a product message image
{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade
2 minute read

PERSOONA Seuratoiminnassa suurella sydämellä: Hanna Eskolin

Talvet töissä, kesät merellä

Hanna Eskolin on sukeltanut 40 vuotta. Yhtä kauan hän on tehnyt vapaaehtoistyötä seurassa sukelluksen hyväksi. Meri ja seuran veneellä olo on hänelle elinehto: kun kesät on vesillä, jaksaa talvet tehdä töitä. KRISTIINA KARILA Kuva Susanna Relander

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA? Olin käymässä tutun perheen luona Jenkeissä 1977–78. Perheen poika kokeili sukellusta, ja mietin, että jos tuokin niin kyllä minäkin. En ollut vielä täyttänyt 16, mikä vaadittiin Suomessa, jotta pääsee kurssille, joten jouduin kärvistelemään hetken. Heti vuonna -79, kun täytin 16, menin Partioaitan järjestämälle peruskurssille. Liityin kolmeen eri seuraan ja suoritin ensimmäisenä kesänä P2-kurssin. Olin vedessä kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina. Vanhempani aina ihmettelivät, kuinka sisämaassa eläneellä lapsella oli niin kova hinku veteen. Tänä vuonna vietän sukellusurani 40. juhlavuotta.

MISSÄ JA MITEN SUKELLAT MIELUITEN? Sukellan aktiivisesti ja säännöllisesti ulkomailla. Lämpö on minulle se pointti, eikä tarvitse roudata kamoja. Täällä Suomessa seuramme H2O:n Deko-vene on mun juttu. On ihanaa, kun saa olla koko kesän veneellä, jaksaa painaa sitten talven töissä. Hoidan veneen kirjanpidon ja vastaan retkien ruokahuollosta. 80-luvulla kaikilla oli omat eväät, mutta kun vaihdoimme silloisen aluksen tähän, niin tehtiin päätös, että kokataan kaikille. Teen jokaiselle jotakin, eli kaikki saavat mitä haluavat ja myös eri ruokavaliot huomioidaan.

KERRO JOKU MIELEEN PAINUNUT SUKELLUSMUISTO. Sukelsin vuonna -81 ensimmäisen kerran Park Victorylle Utön leirillä. Se oli ensimmäinen oikea iso hylkyni. Oli järjettömän hyvä näkyvyys – hylky näkyi pinnalta. Katselin vaan, että tuonneko me mennään. Aluksen lähellä sen valtavuus teki lähtemättömän vaikutuksen, sillä hylky oli tuolloin vielä ehjä. Varsinainen hylkysukeltaja en tunne olevani, vaan tykkään enemmän seurata, mitä pikkuöttiäiset puuhaavat vedessä. Haluan katsella luonnon kauneutta, jota ei välttämättä kohta enää ole siellä.

MITÄ SEURA- JA VAPAAEHTOISTOIMINTA ANTAVAT SINULLE? Venehommien lisäksi olen toiminut seurassa ainakin sihteerinä, jäsenrekisterin hoitajana ja varapuheenjohtajana. Käytän seuratoimintaan kaiken ylimääräisen vapaa-ajan. En voi kuvitella elämää ilman tätä harrastusta, se on henkireikäni. Olen ammatiltani kokki, jota myös haluan tehdä, mutta en jaksaisi, jos en voisi olla mukana seurassa.

MITEN SUKELLUSHARRASTUS JA SEURATOIMINTA OVAT MUUTTUNEET? Ihmisillä on rajallisesti vapaa-aikaa ja paljon touhua nykyään. Ennen vaan sukellettiin ja sitoutuminen oli tiiviimpää. Meillä edelleen ydinporukka jaksaa olla aktiivinen, mutta esimerkiksi veneen hoitamiseen olisi hyvä saada enemmän nuorempaa porukkaa ottamaan vastuuta. Seuraan liittyy koko ajan uusia jäseniä, koska meillä on vene ja siinä sauna. Yksi 15:stä on oikeasti mukana. Leirit kyllä vetävät porukkaa, esimerkiksi leirimme heinäkuussa on aina täynnä, ja syyskuussa viikon leiri Utössä menee heti täyteen, niin että sille pitää jonottaa. Sen sijaan iltareissuille on välillä vaikea saada väkeä. Kurssilaisia pitäisi kuitenkin saada sukellutettua viikollakin, jotta he saavat kokemusta. Mielestäni tässä pitää tehdä yhteistyötä muiden seurojen kanssa, jotta iltareissuille saadaan porukkaa. Monessa muussakin asiassa yhteistyö seurojen kesken toisi hyötyjä kaikille.

MITÄ MUUTA ELÄMÄÄSI KUULUU? Eipä siihen juurikaan enää muuta mahdu työn ja meren lisäksi. Tämä vuosi meni seuran 40-vuotisjuhlia järjestäessä. Seuraavaksi mietitään, miten tätä viedään eteenpäin seuraavat kymmenen vuotta. Tavalla tai toisella seura on silloinkin vielä olemassa. Meillä on aktiivista junnutoimintaa ja vapaasukellusta, ja saataisiinko uppopalloakin aktivoitua, sillä sitä pelattiin seurassa innokkaasti 80-luvulla. Hallivuorot ovat se isoin ongelma, sama kuin muillakin.

MITÄ TERVEISIÄ HALUAT LÄHETTÄÄ MUILLE SUKELTAJILLE? Muille seuroille haluaisin lähettää terveisiä, että tehdään konkreettisemmin yhteistyötä, sillä se olisi tärkeää jokaisen kannalta. Siten pysyisimme voimissamme kaikki ja saisimme jokaiselle sukeltajalle sopivan seuran missä sukeltaa.

Kala kaislikossa vai lautasella? Kaloja on kiva katsella varsinkin etelän vesissä.

Kannella vai kapyysissä? Kapyysi on osa minua.

Kuivis vai märkkäri? Ei kumpikaan. Uikkkari ja T-paita riittää

Hylky vai hylje? Molempi parempi, mutta hylkyjen tarinat kiehtovat.