Issuu

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 2/10

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

%DOLOOD YRL VXNHOWDD DLQD Narvikin hävittäjähylky

Lähikuvassa kotivesien etana Tarkka harkinta vakuutusturvaan

Punaisenmeren

avovedet AKTIIVINEN NUORTEN RYHMÄ | UPEITA KUVIA EILATISTA | TECHÜ 2010 -SEMINAARI

Depth: 22 m Dive time: 35:07 Temperature: 23 ˚C Dream: Living it

URSUK 1/1

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

SUUNTO ZOOP Give the brain a rest – forget the hassles of everyday life and enjoy the here and now. Enter an incredible underwater world where the extraordinary becomes the ordinary. As you glide around, savoring every single second, nature offers surprises at every turn. It’s an environment that many people will never experience, but – with the right training and equipment – it’s yours to discover. Suunto Zoop is a great value, easy-to-use dive computer for recreational divers. A great choice for your first dive computer, its full decompression capabilities and nitrox mode mean it’s also designed to give you years of serious fun. For more information, visit www.suunto.com

ZZZ XUVXN ¿

Sisältö 2/10

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Torikatu 7 A 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen

PÄIVITYKSET

TYRSKYT: Pikkuruinen liuskamerietana, Yksi maailman upeimmista kohteista sijaitsee Balilla, Norjan Herman Künne sopii eritasoisille ryhmille, Kuinka kävi sukeltajia verkottaneelle veneilijälle?

14 25 38

PUNAISELLAMERELLÄ Joensuun Urheilusukeltajien peruskurssilla. TEKKUSEMINAARIN parhaat palat. MITÄ TAPAHTUIKAAN vuonna 2009? Tapahtumaraporttikooste kertoo.

PERSOONA: Sami Äijälä on Merivoimien Sukeltajakoulun johtaja. NORPAT: Nuorten ryhmä esittäytyy, maa–meri–laiva-leikki altaaseen. KUVA-ALBUMI: Upea ”Tutkimusmatkailija” on SM-kuvakisan ulkomaan sarjan kakkonen. VARUSTEET: regu, juniorimaski, allastossut ja vedenalainen radio. SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Mikko Vikkula.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

Ulkoasu Kumppania Oy Anni Pitkänen / AD Julia Hannula / Graafinen suunnittelija Kannen kuva Jarno Pääkkönen Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab

MATTI ANTTILA

ISSN 1237-1688

Balin upeissa maisemissa sää suosii sukeltajaa aina. 3

SUKELTAJALIITTO RY

6lSLQll VXNHOWDMLOOH ¡ ͙͠Ǥ͜Ǥ ¡ ͡Ǥ͙͝Ȃ͡Ǥ͜͝ Ȉ ¡¡ ¡¡ ͚͙͙͘ ¡ Ǥ Ȉ ¡ ¡¡ Ǥ Ȉ ͘͝Ǧ ¡ ¡ ¡

9LHWl NHVlQ SDUDV YLLNNR ,WlPHUL NHVlOXNLRVVD

¡ Ǧ ¡ ¡ ¡¡ ¡ ͙͛ǤȂ͙͡Ǥ͞Ǥ ¡¡ ¡¡ Ǧ ¡ ¡ ¡ ¡ Ǥ Ú Ǧ Ǥ ¡ ǣ ¡ ¡ ǡ Ú ¡ Ǥ

8SSRSDOORQ UlYlNlW ILQDDOLW Ǧ ͙Ǥ Ƥ ͙͟Ǥ͜Ǥ ͡Ǥ͘͘ Ǧ ¡ ͡Ǥ͘͘ ͙Ǥ Ǥ ͙͝Ǥ͘͘ Ǧ Ǥ ǡ ¡ ¡Ǥ

¡¡ ͙͛Ǥ͝Ǥ ¡ Ǥ ¡ ǤƤ

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

Tammikuun puolessa välissä pidetty Techü 2010 -seminaari oli menestys. Teemaseminaari veti paikalle noin 260 kuulijaa, ja hyvää palautetta on saatu jopa valtakunnan rajojenkin yli. Tekisi mieli huokaista helpotuksesta, mutta jätän sen etuoikeuden niille, jotka tekivät suurimman työn. Kiitos siis yhteistyökumppanillemme FCDA:lle ja koko työryhmällemme tapahtuman kunniakkaasta läpiviennistä!

Eräs näkyvimpiä uudistuksiamme on nettisivumme. Sukeltajaliitolla on nyt ensimmäistä kertaa käytössä järjestelmä, jossa saman sivuston alla on sekä henkilötietojen hallinta että Liiton materiaalipankki. Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä sivustolle on vielä tulossa. Sisällöntuotantoon ovat tervetulleita muutkin jatkossa. Kynät valmiiksi siis, blogeja avataan kevään mittaan. Pidetään sivustomme dynaamisena ja ajantasaisena!

Ensi vuodelle on tiedossa seminaari

Vaikka sukeltaminen on ympärivuotinen

sukelluslääketieteen alueelta, mutta siitä lisää tuonnempana. Pidä tammikuu 2011 kuitenkin jo mielessä. Seminaari on oiva tilaisuus paitsi kuulla kiinnostavia luentoja, myös tavata muita sukeltajia ympäri Suomen. Samoin kannattaa osallistua Liiton kevätkokoukseen, joka pidetään viikon kuluttua Hämeenlinnassa. Liiton kevät- ja syyskokouksissa käydään asioita läpi aina hieman pintaa syvemmältä, joten seurojen kannattaa lähettää edustajansa paikalle.

harrastus, jota aion muuten paasata jatkossakin, on monella meistä regut, liivit, puvut ja muut romppeet olleet varastossa talven yli. Nyt olisi hyvä aika huollattaa ne. Samoin kannattaa jo kysellä seuransa ja lähialueiden sukellusliikkeiden reissuja ja leirejä keväälle ja kesälle. Sukeltajilla kesä nimittäin alkaa heti jäiden lähdöstä!

MATTI ANTTILA päätoimittaja

TIMO TAKAMÄKI

KEVÄTTÄ PUKKAA

ENSI VUONNA ON TIEDOSSA SUKELLUS LÄÄKETIETEEN SEMINAARI.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

JARNO PÄÄKKÖNEN, JOENSUU

Jarnon matka laitesukeltajaksi kesti kymmenen vuotta. – Uin nuoruuteni kilpaa Kajaanissa, ja lukioaikaan siirryin Kajaanin Urheilusukeltajiin. 90-luvun alussa diabetes ja sukelluslääketiede eivät vielä tunteneet toisiaan, joten jäin uppopalloilevaksi vapaasukeltajaksi kavereiden siirtyessä laitesukeltajiksi. Muutin Rovaniemelle 1996 ja siirryin safaritöihin; uppopallottelu jatkui pitkien keikkapäivien vastapainona. Lopulta vuonna 2003 ollessani toista kesää valas- ja delfiinisnorklausoppaana Azoreilla suoritin sukelluskortin. Mieluiten Jarno vapaasukeltaa valoisissa pintavesissä valokuvaten tai harppuunakalastaen. Hän muutti Joensuuhun 2007, ja kirkkaat vedet innostivat lisäämään sukelluskalastustunteja. – Vaikka kaikki sukellukset Punaisellamerellä ovat olleet huippuja, kyllä vapaasukellus delfiinien kanssa voittaa kaiken.

Työkseen Jarno valokuvaa sekä pinnalla että pinnan alla. Tähän lehteen hän teki jutun Joensuun Urheilusukeltajien kurssista, jonka avovedet pidettiin viime lokakuussa Punaisellamerellä. – Koko porukka oli innoissaan, joten fiilis oli hyvä. Haastavinta oli käydä omilla sukelluksilla ja ehtiä seuraamaan kurssilaisten harjoittelua. Hienointa oli bongailla meren ihmeitä kurssin suorittaneen puolison kanssa. Tuleva kesä on kuvaajalle kiireistä aikaa. – Toivon ehtiväni paljon pinnan alle ainakin täällä Pohjois-Karjalassa niin jatkokoulutuksen, valokuvauksen kuin harppuunakalastuksenkin merkeissä. Toivottavasti saan kaiken sovitettua Karjalaisen ja hääkuvauksien väliin. Lue juttu joensuulaisista Punaisellamerellä sivulta 14 alkaen. Jarnon kuviin voi tutustua osoitteessa www.jarnonature.com 5

METSÄHALLITUS 2009 / ESSI KESKINEN

LIUSKAMERIETANA Tenellia adspersa Suomen rannikkoalueilta löytyy kolme takakiduskotiloihin (Opistobranchia) kuuluvaa merietanalajia, rusko-, sukkula- ja liuskamerietana. Viimeksi mainittu muistuttaa hiukan niitä väreillä ja ulokkeilla koreilevia serkkujaan nudibrancheja, joita suolaisista meristä löytyy tropiikista aina Norjan rannikolle asti. Liuskamerietana onkin ainoa Suomesta löytyvä vapaakiduskotiloiden lahkoon (Nudibranchia) kuuluva etana ja sukulaisuuden huomaa kyllä jo ulkomuodosta. Suomalainen liuskamerietana on väriltään vaalean kellertävä tai kermanvärinen, tai se voi vaihtoehtoisesti olla vihertävän 6 S U K E LTA J A

ruskea ja pilkullinen. Koossa jäädään kuitenkin kauaksi mereisistä serkuista. Liuskamerietana ei Suomen vesissä kasva sentinkään mittaisiksi, kun taas suurimmat valtamerten noin 3 000 vapaakiduskotilolajista mitataan useissa senttimetreissä. Liuskamerietanan tunnistaa kyllä jos sen vain pystyy näkemään. Runko- ja murtovesipolyyppejä syöviä pikkuruisia merietanoita voi löytää jo heti muutaman metrin syvyydestä paikoista, joista löytyy ravintoa. Itse laskin syyskuussa 2009 yhdellä sukelluksella 26 liuskamerietanaa. Kun löytää yhden merietanan, kannattaa samalta paikalta jatkaa etsimistä ja usein

tulee palkituksi. Vaalean kermanväriset yksilöt erottaa vielä melko helposti, mutta ruskeiden runkopolyyppien joukosta on hyvin vaikea löytää korkeintaan 0,8 cm mittaista ruskeaa liuskamerietanaa. Liuskamerietana kantaa selässään viittä paria kolmisormisia lähes läpinäkyviä ulokkeita, joiden sisältä löytyy osa ruuansulatuskanavasta. Liuskamerietanaa tavataan Suomenlahdelta aina Merenkurkkuun asti, mutta Perämeri on sille liian makeavetinen ympäristö. Naaraat tuottavat enimmillään noin sata munaa, ja toukat ovat pelagisia eli vapaasti uivia. Sukukypsäksi liuskamerietanat kehittyvät jo vajaan kuukauden ikäisinä. ESSI KESKINEN

WWW.SUKELTAJA.FI

UPPOPALLON PM-KISOISTA HOPEAA JA PRONSSIA Uppopallon PM-kisat käytiin helmikuun lopulla Norjassa. Kilpailut olivat osa Suomen maajoukkueen valmistautumista vuoden 2011 MM-kisoihin Kolumbiassa, joissa tavoitteena on puolustaa menestyksellisesti vuoden 2007 miesten MM-kultaa. Norjasta saatiin mukaan sekä hopeaa miehille että pronssia naisille. Miesten sarjan voitti Norja ja Ruotsi oli kolmantena. Naisten kullan vei Ruotsi ja hopean Norja. Miesten valmentaja Marko Enberg on tyytyväinen joukkueeseen. – Norja oli omaa luokkaansa ja joukkueena valmiimpi kuin muut maat. Suomen parasta antia oli se, että joukkue kasvoi

turnauksen aikana pelaamaan joukkueena vaikka nuoria ensikertalaisia oli paljon. Parantamista löytyy edelleen puolustuspelaamisessa ja tietenkin korinteossa, joka ei koskaan ole riittävällä tasolla tiukoissa kansainvälisissä peleissä. Omaa rooliaan valmentajana Marko luonnehtii näin: – Valmentajan tärkein tehtävä on analysoida vastustajien pelitavat ja sopeuttaa oman joukkueen pelitaktiikka näihin. Mitä paremmin valmentaja siinä onnistuu, sitä helpompi on pelaajien sopeuttaa omaa peliään joukkueen taktiikkaan ja tehdä tulos. Luonnollisesti valmentajan tulee ohjata pelaajien ajatukset oikeisiin asioihin en-

KAJ SLOT TE

nen peliä, pelin aikana ja myös sen jälkeen, hän sanoo. Treenaamatta ei mitaleja voiteta. Maajoukkuepelaajat harjoittelevat 5–8 kertaa viikossa. Näistä 1–3 on peliharjoituksia, 2–3 voimaharjoituksia ja 2–3 kestävyysharjoituksia riippuen harjoituskaudesta. Maa-

joukkueleirit ovat viikonloppuisin, jolloin tehdään altaassa peliharjoituksia noin 8 tuntia ja tämän lisäksi palaverit. Valmistautumista MM-kilpailuihin maajoukkue jatkaa toukokuussa järjestettävällä avoimella testileirillä Kotkassa. KRISTIINA KARILA

6HXUDNRUWWL NIMI

Rovaniemen Urheilusukeltajat ry

PAIKKAKUNTA

Rovaniemi

JÄSENIÄ

230, joista norppia 70

ALUS

Buster

YHTEYS

www.rovaniemenurheilusukeltajat.com

Rovaniemen Urheilusukeltajat ry on perustettu vuonna 1975. Seura kouluttaa vuodessa noin 20 uutta sukeltajaa ja järjestää jatkokursseja enemmän sukeltaneille jäsenille. Myös juniorit ovat saaneet koulutusta vuodesta 2004 lähtien. Uimahallivuoroilla kolme kertaa viikossa on uintia, uppopalloa sekä ohjattua toimintaa junioreille. Vuosittain järjestetään sukellustaito- ja räpyläuintikilpailut. Kesällä tehdään ohjattuja keskiviikkosukelluksia Kemijoelle ja Norvajärvelle sekä viikonloppuisin päivän reissuja KIRJA Pohjois-Suomen alueella. Raajärven kaivosalueella sukelletaan lähes viikoittain kesäaikaan. Seuran sukellusreissut suuntautuvat pääasiassa Norjaan Jäämeren kirkkaisiin vesiin.

7 7

TOMMI SALMINEN

NARVIKIN HÄVITTÄJÄLAIVA SOPII KOKO PORUKALLE Norjassa Narvikin edustalla arvioidaan lepäävän noin sata hylkyä ja uponnutta lentokonetta toisen maailmansodan jäljiltä. Saksalainen hävittäjälaiva Hermann Künne on yksi keväällä 1940 uponneista tai upotetuista aluksista, kohtalosta ei olla täysin yksimielisiä. Aivan rannassa sijaitsevalle hylylle pääsee näppärästi veneellä, mutta myös maitse vanhaa rantatietä pitkin. Tie on puomitettu molemmista päistä, mutta avaimia puomeihin voi kysellä lähitaloista; ainakin kesällä 2008 niitä on vielä saanut. Hylky lepää perästä katsoen oikealla kyljellään käytännössä rannasta aina 42 metriin saakka. Keula on tuhoutunut, mutta perä suhteellisen hyvässä kunnossa. Kaikenlaista tavaraa löytyy sekä hylystä että sen ympäriltä, muun muassa pesukone, joka tuskin on kuulunut aluksen 8 S U K E LTA J A

varustukseen. Kohteen syvässä päässä on miellyttävää sukeltaa kesälläkin, kun näkyvyydet paranevat usein 30 metrin syvyydessä 15 metriin. Kohde sopii erinomaisesti sukellusporukalle, jossa on eritasoisia sukeltajia, ja jopa snorklatenkin pääsee tutustumaan sen mataliin osiin. Narvikin hylyillä saa sukeltaa vain luvan kanssa. Luvat haetaan satamakapteenilta, norjaksi havnevakt. Paikalliset sukelluskerhot ja -yrittäjät ovat myös hyviä kontakteja kuljetusten, kaasuntäyttöjen ja opastuksen suhteen. KRISTIINA KARILA Tommi Salmisen haastattelun pohjalta Narvikin satama: www.narvikhavn.no Norjalaiset sukellussivut: www.dykkesiden.com Narvikin kaupunki: www.narvik.no

HERMANN KÜNNE Sijainti: 10 km Narvikin satamasta pohjoiseen, Herjangsfjorden-vuonon vastarannalla Koordinaatit: 68.524230N / 17.424190E Pituus: 110 metriä Leveys: 11 metriä Asento: perästä katsoen oikealla kyljellään Syvyys: 0–42 metriä Kunto: keula täysin hajonnut, perä ehjä Näkyvyys: matalassa melko huono etenkin kesällä, paranee 30 metrin jälkeen noin 15 metriin Muuta: Sopiva kohde ryhmälle, jossa on eritasoisia sukeltajia. Matalassa olevia osia voi katsella snorklatenkin.

WWW.SUKELTAJA.FI

KYSY DOPINGISTA ASIANTUNTIJOILTA Doping-aineita käytetään kilpaurheilun lisäksi yhä enemmän myös kuntourheilussa. www.dopinglinkki.fi-sivusto on suunnattu dopingaineiden vaikutuksista huolestuneille kuntourheilijoille ja heidän läheisilleen sekä ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään dopingaineiden käyttäjiä. Sivustolla voi kysyä asiantuntijoilta anonyymisti dopingaineista. Tietopankkiin on koottu tietoa dopingaineista, ravitsemuksesta ja fyysisestä harjoittelusta. www.dopinglinkki.fi KRISTIINA KARILA

KIMMO LAHTINEN

Vapaasukellus Suomen avovesissä vaatii lujaa luonnetta. Helmikuussa 2010 jää oli yli 70 cm paksua. Läpi ei päästy moottorisahallakaan ja syvyyssukellukset jäivät tekemättä.

TIESITKÖ ETTÄ ...

1950-luvulla

edes kovat jäätalvet eivät estäneet sukeltajia harrastamasta. Jään läpi pääsemiseen tosin tarvittiin järeämpiä keinoja: sukellusavannot räjäytettiin dynamiitilla. Onneksi ei enää.

STIG GUSTAVSSON

Suomen Olympiakomitea julkisti maaliskuussa Olympiaohjelman ulkopuolisten lajien tuen saajat vuodelle 2010. Olympiakomitean tuki painottuu lajien järjestelmätukiin ja joukkuetukiin, mutta tänä vuonna jaettiin myös muutamia yksilötukia. Kaksista peräkkäisistä MM-kilpailuista mitalin voittaneelle vapaasukeltaja Mikko Pöntiselle myönnettiin 1 500 euron tuki. Tavoitteita Mikolla riittää, ja tuen avulla hän saa lisää harjoittelu- ja kisaamismahdollisuuksia kunnon olosuhteissa, joissa useimpien muiden maiden vapaasukeltajat harjoittelevat syvyyssukellusta. Olympiakomitean valmennustukea sai viimeksi vapaasukeltaja Johanna Nordblad vuonna 2006. SARI NUOTIO

TIMO PÖNTINEN

MIKKO PÖNTISELLE OLYMPIAKOMITEAN VALMENNUSTUKI

VINKKI

TUPLAHUPPU KASVOSUOJALLA Lisää lämpöä talvisukelluksille tuo irtohuppu kuivapuvun hupun päällä. Näppärä tuunaa vielä neopreenista suun ja leuan eteen lisäsuojan, joka periaatteessa sulkee veden pois kasvoilta. Suoja kiinnitetään hupun poskiin tarranauhalla. TONI RUOKONEN

Balilla on upeaa luontoa ja kiehtovia nähtävyyksiä myös pinnalla.

BALILLA KAIKKI ON LÄHELLÄ INDONESIAN BALILLA PÄÄSEE AINA SUKELTAMAAN. SÄÄOLOSUHTEET SUOSIVAT VARMASTI JOSSAIN PÄIN SAARTA.

Etäisyydet ovat lyhyitä, joten sukelluspaikan voi valita ja vaihtaa nopeasti. Sukelluskeskuksia Balilla on paljon: jäi tunne, että jokaisella rannalla on ainakin muutama. Sukelluskeskusten toiminta oli luotettavan oloista, mutta välineet eivät aina olleet ihan moitteettomassa kunnossa. Kannattaakin käyttää hieman aikaa vuokravarusteiden tutkimiseen. Suurimmassa osassa liikkeitä varusteet ovat kuitenkin huollettuja ja uudehkoja, ja myös nitroksia on saatavilla laajalti. 10 S U K E LTA J A

Saarella auton vuokraus on halpaa – käyvän menopelin saa alleen jo kymmenellä eurolla päivässä. Ajaminen Balilla vaatii tarkkaavaisuutta, koska liikenne on vasemmanpuoleista ja välin vaihtelevaakin. Etelästä ajaa saaren pohjoiseen osaan muutaman tunnin, mutta ihan keskisaaren vuoristoteiden läpi hieman kauemmin. Balin vaihtelevat tiet eivät ole aina hyvässä kunnossa. Toisinaan rekat tukkivat tiet ja ajaminen muuttuu hitaaksi karavaaniköröttelyksi.

USEITA KOHTEITA

Tanjung Benoa -ranta Nusa Duassa oli positiivinen yllätys. Vaikka näköetäisyydellä oli satama, olivat näkyvyydet 20 metrin luokkaa ja vilskettä pinnan alla reilusti. Kersanttikalat, trumpettikalat ja merikäärmeet tulivat tutuksi joka sukelluksella. Aloittelijalle suora lähtö hotellirannasta veneellä lähiriutalle oli hyvä vaihtoehto, ja vähän kokeneempikin sukeltaja löysi muutaman vielä bongaamattoman lajin. Sukellukset olivat helppoja, ja pohja tuli vastaan

20 metrissä. Ranta on kuitenkin altis tuulille, joten aaltojen noustessa myös pinnan alla alkaa keinuttaa aina 15 metrin syvyydessä asti. Saaren luoteisosassa on Menjanganin kansallispuistosaari. Sen ympärillä on hyvät sukellusvedet, joissa näkyvyys on etelän Kutan aluetta huomattavasti parempi. Ainakaan vuodenvaihde ei ollut isojen kalojen sesonkia. Ilman ja veden lämpötila oli trooppinen, mutta 5 mm märkäpuku silti tarpeen. Osa turisteista sukelsi 3

WWW.SUKELTAJA.FI

Balilta löytyy helppoja mutta kiinnostavia kohteita läheltä rantaa.

MAT TI ANT TILA

mm puvuillakin. Menjanganin sukellusvedet ovat etenkin Pemuteranin kylän alueelta saavutettavissa vain 20 minuutin venekyydillä. Pemuteranin rannalla on myös upea keinotekoinen koralliriutta, jota voi ihailla vaikka snorklaten. Balin kaakkoissaaristossa oleva Nusa Penidan saari on paitsi suuria hotellialueita ja pääsaarta pakenevien turistien suosiossa, myös otollinen paikka bongata jättimäisiä möhkäkaloja (Mola mola). Näiden näkemiseen otollisin kausi on

elo–syyskuussa. Nusa Penidalle tehdään retkiä koko itärannikolta, kuten Sanurin alueelta, mutta myös Kutan ja Denpasarin alueen sukellusliikkeistä. USS LIBERTY ON MUST

Saaren länsirannikolla Tulambenin edustalla lepää USS Liberty, lähes 140-metrinen USA:n laivaston alus. USS Libertyn on sanottu olevan yksi maailman hienoimmista kohteista. Kohde on helppo ja snorklaamallakin näkee jo paljon. Hylky alkaa noin 5

metristä ja jatkuu aina 30 metriin. Muutamia osia on syvemmälläkin. Lisäksi tyynellä säällä hylyn luona ei ole virtauksia tai muuta haastavaa. Alus on kyljellään laavahiekassa ja hajonnut aika pahoin. Ison kokonsa vuoksi katseltavaa riittää useammallekin sukellukselle. Hylky on kauttaaltaan korallien peitossa, ja siellä asuu paljon erilaisia kaloja ihan pienistä aina suurikokoisiin groupereihin. MATTI ANTTILA JA HELI LAUKKARINEN

KUTSU UUTEEN MAAILMAAN Ilkka Halava kokeili Balilla laitesukellusta ensimmäistä kertaa. Hän teki laitteilla neljä hieman pidennettyä introa, ja koki paljon. – Meille annettiin leipäpussi mukaan kalojen houkuttamiseksi ensimmäiselle sukellukselle. Ajattelin heti, että en halua mitään temppukoulua, vaan löytää aidon vedenalaisen luonnon, Ilkka kertoo. – Kolmannella sukelluksella oli hienoa, kun isot grouperit tulivat itse tekemään tuttavuutta, ilman mitään leipäpusseja. Myös merikäärmeen kohtaaminen oli vaikuttava: tiesin olevani käärmeen valtakunnassa, hän muistelee. USS Libertyn mahtava koko tuli Ilkalle yllätyksenä. – Mietin, kuinka meri pitää jotain näin suurta omanaan ja koristelee sitä yhä kauniimmaksi. Tulambenissa, josta sukellukset hylylle tehtiin, hän tutustui muihin sukeltajiin. – Oli mielenkiintoista tutustua sukeltajien sosiaaliseen ympäristöön. Siinä ei näyttänyt olevan kokemukseen perustuvaa ”nokkimisjärjestystä”, vaan jokainen auttoi toistaan. Noviisina oli helppo istua samaan pöytään konkarien kanssa, mikä ei ole monellekaan lajille tyypillistä. Koulutuksesta puuttui jotain Ilkan mielestä. – Teknisiä asioita tuli kyllä paljon, mutta tunnetason valmentaminen sukeltamiseen oli vähäistä. Sukeltaminen on elämyksellistä, ja siksi tunnetason kokemukset ohittavat järkevät johtopäätökset, ainakin aloittelijalla. Kokemus oli kuitenkin erittäin positiivinen. – Sukellukset eivät tuntuneet uuden harrastuksen aloittamiselta, vaan kutsulta kokonaan uuteen maailmaan, Ilkka pohtii.

KOLUMNI

SAKKOJA HÄIRINNÄSTÄ sen kulttuuri, toimivat seurat ja sukelluskeskukset sekä Liitto, joka aidosti edustaa kaikkia suomalaisia sukeltajia harrastuksessaan.

ALEX NIEMINEN Sukeltajaliiton hallituksen jäsen PADI Instructor Development Course Staff Instructor EFR Instructor

OLISIKO VASTAKKAINASETTELUN AIKA VIHDOIN OHI? Sukeltaminen on luonteeltaan sosiaalinen ja demokraattinen harrastus parhaimmillaan. Melkein kaikilla meillä parhaat sukellusmuistot liittyvät porukalla käytyihin kursseihin tai matkoihin. Veden alla on myöskin oma hierarkiansa ja ”lakinsa”, joita yhdistää kunnioitus ympäröivää elementtiä ja kanssasukeltajia kohtaan. Sukeltajina olemme myös yleensä samaa mieltä vedenalaisen luonnon suojelemisen tärkeydestä. Olemme siis melko mukavaa porukkaa, ainakin veden alla. Veden päällä asiat ovat toisin. Vaikka takavuosien pahin kaupallinen (PADI) vastaan ei-kaupallinen (seuratoiminta) -asemasota onkin uusien sukeltajasukupolvien myötä lientynyt, on meillä edelleen tilanne, jossa sukellusseuroissa on jäseninä vain murto-osa suomalaisista sukelluksen harrastajista. Tästä johtuen meillä on myös tynkäseurat ja tynkäliitto, jolla olisi varaa ja mahdollisuus kasvaa. Tämän kahtiajaon päättymiseksi tulee molemmilla puolilla alkaa tehdä aktiivisesti töitä siten, että Suomessa olisi jatkossakin elinvoimainen sukeltami12 S U K E LTA J A

Numerot puhuvat tässä asiassa puolestaan: Liiton seurojen jäsenmäärä on viime vuosien aikana ollut melko tasaisesti 10 000–11 000 jäsenen tasolla. Sukeltajia Suomessa on kuitenkin viisin- tai jopa kymmenkertainen määrä. Tästä kielii se, että yksin viime vuonna noin 3550 suomalaista aloitti sukellusharrastuksen. Näistä ensimmäisen korttinsa sai PADI:n kurssien kautta noin 3000 suomalaista. Näistä 3000:sta suomalaisesta PADI-kortitetusta uudesta sukeltajasta tosin vain noin 500 kävi kurssinsa kokonaan Suomessa. Loput kävivät joko osan kurssistaan tai koko kurssin ulkomailla. Olisi hienoa, jos näistä sukellusharrastuksen aloittaneista yhä useampi myös jatkaisi harrastustaan ja kehittäisi taitojaan eteenpäin. Sukellusharrastus on kuitenkin nopeasti muuttunut yhä matkailuvetoisemmaksi, eivätkä kaikki sukeltajat edes kokeile sukeltamista Suomessa. Kun sukeltaminen liittyy vain matkailuun, ei omia varusteita välttämättä tule hankittua, eikä taitoja ylläpidettyä – kehittämisestä puhumattakaan. Lopputuloksena moni sukellusharrastuksen aloittanut lopettaa aivan turhaan aloittamansa harrastuksen. Seurat voisivat omalla tarjonnallaan ottaa kopin näistä matkailusukeltajista esimerkiksi tarjoamalla halliharjoittelumahdollisuuksia ja vesiliikuntaa koko perheelle. Nämä vain muutaman esimerkin mainitakseni. Koulukuntaerot koulutusasioissa eivät saisi olla jarruna suomalaisen sukellusharrastuksen kehittymisessä. Haasteita harrastuksellemme on ilman turhaa kilpajuoksuakin. Kaikkihan me olemme mukavia tyyppejä – ainakin veden alla.

Etelä-Savon käräjäoikeudessa Savonlinnassa käsiteltiin tammikuussa tapausta, jossa verkonlaskija oli häirinnyt sukeltajia. Sukellusseurue oli kesällä 2008 hylkysukelluksella Kerimäen Puruvedellä ankkuroituneena lähellä rantaa sukeltajalippu ylhäällä. Rantamökillä ollut mies vaati sukeltajia poistumaan, koska hänen mielestään heillä ei ollut oikeutta sukeltaa jokamiehen oikeuden perusteella hänen osaksi omistamallaan vesialueella. Sukeltajat jatkoivat sukellusta, jolloin mies ajoi moottoriveneellä lähietäisyydelle ja alkoi laskea verkkoja veteen niin, että verkot olivat lähimmillään noin 10 metrin päässä ilmakuplista. Pintaorganisaatio oli kertonut verkonlaskijalle, että vedessä oli sukeltajia, ja että verkkojen laskeminen ja moottorilla ajaminen voisi aiheuttaa vaaratilanteen. Eräs pinnan alla olleesta kuudesta sukeltajasta kertoi oikeudessa, että oli kuullut moottorin äänen ja nähnyt veneen kulkevan yläpuoleltaan. Sukeltajalipun ollessa nostettuna veneilijöiden tulisi pysytellä vähintään 50 metrin päässä. Veneenpohjaan tai moottoriin osuminen noustessa voi olla sukeltajalle vaaraksi. Myös verkkoihin sotkeutuminen veden alla voi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Verkonlaskija kiisti oikeudessa pyrkineensä aiheuttamaan vaaraa sukeltajille. Kuopiolaisen miehen todettiin kuitenkin syyllistyneen vaaran aiheuttamiseen. Hänet tuomittiin maksamaan 80 päiväsakkoa eli 3040 euroa ja korvausta kärsimyksestä kuudelle sukeltajalle yhteensä 1200 euroa sekä sukeltajien oikeudenkäyntikuluja yhteensä 1600 euroa. KRISTIINA KARILA

RÄPYLÄUIMARIT ALITTIVAT MM-RAJOJA Tampereella uitiin helmikuun lopulla räpyläuinnin avoimet SM-kilpailut. Mukana oli kilpailijoita yhteensä 57, joista Virosta 30. Vieraat palkittiin Finnish Open -mitaleilla; SMmitaleilla palkitaan vain suomalaisia. Sukeltajaliiton uusin räpyläuintia harrastava jäsenseura Swimming Club

Vuokatti näytti heti kättelyssä uintivoimansa vieden Orion-maljan 218 pisteellä. Toiseksi ylsi Kirkkonummen uimarit 127 pisteellä. Kansainvälisesti kisojen parhaat tulokset tekivät Viron viime kesän MM-mitalisti Nikolai Tover ja MM-kisojen kuudes, Galija Sattarova, molemmat 50 metrin

WWW.SUKELTAJA.FI KIRJA

VAPAASUKELLUKSEN PERUSTEOS Vapaasukellus on Simo Kurran, Kimmo Lahtisen ja Ari Nissisen kirjoittama alalajinsa ensimmäinen suomalainen teos. Suomessa on aikaisemmin ilmestynyt toistasataa sukellusaiheista kirjaa, joista noin kymmenen on laitesukelluksen oppikirjoja ja kaksi käsittelee snorkkelisukellusta. 156-sivuinen pehmeäkantinen kirja antaa laadukkaan vaikutelman. Taitto, grafiikka ja valokuvat ovat ensiluokkaisia. Kovat kannet olisivat kuitenkin tehneet kirjasta huomattavasti kestävämmän. Kirja näyttää ja tuntuu oppikirjalta; kaikki on loogista ja pedagogisesti hyvin suunniteltu. Kirja koostuu seuraavista luvuista: Vapaasukellus harrastuksena, Vapaasukelluksen historiaa, Fysiikkaa, Fysiologiaa, Sukeltaminen altaassa, Sukeltaminen avovedessä, Turvallisuus ja pelastaminen, Vapaasukeltajan ravitsemus, Vapaasukelluksen psykologiaa ja Vapaasukellus kilpailulajina. Kirjallisuuslähteiden lista on vaikuttava, mutta erityisesti luvut Turvallisuus ja pelasta-

sukelluksessa. Suomalaisten parhaista tuloksista vastasivat Ville Kotikuusi, joka paransi Suomen ennätyksiä sekä 50 että 100 metrin stereoräpyläuinnissa, Terhi Ikonen 1500 ja 800 metrin räpyläuinneissa sekä nuorten maailmanennätyksen haltija Jenna Laukkanen 50 ja 100 metrin stereoräpyläuinneissa. Jennan tulos 100 metrin stereoräpyläuinnissa oli hänen paras tuloksensa viime kesän ME-uinnin jälkeen.

minen ja Vapaasukelluksen psykologiaa ansaitsevat maininnan mielenkiintonsa vuoksi. Näkemykseni mukaan vapaasukellus on nimenomaan rajojen etsimistä tinkimättä kuitenkaan turvallisuudesta. Kirjan linja on asiallinen ja ytimekäs, mutta ehkä siihen olisi mahtunut myös kirjoittajien omia kokemuksia ja ajatuksia innostamaan uusia sekä kokeneita sukeltajia. Esipuheessaan kirjoittajat toteavat, että kirja on tarkoitettu vapaasukelluksen perusteokseksi. Tässä on mielestäni onnistuttu, ja uskon, että kirjan ensimmäinen 200 kappaleen painos saa seuraajan hyvinkin pian. Kirjaa saa www.sukeltaja.fi-verkkokaupasta hintaan 36 euroa. PONTUS BLOMQVIST Kirjoittaja on turkulainen sukeltaja ja sukellusaiheisten kirjojen keräilijä. Kokoelmaan voi tutustua osoitteessa www.sukelluskirjat.net

Nuorten MM-kisojen A-rajan alitti Jenna Laukkanen sekä 50 että 100 metrin stereoräpyläuinnissa, B-rajan Jere Laukkanen samoin molemmissa stereoräpyläuinneissa ja Teemu Aho 100 metrin stereoräpyläuinnissa. EM-kisojen A-rajan alittivat Ville Kotikuusi 100 metrin stereoräpyläuinnissa ja Terhi Ikonen 1500 metrin räpyläuinnissa. Molemmat alittivat B-rajan kakkosmatkoillaan. KALEVI TURKKA

EGYPTI

Sukeltaminen on monen matkailijan lomaharrastus. Joensuussa vastattiin uusien harrastajien asettamaan haasteeseen. Seura koulutti sukeltajia Punaisellamerellä. Peruskurssilaiset suorittivat teoriaopinnot ja allasharjoitukset Joensuussa. Seuraavaksi naisvaltainen kurssi puki maskit ja räpylät safarilaivalla. TEKSTI JA KUVAT JARNO PÄÄKKÖNEN

Sukellusku

lämpim 14 S U K E LTA J A

rssi

ässä

Pentti Leskinen harjoittelee poijun käyttöä vastuukouluttaja Kari Savolaisen kanssa.

Kurssi alkaa. Zodiakista eli kumiveneestä kaikki hyppäävät yhtä aikaa mereen.

LAIVAN KANNELLA käy säpinä. Kurssilaiset kytkevät tasapainotusliivejä ja regulaattoreita paineilmapulloon. Laukuista puretaan märkäpuku, snorkkelit ja maski. – Laskekaa painoja kymmenen prosenttia omasta painostanne ja lisätkää kaksi kiloa alumiinista paineilmapulloa varten, kehottaa sukellusopas Gunnar Gauert. – Uimahallilla painoja riitti kolmasosa, kuuluu ihmettelyä kurssilaisten valmistellessa painovyötään. Epäuskoiset ilmeet nousevat lyijypainolaatikolta. – Tämän kanssako pitäisi pystyä liikkumaan? kysyy Elina Purhonen roikottaessaan vyötään. Punaisenmeren vesi on suolaisempaa kuin merissä yleensä. Punaisenmeren jopa 4,1 prosentin suolaisuus lisää veden nostetta. Atlantissa pitoisuus on 3,5 prosenttia ja Suomenlahdella vain puoli prosenttia. Noste on voitettava lyijypainoin, jotta sukeltaja voisi tasapainottaa itsensä haluamaansa syvyyteen. HARJOITUKSET LÄMPIMÄSSÄ

– Ensimmäisillä sukelluksilla harjoitellaan samoja asioita kuin uimahallissa, kertoo vastuukouluttaja Kari Savolainen. Maskin tyhjennys, vara-annostimen kautta hengitys ja tasapainotus kuuluvat alkuharjoituksiin. Tarvitsemme tasaisen hiekkapohjan, jossa maksimisyvyys on kuudesta kymmeneen metriä, toivoo Savolainen. 16 S U K E LTA J A

Gunnar Gauert katselee epätoivoisena etelätuulen voimakkuutta meren pinnassa. – Yleensä safarivene halutaan hylyille, virtauksien ja jyrkänteiden reunaan. Etelätuuli ei anna monta mahdollista suojaista matalaa poukamaa, Gauert miettii sukelluskurssin haasteita. Lopulta alus ankkuroidaan Abu Hashis -riutan kupeeseen. Nimen alkuperää ei miehistö koskaan suostunut kertomaan. Kurssilaiset tuskailevat painavine kantamuksineen kohti laivan perää. Kouluttaja ja kurssilainen tekevät ensimmäiset sukellukset parina. Paritarkastuksen jälkeen he hyppäävät veteen kokeilemaan painotusta. Vedessä paino häviää ja liikkuminen on jälleen kevyttä. Hiekkapohja pöllyää polvillaan tehtävien harjoitusten aikana. Vesi samenee lisää kun oppilasparit harjoittelevat hätänousuja ja tajuttoman sukeltajan kuljettamista pintaan turvallisesti. – Kaikki meni avovedessä helposti. Maskin tyhjennys oli vaikeaa ensimmäisen kerran syvällä uima-altaassa. Harjoittelin sitä uidessa ja täällä ei ollut mitään ongelmaa, iloitsee Sari Tarvainen. Harjoituksen lopuksi veden pintaan nousee keltaisia ja punaisia merkkipoijuja. Vuoden alusta Egyptissä jokaisen sukeltajan on täytynyt käyttää pintautuessaan merkkiä. Sukellusmatkailun kasvu on saanut maan matkailuviranomaiset kiristämään turvatoimia esimerkiksi tällä säännöksellä. Poijun käyttö tuo kurssilaisille hieman lisäopittavaa. Poiju helpottaa turvapysähdyksen tasapai-

SUKELLUSKOULUTUKSEN HAASTEET Maria Martiskaisen harjoitus uima-altaassa renkaan kanssa muuttuu käytännön tasapainotuksen hallinnaksi korallilabyrintissa.

Maria Martiskainen ja Gisele Aaltonen harjoittelevat tajuttoman nostoa, jota harjoiteltiin ensin kotialtaassa.

LAITESUKELLUS TULEE muuttumaan tulevaisuudessa yhdeksi lomaharrastukseksi muiden joukossa. Aktiivisten sukeltajien rinnalle tulee paljon harrastajia, jotka sukeltavat vain ulkomailla, ennustaa Alex Nieminen. Hän kertoi näkemyksiään Joensuun Urheilusukeltajien 40-vuotisjuhlissa. – Seurojen haaste on saada ulkomailla sukeltavat ja siellä sukelluskoulutuksen saaneet sukeltamaan myös Suomessa, pohtii Nieminen. Radioja tv-työstään tunnettu Nieminen on kirjoittanut Mondo-sukelluskirjan sukeltajan matkakohteista. Joensuun Urheilusukeltajat vastasi osaltaan haasteeseen järjestämällä laitesukelluksen peruskurssin Punaisellamerellä. Teoria ja allasharjoitukset järjestettiin syksyllä Joensuussa. Avovesisukellukset järjestettiin Punaisellamerellä. – Saimme kyselyjä suomen kielellä järjestettävästä kurssista lämpimissä vesissä, kertoo puheenjohtaja Kari Savolainen. Seuran juhlavuonna sen järjestäminen tuntui hyvältä idealta. Uudet jäsenet ovat seuratoiminnan elinehto. – Saimme nopeasti kasaan ryhmän laivalle. Yhdeksän kurssilaista, neljä kouluttajaa sekä viisi sukeltajaa mahdollistivat sukelluslaivan vuokraamisen viikoksi. Aivan kommelluksitta järjestelyt eivät sujuneet. Paikallinen sukellusfirma Colona Divers vaihtoi kolme kertaa safarilaivaa eikä laivalle lopulta löytynyt luvattua suomenkielistä sukellusopasta. – Punainenmeri on hinta–laatusuhteeltaan järkevä tähän vuodenaikaan, kertoo kouluttaja Markku Leinonen. Korallit, hylyt ja hyvä näkyvyys tulevat tutuiksi sukellusviikon aikana. Rannalla näkyy vain hiekkaa ja kallioita, mutta suolainen lämmin vesi tekee Punaisestamerestä maailman pohjoisimman trooppisen meren. Veden lämpötila vaihtelee normaalisti 21 ja 28 asteen välillä. Ilmaston lämpeneminen lämmittää myös meriä; tänä kesänä mitattiin Punaisessameressä jopa 31 astetta kaikissa sukellussyvyyksissä. Vaikka meri onkin tuulinen, niin myrskyt ovat harvinaisia. Minimaalisten sateiden ja lämpimien virtojen takia vedet pysyvät kirkkaina ja korallikasvillisuus on erittäin rikasta. – Laitesukelluksen peruskurssiin kuuluu viisi avovesisukellusta. Viikon aikana kurssilaisilla on mahdollista suorittaa jopa parikymmentä sukellusta. Tiiviin aloituksen myötä varmuus ja luottamus laitteisiin ovat korkealla, Kari Savolainen laskee matkan hyötyjä. Sukeltajaliiton mukaan ulkomailla järjestetyt laitesukelluksen peruskurssit voidaan laskea vielä kahden käden sormilla. Vaikka sukellusseurat ovat vasta huomanneet mahdollisuudet kouluttaa ulkomailla, olisi niille enemmänkin kysyntää, kerrotaan Sukeltajaliitosta.

LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSI · Suomalaiset sukellusseurat ovat järjestäneet vasta viitisen peruskurssia ulkomaille. · Joensuun Urheilusukeltajat järjesti 40-vuotisjuhlakurssin Egyptiin. · Peruskurssin kustannukset ovat Joensuussa noin 440 euroa, sisältäen seuran jäsenyyden ja sukeltajavakuutuksen. · Matkakustannukset noin 1100 euroa sisältäen lennot Helsingistä, sukellusaluksen täysihoidolla ja tipit. · Seurojen koulutus perustuu CMAS ja NAUI standardeihin. · Kouluttajat tekevät vapaaehtoistyötä. · Joensuun Urheilusukeltajat on Suomen suurimpia sukellusseuroja yli 270 jäsenellä.

Punaisenmeren pahin turvallisuusriski on erittäin hyvä näkyvyys. nottamista viiteen metriin. Suomessa poijunkäyttö opetellaan vasta jatkokurssilla. TURVALLISESTI VIEREKKÄIN

– Punaisenmeren pahin turvallisuusriski on hyvä näkyvyys, painottaa sukellusopas Gauert. Pitäkää huoli sukellusparistanne ja turvaetäisyys toisistanne vain kaksi metriä. Jos vaikka paineilmaannostimessa on ongelmia kahdenkymmenen metrin syvyydessä, te kiidätte mieluummin pintaan kuin uitte viiden metrin päässä olevan parin luokse. Nopea nousu on aina vaarallinen. Siispä ihailkaa koralleja vierekkäin, varoittaa Gauert. – Suomessa sukeltajien välillä on pariköysi, mutta kirkkaissa vesissä köyttä ei yleensä käytetä, täsmentää Kari Savolainen. Kurssilaiset seurasivat ilmankulutustaan veden alla. Rentous ja sukellusasennon saaminen tasapainoon vähentää huomattavasti paineilman kulutusta. Tällöin sukellus on rauhallisempaa ja veden alla voi hengitellä pidempään. Ennen jokaista sukellusta pitää tehdä suunnitelma, josta selviää sukelluksen maksimisyvyys ja siellä vietettävä alttiinaoloaika sekä koko sukelluksen pituus turvapysähdyksineen. Normaalisti peruskurssilla käytetään kaksi päivittäistä sukellusta sallivaa RGBM-sukellustaulukkoa. Safarilaivalla kurssilaiset opettelivat käyttämään myös nousutaulukkoa 2000. Tämä mahdollisti kolme sukellusta päivässä. Sukellustietokoneiden käyttäjät tekivät jopa neljä sukellusta päivässä. Sukellustaulukoiden avulla suunnitellut sukellukset ovat tärkeä osa sukellusturvallisuutta, koska sukelluksen aikana typpeä liukenee elimistöön hengityskaasusta 18 S U K E LTA J A

normaalia enemmän ympäröivän paineen kasvaessa. Turvapysähdykset takaavat typen poistumisen kehosta hengityksen kautta. YÖSUKELLUKSELLA ERILAISTA ELÄMÄÄ

Safarilla päivät menevät kohdeopastuksissa, sukelluksiin valmistautuessa, sukeltaessa, välinehuolloissa, dokumentoinneissa ja suunnitellessa sekä syödessä. Kahdentoista tunnin valoisa ei käytännössä riitä kunnolla auringonottoon tai neljään sukellukseen. Yösukelluksilla meri näyttää toiset kasvonsa. Päivälajit hakeutuvat lepäämään korallien suojiin ja yönsaalistajat lähtevät liikkeelle. Myrkyllinen mutta kaunis leijonakala eli siipisimppu hakeutuu valokiilaan. Se saalistaa sukeltajien valoista hämmentyneitä pikkukaloja. Päiväkeijujasta on tullut valohakuinen yöraketti. Päivällä jopa mitättömältä näyttänyt kalastusaluksen hylky saa yöllä aivan uudet mittasuhteet. Myös kameleonttimainen mustekala tulee vastaan lampuin varustettuja sukelluspareja. Mustekala jähmettyy hetkeksi pohjanväriseksi, kunnes jatkaa korallien kolojen kaivelemista. HYVÄ VASTAANOTTO

Yleensä sukelluksen peruskursseilla alle puolet osallistujista on naisia. Punaisellamerellä järjestetyllä kurssilla oli kaksi kolmasosaa naisia. Lämpimät vedet ja värikkäät kalat houkuttelivat naiset kurssille. – Halusin opetella teorian rauhassa kotona ja sukeltaa koraleilla lämpimissä vesissä, kertoo Maria Martiskainen. Puolisoni sukeltaa ja täällä voimme harrastaa yhdessä. – Kurssi ja sukellusviikko ovat hyvä kokonaisuus. Iso määrä sukelluksia valmensi ja antoi varmuutta, toteaa Pentti Leskinen. En usko meidän tunteneen itseämme valmiiksi sukeltajiksi pelkkien viiden peruskurssisukelluksen jälkeen. Hän laskee vaimonsa Pirjon kanssa tehneensä viikon aikana parikymmentä sukellusta. He ovat kokeilleet sukellusta aiemminkin ulkomailla, mutta päättivät osallistua seuran järjestämälle suomenkieliselle kurssille. Elina Purhonen odottelee jo jatkokurssia samalla konseptilla jossain lämpimässä. Myös Joensuun Urheilusukeltajien P2 -kurssi järjestetään Hurghadassa.

Aamusukellus alkaa yösukelluksena ja pintaan noustessa kouluttaja Timo Tynkkynen pääsee ihastelemaan auringon leikkiä pintakalvolla. 19

SAMI ÄIJÄLÄ, KIRKKONUMMI

SUKELTAJAKOULUN KASVATTI MERIVOIMIEN SUKELTAJAKOULUN JOHTAJAN SAMI ÄIJÄLÄN SUKELTAMINEN PAINOTTUU LÄHES KOKONAAN TYÖTEHTÄVIIN LIITTYVIIN SUKELLUKSIIN. SUKELTAJAKOULUTUKSEEN OSALLISTUMINEN JA SEN SEURAAMINEN ON MIELENKIINTOISTA TYÖTÄ. TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVA PUOLUSTUSVOIMAT

MITEN ALOITIT SUKELTAMISEN?

Ensimmäiset sukellukseni tein Merivoimien sukeltajakurssilla vuonna 2005. Olin jo muutama vuosi aikaisemmin kadettikouluaikana kiinnostunut Merivoimien sukeltajatoiminnasta, joten vuonna 2004 lopulla päätin hakea kurssille ja onnekseni pääsin. Sen jälkeen olen sukeltanut niin paineilmalaitteella, raivaajasukeltajien seoskaasulaitteella kuin taistelusukeltajien käyttämällä happilaitteellakin. Jopa vanhaa kaskisukelluskypärää raskaine pukuineen olen päässyt kokeilemaan. MISSÄ MIELUITEN SUKELLAT?

Varsinaisesti sijainnilla tai paikalla ei ole väliä. Hyvissä näkyvyyksissä on luonnollisesti hieno sukeltaa. Viime vuosina näkyvyys kotimaan vesillä on alkanut parantua, paikoitellen jopa huomattavasti. Pidän myös tehtäväsukelluksista eli siitä, että sukeltaessa on muutakin tekemistä kuin maisemien ihailu. MIKÄ ON PARAS SUKELLUSKOKEMUKSESI?

Olen saanut kokea monia hienoja hetkiä sukeltaessani. Kouluttajana olemisessa allasharjoitusten vaaratilanneharjoitteluissa on oma jännittävä tunnelmansa. Varusmiesten ensimmäisten avovesisukellusten näkeminen on myös mieleenpainuvaa ja tietenkin omat sukellukset hylyissä ja eri tehtävissä ovat jääneet mieleen. MIKÄ ON PARASTA TYÖSSÄSI ?

Ehdottomasti parasta on vaihteleva työnkuva. Saan olla paljon sukeltamassa ja eri harjoituksissa niin maalla kuin merelläkin, mutta välillä tehdä myös ”siistejä sisähommia”. Motivoituneet varusmiehet ja erittäin ammattitaitoiset kouluttajat tekevät työstäni ainutlaatuisen. Tällä hetkellä en enää juurikaan ole käytännön koulutuksessa varsinaisena kouluttajana mukana, aikaisemmin kyllä hyvinkin paljon. Kouluttajana olen vaativa mutta joustava. Virheitä saa tehdä, mutta samoja virheitä ei ole syytä tehdä toista kertaa. Niistä on opittava. MITEN ARMEIJASUKELTAMINEN EROAA MUUSTA SUKELTAMISESTA?

Armeijassa sukeltaminen on työtä ja siten osa jotain isompaa kokonaisuutta tai tehtävää. Jokaisella yksittäisellä sukelluksella on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä; sukeltaessa etsitään, tunnistetaan, tuhotaan, suunnistetaan, korjataan, kuvataan tai kokeillaan jotain uutta laitetta. Harvassa ovat sukellukset, joissa vain sukelletaan ”virkistäytymistarkoituksessa”. MILLAISTA ON MERIVOIMIEN SUKELLUSKOULUTUS?

Merivoimat kouluttaa taistelu-, raivaaja- ja työsukeltajia. Kaikella kolmella linjalla peruskoulutus on sama. Allasjakso kestää viisi 20 S U K E LTA J A

viikkoa, jonka aikana opitaan perussukeltaminen paineilmalaitteella. Allasjakson jälkeen on avovesileiri, jolloin oppilaat sukeltavat ensimmäiset sukelluksensa avovedessä. Leirin jälkeen linjojen koulutus eroaa toisistaan. Taistelusukeltajia koulutetaan saaristossa tapahtuviin erilaisiin tiedustelu- ja tuhoamistehtäviin. Raivaajasukeltajia koulutetaan merimiinojen etsintä- ja raivaustehtäviin sekä kuivalla maalla tapahtuviin raivaustehtäviin. Työsukeltajalinjan oppilaat koostuvat pelkästään henkilökuntaan kuuluvista. Työsukeltajia käytetään erilaisiin työtehtäviin, joita ovat mm. dokumentointi, kaapeli- ja väylänhoitotyöt, nostotehtävät sekä laivatyöt. Varusmiehillä taisteluja raivaajasukeltajakoulutus kestää koko varusmiespalveluksen ajan eli 12 kuukautta. Henkilökunnan työsukeltajalinjan koulutus kestää 5 kuukautta. KUKA VOI HAKEA SUKELTAJAKURSSILLE?

Kurssille voi hakea suorittamaan varusmiespalvelusta kuka tahansa Suomen kansalainen. Esivalinta tapahtuu hakupapereiden perusteella ja valinnan läpäisseet kutsutaan valintakokeisiin, jotka pidetään vuosittain lokakuun alussa. Valintakokeiden perusteella tehdään valinnat seuraavan vuoden tammikuun alussa alkavalle sukeltajakurssille. Mitään yhteisiä taustoja ei varusmiehillä juurikaan ole; vain harva on sukeltanut ennen. Kaikilla on toki hyvä kunto ja halu saada haasteita varusmiespalvelukselta. Luonteeltaan ja ajatuksiltaan kaikki ovat aika lähellä toisiaan ja se näkyykin hyvänä kurssihenkenä. MITÄ SUKELTAJAKURSSIN JÄLKEEN TAPAHTUU?

Kiitettävän moni varusmies haluaa varusmiespalveluksen jälkeen jäädä taloon töihin joko Sukeltajakoululle tai muualle Merivoimiin tai Puolustusvoimiin, mutta vain osalle on vapaita paikkoja. Loput joko jatkavat tai hakeutuvat opiskelemaan tai työskentelemään siviilimaailmaan eri aloille tai lähtevät esim. ulkomaille joksikin aikaa sukelluskouluttajiksi. ANTAAKO VARUSMIESPALVELUKSEN SUORITTAMINEN SUKELTAEN JOTAIN ERITYISVALMIUKSIA?

Varusmiehet ovat palveluksen jälkeen hyvässä fyysisessä kunnossa ja myös henkinen kasvu on ollut huomattavaa. Samalla asenteella, jolla on selvinnyt Merivoimien sukeltajakurssin, pääsee pitkälle myös siviilimaailmassa. Siitä on paljon hyviä esimerkkejä. Toki myös virallisia pätevyyksiä saa varusmiespalveluksen aikana. Sukeltajilla on mahdollisuus suorittaa palvelusaikana räjäyttäjän tutkinto ja NAUI/CMAS** -urheilusukeltajan kortti. Lisäksi raivaajasukeltajan koulutukseen sisältyy kevytsukeltajan tutkinto, joka on osa ammattisukeltajan tutkintoa.

JOKO TAI...

MASKI VAI KYPÄRÄ? Maski. Sukeltaminen on silloin vapaampaa ja maskia on helpompi käsitellä.

ALLAS VAI AVOVESI? Ehdottomasti avovesi, siellä näkee luonnon kaikessa karuudessaan.

HAPPI VAI SEOSKAASU? Happi. Puhtaassa hapessa on sitä jotain.

ITÄMERI VAI INTIAN VALTAMERI? Itämeri. Kotivedet on hyvä tuntea ja nähdä kuinka meri muuttuu monien vuosien saatossa.

KALA VAI HYLKY? Hylky. Hylky pysyy paikallaan.

ILÖI DE KU VAT HE NK

KI ST OI STA N OM IS TA AR

norpat

D W Q L P L R W D S 1RUS HL LNll NDWVR KAKSI ERI-IKÄISTÄ OHJAAJAOPPILASTA HOUKUTELTIIN KOUVOLASSA KEVÄÄN 2009 NORPPAOHJAAJAKURSSILLA ALTAASTA HETKEKSI PÖYDÄN ÄÄREEN. PIRJO KOPONEN, 48, KESKI-KARJALAN SUKELTAJISTA JA OSSI TAPANAINEN, 21, KOUVOLAN VESIKOISTA: MITÄ TEIDÄT TOI TÄLLE KURSSILLE?

O: Toimin itse apuohjaajana. Tulin kurssille motivoitumaan ja oppimaan uusia leikkejä ja ideoita. P: Meillä taas seurasta puuttuu lasten ja nuorten toiminta. Teen itse töitä norppaikäisten lasten parissa, joten miksipä en voisi tulla kurssille ja olla aloittamassa toimintaa seurassa. MIKÄ ON OLLUT KURSSILLA PARASTA?

O: Minulle on ollut tiedon saanti ja kaikki uudet leikit, sekä oppii mitä tämä ohjaajan homma on. P: Minulle ohjaaminen taas on tuttua työn puolesta. Tärkeintä on ollut oppia uusia tekniikoita ja yleensäkin, kuinka ne tehdään oikein. Kaikki taidot pitäisi jo nuorena oppia oikein. O: Täällä olen oppinut myös, että norppien kanssa pitää olla leikkimielinen, lapset tykkää. ENTÄPÄ MIKÄ ON OLLUT VAIKEINTA?

P: Vaikeaa kurssilla on ollut ihan perustaitojen oppiminen, kuten esimerkiksi pinkkaaminen, sekä ilman välineitä sukeltaminen. Suoritus kun pitäisi osata tehdä itse täydellisesti. O: Fyysisistä hommista ei oikeastaan mikään ollut vaikeaa. Rintauinnin potkua pitää vielä vähän harjoitella. MILTÄ VUOSI- JA HARKKASUUNNITELMIEN TEKEMINEN ON TUNTUNUT?

O: Jos yksin pitäisi lähteä tekemään, olisi hankalaa, mutta muiden kanssa yhdessä onnistuu kyllä. P: Ehkä tässä alussa tulee meilailtua kurssilaisten kesken, että miten te teette, mutta oman opettajantyön vuoksi suunnittelutyö sinänsä ei ole vaikeaa. 22 S U K E LTA J A

MILLAINEN SUKELLUSTAUSTA TIELLÄ ON?

O: Pari vuotta sitten olin pyrkimässä taistelusukeltajaksi armeijaan ja opettaja suositteli uppopallon aloittamista. Pelasin sitä sitten maajoukkueessa. Norppatoiminnassa olen ollut 8–9 kuukautta mukana. P: Olen harrastanut neljä vuotta laitesukellusta. Sukellus on ollut haaveena aina ja se haave on nyt tuonut minut tähän. MITÄ OLET SAANUT KURSSILTA?

O: Olen saanut positiivisen asenteen. Turha äkäisyys ja komentaminen karsiutuu pois. P: Tosi paljon olen saanut vinkkejä leikkeihin ja opettamiseen, ja uskon, että saamme ryhmän pystyyn seurassamme. MITÄ NORPPATOIMINTA ANTAA TEILLE?

O: Meillä on aika paljon junnuja, jotka tykkäävät pelata uppopalloa, joten olisi kiva saada heidät mukaan junnujoukkueeseen. Haluan myös vetää harkkoja, se on hauskaa. P: Haluaisin, että uiminen ja sukeltaminen olisivat yksi vaihtoehto lapsille ja nuorille liikkua. Innokkaita lapsia on mukava ohjata. Niiden kanssa on mukava touhuta asioita, joista itsekin tykkää. O: Lapset eivät liiku paljon, joten on mukava innostaa heitä. P: Samalla liikkuu itsekin ja motivoituu pitämään omia taitoja yllä. KRISTIINA KARILA

PINKKAAMINEN Sukelletaan pohjaan perusvälineet päällä, riisutaan ne pohjassa ja noustaan pintaan. Sukelletaan uudestaan pohjaan, puetaan perusvälineet päälle, matkalla ylös tyhjennetään maski ja snorkkeli ja pinnalla näytetään ok-merkki.

1 T W V I Z U 4Q VL[ \

0 I T] I\ S W

U] S

heli.lauk

I I V' Laita me iliä karinen@ sukeltaja .fi

6]WZ\MV QLMI^QZ\WRMV SIVI^I LIITON nuorisopäälliköllä Heli Laukkarisella oli jo pitkään ollut vahva käsitys siitä, että nuoret haluavat vaikuttaa ja tehdä itse enemmän. Viime vuoden alussa hän päätti perustaa Liitolle oman nuorten ryhmän muiden lajiliittojen mallin mukaan. Nuorten ryhmän tarkoituksena on tuoda nuorten mielipiteitä esiin ja antaa heidän järjestää tapahtumia, joista nuoret itse pitävät. Lisäksi he haluavat kannustaa ihmisiä liikkumaan ja olemaan aktiivisia omissa seuroissaan, jakaa ideoita muille ja auttaa nuoria sukeltajia verkostoitumaan.

7 W V I <] ] Z Q

)[ \ Z QL S Q M ZSW[ 5IVV

OMIA TAPAHTUMIA

2]P I MV <W Q ^ W V

5 Q U Q VM V : IV \ I

8I] T I W[S Q 4 M XXqS

Ryhmän nuoret toimivat hyvin itsenäisesti, mutta tarvitessaan apua tai tukea he voivat kääntyä Helin tai tutorinsa Laura Torkkelin puoleen. Heli ja Laura myös käyvät ryhmän kokouksissa ja antavat käytännön vinkkejä ideoiden toteuttamiseen. Tällä hetkellä ryhmä järjestää 15–20-vuotiaille ohjaajille IDEAviikonloppua Tampereen Varalaan sekä laitesukellusleiriä Uuteenkaupunkiin. Lisäksi ryhmäläisiä on mukana Your Move 2011 -liikunnan suurtapahtuman järjestämisessä. Ryhmäläisten mukaan yksi parhaista asioista on hyvä yhteishenki. Kaikki ovat tyytyväisiä, että saavat oikeasti itse järjestää omanlaisiaan tapahtumia nuorille. Heitä kuunnellaan, heille annetaan vastuuta ja ideoita myös toteutetaan. Ryhmässä oppii käytännön taitoja tapahtumien järjestämisestä, kokoustamisesta ja ryhmätyöskentelystä. Ryhmäläiset ovat ystävystyneet ja viettävät jopa vapaa-aikaansa keskenään, vaikka asuvatkin eri puolilla Suomea. Rento yhteishenki

takaa toimivuuden ja monet onnistuneet projektit. KOKEMUSTA JA KAVEREITA

Nuorten ryhmässä on kuusi jäsentä eri seuroista. – Kuulin ryhmästä Nuoren Suomen Sinettiseura-seminaarissa kertoo Paula Leppäkoski. – Kiinnostuin siitä, koska olen kiinnostunut tapahtumien järjestämisestä. Sukellusharrastuksesta itsestään saa tietysti ryhmänohjaamiskokemusta sekä hienoja elämyksiä. Olen 16-vuotias ja toimin tamperelaisessa RRDC:ssä norppaohjaajana. Ohjaan pääasiassa nuorimpien "muikku-ryhmää". 17-vuotias Juha Toivonen on ollut mukana Nokian Urheilusukeltajien toiminnassa viitisen vuotta. – Toimin norppaohjaajana sekä liittovastaavana, eli hoidan asioita seuran ja Liiton välillä, ja yritän olla perillä kaikista Liiton tapahtumista. Pelaan myös uppopalloa ja laitesukellan. Ryhmään päädyin viime kesänä vastuuohjaajamme houkuttelemana, Juha muistelee. Uusikaupunkilainen Ilona Lindström, 17, on harrastanut sukellusta kymmenisen vuotta. – Toimin Vakka-Suomen Urheilusukeltajissa norppavastaavana ja kuulun johtokuntaan. Norppatoiminnan lisäksi pelailen uppopalloa ja laitesukellan. Koska tuleva nuorten laitesukellusleiri järjestetään Uudessakaupungissa, olen siitä paljon vastuussa sekä Nuorten ryhmässä että seurassamme. Tykkään ryhmästämme, sillä saamme ihan oikeasti tehdä jotain. Olen saanut sukeltamisen kautta, varsinkin ryhmäläisistä, hyviä ystäviä, sanoo Ilona. 16-vuotiaan Astrid Mannerkosken mielestä Nuorten ryh-

mässä toimiminen on ollut antoisaa puuhaa. – Olen tutustunut muiden seurojen norppaohjaajiin ja saanut vinkkejä omille norpille. Olen myös oppinut ottamaan kantaa asioihin paremmin leirien suunnittelujen myötä. Astrid on kotoisin Nummi-Pusulasta, ja toimii kolmatta vuotta norppaohjaajajana ja -vastaavana Lohjan Urheilusukeltajissa. KIVAA JA TOSI KIVAA

Espoolainen Mimi Rantanen, 18, liittyi Nousu ry:hyn viisi vuotta sitten. – Toimin seurassa norppaohjaajana ja pyrin olemaan aktiivinen. Kouluttaudun mahdollisimman paljon. Seuraava tavoite on snorkkelisukelluskouluttajakurssi. Parasta kuluneen vuoden aikana on ollut Norpparallin järjestäminen meillä Espoossa. Nuorten ryhmä on tosi kiva. Toteutamme oikeasti asioita, kuten ohjaajien IDEAviikonloppua. Odotan, että pääsemme edistämään sukellustoimintaa ja kehittämään yhä parempia tapahtumia kaikille, suunnittelee Mimi. 18-vuotias Oona Tuuri on Kouvolan Vesikoiden norppaohjaaja ja uppopalloilija ja eksyy joskus altaaseen laitteet selässä. Hän on myös aktiivisesti mukana naisten uppopallomaajoukkuetoiminnassa. – Kiinnostuin ryhmästä, koska olin jo aiemmin miettinyt erilaisia tapahtumia, joita Liitto voisi järjestää. Ryhmässä hauskinta on verkostoituminen ja yhteydenpito muiden seurojen kanssa. Kivaa on myös se, että saadaan suunnitella ja toteuttaa ideoitamme. Ryhmä on mukava ja toimii hyvin. NUORTEN RYHMÄ 23

norpat

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

OHJAAJAGALLUP: OLETKO TULOSSA SYKSYLLĂ„ OHJAAJIEN IDEAVIIKONLOPPUUN? ILONA LINDSTRĂ–M JA MIMI RANTANEN

VASTAUSTULOKS

Tietty! 32 % Toivottavasti! 21 % Valitettavasti en 47 % Riku, 16, Nokian Urheilusukeltajat Tietty!

ltajat

an Urheilusuke Sini, 18, Yliviesk :( Valitettavasti en

arit. Aleksi, 15, Espoon Dyykk Ă¤ kertĂ¤ll tu llis osa i ast En valitettav AIDE a est ais tĂ¤ll nyt tien taa :( En em Ăśh viikonlopusta, mutta my n. kaa mu min olisi kiva pĂ¤Ă¤stĂ¤

Kalle, 15, Espo on Dyykkarit Valitettavasti en :( En ole ku ullut ennen IDEA viikonlopusta. MitĂ¤ siellĂ¤ tehdĂ¤Ă¤n ja ko ska niitĂ¤ jĂ¤rjestet Ă¤Ă¤n? Voisin ky llĂ¤Â osallistua m yĂśhemmin.

i tietoa Saatko tarpeeks pa ta htumista? Sukeltajaliiton

TEEN VASTAA UU Y KYSELY N!

bookin Vastaukset Face n lta -sivu lĂśytyvĂ¤Ă¤ Norppaohjaajat Ă¤n llĂ¤ ite es s gallupiin. Tulo ltaja-lehdessĂ¤. seuraavassa Suke

6HLNNDLOXD PHUHOOl MD ORXKRNVLVVD

1XRUWHQ VXNHOOXVOHLUL 8XGHVVDNDXSXQJLVVD

-RV ROHW YXRWLDV 3 NRUWLQ WDL YDVWDDYDQ OXRNLWXNVHQ RPDDYD QXRUL VXNHOWDMD MD 6LQXOOD RQ WDNDQD YlKLQWllQ VXNHOOXVWD ROHW WHUYHWXOOXW LNLPXLVWRLVHOOH VXNHOOXVOHLULOOH 8XWHHQNDXSXQNLLQ ,VR +DLGXNVHQ VDDUHHQ /HLULQ MlUMHVWlMLQl WRLPLYDW 9DNND 6XRPHQ 8UKHLOXVXNHOWDMDW U\ VHNl 6XNHOWDMDOLLWRQ 1XRUWHQ U\KPl /HLULQ KLQWD RQ Â˝ /LVlWLHGRW MD LOPRLWWDXWXPLVHW KHOL ODXNNDULQHQ#VXNHOWDMD IL /HLULVXNHOOXNVLVVD PXNDQD

LEIKIT JAKOON! MAA â€“ MERI â€“ LAIVA TĂ¤ssĂ¤ leikissĂ¤ altaan matala pĂ¤Ă¤ on maa. KeskellĂ¤ allasta on laiva, jonka alla pohjassa on ankkuri. SyvĂ¤ pĂ¤Ă¤ on saari, jonka alla pohjassa on luola. Ohjaaja kertoo kuuluvalla Ă¤Ă¤nellĂ¤, mihin mennĂ¤Ă¤n seuraavaksi esimerkiksi maa â€“ laiva â€“ ankkuri â€“ luola â€“ saari jne. Norpat uivat ja sukeltavat koh-

teisiin ohjaajan luettelemassa jĂ¤rjestyksessĂ¤. Pienemmille saman voi tehdĂ¤ altaalla poikittain ja vain muutama kohde kerrallaan luetellen. Ohjaajan on yritettĂ¤vĂ¤ muistaa, ettei luettelossa jĂ¤Ă¤ viimeiseksi ankkuri tai luola, joka tosin herĂ¤ttĂ¤Ă¤ lapsissa melkoisesti hilpeyttĂ¤.

Haastamme Tampereen Urheilusukeltajat kertomaan seuraavan leikin. Susanna Miettinen, JyvĂ¤skylĂ¤n Sammakot

TEKNARI | PASI MANNERKOSKI

TEKNIIKKASUKELLUSTA MEILLÄ JA MUUALLA – TECHÜ 2010 TAMMIKUINEN TECHÜ 2010 -SEMINAARI KERÄSI LÄHES 300 TEKNIIKKASUKELLUKSESTA KIINNOSTUNUTTA LOHJAN LAURENTIUSSALIIN. PUHUJINA KUULTIIN USEITA KANSAINVÄLISIÄ TEKNIIKKASUKELLUSGURUJA JA SUOMALAISIA ASIANTUNTIJOITA. TAPAHTUMAN JÄRJESTIVÄT YHTEISTYÖSSÄ SUKELTAJALIITTO JA FINNISH CAVE DIVING ASSOCIATION (FCDA).

TEKSTI JA KUVAT PASI MANNERKOSKI

Jarrod Jablonski oli TECHÜ-seminaarin tähtiesiintyjä. SEMINAARISSA KUULTIIN muun muassa GUE:n (Global Underwater Explorers) perustajäsentä Jarrod Jablonskia, sukelluskuvaajaa ja useita ennätyksiä sukellusurallaan tehnyttä Jill Heinerthia ja sukelluslääkäri Juha Kuokkasta. Alan kansainväliset gurut, joista monet ovat olleet uranuurtajia tekniikkasukelluksen saralla ja tuoneet sukellusta koko maailman tietoisuuteen, olivat ensimmäistä kertaa joukolla Suomessa. Seminaari tarjosikin mittavan katsauksen tekniikkasukellukseen maailmalla.

mi-historia sekä Antti Apusen ja Janne Suhosen kirjaesittely: ”Divers of The Dark”, lomittuivat seminaariin saumattomasti. Apusen ja Suhosen luolasukelluskirjan ansioiksi on luettu tekijöiden intensiivinen paneutuminen luolakuvaamiseen: jokainen kuva esimerkiksi suunnitellaan tarkasti etukäteen. Kirja on saanut sukelluspiirien huomion maailmanlaajuisesti ja ilmestynee myös Amazon-verkkokaupan valikoimiin.

MEILLÄ

Seminaarin pääteemaksi nousivat suljetun kierron laitteet, rebreatherit, joita käsitteli usea puhuja. Tällä hetkellä sukeltajat näyttäisivät jakautuvan kahteen koulukuntaan: osalle rebreather on työkalu, jota käytetään vasta kun sukellus edellyttää. Osa taas on

MUUALLA

Suomalaisten vahva osuus ei jäänyt tähtien jalkoihin. Juha Kuokkasen värikäs esitys sukelluslääketieteen tuulista ja tapahtumaraporteista, Jouni Piispasen vaiheikas tekniikkasukelluksen Suo-

TEKNARI

Antti Apusen ja Janne Suhosen luolasukelluskirja on huomattu maailmallakin.

innostunut itse laitteesta, ja kokee kehityksen etenevän niin, että pian se kuuluu jokaisen sukeltajan vakiovarustukseen. Turvallisuudesta oltiin yksimielisiä. Koulutus ja huolellisuus ovat avainasemassa. Rebreather on kriittisempi kuin avoimen kierron laite, joten käytössä ja huollossa on oltava pilkuntarkka. Jill Heinerth kertoi muutamista huippukohteista, kuten sukelluksesta jäävuoren sisään Etelänavalla. Eräs hänen projekteistaan on James Cameronin tuleva sukellusaiheinen elokuva Sanctum, joka julkaistaan 2012. Casey McKinlay ja Jarrod Jablonski valottivat laveasti Woodsville Karst Plain -projektin syntyä Floridassa. Projektin tarkoituksena on kartoittaa maanalaisten jokien verkostoa mereen. Floridan osavaltio ottaa suuren osan vedestään jokiverkostosta, joten projekti on tärkeä ympäristölle. Tutkimassaan luolastossa he tekivät myös ennätyssukelluksen, jossa he etenivät Turner Sinkistä 10 972 metriä Wakulla Springsiin. Tiimi käytti sukellukseen aikaa 6,5 tuntia ja etappeihin 13 tuntia. Toinen tiimin projekti, Project Baseline, pyrkii edistämään tärkeiden sukelluskohteiden suojelua keräämällä sukeltajien avulla tietopankkiin tietoa kohteiden tilasta menneisyydessä ja nykyään. Näin pystytään seuraamaan luonnossa tapahtuvia muutoksia pitkällä aikavälillä. PUOLAN HYLYT

Yksi Jill Heinerthin projekteista on James Cameronin sukellusaiheinen elokuva Sanctum.

Puolan Baltic Wreck Associationin Robert Klein esitteli suomalaisillekin sopivia matkakohteita Puolan rannikolla. Sukeltaminen useille hylyille on kuitenkin konstikkaiden lupamenettelyjen vuoksi vaikeahkoa. Tästä kertoo jo se, että useille Puolan aluevesillä sijaitseville hylyille pääsy on helpompaa Puolan ulkopuolelta kuin Puolasta. Kleinin ryhmällä on hyvä yhteistyö viranomaisten kanssa, mikä on mahdollistanut sukellukset hylyille. Kleinin esityksen pääkohdat olivat Puolan laivaston löytämä toisen maailmansodan aikainen Saksan ainoa lentotukialus Graf Zeppelin sekä sukellukset hylylle. Puolan aluevesiltä löytyy myös merihistorian synkin hylky. Saksalainen risteilyalus Wilhelm Gustloﬀ upposi vuonna 1945 mukanaan lähes 10 000 henkeä, joista suurin osa siviilejä. Alus lepää noin 45 metrin syvyydessä 30 kilometrin päässä Puolan rannikosta. Puolan viranomaiset ovat kieltäneet hylyssä sukeltamisen. Merikorteissa hylky mainitaan ”Esteenä 73”.

TUTUSTU NETISSÄ FCDA: www.finnishcavediving.org GUE: www.gue.com Martin Robson: www.eau2.com Rasmus Lauritsen: www.nortechdiving.dk Phil Short: www.philshorttechnical.co.uk Rodney Nairne: www.silent-submersion.com Robert Klein: www.caveadventures.pl Jill Heinerth: www.IntoThePlanet.com www.sukelluspimeyteen.fi www.projectbaseline.org Puolalainen Robert Klein esitteli kotimaansa rannikon hylkyjä.

26 S U K E LTA J A

MUTKIA, MAKROJA JA MUISTOJA EILATISSA MATKAA KANSAINVÄLISEEN EPSON RED SEA -VALOKUVAUSKILPAILUUN EDELSI YLLÄTYS. TEKSTI JA KUVAT MIKKO SAAREILA

Valokuvakisaan osallistui runsaat 120 kuvaajaa ympäri maailmaa.

MUUTAMAA PÄIVÄÄ ennen lähtöä olin hakkaamassa halkoja, kun halko kimposi suoraan vasempaan pikkurilliin. Kipu sormessa yltyi, joten lääkäriin oli mentävä. Lääkäri totesi: ”Siihen tulee kipsi”, johon minä: ”ei tule, olen lähdössä sukellusreissuun, tarvitsen kättäni.” Tiukan väännön jälkeen sain tahtoni läpi. Käteeni räätälöitiin irrotettava lasikuitulasta. HÄTÄ KEINOT KEKSII

Saavuin hyvissä ajoin Israeliin, ja isäntänäni ennen kilpailun alkua toimi sukellusyrittäjä ja itse kisan tuomaristossakin istunut Osku Puukila. Osku vanhana Stadin brankkarina neuvoi, ettei tukilastaa tulisi ottaa pois sukelluksen ajaksi. Sukelsinkin sitten lastani kanssa, ja kuivattelin sitä illalla hiustenkuivaajalla. Myös kamerapakettiani piti keventää veden alle. Teippasin kaksi tyhjää puolen litran muovipulloa salaman varsiin, ja täytin ne ilmalla maksimisyvyydessä. Paketista tuli lähes neutraali, joten pystyin kohtalaisesti käsittelemään sitä käsipuolenakin. Siinä oli monella kilpailijakollegallani ihmettelemistä. Pikkurillin kohtaloa jouduin selittelemään lähes kyllästymiseen asti. Onnettoman pikku o-rengas-virheen vuoksi kamerakoteloni komentoyksikkö kastui ja koko yksikkö meni täysin toimimattomaksi eikä varaosaa ollut saatavilla. Oskun neuvokkaiden toimien ansiosta kamerani pelitti taas muutaman tunnin kuluttua. VALMISTAUTUMISTA

Maanantain infotilaisuudessa opimme, että kilpailua valvoivat veden alla luonnonpuiston sukeltavat tarkkailijat. Rikkeistä raportoidaan ja pahimmillaan seuraa ulosheitto kilpailusta. Riutan kannalta luontoarvot ja säännöt olivat hyvät. Rikottujen korallien uusiutumiseen menee luonnolta pitkä aika. Pienikin taitamaton sukellusryhmä voi varomattomalla käyttäytymisellä vahingoittaa riuttaa merkittävästi. Kilpailutilanteessa kuvat luovutettiin raw- eli raakakuvina, minkäänlainen kuvien käsittely ei siis ollut sallittua. Voittajakuvan olisi onnistuttava kerralla. Kisaan osallistui runsaat 120 kuvaajaa ympäri maailmaa. Pohjoismaista edustettuna olivat Suomi, Ruotsi,

28 S U K E LTA J A

Norja ja Tanska. Siitä porukasta löytyi loistava sukellusparinikin, kokenut va-valokuvaaja, ruotsalainen Fredrik Ehrenström.

TERVEISIÄ JA TULIAISIA KOLME PÄIVÄÄ KUVIA

Tiistaina aloitin urakkani makrokuvista. Onnistuinkin saamaan kelpo kuvia puhdistajakatkaravuista häärimässä punameriahvenille manikyyriä. Sukellusten välillä oli aikaa tutustua muihin kuvaajiin ja heidän kalustoonsa. Totesinkin, että omassani oli vielä suuri puute, joka näytti olevan muotia näissä kilpailuissa. Kanadalainen Keri Wilk oli suunnitellut erikoislähilinssilisäkkeen supermakrokuville. Moni kuvaaja hehkutti kokemuksiaan linssin loistavuudesta. Keskiviikkona lähdimme Fredrikin kanssa Satil-ohjusveneen hylylle ottamaan laajakulmakuvia. Paikalla oli porealtaallinen kuvaajia, joten kuplattomia maisemakuvia oli lähes mahdoton saada. Päädyinkin ottamaan lähikuvia kalansilmälinssillä putkikaloista laivan tähystystornista. Loppupäivä meni kuvaillessa leijonakaloja Joshua Rockilla. Viimeisen kisapäivän aamuna kuvailin makroja, ja illalla juuri ennen auringonlaskua vaihdoin kalansilmälinssin Joshua Rockille. Yritin käyttää golden hourin, eli kultaisen hetken, hyväkseni auringonvalon ollessa pehmeimmillään.

Israelissa tuntee olonsa kotoisaksi kaikin puolin. Ihmiset ovat erittäin mukavia ja avuliaita, ja ilmapiiri on rauhallinen. Voin suositella lämpimästi Eilatia ja Israelia koko perheen lomakohteeksi. Kotiin tuliaisiksi sain reilut 2000 kuvaa, paljon uutta tietoa ja erittäin hyvän mielen. Kiitokset Oskulle majoituksesta ja monenmoisesta avusta. Toivotan onnea vuoden 2009 sukelluskuvan ottajalle Pasi Lensulle, jolla on kunnia ja nautinto päästä edustamaan Sukeltajaliittoa Eilatin 2010 kuvakisaan.

KOTIIN KOKEMUSTA RIKKAAMPANA

Perjantaina oli määrä jättää viisi kilpailukuvaa pääsarjaan. Fredrik auttoi kokeneempana kuvieni valinnassa. Taso kisassa oli erittäin kova. Espanjalaisen Arthur Telle Themannin näyttäessä omat kuvansa mietin, että tässä on mahdollinen voittaja minun makuuni. Lauantaina oli vuorossa ryhmäkuvaus Satil-hylyllä. Kävin näpsimässä vielä iltasella makroja, ja löysimme Fredrikin kanssa ghost pipe ﬁshejä, aaveputkikaloja. Sain reissuni ehkä parhaat makrokuvani, joskin liian myöhään kilpailua ajatellen. Olin tyytyväinen, koska olin toivonut näkeväni juuri noita kaloja matkallani. Illalla kilpailu huipentui valtaisaan puistopalkintojenjakogaalaan. Pääpalkinnon voitti ansaitusti suosikkini Themann. Ylen tvryhmäkin oli mukana uutisoimassa värikästä kuvakisaa.

TARKKANA VAKUUTUSTEN KANSSA TAVALLISET TAPATURMA-, SAIRAUSKULU- JA MATKAVAKUUTUKSET EIVÄT YLEENSÄ KORVAA SUKELLUSTAPATURMIA. SUKELTAJA JOUTUUKIN USEIN MAKSAMAAN LISÄMAKSUA TAI OTTAMAAN ERILLISEN, SUKELTAJIEN ERITYISTARPEISIIN RÄÄTÄLÖIDYN VAKUUTUKSEN. MITÄ SUKELTAJAN VAKUUTUSTEN OLISI HYVÄ KATTAA, JOTTA IKÄVILTÄ YLLÄTYKSILTÄ VÄLTYTÄÄN? TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVA ISTOCKPHOTO

30 S U K E LTA J A

TAVALLISET TAPATURMA- JA SAIRAUSKULUVAKUUTUKSET eivät ole voimassa silloin, kun harrastetaan sukellusta. Myös muita harrastuksia ja urheilulajeja rajataan pois vakuutusehdoissa, kuten esimerkiksi laskuvarjohyppy, kiipeily, syöksylasku, taistelulajit ja moottoriurheilu. Normaalisti vakuutukset eivät myöskään ole voimassa urheiluliiton tai -seuran järjestämissä kilpailuissa, otteluissa tai niihin liittyvissä harjoituksissa, eivätkä silloin, kun vakuutettu harjoittelee valmennusohjelman mukaisesti.

Korvaongelmat ja erilaiset venähdykset ovat yleisimpiä hoitoa vaativia tapaturmia.

SUKELLUS ON ”VAARALLINEN LAJI”

Vakuutusturvan laajentaminen kattamaan myös ”vaaralliset lajit” edellyttää yleensä lisämaksullisen erityisvakuutuksen ottamista. Näidenkin kanssa on syytä olla tarkkana. Vakuutusyhtiöllä saattaa olla kotivakuutusten yhteyteen otettujen tapaturma- ja sairauskuluvakuutusten kohdalla sellainen tulkinta, että vaikka lisämaksullinen korotusosa on maksettu, ja vakuutus sinällään kattaa sukellustoiminnan, ei vakuutus ole voimassa silloin, kun sukeltaminen tapahtuu sukellusseuran puitteissa. Näin siitäkin huolimatta, että organisoituneen sukellustoiminnan voisi ajatella olevan turvallisempaa kuin villin sukeltamisen. Sukellusseuralla on turvallisuusasiakirjat, turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat, sukelluksilla on pintaorganisaatio ja ensiapukalusto. Vakuutusyhtiöt perustelevat rajausta sillä, että seuratoiminta on heidän näkökulmastaan kilpailutoimintaa. Ja kilpailutoimintaa he eivät vakuuta. Tämä tuntuu hassulta, kun tietää, että tavanomaisella snorkkelisukelluksella, vapaasukelluksella ja laitesukelluksella ei ole mitään tekemistä kilpailutoiminnan kanssa. Kannattaa siis tutustua vakuutusehtoihin tarkasti, jos oma vakuutusyhtiö väittää, että heidän tapaturmavakuutuksensa kattaa myös sukeltamisen. SUKELTAJAN TAPATURMAVAKUUTUS

Sukeltajan tapaturmavakuutus on räätälöity sukeltajan tarpeisiin. Se on voimassa myös silloin, kun ollaan oppilaana sukelluskurssilla. Muussa kuin kurssitilanteessa voimassaolo edellyttää yleensä asianmukaista koulutusta ja siihen liittyvää todistusta eli sukelluskorttia. Joissakin sukeltajan vakuutuksissa vakuutuksen voimassaolo on rajattu koskemaan ainoastaan paineilma- ja nitroksisukeltamista, toiset vakuutukset ovat voimassa myös tekniikkasukelluksessa. Toisinaan vakuutusehdoissa on määritelty syvyysraja, jonka ylittävillä sukelluksilla vakuutus ei olekaan voimassa. Korvausten kattosummat vaihtelevat eri vakuutuksissa. Eroja on myös siinä, sisältyykö vakuutukseen tapaturmavakuutuksen lisäksi myös vastuu-, sairauskulu- tai matkavakuutuksen ele-

menttejä. Joissakin vakuutuksissa korvataan myös pelastustoimien yhteydessä kadonneet sukellusvarusteet. Kaksi sukeltajaa joutui eksyksiin aallokossa Punaisellamerellä. Etsintää ei aloitettu, koska paikallinen etsintäorganisaatio vaati 15 000 USD:n etukäteismaksun, ja sukeltajien vakuutus ei tätä korvannut. Maksu hoidettiin muuta kautta, etsintä aloitettiin 23 tuntia katoamisesta ja sukeltajat löydettiin kolmessa tunnissa hengenvaarassa kovassa aallokossa. Sukeltajan vakuutuksen olisi hyvä kattaa myös pelastustoimista aiheutuvat kustannukset. Läheskään kaikissa sukeltajien suosimissa matkakohteissa etsintä- ja pelastuspalvelut eivät ole ilmaisia. Joissakin maissa saattaa jopa olla niin, että pelastustoimia ei edes käynnistetä ilman ennakkomaksua, mikäli uhrilla ei ole riittävää vakuutusta. Myös ensiapu, sairaalahoito ja painekammiohoito saattavat edellyttää ennakkomaksua tai riittävän kattavan vakuutuksen olemassaoloa ennen hoitoon pääsyä. Vakuutuksen tulisi myös kattaa kuljetus kotimaahan ambulanssilennolla. Pelastustoimet, hoito ja kuljetus saattavat tulla ulkomailla hyvin kalliiksi. Sukeltaja mursi nilkkansa veneellä matkalla kohteelle ulkomaan sukellusreissulla. Kuljetusta sairaalahoitoon kotimaahan ei korvattu matkavakuutuksesta, koska onnettomuus tapahtui sukellustukialuksella, eikä sukeltajan vakuutuksesta, koska onnettomuus ei tapahtunut sukellettaessa. Sukeltajan tapaturmavakuutus ei välttämättä lainkaan korvaa tapaturmia, jotka eivät ole johtuneet suoraan sukeltamisesta. Tässä kohtaa saattaa olla vakuutusturvassa ikävä aukkopaikka, jonka tilkitseminen voi olla salapoliisintyötä. Sukeltaja loukkasi polvensa veneen portaissa noustessaan vedestä laitteet selässä. Hoitoa ei korvattu tapaturmavakuutuksesta, koska onnettomuus tapahtui sukellustoiminnan yhteydessä, eikä sukeltajan vakuutuksesta, koska kyseinen ihonalainen jännevamma oli rajattu vakuutusehdoissa korvauksen ulkopuolelle. Sukeltajan tapaturmavakuutus saattaa rajata ulos joitakin sairauksia tai vammoja.

ONKO SUKELTAJANTAUTI TAPATURMA?

Suomessa on Korkeimmassa oikeudessakin puitu 1980-luvulla sukeltajantautia: onko se tapaturma vai ei ja korvaako tapaturmavakuutus painekammiohoidon. Noista ajoista juontaa nykyäänkin pätevä periaate: kannattaa tarkistaa, että vakuutusehdoissa nimenomaan mainitaan, että vakuutus korvaa painokammiohoidon. Sukeltajan vakuutukseen tulisi sisältyä painekammiohoito. Toisaalta kannattaa muistaa, että sukeltajantauti ei ole yleisin sukellustapaturma. Korvaongelmat ja erilaiset venähdykset ja nitkahdukset ovat yleisempiä, suhteellisen harmittomia mutta kuitenkin usein hoitoa vaativia tapaturmia, jotka yllättäen saattavat jäädä tavanomaisen tapaturmavakuutuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että ne ovat tapahtuneet sukelluksella tai sukellustu-

KUN OLET OTTAMASSA VAKUUTUSTA Mieti, millaisia sukelluksia teet ja varmistu siitä, että harkitsemasi vakuutus kattaa tämäntyyppiset sukellukset. Ajattele vakuutusturvaasi kokonaisuutena: tapaturmavakuutus, sairauskuluvakuutus, oikeusturvavakuutus, vastuuvakuutus, matkavakuutus, matkatavaravakuutus jne. Tutki, onko mahdollista löytää yksi vakuutus, joka kattaa kaikki nämä tarpeet vai tarvitsetko useamman eri vakuutuksen. Ja tärkeintä, tutustu vakuutusehtoihin erittäin huolellisesti ja varmistu siitä, että varmasti tiedät ja ymmärrät mitä kyseinen vakuutus kattaa ja mitä ei.

kialuksella. Sukeltajanvakuutuksen tulisi tämäntyyppiset tapaturmat kattaa, mutta siitäkin on syytä varmistua etukäteen. SUKELTAJAN MATKAVAKUUTUS

Toisinaan sukeltajan tapaturmavakuutukseen sisältyy jonkinlainen matkavakuutus; joskus se on otettava erikseen. Sairauskuluvakuutusten ehtona saattaa toisinaan olla, että sairauden hoitokuluina maksetaan vain Suomessa annettu hoito. Silloin on tärkeää, että matkavakuutusturva on kunnossa. Sukeltajan matkavakuutuksen olisi hyvä sisältää myös matkan peruuntumis- ja keskeytymisvakuutus. Sukeltajan on taas muistettava, että tavalliset matkavakuutukset eivät korvaa kilpaurheilua, sen harjoittelua eivätkä sukeltamista tai muita ”vaarallisia” lajeja. Näiden kattaminen edellyttää yleensä lisämaksua. Vakuutusyhtiöiden kanssa on ollut ongelmia, jos esimerkiksi sukelluspaketti on ostettu omatoimisesti netin kautta tai paikan päällä kohdemaassa, eikä osana kotimaasta ostettua matkapakettia. On siis varmistuttava siitä, että oma matkavakuutus kattaa myös tällaiset järjestelyt. VASTUUVAKUUTUS JA OIKEUSTURVAVAKUUTUS

Vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus voi olla monessa kohdemaassa tarpeellinen. Jo EU:n alueellakin tässä on suuria vaihteluita; esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Irlannissa sukellettaessa vahingonkorvausvastuu ja oikeuskulujen kustannus voi olla huomattava. USA:n alueelle matkattaessa mahdollisimman kattava vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus on välttämätön. SUKELLUSVARUSTEET

Sukellusvarusteiden vakuutus saattaa toisinaan sisältyä kotivakuutukseen. Joskus kuitenkin ulkomaan matkat on rajattu tällaisen vakuutuksen ulkopuolelle. Matkatavaravakuutus saattaa siis olla tarpeellinen. Yleensä kuitenkaan matkatavaravakuutuskaan ei korvaa sukellusvälineille sukelluksella sattuneita vahinkoja.

TAPATURMAVAKUUTUS JA SAIRAUSKULUVAKUUTUS Tapaturmavakuutusten vakuutusehtojen mĂ¤Ă¤ritelmien mukaisesti tapaturma on Ă¤killinen, ulkoinen ja ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Tapaturmasta aiheutuneeksi katsotaan myĂśs vakuutetun tahtomatta Ă¤killisen voimanponnistuksen ja liikkeen vĂ¤littĂśmĂ¤sti aiheuttama lihaksen tai jĂ¤nteen venĂ¤hdysvamma, johon on annettu lĂ¤Ă¤kĂ¤rinhoitoa 14 vuorokauden kuluessa vammautumisesta. Tapaturmana pidetĂ¤Ă¤n myĂśs vakuutetun tahtomatta sattunutta hukkumista, lĂ¤mpĂśhalvausta, auringonpistoa, paleltumista, paineen huomattavasta vaihtelusta aiheutunutta vammautumista, kaasumyrkytystĂ¤ sekĂ¤ erehdyksessĂ¤ nautitun aineen aiheuttamaa myrkytystĂ¤. Tapaturman ai-

HengitĂ¤! Me huolehdimme ilmasta.

9HWWHQDODLVHW YHKNHHW -RHQVXXVWD

heuttamina vammoina tapaturmavakuutus korvaa normaalisti esimerkiksi putoamisesta tai kaatumisesta aiheutuvat murtumat ja haavat. Sairauskuluvakuutuksen turvin vakuutettu puolestaan voi halutessaan kĂ¤Ă¤ntyĂ¤ yksityislĂ¤Ă¤kĂ¤rin puoleen ja saada korvausta mm. lĂ¤Ă¤kĂ¤rin hoidoista ja reseptilĂ¤Ă¤kkeistĂ¤. Sairauskuluvakuutus korvaa vakuutetun sairauden tai tapaturman hoitokuluja, kun hoitokulut ovat aiheutuneet vakuutuksen voimassaoloaikana ja jos niitĂ¤ ei korvata jonkin lain nojalla. Hoitokulujen korvattavuuden edellytyksenĂ¤ on, ettĂ¤ tutkimus tai hoito on lĂ¤Ă¤kĂ¤rin mĂ¤Ă¤rĂ¤Ă¤mĂ¤ ja yleisesti hyvĂ¤ksytyn lĂ¤Ă¤ketieteellisen kokemuksen mukaan vĂ¤lttĂ¤mĂ¤tĂśntĂ¤ ja tarpeellista sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi.

2Q DLND KXROODWWDD VXNHOOXVODLWWHHW HQQHQ VHXUDDYDD NDXWWD HWWHL Mll YLLPH WLQNDDQ /lKHV NDLNNLHQ VXNHOOXVYlOLQHLGHQ KXROORW Â‡ UHJXODDWWRULKXROORW Â‡ KDSSLSXKGLVWXNVHW Â‡ VlLOL|LGHQ SHVXW MD SXKGLVWXNVHW Â‡ NXLYDSXNXKXROORW Â‡ YHWRNHWMXMHQ MD PDQVHWWLHQ KXROORW YDLKGRW

Â‡ NRPSUHVVRULHQ KDSSLSXKGLVWXNVHW Â‡ NDDVXQVHNRLWXVODLWWHLGHQ VXXQQLWWHOX MD YDOPLVWXV

(5b5$$7(

SURXGO\ GHVLJQHG PDGH LQ FDUHOLD )LQODQG 8NNRODQWLH -RHQVXX SXK ,$17' 68.(//86.28/8786

KOMPRESSORIHUOLLOT t t t

Divetech Compressors Jouko Askola Rataskuja 1, 03100 NUMMELA GSM + 358 (0) 40 505 1146 jouko.askola@divetech.ďŹ

Kompressoreiden mekaaniset ja pneumaattiset sekĂ¤ sĂ¤hkĂślaitteiden huolto- ja korjaustyĂśt Kompressoreiden kĂ¤yttĂś- ja turvallisuuskoulutus

Kompressoreiden tĂ¤ydellinen varaosa- ja huoltopalvelu: t t t

Varaosat Suodattimet ErikoisĂśljyt hengitysilmalle

Kompressorihuollot mm seuraaviin merkkeihin Nardi PaciďŹ c P automatic

Seeman, I.D.E, Coltri, Bauer, Poseidon, L&W, DrĂ¤ger

www.divetech.ďŹ www.nardicompressori.com www.dive-nautec.de

KUVA-ALBUMI MALTA, UM EL FAROUD -HYLKY HARRI NIEMINEN

34 S U K E LTA J A

HYLYLLÄ AIKA PYSÄHTYY Harri Niemisen kuva ”Tutkimusmatkailija” sijoittui Sukelluskuvauksen SM-kilpailussa 2009 toiseksi ulkomaan kuvien sarjassa. Tuomaristo luonnehti kuvaa seuraavasti: Hieno, rauhallinen tunnelma. Syvyyttä ja hyvä avaruuden vaikutelma. Sukeltamisen leijuva fiilis. Kuva herättää kysymyksiä, mitä tuolla on, ja myös halun sukeltaa tuolla hylyllä. Kuva on otettu Maltalla, Um El Faroud -hylyllä. – Olimme juuri päättämässä viikon mittaisen sukellusleirin ensimmäistä sukellusta ja poistumassa hylyltä, kun käännyin ja päätin ottaa vielä yhden kuvasarjan keulasta ennen paluuta paahteeseen pinnalle, kertoo Harri. Hän näkee yksinkertaisen kuvan ansiot siinä, että tavallaan se testaa luonnetta. – Fiilistelijän se saa rentoutumaan. Tutkimusmatkailijalla kuva voi nostaa pulssia – mitä kaikkea sumuverhon takaa mahtaa löytyä? Kuvan nimi kertoo, kumpaan ryhmään itse kuulun... Mieluiten Harri kuvaa hylkyjä. – Uponneella laivalla on aina tarina kerrottavanaan. Kaikkein parhaimmillaan ne ovat aikakapseleita, joissa aika on pysähtynyt. Hylystä nostettu esine on kummajainen maailmassa, johon se ei kuulu, ja toisaalta hylky ilman sinne kuuluvia esineitä kuin tyhjä kirja. Valokuva on keino nostaa pala historiaa kokonaisuutena pinnalle. Hylyillä on tavallisesti myös paljon elämää, joten ne ovat siinäkin mielessä mielenkiintoisia kuvauskohteita, hän sanoo. Kesän sukellukset pyörivät jo mielessä. Harrilla on tavoitteena oppia niin sukeltajana kuin valokuvaajanakin. – Pyrkimyksenä on myös ”tutkimusmatkailla” ja bongata pari uutta mielenkiintoista hylkyä, hän suunnittelee. KRISTIINA KARILA

3535

SUKELLUSTAIDOT: SPORT TIOHJAA JAPÄIVÄT

Uppokiekkoa pelataan noin kahden metrin syvyydessä.

KIEKKOA JA PALLOA POHJASSA SPORTTIOHJAAJAPÄIVÄT JÄRJESTETTIIN TAMMIKUUSSA KUUSANKOSKELLA. KAKSIPÄIVÄINEN TAPAHTUMA KERÄSI PALJON INNOKKAITA NUORIA OHJAAJIA TUTUSTUMAAN UUSIIN LAJEIHIN, JOTKA TÄNÄ VUONNA OLIVAT UPPOPALLO JA UPPOKIEKKO.

TEKSTI JUUSO NIKKILÄ KUVAT JARI HOVIKORPI

Uppokiekon saloihin ohjaajia perehdytti Ken Kirby, Iso-Britannian uppokiekon kattojärjestön puheenjohtaja, ja itsekin lajin harrastaja. Uppopallon opettajina toimivat naisten maajoukkuevalmentaja Juhani Honkanen ja Riihimäen Urheilusukeltajien uppopallovalmentaja Aatos Grip. Molemmat pelaavat aktiivisesti myös itse. TEORIAA JA ALLASHARJOITUKSIA

Molemmat päivät olivat täynnä ohjelmaa. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen aloitti uppopallolla ja toinen uppokiekolla. Päivät aloitettiin teoriatunneilla, joissa käsiteltiin lajit perusteellisesti ja tutustuttiin tarvittaviin välineisiin. Uppokiekon teoriatunneilla kielenä oli englanti, mutta ohjaajia se ei haitannut. Kenin puhe oli niin selkeää, että seuraaminen ja keskustelu sujui moitteetta. Erityisesti ohjaajien mieleen olivat allasharjoitukset. Paljon tekniikkaharjoituksia sekä peliharjoituksia, joita voi käyttää jatkossa norppien kanssa treenatessa. Ohjaajat pitivät myös siitä, miten yksityiskohtaisesti lajeihin paneuduttiin. Sport36 S U K E LTA J A

tiohjaajapäivillä keskitytään erityisesti tiettyihin lajeihin, eikä siellä harjoitella norppien ohjaamista yleisesti. KOKEILE KUMPAAKIN!

Monille ohjaajista uppopallo oli jo entuudestaan tuttu, mutta silti kaikki saivat uutta tietoa ja paljon vinkkejä norppien kanssa harjoitteluun. Uppokiekko oli lähes kaikille aivan tuntematonta, mutta Kenin selkeiden luentojen ja esimerkkien avulla harjoittelu ja pelitkin sujuivat loistavasti. Suurin ero uppokiekon ja uppopallon välillä on kontakti. Uppopallo on täyskontaktilaji, mutta uppokiekossa kontaktia ei sallita. Lisäksi uppopalloa pelataan noin neljän metrin syvyydessä, kun taas uppokiekkoa noin kahden metrin syvyydessä. Voisi luulla, että lajit ovat samankaltaiset, mutta eroja on enemmän kuin yhtäläisyyksiä. Niinpä oma suosikki näistä kahdesta pitää valita vasta kokeiltuaan molempia lajeja. Sporttiohjaajapäivät lisäävät sukeltamiseen liittyvää tietotaitoa kertaheitolla. Pääset käsiksi uusiin lajeihin, tapaat uusia ystäviä sekä saat repullisen vinkkejä omiin norppatreeneihin.

Sporttiohjaajapäivien osallistujat kliittivät yksityiskohtaista opastusta, jonka antia voi jatkossa käyttää omissa treeneissä.

TUTUSTU NETISSÄ Brittiläisen uppokiekon kattojärjestön sivuilla on paljon tietoa lajista: www.gbuwh.co.uk Uppokiekkoa YouTubessa: www.youtube.com/watch?v=suIUd1aOTtQ www.youtube.com/watch?v=sHuVl3HXEM8 Uppopalloa YouTubessa: www.youtube.com/waatch?v=rvPiOUkWcDk www.youtube.com/watch?v=AJhVPnVm9ws Vaikka uppopallo oli monille entuudestaan tuttu, kertyi uusia vinkkejä runsaasti.

Uppopallofoorumi: www.uppopallo.tk

Uppokiekossa ei kontaktia sallita.

TUR VALLISUUS: TAPAHTUMARAPORTIT 2009

NOSTEEN HALLINTA KOROSTUI SUKELTAJALIITTOON SAAPUI VIIME VUODELTA 19 VIRALLISTA RAPORTTIA. KUOLEMAAN JOHTANEITA ONNETTOMUUKSIA HARRASTESUKELTAJILLE TAPAHTUI KAKSI JA AMMATTISUKELTAJALLE YKSI. SUKELTAJALIITOON NÄISTÄ RAPORTOITIIN YKSI, MUISTA TIETOJA ON SAATU AINOASTAAN TIEDOTUSVÄLINEISTÄ. KESKIARVONA SUOMESSA ON MENEHTYNYT VIIMEISEN 25 VUODEN KULUESSA NOIN KAKSI SUKELTAJAA VUODESSA.

TEKSTI LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA, JOUNI PIISPANEN & THOMAS STENIUS KUVA ISTOCKPHOTO

PIENI RAPORTOINTIMÄÄRÄ ei kuitenkaan anna todellisista kuvaa sukellusten aikana sattuneista poikkeavista tilanteista. Myös Ruotsissa painitaan samankaltaisten ongelmien kanssa. Vuonna 2008 Ruotsin liittoon saapui 26 raporttia, mutta kuudesta kuolemaan johtaneesta tapauksesta ei raportoitu. Sukeltajaliitto onkin tiivistämässä yhteistyötä muiden pohjoismaisten liittojen kanssa, jotta raportointi olisi kattavaa ja toistuvia riskitilanteita pystytään analysoimaan tarkemmin. Raportoinnin arvoisia tapahtumia sattuu varmasti enemmän kuin tietoon tulee, ja on erittäin toivottavaa, että vähäpätöisiltäkin tuntuvista poikkeamista saataisiin tietoa. Jokainen raportti on tärkeä. Raportista saatu oppi voi ennaltaehkäistä vaaratilanteen. Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta on myös tiivistänyt yhteistyötään viranomaisten kanssa. Tavoitteena on, että jatkossa Sukeltajaliitto olisi mukana auttamassa viranomaisia tutkinnassa ja turvallisuuden kehittämisessä. KRIITTISIÄ RAPORTTEJA

Valtaosa tapahtumaraporteista heijastelee erittäin suurta itsekriittisyyttä. Tapahtumiin osalliset sukeltajat ovat yleensä puineet tilanteen varsin hyvin. Vähemmän käsitellyistä tapauksista ei valitettavasti raportteja yleensä saada. Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta koettaa löytää tilastollisia trendejä tapahtumista sekä yksilöidä syitä ja antaa vinkkejä monissa tapauksissa toistuviin ongelmatilanteisiin tai niiden ennalta ehkäisyyn. NOSTEEN HALLINTA KOROSTUU

Selkeästi yleisin ongelmaryhmä on nosteen hallinnan puute. Tämä johtuu useista erilaisista yksittäisistä syistä, mutta suuri 38 S U K E LTA J A

yhteinen nimittäjä ongelmien taustalla voi olla yleinen koulutustapa. Nosteen hallinnan menetys on pää- tai osatekijänä melkein kaikissa virkistyssukellusonnettomuuksissa, joten saattaa olla aiheellista korostaa aiempaa enemmän hyvän tasapainotuksen merkitystä heti ensimmäisestä peruskurssisukelluksesta alkaen, ehkä jopa muiden harjoitteiden kustannuksella. Liivin käytön harjoittelu tulisi sisällyttää oleellisena osana peruskursseihin, ja hengityksen vaikutus nosteen hienosäätöön tulisi käsitellä tarkkaan jo ensimmäisellä laitesukelluskerralla. On hyvin yleistä, että ongelmatilanteessa sukeltaja ei löydä liivintäyttöventtiiliään, joten sen sijoitus ja käyttö tulisi saattaa automaatiotasolle allasharjoittelussa. Näiden asioiden sujuessa hyvin kaikki muut harjoitteet osoittautuvat varsin vaivattomiksi. OMA PARI ON KULLAN KALLIS

Toinen huomionarvoinen seikka on parityöskentely vedessä. Myös se tulisi ottaa painopistealueeksi peruskurssin ensimmäisestä sukelluksesta alkaen. Sukeltajan oman parin tarkkailu tulisi saada aivan olennaiseksi osaksi sukellustapahtumaa laitteiden pukemisesta niiden riisumiseen asti. Tässä prosessissa oleellinen osa on paritarkastus, joka tulisi opettaa hyvin yksityiskohtaisesti ja vaatia poikkeuksetta aina jo ensimmäisestä kurssisukelluksesta alkaen. Siihen tulee käyttää runsaasti aikaa koulutuksessa, sillä hyödyt näkyvät koko sukellusuran ajan. POIJUSTA HÄTÄMERKKI?

Dekompressio- tai merkintäpoijun käyttö ongelmatilanteissa on harkinnanarvoinen asia, mutta tulee huomioida jo koulutusvaiheessa. Poiju vie hyvin vähän tilaa ja vaatii harjoittelua, mutta on korvaamaton monissa ongelmatilanteissa etenkin,

+HOVLQJLQ 8UKHLOXOllNlULDVHPD ZZZ XUKHLOXODDNDULDVHPD IL 7HUYH\VWDUNDVWXNVHW VXNHOOXVWRGLVWXNVHW .HXKNRMHQ WRLPLQWDNRNHHW DVWPDWXWNLPXNVHW 6\GlPHQ MD YHUHQNLHUWRHOLPLVW|Q WXWNLPXNVHW /LLNXQWDYDPPRMHQ WXWNLPXV MD KRLWR

$MDQYDUDXV SXK 3DDVLNLYHQNDWX +HOVLQNL

SUKELLUSLEIRI HOSSASSA

RAPORTOI Sukeltajaliiton tapahtumaraportointikaavakkeet lĂśytyvĂ¤t Sukeltajaliiton www-sivuilta materiaalikansiosta. Raportoinnin voi tehdĂ¤ Liiton toimistoon anonyymisti ja halutessaan myĂśs tĂ¤ysin vapaamuotoisesti sĂ¤hkĂśpostitse, postitse tai faksilla. www.sukeltaja.fi > materiaalit > lomakkeet

jos kĂ¤ytetĂ¤Ă¤n erillistĂ¤ hĂ¤tĂ¤poijua, joka vĂ¤rinsĂ¤ perusteella on sellaiseksi yleisesti tunnistettavissa. Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista on vaikea saada tapahtumaraporttia, ja niiden viranomaistutkinta voi kestĂ¤Ă¤ useita kuukausia, jopa yli vuoden. NiistĂ¤ ei omaisten lisĂ¤ksi saa yleensĂ¤ kukaan muu mitĂ¤Ă¤n tietoja tĂ¤llĂ¤ hetkellĂ¤, joten valitettavasti niistĂ¤ ei koidu usein juuri hyĂśtyĂ¤ sukeltajille, vaikka ne muodostavat erittĂ¤in arvokkaan resurssilĂ¤hteen.

Sukellus-Hossa ry:n sukellustoimintaleiri jĂ¤rjestetĂ¤Ă¤n 4.-9.7.2010 Hossan retkeilyalueen kirkkaissa vesissĂ¤. LeirillĂ¤ sukelletaan aktiivisesti ja ohjatusti. PĂ¤ivittĂ¤in on mahdollisuus kolmeen sukellukseen, jotka sisĂ¤ltĂ¤vĂ¤t mm. etsintĂ¤menetelmien harjoittelua, suunnistusta ja tyĂśsuorituksia, haastavan tehtĂ¤vĂ¤radan sekĂ¤ syvĂ¤sukellusta. Leirin hinta on 370 â‚Ź/hlĂś/viikko. Hintaan sisĂ¤ltyvĂ¤t kĂ¤mppĂ¤majoitus, ruokailut (aamiainen, lounas, pĂ¤ivĂ¤llinen ja iltapala), saunominen joka ilta, sukellukset ja ilmahuolto. TĂ¤nĂ¤ vuonna leirillĂ¤ jĂ¤rjestetĂ¤Ă¤n myĂśs laitesukelluksen syventĂ¤vĂ¤ jatkokurssi (CMAS P3). Tietoa leiristĂ¤ ja ilmoittaumisohjeet lĂśytyvĂ¤t leirin kotisivuilta www.sukellus-hossa.fi.

ZZZ IXQGLYH IL

NHYllQ WDUMRXNVHW QHWWLNDXSDVWD

KOULUTUSTA JA HARJOITUSTA

Saapuneiden raporttien perusteella on havaittavissa, ettĂ¤ koulutustilanteissa on taitopuutteita, oppilailla vĂ¤Ă¤riĂ¤ toimintamalleja ja epĂ¤varmuutta perussukeltamisessa. Erikoistilanteiden harjoittelua tulisi lisĂ¤tĂ¤ sekĂ¤ altaassa ettĂ¤ avovedessĂ¤. Kouluttajien tulisi lisĂ¤ksi harjoitella ja miettiĂ¤ toimintaansa oppilaan suojaamiseksi poikkeavissa tilanteissa. MyĂśs kaasunjakamisharjoituksia tulisi lisĂ¤tĂ¤ ja liittĂ¤Ă¤ rutiiniksi sukellusten alkuun. On myĂśs havaittavissa, ettĂ¤ syvemmĂ¤llĂ¤ sukellettaessa turvamarginaalit eivĂ¤t ole aina kestĂ¤neet poikkeamia. Paleleminen, sukellusten jĂ¤lkeinen rasitus ja nestehukka, epĂ¤kĂ¤ytĂ¤nnĂślliset kaasut sekĂ¤ toistuvat sukellukset osin epĂ¤edullisessa jĂ¤rjestyksessĂ¤ ovat altistaneet sukeltajantaudille monessa tapauksessa. Koulutuksessa opitut toimintatavat, ohjeiden noudattaminen, parityĂśskentely, riittĂ¤vĂ¤ harjoittelu ja toimivat varusteet ovat perusta turvalliselle sukeltamiselle. Monimutkaisempien taitojen oppiminen sujuu nopeasti, kun perusteet on hyvin opittu. Sukeltaja-lehti julkaisee tĂ¤mĂ¤n vuoden tulevissa numeroissa tiivistelmiĂ¤ vuoden 2009 tapahtumaraporteista.

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436 Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

KAUNIITA UNIA Hämmästyttävät meduusat, rakastuneet merihevoset ja värikkäät trooppiset kalat uiskentelevat korallien ja vesikasvien lomassa. Anu Saaren Finlaysonille suunnittelema Sukellus-kuosi kuvaa vedenalaista elämää. Materiaali on 100 % puuvillaa. Pakkaus sisältää 150 x 210 cm pussilakanan ja 55 x 65 cm tyynyliinan. Suositushinta 37 euroa. www.finlayson.fi

YELLOW SUBMARINE Sukellusveneradio, joka on täysin vesitiivis puoleen metriin asti? Totta se on. Radion voi ottaa mukaan altaaseen uiskentelemaan ja rantaleikkeihin. Radio todella toimii veden alla, tosin kuuluvuus ei taida pinnan alla olla ihan huippuluokkaa. Suositushinta 5,90 euroa. www.mulletoi.com

KÄTEVÄT HIHNAT Masterlockin laadukkaat kuormaliinat sopivat sukellusvarusteiden kiinnittämiseen autokuljetuksena aikana. Liinoilla voit kiristää myös veneen traileriin kiinni. Lukitussalpa kiinnityskoukussa helpottaa yksin työskentelyä. Pakkauksessa kaksi 4,25 m liinaa. Max. kuorma 550 kg/liina. Suositushinta 33 euroa. www.hedtecshop.fi

KYLMÄÄ PELKÄÄMÄTÖN Aqua Lungin uudistetun Titan LX Supreme DIN -regulaattorin ACD-järjestelmä sulkee automaattisesti ilmanoton, kun alentaja poistetaan säiliöventtiilistä. Regu on kevyempi kuin edeltäjänsä ja se soveltuu hyvin myös kylmiin olosuhteisiin. Suositushinta 400 euroa. www.ursuk.fi 40 S U K E LTA J A

UUDISTUNUT TRAVELLERI Agua Lung Traveller -sarjan laukut ovat nyt entistä kevyempiä. Traveller 850 painaa noin 6 kiloa. Kestävä pohja on varustettu pyörillä. Sisään työnnettävä vetokahva helpottaa käsittelyä. Tilavuudeltaan laukku on 88 litraa. Suositushinta 180 euroa. www.ursuk.fi

HYVÄ MASKI LAPSILLE Perheen pienimmille on joskus vaikea löytää maskia. Seac Subin Marina-juniorimaski on yksilinssinen ja sitä on saatavana silikonisena sekä siltramateriaalista. Suositushinta alkaen 15 euroa. www.divepoint.fi

TOSSUT JALKAAN ALTAALLE Kevyet ja mukavat vesilenkkarit on helppo sujauttaa jalkoihin. Tossut toimivat niin altaassa kuin altaan reunallakin. Luistamaton, veden läpäisevä kumipohja estää jalan lipeämiset. Koot: 36–42. Suositushinta 69,90 euroa. www.essenuoto.fi

KEVYEN LINJAN KULKIJA Tutut, hyväksi koetut ominaisuudet ovat päässeet kevyempään pakettiin. Aqua Lungin Sea Quest Zuma -tasapainotusliivi on matkustajan unelma. Erittäin kevyt liivi painaa alle 2 kiloa. Liivi on näppärä pakata, kun käärii sen rullalle tai jättää littanaksi. Suositushinta 325 euroa. www.ursuk.fi

DVD NYT KAUPOISSA!

SY VÄSTÄ PÄÄSTÄ | MIKKO VIKKULA

Tapahtumanjärjestämisen sietämätön keveys JOKA KERTA oltuani mukana järjestämässä jotain suurempaa tapahtumaa olen luvannut, että se sai olla viimeinen kerta. Tähän mennessä lupaus ei ole pitänyt, joten listasin muutaman ajatuksen matkan varrella opituista asioista. Jos siis lukuisat työtunnit ja huonosti nukutut yöt ilman rahallista korvausta kuulostavat järkevältä tavalta viettää vapaa-aikaa, voi tekstistä löytyä pari vinkkiä siihen, ettei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin muut aiemmin. RYHMÄTYÖSKENTELYSSÄ pätee sama sääntö kuin yrittämisessä: muodosta aluksi käsitys siitä missä olet hyvä ja missä et. Tee sitten itse ne asiat, missä olet hyvä, ja hanki ympärillesi parhaat kyvyt hoitamaan ne asiat, jotka eivät itseltäsi luonnostaan suju. Koska mielekkyyden merkitys korostuu kun kyseessä on työ, jota tehdään korvauksetta ja omalla ajalla, on yhteistyökyky vähintään yhtä tärkeä piirre kuin osaaminen. Jos ryhmään valitaan jäseniä, jotka ajavat omaa asiaansa ryhmän tavoitteiden sijaan, ei kestä kauaa, kun työn mielekkyys alkaa vähetä. TEHOKKAASSA työryhmässä on neljästä viiteen henkeä ja jäsenillä on selkeästi rajatut vastuualueet kuten markkinointi, budjetointi jne. Tämän ydinryhmän tehtävä on ideoida ja suunnitella tapahtuman puitteet ja kulku. Ydintehtävien hoitamiseen on tärkeää valita parhaat mahdolliset kyvyt, sillä jonkin osa-alueen pettäessä tulokset näkyvät heti. Jos

42 S U K E LTA J A

tehtävän hoitaminen ei ota sujuakseen, on myös oltava mahdollisuus vaihtaa vastuuhenkilöä ilman suurempia taisteluja. KOSKA HYVIN suunniteltu on edelleen kokonaan tekemättä, tarvitaan mukaan myös toteutuskykyisiä henkilöitä. Siksi jokainen suunnitteluryhmän jäsen kokoaa oman ryhmänsä muutamasta pätevästä ihmisestä, joiden kesken vastuualueen käytännön toimet jaetaan. Näin työtehtävien tasaisempi jakaantuminen ja pienten, itsenäisesti toimivien ryhmien aikataulujen yhteensovittaminen on helpompaa. ENNEN TYÖN aloitusta on kuitenkin sovittava yhteiset toimintatavat, joihin ryhmän jäsenet sitoutuvat. Hyvä esimerkki tästä on, että kun puhujia kutsutaan, lähetetään kutsut työryhmän nimissä, ei yksittäisen järjestäjän. Kukaan ryhmästä ei siis ”omista” puhujia. Toinen hyvä periaate on, että vain olemalla läsnä kokouksissa lunastaa oikeuden kritisoida tehtyjä päätöksiä. Tämä saattaa kuulostaa tiukalta toimintamallilta, mutta on turhauttavaa jälkikäteen toistella poissaolleille kokouksessa jo käytyjä keskusteluja ja päätöksiä. TAPAHTUMAN suuruudesta ja oman organisaation resursseista riippuen kannattaa harkita yhteistyökumppania. TECHÜ 2010 -seminaaria järjestäessä meillä oli onnea saadessamme Sukeltajaliiton tueksemme. Liiton resurssit ja ammattitaito sekä FCDA:n ketteryys ja kon-

PASI MANNERKOSKI

taktit yhdistyivät tässä varsin mallikkaasti. YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN

rooli voi tietysti olla myös puhtaasti rahoittava. Suomen kokoisilla sukellusmarkkinoilla ei kovin suuria rahoja liiku, joten rahoituksen saamista helpottaa, jos tarjonta rahoituksen vastineeksi on selkeästi mietitty rahoittajan näkökulmasta. Toiminnan ”kaupallistaminen” ottamalla yrityksiä mukaan voi ensi kuulemalla särähtää voittoa tavoittelemattomaan vapaaehtoistoimintaan tottuneen korvissa, mutta jos ulkopuolisella rahoituksella pystytään pitämään osallistumismaksu vieraille kohtuullisena, ei toimintamallissa ole mitään vikaa.

TAPAHTUMIEN järjestämiseen liittyvät varsinaiset vastuualueet kuten markkinointi, budjetointi, aikataulutus sekä tila- ja kuljetusjärjestelyt poikkeavat toisistaan tapahtuman luonteen mukaan niin paljon, että niistä tulee mieleen vain pari perusohjetta. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä sekä varautua yllätyksiin. LOPUKSI ehdotankin pientä kotitehtävää: Nyt kun venemessujen tarjonta sukeltajille on enää muutaman sitkeän sukellusalan yrityksen varassa (siitä iso kiitos heille), kuka ottaisi haasteeksi järjestää Sukellusmessut, missä tarjonta ja kysyntä kohtaavat sekä yrittäjille että yleisölle kohtuullisella hinnalla?

SUKELTAJALIITTO RY HERĂ„SIKĂ– KYSYMYKSIĂ„, HALUATKO LISĂ„TIETOA JĂ„SENYYDESTĂ„, ILMOITUSMYYNNISTĂ„ TAI YLEENSĂ„ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LĂ–YDĂ„T MYĂ–S INTERNETISTĂ„ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspĂ¤Ă¤llikkĂś puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemĂ¤Ă¤n kanssamme Sukeltaja-lehteĂ¤. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistĂ¤ aiheista haluaisit kirjoittaa. LĂ¤hetĂ¤ sĂ¤hkĂśpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistĂ¤ haluaisit kirjoittaa sekĂ¤ yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myĂśs Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmĂ¤Ă¤n!

Riikka Taipale jĂ¤rjestĂśassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku VerkkomĂ¤ki jĂ¤sensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Erilliset miesten ja naisten mallit Tukee ja joustaa oikeista paikoista.

Muotoillut tarrakiinnikkeet Laatu piilee yksityiskohdissa.

Pehmustetut kyynĂ¤rpaikat Hankausta kestĂ¤vĂ¤Ă¤ Toughtex-materiaalia.

HiertĂ¤mĂ¤tĂśn vetoketju Suojakaitaleella varustettu vetoketju ei hierrĂ¤ pinnallakaan.

Polyuretaanivahvisteiset hartiat Hankauksen kestĂ¤vĂ¤t vahvisteet tĂ¤rkeissĂ¤ paikoissa.

Heli Laukkarinen nuorisopĂ¤Ă¤llikkĂś puh. (09) 3481 3190 heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

Waterproof Lynx 5mm & Aries 7mm puvut

SelkĂ¤pehmuste Mukava 10 mm:n pehmuste vĂ¤hentĂ¤Ă¤ veden virtausta.

0\\QWL

3DMDODKGHQWLH +HOVLQNL 3XK 6lKN|SRVWL P\\QWL#ILQQVXLW IL ZZZ ILQQVXLW IL

10002

414887 631778

3$/ 9.2

6XUIIDD 6XNHOWDMDQ YHUNNRNDXSSDDQ ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ร ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ร ย ย ย ย ยกย ย ย ย วคย ย ย ย ย ย ย ย ย วคฦค วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ยกย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วจ

3LSR SllKlQ

6XNHOWDMD UHSSX

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกยก

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย วก ย ย ย ย ย

ย ย ย ย ย ย ย ยกย ย ยกย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ร ย

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย วค ย ย ย ย ย วฆ

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆ

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ฦช ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย วค

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ร ย ยกย ร วฆ

ย ย ย ย อ อ ย ย ย ย ย วค

ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย อ อ ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย อ อก ย ย ย ย ย วค

+lGlQ YDUDOOH ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกย ย ยกยก ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วก ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วก ย ย ย ย ย ย วก ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกย ย ย ยกย ยกย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกวค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย

0RQLWRLPLKXLYL ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆ ย ย ย วก ย ย ย ย ย ย ย ย ร ย ย ย ย ย วฆ ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกยกย ย ย ย ย ย ยกวค

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยก ย ย ย ย ย ย ย วค

วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย

ย ย ย ย อ อ ย ย ย ย ย วค

ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยก ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย วค 3LUWHl SDLWD

ย ย ย ย อ อ ย ย ย ย ย วค

ย ย ยกย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆ ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วฆย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย วฆ ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ยกย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย อ อ ย ย ย ย ย วค

3V ย ย ย ย ย ย ย ร ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย วค ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย ย อ วกอ อ ย ย ย ย ย วค

SUKELTAJALIITTO RY SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi