Issuu

Leader-tuella vene ja traileri

Argon eristää ilmaa paremmin

www.sukeltaja.fi

Näin valitset laitepaketin

Hinta 6,50 €

1/2020

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Etelä-Norja Kaunista luontoa ja komeita hylkyjä

Kursseja tulossa Snorkkelisukelluskouluttajakurssi Eerikkilän urheiluopisto, Tammela

Kurssi kestää kaksi viikonloppua perjantaista sunnuntaihin. Ensimmäinen osuus on 15.–17.5. ja toinen osuus 5.–7.6. Snorkkelisukelluskouluttaja suunnittelee ja organisoi sukellusseuran snorkkelisukelluskursseja ja -jatkokursseja. Hän voi myös opettaa laitesukelluskurssilla perusvälineosioita ja toimia avustavissa tehtävissä. Laitesukelluskortin omaava snorkkelisukelluskouluttaja voi toimia lähikouluttajana laitesukelluskursseilla. Kurssin hinta 600 euroa sisältää opetuksen, majoituksen ja ruokailut. Lue tarkemmin ja ilmoittaudu kurssille 19.4. mennessä sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa.

Nyt edullisemmin

Laitesukelluksen kouluttajakurssille! Laitesukelluksen CMAS * Instructor -kurssi 18.–20.9. ja 2.–4.10., Eerikkilän urheiluopisto, Tammela Kurssi kestää kaksi viikonloppua. Teoriaosuus suoritetaan Sukeltajaliiton Dyykkioppimisympäristössä ennen lähiopetusjakson alkua. Kurssi antaa valmiuden toimia laitesukelluskokeilun, CMAS One Star Diver -kurssin ja CMAS Dry Suit Diver -kurssin vastuukouluttajana.

Antti Smal

Kurssin hinta 480 euroa sisältää opetuksen, majoituksen ja ruokailut. HUOM! Hinnassa on huomioitu, että jälkimmäisen viikonlopun aikana kurssilla suoritetaan Sukeltajaliiton ISO/EUF-sertifiointiin liittyvää auditointia. Normaalihinta on 660 euroa. Lue tarkemmin ja ilmoittaudu kurssille 16.8. mennessä sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa.

Merkkaa kalenteriin!

Snorkkelisukelluksen rescue-kurssi 31.7.–2.8. pääkaupunkiseudulla Lisätietoja päivitetään sukeltaja.fi Tapahtumakalenteriin.

Sisältö

Christian Skauge

Meren ihmeet Etelä-Norjassa.

1/2020

Elena Gushchina

Vakiot

Päivitykset

6 MATKALAUKKU Venäläinen Piligrimsukelluskeskus.

16 NORJAN ETELÄKÄRKI tarjoaa värikkäitä biosukelluksia ja huikeita hylkyjä.

8 TYRSKYT Yhteenveto hylkysukellusseminaarista, Lättäsimppu, Vanhoja sukelluspäiväkirjoja kerätään, Mikko-meriahvenen luona, Vapaasukelluksen ZOAH24, Meriturvapäivä, Uusi Osviitta-palsta.

26 ARGONIN lämmöneristyskyky kuivapuvun kaasuna todettiin tieteellisesti. 28 LAITEPAKETIN valinta aloittelijalle – ota nämä huomioon.

22 PERSOONA Sea Lifen intendentti Markus Dernjatin.

36 RESCUE-KURSSILLA opitaan syventäviä turvallisuustaitoja.

24 NORPAT Välipalavinkkejä.

37 KÖYSIMERKIT uudistuivat.

25 YMPÄRISTÖ Uusi palsta ympäristöaiheille.

38 TUTKIMUS selvitti, minkälaisia sukeltajantautitapauksia Suomessa on sattunut.

32 KUVA-ALBUMI Katka lähikuvassa. 34 KUVAAJAN VINKKI Tee taitovideo. 35 HYVÄ HOMMA! Kiteellä hyödynnettiin Leader-tukea.

Petri Pekkala

40 KAUDEN KOHDE Vaasan talvikohteet.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Positiivisessa seurassa.

KANNEN KUVA Christian Skauge

Sukeltajaliiton kevätkokous Tervetuloa Sukeltajaliiton kevätkokoukseen 4.4. Varkauteen.

Vapepasukeltajaksi?

Kokousta isännöi 50-vuotisjuhlaansa viettävä Sukellusseura Vesihiisi ry.

Erno Olkkonen

Kokouksessa muun muassa palkitaan Vuoden parhaat, esitellään Liiton vuosikertomus ja tilinpäätös 2019 ja valitaan ehdollepanotoimikunta etsimään ehdokkaita syksyn hallitus- ja puheenjohtajavaaliin. Kokouksessa käsitellään myös Liiton sääntömuutosehdotus. PAIKKA Hotel Oscar Varkaus, Kauppatori 4, 78250 Varkaus OHJELMA 11.15–11.45 valtakirjojen tarkistus 12.00 vuosikokous alkaa 14.30 vuosikokous loppuu (arvioitu aika) 14.15 Sukelluspalvelu Stella Maria Oy: Ammattisukellustoiminnan ja -laitteiston esittelyä. Mahdollisuus testata kypäräpukua.

Poliisille on ilmoitettu kadonneesta henkilöstä. Poliisi aloittaa etsinnän ja hälyttää avukseen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun. Paikalle saapuu Vapepa-johto, maastoetsijöitä, henkinen tuki ja koirapartioita. Etsinnän edetessä herää epäilys, että kadonnut on voinut päätyä myös veteen. Paikalle hälytetäänkin paikallinen Vapepasukeltajien hälytysryhmä suorittamaan vedenalaista etsintää. Oletko kiinnostunut toimimaan esimerkiksi edellä mainitun kaltaisessa tehtävässä osana Vapepasukeltajien hälytysryhmää? Vapepa-valiokunta järjestää Vapepa-sukeltajakurssin Kuopiossa 15.–17.5. Kurssi antaa sukeltajalle valmiudet toimia viranomaisten johtamissa Vapepa-sukellustehtävissä.

VESIHIISI 50 VUOTTA Päivä jatkuu Sukellusseura Vesihiisi ry:n 50-vuotisjuhlalla, ja seura toivottaa kokousvieraat lämpimästi tervetulleiksi iltajuhlaan! Onnittelujen vastaanotto alkaa klo 17. Juhlaillallinen päättyy noin klo 21.30, jonka jälkeen ilta jatkuu elävän musiikin ja vapaan seurustelun merkeissä. Ilmoittaudu juhlaan 13.3. mennessä matti.eronen@gmail.com. Illalliskortin hinta on 65 euroa/hlö ja se maksetaan 13.3. mennessä tilille FI94 5500 3920 2258 34. Majoittujille on varattu huonekiintiö Hotel Oscar Varkaudesta koodilla Vesihiisi 50 v. Varaukset 13.3. mennessä puh. 017 579011. Standard-huone 1 hh 90 €/vrk, 2 hh 105 €/vrk, Superior-huone 1 hh 105 €/vrk, 2 hh 120 €/vrk.

Ilmoittaudu kevätkokoukseen sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa.

Kurssin yhteydessä järjestetään sunnuntaina viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintaharjoitus, missä kurssilla opittuja taitoja päästään harjoittelemaan todentuntuisissa olosuhteissa ja johtamisympäristössä. Harjoitukseen osallistuvat pelastuslaitos, poliisi, Suomen meripelastusseura, Suomen lentopelastusseura, Vapepan paikallistoimikunnan hälytysryhmät sekä Vapepa-sukeltajakurssin oppilaat. Aikataulu, pääsyvaatimukset, ohjeet ja ilmoittautuminen kurssille Sukeltajaliiton Tapahtumakalenterin kautta. Osa koulutuksesta tapahtuu Sukeltajaliiton e-oppimisympäristössä ennen kurssia.

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

ELENA ON aina rakastanut vettä ja kuvannut sitä taiteessaan. Tämä yhdistelmä vei hänet vuonna 2016 Malediiveille maalaamaan taideteoksen uuden vierashuvilan seinään. Bonuksena työstä oli sukelluskokeilu ja -kurssi. – Oivalsin silloin heti, että vesi kuuluu elämääni ja minusta tulee sukelluskouluttaja. Kävin kurssin loppuun Venäjällä Piligrim-sukelluskeskuksessa ja myöhemmin kuivapukukurssin Pietarissa. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Kirjoittelin sukelluksistani somessa, ja sain paljon yhteydenottoja ystäviltä ja tuttavilta, jotka halusivat sukeltaa. Perustin Suomessa Stay & Dive -klubin, joka tarjoaa sukellusmahdollisuuksia venäjänkieliselle yhteisölle yhteistyössä suomalaisen sukelluskoulun kanssa. Viime vuonna suoritin myös PADI AOWD-, Rescue- ja Divermaster-tasot, hän kertoo. Elenalle sukellus on hyvin meditatiivinen kokemus, jota hän hyödyntää myös taiteessaan. – Sukeltaen saan avattua ikään kuin uusia kerroksia tietoisuuteni. Sukellus tarkoittaa

Suomen talvi on ollut poikkeuksellinen. Etelä-Suomessa tuntuu jatkuvan loputon syksy ja pohjoisessa hukutaan nietoksiin. Säänhaltijan oikut ovat vaikuttaneet monien seurojen perinteisiin talvisukellustapahtumiin. Riippumatta siitä, mitä ikkunan takaa näkyy, kannattaa talvisukellustaitoja kuitenkin pitää yllä, vaikka jääkantta ei joka paikasta löytyisikään. Talvisukelluksella on oma tunnelmansa: valo suodattuu lumen ja jään läpi pehmeänä ja valaisee kohteet tasaisesti. Näkyvyys on yleensä parempi kuin kesällä, joten kohteet näkyvät isompina kokonaisuuksina. Lisäksi talvisukellukset ovat usein seuran tai oman vakiporukan mukavan yhteisöllisiä tapahtumia, joista kannattaa ottaa kaikki irti. Turvallisuus tulee pitää mielessä, kun sukelletaan jään alla. Talvisukelluksen yksi oleellisimmista turvallisuustekijöistä on lämpimänä pysyminen. Aiheesta on julkaistu Suomessa ensimmäinen tieteellinen artikkeli. Unohtaa ei sovi myöskään pinnanpäällisiä kulkijoita, joten muistetaan merkitä avanto hyvin sukellusten jälkeen vahinkojen välttämiseksi. Julkisuudessa on keskusteltu paljon tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja häirinnästä. Asia on tärkeä myös Sukeltajaliitolle. Haluamme, että sukellus harrasteympäristönä on sellainen, johon jokainen kokee olevansa tervetullut riippumatta iästä, sukupuolesta, etnisestä taustasta, maailmankatsomuksesta tai fyysisistä ominaisuuksista. Liitolla on nollatoleranssi kaiken epäasiallisen käytöksen suhteen. Jokaisen Liiton tai sen jäsenseuran toiminnassa mukana olevan kannattaa pohtia asian perimmäistä merkitystä, jotta vältymme ikäviltä tapahtumilta. Onneksi lajimme piirissä ei ole pahoja ylilyöntejä sattunut, hyvä niin. Käytösnormit muuttuvat ajan mittaan, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Meidän pitää pystyä mukauttamaan omaa henkilökohtaista toimintaamme sen mukaan. Tämä positiivinen kehitys ei ole keneltäkään pois. Kirkkaita talvisukelluksia!

minulle erilaisia, positiivisia ihmisiä – perhettä samanhenkisten ihmisten kanssa. Sukellus on myös antanut syvempää ymmärrystä tai jopa syvempiä aisteja vedestä, ja se näkyy maalauksissani. Elena on matkalla sukelluskouluttajaksi. Hänellä on myös unelmana oma sukelluskeskus jonain päivänä. – Kouluttajana haluan olla hyvä ja koen, että omat kokemukseni auttavat muitakin olemaan yhtä veden kanssa. Minulle on suuri onni ja kunnia olla osana onnellisiin tunteisiin, joita ihmiset tuntevat vedenalaisen kokemuksen Elena Gushchina, jälkeen. Unelmissani minulla on oma keskus, jonka toiminta perustuu ”tietoisen sukelluksen” Vantaa ideaan: yhdistämme veden, mielen tietoisuuden, sukellusaktiviteetit ja matkat. LUE SIVULTA 6–7 Elenan juttu Piligrimsukelluskeskuksesta. Elenan taidenäyttely Joy Vibes Only Vantaalla, Tikkurilan kirjastossa, 4.–23.5.

Elena Gushchinan kuva-arkisto

Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

Marcus Lehtonen

Olli Lappi

Turvallisesti ja vastuullisesti

immag.net

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

1/2020 SUKELTAJA

Matkalaukku

Kaunis luonto ja hyvät palvelut ovat Piligrimin valttikortteja.

Viikonloppukohde itänaapurissa Vuonna 2016 Malediiveilla aloitin OWD-kurssin, mutta se jäi loman loppuessa kesken. Onneksi Pietarista löytyi nopeasti kouluttaja, joka ehdotti Piligrim-sukelluskeskusta. Tästä alkoi ystävyytemme paitsi omistajan Aleksandrin, myös itse paikan kanssa. Vuonna 2018 juhlimme siellä jopa 15. hääpäiväämme veden alla. Teksti ja kuvat ELENA GUSHCHINA

ukelluskeskus Piligrim sijaitsee Aurora Club -lomakeskuksen alueella Viipurin ja Pietarin puolivälissä noin neljän tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Keskus on perustettu vuonna 2015, ja sen omistaa sukelluskouluttaja Aleksandr Nosov. Hän ymmärtää jonkin verran englantia, ja paikalla on usein myös henkilö, joka osaa hyvin englantia. Piligrimiin suuntaavat muun muassa Viipurin ja Pietarin sukellusporukat, ja siellä käydään myös Suomesta. Keskuksessa voi järjestää myös omia perus- ja jatkotason koulutuksia sekä jääsukelluskursseja. Keskus sijaitsee pienen Dlinnoyejärven rannalla; järvi on noin kilometrin

1/2020 SUKELTAJA

pitkä ja noin 200 metriä leveä. Sukelluskeskuksella on oma talvilämmin mökki aivan rannassa. Sen avaralla terassilla on helppo kasata ja pukea sukelluskamppeet ja ripustaa ne kuivumaan. Mökissä on pukuhuone ja tila koulutusten tai briefingin pitämiseen. Terassilla voi nauttia eväitä tai grillata illalla vaikka aidolla saslik-grillillä. Aleksandr Nosov on paitsi sukellus kouluttaja myös stunt näyttelijä ja karateka.

”LUOLIA” JA NÄHTÄVYYKSIÄ

Veteen mennään rannalta tai laiturilta, jonka päädyssä on penkki sukeltajille. Laiturin päästä pääsee myös jättiaskeleella veteen. Näkyvyys on suhteellisen hyvä kaikkialla järvessä, eikä levää ole. Näkyvyys vaihtelee 2–5 metrin välillä, kunhan pohjaa ei pöllytä. Tyypillinen sukellussyvyys on 7 metriä. Järven syvin kohta on 27 metrissä, ja se on poijutettu. Pohjassa on naruja sukeltajille. Päänaru kiertää kehänä,

Sukelluksella voi löytää lähes aidon ”amforan”. Illalla perinteinen saslik-grilli kuumenee.

Sukelluksella pääsee myös Pirates of the Caribbean -elokuvan tunnelmaan.

Sukelluskeskus sijaitsee Aurora Club -lomakeskuksen alueella.

toinen on vedetty rannasta syvimpään kohtaan ja kolmas muodostaa 30 x 30 metrin suuruisen neliön suunnistamista varten. 5–7 metrin syvyydestä löytyy sukeltajien ihmeteltäväksi muun muassa kaksi pressuista tehtyä ”luolaa”, peilejä, iso vanha veden alle jäänyt laituri, kolme mallinukkea, tietokone ja näyttö sekä kaksi saviruukkua. Noin 3,5 metrin syvyydessä on sininen pressu pohjassa esimerkiksi sukellusharjoituksiin. Järvessä asustaa paljon rohkeita ahvenia ja muutama hauki. VARUSTEET JA HINNAT

Keskuksella on kaasuntäyttömahdollisuus (vain ilma) ja varustevuokrausta: muutama 12 l pullo, märkäpukuja ja -kenkiä, regusettejä, huppuja, hanskoja ja kolme kuivapukua. Maksuista on hyvä sopia etukäteen, ja maksuvälineenä käy käteinen ja Venäjällä toimiva kortti; verkkoyhteyden katkojen vuoksi käteismaksua suositellaan. Hintaesimerkit vuonna 2019: hallintomaksut 300 ruplaa/päivä (noin 4,5 €), 12 l säiliön täyttö 300 ruplaa, varustesetin vuokraus 2500 ruplaa, kuivapuvun vuokraus 2000 ruplaa.

Keskus on auki kesällä viikonloppuisin ja muina viikonpäivinä ja vuodenaikoina ryhmille tilauksesta. Omistajaan on helpointa ottaa yhteyttä WhatsAppilla. VARUSTEIDEN KANSSA RAJAN YLI

Rajan ylityksessä Sortavalan suuntaan (Värtsilä/Niirala) ja Pietariin suuntaan (Valimo/Torfyanovka) vaaditaan Venäjän puolella tulliselvityslomake, jossa on lueteltu kaikki sukellusvarusteet arvioituine arvoineen ja painoineen. Pohjoisessa Vartius/Lyttä-rajan ylityksessä varusteita ei kuitenkaan tarvinnut selvittää – jossain paikoissa on siis omat sääntönsä. Tulliselvityslomake (2 kpl) on hyvä ladata netistä ja täyttää etukäteen. Laki ja ylityspaikan vaatimukset voivat myös muuttua. Kannattaa varautua esittämään tarvittavat tiedot ja virheen takia myös kirjoittamaan selvitys kokonaan uusiksi. Rahanvaihto onnistuu rajalla, Viipurissa matkalla (esim. Sberbank tai VTB) tai Pietarissa.

Muuta hyödyllistä PILIGRIM-SUKELLUSKESKUS: Aleksandr

Nosov, WhatsApp: +7 905 2500273 PILIGRIM KOORDINAATIT: 60.302520,

29.293599. Kannattaa ladata offlinekartta Google Mapsista etukäteen ja käyttää paikan tarkkaa sijaintia. AURORA CLUB: Dlinnoye Lake, Polyany,

194295 Russia, sales@auroraclub.ru. Aurora Clubin alueella on 2–8 hengen huoneistoja, hevoskerho, lastenkerho, minigolfkenttä, wake park, urheilukenttä, puutarha, ravintola, baari, yksityinen ranta sekä ilmainen pysäköintialue. Alue on vartioitu. Ympäristössä on kaksi järveä, metsää, kävelypolkuja ja grillikatoksia. Ruokakauppa löytyy noin kahden kilometrin päässä Polyany-nimisestä kylästä. ELENAN YHTEYSTIEDOT:

elena.gushchina@gmail.com, facebook.com/rufiita, WhatsApp: +358 40 9628078.

Elena on divemaster, Stay & Dive Clubin perustaja, taiteilija ja kirjailija. Hän toimii tarvittaessa yhteyshenkilönä (suomi-venäjä). Lisätietoja hänestä ja taiteesta löydät esimerkiksi Facebookista hästägillä #bylol2o. 1/2020 SUKELTAJA

Tyrskyt – KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Makupaloja hylkysukellusseminaarista VENEMESSUJEN yhteydessä 8.2. järjestetty Hylkysukellusseminaari

pi kuva, jossa näkyivät kuolleen sukeltajan jäännökset. Meillä tällaisia

veti jälleen hyvin yleisöä; arviolta noin 400 aiheesta kiinnostunutta

kuvia ei esitellä kunnioituksesta menehtynyttä ja hänen läheisiään

saapui Messukeskukseen kuulemaan kotimaisia ja ulkomaisia esiinty-

kohtaan.

jiä ja vierailemaan messuosastoilla.

Kotimaisista kohteista esittelyyn pääsi siipiratashinaaja Diana. Sen tarina on hyvä esimerkki siitä, miten sukellusyhteisö voi pitää huol-

HYLKYJEN KOHTELU HERÄTTELI AJATTELEMAAN

ta hylyistä. Dianan löytämisen jälkeen sille perustettiin oma Face-

Brittiläisen Leigh Bishopin viihdyttävä esitys siitä, miten syviin hyl-

book-ryhmä, jossa sukeltajat jakavat säännöllisesti tietoja ja kuvia hy-

kyihin sukeltaminen ja sen tekniikka on kehittynyt, keräsi kiitoksia.

lyn kunnosta ja tilanteesta. Tämän avoimuuden periaatteen toivotaan

Toisaalta tarinat sikäläisestä sukelluskulttuurista saivat kulmat nouse-

suojelevan hylkyä kajoamiselta.

maan, sillä esineiden nostamiseen hylystä suhtaudutaan Iso-Britanniassa melko huolettomasti meihin verrattuna. Sukelluskuvaaja Pekka

MONIPUOLINEN OHJELMA

Tuurin visuaalinen esitys 13 Wheels Lost at the Sea näytti puolestaan

Muita seminaariesityksiä olivat Mikhail Ivanovin luento venäläisten

hienosti, mitä sukeltajille merkitsee se, että hylkyihin ei kajota. Kauniit

sukellusveneiden hylyistä Suomenlahdella, Panu Hännisen esitys

ruorit pohjassa kertovat hylyn tarinaa vielä tulevillekin sukupolville.

Porkkalan hylkypuistohankkeesta, Markus Santasalon esitys ruop-

Myös puolalaisen Tomasz Stachuran esitys kuolonuhreja vaatineista onnettomuuksista Itämerellä poikkesi omasta tavastamme kä-

paaja VELIn öljynpoisto-operaatiosta sekä Museoviraston katsaus ajankohtaisiin asioihin vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta.

Sari Nuotio

sitellä hylkyihin liittyviä kuolemantapauksia. Esityksessä oli useam-

Pekka Tuuri halusi särkikalojen kuvaamisesta taukoa ja ryhtyi väliprojektina kuvaamaan ruoreja. Ne ovat paitsi kauniita myös tärkeässä roolissa hylyn kohtalossa.

1/2020 SUKELTAJA

Essi Keskinen

Pohjalta mulkoilee lättäsimppu KALA Moni sukeltaja on läntisellä Tyynellämerellä (Indopasifian alueella) ja Punaisellamerellä saanut kameran tähtäimeen pohjasoraikkoon tai -hiekkaan hyvin maastoutuneen, krokotiilia muistuttavan pohjakalan. Nämä lättäsimppujen (Platycephalidae) heimoon kuuluvat petokalat luottavat rikkoutuneesta korallisorasta ja muusta vaaleasta materiaalista koostuvan pohjan väriseen valepukuunsa niin varmasti, että päästävät sukeltajan lähes kosketusetäisyydelle. Lättäsimppujen heimoon kuuluu 18 sukua ja noin 60–70 lajia. Usein sukeltajan kameraan on tallentunut Papilloculiceps lon-

giceps, englanniksi tentacled flathead tai crocodilefish, minkä perusteella moni suomalainen kutsuu kalaa krokotiilikalaksi tai krokotiilisimpuksi. Punaiseltamereltä kala on Suezin kanavaa pitkin levinnyt myös Välimereen, jossa se on siis alkuperäiseen kalalajistoon kuulumaton tulokaslaji. (Kuriositeettina mainittakoon, että Suetzin kanavaa pitkin siirtyneiden lajien muuttoliikettä kutsutaan englanniksi nimellä Lessepsian migration ranskalaisen diplomaatin Ferdinand de Lessepsin mukaan. Hän rakennutti Suezin kanavan ja oli myös mukana Panaman kanavan

Ns. krokotiilisimppu näyttää nimensä mukaisesti krokotiililta mulkoillessaan sukeltajaa hiekkapohjalle hyvin maastoutuneena.

rakennuttamisessa.) Krokotiilisimpun tunnistaminen ei ole vai-

rajaus ja piilottaa kala entistäkin tehokkaam-

Lättäsimput kuuluvat simppukaloihin, joi-

keaa. Kala muistuttaa krokotiilia, sen väri-

min. Näitä lättäsimppuja löytyy yleensä alle

hin kuuluvat myös monet muut pohjalla hil-

tys on vaalean harmahtavanruskean tai kha-

40 metrin syvyydeltä suhteellisen suojaisil-

jaa maastoutuneena makaavat kalat, kuten

kin sekoitus, se makaa pohjalla koko 40–70

ta hiekka- ja sorapohjilta koralliriutan reuna-

maailman myrkyllisin kala velhokala eli kivi-

sentin pituudeltaan ja sen päälaelta ylöspäin

milta. Siellä ne odottelevat, että sopiva saa-

kala. Lättäsimput ovat kuitenkin vaarattomia

katsovia silmiä peittävät erikoisen näköiset

lis, kala, äyriäinen tai muu suuhun mahtuva

sukeltajalle, ja suurimpia lajeja kalastetaan

”silmäluomet”. Niiden tarkoitus on rikkoa ka-

eläin, ei huomaa petoa ja harhautuu liian lä-

syötäväksikin.

lan suhteellisen suurten ja pyöreiden silmien

helle suurta krokotiilimaista suuta.

ESSI KESKINEN

k u va a j a l l e

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet. Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi 199€ Alumiinikotelo GoPro Hero 5/6/7:lle. Max syvyys 150m. 299€ Alumiinikotelo GoPro Hero 8:lle. Max syvyys 250m. Saksalaista laatua.

Kattava valikoima Nauticam-koteloita, -portteja, -varusteita ja -varsia. Pyydä uusi esitteemme! Esim. Nauticam-kotelot: Canon 1DXIII kysy Canon 5DIV 3553€ Canon EOS R 3076€ Nikon Z7/Z6 3660€ Sony A7RIV 2811€ Sony A9II 2811€

Inonin uusin Z-330: 699€, D-200: 599€, snootti 274€, D-2000: 479€, snootti 250€, optiset kaapelit alkaen 59€.

Cerella.fi Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 9000 lumenia: 1150€, 15000 lumenia: 1660€, 30000 lumenia: 3590€.

Fuji X-T3 2811€ Lumix DC-S1H 3500€ Olympus EM5 III 1538€ Sony RX100V 995€ Lumix GH5/s 2652€ Aquatica Amphibico Gates Sony A6600 1803€ Magic Filters Nauticam NLS

Ikelite Inon Keldan Paralenz Sea & Sea

Museoviraston arkisto

Wanhat päiväkirjat talteen SUOMEN MERIARKEOLOGINEN SEURA

(MAS) kerää yhteistyössä Museoviraston kanssa vanhoja hylkysukellustietoja. Tavoitteena on saada lisää tietoa hylkyjen alkuperäisestä kunnosta eli millaisia ne ovat olleet silloin, kun ne on löydetty ja mitä esineitä niistä on tunnistettu. Myös hylkyjen sijaintitiedot ovat kiinnostavia, sillä monen aiemmin löydetyn hylyn tarkka sijaintitieto on sittemmin saattanut kadota tai vääristyä esim. koordinaattimuunnosten takia. Erityisesti

Kaikenlaiset muistiinpanot hylyistä ovat korvaamattoman tärkeitä tutkijoille, kun yritetään määrittää hylkyyntymisprosessia. Esimerkki Linlandetin hylystä Porkkalasta.

pyytäisimme vanhempia, mahdollisesti jo sukeltamisen lopettaneitakin sukeltajia ”testa-

sen lastista ja niihin liittyvistä muutoksista

menttaamaan” vanhat sukelluspäiväkirjansa

aikojen kuluessa. Tieto esimerkiksi sittemmin

ja hylkymuistiinpanonsa MASille ja nojatuoli-

kadonneista esineistä tai rakenneosista saat-

Yhteystiedot

sukeltamaan Hylyt.netissä ja Kyppi.fissä tun-

taa olla meriarkeologille tai -historioitsijalle

POSTITSE:

temiensa hylkyjen sijaintitietojen tarkista-

ratkaiseva vihje aluksen alkuperästä tai tar-

Suomen meriarkeologinen seura

miseksi.

koituksesta. Lisäksi vanhat huomiot kerryt-

MAS on käynnistänyt Merimuseon van-

tävät hylkykohteen tarinaa ja lisäävät siten

PL 14, 02201 Espoo

han ns. Hylkyarkiston digitoinnin, jonka tar-

sen kiinnostavuutta. Myös hylkyjen suoje-

SÄHKÖPOSTILLA:

koituksena on täydentää tunnettujen hyl-

lu hyötyy eri ajankohtina tehdyistä havain-

mas@mas.fi

kyjen tietoja tarinoilla, piirroksilla ja kuvilla.

noista.

Viranomaisarkistoissa on usein vain perus-

Näistä syistä MAS kerää vanhoja tai mik-

LISÄTIEDOT: Markku Luoto, Suomen

tietoja hylyistä, ja uskomme, että monilla su-

sei vähän uudempiakin sukelluspäiväkirjoja ja

keltajilla on niistä erilaisia lisätietoja. Sukelta-

muistiinpanoja sukeltajilta. Materiaalia voi lä-

puheenjohtaja

jien tiedot voisivat täydentää tietoja hylystä,

hettää kirjeitse tai sähköpostilla.

mas@mas.fi

KIRKKONUMMELAINEN Sukellusseura Calypso kävi

11.2. esittelemässä toimintaansa Upinniemen varuskunnassa, missä järjestettiin Sotilasjuoksu, liikuntapäivä varusmiehille. Tapahtuman tavoitteena on innostaa varusmiehiä liikkumaan ja kokeilemaan erilaisia urheilulajeja ja -aktiviteetteja. Paikalliset seurat ja toimijat ovat mukana tapahtumassa kertomassa, millaisia urheilu -ja liikuntamahdollisuuksia alueella on. 1/2020 SUKELTAJA

meriarkeologisen seuran

Markku Råmanin arkisto

Calypso mukana Sotilasjuoksutapahtumassa

Arkistoprojekti

Markku Råman kävi Upinniemessä esittelemässä varusmiehille sukellusharrastusta.

Ilmavoimien sukeltajat viidellä eri vuosikymmenellä KIRJA Tämä Kari Lähdesmäen kirjoitta

esimerkiksi jäätymisen suhteen aika epä

ma historiikki kertoo todella kattavasti ilma

varmoja.

voimissa tapahtuneen sukellustoiminnan

Ilmavoimat toimivat vedessä, maalla ja il

vuosina 1964–2000. Teoksessa on mielen

massa. Vedenalaisella toiminnalla on ollut

kiintoisia tarinoita, huumoria ja paljon ku

paikkansa ilmavoimien toiminnassa. Usei

via elävöittämässä sisältöä. Kirjan sisältö on

den veteen päätyneiden lentokoneonnet

erittäin kattava ja aukeaa varmasti myös

tomuuksien tutkinta, hylkyjen nosto ja rä

niille, jotka eivät tunne sukellusta tai ilmai

jähteiden raivaus on hoidettu ilmavoimien

lua ennestään.

omilla sukeltajilla. He olivat ainoita sukelta

Kirjasta selviää ilmavoimien sukellustoi

jia, jotka tunsivat lentokoneet. Tästä oli mer

minnan kehittyminen, tapahtuneet onnet

kittävä apu tutkinnassa ja räjähteitä sisältä

tomuudet ja koulutus. Erityisen mielenkiin

vien lentokoneiden raivauksessa. Aina tätä

toista oli seurata vuosikymmenien aikana

ei kuitenkaan nähty tarpeellisena puolus

tapahtunutta varusteiden kehitystä. Sukel

tusvoimissa ja toimintaa rajoitettiin. Sattu

tajat suorittivat eri laite ja varustevalmis

neiden onnettomuuksien jälkeen kuiten

tajille kokeita ja ovat olleet kehittämässä

kin huomattiin taas sukeltajien tärkeys myös

sukellusta myös harrastuksena. Sukelluslait

ilmavoimille.

teet olivat ensimmäisinä vuosikymmeninä

LAURI KOIVISTO

Petri Ekqvist

Nokkakärryillä pullot liikkeelle

Kari Lähdesmäki: Sukeltajia Ilmavoimissa Ilmavoimien sukellustoiminta 1964–2000, Ketterät Kirjat Oy 2020

VINKKI Kapeilla nokkakärryillä pullot kulke vat kevyesti ja pehmeästi hallilla ja maastossa pitemmänkin matkan. Selkä kiittää, kun nos telu ja kantaminen vähenee. Myös hallin laat tojen rikkoutumisen riski pienenee, kun pul loja ei kolistella niitä vasten. Kiinnitä pullot tiukasti hihnoilla.

Nardi ilma-, Nitroxja Trimix-kompressorit sekä kaasumikserit Maahantuonti, myynti ja huolto

Divetech Compressors Rataskuja 1, 03100 Nummela +358 (0)40 505 1146 jouko.askola@divetech.fi www.divetech.fi

Jälleenmyynti ja huolto

www.nardicompressori.com

Arwell-Tekniikka Oy Maskuntie 226 b, 21250 Masku Puh. 0207 199 900 myynti@arwell.fi www.arwell.fi

Kylässä Mikko-meriahvenen luona Raila Hakamäki

FORSSALAISEN Sukellusseura Gummiwihdan norpat piipahtivat helmikuisena lauantaina retkellä Helsingissä Merimaailma Sea Lifessa. – Olemme usein norppaohjaajien kanssa pohtineet, että olisi kiva tehdä retki johonkin harrastukseemme liittyvään, ettei talvi kuluisi ainaisen altaassa puurtamisen ääressä, kertoo seuran nuorisovastaava Raila Hakamäki. Vierailu käynnistyi ruokailulla, ja kun vatsat oli saatu täyteen, lähdettiin opastetulle kierrokselle Sea Lifeen. Kierroksella tutustuttiin sammakoihin, kaloihin ja laboratorioon ja saatiin tietopaketti myös ympäristönsuojelusta. Lopuksi kierreltiin paikkaa omatoimisesti ja vastattiin samalla Sea Lifen laatimiin ympäristö- ja luontoaiheisiin kysymyksiin. – Kuvatuimpia asukkeja olivat hait, ankeriaat ja rauskut unohtamatta tietenkään isoa, uutisiinkin päätynyttä Mikko-meriahventa. Reissu oli kaikkien mielestä ilmeisen onnistunut, ja paluumatkalla suunniteltiin jo uutta retkeä. Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille ja tapahtuman onnistumisessa avustaneille, Raila Hakamäki sanoo.

Veera Suominen tutkailee Merimaailma Sea Lifen elämää Gummiwihdan retkellä.

Et ole yksin OLETKO sinä kohdannut epäasiallista käytös-

ottoihin vastaa aina Väestöliiton asiantuntija.

tä tai häirintää urheilussa? Älä jää yksin koke-

Puheluja ei nauhoiteta.

mustesi kanssa, vaan ota yhteyttä – apua ja

Väestöliiton ja suomalaisen urheilun Et ole

tukea on saatavilla. Yhteyttä voivat ottaa ur-

yksin -hankkeessa edistetään jokaisen oikeut-

heilijat, urheilijan vanhemmat, valmentajat

ta nauttia urheilusta turvallisesti.

sekä urheiluseurojen tai lajiliittojen työntekijät ja vapaaehtoiset. Voit soittaa tai chattail-

PHOTO BY MARCELLO DI FRANCESCO

la maksuttomasti ja anonyymisti. Yhteyden-

www.etoleyksin.fi

DIVING SAFETY SINCE 1983 DANEUROPE.ORG

New Partnership

Jäsenille tarkoitetut sukellusvakuutusohjelmat Ensiapu 24/7 kaikkialla maailmassa Avustaminen matkustamiseen liittyvissä seikoissa sekä oikeusapu Osallistuminen sukelluslääketieteellisiin tutkimusprojekteihin Lääketieteellinen neuvonta ja erikoislääkärien lähetteet

Ville Autti

Tapahtuma veti mukaansa 37 vapaasukeltajaa ympäri Suomen. Ryhmäkuvasta puuttuvat sunnuntaina jo kotimatkalle lähteneet.

Tommi Pasanen

Vapaasukellusviestissä venyttiin 102 425 metriin PAIMIOLAINEN vapaasukellusseura Sunken Logs Freediving Team ry

järjesti parin vuoden tauon jälkeen vapaasukelluksen viestitapahtuman ZOAH24h:n. Viestissä sukelletaan 24 tunnin aikana mahdollisimman pitkä kokonaismatka. Tänä vuonna haluttiin haastaa 100 km:n haamuraja. Matkaa kerätään siten, että yksi sukeltaja sukeltaa kerrallaan, mutta kuitenkin niin, että sukellukset jatkuvat tauotta. Säännöt sallivat sukellukset DNF tai DYN/DYNB-tekniikalla. Vapaasukelluksen hulvaton ja luova yhteisö pääsi jälleen tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia, vertailemaan varusteita, kannustamaan toisiaan ja etenkin hauskuuttamaan puolinukkuvia metrikirjaajia aamuyön tunteina. Pientä kisailua ei voitu taaskaan välttää. Sukeltajat kisasivat 3–6 hengen ryhmissä sekä kilometritavoitetta että toisten ryhmien saavutuksia vastaan. Etenkin viimeisen tunnin ryhmään saatiin peräti kahdeksan sukeltajaa, jotka puristivat täydellä teholla 50 metrin su-

ZOAH24h järjestetään vapaaehtoisvoimin. Tilojen ja palkintojen

kelluksia. Ryhmä keräsi tapahtuman parhaan tuntisaldon 5 425 met-

osalta meitä tukivat Freediving Helsinki, Freefall Finland, Freexperien-

riä. Miesten henkilökohtaisessa saldossa ykköspaikan sukelsi Ossi

ce, SFStore ja Paimion kaupunki.

Peltola tasan 7 000 metrillä. Naisista ykkössaldon sukelsi Iiris Ala-

Tapahtuman ajankohta vakiinnuttanee paikkansa tammikuulle.

Olla 5 050 metrillä. Sunnuntaina kaikkensa antaneet, väsyneet osal-

Vapaasukeltajien kalenterissa se tulee olemaan yhteinen spurtti uu-

listujat ja järjestäjät jaksoivat vielä iloita upeasta kokonaistuloksesta

teen kauteen!

102 425 metriä!

MARIKA KONOLA-TUOMINEN 1/2020 SUKELTAJA

Sami Lindroos

Sami Lindroos kävi tutustumassa Meriturvaan ensimmäistä kertaa. – Kävin treenamassa tiettyjä taitoja halliolosuhteissa, ja kameran nappasin mukaan, koska allas on iso ja paikalla oli paljon sukeltajia ja liikettä, mitä kuvata, hän kertoo.

Mukavaa treenausta Meriturvassa LOHJAN Urheilusukeltajat ry järjestää vuosittain suosittuja kaikil-

-tilanteita. Saattoipa joku sukellella ihan muuten vaankin, kun tauon

le avoimia sukelluspäiviä Lohjan Meriturvassa. Meriturvan pelastau-

jälkeen pääsi taas veteen.

tumisharjoitteluun suunniteltu 43 x 27 metrin kokoinen allas tarjoaa miellyttävät olosuhteet sukeltamiseen: 4 metriä syvyyttä ja 21 astet-

Lehden ilmestymisen jälkeen järjestetään vielä kaksi tapahtumaa: 28.3. ja 25.4.

ta lämpöä. Tämän vuoden ensimmäisenä Meriturvapäivänä 25.1. noin viitisenkymmentä sukeltajaa testaili varusteitaan ja harjoitteli erilaisia sukellustaitoja, kuten tasapainotusta, poijun ampumista ja ilmaa jaloissa

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan

www.lohjanurheilusukeltajat.fi

- Majoitus: neljä makuuhuonetta - Keittiö, sauna, pesuhuone - Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min

Rannankyläntie 686

www.diversbb.fi

040-59 14 997

PALVELEVA SUKELLUSLIIKE SUKELLUSKURSSIT SUKELLUSVARUSTEET SUKELLUSMATKAT LAITEHUOLLOT WWW.SUKELLUSKESKUS.FI INFO@SUKELLUSKESKUS.FI +358 45 7870 4000 Kärsämäentie 35, Turku

OSVIITTA

Avannon merkkaaminen

Osaatko merkata avannon oikein? Vaikka jäätilanne ei ole kaikkialla hääppöinen, kerrataan oikeaoppista tapaa avannon merkitsemiseen. MIKA RAUTIAINEN Kuvitus Mika Viitanen

Heijastin vähintään 2 cm.

TEE NÄIN PERINTEISESTI avanto on merkitty sukelluksen päätyt-

tyä havuilla. Tämä ei kuitenkaan enää riitä. Jääalueiden talvikäyttö on lisääntynyt, ja vakavien onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden vuoksi avantojen oikeaan mer-

Merkkisalon korkeus vähintään 1,2 m jään pinnasta mitattuna.

kitsemiseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Kaikki halkaisijaltaan yli 40 cm:n avannot on merkittävä riippumatta siitä, onko avanto tarkoitettu sukellus-, talviuinti- vai kalastuskäyttöön. Avanto merkitään vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen. Salkoon on laitettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvä vähintään 2 cm korkea heijastin. Suuret, yli 3 x 5 m avannot voidaan lisäksi merkitä talviuintipaikkojen edellyttämällä tavalla aidoilla, puomeilla tai lippusiimoilla ja heijastimilla. Sukelluksen jälkeen voidaan jään kappaleet työntää takaisin avantoon, jolloin avanto jäätyy nopeammin. Avantojen turvallisuus on avannontekijän vastuulla!

Riittävästi pituutta/painoa pinnan alle, jotta salko pysyy pystyssä kunnes jäätyy kunnolla kiinni.

Mitä, miten miksi? Osviitta neuvoo ja opastaa.

1/2020 SUKELTAJA

Sörlandet

Etelä-Norjan Sörlandet on monen hylkysukeltajan unelmakohde. Norjan eteläisin kärki tarjoaa myös mahdollisuuden erinomaisiin biosukelluksiin. Søgnen saaristoalueella etenkin seinämäsukellukset kiehtovat värikkyydellään. Teksti ja kuvat CHRISTIAN SKAUGE Käännös ruotsista PEKKA KAIKUMO

1/2020 SUKELTAJA

Kampameritähti (Astropecten irregularis).

Louhikaloja (Trachinus draco) esiintyy vain Norjan eteläisimmässä osassa. Niitä näkee helpoiten myöhäiskesällä, kun vesi on lämmintä.

Enkelimäisiä Clione limacina -merietanoita näkee usein talvella suurina parvina.

øgnella on paljon muutakin tarjottavaa kuin sileitä kalliomuodostelmia, makrilleja ja lokkien kirkunaa. Sörlandetissa vierailevat paitsi norjalaiset sukeltajat myös turistit Tanskasta, Hollannista ja Saksasta. Matka on monelle mukavan lyhyt, ja alueella on monia hyviä sukelluskohteita. Vierailimme Carlo Golfetton luona. Hän johtaa One Ocean Dive Resort -nimistä sukelluskeskusta. Keskus sijaitsee Åros Feriesenter -vapaa-ajankeskuksessa, mikä on erinomainen lähtöpaikka Sörlandetin hienoimmille sukelluskohteille. VAIHTELEVA JA KAUNIS LUONTO

Biosukellus jää täällä joskus monien hienojen hylkykohteiden varjoon. Todellisuudessa Sörlandetissa on lukemattomia luonnonkauniita kohteita, joissa ei ole yhtään hylkyä näköpiirissä. Erityisesti monet kauniit seinämät ja laineilevat hiekkapohjat sekä niiden

1/2020 SUKELTAJA

Kutuaikana alkukesästä huulikalat ovat koreimmillaan.

jännittävä eliömaailma ovat nautinnollista katseltavaa. Kelppimetsät eivät ehkä ole yhtä korkeita kuin Pohjois-Norjassa mutta metsiä kuitenkin. Kalamaailma on vastaavasti rikkaampi, koska veden lämpötila on paria astetta korkeampi. HIENOJA KALOJA

Muutamia lajeja, kuten louhikaloja, esiintyy vain Etelä-Norjassa. Täällä liikkuu

hauskoja veitikoita, kuten kalliokampeloita, pikkumerikokkeja, piikkisimppuja ja kyhmykurnusimppuja. Sitten ovat tietysti vielä huulikalat, niitä on kaikkialla! Sinihuulikalat taistelevat elintilastaan rantahuulikalojen, levähuulikalojen ja kivihuulikalojen kanssa. Lapsena kutsuimme niitä syöttivarkaiksi. Kutuaikana alkukesästä huulikalat ovat koreimmillaan. Sinihuulikalaa sanotaan Norjan ainoaksi kalaksi, jolla on trooppiset värit – ja syystä. Paritteluvalmis merikokki vetää näyttävyydessä kuitenkin hyvin vertoja sinihuulikalalle. MAKROELÄMÄÄ

Myös ne, jotka ovat kiinnostuneita kaikkein pienimmistä ötököistä, saavat uteliaisuutensa tyydytetyksi Søgnessa. Monet vapaakiduskotilot viihtyvät täällä, vaikkei vesi ole yhtä suolaista kuin Länsija Pohjois-Norjassa. Värikkäät merietanat ovat yleisiä valokuvaajien suosimia koh-

Kuvauksellista Flabellina pedata -vapaakiduskotiloa tavataan usein Sognen edustalla.

Taistelu voi olla kovaa, kun sinihuulikala (Labrus mixtus) taistelee parhaista paikoista. Joskus kaloissa näkee kutuaikana puremisen merkkejä.

Levät ja muut vesikasvit ovat vallanneet kauniisti Tom B -hylyn rakenteet.

teita, kuten myös värysmadot, merivuokot ja merikourat, joita kutsutaan myös kuolleenkouriksi. Kirkkaankeltainen Halichondria panicea -sieni tuo myös oman sävynsä vedenalaiseen väripalettiin. TANSSIJOITA MERESSÄ

Toinen pieni olio, jonka moni haluaisi nähdä, on siipikiduskotilo Clione limacina, ”merienkeli”. Tämä 2–3 cm pitkä, lähes läpinäkyvä kotilo elää ulapalla ja näyttää kauniilta enkeliltä, joka ”lentää” pienenpienillä siivillään. Kotilot esiintyvät suurina parvina, ja kovalla merituulella talvella ne voivat ajautua Sörlandetin rannikolle. Pohjoisemmassa ne viipyvät kauemmin ulkomerellä ja ovat siten harvinaisempi näky. Kotilot ovat uskomattoman kauniita. Vain harva elämys on yhtä voimakas kuin dekon tekeminen laskuköyden varassa keskellä miljoonia merienkeleitä, jotka leijuvat ohi heikossa virrassa.

Lähes läpinäkyvä kotilo elää ulapalla ja näyttää kauniilta enkeliltä. MAKUELÄMYKSIÄ

One Ocean Dive Resort tarjoaa myös jännittäviä meren herkkuja. Søgnen alueella on runsaasti kampasimpukoita, ja niitä voi vapaasti poimia grillausta varten. Taskurapuja on syksyllä yllin kyllin, minkä tietävät myös ei-sukeltavat vierailijat. Jos haluat pitää suuret grillijuhlat, poimi vain nopeasti muutamia kampasimpukoita ja

täydennä tarjontaasi vielä tuoreilla katkaravuilla, joita voit ostaa paikallisilta kalastajilta. Jos vielä poimit sinisimpukoita tai ongit makrilleja, voit tarjota aterian koko porukalle. Carlo Golfetto antaa mielellään italialaisia ruokavihjeitä. HELPPOA SUKELLUSTA

One Oceanin kanssa on helppo sukeltaa, ja sukellukset sopivat kaiken tasoisille. Keskuksen tukialus on noin 15 metriä pitkä, ja sen sukelluskansi on tilava. Kannella on suihku ja sukeltajan hissi. Lisäksi kajuutassa on paljon tilaa, jos sää sattuisi olemaan huono. Veneessä on myös kaasuntäyttömahdollisuus ja runsaasti pulloja sekä Bauermerkkinen kompressori. Vene sopii hyvin lyhyille ja pitemmillekin matkoille. Se on tavallisesti laiturissa 30 metrin päässä keskuksesta. Myös laiturilla on kaasuntäyttöpaikka, mikä vähentää raskaiden laitteiden siirtelyä. » 1/2020 SUKELTAJA

LUKEMATTOMIA HYLKYJÄ

Hylkyjä on pitkin Sörlandetin rannikkoa. Rannikkokaistale on täynnä matalikkoja, kareja ja luotoja. Aikojen saatossa syys- ja kevätmyrskyjen aikana moni alus on ajanut karille. Sodan aikana britit ja saksalaiset huolehtivat täydennyksestä. Monet hylyt ovat tunnettuja, kuten esimerkiksi Seattle, Am-Mer-Mar, Havbris, Savonmaa, Henrik Danica ja Tom B. Kristiansandista löytyy lisää hylkyjä. Suomalainen rahtihöyrylaiva S/S Savonmaa ajoi myrskyssä karille vuonna 1937. Hylky lepää 18–25 metrin syvyydessä.

Yli 140-metrinen saksalainen rahtilaiva MS Seattle upposi vuonna 1940 toisessa maailmansodassa.

TEKNIIKKASUKELLUSTA

Kun puhutaan hylkysukelluksesta, ei voi sivuuttaa tekniikkasukeltajia. Sörlandet tarjoaa lukuisia makupaloja niille, jotka sukeltavat suljetun kierron laitteilla tai trimiksillä. One Ocean Dive Resortilla on seoskaasun täyttöpaikka aina trimiksiin asti. Syvemmällä olevat Jan Hubert, Mosel, Havbris ja Olivia ovat ilman muuta jokaisen tekniikkasukeltajan toivelistalla. Nämä hylyt ovat uskomattoman kauniita ja koskemattomia, ja niissä on mielenkiintoisia yksityiskohtia! Etenkin omien toiveiden mukaan räätälöidyillä retkillä tekniikkasukeltajat pääsevät Sörlandetin parhaille kohteille. Niistä kannattaa olla yhteydessä keskukseen. PERHEILLE JA LAPSILLE SOPIVA

Sörlandet tarjoaa paljon tekemistä koko perheelle – myös niille, jotka eivät sukella. Kun toinen vanhemmista sukeltaa, toinen voi viedä lapset esimerkiksi Kristiansandin eläinpuistoon tai hienoille rannoille. Etäisyydet ovat lyhyitä, ja Søgnessä on paljon puuhaa pinnan päällä ja alla. Lähde matkaan!

Juttu on julkaistu Ruotsin urheilusukeltajien liiton Sportdykaren-lehdessä 2/2018.

Miten ja milloin? SÖRLANDETIIN matkustaa yksinkertai-

simmin Ruotsin kautta autolla. Lautta Strömstadin ja Sandefjordin tai Mossin ja Hortenin välillä tarjoaa pienen tauon ajamiseen, jos saapuu idän suunnalta. Sesonki on käynnissä ympäri vuoden riippuen siitä, mitä haluaa nähdä. Näkyvyys hylyillä on paras talvella, mutta kalamaailma ja veden lämpötila on par-

Rakenteiltaan hyväkuntoinen Seattle lepää 20–70 metrissä.

1/2020 SUKELTAJA

haimmillaan syksyllä. Kesä aurinkoisessa Sörlandetissa on nautinto!

Miinanraivaaja NK02 Dragoner aloitti uransa Kjell-nimisenä torpedoveneenä. Se upotettiin vuonna 1944.

Kampasimpukat ovat Sörlandetissa suuria.

Meritähdet kelppien suojissa. Kelppimetsät eivät ole aivan yhtä reheviä kuin Pohjois-Norjassa.

1/2020 SUKELTAJA

Markus Dernjatin, Helsinki

Kalojen kaitsija Markus Dernjatinin hoidokit saattavat vahingossa pureutua peukaloon kiinni, kuten muuan levyviiksihai hoitotoimenpiteen aikana. Irrottamiseen tarvittiin ruuvimeisseli. Merimaailma Sea Lifen intendentin elämä kiertyy veden ja vesiluonnon ympärille. KRISTIINA KARILA Kuva Linda Enbäck

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Vesi on ollut elämässäni aina tärkeä elementti. Lapsena meillä oli sekä mummola että kesäpaikka meren äärellä. Vesille sai lähteä heti, kun sai perämoottorin käyntiin. Suvussamme oli myös useampi akvaarioharrastaja. Harrastin uintia, ja pääsimme Myyrmäen uimahallissa ihastelemaan sammakkomiehiä. Ajattelimme, että tuota ei KUKAAN pääse tekemään IKINÄ. 16-vuotiaana löysin autotallista akvaarion, innostuin ja homma lähti heti lapasesta. Pääsin töihin akvaarioliikkeeseen, ja kun omistaja kävi sukelluskurssin, menin mukaan. Oli ihan käsittämättömän hienoa päästä katsomaan vedenalaista maailmaa.

isoimman osan ajasta. Olen myös mukana erilaisissa yhteistyöprojekteissa ja suojeluhankkeissa kumppaniemme kanssa. Autamme tutkijoita ja teemme ympäristökasvatusta. Koulutan ja luennoin tarvittaessa myös ulkomailla; meillä on yli 50 Sea Lifea ympäri maailmaa ja osaamistamme hyödynnetään kansainvälisesti. MISSÄ JA MITEN SUKELLAT MIELUITEN?

Viihdyn sekä Suomen vesissä että ulkomailla. Olen tylsä sukelluskaveri, sillä jään vähän väliä tuijottamaan jotain eliötä, joka ei muita kiinnosta. Haluan tarkkailla, miten eliöt käyttäytyvät luonnossa oikeasti ja pätevätkö niihin samat lainalaisuudet kuin akvaariossa.

MITEN PÄÄDYIT TÖIHIN SEA LIFEEN?

Mietin ensin, että minusta tulisi arkkitehti kuten veljestä. Sitten hoksasin, että meribiologiaakin voi opiskella. Yliopistolla kävin tutkimussukeltajakurssin ja Innofocuksella Jouni Leinikin johdolla P3-tasoisen kevytsukeltajatutkinnon. Sukelsin paljon yliopiston kursseilla assarina. Seurassani Biosukeltajat ry:ssä suoritin kouluttajakurssin, ja vedin kursseja vastuukouluttajana useita vuosia. Pidin kouluttamisesta, mutta siihen aika ei ole riittänyt enää viime vuosina. Vuonna 2001 tein gradua ja luin lehdestä, että tänne suunnitellaan meriakvaariota. Siltä istumalta soitin pari puhelua, ja seuraavana päivänä istuin keskustelemassa asiasta hankkeen vetäjien kanssa. MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

Monenlaista. Eläintenhoitotöitäkin saa tehdä, vaikka se on vähentynyt vuosien varrella – ruokintaa, lääkintää, altaiden puhdistusta. PR-hommat, uudet hankkeet ja näyttelyn kehittäminen vievät

1/2020 SUKELTAJA

MILLAINEN ON TYYPILLINEN TYÖSUKELLUS?

Niitä tulee nykyään aika harvoin, ehkä joka toinen kuukausi. Niihin liittyy paljon lomakkeiden täyttöä, ja turvasukeltaja pitää olla aina mukana. Emme käytä räpylöitä, vaan kävelemme pohjalla reilusti lyijyä vyöllä. Riskinä voi olla lähinnä kiinni takertuminen tai että joku hai säikähtää ja ui vahingossa päin: 15-kiloinen torpedo voi saada aikaan vahinkoa. MITÄ MUUTA VESILUONTOON LIITTYVÄÄ TEET?

Olen ollut 18-vuotiaasta lähtien luonto-oppaana ryhmämatkoilla, muun muassa valasretkillä Norjassa, maitovalaita katsomassa Vienanmerellä, sukeltamassa Komodolla, Galapagoksella, Bunakenilla, Raja Ampatissa Länsi-Papuassa, Azoreilla ja Kreikassa. Erilaisia akvaariohommiakin teen, viimeisin Uuden lastensairaalan kanssa, kun suunnittelin ja rakensin suuren riutta-akvaarion sairaalan tiloihin. Olen ollut mukana erilaisissa luonto- ja meriaiheisissa kirjaprojekteissa tarkastamassa ja tuottamassa sisältöä.

MITÄ PIDÄT SUURIMPANA UHKANA VESILUONNOLLE?

MITÄ MUUTA ELÄMÄÄSI JA ARKEESI KUULUU?

Ilmastonmuutos ehdottomasti. Merten muoviroskaa en pidä ollenkaan saman mittakaavan ongelmana; se on vaan enemmän näkyvillä, joten siihen on helppo tarttua ja ”tehdä jotain”. Sitä ei ehkä käsitetä riittävän hyvin, että kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä nousee, tulevat ilmaston luontaiset vaihtelut siihen päälle. Nimenomaan tämä äärivaihtelu määrittää lajien ja ekosysteemien luontaista kykyä lisääntyä ja selvitä. Tämä näkyy jo monessa paikassa, kuten esimerkiksi Australian Isolla Valliriutalla. Meidän pitäisi puhua diversiteettikadosta eli siitä, että lajit katoavat eikä niitä saada enää takaisin. Suomessa ilmastonmuutos lisää sademääriä, mikä lisää valuntaa Itämereen ja järviin, mikä lisää ravinnekuormaa. Se muuttaa vesistöjä, etenkin kun Itämeri on vähäsuolainen murtovesi jo valmiiksi.

Tärkein harrastukseni ovat budolajit: shaolin kungfu ja japanilainen miekankäyttötaitoon perustuva iaido. Käyn myös bodycombat-ryhmäliikuntatunneilla. Näillä pysyy paikat kunnossa. MITÄ TERVEISIÄ HALUAT LÄHETTÄÄ SUKELTAJILLE?

Minusta on hienoa, että Suomessa on aktiivista seuratoimintaa; se yllättää aina uudestaan ja uudestaan, miten suurella innolla seuroissa tehdään asioita. Arvostan tosi paljon kouluttajia, jotka jaksavat aloittaa aina alusta uuden porukan kanssa. Ympäristöasioissa toivon sukeltajilta paitsi konkreettisia tekoja myös sitä, että he pitävät ympäristöasiaa esillä. Sukeltajat näkevät, millainen tilanne on veden alla.

1/2020 SUKELTAJA

Norpat

Evästä treeneihin – kokkausmerkki taskuun Räpylänjäljet-materiaaleissa on yhtenä teemana kokkaus. Pronssisen merkin saamiseksi tulee sinun tutustua ravitsemussuosituksiin ja tehdä eväät sukellusreissulle tai treeneihin. Tässä vinkkejä merkin suorittamiseen. HELI HALAVA

löydät ruokaviraston sivulta osoitteesta www.ruokavirasto.fi/vrn/ravitsemussuositukset. Onko oma ruokavaliosi lähellä suosituksia, ainakin suurimman osan aikaa? Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille 2019 -oppaan sivulta 93 alkaen löytyvät urheilevan nuoren ravitsemussuositukset. Käy katsomassa tämä kappale. Mitä suositellaan urheilijan juomaksi? Löydätkö vinkit eväistä? Opasta voi lukea ositteessa www.julkari.fi/handle/10024/137459. RAVITSEMUSSUOSITUKSET

EVÄSVINKKEJÄ

Bentobox on Japanista lähtöisin oleva tapa tehdä evästä. Eväistä voi muokata hienon näköisiä taideteoksia – kivan näköistä ruokaa on kiva syödä. Eväsrasiaksi käy vaikka tavallinen pakastusrasia. Omasta taideteoksestasi voit jakaa kuvan Instassa tai ohjaajan luvalla seurasi nettisivulla. Itse tehdyt välipalapatukat ovat myös oiva eväs. Valitse ohje, joka ei sisällä suuria määriä sokeria ja rasvaa. Ohjeita löydät googlaamalla. Monenlaiset smoothiet ovat hyvää evästä ennen treenejä. Ne sulavat nopeasti, joten treeneissä on kiva olla, kun vatsa ei tunnu täydeltä.

1/2020 SUKELTAJA

2 dl

Kokeile Mustekala mustikkasmoothie n ta

mustikoita 1 banaan i 2 dl maito a, vaniljajo gurttia, ka urajuomaa tai vastaava a nestettä 1–2 tl ra akalakritsaj auhetta ta i lakritsijauh (löytyy ruok etta akaupan m austehylly stä) Sekoita aine kset tehosekoit timessa tai sauvas ekoittimel la.

Ympäristö

Koralliriutat, sukeltajien suurin ympäristöhaaste Teksti ja kuva ERKKI SIIRILÄ

onille meistä sukeltajista koralliriutta on se kaikkein kiehtovin paikka veden alla. Siellä näemme läheltä ulapoiden laajan elämänkirjon. Ei ihme, sillä neljännes vedenalaisista lajeista viettää osan elämänkaarestaan riutoilla, vaikka näitä ympäristöjä merten pintaalasta on alle prosentti. Kun helsinkiläissyntyinen Peter Forsskål (1732–1763) tutki Punaisellamerellä ensimmäisenä maailmassa koralliriuttoja tieteellisen systemaattisesti, kuulun ruotsalaisbiologi Linnén oppilas ei varmaankaan aavistanut, kuinka herkkä tämä ekosysteemi oli.

Itse olen nähnyt riuttojen terveen korallipinnan vähenevän monessa maassa. Syitä on ollut useita: pyörremyrskyt, ravinteikkaat jätevedet, varomattomat sukeltajat, huolimaton ankkurointi, ylikalastus ja pyynti räjähtein, korallitaudit ja haitallisten riuttaeliöiden massaesiintyminen tai hyödyllisten harventuminen. Myös ajattelematon rakentaminen, joka on johtanut rannan eroosioon, korallikiven louhintaan tai mullan valumiseen maalta mereen, on aiheuttanut hankaluuksia. Nykyajan puhutuin ympäristöasia on kuitenkin ilmastonmuutos. Veden lämpeneminen haalistaa ja tappaa koralleja,

ja meren pH:n muutokset uhkaavat nekin riuttoja. Kivikorallien ollessa heikoilla ekosysteemin kalkkista perustaa pois nakertavat eliöt pääsevät voitolle: riutan monimuotoinen runko lopettaa kasvamisen ja alkaa hävitä sekä paikan lajisto ehtyä. Jotkin köyhtyneet riutat kuitenkin elpyvät. Ratkaisuja tuovat suojelualueet. Esimerkiksi salakalastus voidaan näin saada hallintaan. Jätevesien käsittely auttaa sekin koralleja, kamppailevathan ne elintilasta levien kanssa. Samoin rakentamisnormit, sukeltajien ympäristökoulutus sekä kiinteiden venepoijujen asentaminen sukelluspaikoille parantavat riuttojen kuntoa. Myös mangrove- ja meriruohoalueiden varjelu naapuriekosysteemeinä on hyödyllistä. Hoitotoimien rahoitusta helpottavat meripuistojen kävijämaksut. Onneksi suomalaissukeltajien suosimassa Punaisenmeren pohjoisosassa riutat ovat suurelta osin elävien korallipolyyppien peitossa. Näille vesille korallit tulivat viimeisen jääkauden jälkeen etelästä. Siellä ne olivat jo sopeutuneet kuumempiin vesiin. Niinpä vaikkapa Egyptissä korallit kestävät meriveden lämmön kohoamista tavallista enemmän eivätkä haalistu ja joudu alttiiksi kuolemalle kovin helposti. Tyynenmeren riuttojen tuorein ympäristöraportti sisältää sekin yllättävän positiivisia uutisia alueen korallien kunnosta – toisaalta muistissa ovat yhä otsikot Australian Ison Valliriutan ongelmista. Ilman kehitysmaiden omaa ympäristönhoitoa riutat eivät luonnollisestikaan säily kunnossa. Tosin kansainvälisessä maailmassamme korallien tulevaisuus riippuu meidän eurooppalaistenkin toimista. Lisäksi kyseessä on talous: etelässä moni köyhä kalastaja tarvitsee elantonsa turvaamiseen vaihtoehtoja, ettei lähiriutalta tarvitsisi pyytää sen viimeistä kalaa. Jopa 99 % maapallolla koskaan eläneistä lajeista on hävinnyt historian viidessä sukupuuttoaallossa. Kuudennen haluamme varmaan pysäyttää heti alkuunsa myös maailman merissä. 1/2020 SUKELTAJA

Arktista sukeltajien tutkimusja koetoimintaa Ruotsissa, napapiirin läheisyydessä.

Argonista etua arktisessa sukelluksessa Argonin hyöty kuivapuvun lämmöneristyskaasuna on nyt ensimmäistä kertaa osoitettu tieteellisesti. Suomalaisten tekemä tutkimus on osa pohjoismaista, sotilaallista sukellusyhteistyötä. Toimittanut SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Petri Pekkala

utkimuksessa haluttiin selvittää, onko argon ilmaa parempi lämmöneristyskaasu kuivapukusukeltamisessa erittäin kylmissä olosuhteissa. Tutkimuksessa käytetään näistä olosuhteista termiä arktinen sukellus. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yli 30 metrin syvyydessä veden lämpötila on +4 °C riippumatta vuodenajasta. Kylmä

1/2020 SUKELTAJA

aiheuttaa haasteita sekä ammattimaiselle että vapaa-ajan sukeltamiselle kaikissa Pohjoismaissa. Kylmettyminen ei ole ainoastaan epämukavuustekijä, vaan se myös huonontaa fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä ja on merkittävä riskitekijä sukeltajataudille. Erittäin kylmissä olosuhteissa sukeltamisesta on ollut hyvin vähän tutkittua tietoa.

LÄMPÖHUKAN VÄHENTÄMINEN MERKITYKSELLISTÄ

Argonin merkityksestä on kiistelty pitkään, sillä teoriassa argonin pitäisi 31 % huonomman lämmönjohtavuutensa takia olla ilmaa parempi lämmöneristyskaasu. Tekniikkasukeltajat ovat jo pitkään olleet vakuuttuneita argonin paremmuudesta. Joidenkin aktiivisukeltajien arvioiden mu-

Yhteispohjoismaista koetoimintaa POHJOISMAISEN sotilaallisen sukellusyhteistyön, NORDEFCO

(Nordic Defence Cooperation) WG DIVER, osallistujamaita ovat Ruotsi, Norja, Tanska ja Suomi. Vuonna 2011 aloitettiin yhteispohjoismainen erittäin kylmien olosuhteiden sukellusturvallisuuden ja välinekehittelyn tutkimusja koetoiminta. Käytännön koetoiminta alkoi jäisessä joessa Ruotsin napapiirin läheisyydessä alkuvuodesta 2012. Tästä sai alkunsa viisi vuotta kestänyt tutkimusja koetoiminta, jonka aikana Merivoimien sukeltajien kylmäsukelluksessa käytettävää välineistöä ja pukujen lämmöneristävyyttä on saatu kehitettyä paremmaksi. Argontutkimus on osa tätä tutkimusyhteistyötä. Tutkimustoiminta on sekä edistänyt palvelusturvallisuutta että parantanut sukeltajien operatiivista toimintakykyä vaativissa suomalaisissa sukellusolosuhteissa. Keskeisessä roolissa projektin suunnittelussa ja toteutuksessa olivat Sukelluslääketieteen keskus ja Merisotakoulu. Tutkimuksen suunnittelussa ja osatöiden kirjoitusvaiheessa olivat mukana myös Työterveyslaitoksen Oulun kylmälaboratorion asiantuntijat, unohtamatta tutkimuksessa vapaaehtoisesti mukana olleita Merivoimien sotilassukeltajia.

kaan yli 80 % vaativia ja pitkiä sukelluksia tekevistä tekniikkasukeltajista käyttää argonia puvun lämmöneristyskaasuna. Mitään tilastoja aiheesta ei ole, mutta ainakaan käytön yleisyydestä ei ole epäilyä. Argonin hyötyä ei ole aikaisemmin osoitettu tieteellisesti. Argonin hyödyt (passiivisena eristeenä) olisivat sotilassukeltajilla erityisen merkittäviä verrattuna esimerkiksi aktiivisiin lämpölaitteisiin. Aktiivisia lämpölaitteita ei voi käyttää kaikissa sotilassukellustehtävissä niiden aiheuttaman magneettisen herätteen vuoksi. Aktiivisia, lämpöä ylläpitäviä laitteita käytetään jonkin verran siviilisukeltamisessa, mutta ne voivat polttaa ihoa ja joissain tilanteissa lisätä hypotermian riskiä. NÄIN TUTKIMUS TEHTIIN

Tutkimuksessa neljä sukeltajaa teki virtaavassa -0.5-asteisessa vedessä jään alla, kuuden metrin syvyydessä yhteensä 14 sukellusta, joiden kesto oli 45 minuuttia. Ulkolämpötila oli -25°C. Näistä sukelluksista seitsemässä käytettiin ilmaa ja seitsemässä argonia lämmöneristyskaasuna. Tutkimuksessa mitattiin ydinlämpöä sekä pintalämpötilaa kahdeksasta eri kohdasta kehossa. Pintalämpötiloista laskettiin pinnan suuruuden mukaan painotettua kokonaislämpötilaa. Pinnan kokonaislämpötilaa käytettiin arvioimaan lämmön menetystä. Lisäksi saatuja lukuja yhdistettiin elimistön keskilämpötilaksi,

Sukeltajaan on asennettu koetoiminnassa tarvittavat mittaus- ja tallennuslaitteet.

jolla voitiin arvioida elimistön kykyä ylläpitää lämpötilaa. Ryhmien välisiä eroja verrattiin lämpötilan muutosten avulla. ARGON ERISTÄÄ PAREMMIN

Tutkimustulokset osoittavat, että ilmasukelluksissa sekä kehon pintalämpötila että keskilämpötila laskivat merkittävästi sukelluksen aikana, mutta argonsukelluksissa samaiset lämpötilat laskivat huomattavasti vähemmän. Ydinlämmöissä ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa. Täten voitiin osoittaa, että argon on ilmaa parempi lämmöneristyskaasu kuivapukusukeltamisessa arktisissa olosuhteissa. Argonin käyttö voi tehdä sukeltamisesta turvallisempaa, vähentää sukellukseen liittyviä riskejä, parantaa toimintakykyä ja ehkäistä kohtalokkaita sukellusonnettomuuksia.

Argon on ilmakehän tavallisin jalokaasu eli tuotantokustannukset ovat melko edulliset. Argonin hyöty kuivapuvun lämmöneristyskaasuna on nyt ensimmäistä kertaa osoitettu tieteellisesti. Eri maiden ja yritysten kiinnostus arktisia alueita kohtaan tulee johtamaan siihen, että erilaiset keinot sukeltajien suojaamiseen kylmältä tulevat vain kasvattamaan merkitystään.

HAITAT VÄHÄISIÄ

Argonin mahdolliset haitat ovat vähäisiä. Argon on ilmakehän tavallisin jalokaasu eli tuotantokustannukset ovat melko edulliset. Kuitenkin hyvin laajassa käytössä myös logistisia ja taloudellisia seikkoja on huomioitava. Hyvin harvinaisena haittavaikutuksena argonista on kuvattu ihottumaa (urtikaria) ja tasapainoelimen toimintahäiriötä. Argon on lisäksi narkoottinen kaasu, joten sen pääseminen hengityskiertoon esimerkiksi sukelluspuvun kauluksen kautta on estettävä.

Artikkeli on tiivistelmä Sotilaslääketieteen aikakauslehdessä 2/2019 julkaistusta tieteellisestä artikkelista. Kirjoittajat: Richard Viking Lundell, LL, päällikkölääkäri, Santahaminan terveysasema, Sotilaslääketieteen keskus. Harri Mäkitalo, sukellussairaanhoitaja, Sukelluslääketieteen keskus, Sotilaslääketieteen keskus. Tomi Wuorimaa, LT, ylilääkäri, Sukelluslääketieteen keskus, Sotilaslääketieteen keskus. Kapteeniluutnantti Petri Pekkala, koetoiminnan johtaja, Merisotakoulu. 1/2020 SUKELTAJA

Tero Lehtonen

Omaan kokoon suhteutettu sinkkupullo on aloittelijalle ihan hyvä vaihtoehto. Tässä poseeraavat (vas.) 8-, 10- ja 12-litraiset pullot.

Millainen laitepaketti aloittelijalle? Laitesukelluksen peruskurssilla käytetään yleensä seuran varusteita. Monet seurat lainaavat tai vuokraavat laitepaketin tuoreille sukeltajille ensimmäisen kesän ajaksi, jotta harrastaminen ei tyssäisi varusteiden puutteeseen. Oman laitepaketin hankita tulee kuitenkin eteen varsin nopeasti. KRISTIINA KARILA

aitepaketti on jonkinmoinen sijoitus, jonka hankinnassa on syytä huomioida muitakin tekijöitä kuin raha. Tärkeintä olisi miettiä, miten ja missä olosuhteissa aikoo sukeltaa. Syviin, vaativiin sukelluksiin kylmässä vaaditaan laitteistolta erilaisia ominaisuuksia kuin rentoihin sukelluksiin lämpimässä. Tuoreen sukeltajan voi olla vaikea etukäteen tietää, miten aikoo sukeltaa, ja kiinnostuksen kohteetkin voivat muuttua harrastusvuosien kertyessä. Oman seuran

1/2020 SUKELTAJA

kouluttajat ja kokeneemmat sukeltajat ovat valtava tietopankki, jota kannattaa hyödyntää, kun vaihtoehtojen runsaus kiristää päätä. Hae hyvää hinta-laatusuhdetta. Käytettykin varuste voi olla hyvä, kun se toimii, on huollettu ja sillä on vielä käyttöikää jäljellä. Osin myös seuran kulttuuri voi ohjata valintaa: millä varustuksella seurassa ”on tapana” sukeltaa. Senkään ei kannata antaa liiaksi vaikuttaa – oma sukellustapa ja -tarve on tärkein kriteeri.

SINKKU VAI TUPLA

Sukeltajan oma koko määrittää pitkälti pullojen kokoa. Pienikokoiselle ihmiselle ei ole mielekästä iskeä selkään valtavaa 12 litran tuplapullosettiä, jonka alle lyyhistyy. Pienikokoinen kuluttaa vähemmän kaasua, joten ison ilmareservin kuljettaminen mukana ei ole aina tarpeellistakaan. – Aloittelija pärjää mainiosti omaan kokoon suhteutetulla sinkkupullolla, kunhan ottaa huomioon, että se on kiikkerämpi selässä kuin tuplapullot. Jos

Tero Lehtonen

Jyri Lavikka

Jos olet ostamssa käytettyä pulloa, kurkkaa pohjasuojan alle. Pohja ei saa näyttää tältä.

Takkimallisen liivin pitää olla käyttäjälleen sopivan kokoinen, joten jos mahdollista, sitä on hyvä sovittaa ostosreissulla sukelluspuvun kanssa.

tasapainotuksen kanssa on ongelmaa, voi 7–10 litran tuplasetti tuntua paremmalta. Junnuille ja pienikokoisille valitsisin 8-litraisen 300 barin pullon, joka on helppo hallita pinnan päälläkin. Toki jos sukeltaja on isokokoinen karpaasi, voi aloittelijanakin valita isot tuplat, neuvoo Sukeltajaliiton puheenjohtaja, liittokouluttaja Tero Lehtonen. – Sinkkusetti on hyvä vaihtoehto, jos ei vielä tiedä, millaisia sukelluksia haluaa tehdä. Pullojen jälleenmyyntiarvo säilyy varsin hyvin, joten sinkkupullon voi vaihtaa myöhemmin tarvittaessa tupliin. Itselleni olen jättänyt sinkkupulloja varastoon esimerkiksi allastreenejä varten, ja myös seurojen rantojenpuhdistustalkoissa ja vastaavilla sukelluksilla ne ovat käteviä, hän lisää. Takavuosina suosittua ”possupulloa”, lyhyttä 15-litraista 200 barin pulloa Lehtonen ei suosittele varauksetta pienikokoiselle aloittelijalle, sillä se muuttaa sukeltajan painopistettä kauemmaksi kehon keskipisteestä, jolloin sukeltaja keikkuu helposti.

TERÄS VAI ALUMIINI

Suomessa käytetään useammin teräspulloa, kun taas alumiinipulloon sukeltaja törmää todennäköisimmin ulkomailla sukelluskeskusten retkillä. Alumiini on kevyempää, mikä pitää huomioida painotuksessa. Alumiini heikkenee iän myötä: yli 40-vuotiasta pulloa ei kannata ostaa käytettynä. Teräpullojen suurin riski on ruoste. Jos olet ostamassa käytettyä pulloa, varmista, ettei pullon sisäpuolella tai pohjasuojien alla ole ruostetta. – Osta käytettynä uudehkoja hyväkuntoisia, ei mitään antiikkisia 70-luvun pulloja. Niissä venttiilikierteet eivät välttämättä ole yhteensopivia nykyaikaisten venttiilien kanssa ja sisustan kunto voi olla kyseenalainen. Tarkista myös katsastusleimat. Kannattaa ottaa ostoreissulle mukaan kaveri, joka ymmärtää asian päälle, neuvoo Lehtonen. TAKKI VAI SIIVET

Takkimallinen tasapainotusliivi on ylivoimaisesti suositun liivityyppi maailmanlaajuisesti virkistyssukelluksessa. Etelän

sukellusretkillä käytetään pääsääntöisesti takkiliivejä. Takkiliivin pitää olla ehdottomasti sopivan kokoinen, jotta se ei pyöri käyttäjän päällä, joten sitä on hyvä sovittaa ostoreissulla puvun kanssa. Takkiliivi on pehmeämpi kehoa vasten. Wings-liivillä uintiasento on parempi ja rauhallisempi, koska nostepussit sijaitsevat tasaisesti selän päällä. Se on kompakti ja sitä voi muokata harrastuksen edetessä. Märkäpuvun kanssa metallinen selkälevy saattaa johtaa kylmää selkään syvemmälle sukellettaessa, kun märkäpuku puristuu kasaan. Wings-liivi on elementissään ensisijaisesti kovan selkälevyn ja tuplapullojen kanssa, mutta sitä voi käyttää myös sinkkupullon kanssa. Kovaa selkälevyä käytettäessä sinkkupullo voidaan kiinnittää selkälevyyn sinkkupulloadapterilla. Joidenkin adaptereiden kanssa laitepaketin painopiste saattaa kuitenkin nousta korkealle, mikä voi tuntua kiikkerältä. Molemmissa malleissa liivin nosteen pitää riittää tuomaan hätätilanteessa sukeltaja varusteineen pintaan. Liian pienen » 1/2020 SUKELTAJA

Pekka Tuuri

Tekniikkasukeltajien suosima wings-mallinen liivi on levinnyt Suomessa muidenkin sukeltajien käyttöön.

takkiliivin noste ei välttämättä riitä märkäpuvun kanssa syvällä sukellettaessa, koska puku menee kasaan veden paineen kasvaessa, jolloin puvun noste pienenee. Samoin wings-liivi tulee hankkia silmällä pitäen sitä varustusta ja painotusta, jolla aikoo sukeltaa. Tasapainotusliivin on kyettävä tuomaan sukeltaja pintaan, vaikka esimerkiksi kuivapuku olisi rikkoutunut ja täynnä vettä.

Mieti, miten aiot sukeltaa? Oikeat varusteet löytyvät sitä kautta.

PAINEENALENNIN JA ANNOSTIMET

Jos aikoo sukeltaa Suomessa, on paineenalentimen syytä olla jäätymissuojattu. Käytännössä kaikissa Suomessa myytävissä uusissa laitteissa on jäätymissuoja oletuksena. Asian kanssa pitää olla tarkkana lähinnä, jos hankkii paineenalentimen Suomen ulkopuolelta, esimerkiksi nettikaupasta tai etelän lomakohteen myymälästä. Myös käytettynä hankitusta kannattaa tarkistaa, että se on Suomen oloihin sopiva. Kovin vanhaa käytettyä alenninta ei kannata ostaa, sillä siihen voi olla vaikea saada huollossa varaosia. – Sukellussyvyyksien kasvaessa suositellaan turvallisuuden vuoksi kahta

1/2020 SUKELTAJA

paineenalenninta. Syvemmällä hengityskaasun virtaukset ovat isoja, joten riski, että syvällä sukellettaessa paineenalennin jäätyy ja annostin alkaa puhaltaa, kasvaa. Helpompiin olosuhteisiin riittää yksi alentaja, jossa on kaksi annostinta, Tero Lehtonen sanoo. Entä sitten letkut, pitkänä vai lyhyenä? Maailmalla pitkiä vara-annostimen letkuja ei yleisesti käytetä virkistyssukelluksessa, mutta Suomessa ne ovat yleistyneet nopeasti tekniikkasukelluksen lisääntyessä.

– Tekniikkasukelluksessa maksimoidaan turvallisuutta, ja jotkut käytännöt leviävät sieltä virkistyssukelluksen puolellekin. Pitkällä vara-annostimen letkulla on helpompi jakaa kaasua toiselle ongelmatilanteessa. Toisaalta aloittelijaa saattaa kaikki ylimääräinen heiluva härpäke häiritä. Jos valitsee pitkät letkut, ne pitää osata laittaa niille kuuluville paikolle varusteissa, Lehtonen neuvoo. Jos ostat paineenalentimen ja annostimet käytettynä, selvitä, koska ne on viimeksi huollettu ja pyydä tarvittaessa huoltopöytäkirja. Jos huollosta on aikaa tai laitteella on sukellettu paljon, on se huollettava. Hintaa huollolle tulee helposti 100–150 € per setti, joten kannattaa miettiä, mistä maksaa ja millä rahalla saa uuden laitteen. – Varusteet eivät ole hyviä tai huonoja, on vain vääriä käyttötarkoituksia. Mieti miten aiot sukeltaa. Teetkö syviä vai matalia sukelluksia, Suomessa vai ulkomailla? Kuuntele hyviä neuvoja mieluiten useammalta kokeneelta sukeltajalta. Kokeile erilaisia varusteita peruskurssilla ja seuran hallivuorolla, sanoo Tero Lehtonen.

Tero Lehtonen

Molemmat paineenalentimet ovat jäätyneet. Suomen oloihin on syytä hankkia jäätymissuojattu paineenalennin.

Seura tarvitsee kestäviä, helposti huollettavia varusteita monenkokoisille ihmisille.

Seuran varusteiden pitää kestää KUN SEURA hankkii uusia varusteita, tulee niiden sopia mahdol-

lisimman monenlaiselle käyttäjälle. Seurakäytössä varusteiden tulee olla myös kestäviä, helposti huollettavia ja pitkäikäisiä. – Seuralle valitsisin tunnettuja ja hyväksi tiedettyjä merkkejä, joiden huollot järjestyvät pitkälle tulevaisuuteen, Lehtonen toteaa. – Pulloja pitää löytyä riittävästi myös pienikokoisemmille: kipinä lähteä peruskurssille karisee nopeasti, jos introssa nyykähtää valtavan paketin alle. Liiveistä wings-malli sopii useimmille, koska sitä on helppo säätää kehon mukaan. Siinä on myös vähemmän muoviklipsejä ja muita helposti rikkoutuvia osia. Kiinnitysklipsi tai kaulalenkki vara-annostimelle pitää olla, ettei se laahaa avovedessä mudassa tai kolise altaan pohjaan, jos uuden sukeltajan tasapainotus on vasta työn alla. Introihin ottaisin lyhyet letkut, pitkä letku saattaa hämmentää kokeilijaa. Seuran annostinvalikoimassa on syytä olla myös pienellä suu-

Letkut säilyvät hyväkuntoisina, kun ne saavat olla mahdollisimman suorana säilytyksen aikana.

kappaleella varustettuja annostimia, etenkin jos nuoria on paljon, hän neuvoo. 1/2020 SUKELTAJA

Hempeä äyriäinen KUVA-ALBUMI Kuva sijoittui vuoden 2019 Sukelluskuvauksen PM-kilpailussa toiseksi sarjassa A2: Makrokuvat, Pohjoismaiset vedet (kaikki vedet Pohjoismaissa pois lukien Itämeri ja makea vesi). Kuvan on ottanut norjalainen Erling Svensen. – Kuva on otettu viime vuoden syyskuussa Saltstraumenin salmessa Bodøssä, Norjassa. Salmessa on maailman kovin merivirta, enimmillään 25 solmua – todellinen linko siis, hän kertoo. – Sukelsin virrassa valokuvaamassa ja keräämässä eliöitä Artsdatabanke-projektia varten. Siinä kuvataan ja rekisteröidään meriluontoa paikan päällä. Kuvan katka, Iphimedia obesa, on vain 12 mm pitkä. Vaaleanpunainen tausta on levän peittämää kiveä. KUVA ERLING SVENSEN

1/2020 SUKELTAJA

Kuvaajan vinkki

molemmilla sivuilla ja noin puoli metriä kameran alapuolella. Parhaan valaistuksen saa kokeilemalla. Kiinnitä huomiota varusteisiin ja taustaan. Roikkuva letku tai epämääräinen härpäke taustalla pilaa otoksen. Varaudu myös kuvaamaan useita testiversioita, sillä otoksen laatu selviää kunnolla vasta editointivaiheessa. VALITSE KUVASUHDE OIKEIN

Taidot videolle Hyvä sukellustaidon opetusvideo saa suorituksen näyttämään helpolta ja sulavalta, mutta sen takana voi olla paljon työtä. Taitovideon kuvaamiseen allas on paras paikka. Olosuhteet ovat stabiilit eikä pohjan pöllyäminen sotke näkyvyyttä. PASI MANNERKOSKI Kuva Marcin Dobrucki

Kameralla kannattaa kuvata RAW-materiaalia parhaalla mahdollisella laadulla ja huomioida myös oikea kuvasuhde; näin editoinnissa jää enemmän pelivaraa. Kuvasuhteeseen vaikuttaa myös se, missä aiot videota käyttää. Youtubeen kuvattaessa paras kuvasuhteen ja resoluution yhdistelmä löytyy palvelun sivuilta. Niihin kannattaa perehtyä, koska Youtube mukauttaa kokoa dynaamisesti videon koon ja katsojan laitteen mukaan. Ohjeita on sivuilla support.google.com/youtube. Kuvataajuus 24 kuvaa sekunnissa on oletuksena. Jos on mahdollista kuvata suurella kuvataajuudella, voi kuvaustulosta esittää hidastettuna ilman, että video ”nykii”. HUOMAA EDITOIDESSA NÄMÄ

alkaa ennakkosuunnittelusta. Jos sukeltajan on tarkoitus myös esitellä jokin taito tai toimia vain mittakaavana tai tehosteena, vaatii se jo käsikirjoitusta. Taitovideon kuvausprojektissa on hyvä olla mukana riittävän asiantuntijuuden omaava henkilö, kuten kokenut kouluttaja, jotta kuvattava suoritus tehdään varmasti oikein. Sukelluskuvaaja on aina haasteen edessä. Kuvaamisen lisäksi hänen täytyy pitää huolta omasta turvallisuudestaan ja pystyä huolehtimaan muun muassa ilman riittävyydestä ja syvyydestä. Kamera saattaa viedä molemmat kädet ja kuvaaja saattaa joutua huolehtimaan myös valoista. Kuvaajan omien sukellustaitojen tulee siis olla kunnossa. SUKELTAJAN KUVAAMINEN

RIITTÄVÄSTI MATERIAALIA

Usein tallennus kannattaa aloittaa jo pinnalla eikä pysäyttää lainkaan, vaikka itse kuvattava tilanne hetkeksi päättyisi. Lopulliseen videoon päätyvä materiaali on helpompi päättää editointivaiheessa, joten varsinaisen suorituksen ennen- ja jälkeen-tilanteet on hyvä saada videolle.

1/2020 SUKELTAJA

Jatka kuvaamista suorituksen päättymisen jälkeen vaihtamatta kuvakulmaa ja laske mielessä vaikka kolmeen. Näin editointiin jää sopiva kohta, mihin voidaan sijoittaa esimerkiksi lopputekstin alku. Kuvattava suoritus aloitetaan, kun sukeltajat ovat tasapainottaneet itsensä ja etäisyys kuvattavaan on sopiva. Kuvaajan OK voi toimia merkkinä siihen, että kaikki näyttää hyvältä. Kun kuvaaja on hieman kuvattavan alapuolella, on helpompi säilyttää katsekontakti kameraan suorituksen aikana. Kun kamera on jalustalla, kuva ei vaapu. Otos voidaan kuvata myös kahdella kameralla, joista toinen on jalustalla, ja editoida kuvakulmat myöhemmin. LISÄVALAISU JA YKSITYISKOHDAT

Myös altaalla lisävalaistus voi olla tarpeen. Hyvä paikka valoille on esimerkiksi

Editointivaiheessa yksinkertainen on usein kaunista. Värikorjaus ennen leikkausta takaa sen, että väritasapaino on samankaltainen koko videolla. Ohjelman värikorjausautomatiikka on hyvä lähtökohta, ja sitä voi painottaa enemmän siniseen. Vältä korjaamasta värejä liikaa, tulos voi näyttää ”pestyltä”. Vältä myös vaaleiden kohtien palamista puhki, varsinkin kasvoissa ja käsissä. Siniseen painottuva kuva näyttää usein hyvältä, mutta luonnollisuus on hyvä säilyttää. Ristihäivytys siirtymisissä puolen sekunnin ajalla toimii leikkauksissa ja näyttää mukavalta, mutta ylenpalttisia efektejä kannattaa välttää. Tekstin lähteenä on käytetty taitovideoiden kuvausopasta Sukeltajaliiton materiaalityöryhmän käyttöön. Oppaan on tehnyt Marcin Dobrucki.

Kiinnostaako videokuvaaminen? SUKELTAJALIITON e-oppimisympäristö Dyykkiä kehitetään jatkuvasti muun muassa

tekemällä sinne mallisuoritusvideoita eri sukellustaidoista. Jos haluat mukaan tekemään videoita, ota yhteyttä koulutuspäällikköön mika.rautiainen@sukeltaja.fi.

Hyvä homma!

Uusi vene Leader-tuella Kiteellä on kehitetty seuraa Leader-tuen avulla. Viimeisimpänä Keski-Karjalan Sukeltajat ry hankki seuralle uuden veneen, plotterin ja trailerin. SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Erno Olkkonen

einäkuussa 2019 Keski-Karjalan Sukeltajat hankki seuran käyttöön keulaportillisen Pioner Multi -katamaraaniveneen, jossa on 80 hv perämoottori. Lisäksi hankittiin veneen kuljetukseen traileri sekä uusi viistokaikuluotain-plotteriyhdistelmä. Veneen ja kaluston yhteishinta oli noin 27 000 euroa, mihin saatiin 75 % investointitukea paikallisesta Leadertoimintaryhmästä, Keski-Karjalan Jetina ry:stä. – Olemme hankkineet sukellusseuralle aiemmin muun muassa 10 000 euron kompressorin vastaavan investointituen mahdollistamana. Alkukesästä 2019 meille tuli mieleen, että voisimme hakea tukea myös tähän tarkoitukseen. Kysyin asiaa alustavasti Jetinasta, ja he selvittivät asiaa myös ELY-keskuksesta. Kun asiaa ei suoralta kädeltä tyrmätty, laadimme hankehakemuksen perusteluineen, tarvittavine liitteineen ja lausuntoineen, kertoo seuran varapuheenjohtaja Erno Olkkonen. HANKKEISTA OLTAVA HYÖTYÄ MUILLEKIN

Hakemuksessa tulee perustella tarkasti hankinnan taustoja. Omasta Leader-ryhmästä saa raamit ja tukea hakemuksen laatimiseen. Keski-Karjalan Sukeltajien perusteluissa oli muun muassa seuran aktiivisen toiminnan jatkuminen tulevaisuudessakin. Hankkeista pitää olla yleistä hyötyä koko alueelle, joten seura perusteli tätä muun muassa sillä, että kalustohankinnan jälkeen se pystyy palvelemaan paremmin myös muualta tulevia sukellusharrastajia ja lomalaisia ja näin tukea alueen matkailua. Vapepa-toiminnan parempi toimivuus ja kehittäminen oli myös mainittu perusteluissa. Hankkeiden on sovittava EU:n MannerSuomen maaseudun kehittämisohjelmaan ja myös alueelliseen kehittämisohjelmaan. RAHAT OLTAVA ETUKÄTEEN

Seuran aktiiveilla, muun muassa Olkkosella itsellään, oli kokemusta erilaisten rahoitusten hakemisesta, mistä oli huomattavaa apua prosessissa. – Paperit ja hakemus saatiin kasaan noin viikossa. Siitä noin viikko eteenpäin Leader-toimintaryhmän hallitus teki myönteisen tukipäätöksen. Meillä meni siis noin kolme viikkoa ideasta siihen, kun meillä oli myönteinen tukipäätös, hän kertoo. Tuen maksatus haetaan ELY-keskukselta, ja sitä voi saada vasta, kun hankinta on jo tehty ja siitä on esittää kuitit.

Tarra veneen kyljessä kertoo, että kaluston hankinnassa on käytetty Leader-tukea.

Tästä kelpaa kulkea varusteiden kanssa veneen kyytiin.

– Saimme Kiteen kaupungilta kulutonta puskurilainaa, jonka turvin pystyimme tekemään hankinnat. Kulutositteita vastaan saimme rahat takaisin ELYstä, ja maksoimme lainan sitten takaisin kaupungille. Ideasta koko projektin loppuun saattamiseen maksatuksineen meni noin kolme kuukautta. – Tällä kertaa kaikki sujui erittäin helposti, nopeasti ja sujuvasti. Kyllähän tämä toki vaati paljon papereita ja selvityksiä, mutta niin seuran hallituksen, Leader-ryhmän, kaupungin kuin muidenkin tahojen sujuva yhteistyö ja osaaminen sattuivat nyt olemaan kohdillaan, Erno Olkkonen toteaa.

Keski-Karjalan Sukeltajat ry KOTIPAIKKA: Kitee LAJIT: laitesukellus, Vapepa-sukellus, norppatoiminta JÄSENMÄÄRÄ: 100 PERUSTETTU: 1983

Keski-Karjalan sukeltajat ry -ryhmä www.keskikarjalansukeltajat.fi

1/2020 SUKELTAJA

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Rescue-kurssi lisää turvallisuutta Laitesukeltaja oppii turvallisuus- ja pelastustaitoja jo peruskurssilla. Taitoja kannattaa syventää ja harjoitella koko sukellusuran ajan, jotta ne tulevat selkärangasta, kun niitä tarvitaan. Rescue-kurssi on sukellusturvallisuuden erikoiskurssi, jota voi suositella jokaiselle sukeltajalle. Sen suorittaminen on myös vaatimuksena, jos mielii kouluttajan uralle. KRISTIINA KARILA, MIKA RAUTIAINEN Kuva Kalle Hakala

MAS Rescue Diver -kurssin päämääränä on kehittää sukeltajien tietämystä laitesukelluksen yleisimmistä vaara- ja hätätilanteista. Kurssilla opitaan ehkäisemään sukellusonnettomuuksia ja parannetaan pelastautumis- ja pelastamistaitoja. CMAS Rescue Diver -kortti on myös pääsyvaatimus CMAS Three Star Diver -kurssille.

hätääntyneen tai paniikissa olevan sukeltajan avustaminen sekä pelastaminen pinnasta ja pohjasta. Kurssiin kuuluu vähintään kaksi avovesisukellusta, joiden aikana oppilas suorittaa hyväksytysti erilaisia taitosuorituksia, joita altaalla on harjoiteltu. Sukeltajan pelastaminen vedestä ja sitä seuraavat toimenpiteet pinnalla tehdään simulaationomaisesti yhtenä suorituksena.

HARJOITUKSET

Kurssin teoriaosuus opiskellaan Sukeltajaliiton e-oppimisympäristö Dyykissä. Kurssin toiminnalliset käytännön harjoitukset ovat hauskoja ja motivoivia, mutta tärkein osuus on kuitenkin teoria, jossa opitaan, miten vaaratilanteita ehkäistään. Tavoitteena on, ettei pelastamistaitoja koskaan tarvitsisi käyttää. Kurssiin kuuluu harjoituksia sekä pinnalla, altaassa että avovedessä. Pinnalla muun muassa opetellaan laatimaan pelastussuunnitelma, annetaan hätäensiapu- ja hapenantonäyte ja opetellaan arvioimaan uhrin avuntarve onnettomuustilanteessa. Altaassa tehdään erilaisia pelastamis- ja pelastautumisharjoitteita kuten hengityskaasun jakaminen liikkeessä, väsyneen,

1/2020 SUKELTAJA

PÄÄSYVAATIMUKSET

Rescue-kurssin pääsyvaatimukset voi tarkastaa kurssin järjestämisohjeesta, joka löytyy sukeltaja.fi Materiaalipankista > Lajikohtaiset dokumentit > Laitesukellus. Erityisesti kannattaa huomioida, että pääsyvaatimuksiin kuuluu muun muassa voimassa oleva hätäensiapu- ja hapenantopätevyys. Sillä ei ole merkitystä, minkä koulutusjärjestön ensiapukurssin suorittaa; kaikki yleisesti tunnettujen koulutusjärjestöjen myöntämät pätevyydet hyväksytään. On kuitenkin tärkeää, että hapenannon koulutuksessa on huomioitu erityisesti sukeltajantaudin ensiapu.

Jaakko Ala-Hiiro

Krista Kuusela

Anne-Maria Salmi, Tornio

PARASTA OLI KÄYTÄNNÖN TREENI

Anne-Maria Salmi kävi syksyllä Tornionlaakson Sukellusseuran järjestämän rescue-kurssin. Mielessä oli paitsi jatkokouluttautuminen, myös oman ja parin sukellusturvallisuuden parantaminen. Anne-Maria on sukeltanut vuodesta 2014, kortissa lukee P2 ja sukelluksia on päiväkirjassa 110 kpl. – Minulle arvokkaimmat ja tärkeimmät opit liittyivät pelastusharjoitusten kertaamiseen kouluttajan johdolla. Ei pelkkää parin kanssa kahdestaan harjoittelua, vaan saimme intensiivistä ohjeistusta ja erilaisia näkökulmia asioihin. Uusia mallisuorituksiakin jäi reppuun. Kurssi sytytti ajattelemaan erilaisia pelastautumiseen, pelastamiseen ja yleisesti sukellusturvallisuuteen liittyvä asioita vähän eri tavalla kuin ennen, hän kuvailee. – Esimerkiksi huolellisesti tehty pelastussuunnitelma, joka on paikallaolijoiden saatavilla koko ajan, voi pelastaa ihmishenkiä. Hätätilanteessa eri ihmiset toimivat eri tavoin: joku ei muista mitään mitä on puhuttu ja toinen muistaa kaiken. Kun kaikki mahdollisesti tarvittavat asiat ovat paperilla, on oikein toimiminen varmemmalla pohjalla. – Suosittelenkin kurssia ehdottomasti kaikille sukeltajille. Etupäässä vasta-alkajille, mutta myös kauemmin sukeltaneille, jos heillä ei ole muita jatkokoulutuksia, joissa samat pelastamis- ja pelastautumisharjoitukset on suoritettu. Tai sukeltajille, joiden vastaavasta kurssista on kauan. Tai jos sukellusharrastus on aloitettu uudelleen pitkän tauon jälkeen. Kurssin jälkeen opittuja taitoja on syytä kerrata, jotta niistä tulee rutiinia ja poikkeustilanteessa osaa automaattisesti toimia oikein, Anne-Maria Salmi toteaa.

Köysimerkit muuttuneet SUOMALAISTEN viranomaisten käyttämät köysimerkit ovat aiemmin jonkin verran

poikenneet toisistaan. Sukeltajaliiton köysimerkit ovat noudattaneet pelastustoimen käyttämiä merkkejä. Nyt viranomaiset ovat yhtenäistäneet köysimerkkejään. Myös Sukeltajaliitto on yhdenmukaistanut omat merkkinsä viranomaismerkkien kanssa. Muutokset kohdistuivat etsintämerkkeihin. Päivitetyt köysimerkit on julkaistu Laitesukelluksen turvaohjeessa 2020.

TURVALLISUUSMERKIT Köysimerkki

Avustajalta

Sukeltajalta

1 nykäisy

Onko kaikki hyvin?

OK / Olen pohjassa

Jatka 2 nykäisyä

Seis

Pysy paikalla 3 nykäisyä

Tule suoraan ylös

Vedä ylös

3 nykäisyä ja ravistus

Tule laskeutumiskohdasta ylös

–

4 nykäisyä tai enemmän

–

HÄTÄMERKKI

Köysimerkki

Avustajalta

Sukeltajalta

Ravistus

Huomio

Suoritettu/

ETSINTÄMERKIT

kohteessa Ravistus ja 1 nykäisy

Oikealle

Löysää sisään

Ravistus ja 2 nykäisyä

Vasemmalle

Lisää löysää

Ravistus ja 3 nykäisyä

Käänny takaisin

Palaan takaisin

1 nykäisy ja ravistus

Jatka köyden suuntaan

–

• Nykäyksellä tarkoitetaan terävää lyhyttä vetäisyä köydestä, ja ravistus on pitkä sarja lyhyitä nykäyksiä. • Nykäisyjen tulee olla sitä voimakkaampia, mitä enemmän köyttä on vedessä. • Annetut köysimerkit tulee toistaa osoituksena viestin ymmärtämisestä. MIKA RAUTIAINEN, KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ 1/2020 SUKELTAJA

Anne Räisänen-Sokolowski

Lääkärit Tomi Wuorimaa ja Laura Tuominen arvioivat sukeltajan verenkierrossa olevia kuplia sydämen ultraäänitutkimuksella.

Sukeltajantauti Suomessa 2000-luvulla Missä suomalaiset sukeltajantautitapaukset tapahtuivat ja mikä vaikutti niiden syntymiseen? Paras sukeltajantaudin ensihoito on ensiapuhappi, joten seurojen ensiapuvalmius tulisi pitää hyvällä tasolla. ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI

iljattain julkaistiin ensimmäinen tieteellinen artikkeli suomalaisesta sukeltajantaudista (DCI eli decompression illness). Tutkimus kattaa noin 95 % kaikista maamme tapauksista 20 vuoden ajalta. Tapauksia oli yhteensä 571 kpl, joista 371 virkistyssukeltajilla ja 200 tekniikkasukeltajilla. Tekniikkasukellukseksi määriteltiin seoskaasujen tai suljetunkierron laitteen käyttö sekä paineilmatai nitroksisukellukset, mikäli niissä oli tehty suunnitellut etappipysähdykset.

1/2020 SUKELTAJA

Vuosittain hoidettiin 16–38 DCItapausta, keskimäärin 29 sukeltajaa. Mielenkiintoinen havainto oli, että hoidettujen tekniikkasukeltajien määrä nousi 10:stä 54 prosenttiin tämän ajanjakson aikana. Huomattavaa on kuitenkin, että sukeltajantautien esiintyvyys on pysynyt samana eli vaikka sukellukset ovat muuttuneet yhä vaativimmiksi, niin ainakaan vakavien sukeltajantautien määrä ei ole noussut. Kaikista hoidetuista sukeltajista oli 78 % miehiä ja sukeltajien

keski-ikä oli 36 vuotta. Tupakointi oli yhtä yleistä (9 %) kuin väestössä keskimäärin. PUOLET TAPAUKSISTA KAIVOKSISTA

Viime vuosina yli puolet (51 %) tautitapauksista on saatu kaivoksista. Ainoastaan 20 % taudeista on saatu ulkomaan tuliaisina lämpimistä vesistä. Näissä tapauksissa taudin ensimmäinen hoitokerta on voitu antaa jo kohteessa, mutta oireiden palatessa jatkohoidot sitten Suomessa.

Davide Bastiani

Myös lentäminen on voinut myötävaikuttaa oireiden syntymiseen. Muita altistavia tekijöitä olivat sukeltaminen useita kertoja päivässä peräkkäisinä päivinä, liian nopea nousu sekä erityisesti tekniikkasukeltajilla kuivuminen, joka voi ilmetä jopa 2 kilon painon putoamisena yhden sukelluksen aikana. Tavallisimmat DCI-oireet olivat ihon pistely tai kutiaminen (66 %), lihas- tai nivelkivut (60 %), yleisoireet (45 %, väsymys, huonovointisuus, ”höntti olo”), puutuminen (36 %) ja huimaus (21 %). Harvinaisia ja vakavampia oireita olivat virtsaumpi, näkö- ja puheentuoton häiriöt ja hengitysvaikeudet.

Anne Räisänen-Sokolowski

Testisukeltajat ovat tulossa sukellukseltaan Ojamon kaivoksella.

HAPPI VÄHENTÄÄ OIREITA

Ensiapuahappea oli sukeltajista saanut vain 31 %, vaikkakin ero virkistys- ja tekniikkasukeltajien välillä oli huomattava (19 % vs. 52 %). Syy lienee se, että tekniikkasukeltajilla on ollut happea saatavilla sukelluspaikalla. Lisäksi heillä on pidempi koulutus ja ymmärrystä hapen hyödyistä, mikä mahdollistaa itsehoidon lievemmissä sukeltajantautitapauksissa, jolloin ne eivät edes rekisteröidy tilastoihin. Ensiapuhapen vähäinen käyttö sukellusonnettomuudessa on huolestuttavaa, sillä Sukeltajaliittokin on pitkään tarjonnut koulutusta happiensiavun antamisesta. Lisäksi koulutus vaaditaan sukellusturvallisuuskurssille tultaessa ja edetessä sukellusuralla. Aktiivisella kouluttajalla tulisi olla aina voimassa oleva happiensiapukortti. Seurojen toivoisi aktivoituvan jälleen näiden koulutusten järjestämisessä. Viimeisen parin vuoden aikana Sukeltajaliitto ei ole voinut järjestää ensiapukouluttajakursseja, koska kiinnostus niitä kohtaan on ollut niin vähäistä. Jos tarvitset ensiapukoulutusta, ota yhteyttä seurasi kouluttajaan. Jos seuranne tarvitsee ensiapukouluttajaa, ota yhteyttä koulutuspäällikköön mika.rautiainen@ sukeltaja.fi. Varsinainen sukeltajantaudin hoito tapahtuu ylipainehappihoidossa painekammiossa. TYKSin painokammiokeskus palvelee päivystäen koko maata. Tässä tutkimuksessa valtaosa (79 %) sukeltajista hoidettiin US Navy Table 6 -profiililla, joka kestää reilut 4 tuntia. Siinä annetaan jaksoittain 100 % happea ja ilmaa. Hoi-

Tutkimusryhmäläiset Matti Anttila (vas.) ja Thomas Stenius (oik.) harjoittelevat pinnan päällä Critical Flicker Fusion Frequency (CFFF) -testiä, jolla mitataan sukeltajan havainnointi- ja keskittymiskykyä veden alla sekä esim. typpinarkoosin vaikutusta. DAN Europen Diving Safety Laboratoryn Davide Bastiani opastaa laitteen käytössä.

tokertoja oli keskimäärin 1,4 sukeltajaa kohti. Lyhyt viive hoidon aloittamiseen vähentää lisähoitojen määrää. Painekammiohoidolla saatiin oireettomiksi 82 % sukeltajista ja lieviä jälkioireita jäi 14 prosentille. 4 % lopetti sukeltamisen kokonaan. Suurin osa kuitenkin jatkoi sukeltamista onnettomuuden jälkeen, ja huomionarvoista onkin, että hoidetuista 37 %:lla oli ollut DCI jo aikaisemmin. TUTKIMUSTA JÄÄTÄVISTÄ OLOSUHTEISTA

Tekniikkasukeltamisen yleistyttyä on tärkeää myös tutkia riskitekijöitä, jotka liittyvät näihin pitkiin ja syviin sukelluksiin Suomen arktisissa olosuhteissa. Tutkimusryhmämme onkin aloittanut projektin Ojamolla, jossa tutkimme jäätävien olosuhteiden vaikutusta suljetunkierron laitteella sukeltavien fysiologiaan ja sekä henkiseen että fyysiseen toiminta-

kykyyn. Tammikuussa tehtiin ensimmäiset testisukellukset, joissa mitattiin sukeltajien havainnointikykyä, sykevälivaihtelua, kehon lämpötaloutta, kuivumista ja kuplien muodostumista. Tuloksia näistä kokeista voidaan odottaa joskus loppuvuodesta. Toivottavasti löydöstemme perusteella vaativastakin sukeltamisesta saadaan hieman turvallisempaa. Tutkimusta tehdään HUSin, puolustusvoimien ja DAN Europen yhteistyönä. Kiitämme myös Luksiaa tutkimuksen mahdollistamisesta Ojamolla. Lisätietoa alkuperäisjulkaisusta: Richard V Lundell, Olli Arola, Jari Suvilehto, Juha Kuokkanen, Mika Valtonen, Anne Räisänen-Sokolowski: Decompression illness (DCI) in Finland 1999–2018: Special emphasis on technical diving. Diving and Hyperbaric Medicine, Volume 49, No. 4 December 2019, 259. 1/2020 SUKELTAJA

Vaasa

Kurkistus jääkannen alle Vaasan seudulla on useita talvisukellusmahdollisuuksia kuten Raippaluodon silta, louhoksia ja hylkyjä. Osalle hylyistä pääseekin ainoastaan talvella jäätä pitkin. Perinteistä talvista toimintaa on myös sukellusseura Delfin ry:n talvisukellustapahtuma, joka vie koko perheen ulos nauttimaan talvipäivästä, isommat jään alle ja pienemmät päälle. PAULA MYLLÄRI, HARRI MANNINEN

Vaasan keskustasta on 1100 räpylänaskelta VMV 6 -hylylle.

1/2020 SUKELTAJA

Urheilusukelluskerho Delfin ry

urheilusukelluskerho_delfin

Petri Niemelä

www.delfiinit.com

Petra Lehtineva

aasan lähialueella on useita louhoksia, joissa on syvyyttä hieman yli 10 metriä, ja niihin on ajan saatossa kertynyt kaikenlaista katseltavaa. Alueen nähtävyyksiin kuuluvan Raippaluodon sillan kupeesta pääsee tekemään hienoja maisemasukelluksia, ja usein pohjasta löytyy kalastajan jättämä ankkuri köysineen sekä paljon onkimisessa käytettyjä painoja. Vaasan saaristo on tunnettu karikoista ja matalikoista sekä sadoista hylyistään. Osa näistä Vaasan edustalla olevista hylyistä on hyviä myös talvisukelluskohteina. Se, onko haviteltu sukelluskohde meren jäällä saavutettavissa talven aikana, on täysin kiinni pakkasista ja jäätilanteesta.

Vaasan pohjoispuolella (63° 28.298’ N, 21° 49.969’ E WGS84), Mikkelinsaarten Långrevillä upposi vuonna 1928 kolmimastoinen kuunari Atlanta. Noin 50 metriä pitkä puinen purjealus oli tuomassa pirtua Suomeen ja haaksirikkoutui odottaessaan kalastaja-aluksia hakemaan lastia. Aluksella oli peitelastina koksia. Atlanta-hylky makaa tasaisella sorapohjalla noin 10 metrin syvyydessä. Jossakin vaiheessa hylky on räjäytetty auki, mutta aluksen vasemmanpuoleiset kylkikaaret ja osa kansirakenteista ovat vielä ehjänä. Koksia löytyy hylyn ympäriltä runsaasti, mutta pirtu on jo korjattu talteen. Hylyn sijainnin vuoksi sukelluskohteeseen ei joka talvi pääse, koska jäät ovat leutoina talvina heikkoja. Hylylle pääsee kätevimmin moottorikelkalla tai mönkijällä. MOOTTORIVENE VMV 6

Ihan kaupungin tuntumassa (63° 06.219’ N, 21° 35.034’ E WGS84), Palosaaren Pikisaaren eteläkärjen itäpuolella on VMV 6 -hylky. 1960-luvulla Merivartiosto oli huutokaupannut vartiomoottoriveneen yksityishenkilölle, joka oli purkanut kaiken haluamansa. Vene oli sen jälkeen siirretty ankkuriin Pikisaaren rantaan, johon se aika pian sen jälkeen upposi. Noin 25 metriä pitkä ja 4,4 metriä leveä vene on säilynyt lähes ehjänä matalasta vedestä huolimatta (syvyys noin 4 m), koska se on rautaa. VMV 6 -alustyyppi palveli talvisodan aikana varmistuslaivueessa ja jatkosodan aikana vartiomoottorivenelaivueessa. Sotien jälkeen VMV 6 -aluksia oli ensin miinanraivaustehtävissä, minkä jälkeen niitä käytettiin Rajavartiolaitoksessa. Jäätilanne VMV 6 -hylyn luona on joka vuosi taattu useaksi kuukaudeksi, ja hylyn lähituntumaan pääsee jopa autolla.

Petri Niemelä

VMV 6:n kansirakenteet ovat hajonneet ajan saatossa.

Norpat vanhempineen seuraavat työ- ja etsintäsukelluksen esittelyä.

KOKO PERHEEN TALVITAPAHTUMA

Vaasan Urheilusukelluskerho Delfin ry:n jäsenet ovat melko aktiivisia talvisukeltajia. Joka vuosi seura järjestää yhden hieman isomman, koko perheelle suunnatun talvisukellustapahtuman. Tapahtumassa on lapsille ja nuorille suunnattua oheistoimintaa, joka opettaa sukellukseen liittyviä asioita ja vastuullista jäällä liikkumista. Vuosien aikana talvisukellustapahtumassa on esimerkiksi ollut vaasalainen ammattisukellusyritys kertomassa työstään ja esittelemässä kalustoaan sekä paikallinen Meripelastusseura, joka on opettanut jäistä pelastautumista. Kaiken kaikkiaan tapahtumat ovat olleet onnistuneita ja hieno tapa tuoda koko perhe paikalle viettämään päivää yhdessä sukelluksen parissa.

Urheilusukelluskerho Delfin ry SEURA on perustettu vuonna 1964, ja sillä on tällä hetkellä noin

200 jäsentä. Tukikohtana toimii pieni kerhohuone Vaskiluodossa ja maja ulkosaaristossa Rönnskärissä. Seuralla on tukialus, Stea, jossa on 9 makuupaikan lisäksi keittiö, sauna, suihku ja ilmantäyttömahdollisuus. Laitesukelluksen lisäksi seurassa on mahdollisuus harrastaa uppopalloa, jota pelataan yhdessä seinäjokelaisen seuran kanssa. Tässä seurassa lasten ja nuorten on hyvä mahdollisuus löytää harrastus norppatoiminnan, laitesukelluksen tai uppopallon myötä.

VMV 6:n kattoikkuna.

Petri Niemelä

KUUNARI ATLANTA

1/2020 SUKELTAJA

Jani Rosti

Ajattelemisen aihetta

Millaisessa seurassa haluat toimia? Vapaaehtoistoiminnassa on aina kaksi puolta, antaminen ja saaminen. Sukellusseurojen toiminta nojautuu käytännössä täysin vapaaehtoisten antamaan työpanokseen – ilman sitä sukellusseura ei toimi. Seuratoiminnassa vahva yhteisöllisyys on voimavara. Toiminnan positiivinen perusvire, itselle mielekkäiden ja merkityksellisten asioiden edistäminen ja osallisuus tuottavat mielihyvää. Sukellus harrastuksena tai vapaaehtoistyönä seurassa voi jatkua aktiivisena hyvin pitkään, ja seuratoiminnassa solmitut ihmissuhteet kantavat parhaimmillaan läpi elämän. Sukellusseurassa vapaaehtoiset hoitavat mitä moninaisimpia tehtäviä. Seuralla, joka on selkeästi määritellyt, mitä se tahtoo olla ja asettanut toiminnalleen selkeät tavoitteet ja jonka toiminta on läpinäkyvää, luottamusta herättävää ja toisia arvostavaa, on hyvä pohja rakentaa toimintaansa. Seuran hyvä ilmapiiri kertoo siitä, että seurassa on hyvä toimia; hyvän seuran maine myös houkuttelee jäseneksi ja osallistumaan vapaaehtoistoimintaan. Motivaatio ja sitoutuminen kulkevat käsi kädessä. Motivoituneet vapaaehtoiset jaksavat sitoutuneesti tehtävässään, edistävät seuran myönteistä ilmapiiriä ja toimivat seuran tavoitteiden suuntaisesti. Tätä hyvän kierrettä kannattaa vahvistaa. Ihmiset ovat seuran tärkein potentiaali, ja jokaisen vapaaehtoisen antama resurssi olisi hyvä saada parhaaseen mahdolliseen käyttöön seurassa. Tyytyväiset jäsenet viestivät seuran onnistumisesta tehtävässään.

1/2020 SUKELTAJA

Vapaaehtoistoimijoiden hyvinvointiin kannattaa kiinnittää jatkuvaa huomiota. Aktiiviset ottavat helposti hoitaakseen monia tehtäviä, ja heidän taakkansa voi kasvaa jaksamisen äärirajoille. Kenenkään loppuun palaminen ei edistä seuran tavoitteiden saavuttamista. Henkilöiden elämäntilanteet vaihtelevat, ja tehtäviä olisi hyvä pystyä sopeuttamaan joustavasti tilanteen mukaan. Vapaaehtoisten jatkuva rekrytointi, perehdyttäminen ja kouluttaminen varmistavat seuran tulevaisuutta. Kiitosta ei kannata säästellä. Pienillä palkitsemisilla ja vapaaehtoisten huomioimisella on suuri voima. Arvostusta tehdystä vapaaehtoistyöstä voi osoittaa monella tavalla, ja siihen kannattaa kiinnittää jatkuvaa huomiota. Monilla sukellusseuroistamme on jo pitkät perinteet. Seura viettävät 40- ja 50-vuotisjuhliaan, ja juhlavuodet antavat aina hyvän mahdollisuuden tarkastella seuran toimintaa myös historiaperspektiivistä. Minkälaisten vaiheiden kautta seura on tullut sellaiseksi kuin se on tänä päivänä, ja keitä henkilöitä erityisesti on kiittäminen siitä, että seura ylipäätään on olemassa ja kehittynyt. Samalla on hyvä arvioida seuran nykytilaa ja kysyä: millaisessa seurassa sinä tahtoisit toimia? Aina on varaa parantaa, ja aina on varaa sanoa se pieni sana, kiitos.

Sari Nuotio, toiminnanjohtaja, Sukeltajaliitto ry

SUKELTAJA SOMESSA

Viihdyttäviä ja hyödyllisiä videoita

Millaista on biosukelluskurssilla? Anna Kekkosen kiva video viime kesältä kertoo.

Maskin tyhjentäminen veden alla -video avuksi omaan treeniin.

Videolla näytetään, millainen on uusi kuvallinen sukeltajakorttimme.

Mitä Sukeltajan somessa tapahtuu? Poimintoja kiinnostavista aiheista. Seuraa Sukeltajaliittoa somessa, ja merkitse omat sukellusaiheiset postauksesi tägillä #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa niitä. Suomalaista sukellusta löydät tägillä #sukellasuomessa.

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

MIKA RAUTIAINEN

toiminnanjohtaja

viestintäkoordinaattori

koulutuspäällikkö

Liiton toiminnan operatiivinen johtaminen, talous, vastuullisuus, kumppanuudet, sidosryhmäyhteistyö, edunvalvonta, kriisiviestintä.

Sukeltaja-lehti, sukeltaja.fi-sivusto, uutiskirjeet, sosiaalinen media, seurojen viestinnän tuki, mediayhteydet.

Koulutus, e-oppiminen, turvallisuus, seurakehittäminen: sääntöasiat, aikuisliikunnan Tähtiseurat.

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja. fi-sivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

RIKU VERKKOMÄKI

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

jäsenpalveluvastaava

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

Laskutus, jäsenmaksupalvelu, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, käyttäjätunnukset, sukeltaja. fi-sähköpostiosoitteet, vakuutus.

Lapset ja nuoret, seurakehittäminen: lasten ja nuorten toiminnan Tähtiseurat, ympäristöasiat.

Jäsenasiat, sukelluskortit, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, verkkokauppatilaukset, ansiomerkkihakemukset.

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi 1/2020 SUKELTAJA

Sukeltajaliiton jäsenyydestä

on etua

Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä? • • • •

kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan

• • • • • •

koulutus – kehity sukeltajana

•

mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi

henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti julkaisut – sukellustietoa suomeksi jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä

Mitä seura saa Sukeltajaliiton jäsenenä? • • • • • • •

innostava yhteisö, jonka osana toimia kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia

Lue lisää jäseneduista ja jäsenyydestä sukeltaja.fi > Sukeltajaliitto > Jäsenyys