Sukeltaja 3 2021

Iso-Melkuttimen sopimus uusittiin

Hauska ja helteinen norppaleiri

www.sukeltaja.fi

Sukelluskalastavat isä ja tytär

Hinta 7,00 €

3/2021

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Lisää kouluttajia vapaasukellukseen

Osallistu kuvakisoihin!

Sukelluskuvauksen SM-kilpailu käynnistyy jälleen.

Kilpailu on avoin kaikille Sukeltajaliiton jäsenseurojen jäsenille sekä Liiton henkilöjäsenille.

Tänä vuonna kilpailusääntöjä on muutettu vastaamaan koronarajoitusten tuomia haasteita. Matkustaminen on ollut hyvin rajoitettua jo yli vuoden ajan, joten Ulkomaan vedet -sarjaan on ollut vaikea saada uusia kuvia.

Niinpä Ulkomaan vedet -sarja korvataan tänä vuonna sarjalla Kuvittele! Tässä sarjassa kaikenlainen kuvankäsittely ja kuvien yhdistäminen on sallittua, kunhan valmiista kuvasta vähintään noin kolmannes pinta-alasta on veden alta.

Odotamme näkevämme sarjassa luovia, mielikuvituksellisia ja taidokkaita töitä, joissa on hyödynnetty monipuolisesti erilaisia kuvankäsittely- ja lavastustekniikoita. Sarja antaa mahdollisuuden luoda kuvia sukellusmaisemista, -kohtaamisista ja -kokemuksista, joita sukeltaja ei tosielämässä voi kokea.

ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittaudu kilpailuun viimeistään maanantaina 1.11.2021 klo 16. Lähetä ilmoittautumistiedot ja linkki kilpailutöihin (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2021@sukeltaja.fi.

Saat sähköpostiisi vahvistuksen, kun kilpailutyöt on vastaanotettu.

Tulokset julkaistaan sukeltaja.fi uutisissa.

SARJAT A. Makro B. Normaali/laajakulma, kotimaan vedet C. Kuvittele!

D. Allaskuvat E. Teemasarja: Turvaväli F. Sukellusaiheiset pintakuvat G. Videosarja H. Nuorten sarja Sarjojen tarkemmat kuvaukset, osallistumisohjeet ja säännöt löytyvät sukeltaja.fi kalenterista.

MUISTA MYÖS PM-KISA! Sukelluskuvauksen PM-kilpailun järjestää tänä vuonna Norjan sukellusliitto. Kilpailuun voivat osallistua pohjoismaisten sukellusliittojen jäsenseurojen jäsenet sekä henkilöjäsenet.

Lähetä osallistumistietosi ja linkki kilpailukuviin viimeistään 1.11.2021 sähköpostilla osoitteeseen dykking@nif.idrett.no.

Kirjoita otsikkokenttään ”Nordic Championship UW Photo 2021”.

Kuvien lähettämiseen suositellaan wetransfer.com-palvelua.

Teemasarjan E teema on Exploration.

Lue tarkemmin sukeltaja.fi kalenterista.

Juhani Väihkönen

UUSI SARJA

Sisältö

16

Susanna Korkiatupa

Riemukas norppaleiri oli yksi kesän kohokohdista.

26

3/2021

Vakiot 6 ISO-MELKUTIN on sukeltajien vapaassa käytössä jatkossakin, Etelä-Suomen suosikkikohteen sopimus uusittiin.

Matti Pyykkö

8 TYRSKYT Uusia vapaasukelluskouluttajia, Piippolimakotilo on yleinen, Uppopallonaisten kuulumisia, Sukelluskalastuksen järvi-SM, Uusia valiokuntia, Vesiruton jäljillä.

15 OSVIITTA Merkkaa poiju näkyvästi.

22 PERSOONA Harri Mäkitalo.

24 NORPAT Kahden lajin Juho.

25 YMPÄRISTÖ John Nurmisen Säätiön tavoitteena on puhtaampi Itämeri.

Päivitykset 16 KUUSKAJASKARIN saarella Raumalla pidettiin iloinen ja helteinen valtakunnallinen norppaleiri.

26 SUKELLUSKALASTUSTA kahdessa sukupolvessa.

28 TAPAUS TÄYTTÖPAIKKA – Lahden Urheilusukeltajien kokemus vaatimusten mukaisen täyttöpaikan rakentamisesta.

36 SUKELTAJAN TÄRKEÄT apuvarusteet mukavoittavat ja sujuvoittavat harrastamista.

38 MITÄ KAIKKEA voikaan tehdä 3D-tulostimella?

32 KUVA-ALBUMI Piiloleikkiä Balilla.

Tommi Pasanen

34 KUVAAJAN VINKKI Taianomainen Aurajoen neito.

35 KOLUMNI Hylkyjä taas häiritty.

8

40 KAUDEN KOHDE Hiidenkirnuja Imatralla.

KANNEN KUVA Tommi Pasanen

JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry | Valimotie 10, 00380 HELSINKI | www.sukeltaja.fi | OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 | office@ sukeltaja.fi | PÄÄTOIMITTAJA Tero Lehtonen | tero.lehtonen@sukeltaja.fi | TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila | kristiina.karila@sukeltaja.fi | TOIMITUS Kumppania Oy | Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori | sukeltaja@kumppania.fi | TUOTTAJA Susanna Korkiatupa | puh. 044 589 6234 | susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi | TOIMITUSNEUVOSTO Tero Lehtonen, Emma Barrow, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen | SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki, Mika Viitanen | ULKOASU Kumppania Oy, Laura Telin | KUVAPANKKI Dreamstime | ILMOITUSMYYNTI Erja Joentausta | puh. 050 461 0929 | erja.joentausta@sukeltaja.fi | SUKELTAJA ILMESTYY maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa | PAINO PunaMusta Oy | ISSN 1237-1688, 2737-212X (verkkojulkaisu) 3/2021 SUKELTAJA

3

Syyskokous Sukeltajaliiton syyskokous pidetään 16.10. Sporttitalolla Helsingissä. Kokoukseen voi osallistua myös etänä.

Kokouksessa esitellään vuoden 2022 toimintasuunnitelma ja talousarvio, käsitellään muut sääntömääräiset asiat sekä valitaan jäseniä Sukeltajaliiton hallitukseen.

Virallinen kokouskutsu on julkaistu sukeltaja.fi Uutisissa.

Kokouksen esityslista sekä hallitusvaaliehdokkaiden esittelyt löytyvät osoitteesta sukeltaja.fi > Materiaalipankki > Hallinnolliset dokumentit > Syyskokous.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi kalenterissa.

Norppaohjaajien ideawebinaarit käynnistyvät Webinaareissa tarjotaan ideoita norppatoimintaan eri sukelluslajien näkökulmista.

Aikaa on varattu myös yleiseen keskusteluun norppatoiminnasta.

Ensimmäinen ideawebinaari järjestetään ke 17.11. klo 18−20 Teamsissä, ja seuraava 12.1.2022 klo 18−20 Teamsissä.

Laita kalenteriin ja tule mukaan ideoimaan!

Lisätiedot sukeltaja.fi kalenterissa.

Tervetuloa mukaan!

Diversnight Diversnight kerää jälleen sukeltajat yhteen vuoden pimeimpänä aikana.

H-hetki on lauantaina 6.11., jolloin tasan klo 20:21 sukeltajat ympäri maailman ovat vedessä samalla kellonlyömällä.

Diversnight juhlistaa yhdessä oloa, ja tärkeä osa iltaa on tietenkin kakku, joka nautitaan sukelluksen jälkeen.

Suomesta on aina osallistuttu aktiivisesti Diversnightiin, ja kannustammekin seuroja ja sukellusporukoita jatkamaan hienoa perinnettä järjestämällä sukellustapahtuman ja kutsumalla naapuriseurat mukaan.

Tapahtumien rekisteröinti avautuu noin kuukautta ennen sivulla diversnight.com. Seuraa myös tapahtuman Facebook-sivua, johon päivitetään tietoa.

DIVERSNIGHT 6.11.2021 20:21

Diversnight

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Vihreää valoa näkyvissä

TOMMI PASANEN valittiin Vuoden vapaasukeltajaksi 2020. Tie lajin pariin kävi Egyptin ja laitesukelluksen kautta. Laitesukelluksesta tuli lopulta vain välietappi, kun vapaasukellus alkoi tuntua kaikkien omimmalta. − Pian omat poikani aloittivat myös snorkkelisukelluksen ja itse päädyin norppakouluttajakurssille. Ensimmäisen vapaasukelluskurssini suoritin vuonna 2018, jonka jälkeen olen harjoitellut lajia aktiivisesti. Hyvin pian jatkokurssien myötä laitoin jo laitesukellusvarusteenikin myyntiin. Tänä kesänä valmistuin myös AIDAvapaasukelluskouluttajaksi, hän lisää.

Tommi Pasanen kuvaa vapaasukeltamalla, ja jakaa kuvia ja videoita aktiivisesti muun muassa Instagramissa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että Museovirastossa on suhtauduttu toistaiseksi varsin suopeasti sukeltajien vierailuihin hylyillä, mikä edellyttää vastaisuudessakin jokaiselta hylkykohteella vierailijalta kunnioitusta muinaisjäännöstä kohtaan.

Museoviraston liberaali suhtautuminen hylyillä sukeltamiseen voi muuttua huomattavasti tiukempaan suuntaan, jos tätä ei pidetä mielessä. Sukelletaan siis vastuullisesti ja nautitaan hienojen hylkyjen antamista näkymistä pinnan alla.

Mukavaa sukellussyksyä!

Tero Lehtosen arkisto

Tavoitteena on, että tieto kulkee Liiton ja jäsenseurojen välillä mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tapahtuma myös tarjoaa seurojen puheenjohtajille mahdollisuuden verkostoitua.

Koronarajoitukset hallilajien osalta ovat suurimmassa osassa maata tätä kirjoitettaessa ohi. Toivottavasti hyvä kehitys pandemian akuuteimman vaiheen ohittamiseksi jatkuu ja pitkään suluista kärsineet kilpalajit pääsevät jatkaman toimintaansa normaalisti. Pitkän rajoitusjakson vuoksi monia kilpailuja on jouduttu siirtämään, joten seuraavan vuoden aikana tullaan todennäköisesti näkemään tavallista täydempi kilpailukalenteri eri lajeissa.

Sukeltajaliitto on kuluneena vuonna saanut kaksi uuttaa valiokuntaa, kaivossukellusvaliokunnan ja tiedevaliokunnan.

Tiedevaliokunnan toimialaan kuuluu muun muassa meriarkeologia, joka tutkii veden alle joutuneita muinaisjäännöksiä, kuten muinaisia asuinpaikkoja ja uponneita aluksia. Valitettavasti hylyistä on jälleen kuulunut huonoja uutisia: yli sata vuotta vanhoja hylkyjä on tongittu ja esineiden paikkaa muutettu omavaltaisesti, jolloin hylkyjen museaalinen arvo laskee ja mahdollisuus hylyn tarinan selvittämiseksi vaikeutuu.

Tällaisen toiminnan taustalla voi olla usein silkka uteliaisuus tai tietämättömyys.

Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

− Valo- ja videokuvaaminen vapaasukeltaen on mahtavaa. Liikkuminen on helppoa ja tarvittaessa nopeaa, joten voin hakea useita kuvakulmia kohteesta hyvinkin jouhevasti, hän sanoo.

Pasanen haluaa nostaa esiin vapaasukelluksen yhteisöllisyyden: harrastajat ovat hyvin tiivis ja avoin ryhmä, ja uudet tulokkaat otetaan lämpimästi vastaan.

Tommi Pasasen arkisto

Helteinen kesä on hiipuva muisto, joka antaa voimaa syksyn lyhenevään päivään. Päivien lyhentyminen ei välttämättä tarkoita sitä, että varusteet tulisi laittaa talviteloille. Avovedet ovat pääsääntöisesti vähintään yhtä lämpimiä, ellei lämpöisempiä kuin kauden alussa toukokuussa. Syksy kannattaakin käyttää seuroissa hyväksi sukelluskoulutuksen merkeissä, mitä Dyykki-oppimisjärjestelmä oivasti tukee. Elokuussa aloitettu laitesukelluksen peruskurssi ehtii hyvin avovesivaiheeseen syys-lokakuun vaihteeseen mennessä, jolloin märkäpuvullakin pärjää vielä hyvin. Jatko- ja erikoiskurssit kuivapuvulla suoritettuna ehtii hyvin saada päätökseen ennen jääkannen muodostumista.

Sukeltajaliitto tukee seuroja monin tavoin, ja Liiton ensi vuoden painopisteeksi onkin asetettu hyvinvoivat aktiiviset jäsenseurat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seurojen tiedottamista vaikkapa sukelluskursseista tuetaan esimerkiksi somessa. Liitto lisää myös osallistumisen mahdollisuuksia luomalla yhteistyötä edistäviä verkostoja. Tästä konkreettisena käytännön toimena on Teams-tapahtumana toteutettava puheenjohtajailta, jossa avataan suora yhteys Liiton ja jäsenseurojen välille.

Tommi Pasanen otti kuvat sivun 8 juttuun AIDA vapaasukelluskouluttajakurssista. Hänen töitään on esillä Instagramissa tilillä 1nstatommi1.

Tommi Pasanen, Muurame

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

3/2021 SUKELTAJA

5

Puuveneen hylky tarjoaa lymypaikkoja pysyville asukkaille. Sukeltaja on pinnan alla turisti, jolta toivotaan ympäristön huomioivaa käytöstä visiitillään.

Kaikille sukeltajille avoin Iso-Melkutin Lopella sijaitsevan Iso-Melkuttimen sukelluspaikan käyttöoikeussopimus on uudistettu.

Edellinen määräaikainen sopimus päättyi viime vuoden lopussa. Alueen vuokralaisena jatkaa Riihimäen Urheilusukeltajat ja vuokranantajana alueen maanomistaja Metsähallitus. Sopimus koskee sukelluspaikan rakenteita ja tien käyttöä, sillä maastossa liikkuminen ja sukeltaminen ovat jokamiehenoikeuksien piirissä. Myös alueelle johtavan tien alkupää kunnostettiin heti sopimusasian ratkettua.

TOIMITTANUT KRISTIINA KARILA Kuvat Lasse Pekkinen

U

udistettu sopimus allekirjoitettiin kesäkuun lopussa ja on voimassa vuoden 2030 loppuun. Sopimus koskee järven luoteisrannassa sijaitsevaa aluetta, jonne rakennettiin varustetasanne ja portaat sukellusseurojen yhteistyönä vuonna 2011. Alueen viereen tuotiin myöhemmin puucee, jonka huollosta vastaa Lopen kunta.

– Vaikka RiUSuk hallinnoi sopimusta ja pitää huolta rakenteista, mainitaan sopimuksessa nimenomaisesti, että rakenteet ovat tasapuolisesti kaikkien sukeltajien vapaassa käytössä, kertoo seuran puheenjohtaja Vili Mononen.

6

3/2021 SUKELTAJA

KUNNIOITA LUONTOA PINNALLA JA PINNAN ALLA

Sukelluspaikka on nykyisin erittäin vilkkaassa käytössä. Sopimusneuvotteluja Metsähallituksen kanssa RiUSukin puolesta käynyt seuran hallituksen jäsen Teemu Virtanen toivookin, että sukeltajat ja muut alueella vierailevat muistaisivat kunnioittaa alueen arvokasta luontoa sekä pinnan päällä että sen alla.

– Ei jätetä roskia luontoon, eikä myöskään viedä pinnan alle sinne kuulumattomia esineitä. Esimerkiksi veden alle ”sukellusnähtävyyksiksi” viedystä koristekrääsästä ja muusta roinasta liukenee ajan

saatossa veteen muovia ja raskasmetalleja, Virtanen muistuttaa.

Myös tulenteko edellyttää aina maanomistajan lupaa. Tuore käyttöoikeussopimus antaa kaikille sukeltajille yhtäläiset oikeudet käyttää varustetasannetta varusteiden pukemiseen ja viereistä aluetta sukellustoimintaa palvelevaan pysäköintiin.

– Viime aikoina on yleistynyt telttailu aivan sukelluspaikan vieressä. Jokamiehenoikeudet eivät sitä kiellä, mutta kaikkien sukeltajien etu olisi, että leiriytyminen tapahtuisi silti erillisellä alueella parin sadan metrin päässä sijaitsevan Lepakkolaavun vieressä, Teemu Virtanen toivoo.

Melkuttimelta löytyy viitteitä vanhasta kalastuskulttuurista.

Sukeltaja tutkii entisaikojen liistekatiskaa.

Syksyä kohden vesi kirkastuu ja näkyvyys paranee.

Pitkäaikainen suosikkikohde KIRKASVETINEN JA JYRKKÄRANTAINEN erämaajärvi Iso-Melkutin on yksi Etelä-Suomen

suosituimmista järvikohteista. Melkutin sijaitsee noin 40 minuutin ajomatkan päässä Riihimäeltä, Lopen Räyskälässä.

Näkyvyys on vuodenajasta riippuen 4–8 metriä. Maksimisyvyys on noin 27 metriä. 4–7 metrin syvyydessä on kaatuneita puita, joiden seasta löytyy ahvenia. Muutamat hauet piileskelevät lähellä rantakaislikkoa 2–3 metrin syvyydessä.

Rannasta kannattaa ottaa suunta 210, jolloin noin 5 minuutin uintimatkan jälkeen vastaan tulee vedenalainen harju, syvyyttä 6–7 metriä. Paljon erikokoisia kivikasoja, joiden seassa uiskentelee paljon pikkukalaa. Kohteella voi aloittelijakin sukeltaa miellyttävästi ja turvallisesti. Melkutin sopii hyvin myös snorklaamiseen ja vapaasukeltamiseen.

Talvisukelluskin onnistuu: Riihimäen Urheilusukeltajat ja muut lähialueen seurat hoitavat yhteistoimin aurauksen. Tavallisesti jäällä on myös kannella peitetty avanto, jossa on portaat veteen menoa varten.

Navigaattori löytää Melkuttimentien, joka on noin 1,2 kilometrin pituinen metsätie. Tie kääntyy lopussa vasemmalle alas, ja noin 200 metrin jälkeen Melkutin näkyy edessä.

MALTTI ON VALTTIA MYÖS KORJATULLA TIELLÄ

Sopimuksen varmistuttua myös sukelluspaikalle johtavan Melkuttimentien alkupää kunnostettiin. Seuran puheenjohtajan Vili Monosen mukaan RiUSuk aloitti keskustelut tien kunnostuksesta maanomistajan kanssa heti käyttöoikeuden varmistuttua.

– Suurimman osan tiealueesta omistaa Riitalan yhteismetsä, jonka kanssa on aiemminkin sovittu pahimpien monttujen paikkaamisesta tien pääasiallisten käyttäjien eli sukeltajien kustannuksella, Mononen selventää.

Huonoimmassa kunnossa oli tien alkupää noin 1,2 kilometrin matkalla.

Kunnostuksessa kuoppapaikkoihin ajettiin uutta mursketta ja koko tie lanattiin. Työn teki paikallinen maanrakennusurakoitsija.

RiUSukin Teemu Virtasen mukaan kunnostusta tuki toistakymmentä sukellusseuraa, sukelluskoulutusta tarjoavaa yritystä ja yksityishenkilöä. Myös Lopen kunta avusti kunnostusta merkittävällä summalla.

– On todella hienoa, että sukellusyhtei-

sö auttoi näin merkittävällä tavoin rahallisesti vapaata sukeltamista Melkuttimella myös jatkossa, Virtanen iloitsee.

Vaikka tie on nyt suurimmalta osaltaan kunnostettu, muistuttavat RiUSukin edustajat, että tiellä tulee ajaa jatkossakin kohtuullisella nopeudella.

– Tie oli mennyt huonoon kuntoon erityisesti siksi, että metsätien pohja ei kestä suurella nopeudella kaasuttelua.

Tielle alkaa muodostua painumia, jotka pahenevat liikenteen myötä. Hiljaisella vauhdilla ajettaessa pysyy tie hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään, Teemu Virtanen korostaa.

PUOMI RAJOITTAMAAN TURHAA LIIKENNETTÄ

Metsähallitus on ilmoittanut jo pari vuotta sitten, että Iso-Melkuttimen rantaan johtavan tien liikennettä rajoitetaan tulevaisuudessa puomilla. Puomi on määrä asentaa tien loppupäähän lähelle sukelluspaikalle johtavaa risteystä. Puomilla on tarkoitus suitsia asiatonta liikennettä ranta-alueelle.

RiUSukin Vili Monosen mukaan

Iso-Melkutin on suosittu kohde myös talvella. Kuvassa lava harjoittelua varten.

puomin asennusajasta ei toistaiseksi ole tietoa. Puomi ei kuitenkaan estä sukellusharrastusta palvelevaa autoliikennettä rantaan saakka.

– Tuoreessa käyttöoikeussopimuksessa on erikseen sovittu, että sukeltajien liikenne turvataan varustamalla puomi koodilukolla tai vastaavalla järjestelmällä.

Koodi annetaan kaikkien halukkaiden sukeltajien käyttöön ja se vaihdetaan noin kerran vuodessa, Vili Mononen kertoo.

Riihimäen Urheilusukeltajat tiedottaa sukellusyhteisölle puomin asentamisesta, kun asia tulee Metsähallituksen puolelta ajankohtaiseksi.

Iso-Melkutin, Räyskälä, Loppi

3/2021 SUKELTAJA

7

Tyrskyt – KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Vapaasukelluksen kouluttajapula helpottuu Suomalaiset vapaasukelluskonkarit laittoivat kesällä tuulemaan ja järjestivät hienon kouluttajakoulutuskokonaisuuden Kuortaneella. Moni pääsi eteenpäin kouluttajapolullaan.

SUOMEEN saatiin kesällä yhdeksän uutta AIDA vapaasukelluskoulut-

menkunta AIDA 4 -kurssin suorittajaa. Näin saadaan porukkaa sisäl-

tajaa. Kimmo Lahtinen, Simo Kurra ja Kristian Mäki-Jussila yh-

le kouluttajaputkeen. Simo otti seitsemän oppilasta Master Instruc-

distivät voimansa ja koronarajoitusten hellittäessä järjestivät kurssin,

tor -kurssille ja minä kaksi SSI-kouluttajaa, jotka halusivat tehdä cross

jolla koulutusputken eri vaiheissa olevat oppilaat pääsivät ottamaan

overin AIDAn puolelle. Teoriat koko porukalle pidettiin etäopintoina

askeleen eteenpäin.

Zoomilla, allasharjoitukset Kuortaneen Urheiluopistolla ja avovesihar-

− Meillä ei ole ollut kouluttajakurssia nyt muutamaan vuoteen.

joitukset Kaatialassa. Näin saatiin rajallisilla resursseilla paljon aikaan

Pullokaula on AIDA 4 -luokitus: kouluttajakurssille pääsee vasta, kun

– lähes 20 ihmistä askeleen eteenpäin kouluttajapolulla, Lahtinen

se on suoritettu. AIDA 4 -kursseja puolestaan saa kouluttaa vain Mas-

toteaa.

ter Instructor, joka on kouluttanut riittävästi, eli pelkkä sertifikaatti ei

VAPAASUKELLUSKURSSEILLE OLISI KYSYNTÄÄ

riitä. Heistäkin meillä on pulaa, sanoo Kimmo Lahtinen.

Kimmo Lahtisen mukaan vapaasukellus lajina kasvaa kovaa vauhtia

TEHOKAS SPURTTI KOULUTTAJAPOLUILLE

maailmalla ja koulutuksella on kysyntää; tämä käy selvästi ilmi AIDAn

Suomessa on vain kaksi AIDA Instructor Traineria eli kouluttajien kou-

tilastoista. Uudet vapaasukelluskouluttajat tuovat toivottavasti hel-

luttajaa, Kimmo Lahtinen ja Simo Kurra. Kun kiinnostuneita oppilaita

potusta kurssien saatavuuteen, sillä kysyntää vapaasukelluskursseil-

tuntui löytyvän, he pyysivät mukaan vielä Kristian Mäki-Jussilan, joka

le olisi myös Suomessa. Uusia kouluttajia löytyy nyt näistä seuroista:

kouluttaa vapaasukeltajia yrityksensä Freefall Finlandin kautta.

Cetuksesta ja Noususta Espoossa, Sammakoista Jyväskylässä ja Tam-

Tommi Pasanen

pereen Urheilusukeltajista.

Tommi Pasanen

− Kristian on Master Instructor, joten hän otti vastuulleen kym-

Tommi Pasanen

Kaatialasta löytyy riittävästi syvyyttä syvyyssukellusharjoituksiin.

Kouluttajakandidaatti Martin Björkvall tulossa ylös free immersion -sukellukselta 40 metrin syvyydestä Arto Tuomaisen toimiessa hänen turvasukeltajanaan.

Kristian Mäki-Jussila (vas.) tarkkailee suoritusta.

8

3/2021 SUKELTAJA

Salla Hakanpää demonstroimassa tajunnan menettäneen vapaasukeltajan pintapelastustoimenpiteitä. Tilannetta edelsi harjoitus tajuttoman tuomisesta pintaan 20 metrin syvyydestä.

Tutkimuskohteena piippolimakotilo KALA Jokainen on nähnyt piippolimakotilon. Se on se kaikkein suu­ Essi Keskinen

rin Suomesta löytyvä vesikotilo, joita ryömii kivillä ja kallioilla, laiturin­ tolpilla ja vesikasveilla vesirajasta parin metrin syvyyteen asti. Aikuis­ ten piippolimakotiloiden kuori eli kotilo voi olla parista sentistä jopa viiteen senttiä pitkä − suuremmissa vesistöissä asustavat suuremmat kotilot, pienemmissä lammissa yksilöt jäävät pienemmiksi.

Piippolimakotilon päällä istuskelee leväkotilo.

Piippolimakotilot ovat makeanveden lajeja, mutta viihtyvät myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Niitä löytää merenlahdista ja hitaasti virtaavista vesistä sekä jopa seisovista, lähes hapettomista pikku lam­

nat lasketaan esimerkiksi kasvin tai kiven pinnalle veden alle, muuta­

mista. Piippolimakotilo pystyy elämään liki hapettomissa olosuhteis­

masta kymmenestä sataan kerrallaan.

sa, sillä se pystyy ottamaan happea sekä ihonsa läpi suoraan vedestä että keuhkoillaan pinnalta.

Nämä elävinä tummemman ruskeat kotilot rapsuttelevat syödäk­

Piippolimakotilon hermot ovat suuret ja helposti käsiteltävät, ja siksi tätä eläintä on tutkittu erityisen tarkkaan erilaisissa hermostolli­ sissa testeissä; syynissä ovat olleet muun muassa oppiminen, muisti,

seen levää tai kasvinosia − eläviä tai kuolleita − ja syövät joskus myös

hermosolujen uusiutuminen, ikääntyminen ja hapettomiin oloihin

esimerkiksi polyyppeja tai jopa kalan­ tai sammakonpoikasia. Kuollei­

sopeutuminen.

den piippolimakotiloiden kuori on kullanruskea.

Piippolimakotilot ovat hermafrodiitteja eli paritellessaan kumpikin

Kun seuraavan kerran menet sukeltamaan, tarkastele rantaki­ vikkoa pinnan läheisyydestä, niin saatat helposti havaita piippolima­

yksilö voi olla joko koiras tai naaras. Parittelun jälkeen rooleja voidaan

kotilon.

toki vaihtaa, niin että kumpikin yksilö on lopulta hedelmöitetty. Mu­

ESSI KESKINEN

Nardi korkeapainekompressorit

ARWELL-TEKNIIKKA OY, Maskuntie 226B, 21250 MASKU sales@arwell.fi www.arwell.fi Puhelin 0207 199900

Poikkeuselämää naisten uppismaajoukkueella Ilona Häsänen

SAIMME VUOSI sitten uudet valmentajat, minkä jälkeen uppopal-

loelämä mullistui täysin korona-pandemian vuoksi: maajoukkueleirit ja sarjakierrokset peruttiin, uimahallit menivät kiinni. Todettuamme tilanteen jatkuvan pidempään ryhdyimme toimimaan. Maajoukkueen asioiden pyörittämiseksi ja toiminnan suunnittelemiseksi kasasimme pienen valmentajista ja muutamasta pelaajasta koostuvan taustaryhmän.

ETÄLEIREILTÄ MOTIVAATIOTA Maajoukkueen kanssa päätettiin viime joulukuussa aloittaa etäleireily, kun kokoontumaan emme päässeet. Taustaryhmä suunnitteli leirien sisällön, jotta se tukisi monipuolisesti fysiikkaharjoittelua, valmennuksen näkökulmia ja pelaajien tarpeita. Osallistujat siis tekivät harjoitukset kotoaan käsin tietokoneen äärellä. Keskustelua oli paljon enemmän kuin lähileireillä, mikä koettiin erittäin hyödylliseksi. Ensimmäisestä leiristä saadun hyvän palautteen myötä päätimme jatkaa

Hieman erilaista varainkeruuta: uppisnaiset sukelsivat golfpalloja kentän vesiesteistä.

niitä säännöllisesti noin kerran kuukaudessa koko kevään ajan.

Varainkeruu päätettiin ottaa työn alle, jotta rajoitusten hellittäessä pääsemme panostamaan harjoitteluun. Kevään ideointi tuotti tu-

AKTIIVISTA VARAINKERUUTA

losta, ja kesän kynnyksellä saimme projekteja eteenpäin. Yhtenä tee-

Varainkeruun kisakulujen kattamiseksi aloitimme muun muassa golf-

mana leireillä oli myös motivaation ylläpitäminen, kun emme päässeet

pallojen sukeltamisella ja myynnillä. Uusi kalenteri on valmisteilla ja

altaaseen harjoittelemaan yhdessä. Yksin puurtaminen on uusi haas-

tukijoiden sekä uusien varainkeruumahdollisuuksien etsiminen on

te monelle joukkuelajin pelaajalle. Samalla ollaan päästy tutustumaan

työn alla. Olemme tehneet monenlaisia talkootöitä ja tarvitsemme

uusiin valmentajiimme ja he meihin.

matkaamme myös sponsoreita. Tavoitteemme on saada maajoukkuetoiminnan omavastuu niin pieneksi, ettei kukaan joudu sen takia jää-

UUSIA TREENEJÄ

mään pois joukkueesta, kun on taidoillaan paikkansa ansainnut. Mikäli

Harjoittelu muuttui monella rajoitusten myötä ja on pitänyt löytää

tulee mieleen sponsorointi- tai varainkeruumahdollisuuksia, niin mie-

uusia tapoja. Muutamissa yksittäisissä halleissa pelaajat ovat pääs-

lellämme otamme ideoita vastaan uppopallonaiset@gmail.com.

seet harjoittelemaan huippu-urheilijastatuksella, mutta tämä oli mah-

Odotamme innolla syksyä, jos hallit saataisiin auki ja harjoitukset

dollista vain pienelle osalle pelaajista. Tänä kesänä tilanne hieman hel-

sekä maajoukkueleirit kunnolla käyntiin. Päästään taas yhdessä

potti ja harjoittelemaan pääsi muutamissa paikoissa normaalisti. Seda

uppopalloilemaan!

Ilksöz-Jussila on ammattitaitoisesti ohjannut meille fysiikkatreene-

HELI KOSKINEN

jä etänä näyttäen liikkeitä, ja muut ovat seuranneet perässä. Lähinnä kuntopiirityyppisissä harjoituksissa on saatu sykettä ylös, lihaksille

Seuraa meitä:

töitä, liikkuvuutta kroppaan ja ennen kaikkea yhteistä tekemistä.

Tänä kesänä oli tarkoitus pelata EM-kisat Norjassa, mutta ne siirtyivät ensi vuodelle. Joukkueen päätavoitteena on MM-kisat 2023,

www.uppopallonaiset.fi

Uppopallonaiset

jotka mahdollisesti pelataan Kanadassa.

RRDC lopettaa toimintansa RAUMA-REPOLA Diving Club ry lopettaa toi-

jäseniä, ja joidenkin sukellusreissujen toteutu-

toiminut Tampereella vuodesta 1987 lähtien.

minen on ollut lähtijämäärästä kiinni. Toisaal-

− Uusien laitesukelluskouluttajien saami-

ta, jos on halunnut tehdä monta reissua, niin

nen on ollut vaikeaa. Jos jo vuosia koulutta-

on pitänyt kuulua useampaan seuraan, että

neiden lisäksi ei uusia saada, niin koulutta-

on päässyt mukaan kaikille haluamilleen reis-

minen loppuu ennen pitkää. Ei kursseja, ei

suille.

tuloja kursseista, eikä uusia innokkaita jäse-

10

− Seuroissa on ollut jo pitkään rinnakkais-

mintansa tämän vuoden lopussa. Seura on

RRDC:n jäsenet jatkavat Tampereen Urhei-

− Aktiiviset laitesukeltajat ja Vapepa-toiminnassa mukana olevat ovat tuttuja keske-

niä ja sitä kautta toiminta alkaa hiipua, ker-

lusukeltajien jäseninä, ja norpat saavat jatkaa

nään ja näin yhteistyökin on luontevaa, Tero

too RRDC:n puheenjohtaja Tero Malinen.

uudessa seurassa tuttujen ohjaajien kanssa.

Malinen toteaa.

3/2021 SUKELTAJA

370 kiloa roskaa SUKELTAJALIITTO oli mukana 28.8. Helsingin Tokoinrannassa jär-

jestetyssä Wärtsilä Project Aware -tapahtumassa, missä puhdistettiin rantaa roskasta pinnan alta ja päältä. Paikalla huhki seitsemän sukeltajaa ja pintahommiin saapui noin 25 vapaaehtoista. Mukana oli myös rantojen siivoamiseen kannustavan Satakolkyt-hankkeen edustajia, ja Vanhan Käpylän VPK säiliöautoineen tuli avuksi pesemään sukeltajien varusteet sukellusten jälkeen. Kafe Koma avasi ovensa pari tuntia normaalia aikaisemmin muonittaakseen talkoolaisia.

Kristiina Karila

Pohjasta nostettiin roskaa ja romua noin 370 kiloa. Pulloja ja tölkkejä löytyi valtavasti, samoin kaikenlaista metalliromua. Sähköpotkulaudat, pyörät, lastenvaunut ja ostoskärryt edustavat kaupunkien siivoustapahtumissa yleistä kulkuneuvo-osastoa. Myös kahvinkeitin, teltta ja aurinkovarjon jalka nostettiin pinnalle. Roskista pidettiin kirjaa, ja tiedot toimitettiin Project Awarelle tilastointia varten.

Vuoden parhaat saivat palkintonsa SUKELTAJALIITON suunnittelukokouksen yhteydessä 4.9. Sportti-

Sukeltajaliiton nuorisopäällikkö Heli Halava oli tapahtumassa ensiapupisteellä ja jututtamassa ohikulkijoita, joita sukeltajien touhut kiinnostivat. − Paitsi kaupunkilaisia tapahtuma kiinnosti myös ohi kulkevia turisteja. Monet halusivat auttaa, ja Satakolkyt-hankkeen ihmiset olivatkin tuoneet roskapihtejä, hanskoja ja roskapusseja, joita sai lainata, hän kertoo. − Lähellä olevan venekerhon veneilijöitä kiinnosti sukellustoi-

talolla Helsingissä luovutettiin Vuoden parhaille palkinnot, jotka jäi-

minta, ja pääsimme juttelemaan muun muassa rannassa liehuvan

vät keväällä koronarajoitusten vuoksi jakamatta.

A-lipun merkityksestä. Siivoustalkoot ovat hyvä mahdollisuus lisätä

Palkintonsa pääsivät paikan päälle noutamaan (kuvassa vasemmalta oikealle) Pentti Hartikainen (Vuoden sukelluskouluttaja),

tietoisuutta sukeltajien tekemästä vapaaehtoistyöstä puhtaamman ympäristön puolesta, Heli Halava lisää.

ryhmä Pohjois-Savon Vapepa-sukeltajat), Tommi Pasanen (Vuoden vapaasukeltaja), Markus Kallava (Vuoden Uppopalloilija), Tuomo Palevaara (Vuoden norppaseura Riihimäen Urheilusukeltajat), Kalle Hakala (Vuoden seura Kuopion Urheilusukeltajat) ja Nina Sundberg (Vuoden räpyläuimari).

Marianna Vento

Sampo Tarvainen ja Asta Korolainen (Vuoden Vapepa-sukellus-

Kuvasta puuttuvat Vuoden sukeltaja Johanna Nordblad, jolle palkinto luovutetaan myöhemmin, sekä Vuoden norppa Virpi Kataja ja Vuoden norppaohjaaja Marika Kataja, jotka piipahtivat kesällä Sporttitalolla hakemassa omansa.

- Majoitus: neljä makuuhuonetta - Keittiö, sauna, pesuhuone - Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min

Rannankyläntie 686

www.diversbb.fi

040-59 14 997 3/2021 SUKELTAJA

11

Sukelluskalastuksen vene-SM: Järvikisat innostavat ”suolaajia” OLEMME aktiivisesti kehittäneet sukelluskalastus-

Puruvesi antoi parastaan. Saaliitaan esittelevät konkarit Antti Olin, Ville Lahikainen ja Juha Siitonen.

kulttuuria ja kisatoimintaa rohkeilla ja merkittävillä uudistuksilla. Se on ollut ehdottomasti oikea tapa toimia.

Sukelluskalastuksessa turvallisuus on luonnollisesti koko toiminnan perusta, mutta olemme halunneet reagoida välittömästi ja innostuneesti uusiin ideoihin. Kilpailut veneitä käyttäen, ns.

Sukelluskalastusvaliokunta

kansainvälinen tyyli, on ollut huikea uudistus. Sen vaikuttavimpia seurauksia on ollut mahdollisuus järjestää kansainvälisellä mittarilla merkittäviä sukelluskalastustapahtumia Suomessa. Ja nyt toteutimme sen myös ensi kertaa Järvi-Suomessa.

KALAISA PURUVESI Legendaariselle Puruvedelle on myyty jo vuosikymmen erillistä sukelluskalastuslupaa, mutta vasta kisaaminen veneillä on mahdollistanut valtavan määrän uuden oppimista.

Järvessä kalat liikkuvat ja saalistavat täysin eri tavoin kuin Suomen merialueilla. Suomen rannikolla lähes kaikki elämä keskittyy lämpimien lahtien ja kaislikoiden läheisyyteen. Järvissä kalat siirtysyydessä muikkuja, salakoita ja särkiä. Uskoakseni myös Puruvedelle ulottuva saimaannorpan suojelu, siis käytännössä alkukesän verkkokalastuskielto, antaa myös kaloille mahdollisuuden lisääntyä runsaammin. Tämä on siis vain merenrannalla asuvan sukeltajan ajatus uskomattoman kalaisen vesistön olemassaolosta. On vain käsittämätön-

Mitalistit Tuomas Huhtaniska, Sami Mikkola ja Tero Vaara.

tä kohdata vesistö, joka on niin puhdas ja kalaisa ja joka saa sielun säteilemään.

NUORET ISKUSSA Meillä on järvikilpailuissa tarkat kalarajoitukset lajien ja määrien suhteen. Teemme myös hyvin vahvasti yhteistyötä paikallisten kalastusosuus-

EM-KISAT – Kisaveneitä tarvitaan SUKELLUSSEURAT Savonlinnasta, Kuopiosta ja Keski-Karjalasta ovat tiiviisti

mukana kisaprojektissa, joten tapahtumasta on tulossa hyvin ammattimainen.

Kisaveneitä ja kuskeja tarvitaan tietenkin runsaasti, joten kaikki ovat tervetul-

kuntien kanssa. Luonnollisestikin jokainen saalis-

leita mukaan järjestämään ainutlaatuista tapahtumaa.

tamamme kala päätyy oman perheen lautaselle.

Ota yhteyttä! EM-kisojen virallinen sähköposti osoite on

Tänä vuonna Suomen mestaruuden Puruvedel-

EC2022@sukeltaja.fi. Vastaamme mielellämme kaikkiin kyselyihin.

lä voitti Sami Mikkola, joka on kehittänyt järvikalastustaitojaan Lohjanjärvellä. Useat meistä ovat

12

Lohjanjärveen tuijottaneet, joten on varmasti help-

NAISTEN MAAJOUKKUE MUKAAN

kee vahvasti töitä. Euroopassa on käyn-

po ymmärtää, kuinka haastavaa vapaasukelta-

Ensi vuonna 13.–14.8. tulemme järjestä-

nissä buumi naisten sukelluskalastukses-

minen sameassa järvessä on. Panostus nuoriin

mään historian ensimmäiset sukelluska-

sa, ja harrastajamäärät ovat reippaassa

näkyi myös muissa mitalisteissa. Tuomas Huh-

lastuksen järvi-EM-kisat Puruvedellä. Yksi

kasvussa.

taniska ja Tero Vaara edustavat kaikki uutta

tärkeimmistä tavoitteistamme on saada

MATTI PYYKKÖ,

”suolaus”sukupolvea, joka on vahvasti haastamas-

mukaan Suomen naisten maajoukke. Sen

SUKELLUSKALASTUSVALIOKUNTA

sa vanhaa kaartia. UPEAA!!!

eteen sukelluskalastuksen lajiryhmä te-

3/2021 SUKELTAJA

Sukelluskalastusvaliokunta

vät kesällä syville selille ja saalistavat pohjan lähei-

Patrik Grönqvist

Montolan kaivos on suosituimpia kaivoskohteita Suomessa. Kuvan kivimurskain sijaitsee 145 metrin syvyydessä.

Porukka kokoon VINKKI Miten sinun seurassasi kutsutaan porukka viikkosukellukselle tai seurataan kipparointi- tai pullontäyttövuoroja?

Miten pidetään yhteyttä jäseniin? Sähköpostilistat ja keskustelufoorumit vaihtuvat pikkuhiljaa erilaisiin viestisovelluksiin ja sosiaalisen median kanaviin. Tässä vaihtoehto jo tuttujen WhatsApp- ja Facebook-ryhmien lisäksi.

NIMENHUUTO Kirkkonummelainen Calypso ry on kokeillut Nimenhuuto-sovellusta, joka on tunnet-

Kaksi uutta valiokuntaa

tu ainakin joukkueurheilijoiden parissa. Sovelluksen perusversio on ilmainen. Sillä voi mm. ylläpitää seuran kalenteria, kutsua tapahtumiin, nähdä kuka on tulossa, viesti-

UUDEN KAIVOSSUKELLUSVALIOKUNNAN

TIEDEVALIOKUNTA ETSII JÄSENIÄ

tellä jäsenten kesken ja määritellä jäsenille

puheenjohtajana toimii Sami Paakkarinen

Tiedevaliokunnan tehtävänä on edistää

erilaisia rooleja.

ja jäseniä ovat Marko Kauppinen, Petri

terveen vedenalaisen ympäristön ja me-

Calypsossa Nimenhuutoa on käytetty

Laaksonen ja Jani Santala. He kaikki ovat

riarkeologisten kohteiden säilymistä. Se

nyt vajaan vuoden verran viikkosukellusten

pitkän linjan tekniikka- ja luolasukeltajia

tuo sukeltajien ääntä kuuluviin laajemmal-

järjestämiseen ja myös hallivuorojen yhte-

sekä kouluttajia, jotka tuntevat hyvin Suo-

le yleisölle ja edistää kansalaistiedettä su-

ydessä. Seuran puheenjohtaja Samy Oli-

men sukellettavat kaivokset.

kellusharrastuksessa. Valiokunta voi tehdä

nin mielestä sovellus sopii hyvin myös seu-

yhteistyötä alaan liittyvien organisaatioi-

ran tapahtumista tiedottamiseen.

Petri Laaksonen totesi Liiton suunnittelukokouksessa 4.9. pitämässään esitykses-

den kanssa.

− Nimenhuudossa näkee heti, ketä on

sä, että valiokunnan tavoitteena on paitsi

Valiokunnan jäsenenä ovat Markku

tukea jo sukelluskäytössä olevien kaivos-

Luoto ja Rupert Simon. Markku Luoto on

kiksi useampi kippari lähdössä. Olemme

ten toimintaa, myös edistää uusien kaivos-

Suomen meriarkeologisen seuran (MAS)

merkinneet kipparit, kouluttajat ja eri su-

ten saamista sukelluskäyttöön. Valiokun-

puheenjohtaja ja Porkkalan Hylkypuiston

kellusluokitukset sovelluksessa eri väreil-

ta tukee ja neuvoo seuroja ja pitää yhteyttä

projektipäällikkö. Luodon johdolla MAS on

lä, joten on helppo suunnitella sukellus-

viranomaisiin ja muihin kaivossukeltami-

kehittänyt mm. ajoitusnäytteiden ottami-

ten vaatimustasoa porukan mukaan, hän

seen liittyviin tahoihin.

seen liittyvää metodologiaa ja fotogram-

kertoo.

Petri Laaksonen on harrastanut sukel-

metriapalvelua vedenalaiskuvaajille. Su-

tulossa viikkosukellukselle ja onko esimer-

Seura tiedottaa tapahtumista toistai-

lusta aktiivisesti 2000-luvun puolivälis-

kellusta hän on harrastanut 80-luvulta

seksi myös Facebookissa ja WhatsAppilla,

tä saakka.

lähtien. Rupert Simon on koulutukseltaan

joten järjestäjä joutuu jonkun verran seu-

kemisti ja insinööri ja työskentelee Euroo-

raamaan useampaa kanavaa, jotta kaikki il-

niikkasukellus hylyillä ja kaivoksissa kui-

pan kemikaaliviraston palveluksessa. Si-

moittautumiset tulevat varmasti mukaan.

tenkaan unohtamatta luonnon luolia ja

mon on sukeltanut 2000-luvun alusta läh-

hienoja sisävesien järviä. Kasvattiseurani

tien, ja hän toimii espoolaisen Nousu ry:n

lä käytä, ja Facebookissa seuraamme voivat

on Hyvinkään Urheilusukeltajat, ja toimin

koulutusvastaavana.

seurata muutkin, kuin omat jäsenemme.

− Sukelluksessa kiehtoo erityisesti tek-

tällä hetkellä sen puheenjohtajana. Olen

Tiedevaliokunta hakee uusia jäseniä! Jos

− Kaikki jäsenet eivät Nimenhuutoa vie-

Meidän lähdöillä käy jonkun verran sukel-

aktiivisesti mukana myös usean muun seu-

olet sukeltaja ja sinulla on osaamista esi-

tajia muistakin seuroista, jotta saadaan

ran toiminnassa.

merkiksi meribiologiassa, ympäristötieteis-

lähdöt täyteen, Samy Olin sanoo.

Monipuolinen seuratoiminta ja verkostoituminen ovat tuoneet Laaksoselle kokemusta, jota voi hyödyntää valiokunnassa. − Miten esimerkiksi toteutetaan sukeltaminen kaivoslammilla tasapuolisesti ja

sä, geologiassa tai limnologiassa, ota yhteyttä valiokuntaan.

Valiokuntien jäsenet tavoittaa sähköpostilla, ja osoitteet ovat muotoa etunimi. sukunimi@sukeltaja.fi.

yhteisöllisesti aitona yhdistystoimintana.

3/2021 SUKELTAJA

13

Jouko Jousea

Sukeltajien vieraslajitalkoissa kartoitettiin kanadanvesiruttoa KANADANVESIRUTTO (Elodea canadensis) on alun perin akvaa-

rioiden koristekasvina käytetty haitallinen vieraslajikasvi, joka on levinnyt laajalle useissa järvissä. Tämä "vesistöjen lupiini" lisääntyy tehokkaasti, tukehduttaa alleen muun kasvillisuuden ja runsaana kasvaessaan haittaa myös järven virkistyskäyttöä. Toisin kuin oikea lupiini, vesirutto ei kuitenkaan ole helposti ihan kaikkien nähtävillä vaan piilottelee pinnan alla – siksi vesiruton havainnoimiseen tarvitaankin sukeltajien tarkkoja silmiä.

TALKOOT SEURAN JÄRJESTÄMÄNÄ Lauantaina 4.9. tamperelainen sukellusseura ScubaDo ry toteutti sukeltajien omat vieraslajitalkoot, joissa kartoitettiin kanadanvesiruton esiintymistä Kaukajärvessä. Talkoissa sukellusharrastajat pääsivät kokeilemaan, miltä tuntuu olla tutkimussukeltaja ja havainnoida vedenalaista luontoa oikeilla työmenetelmillä ja -välineillä. Samalla oppia saatiin vesikasvien lajintuntemuksesta ja

Biologi Jaana Lahdenniemi opasti talkoolaisia kanadanvesiruton tunnistamisessa ja kartoitustyössä. Talkoolaiset tekivät hyvää työtä, ja saatuja tuloksia voidaan pitää luotettavina.

Matti Heinonen

vieraslajeista, kerättiin hyödyllinen aineisto ja tuotiin Kaukajärven vesirutto-ongelmaa paremmin yleiseen tietoisuuteen. Talkootapahtuman rahallinen avustus saatiin Tampereen kaupungilta.

KARTOITUKSESSA MENETELMÄNÄ LINJASUKELLUS Talkoisiin osallistui 16 henkilöä, mukana myös muutama seuran ulkopuolinen sukeltaja. Sukeltajien kokemustaso vaihteli peruskurssin käyneistä aina kokeneisiin tekniikkasukeltajiin. Ennen veteen menoa harjoiteltiin lajintuntemusta ja käytiin läpi käytettävät työmenetelmät. Sukellukset tehtiin eri puolella Kaukajärveä, jotta saatiin kattava kuva vesiruton esiintymisestä järvessä. Kartoitustyössä käytettiin linjasukellusmenetelmää: veden alle vedettiin linjamitta, jonka ympäriltä arvioitiin säännöllisin välimatkoin vesiruton peittävyyttä. Lisäksi Kaukajärven pohjaan vietiin kaksi seurantakehää, joiden avulla vesiruton määrän muutoksia Tiheää vesiruttokasvustoa.

Mika Selkamo

seurataan vuoden ajan.

TIHEÄÄ KASVUSTOA LAAJALTI Havaintojen, kuvien ja pintaan tuotujen näytteiden perusteella harrastajat tunnistivat vesiruton hyvin muiden vesikasvien joukosta, ja kartoitustyön tuloksia voidaan siten pitää luotettavina.

Oli ilo huomata, että kaikki talkoolaiset olivat aiheesta hyvin kiinnostuneita ja tekivät parhaansa sekä pinnalla että veden alla.

Talkoopäivänä sukellettiin 11 linjaa eri puolella Kaukajärveä. Vesiruttoa havaittiin kymmenellä linjalla, joten lajin voi sanoa levinneen järvessä laajalti. Paikoitellen vesirutto muodosti hyvinkin tiheitä kasvustoja. Tapahtumassa kerätystä aineistosta valmistuu yhteenvetoraportti, joka esitellään myöhemmin järjestettävässä koontitilaisuudessa. Tämän jälkeen kerätty aineisto on kaikkien halukkaiden käytettävissä.

JAANA LAHDENNIEMI, BIOLOGI

Lahdenniemi toimi tapahtumassa järjestäjän ja asiantuntijan roolissa.

14

3/2021 SUKELTAJA

Sukeltaja havainnoimassa vesiruttoa tutkimuslinjalla. Syvyys ja arvio vesiruton peittävyydestä kirjattiin 50 metriä pitkältä linjalta viiden metrin välein.

20 cm OSVIITTA

20 cm

Merkitse selkeästi vesiliikennealueilla

Poiju näkymään Sukeltajien kannattaa merkitä käyttämänsä poijut niin hyvin, että ne näkyvät pinnalla kauas. Mallia voi ottaa kalanpyydysten merkitsemisestä.

KRISTIINA KARILA Kuvitus Mika Viitanen

Heijastin vähintään 2 cm.

Lippusalon korkeus vähintään 1,2 m vedenpinnasta mitattuna.

KALANPYYDYSTEN merkitseminen on lain mukaan pakollis-

ta. Sukeltajien soisi merkitsevän sukelluskohteilla käytetyt poijut samaan tyyliin. Pelkkä poiju tai pahimmillaan mehukanisteri merkkinä siitä, että paikassa on esimerkiksi laskeutumisköysi, näkyy huonosti muille vesillä liikkujille, etenkin aallokossa. Jos veneilijä ajaa huonosti merkittyyn poijuun ja alus vahingoittuu, saattaa siitä seurata vahingonkorvausvelvollisuus.

Sukeltajaliitto kannustaa noudattamaan kalanpyydysten merkitsemisohjeita omaan toimintaamme soveltaen.

SUKELLUSPOIJUN MERKITSEMINEN Vesiliikenteen käyttämillä alueilla poiju merkitään vähintään 1,2 metriä veden yläpuolelle ulottuvalla ja salkoon kiinnitetyllä neliön muotoisella lipulla, jonka sivun pituus on vähintään 20 senttimetriä. Salossa on hyvä olla lisäksi heijastin. Muilla kuin vesiliikennealueilla poijussa tulisi olla vähintään 40 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuva lippu, jonka lyhyin sivu on vähintään 15 senttimetriä.

Kalanpyydyksiä koskevat määräykset ja mallikuvat löytyvät muun muassa Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön sivuilta vapaa-ajankalastaja.fi.

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet.

Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä.

Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi T-Housing Saksasta: 199€ Alumiinikotelo - GoPro Hero 5/6/7:lle - max syvyys 150m 299€ GoPro Hero 8:lle, 299€ GoPro Hero 9:lle - max syvyys 250m

Pidätämme oikeuden muutoksiin.

Kattava valikoima Nauticam-koteloita, -portteja, -optiikkaa, -varusteita, -varsia ja -varaosia. Kysy!

Esim. Nauticam-kotelot: Canon EOS R5 3550€ Nikon Z7II/Z6II 3490€ Sony A1 3150€ Sony A7C 2250€ Sony A7RIV/A9II 2790€ Sony A7SIII 2850€

Inonin uusin Z-330: 699€ D-200: 599€, snootti 277€ D-2000: 479€, snootti 250€ optiset kaapelit alkaen 59€

Lumix DC-S1H 3490€ Lumix DC-S1R 3490€ Olympus EM1 II 1795€ Olympus TG-6 750€ Sony RX100V 995€ Sony A6600 1795€

k u va a j a l l e

Cerella.fi Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 10000 lumenia: 1250€; CRI 95, 15000 lumenia: 1810€; CRI 82, 35000 lumenia: 3770€.

Aquatica Ikelite Inon Keldan Magic Filters Nauticam Paralenz Sea & Sea T-Housing

– Suuressa seikkailussa –

norpp Helteinen

Seison Rauman Laitesukeltajien venepaikalla aikaisin heinäkuisena lauantaiaamuna mukanani reppu, perusvälineet ja odottavainen mieli kuten kunnon leiriläisellä kuuluu. Pian kirkkaankeltainen Kaisla-Irmeli eli seuran keskimoottorivene näkyykin lähestyvän satama-aluetta.

Laiturille on seurakseni ilmestynyt myös seuran nuori puheenjohtaja Onni Renvall ja muuta talkooväkeä. Käymme alukseen ja suuntaamme tyynelle Selkämerelle kohti Kuuskajaskarin saarta.

SUSANNA KORKIATUPA

16

3/2021 SUKELTAJA

paleiri 3/2021 SUKELTAJA

17

Ohjaajien taiteilema upea leirilippu nostettiin Hylkyrannan lipputankoon – nyt leiri voi alkaa!

Rastitoiminta alkoi ryhmien jakamisella. Viime hetken tarkastuksessa varmistettiin, että kaikilla oli ryhmä.

S

aavumme saarelle parahiksi aamupala-aikaan. Norpat ohjaajineen ovat asettuneet saarelle jo edellisenä iltana.

Kasarmi eli norppaleiriläisten yöpymis- ja muonitusrakennus alkaa olla täynnä iloisia ja vähän jännittyneitäkin lapsia nälkäisine vatsoineen. Nyt tarjolla on kattava aamiainen, ja leirin ohjaajat valmistautuvat aktiiviseen päivään tekemällä vielä viime hetken suunnitelmia.

HYLKYRANNASSA LIPPU NOUSEE

Aamupalan jälkeen koko porukka lähtee Hylkyrantaan, joka on Rauman laitesukeltajien tukikohta saarella. Hylkyrannassa on aiemmin varuskunnan varastona ja askartelutilana käytetty rakennus, missä on nykyään tilat yöpymiseen, keittiö ja saunatilat. Rakennuksen edustalla avautuu ruohikkoinen piha, nuotiopaikka ja hyvä ranta, mihin osa leirinkin rastitoiminnasta sijoittuu.

Leirilippu nostetaan Hylkyrannan lipputankoon aplodien saattelemana. Valtakunnallinen kesän 2021 norppaleiri on nyt julistettu virallisesti alkaneeksi!

Kolmisenkymmentä norppaa jaetaan ryhmiin: siniset, punaiset, vihreät, keltaiset, violetit ja mustat. Alkaa suuri seikkailupäivä, joka sisältää erilaisia tehtäviä, leikkiä, pelaamista, uimista ja tiimissä toimimista ohjaajien tuella.

18

3/2021 SUKELTAJA

Ryhmiin jakoa odotettiin jännittyneinä. Kenen kanssa pääsee samaan ryhmään?

RASTEJA KOKO PÄIVÄKSI

Päivän aikataulu on suunniteltu siten, että jokainen ryhmä ehtii varmasti käydä läpi kaikki kolme tehtävärastia. Eniten aikaa vie valokuvasuunnistus, jossa pitää seurata karttaa, löytää saarelta siihen merkityt paikat ja ottaa niissä valokuva oman ryhmän kanssa. Tehtävänä on myös keksiä omalle ryhmälle nimi, suunnitella nimeen sopiva tunnus ja tehdä omalle ryhmälle leirilippu. Pian saarella seikkailevat Liilat liskot, Snorkkelit, Blue Sea, Mustat merikarhut, Simba D-perhe ja Vihrut komeat leiriliput liehuen.

Hylkyrannan rastilla päästään todellisen haasteen eteen: ensin kukin vuorollaan heittää hernepussit ämpäreihin, minkä jälkeen alkaa vesiviesti. Juoksu rantaan, perusvälineiden pukeminen ja poijun kiertäminen mahdollisimman nopeasti, perusvälineet siistiin nippuun ja vuoron vaihto! Tällä rastilla riittää menoa ja meininkiä, mikä onkaan paras taktiikka? Merivesi on raikasta, 15-asteista, mutta toimittajakin päättää silti pulahtaa seuraamaan kisaa vedestä käsin, jotta varmasti pääsee mukaan tunnelmaan.

Pinnalla on kuitenkin +30 astetta lämmintä, joten kylmä vesi ei kauaa haittaa.

Olympialaiset-rastilla pelataan pihapelejä tai tasapainoillaan kahden pölkyn väliin pingotetulla liinalla. Tämän rastin ehdoton suosikki on kuitenkin kasvomaalaus, jossa jokainen ryhmä saa itselleen toivomansa ”sotamaalaukset”. »

Betonilaituri houkutteli aina vapaina hetkinä hyppimään.

Kaisla-Irmeli odotti uskollisena laiturissa.

Jokainen ryhmä taiteili oman lipun.

Hylkyrannassa piti ottaa yksi kuva valokuvasuunnistuksessa.

Blue Sea -ryhmä kokoontui jättipoijun ympärille.

Vesiviestissä poiju piti kiertää mahdollisimman nopeasti!

Tyyli oli vapaa, mutta räpylöillä pääsi tietysti nopeiten, vaikka niiden pukemiseen meni aikaa.

06_kuvateksti

Blue Sea -ryhmä näytti mallia juoksuhaudassa hiipimisestä saarisuunnistuksen lomassa.

Olympialaiset-rastilla oli mahdollisuus tasapainoharjoituksiin.

Lotta Kieman tekemät taidokkaat kasvomaalaukset olivat leiriläisten mieleen.

Simba D-perhe -ryhmällä oli leirilipun keppinä melkoisen komea käppyrä.

RUOKAHUOLTO PELASI ERINOMAISESTI

Puuhakkaan ja helteisen päivän tiimellyksessä ruoka maittaa kaikille.

Kun rastitoiminta päättyy noin viiden aikaan iltapäivällä, päästään vielä päivälliselle. Vaikka koko päivä on kirmattu ympäri saarta, ei lapsilta lopu virta: saadaanko mennä nyt betonilaiturille hyppimään?

Voiko mennä uimaan? Tottakai saa – nyt alkaa vapaa ohjelma.

Halukkaat pääsevät vielä opastetulle kierrokselle Puolustusvoimien vanhoihin tykkiasemiin. Helteisen päivän jälkeen viileän tykkiaseman punainen hämäryys tuntuu huojentavalta mutta myös hieman selkäpiitä karmivalta.

LOPPUHUIPENNUKSENA MAJAKKAAN

Minä ja muutama vieraileva ohjaaja saamme vielä erikoiselämyksen päivän päätteeksi. Meidät viedään vierailemaan Kylmäpihlajan majakkaan. Tähystelemme majakasta pitkän tovin kohti ulkomerta ja ihastelemme alapuolellamme varvikossa taapertavia tiirojen ja hanhien hahtuvaisia poikasia. Päivä on ollut yksi ikimuistettavimmista ikinä.

Kun lapsilta kysyy, mikä oli parasta leirillä, tulee monesta suusta sama vastaus: KAIKKI! Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Kiitos leiristä, vieraanvaraisuudesta ja lämpimästä tunnelmasta Rauman Laitesukeltajille! Kiitos mahtavasta leiriseurasta kaikille reippaille norpille ja ohjaajille!

20

3/2021 SUKELTAJA

Norppaleiri on mahtava juttu!

LEIRILLE OSALLISTUI väkeä ainakin viidestä seurasta:

edustusta oli Rauman Laitesukeltajien lisäksi Sukellusseura Hydromaniasta, GummiWihdasta, Vakka-Suomen Urheilusukeltajista ja Lakeuden Sukeltajista (toimittaja itse). Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnasta Ilona Lindström ja Heli Kylén olivat myös mukana leirillä ohjaamassa.

Valtakunnallinen leiri on avoin kaikille Liiton jäsenseuroille.

Tämän vuoden leiri pidettiin 2.–4.7.

– Valtakunnallisen norppaleirin järjestämisvastuu vaihtelee vuosittain siten, että leirin järjestämisestä kiinnostunut seura ilmoittaa halukkuutensa ottaa vastuun leiristä.

Ihan joka kesä ei välttämättä valtakunnallista leiriä järjestetä, mutta monilla seuroilla on omiakin leirejä tarjolla norpille, kertoo Sukeltajaliiton nuorisopäällikkö Heli Halava.

– Valtakunnallinen leiri toteutuu aina, kun joku seura haluaa toimia järjestäjänä. Liitosta ja nuorisovaliokunnasta saa apua valmisteluissa, ja esimerkiksi ilmoittautumiset ja rahaliikenne hoidetaan Liiton kautta. Seuroille on myös tehty hyvät järjestämisohjeet, hän jatkaa.

Leirin käytännön järjestelyt ovat aina iso ponnistus seuralle. Saariolosuhteet tuovat järjestelyihin aina oman lisämausteensa. Onneksi raumalaisilla on pitkä kokemus leireilystä Kuuskajaskarin saarella. Riittävästi aktiivisia talkoolaisia ja hyvä valmistautuminen takaavat onnistuneen leirikokemuksen kaikille!

Punaisten ryhmä eli Snorkkelit päättäväisinä lähdössä valloittamaan saarta.

Tarjoilut tekivät kauppansa jokaisella ruokailulla.

Lasse Heino piti esittelykierroksia jännittävillä tykkiasemilla.

Onnettomuus saarella LEIRITOIMINNAN ULKOPUOLELLA saarella tapahtui maalla

tapaturma, jossa menehtyi Rauman Laitesukeltajat ry:n jäsen.

17-vuotias Erkki oli leirillä ohjaajana. Hän oli ollut seuran jäsen lapsesta asti ja lähti aina innokkaana mukaan kaikkeen norppatoimintaan. Urheilullinen Erkki oli aktiivinen ja rohkaiseva ohjaaja, joka tuli hyvin toimeen nuorempien kanssa.

Rauman kaupunki ja muut viranomaiset hoitivat tapaturman

Majakkaretkellä olivat mukana Heli Kylén (vas), Lasse Heino (takana), Sanna Alajoki, Ilona Lindström, Susanna Korkiatupa ja Ari-Matti Rakkolainen.

kriisityön erittäin hyvin. Kaikki leirille osallistuneet ovat saaneet kriisiapua. Leirille osallistuneet norpat kuulivat tapaturmasta vasta leirin kokonaan päätyttyä, mantereelle paluun jälkeen.

3/2021 SUKELTAJA

21

Harri Mäkitalo, Kirkkonummi

Sotilaiden turvana Harri Mäkitalo ja painekammio seilaavat viikkoja merellä sotilassukeltajien turvana.

Harrastajia hän kehottaa painokkaasti hankkimaan ainakin hapenannon ensiaputaidot.

KRISTIINA KARILA Kuva Terhi Rautakorpi

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Asun Kirkkonummella, mutta olen Lappeenrannasta kotoisin ja lomailen siellä usein perheeni kanssa. Viihdymme kaikki veden äärellä. Kävin jo 15-vuotiaana kaverin kanssa Saimaan Norppien norppatoiminnan ilmoittautumistilaisuudessa, mutta harrastukseen sitoutuminen ei ollut silloin mahdollista. Intron tein Eilatissa ollessani YK-joukoissa Etelä-Libanonissa. Peruskurssin suoritin sitten Calypsossa vuonna 1999. Sen jälkeen olen kouluttautunut rebe- ja seoskaasusukeltajaksi ja laitesukelluskouluttajaksi sekä DAN-ensiapukouluttajien kouluttajaksi.

MITEN PÄÄDYIT TÖIHIN PUOLUSTUSVOIMIIN?

Minut rekrytoitiin Libanonista sairaanhoitajan kesäsijaiseksi Suomenlahden meripuolustusalueelle Upinniemeen 1998. Sain sijaisuuteen jatkoa ja pääsin tekemään sukeltajien määräaikaisterveystarkastuksia. Edeltäjäni muuttaessa toisaalle hain virkaa ja sain sen. Ammatilliset sairaanhoitajan opinnot suoritin Turussa ja suurimman osan työharjoitteluista tein TYKSissä, jossa teho-osastolla pääsin ensimmäistä kertaa mukaan painekammiotoimintaan.

Kiinnostus painekammiotoimintaa kohtaan heräsi siellä.

MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

Työssäni Puolustusvoimien Sukelluslääketieteen keskuksessa käytännössä kaikki liittyy sukeltamiseen. Työhöni vastaavana sukellussairaanhoitajana kuuluu paljon hallintoa ja kouluttamista aiheina muun muassa sukellusensiapu, painekammio ja sukelluslääketiede. Teemme kantahenkilökunnan määräaikaiset terveystarkastukset ja Sukeltajakoulun valintakokeen terveystarkastukset. Kuulun sukellusharjoitusten avustavaan pintaorganisaatioon lääkintähenkilönä, ja olemme merellä mukana painekammion kanssa.

Tehtäviini kuuluvat myös sukeltajakurssin oppilaiden kortitussukellukset. Näin he voivat sukeltaa myös siviilissä, jossa eroavaisuuksia löytyy varusteissa, toimintatavoissa ja käsimerkeissä.

Teemme myös tutkimus- ja koetoimintaa. Yksi tutkimuskohde on sukeltaminen arktisissa olosuhteissa. Muualla maailmassa kylmän veden sukelluksella tarkoitetaan alle 18-asteista vettä. Meillä sukelletaan alle neljässä asteessa, joten meihin ottavat yhteyttä eri maiden viranomaiset ohjeita saadakseen.

22

3/2021 SUKELTAJA

Arktisesta sukelluksesta on juuri ilmestynyt Richard Lundellin väitöskirja. Tutkimuksissa kävi ilmi, miten nopeasti kylmä vaikuttaa. Paras apu kylmää vastaan on merinovillainen väliasu, argon pukukaasuna ja riittävästi kaasua puvussa.

SUKELLATKO TYÖSSÄSI?

Voisi sanoa, että ammattinani on sukellus, mutta en sukella ammatikseni, paitsi painekammiossa. Käytännössä olen osallistunut lähes kaikkeen siihen koulutukseen, johon Merivoimien sukeltajat ovat osallistuneet. Tästä on hyötyä turvallisuus- ja pelastussuunnitelmia laadittaessa, koska tiedän millaisia sukelluksia tehdään.

Vietän vuodessa 10−16 viikkoa merellä sukeltajiemme kanssa hienoissa paikoissa, kuten Utö ja Örö. Joskus hieman harmittaa, kun en lääkintähenkilön roolissa juurikaan pääse sukeltamaan, sillä sukellukset ovat hyvin mielenkiintoisia.

MILLAISIA SUKELLUKSIA TEET MIELUITEN?

Kun työn puolesta reissaa paljon, ovat yhteiset viikonloput perheen kanssa arvokkaita. Sukeltaminen liittyy minulla lomamatkoihin. Viime aikoina korona on estänyt sukellusmatkat. Viimeeksi pääsin kunnolla sukeltamaan Gran Canarian saarella, ja se olikin positiivinen yllätys: vulkaanista kiveä, onkaloita, kaloja ja koralleja. Kesällä Suomessa sukellan mökillä yhdessä isäni ja veljeni kanssa. Tänä kesänä pidin pojalleni ja hänen kavereilleen introsukelluksen mökkirannassa.

MIKÄ SUKELLUS ON OLLUT MIELEENPAINUVA?

Muutama vuosi sitten kävimme sukellusmestari Sami Sorrin kanssa sotahylky Louhella Hangon edustalla kiinnittämässä pintapoijun, jotta muut löytävät paineilmalaitteella nopeasti suoraan hylylle. Teimme myös dokumentointia Sotamuseolle. Alhaalla vajaassa 50 metrissä oli säkkipimeää. Olin selin hylkyyn rungon puolivälissä, kun Sami laittoi kuvausvalot päälle. Kääntyessäni näin 50-metrisen hylyn kokonaisuudessaan perästä keulaan. Näkyvyys oli todella hyvä Suomen olosuhteissa; sinä kesänä näkyvyydet olivat poikkeuksellisia. Muutenkin sukellus oli hieno, sukelsimme ja dokumentoimme hylkyä yli tunnin, sillä suljetun kierron laitteella näin pitkä sukellusaika oli mahdollinen.

OLET TOIMINUT PITKÄÄN SUKELTAJALIITON ENSIAPUVALIOKUNNAN PUHEENJOHTAJANA. MIHIN SUUNTAAN LIITON

kaantuneelle. Olisi myös hyvä, että jokaisessa seurassa olisi oma ensiapukouluttaja.

ENSIAPU- JA TURVALLISUUSKOULUTUSTA PITÄISI MIELESTÄSI VIEDÄ?

MITÄ MUUTA HARRASTAT?

On tärkeää, että sukeltajat hallitsevat ensiaputaidot. Sukeltaja saattaa olla paras asiantuntija antamaan ensiapua itselleen tai sukellusparilleen sukellusonnettomuuden sattuessa. Ensihoidolle hälytyksiä sukellusonnettomuuksiin tulee vähän. Niissä epäillään usein (ensihoito-oppaan mukaan) veteen hyppäämisen seurauksena tullutta rankavammaa, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä laitesukeltamisen kanssa. Sukeltaja tarvitsee kuitenkin sataprosenttista happea, joten pintaorganisaation pitää olla valmis perustelemaan ammattilaiselle hapen käyttöä. Jokaisen sukeltajan tulisi käydä vähintään hapenannon ensiapukurssi, jotta osaa käyttää hapenantolaitetta oikein eikä tuhlaa happea. Pienet virheet voivat olla kohtalokkaita louk-

Uusin aluevaltaukseni on laserkaiverrus. Eräs sukelluskouluttaja antoi meille kurssin aikana laserilla kaiverretut nimikoidut termosmukit ja reelit, ja tuumasin, että tuohan voisi olla hauskaa. Kaiverran kaikenlaista, mukeja, termareita, lasinalusia, synttäri- ja läksiäislahjoja. Tällä hetkellä valmistan paljon nahkaisia ompelumerkkejä islantilaisneuleiden tekijöille. Teen tällä hetkellä sivutoimena kaiverruksia toiminimellä Harrin Piirtopaja. Kaivertaminen on hauskaa ja hypnoottista, ja on mukava suunnitella kaiverrus yhdessä asiakkaan kanssa. Harrastan myös valokuvausta ja lintubongausta poikani kanssa.

Rehellisyyden nimissä pitää todelta, että minä osaan lähinnä suunnistaa lintutornille ja poikani tunnistaa linnut.

3/2021 SUKELTAJA

23

Janne Ahon

en

Norpat

Kahden lajin harrastaja tähtää huipulle − Tavoitteeni on, että kisat menisivät hyvin ja pääsisin kilpailemaan myös kansainvälisellä tasolla. Minut valittiin Suomen vuoden 2021 maajoukkueeseen tämän vuoden tammikuussa, sanoo 16-vuotias räpyläuimari Juho Herva. Nurmijärven Uintia edustava Juho pääsi koronan vuoksi osallistumaan vain muutamaan kilpailuun viime vuoden puolella.

harrastuksen reilut kaksi vuotta sitten, kun hän kävi Hyvinkään Uimaseurassa kokeilemassa lajia, ja se tuntui hänestä heti mukavalta. − Aika nopeasti aloittamisen jälkeen kävin ensimmäisissä kisoissa Tartossa ja ansaitsin siellä jo ensimmäisen pronssisen mitalini. Räpyläuinnissa parasta on, kun pääsee kovaa räpylöillä, ja se tuntuu uinnissa hyvältä. Minä tykkään vauhdikkaista lajeista.

Juhon mielestä räpyläuinti sopii jokaiselle, joka pitää vauhdista ja nauttii myös uimisesta. Laji sopii niin pojille kuin tytöillekin. Hän kaipaakin lisää poikia mukaan toimintaan, sillä enemmistö räpyläuimareista on tyttöjä. − Viime syksyn kisoissa olin ainoa oman ikäiseni. Toinen osallistuja oli muutaman vuoden nuorempi poika. Virossa esimerkiksi on paljon enemmän poikia mukana harrastuksessa ja kisoissakin, hän kertoo.

JUHO ALOITTI

VAUHTI VIEHÄTTÄÄ MYÖS ENDUROPYÖRÄILYSSÄ

Toisena lajinaan Juho harrastaa maastopyöräilyn alalajia, enduropyöräilyä. Siinä ajetaan 6–12 erilaista erikoiskoetta, joiden kokonaisajoaika ratkaisee sijoituksen kilpailussa. Juho osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa tänä kesänä ja sijoittui neljänneksi omassa sarjassaan, miehet 16 v. − Kaaduin kerran, siinä meni aikaa, hän kuittaa kisan. − Enduropyöräily on aika fyysistä, ja tykkään, kun siinä mennään kovaa. Ei siinä ole sellaisia isoja tavoitteita, mutta olisi kiva kisata vielä aikuisena täällä Suomessa.

TREENIÄ 15−20 TUNTIA VIIKOSSA

− Pitää olla motivaatiota, tykkään kummastakin lajista, Juho kertoo, kun kysyn, miten hän jaksaa harjoitella molempia.

24

3/2021 SUKELTAJA

Sari Herva

ANNE KETTUNEN

Räpyläuintia hän on treenannut neljä kertaa viikossa ja ensi syksynä mukaan tulee vielä viides, maksimikestoltaan kahden tunnin treeni. Enduropyöräilyssä ei ole ohjattuja harjoituksia, vaan sitä Juho treenaa enimmäkseen yksin yhdestä kahteen kertaan viikossa. Kaiken kaikkiaan hän treenaa viikoittain 15–20 tuntia.

Juho on valittu mukaan urheiluvalmennukseen hänen aloittaessaan Hyriassa kone- ja tuotantotekniikan ammatilliset opinnot syksyllä. Opiskelupäivien valmennukseen kuuluu kaksi harjoitusta viikossa.

LAJIT TUKEVAT TOISIAAN

Juhon molemmissa lajeissa on tärkeää, että hallitsee keskivartalon lihakset hyvin.

Uinnissa käytettävien delfiinipotkujen tulee olla sujuvia ja viedä uimaria eteenpäin. Pyöräilyssä pitää hallita tasapaino; vauhdikas liike ja myös pyörän käyttäminen itsessään vaatii hyvää lihaskuntoa.

Molemmissa lajeissa myös räjähtävä voima on tärkeässä roolissa.

Mielenhallintakin on tärkeää. Pyöräi-

Sekä enduropyöräily että räpyläuinti vaativat hyvää kehon ja mielen hallintaa sekä räjähtävää voimaa.

lyssä täytyy pystyä keskittymään ajamiseen ja omaan suoritukseen koko ajan. Räpyläuinnissa tulee hallita kilpailujännitystä niin, että oma suoritus olisi kilpailuissa paras mahdollinen.

Monipuolinen harjoittelu omien lajitreenien lisäksi vahvistaa urheilijan kokonaisvaltaista kehitystä, ja sillä voi myös vähentää rasitusvammoja.

VANHEMPIEN TUKI ON VÄLTTÄMÄTÖN

Kahden lajin aktiivinen harjoittelu vie paljon aikaa ja vaatii paljon joustoa myös Juhon vanhemmilta. Vanhemmat kokevat, että opiskelu on Juholla merkittävimmässä roolissa ja urheilu tulee sen jälkeen. He auttavat tarvittaessa opinnoissa ja kannustavat. − Yläkoulun jälkeen ammatilliseen oppilaitokseen siirtyminen muuttaa opiskelumenetelmiä käytännöllisempään suuntaan, joten uskon, että elämän eri osa-alueiden yhteensovittaminen voi olla helpompaa kuin aiemmin, Sari Herva arvioi.

Ympäristö

Puhtaampi meri on vain sukupolven päässä John Nurmisen Säätiö tekee työtä puhtaamman Itämeren hyväksi. Säätiö on vuodesta 2005 lähtien käynnistänyt lähes 40 erilaista hanketta, joiden tavoitteena on vähentää mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä. Hankkeista tunnetuimpia lienevät säätiön yhteishankkeet Itämeren rantavaltioiden kaupunkien kanssa, missä on käynnistetty ja kehitetty jätevesien tehostettua fosforinpoistoa vedenpuhdistamoilla.

KRISTIINA KARILA

S

äätiön periaatteena on tehdä konkreettisia, mitattavia, kustannustehokkaita toimenpiteitä, joilla on vaikutuksia sekä tähän hetkeen että pitkälle tulevaisuuteen hankkeesta riippuen.

NOPEITA JA HITAITA TOIMIA

− Peltojen kipsikäsittely on esimerkki Itämeren tilaa parantavasta toimenpiteestä, jolla on välittömiä vaikutuksia. Se on hyvä ensiapu peltojen fosforikuormituksen vähentämisessä, mutta vaikutus kestää vain joitakin vuosia, eikä kipsikäsittelyä voi jatkaa ikuisesti. Sillä saamme kuitenkin lisää aikaa kuormituksen juurisyyn eli peltojen ylilannoituksen hoitamiseen, sanoo Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden projektipäällikkö Eeva Tähtikarhu.

Pitkän aikavälin hankkeita ovat muun muassa Rannikkoruokohanke ja Lantakierrätyshanke. Ravinteita tehokkaasti sitovaa tiheäkasvuista järviruokoa niitetään ja toimitetaan turvetta korvaavaksi kasvualustaksi kasvihuoneille ja puutarhoille.

Hankkeessa pyritään löytämään kestävä ja markkinaehtoinen ketju ruokomassan hyödyntämiseen.

LANTA KIERTÄÄ

Lantakierrätyshanke toimii samaan tapaan: lantaa siirretään sieltä, missä sitä tuotetaan liikaa, sinne, missä sitä tarvitaan. − Suomessa maatalous on alueellisesti painottunutta: eläintuotanto on keskittynyt rannikolle ja kasvituotanto sisämaahan. Eläinten tuottamaa lantaa käytetään lannoitteena lähipelloilla, mutta koska sitä levitetään liikaa, ylijäämä huuhtoutuu vesistöihin. Sisä-Suomessa sen sijaan tarvitaan lisälannoitusta, mikä hoidetaan usein mineraalilannoitteilla, jotka ovat halpoja. Lannan kuljettaminen tilojen välillä vaatii yhteiskunnan tukea. Hankkeen tavoitteena onkin kehittää malli, jolla prosessoitua lantaa pystytään siirtämään

Säätiön lanseeraamaa Itämeripäivää vietetään joka elokuun viimeisenä torstaina.

eläintiloilta kasvitiloille mahdollisimman kustannustehokkaasti. Selvitämme myös, millainen yhteiskunnan tukimuodon tulisi olla, jotta lantafosfori saataisiin siirtymään koko Suomen laajuudessa sinne, missä sitä eniten tarvitaan, Eeva Tähtikarhu kertoo.

SUKUPOLVEMME AIKANA

Eläintuotantoa on keskittynyt erityisesti Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan, joten peltojen ravinnekuorman hillitsemisellä on suoria vaikutuksia Saaristomeren hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Toisaalta vaikka mereen ei päätyisi pelloilta enää mitään, on pohjaan varastoituneena paljon ravinteita, jotka hapettomissa oloissa alkavat vapautua takaisin meriveteen.

Tämä meren sisäinen kuormitus yhdistettynä ilmastonmuutokseen tulee hidastamaan Itämeren tilan paranemista.

Sukeltajaa kiinnostaa, milloin näiden hankkeiden tyyppiset toimenpiteet näkyvät Saaristomeren tilassa. − Uskon, että yhdistämällä nopeita ensiaputoimenpiteitä ja pitkän aikavälin toimia voimme nähdä meressä muutoksen parempaan vielä tämän sukupolven aikana, Tähtikarhu toteaa. www.johnnurmisensaatio.fi www.itameripaiva.fi

3/2021 SUKELTAJA

25

Isä ja tytär kalan perässä Jukka ja Jemmi Levonen ovat paitsi isä ja tytär myös molemmat sukelluskalastajia. Jemmi on yksi Suomen harvoja sukelluskalastuksessa kilpailevia naisia. Raumalta kotoisin oleva 24-vuotias matkailualan ammattilainen asuu ja työskentelee Helsingissä. Jukalla puolestaan on takana 30 vuoden ura sukelluskalastuksessa, ja lajissa on tullut menestystä EM-tasolla saakka.

KRISTIINA KARILA Kuvat Matti Pyykkö

J

emmin sukellusharrastus alkoi 5-vuotiaana norppatoiminnassa, ja sukelluskalastus lajina tuli tutuksi isän kautta. − Pienenä Jemmi oli mukana tuossa olkapäässä kiinni, mutta potki liikaa ja kalat säikkyi. Isommat kalat myös vähän pelottivat. Kun iän mukana tuli malttia lisää, hän oppi pääsemään lähemmäs kaloja, Jukka kertoo.

Ensimmäisen kalansa Jemmi sai 13-vuotiaana mökillä. − Olimme sukelluskaverini kanssa vedessä ja huomattiin säyne. Hain harpuunan sisältä ja sain sen saaliiksi, hän kertoo.

Jukka luottaa tyttärensä taitoihin ja rauhallisuuteen, eikä ole juurikaan joutunut huolestumaan tämän sukeltaessa. − Huomasin, että Jemmi on veden alla rauhallinen ja harkitsevainen, joten pystyin luottamaan, että hän tekee oikeita ratkaisuja. Hän pysyy tosi hyvin sovitussa taktiikassa toisin kuin nuorempi veljensä, joka aika nopeasti lähtee tekemään omaa juttuaan, Jukka nauraa. − Joskus Olkiluodon virrassa virta vei niin pitkälle, ettei poijua näkynyt, silloin ehkä vähän huolestuin. Norjan syvät veden on hänellä vielä kokematta ja paikat, joissa on esimerkiksi haita, niistä ei ole vielä keskusteltu, Jukka toteaa. − On hienoa, kun pystyy opettamaan ja auttamaan seuraavaa polvea eteenpäin.

Kun takana on jo 30 vuoden ura, niin toisten opettaminen motivoi ihan uudella tavalla, hän lisää.

MALTTIA JA ADRENALIINIA

Jemmi tekee tällä hetkellä noin 8−10 metrin sukelluksia, jotka kestävät noin 1−1,40 min. Hänen toinen sukelluslajinsa, uppopallo, tarjoaa hyvää treeniä sukelluskalastusta ajatellen. − Tässä lajissa viehättää toisaalta rauhallisuus ja toisaalta adrenaliini. Molempia pitää olla, että pärjää. Omaa kehoa pitää haastaa ja toisaalta myös kuunnella, jos tuntuu pahalta. Tarkkavaisuutta tarvitaan ja strategiaa pitää miettiä: ampuuko saman tien vai odottaako vielä vähän, jotta saa paremman osuman, Jemmi kuvailee.

saamansa saaliin ruuaksi ja miettivät porukassa myös tapoja jatkojalostaa kalaa. − En ole kotona paljoakaan valmistanut kalaa, koska Jukka on aina hoitanut sen puolen. Nyt olen vähän opetellut.

Minulle myös kestävä kehitys on tärkeää, hän kertoo. − Harva harrastus on sellainen, että siitä saa vielä ruuatkin päälle, Jukka lisää.

Jemmi Levonen

Jukka Levonen

Kun kysyn, aikooko hän joku päivä voittaa isänsä kilpailuissa, hän nauraa ja toteaa, että voitti jo. Jemmi kalasti tänä kesänä cup-kilpailussa Paraisilla isomman hauen kuin Jukka ja lisäksi muita kaloja, joten sijoittui isäänsä premmin. 4,45-kiloinen hauki on isoin Jemmin saama saalis Suomen vesillä. Norjassa 5,5-kiloinen turska oli todellinen wau-elämys. − Kalat näyttävät pienemmältä syvemmällä, joten tajusin vasta kun toin sen pintaan, miten iso se oli, hän kertoo.

KESTÄVÄÄ HARRASTAMISTA

Viime aikoina Jemmin kiinnostus on laajentunut kalastuksesta kalan valmistamiseen ruuaksi. Sukelluskalastajat käyttävät

UUSI SUKUPOLVI TULOSSA

Lajissa kilpailevia naisia on Suomessa vain muutama, eikä maailmallakaan kovin montaa. Jukan mielestä sukelluskalastus sopii naiselle siinä missä miehellekin. − Rohkeasti mukaan vaan kokeilemaan. Olisi hienoa, että naisillakin olisi oma tiimi. Meillä on uusi, nouseva sukupolvi tulossa ja pitkään mukana olleet antavat tilaa nuoremmilleen. Nyt kun meillä on kisoja, jotka käydään veneillä, niin on helpompi ottaa aloittelijoita mukaan, kun ei tarvitse laittaa heitä uimaan pitkiä matkoja. Saalisvarmemmat kisat ovat tietysti mukavammat aloittelijalle; on sellaisiakin kisoja, joista ei saa juuri mitään saalista. Ennen sai paljon enemmän kalaa. Kampela katosi 2000-luvulla. Nyt meillä on kilpailussa kalarajoituksia, mitä saa saalistaa. Kalan saaminen on siis paljon haasteellisempaa.

Hän miettii myös, että jonkinlainen sukelluskummitoiminta, jossa kokeneempi ottaa aloittelijan huomaansa, voisi olla toimiva idea. − Naissukelluskalastajilla on jo oma kansainvälinen Facebook-ryhmä, missä voi jutella ja kysellä kaikenlaista, Jemmi lisää.

Tänä vuonna Jemmiltä jäivät SM-kisat väliin sairastumisen vuoksi, mutta treenaaminen jatkuu tähtäimessä ensi kesän järviEM-kisat Puruvedellä, joita Sukeltajaliitto isännöi. Jukka kertoo, että kilpailevia naisia on Suomen lisäksi ainakin Tanskassa, Portugalissa ja Italiassa. − Uusia, innostuneita kisaajia toivotaan mukaan, ja voi ottaa yhteyttä vaikka minuun (jukkalev@dnainternet.net), jos harrastus kiinnostaa, hän kannustaa.

3/2021 SUKELTAJA

27

Mediseam Oy:n toimittamat verhot rajaavat varusteet ja muut tarvikkeet tilan seinustoille.

Tapaus täyttöpaikka − vaikeuksista voittoon Lahden Urheilusukeltajat ry päätti rakennuttaa viranomaisten vaatimukset täyttävän täyttöpaikan, ja projekti käynnistyi lokakuussa 2019. Hanke oli tyssätä heti alkuunsa, kun ohjeet täyttöpaikan vaatimuksista tuntuivat ylimalkaisilta ja jättivät paljon tulkinnanvaraa. Sinnikkyydellä homma vietiin kuitenkin maaliin. Siinä sivussa saatiin paljon oppia ja hyvää tietoa avuksi muillekin.

Toimittanut KRISTIINA KARILA Kuvat Niko Miilus

28

3/2021 SUKELTAJA

P

rojektia ryhtyivät vetämään seuran kalustonhoitajat Juha Ruokosalmi ja Niko Miilus. Tavoitteena oli rakennuttaa seuran kerhotilaan täyttöpaikka, jossa olisi tilat sekä kiinteälle että retkikompressorille ilma- ja nitroksitäyttöön ja mahdollisuus tulevaisuudessa laajentaa trimiksitäyttöön.

OHJEISTUS EPÄSELVÄÄ

Aluksi Juha Ruokosalmi otti yhtyettä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin selvittääkseen, millaisia vaatimuksia täyttöpaikalle on. Tukesin sivuilta löytyvä ohjeistus herätti epätietoisuutta.

Ohjeen mukaan ”Täyttötilaa (kompressori ja täyttöramppi) ympäröivien seinien ja välipohjien tulee olla lujarakenteiset”.

Tulkintaa siitä, mitä lujarakenteisella tarkoitetaan, ei Tukes pystynyt antamaan, vaan Ruokosalmi ohjattiin ottamaan yhteyttä johonkin auktorisoituun tarkastuslaitokseen, jotka tekevät täyttöpaikkojen tarkastuksia. Myöskään sieltä ei apua löytynyt.

PELASTUSLAITOS PELASTI

Kolmas taho, johon Ruokosalmi otti yhteyttä, oli Päijät-Hämeen Pelastuslaitos. Tukes valvoo seurojen lisäksi viranomaisten täyttöpaikkoja, joten ehkäpä siellä tiedettäisiin paremmin. − Sieltä saimme parhaan mahdollisen avun ja vinkit, mitä heillä oli antaa. Pelastuslaitoksen kautta saimme jopa Tukesin viimeisimmän ohjeen, jota ei netissä ollut. Kyseinen ohje päivittyi sitten nettiinkin, kun soitin siitä Tukesiin, Ruokosalmi kertoo.

Soittokierros jatkui. Kun yhteydenotto ensimmäiseen tarkastuslaitokseen ei ollut tuottanut tulosta, päätti Ruokosalmi kokeilla toista. − Otin yhteyttä DEKRAan ja siellä Jyrki Penttilään. Hommahan alkoi aukeamaan samantien. Tuli vaatimukset, vinkit ja suositukset kertaheitolla. Kuvailin hänelle paikan ja olosuhteet, ja parin sähköpostin jälkeen oli selvät sävelet mitä tehdään ja miten toteutetaan. »

Pullot säilytetään omassa telineessään.

Projektissa huomioituja asioita • Kaikille tiloissa säilytettäville täyttölaitteil-

jen sijoitus ja tuenta olla asianmukainen.

• Laitteille tulee olla tilassa käyttö- ja huol-

le, myös retkikompressorille, tulee teettää

Pulloista informoiva tarra tarvitaan ulko-

to-ohjeet sekä huoltokirjat. Tilasta tulee

ilma-analyysi vähintään kerran vuodessa

oveen.

löytyä myös selvästi näkyvä yleisohje,

ja käyttömäärien ollessa suuria parikin kertaa vuodessa.

• Lujarakenteinen seinä on noin 500 kg/m2

• Täytettävät pullot on pystyttävä kiinnittä-

miten tilassa toimitaan ja ohjeet erilaisia

mään tukevasti paikoilleen täytön ajaksi.

vaaratilanteita varten. Ohjeita kannattaa

• Tyhjiä ja täytettyjä sukelluspulloja ei saa

kestävä seinärakenne. Ratkaisu on yleensä

säilyttää täyttötilassa. Niiden on oltava

täyttöhäkki.

omassa tilassaan, eikä sielläkään irrallaan

• Tilaan on järjestettävä paineenpurkaustie.

vaan esimerkiksi kiinni telineessä.

alkaa kirjoittaa jo suunnitteluvaiheessa, niissä on oma työnsä.

• Alkusuunnitteluun kannattaa käyttää aikaa: mitä halutaan rakentaa, mitä

Se voi olla esimerkiksi ulospäin aukeava

• Tyhjät ja täydet pullot eivät saa sekoittua.

osia ja tarvikkeita tarvitaan. Kannattaa

ovi, jonka lukko on poiskytkettävissä, tai

Pullo määritellään tyhjäksi, kun siellä on

tehdä piirrossuunnittelua ja luetteloita.

riittävän iso ikkuna. Purkaustien tulee olla

kaasua alle 10 bar. Pulloille voi esimerkiksi

Se helpottaa hankintojen tekoa ja itse

sellaiseen suuntaan, että mahdollisesta

askarrella ripustettavia merkkejä, joilla

rakentamista ja maksaa itsensä takaisin

räjähdyksestä ei aiheudu vaaraa ihmisille.

merkataan täydet ja tyhjät. Yksi ratkaisu

• Täyttötilan ulkopuolella tulee olla hätäpysäytyskytkin.

• Mikäli täyttöpaikalla käytetään puhdasta happea, tulee mahdollisten happipullo-

katsastuksessa.

on rakentaa täysille ja tyhjille pulloille omat

• Täytöistä on pidettävä täyttöpäiväkirjaa.

telineensä, vaikkapa säilytystilan vastakkai-

• Tila tulee hyväksyttää paikallisella

sille seinille. Täysien pullojen ja tyhjien pul-

pelastusviranomaisella.

lojen telineet merkitään selvästi kylteillä.

3/2021 SUKELTAJA

29

TURVAVÄLINEEKSI MAGNEETTIKATKAISIJA

Neljä kuukautta kestäneen, hermoja kysyneen selvitystyön jälkeen päästiin vihdoin rakentamaan. − Tarvittavien laitteiden ja tarvikkeiden sekä näiden kokoluokan sovittaminen seuran L&W:n 450 l/min tuottavan kompuran yhteyteen sujui todella nohevasti Sukellusluolan asiantuntevalla avulla, Juha Ruokosalmi kiittelee. − Kaasuasemaan tarvittavista laitteista ja tarvikkeista Niko oli tehnyt raakapiirrossuunnitelman. Sitä käytiin läpi Sukellusluolan Jukka Österin kanssa ja hiottiin tarvikkeet kohdilleen kolmelle happipullolle nitroksin jatkuvaan sekoitukseen ja puhtaan hapen vippaukseen yhdestä paketista. Samalla saatiin Tukesilta uutta tietoa, mikä lisäsi laitteistovaatimuksia. Sen seurauksena hapen täyttöramppiin lisättiin magneettikatkaisija, joka on kytketty kompressorin virtakatkaisijoihin. Katkaisija katkaisee hapen syötön täyttöramppiin, jos tulee äkkilähtö ja pullo jää auki, hän lisää.

Juha Ruokosalmi (vas.) ja Niko Miilus ovat tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka projekti olikin työläs.

ISOMPI ROTAMETRI

RATKAISUKSI TÄYTTÖHÄKKI

PHOTO BY MARCELLO DI FRANCESCO

Niko Miilus vastasi projektin kalusto- ja tarvikehankinnoista. − Kerhotilamme seinät ovat kevytrakenteiset, ja ensimmäinen saamamme arvio lujarakenteisista seinistä oli rakennusvalvonnan määrittelemä 500 kg neliöllä kestävä rakenne. Tämä oli meille ongelma. Ratkaisevan tiedon saimme Jouni Piispaselta, jonka mukaan seinän voi tehdä vaikka luokitellusta puusta, kunhan se kestää paineiskun, jos pullo räjähtää, eikä kukaan sen takana ole vaarassa. Ratkaisu meille lujarakenteisiksi seiniksi oli pullojen täyttöhäkki. Täyttöpaikkamme onkin ensimmäinen virallinen täyttöpaikka kaasuasemalla Suomessa, joka on tehty kevytrakenneseinäiseen tilaan, Miilus kertoo.

Rotametri (kaasun virtausnopeuden mittalaite) aiheutti miettimistä kompressorin suuren tuoton vuoksi. − Rotametri hankittiin suoraan Kytölältä heidän asiantuntemustaan käyttäen. Ensimmäinen rotametri oli 5−50 l/min mitta-alueella. Tämä osoittautui liian pieneksi hapen välipaineen noustessa 8 barin tienoille 32 % nitroksin teossa, ja säätöherkkyys oli liian isoilla väleillä tarkan seoksen tekoon. Seuraava otettiin tuplasti isompana 15−110 l/min, mikä osui nappiin kompressorin 450 l/min tuotolle: hapen välipaine oli 1,5 baria jatkuvalla sekoituksella 37 %, Juha Ruokosalmi toteaa.

Lahden Urheilusukeltajat ry haluaa kiittää avusta Sukellusluola Oy:n Jukka Österiä, Ab Sea & Subsea Oy:n Jouni Piispasta, Dekra Oy:n ylitarkastaja Jyrki Penttilää, Päijät-Hämeen Pelastuslaitoksen Ari Heikkistä ja Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiaista.

DIVING SAFETY SINCE 1983 DANEUROPE.ORG

New Partnership

Jäsenille tarkoitetut sukellusvakuutusohjelmat Ensiapu 24/7 kaikkialla maailmassa Avustaminen matkustamiseen liittyvissä seikoissa sekä oikeusapu Osallistuminen sukelluslääketieteellisiin tutkimusprojekteihin Lääketieteellinen neuvonta ja erikoislääkärien lähetteet

Täyttöhäkki on pultattu lattiaan. Kannessa on magneettikatkaisija, joka katkaisee virran, jos kansi avataan täytön aikana.

Lahden Urheilusukeltajat ry:n laitteisto • Kompressori L&W 450 l/min automaattisella Puraconin suodattimen kosteusmittaajalla. Täyttöramppi 2 kpl 220 bar ja 2 kpl 330 bar. Täyttöletkuihin lisätty yksisuuntaventtiilit kompressorin sisälle säästämään kompressoria paineiskuilta, kun pullot avataan täyttöhäkin sisällä ja kansi on kiinni täytön aikana.

• Metallinen täyttöhäkki, jossa ovet ja kansi. Kannessa pitää olla magneettikatkaisija, joka katkaisee virrat ja täytön, jos kansi avataan täytön aikana. Täyttöhäkin vuoksi täyttöletkuihin ei ole tarpeen lisätä vaijereita tai vastaavia letkurikkosulkuja, sillä letkut eivät ole vapaassa tilassa.

• Hapen täyttöramppi kolmella happipullolla. Metallikuoriset, metrin pituiset letkut. Jos ne ovat pidemmät, tarvitaan letkurikkovarmistus. Jakotukki, johon happiletkut tulevat. Letkujen ja

Hapen täyttöramppi.

jakotukin välissä yksisuuntaventtiilit estämässä, ettei happipullojen paineita tasata vahingossa täysistä vajaisiin. Jakotukista ”vippiletku” puhtaan hapen siirtämiseen dekosukelluspulloihin.

Jakotukin toisessa päässä alentaja hapelle, magneettikatkaisija ja rotametri. Sieltä happi on johdettu kupariputkea (medicallaatua = happipuhdas) pitkin sekoittimeen ja sieltä nitroksiseos-

Täyttöpaikan yleiset vaatimukset Tukesin sivuilla

https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/painelaitteet/ painelaitteen-kaytto/tayttopaikat

ta kompressoriin.

• Valmiin nitroksiseoksen maksimi on rajattu turvallisuussyistä 37-prosenttiseksi.

3/2021 SUKELTAJA

31

Kalat piilosilla KUVA-ALBUMI Kuvat osallistuivat vuonna 2020 sarjaan Vertical Sukelluskuvauksen PM-kilpailussa. − Kuvat on otettu Balilla vuonna 2017. Huomasin sukelluksella, että keltainen koralliahven väijyi meitä kauniin pehmytkorallin takaa. Halusin ikuistaa kalan piilottelevan käyttäytymisen. Minusta punaisen ja keltaisen yhdistelmä toimii tässä hienosti.

Kun korallia katsoo tarkkaan, huomaa siinä kaikenlaisia suojaa etsiviä otuksia. Kuvassa piileskelee pieni tokko. Halusin leikitellä linjoilla ja terävyydellä asettaen kalan kuvan pääkohteeksi.

KUVAT MARTIN HANELL, RUOTSI

32

3/2021 SUKELTAJA

3/2021 SUKELTAJA

33

Kuvaajan vinkki

Aurajoen neito "Enemmän kuin milloinkaan olen tietoinen ääriviivoistani, ja silti sulaudun siihen, mikä minua ympäröi. Virtaan." Lainaus on Aurajoen neito -videotaideteoksesta, jossa neitona esiintyy vapaasukeltaja ja sirkustaiteilija Salla Hakanpää.

KRISTIINA KARILA Kuva Jere Satamo

kulttuuripääkaupungin 10-vuotisjuhlaa. Osana sitä Turun kaupunki järjesti keväällä alueen visuaalisten alojen ammattilaisille suunnatun taidekilpailun.

Parhaat hankkeet palkittiin tuella, jonka avulla taideteokset totutettiin. Teokset ovat olleet esillä eri puolilla Turkua syyskuun loppuun saakka.

TURKU VIETTÄÄ

NEIDON TARINA SYNTYY

Artesaani ja pukusuunnittelija Marjo Haapasalo oli yksi palkituista. Hänen suunnittelemansa Aurajoen neito -videotaideteos ottaa kantaa ympäristön ja luonnon suojelemisen puolesta. − Video kertoo vajaassa viidessä minuutissa kasvutarinan. Kuvitteellinen Aurajoen neito syntyy, etsii ja löytää paikkansa.

Tapahtumat sijoittuvat pääosin veden alle; vesi ja aika virtaavat eikä mikään pysy hetkeäkään samana. Vahvaa visuaalisuutta tukevat äänimaailma ja sanallistus, Marjo Haapasalo kertoo. − Alun perin ajatus ensimmäisiin vesikuvauksiin lähti taistelukalastamme: ihailin sen liikkeitä vedessä ja mietin, että haluaisin jäljitellä sen liikkeitä ja vesikasveja tekstiilin keinoin. Aurajoen neidossa video kehittyi enemmän tarinalliseksi. Video kertoo neidon tarinan ja metamorfoosin.

Ajatus on tiivistettynä: Niin kuin joki, myös elämä kantaa mukanaan muistoja, mutta ei ole koskaan sama kuin eilen. Aika on aina muuttuva ja virtaava, eilistä ei saa koskaan takaisin.

Salla Hakanpäälle Aurajoen Neito oli jo toinen projekti Marjo Haapasalon kanssa.

34

3/2021 SUKELTAJA

Aurajoen neito -videoteos tulee nähtäville YouTubeen vuodenvaihteessa. Seuraa tiedotusta Facebookissa sivulla Aurajoen neito.

− Innostuin heti, kun hän esitteli konseptin minulle. Tämän teoksen kaltainen sukeltaminen on itselleni esittävän taiteen ammattilaisena ehkäpä se kaikkein omimmalta tuntuva sukeltamisen muoto tai syy, vaikka rakastan vedessä olemista, liikkumista ja sukeltamista ylipäätään ja viihdyn myös kilpasukelluksen maailmassa, hän sanoo. − Neidon asun liehuva materiaali teki sukeltamisesta varsin erilaista kuin märkätai uimapuku. Voisi melkein puhua eri lajista. Märkäpuvun kanssa on vedessä toki lämmin ja hyljemäisen sulavaliikkeinen olo, mutta ilman neopreenikerrosta tunnen olevani lähemmin yhteydessä veteen. Uimapuvussa sukeltaessa on ihanaa tuntea vesi iholla ja hiuksissa. Liehuvat hihat ja helmat taas muuttuvat vedessä ikään kuin raajojen ja tuntoaistin jatkeiksi; tunnen niiden liikkeen suhteessa oman liikkeeni suuntiin ja intensiteettiin. Ne myös määrittävät koreografiaa ja liikettä paljon, joten koreografiaa ei teosta varten suunniteltu ja käsintehty puku pääsee oikeuksiinsa.

TAITEEN KAUTTA VAPAASUKELTAJAKSI

Salla Hakanpään ensikosketus vapaasukellukseen tuli taiteen kautta. Sirkustaiteilijuutta hän pitää hyvänä lähtökohtana vapaasukellukseen. − Pinta-näyttämöteokseen (2013) keksittiin tehdä vedenalainen video, jota varten kuvaaja Teemu Liakka vinkkasi pyytämään apua Johanna Nordbladilta,

joka myöhemmin tutustutti minut Cetuksen vapaasukeltajiin. Kun aloin vapaasukeltaa pituutta altaassa, saavutin metrejä verrattain nopeasti ja pian minut houkuteltiin mukaan myös kilpailutoimintaan.

Kisaavia naisia oli Suomessa tuolloin hädin tuskin kourallinen. Sittemmin olen kisannut allaslajien MM-kilpailuissa sekä käynyt kursseja AIDA-vapaasukelluskouluttajaksi asti. Olen saanut kuulla hyväntahtoista kommenttia, että "kylläpä sä kehityt nopeasti verrattain vähällä treenillä", mutta totuus on, että sukeltajuuteni taustalla on eri taitolajien fyysinen harjoittelu ja sen myötä myös psyykkinen harjaantuminen yli kahden vuosikymmenen ajalta − elämäntapa ja sen mukaiset valinnat. Kehonhallinnan ja moniulotteisen hahmotuskyvyn lisäksi olen kasvanut sirkusharjoittelun myötä mielenlaadultani sitkeäksi, minkä uskon edesauttavan vapaasukelluksen henkisen puolen kanssa paljon, hän pohtii. − Vesi on kasvanut minulle tärkeäksi taiteentekemisen elementiksi näyttämötaiteen ja ilma-akrobatian rinnalle. Olen päässyt tekemään töitä eri taiteilijatyöryhmien kanssa ja videoteosten lisäksi mm. koko illan esityksen uimahalliin sekä viihteellisen sirkusnumeron, jonka osana upotan pääni vesisaaviin köydessä nilkoista roikkuen.

Vesi on elementtinä mielestäni tavattoman inspiroiva eri olomuotoineen. Minua kiinnostavat uudet taiteen tekemisen paikat ja yhteistyömahdollisuudet − paljon on myös ideoita mielessä kypsymässä ja odottamassa toteutumistaan, Salla Hakanpää valottaa suunnitelmiaan.

Kolumni

Kurin vai valistuksen puutetta?

S

uomessa sukeltajiin luotetaan, sillä meillä saa sukeltaa hyvin vanhoillakin hylyillä suht vapaasti. Jos tämä luottamus menetetään, saattavat maailmalla vallitsevat hyvin tiukat suojelukäytännöt olla arkipäivää meilläkin.

HYLKYYN KAJOAMINEN ON RIKOS

Muinaismuistolain mukaan yli sata vuotta sitten uponneet hylyt ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, joten niihin koskeminen eli kajoaminen on yksiselitteisesti kielletty! Saman lain 5 §:ssä todetaan, että muinaisjäännös eli hylky on rauhoitettu kahden metrin päähän sen näkyvistä reunoista. Lisäksi lain 20 §:ssä todetaan vielä erikseen, että kaikki uudet hylkylöydöt tulee viipymättä ilmoittaa Museovirastolle. Näiden lain kohtien rikkominen on muinaisjäännösrikos, josta tuomitaan vähintään sakkoja.

KEPPIÄ JA PORKKANAA

Suomen meriagkeologinen seura

Me suomalaiset hylkysukeltajat olemme maailman mittakaavassa harvinaisen onnekkaita paitsi siksi, että meillä on paljon vanhoja hylkyjä, myös siksi, että viranomainen eli Museovirasto on suhtautunut poikkeuksellisen suopeasti muinaisjäännöksillä sukeltamiseen. Missään muualla maailmassa se ei ole yhtä vapaata kuin Suomessa. Tämä suopeus on perustunut luottamukseen siitä, että laitesukelluksen peruskurssilla käydyt asiat osataan ja niitä noudatetaan – myös muinaismuistolain näkökulmasta.

Jos tämä luottamus menetetään, on vaarana, että maailmalla valitsevat tiukemmat suojelukäytännöt leviävät Suomeenkin, kun muinaismuistolakia paraikaa uudistetaan. Tämä olisi valtava tappio kaikille Suomessa sukeltaville.

Siksi haastan kaikki luottamuksen arvoiset sukeltajat muistuttamaan näistä jutun alussa mainituista asioista niin sukellusparia

kuin muitakin seuralaisia ja koulutettavia. Porkkanana tarjoan yhä parempia hylkyjen sijaintitietoja, 3D-malleja sekä poijutuksia, jotka palvelevat kaikkia sukeltajia. Keppinä kerrottakoon, että Suomen meriarkeologinen seura on tehnyt ja tekee kaikista havaitsemistaan hylkyihin kajoamisista rikosilmoituksen. Oli sitten kyse hylkytammen varastamisesta esimerkiksi Neljäntuulentuvan hylystä tai ”kylpyammeen” turmelemisesta Uunihylyssä, eli aina ei tarvitse olla kyse arvolastin varastamisesta.

UUNIHYLYLLÄ TEHTY TUHOJA

Mitättömiltä tuntuvilla hylyn hiplaamisilla voi olla isot seuraukset esimerkiksi hylyillä, joissa jo tehdään akateemista tutkimusta tai rakennetaan hylkypuistoa. Uunihylyn tapaus Porkkalassa on tästä hyvä esimerkki. Meriarkeologinen seura on tutkinut hylkyä jo useamman vuoden, tehnyt siitä 3D-mallin (sketchfab.com) ja ottanut siitä ajoitusnäytteitä (alus 1600-luvun alusta). Olimme juuri menossa asentamaan hylylle opasteita ja infotaulua, kun huomasimme, että koko homma pitää aloittaa alusta jonkun vandaalin takia. Kylpyammeeksi kutsuttu valtava tynnyrinpohja oli kaivettu pois uunin vierestä kansipalkkien alta, missä se oli noin 500 vuotta odottanut tutkijaa. Tämä oli merkitty yhdeksi nähtävyydeksi hylkykierroksella, jonka tielle amme oli nyt nostettu kyljelleen, useiden tynnyrilautojen revettyä irti.

Joukossa on aina joku, jolle oppi ei mene päähän, mutta parin ja muiden mukana olijoiden velvollisuus on puuttua päättömyyksiin ja ennaltaehkäistä niitä muistuttamalla, että hylyiltä mukaansa saa ottaa vain kuvia ja jättää sinne vain kuplia – ettei mene luottamus.

Markku Luoto, puheenjohtaja, Suomen meriarkeologinen seura

1600-luvun Uunihylkyä on häiritty.

Kylpyammeeksi kutsuttu tynnyrinpohja on siirretty pois alkuperäisestä paikastaan.

3/2021 SUKELTAJA

35

Sukellusturvallisuus ja -taidot

s Pa

iM

an

r ne

ko

sk

i

Kokoa sukelluksia varten oma työkalupakkinsa, jonka välineillä korjaat tavallisimmat varusteongelmat.

Tykötarpeet lisäävät mukavuutta Varsinaisten sukellusvarusteiden lisäksi sukeltaja tarvitsee erilaisia apuvarusteita, jotka tekevät sukellustapahtumasta sujuvamman ja mukavamman. Kysyimme CMAS-kouluttajien Facebookryhmässä, mitä apuvarusteita kouluttajat suosittelevat oman kokemuksensa perusteella.

MIKA RAUTIAINEN, KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ

S

ukellusvarusteiden kuljetusvälineen suhteen tuntuu olevan mielipideeroja erityisesti paljon rantasukelluksia tekevien ja enimmäkseen veneestä sukeltavien välillä.

Vedenpitävän laatikon (lihalaatikko, muurarin laatikko tai vastaava) etuna on tukeva rakenne ja se, ettei vesi valu sukellusvarusteista auton tavaratilaan. Laatikossa varusteet ovat myös suojassa kolhuilta.

Monen mielestä tavarat ovat näppärämmin saatavilla laatikosta kuin kassista.

Laatikoihin on asennettu naruja tai kumiköysiä, joihin voi sukelluksen jälkeen ripustaa muun muassa kelat ja muut pikkutavarat roikkumaan.

Laatikko märkätavaroille ja kassi kuiville on siis suosikki, kun sukelletaan

36

3/2021 SUKELTAJA

”suoraan auton perästä”, rannalta. Laatikko voi kuitenkin olla hankala veneestä sukellettaessa. Se vie paljon tilaa, ja monissa seuroissa, joilla on pienemmät veneet, laatikkojen käyttäminen veneessä on jopa kokonaan kielletty. Suuremmissakin veneissä suositaan usein kasseja tai vedenpitävällä kannella varustettuja tynnyreitä.

Kassin on hyvä olla tukevaa tekoa ja vedenpitävä. Jos kassissa ei ole valmiiksi jäykkää pohjaa, siihen voi leikata vesivanerista sopivan pohjalevyn. Toisaalta myös iso Ikean kassi on halpa ja monipuolinen varuste.

Auton tavaratilaa voi myös melko edullisesti suojata kumimatoilla ja kaukalolla, johon märät kassit voi laittaa.

MUKAVASTI RANNALTA

Rantasukelluksiin valmistautumisesta saa miellyttävämpää muutamalla pikku kikalla.

Crocsit tai vastaavat helposti jalkaan sujautettavat sandaalit ovat kätevät, kun sukelluspaikalla kuljeksii ympäriinsä aluspukuun pukeutuneena.

Pukeutumisalustaksi on hyvä varata mukaan matto tai pieni pressu, jolloin hiekasta ja männynneulasista on vähemmän haittaa.

Harjaa tarvitaan siitä huolimatta usein varusteiden puhdistamiseen.

Jos sukellustapahtuma kestää useampia tunteja, kokoontaittuva retkituoli ja katos lisäävät mukavuutta.

Ylimääräisiä painoja tarvitaan pressujen ja katosten ankkuroimiseen paikolleen tuulen varalta.

Stig Gustavsson

YÖSUKELLUKSELLA

Pimeän aikaan sukellettaessa otsalamppu helpottaa sukelluksen valmisteluja.

A-lippu on valaistava pimeällä. Myös rantautumispaikan merkitseminen on tärkeää. Siihen voi käyttää esimerkiksi kiilutikkuja tai strobovaloja tai jotain muuta valoyhdistelmää, joka pintautuvan sukeltajan on helppo erottaa kaikkien muiden ympärillä olevien laitureiden valoista.

TURVALLISUUSVARUSTEET

MUUTA TARPEELLISTA

Omat varusteet voi nimetä vedenpitävällä tussilla. Myös nimitarrat, joita käytetään esimerkiksi päiväkotivaatteisiin ovat käteviä. Niihin voi laittaa haluamansa tiedot, kuten nimen ja puhelinnumeron.

Tämän artikkelin sisältö koostuu Sukeltajaliiton CMAS-kouluttajien Facebook-ryhmän jäsenten ja Sukeltajaliiton laitesukellusvaliokunnan jäsenten jakamasta kokemusperäisestä tiedosta. Kiitos kaikille artikkelia työstäneille!

Hakulinen Ari-Pekka

ka

Ha

ku

lin

en

Laatikon reunaan viritetty kumiköysi pitää ripustettavat kilkkeet siistissä nipussa.

Aluspuku peittona pitää tavarat paikoillaan.

ek

On erittäin mukavaa, kun mukana on riittävästi varaosia ja tarvikkeita. Siten reissu ei mene pilalle, jos jotain hajoaa.

Peruslaatikkomalliseen pakkiin saa mahtumaan lähes kaiken tarvittavan. Työkaluista tärkeimpiä ovat pieni jakoavain, kuusiokoloavainsarja ja Leatherman tai vastaava monitoimityökalu.

Lajitelma o-renkaita pelastaa jo monta sukellusta. Nippusiteitä tarvitaan aina.

Varasuukappale on hyvä olla mukana.

Kaksikomponenttiliimaa tarvitaan korjaushommissa, ja kumipukujen paikkaamiseen käy polkupyörän paikkasarja.

Pieni muovipurkki on hyvä tietokoneiden varaparistojen säilyttämiseen.

Erityisen hyvin varautuneella sukeltajalla on mukana myös varaletkut painemittariin, annostimeen ja kuivapukuun.

Hengityskaasujen analyysimerkintöihin käytetään usein ilmastointiteippiä. Sen huono puoli on, että se jää kiinni pulloon turhankin sitkeästi. Oranssi suojausteippi toimii siistimmin ja onkin monen sukeltajan suosikki.

Bungeeköyttä tarvitaan monenlaisiin tarkoituksiin, ja sitä kannattaakin aina pitää mukana hyvänkokoinen pätkä, tai jos tilaa riittää, niin kokonainen rulla.

Myös Bilteman narurulla on monikäyttöinen ja korvaamaton varuste. Polkupyörän sisäkumi kumilenksujen tekemistä varten kulkee monella sukeltajalla mukana kaiken varalta.

Nesteyttäminen on tärkeää sukellusturvallisuuden kannalta, joten juomapullo onkin tärkeä vakiovaruste. Ympäristövastuullinen sukeltaja täyttää juomavetensä teräspulloon tai kovamuoviseen kestopulloon; kaupan kertakäyttöisiä vesipulloja on syytä välttää.

Ympäristövastuullinen sukeltaja myös lajittelee roskansa. Roskapusseja kannattaa ottaa mukaan kokonainen rulla, yksi ei ikinä riitä.

i-P

PELASTA SUKELLUS VARAUTUMALLA

Pressu on mukava maastossa varusteita vaihtaessa.

Ar

Tutkimustulosten mukaan sukellustapaturmissa on edelleenkin annettu aivan liian harvoin ensiapuhappea. Hapenantolaite tulisi aina olla mukana sukellustapahtumissa, ja jokaisen sukeltajan tulisi osata käyttää sitä.

Ensiapupakkausta tarvitaan myös muissa kuin suoraan sukeltamiseen liittyvissä haavereissa. Sukeltaja kohtaa luonnossa liikkuessaan tavanomaisia retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä riskejä: haavat, venähdykset ja ruhjeet pitäisi kyetä hoitamaan heti paikan päällä.

Avaruuspeitto on hyvä olla mukana kylmettymisen varalta. Se ei vie paljon tilaa eikä painakaan juuri mitään.

3/2021 SUKELTAJA

37

Tulostin ja sen ohjausyksikkö.

Tulostusmateriaali on rullassa ohjausyksikön päällä.

Printtaa sukellustarvikkeita Miksi ostaa sukellustarvikkeet, jos ne voi valmistaa kotona. 3D-tulostuslaitteilla voi tulostaa muoviesineitä, kunhan 3D-mallinnuksen alkeet ovat tuttuja. Vaikeusaste kasvaa nopeasti etenkin, jos ei tyydy valmiisiin malleihin. Tulostaa voi melkein mitä vain, kun ymmärtää tekniikan rajoitukset.

PASI MANNERKOSKI JA TERO PAKKANEN Kuvat Tero Pakkanen

T

ulostusmateriaali on edullisissa laitteissa muovi, mikä on materiaalina lujaa ja sopii vaativienkin esineiden tulostukseen. Vedenpitävän esineen tulostus vaatii huomattavaa tarkkuutta, ja kun tarkkuus yhdistetään nopeuteen, on tuloksena varsin hidas prosessi. Yksinkertaisenkin esineen tulostus vie tunteja. Siksi tulostin ei sovi sarjatuotantoon, mutta kylläkin varaosatuotantoon, kunhan asialla ei ole tulipalokiire.

HUOMIOI TURVALLISUUS

Tulostettavaksi sopivat lisävarusteet, kuten kameran lisäkahva, kiinnikkeet tai muoviset varaosat. Sukellustarvikkeissa turvallisuus on syytä pitää mielessä.

Kohtuullisen hyvä nyrkkisääntö onkin, että mitään, mikä liittyy esimerkiksi

38

3/2021 SUKELTAJA

paineenalentimeen tai ilman saantiin, ei kannata tulostaa. Sukelluslampun suojakotelon tulostamisen voisi ajatella jopa parantavan turvallisuutta, kun laite pysyy paremmin ehjänä.

SUUNNITTELE HYVIN

Jos suunnitellun esineen ei tarvitse kestää vedenpainetta, tulostaminen onnistuu suhteellisen helposti. Paineenkestäviä koteloita ei ole helppo tehdä kotikonstein, mutta sopivalla suunnittelulla, tulostamisella sekä jälkikäsittelyllä on mahdollista tehdä jonkinlaisia painekoteloita.

Joskus malli kannattaa suunnitella niin, että vesi voi virrata sen läpi, jolloin myös tulostus vie vähemmän aikaa ja materiaalia. Kappaleeseen ei saa jättää ilmataskuja, joten kappale kannattaa tulostaa umpinaisena. Malliin voi myös

tehdä kennomaisen onton sisärakenteen, jonka voi tulostuksen jälkeen valaa umpeen myrkyttömällä hartsilla.

HINTOJA

Harrastajalaitteiden hinnat vaihtelevat alle 300 eurosta tuhansiin. Harrastajalaitteilla voi tulostaa erilaisia muoveja ja hartseja.

Kalliimmilla tulostetaan yleensä erilaisia komposiitteja ja metalleja. Yleisin tulostusmateriaali on rullalla tuleva vajaa 2 mm paksuinen muovilanka, ja rullalla voi olla materiaalia 300 grammasta kahteen kiloon. Normaali yhden kilon rulla maksaa noin 20−50 euroa riippuen materiaalista.

Nykyään on tarjolla paljon erilaisia muoveja: on eri värisiä, joustavia kumimaisia, kovia kulutusta kestäviä, metallia johtavia, puukuitua sisältäviä tai vaikka lämpötilan mukaan väriä vaihtavia.

Kotelo sukellusvalaisimelle

− Olen seurannut alan kehitystä siitä lähtien, kun laitteiden ja tulostusmenetelmien patentteja vanheni joskus 2000-luvulla. Se käynnisti edullisten harrastajalaitteiden nopean kehittymisen. Tuolloin Reprap-projektin harrastajat julkaisivat ensimmäisen open source -tulostimen. Tykkään rakennella kaikenlaista, ja vekotin, jolla voi muuttaa idean todeksi, luonnollisesti vei mukanaan, Tero Pakkanen kertoo.

Valaisimen prototyyppi ei johtanut toimivaan valaisimeen.

Vinkit ja linkit Tulostaessa tulee huomioida: • tulostusmateriaalin tulee olla kuivaa • tulostuspään lämpötilan pitää olla riittävän korkea, jotta materiaali kiinnittyy hyvin • koteloidussa tulostimessa kotelon sisäläm­ pötila pysyy korkeampana, jolloin kerrokset kiinnittyvät paremmin • tulostaminen hitaasti tuottaa paremman lopputuloksen.

MALLINNUSOHJELMISTOJA Aloittelijoille: • Tinkercad (www.tinkercad.com) Harrastaneille: • Fusion 360 (suosittu, ilmainen yksityis­ käyttöön) • FreeCAD (open source) • OpenSCAD (open source, koodipohjainen parametrimallinnusohjelma)

3D-MALLIEN JAKOPALVELUITA • Thingiverse (www.thingiverse.com)

Nivelvarsi voisi toimia veden alla esimerkiksi kameratelineenä lyhyemmillä varsilla. Tämä yksilö on tehty pinnalla käytettäväksi.

Painekotelon prototyyppi

Oikaisu SUKELTAJA-LEHDESSÄ 2/2021

Ankkuroi fiksusti -jutussa oli virhe.

Tekstissä annettiin ohje, miten toi­ mitaan, jos veneeseen ei jää pinta­ vahtia. Sukeltajaliiton turvaohjeen mukaan veneessä tulee kuitenkin aina olla miehitys yllättävien tilan­ teiden varalta. Sivullisten havait­ sema tyhjillään oleva vene saattaa aiheuttaa myös tarpeettoman pelastustoimien käynnistämisen.

Keskustelu hylkyturvallisesta ankkuroinnista jatkuu. Museo­ virastolta on tulossa aiheesta päivitetty ohje.

• GrabCAD (www.grabcad.com) 3/2021 SUKELTAJA

39

Imatra

Imatran seudun erikoiset Imatralle kannattaa suunnata trailerin kanssa, sillä Vuoksen erikoisemmille kohteille tarvitaan vene.

Koukkaa myös Taipalsaaren kautta kokemassa varsinainen kalakeittosukellus.

ISMO MARTTINEN, KRISTIINA KARILA

V

uoksen Vallinkoskella Imatralla voi sukeltaa tutkimaan vedenalaisia hiidenkirnuja. Kirnut ovat muodostuneet alueelle ennen kuin koski valjastettiin vuonna 1944. Veden pinta oli silloin kymmenen metriä alempana. Hiidenkirnuja muodostuu, kun vesi pyörittää irtokiviä kovertaen kallioon kaivomaisia onkaloita. Vallinkosken kirnujen arvioidaan syntyneen noin 5 700 vuotta sitten.

SUUNNISTUSTAITOA TARVITAAN

Vallinkoski sijaitsee runsaat kolme kilometriä Imatrankoskelta etelään. Rannat ovat jyrkkiä ja yksityisomistuksessa, joten kohteelle pääsee vain veneellä veneenlaskupaikalta. Virtaus on vähäinen. Taito suunnistaa ja käyttää kompassia tulee olla hallussa, sillä rannan ja pohjan muodot eivät kerro mitään sijainnista. Kohteella on myös pimeää ja vesi on kellertävää, joten hyvä valaisin tarvitaan.

Kirnuja on jopa satoja. Syvimmät ovat 2,5-metrisiä, ja niihin mahtuu sukeltaja sisään. Hauskoja ovat myös ”juustokivet” eli kalliot, joihin vesi on kovertanut reikiä kuin juustonkannikkaan. Kun reiän alaosa on romahtanut, on jäljelle jäänyt hienoja kaaria. Donitsi eli formula-auton rengasta muistuttava pyöreä kivi, johon vesi on kovertanut reiän, kannattaa myös käydä katsomassa.

40

3/2021 SUKELTAJA

Mika Saareila

Suurimmat Vallinkosken hiidenkirnuista ovat miehenmentäviä.

Mika Saareila

KIRJAUDU RAPUHOTELLIIN

Vuoksessa lähellä Venäjän rajaa sijaitsee toinen kokemisen arvoinen kohde, rapuhotelli. Joen penkereessä on saviseinämiä, joihin kaivamissaan koloissa ravut pysyttelevät suojassa. Paikassa on kohtuullisen kova virtaus, joka voi olla paitsi sivusuunnassa myös ylös tai alas, joten kohteelle on syytä mennä vain olosuhteet tuntevan oppaan kanssa.

KALAPADAN ÄÄRELLE

Matkalla kannattaa koukata Taipalsaaren Vehkataipaleen kautta. Vehkataipaleen pumppuasema sijaitsee reilut kymmenen kilometriä Lappeenrannasta pohjoiseen (Kanavakuja 23, Taipalsaari). Siellä pääsee sukeltamaan yhteen Suomen kalarikkaimmista paikoista.

Sukelluskohde sijaitsee kanavan alajuoksun auetessa järvenseläksi. Kohde on pieni, vain noin 30 x 70 m kanttiinsa oleva potero tai pata, kuten jotkut paikkaa nimittävät. Pataan tulee noin 4−5 solmun nopeudella vettä, joten kyse on todellisesta virtasukelluksesta. Siksi kohdetta ei suositella aloittelijalle muutoin kuin paikan olosuhteet tuntevan oppaan kanssa.

KUIN KARUSELLISSA

Silti paikka on täysin sukellettavissa, sillä pyörrevirtaus kuljettaa sukeltajaa kuin karusellissa ja taitavimmat voivat tehdä

Hiidenkirnun jauhinkivi jatkaa hidasta työtään Vuoksen pohjassa.

tunnin sukelluksen ilman räpyläpotkuja.

Syvyyttä kohteessa on noin kymmenen metriä, ja kalalajistoltaan rikkaimmillaan paikka on loppukesästä, jolloin tuntuu kuin sukeltaisi kalapadassa. Monet sisävesien kalalajit on helppo käydä bongaamaassa täällä. Ahventen ja haukien lisäksi on nähty ainakin kuhia, taimenia, saimaanlohia, siikoja, kiiskiä, ankeriaita ja tietty rapuja: myös täältä löytyy saksiniekkojen saviseinämiin kaivelemia rapuhotelleja.

Kohteessa tulee huomioida veneliikenne, sillä venereitti pumppaamon sululle kulkee suoraan sukelluskohteen yli. Pohjalla on myös ikäviä kalastajien siimoja, uistimia, naulaisia lankkuja ja muuta romua, johon helposti rikkoo pukunsa, eli varovaisuutta tarvitaan. Kohde ei jäädy talvellakaan, mutta virtaa ympäröivät jääolosuhteet tulee huomioida turvallisuuden vuoksi. Silti pienten haasteiden jälkeen, kohde kyllä palkitsee sukeltajan. Maskiremmi vaan kireämmälle ja Pumpparille sukeltamaan!

Sukellus Vallinkoskeen ja Rapuhotelli, Jussi Solehmainen

Pumppuaseman "kalapadassa" voi kohdata muun muassa kuhan. Pintaan voi tuoda ainoastaan kuvia, sillä alueella on kalastuskielto.

3/2021 SUKELTAJA

41

Mikko Saareila

Ismo Marttinen

Pumppuasema pumppaa kanavaan vettä Suur-Saimaalta 30 kuution sekuntivauhdilla.

Ajattelemisen aihetta

Mitä pinnan alle kuuluu, ja näkyykö se myös?

Lotta Ruokanen

Kalifornian metsäpalot, jatkuvasti rikkoutuvat lämpöennätykset Suomessa, tulokaslajit. Ilmastonmuutos on tullut näkyväksi.

Mutta mitä tapahtuu katseilta piilossa meren pinnan alla?

Luonnossa tapahtuvia muutoksia täytyy tutkia paikan päällä.

Tätä varten yliopistolliset tutkimusasemat alun perin perustettiin, ja nyt tarve niiden tuottamalle tiedolle on suurempi kuin koskaan aiemmin. Ympäristön kriisit ovat kasvaneet niin vakaviksi, että ne koskettavat meistä jokaista.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Tämän vuoksi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta rakentaa saumatonta yhteistyötä. Sen kolmesta tutkimusasemasta, Tvärminnestä, Lammista ja Kilpisjärvestä, on nyt rakennettu yhtenäinen yksikkö. Näin on sujuvaa tutkia luontoa esimerkiksi ekologian, evoluutiobiologian ja ilmastotieteiden yhteisvoimin.

Bio- ja ympäristötieteellisessä tutkimustyössä on alkanut Suomessa uusi aikakausi.

Rannikoilla maa, meri ja ilma kohtaavat. Rannikkojen ekosysteemit ovat aktiivisia käsittelemään sinne tulevaa ainetta. Ainekierrossa syntyy kasvihuonekaasuja, jotka vapautuvat vedestä ilmakehään. Toisaalta ravinteet jäävät kiertoon ja vaikuttavat pitkän aikaa meriekosysteemeihin, usein heikentävästi. Näihin tekijöihin vaikuttavat fysikaaliset pakotteet, kuten tuuli, aallot ja lämpösäteily. Elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutukset ovatkin rannikoilla niin monipuolisia, että ymmärrämme kokonaisuutta kovin kehnosti. Näiden vuorovaikutusten ymmärtämiseksi tarvitaan ennennäkemättömiä panostuksia.

Kansalaistieteen, esimerkiksi yksittäisten ihmisten tekemien havaintojen, mahdollisuudet ymmärretään nykyään entistä paremmin. Haasteena on löytää menetelmiä, joilla tästä saadaan jalostettua tieteellistä tietoa. Kenties sukellusakatemian puitteissa tätäkin toimintaa saadaan kehitettyä. Näin harrastesukeltajatkin voisivat halutessaan osallistua tiedon kartuttamiseen.

Ainoa keino ymmärtää rannikkoja on tuoda eri tieteenalat ja menetelmät yhteen niiden tutkimiseksi. Suomen Akatemian lisäksi merkittävässä roolissa ovat säätiöiden panostukset tämän kehitystyön eteen. Tvärminnen eläintieteellinen asema sai Jane ja Aatos Erkon säätiöltä rahoituksen professori Alf Norkon vetämälle kokonaisuudelle. Siinä Tvärminnestä kehitetään rannikon luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen tutkimuksen kansainvälinen keskus.

Erilaisten fysikaalisten mittalaitteiden lisäksi pinnan alle on tärkeää saada osaavia silmäpareja. Tvärminneen ollaan perustamassa sukellusakatemiaa. Sen puitteissa Suomessa aletaan jälleen tarjota kansainvälistä tutkimussukelluskoulutusta. Keskeinen osa tätä Weisell-säätiön ja Antero ja Merja Parman säätiön rahoittamaa hanketta on eri sidosryhmien tarpeiden ymmärtäminen. Hanke on juuri alkanut tänä syksynä ja odotan innolla sen synnyttämää aktiivista vuoropuhelua.

42

3/2021 SUKELTAJA

Asemien tehtävänä on liittää niillä tapahtuva toiminta suurempaan viitekehykseen. Huolehtia siitä, että ymmärrys pohjaeläinten toiminnoista välittyy yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Olla mukana löytämässä ratkaisuja vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseen. Näitä yhteyksiä tullaan jatkossa vahvistamaan.

Tutkimusasemia käytetään moniin tarkoituksiin. Tutkimuksen ja opetuksen lisäksi asemia käyttävät yritykset, lukiot ja koulut sekä monet yhdistykset. Käyttäjien tarpeet on tärkeässä roolissa toiminnan kehittämisessä, ja tälle tulemme antamaan lisää painoarvoa.

Tiede pystyy tuomaan näkyväksi sen, mikä on katseilta piilossa.

Toisinaan siihen auttaa myös aimo annos sukellusta. Nämä kaksi on tarkoitus pitää tiiviisti linkittyneenä toisiinsa myös tulevaisuudessa.

Jouni Heiskanen Biologisten tutkimusasemien johtaja Helsingin yliopisto Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

SUKELTAJA SOMESSA

Kesähelteillä muistutimme lukijoita viilentävästä jääsukellusjutusta – se ja paljon muuta ilmaista luettavaa löytyy issuu.comista.

Mitä tarkoittaa vastuullisuus sukelluskalastuksessa? Matti Pyykkö ja Kim Jaatinen valottavat aihetta.

Kevään ja kesän aikana seuroissa siivottiin rantoja ahkerasti. Kuvissa Vaasan seudun siivoustalkoot.

Mitä Sukeltajan somessa tapahtuu? Poimintoja kiinnostavista aiheista. Seuraa Sukeltajaliittoa somessa, ja merkitse omat sukellusaiheiset postauksesi tägillä #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa niitä. Suomalaista sukellusta löydät tägillä #sukellasuomessa.

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä.

Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

MIKA RAUTIAINEN

toiminnanjohtaja

viestintäkoordinaattori

koulutuspäällikkö

Liiton toiminnan operatiivinen johtaminen, talous, vastuullisuus, kumppanuudet, sidosryhmäyhteistyö, edunvalvonta, kriisiviestintä.

Sukeltaja-lehti, sukeltaja.fi-sivusto, uutiskirjeet, sosiaalinen media, seurojen viestinnän tuki, mediayhteydet.

Koulutus, e-oppiminen, turvallisuus, seurakehittäminen: sääntöasiat, aikuisliikunnan Tähtiseurat.

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja. fi-sivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

RIKU VERKKOMÄKI

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

jäsenpalveluvastaava

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

Laskutus, jäsenmaksupalvelu, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, käyttäjätunnukset, sukeltaja. fi-sähköpostiosoitteet, vakuutus.

Lapset ja nuoret, seurakehittäminen: lasten ja nuorten toiminnan Tähtiseurat, ympäristöasiat.

Jäsenasiat, sukelluskortit, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, verkkokauppatilaukset, ansiomerkkihakemukset.

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi 3/2021 SUKELTAJA

43

Sukeltajaliiton jäsenyydestä

on etua

Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä?

•

kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan

•

henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa

•

sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä

•

Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa

•

koulutus – kehity sukeltajana

•

kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti

•

Dyykki – opiskele verkossa ja ylläpidä osaamistasi

•

julkaisut – sukellustietoa suomeksi

•

jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa

•

edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa

•

tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä

•

mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi

Mitä seura saa Sukeltajaliiton jäsenenä?

•

innostava yhteisö, jonka osana toimia

•

kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset

•

monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla

•

tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin

•

vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus

•

sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen

•

ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia

> Sukeltajaliitto > Jäsenyys