Sukeltaja 2003 1

.aLl"U'n,t,N

U KH t.1 L..U (\1 K.JAS

t'_ ..'

111

0 <..~ u,- 3

Profiilissa

ITUS

maailman

Vapauden tunne

1/2003

Päätoimittaja

Jouko Laitinen, joukoJaitinen@susl.fi Toimituspäällikkö

Minna Pajamies, minna.pajamies@onnion.fi Tolmltusslhtaerl

Leena Koivumäki, leena.koivumaki@pp.inetfi

• • Nykyaikainen sukeltaminen alkoi 1943, kun Jacques Cousteau ja Emil Cagnan kehittivät omavaraisen tarveohjatun sukelluslaitteen. Tuskin silloin kukaan osasi kuvitella, mitä kyseinen keksintö merkitsi sukeltamiselle. Sukelletti in toki ennen sitäkin, mutta omavarainen sukelluslaite avasi myös tavallisille ihmisille pääsyn maailmaan, jota kukaan tuskin oli sitä ennen tutkinut. Vaikka sukeltaminen nyt tuntuu yksinkertaiselta, aikalaisten silmin askel oli huikea ja sitä voi hyvin verrata ihmisen avaruuden valloitukseen.

Art dlrector

Y,Ö Klippi, yka@k(;ppidm.fi

,JulkaisIJa:

Suomen Urheilusuke/tajain Liitto ry. Radiokatu 20,00093 SLU, puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, email: office@susl.slu.fi www.susl·fi Toiminnanjohtaja Brita Ikävalko Toimitus:

Onnion Oy, Sateenkuja 1, 02100 Espoo, puh. (09) 4393250 ilmoitusmyynti:

Veli-Matti Korppi-Tommola, puh. (09) 2751 306, gsm 0505840 156, email: vm.kt@kolumbus.fi Repro: Mediatehdas Oy, Helsinki Painopaikka: Oy ScanWeb Ab, Kouvola Ilmestyy 5 kertaa vuodessa. Vuositilaukset (EUR 33,65/vuosi), puh. (09) 3481 2258 tai affice@susl.slu.fi Sukeltaja-lehti on Suomen Urheilusukeltajain Uitto ry:n jäsenlehti, osoitteellinen jakelu 12 000 kpl, ISSN 1237-1688 Sukeltaja-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilyttämisestä ja palauttamisesta.

Veden alla ihminen vaatii selviytyäkseen tekniikan apua. Kiitos harrastuksen suuren suosion sukelluslaitteita ja -varusteita on ollut ja on edelleen taloudellisesti järkevää kehittää aktiivisesti. Laitteet ovat kehittyneet Cousteau 'n ajoista luotettaviksi, toimintavarmoiksi ja helppokäyttöisiksi, eivätkä ne vaadi monimutkaista huoltoa toimiakseen. Sukelluslaitteen lisäksi on kehitetty muita sukeltamisen kannalta oleellisia varusteita, kuten sukelluspukuja. Kylmiin olosuhteisiin tarkoitettu kuivapuku on tästä hyvä esimerkki. Nykyaikaiset materiaalit ovat sy~äyttämässä varusteissa perinteiset materiaalit ja laitteiden ja varusteiden hintakin on kohtuullinen. Sukeltamisen viehätys piilee monessakin asiassa. Yksi merkittävä on liikkumisen kolmiu lotteisuus. Missään muussa elementissä maan päällä ei voi leijua kuten sukeltaessa, ikään kuin painottomassa tilassa avaruudessa. Vapauden tunne on sanoin kuvaamaton. Toinen on vedenalaisen maailman tutkimattomuus. Suomessakin on vielä runsaasti paikkoja, joissa ei ole sukeltamalla tai ylipäätään mitenkään käyty. Syvyyden lisääntyessä tutkimattomien alueiden määrä moninkertaistuu. Suomen vedet ovat keskisyvyydeitään matalia ja urheilusukeltamiseen sopivia. Tosin edistyneemmät, asiaan vihkiytyneet urheilusukeltajat sukeltavat Suomessakin jo pitkälti yli sadan metrin syvyyteen. Sukeltaminen, sen lisäksi että on itsessään elämyksellinen kokemus, on keino toimia veden alla. Tätä keinoa voidaan hyödyntää monella tavalla. Arkeologia, biologia tai vaikkapa vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukellustoiminta ovat osaavan sukeltajan aktiviteetteja. Aktiviteetteja, joihin koulutusta on ta~olla eri puolilla maata sijaitsevissa sukellusseuroissa. Ota yhteyttä ja kysy kursseista - talvi on otollista aikaa kouluttautua, olit sitten vasta harrastusta aloittava tai kokenut sukeltaja. TALVITERVEISIN, JOUKO LAITINEN

Sukeltaja

Sisällysluettelo

Kaiken perustana seuratoiminta .. 1 1 Snorkkelisukellus on perheen oma juttu ................... . 12 Tietoa snorkkelisukelluksesta ... . 12 Vapaaehtoinen sukelluspalvelu .. . 14 Taidetta Marseillen vesissä ..... . 18 Antarktiksen lumo ............ . 22 Pirteä pakkasleiri ............. . 26 Maailmalla luetaan ............ . 28 Kotkanpääpulloja Pietarin hoviin .30

Kaatiala, Pohjanmaan sukelluskeidas ............... .

Jäiden puristuksissa ........... . 36 Maailman paras seurajoukkue .. .37 Sukelluskalastajat Brasiliassa ... . 38 Pikseleitä veden alle ...........40

Sukellus Antarktikseen

Norppasivut ..................42 SUSL tiedottaa . ......••...... .45

Kannen kuva: Antarktis joulukuussa 2002. Kuva Polarsukellus. Tilaukset ja osoitteenmuutokset kirjallisesti. Suomen Urheilusukeltajain Uitto I}'. Radiokatu 20, 00093 SLU tai office@susl.slu·fi· Sukeltaja

Etelämanner on kokeneen sukeltajan paikka, jossa vaativat olosuhteet edellyttävät laajaa sukelluskokemusta. Kirkas vesi ja upeat näkymät palkitsevat kuitenkin pitkän matkan. Antero Parman matkasta Etelämantereelle joulukuussa 2002 sivuilla 22-25.

Marseillessa maalataan veden alla Maailmassa on noin I 5 vedenalaista maalaria. Kuinka taidemaalari on päätynyt maalaamaan sinisen sävyjä veden alla ja miten näyttelyvieraat suhtautuvat kosteisiin olosuhteisiin? Erikoisesta maalarista ja vedenalaisista olosuhteista Marseillen edustalla sivuilla 18-21.

Snorkkelisukeltaminen yhdistää perhettä Perheen yhteinen hana.stus on aina hieno asia. Snorklauksessa yhdistyvät iloinen leikki ja elämykset koko perheen huviksi ja hyödyksi. Tamperelainen Savinin perhe on löytänyt yhteisen sävelen snorklauksesta ja uimaaltaasta on muodostunut toinen koti. Opastus oikeaan ja turvalliseen sukeltamiseen löytyi Tampereen Urheilusukeltajien kursseilta. Sivut 12-13.

Tule mukaan seuratoimintaan Suomen Urheilusukeltajain Liitto (SUSL) on sukellusharrastuksen johtava kehittäjä ja edunvalvoja. Liitto ja sen eri puolella Suomea to imivat jäsenseurat tarjoavat kaikille halukkaille mahdollisuuksia sukeltaa kansainväliseen, turvalliseen elämyshana.stukseen. Miten liitto kouluttaa ja mitä se ta~oaa jäsenilleen selviää sivulla I 1.

Sukeltaja 112003 kirjoittajat: RIItta Gullman, Stig Gustavsson, Tapani Kaistila, Leena Koivumäki, Hilkka Kurvinen, jouko Laitinen, Jouni Lelnikki, Pasi Lensu, Henni Lieto, Erno Oikkonen, Minna Pajamies, Ari Pohjanmaa, Matti Pyykkö, Riku Riikonen, Seppo Salonen. Sukeltaja 1/2003 kuvaajat: Tapani Kaistlla, Leena Koivumäki, Veli-Matti Korppi-Tommola, Hilkka Kurvinen, Kari Kuukka, Ville Lahikalnen, jouko Laitinen, Pasi Lensu, jouni Leinikki, Henni Lieto, Franck Lucien, Arto Mattsson, jaakko Mersalo, jyrki Mutta, Ari Nissinen, Pekka Plevlläinen, Seppo Salonen, Kalevi Turkka.

Sukeltaja

Huoml Sukeltajalehden ilmoitusmyynnistä vastaa Veli-Matti Korppi-Tommola, puh. (09) 2751 306, gsm 050 5840 156 ja sähköposti vm.kt@kolumbus.fi. Uusi mediakortti on ilmestynyt, sitä saa VeliMatti Korppi-Tommolaita tai SUSL:n toimistosta.

2/2003

Ilmestyy huhtikuussa 2003. IImoltusalneistot tulee toimittaa viimeistään 4.3.2003. Numero

Toimituksellinen aineisto

Ilmoitusaineisto

212003 3/2003 4/2003 5/2003

14.2.2003 17.4.2003 22.8.2003 18.10.2003

4.3.2003 6.5.2003 8.9.2003 4. 11.2003

Ilmestyy Huhtikuu Kesäkuu Lokakuu Joulukuu

Keväällä 200 I Topi Lintukangas kävi laitesukelluskurssia ja oli tätä ennen sukeltanut syvimillään seitsemään metriin. Ensin hän heitti laitteet nurkkaan, sitten jäivät räpylätkin rannalle. Nyt Lintukankaan hallussa on vapaasukelluksen maailmanennätys - 60 metriä.

• • Topi Li ntu kangas, 29, on tiettävästi ainoa Suomen Urheilusukeltajain Liiton jäsen, joka on tehnyt vuoden aikana neljä maailmanennätystä. Lintukangas paransi vuoden 2002 aikana neljä kertaa vapaasukelluksen urheilullisimman muodon, unassisted constant ballastin maailmanennätystä. Ensimmäinen ennätys - 48 metriä, syntyi kesäkuussa Turkissa. Loka-marraskuun vaihteessa Italiassa oli vuorossa ennätysten ryväs: 54 ja 57 metrin ennätykset syntyivät sivutuotteina, kun päämääränä oli 60 metrin raja. Se meni rikki 2. marraskuuta. - Ennätykset eivät ole kaikkein olennaisinta. Parasta sukelluksessa on se, kun kilpailu vaihtuu nautinnoksi vedessä, sanoo Li ntu kangas.

Entinen kilpauimari ja ammattilaistriathlonisti Tie maailmanennätyksiin on ollut suorastaan syntisen suoraviivainen. Määrätietoista harjoittelua on takana vasta noin puolitoista vuotta. Taustat ovat kuitenkin kohdallaan: Lintukangas on entinen kilpauimari ja ammattilaistriathlonisti. Vielä vuosi sitten keväällä Topi Lintukangas ei ollut koskaan käynyt seitsemää metriä syvemmällä. Työnantaja, Suunto, pisti rannetietokoneiden käytlöliittymiä suunnittelevan Lintukankaan laitesukelluskurssille. Kurssilainen halusi itselleen kunnon räpylät, sellaiset, jotka oli nähnyt Luc Bessonin vapaasukellusta kuvaavassa elokuvassa Suuri Sininen. Räpylät löytyivät ja mies meni aitaalIe kokeilemaan, paljonko pystyy sukeltamaan pituutta. Sata metriä meni sujuvasti. Kuukauden kuluttua Lintukangas rikkoi pituussukelluksen Suomen ennätyksen. Sitten hän siirtyi syvyyssukellukseen, pääsi

Suomen MM-joukkuueeseen ja sukelsi räpylöiden kanssa 5 I metrin syvyyteen. Tässä vaiheessa pohja nousi pystyyn. Suomen vesissä on niin heikko näkyvyys, että syvyyssukellusta voi harjoitella turvallisesti vain heittämällä räpylät nurkkaan. Lintukankaan lajiksi tuli siis vapaasukelluksen puhtain muoto, jossa sukelletaan pää edellä, rintauinnin vedoilla ja potkuilla sukelluslinjaa katseella seuraten alas. Välineinä ovat neopreenipuku, nenäklipsi, joka helpottaa

Sukeltaja

2)

riJ

paineentasaum n_ellä täytetyt uima!"i' tai vapaasukellusmaski ja kuminen painovyö, Painoja käytetään puvun paksuudesta riippuen 1-2,5 kiloa, Painoja ei pudoteta noustessa, kuten toisessa vapaasukelluslajissa, variable weightissä, vaan ylös on tultava saman painoisena kuin alas mennessä,

yli hengitys ei tule kyseeseen, vaan keuhkot täytetään hallitusti ja erittäin hitaasti ääriään myöten, Sisäänhengitys kestää noin 40 sekuntia, uloshengitys vielä hiukan kauemmin,

Meditatiivinen laji

- Kuusi käsivetoa ja kuusi potkua vievät minut 20 metriin, sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään, liu'un vain aivan rentona, Yleensä pidän silmät kiinni, vilkaisen vain välillä, että sukelluslinja on vieressä, Se on sukelluksen paras hetki, kuvaa Lintukangas, Rentous ja levollisuus, uinti- ja hengitystekniikka sekä paineentasaustekniikka ovat vapaasukelluksen avaimet. Kunnon on oltava kova, mutta hampaat irvessä yrittämisellä ei vapaasukellus yksinkertaisesti voi onnistua, tässä lajissa ei mitään tehdä väkisin, Oman suorituskykynsä rajat on tunnettava, Laji on vaativa ja vaarallinen, Pahimillaan hukkumiseen johtavia riskejä ovat ns, samba, hapenpuutteesta johtuva motorinen häiriö sekä äkillinen tajuttomuus hapen osapaineen laskiessa liian alas, Lintukangas on toistaiseksi välttynyt molemmilta,

Topi Lintukangas vertaa vapaasukellusta ja laitesukellusta suunnistukseen ja retkeilyyn, Laitesukellus on retkeilyä metsässä, rauhallista ympäristön tarkkailua, Vapaasukellus on kuin suunnistusta, jossa mennään määrätietoisesti rastilta toiselle, Elämykset ovat erilaisia, vaikka peruselementti on sama, - Vapaasukellus on hyvin meditatiivista, On tavattoman rauhoittava kokemus, kun liu'utaan pimeyteen silmät kiinni, ihan rentona ja kun elintoiminnot vielä hidastuvat, Lintukangas kuvaa, Elintoimintojen hidastuminen johtuu ns, sukellusrefieksin aktivoitumisesta, Vapaasukeltajat käyttävät sukellusrefieksiä hyväkseen syvillä sukelluksilla, Paineessa keho sopeutuu tilanteeseen; sukellusrefieksi alentaa huomattavasti sydämen Iyöntitiheyttä, alentaa verenpainetta, vähentää ääreisverenkiertoa ja siirtää verta elintärkeiden elinten käyttöön, Lintukangas valmistautuu syvään sukellukseen tekemällä kaksi ha~oitussukellusta ennen varsinaista sukellusta, ensimmäisen 12-15 metriin, toisen 15-20 metriin, Harjoitussukellukset tehdään vajailla keuhkoilla, Lintukangas laskeutuu erittäin hitaasti pohjasyvyyteen ja pysyttelee siellä kiinni köydessä, Syke alenee muutamassa sekunnissa jopa kolmannekseen siitä, mitä se on pinnalla parin perusteellisen, pitkän hengityssyklin jälkeen, Ennen syvää sukellusta hyperventilointi,

Sukeltaja

Rentous ja levollisuus avainasioita

Paljon treenejä, vaan ei liikaa ha~oitteluun kuuluu hengenpidätysha~oituksia, peruskuntoharjoittelua

Lintukankaan

- paljon soutua, pyöräilyä, uintia, juoksua ja sukelluksia toisaalta syvälle, toisaalta kauan ja pitkälle, Sukellusharjoituksia hän tekee olosuhteiden pakosta paljon altaassa, Kesäaikaan Lintukangas käy mm, Valkealan Vuohijärvellä, Montolan kaivoksessa lähellä Jyväskylää ja Ojamossa Lohjalla, Yleensä Lintukangas harjoittelee yhdestä kahteen kertaa päivässä, - Ha~oituksia tulee paljon, mutta palautumisen kanssa on oltava tarkkana, Laji

on psyykkisesti raskas, Mukana on myös pelkoa ja hengitysrefieksiin sopeutumista, henkinen puoli on aina vahvasti mukana kaikessa harjoittelussa, Myös liikaa lajiharjoittelua on vältettävä, että sukeltamisesta ei tule liian vakava asia, Lintukangas selvittää, Paineentasaustekniikka vaatii paljon työtä, - Kova vauhti ja pää alaspäin meneminen vaikeuttavat paineentasausta, Sitä voi onneksi harjoitella keuhkot tyhjinä myös matalammissa syvyyksissä, - Vasta aivan viime aikoina olen oppinut tasaamaan painetta niin, että syvät sukellukset ovat ylipäätään mahdollisia, Mutta yhä on paljon opittavaa, Hengitystekniikan hallinta on olennainen osa ha~oittelua, Lintukangas tunnustaa, että siinäkin on edelleen opettelemista, - Joogan hengitystekniikkaan olisi tarkoitus perehtyä kunnolla, Siinä pallean käyttö on hyvin tärkeässä osassa ja siinä tiedostaa, mitä hengityksen aikana tapahtuu, Tällä hetkellä Topi Lintukangas pidättää hengitystään liikkeessä "vain" noin neljä minuuttia, Marginaalia siis on, kun sukellus 60 metriin vie aikaa karvan alle kaksi minuuttia, Vastaan tulee sen sijaan Suomi-ilmiö: harjoituspaikat loppuvat, kun pitäisi päästä yli 60 metrin syvyyteen! - Ostin juuri sadan metrin köyden, nyt pitää vain keksiä sille käyttöä,

TEKSTI: RIITTA GULLMAN KUVAT: KARI KUUKKA

Topi Lintukankaan ennätyssukellus netissä: www.lintukongos.com/

Yksi laji, monta sisältöä • • Vapaasukelluksessa kilpaillaan useassa eri lajissa. Osassa päämääränä on pidättää henkeä mahdollisimman pitkään joko paikallaan tai pituussukellukseila, osassa sukeltaa mahdollisimman syvälle. Joissakin syvyyssukelluksen lajeissa käytetään apuvälineitä, kuten keikkaa tai nostopalloa. Unassisted constant ballast on vapaasukellusta puhtaimmillaan, sillä se on syvyyssukeltamista ilman räpylöitä. Painoja saa käyttää, mutta samoilla painoilla on tultava myös ylös. Muuten käytössä ovat vain ohut märl<äpuku, sieraimet kiinni puristava nenäklipsi ja nesteellä täytetyt uimalasit tai vapaasukellusmaski.

Suomalainen koulutus alkamassa Suomessa on nykyisin hieman yli sata rekisteröityä vapaasukeltajaa. Suomessa ensimmäisen vapaasukelluskurssin piti viime syksynä Anne Puustinen, Suomen ensimmäinen Apnea Academyn kouluttaja. Ensimmäiset SUSL:n vapaasukelluskurssit alkanevat vielä kevään aikana. Suomalaiset kurssit pidetään italialaisen Apnea Academyn koulutusjä~estelmän mukaisesti. Lajin systemaattinen koulutus on ollut käynnissä vasta melko vähän aikaa. Ja jo rajanveto on vaikeaa. Harppuunakalastuskin on vapaasukellusta, samoin periaatteessa kaikki sukeltaminen ilman laitteita. Lisää vapaasukelluksesta Sukeltajassa nro 4/2002. Linkkejä: www.freedivingfinland.net www.freediver.co.uk www.deeperblue.net www.divingfree.com www.umbertopelizzari.com/

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry (SUSL) on sukellusharrastuksen johtava kehittäjä ja edunvaIvoja maassamme. SUSL valvoo kansallisesti harrastesukeltajien etuja ja edustaa suomalaisia sukeltajia maailmalla. Liitto ja sen eri puolella Suomea toimivat jäsenseurat tarjoavat kaikille halukkaille mahdollisuuksia sukeltaa kansainväliseen, turvalliseen elämysharrastukseen. • • SUSL kouluttaa seuroihin päteviä ja asiansa osaavia sukelluskouluttajia sekä tuottaa seurojen ja kouluttajien käyttöön korkealaatuista opetusmateriaalia. Liiton toiminta perustuu vapaaehtoiseen toimintaan seuroissa ja liiton valiokunnissa. Liiton ja sen jäsenseurojen toiminta on avointa kaikille sukeltamisesta kiinnostuneille, sukelluskoulutustaustasta riippumatta. SUSL kuuluu Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n organisaatioon. Suomen Urheilusukeltajain Liitto on kaikkien sukelluksen harrastajien etujä~es­ tö, joten sen jäsenseuroihin ovat tervetulleita kaikki sukeltajat. Kun sukeltaja, joka on saanut koulutuksensa joko ulkomaisen CMAS-jä~estön tai jonkin muun koulutusjärjestön kautta liittyy jäsenseuraan, seuran kouluttajat auttavat häntä päivittämään tietonsa ja taitonsa vastaamaan SUSL:n sukelluskäytäntöä ja turvaohjeita. Halutessaan hän voi osallistua SUSL:n koulutusohjelman mukaiseen jatkokoulutukseen. PADI:n, NAUI:n, SSI:n, ACUCn ja CMAS:n välillä on jä~estöjen välinen kansainvälinen sopimus, jonka mukaisesti koulutusjärjestön kautta saatu koulutus oikeuttaa toisen järjestön luokitusta vastaavaan jatkokoulutukseen.

Koulutus seuroissa Suomen Urheilusukeltajain Liiton 208 sukellusseurassa on noin 12000 jäsentä. Seu-

rojen koko vaihtelee pienistä viiden jäsenen seuroista yli 400 jäsenen seuroihin. Sukelluskouluttajat kouluttavat jäsenseuroissaan vuosittain noin I 200 uutta sukeltajaa ja jatkokouluttavat noin 500 eri tasoista sukeltajaa. Seuroissa ta~ottava koulutus kattaa lähes kaikki sukeltamisen osa-alueet aina norppaikäisten kursseista syväsukellus-, nitrox- ja kouluttajakursseihin saakka kattaen kaikki sukeltajaluokat tältä väliltä. Kaikilla seurojen järjestämillä kursseilla noudatetaan SUSL:n koulutusohjeita ja kurssisisällöt materiaaleineen ovat samat kautta maan. Kaikista seuroissa jä~estettävistä kursseista tehdään alkamisilmoitus Suomen Urheilusukeltajain Liittoon, joten liiton nettisivuilta voi käydä tarkastamassa tietoja omalla paikkakunnalla alkavista kursseista.

Nykyaikainen kalusto Pääsääntöisesti seuroilla on monipuolinen sukellustoimintaa tukeva kalusto. T yypillisintä seuroille hankittua kalustoa ovat sukellusvarusteet, veneet, paineilmakompressorit ja ensiapuvälineistö. Kalustoa käytetään kursseilla ja seuran järjestämissä tapahtumissa, jonka lisäksi seurat yleensä vuokraavat kalustoa jäsenistönsä käyttöön. Kalustojen vuokratuloilla katetaan osa käytöstä aiheutuneista kuluista ja hankitaan uutta kalustoa vanhentuvan tilalle. KuulumaIla sukellusseuraan voi pienentää kustannuksia harrastuksen alkuvaiheessa, sillä kaikkia varusteita ja kalustoa ei ole välttämätöntä ostaa heti omaksi. Paineilman myynti edulliseen jäsenhintaan kuuluu seurojen peruspalveluihin.

Sukelluskohteet ja -retket Seurojen jäsenistön ikärakenne kattaa ikäluokat aina 6-vuotiaasta kuutista vaariin. Tämä mahdollistaa sen, että niin sukelluskokemukset kuin tieto hyvistä sukelluspaikoistakin siirtyy sujuvasti ikäluokasta toiseen. Uusien, juuri sukeltamisen aloittaneiden ei tarvitse itse etsiä jo kerran löydettyjä sukel-

luskohteita, vaan riittää että osallistuu seurojen järjestämille sukellusretkilIe, jolloin parhaat sukelluskohteet löytyvät jo heti sukellusuran alkuvaiheessa. Monet seurat järjestävät säännöllisiä viikkosukelluksia, leirejä sekä ulkomaan sukellusmatkoja. Aloittelevan tai paikallisia olosuhteita tuntemattoman sukeltajan on näin helppo tutustua muihin sukeltajiin ja uusiin sukelluspaikkoihin.

Miten mukaan ja mitä maksaa? Valtaosa ensimmäisen sukelluskurssin käyneistä liittyy jäseneksi kurssin jä~estänee­ seen seuraan. Kurssin aikana kurssilaiset tutustuvat toisiinsa, kurssin kouluttajiin ja usein myös seuran muihin jäseniin, joten on luontevaa jatkaa kurssin jälkeen harrastusta jo ennestään tuttujen henkilöiden kanssa. Yleensä seuroihin ovat tervetulleita myös muissa seuroissa kurssin käyneet henkilöt, sekä heidän perheenjäsenensä. Sukellusseuratoiminta onkin koko perheen harrastus. Seurojen merkittävä tehtävä on tukea ja kannustaa uusia sukeltajia jatkamaan harrastustaan kurssin käymisen jälkeenkin. Seurat päättävät itsenäisesti liittymis-, vuosi- ja kurssi maksunsa. Normaalisti seurojen liittymismaksu määräytyy sen mukaan, mikä on kaluston arvo suhteessa jäsenmäärään. Seuraa kohtaan olisi kohtuutonta se, että talkootyöllä, jäsenmaksuilla, vuokra- ja kurssituotoilla hankittu omaisuus olisi kaikkien seuraan liittyvien käytettävissä ilman liittymismaksua. Liittymismaksut seuroihin vaihtelevat 10 eurosta 150 euroon. Seurojen vuotuiset jäsenmaksut vaihtelevat 20 eurosta I 00 euroon. Aktiivisesti toimivia sukellusseuroja on lähes jokaisessa Suomen kunnassa. Lähimmän seurasi yhteystiedot löydät SUSL:n nettisivuilta, osoitteesta www.susl.fi. TEKSTI: ERNO OLKKONEN, SUSL:n seuratoimintavaliokunnan puheenjohtaja

KUVAT: SUSL:N SEUROILTA

Sukeltaja

Elettiin vuotta 200 I ja tamperelainen perhe Savin alkoi suunnitella matkaa etelän rannoille. He eivät kuitenkaan halunneet rantaelämän rajoittuvan makailuun ja hiekassa touhuamiseen, vaan ajatus vedenalaisten maisemien katselusta kiehtoi.

kea opeteltiin miten veden alle välineillä mennään ja miten siellä liikutaan. Nuorimmainen, Janna, oli isompien kurssin ajan mummin hoidossa, mutta kävi eri päivinä myös vauvauinnissa. Tavallaan perustaitokurssilla siis hänkin. Perhe oli tyytyväinen perusvälinekurssiin. Nytkin, seuraavaa etelän matkaa odotellessa, he molskivat Tampereen seudun uimahallien sukeltajavuoroilla. Tapasin perheen joulun alla Nokian uimahallissa.

• • Laitesukellus ei kiinnostanut eikä tullut kysymykseen senkään vuoksi, että perheen kolme lasta olivat tuolloin alle IO-vuotiaita ja nuorin jopa alle vuoden ikäinen. Joten yhteisten vedenalaiskokemusten syvyys voisi olla korkeintaan jokunen metri. He halusivat saada kunnollisen opastuksen oikeaan ja turvalliseen perusvälineillä sukeltamiseen. Pienen kyselykierroksen jälkeen löytyi yhteys Tampereen Urheilusukeltajiin ja perhe ilmoittautui snorkkelikurssille. Kouluttaja Jukka-Pekka Tannerin opastuksella käytiin läpi sukeltamisen teoria, turvallisuusasiat, ja kerrottiin millaiset välineet kannattaa hankkia. Mutta ennen kaik-

Vanhemmat, Carita ja Janne Savin, kertoivat uimisen olleen aina heille itsestään selvää liikuntaa. Uimassa on aina käyty vähintään kerran viikossa, jo ennen snorkkelisukelluksen aloittamista. Lapset, nyt II-vuotias Jiri, 8-vuotias Jasmine ja 2-vuotias Janna ovat kaikki vauvauinnin käyneitä vesielementin konkareita. Jiri malttoi käydä kertomassa minulle aItaan reunalla, että on tää kivaa - ja ponkaisi istumaan altaan pohjalle kädet puuskassa. Jasminen kommentti oli yhtä lyhyt ja tyh-

Snorkkelisukelluskursseja jä~estävät

Missä voi snorklata?

Allas on toinen koti

useat Suomen Urheilusukeltajain Liittoon (SUSL) kuuluvat sukellusseurat eri puolilta Suomea. Seurojen yhteystiedot löydät Intemet-sivulta www.susl.fi. Myös uimahallista voi kysellä paikallisista sukellusseuroista. Snorkkelisukelluskurssille (S I-kurssi) päästäkseen oppilaalla tulee olla kohtuullinen uimataito, minimivaatimus vähintään

100 metriä. Yläikära6-10

jaa ei ole. Kurssin kesto on

teoriatuntia ja I 0 allasha~oitusta. • • S I-kurssilla annetaan ne tiedot ja taidot, joita vapaasukeltaja tarvitsee voidakseen sukeltaa parin kanssa omatoimisesti; perehdytään snorkkelisukellusvälineisiin, sukeltamisen turvallisuustekijöihin, hieman fysiikkaan ja fysiologiaan, ja opetellaan käytännön ha~oitusten avulla oikeat, tehokkaat ja turvalliset perusvälinetekniikat. Snorkkelisukellus on mainio tapa tutustua vedenalaiseen maailmaan. Kurssi on laitesukelluskurssia lyhyempi, eivätkä aloittamisen kustannukset niin kurssin kuin välineidenkään osalta ole kuin murto-osa laitesukelluksen kustannuksista. Myöskään terveysvaatimukset eivät ole yhtä tiukat. Kiinnostus snorkkelisukellukseen on lisääntynyt voimakkaasti, ja kurssien kysyntä Suomessakin on kasvussa.

Sukeltaja

Snorkkelisukellus on uimiseen rinnastettava liikkumismuoto, joten jokamiehen oikeuden nojalla sitä saa harrastaa kaikkialla missä uimistakin. Snorkkelisukellus ta~oaa erilaisia mahdollisuuksia jokaisen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Voi sukeltaa pintasukellusta tai matalia sukelluksia rantavedessä. Kokemuksen, kunnon ja koulutuksen kasvaessa voi tehdä syvempiäkin sukelluksia. Suomessa on niin paljon järviä, että erilaisten ympäristöjen ja vaihtelevien vedenalaisten maisemien tutkimiseen on lähes rajattomat mahdollisuudet. Suomen viileiden vesien vuoksi märkäpuku on erinomainen hankinta. Lämminvetisissä etelän matkakohteissa snorkkelisukellus on mainio tapa viettää aktiivista rantalomaa ihanneolosuhteissa.

jentävä. Seurasi vesi ryöppy eli täyskäännös, ja Jasmine katosi räpylöineen pohjan kautta altaan toiseen päähän. Temput altaassa eivät tuottaneet tuskaa, sillä kurssin jälkeen molemmat siirtyivät seuran norpparyhmään. Siellä on mukava oppia uusia vedenalaisjuttuja sen lisäksi, että perhe lähes asuu illat uimahalleissa. Carita ja Janne ovat tyytyväisenä seuranneet lastensa, ja koko seuran norppatoimintaa. Parivuotias Janna yritti sovitella pikkuista jalkaansa isän jättiläisen kokoiseen räpylään, mutta suuri mikä suuri. Vielä täytyy vähän kasvaa, että sopivat kunnon perusvälineet löytyvät. Odotellessa voi kuitenkin suihkia muuten vain mukana. Jo ilman perusvälineitäkin Janna noutaa pohjasta esineitä omasta hartiasyvyydestään. Etelän matkalla perusvälineiden puute harmitti Jannaa todella. Suolainen vesi meni silmiin, ja suuhun ja nenään, joten sukeltaminen jäi vähän vähemmälle. Lämpöisessä uima-altaassa tyttö ottaa vahingon takaisin korkojen kanssa. Carita ja Janne ovat iloisia löydettyään

fyysisten rajojen tunteminen, niiden noudattaminen ja luonnonolosuhteiden kunnioittaminen on tärkeää turvallisuuden kannalta. Esim. kylmyyden tuomia riskejä ja hypotermian vaaraa vähentää märkäpuvun käyttäminen ja kylmän tullessa vedestä pois tuleminen.

Perusvälineet Snorkkelisukelluksessa tarvitaan varusteiksi vähintään maski, räpylät ja snorkkeli. Ne ovat jokaisen henkilökohtaisia varusteita, joiden pitää olla juuri itselle sopivia. Varusteet kannattaa hankkia sukellusliikkeestä, josta saa asiantuntevaa palvelua ja henkilökunta auttaa sovittamisessa ja sopivien varusteiden valinnassa. Saattaapa joku liike antaa varusteet kokeiltavaksikin uimahalliin. Myös myytävien varusteiden hyvästä laadusta varmistuu paremmin asioidessaan sukeltamisen erikoisliikkeen kanssa.

Turvallisuus Sukeltamisen perussääntö on "Älä koskaan sukella yksin." Aina on oltava mukana vähintään toinen sukeltaja, joka tarvittaessa pystyy vallitsevissa olosuhteissa auttamaan. Kun esimerkiksi snorkkelisukeltaja sukeltaa pinnan alle, kaveri tarkkailee pinnalta meneekö kaikki hyvin ja on tarvittaessa valmis auttamaan. Rannasta kauempana liikuttaessa on jonkun seurattava veneellä; snorkkelisukeltajalle esim. kramppi on ihan yhtä vaarallinen kuin uhkarohkealie uimarilIekin. Omien

Maski Hyvässä maskissa on lämpökarkaistu lasi, jolloin ei tarvitse pelätä mahdollisen rikkoutumisen myötä syntyviä sirpaleita. Maskissa pitää olla mahdollisimman laaja näkökenttä, ja sen ilmatilavuuden pitää käyttömukavuuden takia olla mahdollisimman pieni. Silmälasien tarvitsija voi käyttää piilolaseja (mieluummin kertakäyttöisiä sen varalta jos ne pääsevät vedessä huuhtoutumaan karkuun) tai tiettyihin maskeihin on myös

snorkkelisukelluksen. He ovat jo useasti päässeet toteuttamaan yhteistä unelmaansa viettämällä aktiivista rantaelämää tutkimalla vedenalaista maailmaa koko perheen voimalla. Videokamera lisävarusteena on jo ikuistettu monet korallit ja maisemat. Vaikka etelän aktiivilomat olivat unelman pääasia, on perhe kokeillut myös kesällä kotimaan järvissä snorklaamista. Tampereen suositun Kaukajärven ahvenia käytiin viime kesänä moikkaamassa sekä katsastamassa kiviä ja ruohoja. Kun Janna vielä kasvaa vähän ja saa omat perusvälineet, alkaa unelma olla täydellinen. Tämän lehden ilmestyessä tietävät Savinit jo miltä Siinain niemimaalla Nuweiban rannat tammikuussa näyttävät. Jos siis näette viisi ruskeaksi paahtunutta vesi elävää uimahallissa, lienee kyseessä Savinin perhe, joka on löytänyt snorkkelisukelluksesta ihan oman juttunsa. TEKSTI: LEENA KOIVUMÄKI KUVAT: SAVINlN PERHEALBUMI JA LEENA KOIVUMÄKI

mahdollista saada optisesti hiotut linssit. Maskien hinnat alkavat n. 35-40 eurosta.

Snorkkeli Snorkkeli on hengitysputki, joka kiinnitetään maskin remmiin, ja siinä on hampaiden väliin tuleva suukappale. Snorkkeleiden hinnat alkavat n. 10-20 eurosta.

Räpylät Räpylöitä on kahta eri perustyyppiä. Ns. umpikantaräpylässä on kokonainen kenkäosa, joka istuu tiiviisti paljaaseen jalkaan. Avokantaräpylässä on jalkaterällä avara tas-

Snorkkelisukelluksella löytää pintaveden ja auringon kauniin yhdistymisen.

ku ja kantapään taakse tuleva kiristysremmi. Avokantaräpylä on pääasiassa tarkoitettu käytettäväksi sukelluspuvun kengän kanssa, ja se on myös hiukan raskaampi potkia kuin umpikantaräpylä. Molemmista räpylätyypeistä on saatavilla sekä pehmeämpiä että jäykempiä versioita, joista valitaan omaan jalkaan ja omalle potkul le sopivat. Yleensä ne sukeltajat, jotka sukeltavat paljon sekä uima-altaassa että avovedessä hankkivat sekä avo- että umpikantaiset räpylät. Avokantaräpylöiden hinnat alkavat noin 70-80 eurosta, umpikantaräpylöiden 35-45 eurosta.

Märkäpuku Mikäli aikoo snorkkelisukeltaa avovedessä tarvitsee myös märkäpuvun ja puukon. Märkäpuvun hinta vaihtelee materiaalin vahvuudesta riippuen (vahvempi on tietenkin lämpimämpi) noin 170-500 euron välillä. Jos on tuuria, kaupasta löytyy sopiva puku, mittatilauspuku on aina kalliimpi. Lapset ja nuoret kasvavat nopeasti ulos puvuistaan, joten heidän pukujaan on paljon saatavilla käytettyinä. Puvut ovat usein erittäin hyvässä kunnossa, koska ne ovat jääneet lyhyen käytön jälkeen pieniksi.

Lähde: SUSL ja www.sus/.ft TEKSTI: LEENA KOIVUMÄKI

Turvallista, puhdasta Bauer-kompressorien ilmanpuhdistusjärjestelmä poistaa vesi- ja öljyhöyryt. Hengitysilman laatu täyttää standardin DIN EN 12021

Tehokas uutuus Mariner 320 - 320 I/min-

Suomen Urheilusukeltajain Liiton seuratoimintavaliokunta järjesti marraskuussa Lohjalla Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskuksessa vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) sukelluskouluttajakurssin. Kurssille osallistui 20 sukelluskouluttajaa eri puolilta Suomea. Viikonloppuna järjestetty seminaariluonteinen kurssi koostui asiantuntijaluennoista ja käytännön ha~oituksista kuivalla maalla ja koulutuskeskuksen allassimulaattorissa.

Sukeltaja

Lähes metrin aallokko, tuulta 17 mls ja kasvoilla sokkomaski. Etsintäsukellusta ja merkinantoja harjoiteltiin olosuhteissa, joita vain Meriturvan koulutuskeskus voi tarjota.

• • Käytännön ha~oituksista vastasi pela~­ tusopiston vesisukelluskouluttaja Vesa SIIvonen, jonka opastuksessa s.ukellus~o~lut­ tajat tutustuivat samantYYPpIsIIn harJOItuksiin, joilla pelastusopiston vesisukelluskursseilla koulutetaan tulevia vesipelastuksen ammattilaisia. Sukeltamiseen liittyvään viranomaisohjeistukseen ja lainsäädäntöön pereh~yttiin sisäasianministeriön poliisiosaston polIISItarkastajan Hannu Hannulan jo~dolla..~annu­ la on ollut laatimassa mm. ministenon, poliisin ja Vapepan yhteistoiminnasta ohjeistusta, joka astui voimaan vuoden 2003 alussa. Kurssilaiset saivat reaal iai kaista tietoa valmisteilla olleen ohjeistuksen sisällöstä. Suomen Punaisen Ristin Vapepa-organisaatiosta ja sen nykytilanteest~ saatii.n uusinta tietoa SPR:n Tom Hanendta Ja SUSL:n Vapepa-yhteyshenkilö Rauno Vihriälältä. SPR:n luentojen yhteydessä keskusteltiin mm. mahdollisuudesta päivittää Pepa-sukelluskouluttajia alueellisiksi Vapepa-valmiuskouluttajiksi.. .. Meripelastuskeskusta Ja menvartlostoa tilaisuudessa edustanut Ossi Pylvänäinen kertoi kurssilaisille rajavartioston, merivartioston ja meripelastuskeskuksen toiminnasta, heidän pelastustehtävistään ja sukeltajien käytöstä merivartiostossa. Vesistöetsijä ja vesiruumiiden etsinnässä kunnostau~ tunut punkaharjulainen Rei~o Savukoski kertoi kokemuksiaan kOiran, vlIstokalkuluotaimen ja muiden apuvälineiden käytöstä etsinnöissä. SUSL:n osalta alueellisten pelastussukeltajakurssien järjestelyistä ja mahdolli.~ suuksista luennoi Jorma OnJukka teknisesta valiokunnasta. Matti Anttilan johdolla saatiin uutta tietoa tekniikkasukeltamisesta ja tekniikkasukeltajien mahdollisuudesta toimia osana pelastuspalvelua. Vapepa-sukeltajat joutuvat usein tekemisiin vesiruumllden kanssa, joten kurssilla perehdyttIIn myös vesiruumiin fy~iologiaan ~~ anatomiaan. Aiheesta luennoI aSiantuntijana Jaakko Salo Vaasasta. Kouluttajakurssin toteutuksesta vastasivat seuratoimintavaliokunnan puolesta Elias Pöntinen ja Emo Oikkonen.

Kurssilla tutustuttiin pelastussukeltajien käyttämään köyteen, joka. välitt~ä .om!.na!- . suuksiensa ansiosta merkIt selvastl. Koyslpussl kulkee kätevästi pinta-avustajan kaulassa. Pussissa on turvaohjeiden mukaista köyttä noin 75 metriä.

Köydellä sukeltamista harjoiteltiin kuivalla maalla ennen siirtymistä allassimulaattoriin. Vesa Siivonen (oik.) opastaa Jouko Laitista ja Jukka-Pekka Tanneria köyden käytössä.

Sukeltaja

SUKELLUSKOULUTTA~AT

Vapepa-sukeltajien toimintatavoissa on ollut suuria alueellisia eroja, eikä yhtenäisiä ohjeistuksia sukeltajien käyttämisestä viranomaisapuna ole ollut olemassa, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaatiossa olemme tekemisissä useiden eri tahojen, kuten poliisin, pelastusviranomaisten, SPR:n, meripelastuskeskusten, rajavartioston ja pelastuspalveluun kuuluvien jäsenjärjestöjen kanssa, Lisäksi toimintaa ohjaavat lait, asetukset,

Sukeltajat ja pelastusorganisaatiot

__ J

Sukeltajat ovat kautta aikojen suorittaneet yleishyödyllisiä tehtäviä etsintäsukellusten ja pienimuotoisten työsukellusten muodossa, Sukelluspyyntöjä on tullut niin yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, kunnilta kuin viranomaisiitakin, Tehtäviä on suoritettu pääosin sillä kokemuksella ja opeilla, mitä kukin sukeltaja on oppinut sukelluskursseilla ja käytännön kokemusten myötä,

Vapaasukelluksen SM-kilpailut Aika: 5.4.2003 klo 11.00 Paikka: Nastolan uimahalli, Urheilutie 4, Nastola Lajit: Static (hengityksenpidätysJ ja Dynamic (pituussukellusJ Osallistumismaksu: 20 euroa IImoittautumiset ja lisäkysymykset: teppo.kallio@wmdata.fi, puh. 040 757 9302 Osallistumismaksut maksetaan seuran tilille Sampo

800029-16445280, 24.3,2003 mennessä, maksun viestiosaan ki~oita "Osallistumismaksu/OmaNimi", Vaatimukset osallistumiseen (tullaan tarkistamaan kisapaikalla): - 15 vuoden ikä (alle 18 vuotiaalta vanhempien ki~allinen lupa), - voimassa oleva sukelluslääkärintodistus. - kilpailulisenssi Gos vakuutuksesi on muualta, esim DAN, tarvitset kuitenkin kilpailulisenssin), Kisoissa jokainen tulee suorittamaan staticin ja dynamicin ja suorituksista lasketaan pisteitä seuraavasti: Dynamic: I piste, Static: 6 sek I piste, Kaikkien joukkueen 2m jäsenten pisteet tullaan laskemaan yhteen ja eniten pisteitä kerännyt joukkue on voittaja, Kisoissa tullaan käyttämään AIDAn virallisia sääntöjä (kts, säännöt http://www.multimania.com/aidafrance). hieman modifioituna,

=

sukeltaja

=

turvaohjeet, käyttäytymissäännöt jne, Näiden yhteen sovittaminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa ja omien toimintatapojen kehittämistä, Vuoden 2003 alussa astui voimaan sisäasiainministeriön ohje poliisin ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun yhteistoiminnasta, Ohje perustuu lakiin poliisin hallinnosta, poliisilakiin sekä poliisiasetukseen, Ohje selkeyttää yleisiä toimintaperiaatteita koskien vastuusuhteita, korvauksia ja yleisiä periaatteita poliisin ja Vapepa-organisaation yhteistoiminnassa, Tämän lisäksi aikanaan valmistuu vastaava ohje sukeltajien käyttämisestä poliisin virka-apuna, Se, asettaako kyseinen ohje joitain vaatimuksia pelastuspalvelusukeltajalle, ei ole vielä tiedossa, Voitaneen kuitenkin olettaa, että ohjeessa tullaan edellyttämään pelastuspalvelusukeltajalta tietty viranomaisten hyväksymä luokitus, jolloin viranomaisten pyynnöstä sukeltavilla tulee olla tunnustettu pelastussukeltajaluokitus, Edellytyksenä hyväksytyn luokituksen saamiseksi on tiivis yhteistyö Valtion pelastusopiston ja poliisiviranomaisten kanssa, Keskusteluja on käyty jopa siitä, että valmisteilla oleva pelastuspalvelusukeltajakurssi toteutettaisiin samansisältöisenä sekä SUSL:n Pepa-sukelluskursseilla että pelastusopiston vesisukeltaja 2 -kurssilla, Näin pystymme tiivistämään yhteistyötä myös kurssitoteutuksessa, Kurssisuunnitelmat toteutetaan yhteistyössä viranomaisten kanssa,

Yhtenäinen koulutus pelastuspalvelusukeltajille Vuonna 2002 aloitetun Vapepa-projektin tavoite on luoda vuosien 2003- 2004 aikana yhtenäinen standardisoitu koulutus pelastuspalvelusukeltajille, Vuoden 2003 aikana tullaan järjestämään alueellisia Pepasukelluskursseja,

Kouluttajina pelastuspalvelusukeltajakursseilla toimivat marraskuussa 2002 koulutetut Pepa-sukelluskouluttajat sekä aiheeseen perehtyneet viranomaiset. Kurssin vaatimustasot ovat kovemmat kuin ne, mihin harrastussukeltajat ovat yleensä tottuneet. Oman uskottavuutemme vuoksi meidän tulee varmistua siitä, että kaikki luokitellut Pepa-sukeltajat pystyvät täyttämään ne vaatimukset, joita meiltä edellytetään ja mitä meiltä odotetaan, Pääpaino kurssilla tulee olemaan etsintäha~oituksissa, joita harjoitellaan pääosin samoilla menetelmillä, joita pelastusopisto käyttää kouluttaessaan pelastussukeltajia, Kurssin suorittaneiden tulee osoittaa tiedot ja taidot näyttökokein, jolloin voidaan varmistua pelastuspalvelusukeltajien tasosta, Odotukset meitä, harrastussukeltajia kohtaan tulevat siis kasvamaan pelastuspalvelun osalta, Tarkempaa tietoa tänä vuonna järjestettävistä pelastussukeltajakursseista ilmestyy Sukeltaja-lehden numerossa

2/2003, TEKSTI: ERNO OLKKONEN KUVAT: ERNO OLKKONEN JA JOUKO LAITINEN

Etsi uusi sukelluskohde! AURINKOMATKOJEN SUKELLUSKOHTEET 2003 AGIA NAPA • ALANYA • EL GOUNA • FUERTEVENTURA • HURGHADA • ISCHIA • KEMER • KHAO LAK • KRABI • LA GOMERA • LA PALMA • LIMASSOL • MADEIRA • MARMARIS & I«;MELER • PAFOS • PATTAYA • PHUKET • PLAYA BLANCA • PLAYA DEL CARMEN •

SEEMAN KOMPRESSORIT

PUERTO DEL CARMEN • PUERTO PLATA •

KAIKKIEN KOMPRESSORIMERKKIEN HUOLLOT VARAOSAT SUODAlTIMET TÄYITÖLETKUT TÄ YITÖUI1TIMET AKTIIVIHIILET, KOSTEUDENKUIVAINAINEET JA KOMPRESSORIÖLJYT PIENPAKKAUKSISSA.

PUERTO RICO • RAYONG • SAMUI • SHARM EL SHEIKH • TAORMINA • TEN BEL

Lisätietoja puh. 0203 13113 ja www.aurinkomatkatfi

•

- -'

OY DIVETECH LTD RATASKUJA 1 03100 NUMMELA

PUH. (09) 2224700 FAX (09) 2222571 GSM 040 505 1146

E-mail: jouko.askola@divetech.fi

2 x 71/300 bar 2 x 15 1/ 200 bar 10 1/ 300 bar BLUE NAVY -aluspuku 10 1/ ALU 200 bar SUUNTO 10 -valaisin OCEANIC-valaisin, akku 50 W STARDUST 50 W -akku Kotimaisia kuivapukuja

588e 533e 250e 116e 250e 20e 400e 250e 588e

Tarjoukset voimassa 7.-17.2.2003 asti Sukeltaja

~ Taidetta

Marseille

;3

Marseille on noin Helsingin kokoinen kaupunki. Näkymä Fort St jeanin ja Fort St Nicolas' n linnoitusten välisestä sisääntulosta Marseillen vanhaan satamaan.

Maailmassa on noin 15 vedenalaista maalaria. Ranskan etelärannikolla heitä on Marseillessa, Toulousessa ja Toulonissa. Lisäksi maalareita on Ranskan Bretagnessa sekä Thaimaassa. Syyskuussa 2003 on tarkoitus koota kaikki vedenalaiset maalarit ensimmäistä kertaa työskentelemään viikon ajaksi Marseilleen . • • Thierry Lefevre on marseillelainen sukelluksen ja taiteen yhdistävä harrastajamaalari, joka haluaa tauluilIaan tuoda esille vedenalaisen maailman kauneutta. - Minulle ihannesyvyys maalata on sellainen, jossa luonnonvalo pääsee kauniisti siivilöitymään veteen. Marseillessa valo on parhaimmillaan yleensä puolenpäivän aikaan, toisaalta aikaisen aamun vino aurinko voi olla mielenkiintoinen. Thierry Lefevre kertoo tekevänsä maalaukset 10, 12 tai 15 metrin syvyydessä. Yli 20 metrissä valoa on hänelle liian vähän ja sävyjä liian rajallisesti käytössä. Oikeassa syvyydessä veden pinnan liikkeet eivät pääse häiritsemään maalaamista. Liian syvällä maailma on taas niin tummaa. Yhtä maalaussukellusta varten Thierry Lefevre tarvitsee noin puoli tuntia. Kovin syvällä työskentelemiseen tuhraantuisi aikaa itse sukeltamiseen liikaa. - Jos maalaisin 60 metrissä, hakisin mainetta ekstreemistä, enkä puhtaasti kauniista näkymästä, hän kertoo.

Sukeltaja

Thierry Lefevreä innostavat vedenalaisessa maalauksessa Marseillen vesistössä olevat hylyt

Perinteisin välinein Sukellusmaalauksessa työskennellään öljyväreillä perinteisen maalla maalaamisen tavoin. Thierry Lefevre käyttää pohjana kangasta, jossa on jo valmiiksi pohjamaali. Taulujen koko on rajallinen, sillä kovin suuria tauluja on vaikea pitää paikoillaan. Maalauspohjan pysymistä paikoillaan auttavat tauluihin kiinnitetyt kahden kilon lyijypainot. joilla taulun alareuna pysyy merenpohjassa. Thierry Lefevre käyttää pääsääntöisesti maalausveistä pensselin sijaan. T aiteilijapalettia hän ei käytä laisinkaan, vaan pursottaa maalin suoraan kankaalle, josta levittää sen veitsellä. Maalausvälineet hän kuljettaa rakentamassaan laatikossa.

Sinistä, sinistä ja vielä kerran sinistä - Ensimmäiseksi sommittelen maalauksen aiheen lyijykynällä kankaalle. Heti tämän jälkeen aloitan maalaamisen. Väreinä käytän sinisen eri säY,Yjä, valkoista, karmiininpunaista, ruskeaa. Oljyvärimaalina on Pebeo, sillä se pysyy vedessä kaikista parhaiten kiinni. Käytän ensisijaisesti kylmiä värejä, sillä punaista on hyvin vähän. Keltainen puolestaan taittuu veden alla siniseksi, eikä sitä sen vuoksi kannata käyttää. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen Lefevre tuo taulun pintaan, tarkistaa värejä ja lähtee toiselle maalauskierrokselle veden alle. Yleensä kaksi maalaamiskertaa riittää. Thierry Lefevre käyttää maalia runsaasti, jopa kasoittain. Kun työ on valmis, hän ei enää halua työstää tai korjailla maalausta vedestä nousemisen jälkeen. Maalaus puolestaan huuhdotaan makealla vedellä, jotta siihen ei jäisi liikaa suolaa. Tämän jälkeen taulu kuivaa noin vuoden ennen sen luovuttamista mahdolliselle asiakkaalle. Kuivunut taulu saa lopuksi suojaavan vemissakerroksen. Thierry Lefevre pitää näyttelytkin veden alla. Taulut sijoitetaan 3-5 metrin syvyyteen painojen varaan näyttelyn ajaksi. Hänen taulujensa hinnat vaihtelevat 400 eurosta 3 000 euroon. Thierry Lefevrestä on tuotettu useampi televisio-ohjelma. Viimeisin on Ranskan television (FR3 Corse) tuottama filmi, joka kuvattiin Marseillen Calanque-alueella, Sormioussa, kesäkuussa 2002. Dokumentti esitettiin Ranskan televisiossa lokakuussa 2002.

Sukeltaja

Sukellusta miljoonakaupungin kupeessa Thierry Lefevre pystyi yhdistämään kaksi rakkauttaan, maalaamisen ja sukeltamisen. Vedenalaiseksi taiteilijaksi hän ryhtyi ystävien houkuttelemana, jotka lähes poikkeuksetta kuuluvat Jacques Cousteau'n joukkoihin; Calypson kapteeni Albert Falco sekä Raymond Coll kertoivat vedenalaisen maailman kauneudesta niin, että Thierry Lefevre saatiin houkuteltua mukaan vuonna 1997. Ensimmäinen sukellus oli 12 metriin, toinen 30 metriin. Marseillessa sukellukseen vaikuttava tekijä on Välimeri ja sen kasvisto. Bretagnessa vedenalaisten maalareiden kuvat ovat huomattavan paljon vihreämpiä kuin etelän maalareiden. Thierry Lefevren suosituimpia paikkoja sukeltaa ja maalata on Måiren saaren vierusta, jossa on 1903 uponnut Libanin hylky 25 ja 35 metrin syvyydessä. Aluksella on pituutta 90 metriä. Myös Rioulin ja lfin saaren alueet sekä Morgioun luonnonsatama ovat maalauksellisia. Sukeltajien ei pidä myöskään unohtaa Planier'n saarta, jonka kupeessa makaa kaksi laivan hylkyä ja vuonna 1944 mereen sukeltanut saksalainen Messerschmitt 45 metrissä. Marseillen kaupungissa sukelluspaikat ovat niin lähellä, että rannalle voi lähteä vaikka metrolla tai bussilla. Tosiasiassa meri on Marseillen valtaväylä maailmalle, parhaiten sen toteaa lentokoneesta, sillä Marseille-Marignanen kenttä on rakennettu niin, että koneet kaartavat kaupungin yli rannan suuntaisesti. Ranta, la rade de Marseille, on harvinaisen pitkä ja nautittavan monimuotoisen näköinen. Marseillessa yhdistyvät meri, vuoristo ja suurkaupunki. Kaupungin takana siintävät vuoret ja kaupungin itälaidalta alkaa ainutlaatuiset Calanques'n rantakalliot. Hyvän ensikontaktin kaupunkiin antaa ajoreitti Marseillesta Cassis'n rantakaupunkiin, jonka aikana pystyy hahmottamaan valkoisen kiven, turkoosin veden sekä lukuisat luonnontilassa olevat merenpoukamat.

Monimuotoinen kaupunki Marseille on Ranskan vanhin kaupunki, jolla on ikää reilut 2 600 vuotta. Kaupunki on käytännössä muodostunut I I I kylästä, joista jokaisella on oma luonteensa ja tunnelmansa. Kaupunkia halkoo muutama monikaistainen väylä, joiden perusteella on helppo oppia suunnistamaan. Vanha satama, le

vieux port, on käytännössä muodostunut eräänlaiseksi keskuspisteeksi, sillä välillä tuntuu kuin kaikki kaupungin kadut veisivät kohti vanhaa satamaa. Kaupungissa on miljoonakaupungin verran tekemistä; teattereita, elokuvia, konsertteja ja runsaasti hyviä ravintoloita. Vertauskuvallisesti Marseille on Euroopan Rio de Janeiro, joka on muodissa rap-musiikin, rannan ja luotijunan ansiosta. Matka Pariisista taittuu muutamassa tunnissa. Turisteja kaupungissa on talvikautena hyvin vähän. Ranskalaisten lisäksi kaupungissa asuu tuhansia pohjoisafrikkalaisia, italialaisia ja armenialaisia. Marseillen siirtolaisuuden taustalla on sen satama, joka jo vuosisatojen ajan on ollut Afrikan portti Eurooppaan.

TEKSTI: HENNI liETO KUVAT: HENNlliETO JA FRANCK LUCIEN

Lisää tietoa sukeltamisessa Marseillessa: www.vieuxplongeur.com www.goudes-plongee.com www.cote-bleue-plongee.com Muita nettiosoitteita: www.mairie-marseille.fr (kaupungin viralliset sivut) www.lepetitfute.com (yleisopas, joka saatavilla myös painotuotteeno) Marseillen turistitoimisto: Office de tourisme, 4, La Canebiere, 1300 I Marseille www.marseille-tourisme.com

AVS-~f® u !§> in

haJlliituksen puheenjohtaja An"b@r© Panna kävi ~@ ulukuussa 2002 sllJkeltamassa 1:"b@ 'lämantereella. Matka ja kokemuks@t olivat vertaansa vailla sukeltaJjalle, joka on sukeltanut lähes kaikilla maailman merillä, päiväntasaajan molemmin puolin.

• • Australialaisen Aurora Expeditions -matkayhtiön jä~estämä matka tehtiin Venäjän lipun alla pu~ehtivalla Polar Pioneer -aluksella. Sillä oli kaiken kaikkiaan noin 35 matkustajaa vuoristokiipeilijöistä ja valokuvaajista sukeltajiin. Parman retkikunnan tarkoituksena oli kokeilla Polarsukelluksen uusia instrumenttejä maailman kenties vaikeimmissa olosuhteissa sekä saada kuvamateriaalia markkinointiviestinnän tarpeisiin.

Jäälohkareiden keskellä Matka Etelänavalle alkoi vuorokauden mittaisella siirtymätaipaleella Helsinki-Madrid -Buenos Aires, josta siirryttiin Argentiinassa sijaitsevaan Tulimaahan, Ushuiaiaan. Tulimaasta matka jatkui Polar Pioneerillä Cap Homin kautta Etelämantereelle manne~ää­ tikön pohjoisrannikon edustalla sijaitseville South Shetland -saarille. Merimatka kesti noin kaksi vuorokautta. Etelämanner on kokeneen sukeltajan

Sukeltaja

paikka - vaativat olosuhteet edellyttävät laajaa sukelluskokemusta, mutta kirkas vesi ja upeat näkymät palkitsevat pitkän matkan. Etelämantereella oli joulukuussa kesä alullaan. Veden lämpötila oli noin asteen verran pakkasen puolella ja ilman -10 ja +4 asteen välillä. Rannat olivat osittain näkyvissä, mutta vuonot olivat vielä jään peitossa. Avovettäkin saattoi nähdä. Olosuhteet olivat ihanteelliset, sillä talvella ilman lämpötila voi laskea jopa -60 asteeseen. Parman retkikunnan mielestä paikalliset olosuhteet veden päällä toivat mielikuvia Suomesta, mutta veden alla vastassa oli kokonaan toisenlainen maailma. - Etelänapa säväytti. Ankarat luonnonolosuhteet sekä luonnonvarainen elämänmeno olivat suuri elämys. Sukelsimme jäälohkareiden keskellä ja niiden alla. Jäälauttojen monimuotoisuus ja veden aikaansaamat moninaiset muodot olivat sanoinkuvaamattomia. Vedenalainen elämä oli siellä kuitenkin yksinkertaisempaa kuin lämpimissä vesissä. Näimme silti meritähtiä ja muita

mereneläviä sekä pingviinejä ja merileijonia. Jopa siten, että meri leijona tuli noin puolen metrin päähän meistä. Valaita näimme vain pinnalla, Antero Parma kertoo.

Maan äärissä Parma teki vajaan kahden viikon aikana runsaat kymmenen sukellusta. Matkan saldo oli positiivinen, retkikunta tyytyväinen kokemuksiin ja laitteistotestaukset myönteisiä. - Nähdä ja kokea maailman haastavimpana sukelluspaikkana pidetty Etelämanner oli jo kokemus itsessään. Mantereen koko hämmensi - erityisesti kun ajattelee sitä suhteessa Eurooppaan. Ylipäätänsä mittasuhteet ja korkeuserot olivat suuret. Mieleen jäivät erityisesti jäävuorten irtoamisen ääni ja sen aiheuttama veden kuohunta, Parma luonnehtii. - Kiinnostava yksittäinen visuaalinen kokemus oli sukeltaa rannassa sijaisevassa hyIyssä: sata vuotta vanhan höyrylaivan hylyn keula on veden pinnalla ja perä noin 23

Antero Parma on AVS-groupin päätoiminen hallituksen puheenjohtaja ja omistaja . Hän aloitti sukellusharrastuksen 1960-luvun puolivälissä Urheilusukeltajat ry:ssä. Polar-sukelluksen hän perusti vuonna 1976 ja yhdisti siten osaamisensa pneumatiikasta ja säätötekniikasta sukeltamiseen. Vuonna 1978 Polarsukelluksesta syntyi AVS-group. jonka palveluksessa on tänään noin 300 henkilöä. Konsernin liikevaihto vuonna 2002 oli noin 60 miljoonaa euroa. josta sukellusvälineiden ja -laitteiden osuus noin 10 %. AVS-groupin pääasialliset tuotteet ovat teollisuus hydrauliikka- ja -pneumatiikkatuotteet sekä säätötekniikka .

KUMISTA VARMUUTTA KAIKENLAISEEN SUKELTAMISEEN

• • •

..

• SUKELLUSPUKU LOITOKARI OY Koneenkatu 5, 05830 Hyvinkää puh/fax (019) 454 597

TARWELL Oy Vedenalaistekniikka

LBV 150/300 MINI ROV VEDENALAISIIN TARKISTUKSIIN

ROBOTTI + KAAPELI OHJAUSYKSIKKÖ + VIRTALÄHDE. LISÄKSI TARVITAAN VAIN MONITORI JA SINULLA ON ROV.

KAIKKIIN VEDENALAISTEHTÄVIIN, SATAMAT, MV-RAKENNUS, POLIISI, MERIVARTIOSTO JNE, MYÖS SAASTUNEET VEDET SEKÄ YDINVOIMALAT

metrin syvyydessä. jääkannen paksuus oli sukelluspaikoilla keskimäärin 1-2 metriä. jäälautat nousivat noin 2-15 metrin korkeuteen pinnan päällä, mutta pinnan alla ne saattoivat ulottua jopa 30- 50 metrin syvyyteen muodostaen mitä mielikuvituksellisimpia muotoja. Vuonojen syvyys oli peräti 500 metriä eli pohjaa ei kannattanut sukeltamalla etsiä. Parman ryhmässä oli hänen

vaimonsa lisäksi Egil Österholm, Lamar Hires Yhdysvalloista sekä edustajia japanista ja Australiasta. Seuraavaksi ryhmä on suuntaamassa kohti Pohjoisnapaa, vähän lähemmäksi Suomea. www.auroraexpeditions.com.au www.diverite.com

KAIKKI AMMATTISUKELLUSTARVIKKEET JA VEDENALAISTEKNIIKAN LAITTEET JA JÄRJESTELMÄT TARWELL OY, Kiurunkuja 5, Pl 58, 21201 RAISIO Puhelin (02) 436 4400 - Faksi (02) 4373 110 Sähköposti: rauli.lahteenmaki@tarwell.fi

TEKSTI: MINNA PAJAMIES KUVAT: POLARSUKELLUS JA DIVERITE

WATER"'RT' sukeltaja

Mielikuvitukseni alkoi liitää nähtyäni Rovaniemen Urheilusukeltajien ilmoitustaululla ilmoituksen jäätävän veden leiristä. Näin sieluni silmin kirkkaan jääpeitteen, juuri sellaisen, joka jo lapsena veti puoleensa kuin magneetti. • • Raajärven louhoksilla on upeat sukellusolosuhteet ympäri vuoden. Rovaniemen ja Kemijärven puolessa välissä, 5-tieltä noin 20 km etelään sijaitsevan Raajärven louhoksen kaivostoiminta loppui vuonna 1975. Tuotantolaitos ja Isolouhos ovat noin 1,5 hehtaarin alueella. Pieniä avolouhoksia lähistöllä on kolme. Banaanin muotoinen Puromalmi on vain puolen kilometrin päässä isolta louhokselta. Muodoiltaan pyöreä noin 15 metriä syvä Leviäselän louhos on sukelluskohteena tutumpi. Kolmas, Kärväsvaaran louhos, on tiettävästi vielä sukeltamatta.

Urheat märkäpukusukeltajat Hankkiuduimme sukellukselle Raajärven louhokselle lokakuisena pe~antaina. Ulkona oli kirpeä pakkaskeli, mutta huoltorakennuksessa oli lämmintä. Veden lämpötila isolla louhoksella oli vielä kahdeksan astetta, ja näkyvyyttä oli kymmenisen metriä. Vaikka lähistöllä olevat lammet olivat jo ohuen jään peittämiä, jäähtyy syvyydeltään paikoin 50 metriä syvä Isolouhos hitaammin. Louhokselle on istutettuna mm. siikaa, harria ja taimenta. Jos lämpimänä odottava sauna oli minulle tervetullut, oli se varmasti sitä myös lauantai-illan märkäpukusukeltajille. Itse Na-

Sukeltaja

papiirin joulupukki apureineen oli kouluttautunut P I-sukeltajaksi kesän aikana. T yöporukan kesken käyty kurssi ja sukellusharrastus oli poikien kertoman mukaan lisännyt me-henkeä työpaikalla ja selvästi piristänyt sisäistä ilmapiiriä. Napapiiriläiset totesivat näkyvyyden aiempia sukelluskertoja paremmiksi. eikä veden lämpötilassakaan ollut suurta eroa. Pukeutuminen sisätiloissa oli heille miellyttävä yllätys, sillä ulkona pukeutuminen oli arveluttanut ennakkoon. Kylmässä ilmassa märkäpukuun pukeutuminen vaatiikin omat niksinsä, ja siinä nopeus on valttia. Märkäpuvun voi esimerkiksi pukea liukaspintaisen hiihtohaalarin päälle: silloin ei lämpimintä, ihoa vasten olevaa kerrosta tarvitse heittää pois ja lämmön hukka pienenee. Kylmää vastaan voi varautua mukaan otettavilla eväillä ja ruokavaliolla ennen kylmäaltistusta, samaan tapaan kuin tankataan ennen urheilusuoritusta. Kuuma mehu lämmittää mukavasti. Elimistön jäähtymisnopeuteen ruokavalion ei sinänsä ole todettu vaikuttavan. Runsasrasvaista ruokavaliota pidetään hiilihydraattipitoista ruokaa parempana vaihtoehtona varsinkin pitkäkestoisessa kylmäaltistuksessa. Jäätävän veden leirin myönteisiä yllätyksiä olivat veden lämpimyys ja hyvä näkyvyys veden alla. Varsinkin pimeäsukelluksella en edes huomannut sakkakerrosta, joka vuodenajasta riippuen aina jossakin syvyydessä tulee vastaan. Leirin aikana toimelias porukka rakensi rappuset, jotta jyrkkäreunaisen louhoksen rinteitä on helpompi kiivetä ensi kesänä. .

TEKSTI JA KUVAT: HILKKA KURVINEN, ROVANIEMEN URHEILUSUKELTAJAT

Raajärven sukelluskohteista ja -retkistä saa lisätietoa Rovaniemen Urheilusukeltajilta, jotka osaavat neuvoa myös majoituksen ja ajoreittien suhteen. Yhteyshenkilöt: Ari Alava, puh. 0400 690 715 tai Kari Back. puh. 0400 396 712.

S,su3,esel suorituskykyä, taloudellisuutta

Sisudiesel merimoottorimallisto: • 20-sarja • 645-malli

teho 63-302 hv teho 410 hv

Sisudiesel-aggregaatit Vaihtomoottorit:

Kytkimet:

• Scania DM 11, 150 hv • Cummings, suora 6, 10 1, 300 hv, lähes ajamaton • Cummings 5, 9 1, 370 hv/3000, ajo 290 h, uudenveroinen, 2 kpl • Volvo Penta 71A, 380 hv/2600, huollettu ja tarkastettu • Scania DSI 11, -92, 320 hv, peruskorjattu

• Twin-disc 509U 1.45:1 (n. 400 hv) • Twin-disk MG5111A 2.44:1 voimanulosotto, SAE 1 -sovituksella • SCG 7004.7:1 SAE 1 • Velvet Drive 73 1: 1 • SCG 35044:1 • SCG IOB 2:1 SAE 1 (n. 300 hv)

Saaristokuljetukset ammattitaidolla: Käytössämme Zaritsa Alexandra ja talvisukelluksiin jäänmurtajahinaaja.

Myynti / huolto Tiemestarinkatu 5 20360 Turku puh. 02-253 9502 tai 0400 528 285 Erik Nylund Fax 02-253 9506

", '

Sukella turvallisesti ~ Lisenssivakuutus korvaa tapaturmat, jotka sattuvat sukellusharjoituksissa, -näytöksissä, -kilpailussa ja niihin liittyvillä matkoilla. Vakuutus on voimassa kaikilla vesillä kotimaassa ja ulkomailla. Lisenssivakuutuksen saavat Suomen Urheilusukeltajain Liittoon kuuluvat henkilö- ja seurajäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukellus-kalastusta, suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta. Turvaa tulevat sukelluksesi - ota lisenssi. Saat sen liittosi ja seurasi kautta. Lisenssi on voimassa missä päin maailmaa tahansa samoin edellytyksin kuin Suomessa (korko 3 kk:n pituisilla matkoilla) . Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

Sukeltaja

MAAILMALLA ] LUETAAN ~ ~ Dive

Koonnut Stig Gustavsson

~ ~!:~!~~inen

~l)

julkaisu. Juttujen taso on melko korkealuokkainen. Artikkelit käsittelevät sukeltamisen osa-alueita ammattimaisesti. Kuvauksia sukelluskohteista on jonkin verran.

~

Lokakuun numerossa on Alex Brylsken mielenkiintoinen artikkeli aiheesta, joka on urheilusukelluspiireissä tabu. Brylske ki~oit­ taa yksin sukeltamisesta, solo diving. Fraasi "älä koskaan sukella yksin", on vanmaan tuttu kaikille sukeltajil le. Hänen mielestään myös tästä aiheesta tulisi kyetä keskustelemaan rakentavasti. Brylsken mielestä parisukelluksen ajatus on oikea, mutta ei kuitenkaan ainoa tai lopullinen totuus. joissain tilanteissa parisukelluksen antama turvallisuuden tunne saattaa olla valheellista, vailla perusteita. Ovatko sukellusparin molemmat osapuolet todella aina kykeneviä taidollisesti ja psyykkisesti auttamaan pulaan joutunutta pariaan? Kuinka paljon sukeltamista harrastavat sellaiset sukellusparit, joista toinen on kokenut ja kyvykäs ja toinen aloitteleva ja epävarma? Mitä jos kokenut osapuoli joutuu pu-

Näkökulma s.pi, sukolluskaululta-

jille hyvin.

Sport Dlver Amerikkalainen on myös Sport Oiver -lehti. Sukelluskohteiden esittely saa paljon palstatilaa. Marras-joulukuun numerossa kerrotaan Kuubasta, Fidjistä ja Bonairesta. Lehti on PAOI:n virallinen julkaisu.

Sukeltaja

laan? Brylske korostaa omavaraisen pelastautumiskyvyn tärkeyttä. Parisukelluksen turvallisuusajattelu toteutuu vain, jos kumpikin osapuoli pystyy yhtä lailla auttamaan itseään ja pariaan. Huolimatta siitä, että yksin sukeltamista ei yleisesti hyväksytä, on ryhmiä, jotka tätä joka tapauksessa harrastavat. Va-kuvaajat saavat usein parhaat luontokuvansa yksin, silloin kun ympäristössä ei ole häiritseviä tekijöitä Hummerin kerääjät sukeltavat yksin, koska eivät halua paljastaa apajiaan ja kos-

ka toiminta ei ole taloudellisesti mielekästä kahdelle. Sukelluskalastajalle pari on jopa vaaratekijä, koska harppuuna on yhtä vaarallinen ihmisille kuin kaloille. Saattaa myös olla yksilöitä, jotka eivät halua vastuulleen paria. joskus saattaa olla mahdotonta löytää sukellusparia. joidenkin mielestä hiljaisen maailman kokeminen on mahdollista ainoastaan yksin. Brylsken mielestä yksin sukeltaminen sopii ainoastaan erittäin kokeneille sukeltajille. Lisäksi hän asettaa myös muita vaatimuksia. Tieto- ja taitotason tulee vastata tai pikemminkin ylittää kohteen vaatimustason. Fyysisen kunnon pitää olla riittävän hyvä. Itseluottamuksen ja psyyken täytyy riittää, mutta itsetuntemus on tärkeää, jotta ei ylitä rajojaan. Alex Brylske on selvittänyt koulutusjärjesteimien kantoja yksin sukeltamiseen. Scuba Oiving Intemational (SOI) jä~estää solosukelluskursseja. Vaatimuksena kurssille on 21 vuoden ikä ja 100 rekisteröityä sukellusta. National Association of Instructors (NAUI) puolestaan toteaa, että on tiedossa, että jotkut sukeltavat yksin ja se on heidän henkilökohtainen päätöksensä niin kauan kun he eivät vaaranna muita. NAUI:n mukaan yksin sukeltamisessa saattaa kuitenkin olla juridisia ja vakuutusteknisiä riskejä. Samankaltaiset kannanotot yksin sukeltamiseen Brylske saa myös PAOI:lta, SSI:ltä ja POIC Intemationalilta.

-

:: matruusipipot punainen, sininen, musta, valkoinen

16€

-

:: Fleecemyssyt punainen, musta

16€

Skin Diver Amerikkalainen aviisi Skin Diver kehuu olevansa maailman eniten luettu laitesukellus- ja snorklauslehti. Painotus on vankasti laitesukelluspuolella. Amerikkalaisille helposti saavutettavat sukelluskohdejutut, pääasiassa Karibialla sijaitsevat, vievät valtaosan sivuista.

:: Fleeceliivit laadukas, selässä vahvike johon voi ompeluttaa esim. seuran logon

44€

:: Avanto- tai rantatossut siniset 2 mm, koot: XXXS-XL

26€

-

mustat 3 mm, erittäin pitävä pohja koot: XXXS-XL

30€

:: Käsineet käsineet 3 mm käsineet 3 mm tarralla

32€

-

:: Lämpöhousut esim. avantouintiin 3 mm

64€

Scuba Diving Myös Scuba Diving tulee USA:sta. Sukelluskohdekuvauksiakin on, mutta myös mielenkiintoisia artikkeleita sukeltamisen aiheympäristöstä. Emest Campbell jaottelee sukeltajien kokemat päänsäryt seuraaviin ryhmiin: hiilidioksidi-, lihasjännitys-, migreeni-, DCS- (liittyy dekompressio-ongelmiin) ja sinuspäänsärky.

:: Poseidon Eccolift edullinen, tasokas liivi, kiinnitys kahdella pannalla

295€

Finn-SUli" WWW . FINNSUIT . FI

Helsmki UUTUUDET Turku Pajalahdentie 9 osasto 2c13 Lantinen pitkakatu 20 Puh 09-6922358 VENE03 -MESSUILLA Puh: 02-251 8747 e-mail. myynti@fmnsUlt fl e-mall- myyntl@fmnsUlt fl

Sukeltaja

sukeltaja

Savonlinnan urheilusukeltajat piti

30-vuotiaan seuransa kunniaksi

tutkimusleirin, jossa etsittiin

tsaarin hoviin tarkoitettuja kot-

kanpääpulloja. Keräilyharvinai-

suuksia löytyikin.

Kotkanpääpullot tukialus Katjuskan kannella.

• • Savonlinnan urheilusukeltajat ry toteutti kesäkuussa 2002 tutkimusleirin Enonkosken Kangassaaressa sijainneen entisen Tichanoffin lasitehtaan alueella. Leiri jä~es­ tettiin käsintehtyjen lasipullojen löytämiseksi. Leiri sai nimekseen Kotkanpääleiri, lasipulloissa olevan kaksipäistä kotkaa kuvaavan kohokuvion mukaan. Tichanoffin lasitehtaan pullot ovat keräilyharvinaisuuksia, joita on Suomessa ollut vain Enonkosken museossa. Ansiokkaan etsinnän ja sukeltamisen seurauksena Kotkanpääleiri saattoi lahjoittaa tsaarin hoviin tarkoitettuja ehjiä lasi pulloja myös Merimuseolle, Suomen lasimuseolle sekä Savonlinnan maakuntamuseolie. Vastaavantyyppinen tutkimusleiri oli aiemmin järjestetty vuonna 1982.

Tichanoffin lasitehdas Viipuri laisen kauppahuoneen edustaja Tichanoff perusti lasitehtaan Enonkosken Kangassaareen vuonna 1858. Ensimmäiset lasinpuhaltajat olivat Pietarista saapuneita saksalaisia. Tehtaan tuotantoa vietiin pääasiassa Viipurin markkinoille. Pietarin hoviin valmistetuissa lasipulloissa on kohokuvioin tsaarin kaksi päisen kotkan symboli. Pullojen pohjassa on iso T-kirjain osoittamassa valmistustehdas Tichanoffia. Lisäksi venäjänkielisellä aakkosella merkattu F-ki~ain kertoo valmistusmaasta. Lasitehtaan omistajat vaihtuivat vuosien

myötä. Tehtaan viimeisin omistaja oli savonlinnalainen merikapteen i Anders Nyman. Myöhemmässä vaiheessa tehtaassa valmistettiin myös ikkunalaseja. T oimiessaan tehdas paloi ainakin kaksi kertaa. Palon jäljiltä kaikki jäljelle jäänyt puu- ja lasiaines työnnettiin suoraan järveen. Tästä johtuen entisen tehtaan sijaintipaikalla on rannan tuntumassa paljon puutavaraa ja isohkoja lasikasoja.

Ehjiä aarteita Kesän 2002 Kotkanpääleirin valm istelut aloitettiin edellisenä syksynä. Suomen merimuseo myönsi seuralle tutkimusluvan, joka oikeutti nostamaan lasiesineitä tai lasiesineiden osia Enonkosken Kangassaaren alueelta. Mahdollisesti löydettävät esineet sovittiin toimitettavaksi viipymättä Savonlinnan maakuntamuseoIle esineiden luettelointia ja konservointia varten. Alueen nykyinen maanomistaja, Suomen MS-liitto, toivotti leirin tervetulleeksi. Paikallinen historioitsija Antti Kuuramaa antoi leiriläisille taustatietoa Enonkoskesta sekä Tichanoffin lasitehtaan historiasta. Vesialueen kartoitus Kangassaaren ja Immonsaaren välisen salmen alueella tehtiin kolmen sukeltajan voimin kesäkuun puolessa välissä ja varsinainen sukellusetsintäleiri pidettiin kuun lopulla. Sukelluksiin osallistui kaiken kaikkiaan 15 sukeltajaa ja viiden henkilön huoltojoukko.

sukeltaja

......'K....... PÄÄPULLOdA

hoviin valmistetuissa lasipulloissa tsaarin kaksipäisen kotkan Pullojen pohjassa on iso T-kirjain rat'l"fTt'llmt'll~~n valmistustehdas Tichanoffia. venäjänkielisellä aakkosella merkattu F-kirjain kertoo valmistusmaasta. . U"UI\'IYIU''''

Ensimmäisen sukelluspäivän aluksi dokumentoitiin vedenalaisin kameroin jo aikaisemmin löydettyjä rikkinäisiä pullokasoja. Toisen sukelluksen aikana kahdeksan sukeltajan yhtenäinen rintama eteni kompassisuuntaa apuna käyttäen Kangassaaren ja Immonsaaren välistä salmea rannalta toiselle. Tämän sukelluksen aikana löytyi useampi ehjiä lasipulloja sisältänyt lasikasa. Usean tunnin jälkeen merkityltä alueelta nostettiin neljä ehjää lasi pulloa. Ensimmäisenä päivänä toteutettiin vielä kolme erill istä sukellusetsintää, joissa ei tehty uusia havaintoja. Toisena sukelluspäivänä seitsemän sukeltajaa eteni Immonsaaren etelärannalle. Etsintää jatkettiin jä~estelmällisesti rannan tuntumassa. Kyseisen sukelluksen aikana löydettiin vielä yksi virheetön kotkanpääkuviolla varustettu lasipullo. Saman päivän aikana sukellettiin vielä kahdesti ilman uusia löytöjä. Sukellukset toteutettiin 3-9 metrin syvyydessä. Matala vesi mahdollisti kaikkien sukeltajien - sukellusluokasta riippumatta osallistumisen etsintöihin. Vietimme miellyttävän viikonlopun Saimaan saaristossa sekä kartoitimme taitojamme etsintäsukelluksissa. Tehokkaan ja tuloksellisen etsinnän mahdollisti luonnollisesti myös sukeltajien suuri lukumäärä. Aikanaan Kangassaari oli saari, mutta nykyään se on osa mannerta. Pullot kulje-

sukeltaja

Tarkka raportti

Lepotauko ja huoltotehtäviä Kavassin kannella. tettiin markkinoille vesiteitse. Pulloja on pudonnut lasteista, mutta on myös mahdollista, että osa kuljetusaluksista ja veneistä on uponnut. Sukeltajamme löysivät ainakin yhden uponneen veneen jäännökset. Jätimme sen kuitenkin rauhaan, sillä ajattelimme, että se saattaisi olla vaikka seuraavan leirin tutkimuskohde.

Leirin jälkeen teimme asianmukaisen raportin sukellusleirin toiminnasta Suomen merimuseolle sekä Savonlinnan maakuntamuseoIle. Raportista kävi sanallisesti ilmi, miten ja missä etsintäsukellukset tehtiin. Raporttiin liitettiin kartta, josta kävi ilmi lasipullojen löytöpaikat, jotka varrnennettiin vielä mm. GPS-Iaitetta apuna käyttäen. Tutkimusraportti sisälsi myös tekstitettyjä valokuvia, joiden yhteydessä oli t iedot kuvaajasta, kuvausajankohdasta sekä kuvaaiheesta. Vedenalainen valo- ja videokuvaus oli tutkimusalueella erittäin haastavaa, koska järven pohjassa oleva humus nousi helposti ylös ja teki siten vedestä samean. Kuvat kuitenkin kertovat tarpeelliset tiedot lasipu llojen löytöpaikoista ja -tilanteesta. TEKSTI JA KUVAT: PASI LENSU

Savonlinnan urheilusukeltajat ry täytti 30 vuotta vuonna 2002. Seura on tehnyt Museoviraston kanssa yhteistyötä vedenalaisen tutkimuksen - järviarl<.eologian - merl<.eissä jo yli kaksikymmentä vuotta.

Savonlinnan urheilusukeltajat ry:n tukialus MIS Kavassi.

Sukeltaja luonnossa Harrastuksena sukeltaminen on melko vaaratonta luonnolle, Sukeltaessaan ihminen ei päästä ympäristöön juuri enempää myrkkyjä kuin kävellessään, Suomen olosuhteissa ei tiettävästi vedenalainen luontokaan häiriinny sukeltajien läsnäolosta,

• • Sukelluksen ohessa haittoja kyllä syntyy, Sukellusvarusteiden valmistus on melko pieni haitta, sillä varusteet ovat varsin pitkäikäisiä, Sen sijaan pullojen täyttäminen paineilmalla tai muilla kaasuilla vie runsaasti energiaa, Painavia sukelluslaitteita ja kasseja ei juuri julkisissa kulkuvälineissä näe, joten sukeltajat kulkevat harrastamaan yleensä omalla autolla ja moottoriveneellä - bussilla kun harvoin edes pääsee suoraan sukelluskohteelle, Vielä enemmän päästöjä syntyy sukeltajan matkatessa koralliriuttojen satumaailmaan, missä varomaton sukeltaminenkin alkaa jo häiritä herkkiä eläimiä ja kasveja, Sukeltajat suhtautuvat luontoon yleensä varsin myönteisesti ja suojeluhenkisesti, Erityisesti vesien tila on heidän sydäntään lähellä, Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä edes kuivapukukaan ei häivytä kiusallista tunnetta uida likaisessa vedessä. Ystäväni kertoi Oulun Vesi miesten poistaneen pilkkikilpailun jäljiltä erään lammen pohjaan kuolleita mätiä ki~olohia. Karmea löyhkä istui puvussa sitkeästi vielä kuukausia jälkeenpäin. Yksi sukelluksen viehättävimpiä puolia onkin juuri mahdollisuus kokea vedenalai-

nen luonto, Puhtaassa luonnossa liikkuminen on suuri nautinto, sukeltaessa sen voi kokea rennosti liidellen. Tunturivaelluksella luonnosta nauttimiseen liittyy tuskaa, hikeä ja hyttysiä, mutta sukellus on ehkä raskaankin retken keskellä oleva tyven, jonka aikana ei hengästy eikä taakka paina selkää. Olosuhteet myönteisille luontoelämyksille ovat mitä otollisimmat. Sukeltajat ovat erityisasemassa, sillä heillä on harvinainen näköala veden alle. Tavallisista ihmisistä juuri sukeltajat voivat ensimmäisinä havaita luonnon muutokset. Heidän tulisikin välittää havaintonsa eteenpäin nykyistä aktiivisemmin. Jos sukeltaja löytää järvestä aseen, hän ilmoittaa sen poliisille. Samoin hänen tulisi ilmoittaa ympäristöviranomaisille vaikkapa havaitsemansa kala- tai leväkuolemat. Myös radion Kysykää luonnosta -ohjelmiin kannattaa lähettää kysymyksiä. Näin myös sukeltamattomat kansalaiset alkavat paremmin tiedostaa pinnanalaisen luonnon. TEKSTI JA KUVA: JOUNI LEINIKKI

Sukeltaja

~

Kaatialan louhos

;] Pohjanmaan s

Etelä-Pohjanmaalla, Kuortaneen kunnassa sijaitseva Kaatialan louhos on monille sukeltajille tuttu paikka. Louhoksessa on paljon mielenkiintoista nähtävää kokeneellekin sukeltajalIe, mutta ' se soveltuu myös aloittelijalle.

• • Louhos on ympyrän muotoinen ja sen halkaisija on noin 200 metriä. Veteen pääsee entiseltä kaivostieltä louhoksen matalasta päästä. Syvästä päästä veteen on helppo mennä rappusia pitkin ja narua seuraten: siellä pystysuora seinämä laskeutuu lähes 30 metriin. Rappusten alla on ihanteellinen kieleke turvapysähdyksiä varten, noin kolmen metrin syvyydessä. Itse luolasto on varsin kattava: vasemmasta reunasta, 20 metrin syvyydestä, löytyy niin sanottu turistiluola, jolla on pituutta noin 10 metriä. Se on hiukan erillään pääluolastosta. Pääluolastoon puolestaan pääsee kolmesta aukosta. Vasemman puoleisesta puhkaisusta, keskimmäisestä aukosta sekä oikean puoleisesta isosta aukosta. Puhkaisusta johtaa muovikanisterissa kiinni oleva naru ilmataskuun, jonka ilma on hyvin arseenipitoista. Toinen naru kaartaa oikealle kiertäen ja tulee ulos keskimmäisestä aukosta.

Kaatialan kvartsia Kaatialan pegmatiitin louhinta aloitettiin laajemmassa muodossa vuonna 1942. Kvartsia oli louhittu satunnaisesti jo 1800-luvun loppupuolella. Louhinta muuttui kannattamat-

Sukeltaja

tomaksi ja toiminta ajettiin alas vuonna 1968, jolloin omistajana oli Paraisten Kalkki Oy. Nykyisin Kaatiala kuuluu kahdelle eri maanomistajalle, joista toinen on perikunta. Louhoksen päätuote oli kalimaasälpä ja tärkein ostaja Arabia. Musta turrnaliini eli schorliittikiteet, joita näkyy louhoksen reunoilla pystysuorina juonteina oli pahin haittamineraali, jolle ei koskaan löytynyt järkevää käyttöä. Louhostoiminnan päätyttyä louhos täyttyi vedellä. Sukeltajat alkoivat käydä Kaatialassa huomattavasti entistä enemmän sen jälkeen, kun Viljakkalassa sijaitseva Haverin louhos suljettiin. Kesäiset viikonloput ovat vilkkainta aikaa sukellusrintamalla, vaikka vesi onkin kirkkaimmillaan talvella. jalo- ja korukiviä harrastavat keräilijät ulkomaita myöten kokoontuvat kesäisin leirille louhoksen rantaan sulassa sovussa sukeltajien kanssa. Uimareita näkee Vilppulan puolelle rakennetun laiturin tuntumassa. Uimaranta on epävirallinen, sillä vedessä on arseenia.

Katinkultaa ja kimpaleita Kaatialassa kimaltelevat kilpaa katinkultasekä kvartsikimpaleet. Pystysuorat seinämät

elluskeidas

ja pohjalle asti ulottuva päivänvalo luovat sukeltajalIe ikimuistoisen maiseman. Tuntuu hienolta laskeutua X-asennossa lähes 30 metriä kallioseinämän kimallusta ihaillen. Pohjan muodot ovat hyvin vaihtelevat ja tekevät suunnistamisen vaativaksi, joten haasteitakin Kaatialasta löytyy. Louhoksen pohjalta löytyy myös ajankulua, sillä siellä on sukeltajien iloksi hinattu paikalle romuauto vasemmanpuoleisen puhkaisun viereen. Keskimmäisen aukon yläpuolelta löytyy sukelluskello, jonka katto on 22 metrin syvyydessä. Kellon sisällä on ilmatasku, jonka ilma kannattaa vaihtaa silloin tällöin katossa olevan venttiilin kautta. Sisällä voi keskustella Aku Ankan ääntä ihmetellen. Regua käsitellään silloin tietenkin kuin jääsukelluksella. Ison aukon edustalle asetettiin vuonna 1999 lentokoneen 4,5 metriä pitkä pienoismalli Urheilusukeltajain Liiton tekniikkasukelluskisoja varten. Komeuden kannatusköydet ovat pettäneet kesän tiimellyksessä ja kone on sanan mukaisesti pudonnut alas.

Näin pääset Kaatialaan Kaatialan louhos sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Kuortaneen ja Alavuden rajan tuntumassa. Etelästä tullaan tietä numero 66 Alavuden ohitse kunnes Kuortaneen puolella tie levittäytyy lentokoneiden varalaskupaikaksi. Välittömästi kentän päätyttyä kääntyy tie vasemmalle ja kyltissä lukee Mikkilä. Tietä ajetaan noin vajaa kilometri, jonka jälkeen käännytään vasemmalle tienhaarasta, jossa lukee Kaatiala 3. Näin ajaen tulet suoraan louhoksen matalaan päähän. Lähimmät majoitusmahdollisuudet ovat Kuortaneen tai Alavuden leirintäalueilla ja alueen hotelleissa. Puolijoukkuetelttakin on varteenotettava vaihtoehto.

TEKSTI JA KUVAT: TAPANI KAISTILA, SUUPOHJAN SUKELTAJAT - SuSu RY

Sukeltaja

~ .Jäiden

puristuksissa

;] ~ ~

~

~

~

~

Vuoden 191 8 alussa oli tilanne

kallistui enemmän ja perä alkoi vajota. Lopulta laiva oli vajonnut niin, että keula sojotti pystyssä kohti pilvistä taivasta. Sitten se kallistui eteenpäin ja vajosi näkymättömiin jäihin. jäät peittivät syntyneen avannon nopeasti ja vain joitakin mastonosia kellui jäiden seassa. jäänmurtaja meni auttamaan HeimdalIin irti jäistä ja kaksi laivaa ottivat suunnan Säpin edustalle, josta saatiin luotsi laivaan. Mäntyluodon satamaan tuo epäonninen saattue kiinnittyi illalla kello 20.30. Paluumatkalle laivat lähtivät pari päivää myöhemmin mukanaan 406 matkustajaa. Uusia saattueita ei Mäntyluotoon enää lähetetty.

Iyn kiinni ja valmistauduin tukialus Octopusin kannella sukellusparin kanssa sukellukselie. Pulloissa oli sopivat kaasuseokset yli 40 metrin sukellukselle ja sivulla roikkuvassa dekopullossa 40:stä nitroksia. Loiskautimme itsemme tyylikkäästi veteen ja aloitimme laskeutumisen naaraköyttä pitkin vihreään hämärään. Välivesi oli todella kirkasta, mutta 35 metrin tietämillä alkoi vesi samentua. Voimakkaiden valaisimien kiilat haroivat alaspäin ja jonkin ajan kuluttua ilmaantui näkyviin ruosteenruskeaa levyä ja sekalainen lankkukasa. Naara oli pudonnut hylyn sisälle. Vinetan hylky oli kuin soutuvene, joka oli mätetty täyteen sekalaista rojua. Runko oli ehjä, mutta miltei kaikki kansirakenteet olivat romahtaneet rungon sisäpuolelle. Näkyvyys hylyllä oli noin metrin luokkaa. Uimme hylyn p'~ikki laidalle ja jatkoimme laitaa seuraten. Akkiä edessä törrötti rakenteita ja pätkä kaidetta. Olimme saapuneet peräosalle. Kiersimme hylyn ulkopuolella kauniin pyöreän perän katsellen ikkunaventtiileitä ja nousimme sitten peräkannen päälle. Näkyvyys parani kahteen metriin. T 0mun verhoaman peräsimen kääntöpyörän päällä köllötteli pari kivinilkkaa sykkyrällä. jatkoimme matkaa keulaan päin. Laskeuduimme romahtaneiden kansi rakenteiden joukkoon ja löysimme konehuoneen kohdalta koristeellisen lie• riön, jonka yläosassa oli lasilevyistä tehty kartio - skailetti. jatkoimme eteenpäin ja kohta edessä kohosi- vat keulatäkin rakenteet, kaj uuttakapin jäännökset ja ankkuri peli, joka oli osittain keulakorokkeen lipan alla. Kiersimme keulan ympäri ja valaisimme keulaa kiertävät upeat puiset koristeveistokset. Noin 30 minuutin pohja-aika alkoi tulla täyteen ja palasimme ripeästi takaisin naaraköydelle. Aloitimme nousun aikataulun mukaisesti ja 28 metrissä vaihdoimme nitroksille. Dekot kuluivat mukavasti meduusoja tarkkaillen, joita olikin harvinaisen paljon. Noustuamme pinnalle uimme Octopusin vierelle ja kapusimme "ketterästi" kannelle ja riisuimme varusteet. Sukellus onnistui hyvin ja olimme nähneet paljon mielenkiintoisia uusia kohteita hylystä.

Mitään ei ollut tehtävissä

Sukellus Vinetalle

TEKSTI JA KUVAT: SEPPO SALONEN

Miehistö teki kuumeisesti töitä saadakseen

Olimme eräänä syyspäivänä naaranneet hy-

Suomessa lähes sekasortoinen. Maassa vallitsi kansalaissota. Pohjoismaat, sekä muutkin Euroopan maat olivat alkaneet evakuoida kansalaisiaan pois levottomasta maasta. Pohjoismaat, lähinnä ruotsalaiset, olivat kehottaneet kansalaisiaan kokoontumaan Poriin, josta oli jä~estetty jatkoyhteys Mäntyluodon kautta Tukhol-

maan. • • Ruotsalaisten pelastusretkikunta, niin sanottu "Suomi-retkikunta", johon kuuluivat Svea-yhtiön uudet matkustajahöyrylaivat Heimdall ja Vineta sekä jäänmurtaja Isbrytaren olivat tehneet tammi- ja helmikuun aikana jo kaksi Mäntyluodon matkaa. Nyt, helmikuun 25. päivä, oli saattue jälleen höyryämässä kohti Mäntyluotoa. Laivojen ruumissa oli pääasiassa Ruotsin Punaisen Ristin avustustarvikkeita Suomen vähäosaisille kansalaisille Poriin ja Turkuun. Laivoilla oli myös 60 matkustajaa; Punaisen Ristin edustajia, kotiin palaavia venäläisiä sekä hallitusten edustajia Pohjoismaista ja Hollannista. jäätilanne Mäntyluotoa lähestyttäessä paheni yhteen pakkautuneeksi ajojääksi . Heimdall juuttui jäihin ja jäänmurtaja siirtyi saattueen kä~estä irrottamaan sitä. Vineta jatkoi matkaa, mutta oli päivänselvää, että jonkin ajan kuluttua myös se juuttuisi jäihin. jäänmurtaja palasi takaisin Vinetan luokse, mutta juuttui lopuksi myös itse jäävallien puristuksiin. Vinetan tilanne muodostui varsin pian uhkaavaksi. jääkenttä alkoi painaa laivan kylkiä vasten ja laiva sai kallistuman styyrpuurin puolelle puolenyön aikaan. Konehuoneen ikkunaventtiilit, jotka olivat lähellä vesirajaa jäivät veden alle ja antoivat periksi. Vettä alkoi tulvia konehuoneeseen. Kapteeni antoi käskyn matkustajien ja henkilökohtaisten tavaroiden evakuoimiseksi jäänmurtajalIe, joka oli päässyt irti jäistä. Murtaja ajettiin laivan kylkeen ja siirtyminen sujui joutuisasti ilman paniikkia.

Sukeltaja

vuodot tukittua. jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat myös paapuurin venttiilit. Alusta yritettiin turhaan suoristaa pumppaamalla sivutankkeihin vettä. jäänmurtaja yritti myös vetää Vinetaa pois jäiden puristuksista. Vuodot saatiin kuitenkin tilapäisesti tukittua. jäät olivat kuitenkin mu~oneet vedenpinnan alapuolella olevia kylki levyjä ja isoja vuotoja ilmaantui peräosan tiloihin. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Yöllä suoritettiin tarkastus laivan sisätiloissa ja havaittiin, että vesi oli noussut konehuoneessa sylinterikannen tasalle, peräruuma oli myös vedenvallassa. Styyrpuurin hytit ja peräsalonki olivat puolillaan vettä. Pelastustyön jatkaminen oli vaarallista ja kapteeni määräsi kaikkia siirtymään jäänmurtajalle. Aamun valjetessa, 26. helmikuuta nähtiin Vinetan lohduton asema. jäät olivat painaneet laivan enemmän styyrpuurin puolelle ja jäälohkareet olivat jo kiivenneet laivan kannelle. Aamupäivän aikana Vineta

MAAILMAN PARAS SEURAdOUKKUE Ahveniston Vesi pedot on jälleen todistanut olevansa maailman paras seurajoukkue uppopallossa. Eri maiden mestarit kerääntyvät vuosittain ottelemaan lajin paremmuudesta Champion Cupiin. Viime vuoden marraskuussa turnaus pelattiin Kööpenhaminassa. Ahveniston Vesipedot tekivät historiaa saaden neljännen perättäisen mestaruuden mestareiden turnauksessa. Edellinen ennätys, kolme mestaruutta peräjälkeen, oli sekin Ahveniston nimissä. • • Ahveniston Vesipedot lähti tumaukseen jo neljättä kertaa ja tavoitteena oli luonnollisesti neljäs mestaruus. Joukkueen runko oli lähes sama kuin aikaisemmillakin kerroilla. Vesi pedot peluuttikin kaikkia pelaajiaan lähes jokaisessa ottelussa.

Tiukkaa vääntää Ensimmäisenä vastaan asettui Malmö T riton Ruotsista, jota ennakkotietojen perusteella pidettiin kovimpana vastustajana. Tähän viittasi edellisvuotinen voitto berliiniläisten jä~estämästä epävirallisesta mestareiden tumauksesta, johon Vesipedot ei osallistunut. Kyseisessä tumauksessa pelasi Malmön lisäksi kaksi saksalaista joukkuetta. Ottelu aaltoili päädystä toiseen. Vesipedot pyöritti palloa ja Malmö kunnostautui läpiajoissa. Ensimmäisen erän puolivälissä tuomari antoi rangaistuspallon Malmötä vastaan. Jussi Marttila runnoi pallon väkisin koriin, mutta ilo ei ollut pitkäaikainen; jo ensimmäisen erän loppupuolella malmölaiset pääsivät läpiajon aiheuttaman sekasorron jälkitilanteesta puskemaan pallon Vesipetojen selän taakse. Tumaus oli kuitenkin alkanut ensimmäisen ottelun osalta mallikkaasti, vaikka altaan erikoinen syvyys, viisi metriä, toikin omat lisäpiirteensä. Seuraavana vastustajana oli no~alainen BSI Boblen, jonka joukkue muisti hyvin yhdestä aikaisemmasta Champion Cupin loppuottelusta. Ottelujännitystä poisti tieto siitä, että tanskalainen PI Dyk oli hetkeä aikaisemmin voittanut Boblenin 7-1. Boblenista ei ollut juurikaan vastusta. Sen peli perustui hyvin pitkälle No~an maajoukkueessa pelaaviin yksilöihin, joiden suoritukset aiheut-

Ahveniston Vesipetojen mestaruusjoukkue: jari Hovikorpi, Henri Viinikainen, Riku Riikonen, Mikko Rassi, Petri Nieminen, jukka Levonen, Aki Ojala, Tero Aulanko, Teemu Vaasvainio, janne Salonen, jussi Marttila ja Rami Riikonen. tivat hetkittäin päänvaivaa myös Vesipedoille. Ottelu oli kuitenkin selkeästi Vesipetojen hallinnassa. Toisen ottelupäivän aamuna vastassa oli tumauksen isäntä, PI Dyk. Ottelusta kehkeytyi varsin tiukka vääntö. Koripaikkoja oli runsaasti, mutta ainoastaan yhdestä paikasta Vesipedot saivat lopulta tehtyä korin Jari Hovikorven toimesta. Mitään sen suurempia huolenaiheita ei PI Dyk antanut, vaikka kova joukkue olikin. Viimeinen runkosarjan ottelu oli Duisburgia vastaan. Saksalaiselle tyylille omistautunut Duisburg pelasi hyvin fyysistä peliä, jossa voima ja koko olivat pääosassa. Heidän joukkueensa oli lähes täydellinen Saksan maajoukkue muutamaa pelaajaa lukuunottamatta. Saksalaisten vauhti ei riittänyt riistämään Vesipedoilta palloa kuin muutaman virheen seurauksena. Onneksi Vesipetojen Jussi Marttila sai väännettyä lopulta yhden korin.

valmiina tekemään historiaa. Ensimmäisessä erässä PI laittoi vastaan hyvin ja ajoittain saivat jopa yliotteen pelistä. Vesipetojen puolustus kuitenkin piti ja toiseen erään lähdettiin tasalukemista. Vesi petojen kahdesta jäähystä huolimatta PI ei osannut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Vesi pedot saivat puhdistettua korin edustaa ja jäädytti lopulta viimeiset pelisekunnit pinnassa kahden miehen voimin.

TEKSTI: RlKU RIIKONEN

KUVA: JYRKI MUTTA

Jännittävä finaali Vesipedot saapuivat finaaliin PI:tä vastaan henkisesti ja fyysisesti hyvin latautuneena ja

Sukeltaja

TERNACIDNAL ClNAT

DE PE5 , SAUDAM

Suomen Sukelluskalastuksen maajoukkue Brasiliassa: Ville Lahikainen (vas.), Matti Pyykkö ja Jukka Rapo.

Vasen, vasen, komensi joukkueemme kapteeni Antto Melasniemi, kun saavuimme Sukelluskalastuksen MM-kisojen avajaisiin suurelle jalkapallostadionille viime vuoden marraskuussa. Kilpailujen isäntäkaupungin, brasilialaisen Arrail Do Cabon koululaisia täyteen ahdettu urheilupyhättö räjähti huutoon, mutta Pohjolan joukkuetta suurempi syy meteliin lienee ollut se, että kävelimme portista kotijoukkue Brasilian perässä.

Sukeltaja

• • Saavuimme Cabo Frion niemelle, 180 km Riosta koilliseen, kaksi viikkoa ennen itse kilpailua. Uudet vedet ja kalalajit odottivat Pohjolan poikia. Olimme etukäteen tutustuneet olosuhteisiin paikallisen kalastajaystävämme sekä lntemetin avulla, joten tiesimme osin mitä odottaa. Mahtavaa maininkia, virtausta ja syvää sukellusta. Aallot olivatkin ensimmäisen viikon niin kovia, että joukkue keinui vielä illallisellakin. Vuorovettä ei käytännössä ollut, mutta saimme tutustua uudenlaiseen pystysuoraan virtaukseen. "Cape elevator", selittivät paikalliset viskikeuhkoiset kalastajat. Aaltojen työntyessä kohti jyrkkää kalliorantaa syntyy vertikaalinen virtaus. Käytännössä sukelluskalastajalle se merkitsee sitä, että kun yrität "hissin" kohdalta nousta pintaan ei suoritus onnistu, mutta toisaalta hissin kanssa pääsee ilman ponnistuksia syvälle. Kovan merenkäynnin ja tuulten johdosta näkyvyys ja veden lämpötila vaihtelivat uskomattoman paljon. Pinnalta saattoi hyvänä päivänä nähdä yli 20 metriin, kun taas toisena päivänä alle 13 metrissä vesi ol i

täysin sekoittunut ja lämpötila laskenut alle 14 asteeseen. Onneksi kalat viihtyivät kirkkaassa ja noin 20-asteisessa vedessä.

Kilpailukaloina kolokalat Brasiliassa kilpailukaloina olivat lähinnä kolokalat eli "Grouperit" ja paikalliset Sea breamit eli "Sargot". Kiellettyinä kaloina olivat mm. jättimerot, papukaijakalat, murenat, hait, rauskut ja kaikki ns. akvaariokalat. Yhteensä 36 lajia oli täysin rauhoitettuja ja jo yhdenkin yksilön ampuminen olisi aiheuttanut välittömän diskauksen. Lisäksi oli lukuisia lajeja, joista ei saanut pisteitä, mutta ei myöskään hylätty. Uusi sääntö oli myös lajikohtaiset määrärajoitukset. Mitään lajia ei saanut pyytää yli kymmentä kappaletta päivässä, groupereita korkeintaan kolme. Myös alamitat olivat varsin haastavia ja kesti päiviä ennen kuin oppi ymmärtämään mikä on "kisakala" ja mikä ei . Suomen joukkue lähti kovan harjoittelun jälkeen keskittyneinä haastajina kilpailuun.

Kilpailuun lähtö oli hyvin eri laista kun mihin olemme tottuneet. TV-kamerat ja toimittajat sekä satapäinen yleisö saattelivat lähtijät hiekkarannalla. Itse startti tapahtui kilpai lualueen lähistöllä, kun 20 maan edustajat eli 60 venettä starttasi sireenin soitua. Itse kilpailualue oli liian pieni, rannikkoa vain 4 kilometrin kaistele. Itse lähdin ha~oituksissani löytämälIe kivelle, joka nojasi jyrkkään rinteeseen 27 metrin syvyydessä. Olo oli mahtava, kun kivelläni oli kalaa ja sain saalista tasaiseen tahtiin. Kahden tunnin jälkeen pidin pienen tauon leväten veneeni kylkeen. T ankkasin vettä ja pohdin, missä isommat kalat tänään piileskelevät. Kapteeni Antto, joka o li veneessäni avustajana, päätti että siirrymme syvemmälle. Lepäilin rauhassa muutaman minuutin ja aloin keskittymisen syvänmeren kalastukseen.

Syvältä suuria kaloja Taitto, muutamat rennot potkut, ja rauhallin en vajoaminen. Käsi laukaisuvalmiina ja

katse tarkkana. Laskeuduin ison kiven päälle, josta ui karkuun yli 10 kilon painoinen kala. Pian toinen kala ui kohti. Täräytin ja lähdin nousuun kohti pintaa. Pinnalla kelasin nuolta ylös - syvällä ja isoja kaloja jahdatessa käytetään lisävarusteena kelaa, jossa on narua noin 40 metriä. Aurinkoisella ulapalla vedin rauhassa henkeä ja katsoin sukelluskelloani D3:a, syvyys 34,4 metriä. Kelasin saaliini ylös, mutta pettymykseksi se olikin juuri alle kahden kilon kisarajan kolokala. Vein kalan ja harppuunan veneeseen. Päätimme jatkaa 30 metrin pomm ittamista. Isoja kaloja en kuitenkaan enää havainnut I 3 kalan saaliilla päädyin sijalle 13. Toisena päivänä siirryimme uudelle, mutta edelleen li ian pienelle kisa-alueelle. Jälleen kaaoslähtö ja ongelmani alkoivat heti. Aamun arvonnassa olin saanut itselleni aivan "Prestige"-kuntoisen dieselprutkun, joka temppuili ja hyytyikin välillä. Ajoimme lähelle rantaa. Päätin kalastaa matalampana ja tyrskyissä. Kaloja oli kiitettävästi, mutta kokemukseni hirveässä höykytyksessä ampumisessa ei ollut riittävä. Sain saal ikseni

vain kuusi kalaa. Hieno ensimmäisen päivän esitys tippui sijaan 22. Joukkueena Suomi jäi sukelluskalastuksen jumboksi, koska muu joukkue, eli Jukka Rapo ja Ville Lah ikainen, saivat saaliiksi vain pari kalaa. Brasilian MM-kisat olivat kuitenkin upea kokemus. Itseluottamuksemme kasvoi ja tajusimme taas kerran, että maailmanmestaritkin ovat vain lihaa ja verta. Nyt suuntaamme ha~oittelun kohti ensi syksyn PM- ja EM-kisoja. Suomalaiset hallitsevat pohjoismaista sukelluskalastusta, joten lähdemme Portugalin EM-kisoih in menestymään. Brasilian MM-kisojen tulokset sekä matkakuvia löydät Team Kampelan kotisivui lta WNW.teamkampela.com.

TEKSTI: MATTI PYYKKÖ KUVAT: V ILLE LAHIKAINEN

Sukeltaja

Jos sukeltaminen on kallista, niin kuvaaminen veden alla on vielä kalliimpaa eli hinnakas digitaalikamera ei juurikaan tunnu kokonaisbudjetissa. Digitaalikameroita tarjotaan harrastelijakuvaajalIe jo järkevilläkin hinnoilla. • • Digikameroiden ominaisuudetkin lähestyvät jo filmikameroita. Digikameroille on myös ilmestynyt vedenalaiskoteloita. Filmin vaihtuminen sähköiseen sensoriin ei juurikaan helpota vedenalaiskuvauksen perusongelmia, mutta jotakin harrastusta innostavaa digikameralla kuvaaminen tuo.

Aikaisempia pettymyksiä Valon puute korostuu vedenalaisessa valokuvauksessa. Varsinkin Itämeressä veden sameus pimentää näkymät ja vie värit. Sameus estää kuvaamisen etäältä ja salaman valossa veden hiukkaset loistavat juuri kohteen edessä.

Sukeltaja

Edullisempien digikameroiden ongelma on ollut valovoimaisuuden puute ja hämäräkuvauksessa esiintynyt kohina. Uudemmissa harrastelijaluokan kameroissa tilanne on jo alkanut korjaantua, mutta vielä on matkaa parhaimpiin filmikameroihin. Värien ikuistamiseksi veden alle on vietävä salamavalo. Tämä oli taskukokoisissa digikameroissa aiemmin ongelmallista, sillä kameravalmistajat jättivät ulkoisen salaman synkronointiliitännän pois pienentääkseen kameran kuluttajahintaa. Nyt liitäntöjä jo saa, samoin kotelovalmistajien o~asalama­ valoja. Hyvä sukellusvalo voi ajaa myös samaa asiaa. Digikamerat ja niiden vedenalaiskotelot eivät toistaiseksi ta~oa helpompaa käyttöliittymää kuin filmikameratkaan - nappuloita ja vipuja sojottaa ympäri koteloa. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Sähköisenä kameraa voisi ohjata kaukosäätimellä suoraan sopivasti sormien vierestä. Näin on jo käynyt videokameroissa. Digikuvan laatu ei vielä yllä diafilmin tasolle. Mutta harrastelevan vedenalaiskuvaa-

jan tarpeisiin kuvan laatu, resoluutio, värintoisto ja dynamiikka, on riittävä, ainakin jos kameraa ei osta aivan halvimmasta päästä.

Nestekidenäyttö on veden alla etu Digikameroiden optiset etsimet ovat veden alla hankalia, mutta niiden nestekidenäyttö korvaa edellä mainitun puutteen. Nestekidenäytöt ovat useimmiten riittävän isoja, jotta kuvan voi sommitella maskinkin läpi. Kuvan myös näkee heti ottamisen jälkeen ainakin jollakin tarkkuudella. Kuvan voi myös tarvittaessa ottaa uudelleen, jollei ankerias jo painunut takaisin koloonsa. Muut merkitsevät edut liittyvät kuvan sähköisyyteen. Kuva voidaan heti pintaantulon jälkeen katsoa täydellä tarkkuudella tietokoneen ruudulta, eikä filmin kehittämistä tarvitse odottaa. Leiriolosuhteissa kaikki ei ole aina mahdollista, mutta kannettavan tietokoneen avulla voidaan jo ennen seuraavaa sukellusta tarkistaa, mitkä kuvat onnistuivat - erinomainen apu esi-

merkiksi hylkyä tutkittaessa, Sähköiset muistit ovat myös kehittyneet ja ne ovat tulleet edullisemmaksi samoin kuin kameroiden akut. Näin ollen yhdellä sukelluksella voidaan ottaa entisen 36 kuvan sijasta sata tai kaksisataa kuvaa,

Kuplasta digitalisoituneita kuvaajia Joona Koponen ja Ossi Kontro ovat kumpikin käyttäneet yli kahden vuoden ajan Olympuksen tasku kokoista digikameraa ja siihen tarjottavaa koteloa, Joonan hankintaperuste oli selvä: muu kuin digikamera ei tullut kyseeseen, sillä olen liian pihi ostamaan filmiä", Ossin mukaan ulkoisen salaman puuttuminen aiheuttaa vielä ongelmia: - Suomen vesissä on niin paljon kaikkea höhhää, joka heijastaa valoa takaisin, ettei kuvista näe juuri mitään, Ilman salamaa valo ei riitä ja jos kuvaa lampun valossa, valokeilan ulkopuoli alivalottuu, Suomessa kunnon salamasysteemi on siis must, Etelässä pä~ää vähemmälläkin ja salamaa kannattaa käyttää lähinnä parempien värien vuoksi, Ari Nissinen hankki Olympuksen 3040mallin ja siihen Olympuksen kotelon, Valaisuun hän käyttää kanisterilamppuaan, Parasta tulosta on antanut runsaassa luonnonvalossa kuvatut makrokuvat - esimerkiksi tokot ja siloneulat. Koska salamakuvaus tapahtuu kameran omalla kotelolla, ei sitä kannata käyttää juuri muuhun kuin ehkä makrokohteen värien korostamiseen, - Viime aikoina olen myös innostunut kokeilemaan vähässä luonnonvalossa kuvaamistakin, Se tosin vaatii vakaata kättä, painavan jalustan tai jonkinlaisen klamppisysteemin kameran kiinnittämiseen kuvauksen ajaksi, Kameroiden kennot ovat yllättävän herkkiä, ominaisuudet riittävät yllättävän vähässäkin valossa, Ari Nissinen kertoo, Mikko Voipiolla on tänä vuonna hankit-

tu Canonin G2, UK Germanyn alumiinikotelo ja ulkoinen salama, Salaman vaIotuksen säätämisessä on ollut ha~oittelemista ja kameran automaattinen tarkennus on myös tuottanut yllätyksiä: - Vaikeaksi homman tekee autofokus: se kun yrittää löytää sopivia valoisuusrajoja, joiden perusteella voisi säätää etäisyyden, Minulle kävi jopa niin, että sain nätin terävän kuvan - taustasta! Itse kohde, meduusa, oli samea lätkä keskellä kuvaa, Mikko Voipio sanoo,

Mitä vaihtoehtoja? D igitaalinen vedenalaiskuvaus lisääntyi huomattavasti muutama vuosi sitten, kun markkinoille tuli edullisia polykarbonaattikoteloita taskukokoisiin digikameroihin, Näiden koteloiden hinta alkaa 250 eurosta ja niissä on syvyys kestävyyttä yleensä 20-30 metriin asti, Olympus, Canon ja Sony markkinoivat koteloita nykyään useimpiin malleihinsa, Ulkoisen salaman puute on pokkarikoteloiden suurin ongelma, Ulkoinenkin salama pitää olla varren päässä, jotta valon saa kohdistettua eri suunnasta, Joiltakin valmistajiita on myös tullut vedenalaiskäyttöön tarkoitettuja o~asalamavaloja, jotka reagoivat kameran oman peitetyn salaman välähdykseen, Ne osaavat myös huomioida digikameroiden usein käyttämän esisalaman, Toinen edullinen tapa saada kamera veden alle on saksalaisen Ewa-Marinen pehmeä kamerakotelo, Koteloiden hinnat alkavat sadasta eurosta ja niitä on useimmille kameramalleille, maahantuojana on FotoBögelund, Näissä veden kestävyys saadaan aikaan siten, että kameraa ympäröivään pussiin jätetään ylimääräistä ilmaa, joka puristuu kasaan veden alla; kotelon sisällä on siten sama paine kuin ympäröivässä vedessä, Pussit ovat vahvaa muovia ja linssin edessä on suora lasi, Järeämmän luokan kamerakoteloita digitaalikameroille tarjoavat Ikelite, UK Germany, Light & Motion ja joukko pienempiä valmistajia, Näissä hinnat alkavat 750 eurosta ja syvyydenkestot ovat useimmiten riittäviä, Ulkoisia salamalaitteita on ta~olla erilaisia, Kotelot on yleensä suunniteltu vain tietylle kameramallille, Näitä koteloita on yleensä tilattava ulkomailta, TEKSTI: OLLI RINNE Artikkeli on julkaistu PSK Kuplan lehdessä: Kupla IlIustrated 312002

Kirjallisuutta: Digital Imaging for the Underwater Photographer: Computer Applications for Photo Enhancement and Presentation jack Drafahl, Sue Drafahl Amherst Media, 200 1; ISBN: 1584280611

Jutussa esiteltyjen henkilöiden kuvasivuja: http://www.iki.fi/snd/pig/frames_digi.html Jaana Koposen Olympus-digikamera ja -kotelo sekä o~asalama http://www.kolumbus.fi/ossi.kontro/ Ossi Kontron va-digikwia, http://www.iki.fi/-mvo/diving/ Mikko Voipion va-digikuvia, http://kupla.tky,hut,fi/kuva3rkistol 200 I/uto200 II va-kwatl Ari Nissisen va-kwia Utöstä, http://www.saunalahti.fi/otr/vakamera/ Oma Canon G2:ni ja UK Germanyn kotelo,

Verkko tarjoaa sivustoja vedenalaisdigikuvauksesta: http://www.wetpixel.com/ Esittelyjä, keskustelu palstat, linkkejä, http://www.digideep.coml Hyvä luettelo kotelovaihtoehdoista eri kameroihin, http://www.marscuba.com/uwdigital.html japanilainen näkökulma, paljon tietoa pokkarikoteloista. http://www,seafriends,org,nzlphgraph/ Vedenalaiskuvauksesta yleistietoa ja linkkejä,

Yleisesti digikameroista löytyy tietoa ainakin seuraavilta wwwsivustoilta : http://www.dpreview.com/ Yksi parhaista kameraesittelysivustoista, http://www.digicamera.netl Suomalainen; uutisia ja linkkejä, http://www.saunalahti.fi/otr/digifaq.html Usein kysytyt kysymykset digikameroista suomeksi.

KUVAT: ARI NISSINEN JA JAAKKO MERSALO

Sukeltaja

N UORI SUOMI

L,wJIA6I\~~, ~

SlI/ALlNEfl

\jf;,;iNl\~~~ sonera'

Nuori Suomi -ohjaajien iatkokoulutus 8.-9.3.2003 Tampere, Varala Uusia ideoita ja virikkeitä ohjaajatyöhösi? Nuori Suomi -ohjaajien jatkokoulutus antaa tietoa miten norpparalleja ja -leirejä suunnitellaan ja toteutetaan sekä teoriassa että käytännössä. Mukana ovat myös ensiavun perusteet, sukellustaidot ja erilaiset ha~oitteet sekä pelit ja leikit.

Hinta: I 19 euroa, sisältäen opetuksen, materiaalin, majoituksen ja ruokailun. Lisätietoja: Maare puh. 050 554 9081.

Siukola,

IImoittautumiset: ki~allisesti seuroittain 5.2.2003 mennessä SUSL:in toimistoon sari.hakkinen @susl.fi tai fax (09) 3481 25 16. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, yhteystiedot, seura sekä mahdolliset ruoka-allergiat ja/tai lääkitys.

Junioreiden uppopalloleiri 15.-17.3.2003 Tampere SUSL:n uppopallovaliokunta järjestää vuonna 1983-1988 syntyneille ja lajista kiinnostuneille nuorille uppopalloleirin. Leirillä käydään läpi uppopallon perusasioita: sääntöjä, ha~oittelua, taktiikkaa ym. Leiri soveltuu niin vasta-alkajalle kuin kokeneemmallekin vesipedolle. Yöpyminen tapahtuu läheisellä koululla. Leiri alkaa pe~antaina kokoontumisella Pyynikin uimahallilla pe~antai­ na kello 19.00 ja päättyy sunnuntaina kello 14.30. Mukaan tarvitset uppopallovälineet (maski, snorkkeli, räpyIät, uima-asu) sekä yöpymisvälineet (makuupussi ja -alusta), evästä ja verryttelyasun. Osallistuminen leirille on maksuton. Raahaa voi ottaa mukaan ateriointia varten. Matkakorvauksia ei korvata. Innokas räpyläuimarin alku, tamperelainen Aki-jussi Suoniemi, Nuori Suomi -cupissa Tampereella. Kuva: Leena Koivumäki

l

WORPPA

Helsingissä High Tech Center Lisätietoja: Leirin vetäjät Rami Riikonen, puh. 050 354 0959 tai rami.riikonen@tut.fi ja Tomi Suomalainen, puh. 040 5312097 tai pipo@nettilinja.fi Ilmoittautuminen: Tomi Suomalaiselle 1.3.2003 mennessä.

Nuori Suomi -ohiaajakoulutus 2.-4.5.2003, Varalan Urheiluopisto Kurssi on tarkoitettu kaikille yli IS-vuotiaille, jotka ovat kiinnostuneita 7- 15-vuotiaiden ohjaamisesta ja norppatoiminnasta. Kurssi antaa tietoa lasten urheilun lähtökohdista, ohjaajan roolista lapsiryhmän kanssa toimittaessa sekä harjoituskertojen suunnittelusta ja toteutuksesta. Sukellustaitojen opettaminen, uintitekniikat sekä pelit ja leikit vedessä ovat myös osa koulutusta. Kurssilta saat valmiudet toimia seurassasi S I-snorkkelisukellusluokan teoria- ja alIasohjaajana.

Hinta: 152 euroa, sisältäen opetuksen, materiaalin, majoituksen ja ruokailun. Lisätietoja: Maare Siukola, puh~ 050 554 908 1.

IImoittautumiset: kirjallisesti seuroittain 1.4.2003 mennessä SUSL:in toimistoon sari.hakkinen@Susl.fi tai fax (09) 348 I 2161 . Kerro ilmoittautumisen yhteydessä nimi, syntymäaika, yhteystiedot, seura sekä mahdolliset ruoka-allergiat ja/tai lääkitys.

Räpyläuinnin Nuori Suomi Cup 10.5.2003, Pori Lapsille ja nuorille tarkoitettu räpyläuinnin Nuori Suomi -cupin toinen osakilpailu uidaan Porissa Keskustan uimahallissa 10.5.2003. Aikaisempaa kilpailukokemusta ei tarvita, sillä mukana on stereosa~a, jossa voit kokeilla nopeuttasi omilla perusvälineilläsi. Osallistu tai tule seuraamaan kilpailua paikan päälle.

Tammasaaressa (Kaapelitehtaan vieressä) launtaina 8.3. klo 9.30 alkaen. Aiheina mm. NAlJ, vapaasukellus, Vapepa-koulut us ja tapaht umaraport ointi. Hnta ennakkoon ilmoittautuneilJe 25 euroa sisältäen lounaan ja iltapäiväkahvin. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä laskutetaanko osallistujaa vai seuraa. Laskuihin lisätään 4,20 euron laskutuslisä. Hinta ilman ennakkoilmoittautumista 40 euroa.

IImoittautumiset ja lisätiedustelut: Tia Hietanen, puh. 040 533 10 I 0, tiahietanen@surfeu.fi tai Heidi Hietanen, puh. 0500 533 0 I 0, heidihietanen@surfeu.fi

Peruutusehdot Nuorisovaliokunnan jä~estä­ mien koulutusten, tapahtumien ja leirien yleiset peruutusehdot: - Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan 30 % kurssin hinnasta. - Peruutuksista tulee aina ilmoittaa. Ilman peruutusta kurssilta poisjääneiltä veloitetaan koko kurssin hinta. - Sairastapauksissa palautamme kurssimaksun lääkärintodistusta vastaan vähennettynä toimistokulut (8,5 euroa) - Kurssi voidaan peruuttaa järjestäjien taholta, mikäli ilmoittautuneita ei ole riittävästi. - SUSL pidättää oikeudet muutoksiin.

Aika: 28.-30.3.2003 (I-osa), 11.-13.4.2003 (II-osa) Paikka: Eerikkilän Urheiluopisto, Forssa, Hinta: 625 € Koulutukset antavat valmiudet OMSn vanhan M1-luokituksen mukaisiin tehtäviin: 1&- tai MJ-tasoisen kouluttajan suorassa valvonnassa tapahtuvaan toimintaan laitesukelluskursseilla. Kurssin hyväksytyst i läpäisseillä henkilöillä on myös niin halutessaan mahdollisuus hakea itselleen NAUI Assistant Instructor -luokitusta. Tähän liittyvät rekist eröint i- ja korl it usmaksut eivät sisälly kurssin hintaan. Ilmoittautuminen: Ki~allisesti SUSL:n toimistoon. Ilmoittautumisen liitteenä on oltava seuran virallinen esitys kurssille osallistumisesta. Kurssipaikat täytetään ilmoittautumisjä~estyksessä. Oppilaspaikkoja on jokaisella kurssilla rajoitetusti; jos tulijoita on enemmän kuin kurssille mahtuu, ylimääräiset halukkaat otetaan varasijoille. MI~hdot : Kurssimaksu laskutetaan seuralla heti ilmoittautumisen JAlkeen. Jokaiseen laskuun lisätään laskutuslisä 4,20 euroa. MikAli laskua ei ole maksettu eråpålvään mennessä kurssipalkka annetaan varaslJalla olevalle. Kurssille osallistumisen voi peruuttaa viimeistiin 30 päivää ennen kurssin alkua, jolloin kurssimaksu palautetaan vähennettynä toimistokulujen (8,50 euroa) osuudella. Tämän jälkeen tapahtuvissa peruutustapauksissa osallistumismaksua ei palauteta, poislukien IUkirintodistuksella vahvistettavat sairastapaukset, jolloin kurssimaksu voidaan palauttaa vähennettynä toimistokulujen (8,50 euroa) osuudella.

sukeltaJa

<-<

WORPPA

Junior Scuba -leiriviikonloppu 11.-13.4.2003,

Kouvola

Lähde sinäkin 12-15-vuotias mukaan Junior Scuba -leiriviikonloppuun. Siellä voit toteuttaa oppimisiasi laitesukellustaitoja käytännössä yhdessä muiden Junior Scuba Sukeltajien kanssa. Ohjelmassa on lisäksi jatkokoulutusta, opit lisää hyödyllisiä ja kiinnostavia asioita laitesukeltamisesta. Mukaan mahtuu tietysti mukavaa hauskanpitoa. Lisätietoja: Veli-Matti Pynnönen, puh. 0400 557 765.

Scuba Libren norpat valmistautuvat Pikkujoulun allasintroon ohjaajansa Tommi Rasilan johdolla. Tamperelainen Scuba Libre oli yksi syksyllä paika/listukea saaneista sukelIuseuroista

Uudet Nuori Suomi -ohjaajat Varalan Nuori Suomi -ohjaaja koulutus

3.-15.9.2002

Ahokas Markus Danouzi Anu Hohtari Raimo Järvelä Joonas Järvinen-Soppi Anu Karihtala Päivi

Kaukanen Mia Kumpurinne Maarit Laine Johanna Leppäaho Annastina Markkanen Sanna Mehtola Anne Niemi Teemu

Peltonen Minna Rinne Sanna-Sofia Sulosalmi Mari Torkell Satu Urhonen Suvi Viljanen Jutta Winter Olle

ilOptifocus Oy Nikonos ja SEA&SEA • Kamerahuolto kaikille kameroille Ja painekoteloille • Käytetyt ja perushuolletut kamerat • Uudet tuotteet edullisesti kauttamme, Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne Putl 020H JOO 030

E Mali opl,loclJs(,,'cilc II

www oplllocusil

Divex 950 huippuregu kylmiin vesiin, 300 bar.

Märkäpuvut 3,5-7,5 mm "Highbred Thermoplush" -neoprenista.

e·

Vulkatut TrilaminateJa EPDM-kuivapuvut.

NEPTQ-SUB • Tehtaankatu 13, 00140 Helsinki, puh. (90)627770, fax 627060 sukeltaja

l

i

tIe ottaa

4:'

Yhteistyötä ja innostusta Tiimityöskentely ja toisten tunteminen ovat hyvän yhteistyön avainsanoja. Innostuneet ja motivoituneet kouluttajat jaksavat tehdä laadukasta työtä seuran kursseilla ja kannustaa kurssilaisia seuratoimintaan. Kun asioita tehdään yhdessä ja irtaudutaan seuran normaaleista rutiineista, on kouluttajilla mahdollisuus tutustua toisiinsa ja rakentaa hyvän yhteistyön perustat. Kouluttajien keskuudessa vallitseva hyvä henki poikii positiivista potkua kursseille. Laadukkaat kurssit tuovat lisää uusia sukeltajia seuraan ja samalla uusia motivoituneita kouluttajia riveihin. Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:n perinteisiin on kuulunut tehdä koulutuskortitustilaisuuksista ikimuistettavia kokemuksia kortin saajille. Tapahtumat ovat omiaan jatkossa kannustamaan ja motivoi maan seuramme kouluttajia. Koulutustyö tapahtuu kouluttajien oman opiskelun tai työn ohella. Kouluttajien työ seurassamme on arvokasta ja ansaitsee suuren kiitoksen. Hyvin tehty työ kantaa pitkälle, siitä hyötyvät ennen kaikkea nuoret ja sitä kautta koko urheilusukellustoiminta. Helsingin Sea Life -keskuksessa pidetty koulutuskortitus14. 12. tilaisuus jä~estettiin 2002.

Ikimuistettava kokemus kortin saajalle Kun jätesäkistä leikatut teippitummennukset ovat valmiina pakettiauton ikkunoissa, voi hilpeän joukkion matka kohti Helsinkiä alkaa. Kyydissä on täysin tietämättömänä tulevan päivän tapahtumista seuramme kouluttaja Tommi Holopainen, jonka on määrä saada M2-kouluttajakortti ja leimasin perinteisin seuramme kortitusmenoin. Kouluttajan on selviydyttävä seuramme jä~estämästä yllätyssukelluksesta tehtävineen, jotta M2 -kouluttajakortti löytäisi tiensä oikeaan lompakkoon. Täyden hiljaisuuden vallitessa Tommi kuljetetaan silmät sidottuina epämääräiseen varastokäytävään, jossa hänen päälleen puetaan puku, painovyö, laite ja sokkomaski. Tämän jälkeen hänelle annetaan käteen sleitti ja häntä opastetaan laskeutumaan varovasti suoraan altaan pohjalle, jossa hänellä on lupa riisua sokkomaski. Samalla muut seuramme kouluttajat kipaisevat akvaariolasien taakse seuraamaan suoritusta. Pienen hetken kuluttua on hauska nähdä tutut kasvot maskin takaa. Oman lisävärinsä tilanteeseen antaa myös meriakvaarion muu yleisö, joka lasin takaa ihmettelee kouluttajan touhuja ja kuvaa niitä videokameralie. Selviydyttyään ensimmäi-

sestä hämmästyksestä uutena haasteena T ommilla on edessä akvaarion lasien pintojen puhdistaminen. Hän tajuaa työskentelevänsä Sea Life -keskuksen valtamerialtaassa haiden seurassa. Hänen ilmeensä on sen mukainen. Viimeinen ja tärkein rasti on löytää M2-kouluttaj ako rtti. Koska kouluttajakortti on hain kotireviirissä sijaitsevan kiven alla, tehtävän suorittaminen vie aikaa ja vaatii sekä sukeltajan että terävähampaisen asukin molemminpuolista sopeutumista tilanteeseen. Lopulta hai päästää T ommin hakemaan korttinsa kiven alta ja tehtävä on suoritettu. Tämän jälkeen seuramme kouluttajaseurue tutustuu Sea Lifen toimintaan ja asukkaisiin suurella mielenkiinnolla. Erityisesti pienet merihevoset ihastuttavat katsojiaan. Tämän ainutkertaisen kokemuksen mahdollistaa poikkeuksellisesti seurallemme Markus Demjatin, joka on M2-kortin saaneen seuramme kouluttajan kurssitoveri. Akvaarioseikkailun jälkeen seurueemme suunnistaa jatkamaan iltaa yhdessä hyvän ruoan ja saunomisen merkeissä. TEKSTI: KESKI-UUDENMAAN SUKELTAJAT RY KUVAT: VELI-MATTI KORPPI-TOMMOLA

Hait vartioivat reviiriään.

Kortituskoke/as puhdistaa Sea Life -keskuksen akvaario/asien pintoja.

Kortti löytyy ja tehtävä on vihdoin suoritettu.

sukeltaja

46

SUSl tiedoltaa Tapahlumallalenleri Helmikuu 8.2. 8.-9.2. 8.-9.2. 14.-16.2. 22.-23.2.

Huhtikuu

Uppopallon 1. SM-Ioppusa~an kierros Kuopio Valtakunnallinen Norpparalli Orivesi Räpyläuinnin SM-kisat Tampere Nuori Suomi -ohjaajakoulutus Kuusankoski Uppopallon miesten ja naisten PM-kisat Ruotsi

11.- 13.4. 12.4.

Junior Scuba -leiriviikonloppu Uppopallon SM-loppuottelut

26.4.

SUSL:n vuosikokous Vapaasukelluksen SM, altaassa Vapaasukelluskurssi

Keväällä

Toukokuu

Maaliskuu Uppopallon 2. SM-Ioppusa~an kierros Tampere Nuori Suomi -ohjaajien jatkokoulutus Varalan Urheiluopisto, Tampere 8.3. Sukeltaja- ja kouluttajapäivä Helsinki 15.-16.3. Junioreiden uppopalloleiri Tampere 28.-30.3. Ml-kurssi, I-osa Eerikkälän Urheiluopisto 29.-30.3. Räpyläuinnin CMAS T rophy Dunajvaros, Unkari Huhtikuu

1.3.

2.-4.5.

Nuori Suomi -ohjaajakoulutus

Varalan Urheiluopisto, Tampere Räpyläuinnin Nuori Suomi Cup Pori Nuori Suomi -ohjaajien leiriviikonloppu Kaatiala, Kuortane Uppopallon MM-kisat Fredericia. Tanska Uppopallon 1. nuorten ja naisten SM-sa~a

8.-9.3.

5.4. Uppopallon SM-välierät. ylemmän loppusa~an voittajan kotikentällä 5.-6.4. tai 12.-13.4. Räpyläuinnin PM-kisat I 1.-13.4. Ml-kurssi, II-osa

Johtokunnan myöntämät ansiomitalit ja kortit Kotka Divers ry:n hakemuksesta pronssiset ansiomerkit: Kari Karppanen, Vesa Terävä, Timo Särkkä, Jouko Lehto, Sauli Laakkonen ja Matti Warkki. CMAS ****-kortti Erkki Siirilä

Johtokunta Johtokunta on kokouksessaan päättänyt valiokuntien kokoonpanosta seuraavaa: varapuheenjohtajat Mika Pohjonen ja Pekka Kaikumo

Talousvaliokunta Risto Sajaniemi, puheenjohtaja, Helena Jaatinen ja Jukka Sulku.

Tanska Eerikkälän Urheiluopisto

sukeltaja

25.5.-31.5.

Kesakuu 4.-8.6. 7.6. 14.6. 14.6. 23.-27.6. 28.6.

M3-kurssi Sukelluskalastuksen Dödörens Cup Hanko Uppopallon Susiraja-Cup Joensuu Sukelluskalastuksen Viron mestaruuskilpailut Nuorison laitesukellusleiri Kaatiala. Kuortane Sukelluskalastuksen Porkkala Cup Porkkala

Elias Pöntinen, Anssi Villa ja Arto Henriksson.

Ville Lahikainen ja Aki Nousiainen.

Ilari Koskinen, puheenjohtaja, Kari Lainio, Jorma Onjukka, Marko Kauppinen ja Susan Heikkinen.

Räpyläuintivaliokunta

Tiedevaliokunta

Veli-Matti Pynnönen, puheenjohtaja, Kalevi Turkka, Kalervo Rehnbäck, Johanna Salmela, Juha Korja, Janne Toivola, Tiia Hietanen.

Kirsi Kostamo-Liusvaara. puheenjohtaja, Anna Nurmio-Lahdenmäki, Tuomo Roine, Jouni Leinikki, Matti Leiniö, Niko Nappu, Kalle Virtanen ja Lauri Wiren.

Nuorisovaliokunta Lilli Pykäläinen, puheenjohtaja, Tommi Rasila, Maare Siukola, Veli-Matti Pynnönen, Anu Laine ja Anu Kärkkäinen.

Uppopallovaliokunta Riku Riikonen, puheenjohtaja, Jyrki Mutta, Janne Lindell, Kaj Björk ja Tomi Suomalainen.

Vapaasukellusvaliokunta Kimmo Lahtinen, puheenjohtaja, Laura Tuominen, Topi Lintukangas, Anne Puustinen. Antti Kivioja ja Mikko Maula.

Seuratoimintavaliokunta

Sukelluskalastusvaliokunta

Emo Oikkonen, puheenjohtaja,

Pasi Rainesalo, puheenjohtaja,

Helsingin Liiketalouden Ammattikorkeakoululla (HEllA) Rautatieläisenkatu 5, Helsinki (Helsingin Messukeskuksen vieressä, lähellä Pasilan asemaa)

Tervetuloa! Johtokunta

10.5. 23.-25.5.

Tekninen valiokunta

SUSL:n sääntömääräinen kevätkokous lauantaina 2&.4.2003 klo 11.00

Valtaki~ojen

Kouvola Riihimäki/ Turku Helsinki Lahti Helsinki

tarkistus klo 10.00-10.45

Sukeltaja-lehden toimitusneuvosto Jouko Laitinen. Mika Rautiainen, Arto Henriksson, Riitta Gullman, Stig Gustaffson, Minna Pajamies, Petri Laine ja Leena Koivumäki.

Myytävänä Hyväkuntoinen, vähän sukellettu, reilusti alle 100-vuotias noin 78 metriä pitkän höyrylaivan HYLKY kohtuullisessa syvyydessä. Hylyssä on runsaasti raskasta ja kevyempääkin irtaimistoa. Laivan historiasta on hyvä aineisto. Hylky myydään tarjousten perusteella. T arjousten tekoa varten tarvittavat tiedot hylystä ("ta~ouspyyntöai­ neisto") voit pyytää sähkö postitse mika.pohjonen@tethys.inet.fi. Ta~ouspyyntöaineisto

ei sisällä hylyn sijaintitietoa.

~DiveRite Tasapainotusliivi ja säiliöpaketti 10/200 bar

QapelCs Regusetti ATX SO/ATX 40

~DiveRite

Combo 2/Nitek 1

00250

STRDION

M

HELSINKI

Tervetuloa Vene-messuille ja osastol mme tutustumaan kevään uutuustuotteisiin ja tarjouksimme!

...... apelCs· -reuul

larioushinlaanl

10 1.1300 bar

säiliö' .

Waterpro Antarctic neopreeni· kuivapuvut

MESSU-

Rajoitettu erä ja 20 Eur, snorkkeleita 8 Eur, ja räpylöitä 20 Eur.

Avokantaräpvlä SeacSub MANTA nn:.r",n\l

ä!

PAUON

HINTAANI

UUTUUKSIAt m.m. SeaLife-kamerat ja digikamerat, Analox-happianalysaattorit, uudet SeacSub-maskit ja räpylät, ja PALJON MUUTA....

Tuo nyt Apeks-regusi valtuute~uun Apeks-huoltoon meillel Hintaesim: Regu + octo. norm. 86.50, nyt 75,00. Käytämme vain alkuperäisiä Apeksvaraosia! Nopea palvelul

- saa:to~lOo3~t Närpesvägen 9, 64200 Närpiö.Puh. (06) 2243590. Fax (06) 2243670.GSM 0400 563866. www.divepoint.fi. Sähköposti: sales@divepoint.fi