Sukeltaja 1998 5

SUOMr::N URHEILUKIRJASTO

5 98

Dive Rite

Wrecl< light

12V 2.9 Amp 20W 2950 K 60min 1650 mk

- fquipment for Serious Divers Polarsukellus Oy Rusthollarinkatu 8 02270 fspoo • Puhelin 09 613 316 • fax 09 613 31800

g Itetlan,.lrell,•• ett Dive Rite Scandinavia

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY:N JÄSEN LEHTI 5-98

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsen lehti postitetaan sukeltajille. joiden osoitteet jäsenseurat ovat toimittaneet liitolle. ja jäsenmaksut on maksettu.

Muuten lehteä on saatavana liiton toimistosta.

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 203 10 Turku puh. koti (02) 239 1098 työ (02) 269 4317 fax: (02) 269 4508 Toimitussihteeri

~ !!ll_="'~" ~~

L -_ _ _ _ _ _ _ _---'

14

Kansainvälistä yhteistyötä räpyläuinnin MM-kisoissa. Suomenja Etelä-Korean joukkueenjohtajat. Kuva Britan albumista

Leena Koivumäki Kaarikatu 5 A 2 33100 Tampere puh. ja fax. koti (03) 223 8876 e-mail:sukeltaja-Iehti@susl.fi

16

Uusia voimia merimuseoon.

Kuva Saila Sorsa.

Tarkemmin sivulla 16.

Ilmoitusmyynti

Reijo Vainio Uudenmaankatu 10 B 61 20500Turku puh. 0400 920 855 fax (02) 251 3141 Puheenjohtaja Jouko Laitinen puh. (03) 532 0788 050 676 10

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

IImestymis- ja ilmoitusaineiston aikataulu Nro 11m. IIm.aineistopvä Teksti

1 02.02.

08.01.

29.12.

Vuosikerta 180.SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY Radiokatu 20. 00093 SLU puh. (09) 3481 2258 (09) 3481 2257 fax. (09) 3481 2516 e-mail:office@susl.fi internet www.susl.fi Paino: Hansaprint Turku

kokoonpano.Piirros Mika Rautiainen

18

Sisältö Operaatio Pelisäännöt käynnistyi ............................................ 4 Pääkirjoitus ............;........................................................................ 5 Vedenalaiset puistot .................................................................... 6 Sukellusvarusteiden kokoonpano ............................................ 8 Harald Haarfager ..................................................................... 10 Sukelluspari ................................................................................. 12 Räpyläuinnin MM Kolumbiassa ............................................ 14 Uusia voimia merimuseoon .................................................... 16 Norppasivut, mm. ENSIMMÄINEN nuorten seura ........ 18 Toistasataa numeroa omaa lehteä ...................................... 20 Suke/tajan ylähengitystiealueiden ongelmia ...................... 22 Pari ajatusta uppopallosta ...................................................... 24 Suomen merimuseon kenttäkuulumisia ............................. 26 Meriarkeologian harrastajia koolla Jussarössä ................. 28 Ohjeita painotaloita .................................................................. 29 Ainutlaatuinen Kolarin sukelluskeskus ................................ 30 Moottoripurjehdusta ................................................................. 31 Hylkyjä meren pohjassa ja paperilla ................................... 32 Sukellus ammattiin ................................................................... 34 Lukijan mielipide - ja puheenjohtajan vastaus ................. 36 Haloo, haloo ................................................................................ 37 Koulutusta, koulutusta ............................................................. 38 Myydään ...................................................................................... 39 Tapahtumaka/enteri ................................................................. 39

Vene 99 -messut 12.-21.2.1999

DivingTeam Pori ry käänsi SUSLn historiassa uuden lehden. Vesidiskon drinkit kertoivat toimintalinjoista. Kuva Hannu Grönholm.

Helsingin Messukeskuksessa.

SUSL:n sukeltajaklinikka avoinna koko ajan.

Tarkemmin sivulla 15.

~J 34

Sukeopas 1-kurssi matkalla avovesikoulutusharjoitukseen Hangossa.

Kuva Sipin albumista.

Kansikuva: Fredrik

Ehrenström "Joulukalaa..."

Kiitos luottamuksesta puheenjohtajavaalissa Jokke Laitinen

Toimitus ja toimisto toivottavat sukeltavalle kansalle rentouttavaa joulua sekä aktiivista ja turvallista sukellus vuotta 19991

Painotuote Hansaprint Turkufi3?09/1998

Operaatio Pelisäännöt käynnistyi

SUSL teki Nuori Suomi ry:n kanssa sopimuksen Operaatio Pelisääntöjen noudattamisesta myös urheilusukelluksen norppatoiminnassa.

Kampanjan tärkeimmät teemat ovat liikunnan leikinomaisuus ja tasavertaisuus. Tarkoituksena on vähentää lasten liikunnan negatiivisia ilmiöitä, löytää yhteiset tavoitteet lasten, valmentajien ja vanhempien kanssa sekä miettiä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeintä on muistaa, että ohjattavat ovat lapsia, joita on huomioitava tasapuolisesti. Näin kaikki hanrastajat saavat paremmin ilon irti lajistaan.

Mistä asioista Operaatio Pelisäännäissä keskustellaan?

* * * * *

Saavatko kaikki lapset osallistua yhtä paljon?

Onko toiminta otsa rypyssä puurtamista vai onko liikunnan ilo ja riemu toiminnan päätavoite?

Onko jokainen lapsi yhtä tärkeä ryhmässä?

Kannustetaanko lapsia kehittämään omia taitojaan vai keskitytäänkö toiminnassa tulosten vertailuun?

Keskustelkaa myös muista asioista, jotka ovat mielestänne omassa seurassanne tärkeitä.

lältä Nuoresta Suomesta, puh. (09) 3481 2000.

Pro Nuori Suomi palkinto on suunniteltu vapaaehtoistyäntekijäiden kiitokseksi

Operaatio Pelisäännöt kehottaa lasten vanhempia ja ohjaajia keskustelemaan lasten seuratoiminnan tavoitteista ja Pelisäännöistä. Operaation tueksi Nuori Suomi ry on valmistanut materiaalia, jonka tarkoitus on auttaa keskusteluissa. Materiaa-

leihin kuuluu vinkkivihko, pelisääntösopimus ja oma pelisääntötaulu jokaiselle lapselle. SLU:n aluetoimistoista voi lisäksi kysyä ohjaajille ja tuki henkilöille koulutusta. Lisätietoa Operaatio Pelisäännöistä ja tukihenkilökoulutuksesta saa Riitta Seppä-

Operaatio Pelisäännöt -kampanjan tärkeimmät teemat ovat liikunnan leikinomaisuus ja tasavertaisuus.

Urheiluseuroissa on valtava määrä seuratyöntekijöitä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä. Heitäkin on syytä kiittää työpanoksestaan - ainakin kenran vuodessa. Pro Nuori Suomi, joka on suunniteltu juuri vapaaehtoistyöntekijöiden kiitokseksi, on vuosittain vaihtuva taideteos, joka ojennetaan saajalleen diplomikehyksissä. Uuden Pro Nuori Suomi -taideteoksen on suunnitellut graafikko Antti Tanttu. Taideteoksen nimi on Tahto. Teos on tehty puupiirrostekniikalla ja se esittää kreikkalaisen voitonjumalan Samothraken Niken siipeä.

Miettikää siis, keitä omassa seurassanne voisi kiittää seurassa tehdystä työstä ja jä~estäkää erillinen kiitostilaisuus, jossa diplomit jaetaan.

Tehkää vapaaehtoistyöntekijöiden palkitsemisesta vuosittainen juhla.

Diplomeja ja pinssejä saa tilata SLU:n myynti palvelusta, puh. (09) 3481 2266. ~ Eeva Kaisa Rantala

Pääkirjoitus Ledaren Sukeltaja-lehtemme täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Tänä aikana lehti on vakjinnuttanut paikkansa liiton äänenkannattajana ja tärkeänä tiedotuskanavana. Lehden ulkoasu ja sisältö on kehittynyt merkittävästi: ensimmäisestä koneella kjdoitetusta lehdestä nykyiseen monipuoliseen ja nykyaikaiseen julkaisuun. Uitollemme lehdellä on tärkeä merkitys.

Lehden olemassaolo ilmentää urheisukellusharrastusta ja sen merkitystä maassamme. Harvalla yhdistyksellä on vapaaehtoisvoimin tehty näin korkeatasoinen tuote. Lehden vaatimista taloudellisista ja vapaaehtoistyöponnistuksista huolimatta se on haluttu pitää jäsenlehtenä, joka postitetaan jokaiselle liiton jäsenelle jäsenmaksuun kuuluvana.

Vapaaehtoisuuden tilasta on esitetty monenlaisia arvioita. Yleinen käsitys lienee, että vapaaehtoistoimekkuus on vähenemässä; ainakjn itse olen arvioinut näin käyneen. Tuoojoiden mukaan asianlaita ei olekaan näin, vaan vapaaehtoistoiminnan määrä onkjn itse asiassa kasvanut.

Toiminnan edellytykset ovat kuitenkjn muuttuneet, pelkästään aatteellinen toiminta sinällään ei innosta vapaaehtoisuuteen. Yksi tärkeimmistä arvoista on toiminnan merkityksellisyys; koetaanko toiminta tärkeänä ja hyödyllisenä.

VAPEPA- eli vapaaehtoinen pelastuspalvelutoiminta on - sen lisäksi että se sopii hyvin yhteen harrastuksemme kanssa - toimintaa, jonka merkjtys on erittäin suuri. Viranomaiset painiskelevat jatkuvassa resurssipulassa ja tarvitsevat yhtä enemmän vapaaehtoisia voimia mm. etsintöihin. Laajan vedenalaisen etsinnän tehokkuus riippuu osaamisesta ja kokemuksesta ja mitä suurimmassa määrin etsintään osallistuvien määrästä. Urheilusukellusseurat ovat tässä asiassa ensisijalla; ainoastaan seuroilla on realistiset mahdollisuudet saada liikkeelle riittävän iso ja koulutettu vedenalaisen etsinnän ryhmä. Tartutaan siis kjinni tilaisuuteen tehdä jotain merkityksellistä; VAPEPA-koulutus, sen lisäksi että se on tärkeää pelastuspalvelun kannalta, luo uusia valmiuksia muuhunkjn sukeltamiseen.

Nuorten sukeltajien harrastusmahdollisuudet eivät näytä hyviltä. Monissa seuroissa ei voida ottaa mukaan niin paljoa nuoria kuin kysyntää olisi, syynä on ensisijaisesti uimahallivuorojen puute. Seuraan pääsyä saattaa joutua jonottamaan kaksikjn vuotta. Tällaista tilannetta ei voi hyväksyä.

Eräs keino vaikuttaa asiaan on pyrkiä sitouttamaan kansanedustajia ottamaan paremmin huomioon mm. liikuntapaikkarakentaminen valtion menoarviosta päätettäessä.

Mm. tätä silmälläpitäen olemme liittyneet mukaan LIIKUTUS-projektiin, jonka tarkoituksena on vaikuttaa tuleviin kansanedustajiin, jotta he ottaisivat päätöksissään paremmin huomioon urheiluväen tarpeet. Projekti toteutetaan SLU:n alueorganisaatioiden toimesta; seuroina ja yksityisinä harrastajina voimme mennä projektiin mukaan kysymään kansanedustajiksi aikovilta, miten he aikovat turvata mahdollisuutemme harrastaa lajiamme.

Kun nuori on otettu mukaan seuratoimintaan, on tärkeätä että hänellä on mahdollisuus harrastaa sukeltamista täysipainoisesti. Olemme liittona allekjdoittaneet sopimuksen, jolla liityimme SLU:n Pelisäännöt-projektiin, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jokainen nuori jäsen emme saa harrastaa lajiaan riittävästi. Vaikka joukkuepeleistä tuttua "viIttiketjua" ei koetakaan meillä ongelmaksi, on syytä varmistaa että yksikään nuori ei pääse sYdäytymään, vaan saa mahdollisimman paljon elämyksiä harrastuksestaan. ~ Jokke

Vår tidning {trar 40-årsjubileum nästa år. Under denna tid har tidningen etablerat sin ställning som fOrbundets språkrör och informationskanai. Tidningens layout och innehåll har utvecklats betydligt från den (arsta maskjnskrivna tidningen tili dagens mångsidiga och modema publikation. Tidningen har en stor betydelse (ar fOrbundet. Tidningens existens ger uttryck åt sportdykningen och dess betydelse i vårt land.

Ytterst få fOreningar har en så högklassig produkt tillverkad på frivilligbasis. Trots de ekonomiska och frivilliga ansträngningar som tidningen kräver har man velat bevara den som en medlemstidning, som postas tili fOrbundets medlemmar som en del av medlemsavgiften.

Det har framfOrts många slags åsikter angående frivilligarbetet. En allmän uppfattning torde vara den att den frivilliga verksamheten håller på att minska; själv har jag i alla fall lagt märke tili den tendensen.

Enligt forskama (arhåller det sig inte så, utan mängden frivilligt arbete har i själva verket ökat. Förutsättningama fOr verksamheten har dock fOrändrats; enbart den ideella verksamheten i sig inspirerar inte tili frivillighet. Ett av de viktigaste värdena är verksamhetens betydelse; upplevs den som viktig och nyttig?

Den frivilliga räddningstjänsten - fOrutom att den passar bra ihop med vår hobby - har en mycket stor betydelse. Myndighetema kämpar ideligen med knappa resurser och behöver allt mera frivilliga krafter bl a fOr spaningspådrag. Effektiva spaningar under vatten är beroende av kunnande och erfarenheter, och i högsta grad av antalet personer som deltar i spaningama. Sportdykar(Oreningama står här i främsta rummet; endast (areningama har realistiska möjligheter att bidra med en tillräckligt stor och utbildad grupp fOr spaningar under vatten. Låt oss alla ta tillfOllet i akt och göra någonting betydelsefullt; utbildning i frivillig räddningstjänst.

Förutom att den är viktig med tanke på räddningstjänsten skapar den också nya fOrdigheter fOr den övriga dykverksamheten.

Möjlighetema fOr unga dykare ser inte bra ut. Många fOreningar kan inte uppta så många ungdomar som det {tnns efterfrågan. Orsaken är i fOrsta hand bristen på turer i simhallama. En fOrening kan i värsta fall få vänta upp tili två år på en halltur. Det här är inte acceptabelt. Ett sätt att påverka är att se tili att bl a byggandet av idrottsanläggningar beaktas i statsbudgeten. ..

Med tanke på detta har vi anslutit oss tili det nationella RORELSE projektet, vars syfte är att presentera idrottens krav fOr riksdagskandidatema. Projektet fOrverkligas av Finlands Idrotts regionala organisationero Som fOreningar och enskjlda idrottare kan vi delta i projektet genom att fråga riksdagskandidatema på vilket sätt de ämnar trygga våra möjligheter att utöva vår idrott.

Då en ung människa upptas i fOreningsverksamheten är det viktigt att han har en möjlighet att utöva dykning maximalt. Finska SportdykarfOrbundet har gått med i Finlands Idrotts Spelregel-projek~ vars syfte är att trygga ungdomamas möjligheter att utöva sin idrott i tillräcklig utsträckning. Fastän den i lagidrotter vanliga "{tltkedjan" inte är ett problem hos oss, bör vi se tili att ingen blir åsidosatt utan att vår verksamhet erbjuder många positiva upplevelser. ~ Jokke

Sukeltaja ihailemassa Gustav Adolfin hylyn jykeviä tammikaaria. Kuva Petri Rouhiainen. Suomen merimuseo.

Mitä vedenalaiset puistot ovat?

Vedenalaiset puistot esittelevät yleensä vedenalaista flooraa ja faunaa ja ne sijaitsevat etelän kirkkaissa vesissä. Maailmalla on kuitenkin myös puistoja, jotka esittelevät vedenalaisia kulttuurikohteita; hylkyjä, antiikin aikaisia satamia, ankkureiden hautausmaita jne. Ensimmäiset vedenalaiset kulttuurihistorialliset puistot avattiin I 960-luvulla Kaliforniassa. Uusien puistojen esimerkkinä olivat maanpäälliset historialliset puistot, joissa esitellään historiaa muun virkistäytymisen lomassa.

Vedenalaisessa puistossa kohde on merkitty kahdella suurella erikoisrakenteiselIa poijulla, joiden tarkortuksena on sekä merkrtä kohde että tarjota veneille turvallinen kiinnittymispaikka kohdetta tuhoavan ankkuroin-

nin sijasta. Näiltä poijuilta lähtee alas ohjausköysi, jota prtkin sukeltaja laskeutuu kohteelle. Hylyssä sukeltaja seuraa toista ohjausköyttä, joka kuljettaa hänet eksymättä kohteen läpi.

Tietyissä paikoissa rertin varrella on vedenalaisia opastauluja teksteineen ja kuvineen. Taulujen avulla kerrotaan kohteen historiasta, yksrtyiskohdista esim. tykeistä, ankkureista, ankkuripeleistä, mahdollisista kohteeseen jätetyistä esineistä jne. Kohteilla informoidaan aina myös sukellusolosuhteista ja sukellusturvallisuudesta. Lisäksi kohteilla jaetaan myös veden kestäviä karttoja, jorta sukeltajat voivat kuljettaa mukanaan. Peruspakettiin kuuluu myös painettu informaatiolehtinen, jossa esrtellään historialliset faktat, painotetaan turvallista sukeltamista sekä kerrotaan alueen yhteyshenkilöiden ja hätäpuhelimien numerot.

Vedenalaisiin puistoihin liittyy usein paikallisten yrittäjien pyörittämää turismia palveluineen. Puistot ta~o­ avat mm. majortus-, kuljetus- ja ruokailupalveluja. Suuremmissa puistoissa yleisölle ta~otaan kursseja ja luentoja mm. vedenalaisessa arkeologiassa, esinetietoudessa, vanhoissa merenkulkuperinteissä jne. Punaisena lankana kaikessa on merellisen kulttuurin suojeleminen ja uuden sukelluskulttuurin luominen. Suurimmissa puistoissa pyritään lisäksi siihen, että myös ei-sukeltavat henkilöt voivat tavalla tai toisella tutustua kohteeseen. Tällaisen mahdollisuuden ta~oavat mm. tietolehtiset, videot, hologrammit, näyttelyt, museot ja erilaiset multimedia- ja virtuaaliesrtykset. Kirkkaiden vesien alueella kohdetta voidaan ihailla pinnalta esim. tukialuksen lasisen pohjan läpi tai pienoissukellusveneestä.

Puistojen perustamisessa ovat olleet mukana erilaiset tahot, kuten mm. museot, yliopistot, valtion laitokset, alan harrastajat ja heidän keskusjärjestönsä, yksityiset säätiöt sekä yrittäjät ja sy~äalueiden kehrtysyhtiöt.

Puistojen tarjoama huvija hyöty Puistojen perustamisen taustalla ovat vaikuttaneet lisääntynyt sukellusharrastus ja kehittynyt tekniikka, jotka puolestaan ovat paljastaneet yhä enemmän merenpohjan saloja. Eri puolilla maailmaa viranomaiset ovat huomanneet, että on mahdotonta valvoa käydäänkö hylyillä vai ei, joten on tultu siihen tulokseen, että on parempi sallia laillinen sukeltaminen tietyillä kohte'illa, kuin yrittää saada kiinni luvattomia sukeltajia. Puistojen pe-

vaatimuksia uusien puistojen perustamiseen. Yhä suositummaksi kasvanut urheilusukellus on puolestaan kasvattanut paineita jo olemassa olevia puistoja kohtaan. Lisäksi ongelmana on aina pelko mahdollisesta sukellusonnettomuudesta ja siitä aiheutuvat vastuu- ja korvauskysymykset.

Yleisesti katsotaan kuitenkin, että puistoihin liittyvät hyödyt ovat suurempia kuin niihin liittyvät ongelmat. Positiivisia puolia puistoissa ovat erityisesti vedenalaisen kulttuuriperinnön arvostuksen nousu sekä kasvanut kiinnostus kohteiden suojeluun sukelluksen harrastajien piirissä. Puistojen avulla voidaan myös kontrolloida hieman sitä, missä hylyissä sukelletaan ja kuinka paljon. Puistot mahdollistavat aktiiviset suhteet sukeltajiin, jotka ovat hylkyjen pääasiallisia suojelijoita.

Sukeltajilta saadaan myös suoraa palautetta eri kohteilta ja heille voidaan tarjota tietoa ja koulutusta.

Kohteilla olevien poijujen avulla estetään myös ankkuroinnista aiheutuvat haitat hylyille sekä estetään kalastajia vahingoittamasta verkoillaan kohteita.

Euroopan vedenalaisia puistoja

rustaminen onkin katsottu kaikkialla parhaaksi keinoksi suojella ja valvoa hylkyjä, koska puistot tarjoavat mahdollisuuden valistaa vedenalaisten muinaisjäännösten tärkeydestä ja niiden avulla saadaan yleisö tuntemaan vastuuta kohteista.

Vedenalaisiin puistoihin liittyy myös ongelmia. Toisinaan hylyt ovat kärsineet sukellusten aikana tapahtuneista ei-tarkoituksellisista tönmäyksistä ja muista kosketuksista. Kohteet ovat kuitenkin säästyneet tahalliselta vahingoittamiselta. On huomattu myös, että perustetut puistot vaarantavat olemassaolollaan eipuistomaisessa käytössä olevia kohteita, koska tällaiset kohteet käsitetään helposti vähemmän tärkeiksi ja siksi tavallaan "vapaaksi riistaksi". Lisäksi joiltakin hylyiltä on kadonnut sinne jätettyjä esineitä. Olemassaolevat puistot ovat lisänneet myös

Euroopassa on useita vedenalaisia puistoja. Mm. Skotlannin länsirannikolla Isle of Mullin salmessa on 1600-luvun hylky, jota The Scottish Maritime Institute tutkii kesäisin.

Urheilusukeltajilla on mahdollisuus tutustua hylkyyn vedenalaisella opastetulla polulla. Kohteella sukeltajat voivat myös seurata yliopiston arkeologien vedenalaista työskentelyä. Projektilla pyritään levittämään asennetta "katso, mutta älä koske". Englannin Lundyn puistossa voi puolestaan ha~oitella vaikkapa vedenalaista valokuvausta hylkykohteella oppaan ohjaamana.

Kohteella voi myös suorittaa vedenalaisen arkeologian peruskursseja kansainvälisen NAS-standardin (Nautical Archaeology Society) mukaan.

Sisilialaisen Ustican saaren rantavesissä sukeltajat voivat tutustua merenpohjalla oleviin eri-ikäisiin ankkureihin. Ustican "vedenalaismuseo" avattiin 1989 sillä periaatteella, että sukeltajat ovat kohteiden parhaita vartijoita. Kohteelle ollaan suunnittelemassa uutta opetuspakettia kursseineen sukeltajien kouluttamiseksi meriarkeologian alalla.

Israelin Caesareassa alettiin kehit-

tää ideaa vedenalaisesta kulttuurihistoriallisesta puistosta vuonna 199 1. Caesaren vuonna 22 eKr rakennetun antiikin aikaisen sataman jäännöksillä sukeltajat voivat valita neljästä erilaisesta noin 400 metriä pitkästä vedenalaisesta polusta.

Projektin kehittämisessä ovat olleet mukana Haifan yliopiston Merihistorian keskus, Israelin Urheilusukeltajien keskusjärjestö, alueen kehitysrahasto sekä paikalliset yrittäjät.

Kohteen ylläpidosta vastaa paikallinen sukelluskeskus. Puistoa on kehitetty toimivammaksi kokemuksen kasvaessa.

Gustav Adolfin hylystä vedenalainen puisto vuonna 2000?

Vuonna 2000 Helsinki on yksi Euroopan yhdeksästä kulttuurikaupungista. Monissa vuoden 2000 tapahtumissa korostetaan Helsingin merellisyyttä. Juhlavuoden kunniaksi Suomen merimuseo avaa keväällä 2000 "Kadonneet laivat"-nimisen näyttelyn, jossa kerrotaan mm. linjalaiva "Kronprins Gustav Adolfin" haaksirikosta. Yhtenä näyttelyn osana on tarkoitus aukaista vedenalainen puisto Gustav Adolfin hylylle.

Puisto olisi kokeellisesti auki näyttelyn ajan eli neljä kuukautta. Mikäli saadut kokemukset ovat myönteisiä, puisto pidetään tulevaisuudessa auki kesäkuukausina. Myös muille hylyille voidaan ajan kuluessa aukaista puistoja. Gustav Adolfin hylyn vedenalaisen puiston suunnittelu on vasta alussa, joten tarkempia yksityiskohtia puiston toiminnasta ei ole vielä olemassa. Puistoista ja sen suunnitelmien etenemisestä tullaan infonmoimaan alan lehdissä.

Suomen merimuseon vedenalaisen puiston hanketta ovat ajaneet eteenpäin muun muassa sukeltajien tiedustelut eräiden yli satavuotiaiden hylkyjen aukaisemisesta "vapaiksi sukelluskohteiksi"". Vedenalaisten puistojen perustamiseen on tullut urheilusukeltajien lisäksi tiedusteluja myös Ruotsin museoviranomaisilta sekä venäläisiltä matkailualan yrittäjiltä, jotka suunnittelevat puistoja alueelleen ja haluaisivat yhteistyötä Suomen kanssa. Konkreettisen mahdollisuuden puiston suunnittelulle ja avaamiselle ta~oaa Suomen merimuseon vuoden 2000 näyttely, jonka budjetissa on varattu rahaa myös puistoprojektille.

Periaatteessa vedenalaiset muinaisjäännökset ja puistot vastaavat maal-

la olevia muinaisjäännöskohteita, esimerkiksi Museoviraston hoitamia muinaisjäännöksiä, joilla yleisö vierailee sekä luonnon että historian kokemisen halusta. Vedenalaiskohteille pääsy on vain hieman mutkikkaampaa teknisesti.

Muita puistokohteita Suomessa voisivat olla Gustav Adolfin hylyn lisäksi esim. Hangon suosittu Trehålskärin hylky eli Keulakuvahylky tai merimuseon vuosina 1989-1996 tutkima Hangon Mulanin hylky. Myös sisävesiltä löytyy monia mielenkiintoisia hylkykohteita. Toistaiseksi vedenalainen arkeologia on keskittynyt lähinnä hylkyihin, mutta vesistömme tarjoavat muitakin mahdollisia kohteita esim. väyl äeste itä, joita on mm.

Helsingissä Kruunuvuoren selälle johtavissa salmissa.

Vedenalaisen puiston perustamiseen ei kuitenkaan voida ryhtyä suunnittelemattomasti. Aina kun puisto päätetään perustaa, kohteen valinta on tehtävä huolella. Arvioitaessa sopivia kohteita vedenalaisiksi puistoiksi on syytä ottaa huomioon ainakin seuraavat tekijät: Mikä on kohteen tieteellinen ja virkistyksellinen arvo? Mikä on sen koulutusarvo ja kiinnostavuus?

Kuinka paljon puistolla olisi käyttäjiä? Onko kohde tutkittu vai tutkimaton? Minkälainen on kohteen kunto, kestääkö se sukeltamisen?

Tarvitseeko kohde tukirakenteita tai muita suojatoimenpiteitä? Onko kohde turvallinen sukeltajille? Mikä on kohteen näkyvyys, syvyys ja pohjan laatu? Minkälainen on kohteen flora ja fauna? Kuinka kohde saavutetaan? Mitä palveluja kohteella sukeltaminen vaatii? Kuinka kohde vaikuttaa ympäristöön? Voiko puiston perustaminen vaarantaa merenkulkua? Mitä paikalliset asukkaat ajattelevat puistosta? Minkälaisia lupia puiston perustaminen vaatii? Kuka vastaa puiston hoidosta ja käytöstä? Kuka on vastuussa mahdollisista onnettomuuksista?

Vedenalaisista puistoista keskusteleminen ja niiden mahdollinen aukaiseminen tuo yhä ajankohtaisemmaksi ylipäätänsäkin vedenalaisen kulttuuriperinnön tutkimisen. Erityisen läheisesti puistoihin liittyy vedenalaisten muinaisjäännösten aktiivinen tarkkailu, hoito ja suojelu, joita tulisi myös kehittää samalla tavalla kuin maanpäällisiä kohteita on kehitetty ja kehitetään.

Qj

Sallamaria Tikkanen Suomen Merimuseo

Sukellusvarusteiden valinta on ikuisuuskysymys, josta tullaan varmastikin keskustelemaan niin kauan kuin ihmiset vain sukeltavat. Varusteiden merkeistä puhuttaessa on jokaisella omat suosikkinsa, joihin yleensä ollaan kiintyneitä lähes uskonnollisella vakaumuksella. Tässä artikkelissa ei tulla puuttumaan oikeisiin tai vääriin varustemerkkeihin, sillä viime kädessähän oikea merkki kuitenkin on se jonka itse (tai jonka muut saman seuran jäsenet) uskoo parhaimmaksi.

Sama ohje on valitettavan usein annettu myös silloin, kun sukeltaja rakentaa itselleen varuste- ja välinepakettia. Sukellusturvallisuuden kannalta olisi kuitenkin hyvin tärkeää, että kaikki sukeltajat käyttäisivät mahdollisimman samanlaisia varustekokoonpanoja. Henkilökohtaisten mieltymysten mukaan kasatut sekalaiset kokoonpanot aiheuttavat sukelluspareissa ja mahdollisissa pelastajissa hämmennystä ja mikäli vielä sukeltaja itse käyttää milloin minkäkinlaista erilaista kokoonpanoa myös vaaratilanteita käyttäjän osaamattomuuden kautta.

Muoti-ilmiöitä Vaikka kukaan ei sitä oikein mielellään tunnustakaan, myös sukellusvarusteiden valinnassa on olemassa aivan selkeästi omat muoti-ilmiönsä. Jos muutamia vuosia sitten halusi antaa itsestään vaikutelman "kokeneena" sukeltajana, muotia oli hankkia "ammattimaiset" varusteet kokomaskeineen ja mustine kuivapukuineen, ja tietysti ehdottomasti ilman tasapainotusliiviä, koska "eivät ammattilaisetkaan sellaista käytä" (tässä tietysti on mukavasti unohdettiin se, että oikeat ammattilaiset tuskin koskaan sukelsivat vastaavilla varusteilla ilman merkinantoyhteyttä pintaan).

Nykyään taas tekniikkasukelluksen eri muodot ovat saaneet niin paljon julkisuutta, että erilaisten "tekniikkavarusteiden" voi sanoa olevan tämän päivän muoti-ilmiö. Oikeiden tekniikkavarusteiden lisäksi kaupat ovat pullollaan jos jonkinlaista mukamas-tekniikkavempainta Goista tietysti suurin osa toimii aivan hyvin "tavallisen" sukellusvarusteen tavoin, vaikka ei varsinaista oikeaa tekniikkasukeltajaa palvelekaan).

Tekniikkasukellus on selkeästi tavallisen harrastesukeltamisen ulkopuolelle sijoittuva oma erikoislajinsa, joka edellyttää harrastajiltaan poikkeuksellisen perusteellista sukelluskoulutusta ja syvällistä paneutumista ja sitoutumista sukeltamisen ääri rajojen laa-

Sukellusvarusteiden

kokoonpano ja sukellusturvallisuus jentamiseen. Tekniikkasukellusta varten kehitetyt varusteratkaisut ja kokoonpanot sopivat erinomaisesti omalle erikoisalalIeen, mutta on syytä pohtia vakavasti, kuinka paljon niitä kannattaa tuoda tavallisen harrastesukeltamisen puolelle.

Hogarthialainen järjestelmä Oikeaoppiset tekniikkasukeltajat kokoavat varusteensa hogarthialaisen jä~estelmän mukaisesti. Kyseessä on vuosien kokemusten ja kokeilujen perusteella alunperin luolasukeltajien käyttöön kehitetty varustefilosofia. Hogarthialaisessa jä~es­ telmässä sukeltaja varustautuu niin, että kykenee omavaraisesti auttamaan itseään tilanteessa kuin tilanteessa, minkä lisäksi sukeltajalla on tietysti valmiudet myös parinsa auttamiseen. Hogarthialaisittain on olennaista se, että kaikkiin jä~estel­ miin on olemassa varajärjestelmä, mutta kuitenkin sillä tavalla, että kaikki pysyy niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Sukeltaja ei saa kuormittaa itseään millään tarpeettomalIa tai ylimääräisellä.

Hogarthialaisen jä~estelmän pyrkimys varusteiden yksinkertaistamiseen ilmenee esim. siinä, että luolasukellukselle ei raahata määrätöntä määrää lamppuja; yksi päävalo on tietysti tarpeen ja yksi varavalo päävalon rikkoutumisen varalta. Jos päävalo rikkoutuu, sukellus keskeytetään ja luolasta poistutaan varavalon avulla. Ja siltä varalta, että varavalo menee epäkuntoon, mukana on toinen varavalo, mutta ei yhtään sen enempää. Mitään tarpeetonta ei hyväksytä.

(Huomio tekniikkasukeltajat! Seuraavassa esitetään vain muutama pääkohta varustekokoonpanosta.

Tiedän varsin hyvin, että esitys EI OLE täydellinen, ajatelkaa sitä vaikka hogarthialaisittain yksinkertaistettuna yleisesityksenä.)

Hogarthialaiseen varustekokoonpanoon kuuluu laitepaketti, jossa on kaksi toisiinsa väliputkella liitettyä säiliötä. Väliputkessa on eristysventtiili, jolla tarpeen vaatiessa voi estää ilman kulun säiliöiden välillä, mutta normaalisti sukeltajalla on oltava yhtä aikaa käytettävissään molempien säiliöiden ilmamäärä.

Säiliöpaketissa on kaksi ulosottoa, joihin kumpaankin tulee oma paineenalentajansa. Toisessa paineenalentajassa on varsinainen annostin ja kuivapuvun täyttö Ietku , toisessa paineenalentajassa octo-

pus, säiliöpainemittari ja tasapainotusliivin täyttöletku.

Tasapainotusliivinä käytetään wingstyyppistä liiviä. Tasapainotusliivi ja kuivapuku ovat toistensa varajä~es­ telmät; enempää ei tarvita, joten mm. erilaiset kahdella täytöllä varustetut tasapainotusliivit eivät kuulu hogarthialaiseen jä~estelmään.

Kenties tavalliselle harrastesukeltajalie hogarthialaisissa varusteissa silmiinpistävin yksityiskohta on octossa käytettävä pitkä (kaksi metrinen) letku, joka kiertää vyöllä olevan päävalon akkupaketin kautta pään ympäri. Sukeltaja hengittää koko ajan octonsa kautta ja antaa ilman tarvitsijalle octon suustaan. Toinen annostaja on normaalin lyhyen letkun päässä kaulalle kiinnitettynä, mistä sukeltaja saa sen helposti tarvittaessa omaan käyttöönsä.

Päävalaisimen akku kiinnitetään laitepaketin vatsavyölle oikealle puolelle, Varalamput kiinnitetään olkahihnoihin molemmille puolille, Sekä ajan- että syvyydenmittausvälineitä on kahdet kappaleet.

Hogarthialainen jä~estelmä on kokonaisvaltainen systeemi, jossa kaikki yksityiskohdat vaikuttavat kaikkeen, Mitään ei voi muuttaa ilman tarkkaa harkintaa; esim, pitkän letkun käyttäminen estää snorkkelin tai kokomaskin käytön, Ja KAIKKEIN TÄRKEIN osatekijä hogarthialaisessa järjestelmässä on SUKELTAJA ITSE, Sukeltajan asenteet, huolellinen sukellusten ennakkovalmistelu, sukelluskunnon jatkuva ylläpito ja sukellusvanusteitten penusteellinen tuntemus ovat oleellisia hogarthialaisen turvallisuustekijöitä,

Ja mitä tämä sitten merkitsee tavalliselle harrastesukeltajalIe? Vaikka tekniikkasukeltaminen ja "mukamas-tekniikkasukeltaminen"

ovat kuinka muodikkaita, eivät kaikki opit ja kaikki vanusteet sovellu suoraan tavalliselle penussukeltajalle, Eihän autokoulun juuri suorittaneelle uudelle autoilijaliekaan heti anneta kypärää päähän ja fonmulaa alle!

Koska sukelluskouluttajat tietysti ovat innokkaita kehittämään jatkuvasti omaa sukellustietouttaan ja osaamistaan, on luonnollista, että hyvin moni heistä on nykyään innostunut tekniikkasukeltamisesta, On kuitenkin harkittava tarkoin, mitä kaikkea kannattaa suoraan ottaa käyttöön esim, laitesukelluksen penuskurssilla, Hyvä esimerkki on vara-annostajan paikka, Parin viime vuoden aikana on kouluttajakurssilla kuin kouluttajakurssilla saanut aikaan pirteän kivisodan, jos on vahingossakaan ottanut tämän aiheen esille, Perustavaa laatua oleva kysymys kuuluu: onko järkevää opettaa oppilaalle, että ilman tarvitsijalle annetaan regu suusta sen vuoksi että muutama tuhat luolasukeltajaa on tämän hyväksi keinoksi havainnut, jos kuitenkin kol-

melle sadalle miljoonalle sukeltajalIe koko maailmassa opetetaan, että vara-annostin otetaan käyttöön tasapainotusliivin eteen kiinnitetystä pidikkeestä?

Sama pätee osaan tekniikkavanusteita, Ne ovat erinomaisia omaan erikoistarkoitukseensa, mutta eivät välttämättä mahdollisimman helppokäyttöisiä tavalliselle harrastesukeltajalIe, Kuitenkin hyvistä ideoista kannattaa aina varastaa kaikki, mikä ei ole erikseen kiinni naulattua, Asenne- ja sukellusturvallisuuspuoli on alkanut kehittyä suuresti, osittain juuri tekniikkasukelluksen ansiosta, Kahdennetut järjestelmät (kaksi paineenalentajaa + kaksi annostajaa, tasapainotusliivi + kuivapuku, kahdet mittarit jne) parantavat ilman muuta sukellusturvallisuutta, Ja kun vielä samaan aikaan muistetaan virtaviivaisen, toimivan yksinkertaisuuden vaatimus: ei ylimääräistä romua sekaannusta aiheuttamaan, turvallisuus lisääntyy (esim, kesällä internetin keskusteluryhmissä käyty

väittely siitä, pitääkö annostajia olla neljä, kuusi vai kenties kymmenen sai kylmät kauhun väreet kulkemaan pitkin jokaisen selkää, joka on joskus tositilanteessa yrittänyt pitää lukua edes niistä tarpeellisesta kahdesta!), Pyrkimys siihen, että kaikkien sukeltajien varustekokoonpano on samanlainen ja yhtenäinen, lisää ilman muuta sukellusturvallisuutta, Eikä tekniikkasukelluksen edellyttämä sukellusten huolellinen ennakkosuunnittelu vahingoita mitenkään tavallista harrastesukeltajaakaan, Samoin moni muu "tekniikkapuolen" oppi voi olla hyödyllinen maltillisesti ja harkiten harrastesukeltajalIe sovellettuna, Ja kaiken sukellusturvallisuuden penusta on aina assyyrialaisista taistelusukeltajista ja Aleksanteri Suuren sukelluskellosta lähtien ollut sama kuin hogarthialaisen filosofian kulmakivi: SUKELTAJA on tärkein osa turvallisuutta, Q) Mika Rautiainen

SUKELLA TURVALLISESTI •• KAIKILLA VESILLA Ota turvaksesi nyt uusi, entistä enemmän turvaava vakuutus, Se korvaa sinulle taloudellisesti tapaturmat, jotka sattuvat kilpailussa, sukellusharjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla, Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, Kaikilla vesillä!

Lisenssivakuutuksen saavat vain Suomen Urheilusukeltajain Liiton jäsenseurojen jäsenet, Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta.

Turvaa tulevat sukelluksesi ja ota lisenssi turvaksesi nyt heti. Saat sen liittosi ja seurasi kautta.

Lisenssi antaa taloudellista turvaa sukelsitpa missä päin maailmaa tapansa. Myös sukeltajantaudin vaatima painekammioboito kuuluu korvattaviin vabinkoibin.

1)

--

POHJOIA-Yl-ITlOT

I

I

I

ii I

I

,1

i II .\ 11

I

II 1

Olipa kerran laiva,jo vanhaja hiukan rapistunutkin mutta vielä liikennekelpoinen.

Erikoisluvalla se oli tuomassa sokerilastia Suomeen. Laiva oli lähtenyt Jaavalta heinäkuun alussa, käynyt Port Saidissa ja tullut Gibraltarin läpi ulos Välimereltä.

II I I I

II

IiI '1

,1

'1

'1

II i

I I i

Harald Haarfager

Eka Metsävuori

Cap Vincentissa se oli törmäillyt suomalaisen kuunari Bromorfin kanssa. Portlandissa oli hiilestetty ja Kööpenhaminassa käyty provianttia täydentämässä ennen kuin oltiin tultu Itämerelle. Ehkä no~alainen kapteeni B.MNilsson oli halunnut näyttää nuorikolleen myös Kööpenhaminan kuuluisat merimieskapakat.

Matka jatkui kuitenkin kohti Suomen Turkua. Seurattiin tavallista kauppareittiä majakalta toiselle kohti Utöä, josta sitten piti ottaa luotsi.

Meriselitys kertoo: Tuuli oli lounaas-

ta woimakas ja aal/okko korkea. Sateinen ja sumuinen syyskuun aamuyö. Kun saatiin Utö näkyviin, nostettiin luotsilippu ja käännettiin tuuleen odottamaan luotsia.

Lopun alkua Yhtäkkiä rysähti, kun alus iskeytyi tuntemattomalle karille parikin kertaa. Koneet laitettiin täysille taakse ja alus liukui irti matalikolta. Keulasta peilattiin pian kuitenkin lähes 15 jalkaa vettä ja voitiin vain todeta laivan olevan uppoamassa keula edellä. Pelastusveneet valmistettiin, miehistö ja kapteeni nuorikkoineen siirtyivät niihin.

Kohta sen jälkeen vesi nousi konehuoneeseen ja laivan pannut räjähtivät. Laiva upposi 27 sylen syvyyteen. Veneistä otettiin suunta Utöseen ja aloitettiin soutaminen. Pian havaittiin luotsikutteri, joka auttoi veneväen turvaan. Kukaan ei vahingoittunut, mutta laiva lasteineen menetettiin.

Onnettomuus tapahtui perjantaina I 1.9.1891 lähellä Utöä. Laiva oli vanha "Harald Haarfager", tarunomainen "sokerilaiva", jota etsittiin kauan. Vanhat utöläiset kertoivat jaavalaisen sokerin olleen niin voimakasta, että meri maistui makealta pitkän aikaa!

Etsintä tuottaa tuloksen Turkulaiset ja muutkin etsivät hylkyä vuosi toisensa jälkeen. Kaikuluotaimesta saatiin piikki ja koesukellus tuotti tuloksen. Viimein onnistui: "Peppe" Tuomi, Asko Laite ja Markku Sirkkilä muodostivat menestyksekkään sukellusryhmän. Laiva makaa kyljellään pohjassa kansi kalliota vasten vajaan 50 metrin syvyydessä.

Niin tarkkaan on kallion reuna laivan sulkenut, että mastot ovat jääneet kallion päälle. Kylki on painunut räjähdyksessä sisään ja murtanut sisärakenteita.

Alus oli paikallistettu ja löytäjät olivat olleet hylyllä vasta kerran kun meidät, vähemmän onnekkaat etsijät, kutsuttiin mukaan sukeltamaan.

Harvinaisen reilua peliä: pojat halusivat antaa muillekin mahdollisuuden sukeltaa hienossa hylyssä.

Sukellus 1. 31.7.1977 Kohde: Harald Haarfager Keli: aurinkoinen, tyyni Näkyvyys: 6-10 metriä, vettä 35-45 metriä.

Näin otsikoitiin sukelluskertomus sunnuntaiaamuna. "Mariana" kiinnit-

tyi "Henrikan" kylkeen, Peppe Tuomi ja Aki IItanen olivat jo alhaalla.

Odotimme heidän raporttiaan näkyväisyydestä ja kiinnittymispaikasta ennen kuin sukeltaisimme. Pojat tulivat ja kertoivat, että kiinnitysköysi oli lähellä keulaa olevassa repeämäs c sä ja näkyväisyys oli noin 5-6 metriä vaakasuoraan, hämärää.

Omakohtainen kokemus Otimme kuitenkin kamerat varoiksi, jospa valo sittenkin riittäisi (niin ei käynyt). Kiinnitysköyttä seuraten annoimme vajota pohjaan. Hiljalleen leijuen tulimme kumollaan olevan laivan kyljelle. Ruosteista harmaata levyä oli joka puolella. Hetken verran siinä haettiin tuntumaa ennen kuin hämäryydestä alkoi erottua tajuttavia muotoja.

Valtava repeytymä laivan kyljessä päättyi sekavaan aukkoon, josta oli helppo paikallistaa valtavat ankkurit, keulaklyyssit ja varsinainen keula muun rojun yläpuolella. Todettiin, että koko laiva oli poikki. Lampun valokiilatkaan eivät jaksaneet kunnolla tunkeutua murtumasta sisään.

Kaikkialla levyjen alla oli sekaisin garneerauslankkuja, vääntyneitä levyjä ja hienoa pölymäistä mutaa.

Tarkoitus oli saada laivasta yleiskuva, joten päätimme vaihtaa paikkaa.

Levyjen saumat laivan kyljellä antoivat selvän suunnan. Kyljen yläpuolella uiden taitoimme matkaa. Muisti rekisteröi: maston pätkä tuolla, iso repeämä tuossa, ei näe sisään kun-

nolla eikä laite selässä mahdu läpi, joten jatketaan.

Kyljen pituus tuntui yllättävän pitkältä, mutta sitten alkoi näkyä mielenkiintoista: rivi neitsyitä laivan reelingillä, osittain mudassa kyljen alla.

Kauniisti kaartuva laivan ahteri kaiteineen korkealla yläpuolella. Mahtavasiipinen potkuri häämötti vihertävässä vedessä pohjaa vasten painuneena.

Pikainen tutkimus paljasti, ettemme olleet paikalla ensimmäisinä. Tyhjät venttiilin aukot paistoivat kyljestä; pultit oli ruuvattu auki ja luultavasti messinkiventtiilit viety pois. Paksu ruoste peitti lähes kaikki metallipinnat. Aikaki~atkin kyllä kertoivat hyvin tarkan syvyyden ja sen, että laiva oli lähes ylösalaisin, joten olihan siellä käyty. Hatunnoston vaativa suoritus kaskimiehiltä, tehokas sukellusaika kun tässä syvyydessä on melko lyhyt. Joku meistä yritti lampun avulla nähdä levyjen väliin, toinen taas tutki jotakin yksityiskohtaa partaan kaiteissa, kuka mitäkin.

Valitettavasti sukellusaika alkoi päättyä ja niin täytyi jättää laiva yksinäiseen hämäryyteensä. Sukelsin saumoja pitkin laivan keulaan ja sIitähän se nousuköysi jo lähtikin valtavasta parrusta. Hitaasti nousimme kohti valoisampia vesiä.

Matkalla ylös tuli meitä vastaan muita, menossa alas. Vaihdettiin äänettömät tervehdykset ja niin he häipyivät alapuolelle tummaan veteen. Pakollisen "dekoajan" jälkeen nousin pintaan auringonpaisteeseen ja vanha laiva jäi kosteaan hautaansa. QJ

SukE~l1ustaulukot

tulevat tarinoissa nopeasti täyteen kun herrat Ansalahtija Likitalo ryhtyvät muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Nämä kaksi konkarisukeltajaa tuntee vanhempi sukelluspolvi hyvin, ja uusillekin heillä on paljon annettavaa -ja kerrottavaa.

Sukelluspariesittelyssä Kuvat haastateltavien albumeista

MISTÄ KIPINÄ SUKEL TAMISEEN? ANSALAHTI: Lueskeltuani Hans Hassin ja Yves Cousteaun vedenalaisista retkistä mielenkiintoni heräsi joskus 1955-56 aikoihin. Hämeenlinnan palolaitoksen palomestarin, Aarne Puskalan, aloitteesta hankittiin palolaitokselle ensimmäinen sukelluslaite ja kompressori.

Puskalan ha~oitellessa Ahveniston järvellä, menin sinne ja kenroin hänelle halustani kokeilla näitä Dregerin laitteita. Hän ymmärsi intoni ja sain kuin sainkin kokeilla laitteita.

Mulasin narun päässä aikani ja laiturin viereen noustuani kysyin heti: "Mistä näitä saa ostaa ... " Siitä se alkoi.

LIKITALO: 50-luvun alussa asu i Naantalissa pelastuslaiva Protectorin sukeltaja Iivari Suni. Hänen kertomuksensa vedenalaisesta työskentelystä herättivät uteliaisuuteni. Samaan aikaan naantalilainen Heimo Ketvell suunnitteli ja rakensi pintailmalaitteen, jolla voitiin sukeltaa lähes 10 metrin syvyydessä. Sain tilaisuuden kokeilla laitetta ja olin "myyty mies".

Rainer Ansalahti ja MILLAISEN SUKELLUKSEN PERUSKOULUTUKSEN OLET SAANUT. KENELTÄ/MISTÄ?

ANSALAHTI: Koulutus, no jaa ...

Edellä mainittua Puskalaa lukuunottamatta ei ollut ketään kouluttajaa - ja hänellekin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Saimme kuitenkin USNavy -taulukoita, joita pieni Helsinki - Hämeenlinna - Turku -aksel ilta koostunut sukeltajien ryhmä aioimme käyttää. Saimme sukeltaa peräti 90 metrin syvyyteen - ilman minkäänlaisia vahinkoja.

LIKITALO: Turun laivastoaseman lääkäriltä sain kuulla sukelluksen perusteista. Mitään varsinaista sukelluskoulutusta ei siihen aikaan ollutkaan.

MITÄ RUl!.SUJ.A JA.!U~.UJA ANNAT TAMAN PAIVAN SUKELLUSKOULUTUKSELLE? ANSALAHTI: Kritiikkiä on vaikea antaa nykypäivän sukelluskouluttajille, koska ei pääse useinkaan seuraamaa touhua tarpeeksi läheltä. Sen vaan sanoisin, että RAHA merkitsee koulutuksessa liian paljon, eli on tärkeätä saada oppilaalta raha pois ja kortti käteen, jolloin hän pääsee ul-

komailla sukeltamaan olosuhteissa, joihin hän ei ole saanut minkäänlaista koulutusta (Merivinrat, elukat, hyvä näkyvyys jne.)

LIKITALO: Vaikea sanoa, koska en ole aktiivisesti seurannut koulutusta moniin vuosiin. Tuntuu kuitenkin siltä, että avovesiosuutta pitäisi lisätä, jolloin veneessä tapahtuvaan varustautumiseen tulisi lisää rutiinia.

MIKÄ OLI SUKELLUSURASI ALKUAIKOINA KOTIMAINEN "SUKELTAJAN MEKKA'?

ANSALAHTI: Ilman muuta 60-luvun alussa Kotkassa Ruotsinsalmessa suoritettu etsintä ja sittemmin sotalaiva St. Nikolain mittaus ja laivan tyhjennys erilaisesta hylkytavarasta.

LlKITALO: St. Nikolai Kotkassa.

Kotkan sukellusleireillä luotiin vahvat ystävyyssiteet silloisten sukelluskerhojen jäsenten välille.

MIKÄ SUKELLUKSEN OSA-ALUE SINUA ENITEN KIINNOSTAA JA KIEHTOO? ANSALAHTI: Hylkysukellus. Se on samalla löytöretki menneisyyteen ja

jännittävä kokemus, si llä aina ei paluutie ole niinkään selvä, vaan sitä pitää joskus jopa etsiä.

LIKITALO: Hylkysukelluksessa kiehtoo sen monipuolisuus: hylyn historian selvitys, käytännön etsintätyö ja lopulta onnistunut sukellus. Ja tietysti ne "hiomattomat timantit ... "

KUVAlLE SUKELLUS, JOTA ET MISTÄÄN HINNASTA TEKISI UUDESTAAN. ANSALAHTI: Seuraavaa kokemusta en toivo tulevan kohdalleni, enkä kellekään toiselle. Sukellusnäytös Ahveniston järvellä. Sukellus jään alla toiselle puolen järveä tehtyyn lxi m avantoon. Menomatka onnistui hyvin, ja koska ilmaa oli vielä 5 - 10 minuutin sukellukseen, päätimme palata takaisin lähtökohtaamme. Tietenkään meillä ei ollut väliköyttä (mikä se oli?). Paluumatkalla näin helkutin suuren ahvenen ja eksyin kaveristani. Varailman avulla pääsin rantaan ja lopulta tulin väkisin rantajään läpi. Olihan minulta jo ilma loppu!

LIKITALO: Talvisia pelastussukelluksia märkäpuvulla jään alle en välttämättä haluaisi tehdä uudestaan.

Raimo Likitalo 'vanhaan hyvään aikaan'.

Kätevä kompassi

Raimo LikitaIo KUVAILKAA JOKIN YHTEINEN, UNOHTUMA TON SUKELLUS? Saksalaisen kuljetusaluksen, Hindenburgin, löytäminen Korppoströmin vesiltä läheltä Luumin luotsiasemaa.

Hindenburgin sukelluksista on muistona laivakello, noin 40 kg painava pronssinen vekotin.

MITÄ MIELUITEN TOUHUATKUN ET SUKELLA TAI TOIMI SUKELLUKSEN PIIRISSÄ?

ANSALAHTI: Kun sukeltaminen on vähentynyt kovastikin on oikeastaan ainoana harrastuksena keilaaminen.

LIKITALO: Laitesukelluksen olen lopettanut jo vuosia sitten. Veneily ja saaristo ovat kuitenkin edelleen lähellä sydäntäni. Vanhan puuveneen kunnostuksessa riittää puuhaa.

MITÄ TUO MIELEESI SUKELLUSKIRJAKLASSIKKO: KOLME SUKELTAJAA SAARISTOMERELLÄ.

ANSALAHTI: Hyvät ystäväni TeIlen, Ekan ja tietenkin monissa montuissa kanssani sukeltaneen Raimo "Raikka" Likitalon.

LI KITALO: Totudenmukainen kuvaus eräästä sukellusurani vaiheesta.

MITÄ TEHTÄVÄÄ TAI ANSIOTA URHEILUSUKELLUKSEN PIIRISSÄ ARVOSTAT ITSE ENITEN? ANSALAHTI: Museoviraston kultaista ansiomerkkiä, jonka sain 1975.

LIKITALO: MS Marianan kipparointi kohti onnistuneita ja turvallisia sukelluksia. ~

Suunto Spyderin rannekkeeseen Suunto mikrokompassi Clipper on pienikokoinen laatukompassi, jonka voi kiinnittää Spyder sukellustietokonekellon tai tavallisen rannekellon rannekkeeseen kestävällä klipsillä. Kompassi on käyttökelpoinen sekä veden alla että päällä ja se kulkee mukana kaikkialle, kuten Spyderkin.

Suunto Clipper-kompassissa on nestekäyttöinen kapseli, jalokivilaakeri, teräsneula, hammastetusti pyörivä asteikko rengas sekä selkeä ja helppolukuinen asteikko. Clipper/B on erikoismalli, jossa on lisäksi valoväri-ilmansuuntamerkinnät. Clipper-kompassit ovat vesitiiviitä 500 metriin asti. Kompassin koko on 31 x 26 x II mm.

Suunto Spyder sukellustietokonekello (AON, Advanced computer Watch) on maailman ensimmäinen kellon kokoinen instrumentti, jossa yhdistyvät huippuluokan sukellustie tokoneen ja laatukellon ominaisuudet Clipper-kompassia myyvät retkeilyvälineliikkeet. Clipper/B-kompassia ja Spyder sukellustietokonekelloja on saatavana hyvin varustetuista sukelluskaupoista. Suositushinnat ovat noin 55 mk (Clipper) ja 3.290 mk (Spyder).

Suomalainen Suunto on yksi maailman johtavista kompassi- ja sukellusinstrumenttivalmistajista.

Lisätietoja: Suunto Oy, Juvan teolli~ suuskatu 8, 02920 Espoo. Puh. (09)

8524050, fax (09) 852 4267

~

Suomen Joukkue vas. Janne. Brita, Sami.Ari ja Kale

Räpyläuinnin MM-kisat Kolumbiassa Pohjoismaiden edustus Viiden hengen joukkueemme lensi ensin Frankfurtiin, jossa joukkoomme liittyi Ruotsin samankokoinen kisaryhmä. Tästä eteenpäin liikuimmekin kaikkialla kuin yksi ainoa ryhmä. joukkueeseemme kuuluivat lyhyiden matkojen uimarit Ari Palve ja Sami Sorri, sekä pitkien matkojen ekspertti janne Toivola. Brita Ikävalko johti joukkuetta ja osallistui kokouksiin. Minä - Kale Rehnbäck - huolsin ja valmensin uimareitamme.

Ruotsin joukkueessa uivat Valter ja Pontus Olander sekä Eweliina Siren. Lili-Ann Rundblad johti ja johan Lampen SSDF:n toimistosta valmensi.

Tanskan kahdeksan hengen joukkue tallusteli omia polkujaan.

Avianca, Kolumbian lentoyhtiö, kuljetti meidät Atlantin yli ja BocotaCali -välin mennen tullen kiitokset ansaitsevalla tavalla. Hintavertailu perillä osoitti, että matkahintamme oli edullisimmasta päästä.

Maa Perillä meitä odotti iso sviitti hotelli Torre de Calissa. Cali on yli 2,5 mil-

joonan asukkaan suurkaupunki Kolumbian eteläisellä ylänkölaaksotasanteella, viljavalla maatalousalueella.

Kaupunki on maan modemein ja toiseksi suurin. Korkeus on 1000 metriä meren pinnan yläpuolella ja vuoden keski lämpö + 25 C. Oli elosyyskuun vaihde ja sadekausi oli alkamassa, joten muutamana päivänä ropsautteli vettä oikein kunnolla.

Kilpailut Stadionin avoaltaalla oli mahtavat katsomot. Iltaisin loppukilpailujen aikana ne täyttyivät yleisöstä ja meteli oli mahtava - erityisesti kolumbialaisten uidessa.

Kolme päivää uitiin viimeistelyha~oi­ tuksia ja totuteltiin uusiin olosuhteisiin; seitsemän tunnin aikaero, korkeusero ja liikenteen aiheuttama bensiinin katku.

Kilpailut kestivät viisi päivää.

Tulokset olivat mielenkiintoisia, sillä esimerkiksi yhtään uutta maailmanennätystä ei uitu. Sen sijaan tapahtui yllättäviäkin muutoksia maiden paremmuusjä~estyksessä. Italian miehet uivat häkellyttävän hyvin, ja osoittivat Kiinan ja Venäjän olevan voitettavissa! Unkari ja Saksa tavoittelivat myös näiden huippumaiden päänahkaa.

Mutta katsokaa naisten kulta- ja hopeajakaumaa. Kiinan kansallislaulu tuli todella tutuksi!

Miesten puolella opittiin erottamaan Unkarinkin sävel. Tanska nousi vahvaan asemaan, sillä kokenut Bo jacobsen ui 800 metrillä hopeaa ja sukelsi 400 metrillä pronssia. jacob Andersen varmisti sukeltamalla pronssia 50 metrillä. Pohjolassa Tanska on ehdoton räpyläuintivaltias.

Omien seurojemme panostus valmentajien kouluttamiseen on

Omat uimarimme Ari ja Sami uivat 100 metrin laitesukelluksessa ja 50 metrin sukelluksessa loppukilpailujen A-finaaleissa. Mitali olisi ollut kummallekin täysin mahdollinen, sillä aikaerot olivat minimaaliset. Nyt vain ei onnistuttu. Toivottavasti ensi kerraila ...

Uskoa tulevaisuuteen Sijoittumisemme ;ei ollut tasoltaan lainkaan hassumpi. Miesten puolella olemme edelleen kymmenen tuntumassa. Kun toistaiseksi nuorten sarjoissa uivat lupauksemme saadaan kansainvälisiin kisoihin mukaan, otetaan viestipisteetkin kotiin. ja mitaleita.

Naisten puolella on muutama karsintarajojen tuntumassa uiva täysiikäinen sekä joukko lahjakkaita tyttöjä. Heitäkin kun saadaan mukaan neljä...

Omien seurojemme panostus valmentajien kouluttamiseen on avainsana tulevaisuuteen.

Q.; Kale Rehnbäck

avainsana räpyläuinnissa menestymiseen tulevaisuudessa.

Kuvat Kale Rehnbäck ja Brita Ikä valkon albumi.

--................run II: YRECREACION

VINI ~

.Äf

12. - 21 .2. 1999 Tule SUSL:n Sukeltajaklinikalle •

Hae syventävää tietoa sukeltamisesta ja sukel· luksen eri muodoista.

•

Toteuta haaveesi: haluatko ammattisukeltajaksi, sukelluskouluttajaksi, erikoistua tutkimusalalle tai tulla kuuluisaksi aarrelaivan löytäjänä.

•

Joka päivä tietoa sukeltamisen erikoisalueista.

Lisänä teemapäivät, jolloin paikalla on asiantun· tijoita vastaamassa kysymyksiin ja kertomassa omasta alastaan.

OS BK 31

Pieni joukkueemme harjoitustauolla. Takana vasemmalta lyhyiden mato kojen uimarimme Sami Sorri ja Ari Palve sekä joukkueen johtaja Brita Ikävalko. Edessä rentoutuu pitkien matkojen uimari Janne Toivola.

Käännösvalvojat työssään. Yleisöä riitti jopa alkukilpailuihin.

MITALITILASTO Naiset kulta 12 1. Kiina 2.Venäjä 3. Saksa 4.Tsekki 5. Ranska

-

Miehet I.Venäjä 2. Kiina 3. Unkari 4. Italia 5. Tanska

5 4 3

~ISTETILAS;rO

Naiset 1. Kiina 2.Venäjä 3. Saksa

528 356 304

Miehet 1. Italia 2.Venäjä 3. Kiina

358 356 354

8.Tanska II. Suomi 16. Ruotsi

96 35

Yhteensä 1. Kiina 2.Venäjä 3. Saksa

882 712 S84

10.Tanska 15. Suomi 20. Ruotsi

236 96 53

...

...

17~

hopea 6 3 2 1

1 2 2 5 1

pronssi 8 1 2 1

yhteensä 18 II 3 3 1

2 3 1 2 2

8 9 6 7 3

13.2.

14.2.

20.2.

21.2.

Teemapäivät Sukelluslääketiedel SSLY Uppopallo ja räpyläuinti.

Laivaston sukeltajakurssi Nuorisotoiminta

Ammattisukeltaja tutkinnot!

Innofocus Sukelluskoulutus Meriarkeologia/Merimuseo SeuratoimintaI valokuvaus, kalastus..

Lähde porukalla messuille. Valitse kulkuvälineeksi juna, se on mukavin tapa matkustaa yhdessä ja luontoystävällinenkin. VR on räätälöinyt sukeltajille mahtavan ryhmätarjouksen. Soita!

Ryhmämatka mukavammin •

Junalla.

Soita ja kysy tarjous, puh. (03) 248 2710 http://www.vr.fi

~

15

Teredo Navalis -seuran jäseniä esittelemässä sukellustoimintaa Gus tav Adolfin hylyllä Opetusministeriön. Museo viraston ja Ulkoasiain ministeriön edustajille.

Oik. Petri Rouhiainen.

Kalle Salonen. Leo Te räväinen. takana Kalle Virtanen.

Kuva: Suomen merimuseo.

Kuva sivulla 3. Suomen merimuseon uusi yhteysvene, jossa merimuseon yhteistyökumppanin Oy Brandt Ab:n Honda Marine 90 hv:n nelitahtimoottori.

Kuva: Salla Sorsa, Suo men merimuseo.

UUSIA VOIMIA MERIMUSEOON Tikkanenja Klemelä uusiin vakansseihin Museoviraston Suomen merimuseo Helsingin Hylkysaaressa on pitkään hoitanut vedenalaisiin muinaisjäännöksiin liittyviä tehtäviään siten, että kenttätutkimuksia ja tarkistussukelluksia varten on paIkattu sukellustaitoinen tutkija kesäkaudeksi, ja ympärivuotisia paperitöitä (vesirakennuslausuntoja, tutkimuslupia, hylkyilmoitusten jä~estä­ mistä arkistoon) on hoitanut allekirjoittanut muiden museotöiden ohessa. Tämän vuoden aikana on vedenalaistehtävien hoitamiseen saatu kipeästi kaivattuja lisävoimia.

Merimuseoon palkattiin keväällä tutkija, joka keskittyy työssään vedenalaisiin muinaisjäännöksiin liittyviin erilaisiin tehtäviin. FK Saliamaria Tikkanen, joka on opiskellut meriarkeologiaa ja merietnologiaa Skotlannissa St. Andrewsin yliopistossa 1994-1995, ja joka on koko 1990-luvun ajan tehnyt kesäisin kenttätöitä merimuseolle, aloitti tutkijanpestinsä huhtikuun alussa.

Tikkasen tehtävänä on kehittää merimuseon vedenalaislöytörekisteriä ja tehdä meriarkeologista tutkimusta. Hän on tällä hetkellä ainoa ihminen Suomessa, joka työs-

kentelee kokopäivätoimisesti ja ympärivuotisesti meri arkeologian alalla. Tikkanen on jatkossa merimuseon vedenalaistehtävissä "se käytännön ihminen", kun taas allekirjoittanut hoitaa vain paperisotaa eli tutkimus- ja sukelluslupa-asioita ja vesirakennuslausuntoja.

Myös merimuseon konservointilaboratorio on saanut toivottua lisätyövoimaa. Konservaattori Ulla Klemelä, joka valmistui 1984 Tanskan Kuninkaallisen Taideakatemian konservointikoulusta, aloitti työt Hylkysaaressa elokuussa. Klemelä on saanut vankan kokemuksen vettyneistä materiaaleista konservoidessaan 1980- ja 1990-luvuilla Kotkan St. Nikolai-hylyn ja Borstön St. Mikaelhylyn esineistöä.

Vedenalaislöytörekisteriä pitää kehittää Museoviraston meri museo on Suomessa se viranomainen, jonka tehtävänä on pitää rekisteriä vedenalaisista muinaisjäännöksistä. Koska paikkansa pitävä vedenalaislöytörekisteri on kaiken viranomaistyön, niin perusteltujen' vesirakennuslausuntojen kuin muinaisjäännössuojelunkin pohja, pidetään rekisterin kehittämistä merimuseon uuden tutkijan tärkeim-

pänä tehtävänä. Rekisterin kehittäminen on laaja ja loppumaton työ, jota tehdään eri tavoilla. Yksi keino parantaa rekisterin tietosisältöä ovat tutkijan itsensä tekemät tutustumis-, tarkistus- ja dokumentointi käynnit erilaisilla kohteilla Suurin osa kohteista on vedenalaisia hylkyjä, mutta merimuseolle ilmoitetaan myös maassa olevia venelöytöjä. Mahdollisuuksien mukaan pyritään lisäämään luonnontieteellisten analyysien teettämistä erilaisista kohteista, esimerkiksi puulajianalyyseja ja dendrokronologisia ajoituksia Rekisteriä kehitetään myös entiseen antoisaan malliin urheilusukeltajien kanssa; sukeltajilta saadaan uusia löytötietoja, he auttavat vanhojen epäselvien sijaintitietojen tarkistamisessa ja tekevät dokumentointitoimenpiteitä. Tutkija kehittää myös rekisterin teknistä puolta. Merimuseoon halutaan luoda ATK-rekisteri, jonka yhteydessä on paikkatietojärjestelmä ja joka on samankaltainen Museoviraston arkeologian osaston muinaisjäännösrekisterin kanssa. Parhaillaan kehitteillä oleva yhteinen muinaisjäännösrekisteri on merimuseon mielestä tärkeä; ei ole syytä erottaa maalla olevaa ja vedestä löytyvää kulttuuriperintöä ja niihin liittyvää viranomaistoimintaa totaalisesti toisistaaan.

Vesirakennusasioita Muinaismuistolain mukaan yleisiä rakennustöitä suunniteltaessa on otettava hyvissä ajoin selvää siitä, tuleeko rakennustyö tuhoamaan kiinteitä muinaisjäännöksiä. Maalöytöjen osalta toimii vakiintunut viranomaissysteemi. Museoviraston arkeologian osasto tekee vuosittain monia pelastuskaivauksia rakennuttajien varoilla, kun tunnettuja muinaisjäännöksiä on tuhoutumassa rakennustöiden vuoksi. Myös arkeologisten löytöjen inventointeja tehdään rakennuttajien varoilla. Vedenalaislöytöjen osalta meillä on vielä pitkä tie kuljettavana päästäksemme samankaltaiseen vakiintuneeseen menettelyyn ja tilanteeseen, jossa tutkimatonta vedenalaista kulttuuriperintöä ei säännöllisesti katoa ruoppauskauhaan ja täyttö maan .alle. Museovirasto ei nykyään saa systemaattisesti etukäteistietoa vesirakennustöistä. Tätä tilannetta ollaan parantamassa esimerkiksi luomalla tiiviimpää tiedonvaihtoa ympäristökeskusten ja merimuseon välille. Periaatteena on se, että kun vesirakennustöitä suunnitellaan vanhoilla asutus-, satama- ja vesiliikennealueilla, on etukäteen tehtävä viistokaikukartoitus.

Se paljastaa mahdolliset veneen tai aluksen muotoiset löydöt tai muut ihmisen tekemäitä vaikuttavat rakenteet, jotka on käytävä sukeltamalla tarkistamassa. Tarkistussukellusten jälkeen seuraa tarvittaessa esitutkimus yksityiskohtaisempine viistokaikukuvineen ja dendronäytteineen, mikä antaa mahdollisesti syyn ryhtyä perusteellisempaan tutkimukseen ennen rakennustöiden toteuttamista.

Tänä vuonna on tehty kolme muinaismuistolain mukaista vedenalaisinventointi- ja dokumentointiprojektia rakennus- ja ruoppaustöiden vuoksi. Helsingin Satama on kustantanut Särkänsalmen levennettävän ja oikaistavan väylän viistokaikukartoituksen ja siinä havaittujen vedenalaisrakenteiden esitutkimuksen. Esitutkimusraportti on tätä kirjoitettaessa juuri valmistunut, ja sen perusteella merimuseo arvioi löytöjen varsinaisen tutkimustarpeen. Helsingin Satama on myös kustantanut Vuosaaren uuden satama-alueen viistokaikukartoituksen, ja tänä syksynä kartoituksessa havaitut muinaisjäännöksiltä vaikuttavat löydöt tarkistetaan sukeltamalla tutkimustarpeen arvioimiseksi.

Kolmas projekti on parhaillaan käynnissä Hollolassa, jossa Vesijärven Kirkonselän ruoppauksissa tuhoutuvaa veneen hylkyä on dokumentoitu. Joten edistystä on vähitellen tapahtumassa. Perusedellytys vesirakennusasioiden kehittämiselle on se, että meillä on meriarkeologista koulutusta ja kokemusta omaavia ihmisiä, jotka kykenevät ottamaan vastuun käytännön inventointi-, dokumentointija raportointitehtävistä. Helsingin projekteja on hoitanut Hum.kand Matias Laitinen ja Hollolan projek-

tia Fil.yo Riikka Ihamäki ja Hum.kand Minna Koivikko. He kaikki ovat arkeologian pääaineopiskelijoita Helsingin yliopistossa, he ovat suorittaneet tutkimussukeltajakurssin ja hankkineet käytännön kenttätyökokemusta esim.

Helsingin edustan Gustav Adolfhylyn dokumentoinnissa. Vesirakennusasioiden kehittäminen ei voi perustua siihen ajatukseen, että merimuseon sukeltava tutkija ennättäisi hoitaa tämänkaltaisia ke nttätö itä. Merimuseo on vesirakennusasioissa lausunnonantajan, työn seuraajan ja tarvittaessa työn ohjaajan roolissa.

Unesco valmistelee yleis sopimusta vedenalaislöytöjen suojelusta UNESCOn päämajassa Pariisissa järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteessa 1998 YK:n jäsen maille avoin kokous käsittelemään vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseen tähtäävää UNESCOn sihteeristön laatimaa sopimusluonnosta. Allekirjoittanut osallistui kokoukseen Museoviraston edustajana. Asian valmistelu Suomessa kuuluu kuitenkin nimenomaan Ulkoasiainministeriön oikeudelliselle osastolle; sopimustekstin valmistelussa juridiset kysymykset ovat monimutkaisia. Tarkoituksena on luoda sellainen juridisesti pätevä työväline, jonka avulla suojellaan vedenalaista kulttuuriperintöä kansainvälisillä vesillä ja luodaan standardeja muinaisjäännösten tutkimiselle valtioiden aluevesillä. Kesän 1998 valmistelukokous oli ensimmäinen, johon kutsuttiin kaikkien jäsenmaiden hallitusten edustajat; tätä ennen asiaa on valmistellut kuudesta jäsen-

maasta koostuva pieni työryhmä, jossa Pohjoismaista on ollut mukana Tanska. Nyt pidettyyn laajaan valmistelukokoukseen osallistui edustajia 54 maasta. Kaikkien maiden edustajat pitivät sopimuksen aikaansaamista erittäin kiireellisenä tehtävänä; tekniikan kehittyminen on viimeisten kymmenen vuoden aikana lisännyt huolestuttavasti vedenalaisen kulttuuriperinnön sellaista pelastustoimintaa, joka ei noudata arkeologisen dokumentoinnin periaatteita.

Sopimusluonnoksen yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on saada kansainvälisillä vesialueilla oleva vedenalainen kulttuuriperintö suojelun piiriin. Tähän pyritään tämänhetkisessä sopimusluonnoksessa siten, että rannikkovaltio saisi määrätä kaikesta vedenalaiseen kulttuuriperintöön vaikuttavasta toiminnasta omalla talousvyöhykkeellään (ulottuu 200 merimailin päähän rannikosta) ja mannerlaattansa alueella. Toisena keinona olisi valtioiden oikeus tuomita omien lakiensa mukaan sellaiset oman maansa kansalaiset ja oman maansa lipun alla purjehtivat alukset, jotka syyllistyvät arkeologisen dokumentoinnin periaatteita rikkovaan pelastustoimintaan kansainvälisellä vesialueella.

Kaikki eri ikäiset sotalaivat on jätetty tällä hetkellä sopimusluonnoksen ulkopuolelle, eli tämänhetkisessä paperissa vanhojakaan sotalaivoja ei katsota vedenalaiseksi kulttuuriperinnöksi.

Tätä vastustivat kokouksessa hyvin monet maat, myös Suomi.

USA esitti, että vedenalaisen kulttuuriperinnön rajoitettu ja hallittu kaupallinen hyödyntämi-

nen täytyy sallia: sen mukaan myös kaupalliset yritykset voivat tehdä kaivauksia ja nostaa löytöjä noudattaen asiallisia arkeologisen dokumentoinnin standardeja, säilyttäen nostetut esineet yhtenä kokoelmana tutkimuksen käyttöön. Mosambik toi esille aivan toisen näkökannan: köyhien maiden hallitukset eivät pysty valvomaan ja hallitsemaan "rajoitettua kaupallista hyödyntämistä", vaan ne ovat valmiita myymään kulttuuriesineitä länsimaisille pelastusyrityksille saadakseen rahaa ja edes vähän tietoa vedenalaislöydöistä. Kansainvälisten organisaatioiden apu tuntuu ainoalta keinolta vaikuttaa vedenalaisen kulttuuriperinnön suojeluun kehitysmaissa.

Hyvin monet sopimusluonnoksen kohdat herättivät paljon keskustelua ja vastakkaisia mielipiteitä kokouksessa. Sopimusluonnoksen valmistelu tulee kestämään vielä pitkän aikaa. Seuraava valmistelukokous pidetään todennäköisesti huhtikuussa 1999. Tämänhetkinen sopimusluonnos ei sisällä valtioiden omilla aluevesillä tapahtuvaa hylkyetsintää tai vedenalaiskohteita muuttamatonta toimintaa (esim. tutustumissukellukset) rajoittavia artikloita.

Ja lopuksi ...

Lopuksi toivotan kaikille Sukeltajalehden lukijoille hyvää joulua ja antoisaa tulevaa vuotta! Lämpimät kiitokset kaikille meri museoon yhteyttä ottaneille ja kaikille museota löytörekisterin parantamisessa tai muissa hommissa auttaneille sukeltajille.

Mai;aFast Suomen Merimuseo

Sukella TURVALLISESTI ja nyt EDULLISESTI 1 Aina kun laankit sukellusvälineitä niin kysy MEILTÄ Säätötilavuuspuvut TARJOUS! Terveisin Esko ja Ari

URSUIT

Std Pro

3980,4290,-

SOLUTION-ALFA Su keli ustietokone

DIVE-CENTER

PIRnlLÄOY

Hämeenlinna p. 03-6828621

n t

1590

-

Totta se on; SUSL:n ensimmäinen junioriseura! Diving Team Pori ry on lastenja nuorten asialla Diving Team Pori ry on tekemässä sukellushistoriaa Suomessa.

Monivuotinen harras toiveeni toteutui kun valtakuntamme ensimmäinen lasten ja nuorten oma sukellusseura perustettiin Poriin kesäkuun I I päivänä 1998. Suomen Urheilusukeltajain Liitto hyväksyi meidät jäsenikseen lokakuun 10 päivä kokouksessaan.

Seuramme tarkoituksena on lasten ja nuorten sukellusharrastuksen edistäminen Porin seudulla.

Miksi oma seura Syy uuden seuran perustamiselle oli halu tehdä työtä pelkästään lasten ja nuorten hyväksi heidän omilla ehdoillaan. Näin ollen vanhat sukelluskonkarit eivät ole rasitteenamme.

Toimintamme on suunnattu S-vuotiaasta ylöspäin. Jäsenmäärämme kasvaa jatkuvasti, sillä jokainen harjoitusvuoro tuo tullessaan yhden tai useamman uuden norpan.

Norppien vanhemmat otamme myös mielellämme mukaan toimintaan, jotta suuremmissa tapahtumissa työtaakka ei kasvaisi liian raskaaksi kouluttajien harteille. Lasten vanhemmilta olemmekin jo saaneet hyvää palautetta toiminnastamme.

Harjoituksia pidämme Porin molemmissa uimahalleissa ja ha~oituk-

siin osallistuu norppia ja ohjaajia altaiden täydeltä.

Saimme seuraan heti kuusi koulutettua ohjaajaa sekä kahdeksan muuta innokasta kouluttajaa, joita odottaa Nuori Suomi -ohjaajakoulutus.

Nuorille ohjaajille annetaan mahdollisuus toteuttaa saamiaan oppeja, kuitenkaan sitomatta heitä liikaa ohjaajatehtäviin vaan annetaan heille myös aikaa ja mahdollisuus ha~oi­ tella omia lempilajejaan, kuten räpyläuinti ja taitosukellus.

Uimataidottomat saavat opetuksen Uimaliiton kouluttaman valmentajan opastuksella.

~------------------,

Valtakunnallinen Norppaleiri

"KAUPUNKISEIKKAILU TAMPERE 1999" 29.7.-1.8.1999 • Tutustumissukelluksia harrasteisiin kaupunkimiljöössä • "Luontoretki" TV-työhön • Ja monta muuta jännää juttua .....

Lisää leiriasiaa seuraavassa lehdessä.

L _Järjestävät: _____ ____ _ _ sukellusseurat ______ Pirkanmaan alueen

~

Meillä on myös laitesukeltajia. Ville Heleranta seuraa Markus Grönholmin pukeutumista.

Kuva Hannu Grönholm

Seurassamme jokainen lapsi on tasavertainen taitoihin tai ikään katsomatta. Jokaisen lapsen tarpeet otetaan huomioon ja heitä kannustetaan eteenpäin.

Piiritoiminnan elvyttämisestä on myös keskusteltu. Yhteistoimintaa pyritään jä~estämään hallirallien, leirien ja koulutuksen merkeissä.

Hyvä palaute

Ei ainoastaan altaalla

kannustaa

Normaalin monipuolisen hallitoiminnan lisäksi käymme seinäkiipeilemässä ja pelaamassa sählyä. Tutustuttu on myös paint ball:iin.

Olemme saaneet käyttöömme huonetilat jossa voimme jä~estää kokous- ja koulutustilaisuudet.

Ikää seurallemme ei vielä ole kertynyt kuin puoli vuotta mutta olemme ehtineet järjestää jo yleisölle vesidiskon, joka yllätti suosiollaan jä~estäjänsä täysin. Diskoon osallistui noin 100 lasta ja muutaman norpan vanhemmatkin nauttivat illan annista. Hyvän musiikin lomassa järjestettiin kilpailuja, jalat edellä uintia sekä köydenvetoa altaassa.

Seuramme on saanut todella hienon vastaanoton niin Urheilusukeltajain liiton kuin kaupungin ja lasten vanhempien tahoilta. Ymmärtämystä on löytynyt myös hallivuorojen järjestelyissä. Kiitos kaikille jotka ovat tukeneet meitä seuramme toiminnan eteenpäinviemiseksi.

Lopuksi voisi todeta, että on ollut todella suuri nautinto perustaa seura jossa jokaisen jäsenen kasvoilta paistaa tyytyväisyys.

Jos homma ei toimi vanhojen partojen kanssa niin taatusti se toimii näin. ~ teksti Ulla Kauppi

RAUMAN NORPAT LEIREILIVÄT POHJOISESSA Tankavaaran kultamuseon mielenkiintoisin nähtävyys: Prollen vetenalaiset veh keet. (Kuva vas.)

lokisukelluksia Sodankylän Kitisellä.

Rauman Laitesukeltajien norpat toteuttivat pitkään suunnitellun sukellusreissun Lappiin. Matka suuntautui Oulun, Rovaniemen, Sodankylän ja Vuotson kautta aina Tankavaaralle ja Saariselälle asti. Mukavia muistoja tuli roppakaupalla.

terveisin Lasse kuvat RLS:n albumista

Matkan lakipisteessä, Saariselän tunturimaisemat.

Hyvä meininki

Lokakuussa kisattiin Nuori-Suomi Cup Raumalla. Vauhtia ja meininkiä oli kosolti. Raumalaiset isännät olivat saaneet vieraita Jyväskylän seudulta, Tampereelta ja Kouvolasta. Hyviä tuloksia tuli, mutta varmaan jäi sopivasti hampaan koloon joulukuista Tampereella uitavaan Cup-kisaan.

Parhaat sijoitukset sarjoittain C-TYTÖT

B-TYTÖT SOm sukellus mono

1. Evellina Salo 2. Dina Elenenaey 3. Tanja Pihlavanmäki

100m räpyläuinti stereo 1. Sara Manninen 100m räpyläuinti mono 1. Laura Lehto 2. Evolilna Salo 3. Kristiina Salo 400m riipyliiulntl mono 1. Eveliina Salo 2. Kristiina Salo

TaUrSu Vesikot A-KUS KU

24.31 24.86 25.40 1.01.41

25m sukellus stereo 1. Hanna Salmela

2. Mikko Kuningas SOm sukellus mono 1. Timo Suominen

2. Kimmo Korja

1. laura Lehto 2. Evolllna Salo 3. Henna VIrransola

1. Mikko Kuningas 2. Roman Hovi

53.01 56.18 58.01

TaUrSu TaUrSu

4.26.23 4.36.07

RlS RlS

27.70 28.67

Vesikot KU

17.84 20.00

10.28 11.21 11.51

1. Hanna Salmela

RlS

32.48

A-KUS Vesikot A-KUS

23.73

SOm räpyläuinti mono

1. laura Lehto 2. Dlna Elononaoy 3. He"na Virransola

RLS KU RlS

55.82 58.62 1.01.54

2. Hanna Salmela 200m räpyläuinti mono 1. laura lohto

2. Eveliina Salo

43.02 49.39

KU Vesikot RlS

4.30.20 5.04.43 5.05.50

KU

4.09.48

2. Joonas Kiiski 3. Arttu Mantere 200m räpyläuinti mono

RLS RlS

2.32.88 1.45.55

1. Timo Suominen 2. Kimmo Korja

Vesikot KU

1.50.21 I.SO.36

D·TYTÖT 25m sukellus stereo 1. Sara Manninen 2. Piia lopikkö 3. Elina Salmola

KU RlS RlS

12.50 15.60 17.20

Vesikot A-KUS A·KUS

11.00 12.86 14.08

KU RlS A-KUS

28.97 33 .22 33 .94

Vesikot A-KUS

25.88 28.66

RlS

IHO

A-KUS A-KUS

12.81 12.92

25m sukellus mono 1. Olna Elenenaey

KU RlS

2.29.43 3.04. 10

A-KUS TaUrSu T.UrSu

1.58.88 2.06.74 2.12.20

2. Laura Kupari

3. Suvi Puranen SOm räpyläuinti stereo 1. Sara Manninen 2. Elina Salmola

3. Suvi Puranen SOm räpyläuinti mono

C.POJAT

L Olna Elenenaey

25m sukellus stereo

2. laura Kupari

1. Roman Hovi

2.Arttu Mantere

KU RlS

12.36 1M2

25m sukellus mono 1. Timo Suomi nen

Vesikot KU

25.90 26.03

200m räpyläuinti stereo

3. Kristiina Salo

I DOm räpyläuintl mono

1. Timo Suominen 2. Kimmo Korja 400m rlipyliiulntl storoo 1. Roman Ho .... 1 2. Timo Suominen 3. Mikko Kunln,as "OOm räpyläuinti mono 1. Kimmo Korja

A-KUS TaUrSu A-KUS

SOm räpyläuinti stereo TaUrSu TaUrSu TaUrSu

100m räpyläuinti stereo

3. Joni Peippo

15 .08

25m sukellus mono

1. Sara Manninen

B.POJAT SOm sukellus stereo 1. Joni Poippo

RlS

2. Kimmo Korja SOm räpyliuinti stereo 1. Roman Hovi SOm räpyläuinti mono 1. Timo Suominen 2. Kimmo Korja 200m räpyläuinti stereo 1. Roman Ho.... i

Vesikot KU

KU Vesikot KU KU

8.06 9. 17 26.71 19.32 21.28 2.09. 19

D·POJAT 25m sukellus stereo 1. Joonas Kiiski 25m sukellus mono 1. Erkki Moilanon 2. Markus Puranen SOm räpyläuinti stereo 1. Joonas Kiiski 2. Markus Puranen SOm räpyläuinti mono 1. Erkki Moilanon

RlS A-KUS

27.96 31.69

A·KUS

29.77

E·TYTÖT SOm räpyläuinti stereo 1. Krista Ruohonen

RlS

42.83

E.POJAT SOm räpyläuinti stereo 1. Aloksi Ranta 2. Jouni Salmela 3.Aleksi Hannelius

RlS RlS RlS

35.1 9 36.54 38.86

Sukellusväki ,

Ruumiillistunut Rettelö.

Kuva Leena Koivumäki.

Toistasataa numeroa

Tassl se on. Joka käden ulottuyllla, uUII Urhallulukellaja. Oma lInenkannattajammel Jo monta vuotta olemme pohttneet mllen saisimme oman lehtemme toimimaan, olemaan meille iloksi ja hyOdyksl ja palyelemaan sukellajien yhtelstla.laa. Nyt rohkenemme lähtelllikkeelle.

Askel on tarkoin har1<lttu Ja johtokunta on täysin lIetoinen lehden ohdakkelsesta lIestA. Se tulisi palyelemaan meitä aslalllsestlj.

Informaatio tulisi aina olemaan etualalla. Melll on jo pItkäIII yli tuo hatjlsentä ja kuulumme ylljärjestöön SVUL:äan joka isän tavoin tulee antamaan meille paljon, mulla myös vaatimaan omaksi hyodyksemme. On .lIs kor1<ea aika paasUI pois satunnaisista pakinajulkaisuista tai sitäkin pahemmin - elli yhden suunon seuran sli· vellä. Me kiitämme tietenkin Urhellusukellajat kerhoa sllla uhraa· vasta työsta jota he oyattehneet kaikkien hyödyksi mutta nyt on aika seisoa omilla Jaloillaan.

Joka lehdella on kasvot ja sen toimituskunta on se elin joka luotaa Yäylän ja maarU reitin . On aluksi katsolIu ellä on Yllsasta lahteä asialliselle tielle. Naln ollen tulisi uusi lehti korvaamaan kiertoki rjeet ja koska ehdoton yaatlmus on, että Informaatio kantautuisl kaikkialle missa slta tarvilaan , tulee lehti nyt suoraan Sinulle. On näet huomattu että vanha konslllahettU sanomat kerhollesi ei tuota tulosta. Vika on kerhon toiminnassa, mutta koska katsomme, että yhden liiton parantaminen on helpompaa kuin kuudenkymmenen (1) kerhon on tlma päätOs tehty. Siis, mikalI osolt· teesi on oikea, lehti tulee.

Urheilusukellaja lehden runko on sIIs kiertokirje, mutta lisäksi on siina mm. palsta, yleisOn osasto sekä kerhojen tIedotukseI. Ja tietenkin kaikenlaista asiallista Ja ajankohtaista hyvaa mitä yallln sopii. Sekä toivomme mukaan mainoksia alan uusista tuotteista.

Tasta voisi kirjoittaa pllkällnkln . Ella täma on Sinun lehtesI. Etta asia111set klrjolltelut otetaan kIItollisuudella vastaan j.n.e.

Mutta minusta tuntuu että Urheilusukeltaja piankin Ilse esittaa Itsensä. Ja tAsta se alkaa: Numero yksi, olkaa hyva....

Puheenjohtajan palllllanl toivon tuulia purjeisiin uudelle lehdelle, toimiluskunnalle työiloa, ja ennen kaikkea Kiitos Urheilusu· kellajat kerholle menneiden vuosien työstA!

\~1. ,I '

!~J k '}fVhJJ

omaa lehteä Katsaus kuluneisiin vuosiin Kuten tiedetään, perustettiin Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry vuonna 1956. Koska oli perustettu liitto ja muutama seurakin oli, päätettiin alkaa tehdä omaa lehteä. Jo vuonna 1956 teki Banracuda-kerho ensimmäisen oman lehden, sisältäen mm. selostuksen sukeltamisen eri aloista, sukellushistoriaa ja välineoppia. Kaksi numeroa ehti Barracuda tehdä, ennen kuin suunvuoro siirtyi Urheilusukeltaja ry:lle, joka silloin vahvimpana seurana tekikin monta kaunista ja asiallista numeroa.

Vuonna 1962 oli liitto vahvistunut niin paljon, että se saattoi yrittää lehden kustantamista Valitettavasti eväät loppuivat. Auvo Taskinen ja Raoul Johnsson tekivät yhden hyvän ja asiallisen lehden, mutta siihen se jäi.

Pu~e ja Moottori -lehden kanssa neuvoteltiin sopimus ja lehti toimikin muutaman vuoden liittomme äänitorvena. Mutta lyhyestä virsi kaunis, seitsemän vuotta kesti tämä yhteistyö .. Lehti myytiin Lehtimiehet Oy:lle ja toimituspolitiikka muuttui.

Sukeltajat putosivat jälleen kuvasta.

Urheilusukeltajat ry ryhtyi vuonna 1969 jatkamaan oman lehden julkaisemista. Muutama numero tehtiin painoasultaan entistä parempana ja sisällöltään monipuolisena.

Vasta vuonna 1974 tunsi SUSL olevansa tarpeeksi vahva siirtämään lehden jälleen omiin nimiinsä. Urheilusukeltajat ry luovutti lehden nimen liiton käyttöön ja siitä asti Urheilusukeltaja-lehti on ollut liiton pää-äänenkannattaja ja yhteydenpitoväline.

Lehden toimittaminen on ollut alusta lähtien oman toimen ohella tehtyä työtä. Toimittamisen siirryt-

tyä liitolle nimettiin aluksi toimitusneuvosto, joka toimi päätoimittajan tukena. Vuosien kuluessa sen merkitys väheni ja vihdoin nimilista siirrettiin tehtävineen historian hyllylle.

Toimituskunta on pidetty tarkoituksella vaatimattomana, ja yhteyttä kirjoittajiin on pidetty enemmän puhelimitse kuin kokouksilla. Myös toimituskunnan yhteydenpito on ollut enemmän henkilökohtaista kuin byrokraattista kokouksissa istumista.

Vaikuttajina liiton nimissä tapahtuneeseen toimitustyöhön voidaan nimetä ensimmäiset liiton lehden vastuulliset tekijät Auvo Taskinen ja Raoul Johnsson.

Toisen aallon lehden tekijöitä ovat toimituksen puolella eri tehtävissä olleet Jouko Askola, Vesa Eronen, Kati Lagerström, Eva Nyqvist, Tellervo Rouhiainen, Leena Harkke ja

Anna-Liisa Kostiander. Nykyisen toimituskunnassa on toimitussihteerinä Leena Koivumäki ja ilmoitushankkijana Reijo Vainio. Päätoimittajana on vuodesta 1974 lähtien ollut Eka Metsävuori.

Koska liiton lehteä tehdään edelleen sivutoimisena ja maksamatta ki~oi­ tus- ja kuvauspalkkioita, on sisältö riippuvainen jäsenistön ki~oitusalt­ tiudesta. Kiitettävällä tavalla onkin yhteiseen hiileen puhallettu. Ki~oit­ tajina ovat esiintyneet lähes kaikki liittomme vaikuttajat, aina aktiivivuosiensa mukaan. Uskollisimpia ovat olleet Ora Patoha~u, Prolle Jansson, Timo Vikman, "Jokke" Moisala, "Kale" Rehnbäck ja monet muut.

Asialla on ollut paljon ja innostuneesti on jokainen numero otettu vastaan. Joskus tuntuu, että lehdestä luetaan rivien välistä enemmän kuin varsinaisesta tekstistä.

Mutta silloinhan on päämäärä saavutettu. kun sitä luetaan ja siitä keskustellaan.

Ulkoasu Sen jälkeen. kun Urheilusukeltajaa ryhdyttiin uudestaan tekemään Suomen Urheilusukeltajain Liiton nimissä. muutettiin myös lehden koko A4:ksi. Nimelle oltiin uskollisia aina vuoteen 1993. jolloin nimeksi valittiin pelkkä Sukeltaja. Nimilogokin on kokenut muutamia uudistuksia.

Ensin alkuun lehti oli vain kansiltaan kaksivärinen ja muutoin yksivärinen.

Väh itellen ulkoasu sai lisää väriä. ensin nelivärisen kannen. sitten sisäarkeillekin väriä ja nyt vihdoin koko lehti on nelivärinen. Sivujen värittämisessä ollaan oltu varovaisia; ei värejä niiden itsensä vuoksi. ettei tulos olisi sekava.

Kuvien käytössä on samoin oltu säästö linjalla. Ensin alkuun jokainen värierottelu harkittiin suhteessa ilmoitusmyyntiin. Nykyisin ei juuri mustavalkoista kuvaa käytetä paitsi

tehokeinona. Värit ovat valloittaneet maailman.

Tekstityyppejä on muuteltu ajan suuntausten mukaan varoen kuitenkin sotkemasta kaikkia fonttimalliston leikkauksia keskenään. Painopapereina olemme käyttäneet joko mattaa tai kiiltävää. voidaan sanoa puheenjohtajien toivomusten mukaan.

Painosmääräitään ja sivuluvultaan lehti on kasvanut. Aluksi painettiin lehteä 3000 kpl. Nykyinen painosmäärä on 12000. joka myös kuvastaa liiton jäsenmäärän kasvua. Sivuluvun kasvattaminen on ollut vaikeampaa. koska se on aina yhtenevä ilmoitusmyynnin ja myönnetyn budjetin kanssa.

Kulmakohtia historiassa -

1962 SUSL yritti kustantaa omaa lehteä. Resurssit riittivät yhden numeron tekemiseen - 1963 Pu~e ja Moottori -lehdessä oli liitteenä "Sukeltaja-sivut"

-

1974 SUSL aloitti uudestaan lehden kustantamisen ja Urheilusukeltajat ry luovuttu lehden nimen liiton käyttöön samalla kun luopuivat itse lehden kustantamisesta. Eka Metsävuori aloitti päätoimittajana.

- 1976 Lehden painopaikka vaihtui Turkuun - 1976 Ensimmäinen 4-värinen kansi - 1981 Saat iin kokoon 48-sivuinen lehti - 1993 Vaihdettiin nimeksi "Sukeltaja" - 1973 Leena Koivumäki tuli toimitussihteeriksi - 1995 Koko lehti oli 4-värinen - 1997 Materiaalia alkoi kulkea sähköpostissa - 1998 Lehden painaminen siirtyi rotaatiokoneisiin Tässä vain muutamia avainkohtia lehtemme historiasta. vuosien varrella on toki tapahtunut paljon muutakin ja puheenjohtajat ovat vaihtuneet. ilmoitushankkijat ovat vaihtuneet. Ja niin edelleen.

Yhteenveto Yhteenvetona kuluneista kahdestakymmenestävi idestä vuodesta. joiden aikana olen ollut lehtemme päätoimittajana. voin kiitoksena todeta. että ne ovat olleet mielenkiintoisia vuosia. Niiden aikana olen tuntenut eläväni sukeltamisen kanssa "ajan hermolla". Minulla on ollut mahdollisuus seurata. niin liittomme kuin sukeltamisen kehittymistä. aivan kuin aitiopaikalta.

Ilman Teidän. hyvät lukijat. tukeanne en olisi siihen pystynyt. Sen vuoksi kiitän Teitä kaikkia kuluneiden vuosien yhteistyöstä. Teidän jokaisen panos on ollut arvokas lisä meidän kulkemamme polun vanrella. Yhdessä kulkien olemme väIttäneet monet karikot. joihin olisi ollut mahdollisuus kompastua.

Vielä kerran kiittäen

Eka MetsävuorI päätoimittaja

Yksi oli joukosta poissa!

Eka pyysi minua lukemaan tämän ki~een ja suorittamaan puolestani seuraavan tehtävän.

Sukeltajattaret. sukeltajatja myös te muut Kaksikymmentäviisi vuotta on kulunut siitä. kun kerran illalla Kokkolassa soi puhelin ja Atte Veijalainen tiedusteli olisiko mielenkiintoa ryhtyä päätoimittajaksi. jos liitto alkaisi kustantaa omaa lehteä?

No. mielenkiintoa oli. ja siitä puhelusta se alkoi. pitkän tien ku lkeminen. Matkan varrella ovat vaihtuneet niin puheenjohtajat kuin muutkin liiton johtohenkilöt moneen kertaan. Lehden tekemiselle ovat hyvät henkilösuhteet tärkeitä. meillä on ollut onni saada joukkoomme henkilöitä. jotka jaksavat puurtaa yhteiseksi hyväksi. eikä aina niin kannotonta kaskea.

Koska minulla on ylipääsemätön este ja joudun jäämään ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen pois tästä tilaisuudesta. pyysin että liittomme puheenjohtaja toimisi äänetorvenani.

Kuten jo aikaisemmin totesin. ovat toimivat ihmissuhtet meille tärkeitä. Näin lehtemme kaksikymmentäviisivuotis-päivänä haluan. puheenjohtajamme välityksellä. muistaa kahta minulle tärkeäksi muodostunutta henkilöä.

Brita Ikävalko jonka kanssa olemme eri yhteyksissä taivaltaneet samaa polkua jo yli neljäkymmentä vuotta.

Leena Koivumäki joka aina vain. yhtä innokkaasti kuin vuosia sitten jaksaa muistuttaa tekemättömistä ki~oituksistani.

Kukat ovat kauniita. mutta ne kuihtuvat ja unohtuvat. sen vuoksi hankin ruusut. jotka eivät kuihdu vaan ovat unohtumattomia kuten tekin ystäväni.

Teitä ja kokousväkeä tervehtien Eka MetsävuorI

Sukeltajan ylähengitystiealueiden ongelmia Korva-, nenä-ja kurkkutautiongelmia Sukeltajalla esiintyvät tavallisimmat lääketieteelliset ongelmat liittyvät pään alueen ilma-onteloihin ja tiehyisiin. Ylempien hengitysteiden tulehdukset ovat tavallisia terveilläkin ja niihin liittyy lisääntynyt riski moniin paineen vaihtelusta johtuviin vaurioihin. Normaalisti nämä lievät tulehdustaudit paranevat ongelmitta, mutta niihin liittyvä turvotus voi estää sukellettaessa ilman vapaan siirtymisen pään ilmaonteloihin ja niistä pois. Seurauksena olevat eriasteiset painevauriot vaihtelevat lievistä kiusoista sukeltajalie hengenvaaraa aiheuttaviin oireisiin, esimerkiksi huimaukseen, pahoinvointiin ja oksentamiseen. Väärä arvio omasta sukelluskunnosta ja piittaamattomuus ylähengitystieoireista sukeltamaan lähdettäessä voi viedä muuten terveen ja hyväkuntoisen sukeltajankin "patologin vastaanotolle".

Seuraavassa lyhyt yhteenveto tärkeistä sukelluslääketieteellisistä asioista korvalääkärin näkökannalta.

Välikorvan painevamma Välikorvan paineentasausvaikeudet ovat tavallisin sukeltajan lääketieteellinen ongelma. Paine-ero välikorvaontelon ja ympäristökudosten/ korvakäytävän välillä on ratkaiseva.

25cm H20 tärykalvon eri puolilla johtaa paineen tunteen aistimiseen, ja jo noin 1,2 metrin syvyyttä vastaavassa korvakäytävän ylipaineessa korvatorvi voi lukittua. Painevaurio syntyy yleensä aina laskeutumisen aikana ja voi syntyä jo uima-allassyvyyksissä.

Korvatorven, välikorvan ja nenänielun välisen ilmanvaihtoputken toimimattomuuden vuoksi syntyy liiallinen paine-ero korvakäytävän ja välikorvan välille. Tärykalvo pullistuu sisään päin ja väli korvan limakalvo turpoaa.

Verisuonten läpi tihkuvaa nestettä ja verta kertyy välikorvaan suhteellisen alipaineen vetämänä. Alipainetilanteen kesto vaikuttaa vaurion suuruuteen. Tärykalvo joustaa eri ihmisillä eri tavalla ja kompensoi paine-eroja jossakin määrin. Tärykalvorepeämiä syntyy jouston loppuessa noin 1,35,3 metrin syvyydessä. Märkäpuvulla ja ilman pukua sukellettaessa kylmän veden pääsy välikorvaan johtaa voimakkaaseen kaloriseen, yleensä kiertotyyppiseen huimaukseen, sekavuuteen, oksenteluun ja mahdollisesti hukkumiseen.

Oireena sukeltaja tuntee alaspäin mennessään kipua korvassa, lukkoisuutta ja lievää korvan soimista, kuulo voi tuntua alentuneelta. l...ääJ<ärin tutkimuksessa löydöksenä on paksuuntunut, vetäytynyt tärykalvo, joskus verenpurkaumia tärykalvossa Usein välikorvassa nähdään nestettä ja verta tai kuulo voi olla alentunut, pahimmillaan tärykalvo voi olla revennyt. Välikorvavaurion löydökset voivat muuttua huonommaksi vuorokauden kuluessa itse vammasta VÄLIKORVAN PAINEVAURIOTA EPÄILTÄESSÄ ON SUKELTAJAN HAKEUDUnAVA AINA LÄÄKÄRILLE. Lääkäri määrää sukelluskiellon, kunnes vauriot ovat ko~autu­ neet ja paineen tasaus sujuu moitteetta. Korvan tulee myös olla oireeton ennen uusia sukelluksia. Mikäli korva ei tule oireettomaksi tai esimerkiksi tärykalvorepeämä ei parane parissa viikossa, on sukeltaja lähetettävä korvalääkärille.

Välikorvan painevaurio on ehkäistävissä ennalta. Nuhaisena tai liian pian välikorvantulehduksen jälkeen sukeltaja ottaa tietoisesti riskin, josta voi seurata tärykalvorepeämän, huimauksen ja oksentamisen kautta jopa hukkuminen. Riittävän tiheästi suoritettu paineentasaus niellen, haukotellen, Valsalvan tai Frenzelin tekniikalla muuten terveellä sukeltajalla estää välikorvaongelmien syntymisen.

Silloin tällöin voi sairastetun tavallisen hengitystie- ja korvatulehduksen

jälkeen esiintyvä, vain toispuoleisesti onnistuva paineentasaus aiheuttaa altemobaarisen eli välikorvien erilaisesta paineesta johtuvan huimauksen. Tämä ilmenee useimmiten ylös päin noustessa ja on vaaraton ellei aiheuta oksentelua. Tila ko~aantuu itsekseen.

Sisäkorvan painevamma Sisäkorvan painevamma syntyy myöskin tavallisimmin alaspäin mennessä

(kuva vasemmalla ylhäällä) Sivuontelot keventävät kalloa, mutta aiheuttavatylähengitystietulehduksissa sukeltajalIe ongelmia. (kuva vasemmalla) Välikorvaan ilmaa vievän korvatorven suuaukko sijaitsee nenänielussa. (kuva ylhäällä) Välikorvan paineentasaus muodostaa sukeltajan tavallisimman lääketieteellisen ongelman.

Syynä siihen on yleensä voimakas paineentasaus Valsalvan menetelmällä eli nenästä kiinni pitäen nenänielun painetta nostamalla, kun välikorvassa on samalla suuri alipaine.

Usein korvatorvi on liian paine-eron vuoksi lukittunut, eli on menty liian syvälle painetta tasaamatta, Tavailista on myös, että samaan aikaan sukeltajalle on syntynyt myös välikorvan painevaurio. Kyseessä on yleensä sisäkorvan pyöreän, harvemmin soikean ikkunan vaurio ja avanne, Vammamekanismina on paineen välittyminen yhtäaikaisesti kallon sisältä sisäkorvan ja aivonestetilan välisen kanavan ja korvatorven kautta, Äkillisesti tapahtuessaan tämä aiheuttaa niin voimakkaan liikkeen tärykalvossa ja sisäkorvan ikkunaan kiinnittyvässä kuuloluuketjussa, että kalvorakenteinen ikkuna repeää, Oireena tulee esille voimakas, pysyvä/ponnistuksissa paheneva (usein kiertotyyppinen) huimaus ja tavallisesti samanaikainen kuulon alenema joka voi pahentua asteittain. Korva saattaa soida ja mahdollisesti todetaan välikorvan painevaurio samalla kertaa,

SISÄKORVAN PAINEVAMMM EPÄILTÄESSÄ ON SUKELTAJA TOIMITETIAVA LÄHIMPÄÄN OPEROIVMN KORVAYKSIKKÖÖN PÄIVYSTYKSENÄ.

Hoitona on vuodelepo korvaosastolla pää koholla, jos sisäkorvan toiminta huononee 24-48 tunnin aikana tai ei parane 4-5 päivässä on avanne suljettava leikkauksella, Sisäkorvan pysyvät vauriot painevamman seurauksena johtavat elinikäiseen sukelluskieltoon, Painekammiohoidosta ei ole hyötyä sisäkorvan, kuten ei muidenkaan painevaurioiden hoidossa.

Riittävä välikorvan paineentasauksesta huolehtiminen ja sukeltaminen vain terveenä estää tehokkaasti sekä välikorvan että sisäkorvan painevaurion syntymisen,

Sivuonteloiden painevamma Syynä nenän sivuonteloiden painevammoihin on sivuontelon tyhjenemisaukon tukkeutuminen ja paineentasaantumisen estyminen yleensä alaspäin mennessä. Venttii-

linä toimiva este, esimerkiksi sivuontelon polyyppi voi johtaa noustessa yli paineen aiheuttamaan vammaan. Vamma syntyy, kun ontelossa oleva ali- tai ylipaine alkaa vaurioittaa limakaivoa ja aiheuttaa turvotusta. Verisuonten seinämän läpi tihkuu nestettä ja verisuonivaurioista vuotaa verta sivuonteloon. Kipu tulee jo laskeutuessa kahdelle kolmesta, ja usein keskeyttää sukeltamisen, ja ylöspäin noustessa ontelossa laajeneva kaasu pakottaa ontelon sisällön nenään ja sen kautta maskiin lähemmin tarkasteltavaksi.

Otsaontelon painevamma on tavallisin (213 kaikista) ahtaan ja pitkän tyhjenemisaukkonsa vuoksi, seuraavaksi eniten vammoja syntyy seulalokeroihin ja poskionteloihin. Altistavana tekijänä on usein hortamaton sivuontelotulehdus tai infektionuha, Allergiset ja muut yliherkkyysnuhat ovat nykyään hyvin tavallisia ja muodostavat merkittävän riskitekijän, Valrtettavan tavallinen on jälkrturvotus apteekista ilman reseptiä saatavien supistavien nuhatippojen ja suihkeiden käytön jälkeen. Krooninen ilman epäpuhtauksien, esimerkiksi tupakan savun tai pakokaasun aiheuttama ärsytys voi myös turvottaa limakaivot.

Sukeltajan hakeutuessa lääkäriin havaitaan ultraäänessä tai röntgenkuvassa usein vain limakalvoturvotusta, harvoin nestepintoja, koska ontelot ovat jo tyhjentyneet. Hoito sivuonteloiden painevammassa on konservatiivinen, Limakaivoja supistavat lääkkeet paikallisesti tai suun

kautta nautittuna lievittävät oireita ja sukeltaja on sukelluskiellossa kunnes on oireeton. Myös lentämisen välttäminen on joskus aiheellista turvotuksen laskemiseen saakka. Antibiootteja tarvitaan vain jos nenästä on tullut märkäisiä eritteitä tai sukeltajalla on oireita infektiosta. Ennaltaehkäisy on tässäkin paras hoito. Ylähengitystievaivat ovat erittäin yleisiä, esimerkiksi tällä hetkellä yleisin krooninen sairaus Yhdysvalloissa on krooninen sivuontelon tulehdus, Hyvin hoidettuna voi kroonistakin nuhaa sairastava sukeltaa turvallisesti. Paikalliskortisonisuihkeet ovat tällä hetkellä tehokkaimpia lääkkeitä allergisessa ja myös muissa kroonisissa nuhissa, eikä niihin lirty riskejä sukeltajan kannalta. Sivuontelotulehdukset ja mahdolliset nenän limakalvopolyyprt vaativat omat, lääkärin antamat hoitonsa, jotta sukeltaja pääsisi jälleen nopeasti sukelluskuntoon. Krooniset nuhaongelmat ja erityisesti nenäpolyypit vaativat usein erikoislääkärin hoidon.

Hankalatkin toistuvat tai krooniset sivuontelotulehdukset ovat nykymenetelmillä hoidettavissa täysin sukel-lusta haittaamattomiksi.

Tärkeää on tietää se, että reseptivapaiden supistavien nuhatippojen ja -suihkeiden avulla saadaan tukkoinen nenä kyllä väliaikaisesti auki, mutta niiden teho ei ulotu sivuonteloiden tai korvatorven turvotusta poistamaan. Supistuslääkkeiden vaikutusaika ja teho pyrkii vähenemään käytön myötä jälkiturvotuksen samalla lisääntyessä, Tästä voi olla seurauksena ikävä yllätys kesken sukelluksen. Näiden valmisteiden käyttöä tulee ehdottomasti välttää sukellettaessa.

Korvakäytävän painevamma Korvakäytävän painevamma on lähinnä kuivapukusukeltajan ongelma, märkäpuvulla se syntyy vain, jos korvakäytävässä on tukkiva este kuten esimerkiksi tiivis kuulosuojaintulppa tai tukkiva vaikkutulppa, Kun paineero korvakäytävän ja onnistuneesti painetta lisänneen välikorvan välillä nousee noin 2 metrin sukellussyvyyttä vastaavaksi tärykalvo pullistuu ulospäin, voi joskus harvoin revetä ja korvakäytävän iho turpoaa. Verenpurkaumia ja mustelmia nähdään korvakäytävässä, Oireena sukeltajalIe tulee kipua korvaan, ja alas mennessä on paineentasausvaikeutta, joskus nähdään myös verenvuotoa korvakäytävästä.

Hoidoksi riittää korvakäytävän puhdistus tarvittaessa, mahdollisen korvakäytäväntulehduksen hoito (tällainen syntyy helposti vaurioituneen ihon vuoksi). Sukelluskielto on aiheellinen, kunnes korvan iho ja tärykalvo on parantunut repeämistä.

Sukeltajan ei tulisi käyttää tiiviitä korvatulppia sukellettaessa yli 1,5 metrin syvyydessä (huom. tämä koskee myös "putkikorvalapsia"), eikä liian tiivistä alushuppua kuivapuvun kanssa. Korvakäytävät voi tarvittaessa huuhdottaa puhtaiksi ennen sukelluskautta jos on taipumusta vaikkutulppiin. Normaalisti peruskunnon ylläpitämiseksi harrastettu säännöllinen uiminen notkistaa korvavaikun, eikä vaikkutulppia juuri pääse syntymään.

Hampaiden painevamma Reikäisiin, huonosti paikattuihin tai kesken juurihoidon oleviin hampaisiin voi syntyä ilmataskuja, jotka reagoivat ympäristön paineen vaihteluille. Oireena on yleensä hammaskipu ja paineen kasvaessa hammas voi luhistua tai paineen laskiessa paikka "räjähtää" irti. joskus esiintyy verenvuotoa ikeniin. Hoidoksi riittää kivun hoito ja jatkohoito jä~es­ tyy omalla hammaslääkärillä.

Kasvojen painevamma Nenähengityksen estyminen tai riittämätön paineentasaus maskin tai kypärän sisälle aiheuttaa alipainevamman vastaavalle alueelle. Tällai-

nen syntyy esimerkiksi tajuttoman sukeltajan vajotessa. Oireena kasvojen ja silmän pehmytkudoksen turvotus tai verenpurkaumat ja silmän sidekalvon alaiset verenvuodot.

Kasvojen painevammat ovat useimmiten lieviä, eivätkä tarvitse erityistä hoitoa. Sukelluskielto on aiheen, kunnes kudosvauriot ovat parantuneet. Mikäli syynä on esimerkiksi krooninen, nuhasta tai esimerkiksi vi nosta nenän väliseinästä aiheutuva nenän tukkoisuus, on aiheen hakeutua korvalääkärille. Mikäli silmän takana tuntuu kipua tai näkö ei tunnu normaalilta on ehdottomasti hakeuduttava lääkärin arvioon silmäkuopan sisäisen verenvuodon poissulkemiseksi.

Korvakäytävän tulehdus Toiseksi tavallisin sukeltajan lääketieteellinen ongelma on korvakäytävän ihon tulehdus. Vaiva on erittäin yleinen erityisesti lämpimissä vesissä sukellettaessa ja satu raatiosukelluksessa. Tällöin korvakäytävissä pitkään säilyvä kosteus liuottaa pois suojaavia ja bakteereja tappavia rasvahappoja ja muuttaa korvakäytävän pinnan pH:n lievästi emäksiseen suuntaan edesauttaen bakteerien kasvua. Korvakäytävässä syntyy jatkuvasti vaikkua, jonka tehtävänä on suojata korvakäytävän herkkää ihoa. Tämä suojakerros uusiutuu jatkuvasti ja kuivaa hilsemäiseksi poistuessaan itsekseen ulos korvakäytävästä. Se ei siis ole likaa, eikä sitä tule itse aktiivisesti

poistaa, erityisesti jos korvakäytävät ajoittain kastuvat.

Ihovauriot, jotka ovat korvia kaivamalIa itse aiheutettuja ovat useimmiten tulehduksen syynä. Korvakäytäviin päässyt lika, ihottumat ja niin sanotut uimarin kyhmyt eli luukyhmyt korvakäytävän sisäosissa altistavat tulehduksille.

Korvakäytävän ihon punoitus, turvotus, ja lievästä kutinasta joskus lähes sietämättömäksi paheneva kipu on tavallisin oire. Korvasta voi vuotaa ulos märkäeritettä hankalissa tulehduksissa. Hoitona on korvan huolellinen huuhtelu ja puhdistus lääkärin toimesta. Antiseptiset tai antibioottia ja kortisonia sisältävät korvatipat tai suihke ovat usein aiheellisia. joskus joudutaan asettamaan lääketamponi korvakäytävään, jos voimakas turvotus estää muun lääkityksen. jatkohoitoon sopivat esimerkiksi etikkahappopitoiset (n.

2,5%) korvatipat.

Ennaltaehkäisy on jälleen tärkeää, erityisesti etelän sukellussafareilla: korvakäytävät kannattaa pitää puhtaina, varoa hiekan ym. vierasesineiden pääsyä korviin. Missään nimessä suojaavaa vaikkukerrosta ei saa poistaa pumpulipuikoilla tai muuten kaivelemalla. Kutinana ja herkkänä kipeytymisenä ilmenevä lievä krooninen korvakäytävän tulehdus on tavallinen ja usein seurausta huonosti hoidetusta äkillisestä tulehduksesta.

Huolellinen kuivaus kastumisen jälkeen hiustenkuivaajalla, pehmeällä paperipyyhkeen kulmalla tai kroonisesti oireilevissa etikkahappopitoiset tipat korvakäytävän ja 1/2-2 minuu-

Pari ajatusta UPPOPALLOSTAH Korituksen vaaroja Näin "eläkkeellä" olevana entisenä aktiivina haluan herätellä pelaajien keskuudessa keskustelua uppopallon turvallisuudesta.

Nykypelaajat ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan niin vahvoja, että päähän kohdistuvassa pelaamisessa vakavan vammautumisen riski on aika suuri.

Varsinkin koritustilanteessa ns. "Ievyttävän" maalivahdin niskat joutuvat välillä aika kovan väännön kohteeksi. Onneksi vielä ei kukaan ole loukkaantunut vakavasti.

Tiedän muutamia pelaajia, jotka ovat lopettaneet lajin tästä syystä ja muutamat harkitsevat lopettamista.

Sääntömuutos olisi paras keino ennaltaehkäistä vammojen syntyminen, mutta niin raju muutos sääntöihin kuin maalivahdin "Ievyttämisen" (korin sulkeminen selällä) kieltäminen, muuttaa oleellisesti pelin kulkua. Siksi sitä kannattaisi meidän kaikkien miettiä. jos taas "Ievyttävää" maalivahtia vastaan hyökkäävää pelaajaa kielletään pelaamasta maalivahdin pään puolel-

ta, loppuu tasaisissa peleissä korien tekeminen siihen, tai ainakin vähenee rajusti.

Minä en tiedä ratkaisua, mutta haluankin herätellä asiasta keskustelua, ennen kuin jotain tapahtuu ....

Meidän kaikkien kannattaisi kehitellä jonkinlaista sääntömuutosta, jota voitaisiin sitten kokeilla kotimaisessa tumauksessa tai jonkun seuran

tin kuluttua kuivaus. Kroonisessa kutinassa auttavat esimerkiksi boorispriitipat Tämä liuottaa kuitenkin suojaavia rasvahappoja korvakäytävästä, joten se ei ole suositeltava sukelluskauden aikana märkäpukusukeltajilla.

Sisäkorvan sukeltajantauti Harvinaisen sisäkorvan sukeltajantaudin oireet tulevat pintaan noustessa tai pian sen jälkeen sukelluksissa, joissa sukeltajantauti on keston ja syvyyden suhteen mahdollinen. Se voi syntyä myös vakiosyvyydessä inerttikaasun vaihtuessa heliumista muuhun. joskus sukeltajantaudin ainoat oireet voivat tulla sisäkorvasta jossa inerttikaasukuplat aiheuttavat verenkiertohäiriötä ja mekaanisia vaurioita. Oireena tulee kiertohuimausta, pahoinvointia, oksentelua, korvan soimista ja kuulovaurioita. Sisäkorvaoireet voivat liittyä muiden elinten sukeltajantautiin.

Sisäkorvaoireisessa, kuten muulloinkin sukeltajantaudissa hoitona on mahdollisimman pikainen ylipainehappihoito .painekammiossa. Mikäli sukeltaja ei parane oireettomaksi, seuraa sukelluskielto pysyvästi. jokaisen sukeltajan tulisi olla tietoinen hengitystieinfektioihin liittyvistä riskeistä. Vain näin voidaan välttää turhat painevauriot, jotka voivat johtaa elinikäiseen sukelluskieltoon tai jopa hengenmenetykseen. ~ Jari Suvilehto korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri

Piste miehet (naiset) näkyviin!

Koska olemme pieni tiedotusvälineissä huonosti näkyvä laji, kannattaisi kokeilla eri asioita lajin näkyvyyden parantamiseksi. jos esimerkiksi ki~aisimme korittajat, syöttäjät, jäähyilijät yms. tilastotiedot paremmin ja jakaisimme näitä tietoja lehdille, saattaisivat ne jopa julkaista niitä. Itse ainakin lueskelen välillä esim. jääkiekon tilastoja. ja olisihan lajin harrastajienkin mukava seurata kuka loistaa missäkin tilastossa.

ha~oituksissa.

Lopuksi hyvää ja menestyksekästä uppopallokautta kaikille!!

Petri Parikka

r------------------~

TULE SUKELTAMAAN KIRKKAUDESTAAN KUULUISALLE PURUUEDELLE !

[ 50.,..., hyper- nE! ~

·10·30% Kalkki sukellus- ja vesijet -tarvikkeet SuperAle hintaanl

Järjestämme

Käytössäsi on -

opastetut sukellusretket ja -leirit kevättalvella avantosukellukset 12 m pitkä ja 4 m leveä tukialus sukelluksen ja veneilyn hallitseva kippari - paineilmakompressori - runsaasti sukelluskohteita Etäisyys esim. Helsingistä 350 km, Joensuusta 100 km

Varaa seuralIesi ensi kesän sukellusleirit ~J

.

•

,. /

'

")

I"

:r

Nordic Dive In Oy. Pohjoisranta 2, 00170 Helsinki.

Puh. (09) 622 55 44. Fax (09) 622 49 49.

..

•

"; I I oz I ~ I 8I

PURUUEOEN RETKEILY TIMO JA EEVA TYNKKYNEN KESÄLAHTI Puh. 013-371 793,0400-778439

~------------------~

Nikon NIKONOS SB-I03 SALAMALAITTEEN OMISTAJILLE Vuosien 1984 - 1994 välisenä aikana myydyissä Nikonos SB103 salamalaitteissa on ilmennyt tekninen vika, joka saattaa aiheuttaa onnettomuuden.

Jos tuotetta käytetään käyttöohjeen määräysten ja ohjeiden mukaisesti, mitään ongelmia ei synny.

Joissakin tapauksissa, mikä on harvinaista, käytettäessä ladattuja ja 1ataamattomia NiCd-paristoja samanaikaisesti, saattaa paristoista erittyä vetykaasua. Tämän kaasun sekoittuessa ilman kanssa SB-103 salamalaitteen sisällä, on mahdollista, että sähkökipinä sytyttää kaasu se ok sen laukaisuhetkellä ja aiheuttaa salaman välähdyspään räjähdyksen.

Välttääkseen tällaisen onnettomuuden Nikon kutsuu takaisin SB-I03 salamalaitteet (ilman synkrojohtoa, salamakiskoa ja laajakulmaheijastinta SW-I03) ja vaihtaa ne SB-I05 salamalaitteeseen.

Jos omistat tämän tuotteen- SB-I03 - pyydämme sinua ottamaan yhteyttä allamainittuun maahantuojaan. Huomaa, että tämä pyyntö koskee vain Nikonos SB-I03 salamalaitetta.

Pahoittelemme asiasta sinulle mahdollisesti aiheutunutta haittaa.

Toivomme kuitenkin meille tulevan mahdollisuuden palvella sinua jatkossakin laadukkailla Nikon - tuotteilla.

PURSUITX3 Kun puhutaan laadusta, on PURSuitX3 suomessa jo käsite urheilu

Tilaa esite ja vertailutesti

Elokuun 28 päivänä 1998 Nikon Corporation Maahantuoja: Nikon Svenska AB, Suomen toimisto Ojahaanrinne 4 PL 71 01601 Vantaa Puh. (09)5660060 Fax 09-56600626

Soita ja tilaa postitse.

Sea Safety Oy Puh 094544600 Telefax 09 454 43 00 Kisahalli,Mannerheimintie 17,00250 HELSINKI

Gustav Adolfin hylystä nostettua toista tykkiä asetetaan kuljetuslaatikkoon Suomenlah den laivaston öljyntorjunta-alus Hylkeen kannella. Kuvassa laivaston raivaajasukeltajia.

Hylkeen miehistöå sekå Suomen merimuseon yhteistyökumppaneita.

Kuva Saila Sorsa. Suomen merimuseo

Suomen Merimuseon kenttäkuulumisia kesältä 1998 Kesä 1998 oli Suomen merimuseon vedenalaisen arkeologian osalta poikkeuksellinen siinä mielessä, että merimuseon omilla määrärahoilla ei suoritettu yhtään suurempaa kenttätyöprojektia vaan museo jä~esti, osallistui, konsultoi ja tuki eri tavoin useampia projekteja. Uutta oli myös kolmeen eri vesirakennusprojektiin liittyvien viistokaikututkimusten ja vedenalaisten kenttätöiden ohjausja seurantatyöt. Vesirakennustöistä kerrotaan lisää Maija Fastin ki~oituk­ sessa.

Kronprins Gustav Adolfin hylyn kenttätutkimukset 1998 Mikä on Gustav Adolfin hylky?

Kronprins Gustav Adolfin hylky eli tuttavallisemmin Gustav Adolfin hylky löytyi Merivoimien tutkimuslaitoksen viistokaikututkimuksissa vuonna 1995. Pian löytymisen jälkeen hylyn arveltiin olevan ruotsalainen linjalaiva Kronprins Gustav Adolf, joka ajoi tiedustelu matkallaan ennen tuntemattomalle karille Helsingin edustalla elokuussa 1788. Karille ajon jälkeen venäläiset valtasivat a,luksen, ottivat miehistön sotavangeiksi, poistivat takilan ja sytyttivät aluksen palamaan, Lopulta linjalaiva räjähti, lähti ajelehtimaan ja upposi nykyiselle löytöpaikalleen Harmajan majakan eteläpuolelle, Tapahtumien aikaan Ruotsin kuningas Kustaa 111 kävi sotaa Venäjän keisarinna Katarina II:sta vastaan. Sota

päättyi vuonna 1790 Ruotsinsalmen toiseen meritaisteluun ja Ruotsin voittoon, Linjalaiva Gustav Adolfin hylky makaa noin 20 metrin syvyydessä moreenipohjalla, Aluksesta on jäljellä rungon alaosa, yli 70 tykkä, 2 ankkuria, peräsin, erilaisia tammisia rakenneosia sekä jonkin verran pienempää, osin pahoin tuhoutunutta, esineistöä, Hylyn osia löytyy kaiken kaikkiaan noin I 00 m x I 00 m alueelta, Suomen merimuseo tutki hylkyä kesällä 1997, Muun muassa takilan osien puuttuminen, hylystä löyty-

Vapaaehtoisia sukeltajia Gustav Adolfin hylyllå.

Kuva Petri Rouhiainen. Suomen merimuseo.

neet tykit, hiiltynyt puu, tammen käyttö rakennusmateriaalina, peräsimen ja hylyn koko sekä ankkurit vahvistavat sitä käsitystä, että kyseessä on juuri linjalaiva Kronprins Gustav Adolfin hylky.

Tykkien nosto keväällä 1998 Gustav Adolfin hylyn identifioinnin ja ajoituksen varmistamiseksi hylystä

päätettiin nostaa kaksi tykkiä, Vuoden 1997 syksyllä Suomen merimuseon Tuki ry:n asiamies Matti Haajasalmi sopi Oy Rautaruukki Ab:n kanssa muutaman Gustav Adolfin hylyn valurautaisen tykin konservoinnista. Tykkien nostoa alettiin valmistella helmi-maaliskuussa 1998.

Ennen nostoa valitut kaksi tykkiä dokumentoitiin valokuvaamalla, videoimalla ja mittaamalla, Lisäksi tykkeihin kiinnitettiin valmiiksi nostolii-

nat ja merkkipoijut. Myöhäinen kevät jäineen viivytti pitkään valmisteluja ja ongelmia tuotti myös riittävän raskaan nosturin löytäminen sillä tykkien alkuperäiseksi painoksi arvioitiin ki~allisuuden mukaan jopa 4000-5000 kg. Vihdoin 20.5.1998 tykkien nostoon päästiin ja Suomenlahden laivaston öljynto~unta-alus Hylje saapui Gustav Adolfin hylylle.

Tykkien noston suorittivat laivaston raivaajasukeltajat. Kumpikin tykki saatiin nostettua onnistuneesti hylystä, vaikka välillä jännitystä lisäsi Hylkeen nosturin rikkoutum inen; toinen tykki jouduttiinkin nostamaan nostosäkillä meren pohjasta. Tykkien nosto-operaatiota oli seuraamassa eri tiedotusvälineiden edustajia sekä merimuseon yhteistyökumppaneita.

Noston jälkeen tykit kuljetettiin Hylkeellä Upinniemeen, mistä yhteistyökumppani AGAn kuljetusauto vei tykit Rautaruukin Halikon tehtaalle. [1alikossa tykit puhdisti merimuseon konservaattori Pekka Lindfors apulaisineen. Puhdistuksen jälkeen tykit konservoitiin ns. vetyuunissa; tykit asetettiin niille tehdyissä metallisäiliöissä vetyuuniin, uunin lämpötilaa nostettiin 800 asteeseen ja säiliöihin johdettiin vetykaasua, jonka avulla tykkien korrodoitunut pinta pelkistyi takaisin metalliksi. jäähdyttelyn jälkeen tykit jälkikäsiteltiin epoksihartsilla. Toinen tykki asetettiin heinäkuussa 1998 näyttei lle tykkien nostoa tukeneen Helsingin kaupungin "Lähellä linnoitusta"-näyttelyyn jugendsaliin.

Konservoiduista tykeistä löytyi hylyn identifiointia vahvistavaa infonmaatiota; toinen tykki oli valettu tykin olkatapissa olevan leiman mukaan Ehrendahlin valimossa. Tämän tykin toinen olkatappi oli tuhoutunut, joten tykin valuvuosi ei ole tiedossa.

Toisesta tykistä kumpikin olkatappi oli säilynyt ehjänä ja niissä olevien leimojen mukaan se oli valettu Åkerin valimossa vuonna 1785. Kumpikin valimo valmisti 1700-luvulla tykkejä Ruotsin laivastolle. Nostetut tykit olivat 24-naulaisia. Toinen tykki painoi 1800 kg, ja toinen 1700 kg.

Nostetuista tykeistä pyritään selvittämään myös niissä käytetyn raudan koostumus ja ominaisuudet. Lisäksi vertailIaan metallia ennen ja jälkeen konservoinnin. Analyysin suorittaa Teknillisen Korkeakoulun materiaali- ja kalliotekniikan osaston korroosion- ja materiaalikemian laboratorio.

Kesän 1998 kenttätutkimukset Kesällä 1998 Kronprins Gustav Adolfin hylyn tutkimuksia jatkettiin kahden viikon kenttäleirin muodossa. Tutkimukset rahoitettiin kuuden hengen työryhmän Suomen Kulttuurirahastolta saaman apurahan turvin. Tutkimukset tapahtuivat yhteistyössä Suomen merimuseon kanssa; alleki~oittanut osallistui kenttätöihin ja johti työryhmän työskentelyä merimuseon tutkijana, ei apurahalla palkattuna. Muita työryhmään kuuluneita olivat arkeologian opiskelijat ja tutkimussukeltajat Riikka Ihamäki, Minna Koivikko, Matias Laitinen, Petteri Pietiläinen ja Kalle Virtanen. Perinteisesti tutkimuksiin osall istui myös Teredo Navalis-seuran vapaaehtoisia sukeltajia. Lisäksi seuran Teredo-alus toimi kenttätutkimusten tukialuksena. Tutkimuksissa avusti edellisvuoden tapaan myös sukellusseura H20, joka jatkoi hylyn videokuvauksia videokameraIIaan. Kuvauskalustoa saatiin käyttöön myös Matila ja Röhr Produetionilta sekä Divetronies Oy:stä, joil-

ta saatiin lainaksi kuvausvalot. kamera sekä muuta kalustoa. Hylyn viistokaikukuvauksia jatkettiin Oy Balt ie Eye:n kalustolla. Hylyn tutkimuksiin osallistui myös moni muu taho.

Kaikille parhaimmat kiitokset.

Kesän 1998 kenttätöitä haittasivat valitettavasti tuuliset ja sumuiset säät. Hylyn dokumentointia saatiin kuitenkin jatkettua mm. videoimalla ja valokuvaamalla. Hylyn mittauksia varten hylyn ulkopuolelle sijoitettiin neljä betoniporsaisiin upotettua mittauspistettä. Näitä mittapisteitä on tarkoitus käyttää hyödyksi ns. suoraetäisyysmittauksissa. Mittaustulosten pi irtämiseen on tarkoitus käyttää apuna tietokonetta.

Tulevaisuuden suunnitelmia Gustav Adolfilla Vuonna 1999 Gustav Adolfin hylyn perusdokumentointia pyritään jatkamaan. Vuoden 2000 suunnitelmiin kuuluu aukaista hylyllä Suomen merimuseon vedenalainen puisto opastauluineen ja polkuineen. Aiheesta kerrotaan enemmän toisaalla tässä lehdessä.

MUITA KENTTAKUULUMISIA Lapurin hylky Elokuussa 1998 Virolahden Lapurin hylystä otettiin dendrokronologisia puu näytteitä aluksen ajoituksen varmistamiseksi ja puun kasvupaikan selvittämiseksi. Näytteiden otosta vastasi Oy Baltie Eye:n kahden hengen ryhmä. Ajoitettavat näytteet valikoi paikan päällä joensuun yliopiston Dendrokronologian laboratorion esimies Pentti Zetterberg,

joka myös analysoi näytteet. Tuloksia on odotettavissa loppuvuodesta 1998. Näytteiden oton ja analysoinnin kustannuksiin osallistuivat Virolahden kunta, Kymenlaakson maakuntamuseo, Suomen merimuseo ja eräs Lapurin hylystä kiinnostunut yksityishenkilö.

Lapurin hylky ajoitettiin 1970-luvulla radiohiilimenetelmällä viikinkiaikaiseksi. Vuoden 1997 uusissa radiohiiliajoituksissa hylky ajoitettiin 12001300-luvuille eli keskiaikaiseksi. Lapurin hylystä on tekemässä arkeologian pro graduaan Huk Maria Hölttä, joka vastasi hylyn kenttätutkimuksista vuonna 1992 ja 1993.

Tutustumisia, vierailuja ja tarkastuksia Heinäkuussa 1998 Merimuseo kävi tutustumassa Saaristomeren Meriarkeologisen seuran organisoimiin ja rahoittamiin Frau Maria-aluksen etsintöihin. Lisäksi tarkastettiin Saaristomerellä paikka, josta on löytynyt keskiaikaista keramiikkaa ja kirkonkello. Saimaalle suuntautuneen kenttämatkan aikana käytiin tutustumassa mm. kivikautisten veden alle joutuneiden asuinpaikkojen etsintäprojektiin. Projektia johtaa arkeologian opiskelija ja tutkimussukeltaja Huk Minna Koivikko, joka on tekemässä aiheesta pro gradu-työtään. Meneillään oleviin vesirakennustöihin liittyen meri museo kävi tutustumassa Hollolan Kirkonrannasta löytyneen pienen veneen tutkimuksiin. 1700-1800-luvuille alustavasti ajoitetun veneen tutkimuksia johtaa arkeologian opiskelija ja tutkimussukeltaja Huk Riikka Ihamäki. ~

Sallamaria Tikkanen Suomen merimuseo

REGUT KUNTOON TALVEKSI!!!

Valtuutettu Spiro, Mares, Poseidon huoltomme hoitaa regusi talvikuntoon, takuulla. KYSY TARJOUS. Samalla saat edullisen tarjouksemme kuivapuvuista, esim. URSUIT STD 3950,- Myös muita tarjouksia esim. laitepakettaja, SOITA! !

UW ACTIONS OY YHDYSK. 39 15200 LAHTI 03-733 1181 0400-437 175

Meriarkeologian harrastajia koolla Jussarössä Reilut kolmekymmentä Suomen meriarkeologisen seura r.y:n jäsentä saapui elokuun puolivälissä Tammisaaren alueelle osallistuakseen yhteiseen koulutusviikonloppuun. Kyseinen yhdistys perustettiin maahamme neljä vuotta sitten ja se on kasvanut näiden alkuvuosien jälkeen noin sadan hengen värikkääksi ryhmäksi, koostuen alan harrastajista, opiskelijoista ja ammattilaisista. Yhteistä kaikille "mukaan lähteneille" on kiinnostus vedenalaiseen kulttuuriperintöömme, sen tutkimiseen ja vaalimiseen.

Meriarkeologisen seuran koulutusjaos, johon kuuluu merimuseon sekä yliopiston edustajia, laati yhdistyksen jäsenistölle viisiosaisen NAS (Nautical Archaeology Society) standardeja mukailevan vedenalaisen arkeologian koulutusohjelman. Näistä ensimmäinen osa on jaettu A- ja B-Iohkoon. .Peruskurssin jokainen osa on mitoitettu läpivietäväksi yhtenä viikonloppuna ja sovellettu vastaamaan Itämeren oloja. Tavoitteena on oppia vedenalaisen arkeologian perusteet ja tehostaa urheilusukeltajien ja museoiden välistä yhteistyötä.

Elokuun 14.-16. päivänä pidettiin seuran ensimmäinen koulutustapahtuma Jussarössä ja se sisälsi osan I kokonaisuudessaan. Kolmisen kymmentä meriarkeologiaan vihkiytynyttä alan harrastajaa saapui jo pe~antai- iltana autoilla Baggön laiturille, josta osallistujat kuljetettiin veneillä tuulisen saariston poikki suojaisaa väylää pitkin Jussarön turvalliseen laituriin. Muutama vene- .

kuntakin ilmestyi harmaan ja vellovan meren takaa kiinnittyen saaren laituriin. Kuin muistutuksena kyseisen saariston vaaroista oli samassa laiturissa hätäsatamaan hakeutuneena kymmenmetrinen pu~ealus, joka saksanmatkaltaan palattuaan oli tuhoutua miehistöineen Jussarön ulkokiville.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä leirin jä~estelyistä vastannut Patrick Forsbom kertoi mielenkiintoisasti koulutuspaikkana toimineen Jussarön linnakesaaren vaiheista ja nykytilasta. Ainutlaatuisen tutustumiskierroksen jälkeen siirryttiin kasarmirakennuksen oppiluokkaan syventymään opetuksen ja esitysten asiasisältöön. Aamupäivällä käytiin läpi arkeologian peruskäsitteitä, lainsäädäntöä ja hallintoa.

Ruokailun jälkeen oli kurssilaisilla mahdollisuus sukeltaa Lill-Jussarön rannan läheisyydessä 10-15 metrin syvyydessä lepäävään 28 metriä pitkään ja lähes 7 metriä leveään hylkyyn. Kohde paikallistettiin uudelleen vuonna 1968 merivoimien sukeltajien toimesta. Kansantarinan mukaan alueelle on uponnut hopealastissa alus ja tämän johdosta hylkyä on kutsuttu myös "hopeaprikiksi". Virolaisten kypäräsukeltajien kerrotaan vuosisadan alussa jopa räjäyttäneen hylyn peräosan etsiessään oletettua hopea-aarretta. Täysin erilaisin menetelmin hylkyä on tutkittu I 960-luvun lopulta alkaen museoviranomaisten valvonnassa. Vuosien saatossa näiden tutkimusten aikana hylystä on nostettu mm. muutamia Rheinin viinipulloja, Ranskalaisia sinappipurkkeja, osterin kuoria ja muita kulinaa-

risiin nautintoihin liittyviä löytöjä.

Vahvistusta hopea-aarteen olemassaoloon ei ole löytynyt, ja arvokkaana numismaattisena löytönä pidetty Ludvig XVI kuvalla koristettu kolikko on osoittautunut messinkisekoitteiseksi saksalaiseksi jetoniksi, jota aikoinaan käytettiin laskurahana helmitaulun tapaan. Vaikka kansantarujen aarretta ei hylystä löytynyt, on tehdyillä tutkimuksilla oma dokumentoiva arvonsa.

Sukelluskohteen alkuperästä on esitetty erilaisia teorioita. Perustelluimman identifioinnin esittää kuitenkin Christian Ahlström julkaisussaan "Spår av hav, yxa och penna".

Tämän väitöski~an mukaan kyseessä on venäläinen priki Graf Nikita, joka painolastissa haaksirikkoutui 12. I 1. 1784 matkalla Lyypekistä Pietariin. Sukellukset tähän hylkyyn olivat luonteeltaan tutustumis- ja havainnointisukelluksia koska peruskurssin I-osaan ei sisälly kohteen mittaus-, piirto-, eikä inventointiha~oituksia.

Sukellusten päätyttyä pari toisensa jälkeen aloitti illanvieton saunomisen, iltapalan ja leirinuotion huolehtiessa tunnelmasta. Nuotiolla alan harrastajat kertoivat kokemuksiaan ja vaihtoivat mielipiteitään meriarkeologian tämänhetkisestä tilasta. Illan keskustelu oli varmasti kaikille osallistujille antoisa, olihan näkemyksiään kertomassa niin merimuseon-, tutkimussukeltajien-, kuin urheilusukeltajienkin edustajia.

Toinen päivä alkoi teoriaosuudella, jossa aiheena oli inventointi, taustatutkimukset ja etsintä. 'Puhuttiin paikantamisesta, tyypittämi-

sestä ja löytöilmoituksen tekemisestä. Moni esitys rakentui omakohtaiseen kokemukseen kentällä ja oli näin erittäin mielenkiintoista kuultavaa. Jos A-Iohkon aiheet sisälsivät osin jo tutuksi tullutta asiaa sisälsi B-Iohkon aiheet sitäkin enemmän uutta tai vähemmän käsiteltyä aiheistoa. Teoriaopetuksen jälkeen oli kurssilaisille vielä varattu mahdollisuus tutustumissukelluksiin Jussarön ympäristössä oleviin kohteisiin.

Hyvin onnistunut Jussarön leiri antaa varmasti seuran koulutusjaostoIle rohkaisevat kannustukset jatkosuunnitelmia varten. Tulevien kurssien sisältö on jo teematasolla tiedossa. Seuraavaksi jä~estettävän kakkososan sisältö on kenttätutkimuskeskeinen. Siihen liittyviä aiheita ovat esimerkiksi: kajoava ja ei kajoava tutkimus, tutkimus- ja dokumentointitekniikat, rakenneosat, ekofaktit, löydöt ja niiden käsittely, yms. Viimeiset kolme koulutusjaksoa tulevat muodostumaan kohteiden raportoinnista, jatkotutkimuksista, tutkimustulosten esittelystä ja kenttäha~oittelusta. Peruskurssin yhtenä osana on myös osallistuminen vähintään yhteen alan seminaariin.

Suomen meriarkeologisen seuran toiminta ja Jussarön leirin mukainen koulutustapahtuma ovat osoittautuneet tervetulleeksi lisäksi niille urheilusukeltajilIe, jotka ovat valmiit laajentamaan meriarkeologista toimintaansa vastuuntuntoisesti myös oman seuransa ulkopuolella. ~ Timo Kytölä ja Kaj Enholm!

Rannlkkosulreltajat r.y.

Minna Koivikko opetusvuorossa. Kuva: Heikki Koistinen

LAITEPAKETTITARJOUKSET (sis. pullon, liivin, regun, okton, okton pidikkeen ja combon) Poseidon Jetstream 300 bar Arctic 200 bar Abyss 22 300 bar Apex 50 TX300 bar Storm 200 bar

5550,5300,5700,5300,3900,-

KUIVAPUVUT Viking Pro kuivapuku kumi Viking Pro PU 590 905-Polar kuivapuku Neopreenipuku 7 mm Viking Nylon Finnfill-aluspuku

5500,3500,3500,4500,3000,700,-

VALAISIMET EHKÄ SUOMEN EDULLISIN SUKELLUSVÄLlNEKAUPPAJ

Tekno Pro 50 W ladattava Tekno Pro 50 W Elite ladattava Tekno Speleo 50 W

1400,1600,1800,-

KAUPALLISET EHDOT: käteiskauppa, matkahuolto tai postiennakko, Posti/matkakulut lisätään hintoihin. Hinnat sisältävät ALV 22%. Takuut/korjaukset: WASSER SPIELEN. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.

E-mai/:wasser.spielen@tmi.inet.fi tuotekuvia netissä: http://www.members.tripod.com/wasser_spielen

Sukelluskauppa-auto liikkuu Helsingissä

Kolarilaiset urheilusukeltajat ovat vuokranneet kohteen käyttöönsä ja rakentaneet paikalle mm laiturin ja tauko paikan. Kuvat Hilkka Kurvinen ja Olli pöylio.

Kolarin sukelluskeskus -AINUTLAATUISTA POHJOIS-SUOMESSA Kolarissa on vanha suljettu kaIkkikaivos, jossa kävin sukeltamassa s'('lskuun alussa. Vaikka kysymyksessä on kaivosalue, on ympäristö siisti ja maisemallisesti kaunis. Sukelluspaikkana on 21 hehtaarin suuruinen avolouhos, jonka syY'fls vaihtelee 518 metriin. Näkyv'fls on loistava.

Pinnasta näkee pohjaan saakka myös syvimmissä kohdissa. Paikka itsessään on mielenkiintoinen, koska allas ei näytä altaalta. Siinä on erilaisia lahdelmia, iso saari keskellä ja pohjasta löyt'('l mielenkiintoisia sukelluskohteita. Louhoksen pohjalla on mm. vedenkeräysallas, jonka kahdesta suuaukosta voi sukeltaa sisään.

Lisäksi terminaalin läheis'('ldestä löyt'('l sähkökaappi ja osittain veden alle jäänyt pumppu huone.

Näkyvyyttä kuten Norjan sukelluskohteissa Olimme suorittamassa Kurvisen Hilkan kanssa kolmen tähden kurssiharjoituksia viikonloppuna samalla tutustuen louhokseen. Hämmästyin veden kirkkautta ja väriä, tulikin mie-

30

leen sukellukset Aitassa ja Jäämerellä, niin hyvä oli näkyv'fls. Pohjalla oli vain vähän humusta, ja vaikka teimmekin erilaisia ha~oituksia myös pohjassa, ei vesi samentunut juuri lainkaan. Oli mielenkiintoista sukeltaa pitkin trukin jälkiä ja katsella "tienvarsiviittoja", pylväitä ja valkoisia kalkkimuodostumia siellä täällä pohjassa. Suunn istusha~oituksessa löysimme pienen poukaman, jossa kukaan ei ollut vielä käynyt. Seinämäsukelluksella oli tunnelmaa, kun kallioseinämästä hohtava aurinko valaisi kirkkaasti allamme olevan pohjan, kun taas va~ossa oleva puoli näytti ihan pimeäitä.

Hyvä harjoittelupaikka

moneen tarkoitukseen Kolarin sukelluskeskus eli kalkkikaivos on erinomainen paikka ha~oitella sukeltamista ja vesipelastusta. Louhoksen suuren koon ansiosta siellä on useita paikkoja, missä tehdä ryhmillä eri ha~oituksia. Kolarilaiset urheilusukeltajat ovat vuokranneet kohteen käyttöönsä ja rakentaneet paikalle mm. laiturin ja taukopaikan.

Ns. terminaaliin pääsee helposti suoraan autolla, jolloin tavaroitakaan ei tarvitse raahata pitkiä matkoja. Kolarin sukeltajat ovat käyttäneet louhosta sukelluskohteenaan jo kaksi

kesää, sekä tehneet viime talvena mieleenpainuvia jääsukelluksia.

Muutakin kuin sukeltamista Alueella on suojainen taukopaikka eli lappilaisittain laavu, jossa voi nauttia eväitään ja keittää nuotiolla kahvia. Majoittua voi illan tullen hyväkuntoisissa kaivoksen kerrostaloasunnoissa sukelluspaikan läheiS'fldessä. Mikäli haluaa käydä ostoksilla, ovat Kolarin keskustan palvelut vajaan 15 ajominuutin päässä. ~ Oili Pöyliö, CMAS'" Rovaniemen Urheilusukeltajat

Keskuksen käytöstä voi tiedustella Paihneenalentajilta Pentti Parkkilalta puh (016) 571 624/0400-858 835 sekä Arto Harjulta puh. (016) 561 500/GSM 0400-397 447 tai internetistä www.personal/inet.fi/urheilu/paihneenalentajat.

Toukokuun alun keikan jälkeen oli vain luettu suomalaisessa rekisterissä olevasta huvialuksesta. joka makasi Jönköpingin yläpuolella; ja peruttu keikkoja. Lopulta elokuun ventti päivänä päästiin Salon Simppujen kanssa keikalle Agonuksella.

erinomaisesti kokouksiin ja erilaisiin illanistujaisiin kaijalla. varsinkin jos bulbin (konehuone pohjan alla) laskee täyteen vettä aluksen vakauttamiseksi.

Strömman laituri on onneksi jo täysin laho. muuten oltais kai vieläkin siellä. Telegraafi full speed aheda -

Sulun Jukan Tapolalaiset ovat jo legenda toisten hunaja-valkosipulipunaviini-marinoitujen entrec6ttien vierellä. Nyt Sulku oli etelässä. joten minä toin korvikkeeksi ryynimakkaraa.

Lauantaina käännettiin kokka kohti Trehålskäriä ja päästiinkin

.Moottoripurjehdusta (tango)kuninkaalIisessa seurassa Iltakahdeksalta seistiin miehissä (Hati. Maukka. Risto ja mää) Strömman uljaasti kohoavaa siltaa ihailemassa. Agonus tarkoittaa kuulemma simppua. Kokemukseni valossa Agony olisi osuvampi nimi.

Agonys on kiintein metallipurjein varustettu ruuhi. joka soveltuu

asennossa liu 'uttiin laituria pitkin ja kerättiin lopulta tarpeeksi vauhtia irtautuaksemme laiturin vetovoimakentästä .. Polttoainemottari vilkutti hullun lailla varatankin valoa. Oli kuulemma rikki.

Yöpymispaikalle päästyämme alko Simppujen tapaan hillitön grillaus.

OHJEET SÄHKÖISESTI TOIMITETTAVISTA AINEISTOISTA KÄYTETIÄVÄT OHJELMAT Vastaanotamme Adobe Acrobat PDF-tiedostoja ja FreeHand-, QuarkXpress-, Illustrator- ja PageMaker -dokumentteja.

Tallenna raakateksti RTF-muodossa.

FONTlT Adoben FontFolio 7.1 PostScript tyyppi I-kirjasinleikkaukset.

TrueType -kirjasinleikkauksia ei saa käyttää. Muut fontit grafiikkamuodossa.

KUVAT JA GRAFIIKKA Korkearesoluutioisina CMYK-kuvina (256 dpi) EPS- tai TlFF-formaattiin.

EPS-kuvissa ei voi käyttää DCS-moodia (yhdestä kuvasta 5 eri tiedostoa).

VÄRIT Väriarvot määritellään prosessiväreinä (CMYK).

PAKKAUS Macintoshissa CompactPro- tai Stuffit-ohjelma ja PClWindows-ympäristössä Zip-pakkausohjelma. Pakkauksien tulee olla itsestään purkautuvia.

AINEISTON TOIMITUS Zip-, CD-ROM, JAZ-, tai 3,5" -levykkeellä sekä sukeltaja@hansaprintJi VEDOSTUS JA TULOSTUSLÄHETE Liitä lähetykseen aina tulostuslähete sekä vedos tai värimalli.

Vedos voidaan toimittaa myös faksilla: (02) 269 4508.

Tarkempia tietoja sähköisten aineistojen toimittamisesta ja linjasiirtoyhteyksistä antavat Kunto Koivulanaho (02) 269 4445 ja Timo Virtanen (02) 269 3510

Hansaprint Oy

ajamaan melkein tunti ennen löpön loppumista keskellä aukkoa.

Kumpparin bensa onneksi riitti Västlaxiin.

Eka sukellus onnistui jo lauantaina klo 16! Tosin kiireisimmät olivat keulakuvan vaiheilla jo ennen kolmea.

Iltakohteena oli Paateron osoittama lautakasa. Ankkuroiduttuamme rannan edustalla klo 21 jälkeen merkitsivät ystävälliset mökkiläiset etsintäalueen neljällä kalaverkolla. sekä ilmoittivat tulostamme merivartiostolle. Kumma kyllä Merimuseon rauhoituspäätöstä ja -numeroa ei löytynyt.

Merivartiosto sai puhelinnumeromme Paaterolta.

Vaikka sukelsimme kaikki sukellusvanhimman ohjeiden mukaan kaukana "hylystä" sattui turkulaisille valitettavasti suunnistusvirheitä. ja me löysimme itsemme verkkojen sisäpuolelta. Merivartioston toiveiden mukaan soitimme ko. mökkiläisille (aamukahdelta - poistuttuamme paikalta).

Sunnuntaina päästiin Schillerille asti. merenkäynnin takia piti Ladoga jättää väliin.

Paluumatka sujui kommelluksitta. ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Hinta/laatu oli kohdallaan ja merelliset elämykset olivat bonuksena; tosin täysjärkisten on suhtauduttava varauksella.

QJ seagoofy

Suomen Urheilusukeltajain Liitto etsii"' ••

LIITTOSIHTEERIA Odotamme, että sinulla on sihteerin tehtävään sopiva koulutus ja mahdollinen sukellustausta.

Muut tehtävän hoitamisen kannalta tärkeät osaamisalueet ovat: • erittäin hyvä suomenkielen hallinta • kielitaito, mielellään ruotsi ja englanti • yleisimpien toimisto-ohjelmien hallinta järjestötyössä odotamme ystävällistä palvelualttiutta ja venymiskykyä.

Kirjalliset hakemukset liiton toimistoon 15.12.1998 mennessä.

Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Brita Ikävalko, puh. 09-3481 2257.

Kymenlaakson maakuntamuseon meri arkeologisen tutkimuksen painopiste on viime vuosina ollut haaksirikko- ja hylkytietojen keräämisessä ja muutamien uusien kohteiden tarkastussukelluksissa. Suurempiin tutkimuksiin tai kaivauksiin Ruotsinsalmen tutkimuksellisesti tärkeimmissä ja mielenkiintoisimmissa hylyissä ei ole ollut mahdollisuuksia.

Puunäytteitä tutkimassa hylystä opinnäytetyötä tekevä Maria Hölttä. Matias Laitinen ja Seppo Zetterberg.

Lapurin hylyn ajoitus Mielenkiintoisin kenttätyökohde Kymenlaakson rannikolla vuonna 1998 oli Lapurin hylky, josta otettiin näytteitä dendrokronologista iänmääritystä varten. 1970 -luvulla löydettyä hylkyähän on pidetty vanhimpana Suomen merialueiden laivahylkynä.

••

HYLKYJA MEREN POHJASSA Hylky arvioitiin T-muotoisen kölinsä totesi näytteen soveltuvan oikein perusteella viikinkiaikaiseksi eli 1000 hyvin tutkimukseen. Ajoitustuloksia vuotta vanhaksi. 1970 -luvun radio- on luvassa tulevan talven aikana. hiilinäytteet tukivat käsitystä 1990 luvun alussa hylyn tutkimusten yhte- Haaksirikkorekisterin ydessä otetut uudet näytteet nostihyötykäyttöä vatkin yllättäen hylyn iän uudelleen kysymyksenalaiseksi, kun uudet tulok- Kymenlaakson rannikon hylkyrekisset viittasivatkin osittain keskiaikaan. terissä on noin 70 kohdetta Pyhtään Ongelman ratkaisemiseksi hylystä ja Viro lahden välisellä merialueella. päätettiin ottaa näytteet dendrokro- Jo löydettyjen hylkyjen tunnistaminologista eli puun vuosilustosa~oi­ seksi ja löytämättömien määrän arhin perustuvaa ajoitusta varten. 10 vioimiseksi maakuntamuseo ryhtyi 000 mk maksavan tutkimuksen ra- keräämään tietoja myös haaksiri. hoittavat Suomen merimuseo, Ky- koista itäisellä Suomenlahdella. menlaakson maakuntamuseo, Viro- Työ aloitettiin käymällä läpi Kotkassa lahden kunta ja eräs yksityishenkilö. ja Haminassa ilmestyneet sanomaNäytteet analysoi tutkija Pentti Zet- lehdet vuodesta 1882 vuoteen 1910. Kuudesta lehdestä ki~attiin n. terberg Joensuun yliopistosta.

Hylyn poijutuksesta huolehti etukä- 350 uutista alueelta, joka ulottuu teen Matti Nieminen Sukellusseura Ruuskerista itään aina ViipurinlahVesikoista, joten tukialus Baltic Eyen delle asti. Täydentävää aineistoa on saavuttua paikalle sukeltaja Rauno kerätty mm. Luotsi- ja majakkalaiKoivusaari ja tutkimussukeltaja Ma- toksen, Haminan raastuvanoikeuden tias Laitinen pääsivät saman tien ot- ja Tullihallituksen arkistoista. tamaan hylkyä esiin sen suojana ole- Muutamia tunnettuja hylkyjä pystytvan harson ja maa-aineksen alta. tiinkin nimeämään saman tien. Mm. Hylyn puuaineksen kunto ja kelpoi- Koivuluodon länsipuolelta löydetyt suus näytteisiin oli pienoinen kysy- puulaivan jäänteet ovat lokakuussa mysmerkki siihen asti, kun Matias 1883 haaksirikkoutuneen suomalaiLaitinen toi ensimmäisen leveästä sen kuunarin "Toivon" osia. Uukylkilaudasta sahatun näytteen pin- denkaupungin laivastoon kuulunut taan. Helpotuksen huokauksia kuu- . alus oli matkalla Kotkaan painolaslui useasta suusta, kun Zetterberg tissa, kun se joutui kovan myrskyn

JA PAPERILLA ajamana karille vanhojen merenkulkijoiden "Perkeleen kareiksi" nimeämällä alueella. Onnettomuus havaittiin Haapasaaren luotsitomista, Pookista, ja saaren satamassa sattumalta ollut pelastusalus "Assistans" pelasti laivan miehistön ja luotsin.

"Assistans" oli rakennettu Viipurissa Paul Wahl & Co:n telakalla vuonna 1882 Alku Dykeribolagetille. Vuonna 1883 se siirtyi ruotsalaisen pelastusyhtiö Neptunin omistukseen.

Neptun hallitsi Suomenlahden kaupallista pelastustoimintaa tallinnalaisen tytäryhtiönsä kautta. Yhtiön asiamiehenä toimi arvostettu kotkalainen huolintaliike Gadenius & Grahn.

'Toivon" hylky myytiin huutokaupassa Kotkan satamakapteeni Enok Blombergille 25 markalla (vuoden 1996 rahassa n. 500 mk). Marraskuussa pidettiin toinen huutokauppa, jossa myytiin laivasta pelastetut takilan osat, pu~eet, ankkuri ketjuineen sekä muuta irtaimistoa.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki on no~alainen kolmimastoinen kuu-

narilaiva "Sleipner", joka tuhoutui lokakuussa 1888 Virolahdella. Kapteeni Anders Larsen Bergin alus oli lastannut Pietarissa eläinten luita ja oli matkalla Englantiin. Kaakkoismyrskyssä ja lumisateessa se ajautui liiaksi pohjoiseen kohtalokkain seurauksin. Aluksen miehistö siirtyi pelastusveneeseen, mutta he joutuivat odottamaan 15 tuntia uponneen laivan vierellä näkyvyyden paranemista. Lumisateen loputtua hylky havaittiin maista ja viisi miestä pelastettiin. Laivan kokki Mårten Henrikssen ehti paleltua kuoliaaksi ja hänet haudattiin Haminaan.

Miehistön pelastajat luotsit A. Heikkilä ja J. Niemelä, nuorempi luotsi E. Niemelä sekä luotsioppilas K. Niemelä Pitkäpaaden luotsiasemalta saivat vuoden päästä 200 markan palkkion amiraali Boris Nordmannin muistorahastosta. Tunnustus jaettiin Navarinon meritaistelun vuosipäivänä 20.1 0., ~oska Ruotsinsalmen linnoituksen päällikön eversti David Nordmannin poika oli osal-

listunut tuohon kuuluisaan meritaisteluun vuonna 1827. Myös No~an hallitus palkitsi pelastajat.

Laivan lastin pelastussopimuksen tekivät tammiolaiset Pitkäset ja luita huutokaupattiinkin Haminassa syksyllä 1889 yhteensä noin 5300 leiviskää eli n. 45 000 kg. Luita rahdattiin mm. liiman raaka-aineeksi.

"Sleipnerin" rungon osti virolahtelainen sahan omistaja Anton Mäkelä 45 markalla. Mäkelä oli . ollut jo 1865 perustamassa Virolahden sukellusseuraa, joka hankki tuloja nostamalla laivoja ja niiden lasteja, avustamalla merihätään joutuneita sekä perkaamalia matalia salmia. Seuran laitteilla päästiin jopa 35 metrin syvyyteen. Yhtiö lopetti toimintansa vuonna 1892 ja silloin sen arvioitiin hankkineen pelastustöillä 27 vuodessa yli 100 000 markkaa, vuoden 1996 rahassa yli 2 miljoonaa! Toiminta-alueena ol i itäinen Suomenlahti ja Laatokka.

"Sleipnerin" nimilauta koristaa erään ranta-aitan seinää Tammiossa tänäkin päivänä. Sieltä se osui silmiini viime kesän pu~ehdusretkellä ja nimi tuntui jotenkin tutulta. Pikainen tarkastus haaksirikkorekisteriimme toikin heti tuloksen. Sanomalehtiuutiset ja selitys löytyivät kerrankin kuin apteekin hyllyltä. Itse hylystä on saamieni tietojen mukaan pieniä jäänteitä meren pohjassa, mutta alueella sukeltaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista.

Ruotsalainen kuunari "Johan" puolestaan tuhoutui Vehkalahdella 1874, kun sen ankkuriketju petti myrskyssä. Tapahtumapaikka 01 i sama, josta on löydetty hylky jo 1980 -luvun alussa. Tarja Nöjd ja Matti Nieminen Sukellusseura Vesikoista ottivatkin tehtäväkseen selvittää voisiko hylky olla "Johan". Rakennetutkimukset paljastivat, että kysymyksessä on jokin muu, vielä nimetön alus. Kuunari "Johan" on siis vielä etsittävien listalla.

Ns. Punapartojen hylky Vehkalahdella on edelleenkin nimeämättä.

Haaksirikkorekisterissämme on useita tietoja, jotka melkein voisivat täsmätä ajoituksen ja alueen puolesta.

Kaikki palaset eivät kuitenkaan ole vielä sattuneet kohdalleen yhdenkään aluksen ja hylyn välillä.

Keisarillista posliinia ja vanhoja siltoja Ilahduttava yhteyden otto museoon tuli keväällä Vehkahait ry:n suun-

nasta. Haminalaiset suunnittelivat pohjainventointiprojektia Virolahdelle, joka on vanha ja vilkas merenkulkupitäjä. Puuhamies Jyrki Salmen innostus oli herännyt kalastajien verkossa nousseesta lautasesta, joka vaikutti mielenkiintoiselta.

Lautanen osoittautui Venäjän keisarillisen posliinitehtaan tuotannoksi ja se on ollut hovin käytössä.

Löytöpaikka oli samaa seutua, jonne Nikolai II perheineen purjehti keisarillisilla huvipursilla useina kesinä vuosina 1907-14. Toinen irtolöytö osoittautui Kuznetsovin posliinitehtaan teekannuksi 1800 -luvun lopulta.

Yksittäinen lautanen on toki vain paikallinen kuriositetti, mutta sekä Virolahdella että Vehkalahdella on vielä lukuisia tutkimuksellisestikin mielenkiintoisia alueita, joissa sukeltajavoimin voi ja kannattaa tehdä pohjatutkimusta. Vehkahart alorttivat projektiaan tänä vuonna ja toivottavasti intoa riittää jatkoon ensi vuoden puolellakin.

Pohjainventoinneissahan ei välttämättä löydy mitään, mutta tulos on sekin, että jokin alue on tutkittu.

Olisikin tärkeää saada hylkyarkistoon tietoa myös niistä alueista, joilta ei ole löytynyt mitään. Tylsältä joskus tuntuvan sukeltamisen tekee vieläkin turhauttavammaksi, jos samaa aluetta tutkitaan useaan kertaan. Kymenlaaksolaisittain voi nostaa esimerkiksi Kuutsalon. Saari on yksi Suomenlahden pohjoisrannikkoa kulkevan vanhan merirertin suojasatama, luotsi-, merenkulkija- ja kalastajayhteisö ja sen asutuksen juuret juontavat keskiajalle. Kohde olisi kiinnostava tutkia ja inventoinneista olen kuullut huhuja, mutta mitään dokumentteja ei työstä ole löytynyt.

Makean veden uusimpana projektina on Kymenlaaksossa ollut vuonna 1739 Kymijoen yli rakennetun ensimmäisen kiinteän sillan jäänteiden etsintä anjalakoskelaisen Mämmälän kotiseutuyhdistyksen aloitteesta. Silta tuhoutui ns. Hattujen sodassa jo 1740 -luvulla. Kotiseutuyhdistyksen taustatutkimusten jälkeen sillan jäänteitä on etsinyt urheilusukeltaja Veijo Parviainen Anjalan kosken VPK:n avustamana. T0dennäköinen paikka onkin jo löydetty, mutta projektin loppuunsaattaminen vaatii vielä sukeltamista sekä vedenalaista dokumentointia. ~

teksti Tiina Mertanen kuvat Kymenlaakson maakuntamuseo/Tiina Mertanen

Hyvillä . perusvälineillä on ilo sukeltaa!

SEAC SUB-perusvälineet ovat laadultaan, muotoilultaan ja käytlöominaisuuksiltaan italia~~!!!!~~;..a laista huippuluokkaa.

F-100 Twin Effect-räpylän suhteellisen pitkä ja kapea lapa on erittäin tehokas.

F-100 on ehdottomasti eräs markkinoiden parhaista räpylöista! Koot 36-37 - 46-47. Viisi väriä: Lemon, musta sininen, aqua ja fuchsia.

Seac Extreme on erittäin matala I!!i!~!!!~~~hyvin istuva maski, jossa on uskomattoman laaja näkökenttä.

Huippumaski!

Myös optiikalla. Varastossa vahvuudet -6,0 saakka. Viisi väriä, kolme materiaalia: EPDM-kumi, silikon stardust sta) sekä kristal-silikoni (kirkas).

Seac Flex on mukava snorkkeli, jonka kuulanivelen ansiosta snorkkeli on aina mukavassa asennossa. Viisi väriä. Myös Flex Dry tyhjennysventtiilillä.

RP-100 perussnorkkeli 85.-

Kysy edullista pakettitarjousta!

Vaikkapa joulupukin konttiin!

Aluspukuja edullisesti. Varastossa olevat märkäpuvut ja nostoliivit syyshintaan!Laaja valikoima valaisimia.

Haulivöitä nyt taas varastossa!

Huom! Indy-avokantaräpylät poisto hintaan 330,- (kaikki koot)

'" apelCs· yr ~ KYS. APEKS-regulaattorit tarjoushintaan: - kuiva jäätymissuoja - lämmönvaihdin ja Ven turi-säädin annostimessa - elinikäinen takuu ~

.... ~ta

7~Uat4~1

~ r ~rn

.l

T

Närpesvägen 9, 64200 Närpiö/Närpes Puh. 06-2243590, 0400-563866. Fax 06-2243670

Maamme ensimmäinen matkailupainotteinen sukelluskouluttajan/-oppaan ammattikurssi polkaistiin käyntiin 4. maaliskuuta 1998. Kuudentoista kurssille valitun oppilaan into ja asenne testattiin heti kahden päivän aikana Lohjan Munkkaan entisessä jätevesipuhdistamossa, joka nykyään on kunnostettu sukelluskäyttöön. Matalan, punaruskean rakennuksen portailla kouluttajamme varmistaa, ettemme saman tien syöksy autoihimme ja aja takaisin kotiin: "Tää on vähän karu paikka, älkää säikähtäkö. Noi rakennuspuolen hitsauskundit touhuu yleensä täällä ... " Jätevesipuhdistamon askeettisuus huuhtoutui kuitenkin hetkessä maskeistamme päästyämme aloittamaan varsinaiset koulutussukellukset Lohjan Ojamon avolouhoksen kirkkaissa vesissä.

Ensimmäinen kynnys kurssille päästäkseen oli kuitenkin ylitettävä jo kuukausia aikaisemmin. Oli uskallettava hakea vaikkei sataa sukellusta ollutkaan vielä kasassa. Paperit postiin ja odottamaan vastausta. Kutsu Upinniemen pääsykokeisiin tuntui jo voitolta. Koko päivän kestäneissä pääsykokeissa uitiin, sukelIettiin laattoja altaan pohjasta, käytiin painekammiossa ja lääkärintarkastuksessa. Ja lopuksi psykologiset testit ja Arto "Sipi" Siepin, kurssin vastuukouluttajan ja Pekka Länteen, Innofocuksen (Länsi-Uudenmaan Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus) koulutussuunnittelijan haastattelu.

Koulutuksen pääpaino sukellustapahtumien johtamisessa Me onnelliset, kuusitoista kurssille valittua, tulemme kukin erilaisista taustoista. Toiset opiskelevat päätoimisesti mm. kieliä, limnologiaa ja tekniikan aloja. Toisilla on vakituinen ammatti esimerkiksi palomiehenä, lomakepainajana tai kokkina. Kaikkia kuitenkin yhdistää intohimo sukeltamiseen siitäkin huolimatta, että sukelluskokemuksemme oli alussa yhtä ki~ava kuin koulutukselliset ja ammatilliset taustamme.

Kurssin keskeinen tavoite on kouluttaa sukellusalan ammattilaisia alati kasvavalle sukellusalan kentälle. Vaikka jo muutaman kuukauden jälkeen olimme sukeltaneet keskimäärin 70 - 100 sukellusta/oppilas, on koulutuksen pääpaino ensisijassa sukellustapahtumien johtamisessa, ei sukeltamisessa sinänsä. Tätä koulutuksellista tavoitetta lähdimme toteuttamaan

Sukellus ammattiin

Sharm ei Sheikhiin tutustuimme puolestamme sukellusoppaan arkeen ja suuren mittakaavan sukellusliiketoimintaan käytännössä.

Syvällisempää matkailun ja markkinoinnin opetusta olemme saaneet lähiopetusjaksoilla Hämeen ammattikorkeakoulussa Forssassa. Kesäkuukausina testasimme taitojamme työha~oittelussa maamme eri sukelluskeskuksissa ja -liikkeissä.

Learning by doing Tekemällä oppii

SUKEOPAS hylkysukelIuskoulutusjaksolIa Tvärminnessä.

Kuva Sipin albumista.

alusta pitäen systemaattisesti ja asteittain. Jo neljännellä opiskeluviikolla suunnittelimme ja toteutimme kolme introsukellustapahtumaa Vierumäen urheiluopiston n. 120 oppilaalle. Pari viikkoa myöhemmin palasimme takaisin Vierumäelle vetämään ensimmäistä, joskaan ei viimeistä, P1laitesukelluskurssia.

Vastuun kehät ovat laajenneet ope-

Sukelluskouluttajina pätevöidymme sekä CMAS- että PADI-jä~estelmäs­ sä Kurssin monipuoliseen opetusohjelmaan on sisältynyt mm. vesipelastamista, sukelluksen erityiskursseja, kuten hylky-, nitrox- ja syväsukelluskurssit, sekä vedenalaista valokuvausta ja videointia Teoriatunneilla paneudumme erityisesti opettamisen, esiintymisen ja johtamistaidon perusteisiin.

"Sinä johdat. Sinä vastaat."

Lause oli tatuoitu verkkokalvoihin. tuksen edetessä. Ensinnäkin olemme vastuussa oman sukeltamisemme jatkuvasta kehittämisestä. Toiseksi vastaamme ryhmästämme ja sen toimivuudesta. Perimmäisenä tavoitteena on oppia toimimaan itsenäisenä sukelluskouluttajana ja oppaana ja kyetä ta~oamaan asiakkailIemme turvallisia ja nautittavia sukelluselämyksiä.

Hylky- ja biosukelluskoulutus jä~es­ tettiin Tvärminnen Eläintieteellisellä asemalla Hangossa. Sukellusvanhimman/divemasterin roolia hioimme englannin kielellä Saimaan sisävesisukellusviikolla. Teemana oli sukellusmatkan suunnittelu ja toteuttamien ulkomaalaiselle turistiryhmälle.

Kahden viikon ulkomaan ha~oitte­ lujaksolla Punaisellemerelle Eilatiin ja

Kurssin koulutusfilosofiaan kuuluu jatkuva avoin ja suora palaute. Omalla kohdallani sain sen ensimmäisen kerran kokea kymmenen päivää kestäneen rankan vesipelastuskoulutuksen aikana, jolloin jä~estettiin ennalta varoittamatta todentuntuisia sukellusonnettomuustilanteita Ha~oitukset kellotettiin sekunnin tarkkuudella ja lopuksi johtamistaito arvioitiin suorasukaisesti yhteisessä palaverissa.

Ensimmäisessä onnettomuustilanteen johtamisha~oituksessani sattui olemaan lehdistö paikalla. Helsingin Sanomien toimittaja seurasi koko päivän uhrien nostoa ja etsintää, kalpeita naamoja ja sinne tänne sinkoilevia ihmisiä. "Sinä johdat. Sinä vastaat."

Lause oli tatuoitu verkkokaivoihin. Silti lauseen ymmärtäminen on eri asia kuin sen mukaan toimiminen. Ha~oi­ tusten rankkuus ei kuitenkaan johtunut niinkään fyysisestä rasituksessa vaan henkisestä paineesta - Leaming by doing, eli tekemällä oppii.

Yhdeksän kuukauden totaalinen antautuminen sukeltamiselle ja johtamisen filosofiaan ja käytäntöihin on pian ohi. Muistan erään rankan päivän päätteeksi Sipin kanssa käydyn palautekeskustelun: "Jos näiden yhdeksän kuukauden jälkeen koet synnyttäneesi uuden, paremman itsesi, ei aika ole mennyt hukkaan."

Sukelluskouluttajan/-oppaan ammattikurssi antaa valmiudet toimia sukellusalan ammattilaisena. Osa meistä sijoittuu sukelluskouluttajiksi joko pää- tai sivutoimisesti. Osa perehtyy laitetekniikkaan ja huoltoon.

Osa suuntaa ulkomaille sukellusoppaiksi. Sukellusala ta~oaa lukuisia vaihtoehtoja. Niiden hyödyntäminen vaatii vain riittävää määrätietoisuutta ja hieman mielikuvitusta.

Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille alan hanrastajille, jotka haluavat viettää unohtumattoman opiskeluvuoden ja oppia sinä aikana niin sukeltamisesta kuin itsensä ja muiden johtamisesta Marjo Toivanen Sukeopas -98

OlelDlDe erikoistuneet painaDlaan laadukkaita • luetteloita • lDainospainotuotteita • teknisiä tuotelDanuaaleja • lDarkkinointiesitteitä • yrityslehtiä

HANSAPRINT ON JOHTAVA SUOMALAINEN GRAAFISEN ALAN PALVELUYRITYS. SINUA PALVELEMASSA ON TURUSSA JA SALOSSA KOLMESSATUOTANTOYKSIKÖSSÄ YLI 350 AMMATTILAISTA.

Meiltä saat enelDlDän kuin perinteistä painopalvelua. TarjoalDlDe uusinta tietotekniikkaa IDID. dtp-ohjellDistotuen ja tiedonsiirron alueilla. KanssalDlDe on turvallista siirtyä digitaaliseen lDaaillDaan - HANSAPRINT on hyvä paino verkossasi.

FlANSAPRINT

A ~

HANSAPRINT oY. PL 501.20101 TURKU. Puhelin (02) 2693311. telefax (02) 269 4425. ISDN (02) 234 1545 PL 117, 24101 SA:LO. Puhelin (02) 77r 021, telefax (02) 770 2444. ISDN (O~ 777 9020 • Helsingin myynti, Pieni Roobertinkatu 11 A, 00130 HElSINKI. Puhelin (09) 853 951, telefax (09) 853 9552

Edelleen uppopaIlosta ja räpyläuinnista Asia johon jarkko O.Koskinen (Sukeltaja 4/98, lukijan kommentti) puuttui, on pitkään hiertänyt mieliä täällä Loviisankin seudulla. Asiasta on useinkin käyty "turpakäräjiä", ja aina on lopuksi todettu, että liiton rahanjako tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Ei niinkään sen takia, että räpyläuinti ja uppopallo saisivat liian suuren osan liiton rahapotista, vaan siksi, että ne ylipäätään saavat lainkaan rahaa, täällä kun ko. lajit ovat vain talviajan hauskaa korviketta sukellushanrastukselle. En toki tahdo "halventaa" räpyläuimareiden ja uppopalloilijoiden varmaankin hienoja hanrastuksia sinänsä, tahdon "halventaa" niitä vain sikäli kun niitä hanrastetaan "minun rahoillani".

Se, että "räpyläuinti on tehnyt meistä olympialajiliiton", ei mielestäni ole

riittävä peruste nykyiselle rahanjakotavalle, sen enempää kuin sekään että "satsaamalla edelleenkin rahaa uppopalloon, voimme joskus saada liittoomme toisenkin huippu-urheilulajin, kunhan vain lajin hanrastajamäärä ensin maailmalla kasvaa tarpeeksi".

Minä hanrastan laitesukellusta ja maksan jäsenmaksuni omalle seuralleni, joka puolestaan tilittää siitä leijonan osan liitolle. Tuntuisi vähintäänkin kohtuulliselta että, maksu jonka maksan "kannattaakseni" seuraa, joka on perustettu helpottamaan ja kehittämään valitsemani lajin harrastamista, käyttäisi rahani kokonaisuudessaan valitsemani lajin hyväksi, ja että kattojä~estö menettelisi omilla "kymmenyksillään" samoin.

jokke Laitisen vastineessa jarkko O.Koskiselle hän väitti että "Rahallisesti nettotulos jäisi pakkasen puolelle, jos hanrastajat (uppopallon ja räpyläuinnin) veisivät jäsenmaksunsa toisiin liittoihin". jos liitossa kerran tiedetään niiden jäsenten määrä, jotka jättäisivät jäsenmaksunsa urheilusukellusseuroille maksamatta siinä tapauksessa että liitto ei enää tukisi uppopalloa ja räpyläuintia, niin toivoisin näkeväni nämä luvut tämän lehden palstoilla. Olisi varmaankin myös hyvä julkaista lyhyt selvitys siitä, miten liiton rahapotti jakautuu ryhmiin: 1. sukellus, 2. norpat, 3. räpyläuinti ja uppopallo, 4. muut, kaikki kun eivät jaksa ja osaa kahlata läpi tilinpäätöksiä ja taseita, ki~anpidos­ ta nyt puhumattakaan. Myöskin olisi mukava nähdä, mistä liiton rahat

kertyvät, ja kuinka valtionavut kattavat eri lajisektoreiden kulut.

Toivon tästä asiasta vilkasta keskustelua tämän(kin) lehden palstoilla ja jotta asiaa aikanaan voitaisiin myös oikaista. jos tähän asiaan ei kuitenkaan jatkossakaan tule tolkkua, niin toivonpa tosiaankin jonkun "sukellusaktiivin" tarttuvan toimeen ja lähestyvän seuroja tässä asiassa. jos seurat sitten vielä kuulevat rivijäseniään asian tiimoilta, niin uskonpa, että tällä "sukellusaktiivilla" on seurassa liiton vuosikokouksessa taskussaan aimo nippu seurojen valtakirjoja hampaikseen joilla "punra". Allekirjoittanut ei kuitenkaan tähän henkilökohtaisesti ryhdy.

Q3

valtionavun uskotaan tulevaisuudessa suosivan suuria yksiköitä. Eli pienet pienenevät ja suuret suurenevat. Tämä on seurausta siitä, että valtion tuen kokonaismäärä ei tule tulevaisuudessa kasvamaan, eli niillä joilla on resursseja (isot liitot) hankkia enemmän uusia harrastajia, hyötyvät tästä suhteessa eniten.

Toivomuksestasi huolimatta lukujen suhteen viittaan tuloslaskelmaan ja budjettiin. Niiden luettavuuteen on panostettu ja kaipaamasi asiat on sieltä kohtalaisen helposti löydettävissä. Tämä siksi,

että esimerkiksi selvityksen kohtaan sukellus; joka käsittää liiton toiminnasta valtaosan; vastaaminen edellyttäisi suuren osan tuloslaskelmaa esitettäväksi tässä yhteydessä.

On hyvä, että liiton toiminta herättää kiinnostusta. Paras tapa vaikuttaa asioiden hoitoon on etsiä ja äänestää sopivia jäseniä liiton johtokuntaan. johtokunnan tehtävänä on valvoa, että jokaisen osa-alueen ja yhteinen etu toteutuu mahdollisimman hyvin.

Q3

Vesa Peltoluhta "haukkuva koira" Loviisan Merisukelta;at ry

Vastaus Vaikka uppopalloilijoiden ja räpyläuimareiden liiton toimintaan tuomat rahat kattavatkin ko. lajien menot (räpyläuinnin ja uppopallon harrastajien määräksi on lunastettujen lisenssien perusteella arvioitu n.1 000 henkilöä), ei se voi olla yksinomainen budjetointiperuste liitossa. Taloudenhoitoa on tarkasteltava kokonaisuutena; miten käytettävissä olevat resurssit saadaan palvelemaan koko harrastusta mahdollisimman hyvin. jokainen osa-alue tukee toisiaan. jakautumalla pienemmiksi yksiköiksi menetettäisiin tämä synergiaetu; mm.

Jokke

Johtokunnan päätöksiä Uusiajäsenseuroja

Muita päätösasioita

Joensuun Laitesukeltajat, Joensuu Pelle-Sukeltajat, Kuopio Herttoniemen Sukeltajat, Helsinki Teiskon VPK:n sukellusjaos, Teisko Jokivarren Sukeltajat, Kokemäki Sipoon Sukeltajat, Sipoo Diving Team, Pori Job-Divers, Ylitomio Toivotamme uudet seurat tervetulleiksi toimintaamme. Seuroja on nyt 199 kpl ja jäseniä niissä noin I 1.000.

* West Coast Diving Center Porista ja Sea Safety Helsingistä ovat solmi-

Ansioituneitajäseniämme

Uusi seuroja

Hopeinen ansiomitali Sirpa Rinne Ari Lempinen Pronssinen ansiomitali Riitta Gullman Susan Heikkinen Esa Häkkinen Sari Häkkinen Heikki Jääskeläinen Mauri Tamminen Esta Vainio Tero Vinkki Juha Hakulinen Matti Peränen, Helena Siponen,

Sukellusseura Kuhan häntä ry. Juva Lavian VPK ry.

Merivartioston sukeltajat ry.

Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Sammakot ry Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry

neet yhteistyösopimuksen liiton kanssa. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että he kouluttaessaan eri tasoisia sukeltajia käyttävät SUSL:n materiaalia ja koulutusohjeita. * Liiton edunvalvontasuunnitelma on hyväksytty. Siitä kiinnostuneet voivat tilata sen liiton toimistosta. * SUSL:n strategia on tarkastettu ja sitä työstetään edelleen. Kevätkokouksessa se tultaneen esittelemään jäsenseuroille hyväksyttäväksi. * Jaakko J Salo, Vaasasta edustaa meitä Vapepa:n keskustoimikunnassa ja edelleen sen työvaliokunnassa.

Eeva-Kaisa Rantala jättää meidät muuttaakseen Vaasaan. Kiitos Eeva-Kaisa hyvästä yhteistyöstä.

Vakuutusasiaa

Sammakot ry "

CMAS····-kortti Veli-Matti Korppi-Tommola Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry Reino Mustalampi Sammakot ry Kalle Lehtivuori " Erkki Puuperä Kemin Urheilusukeltajat ry Vuoden Norppaohjaajaksi on valittu Sari Häkkinen Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:stä ja Vuoden Norpaksi Susanna Laine Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:stä.

Seurojen vakuutuslistoja lukiessani, en oikein jaksa uskoa, että noin 98 %:lla koulutetuista kurssilaisista on ollut sukelluksen kattava "joku muu vakuutus".

Näinköhän kurssien kouluttajat ovat unohtaneet koulutusohjeiden mukaisesti tarkastaa kurssilaistensa vakuutuksien voimassaolon. Uusia tarinoita olisi kyllä takataskussa, onneksi, kaikeksi onneksi vakuutus on ollut kunnossa näissä uusimmissa jutuissa.

Uudet vakuutuslomakkeet tulevat käyttöön vuoden alusta, uusia voi tilata liiton toimistosta. Vakuutuksen jo omaavat saavat esitäytetyt lomakkeensa lähi päivinä.

Vakuutuksen hinta ei nouse, joten uusilla lomakkeilla hankkimaan itsellesi vakuutusturva. Huom! Vanhoja lomakkeita ei voi käyttää vuoden alun jälkeen, koska viitenumerosa~a muuttuu.

Haluatko olla mukana kehittämässä sukelluksen nuorisotoimintaa?

Ota ihmeessä yhteyttä toimistoon, meillä olisi sinulle vapaaehtoistyötä tarjolla kaikilla tasoilla. ~

Kiitos kuluneesta vuodesta, Joulurauhaa toivottaen liiton henkilökunta.

Soitellaan ...

M /-kurssi vain .AISILLE

M /-kurssien opettajakurssi

SUOMEN ENSIMMÄINEN AINOASTAAN

Siikaranta-opistossa (Espoo/Kirkkonummi) 29.-3/././999 HINTA /900,-

NAISILLE TARKOITETTU Ml-KURSSI

järjestetään Siika ranta-opistossa (Espoo/Kirkkonummi) 26.-28.2. ja /2.-14.3.1999 HINTA 2.290 mk

Kurssista kiinnostuneet M3-kouluttajat voivat lähettää 18. /2./998 mennessä kirjallisen hakemuksen kurssille osallistumisesta osoitteeseen: SUSLlTekninen valiokunta

IImoittautumiset SUSL:n toimistoon e-mail office@susl.fi fax (09) 348/ 2516 puh. '(09) 348 2258 .

••

Tekninen valiokunta valitsee kurssille hyväksyttävät M3-kouluttajat hakemusten ja alueellisen Ml-kurssien järjestäjätarpeen perusteella.

••

KOULUTTAJAPA/VA 20.2.1999

Hotelli Vantaassa Nyt voitte yhdistää

kouluttajapäivän ja venemessuillakäynnin samaan viikonloppuun!

Kouluttajapäivä lauantaina 20.2.1999 Hotelli Vantaassa Vantaan Tikkurilassa.

Lisätietoja tulevissa Seuraposteissa, Kouluttajassa ja SUSL:n internetsivuilla (www.susl.ff)

Nlarppapaiteja vaiA 70,Saatavarna vielä muutama.

Soita liitOA t0il1llistoon

09-3481 2569 38

ALUEELLISIA Myydään Nikonos V va-kameraan: KOULUTUKSIA Salama Sea & Sea YS50 DL, Hp: 2000 mk Joensuun alueella Ml Tammikuussa 1999 Alustavat yhteydenotot Kari Peltola puh.t.(O 13) 223 391, 050-620 08 kari.peltola@polargroup.fi

Linssi Nikonos V va-kameraan: Sea & Sea 20mm/f3.5 + etsin kaupan päälle, Hp: 2500 mk Jouni Polkko, puh: t. 09-19294653 k. 09-750003 GSM: 050-5266661 tai e-mail: jouni.polkko@fmi.fi

•

Ml Pori 22.-24.1 . ja 5.-7.2.1999 Vastuukouluttaja Marko Kauppinen Tiedustelut ja ilmoittautuminen Jukka Grönblom (02) 633 8100

Ml VaasaJNorrvalla 5.-7.2. ja 19.-21.2.1999 Hasse Sandvik puh.k (06) 322 2443 puh.t. (06) 383 1604

VARASTETTU Helsingin keskusta, kellarimurron yhteydessä: 2-osainen URSUIT merkkinen märkäpuku, koko 36, haalari + takki, musta, harmaat sivuraidat sininen vuori ja MARES PLANA AVANTI -merkkiset avokantaräpyiät, koko M, kirkas räpyläosa, musta jalkaosa.

Jos huomaat myynnissä, ota yhteys 09-612 21714/Siren.

MUISTA

Pullopaketti Technisub Aralu 2x7 Itr, 200 bar, 2-ulosottoa, pohjasuojat, kantolaite ja varailma. Katsastettu 4/97. Hinta 2200 mk/vaihto Suunnon sukellustietokoneeseen.

Suunto sk-80 Kompassi/syvyysmittari 0-50 m yhdistelmä. Hinta 150 mk. Tiedustelut 0400-807 389/Petri

•

Nikonos 15/2.8N UW-Nikkon + DF-I I optinen vedenalaisetsin. Uusia ja vuoden takuu. Nyt talvihintaan yht. 11.000 mk. puh. iltaisin (0 15) 210 059 tai 0400-21 1 540/Pasi

•

Ammattisukelluski~allisuutta.

Puh. (09) 773 2934.

•

Myydään käytetty Bristol 200 bar kompressori, käyttökunnossa, hinta 7.000,-. Puh. 0500-668 400.

huoltaa sukell usvarusteesi talvikuntoon

SUSL Tapahtumakalenteri 1999 Tammikuu 9.-10.

Uppopallo - Riksu-cup Riihimäki 23.-24.

Uppopallo . Mj-Ieirit 23.-24.

Uppopallo - Naisten SM -sa~akierros Ml-kurssien opettajakurssi 30.-31 .

Uppopallo - SM-sa~akierros UP Div.-sa~akierros Helmikuu 6.-7.

Uppopallo - Mj-Ieirit ja naisten sa~akierros 12.-21.

Venenäyttely Helsinki 20.2 Sukeltaja- ja kouluttajapäivä Helsinki 26.-28.

Ml-kurssi I-osio (vain naisille) Nuori Suomi -ohjaajakoulutus Helsinki Räpyläuinnin Nuori Suomi -cup Suolahti 19.-21.

Räpyläuinnin CMAS European Cup Malmö, Ruotsi Uppopallo - SM -sa~akierros Uppopallo - Div.-sa~akierros Maaliskuu Ml-kurssi II-osio (vain naisille) 12.-14.

13.-14.

Uppopallo - MJ-Ieirit Uppopallo - SM-semifinaalit Uppopallo - Div.-sa~akierros Huhtikuu 17.-18.

Uppopallo - Mj-Ieirit Itä-Suomi 23.-25.

M2-kurssi I-osio Helsinki 25.

SUSL:n vuosikokous Räpyläuinnin Nuori Suomi -cup Kouvola Kouvola Nuori Suomi -ohjaajakoulutus Uppopallo - SM- ja Div. loppuottelut Kouvola 24.-25.

Uppopallo - Vesikko-cup Toukokuu 8.-9.

7.-9.

15.-16.

29.-30.

Uppopallo - Mj-Ieirit M2-kurssi II-osio Valtakunnallinen norpparalli Räpyläuinnin PM-kisat Uppopallo - Nuorten SM, 1. kierros

Itä-Suomi Helsinki Helsinki

OSOITTEENMUUTOS Hyvä SUKELTAJA-lehden saaja! Jos osoitteesi muuttuu, muista ilmoittaa siitä myös liiton toimistoon. Näin saat lehtesi aina oikeaan osoitteeseen. Seurat ovat velvollisia tekemään jäsenkorjaukset vain kaksi kertaa vuodessa. Tällä lomakkeella saat helposti osoitteenmuutoksesi tehtyä! Merkitse lomakkeeseen myös, oletko jäsen, seuran yhdyshenkilö vai koulutusvastaava. Näin saamme eri rekisterimme ajan tasalle, sillä jäsenrekisteriin korjatut tiedot eivät korjaa seuran yhteyshenkilön eikä koulutusvastaavan tietoja!

Muutt~an

nimi ___________________________________________________________________________________

Vanha osoite __________________________________________________________________________________ Seura _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _.Syntymäaika _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ JäsenlYhteyshenkilö/KoulutusvastaavalLisenssi/NS-ohjaaja (merkitse oikeat) Uusi osoite ____________________________________________,Postinro ja postitoimipaikka _____________ Puhelin kotiin _______________________________________________ Puhelin työhön (koskee koulutusvastaavia ja seurojen yhteyshenkilöitä) ________________________ Muutos astuu voimaan ______________________________________________________________________________ Postita osoitteenmuutos osoitteella: SUSL, Radiokatu 20, 00093 SLU Voit myös faxata ilmoituksen numeroon (09) 3481 25 16.

39

SUOMEN URHEILUKIRJOJEN KIRJAS1 STADION 00250 HELSINKI