Issuu

Nuori uppopalloilija Hilla Savolainen

Uskomaton hylky Huis te Warmelo

www.sukeltaja.fi

Onnistu haiden kuvauksessa

Hinta 6,50 â‚¬

1/2019

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Parhaat

kaivosapajat Keski-Eurooppa

Kevätkokous järjestetään 6.4. Kotkassa, Merikeskus Vellamossa, Tornatorintie 99, 48100 Kotka.

OHJELMA klo 11.15–11.45 valtakirjojen tarkistus, kahvi/tee & sämpylä

klo 15–16.45 miniseminaari • Jouko Laitinen: Autonominen sukellusrobotti

klo 12.00 kokous alkaa. Kokouksessa mm. palkitaan Vuoden parhaat ja käsitellään sääntömääräiset asiat.

• Markku Luoto, Suomen meriarkeologinen seura: Hylkysukelluksesta meriarkeologiaan – Sukeltajaliiton ja Meriarkeologisen seuran yhteistyö

noin klo 14 brunssi ja mahdollisuus tutustua Suomen Merimuseon näyttelyyn

• Ruotsinsalmi-suurnäyttely avautuu vuonna 2020 Merikeskus Vellamossa

Kutsu kevätkokoukseen on julkaistu sukeltaja.fi Uutisissa. Brunssi tarjoillaan ennakkoon ilmoittautuneille, ilmoittaudu sukeltaja.fi Tapahtumakalenterissa viimeistään 1.4. LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Jussi Tiainen

Sukeltajaliiton kevätkokous

Sisältö

1/2019

Vakiot

Päivitykset

6 SMÖGEN – vain pari tuntia valta merelle.

16 KESKI-EUROOPAN upeat kaivos kohteet houkuttelevat luolasukeltajaa monipuolisuudellaan.

8 TYRKSYT Kasvetaan yhdessä, Hurja tulimato, Meriarkeologinen seura esittäytyy, Kouluttajakoulutuksen uudistuksesta.

26 HAITA KUVAAMAAN? Näillä ohjeilla pääset jyvälle. 28 HUIS TE WARMELO upposi 300 vuotta sitten. Itämeri on säilönyt hylyn osia käsittämättömän hyvin.

15 SEURASIVU 22 PERSOONA Uppopalloilija Hilla Savolainen.

38 TURVALLISUUS: Lentämistä sukeltamisen jälkeen on nyt tutkittu.

24 NORPAT Ensimmäisellä livarilla, Nuori sukeltaja -miitin parhaita paloja.

Petri Ekqvist

Essi Keskinen

Martin Strmiska

24 MITÄ UUTTA INSTAGRAMISSA? Mikä oli Instagramin hauskin, kiinnostavin, hienoin tai tärkein kuva? Esittelemme parhaita paloja. Tule seuraamaan Sukeltajaliittoa Instagramissa: @sukeltajaliitto Merkitse omat sukelluskuvasi tägillä #sukeltajaliitto!

34 KUVA-ALBUMI Harvinaisempi tuttavuus: nahkiainen. 36 KUVAAJAN VINKKI Hämmästyttävä lyhytelokuva Dive Odyssey.

40 KAUDEN KOHDE Kaukajärvi. 42 AJATTELEMISEN AIHETTA Hylkypuistosta puuhaa koko seuralle.

KANNEN KUVA Björn Dorstewitz. Nuttlarin mystistä tunnelmaa.

Thomas Broumand, Broufoto Oy

37 VARUSTEKASSI Uutuuksia ja testissä sähkösytytin.

36 Hangon Keulakuva-hylky lepää kuin tähtitaivaan alla revontulien loisteessa. Kuva: Juhani Väihkönen

Viimeinen kuulutus: Reccü 2019! Vielä ehtii ilmoittautua! Sukeltajaliitto järjestää koulutus- ja turvallisuusseminaarin 16.3. Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun auditoriossa, Ratapihantie 13, 00520 Helsinki. OHJELMA: • Flemming Holm, CMAS Technical Committee President puhuu aiheesta The Future of CMAS Training. • Sukeltajaliiton turvallisuusvaliokunnan edustajat kertovat sukellusonnettomuuksista Suomessa. ana • Kuulemme, miten sukeltamiseen ja Muk s CMAS-koulutukseen saadaan joustavuutta. myö o • DAN Europen edustaja kertoo meille Mikk i! DAN Diving Research -projektista. Paas • Tutustumme 1700-luvun hollantilaiseen hylkyyn Huis te Warmeloon.

SEMINAARIN JÄLKEEN keskustelut jatkuvat iltajuhlassa Paasiravintolassa, Paasivuorenkatu 5 A, 2. krs. SEMINAARIPÄIVÄ tarjoiluineen 55 euroa, illalliskortti 60 euroa. LUE TARKEMMIN ja varaa paikkasi seminaariin verkkokaupassa www.sukeltaja.fi/verkkokauppa viimeistään 7.3.

TERVETULOA!

Sami Kuivanen

VAPEPA-KURSSILLE

Vuoden 2019 valtakunnallinen Vapepa-sukeltajakurssi järjestetään Turun Ruissalossa 26.–28.4. Kurssin loppu harjoitus toteutetaan yhteistyössä Turun Vapepan paikallistoimikunnan ja Turun Meripelastusyhdistyksen kanssa. Ilmoittautuminen kurssille Sukeltajaliiton

Kurssinjohtajana toimii Ari-Pekka Arponen.

Tapahtumakalenterin kautta

Lisätiedot ari-pekka.arponen@sukeltaja.fi

www.sukeltaja.fi > Tapahtumakalenteri.

tai sami.kuivainen@sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Marcus Lehtonen

Teemu Lakka

Seurat tarvitsevat yhteistyötä

Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

hetken. Se tuli ihan viereen ehkä minuutiksi, uimme rintamassa eteenpäin ja tuijotimme toisiamme suoraan silmiin. Hihkuin ilosta pinnan alla ja päällä, hän kertoo upeasta kokemuksestaan. – Olen onnistunut toteuttamaan suurimman osan unelmistani sukelluksessa. Valashait LänsiPapualla oli suurin haave, niiden lisäksi olen kokenut mantat, delfiinit ja loistavat koralliriutat. Uusia unelmia tulee aina; en esimerkiksi tiennyt sardiiniparvien olevan niin mieletön kokemus ennen kuin näin ne vahingossa. Tulevaisuudessa toivon pysyväni edelleen uteliaana elämyksille, Aino sanoo. Lue Ainon juttu Kaukajärvestä sivulta 40.

Aino Ouran arkisto

AINO OURA kiinnostui pinnanalaisesta maailmasta Aasian reppureissulla ja kävi peruskurssin Australiassa vuonna 1998. Lajissa Ainoa viehättää mahdollisuus kadota muulta maailmalta hetkeksi. –Pinnan alla ei ole mitään muuta maailmaa, kaikki pinnanpäällinen unohtuu. On hiljaista ja rauhallista. Sukellan mieluiten trooppisissa vesissä, joissa on elämää: kaloja, korallia, kasveja. Myös Norjan kylmän veden korallit ovat hienoja, ja Kaukajärven haukien ja ahventen tapaaminen on aina mukavaa. Mieleenpainuvan elämyksen Aino koki viime syksynä Egyptissä, kun delfiini tuli uimaan hänen viereensä. – Ensin lauloin ja leikin sen kanssa muutaman

Kevät lähestyy reipasta vauhtia päivän pidentymisen tahdittamana, ja kilpalajien hallikisat, lasten- ja nuorten toiminta ja tapahtumat ovat täydessä vauhdissa. Laitesukelluksen peruskurssit ovat jo käynnissä monessa seurassa, ja kesän retkiohjelmaa suunnitellaan täyttä päätä. Yksin tuskin kukaan isompia tapahtumia järjestää, vaan talkoisiin ryhtyy monesti ainakin se tietty ydinporukka, johon varmasti joka seurassa mahtuu lisää tekijöitä. Alkaneen vuoden painopisteenä Sukeltajaliitossa on yhteistyö ja yhdessä tekeminen. Seuratasolla tämä voisi näkyä esimerkiksi yhteisinä hallitapahtumina, sukellusretkinä ja leireinä. Yhdistämällä voimat naapuriseuran kanssa voidaan toteuttaa isompia leirejä ja jakaa eri seurojen sukelluskäytäntöjen parhaat puolet. Myös tuomalla eri seurojen kalustoresurssit yhteen voidaan saavuttaa kohteita isommalla porukalla. Toki joissain tapauksissa päänavaukseen yhteistyön tekemiseksi vaaditaan hiukan astumista oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta muutos on aina mahdollisuus. Liiton jäsenmäärän supistuminen on saatu loivenemaan, ja tarkoituksena on saada jäsenmäärä jälleen kasvusuuntaan. Tätä tavoitetta tukee Liiton jäsenhankintakampanja, joka avattiin alkuvuodesta. Liitto tulee palkitsemaan aktiiviset, jäsenmääräänsä kasvattaneet seurat. Tässäkin yhteisillä ponnistuksilla ja yhteistyöllä turvaamme seurojen elinvoimaisuuden ja sukellusharrastuksen ja kilpailutoiminnan jatkumisen. Jäsenhankinnan yhteydessä on tärkeää ajatella pitkällä tähtäimellä myös oman seuran jatkuvuutta. Kun seuran hallintoon ja erilaisiin vastuutehtäviin otetaan ajoissa mukaan uusia jäseniä, voidaan pitkään toiminnassa mukana olleiden hiljaista tietoa siirtää uudelle sukupolvelle hallitusti ja siten turvata seuran toiminta. On selkeästi havaittavissa, että joissakin seuroissa tähän on paneuduttu ja seurassa on kasvamassa jo kolmas sukeltajasukupolvi. Toisaalta on myös seuroja, joissa jatkuvuuteen ei ole panostettu ja ennen niin elinvoimainen seura kuihtuu jäsenistön vähetessä, kun uudet innokkaat tulijat eivät pääse ottamaan vastuuta. Sukeltajaliiton laitesukellusvaliokunta järjestää tässä kuussa koulutus- ja turvallisuusaiheisen Reccü-seminaarin, jonka mielenkiintoiset aiheet sivuavat jokaista laitesukelluksen harrastajaa. Kannattaa tulla paikalle, nähdään siellä. Pirteää kevättalvea!

Aino Oura, Tampere

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

1/2019 SUKELTAJA

Matkalaukku

Lähellä mutta kuitenkin valtamerellä Tekisikö mieli ulkomaille sukeltamaan mutta ei ole edes viikkoa aikaa? Ruotsin länsirannikko ja Smögen tarjoavat upean lähikohteen ympäri vuoden. Lautalla Turusta tai Helsingistä Tukholmaan, muutaman tunnin ajomatka Etelä-Ruotsin halki, Göteborgista pohjoiseen ja sitten oletkin jo perillä. Teksti ja kuvat ESSI KESKINEN

Smögen ja muut samaa rannikkoa täplittävät pikkukylät kyyhöttävät meren ympäröiminä niemillä, lahdissa ja saarilla.

mögen on kuvankaunis pieni kylä, jota ympäröi meri ja sen lukemattomat pienet kallioluodot. Sukelluskohteita riittää – on pystysuoria seinämiä, hiekkapohjia, hylkyjä, lohkareita. Ruotsin länsirannikolla suolapitoisuus on jo ihan toista luokkaa kuin Itämeressä ja vedenalainen elämä sen mukaisesti erilaista. Smögenin sukelluskohteista löytyy lukuisia eri lajeja makrovalokuvaajien riemuksi. ”Merietanat” eli vapaakiduskotilot munivat kylmän veden alkaessa vaihtua lämpimämmäksi pääsiäisen korvilla. Kutuaikaan kiehkuraiset valkoiset mätirihmat koristavat kalliopintoja. Kelpit eivät ole jättiläismäisiä kuten Norjan rannikolla tai Kaliforniassa, mutta kelppiniityt ovat silti vaikuttavia. Sitkaat ruskeanvihertävät kepit huojuvat tiiviinä pensastoina matalammilla kallioilla.

1/2019 SUKELTAJA

Negatiivisilla kalliopinnoilla, pystyseinämillä ja lohkareilla kurkottelee merineilikoita ja merivuokkoja, polttiaiseläimiin kuuluvia tropiikista tuttuja koreanvärisiä merten kukkasia, vaikka eläimiä ovatkin. Tunikaatit eli vaippaeläimet (mm. merituppi) ovat hyvin yksinkertaisia selkäjänteisiä, jotka elävät läpikuultavina mutta kuitenkin kauniin kirkkaanvärisinä kallioseinämillä. Niitä löytää usein tiiviinä kymmenien yksilöiden rykelminä, jolloin nekin muodostavat niittymäisen pinnan.

sukulaiset, ”seisoskelevat” hiljaa paikoillaan ja antavat valokuvaajan suorittaa tehtäväänsä. Kaiken päällä kiipeilee lukuisia erilaisia rapuja ja äyriäisiä. Naamioitujaravut ovat siirtäneet leviä ja tunikaatteja kasvamaan päälleen, niin että sulautuisivat paremmin ympäröivään vesiluontoon. Erakkoravut raahaavat lainakuoriaan pitkin pohjaa, ja suuret taskuravut ja hämähäkkiravut ryömivät koloihin piiloon. KOKONAISVALTAINEN PALVELU

MONENLAISIA ELÄIMIÄ

Smögenin kalasto on myös mereistä. Turskia tai turskansukuisia kaloja pyrähtelee välillä karkuun, simppuja saa etsiä niiden hyvän suojavärityksen suojista. Jättiläiskokoiset, jopa puoli metriä pitkät merineulat, suomalaisten silo- ja särmäneulojen

Smögen Dyk & Upplevelse, joka aikanaan tunnettiin myös Kon-Tikin sukelluskeskuksena, sijaitsee hiukan syrjässä Smögenin kylän keskuksesta kalliolla aivan rannalla. Sukellusporukoille vuokrattavissa huoneissa on neljä kerrossänkyä kussakin ja wc sijaitsee naapurioven takana. Sauna

Vapaakiduskotiloiden selästä löytyvät niiden kidukset, yleensä värikkäät ”lipareet”, jotka liikkuvat veden liikkeitä myötäillen.

Pääsiäisen tienoilla vapaakiduskotilot kohtaavat lemmenpuuhissa. Jokainen yksilö on hermafrodiitti eli sillä on sekä koiraan että naaraan sukuelimet. Ne eivät silti voi hedelmöittää itseään, vaan siihen tarvitaan toinen lajikumppani.

Kasvimaisesta ulkonäöstään huolimatta merivuokot ovat eläimiä, jotka lonkeroillaan pyytävät ohikiitävästä vedestä itselleen syötävää.

ja pukuhuonetilat löytyvät päärakennuksesta. Pukujen kuivatustilat ja sukellusvarusteiden säilytystilat löytyvät samasta rakennuksesta majoituksen kanssa. Jos ottaa keskukselta kokonaispaketin, sisältyy siihen kaksi venesukellusta päivittäin, majoitus, aamupala, lounas, päivällinen ja ilmantäyttö. Rajoittamattomasti saa sukeltaa ”kotiriutalla” eli venevalkamassa, joka on pystykallioinen pieni merenlahti, tai toisella puolella niemeä, minne johtavat sukeltajankelpoiset metalliportaat. Yhden kerran viikossa vietetään äyriäispäivää, jolloin buffet notkuu aamulla kalastajilta haetuista ravuista, katkaravuista ja simpukoista. Lähikohteissa on helppo käydä tarkistamassa painotus ja varusteiden kunto valmiiksi seuraavan päivän venesukelluksia varten. Venevalkamassa on erityisesti

Kivien koloihin kiilautuneena voi nähdä isojakin taskurapuja. Smögenin sukellusvesistä löytyy paljon erilaisia rapuja ja äyriäisiä.

makrokuvaajalle loputtomasti nähtävää. Pystyseinät ja negatiiviset seinämät pitävät yllä valtavaa vedenalaisen luonnon kirjoa. HELPPOA JA MUKAVAA

Sukelluskeskuksen palvelu on erittäin ystävällistä, ja kaikki hoituu helposti myös englanniksi. Sukelluskeskuksen yhteydessä toimii sukellustarvikeliike, eli jos jotakin rikkoutuu, monta asiaa pystyy korjaamaan lennosta. Ruoka on hyvää ja monipuolista, eikä majoituksen ja ruokien varaaminen sukellusten yhteydessä maksa paljon. Välillä voi vaihtelun vuoksi käydä syömässä kylässä, mutta ennen kevätsesongin alkua monet paikallisista ravintoloista ovat vielä kiinni. Sama pätee muihin majoitusmahdollisuuksiin, joita kyllä löytyy kylästäkin. Päivisin sukelletaan veneestä kaksi

kertaa, aamupäivällä ja iltapäivällä. Jos keskuksella on paljon vieraita, lähdöt on porrastettu niin, että veneellä on aina tilaa pukea sukelluskamppeet ylleen. Suurin osa kohteista on niin lähellä, että kaiken voi laitteita myöten laittaa päälleen jo laiturilla, ja osaan kohteista on 10–20 minuutin venematka. Kohteiden opastukset ovat selkeitä. Lähes kaikilla kohteilla voi syvyytensä valita itse; jokaiselle riittää katsottavaa ja yleensä sukellusajaksi haarukoituu 50–70 minuuttia. Smögeniä voi suositella kaiken tasoisille sukeltajille mukavaksi ja eritoten helpoksi lähikohteeksi vaikkapa pitkäksi viikonlopuksi. Jos matkassa on ei-sukeltavia perheenjäseniä, myös heille alueella on tarjottavaa sillä aikaa kun sukeltajat ovat pinnan alla. 1/2019 SUKELTAJA

Kasvu kannattaa

Esa Tammio

Tyrskyt

Sukeltajaliiton kasvuohjelma on julkaistu! Seurat kutsutaan mukaan kasvutalkoisiin, uusista jäsenistä seurat saavat rahanarvoisia etuja. SUKELTAJALIITON JÄSENENÄ sukellusseurat saavat monia jäsenpal-

veluja ja tukea seuratoiminnan kehittämiseen. Mitä enemmän Liitolla on jäseniä, sitä paremmat toimintaedellytyksemme ovat. Mitä enemmän meitä on, sitä vaikuttavampia olemme yhteiskunnallisesti. Sukeltajaliitto toteuttaa vuosina 2019–2020 kasvuohjelman. Mukaan lähtevät seurat palkitaan, kun ne saavuttavat Liiton asettaman kasvutavoitteen. Mukaan pääsee ainoastaan ilmoittautumalla 30.4.2019 mennessä. Täytä ilmoittautumislomake www.sukeltaja.fi etusivun Uutisista löytyvän linkin kautta. Uudet seuraan liittyneet jäsenet tuovat seuralle konkreettista etua. Seurat jaetaan lähtötasonsa mukaisesti kolmeen kategoriaan ja onnistumisesta palkitaan palauttamalla seuralle jäsenmäärän kasvusta Liiton saama euromäärä (Liiton maksut) takaisin koulutustukena tai perusvälinepaketteina. Tämän tavoitteena on tukea ja aktivoida seurojen koulutus- ja harrastustoimintaa. Pidetään yhdessä huoli siitä, että toimintaan tarvittavat resurssit voidaan turvata jatkossakin.

Lähde mukaan kasvuohjelmaan ILMOITA SEURASI mukaan kasvuohjelmaan lomakkeella,

joka löytyy sukeltaja.fi etusivun Uutisista. Ilmoittautuneisiin seuroihin otetaan yhteyttä. Lisätiedot toiminnanjohtaja Sari

Oikaisuja VIIME NUMEROSSA 4/2018 vesihämähä-

keistä kertovassa jutussa sivulla 7 oli virhe. Vesihämähäkki ei suinkaan ole Suomen ainoa myrkyllinen hämähäkki. Vesihämähäkki on Suomen ainut luonnonvarainen hämähäkki, joka on siinä määrin myrkyllinen ja jonka hampaat pystyvät läpäisemään ihmisen ihon, että sitä voidaan sanoa ihmiselle myrkylliseksi. MERENKURKUN sukellusmahdollisuuksista

kertovassa jutussa oli virhe kuvatekstissä sivulla 28. Kuvassa oleva kasvusto ei ole rakkohaurua vaan punanäkinpartaa. Pahoittelemme virheitä!

1/2019 SUKELTAJA

Jaakko Haapamäki, Metsähallitus

Nuotio, sari.nuotio@sukeltaja.fi.

Ari Nieminen

Itsevalaiseva partamato ÖTÖKKÄ Parrakas tulimato (hermodice ca-

runculata) on monisukasmatoihin kuuluva 15–30-senttinen koreanvärinen pohjaeläin. Tulimato on komeaa katseltavaa: 60–120:stä samanlaisesta palasesta koostuvan keltaoranssi-valko-ruskean madon kyljistä pistää esiin valkoisia myrkyllisiä karvatuppoja ja kirkkaanvärisiä kiduksia. Pää on etummaisessa osassa. Parrakas tulimato muistuttaa koreaa tuhatjalkaista.

Parrakkaiden tulimatojen illallispöydässä tarjolla kalaa.

Nimensä mato on selkeästi saanut sekä ulkonäöstään että luonteestaan – kosketettaessa tulimadon ”parrasta” eli karvatupsuista irtoaa piikkejä, joista työntyy ihoon hermomyrkkyä. Kosketuksen ottanut iho

Tulimadon voi nähdä liikkeellä niin päi-

jotka tappavat kivikorallien polyyppeja. Yli 20

punertuu ja sitä polttelee. Polttelu kato-

vällä kuin yölläkin pintavedestä aina 40–50

asteen lämpötilassa bakteereja saattaa siir-

aa muutaman tunnin kuluttua, mutta ikävää

metrin syvyyteen asti. Öisin parrakkaat tu-

tyä parrakkaasta tulimadosta koralliin, ja jon-

pistelyä voi esiintyä vielä muutaman päivän-

limadot paljastavat nimensä toisen puolen:

kin ajan päästä valkoiset täplät leviävät ko-

kin päästä. Ensiapuna parrakkaan tulimadon

ne ovat voimakkaan bioluminosoivia eli itse-

rallin pinnalla, kun koralli kuolee bakteerien

polttamaan on poistaa myrkkyä syytävät pii-

valaisevia.

käsittelyssä.

kit teipillä. Parempi keino on tietysti välttää

Tulimadoissa on muutakin erikoista. Ta-

Parrakkaita tulimatoja löytää Atlantista ja

koskettamasta matoa, sillä parrakkaan tuli-

vallisen seksuaalisen lisääntymisen lisäksi ne

Välimerestä, ilmeisesti jonkin verran myös In-

madonkin tapauksessa eläin vain puolustau-

pystyvät lisääntymään yksittäisistä palasis-

tian valtameren ja Tyynenmeren alueelta.

tuu liian uteliaalta sukeltajalta tai uimarilta.

ta. Lisäksi ne kantavat mukanaan bakteereja,

ESSI KESKINEN

Uusi yhteisöjäsen esittäytyy SUUNNITTEILLA HYLKYSUKELLUSKURSSI

lassa Deeptech-aluksella heinäkuun ensim-

SEURA perustettiin 1995 tarkoi-

tuksena edistää meriarkeologi-

Toista tavoitetta eli koulutusta varten olem-

tamista uusiin hylkyihin. Myös opastettuja

an tutkimusta, koulutusta ja har-

me aloittaneet Suomen olosuhteisiin sopi-

retkiä historiallisille hylyille on luvassa. Kult-

van hylkysukelluskurssin työstämisen, josta

tuurirahasto on juuri myöntänyt Meriarke-

toivottavasti voimme kertoa lisää Sukeltaja-

ologiselle seuralle rahoitusta ajoitusnäyt-

siin sekä akateemiselle puolelle, mutta nyt

liiton kevätkokouksessa 6.4. Kotkassa. Tar-

teiden ottamiseen Porkkalan hylyistä, joten

seura on monipuolistanut toimintaansa ja

koituksena on, että kurssin suorittaneilla oli-

siihenkin tarvitaan vapaaehtoisia.

rakentaa tiiviimpää yhteyttä sukeltajiin. Su-

si valmiudet paitsi turvalliseen sukeltamiseen

keltajaliiton yhteisöjäseneksi liittyminen ja

Itämeren hylyissä, myös ymmärrystä nii-

TERVETULOA JÄSENEKSI!

viime kesänä avattu Porkkalan hylkypuisto

den suojelun tärkeydestä ja dokumentoin-

Jos kaipaat uutta sisältöä sukeltamiseesi eli

ovat tästä hyviä esimerkkejä.

nin merkityksestä. Kurssi olisi myös ensi as-

”diving with a purpose” kuten englantilaiset

kel kohti varsinaisia meriarkeologiakursseja

kollegamme sanovat, liity seuraan, jonka jä-

(www.nauticalarchaeologysociety.org).

senmaksu ei ole kuin pari kymppiä vuodessa.

SUOMEN MERIARKEOLOGINEN

rastustoimintaa Suomessa. Seuran toiminta painottui pitkään koulutuk-

Seuran sukeltajaryhmän tavoitteena on yhdistää eri sukellusseuroissa toimivat ja meriarkeologiasta kiinnostuneet harrastajat

mäisellä viikolla sekä hylkypuiston laajen-

Saatat löytää harrastukseesi uuden innostavan näkökulman!

vapaaehtoisiksi toteuttajiksi. Tätä varten ke-

TUTKIMUSLEIRI PORKKALAAN AVOVESIKAUDELLA

hitämme paraikaa Sukeltaja-appia Helsingin

Tulevan avovesikauden tapahtumia vasta

SUOMEN MERIARKEOLOGINEN SEURA RY

Yliopiston opiskelijoiden kanssa. Siitä lisää

suunnitellaan, mutta hyvin todennäköisesti

seuraavassa Sukeltaja-lehdessä.

ohjelmassa on ainakin tutkimusleiri Porkka-

erilaisten tutkimus- ja hylkypuistoprojektien

MARKKU LUOTO, PUHEENJOHTAJA,

www.mas.fi 1/2019 SUKELTAJA

Kalle Hakala

Kouluttajakoulutus uudistuu LAITESUKELLUSKOULUTTAJAKOULUTUKSEEN on luvassa jousta-

vuutta. Vuonna 2016 seuroille järjestetyssä koulutuskyselyssä nousi selvästi esille tarve koulutustoiminnan joustavuuden ja keveyden lisäämiseen. Näihin toiveisiin on vastattu uudistamalla laitesukelluksen turvaohjeet, CMAS-koulutuksen yleinen koulutusohje ja CMAS-kurssien järjestämisohjeet sekä ottamalla käyttöön e-oppimisympäristö. Voidaankin sanoa, että sukeltajakurssien joustavuuden ja keveyden lisääminen on onnistunut hyvin. Nyt on aika edetä myös kouluttaja-

ritellyt pääsyvaatimukset täyttäville Liiton jäsenille ja niistä pitää il-

koulutukseen.

moittaa julkisesti Liiton sivuilla. Kouluttajakursseista ei saa muodos-

Tavoitteena on lisätä merkittävästi laitesukelluskouluttajakoulutuksen joustavuutta mahdollistamalla koulutuksen järjestäminen en-

tua suljettua sisäpiirin toimintaa. CMAS M3 -vetoisen alueellisesti ja paikallisesti toteutuvan kou-

tistä tarvelähtöisemmin. Uudessa toimintamallissa laitesukelluskou-

luttajakoulutuksen ohella laitesukellusvaliokunnan tai Vapepa-valio-

luttajakoulutus ei ole enää valiokuntakeskeistä. CMAS M3 -kouluttaja

kunnan liittokouluttajat järjestävät vuodessa vähintään yhden valta-

voi vapaasti markkinoida ja järjestää voimassaolevien ohjeiden ja hy-

kunnallisen kurssin. Tämän kurssin vetäjinä toimivat liittokouluttajan

vien toimintatapojen mukaisesti CMAS M1- ja CMAS M2 -kouluttaja-

tehtäviin erikseen nimitetyt CMAS M3 -kouluttajat. Kurssin tarkoi-

kursseja Sukeltajaliiton jäsenseuroille. Uudessakin toimintamallissa

tus on täydentää kouluttajakurssitarjontaa valtakunnallisesti ja toimia

kouluttajakurssien on pysyttävä avoimina kaikille standardeissa mää-

CMAS M3 -kurssin oppilaiden harjoittelupaikkana.

Lue lisää aiheesta

www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit: Laitesukelluksen kouluttajakoulutuksen joustavuus lisääntyy

NARDI KOMPRESSORIT

Myös Coltri ja Seeman Sub kompressorien huolto ja korjaus

HARRASTAJILLE

Atlantic P 100 automaattisella vedenerotuksella. Maahantuonti, myynti ja huolto

Divetech Compressors Rataskuja 1, 03100 Nummela +358 (0)40 505 1146 jouko.askola@divetech.fi www.divetech.fi

Tilaa sähköinen Nardin lisälaitekuvasto sähköpostilla!

Pacific P 27 elektronisella valvontapaneelilla. Jälleenmyynti ja huolto

www.nardicompressori.com

Arwell-Tekniikka Oy Maskuntie 226 b, 21250 Masku Puh. 0207 199 900 sales@arwell.fi www.arwell.fi

Satu Aholan arkisto

Rakkaudesta rauskuihin SATU AHOLA jäi sapattivapaalle vuodeksi keväällä 2016 tarkoituksena matkustella lämpimässä ja ladata akkuja. Rakkaus valtameriin, koralliriuttoihin ja niiden suojeluun, meren eläimistöön ja sukeltamiseen vei hänet suorittamaan Dive Master -tutkinnon keväällä 2017 ja sukelluskouluttajatutkinnon lokakuussa 2017. Tarkoituksena oli etsiä töitä sukelluskouluttajana, mutta toisin kävi: Ahola löysikin itsensä mantojen tutkimusprojektista Indonesiasta, ja pian nämä merten elegantit jättiläiset veivät mennessään.

Lue pitkä juttu Satu Aholan irtiotosta, vapaehtoistyöstä mantojen parissa ja elämästä Indonesiassa.

www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit > Rakkaudesta rauskuihin

Suomalaisia sukellusaiheisia FB-ryhmiä NETTIVINKKI Sukellusaiheisia ryhmiä löy-

SIDE MOUNT -SUKELTAJAT

tyy Facebookista paljon. Tässä muutamia

Ryhmä kylkipulloilla sukeltaville.

suosituimpia ryhmiä! Hanki sukellusseuraa, kysy varustevinkkejä tai keskustele koh-

LÄNSIRANNIKON SUKELTAJAT

teista.

Sukellusseuraa länsirannikolla.

SUKELLUSREISSU FOORUMI

SUKELTAJA

Moni reissu jää toteutumatta, kun porukkaa

Ryhmässä painottuvat sukelluskuvaus ja

ei saada kasaan. Täällä voit kysellä reissuja ja

DYYKKIREMMI VESIPÄÄT

ilmoitella omista reissuistasi yli seurarajojen.

Ryhmä Helsingin seudun sukeltajille.

SUKELLUS_TURKU

POHJOISEN SUKELTAJAT

Sukelluskuvaajien ja kuvaamisesta kiinnos-

Ryhmä kaikille turkulaisille ja turkulaishenki-

Pohjoisen sukeltajien keskusteluryhmä yli

tuneiden oma ryhmä.

sille sukeltajille.

seurarajojen.

reissut.

VESIPIKSELIT

- Majoitus: neljä makuuhuonetta - Keittiö, sauna, pesuhuone - Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min

Rannankyläntie 686 www.sukelluspukuloitokari.ﬁ

www.diversbb.fi

040-59 14 997

Pasi Mannerkoski

Klassikkoon painot kiinni mukavasti VINKKI Peruskurssin jälkeen klassinen painovyö on välttämätön paha, eikä siihen juurikaan kiinnitetä huomiota. Siksi myös painojen viritys jää usein tekemättä. Sukelluskokemuksen kertyessä siirrytään usein painovyöstä taskulliseen painovyöhön tai hankitaan takkiliiviin integroidut painot. Vyöllä ei saa painoja juuri sinne, mihin niitä tarvittaisiin hyvän tasapainon saavuttamiseksi. Monipuolisesti sukeltavalle tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa painovyötä käytetään. Uimahallilla painovyötä voi tarvita vapaasukeltaessa, ulkomailla siihen törmää vuokratessaan varusteita sukelluskeskuksesta, ja peruskurssilla se on vakiovaruste myös kouluttajilla. Klassikkoa voi kuitenkin parannella. Painovyön pitää olla sopivan pituinen. Vyöhön pitää jäädä joka tilanteessa riittävästi pituutta, niin että sen kiristäminen veden alla on helppoa hansikkaat kädessä. Soljen tulee olla tukeva, jotta siitä saa helposti otteen. Sen pitää kestää kolhuja, kun painoja siirrellään paikasta toiseen. Soljissa on eroja: hyvän soljen erottaa metallin paksuudesta ja siihen stanssatuista muodoista. Suorat peltilevyt eivät kestä vääntöä ja muovinen rikkoutuu helposti. Kun lyijykilojen määrä on selvillä, hanki painot, jotka jakautuvat tasaisesti vyöhön. Painojen sopiva muoto löytyy kokeilemalla vaikka seuran varusteita vedessä. Varmista, että vyö on helppo kiristää, eikä se kierry löystyessään ja että painot tuntuvat mukavilta, jos ne jäävät pullon alle. Vyön pituus on sopiva, jos ylimääräistä on noin 15–20 senttiä. Kun kokoonpano on löytynyt, pitää painot lukita. Lukitseminen estää painon liikkumisen vyössä veden alla. Painot eivät myöskään liu’u vyöstä uimahallin kaakeleille, jos vyö on jäänyt auki. Lukitsemisen voi tehdä metallisilla tai muovisilla soljilla tai tekemällä vyöhön taitoksen: työnnä vyö painon läpi, kierrä sitä puoli kierrosta takapuolella ja työnnä vyö painon läpi uudelleen. Tämä tapa sopii varsinkin uimahalliin, jos painon kiinnityshahlo on riittävän tiukka, niin että taitos ei

Painovyö on moneen tilanteeseen hyvä ratkaisu, mutta ei paras

mahdu läpi ja lukitus on pitävä. Taittaminen lyhentää vyötä, ja taitok-

hyvää sukellusasentoa tavoiteltaessa. Itselle paras ratkaisu löytyy ko-

sen jälkeenkin vyön on jäätävä tarpeeksi pitkäksi. Pysyvämmäksi rat-

keilemalla ja tutkimalla eri vaihtoehtoja.

kaisuksi sopivat metalliset lukitussoljet.

PASI MANNERKOSKI

Aquatica Amphibico

Gates

Ikelite

Inon

Keldan Magic Filters

Nauticam

NLS

Paralenz

Sea & Sea

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet. Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi

k u va a j a l l e

Cerella.fi

Ari Laine

Metsähallituksen ja Museoviraston sukeltajaryhmä valmistautumassa kohteen dokumentointiin Hangossa. Vasemmalta Niina Syrjälä, Teemu Mustasaari ja Riikka Tevali.

Mikä on kiinnostava sukelluskohde? Museovirasto, Metsähallitus

MITEN sukeltajat valitsevat, mille hylkykoh-

teelle he lähtevät sukeltamaan? Onko se jo entuudestaan tuttu kohde, jolla on mukava sukeltaa? Liittyykö siihen kenties jonkun sukellusporukan perinteet? Vai onko se uusi kohde, joka halutaan nähdä ja kokea? Liittyykö kohteeseen jokin erityinen historia tai tarina, joka vetää puoleensa? Tai onko se ylipäänsä edes hylky vai jokin muu mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen vedenalais-

järjestettiin myös kaksi alueellista työpajaa, joissa kerättiin alueita tuntevilta sukeltajilta taustatietoa hankkeen töiden tarkentamiseksi. Tulevalla kenttäkaudella tullaan työskentelemään Saaristomerellä ja Selkämerellä vanhojen satamapaikkojen parissa. BalticRIM-hankkeen puitteissa on jo aiemmin, noin vuosi sitten tehty Turun yliopiston toimesta sukeltajille suunnattu kysely,

Hylkykohde Lahialla viistokaiulla kuvattuna.

kohde? Näitä kysymyksiä tullaan selvittä-

jossa Laura Seesmeri selvitti vedenalaiseen maisemaan liittyviä kokemuksia ja arvoja.

mään sukeltajille suunnatulla nettikyselyllä,

liittyviä palveluita. Hankkeeseen osallistuu

Näitä tuloksia on esitelty Sukeltaja-lehden

joka avautuu huhtikuun alussa. Kysely toteu-

yhteensä seitsemän Itämeren rantavaltiota,

numerossa 2/2018. Tähän jatkona tehdään

tetaan osana EU:n Interreg-ohjelman rahoit-

ja sen loppuseminaari järjestetään Kotkassa

nyt uusi, kulttuurihistoriallisten arvojen mer-

tamaa kolmivuotista BalticRIM-hanketta, jol-

toukokuussa 2020.

kitystä valottava kysely. Kyselyn avautumi-

la pyritään tekemään tunnetuksi vedenalaisia

Hankkeen viime kauden kenttätöissä kar-

sesta tiedotetaan erikseen Sukeltajaliiton,

kulttuurihistoriallisia arvoja ja kohteita sekä

toitettiin melko hyvin tunnettua hylkykeskit-

Metsähallituksen ja Museoviraston kanavilla.

ottamaan nämä entistä paremmin huomioon

tymää Suomenlahdella Jussarön eteläpuolella

Kyselyn tuloksista kerrotaan niin ikään Su-

merialueiden käytön suunnittelussa.

sekä vähemmälle huomiolle jäänyttä Lahian

keltaja-lehdessä syksyn aikana.

matalan hylkykenttää Perämeren kansallis-

ARI LAINE, ERIKOISSUUNNITTELIJA,

myös edistämään niin sanottua sinistä kas-

puiston eteläreunalla. Tutkimuksilla pyrittiin

METSÄHALLITUS LUONTOPALVELUT

vua, millä voidaan tässä yhteydessä tarkoit-

tarkentamaan laivaloukkujen käsitettä sekä

taa esimerkiksi elinkeinoja, jotka suoraan tai

rajaamaan nämä kulttuurihistoriallisesti mer-

välillisesti tarjoavat sukellusharrastukseen

kittävät alueet kartalle. Kenttätöihin liittyen

Tunnettuuden lisäämisen ohella pyritään

Enemmän hankkeesta:

www.metsa.fi/fi/web/guest/balticrim 1/2019 SUKELTAJA

Susanna Järvensivu

Sukellus valoon KIRJA Viime heinäkuussa koko maailma seurasi henkeä pidättäen uskomatonta luolapelastusoperaatiota Thaimaassa. Suomessa otsikoihin nousi sukeltaja Mikko Paasi. Sukellus valoon kertoo Mikko Paasin elämästä ennen Thaimaan tapahtumia, ja siitä, mitkä asiat vaikuttivat siihen, että hänestä tuli yksi luolasukeltajista, jotka toivat luolaan jääneet pojat ulos. Paasi on avoimesti kertonut julkisuudessa nuoruutensa traagisesta onnettomuudesta, joka muutti hänen elämänsä suuntaa ja lopulta toi hänet osaksi pelastusorganisaatiota. Kirjassa ääneen pääsevät myös hänen läheisensä, joiden kommentit Paasista

TOP 3

monipuolistavat julkisuuden luomaa kuvaa sankarisukeltajasta. Enemmänkin henkilöhistoriaa tarina olisi sietänyt. Kirja on pikemminkin pitkä reportaasi kuin romaani. Kirjoittajan, toimittajataustaisen Johanna Elomaan lyhyet ja simppelit lauseet on nopeasti luettu. Lopun kattava sukellussanasto auttaa myös lajia tuntematonta ymmärtämään, mistä puhutaan. Valokuvat Paasin lapsuudesta ja nuoruudesta rinnastuvat mielessä luolassa henkensä puolesta pelänneisiin lapsiin. Vaikka loppuratkaisu

Kilpalajien tähtihetket

Kirkkaimmat mitalit Listasimme allaslajikauden kunniaksi kirkkaimmat 2000-luvulla suomalaisten sukelluslajeissa voittamat mitalit.

on tiedossa, tarina pitää otteessaan.

Koonnut KRISTIINA KARILA

HELI HALAVA

RÄPYLÄUINTI MM-KULTA räpyläuinnissa 17.7.2018, Belgrad, Serbia. Terhi

Ikonen voitti ensimmäisenä suomalaisena henkilökohtaisen maailmanmestaruuden 1 500 metrin matkalla.

UPPOPALLO MM-KULTA uppopallossa, miesten joukkue, 2.8.2007, Bari,

Johanna Elomaa:

Italia. Joukkueessa pelasivat Miika Härkönen, Kimmo Jouppi,

Sukellus valoon –

Toni Pirinen, Jussi Marttila, Aki Ojala, Lauri Valovirta, Riku Rii-

Mikko Paasi ja uskomaton

konen, Reijo Rantamäki, Jari Hovikorpi, Rami Riikonen, Mar-

pelastusoperaatio.

ko Pitkänen, Janne Salonen, Tomi Suomalainen, Jussi Jokinen

Kustannusosakeyhtiö

ja Jimi Holmbäck.

Otava, Helsinki 2018.

VAPAASUKELLUS USEITA MM-hopeamitaleja vapaasukelluksessa: •V eera López-Lehto, staattinen hengenpidätys 16.10.2011,

Lignano Sabbiadoro, Italia •M ikko Pöntinen, pituussukellus räpylöillä 15.10.2011, Lignano Sabbiadoro, Italia •S usanna Saari, syvyyssukellus ilman räpylöitä 3.11.2007, Sharm El Sheikh, Egypti •T imo Kinnunen, staattinen hengenpidätys 24.8.2005, Re-

nens, Sveitsi • J ohanna Nordblad, staattinen hengenpidätys 24.8.2005,

Renens, Sveitsi • J ohanna Nordblad, pituussukellus ilman räpylöitä

24.8.2005, Renens, Sveitsi.

Jorma Oikari

Seurat

Meriturvassa kelpaa harjoitella.

Ihanteelliset olosuhteet LOHJAN URHEILUSUKELTAJAT RY järjesti su-

assa Facebookissa Dyykkiremmi Vesipäät

minen tulevaan sukellusmatkaan, poijuhar-

kellustapahtuman Lohjan Meriturvassa 24.1.

-ryhmässä ja Sukeltajaliiton kanavilla, ja se

joittelu jne. Suomalainen Sukelluskoulu liitti

Meriturvan iso ja syvä allas on erinomainen

tavoitti myös seuroihin kuulumattomia su-

päivän osaksi koulutusohjelmaansa.

paikka talvella sukellustaitojen ylläpitoon.

keltajia.

Osallistujia oli kolmisenkymmentä eri

Syyt tulla sukeltamaan olivat moninaisia:

seuroista: laite- ja vapaasukeltajia sekä norp-

sukellusrutiinien ylläpito ja kehittäminen, uu-

pia. Tapahtumasta ilmoitettiin muun mu-

sien varusteiden testaaminen, valmistautu-

Kevään 2019 ohjelmaan kuuluu vielä kaksi tapahtumaa, 30.3 ja 30.4. JORMA OIKARI

Ilmoittaudu mukaan seuraaviin tapahtumiin

www.lohjanurheilusukeltajat.fi

Treeniä halliralliin! PIEKSÄMÄEN URHEILUSUKELTAJAT RY järjestää 28.9. Laitesukelluk-

sen SM-taitokilpailut eli hallirallin. Seura kutsuu muut seurat mukaan mittelemään laitesukellustaitojaan. Hallirallissa sukelletaan pareittain tehtävärataa, ja suoritetaan tehtävät mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Tehtävät testaavat laitesukellustaitoja: tasapainotusta, varusteiden hallintaa, näppäryyttä, ongelmanratkaisukykyä, parityöskentelyä jne. Treenaa laitesukellustaitosi huippukuntoon kevään hallivuoroilla ja haasta naapuriseura mukaan! Lisätiedot ja ilmoittautuminen pareittain 15.8. mennessä sukeltaja. fi Tapahtumakalenterissa. Katso Youtubesta Sukeltajaliiton kanavalta video Pieksämäen hallirallista vuodelta 2009.

Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta? Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan. Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

1/2019 SUKELTAJA

Elämys

– Keski-Eurooppa –

Kauniit

kaivokset

Luolasukeltaja Jonna Villikalta kysytään usein, miten ihmeessä hän löytää uusia, sukellukseen sopivia kaivoksia Keski-Euroopasta ja pääsee niihin vielä sukeltamaankin. Jonna esittelee tässä artikkelissa viisi kaunista, uniikkia kaivosta, joihin pääsee pienellä vaivalla, kun on yhteydessä oikeisiin henkilöihin. JONNA VILLIKKA, KRISTIINA KARILA

1/2019 SUKELTAJA

Bjรถrn Dorstewitz

Nuttlarin liuskekivikaivos Saksassa tarjoaa huikeita mahdollisuuksia myรถs sukelluskuvaamiseen. 1/2019 SUKELTAJA

eski-Euroopan kaivoksissa pääsee ihailemaan runsasta, kauniisti ruostunutta kaivosromua, hienoja vanhoja puurakenteita ja louhinnan paljastamia huikean värikkäitä kiviseinämiä. Näkyvyydet ovat yleensä kaivoksille tyypilliseen tapaan hyviä, ja sekä veden että ilman lämpötila pysyttelee miellyttävässä 8–10 asteessa ympäri vuoden. Kaivokset ovat tyypillisesti yksityishenkilön tai sukelluskeskuksen omistuksessa. Omistaja on velvollinen huolehtimaan kaivoksesta, rakentamaan sisäänmenoaukon palveluineen ja huolehtimaan vieraiden turvallisuudesta. Kaivokset on tutkittu ja varusteltu hyvin: lainit eli ohjausnarut ja kartat ovat valmiina ja Kowarysta löytyvät jopa jump-spoolit (ohjausnarut, joiden avulla siirrytään päälainilta toiselle). Nuttlarissa on vielä

kilometrikaupalla sukeltamattomia käytäviä, joita tutkii erillinen GUE-ryhmä, koska sukellukset ovat pitkiä ja kaukana suuaukolta. LUOTTOA SKANDINAAVEIHIN

Vaadittava koulutus on tyypillisesti Cave 1 / Mine diver 1 -luokitus (vastaa Intro to Cave -luokitusta), paitsi Opaalikaivokseen ja Kowaryn uraanikaivokseen vaaditaan Cave 2 / Mine Diver 2 luokitus (vastaa Full Cave -luokitusta). Kaikissa kaivoksissa sukeltamiseen vaaditaan vakuutus, joka korvaa sukellusonnettomuuden hoitokulut. Lisäksi Nuttlariin ja Opaalikaivokseen vaaditaan lääkärin allekirjoittama, voimassa oleva terveysselvitys. Kunhan paperit ovat kunnossa, ei pääsyn kanssa yleensä ole ongelmia. Tosin kannattaa muistaa, että yhä useammassa paikassa terveysselvi-

tyksen tulee olla alle vuoden vanha, vaikka se olisikin esim. viisi vuotta voimassa. Etenkin skandinaavisiin luolasukeltajiin suhtaudutaan hyvin myönteisesti, sillä heidän tiedetään olevan osaavia ja hyvin koulutettuja, rauhallisia harrastajia. Tyypillisesti kaivoksissa saa sukeltaa omatoimisesti, poikkeuksena Opaalikaivos ja Kowary, joihin pääsee vain oppaan kanssa. Jonna asuu Ruotsissa Örebrossa, joten hän lähtee reissaamaan yleensä autolla jo tavaramäärän vuoksi. Suomesta on kätevinä ottaa laiva Ruotsin puolelle ja jatkaa siitä autolla tai ajaa auto Saksaan menevään lauttaan. Lentämälläkin pääsee, mutta koska varusteita on melko huonosti saatavilla määränpäässä, pitää mukaan pakata melkein kaikki muu paitsi tuplapullot.

Nuttlar, Saksa

1/2019 SUKELTAJA

HINNAT • 59 €/hlö/sukelluspäivä • Sukellus opastettuna 50 € sukellus + 59 € sukelluspäivämaksu • Saatavilla myös 10 kerran sarjalippu hintaan 490 €. Sarjalippu on voimassa

YHTEYSTIEDOT

3 vuotta, ja sen voi tarvittaessa siirtää

email: info@bergwerktauchen.de

toiselle henkilölle. Sarjalipun varaus:

Puh: +49 151 17876623 tai

www.bergwerktauchen.de/sonderan-

+49 2393 220430

gebot-special-offer

Facebook: Bergwerktauchen

Ari Linna

Nuttlarin liuskekivikaivos sijaitsee Bestwigissä, Luoteis-Saksassa. Pinnan alla on nähtävissä runsaasti kaivoksen historiaa, kuten esimerkiksi useita kaivosvaunuja sadan metrin sukelluksen päässä pinnasta. Ensimmäisen sukellustason maksimisyvyys on 14 metriä ja keskisyvyys 7–8 metriä. Toisen tason maksimi on 38 metriä. Nuttlarissa voi sukeltaa sekä avoimen että suljetun kierron laitteilla. Autolla pääsee aivan kaivoksen viereen, joten roudaaminen on minimissä. Palveluja ylläpitää sukelluskeskus, josta on saatavilla ilmaa, nitroksia ja trimiksiä. Varustevuokrausta ei ole, mutta erimerkkisiä sukellusvalaisimia pääsee testaamaan. Kaivoksella järjestetään myös kuivaluolailukierroksia, joista saa lisätietoa osoitteesta www.schieferbau-nuttlar.de. Nuttlarin lähellä on useita hotelleja, ja sukelluskeskuksen henkilökunta voi tehdä majoitusvarauksen myös ryhmän puolesta. Kaivoksessa voi sukeltaa 1.4.–15.11. välisenä aikana normaalisti la–su klo 9–18. Vähintään viiden hengen ryhmille kaivos on avoinna sukelluskaudella kaikkina viikonpäivinä erillisen sopimuksen mukaan.

Jean-Marie Goffin Jean-Marie Goffin

Felicitas, Saksa Toinen Luoteis-Saksan sukellettava liuskekivikaivos, Felicitas, sijaitsee Bad Fredeburgissa, vain noin 30 minuutin ajomatkan päässä Nuttlarista. Vuonna 1863 perustettu kaivos tarjoaa historian havinaa, ja sadan metrin päässä pinnasta on nähtävillä runsaasti kaivoskoneita ja -rakenteita. Ensimmäisen sukellustason maksimisyvyys on 27 metriä ja toisen 42 metriä, ja kohde sopii sekä avoimen että suljetun kierron laitteelle. Autolla pääsee kaivoksen viereen. Myös tätä kohdetta hoitaa sukelluskeskus, jossa on ilman, nitroksin ja trimiksin täyttömahdollisuus, ja D12-tuplapulloja ja stage-pulloja voi vuokrata tarvittaessa. Kaivoksen lähellä on useita hotelleja, ja myös kaivoksen tiloissa voi majoittua. Kahden kilometrin päässä sijaitsee kylpylä Sauerlandbad, jossa pääsee uimaan ja saunomaan sisällä ja ulkona. Lähellä on myös sisäänkäynti toiseen kaivokseen, jossa

on mahdollisuus rentoutua lepotuoleissa ja hengittää kaivosilmaa, jolla uskotaan olevan terveysvaikutuksia, lisätietoa www. bad-fredeburg.de/gesundheit/abela-heilstollen. Felicitas on avoinna ympäri vuoden, ja vähintään neljän hengen ryhmät pääsevät sukeltamaan kaikkina viikonpäivinä erillisen sopimuksen mukaan.

HINTA 59€ /hlö/sukelluspäivä

YHTEYSTIEDOT email: info@bergwerktauchen-felicitas.de Puh: +49 1772468657 Online booking: www.bergwerktauchenfelicitas.de

» 1/2019 SUKELTAJA

Martin Strmiska

Kowary, Puola

Opaalikaivos, Slovakia Tämä Opaalikaivos Prešovissa Itä-Slovakiassa on täysin uniikki sukelluskohde maailmassa. Kaivos on maailman vanhin ja suurin opaalikaivos ja tiettävästi ainut, jossa pääsee sukeltamaan. Kaivosromua ei ole niinkään, mutta seinämät ovat henkeäsalpaavat: opaali näkyy niissä voimakkaina väreinä. Opaali säteilee kaikissa väreissä riippuen siitä, miten valo siihen osuu. Kaivoksessa on punaisia, sinisiä ja keltaisia seinämiä ja -huoneita. Seinissä kasvaa lisäksi herkästi pöllyävää rihmaa eri väreissä, joten kaivoksessa sukelletaan aina oppaan kanssa, joka vahtii, ettei osuta seiniin, kattoon tai pohjaan. Syvyydet vaihtelevat veden tason mukaan. Kaivoksesta tulee pintaan useita aukkoja, joten sateet ja sulamisvedet säätelevät veden pintaa. Kaivos on myös lepakoiden talvehtimispaikka ja niiden suojelualue, minkä vuoksi siellä saa sukeltaa vain kesäaikaan.

Sukellustasoja on kolme: 7–12 metrissä, 23–27 metrissä ja 33–39 metrissä. Kohde sopii sekä avoimen että suljetun kierron laitteella sukellettavaksi. Kohteella ei ole kaasuntäyttö- tai varusteiden vuokrausmahdollisuutta. Kaivos on avoinna 1.4.–31.10. ja ryhmille kaikkina viikonpäivinä erillisen sopimuksen mukaan. Opaalikaivoksen läheisyydessä on muutamia majoitusvaihtoehtoja, joista suositus pienelle Penzión Opál -perhehotellille, www.penzionopal.sk. Pinnan päällistä tekemistä tarjoavat upean Tatravuoriston vaellusmahdollisuudet ja alueen hyvät pyöräilyreitit. HINTA 60 €/ hlö/sukellus, 2 sukellusta per päivä

YHTEYSTIEDOT email: dive@opalmine.eu Puh: +42 1905 108 699 Facebook: www.facebook.com/SlovakOpalMines/

1/2019 SUKELTAJA

Paweł Myśliński

Kowaryn uraanikaivos Länsi-Puolassa lienee ainut uraanikaivos maailmassa, jossa pääsee myös sukeltamaan. Sukellustasoilla on paljon kauniita kuvauksellisia puurakenteita, ja eri sukellustasoille johtaa kaunis vertikaalinen kaivoskuilu. Tunnelma on unenomainen katosta ja pohjasta irtoavan maitomaisen hötön vuoksi. Sukellustasoja on 30 ja 70 metrissä, ja muille tasoille ei pääse ilman kaivoksen omistajan lupaa. Täällä suositellaan käytettäväksi suljetun kierron laitetta, jotta kuplat eivät irrottaisi höttöä samentamaan näkyvyyttä. Kowary sijaitsee turistialueella, joten kaikki sukellustoiminta tapahtuu niin, että se ei häiritse turismia. Mahdollisuus kaasuntäyttöön löytyy erikseen sovittaessa noin 30 minuutin ajomatkan päästä. 11,1 litran bailout- ja stage-pulloja on vuokrattavissa. Kaivoksen läheisyydessä on joitakin hotelleja, mm. viiden minuutin matkan päässä B&B Podgórze, www.pokojekowary.pl. Kohde sijaitsee Śnieżka-vuoren juurella (korkeus 1603 metriä), ja luolissa järjestetään myös kuivaluolailukierroksia. Kohde on avoinna ympäri vuoden pääasiassa viikonloppuisin klo 9–19, mutta sopimuksen mukaan myös viikolla.

Aire Eder

HINTA 100 € /hlö/sukelluspäivä/vähintään kolmen hengen ryhmille

YHTEYSTIEDOT: Filip Długosz email: dlugosz-filip@o2.pl Puh: +48 604 057 342 Facebook: www.facebook.com/kopalniapodgorze/

Concordia, Puola Länsi-Puolan Sobótkassa sijaitseva magnesiittikaivos tarjoaa sukeltajalle paitsi kauniin vertikaalisen kuilun eri sukellustasoille, myös tilaisuuden kiipeillä, sillä sukellustasanteelle laskeudutaan valjaiden ja vinssin avulla. Kaivosrakenteita ei ole niin paljon kuin Kowaryssa, mutta seinämät valkoisine magnesiittijuovineen ovat kauniita katsella. Kaivoksessa voi sukeltaa sekä avoimen että suljetun kierron laitteella. Sukellustasot sijaitsevat 5–6 metrissä, 14 metrissä ja 36–40 metrissä. Kaasuntäyttömahdollisuus löytyy huhtikuusta lähtien lähellä sijaitsevasta kaasupankista. Kohteella voi vuokrata 11,1 litran bailout- ja stagepulloja sekä 2x12/232 tuplapulloja. Myös Sofnolimea on myynnissä. Kohde on avoinna vuoden ympäri pääasiassa viikonloppuisin ja sopimuksen mukaan myös viikolla. Lähellä on muutamia hotelleja, kuten MIŚ Hotel Sobótka (5

min ajomatkan päässä) ja Ślężański Młyn Guesthouse (15 min ajomatkan päässä). Alueella on paljon nähtävää ja koettavaa myös pinnan päällä. Kaivos sijaitsee Ślęża-vuoren lähellä, missä on hyvät vaellus- ja laskettelumahdollisuudet. Vanhassa Wiry-nimisessä kaivoksessa pääsee turistikierrokselle, ja vanhassa Kantyna-avolouhoksessa on mahdollisuus kiipeilyyn. Maastopyöräilyä voi harrastaa Mountain Bike Park Suliwoodsissa. Lähellä on myös Old Brewery -niminen sukelluspaikka. HINTA 100 € /hlö/sukelluspäivä

YHTEYSTIEDOT: Paweł Myśliński email: pawmys@gmail.com Puh: +48 505 142 500 Facebook: www.facebook.com/ KopalniaMariaConcordia/ 1/2019 SUKELTAJA

Hilla Savolainen, Nivala

Intohimona uppopallo 15-vuotias Hilla Savolainen on jo lahjakas uppopalloilija, joka on harrastanut lajia lähes koko ikänsä. Hänen mielestään laji tarjoaa sopivasti haastetta ja on siksi mielenkiintoinen. Viime vuonna hän osallistui Suomen kokoonpanon ainoana tyttönä uppopallon nuorten MM-kisoihin. SUSANNA KORKIATUPA Kuva Kuura Savolainen

KAUANKO OLET HARRASTANUT UPPOPALLOA?

MITÄ YSTÄVÄSI AJATTELEVAT UPPOPALLOSTA?

Rakastin jo ihan pienestä pitäen uida ja sukellella. Kuljin isäni, Sami Savolaisen, mukana hallille ja harjoittelemaan. Ensimmäisissä uppopalloharjoituksissani olin 5-vuotiaana. Osallistuin aikuisten harjoituksiin ja olin isän selässä, kun hän pelasi. Jos mentiin liian syvälle tai väsyin, päästin irti ja nousin itse pintaan.

Kaverit suhtautuvat positiivisesti, samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhunkin lajiin. Puhun kuulemma paljon uppopallosta, mutta he ymmärtävät, että se on intohimoni ja kannustavat, jos olen lähdössä pelaamaan. Mustelmia, muita ”ei niin kivoja” uppopalloilijan elämään kuuluvia asioita ja isoja miehiä vastaan pelaamista ihmettelevät, mutta ymmärtävät näiden kuuluvan lajiin.

MITEN TULIT VALINNEEKSI LAJIKSI JUURI UPPOPALLON?

Uppopallo on vain pienestä asti ollut mun juttu. Varmasti olisi kiva muitakin sukelluksen lajeja joskus kokeilla, mutta uppista en silti vaihda. Nivalassa ei pelattaisi uppopalloa ilman isää, joka oikeastaan laittoi koko harrastuksen alulle. Seuramme Nivalan Sukeltajat on erikoistunut juuri uppopalloon. Pienemmille meillä on niin sanottu peliryhmä, jossa leikitään ja pelataan. Osa peliryhmästä jatkaa varsinaiseen uppopalloryhmään, jossa harjoitellaan tekniikoita ja pelataan. MIKÄ LAJISSA VIEHÄTTÄÄ?

Se on tosi hauskaa! Peli on kolmiulotteinen, joten se on ihan erilaista kuin mikään muu. Pidän siitä, että uppopallo on fyysisesti niin rankkaa. Koskaan ei voi olla liian hyvä, sillä kunto kohenee jatkuvasti, tekniikka kehittyy ja jatkuvasti oppii uutta. Lisäksi joukkue ja muutenkin kaikki uppopalloihmiset ovat ihan huippuja. Laji on Suomessa niin pieni, että kaikki tuntevat toisensa, mikä on mukavaa. Yhteishenki on hyvä! Parasta on itsensä haastaminen ja se, kun on onnistunut jossain fyysisesti erityisen rankassa suorituksessa. Aina kun nousee altaasta pelin jälkeen, niin hymyilyttää ja on voittajafiilis, vaikka tulokset olisivatkin karut ja joka paikkaan sattuisi. MITEN HARJOITTELET JA KUINKA PALJON?

Meillä on kahdet uppopalloharjoitukset viikossa. Koska pelaan kuitenkin maajoukkuetasolla, niin treenaan ja harjoittelen muutenkin tietysti paljon. Juoksen, hiihdän ja käyn kuntosalilla sekä pidän muutenkin itsestäni huolta. Joskus treenejä voi tulla kahdetkin päivässä. Pidän yhden lepopäivän viikossa varsinaisista treeneistä. Arkiliikuntaa tulee päivittäin, koska minulla koira, jonka kanssa käyn kävelyllä ja touhuan muutenkin kaikenlaista.

MILLAISTA OLI OSALLISTUA NUORTEN MM-TURNAUKSEEN?

Alun perin en ollut kokoonpanossa, mutta yksi joukkueesta joutui perumaan osallistumisensa. Nuorten valmentaja soitti aivan yllättäen ja pyysi minua kokoonpanoon. Olin tietysti heti innoissani lähdössä mukaan. Kisoihin oli enää kolme viikkoa. Onneksi ennen kisoja oli vielä yksi leiri, niin joukkuepeli saatiin hiottua vielä vahvemmaksi ja saatiin pelata koko kisoihin lähtevän joukkueen kanssa yhdessä. Kisat olivat aivan huikea elämys. Jo ensinnäkin se, että pääsee ulkomaille joukkueen ja hyvien kavereiden kanssa, oli aivan mahtavaa. Isot kansainväliset kisat, joissa oli kovia joukkueita ja kovia pelejä – olihan se mieletön juttu! Opin myös paljon uutta ja sain hyvää kokemusta. MITÄ AJATTELET LÄHESTYVISTÄ UPPOPALLON MM-KISOISTA?

Olen jo useamman vuoden käynyt naisten maajoukkueen avoimilla leireillä. Olin myös viime vuonna PM-kisajoukkueessa ja toimmekin siltä reissulta kotiin hopeaa. Pyrin MM-joukkueeseen, mutta siihen pääsyyn vaikuttaa, antaako CMAS alle 18-vuotiaiden pelata kisoissa ja sekin, että muitakin todella hyviä pelaajia pyrkii mukaan. Taso on todella kova. Jos pääsen kisoihin, valmistaudun treenaamalla lujasti ja panostan täysillä. Omia heikkouksia pitää vahvistaa, kuntoa parantaa ja saada lisää voimaa sekä teknisiä ominaisuuksia. Käyn myös leireillä ja pelaan naisten kanssa. Täytyy omaksua pelitaktiikkaa myös mielikuvaharjoittelulla, koska joka joukkueessa se on aina hieman erilainen. ONKO SINULLA TULEVAISUUDEN HAAVEAMMATTIA?

Nyt kevään yhteishaussa haen Nivalan lukioon. Olen viime vuosina miettinyt, että isona haluaisin lääkäriksi. Haluaisin auttaa ihmisiä.

KENELLE UPPOPALLO MIELESTÄSI SOPII?

ONKO SINULLA JOTAIN MUITA HARRASTUKSIA?

Mielestäni uppopallo sopii kenelle vain. Tyttöjen täytyy huomioida, ettei pitkiä kynsiä saa olla. Harjoituksiin kannattaa lähteä iloisella mielellä. Olisi hyvä, jos ei pelkää vettä, itseään isompia miehiä vastaan pelaamista tai kontaktin ottamista. Pelissä tyttö voi pärjätä aivan hyvin poikaa vastaan, mutta vahvuudet voivat olla vaan eri asioissa.

Soitan pianoa ja laulan. Soitan muutamassa erilaisessa kokoonpanossa ja kaverin kanssa meillä on duo, jossa molemmat soitamme ja laulamme. Musiikki on rakas harrastus, johon käytän paljon vapaa-aikaa.

1/2019 SUKELTAJA

Joko tai Allas vai avovesi? Allas. Pelkään kaloja. Kesä vai talvi? Talvi, koska pelataan enemmän uppopalloa, ja pimeässä on oma tunnelmansa. Kisat vai treenit? Kisat, koska kovemmat pelit, huippu meininki ja näkee joukkuekavereita. Koira vai kala? Koira, koska minulla on itselläni ihana koira, mutta toisaalta kidukset voisivat olla etu uppopallossa!

Ismo Kuusisto

Norpat

Petri Ekqv

ist

isä ja poika liveaboardilla

Turkulaiset Felix ja Petri Ekqvist nappasivat joulukuussa äkkilähdön Dive Travel Finlandin liveaboard-reissulle Hurghadaan. Reissu oli 13-vuotiaan Felixin ensimmäinen. KRISTIINA KARILA

on snorklannut 4-vuotiaasta lähtien sukellusseura Aboa Aquanautsin norppatoiminnassa ja sukeltanut laitteilla puolen vuoden ajan ennen matkaa. Petrin mukaan sukeltaminen oman pojan kanssa ei poikennut kovinkaan paljoa aikuisparin kanssa sukeltamisesta. – Ehkä tarkkailin omaa sukeltamistani enemmän Felixin kanssa, mutta hän on rauhallinen sukeltaja ja luotan häneen, joten uskalsin lähteä reissuun. Rauhallisuudesta kertoo myös Felixin pieni ilmankulutus: kun muilla oli jäljellä 50 baria, niin hänellä oli vielä 150 baria. Aluksella oli myös tosi tarkat turvallisuusmääräykset, joita myös noudatettiin ja valvottiin, Petri kertoo. – Sukellusryhmässä ohjeistin Felixiä pysymään edelläni ja oikealla puolella, ja sukelsin itse vähän hänen yläpuolellaan. Siitä näin hyvin, mitä tapahtuu. FELIX

1/2019 SUKELTAJA

Felix oli ainoa nuori aluksella, mutta häntä kohdeltiin tasavertaisena sukeltajana sukeltajien joukossa. – Kaikki laivalla olivat tosi mukavia. Oli kivaa, että kaikki ottivat minut tosissaan eikä pitänyt pikkuisena. Henkilökunta auttoi kaikessa, varusteiden kanssa ja jos tarvitsi jotain. Me pelattiin yhdessä välillä pleikkaa, Fifaa ja semmoisia. Briiffaukset henkilökunta selitti tosi selvästi englanniksi, joten ymmärsin ne ihan hyvin, hän kertoo. Olosuhteet olivat reissulla ihanteelliset, lämmintä, aurinkoista ja näkyvyyttä helposti 30–40 metriä. – Parasta oli riutat ja niiden elämä. Näin ainakin kilpikonnia, napoleonkaloja, krokotiilikaloja ja hienoja hylkyjä. Laivalta näimme delfiinejä. Pääsin myös ajelemaan va-skootterilla, Felix luettelee. Laivalla oli panostettu myös sukelluk-

Felix oli kuin kotonaan aluksella sukellusporukassa.

sen ulkopuoliseen ohjelmaan. Felix täytti matkan aikana 13, ja henkilökunta muisti häntä lahjalla, synttärikakulla ja tanssibileillä. Reissun puolivälissä pysähdyttiin kauniille rannalle viettämään iltaa nuotion ympärillä kitaraa soitellen ja hyvää ruokaa nauttien. Ikimuistoinen reissu ei varmasti jää isän ja pojan viimeiseksi. Ensin ovat kuitenkin vuorossa talvikauden hallitreenit ja kesällä Aboa Aquanautsin leiri. Muita nuoria sukeltajia Felix kannustaa lähtemään mukaan liveaboardreissulle, jos mahdollisuus tulee. – Siellä näkee vedessä pidemmälle ja on paljon enemmän elämää ja nähtävää, hän toteaa.

nuori sukeltaja -miitti SPORTTITALOLLE Helsinkiin kokoontui viettämään virkeää lauantai-

päivää 12 nuorta sukeltajaa neljästä eri seurasta. Päivän aikana tutustuttiin uusiin kavereihin toisista seuroista, kilpailtiin hauskojen tehtävien ratkomisessa ja käytiin hakemassa energiaa pomppimalla Rush-trampoliinipuistossa. Liikkuminen talossa tapahtui kaikilla muilla tavoilla paitsi normaalisti kävelemällä – nappaa tästä idea vaikka omaan tapahtumaasi! HELI HALAVA Kuvat Irene Savolainen, Ilona Lindström ja Heli Halava

Mukana oli 12 nuorta Gummiwihdasta Forssasta, Riihimäen Urheilusukeltajista, Saimaannorpista Lappeenrannasta ja Noususta Espoosta.

”Joulukuusi”. Lattialta poimittiin esineitä jakkaroita hyödyntäen lattiaan koskematta, minkä jälkeen tiimin jäsen koristeltiin niillä.

Kymmenestä paperiarkista piti tehdä mahdollisimman korkea rakennelma ilman apuvälineitä. Luovuutta peliin!

Ryhmät vastasivat sukellusaiheisiin tietokilpailukysymyksiin. Oikeasta vastauksesta ja pingispallon mukiin pompauttamisesta sai pisteen.

Sukellusteema oli vahvasti esillä myös ruokahuollon puolella. Annokset koottiin japanilaiseen bento-box (eväsrasia) -tyyliin.

Hiki lensi ja voltit pyörivät Rushtrampoliinipuistossa päivän päätteeksi.

Kiinnostaako sinua järjestää nuorille vastaavia tapahtumia, leirejä tai koulutuksia? Ota yhteyttä nuorisopäällikköön heli.halava@sukeltaja.fi.

1/2019 SUKELTAJA

Kimmo Hagman

Vasarahait näyttävät pelottavilta mutta ovat silti säyseitä kuvattavia.

Haiotokset talteen Useimmat sukeltajat haluavat ottaa kerran elämässään hyvän haikuvan. Tämän jutun vinkeillä onnistut valokuvauksessa terveyttäsi vaarantamatta. ERKKI SIIRILÄ Kuvat Kimmo Hagman ja Erkki Siirilä

so tiikerihai käy kääntymässä aivan takanani, kun riipun kameroineni veneen alapuolella turvapysähdyksessä Moorealla Tyynellämerellä. Pienempiä riuttahaita juuri kalanperkeillä houkutelleet sukellusoppaat havaitsevat hain mutta minä en. Läheisellä Rangiroan atollilla ranskalainen sukeltaja taasen syöttää hopeaevähaita, joista kaksi kolmimetristä alkaa meidän turistikuvaajien edessä tapella pelottavan kiihkeästi lihankimpaleesta. Kun painamme snorklauskaverini kanssa maskimme vyötärönsyvyiseen veteen Utilassa Karibianmerellä, koemme

1/2019 SUKELTAJA

hetken kauhua: kohti syöksyy parimetrinen härkähai. Peto kääntyy lähietäisyydeltä 180 astetta ja häviää sineen. Kuva jää saamatta. Meksikon La Pazissa otoksia sen sijaan kertyy, sillä tukialuksen ympärillä ui kahdeksan lauhkeaa valashaita. Iltahämärässä Australian Isolla valliriutalla puolestaan valkoevähai kiertelee kuvaajaryhmämme alla. Emme iloitse, sillä olemme ajautumassa vuorovesivirran mukana etäälle veneestä. Onneksi siellä lopulta herätään vahdinpitoon.  Joulukuussa 2018 kuvaan Kimmo Hagmanin safarilla Egyptissä valkopilkka-

haita. Vaarallisen oloiset avomeren pedot yllättävät meidät Elphinstone-riutalla odottamalla sukeltajia jo veneen alla. Eteeni on siis tullut monta haita. Kuvaamaan on houkutellut rustokalojen virtaviivainen eleganssi. Kuten ylläolevista episodeistakin käy ilmi, tilanteet kehittyvät joskus arvaamattomaan suuntaan. Niinpä mieleeni onkin kiteytynyt muutama turvallisen hainkuvauksen periaate. Olen kuunnellut myös Ralf Tötterströmin (Helsinki), Osku Puukilan (Eilat) sekä Kimmo Hagmanin (Hurghada) kokemuksia.

Kimmo Hagman Erkki Siirilä Kimmo Hagman

Mustaeväriuttahai ohittaa kuvaajan hainsyöttöpaikalla.

Taidokkaan otoksen saaminen kettuhaista vaatii kärsivällisyyttä.

Valkopilkkahaita ei tarvitse kuvaan houkutella.

NÄILLÄ VINKEILLÄ ONNISTUT

• Tavallisimmin sukeltaja näkee hain etäällä, ja havainto kestää vain muutaman sekunnin. Valitse siis superlaajakulmaa pidempi optiikka, jos et ole kuvaamassa esimerkiksi valtavaa valashaita. Laita myös asetukset valmiiksi; salaman käyttö ei ole välttämätöntä. Otosten raw-tallennus yksinkertaistaa kuvankäsittelyä. • Laitesukellus helpottaa useimmiten kuvausta, viihtyväthän monet hailajit virroissa ja melko syvällä. Älä kuitenkaan lähde kameroinesi sameaan veteen. Muista myös, etteivät sukelluskalastus ja turvallinen kuvaus sovi yhteen. • Varoen kohdattavia lajeja ovat valko-, härkä-, mako-, sysi-, tiikeri-, hopeaevä-, valkopilkka- ja harmaariuttahait. Pohjahaitkin voivat ärsytettäessä olla vaarallisia. • Salamanvarsi tai muu turvasauva auttaa työntämään liian lähelle pyrkivän meripedon etäämmälle. Parasta on aina liikkua rauhallisesti. Haita ei pidä myöskään ajaa loukkuun esimerkiksi korallikanjoniin. • Muista, että sukelluskeskusten harrastama “turvallinen” hainsyöttäminen voi riistäytyä käsistä. Pidä syöttöpaikoilla kädet ja jalat lähellä kehoasi. Huomioi myös muutoksia haiden käytöksessä. Esimerkiksi harmaariuttahai laskee vaarallisesti kiihottuessaan rintaevät alas, köyristää selkänsä ja ui mutkitellen.

• Kun haita on paljon, valvo niiden kaikkia mahdollisia lähestymissuuntia. Tehtävä helpottuu, jos jaat valvonnan parisi kanssa, olet osa ryhmää ja uit lähellä merenpohjan muodostelmia. Kuvaus snorklaten voi olla jopa vaarallista – vältä pintauintia ainakin ulapalla. Avomerisukelluksilla pidä mukana hätätilanteessa täytettävää, kauas näkyvää dekopoijua. • Hyvässä haikuvassa pätevät perinteiset sommittelusäännöt. Otosta voi parantaa etualalla tai hain taustalla näkyvä sukeltaja: vuorovaikutus kiinnostaa katsojaa, ja kalan koko hahmottuu paremmin. Jos kuvaat videoklippejä, ota ne vakaalla kädellä sekä niin, että otoksilla on selvä alku ja loppu. • Haiden valokuvausmahdollisuudet maailman merillä ovat ylellinen etuoikeus. Laita siis kuvat kiertoon. Nettihaulla löydät tietoa hyvistä haipaikoista. Youtubesta näet opettavaisia videoita. Lupaavat kohteet ovat enimmäkseen tropiikissa ja subtropiikissa. Uusinta lienee jättiläishaiden kuvaus kesäisin Britteinsaarilla.  • Toisin kuin useimmat muut kalat, hait tuottavat vain harvalukuisen määrän jälkeläisiä. Niinpä näiden petojen puolustaminen valokuvin on ekoteko, ovathan merten haimäärät liikapyynnin takia romahtaneet. Valashaiotokset auttavat lisäksi selvittämään lajin vaelluksia.

1/2019 SUKELTAJA

Huis te Warmelo,

merihistoriallinen hylkyaarre Porvoon edustalla Hollantilaisen tutkijan löytämä vanha merikartta johti Suomessa pitkään tiedossa olleen hylyn tunnistamiseen. Kiinnostava sotalaivan hylky on levännyt meren pohjassa elokuusta 1715 asti. Hylky sai muinaismuistolain mukaisen suoja-alueen kesällä 2018. MAIJA MATIKKA, IMMI WALLIN Kuvat Jouni Polkko, Badewanne

1/2019 SUKELTAJA

Lauri Näreneva tutkii aluksen peräsintä ja peräpeiliä vuonna 2014. 1/2019 SUKELTAJA

Puinen koristeveistos lepää pohjalla peräpeilin lähellä. Mieshahmoa esittävä veistos on ollut peräpeilin koristeena.

orvoon edustalla Kalbådagrundin majakasta noin merimaili länteen havaittiin 2002 Merenkulkulaitoksen tekemässä luotauksessa hylyn muotoinen hahmo, josta ilmoitettiin Museovirastolle pari vuotta myöhemmin. Koska syvyys on paikalla yli 60 metriä, Museovirasto ehdotti löydön tarkistamista vapaaehtoiselle tekniikkasukeltajien ryhmälle, josta myöhemmin tuli Badewanne. Ryhmä otti ensimmäiset kuvat hylystä 2006 ja arvioi hylyn 1700-luvun sotalaivaksi. Kun hylkytiedot liitettiin 2010 muinaisjäännösrekisterin yhteyteen ja hylyn sijaintitieto tuli verkkoon kaikkien saataville, myös muita vierailijoita alkoi käydä hylyllä. Sukeltaja Mikhail Ivanov teki ensimmäisen luonnospiirroksen hylystä 2011. Hän myös havaitsi, että kesällä 2011 hylyn perän luona olleita astioita oli anastettu. Astiat jäivät kuvaamatta eikä Museoviraston tekemä tutkintapyyntö johtanut tekijöiden löytämiseen. Badewanne kuvasi ja otti mittoja hylystä 2011, 2013 ja 2014. Hylyn alkuperä ei kuitenkaan vielä selvinnyt. Hylyn oletettiin olevan venäläinen tai ruotsalainen, ja eri

1/2019 SUKELTAJA

vaihtoehtoja tutkittiin kirjallisuuslähteistä. Hylyn tunnistamiseksi tehtiin myös arkistoselvitystä sekä Ruotsissa että Venäjällä. Hylyn paljastuminen kaksitykkikantiseksi vuoden 2014 sukelluksilla käytännössä poissulki ruotsalaisten ja venäläisen alkuperän. Kesällä 2015 alkoi olla varmaa, että hylky ei ole ruotsalainen eikä venäläinen. Vuonna 2014 Badewannen mukana hylyllä sukelsi Immi Wallin, ja vuonna 2016 myös hän teki tutkimussukelluksia SubZone-ryhmänsä kanssa. Wallin oli yhteydessä Viron museovirastoon kysellen, voisiko sikäläisistä arkistoista löytyä hyödyllisiä tietoja.

on pudonnut paikoiltaan ja on osittain sedimentin sisällä. Myös leijonaa esittävä keulakuva on pudonnut pohjalle keulan läheisyyteen. Perän rakenteet ovat romahtaneet, mutta peräsin ja peräsinpinna ovat paikoillaan. Perä on ollut laivan koristelluin kohta, mutta vain yksi pohjalle pudonneista koristeveistoksista on tunnistettavissa ihmishahmoksi. Hylyn pääkannella ja alemmalla tykkikannella on näkyvillä kymmeniä rautatykkejä, joista monet ovat laveteillaan tykkiporttien kohdalla. Hylyssä on myös ankkureita, vinssi, pumppu, plokeja ja merimiesarkkuja.

MILLAINEN SE ON?

Hylyn pituus on noin 36 metriä ja leveys noin 8 metriä. Runko on melko hyvin säilynyt. Hylyn paapuurin kylki on painuneena syvemmälle pohjasedimenttiin kuin styyrpuurin kylki. Pääosa rungosta nousee pohjan tasosta noin viiden metrin korkeuteen. Laivassa on ollut kolme mastoa, joista keulamaston alaosa on edelleen pystyssä. Isomasto ja mesaanimasto ovat kaatuneet rungon paapuurin puolelle. Keulapuu

VAATIVAT TUTKIMUSOLOSUHTEET

Kohde sijaitsee avomerellä, missä tuuliolosuhteet ovat määräävä tekijä. Ankkurointi hylyn viereen ei ole mahdollista, koska hylyn ympärillä on aluksen takila ja muita alukseen kuuluvia osia. Pystyssä oleva keulamasto voisi myös vahingoittua, vaikka ankkuri laskettaisiin kauaskin hylystä. SubZone on käyttänyt shottia (takertumaton paino), joka on laskettu varovasti hylyn styyrpuurin puolelle.

Perän puolella styyrpuurin kylkeä, tykkejä näkyy molemmilla tykkikansilla. Kuva vuodelta 2014.

Lähde: Maritime Museum of Rotterdam

Huis te Neck maalauksessa taustalla vasemmalla. Huis te Neck oli Huis te Warmelon sisaralus, joskin hieman suurempi. Maalaus: Rietschoof, Huis te Neck 1710, Westfries Museum.

Osa Itämeren merikartasta 1720-luvulta, joka selvitti hylyn alkuperän. Tekijä: Christoffel Middagten.

Näkymä kannelta läheltä perää. Kuva vuodelta 2014.

ukialus on ollut sukellusten aikana T ajossa hylyn päällä. Kaksi muuta määräävää tekijää tutkimussukellusten suunnittelussa ovat näkyvyys hylyllä ja lämpötila koko vesipatsaassa. Näkyvyys on vaihdellut muutamasta kymmenestä sentistä kolmeen metriin, ja se on ollut yleisesti kuvauksen kannalta huono maitomaisine pilvineen. Veden harmaus 3–5 metriä pohjan yläpuolelta pohjaan saakka johtuu pohjasedimentistä liukenevasta hienojakoisesta materiaalista. Näkyvyysolosuhteet eivät näytä korreloivan ajankohdan tai tuuliolosuhteiden kanssa. Näkyvyys on ollut suotuisa dokumentoinnin kannalta ehkä noin yhtenä kertana kymmenestä. Päivän ensimmäiselle sukellukselle on suunniteltu kaksi eri tavoitetta, joista valitaan se, joka soveltuu silloiseen näkyvyyteen. Varsinkin hylyn mallintaminen fotogrammetriaa käyttäen on ollut haastavaa maitomaisen pilven vuoksi. Näkyvyyden ollessa erittäin huono on keskitytty yksityiskohtien kuvaamiseen. Lämpötila hylyllä 62 metrin syvyydessä on ollut aina lähellä neljää astetta. Koska suurin osa sukelluksesta tapahtuu

6–12 metrin syvyydessä dekompressiopysähdyksissä, lämpötila tässä osassa vesipatsasta täytyy ottaa huomioon sukelluksen kestoa ja varustusta suunniteltaessa. Tutkimusryhmä käyttää suljetunkierron laitteita, jotka mahdollistavat 3,5 tunnin sukellusajan. Sukellukset on kuitenkin suunniteltu lyhyemmiksi vähentäen kylmyyteen liittyvää riskiä. Varsinkin keväällä koko vesipatsaan ollessa erittäin

”Tähän jäi Pohjois-Hollannin laivaston alus 1715.” kylmää kokonaissukellusaika hylyllä on pyritty pitämään 2–2,5 tunnin rajoissa. Päivän toisen sukelluksen kokonaisaika on pidetty alle 2 tunnin. Virtausta hylyllä ei juurikaan ole ollut. Hylystä tuotetut viistokaikukuvat ovat olleet apuna niin sukellusten suunnittelussa kuin hylyllä orientoitumisessakin.

Tutkimusryhmä tuntee hylyn jo hyvin ja pystyy paikallistamaan itsensä hylyssä huonossakin näkyvyydessä. Tästä huolimatta viime kaudella yhden ryhmän valosukeltaja kysyi pinnalle päästyään: ”Näimmekö hylyn?” LAIVAN ALKUPERÄ SELVIÄÄ

Hollantilainen tutkija Peter Swart on 20 vuoden ajan tutkinut arkistolähteitä erityisesti Länsi-Friisinmaan ja PohjoisHollannin amiraliteetin historiasta. Vuoden 2015 lopulla hän löysi Rotterdamin merimuseosta 1700-luvun merikartan, johon on Suomenlahden keskiosan kohdalle Suursaaresta länteen tehty merkintä Hier is het Noord Hollands Oorlog Schip op gebleven 1715 (”tähän jäi Pohjois-Hollannin laivaston alus 1715”). Swart tiesi, että 1700-luvulla Hollanti menetti vain yhden aluksen Itämerellä. Alus oli 125 jalan fregatti nimeltä Huis te Warmelo. Swart pyysi Länsi-Friisinmaan maakuntaarkeologi Michiel Bartelsia selvittämään tunnetaanko hylkyä meriarkeologien keskuudessa. Bartels oli ensin yhteydessä Viron museovirastoon, jossa muistettiin suomalaisten aiempi kysely sotalaivan » 1/2019 SUKELTAJA

Paapuurin (kallistuman) puolella kansitason tykkejä partaan tykkiporteissa. Kuva vuodelta 2014.

Ankkuripeli, pystykapstaani keulassa, hiukan vinossa. Kapstaania pyöritettiin miesvoimin irtokangilla, jotka työnnettiin kapstaanissa näkyviin koloihin.

hylystä. Hollantilaiset ohjattiin tiedusteluineen Suomeen, josta saatiin heitä riemastuttanut vastaus: laivanne on löytynyt jo vuosia sitten! Fregatti Huis te Warmelon rakennutti Länsi-Friisinmaan ja Pohjois-Hollannin amiraliteetti, joka oli yksi viidestä Hollannin laivastoa 1600- ja 1700-luvuilla hallinnoineesta amiraliteetista. Laiva rakennettiin Medemblikin satamakaupungissa Zuiderzeen rannalla. Tarjouspyyntö laivan rakentamisesta on säilynyt. Amiraliteetti tilasi Huis te Warmelon 1708 osana viiden uuden aluksen sarjaa. Uusia laivoja tarvittiin korvaamaan aluksia, joita Hollanti oli menettänyt ns. Espanjan perimyssodassa (1701–1713), jossa englantilais-hollantilainen laivasto soti Ranskaa ja Espanjaa vastaan. Huis te Warmelo laskettiin vesille 1709. Laiva sai nimensä kartanon mukaan, jossa yksi Länsi-Friisinmaan amiraliteetin hallituksen jäsen asui. HAAKSIRIKKO

Ruotsin ja Venäjän välillä käydyn Suuren Pohjan Sodan (1700–1721) aikana Itäme-

1/2019 SUKELTAJA

rellä oli vaarallista purjehtia. Ruotsalaiset kaappasivat kauppalaivoja kansallisuudesta riippumatta estääkseen rahdinkuljetukset Venäjälle. Tilanne haittasi Hollannin taloutta, jolle Itämeren kaupalla oli suuri merkitys. Sotalaivoja käytettiin turvaamaan kauppalaivojen purjehdusta. Kesäkuun alussa 1715 Huis te Warmelo lähti kahdentoista sotalaivan joukossa saattamaan 200 kauppalaivaa sota-alueen läpi. Juutinraumassa joukkoon liittyi 20 englantilaista sotalaivaa ja 100 kauppalaivaa. Valtava saattue purjehti Juutinraumasta Gdanskiin, sieltä Riikaan ja sitten Tallinnaan, jonne saavuttiin kesäkuun lopussa. Suuri osa laivoista jäi välisatamiin, ja Pietariin asti purjehti noin 50 kauppalaivaa. Niitä turvasi Suursaaren vesille asti viisi sotalaivaa, joihin myös Huis te Warmelo kuului, ja siitä eteenpäin yksi englantilainen fregatti. Paluumatkasta oli sovittu, että Pietarista kauppalaivat saapuvat 5. elokuuta takaisin Suursaaren vesille, jossa sotalaivat kohtaisivat ne risteiltyään heinäkuun ajan Itämerellä. Pietarista tulijat olivat kuitenkin myöhässä saapuen tapaamispaikkaan vasta 24. elokuuta.

Saattue otti heti kurssin kohti Tallinnaa koillismyrskystä, sateesta ja huonosta näkyväisyydestä huolimatta. Keskiyön jälkeen epäonninen Huis te Warmelo osui kariin ja alkoi upota. Laivalla oli tutkija Swartin mukaan 198 miestä, joista 75 pelastui. Heidät poimittiin englantilaisille kauppalaivoille. Yksi menehtyneistä oli kapteeni Francois de Groot. ALUS ON TÄRKEÄ HOLLANTILAISILLE

Hylyn merkitys Hollannille on erityinen, onhan Hollannin valtio aikoinaan rakennuttanut laivan käyttöönsä. Muualla maailmassa ei ole säilynyt hollantilaisia 1700-luvun sotalaivoja yhtä hyväkuntoisina hylkyinä. Hylyn alkuperän selvittyä Hollannin kulttuuriperintöviranomainen Cultural Heritage Agency of the Netherlands halusi Museovirastolta 2016 virallisen ilmoituksen hylystä. Siitä lähtien on vuosittain pidetty kokous hollantilaisten kanssa hylyn tilanteesta ja tulevaisuudesta. Hollanti haluaa pysyä ajan tasalla tapahtumista, olla avuksi hallinnoinnissa ja tehdä yhteistyötä tutkimuksessa. Hylyn suojelun kehittäminen on myös ollut Hollannille tärkeää.

Subzone Oy

Tykkejä styyrpuurin puolella kansitasolla (ylempi tykkikansi). Hylky on kallistunut paapuurin puolelle. Sukeltaja Sten Stockmann hylyllä vuonna 2013.

Osa pääkannen 3D-mallista.

Porvoo

Helsinki HYLYN TULEVAISUUS

SubZone Oy vastuuarkeologinaan virolainen Maili Roio on anonut 2016 lähtien Museovirastolta tutkimusluvan hylyn systemaattiseen dokumentointiin. Hylystä tuotetaan 3D-malli, jonka avulla hylyn kunnossa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia voidaan jatkossa seurata. Perän luona pohjaan hautautuneita rakenteita pyritään paikantamaan sedimenttiin tunkeutuvan luotaimen avulla. Huis te Warmelon kotikaupungissa Medemblikissä on suunnitteilla näyttely laivan tarinasta. Tutkija Peter Swart on avannut verkkosivun www.fregathuistewarmelo.nl, jonne kootaan tietoja laivan miehistöstä ja upseeristosta. Sivun avulla hän toivoo myös löytävänsä lisätietoja Huis te Warmelolla palvelleiden ja haaksirikosta pelastuneiden vaiheista. SubZone Oy tulee jatkamaan hylyn kajoamatonta dokumentointia yhteistyössä Hollannin Cultural Heritage Agencyn kanssa. Aika näyttää syntyykö hylyn ympärille laajempi tutkimushanke, johon sisältyisi myös arkeologista kaivaus toimintaa.

Suoja-alueen määrääminen UUDENMAAN elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvisti kesällä 2018 Museoviraston esityksestä hylylle muinaismuistolain mukaisen suoja-alueen. Se on halkaisijaltaan 800 metrin alue, jonka keskipisteenä hylky on. Suoja-alueen tarkoituksena on hylyn ja sen sisältämän tiedon pysyminen ehjänä arkeologisena

Huis te Warmelo

kokonaisuutena mahdollisimman pitkään ilman ihmisen aiheuttamaa tahallista tai tahatonta vahinkoa. Esineiden ja rakenteiden ei haluta katoavan tai tuhoutuvan dokumentoimattomina. Tiettynä tunnettuna hetkenä meren pohjaan varusteineen kaikkineen joutunut hylky tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden verrata fyysisiä löytöjä kirjalliseen lähdeaineistoon ja tulkita oman aikansa olosuhteita. SUOJA-ALUEELLA sukeltamiseen ja ankkurointiin tarvitaan Museoviraston

lupa. Alueella ei saa kalastaa välineillä, jotka voivat vahingoittaa hylkyä, eikä merenpohjaa saa muokata rakentamistoiminnalla. HUIS TE WARMELON suoja-alue on Suomen viides hylyn suoja-alue.

Lähteet: Maili Roio, Immi Wallin ja Kari Hyttinen: Meriarkeologinen hylkyalueen tutkimus. Huis te Warmelo 1708–1715. Tutkimusraportti. www.kyppi.fi/to.aspx?id=113.11587 Yes, we have found your ship. About the discovery and history of a man-of-war from Medemblik in Finnish waters. Archaeology in West Frisia 21. https://www.archeologiewestfriesland.nl/publicatie/aiwf-21/ Peter Swart: Oorlogsschip op handelsmissie. Sotalaiva kauppamatkalla. Aviisi 4/2018. Vereniging Nederland-Finland. Alankomaat-Suomi yhdistys.

1/2019 SUKELTAJA

Nahkiaisten viimeinen romanssi KUVA-ALBUMI Nahkiaiset elävät aikuiselämävaiheensa meressä. Syksyisin osa nahkiaisista nousee jokiin ja viettää talvensa paastoten ja virittäytyen toukokuussa tapahtuvaan kutuun. Kutu tapahtuu sorapohjalla. Koiraat kaivavat kutukuoppia siirtäen imusuullaan uskomattoman isoja kiviä. Itse kutu on kiihkeä tapahtuma. Koiraat kilpailevat naaraan suosiosta kiertyen pyrstöllään naaraan ympärille ja imeytyen imusuullaan naaraan päähän kiinni. Kudut jälkeen lopen uupuneet nahkiaiset kuolevat. Kotini lähellä on pieni nahkiaispuro. Toukokuussa 2017 makailin purossa tuntitolkulla neljän päivän aikana. Vain muutamia nahkiaisia oli paikalla, ja suurimman osan ajasta nahkiaiset lepäilivät kiviin kiinnittyneinä. Yksi 15 minuutin kiihkeä jakso sattui kamerani eteen, ja silloin syntyi mukavia kuvia! KUVA PEKKA TUURI

Kuva voitti Sukelluskuvauksen PM-kilpailussa 2018 kalapotrettien sarjan.

1/2019 SUKELTAJA

Kuvaajan vinkki

Näin tehtiin vaikuttava Dive Odyssey Dive Odyssey -lyhytelokuva on saanut inspiraationsa Ojamon kaivoksesta ja kiinnostuksesta hyviin, vanhoihin scifi-leffoihin. Elokuva tehtiin myös rakkaudesta lajiin – sukeltamiseen. SUSANNA KORKIATUPA Kuva Thomas Broumand, Broufoto Oy

eli Gemma Smith lähtee arktisista olosuhteista liikkeelle kohti pimeitä syvyyksiä, pitkin kapeaa tunnelia kohti jotakin, joka kutsuu. Kun katselee elokuvaa ensimmäistä kertaa, tekee lähestulkoon mieli laittaa kädet silmille; voi nimittäin hyvin kuvitella, että pimeydestä voi koska tahansa tulla esiin jotain hyvin outoa. Tutkimusmatkailija kohtaakin pian syvyydessä ”Aquanautin” (Andy Torbet). ”EXPLORER”

OJAMON MYSTINEN HELVETINPORTTI

Elokuva on tehty täysin vapaaehtoisvoimin omalla rahalla, mikä tuntuu uskomattomalta siihen nähden, kuinka taidokas se on. Mistä elokuva oikein kertoo, ohjaaja-käsikirjoittaja Janne Suhonen? – Dive Odyssey on monitulkintainen ja ihan tarkoituksella. Halusin, ettei siinä ole vuorosanoja lainkaan, vaan katsoja voi tulkita sen parhaaksi kokemallaan tavalla. Kaikki sai alkunsa kuitenkin sukeltamisesta, mistäs muusta. Janne Suhonen kertoo aloittaneensa sukelluksen hieman sattumalta opiskeluaikoina. – Opiskelukaveri houkutteli minut sukelluskurssille. Sukellusura oli tyssätä jo alkuunsa, sillä peruskurssin jälkeen ei juurikaan tullut sukellettua, kunnes muutin uuteen asuntoon ja tuore kämppäkaverini sattumalta oli lajin harrastaja. Pitkään sukelsin vain meressä, kunnes

1/2019 SUKELTAJA

eräänä päivänä minut houkuteltiin Ojamon kaivokseen Lohjalle. Hurahdin kaivos- ja luolasukeltamiseen täysin, hän kertoo. Ojamolla oleva ”helvetinportti” on yhdessä louhintasalissa oleva tukipilari, joka on aikoinaan rakennettu tukemaan yläpuolista järveä, ettei se romahda kaivokseen. Tämä oli tuoreelle kaivossukeltajalle uskomaton ilmestys. Myöhemmin hän on kuvannut seinää lukuisia kertoja. Sen takia Ojamo myös valikoitui yhdeksi Dive Odysseyn kuvauspaikoista. – Olen ammatiltani valokuvaaja ja työkseni mukana monenlaisissa kaupallisissa projekteissa. Helvetinportin käyttäminen jossain tuotannossa on jo vuosia ollut haaveeni. Olin puhunut tästä jo aiemmin tutuille ulkomaisille sukelluskavereillekin. Alkuun suunnittelin paikassa kaupallista tuotantoa, mutta pian huomasin, ettei se olisi ollut mahdollista, koska väkeä ja kalustoa olisi tarvittu valtavasti, Janne Suhonen taustoittaa. KAIKKI SANOIVAT ”YES”

Janne Suhonen sai projektiin mukaan useita ammattisukeltajia ja -kuvaajia. Mukaan lähtivät mielellään myös laite- ja kameravalmistajat, jotka lupasivat ammattikalustoa lainaksi tuotantoon. Tuotantotiimiin kuului kaiken kaikkiaan noin 40 henkilöä.

Elokuvaa kuvattiin Ojamon lisäksi Pohjois-Norjassa Pluran luolastossa ja sitä ympäröivillä tuntureilla ja sen loppukohtaus Mäkelänrinteen uimahallissa Helsingissä. Norja valittiin yhdeksi kuvauskohteeksi, koska sinne oli suhteellisen helppo päästä. Tuntureilla liikkumiseen ja lupiin tuli myös aulista apua norjalaisilta kontakteilta. Koko projektiin kului aikaa kaksi vuotta, mikä on tällaiselle tuotannolle lyhyt aika. – Koko tiimi on ollut mukana töiden ja muiden projektien lisäksi omalla vapaaajallaan. Ei ollut helppoa saada eri puolilla maailmaa ammatikseen sukeltavien aikatauluja sopimaan yhteen, mutta niin se vain onnistui, Janne Suhonen paljastaa. Projektissa ei ollut aluksi mukana äänisuunnittelijaa eikä leikkaajaa. Ammattimiehet löytyivät lopulta sen opiskelukaverin avustuksella, joka Suhosen alun perin lajin pariin houkutteli. – Samu ja Ville Kuukka ovat ammattileikkaaja ja äänisuunnittelija, jotka lähtivät myös projektiin mielellään mukaan. Olen todella tyytyväinen elokuvan musiikkiin ja äänisuunnitteluun, hän kertoo. Kaikkien kuvausprojektissa mukana olleiden nimet löytyvät elokuvan nettisivuilta. Katsohan sivustolta myös itse elokuva, ellet ole sitä vielä nähnyt.

www.diveodyssey.net

Varustekassi

Täyttölaite 232 barin pulloille UUDET CE MERKITYT teräksiset sukelluspullot ja pulloventtiilit mahdollistavat

täytön 232 bariin. Kompressorit toimitetaan 200 ja 300 barin varolaitteilla. Täytettäessä 200 barin täyttöventtiilistä jää 232 barin pullo täytössä vajaaksi. Täyttölaite mahdollistaa turvallisen täytön kompressorin 300 barin täyttöventtiilistä. Täyttölaitteen CE hyväksytyn varoventtiilin avautumispaine on 250 baria. Täyttölaitteen mukana seuraa sukelluspullojen täyttö- ja turvallisuusohje. Soveltuu ilmalle ja nitroksille. Saatavana myös kompressoreihin asennettavat kiinteät 232 barin täyttöpaneelit. Myydään painemittarilla tai ilman. Jälleenmyynti: Divetech Compressors ja Arwell-Tekniikka Oy.

Jouko Askola

Uusi tasapainotusliivi Marekselta MARES tuo markkinoille uuden Magellan tasapainotusliivin. Valmistaja

kertoo sen sopivan erityisesti matkailuun, sillä se on erittäin kevyt. Olkahihnoissa on uusi, ergonominen muotoilu. Liivissä on tavanomainen täyttö/tyhjennys. Pullon kiinnitys näyttää olevan normaali, mutta pullon ja liivin välistä puuttuu monille muille malleille tyypillinen tuki-

Mares

levy. Selkäpehmuste on kuitenkin valmistajan mukaan riittävä. Liivissä on integroidut painotaskut sekä Roll-up tasku, jonka saa auki tarvit taessa. S/M-koon paino 2,1 kg.

Testissä: Rouhea sytytin

PLUSSAT

TESTASIN Kaari Loimu USB-ladattavaa plasmasy-

• Sytytys onnistuu tuulessakin.

tytintä muutaman viikon ajan. Ainakin oma kap-

• Ulkonäkö mukavan erähenkinen.

paleeni toimi myös pikku pakkasessa, joskin akun

• Mukana nauha ja kiinnitysklipsu.

• Vedenkestävä! Ei enää kosteita tulitikkuja.

lataus kesti selvästi lyhyemmän aikaa. Näinä päivinä, kun lähes kaikilla on jonkinlainen lisävirta-

MIINUKSET

lähde, ei ladattava sytytin ole ollenkaan hullumpi

• Sujuva käyttö vaatii ainakin Loimu-mallissa

ajatus. Perinteisten sytyttimien vaihto ladatta-

hieman totuttelua, sillä sytytysalue on pieni

vaan plasmasytyttimeen vaatii tosin hieman har-

ja hyvin suojattu. Sytyke on saatava tarkas-

joittelua.

ti sen sisälle.

Kaari Lighters

• Ei ihan niin iskunkestävä, kuin luvataan.

Hyödyllistä ja hauskaa pinnan alle tai pinnan päälle, välttämätöntä varustekassiin, ehdotonta eväsreppuun, aparaatteja autoon tai veneeseen. Tällä palstalla esittelemme poimintoja uusista varusteista, päivitetyistä malleista tai muuten vaan sukeltajille ajankohtaisista tuotteista. Tuotteita voi myös vinkata toimitukselle osoitteeseen kristiina.karila@sukeltaja.fi.

1/2019 SUKELTAJA

Stefano Ruia

Sukellusturvallisuus

Tutkimuksen ehkä hankalin vaihe oli saada EMI-lupa (electromagnetic interference) sydämen kaikukuvausten tekemiseen lennon aikana.

T Kuplat lennolla Suositukset siitä, kuinka kauan sukelluksen jälkeen pitäisi odottaa ennen lentoa, ovat perustuneet teoriaan. DAN (Divers Alert Network) on tutkinut asiaa käytännössä tekemällä sukeltajille sydämen kaikukuvauksia lennon aikana. Tutkimus tehtiin Malediivien sukellusmatkan yhteydessä vuonna 2012. Toimittanut Kristiina Karila

utkimus muodostui neljästä vaiheesta. Ensimmäinen sydämen kaikututkimus tehtiin lentokoneessa menomatkalla, kun sukeltajan viimeisestä sukelluksesta oli yli 48 tuntia. Näin saatiin kerättyä tietoa, jossa ei vielä näy ylipaineelle altistumisen vaikutuksia. Toisessa vaiheessa sydämen kaikututkimus ja muut testit tehtiin jokaisen sukelluksen jälkeen yli viikon kestävällä liveaboard-risteilyllä. Aina kun sukeltaja nousi pintaan, hänen tuli mennä testattavaksi. Tutkimustyö tuli osaksi normaalia päivärytmiä aluksella, jossa toiminta ei muuten poikennut tavallisesta lomaristeilyistä. Kolmas tarkkailuvaihe tapahtui paluumatkan alussa lentokentällä, jossa sydämen kaikukuvaukset tehtiin sukeltajille juuri ennen koneeseen nousua niin, että pinnalla vietetty aika oli ollut 24 tuntia. Viimeisessä vaiheessa paluumatkalla lentokoneessa kaikille sukeltajille tehtiin sydämen kaikututkimus ja doppler-tutkimus täsmälleen 30, 60 ja 90 minuutin kuluttua siitä, kun lentokone oli saavuttanut matkalentokorkeutensa. LYHYILLÄ LENNOILLA ISOMPI RISKI

Tutkimusprojekti esiteltiin vuonna 2013 EUBS:n (European Underwater and Baromedical Society) konferenssissa, jossa se sai Zetterström-palkinnon parhaasta tieteellisestä julkaisusta.

1/2019 SUKELTAJA

ALTTIUS VAIHTELEE

Joillakin sukeltajilla kuplia näyttäisi muodostuvan herkemmin kuin toisilla, myös silloin kun sukellusprofiilit ovat samankaltaisia. Sukeltajat voitiin jakaa kolmeen ryhmään: ne, joiden elimistössä ei muodostunut kuplia, ne, joilla kuplia esiintyi silloin tällöin ja kolmantena ryhmänä ”kupla-alttiit”, joilla kuplia esiintyi jokaisen sukelluksen jälkeen. Sukellusprofiileilla oli vain vähän merkitystä luokittelussa. On kuitenkin selvää, että vaativamman sukelluksen jälkeen kuplia esiintyy todennäköisesti enemmän kuin helpon sukelluksen jälkeen. Lennon aikainen analyysi osoitti, että suurimmalla osalla sukeltajista ei kehity kuplia paluulennon aikana, kun viimeisestä sukelluksesta on kulunut vähintään 24 tuntia. ”Kupla-alttiilla” sukeltajilla kuplia muodostui. On siis suositeltavaa, että tähän ryhmään kuuluva sukeltaja pidentää pinta-aikojaan ennen lentoa. Tutkimusviikon aikana kaksi kokeisiin osallistunutta henkilöä osoittautui todellisiksi ”superkuplijoiksi”. Heitä neuvottiin jättämään viimeinen sukellus väliin, jolloin heille jäi pinta-aikaa 36 tuntia ennen lentoa. Merkittävää on, ettei kummallekaan sukeltajalle muodostunut kuplia lennon aikana. Niille, joiden elimistössä kehittyy helposti kuplia, sopiva pinta-aika on yli 24 tuntia. Vaihtoehtoisesti DANin tutkijat ehdottavat ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä normobarisen hapen hengittämistä ennen lentoa.

Suurimmat kuplamäärät voitiin havaita 30 minuutin kuluttua siitä, kun oli saavutettu matkalentokorkeus. Sen jälkeen määrät vähenivät 60 minuutin ja 90 minuutin välisellä ajanjaksolla periaatteessa samalla tavalla kuin noustaessa pintaan sukelluksen jälkeen. Matkustamon paineen aleneminen vaikuttaa siis samoin kuin pintaan nousu, ja vaikutukset elimistössä ovat samanlaiset. Kun aikaa kuluu tietyssä lentokorkeudessa, elimistössä oleva inertin kaasun määrä vähenee ja kuplien määräkin laskee. Tälle ilmiölle on olemassa myös toinen mahdollinen selitys: veressä on jo valmiiksi hyvin pieniä kuplia, mutta ne ovat niin pieniä, ettei niitä voida havaita kaikukuvauksella. Paineen aleneminen voi kasvattaa niitä ja tehdä niistä näkyvämpiä. Teksti on tiivistelmä Stefano Ruian artikkelista Flying After Diving: Finally, the Facts (Not Just Theory), joka on julkaistu Alert Diver Magazinessa 25.7.2015.

24 tuntia näyttäisi riittävän useimmille pinta-ajaksi ennen lentoa.

12h?

24h ?

36h?

Dreamstime

Osa tutkimustuloksista yllätti. Aiemmin on yleisesti uskottu, että pitkillä lennoilla sukeltajantaudin riski kasvaa. Asia näyttäisi olevan päinvastoin. Todennäköisimmin tämä johtuu matkustamon paineesta. Malediiveille lennettäessä (yleensä isommalla konetyypillä toim. huom.) matkustamon paine vastaa lentämistä noin 1 500–1 800 metriä merenpinnan yläpuolella. Lennettäessä lähempänä sijaitsevaan kohteeseen matkustamon paine voi vastata lentämistä 2 400 metrin korkeudella merenpinnasta, jolloin sukeltajantaudin riski kasvaa. Kun sukeltajat testattiin lentokentällä ennen paluumatkaa, heillä ei havaittu kuplia. Tämän perusteella voidaan arvioida, että 24 tunnin pinta-aika sukelluksen jälkeen on riittävä silloin, kun pysytään merenpinnan tasolla – kuplia ei muodostu.

Huomioi myös vuoristossa SUKELLUSLÄÄKÄRI Anne Räisänen-Sokolowski muistuttaa, että

sukeltajantautiin johtaneista mahdollisista syistä paluulentomatka oli

Norjan sukellusreissulta palatessa olisi hyvä jättää myös vastaavat

osallisena 27 %:lla.

pinta-ajat. – Kölivuorten yli ajettaessa syntyvät samanlaiset hypobariset olo-

– Näyttää siltä, että suositeltu 24 h varoaika viimeisestä sukelluksesta paluulentoon on useimmille sopiva ja perusteltu. Tähän vaikuttaa tie-

suhteet kuin lentokoneen matkustamossa. Valitettavan usein paluu-

tysti edeltävien päivien elimistöön mahdollisesti kertynyt kaasukuorma

aikataulu tehdään niin tiukaksi, ettei tuota suositusta noudateta, ja

esim. useiden ja pitkien päivittäisten sukellusten ja useiden sukelluspäi-

sukeltajantaudin riski lisääntyy.

vien jälkeen, jolloin varoaika voisi olla jopa pidempi, esim. 36 h.

TYKSIN ylipainehappihoidon vastuulääkäri, apulaisylilääkäri Olli Aro-

sen alttiita kaasujen kerryttämiseen (ja kuplanmuodostukseen). Täl-

lan mukaan TYKSissä painekammiohoidetuissa sukeltajantautipoti-

laiseen voisivat viitata aiemmat painekammiohoitoa edellyttäneet su-

laissa (2015–2017) kaukomailla (Aasia, Afrikka) sairastuneita oli 18 % ja

keltajantautiepisodit. Tällöin varoaika vois olla jopa 48 h, hän toteaa.

– Kirjoittajat tunnistivat myös joukon sukeltajia, jotka olivat erityi-

1/2019 SUKELTAJA

Tampere

Kaupunkisukellusta Kaukajärvellä Tampereen seudun sukelluskansa saa nauttia yllättävänkin kirkkaasta Kaukajärven näkyvyydestä. AINO OURA Kuvat Eero Marttinen

aukajärvi sijaitsee Tampereen itäosassa, Kaukajärven kaupunginosan ja Kangasalan kunnan välissä. Sukelluspaikkoja on lukuisia, joista tunnetuimpia ovat Riihiniemi, Mattoranta ja TGL-ranta (tunnetaan myös nimillä Vikmanin ranta, Bandidos Beach ja Kaukametsä). Kaukajärvi on noin 3 km pitkä ja syvimmillään 23 metriä. Vesi on kirkasta

ja väritöntä. Keväisin järvessä on runsas luontainen kasvukausi ja näkyvyys yleensä huono. Kesää eteenpäin mennessä näkyvyys paranee ja järven elämä alkaa. Parhaimmillaan loppukesästä näkyvyys saattaa olla 10 metrin luokkaa. SUURIA KALAPARVIA

Kaukajärvessä on runsaasti ahvenia, haukia, mateita ja rapuja, ja kaikkia niitä

pääsee katselemaan ihan vierestä. Talvella 2018 TGL-rantaan laitettiin turoja kutuja suojapaikoiksi kaloille, ja ne ovat kesän aikana keränneet ennestään runsaaseen elämään huomattavasti lisää vilinää. Ajoittain Kaukajärvessä tuntee uivansa tropiikissa, koska kalaparvet ovat suuria ja kalaa on kaikenkokoista. Järvessä on muutamia uponneita soutuveneitä, joiden alle mateet majoittuvat.

Kaukajärvi on mukava kohde kevättalviseen sukellusretkeen.

1/2019 SUKELTAJA

Lisäksi kaislikoista bongataan säännöllisesti muun muassa suutareita. Syksyllä iltojen pimetessä ja veden viilentyessä kaloja pääsee katsomaan aivan kosketusetäisyydeltä ja näkyvyys on hyvä. Talvella järvi sopii hyvin jääsukeltamiseen kirkkaan ja vaalean vetensä takia. Merkattuja reittejä löytyy esimerkiksi Riihiniemestä ja TGLrannasta, jossa on myös pinnanalainen lava taitojen harjoittelua varten. Kaukajärvi on kuvaajien suosiossa, koska kalaa on paljon ja valoa riittää. SOPII HYVIN KAIKILLE

Kaukajärvi sopii kaikentasoisille sukeltajille. Aloittelijat saavat hyvää harjoitusta

helpohkoissa olosuhteissa. Kokeneemmille järvi tarjoaa mahdollisuuden nauttia sukeltamisesta kalojen seassa. Tekniikkasukeltajille järvi on erinomainen paikka harjoitella taitoja. Talvella Riihiniemen uimarannalla voi mennä jään alle avantouimareiden avannosta, kunhan jättää poijun merkiksi, ettei säikytä uimareita pintautuessaan. Ranta on ensisijaisesti uimareille: vedestä noustaan reilusti ulkona uimarien alueista, laiturin lähellä ei sukelleta eikä laiturilla saa säilyttää mitään tavaraa. Kohteisiin pääsee autolla. TGL-rannassa on pieni levike tien vieressä autoille. Ajo-ohje TGL-rantaan: osoite Google mapsiin Kangasalantie 93, Tampere.

Paikallista seuraa TAMPEREEN URHEILUSUKELTAJAT RY

on noin 540 jäsenellään Suomen suurin sukellusseura. Seurassa voi harrastaa laitesukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, vapaasukellusta, lasten ja nuorten toimintaa sekä Vapepa-sukellusta. Viikkosukellukset on tarkoitettu ensisijaisesti seuran jäsenille, mutta Jouni Palonen tutustuttaa mieluusti vieraita Tampereen seudun sukelluskohteisiin, p. 045 649 1757.

Seuran sivut

www.taursu.fi

Made on yleinen tuttavuus Kaukajärvessä.

Kuhanpoikanen.

Veikeä rapu on tullut tervehtimään sukeltajaa.

1/2019 SUKELTAJA

Markku Luodon arkisto

Ajattelemisen aihetta

Sukellus- ja hylkypuistojen suosio kasvaa Gustav Adolfin eli tuttavallisemmin GA:n hylkypuistoa rakentaessamme 90-luvun lopulla tuskin kukaan olisi uskonut sen suosion jatkumiseen vielä parikymmentä vuotta myöhemmin tai ylipäätään sen olemassaoloon 2010-luvulla. Puistohan perustettiin osana Helsingin Kulttuuripääkaupunki 2000 -hanketta, eikä sen tulevaisuudesta ollut takeita. GA:n hylkypuiston vuosi vuodelta kasvava suosio ja vedenalaisen vieraskirjan täyttyminen joka kesä ovat kuitenkin pitäneet tämän yhden Suomen suosituimmista sukelluskohteista avoimena jo 18 vuotta. GA:lla tehdyn pioneerityön myötä varsinaisia hylkypuistoja on syntynyt Hankoon, Porkkalaan ja Perämerelle sekä tietenkin myös naapurimaihimme, kuten esimerkiksi Tukholman saaristossa sijaitsevaan Dalaröhön. Kaikki hylkypuistot ovat ainutlaatuisia jo hylkykohteidensa erilaisuuden takia mutta myös toteutustavoiltaan ja varustukseltaan, joka paljolti riippuu puiston toteuttajista ja heidän rahoituksestaan. Kaikkia hylkypuistoja yhdistää kuitenkin se, että hylkykohteiden läheisyyteen on asennettu pysyvät kiinnityspoijut ankkurointivaurioiden välttämiseksi, ja että ne ovat jatkuvasti suosittuja sukelluskohteita. Hylkypuistojen suosioon on varmasti melkein yhtä monia syitä kuin on sukeltajiakin, mutta joillakin niistä on kauaskantoisempia vaikutuksia, joita lienee syytä pohtia harrastuksemme jatkuvuuden kannalta. Saavutettavuus lienee ilmeisimpiä suosion syitä. Kokemattomampikin kippari löytää asetuksen mukaisella lippupoijulla merkityn hylyn ja osaa kiinnittyä turvallisesti kiinnityspoijuun. Hylkykin löytyy varmemmin opastusnaruja seuraamalla. Orientaatio itse sukellukseen, eli kokemattomampikin sukeltaja voi olla niin sanotusti kartalla koko sukelluksen ajan, jos hylkykohteessa on hyvät opasteet ja verkosta löytyy laadukas etukäteismateriaali. Turvallisuus kohentuu itseasiassa jo kahden edellisen syyn tuoman turvallisuudentunteenkin myötä, kun veneiden karkailut, eksymiset ja välivesinousut vähenevät.

1/2019 SUKELTAJA

Toisaalta reilusti kelluttava pintapoiju ja kunnollinen pohjapaino nousuköydessä saattavat pelastaa päivän esimerkiksi puvun tai liivin täytön jumiutuessa. Hahmottaminen eli jäsentyneen mielikuvan muodostaminen monesta hylystä pelkästään sukeltamalla ei tyypillisissä Itämeriolosuhteissa onnistu kovin hyvin yhdellä tai kahdella sukelluksella. Mosaiikkikuvaan tai jopa 3D-malliin tutustuminen ennen sukellusta voi dramaattisesti parantaa hylkykohteen hahmottamista sukelluksen aikana ja sen jälkeen. Kokeneelle hylkysukeltajalle tai meriarkeologian harrastajalle nämä syyt saattavat tuntua itsestään selvyyksiltä, mutta kauanko sellaisen kokemuksen saavuttamiseen meni aikaa ja kuinka monta sukellusta siihen tarvittiin? Nykynuoriso on tottunut multimediainformaation kuluttamiseen aiheesta kuin aiheesta, eikä sinänsä kasvattava oppiminen kokeneemmilta vuosien saatossa enää riitä. Seuralla kuin seuralla lienee nykyisin tavoitteena nuorten rekrytointi harrastuksemme jatkuvuuden turvaamiseksi. Hylky- ja sukelluspuistojen perustaminen ja ylläpito tarjoavat tekemistä koko seuralle. Konkareille vaativammat tehtävät, kuten opastusnarujen vetäminen ja kylttien asentaminen, voivat tuoda uutta sisältöä sukeltamiseen. Nuoret ja kokemattomammat voivat niin ikään osallistua vaikka valoa näyttämällä tai ojentamalla nippusiteitä. Jos kohde on historiallinen, Suomen meriarkeologinen seura järjestää mielellään koulutusta ja opastusta hylyn dokumentointiin ja kajoamattomaan tutkimukseen. Jos lähialueella ei ole hylkyä, ei sekään ole ongelma. Esimerkiksi Pulkkilanharjun kupeeseen on perustettu sukelluspuisto ilman hylkyä. Markku Luoto, Suomen meriarkeologisen seuran puheenjohtaja

Palveluksessasi

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestö kontaktit. Toimin hallituksen seuraja työvaliokunnan esittelijänä.

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen.

MIKA RAUTIAINEN

RIKU VERKKOMÄKI

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

Hoidan monipuolisesti jäsen palvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

toiminnanjohtaja ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

viestintäkoordinaattori

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

koulutuspäällikkö ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

jäsenpalveluvastaava

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

1/2019 SUKELTAJA

Oskari Sundholm

TEE PARAS PÄÄTÖS – SUOMEN VEDET KUTSUVAT Tutustu Suomen sukellusmahdollisuuksiin sähköisessä esitteessä: https://app.artcloud.fi/sukeltajaliitto/sukellasuomessa/ Etsi sinua lähellä oleva sukellusseura www.sukeltaja.fi/seurahaku