Issuu

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 4/14

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Seikkailijan

Länsi Papua

n i l l a Met ä ä t n i s et a l l a n pinna

Zenobia – jokaisen sukeltajan

must-kohde Marmorilouhokselle

itänaapuriin PINNASTA PINTAAN YHDESSÄ | VALAISIMEN KÄYTÖN TULIPALORISKIT | KUVIEN ARKISTOINNIN ABC

Sisältö 4/14

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi Päätoimittaja Markku Leinonen markku.leinonen@sukeltaja.fi Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi Toimitus Kumppania Oy Virpi Hautamäki Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 044 587 2443 virpi.hautamaki@kumppania.fi Toimitusneuvosto Markku Leinonen, Stig Gustavsson, Virpi Hautamäki, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Susanna Kallama Taitto Kumppania Oy Hanna Hakala Kuvapankki IngImage Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Paino Eura Print ISSN 1237-1688

26 Vakiot

Zenobia – Kyproksen helmi. Iloa liikuntapassista. Puukko haltuun. Kotimaan sukellusolosuhteet tutuksi.

6 TYRSKYT:

15 MITÄ KUULUU? Lue, mitä

seuroissa tapahtuu.

22 PERSOONA: Katja Vironen

halajaa hommiin

pinnan alle. 24 NORPAT: Terveiset

KRISTIINA KARILA

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi

STIG GUSTAVSSON

Kannen kuva Stig Gustavsson

ANNIKA HJELMGREN

Melqqu-leiriltä: kokemisen

arvoinen juttu! 32 KUVA-ALBUMI: Tilannekomiikkaa

ja herkullisia

värejä. 34 PAREMMAKSI KUVAAJAKSI: Arkistointi

Päivitykset

kannattaa.

16 RAJA AMPAT:

Kamera ääriolosuhteisiin, varusteet kätevästi kasaan ja mukaan, retkeilevän autoilijan unelma.

35 VARUSTEET:

40 KAUDEN KOHDE: Viikonloppureissulla

26 KÄYTÄ JA KULJETA

36 TARKKANA

Ulkoministeriö avustaa

suomalaisturisteja hädässä.

sukellusvalaisinta oikein.

28 AARTEENETSINTÄÄ

Ruskealan

marmorilouhoksella. 42 AJATTELEMISEN AIHETTA:

vain kokeneille sukeltajille.

38 TUSTNA –

metallinpaljastimella.

sukelluksen alussa ja lopussa.

valokuvaajan mekka.

Simo Sukeltaja: Kuka on paras sukelluspari? 48 % Seurakaveri 10 % Perheenjäsen 5 % Sydämeni valittu 17 % Tuttu kouluttaja 20 % Kuka hyvänsä räpyläveikko

SEURAAVAKSI KYSYMME:

Miten täytät sukelluspäiväkirjaasi? Vastaa Facebookissa! Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

. 1 .1 5 1 a s s u u s n e Jo n Aluetapaamine

aiheina ovat n aluetapaamiseen, jossa ito jali lta ke Su oa tul rve Te nnistyy palajien esittely. Päivä käy sukellusturvallisuus ja kil illa ke ko t iva vo kiinnostuneet uimahalli Vesikossa, jossa usta. ell uk aas vap ta, uppopalloa ja ohjatusti sukelluskalastus Uima-asu siis mukaan!

otta

ltajat 45 vu Joensuun Urheilusuke

45-vuotisjuhlaansa perinUrheilusukeltajat viettää Samana päivänä Joensuun miseen osallistumerkeissä, joihin aluetapaa lan juh ilta ja sin ars yläm teisen Räp ita. vat seurat ovat tervetulle

i Kimon varattu huoneita Hotell Jo perjantaina saapuville een mis paa eta oittautuminen alu melistä. Lisätiedot ja ilm ojatiet Lisä a oit Ilm . issa akalenter www.sukeltaja.fi Tapahtum elsuk ä ä kilpalajien esittelyyn ett kentässä, osallistutko sek lusturvallisuusosioon.

Ohjelma ilta tee liikkeelle Joensuun tor klo 14.30 Räpylämarssi läh ä liss Hotelli Kimme klo 19.00 Iltajuhla alkaa ssä inen juhlaan 3.11. menne tum tau oit Lisätiedot ja ilm fi jat. www.joensuunurheilusukelta

Tervetuloa Joensuuhun!

Kutsu sukelluskuvauksen PM-kilpailuun 2014 Sukelluskuvauksen Pohjoismaiden mestaruuskilpailun järjestää tänä vuonna Ruotsi. Kilpailukuvat tulee toimittaa 1.11.2014 mennessä jär jestäjämaan ilmoittamalla tavalla, joka on kerrottu osallistumisohjeessa.

JAAKKO ALA-HIIRO

Kilpailuun voivat osallistua kaikkien Sukeltajaliittoon kuuluvien seurojen jäsenet sekä Liiton henkilöjäsenet. Tutustu huolellisesti sekä kilpailun sääntöihin että Ruotsin Liiton osallistumisohjeeseen www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta.

MINEN

ARI NIE

! S U

MUISTA MYÖS SM-KISA! Sukelluskuvauksen SM-kilpailu 2014 sulkeutuu 3.11. Säännöt ja osallistumisohjeet www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa.

hta KOheenjioedot

KOuusi puja lisät ri. S e YY itolle inen alent

S an Li autum umak A ht ma itt ST litse Ilmo Tapa

UI ikalle v 11.10.eltaja.fi

M e pa

en uk he w.s l Tu Raa ww

Pääkirjoitus

Äänestä ja vaikuta KESÄ ON vietetty

vaihtelevassa säässä. Merellä sukeltajia on kiusannut poikkeuksellisen voimakas sinilevätilanne matalassa, mutta toisaalta syvemmillä kohteilla on ollut loistavia näkyvyyksiä. Uusia hylkylöytöjä on tehty ja saatu varmennettua, eli oikein ansiokas hylkykausi on jälleen meneillään. Sukellusharrastus on ollut erittäin aktiivista, hyvä niin.

on syytä muistaa ehkä Liiton suurin vaikuttamismahdollisuus eli syyskokous Raahessa 11.10. Hallituspaikkoja vapautuu. Hallitukseen kannattaa hakeutua, mikäli yhteisiin asioihin vaikuttaminen kiinnostaa. Erityisen tärkeänä pidän Sukeltajaliiton puheenjohtajan vaalia. Hyviä ehdokkaita tarvitaan, jotta Liitolle löytyy uusi puheenjohtaja minun ja Markku Leinosen yhdessä hoitaman vuoden jälkeen.

NYT SYKSYN TULLEN

Tarjoa osaamistasi yhteisen harrastuksemme kehittämiseen.

MUISTATTEHAN, että ehdokkaaksi voi asettua itsekin. Ehdokkaaksi asettumiselle ei tarvitse olla seuran hallituksen päätöstä, kuten joskus olen virheellisesti kentältä kuullut. Saapukaa sankoin joukoin kokoukseen tai lähettäkää seuroista valtakirjan omaava henkilö äänestämään tärkeissä päätöksissä. MUISTAKAA MYÖS syksyllä

alkavat koulutukset, jotka löytyvät Liiton Tapahtumakalenterista.

ja muistakaa Sheck Exleyn sanat: ”When you travel the frontiers, you´re likely to encounter indians”.

SUKELTAKAA TURVALLISESTI

JANI SANTALA

varapuheenjohtaja jani.santala@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

KEVÄÄLLÄ 2011 Oskari oli kiertelemässä Thaimaassa ja eksyi puolivahingossa Koh Tao Diversin peruskurssille. Sukellus oli kiinnostanut häntä jo pitkään, mutta vasta nyt järjestyi sopiva tilaisuus. – Siitä se sitten lähti ja paluuta ei ole. Koto-Suomessa oli sitten edessä seuraan liittyminen ja omien varusteiden hankinta sekä tietysti lisäkouluttautuminen. Sukelluksia ja koulutusta on tullut tiuhaan tahtiin: kursseja on kertynyt eri organisaatioiden puitteissa sekä Suomessa että ulkomailla, hän kertoo. Sukelluksen suhteen Oskari toteaa olevansa kaikkiruokainen. – Mieluisimpia sukelluskohteitani kotioloissa ovat läheiset louhokset ja järvet. Välillä on myös mukava päästä pyörähtämän kiven sisään sukeltamalla. Hylyt

ja värikkäät kalat kiehtovat reissun päällä. Erityisesti mieleen on jäänyt sukellus valashain kanssa Koh Taolla. Tulevaisuudessa Oskari haluaa päästä sukeltamaan enemmän hylyille – myös niille, jotka ovat virkistyssukelluksen rajojen syvemmällä puolella. Myös luonnonluolat kiehtovat uteliasta mieltä kovasti. – Tästä syystä tavoitteet sukelluksen parissa keskittyvät lisäkouluttautumiseen tekniikkasukelluksen puolella ja sitä myöten harjaantumiseen paremmaksi sukeltajaksi, niin tiedoissa kuin taidoissakin, Oskari suunnittelee.

Oskari Holm, Joensuu

Lue sivulta 40 Oskarin juttu sukellusreissusta Venäjän puolella sijaitsevaan vanhaan marmorilouhokseen.

Sukeltaja 4/2014 5

Tyrskyt Pienet onkalot ovat oravakalojen piilopaikkoja päiväsaikaan.

Kypros – suuri sininen LIU’UN KUIN ELOKUVAN ENZO MOLINARI LÄPI SUUREN SINISEN, TOSIN PAINEILMALLA. POLVEILEVA RIUTTA AVAUTUU ALLANI. MATALASSA YLITÄN VALLIN JA TULEN REUNALLE. EDESSÄ JA ALLA AVAUTUU KREIKKALAINEN AMFITEATTERI, LUONNON MUOVAAMA KOLMIULOTTEINEN NÄKYMÄ. SYVÄLLÄ POHJALLA VALKOINEN HIEKKA, KIVINEN NÄYTTÄMÖ JA PYÖREÄSTI RINTEINÄ NOUSEVAT REUNAT. NÄYTTELIJÄT JA YLEISÖ TOSIN PUUTTUVAT, JOTEN SULJEN SILMÄNI JA OLEN ANTIIKIN KREIKASSA.

TEKSTI JA KUVAT PEKKA TUURI

KYPROS ON PIENI, kuiva saari keskellä itäistä Välimerta. Saaren ympärillä pohja putoaa nopeasti kahteen kilometriin. Ei siis ihme, että Kyproksen vedet kuuluvat maailman kirkkaimpiin. Näkyvyys on huippuluokkaa: 40 metriä ja ylikin! Ja aurinkokin paistaa lähes aina. Noissa olosuhteissa vesi on sinistä. Se ei ole turkoosia vaan puhtaan, syvän sinistä. Sinistä, jota juuri sukeltaja eniten rakastaa. ZENOBIA

Vuonna 1979 ruotsalainen rahtilaiva valmistui telakalta ja se kastettiin Zenobiaksi. Nimivalinta ei ollut paras mahdollinen, sillä Palmyran kuningatar Zenobialle kävi huonosti roomalaisten käsissä 200-luvulla. MS Zenobia koki vastaavan kohtalon. Ohjelmistovirhe upotti laivan neitsytmatkallaan. Hallintajärjestelmä pumppasi vettä paapuurin puolen painolastitankkeihin ja kaatoi aluksen Larnakan sataman edustalle,

6 Sukeltaja 4/2014

jonne alus oli varta vasten hinattu, jotta se ei olisi uponnut itse satamaan. Sukeltajat tuntevatkin Kyproksen juuri Zenobia-hylystään. Zenobia makaa vahvasti paapuurin puolelle kallistuneena hiekkapohjalla, joka on 42 metrin syvyydessä. Hylyn korkeimmat osat ovat 16 metrissä ja paras sukellussyvyys on 20−30 metriä. Hylky on valtava: 178 metriä pitkä ja 24 leveä. Hylky myös näyttää suurelta, sillä näkyvyys voi olla jopa 40 metriä. Hylkyyn tutustuminen vaatii useita sukelluksia, jotka voivat olla koulutuksen ja kokemuksen mukaan yksinkertaisia sukelluksia rungon ulkopuolella 20 metrin syvyydessä tai penetraatiosukelluksia laivan kahdelle autokannelle ja konehuoneeseen. Zenobia on jokaisen sukeltajan must-kohde. Sinne on myös helppo päästä, sillä hylky on vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä Larnakan satamasta. Iso alus vie sukelta-

Zenobian kahvilan kahvikone on paikallaan. Kahvikannut ja kuuma kahvi tosin puuttuvat.

Matkalaukku

Zenobian potkurit ovat jättikokoa.

Vinkkejä Kyproksen reissulle

Hylyn valtava koko pääsee oikeuksiinsa hyvässä näkyvyydessä.

ZENOBIA:

A.A.K Larnaca Napa Sea Cruises www.zenobiadive.com päivittäiset sukellukset Zenobialle PAFOS:

Cydive www.cydive.com laadukas ja iso sukellusliike PROTARAS:

Easy Divers www.ezdivers.com kotoisa sukellusliike ZENOBIA Week:

www.zenobiaweek.com tapahtumaviikko

jia hylylle kahdesti päivässä, ja kaikki Kyproksen sukellusliikkeet järjestävät matkoja Zenobialle. PAFOS

Kyproksella Pafos on suosittu lomakohde. Rantaloman lisäksi Pafos tarjoaa monipuolista sukeltamista. Erilaisia matalia sukelluskohteita on useita kymmeniä. Hylkyjä

– uponneita ja upotettuja – kauniita kasviniittyjä, onkaloita, pieniä luolia, jopa amforoita ja Rooman ajan ankkureita. Pafoksen erikoisuus on sen upea uimaranta ”Afroditen kivet”. Tarun mukaan rakkaudenjumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta juuri kyseisellä paikalla. Afrodite nousi merestä ja tapasi samalla seudulla seikkailleen Adoniksen.

PERHEKOHDE

Kyproksella viihtyy koko perhe. Kaikki sukelluskohteet ovat lähellä, ja osa niistä on hyviä rantasukelluskohteita. Niinpä puolipäiväsukelluksia on helppo toteuttaa. Aamupäivä sukeltaen ja iltapäivä ja ilta muun perheen kanssa muista loma-aktiviteeteista nauttien.Varsin harvat sukelluskohteet itse asiassa tarjoavat kaikkea tätä.

Sukeltaja 4/2014 7

Tyrskyt SARI PUKKILA

Lapset koottiin tilaisuuden lopuksi yhdeksi ryhmäksi aaltoaltaaseen. Piiri lähti hiljakseen pyörimään ja ohjaajat ryhtyivät tekemään aaltoja, johon lapset oma-aloitteisesti liittyivät mukaan.Tästä lapset oli helppo ohjata oikeisiin pukuhuoneisiin.

Liikuntapassilla lapset liikkeelle JOKIOISLAINEN GUMMIWIHTA RY ON OLLUT MUKANA LIIKUNTAPASSIKAMPANJASSA VUODESTA 2011 ALKAEN JÄRJESTÄMÄSSÄ KOULULAISILLE MAHDOLLISUUDEN KOKEILLA SUKELLUSHARRASTUSTA.

ollut menestys: tapahtumaan on kolmessa vuodessa osallistunut yli 250 lasta. Seuran nuorisovastaava Raila Hakamäen mukaan palaute lapsilta, vanhemmilta ja yhteistyötahoilta on ollut erinomaista. – Olemme onnistuneet tekemään tapahtumasta elämyksellisen. Osa ekaluokalla osallistuneista on osallistunut uudestaan seuraavana syksynä, ja moni lapsi on tätä kautta tullut mukaan norppatoimintaan. Kaudella 2013–2014 norpparyhmässä oli yksitoista lasta, joista yli puolet on tullut mukaan Liikuntapassin kautta. Samalla seuran toimintaan on tullut mukaan lapsen vanhempi tai molemmat, Raila Hakamäki kertoo.

Mikä on Liikuntapassi?

KAMPANJA on

MIELENKIINTO TEKEMISESSÄ

Seuran hallivuorolla Viihdeuimala Vesihelmessä liikuntapassilaisia odotettiin jo ulko-ovella eksymisen välttämiseksi. Lapset ohjattiin oikeaan pukuhuoneeseen ja vanhemmat kahvioon, josta he voivat seurata tapahtuman etenemistä. Lapset jaettiin 5–6 hengen ryhmiin, ja ryhmän vetäjän johdolla kierrettiin tehtävärasteja. Rastit pyrittiin tekemään osallistumista ja tekemistä vaativiksi, ettei lasten aika kulu odotteluun. Rasteilla muun muassa sukellettiin metrin syvyydestä esineitä, heitettiin koreja rantapallolla ja sukellettiin erikokoisten renkaiden läpi. Jännittävintä oli regulaattorista hengittäminen. Kaikki saivat saman ajan kokeiluille: yksi henkilö seurasi kelloa ja puhalsi pilliin, kun oli aika vaihtaa rastilta toiselle. ONNISTUNUT TALKOOPONNISTUS

Tapahtuman toteutus vaati seuralta pari palaveria, joissa suunniteltiin ohjelma ja sovittiin vastuualueet. Tapahtumasta laadittiin myös turvallisuussuunnitelma. Lasten vanhemmille lähetettiin sähköpostitse ohjeet ajasta ja paikasta, ja kun vanhemmat näkivät kahvion puolelta allasosastolle, olikin kyseessä jo koko perheen tapahtuma.

8 Sukeltaja 4/2014

LIIKUNTAPASSI on

lapsille suunnattu kampanja, jonka tarkoituksena on madaltaa kynnystä lähteä kokeilemaan eri liikuntalajeja ja tutustuttaa perheet lasten ja nuorten liikuntaharrastustarjontaan. Passilla voi käydä kokeilemassa eri lajeja ilmaiseksi urheiluseurojen järjestämillä kokeilukerroilla, ja parhaassa tapauksessa tätä kautta löytyy uusi harrastus. Forssassa eka- ja tokaluokkalaiset ovat voineet kokeilla passilla 12 kertaa eri lajeja syys–lokakuussa. Koteihin on jaettu koulujen kautta tietoa asiasta sekä liikuntalukujärjestys. Vastaajana Pauliina Jolanki-Nurminen, Forssan kaupungin liikuntasihteeri

– Viime vuoden tapahtumaa oli toteuttamassa 30 talkoolaista. Mukana oli ohjaajia, kouluttajia, turvasukeltajia ja muita avustavia henkilöitä varmistaen lapsille mukavan ja jännittävän, mutta myös turvallisen aamupäivän. Aika moni on ollut mukana ensimmäisestä Liikuntapassista lähtien, eikä vapaaehtoisten värvääminen ole ollut vaikeaa, Raila Hakamäki kertoo. MEILLEKIN LIIKUNTAPASSI?

Liikunta- tai Sporttipassin käyttöönotto vaatii seuroilta vain yksinkertaisesti päätöksen osallistua. – Nämä ovat niitä päiviä, kun yhdessä tekemisen meininki korostuu. Sitähän se seuratyö parhaimmillaan on: tuottaa hyvää mieltä kaikille, niin järjestäjille kuin lapsillekin. Jos kiinnostus lajiin herää, niin kursseilla sitten jatketaan vaativampien suoritusten harjoittelua ja opettelua, hän sanoo. RAILA HAKAMÄKI JA KRISTIINA KARILA

CMAS:n uusi ilme CMAS:N sukeltajakorttien ilme on uudistunut. Kortin kääntöpuoli, jossa ovat Sukeltajaliiton omat tiedot, säilyy entisellään. Myöskään korttien tiedot ja myöntämisperusteet eivät muutu.

Riilahden taistelu 1714 KUN sukeltaja

haluaa tietää enemmän koluamistaan hylyistä, hän voi tutustua lähemmin niiden historiaan. Uusi AtlasArtin julkaisema kirja kertoo Riilahden taistelusta, joka mahdollisti Venäjän laivaston menestyksen Suomenlahdella 1700-luvun alkupuolella. Kirja on koottu useamman kirjoittajan töistä.Yksi heistä on tunnettu sukeltaja ja tietokirjailija Raoul Johnsson. Kirjasta saa varsin monipuolisen kuvan taistelun taustoista ja tarpeellisia oheistietoja tapahtumien arviointiin. Kokonaisuus an-

Uutta virtaa norppaohjaajille NORPPAOHJAAJAN jatkokurssi järjestetään tänä syksynä ensimmäisen kerran. Lauantaista sunnuntaihin 22.–23.11. kestävällä kurssilla syvennetään tietoja ohjaamisesta ja saadaan vinkkejä muun muassa siihen, miten liikunnallisen elämäntavan voi huomioida omassa ohjaamisessaan. Kurssilaiset opastetaan uuden Räpylänjäljet-materiaalin käyttöön ja myös tapahtumien järjestämiseen saadaan vinkkejä. – Tälle kurssille kannattaa ehdottomasti tulla, jos kaipaa ideoita ja lisäpotkua norppatoiminnan ohjaamiseen, vinkkaa kurssin vastuukouluttaja Lilli Pykäläinen-Liikka. Syksyn kurssille pääsee edulliseen 180 euron pilottihintaan, joka sisältää opetuksen, materiaalit, majoituksen ja ruokailut Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenteri.

Riilahden taistelu 1714, Ilkka Linnakko (toim.)

Kirja

taa paljon enemmän kuin pelkkä hylyn haaksirikkoon liittyvä tapahtumakuvaus. Riilahden taistelu 1714 -teos on hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen. Upeat kuvat ja alueen kartat pitävät lukijan kärryillä. Lukiessaan voi pitää käsillä myös nykyajan karttaa alueelta, jonka avulla tapahtumien seuraaminen helpottuu entisestään. Kirjaa ei ole kirjoitettu pelkästään sukeltajia ajatellen. Sen tarkoituksena on antaa kattava kuva taistelusta ja havainnollinen ajankuva sekä kiinnittää selostetut tapahtumat oikeaan historialliseen kontekstiinsa. Kirjan etuna on myös annos mikrohistoriaa, siis kuvausta siitä, kuinka tavalliset ihmiset ja merimiehet ovat kokeneet nuo kovat ajat suuren pohjasodan aikana. Kuvaukset eri laivatyypeistä ja varsinkin kaleereista antavat paljon lukeneellekin uutta tietoa. Usean tekijän vuoksi teksteissä on jonkin verran päällekkäisyyksiä, muttei häiritsevässä määrin. Lopun laivaluettelosta löytyy sukeltajaa kiinnostavaa tietoa myös. ANTTI SAARNIO, OLTERMANNI, SUKELTAJA-KILTA

Hylyt ja muut kohteet samalle kartalle RAUMA-REPOLA Diving Clubin verkkosivuilta löytyy uusi, näppärä palvelu sukeltajalle: kartta, josta voi hakea sukelluskohteita halutun syvyyden perusteella. Haku onnistuu myös nimellä tai muilla hakusanoilla. Kartalta löytyy sekä hylkyjä että muita kohteita: muun muassa hylyt.netin ja Museoviraston rekisterin kohteita on viety

palveluun.Yhteensä kohteita on tällä hetkellä jo lähes 4 000. Kartan on tehnyt Jussi Puura. – Seuraava vaihe onkin se, että karttaan lisätään omien jäsentemme tiedossa olevat kohteet ja sitten muiden seurojen tuntemat kohteet. Jos jokin kohde puuttuu kartasta, voit lähettää sen minulle klikkaamalla

nimeäni karttasivun yläreunassa ja raapustamalla sähköpostiin kohteen nimen, koordinaatit, lyhyen kuvauksen ja mahdollisen nettisivuosoitteen, jossa kohteesta on lisätietoa, Jussi Puura sanoo. Tutustu sukelluskohdekarttaan: www.rrdc.fi/kohdekartta

Sukeltaja 4/2014 9

Tyrskyt

Vinkki

Puukko kätevästi saataville SUKELTAJAN yksi

tärkeimmistä turvallisuusvälineistä on puukko. Puukon kiinnittäminen saattaa kuitenkin olla hankalaa esimerkiksi sen muodon vuoksi. Joissakin tapauksissa puukon käyttöönottaminen/ takaisin laittaminen on mahdotonta silloin, kun se on kiinnitetty jalkaan. Ratkaisin ongelman kiinnittämällä puukon takkiliivin taskun päälle. Tämä puukon pitotapa on ollut minulla käytössä jo yli kymmenen vuotta ja se on toiminut hyvin. Olen huomannut, että samanlaisia puukon pitoajatuksia on ollut myös kaupallisilla liivivalmistajilla, koska samalla idealla valmistettuja puukko+liivi-yhdistelmiä on tullut markkinoille äskettäin ainakin kahdelta liivivalmistajalta. MARKKU LEINONEN

Jalkaan kiinnitetty puukko voi olla hankalasti käytettävissä.

3. Kiinnitä tupen toinen pää nippusiteellä kuten kuvassa.

10 Sukeltaja 4/2014

1.Tarvitset revolveripihdit (tai muun reiäntekovälineen), niittipihdit, kolme reikäniittiä, kaksi nippusidettä ja avainrenkaan.

2. Mittaa puukon tupella, mihin kohtaan taskun päälle niitit tulevat. Kiinnitä niitit kuten kuvassa. Huom! Niitit kiinnitetään liivin taskun päällyskankaaseen, ei liivin läpi ilmapussiosaan.

4.Vedä liivin lenkki tupen toisesta päästä läpi ja pujota avainrengas lenkkiin.

5. Kiinnitä lenkki nippusiteellä kuten kuvassa. Lyhennä nippusiteiden päät.

Vässa dina kunskaper! Havsmus, tvålbit, havsängel & hågäl Lär allt om gråhaj och örnrocka men även om mindre kända arter som håkäring och blåkäxa. Beställ boken här: www.nationalnyckeln.se

Tyrskyt

Kala

Var sinainen

puoleen väliin. Joissa nuoruusvaihettaan eläviä nahkiaisia kutsutaan toukiksi. Toukkavaihe kestää 4–7 vuotta. Toukat syövät pieniä pohjaeläimiä, aikuiset puolestaan ovat loisia. Aikuiset nahkiaiset vaeltavat mereen, jossa niiden hampaiden jättämiä painaumia on löydetty ainakin silakoiden, kuoreiden, kilohailien ja muikkujen kyljistä. Syksyllä nahkiaisen suoli surkastuu jo ennen kuin se vaeltaa jokeen kute-

Peliarvostelu: DiveMaster PELAAJA on

divemaster, joka ohjaa kentässä olevia sukeltajia. Sukeltajat haluavat ottaa valokuvan aina tietystä kalasta. Pelaajan tehtävä divemasterina on löytää kyseinen kala ja sormella vetämällä ohjata sukeltaja ottamaan kuva kalasta. Valokuvista kertyy pisteitä. Mitä enem-

12 Sukeltaja 4/2014

män pisteitä, sitä enemmän pelaajalle (divemasterille) kertyy rahaa. Rahalla divemaster voi ostaa sukeltajille koulutusta tai sukellusvarusteita, kuten esimerkiksi isompia pulloja tai parempia valoja. Divemasterin pitää huolehtia myös siitä, että sukeltajien ilma riittää. Kun ilma on

PEKKA TUUR

NAHKIAINEN on pitkä ja matomainen. Sillä ei ole suomuja, vaan limainen nahka. Suu on ympyrän muotoinen, evät ovat pienet ja huomaamattomat ja kidukset muodostuvat kidusaukoista. Selkäranka muodostuu pehmeästä rustosta. Nahkiaisia on Suomessa kolmea eri lajia.Yleisin on nahkiainen, jonka erottaa pikkunahkiaisesta parhaiten vasta aikuisena. Muutoin saa laskea ympyränmallisen suun hampaita. Merinahkiainen on harvinainen vieras Suomen rannikolla. Nahkiaiset liikkuvat kuten lohet: ne elävät aikuiselämänsä meressä, mutta nousevat loppukesällä tai syksyllä jokiin kutemaan. Toisin kuin lohet, nahkiaiset eivät kuitenkaan ole paikkauskollisia – niille kelpaa mikä tahansa kutukelpoinen joki. Nahkiainen on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja se on rauhoitettu huhtikuun alusta elokuun

MATO

maan. Se paastoaa koko talven ja kutee soran joukkoon vasta keväällä. Hiillostetut tai paistetut nahkiaiset etikkaliemellä tai ilman maistuvat herkkusuille. Aiemmin nahkiaisia pyydettiin katajasta tai pajusta punotuilla varpumerroilla; nykyisin käytössä ovat muovitetut metalliverkkomerrat. ESSI KESKINEN

Netti vähissä, sukeltaja pitää viedä pintaan. Jos sukeltajaa ei vie ajoissa pintaan ja ilma loppuu, sukeltaja kuolee, kenttä epäonnistuu ja sukellus täytyy aloittaa uudelleen. Pelissä on useita kenttiä, jotka ovat eri tavalla vaativia. Mukana on myös yösukellusta. Kentässä divemasterilla voi olla yksi tai useampi sukeltaja ohjattavanaan. Jotkut pelin säännöistä muistuttavat oikeaa sukeltamista, mutta etäisesti. Sukeltaja voi esimerkiksi vaihdella syvyyttä aivan vapaasti. Peliä testanneiden 12–15-vuotiaiden poikien mielestä peli on kivaa ajanvietettä. Ei liian helppo, mutta ei liian vaikeakaan. Pelistä löytyy sekä ilmainen että maksul linen versio ja sen voi ladata iPadille ja Android-tabletille sovelluskaupasta.

Muistatko tämän? VUONNA 1991 Urheilusukeltaja-lehden nelosnumerossa kerrottiin iloisia uutisia räpyläuintirintamalta. Kouvolalainen räpyläuimari Ari Palve, 28, oli saavuttanut hopeaa sadan metrin laitesukelluksessa Räpyläuinnin EM-kisoissa Göteborgissa Ruotsissa ajalla 35:82 s, joka oli myös uusi Pohjoismaiden ennätys. Hän sijoittui myös 50 metrin sukelluksessa pronssille ja tuli neljänneksi 100 ja 200 metrin räpyläuintimatkoilla. Lisäksi hänet valittiin kisojen kolmanneksi parhaaksi miesurheilijaksi. Palveen suoritukset olivat Urheilusukeltajain Liiton historian parhaat saavutukset siihen mennessä. Brita Ikävalko, Liiton tuolloinen toiminnanjohtaja ja itsekin räpyläuintituomari, oli mukana kisamatkalla ja kuvasi ahkerasti tapahtumia. Hänen kuvansa voittoisasta Ari Palveesta valittiin syksyn lehden kansikuvaksi. – Kuuluin silloiseen räpyläuintikomissioon, joten olin monesti mukana kisamatkoilla ja aina joissakin hommissa kilpailuissa. Näillä ensimmäisillä kansainvälisillä arvokisamitaleilla oli suuri merkitys Liitolle, ja kyllä niitä juhlittiinkin oikein kunnolla. Ari oli loistava urheilija ja hyvin ystävällinen kaikille; hänellä oli paljon kavereita monesta maasta, Brita Ikävalko kertoo. Kilpailuista on jäänyt mieleen myös se hetki, kun kun Brita pyydettiin jakamaan palkintoja. – Muistan, kuinka menin eteen ja yhtäkkiä kaikki alkoivat laulaa Paljon onnea vaan. Joku oli kielinyt, että minulla on syntymäpäivä. Tuolla samaisella reissulla Viron joukkue kulki mukanamme, koska heillä ei ollut rahaa edes bussiin. Me sitten autoimme heitä parhaamme mukaan.

LUKEMISTA EDULLISESTI

20 € +

toimituskulut

Vapaasukelluskirjan 2. painoksen loppuunmyynti

Sukeltajan verkkokaupasta www.sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITTO RY

Tyrskyt

Takaisin Suomen vesiin SUKELLUSHARRASTUKSEN PIIRIIN TULLAAN NYKYÄÄN YHÄ USEAMMIN SUORITTAMALLA PERUSKURSSI ULKOMAILLA. TÄMÄ ON SUKELLUSSEUROILLE SEKÄ HAASTE ETTÄ MAHDOLLISUUS: MITEN NÄMÄ SUKELTAJAT SAADAAN MUKAAN SEURATOIMINTAAN JA TURVALLISESTI SUOMEN VESIIN?

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVAT PÄIVI LIUSKA-KANKAANPÄÄ

SALON Simppu ry:ssä päätettiin tarjota yhdistelmäkurssia sekä ulkomailla kurssin suorittaneille että pidemmän tauon jälkeen harrastuksen pariin palaaville. – Idea tarttui mukaan tammikuussa järjestetyiltä Sukeltajaliiton kouluttajapäiviltä. Kurssien nimiksi valikoituivat niiden sisältöä ja tavoitteita hyvin kuvaavat Takaisin veteen ja Diving in Finland, kertoo Simppujen tiedotusvastaava Olli-Pekka Juhantila. Toukokuun teoriaillassa käytiin läpi keskeisimmät laitesukelluksen peruskurssin aiheet, jota täydennettiin esityksellä Simppujen tyypillisistä sukelluskohteista. Kertauksen lomassa keskusteltiin vilkkaasti sukeltamisen rutiineista, seuran toiminnasta sekä sukelluskohteista. Tuhdin tietopaketin jälkeen katsotut videot lisäsivät oppilaiden intoa päästä itse katsomaan, miltä pinnan alla näyttää. HYVÄT HARJOITUSMAHDOLLISUUDET

Avovesiviikonlopun sukelluskohteet valittiin kurssilaisia ajatellen siten, että kaikilla oli mahdollisuus sukeltaa rinteitä pitkin ja valita sukellussyvyydet mielensä mukaan. Osalla kohteita oli myös mahdollisuus nousuköyden käyttöön. Koska sukelluksia tehtiin sekä seuran alukselta että kumiveneestä, päästiin harjoittelemaan myös erilaisia veteenmenotekniikoita. – Osa ryhmästä halusi veteen jo perjantaina, joten ennen pimeän tuloa otettiin tuntumaa Saaristomereen pienen luodon kupeessa. Siinä saatiin jo selville muutamia ongelmakohtia painojen kanssa, jotka korjattiin seuraavien päivien sukelluksille. Seuraavia kursseja ajatellen voisi tehdä jonkinlaisen tarkastussukelluksen ennen reissua. Näin saataisiin

Tällainen viikonloppu hyvällä porukalla toimii erinomaisesti seuratoiminnan markkinointina seuran ulkopuolisille kurssilaisille, Olli-Pekka Juhantila vinkkaa. varmistettua, että kaikki tarkastavat varusteensa ennen reissua. Nyt yhdellä oli jäänyt räpylät kotiin ja toisen tietokoneesta oli loppunut paristo, Juhantila kertoo.

Uutta paloa

kurssilta

SUKELTAJALIITON koulutusseminaarien tärkeintä antia on ajatusten ja toimintatapojen jakaminen. Joka puolella Suomea on tarvetta perehdyttää ulkomailla sukelluskurssin suorittaneita Suomen olosuhteisiin ja Suomessa käytettäviin varusteisiin. – Henkilöillä, joilla on ollut pidempi tauko sukeltamisessa, voi olla hyvinkin korkea kynnys sukelluksen uudelleen aloittamiseen. Siksi sekä Sukella Suomessa -koulutukset että Takaisin veteen -kurssit ovat seuroille erinomainen mahdollisuus uusien aktiivisten jäsenten hankintaan ja vanhojen jäsenten uudelleen aktivointiin, sanoo Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiainen.

14 Sukeltaja 4/2014

MONIPUOLISUUS VETOAA

Suomessa ensimmäistä kertaa sukeltavalle kohteiden vaihtelevuus tuntui olevan parasta antia. – Pääsimme kokeilemaan sukellusta myös eri näkyvyyksissä sekä sitä, miten pohjan laatu vaikuttaa näkyvyyteen, jos potku- ja tasapainotustekniikka eivät ole kohdallaan. Pidemmän tauon pitäneille sukeltajille haastetta oli ehkä siinä, että aiemmasta kokemuksesta huolimatta perusjutut olivat pielessä. Eli oli sukellettu, mutta ei koskaan muutettu mitään, vaikka painotus tai asento oli ollut pielessä alusta asti, hän summaa. Juhantilan mukaan oli aistittavissa, että vähemmän seuran sukellustapahtumissa ja -toiminnassa mukana olevat eivät välttämättä uskalla kysyä kokeneemmilta apua. – Voisi olla hyvä ajatus, että joka kevät järjestettäisiin tilaisuus käydä perusjuttuja lävitse, hän pohtii. Miehistöllä oli hänen mielestään suuri vaikutus koulutus- ja viikonloppureissun onnistumiseen. – Porukka oli samanhenkistä, ilmapiiri leppoisa ja kaikki innokkaita auttamaan toisiaan.

Joensuussa innostuttiin sukelluskuvauskurssista SUKELLUSKUVAUS-KIRJAN ilmestyttyä

Onko seurallanne oma lehti tai uutiskirje?

virisi Joensuun Urheilusukeltajissa idea järjestää kurssi, kun oppimateriaalikin oli jo valmiina. Kouluttajat Markku Leinonen ja Pekka Vuojärvi pitivät viisi tuntia teoriaa kirjan pohjalta, minkä jälkeen altaalla kokeiltiin kirjan käytännön harjoituksia. Lopuksi vielä opeteltiin kuvien jatkokäsittelyä. Ulla Lindberg lähti kurssille aloittelijapohjalta ja piti sitä innostavana ja hyödyllisenä. – Opin valtavasti perusasioita sekä pikkuniksejä.Yllätyin, kuinka paljon omasta peruspokkaristakin löytyy toimintoja. Erityisesti minulle avautui valon merkitys sekä valkotasapainon säätämisen tärkeys. Aion tehdä ”opinnäytetyönäni” kesän kuvauksista Sukelluskesä 2014 -kirjan, Ulla kertoo.

LUKISIMME mieluusti

– Tämä kuva on suosikkini. Olin kuvaamassa isoa haukea, kun noin 25-senttinen ahven hermostui minuun. Ahven tuli kohti ja kaarsi aivan nenäni edestä, kuvaustaitojaan Kiteen Valkiajärvessä kartuttanut Ulla kertoo.

ULLA LINDBERG

seurojen kuulumisia, joten kannattaa lisätä Liiton toimisto postitus-/sähköpostilistalle: Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 VALO, office@sukeltaja.fi.

Arvokas museolöytö

KARI PUSSINEN

SUKELTAJAT tekivät

kesällä arvokkaan löydön Outokummun Juojärvellä Konstinsalmessa. Kuopion Urheilusukeltajien Jarkko Tuovinen löysi 5 000–6 000 vuotta vanhan kivikirveen terän. Esine luovutettiin heinäkuussa Savonlinnan maakuntamuseon arkeologi Martti Koposelle, ja se päätynee näytteille joko maakuntamuseoon tai Kansallismuseoon.

t o o k l a t Siivous ajärvellä Kauk

neen hdeksän ve sa talkoilla.Y us a, ku hv o so el a iin ss tt uun mua järveä siivo yisen nostettiin m it EN Kauka tä E Er . R es E aa P ed sk M av TA ta ro in rant ja paljon muu laisen voim allitanja 80 talkoo , kaapelikela seissyt met as sä ng ys re st n py ri sa to as ak hj tr uttipo e, st le la en o soutuv ornin al uloja, hu ö oli hyppyt li isketty na yt o lö pi lä en lin en al id vaar tkät, jo e rauskepin pä at, Oxy Div ko. Myös au eilusukeltaj rh U . en ia is re la e. o pe a Libr ana Tam vat talko ltajat ja Scub sa olivat muk n VPK:n Suke la Tapahtumas sa ga an K , o, RRDC Club, ScubaD TIMO VIKMAN

Sukeltaja 4/2014 15

Indonesia

Raja Ampat

â€“ seikkailua ja sukellusta LĂ¤nsi-Papualla

Raja Ampat, Neljä Kuningasta, on neljän suuren saaren ympärillä oleva alue Länsi-Papualla, Indonesiassa. Alueella on todennäköisesti maailman rikkain vedenalainen lajikirjo. Yhden sukelluksen aikana on tavattu ennätykselliset 280 eri lajia. Raja Ampat on kaukana kaikesta ja sinne on työlästä matkustaa, mutta matka on ehdottomasti vaivan arvoinen. TEKSTI JA KUVAT MINNA JA STIG GUSTAVSSON

Sukeltaja 4/2014 17

LENNOT RAJA AMPATILLE muualta Indonesiasta laskeutuvat Sorongiin. Kaupungissa on paljon hotelleja, joihin voi majoittua yöksi ennen saaristoon menoa, mikäli lautat ovat jo ehtineet lähteä. Matka kestää 2,5 tai 3,5 tuntia riippuen siitä, valitseeko pikalautan vai hitaamman. Lentokentältä kannattaa ottaa taksi lauttarantaan. Määräsatamasta Waisailta voi ostaa Raja Ampatin kansallispuiston pääsylipun. Majoituspaikkamme vene on meitä vastassa Waisailla. Kyytiin tulee lisäksemme hollantilainen pariskunta sekä paikallisia ihmisiä toriostoksineen. Pysähdymme matkan varrella läheisiin saariin, joihin jätämme matkustajia. Kordiris Home Stayn rannassa Gam-saarella meitä odottaa isäntä Kornelius, hänen perheensä ja

kaksi muuta travelleria. Aurinko on jo laskemassa, kun kannamme tavaramme majaan. Illan tullen meille tarjoillaan riisiä, kalaa, nuudelisalaattia ja teetä. Olemme perillä paratiisissa, maailman äärissä. KOTIMAJOITUS: EDULLINEN, EKOLOGINEN JA EETTINEN

Raja Ampatilla majoitustapoja on kaksi: lomakeskus tai Home Stay. Lomakeskukset ovat täyden palvelun resortteja, joissa seitsemän päivän täysihoito sukelluksineen maksaa vähintään 1 750 euroa henkilöltä. Resortit sijaitsevat keinotekoisessa ympäristössä. Sähköä tuotetaan tauotta aggregaatilla. Vesi tuodaan veneellä, ja monipäinen henkilökunta hoitaa muut järjestelyt.

Kordiris-sukelluskeskuksen omistaja Maria ja opas Paulus.

Länsi-Papua muutoksen kourissa LÄNSI-PAPUA ON INDONESIAN kasvavan

väestön ja globalisaation ankaran paineen alla. Alkuperäisväestö on elänyt 40 000 vuotta alueella luonnon kanssa sopusoinnussa. Jaavan ylikansoitetulta saarelta kohdistuu lakkaamaton siirtolaisvyöry alueelle. Alueella elää noin kolme miljoonaa ihmistä, joista nykyään vain hiukan yli puolet on alkuperäisväestöä.Väestösuhteiden muuttuessa alkuperäinen elämäntapa ja kulttuuri ovat uhattuina. Kaivos-, metsä- ja palmuöljyteollisuus sekä viljelysmaan raivaaminen tuhoavat

18 Sukeltaja 4/2014

korvaamatonta alkuperäisluontoa, pilaavat vesistöt ja tekevät saarelaisten luontaistaloudessa elämisen mahdottomaksi. Indonesian hallituksen joukkojen ja puolisotilaallisten rikollisten tuella suuryritykset ja siirtolaiset ajavat alkuperäisasukkaat väkivalloin pois ikiaikaisilta asuinalueiltaan. Väestö joutuu muuttamaan kaupunkeihin ja kaivosalueille moderneiksi orjiksi ja paarioiksi. Alkuperäisväestö yrittää ajoittain vastustaa invaasiota käyttäen jousia ja nuolia ammattisotilaiden moderneja aseita vas-

Pygmimerihevonen.

taan. Länsi-Papualla on käynnissä ihmisoikeusrikos, josta vain harvat tietävät. Samalla, kun tuhotaan kulttuuri, hävitetään myös yksi maailman viimeisistä laajoista luonnontilaisista alueista. Ongelmat keskittyvät pääsaaren laajoihin eristyneisiin heimoalueisiin. Raja Ampatin seudulla on rauhallista. Alueen pääosin protestanttiset alkuasukkaat ovat jo pitkään olleet kosketuksissa muuhun maailmaan, eikä selkeää sortoa ole näkyvissä. Tosin alkuasukkaat Raja Ampatillakaan eivät virallisesti omista asuinalueitaan. Kaikki maat kuuluvat Indonesian hallitukselle, joka voi niin päättäessään antaa suuryhtiöille tai siirtolaisille maankäyttöoikeuden ohi alkuperäisväestön.

Cape Kri -riutalla sukeltajaa odottavat kilpikonnien lis채ksi j채ttipiikkimakrillit ja sahabarrakudat.

Sardine Reefin pehmytkoralleja. Sukeltaja 4/2014 19

Home Stay on paikallisten asukkaiden tarjoama palmumaja omassa kylässään, perheensä luona. Varustuksena on ohut patja, tyyny, moskiittoverkko ja kolme ateriaa päivässä. Ei jääkaappia tai juoksevaa vettä, sähköäkin iltaisin vain kolme tuntia. Maja on alkeellinen, mutta puhdas sekä yllättävän viihtyisä ja viileä. Suihkua ei ole, mutta yhteisessä ”kylpyhuoneessa” on saatavilla puhdasta vettä ja kauha. Yhteisessä WC:ssä hygieniavarustuksena on niin ikään saavi ja kauha. Home Stayssa asutaan perheen luona paikassa, jossa he muutenkin asuvat. Ruoka valmistetaan perinteiseen tapaan avotulella. Majoittumalla Home Stayhin tuetaan paikallista väestöä ja heidän elintapojaan. Home Stay -majoitus ruokineen seitsemältä päivältä maksaa 115 euroa henkilöltä. Viikon sukellukset, kaksi per päivä, maksavat 455 euroa. Raja Ampatin alueella toimii lisäksi lukuisia liveaboardyrityksiä, joiden alukset vierailevat samoilla sukelluskohteilla.

pieni, omatekoinen kuuden metrin lasikuituvene 40 hevosvoiman moottorilla tuntuu pieneltä näin suurille vesialueille. Aava Tyynimeri alkaa heti Waigeon pohjoispuolella, ja etelässä aukeaa Intian valtameren ulappa. LINTUSAFARILLE VIIDAKKOON

Raja Ampatilla kannattaa tutustua myös maanpäälliseen ympäristöön. Alueen viidakko on kuuluisa paratiisilinnuistaan, joita on tutkittu 1960-luvulta lähtien. Suuria nisäkkäitä ei ole. Lähes kaikki keskukset järjestävät lintusafareja, joille lähdetään aikaisin aamulla. Viidakkoon hiivitään hiljaa ennen auringon nousua ja jäädään korkeiden puiden alle odottamaan. Juuri, kun aurinko valaisee ensimmäisillä säteillään puiden latvat, alkaa paratiisilintujen kuoro laulaa ja tanssia puiden oksilla. Viidakkoon voi tutustua myös omatoimisesti, mutta vain kokenut retkeilijä.

VAIN KOKENEILLE!

LUMOAVAT MANGROVEMETSÄT

Sukeltaminen Raja Ampatilla Home Stay -tason palvelulla on alkeellista ja pienimuotoista. Sukeltajan on oltava kokenut ja valmis toimimaan itse hädän tullen. Kaikki sukellusvarusteet ovat vuokrattavissa, mutta kalusto on ikivanhaa ja toimivuus on itse testattava. Oppaat eivät puhu englantia kuin muutaman sanan. Opastus tapahtuu elekielellä tai hiekkaan piirretyn hahmotelman mukaan. Opas opastaa, mutta ei toimi sukellustukena. Jos sukeltajalta loppuu ilma ennen muita, on hänen noustava yksin pintaan heiluttamaan venemiestä noutamaan hänet. Vuorovesivirrat ovat rajuja; vesi on liikkeessä koko ajan. Vesi kuohuu ja tekee pyörteitä, vaikka on täysin tyyntä. Kordiriksen

Luonnontilaiset mangrovemetsät kasvavat runsaina kaikilla Raja Ampatin saarilla. Veneretki mangrovemetsään kannattaa ehdottomasti sisällyttää matkaohjelmaan. Kristallinkirkas merivesi ja veden läpi hohtavat korallimuodostelmat kapeissa uomissa mangrovetiheikön keskellä lumoavat matkaajan. Gam-saaren keskellä on iso Mangrove Lakeksi kutsuttu vesialue, joka halkaisee saaren keskiosan. Maakannas yhdistää saaren molemmat puolet, mutta maakannaksen alta mahtuu veneellä luonnontunnelin läpi ”järven” toiseen osaan. Viidakon äänet kuuluvat voimakkaina, ja lukemattomat värikkäät linnut tekevät alueesta ornitologin toivekohteen. Mangrove Lakessa elää suolaisen veden krokotiilejä.

Venekunta lähdössä vierailulle naapurisaareen.

Vinkkejä Singaporesta, Jakartasta, Makassarista ja Manadosta Garuda-, Xpress- ja Lion Air -lentoyhtiöillä. Raja Ampatin pääkaupunkiin Waisaihin kulkee lauttoja Sorongista. Majoituspaikkojen kanssa on sovittava noudosta, tekstiviestit toimivat hyvin. Sivulla www.stayrajaampat.com on tietoa Home Stay -majoituksista ja niiden yhteystiedot.Yhteydenottomuoto on pääasiassa tekstiviesti. Lomakeskuksilla on omat wwwsivut ja tarjouspyynnöt voi lähettää internetin kautta.

SORONGIIN PÄÄSEE

Skorpionikala.

20 Sukeltaja 4/2014

Kokeilemisen arvoiset sukelluskohteet CAPE KRI

Cape Kri on Kri-lomakeskuksen kotiriutta. Sukeltajia odottavat suuret kalaparvet, isot tonnikalat, jättipiikkimakrillit ja sahabarrakudat. Lisäksi voi tavata kyhmyhuulikalan (napoleonkala) ja meriahvenen. Riuttahait liikkuvat sulavasti hieman syvemmällä edestakaisin riuttaa pitkin. Koralleja on monipuolisesti: pehmeää, kovaa ja värikästä. Pintavirtaukset voivat olla kovia. Syvyys on 5–40 metriä, näkyvyys 10–30 metriä.

Mantarausku puhdistusasemalla.

MANTAPOINT & JETTY

Kohde on kokopäiväreissu. Dampier Straitia länteen mentäessä kohdataan suuri hiekkamatalikko, Manta Point. Matalikon reunamilla pohja syvenee loivasti. Rinteessä on mantarauskujen puhdistusasemia. Mantat uivat hitaasti korallimuodostelmien yli, missä puhdistajakalat odottelevat asiakkaitaan. Jetty on kaunis, elämää vilisevä riutta saaren rannassa lähellä Manta Pointia. THE KABUI PASSAGE

Waigeo-saaren vieressä olevan Gum-saaren erottaa Waigeosta kapea, noin kaksi kilometriä pitkä uoma. Leveimmillään uoma on 30 metriä. Virtaus on kova ja sukeltajat ajelehtivat virran mukana. Tämä on hyvä paikka myös snorklaukseen. Uoman sivussa on hieno luola, johon voi uida sisälle. Katossa on aukko taivaalle, ja sisällä voi halutessaan kiivetä kuivaa seinämää pitkin ylemmäksi. Näkymä on hieno, kun aurin-

gon valo hohtaa veden läpi sisäänkäyntiaukosta luolaan. SARDINE REEF

Saaren kärki jatkuu merelle, ja tämä riutta on jatkoa saarelle veden alla. Rinne antaa etelään, ja aamupäivällä aurinko valaisee hienosti värikkäät korallit. Riutalla viihtyvät niin vapaakiduskotilot kuin haitkin. Hieno paikka, joka on aina erilainen riippuen virtauksista ja ajankohdasta. MAGIC REEF

Ensimmäisen kerran, kun yritimme sukeltaa tässä kohteessa, emme löytäneet sitä. Toisella kerralla virtaus oli liian kova, ja vasta kolmannella yrittämällä pääsimme vihdoin tälle pitkänomaiselle vedenalaiselle vuorelle. Huippu ulottuu kymmeneen metriin, jo-

ten dekot tehdään riutan yläpuolella välivedessä. Sukeltaja kohtaa suuria kalaparvia ja hienoja koralleja, jotka ovat kasvaneet virtaavan veden tuoman ravinnon ansiosta suuriksi ja värikkäiksi. Korallit ovat ehjiä ja merielämää on suunnattomasti kasvillisuuden seassa. Alempana uivien haiden majesteettisuus kruunaa paikan yhdeksi hienoimmista vedenalaisista kokemuksista. MIKE’S POINT

Pieni kalliosaari keskellä Dampier Straitia näyttää vaatimattomalta, mutta veden alla odottaa uskomattoman hieno ja monimuotoinen puutarha. Jyrkkä seinämä putoaa 30 metriä syvään kulhoon, jossa majailee suuri murisijaparvi (eng. sweetlips) ja harlekiinikaloja. Hieno sukellus, jolle pääsee vain silloin, kun virtausta on vähän.

Näkymä Kabui Baylle. Sukeltaja 4/2014 21

Persoona / Katja Vironen / Lohja

Töihin pinnan alle KATJAN MIELESTÄ HITSAAMINEN ON MAAILMAN PARAS TYÖ, JA HÄN HALUAA OLLA SIINÄ HYVÄ. SITTEN HÄN KUULI, ETTÄ VEDEN ALLAKIN VOI HITSATA JA KIINNOSTUI HETI.

TEKSTI JA KUVA KRISTIINA KARILA

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Aloitin metallialan työt korkeapainehitsaajana vuonna 2001. Korkeapainehitsaaja hitsaa esimerkiksi teollisuuden putkistoja ja paineastioita. Työ vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta; saumojen on pidettävä. Lähes kaikki saumat tarkastetaan ja röntgenkuvataan. Työpaikka vaihtui vuonna 2007, ja sen jälkeen olen hitsannut muun muassa siipipyöriä, lämmitysvesiputkistoja, hiekkapuhallussäiliöitä, kaiteita ja monia muita tuotteita. Metallialalla liikkui legendoja sukellushitsaajista. Kiinnostuin asiasta ja päätin hakea Luksian ammattisukeltajakoulutukseen. Ensin halusin kuitenkin kokeilla sukeltamista. Kävin Riihimäen Urheilusukeltajien P1-kurssin, joka sujuikin ihan hyvin. Jouduin opettelemaan myös uimaan Luksian pääsykoetta varten; osasin uida vain koiraa. Sain apua vapaauinnin opetteluun sukellusseurastani sekä kilpauintivalmentaja Juha Tuoviselta. Oli tosi korkea kynnys hakea Luksiaan. Ei ole kovin yleistä, että nainen pyrkii ammattisukeltajaksi rakennushommiin – jännitti. Pääsykoe oli 2013 toukokuussa ja jäin varasijalle. Ihan kesäkuun lopussa ilmoitettiin, että paikka olisi auki. Puhelu tuli perjantaiaamupäivällä. Katsoin kelloa ja totesin, että jos nyt heti irtisanon asunnon, niin ehdin vielä tässä kuussa – maanantaina olisi jo heinäkuu. Soitin saman tien ja ryhdyin suunnittelemaan muuttoa Riihimäeltä Lohjalle. Takana on tosi jännittävä ja tapahtumarikas vuosi. Olen tehnyt nyt kevytsukeltajan tutkinnon, eli puolet ammattisukeltajan tutkinnosta. Haen tammikuussa alkavaan ammattisukeltajan koulutukseen, joka suuntautuu vedenalaiseen rakentamiseen.

Pinta-avustaja toimii sukeltajan silminä ja korvina pinnan päällä, ennakoi ulkoiset vaaratekijät ja varjelee pintailmakaapelia. Itse olen työskennellyt muutaman kerran veden alla: olen mammutoinut, eli käytellyt isoa imuria pohja-aineksen poistamiseen, hitsannut ja tarkastanut putkia. MITÄ HAASTEITA TYÖSSÄ ON OLLUT SINULLE?

Fyysinen kokoni on ongelma, sillä olen alle 160 senttiä pitkä. En ole vielä uskaltanut investoida omiin varusteisiin ja työmailla olevissa sukelluspuvuissa on liian isot hanskat ja kengät. Näitä kursitaan kasaan erilaisilla teippi- ja kuminauhaviritelmillä. Kaikki tietävät, miten kurjaa liian isolla kuivapuvulla on olla vedessä. Kypärävarustus painaa 50 kiloa, joten pinnalta työmaalle siirtyminen on raskasta; voimaakin pitää olla. Kokemattomuus on toki haastavaa. En ole esimerkiksi oppinut vielä liikkumaan nollanäkyvyydessä, joka on melko yleinen työskentelytilanne. Toisaalta yksikään päivä ei ole samanlainen. Olen viihtynyt pintatehtävissäkin tosi hyvin, ja voisin jäädä alalle pinta-avustajaksikin. MITÄ AJATTELET TYÖN TURVALLISUUDESTA?

Työnantajat pitävät varusteet tosi hyvässä kunnossa, kaikilla on sama koulutus, kaikki osaavat samat merkit ja puhuvat samaa kieltä. En ajattele työskennellessäni olevani vaarassa.Veden alla täytyy pitää järki päässä. Koulussa muutamat ensimmäiset sukellukset yli 20 metriin pelottivat. Ensimmäisellä sukelluksella halasin kiveä enkä uskaltanut lähteä sen luota mihinkään. Olen oppinut, ettei syvyyttä tarvitse pelätä. Tärkeintä on se, miten toimit pinnan alla. MILLAISIA OMINAISUUKSIA ON HYVÄLLÄ

MILLAISIA TÖITÄ OLET EHTINYT TEHDÄ KEVYTSUKELTAJANA?

VEDENALAISRAKENTAJALLA?

Koulun lopussa viime joulukuussa laitoin noin kymmeneen sukellusalan firmaan meiliä, olisiko heillä tarjota töitä, jossa pääsisin tutustumaan alaan. Aika pian Divecon Oy:stä pyydettiin avustajan tehtäviin. Sen jälkeen olen työskennellyt myös Teollisuus-Sukellus Oy:lla ja Sukelluspalvelu Stella Marialla. Sukellusavustaja muun muassa pukee pinnan alle menevän kypäräsukeltajan, tarkkailee mittaristoja, toimittaa työkaluja tai vaikka kameran veden alle ja sieltä pois, sekä nollanäkyvyydessä usein myös opastaa sukeltajan työmaalle.

Tärkeimpänä tulee mieleen rauhallisuus, mikä on jo harrastesukelluspuolelta tuttua. Turha hötkyily on huono asia. Tapahtuipa mitä tahansa, se pitää osata ottaa rauhallisesti. Tässä työssä pitää suhtautua vakavasti siihen, mitä tekee ja ajatella turvallisuutta. Kädentaitoja ja kekseliäisyyttä tarvitaan. Työkalujen pitäisi pysyä kädessä, ja se olisi syytä osata jo pinnalla.

22 Sukeltaja 4/2014

ONKO SUKUPUOLELLA MERKITYSTÄ TÄSSÄ TYÖSSÄ?

Tämä ala ei sovi kaikille naisille, mutta ei se toisaalta sovi kaikil-

Joko tai? KYPÄRÄ VAI MASKI?

Maski. Se tuntuu ainakin toistaiseksi tutummalta. 50 KG TÖISSÄ VAI SALILLA?

Salilla. Siellä luotu perusta auttaa jaksamaan molemmissa ammateissani. KORKKARIT VAI TURVAKENGÄT?

Turvakengät. En ole tainnut koskaan edes kokeilla korkkareita. KOTIMAASSA VAI ULKOMAILLA?

Ulkomailla. Kiellot, verot, säännöt ja maksut.Väkisinkin tulee mieleen, olisiko vapaampaa elää ja työskennellä vaikka Virossa, Ruotsissa tai Norjassa. LENKILLE VAI UIMAAN?

Lenkille. Se on niin juurtunut tapa, ettei sitä onnistunut horjuttamaan edes uimaan oppiminen.

le miehillekään. Työ on erittäin fyysistä, joten hyvässä kunnossa pitää olla.Varusteet ovat raskaita, joten voimasta on hyötyä; sitä käyn hankkimassa lisää salilla.

si jos 14 tunnin työsukelluspäivän jälkeen joku ehdottaisi vielä, että lähdetäänkö illalla sukeltamaan, niin hulluna pidettäisiin. MITÄ TEET VAPAALLA?

OLETKO KOHDANNUT ENNAKKOLUULOJA?

Yllättävän vähän. Jo hitsausalalla aikanaan on sanottu, että mitä sinä pieni tyttö täällä teet. Mutta ihan hyvin on molemmilta aloilta töitä löytynyt, ja olen ollut tervetullut vielä uudestaankin. Haluan olla hyvä, mutta tämä ala vaan täytyy oppia askel kerrallaan. SUKELLATKO HUVIKSESI?

En. Kuulun Riihimäen Urheilusukeltajiin, mutta en omista varusteita. Veden alla on aivan ihanaa, mutta sinne pääseminen on vaivalloista. Vapaasukellus sen sijaan kiinnostaa kyllä. Nyt kun asun tässä Lohjanjärven rannalla, niin voisin ehkä siihen perehtyä tarkemmin. Lisäk-

Käyn salilla, lenkkeilen ja luen aika paljon kaikennäköistä. Minulla on 11-vuotias poika ja kani. Näiden lisäksi ei paljon muuta ehdikään. MILLAISIA AMMATILLISIA TAVOITTEITA SINULLA ON?

Irtisanouduin helmikuussa vakituisesta hitsaajan työstäni, kun sukelluskeikkaa alkoi tulla sen verran, että alkoi olla vaikeaa sovittaa näitä yhteen. Sukellustöitä on kuitenkin tosi epäsäännöllisesti, välillä paljon ja välillä ei ollenkaan. Toivoisin löytäväni lisää sukellus-, hitsaustai rakennusalan keikkaa, jotta pystyn sinnittelemään nyt aluksi sinne ammattisukelluskurssiin saakka – ja toivottavasti uusin eväin siitä eteenpäin.

Sukeltaja 4/2014 23

mak grill aronila attu atik a ko kolm makkar a aa ja iole riisi kanake ipää ä ja pos ittoa nak sukasti kik kett Mel a qqu eittoa Coll ecti on

Sopivasti kaikkea

Melqqu-leirillä NUORTEN LAITESUKELLUSLEIRI MELQQU 2014 JÄRJESTETTIIN LOPEN RÄYSKÄLÄSSÄ ISOMELKUTTIMELLA 13.–15.6. LEIRILLE LÄHTI 15–20-VUOTIAITA LAITESUKELTAJIA HARJOITTELEMAAN JA PITÄMÄÄN HAUSKAA SUKELLUKSEN MERKEISSÄ OSAAVIEN, KOKENEIDEN JA ENNEN KAIKKEA MUKAVIEN AIKUISTEN VALVONNASSA. TEKSTI LAURI RIIHIAHO KUVAT TEEMU VIRTANEN, IRENE SAVOLAINEN, MARJO ALSIO

Leirille osallistui kuusitoista nuorta sekä mukava määrä vapaaehtoisia henkilöitä sukeltamaan, valvomaan, kuskaamaan ja kokkaamaan. Kiitos heille! Leiriä sponsoroi myös useampi taho, kuten ruokatavaroista huolehtinut Räyskälän kyläkauppa, kattiloitaan ja pannujaan lainannut paikallinen partioseura ja majoitustilansa leirin ajaksi luovuttanut paikallinen varuskunta. Leirin järjesti Riihimäen Urheilusukeltajat yhteistyössä Liiton Nuorisovaliokunnan kanssa. Leiri oli mielenkiintoinen ja mukava kokemus. Laitteilla sai painua pohjaan juuri niin monta kertaa kuin olisi halunnut ja tarvinnutkin, sillä leirin aikana tehtiin yhteensä viisi sukellusta. Sukelluksiin ei ollut pakko osallistua, mutta jokainen niistä oli mielenkiintoinen pistäytyminen Iso-Melkuttimen mainioon vedenalaisen maailmaan. Lisäksi kolmelle viimeiselle sukellukselle oli varattu erikoistehtäviä. TOIMIVA YMPÄRISTÖ JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT

Keittiökin piti hyvää huolta meistä sukeltajista paitsi valmistamalla herkullisia ja täyttäviä aamupaloja ja aterioita jokaiseen päivään, myös varaamalla ison kasan leipiä ja hedelmiä sukelluspaikalle nautittavaksi. Majoitusalue oli meidän sukeltajien mieleen – lukuun ottamatta ul-

24 Sukeltaja 4/2014

Sukellmusatten tee

e Check Div yksiin y v tä h ä Tutustu n en osat Etsi lause vä Hae tehtä sta o k postilaati tsintä Aarteene

kohuussia. Taisi useammallakin olla leirin aikana ikävä omaa modernia sisävessaa. Aikataulu oli sopiva. Sopivasti vapaa-aikaa. Sopivasti aikaa tutkia Iso-Melkuttimen vedenalaista maailmaa. Sopivasti aikaa syödä. Sopivasti aikaa melkein kaikkeen. Ainoa ajallisesti mietityttävä asia sijoittui viimeisen sukelluksen loppuun. Sukelluspaikalle oli kyhätty iso ja tarpeen tullen lämmitettävä teltta sateensuojaksi ja pukeutumiskopiksi. Alkaessani kaverini kanssa riisua märkäpukua ja kiskoa vaatteita ylle, sekalainen joukko aikuisia alkoi ajan säästämiseksi purkaa telttaa ympäriltämme.Yritä nyt siinä vaihtaa kalsareita ja pukea housuja, kun katto ja seinät karkaavat ympäriltäsi. Joka tapauksessa leiri oli tulemisen, vaivan ja etenkin rahan väärti. Jos Melqqu-leiri tulevaisuudessa vielä järjestetään, suosittelen sitä lämpimästi kaikille laitesukelluksesta kiinnostuneille nuorille ja vapaaehtoisille. Leiri tarjosi kaiken, mitä hyvältä sukellusleiriltä voi odottaa: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, riittävästi sukelluksia ja roimasti leirimieltä sekä tietenkin sopivan aikataulun. Kiitos!

Näitä tarvittiin 2 kompressoria 20 pulloa 2 pakettiautoa 3 kuomullista peräkärryä 1 pikkubussi 1 juhlateltta + lämmityslaite 15 hyväntuulista talkoolaista 12 kuukautta suunnittelua ja mainostamista

aan et h r a p n i r i e L ksen aineks sukellu ras näkyvyys

pa ia ongelm a n kanss vähiten s uivik e k la ia il o im aik jo to usilla p osasin mään u y at ä v k u k in pääs t valo a a h r a s sain p sukellu rennoin tävät h kivat te

Jauhesammuttimen ripeä käyttö säästi omakotitalon suuremmalta tuholta.

Valo kantaa sukeltajaa LÄHES KAIKKI SUKELTAJAT TIETÄVÄT JONKUN, JOLLA ON OLLUT HUONOA TUURIA SUKELLUSVALAISIMEN KANSSA. LAMPPUJEN KÄRÄHTÄMISET JA RÄJÄHTÄMISET ONNEKSI HARVEMMIN AIHEUTTAVAT IHMISVAHINKOJA TAI ÄITYVÄT VAKAVIKSI TULIPALOIKSI ASTI. ONNETTOMUUDET JOHTUVAT USEIMMITEN OMASTA HUOLIMATTOMUUDESTA.

TEKSTI VIRPI HAUTAMÄKI

KAIKKI AKULLISET SÄHKÖLAITTEET ovat palamis- ja räjähdysalttiita latausvaiheessa, eivätkä sukelluslamput tee tässä suhteessa poikkeusta. Akkujen lataaminen tuottaa sivutuotteena muun muassa pieniä määriä vetyä, joka voi esimerkiksi akun lähellä syntyvästä kipinästä aiheuttaa räjähdyksen. Akku menee säpäleiksi ja erittää syövyttävää akkuhappoa. Sukelluslampun akkupaketti on suljettu hermeettisesti eli ilmaja vesitiiviisti kanisteriin. Joissakin valaisinmalleissa kennoston vesitiivis kotelointi estää akkua tuhoutumasta, vaikka kanisterin päätytiiviste sattuisi vuotamaan. Vedenpitävyys on sukellusvarusteissa avainasemassa, mutta tiiviillä akkukanisterilla on myös kääntöpuolensa eli heikko ylipaineen purkukyky. Valaisimet tulisikin säilyttää akkukanisteri avattuna, jotta akuista vapautuvat, ylipainetta aiheuttavat vety ja rikkihappohöyryt pääsevät purkautumaan ympäröivään ilmatilaan. Kaasunkehitys on suurinta yleensä varauksen yhteydessä, mutta kaasua muodostuu usein jonkin verran myös purkamisen aikana ja lepotilassa.

STIG GUSTAVSSON

syvyyksissä

Akun räjähtäminen aiheutti tulipalon KIRKKONUMMELLA SIJAITSEVASSA omakotitalossa syttyi tulipalo eräänä perjantaiaamuna viime toukokuussa. Tulipalo sai alkunsa, kun sukellusvalaisimen (50W HID) akku räjähti ja syttyi palamaan latauksen aikana. – Palo saatiin sammumaan omin voimin viime hetkellä, ennen kuin liekit pääsivät leviämään katon välipohjaan.Vapaasukellusta harrastanut poikamme, Kristian, osasi pidättää henkeään sammutustöissä eikä menettänyt tajuntaansa savukaasujen vaikutuksesta, Stig Gustavsson kertoo. Kattopaneelit mustuivat, ja savu ja savun haju levisivät koko taloon. Sammutusjauhe ja palon aiheuttama kuumuus aiheuttivat vaurioita samalla pöydällä olleelle valokuvauskalustolle ja muulle irtaimistolle.

YLIVARAUS JA SYVÄPURKAUS OVAT HAITAKSI

Mikään akku ei kestä jatkuvaa ylivarausta. Suljetuissa akuissa voi paine nousta liiaksi, mikäli jokin akkupaketin kennoista on heikompi kuin muut eikä kuormituksen tasapainotus toimi. Ylivarauksessa varaaja ei lopeta varausta ajoissa. Ylivarauksen riski on suurin korkeissa lämpötiloissa. Akun kuluttaminen täysin loppuun eli syväpurkaus ei sekään ole välttämättä hyvä asia. Syväpurkaus ei sinänsä lyhennä akun ikää kaikissa akkutyypeissä, vaan aiheuttaa sen, ettei lataus tapahdu enää yhtä suotuisasti kuin ennen. Muun muassa uusissa ison kapasiteetin energiatiiviissä litiumpolymeeriakuissa varauksen ei koskaan tulisi päästä hiipumaan loppuun asti johtuen purkausta rajoittavasta elektroniikasta. Litiumionipolymeeriakku voidaan ladata uudelleen koska tahansa ilman, että sitä tarvitsee tyhjentää ja ladata kokonaan. 26 Sukeltaja 4/2014

Mahdollista syväpurkausta seuraava lataus saattaa kuitenkin aiheuttaa räjähdyksen. KÄYTÄ, HUOLLA JA KULJETA OIKEIN

Koska sukellusvalaisimien akut voivat tarvita jopa kahdeksan tunnin latausajan, jätetään ne helposti itsekseen latautumaan. Kärähtämisvaaran minimoimiseksi olisi kuitenkin tärkeää, että lataus ja varastointi tehdään valvotusti tuuletetussa tilassa. Palamaan syttyneen akkulaturin johto irrotetaan seinästä ja akustosta. Sammutus on syytä tehdä peitteellä; ei missään nimessä vedellä. Sukelluslampun akun on syytä päästä tuulettumaan myös kuljetuksen aikana. Vaaratilanteita on syntynyt myös esimerkiksi autossa,

Kuplan kerhohuoneen palosta aiheutui mittavat vahingot.

alaisinta v s u ll e k u s t tä y ä k Näin

turvallisesti

LATAA

valaisimen akkua valvotussa ja hyvin tuulettuvassa

tilassa. OTA AKKULATURI

välittömästi pois pistokkeesta, kun akku on

latautunut täyteen.

PIDÄ VALAISIMEN katkaisin puhtaana. Katkaisin kerää helposti ympärilleen likaa, pölyä ja kosteutta, jolloin vastus kasvaa, katkaisin lämpenee ja pahimmassa tapauksessa sulaa.

ja akkua kuivassa ja hyvin ilmastoidussa tilassa akkukotelo avattuna.

SÄILYTÄ VALAISINTA

MIKKO VOIPIO

SEURAA KAAPELIEN kuntoa. Akkulaturin ja valaisimen kaapelit kuluvat, katkeavat, kovettuvat ja löystyvät käytössä erityisesti läpivientireikien kohdalta ja voivat aiheuttaa oikosulun.

SEURAA AKUN kapasiteettia. Heikentynyt kapasiteetti kertoo ehkä viallisesta akkukennosta, joka kasvattaa tulipalon riskiä.

yleisimmät oikosulkujen aiheuttamat tulipalot, muttei akkukennoston sisäisiä ylikuormituksia.

SULAKE ELIMINOI NOUDATA

akkujen käsittelystä valmistajan ohjeita.

Sukellusvalaisimien kuntoa ja toimintaa on hyvä tarkkailla säännöllisesti. Kuplan kerhohuoneella roihusi TAMMIKUUSSA POLYTEKNIKKOJEN sukelluskerho PSK Kupla ry:n tiloissa roihahti tulipalo keskellä yötä. Palo sai alkunsa joko lampun laturista tai akusta. Syttymishetkestä on videovalvontakuvaa, ei tosin suoraan palopesäkkeestä, joten tarkka syttymisaika ja -paikka ovat tiedossa. – Palo aiheutti erittäin merkittäviä savu- ja nokivahinkoja. Tuli tuhosi tilassa olleita sähkökaapeleita, joiden palaessa syntyi suolahapon esiyhdisteitä, jotka veden kanssa muodostavat suolahappoa. Savu ja noki syövyttivät, ruostuttivat ja hajullaan pilasivat tilat ja irtaimiston, Kuplan puheenjohtaja Jani Averbach kertoo. Oli onni onnettomuudessa, ettei kerhotiloissa ollut tapahtumahetkellä ketään ja siellä ujeltanut palovaroitin havahdutti ihmiset naapuritiloissa tekemään palohälytyksen.

Mitä tästä opimme? • Akkuja ei missään tapauksessa pidä ladata valvomatta. • Kaikissa tiloissa on oltava palovaroittimet. Paras vaihtoehto on kiinteistön kattava automaattinen palovaroitinjärjestelmä. • Alkusammutuskalusto saattaa pelastaa suuremmilta vahingoilta. • Tiloissa oleva palokuorma on syytä minimoida. Lisäksi palo kuorma kannattaa osastoida, jos vain mahdollista. • Omaisuus on hyvä luetteloida tai valokuvata niin tulipalon kuin varkaudenkin varalta.

kun sukellusvalaisin on mennyt tahattomasti päälle ja ylikuumentunut. Kytkimen painuminen päälle itsestään on estettävissä toisissa lamppumalleissa kääntämällä akkukanisterin kansi 180 astetta, toisissa taas irrottamalla akkukaapelien liitin kansiosasta tai lukitsemalla virtakytkin. Moni jättää kuitenkin tämän varotoimen tekemättä siltä varalta, ettei unohtaisi kytkeä virrat uudelleen ja huomaisi lampun toimintakyvyttömäksi pinnan alle päästyään. VARAVALAISIN MUKAAN SUKELLUKSELLE

Sulake suojaa valaisinta ylikuormituksen aiheuttamalta lämpenemiseltä, mutta koska esimerkiksi pitkillä luolasukelluksilla ei haluta ottaa riskiä valolähteen sammumisesta, monet sukeltajat poistavat valaisimistaan epävarmuustekijäksi kokemansa sulakkeet. Harva valaisimia itse rakentava sukeltaja edes käyttää valaisimissaan sulakkeita. Sukellukseen on aina syytä varautua useammalla toimivalla varavalaisimella. Yleisenä nyrkkisääntönä on, että valaisimen tulee palaa puolitoista kertaa suunniteltu sukellusaika. Valo on pimeässä pinnan alla tuiki tärkeä etenemisen ja sukellusparin kanssa kommunikoinnin kannalta. Asiantuntija Jouni Piispanen, onnettomuustutkintaryhmä, Sukeltajaliitto

Sukeltaja 4/2014 27

Nykyaikaista

aarteenetsintää KUKAPA EI OLISI JOSKUS HAAVEILLUT LÖYTÄVÄNSÄ AARTEEN: SATUKIRJOISTA TUTUN KIRSTUN TÄYNNÄ KULTAKOLIKOITA, SÄIHKYVIÄ KORUJA JA KRUUNUJA. NYKYPÄIVÄN AARTEENETSIJÖITÄ OVAT METALLINETSIJÄT, JOISTA MUUTAMAT VIEVÄT HARRASTUKSENSA MYÖS PINNAN ALLE.VÄLILLÄ SE AARREKIN LÖYTYY,VANHA KOLIKKO TAI UIMARIN KADOTTAMA SORMUS.

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVAT RISTO JÄÄSKELÄINEN, KRISTIINA KARILA

on harrastanut sukellusta parikymmentä vuotta. Välillä tuli taukoakin, mutta kolme vuotta sitten harrastus lähti uuteen lentoon, kun hän sattumalta surffaili metallinetsimisestä kertovalle sivustolle ja innostui heti. – Metallinetsinnässä sukeltamalla on sitä pientä seikkailua ja jännitystä – koskaan ei voi tietää, mitä löytyy. Tässä saa myös liikkua ulkona. Minulle yksi tärkeä osa harrastusta on myös tutkia esineiden ja paikkojen historiallista taustaa. Usein tutkin jonkun alueen historiaa ennakkoon ja selvitän, onko siellä tapahtunut jotain kiinnostavaa menneisyydessä. Siten mahdolliset löydötkin voi melko luotettavasti ajoittaa samalle ajalle.

RISTO JÄÄSKELÄINEN

28 Sukeltaja 4/2014

Mieleenpainuvin löytö on harrastuksen alkuajoilta räjähtämätön varsikäsikranaatti, joita venäläiset käyttivät 1940-luvulla. – Se löytyi helsinkiläiseltä uimarannalta. Olen toiminut pitkään puolustusvoimien tehtävissä, joten ymmärsin heti, mikä esine on kyseessä. Merkkasin paikan ja tein ilmoituksen poliisille, Risto kertoo. SAAKO LÖYTÄJÄ PITÄÄ?

Vaaralliset löydöt ilmoitetaan siis poliisille. Muihin pätee löytötavaralaki, eli jos omistajaa ei pystytä kohtuullisen helposti selvittämään ja arvo on vähäinen (alle 20 euroa), saa löydön pi-

pihalleen, kun oli levittämässä siihen sepeliä. Hän rajasi minulle tää. Arvokkaampi esine, esimerkiksi kookas kultasormus, tulee kymmenen kertaa kymmenen metriä suuruisen alueen, josta toimittaa poliisin löytötavaratoimistoon. Jos omistaja ei ole koletsin havaitsikin avaimet pian. Niin syvällä ne olivat, että käsin meen kuukauteen hakenut esinettä, saa löytäjä sen itselleen. niitä tuskin olisi löytynyt, Risto Jääskeläinen kertoo. Jos löytöä voi pitää yli sata vuotta vanhana, kuuluu se mui– Toisen auttaminen on minusta paljon parempaa kuin se, naismuistolain piiriin. Sukeltajille tämä on tuttua jo hylkyihin että löytää jotakin itselleen, hän lisää. liittyen. Esineeseen, kuten ei hylkyynkään, tule koskea, vaan paikka merkitään ja siitä tehdään ilmoitus Museovirastolle. Sukeltamalla löydetyt esineet ovat tyypillisesti pieniä, kolikoita MISSÄ SAA ETSIÄ? ja koruja, joten on käytännöllisintä noukkia esine talteen ja läMetallinetsintää saa harrastaa siellä, missä saa sukeltaakin. Muihettää siitä kuva sekä paikkatiedot Museovirastolle. Koska veden naismuistoalueet ja niiden suoja-alueet sekä puolustusvoimien alla pitkään ollut esine alkaa hapertua ilmassa hyvin nopeasti, alueet ovat kiellettyjä lailla. Jokamiehenoikeudet pätevät myös olisi parasta säilyttää se purkissa samassa vedessä niin kauan, että metallinetsimiseen, kunhan maanomistajan oikeuksia kunnioitevirasto on ilmoittanut, haluaako esineen kokoelmiinsa. taan eikä aiheuteta haittaa tai häiriötä muille. Risto Jääskeläinen levittää kalliolle kokoelman erilaisia löytöjä: sormuksia, pullonkorkkeja, uistimia, kolikoita, Metallinetsin toi Risto Jääskeläisen nauloja ja avaimia. sukelluksiin uutta intoa. – Avaimia löytyy usein; putoilevat varmaan rannalla olijoiden taskuista. Sormuksia löytyy silloin tällöin ja kolikoita, vanhojakin. Ja tietysti roskaa vaikka kuinka paljon. Roskat noukitaan aina pois ja viedään roskikseen, hän kertoo. Harvoin löytyy mitään arvokasta. – Ei tällä rikastu. Ei tätä kannata työkseen harrastaa. Toisen roska on toisen aarre, sanotaan nyt vaikka näin. AUTTAMINEN KIINNOSTAA

Metallinetsijää voi kysellä apuun, jos kadottaa jotakin tärkeää. Harrastajien www. aarremaanalla.com-sivustolla on palsta, jonne voi ilmoittaa kadonneesta omaisuudesta, jota sitten vapaaehtoiset käyvät etsimässä. – Olen yhden kerran saanut kunnian auttaa ystävää, joka pudotti avaimensa

Ei tällä pääse rikastumaan. Toisen roska on toisen aarre. Sukeltaja 4/2014 29

Parasta on toisen auttaminen, kadonneen tärkeän esineen löytäminen. Muutenkin metallinetsinnän periaatteisiin kuuluu, että jälkiä harrastuksesta ei jätetä. Matalaan rantaveteen kaivetut kuopat ovat vaarallisia rannankäyttäjille; niissä voi nyrjäyttää nilkkansa. Kaivetut kuopat täytetään, eikä luontoa myllätä tarpeettomasti. Paikan tulisi näyttää siltä, kuin siellä ei olisi käytykään. Syvemmällä veden alla kovin suuria kaivauksia ei tehdä jo näkyvyydenkin säilymisen vuoksi. Kun etsin antaa signaalin metallista, voi siltä kohdalta varovasti kauhoa maata sivuun. – Pienemmän, noin 20 sentin kolikon kokoisen esineen etsin havaitsee noin 20 senttimetrin syvyyteen asti. Mitä isompi esine, sitä syvemmältä sen havaitsee. Yleensäkin hiekkapohjat ovat parhaita etsintäpaikkoja, koska hiekka laskeutuu nopeasti takaisin ja näkyvyys säilyy, Risto Jääskeläinen toteaa. ETSIMINEN KÄY TYÖSTÄ

Sukeltamiseen metallinetsiminen tuo muutaman haasteen. Tyypillinen etsintäsyvyys rannalla on noin kahdesta kuuteen metriin. Sukelluspaikka tulee valita siten, että vesi on kirkasta ja näkyvyys pariin säilyy. Pariköyttä ei voi käyttää, koska toisessa kädessä on etsin ja toisessa kauha tai pussi, johon löydöt laitetaan. Sukellus onkin hyvä suunnitella etukäteen. Tasapainotus tulee hallita hyvin. Metallinetsiminen on fyysisesti raskaampaa, joten ilmankulutus lisääntyy, kun pinnan alla tehdään työtä. Varsinkin alussa laitteen kanssa häärääminen ja siihen liittyvä ajatustyö rasittaa. – Jos sukellan parin kanssa, niin molemmat etsivät, muuten homma menee parille tylsäksi. Itse sukellan yleensä merkinantoköyden avulla. Pinta-avustaja tekee siellä laiturilla omaa ajatustyötään ja minä omaani, Risto Jääskeläinen kertoo. HYVÄ LAITE EROTTELEE PAREMMIN

Sukellukseen sopiva etsin kestää paitsi vettä, myös painetta. Tämä nostaa laitteiden hintaa siten, että maalla käytettävän laitteen saa muutamalla satasella, kun taas sukellukseen sopivaan laitteeseen täytyy investoida yli 500 euroa. Veden alle sopivia malleja on suhteellisen vähän. – Ensimmäinen laitteeni oli perusmalli, jonka metallien erotteluky-

ky ei ollut kummoinen. Käytännössä jouduin kaivamaan ylös lähes kaiken raudan kuten rautanaulat. Paremmilla laitteilla pystytään erottelemaan rauta muista metalleista. Vedenalaisetsimissä pelataan pitkälti äänimaailmalla, kun taas maalla käytettävissä etsimissä voidaan tutkia myös laitteen näyttöä ja yrittää päätellä erilaisista numeerisista arvoista, mikä metalli on kyseessä, hän kertoo. Etsimen hankintaan Risto antaa vinkin tutustua laitetarjontaan rauhassa, ja jos mahdollista, lainata kaverilta ja kokeilla sitä. Laitetta kannattaa kokeilla ensin maalla, jotta sen ominaisuudet tulevat tutuksi ja sitten vasta viedä sukellukselle. Etsimiä myydään alan erikoisliikkeissä. HARRASTA ASIALLISESTI

Sukeltamalla etsiminen on vielä harvojen harrastus. Risto Jääskeläinen arvelee heitä olevan Suomessa alle sata. Metallinetsijöitä ylipäänsä on joitakin tuhansia. Uusia harrastajia hän kehottaa tutustumaan huolellisesti etsintää koskevaan lainsäädäntöön ja Museoviraston ohjeisiin. – Ota asioita ensin selvää ja noudata ohjeita. Jos kaivelun jälkiä ei peitetä ja kaivellaan luvattomasti, saatetaan harrastamista alkaa rajoittaa lailla. On harrastajien oman edun mukaista toimia asiallisesti, hän painottaa.

Metallinetsijän linkkivinkit Museoviraston opas metallinetsintään www.nba.fi/fi/File/1986/ metallinilmaisin-etsijan-opas.pdf Metallinetsintää säätelevät normit www.finlex.fi – Muinaismuistolaki 17.6.1963/295 Jokamiehenoikeudet www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet – Löytötavaralaki 26.8.1988/778

Metallinetsijöiden keskustelufoorumi www.aarremaanalla.com Metallietsijöiden yhdistys, perustietoa harrastuksesta www.suomenmetallinetsijät.fi Laitteisiin erikoistunut suomalainen verkkokauppa www.finndetector.fi

Sukeltaja 4/2014 31

Kuva-albumi Komea silta-arkku KUVA HENKII HISTORIAA ja käsityön laadukasta jälkeä. GoPro:lla saa varsin mainioita kuvia, ja kattava laajakulma saa näkyvyydenkin näyttämään paremmalta.Vesissämme on aina pimeää, ja niinpä tässä valotusaika on venynyt 1/6 sekunnin pituiseksi.Valitettavasti tämä näkyy myös kuvassa, sillä se on pehmeä. Pehmeys on yhdistelmä syvyysterävyysalueen kapeutta, suurehkoa kohinaa ja pientä tärähtämistä. Luonnonvaloa ei saa lisää, joten kuvaajan tulee ottaa kuva mahdollisimman vakaalla kädellä. GoPro tärähtää helposti, sillä se on pieni ja kevyt.Yksi keino on teipata kameraan kiinni kilon paino. Painon ansiosta olemattoman kevyestä kamerasta tuleekin painava ja tärähdysvaara pienenee oleellisesti.

Kaunis luontohetki SININEN TAIVAS, lumpeen vihreät lehdet ja punaiset varret tuovat kuvaan paljon väriä. Teknisellä puolella jää kuitenkin hieman parannettavaa. Lumme on palanut puhki. Pieni alivalotus (2/3 aukkoa) olisi jättänyt yksityiskohtia myös lumpeen kukkaan. Sommittelua voisi myös parantaa jälkikäteen tietokoneella uudelleenrajaamalla oikealla ylhäällä puolittain näkyvän nupun pois niin, että kuvasuhde säilyy. Paikallaan pysyvistä kohteista kannattaa ottaa useita kuvia tarkkaillen kuvien välillä valotusta ja sommittelua. Aikaa ei silti ole loputtomasti, sillä huolellinenkin kuvaaja sekoittaa näkyvyyden vähitellen.

32 Sukeltaja 4/2014

Valloittava karvakuono AIVAN HUIPPUKUVA, sillä

sisältö on aina kuvassa tärkeintä. Innokas koira suorastaan vangitsee katseen. Koiran turkki on vitivalkoinen, joten selkä on täysin palanut puhki. Tätähän ei pysty enää korjaamaan edes kuvankäsittelyohjelmassa. GoPro:lla ei voi tehdä valotuksen kompensaatiota, mutta jos kyseessä olisi ollut tavallinen stillkamera, tällaiseen valkoiseen pääkohteeseen olisi sopinut yhden aukon alivalotus.

Kuvat otti Erno Olkkonen. Kuvia kommentoi sukelluskuvaaja Pekka Tuuri, joka tunnetaan kokeneena pitkän linjan kuvaajana.Viime vuosina hän on keskittynyt kuvaamaan etenkin Suomen vesiluontoa. Pekka Tuurilta ilmestyi vuonna 2013 kuvateos Vedenalainen Suomi.

Palautetta kuvista HALUATKO saada kokeneen kuvaajan kommentit kuvastasi? Mikä siinä on onnistunut ja mitä voisi parantaa? Miten voisit kehittää osaamistasi? Lähetä painokelpoinen (300 dpi) kuva osoitteella kristiina.karila@sukeltaja.fi ja kerro viestissä, missä ja milloin kuva on otettu sekä nimimerkkisi, jos et halua nimeäsi juttuun. Kerro myös, onko kuva otettu pokkarilla vai järjestelmäkameralla, onko käytetty salamaa ja onko kuvattu automaatti- vai manuaaliasetuksilla. Julkaisemme kuvia Sukeltaja-lehdessä kokeneen kuvaajan neuvoilla ja vinkeillä varustettuna.

Sukeltaja 4/2014 33

KUVAAJAKSI PAREMMAKSI

Avainsanat kala, rasvakala, sukeltaja ja Lauri kertovat jo paljon tästä kuvasta.

Kuvien järjestäminen ja arkistointi DIGIKUVAAMISEN YLEISTYESSÄ MEILLE KUVAAJILLE KERTYY SÄILYTTÄMISEN ARVOISIA OTOKSIA VARSIN RIVAKASTI. MITEN SAAMME HIENOT KUVAT SÄILYMÄÄN NIIN, ETTÄ LÖYDÄMME MYÖHEMMIN HALUAMAMME HELPOSTI? TÄHÄN TARVITAAN ARKISTOINTIJÄRJESTELMÄ.

TEKSTI JA KUVA MIKKO VOIPIO

tukee sekä kuvien säilyvyyttä että niiden helppoa löytämistä ja dokumentointia. Säilyvyyden varmistamiseksi kuvat talletetaan levylle, joka on tavalla tai toisella varmuuskopioitu.

HYVÄ ARKISTOINTIJÄRJESTELMÄ

NIMEÄ KUVAT

Kameran kuvalle antama nimi on huono arkistoinnin kannalta. Se ei kerro mitään kuvausajankohdasta, paikasta tai tapah-

Avainsanoitus kannattaa aloittaa heti, sillä arkiston kasvaessa avainsanojen lisääminen vanhoihin kuviin käy työlääksi. 34 Sukeltaja 4/2014

tumasta ja toistuu yleensä 10 000 kuvan jälkeen. Kun kuvat on tuotu arkistoon, ne pitää käydä läpi ja poistaa epäonnistuneet. Tämän jälkeen loput nimetään uudelleen. Nimeämistapoja on monia. Sukelluskuvaajalle yksi toimiva tapa on nimetä ylimmälle tasolle reissu ja sen alle kukin sukellus ja sen alle kyseisellä sukelluksella otetut kuvat. Kun kuvat nimeää niin, että nimessä on reissu ja juokseva numero, nimet ovat varmasti yksikäsitteisiä. Näin myös kuva on helppo liittää tiettyyn reissuun. AVAINSANAT AUTTAVAT KUVIEN LÖYTÄMISESSÄ

Vielä enemmän apua on siitä, jos jaksaa liittää kuviin avainsanoja. Avainsana kuvaa kuvan sisältöä. Kannattaa käyttää yleisiä sanoja, kuten sukeltaja, hylky ja kala, mutta myös tarkempia, kuten Park Victory ja ahven. Itse tykkään käyttää myös henkilökohtaisempia, kuten ihmisten nimiä. Näin minulla voisi olla kuvassa avainsanoina esimerkiksi Utö, hylky, Park Victory, kala, rasvakala, sukeltaja ja

Lauri. Nämä avainsanat kertovat kuvasta jo paljon: paikka on Park Victory Utössä, kuvassa on rasvakala ja sukeltaja nimeltä Lauri. Jos ystäväni Lauri haluaa itsestään kuvan veden alta, voin arkisto-ohjelman haulla etsiä kaikki kuvat, joissa on avainsanat sukeltaja ja Lauri. Minun ei siis tarvitse käydä läpi tuhansia kuvia tai koettaa muistaa, millä reissuilla olen kuvannut Lauria veden alla. Avainsanoitus kannattaa aloittaa, vaikka arkistossa olisikin vain vähän kuvia. Arkiston kasvaessa avainsanojen lisääminen vanhoihin kuviin käy työlääksi. OLE SYSTEMAATTINEN

Jotta kuvistaan saisi kaiken hyödyn irti, ne kannattaa arkistoida järjestelmällisesti ja varmentaa arkisto. Kun vielä liitämme järkevästi avainsanoja kuviin, löydämme haluamamme kuvat nopeasti ja vaivattomasti. Samalla avainsanat lisäävät dokumentaatiota kuvaan, ja vielä vuosienkin päästä osaamme liittää kuvan oikeaan asiayhteyteen.

Varusteet

Varusteet kätevästi mukaan Ursuitin kovamuovinen säilytyslaatikko kaksiosaisella tiiviillä kannella sopii erinomaisesti sukellusvarusteiden säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Se mahtuu useimpien sukellustukialusten penkkien alle, autoon ja varastohyllyyn (koko 600 x 400 x 350 mm). Tukevan kannen päällä voi tarvittaessa myös istua. Laatikon reunoissa on paikat nippuside- tai pienelle lukkokiinnitykselle. Hinta 65 euroa. www.varuste.net

Huppu pitkiin ja kylmiin sukelluksiin

Kokemukset talteen

Waterproof H1 5/10 -huppu on sentin vahvuista neopreenia kriittisillä lämmönhukkaalueilla sekä hyvin tiivistävää glideskin-neopreenia kasvojen ja kaulan ympärillä. Huppu sopii käytettäväksi sekä märkä- että kuivapuvun kanssa. Ainutlaatuinen yksisuuntaventtiili estää ilmakuplien kertymisen päälaelle. Huppu on kehitetty erityisesti tekniikka- ja rebreathersukeltajille. Hinta 75 euroa. www.sukelluskeskus.fi

Olympus TG-3 Tough on vesi- ja pölytiivis pudotuksen- ja pakkasenkestävä kamera ääriolosuhteisiin. Se soveltuu käytettäväksi sellaisenaan aina 15 metrin syvyyteen. Kamerassa on erittäin valovoimainen zoom-objektiivi ja neljä erilaista SuperMacro-lähikuvaustilaa. Sisäänrakennetun WIFIn ansiosta jaat kuvasi heti paikan päältä. Tarjoushinta 399 euroa (Sh. 449 euroa). www.varuste.net

Iloa altaaseen Laadukas lasten Mateor-setti sisältää veikeän uimalakin ja uimalasit. Setti on saatavissa pinkkinä, punaisena ja sinisenä. Lakeissa seikkailevat leppäkerttu ja hai. Hinta 16 euroa. www.ewdive.com

Laukusta matkailuautoksi Kompaktissa RoomBox® freeTech -innovaatios sa yhdistyvät nerokkaasti linkkuveitsen monikäyttöisyys sekä matkailuauton toiminnallisuudet. The RoomBox® freeTechin avulla muunnat henkilöautosi tai pakettiautosi hetkessä kahden hengen retkikodiksi, jossa valmistat ruokaa, syöt, nukut ja nautit leirielämästä luonnon helmassa kuten matkailuautossa. Hinta 1 645–2 220 euroa. www.swissroombox.com

Näkyvyys on taattu REC 1200 -kanisterivalon teho yltää jopa 1 200 lumeniin. Paloaika täydellä teholla on 3,5 tuntia. Täysin käyttövalmis paketti sisältää valaisimen, akkukotelon kiinteällä välijohdolla ja vyökiinnikkeellä, metallisen säädettävän käsikahvan, laturin ja akkusarjan. Tuotteella on vuoden takuu. Hinta 369 euroa. www.ewdive.com Sukeltaja 4/2014 35

Tapahtumaraportti

Pinnasta pintaan jatkuvasti yhdessä ESIMERKKI 1

Kesä, meri, kuuma pukea laitteita kannella. Yksi menee veteen: ”Odotan tuossa parissa metrissä, etten läkähdy laivan kannella”. Kysymys: Kuka huomaa, jos hän hengittää vedessä suljetusta regusta, eikä saa sitä auki, tai hengittää hypoksista liian alhaisen happipitoisuuden kaasua? Tai jos hän saa vettä suuhunsa regun uloshengityskalvon hajotessa? Tai menettää nosteenhallinnan ja vajoaa esimerkiksi kiinnittämättömän puvun tai liivin täyttöletkun vuoksi? Vastaus: ei kukaan. ESIMERKKI 2

Kolmen hengen seurue oli sukeltamassa kaivoksessa pimeällä.Viimeisellä dekompressiopysähdyksellä kuudessa metrissä oli erittäin huono näkyvyys. Kaikki kolme sukeltajaa käyttivät eri laitteita: yhdellä oli avoimen kierron laite ja kahdella muulla rebreatherit, mutta eri merkkisiä keskenään. Kunkin dekompressiolaskenta meni omaan tahtiinsa, vaikkakin oikein ja huolellisesti toimitettuna. Ensimmäisen sukeltajan suoritettua etappinsa loppuun hän kysyi muiden nousuaikavaatimuksia, jotka olivat 3 ja 22 minuuttia. Kolmannella oli hieman eri kaasut käytössä, mistä seurasi merkittävä ero loppuaikaan. Kylmyyden, vessahädän, tylsyyden tms. varjolla hän neuvotteli itsensä ja seuraavan sukeltajan pintaan, ja järjestely sopi viimeiselle, joka jäi yksin dekoihin vielä lähes 20 minuutin ajaksi. Mitään ei onneksi sattunut. Kysymys: Missä kohtaa pitkää sukellusta on todennäköisintä saada happimyrkytys tai sukeltajantaudin oireita? Vastaus: joko kaasunvaihdossa väärään kaasuun tai happikertymän ja sukellusajan ollessa korkeimmillaan, eli sukelluksen lopussa. Toinen kysymys: Voiko kukaan auttaa, jos dekoissa on yksin ja saa äkillisen happimyrkytys- tai sukeltajantautikohtauksen? Vastaus: ei.

Toimet

sukelluksen alussa ja lopussa SUKELTAJALIITON LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA ANALYSOI SILLE TULLEITA RAPORTTEJA ONNETTOMUUS- JA LÄHELTÄ PITI -TILANTEISTA. ONNETTOMUUKSISSA ON HAVAITTAVISSA TIETTYJÄ TRENDEJÄ, JOTKA SEURAAVAT LAITESUKELLUKSEN YLEISIÄ SUUNTAUKSIA.YKSI NÄISTÄ ON REBREATHERIEN KÄYTTÖ, TOINEN TEKNIIKKASUKELTAMISEN LISÄÄNTYMINEN.

TEKSTI MATTI ANTTILA JA JOUNI PIISPANEN, LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA KUVAT DREAMSTIME

LAJIMME SUUNTAUKSISTA ja alalajeista huolimatta olennaista on havaita onnettomuuksissa perustavanlaatuisia, kaikille yhteisiä piirteitä. Yksi silmiinpistävä seikka on onnettomuuksien painottuminen sukelluksen alkuun tai loppuun. Onko niin, että alussa on kiire päästä veteen tai lopussa kiire sieltä pois? On ensiarvoisen tärkeää muistaa, että sukellus alkaa jo valmistautumisvaiheessa ja päättyy vasta varusteiden riisumiseen turvallisesti pinnalla, poissa vedestä. Tämän lisäksi sukelluksen suunnittelu ja analysointi jälkikäteen ovat olennaisia osia sekä turvallisuuden että itsensä kehittämisen kannalta. Kokosimme muutamia huomioita asioista, joiden laiminlyönti on ollut mukana suomalaisissa onnettomuustilastoissa 2000-luvulla.

Muistakaa: Pinnasta pintaan jatkuvasti yhdessä. MATTI ANTTILA JA JOUNI PIISPANEN, LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA

Osa parisi varusteista ja kaasuista on sinun varavarusteitasi ja -kaasujasi.

Tee nämä aina sukelluksen

alussa:

1) Tutustu sukelluspariisi/-pareihisi jo pukeutumisvaiheessa. Pari-/ryhmätyöskentely alkaa jo valmistautumisesta. Auta pariasi ja anna parisi auttaa sinua pukeutuessa. 2) Tee itseksesi kaikkien varusteiden toiminnan varmistus paritarkastuksen kaavan mukaan jo pukeutumisvaiheessa. 3) Täytä liivisi melko täyteen ja sulje mahdollinen kuivapuvun tyhjennysventtiili ennen siirtymistä veden lähelle. 4) Tee paritarkastus.Varmista, että parisi testaa kaikki varusteensa – osa hänen varusteistaan ja kaasuistaan on sinun varavarusteitasi ja varakaasujasi. 5) Laita räpylät jalkaan ennen veteen menoa. 6) Varmista, että tiedätte toistenne veteenmenohetken ja -paikan. 7) Ole valmis keskeyttämään sukellus jo ennen sen alkamista, jos siltä tuntuu! Sukellus on parityöskentelyä – alusta loppuun.

Tee nämä aina sukelluksen

lopussa:

1) Nouse hitaasti viimeinen metri ja varmista, että parisi toimii samoin. Tarkkaile, ettei lähistöllä liiku veneitä. Pidä valosi päällä pintaan asti; rajoittuneessa näkyvyydessä valo on ainoa luotettava kommunikointi- väline jopa päivänvalossa. 2) Pidä pinnalla annostin edelleen suussa ja maski päässä sekä räpylät jalassa.Varmista, että parisi toimii samoin. 3) Täytä liivisi välittömästi täyteen ja varmista, että parisi toimii samoin. 4) Jos käytät kuivapukua, sulje puvun tyhjennysventtiili – varmista parisi toiminta. 5) Pidä räpylät jalassa ja liivi ja puku täynnä, kunnes olet varmasti matalassa vedessä tai veneessä kunnolla kiinni. Älä sulje pulloventtiileitä, ennen kuin olet veneessä tai rannalla. Pidä annostimet jatkuvasti käsillä ja valo päällä, mikäli on hämärää tai pimeää. 6) Ui veneelle tai rantaan parisi kanssa yhdessä, lähekkäin. Parityöskentely päättyy vasta, kun varusteet on riisuttu ja olette pois vedestä.

Sukeltaja 4/2014 37

KENNETH LINDSTRAND

Halsafjorden on 520 metriä syvä vuono.

Näkyvyys Tustnalla on käsittämätön ja vesiluonto tervettä ja elinvoimaista.

Tustna – Norjan paras? ON SYKSY JA AJAN NORJAN TUSTNALLE TOISEN KERRAN ELÄMÄSSÄNI. AJAMME MUTKAISIA TEITÄ, KUNNES NÄEMME KALLIOITA HALKOVAT VUONOT, JOTKA AVAUTUVAT MERELLE. NÄYSSÄ ON JOTAKIN MYKISTÄVÄÄ: KONTRASTISSA, KORKEUSEROISSA JA KIRKKAASSA ILMASSA. TEKSTI ANNIKA HJELMGREN KÄÄNNÖS RUOTSISTA KRISTIINA KARILA

TALO SIJAITSEE Tustna-saarella Norjan länsirannikolla Trondheimin korkeudella. Sen omistaa norjalainen perhe, joka vuokraa sitä turisteille, jotka tulevat nauttimaan luonnosta ja kalastuksesta. Parina viikkona viimeisen 19 vuoden ajan he ovat majoittaneet myös sukeltajia. Asetumme taloksi huoneeseen, johon mahtuu kahdesta neljään henkeä. Vuodevaatteet toimme mukana: majoitus on yksinkertainen. Henkilökunta on kirjavaa ja sydämellistä porukkaa, jonka keskinäinen tunnelma tarttuu meihin ja toivottaa tervetulleeksi. Elämme tiiviisti yhdessä, ja sydämellisen tunnelman ansiosta tutustumme nopeasti. Sukellusvarusteet ja kompressori säilytetään venevajassa, jossa on sähkö muttei lämmitystä. Monilla onkin mukana kengänkuivaajat, joilla kuivatetaan pukuihin tiivistynyt kosteus yön aikana – hyvin toimiva kikka. Aamulla pukeudumme venevajassa ja kannamme varusteet veneelle, joka on laiturissa kivenheiton päässä. Vene on hankittu vuonna 2010 ja muokattu sukelluskäyttöön täällä. Tarkkaan mietityn varustuksen ansiosta veneeseen mahtuu 12 sukeltajaa. Kaikella on paikkansa, fiksusti suunniteltuna. Minulle parasta on kuitenkin äänentoistolaitteet. Musiikki nostaa tunnelmaa unisena keskiviikkoaamuna matkalla sukelluskohteelle.

38 Sukeltaja 4/2014

Perillä pulloventtiili vain auki, hihnat ylle ja veteen. Pinnalla ympärilläni näen sukelluskuvaajia, sukelluskalastajia, rebreathersukeltajia ja meitä muita: ihmisiä, jotka arvostavat oikein hyvää sukellusta. Tustna on aina houkutellut kaikenlaisia sukeltajia. PUHDASTA JA RUNSASTA

Tyhjennämme liivit ja vajoamme pinnan alle. Näkyvyys on käsittämätön. Yksi syy, miksi rakastan sukellusta, on painottomuus, lentämisen tunne. Tässä näkyvyydessä, kun pinta näkyy 30 metrin syvyydestä, voin leijua vuorenseinämän lähellä, kulkea heikon virran mukana ja vain nauttia. Sukellus on monipuolinen. Sukellamme runsaskasvuisen kelpin lomassa, jyrkillä seinämillä ja seuraten rotkoja, joiden pohja kimaltaa valkoisista simpukankuorista. Koska Tustnalla ei ole pysyvää sukelluskeskusta, on sukeltajien vaikutus luontoon hyvin rajallinen. Pinnanalainen maailma tuntuu puhtaalta ja häiriintymättömältä. Rantavyöhyke on uskomattoman vaihtelevaa, ja lähes 20 vuoden toiminasta huolimatta uusia kohteita löytyy joka kaudella. Omalla viikollani koesukellamme kaksi uutta paikkaa, jotka saavat myöhemmin nimikseen Kolme makkaraa ja Rain Man. Jälkimmäinen on minulle viikon paras sukellus. Kohde on dramaattinen: suuria halkeamia ja kalliomuodostelmia, kunnon virtaus ja tervettä kasvillisuutta. VALOKUVAAJAN MEKKA

Vesiluonnosta tai valokuvauksesta kiinnostuneelle löytyy paljon koettavaa. Sukelluskeskuksen ahkerasti selaillusta Dyreliv i Havet -kirjasta tarkastamme, mitä lajeja on nähty.

PETER LJUNGBERG

Pitkäsaksisia hummereita (Galathea strigosa) näki useita lähes joka sukelluksella.

kummitusrapuja ja hämähäkkirapuja useaan otteeseen. Ja myös vapaakiduskotiloita. Jopa minä, joka en yleensä onnistu näkemään harvinaisuuksia, näen niitä joukoittain täällä. Osalla käy tuuri, ja he kohtaavat huippulajeja. Överhänget-kohteella moni näkee piikkihain tai mahdollisesti harmaakoirahain. Viikko kotiinpaluun jälkeen kuulen, että alueella on nähty kruunumeduusa, joka normaalisti elää satojen metrien syvyydessä. On harvinaista, että se nousee matalaan veteen, ja vielä harvinaisempaa, että sukeltaja kohtaa sen. Sää muuttuu täällä nopeasti, eikä ole tavatonta saada aurinkoa ja sadetta yhtä aikaa. Kuivapuvulla on kuitenkin mukavaa sukeltaa, ja sukellusten välillä voi torkkua auringossa saarilla, joihin rantaudutaan.

"Kukkakaalikoralleja" näkee Tustnalla jo 30 metrissä.

PETER LJUNGBERG

ATERIA ODOTTAA

Eräs kohteista tunnetaan ”kukkakaalikoralleistaan”, joita löytyy ”vain” 30 metrin syvyydestä. Yleensä niitä kasvaa virtapaikoissa 40 metrin syvemmällä puolella. Kohtaamme tursaita, merikrotteja, kissakaloja ja rasvakaloja. Pitkäsaksisen hummerin näen jo ensimmäisellä sukelluksella ja sen jälkeen useasti viikon aikana. Samoin näemme

Norjassa sukelluskalastus on sallittua, ja niinpä sukelluskeskus rohkaisee vieraita metsälle. Sukelluskalastuksessa on tiettyjä rajoituksia. Hummeria, rasvakalaa ja kissakalaa ei saalisteta, eikä saalista saa viedä mukanaan. Kaikki kala tulee hyödyntää yhteisillä aterioilla. Innostun kalastamaan kokkimme Conny Ibsoniuksen kanssa. Hän ui rauhallisesti ja järjestelmällisesti hiekkapohjalla minä vanavedessä ja näyttää, miten kalastetaan. Kuluu päivä, ennen kuin opin huomaamaan huolellisesti pohjaan naamioituneet punakampelat. Kalojen koon suhteen olemme tarkkoja. Mitä suurempi kala sitä parempi, ja pienet säästetään, jotta kanta säilyy. Saan pari kampelaa ja rutinoitunut Conny nappaa useita. Yhdessä muiden vieraiden saaliin kanssa kalaa tulee niin paljon, että saamme uunikampelaa päivälliseksi. Sukelluspäivän jälkeen perkaamme kalat pöydän ääressä. Eräällä sukeltajalla on mukanaan soijaa ja wasabia. Hän valmistaa kampasimpukoista sushia, joita tarjoilee samalla, kun perkaamme kaloja. Sen tuoreemmaksi ei sushi muutu! Kuusi sukelluspäivää kuluu nopeasti, mutta vielä ei olla viimeisessä illassa. Vielä on kohteita löydettävänä, virtauksia joiden mukana leijua, naurua ja hymyjä, nokosia sukellusten välissä. Laitan herätyskellon soimaan sukelluspäivään täällä Tustnassa ja sammutan lampun. Kotona odottava arki tuntuu kaukaiselta.

Sukeltaja 4/2014 39

Kauden kohde / Ruskeala, Venäjä Vuokrattavien soutuveneiden lähtöpaikka toimii myös sukellusten lähtö- ja paluupaikkana.

Viikonloppureissu marmorilouhokseen RUSKEALAN MARMORILOUHOS VENÄJÄN PUOLELLA SIJAITSEE VAIN SADAN KILOMETRIN PÄÄSSÄ JOENSUUSTA. SE ON HYVINKIN VIIKONLOPPUREISSUN ARVOINEN KOHDE – KUNHAN SELVIÄÄ KUNNIALLA RAJAMUODOLLISUUKSISTA. TEKSTI OSKARI HOLM KUVAT OSKARI HOLM, TOMI MARTIKAINEN

11-henkinen seurueemme sukellusvarusteineen ja matkakompressoreineen. Venäjän tullin vaatimat tulliselvitykset ja varusteluettelot oli täytetty etukäteen valmiiksi, sillä se oli ehkä aikaa vievin osuus valmisteluista. Selvitykset pitää täyttää kahtena samanlaisena kappaleena, ja niissä luetteloitiin mukaan lähtenyt kalusto melko tarkasti. Mistään ei kuitenkaan pystynyt selvittämään, kuinka tarkasti tavarat on listattava ja mihin kohtaan rastit on laitettava, ei edes Venäjän tullista. Rajan ylitse pääsimme tällä kertaa kivuttomasti ja suhteellisen nopeasti: ylitys vei kaikkiaan Suomen ja Venäjän puolella aikaa noin tunnin.

HEINÄKUUSSA MATKAAN LÄHTI

KIVIPUISTO VIRKISTYSPALVELUINEEN

Ruskealan vedellä täyttyneen louhoksen alueella toimii nykyään kivipuisto, joten alueella on kahvilapalvelut, soutuveneen vuokrausta, vaijeriliukuja ja opastettuja kierroksia louhoksen ympäri. Louhoksessa sukeltamiseen tarvitaan pääsylippu. Päivälipun hinta on 200 ruplaa eli noin 4,50 euroa henkilöltä. Sukelluskortteja kysyttiin, mutta niitä ei missään vaiheessa tarkastettu. Meidät opastettiin pysäköimään automme lähemmäksi veteenmenopaikkaa. Siitä olikin apua, sillä lämpötila lähenteli kolmeakymmentä, eikä tuplien kantaminen kuivapuku päällä satojen metrien päästä juuri houkutellut.

40 Sukeltaja 4/2014

Veteen pääsee samalta laiturilta, jonka vieressä vuokrattavat soutuveneet odottavat innokkaita soutajia. Laiturille eivät pääse muut kuin sukeltajat ja soutelijat, mikä helpottaa hieman varusteiden kanssa toimimista. Me ainakin otimme mallia muutamasta paikalla olleesta venäläisestä sukeltajasta ja annoimme osan varusteista olla sukellusten välillä laiturilla. Näin säästyimme jatkuvalta edestakaisin kuljettamiselta. Mikäli aikoo käyttää kompressoria, siihen on hyvä kysyä sopiva paikka tai siirtyä omatoimisesti hieman sivummalle. Tuskin olisimme levittäneet sukeltamisen ilosanomaa, jos meille erikseen osoitetulla pysäköintipaikalla lähellä kahvilan terassia olisi jyskytetty polttomoottorikäyttöisellä kompressorilla pulloihin ilmaa tuntitolkulla. KIVIPAASEJA, ROMPETTA JA LUOLIA

Itse louhos on noin 450 metriä pitkä ja leveimmillään noin 150 metriä. Syvyyttä avopuolella on noin 31 metriä. Louhoksessa ei kasva koralleja, eikä siinä elä värikkäitä kaloja. Louhittu marmori on kuitenkin ihan kivannäköistä ja pohjalta löytyy erinäistä rompetta kuorma-auton kopista työkaluihin. Louhokseen sortuneiden isojen kivipaasien lomassa voi myös viihdyttää itseään puikkelehtimalla niiden välissä tai sullomalla itseään läpi erilaisista koloista.

Veteen voi mennä ainoastaan laiturilta, muualla on jyrkät ja korkeat seinämät.

Paikallista logistiikkaa nostalgisessa hengessä.

Reippaat sukeltajat lähdössä tutkimaan, mitä syvyyksistä löytyy.

Veteenmenopaikka sijaitsee louhoksen pituussuunnassa eteläpäässä, joka on pohjoista päätyä huomattavasti kapeampi ja matalampi. Syvyyttä on heti laiturin läheisyydestä lähdettäessä noin kuusi metriä. Mikäli siis haluaa tehdä syvemmän sukelluksen tai aikoo sukeltaa louhoksen länsi- ja pohjoisreunalla oleviin luoliin, voi pintauinti olla varteenotettava keino säästää kaasureserviä. Seurueemme paikantamien luolien suuaukot sijaitsivat noin 10–15 metrin syvyydessä. Erityisen varovainen kannattaa olla, mikäli ei halua lipsahtaa vahingossa kiven alle. Noin 10 metrin syvyyteen asti näkyvyyttä oli paikasta riippuen viitisen metriä vaakatasossa, ja syvemmälle mentäessä näkyvyys heikkeni. Pahimmillaan Uudenkaupungin vesillä odottaanäkyvyyttä oli vain alle metri. Pari vuotta sitten sukelsin Ruskealassa syyskuun vielä moni hylky löytäjäänsä. lopussa, ja tuolloin näkyvyys oli huomattavasti parempi. Voi olla, että sukeltaminen kannattaakin ajoittaa aikaiseen kevääseen tai myöhäiseen syksyyn. MAJOITUSVAIHTOEHTOJA MÖKEISTÄ HOTELLEIHIN

Majoituksen varasimme noin 20 kilometrin päästä Jänisjärven rannalta uudehkosta lomakylästä, josta mökin 12 hengelle aamupaloineen sai noin 550 eurolla. Kyseisessä lomakylässä on myös pienemmälle porukalle sopivia mökkejä ja pieni hotelli. Viimeiset 10 kilometriä mökille on suomalaisen näkökulmasta huonokuntoista hiekkatietä, mutta perille kyllä pääsi. Alueelta löytyy toki myös muita majoitusvaihtoehtoja. Lähimpänä louhosta sijaitsee Ruskealan pappila Herrankukkaro, joka tarjoaa majoitusta noin 20 euron hintaan. Runsaammin majoitusvaihtoehtoja löytyy Sortavalan kaupungista noin 40 kilometrin päästä louhokselta.

Vinkkejä • Venäjän viisumi kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen suunniteltua sukellusmatkaa. Monikertaviisumihakemusten käsittelyajat voivat venyä jopa pariin kuukauteen. • Oma auto on varusteiden kanssa lähes ainoa tapa matkustaa. Autolla tulee olla kansainvälinen vakuutustodistus ”Green Card”, jonka saa korvauksetta omasta vakuutusyhtiöstä. • Autosta ja tavaroista on tehtävä tulliselvitys Venäjälle mentäessä kahtena kappaleena. Lisäksi tarvitaan varusteluettelo sukellusvälineiden väliaikaisesta viennistä kotimaan tulliviranomaisia varten. • Majoitusvinkkejä: Herrankukkaro Ruskealassa, Mustat Kivet -lomakylä n. 20 km päässä (www.black-rocks.ru). Majoitusta löytyy myös Ruskealan louhoksen turistitoimintaa pyörittävän yrityksen kautta (fi.kolmas.ru). • Helpoiten Ruskealaan tutustuu omatoimisesti, mutta halutessaan paikallisilta yrityksiltä voi kysellä järjestettyjä sukelluksia.

AIHETTA AJATTELEMISEN

Kattava vakuutus turvaksi matkalle SUOMALAISET TEKEVÄT vuosittain lähes 10 miljoonaa ulkomaanmatkaa. Valtaosa matkoista sujuu ilman suurempia ongelmia. Suomen paikallisen suurlähetystön tai ulkoministeriön tietoon asiat tulevat yleensä silloin, kun sattuu jotain vakavampaa. Joskus matka koituu viimeiseksi: vuonna 2013 ulkomailla menehtyi 482 suomalaista.

matkailijoiden kokonaismäärään nähden pientä, mutta kasvavaa ja profiililtaan erottuvaa joukkoa. Suosituimmat sukellusmatkailun kohdemaat vaikuttavat olevan Thaimaa, Malesia, Filippiinit, Indonesia ja Egypti. Joissakin kohteissa, kuten Thaimaassa ja vaikkapa Djiboutissa, suomalaiset sukellusopettajat ovat tärkeitä kontaktihenkilöitä myös ulkoministeriölle.

SUKELLUS HOUKUTTELEE

misessa. Akuutissa hätätilanteessa suurlähetystö tekee sen mitä voi, yleensä yhteydessä paikallisten viranomaisten kanssa. Kuolemantapauksissa Suomen ulkomaanedustustot ja ulkoministeriö avustavat omaisia vainajan kotiuttamisessa. kuitenkaan voi tehdä mitä tahansa. Edustusto ei voi komentaa paikallisia viranomaisia tai toimia maan lakien tai viranomaispäätösten vastaisesti, vaikka se voikin pyrkiä varmistamaan, että suomalaisten perusoikeudet toteutuvat. Suurlähetystö ei myöskään pysty omasta takaa lähettämään akuuttiin hätään pelastuspartiota, vaan tällöin pyritään saamaan paikalle maan omat viranomaiset. Suuressa hädässä suurlähetystöstä voi toki tälläkin tavalla löytyä ratkaiseva apu. Ulkomailla sattuvassa hätätilanteessa voi aina soittaa ulkoministeriön ympärivuorokautiseen päivystysnumeroon +358 9 160 55551.

SUURLÄHETYSTÖT EIVÄT

sattuu ulkomailla harvoin, ei edes joka vuosi. Norjan Pluran onnettomuus 6.2.2014 oli valitettava poikkeus, joskaan ei aivan ainoa laatuaan. Viime vuosina yksittäisiä suomalaisia sukeltajia on menehtynyt muun muassa Thaimaassa, Indonesiassa ja Espanjassa. Varsinaista lisääntyvää trendiä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa.

VARSINAISIA SUKELLUSONNETTOMUUKSIA

KOKEMUKSEMME MUKAAN suomalaiset ovat ulkomailla pääosin oma-aloitteista, rauhallista ja toimintakykyistä joukkoa, joka ei hätkähdä turhasta. Samaa voi vielä suuremmalla syyllä sanoa suomalaisista sukeltajista. Liekö kyse harrastuksen kurinalaisuudesta, mutta sukellusmatkailijoiden vakuutukset ovat yleensä kunnossa ja matkaan liittyvä taustatyö muutenkin hyvin tehty. ULKOMINISTERIÖN JA SUOMEN ulkomaanedustustojen

tehtävä on avustaa suomalaisia silloin, kun kyseessä on hätä. Maanmiehiä ja -naisia autetaan ensisijaisesti neuvomalla ja pyrkimällä ennaltaehkäisemään suurimpia riskejä. Esimerkiksi UM:n matkustustiedotteissa kerrotaan eri maiden suurimmista riskeistä ja niihin varautumisesta. Joskus harvoin suositellaan välttämään matkustamista tietylle alueelle. Ulkoministeriö myös suosittelee, että Euroopan ulkopuolelle matkustavat ilmoittavat yhteystietonsa kriisitilanteiden varalta osoitteessa matkustusilmoitus.fi.

voi neuvonnan lisäksi avustaa esimerkiksi välttämättömän sairaanhoidon saa-

HÄTÄTILANTEESSA SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ

42 Sukeltaja 4/2014

SUKELTAJIIN KOHDISTUVAT tietysti samat riskit kuin muihinkin. Lisäksi parhaat sukelluskohteet sijaitsevat usein pitkien ja epäsäännöllisten yhteyksien päässä, kuten Indonesiassa ja Filippiineillä, ja joskus epävakailla alueilla, kuten Eritreassa, Papua-Uudessa Guineassa ja Keniassa. Onnettomuuden sattuessa esimerkiksi painekammiohoito voi olla hyvin hankala ja kallis saavuttaa. Sukellusonnettomuudet riittävästi kattava vakuutus onkin olennaisen tärkeä osa matkaan varautumista.

Ajankohtaiset matkustustiedotteet osoitteessa formin.finland.fi

Jussi Tanner

Kriisi- ja avustustiimin johtaja, ulkoasiainministeriö

Hätätilanteessa matkustajaa palvelee ulkoministeriön ympärivuorokautinen päivystysnumero.

tetta

Anna palau

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

stajaksi?

Lehden avu

040 525 6336 | sari.nuotio@sukeltaja.fi

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

amaan

n blogga Tule mukaa

Päästä näkemyksesi, kokemuksesi ja sukelluselämyksesi kuuluville. Sukeltajaliiton nettisivulta www.sukeltaja.fi löytyy sukeltajien oma blogi. Blogiin ovat tervetulleita kirjoittamaan kaikki sukeltajat. Blogia voi kirjoittaa omalla Blogger-tunnuksella, jonka saa luomalla gmail-tilin.Valmiin tekstin ja mieluusti myös muutaman kuvan voi myös lähettää Liiton toimistolle, ja se viedään blogiin puolestasi. Kun haluat kirjoittaa, ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

eltajassa!

Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

www.sukeltaja.fi

Sari Nuotio, toiminnanjohtaja

VASTUULLANI ON Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen ja työvaliokunnan esittelijänä.

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Ilmoita Suk

www.sukeltaja.fi Kristiina Karila, viestintäkoordinaattori MINUUN VOI ottaa

yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen tai vaikka Sukeltajan blogiin.

0400 163 262 | kristiina.karila@sukeltaja.fi Mika Rautiainen, koulutuspäällikkö VASTAAN koulutustoiminnasta

ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

0400 380 981 | mika.rautiainen@sukeltaja.fi Riku Verkkomäki, jäsenpalveluvastaava ISO OSA päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

(09) 3481 2258 | riku.verkkomaki@sukeltaja.fi Heli Halava, nuorisopäällikkö MINUUN VOI olla

yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuorisotoimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

040 764 1157 | heli.halava@sukeltaja.fi Anne Kettunen, järjestöassistentti HOIDAN monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä jäsenrekisterin ylläpitoa.

(09) 3481 2258 | anne.kettunen@sukeltaja.fi

Suunto D6i All Black

Suunto Vyper Air Black

Suunto Cobra3 Black

ALL BLACK - ALL ACTION _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

THE BLACK EDITIONS Suunto D6i All Black, Vyper Air Black and Cobra3 Black editions pack all the features and functionality you expect from these advanced Suunto dive computers into a clean, classic black design. When you’re serious about diving, what could look more professional? For more information, visit www.suunto.com.

Myynti valtuutetuilta jälleenmyyjiltä.