Sukeltaja 2003 3

路"0 i \.

'-,

,," U v

PÄÄKIRJOITUS

J

Etsinnän mestarit

Vedenalaise maailman erikoislehti 3/2003

• • Harrastaminen on vapaaehtoista. Siksi usein ihmettelen. miksi niin moni sukellusseura ja sukeltaja osallistuu Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (VaPePa) toimintaan. Ihmettelen. koska tiedän. että Vapepa-sukeltaminen ei aina useinkaan ole fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti helpPäätoimittaja

poa. Etsintäsukelluksia tehdään erittäin vaikeissa olosuhteissa. onnetto-

Jouko Laitinen, jouko.faitinen@sus/.fi

muudet haNoin sattuvat kauniina kesäpäivinä. Silti Vapepa-sukeltajat

Toimituspäällikkö

ovat erittäin motivoituneita ja toimintaansa sitoutuneita. Yllättävän mo-

Minna Pajamies, minna.pajamies@onnion.fi

ni seura toimii Vapepassa ja kehittää menetelmiä etsinnän tehostamiseksi.

Tolmltu_lhteerl

Leena Koivumäki, leena.koivumaki@pp.inetfi Art dll"8Ctor

Y 'ö Klippi, yka@k'l;ppidm.fi

Vapepan toiminnassakin etsinnät sukeltaen ovat ainutlaatuisia. Maastoetsintään voi hätätilassa osallistua asiaan vihkiytymätönkin. mutta veden alle voi mennä vain sukeltaja. Etsittävät alueet ovat usein laajoja ja tehokas toiminta vaatii paljon sukeltajia. Laajamittaisissa etsinnöissä tarvitaankin joukkovoimaa. ja sitä on vain sukellusseuroilla.

.Julkaisija:

Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry. Radiokatu 20, 00093 SW, puh. (09) 3481 2258, fax (OlJ) 3481 2516, email: office@sus/.slu.fi www.sus/·fi Toiminnanjohtaja Brita Ikävalko Toimitus:

Onnion Oy, Sateenkuja 1, 02100 Espoo, puh. (09) 4393 250

Vapepa-sukellustoimintaa on ollut seuroissa jo vuosia. T oimintamallit eri puolilla Suomea ovat vaihdelleet. Yhtenäisen käytännön puuttuessa jotkut viranomaiset eivät ole tohtineet käyttää vapaaehtoisia sukeltajia lainkaan. kun vastuunjaosta sukeltajien ja viranomaisten välillä on ollut epäselvyyttä. Asia ko~aantui aimo askeleen. kun seuratoimintavaliokuntamme järjesti ensimmäisen Vapepa-kouluttajakurssin. Kurssin toteuttamiseen osallistui useita eri viranomaistahoja. Lisää Vapepa-toiminnasta voi lukea tämän lehden artikkelista.

IlmoltusmyynU:

Veli-Matti Korppi-Tommola, puh. (09) 2751 306, gsm 0505840 156, email: vm.kt@kolumbus.fi

sen kanssa. Koulutusta kehitetään siten. että jokaisessa seurassa voitaisiin

Repro: Mediatehdas Oy, Helsinki Painopaikka: Oy ScanWeb Ab, Kouvola

minen vapaehtoiseen pelastuspalveluun on aNokas ja antoisa lisä seu-

Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Vuositilaukset (EUR 35/vuosi), puh. (09) 3481 2258 tai office@sus/.slu.fi Sukeltaja-lehti on Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti, osoitteellinen jakelu 12 000 kpl, ISSN 123 7-1688 Sukeltaja-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilyttämisestä ja palauttamisesta.

Nyt toimintaa tehdään ja kehitetään tiiviissä yhteistyössä viranomai-

kouluttaa taNittava määrä asiansa osaavia Vapepa-sukeltajia. Osallistu-

ran toimintaan.

Jos haluat kehittyä sukeltajana etsinnän mestariksi. liity joukkoon. Harrastuksestasi on todellista hyötyä muillekin kuin itsellesi. Suosittelen.

Hyvää ja aurinkoista kesää. JOUKO LAITINEN

Sukeltaja

Sisällysluettelo Etsinnän mestarit ...............3 Sukeltaminen lähialueilla Vienanmeren alkuperäistä tunnelmaa .....................6 Hylkysukelluksia Tallinnanlahdella .10 Sukellusmatka Ruotsin länsirannikolle ................ . 12 Karu ja kaunis Pohjois-Norja .... . 14

Tasapainotus - helppoa ja haasteellista ................ . 18 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu vahvassa myötätuulessa ........ . 20 Kaikki sukeltajat ovat huonokuuloisia ............... . 22 Vesiympäristön tutkimusta Tvärminnessä ................ . 24

Vedenalainen luonto Baltian rannikolla .................... . 26

Näin Suomi sukelsi 2002

....... . 29

Tutkill1aton Vienanll1eri Vienan meri, itänaapurimme iso sisämeri, on sukelluskohteena ainutlaatuinen. T urmeltumaton luonto houkuttelee kävijöitä myös kalastamaan, ma~astamaan ja metsästämään. Paikalla käyvät niin kirkkaista vesistä innostuneet suomalaissukeltajat kuin venäläiset sukeltajat perheineen. Lue lisää sivuilta 6 -9.

Tavoitteena nopeus, kestävyys, räjähtävä voima... ............. .32

Sukella Baltiaan

Tunnistusoppaita sukellusreppuun .............. .34

Tallinnanlahden sukellusvedet ovat lähellä mutta ta~oavat kuitenkin erilaista eksotiikkaa: pohjoisrannikon jyrkkiä rantoja ja läntisen rannikon matalia vesiä. Hylkyjen määrä Viron rannikolla on lukematon. Myös Viron järvissä voi sukeltaa. Sivu 10.

Maailmalla luetaan ............ .36 Vedenalainen valokuvaus, osa II

.. 38

Sukelluskalastajien kesätapahtumat .............. .41 Norppasivut

................. .42

SUSL tiedottaa ............... .44

Kannen kuva: Korvameduusa, kuvaaja Mikhail Fedyuk

Vapepa Tilaukset ja osoitteenmuutokset kirjallisesti. Suomen Urheilusuke/tajain Uitto ry. Radiokatu 20,00093 SLU tai office@sus/.slu·fi· Sukeltaja

SUSL:n pioneerityötä

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on vahvassa myötätuulessa. Vapepa on viranomaistoimintaa tukeva organisaatio, joka tarjoaa apuaan kun viranomaisten resurssit eivät riitä. Työ SUSL:n Vapepa-koulutuksen kehittämiseksi tuottaa hyvää tulosta ja syksyllä jä~estetään kaksi Vapepa-sukeltajakurssia. Sivu 20.

Vesiympäristön tutkimusta Tvärminnen eläintieteellinen asema on pohjoisen Itämeren parhaiten varusteltuja kenttäasemia. Tutkimusten painopistealueena ovat vähäsuolaiset rannikkovedet ja niiden eliömaailma sekä saariston eliöyhteisöt. Asema on myös Helsingin yliopiston yksikkö, joka toimii biologisten tietei den kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtana. Sukelluspäällikkö Ari Ruuskanen esittelee asemaa sivuilla 24-26.

Vapaasukelluksen SM-kilpailut Vapaasukelluksen kolmannet SM-kilpailut Nastolassa ta~osivat jännitystä, keskittymistä ja hienoja suorituksia sekä osallistujille että yleisölle. Joukkuekilpailun lisäksi kilpailtiin myös yksilösa~assa ja lajeja oli kaksi: Static apnea ja Dynamic apnea. Sivu 30.

Sukeltaja 2/2003 kirjoittajat: Stig Gustavsson, Erik Hall, Harri Kapanen, Ulla Kauppi, Leena Koivumäki, Veli-Matti Korppi-Tommola, juha Laaksonen, Petri Laine, Susanna Laine, jouko Laitinen, jussi Lammi, jouni Leinikki, Mikko Matilainen, Henri Muhonen, Antti Mäkelä, jukka Nurminen, Erno Oikkonen, Minna Pajamies, Paavo Rauskanen, Rami Riikonen, Riku Riikonen, Olli Rinne, jukka Seppänen. Sukeltaja 2/2003 kuvaajat: john Blomstedt, Mikhail Fedyuk, Stig Gustavsson,jari juntunen, Martti jämsä, Hannu Kariheimo, Ulla Kauppi, Veli-Matti Korppi-Tommola, juha Laaksonen, jouko Laitinen, Pasi Lahtinen, jouni Leinikki, Leo Männistö, Niko Nappu, jukka Nurminen, Erno Oikkonen, Peep Rada, Paavo Rauskanen, jarmo Vähä-Ettala.

Sukeltaja

4/2003

ilmestyy lokakuussa 2003. IImoitusaineistot tulee toimittaa viimeistään 8.9.2003. Numero

Toimituksellinen aineisto

Ilmoitusaineisto

4/2003 5/2003

22.8.2003 18.10.2003

8.9.2003 4.11.2003

Ilmestyy Lokakuu Joulukuu

Jos Punaisen meren erikoisuudet on jo nähty ja Norjan sukelluskohteetkin tuttuja, on aika suunnata uusille, eksoottisille vesille. Vienanmeri, itänaapurimme iso sisämeri, on sukelluskohteena ainutlaatuinen. Turmeltumaton luonto houkuttelee kävijöitä myös kalastamaan, ma~astamaan ja metsästämään.

• • Kouvolan Vesikoiden sukeltajat katsastivat Vienan meren sukelluskohteen Tshupassa jo vuonna 2000. Sukelluskeskus Beloje moressa on sen jälkeen käynyt muitakin kirkkaista vesistä innostuneita suomalaissukeltajia. Myös venäläiset sukeltajat perheineen aina Moskovaa myöten vierailevat siellä säännöllisesti. Erik Hall sai kipinän Vienanmeren vesiin nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen onkin ollut pakko päästä kokemaan uudelleen jääkylmien vesien monimuotoinen, vedenalainen elämä ja kirkkaat näkymät. Nyt Hall ja Jukka

Marttila vetävät alueella opastettuja retkiä sukellusryhmille. He toimivat myös sukellusoppaina ja vastaavat retken turvallisuudesta.

Erilaista eksotiikkaa Paikallisen sukellusseuran nimeä kantava keskus on ollut aikanaan kaivosmiesten asutusta. Ka~alan tasavallan Louhen alueella, Vienanmeren Tshupan lahden rannalla on monta vedellä täyttynyttä kaivosta, joita käytetään louhossukeltamiseen. Beloje moren palvelut ovat lähes länsimaista tasoa. Paikalli-

Sukeltaja

I

), I

nen luonto ta~oaa kuitenkin jännittäviä elämyksiä ja uudenlaista eksoottista nähtävää: merivuokkoja, pehmeitä koralleja, meritähtiä, krotteja, merisiilejä, tasku rapuja sekä paljon muita pieniä mereneläviä. Pohjoisen Jäämeren alueen kalalajit, kuten kissakalat, turskat, meriahvenet ja kampelat ovat alueen valtalajeja. Keret-joesta on mahdollisuus kalastaa lohta joko pinnalla tai pinnan alla. Hyvällä onnella saattaa törmätä maito-

valasparveen ja hylkeisiin. Kesällä veden lämpö voi nousta 16-18 asteeseen, mutta yli 20 metrin syvyydessä se harvoin on yli kaksi astetta. Hall ja Marttila suosittelevat kuivapuvun käyttöä, sillä hydrokartiopaikoissa veden lämpö on jopa miinusasteista. Märkäpuvullakin voi yrittää, mutta silloin tarmoa saattaa riittää vain yhteen sukellukseen. Holodno!

Huolia kompressorisi. Kysy huolto-osapakettia Bauer ja Poseidon kompressoreihin

AURINKOMATKOJEN

AGIA NAPA • ALANYA • EL GOUNA •

Tshupaan on tänä vuonna rakennettu hotelli, jonka palvelut vastaavat suomalaista keskitasoa. Paikalla on myös kolme 4-hengen pikatilaa, joilla on yhteinen suuri keittiö ja puucee. Lisäksi alueella voi yöpyä viidelle hengelle tarkoitetussa kaksikerroksisessa puutalossa, jossa on kaikki mukavuudet. Alueella on kyläkauppa, jonka valikoi-

Mieti, mitä hengität ...

Etsi uusi sukelluskohde! SUKELLUSKOHTEET 2003

Päivä kuluu merellä

Huolto-osat mallista riippuen, esim. Bauer Junior

FUERTEVENTURA • HURGHADA • ISCHIA • KEMER • KHAO LAK • KRABI • LA GOMERA • LA PALMA • LlMASSOL • MADEIRA • MARMARIS & I~MELER

• PAFOS • PATTAYA • PHUKET •

PLAYA BLANCA • PLAYA DEL CARMEN • PUERTO DEL CARMEN . PUERTO PLATA • PUERTO RICO • RAYONG • SAMUI • SHARM EL SHEIKH • TAORMINA • TEN BEL

Lisätietoja puh. 0203 13113 ja www.aurinkomatkat.fi

Sukeltaja

• • • • •

imuilmasuodatin välierottimen sintterisuodattimet tiivisteet lauhteenpoistoventti Triplex-suodatinelementti kompressoriöljy, synteettinen tai mineraaliöljy

Tilaukset: puh. (09) 5044 4544 ja (09) 5044 4545, fax (09) 50444551 tai hydor@sarlin.com.

mat ovat niukat. Ruokatavaraa kannattaa siksi varata mukaan. Täysihoitomahdollisuuskin on 10 euran päivähinnalla, mutta se ei kannattane: kun meren ulapalle lähdetään koko päiväksi, otetaan eväät mukaan ja ruoka valmistetaan rannalla tai tukialuksella. Tukialus on 8-10 hengelle ja matkaa kohteeseen tehdään 1,5-2 tuntia. Myös rannalta voi sukeltaa. Matkalle lähdetään Kuhmon kautta

omilla autoilla. Hintaan sisältyy majoitus, pullojen vuokra tai täyttö, painot, päiväretki merelle tukialuksella, opastus ja kuivaustila. Viiden päivän retki hotellimajoituksella maksaa 500 euroa hengeltä (1 00 euroa / vrk), pikatilassa 350 euraa (70 euroa / vrk / hlö), s-hengen talossa 84 euroa / vrk / hlö). Matkaan mahtuu enintään 10 henkilöä.

TEKSTI: ERIK HALL KUVAT: MIKHAll FEDYUK LISÄTIETOJA: JUKKA MARTTILA, PUH. 040 720 ERIK HALL, PUH. 040 734 1460 ERIK.HALL@PP.INET.FI

3490

uJ Kerin majakka, 45 km Helsingistä.

Sukeltaminen Virossa ei juuri eroa sukelluksista Suomessa: Suomenlahti on tutun samea ja kylmä. Jyrkällä pohjoisrannikolla ei kuitenkaan ole samanlaista saaristoa kuin Suomessa ja vesikin kiertää Suomenlahdella vastapäivään, joten hiukan parempia näkyvyyksiä löytyy Virossa heti rannaltakin. Toisaalta juuri virrat saattavat viedä näkyvyyden puoleen metriinkin . • • Läntinen rannikko on matalaa, mutta sukelluskohteita on sielläkin. Viron rannikolla olevien hylkyjen määrä on tuhansissa. Jo Hansa-ajoista lähtien laivoja on ajettu myrskyssä näille rannikoille. Viron itsenäistyessä venäläiset upottivat huonokuntoisen kaluston, jota eivät halunneet mukaansa.

Katakombeja, hylkyjä ja kalaisia vesiä Myös Viron järvissä voi sukeltaa. Ne ovat laajempia ja syvempiä kuin Suomessa. Vedet ovat lisäksi kalaisia. Tuntuu siltä, että vesielämä vilkastuu huomattavasti, kun siinrytään sadan kilometrin verran Helsingistä etelään. Riskejä hakeville löytyy myös venäläisten jälkeensä jättämiä katakombeja, jotka ovat täyttyneet vedellä ja joita nyt käytetään sukeltamiseen. Tallinnanlahdella on useita hienoja sukelluskohteita. Alun perin Suomessa rakennettu kolmimastoparkki Raa (aiemmin Polaris) upposi venäläisten evakuoidessa T allinnaa vuonna 1941. Kolmimastoparkki on puulaivaksi erittäin suuri ja lähes ehjä. Pohjan syvyys on paikalla 27 metriä, kansitaso on noin 22 metrissä.

Sukeltaja

Vähän onnea ja näkyvyyttä riittää.

Hylky on todella hyväkuntoinen ehjine puisine kylkineen ja kansineen sekä lukuisine yksityiskohtineen: on mm. isoja köysiplokeja, sumutorvi ja ankkuripelit. Suurista luukuista pääsee vaivatta sisälle avariin, mutta tyhjiin ruumiin ja niistä läpi. Rakenteisiin on takertunut paljon verkkoja.

Varo vaaraa veden alla Tallinnasta länteen lepäävät matkustajalaiva Josef Stalinin jäänteet. Tämä laiva valmistui vuonna 1939 Suomenlahden suurimmaksi matkustaja-alukseksi. Hylky on myös esimerkki Viron rannikon vaaroista. Se nimit-

täin upposi täydessä ase- ja ihmislastissa ollessaan evakuoimassa Hankoa jatkosodan alussa. 10-15 metrissä sijaitseva hylky on hajonnut pitkin pohjaa, ja aseita ja ammuksia on levällään joka puolella. Paikalliset vain odottavat, milloin joku heittää ankkurinsa väärään paikkaan - kalaa sataa todennäköisesti vielä Tallinnassakin. Virolaisissa vesissä sukellettaessa on syytä olla koskematta mihinkään epäilyttävään, sillä uudempiakin räjähteitä on upotettu veden pohjaan.

Lähihistoriallisia ehjiä hylkyjä on paljon.

Sukellusharrastus on nousussa Itsenäistymisen jälkeen on laitesukeltaminen alkanut kiinnostaa virolaisia. Tallinnasta löytyy useita sukellusliikkeitä ja -jä~estäjiä. Myös erikokoisia sukellusseuroja on syntynyt maahan. Seuramme on pitänyt yhteyksiä tallinnalaiseen Eesti Sukeldujate liiduun, joka toimii Maremark-liikkeen yhteydessä. Kanssakäyminen on ollut helppoa. Sukeltavat ihmiset tuntuvat ymmärtävän toisiaan vaivatta. Pelkkään sukeltamiseen ei tarvita lupia, mutta hylkyjen suojelun lainsäädäntö ei vielä ole erityisen selkeä. Viron merimuseo valvoo vanhimpia hylkyjä ja niille suunnatessa toivotaan sukelluslupien anomista. Mutta esimerkiksi sotalaivoilla sukeltamista ei rajoiteta. Tähän saattaa olla tulossa muutoksia. Viron lain mukaan ulkomaalaisilta vaaditaan hylyille sukeltamiseen merimuseon lupa. Lupia on myönnetty niukasti, mutta jotkut sukellusjärjestäjät ovat toki lupia saaneet. Näkemiemme lupien myöntäjä on kuitenkin ollut Muinsuskaitse Inspektsioon, paikallinen museovirasto ja merimuseota ylempi instanssi. Lupia varten tulisi sukellusjärjestäjään ottaa yhteyttä hyvissä ajoin, mielellään muutama viikko ennen aiottua sukellusta. Sukeltajat ja liikkeet ovat pyrkineet vaikuttamaan vapaampaan käytäntöön. Aika näyttää, mitä uutta esimerkiksi EU:hun liittyminen tuo mukanaan.

Esineistö on säilynyt virolaisissa hylyissä.

LISÄTIETOJA: Lisää tietoa sukeltamisesta Virossa saa Peep Radan verkkosivuilta osoitteessa http://sukelduja.online.ee. Sivuilta löytyy tietoja hylyistä, paljon vedenalaiskuvia ja myös tallinnalaisten sukellusjä~estäjien yhteystiedot. Sivut ovat vironkieliset.

TEKSTI: PSK KUPLA Ry (HARRI KAPANEN, JUSSI LAMMI, MIKKO MATILAINEN, HENRI MUHONEN, OLLI RINNE) KUVAT: PEEP RADA Lue lisää Baltian alueen luonnosta Jouni Leinikin artikkelista sivuilla 27-28.

Sukeltaja

Heinäkuinen sydänkesän viikko lähestyi: oli aika suunnistaa Hamburgsundiin, Ruotsin länsirannikolle, Edessä oli lauttareissu Helsingistä Maarianhaminan kautta Tukholmaan, varma irtiotto arjesta, Tukholmassa suunnattiin auton keula kohti länttä, sillä ajettavana oli 530 kilometrin taival halki Ruotsin, • • Emäntä Rosan leipoman kakun tuoksut kera tuoreen kahvin toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi, Saatuamme punkat kuntoon ja sukellusvehkeet varastohuoneeseen oli koko ilta aikaa ottaa ren nosti ja piipahtaa Hamburgsundin satamassa,

Sukeltaja

Eräseikkailua ja taskurapuja Heti maanantaiaamuna sukellustukialuksemme suuntasi kulkunsa kohti Väderöarnaa, joka on Hamburgsundin ulkopuolella oleva hieno saaristoalue, Ruotsalaisten sukeltajien piirissä sitä kutsutaan myös Ruotsin Malediiveiksi, Valmistauduimme ensimmäiseen sukellukseen alukselta ennen puoltapäivää, 48 veden alla vietetyn minuutin jälkeen tukialus poimi meidät merestä, Emäntä Rosan valmistaman maukkaan thai-lounaan jälkeen ta~outui mahdollisuus eräseikkailuun luonnonkauniilla saarella, Reilun kahden tunnin tauon jälkeen oli aika palata tukialukselle, vaihtaa uudet pullot selkätelineisiin ja laittaa rensselit kuntoon päivän toista sukellusta varten, Päivän kahdella sukelluskerralla saimme tutustua veden alla taskurapuihin, hummereihin. merisiileihin. maneetteihin, monenlaisiin kaloihin ja eri vuokkoihin,

Iltapäivän päättyessä saavuimme takaisin Hamburgsundin satamaan ja majapaikkaamme: pullot täyttöön ja rensseleiden pesu, Ensimmäiset menivät jo alakerran saunaan, osa joukosta valmisti illan aterian kotikeittiössämme, Muutamat retkeläiset suunnistivat Hamburgsundin satamaan nauttimaan paikallisen rantapizzerian antimista,

Öiset ötökät valokiilassa Tiistaina sukelsimme Väderöaman hienoilla sukellusmestoilla, Innokkaimmat valmistautuivat tiistai-illan hämärtyessä vielä yösukellukselle Hamburgön saaren toiselle puolelle, Lamppujen valokiiloissa oli yöllä näkynyt jos jonkinlaista merenelävää ja ötököitä ravuista ja kaloista lähtien Keskivii kon dyykkien suuntana oli Hamburgsundin saaristoalue, Saimme tutustua "tappajahummeriin". joka vartioi pelkäämättä ja uhmakkaasti kotikolonsa ympäristöä,

Ei tietoakaan vetäytymisestä. Pelkillä saksilla oli mittaa aina kyynärpäästä sonmenpäihin asti. Oli hieno kokemus tavata tuollainen hummerikarpaasi veden alla. Illalla suunnistimme perinteiden mukaan Smögenin idylliseen kylään tutustumaan kalahalleihin ja paikan vilkkaaseen, veneilijöiden täyttämään satama-alueeseen. Nautimme illallisen bryggalla Skäret-nimisessä kesäravintolassa.

Rapuja myös lautasella Torstain aamupäivän sukellus suuntautui Hamburgsundin saaristoon ja ittapäivällä sukelsimme Södra Systerin majakkasaaren vesillä. Kallionkolot muodostivat hienon luolaston 7-15 metrin syvyydessä. Onkaloiden katto-osat olivat täynnä erilaisia merivuokkoja ja pienet kolot onkaloiden perällä täynnä rapuja. Ympärillä uiskenteli vilkas joukko erikokoisia kaloja. Tutuksi tuli myös melko voimakas merivirta lännestä idän suuntaan. Katseltavaa ja kuvattavaa riitti. Pienen värinän ja jännityksen tunteen kehossa sai aikaan tulossa oleva rapuillallinen. Paikallinen kalastaja oli tuonut koriilisen eläviä taskurapuja keittiöön. Meriravut haimme itse paikalliselta kalakauppiaalta. Kovan tuulen vuoksi kalastaja ei ollut päässyt merelle kokemaan omia merirapupyydyksiään.

Makrillia poskeen Pe~antaina suuntasimme Hamburgön saaren merenpuoleiselle uimarannalle ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen sukelluspari oli jo veden alla. Pe~antai-illaksi olimme tilanneet kalaillallisen: Leif oli päivän aikana kalastanut 26 makrillia, jotka hän illalla itse valmisti. Lauantaiaamuna nautimme aamupalan ja suuntasimme kulkumme halki Ruotsin kohti Tukholmaa. Mielessä olivat mukavat sukellukset, nautinnolliset kala- ja rapuillalliset sekä idylliset Hamburgsundin ja Väderöaman saaristot. Jätimme varauksen taas ensi kesän sukellusreissusta. Idyllinen Hamburgsundin kylä Ruotsin länsirannikolla on ollut seuramme vuotuisen sukellusleirin pitopaikka jo vuodesta 1982. Tänä kesänä kyseessä on jo kahdeskymmenes reissumme tuolle viehättävälIe seudulle.

Laivahylyn ankkurikettinki ja Pasi merisiilejä shoppailemassa.

S/S Amasiksen kohtalon hetket •• s/s Amasis on yksi tunnetuimmista sota-ajan hylyistä Ruotsin länsirannikolla. Aluksen kohtalon päiväksi muodostui huhtikuun 9. päivä vuonna 1940. Kuljetusalus oli tuolloin matkalla Saksasta No~aan määräsatamana Oslo. Lysekilin edustalla Kattegatin ja Skageragin alueilla partioinut brittiläinen sukellusvene HMS Sunfish sai Amasiksen periskooppinsa tähtäinruudukkoon. Sunfishiltä laukaistiin kaksi torpedoa. Ensimmäinen torpedo ei räjähtänyt, mutta toinen osui Amasiksen vasemman puolen keskiosaan, lastiruuma 4:n kohdalle tasan klo 17.19. Amasiksen koneet pysäytettiin heti ja alus ankkuroitiin. Se syttyi tuleen. Laivan koko 5 I hengen miehistö pelastettiin ruotsalaisilla luotsiveneillä. Viimeisenä aluksesta poistui kapteeni klo 21.00. Alus jatkoi hitaasti uppoamistaan. Noin kello kolme seuraavana päivänä aluksen perä nousi ylös ja se upposi reilun 50 metrin syvyyteen. S/S Amasis oli rakennettu v. 1923 Bremer Vulkan -telakalla Saksassa. Se oli 133,6 metriä pitkä ja 16,8 metriä leveä. Aluksella oli 55 hengen miehistö ja 18 ensimmäisen luokan matkustajapaikkaa. Uppoamishetkellä alus oli 200 000 tonnin kivihiililastissa.

la olevaa Thethis-kalastusalushylkyä, joka makaa hiekkapohjalla 30 metrin syvyydessä. Mukaamme tuona päivänä lähti myös kolme ruotsalaista tekniikkasukettajaa. He olivat sukeltaneet Thethis-hylyssä useamman kerran ja halusivat siksi ensimmäiseksi sukelluskohteekseen jonkin muun hylyn. Sää oli aurinkoinen ja meri lähes peilityyni. Kapteenimme suunnisti aluksensa kulun kohti etelää ja kysyi, haluaisimmeko sukeltaa S/S Amasiksella. Luulin hänen aluksi laskeneen leikkiä, koska kohteelle oli matkaa yli 60 kilometriä. Se tiesi yli kolmen tunnin ajomatkaa. Pian kuitenkin tähystelimme kohti etelää löytääksemme S/S Amasiksen poijutetun hylkypaikan. Hylky sijaitsee keskellä merta, noin 15 kilometriä Lysekilin rannikolta suoraan länteen. Olimme tehneet sukellussuunnitelmat hylylle jo merimatkan aikana. Aluksen kansiosat ovat pääosin 37-42 metrin syvyydessä. Veden virtaus pinnalla oli sen verran suuri, että poijuköyteen piti tarttua heti poijun kohdalla ollessa.

Sukellus S/S Amasiksella Lähdimme Pasin kanssa ensimmäisenä parina, jotta kuvaaminen onnistuisi paremmin. Päästyämme poijuköyttä pitkin laivan partaalle noin 40 metrin syvyyteen suunnistimme kohti laivan keulaa. Näkyvyys hylyllä ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen. Käytimme oman sukellusaikamme tutkimalla laivan keulaosaa, jossa oli paras näkyvyys. Sukeltaessamme hylyllä kymmenen vuotta sitten oli näkyvyyttä riittänyt hyvin ilman sukelluslamppuakin. Muut sukellusparit olivat tutkineet poijuköyden kiinnityskohdan ympäristöä hylyssä. Paluumatkalla Smögenistä Hamburgsundiin ajoimme läpi luonnonkauniin Sotenäsin kanaalin. Se on elämys sellaisellekin sukeltajalie, joka on vieraillut Ruotsin länsirannikolla usein. Saimme rentoutua, nauttia auringosta ja tutustua länsirannikon kauniisiin meri- ja rantamaisemiin. LISÄTIETOA: http://www.dykleifnu/ TEKSTI JA KUVAT: VELI-MATTI KORPPI-TOMMOLA

Kohteeksi sattuman kautta Olimme sukellusreissulla Ruotsin länsirannikolla Hamburgsundissa kesällä 2001. Kohteeksi suunnittelimme Smögenin yläpuolel-

Sukeltaja

l

• • Kirkenes, Kirkkoniemi, sijaitsee aivan Norjan ja Venäjän rajalla vajaan sadan kilometrin päässä Näätämön rajaasemasta. Kirkenes on ihanteellinen kohde suomalaisillekin sukeltajille. sillä se sijaitsee kohtuullisen ajomatkan päässä eikä matkalla ole lauttaylityksiä tai siltatulleja. Matkalla saa vielä nauttia oman luonnonkauniin Lappimme näköaloista.

Kohteena Kirkkoniemi Kirkkoniemessä riittää sukeltajille katseltavaa, sillä vesissä on runsaasti hyl_~lJ~. Valtaosan hylyistä muodostavat

toisessa maailmansodassa upotetut sota-alukset sekä alasammutut lentokoneet. Myös vedenalainen elämä on hyvin rikasta. Kasvusto ja maisemat ovat monimuotoisia vaihdellen merivuokkojen koristamista kallioista rapujen asuttamiin kelppimetsiin. Kissakalat, rasvakalat ja merikrotit Iymyilevät koloissaan. Varsinkin syviä sukelluksia harrastavaIle Norja on ain.a ollut varma ja kirkas kohde. Eikä sovi unohtaa kuningasrapuja. jotka varmasti jäävät mieleen kun ensi kerran sellaisiin syvyyksissä törmää. Nuo muinaista maailmaa edl,!stavat otukset voivat kasvaa yli parimetrisiksi.

Sukeltaminen lähialueilla

li.l

Olimme valinneet majapaikaksemme jarfjordenin, joka sijaitsee Kirkkoniemestä noin kymmenen kilometriä Venäjän rajalle päin. Paikallinen sukellus- ja elämysmatkailuyrittäjä Lars Petter 0ie pitää siellä sukelluskeskustaan. Arctic Dive Resortissa on majoitustilat noin kahdellekymmenelle sukeltajalle kaikkine mukavuuksineen. Alueella on myös huolto- ja kuivaustilat, sauna, kompressori ja tukialuksena käytettävä kahdeksan metriä pitkä kumivene. Sukelluskohteita löytyy aivan vierestä. Näitä ovat mm. johan Faulbaumin hylky sekä Curtiss P-4O Warhawk, vanha hävittäjälentokoneen hylky. Kumpaiseenkin on vain noin viiden minuutin venematka. Tunnin venematkan päässä Sagfjordenissa on laavu uskomattoman hienoissa maisemissa. Oltuani paikalla kymmenkunta kertaa voin hyvillä mielin suositella keskusta, sillä palveluissa ei ole huomauttamista. Muutaman kilometrin päässä Sollian majatalot ja leirintäalue ta~o­ avat hyvän majoitusvaihtoehdon omavaraiselle sukeltajalIe.

Johan Faulbaum Perille saavuttuamme olemme usein tehneet tutustumissukelluksen keskuksen laiturilta, jotta myös ensi kertaa mukana olevat saavat tuntuman paikallisiin olosuhteisiin. Samalla kaikki saavat painotuksen kohdalleen, se kun on välillä tahtonut tuottaa ongelmia jopa vanhoille konkareille. Veden suolaisuus Norjan vesissä lisää nostetta huomattavasti. Ensimmäiseksi todelliseksi kohteeksi sopii yleensä monille suomalaisillekin tuttu johan Faulbaumin hylky, joka sijaitsee vuonon kaakkoisosassa. Laiva on rakennettu vuonna 1907, ja se palveli saksalaisten ns. Qaluksena eli sukellusveneiden houkutuslintuna ennen uppoamistaan. Venäläishävittäjät pommittivat sen upoksiin vuonna 1944. Alus makaa vuonon pohjalla: sen perä on noin 10 metrin syvyydessä ja keula 24 metrin syvyydessä. Keulan kohdalla pohja tulee vastaan noin 35 metrin syvyydessä. Aluksella on pituutta noin sata metriä, joten katseltavaa riittää useammalIekin sukellukselle. Sen aseistus ja potkuri on poistettu sodan jälkeen. Hylky on hyvin selkeäpiirteinen ja ehjä, joten se on erittäin helppo sukellettava. Hylyssä on kuitenkin vielä tallella ammuksia, joihin kajoaminen on ehdottomasti kielletty.

Curtiss P·40 Warhawk Yksi jarfjordenin hienoimmista kohteista sijaitsee sen perukoilla, sukelluskeskusta vastapäätä. Siellä makaa liittoutuneiden Curtiss P-40 Warhawk, joka oli venäläisillä lainassa. Saksalaisten ilmapuolustus ampui sen alas heinäkuussa vuonna 1943, ja se lepää

Sukeltaja

pohjalla ylhäisessä yksinäisyydessään noin 20 metrin syvyydessä. Lentokone on miltei ehjä. Sen kolmilapainen potkuri on inronnut hätälaskussa ja on tänä päivänä nähtävissä sukelluskeskuksen pihassa. Näkyvyys hylyllä vaihtelee huomattavasti päivästä toiseen ollen yleensä 3-7 metriä. jos näkyvyys on ensimmäisellä kerralla huono, ei kannata masentua. Vaikka kohde onkin pieni, noin 12 metriä, riittää siinä katselemista varmasti muutamalle sukellukselle. Hylkyä asutlavat runsaslukuisena puna-ahvenet (Uer), jotka seuraavat sukeltajien touhua mielenkiinnolla. ja useampana vuonna on sama kissakala löytynyt oikean siiven alta mutustelemasta simpukoita.

The Wall The Wall, seinämä, sijaitsee jarfjordenin puolessavälissä. Matka sinne taittuu kuitenkin noin vartissa, sillä kumiveneen kaksi 140 hevosvoiman perämoottoria kuljettavat suurempaakin sukeltajaporukkaa kiitettävällä nopeudella. Seinämä on unohtumaton kokemus; sen jylhiä kallioita koristavat kuvankauniit merivuokot ja näkyvyys on miltei aina parinkymmenen metrin paremmalla puolella. Se on kohteena kuitenkin melko vaativa, sillä sen seinämät ulottuvat pystysuorina - välillä jopa negatiivisina - aina 195 metrin syvyyteen asti. Tasapainotus täytyy olla hyvin hallinnassa ennen sinne sukeltamista. Seinämällä vallitsee myös yleensä heikohkoja virtauksia. Sukellus kannattaakin suunnitella siten, että voi antaa virran kuljettaa. Syväsukeltajille kohde on mitä loistavin, kunhan muistaa käyttää tervettä järkeä.

Sagfjorden - Satuvuono Sagfjordenin karut ja jylhät maisemat ovat kuin suoraan satuki~an sivuilta. Sinne pääsy vaatii noin tunnin venematkan jäämeren rantaviivaa seuraillen. Venäjän rajalle on matkaa vain muutama kilometri. Sagfjordenin pikku vuonon vedet pitävät sisällään upeita kelppimetsiä, jotka vilisevät pienempiä peikkorapuja (Trollkrabbe) ja niiden isompia serkkuja kuningasrapuja. Niiden jalkojen kärkiväli ylittää usein puolitoista metriä. Lars Petter on pystyttänyt paikkaan kodan, jossa yöpyy hyvinkin 10 henkeä. Keskellä kotaa on keittovälineitä, joilla kiehautetaan nopeasti nuotiokahvit. Äyriäisruokien ystävät voivat valmistaa myös keitettyä kuningasrapua. Kota on mukavasti vuorattu porontaljoilla. Lähellä sijaitsevaan vanhaan salakuljettajien piilokämppään on Lars Petter sijoittanut kemiallisen vessan, joka tuntuu ylellisyydeltä jäämeren rannalla vuoriston keskellä. Pidän sukelluslomani ehdottomana

edellytyksenä saada yöpyä vähintään yön tai kaksi Sagfjordenin kodalla. Hiljaisuus on sanoinkuvaamaton. Iltaisin on mahtavaa katsella ajopuunuotion loimussa kallionkielekkeeltä alas kalaparvien liikkeitä niiden pakoillessa saalistajiaan. Vuonoa ympäröivillä rinteillä pesii myös merikotkapariskunta. Täällä eivät puhelimet pirise ja kaupungin kiirekin on muisto vain.

Kirkenesin muut kohteet Kirkkoniemen ympäristö on sukeltajille ehtymätön aanreaitta. Lukuisat luontokohteet tarjoavat moninaisuudessaan sukelIettavaa vuosiksi eteenpäin. HylkysukeltajalIe Kirkkoniemen ympäristössä on runsaasti katseltavaa. Keskustan läheisyydessä makaa pohjassa saksalainen Domier DO-24 -lentovene. Kohde on ylösalaisin, ja siellä on usein huono näkyvyys johtuen läheisyyteen laskevasta joesta. Hiukan ulompana on vanhoja torpedobunkkereita, joiden torpedoputket ovat merenpohjassa bunkkereiden edustalla. Myös sukeltamattomat matkakumppanit kannattaa ottaa Norjan reissulie mukaan; maisemat ja retkeilymaastot ovat huikeita eikä pitkästymistä voi valittaa, päinvastoin.

Myös talvikaudella Pohjois-No~an sukelluskausi ajoittuu yleensä pääsiäisestä manraskuuhun, mutta itse kuulun ympärivuotisiin kävijöihin. T alvikautena on mahdollista tehdä avantosukelluksia sekä lentokoneella että Faulbaumilla. Kannattaa kuitenkin ottaa mukaan kohtalaisen pitkä jääsaha, vaikkei vuono olekaan kuin osaksi jäässä. jäät alkavat lähteä yleensä pääsiäisen jälkeen, joten keväällä sukeltavien on varauduttava siihen että lentokoneen päällä on vielä jääkansi. Olen matkoillani käyttänyt keskuksen palveluja, sillä hintataso on kohdallaan ja kaikki palvelut helposti saatavilla. jos paikkaa mielii kokeilla, niin kannattaa soittaa ja varata majoitus ajoissa. Lisätietoa Arctic Dive Resort -keskuksesta tai Kirkkoniemen sukellusmahdollisuuksista saa nettisivuilta tai soittamalla suoraan Lars Petterilie.

TEKSTI JA KUVAT: JUHA lAAKSONEN LISÄTIETOA: LARS PETTER 01E ARCTIC DIVE RESORT jARFJORDBOTN 9900 KIRKENES PUH. + 4778996874 GSM. + 47 78 993005 WWW.ARCTIC-DIVE.NO

J

=r; TASAPAINOTU <-J

Tasapainotus sukellettaessa on periaatteessa yksinkertaista. Kun sukeltajan ja varusteiden paino kompensoidaan puvussa tai tasapainotusliivissä olevalla ilmalla, ollaan tasapainossa. Kuitenkin jokainen meistä on jossain vaiheessa huomannut tuon periaatteen noudattamisen vaikeaksi. Joskus tuntuu siltä, että liikesuunta on jatkuvasti joko ylös tai alas, eikä tasapainotuksesta ole tietoakaan. • • Tunnemme siis tasapainotuksen sinänsä yksinkertaisen periaatteen, mistä sitten johtuu epävakaa olo? Varsinkin matalissa syvyyksissä kunnollinen tasapainotus tuntuu olevan erityisen vaikeata.

Yksinkertainen, mutta kriittinen periaate Kun tasapainotuksen periaatekin on yksin-

Sukeltaja

kertainen, niin sitä on myös sen selitys: suuri ilmamäärä laajenee enemmän kuin pieni. Boylen lain mukaan kaasun tilavuus on kääntäen verrannollinen paineeseen, eli meidän tapauksessamme syvyyteen. On tärkeää huomata, että kyse on suhteellisesta tilavuuden muutoksesta. Suurempi tilavuus laajenee enemmän tilavuusyksiköissä kuin pienempi tilavuus, vaikka prosentuaalisesti muutos on kummassakin sama. Esimerkiksi, jos sukeltajan puvussa tai tasapainotusliivissä on 9 litraa ilmaa ja hän nousee viidestä metristä kolmen metrin syvyyteen, noste lisääntyy noin 1,4 kp. Vastaavasti, jos liivin tai puvun sisältämä ilmamäärä on kolme litraa, noste lisääntyy vain noin 0,5 kp. Melkoinen ero. T odennäköisesti edellisen esimerkin sukeltaja päätyy pintaan, sillä jos hän ei saa varusteistaan ilmaa nopeasti pois, tilanne vain pahenee. Sama pätee toisin päin syvyyden lisääntyessä. Pahimmassa tapauksessa saattaa tulla tilanne, ettei alaspäin mentäessä liivin tai puvun täyttöventtiilin kapasiteetti riitä korvaamaan paineen lisääntymisestä aiheutuvaa tilavuuden pienenemistä. Sukeltaja joutuu käyttämään räpylöitä syvyyden säilyttämiseksi.

Suurimmat tasapainovaikeudet matalalla Vedenpaineen muutos syvyyteen nähden on suhteellisesti suurempi matalalla kuin syvällä. Tästä johtuen suurimmat tasapainotusvaikeudet esiintyvät tavallisesti alle kymmenen metrin syvyydessä. Edellisen esimerkin noste-ero, jos sukeltajan syvyys pienenee 30 metristä 27 metriin eli samaiset kolme metriä, on 9 litran ilmatilavuudella 0,7 kp ja 3 litran ilmatilavuudella 0,2 kp. Nosteen muutos on siis merkittävästi pienempi syvemmällä kuin matalalla. Edellä mainitusta paineen suuremmasta muutoksesta seuraa, että matalalla tasapainotuksen pitäisi kuitenkin olla hyvin hallinnassa. Näin vältyttäisiin tahattoman nousun ikävistä seurauksista etappinousun ja keuhkorepeämän kannalta kriittisellä syvyysalueella eli alle kymmenen metrin syvyydellä.

Vain vähän ylimääräistä ilmaa Pienempi ilmamäärä tasapainotusliivissä tai kuivapuvussa on siis parempi tasapainotuksen hallinnan kannalta kuin suuri ilmamäärä. Mistä sitten johtuu suuri ilmamäärä? Koska

•

helppoa ja haasteellista

I

~

l

)

ilmalla aikaansaadaan noste, jolla kompensoidaan sukeltajan ja varusteiden paino, ilmamäärä riippuu sukeltajan varusteiden painosta. Tavallisesti ilmamäärää voidaan pienentää vähentämällä painoja painovyöstä. Jostain syystä sukeltajilla on tapana käyttää liikaa painoja. Tuhti painotus saattaa tuntua turvalliselta ja "tukevarta", mutta itse asiassa sen vaikutus onkin päinvastainen: sukeltamisesta tuleekin epävakaata, varsinkin kriittisessä matalassa syvyydessä. Mikä on sitten oikea painotus ja miten sen voi todeta? Oikea ilmamäärä tasapainotusliivissä tai kuivapuvussa on sellainen, että sukelluksen alussa - kun hengityskaasupullot ovat täynnä - ylimääräistä ilmaa on tämän sukelluksella poistuvan painon kompensoimiseksi. 10 litran pullolla tämä ilmamäärä on noin 2,5 litraa ja 12 litran laitteella vastaavasti noin 3 litraa. Siis huomattavan vähän. Todellisuudessa ilmaa pitää olla jonkin verran enemmän, jotta tasapainotusta olisi helpompi hallita. Taitavalla sukeltajalla on aina vähemmän ylimääräistä ilmaa tasapainotusliivissään tai kuivapuvussaan, kuin vähemmän taitavalla. Ilman, tai oikeammin painotuksen, oikean määrän voi testata sukelluksilla painoja vähentämällä. Saavutetaan tilanne, jossa

painoja on niin vähän, että vajaiden - ja tästä syystä keventyneiden - pullojen painonmenetystä ei pystytä korvaamaan ilmaa tasapainotuksesta poistamalla. Tämän jälkeen painoja lisätään vain sen verran, että tasapainotus hallitaan myös hengityskaasupullojen ollessa miltei tyhjät.

Tasapainotusta testaamaan Edellä mainittu keino on varma, mutta työläs. Paremmin ja nopeammin selvyyden painotuksen oikeasta määrästä saa seuraavasti: tehdään tasapainotus lähellä pohjaa, mutta irti siitä (kuva I ). Tasapainotuksen aikana ei saa liikkua, koska uimalla tavallisesti ko~ataan väärän tasapainotuksen vaikutus. Tasapainotus on silloin oikea, kun hengityksellä voidaan säädellä syvyyttä käyttämättä apuna jalkoja tai käsiä. Seuraavaksi laskeudutaan ilmaa tasapainotuksesta poistamatta pohjaan polvilleen. Ylimääräinen ilma hakeutuu kuivapuvun hartioihin tai tasapainotusliivin yläosaan (kuva 2). Käsin tunnustelemalla todetaan, tai oikeastaan sukelluspari toteaa tunnustellen, vapaan ilman määrän (kuva 3). Tavallisesti tasapainotukseen riittävän kolmen litran ja esimerkiksi yhdeksän litran

(tavallista sekin) eron huomaa helposti. Tämän jälkeen painoja poistetaan painovyöstä, kunnes ilmamäärä on sopiva. Syvyydellä ei ole merkitystä kokeen oikeellisuuden kannalta, mutta koe kannatta tehdä matalassa, koska tasapainotus on siellä tarkempi ja painojen muuttamisen voi käydä helposti tekemässä pinnalla. Koe kannattaa tehdä myös sukelluksen päätteeksi, pullojen ollessa miltei tyhjät. Tällöin ylimääräistä ilmaa liivissä tai puvussa ei juurikaan saisi olla. Ylipainotuksen voi myös havaita sukeltajan sukellusasennosta. Ylipainotettu sukeltaja sukeltaa pystyasennossa, koska ylimääräinen ilma hakeutuu ylöspäin puvun hartioihin ja liivin yläosaan. Tästä seuraa, että sukeltajan pitkittäisakselin suhteen tasapainoisin asento muodostuu pystymmäksi kuin sopivasti painotetulla sukertajalla. Edellä mainittua menetelmää on toteutettu usealla sukellusleirillä. Vähennettävän painotuksen määrä on tavallisesti ollut 3-5 kg, joskus enemmänkin. Sukeltajien palautteen mukaan sukeltaminen on muuttunut helpommaksi ja miellyttävämmäksi kun painotus on oikea. TEKSTI: JOUKO LAITINEN KUVAT: HANNU KARIHEIMO

Sukeltaja

.........

<-

-r

~L..

SUSL tekee pioneerityötä

=:l Vapaaehtoinen pelastuspalvelu -[) vahvassa l11yötätuulessa

Sukellusseuroissa on erityisosaamista ja vesistöetsintään soveltuvaa kalustoa.

Vapepa, vapaaehtoinen pelastuspalvelu, on viranomaistoimintaa tukeva organisaatio. Sen tarkoituksena on tarjota apua tilanteissa, joissa viranomaisten omat resurssit eivät riitä tai viranomaiset tarvitsevat jonkin erityisosaamisalueen tietoja ja taitoja. Vuonna 2002 aloitettu määrätietoinen työ SUSL:n Vapepa-koulutuksen kehittämiseksi on tuottanut hyvää tulosta. Kyseessä on merkittävä hanke, jossa SUSL:n lisäksi ovat mukana Vapepa katto-organisaationa sekä palo- ja pelastusviranomaiset ja poliisi.

• • Nykyinen toimintatapa mahdollistaa sukeltajien käytön Vapepa-tehtävissä ilman erityistä koulutusta. Toimintatavat ovat siten varsin kirjavia, jopa turvallisuutta tai annettua tehtävää vaarantavia. Tämä on vähentänyt viranomaisten halua käyttää hanrastajia tehtävissään. Hanrastajasukeltajilla on kuitenkin vankkaa osaamista. Vapepatoimintaan osallistuvien hanrastajien osaaminen on mahdollista kohtuullisen pienellä lisäkoulutuksella nostaa sille tasolle, jota edellytetään toimittaessa viranomaisten johtamissa vedenalaisissa etsinnöissä. Kun sukeltajat ovat saaneet lisäkoulutusta ja toimintamallit on yhteisesti sovittu, madaltuu viranomaisten kynnys kutsua Vapepa-sukeltajia sukellustehtäviin.

Kurssi harrastajasukeltajien ja viranomaisten vaatimuksiin SUSL:n Vapepa-sukeltajakurssin ensisijainen tarkoitus on taata

sukeltaja

Vapepa-sukeltajan turvallisuus ja ammattitaito. SUSL on tehnyt merkittävää yhteistyötä kurssin suunnitteluvaiheessa mm. Valtion Pelastusopiston kanssa. Tulevan Vapepa-sukeltajakurssin sisältö on näin voitu laatia sekä hanrastajasukeltajia että viranomaisia tyydyttävään muotoon. Kurssin suunnittelussa on otettu huomioon pelastusviranomaisten tarpeet; on tarjottu yhteistyötä koulutustarjonnassa ja koulutusmateriaalissa ja huomioitu olemassa olevat pelastusviranomaisten

pelastussukeltajatasot. Näin on voitu välttää päällekkäisyydet ja ristiriitaisuudet eri sukeltajaluokkien välillä. Myös poliisin toiveet ja edellytykset on otettu huomioon kurssisisällön suunnittelussa. SPR:n koordinoiman Vapepa-organisaation toiveet kurssisuunnittelussa on myös huomioitu. Kurssi sisältää keskeiset kohdat Vapepa-organisaatiosta, hallinnosta, virnaomaisyhteistyöstä ja pelastuspalvelutehtävien korvausmenettelyistä,

Kurssiviikonloppuna käytännön harjoituksia.

Kurssin teoriaosuuden lisäksi kurssilaiset suorittavat ennakkomateriaaliin perustuvan tulotasokokeen.

Sukeltaminen on useimmille SUSLn jäsenille hanrastus, siksi kurssi on pystyttävä järjestämään kohtuullisen lyhyessä ajassa, Kurssi toteutetaankin yhden pidennetyn viikonlopun aikana, Osallistujat opiskelevat teoriaa ennakkomateriaalista ja osallistuvat ns, tulotasokokeeseen ennen kurssin alkua. Näin kurssiviikonlopun aikana pystytään keskittymään enemmän

Ml-kurssi 19.-21.9. (I-osa) ja 3.-5.10. (II-osa) Liikuntakeskus Pajulahdessa hinta 625 euroa Antaa valmiudet CMAS:n vanhan M1-luokituksen mukaisiin tehtäviin.

M2-kurssi 17.-19.10. (I-osa), 7.-9.11. (II-osa) ja 21.-23.11. (l1I-osa) Liikuntakeskus Pajulahdessa hinta 935 euroa Antaa valmiudet CMAS:n uuden M2-luokituksen mukaisiin tehtäviin sekä NAUI-kouluttajaluokituksen hakemiseen (tähän liittyvät rekisteröinti- ja kortitusmaksut eivät sisälly kurssin hintaan).

Pohjois-Suomen sukeltaja- ja kouluttajapäivät 15.-16.11. Kemi. Lisätiedot Sukeltaja 4/03, Kouluttaja-tiedote."a www.susl.fi Kirjalliset ilmoittautumiset SUSL:n toimistoon. Peruutukset viimeistään 30 pv. ennen kurssin alkua, tämän jälkeen osanotto maksu palautetaan vain lääkäritodistuksella vahvistetussa sairastapauksessa. Palautuksista vähennetään aina toimistokulut 8,50 euroa.

Kurssilla on runsaasti käytännön harjoituksia, joilla varmistetaan Vapepasukeltajien osaamistaso todellisissa tehtävissä. käytännön harjoituksiin. Pääsyvaatimukset kurssille osallistumiseksi ovat seuraavat: CMAS P2 / vastaava luokitus, vähintään SO:n sukelluksen kokemus, voimassa oleva yleisesti hyväksytty perustason ensiapukoulutus sekä muut yleiset vaatimukset, kuten lääkärintodistus ja vakuutus. Kurssin hyväksytysti suorittaneille myönnetään määräajan voimassa oleva, viranomaisten tunnustama Vapepa-sukeltajakortti. Kurssin kouluttajina toimivat SUSL:n ja Vapepa-organisaation hyväksymät Vapepa-sukelluskouluttajat, joilla on mm. Vapepa-valmiuskouluttajan pätevyys sekä hyväksytty pintapelastuskoulutus. SUSL:n kouluttajien lisäksi kouluttajina toimivat alan ammattilaiset ja paikallisviranomaiset. Paikallisten viranomaisten, kuten poliisin ja palopäällystön tavoitteena on tuoda esille oman toiminta-alueensa erityispiirteet sekä esitellä mahdollisia tehtävien kuvauksia.

Monitahoista yhteistyötä Vapepa-projektissa on mukana SUSL:n ohella useita eri tahoja, joiden tarpeet ja toimintamallit on pystyttävä nivomaan yhteen. Tästä syystä keväälle 2003 suunniteltua pilottikurssia ei pystytty toteuttamaan. Kurssija organisaatiomallit saataneen kuitenkin valmiiksi syksyksi 2003 , jolloin järjestetään kaksi Vapepa-sukeltajakurssia, joista ensimmäinen on Vapepa-sukelluskouluttajille suunnattu pilottikurssi. Alueellisia kursseja järjestetään eri hätäkeskusalueilla vuodesta 2004 alkaen. Syksyn kurssita~onnasta tiedotetaan tarkemmin SUSL:n www-sivuilla, seura- ja kouluttajaposteissa sekä Sukeltaja-lehdessä. TEKSTI: ERNO OLKKONEN KUVAT: JOHN BLOMSTEDT ERNO OLKKONEN

JA

Tule mukaan Yöttömän vön seikkailuun . en l\moitt~utum~ 2003 viimeistäan 20. .

TUNTUBINOBPPA VAlTAlUINAlillEN NORPPAIEIRI 24.-21.1.2003 Sodaokvlässä

Leiri järjestetään Sodankylässä Kommatin Rantapirtillä (n.6 km Sodankylän keskustasta). Leiri alkaa torstaina 24.7. klo 12 ja päättyy sunnuntaina 27.7. n. klo 12. Leirin hinta on 75 euroa/henkilö. Ilmoittautumiset kirjallisena SUSL:n toimistoon seuroittain 20.6. 2003 mennessä joko sari.hakkinen@susl.fi tai fax (09) 3481 2516. Ilmoittautumisten yhteydessä tulee ilmoittaa nimi, syntymäaika, yhteystiedot, seura,norppa vai ohjaaja, mahdolliset allergiat ja ruokavalio.

Leirin H.rjestää: SODANKYLAN URHEILUSUKELTAJAT SOURS ry Lisätietoja: aira.hietala@pp.inetfi puh. 0400366434

,;

Kaikki sukeltajat ovat huonokuuloisia 1

Sukeltajat pitävät vedenalaista maailmaa yleensä hiljaisuuden maailmana. Toisaalta meri biologit ja luonnonsuojelijat ovat huolissaan vedenalaisen melun haittavaikutuksista. Asiat eivät muodosta loogista ristiriitaa, sillä tarkkakorvaisinkin ihminen muuttuu sukeltaessaan varsin huonokuuloiseksi.

• • Fysiikassa paineen perusyksikkö on pascal ja äänipaineella tarkoitetaan paine-eroa ympäristössä vallitsevaan paineeseen nähden. Äänipaineen lukuarvot ovat esimerkiksi ilmanpaineeseen verrattuna hyvin pieniä, eikä pelkän paine-eron ilmoittaminen ole ihmisen kuulon toiminnan kannalta havainnollista.

on vain 0,00 I mPa, ja siksi sama äänipaine tuottaa vedenalaisella asteikolla mitattaessa aina 26 dB suuremman lukeman. Vesiilma-rajapinta muodostaa lisäksi äänilie varsin tehokkaan esteen, joten veden alla kuultavat äänet ovat suurimmaksi osaksi vedessä syntyneitä.

Erilainen desibeliasteikko

Ihminen on vesieläimenä huonokuuloinen

Äänipaineen sijasta puhutaankin siksi äänipainetasosta eli käytetään logaritmista desibeliasteikkoa, jonka laskentakaavassa äänipaine jaetaan vertailupaineella. Desibelit merkitsevät aina kahden eri ääni paineen suhdetta. Merkintä 40 dB voitaisiin korvata ilmaisulla "sata kertaa suurempi paine kuin vertailupaine". Jos äänipainetaso kasvaa 6 dB:llä, merkitsee se äänen voimakkuuden kaksinkertaistumista. Ilma-akustiikassa vertailupaine eli desibeliasteikon nollakohta on terveen nuoren ihmisen kuulokynnysarvo 0,020 mPa. Veden alla käytettävän desibeliasteikon vertailupaine

Ihmisen kuulon herkkyys on vedessä huomattavasti heikompi kuin ilmassa. Vedenalaista kuulokykyä koskevat ensimmäiset tarkat tutkimustulokset saatiin, kun J.F. Brandt ja H. Hollien esittivät vuonna 1967 kahdeksan koehenkilön kuulokynnysarvot, jotka oli mitattu noin 10 metrin syvyydessä. Niiden perusteella ihmisen vedenalainen kuulokynnys on taajuudesta riippuen 84-100 dB (verrattuna 0,00 I mPa:iin). Kuulokynnys testattiin tutkimuksessa silloin, kun koehenkilöt pidättivät hengitystään. Veteen pääsevät ilmakuplat muuttavat veden akustisia ominaisuuksia ja muodostavat itse ääntä, joten käy-

tännön tilanteissa kuulokynnys voi olla vielä korkeampi. Vesien asukkaisiin venrattuna ihminen on varsin huonokuuloinen. T arkkakorvaisimpia vesieläimiä ovat hammasvalaat, joiden kuulokynnys on kuulon herkimmillä taajuuksilla noin 45-50 dB. Kalat voidaan jakaa yleiskuulijoihin ja erityiskuulijoihin. Yleiskuulijoiden (mm. ahvenkalojen) kuulon herkkyys on samaa luokkaa tai jopa huonompi kuin ihmisellä, mutta erityiskuulijoilla (mm. särkikaloilla) hermostollisesti sisäkorvaan yhteydessä oleva erillinen uimarakko vahvistaa ääniä ja niiden kuulokynnys on lajista riippuen vain 60-80 dB.

Kuuloalue on vedessä laaja Kallon luiden läpi tapahtuva luujohtuminen muodostaa vedenalaiselle äänelle oikotien sisäkorvaan ja siksi luut ovat äänelle korvakäytävää tärkeämpi reitti. Koska osa äänestä siis kulkee tärykalvon ohi, niin ihmisen tuttu kuuloalue 20 Hz-20 kHz laajenee ja ulottuu vedessä yli kaksi oktaavia korkeammalle eli

lähes 100 kHz:iin. Ultraäänille ei ole sisäkorvassa omia aistinsoluja, joten ne synnyttävät matalamman, noin 10 kHz:iin verrattavan kuvitteellisen taajuuskokemuksen. Ultraäänien kuuleminen havaittiin I 950-luvulla, kun USA:n laivaston sukeltajat joutuivat sotilaskaikuluotaimen 50 kHz:n keilaan. Tavallista venekaikua ei kuitenkaan voi kuulla, koska niiden taajuudet ovat lähes aina yli 100 kHz. Tullakseen kuulluiksi ultraäänten on lisäksi oltava erittäin voimakkaita, vähintään 90-100 dB voimakkaampia kuin normaalilla kuuloalueella olevien juuri kuulokynnyksen ylittävien äänien.

Äänen suunnan arviointi on mahdollista Sukeltajien yleinen käsitys on, että veden alla äänen suunnan kuuleminen on mahdotonta. Asiaa koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että ihminen pystyy paikantamaan äänen tulosuunnan "pää- ja väli-ilmansuuntien" tarkkuudella myös vedessä, matalat ja/tai sivulta tulevat äänet hieman kor-

Laadukas laiteDaketti!

keita paremmin. Paras tulos on ollut kaikkia taajuuksia sisältävän valkoisen kohinan suunnanmuutosta koskeva, sillä koehenkilöt havaitsivat jo noin 10 asteen eron kahden äänilähteen välillä. Käytännössä äänen tulosuunnan määrittäminen onnistuu parhaiten, jos äänisignaali kestää riittävän kauan ja sinä aikana ehtii käännellä päätään. Sukeltajien huonot kokemukset äänen tulosuunnan erottamisesta johtuvat hengitysäänien ja vedessä olevien ilmakuplien sotkemasta äänikentästä ja myös varusteiden ominaisuuksista. Maskit, huput ja kypärät muodostavat ääniä heijastavia pintoja eikä pään käänteleminenkään ole laitteiden kanssa kaikkein helpointa.

Apeks ATX40 jäätysmissuojattu regu + ATX40 octo, SeacSub paineIsyvyys-mittarikonsoli, 10/300 tai 12/200 säi SeacSub ProClub-1 octonpidin, topattu regulaukku.

TEKSTI: JUKKA SEPPÄNEN KUVA: STIG GUSTAVSSON

Millaisia ääniä olet kuullut veden alla? • • Lähetin maaliskuussa sähköpostia muutamien sukellusseurojen jäsenille ja pyysin vastaamaan vedenalaisia ääniä koskeviin kysymyksiin. Suuret kiitokset kaikille vastaajille. jos et saanut sähköpostia, kutsun Sinut mukaan nyt] Oletko kuullut aallokon murtumisen, sadepisaroiden tai jään synnyttämiä ääniä? Miten kuvailisit kalojen ja äyriäisten aiheuttamaa ääntä? Pelästytkö laivan tai veneen melua? Ole hyvä ja vastaa aihepiireihin liittyviin kysymyksiin osoitteessa: www.jyu.fi/bio/sukellus tai tilaa kysymykset ki~allisina.

Kokoan vastauksista yhteenvedon syksyllä ilmestyvään Sukeltaja-lehteen.

SI-lECH iso nu,..,... pvÖrill\ . rn\i\\(\t~ ..

(98.-)

Waterproof Antarctic Std

4mm kompressoitu neopreenlpuku I

I

(9ta,~ - saat~W05~!

Parhain terveisin, JUKKA SEPPÄNEN Bio- ja ympäristötieteiden laitos, PL 35, 400 J 4 Jyväskylön yliopisto, puh. (014) 260 4217.

NäFpesvägen 9, 64200 Närpio.l?uh. (06) 2243590. Fax (06) 2243670.6SM 0400 563866. www.divepoint.fi.Sähköposti:sales@divepoint.fi

Tutkija Ari Ruuskanen ja Tvärminnen lippulaiva. Tutkimusalus Saduriassa on tilava laboratorio sekä takakannella raskaan näytteenottokaluston liikutteluun hydraulinen nosturi ja kaksi vinssiä. tamenttilahjoituksena Helsingin yliopistolle vuonna 1919. Nykyisin asema on Helsingin yliopiston yksikkö, joka toimii lähinnä biologisten tieteiden kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtana.

Tvärminnen eläintieteellinen asema on pohjoisen Itämeren parhaiten varusteituja kentläasemia, jossa tehtävien tutkimusten painopistealueena ovat vähäsuolaiset rannikkovedet ja niiden eliömaailma sekä saariston eliöyhteisöt. • • Tutkimusaseman perusti Helsingin yliopiston eläintieteen professori J. A. Palmen, joka osti saaristolaistorpan vuonna 190 I Tvärminnen saaren itäkä~estä. Palmen oli vieraillut I 870-luvulla Napolin eläin lääketieteellisellä asemalla ja sai siitä pontta tutkimusaseman perustamiseen. Varsinainen tutkimustoiminta asemalla aloitettiin vuonna 1903. Yksityinen kenttäasema siirtyi tes-

Sukeltaja

Aktiivista toimintaa

Rakko/evävyöhykkeen alakasvurajan mittaamista.

Tvärminnen kenttäaseman tarkoituksena on luoda puitteet ja resurssit vesi- ja maaympäristön tutkimiseen. Asemalla on vakinaista henkilökuntaa noin 20 ja siellä työskentelee vuosittain noin 200 tutkijaa mm. Helsingin yliopistosta, merentutkimuslaitokselta sekä ympäristökeskuksesta. Esimerkiksi EU-projektien kenttätutkimukset tehdään tällä kenttäasemalla. Ulkomaisia tutkijavieraita on vuosittain noin neljäkymmentä. Asemalla jä~estetään yliopiston omia ja ulkopuolisten jä~estämiä kursseja.

--

--

<JI

PARISTO

tutkimusta I värminnessä Ensimmäinen varsinainen tutkijanvirka, Itämeriprofessuuri, saatiin Tvärminneen runsas vuosi sitten Walter ja Andn§e de Nottbeckin säätiön lahjoituksena. Aseman johtaja jouko Pokki on syystä ylpeä tutkimuskeskuksen nykyaikaisista resursseista. Aseman merentutkimuksen laitteiston kehitys on ollut hyvä. T värrninnessä on vastikään uusitut laboratoriotilat ja mm. Suomen tarkin massaspektrometri, runsas valikoima erilaisia mekaanisia näytteenottimia sekä elektroninen CTD sondi hydrografisiin luotauksiin. Kuluvana vuonna uusitaan työ- ja toimistotiloja ajanmukaisempaan asuun.

Suotuisa sijainti Hankoniemen edustalta löytyvät Suomen merialueiden korkeimmat suolapitoisuudet ja merellisimmät eliöyhteisöt. Sieltä löytyy myös suurimmat suolapitoisuuden vaihtelut: Tammisaaren saaristosta Pohjanpitäjänlahdelle suolapitoisuus alenee vähitellen niin, että Mustionjoen suussa vesi on miltei makeaa. Pohjanpitäjänlahti onkin eräänlainen matalan kynnyksen erottama vuono, jonka vesi on pysyvästi kenrostunut vähäsuolaiseen pintaveteen ja suolaisempaan syvempään veteen. Erilaiset vedet ja niiden vaikutukset antavat hyvät puitteet mm. jäätutkimukselle. Tvärminnen asemaa ympäröivät vedet ja maa ovat pääosin Natura 2000 -ohjelmassa suojeltua aluetta. Näistä suurin on 52 000 hehtaarin laajuinen Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue. Siihen sisältyvät myös yliopiston omistuksessa ja käytössä olevat rauhoitetut maa- ja vesialueet sekä mm. Tammisaaren kansallispuisto. Helsingin yliopisto omistaa alueella 160 hehtaaria maata ja 600 hehtaaria vesi aluetta.

Tutkimusta sukeltamalla T värrninnessä on sukellettu jo I 950-luvulla, mutta varsinainen tutkimustoiminta syvemmissä vesissä aloitettiin 60-luvun lopulla. Luonnonsuojellun vesialueen pohja onkin harvinaista Itämerelle - se on lähes kokonaisuudessaan kalliorantaa ja ta~oaa tutkijoille ja opiskelijoille ihanteelliset olosuhteet vesiympäristön tutkimukseen. FT Ari Ruuskanen on toiminut T värminnessä parin vuoden venran sukelluspäällikkönä. Sukelluspäällikön tehtäviin kuuluvat sukeltajien kouluttaminen ja sukelluslaitteiston huolto, sekä erityisesti opiskelijoiden kenttäkokeiden suunnitteleminen

sekä opinnäytetöiden avustaminen. - Pidämme täällä peruskurssia, joka periaatteessa vastaa perinteistä sukelluksen peruskurssia. jatkokurssi keskittyy siihen, miten tiedettä voidaan tehdä veden alla, kuten esimerkiksi, miten näytteenotto hoidetaan erilaisissa olosuhteissa, Ruuskanen kertoo. Vuosittain asemalla tehdään arviolta 700 tutkimussukelluskertaa. Kenttäasemalla on perusvarustus pienelle sukellusryhmälie sekä paineilmakompressori. Tutkimusalus Sadurian lisäksi asemalla on sukellustukialuksia, joista uusin luovutettiin Tvärminneen toukokuussa. Varsinaisena päivätyönä Ruuskanen toimii Helsingin yliopistossa tutkijana erikoisalueenaan levätutkimus ja rakkolevät. Kenttäkokeet tehdään T värrninnessä. Ari Ruuskasen mukaan vesiympäristön tutkimuksella on nykyisin kasvava sosiaalinen tilaus. Esi-

merkiksi vesistön saastumista tutkitaan mm. levätutkimuksen avulla, sillä levä on hyvä ympäristön muutosten indikaattori. - Rakkolevä on monivuotisena lajina avainlaji, jonka esiintymistä seurataan tarkoin. Viime vuosina vesistön tila on parantunut, mikä näkyy rakkolevän määrän kasvussa. 1970-luvulla dokumentoitiin suuri kato, jonka jälkeen rakkolevän määrä on ollut kasvamaan päin. 80-luvun lopulta lähtien levätutkimusta on tehty systemaattisesti eri puolilla Suomen lahtea. TEKSTI: MINNA PAJAMIES KUVAT: MARTTI JÄMSÄ JA NIKO NAPPU

Sukeltaja

Kun Viro, Latvia ja Liettua liittyvät Euroopan unioniin, on suomalaistenkin entistä helpompaa tehdä sukellusretkiä Suomenlahden eteläpuolelle, Mutta millaisia sukellusmaastoja eteläisissä naapurimaissamme on? • • Sukelluskohteina suomalaisia kiinnostavat ehkä eniten Baltian rannikoilla makaavat hylyt, Sukelluslupien saaminen hylkyihin on varsinkin Virossa vaikeaa, Myös vedenalainen luonto voi olla suomalaisittain mielenkiintoista, jääkausihan on kohdellut omaa maatamme selvästi rajummin kuin Suomenlahden eteläpuolta,

Viron pohjoisrannikko Viron pohjoisrannikolla ei juuri saaristosta voida puhua, Peruskallio ei missään tule esiin, vaan on paksujen sedimenttikivikerrosten peitossa, Mannerjään pohjoisesta kuljettamat moreenit tosin muodostavat röykkiöitä paikoin saariksi asti, Pehmeät kiviainekset ovat kuluneet ja muodostaneet rannikon eteen loivan hiekkarannan, Rannan yläpuolella on monin paikoin jyrkänne, Hiekkapohjaa laikuttavat paikoin kivikot ja yksittäiset kivet, jotka voivat olla graniittia, kalkki- tai hiekkakiveä, Myös kalkkikallioita esiintyy. Avointen rantojen paljailla hiekkapohjilla ei yleensä kasva mitään, sillä levien ja kasvien on mahdotonta taistella aallokon voimaa vastaan ilman kunnollista kiinnittymisalustaa, Saarten suojassa tilanne on toinen, Viron pohjoisrannikon parhaat vedenalaiset luontokohteet löytynevät Lahemaan kansallispuiston alueelta, Esimerkiksi Mohnin saaren itäpuoli ta~oaa hienon, loivan louhikkopohjan, jossa on hiekkalaikkuja erikokoisten kivenjärkäleiden välissä. Levä- ja vesikasvillisuus on monipuolista, vesi usein kirkasta ja syvyyttä 3-1 2 metriä. Saaren länsiranta puolestaan on jyrkkä, noin 45 asteen kulmassa viettävä kivikkorinne.

Sukeltaja

Väinameren alueen luonto Viron länsi saaristossa, Hiidenmaan, Vonrnsin ja Saarenmaan välisen Väinameren alueella kasvaa laajoja vesikasviniittyjä, jotka kirkastavat veden kesäisin, Väinameri tarkoittaa "Salmi merta" merialueelle johtavien kapeiden ja matalien salmien mukaan, Yksikään suuri joki ei pääse samentamaan Väinameren vettä, sillä siihen laskevat vähätkin jokivedet suodattuvat Matsalunlahden tiheässä kasvillisuudessa, Kovat tuulet tosin saattavat ajoittain sotkea veden, Väinameri on niin matala, että kasvit saavat valoa pohjalle vielä kilometrien päässä rannasta, Vesi kasvi niityt puolestaan ovat kotina runsaalle kalakannalle, Väinameren alueella kasvaa myös runsaasti aikoinaan kaupallisestikin hyödynnettyä irtonaista haarukkalevää, Se pysyy aina valoisassa vesikerroksessa, vaikkei kykenekään kiinnitty-

mään pohjaan, jyrkemmin viettävällä pohjalla irtonaiset haarukkalevät kulkeutuvat lopulta syvänteisiin ja kuolevat.

Viron saaret ja kirkkaat vedet Hiidenmaan ja Saaren maan ulkopuolella olosuhteet ovat Väinamereen verrattuna ankarat. Itämeri pääsee iskemään koko voimallaan suojattomille rannoille, Matalammalla ei monivuotinen levä kykene kiinnittymään kiviin, mutta syvemmällä kasvaa punaleviä, jos tuuli ei ole kovin voimakas, voi täällä olla todella kirkasta vettä, Hiidenmaan läntisimmän Köpun niemen kä~essä on Surfparadiis-niminen sukellus-, moottori- ja vesiurheilukeskus, jonka kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.paap.ee/suvi/Scuba.html. Meno sukelluskeskuksessa on rajunpuoleista eikä aina täytä suomalaisia turvallisuusvaatimuksia, Esimerkiksi vesiskootteria käytetään syvien sukellusten tukialuksena jopa 10 kilometrin päässä rannikosta, Saaren maan länsirannikko on melko rikkonaista, Sieltä voi sukeltaja löytää rantoja, joissa kallioiden ja kivien suojassa kasvaa monipuolinen levä- ja kalavalikoima, Tällainen paikka on esimerkiksi Panga Pank -saaren luoteisnurkassa, jonne pääsee autollakin melko helposti, Meri on täällä hieman suolaisempi kuin Suomen etelärannikolla, joten sukeltaja voi törmätä eksoottisiinkin otuksiin, kuten makrilliin,

Riianlahden monimuotoisuus Riianlahdella monipuolisimmat pohjat löytyvät Irben salmen läheltä, Saaremaan ja mantereen välistä, Muu osa tästä valtavasta lahdesta on enimmäkseen hiekka- ja savipohjaa, Irben salmessa on voimakas virta ja vesi on usein sameaa, Monipuolisinta pohja on Saaren maan etelärannalla, Myös Latvian puolella Kolkan niemen ja jurmalan välillä löytyy erilaisten pohjien mosaiikkia, joka ta~oaa elinympäristön melko monipuoliselle eliöstölle. Riianlahden suolapitoisuus on Lähinnä Daugava-joen vaikutuk-

sesta alhaisempi kuin Itämeressä, mikä näkyy levälajistossa. Joet tuovat myös samennusta.

Itämeri vesilintujen talvehtimispaikkana Latvian ja Liettuan Itämeren puoleiset rannat ovat sukeltajan kannalta melko yksitoikkoisia. Aaltojen vaikutus on hu~a, eikä alati liikkeessä oleva hiekkapohja tarjoa kasvillisuudelle elinmahdollisuuksia. Paikoin esiintyvät kivikkoiset alueet saattavat myrskyn aikana hautautua hiekkaan. Siitä huolimatta kivien suojaisemmilla puolilla sinnittelee jopa monivuotisia punaleviä ja simpukoita. Tällaiset alueet ovat monien suomalaistenkin vesilintujen talvehtimispaikkoja, sillä meri pysyy täällä yleensä sulana läpi vuoden ja kivikoiden sinisimpukoista riittää ravintoa. Aikaisemmin täällä on todennäköisesti kasvanut myös rakkolevää, mutta nykyään se on tyystin kadonnut. Liettuan lyhyt rannikko voidaan jakaa kahteen hieman erityyppisen osaan. Etelässä, Kuurinkyntään länsirannalla on vain hiekkaa. Kuronian laguunin kautta Klaipedan kohdalla Itämereen purkautuvat mahtavan Nemunas-joen vedet, jotka virtaavat rannikkoa pitkin pohjoiseen. Tämä näkyy veden alla: kasvillisuus on yllättävän niukkaa alhaisen suolapitoisuuden ja

samean veden vuoksi. Tilanne kohentuu pohjoista kohti. Pohjaa laikuttavat hiekan keskellä paikoin esiintyvät kivikot, jotka yleistyvät pohjoista kohti kuljettaessa. Myös merivirrat nousevat rannikkoa pitkin pohjoiseen. Tämä harmittaa latvialaisia, jotka saavat osakseen aivan rajan pinnassa sijaitsevan Butingen öljyterminaalin satunnaiset öljypäästöt.

Sukellusretkiä Latviassa ja Liettuassa Latviassa ja Liettuassa on sukellusliikkeitä, jotka jä~estävät sukellusretkiä myös merelle. Kohteena ovat yleensä hylyt, jotka saattavat sittenkin olla näillä karuilla rannikoilla se mielenkiintoisin sukelluskohde myös luontoharrastajalle. Vedenalaisten hiekka-aavikoiden keskellä seisova rautahylky on suoranainen lahja kaikille simpukoille ja muille eläimille, jotka kaipaavat jotain tukevaa kiinnittymiselintensä alle. TEKSTI JA KUVAT: JOUNI LEINIKKI

Kirjoittaja on meribiologian ja ympäristönsuojelun konsultti Affecossa, joka on kehittänyt vedenalaisen luonnon tutkimustoimintaa Baltian maissa vuodesta 1996 lähtien.

Nuori Suomi ohjaajakurssi 19.-21.9.2003 Urheiluopisto Varala Hinta 152 euroa Kurssilta antaa valmiudet toimia seurassasi 7-15-vuotiaiden norppien sekä S1-snorkkelisukellusluokan ohjaajana. IImoittautumiset 15.8.2003 mennessä.

Nuori Suomi jatko-ohjaajakurssi 4.-5.10.2003 Urheiluopisto Varala Hinta 119 euroa Kurssilta saat uusia ideoita ja virikkeitä ohjaajantyöhösi. Lisäksi syvennetään tietoja norpparalleista ja -leireistä. IImoittautumiset 1.9.2003 mennessä.

Junior Life Saver Club ohjaajakurssi 21.-23.11.2003 Urheiluopisto Varala Hinta 190 euroa Kurssilta antaa valmiudet toimia hengenpelastuskerhon ohjaajana sekä paljon uusia virikkeitä ja ideoita ohjaajantyöhösi. Ilmoittautumiset 17.10.2003 mennessä.

Kuuttiohjaajakurssi 28.-30.11.2003 Urheiluopisto Varala Hinta 170 euroa Kurssi antaa valmiudet toimia 4-6 -vuotiaiden lasten ohjaajana snorkkelisukelluksessa.

Lisätietoja saat www.susUi tai sarLhakkinen@susUi (09) 3481 3190.lImoiHautumiset kirjallisena joko sarLhakkinen@susl.fi tai fax (09) 3481 2516.

Peruutusehdot: Nuorisovaliokunnan järjestämien koulutusten, tapahtumien ja leirien yleiset peruutusehdot: - viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan 30 % hinnasta. - peruutuksista tulee aina ilmoittaa. Ilman peruutusta kurssilta poisjääneiltä veloitetaan koko kurssin hinta. - sairastapauksissa palautamme kurssi maksun lääkärintodistusta vastaan vähennettynä toimistokulut (8,5 euroa). - kurssi voidaan peruuttaa järjestäjien taholta, mikäli ilmoittautuneita ei ole riittävästi - SUSL pidättää oikeudet muutoksiin. Väinameren pohjaa. Sukeltaja

Su keli usva ru "5"tIl:llalll1l!'OUlB Suu nnittelemme, iJallml!l;,tlltamml!. vallnle;·I'aRltr1C mod ifioi m me mI11.•-~'k:nlll ~k:sIe;ullcelllu5llartJle;t<,tta. K!i!!J~J,ar;Jt:::~""""";'1 telmiä, valoja.

KAMERANNIDEON VESI KOTELOT Veneilijöille, kanoottiretkille, surffaukseen, sukeltamiseen 10 metriin vesitiiviit elastiset kameroiden vesikotelot. Pitävät kamerat kuivina kovissakin pärskeissä tai uidessa ja sukeltaessa. Hinnat:

82€ · 328€ Maahantuonti ja myynti:

FOTO BÖGELUND Eteläranta 20, 00130 Helsinki

p. (09) 633 838, fax (09) 628 653 e-mail.jarmo.mustonen@fotobogelund.fi

S,su3,esel suorituskykyä, taloudellisuutta

Sisudiesel merimoottorimallisto: • 20-sarja • 645-malli

teho 63-302 hv teho 410 hv

Sisudiesel-aggregaatit Vaihtomoottorit:

Kytkimet:

• Scania DM 11, 150 hv • Volvo Penta 71A, 380 hv/2600, huollettu ja tarkastettu

• Twin-disc 509U 1.45:1 (n. 400 hv) • SCG 7004.7:1 SAE 1 • Velvet Drive 73 1: 1 • SCG 350 4 4:1 • SCG 1082:1 SAE 1 (n. 300 hv)

Saaristokuljetukset ammattitaidolla: Käytössämme Zaritsa Alexandra ja talvisukelluksiin jäänmurtajahinaaja.

Myynti / huolto Tiemestarinkatu 5 20360 Turku puh. 02-253 9502 tai 0400 528 285 Erik Nylund Fax 02-253 9506

sukeltaja

Näin Suomi sukelsi 2002 Liiton koulutuspäivillä maaliskuussa esiteltiin tilastoja Suomessa sattuneista sukellusonnettomuuksista. Tilastot pohjautuvat liittoon lähetettyihin tapahtumaraportteihin. Sukellusonnettomuuksissa kuoli kaksi ihmistä vuonna 2002. Eniten sukeltajia on puhuttanut Asikkalan turma. • • Elokuun lopun hämärtyvä ilta Asikkalan Vaskoniemessä. Tuttu laituri, tuttu sukelluskohde ja tuttu, kokenut sukelluspari, P2- ja M3-luokitellut. Varusteet puettiin päälle laiturilla kuten ennen. Kuivapuku, liivi, kokokasvomaski ja lamppu. NäkyY'f'Is vedessä oli hyvä, joten väliköyttä ei otettu mukaan. Pari aloitti sukelluksen ja laskeutui laiturilta viistosti laskeutumisköydelle. Matkaa köydelle oli 30-40 metriä, ja samalla laskeu-

duttiin vajaan 30 metrin syvyyteen. Näin oli tehty ennenkin. Sitten kaikki tuttu ja turvallinen katosi. Toisen sukeltajan lamppu paukahti ja sammui. P2sukeltajan lamppu sammui myös ja hetkeä myöhemmin hän alkoi vajota. Hän ei pitänyt kiinni laskeutumisköydestä vaan oli 2-3 metrin etäisyydellä siitä. M3-sukeltaja yritti seurata pariaan, joka vajosi kiihtyvällä vauhdilla aina 51 metriin. M3-sukeltaja kävi 45 metrissä, ei nähnyt pariaan ja päätti nousta pintaan. Hän ui pinnalla muutaman kymmenen metrin matkan laiturille ja teki hälytyksen. Sukellusparin hengityskuplat näkyivät vielä. Paikalle saapui Asikkalan pelastusyksikkö, jonka sukeltajalIa oli urheilusukellusvarustus. Hän ei kuitenkaan ollut koskaan käynyt syvyydessä, jossa uhri oletettavasti oli. Seuraavaksi paikalle tuli Lahden palokunnan vapaavuorosta kutsuttu sukeltaja, joka yritti viedä köyden laiturilta laskeutumisköydelle. Hän ei kuitenkaan onnistunut ja pelastus-

yritykset keskeytettiin. limakuplia ei enää näkynyt. Seuraavana päivänä sukeltaja löydettiin 34 metrin syvyydestä tiukasti kädestään köyteen kiinni takertuneena. Puku ja liivi olivat täynnä ilmaa ja painovyö irrotettu, mutta jäänyt kiinni laitteisiin. Kokokasvomaski oli paikoillaan. Puukko pohkeeseen kiinnitettynä. Uhrilta oli loppunut ilma.

Sukellukset pienissä porukoissa Jorma Onjukka SUSL:n teknisestä valiokunnasta on perehtynyt Asikkalaan tapaukseen. Hän näkee onnettomuudessa paljon opittavaa muille sukeltajille. - Sukelluspareilla pitäisi olla valoteholtaan samanlaiset lamput, jottei toinen hämääntyisi, jos kirkkaampi lamppu sammuu. Puukon voi sijoittaa myös liiviin, ja tasapainotuksesta huolehtiminen on valtavan tärkeää. Onjukka, nIIn kuin moni muukin turvallisuusasioita miettivä, on myös havainnut, että

nykyisin sukelletaan yhä useammin hyvin pienissä ryhmissä. - Kahdesta sukeltajasta ei saa muodostettua tehokasta pintaorganisaati ota silloin, kun jotain tapahtuu, sanoo Onjukka.

Syvempiä sukelluksia Liitto sai viime vuonna 22 tapahtumaraporttia, joissa kerrottiin kolmesta painekammiotapauksesta. Todellisuudessa painekammiotapausten määrä oli paljon suurempi eli 29. Kymmenen vuoden aikana vain kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1999 ja 2000, on potilaiden määrä ollut suurempi kuin viime vuonna. Vuonna 2002 hoidettiin myös entistä useampaa vaikeaa sukeltajantautitapausta. Tapahtumaraporttien mukaan onnettomuudet myös tapahtuvat aiempaa syvemmällä; keskisyvyys oli 30,5 metriä kun se vuotta aiemmin oli 24,5 metriä. TEKSTI: PETRI LAINE

Sukella turvallisesti Lisenssivakuutus korvaa tapaturmat, jotka sattuvat sukellusharjoituksissa, -näytöksissä, -kilpailussa ja niihin liittyVillä matkoilla. Vakuutus on voimassa kaikilla vesillä kotimaassa ja ulkomailla. Lisenssivakulltuksen saavat Suomen Urheilusukeltajain Liittoon kuuluvat henkilö- ja seurajäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukelIusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukellus-kalastusta, suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta. Turvaa tulevat sukelluksesi - ota lisenssi. Saat sen liittosi ja seurasi kautta. Lisenssi on voimassa missä päin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (kork. 3 kk:n pituisilla matkoilla). Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

sukeltaja

_ .J

Kilpailujännitystä, ke

ja

ie

-a S

0

Vapaasukelluksen kolmannet SMkilpailut järjestettiin Nastolassa. Paikalle oli kokoontunut kilpailemaan suuri joukko lajin harrastajia. Viime vuoteen verrattuna uutta olivat erilliset sarjat naisille ja miehille. Joukkuekilpailun lisäksi kilpailtiin myös yksilösarjassa. Lajeja oli kaksi: Static apnea ja Dynamic apnea. Static apneassa tarkoituksena on pidättää hengitystä mahdollisimman pitkään kasvot alaspäin pinnalla kelluen. Dynamic apnea on pituussukellusta horisontaalisesti perusvälineitä käyttäen.

Sukeltaja

• • Tämän vuoden SM-kilpailut olivat minulle ensimmäiset vapaasukelluskilpailut. Olen suhteellisen uusi lajin harrastaja, aloitin aktiivisen harjoittelun tammikuussa 2003. Vesi elementtinä ei ollut kuitenkaan täysin vieras, sillä olen ehtinyt harrastaa jonkin verran tekniikkasukeltamista. Vapaasukelluksesta tekee erityisen kiehtovaa sen vaivattomuus ja riippumattomuus laitteista. Välineet ovat kevyitä ja niitä on vähän. Jokainen suoritus vaatii huomattavaa keskittymistä itseensä, kykyä tietää rajansa sekä tuntea kehon tapaa viestittää mitä elimistössä tapahtuu suorituksen aikana.

Rauhoittumista omaan suoritukseen Kilpailutilanne vapaasukelluksessa vaatii keskittymisen lisäksi äärimmäistä rauhallisuutta. Oma kilpailupäiväni ei alkanut par-

haalla mahdollisella tavalla: olin huolimattomuuttani tulkinnut väärin kilpailijoiden ilmoittautumisajankohdan. Tämän vuoksi kiire ja liikenteessä vallinnut lumipyry nostivat heti alkuun sykettä ja veren adrenaliinitasoa. Kilpailupaikalla Nastolan uimahallissa kaikki oli kuitenkin toisin. Paikalla vallitsi vastoin odotuksiani erittäin rauhallinen tunnelma kilpailijoiden ja toimitsijoiden lukumäärästä huolimatta. Suoritukseensa keskittyviä vapaasukeltajia lepäili lattioilla silmät kiinni, ja kaiuttimista soi rauhallinen ja rentouttava musiikki. Uimahallin kuntosali oli varattu kokonaan vapaasukeltajien rauhoittumis- ja keskittymistilaksi. Vaikka paikalla oli paljon ha~oituskavereita ja muita tuttuja, syvällisiä keskusteluja ei juuri käyty, sillä jokainen keskittyi mahdollisimman huolellisesti tulevaan suoritukseensa.

-kilpailut2003 -osuudessa nähtiin huikeita suorituksia parhaan ollessa 7 minuuttia 34 sekuntia. Aika on kansainvälisestikin aivan huippuluokkaa. Oma yritykseni meni hieman penkin alle, sillä en osannut päättää teenkö suoritukseni märkäpuku päällä vai ilman. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon vain kaksi minuuttia ennen suoritusta, koska olin aina ha~oitellutkin ilman pukua. Se oli virhearvio, sillä suorituspaikka oli ison altaan matalassa päässä, joka on huomattavasti syvempi kuin lasten allas. Ilman pukua jalat vajoavat pohjaan, jolloin rennon kellumisen sijasta käytännössä seisoin altaan pohjassa. Suoritus' oli vaikea, mutta virheistähän oppii ja ensi kenralla tehdään paremmin.

Dynamic apneassa huikeita suorituksia

Minuuttiaikataulu pitää Kilpailusuoritukset on ajoitettu minuutin tarkkuudella, jotta kilpailu saadaan vietyä läpi aikataulun mukaisesti. Vaikka itse olin myöhästynyt tuomareiden pitämästä tiedotustilaisuudesta, missä käydään läpi kilpailun säännöt, suorituspaikat ja aikataulut, ei informaation saamisessa ollut vaikeuksia. Suoritus- ja ha~oituspaikat olivat loogisesti numeroitu ja kilpailun aikataululomakkeita oli teipattu seinille ympäri uimahallia. Sukeltajien turvallisuudesta vastasivat turvasukeltajat ja paikalla oli myös lääkäri. Kilpailu käydään läpi kolmen hengen joukkueina. Myös yksilösuoritukset palkitaan, mutta joukkueessa kilpaileminen rauhoittaa yrittämästä liikaa, sillä ns. samban (motoorinen disorientaatio) vuoksi hylätty oma suoritus vaikuttaa alentavasti koko joukkueen pistemäärään. Static apnea

Myös Dynamic apneassa nähtiin kovatasoisia suorituksia parhaiden ollessa 125 metriä. Oma yritykseni meni myös erittäin hyvin, ja tuloksena oli henkilökohtainen ennätys. Viiden minuutin keskittyminen tuotti tulosta, ja tunne oli hyvä koko suorituksen ajan. Ennen nousua katsoin vielä kohti aItaan päätyä ja mietin jatkaako loppuun asti. Ajatus joukkueen putoamisesta sai nousemaan pintaan ja toteamaan, että varma hyväksytty suoritus on parempi kuin yliyrittämisestä johtuva mahdollinen samba. Kilpailun jälkeen palkittiin miesten ja naisten sa~an kolme parasta joukkuetta sekä yksilösuoritusta. Kilpailusta oli nähtävillä videokuvaa sekä still-kuvia. Tunnelma oli vapautunut kisajännityksen purkauduttua. Ensimmäisestä kilpailustani jäi tunne, että tätä pitää saada lisää. Ehkä näistä "kikseistä" johtuen ilmoittauduinkin Freediver Open 2003 -kilpailuun Kyprokselle. Kilpailut jä~esti Freediving Team of Finland ja tapahtumaa olivat tukemassa DivePoint, Sebakfins Thousandlakez ja Nastolan kunta. Kilpailujen parhaat palat nähtiin myös Nelosen uutisissa. TEKSTI: ANTTI MÄKELÄ,

Freediving Team

of Finland

KUVAT: PASI LAHTINEN

Hengenpidätyksessä kellutaan pinnalla kaikki lihakset mahdollisimman rentona.

Tulokset

If

J

Yksilökilpailu: Miehet 1. Timo Kinnunen 2. Antti Kivioja 3. jyri Vehmaskoski 4. Karol Kovanen 5. jari Hovikorpi

(135 p) (1 13 p) (112,Sp) (105,5 p) (105 p)

Naiset 1. Milla Saarinen 2. Laura Tuominen 3. Päivi Mettovaara 4. Marja Apunen 5. Marika Saarinen

(88 p) (80,5 p)

(75,5 p) (64 p) (63 p)

Joukkuekilpailu: 1. Bermudan kolmio Oyri Vehmaskoski, jari Hovikorpi, Karol Kovanen), 323 p 2. jyväskylän federaatio (Kimmo Lahtinen, Timo Kinnunen, Marko Kolsi), 309 p 3. LahNa (Teppo Kallio, Antero joki, juhani Auvinen), 281 p Parhaan tulokkaan palkinnon sai Antti Mäkelä. Kaikki tulokset nähtävillä osoitteessa

www.freedivingfinland.net.

Sukeltaja

Uppopallojuniorit leireilivät maaliskuussa Tampereella. Leirin tavoitteena oli antaa virikkeitä ja innostusta uppopallon pelaamiseen. Leirille saapui 20 tyttöä ja poikaa eri puolelta Suomea. Mukana oli myös muutama ohjaaja, jotka samalla saivat ohjaajakoulutusta.

)

• • Rami Riikonen, toinen leirin vetäjistä, mitä uppopallossa vaadiI taan? J - Alkuvaatimuksia ei ole jos haluaa vain pelailla silloin tällöin. Kaikki voivat tulla mukaan. - Uppopallo on kuitenkin hyvin fyysinen laji, joten hyvä peruskunto on olennainen osa harrastusta. Kolmiulotteisuuden takia uppopallossa vaaditaan myös taktista osaamista ja pelinlukutaitoa. Usein kuvitellaan, että kovaksi uppopalloilijaksi tullaan vain olemalla IOO-kiloinen voimamies. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nykypäivän uppopallossa korostuu juuri tuo taktinen osaaminen ja 80-luvun pintaväännöt ovat jääneet vähemmälle. Voimaa silti tarvitaan, onhan kyseessä kontaktilaji. Hyvän uppopalloilijan vahvuutena on tasaisuus kaikilla osa-alueilla. Aina nämä ominaisuudet eivät ole pelaajilla kohdallaan ja se heijastuu nopeasti peliin pinnan alla. Nopeus, kestävyys, liikkuvuus, pelinlukutaito, räjähtävä voima sekä teknisyys ovat asioita, joiden tulisi olla kunnossa huipputason uppopalloilijalla.

Millaisia varusteita lajissa käyte"" '1 t aan. - Normaaleita perusvälineitä, eli räpylöitä, maskia ja snorkkelia. Niiden lisäksi joukkuetunnuksina käytetään korvasuojaIlisia sinisiä ja valkoisia Iakkeja. Korvasuojuksien tarkoituksena on estää korvalehden repeytyminen. Paineentasaukseen suojat eivät vaikuta. Tämä on yleinen harhaluulo, josta usein kuulee puhuttavan altaan reunalla. Kuinka uppopalloilija harjoittelee? - Jos haluaa tosissaan keskittyä lajiin, tulisi peruskunto saada mahdollisimman nopeasti kohtuulliselle tasolle. Erilaiset pallopelit kehittävät pelisilmää ja kuntosalilla voi käydä hankkimassa hyvän perusvoimatason. Näitä voi täydentää vielä räjähtävillä harjoitteilla. Aerobisia harjoitteita, kuten juok-

Sukeltaja

Elina Salmela ja Anssi Heino. sua, uintia tai pyöräilyä ei tulisi unohtaa. Lisäksi pelinomainen tekninen osaaminen, kuten pallonkäsittely, on tärkeää. Palloa tulisi pystyä pelaamaan koko ajan yhdellä kädellä. - Myöhemmin voi hioa tiettyjä osaalueita paremmaksi ja keskittyä syvemmin esim. taktiikkaan ja erilaisiin korintekotekniikoihin. Olen sitä mieltä, että uppopalloha~oituksissa tulisi keskittyä miltei pelkästään pelinomaisiin ha~oitteisiin sekä itse pelaamiseen. Peruskunnon hankkimisen ja muun harjoittelun voi tehdä altaan ulkopuolella. Harjoittelussa on hyvä muistaa monipuolisuus.

Voivatko naiset pelata uppopalloa? - Naiset voivat pelata yhtä hyvin kuin miehetkin. jotkut naiset pelaavatkin miesten SM-sa~assa, vaikka eivät voimassa aina miehille pärjääkään. Pienen tauon jälkeen naisten oma SM-sarjakin alkaa taas syksyllä. Naisilla on sama tilanne kuin nuorilla. Helpompaa ja mukavampaa on pelata oman kokoisten kanssa. Leirillä oli ha~oittelemassa myös kolme ohjaajaa. Raumalta oli saapunut 20-vuotias Anssi Heino.

Anssi Heino, kuinka kauan olet harrastanut uppopalloa ja kuinka päädyit lajin pariin? - Olen pelannut uppopalloa noin seitsemän vuotta. Raumalla Väyrysen Valtteri sytytti lopullisen innostuksen.

Mikä uppopallosta tekee mielestäsi hauskan urheilulajin? - Kivat kaverit on iso juttu.

Tavoitteet lajin parissa?

seen ... Yhtenä leiriläisenä oli Il-vuotias Elina Raumanmeren urheilusukeltajista.

Elina kuinka kauan olet harrastanut ja kuinka päädyit lajin pariin? - Olen pelannut kolmisen vuotta ja lajin saloihin eksyin laitesukelluksen kautta.

Mikä uppopallosta tekee mielestäsi hauskan urheilulajin? - Laji on kunnon kannalta todella hyvä ja kontaktilajissa on oma viehätyksensä.

Tavoitteet lajin parissa? - Ei oikeastaan sen kummempia tavoitteita. Pitää hauskaa altaassa. TEKSTI: RIKU RIIKONEN JA MMI RIIKONEN KUVAT: JARMO VÄHÄ-EnALA, JARI JUNTUNEN

Ahveniston vesipedoille Uppopallon Suomen mestaruus • • Ahveniston vesipedot voitti jo kuudennen perättäisen Suomen mestaruutensa. Taistelu Atomimaljasta pelattiin Riihimäellä 12.4. paras kolmesta loppuottelusarjalla. Hopeajoukkue Kuopion urheilusukeltajat tarjosi tiukan vastuksen ja mestaruus ratkesi vasta kolmannen loppuottelun jatkoajalla. Ratkaisevan 1-0 äkkikuolemamaalin teki Ahveniston Marko Enberg ajassa 4,32. Pronssia voitti Riihimäen urheilusukeltajat. Lisätietoja: janne Lindell SUSL / Uppopallovaliokunta www.uppopallo.tk

- joskus jos pääsisi miesten maajoukkuee-

Sukeltaja

TUNNISTUSOPPAITA sukellusreppuun

Yhä suurempi joukko sukeltajia suuntaa matkansa kotoisista vesistä etelän kirkkaisiin sukelluskohteisiin, Varsinkin biologiasta kiinnostuneen sukeltajan eteen saattaa tulla lajintuntemusongelmia: tuttuihin haukiin, ahveniin ja järvisimpukoihin tottunut sukeltaja törmääkin yhtäkkiä trooppisten vesien eliöihin,

,

I

• • Eksoottiset sukellusvedet vilisevät toinen toistaan kauniimpia eläimiä, ja pohjassa kasvaa mitä moninaisimpia koralleja, sieniä ja leviä, Lajimäärä on valtava, ja ensikertalaisen on lähes mahdotonta poimia joukosta yhtään tunnistettavaa lajia. Pian alkavat eri lajit kuitenkin ryhmittyä sukeltajan aivoissa. Vaikka tarkkoja lajintunnistuksia ei vielä pystykään tekemään, erottuvat ryhmät kohta toisistaan. Papukaijakalat, välskärikalat, säppikalat ja huulikalat löytävät paikkansa sukeltajan mielessä, ja lajirunsauteen tukehtumisen tunne alkaa helpottaa.

kirjaa ja julkaissut parisataa tieteellistä artikkelia. Hän on lisäksi huippuvalokuvaaja, jonka vedenalaisia otoksia on julkaistu parin tuhannen kuvan verran erilaisissa julkaisuissa ympäri maailmaa.

Oppaita käytännön tarpeesta Kun aloin alkuvuodesta suunnitella materiaalia Thaimaan suomalaisen koulun meribiologiapainotteiseen leirikouluun, törmäsin jälleen kerran tuttuun ongelmaan. Miten voin auttaa ensikertalaista lasta ja hänen vanhempiaan perehtymään meren ihmeelliseen maailmaan mahdollisimman nopeasti? Olin vetänyt vastaavia leirikouluja aiemminkin Mombasassa Keniassa ja Koh Sametin saarella Thaimaassa. jonkinlaista pohjaa siis löytyi. Porukka oli kuitenkin uusi ja ikähaitari ekaluokkalaisista viisikymppisiin. Kaivoin esiin vanhan materiaalini, kannoin tietokoneen viereen pinon eläinkirjoja ja aloin tehdä leirikoululle oppimateriaalia. Tässä vaiheessa olin enemmän kuin kiitollinen tohtori Gerry AllenilIe, jonka kirjoista oli minulle valtavasti hyötyä.

Uudet oppaat tuoreessa testissä Allenin toimittamia kirjoja, suomalaisia eläinki~oja ja muutamia muita hakuteoksia hyväksi käyttäen laadin yhdessä isoimpien oppilaiden kanssa kolmekymmensivuisen leirikouluoppaan, joka monistettiin jokaiselle. Opiskelumateriaali ja snorkkelit repuissa seilasimme yhdessä Koh T aon saarelle Siaminlahden lounaisosaan ja koimme yhden mielenkiintoisimmista kouluviikoista. Oppilaat tunnistivat materiaalin ja hakuteosten avulla suuren joukon kaloja, leviä, piikkinahkaisia, koralleja jne. jokaiselle kertyi valtavasti elämyksiä ja kokemuksia. Snorklailu haiden (blacktip reef shark) seurassa oli kaikkien mielestä leirin ehdoton huippu.

Allenin eläinkirjat esikuvina Gerry Allen on australialainen meri biologi, joka on kolunnut varsin perusteellisesti koko Indo-Pacificin eli merialueen, johon kuuluvat Intian valtameri, eteläinen Tyynimeri ja niiden väliin jäävät aasialaiset ja australialaiset merialueet. Allen on toimittanut 20

Sukeltaja

ral Reef Field Guide. Se on I 800 värikuvaa käsittävä hakuteos koralliriuttojen lajirunsaudesta. Allenin lisäksi ki~aa on ollut tekemässä arvostettu vedenalaiskuvaaja Roger Steene. Yhteistyön tuloksena he ovat saaneet yksiin kansiin edustavan valikoiman riuttojen kasveja, koralleja, leviä, simpukoita, kaloja ja monia muita eliöryhmiä. Vaikka kirja on monipuolinen ja toteutukseltaan loistava teos, on sen käytössä yksi hankaluus. Se on valokuvateos. Valokuvat eivät koskaan pärjää hyvälle piirroskuvalle, kun on kyse lajintunnistusoppaasta. Piinroksessa voidaan aina korostaa lajin tuntomerkkejä, mutta valokuvassa se ei onnistu. Kuvausolosuhteet eivät koskaan ole niin ihanteelliset, että kaikki kohteen yksityiskohdat tulisivat selvästi esiin. Toisen Gerry Allenin toimittaman kirjan, Marine Fishes of South-East Asian, teossa Allenilla on ollut mukanaan kaksi kokenutta eläintaiteilijaa. Heistä Roger Swainston on intohimoinen sukeltaja ja kalastaja. jill Ruse sen sijaan ei - yllättävää kylIä - sukella lainkaan. Kolmikon yhteistyönä on syntynyt mainio tunnistusopas, jossa on kuvattu myös eri ikäisiä kaloja. Monilla lajeillahan nuoret yksilöt eroavat väritykseltään huomattavasti täysikasvuisista.

TEKSTI JA KUVAT: PAAVO RAUSKANEN,

Kirjastossani on kaksi kirjaa, joita voin suositella kaikille trooppisissa merissä sukeiteleville meribiologian harrastajille. Toinen on varsinainen yleisteos koralliriuttojen eliömaailmaan, nimeltään Indo-Pacific Co-

Thaimaan suomalaisen koulun suke/tova rehtori

http://www.anet.netth

KUMISTA VARMUUTTA KAIKENLAISEEN SUKELTAMISEEN

ilOptifocus Oy Nikonos ja SEAaSEA • Kamerahuolto kaikille kameroille ja painekoteloille • Käytetyt ja perushuolletut kamerat • Uudet tuotteet edullisesti kauttamme.

SUKELLUSPUKU LOITOKARI OY

Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne

Koneenkatu 5, 05830 Hyvinkää puh/fax (019) 454 597

Puh 0208 300 030

E Moli optllocus@dlc II

\I/WW

optlfocus II

Dlvetech INTERNATlONAL DIVECOMPRESSORS ENGINEERING

RATASKUJA 1 03100 NUMMELA

NITROX

PUH (09) 222 4700 FAX (09) 222 2571 GSM 040- 505 1146

Tuotteet

E-MAIL jouko.askola@divetech.fi www.ide.de

EHKÄ SUOMEN EDULLISIN SUKELLUSVÄLINEKAUPPA ! Sulkavantie 218, JUVA puh. 015-452 902, 050-517 8351

Tarjoukset voimassa 15.7.2003 saakka.

Sukeltaja

MAAILMALLA LUETAAN

Koonnut Stig Gustavsson

Scuba Diving huhtikuu 2003

\

I

John Brummin artikkeli käsittelee naisille sopivia tasapainotusliivejä. Lähtökohtana on, että naiset kantavat sukellusvarusteita omaan painoonsa verrattuna suhteellisesti paljon enemmän kuin miehet. Tämän vuoksi tasapainotusliivin ominaisuuksilla on suuri merkitys sekä pinnan päällä että alla. Vasta viime vuosina ovat laitevalmistajat kehittäneet erityisesti naisille suunniteltuja tasapainotusliivejä. Scuba Divingin testissä on 17 erilaista naisille tarkoitettua tuotetta. Testissä

tutkittiin seuraavia käyttöominaisuuksia: nosteen hallinta, vakaus, venttiilien toiminnot, painojen pudotus, mukavuus ja säädettävyys, käytön helppous, painojen asentaminen, taskut ja kiinnitysvarusteet. Näillä ominaisuuksilla mitattuna testattavista parhaat pisteet saivat Ma-

Dive Training helmikuu 2003 Lynn Laymondin kattava artikkeli tarkastelee tämän päivän painovyöratkaisuja. Vaihtoehtoja tavanomaiselle kirkkailla Iyijypainoilla varustetulle vyölle löytyykin. Nykyisin painot ovat usein integroidut tasapainotusliiviin ja värivaihtoehtojakin on. Yhteistä kaikille painoratkaisuille on, että niiden avulla pääsee veden alle. Laymond jakaa varsinaiset painot viiteen kategoriaan: • tavanomaiset kirkkaat lyijypuntit kahdella reiällä painovyötä varten • vinyylipäällysteiset lyijypuntit kahdella reiällä painovyötä varten • luotipainot, joiden läpi

sukeltaja

kulkee yksi reikä painovyötä varten • haulitäytteiset pussit, jotka on lähinnä tarkoitettu käytettäväksi integroituna nostoliiviin • sakkelilla varustetut lisäpainot nopeisiin painotuksen muutoksiin. Suurinta kehitystä on tapahtunut painojen ripustuslaitteissa. Näitä Laymond

res Dragonfly Arial ja Oceanic Isla QLR. Testiryhmän mukaan useissa liiveissä olisi vielä parantamisen varaa: lisää kokovaihtoehtoja, enemmän säädettävyytlä, rintakiinnitysnauhat ovat joko liian korkealla painaen kaulaa tai liian matalalla painaen rintoja, venttiilien säätöyksiköt ovat naisille liian kolhoja, ilmantyhjennysmekanismit ovat hankalia käyttää, painojen pudotus vaikeaa, nostokahvat ja pullonkiinnitysremmit ovat huonoja ja pehmusteita saisi selässä olla enemmän.

luettelee seuraavasti: • tavanomainen painovyö • taskuilla varustettu painovyö, johon voi nopeasti pujottaa erityyppisiä painoja • pussimainen painovyö haulipainoille • tasapainotusliivit integroiduille painoi lIe • haamiskapainot • nilkkapainot • tankkipainot. Sitten päästään itse asiaan. Hädän tullen painoista pitää pystyä vapautumaan nopeasti ja yhdellä kädellä. Vyötäröllä olevan painovyön kanssa tehtävästä selviytyy helpoimmin. Kun sukelletaan avovedessä, esimerkiksi kumiveneestä käsin, joudutaan varusteet riisumaan vedessä ja antamaan ne veneeseen, ennen kuin voidaan sinne itse nousta. Tässäkin tavanomainen painovyö on käyttökelpoisin. En haluaisi olla venemiehenä nostamassa tusinan sukeltajan tuplakymppejä tasapainotusliiveihin integroitujen

Sport Diver huhtikuu 2003 Karl Shreeves ottaa esille hiukan arkaluontoisen aiheen. Sukelluskalastajille asia on tuttu, koska kilpailut kestävät neljästä kuuteen tuntia. Sanon sen suoraan: aika monelta on varmaan joskus päässyt pisu pukuun. Yhdistelmä on joskus aika hankala. Nestetankkaus on jo sukeltajantaudin välttämisenkin kannalta tärkeä asia. Lajin luonteeseen kuuluvat kuitenkin varsin tiiviit ja vaikeasti riisuttavat varusteet. Matkat kohteelle ja takaisin joudutaan joskus tekemään täysissä varusteissa ja aikaa kuluu varsinkin, jos on isompi ryhmä kyseessä. Sport Diverin lukijat taitavat olla pääsääntöisesti märkäpukusukeltajia, koska jutussa kehutaan operaation lämmittävää vaikutusta. Lisäksi korostetaan, että asian oikeaa tilaa ei milloinkaan pidä myöntää. Kuivapukusukeltajille ei juurikaan jää selittelyn varaa. Toisaalta kuivapukusukeltajille kyseinen operaatio on todellakin se viimeinen keino. Avoimuuden nimissä: olen pissannut märkäpukuun, mutten vielä kuivapukuun.

painojen kanssa. Artikkelissa kiinnitetään huomiota tärkeisiin seikkoihin. Aloittelijoilla on taipumus käyttää liikaa painoja. Painot pitäisi saada minimiin mahdollisimman nopeasti turvallisen ja miellyttävän sukeltamisen takia. T avanomaisen painovyön lukon jälkeinen irtopään ylitys ei saisi olla yli viittätoista senttiä. Painot pitää lukita painovyöhön niin, etteivät ne pääse liikkumaan sukelluksen aikana. Painot tulee sijoitella vyöhön siten, että sukeltaminen on tasapainoista. Jos tuntuu siltä, että sukeltaminen ei ole miellyttävää, kun kaikki paino on vyötäröllä, voi osan sijoitella muuallekin, on vain muistettava, että painovyön vapauttamalla tulee saavuttaa riittävä kelluvuus.

KUIVAPUKU RIKKI? - VETOKETJUN, - MANSETTIEN, - HUPPUJEN VAIHDOT YM.MUUTKORJAUKSET

Suomen pisin iokiuinti on myös elämys! ~=-~~

~--~

Varaa majoilus kauttamme: tarjoamme Kantakievarissa majoillujille ilmaisen pääsyn

GIMMELlN

NOPEAT TOIMITUKSET! URHELUV ÄLINEHUOL TO KIMMO KASE YLIOPISTONKATU 29, 20100 TURKU (02) 250 0017

PURU,ijEDEN RETKEILY Sukellusretket ja -leirit. avanfasukelluksef. kalastusrefkef. lumikenkäsafarif. hiihforefRef ja luonfo-opasfuksef. www.puruvedenrefkeily.com

Massiivinen sukeltaiariipus hopeaa pituus n. 5 cm

37 €

(ilman ketjua)

Kysy myös kultaisia sukeltajia.

Pitäiänmäen Kello ia Kulta Pitäjänmäentie 2~ 00370 HELSINKI P. 09-565 1855

Toimitamme

Kisareitin varrella sijail5evo Lemmensilta

Tervetuloa Sukellusseura Ahti ry:n perinteisen jokiuintitapahtuman rentaon tunnelmaan lauantaina 5.7-03! Noin 8,5 km:n räpyläuintireitin on miltei jokainen Ahti parskutellut pontevasti kisaten tai kuntoilumielessä maisemia ihaillen. Tule sinäkin räpvlöimään ikimuistoinen päivä valitsemallasi tavalla mukavassa seurassa! Päivän ohjelmorunko: - ilmDittautuminen ja neuvonla - kuljetus lähIÖpaikalle - Ahri-uinri Kalajoen yläjuoksulla 4 sarjaa: miehet ja naiset, kilpa' ja kunlDsarja - jälkilöylyt uinnin jälkeen - palkitsemisrilaisuus ja illanvietto

Haapajärvi

Osallistumismaksu: 20 euroa (sis. kuljetuksen, huoltopalvelut ja kisasounan sekö palkinnot. Majoitus- ja vakuutuskustannukSisla jokainen huolehtii itse. Olemme tehneet SOPI",lu~sen edullisista yäp)lIllishlinnoiisto kisaan 05UlIl>rUIIII".

MYYDÄÄN AMMATTISUKEJ::TAJAN.. YKSIKKÖ (Iso 2-akselinen perävaunu henkilöautolle) Sisältää esim. ah-3 sukelluskypäräjärjestelmän. Aga (kemira) kevytsukellusjärjestelmä, sähköl polttomoottori, kompressorit varotankkeineen + varojärjestelmä. Pukuja, työkaluja ym. Paljon alan kalustoa. Myydään vain kokonaisuutena Hintapyyntö: 20.000 € (alv 0%)

Puh: 045-670 3600 I 02-230 7456 Matti Vähätaio

WATEIB'BITB sukeltaja

Nikonin F4 Hugyfotin kote/ossa, joka mahdollistaa laajan optiikkavalikoiman (kuvassa 60 mm mikro). Salamavarret ovat esimerkki huonosta ratkaisusta, joka rajoittaa salamien asemointia. Salamavaloina SB-I 04 ja SB-I 05. Salamien ei tarvitse olla teholtaan samansuuruisia, vaan usein riittää kun toinen salamavalo, ns. apusalama, on ohje/uvultaan pienempi. Joskus se on hyväkin pienten varjojen antaessa kuvaan dynamiikkaa. Kuvassa oleva SB-105:n valkoinen diffuuseri laskee salaman tehoa liikaa (yhden aukon) ja tekee siitä liian heikon pääsalamaan verrattuna. Tuloksena on vahvasti vasemmanpuoleinen valotus.

Sukeltaja-lehden juttusarja vedenalaisesta valokuvaamisesta jatkuu. Sarjan toisessa osassa on vuorossa kinofIlmikuvaaminen . Tässä artikkelin alkuosassa käsitellään kuvaamisen perusasioita. KinofIlmikuvaamista käsittelevän artikkelin loppuosa ja ilmestyy lehden numerossa 4/2003.

Suljinaika Suljinaika määrää kuinka kauan fi lmi valottuu . Se ilmoitetaan sekunnin osina. Suljinajan kasvattaminen kaksinkertaiseksi puolittaa vallitsevan valon tarpeen. Suljinaika vaikuttaa taustavalotukseen ja liikkeenpysäytykseen, mutta ei salamavalotukseen, sillä salama välähtää suljinaikaa nopeammin. Tosin salamakuvauksessa on tietyt suljinaikarajoitteet salamasynkronisaation puitteis-

Sukeltaja

sa; kameroilla on aina tietty suljinaika tai aika-alue, jolla salama-automatiikka kykenee toimimaan.

Aukko Aukko säätelee linssin läpi kulkevan valon määrää aikayksikössä. Aukon pienentäminen pykälällä puolittaa valon määrän. Mitä suurempi aukko-arvo sitä pienempi on itse aukko. Aukko vaikuttaa taustavalotukseen, syväterävyyteen (linssin polttoväli, aukko, filmipinnan koko ja tarkennusetäisyys määrittävät) ja salamavalotukseen.

Linssit Linssejä on saatavilla kovin eritasoisia. Optiikoissa maksaa optinen laatu ja etenkin valovoima. Valovoima on vedenalaiselle kuvaajalle keskeinen suure, sillä joudumme kuvaamaan usein hämärissä olosuhteissa. Linssin valovoima määräytyy sen suurimman aukon mukaan. Valovoimaisuus mah-

dollistaa hitaampien filmien käytön ja parantaa salamavalojen efektiivistä tehoa. Polttoväli kertoo linssin taaemman polttopisteen etäisyyden filmipinnasta objektiivin ollessa tarkennettu äärettömään. Linssit jaetaan polttovälinsä mukaan laajakulmalinsseihin (alle 50 mm) ja telelinsseihin (yli 50 mm). Mitä lyhyempi polttoväli, sen laajempi kulma.

Salamavalot Valon lämpimät aallonpituudet absorboituvat jo lähellä pintaa. Syvimmälle ulottuvat vain valon sin iset ja vihreät aallonpituudet. Salamavalot ovat vedenalaisessa kuvauksessa keskeisessä asemassa. Vain niiden avulla kohteen värit saadaan vangittua filmille, sillä kamera näkee värit vedessä ilman keinovaloa ihmissilmääkin huonommin. Salamavalojen tehosta kertoo niiden ohjeluku. Mitä suurempi luku sen enemmän tehoa. Salamavalo absorboituu vedessä dramaattisen nopeasti. Siksi niiden teho,

[, f

I 1

r 1 L ...J

Kelo kuvattuna vallitsevalla valolla Hossassa. Nikonos RS, 13 mm, KR64.

linssin valovoimaisuus ja filmiherkkyys, sekä kohteen refiektiivisyys, näkyvyys ja etenkin kameran etäisyys kohteeseen ovat balanssoidun vai otuksen - vai otuksen, jossa yhdistetään vallitseva valo ja salamavalo kannalta olennaisia. Salamavarret ja salamien suuntaus ovat kuvaamisessa keskeisiä asioita. Nikonosin omia salamavarsia selvästi parempia järjestelmiä on saatavana monenlaisia. Parhaimmat mallit lataavat itsensä valmiustilaan nopeasti, ja niissä voidaan säätää välähdyksen värilämpötilaa.

Filmit Filmeissä on dramaattisia eroja herkkyyden, jyrkkyyden, väritasapainon ja piirron suhteen. Halvimmatkin vedenalaiset kamerat ja pienimuotoisimmatkin sukellustapahtumat kaikkine autolla ajoineen ja varustekustannuksineen ovat niin kalliita ettei filmin laadussa kannata tinkiä. Diafilmi tallentaa vedenalaisen maiseman ylivoimaisesti paremmin kuin negafilmi. Vain dia kykenee tallen-

tamaan taustavalon dynamiikan ja hehkun, joka vedenalaisissa diakuvissa on käsin kosketeltava. Vastavalossa dia toistaa upeasti valon jyrkkyyden vaaleasta tummaan. Diafilmin herkkyyden kertoo sen ASAluku (150). Filmiherkkyys vaikuttaa käytettäviin suljinaikoihin ja salamavalotukseen. Mitä suurempi ASA-Iuku sen herkempi filmi. ASA-Iuvun tuplaaminen puolittaa vallitsevan valon tarpeen. Filmien herkkyys ei ole absoluuttisesti ASA-Iuvun mukainen, vaan se saattaa vaihdella tietyissä rajoissa. Kun halpojen diafilmien herkkyys vaihtelee ASA-Iuvun molemmin puolin 0,5 aukon verran, on vaihtelu ammattilaisfilmeissä vain 0,3 aukkoa. Kuvan valotusta filmille voisi verrata öljymaalaamiseen, sikäli kun ei eksytä modernin taiteen kauneusihanteiden hötteikköön: Hitaissa filmeissä, joilla valotus kestää kauemmin, on nopeita filmejä parempi piirto ja sävyala. Paras laatu saavutetaan käyttämällä hitainta mahdollista filmiä. Suosituimmat filmit ovat Fujin Provia 100F ja Velvia 50.

Maisemakuvaukseen sopii aivan erityisen hyvin Kodachrome 64.

Kamerarungoissa neljä perusvaihtoehtoa Vedenalaiskuvauksen kamerarungot jaetaan suoraan veden alle tehtyihin kameroihin ja koteloitaviin pintakameroihin. Lisäksi kamerat jaetaan linssin vaihdettavuuden mukaan jä~estelmäkameroihin ja kompaktikameroihin. Nikonos RS:ssä ja etenkin koteloitavissa automaattijärjestelmäkameroissa on kehittynyt valotusautomatiikka ja automaattitarkennus. Ne ovat kamerarungon keskeisimmät ominaisuudet. Parhaimmissa jä~estelmäkameroissa on matriisimittaus, jossa suljinaika määrätään useista filmipinnan lohkoista mitatun valotusarvon keskiarvona. Tuloksena on suurempi määrä onnistuneita kuvia, kun yksittäiset kirkkaat tai tummat pisteet eivät hallitse valotusta. Perinteisellä pistemittauksellakin päästää hyviin tuloksiin, mutta matriisi

Sukeltaja

Nikon F601 -rungon pohjalta tehty automaattijärjestelmäkamera Nikonos RS, jonka valmistus on lopetettu. Optiikoita on saatavilla neljä: 13 mm, 20-35 mm, 28 mm ja 50 mm. Usäksi Saksassa valmistetaan 2x te/ejatketta. Ultralight-salamavarret mahdollistavat salamavalojen portaattoman asettelun ja niiden kellutusominaisuus auttaa kameran painotuksessa. Salamavaloina ovat Nikonosin SB-104 ja SB-105. Nikonos RS:n omat salamanvarret ovat huonot helpottaa varsinkin maisemakuvausta huomattavasti. Käytännössä vedenalaisessa kuvauksessa joutuu tyytymään 35mm kinofilmikokoon. Hasselblad Underwater Division teki 80-luvulla 6x6-koon kameraansa housingin jolla päästään fantastisen laatuun. Ongelmana jä~estelmässä on suuren filmikoon aiheuttama huono syväterävyys. Veden alIa on usein huono näkyvyys ja salamavalo absorboituu nopeasti jolloin joudutaan menemään lähelle kohdetta. Tämä taas johtaa maisemakuvauksessa laajakulmaoptiikoiden ja lähikuvauksessa Iyhytpolttovälisten makrolinssien käyttöön. Hasselbladiin koteloon ei ole saatavilla kalansilmäoptiikkaa, jolloin ja lähietäisyyksillä kuvaaminen on hankalaa optiikoiden suppeuden ja jä~estelmän syväterävyydettömyyden takia. Tähän dilemmaan auttaa jä~estelmäkameroiden monipuolinen laaja-

kulmavalikoima ja pienen filmikoon mahdollistama syväterävyys. Automaattikamerat antavat perinteisiin kameroihin venrattuna vedenalaiseen kuvaukseen joustavuutta ja varsinkin makrokuvauksessa kohdevalinnan vapautta. Maisemakuvauksessa automaattitarkennuksesta ei ole vastaavaa hyötyä laajakulmaoptiikoiden suuren syväterävyyden takia. Lähikuvauksessa nopea ja vähän valoa tarvitseva automaattitarkennus on sen sijaan usein suureksi avuksi, sillä kohteet ovat hyvin erikokoisia ja niitä joudutaan kuvaamaan vaihteleviita etäisyyksiltä. Vanhanaikaisemmilla Nikonos V:n loittorenkailla lähiotoksia kuvaava joutuu tyytymään tiettyyn kuvausetäisyyteen ja tiettyyn kuva-alaan. jä~estelmällä päästään kuitenkin yllättävän hyviin tuloksiin, ja joskus se mahdollistaa nopean kuvanottamisen automaattimiehen vielä tarkentaessa ja pohtiessa aukkovalintaansa.

Neljä käytetyintä kinofilmikameraa Varteenotettavimmat ja eniten käytetyt kinofilmikamerat ovat vedenalaiseen käyttöön tehdyt aukkoesivalintaan ja pistemittaukseen perustuva Nikonos V, F60 I -automaaattijä~estelmäkameran pohjalta tehty Nikonos RS sekä automaatiset pintajä~es­ telmäkamerat housingeissa. Nyt, kun maailman käytetyimmän Nikonos V:n valmistus on lopetettu ja RS:nkin elinkaari jäi lyhytaikaiseksi, ovat housingit joustavuutta, laatua ja jatkuvuutta hakevan sukelluskuvaajan ykkösvaihtoehto. Vedenalaiskuvauksessa merkittävä tekijä on myös Sea & Sea, joka Nikonos V:n kaltaisilla Motormarine-malleillaan on johdattanut monen aloittelevan vedenalaiskuvaajan harrastuksessaan alkuun. Nikonos V:n vahvuus on sen loistava 15 mm linssi, joka edustaa polttovälissään Iyömätöntä optista laatua. Nikonos RS pätee samoilla avuilla: sen I 3 mm:n optiikka on vedenalaisen laajakulmakuvauksen Rolls Royce. Tämä siksi, että laajakulmaoptiikan kotelointi on optinen kompromissi, jossa kuva-alan kulmat jäävät aina piirroltaan hiukan epätarkoiksi. Iso ongelma tämä ei kuitenkaan ole. järjestelmäkamerat tarjoavat käytännössä rajoittamattoman valikoiman linssejä ja lisävarusteita ja siten mahdollistavat kaikenlaisen vedenalaisen kuvauksen kuvaajan samalla kartuttaessa pintakuvauskalustoaan. TEKSTI JA KUVAT: JUKKA NURMINEN

Sukeltaja

ukelluskalastajien kesätapahtumat 2003 Kotimaan kilpailut 7.6. 28.6.

4.10.

Siika Cup, Tammisaari Tapaaminen kello 11.00. järjestäjä Team KampelaNille Lahikainen, puh. 040 820 31 18. Osallistumismaksu 25 euroa.

Dödörens Cup, Hanko Porkkala Cup, Kirkkonummi Tapaamispaikkana Porkkalan vanha Esso, kello 11.00. järjestäjä Team Kampelaljukka Rapo, puh. 041 510 9935. Osallistumismaksu 20 euroa.

19.-20.7. SM, Rauma Tapaaminen kello 11.00. järjestäjä RMSKljukka Levonen, puh. (02) 8387 9952. Osallistumismaksu 20 euroa.

26.7.

8.-9.8.

Kristiansund Cup, Norja Lisätietoja: Team KampelalMatti Pyykkö, puh. 040 708 0226.

Jaskan Muistokisa, Järvikilpailu Kokoontuminen jaalan kelopirtillä klo 11.00. järjestäjä Landen PingviinitlPekka Niemelä, puh. 0400 624 554. Osallistumismaksu 20 euroa.

4.-5.9.

Silver Amphora, Bulgaria Lisätietoja www.spearfish.org

18.-21.9. Euroopan mestaruuskilpailut, Portugal 10.8.

Rauma Open, Rauma Tapaamispaikkana satama kello 11.00. järjestäjä RMSKljukka Levonen, puh. (02) 8387 9952. Osallistumismaksu 20 euroa.

26.-27.9. PM-kilpailut, Tanska 29.-30. 12. Winter Cup of Nations, Mali Losinj, Kroatia Lisätietoja http://www.island-Iosinj.com/udical

30.8.

Hanko Cup, Hanko Tapaamispaikkana Hangon itäsatama kello 11.00. järjestäjä Stig Helander. Osallistumismaksu 20 euroa.

Tarkemmat tiedot sekä tulokset kauden sukelluskaJastuskilpailuista on nähtävänä osoitteessa www.teamkampela.com

_~_II'is

1

)

Vedenalaiseen etsintään ja tutkimukseen

UNDERWAlER CAMERA

• 1/3- CCD-kamera + vlJril/iset- ja infrapuna/edit • 40 m:n terasvahvistettu kaapeli • 5.5- monitori vihrelJIIIJ kuvaputkella • SlJlJdettlJvlJ kuvauskulma (painojen avulla) • Video Out -1iitlJntlJ nauhoittimelle

Sukeltaja

Muistathan vinkki- ja valokuvauskilpailut • • Nuorisovaliokunnan julistamat vinkki- ja valokuvauskilpailut ovat käynnissä. Lähetäthän vinkkisi 30.6.2003 mennessä SUSL:n toimistoon osoitteella "Vinkkikilpailu", Suomen Urheilusukeltajain Liitto, Radiokatu 20, 00093 SLU. Osallistuneiden kesken arvotaan hauskoja palkintoja mm. allasha~oitteluun tarkoitettuja välineitä. Valokuvauskilpailu on avoin kaikille alle IS-vuotiaille norpille. Kuva voi olla jälkikäsitelty ja kuvattu joko pinnalta tai pinnan alta. Kuvien tulee olla paperi kopioita. Kolme parasta palkitaan. Kuvat tulee lähettää 30.9.2003 mennessä osoitteella "Valokuvauskilpailu", Suomen Urheilusukeltajain Liitto, Radiokatu 20, 00093 SLU. Kuvia ei palauteta. Mikäli haluat kuvat takaisin, liitä mukaan osoitteella ja postimerkillä varustettu palautuskuori. SUSL:lla on oikeus käyttää kilpailukuvia Sukeltaja-lehden kuvituksena.

• • Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) tietojen mukaan vuonna 2002 Suomessa hukkui 179 ihmistä - turhaan. Vesielementtiin perehdyttävä harrastuksemme, sukeltaminen, on siksi ottanutkin osaksi toimintaansa vedestä pelastamisen. VAPEPA eli vapaaehtoinen pelastuspalvelu on aikuisille tarkoitettua toimintaa sukellusseuroissa ja hengenpelastustoiminta sel keästi junioritoimintaa. Diving Team Pori ry on Suomen ainoa pelkästään lasten ja nuorten sukellusharrastukseen suuntautunut seura. SUH:n ja SUSL:n aloitteesta käynnistettiin Junior lifesaver ohjaajakurssit vuonna 1999, jolloin ensimmäiset hengenpelastuskerhon vetäjät koulutettiin seuraamme. Pari vuotta sitten kerhotoiminta sai Nuori Suomi ry:n ja Opetusministeriön myöntämän apurahan. Koulutimme lisää ohjaajia ja hankimme ha~oitus- ja koulutusmateriaalia.

Harjoitus tekee mestarin Kerho on tarkoitettu 8-12 -vuotiaille lapsille. He käyvät seuramme ohjaajien kanssa läpi pelastamiseen liittyvät tiedot ja ha~oittelevat taitoja altaalla. Hätätilanteessa toimiminen edellyttää vankkaa tietoa ja ha~oitusta. Rohkea tilanteeseen meneminen ei riitä, vaan tarvitaan oikeita menetelmiä ja apuvälineitä. Harjoitus tekee mestarin ja siksi pelastusha~oi­ tuksia harjoitellaan seuran vuoroilla kurssin jälkeen. Ohjaajat kouluttavat kerholaisten lisäksi myös muuta jäsenistöämme. Lisäksi he toi-

sukeltaja

mivat hengenpelastajina seuran muissa tapahtumissa. Esimerkiksi menestyksekäs rannanvalvonta seuramme kesäleireillä on antanut turvallisuudentunnetta koko seuralle ja sen toimintaa seuraaville omaisille. Vuoden 2000 valtakunnallinen suurleiri NEMO 2000 sai asiantuntevaa opetusta kerholaisilta. He toimivat myös hallilla jä~estyksenvalvo­ jina.

Yhteistyössä on voimaa Yhteistyötä tehdään useiden tahojen kanssa. Lajivaihto SPR:n ja kerholaisten kanssa on ollut mielekästä: me opetimme vesipelastusta ja he taas meille kadonneen etsintää maastosta. Myös Porin kaupungille on ta~ottu mahdollisuutta rantojen valvontaan esim. jokirannan yleisötapahtumissa. Lajinvaihtoieiri PITKIS 2002 Kokemäen Pitkäjärvellä keräsi viime kesänä yli tuhat lasta urheilemaan ja liikkumaan. Pitkäjärven uimaranta on äkkisyvä, ja useiden lasten yhtäaikainen vilvoittelureissu järvessä turvataan ohjaajien ja kerholaisten avulla. Olemme mukana myös tänä vuonna. Toimintaamme kuuluvat myös vesipelastuskilpailut. joita SUH jä~estää valtakunnallisesti. Nämä kilpailut innostavat ja motivoivat, joten niihin harjoitellaan kiivaasti. Tavoitteena on jatkossa myös osallistuminen ILC:n järjestämiin kansainvälisiin kilpailuihin. TEKSTI JA KUVAT: ULLA KAuPPI DIVING TEAM PORI

Junior Scuba -leiriviikonloppu 10.-12.10.2003 Porissa • • Lähdethän sinäkin 12- IS-vuotias Junior Scuba -sukeltaja viettämään leiriviikonloppua Poriin. Siellä voit kokeilla oppimisiasi laitesukellustaitoja käytännössä ja oppia vielä lisää hyödyllisiä ja kiinnostavia asioita laitesukeltamisesta. Ohjelmassa on tietysti mukavaa yhdessäoloakin.

Hinta: 90 euroa sisältäen ohjelman, materiaalin, majoituksen ja ruokailun. Mukaan tarvitset omat laitteet. Lisätietoja Ulla Kauppi, puh. 0400 592 749. IImoittautumiset kirjallisesti seuroittain 12.9.2003 mennessä SUSL:n toimistoon sari.hakkinen@susl.fi tai fax (09) 3481 2516. Kenro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, yhteystiedot. seura, norppa/ohjaaja sekä mahdolliset ruoka-allergiat ja/tai lääkitys.

Mikä on Pelin Henki? • • Nuori Suomi on julkaissut Operaatio Pelisääntöjen Pelin Henki -vinkkivihkon. Se on tarkoitettu oppaaksi 14-17-vuotiaiden urheilevien nuorten ja heidän vanhempiensa sekä valmentajien ja ohjaajien tai muiden toiminnassa mukana olevien aikuisten kanssa käytävien keskustelujen tueksi. Uusin Pelin Henki painottaa myös terveitä elämäntapoja sekä N UORI nuorten roolia vastuulliseen aikuisuuteen kasSUOMI vavana yksilönä. Lisätietoja saat Nuoresta Suomesta joko puh. (09) 3481 2000 tai www.nuorisuomi.fi. Pelisääntöjen avulla luodaan hyvä pohja yhteistyölle sekä lasten, nuorten ja vanhempien että valmentajien ja ohjaajien välille. Pelisäännöt ovat olennainen osa hyvää nuorisotyötä. Muistattehan pitää pelisäännöt aina voimassa.

~ .

Urheiluseuratoiminnan paikallistuki vuonna 2003

N UORI SUOMI

• • Paikallistukea voi hakea alle 13vuotiaiden toimintaan sekä I 3-1 9 -vuotiaiden harrasteurheiluun. HakuL,wJ1A6V\_~' kriteerinä alle I 3-vuotiaiden toimintaan on, että ryhmässä on sovittu pelisäännöistä. Hakuaika päättyy 15. 10.2003. Lisätietoja saat osoitteesta www.nuorisuomi.fi. Vuonna 2002 opetusministeriön ja Nuoren Suomen myöntämää seuratoiminnan paikallistukea sai alle I 3-vuotiaiden toimintaan kolme sukellusseuraa. Tuen suuruus oli 500-1 500 euroa. Yksi sukellusseura sai 500 euroa tukea 13-19-vuotiaiden toimintaan.

Finn-SUlI" :: jetsuit TNG Technica Poseidonin ehdottomasti kehittynein kuivapuku. - Valmistettu täysin uudesta C-foam neopreenistä

• • Keski-Uudenmaan sukeltajat viettävät tänä vuonna 25vuotisjuhlaansa. juhlinnassa halutaan huomioida koko seuran väki kuuteista ja norpista alkaen. Siksi yhteistyössä Suomen Tivolin kanssa jä~estettiin kaikille seuran juniorijäsenille mieleenpainuva juhlahetki Tivolissa. Lähes 50 innokasta junioria ja ohjaajaa kerääntyi Tivolin portille juhlamielellä. Kun hopeisina hohtavat rannekkeet oli kiinnitetty, ryntäsi lauma sukeltajan alkuja kohti houkuttelevia laitteita. Yllätys tai ei, suosituimmaksi laitteeksi osoittautui ehkä sukeltajille tyypillisesti painekattila. Ennätyksiä tehtiin! Eräs kuutti-ikäinen juniorimme nautti painekattilan hurmiosta kahdeksan kertaa peräkkäin.

Unnea Mäkipää nautti tivolin tunne/masto.

Törmäilyautojen vaijerit hohtivat punaisena, kun sukeltajat olivat ratissa. Seuramme puheenjohtajasta ja ohjaajista aina junnuihin ja pienimpiin kuutteihin asti autojen vauhti tuli varmasti testattua. Neljä tuntia laitteissa kierteIyä alkoi väsyttää, ainakin ohjaajia. Junioreilla tuntui kuitenkin riittävän energiaa, ja he nauttivat vauhdin hurmasta viimeiseen minuuttiin asti suurimmalla mahdollisella vaihteella. Tivolin jo sulkiessa porttejaan kuuttimme poistuivat karusellista hieman vastahakoisesti. Tivolin sedät toivottivatkin pikkuvieraat seuraavana päivänä uudestaan. Sukeltajat taisivat olla viimeiset Tivolin alueelta poistuneet. Yhdessä vietetty hetki, vaikka maaliakin, toi puhtia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta roppakaupalla lisää koko porukalle. Kiitokset Suomen Tivolin väelle ja erityisesti jyrki Sariolalle, jonka ansiosta vietimme hauskan päivän Tivolin pyörteissä. Keski-Uudenmaan Sukeltajien junnuporukka kiittää! TEKSTI: SUSANNA LAINE KUVAT: LEO MÄNNISTÖ

- Pinnoitettu kokonaan erittäin kulutuskestävällä Small Diamond tekstiilillä - Polvivahvikkeet, vulkanoidut olkapää- ja painovyösuojat - Reisitasku - Hartiavetoketju - Kiinteällä tai irtohupulla Värit: Musta I Oranssi (SOS Technica) Koot: XS-XXXL Puvun mukana toimitetaan syöttöletku pikaliittimellä, varustekassi ja vetoketjun hoitoaine. Saumauksilla takuu Saatavana myös mittatilauksena Toimitusaika n. 3 viikkoa

:: jetsuit SOS Technica Väri oranssi, muuten sama kuin yllä

Räpvläuintileiri aloittelijoille Kuusankoskella 12.-14.9.2003 • • Leiri on tarkoitettu ensisijaisesti aloitteleville räpyläuimareille. Mukaan mahtuu 15 ensiksi ilmoittautunutta uimaria. Leirillä uidaan neljä ha~oitusta, joista kukin kestää n. 2,5 h. Vaatimuksena on hyvä uimataito. Hinta 70 € / hlö ja se sisältää majoituksen, ohjelmassa mainitut ruokailut ja uimahallimaksut. Lisätietoja: Veli-Matti Pynnönen, puh. 0400 363 3002, e-mail: vemma.pynnonen@pp.inet.fi tai Kalevi Turkka, puh. 0400 959 002 tai kturkka@koti.tpo.fi Syksyn Nuori Suomi Cup -kilpailujen ajankohtiin on tulossa muutoksia. Tiedustelut: Kalevi Turkka, puh. 0400 959 002 tai kturkka@koti.tpo.fi. jos haluat nimesi räpyläuinnin tiedotuslistalle, ilmoita sähkö posti osoitteesi Kalevi Turkalle.

www.flnnsu

t

. f

i

sukeltaja

44

SUSL tiedottaa

1

Kevätkokous hyväksyi menneen vuoden • • Suomen Urheilusukeltajain Liiton sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 26.4.2003. Liiton puheenjohtaja Jouko Laitinen esitteli liiton t ilaa. Vakaa talous mahdollistaa pitkän tähtäimen järkevän suunnittelemisen ja toiminnan. Yksi tärkeistä projekteista on SUSL:n 2008 strategian luominen. Liiton seurojen määrä on keskimäärin 210, kokoushetkellä täsmälleen 216 kpl. Jäseniä on yli 12 000. SUSL on ainoana Pohjoismaiden urheilusukeltajien liittona onnistunut kasvattamaan jäsenmääräänsä. Jouko Laitisen mukaan olemme vielä kakkosia, mutta hyvää vauhtia ajamassa Ruotsista ohi. Johtokunnan kokouksessa valittiin Vuoden Sukeltajaksi Tapio Sy~änen, Tampereen Urheilusukeltajista, Vuoden Norpaksi Olli Räty, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:stä sekä Vuoden Norppaohjaajaksi Lilli Pykäläinen, Saimaan Norpat ry:stä. Vuoden seura on Diving Team Pori ry.

Tili- ja vastuuvapaus Kevätkokous myönsi tili- ja vastuuvapauden tilivelvollisille vuodelta 2002. Puheenjohtajana toimi Risto Sajaniemi H20:sta, ja sihteerinä liiton toiminnanjohtaja Brita Ikävalko. Todettiin valiokuntien tehneen hyvää työtä. Vuoden 2002 suunnitelmat olivat toteutuneet lähes suunnitelmien mukaisesti ja budjeteissa oli pysytty varsin hyvin.

Valiokuntien pääurakat Tekninen valiokunta on toteuttanut liittokouluttajatoimintaa, uudistanut kouluttajakoulutuksen ja kehittänyt peruskursseja. Myös yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen NAUI:n

kanssa oli teknisen valiokunnan työnä. Nuorisovaliokunta pan osti vuonna 2002 lasten ja nuorten toiminnan aktivoimiseen. Tämä oli myös yksi liiton toiminnan avainalueita. Tavoitteet saavutettiin kohtalaisesti. norpparallit ja kesäleirit onnistuivat odotusten mukaisesti. mutta joitakin koulutuksista jouduttiin peruuttamaan osanottajapulan vuoksi. Räpyläuinnissa meneillään oleva sukupolven vaihdos näkyi tavallista pienempänä mitalisaaliina kansainvälisissä kisoissa. Siitä huolimatta nuorten tulostason kehittyminen antaa uskoa kansainväliselle huipulle palaamiseen. Uppopallossa on kansainvälisesti menestytty hyvin, mutta sarjajoukkueiden määrä on vähentynyt. Vilkas junioritoiminta kertoo ku itenkin lajin elpymisestä. Lähes täydellisesti uudistuneen seuratoimintavaliokunnan keskeiseksi tehtäväksi määritelty Vapepa-toiminta lähti elpymään. Tavoitteeksi asetettu koulutuksen alulle saattaminen ja seurakoulutuksen jä~estäminen saavutettiin. Liiton jäsenistön osaaminen tu li esille mm. siinä. että Valtion pelastusopisto on halukas t iivistämään yhteistyötä SUSL:n kanssa. Valiokunnan muut sektorit ovat laitetekniikka, suunnistus ja valokuvaus, joissa ki innostus harrastamiseen lisääntyi. vaikka järjestettyjen kilpailujen suosio laskikino Tiedevaliokunta näkyi jäsenistölle valistustyönä, erityisesti ympäristösuojelun tiedottamisena Sukeltajalehdessä. Valiokunta jä~esti myös meribiologia- ja -arkeologia -aiheista koulutusta sukelluksen harrastajille. Sukeltaja-lehden 28. toim intavuosi vakiinnutti lehden tekemisen edellisenä vuonna toteutetun uudistumisen jälkeen. Lehden levikki oli

noin I 2 000 kpl, ja lehden tavoitteena on olla alansa johtava julkaisu Suomessa.

Jäsenmaksut 2004 Kokous hyväksyi johtokunnan esityksen vuoden 2004 jäsenmaksuiksi: Aikuiset 19 euroa, norpat (alle 15 v.) 8.5 euroa, kuutit (alle 6 v.). ei jäsenmaksua ja henkilöjäsenmaksu 50 euroa.

Muut asiat Kokous päätti asettaa ehdo llepanotoimikunnan vuoden 2003 syyskokouksessa valittavilIe johtokunnan jäsenille. Toimikunta etsii johtokuntatyöstä ki innostuneita ja siihen sitoutuvia ehdokkaita esitettäväksi syyskokoukselIe johtokunnan erovuoroisten jäsenten tilalle. Ehdokkaita toivotaan löytyvän kattavasti eri puolilta Suomea. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Ulla Kauppi länsirannikolta sekä jäseniksi Kaakkois-Suomesta Tapio Kähäri, Pirkanmaalta Kalevi Turkka. pääkaupunkiseudulta Timo Puokio ja Pohjois-Suomesta Taina Ahokas. T o imikunta korostaa, että heidän keräämiensä, syyskokoukselie esittämien ehdokkaiden lisäksi voidaan kokouksessa myös suoraan esittää ehdokkaita. Ehdollepanotoimikunta tulee lähettämään asiasta postia jäsenseuroille. Vuoden 2002 toiminnan käsittelyn jälkeen todettiin yhteinen tulevaisuuden visio: "Omaleimainen. kehittyvä ja nykyaikainen sukeltajien yhteenliittymä". TEKSTI: LEENA KOIVUMÄKI

Johtokunnan päätöksiä Pronssinen ansiomitali:

P4 kortti:

Tarmo Muhonen, Sammakot ry Ulla Kauppi, Diving Team Pori ry Heidi Hietanen, Diving Team Pori ry

Matti Peränen. Sammakot ry Peter Jansson. Murena ry.

Kiteen Urheilusukeltajien jäsenille: Pekka Sorsa, Aira Parkkinen, Tuomo Flinkmans, T euvo Turunen ja Jukka Turunen.

Hopeinen ansiomitali: Risto Lehto, Parikkalan urheilusukeltajat ry. Olavi Parkkinen, Kiteen Urheilusukeltajat ry

sukeltaja

Uusia seuroja liiton jäsenyyteen: Munkkaanojan Sammakkomiehet ry Kauhajoen Sukeltajat ry JEDI-Diving ry Artic Divers Club ry:n toiminta on lakkautettu ja seura eronnut liiton jäsenyydestä.

SUSL:n sääntömääräinen syyskokous sunnuntaina 26. 10.2003 klo I 1.00 Hotelli Vantaan Auditorio (Tikkurilan aseman vieressä) Valtakirjojen tarkistus klo 10.00-10.45

Tervetuloa! Johtokunta

Etsintäkuulutettu: Norppatoimittaja! • • Sinä nuori, innokas sukelluksen harrastaja, tule mukaan kehittämään Sukeltaja-lehden Norppasivuja. Jos siis osaat kirjoittaa sujuvasti ja ottaa laadukkaita kuvia, olet etsimämme henkilö. Ta~oamme mahdollisuuden tutustua lehden tekemiseen ammattilaisten opastuksella ja päästä mukaan vedenalaisen erikoislehden maailmaan. Tartu tuumasta toimeen ja ota yhteyttä SUSL:n nuorisopäällikkö Sari Häkkiseen 15.8. mennessä osoitteella: Suomen Urheilusukeltajain Liitto, Radiokatu 20, 00093 SLU, puh. (09) 3481 3 190, fax (09) 3481 2516 tai sari.hakkinen@susl.slu.fi.

Laitetekniikan ja sukellussuunnistuksen SM-kilpailut Kesälahdella 16.8.2003 . • • Laitesukelluksen tiedoilla, taidoilla, nokkeluudella ja fyysisellä kunnolla kilpaillaan taas. Tänä vuonna laitetekniikan SM-kisojen kanssa samaan aikaan jä~estetään myös sukellussuunnistuksen SMkilpailut. Samalla kilpailumatkalla on siis mahdollista mitata taitoja myös sukeltajalIe tärkeässä suunnistustaidossa. Monilla harrastussukeltajilla on käsitys, että laitetekniikan Suomen mestaruudesta kilpailevat vain kovakuntoiset tekniikkagurut. Kuitenkin kuka tahansa laitesukelluksen peruskurssin käynyt voi kamppailla täysipainoisesti kokeneita kilpailijoita vastaan. Sukelluksen perusasioilla pä~ää hyvin. Laitetekniikkakilpailu koostuu teoriaosuudesta ja sukellusrasteista. Suunnistuskilpailukaan ei vaadi erityisiä varusteita tai valmistautumista. Suunnistus suoritetaan yksilölajina kolmioradalla. Kilpailuissa noudatetaan SUSL:n yleisiä ja lajikohtaisia kilpailusääntöjä. Säännöt on tilattavissa osoitteesta emo.olkkonen@susl.fi. Kilpailijoilla tulee olla vähintään CMAS P I tai vastaava luokitus, SUSL:n kilpailulisenssi, voimassa oleva lääkärintodistus ja osallistumismaksu maksettuna. Kilpailujen jä~estelyistä vastaavat SUSL:n seuratoimintavaliokunta ja Kesälahden Urheilusukeltajat yhdessä Puruvesi-hankkeen kanssa. Tule sukeltamaan ja tutustumaan poikkeuksellisen kirkkaaseen Puruveteen. Ohjelmaa on koko perheelle.

Hinta: Laitetekniikka 50 euroa / pari, suunnistus 30 euroa / sukeltaja.

IImoittautumiset: 30.6. mennessä osoitteeseen office@susl.fi. Lisätietoja ja majoitusvaraukset: kilpailun johtaja Keijo Pöllänen, puh. 040 724 0383 tai www.puruvesi.fi.

Erityisryhmien sukelluskouluttajakurssi 3. - 5.10.2003 • • Erityisryhmien sukelluskouluttajakurssi järjestetään Jyväskylässä. Kurssi antaa valmiudet pitää introsukelluksia ja kursseja erityisryhmille sekä valmiudet sukeltaa eri tavoin vammaisten sukeltajien sukellusparina. Kurssi sisältää 14 tuntia teoriakoulutusta sekä käytännön ha~oituksia altaalla. Pääsyvaatimuksina kurssille vähintään CMAS P2 tai vastaava luokitus, voimassa oleva vakuutus ja lääkärintodistus. Kurssin hyväksytysti suorittaneelle CMAS P2- P3 sukeltajalIe myönnetään SUSL:n dive partner -kortti . Kurssin hyväksytysti suorittaneille sukelluskouluttajille myönnetään SUSL:n vammaissukelluskouluttajakortti.

Hinta: 350 euroa sisältää kurssimateriaalin, koulutuksen, majoituksen ja ruokailut. IImoittautumiset: ki~allisesti 5.9.2003 mennessä: office@susl.fi. Lisätietoja: Cem Ilksöz, cem.ilksoZ@pp.inet.fi, puh. 050 546 7773.

sukeltaja

SUSlliedollaa Tapahtumakalenteri 2003 syys-lokakuu Vapepa-sukeltajakurssi, Pohjois-Suomi

Kesäkuu

Lokakuu

14.6. 14. - 15.6.

Uppopallon Susiraja-Cup, joensuu Sukelluskalastuksen Viron mestaruuskilpailut, Paldinskin lähistö 23. - 27.6. Nuorison laitesukellusleiri, Kaatiala, Kuortane 28.6. Sukelluskalastuksen Porkkala Cup, Porkkala

3. - 5. 10. 3. - 5. 10. 4.10. 4. - 5.10

Ml-kurssin II-osa, Pajulahden Urheiluopisto Erityisryhmien kou luttajakurssi, jyväskylä Sukelluskalastuksen Siika Cup, Tammisaari Nuori Suomi -ohjaajien jatkokoulutus, Varalan Urheiluopisto, Tampere 17. - 19.10. M2-kurssin I-osa, Pajulahden Urheiluopisto 19.10 Räpyläuinnin Nuori Suomi -Cup, Kouvola 25. - 26.10 SUSL:n vuosikokous, Vantaa Uppopallon 3. nuorten SM-kierros 2003 25. - 26. 10 Valtakunnallinen Norpparalli, Tampere

Heinäkuu 24. - 27.7. 19. - 20.7. 26.7. 27.7.

Valtakunnallinen Norppaleiri, Sodankylä Sukelluskalastuksen SM-kilpailut. Rauma Sukelluskalastuksen jaskan Muistokisa Räpyläuinnin Kaukajärven yliuinti, Tampere

Marraskuu

Elokuu

l

8. - 9.8. Sukelluskalastuksen Kristiansund Cup, No~a 10.8. Sukelluskalastuksen Rauma Open, Rauma I 1. - 17.8. Räpyläuinnin EM-kilpailut, Liberec, Tsekki 14.8. Räpyläuinnin Töölönlahden yliuinti, Helsinki 16.8. Laitetekniikka- ja sukellussuunnistuksen SM-kilpailut, Kesälahti 30.8. Sukelluskalastuksen Hanko Cup, Hanko 31.8. - 5.9. Räpyläuinnin nuorten MM-kisat. jeju-do-saari, Etelä-Korea

7. - 9.11 . M2-kurssin II-osa, Pajulahden Urheiluopisto 8.1 1. Räpyläuinnin Nuori Suomi -Cup, Tampere 8.1 1. Uppopallon Divari-Cup, Tampere 15. - 16.1 1. Sukeltaja- ja kouluttajapäivät, Kemi 15. - 16.11. Uppopallon Nuorten PM-kilpailut, Suomi 21 . - 23.1 1. M2-kurssin II-osa, Pajulahden Urheiluopisto 21 . - 23.1 1. junior Life Saver Club -ohjaajakoulutus, Varalan Urheiluopisto, Tampere 28. - 30.11. Nuori Suomi -ohjaajien kuuttiohjaajakoulutus, Varalan Urheiluopisto, Tampere

SVVSkUU

4. - 5.9. 13.9. 18. - 21 .9. 19. - 21.9. 19. - 21.9. 26. - 27.9.

Sukelluskalastuksen Silver Amphora Cup, Bulgaria VA-valokuvauksen SM-kilpailut Sukelluskalastuksen EM-kilpailut, Portugali Ml-kurssin I-osa, Pajulahden Urheiluopisto Nuori Suomi -ohjaajakoulutus, Varalan Urheiluopisto, Tampere Sukelluskalastuksen PM-kilpailut. Tanska

Joulukuu 1. 12. VA-valokuvauksen PM-kilpailut 6.12. Uppopallon Felix-cup, Göteborg, Ruotsi 29.- 30. 12. Sukelluskalastuksen Winter Cup of Nations, Mali Losinj, Kroatia.

•

*****

AlCYON DIR Dive SlJstems

Nautittaviin ja turvallisiin sukelluksiin huippu laatua järkihintaan ..

..

Tulossa JATTIERA varusteita ~> Regulaattorit

Procean Extreme ... 240,Pro Series VII .... .... 180,Procean Octa .. .. ...... 70,-

Conclura kuivapuku 750r

~> Nostoliivit

T'~'dclell inen bJi ngs-se t ti

I')A n~

465 ,-

. Supra .. .......... .. .. .220,Oenier 1100 ...... .. 300.Pro X 840 .. ... .. .. 250,tech 1000 .. .. .... . .. 320,-

~>

Kuivapuvut . Pracean lriminate .. 558,Pracean Palyester .. 640,Extreme.... .. .. . .640,Candura .. ... .. .. .. 750,-

[sis.liivi + hihnat + selkä levy + suojus)

Laitepaketit alko 650r (sis.liivi + regusetti + kompo)

Varusteid en lisäksi mm:

->venematkat

~>

~> ilma- ja Nitrox-täytöt

AFlleUeSc8esu3t40 . .. .... ... 100.Thermal .. ............ .. 120,High lech 200 ...... 168,-

-> erikois- ja jatkokurssit

~>

Märkäpuvut · Semidry 5mm ........ 150,· Semidry 7mm ........ 2oo,Proll .......... .......... 130,Kengät ................... 30"

~>

Lamput · Ladattava ..... ... .. .. .. 90,Varavalo ........ ........... 8,-

~> Perusvälineet

· Umpikannat ............ .30.Extreme avakanta .... . 58,Pravent avakanta .... .40.' Maskit.. .......... .. ...... 30.-

t1'-~'-Hfl .::=, 1 ö i ss.::=' pa"fjon h':l'..l i .:=' t. .:it-·j o'-lk s i .::t !

~> hylky- ja kaivossukellukset

Maahantuonti ja myynti: Oive Systems. Hitsaajankatu 1. 00810 Helsinki. puh. (09J 344 5033. 0505666576 Halcyon ja DUI jälleenmyyjät: Underwater Actions. Yhdyskatu 39, 15200 Lahti, puh: (03J 733 1181 X-Oiving, Mästarvägen 30, 06150 Porvoo, puh : 0400 557 631 . OivePoint Oy Ab , Närpesvägen 9, 64200 Närpiö, puh: (06) 2243 590, 0400 563 866

sukeltaja

sum~EN

URHE ILUKI R.JO.JEN

STRDION

00250 HELSINKI