Sukeltaja 2 2024

Vuoden parhaat palkittiin

Långbanin kaivosta dokumentoimassa

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Islanti vapaasukeltajan silmin

2/2024

www.sukeltaja.fi

Potkutekniikka kuntoon

KESÄN hauskin leiri!

Lasten ja nuorten valtakunnallinen kesäleiri järjestetään 28.–30.6. Padasjoella Kelventeen saaressa.

Kelvenne on Päijänteen kansallispuiston suurin saari ja tunnettu muun muassa upeista hiekkarannoistaan.

Leirin ikärajat: snorkkelisukeltajat 10 v., laitesukeltajat 12 v. ja vähintään Junior Scuba -kortti. Suosittelemme, että jokaista neljää osallistuvaa lasta kohti tulee mukaan yksi ohjaaja sekä laitasukeltaville alle 15-vuotiaille on mukana ”oma” laitesukeltava aikuinen.

Osallistujan tulee olla Sukeltajaliiton jäsen.

Leirin hinta: 99 euroa, sisältää majoituksen puolijoukkueteltassa (voi ottaa mukaan myös oman teltan), ruokailut, ohjelman ja venekyydit saareen ja takaisin.

Lisätietoja: Nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi, p. 040 7641157

Ilmoittaudu viimeistään 31.5.

Tapahtumakalenterin kautta.

Tero Lehtonen

Leirillä on luvassa muun muassa laitesukellusta, snorklausta, uimista ja rentoa leirimeininkiä kivassa porukassa. Hyvä ruoka pitää hymyn huulilla – leiriläiset muonittaa oma leirikokkimme.

Viikonloppu nukutaan teltoissa, istutaan nuotiolla ja eletään ilman sähköä: oikeaa leirielämää siis!

Kuljetukset saareen lähtevät Padasjoen venesatamasta.

Aikataulut varmentuvat lähempänä leiriä.

Viime vuonna kisattiin Ratikkarallissa Tampereella lähes sadan osallistujan voimin.

Tänä vuonna norpat ohjaajineen matkaavat pyhäinpäivänä Kouvolaan kisaamaan vesitaidoissa ja tapamaan vanhoja ja uusia kavereita.

Lisätietoja tulossa sukeltaja.fi kalenteriin

Waltter Toiva

Norpparalli Kouvolassa 2.11.

Sisältö

JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry 00380 HELSINKI www.sukeltaja.fi puh. (09) 3481 2258

Dive Booth Lahti. Yhteiselle tapahtumalle on selkeä tarve.

office@sukeltaja.fi PÄÄTOIMITTAJA Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Susanna Korkiatupa

16

Valimotie 10

TOIMITUS Viestintätoimisto Loistava Oy

2/2024

Patruunantie 17 62800 Vimpeli TUOTTAJA Susanna Korkiatupa

Vakiot

Päivitykset

6 KAIKKI, mitä vapaasukeltajan pitää tietää Islannista.

16 DIVE BOOTH LAHTI – sukellusalan oma messutapahtuma kokosi sukellusyhteisön.

8 TYRSKYT Vapaasukelluksen ja uppopallon PM-kisakuulumisia, Kevätkokouksessa palkittiin ja juhlittiin, Tiedefaktassa Kymijoen tuhotulvan muisto.

puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi TOIMITUSNEUVOSTO

22 RYHMÄ SUKELTAJIA kuvasi Långbanin kaivosta 3D-mallinnosta varten.

14 PERSOONA Waltter Toiva on Vuoden norppaohjaaja.

24 ITÄMEREN HYLKEITÄ kuntoutetaan Liettua merimuseon yhteydessä olevassa hoitolassa.

Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen

21 NORPAT Treenivinkki: Opetelkaa kuvaamaan veden alla.

26 HARJOITTELE parempia potkuja videoiden avulla.

SIVUNVALMISTUS

30 KUVA-ALBUMI Tropiikin kauniit mutta myrkylliset.

28 VIERASLAJIEN torjumistalkoisiin kaivataan myös sukeltajien apua.

Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa,

Aste Helsinki, Mika Viitanen

31 AJATTELEMISEN AIHETTA Miksi Sukeltajaliiton jäsenistä edelleen vain noin 20 % on naisia?

ULKOASU

KANNEN KUVA Lasse Lindqvist

Kumppania Oy, Laura Telin KUVAPANKKI Depositphotos ILMOITUSMYYNTI Susanna Korkiatupa

24

28

Liettuan hylkeillä on nyt oma hoitola.

Lammikkomeduusa on vieraslaji.

puh. 044 589 6234

helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa ISSN 2737-212X

Jennifer Tersteegen

SUKELTAJA ILMESTYY

Liettuan merimuseo

susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi

2/2024 SUKELTAJA

3

LAITESUKELLUKSEN SM-taitokilpailut Kilpailussa sukellusparit kiertävät erilaisia laitesukellustaitoja vaativan tehtäväradan mahdollisimman virheettömästi ja nopeasti. Tehtävät voivat testata esimerkiksi tasapainotusta, varusteiden hallintaa, näppäryyttä, ongelmanratkaisukykyä tai parityöskentelyä.

Treenaa parisi kanssa sukellustaidot huippukuntoon ja lähde Jyväskylään ottamaan mittaa kilpakumppaneista!

Lisätietoja päivitetään sukeltaja.fi kalenteriin järjestelyjen edetessä.

Tero Lehtonen

Laitesukelluksen SM-taitokilpailut järjestetään Jyväskylässä 23.11.

Kisa järjestettiin edellisen kerran vuonna 2019 Pieksämäellä, ja silloin voittoon sukelsivat Sami Paatero ja Iiro Kokki Sukellusseura Vesihiidestä Varkaudesta.

Merkkaa jo kalenteriin syksyn tapahtumat!

TULOSSA PYRSTÖSUKELLUKSEN KOULUTTAJAKURSSI Sukeltajaliiton ensimmäinen pyrstösukelluksen kouluttaja­ kurssi järjestetään 9.–11.8. pääkaupunkiseudulla.

Lisätietoja päivitetään sukeltaja.fi kalenteriin järjestelyjen edetessä.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi kalenterissa.

DAN-ENSIAPUKOULUTTAJAKURSSI 23.–24.11.

Sukeltajaliiton ensiapukoulutus­ valiokunta järjestää DAN ensi­ apukouluttajakurssin 23.–24.11. pääkaupunkiseudulla.

HUOM. Oppilaalla tulee olla opetettaviin osioihin liittyvät DAN Provider -tason kurssit käytynä alle kahden vuoden aikana. Ehdit siis hyvin suorittaa ne ennen kouluttajakurssin alkamista.

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Vapaasukeltaja Mikko Koskisen kipinä lajiin syttyi erään Lofoottien matkan jälkeen.

– Olin ollut snorklaamassa ja turhaan yrittänyt päästä pinnan alle märkäpuvussa. Päätin, että menen vapaasukelluskurssille, ja siitä lähtien laji on ollut rakas kaikissa muodoissaan. Harvassa lajissa pääsee kurkistamaan sekä pinnan alle että omaan sisimpään, hän sanoo.

Koskinen vietti kaksi vuotta Islannissa, ja sinä aikana maan poikkeuksellisen kirkasvetiset

on tärkeää, että myös Ojamolla saa sukeltaa ja että sukeltaminen on avointa ja syrjimätöntä kaikille vaatimukset täyttäville sukeltajille. Nämä periaatteet linjaavat liiton tahtotilaa asiassa. Vuosien 2023−2024 kuluessa Sukeltajaliiton rooli Ojamo-asiassa on ollut kiteytettynä seuraava: • Maanomistaja eli Lohjan kaupunki on päättänyt valita Ojamon kaivoslammelle harrastussukellustoiminnasta vastaavan operaattorin.

Valinta on päätetty suorittaa julkisen kilpailutuksen kautta. Sukeltajaliitto on ollut Lohjan kaupungin kutsusta kuultavana valintakriteereihin liittyvissä asioissa. Kuultavana on ollut myös muita tahoja, ja kaupunki on luonut valintakriteeristön itse omien tavoitteidensa pohjalta osin näissä kuulemisissa muodostamaansa kuvaa hyödyntäen.

• Sukeltajaliitto ei ole ollut mukana valintaan liittyvässä päätöksenteossa edes konsultoivassa roolissa.

Päätösvastuu on Lohjan kaupungilla, ja päätöstä kunnioitamme.

• On luontaista, että Sukeltajaliiton kaltainen toimija voi tukea yksittäistä hakijaa tai hakijoita hakemukseen liitettävissä olevan tuenosoituksen muodossa. On luontaista, että tuki annetaan vain hakijan pyynnöstä hakemukselle, joka sisällöltään vastaa mainittua Sukeltajaliiton tahtotilaa. Tuenilmaisu

sukelluskohteet ja vapaasukellusyhteisö tulivat tutuksi.

– Islannin yhteisö on pieni mutta aktiivinen. Vapaasukellus on siellä lajina vielä melko uusi, ja yllättävän harva käy luonnossa sukeltamassa peruskohteiden ulkopuolella.

Hän on myös ansiokkaasti päässyt levittämään sekä vapaasukellus- että joulupukkitietoutta Islannin televisioon asti.

– Joulukuussa paikalliset sukeltajat pitävät pinnanalaiset pikkujoulut Davidsgjássa. Traditioon kuuluu, että yksi sukeltajista ja

Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi

annetaan aina lupausta vastaan. Se on turvallisinta antaa taholle, joka on valmiiksi sitoutunut Sukeltajaliiton arvoihin ja jolla on suoraan käytössään liiton ”työkalupakki” ts. jäsenelle. Kaikki tuenilmaisut asiassa on tehty hakemukset arvioiden ja hallituspäätöksellä.

Eri toimijoiden vuosia kestänyt keskinäinen, julkisuuteenkin näkynyt eripura ei ole missään suhteessa sukellusyhteisön etu eikä yhdenkään osapuolen etu. Elämme monessakin suhteessa haastavia aikoja. Poteroiden kaivamisen ja rikkomisen sijaan on kaikkien kannalta tärkeä keskittyä yhteen hiileen puhaltamiseen ja rakentamiseen.

On tärkeää, että käytännön toiminta Ojamolla toteutuu hyvässä yhteisymmärryksessä sopimuksia ja hyvää toimintatapaa noudattaen.

Operaattorin, joka toiminnan vastuulleen saa, on kyettävä toimimaan syrjimättömästi kaikkia, myös valintavaiheen kilpakumppaneita kohtaan. Jotta tähän päästään, on tärkeää saada päätepiste voimavaroja kuluttavalle keskustelulle. Asioista neuvotteleminen yhteisen pöydän ääressä on näin suotavaa, ja tähän haluan kannustaa. Sopu ja rakentava yhteistoiminta ovat kaikessa ainoa kestävä tie eteenpäin.

Rakentavin ajatuksin eteenpäin!

Mikko Koskisen arkisto

On hyvä välillä tarkastella, millainen kuva meistä ja yhteisöstämme ympäristöön muodostuu. Onko se kuva rikkonaisista, eri nurkissa puuhastelevista ryhmistä vai yhteen hiileen puhaltavasta, eteenpäin pyrkivästä ja hyvää ympärilleen luovasta yhteisöstä? Jälkimmäisessä on mukava toimia, ja toiminnan myötä voi myös vahvasti vaikuttaa harrastuksemme edellytyksiin.

Harrastusporukoiden sisälle syntyy helposti ”mikrokuplia”, joissa pieni klikki hankaloittaa yhdessä tekemistä ja yhteisen tavoitteen saavuttamista. Tämä ilmiö on tuttu kaikista ympyröistä, joissa me ihmiset toimimme. Nostan pöydälle monelle meistä tutun esimerkin.

Olen seurannut Ojamo-tapauksen ympärillä käytyä keskustelua varsin huolestuneena miettien, miksi asia on ylipäätään kasvanut niin isoksi ja mikä tulee olemaan päätepiste.

Poteroita on kaivettu, ja välillä myös Sukeltajaliitto on nostettu mukaan kuvioihin asioiden todellista laitaa tarkastamatta.

Sukeltajaliiton arvot ovat avoimuus, vastuullisuus ja vaikuttavuus. Liiton ja sen muodostavien jäsenseurojen toiminta on avointa kaikille sukelluksesta kiinnostuneille, ja pyrimme edistämään yhteisen harrastuksemme hyvinvointia ja mahdollisuuksia Suomessa. Meille

Studio Torkkeli

1+1 > 2

vapaasukeltajista on pukeutunut joulupukiksi, kun muut kiertävät pohjaan viritettyä joulukuusta ja vedenalaisista kaiuttimista soivat joululaulut. Tällä kertaa minua pyydettiin pukin rooliin, ja yllätyksekseni paikalla oli iltauutisten kuvausryhmä – päädyin puhumaan joulupukin vapaasukellusharrastuksesta Islannin televisioon, Koskinen kertoo.

Lue sivuilta 6–7 Mikko Koskisen vinkit vapaasukellusreissulle Islantiin.

Mikko Koskinen, Helsinki

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

2/2024 SUKELTAJA

5

Lasse Lindqvist

Mikko Koskinen

Matkalaukku

Jökulsárlón, tuttavallisemmin Diamond Beach, on useimmiten liian samea sukellusta varten, mutta pinnan päällä voi vaikka ratsastaa jäätikkölohkareilla.

Mikko Koskinen

Olosuhteet voivat yllättää.

Kuvan vuoristo­ järvelle kipusin 20 kilon kantamusten kanssa vain huoma­ takseni järven olevan vielä täysin jäässä.

Silfrassa vesi on todella kylmää (+2 °C) ja kirkasta: näkyvyys on usein satoja metrejä. Vettä on tihkunut noin 30 vuoden ajan jääti­ költä, ja tätä kohdetta voi ajatella horisontaalisena lähteenä, joka valuu pikku­ hiljaa Thingvellir­järveen.

Vapaasukeltajan Islanti Islannin kohteet heijastavat kolmea erityisominaisuutta: tuliperäisyys luo lämpöä ja kuplia, mannerlaattojen erkaneminen syviä halkeamia ja jäätiköistä tihkuu kirkasta, kylmää vettä sukeltajien iloksi.

MIKKO KOSKINEN

K

ylmyys lähtee lillumalla uimahallissa, ja lompakon riittäessä kylpylät Hvammsvik, Secret Lagoon, Sky Lagoon sekä toistaiseksi kiinni oleva Blue Lagoon tarjoavat upeita elämyksiä. Nauthölsvikin Reykjadalurista löytyy luonnollinen kuuma joki (tunnin kävelymatka), ja Skogafossin putoukselta lähtee Fimmvörduhals-reitti, jonka varrelta löytyy 26 vesiputousta!

REYKJANES-NIEMIMAA KLEIFARVATN (2–16 M) 25 minuutin ajomatkan päässä Reykjavikista pääsee kokemaan tuliperäisyyttä pinnan alla. Kleifarvant-järven pohjasta

6

2/2024 SUKELTAJA

nousee rikkipitoisia kuplia − kyseessä on vedenalainen kuuma lähde.

Lämpötilaero ei ole merkittävä, mutta tuoksua voi simuloida hieromalla snorkkelin sisäosaa hieman pilaantuneella kananmunalla. Alueella on ainakin kaksi hotspottia, toinen 2−3 metrin ja toinen 8−12 metrin syvyydessä. Lähellä on Seltúnin tuliperäinen alue, joka on sekä lyhyen ihmettelyn että pidemmän vaelluksen arvoinen. Järven rannalla on usein matkailuautoja yöpymässä, vaikka kyseessä ei ole virallinen leirintäalue.

BJARNAGJÁ (18 M) Vanhan kalankäsittelylaitoksen vieressä oleva mur-

tovesirailo on vuoden 2024 poissa käytöstä. Kun kohde avataan, sinne kannattaa koettaa osua paikallisen sukellusyhteisön kanssa.

GARDUR (0–25 M) Merikohde. Kylän kalankäsittelylaitoksen käytöstä poistetun laiturin vierestä lähtee merkattu sukellusreitti. Näkyvyys on 8−12 metriä, ja alueella on virtauksia, joten sukelluksen ajoitus vuorovesihuippuihin ja tyveneen on suositeltavaa. Kohde on myös paikallisten kalastajien suosiossa. Merestä löytyy kyllä elämää ja kelppimetsä on kokemisen arvoinen, vaikka näkyvyys vaihteleekin.

Mikko Koskinen

Mikko Koskinen

Davidsgjásta voi bongata Thingvellirin rautuja tai jättimäisen järvitaimenen, joka kasvaa 16 kilon painoiseksi.

THINGVELLIR

Thingvellir-kansallispuistossa sukeltaminen on sallittua kahdessa paikassa.

SILFRA (0–18 M) Islannin kuuluisin sukelluskohde on mannerlaattojen välinen Silfra. Suosittelen oppaan kanssa polskimista, sillä halkeaman hitaasta virrasta täytyy poistua laguuniin oikeasta kohdasta. Kohde kannattaa kokea mahdollisimman aikaisin aamulla, jolloin välttää jonotuksen ja saa kokea veden, joka ei ole muiden kävijöiden irrottaman levälumisateen pilaama.

DAVIDSGJÁ (0–40 M) Silfrasta kymmenen minuutin ajomatkan päässä olevalla kohteella saa lähes samankaltaisen elämyksen mutta yleensä lähes täydessä yksinäisyydessä. Kaksi sukellettavaa railoa tarjoavat 2–18 metriä sukellussyvyyttä ja mielenkiintoisia muodostelmia.

Thingvellirin kohteissa voi käydä omatoimisesti, kun maksaa sukelluslisenssin suoraan kansallispuistolle. Luolat ja kivien muodostamat läpiuinnit ovat kiellettyjä vapaasukeltajilta.

Matkaajan vinkit • Vapaasukellus on ryhmälaji. Parin

• ICE-SAR ja Safetravel-sovellus: pe-

puuttuessa Freedive Iceland -sukel-

lastustoimi pyörii vapaaehtoisvoimin,

luskeskuksen Birgir (Biggi) Skularson

ja sinne voi jättää reittisuunnitelmat

opastaa Silfran, Davidsgjan ja muut

mahdollista pelastusoperaatiota var-

kohteet. Facebookissa Freedive in

ten. Suosittelen lahjoitusta.

Iceland kokoaa paikallisen yhteisön.

• Telttailu on sallittua leirintäalueilla.

• Varusteet. 7 mm neopreeni, kohteet

• Tulivuoret. Vedur.is-sivusto ja teksta-

ovat kesäisinkin kylmiä. Freedive.is

rivaroitusjärjestelmä toimivat, mutta

vuokraa.

Reykjanes-niemimaalla on aktiivisem-

• Auto. Ylämaiden päällystämättömille

pi jakso meneillään ja suunnitelmiin

vuoristoteille, F-roadeille, ei ole asiaa

voi tulla muutoksia.

ilman nelivetoa. Road.is antaa ajanta-

• Sukelluskalastus. Liipaisimelliset harp-

saisen tiedon teiden kunnosta.

puunat ovat laittomia, ja laki jättää

• Sää vaihtelee ja voi olla vaarallinen,

tulkinnan varaa käsikäyttöisten harp-

seuraa Vedur.is sivustoa.

puunoiden, polespearien, suhteen.

k Odinin kyynel on herkkä ja ainutlaatuinen, jäätiköstä vetensä saava lähde.

Sekä paikallinen sukellusyhteisö että puistonvartija ovat vannottaneet olemaan jakamatta paikan koordinaatteja.

MUU ISLANTI MÝVATN Koillis-Islannin Myvatn on tuliperäistä aluetta, ja sieltä löytyy myös Grjótagjá, luolan sisällä oleva kirkasvetinen halkeama. Sukelluskohteena se on matala, mutta vesi on lämmintä − kesällä usein liian kuumaa kylpemiseen.

ODININ KYYNEL Lähdepohjainen, superkirkas lampi Islannin ylämaalla.

Tämä kohde on paikallisen yhteisön pyynnöstä jätetty paikantamatta.

Itselle tämä oli yksi vapaasukelluskokemusten huipentumia – etenkin siksi, että reittiohjeet piti ansaita.

Kohde on herkkä, joten koordinaatteja ei mielellään jaeta avoimesti.

Lähteen pohjalle on kerääntynyt hienoa hietaa, joka pöllyää herkästi: etäisyyttä pohjaan kannattaa pitää reilusti.

Kirjoittaja asui ja työskenteli Islannissa kahden vuoden ajan nauttien luonnon vapaasukelluskohteista.

Thingvellirin kansallispuiston sukelluslisenssi

www.thingvellir.is/en/things-to-do/diving/

ICE-SAR ja Safetravel-sovellus

www.safetravel.is

2/2024 SUKELTAJA

7

Tyrskyt – KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Vapaasukelluksen PM-kisoista neljä mitalia Vapaasukelluksen allaslajien PM-kilpailut käytiin Oslossa 15.–17.3. Kisat järjestettiin CMAS-säännöillä ja tulokset rekisteröidään CMAS-tuloksina. Suomalaiset vapaasukeltajat voivat kilpailla sekä CMAS:n että AIDAn kilpailuissa.

TÄMÄ oli ensimmäinen kerta, kun

107 m, joka on oma henkilökohtainen

KISAKUMPPANI ON TÄRKEÄ TUKI

PM-kisoissa kilpaili edustajia jokaisesta

ennätys, riitti kisoissa kolmannelle sijalle,

Sekä Iiris Ala-Olla että Marika Konola-

Pohjoismaasta. Suomalaisittain kisat

hän sanoo.

Tuominen korostavat luotettavan

sujuivat loistavasti. Iiris Ala-Olla otti

Toinen suomalaisedustaja, Marika

kisoissa neljä mitalia mukaan lukien

Konola-Tuominen, sijoittui kokonais-

kisakumppanin merkitystä.

– Tutun ja luotettavan ihmisen läsnä-

kokonaiskilpailun voiton. Ala-Olla sukelsi

kilpailussa 8. sijalle. Myös hänelle kisa oli

olosta on merkittävä apu kisoissa, missä

staattisessa hengenpidätyksessä kultaa,

ensimmäinen CMAS:n kilpailu. Staticin

on hyvä olla mahdollisimman rentou-

pituussukelluksessa stereoräpylöillä

tulokseen ja neljänteen sijaan hän oli

tuneessa tilassa. Varsinkin staattisessa

hopeaa ja pituussukelluksessa ilman

tyytyväinen. Molemmat pituussukellus-

hengenpidätyksessä koutsaamassa

räpylöitä pronssia.

lajit sen sijaan tuntuivat raskailta.

olevalla ihmisellä on iso rooli itse suori-

– Pituussukelluksessa räpylöillä sain tulokseksi 115 metriä, mikä oli hiukan

Ala-Olla aavisteli, että kisat voisivat

pettymys, mutta ottaen huomioon, miltä

saunan puuttumista lukuun ottamatta

mennä hyvin, mutta menestys kuitenkin

sukellus tuntui, se oli hyvä matka. Sijoi-

moitittavaa, kaikki sujui hyvin.

hieman yllätti. Kisajännitystä lisäsi se,

tuin 5. sijalle. Sunnuntain sukellus ilman

– Oli hauskaa päästä tapaamaan

että hänellä oli aiempaa kokemusta vain

räpylöitä jännitti hieman edellisen päivän

täysin uusia vapaasukeltajakasvoja,

AIDAn kilpailuista. Muun muassa pinta-

raskaan suorituksen vuoksi. Itse sukellus

protokolla on CMAS:n kisoissa hieman

oli kuitenkin oikein mukava, mutta keho

erilainen. Myös kisa-altaan hulppea 32

oli jo väsynyt kahdesta kisapäivästä.

asteen lämpötila huolestutti, sillä treenit

Sijoituin 88 metrin sukelluksella 8.

oli tehty 27-asteisessa vedessä.

sijalle. Kokonaispisteissä sijoituin myös

suorituksen alkaessa luulin hetken, että taju lähtee, mutta jaksoin tsempata ja tulin ylös ajalla 7:05. Kuukautta aiemmin Jyväskylän SM-kisoissa olin pidättänyt henkeä seitsemän ja puoli minuuttia.

Olosuhteet huomioiden olen erittäin tyytyväinen sukellukseen, varsinkin, kun suoritus oli kisojen pisin hengenpidätys sekä naisten että miesten kategorioissa, hän toteaa.

MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLE Stereoräpylöillä tehdyn pituussukelluksen tulos 125 m riitti hopeamitaliin, vaikka Ala-Olla oli ehtinyt treenaamaan lajia tänä vuonna vain vähän. Viimeisenä kisapäivänä sukellettiin vielä pituutta ilman räpylöitä.

– Tässä vaiheessa alkoi kisaviikonloppu jo painaa, mutta sukellus oli hämmentävän kevyen tuntuista. Kerrankin jaksoin sukeltaa varovasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tulos 2/2024 SUKELTAJA

Kisajärjestelyissä ei naisilla ollut

f Iiris Ala-Olla ja Marika KonolaTuominen korostavat, että kisatilanne helpottuu, kun on tuttu ihminen mukana.

jakamaan kokemuksia ja fiiliksiä kisaamisesta ja sukeltamisesta ja ennen kaikkea kisaamaan yhdessä, hän sanoo.

KRISTIINA KARILA

8:nneksi.

Iiris Ala-Olla

– Staattinen hengenpidätys tuntui tukalalta altaan lämpötilan vuoksi. Kisa-

8

tuksen aikana, Ala-Olla toteaa.

TUKALAN LÄMMIN ALLAS

j Marika KonolaTuominen rentoutuu ennen hengenpidätystä.

Tulokset löytyvät Norjan liiton kotisivuilta Iiris Ala-Olla

www.ndf.no/ konkurranser/ apnea/apneanm-og-nordiskbasseng-2024/

Säpin majakan valopiiri KIRJA Säpin majakan 150-vuotispäivää

nykyaikaa. Säpin majakkasaari on avoin

juhlistettiin viime syksynä. Historialli-

matkailijoille, ja se on osa Selkämeren

sen merkkipäivän kunniaksi julkaistiin

kansallispuistoa. Perinnelaivoista

kattava historiikki alueen merenkulusta.

kiinnostuneelle kirja tarjoaa mielenkiin-

Kirja käsittelee Porin seudun rannikon

toisen ja yksityiskohtaisen kertomuksen

väylien ja liikennejärjestelmien historiaa

Laitakarin satamassa sijaitsevan Kaljaasi

aina keskiajalta tähän päivään. Tärkeässä

Ihanan rakentamisesta ja vesillelaskusta.

i Säppi – Majakan valopiiri Luvialta Poriin ja Merikarvialle, 2023, Säppi 2000 ry, Suomen Majakkaseura – Finlands Fyrsällskap ry

roolissa ovat myös merenkulun parissa

Vaikka opus on suurikokoinen ja

työskennelleiden ihmisten elämäntarinat

sisältää valtavan määrän tietoa, ovat

ja kohtalot. Siinä on kuvattu lukuisia

tekijät onnistuneet tekemään siitä

kalastajaelämää dokumentoivat Matti A.

haaksirikkoja, myös sellaisten alusten,

varsin helppolukuisen. Erityisen hyvin

Pitkäsen valokuvat ovat puhuttelevia.

joiden hylyillä pääsee vielä käymään.

mieleen jäävät lukuisat hienot, ammat-

Kirjassa on julkaistu myös ensimmäistä

Näitä ovat ainakin Everilda ja Bolheim.

tivalokuvaajien valokuvat 1900-luvun

kertaa vanhojen majakanvartioiden ja

Kirjassa kuvataan myös alueen

alusta 1960-luvulle. Etenkin vanhan ajan

luotsien sukujen toimittamia kuvia.

2/2024 SUKELTAJA

9

SUKELTAJALIITON kevätkokous pidettiin 6.4. Salossa, ja kokoukseen oli mahdollista osallistua myös etäyhteydellä. Kokousta isännöi 50-vuotisjuh-

Kristiina Karila

Juhlava kevätkokous Salossa VUOSIKERTOMUS JA TILINPÄÄTÖS Vuoden 2023 vuosikertomus ja tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto esitettiin kokoukselle

laansa viettävä Sukellusseura Simppu

ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistami-

ry. Kokouksessa oli paikalla virallinen

sesta. Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja

edustaja 11 seurasta.

vastuuvapaus. Vuosikertomus löytyy materiaalipankista.

Liiton puheenjohtaja Harri Nieminen piti katsauksen ajankohtaisista lokakuussa edesmenneen hallituksen

EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA ALOITTAA TYÖNSÄ

jäsenen Markus Aarnion muistoksi.

Kokous päätti ehdollepanotoimikunnan

asioista. Kokous vietti hiljaisen hetken

asettamisesta. Ehdollepanotoimikunta

PALKITTUJA

etsii sopivia henkilöitä asettumaan

Vuoden parhaat 2023 palkittiin, ja moni

ehdolle syyskokouksessa käytävään

pääsi paikan päälle vastaanottamaan

hallitusvaaliin. Ehdollepanotoimikun-

huomionosoituksen. Kaksi palkintoa

nan jäseniksi valittiin Hannu Ahonen,

jaettiin etäyhteyden avulla.

Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving 80

Marko Niinistölle Sukellusseura

ry, Hanna-Mari Talka, Sukellusseura

Simppu ry:stä luovutettiin Sukeltajalii-

H2O ry, Matti Kajala, Kangasalan va-

ton anoma Opetus- ja kulttuuriminis-

paehtoinen palokunta ry/sukellusosasto,

teriön liikunnan ansiomitali kullatuin

Tampereen Urheilusukeltajat ry ja Erno

ristein tunnustuksena pitkästä ja an-

Olkkonen, Keski-Karjalan Sukeltajat

siokkaasta työstä sukellusharrastuksen

ry. Ehdollepanotoimikunnalle annettiin

hyväksi. Sukeltajaliiton jäsenpalveluvas-

valtuudet täydentää kokoonpanoaan

taava Riku Verkkomäelle luovutettiin

enintään kahdella henkilöllä sääntöjen

liiton kultainen ansiomerkki ja -mitali

sallimaan maksimimäärään asti.

tunnustuksena pitkästä työurasta Sukeltajaliiton palveluksessa.

Vuoden ekoteko -palkinto jaettiin Sukellusseura H2O ry:lle. Seura on ollut aktiivisesti mukana John Nurmisen Säätiön ja Metsähallituksen Luontopalvelujen hankkeessa, jossa ennallistetaan meriajokaspohjia ja palautetaan näin paikallista monimuotoisuutta.

Kunniakirjan lisäksi seura vastaanotti kumppanimme DAN Europen myöntämän lahjakortin.

Ekoteko-palkinto perustettiin jo muutamia vuosia sitten, mutta nyt se

e Marko Niinistölle luovutettiin OKM:n liikunnan ansiomitali kullatuin ristein. j Susanna Kallama ja Tuula Broström ottivat vastaan Sukellusseura H2O:lle myönnetyn Vuoden ekoteko -palkinnon.

jaettiin ensimmäisen kerran. Ekotekopalkinto voidaan jakaa esimerkiksi aloitteelle, idealle tai tapahtumalle, jolla edistetään kestävää kehitystä tai suojellaan luontoa. Jakamalla palkinnon liitto haluaa aktivoida jäseniään ja harrastajia toimimaan liiton ympäristöohjelman periaatteiden mukaisesti ja edistämään vastuullisuutta ympäristöasioissa.

10 2/2024 SUKELTAJA

Sukeltajaliiton vuosikertomus ja muut kevätkokouksen asiakirjat löytyvät materiaalipankista.

Kristiina Karila

VUODEN EKOTEKO 2023

Kristiina Karila

i Ilahduttavan iso joukko Vuoden parhaita pääsi kevätkokoukseen paikalle. Onnittelut vielä kaikille palkituille!

Vuoden parhaat

Jäsenmaksut 2025

Jäsenmaksun suuruus on 50 % oman

Vuoden sukeltaja

Vuoden norppa

VUODEN 2025 jäsenmaksut

uutena jäsenenä elo­joulukuun välisenä

Jouni Leinikki,

Iia Ikonen,

vahvistettiin hallituksen esityksen

aikana. Uudeksi jäseneksi katsotaan

Biosukeltajat ry,

Sukellusseura Vesikot ry

mukaisesti.

henkilö, joka ei ole ollut liittymisvuotta

Vuoden räpyläuimari

Jäsenyhdistykset

Juho Herva,

• aikuiset 30,00 euroa (2010 tai ennen

Karkkilan Urheilu­ sukeltajat ry

Vuoden seura

ikäryhmän maksusta, kun henkilö liittyy

edeltävänä vuonna liiton henkilöjäsen tai liiton jäsenyhdistyksen jäsen.

Race Club Sveitsi ry

syntyneet)

Muut: • liiton henkilöjäsen 30,00 euroa.

Vuoden norppaseura

Vuoden uppopalloilija

• norpat 15,00 euroa (2011−2018 synty­ neet)

Henkilöjäsenen jäsenmaksun suuruus

Urheilusukeltajat ry

Leevi Laasonen,

Najadit ry

Vuoden kouluttaja Tero Raisio, Jyväskylän Delfiinit ry

Vuoden vapaaehtoinen Mikkelin Urheilusukeltajat ry:n Tornatorsukellustukialuksen

Urheilusukeltajat ry

Vuoden sukelluskalastaja Niko Mäkelä, Saaristomeren Sukeltajat ry

vapaaehtoiset

Vuoden norppaohjaaja

sukeltajat ry, Freediving

Tampereen Urheilu­ sukeltajat ry

on 50 % (15,00), kun henkilö liittyy uu­

syntyneet)

tena jäsenenä elo­joulukuun välisenä

• rinnakkaisjäsen 0 euroa (jäsen, joka

aikana.

maksaa yhden seuran kautta liiton

• tukijäsen 1000,00 euroa

maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä

• yhteisöjäsen 100,00 euroa. Yhtei­

muissa seuroissa)

söjäsen maksaa sen lisäksi jokaisesta

• seniorit 15,00 euroa (kalenterivuoden

henkilöstä, jonka haluaa liittää liiton

aikana vähintään 75 vuotta täyttävät)

jäsenyyden piiriin, saman ikäryhmään perustuvan jäsenmaksun kuin muil­

Vuoden vapaasukeltaja Janita Kulkula,

Waltter Toiva,

• kuutit 0 euroa (2019 tai sen jälkeen

lakin on.

Lahden Urheilu­ Team of Finland ry

Vuoden Vapepa­ sukeltaja -kategoriassa ei jaettu palkintoa.

Merkkaa kalenteriin!

LIITON SYYSKOKOUS järjestetään 26.10. Seinäjoella. Kokousta isännöi 50­vuotisjuhlaansa viettävä Lakeuden Sukeltajat ry. Seura toivottaa sukel­ tajat tervetulleeksi juhlaan!

ONKO seurallanne tilaisuus, jonka yhteyteen Sukeltajaliiton vuosikokous sopisi vuonna 2025? Kevätkokous järjestetään huhtikuun ja syyskokous lokakuun aikana. Ota yhteyttä toimin­ nanjohtajaan, sari.nuotio@sukeltaja.fi.

2/2024 SUKELTAJA

11

Kuvat: Tero Jokinen

Tuhoisan tulvan muisto – jokiarkeologiaa Kymijoessa TIEDEFAKTA Iitin Kausalassa sijait-

oli 193 cm normaalia korkeammalla.

sevasta Kymijoen Perolahdesta löytyy

Kymijoessa tulva teki suuria tuhoja

muisto vuoden 1899 suurtulvasta. Veden

Kouvola-Kotka välisellä alueella vieden

alle jääneeseen, lähes pystysuoraan

mukanaan myllyjä ja muita rakennuksia,

rantakallioon 3–4 metrin syvyyteen on

jotka osuivat veden voiman alle.

kaiverrettu tai hakattu sana WESI ja sen

Kaiverrus jäi pysyvästi veden alle, kun

alle vuosiluku 1899. Nämä merkinnät

Mankalan voimalaitos rakennettiin ja

on kehystetty suorakaiteen muotoisella

joki padottiin. Padolle tehtiin oma väylä,

viivalla. Merkinnän alla on hahmotet-

ränni, tukkien uitolle. Voimalaitoksen

tavissa nimi WIKMAN – mahdollinen

yläpuolella veden pinta nousi useita

merkinnän tehnyt henkilö. Kaiverrus on

metrejä jättäen alleen myös lähistöllä

kooltaan noin 60–80 cm leveä ja 40–50

olevat historialliset Mankalan kosket.

cm korkea.

Voimalaitos aloitti toimintansa vuonna

Kaiverrus liittyy vuoden 1899 tuhoisan suurtulvan (nk. Valapaton tulva)

Kaiverrus erottuu vielä selkeästi kivestä.

1950.

Kaiverrus löytyi sattumalta sukelluk-

aikaiseen vesirajan merkitsemiseen. Ke-

sella kesällä 2023. Samalta alueelta on

väinen suurtulva johtui useista sateisista

aikaisemmin löydetty vanha rantatörmä

vuosista ja runsaslumisesta talvesta

kantoineen 5–6 metrin syvyydessä ja

1898–1899. Tulva koski etenkin Kymi-

pystyyn rivistöön iskettyjä seipäitä,

joen, Kokemäen ja Vuoksen vesistöjä,

joiden tarkoitusta ei tiedetä.

joita erottavat vain pienet maakaistaleet.

NIKO MIILUS, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta ja

Esimerkiksi Päijänteen vedenkorkeus

TERO JOKINEN, Sukellussuunnistajat ry

Keihäsrivistön merkitys on mysteeri.

Naisten uppopallomaajoukkue

Uppopallon PM­kisat Tanskassa UPPOPALLON PM-kilpailut pelattiin Kööpenhaminassa 24.–25.2. Suomesta kilpailuun osallistui naisten maajoukkue.

Joukkueessa oli mukana viisi nuorta ensikertalaista aikuisten arvokisoissa.

Naisten sarjan voitti Norja, hopealle sijoittui Tanska, pronssille Ruotsi ja 4. sijalle Suomi.

– Vaikka viikonlopun pelit eivät päättyneet voittoihin, olemme kuitenkin joukkueena tyytyväisiä PM-kisojen antiin. Viikonlopun aikana pääsimme hiomaan yhteispeliämme, ajamaan uusia pelaajia sisään naisten maajoukkueeseen

12 2/2024 SUKELTAJA

Seuraa uppisnaisia blogissa

www.uppo­ pallonaiset. wixsite.com/ maajoukkue

sekä tekemään onnistuneita suori-

vuoden aikana. Tavoitteenamme on

tuksia niin yhdessä kuin yksilöinäkin.

myös tiivistää yhteistyötä Suomen

Opimme peleistä paljon, ja tästä on hyvä

nuorten naisten maajoukkueen kanssa,

jatkaa kohti seuraavaa tavoitettamme,

jolla mahdollistetaan uusien pelaajien

vuoden 2025 EM-kisoja, harjoitusten ja

saumaton siirtyminen nuorista aikuisiin,

leirityksien merkeissä kevään ja tulevan

kerrotaan joukkueen blogissa.

OSVIITTA

Kuvat: Traficom

Kivikkoisten alueiden esitystapa merikartoilla muuttuu

e Nykyinen painettu kartta.

e Vaikeakulkuinen alue painetulla merikartalla.

SUOMALAISILLA merikartoilla

osoittaa erityyppisiä merenkulun

on käytössä useampi symboli,

vaaroja, ja vaarakäyrän sisällä

joilla esitetään kiviä ja kivikkoja.

olevalla symbolilla on esitetty

Viime syksynä on otettu käyt-

vaaran laatu, kuten kivi tai karikko

töön uusi aluemainen esitystapa

tai pintanavigoinnille mahdollisesti

osoittamaan laajoja vaikeakulkuisia

vaarallinen hylky.

alueita. Nämä alueet ovat erittäin

Aluemainen esitystapa tukee

kivikkoisia ja niillä navigointi on ris-

karttaplotterin käyttäjiä vähen-

kialtista. Alueilla liikuttaessa tulee

tämällä kartta-aineiston liiallisen

noudattaa erityistä varovaisuutta.

lähentämisen riskiä. Aineiston

Uuden esitystavan myötä yk-

tarkkuuteen nähden liiallinen

sittäisten kivien määrä merikartalla

lähentäminen voi antaa virheellisen

vähenee ja kartasta tulee selke-

käsityksen pistemäisen kohteen

ämpi ja luettavampi. Aluemainen

sijainnista. Uusi esitystapa myös

esitystapa ei kuitenkaan kokonaan

nopeuttaa kartta-aineistojen

korvaa yksittäisten kivisymbolien

päivitystyötä.

käyttöä.

Uusi esitystapa tulee ilmestymään merikartoille vaiheittain

VAARAKÄYRÄ VAROITTAA VAIKEAKULKUISESTA ALUEESTA

N2000-merikarttauudistuksen

Vaikeakulkuisella alueella

kevään kuluessa. Ensi vuonna ovat

tarkoitetaan sellaista aluetta, jolla

vuorossa Saaristomeren ja Ahve-

sijaitsee useita pintanavigoinnille

nanmaan kartat ja Suomenlahti

vaarallisia kohteita, joita kaikkia

vuoden 2026 aikana.

edetessä alkaen Selkämeren merikartoista, jotka päivitetään tämän

ei ole erikseen merkitty kartalle.

Vaikeakulkuisen alueen raja

Lähde: www.traficom.fi/fi/

osoitetaan vaarakäyrällä, mustalla

merikarttamerkit

pisteviivalla. Vaarakäyrällä voidaan

e Vaikeakulkuinen alue elektronisella merikartalla.

Waltter Toiva, Tampere

Norppatoimintaan panostaminen tuo jatkuvuutta Waltter Toiva, 23, on niin omassa seurassaan kuin valtakunnallisella tasollakin aktiivinen toimija, joka ottaa rohkeasti vastaan uusia haasteita. Viime vuonna hän muun muassa mahdollisti omassa seurassa nuorten S3-kurssin ja oli järjestämässä valtakunnallista norpparallia. Lisäksi hän oli mukana valtakunnallisella lasten ja nuorten sukellusleirillä sekä omien norppien ohjaajana että leirin rakentajana ja järjestäjänä. Toiva valittiin Vuoden norppaohjaajaksi 2023.

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Sini Manninen

KUINKA KAUAN OLET

MITÄ SUKELLUKSEN LAJEJA

HARRASTANUT SUKELLUSTA?

HARRASTAT TÄLLÄ HETKELLÄ,

Aloitin harrastuksen isäni myötä, sillä hän harrasti laitesukellusta ja toki edelleenkin välillä sukeltaa. Oma sukellusurani alkoi Tampereen Urheilusukeltajien norppatoiminnassa 7-vuotiaana eli 17 vuotta sitten.

Vuonna 2016 suoritin laitesukelluksen peruskurssin.

JA MIKÄ ON SUOSIKKISI?

MITEN INNOSTUIT LÄHTEMÄÄN SEURASI NUORISOJAOKSEN VETÄJÄKSI?

Tämä on ensimmäinen luottamustehtäväni seuratoiminnassa. Edellinen nuorisovastaava Vesa Vessari oli ollut pitkään samassa tehtävässä ja alkoi kysellä minua jatkajakseen. Jonkin aikaa asiaa pohdittuani ajattelin, että voisihan minulla olla tähän annettavaa. Olimme Vesan kanssa usein puhuneet, miten norppatoimintaa voisi seurassa kehittää, ja halusin lähteä sitä viemään eteenpäin.

14 2/2024 SUKELTAJA

Harrastan räpyläuintia hallikaudella.

Kesällä tulee harrastettua snorkkelisukellusta junnujen kanssa. Olen laitesukelluksessa kouluttautunut P3tasolle asti. Omassa harrastamisessa nautin eniten laitesukelluksesta. Siinä parasta on vedenalaisen luonnon tarkastelu ja erilaisten taitojen harjoittelu. Teemme paljon sellaisia sukelluksia, että lopussa harjoitellaan joitakin tilanteita tai taitoja.

Tykkään sukeltaa ihan näissä meidän lähijärvissä Tampereella, esimerkiksi Kaukajärvessä.

MITEN INNOSTUIT LIITTO­

puheeksi, että seuraava askel voisi olla liittokouluttajapuoli. Haluan kuitenkin koko ajan kehittyä ja oppia lisää, joten tämä oli minulle hyvin luonteva askel. Kouluttaminen on antoisaa ja mielenkiintoista. Samalla kun opettaa muita, oppii tosi paljon itsekin.

MIKÄ KOULUTTAMISESSA ON PARASTA?

Omassa seurassa olen kouluttanut myös snorkkelisukelluskursseilla.

Meillä on pidetty näitä kursseja ainoastaan nuorille. Kouluttamisessa parasta on nähdä, miten oppilaat kehittyvät ja samalla itse pääsee lisäämään heidän innostustaan lajiin – silloin tuntee onnistuneensa.

KOULUTTAJAN TEHTÄVÄSTÄ?

Olen liittokouluttajana norppaohjaaja- ja snorkkelisukelluskouluttajakursseilla. Muutama vuosi sitten kävin snorkkelisukelluskouluttajakurssin. Siellä sitten tuli

ENTÄ HAASTAVINTA?

Haastavaa taas on se, kun etenkin ohjaajakursseilla voi olla vaikea löytää sopivan motivoivia keinoja opettaa monenlaisia oppijoita samaan

aikaan. Samalla kurssilla voi olla vaikka viisikymppisiä ja 15-vuotiaita nuoria. Olen pyrkinyt järjestämään vaihtelevia opetustapoja näihin tilanteisiin. Aikuisille sopii ehkä paremmin, että katsotaan kalvoilta asioita, ja nuoret tykkäävät mieluummin yleensä tehdä. Ohjaajakurssille tullaan vaihtelevista taustoista: voi olla norppatoiminnasta jatkavia nuoria, norppien vanhempia, joilla ei ole juuri kokemusta lajista tai sitten pitkään harrastaneita laitesukeltajia.

MITKÄ OVAT PARHAITA MUISTOJASI SUKELLUSHARRASTUKSEN PARISSA?

Erityisesti nuorten kesäleirit jäävät

aina mieleen. Ne ovat olleet ehdottomasti suosikkitapahtumia. Etenkin liiton norppaleiri Kelventeellä oli huippukokemus. Leireillä on aina innokas meininki ja hyvä tunnelma.

MITKÄ OVAT MIELESTÄSI TÄRKEIMMÄT EDELLYTYKSET LAADUKKAALLE

ovat nousujohteisia, eli jokaiselle kaudelle tehdään ohjelma.

On huomattava sekin, että ohjaajille olisi hyvä olla myös jotain omaa toimintaa. Kun vapaaehtoisina työtä tehdään, niin siitä olisi tärkeää palkita riittävästi ja kannustaa näin jatkamaan laadukasta tekemistä.

NORPPATOIMINNALLE?

Ennen kaikkea: tarpeeksi ohjaajia.

Yksittäisen ohjaajan kuormitus ei saa käydä liian isoksi. Suoraan koulutusohjeesta otettuna kuusi norppaa per ohjaaja on sopiva määrä. Ohjaajia olisi hyvä olla hieman enemmänkin siltä varalta, että joku on joskus pois.

Tärkeää on myös, että harjoitukset

TERVEISIÄSI SUKELLUSYHTEISÖLLE?

Haluan kannustaa seuroja panostamaan nuorten toimintaan ja ottamaan nuoret reilusti mukaan kaikkeen seuran toimintaan ja sukelluksille. Sillä varmistetaan suomalaisen sukellusharrastuksen jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

2/2024 SUKELTAJA

15

Susanna Korkiatupa

Dive Booth Lahti

Sukellusyhteisö kohtasi messuilla Koronavuosien jälkimainingeissa sukellusteemaiset isommat tapahtumat ovat olleet vähissä. Kun tieto Lahdessa maaliskuussa järjestettävistä sukellusmessuista alkoi levitä, herätti se innostusta. Yhteisöllistä tapahtumaa oli kaivattu.

Vietimme päivän mukana messutunnelmassa.

KRISTIINA KARILA, SUSANNA KORKIATUPA

A

stun Lahden Green Star -hotellin aulaan yhdentoista maissa lauantai-aamuna.

Tuntia aiemmin avautuneet messut ovat täydessä vauhdissa: aulassa parveilee ihmisiä ja moni suuntaa portaita toiseen kerrokseen. Siellä on alkamassa sukelluslääkäri Anne Räisänen-Sokolowskin esitys kylmyyden vaikutuksesta sukeltajan fysiologiaan.

Jätän kassini säilytykseen ja suuntaan messutilaan. Hotellin kokoushuoneet on muutettu yhtenäiseksi saliksi, jota kiertävät näytteilleasettajien ständit. Paikalla on ainakin varustevalmistajia, koulutusorganisaatioita, huoltopalveluja, matkanjärjestäjiä ja seuroja.

16 2/2024 SUKELTAJA

KAVERIPORUKALLA LIIKKEELLÄ Katso video messupäivän fiiliksistä.

Kesto 1 minuutti.

www.youtube.com/ watch?v= IdQLux2_CuI

Ihmisiä on paljon, ja hallitseva väri pukeutumisessa on musta. Monen paidassa on sukellusaiheinen logo.

Bongaan hupparin, jossa lukee

Valkeakosken Urheilusukeltajat. Sen omistaa Juha-Pekka Jalkanen, Jalkanen, joka on tullut messuille neljän hengen kaveriporukalla. Messujen suosio on ollut heille positiivinen yllätys; ruuhka alkoi heti kymmeneltä, kun ovet avautuivat. Löytöjäkin on tehty: Juha-Pekka osti käytetyn sidemount-liivin, ja ehdottaa, että jatkossa messuilla voisi hyvin olla myös kunnon kirpputori – hyväkuntoisille käytetyille varusteille on aina kysyntää. Kuulen saman toiveen myöhemmin muualtakin.

Seuraavaksi suuntaan yläkertaan seuraamaan sukelluslääketieteen esitystä. Helpommin sanottu kuin tehty: huone on ääriään myöten täynnä, jopa seisomapaikat. Vaihdan

Anne Räisänen-Sokolowskin kanssa muutaman sanan myöhemmin, ja hän on erittäin tyytyväinen, että aihe herätti laajasti kiinnostusta. Mitä paremmin sukeltajan fysiologiaa tunnetaan, sitä turvallisempaa harrastaminen on.

PERHEEN VAPAAPÄIVÄ

Työparini Susanna saapuu paikalle, ja katuu heti asuvalintaansa: neule on liikaa ihmisten lämmittämässä tilassa.

Aulassa Reino Piipari Piipari,, 1,5 vuotta, haukkaa välipalaa, ja jututan hänen vanhempiaan. Seppo Piipari ja Niina Rajala ovat lähteneet Ristiinasta messuille perheen vapaapäivän viettoon. Seppo on harrastanut sukellusta kymmenisen vuotta Mikkelin Urheilusukeltajissa. − Tosi hyvä, että tämmöinen on järjestetty. Muistan, kun oli Tekküseminaari, se kiinnosti, mutta olin silloin niin nuori ja tuore sukeltaja, etten uskaltanut osallistua. Täällä tapaa paljon tuttuja ja on mukava, yhteisöllinen meininki, hän sanoo. »

k (Vasemmalta) Janne Laine, Petri Fuss, Miia Törhämö ja Juha-Pekka Jalkanen Valkeakosken Urheilusukeltajista.

Kristiina Karila

j – Messut tehtiin varsin pienellä porukalla. Vaimoni Tanjan ja tytärteni lisäksi korvaamattomana apuna olivat Timo Kovanen, Liisa Koivu, Johanna Kuusrainen, Tiia Loukonen ja Eerika Kulha. Lisäksi Severi Rouvali toimi yhteyshenkilönä näytteilleasettajiin ja puhujiin.

Iso kiitos heille kaikille, Ville Laine sanoo.

Susanna Korkiatupa

Tapahtuman isä ja isäntä, sukelluskeskus EW Diven Ville Laine tervehtii tulijoita aulassa, neuvoo mitä on missäkin, ratkoo ongelmia ja on ylipäätään kaikkien saatavilla koko ajan. Haastatteluunkin liikenee hetki. Mikä on järjestäjän fiilis? − Nyt on tosi hyvä fiilis. Viime viikolla jännitti tosi paljon, mutta tänään ei enää, on vaan pitänyt olla menossa koko ajan, hän sanoo. − Tilaahan täällä on rajallisesti; esimerkiksi kaikki halukkaat tavarantoimittajat ulkomailta eivät mahtuneet mukaan. Tämä konsepti tuntuu toimivan hyvin: kaikki on saman katon alla, messut, majoitus, ruokailut. Moni on osallistumassa yhteiselle illalliselle ja jäämässä yöksi, mikä on tärkeää. Illalla voidaan keskustella laajasti yhdessä, mihin sukellusharrastusta tulisi viedä.

Yhteisöllisyyden tunne on ollut täällä vahvasti läsnä, hän toteaa.

Kristiina Karila

KONSEPTI TOIMII

j Piipari-Rajalan perhe nauttii vesielämästä myös veneillen. Messuille tultiin viettämään yhteistä vapaapäivää.

2/2024 SUKELTAJA

17

Susanna Korkiatupa

TYYLIÄ RANTEESEEN

Siirrymme tutkimaan varustetarjontaa. Huomio kiinnittyy Garminin näyttäviin sukellustietokoneisiin.

Susanna kokeilee viime syksyn uutuutta, Decent MK3 -mallia: hyvältä näyttää. Ville Rasa Garmin Nordicilta kertoo, että tietokoneälykellossa on kaikki sukelluksella tarvittavat ominaisuudet, ja lisäksi se sopii kaikkeen aktiivisuuden seuraamiseen 24/7 myös pinnan päällä.

j – Halusimme lähteä mukaan, koska mitään vastaavaa tapahtumaa ei ole ollut pitkään aikaan.

Messut on tehokkaasti järjestetty, ja sukellusväki ja lajista kiinnostuneet ovat hyvin löytäneet paikalle.

Tulemme varmasti, jos tämä järjestetään uudestaan, lupaa Ville Rasa.

Susanna Korkiatupa

j Sandra von Essen (vas.) ja Elisa Juopperi tulivat messuille tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan.

LAJI KIINNOSTAA NUORIA

Susanna Korkiatupa

h Kimmo Lehtonen (vas.) muistutti sukeltajia tarkastamaan pukunsa ajoissa ennen kauden ensimmäistä sukellusta, jotta korjaukset ehditään tehdä. Alkukevät on korjaamon kiireisintä aikaa.

Käytävällä pysäytämme kaksi nuorta naista: mikä sai lähtemään messuille?

Helsinkiläinen Sandra von Essen ja Inarissa asuva Elisa Juopperi tulivat tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan sekä tietysti silmäilemään varustetarjontaa hyvin tarjousten toivossa. Molemmat ovat PADIkouluttajia, Sandra työskentelee Sea Safety -sukelluskeskuksessa ja Elisa oman yrityksensä kautta. Hän on myös Inarin Urheilusukeltajien jäsen. − Seuratoiminta on ollut aika hiljaista, mutta haluaisin aktivoida toimintaa sillä alueella. Sukellusta pidetään aika kalliina harrastuksena, ja onhan se ainakin alussa, kun pitää hankkia kaikki varusteet, Elisa miettii. − Lapsia ja nuoria laji tuntuu kiinnostavan tosi paljon, sanoo Sandra. − Sea Safety oli juuri Venemessuilla pitämässä sukelluskokeiluja, ja siellä kävi tosi paljon nuorempaa väkeä. Samoin lähes joka peruskurssilla on ollut ainakin yksi juniori mukana, hän kertoo.

PUKUKORJAAMOSSA RUUHKAA

Olemme yrittäneet päästä lahtelaisen Ankkapuku-pukukorjaamon puheille jo jonkin aikaa, mutta ständille on tunkua. Suomen ainoan täyspäiväisen sukelluspukukorjaamon palvelut kiinnostavat. Kimmo ja Antti Lehtonen kertovat, että messuille tultiin tapaamaan vanhoja asiakkaita ja hankkimaan uusia, ja näyttäisi siltä, että kannatti tulla. − Laitoin Facebookiin ilmoi-

18 2/2024 SUKELTAJA

Susanna Korkiatupa

Susanna Korkiatupa

Kaikki luennot vetivät salin täyteen. Frédéric Swierczynski tarinoi huikeasta 308 metrin luolasukelluksestaan.

Susanna Korkiatupa

e – Aivan loistava, kehuu Ilkka Helin juuri nähtyä Pekka Tuurin sukelluskuvaesitystä. Vierellä oma poika Oskari, josta on saatu perheeseen tuore sukeltaja ja isälle sukelluspari.

Susanna Korkiatupa

j – Messut olivat todellinen yllätys, en yhtään tiennyt mitä odottaa.

Tulemme ehdottomasti, jos tämä järjestetään ensi vuonnakin, Satu Forsman sanoo. g Laineen per-

tuksen, että voimme tehdä silmämääräisen tarkastuksen puvulle, jos sen tuo messuille, ja on niitä tässä käyty näyttämässä, Kimmo kertoo.

– Ruuhkaisin aika meillä on jäiden lähtö. Kokemuksemme mukaan sukeltajat eivät tarkasta pukuaan ennen ensimmäistä sukellusta. Sitten tuleekin kiire saada se kuntoon.

Meille on ajettu Helsingistä korjauttamaan pukua ja saman tien takaisin ja sukeltamaan. Tyypillisimmät toimenpiteet ovat mansettien ja saappaiden vaihto, hän sanoo.

KANNATTI AJELLA

Sukelluskuvaaja Pekka Tuurin esitys yläkerrassa päättyy aplodeihin, ja osallistujat suuntaavat virkistävän kahvikupin äärelle tai messusaliin.

heen tyttäret, Iida ja Siiri Laine palvelivat messuvieraita kahvilassa ja infopisteellä.

– On ollut tosi kiva päivä, ja odotukset kyllä ylittyivät, kun on näin paljon ihmisiä. Kiva nähdä iskän vanhoja tuttuja ja sukelluskavereita.

Nappaamme ihmisvirrasta haastateltavaksi Ilkka ja Oskari Helinin Nousiaisista. Ilkka-isä ja 17-vuotias Oskari ovat tuoreita Saaristomeren Sukeltajien jäseniä. Uuden kotiseuran toiminta vaikuttaa kiinnostavalta ja aktiiviselta. Ilkan sukellusharrastus alkoi jo 90-luvulla, ja veneily, mökkeily sekä vesielämä ovat muutenkin mukana perheen arjessa. Messut saavat heiltä kiitosta, kannatti ajella paikan päälle.

RYHÄVALAIDEN LAULU

Messusalissa on nyt todella tungosta, kun esityksen päätyttyä kaikki ovat siellä. Mietimme taktiikkaa: tehdään lisää haastatteluja sitten, kun päivän kolmas puhuja, ranskalainen Frédéric Swierczynski, Swierczynski, aloittaa

esityksensä syvistä luolasukelluksista ja maailmanennätyssukelluksestaan 308 metrin syvyyteen – se kiinnostaa varmasti ja messusaliin tulee enemmän tilaa.

Huomiomme kiinnittyy kuitenkin Liquid Dive Familyn ständiin. Tämä perheomisteinen täyden palvelun sukelluskeskus toimii Tofossa, Mosambikissa. − Meillä varsinainen vetonaula ovat ryhävalaat, jotka tulevat alueelle saamaan poikasensa heinäkuusta syyskuuhun. Ja niitä on paljon. Ei tarvitse mennä edes veteen, vaan niitä voi katsella ja niiden laulua kuunnella hotellin terassilta käsin.

Ylipäätään meillä näkee isoja eläimiä, kuten valashaita ja mantoja, kertoo Satu Forsman. » 2/2024 SUKELTAJA

19

j − Tulimme messuille, koska tällaista tapahtumaa tarvitaan. Tällä tapaa muita toimijoita ja näkee, ettei toimi alalla yksin, Peter Carlsson (vas.) sanoo.

Susanna Korkiatupa

INTOHIMOA SUKELLUKSEEN

Niko Miilus

h Lämmin kiitos Sukeltajaliiton osastolla vapaaehtoisena olleille seuroille: Lahden Urheilusukeltajat ry, Sukellussuunnistajat ry ja Hämeenlinnan Sukeltajat ry.

Susanna Korkiatupa

j Esillä oli myös sukelluksen historiaa.

20 2/2024 SUKELTAJA

Seuraavaksi jututamme ruotsalaista Peter Carlssonia ja Bosse Öijebergiä,, jotka edustavat varustevalmistaja giä Maresta ja SSI-koulutusjärjestöä. He kertovat, että Suomi on heille tärkeä markkina. − Olemme olleet alalla pitkään, ja sukellusharrastuksessa on ollut havaittavissa hiipumista kaikkialla Pohjoismaissa. Pohjoismaiden markkinoissa on samankaltaiset haasteet.

Olemme pieniä maita, ja väkeä on vähän. Moni suorittaa kurssin, mutta harrastus ei jatku – kurssi on vain yksi kohta elämysten listalla. Tämä on suurin haasteemme, miten saada ihmiset myös jäämään lajin pariin.

Sukellusalan brändit ja koulutusjärjestöt eivät kilpaile keskenään, vaan pahin kilpailijamme ovat toiset lajit.

Meidän pitäisikin myydä kurssien ja varusteiden sijaan intohimoa sukellukseen, Peter Carlsson painottaa.

ODOTUKSET PITÄÄ YLITTÄÄ

Kellon lähestyessä viittä ja messujen päätöstä Sukeltajaliiton ja seurojen yhteisellä ständillä suoritetaan vielä arvonta yhteystietonsa jättäneiden kesken. Sali hiljenee nopeasti, ja illallinen odottaa. Silminnähden väsynyt mutta hyvin tyytyväinen Ville Laine kiittää lämpimästi kaikkia mukana olleita ja lupaa messuille jatkoa. Paljonko oli kävijöitä? − 250 lippua myytiin, joista puolet ovelta. Tavoitteena oli 200, hän sanoo.

Mieli askartelee jo ensi vuodessa. − Meillä on jo etsinnässä isompi paikka samoilla spekseillä eli lähellä asemaa ja kaikki toiminnot saman katon alla ja hinta on tietysti tärkeä.

Myös varausjärjestelmä pitää saada toimivammaksi. Kaikenlaisia ideoita on palloteltu, katsotaan mitä saadaan toteutettua. Ihmiset tuntuivat viihtyvän, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Tosin ensi vuonna odotukset pitää ylittää, hän nauraa.

Norpat

Norpille kamera käteen ja veteen!

Nykylapset ja -nuoret ovat tottuneita kuvaamaan omilla älykännyköillään, mutta kameran vieminen veden alle tuo esiin uudet pulmat. Niitä voi lähteä ratkomaan järjestämällä norpille oman sukelluskuvauksen työpajan. Poimi tästä Jaakko Ala-Hiiron vinkit sukelluskuvauksen opastamiseen nuorille.

IRENE SAVOLAINEN Kuva Tiina Boman

SUUNNITTELE HYVIN

Norppatreeneissä valo- ja videokuvaaminen vaatii jonkin verran etukäteissuunnittelua niin ohjaajilta kuin ohjattaviltakin. Ohjaajan on otettava selvää, onko allasharjoituksissa sallittua ottaa kuvia ja miten vältytään kuvaamasta muita kuin oman ryhmän jäseniä. Haasteena on usein myös se, että kuvaajia voi olla useita mutta kameroita vain yksi.

Hyvällä suunnittelulla tämänkin pystyy taklaamaan niin, että kaikilla on tekemistä, kun odottaa omaa vuoroaan kameran taakse.

j Tässä sukelluskuvauksen SMkilpailun nuorten sarjaan osallistuneessa kuvassa on hauskasti hyödynnetty kuplarinkulaa kehystämään pinnalta katselevaa kaveria. Kuva nimi on osuvasti Kaveripiiri.

PILKO VAIHEISIIN

Valo- ja videokuvaaminen kannattaa opettaa vaiheittain. Ensiksi opetellaan kameran käyttöä yksinkertaisilla tehtävillä, kuten selfien tai kaverikuvan ottaminen. Kaverikuvan ottaminen vaatii sekä kuvaajalta että kuvattavalta kykyä pidättää hengitystä, joten on tärkeää mennä veden alle yhtä aikaa. Tehtävässä korostuvat parityöskentely ja kommunikointi.

Seuraava vaihe on opetella, miten kuvasta saa paremman rajauksilla, sommittelulla ja kuvakulmilla.

Vedessä on helppoa muuttaa kuvakulmaa, kun käytössä on kaikki kolme suuntaa mihin liikkua. Videoissa onkin hyvä korostaa vedessä leijumisen tunnetta. Kameran kanssa toimiminen vaatii rauhallisuutta, jotta kuvista tulee teräviä ja videoista miellyttäviä seurata. Alussa kuvia pitää ottaa kymmeniä, että edes yksi onnistuu.

ANNA IDEOITA

KUVAT JA VIDEOT KÄYTTÖÖN

Kun kameran käyttö on hallussa, voidaan siirtyä projekteihin tai teemoihin. Ohjaaja voi antaa aiheen, mitä kuvassa tulisi ilmetä ja näyttää muutaman esimerkkikuvan, jonka jälkeen lasten ja nuorten luovuus voi tulla esiin. Tällainen aihe voi olla esimerkiksi veden pinnan kuvaaminen: puoliksi ilmassa, puoliksi veden alla otettu kuva, veden pinnan heijastumien kuvaaminen tai kuplajonot, jotka syntyvät, kun rikotaan pinta hyppäämällä veteen.

Videoiden kuvaamisen jälkeen voi vielä pitää yhden luentokerran, missä editoidaan otokset yhteen tarinaksi sekä lisätään tekstejä ja musiikkia. Ennen kuin kuvia tai videoita julkaistaan someen tai seuran kotisivuille, pitää saada lasten ja nuorten vanhemmilta lupa. Samalla vanhemmille voi muistuttaa, että otokset käyvät hyvin myös sukelluskuvauksen SM-kilpailujen nuorten sarjaan.

Vinkit antoi Jaakko Ala-Hiiro, joka työskentelee Puolustusvoimissa opetusvideotuotannossa ja on harrastanut sukelluskuvausta vuodesta 2004.

2/2024 SUKELTAJA

21

Jesse Jokinen

Fotogrammetriaa kaivoksessa Harrastus voi olla palkitsevimmillaan, kun tärkeä tekeminen tuo itselle iloa ja lisäksi siitä on hyötyä toiselle. Tämän motivaation siivittämänä ryhmä sukeltajia matkusti kahtena viikonloppuna Ruotsiin kuvaamaan Långbanin kaivosta.

EMMA BARROW

R

yhmä halusi kuvata kaivoksen matalimman louhintatason käytäviä ja luoda niistä fotogrammetrian avulla kolmiulotteisen mallinnuksen. Kaivoskäytävien mallintaminen mahdollistaa niiden tarkastelun tietokoneen ruudulta. Sukelluksia voi suunnitella etukäteen, ja käyttämällä VR-laseja maisemiin voi suorastaan uppoutua. Niillä silmien edessä avautuu yhtäkkiä ympäristö, joka on seiniä ja kattoa myöten kiveä, rakennelmia ja ruosteen, puun ja kiven eri värejä. Kokemuksen intensiivisyys korostuu, kun päätä kääntämällä lohkareisesti kumpui-

22 2/2024 SUKELTAJA

levat seinät ja katto eivät katoakaan vaan uusia maisemia avautuu näkökenttään.

KAIVOS ON ELÄMYS

Visuaalisuus on tärkeää turvallisuudesta kiinnostuneille toimijoille, kuten sukeltajille. Toisaalta elämyksellisyyden luomaa lisäarvoa havittelevat kaikki palvelu- ja matkailualan toimijat. Långbanin mallinnuksesta voisi olla hyötyä sukeltajien lisäksi myös kaivosmuseon vierailijoille, jotka käyvät alueella ihastelemassa valtavan hyvin säilyneitä vanhoja kaivostoimintaan liittyviä rakennuksia.

e Matkan järjestänyt Pasi Lammi osoittaa, miten tehokkaat kuvausvalot pääsevät oikeuksiinsa kaivoksen kirkkaassa vedessä.

Museoalueen johtaja ja tekninen vastaava oli kutsuttu tutustumaan viikonloppujen aikana valmistuneisiin virtuaalimalleihin. Vastaus kysymykseen elämyksen aitoudesta oli kuultavissa vau-sanoista sekä nähtävissä hämmästyneistä ilmeistä.

REIKÄJUUSTON SISÄLLÄ

Långbanin kaivos on kuin emmentaljuusto. Muutama erittäin syvä kaivoskuilu haarautuu useampaan vaakasuunnassa olevaan kapeahkoon käytävään näiden toisinaan yhdistyessä isompiin halleihin. Paikan erikoisuus on se, että matalimmalta

Jesse Jokinen

Emma Barrow

eli 20−30 metriä syvältä kaivoskäytävältä on useita aukkoja pintaan ja päivänvaloa paistaa kaivoksen sisään. Kaivoksessa ei ole ollenkaan avovesialuetta, joten sukeltamiseen vaaditaan tämän huomioiva erikoiskoulutus.

TIIMI JA TURVALLISUUS TÄRKEINTÄ

Kaivosta mallinnettaessa sukeltajan on huomioitava useita haasteita.

Kaivos on itsessään haastava sukellusympäristö, sillä kuvattavaa pinta-alaa ovat paitsi lattiat ja seinät, myös katot. Kaivoksessa voi olla kapeita ja herkästi silttaantuvia käytäviä, valtavia louhintahalleja sekä erilaisia kaivosrakenteita ja esineistöä. − Sukellustekniikalla, -taidoilla ja erityisesti kuvaustiimillä on paljon merkitystä onnistumisen kannalta, kuvailee lukemattomia mallinnuksia tehnyt Kari Hyttinen.

Hyttinen.

Kohdetta on kuvattava mahdollisimman huolellisesti ja sopivalta etäisyydeltä. Jokainen kaivoksen kohta

e Sukeltajat lähdössä ensimmäiselle sukellukselle.

Emma Barrow

Toni Nevalainen valaisee kuin kattolamppu kapeassa pystykuilussa alla olevaa kuvausaluetta.

j Kari Hyttinen opastaa Långban Gruvby -museoalueen johtajaa Daniel Olsonia VR-lasien käytössä.

Projektissa mukana olleet sukeltajat: Pasi Lammi, Kari Hyttinen, Pekka Vaittinen, HeidiMaaret Ilomäki, Henry Barton, Toni Nevalainen, Jesse Jokinen ja Emma Barrow.

ja elementti tulisi olla löydettävissä vähintään kahdelta, mieluummin useammalta kuvalta, jotta kuvat voidaan tietokoneohjelmassa yhdistää toisiinsa. Kuitenkin on aivan eri asia ottaa kauniita valokuvia kuin kuvata fotogrammetrista mallinnusta. − Kuvauskalusto ei ole onnistumisen kannalta se ensimmäinen kriteeri, vaan tiimin merkitys on kaikkein tärkein. Ryhmän tiimihenki korostuu, sillä jollakin porukan jäsenellä

koko sukellusaika saattaa kulua vain paikallaan valaisemassa yhtä ja samaa kohtaa, jotta kuvaaja saisi kierrettyä valaistun alueen huolellisesti läpi, Hyttinen jatkaa.

Hyttisenkin valoavustajana monesti toiminut Toni Nevalainen komppaa tiimin merkitystä suunnittelun, turvallisuuden ja tekemisen hauskuuden kannalta. Nevalainen korostaa, että kolmen sukeltajan tiimi on ylivoimaisesti toimivin mallinnuskuvauksissa. Yhden kuvatessa toinen antaa lisävaloa kuvaajan yläpuolella etuviistossa. Kohdistamalla valo kuvaajan etupuolelle vältetään varjojen muodostuminen kuvattavalle alueelle, ja lisäksi valohenkilö näkee kuvaajan käsimerkit. Kolmas sukeltaja vastaa sukellussuunnitelman toteutumisesta etenkin ajan kulumista ja kaikkien turvallista sijoittumista tarkkaillen.

Nevalainen muistuttaakin: − Kaikki tekeminen, valot tai kamerat ovat toisarvoisia sukeltajien turvallisuuteen nähden.

2/2024 SUKELTAJA

23

Hylkeiden kuntoutuskeskus maksaa velkaa Itämerelle Klaipėdan rannikolle, Smiltynėen valmistui vuosi sitten rakennus, joka sulautuu ympäristöönsä UNESCOn suojelualueella, Kuurinkynän kansallispuistossa. Rakennus on Liettuan merimuseon uusin osa, Itämeren eläinten kuntoutuskeskus, jossa on hoivattu kuntoon jo 38 hyljettä. 37 niistä on vapautettu Itämereen, ja yksi hylje on edelleen kuntoutuksessa. Hylkeiden lisäksi keskuksessa hoidetaan myös merilintuja.

NINA PUTEIKIENĖ, kulttuuriviestinnän ja markkinoinnin osaston johtaja, Liettuan Merimuseo Suomennos RASA ŠLIVINSKAITĖ KUVAT Pavel Kulikov, Arūnas Grušas ja Liettuan Merimuseo

I

tämeren harmaahylje (Halichoerus (Halichoerus grypus macrorhychus) macrorhychus) eli Itämeren halli on harvinaistuva, ja se on kirjattu silmälläpidettäväksi Liettuan, Latvian, Viron, Suomen, Ruotsin ja Venäjän merialueilla. Harmaahylkeet ovat eläneet Itämeressä jo 10 000 vuotta.

KESKUS PELASTAA PIKKUHYLKEITÄ JA PUHDISTAA ITÄMERTA

Hylkeiden parantola hoitaa ihmisen toiminnasta kärsineitä hylkeitä ja lintuja. Keskuksessa paitsi autetaan eläimiä myös tutkitaan luontoa, ja sen tutkimus- ja pelastusohjelma on

24 2/2024 SUKELTAJA

nykyaikaisten tutkimusstandardien mukainen. Lisäksi järjestetään koulutuksia ja näyttelyitä. Nyt esillä on Minä muutun − meri muuttuu -näyttely, jonka taideteokset ja kalusteet on valmistettu kierrätetyistä materiaaleista tai ovat uusiokäytössä.

Museonjohtaja Olga Žalienėn mukaan keskus on ensisijaisesti omistettu Itämeren hylkeiden hoitoon ja kuntoutukseen.

– Täällä Liettuan merimuseon asiantuntijat voivat auttaa useita loukkaantuneita tai sairaita eläimiä kerralla. Sekä eläimille että työntekijöille on luotu olosuhteet, joista aiemmin saattoi vain uneksia.

Kaikkein tärkeintä on kiinnittää huomiota tieteelliseen tutkimukseen, sillä hylkeiden elämäntavan ja kunnon perusteella voimme diagnosoida kaikki Itämeren taudit, hän kertoo.

Merimuseolla ollaan hyvin ylpeitä projektista. Olga Žalienėn mukaan projekti on merkittävä Liettuan lisäksi muillekin Itämeren rannoilla sijaitseville maille.

– Tämän projektin myötä meillä on enemmän mahdollisuuksia edistää Itämeren eläinten ja koko ekosysteemin hyvinvointia. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, ja sen kohtalo riippuu meidän tietoisuudestamme ja toimistamme.

Žydrūnas Soraka

Joka vuosi Liettuan rannikolta löytyy yli 20 loukkaantunutta hylkeenpoikasta tai aikuista harmaahyljettä. Yksi tärkeimmistä syistä tähän on ihmisen taloudellinen toiminta: kalastus, meriliikenne ja meren muovi- ja kemialliset saasteet.

Myös ilmastonmuutoksen vaikutus on merkittävä.

e Kuntoutuksen jälkeen vapauteen! k Vapaaehtoisena toimivat sukeltajat valvovat vedestä käsin hylkeiden palauttamista mereen.

KAKSI KYLPYAMMETTA TYÖHUONEESSA

Liettuassa loukkaantuneita ja sairastuneita hylkeitä tai eksyneitä hylkeenpoikasia hoidetaan ainoastaan Liettuan merimuseossa, ja vahvistuneina ne palautetaan takaisin Itämereen. Museon työntekijät hoitivat hylkeitä ennen keskuksen perustamista ilman asianmukaisia tiloja. 30 vuotta sitten biologi Arūnas Grušas, Grušas, merilintujen ja nisäkkäiden osaston johtaja, ryhtyi huolehtimaan hylkeistä. Koko tämän ajan hylkeiden "sairaala" oli yksi toimistohuoneista museon toimistorakennuksessa.

Keväisin sairaalaan päätyvät hylkeet kärsivät kuivumisesta ja usein hyljerokosta tai haavoista. Niille annetaan antibiootteja, ja biologit syöttävät niille neljän tunnin välein "kalajogurttia": sekoitusta, joka sisältää hienonnettua kalaa, kermaa, kalaöljyä sekä erilaisia vitamiineja ja hivenaineita.

30 vuoden aikana mereen on palautettu 171 hylkeenpoikasta. Poikaset palaavat takaisin luontoon, kun

f Loikoilevia hylkeitä hoitolassa.

ne oppivat syömään kalaa itsenäisesti ja painavat yli 40 kiloa. Saapuessaan hoitajien hoiviin ne painavat usein vain 10–14 kiloa.

Arūnas Grušasin mukaan Itämeri muuttuu epäedulliseksi eläimille nimenomaan ihmisen toiminnan vuoksi.

– Ennen rannikolta löytyi harvemmin heikkoja eläimiä.

Talvet olivat kylmempiä, ja hylkeet synnyttivät yleensä jäällä. Nyt talvet ovat lämpimämpiä, eikä lämpötila pysy vakiona pitkään. Rannalle tuodut poikaset joutuvat helposti kylmään meriveteen. Joskus virtaukset kuljettavat ne kauas rannikolta, ja usein ne eksyvät äitinsä luota.

Virtaukset vievät poikasia niin kauas, että ne päätyvät tiheästi asuttuihin rantoihin, kuten Riian tai Gdanskin lahtiin ja myös Liettuan rannikolle, hän kertoo.

Toinen syy hylkeiden ahdinkoon on kalakannan väheneminen.

Arvioidaan, että 80 prosenttia Itämeren kalakannasta on tuhottu, joten hylje-emojen on joskus vaikea kerätä tarpeeksi energiaa imetyskaudella. Uupuneet, aliravitut poikaset päätyvät rannoille. Viime vuonna keskukseen saatiin 22 tällaista poikasta, joista kolmea valitettavasti ei voitu pelastaa.

VAHVISTUNEET HYLKEEN­ POIKASET PALAAVAT MEREEN

Osalle hylkeistä kiinnitetään selkään lähetin. Hanketta tukee Ylävitonen hylkeelle -kampanja, jossa on mukana muun muassa Lidl Liettua.

Lähetin kertoo hylkeen elämäntavan lisäksi jossain määrin myös koko Itämeren ekologisesta tilanteesta.

Tiedot osoittavat, että hylkeet uivat kauas ja syvälle mereen ruokaa etsiessään, koska kaloja ei ole enää lähiympäristössä tarjolla. On vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä siitä, miten hyvin hylkeet sopeutuvat, mutta tietoa kerätään ja analysoidaan jatkuvasti.

– Olemme saaneet 30 vuoden aikana vain kuusi ilmoitusta, että hylkeemme ovat kuolleet. Jokainen eloon jäänyt naaras synnyttää poikasen kuuden vuoden kuluttua, mikä on iso tuki Itämeren harmaahyljekannalle, toteaa Arūnas Grušas.

Liettuan merimuseo

www.muziejus.lt/en

2/2024 SUKELTAJA

25

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Potkutekniikat kuntoon Sukeltajaliiton Youtube-kanavalla on julkaistu uusi sarja videoita sukelluksen eri potkutekniikoista.

Videot havainnollistavat potkutekniikoiden yksityiskohtia. Sekä tuoreemmat että kokeneet sukeltajat voivat hyödyntää videoita omien taitojensa arvioinnissa ja hiomisessa.

TOIMITTANUT KRISTIINA KARILA Kuvat Marcin Dobrucki

P

otkutekniikalla on väliä monestakin syystä. Väärin suuntautuva räpylänpotku pöllyttää pohjan maa-aineksia pilveksi väliveteen, mikä huonontaa näkyvyyttä tai jopa vie sen kokonaan.

Etenkin pöllyttäjän perässä sukeltavalla on ikävät oltavat, ja myös paluumatka samaa reittiä pitkin voi olla epämiellyttävä tai estyä kokonaan.

26 2/2024 SUKELTAJA

Huonolla potkutekniikalla vaurioitetaan vesikasveja, koralleja ja hylkyjä. Ympäristönsä huomioiva sukeltaja hallitsee hyvän potkutekniikan lisäksi hyvän sukellusasennon ja nosteen.

Hyvä potkutekniikka on taloudellinen: hengityskaasua kuluu vähemmän, kun ponnistelee vähemmän.

ALTAALLE TREENAAMAAN

Potkuja voi treenata altaalla kaverin kanssa, jolloin on helppo antaa palautetta puolin ja toisin taidon kehittymisestä. Suorituksen videoimisesta voi olla hyötyä. Myös oman seuran kouluttajilta voi pyytää apua.

Potkuja käsitellään monilla kursseilla. Laitesukelluksen peruskurssilla opitaan saksipotku.

g Saksipotkulla etenee rivakasti, mutta samalla saattaa pöllyttää pohjaa tai tuhota ympäristöä.

Myös Advanced Skills -työpajassa, CMAS Technical Skills -kurssilla ja kaikilla tekniikkasukelluskursseilla käsitellään potkutekniikkaa. Taitojen kohentamiseen tai kertaamiseen ei välttämättä tarvita kokonaista kurssia, vaan esimerkiksi pelkkiin potkutekniikoihin keskittyvä klinikka kouluttajan vetämänä voisi olla toimiva idea hallikauden hiljaisempaan ajankohtaan, kun kurssit eivät työllistä kouluttajia.

POTKU JOKA TARPEESEEN

Potkutekniikat jaetaan kolmeen ryhmään käyttötarkoituksen mukaan: • Voimapotkuja (sammakko- ja saksipotku) käytetään etenemiseen.

• Tarkkuuspotkuja (muunneltu sammakko- ja saksipotku) käytetään liikkumiseen ahtaissa paikoissa.

• Ohjailupotkuja (peruutus ja helikopteri) käytetään paikallaan kääntymiseen ja peruuttamiseen.

Saksipotku

Saksipotku on voimakas, ja sen avulla pääsee etenemään tehokkaasti.

Potkussa alaraajojen liike alkaa lantiosta. Alaraajoja liikutetaan pääasiassa reisien isoilla lihaksilla polvet suorina ylös ja alas pitkin, tasaisin liikkein.

Saksipotku on yleinen snorkkeli- ja vapaasukelluksessa, mutta laitesukellukseen se sopii huonosti.

Kuivapuvulla saksipotku voi olla raskas puvun aiheuttaman vastuksen vuoksi. Potkun virtaus suuntautuu voimakkaasti alaspäin, mikä pöllyttää pohjaa. Trooppisissa vesissä rivakka saksipotku saattaa tuhota koralleja.

Sammakkopotku

Sammakkopotku on rento ja kevyt.

Siinä käytetään jalkojen voimakkaimpia lihasryhmiä, joten se on myös tehokas. Potkun jälkeinen liuku säästää vielä lisää energiaa.

Sammakkopotku lähtee levittämällä alaraajoja reisistä ja kääntämällä jalkaterät nilkoista niin, että jalanpohjat osoittavat taaksepäin.

Varsinainen potkaiseva osuus etenee suoristamalla alaraajoja ja painamalla jalanpohjia toisiaan kohti. Sukeltaja liukuu potkun voimasta eteenpäin, ja alaraajat ovat hetken paikoillaan, kunnes niitä taas levitetään seuraavaa potkua varten.

Sammakkopotkussa räpylöiden aiheuttama virtaus ei suuntaudu alas vaan taaksepäin, joten potkutekniikka on suositeltavin Suomen helposti pöllyäviin oloihin.

e Sammakopotku sopii helposti pöllyäviin olosuhteisiin paremmin kuin saksipotku.

Potkutekniikoiden soittolista Sukeltajaliiton Youtube-kanavalla

Saksipotkun ja sammakkopotkun muunnelmat

Sekä saksipotkua että sammakkopotkua voi ahtaissa olosuhteissa soveltaa niin, että liike tehdään normaalia suppeampana. Erittäin sotkeutuvissa olosuhteissa liikettä voi vielä supistaa, jolloin liike lähtee lähinnä nilkoista.

Tällöin virtaus suuntautuu ylös- ja hieman taaksepäin.

Peruutuspotku

Peruutustaitoa tarvitaan esimerkiksi hylkysukelluksessa ja kuvatessa veden alla. Peruutuspotkua käytetään myös silloin, kun halutaan pysyä paikallaan välivedessä. Potkun hallitseminen on hyödyllistä turvapysähdyksissä.

Onnistumisen edellytyksenä on oikea sukellusasento.

Helikopterikäännös

Taito kääntyä paikallaan pohjaa sotkematta on erittäin tärkeä näkyvyyden ja sukellusturvallisuuden kannalta.

2/2024 SUKELTAJA

27

Näin voit auttaa torjumaan vieraslajeja Vieraslajit ovat kasvava uhka alkuperäisille ekosysteemeille. Sukeltajat ovat erityisasemassa, sillä heillä on mahdollisuus tehdä havaintoja akvaattisista vieraslajeista ja tuoda ne tutkijoiden käyttöön. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vieraslajiasiantuntijat kertovat, miten vieraslajeista ilmoitetaan ja miksi ilmoitukset ovat arvokkaita tutkijoille.

JENNIFER TERSTEEGEN, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta

MITEN VIERASLAJEISTA RAPORTOIDAAN?

Havainnot voi raportoida verkkosivustolla vieraslajit.fi. Kannustamme

28 2/2024 SUKELTAJA

f Kiehkuravesiruttoa.

ilmoittamaan kaikista vieraslajeista − myös niistä, jotka eivät ole haitallisia.

Jos kohtaat lajin, jota et tunnista tai jota ei löydy vieraslajit.fi-verkkosivustolta, ilmoita siitä silti.

MIKSI VIERASLAJEISTA TULISI ILMOITTAA?

Jokainen havainto on arvokas meille, jotka työskentelemme haitallisten vieraslajien koordinoinnin parissa, sillä saamme siten tärkeää tietoa kunkin lajin leviämisestä. Se auttaa määrittämään, mitkä torjuntatoimet voisivat olla tehokkaimpia tai

mille alueille olisi kohdennettava torjuntaa. Jos laji havaitaan vesistössä (etenkin suljetussa lammessa tai pienessä järvessä) ensimmäistä kertaa, on todennäköisesti vielä mahdollisuus poistaa laji, ennen kuin se leviää laajalle. Haitallisten vieraslajien poistaminen vesiympäristöistä vaatii paljon työtä, ja siksi on tärkeää toimia jo ensimmäisten havaintojen jälkeen. Esimerkiksi erittäin haitallisten vieraslajikalojen, kuten aurinkoahvenen ja rohmutokon havainnot ovat tärkeitä nopean hävittämisen kannalta.

Jaana Lahdenniemi

V

ieraslajit ovat kasveja, eläimiä tai muita organismeja, jotka ovat päätyneet uuteen elinympäristöön ihmistoiminnan seurauksena joko vahingossa tai tarkoituksella. Vieraslajit eroavat tulokaslajeista, jotka leviävät alueelle omin avuin luonnollisesti. Vieraslaji luokitellaan haitalliseksi, jos se on uhka luonnon monimuotoisuudelle.

Jennifer Tersteegen

k Vieraslajit.fi-sivulta löytyy lyhyet kuvaukset kunkin lajin tunnistamisesta.

k Vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) luokitellaan vieraslajiksi Suomessa, mutta se onnistui jo leviämään.

MITEN SUKELTAJAT VOIVAT OSALLISTUA?

Maalla uuden kasvi- tai nisäkäsvieraslajin havaitseminen on suhteellisen helppoa. Vesiympäristöissä monet lajit voivat kuitenkin levitä laajalle, ennen kuin niitä huomataan. Siksi sukeltajat, jotka entuudestaan tuntevat vesistöt ja niissä elävät lajit, voivat raportoida havainnoistaan jo ennen kuin ne ehtivät levitä. Lisäksi sukeltajat voivat auttaa meitä arvioimaan vieraslajipopulaation tilaa ja kokoa ilmoittamalla havainnoistaan ja arvioimalla lajin levinneisyyden laajuutta. Jatkuvan raportoinnin avulla voimme nähdä populaatioiden pitkän aikavälin trendit.

Sukeltajat ovat olleet merkittävä apu esimerkiksi ilmoittaessaan kiehkuravesiruttohavaintojaan Lounais-Suomen pienissä lammissa ja auttaessaan myös kasvin poistamisessa. Lisäksi sukeltajat ovat arvioineet, miten laajalle kasvi on lammissa levinnyt. Siitä on ollut paljon hyötyä, kun olemme määrittäneet tehokkainta tapaa poistaa kasvi.

MITÄ ON SYYTÄ HUOMIOIDA, JOS VALO- TAI VIDEOKUVAA VIERASLAJIA?

Kuvaaminen on erittäin hyödyllistä!

Havaintoilmoituksissa kuva on

ratkaisevan tärkeä, jotta asiantuntija voi varmentaa havainnon. Lisäksi valokuvat ovat saatavilla verkossa kaikille, joten niistä voi tutkia, miltä tietty laji näyttää. Yritä saada koko eliö kuvaan mahdollisimman terävänä. Lisäksi kaikki yksityiskohtaiset valokuvat erityispiirteistä, jotka saattavat auttaa tunnistamisessa, ovat erittäin tervetulleita. Valokuvien ei tarvitse olla ammattimaisia tai erittäin korkealaatuisia.

MITÄ JOS EPÄILEE LAJIA VIERASLAJIKSI, MUTTA EI OLE VARMA?

Kannustamme raportoimaan, vaikka et olisi varma lajista. Suosittelemme ensin tutustumaan vieraslajit.fisivustoon, ja jos et löydä vastinetta havainnollesi, voit myös raportoida yleisesti ilman lajin tunnistamista.

Jos et ole täysin varma lajista, lisää valokuvia ja lisätietoja raporttiin.

Tietojen avulla voimme yrittää selvittää, onko laji tunnistettu oikein vai voisiko se olla jokin toinen laji.

Saatamme myös ottaa yhteyttä raportoijaan ja pyytää lisätietoja erityisesti, jos lajia ei ole aiemmin havaittu Suomessa tai kyseisellä alueella tai jos lajista on vain muutamia havaintoja.

Tästä syystä yhteystiedot on tärkeää sisällyttää raporttiin.

k Havainnot voi ilmoittaa suoraan verkkosivustolla. Kuvien lisääminen on myös hyödyllistä niille, jotka ovat kiinnostuneita lajin tunnistamisesta.

www.vieraslajit.fi

MUISTA PUHDISTAA VARUSTEET!

Haluamme lopuksi myös muistuttaa sukellusvarusteiden asianmukaisen huollon ja puhdistuksen tärkeydestä, jotta vieraslajit eivät leviä vahingossa varusteiden mukana uusiin vesistöihin. Esimerkiksi kiehkuravesirutto voi levitä seuraavaan sukelluspaikkaan pienestäkin varusteisiin jääneestä palasesta.

Artikkeliin on haastateltu tutkija Ella Ahtia ja erikoistutkija Sanna Kuningasta Luonnonvarakeskuksesta.

2/2024 SUKELTAJA

29

Myrkylliset kaunottaret KUVA-ALBUMI Lattapyrstökäärmeisiin kuuluva kiemurtelija osui Sami Lindroosin kameran linssin eteen Thaimaassa Similanin luonnonpuistossa.

– Merikäärme oli hakemassa selkeästi saalista, meni jokaisen kiven ja korallin tutkien. Se oli jo menossa hengittämään pinnalle, mutta taisi pelästyä minua ja palasi pohjalle. Lähti kuitenkin hetken päästä pinnalle.

Lattapyrstökäärmeen voi kohdata myös maalla. Käärme on hyvin myrkyllinen: myrkyllään se lamauttaa uhrinsa saalistaessaan. Ihmisiä kohtaan käärme ei ole aggressiivinen – utelias kylläkin.

Purema on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä kuljetusta sairaalaan, jossa on saatavilla vastamyrkkyä.

Filippiineillä kuvattu skorpionisimppu, vanhalta nimeltään skorpionikala, näyttää komealta, mutta on sekin myrkyllinen. Se lymyilee naamioituneena korallien keskellä, joten varomaton uimari saattaa astua sen päälle tai sukeltaja koskettaa epähuomiossa. Skorpionisimpun myrkky sijaitsee selkäevän piikeissä.

Pistos on hyvin tuskallinen ja vaatii sairaalahoitoa.

– Kuvaustilanteessa odottelin, milloin kala avaisi suunsa. Näin sen haukottelevan heti sen kohdatessani, mutta sitten sain odotella ainakin vartin, ennen kuin se haukotteli uudestaan, Sami Lindroos kertoo.

KUVAT: SAMI LINDROOS TEKSTI: KRISTIINA KARILA

Ajattelemisen aihetta

Sukeltava nainen on edelleen harvinaisuus

Mielletäänkö laitesukeltaminen edelleen ekstreme-lajiksi? Siitä huolimatta, että se on turvallisempaa kuin koskaan.

Laitteet ovat kehittyneet, sukelluskoulutus on laadukasta, turvakäytännöt ovat kattavia ja järjestäytyneessä sukelluksessa niiden noudattamista myös edellytetään. Sukeltajan fysiologiaa tutkitaan.

Onko seuroissa tarjolla sellaista toimintaa, joka kiinnostaa naisia? Eri sukelluslajien sukupuolijakaumaa ei ole kovin tarkkaan kartoitettu, mutta tiedetään, että ainakin vapaasukelluksessa prosentit ovat paljon tasaisempia kuin laitesukelluksessa. Esimerkiksi jokakesäisillä vapaasukellusleireillä on ollut naisia noin puolet osallistujista. Vapaasukelluksessa varusteita on vähän, sukellukset ovat syvyydeltään maltillisia ja yhteisö on varsin pieni mutta tiivis. Vetoavatko nämä asiat laitesukellusta enemmän?

Myös sukelluksen junnutoiminnassa on tyttöjä ja poikia suunnilleen yhtä paljon. Ero sukupuolten välillä venähtää noin 15 ikävuoden paikkeilla.

Miksi tytöt jäävät pois? Millä heidät saisi jäämään? Sukeltajaliiton uusi laji, pyrstösukellus, saattaisi tarjota vaihtoehdon sille, joka ei halua sukeltaa laitteilla. Pyrstösukellukseen kuuluva yhteisöllisyys voisi vedota tyttöihin ja naisiin, ja toivottavasti myös pojat löytävät lajin pariin.

Yksi syy saattaa olla teini-iässä muuttuva keho ja siihen liittyvä epävarmuus. Ei huvita esiintyä uikkareissa eikä peseytyä muiden nähden. Jokainen teinin vanhempi tunnistaa ilmiön, eikä siihen järkipuhe auta. Sukellusretkillä varusteita puetaan ja riisutaan leiriolosuhteissa tai vesillä ahtaassa aluksessa. Onko tarjolla yksityisyyttä sellaiselle, joka ei halua esiintyä eikä nähdä muita vähissä vaatteissa?

Seurassa pitkään toimineet tuntevat toisensa ja tutulle porukalle on ehkä muodostunut käytäntöjä, jotka uudelle voivat tuntua epämiellyttäviltä, kuten sekasaunat tai varusteiden vaihtaminen ilman näkösuojaa. Seuratoiminnassa ei voi vain ajatella, että uusien pitää sopeutua. Käytäntöjä ja kulttuuria pitää pystyä myös muokkaamaan, jos näyttää siltä, että ne vaikeuttavat mukaan tuloa.

Soili Vesanen

Sukeltajaliiton jäsenistöstä vain noin 20 prosenttia on naisia. Näin on ollut jo ainakin parikymmentä vuotta. Prosentit eivät ole juurikaan tuosta muuttuneet, vaikka harrastamisen puitteet ja mahdollisuudet ovat hyvin erilaiset kuin 20−30 vuotta sitten.

Miksiköhän?

kuukautisista leiriolosuhteissa. Tai varusteiden istuvuudesta – nainen kun on ihan eri mallinen kuin mies.

Sukeltajaliiton rekisterin mukaan 134 jäsenseurastamme 18:ssa on puheenjohtajana nainen. Liiton kaikista puheenjohtajista yksi on ollut nainen.

Liiton hallituksessa kahdeksasta jäsenestä kolme on naisia. Valiokunnissa on naisia vaihtelevasti: joissain ei yhtäkään ja enimmillään tiedevaliokunnassa, jossa viisi seitsemästä jäsenestä on naisia.

Kun luottamustehtävissä on melko tasapuolisesti molempia sukupuolia, saadaan toimintaan erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Toimintaa suunnitellaan ja resursseja jaetaan tasapuolisemmin. Se on edellytys, jos seura haluaa pysyä ajan tasalla. Etenkin nuoret ovat hyvin tietoisia yhdenvertaisuudesta ja edellyttävät sitä toimijoilta, joiden kanssa haluavat asioida.

Miksi tyttöjen sukellusharrastus ei jatku?

Useammassa seurassa on tapana tehdä tavallisten sukellusretkien lisäksi myös vain naisille tarkoitettuja sukellusreissuja. Ne ovat hyvin suosittuja, ja paikat varataan nopeasti. Tällainen retki voi aloittelijalle olla se tekijä, joka ratkaisee, jääkö hän lajin pariin.

Tarvitsemme naisia kouluttajiksi, valmentajiksi, kippareiksi ja ylipäätään kaikissa seuran tehtävissä. Uusi harrastaja tarvitsee tukea ja mentoreita − ihmisiä, jotka ymmärtävät juuri hänen kokemustaan. Etenkin ainoana nuorena naisena voi olla vaikeaa tulla porukkaan. Miten kysyä luontevasti wc-asioiden hoitamisesta tai vaikkapa

Sari Nuotio, toiminnanjohtaja, Sukeltajaliitto Kristiina Karila, viestintäkoordinaattori, Sukeltajaliitto 2/2024 SUKELTAJA

31

Anna palautetta

Sukeltaja

essa om

Mitä mieltä olet Sukeltajasta?

Mistä aiheista haluaisit lukea?

Onko sinulla juttuidea?

Anna meille palautetta täyttämällä

s

sähköinen lomake.

Lehden avustajaksi?

Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?

Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää,

Sukellatko silttipilvessä?

Potkutekniikkasi saattaa kaivata hiomista. YouTubesta löytyy videoita, joiden avulla voit treenata räpylätaidot kuntoon ennen kesän sukelluksia.

toimitus@sukeltaja.fi

Lisää lukemista Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa

Ota yhteyttä Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry Valimotie 10, 5 krs.

00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi

Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi

Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00.

Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.