Issuu

Ei voi olla totta: - sukeltajantauti

Eksoottinen Japani hurmaa sukeltajan

Uppopallon EM-kotikisat

www.sukeltaja.fi

Hinta 6,50 €

3/2017

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Merileijona mallina Kuvakisat lähestyvät

Lisää oppia? Lähde kursseille! DAN Ensiapukouluttajakurssi AIKA:

27.–29.10.2017

PAIKKA:

Helsinki

HINTA:

Tarkista sukeltaja.fi Tapahtumakalenterista

DAN ensiapukouluttaja saa oikeuden järjestää seurassaan ensiapukursseja. Kurssi sisältää perusensiavun (DAN Basic Life Support), happiensiavun peruskurssin (DAN O2) ja happiensiavun jatkokurssin (DAN AdvO2) kouluttajaosiot. Lue tarkemmin ja ilmoittaudu pikaisesti 29.9. mennessä sukeltaja.fi Tapahtuma kalenterissa.

Norppaohjaajakurssi AIKA: PAIKKA: HINTA:

24.–26.11.2017 Riihimäki 275 euroa majoituksella, 200 euroa ilman majoitusta

Kurssi antaa valmiudet toimia seurassa norppatoiminnan ja norpan taitoradan ohjaajana. Kurssi antaa tietoa lasten urheilun lähtökohdista, ohjaajan roolista, harjoituskertojen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä taidon opettamisesta ja oppimisesta. Kurssiin kuuluvat myös sukellustaidot, uintitekniikat sekä pelit ja leikit vedessä. Lue tarkemmin ja ilmoittaudu 24.10. mennessä sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa.

KAIKK I SUKEL TAJALII TON TAPAH TUMAT L ÖYDÄT WWW .SUKEL TAJA.F I TAPAH TUMA KALEN TERIST A.

Sisältö

Vakiot 6 ADRIANMERI Kroatiassa. 8 TYRSKYT Kesän kisakuulumisia, E-oppimisalustan aikataulukatsaus, BalticRIM-hanke, Uuden sukeltajan Top 3 kokemukset.

34 16 PIENEN BUDJETIN omatoimisukellusloma ihmeellisessä Japanissa. 26 MISTÄ JOHTUI sukeltajantaudin oireiden kieltäminen?

15 SEURASIVU 22 PERSOONA Suomen ensimmäinen meriarkeologian tohtori.

36 TUNNELMIA hienosti organisoiduista uppopallon EM-kisoista Helsingistä.

30 KUVAALBUMI Kuvaukselliset merileijonat. 32 KUVAAJAN VINKKI Keinovaloissa on vaihtoehtoja.

Päivitykset

34 TYÖSUKELTAJA ei sooloile; työmailla on tiukat turvavaatimukset.

24 NORPAT Kesän leirimuistoja Saimaalta ja Rönnskäristä.

Sari Nuotio

Jarno Seppänen

Tomi Rossi

3/2017

MITÄ UUTTA INSTAGRAMISSA? Mikä oli Instagramin hauskin, kiinnostavin, hienoin tai tärkein kuva? Esittelemme parhaita paloja. Tule seuraamaan Sukeltajaliittoa Instagramissa: @sukeltajaliitto Merkitse omat sukelluskuvasi tägillä #sukeltajaliitto!

33 TINGI JA TÖRSÄÄ After dive -kaapu. 40 KOTIKOHDE Porin edustan hylyt.

Dry Robe

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Kokemus tuo taitoja mutta myös jokusen riskin.

KANNEN KUVA Johan Sundelin kuvasi merileijonia Galapagoksella.

”Welcome to my world, earthling.” Eero Marttinen kohtasi vieraanvaraisen ravun Tampereen Kaukajärvessä.

Kutsu syyskokoukseen Tervetuloa Sukeltajaliiton syyskokoukseen Nokialle 28.10. Kokousta isännöi samana iltana 40-vuotisjuhlaansa viettävä Nokian Urheilusukeltajat ry. KOKOUS- JA JUHLAPAIKKA Kerhola, Souranderintie 13, 37100 Nokia. Kokouksessa hyväksytään toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2018, päätetään Liiton toimintasäännön muuttamisesta ja valitaan jäseniä Liiton hallitukseen erovuoroisten tilalle. OHJELMA • 11.15–11.45 valtakirjojen tarkastus • 12.00 kokous alkaa

NOKIAN URHEILUSUKELTAJAT RY 40 VUOTTA Tervetuloa juhlistamaan samana iltana Nokian Urheilusukeltajat ry:n 40-vuotista taivalta Nokian Kerholaan, Souranderintie 13. OHJELMA • 17.15 Onnittelujen vastaanotto • 18.00 Tilaisuuden avaus, tervetuliaismalja • Illallinen • Huomionosoitukset Nokian Urheilusukeltajat, puheenjohtaja Lauri Kivimäki Sukeltajaliitto, puheenjohtaja Tero Lehtonen Haverin kultakaivos sukelluskohteena • 23.00 Iltajuhlan päätös, siirtyminen jatkoille Tumma puku. Illalliskortin hinta 55 eur. Ilmoittautuminen 1.10. mennessä Lauri Kivimäelle, puheenjohtaja@nokianurheilusukeltajat.fi.

Kokousasiakirjat löytyvät www.sukeltaja.fi > Materiaalikansio > Hallinnolliset dokumentit > Syyskokous 2017.

Syyskokoukseen ja seuran vuosijuhlaan tulijoille on varattu majoitustilaa Kylpylähotelli Rantasipi Edenistä, Paratiisinkatu 2, 37120 Nokia. Majoitusvaraukset tehdään suoraan hotelliin viimeistään 6.10. Mainitse tunnus Sukeltajaliitto. Sopimushinnat 6.10. asti ovat 89 euroa/yhden hengen huone ja 108 euroa/kahden hengen huone.

Pyydämme ilmoittautumaan kokoukseen Tapahtumakalenterin kautta.

Tervetuloa syyskokoukseen ja juhlimaan 40-vuotiasta Nokian Urheilusukeltajat ry:tä!

EHDOLLE HALLITUKSEEN? SUKELTAJALIITON syyskokouksessa valitaan jäseniä Liiton halli-

tukseen erovuoroisten tilalle. Seurojen jäsenet, seurojen hallitukset ja Liiton valiokunnat/liittokouluttajat sekä yhteisöjäsenet: Onko tiedossanne henkilöitä, jotka sopivat työskentelemään Liiton hallituksessa? Ehdolle asettumiseen ei tarvita seuran virallista esitystä, vaan kuka tahansa hallitustyöskentelystä kiinnostunut voi itse asettua ehdolle vaaliin. NÄKEMYS Liiton toiminnasta, Liiton ja koko lajimme kehittämi-

sestä ja koko Suomen sukelluspiirien verkottumisesta on hyväksi, kuten myös käsitys paikallisista tarpeista sukellustoiminnan edistämiseksi. Tärkein kriteeri, kuten sukeltamisessa ylipäänsä, on halu ja innostus tehdä yhdessä! JOS OLET kiinnostunut hallitustyöstä tai tiedossasi on tehtä-

vään sopivia henkilöitä, ota pikaisesti yhteyttä ehdollepanotoimikuntaan. Kari Savolainen (pj), Joensuu kari.savolainen@sukeltaja.fi, p. 0500 760 858 Jarmo Killström, Saarenkylä jarmo.killstrom@sukeltaja.fi, p. 0400 873 222 Lauri Kivimäki, Tampere lauri.kivimaki@sukeltaja.fi, p. 040 761 5358 Kimmo Korja, Palokka kimmo.korja@sukeltaja.fi, p. 050 359 1184

Hengitätkö puhdasta ilmaa? Kompressorin tuottaman kaasuseoksen laatu tulee tarkastaa säännöllisesti. Sukeltajaliiton ilma-analyysipalvelu jäsenilleen 100 eur. Lue ohjeet ja tilaa analyysi sukeltaja.fi verkkokaupasta.

Ilona Lindström, Uusikaupunki ilona.lindstrom@sukeltaja.fi, p. 050 386 0630 Irmeli Tirronen, Helsinki irmeli.tirronen@sukeltaja.fi, p. 040 722 0561

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00240 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

3/2017 SUKELTAJA

Pääkirjoitus

Muutoksen tuulia

Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

AURINKOISINA päivinä Rika ja Tomi harrastavat ykköslajiaan laskuvarjohyppyä, mutta sadepäiville piti keksiä jotain tekemistä. – Pääasia, että jalat eivät ole maassa, Rika sanoo. – Olin vuonna 2007 rauhanturvaajana Bosniassa, ja minulle tarjoutui mahdollisuus käydä peruskurssi Kroatian Murterilla. Sukeltaessa voi kokea samaa painottomuuden tunnetta ja kolmiulotteista liikkeenhallintaa kuin laskuvarjohypyssä, ja samalla se tarjoaa irtiottoa arjesta rennossa porukassa, Tomi kertoo. Rikalle parasta sukelluksessa on se, että laji antaa mahdollisuuden nähdä maailma toisenlaisesta perspektiivistä, joka useimmille jää piiloon. Hän myös haluaa haastaa itseään ja taitojaan. Pariskunta sukeltaa mieluiten lämpimissä ja

Vastuullista sukellussyksyä!

kirkkaissa vesissä, joten lomat suuntautuvat tällä hetkellä ulkomaan sukelluskohteisiin. Tomin löytöretkeilijän mieli halajaa paikkoihin, joissa on joitakin uutta nähtävää ja koettavaa. – Olen ollut onnekas ja nähnyt monia harvinaisuuksia todella vähäisellä sukellusmäärällä. Unelmoin siitä, että pääsisin sukeltamaan päiväntasaajan eteläpuolella, Rika kertoo. – Minä taas unelmoin sukellusreissusta, jolla ei ole minkäänlaisia varustehuolia. Lamput saa lentokoneeseen, regulaattorit käyvät tankkeihin ja märkkäri menee päälle heittämällä, Tomi nauraa. Lue sivuilta 16–21, millaisia haasteita ja upeita kokemuksia Rika ja Tomi kohtaisivat Japanin Okinawalla.

Tomin ja Rikan arkisto

Pekka Tuuri

Uppopallon EM-kisat Helsingissä toivat lajille paljon näkyvyyttä.

Kesä alkaa olla muisto muiden joukossa ja arki painaa päälle. Tässä kohtaa on hyvä luoda katsaus Sukeltajaliiton tilanteeseen, kun hallitus on budjettiriihessään jälleen hikoillut ja laatinut suuntaviivoja ensi vuodelle. Liiton taloudellinen tilanne on haastava, mutta parempi kuin vuosi sitten. Tämä ei kuitenkaan anna aihetta vielä henkselien paukutteluun, vaan työtä on tehtävä pitkäjänteisesti, jotta saamme Liiton talouden kestävälle pohjalle. Hallinto on osallistunut taloustalkoisiin ja kiinteitä kuluja on karsittu kovalla kädellä, kiitos toimiston väelle tilanteen ymmärtämisestä. Lisäksi lisäsäästöjä haetaan yhdessä muiden Olympiakomiteaan kuuluvien liittojen kanssa. Tämä konkretisoituu uusina toimitiloina, joissa vuokrataso on alempi kuin nykyisessä toimipisteessämme Radiokadulla. Muutto uusiin tiloihin tapahtuu joulu- tai tammikuun aikana. Harrastepuolen määrärahoihin hallitus ei ole pääsääntöisesti koskenut. Ainoana ohjeena valiokunnille on välitetty toive maltillisesta budjetista. Myös valiokunnat ovat tilanteen ymmärtäneet, ja niukkuutta jaettaessa kovinkaan merkittäviä lisäesityksiä kulupuolelle ei ole tänä vuonna tullut, kiitos tästä. Jatkossa nykyistä valiokuntarakennetta tullaan arvioimaan ja mahdollisia tehostamistoimenpiteitä tullaan etsimään vuoden 2018 aikana yhteistyössä valiokuntien kanssa. Laitesukelluspuolella eräs aikakausi on tulossa päätökseensä. 2000-luvun alussa silloinen SUSL aloitti yhteistyön NAUIn kanssa laajentaakseen kurssitarjontaa ja turvatakseen koulutuksen jatkumisen. CMAS:lla oli tuolloin suuria ongelmia, joiden pelättiin heijastuvan koulutustoiminnan jatkumiseen sen maakohtaisissa jäsenliitoissa. NAUIn jalkauttaminen suomalaiseen sukellusyhteisöön ei onnistunut aivan toivotulla tavalla, ja sen osuus uusista kurssituksista jäi parhaimmillaankin kolmasosaan huipun ollessa vuonna 2007. Huippuvuoden jälkeen Liiton NAUI-kortitusten määrä hupeni tasaisesti osin yksityisen kilpailun ja NAUIn hinnoittelumuutosten jälkeen, jonka jälkeen seurojen mielenkiinto NAUIin hiipui voimakkaasti. Kuluneena vuonna Liiton kautta on haettu enää neljää NAUI-kortitusta. Lisäksi kahden eri koulutusjärjestelmän vaatimusten sovittaminen Liiton koulutusmateriaaliin on osoittautunut työlääksi ja hidastanut uuden koulutusmateriaalin tuotantoa. Näiden perusteella Sukeltajaliitto aloittaa laitesukellusvaliokunnan esityksestä NAUI-koulutuksen hallitun alasajon vielä vuoden 2017 aikana. Lopuksi haluan muistuttaa kaikkia Liiton jäseniä yhteisesti hyväksytyistä eettisistä ohjeistamme, joiden mukaan päihteet ja tupakkatuotteet eivät kuulu Liiton alaisiin tapahtumiin. Ohjeistuksella halutaan korostaa sukelluslajeihin olennaisena osana kuuluvia terveellisiä elämäntapoja ja suojata erityisesti alaikäisiä näiden aineiden haitallisilta vaikutuksilta. Tässä asiassa vastuu on meillä täysi-ikäisillä, jotka toimimme roolimalleina.

Rika Nakamura ja Tomi Rossi, Jyväskylä

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

3/2017 SUKELTAJA

Matkalaukku

Bunker Reefillä on hauska etsiä pieniä ötököitä riutan koloista.

Adrianmeren T helmi Kesäisenä sunnuntaiaamuna aurinko nousee Adrianmeren ylle Kroatian Trogirissa. Olemme seurakavereiden kanssa täällä jo kolmatta kertaa sukellusreissulla. Ystävällisten ja avuliaiden ihmisten ja erinomaisen ruoan lisäksi alueelta löytyy hienoja sukelluskohteita, jotka houkuttelevat matkalle yhä uudestaan. Teksti ja kuvat JUHA HAKULINEN

3/2017 SUKELTAJA

rogirin kaupunki on perustettu jo noin 300 eKr., ja siitä kehittyi yksi roomalaisen ajan merkittävistä satamakaupungeista. Kaupungin nimi tulee kreikan kielen sanasta ”tragos”, joka tarkoittaa kaurista. Trogir sijaitsee aivan meren rannalla noin kymmenen kilometriä Splitin lentoasemalta länteen. Matkakohteena Trogir on meille suomalaisille vähän vieras, sillä valmismatkojen järjestäjät eivät ole sinne vielä löytäneet. Kansainvälisiä turisteja näkyy runsaasti, koska Välimeren risteilijät pysähtyvät Splitissä ja tuovat turistit bussiretkillä tutustumaan tähän Unescon maailmanperintökohteeseen. Kaupunki on pieni, joten keskikesällä vanhan kaupungin kapeat kadut ruuhkautuvat ihmisistä pahoin. Keksimme tämän kohteen sattumalta, kun kuulin, että eräs entinen kroatialainen työkaverini oli perustanut pienen Kroatian matkailuun erikoistuneen matkatoimiston. SUOSIKKINA SOLTA

Paikallinen sukelluskeskus järjestää eritasoisille ryhmille yksittäisiä sukelluksia lähialueille ja kahden sukelluksen reissuja reilun tunnin ajomatkan päässä olevalle Soltan saarelle. Lähialueiden muut saaret ja luodot tarjoavat elämyksiä kaikentasoisille sukeltajille.

Tulimato (Hemadice caruncula) keltaisella meriviuhkalla Bunker Reefillä Soltan saarella.

Upea näkymä Trogirin linnakkeelta.

Harjamerihevonen (Hippocampus guttulatus) sukelluskeskuksen lahdella. Tämä ujo eläin piilottelee useimmiten pohjakasvillisuuden seassa ja on hyvin vaikea havaita. Täysikasvuisena saavuttaa jopa 15 cm pituuden.

Euroopanlangusti (Palinurus elephas) Galeran riutalla. Laji on yöaktiivinen ja asustaa normaalisti luolissa tai kivienkoloissa. Laji voi kasvaa jopa puolimetriseksi.

Solta sopii parhaiten jo jonkin verran sukelluskokemusta omaaville sukeltajille tarjoten mahtavia näkyvyyksiä ja paljon mielenkiintoista katseltavaa. Saaren kohteista suurin osa on jyrkkiä, syviä rinteitä avomeren reunalla, joten tasapainotus tulee olla hyvin hallinnassa. Kohteet eivät muuten ole mitenkään erityisen haastavia, koska virtauksia ei ole käytännössä lainkaan. Soltan kohteista Bunker jäi parhaiten mieleen. Bunker Reef on upea, pystyprofiililtaan s-mallinen jyrkkä rinne, jolla pääsee sukeltamaan seinämän alle ihailemaan hienoja isoja viuhkamaisia gorgoniakoralleja. Soltan rinteet ovat kaikki omalla tavallaan hienoja ja monipuolisia, ja osasta löytyy myös pieniä luolia. Päiväretkistä Soltan saarelle tuli meidän suosikkeja. Näkyvyys on yleensä aina erinomainen, koska meri on siellä syvä ja aavaa riittää aina Italiaan asti. Kohteiden väriloisto katoaa jo noin kymmenen metrin syvyydessä, joten hyvät valaisimet lisäävät merkittävästi sukellusnautintoa. On myös erittäin mielenkiintoista tutkia lampulla rinteissä olevia koloja ja niiden asukkaita. Ilman valoja jää suurin osa

näkemättä. Ehkä juuri tämä tutkiminen ja etsimien tekee Kroatian kohteista jopa mielenkiintoisempia kuin trooppisten merien loputon lajien runsaus. Kaikkea ei näe heti, vaan asioita pitää opetella löytämään. ASIANTUNTEVAA PALVELUA

Keskus kiinnittää erityistä huomiota sukeltajien turvallisuuteen ja toimii muutenkin hyvin säntillisesti. Kokenut henkilökunta vie ainoastaan kohteille, joissa olosuhteet sukeltamiseen ovat hyvät. Reissuille lähdetään aina ajoissa, kippari varmistaa, että kaikki säiliöt on veneissä kiinnitetty telineisiin asiallisesti jne. Briiffaukset ennen sukelluksia hoidetaan hyvin ja sukellusten jälkeen kysellään kokemuksia kohteesta. Veden pintalämpötila on keväisin 19–22 ja syksyisin muutaman asteen enemmän. Syvemmällä Välimeri on tasaisesti 16–18 astetta läpi vuoden. Paksu märkäpuku riittää sukelluksille, mutta monet sukeltavat mukavuussyistä kuivapuvuilla. Sovitussukellus kannattaa tehdä keskuksen rannassa, ja henkilökunta auttaa asiantuntevasti oikean painotuksen löytämisessä.

Keskuksen lahdessa näkyvyys on kohtuullinen, ja siellä asustaa merihevosia. Vaikka merihevoset ovat aika isoja, jopa noin 15 cm, on niiden havaitseminen vaikeaa suojavärityksen vuoksi. Menee hetki, ennen kuin silmä oppii erottamaan oikeat muodot pohjakasvillisuuden seasta. Eräs mieleenpainuvia kohteita on keskukselta noin tunnin venematkan päässä sijaitseva Galeran riutta. Riutalla asustaa vuokkoja, lukuisia eri kalalajeja, merilukkeja, rapuja ja kauniita merietanoita puhumattakaan värikkäistä sienistä ja viuhkoista. Kroatian reissuista meille on jäänyt aina niin hyvä mieli, että palaamaan sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Lisätietoja sukellusreissuista Trogiriin kannattaa tiedustella Nenad Milosevisilta matkatoimisto Sunneasta. Nenad puhuu hyvin suomea ja auttaa reissujen järjestämisessä mielellään.

Matkatoimiston nettisivut

www.sunnea.fi

Lisää kirjoittajan upeita kuvia

www.juhahakulinen.fi

3/2017 SUKELTAJA

Tyrskyt

Suomen kesä haastoi kalastajat Kylmä kesä kutisti sukelluskalastajien kilpailusaaliit – voiton saattoi viedä viidellä kalalla. Venekisat näyttäisivät olevan tulevaisuuden kilpailumuoto myös Suomessa. SUKELLUSKALASTAJAT kehittävät kisaolosuhteitaan ja kilpailumuo-

siitä, missä aikovat kalastaa. Vaikka venekunta toimiikin joukkueena,

toaan jatkuvasti, koska Itämeren pintalämpötilan ja näkyvyyden

kisaavat henkilöt kuitenkin yksilöinä. Tämä hieno uudistus on mah-

muutokset saavat kalat liikkumaan sisäsaaristosta kauemmas ulko-

dollistanut sen, että nuoret sukelluskalastajat ovat päässet mukaan

merelle. Perinteisesti heinäkuussa meriveden lämpötilan ollessa ai-

kokeneempien sukelluskalastajien veneisiin. Siinä he ovat oppineet la-

nakin +18 astetta on ahvenparvia uinut aina Örössä saakka. Kolea

jin erikoispiirteitä ja saaneet valtavasti motivaatiota tulevaisuuteen!

kesä, kylmät vedet ja kirkkaat pintavedet ovat kuitenkin johtaneet sii-

Kalojen pyydystäminenkin on kehittynyt, koska paikan vaihto onnis-

hen, että sukelluskalastuskisoissa on saatu saaliiksi lähinnä lahnoja ja

tuu luonnollisesti helpommin veneellä kuin uiden. Tulevaisuudessa

säynäviä.

puolet Suomessa järjestettävistä kisoista käydäänkin varmasti veneil-

Kaikista toimenpiteistä huolimatta sukelluskalastuskisat ovat Suomessa äärimmäisen haastavia. Örö Master -kilpailun voitti Kim Jaati-

lä ja puolet uiden. Kaunissaarta ja Örötä voi suositella kaikille ulkosaaristosta kiinnostuneille. Kirkkaat vedet ja upeat palvelut takaavat varmasti mie-

Mikael Raitokari seitsemän kalan päiväsaaliilla. Puolet kilpailijois-

lenkiintoiset elämykset kaikille sukeltajille. Sukelluskalastuskausi hui-

ta jäi molemmissa tärkeissä kisoissa valitettavasti ilman saalista. Suo-

pentuu syyskuun EM-kisoihin Kroatiassa ja lokakuun PM-kisoihin

messa ollaankin siirtymässä lähemmäksi kansainvälistä kilpailumuo-

Bergenissä, joihin kaksinkertainen suomenmestari Mikael Raitokari

toa, venekisoja. Yhdessä kisaveneessä on kolme sukelluskalastajaa,

on haalinut itselleen ansaitusti ennakkosuokin paineet.

jotka joukkueena tekevät rajatun kisa-alueen sisällä suunnitelman

MATTI PYYKKÖ

Matti Pyykkö

nen vain viidellä kalalla ja SM-mestaruuden Pyhtään Kaunissaaressa

Sukelluskalastajien voimavara on aina ollut yhdessä tekeminen ja hyvä porukkahenki. Kaunissaaren SM-kisatunnelmaa.

3/2017 SUKELTAJA

Minna Gustavsson

Näkkejä Amerikasta KALA Merirokko eli näkki on yksi Itämeren laajimmalle levinneistä ja tunnetuimmista vieraslajeista. Tämä pieni siimajalkainen äyriäinen saapui todennäköisesti Pohjois-Amerikan rannikolta tulleiden laivojen pohjiin kiinnittyneenä 1840-luvulla. Siitä lähtien se on levinnyt Itämerellä suolaisuusrajojensa mukaan aina pohjoiseen Merenkurkkuun asti. Nuorena merirokon toukka ui vapaasti, mutta asettuu kasvamaan aikuiseksi yhdelle paikalle. Se kasvattaa ympärilleen suojaavan kalkkikuoren, jonka sisällä se seisoo pää alaspäin – ulos näkyy vain viuhtova sulkamainen jalka. Sillä merirokko kerää eläinplanktonia ja muuta ohi ajautuvaa elävää ravintoa. Näkki voi vetää jalan kalkkikuoreen ja sulkea sen kannen vaaran uhatessa. Merirokon toukat ovat uimasillaan alle millimetrin mittaisia, joten niitä ei juuri vedestä erota. Heinä-elokuun vaihteessa toukat asettuvat aloilleen kiinteille pinnoille: kalliolle, kivenlohkareille, poijuihin, laiturintolppiin ja – ikävä kyllä – veneiden pohjiin. Jos venettä pystyy nostamaan hieman kuiville, voi tunnustella kädellä, milloin sen kyljet tuntuvat hieman karheilta. Silloin on aika nostaa vene kuiville muutamaksi päiväksi ja pestä se kevyesti ilman puhdistusaineita. Tällä saadaan lähes varmasti pohja pysymään puhtaana merirokoista. Veneen pohjan voi myös pestä painepesurilla tai pesuun erityisesti tarkoitetulla harjakoneella, mutta käsittely pitäisi suorittaa nimenomaan silloin, kun merirokon toukat ovat asettumassa paikoilleen. Ennaltaehkäisyyn käytettiin ennen myrkkymaaleja, joista osaa saa edelleen käyttää joillakin rajoituksilla, mutta ympäristöystävällisempiä menetelmiä ovat esimerkiksi chilimaali ja ympäristöystävällisemmät eliöntorjuntamaalit. Jos pidät teknisistä vempaimista, ultraäänellä toimiva sähköinen merirokkojen torjuntajärjestelmä on sinun valintasi. Kiinnittyneet merirokot hidastavat veneen kulkua, lisäävät polttoaineenkulutusta ja saattavat tukkia jäähdytysjärjestelmiä. Kallio-

mutta toisaalta niiden toukat laiduntavat eläinplanktonilla ja näin puhdistavat ravinteita vedestä. Pidä Saaristo Siistinä ry:n jäsenille on olemassa Rocco-palvelu, jos-

rannoilla ja laitureilla merirokkojen terävät reunat saattavat aiheuttaa

sa he saavat tekstiviesti-ilmoituksen, kun merirokko alkaa kiinnittyä

ikäviä haavoja.

Saaristomerellä.

Merirokko on selkeästi vieraslaji, mutta se on viihtynyt Itämerel-

ESSI KESKINEN

lä jo pitkään eikä sitä enää mitenkään voida hävittää, joten sen status vieraslajina on vähitellen lähes unohtunut. Toisaalta merirokot vievät tilaa alkuperäisiltä lajeilta ja saattavat peittää esimerkiksi rakkoleviä,

Divers

- Majoitustilat 4 mh - Keittiö, sauna, pesuhuone

- Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min, max.15 henkilöä Rannankyläntie 686 LEHTIMÄKI

Rannankylä Oy

040-59 14 997

Lisätietoja Rocco-palvelusta

www.pidasaaristosiistina.fi/ymparistotietoa/rocco-palvelu

Ilmaa kuivapuvun hanskaan VINKKI Jos kuivapuvun mansetti on hy-

sitä voi olla vaikea saada irti, jos hanska rik-

vin tiivis, kuten sen tulee ollakin, ei ilma pää-

koutuu ja veden tulo pukuun pitäisi estää. Yksi

se kulkemaan puvusta hanskaan ja takaisin.

vaihtoehto on laittaa mansetin alle ohut sili-

Ihoon puristuneet hanskat ovat paitsi kylmät

konituubi, joka ei paina ja on helppo poistaa

myös kömpelöt käyttää. Helpoin tapa ratkais-

tarvittaessa. Sähkölämmitteisissä hanskoissa

ta ongelma on kiinnittää hanskat suoraan pu-

sähköjohto hoitaa ilmauksen.

kuun. Tästä seuraa kuitenkin uusi ongelma: jos

Joissakin alushanskoissa on pitkä varsi,

hanskaan tulee reikä, pääsee vesi sen kautta

jonka voi työntää mansetin läpi. Ne myös läm-

myös pukuun sisälle. Puvun kastuessa tulee

mittävät mukavasti ranteita. Saman asian aja-

kylmä ja hypotermian riski lisääntyy etenkin

vat esimerkiksi angoravillaiset rannekkeet,

pitkillä sukelluksilla kylmissä olosuhteissa.

jotka on myös helppo ottaa mansetin alta pois

Sukeltajilla on monia tapoja saada ilma kul-

sukelluksellakin, jos hanska rikkoutuu ja veden

kemaan hanskaan. Perusperiaatteena on lait-

kulku pukuun pitää katkaista.

taa mansetin alle jotakin pehmeää, joka ei paina eikä haittaa verenkiertoa. Jotkut laittavat

Vinkit antoi liittokouluttaja Perry Suojoki.

aluspuvun peukalolenkin mansetin alta, mutta

KRISTIINA KARILA

E-oppiminen osaksi koulutusta SUKELTAJALIITON e-oppimisalustaa on testattu kevään CMAS One

miettii, miten sen pystyy korvaamaan e-oppimisympäristössä. Hän

Star Diver -pilottikursseilla ja Rovaniemen Vapepa-sukeltajakurssil-

arvelee käyttävänsä omilla kursseillaan e-oppimista rinnan perinteisen

la. Kokemusten perusteella e-oppimista päästään kehittämään eteen-

luokkaopetuksen kanssa.

päin ja esiin nousseiden kysymysten perusteella tiedetään, mitkä asiat askarruttavat seuroja. CMAS One Star Diver -kurssin materiaali on jo käyttökelpoista, mutta vielä puuttuu eri lukuihin liittyviä välitenttejä, jotka tukevat oppi-

– Kunhan e-oppimisympäristöön saadaan paljon kuvia ja videoita esimerkiksi mallisuorituksista, niin siitä varmasti kehittyy innostava paikka oppia etenkin nuoremmalle polvelle, jota meidän kursseillamme on paljon, hän sanoo.

laan omatoimista opiskelua. E-oppimisen hyödyntämistä muilla CMASkursseilla hidastaa se, että kaikkien CMAS-kurssien järjestämisohjeita ja

KOHTAAMISET EDELLEEN TÄRKEITÄ

oppimateriaaleja uudistetaan parhaillaan. Vasta uusitut materiaalit vie-

Erityisesti CMAS One Star Diver -kurssilla on tärkeää, ettei

dään e-oppimisalustalle. Laitesukelluskoulutusten lisäksi työn alla on

e-oppimishuumassa jätetä yhteisiä kohtaamisia kokonaan pois.

myös snorkkelisukelluksen ja räpyläuinnin e-oppimismateriaaleja.

Oppilaan jäsenyyssuhde sukellusseuraan ei synny kotitietokoneen äärellä, vaan tutustuessa seuran toimintaan ja ihmisiin. Tärkeää on

MITEN E-OPPIMISTA KANNATTAA KÄYTTÄÄ KOULUTUKSESSA?

myös jaksottaa e-oppimisen lomaan käytännön sukellusharjoituksia:

E-oppimista voidaan hyödyntää monella tavalla seuran ja kyseisen

vuorottelevat. Ihmiset aloittavat sukelluskurssin päästäkseen sukel-

kurssin tarpeiden mukaan. Eräällä pilottikurssilla opetus oli enim-

tamaan, joten heille pitää tarjota maistiaisia sukeltamisesta heti kun

mäkseen perinteistä luento-opetusta ja e-oppiminen mahdollisti

se on kurssilla mahdollista.

poissaolojen ja muiden rästien suorittamisen joustavasti.

MIKA RAUTIAINEN

kuten perinteiselläkin sukelluskurssilla, teoria- ja uima-allaskerrat

Suurimmalla osalla pilottikursseista e-oppimista hyödyntävää omaeivät kaikilla kursseilla enää välttämättä olleet perinteisiä lähiopetus-

HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ? OTA YHTEYTTÄ KOULUTUSPÄÄLLIKKÖÖN

kertoja, vaan ennemminkin seuraan ja sen toimintaan, kouluttajiin ja

mika.rautiainen@sukeltaja.fi

toimista opiskelua yhdistettiin useampiin yhteisiin kohtaamisiin. Nämä

toisiin kurssilaisiin tutustumista. Samalla myös testattiin omatoimisen opiskelun tuloksia, annettiin mahdollisuus esittää kysymyksiä kouluttajille ja annettiin tukea oppilaan oppimisprosessille. Ainakin yhdellä pi-

Miten voin auttaa?

lotilla hyödynnettiin opitun testaamisessa Kahoot-työkalua, joka mah-

Eri kurssien e-oppimismateriaaleille kaivataan tekijöitä: tekstin-

dollistaa leikkimielisten tietokilpailujen toteuttamisen hauskalla tavalla.

tekijöitä, kuvia, piirroksia, kaavioita, havainnollistavia videoita jne.

Pilottiseura Calypso ry:n kouluttaja Ville Heldan kokee perinteisen luokkaopetuksen vuorovaikutusmahdollisuuden hyvin tärkeäksi, ja

3/2017 SUKELTAJA

Jos haluat auttaa, ilmoittaudu vapaaehtoiseksi sukeltaja.fi-sivujen Tehtäväpankin Tule vapaaehtoiseksi -lomakkeen kautta.

Sukellusta pommien perässä KIRJA Tämä korialaisen Reino Hemmilän vä-

Täysin sukellusta tuntemattomalle saat-

rikäs elämäkerta vie lukijan läpi yhden puo-

tavat yksityiskohtaiset kuvaukset sukelluk-

lustusvoimien sukeltajan uran. Tarinoita riit-

sen kulusta tuntua pitkäveteisiltä, mutta lajia

tää, teksti on sujuvaa ja huumori pilkahtelee

tunteva lukee niitä mieluusti matkaten yh-

siinä määrin, että lukaisin kirjan kahdelta

dessä kirjoittajan kanssa pohjalle tutkimaan

istumalta.

ja tekemään vaarattomaksi milloin mitäkin

Hemmilä kuvailee erilaisia vuosien varrella eteen tulleita sukelluksia ja siinä samalla

sota-ajan jäännettä. Esipuheessa Hemmilä painottaa arvos-

omaa kehittymistään sukeltajana ja räjähde-

tavansa Puolustusvoimia suuresti, mutta

asiantuntijana. Rinnalla kulkee tarina Puo-

sen jäykät toimintatavat ja pilkuntarkat oh-

lustusvoimien muutoksesta, joka kirjoitta-

jeistukset etenkin menneinä vuosina saavat

jankin työnkuvaa ja työpaikkaa muuttelee,

osakseen välillä kritiikkiä ja välillä humoris-

kun varuskuntia lakkautetaan. ”Mitähän kai-

tista kommentointia. Kaikesta kuultaa kui-

kille näille pommeille tapahtuu, kun tästäkin

tenkin vahva ammattiylpeys, vaikka matkan

rannasta tulee siviilialuetta,” hän pohtii Ko-

varrella ei ympäristö aina ehkä ymmärtänyt

rian varuskunnan lakkautuksen yhteydes-

sukeltamisen vetoa ja työn luonnetta.

sä. Myös räjähteiden raivausmetodien kehit-

KRISTIINA KARILA

tymistä seurataan, sillä Hemmilällä on ollut kiinnostusta ja taitoa keksiä uudenlaisia apuvälineitä ja tapoja työtä helpottamaan, joista osa on päätynyt laajempaankin käyttöön.

Reino Hemmilä: Pommi pohjassa – räjähdesukeltajan ura mudassa. Koala-kustannus 2017.

Suomen edullisin sukellusverkkokauppa

Sirrikuja 4 F 34, 00940 Helsinki www.sammakkomies.fi - 040 544 2049

Isoja kisoja räpyläuinnissa WORLD Games 2017 -kilpailut järjestetään joka neljäs vuosi lajeille,

jotka eivät ole mukana olympialaisissa. Tänä vuonna Puolassa, Wroclawissa 20.–30.7. järjestetyissä kisoissa oli mukana Suomen edustaja myös sukelluslajeista. Räpyläuimari Terhi Ikonen sai kutsun kilpailuun vuoden 2016 MM-kilpailujen 400 metrin tuloksensa perusteella. Terhi osallistui 400 metrin uintiin, ja onnistui hienosti sijoittumalla 7:nneksi uudella Pohjoismaiden ennätyksellä. Edellisen kerran Suomella on sukelluslajeissa ollut edustaja World Gamesissa vuonna 2005. Suomalaisia oli mukana tänä vuonna 31 yhteensä 10 lajissa, esimerkiksi salibandyssa, suunnistuksessa ja jousiammunnassa. Kaikkiaan kisoihin osallistui yli 3500 urheilijaa. Seuraavan kerran World Gamesit järjestetään neljän vuoden kuluttua Birminghamissa USA:ssa. Aiemmin kesäkuussa Puola isännöi myös räpyläuinnin EM-kisoja, joihin Suomesta osallistuivat Terhi Ikonen ja Ville Kotikuusi. Valmentajana toimi Petri Tiitola ja joukkueenjohtajana Kalevi Turkka. Terhi jäi nipin napin pronssista päämatkallaan 1500 metrillä sijoittuen 4:nneksi. Myös 100 metrin Suomen ennätyksen hän ui uusiksi ajalla 43,84 s sijoittuen sijalle 18. 400 metrillä Terhi oli 12. ja 800 met-

Terhi Ikosen arkisto

rillä 9. Ville Kotikuusen tulokset eivät riittäneet kärjen tuntumaan.

OHOI! Sukelluslasit

ja maskit omilla vahvuuksilla. Olemme ripeitä alamme asiantuntijoita. Varaa aika:

09 694 3668

tai helsinginoptiikka.fi

Terhi oli erittäin tyytyväinen World Games -tulokseensa, etenkin kun 400 metriä ei ole hänen päämatkansa. Joukkueen johtajana, varavalmentajana ja tulkkina toimi Tanja Ikonen (oik.).

ITÄMEREN maat pyrkivät merialuesuunnittelun kansainvälisek-

si mallialueeksi. Merialuesuunnittelun avulla kehitetään alueen käyttöä kestävästi ja tavoitellaan hyvinvoivaa meriympäristöä. BalticRIM-

Juha Lauro, Sukellusseura H2O

Sukeltajaliitto mukana BalticRIMhankkeessa

Vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoitusta Raaseporin Slätlandetin hylkyalueella kesäkuussa 2017. Taustalla Jussarön majakka Sundharun saarella. Tutkimuksiin osallistuivat Sukellusseura H2O, Sukeltajat ry, Suomen meriarkeologinen seura ry ja Museovirasto.

Suomessa laaditaan kolme merialuesuunnitelmaa rannikon maakuntien liittojen yhteistyönä maaliskuun 2021 loppuun mennessä. BalticRIM (Baltic Sea Region Integrated Maritime Cultural Heritage

hankkeessa tuotetaan uutta tietoa merellisestä kulttuuriperinnöstä

Management) -hankkeen kumppaneina on Itämeren alueen kansal-

kartoittamalla Itämeren ja Suomen kiinnostavimpia laivaloukkuja, me-

lisia kulttuuriperintöhallinnon ja merialuesuunnittelun asiantuntijoi-

rellisiä taistelualueita ja vedenalaisia kulttuurimaisemia. Samalla pa-

ta Saksasta, Suomesta, Virosta, Liettuasta, Puolasta, Tanskasta ja Ve-

rannetaan tämän kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja käytettä-

näjältä. Hanketta vetää Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologinen

vyyttä sekä tuetaan merellistä matkailua.

osasto. Suomesta mukana ovat hankekumppaneina Museovirasto,

Hankkeessa sukeltajat, paikalliset toimijat ja asukkaat jakavat ar-

Metsähallitus ja Turun yliopisto. Muita kansallisia kumppaneita ovat

vokasta kokemusperäistä tietoaan työpajoissa. Kävijäkyselyillä kartoi-

Ålands Landskapsregering Kulturbyrån, Kymenlaakson Liitto ja Sukel-

tetaan sukeltajien mieltymyksiä ja toiveita. Hankkeen tutkimusosuu-

tajaliitto. Hanke alkaa syksyllä 2017 ja päättyy kesällä 2020. Hanke on

dessa tarkastellaan vedenalaisen maiseman kokemista.

saanut rahoitusta BSR Interreg -ohjelmasta.

NETTIVINKKI Kaksi Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijaa, Joanna ja Alf Norkko, sekä suomalainen seikkailija Patrick Degerman osallistuvat uusiseelantilaisen tutkijaryhmän matkalle Etelämantereelle loppuvuodesta. Matkan tarkoitus on tutkia, kuinka ilmaston-

Peter Marriott

Seuraa tutkijoiden matkaa Etelämantereella muutos tulee vaikuttamaan Etelämantereen rannikon ekosysteemiin. Sukeltajien näkökulmasta erityisen kiinnostavaa on se, että tutkimusta tehdään myös sukeltamalla. Alf Norkko osallistuu ainoana suomalaisena sukelluksiin. Tutkijoiden matkaa voi seurata Tvärminnen Facebook-sivulla. Matka alkaa 12. lokakuuta, marraskuu vietetään kokonaan Antarktiksella, ja kotimatka alkaa joulukuun alussa. Matkasta tullaan tekemään dokumentti, ja BBC Earthin sosiaalisen median kanavilla voi seurata Antarktiksen seikkailua. Toivon mukaan aiheesta saadaan laajempaa reportaasia myös Sukeltaja-lehteen ensi vuoden aikana.

Tvärminne Zoological Station

3/2017 SUKELTAJA

NARDI KOMPRESSORIT

DIVETECH COMPRESSORS Rataskuja 1 03100 NUMMELA +358 (0)40 505 1146 jouko.askola@divetech.fi www.divetech.fi

PACIFIC E AUTOMATIC

Susannan seura on Lakeuden Sukeltajat. Hän kuuluu Sukeltajalehden toimitusneuvostoon viestintätoimisto Kumppanian osaajana.

TOP 3

Uuden sukeltajan elämykset

Merihirviön ääni 57

Muistatko vielä miltä tuntui sukeltaa ensimmäistä kertaa? Lue vastakortitetun sukeltajan parhaat kokemukset lajista tuoreeltaan. SUSANNA KORKIATUPA

ENSIMMÄINEN AHVEN VESI ON JÄÄTÄVÄÄ toukokuun alkupuolella peräseinäjoke-

laisen louhoksen pohjalla. Näkyvyys on onneksi erinomainen. Pysähdymme parin kanssa hetkeksi, käännän katsettani hiukan ja siinä se on: pikkuruinen utelias ahven, joka tuijottaa minua suoraan silmiin. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, ahven katselee ja näyttää hämmästyneeltä. Se kääntyy lähteäkseen, ja voisin vaikka vannoa, että se sanoi: ”Follow me”.

ITÄMERI SUUNTAAMME Kaskisten edustalla lepäävälle Gertrudille.

Jännittää. Kippaan itseni kuusiasteiseen meriveteen, on aallokkoa ja raskas uida. Vihdoin pääsen poijulle ja näytämme peukkuja alaspäin. Äkkiä ympärillä on vain vihreää sameutta, alapuolella pimeyttä ja kuulen oudon äänen, kuin jokin suuri ja pelottava mylvisi syvyyksissä. En koskaan saanut tietää, kuuluiko ääni jostain kaukaisesta aluksesta vai oliko se kenties itse Ahti. Tunnen hartaan kunnioituksen sekaista ihastusta ja riemua. Morjens meri, täältä tullaan!

TÄSTÄ SE LÄHTEE SE OLI HIENO tunne, kun jossain vaiheessa huomasi, että

hei, tämähän alkaa sujua. Sisäistin vasta kurssilla, miksi tämä laji ei todellakaan sovi kaikille: kylmää, märkää ja painavia, epämukavia varusteita. Sukeltamisesta syntyvä hyvän olon tunne ja vedenalaisen maailman lumo ovat kuitenkin kaiken vaivan arvoisia. Uusien taitojen oppimisen ja osaamisen ylpeyttä voi tuntea näin aikuisenakin, ja olen iloinen siitä, että tämä matka on vasta alussa.

Minna Gustavsson

Seurat

Calypso 45 vuotta UUDET, keväällä valmistuneet sukeltajat pääsivät harjoittelemaan sukellustaitojaan Calypson 45-vuotisjuhlatapahtumassa, joka järjestettiin lauantaina 10.6. Porkkalassa. – Kivaa, mutta vähän jännittää mennä ensimmäistä kertaa ihan kahdestaan parin kanssa sukeltamaan, kommentoi uusi sukeltaja varusteita pukiessa. Sukelluspari suoritti paritarkastuksen ja kahlasi veteen Porkkalan länsipuolen kivikoista rantaa pitkin. Sukellusaika 20 minuuttia ja suurin syvyys 10 metriä, ilmoitettiin sukellusvanhimmalle, ja sukellus pääsi alkamaan. Rauhalliset, vierekkäiset kuplat etenivät verkkaisesti ja määrätietoisesti eteenpäin. Kahdenkymmenen minuutin päästä kaksi päätä puhkaisee veden pinnan ja nostoliivit puhisevat täyteen ilmaa. – Hienoo, upeeta! Näit sä sen kalan, joka oli pohjassa kiemuralla, on tää kivaa! Onnistumisen iloa ja innostusta ilmassa. Uudet harrastajat ovat koukussa vaativaan ja palkitsevaan lajiimme. Ilo jatkui iltajuhlassa muiden seuralaisten kanssa. MINNA GUSTAVSSON

Esteettömiä elämyksiä PIETARSAARESSA järjestettiin 12.5. tapahtuma, jossa esiteltiin

Toinen heistä oli tehnyt introsukelluksen etelänmatkan yhteydessä

harrastusmahdollisuuksia erityistä tukea tarvitseville aikuisille. Pietar-

ja toinen käy silloin tällöin melomassa tukihenkilön kanssa. Keskus-

saaren Urheilusukeltajat oli mukana kertomassa, miten sukellusta voi

telimme, miten saisimme toteutettua introsukelluksen hänelle. Tu-

harrastaa tuettuna.

kihenkilö lupasi heti tulla avustamaan (ja ehkä myös itsekin kokeile-

– Kävijöitä ja kiinnostuneita oli suhteellisen paljon. Erityisesti kaksi

maan), kertoo tapahtumassa mukana ollut seuran kouluttaja Gustav Mikander. Gustav Mikander

Gustav Mikander

pyörätuolia käyttävää henkilöä oli todella kiinnostunut kokeilemaan.

Pietarsaaren Urheilusukeltajat olivat mukana Esteettömiä elämyksiä -tapahtumassa.

Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta? Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan. Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

3/2017 SUKELTAJA

Nousevan auringon maa

pinnan alta Kokemattomaltakin sukeltajalta onnistuu omatoimimatkailu eksoottisiin paikkoihin pienellä budjetilla. Valmismatkoihin pettyneenä varasimme omatoimisesti kahden viikon sukellusloman Japanin Okinawan subtrooppisille saarille. Ensimmäisen viikon aikana matkassamme reissasivat myös Rikan vanhemmat, jotka tutkivat saarten nähtävyyksiä sillä aikaa, kun me sukelsimme. Teksti TOMI ROSSI, RIKA NAKAMURA Kuvat Tomi Rossi

3/2017 SUKELTAJA

Tänne ei tsunami yllä. Saarihyppelyllä kiipesimme näköalapaikalle, josta löytyi myös toisen maailmansodan muistomerkki saarella henkensä uhranneille.

kinawan 160 saarta sijaitsevat Japanin lounaisella rannikolla, ja ne ovat suosittuja sukelluskohteita paitsi japanilaisten myös kiinalaisten ja korealaisten turistien keskuudessa. Länsimaalaisiin sukeltajiin törmää vain harvoin, ja suomalaisia ei kukaan muistanut nähneensä. Eristyneisyyttä kuvaa, että saarten välisillä lennoilla Tomi sai kunnian olla noin 200 hengen koneessa ainoa ”länkkäri”, ja pääsimme tekemään ensimmäisen paikkamerkinnän Facebookiin Yonagunin saarella. Okinawa on ollut suljettu pitkään myös japanilaisilta, joten alueet ovat kiinnostava lomakohde myös heille. LUOLIA, HYLKYJÄ JA LUONTOA

Saaret ovat maailmanluokan subtrooppinen sukelluskohde, jossa on kristallinkirkkaat vedet ja paljon nähtävää. Luolat, tunnelit ja toisen maailmansodan hylyt ovat yleisiä, ja kohteita riittää monen tasoiselle sukeltajalle. OWD-luokitus mahdollistaa Japanissa sukeltamisen useimmissa

3/2017 SUKELTAJA

Toisen maailmansodan hylyt ovat yleisiä. paikoissa, mutta AOWD-luokituksella pääsimme myös läntisille saarille, joissa virtaukset ovat voimakkaammat. Mukana matkustaville perheenjäsenille riittää snorklattavaa, upeita rantoja vailla turistiruuhkaa, rauhallista kyläelämää, kulttuurinähtävyyksiä ja hyvää ruokaa. Railakasta yöelämää tai shoppailua kaipaaville pääsaari voi olla oikea kohde, mutta luonnonrauha ja koskemattomammat korallit löytyvät kaukaisemmilta pikkusaarilta. Tasokkaat rantahotellit tarjoavat laajan valikoiman aktiviteetteja ei-sukeltaville, ja isommilla saarilla vuokra-autolla on helppo kiertää nähtävyyksiä, mikäli vasemmanpuoleinen liikenne ei hirvitä.

KERAMAN SAARTEN RIUTAT

Keraman saarten luonnonpuisto on vain vajaan tunnin laivamatkan päässä Okinawan pääsaarelta. Lauttoja kulkee useita päivässä ja lippujen varaus onnistuu halutessa etukäteen. Asukkaita saarilla on vain muutamia satoja, joten paikka on rauhallinen. Palmuhiekkarannoilla ei keväällä näy muita ihmisiä. Suojellun puistoalueen matalissa vesissä elää yli 200 korallilajia, merikilpikonnia, pallokaloja, mureenoja ja syvemmissä vesissä voi nähdä ryhävalaita. Saarten tuliperäisyys on muodostanut helposti sukellettavia puoliavoimia luolastoja ja jäähtyneet laavavirrat jokia merenpohjaan. Luonnonpuiston alueella sijaitsee yli 40 sukelluskeskusta, ja muutamat tarjoavat palveluita myös englanniksi. Valitsimme Marine House Seasir Akajiman, jonka yhteydessä toimii myös täyden ylläpidon majatalo. On helppo ymmärtää, miksi paikka on äänestetty yhdeksi Japanin parhaista sukelluskeskuksista, sillä palvelu on äärimmäisen ystävällistä ja toiminta

Okinawan mytologiaan liittyvät Shisa-leijonat suojelevat taloa. Oikealla oleva uros torjuu pahoja henkiä suu auki, ja vasemmalla oleva naaras pitää hyvät henget talossa suu kiinni.

Yonaguni Diving Servicen sukellusopas ei ollut puheliain kaveri, mutta veden alla hän toivotti meidät tervetulleeksi ja tästä lähdettiin vasarahaiden etsintään.

Lähdön hetki on haikea, varsinkin kun muut saivat jatkaa sukeltamista. Tapoihin kuuluu vilkuttaa lähteville laivoille, pitkään...

laadukasta. Uskomattoman hyvää ruokaa tehdään paikallisista aineksista majatalon omassa keittiössä. MUUTAMIA VARUSTE-EROJA

Suomalaisen ja japanilaisen sukeltajakulttuurin erot huomattiin heti saavuttuamme sukelluskeskukselle. Emme olleet varautuneita siihen, että saarilla on käytössä ainoastaan yoke-liittimet eikä keskuksilta löydy DIN-adaptereita. Adapterit ovat harvinaisuus myös Okinawan sukelluskaupoissa, mutta sukelluskeskuksen avulla saimme lopulta tilattua kaksi adapteria pääsaarella sijaitsevaan kauppaan. Ensimmäisen viikon jouduimme kuitenkin sukeltamaan vuokraregulaattoreilla. Vuokraamista suunnittelevien kannattaa huomioida, että meille tarjottiin ensin regulaattorisettiä ilman vara-annostinta, mutta setti vara-annostimella löytyi erikseen kysymällä. Luottoa amerikkalaisvalmisteisiin laiteisiin oli, sillä osa oppaista sukelsi ilman varaannostinta 60-luvun Bond-tyyliin, mutta kertoi olevansa kokeneita vapaasukeltajia.

Osa oppaista sukelsi 60-luvun Bond-tyyliin. Oppaat hoitivat kaiken sukeltajille valmiiksi, mutta eivät panneet vastaan, kun me halusimme itse hoitaa varusteiden kasaamiset ja pullojen vaihdot.

on itsestäänselvyys, että pari pidetään oman turvallisuuden vuoksi käsivarren mitan päässä. Japanilaiset sen sijaan kulkevat varsin itsenäisesti, ja hyvä näkyvyys mahdollistaa haahuilun kauaskin ryhmästä. Merielämän suojelu on vielä lapsenkengissä, sillä paikalliset ja turistit kokemustasosta huolimatta koskettelevat korallia huoletta. Käsineitäkin sai käyttää, vaikka veden lämpötila oli 24 astetta. Kameroita ja kaikenlaisia tikkuja oli usealla mukana, joten varusteet laahasivat ajoittain pitkin pohjaa.

RAKASTUNEET PINNAN ALLA

Kulttuurien välinen hämmennys jatkui pinnan alla, sillä käsimerkit ja paritoiminta ovat erilaisia Japanissa kuin Suomessa. Luvut ilmoitetaan eri tavalla, ja tapamme ilmoittaa turvapysähdyksen dekoajan loppuminen herätti ihmetystä. Eräs japanilainen vanhempi rouva puolestaan ihasteli, kuinka me vaikutamme vedessä niin rakastuneilta, kun olemme koko ajan vierekkäin ja kommunikoimme sukelluksen edetessä. Suomessa sukeltamaan oppineelle

ISHIGAKI, PAHOLAISRAUSKUJEN KOTI

Reittimme kulki Keramalta Ishigakin kautta Yonagunille. Olimme Ishigakilla vain yhden kokonaisen päivän emmekä olleet varanneet sukelluksia etukäteen. Hotelliamme lähinnä olevat sukelluskeskukset eivät tarjonneet englanninkielisiä palveluita ja pari ensimmäistä kieltäytyi kohteliaasti ottamasta meitä vastaan. Kolmannella kertaa onnisti, ja auttavalla japanilla pääsimme mukaan. » 3/2017 SUKELTAJA

Isojen kalojen parvia jahdattiin, mutta pientenkin kalojen parvet ovat veikeitä.

Pinkkihän tämä ei ole, mutta yksisarvinen kuitenkin löytyi.

Yonagunin monumentilla olevan kilpikonnahahmon pää. Vielä ei tiedetä, onko monumentti ihmisen tekemä vai ei.

Ishigaki tunnetaan paholaisrauskujen kotina. Virtauksista huolimatta kohde soveltuu kaiken tasoisille sukeltajille. Valtavat paholaisrauskut leijuvat korallien päällä noin 8–16 metrin syvyydessä. Ne viihtyvät alueella vuoden ympäri, mutta varmin ajankohta niiden näkemiselle on heinäkuusta syyskuuhun. Olimme onnekkaita ja pääsimme näkemään paholaisrauskuja aivan lähietäisyydeltä, vaikka ehdimme tekemään Ishigakilla vain kaksi sukellusta. Enemmänkin olisimme halunneet nähdä ja kokea, mutta matkan varsinainen päämäärä odotti Yonagunilla. YONAGUNIN PYRAMIDI

Japanin läntisimmällä saarella sijaitsee Yonagunin vedenalainen monumentti, jota kutsutaan myös Yonagunin pyramidiksi. Erikoisen muodostelman ympärillä käy kiistely sen alkuperästä. Tiedemiehet eivät ole vielä päässeet yksimielisyyteen, onko kyseessä uponneen sivilisaation rakentama monumentti vai luonnollisesti muodostunut geologinen kohde. Tarkka-

3/2017 SUKELTAJA

Mysteerinen kohde sijaitsee noin 30 metrin syvyydessä. silmäinen voi havaita esimerkiksi käytäviä, portaita, altaita ja amfiteatterin. Mysteerinen kohde sijaitsee noin 30 metrin syvyydessä. Yonagunissa oli käymistämme kohteista eniten värejä ja meren elämää. Kohtasimme sukelluksilla upeita koralleja, valtavia barrakuda-parvia, mustekaloja ja valkopilkkuhain. Etsimme myös alueella liikkuvia vasarahaiparvia, mutta ne jäivät tällä kertaa näkemättä. Saaren erikoisiin piirteisiin kuuluu oma villihevoskanta, joka laiduntaa vapaana ja näkyvissä mereltä käsin. Saarella kuvataan paikallista saippuasarjaa, jonka kulissit ovat paikallisille nähtävyys. Läntisin ranta Kuburabari tarjoaa Japanin viimeisen auringonlaskun hetken, ja satuimme näkemään

siellä myös valaan. Kuburabariin liittyy myös synkkää historiaa, sillä 1600-luvulla raskaana olevat naiset pakotettiin hyppäämään 20 metriä syvän kalliorailon ylitse ylikansoittamisen estämiseksi tai sisäsiittoisuuden kirojen kitkemiseksi. Yonagunille matkustaminen on vaikeaa ja kallista. Valitsimme halvemman vaihtoehdon ja kuljimme lautalla Ishigakin saarelta. Japania taitamattomalle lautta on vaikea vaihtoehto, sillä se kulkee epäsäännöllisesti kahdesti viikossa, lippuja ei voi varata tai ostaa etukäteen ja laivayhtiön henkilökunta puhuu vain japania. Kalliimpi vaihtoehto on lentää Okinawan pääsaarelta tai Ishigakilta. Huono keli voi perua yhteydet, joten kannattaa pitää matkaohjelmassa puskuria. HINNAT JA MUKAVA TAPAKULTTUURI

Kahden viikon sukellusreissulle kolmessa eri kohteessa lentoineen, majoituksineen, ruokineen ja sukelluksineen (26 kpl) tuli hintaa 2700 euroa per henkilö. Hintataso on siis samaa luokkaa kuin Egyptin

Yonagunilla kalat olivat suurempia ja korallit näyttävämpiä kuin pohjoisemmissa kohteissa.

Jahdattaessa kalmarit pakenivat, mutta kun pysähdyimme kuvaamaan hypnoottisesti etenevää yksilöä, koko parvi ympäröi meidät.

Puolisokea ja lämpöhakuinen mureena harvoin kiinnostuu sukeltajista, mutta suuri yksilö säväyttää aina.

liveaboardsukellusmatkalla. Japanissa ei ole tapaa antaa tippejä, ja sellaisen tarjoaminen on epäkohteliasta. Vilppiä ei tarvitse pelätä, eikä tipeistä tule yllättäviä lisäkuluja eikä päänvaivaa. Rehellinen kaupanteko ja kulttuuri tekevät omatoimi matkailusta harvinaisen turvallista. Muutenkin suomalainen pärjää Oki nawalla hyvin. Japanilaiset arvostavat, kun edes yrittää noudattaa tapoja, ja pienet kulttuurimokat annetaan anteeksi. Moo minkansaa arvostetaan. Amerikkalaisten läsnäolon johdosta Okinawan pääsaaren lähellä puhutaan hyvin englantia, mutta etäämmälle mentäessä japaninkielentaito helpottaa matkustamista huomattavasti. Nykyiset kännykkäsovellukset osaavat kyllä kääntää lennosta japanilaiset merkit englanniksi, mutta wifillä ei vaan saa joka paikassa yhteyttä. LENTÄMINEN

Lennot Suomesta Okinawalle saa edullisimmillaan 600 eurolla, kun tekee varauksen hyvissä ajoin. Esimerkiksi JAL

Paras matkustus aika on talvella tai keväällä. ja Finnair tarjoavat lipun hintaan kaksi ruumaan menevää laukkua, joista kukin voi painaa 23 kg. Sukellusvarusteiden vie misestä ei siten tarvitse maksaa erikseen. Japanin sisäisillä lennoilla sähkölaitteilla on tiukemmat säännökset kuin mannerten välillä, ja meidän LEDsukellusvalomme eivät päässeet jatkolennoille, kun emme saaneet niistä akkuja irti. Ulkomailta os tettaessa Japanin sisäiset lennot maksavat noin 90 euroa suuntaansa, mutta Yonagu ni ei ainakaan vielä kuulu tämän hinnoit telun piiriin. Sukelluskeskusta valitessa kannattaa ehdottomasti suosia sellaista, jonka yhteydessä toimii myös majatalo, jossa ruokailut kuuluvat hintaan ja ovat ajoitettuja sukellustoiminnan mukaan.

HUIPPUNÄKYVYYKSIÄ

Keskimääräinen näkyvyys Okinawalla on noin 30–40 metriä, mutta korallien kutu toukokuulta kesäkuulle heikentää näky vyyden noin 15–20 metriin. Talvella vedet voivat olla kristallinkirkkaita ja näkyvyys jopa 50 metriä. Okinawan subtrooppinen ilmasto pitää lämpötilat pääosin miellyttävinä. Talvellakaan lämpötila ei laske alle 10 asteen, mutta kesäkuukaudet saattavat olla tukalan kuumia. Sadekausi alkaa aikaisin toukokuussa ja taifuunien rankkasateet iskevät myöhäiskesällä ja syksyllä. Suoma laiselle sukeltajalle paras matkustusaika on talvella tai keväällä. Veden lämpötila on tammimaaliskuussa noin 21–23 C, huhtikesäkuussa 23–26 C, heinä syyskuussa 27–29 C ja lokajoulukuussa 24–27 C. Alkutalven suuret muuttavat kalaparvet herättivät kiinnostuksemme, joten mieli halaajaa lähivuosina uudelleen sukeltamaan nousevan auringon maahan. Ketkä lähtevät mukaan?

3/2017 SUKELTAJA

Minna Koivikko, Helsinki

Tohtori veden alla Suomen ensimmäinen meriarkeologian tohtori näkee itsensä hylkyjen äänitorvena. Hän painottaa vapaaehtoistyön merkitystä hylkytutkimuksessa – ilman sukellusharrastajien apua monet asiat jäisivät tekemättä ja tutkimatta. KRISTIINA KARILA Kuva Dorit Salutskij

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

MIKÄ MERKITYS TYÖLLÄSI ON KOKO ALALLE?

Kiinnostus vedenalaista maailmaa kohtaan heräsi niin kuin monella muullakin: Cousteaun sarjojen myötä. Lukion jälkeen pyrin lukemaan arkeologiaa ja sukelluskurssille samanaikaisesti. Toiveeni toteutuivat päästyäni Helsingin yliopistoon opiskelemaan arkeologiaa. Kävin ensin yhdessä opiskelukavereideni kanssa sukellusseura H2O:n peruskurssin, ja sen jälkeen menin Tutkimussukelluskurssille, joka järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa 1990-luvun puolivälissä.

Meriarkeologisia väitöskirjoja tehdään maailman mittakaavassakin erittäin vähän, joten uskon sen herättävän kiinnostusta. Toistaiseksi palaute on ollut positiivista; moni on tiennyt odottaa väitöskirjaani, sillä olen pitänyt siitä esitelmiä eri konferensseissa ympäri maailmaa.

MIKÄ SUKELLUKSESSA KIEHTOO SINUA?

Tykkään olla luonnossa kivojen ihmisten kanssa. Veden alla on rauha, jota ei muualla helposti koe. Lyhytkin sukellus virkistää kummasti, sillä sukeltaessa katoaa ajantaju ja sitä on parhaiten läsnä itselleen. Riutoilla on kiva sukeltaa, sillä siellä pääsee lähelle luontoa ja jopa soluttautumaan kalaparveen. Harrastussukellukseni ovat monesti vapaaehtoistyötä erilaisissa poijutushommissa. Lämpimissä vesissä olen oppinut tykkäämään myös snorklaamisesta todella paljon. Sukellukseni ovat yleensä aika matalia ja teen ne paineilmalla. MITEN SUKELLUS LIITTYY TYÖHÖSI?

Meriarkeologina asiakkaani ovat meren pohjassa. Katson työni Museovirastossa olevan erilaisten hylkyjen ja muiden ihmisten tekemien juttujen äänitorvena olemista: ne eivät itsekseen meren pohjasta huutele, vaan tieto niistä pitää tuoda ylös helposti saataville. Harvemmin pääsemme perusteellisemmin tutkimaan mitään kohdetta, vaan käymme sukeltamassa hyvin erilaisissa paikoissa ympäri Suomea.

MILLAISIA MERIALUEISIIN LIITTYVIÄ PROJEKTEJA NYT ON KÄYNNISTYMÄSSÄ?

Baltacar-hanke on EU-rahoitteinen kolmivuotinen projekti, jonka tarkoitus on edistää hylkyihin liittyvää sukellusturismia. Mukana ovat Viro, Ruotsi ja Suomi. Projektin turvin voimme päivittää Kronprins Gustav Adolfin hylkypuiston materiaalia ja lisäksi kehittää Hangossa olevia hylkykohteita, jotka ovat esillä Muinaispolut-sivustolla. Suomessa projektista vastaa kollegani Riikka Alvik, ja itse olen mukana siinä sukeltavana työrukkasena. Saimme juuri läpi myös toisen EU-projektin, BalticRIMhankkeen, joka keskittyy merialuesuunnitteluun ja jossa Sukeltajaliittokin on mukana. Tässä laajassa projektissa tehdään yhteistyötä myös harrastajasukeltajien kanssa keräämällä kokemusperäistä tietoa haastattelujen avulla. Meillä on pitkät perinteet harrastajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Olimme ennen juhannusta Jussarön vesillä Suomen meriarkeologisen seuran yhdistämien harrastajien kanssa tekemässä kenttätöitä alueen hylyillä projektissa, jota olemme kutsuneet nimellä ”Laivaloukkuna Jussarö”. Olemme ajoittaneet ja mallintaneet alueen hylkyjä, ja pyrimme yhdistämään hylkyjä arkistolähteiden kanssa. Toiminnassa on mukana myös Suomen Akatemian rahoittama hylkyjen haaksirikkoprojekti vastaamassa arkistotutkimuksesta. Erilainen yhteistyö on mielestäni yksi työn suola, ja ilman vapaaehtoistyötä ei olisi suomalaista meriarkeologiaakaan, niin tärkeää se on!

MITKÄ KOHTEET KIINNOSTAVAT SINUA TÄLLÄ HETKELLÄ?

Innostun helposti ”asiakkaistamme” eli kohteista, joita menemme selvittämään. Välttelen sanaa tutkimus, sillä työmme on lähinnä sukellustarkastuksia, joiden tavoite on saada hyvät sijaintitiedot ja selvittää onko kyseessä muinaisjäännös. Se on hyvin pintapuolista ja useimmat hylyt ansaitsisivat tulla paremmin tutkituiksi.

ONKO SINULLA SUKELTAMISEEN LIITTYVIÄ UNELMIA?

MILLAINEN ON VÄITÖSKIRJASI MERIARKEOLOGIASTA?

MITÄ TERVEISIÄ HALUAISIT LÄHETTÄÄ SUKELTAJILLE?

Väitöskirjani on Suomen meriarkeologisen seuran ensimmäinen julkaisu, ja sen nimi on Recycling Ships: Maritime Archaeology of the UNESCO World Heritage Site, Suomenlinna. Sen voi ladata ilmaiseksi myös verkosta. Tutkin siinä, miten vanhoja aluksia on hyödynnetty vedenalaisessa maisemassa Suomenlinnan ympärillä. Työ on otettu hyvin vastaan niin meillä kuin maailmallakin.

Uskokaa ihmeisiin, veden alta voi löytyä vaikka ja mitä. Eri asia on tunnistaa kohtaamansa asiat! Sukeltakaa turvallisesti, mikään sukelluskokemus ei ole hengen arvoinen. Aina on helpompaa työntää rajoja eteenpäin; paljon vaikeampaa on kääntyä ajoissa takaisin ja keskeyttää sukellus. Hylyt eivät häviä ihan hetkessä, niihin pääsee aina uudestaan!

3/2017 SUKELTAJA

Toivoisin löytäväni aikaa kouluttautua sukeltamaan myös syvällä oleviin hylkyihin. Myös luolasukellus kiinnostaa, sillä maailmalla on tehty kiinnostavia arkeologisia löytöjä juuri luolista. Ylipäänsä toivoisin voivani sukeltaa enemmän.

Minna Koivikko väitöstilaisuudessa 26.5. Helsingin yliopistolla.

Joko tai Hauki vai hai? Haukiluonteinen hai. Uusi tuttavuus vai vanha (hylky-)ystävä? Molempi parempi. Kentällä vai konttorilla? Kentällä!!! Kuivis vai märkkäri? Kuivis, olen palellut jo tarpeeksi tälle ihmiselämälle. Tiedettä vai tarinaa? Tarinaa tieteestä.

Minna Koivikon väitöskirjaan voi tutustua täällä

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/183286

Norpat

sukella saimaaseen Mikkelin Urheilusukeltajien norpat pääsivät kesän aikana nauttimaan leirielämästä kahteen otteeseen. Molemmat leirit järjestettiin kauniissa Saimaan maisemissa. Teksti ja kuvat OLLI ANTTONEN

Urheilusukeltajien perinteinen kesäleiri koki suuria vastoinkäymisiä juuri ennen leirin alkua, kun saimme tietää, että tukialuksemme Tornator I oli jäänyt jumiin Venäjälle. Ohjaajat kokoontuivat ja tekivät uudet suunnitelmat. Saimme onneksi vuokrattua Ekin partio ry:n tukialuksen Lola 3:sen ja pääsimme viettämään leiriä kauniilla Saimaalla. Toisena vaihtoehto olisi ollut telttaleiri Säynetin ulkoilualueella. Leiripaikkana toimi Ristiinassa sijaitseva Hietaniemen retkisatama. Osallistujia oli 24, joista reilu puolet junioreita. Leiri oli heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta kylmän kesän takia vesi oli vielä kohtalaisen viileää. Onneksi tukialuksen sauna lämmitti uimisesta ja snorklauksesta nauttineet juniorit ja ohjaajat. MIKKELIN

VAPAASUKELLUSTAIDOT SAIVAT HARJOITUSTA

Leirin aiheena oli vapaasukellus. Kokeilimme muun muassa syvyyssukellusta (maksimisyvyys oli 7 metriä), pituussukellusta,

harppuunakalastusta ja puukon käyttöä veden alla erilaisten köysien katkaisuun. Näistä suosituinta oli harppuunakalastus, jota varten lapset askartelivat maalitauluja XPS-eristelevystä. Lisäksi leikimme, istuimme nuotiolla, pelasimme mölkkyä ja muita pelejä ja nautimme hyvästä ruuasta. Sunnuntain jouduimme viettämään Mikkelissä ja suuntasimme Kaihun alueelle. Siellä osa oli uimarannalla ja osa lähti snorklaamaan viereiseltä frisbeegolfradalta veteen lentäneitä kiekkoja. Opettelimme myös seuran kumiveneen käyttöä ja tutustuimme viereiseen Mikkeli-puistoon, jossa myös grillasimme lounasta. Leiri onnistui hyvin ja sunnuntai-iltapäivänä luovutimme vanhemmille iloisia ja väsyneitä lapsia. Seurallamme on ollut tapana järjestää kesän aikana kaksi viikonlopun mittaista leiriä. Toinen leiri pidettiin Saimaalla 18.–20.8. aiheella Pelasta tai pelastaudu. Tällä kertaa ohjelmassa oli sukeltelua, vesipelastusta, veneilyturvallisuutta sekä erä- ja ensiaputaitoja.

Varavene Lola 3 kutsuttiin apuun, kun oma jäi jumiin Venäjälle.

Kylmä vesi ei norppaa pelota.

Muutama epäonninen frisbee noukittiin pohjasta frisbeegolfradan vierestä.

3/2017 SUKELTAJA

Nuotiolla paahdettu vaahtokarkki toimii aina.

Sata lettua ja ensiaputaitoja VAASAN DELFIINIEN norppaleiri järjestettiin 11.–13.8. Rönnskärissä teemalla En-

siapu saaristossa yhteensä 19 norpan ja 20 aikuisen voimin. Harjoiteltavia ensiaputaitoja olivat muun muassa hukkuneen elvytys, hätäpuhelun tekeminen, tulen tekeminen, loukkaantuneen kuljetus maastossa (mm. paarien rakentaminen) ja VHF:n käyttö. Kun puolet lapsista opetteli taitoja, lähti toinen puoli snorklaamaan. Snorklaajat näkivät ja tunnistivat vesikasveja kuten ahvenvitaa, hapsivitaa, lettiruskolevää ja viherahdinpartaa. Osa onnistui näkemään myös isoja parvia kolmipiikkisiä veden alla. Lounaan jälkeen ryhmät vaihtoivat toimintoja. Välipalaksi tankattiin lättyenergiaa: siinä tuli ohjaajilla ja vapaaehtoisilla vanhemmilla hieman hiki, kun lättyjä paistettiin noin 100 kpl neljällä pannulla! Välipalan jälkeen Merivartiosto saapui vierailulle. Merivartiosto piti esitelmän ensiapuvälineistään ja paareistaan sekä antoi pienen näytöksen, miten ihminen haetaan ja nostetaan merestä. Kiitokseksi heille tarjottiin pullakahvit ja lättyjä, ja samalla lauantai-ilta jatkui leirin parhaiden palkitsemisella. Leiri-nuotiolla lapset saivat nauttia popcornista ja aikuisten esittämästä tarinanäytelmästä. Esityksessä nähtiin hienoa heittäytymistä rooliin ja näyttelijät antoivat parastaan. Iloinen laulu raikasi kotimatkalla veneen kannella: ”Sou, sou, soudetaan, nyt jo rantaan päin…!

Teksti JENNI PAAVOLA & PAULA MYLLÄRI Kuvat Jonna Ikäheimonen, Ile Friman, Juuso Halin ja Jenni Paavola

3/2017 SUKELTAJA

Kaikki paitsi ei sukeltajantauti Vaikka kaiken tekisi oikein, voi kokenutkin sukeltaja saada yllättäen sukeltajantaudin. Pia Paukku huomasi itsellään epäilyttäviä oireita, mutta vakuutteli päiväkausia itselleen, ettei kyse ole sukeltajantaudista.

Shutterstock

SUSANNA KORKIATUPA

3/2017 SUKELTAJA

SELITYKSIÄ OIREILLE LÖYTYI MONIA

Pia palasi majoitukseensa, eikä mennyt kauaa, kun nilkat alkoivat kutista voimakkaasti ja nousivat täyteen pientä paukamaa. – Ajattelin, että olin kävellyt vahingossa nokkosiin tai vastaavaan. Mietin itsekseni, että onpa outoa, vaikka takaraivossa olivatkin sukeltajantaudin oireet. Illan aikana niveliä rupesi särkemään, minkä laitoin polvivammani piikkiin. Levitin kortisonia ”ihottumaani”, ja ihmettelin,

Pia Paukku on suorittanut P1- ja AOWD-kortit sekä toimii norppaohjaajana. Sukelluksia on kertynyt noin 100, joista yli puolet ulkomailla.

Erik Tirkkonen

ia oli vuodenvaihteessa yksin lomamatkalla. Sukelluspäiviä kertyi koko matkan aikana yhdeksän, joista jokaisella tuli tehtyä kaksi tunnin sukellusta. Maksimisyvyydet olivat noin 25–30 metriä. – Sukellukset tehtiin aina peräkkäin, ja koska itselläni riitti aina ilma pidempään kuin muilla, pinta-ajat tuppasivat jäämään lyhyehköiksi. Kaikki sukellukset olivat tavallisia suoranoususukelluksia ja sujuivat hyvin, hän kertoo. Viimeisellä sukelluksella Pian ilma riitti taas pidempään kuin muilla, ja hän oli oppaan sekä parin muun sukeltajan kanssa vedessä pidempään. – Minulla oli kaksi sukellustietokonetta, joista toinen alkoi yllättäen piipata dekoja. Aluksi nousin kymmeneen metriin, mutta dekoaika ei vähentynyt yhtään. Nousin viiteen metriin, mutta aika ei vieläkään vähentynyt. Viitoin oppaalle, että jään vielä dekolle, sillä hän ja muut sukeltajat halusivat jo nousta. Opas pyysi minuakin nousemaan, mutta noudatin aikaa, hän kertoo. Opas tuli takaisin ja pyysi Piaa nousemaan kanssaan pintaan. Tietokone näytti kuitenkin edelleen dekoja, eikä Pia halunnut nousta. Opas jatkoi viittomista. – Rupesin miettimään, että olenko ihan hölmö, mitä jos koneeseen tuli joku vika. Tiesin, että muut odottivat jo pinnalla. Opas viittoi minua nousemaan. Olin dekoillut jo ainakin 15 minuuttia, ja pidin outona, että tietokone piipitti vieläkin viiden minuutin dekoaikaa. Lopulta minun oli pakko nousta, Pia sanoo. Tilanne jäi vähän vaivaamaan, ja Pia kertoi tapahtuneesta sukelluskeskuksessa. Henkilökunta oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ole mitään hätää. Hän sai ohjeeksi juoda paljon ja lepäillä loppupäivän.

miksi se vain paheni. Silti hoin itselleni, että eihän tässä mitään. Ennen paluulentojaan Pia ihmetteli oireitaan kohteessa vielä yhden välipäivän verran. Vaikka matkavakuutuskin oli kunnossa, ei hoitoon hakeutuminen tuntunut mukavalta ajatukselta. – Vähän alitajuisesti pelotti, mutta vakuuttelin itseäni, että oireet olisivat olleet sukeltajantaudissa paljon rajummat. Olotila oli kuitenkin omituinen ja höntti. Yritin olla välittämättä oireista, pidin itseäni vähän vainoharhaisena. Hammasta purren lähdin kaikesta huolimatta kotimatkalle, Pia sanoo. Matka kotimaahan sisälsi kolme lentoa, joista ensimmäisellä Pia tunsi voimakasta päänsärkyä ja hengenahdistusta. – Säikähdin kovasti ja melkein pelkäsin kuolevani. Selitin kuitenkin jälleen itselleni, että koska kyseessä oli paikallislento pienellä koneella, huono olo johtui siitä. Seuraava lento oli pitkä lento. Saman tien, kun lento nousi, filmi katkesi. Nukuin seitsemän tuntia. Herättyäni olin häm-

mästynyt, sillä lennän todella paljon, enkä koskaan saa nukutuksi koneessa, Pia kertoo. OUTO OLO EI MENE OHI

Suomeen palattuaan Pian olo oli edelleen omituinen, päätä särki jatkuvasti ja ihoa kihelmöi. Hän laittoi oireilun matkaväsymyksen piikkiin ja meni töihin. – Olin pari päivää töissä, minkä aikana ihmettelin ”aivosumua”, väsymystä ja sekoilua. Tiputtelin tavaroita, kompuroin ja meinasin ajaa peräänajokolarin. Olo oli tosi höntti; tuntui etten ymmärrä mitään kuulemaani tai tajua näkemääni, puhekin välillä takkusi. Kolmantena päivänä silmissä alkoi vilistä ja hakeuduin työterveyslääkärille vähän anteeksi pyydellen, että tämmöisen pienen takia vaivaan. Lääkäri epäili sukeltajantautia, ja sain lähetteen neurologille, joka passitti minut viipymättä painekammioon. Edelleen olin vähän hölmistynyt ja ihmettelin, ettei nyt tämmöisen takia olisi tarvinnut ambulanssia, Pia muistelee. » 3/2017 SUKELTAJA

Oireiden kieltämisen taustat ITSEKIN laite-

sukellusta harrastava psykoterapeutti Marina Maatela arvioi, että oireiden kieltämisen taustalla on useita taustatekijöitä, jotka liittyvät ihmisen tavanomaisiin suojautumismekanismeihin. – Tässä tapauksessa varsinkin, kun sukellukset olivat sujuneet hyvin, eikä siten ole mitään selkeää syytä oireille, on normaalia etsiä syitä muualta. Kukaan ei halua sairastua. Useimmat ihmiset ovat peruslähtökohdiltaan optimisteja, ja opimme etsimään myönteiset selitykset asioihin, jotka vaivaavat, hän toteaa. – Sukellus on lisäksi harrastuksena sellainen, että tunnemme sen riskit ja olemme ehkä perustelleetkin monille lajin turvallisuutta. Voi tulla sellainen olo, että olotila on itse aiheutettua, ja siksi voi olla vaikea myöntää asioiden todellista laitaa itselleenkään. Sukellus on fyysisesti vaativa ryhmä-

Mitä painekammiossa tapahtuu? SUKELTAJANTAUDIN ylipainehappihoi-

ja juotavaa, käy vessassa ja vaihtaa

don aikana (USNavy taulukko 6/ Royal

ylleen painekammiovaatteet.

Navy 62) potilas hengittää 100 % hap-

– Painekammiossa pidetään yllä

pea 2,8 ilmakehän paineessa 4 tuntia 50

puuvilla-asua. Näin minimoidaan staat-

minuuttia. Paine vastaa noin 18 metrin

tisen sähkön ja kaikenlaisen kipinöinnin

sukellussyvyyttä. Hoitamaton ilmarinta

syntymisvaara. Sitten aloitetaan hoito,

estää painekammiohoidon, joten ennen

Olli Arola kertoo.

hoidon aloittamista potilaasta otetaan

Useilla yksi hoitojakso riittää, mutta

aina keuhkokuva. Tämän jälkeen hoito

jotkut tarvitsevat useita paineistuksia.

käydään läpi, potilas saa pientä syötävää

Ennätys on ollut 14 paineistusta, jolloin

laji, jossa ryhmässä toimimisen paine menee joskus yksilötarpeiden edelle. – Sitä, että uskaltaa sanoa omasta voinnistaan, pitäisi painottaa enemmän sukellusporukassa. Erityisesti sukellusoppaan tulisi aina todeta, että mikäli ongelmia tulee ja yksi haluaa keskeyttää, lähtee yksi meistä oppaista ylös ja toinen jatkaa loppuporukan kanssa. Tämä on sanottava niin, että kaikki sen kuulevat ja että se on olemassa oleva vaihtoehto, hän sanoo. Pia Paukku kertoo myös ajatelleensa, että kun ei muillakaan sukellusryhmän jäsenillä ollut oireita, ei hänellä itselläänkään voi olla mitään vaaraa. – Juuri tuohon ajatukseen opas voi vaikuttaa sanomalla jo ennen sukellusta, että jokaisen sukeltajan tulee kertoa, jos esimerkiksi paineen tasaaminen ei jostakin syystä onnistu. Se voi olla pienestä kiinni, eikä kivun ja tuskaisen olotilan kanssa tulisi sukeltaa, Maatela lisää.

3/2017 SUKELTAJA

PANIIKKI PAINEKAMMIOSSA

Ensimmäinen painejakso alkoi nopeasti, mikä yllätti Pian voimakkaasti. Alussa myös meinasi tulla pientä paniikkia. – Itse kammio ei ole mitenkään ahdistava, sehän on melko tilava ja siellä pystyy liikkumaan. Paniikki johtui siitä, etten itse pystynyt kontrolloimaan lisääntyvää painetta. Kammion paine vaan kasvoi ja kasvoi, enkä pystynyt tehokkaasti tasaamaan painetta, korviin sattui enkä pysynyt perässä. Tuntui että happimaskin kautta oli vaikea hengittää. Meni todella pitkään, että sain rauhoituttua, ja tulevat happijaksot pelottivat, hän kertoo. – Jos happimaskin kautta on vaikea hengittää, se voi johtua siitä, ettei maskin

kaasunvirtaus ole ihan kohdallaan. Hapen tuloa voi itse säätää. Painekammion sukellusvauhti on 1,8 merivesimetriä minuutissa, jolloin hoitosyvyyteen (18 merivesimetriä) päästään 10 minuutissa. Korvien paineentasausongelmat voivat hätääntyessä korostua. Myös puheyhteys hoitajaan on koko ajan päällä, joten tarvittaessa paineistettava voi pyytää, että paineennousua hidastetaan tai pidetään hieman taukoa, kertoo TYKSin teho-osaston ylipainehappihoidosta vastaava lääkäri Olli Arola. Ennen toista painejaksoa Pia oli vähän aikaa osastolla lepäämässä. – Olo oli paljon parempi. Huono olo, nivelsärky ja kutinat hävisivät, ja vasta silloin tajusin, että kyllä hoito taisi olla

Eveliina Loikas, TYKS

Faktaa muistin virkistykseksi SUKELTAJANTAUTI voi tulla täysin hallitun

Vakavan sukeltajantaudin oireita ovat

ja asianmukaisilla dekompressioetapeilla

muun muassa lisääntyvät hengitys-

tehdyn laitesukelluksen jälkeen. Sukelta-

vaikeudet, tajunnanhäiriöt ja vaikea

jantaudille voi altistaa:

huimaus. Aloita ensiapuna 100 % hapen

• sukeltaminen useina perättäisinä päivinä,

hengitys välittömästi.

liian lyhyt pinnallaoloaika sukellusten välillä tai toistuvat ylös-alassukellukset

Jos epäilet lievää sukeltajantautia, soita

(jojoilu)

TYKS p. 02 313 1950. Puhelu ohjataan

• fyysinen rasitus sukelluksen aikana ja jälkeen • kuivuminen esimerkiksi vatsataudin,

• Perussairaudet ja lääkitys • Tupakka ja nikotiinivalmisteiden käyttö

• matalapaineiset olosuhteet, kuten

• Sukellusuran maksimisyvyys • Edeltävien päivien sukellukset (7 vrk)

• paasto • huomattava ylipaino (BMI > 30).

– Sukeltajat ovat pieni mutta tärkeä potilasryhmä kaikista hoidoista. Yhteensä TYKSissä annetaan painekammiohoitoja vuosittain yli 800 noin 140 potilaalle.

MISTÄ SUKELTAJANTAUTI JOHTUI?

Monien mielikuvissa sukeltajantauti johtuu liian nopeasta noususta jonkin ongelmatilanteen yhteydessä. Hyvin menneitä sukelluksia on vaikea yhdistää sukeltajantautiin. – Hoitava lääkäri sanoi, että taudin saaminen on hyvin yksilöllistä. Omalla kohdallani oli todennäköisesti kyse siitä, että pinta-ajat jäivät monena perättäisenä päivänä liian lyhyiksi ja kuumassa ilmas-

• Sukelluspaikka ja aika (pvm, klo) • Sukellusaika ja pintautumisaika, pintaaika sukellusten välillä • Maksimisyvyys, käytetty laite ja kaasu • Paineentasaukset

OIREET JA ENSIAPU

• Oliko tietokone käytössä ja hälyttikö?

Sukeltajantautia on epäiltävä, jos muuten

• Onko altistavia tekijöitä tai syytä tautiin?

selittämättömiä oireita ilmenee yli 10 m

• Oireet: iho-oireet, niveloireet, hengitys-

syvyyteen tapahtuneen sukelluksen

vaikeus, muut oireet

jälkeen. Tavallisia oireita ovat ihon pis-

• Milloin oireet ilmaantuivat?

tely, tunnottomuus ja kutina, nivelkipu,

• Hoitoon hakeutumisen viive

poikkeuksellinen väsymys, pahoinvointi,

• Millä potilas saapuu hoitoon?

huimaus ja outo, ”höntti” olo.

• Onko potilas saanut ensiapuna 100 %

Sukelluksen jälkeisissä hätätilanteissa on aina soitettava 112.

ihan aiheellinen. Toisen paineistuksen jälkeen olo alkoi olla normaali, eikä toinen hoitojakso enää tuntunut pahalta, pystyin hengittämään normaalisti ja tasaamaan paineen.

hoito • Sukelluskoulutus ja -kokemus

vuoriston yli pitkällä lennolla istumisen vuoksi

tautitapausta.

• Aikaisemmat sukeltajantaudit ja niiden

lentomatka tai paluumatka maanteitse • verenkierron hidastuminen esimerkiksi

määrin kolmisenkymmentä sukeltajan-

• Nimi ja sotu

teytyksen vuoksi pysähdysten laiminlyönti

oireita. Vuosittain hoidetaan keski-

ympäri. Tarvittavia esitietoja ovat:

runsaan hikoilun tai puutteellisen nes• liian nopea nousu pintaan, dekompressio-

potilaalla oli vaikeita keskushermosto-

teho-osaston päivystäjälle vuorokauden

tossa en muistanut huolehtia tarpeeksi nesteytyksestä. Vaikka tekisi kaiken oikeinkin, voi sukeltajantaudin saada jostain tuntemattomasta syystä. Lääkäri painotti, että pienetkin oireet pitää hoitaa, eivät typpikuplat häviä verestä itsestään. Jatkossa olen huolellisempi pinta-ajan kanssa, Pia toteaa. Hän huomauttaa, että aihetta voisi korostaa myös peruskursseilla, että sukeltajantauti voi tulla myös täysin hallitun sukelluksen jälkeen. – Hyvin tavallinen tarina sukeltajantautitapauksissa on, että on oltu ulkomailla sukeltamassa, ja oireet alkavat yllättäen paluumatkalla lentokoneessa tai esimerkiksi Norjassa vuorien yli tullessa. Tällöin pienet kaasukuplat suurenevat alipainei-

happea? LÄHDE: TYKS

sissa oloissa ja muuttuvat oireisiksi, Olli Arola sanoo. Mitään traumoja Pialle ei sattumuksesta jäänyt, ei myöskään painekammiosta, vaikka aluksi painehoito tuntuikin kamalalta. – Ihminen on näköjään mestari selittämään asioita itselleen parhain päin ja vähättelemään oireita. Tämä opetus voi pelastaa henkeni jollain toisella kertaa. Tarinan opetus oli myös se, että jos lomakohteen opas ei välitä dekoajasta, niin vähät oppaasta ja pidät turvapysähdykset. Ei koskaan pidä antaa toisen kiirehtiä ja vaikuttaa dekoihin. Tässä lajissa ei kiirehditä yhtään, oli kyse sitten pinta-ajasta tai nousuajasta.

3/2017 SUKELTAJA

Merileijonien herkkä hetki KUVA-ALBUMI Olin snorklaamassa Galapagoksen Santa Fe -saarella lähellä merileijonien yhdyskuntaa, ja huomasin heti, että valokuvaajalle tilanteessa oli kaksi haastetta. Ensinnäkin piti välttää kiinnittämästä isojen, aggressiivisten urosten huomiota, jotka suojelivat laumaansa. Toiseksi haasteeksi osoittautui eläinten huima nopeus. Ongelmat ratkesivat makaamalla vedessä täysin paikoillaan ja käyttämällä korkeaa ISO-arvoa. Pystyin ikuistamaan tämä herkän hetken käyttäen ainoastaan luonnonvaloa. Intohimoni, tai jopa pakkomielteeni sukelluskuvaukseen ei ole mikään yllätys, vesimies kun olen. Olen harrastanut valokuvausta 10-vuotiaasta ja sukellusta 15-vuotiaasta. Aloin käyttää tähän har-

3/2017 SUKELTAJA

rastukseen enemmän aikaa (ja rahaa) viisi vuotta sitten, kun koko nelihenkinen perheeni innostui aiheesta. Sukellamme myös Ruotsissa, mutta viihdymme parhaiten lämpimissä vesissä. Ajattelen aina, että viimeisin sukellus oli se paras. Saattaa kuitenkin olla, että tein juuri hiljattain parhaan sukellukseni, kun snorklasin parin ryhävalaan kanssa Dominikaanisessa Tasavallassa. Itkin onnesta jälkeenpäin – kokemus oli niin intensiivinen. On aivan mieletöntä olla kahden 40-tonnisen valaan välissä, jotka leikkivät ja matkivat käyttäytymistäni. Tavoitteenani on ottaa kuvia, jotka herättävät tunteita. Jos kuva koskettaa katsojaa, hän saattaa välittää pikkuisen enemmän meris-

tämme. Siihen varmaankin useimmat kuvaajat tähtäävät. Otan sukelluskuvia, koska haluan muokata muistojani. Mitä kauniimpi kuva, sitä kauniimpi on muistoni kohteesta. Myös koko luova prosessi on hauska: taustatiedon etsiminen, suunnittelu, sukellus ja jälkikäsittely. Unelmani on saada 50/50-rajapintakuva karhusta, joka kalastaa lohia.

Johan Sundelin voitti Sukelluskuvauksen PM-kilpailun 2016, ja tämä kuva voitti kilpailussa sarjan C3, normaali/laajakulmakuva ilman sukeltajaa, muut kuin pohjoismaiset vedet. Kuva voitti myös Outdoor Photographer of the Year 2016 -kilpailussa sarjan Under Exposed.

Lyhennetty haastattelusta Scubaverse-verkkolehdelle 11.7.2017, www.scubaverse.com

Sukelluskuvauksen SM- ja PM-kilpailut sulkeutuvat 1.11.2017. Lue lisää Sukeltajaliiton nettisivuilta Tapahtumakalenterista ja osallistu!

KUVA JOHAN SUNDELIN 3/2017 SUKELTAJA

Paremmaksi kuvaajaksi

Kuva D/S Odin -hylystä Narvikista 70 metrin syvyydestä. Kohde on valaistu ylhäältä ja vasemmalta kahdella Scubamafian The Beast -valaimella, joiden valoteho on yhteensä 56 000 lumenia.

Vaihtoehtoja valaisuun Vesi mahdollistaa sukelluskuvaajan kolmiulotteisen liikkumisen. Väliaineena vesi taittaa valoa 1,33-kertaisesti ja heikentää valonsäteiden etenemistä. Keinovalosta onkin hyötyä lähes kaikissa kuvaustilanteissa, ja monesti kuvaaminen olisi mahdotonta ilman valaisua. JAAKKO ALA-HIIRO Kuva Sami Paakkarinen

on ratkaiseva merkitys sukelluskuvauksen lopputulokseen. Aurinkoinen ja tyyni sää antaa luonnonvalolle lisää ulottuvuutta kirkasvetisissä kohteissa. Keinovaloja kannattaa kuitenkin käyttää täydentämään vallitsevaa valoa, palauttamaan kuvauskohteen värit ja mahdollistamaan kuvaaminen syvällä sekä yöaikaan. Erillinen salama on edelleen tehokkain valonlähde valokuvaukseen. Jatkuvaa valoa tuottavia videovalaisimia pystytään kuitenkin hyödyntämään yhä enemmän myös valokuvauksessa. Pääosin ledeillä toteutetut valaisimet soveltuvat hyvin tarkennuksen apuvaloiksi, makrokuvaukseen sekä tasoitusvaloiksi vallitsevan valon kuvaustilanteisiin. OLOSUHTEILLA

PUNAISTA JA SINISTÄ

Useat valokuvaajat ovat kiitelleet punaisen valon ledejä, koska niiden valo ei säikäytä öisiä kuvauskohteita tiehensä. Kuvaaja pääsee lähestymään korallin suojassa lymyilevää kohdetta ja saa säädettyä kuvausasetukset rauhassa valmiiksi. Eksoottisten merieläinten ja -kasvien kuvaamiseen on saatavilla myös ultraviolettivalon aallonpituudella toimivia sinivalolamppuja. Niitä käytettäessä kuvauskohteesta paljastuu ihmissilmälle

3/2017 SUKELTAJA

muuten näkymättömiä yksityiskohtia fluoresenssin ansiosta. Monipuolisimmat kuvausvalouutuudet sisältävät edellä mainitut valkoisen, punaisen sekä sinivalon samoissa kuorissa. Ammattilaistason videovalaisimet tuottavat lähes 30 000 lumenin valotehon valaisinta kohden. Jatkuvan valon lähteinä niitä käytetään sekä valo- että videokuvauksessa. Valaisu toteutetaan yhteistyössä sukellusryhmän jäsenten kesken, jolloin lopputulos on nautinnollista katsottavaa.

Näin onnistut KUVAA läheltä ja käytä kameran kiinteää salamaa.

Kokeile sukellusvalaisinta makrokuvauksessa. Pyydä pariasi valaisemaan kohde yläviistosta. PANOSTA kuvausharrastukseesi ja sijoita keinovaloon. Video-

valaisimesta hyötyy sekä valo- että videokuvaaja. Pelkkiä valokuvia varten salama on parempi ensihankinta.

Perehdy sukelluskuvaussivustojen ostajan oppaisiin ja verkkokursseihin:

www.backscatter.com/reviews/category/How-to-Articles www.housingcamera.com/blog/category/guides-tutorials

On ihan okei pitää viittaa Märkkärin riisuminen sukellusten välillä on etenkin näin syyskeleillä melkoisen kylmää puuhaa jääsukelluksesta puhumattakaan. Lämmittävä viitta tulee niissä tilanteissa tarpeeseen. Joku voi haluta myös hiukan yksityisyyttä maastossa, joten viitasta voi olla apua pukeutumiseenkin.

TINGI

Poncho Regular

TÖRSÄÄ

Dry Robe

MYSTICIN valmistama poncho-

MÄRKÄPUVUN päälle puettavan

mallinen pyyhe lämmittää kyllä

Dry Roben vuori on lämmintä

hieman, mutta tuulta ja vettä

tekokuitua ja kuorikangas tuulen-

se ei tietenkään pidä. Poncho-

ja vedenpitävää materiaalia.

pyyhe sopii kenties parhaiten

Rintataskussa on kosteussulut,

vaatteiden vaihtamiseen, kun

joten esimerkiksi puhelin ei pää-

märkkärin voi riisua sen suojissa.

se kostumaan, vaikka se olisi-

Maasto-olosuhteissa päihittää

kin taskussa. Jättisuuriin tas-

tavallisen froteepyyhkeen

kuihin mahtuu vaikka mitä

mukavuudenhaluisille.

tykötarpeita. Valmistajan mukaan viitta soveltuu myös märkäpuvun pukemiseen ja riisumiseen suojassa säältä. Dry Robea voi

59 €

• Lyhyet hihat. • 100 % polyesteriä.

BONUS

noin

Dry Robe

Mystic

hyödyntää muissakin lajeissa.

130 € • Lyhyet tai pitkät hihat. • Useita värivaihtoehtoja.

Avaruushuopa

TIIVIISTI taiteltu avaruushuopa mahtuu pieneen tilaan, joten sen

mukaan ottaminen ei vaadi ihmeempiä. Jos yhtään epäilee, että vilu voi päästä yllättämään, voi avaruushuovan sujauttaa vaikka tas-

alkaen

2€

kuun. Avaruushuopa heijastaa takaisin jopa 90 % kehon lämmöstä. Lisäksi se on monikäyttöinen: passaa esimerkiksi tuuli- ja kosteussuojaksi sekä ensiapuvarusteeksi. Oikeastaan avaruuspeite on jokaisen sukeltajan must have -hankinta.

• Kevyt ja helppo ottaa mukaan. • Myydään usein retkeilytarvikkeiden yhteydessä.

te ut

3/2017 SUKELTAJA

Sukellusturvallisuus

Sukeltaja aloittamassa hitsausharjoitusta koekappaleeseen.

Raksa veden alla Ammattisukeltajan työmaat sijaitsevat usein satamissa tai voimalaitoksissa, joissa sukellustyömaa on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Ammattisukeltaja joutuu työssään ottamaan huomioon valtavan määrän turvallisuuteen vaikuttavia asioita, sillä kohteilla on muitakin työmiehiä tai käyttäjiä puhumattakaan rakennusalan tiukoista turvamääräyksistä. SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Jarno Seppänen

intaoperointi ja valmistautuminen vie työsukelluksessa suurimman osan ajasta, eikä itse työhön mene välttämättä kauaa aikaa, varsinkaan jos ollaan syvällä. Tämähän on tuttua meille harrastajillekin. – Työsukellukset suunnitellaan huolellisesti pinnalla, jotta työn tekeminen veden alla sujuisi mahdollisimman jouhevasti ja turvallisesti. Mitä haastavampi työ tai laajempi kohde, sitä enemmän tarvitaan pinnalle väkeä sujuvuutta varmistamaan, kertoo Luksian sukellusalan vastuukouluttaja Jarno Seppänen.

3/2017 SUKELTAJA

RAKENNUSALALLA TIUKAT TURVATOIMET

Ammattisukeltajilla täytyy olla rakennus- tai metallialan perustutkinto, jotta alan perusteet ovat hallinnassa. – Ammattisukeltaminen on rakennusosaamisen viemistä pinnan alle. Itse sukeltaminen on siis alalla vain työmatka kohteeseen. Välttämättä kaikilla Luksian koulutukseen tulevilla ei ole sukellustaustaa, eikä sitä vaaditakaan. Koulutus alkaa ihan perusteista, sillä pintayhteydellä sukeltaminen on erilaista kuin parin kanssa sukeltaminen. Turvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää osata sukeltaa pintayhteyden kanssa, Seppänen toteaa.

Allasharjoittelua kevytsukeltajakoulutuksessa.

Mikä ammattisukeltaja? AMMATTISUKELTAJAT hoitavat vesistörakentamisen vedenalaiset

työtehtävät. Ammattisukellus on osa rakennusteollisuuden, teollisuuden ja voimalaitosten sekä järvi- ja meriliikenteen vedenalaisten työtehtävien erikoisosaamista. Ammattisukeltaja suunnittelee ja perustaa sukellustyömaan osaksi rakennustyömaata. Ammattisukeltaja käyttää pääsääntöisesti sukelluskypärää, johon hengitysilma johdetaan pintailmaletkussa hengitysilmasäiliöstä ja -kompressorista. Ammattisukeltajan koulutusta annetaan Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Luksiassa Lohjalla. Kurssit ovat kahdessa Sukellusavustaja pukee kypäräsukeltajan.

Työsukeltajan sukellusparina on aina pintahenkilö, ja työtehtävät tehdään itsenäisesti. Työsukelluksilla on tyypillisesti myös mukana turvasukeltaja, joten työryhmien kokoonpano on usein vähintään kolme henkilöä. – Töiden tilaajat ovat nykyään hyvin perillä turvallisuuden merkityksestä ja osaavat vaatia pätevyyksiä. Sukellusalan koulutus on lisännyt hienosti alan turvallisuustietoisuutta ja -käytänteitä, minkä ansiosta myös onnettomuudet ovat vähentyneet. ENNAKOINTI JA VARAUTUMINEN

Työtehtävät ja sukellussuunnitelmat valmistellaan erittäin hyvin. Vaaratilanteisiin varaudutaan ennakkoon, mikä pienentää vahinkojen riskejä ja minimoi seuraamuksia, jos jotain sattuu. Rakennusalan määräysten mukaisesti kohteille tulee tehdä myös riskikartoitus ja -analyysi, joissa ennakoidaan työmaalla mahdollisesti olevia riskejä. – Työtehtävän ja sukellussuunnitelman valmistelun jälkeen käytössä oleva kalusto tarkastetaan tarkastuslistalla ennen veteen menoa. Ennen kohteeseen laskeutumista tehdään koesukellus noin metrin syvyydessä, jossa sukeltaja testaa laitteiden toimivuuden. Pintahenkilö tarkkailee tilannetta. Onnistuneen koesukelluksen jälkeen alkaa laskeutuminen, Seppänen kertoo. Suurin ero työsukelluksen ja harrastesukeltamisen välillä on kenties siinä, että työsukeltaja saa ilman pintailmaletkun kautta. Varakaasupullo on mukana sukeltajan selässä.

osassa, jossa ensimmäinen osuus on tarkastussukeltajakurssi ja toinen vedenalaisrakentajakurssi, joka päättyy ammattisukeltajan tutkintoon.

– Sukeltajaa ja tehtävää työtä tarkkaillaan koko ajan puhelinja videoyhteyden avulla. Tarkastussukeltajat voivat tehdä omavaraisesti rakennusalan tarkastussukelluksia 0–30 metriin. Tarkastussukeltajan tutkinto on osa ammattisukeltajan koulutusta. JÄRKEVÄ ASENNOITUMINEN TURVALLISUUTEEN

Käytännön tilanteita harjoitellaan ammattisukeltajan koulutuksessa paljon, sillä esimerkiksi satamarakenteita on olemassa lukuisia erilaisia. – Harjoittelemme altailla ja myös avovesissä todellisia vaaratilanteita. Todellisissa tilanteissa täytyy pystyä toimimaan viipymättä, esimerkiksi kuinka tajuton sukeltaja saadaan laiturin alta turvallisesti nostettua pintaan, kun tämä ei itse pysty nousemaan rappusia, Seppänen kertoo. Järkevä asennoituminen turvallisuuteen on koulutuksessa ja koulutuksen jälkeen työelämässä kaiken A ja O. – Turvallisuus pitää aina ottaa vakavasti, jotta tositilanteessa pystyy toimimaan. Myös koulutuksen jälkeen työmaalla operoidessa täytyy koko ajan muistaa turvallisuus, sillä olosuhteet voivat muuttua äkisti, jolloin tarvittaessa tulee muuttaa suunnitelmia, Seppänen sanoo. Tämä seikka olisi syytä muistaa aina harrastepuolellakin. Olet vastuussa itsestäsi, mutta vaikutat omalla toiminnallasi myös sukelluskaverin turvallisuuteen. 3/2017 SUKELTAJA

Pekka Tuuri

Hienot kotikisat uppopallossa Uppopallon Euroopan mestaruuskisat 2017 saatiin Sukeltajaliiton järjestettäväksi yllättäen ja erikoisten käänteiden kautta. Aikaa järjestelyihin oli vähän, mutta kaikki toimi erinomaisesti ja kisat keräsivät runsaasti kiitoksia. KRISTIINA KARILA

3/2017 SUKELTAJA

Sari Nuotio

Pekka Tuuri

Turkin naisten joukkue kannusti maanmiehiään osoittaen mahtavaa yhteishenkeä.

Hyväntuulinen Suomen joukkue valmiina taistoon.

lun perin järjestäjäksi valittu Unkari vetäytyi tehtävästä helmikuussa vain neljä kuukautta ennen kisoja. Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio ryhtyi heti selvittämään, olisiko Liitolla mahdollisuus järjestää tapahtuma. Uppopallovaliokunnan puheenjohtajalla Hannu Ahosella oli sama ajatus mielessä ja se, että hän lupautui välittömästi kisojen pääsihteeriksi, ratkaisi asian. Kriittisimmät asiat eli sopiva halli, riittävä majoituskapasiteetti ja ottelujen videokuvaaminen ja lähettäminen verkossa järjestyivät nopeasti, ja kahden viikon intensiivisen työn jälkeen CMAS hyväksyi Suomen hakemuksen. Joukkueet pystyivät

sopeutumaan tähän nopeaan suunnitelman muutokseen, ja talkooporukka paiski töitä siihen tahtiin, että kaikki oli valmista avajaispäivänä 26.6. Kisaan ilmoittautui mukaan kahdeksan naisten ja seitsemän miesten joukkuetta. Osallistujamaat olivat Suomen lisäksi Itävalta, Tanska, Norja, Ruotsi, Saksa, Turkki ja Espanja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun EM-kilpailuihin osallistui enemmän naisten kuin miesten joukkueita. Kisojen näyttämönä toimi vanha tuttu Pirkkolan uimahalli Helsingissä. Samassa paikassa järjestettiin uppopallon EM-kisat 2005 ja MM-kisat vuonna 2011, osin myös samalla talkooporukalla.

SUOMEN NAISET NELJÄNNEKSI

Suomen naisten joukkue selvitti tiensä upeasti pronssiotteluun, mutta Ruotsi vei lopulta mitalin nipin napin jatkoajan ja jännittävän rankkarikisan päätteeksi. Naisten sarjan voitti Norja ja hopeaa vei Saksa. Naisten joukkueen valmentajan Tomi Suomalaisen mukaan puolustuspään pelaaminen ja karvaaminen on naisten joukkueen vahvuus. Hyökkäyspään pelaamista rakennetaan kuntoon, ja se tulee olemaan myös jatkossa isossa roolissa maajoukkuetoiminnassa. – Perusasioiden hiomisella saadaan jokaisesta yksilöstä kehitettyä parempi joukkuepelaaja. Jokainen itse päättää, kuinka » 3/2017 SUKELTAJA

Nina Sarnasto-Toivanen

hyvä pelaaja haluaa olla, ja harjoitteiden monimuotoisuus auttaa siinä. Hyviä uppopallotaitoja ei saavuta lenkkipoluilla vaan altaassa perusasioita hiomalla. Joukkuehenki oli aivan mahtava, ja uskon, että tulevaisuudessa tämän tyyppisellä joukkueella voi saavuttaa paljon enemmän. Tahdonkin vielä kiittää joukkuetta ja meidän mahtavaa fyssaria Heli Onnikkia sekä Sukeltajaliittoa tuesta ja hienosti järjestetyistä kisoista, hän sanoo. Suomen miehet sijoittuivat kuudenneksi, mutta vastustajat veivät voittonsa vain yhden maalin erolla, joten erot kärjessä ovat pienet. Miesten sarjan voitti Norja, hopealle sijoittui Tanska ja pronssille Saksa. Tomi Suomalainen paitsi valmensi naisten joukkuetta, pelasi myös itse miesten joukkueessa. – Suomen tärkeimmässä pelissä, puolivälierä Norjaa vastaan, joukkueemme näytti todellisen osaamisensa ja sen, että Suomi on edelleen vaarallinen vastus, hän toteaa. MONENLAISIA VAPAAEHTOISIA

Annika Hübner

Lauri Kivimäki

Perhe Yli-Kojola

3/2017 SUKELTAJA

Nopeasta aikataulusta huolimatta kisoihin saatiin riittävästi vapaaehtoisia monenlaisiin tehtäviin. Monet lajin harrastajat halusivat antaa aikaansa, mutta myös niitä, joille uppopallo ja sukellus ylipäätään on täysin vierasta, ilmoittautui töihin. Helsinkiläinen opettaja, Nina SarnastoToivanen bongasi kisat HIIOP.fi-sivustolta, joka jakaa tietoa vapaaehtoistöistä. – Opettajilla on pitkä loma, joten päätin käyttää siitä viikon vapaaehtoishommiin. Olen ollut tässä infotiskillä, auttanut ja neuvonut parhaani mukaan. Tulin tänne, koska haluan oppia uusia asioita: opettajana minulle on tärkeää ymmärtää oppimismekanismia myös itseni kautta. Nuorten kanssa toimiessa on myös hyödyllistä, että omaa tietoa monenlaisista erikoisistakin asioista, hän kertoo. Infotiskiltä löytyi myös Annika Hübner, 23-vuotias saksalaisopiskelija, jolla on uppopallotaustaa vasta vuoden verran. Annika kertoi elävänsä omaa ”uppopallovuottaan”, jolloin haluaa viettää lajin parissa mahdollisimman paljon aikaa. Nyt vuosi toi hänet vapaaehtoiseksi Suomeen. – Tämä on hyvä tilanne oppia tuntemaan kivoja ihmisiä eri maista ja joukkueista. Olen saanut hyviä suomalaisia ystäviä. Pidän kovasti Suomesta, sillä täällä on kaunista luontoa, ystävällisiä ihmisiä ja

hyvää ruokaa. Kisoissa olen tehnyt vähän kaikkea: kuvannut pelejä altaassa, ollut toimitsijana ja infotiskillä – apuna siellä missä tarvitaan. Kouvolalainen Kimmo Yli-Kojola tuli vapaaehtoiseksi lastensa Lauran ja Lassin kanssa. – Ajelimme tänne vanhalla vuoden -66 Volvo Duetilla pikkuteitä, joten itse matkakin oli elämys. Olen pelannut uppopalloa pitkään ja toiminut seuramme Vesikoiden uppisvastaavana. Olin mukana myös vuoden 2011 MM-kisoissa. Täällä tapaa paljon tuttuja ja kivaa porukkaa. Teen tätä rakkaudesta lajiin. Lauri Kivimäki vietti kisoissa koko viikon. Lauri toimii paitsi seuransa Nokian Urheilusukeltajien puheenjohtajana, myös Sukeltajaliiton hallituksessa jäsenenä, joten vapaaehtoistyö on hänelle luonteva tapa harrastaa. – Olen kuvannut pinnalla, käyttänyt ajanottolaitteita, toiminut urheilijoiden saattajana dopingtesteihin ja auttanut siellä missä tarvitaan. Haluan auttaa ja olla mukana, koska laji kiinnostaa ja haluan vaikuttaa sen kehittymiseen. Tiedän, ettei tällainen tapahtuma synny ilman vapaaehtoisia. Meillä on täällä hyvä yhteishenki ja kivoja tyyppejä. Porukkaa on riittävästi, joten vapaa-aikaakin on jäänyt ja on voinut seurata pelejä. PALJON NÄKYVYYTTÄ LAJILLE

Kisojen pääsihteeri Hannu Ahonen ei voisi olla tyytyväisempi kisojen sujuvuuteen ja näkyvyyteen. – Kisat sujuivat aika lailla täydellisesti. Mitään suurempia ongelmia ei ollut; ainoastaan merkinantolaitteen nappulat hieman oikuttelivat. Siitäkin selvittiin jesarilla. Vapaaehtoisia oli hommissa päivittäin 10–15 henkilöä, lisäksi kuvausryhmä, laitesukeltajien ilmahuolto ja Liiton toimiston henkilökuntaa. Ilman tätä porukkaa kisoja ei olisi saatu järjestettyä saati sitten vedettyä kunnialla läpi. Suurkiitokset vielä kerran kaikille mukana olleille! Pelit videokuvattiin, ja niitä pystyi katselemaan suorana verkosta. Tämä mahdollisti kisojen seuraamisen ympäri maailmaa. Katsojia oli eniten Saksasta, Suomesta ja Tanskasta, ja kaikkiaan kisoja katsottiin 57 eri maassa. Kisoja katsoi yhtensä noin 5500 henkilöä, ja keskimääräinen katseluaika oli noin tunnin. Kisoja

Pekka Tuuri

Sari Nuotio

Pekka Tuuri

CMAS:n puheenjohtaja Anna Arzhanova ja uppopallovaliokunnan uusi puheenjohtaja Levent Cavas.

Pohjalla toimiva vesituomari antaa summerilla merkin pelikatkosta ja näyttää käsimerkein pelaajille ja maatuomarille katkon syyn. Pinnalla maatuomari kertoo katkon syyn pöytäkirjan pitäjälle.

paikan päällä seuraamassa ollut CMAS:n puheenjohtaja Anna Arzhanova oli hyvin tyytyväinen videolähetyksiin. – Livestriimaus on tosi hieno juttu. Haluamme lajille näkyvyyttä, sillä vain runsas näkyvyys mediassa voi tuoda lajille sponsoreita, joita tarvitaan sen kehittämiseen eteenpäin. Tavoitteenamme on saada lisää kilpailuja ja niihin lisää joukkueita. Näissä kisoissa olosuhteet ovat erinomaiset. Pidän kovasti tästä altaasta, koska

ikkunat aukeavat vihreään metsään, täällä on kaunista, hän kehuu. Kilpailut saivat paljon näkyvyyttä Suomen tiedotusvälineissä. Sekä valtakunnalliset lehdet että useat paikallislehdet verkkolehtineen uutisoivat kisaviikon tapahtumista, ja toimittajia kävi altaalla seuraamassa pelejä ja tekemässä haastatteluja useana päivänä. YLEn aamu-tv kutsui studioon uppopalloilija Totti Nurmen ja Ella Parviaisen kertomaan lajista.

– Näkyvyyttä saatiin lajille todella hyvin, ja ehkä kesän julkisuuden jälkeen saadaan mediassa hieman paremmin palstatilaa talvellakin. Sukellusseurojen pitäisi siis olla erityisen aktiivisia aina tällaisten tapahtumien yhteydessä uusien harrastajien hankkimisessa, Hannu Ahonen toteaa. Seuraavat uppopallon arvokisat järjestetään kahden vuoden kuluttua, kun Itävalta isännöi MM-kilpailuja heinäelokuun vaihteessa Grazissa. 3/2017 SUKELTAJA

Pori

Tervetuloa m/s Jyrylle • pituus 14 m • leveys 4.5 m • syväys 1.8 m • paino 20 tonnia • rekisteröity 20

Kalle Nordling

Porin seudun hylkyaarteita

henkilölle

Porin Urheilusukeltajat toivottavat tervetulleiksi vierailijat muista seuroista sukeltamaan kanssaan Porin kohteille. Seuran alus Jyry kuljettaa enimmillään 16 sukeltajaa tai 12 tekniikka sukeltajaa päiväretkille, ja yöpymistilat löytyvät yhdeksälle. Porilaiset kokosivat juttua varten muutaman kiinnostavan kohteen, joilla tulee usein vierailtua. Kokonaiset kuvaukset hylyistä pääsee lukemaan hylyt.netissä.

• moottori 325 Mercedes V10 diesel • polttoainesäiliö 4000 l • vesisäiliö 230 l • Brigkumivene 20hv Yamaha perämoottorilla • tutka, GPS navigaattori, kaikuluotain • Kompressori Bauer 200 bar 190 l/min, nitroksin tankkausmahdollisuus • Alus hankittu seuralle vuonna 2006.

Toimittanut KRISTIINA KARILA Liity Jyryn omaan Facebookryhmään, jossa voit seurata retkiilmoittelua.

Sukellustukialus m/s JYRY.

Bolheim TOISEN maailmasodan aikana saksalainen

höyrylaiva Bolheim oli Mäntyluodon sata Kalle Loimupalo

massa purkamassa lastiaan, kun sota Suo men ja Neuvostoliiton välillä syttyi. Neuvos toliitto ilmoitti, että vieraan maan aluksilla oli kaksi vuorokautta aikaa poistua Suo men aluevesiltä. Kapteeni halusi keskeyt tää lossaamisen ja lähteä heti Saksaan, mut ta satamaviranomaiset vaativat lossauksen loppuunsaattamista vedoten Suomelle elin tärkeään lastiin. Lasti siis purettiin ja armon aika kului umpeen. Bolheim otti uumeniinsa ja kannelle täyden propsilastin, joka piti vie dä Ruotsin puolelle. Jo muutaman tunnin kuluttua merellä neuvostoliittolainen sukellusvene ampui ty keillään alukseen 15–20 laukausta. Bolheim ei uponnut ankarasta tulituksesta huolimat ta kokonaan, vaan ajautui propsilastin kan nattamana kohti Suomen rannikkoa. Vain keulapakka kohosi vedestä. Laivaa yritet tiin hinata kohti matalampaa vettä, mutta lopulta se kuitenkin upposi Säpin lähistölle. Hylyllä on pituutta 101 metriä ja leveyttä 15 metriä. Keskilaivan ja komentosillan oikealle kyljelle on tarttunut troolia.

3/2017 SUKELTAJA

• Sijainti: Pori, Säppi • Uponnut 10.12.1939

• Syvyys 25–38 m • P2 / tekniikkasukelluskohde

Kalle Nordling

Ändring TOUKOKUUN 6. päivä vuonna 1863 kal

jaasi Ändring oli lastattu lankuilla, ja se lähti aikaisin aamulla kello 3 aikaan koh ti Reposaarta. Muutaman tunnin kulut tua kohtalon kalvakkaat sormet puut tuivat peliin ja alus karautti Springarin kiville kello 7 aikaan. Tuuli ja merenkäynti olivat ilmeisesti melkoiset, sillä alus kärsi niin suuria vaurioita, että se upposi. Suu rin osa lastista saatiin kuitenkin pelastet tua, mutta itse laivasta saatiin pelastet tua vain osa takilasta. Haaksirikkopaikalta on löydetty vain muutamia kaarenkappaleita. Vuon na 2009 löytyi IsoEnskärin koillisran nalta limisaumaisen aluksen kaari, joka on myös peräisin uponneesta kaljaasis ta. Museoviraston muinaisjäännösrekis terin hylyn mj2621 arvellaan voivan olla Ändring.

• Sijainti: Pori, IsoEnskeri • Syvyys alle 11 m • Helppo P1kohde

Everilda RUOTSALAINEN rahtihöyrylaiva Everil

da ajautui saksalaisten miinaan vuon Kalle Nordling

na 1914 Porin Mäntyluodossa. Vain viisi miehistön 18 jäsenestä pelastui paikal le saapuneen s/s Lunan kyytiin, joka sekin onnettomasti ajautui miinaan ja upposi. Lunan miehistö pelastui, mut ta Everildasta pelastetut menehtyivät kapteenia lukuun ottamatta. Hän ma kasi Lunan upotessa pelastusveneessä kuolleeksi luultuna. Everildan pituus oli 72,9 m, leve ys 10,4 m, syväys 5,4 m, ja rahtina ruu massa oli 2500 tonnia kappaletavaraa. Sukelluskohteena Everilda on ihan teellinen, sillä se makaa pohjassa 25–33 metrin syvyydessä oikein päin, lieväs ti vasemmalle kallistuneena ja käytän nöllisesti katsoen ehjänä. Ahterissa on trooli, joka roikkuu laidan yli muodos taen verhot potkurin ympärille.

Lähde: Seppo Salosen hylkytarinat. Tarinoita voi lukea lyhentämättömänä hylyt.netissä.

• Sijainti: Pori, Mäntyluonto • Uponnut 6.12.1914

• Syvyys 25–33 m • P2kohde • Näkyvyys 1–6 m

3/2017 SUKELTAJA

Ajattelemisen aihetta

Tekeminen ei korvaa aikaa

On haastavaa määritellä, missä menee kokeneen ja kokemattoman harrastajan raja. Toimintaympäristö ja sukelluksen tavoite ovat ne tekijät, jotka määritelevät suoritteeseen riittävän kokemuksen. Mediassa mainitaan usein viisi vuotta harrastaneen henkilön olevan kokenut sukeltaja. Näin voikin olla, mikäli kyseessä on syvyydeltään 30 metrin sukellus avovedessä nitroksilla ja avoimen kierron laitteella olettaen, että henkilö on sukeltanut aktiivisesti ympäri vuoden tuon viiden vuoden ajan. Ihmisen psykologia toimii niin, että hankittu kokemus, etenkin kun on kyse vaativista taidoista, vaatii aikaa kypsyäkseen osaamiseksi ja aidoksi sisäistämiseksi. Tekeminen ei aina korvaa aikaa. Sisäistämistä tarvitaan, jotta monimutkaisista, psykologisesti haastavista ongelmatilanteista kyetään selviämään. Koulutuksella, asemalla tai älykkyydellä ei ole juurikaan sisäistämisprosessia nopeuttavaa vaikutusta, mutta aiemmalla muulla kokemuksella voi olla jonkin verran merkitystä. Pitkän sukelluskokemuksen positiivisia vaikutuksia ovat muun muassa • kyky ennakoida ongelmatilanteet • hyvät valmiudet selviytyä ongelmatilanteista • hyvät valmiudet oppia uutta • hyvät valmiudet arvioida riskejä • tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat käytännöt • kehittyneet taidot ja hyvä suorituskyky, jotka puolestaan antavat aikaa keskittyä ympäristöön ja sukelluspariin tai -ryhmään. Pitkällä sukelluskokemuksella voi olla, ehkä hieman yllättäen, myös negatiivisia vaikutuksia. Näistä merkittävimpiä ovat mm. • vanhentuneet toimintamallit, ”paikoilleen juuttuminen” • osin perusteettomasti korostunut itsevarmuus, josta voi seurata välinpitämättömyyttä turvallisiksi tunnettuja käytäntöjä kohtaan • pois oppiminen vanhoista käytännöistä voi olla vaikeaa, mikä näkyy etenkin kriisitilanteessa. Tämä korostuu siirryttäessä avoimen kierron laitteesta suljetun kierron laitteeseen.

3/2017 SUKELTAJA

Shutterstock

Onnettomuudet, joihin kokeneet sukeltajat joutuvat, ovat erityyppisiä kuin ne, joihin kokemattomimmat joutuvat. Joskus voi vain hämmästellä, kuinka alkeellisiin onnettomuuksiin erittäin kokeneet sukeltajat ajavat itsensä. Tämä ei kuitenkaan kerro osaamisen puutteesta vaan inhimillisestä ongelmasta.

Toisaalta yksi merkittävimpiä kokemattomuudesta johtuvia negatiivisia ilmiöitä on epärealistinen usko oman kokemuksen määrään. Kokematon helposti yliarvioi oman kokemuksensa, jolloin kynnys tehdä aina vaativampia suoritteita madaltuu. Ympäröivä yhteisö voi vahvistaa tätä taipumista, mutta kykenee harvoin heikentämään sitä. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on ainakin kymmenisen vuotta vallinnut tekniikkasukellushype. Trendi on vetänyt mukaan paljon kokemattomia sukeltajia, jotka aiemmin olisivat kenties pysyneet pidempään maltillisempien sukellusten piirissä. Melko lyhyen sukelluskokemuksen omaavalle sukeltajalle on tyypillistä puutteellinen kyky arvioida riskejä sekä riittämätön kyky selviytyä merkittävistä, yllättävistä ongelmatilanteista. Hän saattaa ottaa kohtuuttomia riskejä, koska ei pysty arvioimaan sukelluksen todellista vaativuutta. Tämän vuoksi kohtuullisen lyhyen kokemuksen omaavalla sukeltajalla on suurin todennäköisyys menehtyä onnettomuudessa, kun kyseessä on vaativa sukellus. Ilmiö on tuttu monen muunkin lajin harrastajien keskuudessa. Yhä useammin selitykseksi on esitetty teoriaa, jonka mukaan ainakin sosiaalinen media olisi taipuvainen vahvistamaan liian kokemattomien harrastajien riskikäyttäytymistä. Sosiaalisessa mediassa liikkuu tarinoita, joissa pitkäänkin harjoitellut vaativat suoritteet saadaan näyttämään helpoilta. Jarrumiehen rooli ei useinkaan ole suorittajalla itsellään, vaikka pitäisikin. Sen sijaan se saattaa jäädä ympäröivän harrastajayhteisön harteille. Läheiset harvoin pystyvät arvioimaan riskejä realistisesti, ja tyypillisesti onnettomuuden jälkeen he yllättyvät siitä, miten riskialtista toimintaa onnettomuuden uhri harjoitti. Jouni Piispanen, turvallisuusvaliokunta

Palveluksessasi

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen seuraja työvaliokunnan esittelijänä.

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen.

MIKA RAUTIAINEN

RIKU VERKKOMÄKI

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

toiminnanjohtaja ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

viestintäkoordinaattori

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

koulutuspäällikkö ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

jäsenpalveluvastaava

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

3/2017 SUKELTAJA

Kuvat kuntoon

ja kisaan!

Sukeltajaliitto järjestää Sukellus kuvauksen SMkilpailut 2017, joihin voivat osallistua Liiton seurojen jäsenet ja Liiton henkilöjäsenet. KILPAILUSARJAT A. Makro luonnonvedet Suomessa tai Suomen ulkopuolella B. Normaali/laajakulma luonnonvedet Suomessa C. Normaali/laajakulma luonnonvedet Suomen ulkopuolella D. Allaskuvat E. Teemasarja: Kisa F. Sukellusaiheiset pintakuvat G. Videosarja H. Nuorten sarja KILPAILUTÖIDEN tulee olla Liiton toimistolla viimeistään 1.11.2017 klo 16. Ne voi toimittaa joko sähköisesti (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2017@sukeltaja.fi tai postitse muistitikulla tai levykkeellä osoitteeseen Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00240 Helsinki. TULOKSET julkaistaan sukeltaja.fi-sivustolla ja palkituille ilmoitetaan henkilökohtaisesti joulukuun aikana. Lue säännöt ja tarkemmat ohjeet www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterista. Sukelluskuvauksen Pohjoismaiden mestaruuskisan järjestää tänä vuonna Norja. Teemasarjan vuosittain vaihtuva teema on ”Speed”. Kuvat toimitetaan viimeistään 1.11.2017 sähköisesti osoitteeseen torkel.ronningen@nif.idrett.no.

Kisakutsu on julkaistu Norjan liiton verkkosivuilla, www.ndf.fi > Foto og film.

Harri Kiiskinen

Lue PM-kilpailun säännöt www.sukeltaja.fi > Materiaalit > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus.