Issuu

5-96 Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti joulukuu;VOL 35 ISSN 1237-1688

SUOMEN URHEILUKIRJASlll

~';

O~ -"1:'-

.-:;0;,'.•'

t/:;1 01

Maailman hienointa kellotekniikkaa: Citizen Aqualand ja Promaster sukeltajankellot . 1. Citizen Analog Aqualand 2. Hyper Aqualand 3. Aqualand 4. Aqualand II 5. Citizen Promaster Tule tutustumaan tarkemmin kelloalan erikoisliikkeiss채 kautta maan.

SUKELTAJA SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LlITIO RY:N JÄSEN LEHTI 5-96

SISÄLTÖ

Neljän tähden Make ... .. ........................... ... ...... 4 Pääki~oitus ....................................................... 5 Merihistoriaa .......................... .. ......................... 6 Muistot .......................................... ................. 10 Herkkuja. hylkyjä ja leviä ........................ ... .. ... 12 Sukeltajien kädenojennus meripelastajille ...... 14 Vakavasti uppopallosta ................................ .. 14 Ensimmäinen vuosi sukeltajana .............. ........ 17 Uutisia Merimuseosta ..... ........................... ... . 18 Suomen Meriarkeologisen seuran kuulumisia ....................................................... 22 Ajankohtaista koulutuksesta ja verotuksesta .................................................. 24 Suomalaista laatua - Polarsuit 905 ............ .. ... 25 Laitetekniikan SM .......................................... 26 Norppasivut ......................... .. ... ...... ... ......... ... 28 Otravaaran kiisukaivos ............................... .... 30 Tropiikkeihin ........... ..... .............. .. ................... 32 Sukelluslääketiedettä ........ ........ .. .............. ..... 34 Suunto-uutuuksia ........................................... 36 Haloo - ja muita toimiston tiedotuksia ....... ..... 37 Tapahtumakalenteri ........................................ 38

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI POSTlTETAAN SUKELTAJILLE. JOIDEN OSOITTEET JÄSENSEURAT OVAT TOIMfTTANEET LIITOLLE. JA JÄSENMAKSUT ON MAKSETTU. MUUTEN LEHTEÄ ON SAATAVANA LIITON TOIMISTOSTA. PÄÄTOIMfTTAJA ERKKI METSÄ VUORI KUSTAVINTlE 9 C 24.20310 TURKU PUH. KOTI (02) 239 1098 TYÖ (02) 269 431 7 TOIMITUSSIHTEERI LEENA KOIVUMÄKI KMRIKATU 5 A 2, 331 00 TAMPERE PUH. JA FAX. KOTI (03) 223 8876 ILMOITUSMYYNTI BRITA IKÄVALKO RADIOKATU 20, 00093 SLU PUH. TYO (09) 3481 2257 PUHEENJOHTAJA HELENA JAATINEN PUH. KOTI (09) 297 5794 TOIMITUS JÄTTÄÄ KIRJOITTAJILLE VASTUUN HEIDÄN MIELlPITE/STÄÄN. ILMESTYMIS- JA ILMOITUSAINEISTON AIKATAULU NUMERO

ILMESTYY

5. 2.

2. 4.

5. 6. 1.10.

3. 12.

VUOSIKERTA

ILMOITUSAINEISTOPÄIVÄ TEKSTI

7. 1. 28. 2.

5. 5. 2. 9. 3. 11.

27. 12. 19. 2. 23. 4.

21 . 8. 23.10.

180,-

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY RADIOKATU 20, 00093 SLU PUH. (09) 3481 2258 FAX.

(09) 34812190 (09) 34812516

PAiNO: HANSAPRINT TURKU

Kansi: Jouluinen vedenalaisen ötökän lento" Kuva: Nils Aukan, Norge. Vuoden 1995 PM-kilpailussa palkittu kuva. n

Keskiaukeama: Näkemys suomalaisesta meribiologiasukelluksesta. Piirros: Janne Hyvärinen

Joulupukki muistaa kaikkia kilttejä sukeltajia TOIMITUKSELTA HYVÄÄ JOULUA!

••

NELJAN TAHDEN

'* '* '* '* MAI([ Viimeisin Suomen Urheilusukeltajain Liiton neljän tähden sukeltajakortilla palkitsema henkilö on Markku Saarikoski Turusta tai tällä hetkellä paremminkin Maskusta, jossa hänen keskeisin harrastuksensa näinä aikoina on remontointi , eli korjailu, kuten usein käy muuton yhteydessä. Ansiot neljän tähden kortin saamiseksi juontavat kyllä paljon kauemmaksi. Ansioluettelo-otteen sukellusmeriittien ensimmäisellä rivillä lukee vuosi 1971 , jolloin hän suoritti Merivoimien suojasukeltaja-

kurssin. Merivoimien myöhemmistä meriiteistä löytyy Laivastolippueen sukeltajaupseeri, Laivaston Urheilusukeltajat ry:n puheenjohtaja, Merivoimien raivaajasukeltajakurssi ja sukelluskouluttajakurssi. Ja lopulta Sukeltajajoukkueen johtaja Rannikkolaivastossa päättyen vuonna 1993. SUSL:n ansioista mainittakoon M3-kouluttaja, aluekouluttaja vuodesta 1991 ja ennen kaikkea teknisen valiokunnan jäsen vuodesta 1991 . Erikoisosaamistakin löytyy, sillä takana ovat mm . Painehoitohenkilöstökoulutus,

ACSC-seoskaasusukelluskurssi ja ACSC-kouluttajakurssin opettaja, Spiromatic ja Divator MK II huolto kurssit ja Pohjoismainen sukeltajatodistus CPM**) Kunnia- ja ansiomerkkeinä on kertynyt: Suomen Leijonan Ritarimerkki 1985, Toimiupseeriliiton hopeinen ansiomitali 1988, Rannikkolaivaston ankkuriristi 1990, 1994 ja Sotilasansiomitali SUSL:n hopeinen ansiomerkki 1996. Näiden lisäksi hän on ollut mm. perustamassa Vehkahait ry-seuraa ja toiminut Vehkalahden

VPK:n sukelluskouluttajana 70luvun alkupuolella. Monessa mukana oleva Markku Saarikoski kertoo tämän hetken harrastuksekseen - sen remonttihomman lisäksi - kaukomatkailun ja syöpöttelyn hyvien ystävien sekä viinien kera. Joten hyvin löytyy Makesta niin tekemisen kuin elämisen laatuakin neljän tähden edestä. ~

CMAS P****-kortin omaavat ovat ansioituneet erityisen merkittävästä, pitkäaikaisesta työstä Suomen Urheilusukeltajain Liiton ja urheilusukelluksen hyväksi.

P****-sukeltajat Pekka Mattila Timo Vikman Heikki Kivikoski Mauno Kaivo Erkki Metsävuori Rainer Ansalahti

001 002 003 004 005 006

1992 1992 1992 1994 1994 1994

Arvo Hyytiä Erkki Lager Pentti Santamaa Ora Patoharju Markku Saarikoski Antti Saarnio

007 008 009 010 011 012

1995 1995 1995 1995 1996 1996

I(UUDEN VUODEN PESTI Kauteni Urheilusukeltajain liiton puheenjohtajana päättyy näinä päivinä. Hävisin äänestyksen puheenjohtajakilvassa liiton syyskokouksessa selvin numeroin. Nyt voin todeta, että aikansa kutakin. Olen tehnyt parhaani, ja uskon että se on useimmiten ollut riittävääkin. Nyt vain on uusien voimien ja uusien näkemysten aika. Demokratia on toteutunut. Syyskokouksen osanottajilla oli kaksi vaihtoehtoa', ja he saivat valita niistä mieleisensä. Koen tämän seikan hyvin tärkeänä, enkä siitä syystä ole suostunut ottamaan vastaan osanoton tai valittelun ilmauksia, jos niitä minulle on häviöni johdosta esitetty. En tunne olevani lyöty.

Kauteeni on mahtunut muutamia vaikeitakin hetkiä. Näistä puhuttaessa ei voi olla ajattelematta vuotta 1993, jolloin 11 sukeltajaa menehtyi onnettomuuksissa. Tämä väritti seuraavan kahden vuoden toimintaa tavalla, jota voidaan sanoa jopa ylireaktioksi. Toisaalta saatiin aikaan se, etta sukellusturvallisuus otetaan taas todesta. Mutta se olisi varmaan tapahtunut ilman liiton toimenpiteitäkin, sillä sukeltajat kokivat onnettomuudet varsin voimakkaasti. Olisihan se voinut tapahtua kenelle tahansa meistä. Lämpimästi haluan kiittää kaikkia johtokunnan ja valiokuntien jäseniä, ja teitä kaikkia yhteistyöstä ja tuesta, jota olen kaikkina näinä vuosina saanut. Ennen kaikkea haluan kiittää Brita Ikävalkoa, jonka kanssa yhteistyö on ollut erinomaista. Olemme yhdessä, toisiamme täydentäen, avanneet Urheilusukeltajain liittoa yhteiskuntaan ja kansainvälisyyteen. Liitolla on hyvä imago, mutta ei suinkaan meidän ansios.tamme, Me vain toimimme viestijinä ja edunvalvojina.

SEX ARBETSDRYGA o AR Mitt ordförandeskap i Finska Sportdykarförbundet upphör i dagama. Jag förlorade klart omröstningen vid förbundets höstmöte. Nu kan jag enbart konstatera att allt har sin tid. Jag har gjort mitt bästa, och jag tror att det oftast varit tillräckligt. Nu får nya krafter och åsikter ta över. Demokratin har segrat. Deltagama i höstmötet kunde välja bland två kandidater och de valde den som de tyckte bättre om. Jag tycker att det här är mycket viktigt och därför har jag inte velat ta emot deltaganden eiler beklaganden på grund av min förlust. Jag känner mig inte slagen. Det har hänt ett som annat under de sex gångna åren. Vi var inte förberedda på de krav som förändringama i verksamheten ställde på oss. Förbundet, och speciellt dykarutbildningen, m~s te fömyas för att uppfylla kraven, även om motståndet var betydande. Tili all Iycka beslöt man göra ett högklassigt utbildnJngsmateriial, som man iT)te i första hand behö",elf skämmas över\ Många fasaqe dock öv.er att ,föränd~ng(!ma skedde ~~ snab.bt: Rengar. har'~sserrligen 0.CKJlå gått åt, .m~h- ~i h.al?v~rlsligen uppnått

kan jag inte låta bli att tänka på år 1993 då 11 dykare omkom i olyckor. Det här präglade hela följande års verksamhet och man kan tala om en överreaktion. Å andra sidan medförde det att dyksäkerheten igen tas på allvar. Men det skulle säkert ha skett också utan förbundets åtgärder, eftersom dykama upplevde olyckoma relativt intensivt. Vem som helst av oss kunde ju ha råkat ut för dem. Jag viII framföra mitt varma tack tili alla fullmäktige- och sektionsmedlemmar, och Er alla viII jag tacka för ett gott samarbete samt för det stöd Ni gett mig under alla dessa år. Jag viii speciellt tacka Brita Ikävalko. Samarbetet med henne har varit utmärkt. Vi har tillsammans, genom att komplettera varandra, öppnat Finska Sportdykarförbundets dörrar för samhället, också intemationellt. Förbundet har en god image, men det är absolut inte vår förtjänst. Vi har ~nbart fungerat som förmedlare och intr:essebevakare. r

re_s~ltat.

l'Ielena t:lelena J~g har GJckså lIpplevt n~ra sv1lra stunder under mitt ordfe-

randeskap. I detta sarnmanhan{il

SUOMEN SODAN SOTAI<ALUSTOA Pitkin kesää 1808 ottivat venäläiset ja ruotsalaiset mittaa toisistaan lopullisen voiton kuitenkaan kallistumatta kummallekaan puolelle. Sodan aikana alukset vaihtoivat omistajaa aina silloin tällöin ja jo aikaisempina vuosina käydyt yhteenotot olivat sekottaneet laivastojen aluksia keskenään. Niinpä molemmilla puolilla oli käytössä suunnilleen samanlaisia laivoja ja pienempiäkin aluksia. Molemmilla oli avomerilaivasto, jonka rungon muodostivat suuret linjalaivat ja fregatit. Sisemmällä saaristossa asettivat tsaarilaiset kaleereita ruotsalaisten soutulaivastoa vastaan, johon myös kuului kaleereita. Varsinaisia lähitaisteluita käytiin tykkipursien ja tykkijollien kesken, jotka muutaman jalan syväyksen turvin saattoivat kulkea melkein missä vain .

muodostivat kaleerit ja niihin verrattavat purjein ja airoin kulkevat. kevyemmin rakennetut alukset. Viidenteen luokkaan kuuluivat tykkisluupit ja -purret, jotka yleensä kahdella 24-naulaisella tykillä ja parilla nikhakalla varustettuina eivät olleet halveksittavia vastustajia. Kuudennen luokan varsinaisia sota-aluksia edustivat tykkijollat. joiden harteille jäivät saaristotaisteluiden verisimmät tehtävät. Rajat eivät olleet mitenkään tarkkoja, mutta kuitenkin suuntaa-antavia. Varsinaisten taistelualusten lisäksi Saaristomerellä kulki molempien osapuolten lippujen alla vielä epämääräinen luku brigejä, kuunareita, kaIjaaseja, jahteja ja ties mitä. Nämä muodostivat sen määrittelemättömän huolto- ja apualusten armadan, jota aina tarvitaan.

LAIVASTOJEN RAKENNE

LINJALAIVAT

Suurten merivaltioiden, joihin Ruotsikin 1600-1700-luvulla voitiin laskea, laivastot oli jaettu luokkiin alusten koon ja tehtävien mukaan. Tätä tavallisimmin kuusiportaista luokitusta käytettiin jossain määrin perusteena myös upseeriston palkkaukseen. Olihan suuren linjalaivan päälliköllä enemmän arvovaltaa kuin pienen kaleerin vastaavassa tehtävässä palvelevalla upseerilla. Avomerilaivaston ensimmäisen luokan alukset olivat suuria uivia linnoituksia, linjalaivoja, joiden tykkien lukumäärä oli yhdeksänkymmentä tai enemmän. Toisen luokan alukset olivat vielä linjalaivoiksi luokiteltavia nekin, mutta jonkin verran kevyemmin aseistettuja. Silti ne saattoivat 65-80 tykkinsä turvin vielä haastaa kenet tahansa. Kolmas luokka koostui ketteristä ja nopeista fregateista, joita 24-54 tykkeineen käytettiin varmistukseen ja saattuepalvelukseen, pienimpiä niistä sisäsaaristossa . Neljännen, saaristossa ja sen lähellä käytettävän luokan

1600-luvun keskivaiheille saakka olivat raskaat uivat linnoitukset taistelleet enimmäkseen laiva laivaa vastaan. Sitten englantilaiset ottivat käyttöön uuden tehokkaamman tavan. Uivat monikantiset linnoitukset määrättiin purjehtimaan toistensa vanavedessä, linjassa, kylki kohti vihollista. Näin saatettiin käyttää mahtava tulivoima entistä paremmin hyväksi. Laivat rakennettiin tukeviksi liikkuviksi tykkipattereiksi. Suuri määrä tykkejä tosin kasvatti alusten syväyttä aina 20-25 jalkaan saakka. Tämä aiheutti päälliköille monta harmaata hiusta matalilla vesillä liikuttaessa. Englantilaisten, ranskalaisten ja muiden suurilla merillä operoivien laivastojen alukset vaativat vieläkin syvempiä vesiä, mutta meren pohjaan oli myös enemmän matkaa. FREGAm

Suuren osan 1700-lukua laivanrakennus polki paikoillaan.

Linjalaiva

Kaikissa laivastoissa fregatit olivat nopeina ja tulivoimaisina aluksina nousseet merkittävään asemaan suurten ja raskasliikkeisten linjalaivojen rinnalle. Ne rakennettiin kestämään kaikenlaista säätä ja toimimaan millaisissa olosuhteissa tahansa, jäitä tietenkään lukuunottamatta. Aseistus oli laivan mittoihin nähden voimakas ja oli suurimmillaan 1800-luvun vaihteessa. Merillä liikkui eri valtioiden lippujen alla fregatteja, joissa saattoi olla 40-50 erikokoista tykkiä ja miehistöä 200-300 henkeä. Nämä suuret laivat soveltuivat avomerelle, syville vesille, mutta meidän pienipiirteisessä saaristossamme ne olivat jokseenkin käyttökelvottomia. Laivojen koko ja suuri syväys aiheuttivat sen, että niillä harvoin tultiin syvemmälle saaristoon, vaikka tulivoimaa olisikin tarvittu. KALEERlSTA KEHIITYY SAARlSTOFREGATIl

Molemmat osapuolet olivat todenneet kaleerit vaikeasti käsiteltäviksi ja hankaliksi, tarvitsivathan pitkät airot liikuttelijansa ja

paljon tilaa. lisäksi aluksissa pitkinä ja kapeina oli suuri syväys eivätkä ne hentorakenteisina kestäneet vihollisen tykkitultasaati pystyneet sitä itse kahdella tai neljällä tykillä varustettuina antamaan. Miehistöä tarvittiin 200-300 henkeä. Kaleereita oli epäkohdista huolimatta etenkin tsaarin puolella suuri määrä käytössä. Hänen kun ei tarvinnut laskea miehistöään niin kovin tarkkaan . Soutukelpoista mussikkaa suuresta Venäjänmaasta kyllä löytyi, lisäksi kaleerit olivat kevytrakenteisina halpoja ja nopeasti rakennettavissa. Avomerilaivastoa ei voitu saaristosodissa käyttää ja kun kaleereihinkaan ei oltu täysin tyytyväisiä, molemmissa laivastoissa pohdittiin uusia keinoja. Tsaarilaiset kehittivät soutufregatin, jossa vahvempaan runkoon järjestettiin takilan lisäksi mahdollisuus soutaa alusta edes jonkin verran. Tunnetuin näistä soutufregateista, St. Nikolai, makaa Ruotsinsalmen pohjassa ja muut ovat jääneet lähes tuntemattomiksi. Ruotsin kuningas määräsi Augustin Ehrensvärdin Ruotsin Saa-

ristolaivaston komentajaksi ja antoi hänen tehtäväkseen uuden saaristosotaan soveltuvan laivaston luomisen. Ehrensvärd otti haasteen vastaan, mutta Pommerin sota antoi muutamaksi vuodeksi muuta puuhaa. Hän jatkoi kuitenkin kehitystyötään sodan aikana. Vuonna 1760 tapaamme hänet Stralsundin laivaveistämöltä neuvottelemasta laivarakennusmestarin kanssa uusien alusten rakentamisesta. Ehrensvärd ei kuitenkaan saanut vanhalta kaavoihinsa kangistuneelta mestarilta kaipaamaansa vastakaikua. Viivyttelyyn ja selityksiin tuskastuneelle Ehrensvärdille lähetettiin avuksi Fredrik Henrik Chapman -niminen alirakennusmestari, joka oli hankkinut siihen aikaan harvinaisen laajan kokemuksen ja tietomäärän palveltuaan muunmuassa englantilaisilla telakoilla eri tehtävissä. Chapman alkoi Ehrensvärdin antamien suuntaviivojen perusteella kehitellä uutta saaristolaivastoa. Fredrik Henrik Chapman piirsi ja neuvotteli Ehrensvärdin kanssa ja tulosta alkoi syntyä. Hänen kynästään lähti kokonaan uudenlainen saaristolaivasto, jonka rungon muodostivat neljä sekä purjein että airoin liikkuvaa erikokoista alustyyppiä. Ne saivat nimensä Suomen maakuntien mukaan: Turuma, Hemmema, Pojama ja Udema. Suurimmassa, Hemmema -tyypissä oli alusta alkaen raakapurjeet kun taas muissa oli Chapmanin aluksi hyvinä pitämät latinalaispurjeet sekä tietenkin airot. Myöhemmin Turunmaa -tyypin takila muutettiin myös raakapurjeiseksi. Suurin tyypeistä oli Hämeenmaa-Hemmema. Tosin sarjan proto ODEN oli "Turumata" pienempi mutta sarja-alus (mm. STYRBJÖRN) oli saaristofregateista suurin ja tulivoimaisin. Se vastasi kooltaan ja aseistukseltaan hyvinkin avomerilaivaston fregatteja. Näiden uusien alustyyppien edut kaleereihin verrattuina olivat niin selvät, että jopa ruotsalaiset ne tajusivat. - 42-metrisessä kaleerissa oli vain yksi 16-naulainen tykki ja

kaksi 6-naulaista. Miehistöä tarvittiin yhteensä 2S0 henkeä. Chapmanin suunnittelemassa Udema-tyypissä, sarjan pienimmässä, oli kymmenen kpl 12naulan tykkiä, joilla uuden lavetti- ja kansikonstruktion vuoksi voitiin ampua aluksen molemmille puolille. Miehistöä tarvittiin 126 henkeä. Tuloksena oli siis tulivoiman huomattava lisäys ja miehistön säästö. - Alukset olivat kaleereita ketterämpiä. Suurimmissa oli raakapurjeet ja kolme mastoa. Pienimmissä aluksissa oli aluksi latinalaispurjeet ja kaksi mastoa. - Alukset olivat matalakulkuisia. Turuma-Iuokka tarvitsi vettä vain 2,S metriä eli noin runsaat kahdeksan jalkaa. - Miehistö oli entistä paremmassa turvassa katetun kannen alla, joka merkitsi myös aikaisempaa suurempia varastotiloja. Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta alukset eivät olleet täysin onnistuneita. Matalakulkuisuus huononsi purjehdusominaisuuksia ja leveys teki airojen käytön hankalahkoksi. Näiden heikkouksien vastapainona oli kuitenkin suuri tulivoima. Fredrik Henrik Chapman ei lannistunut saamastaan arvostelusta vaan jatkoi kehitystyötä. Seuraavaksi hän piirsi kaksi vielä pienempää alustyyppiä aivan sisäsaariston matalissa ja ahtaissa vesissä tapahtuvaa sodankäyntiä varten. Kuningas katsoi Chapmanin suorittaman kehitystyön niin arvokkaaksi Kolmen Kruunun valtiolle, että aateloi hänet af Chapman'iksi vuonna 1772. Vuonna 1776 rakennettiin kokeilumielessä kahdentoista veneen sarja, joista neljään asennettiin 18-naulan ja kahdeksaan suuret 24-naulan laivatykit. Veneet olivat pyöreäryntäisiä ja tasasaumaisia, osin purjein mutta myös airojen avulla kulkevia ja helposti suunnattavia tykkilavetteja. Niiden mitat olivat: pituus 68 jalkaa 6 tuumaa, leveys 1S jalkaa ja syväys 4 jalkaa 2 tuumaa. Koesarjan antamien tulosten perusteella näitä veneitä rakennettiin kiireesti lisää ja ne muodostivat ennenpitkää saaristo-

laivaston käyttökelpoisimman osan. Tykkiveneet olivat avoaluksia. Aseistuksena oli yleensä kaksi kappaletta 24-naulan tykkejä ja neljä kappaletta 3-naulan nikhakoja. 24-naulaiset olivat vähän yli kymmenen jalkaa pitkiä putkia, jotka lepäsivät tavallisesti puulavetilla. Airot olivat 28,S jalkaa pitkät. Ammunnan aikana soudettiin kymmenellä airoparilla, perimmäinen ja kolme keulimmaista piti jättää tyhjiksi. Alusta ja samalla päätykkejä ohjattiin airoilla, sillä tykit olivat kiintolavetilla. Ammuttaessa koko alus otti rekyylin vastaan. Aluksessa oli 62 tai 63 miestä, joista SO kuului armeijaan. Viimeksimainitut asuivat tukeutumisalueilla maissa teltoissa. Jokaisella tykkipurrella oli 6-airoinen jolla, ns. bondjolla.

hoidettava. Alukseen kuului myös 10-11 -jalkainen bondjolla. Miehistön vahvuus oli 19, joista 12 kuului armeijaan. Juuri tykkiveneet ja -jollat olivat yksiköitä, jotka joutuivat mukaan Saaristomeren verisimpiin yhteenottoihin. Niistä lähes kaikki tapahtuivat matalissa ja kapeissa salmissa kuten Tali holmassa, Sandössa, Grönvikssundissa ja Palvan salmissa. Suuremmat alukset kävivät" suurten sotaa" laajemmilla vesialueilla tai toimivat pelottelijoina taustalla, Sandön taistelun tapaan. Lopuksi voidaan mainita vielä pari taistelukertomuksissa esiintyvää alustyyppiä, vaikka ne eivät olekaan af Chapmanin piirtämiä. TVKKIPROOMU

Kuuluisin lienee Nils Ehrensköldin tykkiproomu Elefanten, joka otti yhteen tsaarin kaleerilaivaston kanssa Riilahden taistelussa vuonna 1714. Tuolloin tykkiproomut olivat tasasaumaisia, tasapohjaisia, airoilla ja jonkinlaisella takilalla varustettuja aluksia, joiden tykkien koko ja määrä vaihteli aluksen koon mukaan. Yleisimmin niissä oli useita 18- ja 24-naulaisia tuliputkia.

TVKKIJOLLA

Pienin af Chapmanin varsinaisista sota-aluksista oli tykkijolla. Se oli oikeastaan pienempi muunnos tykkiveneestä. Jollan erikoisuutena oli peräpeilistä alkava pitkä uloke, joka toimi suuren 24-naulaisen tykin rekyylin vastaanottajana ja auttoi kantamaan tuliputken suurta painoa. lisäksi se toimi tykkimiesten työalustana kun tykkiä saatettiin ampumakuntoon. Tykkijollan strategiset mitat olivat pituus 42 jalkaa, leveys 10 jalkaa 2 tuumaa ja syväys 2 jalkaa S tuumaa. Airopareja oli viisi, kukin airo 19,5 jalkaa pitkä ja yhden miehen

._0'_ -- .. w

.. ....:i;\

,,"--XL"- u--

:t~

_/C

: J

--L....l

--:+

\-"(\\

'\\::::5,':'- .

Fregatti Chapmanin mukaan

-· TT"r.-rlI

i 0

r----

\C0 - > . ,\ ~h:r----

Pommikitsi tai mörssärikaljuutti oli lyhyt ja leveä alus, jonka tulivoiman muodostivat yksi tai kaksi mörssäriä. Mörssäri oli suurikaliperinen tykki, jolla ammuttiin kaaritulta vihollisen niskaan.

===1

If~

n. __

MÖRSSÄRI

\I~ ./"

1-"

..--:::

~,P

_3?J'

~ -'

"Turunmaa"

. Tt.

,.11-

Alukset ankkuroitiin tavallisesti jonkun suojaavan saaren taakse ja suuret rautapallot ammuttiin korkeassa kaaressa saaren yli. "Hämeenmaa "

SE ALUKSISTA

Tässä pääpiirteittäinen kuvaus osasta niitä aluksia, jotka kahinoivat sodan 1808-1809 aikana Saaristomerellä. Ehkä siitä saa, edes hiukan rivien välistä, jonkinlaisen kuvan myös niitä komentaneista ja niissä taistelleista miehistä. Suuret päälliköt saivat mitaleita ja tähtiä, mutta heidän taistelemisensa oli usein vain teoreettista . Näissä pienissä avoimissa aluksissa ei armoa pyydetty eikä saatu, mutta harvemmin saatiin myöskään mitaleita. Lämmin ruoka ja jossakin suojassa nukuttu yö taisivat olla suurempiarvoisia asioita kuin oikukkaan monarkin ohimenevä suosio. SOTAKESÄN 1808 HYLYf SAARISTOMERELLÄ

Olen kertonut Saaristomeren taisteluista ja on selvää, että niissä menetettiin aluksia puolin ja toisin . Koska tykkipursi ja tykkijolla olivat soutulaivaston varsinaiset "työjuhdat", olivat useimmat uponneetkin alukset näitä. Mistä tällaisia muistomerkkejä sitten mahdollisesti olisi löydettävissä? Krampin taistelussa 30.5.1808 upposi ruotsalainen tykkipursi numero 33. Tiedot sen nostamisesta ovat ristiriitaisia. Pukinsalmen taistelussa 4.7.1808 upposi kolme venäläistä tykkipurtta luultavasti taistelu linjalla KuuvaMaanpäänniemi. Veden syvyys alueella vaihtelee kahdesta 24:ään metriin . Sandön taistelujen 21.7. ja 2.8.1808 tiedot alusupotuksista ovat ristiriitaisia. Veden syvyys

"Pohjanmaa" taistelualueella on alle kymmenen metriä. Grönvikssundin taistelussa 30.8.1808 räjähti yksi ruotsalainen tykkipursi Isoluodon koillispuolella Friisilän lahdessa, missä veden syvyys on alle kymmenen metriä. Venäläinen tykkipursi räjähti Laupusen luoteiskärjen ja Isoluodon välissä. Kahdeksan venäläistä purtta ammuttiin upoksiin, joista todennäköisesti kaksi Isoluodon lounaispuolella, missä veden syvyys vaihtelee viiden ja kymmenen metrin välilä. Muut tykkipurret upotettiin siten, että Laupusten lounaisrannan ja Fjärdgrundenin välillä esiintyy ruotsalaislähteissä kaksi upotusmerkkiä. Veden syvyys alueella on keskimäärin 25 metriä . Yksi upotusmerkki emo lähteissä on Pukkiholman länsipuolella, missä veden syvyys on noin kymmenen metriä. Palvan taistelussa 18.9.1808 räjähti ruotsalainen tykkipursi numero 39 luultavasti Talosmeren-Haiskon välisessä salmessa, missä veden syvyys on noin 20 metriä. Venäläisten kerrotaan menettäneen upotettuina yhden

avomerikutterin ja kolme tykkipurtta. Saattaa olla, että jokin tai jotkut näistä upposivat Lailuodon-Velkuanmaan väliseen salmeen, koska taistelun alkaessa ruotsalaisten asema oli todennäköisesti Kuivaskari-Ämmänletto tasalla. Veden syvyys salmessa on 13-15 metriä. Jokin upotus on voinut tapahtua ruotsalaisten vasemmalla siivellä Talosmeri-Lailuoto salmessa. Leikluodon taistelussa 1.10. 1808 ruotsalaiset ilmoittavat upottaneensa Leikluodon luona, luultavasti väylällä saaren lounaispuolella, yhden venäläisen tykkipurren. Veden syvyys alueella vaihtelee kahdesta kuuteen metriin. MUUTAMA SANA TYKEISTÄ

Tykkien historia alkaa jostain 1300-luvun tienoilta, jolloin tykit

valmistettiin rautatangoista yhteen takomalla ja varmistamalla ne siderenkailla. Valmistamismenetelmiä kehiteltiin ahkerasti, olihan uusi ase jo osoittanut tarpeellisuutensa . 1500-luvulle tultaessa oli jo opittu valamaan tuliputket yhtenä kappaleena joskin reijän pyöreys ja läpimitta oli lähes sattumanvarainen. Tarvittiin vielä kehitystyötä ja noin 1700-luvun tienoilla olivat taidot kehittyneet niin paljon, että putket osattiin porata määrämittoihin. Noin 1750-luvulle asti tykit valmistettiin yleisemmin pronssista, jonka jälkeen siirryttiin rautaan. Suusta ladattavien tykkien aikana oli tykinvalajien ja tykkimiesten ongelmana toisiinsa soveltuvien putkien ja ammusten painon määrittely. Tykin putken ja ammuksen väliin piti jäädä pelivaraa, jotta lataus putken suun

kautta olisi mahdollista. Valuominaisuuksien vuoksi pronssiputken sisäpinta saatiin sileämmäksi kuin rautaputken. Pronssiputken pelivara olikin siitä johtuen vain noin puolet vastaavan rautaputken pelivarasta. Vaikka vielä 1700-luvun alussa tykit vaIettiin sisustankoa käyttäen, oli valutaito jo kehittynyt niin, ettei materiaaliltaan erilaisten putkien pelivaran huomioonottaminen ollut tarpeellista. Vaikka nämä tuliputket olivat rasitusten vuoksi suusta ladattavia, oli niiden tulinopeus kuitenkin melkoinen, hyvin harjoitettu miehistö pystyi ampumaan lähes kerran minuutissa ammuttaessa maaolosuhteissa. Kuulat olivat pääasiassa umpinaisia rautapalloja, lisänä erilaisia ketju- ja koosteammuksia. Huomattavan helpotuksen erilaisten mitta- ja painojärjestelmien kanssa palveleville tykkimiehille toi Georg Hartman (14981563), joka keksi vuonna 1540 tykistön mittaviivaimen. Sitä käyttäen voitiin kaliiberit välittömästi mitata ja naulaluvut laskea . Naulaluku oli välttämätöntä tuntea tarkalleen latauspanoksen suuruuden ja tykin tehon tuntemiseksi. Ammuksen naulaluku

~ [;l@:JIIDIW II 6l1J][]lM

c:=IT ur

III! Ii I! .,

vakiintui myös tykin kaliberin päätunnukseksi. Ammusten painot riippuivat niiden koosta ja valmistusmateriaalista. Ammukset luokiteltiin materiaaliensa puolesta linjoihin, joita olivat

RuOTSIN LAIVASTON JA SAARISTOLAIVASTON TYKIT

3-naulaa 6-naulaa 12-naulaa 18-naulaa 24-naulaa 36-naulaa 48-naulaa

'f'JjI]

Tykin jalk.

pituus tuum.

6 8 9 9 9 9 10

5 0 0 0 5 6 0

Projektiilin (rauta kuula} paino kg 1,5 2,7-3,0 5,8-6,0 8,8-9,0 11,8-12,0 16,7-18,0 23,6-25,0

- kivilinja kanuunoiden ja kaaritykkien kalib. - lyijylinja - rautalinja - kranaattilinja Lavetit olivat puusta tehtyjä rakennelmia, joiden varassa raskaat putket lepäsivät. Ne voitiin tarpeen mukaan varustaa pyörillä, jotka tietenkin helpottivat raskaiden putkien suuntausta ja käsittelyä, joskin myös kiinteälavettisia tykkejä käytettiin esim. Suomen sodassa tykkiveneiden- ja jollien aseistuksena, jolloin koko alus toimi tavallaan lavettina. Erikoisrakenteisia tykkejä sovellettiin käyttötarpeiden mukaan . Ehkä erikoisin rakennelma oli mörssäri. Lyhyt suurikaliberinen tykki, jolla ammuttiin suuria onttoja rautapalloja, jotka oli täytetty ruudilla ja varustettu sytyttimillä. Mörssäreitä käytettiin piiritystykkeinä ja myös laivatykkeinä, koska niiden yli 40 0 laukaisukulma mahdollisti ampumisen esimerkiksi saarten yli. Ne vaativat aivan erikoistyyppisen kampelaa muistuttavan aluksen, jossa tykit olivat rinnakkain aluksen keskellä, joskus kaksittain tai sitten yksin. Aluksia sanottiin mörssärikaljuuteiksi.

1800-luvulla alkoi kehitys kulkea eteenpäin pitkin harppauksin, tykit suurenivat, ne opittiin rihlaamaan, otettiin käyttöön irroitettavat ja vaihdettavat sisäputket, ja tykeistä tehtiin takaaladattavia. Kantama ja tarkkuus kehittyivät yhdessä muiden ominaisuuksien kanssa.

1700-luvun lopulla otettiin laivastoissa käyttöön niin sanotut karronadit, englantilaisen Carronyhtiön kehittämät rautatykit. joissa entistä ohuempiseinämäiset tuliputket sallivat suurempien ammusten käytön. Pieniä Nikhakoja käytettiin pääaSiassa vihollisalusten kansien tulittamiseen ja ne asennettiin alusten parrasrakenteisiin useimmiten keulaan ja perään.

TYKKIEN NIMISTÄ JA MITOISTA 1700-LUVUN LOPULLA

Tykin nimi

Kaliberil Pituus Tykin Ammuksien tuumaa jalkaa/tuumaa paino Ibs. paino Ibs. Cannon Royal 8 112 6 8 8000 68 Cannon 7 10 9 40 6000 Demi-cannon 6 112 11 0 4500 32 Culverin 5 1/ 4 12 4000 18 0 Demi-culverin 4 1/ 4 11 6 3000 9 Saker 3 1/ 2 7 9 1800 5 Minion 3 1/ 4 6 6 1200 4 2 1/2 Falcon 6 0 680 2 112 Robinet 1 3 0 300

Låglandetin leiri 1977. Kuva: Prolle Jansson

Eräs sukellusseura oli saavuttanut korkean iän ja sen myötä Suomen vanhimman statuksen. Kyseisen seuran edustajat eivät pitäneet kynttiläänsä vakan alla. Niinpä viesti saapuvista juhlista saavutti Vatasen karvaiset korvat. Puheli meni hyppi hetken pöydällä, ennen kuin kerkesin nykäistä luurin korvalle. - Terve mieheen, Vatanen kailotti niin, että olisin kuullut, vaikka välistä olisi puuttunut pari tolpanväliä tapsia. - Minkälaista ohjelmaa olette ajatellut juhliinne? - No sellaista perinteistä, historiikkiä, juhlaesitelmä ja vanhoja valokuvia. Meinasitko päästä esiintymään vai? Muistaakseni sinun kitkerät mielipiteesi olivat suurin syy siihen, että eräskin Hämeenlinnan lähellä sijaitseva motelli piti pistää remonttiin. Mitä sinulla on meidän seuraamme vastaan? - Ääliö! Älä nyt sotke tähän vanhoja asioita. Minulla on tär-

Ananas

MUISTOT keämpää, Vatanen lausui yllättävän lauhkeasti. - No, anna tulla. - Noh, minullahan on mahtava määrä erilaisia sukellus muistoja. Muistan teidänkin seurastanne kuinka se neljäkymmentä vuotta sitten polkaistiin liikkeelle suuren innostuksen vallassa ja vähistä mahdollisuuksista huolimatta. - Siitä on kuultu tarpeeksi. Nyt kiinnostaisi unohtuneet muistot ja tuoreet näkökylmat historiamme loppupäästä. Muistat kai,

että olemme juhlineet perusteellisesti kerhon 25-vuotista taivaIta. Muistat varmasti tuolloin tehdyn juhlajulkaisun? - Joo, ja seuraavaa saa varmaan vielä odotella tulevan neljännesvuosisadan, mutta asiaan. Jonkun tulisi kerätä talteen vanhat leirimuistot ja kaskut ja tietenkin nuotioiltalaulut, ennen kuin unohtuvat, Vatanen lausui harvinaisen vakavana. -Itse en ymmärrä musiikista mitään muuta kuin sen, että kivoja kappaleita on

kiva kuunnella. Sen sijaan sinä olet kynämiehiä ja tunnet seuranne trubaduurin eli bardin, niin kuin tuo itseään nimittää. Leuhkii mokoma olleensa alalla jo kolmekymmentä vuotta. - Kai ne laulutkin jonkinlaista sukeltajaperinnettä edustavat. Nuorempi polvi vain ei taida arvostaa niitä kuten me, yritin arvella väliin. - Vai ei! Oppivat varmasti arvostamaan, jos joku vain viitsii pitää perinteitä yllä. Siinä on seurallenne työmaata vaikka seuraavaksi vuosisadaksi. Pane idea muhimaan ennen kuin on myöhäistä. Asiasta toiseen, Vatanen tokaisi ennen kuin ehdin kommentoida. - Kuulin tässä niin vannoutuneesta uppopallon pelaajasta, että aina kun hän yritti kertoa ottelun kulusta, häneltä meni taju. - Miten niin muka? - No, hän unohti hengittää.

:.. ~

.....

_._ ......................_-_ ...................... _.... _._--,

uutla!uutla!uutla!uutla!uutla

P0sti-

HANKI NYT TAVALLISTA PAREMPI REGU

me~kki

SCUBA 00 -college-paita. Hinta 120,Vihreä D Harmaa D Koko:M D L D XL D ' - - - - - '

D D D

PINTAA SYVEMMÄLLE- college-paita. Hinta 120,Vihreä D Harmaa D Koko:M D L D XL D

Lippis, musta _ _ kpl. Hinta 60,Scuba Diver D Scuba Instructor D

Tuotteet toimitetaan postiennakolla. Toimituskulut (alk. 25,-) lisätään

Iso varustekassi _ _kpl. Hinta 225,Sukelluskouluttajalogolla D Hallikassi kpl. Hinta 160,Sukelluskouluttajalogolla D

apelC&

TAVALLIS HALVEMPAAN HINTAAN!

,, ,

l___________________________________________________________________________________ J

i :

Ammattimaiseen sukellukseen erikoistunut Sea Safety ja urheilusukelluksen tuotteiden kanssa toimiva Divepoint ovat luotettavia tuotteiden, palvelujen ja varustehuollon asiantuntijoita.

! Tilauksen toimitusaika on noin kaksi viikkoa.

Apeks on regujen aatelia. Se on laadukas tuote, joka täyttää kaikki eurooppalaiset ja amerikkalaiset normit ennennäkemättömällä marginaalilla. Apeksin 1. vaihe on jäätymissuojattu kuivalla jäätymissuojalla. 2. vaihe on varustettu lämmönsiirtovaipalla annostimen jäätymisen estämiseksi. Kaikissa Apekseissa on Apeksin patentoima Venturi-säädin , jolla estetään tahaton vapaapuhallus. Laadukkaassatuotteessa takuukin on omaa luokkaansa - ikuinen takuu valmistusriaalivikoja varten ensimmäiselle omistajalle. Ja tulevan Nitrox-sukeltajankin on hyvä tietää että vakio-Apeks toimii 40% happiseoksella, ja muunnossarjan avulla puhtaan hapen kanssa. Tule tutustumaan Apekseihin meillä. Vuoden loppuun saakka saat Apeksin kunnon alennuksella!

TX40D TX50D

Nimi Osoite

SUSUSLU

1.980.2.280.-

Octopus TX40 710.-, Manta 710.OCTO+ (yhd. liivintäyttöloctopus) 950.-

Radiokatu 20 Puhelin

00093 SLU A"eki~oitu.

_"' .. -. . -. . -. . -. ..- . -. . -__.- ..- ..- __- __- __- __- __- __- __- __- __- ._-..- __- _.- ..-._"" _.- ._-..-__-..-..-..-..-..-..-..-..-..-..-II .. J

TOIMITUS JOPA PÄIVÄSSÄ!

OY HELSINGIN LEIMASINTEHDAS AB Kiviaidankatu 2 A PL 89, 00211 HELSINKI Puhelin (09) 692 7344, Fax (09) 692 7644

Edullisesti vaikkapa joulupukin konttiin! • Pur-Suit kuivapuvut 5.280.• Polar-Bears kuiva- ja aluspuvut • Seac-perusvälineet SEAC F1• mittarit, puukot, umpikantavarustekassit räpylät • Seac-märkäpuvut ja nostoliivit

-25%

~SEASAFETV ~u \I\::7~U UU A~ 64200 Närpiö. Puh. 06-2243590. GSM 0400 563866. Fax 06-2243 670

Scandinavia Oy

Ruoholahdenranta 1, 00180 Helsinki. Puh. 09-694 9006. Fax 09-694 9295

JÄÄMERI ON SUKELTAJAN ARI(TINEN PARATIISI

HERKI{UJA, •• HYLI{YjA, •• LEVIA Teksti ja kuvat: Helena Sahavirta

mukava sukelluskohde. Seuroilta voi kysellä pullojen täyttämistä ja venekyytejä. Paineilmaa saa myös palokunnalta. Täyttö maksaa 50 kruunua eli noin 35 markkaa . Kannattaa muistaa , että Norjassa paineilmapullojen katsastusväli on kaksi vuotta! VARO OUTOJA OTUKSIA

Suomalaiset sukeltajat ovat perinteisesti suunnanneet etelän vesiin uusia kokemuksia etsiessään. Mutta vaihteeksi kannattaisi katsoa myös pohjoiseen : koko Pohjois-Norjan rannikko on oivallista sukellusmaastoa. Jäämerestä löytyy monenlaisia mielenkiintosia kohteita sukelluskalastuksesta hylkyjen tutkimiseen. Näkyvyys Jäämeressä on kymmeniä metrejä ja valoa riittää myös syvällä, joten vedenalainen valokuvauskin onnistuu hienosti. Pohjois-Norjassa ei ole kaupallisia sukellus keskuksia, joista

voisi vuokrata sukellusvarusteita, joten omat välineet ovat välttämättömät. Paikallisia sukellusseuroja on kuitenkin lähes kaikilla isommilla paikkakunnilla, ainakin Kirkkoniemessä, Båtsfjordissa, Berlevågissa, Vesisaaressa, Lakselvissa ja Mehamnissa. Viimeksi mainitulla on kylän satamassa myös oma tukikohta, jossa on sekä kompressori että yöpymismahdollisuus. Taloa vuokrataan sukeltajille saunoineen kaikkineen. Norjaan matkattaessa ylitetään EU-raja mutta se ei aiheuta on-

gelmia. Henkilökohtaiset sukellusvarusteet kannattaa luetteloida jo lähtiessä. Luettelo on helppo leimauttaa tullissa mennen tullen . Myös kompressori ja vene on ilmoitettava tullissa, jos sellaiset vie mukanaan. Sukellusmatkaa suunniteltaessa kannattaa etsiä yhteyksiä paikallisiin sukeltajiin, joilta saa tietoa parhaista kohteista. Puheissa pärjää hyvin ruotsilla ja englannilla ja usein varsinkin Itä-Finmarkissa tapaa suomenkielisiä ihmisiä. Esimerkiksi Pykeija on suomenkielinen kveeni kylä ja

Norjan rannikolla sukeltamiseen ei tarvitse mitään lupia, turvamääräykset ovat samat kuin Suomessakin. Aina kannattaa muistaa merivirrat, joita vuorovesi voimistaa. Veteen pääsee monessa rantapaikassa helpoimmin nousuveden aikaan. Jos aikoo veteen asutulta paikalta, on tietenkin kohteliasta kysyä asukkailta lupa. Jäämeri on kesäisin pinnalla noin neljä-seitsemän astetta . Kymmenen metrin alapuolella se kylmenee kerralla useita asteita. Mukavin sukellusasu on tietenkin kuivapuku , mutta kyllä märkäpu-

vullakin Norjassa sukeltaa. Varakampetta kannattaa kuitenkin varata riittävästi, sillä meri-ilmasto on epävakainen ja pinnalla saattaa sadetta tulla enemmän kuin tarpeeksi. Harppuunakalastaminen on Jäämeressä sallittua, samoin simpukoiden kerääminen. Rannoilta tai veneestä voi myös vapaasti virvelöidä turskaa ja seitiä. Varanginvuonoon ja nyt myös Tenovuonoon levinnyt kuningasrapu sensijaan on rahoitettu, sitä kalastetaan merroilla vain Venäjän kanssa sovitun kiintiön verran. Muutaman ravun voinee kuitenkin maistella - paikallisilta voi vaikka pyytää luvan maistiaisten nostamiseen. Siinä on syytä olla varovainen, sillä pienelläkin kuningasravulla on voimakkaat sakset. Rapuun on tartuttava takajaloista, jolloin se ei pääse nappaamaan kiinni. Suurimmat kuningasravut ovat metrisiä ja niihin kannattaa suhtautua kunnioituksella. Toinen varottava on kissakala, joka ahdistettuna saattaa hyökätä. Kissakalan harppunoinnissa kannattaa katsoa, ovatko harppuuna ja kala samassa suhteessa: kovin köykäisillä vehkeillä ei kannata isoa otusta yrittää. Kissakalaa on ammuttava niskaan tai silmien väliin. Ammutunkin kisun hampaita kannattaa varoa! Norjalaiset tapaavat painaa kissakalan harppuunalla pohjaa tai kiveä vasten ja katkaista siltä vielä varmuudeksi kaulan. HERKKUJA NUOTIOLLA

Jäämeren rannalla kannattaa tietenkin herkutella meren antimilla. Jos on onnistunut pyytämään kissakalan, se kannattaa savustaa. Pannussa paistettuna se herkästi kuivuu liikaa. Kampeloita saa pohjasta pelkällä puukolla tai harppuunan nuoleIla pistämällä. Turska, seiti, kolja ja punasimppu ovat harppuunakalastukseen liian arkoja mutta virvelillä tai juksalla niitä saa. Parhaimpia nekin ovat savustettuina, joten matkavarusteisiin kannattaa ympätä savu laatikko tai tulipuita; rannoilta on turha etsiä poltettavaksi kelpaavaa tavaraa sillä ajopuut ovat niin suolaisia, etteivät ne hevin pala.

Keruukassiin kannattaa poimia myös simpukoita. Parhaita ovat kampasimpukat, shellit, mutta myös sinisimpukat maistuvat. Pieniä sinisimpukoita löytää aivan rannan tuntumasta, hieman syvemmällä elää suurempi o-simpukkalaji. Molempia voi syödä. Vanha norjalainen tapa on ollut keittää simpukat rannalla padassa, jossa on merivettä ja levää. Pestyt simpukat heitetään kiehuvaan veteen ja niitä keitetään kunnes kuori aukeaa. Sellaiset simpukat heitetään pois, joiden kuori pysyy auki jo ennen keittämistä tai jotka eivät keitettäessä avaudu. Kuningasrapu, joita voi ostaa myös Pykeijan tai Vesisaaren kalastajilta, keitetään kuten kotoinen serkkunsa: se pannaan elävänä kiehuvaan veteen ja keitetään 20 minuuttia. Ravusta syödään lihaiset jalat. Kokkaushommia varten reissuun kannattaa ottaa mukaan myös talon suurin kattila! HYLKYJÄ JA MERlVUOKKOJA

Pitkin Pohjois-Norjan rannikkoa lepää meren pohjassa sodan jälkeensä jättämiä hylkyjä: laivoja ja lentokoneita. Ne ovat suosittuja sukelluskohteita. Hylyt ovat tietysti Norjan valtion omaisuutta eikä niistä saa ryövätä mukaansa muistoesineitä. Niihin pätevät myös samat vaarat kuin hylkysukellukseen yleensäkin. lisäksi on muistettava varoa räjähteitä, muun muassa pommeja ja miinoja, joita yhä saattaa olla pohjassa. Kirkkoniemi koki viime sodassa kovia joten sen lähistöllä tunnettuja ja sukelluskelpoisia hylkyjä on 15-20 kappaletta. Esimerkiksi Kirkkoniemeä vastapäätä Bökfjorden-vuonossa aivan Jakobsnesin kylän sataman tuntumassa makaa 12 metrin syvyydessä saksalainen työkalulastissa ollut rahtialus, jonka saksalaiset itse räjäyttivät. Renöysundissa on "Signal Mitter", sekin saksalainen laivan hylky 12 metrissä. Jarfjorden on seuraava vuono, josta Tårnetin läheltä löytyy sekä lentokone että laiva. "Faulbaum" on 12-26 metrin syvyydessä ja kooltaan valtava. Lentokone on 20 metrissä ja kuului

laivaa pommittaneeseen laivueeseen . Kirkkoniemen satamassa on myös vesilentokone. Mehamnin tuntumassa Hopsfjorden-vuonossa on saksalainen laiva, joka on helppo löytää: hylyn parras näkyy laskuveden aikana. Toinen parras on 17-20 metrissä. Hylkyjen tarkkoja paikkoja kannattaa kysellä paikallisilta sukeltajilta. No~an rannikosta on saatavissa myös hyvät meri kortit. Merenalaisilta maisemiltaan Jäämeri on vaihteleva. On hitaasti laskevia tasaisia hietikoita, pyöreiden kivien peittämiä somerikoita, jääkauden särkemiä kalliohampaita, pystysuoria seinämiä. .. Tavallisen rakkolevän lisäksi voi löytää levämetsiä, joiden runkojen välissä on hauska pujotella. Kasvillisuudeltaan komeaa on

esimerkiksi Grense Jakobselv Venäjän rajalla sekä Pykeijan ympäristö. Hyvällä onnella sukellusseuraksi voi saada seitiparven! Simpukoiden ja kalojen lisäksi meressä on monenmoista muuta eläjää. Meritähtiä, merisiilejä, merivuokkoja, merimakkaroita, merisieniä, punaista korallia, erakko- ja muita rapuja , kuningasetanoita, hylkeitä ja pyöriäis~ .

lisätietoja: Kirkenes Froskemannsklubb, Jan Abrahamsen, Boks 15, Kirkenes. puh. 990-47-78990501 Båtsfjord Dykkerklubb, Postboks 395, 9991 Båtsfjord, puh. 99047-78-983550

SUI{ELTAJAN •• I<ADENOJENNUS MERIPELASTAJILLE Vaasalainen monitoimisukelta- tehostaa yhteistyötä hukkuneija Jaakko J.Salo on koonnut oh- den etsinnöissä. jevihkosen aiheesta, joka pakosKun tieto oletetusta tai vartakin sivuaa meitä kaikkia. Huk- masta hukkumisesta on saatu, kuneen etsiminen ja siihen kuu- täytyy tarkkaan harkita, mitä etluvat asiat. Käytäntö on eri paik- sintämenetelmiä kannattaa käytkakunnilla ja seuroilla hyvinkin kir- tää. On selvitettävä etsintäalujavaa. Vuosien varrella olen tör- een ominaisuudet, olosuhteet, männyt itsekin moniin vääriin kä- laajuus ja käytettävissä olevat sityksiin ja vaikeuksiinkin, kuten resurssit. On tunnettava eri etvarmasti muutkin sukeltajat/me- sintämenetelmien vahvuudet ja ripelastajat. Siinä mielessä on heikkoudet. On selvitettävä mahSalon yhteistyössä viranomais- dollisimman paljon uhrista. Vaaten kanssa kokoama opas hyvä tetus, terveys, koko/paino jne ... asia. Pääsääntöisesti tämän tekee Poistaakseen väärät käsityk- etsintää johtava viranomainen. set ja selventääkseen muutenkin Sukeltajien, jotka ovat usein muikävän tapahtuman ympärillä pyö- kana, on tärkeätä myös tietää rivää "hässäkkää" on Salo muo- mahdollisimman paljon hukkumikannut ohjeiston lähinnä sukelta- sesta, vesiruumiista ja muistakin jia varten, mutta sovellettuna voi- etsintämenetelmistä kuin pelkkä daan sitä käyttää muutenkin. sukeltaminen. Sukellusjohtajan Helsingissä pidetyllä kurssilla on osattava sopia järkevä ja teoli edustajia poliisialan monelta- hokas käyttö. Laajojen alueiden kin sektorilta ja tietenkin sukel- . "yleisetsintä " sukeltamalla on tajia ja meripelastajia monestakin ajan ja rahan haaskausta aivan eri seurasta. Kurssin perustarkoi- samoin kuin kesähelteellä tuotus oli selventää viranomaisten ja reen vesiruumiin naaraaminen sukeltajien/meripelastajien välis- pohjasta. Samaan kategoriaan tä kenttää ja antaa avaimia entis- voi laskea kaikuluotainetsinnän. tä paremman yhteistyön kehittä- Kun kaiulla on vaikeata tunnistaa miselle. Tarkoitus ei ollut "mes- laivan tai veneen hylky, niin on taroida" viranomaisia vaan pois- todellinen guru, joka sillä tunnistaa väärinkäsityksiä ja "mörköjä" taa pohjassa makaavan uhrin tai yhteiseltä, ei niin mukavalta, toi- sattuu muutaman asteen keilalla mintasaralta. Selventää käsittei- osumaan välivedessä kelluvaan tä niin, että aktiivisen toiminnan ruumiiseen. aikana puhuttaisiin yhteistä saEtsintämenetelmiä on monia, maa kieltä. Kurssilla oli osanot- niitä yhdistelemällä ja uusia entajia lähes kuusikymmentä, jota nakkoluulottomasti, mutta kokeon pidettävä hyvänä saavutukse- mukseen perustuen, kehittämälna. lä, päästään yhä parempiin tulokNiiden, jotka johtavat tai ovat siin. mukana vesiruumiin etsinnöissä, Hukkuneen etsintä on omaisiltulee tietää paljon asioita, joita ei le tuskallista aikaa ja se on yhvoi opetella mistään oppikirjasta. teiskunnalle kallista. Siksi sen on Viranomaisilla on omat kanavan- oltava järkevää ja tehokasta. sa hankkia tietoa, mutta vapaaSisällöltään asioita ja käsitteiehtoiset etsijät eivät ole tähän tä selventävän kurssin aikana asti saaneet mistään tietoa koo- käsiteltiin seuraavia nimikkeitä. tusti. Tämän koosteen tarkoitus Tietoja vesiruumiista ja sen eton omalta osaltaan poistaa sitä sinnästä ongelmaa ja samalla helpottaa ja Tietoja hukkumisesta

14 .. -.....:011__

Havaintoja vesiruumiin liikkumisesta Vesiruumiin käsittely löytöpaikassa Sukeltajat ja vesiruumis Stressin purkaminen Sukeltajat ja laki Ohjekortti Raportointi Kuten arvata saattoi, antoi luento runsaasti kannanottoja ja virikkeitä keskustelulle. Yleisesti todettiin, että Salon kokoama ja valmistama materiaali on hyvä

paanavaus muuten niin ikävän tapahtuman selvittelyIle ja on omiaan muokkaamaan yhteistä käytäntöä. ~

Kurssista ja kurssimateriaalista - oppivihko, kalvot ja ohjekortti - voi ottaa yhteyttä: Vaasan Kaupungin Painatuskeskus Jaakko J. Salo PL 6 65101 Vaasa puh. 06 325 1060

KAMERAT SUKELTAJALLE fN)ö!kOIJ]@$g ~®@ ~ ~®t1Jg AqJ(JJJ@ VÖSÖ@1!1J ~Jf$U~m$

KÄYTETTYJÄ EDULLISESTI Huollamme kaikkea kuvauskalusfoa Avoinna ma-pe 09.00 - 76.00 Kielotie 4-68, PL 96, 07307 Vantaa Puh 09-873 5066, fax 09-873 5077

Kaikki alkoi kauan sitten ... eli tarina alkaa samalla tavalla kuin luultavasti useimmilla: Olin jo kauan haaveillut sukeltamisesta ja nyt vihdon lähdin kurssille ... Tämä vihdoin tapahtui viime tammikuussa kun näin ilmoituksen Jyväskylän Delfiinien järjestämästä laitesukelluskurssista yliopiston ilmoitustaululla. Toki siihen tarvittiin myös ystäväni, joka kertoili värikkäästi Delfiinien viimekesäisestä sukellusreissusta Norjaan. Se riitti ja silmissäni näin jo vuonojen kirkkaat vedet ja ehkäpä etelän merien värikkäät koralliriutat. Se, mitä todellisuudessa olen tähän saakka nähnyt (tai on jäänyt näkemättä) keskiSuomen sameissa vesissä, ei ole innostustani mitenkään laannuttanut, vaan päinvastoin; nälkä kasvaa syödessä.

I<ALAI(SI ENSIMMÄINEN VUOTENI SUKELTAJANA

KURSSISUKELLUS

Kurssisukellukselle päästiin vasta toukokuun loppupuolella ja juuri päivää ennen H-hetkeä taivaalta satoi jalkarättejä; suuria ja märkiä räntähiutaleita. Ilman lämpötila oli +6, samoin Kaatialan avolouhoksen veden, jota kohti suunnistimme seuran bussilla ja henkilöautoilla. Seurasi uudelleen asennoituminen ja sukellus pinnan alle. Kaiken sen uuden ja jännittävän kokemisessa ei riittänyt enää sijaa kylmyydelle puristaessani kouristuksenomaisesti konsolia toisessa ja liivin täyttöletkua toisessa kädessä. Olen kuullut laihduttamisen yhteydessä puhuttavan jojo-ilmiöstä, mutta mielestäni se sopi aivan hyvin myös sukellukseen, ainakin omalla kohdallani. Onneksi pohja oli louhittua kiveä, joten myös perässä tuleville näkyvyys säilyi kohtalaisena. TOSI TOIMIIN

Alkukesä oli hiljaisempaa sukelluksen merkeissä ja aloittelevana sukeltajana mietin - miten tästä nyt eteenpäin. Asiaa ei muu auttanut kuin kouluttajaparkojen jatkuva häiriköinti ja puhelinterrorismi - Sukeltamaan! Onneksi Delfiineihin on valikoitunut niitä, jotka kärsivällisesti lähtevät yhä uudelleen ja uudelleen jo tuiki tutuiksi tulleisiin paikkoihin, eivät-

kä moiti, jos näkyvyys on vain mutapilveä siinä kohtaa, jossa pitäisi olla jotain aivan muuta. Näin itseasiassa kävi toisella sukelluksellani kurssin jälkeen. Kohteena oli Muurameen uponnut n. 15-metrinen asuntoproomu. Syvyyttä 20 m maks. ja lamppu oli enemmän kuin tarpeen. Pohja oli ihoa hivelevää upottavaa mutaa, jonka varsin konkreettisesti havaitsin tömähtäessäni pohjaan kuin kivi aiheuttaen sankan mutapilven. No, ei hätää ajattelin ja aloin pikkuhiljaa siinä polvillani täytellä liiviä. Tässä vaiheessa parini jo tuli katsomaan että mikäs rukoushetki on meneillään. Näytin vain ok-merkkiä ja lähdin potkimaan kohti proomun reunaa jättäen jälkeeni pilven, joka oli Skotlannin nummien sumuakin sakeampaa. Noste oli kadonnut kuin tuulahdus Saharaan ja ei auttanut kuin konttailla pitkin proomun kantta jos mieli eteenpäin. Olin todella pahoillani sen toisen parin puolesta, jotka kuitenkin ymmärsivät vaihtaa proomun toiselle puolelle. Pinnalle päästyäni noiduin maan syvimpään rakoon nostoliivin, joka mielestäni oli vuotanut.

Painojakin oli saman verran kuin kurssisukelluksilla. Vasta jälkeenpäin tajusin, että turha Iiiviä on syyttää kun liivin pitäjä ei kykene varainssiajatteluun. En ollut ottanut huomioon a) suurempaa syvyyttä, joka tekee temput märkäpuvulle ja b) lampun, joka ei ollut mitään heppoista kaliberia, tuomaa lisäpainoa. Mutta, mikä on tarinan positiivinen puoli? Kaikesta oppii. Myös, ja ennen kaikkea kömmähdyksistä, joksi nyt jo tapahtumaa nimitän. Seuraavilla sukelluksilla Haverin kultakaivoksessa fiilis oli hieno kun tasapainotus oli kohdallaan ja näkyvyys upea. Ulkomaan matkaajat hymähtelivät ylistäville ylisanoilleni näkyvyydestä, mutta täytyy toki ottaa huomioon aikaisempi muta kylpy. Muuramen proomunkin olen jo hahmottanut uusien onnistuneiden sukellusten jälkeen.

URAPUTKEEN

Rannikolla kasvaneena veri vetää merelle, ja elokuun lopulla (juttu on ki~oitettu elokuun alussa) luvassa onkin sukelluskeikka Hankoon. Yritys on jo toinen laatuaan, sillä edelliskerralla seuran bussin kardaani sanoi sopimuksen irti ja matka katkesi jo heti Jämsän jälkeen. Sukellusurani lähti kuin lähtikin alkukankeuksien jälkeen rytinällä käyntiin ja nyt mielessä polttelee PII:n kurssi syyskuussa. Joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan olen näihin aikoihin yhtä tähteä ja monta sukelluskokemusta rikkaampi, joka myös merkitsee enemmän vastuuta. (Luultavasti harkitsen myös vakavasti kuiva puvun hankkimistaJ Mutta ei tänne olla tähdillä tultu sukeltamaan, vaan terveellä jä~ellä ja hyvällä porukalla, joilla pääsee jo pitkälle. Jos haluat tietää enemmän pitkälle pääsemisen saloista ja surffailet sukellusten lomassa netissä, niin käväise Delfiinien webbisivuilla http://www.swcommJi/ ~ delfit/

Teksti: Susanna Saari

•• •• •

KOE

3-7

THAIMAAN KIRKKAAT VEDET

PAIVAN LIVE-A-BoARD MATKAT ANDAMANIN MERELLE

•• •• •

•

PÄIVÄRETKET PHUKETIN LAHISAARILLE JA PEE-PEEN SAARELLE.

•

SUKELLUSKOULUTUSTA ALOITTEUJASTA KOULUTTAJAKSI • SUOMEN JA RUOTSIN KIELELLÄ

•

------.-

Lisätietojen saamiseksi ota yhteys: Fax: 990 (66) 76-340360 I e-mail: santanap@lox/nfo.com Divemarin, puh: 09-694 8996 /'fax: 09-694 8440

ETIN * PHUKETIN * PHUKETIN

I<AATIALAN I<AIVOS

(....

~ ....... ...... . 1'3

1 J~, ~

'</

>S.'

·~U

... " ' : 2J.. ,.',J J

t.. .. .. / ~, l:. .... · lt.1-' 25.. ns /

>.J

<1<1 "

....

.. '1'.~. ,3' 27. B

...J.

.. ....... ~

:'.,

:,~~.•

1../ ",,~1.1

. 26 1

2..,

'2_..

. /'

·1 •. 1

. <1

'<', "--:"'''. /) I "..--

%S.f,

. lH _ _-+--___

>t.'

<f 1\."'-

.'p '24.$1 ~ .L--~

. -<.':'<'>. ", U.'

,15.'

··v

r-- '

' 15.1 ·27,.

2&.7

:" ..

(."

.2$.'

2'.'

'U.'

t::1..•

~::t

.. .

?{"

'+.1

U.2.

Uppopallon SM-sarja täyttää ensi vuonna 20. Sarjaa pelataan kuitenkin taas kerran vähemmillä joukkueilla kuin oli suunniteltu. Pelataan MINI-sarjaa. MISTÄ KIVISTÄÄ?

Siitä, että ei ole tarpeeksi seuroja, jotka haluaisivat yrittää tosissaan. "Kun tuo Kuopiokin on niin ylivoimainen." Ei ole tarpeeksi seuroja, jotka haluaisivat satsata työtä ja rahaa kehittymiseen. MITÄ SIITÄ SITTE.N?

Niinpä todellcl. Ei kai siitä mitään. Eihän kenenkään ole PAKKO pelata. Eihän? Ei ole. Mutta ei Suomen Urheilusukeltajain Liitonkaan tarvitse pakosta jaella rahojaan nimikkeelle uppopallo. Laatu ratkaisee . FAKTOJA

SUSL:n valtionavun perusteet ovat 50% nuorisotoiminnasta, 25% huippu-urheilusta ja 25% muusta harrastustoiminnasta.

Niiden tasosta ja kehittymisestä muiden liittojen toimintaan verrattuna. Räpyläuinti on SUSL:n kansainvälinen kilpailulaji. Se on Olympiakomitean hyväksymä. Uppopallo on muuta harrastustoimintaa . Sitä ei lasketa kansainväliseksi huippu-urheiluksi, koska mukana on liian vähän maita . Maajoukkueittemme menestys tässä piskuisessa uppopallo maiden piirissä ei ole juuri päätä huimannut. Kolumbian matkan kulut huimasivat yhtä jos toistakin rahakirstun vartijaa. Huimaus jatkuu . Uppopalloa tarkkaillaan suurennuslasilla. "Aikuisväestön kuntoliikuntaa " ei olla järin halukkaita rahoittamaan . "Matkustelkoot - mutta maksakoot itse." MIHIN TÄMÄ JOHTAA?

Tämä johtaa oman lompakon käyttöön osallistuttaessa kansainvälisiin kilpailuihin. Vain kansainvälisen menestyksen selvä kääntyminen positiiviseen suuntaan auttaa . Kotimaan sarjat ja

Lop/Juivatko regustasi ulosototJ kun lisäsit varustustasi?

Tämä tarjous on juuri sinulle: Maksamme 500 markkaa vanhasta hengityssäätimestäsi merkkiin ja kuntoon katsomatta, kun vaihdat sen nyt meillä uuteen ~@@~D[Q)@~ G'mN~ft'I'I'lta;

~@@~D[Q)@~

JETSTREAM

-hengityssäätimeen Poseidonin hengityssäätimissä riittää ulosottoja niin mittareille, kuivapuvulle kuin octopusillekin - ja jää vielä varalIekin. Tee nyt järkevä ja turvallinen vaihtokauppa. Tarjous on voimassa tammikuun -97 loppuun.

Flnn-5UIT. Helsinki: PajaIahdentie 9, 00200 Helsinki, puh. (09) 6922 358, (09) 6927 203 Turku: Humalistonkatu 13, 201 OOTurku, puh. (02) 2518 747, fax sama

tu rnaukset pyörivät hyvin ilman tukeakin . Kuntoliikunta ei siis ole uhattuna. Oikeastaan kai suurimmalla osalla pelaavia seuroja ei ole mitään tätä kehitystä vastaan . Eihän se, joka ei pelaa tosissaan kotona, kai haaveile ulkomailla kilpailemisesta. Onko nyt näin?

Miettikää, ajatelkaa ja toimikaa

NYT.

* Vain menestys tuo määrärahoja. * Menestystä ei saavuteta pelai*

MIKSI TÄHÄN ON TULTU?

Siksi , että 20 vuoden kuluessa ei ole syntynyt näyttöä siitä, että lajia harrastettaisiin "tosissaan" . ? Monellako joukkueella on kou• lutettu valmentaja. ? Monellako joukkueella on • asiantuntevat tuomarit. ? Milloin maajoukkueille saadaan • muodollisestikin kyllin tasok-. kaat valmentajat. ? Milloin seurajoukkueet taas • ryhtyvät keräämään kansainvälisten turnausten kiertopalkintoja Suomeen. ? Olisi kai vielä kysymyksiä, mut• ta ryhtykää TE kyselemään - itseltänne, toisiltanne, uppopallovaliokunnalta .

lemalla ja riittämättömällä valmennuksella. Iskuvoimaista maajoukkuetta ei koota" pelailusarjoista" eikä hiota edustuskuntoon ilman ammattitaitoisia valmentajia. Jos tahtoo päästä korkealle, on maksettava. Se on työtä ja rahaa . Pelaaja maksaa. Seura maksaa. Liitto maksaa. Vapaamatkustajia ei ole.

Tämä asia on ison pulinan arvoinen seuraavassa sarjojen avauskokouksessa. Tulkaa KAIKKI pelaavat seurat mukaan. Osallistumattomat ovat JARRUNA. Siihen saakka: PELATKAA TOSISSANNE! ~

Kale Rehnbäck Kuva: Veikko Wahlroos

1500-luvun hylky Dragsfjärdin Metskärissä. Paapuurin laidan kaaritusta hylyn pääosassa. Valok. Petri Puromies. Suomen merimuseo

PALJON TUTKIMUSLUPIA

Kuluvan vuoden aikana Suomen merimuseo on myöntänyt poikkeuksellisen paljon tutkimuslupia muinaismuistolain rauhoittamien hylkyjen dokumentoimiseen; peräti 32 kappaletta. Edellisenä vuonna lupien määrä oli alle 20. Suurin osa luvan anojista on jälleen sukellusseuroja. Joukossa on myös pari museota ja muutama merihistoriallinen yhdistys. Merivartijoilta ja puolustusvoimilta on tullut jokunen anomus rauhoitetuille hylyille sukeltamisesta. Tutkimusluvat painottuvat merialueille; vain kaksi lupa-anomusta koskee sisävesihylkyjä. Yhdeltä lupaa hakeneelta sukeltajaryhmältä lupa evättiin. Kyseessä oli ryhmä, jonka jäsenet nostivat kesällä 1995 luvatta yli sata vuotta vanhoja esineitä Utön tunnetusta Finnskärin löytökokonaisuudesta. Sukellusseurat anovat lupia yleensä hylkyjen valokuvaamiseen, videoimiseen ja mittaamiseen eli sellaiseen dokumentointiin, joka ei muuta kohdetta konkreettisesti. Varsinaiseen kaivaustoimintaan mammuttipumppuineen ja esinenostoineen tarvitaan aina Museoviraston tai muun museon valvontaa ja konservointikapasiteettia. Tutkimuslupa-anomukseen merkitään aina minkälaista toimintaa varten lupaa anotaan .

Merimuseossa pidetään lupaanomusten kasvavaa määrää hyvänä asiana. Osittain voi olla kyse sukellustoiminnan kasvusta, mutta todennäköisesti enemmän siitä, että merimuseolle tiedotetaan entistä aktiivisemmin vanhoihin hylkyihin liittyvästä sukellustoiminnasta. Tämän vuoden ensimmäisessä Sukeltajalehdessä kirjoitin Museoviraston ja merimuseon tällä hetkellä odottavan, että myös sellaisiin tutustumissukelluksiin tai "turistisukelluksiin", joiden tarkoituksena ei ole dokumentoiminen vaan katseleminen, pyydetään lupa. Useita tällaisia lupa-anomuksia onkin saatu. Tätä menettelytapaa, joka monien urheilusukeltajien mielestä ymmärrettävästi on käytännössä hankala, perustellaan hylkyvalvonnalla, "turistikohteiden " kunnon seurannan tarpeellisuudella sekä sillä , että sukeltajien tekemät näköhavainnotkin voivat tarjota hyödyllisiä tietoja merimuseon hylkyarkistoon . Kaikki rauhoitettuihin hylkyihin tutustumiseen anotut luvat on myönnetty, ja merimuseo on toiminut tällaisissa lupa-asioissa joustavasti; luvan myöntäminen ja paperin faxaaminen tiedoksi merivartijoille on tehty tarvittaessa hyvinkin lyhyessä ajassa .

1S00-luvun hylky Dragsfjärdin Metskärissä. Hylyn keulaa styyrpuurin puolelta. Valok. Petri Puromies.

BORSTÖN ST.MIKAELlLLE HAETTU LAAJENNETTUA SUOJA-ALUEITA

Lounais-Suomen ympäristökeskukselta on haettu laajennettua suoja-aluetta Nauvon Borstön 1700-luvun puolivälissä uponneelle St.Mikaelille. Ehdotettua suoja-aluetta ei ole määri-

telty metreinä, vaan alue rajautuu hylkyä ympäröiviin luotoihin. Toteutuessaan suoja-alue tarkoittaa sitä, että hylkyä ympäröivälIä alueella ei saa sukeltaa eikä ankkuroida, ellei ole kyse meripelastustoiminnasta, viranomaisten väylä- tai tutkimustöistä tai Museoviraston ohjaamasta vedenalaistutkimuksesta. Tätä kir-

joitettaessa ympäristökeskuksen päätöstä ei ole vielä saatu, mutta kun asia tulee ajankohtaiseksi, tiedotetaan siitä tässäkin lehdessä.

vuodelta 1968. Merimuseo on todella iloinen kaikkien niiden sukeltajien avusta, jotka osallistuvat tähän sitkeyttä vaativaan ikuisuusprojektiin.

HYLKYREKISTERI TÄYDENTYY

MERIMUSEON OMA KENTTÄTYÖ

VAUHDILLA

Suomen merimuseon tärkeimpiin "ikuisuusprojekteihin " kuuluu hylkyrekisterin täydentäminen. Rekisterin tietoja täytyy parantaa, jotta vedenalaisiin muinaisjäännöksiin liittyviä viranomaistehtäviä voidaan hoitaa. Kun isoja vesirakennusasioita valmistellaan, täytyy merimuseon pystyä rekisterinsä avulla selvittämään, tuleeko rakennustyö vahingoittamaan yli satavuotiaita hylkyjä tai muita veden alla olevia rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Hylkyrekisteriä täydennetään nimenomaan yhteistyössä urheilusukeltajien kanssa. Tänäkin vuonna merimuseossa on istuttu useiden sukeltajien kanssa merikartan ääressä vertaamassa hylkytietoja, tekemässä uusia hylkyilmoituksia ja tarkentamassa vanhojen tietojen sijainteja. Viimeisimmässä monituntisessa "istunnossa" käytiin porilaisen Seppo Salosen kanssa läpi Merikarvian, Porin ja Luvian hylkytietoja. Kahdeksalle sukellussseuralle tai sukeltaja ryhmälle on jaettu tarkistussukellustehtäviä Suomenlahden ja Saaristomeren alueella. Merimuseon hylkyarkistossa on vanhoja hylkyilmoituksia, joissa sijaintitiedot ovat puutteelliset ja tiedot hylyn laadusta ja kunnosta ovat olemattomat. Juuri näitä ilmoituksia on annettu tarkistuskohteiksi sukeltajille. Tällainen vaativa ja sukeltajan kannalta usein hankala ja yksitoikkoinenkin työ on äärimmäisen tärkeää meri museolle. Tulokset tästä tänä vuonna aloitetusta yhteistyöstä nähdään kokonaisuudessaan vasta myöhemmin. Esimakua tällaisen työn hyödyllisyydestä on kuitenkin jo saatu. Hylkyarkiston hoitaja tuntee olonsa hyvin tyytyväiseksi, kun voi liittää tarkat sijaintitiedot ja peruskuvauksen kohteen laadusta ja kunnosta sellaiseen hylkyyn, josta on entuudestaan olemassa vain epäselvä ilmoitus

Tänä vuonna merimuseon sukeltavaksi tutkijaksi oli muutamaksi kuukaudeksi palkattu fil.kand Sallamaria Tikkanen. Hangon Mulanin hylyn pitkäaikaista dokumentointia ei enää jatkettu, vaan voimat suunnattiin tarkistussukelluksiin. Yhtenä pääkohteena oli Trehålskärin ns. keulakuvahylky eli priki Osborne & Elisabeth. Koska hylky on ollut ahkeran sukellustoiminnan kohteena, sen kunto on silminnähden heikentynyt ja merimuseo halusi tarkistaa hylyn tilanteen. Hylky oli tarkistuslistalla myös siksi, että sitä on anottu vapaaksi sukelluskohteeksi. Hylyn kunnon kehityksestä saatiin tietoa haastattelemalla sukeltajia ja vertaamalla tarkistussukelluksen aikana otettuja kuvia vanhempaan kuvamateriaaliin. Nyt otetut kuvat ovat jatkossa pohjana hylyn kunnon seurannalle. Päätöstä hylyn vapauttamisesta ei ole tehty, joten siellä sukeltaminen on edelleen luvanvaraista. Ennen merimuseon tutkijan käyntiä keulakuvahylylle ei myönnetty lupia noin vuoteen. Sen jälkeen tutustumissukelluksiin on taas annettu lupia. Varmuuden vuoksi muistutan, että tutustumissukellus tarkoittaa hylyn katselemista, ei koskemista eikä keulakuvadaamin halailua! Muita tarkistuskohteita olivat Borstön St.Mikael ja Nordstjernan, Metskärin hylky ja Vänön Alfred Dragsfjärdissä, Kaapelihylky Hangossa ja Jussarö I ja II Tammisaaressa. Merimuseota avustivat sukellusseurat Teredo Navalis ja H20 sekä Saaristomeren Merihistorian yhdistys. ITÄMEREN MAIDEN MERIARKEOLOGlEN YHTEISTYÖ

kokous. Kokouksen tarkoituksena oli suunnitella kesäksi 1997 meriarkeologista konferenssia, jossa kukin maa tulee esittelemään omaa tilannettaan ja ongelmiaan. Konferenssissa on myös tarkoituksena sopia jatkuvasta yhteistyöstä käytännön tasolla. Työkokouksessa havaittiin, että Itämeren mailla on samankaltaisia ongelmia meriarkeologian alalla liittyen muun muassa lainsäädäntöön, hylkyvalvontaan, koulutukseen ja julkaisutoimintaan. Yhteistä eri maille on se, että verrattuna maa-arkeologian alalla työskenteleviin viranomaisiin ja tutkijoihin meriarkeologian parissa työskentelevien määrä on erittäin pieni. OLETKO ETSINYT HAAKSIRlKKOTIETOjA ARKISTOISTA?

Arkistolähteiden läpikäyminen on järkevä pohja hylkyjen etsimiselle ja investoinneille kentällä. On toivottavaa, että Suomenkin laajalla vesialueella aletaan aktiivisemmin tehdä sellaisia investointeja, jotka perustuvat kirjallisiin lähteisiin ja huolelliseen

suunnitteluun. Omalta osaltaan työtä ovat viime aikoina tehneet Kymenlaakson maakuntamuseo Kotkassa ja Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Ne ovat keränneet järjestelmällisesti alueensa haaksirikkotietoja sanomalehdistä. Myös monet yksityiset sukeltajat ovat käyneet läpi sanomalehti- ja arkistoaineistoja, mutta heidän työstään merimuseolla ei ole selkeää tietoa. Olisi hyödyllistä tietää, minkä arkistojen materiaalia on käyty läpi, jotta samaa työtä ei tulevaisuudessa tehdä suotta uudestaan. Siksi pyydän ystävällisesti arkistotutkimusta tehneitä sukeltajia pistämään paperille heidän läpi käymiensä arkistokokonaisuuksien otsikot, ja lähettämään tietoa merimuseoon. Se auttaisi tulevaisuudessa tehtävien arkistotutkimusten suunnittelussa. Kiitos! Q)

Maija Fast Suomen merimuseo Hylkysaari. 00570 Helsinki puh 09 /1355471 fax 09 / 1354991

3S vuofttl sUKelluKsen hyviKsi. ..

Juhlatarjous 1.12-31.12.96

Täyd. laitepaketit -25 Regulaattorit, Octoannostimet, takkiliivit -20

0/0

Juhlaterveisin ~SHERWOOD

.,SCUBA

SUUNNIlTEILLA

Lokakuun lopulla pidettiin Tukholman lähellä Nynäshamnissa Itämeren maiden meriarkeologien ja viranomaisten yhteinen työ-

NEPTO-SUB • Tehtaankatu 13, 00140 Hki Puh. (09) 627 770, fax 627 060

mos ..

adven.tur ous

~ "'- "

~ '.

o•

" '" "

l)'

~.• ....'

··0.-.. . -'

·e·c tacular

&,.

' diving available

liina Mertanen:

SUOMEN MERIARKEOLOGISEN SEURAN I<UULUMISIA Suomen meriarkeologisen seuran syyskokous pidettiin lauantaina 26.10.1996 Suomenlinnan telakalla. Kokouksessa valittiin seuran hallitus vuodeksi 1997. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Juhani Grönhagen Helsingistä . Hallituksen muut jäsenet ovat Kaj Enholm Turusta (uusi), Maija Fast Helsingistä, Patrick Forsbom Tammisaaresta (uusi), Riika Ihamäki Helsingistä (uusi), Heikki Koistinen Espoosta, Hannu Konttinen Helsingistä, Tiina Mertanen Kotkasta, Måns Rundt Kirkkonummelta (uusi), Sallamaria Tikkanen Helsingistä, Pekka Toivanen Pietarsaaresta ja Anne Wikkula Helsingistä. Hallituksen varajäsenet ovat Kari Roihankorpi Nurmijärveltä ja Timo

Kytölä Turusta. Tilintarkastajiksi valittiin Seppo Vanhanen Kouvolasta ja Leena Ilaila Kotkasta. Seuran toiminnan painopisteenä tulee olemaan koulutustoiminta. Erilaisia koulutustilaisuuksia sukeltajille ja alan harrastajille järjestetään eri paikkakunnilla . Merkittävä koulutuspoliittinen hanke on pyrkimys kansainvälisesti tunnustetun englantilaisen Nautical Archaelogical Societyn standardien mukaiseen meriarkeologiseen koulutusjärjestelmään. Järjestelmän mukaista koulutusta järjestetään ympäri maailmaa, mutta sen sisällössä otetaan huomioon myös paikalliset tarpeet. Käytännön hyöty suoritetusta neliasteisesta koulutuksesta voi olla

UUSI SUKELLUS· MATKAKESKUS TEEMA mTAIVAL oy Töölönkatu 7 A, 00100 HKl Puh. 09-7002 9650

tarjoaa: ISRAEL • JORDANIA •SIINAI EGYPTI EILAT AGABA RAS MUHAMMED

esim. pääsy kansainvälisiin projekteihin . Historiallinen tapahtuma vuonna 1997 tulee olemaan seuran vuosikokouksen yhteydessä pidettävät Suomen ensimmäiset vedenalaisen arkeologian päivät. Näillä näkymin tilaisuus järjestetään maaliskuussa Kotkassa, Ruotsinsalmen "meriarkeologian koelaboratorion " äärellä. Päivillä on tarkoitus esitellä kaikki tällä hetkellä meneillään tai suunnitteilla olevat vedenalaisen arkeologian projektit - niin sukellusseurojen kuin tutkimuslaitostenkin projektit. Ohjelmaan sisältyy varmastikin myös aiheeseen liittyviä laajempia esitelmiä. Vedenalaisen arkeologian päivistä on tarkoitus luoda vuosittai-

nen valtakunnallinen tapahtuma, jossa tieto kentän tapahtumista välittyy kaikille kiinnostuneille ja tutkimukseen liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella suuremmalla joukolla. Seuran ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden lähestyessä loppuaan jäsenistöä on kertynyt jo lähes sata meriarkeologista innostunutta henkilöä. Seuran jäseneksi voi hakea hallitukselle osoitetulla vapaamuotoisella hakemuksella. Postiosoite on PL 133 , elo Koistinen, 02201 Espoo. lisätietoja seuran toiminnasta sihteeriitä: Tiina Mertanen puh . 05-225 0161 koti , 05-234 4437 työ, email tiina.mertanen @kotka.fi. ~

DIVATOR MK II JA AGA AIRI SUKELLUSLAITE HUOLTO JA MYYNTI

~tech Rataskuja 1

03100 Nummela Puh. (09) 222 4700 Fax (09) 222 2571

~SHERWOOD

URSUIT -Sääl6lilllllUU8PUllul :-i: : -Miil'ltiipulluf .io

Kuinka monen m:n syvyydess~ punainen vär!. häviää • punaisessa meressa OTA YHTEYS! TILAA ESITE! Oppaana sukelluskouluttaja TOMMY FAGERHOLM Soita klo 9-20 Puh. 09-2219 4845 Teemataival Oy Puh. 09-7002 9650

~ Oy

~.:: . ~ -:

Hannu Pirttilä

Pyydä henkilökohtainen Tarjous f

HML

p. 03-6828621

Kymenlaakson maakuntamuseo on tehnyt 1994-96 maa- ja järviarkeologisia kaivauksia Jaalan Pukkisaaren viikinkiaikaisessa polttokenttäkalmistossa Pohjois-Kymenlaaksossa. Vesistön säännöstelyn romahduttaman rantapenkan hauta-annit löytyvät järven pohjasta. Kaivajat makasivat rantavedessä tunnin vuoroissa.

Kaivausryhmä Veijo Parviainen. Tiina Mertanen. Timo Miettinen. Sallamaria Tikkanen ja Leena Haila kesällä 1995. Kahden viikon uurastuksen tuloksena 15 cm syvyyteen tasokaivettua aluetta 2 neliötä. Löytötarkkuutena 5 milliset pronssispiraalien fragmentit!

VUODEN I(UVA -96 Sarjat:

\(äridia kotimaa Väri paperi kotimaa

enintään 3 kuvaa / kilpailija Kuvien palautos 31.1.-97 mennessä Osoite:

Vesa Niemi SuksipolRu 1 45150 KVL "MEIDÄN TOIMEKSIANNOSTAMME"

Tiedustelut: puh 0400 921 124 Palkintojen jako: Kevätkokous Kouvola

Muistettiin SUSL:n syyskokouksessa kahta ansioitunutta räpylävarvasta. Ari Palve ja Sami Sorri saivat vastaanottaa ruskean kirjekuoren.

Eeva-Kaisa Rantala koulutus- ja nuorisosihteeri

HTAISTA I{SESTA

__~ ..~~I{SESTA

Kuva: Leena Koivumäki

KOULUTUSPAKElTl CMAS*-SUKELTAJAKURSSILLE CMAS*-sukeltajakoulutuksessa on otettu käyttöön yhtenäinen koulutuspaketti eikä oppilaiden kortittaminen ole mahdollista ilman pakettia. Salkku kansiossa olevan paketin hinta on 370,(arvo 475,-). Se sisältää oppikirjan Sukellus, oppilaskortin, taulukot, päiväkirjan, lääkärintodistuskaavakkeen, diplomin, CMAS-tarran, Sukeltaja-lehden edellisen numeron sekä palautelomakkeen . Pakettiin kuuluu myös ikuisesti voimassa oleva CMAS*-kortti, jonka kouluttaja tilaa kurssin päätteeksi. Kortista veloitetaan ainoastaan postimaksu . 1.8.1996 jälkeen alkaneen laitesukelluskurssin hyväksytysti suorittanut voi saada CMAS*kortin ilman liiton jäsenyyttä (huomioikaa kuitenkin verotusasiat). Koulutuspaketteja saa liiton toimistosta, puh. 09-3481 2258.

VEROTUS TOIMINNASSA JA KOULUTUKSESSA Kursseja suunnitellessa kannattaa huomioida, että seuran ulkopuolisille järjestetty koulutus-

toiminta on aina arvonlisäveroIIista (22 %). Samalla kurssilla ei voi olla verotonta jäsenhintaa ja verollista "vierashintaa ". Verotuksen kannalta on turvallisinta järjestää koulutusta vain jäsenille. Muistattehan, että vähäinen liiketoiminta on vapautettu arvonlisäverosta - liikevaihto enintään 50.000,-, tosin tämä tarkoittaa koko seuran liikevaihtoa. Verottaja on viime aikoina ollut erittäin kiinnostunut urheiluseurojen talouden hoidosta. Yllätystarkastuksia on tehty eri puolilla maata, mm. urheilusukellusseuroissa. Seurojen on myös tunnettava kouluttajille ja tuomareille mahdollisesti maksettavien verollisten ja verottomien korvausten periaatteet. Verohallitus antaa vuosittain etukäteen tarkat määräykset verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä. Palkkaa (EPL 4§) on kaikenlaatuinen palkka, palkkio, etuus ja korvaus, joka saadaan työsuhteessa. Ennakonpidätys tulee suorittaa palkasta tai työ korvauksesta (EPL 6§/ HE,EPL 25§/1 momJ, ellei ko. kouluttaja/hlö ole merkitty ennakkoperintärekisteriin (liitettävä kopio laskuun). Sosiaalivakuutusmaksut on myös aina maksettava. Pidätystodistus on annetta-

va ainakin vuodelta -97 (lakiin tulee mahdollisesti muutos) ja tehtävä tarkkailuilmoitus verottajalle. Tarvittaessa lisätietoja verotuksesta saa Brita Ikävalkolta, puh. 09-3481 2257.

maksamalla varausmaksu liiton tilille. Maksu palautetaan, jos kurssi peruutetaan vähintään 2 viikkoa ennen kurssia. Jos osallistuminen peruutetaan myöhemmin, varausmaksua ei palauteta.

CMAS-KORTIT

CMAS *-KOULUlTAJAKOULUTUS

Kuten edellä mainittiin, CMAS*-sukeltajakortit sisältyvät vastaisuudessa koulutuspakettiin, ovat ikuisia eivätkä edellytä liiton jäsenyyttä (huomatkaa kuitenkin edellisen kohdan veroasia). CMAS**- ja CMAS*** sukeltajakorttien ja kouluttajakorttien osalta käytäntö säilyy ennallaan : kortin hakijan on edelleen oltava liiton jäsen. Vuoden 1997 alussa tarkistetaan myös korttien hintaa. 1.1 .1997 jälkeen kortit maksavat jäsenille 180,- ja ei-jäsenille 200,- (lisäksi tulevat postiennakkokulut 25,-). Vapaasukeltajakortti maksaa edelleen 50,-.

KOULUlTAJAKURSSEILLE VARAUSMAKSU Vuoden 1997 alusta kouluttajakursseilla otetaan käyttöön 500,- varausmaksu kurssien viime hetken peruutusten vuoksi. Osallistuminen vahvistetaan

CMAS* -kouluttajakurssin pääsyvaatimukset muuttuvat vuoden 1997 alusta siten, että kurssille osallistuvan on oltava CMAS***sukeltaja. Samalla M 1-kouluttajakurssien koulutus materiaali uudistuu. Uusi materiaali esitellään ensimmäisen kerran kevään kouluttajapäivillä Hyvinkäällä 1. 2.3.1997. Hyvinkään kouluttajapäivien ohjelma julkaistaan alkuvuoden kouluttajapostissa sekä lehdessä 1/97. Lopuksi toivotan kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 1997! ~

SUOMALAISTA LAATUA POLARSUIT 905

Kyllä Suomessakin osataan. Ainakin kuivapukujen teko. Ja mikä, ettei osattaisi, ovathan sukellusolosuhteemme sellaiset, että ilman pukua ei voi sukeltaa käytännöllisesti katsoen koskaan ja märkäpukukin rajoittaa ainakin sukellusten pituutta merkittävästi. Tällä kertaa on esittelyvuorossa Polarsukelluksen puku nimeltään POLARSUIT 905. Puvun on kehittänyt ja sitä valmistaa sama firma kuin useille tutut pelastusja pelastajanpuvutkin eli Liukko Lahdessa. Puvun materiaalina on Parmasoft trilaminaatti. Tämä on miellyttävin kokemistani trilaminaateista: pehmeä, jopa joustavan tuntuinen ja kevyt. Saumat on tehty patentoidulla kaksoissaumamenetelmällä ja niiden peitteenä on kuumateippi.

Näin on saatu todella kestävä liitos, joka ainakin koepuvussani on pitänyt hyvin. Itselläni on samasta saumatyypistä erinomaiset kokemukset jo vuosien ajan pelastajan puvusta. Erinomaisen miellyttävän pukumateriaalin lisäksi ansaitsee erikoismaininnan huppu, jonka jokaisen kuivapukusukeltajan pitäisi kokea. Se "istuu" ja joustaa todella mallikkaasti. Kaksipuolisen kasvotiivisteen ansiosta se toimii hyvin niin koko- kuin tavallisellakin maskilla. Kaulaosa on niin mitoitettu, että pään kääntäminen ei tunnu yhtään jäykältä. Muut puvun varusteet ovat "tavanomaiset". Saappaat istuvat hyvin suomalaiseen jalkaan eivätkä jäykisty pakkasellakaan ja venttiilit toimivat hyvin. Koepuvussani on polvivahvikkeet, jotka ovat riittävän vahvat, että kes-

tävät vaikka louhikossa polvistelun. Valitsin koepuvun, jossa ei ole vetoketjua vaan se vanha nostalginen rulla, joten siinä on housut ja erillinen "anorakki mallinen " takkiosa. Puku muistuttaa siis hyvin paljon LlUKKO SURVIVAL SUIT 112-2:ta. Rulla on suoraan siitä. Rulla onkin ainoa selvä miinus puvussa, sillä kuivapuvussa sen on oltava selvästi pidempi ja paksumpi, kuin millä pelastuspuvussa tullaan hyvin toimeen. Jos sukelluksen aikana" kääntyillään ja vääntyillään" tai touhutaan muuten erilaisissa askareissa, rupeaa rulla herkästi vuotamaan. Märän rullan uudelleen rullaaminen tiiviiksi on lähes mahdotonta. Ne, jotka haluavat pukunsa rullaila voivat kuitenkin hankkia sen

turvallisin mielin, sillä tuotannossa oleviin pukuihin asennetaan samanlainen kuin olemme tottuneet peehoissa ja loitokareissa. Puvun normaalivarustuksena on toki vahva ja varmatoiminen hartiavetoketju. Halusin myös kokeilla isoa reisitaskua. Nyt vajaan vuoden koeajan jälkeen en itse ole sille vielä löytänyt käyttöä, mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole ollut. Puvulla on nyt sukellettu erilaisissa olosuhteissa. Olemme sitä käyttäneet vuorotellen vanhimman poikani kanssa ja yhteinen toteamuksemme on: Erinomaisen miellyttävä ja kestävä puku.

Jaakko J.Salo

LAITETEI(NIII(I<A SM-96 Laitetekniikan SM-kilpailut pidettiin 08.06.1996 Joensuussa. Joensuun Urheilusukeltajat ry:n mökillä Höytiäisen Häikänniemessä. Ilmojen haltija oli taas poikkeuksellisen hyvällä päällä, sillä aamu valkeni kilpailupäivänä aurinkoisena ja lämpimänä. Edellisen viikon eli kilpailuradan rakennuspäivinä vettä tuli enemmän kuin tarpeeksi ja yleensä vielä sivusuunnassa. Ratamestarilla on hyvät välit ilmojen haltijaan ja päivän vaatetukseen ei kuulunut toppavaatteet. Kilpailuja lähdettiin ajattelemaan aivan uudelta kantilta: aikaisemmissa kisoissa radat ovat olleet varsinaisia pyrähdyksiä ja sukeltajien kuntoa ja fyysistä kestävyyttä ei ole päästy testaamaan. Mutta nyt kaikki oli toisin: Rata suunniteltiin siten, että ensimmäisenä osuutena oli ns . kirjallinen tentti, jossa mitattiin kilpailuparin tietämystä sukellustaulukoiden käytöstä. Leinosen Markku oli laatinut hyvän tehtävän, sillä vain yksi pari

pystyi selvit.tämään tehtävän virheittä . Kirjallisen tehtävän jälkeen aIkoi VAPMSUKELLUS. Laitesukellukseen tarvittavat varusteet vietiin lähtö B:hen Claiteosuuden alku) ja sukellusparit joutuivat siirtymään n. 1 km pituisen osuuden tehtäviä ratkoen maali Ahan (vapaasukellusosuuden maaliin). Pohjois-Karjalan Sähkö sponsoroi vapaasukellusosuutta avaamalla muutama sata metriä aIempana olevaa voimalaitosta 30% teholle, joten virtausta riitti .. . ja tietysti vastavirtaan. Vapaasukellusosuuden jälkeen oli max 15 min tauko, minkä aikana puettiin laitesukellusvarusteet, suoritettiin nestetankkaus , sidottiin 'silputut kädet' ja noiduttiin järjestäjiä. Tauon jälkeen sukelIettiin laiteosuus tehtävineen. Ratamestari oli suunnitellut kilpailuille sukellusosuuksille ihanneajan 1'45', mikä piti kohtuullisen hyvin paikkansa. Radan pituus teki tehtävänsä, osa kilpailijoista konttasi kilpailun maaliin puhki väsyneenä.

KILPAILUTEHTÄVÄT:

Kirjallinen tehtävä tehtävä oheisena, liite 1 Vapaasukellus (A) Lähtö. Siirryttävä (saa juosta tai uida) salmen yli rastille A 1 A 1. Avattava pohjassa n. 3m syvyydessä oleva laatikko ja painettava mieleen laatikon sisältö. Laatikko suljettu Abloy lukolla ja avaimia oli riittävästi. Suljettava laatikko ja siirryttävä (saa juosta rantaa pitkin) rastille A2 . A2. Ilmoitettiin, että sukelluspari on saanut jalkaansa pulsivan haavan, oikea siirtyminen sidontapaikalle ja ensiapu . Siirryttävä rastille A3 . Siirtymätaipaleella (pakko uida) oli pohjaan siroteltu räjähteitä (kiitos LAPUA OY:lle), joiden huomaamisesta sai bonuksia. A3. Sytytettävä paikalla olevilla välineillä tulet ja kiehautettava vettä tuomarin antamat 2 dl. Siirtyminen (olisi saanut juosta) rastille A4.

Sukellusteknikko, Kilpailun johtaja Tero Sinkkonen A4. Rasti 'käärmeenpesä". 25 mm "pexep' -putkesta oli tehty 25 m pitkä "solmuhässäkkä", jonka läpi piti kuljettaa metallikuula. Siirtyminen maitse ' (käsketty) rastille A5. A5 . Merenkulkurasti. Piti ohjata kauko-ohjattava vene merimerkkien mukaista reittiä pisteestä A pisteeseen B. Virheistä ei sakotettu, kunhan "jekutettiin' kilpailijoita. Tehtävän jälkeen uinti (käsketty) rastille A6. A6. Rastilla käskettiin mennä maaliin, teksti oli salakirjoitusta eli numero vastasi kirjainta A=l, B=2, C=3 ... (ja taaskos järjestäjiä nauratti). A.MMU Kysyttiin tehtävässä A 1 olleista esineistä 1) vaaralliset 2) aakkosissa ensimmäinen 3) suurin

Laitesukellus Lähtö. Käskettiin sukeltaa rastille B1 B1. Käskettiin vaihtaa veden

alla oleva potkuri akselista toiseen. Siirtyminen pohjassa olevaa ohjausköyttä pitkin rastille B2. B2. Piti vetää n. 100 I tilavuuksinen kanisteri veden alle avaamatta kanisteria paikalle varatuilla varusteilla. Veden syvyys n. 4 m. Paikalla taljan valmistamiseen varatut väkipyörät, köydet, painoa 150 kg ... Siirtyminen sukeltamalla ohjaus köyttä pitkin rastille B3. Köysi vedetty max 15 m syvyyteen. B3. Porattava rastilla olevaan lankkuun ns. vintiläporalla reikä ja kiinnitettävä lankkuun oman kilpailunumeron mukainen lappu. Suunnistettava rastille B4. B4. Arvioitava kappaleiden painot "kuivalla maalla". Rastilla oli 3 kpl identtisiä 2,5 I astioita jotka oli täytetty ilmalla, makealla vedellä ja kivillä. Suunnistettava rastille B5. B5. Annettiin ohje siirtyä maaliin. B.MMLI Kysyttiin 3 solmua a) Hirttosolmu b) Paalusolmu c) "mikäliesolmu" Rastit ja tehtävät oli pyritty tekemään siten, että yksi tehtävä ei ratkaise koko kilpailua, kilpailijoille annettiin tietoisesti mahdollisuus ratkoa tehtäviä eri tavoin, siirtyä rastilta toiselle eri tavoin (Pandy ja Hiltunen juoksivat välillä kun ei oltu erikseen kielletty) ja koko ajan kilpailun järjestäjät pitivät hyväntahtoisesti hauskaa kilpailijoiden kustannuksella. Hienoa ajatuksena oli vielä, että jokaiselle kilpailuparille olisi laitettu mukaan sukellustietokone, jolla olisi saatu katsottua sukellusajat, nousunopeudet. .. mutta kun ne kaikki tietokoneet unohtuivat kotiin autotalliin ... kele! Kilpailun palkintoihin oli alunperin satsattu, joten palkinnot olivat jonkinlaiset: Ursuit kuivapukuja, Suunto tietokoneita, vaatteita, puukkoja, mitalit releet ja rensselit. Tuon kokoisten kilpailujen järjestäminen vaatii aikaa, ymmär-

tämystä, rahaa, sponsoreita, kavereiden apua ja pyyteetöntä työtä ja ennenkaikkea INNOKKAITA KILPAILIJOITA. Tämmöisiä kisoja on hauskaa ja haastavaa järjestää, mutta kyllä into laantuu jos kilpailuihin osallistuvien määrä jää mitättömän pieneksi.

TULOKSET:

KIITÄN KAIKKIA HANKKEESSA MUKANA OLLEITA:

Vaimoni Pia, sukelluskaverit. Joensuun urheilusukeltajat ry, Joensuun kaupunki, SUSL, URSUK, DIVEPOINT, MARTIIlNl, LAPUA, KAUPPARMTE TOIVANEN, HUSQVARNA SPEK, KARJALAN LMKERI. JOENSUUN AKKUHUOLTO SINKKONEN, MINOVA - MINEKO - ALSIVA, SPR Mutala/Rantakylä, NORMARK/FJÄLLRÄ VEN, KUVA-KULMA, SANOMALEHTI KARJALAINEN, POHJOIS-KARJALAN RADIO, SUKELTAJAN MMILMA. .. Tuli hoidettua asioita liikaa yksin ja luultavasti organisointi ja kisojen järjestely olisi ollut helpompaa, jos olisi informoinut tehtävistä ja kilpailusta kavereita ennen kilpailuita. Nyt olin kutsunut kilpailun toimitsijat paikalle aamuksi ja organisoin tehtävät tuntia ennen kilpailujen alkua. Toimitsijat hoitivat tehtävänsä paremmin kuin kiitettävästi, josta heille suurimmat kiitokset. Kilpailut eivät olisi onnistuneet ilman Teitä! No joka tapauksessa kisat saatiin ohi ja sitten paloi saunan uunissa helvetin tuli ja taas sukellettiin ja saunottiin ja sukellettiin ja saunottiin ja laulettiin ... 762 naputtaa ... että terveisiä vaan sukeltajaveli Pandylle sinne kauas pohjoiseen. Sukkeluksellisin terveisin Joensuusta, tulevasta LÄÄNIN PÄÄKAUPUNGISTA JOENSUUSTA ~

PS. Sovitaanko niin, että -96 kisoihin osallistuneet värväävät 97 kisoihin mukaan ainakin yhden uuden parin ja ed. kisojen järjestävä seura väh. 3 paria haaste on heitetty!!!

Nimi/seura Hämäläinen Heikki 1.51'09' Toivonen Rami Lahden Pingviinit Ry Lassila Pasi 1.54'30' Säynojakangas Niko Rovaniemen Urheilusukeltajat Ry 2.04'35' Back Kari Juntunen Keimo Rovaniemen Urheilusukeltajat Ry Luoma Matti 2.07'01 ' Skyttä Tapani Saimaan Norpat Ry Nieminen Erkki 2.19'09' Turunen Teuvo Kiteen Urheilusukeltajat Ry Pandy Jorma 2.22'16" Hiltunen Teuvo Inarin Urheilusukeltajat Ry Toivari Jukka (Olivat nopeimmat A osuuden jälkeen, ilma Nieminen Osmo loppui - keskeyttivät) Jyväskylän Sammakot Ry

"PALOKUNTASARjA"

1. 2.

Lassila / Säynojakangas Pandy / Hiltunen

DACOR VARUSTEET MYY

NORDIC

~Dive iN o'fl ~ DIVING CENTER 'Y "'J TULE KÄYMÄÄN!

Pohjoisranta 2,00170 Hki Puh:09-622 55 44

Keski-Uudenmaan Sukeltajat r.y on valittu vuoden 1996 Suomen Urheilusukeltajain Liiton sinettiseuraksi. Kaikkiaan KeskiUudenmaan Sukeltajat ovat koko maan sukellusseuroista kuudes sinetin saaja ja Järvenpäässä, Keravalla ja Tuusulassa on sinetin ennen meitä saanut neljä urheiluseuraa. Sinetti on osa maanlaajuista NUORI-SUOMI ohjelmaa ja on tunnustus hyvästä junioritoiminnasta. Sinetin luovutustilaisuus järjestettiin toimin tamme sydämessä eli Järvenpään Uimahallissa, jossa meille sen luovutti Liiton toiminnanjoh taja Brita Ikävalko ja nuorisovaliokunnan edustaja Kirsi Alanen, varsin mahtavaa ja juhlallista. Monelle meille ohjaajille niin vanhoille kuin nuoremmillekin ikimuistettava tilaisuus, jolloin herkistellään .

On sunnuntai 20.10.1996 ja kello lähenee 18:sta. Järvenpään Uimahallilie kokoontuu varsin innokas ja vauhdikas junioriporukka . On vuorossa harkat, erikoista on se, että äidit, isät, sisarukset, mummit ja vaarit ovat tervetulleita seuraamaan, mitä tällä kertaa on tiedossa . Varmasti jotain ihan spesiaalia, kun harkatkin lopetetaan puolta tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Loppusaunassa alkaa sitten se supina ja arvailu. "Millainenkohan se oikein on, ja minkä kokoinen?" "Onkohan se iso?" "Kukakohan sen meille ojentaa ja onkohan paikalla paljon porukkaa?"

"MII<Ä SE ON, MISTÄ TE PUHUlTE?"

NO. SINETII TIETYSTI!

HALLlHARKOISTA KANSINORPPAKURSSIIN

Keski-Uudenmaan Sukeltajien junioritoiminta on käynnistynyt seurassa noin kymmenen vuotta sitten . Tällä hetkellä sitä pyörittää 12 hengen innokas ohjaajaporukka, joka keksii junioreille kaikkea maan ja taivaan väliltä . Vanhojen patujen lisäksi omista junioreistamme on astunut mukaan ohjaajien kenkiin jo vi isi innokasta ohjaajanalkua. Ohjaajien päänvaivaa on näin pystytty pienentämään uusien ideoiden valossa. Tekemistä riittää junioreilla ja ohjaajilla ympäri vuoden . Syyskaudella ovat harkat viikottain ja joitain vierailu kohteita erilaisiin paikkoihin, tänä vuonna

Jatkoa edellises~ä lehdestä: Raumalaisveljesten seikkailu kertomus lähestyy loppuaan . Pojat ovat sukeltamassa ja toteavat hylystä löytämänsä ja poliisille ilmoittamansa ruumiin on jo nostetuksi. Nyt he seuraavat tummia hahmoja, jotka raahasiv~t pohjassa poikien löytämää arkkua ja nostivat sen nyt veneensä kan nelle. .

Junioriporukkaa ja ohjaajia iloitsemassa juuri saadusta sinetistä. käymme esim. tutustumassa Itäkeskuksen Megazonen laser-sotaan sekä Järvenpään SPR-nuorten toimintaan, ja käymme myös kokeilemassa syvässä altaassa sukeltamista. Puuhaa aiheuttaa myös joulukuinen valtakunnallinen yönorpparalli. Kevätkaudella pidetään juniorikurssi, seuraava alkaa 2.1.1997 ja sitten perinteisesti aloitetaan viikottaiset junnu-

harkat, väliin mahtuu käyntejä muiden seurojen järjestämissä ralleissa . Kesän koittaessa karistetaan jaloista uimahallin otsoonikuplat ja siirrytään avovesikauteen, johon kuuluu rannanputsaustalkoot, leiri, yleensä merellä tai SUSL:n järjestämä, kan sinorppakurssi tai snorklailuretki seuran veneellä läheisille kohteille. Myös junioreilla on mahdollis-

RETKI KARIBIALLE Meillä oli pulloissa enää ilmaa noin viideksi minuutiksi, ja olimme sadan metrin päässä omasta veneestämme. Päätimme jäädä odottelemaan, kunnes miehet lähtisivät. Heidän lähdettyään Jussi tokaisi: - Mitä arkussa mahtaa olla? - Aarre va~maan, Jari arvaili. - Tuskin·, Tero laimensi vähän poikien mielikuvitusta. - Lähdetään veneelle, Tero kehotti viel,ä.'

3. OSA

- OK, muut myöntyivät. Poikien päästYä veneelle kello oli 11 .38, oli lounaan aika. Pojat lähtivät kohti rantaa , kunnes Tero oksensi. - Se johtuu :varmaan aamiaisesta, Jussi arv.ul!.fteli. - Voi olla, .se ei 01lY.t maailman parasta pöper,öä, Jalii uS,kotteli. Pojat jatkoivat matkaa kun jäljet oli siivottu. JätöKset heitettiin yli laidao. Teroa oksetti vieläkin :

ta suorittaa luokkasuorituksia, ja näin kehittää itseään taidollisestikin eteenpäin. Tekemistä on siis ympäri vuoden, johon voi osallistua oman kiinnostuksensa mukaan. ~

Teksti ja kuva: Sari Häkkinen Keski-Uudenmaan Sukeltajat

POLIISI SELVITTÄÄ ASIAN

Kun pääSimme hotelliin, kävim, me hakemassa Terolle pahoinvointipillerin. Lounas oli vähän parempi kuin aamiainen. l-ounas .sisälsi katkarapuhyytelöä, 'sianlihaa ja lihapullia. Lounaan jalReen pojat pohtivat arl<kua ja niitä miehiä. - IImoitetaan~o p.0liisflle? .!Jari aloitti. - Kerrota~n vafln. ,f.?afemp! että saådaan selville, Tero lisäsi. - Lähdefääökö, heti? Jussi kysyi. - ~ennään vaan heti, Jari mojautti.

Timo Sjöman kertoo viime kesänä Raumalla toteutetusta sukelluspitoisesta rippikoulusta, jossa hän seurakunnan puolesta vastasi leirin järjestelyistä ja suunnittelusta. Yhdistelmä toimi ja vedenalaisesta maailmasta kiinnostuivat niin riparilaiset kuin leirin pappikin. Viime kesänä Rauman seurakunnan leirisaaressa, Karvatissa, moni nuori lampsi ensimmäistä kertaa räpylät jalassa rantakaIIiolla ja vielä useanpi kiskoi ensimmäistä kertaa märkäpukua ylleen . Puhumattakaan siitä, että vielä lumpsahti veteen maski kasvoillaan. Kyseessä ei ollut sukellusleiri vaan rippikoulu, jonka vapaa-aikaan oli valittu sukelluspainotteinen ohjelma. Pastori

Lasse Heino suunnitteli myös leirin sukelluskoulutuksen yhdessä Jukka Luukkosen kanssa. - KierteIin kämpissä juttelemassa nuorten kanssa ja aika moni tuli mukaan myös teoriatunneille, jotka perustuivat vapaaehtoisuuteen niin kuin kaikki käytännön harjoitukset, Jukka kertoo. Leiriä edelsi yksi yhteinen viikonloppu, jonka ansiosta oppi-

R1PARI JA SUI(ELTAMINEN

NUORlSOVALlOKUNTA T1EDOlTAA SUSL:n 40-vuotis onnitteluista kertyi nuorisotoiminnalle varoja 12.800 mk

KIITOS! Valtakunnallinen Norpparalli Porissa 1.-2.3.1997 Teemana "Atlantan helteessä" yht. Heidi Hietanen 0500-533 010 Tarkemmin seuraavassa ohjaajapostissa

Pojat huikkasivat itselleen taas taxin, ja menivät suorinta tietä poliisiasemalle. Pojat tsekkasivat puhelinluettelosta suomenkielisen tulkin. He soittivat tuikilIe ja pyysivät häntä tulemaan poliisiasemalle. Tulkin tultua Tero lahjoi tulkin pitämään lärvinsä ummessa. Sen jälkeen pojat selittivät jepareille kaiken. Poliisit lähtivät sukeltajineen arkun löytöpaikalle. Pojat lähtivät takaisin hotelliin. Levättyään kunnolla he söivät illallisen, joka oli tosi, huono. En kerro mitä siellä oli. - Lähdetään vielä vi imeiselle pulahdu ~selle sinne paikalle, kos-

ka huomenna on lähtö himaan, Tero ehdotti. - Mennään vaan, toisetkin halusivat. Pojat pakkasivat varusteensa ja menivät veneelle. Merelle päästyään he näkivät ilmakuplien nousevan vedestä. Pojat lähtivät hitaasti laskeutumaan kohti ilmakuplia. Päästyään tarpeeksi lähelle Jari viittoili, että tuolla ne miehet ovat. Se mitä he teKivät jää salaisuudeksi. Miehet huomasivat meid~t, ja lähtlv.ät meitä kohti. Kaikki me tjesimme, että sukeltajat lähtivät pintaa kohti liian nopeasti. Olimme 60 metrin syvyy-

Mirja Ylitalo piti kokeilua onnistuneena . - Sukellus sopi mainiosti ohjelmaan siitä huolimatta, että aktiiviharrastajia leirillä oli vain kuusi. Nyt kaikki kiinnostuneet saivat mahdollisuuden jopa laitesukellukseen ja saivat virikkeitä uuteen harrastukseen. Itsekin kiin nostuin sukelluksesta, Mirja paljastaa. Sukellusripari lähti raumalaisen puuhamiehen Lasse Heinon aloitteesta liikkeelle. Alkujaan ajateltiin, että kaikki leiriläiset olisivat olleet sukeltajia, mutta Raumalta ei niin suurta joukkoa löytynyt, joten myös tämä vaihtoehto tuntui onnistuneelta.

dessä . Me poistuimme takaisin veneellemme. Aamulla pakatessamme tuli mieleen mitä kaikkea oli tapahtunut loman aikana. Kello 10.17. söimme aamiaisen . Istuimme lentoaseman odotushuoneessa, kun eräs virkaasuinen henkilö tuli. - 01etteko te ne sukeltajat Suomesta? kysyi virkailija. - Joo, kyllä me ne ollaan, Tero vastasi·. - Rikolliset on saatu kiinni. Siitä on luvassa palkkio, ja se kuuluu teille. Olkaa h~ä, siinä on teille 50.000 markkaa. - Thanks , pojat olivat kuolla

tuntien määrä leirillä väheni huomattavasti ja sukellukseen jäi riittävästi aikaa päivävapaalla. Kaikenkaikkiaan pyrimme siihen, että rippikoulun tavoitteista ei tingitä ja että leiriläiset saavat samat elämykset ja kokemukset kuin muissakin rippikouluissa. Harvoin rippikoulussa syntyy näin hieno yhteishenki ja tunnelma kuin tällä leirillä, jossa oli mukana myös kuusi erinomaista isosta. Aika näyttää miten tämä niin seurakuntaa kuin sukellusharrastajiakin innostanut kokeilu jatkuu. ~

Teksti ja kuva: limo Sjöman

hämmästyksestä. - Tuo on meidän koneemme, eiks ookkin? Jussi kysyi. - On se, meidän täytyy lähteä himaan nyt, Jari sanoi. - Kiitos avusta, ja hyvästi, virkailija sanoi. - Heippa vaan , pojat tokaisivat yhdestä suusta. Nukuimme melkein koko matkan . Kotona jouduimme kysymysten ristituleen. - Se oli semmonen reissu se, '. Jussi sa(loi. The end . ~

Jussi ja Jari Schultz

OTRAVAARAN I(IISUI<AIVOS Muistan elävästi, kun sukelluskurssimme lopussa 1970-luvulla Iivosen Rami, ammattisukeltaja (legenda jo eläessään ja hengissä vielä), kertoi tarinaa kadonneesta rikkikaivoksesta jossain Joensuu - Eno - Ilomantsi tienoilla . Rami kertoi, että ajetaan Enosta vähän matkaa Ilomantsiin päin ja siinä se on , vanhan tien varressa, se kuoppa, ihan siinä vieressä. No, asia jäi unholaan .. . Noin vuonna 1986 paikallinen lehti julkaisi artikkelin rikkikiisukaivoksesta jossain Joensuu Ilomantsi -tien varrella - seikkaperäinen kertomus 1930-luvun kaivauksista. Mielenkiintoni heräsi, olin kuullut tuon tarinan en nenkin; olisikohan siinä perää. Soitin toimittajalle ja kuulin, että siellä se on ihan tien varressa, siitä se löytyy. Pistin ajo-ohjeet muistiin ja talletin muistiinpanot myöhempää käyttöä varten. Vuonna 1995 tutkin muistiinpanojani muuton yhteydessä ja kas kummaa - löysin vanhat muistiinpanot vuodelta 1986 ja aloin tutkia karttaa tarkemmin ja asiaan kuuluvalla hartaudella. Parin tunnin kuluttua löytyi 1:20000 kartasta Ilomantsin tien varrelta työkalut rististä - kaivoksen merkki! Ves, yes, yes!! Se vanha sukeltajan hulluus iski jäi-

leen - mittasin kartasta paikan, otin lukemat GPS-navigaattorille ja soitin kaverilleni, joka on riittävän hullu tai ennakkoluuloton lähteäkseen mukaan etsimään kiisukaivosta! Pakkauduimme maasturiin, suuntasimme nokan kohti lIomantsia ja tovin köröteltyämme heitimme nokan metsään. Metsä synkkeni, oja syveni, ryskittiin pitkin soita ja rimpiä, ja vihdoin viimein pääsimme hakkuuaukealIe metsänreunaan. Pelkkä ajatus laitteiden kantamisesta hakkuuaukealla kauhistutti, joten lähdimme etsimään ko. kaivantoa, joka oli kartan mukaan noin 40 x 60 m. Käveltiin tunti, vähän toista, mutta kaivosta ei löytynyt! Lopulta kaivos löytyi, mutta se oli kutistunut kartan 40 x 60 m suuruisesta mitättömään 10 x 20 m reikään . Kannoimme laitteet kaivokselle (noin 500 m), ilmoitimme ARP-puhelimella koordinaatit kotiin ja menimme veteen. Vesi oli kirkasta ... kuin Paakkilassa nuoruusvuosina ... , mutta mikä on tuo haju??? Vesi on niin rikkipitoista, että rikin haju tunkee EXO:n läpi - mielenkiintoista ... Sukelsimme läpi hiljaisen maailman - vanhoja tukirakenteita, tikapuita - seireenit ja merenneidot olivat pukeutuneet levään

ja näyttivät vanhoilta kaivoksen rakennuspuilta - silmäni lienevät valehdelleet - luulen. Vettä oli noin 20 m, mutta tarina kertoo, että kaivoksessa on syvyyttä 90 m. Välipohjat antavat kuvan, että syvyyttä on vain noin 20 m. Tulimme pois, taistelimme auton yli soiden, pesimme varusteet pesukoneessa ja vannoimme palaavamme! Vuonna 1996 eräs ystäväni oli taas käymässä Joensuussa ja kysyi" mielenkiintoista" sukelluspaikkaa ... Mietin hetken ja sanoin, että onhan meillä yksi vanha kaivos. Hän innostui ja lähdimme paikallisten sukeltajien kanssa matkaan. Taas ryskittiin maasturilla pitkin metsiä ja kannettiin laitteita 500 m hakkuuaukealla sääskien, räkkien ja kaikkien nimeltä mainitsemattomien lentävien saattelemana. Kamat päälle ja veteen: silmät kirvelivät maskia huuhdellessa ja kumiset varusteet sulavat kuivatuksessa. Menin kaverini kanssa alas - painuttiin luolaan, vain vähän matkaa kun kaverini regu alkoi puhaltaa - jäätyi elokuussa! Mieleeni tuli surullinen tapaus, jossa sukeltaja hukkui varusteissani ja tuumin jo, joko se viikatemies taas koikuttaa. Tulimme kaverini kanssa ylös.

Turvasukeltajat olivat jo melkein vedessä, mutta heitä ei tarvittu, sillä tulimme rauhallisesti pintaan. Kaverit sukelsivat sukelluksensa. Toimin turvasukellustehtävissä ja odotin, että he tulevat ylös. Tuituaan ylös kaverit totesivat, että paikoissa hekin ovat sukeltaneet, mutta tämä paikka voittaa kaiken .. . Kaivokseen on nyt sukellettu kahtena päivänä - mitä sieltä löytynee? Panin varusteet kuivumaan, en sukeltanut kahteen viikkoon ja katso: kahden viikon kuluttua olivat räpyläni hapantuneet! Myöhemmin kuulin, että viimeisen kovapanosammunnan jälkeen isänmaalliset miehet piilottivat aseita, ja tarina kertoo, että he heittivät aseet Ilomantsin tien varressa olevaan vanhaan rikkikaivokseen, jossa lienee vettä 90 metriä. Kaivoksesta kerrotaan, että avolouhokselta lähtee luolia useaan eri suuntaan, matalimmat noin 10m syvyydestä (on löydetty), mutta kaivoksen karttoja ei löydy mistään. Seuraavat sukellukset kaivokseen tehdään talvella 1997. Qj Terveisin

Tero Sinkkonen, Joensuu

WANHOJA HERROJA MUISTElTIIN Liiton syyskokouksessa Helsingissä yllätettiin varmasti mieluisella tavalla kolme "wanhaa sukeltajaa". Kansainvälinen kattojärjestömme CMAS oli myöntänyt ainakin pohjoismaissa harvinaiset ansiomitalit kolmelle liiton toiminnassa ja muutenkin sukeltamisen kanssa tekemisissä olleelle sukeltajalIe. CMAS CMAS CMAS

Kultainen Ansiomitali Kultainen Ansiomitali Hopeinen Ansiomitali

Ora Patoharju Per-Olov (Prolle) Jansson Eka Metsävuori

Kuvassa yllätetyt ja kiitolliset mitalin saajat.

SUKELLA TURVALLISESTI KILLA VESILLA ••

Ota turvaksesi nyt uusi, entistä enemmän turvaava vakuutus. Se korvaa sinulle taloudellisesti tapaturmat, jotka sattuvat kilpailussa, sukellusharjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kaikilla vesillä! Lisenssivakuutuksen saavat vain Suomen Urheilusukeltajain Liiton jäsenseurojen jäsenet. Edullinen ja kattava lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta. Tapaturmien hoitokulujen lisäksi lisenssiin sisältyy kertakorvaus pysyvästä haitasta ja kuolemasta.

Turvaa tulevat sukelluksesi ja ota lisenssi turvaksesi nyt heti. Saat sen liittosi ja seurasi kautta.

Lisenssi antaa taloudellista turvaa sukelsitpa missä päin maailmaa tapansa. Myös sukeltajantaudin vaatima painekammiohoito kuuluu korvattaviin vahinkoihin.

1) ~

POfijOIA-YHTIäf

Joulutarjous

Hyvää Joulua Divemarin Oy Lönnrotinkatu 19,00120 HKl Puh 09 694 8440

Hyytävän kylmyyden ja synkimmän kaamoksen aikana sopii aloittaa Peter Janssonin matkakertomukset kuumasta Afrikasta .

Oltiin paikassa missä : "Kuuki 01 suuremp ku meill aurink, mutt kuumemp ... "

1• mainingit vapaina. Riutta viettää loivasti ja loppuu noin 20 metrin syvyyteen, jossa alkaa tasaisesti viettävä hiekka- ja sorapohja. Vasta usean kilometrin päässä riutasta alkaa mannerjalustan jyrkkä rinne noin 50 metrin syvyydestä. VIRRAT

NACALA

Kesäkuun lopulla 1992 sain pestin FINNIDAn ja ViatekiPolton lukuun satamaprojektin vetäjäksi Mosambikiin, Nacalan satamaan. Se sijaitsee 14°E ja 42°1, siis tropiikeissa. Parin päivä matkan päässä pohjoiseen on Tanzanian raja ja idässä, ison meren takana on Madagaskarin saari. Lähin siviililentokenttä on 200 km päässä länteen, Nampulassa - kuuluisan futispelaajan Eusebion synnyinkylässä. Valtaosa 250.000 asukkaita asuu olkikattoisissa savimajoissa. Keskustan talot on sementtiä ja portugalilaisten rakentamia. Futiskenttiä on ainakin 20. Nacala on maailman parhaita luonnonsatamia. Satamalahti on 15x7 km laidasta laitaan ja keskimäärin 25 m syvä. Lahdessa ei juurikaan ole riuttoja, joten suuretkin kauppalaivat voivat vaivat-

ta ilman luotsiakin purjehtia suoraan lahdelle ankkuriin. Intian vaitamereen johtaa noin 500 m leveä ja 80 m syvä salmi. Voimakkaat vuorovesivirrat muotoilevat salmen hiekkarantoja. Satamalahden veden nousee ja laskee jopa yli 4 metriä. Lahden mannerrantaan työntyy toinen, pienempi lahti - ikäänkuin laguuni vieläkin kapeamman salmen takana. Merenpuoleinen ranta, jolla kaupunkikin sijaitsee, on osa suurta niemimaata josta kannaksen kautta pääsee Afrikan sydänmaihin. Niemimaan rantaviivasta 90%, eli yli 100 km on lähes asumatonta, palmujen ja pitkäneulaisten männyn näköisten Casuarina-puiden varjostamaa hiekkarantaa. Rannan ulkopuolella on pitkät laguunit. Matalat koralliriutat rajaavat laskuveden aikana osittain kuivuvat laguunit merelle päin. Riuttojen ulkopuolella vellovat valtameren

Lähimpänä riuttaa löytyy tavallisesti jopa 2 solmua pohjoiseen päin kulkeva merivirta. Tämän "akanvirran " ulkopuolella, usein vain vajaan kilometrin päässä riutasta kulkee vuorostaan varsinainen merivirta, eli ns . Mosambikin virta, noin 3 solmun vauhtia etelään päin mantereen ja Madagaskarin saaren välisessä salmessa. Koska tämä merivirta tulee päiväntasaajalta se on suhteellisen lämmin ja on tästä syystä täällä kuten kaikkialla muuallakin ekologisesti köyhä. Kaloja on melko vähän, vaikka lajivalikoima onkin laaja . Vesi elättää vain vähän planktonia ja on hyvin kirkasta. Näkyvyys on yleensä kuivana huhti-Iokakuun aikana noin 30 metriä. Sadekautena mereen huuhtoutuu pölyä ja hiekkaa , jolloin meri sameutuu hiukan lähellä rantoja. SUKELTAMINEN VIRROISSA

Virtojen yhteisvaikutus, johon vielä yhdistyy voimakas nousu- ja laskuvesi salmissa ja riutan au-

koissa, tekee sukeltamisen varsin mielenkiintoiseksi. Vain harvassa paikassa se on vaarallista. Voimakkain virta oli yli 5 solmua kapeassa riutan läpi vievässä rännissä, jonka kautta valtaisa ns. Pindan riutan laguuni tyhjeni ja täyttyi vuoroveden mukaan . Tuo laguuni oli lähes saman kokoinen kuin satamalahtikin. Satamalahden salmessa saattoi toisinaan hiekkasärkkä pettää voi makkaiden vuorovesivirtojen takia. Tällöin lähes 100-metrisestä rinteestä valui isoja kappaleita syvyyksiin. Näihin pystyvirtauksiin hukkui silloin tällöin ihmisiä. Virroista oli haittaa vain jos niiden mukana joutui varomattomuuttaan niin kauas, ettei jaksanut uida takaisin. Paikalliset" kollegat" harrastivat harppuunakalastusta kaikkialla omatekoisilla välineillään. Opimme pian kysymään tarkkaan mitä ja milloin rannoilla tapahtuu. Mustat kaverit naureskelivat meille tyhmille valkoisille, mutta piirtelivät silti auliisti tikulla kuvia santaan ja selostivat missä ja miksi saattoi menettää henkensä. LIIKAA SYVÄYITÄ

Jouduin kuitenkin kerran pulaan, jota hekään eivät osanneet aavistaa. Paikalliset lähtevät aina kalaan laskuveden puolivälin aikana. Silloin virta auttaa pääsemään pois rannasta ja pohja, jossa kalat ja simpukat Iymyävät, on

Ylä kuva: Ki~oittaja itse Intian Valtameren rannalla. Kuva vas: Pusikon rantaan ilmestynyt uusi vuosisata. Kuvat: Peterin albumista

lähempänä. Niinpä minäkin lähdin heidän matkaansa perusvälineillä, pahaa aavistamatta. Se tapahtui melko pian saapumiseni jälkeen, eikä nahkani vielä ollut kovin parkkiintunut. Kun selässä aIkoi kuumottaa suuntasin takaisin kohti riuttaa. Mustat kaverit pu-

distelivat päätään uuden tuttavansa jättäessä leikin kesken . Heidän retkensä kestävät yleensä ainakin 6 tuntia kunnes nousuvesi tuo heidät kotiin vähemmällä vaivalla. Välillä vain lekotellaan pienen poijun tai tuttavan kanootin varassa.

Riutalla huomasin sen kuivuneen matalan veden ajaksi. Siitä ei päässyt enää uimalla yli. Mustilla kavereilla oli Nokian kalossit narussa vyötäsillään, myös kalastaessaan. Minulla ei ollut mitään jalkineita. Prollen ylipitkillä itäsaksalaisilla lasikuituisilla kilpa-

räpylöillä saatoin kyllä lyödä paikalliset ällikällä vedessä, mutten mitenkään rämpiä riutan yli. Paluumatkasta tuli tuskien taival. Ennenkuin pääsin takaisin varjoon auton luo oli nahkani palanut karrelle. Polvet, kädet ja jalkapohjat olivat puhjennet kaatuillessani riutalla sekä melkein kilometrin leveydeltä kuivuneen laguunin ylityksessä. Luojan kiitos en tavannut myrkkypiikkisiä kaloja matkallani. Nyt tiedän erityisesti varoa polvia. Jos sormenpäät tapaavat pohjan kroolatessa osuvat myös ennemmin tai myöhemmin polvet tai muut aremmat kehon osat johonkin koralliin. Kun se tapahtuu vauhdissa syntyy syviä haavoja, jotka eivät millään tahdo parantua. Qj

Savuke on keksitty Ranskassa 1844 ja, kuten tiedetään, tupakointi on levinnyt laajalti kaikkialle sen jälkeen muodostaen yhden keskeisimmistä terveydellisistä haittatekijöistä. Savukeaskissa lukeva teksti tupakoinnin terveyttä vaarantavasta vaikutuksesta lienee kaikille tuttu, mutta moniko on tullut ajatelleeksi tupakoinnin merkitystä sukeltajan terveyden kannalta? Lääketieteellisissä julkaisuissa kuuden viimeisen vuoden ajalta löytyy urheilusukelluksesta 53 artikkelia, joista kymmenkunta mainitsee jotain tupakoinnista. Kirjallisuudessa ei juurikaan ole eritelty eri urheilulajeja tai harrastuksia tutkittaessa tupakoinnin ja muiden nautintoaineiden käytännön kytkeytymistä liikuntaan, joten on siis sovellettava tässä yhteydessä perustietoa mietittäessä tupakoinnin vaikutuksia sukeltamiseen. Yleisesti ottaen tupakan osalta ei ole kyseessä ainoastaan terveyshaitta, vaan myös vaikutus suorituskykyyn. Urheilijat ja kuntourheilua harrastavat tupakoivat vähemmän kuin saman ikäinen muu väestö: 15-20% huippu-urheilijoistakin tupakoi, joskin tupakoitsijat harrastavat yleensä lajeja, joissa kestävyydellä ei ole suurta merkitystä. I'rrKÄAIKAISET VAIKUTUKSET

Tupakoivien riski sairastua krooniseen keuhkoputken tulehdukseen, emfyseemaan eli keuhkolaajentumaan, keuhkosyöpään ja sydän- ja verisuonitauteihin on selvästi kohonnut. Riski on lähes suorassa suhteessa tupakointiaikaan ja käytetyn tupakan määrään. liupakoinnin lopettamisen jälkeen sairastamisen todennä=köisyys lähenee vähitellen useiden vuosien kuluessa ' tupakoimattomien riskiä. Englannissa yli 30-vuotiaista ,miehistä noin 30% sairastaa

kroonista keuhkoputkentulehdusta, jonka oireena on jatkuva yskä, joka syntyy pyrittäessä poistamaan keuhkoputkiin tulehduksen seurauksena syntynyttä limaa. Syynä sairauteen on keuhkoputkien epiteeli- eli pintasolujen vaurioituminen, jota aiheuttavat keuhkoputkistoon hengitysilman mukana tulleet aineet eli tupakoitaessa syntyvät palamistuotteet. Krooninen keuhkoputkentulehdus johtaa pitkään jatkuessaan keuhkojen laajentumaan, jolla tarkoitetaan keuhkorakkuloiden repeilemistä isommiksi rakkuloiksi. Tupakan yhteydestä keuhkosyöpään on olemassa niin vahvoja näyttöjä ja siitä on myös niin paljon puhuttu, että on oletettavaa valveutuneiden ihmisten jo tietävän asian, ja siksi siitä ei tässä yhteydessä enempää. Tupakan sisältämillä aineosilla, erityisesti nikotiinUla on verisuonten seinämien kalkkeutumista edesauttavia vaikutuksia, joista pitkäaikaisseurauksena on yleisen verisuonten kalkkeutumisen ilmaantuminen ja paheneminen, sydäninfarktin riskin ja alaraajojen verenkiertohäiriöiden ilmaantuminen. VÄLmöMÄT VAIKUTUKSET

Edellä kuvattu keuhkojen laajentuma, joka itse asiassa siis vain pienentää keuhkojen kaasujenvaihtopinta-alaa ja huonontaa keuhkofunktiota, voi johtaa l laajentuneen rakkulan repeämiseen ja hengenvaarallisen ilmarinnan syntyyn. Mikäli tällainen sairaus sUKeltaj~lIa havaitaan, Katsotaan se niin korkeaksi terveydelliseksi riskiksi, että se luetaan ehdottomiin sukellusesteisiin. Nikotiini ja~savussa oleva terva aikaansaavat keuhkoputkien supistumisen, keuhkoputkien limaa kuljettav;ie)1 värekarv"bjen lamautumisen ja lisääntyneen limantuotann0n_ ,Seurau~sena saattaa olla ns. ansailm_an muod0stuminen·:

Tupakan polttamisen jälkeen * lihasten voima on 15% pienempi * väsyvyys 30% suurempi * lihaskoordinaatio heikkenee

sukeltajalla paineen alaisessa tilassa hengitettyä ilmaa jää keuhkoputkeen, Boylen kaasulain mukaan se ympärÖivän paineen aletessa laajenee ja repäisee laajetessaan keuhkoputken. Seurauksena on hengenvaarallinen ilmarinta. Aineosat ärsyttävät myös ylempien hengitysteiden limakalvoa, aikaansaavat limaneritystä ja limakalvoturvotusta, josta seurauksena voi olla korvan paineentasaushäiriö ja tärykalvon puhkeaminen. Jokaisesta savukkeesta imeytyy keskimäärin 1 mg nikotiinia, joka aikaansaa verenpaineen nousun, sydämen syketiheyden kasvamisen ja sydänlihaksen omien valtimoiden eli sepelvaltimoiden supistumisen. Erityisen - haitallinen on nikotiinin sydän lihaksen ärtyvyyUä lisäävä vaikutus, jonka seurauksena rytmihäiriöiden esiintymisen todennäköisyys ponnistelun aikana lisääntyy. Tupakan savu sisältää hiilimonoksidia eli häkää noin 4%. Se sitoutuu happea kuljet.tavaan hemoglobiiniin tehokkaammin kuin happi, ja muodostuu karboksihemoglobiinia, jbnKa pitoisuus veressä voi olla 5-9%. Veren hemoglobiinin lis~ksi haRpea varas-

toi elimistössä aineenvaihdunnan käyttöön myoglobiini, josta happea vapautuu ns. anaerobisessa suorituksessa lihasten käyttöön. Noin 10% elimistöön joutuneesta hiilimonoksidista sitoutuu myoglobiiniin ja estää sen toiminnan happivarastona. Tupakoinnilla on välittömiä vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn: tupakan polttamisen jälkeen lihasten voima on 15% pienempi ja väsyvyys 30% suurempi, myös lihaskoordinaatio heikkenee. Tehtyjen tutkimusten mukaan rasituskestävyys heikkenee kaikkien yllä kuvattujen fysiologisten vaikutusten yhteissummana. JA MITÄ VIELÄ?

Tupakka-askin hinta vaihtelee laadun ja ostopaikan mukaan, mutta keskivertokulutukseksi päivässä voisi laskea eSimerkiKsi 20 markkaa. Vuosikulutu.s on silloin 7300 markkaa, jolla tekee jo melkoisen määrän sukelluksia kotimaassa, voi ostaa laitteistoa, uuden puvun tai muuta hyödyllis. tä. ;rai tehdä,kahden viikon sukellussafarimatkan viiden tähden hotelleissa asuen,P.u.naiselle merelle.

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Skin Diverlehdessä syyskuussa 1996. Käänös Minna Pajunen

vuosilta 1988-1994 DCS- ja AGE-tapauksia 3089. Yhteensä 369 AGE-potilaasta 23 oli ast· maatikkoja ja 2720 DCS-tapauksesta 123 oli kyseessä astmaatikko. Luvut olivat suhteessa astmaatikkojen määrään sukeltajien keskuudessa.

ASTMAATII(ON SUI(ELTAMINEN Kesäkuussa 1995 Amerikan Sukellus- ja ylipainelääketieteellinen seura perusti työryhmän tutkimaan astmaatikkojen sukeltamisharrastusta . Ryhmää johti kansainvälisestikin tunnettu sukelluslääkäri , professori David Elliott. Tutkimuksen tulokset on nyt julkistettu ja ne antavat tärkeitä uusia suuntaviivoja astmaatikoille, jotka haluaisivat aloittaa sukelluksen . Astma johtaa keuhkoputkien ahtautumiseen ja supisteluun. Tämän aiheuttaa tulehdus, joka saa aikaan turvotusta ja keuhkoputkien lihasseinämien kutistumista. Kaventuneet keuhkoputket aiheuttavat ongelmia uloshengityksessä. Juuri tämä keuhkojen tyhjentymiseen liittyvä ongelma saattaa aiheuttaa keuhkorepeytymän. Harrastusmahdollisuudet ovat vähentyneet siksi, että potilas ei pysty nopeaan hengitysrytmiin. Astman voi laukaista allergia, hengitysteiden tulehdukset, stressi, kova liikunta tai kylmän ilman hengittäminen . Useat tutkimukset osoittavat, että mm. USA:ssa 4-7% aktiivisista sukeltajista sairastaa astmaa. Divers Alert Networkin (DAN) keräämän tiedon mukaan astmaatikoilla ei ole keskivertoa suurempaa riskiä joutua onnettomuuksiin sukellettaessa. DAN:n tutkimukset osoittavat, että henkilöillä, joilla astma on aktiivitilassa (jatkuvaa hengenahdistusta ja

vinkuva hengitys) saattaa olla hiukan suurempi todennäköisyys joutua sukellusonnettomuuteen saada sukeltajantauti <DCS) tai ilmaembolia (verisuonitukos, AGE) - mutta todennäköisyys on pieni eikä tilastollisesti merkittävä. Samaan aikaan kun keskustelu jatkui USA:ssa. tutkittiin Englannissa astmaattisia sukeltajia. joilta sukeltamista ei ole kielletty. Asiasta on olemassa useita julkaistuja tutkimuksia. Jotkut englantilaiset sukeltajat ovat kertoneet sukeltavansa jopa vain yhden tunnin kuluttua toivuttuaan akuutista astmakohtauksesta. (Tätä emme todellakaan suosittele!> Viimeisimmän julkaistun tutkimuksen suoritti Iso-Britannian Urheilusukelluslääketieteellisen komitean jäsen Dr. Parrik Farrell. Hän seurasi 250 astmaattista sukeltajaa usean vuoden ajan ja kirjasi yli 20.000 sukellusta ilman yhtäkään sukeltajantauti- tai ilmaemboliatapausta. Hän tutki myös Englannissa tehtyjen painekammiohoitojen raportit. Vuosien 1991 ja 1993 välillä 399 umeilusukeltajaa oli hoidettavana dekompressio-onnettomuuden vuokSi; mukana yhdeksän astmaatikkoa. Analyysin mukaan astmaattisen sukeltajan ei todettu olevan sen alttiimpi saamaan DCS:tä tai AGE:tä kuin terveenkään sukeltajan. Noin 4% Englannin 70.000 sukeltajasta sairastaa astmaa. DAN raportoi

Sekä DAN:in että Iso-Britannian urheilusukelluslääketieteellisen komitean tutkimuksen mukaan ei astmaatikoilla ole erityistä riskiä keuhkobarotraumaan eli keuhkorepeämään. Astmaattisten sukeltajien barotraumaan liittyvissä tutkimuksissa todettiin, että "tietoa" jonka mukaan astmaatikko ei saisi sukeltaa ei ole. Suurin osa informaatiosta on spekulatiivista. ja se on johdettu tieteellisistä tutkimuksista. mutta sitä ei ole testattu ihmisillä. Varmaa sen sijaan on jo useiden urheilijoilla suoritettujen tutkimusten perusteella, että liikuntakapasiteetti vähentyy merkittävästi silloin kun astmakohtaus on akuutti. Kun on tutkittu niitä muutamaa tapausta, joissa astmaatikko on kuollut sukeltaessaan, on käynyt ilmi, että kuoleman on aiheuttanut kyvyttömyys uida rantaan kriisitilanteessa. Kun kaikki tämä tieto tuotiin yhteen 1995 tutkimuksessa, oli kaikille tutkimukseen osallistuneille selvää. että uusia suuntaviivoja kaivattiin. Kyse ei enää ole siitä, voivatko astmaatikot sukeltaa. vaan siitä. ketkä heistä voivat sukeltaa. Lopputuloksena todettiin, että keuhkojen rakenteen tulee olla normaali ennen kuin astmaatikko voi aloittaa sukeltamisen. Keuhkojen kapasiteetin mittaus ennen ja jälkeen liikunnan osoittaa onko sukeltajalla vähentynyt liikuntakapasiteetti. Jos hoidon jälkeen mittaustulos

osoittaa normaalia keuhkojen toimintaa. ei sukeltamiseen pitäisi sisältyä riskiä. Työryhmä asetti mittaustuloksille rajat, joita tarvitaan normaalin keuhkojen toiminnan toteamiseksi. Näiden tulosten saamiseksi astmaattisen tulee suorittaa hengitystesti, joka mittaa hengityksen huippuvirtausta voimakkaan ulos hengityksen yhteydessä (hengityksen huippuvirtausmittari). Mittaustuloksen vertailu oletusarvojen kanssa antM hyvän käsityksen siitä ovatko keuhkoputket kunnossa. Diagrammiin tulee merkitä huippuvirtaus ennen liikuntasuoritusta ja välittömästi sen jälkeen. Jos liikuntasuorituksen jälkeinen puhallus osoittaa että ilma poistuu keuhkoista hitaasti. on liikuntakapasiteetti laskenut hengenahdistuksen vuoksi ja potilas tarvitsee hoitoa. Liikuntasuorituksen jälkeinen puhallustulos saadaan normaaliksi inhalaattorin avulla. Työryhmä jopa ehdotti. että inhalaattori olisi paras lääkintäkeino kaikille urheilijoille. Neljästä kuuteen viikkoon kestävä hoitojakso. jossa lääkettä hengitetään kahdesti päivässä riittää yleensä hengitystestituloksien paranemiseen normaaliksi. Jos liikuntasuorituksen jälkeinen hengitystesti osoittaa normaalia tasoa. on sukeltaminen turvallista. Jotkut työryhmän jäsenistä olivat sitä mieltä. että jonkinlainen kuntotesti olisi yhtä käyttökelpoinen määritettäessä sukeltamisen turvallisuutta. Lopputulokseksi tuli kuitenkin se. että hengitystestin tulee osoittaa normaaleja lukemia ennen kuin sukeltamista voidaan harkita. Englantilaisten kriteereinä on. että huippuvirtaustuloksen tulee olla yli 85% normaalina pidetystä. Luonnollisestikaan astmaatikon. jolla on hengitysvaikeuksia, vinkuvaa hengitystä. yskää tai kuumetta ei tulisi sukeltaa.

~ Qine. Grune&Stratton Ine. New York, 1976. ISBN 0-8089-06992. Heikkinen E ja Vuori I (toim,); bii~unta ja terveys. Tammi. tielsin.ki ll980, ISBN 30-51'06-4. 'tv1ed-li.ine-haku

SUUNTO - UUTUUI{SIA SUKELLUSTIETOKONE FAVOR AIR

Lux

Suun noita on tullut markkinoille uusi ilma-aikatietokone, Favor Air Lux, joka sopii sekä aloittelijoille että vaativille sukeltajille. Favor Air Lux on hintaluokkansa monipuolisin ilma-aikatietokone, jossa on kaikki sukeltajan tarvitsemat perustoiminnot. Se näyttää mm. jäljellä olevan ilmaajan sekä lämpötilakompensoidun säiliöilmanpaineen aina 300 baariin asti. Tietokoneen selkeästä näytöstä tiedot on helppo lukea. Sen sisään rakennettua kalenterikelloa voidaan lukea myös sukelluksen aikana. Tehokas, mutta vähän virtaa kuluttava, elektroluminenssitekniikkaan perustuva LUX-taustavalo valaisee myös heikossa valossa, jopa pimeässä. Favor Air Lux sukellustietokoneen laaja muisti tallentaa kaikki oleelliset tiedot. Tietokoneesta voidaan lukea mm. yhdeksän viimeisen sukelluksen keskisyvyys, minimisuoranousuaika, etappisu kelluksen suurin kokonaisnousuaika sekä kunkin sukelluksen maksimisyvyys. Historiamuistiin tallentuu 999 sukellusta, 999 sukellustuntia ja suurin maksimisyvyys.

Favor Air Luxissa hälytykset näkyvät sekä näytöllä että kuuluvat hälytysäänenä. Paristo on pitkäikäinen ja helppo vaihtaa. Paristojännitenäyttö ja -varoitus kertovat paristonvaihdon tarpeesta. SUUNTO DIVE LOG FOR WINDOWS

Suunto Oive log for Windows on uusi Windows-pohjainen lokikirja- ja simulaattoriohjelma Solution, Solution Alpha, Eon ja Eon Lux sukellustietokoneille. Ohjelman ja PC-käyttöliittymän avulla sukellustietokoneen tiedot voidaan siirtää suoraan PC:lle, jossa niitä on helppo selata, editoida ja tulostaa . Selkeiden taulukoiden lisäksi ohjelma näyttää graafisesti sukellusprofiilin, kudospaineen sekä sukelluksen kulun sukellustietokonenäyttönä. Ohjelmaa on yksinkertaista käyttää toimintonäppäinten avulla ja on-line ohjeet auttavat puImatilanteissa. . Suunto Oive Log for Windows simulaattoriohjelman avulla on helppo perehtyä Suunnon sukellustietokoneiden käyttämiseen. Käyttäjä voi syöttää haluamansa sukellusprofiilin ja simulaattorioh-

jelma laskee kudospaineet käyttäen samaa matemaattista maIlia kuin Solution, Solution Alpha, Eon tai Eon Lux tietokone. Simulaattori näyttää sukellusprofiilin ja kudospaineen graafisesti sekä valitun tietokoneen näytön samanaikaisena kuin sukellettaes-

sao Suunto Oive Log for Windows ohjelmaan siirtyvät kaikki sukellustietokoneen tallentamat tiedot, kuten sukellusprofiili, säiliöpaine, sukelluksen tarkka aloitusaika, maksimisyvyyden lämpötila ja sukelIusten välinen pintaaika. Ohjelmaan voidaan lisätä esimerkiksi sukeltajaa, sukelluspaikkaa tai säätä koskevia lisätietoja. Suunnon OOS-pohjaisten lokikirjaohjelmien sukellustiedot voidaan siirtää uuteen ohjelmaan. Ohjelmassa on ainutlaatuinen "Memory Print" -ominaisuus, jonka avulla sukellustietokoneen tiedot on mahdollista tulostaa suoraan paperille siirtämättä niitä PC:lle. Suunto Oive Log for Windows ohjelma on saatavissa englanninkielisenä.

ti panostettu luettavuuteen ja käyttömukavuuteen . Kompassissa on suuret numerot ja sivulukemaikkuna, josta kompassilukema näkyy hyvin ja selvästi. Porrastettu asteikkorengas kääntyy helposti ja kevyesti. SK-7 kompassin kallistusvara on +/- 300, mikä on noin 2-3 kertaa suurempi kuin tavallisissa sukelluskompasseissa. SK-7 voidaan asentaa Su unto-s ukeli ustieto koneiden instrumenttikonsoliin ja se on valmiiksiasennettuna Eon Lux ja Favor Air Lux tietokoneiden konsolimalleissa. Ensi vuonna SK-7 on saatavana myös monikäyttöisenä rannemallina. ~

SUKELLUSKOMPASSI SK-l

SK-7 on Suunnon uusin ja edistyksellisin sukelluskompassi, jonka suunnittelussa on erityises-

Akuutti sairaus tulee hoitaa ja huippuvirtaustaso palauttaa normaaliksi ennen sukeltamista. Potilas voi kuitenkin sukeltaa kun hän on täysin parantunut. Potilas, jolla on pysyviä vahinkoja keuhkoissa kmonisen ilmapöhön vuoksi ei saa sukeltaa, jotka muutokset ovat peruuttamatto-

mia, eivätkä parane lääkitykselläkään. Astmaattisen tulisi my€>s välttää tupakointia, sillä tupakka toisinaan pahentaa astmaa. Lääketieteen standardit evat hitaita muuttumaan ja silloinkin vain, jos saadaan uutta tietoa, tutkimustuloksia ja lääkkeitä, tai kehitetään uusia toimel'\piteitä.

Kun on kyseessä sukeltaminen, ovat muutokset vieläkin hitaampia, sillä monet lääkärit suhtautuvat varautuneesti muutoksiin, jotka voisivat olla vahingollisia, vaikkakaan todisteita asiasta ei juuri ole. Tämäntyyppisiä asioita ovat juuri astma ja sukeltaminen. Kuitenkin monien sukelluslääkä-

reiden ponnistusten ansiosta on maailmalla alettu huomioida tutkimustuloksia ja niiden osoittamia kokemuksia. Tämä tuo urheilusukelluksen suurempien ihmisjoukkojen keskuuteen ilman lisäriskiä . ~

HALOO, HALOO, PUHELU TOIMISTOSTA VUOSIKOKOUKSESSA PÄÄTEllYÄ

liitolle uusi puheenjohtaja! liiton peräsimessä seuraavat kaksi vuotta toimii Jouko Laitinen "vanha" tuttavamme koulutuksen parista. Onneksi olkoon! Kiitämme samalla Helena Jaatista hänen kuuden vuoden tuloksellisesta ja arvostetusta työstään tällä muutoksen aikakaudella. Kiitos Helena! Erovuoroisten tilalle johtokuntaan valittiin uudelleen Jaakko J.Salo Vaasasta, Erkki Syrjälä Lappajärveltä. sekä uusiksi jäseniksi Helena Jaatinen Helsingistä ja Veli-Matti Pynnönen Kouvolasta. Varajäseniksi valittiin. Antti Saarnio Helsingistä ja Mika Pohjonen Vantaalta. Vuosikokous hyväksyi yksimielisesti seuroille lähetetyt vuo-

den 1997 toiminta- ja taloussuunnitelmat. UUSIA SEUROJA

Padasjoen Urheilusukeltajat, Padasjoki, Sukeltavat Konnat, Tampere ja Tarzanin Pojat, Helsinki. Tervetuloa mukaan toimintaan. ONNmELUT

TOIMISTO TIEDOlTAA Toimiston puhelinnumerot ovat muuttuneet! Uudet numerot ovat 09 09 09 09

- 348 121 vaihde - 3481 2258 toimisto - 3481 2569 koulutus- ja nuorisoasiat - 3481 2257 toiminnanjohtaja

Myös liiton postinumero on muuttunut. Uusi tunnus on 00093 SLU

Leppoisaa joulua!

Timo Vikman 50 v Antti Saarnio P****-kortti Kiitos kuluneesta vuodesta. Hyvää joulua! Soitellaan, soitellaan ...

~-=?~~/;

t. Brita

Eeva-Kaisa

Joulu tulla jolkuttaa ... Sea Sportin joulutarjoukset kannattaa tulla tsekkaamaan. Sea Sportin hyllyt suorastaan pursuavat lahjaideoita. Ja mikä olisikaan parempi joululahja sukeltajalle kuin Sea Sportin lahjakortti. Talvi on jääsukellusaikaa! Sea Sport järjestää jääsukellusretkiä, -kursseja ja -kouluttajakursseja. Soita ja kysy lisää.

PADI-sukelluskurssit ympäri vuoden. Kaikki sukeltamaan. Alkeis-, jatko- ja erikoiskursseja järjestetään kokeneiden opettajien johdolla ympäri vuoden. PADIn runsaasta kurssitarjonnasta saat lisätietoja soittamalla puh. (09) 726 0200. 5-Stou IOC Q'I1ter

Sea Sport, Helsinki Pääskylänkatu 7 00500 Helsinki Puh. (09) 726 0200 Fax (09) 726 0266

Sea Sport, Hangon sukelluskeskus Satamakatu 10900 Hanko Puh./fax (019) 248 7301

Minna

TAPAHTUMAI<ALENTERI 1997 TAMMIKUU 5. - 6. 11 . 11 . - 12. 12. 18. 25. - 26.

UP - Riihimäki-Cup UP-SM, M, IV NS-ohjaajien peuhupäivät UP-Div. UP-SM, N, 111 UP Maajoukkueleiri, M+N

Riihimäki Vierumäki

HELMIKUU 1. 7. - 9. 8. - 9. 14. - 16. 15. 15. - 16. 21. - 23. 22. - 23.

UP-SM, M, V Nordiskt Möte UP Maajoukkueleiri, M+N Nuori Suomi -ohjaajakurssi UP-Div. Aluekouluttajapäivät CMAS* -kouluttajakurssi, 1.osa Uppopallon PM-kisat, M+N

Tukholma Sodankylä Helsinki Vierumäki Turku

MAALISKUU 1. 1. - 2. avoin 1. - 2. 8. 14. - 16. 15. 21 . - 23. 22.

UP-SM, M, VI Valtakunnallinen norpparalli Sporttiohjaajakoulutus Kouluttajapäivät UP-SM, N, IV CMAS* -kouluttajakurssi, 2.osa UP-Div. CMAS** -kouluttajakurssi, 1. osa UP-SM, M, VII

Pori Vierumäki Hyvinkää Vierumäki Vierumäki

avoin avoin 27. - 31.

Räpyläuinnin SM-kilpailut Lasten räpyläuintikilpailut Räpyläuintileiri

Tampere Tampere Suolahti

HUHTIKUU 5. Sukelluslääketieteen päivät 6. Tekniikkasukellusseminaari 5. - 6. UP SM-loppuottelut 12. UP-Div. 13. Vuosikokous 18. - 20. CMAS** -kouluttaja kurssi, 2. osa 19. - 20. UP Vesikko-Cup 26. - 27. Nitroksikouluttajakoulutus 28.4. - 4.5. Uppopallon EM-kisat. M+N

SLU-talo. Helsinki SLU-talo, Helsinki Riihimäki Kouvola Vierumäki Kouvola Kisakallio, Lohja Göteborg, Ruotsi

MYYDÄÄN PH-kuivapuku, 175·180 cm , rannemansetit, rukkaset, 5-sormikäsineet, kokokasvomaski Cressi Scuba, viIIainen alushaalari+kintaat+sukat. Koko kasa hintaan 1.500 mk. Tiedustelut CO 15) 521 393 tai 0400-672 043 / Pekka tai Juha.

Sukellus kumivene Weedo Recue 5,90x1 ,90 + 70 hv Mercury. Hinta 35.000,Jan-Ola Karlsson 018- 190 19 018-16683 Kielet: Ruotsi ja Englanti

Ponttoonivene PlayBoy -88, 245x530 istuinpaikat 7, rattiohjaus, tikkaat, ves· sa + kuljetustraileri. Hp 39.000 puh. 09 225 5954 0400489783

SUKELLUSLOMALLE! LOll1akohteen ja parhaimman sukelluskohteen valinta voi tuntua vaikealta - jotkut tosin tietävät täsmälleen missä ja kenen kanssa he haluavat sukeltaa. Valinta on aina sinun! Täytyy olla jokin erityinen syy miksi niin monet sukeltajat palaavat uudelleen ja uudelleen Flygfiskenin sukellusmatkoille. Järjestämme sukellusl11atkoja eksoottisiin trooppisten vesien sukelluskohteisiin 30 vuoden kokemuksella. Olemme valinneet l11uutamat kohteet, jotka ovat huippuluokkaa - maailman ympäri meren alla! Kun olet kiinnostunut sukeltamisesta trooppisissa ves issä ja haluat hyvän ja toimivan matkan, soita meille.

Ehdit vielä saada pukinkonttiin.

VIKING SÄÄTÖTILAVUUSPUVUT alkaen

3600,00

Tervetuloa meidän maailmaamme! Myymme Viking varastomme loppuun.

URSUHoy Diving College Finland K ivenlahdenkatu 3. 02320 ESPOO puh: 09-8092 763 fax: 09-8 134 515

E-mai l: div ing@collcge.pp.fi

Teollisuuskatu 34 PL 15 P.O.Box FIN-20521 TURKU Tel int +358-(0)2-2376 700 Fax +358-(0)2-2377 430

•

• •

:e ta:isit • •

• •

•

• •

Polarsafety 905 kuivapuvut

Polarsafety Classic ilma/Nitrox tietokoneet •

•

• • • • •

•

. ~.

...

• • • •

•

Dive Rite varusteet

•

• .-;1

Dräger/Uwatec Atlantis I puolisuljettulaite POLARSAFETY HODUC;UON " .. ,n,N UlUND . . . . NorOIUNI'" IY TNI "~.TI ..... ET 10

edustaa

Dacor

Corp.

tuotteita

Ruotsissa

•

SUOMEN UkHt:ILUKIRJOJEN KI RJ STADION 00250 HELSINKI

Cl •

sERnnonv

LAATV· JARJESTELIrIA

Vasemmassa hihassa on automaattinen, matalaprofiilinen tyhjennysventtiili.

SFS·EN ISO 9003: 1994

Kaikki Ursuit·säätötilavuuspuvut valmistetaan SFS·ISO 9003 laatujärjestelmän mukaisesti. Jokainen puku on testattu ennen toimitusta tiiviyden varmistamiseksi. Ursuit·säätötiIavuuspuvun huppu on valmistettu 5 mm:n neopreenista. Kasvotiiviste on lujaa siIeäpintaista neopreenia. Puvun kaula· tiiviste ja kalvosimet ovat lateksikumia.

Kaasu· ja vesitiivis vetoketju. Veto· ketju on peitetty suojalistalIa joka estää tasapainotus· liivien hankaan· tumisen sekä suojaa ketjua lialta ja hiekalta (Ursuit 2520 Pro).

Lisävarusteet: Mansettirenkaat, lämpöasut, kuivakäsineet, joko 3sonniset neopreenista tai 5sormiset luonnonkumista valmistetut.

Varustus: Kantol·säiIytyskassi, puvun huoltosarja, käyttöohje.

URSUIT 2512 STD

Kaasu· ja vesi tiivis hartiaketju. Polvivahvikkeet. Lujat kumijalkineet.

URSUIT 2520 PRO

Kaasu- ja vesitiivis vetoketju edessä olalta vastakkaiselle lantiolIe. Tämä mahdollistaa pukeutumisen ilman sukelluspartn apua. Suojalista estää tasapainotusliiviin kohdistuvaa hankausta ja suojaa vetoketjua. Reilut polvivahvikkeet. Kengät 5 mm:n kumitettua neopreenia.

Sisäänrakennetut olkaimet ovat säädettävä Ursuit-säätötiIavuuspuvun koot: Ol/S, 02/M, 03 /L, 04/XL, 05 /XXL.

Ursuit-säätötiIavuuspuvun materiaalina on kolmikerroksinen kangas. Kahden naiIonkerroksen välissä on butyylikumi. Puvun tiiviyden varmistaa kaksinkertainen ommel. Saumat on teipattu vesitiiviisti sisäpuolelta. Luja materiaali ja korkealuokkainen saumojen viimeistely takaavat kulutusta kestävän sukelluspuvun.

Ursuit säätötilavuuspuvut ovat CE tyyppihyväksyttyjä

0403 CE 95

"...

URSUK

1Yöterveyslaitoksen tulkinnan mukaan säätötilavuuspuvut kuuluvat vaativimpaan 3 ryhmään. Tämä edellyttää tyyppihyväksynnän lisäksi sertifioitua laatujärjestelmää valmistajalta.

'"< <

< <