Sukeltaja 2003 4

COMMUNICATING IN DIVING

The Most Com.m.on Handsigns PART 7

".... ..

,

,

1. Hey, have you heard this! One day a friend of mine was enjoying the aquatic world 20 feet below. And he noticed a guy at the same depth with no scuba gear whatsoever. 50 he went below another 10 feet, but the guy joined hirn a minute later. He goes down 15 more feet and a rninute later the same guy joined hirn. This confused hirn, 50 he took out a waterproof pen and pad and wrote: "Amazing, how are you able to stay this deep down, this long, without equipment?" The guy took the pencil and pad, erased what rny friend has written and wrote: "rm drowning, you moron!" Hehhee... (choke), rm running out of air, see you.

'-<-,-, ..

• I I \ -' ,

I • -'

I I

,

, ' .... _."

-.~

, ,

J

I I

~I

.,-,

.,. -.1 .. .-

,

,

3. Your place or mine?

5.9.

BENEFITS I FUNCTIONS

The only advanced wristop computer in this world with separate AlR. NJTROX. FREUGAUGE MODES. , Full DECOMPRESSION capability, calculations are made Suunto Reduced Gradient Bubble Model (RGBM). ~Y1",'nC:l'v" Ma10RY FUNCTlONS for bookmarking and WATCH fUNCTJONS induding complete calendar dual time, daily alarm. a stopwatch with elapsed and split time.

PC-INTERfACE allows you to download your dives a P[ for more detailed logbook. Also check an extensive community for , Suunto computer owners. Suunto Stinger comes with STAlNLESS STEEl DR TITANllIM design, pressure rating 20 ATM (200m/600ft).

MEMBERSHIP FROM

MODEL

SUUNTO STINGER FOR MORE INFORMATlON

www.ursuk.com BY

...

SUUNTO REPLACING LUCK.

J~

PÄÄKIRJOITUS

Katse tulevaisuuteen

maailman 4/2003

• • Suomen Urheilusukeltajain Liitossa valmistellaan strategiaa, joka ulottuu vuoteen 2008. Pitkäjänteinen suunnittelu on oikeiden ratkaisujen perusta. On oltava yhteinen näkemys siitä, mihin ollaan menossa.

Kaikkien toimintaan osallistuvien on voitava sitoutua samoihin, yhteisesti Päätoimittaja

hyväksyttyihin tavoitteisiin. Näin toiminta saadaan johdonmukaiseksi ja

Jouko Laitinen, joukoIaitinen@susl.(1

linjakkaaksi. Päätöksiä voidaan tehdä niin, että ne tukevat suunniteltua

Toimituspäällikkö

toimintamallia sen sijaan, että toiminta poukkoilisi lyhytnäköisesti sinne

Minna Pajamies, minna.pajamies@onnion.(1

tänne. Näin on pystytty tekemäänkin, kiitos onnistuneen suunnittelun.

Toimitussihteeri

Leena Koivumäki, leena.koivumaki@pp.inet(l

Tulevan, pitkän tähtäyksen toiminnan suunnittelu on aina kiehtovaa.

Art dlrector

levina vuosina. Kiinnostavaa on myös tehdä aikamatka tulevaisuuteen

Yr"Ö Klippi, yka@k(;ppidm.(1

Kiehtovaa varsinkin siksi, että suunnitelman toimivuuden voi nähdä tu-

pohtien miten ja miksi jokin asia tapahtuu. Vaikeinta on nähdä miten toimintaympäristö kehittyy, kuitenkin sen perusteella ihmiset tekevät ratkaisujaan.

.Julkaisija:

Sukellusurheilun tila näyttää nyt ja tulevaisuudessa hyvältä. Lajina sukel-

Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry.

Radiokatu 20,00093 SLU, puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, email: office@susl.slu.(1 www.susl.(1 Toiminnanjohtaja Brita Ikävalko

teissa ympäri maailmaa. Toisaalta Suomen vuodenajoista johtuen avo-

Toimitus:

hallien käyttäjistä. Sukelluskuntoa ja lajinomaista liikuntaa halutaan pitää

Onnion Oy, Sateenkuja 1, 02100 Espoo, puh. (09) 4393 250 ilmoitusmyynti:

Veli-Matti Korppi-Tommola, puh. (09) 2751 306, gsm 050 5840 156, email: vm.kt@kolumbus.(1 Repro: Faktor Oy, Helsinki Painopaikka: Oy ScanWeb Ab, Kouvola Ilmestyy 5 kertaa vuodessa.

Vuositilaukset (EUR 35/vuosi), puh.

(09) 3481 2258 tai office@susl.slu.(1 Sukeltaja-lehti on Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry:n jäsen lehti, osoitteellinen jakelu 12 000 kpl, ISSN 1237-/688 Sukeltaja-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilyttämisestä ja palauttamisesta.

lus on kansainvälinen ja sukeltajat liikkuvat aktiivisesti eri sukelluskoh-

vesisukelluskausi kotimaassa on pisimmilläänkin vain noin puolen vuoden mittainen. Tästä johtuen sukeltajat ovat yksi aktiivisimmista uima-

yllä talvellakin. Uusien sukeltajien kouluttamisesta puhumattakaan.

Harrastajamäärillä mitaten sukeltaminen pitää pintansa hyvin muiden harrasteiden joukossa. Suomessa on erikoisen hyvä tilanne verrattaessa harrastajamäärien kehitystä muiden maiden vastaaviin. Kasvu on tasaista, vaikka sukellusolosuhteet muualla ovat huomattavasti omiamme parempia. Haasteita kuitenkin riittää. Harrastusmahdollisuudet on turvattava myös aikoina, jolloin luonnonvesiin ei pääse, jo yksin turvallisuuden kannalta. Sukelluskuntoaan ylläpitävä sukeltaja selviytyy myös mahdollisista ongelmatilanteista.

Hyvää syksyä,

Jouko Laitinen

Sukeltaja

1

~

~

Sisällysluettelo Katse tulevaisuuteen ............ 3

Sukellus Vietnamin vesiin ....... 10 Koti Bunakenin koralliriutoilla ... 12 CMAS** Martiniquella .......... 16 Bait Reef - paratiisi Australian itärannalla

.......... 19

Vedenalainen valokuvaus, osa II .. 22 Mitä uutta hengitysilmarintamalla? 2S Tuoteuutuuksia

............... 26

Sukella Vietnal11in vesiin Sukeltaminen Vietnamissa on kokonaisvaltainen kulttuurielämys, johon kuuluvat unohtumattomat näkymät muinaisista kau pungeista, viidakoista ja kylistä. Maan parhaat sukelluskohteet löytyvät N ha Trangin edustalta.

Sivu 10.

Maailmalla luetaan ............. 28

Koti koralliriutoilla Vedenalaista urheilua

Suomalaispariskunta löysi oman paratiisinsa Indonesiasta, Pohjois-Sulawesin Bunakenin saarelta. Nyt he isännöivät sukelluskeskustaan keskellä maailman hienoimpia sukellusvesiä. Sivu 12.

Treenillä tuloksiin Mitaleja ja ennätyksiä Liberecissä .33

Märkä Bemari ................. 34 Norppasivut .................. 36 SUSL tiedottaa ................ 39 Kannen kuvaaja: Stig Gustavsson

Tilaukset ja osoitteenmuutokset kirjallisesti.

Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry.

Radiokatu 20,00093 SLU tai office@susl.slu.{I. Sukeltaja

Meribiologin unelmatyö Meribiologian tohtori, sukeltaja ja sukelluskouluttaja Juha "Roope" Flinkman on mielipuuhassaan veden äärellä.

Työssään MerentutkimuslaitokselIa hän vastaa operatiivisen biologisen seurannan kehittämisestä, erityisesti eläinplanktontutkimuksista ja Itämeren leväseurannan AIgaline-projektista. Sivu 6.

Tuloksia treenaamalla Vapaasukeltajamme porskuttavat suomalaisella sisulla, mutta hakevat oppia myös ulkomailta. Kansainväliset vapaasukelluskisat Sony Freediver Open Classic sujuivat suomalaisilta menestyksekkäästi. Kyproksella toukokuussa pidetyssä kisassa oli 170 kilpailijaa 3 I eri maasta. Mukana olivat myös Milla Saarinen ja Laura Tuominen, jotka hymyilevät kuvassa onnistuineiden suoritusten jälkeen. Sivu 30.

Saimaannorppaa suojellaan Saimaannorppa, tuo veikeä vapaasukeltaja, on Euroopan uhanalaisin nisäkäs.

Suojelussa on tavoitteena 400 norpan kanta vuoteen 2025 mennessä. Nykyisellään Saimaan vesissä sukeltelee 250 norppaa. Urheilusukellusseura Saimaan Norpat tukee suojelutyätä tutkimussukelluksin. Sivu 21.

Sukeltaja 4/2003 kirjoittajat: jaakko Aalto, Eero Ahlman, Arja Arasmo, Stig Gustavsson, Mia Huopalainen, jouko Laitinen, jouni Leinikki, Ismo Marttinen, jukka Nurminen, Erno Oikkonen, Maarit Pokkinen, juha Ruonaniemi, Milla Saarinen, Tero Sinkkonen, Tuula Sipilä, Maria Svinhufvud, Kalevi Turkka, Visa Vilkuna.

Sukeltaja 4/2003 kuvaajat: Stig Gustavsson, Aira Hietala, Chan Wing Keung, Seppo Kotikangas, Pertti Lehtovirta, jouni Leinikki, Ismo Marttinen, jukka Nurminen, jukka Pokkinen, Maarit Pokkinen, Petri Puromies, Henry Söderman, Stanley Tong, Kalevi Turkka, Visa Vilkuna, Pekka Vuojärvi, juha Vuolteenaho.

Sukeltaja

5/2003

ilmestyy Joulukuussa 2003. IImoitusaineistot tulee toimittaa viimeistään 4. 1 1.2003.

Numero

Toimituksellinen aineisto

Ilmoitusaineisto

5/2003

18.10.2003

4.11.2003

Ilmestyy Joulukuu

ren p0jan IiFl.URaan5al - Opililno:t 'f.wl'Ussa veivät nopeasti kenttatöihin ja hW0masilil olevani mukana mefibiologisissa tmtkimuksissa mm. TvärminAessä ja Saaristomeren tutkimuslaitoksella Siitä se lähti, Roope muistelee, ja. sukellusoppiakin oli saatava nopeasti lisää Flinkman koulcrttautui ammattisukeltajaksi ja antoi tutkimussukeltajan työnäytteensä ensimmäisten joukossa vuonna

1996.

Suvun perinne jatkuu Rinkmanin suvun miehet ovat kautta aikojen saaneet elantonsa merestä. Oma isä oli ennen rakennusmestarin töitään veneenveistäjä Viehätystä mereen löytyy myös äidin puolelta: Flinkmanin äidin isä oli konemestarina kauppalaivalla. Lapsuuden kesiä on aina vietetty rantamaisemissa. Roopen ensimmäiset sukelluskokemukset ovat kuitenkin Italiasta, jonne otti nuo-

Nykyään Flinkman on unelmatyössään merentutkimuksen parissa ja hän sukeltaa sekä huviksi että hyödyksi. Hän on mukana kymmenhenkisessä sukellusharrastajien porukassa, joka kiinnostuksesta vedenalaiseen maailmaan auttaa viranomaisia erilaisissa vaativissa tehtävissä.

- 90-luvun loppupuolella totesimme, ettei tutkimustöidemme vaatimia sukelluksia enää turvallisesti eikä tehokkaasti voi tehdä ilmalla. Lähdimme porukalla opiskelemaan seoskaasusukellusta Skotlannin pohjoispuolella sijaitseville Orkneysaarille. Sieltä löytyi seoskaasusukelluksen osaamista meidän tarpeisiimme, siellä olosuhteet sukeltamiseen ovat samankaltaiset kuin täällä meillä, Roope valistaa.

§amafl ~jäi5'iMrnäfi puitteissa rakeotl1j mu-l!itliJjl'ia v.t!J~si sitteA Sotamuse00n mittava Aäyttely, jonka nimenä oli Hal:rtana meri. Ifsillä oli eliilaisissa sotatoimissa uponneiden entiseo NeuVostoliiton sekä Saksan sotalaiv9jen historiaa, tietoja uppoamispaikoista, laivojen piirustuksia, arvioita hylkyjen nykytilasta ja veden alta otettuja valokuvia sekä hylyistä nostettua esineistöä Juha Rinkman kertoo, että työtä jatketaan edelleen - Uutta materiaalia saadaan esille uskoakseni parin vuoden sisällä, hän lupailee.

Sukellusta tieteen hyväksi T utkimussukeltajana Flinkman on ajautunut kaikkeen missä sukellustaidoista

hyötyä. Hän myös kuvaa veden alla sekä videoi tutkimus- ja tiedotustarkoituksiin. T yypillisenä projektina hän mainitsee oman laitoksensa kemian osaston tutkimushankkeen. jossa selvitettiin sinilevämyrkkyjen kulkeutumista ravintoketjussa.Toinen vastaavanlainen tutkimusprojekti t0teutettiin talvella jään alla. ja siinä vedenalaiskuvauksen taidot olivat tarpeen. f,ilinkman ja Itämeren ekologian professori Harri Kuosa keräsivät veden jäänalaisten kerrosten mikroplanktonia. Tätä varten Flinkmaril opetteli suljetunkierron laitteen sukellukseril: hän halusi ottaa näytteitä häiriintymättömästä vedestä.

If. - ~os Suomenlahtea halutaan mallintaa. tärkeää tietää mitä vedessä tapahtuu jos sinne joutuu esimerkiksi öljyä. Roope kertoo. Veden eri kerroksissa on errilainen mikroplar:1kton. ja kerrosten paksl!Jus voidaan se Iv ää senttien tarkkuudella.

'n

tä, dokumentoida ja tuottaa reaaliaikaista tietoa Itämerestä koko yhteiskunnalle päättäjistä rivikansalaiseen. Jo kymmenvuotiaaksi ehtinyt projekti alkoi leväkukintatietojen tallentamisella vuonna 1993. Muutama vuosi tämän jälkeen kauppa- ja matkustajalaivoja alettiin varustaa automaattisilla mittauslaitteistoilla, jotka mittaavat levän määrää, veden lämpötilaa ja suolaisuutta.

- Ajantasainen tieto auttaa päättäjiä arvioitaessa toimenpiteiden vaikutuksia meren tilaan ja auttaa myös kohdentamaan tulevat suojelutoimet järkevästi, Roope kertoo.

Viime kesänä myös eläinplanktontutkimukset saatiin osaksi Algalinea, näin leviä syövien pienten vesieliöiden seuranta tehostuu, sillä Lyypekistä Haminaan matkaava kauppalaiva vetää perässään planktonkerääjää. Seurannan avulla voidaan nopeasti havaita uudet ja mahdollisesti haitalliset lajit Itämeressä.

- Itämeren ravintoverkossa eläinplanktonilla on tärkeä merkitys, sillä sitä syövät avoveden kalat, kuten silakka, Roope huomauttaa.

Roope Vrouw Marian hylkyä kuvaamassa.

Myös Vrouw Maria -hylyn tutkimuksissa Flinkman on ollut mukana. Kaksimastoinen kauppalaiva Vrouw Maria oli matkalla Amsterdamista Pietariin, kun se syysmyrskyssä haaksirikkoutui ja lopulta upposi Nauvon ulkosaaristoon vuonna 1771 . Merentutkimuslaitos avustaa merimuseota hylyn tutkimuksissa. Työnjakoon kuuluu, että Merentutkimuslaitos vastaa projektin meritieteellisistä mittauksista, huoltaa niissä käytetyn kaluston ja tulkitsee tulokset arkeologeille. Hylyllä oleva laitteisto mittaa veden lämpötilaa, suolaisuutta, happi pitoisuutta, happamuutta, hapetus-pelkistyspotentiaalia (redox) sekä veden sameutta.

- Vrouw Marian tutkimusleirien tavoitteena on saada lisätietoa hylystä arkeologisena kokonaisuutena. Tietoa on kerätty pääasiassa hylkyä kuvaamalla, sillä kuvamateriaalia tarvitaan jatkotutkimusten suunnittelun avuksi, Roope selostaa.

Kymmenen vuotta tehokasta leväseurantaa Planktontutkimuksen asiantuntijana Flinkman on samalla sekä huolissaan Itämerestä että vakuuttunut siitä, että asioihin voi vaikuttaa.

- Suomi on sitoutunut suojelutoimenpiteisiin ja kehitys on ollut hyvää. 1960-70lukujen suurimpana huolenaiheena olivat elohopea, ympäristömyrkyt ja niiden vaikutus mm. hylkeiden ja merikotkien lisääntymiseen. Onnistuneiden suojelutoimien avulla näiden aikoinaan uhanalaisten lajien tulevaisuus näyttää valoisammalta. Nyt olisi syytä kääntää koko Itämeren tilanne parempaan päin, Flinkman toteaa.

Tutkimuslaitosten, ympäristöviranomaisten ja laivayhtiöiden ainutlaatuisen yhteistyöprojektin Algalinen tavoitteena on kerä-

Sukeltaja

- Suolapulssia yritetään tutkia mahdollisimman laajasti, sillä Itämereen tulee epäsäännöllisesti suuria suolapulsseja. Suolapulssin kielteinen vaikutus on ravinteikkaan pohjaveden kumpuaminen pintaan Suomenlahdella, mikä mahdollistaa runsaat sinileväkukinnot, hän kertoo.

Arandan mittausmatkalla oli mukana Merentutkimuslaitoksen ja Venäjän tiedeakatemian alaisen Shirshovin merentutkimuslaitoksen tutkijoita.

- Mittasimme kahdella erilaisella laivan perässä hinattavalla mittauslaitteella koko vesipatsaan ominaisuuksia laivan matkatessa eteläisen Itämeren poikki. Matkan tulokset suolapulssin lämpötilasta, suolaisuudesta, happi- ja planktonpitoisuudesta julkaistiin Helsingissä elokuussa 2003 jä~estetys­ sä Baltic Sea Science Conference -kokouksessa, Flinkman jatkaa.

Meri on lumonnut koko perheen Roope Flinkmanin meri maailmaa on voitu nähdä myös postimerkeissä. Hän on suunnitellut ja piirtänyt neliosaisen Suomenlahti-postimerkkisarjan, jonka aiheina ovat mm. hylyt, hylkyjen aarteet, majakat ja Itämeren eliöt. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2001. Flinkmanin ura postimerkkitaiteilijana oli kuitenkin alkanut jo aiemmin, kun hänen piirtämänsä juhlapostimerkki julkaistiin Merentutkimuslaitoksen 80-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1998.

Postimerkin kuva-aiheena oli luonnollisesti merentutkimusalus Aranda.

Muutama vuosi sitten tohtoriksi väitellyt Juha Flinkman ehtii omien sanojensa mukaan vielä harrastaakin. Kun perhe Flinkman viettää vapaa-aikaa yhdessä, lähdetään maalle Karkkuun. Mukana ovat biologianopettajavaimo, vapaasukellusta, miekkailua ja jousiammuntaa harrastavat urheilulliset pojat ja grönlanninkoira. Kaikki viihtyvät luonnossa; talvisin hiihdetään ja kesäisin purjehditaan.

- Kyllä, merelle on päästävä lomallakin, Flinkman tunnustaa, aluksena on silloin vanha ruotsalaisvalmisteinen purjevene, jolla on seilattu Saaristomerellä ja joskus Ruotsiinkin asti.

TEKSTI: TUULA SIPILÄ KUVAT: HENRY SÖDERMAN, PETRI PUROMIES JAMTL.

Aranda arktisilla vesillä Roope Flinkman viettää noin 5-8 viikkoa vuodessa tutkimusalus Arandan matkassa.

Tänä vuonna maaliskuinen matkareitti kulki Helsingistä T romssaan, jossa Flinkman ja osa miehistöä jäivät maihin laivan jatkaessa Huippuvuorten kautta kohti Framsalmea Grönlannin itäpuolella.

Flinkman kertoo, että uusi suolainen, runsashappinen suolavesipulssi on virrannut Itämereen ja saavuttanut Itämeren pääaltaan eteläosat. Suolapulssin odotetaan muokkaavan Itämeren tilaa seuraavan 5-10 vuoden ajan.

www.(lmr.(I www.itameriportaali.(I www.merentutkimuslaitos.(I

-

:: matruusipipot pu nainen , sininen, musta , valkoinen

17€

:: Fleecemyssyt punainen, musta

16€

:: Fleeceliivit laadukas, selässä vahvike johon voi ompeluttaa esim . seuran logon

35€

:: Avanto- tai rantatossut siniset 2 mm, koot: XXXS-XL

28€ mustat 3 mm , erittäin pitävä pohja koot: XXXS-XL

30€ :: Käsineet käsineet 3 mm käsineet 3 mm tarralla

35€

:: Lämpähousut esim. avantouintiin 3 mm

64€

\!,otio~m LlFE-5AVlNG eQUIPMENT

:: Poseidon regulaukku todella tilava, sisällä kaksi verkkotaskua

25€

LlFE-SAVING EQUIPMENT

FIII-SUII" WWW . FINNSUIT . FI

Helsinki Pajalahdentie 9 Putl 09-6922358 e-mail myyntl@flnnsult fl

Turku Lantlnen pltkakatu 20 Puh 02-251 8747 e-mail myyntl@flnnsult fl

Viking Llfe-Saving Equipment Oy Tel : + 358 (0) 2 489500, Fax: +358 (0) 2 4895011 Pääskykalliontie 13, 21420 LIETO www.viking-life.fi. e-mail: viking-fi@viking-life.com Wasser Spielen Sulkavantie 218 Juva, puh. 050-5178351

Sukeltaja

ukeltaminen Vietnamissa ei ole vain sukeltamista, se on kokonaisvaltainen kulttuurielämys. Maa tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ja unohtumattomia elämyksiä: muinaisia ja historiallisia kaupunkeja, vihreitä hyvin hoidettuja riisipeltoja, kyliä, viidakkoa ja suurkaupunkeja. Maan parhaat sukelluskohteet löytyvät Nha Trangin edustalta.

• • Monet repputuristit yhdistävät kulttuurimatkailun ja sukeltamisen. Omatoimimatkailijat kiertelevät eri puolilla Vietnamia ja päätyvät sukeltamaan jossain matkansa vaiheessa. Sopivia kursseja ja sukelluskohteita löytyy monentasoisille harrastajille.

Linja-autoverkosto Vietnamissa on kattava ja matkustaminen erittäin halpaa.

Ho Chi Minh Citystä ja Hanoista tulee päivittäin pikavuoroja Nha Trangiin, samoin lähikaupungeista. Rautatieasemallakaan kaupunkiin tupsahtaneen turistin ei tarvitse hätäillä. Hänet laitetaan sujuvasti taksin tai mopotaksin kyytiin ja viedään sopivaan hotelliin.

- Kaikki vieraamme eivät varaa edes hotellia etukäteen, vaan kiertelevät ky~e­ lemässä hintoja. pyytävät alennusta ja valitsevat mieleisensä, hinta-Iaatusuhteel- taan parhaan yöpymispaikan, kertoo ruotsalainen sukelluskouluttaja Kerstin An,der'ssc:m Rainbow Diversista.

- Kymmenellä eurolla saa, hyvätasoiilmastoidun huoneen siisgstil ,höt~­ L-""~"!'I_. Hintaan ei valitettavasti 'useinkaan Kuulu ;lami~ista, m!Jtta silloin 1I0i I?istä~, Rädulle syömään vietriamilaisittain nuudelikeittoa ta p'atonki~, tl~n jatkaa.

- Kiireisille ja vaativille vieraille lusliikkeet räätälöivät matkan etukäteen mittatilaustyönä. Matkailijat haetaan suoraan Nha Trangin lentokentältä hotelliin ja viedään seuraavana aamuna sukeltamaan, Andersson sanoo.

- Muutaman päivän kuluttua monet jatkavat matkaa Whale Islandille nauttimaan saaren eksoottisesta luonnosta ja tutustumaan uusiin sukelluskohteisiin.

Saari, jota ei turhaan kutsuta Vietriamin Malediiveiksi, sijaitsee noin 80 kilometriä Nha Trangista pohjoiseen.

Seinämiä. luolia ja karallipuutarhoja

Sukeltaminen kaukomaill kokeneille sukeltajille. Suosituimmat kohteet ovat Mustasaaren eli Hon Mun ympärillä. Saari on saanut nimensä tummista ja jyrkistä kallioistaan, joilla asuu kalastajia ja linnunpesiä syötäväksi kerääviä asukkeja.

Mun-saaren ympärillä on korallipuutarhoja sekä useita korkeita seinämiä neljäänkymmeneen metriin saakka. Saaren eteläpuolella voi nähdä poikkeuksellisen hienoja pehmeitä ja kovia koralleja, jopa harvinaista vihreää ja kultaista korallia.

- Sukeltajat viedään yleensä ensimmäiseksi tutustumaan monipuoliseen Ma-

Vapaakiduskotiloiden suosima alue Yhden sukelluksen aikana voi Nha Trangin edustalla nähdä useita kotilottomia merietanalajeja. Eräs kokenut sukeltaja totesi, ettei hän ole missään muualla maailmassa nähnyt niin monia lajeja. Varmuudella ei tiedetä lajien määrää, mutta joidenkin arvioiden mukaan niitä on

150-300.

Suurimmat alueen vapaakiduskotilot ovat löytyneet Rom ja Mun -saarten lähettyviltä. Ne ovat olleet kahdeksan tai jopa kymmenen sentin mittaisia, yleensä kuitenkin vain muutaman sentin. Koreanvärisiä etanoita näkee kivillä, koralleilla ja hiekkapohjalla matelemassa hitaasti jal-

Aamu- ja iltapäivän sukelIusten jälkeen on vielä aikaa mennä vaikkapa torille tuliaisia ostamaan tai katselemaan kaupunkia cyklon eli polkupyörätaksin kyydistä.

Mopotaksilla pääsee näppärästi maaseudulle tutustumaan vähemmistöryhmien elämäntapaan tai katsomaan vesiputouksia. Lounaan jälkeen vietnamilaisilla on tapana nukkua päiväunet. jos menee puolenpäivän jälkeen kauppaan asioimaan, voi löytää unisen myyjän nukkumasta patjalta kaupan perältä.

Hyvistä ruokapaikoista ei ole pulaa.

Vietnamilainen tapa on tilata pöytään monia eri ruokalajeja, esimerkiksi possua, naudanlihaa, kanaa, tofua ja vihanneksia.

Keskelle pöytää sijoitetut ruoat ovat yhteisiä. Kukin ottaa pUikoilla tarjoiluastioista omaan kuppiinsa sopivia annoksia, joita kastellaan kalakastikkeeseen tai ruskeaan soijaliemeen. Riisi ja keitto tuodaan viimeisenä. Myös monet meriruokaravintolat tarjoavat tuoreita herkkujaan.

TEKSTI: ARJA ARASMO

donna Rock'iin, joka on kallioinen kohde aivan Mun-saaren kyljessä, sukelluskoulumja Andersson kertoo. Kohteessa riittää katseltavaa myös snorklaajille. Trooppisten kalojen ja korallien kirjo on runsas.

- Alueen läpisukellettavat luolat tai onkalot ovat lyhyitä, mutta sitäkin värik'käämpiä. Ne ovat täynnä sateenkaaren värisiä kaloja. Pisin luola on noin kuuden m-etrin mittainen. Pohjalla voi nähdä köI<öttämässä "joulukuusia" eli viuhkamatoja tai vapdkiduskotiloita. pysyvät Nha vai~

Kers;1f1!1\K>!=nu,,",,~Ir.1ClIIUK:K:Cl~l~ voivat -oh-

kansa varassa. jotkut lajit pystyvät jopa uimaan. Erästä alueen merietanalajia kutsutaankin liikkumistapansa ansiosta espanjalaiseksi tanssijaksi.

Tarkkasilmäiset snorklaajat voivat nähdä ensimmäiset vapaakiduskotilot neljän metrin syvyydessä - Nha T rangissa järjestetään päivän kestäviä Vietnam Nudibranch Specialist -kursseja, joihin kuuluu kaksi sukellusta päivän aikana. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman monta eri vapaakiduskotilolajia, Kerstin Andersson mainitsee.

,Ohjelmaa koko päiväksi

arja.arasmo@pp.inet.fi KUVA: CHAN WING KEUNG

• • Nha Trangissa toimii viisi sukelluskeskusta, jotka järjestävät yöja päiväsukelluksia sekä kursseja eritasoisilie harrastajille. Monet opettajista ovat entisiä ammattisukeltajia. Kannattaa tutustua tarjontaan ja valita paras omien toiveiden ja tavoitteiden mukaan.

Blue Diving Club www.vietnamdivers.com www.cipbluedivingclub.com bluedivingclub@hotmail.com Coco Dive Center www.cocodivecenter.com cocodive@dng.vnn.vn jeremy Stein's Rainbow Divers www.divevietnam.com info@divevietnam.com rainbowdivers@hotmail.com Octopus Diving Club www.octopusdivingclub.com Octopusdivingclub@yahoo.com Orca Club www.vietravel-vn.com orcadivingclub@dng.vnn.vn

-J

1-

I

_ _'

IJ'-r

I I

/

Paljon maailmaa kiertäneet suomalaiset Jaakko Aalto ja Mia Huopalainen löysivät oman paratiisinsa Indonesiasta, PohjoisSulawesilta, Bunakenin saarelta.

Nyt pariskunta isännöi omaa sukelluskeskusta keskellä maailman hienoimpia sukellusvesiä.

• • Vaatimuksemme sukelluskohteen suhteen olivat korkealla. Reissasimme ympäri Aasiaa ja Karibian aluetta ja vierailimme lukemattomissa sukelluskohteissa hakien ideoita ja tunnustellen paikallista ilmapiiriä. T avoitteenamme oli löytää paikka, jossa olisi terveet, hyväkuntoiset riutat, upeat sukellusvedet ja paljon nähtävää ja opittavaa. Lisäplussaa toisivat myös mukava, rento tunnelma, hyvä ruoka, ystävälliset ihmiset ja turvallinen ympäristö. Hyvät kulkuyhteydetkin tarvittiin. Vihdoin kolahti! Kaikki tämä löytyi Bunakenin kansallispuistosta, joka on vuonna 199 I perustettu suojelualue Pohjois-Sulawesin pääkaupungin Manadon edustalla.

Sulawesi on maantieteellisen historiansa ja sijaintinsa ansiosta maailman lajirikkainta aluetta. Näissä vesissä uiskentelee yli 2 500 kalalajia ja koralliriutat muodostuvat yli 70 korallisuvun edustajista. Alueelta löytyy siis noin kolme kertaa enemmän lajeja kuin Karibian vesistä.

Sukeltaja

"

Rentaa elämää Vaikka olosuhteet vastasivat toiveita, oli muutto vieraaseen ympäristöön silti yllätyksiä täynnä. Suurimmat haasteet voitettiin kuitenkin ystävällisten paikallisten avustuksella. Pohjoissulawesilaiset ovat iloista, rauhaa rakastavaa kansaa ja erittäin kiinnostuneita tapaamaan länsimaalaisia sekä harjoittelemaan englanninkielen taitojaan heidän kanssaan. Juttuseuraa siis riittää.

Olemme tutustuneet ihastuttaviin ihmisiin, joiden kanssa työskenteleminen ja eläminen on mutkatonta ja antoisaa. Elämän rytmi on rennon letkeää, musiikki kuuluu osana arkeen eikä liikenteen meteli häiritse.

Missään muualla emme ole nähneet niin iloisesti hymyileviä ihmisiä tai kuulleet innokkaita "Hello Mister." -tervehdyksiä lähes joka askeleella. Kulkuvälineenä saarella käytetään polkupyöriä ja kookospähkinälasti kuljetetaan kätevästi lehmien vetämillä vankkureilla.

Kuhinaa pinnan alla Pohjois-Sulawesin uskomattoman kauniit korallit ja rikas vedenalainen elämä ihastuttavat meitä päivittäin. Veden alla tapaamme merikilpikonnia, riuttahaita, siipisimppuja, skorpionikaloja, merikrotteja, barrakudia, mustekaloja ja lukuisia erilaisia värikkäitä merietanoita ja muita nilviäisiä. Vedenalaiselta eliöstöitään seutu on maailman lajirikkainta. Maan päällä puut notkuvat troop-

Sukeltaja

ukeltaminen kaukomailla

Koralliriuttoja ja alueen kalakantoja suojellaan Bunakenin kansallispuistossa

pisten hedelmien painosta ja palmuviini virtaa lasiin suoraan puusta.

Jokaista puiston saarta ympäröi lähes koskematon koralliriutta, joka putoaa kohtisuoraan syvyyksiin noin 50 metrin päässä rannasta. Tämän ns. drop offin reunamilta sekä matalikosta voi löytää lukuisia trooppisia kalalajeja, upeita pehmei, tä ja kovia koralleja, merikilpikonnia sekä monenlaisia äyriäisiä, nilviäisiä ja sienieläimiä. Riutat kuhisevat mm. perho-, keisari-, välskäri-, papukaija-, huuli- ja lepakkokaloja.

Merinisäkkäistä puiston vesissä viihtyvät delfiinien lisäksi dugongit eli ns. "meri lehmät", pilottivalaat. ryhävalaat. miekkavalaat ja kaskelotit.

Saarta ympäröivä mangrovemetsä takaa runsaan ja laji rikkaan kalakannan. Matalan laguunin meri ruohikossa viihtyy valtava määrä erilaisia meren eläviä, ja riutta itsessään on väriloistoltaan käsittämättömän upea. Lukuisat korallit, sienieläimet. jättiläissimpukat. äyriäiset, nilviäiset ja muut selkärangattomat yhdessä värikkäiden kalojen kanssa muodostavat erittäin mielenkiintoisen ja kauniin ekosysteemin, jota voisi katsella tuntitolkulla. Laskuveden aikaan matalikossa viihtyvät kalat siirtyvät ulommas riutalle, jolloin koko komeus on siinä silmien edessä yhdellä kertaa.

~

Haastavia ja helppoja kohteita Lähikohteille suuntautuvien päivä- ja yösukellusten lisäksi keskuksesta on mahdollista jä~estää sukellus- ja snorklausretkiä alueen muille riutoille ja kuuluisille sukelluskohteille. Tällöin eväät pakataan mukaan veneeseen tai pysähdytään lounaalle jollekin alueen lukuisista pienistä saarista. Tavallisesti lounas ja illallinen ta~otaan sukelluskeskuksen yhteydessä olevan resortin ravintolassa.

Matkalla sukelluskohteille veneestä voi ihailla delfiinien pelehtimistä, tai jos oikein onnistaa miekka-, pilotti, ryhä- ym. valaiden uiskentelua. Puiston kauimmallekin sukelluskohteelle matkaa on vain noin puoli tuntia, eikä meren käynti yleensä ole kovaa, joten merisairaaksi tulemista ei tarvitse pelätä.

Osassa kohteista voi virta olla voimakaskin, nämä ovat omiaan haastetta kaipaaville kokeneemmille sukeltajille. Aloittelijoille ja rauhallisesta menosta nauttivillekin löytyy toki omat kohteensa. Paikka on ihan-

Sukeltaja

teellinen myös vasta-alkajille, sillä alkeiskurssiin kuuluvat harjoitukset ja ensimmäiset sukellukset voidaan tehdä laguunin matalassa vedessä luonnollisessa riuttaympäristössä.

Kansallispuiston ekologiaa Bunakenin kansallispuisto sijaitsee runsaat sata kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen.

Se koostuu viidestä koralliriuttojen ympäröimästä saaresta sekä alueista Sulawesin rannikolla. Koralliriutat. kalakannat ja rannikkoekosysteemit ovat suojeltuja ja tehokalastus, suuri laivaliikenne sekä luontoa kuluttava vesiurheilu, kuten vesihiihto, vesiskoottereilla ajeleminen yms. on alueella kiellettyä. Sukeltaminen ja snorklaaminen sen sijaan on sallittua.

Kansallispuiston alueella on yli 30 virallista sukelluskohdetta, joten valinnan varaa on riittämiin. Lähes kaikki puiston sukelluskohteet ovat saaria ympäröivien riuttojen pystysuorilla seinämillä. Sukellukset ovat siis seinäsukelluksia ja virran voimakkuudesta riippuen rentoja virtasukelluksia. Venemiehet seuraavat aina silmät tarkkoina sukeltajien liikkeitä valmiina poimimaan heidät veneeseen sukelluksen päätyttyä. Vasten virtaa ei siis tarvitse taistella, vaan voimme aina nauttia huoletta merivirran ta~oa­ masta kyydistä.

Kansallispuiston kaikki viisi saarta ovat asuttuja ja kahdella niistä on majoitusta myös turisteille. Bunaken on saarista kehittynein ja myös sukelluskohteiltaan rikkain.

Paikallinen väestö on perinteisesti elänyt meren antimista niitä kuitenkaan riistämättä, ja nykyisin saarelaiset saavatkin toimeentulonsa kalastuksen lisäksi suurelta osin myös turismista. Lukuisista Bunakenilla

vierailevista sukeltajista ja snorklaajista huolimatta tunnelma saarella on rento ja elämäntyyli rauhallisen huoleton. Pienimuotoinen turismi ei rasita luontoa liikaa, vaan takaa alueen säilymisen yhtenä maailman parhaista sukelluskohteista.

Ilmasto alueella on trooppinen, keskilämpötila vaihtelee 2532°C välillä vuodenajasta riippuen. Veden lämpötila on 21-30°C vuoden ympäri. Kuiva kausi on huhtikuusta marraskuuhun, kiireisimpiä kuukausia ovat heinä-, elo- ja syyskuu. Alueella voi kuitenkin sukeltaa vuoden ympäri, sillä varsinaisia monsuunisateita tai myrskyjä ei ole edes talven sadekautena. Joulu-, tammi- ja helmikuussa tuuli saattaa kuitenkin olla ajoittain voimakkaampi ja sukelluskohteiden määrä on rajoitetumpi kuin kesäaikana.

Miten Bunakeniin pääsee?

Manadossa on kansainvälinen lentokenttä, jonne tulee suoria lentoja Singaporesta, Filippiineiltä, Taiwanista ja monista Indonesian kaupungeista useasti viikossa. Eurooppalaiset matkustajat saapuvat saarelle useimmin Singaporen tai Jakartan kautta, jotka ovat puolestaan suorien lentoyhteyksien päässä useista Euroopan kaupungeista.

Helsingistä pääsee Finnairilla suoraan Singaporeen, josta Singapore Airlinesin tytäryhtiö SilkAir lentää neljä kertaa viikossa Manadoon. Singaporen-Manadon lento kestää noin kolme ja puoli tuntia. Sukelluslomaan on siis helppo yhdistää kaupunkiloma Aasian kuuluisassa ostosparatiisissa, Singaporessa. Manadon lentokenttä sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä itse kaupungista, josta puolestaan Bunakenin saarelle pääsee reilussa puolessa tunnissa veneellä.

TEKSTI: JAAKKO M LTO JA M IA HUOPAlAINEN KUVAT: STANLEY TONG

www.UvingColoursDiving.com info@/ivingcoloursdiving.com Usätietoja antaa myös Ilari Koskinen, i1ari.koskinen@sus/.(i

QJ SUSL Suomen Urheilusukeltajain liitto ry on taloudellisesti ja toiminnallisesti menestyvä yli 12000 jäsenen lajiliitto, joka kuuluu jäsenenä Suomen Liikunta ja Urheiluun. Liitto kehittää harrastussukellusta Suomessa ja toimii sukelluksen asiantuntijana, edun valvojana ja tiedonvälittäjänä.

Liiton nelihenkinen toimisto sijaitsee SLU:n toimitalossa Helsingin Länsi-Pasilassa.

Toiminnanjohtajamme siirtyessä eläkkeelle haemme 1.4.2004 alkaen uutta

TOIMINNANJOHTAJAA Keskeistä työssäsi on hyvä yhteistyö jäsenjärjestöjen ja niiden jäsenten kanssa. Odotamme sinulta pitkäjännitteisyyttä, vastuuntuntoa ja sopeutumista vaihteleviin työaikoihin.

Tehtävässä tarvitaan hyvää kokemusta järjestötyöstä ja taloushallinnosta sekä vähintään englannin ja ruotsin kielen sujuvaa hallintaa. Hyvä suullinen ja kirjallinen esitystaito on välttämätön.

Tiedusteluihin vastaa puheenjohtaja Jouko Laitinen, puh. 050 - 67610 ja toiminnanjohtaja Brita Ikävalko puh. 040 - 5030 998.

Hakemukset palkkatoivomuksineen tulee olla liiton toimistossa 24.10 mennessä, Radiokatu 20, 00093 SLU

Sukella turvallisesti ~ Lisenssivakuutus korvaa tapaturmat, jotka sattuvat sukellusharjoituksissa, -näytöksissä, -kilpailussa ja niihin liittyvillä matkoilla. Vakuutus on voimassa kaikilla vesillä kotimaassa ja ulkomailla.

Lisenssivakuutuksen saavat Suomen Urheilusukeltajain Liittoon kuuluvat henkilö- ja seurajäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukelIusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukellus-kalastusta, suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta.

Turvaa tulevat sukelluksesi - ota lisenssi. Saat sen liittosi ja seurasi kautta.

Lisenssi on voimassa missä päin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (kork. 3 kk:n pituisilla matkoilla) .

Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

Sukeltaja

-"\ -

1

[J

I

~

rl.

............

rr

Avasin hotellihuoneen verhot ja kurkkasin ulos, Mieleeni tuli Phil Collinsin laulun sanat "just another day for you and me in paradise", Olimme suorittamassa -kurssia Martiniquen CMAS saarella,

**

• • Martinique on Ranskalle kuuluva saari Karibian meressä, Saarella kasvatetaan banaaneja ja sokeriruokoa, ja rommi on merkittävä vientituote. Tulivuori saaren pohjoisosassa on purkautunut viimeksi 1900luvun alkupuolella ja nyt sitä vartioidaan tarkasti monessa eri mittauspisteessä, Lasten helpotukseksi tulivuori ei purkautunut lomamme aikana,

Kahden hengen kurssi Ennen lähtöämme etsin intemetistä tietoja sukellusklubeista Martiniquen eteläosassa, Huomasin, että oman hotellimme Okeanos klubi oli kaikkein maineikkain, Otin yhteyden sukellusklubin vetäjiin Micheleen ja Micheliin etukäteen, ja sovin että tulemme suorittamaan kurssin, Kurssi jä~estettiin vain meille kahdelle ja saimme sovittaa kurssin 10 sukelluskertaa oman mielemme mukaisesti kahden lomaviikon varrelle, Lisäksi oli tietysti varattava aikaa teoriatunteihin, Teoria oli pääosin Suomessa suoritetun CMAS * -teorian kertausta, mutta perusopinnoista oli jo 10 vuotta, joten kertauksesta ei ainakaan ollut haittaa, Lisäksi pääsimme oppimaan sukellusalan sanastoa ranskaksi,

Okeanoksessa jä~estetään kaksi sukellusta päivässä, yksi aamulla ja toinen lounaan jälkeen iltapäivällä, Sukelluskohteisiin mennään pikaveneellä, jota joku sukellusklubin opettajista ohjaa, Me kurssilaiset sukelsimme samoissa paikoissa kuin huvisukeltajat. Useimmat sukellukset tehtiin Timanttikivi-nimisen saaren (Rocher du Diamant) reunamilla,

Karibian ihmeitä Näkyvyys on kohtalainen, vesi lämmintä ja nähtävää riittää: Karibianmeri on pullollaan värikkäitä koralleja ja kaloja, Kurssin suorittaminen on melko intensiivistä, sillä avustettua nousua täytyy ha~oitella monta kertaa ennen kuin se sujuu oppikirjan mukaisesti, Sukelluskohteen kaloja ja kasveja katselimme harjoitellessamme suunnistusta ja

Sukeltaminen kaukomailla

Martiniquella sukellusryhmän opastamista. Päivittäinen ihmettelyn aihe olivat valtavat hummerit, joita näimme meren pohjassa ja jonkin verran myös katiskoissa. Mieleen painuvimmalla sukelluksella näimme vasarahain. T yynesti katselimme, kun hai ui reilun kymmenen metrin päässä ohitsemme.

Saarta ristiin rastiin Perheen lapset viihtyivät tenavakerhossa, jossa askarreltiin ja uitiin kaiket päivät. Saarella puhutaan ranskaa ja kreolia, mutta myös englannilla pärjää. Lapsemme puhuvat ranskaa, joten kielitaito ei ollut viihtymisen esteenä.

Hotellissa on hyvin hoidettu uima-allas ja sen keskellä allasbaari, johon sukeltaminen sai esikoisen parantamaan uimataitoaan valtavasti. Hotellin uimaranta oli pieni ja

siellä oli melko vähän lomailijoita. Olimme ostaneet puolihoidon, joten iltaisin söimme jossain muussa ravintolassa. Ruoka saarella on ihana sekoitus ranskalaista keittiötä ja Karibian eksoottisia herkkuja. Aurinko laskee aikaisin, mutta ilta jatkuu lämpimänä pitkälle yöhön.

SukelIusten välipäivinä teimme koko perheen voimin retkiä autolla saaren pääkaupunkiin Fort-de-Franceen ja ympäri saarta tulivuorelle, sokeriruokoplantaaseille, rommitehtaille ja hiekkarannoille. Autolla ajaminen vaatii jonkin verran rohkeutta, sillä martiniquelaiset ovat omaksuneet ranskalaiset ajotavat ja höystäneet niitä omalla karibialaisella temperamentillaan.

Sukellusloma lämpimässä rantakohteessa oli ihanteellinen tapa viettää perheen yhteistä lomaa. Lapset saivat nauttia auringosta ja uida mielin määrin. Me vanhemmat

saimme sukeltaa ja olimme samalla varmoja, että lapset ovat hyvässä hoidossa.

Martinique on miellyttävä lomasaari, jossa on nähtävää sekä vedessä että kuivalla maalla.

TEKSTI: MAARIT POKKINEN KUVAT: MAARIT JA JUKKA POKKINEN

Lennot Air France Pariisin kautta, www.airfrance.com Hotelli Pierre & Vacances Sainte Luce, www.pierre-et-vacances.com Sukeliusklubi Okeanos, www.okeanos-club.com Suomesta å la carte -matkoja Martiniquelie jä~estää Suor;nen Matkatoimisto, puh. 0 I 0 826 8000.

Suuri Valliriutta Australian itärannikolla on nimensä veroinen. Se levittäytyy tuhansien kilometrien pituisena vyänä pääasiassa pohjois- eteläsuunnassa ollen lähimmillään vain muutamien kymmenien mailien päässä rannikosta.

Avomereltä saavuttaessa riutta estää pieneltäkin veneeltä turvallisen matkanteon, sillä riutan päällä ei aina ole vettä edes metriäkään.

• • Bait Reef on yksi lähimpänä mannerta olevista kunnollisista sukelluskohteista. Pyöreä riutta on oikeastaan kohouma, viitisen mailia halkaisijaltaan. Matkaa Whitesandin lomakaupungista Bait Reefin reunaan kertyy noin 30 mailia, se on nopeallakin risteilijällä vajaan parin tunnin matka. Kaiku näyttää koko matkan ajan tasaista 65-70 metrin syvyyttä. Itse riutan näkee meren värimuutoksesta jo kaukaa.

masta. No, sinnehän sitä piti työntyä kaverin suosiollisella myötävaikutuksella jo seitsemän jälkeen. Australiassa välimatkat ovat pitkiä ja julkinen liikenne ei välttämättä toimi. Kannattaa varmistella kyydit etukäteen lähtölaiturille ja takaisin.

Nimi kirjaan ja taalat tiskiin toimistossa.

Ennen kahdeksaa toimistosta saatu kuitti vaihtui veneeseen astuttaessa numeroituun tarrakäsirenkaaseen: minä olin sen päivän sukeltaja numero seitsemän. Ainoana eurooppalaisena sukeltajana veneellä tunsin kuitenkin olevani oikeassa seurassa. Rento ja välitön australialaismeininki ei sittenkään taida olla pelkkää legendaa. Mukana oli kaikkiaan 14 laitesukeltajaa ja puolen kymmentä snoriklaajaa. Puolet laitesukeltajista oli PADIN ensimmäisillä oikeilla sukelluksilla mukana. ja ilmeet olivat luonnollisesti sen mukaisia.

Matkalla sukellusvanhin kävi tarikasti läpi kaiken sukeltamiseen liittyvän käsimerikeistä sukellusaikoihin ja merikinnäyttöpussin täyttöön, mikäli merivirta kuljettaisi kauas ankkuroidusta aluksesta.

lukselta palattaessa syvempää lukemaa, seuraavasta sukelluksesta nipistetään viisi minuuttia jokaista ylimääräistä kahta metriä kohti. Seuraavat kaksi sukellusta tapahtuvat korikeintaan 14 metrin syvyydessä. ja sitten kolmen minuutin deko viidessä metrissä vaikka ankkuriketjussa. Onko asia ymmärretty, luetteli sukellusvanhin lähes armeijatyyliin kömpelöhköllä aussienglannilla.

Mutta kun hän aloitti riutan esittelyn, merivirtoineen ja erikoisuuksineen, vaihtui tiukka tyyli leppoisaksi tarinoinniksi. Sukeltajilla ei juuri ollut kysymyksiä vajaan 20 minuutin esityksen jälkeen. Tuokion päätteeksi palattiin numeroiduille paikoille säätämään rensselit valmiiksi.

Hieman ennen riutalle tuloa sukellusvanhin tuli luokseni kysymään sukelluskorttia. Tosiaankin, ensimmäisen kerran! Tähän asti olin selvinnyt Australian dollareilla. No, kahden tähden CMAS-kortti kelpasi. Mietin vain, miten retki olisi jatkunut, jos minulla ei olisi ollut korttia.

Palvelu pelaa

Tarkat määräykset

Soitto sukellusmatkoja järjestävään Reefjetyritykseen: lähtö sovittiin tapahtuvaksi sunnuntaina kahdeksalta Whitsundayn sata-

- Sukellatte kolme kertaa 40 minuuttia, suurin syvyys ensimmäisellä sukelluksella on 18 metriä. Mikäli tietokone näyttää sukel-

Suuri Valliriutta on ollut unelmieni kohteena jo parinkymmenen vuoden ajan. Toki Punaisen meren ja jäämeren reissut ovat vuosien saatossa olleet mukavia kokemuksia, mutta haavettani ne eivät ole laimenta-

Sukeltaja

Unelmien täyttymys

Sukeltaminen kaukomail

paratiisi Australian itärannalla Organisoitua ja järjestelmällistä.

Sukellusten jälkeen henkilökunta vaihtoi täyden pullon viipymättä.

Jyhkeä kaksikerroksinen turbiinivene vei sukeltajat mukavasti riutalle.

neet. Kavutessani aluksen peräkannelle veteen loikkaamista varten oli mieli innostuneen haikea.

Viiden sukeltajan porukka ja opassukeltaja edellä lähdimme puikkelehtimaan korallimeren holveihin ja labyrintteihin. Muutaman minuutin jälkeen kymmenen metrin syvyydessä se sitten tapahtui. Ohitsemme lipui reilun parin metrin mittainen hai. Vaikka olen aina tiennyt valtaosan hailajeista olevan kohtuullisen vaarattomia, näky sävähdytti vaistomaisesti. Sen verran tehokkaita ovat olleet haivihaa lietsovat ohjelmat televisiossa.

Hain kohtaamisesta toivuttuani jatkoimme hitaasti lipuen maisemien katselua ja yhä syvemmälle vajoamista. Ja nähtävää oli. Ällistyttävän värikkäät ja monimuotoiset korallit heijastivat auringonvaloa eri sävyissä riippuen siitä katsoiko niitä ylhäältä sivusta vai alhaalta. Korallien välit olivat täynnä kirjavia kaloja lantin kokoisista akvaariokaloista sylintäyteisiin möhkäleisiin, joita paikalliset kutsuivat napoleonkaloiksi.

Kova puheensorina täytti laivan kannen, kun paikalliset pohtivat hain kokoa ja kertailivat näkemäänsä. Suomen pojalle tauko oli etupäässä itsetutkiskelun aikaa.

Laivan henkilökunta tarkasti sukellustietokoneiden lukemat ja kantoi uudet pullot varusteisiin. Kokki oli loihtinut herkullisen kylmän lounaan laivan takakannelle: leipää, salaatteja, makkaroita, juustoja, leikkeleitä ja muuta eksoottista. Nälkää siirrettiin muutamalla tunnilla eteenpäin ja pienen ruokalevon jälkeen oltiin valmiita uuteen koitokseen .

Toiselle sukellukselle mentiin pienellä kumiveneellä noin kilometrin päähän tukialuksesta. Lähestyimme tukialusta riutan reunaa myötäillen ja paikoitellen kovinkin ahtaiden korallitunneleiden läpi. Tällä sukelluksella huomasi merivirran voiman, jos irtaantui muutaman metrin päähän koralliseinämästä. Opas veti letkaa harvinaisen jouhevasti ja sukeltajien taitoihin melko paljon luottaen. Ripeästi edeten saavuimme tuki alukselle minuutilleen oikeaan aikaan.

Opas oli sukeltanut riutalla ennenkin.

=

TEKSTI JA KUVAT: VISA VILKUNA

Paussille pintaan Elämäni nopein 40 minuuttia oli takana ja huomasin jököttäväni dekossa. Varusteet penkille ja pullon varmistus kumi lenkillä kaiteeseen. Sitten kokemuksia miettimään.

se lIe ei enää vaivautunut lisäkseni kuin kaksi sukeltajaa. Opastakaan emme saaneet mukaan. Omalla pienemmällä sakilla sukeltaminen eteni rauhallisemmin ja näimme enemmän yksityiskohtia. Myös kalojen kanssa oli aikaa tehdä tuttavuutta. Niin päättyi kolmaskin nopea 40 minuuttinen elämässäni. Oli aika nousta kannelle ja suunnata mantereelle.

Sunnuntai Suurella Valliriutalla oli vierailun arvoinen . Järjestelyt aluksella pelasivat moitteettomasti. Lounas, kahvit ja teet kuuluivat perustaksaan ja muita virvokkeita sai ostaa aluksen baarista. Paikka jätti pysyvän jäljen sukeltajan mieleeni, niinpä pohdin heti uutta mahdollisuutta vierailuun.

Pienenä miinuksena mainittakoon, että paluu matkan alussa jä~estäjät pyysivät 30 aussitaalaa (AU$ 0,57 €) lisää kahdesta opastetusta sukelluksesta. Sukellusvanhimman esityksessä ei lisähinnasta ollut puhetta. Muuten homma pelasi hienosti. Kuvia, hintoja ja muuta infoa paratiisista löytyy osoitteesta: www.reefjet.com.au

Reissu ei jääne viimeiseksi Kolmannelle sukellukselle lähdettiin suurin piirtein heti, kun mittarit oli luettu, pullot vaihdettu ja kahvit hörpätty. Tälle sukelluk-

Sukeltaja

Ari Kauttu noutaa varoen nuorta jokihelmisimpukkaa mittauksia varten.

Sergei Sandimirov ja Aune Veersalu kartoittamassa raakkujoen pohjaa.

Operaatio raakku • • Helmisimpukoita kerättiin ennen helmien toivossa. Vain kokeneet helmenpyytäjät osasivat valita joukosta helmiä sisältävät yksilöt vahingoittamatta muita. Itä-Lapin koltat osasivat muinoin ottaa raakuista helmet tappamatta niitä. He saivat ne jopa tuottamaan uusia helmiä.

Raakkupurot oli jaettu siidoittain ja edelleen pätkittäin perhekunnille, jotka vaalivat niiden tilaa raakuille mahdollisimman suotuisina.

Muualla Suomessa tavat olivat toiset: raakkuja avattiin summittain suuria määriä. Syvemmällä elävät yksilöt olivat kuitenkin lautoilta toimivien helmenpyytäjien ulottumattomissa. Lopulta sukellustekniikan käyttöönotto I 950-luvun alussa aloitti sellaisen tuhon, että eduskunta päätti rauhoittaa jokihelmisimpukan. Tämän jälkeen raakun kerääminen oli sakolla rangaistava teko, mutta raakkujoen kaivaminen kaivinkoneelIa ei. Myöhemmin raakkujen välillinenkin tuhoaminen tehtiin laittomaksi, mutta jokea ei tarvinnut suojella, ellei siitä todistettavasti löytynyt raakkuja - eikä aina silloinkaan.

Raakun elinala pienenee Jokien perkaamiset, metsien ja soiden ojitukset, vaelluskalojen nousun estäminen patoamalla sekä rehevöityminen ovat pie-

sukeltaja

nuelsen. Venäjän puolelta osallistuu FT Sergej Sandimirov Apatiitista. Kansainvälisen joukon yhteisenä kielenä on englanti, mutta tärkeimmissä asioissa puhe vaihtuu äidinkielilIe, joita ovat suomen, no~an ja venäjän lisäksi viro ja saame Utsjoelle Virosta muuttaneen kurssilaisen Aune Veersalun ansiosta.

Urheilusukeltajat mukana työssä Seisomassa vasemmalta: Paul Aspho/m, Ben Emmanuelsen, Aune Veersalu, Kai Kangas, janne Nyyssölä, Vesa Mikkonen, jukka Savunen, Terho Myyryläinen, Sergei Sandimirov. Kyykyssä vasemmalta: Panu Oulasvirta, jouni Leinikki, juho Vuo/teenaho, Ari Kauttu. nentäneet raakun elinaluetta rajusti. Harvat jäljellä olevat raakkukannat ovat säilyneet lähinnä lajin hämmästyttävän pitkän eliniän ansiosta, sillä raakun lisääntymiselle otolliset olosuhteet ovat vielä itse raakkuakin harvinaisempia. Raakku voi elää jopa 130-200-vuotiaaksi, joten sen suojelutoimilla on toivoa.

Suomen EU:hun liittymisen jälkeen raakun mahdollisuudet ovat hieman parantuneet, sillä myös luonnontilaisiksi tai puoliluonnontilaisiksi luokiteltavia jokia on alettu suojella. Raakkuja meillä on edelleen enemmän kuin muissa EU-maissa, joten vastuumme lajin suojelusta on koko Euroopan mittainen. Vastineeksi suojelua rahoitetaan EU-varoin.

Jokihelmisimpukan suojeluhanke Metsähallitus käynnisti KoillisLapissa hankkeen jokihelmisimpukan eli raakun suojelemiseksi.

Suurimpana tehtävänä on raakun nykyisen esiintymisen ja sen elinympäristöjen kartoitus.

Työhön koulutetaan Inarin urheilusukeltajat ry:n sukeltajia, jotka lähtevät kesällä 2004 kairaan jokia koluamaan. Koulutus vastaa Innofocuksen tutkimussukeltajien virtaavan veden jaksoa, joka on laajuudeltaan 1,5 opintoviikkoa.

Hanke ulottuu myös Norjan ja Kuolan puolelle, mikä näkyy ja kuuluu, sillä ivalolaisten lisäksi kurssilla on mukana no~a­ lainen raakkututkimusryhmä, Paul Aspholm ja Ben Emma-

Koulutuksen päätyttyä osallistujat osaavat raakun tunnistamisen lisäksi kerätä tietoa sille sopivasta ja sopimattomasta pohjan laadusta, kasvillisuudesta, virtauksista ja muista tekijöistä.

Inarin urheilusukeltajien puheenjohtajan Seppo Kotikankaan mukaan he ovat tottuneet sukeltamaan yhdessä ja ryhmän henki on hyvä. Tulevan kartoitustyön kannalta tämä on arvokas asia, sillä työskentelyolosuhteet ovat välillä hankalat.

Osallistumalla jokihelmisimpukoiden suojeluhankkeeseen Inarin urheilusukeltajista koottu ryhmä tukee merkittävällä tavalla uhanalaisimman simpukkalajimme selviytymistä. Samalla he saavat uutta sisältöä harrastukseensa ja oppivat uutta.

TEKSTI: JOUNI LEINIKKI KUVAT: JUHA VUOLTEENAHO JA SEPPO KOTI KANGAS

Saimaannorppaa suojellaan sukeltamalla Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) on Euroopan uhanalaisin nisäkäs. Saimaalla sukeltelee noin 250 norppaa Lappeenrannan ja Joensuun välisellä vesialueella. Vapaasukeltajana norppa on todellinen tekijä: yli 20 minuutin sukellusajat ja Saimaan syvimmänkin pohjan tavoittaminen ovat norpalle arkipäivää. Jään alla sukeltaminen on mahdollista jään alta auki pidettävien hengitysavantojen avulla.

• • Yksi norppa ylläprtää kymmenien hengitysavantojen verkostoa ja liikkuu niiden rajaamaIla talvireviirillä. Vaikka norppa voi levätä ja myös nukkua veden alla. sen täytyy kurtenkin nousta pintaan hengittämään.

Talvipesänsä norppa kaivaa saaren tai luodon rantaan muodostuneeseen lumikinokseen.

Norppakannan seuranta ja kuuttien vuosittainen syntyvyys arvioidaankin keväällä laskemalla juuri norppien pesi en lukumäärä.

Tutkimussukellusta Urheilusukellusseura Saimaan

Norpat tukee Saimaannorpan suojelutyötä tekemällä tutkimussukelluksia yhteistyössä WWF:n ja Metsähallituksen luonnonsuojelun kanssa.

Norpan synnytyspesään tai sen alle luiskahtaa synnytyksessä myös istukka. Juuri istukasta saadaan mitattua syntyneen kuutin elimistöön kulkeutuneet raskasmetalli- ja elohopeapitoisuudet. Istukat otetaan talteen biologista tutkimusta varten sekä pesälaskentojen yhteydessä että välittömästi jäiden sulamisen jälkeen sukeltamalIa. Biosukellus norpan pesäpaikan pohjaan tuo joskus myös ikäviä yllätyksiä - synnytykseen kuollut kuutti saattaa löytyä juuri tällä tavoin. Positiivisia tuloksia on kuitenkin havaittu: elohopeakertymät ovat laskeneet paremmalle tasolle.

Suojelutyötä Aktiivisen suojelutyön tuloksena myös Saimaannorpan tulevaisuus näyttää hiukan valoisammaita.

Kuuttien yleisin kuolinsyy on kalaverkkoihin tukehtuminen. Vapaaehtoisten kalastusrajoitusten avulla kuolleisuus on saatu vähenemään ja Saimaannorpan suojelussa onkin asetettu tavoitteeksi 400 norpan kanta vuoteen 2025 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kaikkien suojelutoimien onnistumista. Silti norppa-

kanta on edelleen uhanalainen. mutta välittömän sukupuuton vaara olisi to~uttu.

' S SII ,

TEKSTI JA KUVA: ISMO MARTIINEN

Divepointin tuotteet nyt myös Helsingistä: Subaqua Finland, Pulttitie 18, Roihupelto.

JouniJanhunen,040-S613123. dfi

•

,

tariouksiir

Ape~sin uusin huippureg

TarJous· Apeks ÅTX200 + ATX40 octo

Walerproof A Laadukas~]~~~~r! pressoitu neopreenikuivapuku. Hyvä

;8iö"::' Standard,

harmaa/musta.

~apeK~

IIj~lIl~

seaCSUbPro, kokomusta perusvälinepaketil-20% ~ . reisitaskUi;la.

-.,3IO~o1U

Kaikki varaslossa olevai märkäpuVUlla liivi!

Nar;f)esvä§ern 9, ~."'lIJl'J Puh. (l)e-22435S0, 0400-§GJ866.

sukeltaja

Balanssoitu valotus, jossa kuusenrangan värit nostetaan esiin salamavaloilla. Ruutana, Länge/mävesi. Nikonos RS, 13 mm, SB-104 & SB-I 05, KR64.

Vedenalaista valokuvausta käsittelevän juttusarjan toinen osa käsittelee kinofilmikuvaamista.

Artikkelin alkuosa julkaistiin lehden viime numerossa. Nyt on vuorossa artikkelin loppuosa, jossa kerrotaan vedenalaiskuvaamisen erityispiirteistä ja annetaan kuvausvinkkejä.

Vedenalaiskuvauksen erityispiirteet Veden alla on pintakuvaukseen nähden kolme rajoitetta. Näkyvyys on usein hyvin rajallinen, valon lämpimät aallonpituudet absorboituvat vedessä voimakkaasti ja salamavalojen teho ei riitä kuin maksimissaan muutaman metrin päähän. Nämä rajoitteet jakavat vedenalaisen valokuvauksen karkeasti kahteen osa-alueeseen; makrolinsseillä tapahtuvaan lähikuvaukseen ja laaja-

Sukeltaja

kulmaoptiikkaan perustuvaan maisemakuvaukseen.

Käytetyimmät mittausmoodit ovat aukkoesivalinta eli aperture (A) ja manuaali eli manual (M). Täysautomaatti eli program (P), jossa kamera valitsee automaattisesti suljinajan ja aukon, ei kaikissa olosuhteissa

veden alla toimi. Aukon säätömahdollisuus on keskeisessä asemassa (syväterävyys ja etualan salamavalotus), joten programmoodi ei ole toimiessaankaan tyydyttävä.

Manuaalia käytetään kuvaustilanteen sitä vaatiessa (katso kuvausvinkkejä).

Kaksi perustilannetta VALLITSEVA VALO

BALANSSOITU VALO

Vallitseva valo <-> Filmin herkkyys + Unssin valovoima<-> aukko <-> syväterävyys<-> Kohteen etäisyys<-> Sopiva suunta

Vallitseva valo <-> Filmin herkkyys + Unssin valovoima<-> aukko <-> syväterävyys<-> Kohteen etäisyys<-> Sopiva suunta + Salaman ohje/uku<-> aukko <-< Kohteen etäisyys<-> Filmin herkkyys

"

Vapaavalinnainen suljin aika

Y. . . .

Su~mO/ I"'k a saIamasyn",romsaatlOn pUItteIssa

Ahven yöllä Vaucheria-/evän seassa Perniössä. 5alamavalot sivuilta. Alivalotus. Nikon F4 Hugyfotin kote/ossa, 60 mm, 58-/04 & 58- /05, KR64.

Vedenalaiskuvauksessa puhutaan paljon kahdesta perustilanteesta tai perustekniikasta: vallitsevasta valosta ja balanssoidusta valosta. Vallitsevaa valoa eli pelkkää luonnonvaloa käytettäessä kuvaus on verraten yksinkertaista, sillä silloin voidaan käyttää kaikkia mahdollisia aukkoja ja suljinaikoja.

Ongelmia saattavat tuottaa lähinnä vallitsevan valon ja filmiherkkyyden mahdollistamat aukkojen ja suljinaikojen kombinaatiot, joilla kuvaan saadaan riittävä syväterävyys ja liikkeenpysäytys. Tekniikka on loistava varsinkin Suomessa, jossa näkyvyys on usein heikko ja siten salamavalojen käyttö hankalaa.

Vedenalaisen kuvaajan ongelmat alkavat, kun käytetään balanssoitua valoa eli valotetaan kuvan tausta vallitsevalla valolla ja etuosa salamavaloilla. Silloin käytössä on enää muutamia mahdollisia suljinaikoja, ja aukot ovat rajoitetut kohteen etäisyyden, salaman ohjeluvun ja filminherkkyyden mukaan. Vedenalaiskuvauksen eittämättä vaikein osa-alue on etuosan salamavalon hie-

novarainen käyttö. Balanssoidun vai otuksen hallinta onkin vedenalaiskuvaajan suuri haaste.

Moderneissa vedenalaissalamissa ja kamerarungoissa on salama-automatiikka D l (Through the lens metering). Useimmiten D l antaa kuvan etuosaan liikaa valoa, siksi sitä tuleekin alivalottaa. T avoitteena on antaa etukohteelle vieno silaus valoa tallentaen kohteen värit hiukan alivalottaen filmille. lopputuloksena on lämmin värien kirjo ja suuri sävykontrasti. Jacques Cousteau onkin puhunut salamalla maalaamisesta. Dl on kuitenkin oiva apukeino, sillä se useimmiten ylivalottaa etuosaa lineaarisesti, joten Dl-tehoa kompensoimalla saavutetaan usein haluttu lopputulos.

Kuvausvinkkejä Maisemakuvat Monen mielestä maisemakuvaus on makrokuvausta vaativampaa. Siinä tallennetaan

vedenalaisia tunnelmia kokonaisvaltaisimmillaan ja tasapainoilIaan maksimimuuttujamäärän kanssa tausta- ja etuvalotuksen ehdoilla (kun käytössä on balanssoitu valotus). laajakulma on oiva työkalu, josta pitää opetella ottamaan hyöty irti. Kuvaaja oppii tunnistamaan kuvakulmia, jotka toimivat.

Pienikin muutos laajakulman asennossa muuttaa dramaattisesti kuvan rajausta ja tunnelmaa. Siinä juuri piilee laajakulman hienous.

Käytännössä veden alla vallitsee aina valokuvauksen kannalta huono näkyvyys. Maisemakuvien laatu onkin usein kääntäen verrannollinen käytettyyn pottloväliin. Mahdollisimman lyhyt polttoväli mahdollistaa kuvauksen lähempää, jolloin vedenalaiskuvaajan ongelmaa, eli vettä, on linssin, salamien ja kohteen välissä mahdollisimman vähän.

Huonossa näkyvyydessä tulokset paranevat, kun kuvaa vastavaloon, yläviistoon. Silloin voidaan saavuttaa hienoja tuloksia yllättävänkin huonoissa olosuhteissa.

Salamat kannattaa pitää mahdollisim-

Sukeltaja

man kaukana linssistä ja suunnattuina niin, että vain niiden valokartion sisäreunat valaisevat kohteen. Näin valaistaan mahdollisimman vähän linssin ja kohteen välissä olevaa partikkelimassaa, joka tallentuu filmille ikävänä vaaleana huntuna. Tähän auttaa myös Iyhytpolttovälisen optiikan kyky "puristaa" maisemaa ja siten ikään kuin pienentää partikkeleja lopullisessa kuvassa. Samalla tavoin laajakulmaoptiikat lisäävät kuvan kontrastia ja värikylläisyyttä.

Nikonos V:llä, Nikonos RS:llä ja pintajärjestelmäkameroilla kuvatessa hyvä balanssoidun valon tekniikka on TTL-salaman alivalotus suljinaikaa ja valotuskompensaatiota tai filminherkkyyttä säätämällä: 1. Mittaa taustavalo käyttäen aukkoesivalintaa (A).

2. Katso kameran ehdottama suljinaika ja määritä sopiva aukko salaman ohjeluvun, kohteen etäisyyden, vaaditun syväterävyyden ja salamasynkronisaation kombinaationa. iI. Ylivalota tausta pidentämällä suljinaikaa pykälällä (yhdellä aukolla) salamasynkronisaation sallimissa rajoissa.

4. Alivalota koko kuva-alaa (salaman etuvaloa ja taustavaloa) valotuskompensaatiosäätimellä yhden aukon verran (RS, pintakamerat) tai puolittamalla kameran rungosta säädettävä ASA-herkkyys (NV).

ASA-herkkyyssäädin juksaa salamaa antamaan yhden aukon liian vähän valoa. Lopputuloksena on neutraalisti valotettu tausta yhden aukon verran alivalotetulla etuosalla. Tekniikka ei aina toimi ja vaatii valotuksen haarukointia, mutta on usein hyödyllinen ja mahdollistaa TTL-automatiikan hyödyntämisen. Tavoitteena on maksimi syväterävyys. Käytettäessä tarpeeksi pieniä aukkoja tai kohteen ollessa kaukana salama

Sukeltaja

välähtää täydellä teholla, jolloin eri aukkojen haarukoinnilla löydetään etuosaan sopiva alivalotus. Tällöin voidaan käyttää valotusmittarin tarjoamaa suljinaikaa sellaisenaan.

Muista, että usein tausta tekee kuvan.

Keskity siis etu osan ja taustan vuoropuheluun. Monesti sukellusparin käyttö mallina antaa kuvalle syvyyttä ja dynamiikkaa.

Lähikuvat Lähikuvauksessa näkyvyyden alarajana voidaan karkeasti pitää viittä metriä. Sitä huonommissa olosuhteissa, kuvan taustasta ja kuvausetäisyydestä riippuen, partikkelien aiheuttaman hunnun välttäminen saattaa taustasta riippuen olla vaikeaa.

Lähikuvauksessa käytetyimmät linssit ovat 1: I suurennokseen kykenevät mikrooptiikat. Järjestelmäkameroissa Nikonin 60 mm ja 105 mm ovat yleisimmät. Kirkkaissa vesissä voi erittäin harkitusti käyttää myös 200 mm:n mikroa.

Suomen olosuhteissa, kuten etelän vesissäkin kuvien laatu usein paranee, kun kuvaaja menee lähemmäs kohdetta. Aivan kuten laajakulmakuvauksessakin, salamavalojen suuntaus on makrokuvauksessa kriittistä. Lisäksi pienten aukkojen käyttäminen lisää syväterävyyttä, mikä usein parantaa lopputulosta. Tämä asettaa vaatimuksia salamavalojen ohje luvulle herkän filmin käytön laskiessa laatua.

Yöllä automaattitarkennuksella kuvatessa on pakko käyttää fokusointivaloa. Maskiin kiinnitettävä otsavalo mahdollistaa kameran säätimien vaivattoman käyttämisen.

Samoin kuin maisemakuvissa, lähikuvissa tausta on lopputuloksen kannalta kriittinen.

Superlähikuvaus Tavalliset makrolinssit mahdollistavat parhaimmillaan 1: I suurennoksen (mikro); sentti luonnossa on sentti myös filmipinnalla. T a~olla on kuitenkin kolme tapaa päästä suurempiin suurennoksiin: loittorenkaat, lähilinssit (diopterit) ja telejatkeet (telekonvertterit).

Loittorengas pidentää polttoväliä, vähentää syväterävyyttä, haittaa tai estää automaattitarkennuksen käytön, ei salli tarkennusta äärettömään ja vähentää linssijärjestelmän valovoimaa. Loittorenkailla voidaan kuvata kohdetta entistä lähempää, jolloin suurennos kasvaa.

Lähilinssi linssin edessä toimii suurennuslasin tavoin suurentaen kuvaa. Se vähentää syväterävyyttä, ei salli tarkennusta äärettömään ja haittaa automaattitarkennusta. Se ei kuitenkaan vaikuta valovoimaan. Samoin kuin loittorenkailla, lähilinssillä kuvatessa on mentävä lähemmäs, jotta saataisiin isompi suurennos.

T elejatke pidentää polttoväliä, vähentää valovoimaa, ei usein salli tarkennusta äärettömään, vähentää syväterävyyttä ja haittaa autofokusta tai estää sen käytön kokonaan.

T elejatkeen hyvä puoli vedenalaiskuvauksessa on se, että sillä voidaan kuvata (2x-telejatke) entisellä suurennoksella kaksi kertaa kauempaa tai vaihtoehtoisesti tuplasuurennoksella entiseltä kuvausetäisyydeltä, jolloin ei niin helposti kolhita kameran linsslä.

TEKSTI JA KUVAT: JUKKA NURMINEN

Mitä uutta hengitysilmarintamalla?

Hengitysilmaan liittyvää lainsäädäntöä on viime vuosina uudistettu turvallisuutta edistävään suuntaan. Vaarallisia läheltä piti -tilanteita on kuitenkin sattunut riittämiin. Venttiileitä on katkennut, venttiilin kierre on pettänyt ja ainakin kerran säiliö on rikkoutunut täytön aikana. Venttiilien katkeamisesta johtuvien vaaratilanteiden ei iminointiin on nyt onneksi löytynyt viisasten kivi.

Tosin sen vaikutus tuntuu vasta pitemmällä aikavälillä.

477) tai M 18* l ,5 -kierteet.

Tarkista turvaletkut

• • Suurin uudistus laissa on se, että siirrettävillä hengitysilmakompressoreilla suoritettu säiliöiden täyttökohde on nyt viralliselta nimeltään täyttöpaikka.

Täyttöpaikka tarvitsee hyväksytyn valvojan sekä koulutetut käyttäjät. Täyttöpaikan laitteisto ja toiminta kuuluvat tarkastusviranomaisten tarkastuksen piiriin.

Miten lainsäädäntö koskettaa urheilusukeltajaa?

Täyttöpaikan laitteistolIe pitää tehdä käyttöönottotarkastus.

Määräaikaistarkastus tehdään 6 vuoden välein, ja sen pyytämisestä täyttöpaikan valvojan kuuluu itse huolehtia. Suurin sallittu säiliön täyttö koko täyttöpaikassa on 15 litraa. Ylimmäisenä valvojana on Turvatekniikan keskus TUKES, jolle tehdään ilmoitus mahdollisista onnettomuuksista hengitysilmaa tehtäessä tai käsiteltäessä. Myös läheltä piti -tilanteesta tulee tehdä ilmoitus TUKES:iin.

Täyttöpaikan valvojan vaatimukset ja tehtävät Täyttöpaikan valvojalla ei ole varsinaisia pätevyysvaatimuksia.

Eeron kädessä takaiskuventtiilillä varustettu säiliöventtiili.

VenttiiIin myötä voidaan estää yleisin painesäiliöille tapahtuva onnettomuus.

Tehtävään on kuitenkin pyrittävä valitsemaan paras käytettävissä oleva pneumatiikkaa tunteva henkilö. Laitekohtainen käyttäjäkoulutus kuuluu täyttöpaikan valvojalie tai jollekin muulle henkilölle, joka tuntee laitteiston hyvin. Täyttöpaikan valvojan kuuluu huolehtia siitä, että kompressori tuottaa EN 12021 -standardin mukaista hengitysilmaa. Täyttöpaikan valvojan tulee myös huolehtia siitä, että jokainen täyttö ki~a­ taan. Kirjauksessa tulee näkyä päiväys, omistaja, säiliön numero, säiliön tilavuus, täyttöpaine, viimeinen katsastus ja täyttäjän nimi. Täyttöjen ki~aukset pitää säilyttää 3 vuotta.

Yksi valvojan tärkeimmistä tehtävästä on, että huollot tehdään ajallaan. Ilman laatua ajatellen suodattimien vaihto ja huolto on tärkeintä. Varsinkin hienosuodattimien vaihto ajallaan takaa jo suurelta osin ilman hyvän laadun. Useiden kompressorivalmistajien mukaan itse

ladattavien hienosuodattimien käyttö on kielletty. Varsinkin kertakäyttöisten hienosuodattimien itse purkaminen ja "lataaminen" on ehdottomasti kielletty. Huoltoihin kuuluu olennaisesti myös öljyn vaihto, varoventtiileiden ja automatiikan toiminnan tarkastus.

Jos venttiili katkeaa Vaaratilanteen syntyminen venttiilin katketessa on estettävissä. Viisasten kivenä on seuraava systeemi: venttiiliin asennetaan eräänlainen takaiskuventtiili. Venttiilin rungon katketessa takaiskuventtiili sulkeutuu ja paine pysyy säiliössä. Systeemiin kuuluu työkalu, jolla paine saadaan pois ennen uuden venttiilin asennusta. Takaiskuventtiili voidaan asentaa lisälaitteena muutamiin vanhoihin venttiileihinkin. Uudet säiliöventtiilit, joissa takaiskuventtiili on valmiina, sopivat säiliöihin, joissa on E 17 CON (19,8 DIN

Tärkeä asia muiden joukossa on täyttöletku. Liian usein se käytetään loppuun riski rajoille saakka. Onneksi näihin asioihin on puututtu tarkastuksien yhteydessä ja jopa ihan hyviä letkuja on turvallisuussyistä määrätty vaihdettaviksi turvaletkuihin. Yhtenä esimerkkinä on oman laitokseni täyttöasema.

T urvaletkun tarkoituksena on estää isku ja "vispaaminen" letkun tai säiliöventtiilin katketessa.

T urvaletkuja on käytössä kolmea eri tyyppiä: I • Letkun sivulla kulkee vaijeri, joka on sidottu letkuun ja päistään letkun liitososiin.

Vaijerin päässä on lenkki, jolla letku ankkuroidaan kiinni.

2. Letku kulkee metalliverkon sisällä, joka on päistään sidottu liitososiin. Verkon päähän on punottu lenkki, jolla letku ankkuroidaan kiinni. iI. Letkun liitososassa on virtauksenestin, joka estää paineen pääsemisen rikkoutuneeseen letkuun.

T urvaletkuja hankkiessa pitää olla tarkkana. Markkinoilla myydään turvaletkuina sellaisia letkuja, joissa metalliverkko on letkun sisällä. Sellaisen letkun metalliverkosta ei ole hyötyä, jos letku irtoaa liitososastaan.

Lisää näistä asioista ja paljon muusta asiaankuuluvasta kursseillani. Kurssi on nähtävissä kotisivuillani osoitteessa: www.surffi.netl-ompkairo/ sieltä edelleen klikkaamalla laatikkoa Hengitysilmakurssi. Vastaan mielelläni hengitysilmaa koskeviin kysymyksiin ja otan vastaan mielipiteitä ja kommentteja kaikista paineeilista hengitysilmaa koskevista asioista.

TEKSTI: EERO AHLMAN, YLIPALOMIES OMPKAIRo@SURFFINET KUVA: PERTII LEHTOVIRTA

Sukeltaja

TUOTEUUTUUKSIA Koostanut Jouko Laitinen

NiTek He -sukellustietokone käy myös usean kaasun tekniikkasukeltamiseen.

Sukellusmukavuutta

L_- l

r-" . I

~

-'-)1

Ursuit" Heavy Light Cordura BZ on säätötilavuuspuku, joka soveltuu myös tekniikkasukellukseen.

Sen etuna on ennennäkemätön työskentelymukavuus ja kestävyys vaativissa sukelluksissa. Tämän mahdollistavat tuotteen ergonomiset ratkaisut yhdessä materiaalin keveyden ja kulutuskestävyyden kanssa.

~

• Materiaali: cordura-bytyylikumi-polyester, ylivoimainen I rl 1-' kesto yhdistettynä keveyteen ! :' 1 J L-.; ! • Saumaustekniikka: ompelu, sisä- ja ulkopuoleinen teippaus _ _ -.J • Jalkine: neopreenilla vuorat1_._. tu lämmin ja joustava kumijal. J kine , • Lateksikumiset mansetit • Huppu: joustava 5 mm:n neopreeni • Kasvotiiviste: 5 mm:n kaksinkertainen, molemmin puolin sileä nylonvahvisteinen neopreeni

l

Tietokone usealle kaasulle • Hartiavetoketju suojattu erillisellä suojalistalla • CE-merkintä 111 Luokka 0403 CE • Toimitusvarustus: Käyttö- ja huoltoohjeet, talkkipussi, parafiinipala, kantokassi, polvipaikat, takamusvahvikkeet • Reisitasku • Koot: S, M, L, XL, XXL ja mittatilauspuku • Väri: kokomusta • Muut erikoisominaisuudet: esitaivutetut hihat, olkaimet, vyötärökiristin.

NiTek He -sukellustietokone on tarkoitettu sukellettaessa ilmalla, nitroksilla, helioksilla, trimiksillä tai hapella. Tietokoneeseen on mahdollisuus ohjelmoida useita eri kaasuja samalle sukellukselle. F02-arvoksi on mahdollista asettaa 8 %-99 %.

Isot näppäimet helpottavat käsittelyä veden alla. Paristo on itse vaihdettavissa.

Myynti: Polarsukellus

Valotehoa hylyille

Myynti: Ursuk Oy:n jälleenmyyjät kautta maan.

Valmistaja: Ursuk Oy, Turku www.ursuk.com

Dive Rite Wreck HID alumiinikuorinen valaisin kestää aina 120 metrin syvyyteen. Tehoa valinnan mukaan HID 10-18 W. Paloaika tehosta riippuen

"

2-4 h.

Ursuit" Heavy Light Cordura BZ:n salaisuus on sen saumoissa ja materiaalissa.

Myynti: Polarsukellus www.polarsukellus·fi

Uutu us su keli ustietakanemarkki nai Ila Suunto on tuonut markkinoille Favor-sarjan seuraajan, Gekko-sukellustietokoneen.

Tietokone on tarkoitettu ilma- ja nitroksisukelluksille sukeltajille, jotka eivät tarvitse sukellustietokoneeseensa PC-liitäntää tai simulaatiotoimintoa. Tietokonetta voi käyttää myös useampi sukeltaja esimerkiksi vuokralaitteena, koska laite voidaan resetoida.

• Perustuu Vyper/CobraNytec-alustaan • IImaJNitroksi-toiminnot (ei mittaritoimintoa) • Äänivaroitus • Superkirkas fosforiloisteinen LCDnäyttö

Sukeltaja

• Yksinkertaistettu menurakenne • Ei taustavaloa, simulaatiotoimintoa tai PC-liitäntää • Suurin syvyysnäyttö 99 m • SO:n sukellustunnin muisti • Käyttäjän vaihdettavissa oleva paristo (sama kuin Vyper/CobraNytec:ssa) • Käytettävät mittayksiköt käyttäjän valittavissa (metri/jalka) • Tietokoneen nollaukseen käytettävä ohjelma saatavana esim. sukelluskeskuksiin.

Valmistaja: Suunto Oy www.suunto.com

Suunnon Gekkon käyttö on selkeää yksinkertaistetun valikkorakenteen ansiosta.

KAUKOMATKATOIMISTO Yrjönkatu 9, 00120 Helsinki. www.olympia.fi Matkavaraukset: Topi Helanen (09) 6962 7721

Pikkujoulu on jo ovella!

Nyt kannattaa olla kaukaa viisas ja varmistaa iloinen pikkujoulujuhla koko porukalle. Hyvänä apuna ovat nämä Silja linen pikkujoulu tarjoukset: vajaan vuorokauden risteilyt sekä Turusta että Helsingistä.

TURKU-KAPELLSKÄR/TUKHOLMA-TURKU

HELSINKI-TALLlNNA-HELSINKI

Silja Europa/Silja Festival -risteilyt

Finnjet-risteily

Turisti II • IS Turisti 1 Seaside

15 25 45

€/hylti

Turisti IS

€/hylti

Seaside

35 45

€/hytti €/hytti

€/hytli

Hintoihin sisältyy risteily valitussa hyttiluokassa 2-4 hengelle sunnuntai-torstai -Iähdöillä 9.9.-15.12.2003. Tuote: POPRD. Tarjoukset voimassa vähintään 10 hlön ryhmille ja koskevat uusia varauksia. Tarjoushintaisia paikkoja rajoitetusti. Hyödynnä myös hyvät ryhmänvetäjän etumme: tasokas hytti ja ateriat veloituksetta!

Matkavaraukset matkatoimistosta tai Siljan yritys- ja ryhmä myynnistä puh. 0203 274 552.

SllJAlINE~ Sukeltaja

MAAILMALLA LUETAAN

Koonnut Stig Gustavsson

Scuba Diving lJ

Mitä hyötyä kajakista siis voi olla sukeltajalIe? Riippuu itse kunkin tavoitteista, mutta joillekin kajakki voi antaa uuden ulottuvuuden sukeltamiselle. Kajakki kulkee hyvin auton mukana, ja se on kevyt kuljettaa rannalle.

Valtameren äärellä kajakilla pääsee hyvin melomaan rantatyrskyjen läpi ulapalle. T oimintasäde veteen menopaikan ja sukelluskohteen välillä kasvaa valtavasti. Enää ei ollakaan riippuvaisia venekuljetuksista. Kajakilla pääsee myös ahtaisiin tai matalikkojen ympäröimiin kohteisiin, joihin isommalla veneellä ei ole menemistä. Ei enää polttoaineen katkua eikä moottorin ääntä, ei polttoainekuluja.

Sukeltaminen kajakista vaatii hiukan ha~oittelua ja ennakkovalmisteluja. Nykyaikaiset kajakit ovat kuitenkin helppoja hallita ja niiden käytön oppii nopeasti. On toki otettava huomioon kaatuminen, siksi varusteet on sidottava kiinni. Pakkaamisessa on tärkeää, että varusteet

elokuu 2003 John Francisin artikkelin otsikko "Kayak Diving" sai minut ärsyyntymään.

Taas yritetään keksiä jotain älytöntä, jotta saataisiin lehteä myydyksi. Kuitenkin luettuani artikkelin ryhdyin vakavasti harkitsemaan kajakin hankkimista.

!

I

Dyk elokuu 2003 Per Åkesson kiinnittää artikkelissaan "Nordisk marinarkeologi - ploeka eiler plundra" huomiota Pohjoismaissa yhä polttavammaksi käyvään ongelmaan.

Sukellusharrastajien määrä lisääntyy vauhdilla. Varusteiden ja tekniikoiden kehittyminen mahdollistaa yhä syvemmät ja vaativammat sukellukset. Vedenalaisten etsintälaitteiden kehitys on tuonut tehokkaammat ja edullisemmat laitteet tavallisten harrastajien saatavilIe. Samaan aikaan arkeologisten kohteiden suojeluun tähtäävä lainsäädäntö ja valvonta on Pohjolassa jäänyt kehityksestä jälkeen.

Esimerkkitapaus Ruotsista. Keskustelupalstalla ww.dykama.nu oli syyskuussa 2002 ilmoitus, jossa myytiin 5 000 kruunulla GPS-pistettä koskemattomaan hylkyyn. Loppukommenttina oli: "Sitten vaan sukeltamaan ja hakemaan pelastusoikeutta lää-

sukeltaja

ninhallitukselta ja hylky on sinun!"

Tanskassa on kehitteillä uusi laki, jolla pyritään estämään maailmansotien aikaisten sotalaivojen totaalinen tyhjennys.

Norjassa, jossa kiusana ovat brittiläiset sukellusretkikunnat,

yhdenmukaistetaan lakia ja tehostetaan valvontaa museokohteiden säilyttämiseksi.

Vrouw Marian tapaus Suomessa kiinnostaa myös ruotsalaisia.

Siellä seurataan tarkasti minkälaisen kannan Turun kihlakunnanoikeus ottaa Rauno Koivusaaren ja Mikael Martikaisen kanteeseen joulukuussa 2003.

Ahvenanmaan tilanne on museokohteiden suojelun kannalta selkein johtuen raudanlujasta sukelluskiellosta muuten kuin erityisluvan saaneiden sukelluskeskusten välityksellä. Siitä huolimatta tänä kesänä varastettiin jäänmurtaja Hindenburgin ruori 50 m:n syvyydestä.

Yhteistä kaikissa Pohjoismaissa on, että hylyistä viedään jatkuvasti irtaimistoa. Useimmiten se on lain vastaista, mutta juurikaan ketään ei tuomita.

Todisteita on vaikea löytää ja valvonta ei riitä. Sallamaria Tikkanen Suomen merihistoriallisesta museosta on sitä mieltä, että tehokkain tapa estää irtaimiston vienti on vaikuttaa sukeltajien asenteisiin. Hänen

sijoitellaan keskelle ja matalalle.

Pakkausfilosofia on FILO, "first in last out", koska ahtaassa ja kiikkerässä kajakissa ei kannata kaivella varusteita toistensa alta.

Suomessa joudutaan harvoin melomaan merelle läpi vyöryvien aaltojen, mutta jo Norjassa sitäkin taitoa saattaa tarvita. Periaate on, että tarkkaillaan merta, kunnes havaitaan pienempien ja suurempien aaltojen rytmi. Suurten aaltojen hellittäessä melotaan täysillä läpi tyrskyvyöhykkeen suoraan kohti aaltoja. Jos kaadutaan, pyritään kaatumaan avomeren puolelle, jotta kajakki ei tule niskaan.

Kohteelle saavuttua ensimmäisenä puetaan päälle räpylät.

Kaatumisen ja tarvikkeiden mereen putoamisen varalta kaikki varusteet on muistettava pitää sidottuina kajakkiin, kunnes ne on kiinnitetty sukeltajaan. Pullopaketti kannattaa pukea vedessä. Kajakin kiinnittämisessä on kolme vaihtoehtoa. Heitetään ankkuri ja luotetaan siihen. Viedään ankkuri itse alas ja varmistetaan sen kiinnitys pohjalla.

Veikeintä on kajakin kiinnittäminen köydellä sukeltajaan, jolloin se kulkee sukeltajan mukana kuin jättiläismäinen poiju.

Nousu vedestä tapahtuu kuten kumiveneeseen. Pullopaketti kiinnitetään naruun ja painovyö nostetaan kajakin pohjalle ja kiinnitetään. Räpylöiden avulla noustaan kajakin päästä sen päälle ja luikerrellaan kaatumista välttäen istuin paikalle.

Parhaiten kajakkisukeltamiseen soveltuvat päällä istuttavat sit on top -tyyppiset kajakit. On hyvä, jos kajakissa on mahdollisimman paljon kiinnityspaikkoja ja säilytyslaatikoita. 12-jalkainen touring-kajakki on sopiva vakautensa tähden. Lisäarvoa lajille antaa, jos on varaa investoida kaikuluotaimeen ja GPS:ään.

Tällöin mielenkiintoiset kohteet on helpompi löytää ja niiden tarkka sijainti on helppo tallentaa. VHF on toimivampi turvalaite kuin GSM silloin, kun liikutaan sy~äisillä seuduilla.

Vaikuttaako kiinnostavalta?

Oheisista linkeistä pitäisi löytyä lisää tietoa: WVI/'W.kayakdiving.com WVI/'W.whidbeydive.com WVI/'W.kayakdiver.com WVI/'W.americanwatersports.com /kayakdiving.html WVI/'W.kayuba.com WVI/'W.sit-on-topkayaking.com

SUKELTAJAN MASKIT JA UIMALASIT OPTISILLA LINSEILLÄ

Maahantuonti

Tmi Veli Kuusamo puh 0400 848 574, 040 586 4951

Elämyksiä elämääsi SUKELLUSKOHTEET

mielestään kyseessä ovat eettiset arvot, joita sukeltajien tulisi ymmärtää. Varsinkaan kaupalliset intressit eivät saisi käydä yli kulttuurihistoriallisten arvojen.

Carl Olof Cederlund Södertömsin korkeakoulusta on sitä mieltä, että meneillään on kulttuurikatastrofi veden alla.

Marraskuussa 200 I julkitoi Unesco Convention for the Protection of Underwater Cultural Heritage -konventin. Sen mukaan hylyt ja niihin verrattavat kohteet, jotka ovat yli I 00 vuotta vanhoja, tulisi suojella ja rauhoittaa. Tällöin laki pelastuspalkkiosta tulisi voimaan vain silloin, kun kyseisen maan viranomaiset antavat siihen luvan.

Konventti antaisi suojaa myös kansainvälisillä vesillä oleville hyIyille, jos ne olisivat uponneet sopimuksen allekirjoittaneen

maan lipun alla. Tällä hetkellä vielä yksikään maa ei ole ratifioinut konventtia, mutta useat ovat aikeissa.

TALVIKAUDELLA 2003-2004 EL GOUNA • FUERTEVENTURA • HURGHADA • KHAO LAK • KRABI • LA GOMERA • LA PALMA . MADEIRA • PATTAYA • PHUKET • PLAYA BLANCA • PLAYA DEL CARMEN • PUERTO PLATA • PUERTO DEL CARMEN . PUNTA CANA • PUERTO RICO • RAYONG • SAMUI • SHARM EL SHEIKH • TEN BEL

puh. 0203 13113

www.aurinkomatkat.fi

e

. .

i

Sukeltaja

Vedenalaista urheilua

I

__

,

'

I

~

Kansainväliset vapaasukelluskisat Sony Freediver Open Classic sujuivat suomalaisten osalta menestyksekkäästi. Kyproksella toukokuussa pidetyssä kisassa oli 170 kilpailijaa yhteensä 3 I eri maasta. Suomalaisia sijoittui kokonaiskilpailuissa viiden parhaan joukkoon sekä miesten että naisten sarjassa. Lohjalainen Milla Saarinen (25) sijoittui kokonaiskilpailuissa kolmanneksi ja pituussukelluksessa neljänneksi rikkoen samalla kaksi Suomen ennätystä: Static (staattinen hengenpidätys) 5: 10 ja Dynamic (pituussukellus) I 13m, joka on myös naisten uusi pohjoismainen ennätys.

• • Olen harrastanut vapaasukellusta nyt kolmisen vuotta ja voin sanoa, että tulosta ei helpolla saavutettu. Koska vapaasukellus on vielä uutta Suomessa, on harjoittelu ja kehittyminen ollut paljon oma-aloitteisuudesta kiinni. Nyt aloittavilla vapaasukeltajilla on jo kokeneita sukeltajia opastamassa lajin pariin ja neuvomassa tekniikassa ja välinehankinnoissa.

Haasteena paineentasaus Olen harjoitellut aluksi pituussukellusta ja hengenpidätystä uimahallilla kerran viikossa ja harrastanut myös muuta liikuntaa. Suomen vesien lämmettyä pääsin kokeilemaan syvyyssu keli usta avoveteen (Constant weight). Ensimmäinen sukellukseni ylsi 12 metriin. Kokemus oli jännittävä ja syvyystreeni toikin mukanaan aivan uuden näkökulman lajiin olosuhteiden muuttuessa altaasta luontoon. Lisäksi uutena vaatimuksena tuli heti mukaan paineentasaustekniikan taitaminen.

Paineentasaus osoittautuikin kompastuskiveksi, vaikka laitesukellustaustani ansiosta olinkin jo osannut tekniikan. Nyt piti sukeltaa suoraan pää alaspäin suunnattuna ja jouduin aina kääntymään noin kymmenen metrin syvyydessä, kun korva ei toiminutkaan.

Timo Kinnunen 61 m:n Constant Weight -kilpailusuorituksen jälkeen.

Tekniikan hiontaa

Tiimityö tuo tulosta

En saanut syvyyttä ensimmäisenä kesänä paljoa parannettua, mutta sain aikaa hioa taittoa, kääntöjä ja potkutekniikkaa. Keskityin enemmän hallitreeneihin ja dynamicpotkuun allasoloissa. Kavereiden kannustus sai aina yrittämään syvyyttä. Kun seuramme alkoi koota maajoukkuetta Ibizan MM-kisoihin syksyllä 200 I löytyi myös motivaatiota. Pääsin mukaan kolmanneksi joukkueen jäseneksi.

Ensimmäisellä vapaasukellusmatkalla positiivisia kokemuksia olivat etelän lämpimät olosuhteet ja kirkkaat vedet, mutta merenkäynti aiheutti järvitreeneihin tottuneelle pahoinvointia. Kisajännitys oli aivan uutta, sillä unikin oli mennyttä ennen ensimmäistä kilpailu päivää. Kansainvälisissä kilpailuissa sain tutustua samanhenkisiin ihmisiin ympäri maailmaa ja huomata, etten olekaan yksin paineentasausongelmieni kanssa. Kisakokemusta rikkaampana saavuimme Suomeen, eikä joukkueemme sijoituskaan ollut huono. Sekä naiset että miehet sijoittuivat kisoissa yhteispisteillään keskitasolle.

Paineentasaus alkoi helpottua lämpimän veden ansiosta ja psykologisestikin oli helpompaa parantaa suorituksiaan akvaariomaisissa olosuhteissa. Matkan jälkeen oma syvyysennätykseni oli 22 metriä.

Seuraava ha~oituskohteeni oli SM-hallikisat Tampereella vuoden 2002 huhtikuussa. Ne olivat toiset Suomessa jä~estetyt vapaasukelluskisat. Tiesin jo miten tulisi valmistautua ja miten toimitaan kisasuorituksessa.

Flunssa oli kuitenkin vaivannut ennen kisaa, joten static-tulos oli vähän heikompi (4: 13) kuin Ibizalla (4: 16) ja pituutta pääsin 75 m.

Kilpailussa tärkeintä on mielestäni tiimityöskentely ja se, että treenikaveri on mukana suoritukseen valmistautumisessa.

Olen mielestäni koko ajan kasvanut vapaasukeltajana. Samalla olen huomannut, että oma treeniporukkamme toimii koko ajan paremmin yhdessä. Jaamme tietoa ja kokemuksia sekä tuemme ja rohkaisemme toisiamme - jopa kilpailemme keskenämme.

Ennen kaikkea pidämme myös huumorin mukana ja osaamme ottaa rennosti. Tämä on helppoa, sillä tunnemme toistemme valmistautumisrutiinit ja kokemuksella tunnistamme sekä onnistuneet että epäonnistuneet suoritukset. Se tuo varmuutta ja turvallisuutta.

Oppia ulkomailta Emme ole porskuttaneet pelkästään suomalaisella sisulla, vaan tietoa haetaan myös ulkomailta. Erityisesti ranskalaisilta vapaasu-

Sukeltaja

<J

Sony Freediver Open Classic -kilpailujen tuloksia: Dynamic apnea

IpituU8&ukellua)

Miehet I . Pierre Frolla, Monaco 2. Herbert Nitsch, Itävalta 3. Antti Kivioja, Suomi

Naiset 1. Natalia Molchovia, Venäjä 2 Hannah Stacey, Britannia 3. Annabel Briseno, Yhdysvallat 4. Milla Saarinen, Suomi

fll /

Sony Freediver Open Classic 2003 Suomen edustusjoukkue Team Aroundio.

Vasemmalta kuvaajomme Kimmo Lahtinen, Antti Mäkelä, Laura Tuominen, Milla Saarinen, Antti Kivioja ja Timo Kinnunen.

J II

keltajilta olemme omineet mallin ha~oitte­ luun ja siihen liittyvään turvallisuuteen sekä samalla rentoon elämäntapaan yhdistettynä kovaan treeniin. Ranskalaisten kanssa tulimme tutuksi, kun jä~estimme pienellä porukalla treenimatkan syksyllä 2002 Nizzaan Loic Lefermen ja hänen kumppaniensa luokse. Saimme kokeilla Loicin lajia, keIkkasukellusta, ja tietysti keskityimme myös constant weight -ha~oitteluun eli syvyyssukellukseen räpylöillä. Paineentasaus kummitteli vieläkin matkan aikana ja totesin, että saan onnistumaan kolme syvää sukellusta yhdellä treenikerralla. Jouduin pohtimaan ja kokeilemaan erilaisia paineentasausmenetelmiä, jotta löytäisin niistä itselleni parhaan.

Parin päivän totuttelun jälkeen huomasin tekeväni taas omia ennätyssyvyyksiä. Sitkeä treeni tuotti tulosta, sillä viikon ha~oit­ telun päätteeksi kuittasin 30 metriä.

Mestaruus tähtäimessä Viimeiset puolitoista vuotta olen ha~oitel­ lut kaksi kertaa viikossa hallilla ja kesäisin pääosin syvyyssukellusta Suomen vesissä.

Edelleen harrastan myös aerobista liikuntaa. Tammikuussa aloitin määrätietoisen

Milla Saarinen otti nimiinsä Sony Freediver Open Classic 2003 -kilpailuissa uuden pituussukelluksen SE:n tuloksella I 13 m.

Sukeltaja

treenauksen tämän vuoden SM-hallikisoihin, jotka pidettiin Nastolassa huhtikuussa.

Lisäsin hieman liikkumistani ja tarkkailin ruokavaliotani. Venyttely tuli myös tärkeämpään osaan. Kilpailut onnistuivat kohdaltani erittäin hyvin, sillä sain parannettua statictulostani kilpailusuorituksena aikaan 4:49 ja pituussukelluksessakin sain metrejä lisää helpolla 80 m:n suorituksella. Näillä tuloksilla hall ikisojen naisten Suomen mestaruus 2003 oli saavutettu.

Tämän vuoden huipentuma olivat Kyproksen kansainväliset kilpailut, jotka vetivät yksilökisana paljon uusiakin harrastajia mukaan kilpailemaan . Edellisestä Ibizan matkasta viisastuneena suomalaisjoukko tuli paikalle jo viikkoa ennen kilpailuja totuttelemaan meren maininkeihin. Viikon aikana päivärutiiniksi muotoutui joka-aamuinen avovesisukellus merellä ja sen jälkeen statictreeni hotellin altaalla. Tiukka tahti tuotti myös tulosta, sillä oma ennätykseni parani päivä päivältä aina 40 metriin asti. Dynamic jäi nyt vähemmälle.

Eri maista tulevien kilpailijoiden joukossa oli havaittavissa hieman yliyrittämistä, eikä kaikilla ollutkaan helppoa sukeltaa vain + 21 asteisessa vedessä ja hieman viileässä Välimeren tuulessa ja virtauksissa. Suomalaisille olosuhteet olivat yhtä juhlaa kotimaan tummiin ja +8 asteisiin järviin verrattuna. Koinkin vahvuudeksemme sitkeän treenauksemme sekä varsin hyvän potkutekniikan, jota olemme hioneet kylminä talvikuukausina Suomen uimahalleilla. Nyt hyödynsimme sitä sekä constant weightettä dynamic -suorituksissamme. Toivon, että tulevaisuudessakin saamme jatkaa samaan malliin ja löydämme myös lisää naisia mukaan kilpailemaan vapaasukelluksen parissa.

TEKSTI: MllI.A SAARINEN,

Freediving Team ofFinland KUVAT: FREEDIVING TEAM OF FINLAND.

Kokonaistulokset (Static apnea ja constant weight eli staattinen hengenpidätyssukellus ja syvyyssukellus)

Miehet 1.

2.

3.

4.

5.

Martin Stepanek, Tsekin tasavalta Carlos Coste, Venezuela Deron Verbeck, Yhdysvallat Guillaume Nery, Ranska Timo Kinnunen, Suomi

Naiset 1. Sophie Passalacqua, Ranska 2. Asso Aurore, Ranska 3. Milla Saarinen, Suomi 4. Laura Tuominen, Suomi

Kilpailujen aikana tehdyt maailmanennätykset: Martin Stepanek (Tsekki), miehet, constant weight, 93 m

Kilpailujen aikana tehdyt Pohjoismaiden ennätykset: - Timo Kinnunen (Suomi), miehet, static apnea, 7 min 29 sek - Milla Saarinen (Suomi), naiset, dynamic apnea, 1 13m - Mathias Lanner (Ruotsi), miehet constant weight, 71 m

Kilpailujen aikana tehdyt Suomen ennätykset: - Milla Saarinen, naiset, dynamic apnea, 113 m - Milla Saarinen, naiset static apnea, 5 min 10 sek - Timo Kinnunen, miehet, constant weight, 61 m - Antti Kivioja, miehet, dynamic apnea, 131 m

Mitaleja ja ennätyksiä Liberecissä Räpyläuinnin Euroopan mestaruuskilpailut uitiin I I .- 16.8.2003 Liberecissä, Tsekin tasavallassa.

Suomesta oli mukana kaikkien aikojen suurin joukkue: viisi mies- ja neljä naisuimaria. Myös menestys oli paras kautta aikojen.

• • Kimmo Ko~a ui kaksi henkilökohtaista hopeamitalia ja lisäksi miesten viestijoukkue saavutti 4x 100 m:n viestissä hopeamitalin. Kaikki uimarit Sami Soma lukuun ottamatta tekivät roimia parannuksia ennätyksiinsä. Samin, moninkertaisen arvokisamitalistin, vuosia sitten tehdyt ennätykset ovat niin kovia, ettei niitä hevillä rikota.

Myös neljä uutta, pohjoismaista ennätystä syntyi suoma-

Suomen naisten viestijoukkue odottelemassa omaa lähtöään. Vasemmalta Elise Mattsson, Katja Autio, Eveliina Nygren ja Katri Isoviita.

100 m:n räpyläuinnin mitalistit Kimmo Korja, Riccardo Galli, Italia ja Igor Soroka, Ukraina.

Onnelliset viestihopeamitalistit uintijärjestyksessä oikealta vasemmalle: Kimmo Korja, Aki Helander, Sami Sorri ja Marko Ko/si.

50 m:n räpyläuinnin mitalistit Kimmo Korja, Michail Papadopoulos, Kreikka ja Erven Morice, Ranska.

laisvoimin. Niistä Kimmo Ko~an 100 m:n räpyläuinnin ennätys, 38,35, viestin avausosuudella oli koko kilpailujen nopein satanen. Muut pohjoismaiset ennätykset syntyivät miesten molemmissa viesteissä sekä naisten pikaviestissä. Suomen ennätyksiä ropisi edellisten lisäksi lähinnä naisille. Nyt paranivat 50 m:n, 100 m:n, 200 m:n räpyläuintien sekä 50 m:n sukelluksen ja naisten pitkän viestin ennätykset roimasti .

Myös vanha herra janne Toivola parantaa yhä. Molempien pitkien laitesukellusten ennätykset kohenivat hieman.

Uusia Suomen ennätyksiä syntyi kaikkiaan 12, joista siis neljä myös Pohjoismaiden ennätyksiä. Kaikkiaan uimarimme saavuttivat kolmen mitalin lisäksi viisi finaalisijoitusta.

TEKSTI JA KUVAT: KALEVI TURKKA

Suomalaisuimarien tuloksia Miehet: Matka

Laji

50 m

sukellus

100 m 400 m 800 m 50m

laitesukellus laitesukellus laitesukellus räpyläuinti

100 m

räpyläuinti

200m

Sija

Nimi

Aika

räpyläuinti

4.

10.

13.

16.

12.

2.

4.

2.

7.

9.

Sami Som Aki Helander janne Toivola janne Toivola janne Toivola Kimmo Korja Aki Helander Kimmo Ko~a Sami Sorri Marko Kolsi

15,92 16,41 40,11 3.14,92 6.51,51 17,64 17,85 38,68 39,73 1.29,71

400m 4xl00 m 4x200 m

räpyläuinti viesti viesti

13.

2.

7.

Marko Kolsi Suomi Suomi

3.25,33 2.36,28 6.07,69

Naiset: Matka

Laji

50 m

sukellus

100 m 50m

laitesukellus räpyläuinti

100 m

räpyläuinti

200m 400m 4xl00 m 4x200 m

räpyläuinti räpyläuinti viesti viesti

Sija 10.

12.

14.

15.

17.

II. 19.

14.

16.

7.

9.

Nimi Katri Isoviita Elise Mattsson Katja Autio Elise Mattsson Katja Autio Eveliina Nygren Elise Mattsson Eveliina Nygren Eveliina Nygren Suomi Suomi

Aika 20,02 20,11 48,22 22,20 22,67 46,41 47,99 1.43,31 3.48,18 3.10,13 7.09,10

Huom!

Aki alkuerässä 16,24 SE SE Kimmo alkuerässä 17,57 PE Sami välierissä 39,36 2. paras suomalaisaika kautta aikain PE, Kimmo viestin aloituksessa 38,35 PE SE

Huom!

SE, sekä alkukilpailussa että välierässä SE, B-tytöt SE SE SE SE PE, Katri viestin aloituksessa 47,63 Katri viestin aloituksessa 1.45,60

SukeltaJa

Märkä Bemari

Joulukuun 22. vuonna 2002 soi illalla puhelin. Tuttu palopäällikkö soitti ja kertoi auton vajonneen pohjaan noin 10 metrin syvyyteen Kontiolahdella kolmisenkymmentä kilometriä Joensuusta pohjoiseen.

Uhreja ei onnettomuudessa ollut, joten viranomaisten mielenkiinto ei riittänyt romun nostoon.

Puhelun aikana selvisi, että tuo romu on BMW XS - kaikilla mausteilla.

Sukeltaja

• • Bemarin omistaja oli ajanut kaupunkimaasturin "slickseillä" jäälle, ja yrittänyt päästä 300 metriä leveän salmen yli mökilleen. Auto jäi mahastaan kiinni kohvaan, omistajat kantoivat varusteet mökille ja palasivat tuhdimpien työvälineiden kera toteamaan, että auto on varastettu.

Huomatiin, että 10 sentin paksuinen teräsjää oli pettänyt 2 200 kilon painoisen auton alta. Auto seisoi pyörillään pohjassa nokka järvelle päin. Valot paloivat valaisten ahventen valtakuntaa.

Suunnitelma kehittyi Aamulla kävin tarkastamassa tilanteen, otin gps-koordinaatit paikasta ja hävitin jäällä olevia uppoamismerkkejä. Tieto haverista varmasti leviäisi pian ja "merirosvot" alkaisivat vaania saalista. Aloitettiin kirjeenvaihto auton rekisteröintimaahan Saksaan, saimme sieltä paikallisen autoliiton kanssa sopi-

muksen ja maksusitoumuksen suoritettavasta työstä.

Seuraavien viikkojen aikana odotimme jään vahvistumista, sillä tarvitsimme kalustoamme varten noin 75 cm:n paksuista teräsjäätä. Jäätä pidettiin lumesta vapaana lumilingolla, ja samalla jäälle pumpattiin vettä jäätymisen nopeuttamiseksi. Viikonloppuisin kartoitettiin pohjan muotoa ja mahdollisia esteitä, sillä olimme päättäneet vetää autoa jään alla lähemmäksi rantaa ennen nostoa. Nostokaluston pudotessa se olisi lähempänä rantaa.

Paikalliselta BMW-kauppiaalta saimme kuvat ja tekniset tiedot autosta, mutta kuivaha~oittelua emme päässeet tekemään sukellusvarusteet päällä. Mentaaliha~oittelu ja etukäteistreenihän kuuluvat nykyisiin sukellusmetodeihin.

Valmistautumista operaatioon Suunnitelma valmistui. Ensin laukaistaan auton automaattivaihteisto vapaalle joko manuaalisesti tai sähköllä - tarvittava sähkövir-

ta saadaan kaapeliIla - kytketään pintavirtakaapeli auton konepelIin alla auton sähköjärjestelmään. Kiinnitetään koukku auton perään, vedetään teräsvaijeri noin 50 metrin päästä nostoavannoita autolle ja kiskotaan koko kärry hiekkapohjaa pitkin hydrauliikaIla "nousurampille" ja lava-auton kyytiin. Suunnitelma oli yksinkertainen.

Pintakaluston jä~esti joensuulainen Kärripojat Oy, jonka päällikkö kasasi oman organisaationsa. Minulle ja Eräraatteelle jäi ns. "vesiosaston" kerääminen ja kokonaisvastuu projektista.

Veteen halusin parikseni luottomiehen, Lautasen Timon, jonka kanssa on koluttu melkoisia paikkoja. Pintamiehistön päälli-

Vaihteisto oli valmiiksi N-asennossa, joten ainoaksi tarkastukseksi jäi katsoa onko käsijarru päällä ja mättää pudonneet tavarat kyytiin. Pakko on myöntää, että tuntui aika kivalta istua siellä kympissä semmoisen menopelin puikoissa. Peräkoukun kiinnitys aIkoi takkuilla, koukku ei ollut siellä, missä omistaja väitti sen olevan.

Painuimme Timon kanssa peräkonttiin ja löysimme käyttöohjeet luukun alta. Tietenkin ohjeesta selvisi, että koukku on peräkontissa varapyörän alla. Koukku irti ja asentamaan. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin asentanut ko. mallin koukkua, joten homma meni aivan reisiIle, kunnes keksittiin, että pitäähän auton käyttöohjeki~assa

kokokasvomaskit jäätyivät. Päätettiin, että kun puhelimia ei enää tarvita, lopetetaan leikkiminen, vaihdetaan lelut pois ja siirrytään pikkumaskeihin ja pakkasessa toimiviin reguihin. Tämä senkin vuoksi, että seuraavana oli vuorossa narun ja kaapelin vetäminen 50 metriä avannosta toiseen. jään läpi tehdyllä valo-ohjauksella saimme narun nopeasti ja suoraan avannosta toiseen. Vaijeri koukkuun ja vinssiin veto päälle. Muutaman minuutin odottelun jälkeen aIkoi Bemarin perä häämöttää ja aIoimme ohjata sitä nousuramppia kohti.

Bemu tuli nätisti hiekalla ja osui rampille oikeassa kulmassa. Varovainen

köksi valitsin veljeni Markon, jolla on kokemusta näistä hommista mukavasti, mutta sukellusura vaan valitettavasti katkesi.

Väkivahvat "jäänsärkijät" tulivat joensuun Urheilusukeltajista ja Akkuhuolto Sinkkoselta. ja kun vielä vahvistukseksi saatiin metsätalousyrittäjä jouko jaatinen traktoreineen ja "Hiioppeineen", niin iskuryhmä alkoi olla valmiina.

olla kuva. No, se hanskalokero ei auennut ja päätettiin uudella käsimerkki sarjalla peukku ylös + etu sormella ohimoon koputtaen - mennä ylös ajattelemaan. Nousimme jäälle ja tutkimme koukun. Pinnalla hommat selvisivät ja Timo sai koukun paikalleen.

Nosto alkaa

Vaihdettiin säiliöitä ja tietenkin pakkasessa

veto päällä saimme auton pysymään rampilla ja kiipeämään kohti lavaa. En kuitenkaan malttanut olla kiipeämättä sinne ohjaamoon ja sainkin ajaa viime metrit vaunua "luu - ulkona" lavalle. Hurraahuutojen saattelemana auto oli vihdoinkin ylhäällä ja kaiken lisäksi kohtuullisen hyvässä kunnossa vain muutama pieni kolhu ja painauma oli tullut uppoamisvaiheessa.

Kello oli yöllä yli I ja alkoi jo väsyttää. jälkien siivouksessa meni tunti ja aamulla kolmelta pääsi nukkumaan. Virolainen kuljetusyhtiö kävi noutamassa auton ja vei sen Saksaan korjattavaksi, mistä se lienee jo tuotu takaisin vähän ajettuna ja hyvin pestynä tuontiautona.

Helmikuun viimeisellä viikolla jäätä oli riittävät 76 cm ja nostoon päätettiin ryhtyä tiistaina.

Kello 17.00 startattiin töiden jälkeen pimeälle Höytiäiselle, jonne oli aurattu lingolla riittävä työskentelykenttä. Aggregaateista virtansa saavat teollisuusvalonheittimet valaisivat alueen ja saharyhmät aloittivat reikien teon. Toinen avannoista, ns. pienennetty Padi-avanto suoraan auton päälle ja toinen, 4 x 8 m "juuman reunaan" nostopaikalle.

Avannon valmistuttua painuimme Timon kanssa alas valmistelemaan vetoa.

Jäätävät olosuhteet

TEKSTI: TERO SINKKONEN KUVAT: PEKKA VUOJÄRVI/FoTOVUOJÄRVI

Nostoon osallistuivat Eräraate Oy, Akkuhuolto Sinkkonen Oy, Kärripojat Oy ja Joensuun Urheilusukeltajat ry.

Väsynyt nostoryhmä aamulla klo 01.30.

Sukeltaja

I

;)i Tunturinorppa keskiyön auringon maassa I

;J

..,••

I

Leiriläiset tutustuivat Lapin tunnetuimpaan Aslakiin pelastushelikopterin lentäjä Kari Korvasen ja ensihoitajien johdolla.

Vuotuinen valtakunnallinen norppaleiri Tunturinorppa 2003 kutsui tänä kesänä sukeltajanalkuja tutustumaan keskeisessä Lapissa sijaitsevaan Sodankylään. Jääkäriprikaatista ja elokuvajuhlistaan tunnettu paikkakunta antoi parastaan.

Aurinko paistoi koko vierailun ajan ja Lapin luontoon oleellisesti kuuluvat itikat eivät häirinneet lainkaan.

Leiriläiset majoittuivat teltoissa luonnonkauniin pienen Kommattilammen rannalla.

• • T unturinorppa 2003 -leirin olivat Suomen pohjoisimpiin sukellusseuroihin lukeutuvalla Sodankylän Urheilusukeltajilla. Seura perustettiin vasta vuonna 1986, sitä ennen paikkakunnan sukellusharrastajat ol ivat jä~estäytyneet Rova-

niemen Urheilusukeltajiin. Leirin johtajana toimi Veli-Matti Hirvonen.

- Leiri suunniteltiin kevyeksi, mutta samalla sisällöllisesti rikkaaksi. Tavoitteena oli saada norpat viihtymään, kokemaan Lapin rauha ja kauneus sekä tarjota jotain lähtemätöntä muisteltavaksi koti maisemissa, kertoo Hirvonen.

Leirin tutustutti norpat Lapin luontoon ja eläimistöön.

Luonnon nelijalkaisiin ja siivek-

käisiin norpat tutustuivat perjantai-illalla alkaneen yövaelluksen alkutaipaleella. Seikkailuopettaja Juha Lehtisen laatima reitti vei rastien kautta nuoret sukeltajanalut leiri paikan katolle, Kommattivaaran korkeimmalle huipulle, jossa tervehdittiin komeasti paistanutta keskiyön aurinkoa pientä yöpalaa nauttien.

- Sukeltelua oli ohjelmassa vain sen verran, että uimahousut eivät matkalla aivan tarpeet-

jä~estelyvastuut

sukeltaja

tomiksi jääneet, toteaa Hirvonen. Hänen mukaansa sukelluksen nuoret harrastajat saivat kokea vetisen elementin vastapainoksi toisenlaisia elämyksiä.

Lauantaina osa norpista sai elämänsä kyydin. Leiriläisistä seitsemän kuljetettiin kuntakeskuksen kainalossa sijaitsevalta leiripaikalta kirkonkylän keskustaan; kolme pelastuslaitokselle, kolme poliisin luokse ja yksi lentoasemalle. Vierailupaikoistaan norpat palasivat muiden leiriläisten luokse kunkin kohteen käyttämillä kulkupeleillä. Pelastuslaitokselta tultiin paloautossa, poliisilaitokselta koko valtakunnan tuntemassa "luuvitosessa" ja lentoasemalta helikopterissa, joka oli Lapin tunnetuin Aslak. Siis se väriltään punainen, Sodankylässä asemapaikkaansa pitävä Lapin pelastushelikopteri. Kommatin maisemissa nämä kulku pelit olivat sitten kaikkien muidenkin tutustumisen kohteena.

TEKSTI: JUHA RUONANIEMI

Tunturinorpan kota Kommattivaaran laella oli leiriläisten tukikohtana keskiyän aurinkoa ihaillessa.

KUVAT: AIRA HIETALA

l

37

f

Harrastustoiminnan opintokirja - sivuja nuoren elämästä • • Syksyllä taas tuhannet nuoret suuntaavat harrastus- ja vapaaehtoistoiminnan pariin.

Nuorten Akatemian Harrastustoiminnan opintokirja tarjoaa hyvän mahdollisuuden kerätä merkinnät toiminnasta yksiin kansiin.

Opintokirja on tarkoitettu kaikille yli 13-vuotiaille nuorille, jotka ovat mukana harrastus- ja vapaaehtoistoiminnassa, esimerkiksi järjestöissä, seuroissa, seurakunnissa, kunnissa, oppilaskunnissa tai kaveriporukoissa.

Opintoki~aan nuori voi merkitä kaikki oppimiskokemukset harrastus- ja vapaaehtoistoiminnasta ja sen avulla nuori saa harrastus- ja vapaaehtoistoiminnassa opitut tiedot ja taidot itselleen näkyviin.

Opintokirja jo 60 000 nuorella Opintoki~a on myös aikuiselle erinomainen apuväline, joka kannustaa antamaan nuorelle positiivista palautetta. Kuhunkin opintoki~an sisältökohtaan on varattu tila, johon ohjaaja voi

merkitä onnistumiset ja osaamiset toteutuneessa toiminnassa.

Kirjaa käyttää tällä hetkellä Suomessa yli 60 000 nuorta.

Opintoki~asta on hyötyä myös opiskelu- ja työpaikan haussa.

Opintokirjajärjestelmässä on mukana 250 peruskoulun jälkeistä oppilaitosta tai koulutusyksikköä, jotka tapauskohtaisesti huomioivat nuorten ei-muodolliset oppimiskokemukset opiskelijavalinnoissa tai osana opintoja.

Harrastusmaailmassa oppii kantamaan vastuuta Saarijärveltä kotoisin oleva 16vuotias Reetta Rekonen harrastaa monenlaisia asioita.

- Olen ohjannut aikaisemmin naisvoimistelijoiden ryhmää, nyt harrastan pääasiassa jazz-tanssia, Reetta kertoo.

Reetta on myös innokas lumilautailija ja aikaa riittää lisäksi satunnaisiin MLL:n lastenvahtikeikkoihin.

- Sain Harrastustoiminnan opintoki~an kesällä 2000 ohjaa-

J

Nuorten Akatemian Harrastustoiminnan opintokirja on tällä hetkellä käytössä jo yli 60 000 nuorella.

jakurssilta. Kirja jaettiin kaikille niille, jotka osallistuivat ensimmäiselle ohjaajakurssilleen, Reetta kertoo. Kirjasta löytyy tällä hetkellä merkintöjä mm. kesätöistä, tanssikilpailusta, kesäteatteriprojektista ja toimimisesta yläasteella luokan taloudenhoitajana.

Harrastusmaailmassa opetellaan kantamaan vastuuta jo nuorella iällä. Opintokirjaan voi saada merkinnän kaikesta harrastustoiminnasta, oli sitten kyse toimimisesta erotuomarina tai ensiapu kouluttajana. Vaikka varsinainen työkokemus olisikin vähäistä, harrastustoiminnassa opittua osaamista arvostavat varmasti monet työnantajat.

Opintokirja nuoren ansioluettelona Reetta uskoo, että opintoki~as­ ta on hänelle hyötyä jatkossa työn haussa. Opintokirja toimii nuoren vapaaehtois- ja harrastustoiminnan ansioluettelona.

Se kertoo esimerkiksi työhönottajalle laajasti nuoren elämäntaidoista ja oppimiskoke-

muksista.

- Harrastustoiminnassa olen oppinut hoitamaan omia asioitani Tanssiharrastuksessa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos lähden johonkin juttuun mukaan, sitoudun siihen ja käyn myös harjoituksissa. Myös lastenhoito on hyvin vastuullista puuhaa, Reetta pohtii.

Kun työnantaja on valintatilanteessa ja miettii kahden tai useamman tasaveroisen hakijan välillä, on turvallisinta ottaa se, joka osoittaa olevansa toimelias muussakin elämässään. Aktiivinen nuori erottautuu edukseen.

Usätietoa Harrastustoiminnan opintokirjasta: www.nuortenakatemia·filopintokirja TEKSTI: MARIA SVINHUFVUD

Tukea lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaan

NUORII SUOM

• • Vuonna 2003 kunnallinen urheiluseuratoiminhanke, joka taan on jaossa tumerkittävästi kea 400 000 euroa. ( ~..... IIA. ":Iv." A. O:;L.A.. • . Af edistää paikalTukea on mahdol- .t.PfVlWN\6fI.~~' listen lasten hylista hakea alle I 3vinvointia. vuotiaiden sekä 13-19-vuoti13- 19-vuotiaiden tuki rahaa aiden urheiluseuratoimintaan, voivat hakea seurat ja ryhmät, joiden hankkeet täyttävät seujoka toteutetaan 1.9.20033 1.8.2004. raavat kriteerit: mukana olevat Alle 13-vuotiaiden urheilunuoret ovat I 3-19-vuotiaita ja hanke on urheilun "kevyttuote". seuratoiminnan tukea voivat hakea ne seurat, jotka täyttävät Kevythankkeessa maksu on seuraavat kriteerit: mukana olemaksimissaan 50 % lajin kilpaivat lapset ovat alle 13-vuotiaita, lutavoitteisten maksuista, harlapset ja ohjaajat ovat sopineet joituksia on enintään kolme pelisäännöistä ja lasten vankertaa viikossa ja tavoitteet hemmat ja ohjaajat ovat sopiovat epävirallisia, paikallisia ja neet toiminnan pelisäännöistä nuorten itsensä asettamia. vuonna 2003. PelisääntökesHakemuksia on saatavissa kusteluun on osallistunut vähinliiton toimistosta tai www.nuotään 2/3 lasten vanhemmista. risuomi.fi. Hakemukset tulee Hanke, johon tukea haetaan voi jättää 15.10.2003 mennessä olla seuran toiminnan laadun keosoitteeseen Nuori Suomi, hittämistä sinettiseuraksi, uusien Seuratoimintahakemus, Radiokatu 20, 00240 Helsinki. ryhmien perustamista uusien lapsien mukaan saamiseksi tai lii-

Kuuttiohjaajakurssi Tampereella Urheiluopisto Uaralassa 28.-30.11.2003 • • Sukeltaminen sopii erinomaisesti koko perheen harrastukseksi. Kuuttiohjaajakurssi ta~oaa sukellusseuroille hyvän mahdollisuuden aloittaa seurassanne 4-6vuotiaille lapsille suunnattu sukellusharrastus eli kuuttitoiminta yhdessä lasten vanhempien kanssa.

Kuuttiohjaajakurssi on avoin kaikille toiminnasta kiinnostuneille 18-vuotiaille Nuori Suomi -ohjaajille.

Kurssin aikana saat tietoa lasten kehityksestä, toiminnan aloittamisesta ja paljon erilaisia vinkkejä ja valmiita ha~oitusmalleja.

Hinta: 170 euroa sisältäen majoituksen, ruokailun, opetuksen ja materiaalin.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Sari Häkkinen (09) 348 I 3 190 tai sari.hakki nen@susl.fi.

IImoittautumiset SUSL:in toimistoon ki~allisena seuroittain 27. I 0.2003 mennessä joko sähköpostilla tai fax (09) 2481 2516.

Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, yhteystiedot, seura ja mahdolliset allergiatllääkkeet.

sukeltaja

rJn

00

Peruutusehdot • • Nuorisovaliokunnan jä~estämien koulutusten, tapahtumien ja leirien yleiset peruutusehdot: • viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan 30 % hinnasta.

• peruutuksista tulee aina ilmoittaa. Ilman peruutusta poisjääneiItä veloitetaan koko hinta.

• sairastapauksissa palautamme maksun lääkärintodistusta vastaan vähennettynä toimistokulut (8,50 euroa).

• kurssi/tapahtuma voidaan peruuttaa järjestäjien taholta, mikäli ilmoittautuneita ei ole riittävästi.

• SUSL pidättää oikeudet muutoksiin.

Vettenalaiset Vehkeet Joensuusta Syksy ja talvi saapuu ... on aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan. ..

Lähe6 kaikkien 6ukellu6välineiden huollot :

Regulaattorihuollot, Happipuhdistukset, Säiliöiden pesut ja puhdistukset, Kuivapukuhuollot, vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot, Kompressorien happipuhdistukset, Kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus... proudly design~0 & made in carelia, Finland

ERARAATE OY

Ukkolantie 4 80130 Joensuu 013 - 285240, 050 - 5722690

....

MVYOAAN! Maan vanhin sukellusvälineliike

~SUH ~

NEPTO

on nyt myynnissä. Loistava tilaisuus.

Hyvät edustukset. Oletko valmis jatkamaan?

Ota yhteys niin keskustellaan asiasta.

Tiedustelut: Ralf Tötterström Nepto-Sub • Tehtaankatu 13, 00140 Hki Puh. (09) 627 770, fax 627 060

Operaatio Pelisäännöt • • Nyt on aika varmistaa, että seuralla on voimassa olevat pelisäännöt. Operaatio Pelisäännöt on lasten urheilun sopimusjärjestelmä, jonka avulla voidaan keskustella ja sopia lasten, ohjaajien ja vanhempien kanssa toimintavoista, sisällöstä sekä arvoista. Keskeistä keskusteluissa on jokaisen lapsen tasavertaisuus, osallistumismahdollisuus, viihtyvyys ja terveelliset elämäntavat. Materiaalipaketti, joka auttaa keskustelujen alkuun, on tilattavissa Nuori Suomi ry:stä tai tulostettavissa nettisivuilta www.nuorisuomi.fi.

\

;'

..

z

,

(

.,

'

.

~~.:.

-

- ~~ N UORI SUOMI

Junior Life Sauer Club -ohjaajakurssi Tampereella Urheiluopisto Varalassa 21.-23.11.2003 • • Mietitkö, mitä harjoituksissa voisi tehdä, kaipaatko lisätietoja vesi pelastamisesta, ovatko omat taitosi ajan tasalla?

Tartu tilaisuuteen! Junior Life Saver Club -ohjaajakurssilla voit kouluttautua lasten ja nuorten hengenpelastuksen ohjaajaksi.

Kurssilla saat perustiedot ja -taidot pelastamisesta, ensiavusta, vesiturvallisuudesta, välineiden käytöstä sekä uinti- ja sukellustekniikoista. Kurssin pääsyvaatimuksena on I 6-vuoden ikä ja uimataito.

Hinta: 190 euroa sisältäen majoituksen, ruokailun, opetuksen ja materiaalin.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Sari Häkkinen (09) 3481 3190 tai sari.hakkinen@susl.fi. IImoittautumiset SUSL:in toimistoon ki~allisena seuroittain 17.10.2003 mennessä joko sähkö postitse tai fax (09) 348 I 25 16. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, yhteystiedot, seura ja mahdolliset allergiatllääkkeet.

Hengitysilmakurssi Kurssi antaa hyvät valmiudet toimia täyttöpaikan valvojana. Sukeltajille kurssi antaa hyvät "eväät" paineellisen hengitysilman turvalliseen valmistukseen ja käsittelyyn.

Kurssin aiheet: Lainsäädäntö, hengitysilma, ilma-analyysit, ilmasäiliöt, katsastukset, kompressorit, täyttöpaikka/täyttöasema sekä vaaratilanteiden minimointi säiliöiden täytössä ja käsittelyssä.

Lisätietoja: Ylipalomies/kouluttaja Eero Ahlman puh. 040-5911578 e-mail: ompkairo@surffi.net www.surffi.net/..-.ompkairo/ sukeltaja

...-

-

=

f

1

SUSl t~edottaa

39

Pohjois-Suomen Sukeltaja- ja kouluttaja päivät 15.-16.11. Kemissä koilmoittautumista 90 euroa.

Majoitusta varten Kemin Cumulus-hotellista on varattu kiintiö tunnuksella "Sukeltajat", hinta 39 euroa vuorokausi/henkilö kahden hengen huoneessa, 68 euroa vuorokausi/henkilö yhden hengen huoneessa. Varaukset on tehtävä 15.10. mennessä: Cumulus Kemi, puh (016) 228450 tai kemi-cumuluS@restel.fi.

• • SUSL:n tekninen valiokunta, seuratoimintavaliokunta ja Kemin Urheilusukeltajat ry. jä~estävät yhteistyössä Pohjois-Suomen sukeltaja- ja kouluttajapäivät. Päivien ohjelmassa käsitellään mm. opettamista, oppimista, sukelluskoulutuksessa tapahtuvia muutoksia, seuratoimintaa, koulutuksen taloushallintoa jne. Lauantai-iltana on lisäksi mahdollisuus osallistua Kemin Urheilusukeltajat ry:n 30-vuotisjuhlaan.

Kaikki kouluttajat. ohjaajat,

seurojen johtohenkilöt ja sukelluksesta kiinnostuneet ovat tervetulleita! Ilmoittautumiset liiton toimistoon office@susl.fi. Osallistumismaksu ennakkoon ilmoittautuneilta on 70 euroa, ilmall ennak-

Lisätietoja päivien ohjelmasta: www.susl.fi. tapahtumakalenteri ja Kouluttaja-tiedote 2/2003.

Uppopallokurssi Espoossa Uppopalloseura Najadit ry järjestää 14-19-vuotiaille tytöille ja pojille suunnatun uppopallokurssin 6. 10.- 24.1 1.2003 Espoossa. Kurssi pidetään kahdeksana maanantaina klo 20.30- 21.50 Leppävaaran uimahallilla. Kurssin hinta on 20 euroa ja se sisältää uimahallimaksut ja luentomonisteet. Mukaan mahtuu 12 osallistujaa. Kurssilla on muutamia perusvälinesarjoja lainatlavana.

Lisätietoja kurssista ja ilmoittautuminen Irina Viippolalle: puh. 050 357 4046 tai irina@Viippola.com.

SUSL:n sääntömääräinen syyskokous sunnuntaina 26.10.2003 klo I 1.00 Hotelli Vantaan Auditorio (Tikkurilan aseman vieressä) Valtakirjojen tarkistus klo 10.00-10.45

Tervetuloal Johtokunta

ii Optifocus Oy Nikonos ja SEAaSEA • Kamerahuolto kaikille kameroille ja painekoteloille • Käytetyt ja perushuolletut kamerat • Uudet tuotteet edullisesti kauttamme, Peltoniementie 4,36600 Pälkäne Puh 0208 300 030

E·Moll opllfocus(i,ldlc II

www oplllocus II

Sukeltaja

0.0250

HELSINKI

H

Dive ite Kelluke, selk 路路Ievy ja hihnasfo p keffi arjous.

DiveRiL ~c Wings ja Classic Wings Yhteensopivat my枚s Transpac II kanto laitteeseen .