Sukeltaja 2003 5

PÄÄKIRJOITUS

J

Vedenalaise ~ maailman erikoislehti • 5/2003

SUSL, Suomi ja maailma

• • Suomen Urheilusukeltajain Liitto on sukellusharrastuksen johtava asiantuntija maassamme. Sukellus on meille harrastus, ja siksi teemme työtä sen hyväksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Jäsenet luovat Liiton toiminnan sisällön. Mikä meitä siis kannustaa?

P ....tolmlttaja

Jouko Laitinen, jouko.faitinen@susl.fi TolmltuapA.. lllkkö

Minna Pajamies, minna.pajamies@onnion·fi

Tuskinpa muu kuin se, että olemme innostuneet sukeltamisen kiehtovasta maailmasta ja haluamme tuottaa iloa myös muille. Vastuuta jakamalla ja pienillä panostuksilla saamme yhteisesti paljon aikaan. Yli 12 000 jäsenen liitto on huomattava voimavara ja merkittävä edunvaIvoja.

Toimitussihteeri

Leena Koivumäki, leena.koivumaki@pp.inetfi Art dlrector

Yr'ö Klippi, yka@k{;PPidm.fi

.JulkaisIJa:

Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry.

Radiokatu 20,00093 SLU, puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, email: office@susl.slu.fi www.susl.fi r oiminnanjohtaja Brita Ikävalko Toimitus

31 . 12.2003 saakka: Onnion Oy, Sateenkuja 1, 02100 Espoo, puh. (09) 4393 250 Ilmoitusmyynti:

Veli-Matti Korpii-rommola, puh. (09 2751 306, gsm 05 5840 156, email: vm.kt@kolumbus.fi Repro: Faktor Oy, Helsinki Painopaikka: Oy ScanWeb Ab, Kouvola

Siinä onkin Liiton toiminnan ydin. Turvallisen sukeltamisen taustalla on kuitenkin paljon myös syvällistä teknistä ja lääketieteellistä osaamista. Olemme jäsenenä kansallisten sukellusliittojen yhteistyöelimessä CMAS:ssa, jonka kautta saamme kansainvälistä kokemusta ja yleistä hyväksyttävyyttä ja tu nnettu utta. Teemme standardisoimistyötä eurooppalaisissa sukellusalan jä~estöissä ja pidämme tiivistä yhteyttä pohjoismaisiin liittoihin. Olemalla mukana näissä yhteistyöhankkeissa pysymme kehityksessä mukana. Vastuullisesti ja hyvin hoidettuna liitolla on arvovaltaa. Liioittelematta voi sanoa, että kuulumme maailman parhaimpiin sukellusliittoihin. Olemme hyvänä esimerkkinä monille.

Urheilusukellus kehittyy huimaa vauhtia. Uusi tekniikka ta~oaa uusia mahdollisuuksia, ja haasteita ja lääketieteellinen tutkimus tuottaa uutta tietoa. Sen hankinnassa harrastajamaisuus ei enää riitä, vaan tarvitsemme ammatillista tietotietoa myös muualta.

Olemme aloittaneet yhteistyön useiden muiden sukellusjä~estöjen kanssa, ja siten saamme yhteiset voimavarat paremmin hyödynnetyiksi.

Näin syntyvän uusimman tiedon pohjalta kehitämme jatkuvasti omia kurssejamme.

Kaikesta huolimatta SUSL on oma itsenäinen liittomme. Me luomme sen toimintatavat ja päämäärät, ja me vastaamme myös sen tulevaisuudesta.

Ilmestyy 5 kertaa vuodessa.

Vuositilaukset (EUR 35/vuosi), puh.

(09) 3481 2258 tai office@susl.slu.fi Sukeltaja-lehti on Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry:n jäsenlehti, osoitteellinen jakelu 12 000 kpl, ISSN 123 7-1688 Sukeltaja-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilyttämisestä ja palauttamisesta.

PEKKA KAIKUMO

varapuheenjohtaja, SUSL

Sukeltaja

Sisällysluettelo SUSL, Suomi ja maailma ................. 3

Talvisukeltaminen

Fregatti Fortuna ...............•.•••••••••••. 10 Nuotta kulkee jään alla .•.•..•••..•••.•••• 13 Kylmää kyytiä Karikolla .................. 17 Moottorien melua ja aallokon ääniä •••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••• 18

Tuoteuutuuksia ................................ 19

Ora Patoharju ja Sukeltajakilta Maailmalla luetaan ........................... 26

Sukeltajakillan lounaalla juttu luistaa ja aika ri entää. Vuonna 1964 perustettu sukeltajakonkareiden seurue kokoontuu säännöllisesti muistelemaan vanhoja ja pohtimaan uuttakin. Joukossa on eräs maamme sukelluksen pioneereista, Ora Pat oharju, jonka monipuolinen toiminta vedenalaisen maailman parissa käsittää mm. hylkytutkimuksia ja konservointia. Sivu 6.

Haluatko taistelusukeltajaksi? ........ 28 Sukelluskalastus

Vuoden sukelluskalastaja, Matti Pyykkö •.••..............•.•................ 30 Sukelluskalastuksen vuosi 2003 ...... 32 Erityisryhmien kouluttajakurssilla .34 Vedenalainen valokuvaus, osa 111 .... 36 Norppasivut ••••.........•..•..................... 38 Juniorscubalaiset vuonoleirillä ........ 38 Kuuttitoimintaa ............................... 40 SUSL tiedottaa ................................ 42 Kannen kuva Erkki Siirilä.

Mustaevähai säikyttää tieltään napsijakalat Moorean vesissä Ranskan Polynesiassa. Usää Tyynenmeren haika/oista keskiaukeaman kalenterissa.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset kirjallisesti.

Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry.

Radiokatu 20, 00093 SLU tai office@susl.slu.{t.

Sukeltaja

Suomalaista jääsukellusta Ranskan televisioon Helsinkiläinen sukellusseura T eredo Navalis sekä loviisalaiset Valkon VPK:n sukeltajat kuvasivat ja mittasivat Loviisan saaristossa fregatti Fortunan hylkyä viime talven hankalissa jääolosuhteissa. Hyiseen sukellusoperaatioon ol i tutustumassa myös Ranskan TV:n kuvausryhmä, joka oli tekemässä ohjelmaa Suomesta. Paksun jääkannen alla sukeltelevat suomalaiset ovat erikoinen näky kanavan yli 100 miljoonalle katsojalle. Sivu 10.

Avantosukellusta ja nuotan vetoa Savonlinnan seudun sukeltajia hemmotellaan kirkkailla vesillä. Myös talviolosuhteissa sukeltaminen on Savonlinnassa helppoa, koska kaupungin ympärillä on useita ympäri vuoden avoimena pysyviä virtapaikkoja. Viime keväänä Savonlinnan Urheilusukeltajat ry:n perinteinen avantosukelluspäivä toteutettiin poikkeavalla tavalla yhteistyössä nuottakalastajien kanssa. Sivu I 3.

Taistelusukeltajaksi merivoimiin?

Merivoimien sukeltajakurssin pääsykokeissa testataan miesten kuntoa ja kestävyyttä. Hakijoiden määrä on vuosien varrella laskenut, mutta taso noussut.

Upinniemen altaassa voimiaan koetelleista pyrkijöistä koulutukseen pääsi viitisentoista soveliainta. Mittaa otettiin mm. penkkipunnerruksessa, lautapotkuuinnissa, etsinnässä, poiminnassa ja maasto marssissa. Sivu 28.

AmmaHina sukelluskalastus Syksyllä, kun märkäpukusukeltajat siirtyvät halliharjoitteluun, jatkaa sukelluskalastaja Matti Pyykkö kunnianhimoista harrastustaan Hangon hyisissä vesissä. Hänelle sukelluskalastus on elämäntapa, miltei ammatti. Onneksi se vie talvisin myös etelän lämpöisiin vesiin. Vuoden 2003 sukelluskalastajaksi valitu sta Matista lisää sivulla 30.

Sukeltaja 5/2003 kirjoittajat: Stig Gustavsson, Arto Henriksson, Heli Holopainen, Pekka Kaikumo, Leena Koivumäki, Sanna Kokkonen, Milla KorppiTommola, Eeva Kärkkäinen, Petri Laine, jouni Leinikki, Pasi Lensu, Niko Nappu, Erno Oikkonen, Timo Ovaska, Mika Rautiainen, jukka Seppänen, Erkki Siirilä, Tuula Sipilä.

Sukeltaja 5/2003 kuvaajat: Stig Gustavsson, Arto Henriksson, Helge Heinonen, Kimmo Hohkuri, Per Olov jansson, Pekka Kiirala, Leena Koivumäki, Sanna Kokkonen, Veli-Matti Korppi-Tommola, jussi Lammi, Pasi Lensu, Niko Nappu, Vesa Niemi, Erno Oikkonen, jukka Rapo, Erkki Siirilä, Timo Simpanen, Eeva Tyrväinen, Titta Veijanen.

Sukeltaja

112004

ilmestyy helmikuussa 2004. IImoitusaineistot tulee toimittaa viimeistään 7.1.2004.

Numero

Toimituksellinen aineisto

Ilmoitusaineisto

Ilmestyy

1/2004

19.12.2003

7.1.2004

Helmikuu

212004

13.2.2004

1.3.2004

Huhtikuu

3/2004

16.4.2004

7.5.2004

Kesäkuu

4/2004

20.8.2004

6.9.2004

Lokakuu

5/2004

15.10.2004

5.11.2004

Joulukuu

jacgues G:ousteaun elokuvan "Hiljainen Maailma" ensi-ilta Helsingiss채 oli syyskuussa 1957. Ulf Carpelan ja Ora Patoharju mainostivat filmi채 ajellen sukellusvarusteissa ymp채ri lsgupunkia Oran sl?:ootterilla.

Sukeltaja

_

.....

• • -1 950-luvun sukellusharrastajien välineet olivat pääasiassa omatekoisia, saksalaista tuontitavaraa kun alkoi saada vasta vuosikymmenen puolivälin jälkeen, Ora Patoha~u muistelee. Insinöörin opintojen lomassa Patoha~u keksikin pian itse valmistaa maskeja, räpylöitä ja snorkkeleita myyntiin.

Kemiaan perehtyneenä hän tunsi kumin käsittelytavat.

- Ora-merkkisiä välineitä tehtiin kiivaasti viikonloppuisin omin käsin ja kuljetettiin alan liikkeisiin. Myöhemmin myös hengityslaitteet valmistettiin itse, Ora kertoo. Samalla Patoha~un kiinnostus vedenalaiseen maailmaan laajeni meriarkeologiseksi tutkimukseksi.

Hylkytutkimukset alkavat Ensimmäisiä kertoja suomalaiset sukeltajat pääsivät mukaan hylkytutkimuksiin, kun Ruotsinsalmen toisen meritaistelun aikana uponneen Sviatoj Nikolain tutkimukset 1960-luvun alussa aloitettiin. Mukana oli kolmisenkymmentä innokasta, joukossa myös Ora Patoharju. Yhteistyössä valtionarkeologin ja Museoviraston kanssa tehtiin rDittauksia, jotta hylystä voitiin piirtää tarkat piirustukset. Vuonna 1790 uponnut venäläinen saaristofregatti oli 15 metrin syvyydessä Kotkan edustalla.

- Löydettäessä vuonna I 948 hylystä nostettiin tykkejä, matkaikoneja ja merisotilaiden kaulassaan kantamia ristejä, Patoharju tietää. Sittemmin hylky vaurioitui pahoin ja on nyt sukelluskielIossa. Patoha~ujen 010-

Sukeltaja

huoneen jyhkeä tammipöytä muistuttaa kuitenkin jännittävistä hetkistä; se on tehty laivasta nostetusta puusta.

Konservoinnin kiehtova maailma Ora Patoharju on tehnyt elämäntyönsä ympäristönsuojelun parissa, ensin Ekonossa konsulttina, sen jälkeen Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluvirastossa. Työ on aina luontevasti nivoutunut yhteen rakkaiden harrastusten kanssa.

- Sukellusporukan ainoana kemistinä sain monesti hoitaakseni ja käsiteltäväkseni hylyistä nostettuja tavaroita. Vesilaboratoriossani Ekonossa tein ensimmäiset kokeilut valurautaesineillä, Patoha~u kertoo. Siitä aIkoi vuosikymmenten mittainen toiminta konservoinnin parissa. Tuloksena on yli parisataa julkaisua, esitelmiä erityisesti tykkien konservoinnista, kansainvälistä kirjeenvaih toa ja Suomen konservaattoriyhdistyksen pitkäaikainen jäsenyys.

Merenpohjan rautaesineistä juuri tykit ovat aina kiehtoneet Ora Patoha~ua. Kemistin ammattitaito on ollut suureksi hyödyksi tutkimustyössä.

- Suurin osa hylyistä löytyneistä tykeistä on valurautaa. Korroosio kuitenkin syö valurautaa monin tavoin ja pahimmassa tapauksessa se syöpyy peruuttamattomasti riippuen ympäristön happipitoisuudesta, pH-arvosta ja lämpötilasta, meriveden virtauksista sekä esineen sijainnista suhteessa muihin materiaaleihin. Hapettuminen jatkuu, jos esine nostetaan suolavedestä ja jätetään hapelle alttiiksi.

Sukeltaja

Puolenkymmentä innokasta sukellusharrastajaa perusti vuonna 1964 perinteen vaalimiseen omistautuneen Sukeltajakillan, jonka miesvahvuus on tällä hetkellä 14. Vuonna 1965 maassamme vieraillut Jacques Cousteau kutsuttiin killan kunniajäseneksi. Vanhat sukeltajakonkarit tapaavat säännöllisesti kuukausittain ja jutte/evat sekä menneistä että ajankohtaisista asioista. Ansioituneille sukeltajaveljille järjestetään juhlava valatilaisuus. Kiltalaiset vasemmalta: Reijo Viiala, Ilpo V. Salmi, Altti Laakso, Per Olov Jansson, Paul Lassila, Boris Winterhalter, Ulf Carpelan, Ora Patoharju ja Kalervo Karaslahti.

Merimuseo vaalii vedenalaista kulttuuriperintöä • • Suomen merimuseossa on esillä merenkulun historiaa esihistoriasta nykypäivään.

Esillä on mm. esineistöä kahdesta Suomen kuuluisimmasta hylystä, vuonna 1747 uponneesta St Mikaelista sekä 1771 uponneesta Vrouw Mariasta. Museo on myös pääjä~estäjänä kansainvälisessä vedenalaisen kulttuuriperinnön tutkimushankkeessa MoSSissa, jonka tavoitteena on pohjoiseurooppalaisten hylkyjen kuntokehityksen seuranta, suojelu ja esittely.

Vedenalainen kulttuuriperintö on kansojen yhteistä historiaa. MoSS-projektilla halutaan herättää eurooppalaisten kiinnostusta asiaan ja saada yleisö mukaan kulttuuriperinnön suojeluun. Projekti avaa vedenalaisen ikkunan neljään eurooppalaisittain merkittävään hylkykohteeseen Alankomaissa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa.

MoSS:in neljä hylkyä sijaitsevat eri tyyppisissä vedenalaisissa ympäristöissä; Atlantin rannalla olevassa sisämeressä, murtovedessä Itämeren etelä- ja pohjoisosissa sekä järvessä. Eri tyyppiset ympäristöt ta~oavatkin monipuolista tietoa. Suomen hylky on Amsterdamista Pietariin matkalla ollut kauppa-alus Vrouw Maria. Projektin hylyt ovat säilyneet erittäin hyvin: kaksi hylyistä on lähes ehjiä, kahdesta on säilynyt alempia osia.

Tällä hetkellä Suomen meri museo toimii entisessä, vuonna 1909 rakennetussa luotsiasuntolassa Helsingin edustalla Hylkysaaressa, Korkeasaaren vieressä. Lähivuosina sen on tarkoitus muuttaa Kotkaan, jossa se sijoitetaan Kantasatamaan joko olemassa oleviin rakennuksiin tai aivan uuteen rakennukseen. Kantasataman museokeskuksesta uskotaan tulevan yksi Kymenlaakson tärkeimmistä matkailukohteista, sillä alueella on jo nyt kokoelma museoaluksia sekä mm. Rajavartiolaitoksen merivartiomuseo, Kotkan meriki~asto sekä Kotkan puuvenekeskus.

Konservointimenetelminä käytössä ovat kuivaus liuottimilla tai korroosiokerroksen pelkistys metalliseksi raudaksi kaasulla, Patoha~u selvittää.

Konservointikokeiluja on Ora Patoharjulla meneillään vieläkin, mm. T ehtaankadun kodin ikkunalaudalla on käynnissä pitkäaikainen koe.

- Nikolai-laivasta nostetut, vahvalla liuottimella käsitellyt lasipullot ovat säilyneet krakeloitumatta jo kolme vuosikymmentä, mutta testi jatkuu, Patoha~u nauraa.

Aarteita meren pohjassa Itämeri on Ora Patoharjun mukaan kuin meriarkeologinen aarrearkku, jonka uumenissa odottaa löytäjäänsä suuri määrä arvokasta tavaraa.

- Hylyt ovat todennäköisesti varsin hyvässä kunnossa, sillä puuta tuhoava laivamato ei viihdy Itämeressä. Vedenalaisten aarteiden nostamista kaikkien nähtäväksi rajoittaa kuitenkin taloudellisten resurssien lisäksi sopivien tilojen puute. Kun esine nostetaan merestä, sen ympäristö muuttuu ja ilman asianmukaista säilytystä ja konservointia se hajoaa, toteaa Patoha~u.

- Itämerellä sanotaan olevan jopa tuhatkunta hylkyä, Patoharju jatkaa, tunnetuista vanhin lienee 1400-luvulta ja sijaitsee Hangosta itään. Osa hylyistä on löytynyt aivan sattumalta, kuten St. Mikael, venäläinen kauppalaiva, joka oli haaksirikkoutunut syksyllä 1747 matkallaan Amsterdamista

Ora Patoharju on toiminut vedenalaisen tutkimuksen parissa mm. Suomen konservaattoriyhdistyksen jäsenenä ja Suomen Merihistoriallisen Yhdistyksen sihteerinä. Sukeltajana hän on ollut vuonna 1956 perustetun he/sinkiläisseuran, Urheilusukeltajat ry:n aktiivijäsenenä alusta saakka. Vuosina 1961-62 hän toimi SUSL:n puheenjohtajana.

Pietariin. Hylky löytyi Nauvon Borstön vesiltä 1950-luvun puolivälissä. Ensimmäiset sukellusleirit Borstö I :ksi kutsutulla hylyllä jä~estettiin I 950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa ruotsalaisvoimin. Tällöin nostettiin kymmenittäin arvoesineitä, mm. Lontoossa ja Pariisissa vuosina 1745-46 valmistettuja kultaisia ja hopeisia taskukelloja sekä nuuskarasioita.

Perinteet jatkuvat Hylkyjen esineistöä on sijoitettu merimuseoon, jonka perustamista myös Ora Patoha~u aikanaan oli tukemassa. Vuonna 1963 perustetun Suomen Merimuseoyhdistys ry:n tarkoitus oli kerätä yhteen Helsinkiin

suunnitellusta merimuseosta kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt.

- Kun yhdistyksen toiminnan varsinainen päämäärä, Suomen merimuseo, sitten vuonna 1972 toteutui, päätettiin yhdistyksen toimintaa laajentaa muillekin merihistorian alueille. Yhdistys muutti nimensä Suomen Merihistorialliseksi Yhdistykseksi. Se vaalii merellistä historiaa ja perinteitä ja tukee etenkin Suomen merihistorian ja meriarkeologian tutkimusta. Patoharju toimi yhdistyksen sihteerinä kolme vuosikymmentä.

Sukeltajana Patoharju on ollut Suomen vanhimman seuran, vuonna 1956 perustetun helsinkiläisseuran, Urheilusukeltajat ry:n aktiivijäsenenä alusta saakka. Myös vaimo Anna-Liisa sukelsi ja perhe Patoha~u - kolme lasta mukaan lukien - on reissannut sekä kotimaassa sukellusleireillä että kaukomailIa mm. Jäämeren, T aranton ja Suuren Valliriutan vesillä. Patoharju toimi myös vuosina 1961-62 Suomen Urheilusukeltajain Liiton puheenjohtajana ja edusti liittoa ulkomaisissa konferensseissa. Liiton vuonna 1969 julkaisema ki~a Urheilusukelluksen aakkoset on Ora Patoharjun toimittama.

Nykyään monipuolinen kokemus ja tieto siirtyvät eteenpäin Sukeltajakillan kokouksissa.

TEKSTI: TUULA SIPILÄ KUVAT: HELGE HEINONEN, PER OLOV JANSSON, PEKKA KIIRALA

Dlvetec~ I NTERNATI 0 NAL DIVECOMPRESSORS ENGINEERING

NITROX Tuotteet

RATASKUJA 1 031 00 NUMMELA PUH (09) 222 4700 FAX (09) 222 2571 GSM 040- 505 1146

E-MAIL jouko.askola@divetech.fi www.ide.de

Sukeltaja

,

~ääsukellusta

Loviisassa

) FregaHi Fortunasta sukelluspuisto?

1

j

/ ,/

I

,,1 ," v

I

I

Loviisan saaristossa Svartholman linnoitussaaren eteläpuolelle uponneesta fregatti Fortunasta kaavaillaan hoidettua muinaismuistopistettä ja mahdollisesti myös sukelluspuistoa.

Vuonna 1822 uponnut yli 36 metrin pituinen ja 10 metrin levyinen loviisalainen puu laiva on säilynyt merenpohjassa varsin hyväkuntoisena, vaikka verkot ja alusten ankkurit ovatkin vuosien varrella sitä kovin koetelleet.

• • Helsinkiläinen sukeltava meriargeologinen seura T eredo Navalis sekä loviisalaiset Valkon VPK:n sukeltajat kuvasivat ja mittasivat Suomen merimuseon toimeksiannosta Fortunan hylkyä viime talvena, joka oli vaikein jäätalvi miesmuistiin. Hyiseen jääsukellusoperaatioon oli tutustumassa myös Ranskan TV:n Thalassa-toimituksen nelihenkinen kuvausryhmä. joka oli tekemässä ohjelmaa Suomesta ja suomalaisten suhteesta mereen. TV-toimittajan mukaan lähes metrin paksuisen jääkannen alla sukeltelevat suomalaiset ovat erikoinen näky kanavan yli 100 miljoonalle katsojalle.

alusten ankkurin pudottaminen suoraan hylyn päälle, mikä edistäisi sen säilymistä.

Fortuna on muinaismuistolain perusteella rauhoitettu. Hylyn lähellä saa sukeltaa ja katsella, mutta koskea ei saa eikä esineitä ottaa mukaansa. Merimuseo on jo perustanut yhden sukelluspuiston Helsingin edustalla noin 19 metrin syvyydessä lepäävän Gustav Adolf -hylyn jäänteiden ympärille. Seuraavia hylkypuistoja kaavaillaan Hankoon tai Loviisaan. Fortunan ongelmana on Alvikin mukaan se, että hylky on paikoin romahtamassa, eikä sen läheisyydessä tai sisäosissa ole kovin turvallista sukeltaa.

Puiston perustaminen vaatisi rakenteiden tukemista ja turvallisen sukellusreitin suunnittelua.

- Hylyn kansirakenteiden tukipalkit ja monet muutkin runkoa kannattavat rakenteet ovat sortumassa, ja hylky kaatuu todennäköisesti lähivuosina kyljelleen. Vaikka sukeltaja on liikkeellä aina omalla vastuullaan, on sortumisriskit selvitettävä ennen puiston perustamista, arveli Alvik. Hänen mukaansa hylkypuiston perustaminen on pitkä prosessi . Itämeren alueen vedenalaisen kulttuuriperinnön suojeluun ja esittelyyn liittyvään kansainväliseen hankkeeseen on tarkoitus hakea EU:n Inten'eg-rahoitusta.

Kuvausoperaatio jään alla Fortunan kyljet romahtamassa Suomen merimuseon tutkija Riikka Alvik tutustui Loviisan merenkulkumuseossa sukellusten kuvamateriaaliin sekä hylkytietoihin. Hänen mukaansa Fortuna on toistaiseksi yllättävän hyvässä kunnossa ja laivan alkuperäinen rungon muoto on havaittavissa. Hän oli tyytyväinen kuvausten antiin.

- Näinkin hyvässä kunnossa olevat hyIyt ovat melko harvinaisia. Fortuna on kohtalaisen hyvä ja selkeä sukelluskohde, sillä se on helposti saavutettavissa ja sopivalla sukellussyvyydellä, Alvik kertoi. Hän on jo alustavasti keskustellut Valkon VPK:n sukeltajien kanssa poijupaikasta ja sen ylläpidosta. Kiinnittymispoijun avulla voitaisiin estää

Jääsukellusta ja sukelluskuvauksia johtanut T eredo Navaliksen sukeltaja Leo T eräväinen on vieraillut kymmenissä Suomenlahden hylyissä. Myös hän piti Fortunaa mielenkiintoisena ja vierailun arvoisena kohteena. Sukelluskuvauksia edelsi pitkä valmistautuminen. Raskaat sukellusvarusteet, generaattorit. lamput ja muut kalusteet kuljetettiin ensin aamupäivällä Valkon VPK:n Pasi Mäkitalon moottorikeikalla hylyn päälle. Paikalla jään paksuus oli vielä noin 70 senttiä, mutta matkalla kohteeseen saimipaikoissa oli läpi sulaneita avantoja. T arvittavat kaksi kolmionmuotoista avantoa syntyivät nopeasti tarkoitusta varten rakennetulla moottorisahalla. Teredo Navaliksen

sukeltajat huolehtivat hylyn kuvauksesta ja Valkon VPK:n sukeltajat olivat paikalla turvasukeltajina sekä valaisijoina.

- Jään alla sukeltaminen on turvallista, jos turvamääräyksiä noudatetaan ja naruyhteys avantoon ei katkea. Jos kadottaa narun, voi avannon löytäminen jään alta olla vaikeaa. Siltä varalta on turvasukeltajien oltava jatkuvassa valmiudessa, kertoi turvasukeltaja Jyrki Jäppinen Valkon VPK:sta.

Turvasukeltajaa ei operaation aikana tarvittu, vaikka yhden sukeltajan hengityslaitteet jäätyivät kesken sukelluksen ja hän joutui palaamaan pikaisesti pinnalle. T apauksesta selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Hylkypuisto saa kannatusta - Fortuna on varsin vaikuttava näky merenpohjassa. Rakenteet ovat hyvässä kunnossa ja syvyys on sopiva. Varsinkin perä on upea ja ehjä, samoin keskiosa, mutta keulaosa on sortunut lautakasaksi. Mielenkiintoinen kohde joka tapauksessa, kommentoi Fortunassa vieraillut Valkon VPK:n sukeltaja Jyrki Jäppinen. Hän on sukeltanut myös Loviisan edustalla muissa hylyissä, mutta Fortuna on selvästi mielenkiintoisin.

Ajatus sukelluspuiston perustamisesta on hänenkin mielestään erinomainen.

- Kannatan ehdottomasti, hän sanoo, sillä näin mahdollisuus käydä tutustumassa hienoon hylkyyn avautuu mahdollisimman monelle. Kiinnityspoijun ja opasköyden avulla voitaisiin estää aluksen vahingoittuminen, hän jatkaa.

Tieto Fortunan sijainnista ja ainutlaatuisuudesta on vuosien van'ella levinnyt laajasti sukeltajien keskuudessa. Kesäisin paikalla vierailee sukellusryhmiä eri puolilta maata. Silloin tällöin alukset laskevat ankkurinsa suoraan Fortunan rakenteisiin ja aiheuttavat sille vaurioita. Sukelluspuiston myötä paikalle tuotaisiin kiinnittymistä varten ankkuroitu poiju, josta olisi köydellä opastettu reitti hylyn eri osiin.

TEKSTI JA KUVAT: ARTO HENRIKSSON

l: jään alla noin 13 metrin syvyydessä vallitsi vihertävän kuulas kajo, jossa näkyvyys oli parhaimmillaan jopa viisi metriä. Sukeltajan kosketus hylkyyn sai pohjamudan pöllähtämään ja näkyvyys oli hetkessä lähes olematon. Sukeltajat sanoivat Fortunaa upeaksi hylyksi. He kuvasivat hylkyä eri suunnista ja käyttivät apunaan mittatikkua, jolla massiivisten tammitukkien mittasuhteet saatiin selville.

I

,

~

I

lJl~ v) J

Valkon VPK:n turvasukeltaja jyrki jäppinen oli jääsukellusten aikana jatkuvassa valmiudessa, jos jotain menisi vikaan. Pasi Mäkitalo narumiehenä.

'1

L-

~

Ranskan TV:n Thalassa-ohjelman kuvaajat ikuistivat Teredo Navaliksen ja Valkon VPK:n sukellusoperaatiota lähes metrin paksuisen keväisen jääkannen alla.

Enimmillään jään alla oli viisi sukeltajaa ja pinnalla viisi avustajaa. Turvasukeltaja oli jatkuvassa valmiudessa siltä varalta, että joku sukeltajista kadottaisi köysiyhteyden avantoon.

Suomen merimuseon tutkija Riikka Alvikin mukaan Fortuna on yksi harvoista vanhoista hyIyistä, jotka ovat säilyneet koossa. Nyt Fortunaa uhkaa kuitenkin kaatuminen, mitä ei merimuseon resursseilla kyetä estämään.

lrul Atlantin kulkija upposi kotivesille __ J

V

~

Loviisalaisen kauppiaan Carl Teschen Siksalan saaren veistämössä rakennuttama Fortuna ehti purjehtia maailman meriä I I vuoden ajan kunnes kohtasi matkansa pään aivan kotisataman edustalla vuonna I 822.

• • Tasasaumaisen laivan pituus oli 122 jalkaa (36,9 metriä) ja leveys 34 jalkaa (10,3 metriä). Lästiluvuksi ilmoitettiin peräti 386 lästiä eli noin 940 tonnia. Jos otetaan huomioon laivan köysi-, vesi- ja pu~evarastojen tilantarve, noin 21 lästiä, jää lopulliseksi lästiluvuksi 365. Huomattavan suureksi erotuksen tekivät mm. kolme ankkuritouvia, joiden halkaisija oli I 6 -1 8 tuumaa ja kunkin pituus 120 syltä.

Heti valmistuttuaan laiva joutui hetkiseksi Venäjän kruunun käyttöön ja sen myötä tarvike- ja miehistökuljetuksiin Suomenlahdelle. Tästä tehtävästä vapauduttuaan laiva asetettiin T eschen alunperin tarkoittamaan käyttöön sahatavaraliikenteeseen Atlantin rannikkosatamien ja Suomen välille. Vuodesta 1817 alkaen Fortunan päällikkönä toimi J. F. Enqvist. Hänen päällikkyydessään laiva rahtasi suolaa Espanjasta ja tuotti ilmeisen hyvin myös voittoa.

Osa miehistöstä karkuun Syksystä I 821 muodostui onnekkaan laivan viimeinen, kun sen 28-henkisestä miehistöstä seitsemän karkasi Cadizin satamassa.

Päällikkö Enqvist joutui pu~ehtimaan kotiin vajaalla työvoimalla. Varustajaksi oli noussut seuraava sukupolvi: Carl T eschen poika Lorentz Henric T esche. Hän lähetti Fortunan uudelle Cadizin matkalle seuraavana kesänä - jälleen noutamaan suolaa. Lähtö viivästyi kuitenkin niin, että paluumatkalle päästiin vasta syyskuussa. Se oli riskialtista fregattitakiloidulle alukselle, jollaisille syysmyrskyt olivat koituneet tuhoisiksi monta kertaa aikaisemminkin.

Matka alkoi 8. syyskuuta ja Englannin Dover ohitettiin 7. lokakuuta, nyt jo kovassa myrskyssä. Jyllannin pohjoiskärki ja Ska-

Sukeltaja

genin majakka sivuutettiin I 1. lokakuuta ja Tanskan salmiin tultiin 14. lokakuuta. Täällä laiva ja miehistö saivat karanteeniin määrättyinä odotella neljä päivää matkan jatkumista. Toiset neljä päivää pu~eet riippuivat värähtämättä tyynessä säässä, eikä ankkuria kannattanut nostaa. Vasta 23. päivänä päästiin hinaajan avustamana liikkeelle. Gotlannin itäranta nähtiin isonmaston huipusta 1. marraskuuta ja silloin käännyttiin itään kohti Viron rannikkoa. Vielä saman päivän yönä nähtiin valonkajo Dagerortin majakasta Hiidenmaan länsikä~estä.

Apua Svartholman linnoitukselta Sunnuntaiaamuna 3. marraskuuta nähtiin suoraan edessä Orrengrundin pooki ja klo.

10.00 aikoihin saatiin kyytiin myös luotsi.

Tuuli oli kova ja se yltyi kaiken aikaa samalla, kun ohjattiin sisään pitkin väylää Enighetsgrundetin länsipuolitse. Myrsky pieksi vasten kasvoja, ja sade vaikeutti näkyvyyttä entisestään. Yllättäen nähtiin Hudön itäinen reimari suunnassa, jossa sen ei pitänyt olla. Kun näkyvyys oli menetetty, ei

Fortuna Uponnut: Sijainti: Koordinaatit: Kotipaikka: Valmistunut: Rakmateriaali: Kyljet: Hylkytyyppi: Pituus: Leveys: Korkeus: Syväys: Minimisyvyys: Max. syvyys: Pohjan laatu: Näkyvyys:

3.1 1.1822 Loviisa, Hudofjärden P 60°21,508' ja I 26° 18,831 ' Loviisa 1811 tammi tasasaumainen fregatti 36,2m 10,1 m 6,5 m 5,6m 12m 16m muta 3 - 5 m, pöllyävää

kurssia oltu kyetty korjaamaan riittävästi.

Virta oli vienyt laivan pois väylältä. Kun tämä ymmärrettiin, oltiinkin jo kiinni karikossao Laiva pyörähti puoli kierrosta runkonsa varassa ja irrottautumista yritettiin nyt purjeitten avulla. Samalla ammuttiin avunpyynnöksi laukauksia laivan neljällä 70 mm:n kanuunalla. Kaksi miestä lähetettiin jollaIla hakemaan apua Svartholman linnoituksesta, ja muu miehistö ryhtyi pumppaamaan sisään tulvivaa vettä.

Puoli yhden aikaan päivällä apujoukkoja saapui ja suolaa alettiin purkaa yli laidan.

Iso- ja mesaanimasto päätettiin katkaista ja pudottaa mereen. Iltapäivällä viiden aikoihin kansi oli jo veden alla, mutta purjeitten, köysien ja muun arvotavaran pelastamiseksi paikalle tulleisiin aluksiin tehtiin vielä kovasti töitä. Muita suurempi aalto pyyhkäisi kuitenkin jo hylyksi muuttuneen Fortunan yli ja käänsi sitä jälleen 180 astetta. Laiva irtosi kiveltä ja upposi saman tien. Köydet ja pu~eet menivät laivan mukana, pinnalla kelluva mesaani- ja isomasto ko~attiin myöhemmin talteen. Koko miehistö pelastui.

Sään laannuttua hylystä pystyttiin vielä köysin, koukuin ja naara-ankkurein nostamaan jonkin verran irtaimistoa. Enqvist itse valvoi pu~eiden kuivattamista Loviisan kaupungin rantamakasiineissa.

Hylky löytyi vuonna 1965 Fortunan hylky löytyi vuonna 1965 Svartholman linnakesaaren edustalta 13 - 20 metrin syvyydessä. Sen keula on sortunut noin kahden metrin matkalta, mutta esim. ankkuripeli on edelleen paikoillaan. Fortunan keulan kaljuuna on mitä ilmeisimmin ollut ensin eteen, sitten ylöspäin kaartuvaa, 1700-luvun sotalaivoistakin tuttua tyyppiä.

Sitä on saattanut koristaa keulakuva. Jos hylyn keula olisi ehjä, se todennäköisesti paljastaisi laivanrakentajien haparoivan pyrkimyksen muotoilla keula hiukan aiempaa terävämmäksi. Pyöreä, suorastaan tylppä keula oltiin nimittäin vähitellen ymmärtämässä matkantekoa haittaavaksi yksityiskohdaksi.

TEKSTI JA KUVAT: ARTO HENRIKSSON

Lähde: Kari Varjuksen artikkeli Loviisan Sanomissa.

• •Talviolosuhteissa sukeltaminen on Savonlinnassa helppoa, koska kaupungin ympärillä on useita ympäri vuoden avoimena pysyviä virtapaikkoja. Näin välttyy työläältä avannon tekovaiheelta. Yleensä olemme toteuttaneet avantosukellukset T uunaansalmen kirkkaissa vesissä. Tänä vuonna päätimme vaihtaa kohdetta. Rantasalmen Kolkonjärvellä kalastavaa nuottaporukkaa kiinnosti nähdä, miten muikkunuotta kulkee jään alla. Kulkeeko nuotta oikeassa asennossa? Onko nuotta riittävän alhaalla suhteessa järven pohjaan? Miten kalat liikkuvat ja käyttäytyvät nuotassa ennen kuin se nousee jään pinnalle? Olimme heti valmiita haasteeseen.

Talvisukellukseen sopivat vedet Savonlinnan seudun sukeltajia hemmotellaan kirkasvetisillä järvillä. Kaupungin keskeinen sijainti Saimaalla suo myös monipuoliset mahdollisuudet laitesukellukselle. Koska Savonlinna on rakennettu saarille, on keskellä kaupunkia mahdollista sukeltaa jopa kolmenkymmenen metrin syvyyteen. Sa-

Sukeltaja

malla voi ihailla jyhkeitä vedenalaisia kallioseinämiä. Vain kymmenen minuutin automatkan päässä löytyy vastaavasti viidenkymmenen metrin syvyisiä sukelluskohteita.

Olavinlinnan ympäristö on mitä kiehtovin sukellusalue, joskin keskikesällä veneliikenne alueella on vilkasta. Tällä alueella aktiivinen sukellustoiminta sijoittuukin veneily-kauden ulkopuolelle.

Olavinlinnan lisäksi Savonlinnan kaupunkialueella on kaksi muuta virta-aluetta, jotka eivät jäädy talvella. Ne ovat parhaimmillaan useiden satojen metrien laajuisia.

Näin olosuhteet mahdollistavat ympärivuotisen sukellusharrastamisen. Savonlinnan itäpuolella sijaitseva, kirkkaudestaan maankuulu Puruvesi on laitesukelluskurssiemme avovesisukelluksien vakiopaikka ja jokakesäisten sukellusleiriemme kohde.

Saavuimme nuotanvetopaikalle hieman ennen kun nuottaa alettiin kelata pintaan. Kalastajat olivat tehneet meille sukellusavannon aivan nuotta-avannon viereen. Näin pystyimme takaamaan sukeltajille turvalliset sukellusolosuhteet sekä mahdollisimman hyvät olosuhteet vedenalaiselle dokumentoinnille.

Jään paksuus oli 60 senttiä, joten olimme mielissämme, kun avannot ja makkaranpaistopisteet oli laitettu valmiiksi.

Meidän piti vain keskittyä sukelIusten suunnitteluun ja toteutukseen.

Nuotta oli useita satoja metrejä pitkä.

Neuvonpidon tuloksena sovimme, että aloitamme vedenalaiset kuvaukset noin puoli tuntia ennen, kun nuotta nousee kokonaan jäälle. Mukana oli neljä sukeltajaa, ja päätimme toteuttaa sukellukset kahdessa erässä.

Avantosukellusta auringonpaisteessa

Kristallinkirkas Kolkoniärvi

Huhtikuinen avantosukelluspäivämme oli täydellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli vain pari astetta.

Käytössämme oli kaksi vedenalaista videokameraa. Toinen oli täysin vapaasti liikuteltavissa oleva va-videokamera. Toisesta vi-

deokamerasta oli kaapeliyhteys pintaan: kalastajat ja sukeltajien avustajat pystyivät seuraamaan sukellusta jään alla ja nuotan käyttäytymistä reaaliajassa. Lisäksi käytössämme oli yksi vedenalainen kamera.

Jääkannen alla avautui mykistävän kaunis näky. Näkyvyys oli täydellinen. Avantojen kohdalla oli 12 metriä syvyyttä, ja järven pohja näkyi pinnalle asti. Laskeuduin kohtisuoraan avannosta pohjaan ja katsoin, kun sukellusparini eteni aivan jään tuntumassa oman 20-metrisen turvaköytensä kantaman ääri päähän. Pystyimme seuraamaan toisiamme kuin kirkkaassa päivänpaisteessa.

En ollut koskaan aikaisemmin kuvannut videokameralla veden alla näin kaukaista kohdetta, mutta päätin kuvata koko ajan.

Se kannatti, sillä valmiissa videonauhassa kaikkien sukeltajien videoinnit onnistuivat erinomaisesti.

Elämyksiä pinnan alla Järven pohja oli muodoltaan tasainen, päällä oli ohut kerros mutaa. Pohja näytti siltä, kuin se olisi haravoitu jättimäisellä haravalla. Nuotan reunoilla olevat punnukset jätti-

vät nuo laahausjäljet. Tieto on kalastajille tärkeä, jotta nuotta ei kulje liian korkealla ja mahdollista kalojen karkaamista.

Aurinko siivilöityi jääkannen läpi ja sävytti samalla vedenalaisen näkymän vaalean turkoosiksi. Muikkunuotta on vahvaa tekoa. Sitä oli helppo lähestyä ja siihen pystyi jopa tarttumaan, koska se näkyi niin hyvin. Nuotta näytti valtavalta valoverholta, joka jatkui äärettömyyksiin. Kun oli aika vaihtaa uudet sukellusparit pinnan alle, en olisi millään malttanut nousta pinnalle.

Nuotta jatkoi tuloaan kalat mukanaan. T unsin, että tämä oli tähänastisen sukellushistoriani elämykselIisin sukelluskokemus kotimaan vesissä.

Vihdoin nuotan häntä ja kalat ilmestyivät. Sukeltajamme saivat dokumentoitua tämänkin vaiheen erinomaisesti.

Muikut ja siiat uivat rauhallisesti omissa parvissaan, kun nuotassa oli vielä tilaa. Vasta nuotan käydessä ahtaammaksi, kalat sekoittuivat keskenään. Kalat eivät päässeet nuotan etuosasta karkuun, koska kalastajat laskivat osan nuotasta seinämäksi nuotan suuaukon eteen. Nuottaseinämä ulottui pohjaan saakka.

Päivän päätteeksi saunoimme ja kertasimme kokemuksia katsellen videoita vedenalaisia nauhoituksia. Pilvetön taivas ja erinomainen näkyvyys toivat mieleeni Punaisen meren sukellukset, eroina olivat vain veden viileys ja jään paksuus.

TEKSTI JA KUVAT: PASI LENSU

Sukeltaja

Myymäläbussi sukeltajia varten!

Pysähdymme lähes joka kaupungissa!

Suunto Vyper

270.(Ovh 320.-)

Joulupukin konttiinl Haleyon!!!

Viking Extreme kuivapuku

Wings paketti sis. Liivin, selkälevyn, valjaat ja pehmusteen

700.-

400.-

Ovh 940.-)

Ehkä Suomen edullisin!

Wasser Spielen

050-517 8351

Ennakko ilmoittautuminen:

(Ovh 465.-)

Jääsukelluskurssit 1.1-15.4 200 Nitrox kurssit 1.1-15.4 200

e

e

Huolto ja koulutus Dive Systems 09-3445 033

Tarjoukset voimassa 24.12 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää, pidä kiirettä ja hae omasi!

Lisenssivakuutus korvaa tapaturmat, jotka sattuvat sukellusharjoituksissa, -näytöksissä, -kilpailussa ja niihin liittyvillä matkoilla. Vakuutus on voimassa kaikilla vesillä kotimaassa ja ulkomailla.

Lisenssivakuutuksen saavat Suomen Urheilusukeltajain Liittoon kuuluvat henkilö- ja seurajäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukelIusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukellus-kalastusta, suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta.

Turvaa tulevat sukelluksesi - ota lisenssi. Saat sen liittosi ja seurasi kautta.

Lisenssi on voimassa missä päin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (kork. 3 kk:n pituisilla matkoilla).

Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

*

Kylmää kyytiä Kymenlaaksolaisten sukeltajien suosikkikohde erityisesti talvisin on Vuohijärven Karikko. Vuohijärven syvyys ja Karikon karu maisema eivät jätä kokenuttakaan sukeltajaa kylmäksi. Sukelluskohde sijaitsee Jaalan kunnassa noin 30 kilometriä Kouvolasta pohjoiseen .

KARI KOLLA

• • Lyhin reitti Karikolle vie venevalkamasta, joka sijaitsee paikallisten maanomistajien mailla. Sinne johtava pikkutiekin on yksityinen. Rannasta Karikolle on matkaa noin 800 metriä. Vähälumisena talvena matkan taittaa kävellen vaivatta, vaikka perässä matkaisi ahkio.

Karikko on poikkeuksellinen sukelluskohde. Vajaasta 70 metristä nouseva jylhä kari on houkutteleva ja pelottavakin kokemus. Talvisin sukeltajilla on yleensä valittavinaan kaksi avantoa. Toisesta pääsee Karikon loivemmalle rinteelle, ja toinen avanto sahataan yleensä suoraan jyrkänteen kohdalle. Vapaata pudotusta pohjaan on avannon alla noin 15 metriä. Köyttä pitkin sukeltaja voi laskeutua 50 metriin, josta löytyy paikallisen sukellusseuran jäljiltä nk. typpitesteri.

Sukeltaminen Karikolla on talvisin erityisen antoisaa, koska kirkkaassa vedessä rinteen muodot ja isot kallionlohkareet erottuvat selvästi. Sukeltajan on myös helppo valita itselleen sopiva sukellussyvyys. Avannot pidetään yleensä auki läpi talven.

Kouvolalainen Sukellusseura Vesikot jä~estää talvisin jääsukellusleirejä Karikolla.

Lisätietoja löytyy osoitteesta www.vesikot.fi.

TEKSTI: PETRI LAINE KUVAT: VESA NIEMI

Sukeltaja

!(II J

, 1) I

)

Sukeltajien kokemuksia vedenalaisista äänistä on kerätty viime keväästä alkaen sekä sähköpostitse että internetissä. Tutkimustulosten perusteella suomalaisten vesien äänimaisemaa hallitsevat moottorialusten äänet ja sukeltajien itse tuottamat äänet. Luonnon omista äänistä sukeltajien korviin tarttuvat lähinnä aaltojen äänet, joskus myös sateen, jään, kivien ja hiekan äänet.

• • Kaikkein matalimmat, seismisten ilmiöiden tai vuoroveden synnyttämät äänet eivät ole ihmisen kuuloalueella, mutta esimerkiksi maanjäristysten äänet voi tuntea värähtelynä kehossa. Sävelkorkeutensa puolesta havaittavissa olevia ääniä synnyttävät mm. aallokko, rantaan tai vaikkapa alusten kylkiin murtuvat tyrskyt, sadepisarat sekä jään, kivien ja pohjahiekan liikkeet.

saalistajien pelottelussa, oman tai saaliin paikan määrittämisessä, osana kosintamenoja tai vaikkapa vain itsensä ja lajitoverien viihdyttämiseksi. Vesien taitavimpia äänenkäyttäjiä ovat merinisäkkäät eli valaat ja hylkeet. Ne käyttävät ääntä keskinäisessä viestinnässään ja hammasvalaat myös kaikuluodatessaan. Nisäkkäiden keskusteluäänet ovat yleensä matalampia ja voimakkaampia kuin ultraäänialueelle sijoittuvat kaikuluotausäänet. Ääntä ~.uottavia kalalajeja on maailmassa yli 500. Aänet saadaan aikaan uimarakon lihaksilla tai kovien ruumiinosien, kuten hampaiden hankaamisella.

Lisäksi jotkut lajit ovat äänekkäitä epäsuorasti, joko syödessään polyyppieläimiä koralleista tai paetessaan pohjahiekan seasta.

Vesien selkärangattomista eläimistä ääntä tuottavat ja käyttävät vain muutamat laj it, jotka sitten ovatkin varsin äänekkäitä.

Lämpimien merien taustaäänistä suuri osa on juuri äyriäisten eli mm. hummerien, (katka)rapujen ja simpukoiden naksahtelua.

Vesien luonnolliset äänet

Ihmisten aiheuttama vedenalainen melu

Aavalla merellä kaikkein yleisin edellä mainituista on tuulimelu, jota syntyy aallokon murtumisessa veteen pääsevistä kuplista.

Ne pyrkivät kohti pintaa ja synnyttävät värähdellessään ääntä, jota tosin ei ihmisen korkeahkon kuulokynnyksen vuoksi ole kovin helppo erottaa. Sateen ääniä on helpompi kuulla, varsinkin jos sade on rankkaa ja itse on lähellä pintaa. Rantavyöhykkeillä tärkein ääntä synnyttävä ilmiö on aallokon lyöminen rantaan, joka lisää taustaäänitasoa aavaan mereen verrattuna jopa kymmenil lä desibeleillä.

Erilaiset vesien asukkaat tuottavat ääniä ainakin viidestä eri syystä. Lajikohtaisten kykyjen ja tarpeiden mukaan ääniä käytetään esimerkiksi yksilöiden välisessä viestinnässä,

Sotilaskäytössä olevat matalataajuuskaikuluotaimet synnyttävät erittäin voimakasta melua. Niiden lähdeäänitasot (laskennallisesti yhden metrin päässä) ovat jopa 200230 desibeliä. Voimakkaita ääniä synnyttävät myös öljynporaustyöt, räjäytykset ja muut rakennustyöt. Lukumääräisesti tärkein melun aiheuttaja on kuitenkin vesiliikenne, sillä melua synnyttävät kaikki vedessä kulkevat alukset. Pu~ein tai lihasvoimin liikkuvat veneet synnyttävät vain äänitasoltaan merkityksetöntä kitkamelua. Konealusten melu on peräisin moottorista, akselin pyörimisliikkeestä, potkurinlapojen kavitoinnista, pumpuista ym. jä~estelmistä, perämoottorin pakokaasuista jne. Laivojen ja veneiden lähdeäänitaso vaihtelee suuresti ja on

Sukeltaja

yleensä 20 - 200 dB:n välillä.

Vedenalaisen melun on todettu lisääntyneen viime vuosikymmeninä merkittävästi. Kalifomiassa tehdyn uuden tutkimuksen mukaan vedenalainen taustamelutaso oli noussut 30 - 35 vuodessa noin 10 dB:llä taajuusalueella 20 - 80 Hz. Myös 100400 Hz:n taajuuksilla melutason kasvu oli useita desibelejä. Suomen tilanteesta ei ole käytettävissä aikasarjaluonteista vertailuaineistoa. Koska sekä vesien liikennemäärät että alusten konetehot ja nopeudet ovat jatkuvasti kasvaneet, voidaan olettaa, että vedenalainen melu on lisääntynyt myös meillä.

Sukeltajien kokemuksia vedenalaisista äänistä Tutkimukseen vedenalaisista äänistä on osallistunut jo lähes 30 vastaajaa - kiitos kaikille heille!

Tähänastiset tulokset osoittavat, että suomalaisten vesistöjen hallitsevia ääniä ovat moottori alusten äänet, joita kaikki vastaajat kertoivat kuulleensa. Heistä kolme neljännestä piti niitä joko pelkoa herättävinä tai muuten epämiellyttävinä. Meluäänien saamat miellyttävyysarvosanat olivat pääasiassa heikkoja tai välttäviä, mutta joukossa oli muutama myönteinenkin kommentti.

Liukuvien veneiden äänen luonnetta kuvattiin ylivoimaisesti eniten sanoilla sirinä ja surina. Lähes yhtä selvä konsensus vallitsi siitä, että uppoumarunkoisten alusten äänet ovat jumpsuttavaa jympytystä, jonka kaltaisia ilmaisuja käytti noin puolet vastaajista. Muista ihmisten tuottamista äänistä tutuimpia olivat sukeltajien omat merkkiäänet, ankkuriketjujen kolina ja vedenalaisen työskentelyn aiheuttama pauke.

Lähes kaikki vastaajat olivat kuulleet myös joitakin fysikaalisten ilmiöiden aiheuttamia ääniä. Yleisin niistä oli aallokon kohiseva ja humiseva ääni, mutta myös sade-

TUOTEUUTUUKSIA Sukellusmukavuutta kuivana Vetoketju: Dynat 900

• • Dive Rite 905 tech on säätötilavuuspuku, joka soveltuu myös tavalliselle harrastajalle. Sen etuna on jo vuosia todettu työskentelymukavuus ja kestävyys vaativissa olosuhteissa. Tämän mahdollistavat tuotteen ergonometriset ratkaisut yhdessä materiaalin kulutuskestävyyden ja patentoidun saumauksen kanssa.

pisaroiden kihinä ja jään helinä olivat varsin tuttuja. Biologisia ääniä ei suomalaisissa vesissä ollut kuullut kukaan vastaaja. Se on varsin ymmärrettävää, sillä täällä elävät kalalajit ovat perisuomalaiseen tapaan varsin hiljaisia, ja arat hylkeet eivät vannasti mielellään päästä vieraita keskusteluetäisyydelle.

Lämpimissä ja/tai nonnaalisuolaisissa merissä biologisia ääniä oli kuitenkin kuullut yli puolet vastaajista. Kaikkein tutuin ääni oli koralliriutoilla ruokailevien kalojen rouskutus, mutta myös äyriäisten rapina, merinisäkkäitten vingahdukset ja niiden käyttämän kaikuluotauksen naksunta mainittiin vastauksissa. Sekä fysikaalisten ilmiöiden ääniä että biologisia ääniä pidettiin varsin miellyttävinä ja niille annetut arvosanatkin olivat lähes kaikki hyviä tai kiitettäviä. Moni vastaaja piti luonnollisia ääniä myös kaikkein miellyttävimpänä vedenalaisena ääniympäristönä.

Turvallisuus ja rauhallisLlus tärkeää Sukeltajan kannalta vedenalaiset äänet ovat aina tärkeitä viestejä omaa turvallisuutta arvioitaessa. Esimerkiksi moottorin uhkaava jytinä kertoo lähestyvästä isosta aluksesta ja poksahdukset tai äkilliset suhinat mahdollisista laiterikoista. Lähes kaikille vastaajille tärkein viesti turvallisuudesta olikin juuri rauhallinen hengityssäätimen ääni ja kuplien tasainen pulputus. Useat vastaajat arvostivat suuresti myös pelkkää hiljaisuutta ja rauhallisuutta, sillä samanlaisesta levollisuudesta on yhä vaikeampaa nauttia kiireisessä kaupunkiympäristössä!

mm hartiavetoketju suojaläpällä.

Lisäominaisuudet: kaksi tilavaa reisitaskua, joista toinen vaihdettavissa. Säätötilavuus venttiilit -Iow profile/360. Olkaimet. Polvi-, takamus- ja olkavahvikkeet.

Värit: musta, sinimusta ja oranssimusta.

Koot: XS, S, M, L, XL, XXL, XXL, +husky ja mittatilaus.

Lisävarusteet: QGS-kuivahanskat, DR Mkll kokokasvonaamari, T ranspac järjestelmä, jne. Luokka 111 0403 CE.

Materiaali: cordura-polyester/butyylikumi 6x1polyester. Ylivoimainen kesto yhdistettynä mukavuuteen.

Saumaustekniikka: patentoitu kt-hitsaus. Ei ompelureikiä. Lisäksi sisä- ja ulkopuolinen kuumasaumaus.

Jalkineet: neopreenivuorattu lämmin, joustava sekä räpylöihin sopiva kumipäälIysteinen jalkine.

Huppu: joustava 5 mm:n neopreeni, jossa ainutlaatuinen kaksoistiiviste myös koko kasvo naamaria varten.

Mansetit: lateksikumia tai strech-neopreenia.

Dive Rite 905 puvut pysyvät kuivana, myös kovassa käytössä. Tämän takaa patentoitu saumaus ilman materiaalin puhkomista ja Parmasoft tm. materiaalin ylivoimaisuus.

Myynti: Po/orsukellus Oy ja Oive Rite -jälleenmyyjät Valmistaja: Polarsafety Oy www.diverite.com

Dive Rite -uutuudet • • Dive Rite on tuonut markkinoille Nitek I1II sa~an seuraajat, Nitek DUO ja Nitek plus -tietokoneet.

Tietokoneet ovat tarkoitettu sukeltajille, jotka halutessaan voivat käyttää myös kahta eri nitroksiseosta sukelluksen aikana.

Nitek -ominaisuuksiin kuuluvat helppo ohjelmointi ja kaasunvaihdot, yksinkertaisella painonappitoiminnoilla. Kaikki Nitektuotteet voidaan liittää PCliitäntään ja tiedot siirtää su-

kelluslokiohjelmaan. Nitek logic -ohjelma on DANhyväksytty DAN-sukellusdatan keräykseen.

• Hyperkirkas taustavalo • Grafiikkanäyttö hapelle ja typelle • Turvakerroin asetus • Sukelluksen simulointi • Suuri muistikapasiteetti

Nitek DUO ja Nitek plus:

D ive Rite Nitek -tietokoneiden käyttö on selkeää yksinkertaisen valikkorakenteen ja painonappien ansiosta.

• Kaksi kaasuseosta: - Mix I 21-50 % - Mix 2 21-99 % • Pohja-aikalaskuri (Bottom timer)

Myynti: Polarsukellus Oy Oive Rite -jälleenmyyjät www.diverite.com

• Dual time • Selvälukuinen LCDnäyttö

....,..------.,..-

'~o", . "'~ .. " ~ s«~ 'Nl

•

www.jyu·filbio/sukellus -S;

Da , ~

KUVA: STIG GUSTAVSSON

())

•

TEKSTI: JUKKA SEPPÄNEN

" :: ~

.,

"'-

",'.A.'/

....'.~-MIi,

Sukeltaja

Pii

Va

J

Suomen Urheilusukeltajain Liiton seuratoimintavaliokunta järjesti 5. - 7.9. Joensuussa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukeltajakurssin. Kurssi oli uuden kurssiohjelman mukainen ja ensimmäinen laatuaan koko maassa. Hyväksytysti suoritetun kurssin jälkeen osallistujilla on sellaiset tiedot ja taidot, joita he tarvitsevat toimiakseen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukellustehtävissä. Pilottikurssin suoritti 12 sukeltajaa eri puolilta Suomea.

• • Vapepa-sukeltajakurssilla korostettiin erityisesti turvallisuutta: kuinka viranomaisten kanssa työskennellessä tulee huomioida organisaation johtosuhteet, vastuu- ja korvausmenettelyt.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa harrastussukeltajien rooli pelastuspalvelussa on merkittävä, sillä Joensuu on ainoa paikkakunta, jolla on tällä hetkellä virassa olevia vesisukeltajia. Muilla Pohjois-Ka~alan paikkakunnilla on palo- ja pelastuspuolella ainoastaan lakisääteisesti määritelty vesitaso 111 -pintapelastajia. Näin Vapepa-sukeltajilla voi olla merkittävä rooli viranomaisten toiminnan tukemisessa.

Ei vain vesipelastamista Vapepa-sukeltajien tehtävä ei ole vain vesipelastamista, vaan toiminta keskittyy kiireettömiin etsintätehtäviin poliisin johdolla. Kurssiohjelma on laadittu tiiviissä yhteistyössä mm. Valtion pelastusopiston vesisukelluskouluttajien ja sisäasianministeriön poliisijohdon kanssa. Tiivistä yhteistyötä kurssisuunnittelussa on tehty myös Vapepan katto-organisaation ja SPR:n kanssa. Kurssi parantaa vakinaisen ja puolivakinaisen pelastusalalla toimivan henkilöstön valmiuksia osallistua pelastustoimen II -tason vesisukeltajan näyttökokeeseen.

Kurssin aikana perehdyttiin eri viranomaisorganisaatioihin, Vapepa-hallintoon ja organisaatioon. Lisäksi teoriakoulutuksessa käsiteltiin viranomais-

Sukeltaja

uusia Itajia ohjeistusta, lakeja ja asetuksia sekä paneuduttiin pelastustoimen sukellustoimintaan. Teoriassa opiskeltiin eri etsintämenetelmiä, kappaleen ja uhrin nostamista, pelastussukeltajan varustetekniikkaa sekä perehdyttiin mm. vesiruumiin käyttäytymiseen hukkumisen jälkeen.

Kurssit jatkuvat eri puolella maata Kurssin kauluttajina toimivat Suomen Urheilusukeltajain liiton Vapepa-sukelluskouluttajat Erno Oikkonen T uusulasta, Jorma Onjukka Varkaudesta ja Matti Pöntinen Lappeenrannasta. Viranomaisia edustivat teorialuennoitsijoina toimineet Vesa Kostamo Joensuun poliisista sekä vesisukellustoiminnasta vastaava paloesimies Pasi Markkanen Joensuun aluepelastuslaitokselta. Käytännön ha~oitukset toteutettiin Höytiäisellä ja ne sisälsivät erilaisten etsintämenetelmien harjoittelua. Kokonaisvaltaisessa hälytysha~aituksessa ryhmä suoritti organisoidusti viranomaisten johdolla kuvitteellisen etsintätehtävän.

Jatkossa Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry.:n jäsenseurat tulevat järjestämään seuratoimintavaliokunnan tuella vastaavia kursseja alueellisesti ympäri Suomea. Kurssit toteutetaan yhtenäisillä SUSL:n hyväksymillä kurssiohjeilla ja materiaalilla. Kurssin hyväksytysti suorittaneet saavat Vapepa-pelastussukeltajakortin. Kouluttajina kursseilla toimivat paikallisviranomaisten lisäksi SUSL:n syksyllä 2002 kouluttamat ja nimeämät Vapepa-sukelluskouluttajat. SUSL ylläpitää Vapepa-sukeltajien valtakunnallista ti eta kantaa.

TEKSTI: ERNo OLKKONEN CMAS M3

SUSL:n seuratoimintavaliokunnan pj KUVAT: JUSSI LAMMI

Pii

Va

uusia Ilajia

<J

Suomen Urheilusukeltajain Liiton seuratoimintavaliokunta järjesti 5. - 7.9. Joensuussa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukeltajakurssin. Kurssi oli uuden kurssiohjelman mukainen ja ensimmäinen laatuaan koko maassa. Hyväksytysti suoritetun kurssin jälkeen osallistujilla on sellaiset tiedot ja taidot, joita he tarvitsevat toimiakseen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukellustehtävissä. Pilottikurssin suoritti 12 sukeltajaa eri puolilta Suomea.

• • Vapepa-sukeltajakurssilla korostettiin erityisesti turvallisuutta: kuinka viranomaisten kanssa työskennellessä tulee huomioida organisaation johtosuhteet, vastuu- ja korvausmenettelyt.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa harrastussukeltajien rooli pelastuspalvelussa on merkittävä, sillä Joensuu on ainoa paikkakunta, jolla on tällä hetkellä virassa olevia vesisukeltajia. Muilla Pohjois-Ka~alan paikkakunnilla on palo- ja pelastuspuolella ainoastaan lakisääteisesti määritelty vesitaso 111 -pintapelastajia. Näin Vapepa-sukeltajilla voi olla merkittävä rooli viranomaisten toiminnan tukemisessa.

Ei vain vesipelastamista Vapepa-sukeltajien tehtävä ei ole vain vesi pelastamista, vaan toiminta keskittyy kiireettömiin etsintätehtäviin poliisin johdolla. Kurssiohjelma on laadittu tiiviissä yhteistyössä mm. Valtion pelastusopiston vesisukelluskouluttajien ja sisäasianministeriön poliisijohdon kanssa. Tiivistä yhteistyötä kurssisuunnittelussa on tehty myös Vapepan katto-organ isaation ja SPR:n kanssa. Kurssi parantaa vakinaisen ja puolivakinaisen pelastusalalla toimivan henkilöstön valmiuksia osallistua pelastustoimen II -tason vesisukeltajan näyttökokeeseen.

Kurssin aikana perehdyttiin eri viranomaisorganisaatioihin, Vapepa-hallintoon ja organisaatioon. Lisäksi teoriakoulutuksessa käsiteltiin viranomais-

Sukeltaja

ohjeistusta, lakeja ja asetuksia sekä paneuduttiin pelastustoimen sukellustoimintaan. Teoriassa opiskeltiin eri etsintämenetelmiä, kappaleen ja uhrin nostamista, pelastussukeltajan varustetekniikkaa sekä perehdyttiin mm. vesiruumiin käyttäytymiseen hukkumisen jälkeen.

Kurssit jatkuvat eri puolella maata Kurssin kouluttajina toimivat Suomen Urheilusukeltajain liiton Vapepa-sukelluskouluttajat Emo Oikkonen T uusulasta, Jorma Onjukka Varkaudesta ja Matti Pöntinen Lappeenrannasta. Viranomaisia edustivat teorialuennoitsijoina toimineet Vesa Kostamo Joensuun poliisista sekä vesisukellustoiminnasta vastaava paloesimies Pasi Markkanen Joensuun aluepelastuslaitokselta. Käytännön harjoitukset toteutettiin Höytiäisellä ja ne sisälsivät erilaisten etsintämenetelmien harjoittelua. Kokonaisvaltaisessa hälytysharjoituksessa ryhmä suoritti organisoidusti viranomaisten johdolla kuvitteellisen etsintätehtävän.

Jatkossa Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry.:n jäsenseurat tulevat jä~estä­ mään seuratoimintavaliokunnan tuella vastaavia kursseja alueellisesti ympäri Suomea. Kurssit toteutetaan yhtenäisillä SUSL:n hyväksymillä kurssiohjeilla ja materiaalilla. Kurssin hyväksytysti suorittaneet saavat Vapepa-pelastussukeltajakortin. Kouluttajina kursseilla toimivat paikallisviranomaisten lisäksi SUSL:n syksyllä 2002 kouluttamat ja nimeämät Vapepa-sukelluskouluttajat. SUSL ylläpitää Vapepa-sukeltajien valtakunnallista tietokantaa.

TEKSTI: ERNo OLKKONEN

CMASM3

SUSL:n seuratoimintavaliokunnan pj KUVAT: JUSSI LAMMI

~

Sukeltaja ja ympäristö )

-J

Itämeritietoa pehll1eissä kansissa WWF on julkaissut Merenneitokampanjan kunniaksi Itämerta käsittelevän kirjan. Taskuun mahtuva napakka tietopaketti kuuluu WSOY:n kotimaiseen sa~aan .

Kirjoittajia on peräti 26, kaikki omien alojensa asiantuntijoita.

Kuvat ovat enimmäkseen huippuvalokuvaajien tuotteita.

ta tovi ennen varsinaisen tekstiin uppoutumista. Itse artikkelit ovat varsin hyvälaatuisia ja sisällöltään ajankohtaisia. Ti lanahtaus näkyy valitettavasti kuvien laadussa. Visuaaliseksi katselunautinnoksi ki~asta ei ole.

Itämerikirja sisältää juuri sen verran hyvälaatuista yleistietoa, jonka jokaisen sukeltajan tulisi hallita. Tässä se on ta~olla tiiviissä paketissa vaikka seuran tukialuksen käsiki~astoon liitettäväksi. Lisäksi ki~an ostaja tukee WWF:n arvokasta työtä, sillä osa tuotosta menee suoraan Itämeren suojelutyöhön. Ki~an voi ostaa 29 euron hintaan ki~akaupasta tai tilata WWF:n nettisivuilta osoitteesta www.wwffi/osta/kirjatlita-

• • Ki~an reiluun 200 sivuun on puristettu runsaasti tietoa. Mukana on Itämeren kehityshistorian ja erityispiirteiden lisäksi paljon melko syvälle menevää tietoa mm. veden väristä, eliöryhmistä ja elinympäristöistä.

Eikä paketti olisi täydellinen ilman rautaisannosta meriympäristön pilaantumis- ja suojelutietoa.

Teos toimii hyvin tietolähteenä. Kokonaisuus koostuu erillisistä artikkeleista, siksi sisällysluettelon lukemiseen kannattaa vara-

Jl ~

Ryhänen, Eevaliisa (toim): Itämeri, WWF ja WSOY 2003. ISBN 9SI-0-21898-x TEKSTI: JOUNI LEINIKKI

I

(

,L ~ ,

l~

Massiivinen sukeltaiariipus hopeaa

Nikonos ja SEAaSEA • Kamerahuolto kaikille kameroille ja painekoteloille • Käytetyt ja perushuolletut kamerat • Uudet tuotteet edullisesti kauttamme.

pituus n. 5 cm

37 €

\w/w opt,focus-',

(ilman ketjua)

Kysy myös kultaisia sukeltajia.

Pitäiänmäen Kello ia Kulta Pitäjänmäentie 21 00370 HELSINKI P. 09-565 1855

Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne E-Mo'l opt,focus@d'c fl

l r.

meri_ki~a. html .

ili Optifocus Oy

Puh 0208300030

[;:

Toimitamme

nt'\c,,,or,nakolla

MAJOITUSTILAA Luonnonkaunis Nummela sijaitsee Alavudella.

Huonemajoitus: Kolme 4 hengen huonetta sekä yksi 6 hengen huone.

Kesällä yli 30 paikkaa. Huoneissa televisio, suihkut. Yhteistiloissa toimiva keittiö sekä ruokailutilat. Asuntovaunupaikkoja 10 kappaletta.

Ps. Kaatialan louhokselle noin 10 kilometriä.

Tilamajoitus Nummela Alavus, Rantatöysäntie 448 Puh. 06-5141202 Sukeltaja

MAAILMALLA LUETAAN

Koonnut Mika Rautiainen

Walesilaisen luolasukeltajan ja kouluttajan Martyn Farrin kirja Diving in darkness käsittelee luolasukellusta sen eri muodoissa (Katso "Sumppusukellusta Walesissa", Sukeltaja 2/2002, s. 20-22).

Farr käsittelee eri luolatyyppejä ja niiden erikoisvaatimuksia, luolasukellusvarusteita, turvallisuusvälineitä ja -käytäntöjä sekä luolasukelluksen menetelmiä monipuolisesti. Hän antaa useita esimerkkejä eri puolilla maailmaa vallitsevista toimintatavoista ja niiden perusteluista. Eräs Farrin teemoista onkin, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta, vaan eri lähestymistavat voivat tuottaa hyviä tuloksia olosuhteiden ja sukeltajan mukaan.

Ki~a on hyvä yleiskatsaus luolasukelluksen perusasioihin. On kuitenkin hyvä muistaa, että pelkästään ki~aa lukemalla ei voi oppia sukeltamaan luolassa. Ainoastaan pätevän kouluttajan antama opetus mahdollistaa turvallisen luolasukelluksen.

Kirjan kuvitus on erinomainen ja kuvia katsellessa ymmärtää hyvin, mikä luolasukelluksessa kiehtoo.

Kirjan liitteissä käsitellään lisäksi jääsukellusta ja hylkysukellusta. Suomalaiselle lukijalle hauska piinre ki~assa on suomalaisten sukeltajien hyvä edustus. Jääsukellusosassa vertailiaan suomalaisia ja kanadalaisia jääsukelluskäytäntöjä, lisäksi kirjan valokuvista kymmenkunta on suomalaisten ottamia.

www.aquapress.co.uk www.farrworld.co.uk

Diving in Darkness Beneath rock, under ice, intowrecks Martyn Farr, Wild Places Publishing, 2003

Sukeltaja

Reduced Gradient Bubble Madel in depth

NAUI RGBM DecaTables

Bruce R. Wienke, Best Publishing Company, 2003

Tim OILeary, Bruce Wienke, National Association of Diving Instructors, 2003

Reduced Gradient Bubble Model (RGBM) on ensimmäinen yleiseen käyttöön asti jalostettu uusi dekompressioteoria lähes sataan vuoteen. Toki Haldanen alkuperäisten taulukoiden jälkeen on julkaistu paljonkin erilaisia nousutaulukoita, mutta niiden pohjalla on aina ollut Haldanen teoria. Sen yksityiskohtiin ovat eri taulukon tekijät tehneet omia muutoksiaan. Myös uusia teoreettisia malleja on esitetty vuosien varrella, mutta ne eivät ole yleensä jaksaneet johtaa uusiin sukeltajien käyttöön ottamiin tuotteisiin asti.

Siinä missä Haldanen malli käsittelee pelkästään elimistöön liuenneita kaasuja, on RGBM-mallissa otettu huomioon myös mikrokuplien käyttäytyminen.

Wienken kirjassa RGBM-mallin teoria käydään läpi myös matemaattisten kaavojen tasolla. Mallin soveltuvuutta käytäntöön tutkitaan mm. WKPP:n (Woodsville Karst Plains Project) luolasukeltajien dekompressioprofiileihin tutustumalla.

Ki~a ei teoreettisen lähestymistapansa puolesta ehkä sovellu aivan joka sukeltajan iltalukemisiksi. Sen sijaan sukeltamisen tulevaisuuteen syvällisempää perehtymistä kaipaavan ki~ahyllyyn tätä voi pitää pakollisena hankintana.

www.bestpub.com www.rgbmdiving.com

The Decompression matrix Bob Cole, Dive Information Company, 2003 Kirja on tarkoitettu sukeltajille ja kouluttajille havainnolliseksi ja kansantajuiseksi esitykseksi dekompressioteorian historiasta, perusteista ja sisällöstä sekä teorian soveltamisesta käytäntöön sukelluksen suunnittelussa. Tekstissä ei ole liikaa matemaattisia kaavoja, vaan asiat onnistutaan selittämään sanallisesti. Havainnollistamiseen käytetty kuvitus näyttää olevan peräisin Colen aiheesta pitämien luentojen kalvomateriaalista, ja sinänsä se onkin onnistunutta ja havainnoIIista.

REDUCED GRADlENT BUBBU MOOH ind.cpth

BRUCELWIENKB

(PiH<,- p.II,)exp(-ÅH,t)n =(p"""

11 _ •• _ -

sessa ole vikaa. Teoksen lukemalla perehtyy hyvin Haldanen vuonna 1908 esittämään dekompressioteoriaan ja siihen vuosien varrella tehtyihin hienosäätöihin, joista tärkeimmät ovat US Navyn 50-luvulla ja Buhlmannin 70-luvulla tekemät. Myös sukellustietokoneita ja nitroksin vaikutusta käsitellään. dekompressiosuunnitteluun Kaikki 90-luvun alkua uudempi aines on kuitenkin jätetty pois, vaikka ki~a on ilmestynyt tänä vuonna. Mm. dekompression suunnitteluohjelmia, deep stoppeja tai RGBM-mallia ei käsitellä lainkaan.

NAUI on ollut edelläkävijänä, kun RGBM-mallia on sovellettu teoriasta käytäntöön. NAUI on osallistunut aktiivisesti aiheeseen liittyvään tutkimustyöhön ja testaamiseen useiden vuosien ajan, ja NAUI:n tekniikkasukellusohjelmassa RGBM-pohjaiset nousutaulukot otettiin yleiseen käyttöön I 990-luvun lopulla.

Parin viime vuoden aikana NAUI on julkaiSSut myös valikoiman paineilma- ja nitroksisukeltamiseen tarkoitettuja RGBMtaulukoita, ja nyt ne on otettu käyttöön NAUI:n peruskurssitasolta lähtien. Tänä vuonna NAUI toi erään RGBM-mallin kulmakivistä tavalliseen harrastussukeltamiseen antamalla suosituksen syvän turvapysähdyksen (deep stopin) käyttöönotosta myös kaikilla yli 12 metriä syvillä suoranoususukelluksilla.

NAUI RGBM Deco T ables -ki~aan on koottu kaikki NAUI:n julkaisemat RGBMpohjaiset nousutaulukot paineilma- ja nitroksitaulukoista trimix-taulukoihin ja suljetun kierron laitteille tarkoitettuihin taulukoihin asti. Positiivista on, että kaikissa taulukoissa on muistettu antaa syvyydet jalkojen lisäksi myös metreinä. Kirjan alussa on seitsemän sivun mittainen tiivistelmä siitä, mikä RGBM-malli on, mikä on sen historia ja miten mallin toimivuutta on testattu käytännössä.

www naui.org

www.aquapress.co.uk

Kirjan helppotajuisuuden esteenä on epäonnistunut taitto. Taskukirjakokoon tungettua asiaa on tavattoman vaikea lukea, teksti kiertää kuvia omituisella tavalla, ja seinälle heijastettavaksi tarkoitettujen kuvitusten yksityiskohdista on välillä vaikea saada selvää.

Itse asiasisällössä ei ki~an aiheenrajauk-

Sukeltaja

ukeltajaksi?

Merivoimien sukeltajakurssin pääsykokeet järjestettiin lokakuussa Upinniemessä. Hakijoiden määrä on vuosien varrella laskenut, mutta taso noussut. Yksikään nainen ei vielä ole läpäissyt tiukkoja testejä.

• • Helsinkiläinen Pasi Heikkinen sukeltaa 50 metriä vaivattomasti. Kalifomiassa suoritettu SSI-sukelluskurssi ja kesällä aloitettu valmentautuminen saavat taistelusukeltajakurssin pääsykokeet tuntumaan vain kohtuullisen ran koi lta. Silti päivä on jättänyt jälkensä Pasiinkin: selässä on iso punainen laikku. Reppuun laitettu kymmenen kilon painoi nen telamiina on viidentoista kilometrin aikana tehnyt tehtävänsä ja hakannut ikävästi selkää.

- Maastomarssi selvittiin tahdon avulla, Heikkinen sanoo.

Rajojen etsiminen on kuitenkin yksi syy hakea taistelusukeltajaksi - Täällä on hyviä tyyppejä, ja on kiva kokeilla kuinka äärirajoille pystyy venymään. T ulevaisuudessa en haluaisi tehdä toimistotyötä, ja ehkä täältä löytyy ideoita tulevaisuuteenkin, hän lisää.

Myös jyväskyläläinen Kyösti Vilkuna kokee, että hän on pääsykokeissa pä~ännyt yllättävän pienillä panostuksilla. Sen sijaan taistelusukeltajaksi kouluttautuminen on pitkän päivän aikana alkanut arveluttaa.

- Olen ruvennut miettimään onko tämä minua varten.

Jossakin Sodankylässä voisi käydä armeijan ehkä vähän helpommalla, Vilkuna huokaisee, kun Upinniemen uimahallin kello jo tikittää puoltayötä.

Sic Parvis Magna "Omien rajojen tunteminen, hyvä fyysinen kunto, peräänantamattomuus ja pilke silmäkulmassa".

Heikkisen ja Vilkunan lisäksi noin 70 nuorta miestä halusi täyttää pyydetyt kriteerit pyrkiessään merivoimien taistelusukeltajakurssille. Pyrkijät olivat hyvin valmistautuneita rankkoihin pääsykokeisiin.

Vaikka huonokuntoiset varusmiehet ovat armeijalle jo ongelma, ei Upinniemessä näkynyt yhtään grammaa ylimääräistä rasvaa. Pyrkijät olivat hyväkuntoisia, ja monille vesi oli tuttu elementti uinnin tai sukelluksen parista. Osa hakijoissa oli leikannut hiuksensa valmiiksi sängelle, mutta altaaseen pulahti myös poninhäntäisiä, tatuoituja ja lävistettyjä kokelaita.

Taistelusukeltajien tunnuslause on Sic Parvis Magna - pienestä suureksi. Siitä huolimatta yhtään naista ei merivoimien sukeltajakurssille vielä ole päässyt. Muutama nainen on osallistunut kokeisiin, mutta fysiikka asettaa rajoja.

- Taistelusukeltajan pitää pystyä kantamaan paitsi omat varusteensa niin myös kaveri, ja se voisi olla alle 60-kiloiselle naiselle vaikeaa, yliluutnantti Petri Vehmanen toteaa.

Merivoimien sukeltajakurssin valintakoelajit • 1000 m:n uinti perusvälineillä • 50 m:n vapaauinti • I 00 m:n lautapotku-uinti • Pituussukellus • 4 m:n etsintä • 6 m:n etsintä • 4 m:n poiminta • I 5 km:n maastomarssi • Käsinkohonta • Vatsalihasliike (30 s) • Penkkipunnerrus (50 kg) • Cooper • Apnoe-koe • Painekammiokoe, 5 I metrin syvyyttä vastaava paine • Maastomarssi, I 0 kg:n taakka • Käsinkohonta I ,5 minuutin riipunnassa

Vain elävästä sukeltajasta on hyötyä Vaikka erilaiset extreme-Iajit ovat nykyään suosittuja, ei sukeltajakurssilla ole havaittu, että hakijat olisivat entistä huimapäisempiä. Riskien ottajia ei kurssille halutakaan, vaan sukeltajan on tiedettävä missä raja menee. Pääsykokeissa annetaan suuri paino myös psykologisille testeille. Omat rajat on tiedettävä, mutta periksi ei saa antaa.

Pimeän pelko ei saa painaa Itämeressä sukeltavaa.

Nato-yhteensopivat regulaattorit Laivaston tehtävät ovat nykyään yhä kansainvälisempiä, ja suuntaus näkyy myös sukeltajien toiminnassa. Varusteita ei kuitenkaan ole vielä sovitettu yhteen NATO:n standardien mukaisiksi - No, ruotsalaisilla regulaattoreillahan me... yli luutnantti Leo Vehmola naurahtaa. Sukeltamisen uudet tuulet on kuitenkin huomioitu, ja varusmiehille on muutaman vuoden ajan annettu nitrox-koulutusta. Henkilökunta on aloittanut trimixkaasun koekäytön.

Upinniemen altaassa voimiaan koetelleista pyrkijöistä koulutukseen pääsi viitisentoista so-

veliainta. Kurssin aikana varusmiehet tekevät 75 - I 00 sukellusta. Taistelusukeltajat voivat kurssin jälkeen saada P2-kortin ja raivaajasukeltajat P3-kortin.

Jos sukellus kiinnostaa ammattina, voi kurssilainen suorittaa myös kevytsukeltajan ammattitutkinnon. Taistelusukeltajakurssi jä~estetään vuorovuosina raivaajasukeltajakurssin kanssa.

TEKSTI: PETRI LAINE KUVAT: VELI-MAITI KORPPITOMMOLA

Vettenalaiset Vehkeet Joensuusta Syksy ja talvi saapuu ... on aika huollattaa sukellus laitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan ...

Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot:

Regulaattorihuollot, Happipuhdistukset, Säiliäiden pesut ja puhdistukset, Kuivapukuhuollot, vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot, Kompressorien happipuhdistukset, Kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus... proudly design ~~ & made in carelia. Finland

ERARAATE OY Ukkolantie 4

80130 Joensuu 013 - 285240. 050 - 5722690

Sukeltaja

Vuoden sukelluskalastaja Matti Pyykkö valittiin Vuoden 2003 sukelluskalastajaksi kotimaan ranking-kilpailujen perusteella. Hän oli myös menestynein suomalainen kansainvälisesti.

Pyykön tultua toiseksi arvostetussa Kristiansund Cupissa kirjoitti ranskalainen alan julkaisu Apnea Matista hämmästelevään ja ylistävään sävyyn. Kyselimme, miten tähän on tultu.

• • Pyykkö aloitti sukelluskalastuksen vuonna 1996.

- Kävimme Jukka Rapon kanssa samana vuonna Helsingin Urheilusukeltajien pullosukelluskurssin, hän kertoo. Ennen sukelluskalastusta harrastin aktiivisesti jalkapalloa ja sulkapalloa.

Kristiansund Cupin voittajakolmikko, vasemmalta Norjan Tonny Hansen, Espanjan Joseba Kerejeta ja Suomen Matti Pyykkö. ovat aina eri paikoissa. Lisäksi Hangossa pääsee nopeasti veteen: kun lähden asunnostani, olen jo puolen tunnin kuluttua veden alla, Matti sanoo.

Suuria saaliita ja elämyksiä Mikä sukelluskalastuksessa kiehtoo?

- Olen viettänyt lapsuuteni kesät Hiittisten saaristossa. Onkiminen oli suuri intohimoni.

BO-luvulla, kun Hiittisissäkin oli vielä kirkkaat vedet. Snorldailin ja ihmettelin ahvenia. Vesi on muutenkin ollut minulle tuttu elementti, Matti kertoo.

- Asuin nuoruuteni Helsingin Kumpulassa. jossa on maauimala. Koko lapsuuteni olen siis haaveillut kalojen maailmasta. Yhtäkkiä minulle avautui laji. jossa pääsin kalojen joukkoon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Matti Pyykkö harjoittelee sukelluskalastuskilpailuihin osallistumalla kolme--':neljä kertaa talvessa leireille Mallorcalla.

- Mallorca on Euroopassa haastavin paikka sukelluskalastamiseen, koska siellä ovat kalat vähissä ja tosi syvällä. Mitä vaikeammissa olosuhteissa oppii kalastamaan, sitä paremmin kilpailut sujuvat kalaisissa vesissä. Henkinen puoli korostuu aina kun kalaa on vähän. Usein voitto tulee vain yhden kalan erolla. Siksi pitää taistella sataprosenttisesti koko ajan. Kun olen Helsingissä, niin käyn joka päivä parin tunnin treeneissä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Talvella pelaan myös sählyä. lenkkeilen ja pelaan sulkapalloa. Matti tarkentaa.

Miksi sitten stadin kundi muutti Hankoon? Hanko on Pyykön mukaan EteläSuomen paras sukelluskalastuskohde.

- Vedet ovat tietenkin samentuneet, mutta Hankoniemen ympäristö on sukelluskalastajalle erityisen haastava, koska kalat

Matti Pyykön suurimmat kalat ovat 12,S-kiloinen hauki. jonka hän sai lokakuussa 200 I Hangossa sekä kuningasmakrilli. 17.5 kiloa.

Sen hän sai Brasiliassa marraskuussa 2002.

Mieleen jäävin vesikokemus on Hangosta.

- Olin tammikuussa yösukeltamassa Hangossa Tulliniemen rannalla. Yhtäkkiä pilvet väistyivät ja taivas kirkastui. Pakkanen laski heti -12 asteeseen. Vesi jäätyi rätisten ympärilläni. Pienessä hypotermiassa ja märkäpuku ylläni tunsin olevani osa mahtavaa Suomen luontoa.

Pyykkö viettää avovedessä 60 päivää vuodessa. uima-altaalla 100 tuntia. Lajin tulevaisuudennäkymät ovat hänen mielestään hyvät.

- Sukelluskalastus on hieno laji. varsinkin Suomessa. koska siihen liittyy niin vahvasti luonnossa oleminen ja luonnon aistiminen. Ihmiset. jotka saavat kokea hienon sukelluskalastusviikonlopun vaikkapa syksyn kuulaudessa, jatkavat lajia varmasti. Sukelluskalastuskilpailuissa vaaditaan sisua. siinä yksi syy. miksi suomalaiset hallitsevat pohjoismaista sukelluskalastusta. Meillä on myös paljon nuoria upeita urheilijoita. T ulevaisuudessa menestymme varmasti vielä paremmin kansainvälisissä kisoissa.

Pyykön tärkein neuvo sukelluskalastajalIe. joka haluaa kalastaa ja kilpailla ulkomailla. on: mene heti espanjan kielikursseille.

- Koska puhun espanjaa, olen luonut uskomattomia ystävyyssuhteita. Kukaan ei ymmärrä sukelluskalastajaa paremmin kuin toinen sukelluskalastuksen ammattilainen.

Suomessa olen ainut puoliammattilainen,

joten viihdyn Espanjassa entYlsen hyvin.

Siellä sukelluskalastuskulttuurilla on vahva perinne ja useita lajiin täysin rakastuneita henkilöitä.

Mitä edellytyksiä vaaditaan kansainvälisiin kilpailuihin osallistuviita sukelluskalastajiita?

- Olen osallistunut MM-. EM-. ja PM-kilpailuihin sekä lukuisiin muihin kansainvälisiin mittelöihin. Tammikuussa 2004 minut on kutsuttu MallorcalIe. Masters of Spearfishing tapahtumaan. Palman kaupunki kutsuu maailman parhaita sukelluskalastajia kilpailuun. Itse edustan Pohjois-Eurooppaa. Matti Pyykkö kertoo.

- Taustaorganisaation pitää olla kunnossa, hän jatkaa. SUSL on tukenut hienosti toimintaamme ja auttanut meitä kehittymään. Kehittymisemme turvaamiseksi meidän on lisäksi löydettävä muutama sponsori, näin varmistuisivat mahdollisuutemme ha~o itteluun kilpailualueella ennen kansainvälisiä kisoja. Koska sukelluskalastus Suomessa on erityisen vaativaa, on meillä kokemuksemme karttuessa todella hyvät mahdollisuudet nousta koko Pohjois-Euroopan johtavaksi sukelluskalastusmaaksi.

Matti uskoo.

- Kun suomalainen lähtee ulkomaille kilpailemaan, ovat olosuhteet siellä veden alla yleensä aina lämpimämmät ja kirkkaammat. Meillä ei ole motivaation puutetta ja taistelemme aina täysillä. Emme kuulu hemmoteltuihin sukelluskalastajiin. Meidän pitää vaan opiskella lisää erityisesti Tyynen valtameren kalojen käyttäytymistä.

Kuin kala vedessä - Kansainvälisen tason kalastajan pitää pystyä tekemään kahden minuutin sukelluksia ja vierailemaan 30 metrissä helposti. Näillä kyvyillä pä~ää fyysisesti kaikille, mutta kalastuksen aistin kehittymiseen huipputasolle vaaditaan vähintään 100 sukelluskalastuspäivää vuodessa.

- Ulkomaiset sukelluskalastajagurut edustavat usein kansainvälisiä sukellusmerkkejä, joten heidän taloutensa on turvattu.

He ha~oittelevat pääosin kalastamalla 4-5 kertaa viikossa lähes läpi vuoden. He ovat ylivoimaisia virtojen. meren, sään ja kalojen aistimisessa. He ovat siis lähes kaloja itsekin.

Siihen minulla on valitettavasti vielä pitkä matka. vaikka varpaiden välissä alkaa olla jo ihoa, Matti nauraa.

TEKSTI: STIG GUSTAVSSON KUVAT: JUKKA

RApo,

KIMMO H OHKURI

Sukeltaja

Kulunut vuosi on ollut sukelluskalastuksen osalta vilkas ja kansainvälisesti menestyksekäs. Viime vuosina laji on maassamme kehittynyt vauhdilla.

Kansainväliset kontaktit ovat tuoneet varusteisiin ja tekniikoihin paljon uutta. Myös aktiivisten kilpailijoiden määrä on jatkanut kasvuaan. Suomalaisten menestys Portugalin EMkilpailuissa riitti varmistamaan maallemme paikan vuoden 2004 MMkilpailuihin Chilessä.

• • On ilahduttavaa, että perinteisten sukelluskalastuksen suurseurojen Raumanmeren sukellusseuran, Team Kampelan ja Lahden Pingviinien rinnalle on noussut uusia, aktiivisia seuroja. Kesän kilpailuissa ovat menestyneet Kirkkonummen Calypson, Saaristomeren sukeltajien ja Free Diving Team of Finlandin jäsenet.

Parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta järjestää Itämeren maiden väliset sukelluskalastuskilpailut. Ehkä jo ensi kesänä Itämeren kovimmat sukelluskalastajat saavat mitellä keskenään Suomessa.

Suomalaiset sukelluskalastajat ovat kauden aikana osallistuneet kahteentoista kilpailuun, joista viisi on pidetty ulkomailla. AlIa on tiivistelmä vuoden 2003 kilpailuista.

Kotimaan kilpailuista mainitaan kuusi parasta, jotka saivat ranking-pisteitä kansainvälisiin joukkue-edustuksiin.

Sukeltaja

Kotimaa Dödörens Cup, Hanko, 7.&.2003.

Osanottajia 20.

Kuuden kärki: 1. jukka Levonen, RMSK, 2.

Matti Pyykkö, Team Kampela, 3. Manne Rantanen, Saaristomeren sukeltajat, 4. Kimmo Hohkuri, RMSK, 5. Antti Wuorikoski, Team Kampela, 6. Pertti Laakso, RMSK.

Porkkala CUG' Kirkkonummi, 28.&.2003. sanottajia 27.

Kuuden kärki: 1. jukka Levonen, RMSK, 2.

Kimmo Hohkuri, RMSK, 3. Matti Pyykkö, Team Kampela, 4. Stig Gustavsson, Calypso, 5. T ero Salin, Team Kampela, 6. jan Koskinen , Team Kampela.

SM-kilpailut, Rauma, 19.-20.7.2003. Osanottajia 35.

Kuuden kärki: 1. Matti Pyykkö, Team Kampela, 2. Kimmo Hohkuri, RMSK, 3. jukka Rapo, Team Kampela, 4. T ero Salin, Team Kampela, 5. jyri Vehmaskoski, FDTF, 6. Stig Gustavsson, Calypso.

Jaskan Muistokisat, Jaala, 2&.7.2003. Osanottajia 9.

Kuuden kärki: 1. Valtteri Kinnunen, Lahden pingviinit, 2. Ville Lahikainen, Team Kam-

pela, 3. Manne Rantanen, Saaristomeren sukeltajat, 4. Antti Vuori koski, Team Kampela, 5. jukka Runola, Lahden pingviinit, 6. Kyösti Tissari, Lahden pingviinit.

Rauma op'enJ. Pyhämaa, 10.8.2003.

Osanottajia lo.

Kuuden kärki: 1. jani Helle, Calypso, 2. Ville Lahikainen, Team Kampela, 3. T ero Salin, Team Kampela, 4. Pertti Laakso, RMSK, 5. Aki Nousiainen, RMSK, 6. Manne Rantanen, Saaristomeren Sukeltajat.

Hanko Cu.p, Hanko, 30.8.2003.

Osanottajia 35.

Kuuden kärki: 1. Matti Pyykkö, Team Kampela 2. jukka Levonen, RMSK, 3. Pertti Laakso, RMSK, 4. Stig Gustavsson, Calypso, 5. Kyösti Tissari, Lahden Pingiviinit, 6. jukka Rapo, Team Kampela.

Siika Cup, Tammisaari, 4.10.2003.

Osanottajia 24.

Kuuden kärki: 1. jukka Rapo, Team Kampela, 2. Stig Gustavsson, Calypso, 3. Matti Pyykkö, Team Kampela, 4. jan Koskinen, Team Kampela, 5. Ville Lahikainen, Team Kampela, 6. Lassi Himanka, FDTF.

Ulkomaat Viran mestaruuskilpailut, Paldiski, 14.-15.&.2003.

Osanottajia Suomesta 10.

3. jukka Levonen, RMSK. joukkuekilpailu: 1. jukka Levonen ja jyrki Vanne, RMSK. 3. Matti Pyykkö ja jukka Rapo, Team Kampela.

Kristiansund CUp, Norja, 8.-9.8.2003. Osanottajia 50.

1. joseba Kerejeta, Espanja, 2. Matti Pyykkö, Suomi, 3. Tonny Hansen, No~a, 14. jukka Rapo, Suomi, 16. Antti Wuorikoski, Suomi, 27. Pasi Rainesalo, Suomi, 37. Mikko Nurmi, Suomi. joukkuekilpailu: 1. Espanja: Paul Bardiosa, joseba Kerejeta, Santi Lopez.

2. Suomi: Matti Pyykkö, jukka Rapo, Thomas Brogaard.

3. No~a: T onny Hansen, jan I Gabrielsen, j0rgen johansen.

Silver Amhora, Bulgaria} 4.-5.9.2003. Mukana 011 joukkueet kahdeksasta maasta.

Suomen joukkue: jukka Levonen, Kimmo Hohkuri, Pertti Laakso, jyrki Vanne tuli viidenneksi.

EM-kilpailut, Portugali, 17.-21.9.2003. 42 osanottajaa.

1. Pedro Carbonel; Espanja, 2. Andre Domingues, Portugali, 3. Rui Torres, Portugali, 14.

Matti Pyykkö, Suomi, 28. jukka Rapo, Suomi, 34. Ville Lahikainen, Suomi, 41. Antti Wuorikoski, Suomi. joukkuekilpailussa Suomi oli kahdeksas 12 maan joukossa.

PM-kiJpailut Tanska, Lan.ueland 2&.-27.9.2003. Osanottajia 23 Suomesta, Tanskasta ja Norjasta.

1. Ole Nielsen, Tanska, 2. Sören Assersen, Tanska, 3. Matti Pyykkö, Suomi, 7. Stig Gustavsson, Suomi, 8. jukka Rapo, Suomi, 12. T ero Salin, Suomi, 1S. Ville Lahikainen, Suomi, 19.

Kimmo Hohkuri, Suomi. joukkuekilpailu: 1. Tanska, 2. Tanska, 3. Suomi (Stig Gustavsson, jukka Rapo, Ville Lahikainen).

PM-kilpailuja on pidetty vuodesta 1970. Alla listaus suomalaisista voittajista, josta käy ilmi, että ollaan sitä pä~ätty ennenkin: Henrik Rosenius (1971), Ben Mattsson (1977), Ben Mattsson (1980), Ben Mattsson (1983), jouko Myyry (1986), Jukka Levonen (1995), Matti Pyykkö (1998), Pertti Laakso (200 1), Matti Pyykkö (2002).

TEKSTI: STIG GUSTAVSSON KUVAT: JUKKA RApo, KiMMO HOHKURI

Sukeltaja

sukelluskouluttajakurssilta • • Kurssille voivat osallistua kaikki vähintään P2-kortin omaavat. Kouluttajakorttilaiset saivat korttiinsa "handicapped diving instructor" -lisän ja P2- ja P3-sukeltajat "Divepartner" -lisän. Käytännössä tämä tarkoittaa että kouluttajat saivat valmiudet kouluttaa oman kouluttajakortin puitteissa erityisryhmiä. "Dive partnerit" voivat toimia sukellusavustajana, jolla on valmiudet sukeltaa sukellusparina erityisryhmien kanssa.

Halu sukeltaa ratkaisee Kaikessa sukeltamisessa tärkeintä on sukeltajan oma halu sukeltaa sekä lisäksi sukelluslääkärin suostumus. Viime kädessä kouluttajalla on aina vastuu, oikeus ja velvollisuus päättää sukeltamisesta. Kurssin tavoitteena on, että seurat voivat kouluttaa esimerkiksi liikuntarajoitteisia henkilöitä normaalien P I-kurssien yhteydessä.

Tässä jutussani kerron oppilaan kokemuksia kurssilta puuttumatta kurssimateriaaliin ja erityisryhmien sukeltamisen lääketieteelliseen puoleen. Tekstissä avustajalla tarkoitetaan välillä minua vammaisen avustajana ja välillä kurssillamme olleita erityisryhmäläisiä opettamassa meitä. T oivottavasti asiayhteydestä selviää, kumpi on kyseessä. Lisätietoja erityisryhmien sukeltamisesta saa liitosta.

Huolenpitoa kellon ympäri Kurssi alkoi pe~antaina ja jatkui käytännössä ympärivuorokautisena sunnuntai-iltaan

asti. Oppilaat, kouluttajat ja avustajat kokoontuivat Näkövammaisten koulutuskeskukseen, joka ta~osi erinomaiset puitteet luokkineen, majoitustiloineen ja altaineen.

Kaikki tarvittava oli lähellä ja ryhmä pysyi kiinteästi yhdessä koko kurssin ajan. Oppilaita oli Helsingistä, Kirkkonummelta, Seinäjoelta ja Kuopiosta. Kouluttajat olivat kokeneita kouluttajia ja sukeltajia. Lisäksi he ovat joko ammatikseen tai harrastuksiltaan paljon tekemisissä erityisryhmien kanssa.

Suurin kiitos kurssin onnistumisesta kuuluu avustajillemme. Meillä oli ilo ha~oi­ tella teoriaa käytännössä avustajiemme kanssa. Saimme ohjata Heikin (sokea) ja Samin (selkäydinvaurio) ensimmäiselle kokeiluIle vedenalaiseen maailmaan altaalla. Lisäksi avustajina olivat Timo (CP) ja Harri (selkäydinvaurio), jotka ovat jo kokeneita sukeltajia. Kurssin oppilaana oli myös jorma, joka kuurona toimi sekä avustajana että kouluttajana.

Kurssin "ympärivuorokautisuus" selvisi meille oppilaille heti alussa: kurssin vastuuhenkilö Cem ilmoitti meille, että seuraavien 48 tunnin aikana me oppilaat huolehdimme avustajiemme hyvinvoinnista ja selviytymisestä sekä altaalla että jokapäiväisissä askareissa. Käytännössä jouduimme pohtimaan elämänarvoja heti ensimmäisenä iltana. AIlasharjoitusten päätyttyä huomasin kellon olevan jo muutamaa minuuttia vaille yhdeksän, jolloin tiettyjen virvokkeiden myynti viereisellä huoltoasemalla lopetetaan ja ryntäsin pikaisesti shoppailemaan. Puolen tunnin kuluttua Cem kyseli majoitustiloissa, että kukahan olikaan Samin kumppani, sillä häntä kaivattaisiin pukuhuoneessa pikkuhiljaa Samia avustamaan. Meille "ehjille" jotkut asiat ovat välillä liian itsestään selviä.

Käsimerkit ahkerassa käytössä Opiskelimme liikuntarajoitteisten avustamista altaalla ja sen reunallakin. Ha~oitte­ limme oikeita nostotapoja, sillä tottumaton avustaja voi väärin toimiessaan vahingoittaa huomaamattaan sekä itseään että avustettavaa. Altaassa oppilaat auttoivat pareittain avustajaa sukeltamaan. Minulla ja T omilla (Lakeuden Sukeltajat, Seinäjoki) oli ilo tutustuttaa Heikki ensimmäistä kertaa laitesukelluksen saloihin.

Aluksi kävimme läpi sukellusvarustusta, huomioitavia asioita ja sovimme käsimerkeistä. Purimme jopa regun kakkosvaiheen palasiksi ja Heikki "katseli" sitä sormillaan.

Käsimerkit ovat käsimerkkejä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä ohjaus veden alla näkövammaisen kanssa tapahtuu käsi-

kädessä sukeltamalla. Kommunikointi sujuu käsivartta puristamalla (ok, seis jne.) ja liikuttamalla (ylös, alas, oikealle, vasemmalle) tai kämmeneen ja kädenselkään piirtämällä sekä sormia puristamalla (paine, syvyys).

Kuulovamman vaikutusta sukeltamiseen opiskelimme teoriassa jorman ja tulkkien opastuksella. Altaalla jatkoimme ha~oituk­ sia avustajien kanssa.

Näiden kuvaamieni minulle unohtumattomien kokemusten lisäksi jäi mieleeni kuinka jorma vei viittomakielen tulkkinsa introsukellukselle pienen taivuttelun jälkeen. Kun minä sukellan parini kanssa, loppuu laajempi kommunikointi, kun laitamme regut suuhun ja painumme veden alle. Käytössämme on noin kymmenen käsi merkkiä, eikä laajemmasta mielipiteiden vaihdosta voi tosiaankaan puhua. jorman ja Sarin painuessa altaaseen juttu jatkui entistä kiivaampana. Ei varmaankaan mikään hullumpi tapa opastaa ensikertalaista ja vähentää hänen jännitystään.

Sukeltaminen on yksilöllinen kokemus Sukeltamiseen liittyvien asioiden lisäksi kaikki paikalla olleet varmasti oppivat kurssilla asioita myös altaan ulkopuolelta. Alun tutustumisen jälkeen kaikki sujui mielestäni todella hyvin ja juttu lensi välillä aika rankallakin tavalla. Keskustelimme termeistä; milloin puhutaan "vammaisesta", milloin "vaurioisesta". joskus jopa käytimme termejä oikeissa paikoissaan, kai.

Sukeltaminen merkitsee jokaiselle erilaisia asioita. joillekin se on tapa käydä katsomassa hylkyjä seoskaasuilla ja joillekin tunnin lekottelua kolmen metrin syvyydessä kilkin liikkeitä seuraten . joskus pelkkä kelluminen kasvot vedessä riittää. Sukellettaessa erityisryhmien kanssa tulee huomioida sukellusturvallisuus ja sukellustapahtumaan osallistuvien määrä. Mikäli parisi ei voi tarvittaessa pelastaa sinua, tarvitaan avustajia aina kaksi.

Erityisryhmien sukelluskouluttajien ja -avustajien yhteystietoja voi tiedustella liitosta. Voihan olla, että juuri seuraavalla kurssilla, introlla tai sukelluksella tarvitset neuvoja.

TEKSTI: TIMO OVASKA,

P3, Sukelfusseura H20 ry, Helsinki timo.ovaska@quintiles.com KUVAT: ERNO OLKKONEN

M3, Kiteen Urheilusukeltajat ry erno.olkkonen@susl.~

Sukeltaja

I~

r

I

Sukeltaja tutkimassa rakko/evävyöhykkeen alarajaa.

Sinisimpukat peittävät paikoin runsaana kalliopohjaa.

Vedenalaisesta valokuvaamisesta kertovan juttusarjan kolmannessa osassa keskitytään digitaaliseen kuvaamiseen.

,-.....

I I

,

1

I

• • Edullisten digitaalisten kameroiden tulo markkinoille on tuonut vedenalaisen kuvauksen monien sukeltajien ulottuville. Kameroita sinänsä ei ole valmistettu vedenalaiskäyttöön, mutta markkinoilta löytyy miltei jokaiseen kameramerkkiin ja -malliin sopiva vedenalaiskotelo. Kotelot ovat edullisia ja mahdollistavat jopa 40 metrin sukellukset. Ilman keinovaloa ei kuitenkaan tule toimeen veden alla. Itse olen käyttänyt erilaisia lamppuja, mutta perinteinen salama lienee monesti parempi vaihtoehto. Digikamerat tarvitsevat niille suunnitellun salamalaitteen, vanhan Nikonos-salaman siirto digikuvaukseen ei aina onnistu.

Olen tutustunut vedenalaiseen valokuvaukseen digikameralla parin vuoden ajan.

Biologina olen kuvannut yleensä biologin silmin, mutta valokuvauksen harrastajana on kuviini eksynyt joskus myös estetiikkaa.

Digikameran käyttö tutkimuksen apuvälineenä Vedenalaista valokuvausta voidaan käyttää monin tavoin tieteellisessä tutkimuksessa.

Esimerkkeinä mainittakoon lajintunnistus, peittävyys-, yksilömäärä- ja biomassatutkimukset sekä erilaiset sukkessiotutkimukset (eliöyhteisön ajallinen muuttuminen). Oma lukunsa ovat erilaiset kaukokartoitusmenetelmät, robotti kamerat (ROY) sekä kaapelikamerat.

Itselleni digikameran suurin etu on ollut se, että näen tuloksen heti kun olen painanut laukaisinta. Myös led-näyttö helpottaa kuvan rajaamista. Kuvaus on omassa työssäni tutkimuksen apuväline, se havainnollistaa vedenalaista maailmaa ja tukee muistia.

Myös opetuksessa vedenalaisen digitaalikameran edut ovat huomattavat. Niille, jotka

Sukeltaja

Rihma/evän tunnistaminen kuvasta on hankalaa, näyte on välttämätön.

Kuvan neljä rihma/evää mikroskoopissa (kuva otettu mikroskooppiin kiinnitetyllä digikameral-

la).

Tästä kuvasta lajinmääritys on helppoa: kuvassa on isosimppu. eivät sukella on vedenalaista elämää helpompi havainnollistaa kuvien avulla.

Lajinmäärityskuvia tarvitaan aina. Sukeltavana tutkijana moniin asioihin kiinnittää huomiota veden alla. Vastaan voi tulla yllätyksiäkin, jotka voivat johtaa uusiin tutkimuksiin. Tällaisessa tilanteessa on etua kamerasta, jolla voidaan ottaa esimerkiksi uudesta eliölajista melko onnistunut kuva.

Digikameran ominaisuuksista minulle tärkeimpiä ovat iso led-näyttö, makrokuvausominaisuudet, herkkyys sekä mahdollisuus kuvien reaaliaikaiseen käsittelemiseen.

Huonot kuvat voidaan poistaa veden alla.

Kolmen megapikselin kamerassa kuvien laatukin on riittänyt varsin hyvin. Pääsääntöisesti digikameralla voidaan yhdellä sukelluksella myös ottaa enemmän kuvia kuin filmikameralia. Kuvaaminen on siis edullista.

Huonoina puolina digikameran käytössä on säätöjen niukkuus sekä akkujen lyhyt kestoaika. Käytännössä kameran 64 megatavun muisti kortti on riittänyt aina, mutta virta on loppunut akuista ennen kortin täyttymistä. Kuvien arkistointi sekä katseleminen vaativat tietysti myös oman kalustonsa.

Digikameralla ei myöskään päästä diafilmin laatuun. Käytössäni ollut kamera on mielestäni kuitenkin erinomainen kompromissi vaativan ammattikaluston sekä "ei kameraa" -tilanteen välillä.

Digikuvauksessa pätevät monet samat säännöt kuin perinteisessä valokuvauksessakin. Intemetissä on runsaasti tietoa kalustosta sekä kuvaamisen perusteista. Oli kuvauskalusto mikä tahansa on aina etua siitä, että miettii etukäteen mitä haluaa. Mitä useammin sukeltaa kameran kanssa ja mitä useamman kuvan ottaa, sitä useammin saa onnistuneita otoksia TEKSTI JA KUVAT: NIKO NAPPU

niko.nappu@helsinki.(I http://www.mv.helsinki·Whome/nappu

Digikuvaus hylkyjen biologisessa tutkimuksessa, kuvassa murtovesisieni 1700-luvun hylyn kyljessä.

Kuvat otettu Sony DSC-PS kameralla, jossa Sonyn oma kote/o (MPK-PS) sekä Sonyn videovalo (HVL-ML20).

-

:: matruusipipot punainen , sininen, musta , valkoinen

17€

:: Vuoden 2003 märkäpukumallisto -25% :: Junioripuvut -15% Lisää tarjouksia netissä.

:: Fleeceliivit laadukas, selässä vahvike johon voi ompeluttaa esim . seuran logon

35€

:: Avanto- tai rantatossut siniset 2 mm, koot: XXXS-XL

28€ mustat 3 mm, erittäin pitävä pohja koot: XXXS-XL

30€ :: Käsineet käsineet 3 mm käsineet 3 mm tarralla

35€

:: Lämpöhousut esim. avantouintiin 3 mm

64€

:: Poseidon regulaukku todella tilava, sisällä kaksi verkkotaskua

25 €

Finn -5UII " WWW . FINNSUIT . FI

Helstnki Pajalahdentie 9 Puh 09-6922358 e-mail: myyntl@ftnnsuit fl

Turku Lanttnen pitkakatu 20 Puh : 02-251 8747 e-mail. myyntl@finnsUlt fi

Sukeltaja

Vene lähdössä viemään suke/tajia merelle venemies Heikki Nykäsen johdolla.

Pieksämäen Urheilusukeltajat leireili viime kesänä Hilstadissa, pienessä kylässä PohjoisNorjassa, napapiirin tuntumassa. Mukana oli kaikkiaan 21 henkilöä, joista puolet kaikentasoisia sukeltajia.

• • Ensimmäisen leiriaamun valjettua olimme valmiina sukeltamaan. Ilmat eivät meitä vielä suosineet; vettä satoi lähes koko päivän. Ensimmäinen sukellus oli totuttelua meriveteen ja painojen säätämistä kohdal-

sukeltaja

leen. Saimme käyttää pukusuojana rannan tuntumassa olevaa kalastajien kalanperkauskoppia, josta pääsi helposti' veneeseen ja veteen. Ensimmäinen sukellus tapahtui kopin laiturilta. mukana olleet Leirillä 12- 13-vuotiaat pojat olivat käyneet Junior Scuba -kurssin, joten he pääsivät kokeilemaan sukeltamista merellisissä olosuhteissa kouluttajan valvonnassa. Pojat saivat sukeltaa viiden metrin syvyyteen ihailemaan pinnan alaista elämää.

Toiseen aamuun herättyä sää oli muuttunut. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja

vuonon toinenkin laita vuoristoineen näkyi komeasti. Sää oli uskomattoman loppuviikon lämmin.

Vedenalaisia maisemia Viikon aikana sukelsimme joka päivä useita kertoja. Kohteina olivat luonnon maisemat, sillä alueella ei ole hylkyjä. Syvyyttä löytyi jokaiselle aina 200 metriin saakka, joskin tarkastelimme tuolta väliltä vain 0 - 50 metriä.

Pääasiallisia kohteitamme olivat jylhät kallioseinämät. Aina 10 metrin syvyyteen saakka vedessä oli hieman sakkaa ja planktonia, mutta syvemmällä vesi kir-

kastui ja näkyvyys oli erittäin hyvä. Tutustuimme meren laajaan eläimistöön ja moniin kalalajeihin.

Tummissa järvivesissä sukeltanut on aina yhtä ihastunut meritähtiin, simpukoihin, merisiileihin, lukuisiin kaloihin ja myös veden kirkkauteen. Venemies onnistui näkemään pyöriäisiäkin useaan otteeseen. Sukeltamisen lisäksi runsaat kalavedet houkuttelivat meitä kokeilemaan onneamme ja saalistahan tuli. Ei tarvitse edes kertoa kalavaleita; suuret saalit olivat pääasiassa turskaa ja seitiä.

No~aa koetelleet harvinaiset helteet vaikuttivat meihin-

Juniorien mietteitä • • Junior Scuba -kurssin käyneet sukeltajapojat Ville Tyrväinen (1 3 v.), Samuli Marttinen (13 v.), T ommi Holopainen (12 v.) sekä Timo Nykänen (1 5 v.) kertovat kokemuksiaan ensimmäisistä avovesisukelluksistaan meressä. Timo on myös suorittanut laitesukelluksen peruskurssin viime keväänä.

Nuorukaiset valmistautuivat sukelluksille syömällä ja lämmittelemällä. Meressä sukeltaminen oli kaikille hieno kokemus, vaikkakin suolainen ja kylmä.

- Painotus oli hankalaa, kun suolavesi kelluttaa enemmän kuin järvivesi, Timo totesi.

Parasta sukelluksilla oli meren pohjan elämän seuraaminen.

- Näimme eri näköisiä ja kokoisia kaloja, merisiilejä, meritähtiä ja simpukoita, Samuli kertoi. Tommi oli saanut kampelan harppuunalla.

Merirosvoralli Tampereella • • Tampereella lokakuussa jä~estetty MerirosvoraIli o li, ku-

ten jo nimestä voi päätellä, iloinen ja vauhdikas tapahtuma.

Ralli jä~estettiin Pyynikin uimahallilla, ja samaan aikaan koulun salissa oli liikunnallista toimintaa hallille pääsyä odottaville kisailijoille.

Ralli sisälsi kaikenlaisia merirosvoseikkailuun liittyviä rasteja, kuten mm. lankulta autiolle saarelle tasapainottelua, delfiinin (muovisen) kanssa uimista, hylystä seuraavalle rastille tarvittavan pussin etsimistä, keilojen kaatamista palloilla yms.

Välillä oli myös vapaa-aikaa.

Lauantai-iltana oli disko, jossa norpat pitkän päivän jälkeen jaksoivat vielä tanssahdella.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen pakatti in tavarat ja siivottiin majoitustilat. Jännittyneet kisailijat tulivat innolla palkintojen jakoon kuulemaan sijoituksiaan.

Ralli oli kaikilta mennyt hienosti. Ikäsa~ojensa voittajat saivat pokaalit, ja myös kaikki osanottajat saivat hienot merirosvoliput kotiin vietäviksi. Paljon kiitoksia Tampereen urheilusukeltajille hyvin onnistuneesta rallista!

TEKSTI: MILLA KORPPI-TOMMOLA JA EEVA KÄRKKÄINEN,

Keski-Uudenmaan sukeltajat KUVA: TITTA VEIjANEN

Pojat lähdössä sukeltamaan, vasemmalta Samuli Marttinen, Tommi Holopainen ja Ville Tyrväinen. kino Lämpö oli tietysti suloista, mutta koska se oli kuivat- Näkyvyys oli hyvä, paljon patanut saatavilla olevan ve- rempi kuin kotiseudun järvissä. Meden, meille asetettiin ma- reneläimet olivat hienoja, varsinkin kean veden käyttörajoituksia. tasku ravut. Tein myös työsukellukSuihkussa käyntiä piti rajoit- sen: ruotsalainen kalastaja oli putaa, eikä sukellusvarusteita dottanut puukkonsa muutaman voinut enään huuhdella ma- metrin syvyyteen ja haimme sen kealla vedellä. sieltä pois, selosti Timo.

Viikko meni nopeasti ja Pojat kehuivat kohteita, hyviä kotiin lähdön aika tuli aivan olosuhteita ja Norjan mahtavia vuoliian pian. Suuri kiitos jä~es­ ristomaisemia. Kovan tuulen nostattäjille Erkki Huupposelle ja tama aallokko haittasi välillä pinnalla Sirpa Marttiselle onnistu- oloa. PeruskurssilIe nuorimmatkin neesta ja mukavasta leiristä. pojat ovat lähdössä heti, kun ikää riittää.

TEKSTI: HELI HOLOPAINEN KUVAT: EEVA TYRVÄINEN

sukeltaja

Mitä tapahtuu, kun uimahallin täyttää kymmenkunta lasta vanhempineen ja kolme ohjaajaa? Kyse on kokeilevasta kuuttitoiminnasta, eräänlaisesta vesipeuhulasta. Järvenpäässä toivotaan, että näin sukelluksesta saataisiin vihdoinkin koko perheen urheilumuoto.

sukeltaja

• • Suomen Urheilusukeltajain Liitto on valmistautunut kouluttamaan kuuttiohjaajia, jotka alkavat seuroissaan vetää uutta kuuttitoimintaa. Nyt tätä kokeiluasteelIa olevaa toimintaa pyörittää hallivuorollaan KeskiUudenmaan sukeltajat. Kuuttitoiminnalle on selkeästi ollut kysyntää, sillä uimaseurojen vesipeuhulat kelpuuttavat mukaansa vasta viisi vuotta täyttäneitä. Usein kuutti-ikäiset lapset jäävät kokonaan ilman harrastusta. Kuuttitoiminnassa voidaan myös vanhemmille jakaa

vinkkejä turvallisesta vesillä liikkumisesta. Tavoitteena on tehdä vedestä turvallinen kaveri lapsille.

Kuutti on vielä lapsenkengissä oleva sukeltajan alku, iältään pääsääntöisesti 3 - 6 vuotias. Heitä otetaan aitaalIe kerrallaan kahdeksan, ja mukana ovat myös vanhemmat, yksi lasta kohden. Perheiden lisäksi altaalla puuhaavat ohjaajat, jotka vetävät toimintaa. Vanhemmat ovat ohjaajien apuna.

Lapsilla on ainakin KeskiUudenmaan sukeltajien hallivuorolla hauskaa; ilmeet ovat iloisia ja ohjaajien sanoja kuunnellaan tarkkaan. Toki muutamat ohjeet joudutaan toistamaan, mutta se lienee ihan tavallista näin pienten lasten kanssa toimittaessa. Perusvälineitä kuuteilla ei vielä ollut, mutta seuraavalla uintikerralla he pääsevät jo niihinkin käsiksi.

Tiivis ja nopeatempoinen puolituntinen väsyttää pian ohjaajatkin. Ryhmänvaihto tuo uu-

Valtakunnallinen Norpparalli Helsingissä 6.-7.3.2004 • • Urheilusukeltajat ry järjestää yhteistyössä nuorisovaliokunnan kanssa Valtakunnallisen Norpparallin Helsingissä.

Hinta : 45 euroa/osallistuja Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Sari Häkkinen (09) 3481 3190 tai sari.hakkinen@susl.fi sekä W'NW.susl.fi ja Norppaposti 1/2004. IImoittautumiset seuroittain ki~allisesti 6.2.2004 mennessä joko sähköpostilla tai faksilla (09) 348 1 25 I 6. Kerro ilmoittautumisten yhteydessä nimi, yhteystiedot, seura, mahdolliset allergiat ja lääkitykset sekä onko kyseessä norppa/ohjaaja

Nuori-Suomi -ohjaajakurssi Tampereella Urheiluopisto Varalassa 13.-15.2.2004 • • Kurssi on tarkoitettu yli 15-vuotiaille, jotka ovat kiinnostuneita 7-15-vuotiaiden lasten ja nuorten ohjaamisesta norppatoiminnassa. Kurssilla saat tietoa lasten urheilun lähtökohdista, ohjaajan roolista sekä ha~oituskertojen suunnittelusta ja toteutuksesta. Kurssilla käydään myös läpi sukellustaitojen opettamista norppatoiminnassa, uintitekniikoita sekä erilaisia pelejä ja leikkejä. Kurssi antaa valmiudet toimia norppaohjaajana ja ottaa vastaan norppien allastaitoradan suorituksia.

Hinta: 210 euroa sisältäen opetuksen, materiaalin, majoituksen ja ruokailun.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Sari Häkkinen (09) 3481 3190 tai sari.hakkinen@Susl.fi.

IImoittautumiset SUSL:in toimistoon ki~allisesti seuroittain I 1. 1.2004 mennessä joko sähköpostitse tai faksilla, (09) 348 I 25 16. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, yhteystiedot, seura, mahdolliset allergiat ja lääkitykset.

Ohjaajien infopäivä Helsingissä 14.2.2004 • • Nyt sinulla seurasi nuorisovastaava tai ohjaaja on erityisen hyvä mahdollisuus saada lisätietoa erilaisista kursseista, avustuksista, vakuutuksista ja tapahtumista ohjaustyösi tueksi. Ohjaajien infopäivä jä~estetään 14.2.2004 Heliassa (Rautatieläisenkatu 5, Helsingin Messukeskuksen vieressä). Ohjelma alkaa kello 9.00 ja päättyy kello 15.00.

Päivän aikana on luvassa runsaasti tietoa lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Aiheita ovat mm. kunnan avustukset, pelisäännöt, lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnan tuki, eettiset linjaukset, valtakunnalliset tapahtumat, kurssiuud istukset ja uudet koulutukset.

Hinta: 15 euroa / osallistuja Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Sari Häkkinen (09) 3481 3 190 tai sari.hakkinen@susl.fi sekä W'NW.susl.fi ja Norppaposti 1/2004. IImoittautumiset ki~allisesti seuroittain I 1.1 .2004 mennessä joko sähköpostitse tai faksilla (09) 3481 2516.

det kuutit altaaseen ja taas nähdään iloisia ilmeitä, riemunkiljahduksia ja veden loisketta. Tuntien suunnittelussa käytetään satubalettilinjaa; kaikki tehdään tarinan muodossa ja siinä samassa opitaan luonnosta ja vedestä miltei vahingossa. Lasten hymyt palkitsevat ohjaajia ja vanhempiakin niin, että motivaatio säilyy kaikilla.

TEKSTI JA KUVAT: SANNA KOKKONEN

N UORI SUOMI

Peruutusehdot • • Nuorisovaliokunnan jä~estämien koulutusten, tapahtumien ja leirien yleiset peruutusehdot • viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan 30 % hinnasta.

• peruutuksista tulee aina ilmoittaa. Ilman peruutusta poisjääneiltä veloitetaan koko hinta.

• sairastapauksissa palautamme maksun lääkärintodistusta vastaan vähennettynä toimistokulut (8,50 euroa).

• kurssi/tapahtuma voidaan peruuttaa järjestäjien taholta, mikäli ilmoittautuneita ei ole riittävästi.

• SUSL pidättää oikeudet muutoksiin.

~61\~~, Sukeltaja

( ')

I~

1

SUSL tmedottaa

<J. ~

Terveisiä vuosikokouksesta Lokakuun ensimmäisenä lumituiskuisena viikonloppuna pidetty SUSL:n syyskokous ei ollut yhtä myrskyinen kuin sää, mutta poikkeuksell isen pirteä kuitenkin . Keski-Uudenmaan Sukeltajien 25-vuotisjuhlaviikonvaihde houkutteli Vantaan Tikkurilassa pidettyyn vuosikokoukseen 36 seuran edustajat.

kustelua ja kannanottoja puolesta ja vastaan. Kokousväelle teroitetti in päätöksen suuntaa antavasta merkitystä, ja myös siitä, että juuri vuosikokous, eli seurojen valtuuttamat edustajat, ovat liiton korkein päättävä elin.

Ehdotuksesta äänestettiin ja johtokunnan esitys äänestettiin kumoon äänin 187/280.

Talous- ja toimintasuunnitelmat

Henkilövalinnat

johtokunnan esitys vuoden 2004 toimintasuunn itelmaksi käsiteltiin ja hyväksyttiin. Esitys ensi vuoden budjetiksi sai vastaehdotuksen, joka kritisoi teknisen valiokunnan koulutusten korkeaa hintaa ja voitollista taloussuunnitelmaa. Hyvin perusteltu esitys tähtäsi teknisen valiokunnan nollabudjettiin. Aihe sai aikaan erittäin vilkasta kes-

Johtokunnan erovuoroisten tilalle esitettiin kokouksen äänestettäväksi kymmentä henkilöä. Äänestyksen tuloksena varsinaisiksi jäseniksi vuosiksi 2004 2005 valittiin neljä eniten ääniä saanutta, eli Heidi Hietanen, Diving Team Pori, jorma Onjukka, Vesihiisi, Varkaus, T imo Puomio, Urheilusukeltajat ry, Helsinki sekä Riku Riikonen, Ahveniston Vesi pedot, Hämeenlinna.

Yksivuotisiksi varajäseniksi tulivat Jari Autio, ASK Hepula, Tampere sekä Markus Korpela, Ekenäs Sportdykare Piraya, Tammisaari.

Kunniajäsen SUSL:n pitkäaikainen aktiivi ja puheenjohtaja vuosilta 19801986 Kalervo "Kale" Rehnbäck valittiin SUSL:n kunniajäseneksi.

Rehnbäck oli estynyt tulemasta mukaan vuosikokoukseen, mutta hän kuuli puheenjohtaja jouko Laitisen esityksen ja kokousväen valtavat suosionosoitukset avoimen puhelinyhteyden kautta. Onnittelut KalelIe vielä kerran huomionosoituksen johdosta!

TEKSTI: LEENA KOIVUMÄKI

Kalervo Rehnbäck kunniajäseneksi

Etelä-Suomen sukeltaja- ja

Kalervo Rehnbäck valittiin SUSL:n kunniajäseneksi liiton syyskokouksessa. Rehnbäckin puheenjohtajakaudella 1980 -1986 liitto painiskeli suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Hän kertoo, että tilanteen surkeus tuli hänelle täytenä yllätyksenä puheenjohtajuuskauden alussa. Vähitellen tilanne lähti kuitenkin ko~aantumaan. Voi vain uskoa, että liiton luotsaaminen yli noista vaikeista vuosista oli äärimmäisen rankkaa.

kouluttaja päivä Helsingissä

14.2.2004 Etelä-Suomen sukeltaja-

Kalen lempi lajeja ovat olleet uppopallo ja räpyläuinti . Hän pelasi uppopalloa kymmenkunta vuotta 1970 - 80-luvuilla eli oli mukana ensimmäiset vuodet uppopallon Suomeen tulemisen jälkeen. CMAS:n Underwater Rugby Comissionin jäsen hän oli vuosina 1990 - 2002. Tuona aikana hän paneutui mm. uppopallon sääntöihin, ja on kääntänyt niitä suomenkielelle.

Räpyläu intia hän ei itse ole harrastanut, mutta myös lajin sääntöasioihin hänellä on vahva ote ja osaaminen. Viimeisin käännös säännöistä on juuri tullut valmiiksi. Niin uppopallossa ku in räpyläuinnissakin Kale Rehnbäck on kansainvälisen tason tuomari. Ystävät kertovat, että Kale on monipuolinen ja erittäin aikaansaava henkilö.

Sukeltaja

ja kouluttajapäivä jä~este­ tään 14.2.2004 Helsingissä Helian isossa auditoriossa (Rautatieläisenkatu 5, Messukeskuksen vieressä) . Ohjelma alkaa kello 9.00 ja päättyy kello 15.00. Osallistumismaksu on 15 euroa/h lö. Lisätietoja www.susl.fi ja Kouluttaja-tiedote 3/2003.

Tapablumakalenleri 2004 Tammikuu

Ansioituneita sukeltajia Liiton johtokunta on myöntänyt kultaisen ansiomerkin Mika Pohjoselle KeskiUudenmaan Sukeltajat ry:stä merkittävästä liiton hyväksi tehdystä työstä.

Liiton standaari on myönnetty Veli-Matti Korppi-T ommolalle (Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry), Erkki Puuperälle (Kemin Urheilusukeltajat ry) ja Jonrna Virtalalle (Kemin Urheilusukeltajat ry).

P4-kortti on myönnetty Erkki Virtaselle (Urheilusukeltajat ry) ja Kalevi Lehtoselle (Kangasalan VPK:n sukellusjaos).

Hopeinen ansiomerkki on myönnetty seuraaville: Tero Vinkki , Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Mauri Tamminen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Esta Vainio-Sonninen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Sari Häkkinen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Susan Heikkinen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Esa Häkkinen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Jonrna Vähä, Kemin Urheilusukeltajat ry Eero Stenholm, Harppuuna ry.

Pronssinen ansiomerkki on myönnetty seuraaville: Jukka Ilonen, Kemin Urheilusukeltajat ry Jari Ekblad, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Tommi Holopainen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Kari Huhtala, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Henrnanni Jansson, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Anu Kärkkäinen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Johanna Laine, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Susanna Laine, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Heli Laukkarinen, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Matias Mäkipää, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Leo Männistö, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Atte Peltola, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Matti Ketola, Harppuuna ry Matti Mäkinen, Harppuuna ry Frans Kärki, Harppuuna ry Tapani Kemppainen, Oulun Vesimiehet ry Juha Haapajärvi, Oulun Vesimiehet ry.

17.1.

17.1.

24. - 25.1.

31.1.

Räpyläuinti, Nuori Suomi Cup Uppopallo, SM-sa~a Uppopallo, Maajoukkueleiri Uppopallo, SM-sa~a

Suolahti T am pere/UPVK

Räpyläuinti, SM-kisat Nuori Suomi -ohjaajakoulutus Sukeltaja- ja kouluttajapäivä Ohjaajien infopäivä Uppopallo, SM-sa~a Uppopallo, Maajoukkueleiri Räpyläuinti, Oasen T rophy Uppopallo, PM-kilpailut Vapaasukelluskurssi (koekurssi)

Jyväskylä Varalan urheiluopisto Helia, Helsinki Helia, Helsinki Tampere/UPVK Hämeenlinna Västerås, Ruotsi

Pori/UPVK

Helmikuu 7. - 8.2.

13. - 15.2.

14.2.

14.2.

14.2.

21. - 22.2.

21. - 22.2.

27. - 29.2. helmi - maalis

No~a

Tampere

Maaliskuu Valtakunnallinen Norpparalli Liittokouluttajapäivät Uppopallo, SM-sa~a Lähikouluttajakurssi, I-osa Juniorien uppopalloleiri Vapepa-juhlaristeily Lähikouluttajakurssi, II-osa

Helsinki Eerikkälän urheiluopisto Riihimäki/UPVK Eerikkälän urheiluopisto Hämeenlinna/Riku Riikonen Helsinki-T ukholma-Helsinki Eerikkälän urheiluopisto

3. - 4.4.

3. - 4.4.

10.4.

16. - 18.4.

25.4.

Uppopallo, semifinaalit, karsintaottelut Räpyläuinti, PM-kisat Uppopallo, SM-loppuottelut Lähikouluttajakurssi, I-osa SUSL:n kevätkokous

Ruotsi Turku Siikaranta Rauma

Kevät Kevät Kevät Kevät/syksy

Vapaasukellus, kouluttajakurssi Vapaasukellus, SM-allaskilpailut Tiede, Vesiluontokurssi Tiede, Meriarkeologian perusteet

Kuortane Helsinki avoin avoin

6. - 7.3.

6. - 7.3.

13. - 14.3 19. - 21.3.

20. - 21.3.

26. - 28.3.

26. - 28.3.

Huhtikuu

Toukokuu 7. - 9.5.

8. - 9.5.

14. - 16.5.

15.5.

15.5.

Lähikouluttajakurssi, II-osa Siikaranta Turku Uppopallon Turku-Cup Nuori Suomi -ohjaajakoulutus Varalan urheiluopisto Uppopallo, Nuorten ja naisten SM-sarja Räpyläuinti, Nuori Suomi Cup Pori

Avoi~

Räpyläuinti, Nuorten EM-kisat

Eger, Unkari

Sukeltaja

~J

'm ..... ~ .:-UIJI'ltt.

j"o'

URHO' ~. U ll ~ \') l!"l l~'" ,tll.. 'rdl'.路JV路.n;.I~

STRDION

t'''' n .1'\........

1~.11',路JM:~!

00250 HELSINKI

M