muualla. Flisön taistelu 1720. Eräs ruotsa8

laisten fregateista upposi, he' kertoivat tuhonneensa 43 venäläistä kaleeria, joista osa ilmeisesti upposi. Tuhottujen kaleerien lukumäärä saattaa olla suuresti liioiteltu. Eräissä lähteissä esiintyvä kartta taistelupaikasta ja uppoamispaikoista ei täsmää nykyisen merikortin kanssa. Alueelta ei ole kahden viikon sukelluksista huolimatta löydetty jälkeäkään uponneista aluksista tai taistelusta. Taistelu Korppoon salmessa 1743. Korppoon kapeassa salmessa on taisteltu parikin kertaa. Lähemmät tiedot puuttuvat. Eräitä osia alueesta on tutkittu urheilusukeltajien toimesta ilman löytöjä. Eräiden lähteiden mukaan alueella pitäisi olla hylkyjä. Ruotsinsalmen ensimmäinen taistelu 1789. Taistelu päättyi venäläisten voittoon. Taistelusta on olemassa melko tarkkoja kuvauksia. Sen aikana vajosi pohjaan eräs kaleeri ja muutamia tykkisluuppeja ja -jollia . Suurin osa niistä räjähti. Ruotsinsalmen toinen taistelu 1790. Taistelu päättyi ruotsalaisten täydelliseen voittoon. Merenmittaajat löysivät 1948 venäläisen "Nikolai"nimisen saaristofregatin, joka osoittautui oikeaksi aarreaitaksi hyvin säilyneine tavaroineen. Löytämättä vielä: ruotsalainen Uusimaa Ingeborg, venäläinen fregatti "Maria", 3 shebekkiä, 1 uiva patteri, 4-6 pommilaivaa, 3 kuunaria ja 7-9 kaleeria. Urheilusukeltajat ovat löytäneet 2 hylkyä. Vesi on melko sameata päinvastoin kuin Flisössä tai Korppoossa, näkyvyys erikoisesti Kotkan kaupungin puolella melkein olematon. Aika vuodesta 1800 nykypäiviin. Suomen sodan aikana käytiin useita

1 1:

r i :

l 'r

1. ! :~.

·'

pieniä meritaisteluita Turun rannikolla. Niiden yhteydessä upposi 3-5 tykkisluuppia. Urheilusukeltajat ovat tutkineet tutkineet kahtakin, luultavasti Suomen Sodan aikuista hy lkyä Strömman kanaalin luona Kemiön saa res sa. Hylkyjen jäännökset ovat a ivan rantamatalassa ja hajonneet. Lienevät olleet tykkisluuppe ja ta i pieni ä maihinnousualuksia. 1800- luvun kauppalaivojen haaks er ikoista vesillämme a lkaa jo olla hyviä tietoja. Ha akserikot sattuivat kuitenkin useimmite n karilleaj ojen yhteydessä , jolloin laiva upposi matalaan veteen ja myr s kyt ja jää ovat korjanneet saaliin. Tyypilli nen esimerkki on vuonna 1929 Utön luona uponnut moottoripurjealus "Draken" , mistä ei tuhoutumispaikalla ole jäljellä yhtään mitään.

Harmajat pyöreitä kuulla - venäläieeet hylystä jäljellä vain muutama lankku Kenties Pietari Suuren ajalta •.

ja perän . Kahta tyyppiä on s iis käytetty samanaikaisesti. Kummassa- · kaan ei jälkiä mastoista tai purjeista.

Edellä on karkeasti kerrottu eri aikakausien tapahtumista rannikoillamme. Mainitsemm vielä muuta mia tärkeimipiä kehitysvaiheita merenkulun alalta. Eräät laivalöydöt ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan.

n.800j.K. Oseberg-vene. Norjalainen hautalöytö.

n. 300 e.K-: Hjortspringi n vene. Var ustettu kaarilla, n. 13m pitkä, pohjalauta ulottuu pitemmälle kuin keula ja perä, leveyttä n. 2 m, ei köliä e ikä jälkiä kiinteistä aironpaikoista e ikä mastosta.' Luultavasti melottu.

n. 900 j.K. Gokstads-vene . Myös norjalainen hautalöytö. Va rustettu matalilla köleillä, 15- 16 paria airo·ja, ei kiinteätä penkkiä .soutajilla. Molemmat yhdi stettyjä soutu- ja purje laivoja.

n. 300 .e.K. Nydams - veneet. Tm nen veneistä varustettu kaarilla ja 12 leveällä laudalla. Tammea. Pituus n. 23 ,5, suurin leveys 3·,3 m. 14 ai-' roparille kiinteät tuet. Kömpelö ohjausairo. Laudat kiinni toisissaan etupäässä rautanauloilla , kaarissa sitomalla. Vene tilkitty hiuksilla. Toinen, n . 13 m pitkä vene tehty mäntylaudoista, mutta pohjalauta ulottuu edessä ja takana yli keulan

1'l00-luvulla alukset saivat kiinteät sotasillat perään ja keulaan . 1242 esiintyy kiinteä peräsin ensimmäisen kerran. 1250 kiinteä peräsin, mas to , sotasillat. 1300-luvulla nuoraportaat m astoon . Ensimmäiset tuliaseet laivoihin. 1400-luvulla pienet tuliaseet tulivat yleisiksi laivoissa. Kompa s si tuli käyttöön nykyisessä muodossaan .

n. 500 j.K. purjeet tulivat käytäntöön P ohjoismaissa.

Todistettavasti "'-mastoisia aluksia Itämer ellä. Plokia käytettiin jo. 1400 luvun lopulla 3 -mastoiset alukset tulivat yleisimmlksi. 1600-luvun lopulla perä ja skanssi yhdistettiin suuremmissa laivoissa aluksen keskilaiva ssa kulkevalla käyntisillalla. Kahvelipurje tuli käy-

t äntöön.

1730 mainitaan ruoriratas ensimmäisen kerran espanjalaise n fre-

gaUn selostuksessa. Siihen saakka ruoria on ohja ttu taljojen avulla. 1750-luvulla r yhdyttiin laivojen rungoo vedenalaisen osan pilllystämiseen kuparilevyllä.

Tlh&illla Sankt Nikolain Mahtava ke•l•kuva aahat tlin i rti b'l 1• tä 14 ayvyydoaaä ja oo ayt Variaaaaroaaa yhdea eä tregati eta no •tott~j•n tykki• n kanaea.

Alhaalla• Sankt Nikolaia pioot~ •~tae i stöä a taakuke l loa jilaftök••t ~ mi• kaakahvoja, eolkia, koruja Ja kaket aoppae.

Täs sä yhteydess ä ei ole aikaa eikä tilaa laajemmille esityksille. Toivottavas ti nämä karkeat suuntaviivat auttavat urbeilusukeltajia kun he jotuvat lähekkäin laivahylkyjen kanssa. Palaamme hylkyasioihin joskus myöhemmin. EKA

Ved~n&l&i•en tutkl~työn senaaa~ioa

hyv!D v•doe aä tiota Raotainaalmeata. hy ly•~ ä k~ • iot i

vaetotn aeiaatuntijoiden ~ietoja venä lät ~ oetä Nikolai-fr egaon niitä löytynyt ooomminkia. 1190 a lkaen .

.·\!.

SUKillUKSIN fYSIIKKAA

JA fYSIOlOGil\l\ Paine Sukeltaja joutuu jatkuvasti tekeja sen vai hteluiden kanssa, joten hänen on myös tunnettava tämän käsitteen merkitys ja vaikutus. miseer;,,~aineen

Paineen vaikutuksesta kaasun tilavuus ja tiheys muuttuvat, nesteet ovat kokoonpuristumattomia. Sukeltamisen _ehtona on, ettei kehossa synny paine-eroja. Kehomme kiinteä osa ei· puristu kokoon paineen noustessa, mutta kehon onteloissa olevan ilman paine on aina tasattava ympäristön painetta vastaavaksi. Paineen yksikkönä dh ilmakehä (ik) i. atmosfääri (at). Maan pinnalla vallitsee keskimäärin 1 ilmakehän paine ja täydellisessä tyhjiössä on paine 0. Paine lasketaan joko 0: sta lähtien, jolloin sitä sanotaan absoluuttiseksi paineeksi tai normaalista ilmanpaineesta lähtien jolloin sitä nimitetään ylipaineeksi. Sukeltajan yläpuolella olEva vesimassa painaa häntä :a aiheuttaa paineenlisäyksen. 10 m vesikerros lisää painetta yhdellä ilmakehällä. Tässä syvyydessä kohdistuu sukeltajaan 2 ilmakehän absoluuttinen paine (ik a tai at a) tai 1 ilmakehän ylipaine (ik y tai at y). Jokainen 10 m lisää syvyyttä nostaa painetta 1 ilma kehän. Jokaisen kaasumäärän paine (P) ja tilavuus (V) voidaan laskea Boyle-

Mariotten lain perusteella olosuhteissa 1 ja 2: p]

= p2

e li

tilavuus alhaalla V

tilav. ylh . V]

paine alhaalla P

=-r ]

]

Jos naamari ei anna peraän niin paljon, että sen tilavuus pienenisi 1/? litraksi, jää paine naamarissa ympäristön painetta pienemmäksi, ja tällöin ympäristön paine 2 at a pyrkii työntämään perää antavat osat lähinnä silmät, naamariin paineen tasaamiseksi. Tämän estämiseksi. on sukeltajan puhallettava nenän kautta naamariin 1/2 1 ilmaaa. Toinen esimerkki: Sukelluslaitteen pullossa on 150 at y:n (= 151 at a ) paine ja pullon tilavuus on 5 1. Normaali paineessa on tämä ilmamäärä '

v2 -

~ 151 = 252

~=9

Paineyksikkönä laskuissa käytetään aina absoluuttista painetta. Ottakaamme laskuesimerkki. Sukeltajan naamarissa on pinnalla 1 1 ilmaa 1 at a:n paineessa. Kun hän sukeltaa 10 metrin syvyyteen puhaltamatta ilmaa naamariinsa, on abs. paine kasvanut 2 at a:aan. Tällöin on naamarissa oleva ilmamäärä puristunut kokoon seuraavasti:

Tästä ilmamäärästä on käytettävissä 750 1 koska 5 1 jää pulloon, jonne ei voi imeä tyhjiötä. Oletamme sukeltajan käyttävän 25 1 ilmaa minuutissa, joten pullollinen rittää siis 750 : 25 = 30 minuutiksi pinnalla. 20 m syvyydessä vallitsevassa 3 at a:n paineessa on pullon ilmamäärä 1

josta 3 x 5 = 15 1 jää pulloon ja 237 on käytettävissä. Tämä riittää

tai

pa ine ylh , p]

151

= 755

l/2 minuutiksi.

Pinnalle noustaessa vapautuu paineen pienentyessä 1 at a: an pullosta vielä 10 1 ilmaa. Vielä esimerkki: Sukeltaja hengittää 10 m syvyydessä laitteesta ilmaa, jonka paine on sama kuin ympäristön paine - 2 at a. Hän vetää keuhkonsa täyteen (6 1) ilmaa ja ryhtyy nousemaan pintaan puhaltamatta ilmaa ulos. Keuhkoissa oleva ilma pyrkii paineen pienentyessä laajenemaan:

~ =

12l:ksi

mutta keuhkot ovat jo täynnä Koska kudoksemme eivät kestä paine-eroja, räjäyttää laajeneva ilma keuhkot. Tämän vuoksi on laitesukeltajan a ina puhallettava ilmaa ulos nousu s s a. Ilman tätä jo metrin nousu saattaa aiheuttaa parantumattomia vammoja. Kaasut Hengittämämme ilma on kaasuseos, joka sisältää Happea (02 ) Typpeä (N2 ) Hiilidioksiclia, hiilihappoa (C0 ) 2

20,9 % 78 0,03 II

lopun ollessa pääasiassa jalokaasuja.

Happikaasu on elämän japalamisen ylläpitäjä. Hengittäessämme käytämme vain osan ilmassa olevasta hapesta; uloshengitysilmassa on vielä jäljellä n. 14 - 16% happea. Tämä määrä ei enää riitä elimistölIemme ts. uloshengitysilmaa ei voi käyttää uudestaan; tosin tähän vaikuttaa myös sen hiilidioksidipitoisuus. Kohotetussa paineessa käy happi myrkylliseksi, koska elintoiminta tapahtuu liian kiivaasti Tämä seikka tekee happilaitteen käytön sukeltamisessa vaaralliseksi. Korkeaan paineeseen puristettu happi yhtyy niin kiivaasti esim. voiteluaineisiin, että syntyy räjähdys. Tämän vuoksi ei happipullon venttiilejä ja mittareita saa koskaan rasvata. Typpikaasu ei normaalipaineessa vaikuta elimistöön mutta on pelkästään hengitettynä tukahduttavaa. Korotetussa paineessa liukenee sitä hengitysilmasta vereen ja kehon kudoksiin. Tämän vuoksi on syvän sukelluksen jälkeen pinnalle nousu suoritettava ns. etappinousutaulukon mukaisesti välillä pysähtyen, jotta vereen liuennut typpi ehtii poistua keuhkojen kautta. Mikäli näin ei tehdä, eroaa typpi verestä nopean paineenvähennyksen aikana ja muodostaa kuplia verisuonistoon. Kuplat pysäyttävät verenkierron ja seurauksena on halvaus, joka saattaa johtaa kuolemaan. Tätä kutsutaan sukeltaja n taudiksi. Ainoa parannuskeinoon saattaminen jälleen paineenalaiseksi ja asteettainen paineenvähennys painekammiossa. Kupla otsassa ei johdu typestä vaan aivan muista syistä. Suurissa syvyyksissä - 40- 60 m 13

- käy typpi huumaavaksi ja sukeltaja joutuu eräänlaiseen humalatilaan, joka on luonnollisesti hengenvaarallista.

mutta suuren vaaran muodostaa vedyn ja hapen seoksen suuri räjähdysherk.kyys. Osapaine

Hiilidioksidi ei ole varsinaisesti myrkyllinen kaasu vaan vaikuttaa tukahduttavasti kuten typpikin. Sitä syntyy elimistössämme hapenkulutuksen seurauksena ja se poistuu uloshengitysilmassa, jossa sitä on n. 4 - 5 %. Hiilidioksidi säätää hengitysrytmiä; n. 1 % co2 sisäänhengitysilmassa rupeaa tihentämään tahtia ja n. 6 % johtaa jo tajuttomuuteen ja mahdollisesti kuolemaan. Syntyy ns. h i i 1 i d i o k s idimyrkytys. Onneksi tämä varoittaa jo hyvissä ajoin hengityksen tihenemisellä ja parannuskeino on yksinkertaisesti raitis ilma. Muista kaasuista, joiden kanssa sukeltaja voi joutua tekemisiin, mainittakoon seuraavat: Hiilimonoksidi, häkäkaasu (CO) on jo hyvin pienissä määrissä (0,15 %) erittäin myrkyllistä ja 0,4 % häkää hengitysilmassa aiheuttaa kuoleman. PoHtomoottorien pakokaasut sisältävät häkää ja mikäli paineilmakompressorin ilmanotto on väärin tai huolimattomasti järjestetty, saattaa tästä aiheutua hengenvaara laitesukeltajalle. He 1 i u m (He) on jalokaasu, jota käytetään erikoisissa syväsukelluslaitteissa (seoskaasulaitteissa) korvaamaan ilman typpi. Se liukenee huonosti vereen eikä omaa narkoottista vaikutusta. Vetykaasu (H2) on kevyin kaasuista ja helposti palava. Heliumin rajoitetun saannin takia käytetään vetyä syväsukelluslaitteissa, 14

Eri kaasujen elimistöön kohdistuva vaikutus on suoraan verrannollinen näiden kaasujen osapaine es e en ka~suseoksessa. Tällä käsitteellä tarkoitetaan kaasuseoksessa olevan kaasun tilavuusosan ja kokonaispaineen tuloa ts. kokonaispaineesta yhtä monta % kuin ko. kaasua on seoksessa. Kokonaispaine on eri kaasulajien osapaineiden summa. Hengitysilmassa on 'H % happea (02) ja normaali paine on 1 at a. Hapen osapaine on tällöin P02

21 =TOO

x 1

= 0,21

at a.

Typen osapaine on vastaavasti 78 % x 1 = 0,78 at a. 40 m syvyydessä on typen osapaine 78 % x 5 = 3,9 at a ja typpeä liukenee vereen 5 kertaa enemmän kuin pinnalla. Hiilioksidin osapaine on pinnalla 0,03 % x 1 = 0,0003 at a, mutta voi sukelluksen yhteydessä nousta vaarallisen suureksi, kuten seuraavasti esimerkistä käy ilmi: Olettakaamme, että käytämme huonosti suunniteltua hengityslaitetta, jonka naamarissa tai letkuis-· sa ei ilma vaihdu kokonaan. Tällöin keräytyy uloshengitysilman hiilidioksidia laitteen ns. kuolleeseen tilaan ja C02-pitoisuus voi nousta esim. 1 %: iin, jolloin sen osapaine on 1 % x 1 at a = 0,01 at a pinnalla .. Sukeltaessamme 20 m syvyyteen jossa kokonaispaine on 3 at a, nousee C02-osapaine 1 % x 3 at a = 0.03 at a:an, joka vastaa pinnalla 3 % hiilidioksidipitoisuutta ja jou(jatk. sivulla 17)

TO OUR ROREIGN FRIENDS . This is the fourth i ssue published by Urheilusukeltajat r.y. - it is the first one that has a short summary af the contents in English. The front cover shows some sportdi vers doing rese ar ch work on an old wreck - maybe of French or E nglish ori gin from the time of the Krimean War. The Wreck lies about 15 ft. of water near F ihlajasaari , an island just outside of Helsinki. Several round canonballs were found. ·The UWphoto was taken by Per-Olov Jansson. A small part of the wreck is seen in the extreme left corner. Miksi sukellamme? (Why Do We Dive ?) is a short article on the motives of diving. The photo shows a group of sportdivers investigating the scene af the old naval battle at Riilahti. Vacanes mediterraneennes is written by a club member, student Clli Koskinen, and tellsofhisdivingtr iptothe Mediterranean. The author, contrary ta his expecations, found himself teaching the natives how to dive instead of visa versa. <Ali is however one of the best skindivers in Finland. Hiljaiset laivat (Silent Ships) tells of an old galley that sank with a valuable treasure of loot in the archipelago of Pellinki in the 16th. century. The first salvage attempt was made in 1735 and the last in 1932. Only part of the treasure has been salvaged. Thestory tells also about the developments in seafaring on the Gulf of Finland and on the Baltic Sea from the Vikingtimes to the present day. The drawing shows a scene fromRuotsinsalmi where biggest naval battles in the North were fought in 1789 and 1790. The bottom is littered with wrecks, about 50: gunboats, galleys, schebecs, floating batteries and frigates - mostly Russian. The photograps are lrom the Russian frigate Saint Nikolai that sank in a battle in 1790 . The wreck was found in 1948 and it was in very good condition - only the rigging was missing. The skull was also from the wreck and it proves that atleast in the Gulf of Finland a skull may keep in the water inside a wreck for over 168 years without deteriorating. Sukelluksen fysiologiaa (Physiology on D1ving) is an article referring to the Physical and Physiological aspects of diving by Ora Patoharju, a graduate in engineering and the president of the club. He is a chemist and also one of the first pioneeres of diving in Finland. He was also the first one in Finland to make fins and masks. Kuplahteluja (Bubblings) is a coctail of 1958 news. The club has made trips to different places along the southern coast of Finland and investigated many wrecks. A trip to the Arctic Ocean is planed for next summer. Amphoras found in the Mediterranean by the Finish artist-di ver Lauri Peltonen can be seen in one of the pictures.

(Sukelluksen fysiikka ••••• )

Kesäleiri pidettiin kesä-heinäkuun vaihteessa Kotkan Lehmäsaa~~.ss~. Vesi oli kovin samea, mutta saä s~tä vastoin. loistava. Ai·~·ise.m':~.nn paikallistetun ka~~~ri.? hsäksl loydettiin erään räJähtaneen aluksen jäännökset ja niiden s~asta mm. pyöräkuula panoksineen, JOka luo:u- ·f' tettiin Kymenlaakson Muse.o.yhdlStykselle. Nykyaikaisia t.ylkyJ.~ ed~sti SHOY:n "VEGAn, jota myos käytiin katsomassa.

dumme hiilidioksidimyrkytykselle alttiiksi. Samoin osapaineen perusteella voimme todeta, että jo mitättömän pieni määrä häkäkaasua paineilmapullossa käy sukeltajalle hengen vaaralliseksi.

Kerhon kumipuku on jälleen kunnossa, T:mi PEE HOO on nimittäin lahjoittanut kerholle uudet kumipuvun housut. Entiset housut ohvat ahkeran käytön takia hajonneet. Per-Olov Jansson fllmasi Uimastadionilla mainosfllmin. Kerho toimi avustajana ja nautiskeli taidokkaasti korillisen Siff-Colaa altaan pohjassa. Syyskokoukseessa. saimr:?e nähdä tulokset mustavalkmsena tyokopiona ja totesimme filmauksen onnistuneen mainiosti.

Urheilusukeltajan tulee tuntea sukelluksen fysiikan ja fysiologian lait jotta hän pystyy täysin sopeutumaan paineelliseen elementtiinsä ja välttämään sukelluksissa piilevät vaarat. Sukelluksen käytännölliset ohjeet tiivistetyssä muodossa julkaistiin lehden kevätnumerossa olleessa Urheilusukeltajan aap i s e s s a, jonka toivottavasti jokainen jo osaa ulkoa. ORA:

Vanhojen tarinoiden mukaan merenpohjasta loistava kultainen mastonnuppi houkutteli eräät kerholaiset Nauvon Bornholmalle Pyhäinmiesten päivänä, mutta mitään ei löytynyt. Saaren jylhä luonto ja pystysuoraan 20 metriä sekä vedenpinnan ylä- että alapuolelle jatkuvat kallioseinät loivat kuitenkin unohtumattoman sukellusmaiseman. Parilta sukeltajalta vaurioituivat korvat tässä leikisså, mutta onneksi ei vakavasti.

Syyskuun lopussa tehtiin retki Harmajalie ja jälleen kasvoivat remuvarastot; tällä kertaa löytyi suuri määrä 18 cm läpimittaisia pyörökuulia. Elokuun lopussa käytiin kahtena viikonloppuna Hangossa, jossa yllättäen löydettiin Tulliniemen rannasta ainakin 3 hylkyä. Ne tuskin lienevät historiallisia, mutta ovat silti mielenkiintoisia sukelluskohteita. Eräässä uima-altaassa Burlingamessa, Kaliforniassa, on tehty uusi maailmanennätys hengenpidättämisessä. Nykyinen ennätys on täten 13 min ja 35 sek. Ennätyksen suorittaja, Tri Robert W. Keast, saavutti ennätyksensä hengittämällä ennen sukellustaan puhdasta happea. Suomen Gummitehdas Oy on ryhtynyt valmistamaan kumipukuja ja ins. Svensson esitteli pukua marraskuun kerhoillassa jäsenistölle. Kerholla on nyt kaksi kumipukua sillä myös Suomen Gummitehdas Oy on lahjoittanut meille sellaisen. Mahdollisesti voimme päästä kokeilemaan märkäpukua, sillä tehdas tuntui olevan kiinnostunut asiasta.

Vanha hylky löytyi Inkooetnkin - ikää sillä on noin 150 vuotta. VasemJJnssa kuvaesa "11olle" Lindetröm 8 metrin syvyydessä hylkyä tutkimassa; oikealla Janson jn Lindetröm varusteittensa jn hylyn osien kans9a veneessä.

Samassa tilaisuudessa kertoi taiteilija Lauri Peltonen sukelluksesta Välimeressä ja toi mukanaan näytteille 2000 vuoden ikäisen roomalaisen amfooran, sekä esitti värifilm in sukelluksesta.

Taiteilija Lauri Peltonen 15 metrin syvyydP.sgii VälimereAAii, Cap fioux. Kuval Tapani Kovanen.

Piristävä Siff Cola on ihmeen hyvää. Siff Cola maistuu myös veden all a maistakaa itse

Siff

MISSÄ SIFF- SIEllÄ COLA

SINEBRYCHOFF - Juomia Jokajanoon 19 Suutele r.d nua ,

r;-, · ;,.._ ~.