Issuu

Kurssit voi kohta käydä sähköisesti

Jussarön hylkyloukku

Hyviä kokemuksia kesän leireiltä

Hinta 6,50 €

˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

4/2016

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Vapaasukelluksen

MM-kisat olivat menestys

KUTSU

Tule syyskokoukseen vaikuttamaan Sukeltajaliiton syyskokous järjestetään sunnuntaina 9.10.2016 Helsingissä Radisson Blue Seaside -hotellissa, Ruoholahdenranta 3. Ennen virallista kokousta on semiȭŘŘʁǔ ǜƬƬȧŘǚǚŘ ɾ°ˁ˸ǔŘƙ ǚƬǏŘŘ ǖŘ ʊˁǘƬǚǚˁʊǜŘɾƖ ăƬȧǔȭŘŘʁǔʊʊŘ sukelluskuvaaja Pekka Tuuri ja elokuvaohjaaja Marko Röhr kertovat omasta vedenalaisesta maailmastaan kuvien ja videoiden avulla. Varsinaisessa kokouksessa valitaan Liitolle uusi puheenjohtaja ja hallitukseen jäseniä sekä päätetään muun muassa vuoden 2017 toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta. Valtakirjojen tarkastus on klo 10.15–10.45 ja juhlaseminaari alkaa klo 11. ˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ Tapahtumakalenteri Tervetuloa! Sukeltajaliitto

EHDOLLE HALLITUKSEEN Sukeltajaliitto hakee uutta puheenjohtajaa, jolla on strategista näkemystä Liiton toiminnan kehittämisestä. Onko sinulla monipuolinen sukellustausta, palava halu edistää suomalaista sukeltamista ja osaat innostaa muita yhteiseen tekemiseen? Niillä pääsee jo pitkälle. Järjestötoiminnan tuntemuksesta on etua. Puheenjohtaja toimii näköalapaikalla kehittämässä suomalaista ja suomalaisten sukeltamista. Pystytkö antamaan aikaasi ja osaamistasi Sukeltajaliiton käyttöön? Myös hallitukseen haetaan jäseniä erovuoroisten tilalle.

JUHLI KANSSAM

ME!

Vielä ehtii ilmoittautu a mukaan Sukeltajalii ton 60-vu o ti sjuhlaan, jota vietetä än lauanta ina 8.10. R son Blue S adiseaside -ho tellissa He sä. Tule vie lsingisttämään v iihtyisä ilt tovereiden a lajikanssa. Ilm oittaudu h ɤɍƶƖȳƖ ȧƬȭ eti ȭƬʊʊšɦ ˹˹ ˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘ Tapahtum ƖǞ akalenteri n kautta. Tervetuloa !

OTA YHTEYTTÄ EHDOLLEPANOTOIMIKUNTAAN: Matti Anttila ɤɡǖɦƙ Ƭǚʊǔȭǘǔƙ ɡƖ ̋ǣ̋̋ ȴʹɍ ʕȳɍƙ ȧŘǜǜǔƖŘȭǜǜǔǚŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ Sami Järvinenƙ FʊɡɁɁƙ ɡƖ ̋Ǯ̋̋ ȴ̋̋ ȴȴʕƙ ʊŘȧǔƖǖŘʁ˸ǔȭƬȭźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ Ilona Lindströmƙ ĘˁʊǔǘŘˁɡˁȭǘǔƙ ɡƖ ̋ǣ̋ ʯƶȴ ̋ȴʯ̋ƙ ǔǚɁȭŘƖǚǔȭƞʊǜʁɁȧźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ Aleksi Nieminenƙ Ƭǚʊǔȭǘǔƙ ɡƖ ̋Ǯ̋̋ ȴʯʯ ɍɍ̋ƙ ŘǚƬǘʊǔƖȭǔƬȧǔȭƬȭźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ Joakim Petersen-Dyggveƙ ďŘȧɡƬʁƬƙ ɡƖ ̋Ǯ̋ ȴʹ̋ ʕƶɍǣƙ ǖɁŘǘǔȧƖɡƬǜƬʁʊƬȭȊƞ˿ǷǷ˸ƬźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

Sisältö

Vakiot

Päivitykset

6 JORDANIASSA saa sukeltaa rauhassa sesongin ulkopuolella.

16 VAPAASUKELLUKSEN MM-KISAT ylittivät kaikki odotukset.

8 TYRSKYT Sukelluskalastuksen kisa Raippaluodossa, Kaunis ja trooppinen mandariinikala, Räpyläuinnin MMkuulumisia, Sukeltaen saunalautalta, TOP3-sukellusmuistoa kertoo Matti Anttila.

26 SEURATUKI ja miten sitä haetaan, ʊǜƬɡ Ž˿ ʊǜƬɡƖ

Simo Sukeltaja: MIKÄ ON PARAS SUKELLUSMUISTOSI KESÄLTÄ?

28 KESÄMUISTOJA Saimaan järvileiriltä ja Melqqu-leiriltä.

22 PERSOONA: Riikka Alvik.

36 E-OPPIMISYMPÄRISTÖ helpottaa kurssien käymistä lähitulevaisuudessa.

24 NORPAT Lasten Itämeriprotesti ja esittelyssä snorkkelisukelluskouluttaja.

38 JUSSARÖN laivaloukku kertoo kiehtovalla tavalla merihistoriasta.

32 KUVA-ALBUMI Jännittävässä kuvassa kroatialainen vapaasukeltaja.

14 % sukelsin uudella kohteella 8 % lomareissu oli huippu 3 % parasta oli veneily 56 % sukelsin hyvässä seurassa

34 KUVAAJAN VINKKI kertoo tuoreesta sukelluselokuvasta.

19 % Muu, mm. Teisti, luolasukellus, mökillä vapaasukellusta, seuran leiri

35 TINGI JA TÖRSÄÄ Poijut. 40 KOTIKOHDE Päijänteen kansallispuisto hurmaa pinnalla ja pinnan alla.

Seuraavaksi kysymys: PARAS SYY ALOITTAA SUKELTAMINEN?

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Seuroilla on avaimet onnistumiseen omissa käsissään.

ĴŘʊǜŘŘ hŘƋƬŽɁɁǘǔʊʊŘǊ Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry. Eero Hällfors

KANNEN KUVA Daan Verhoeven

Riku Kiviluoto

Elina Manninen

Shadi Hatoky

4/2016

JULKAISIJA ăˁǘƬǚǜŘǖŘǚǔǔǜǜɁ ʁ˿ ſ õŘƞǔɁǘŘǜˁ ʹ̋ƙ ̋̋̋ȳʯ ĴÄ³Ï ſ ˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ſ OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) ʯǮƶɍ ʹʹǣƶ ſ ɁǓƋƬźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ſ PÄÄTOIMITTAJA ÄǚƬ˾ ÂǔƬȧǔȭƬȭ ſ ŘǚƬǘʊǔƖȭǔƬȧǔȭƬȭźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ſ TOIMITUSSIHTEERI °ʁǔʊǜǔǔȭŘ °ŘʁǔǚŘ ſ ǘʁǔʊǜǔǔȭŘƖǘŘʁǔǚŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ſ TOIMITUS °ˁȧɡɡŘȭǔŘ Ï˿ ſ ñɁǒǖɁǔʊʁŘȭǜŘ ɍɍ <ƙ ʹƶɍ̋̋ ñɁʁǔ ſ ʊˁǘƬǚǜŘǖŘźǘˁȧɡɡŘȭǔŘƖǞ ſ TUOTTAJA Susanna Korkiatupa | puh. 044 589 6234 | TOIMITUSNEUVOSTO Alex Nieminen, Stig Gustavsson, Susanna Kallama, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen | SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki, Mika Viitanen | ULKOASU Kumppania Oy, Laura Karjalainen | KUVAPANKKI ăǒˁǜǜƬʁʊǜɁƋǘ ſ ILMOITUSMYYNTI Erja JoenǜŘˁʊǜŘ ſ ɡˁǒƖ ̋ǣ̋ Ǯȴɍ ̋ȳʹȳ ſ ƬʁǖŘƖǖɁƬȭǜŘˁʊǜŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ſ SUKELTAJA ILMESTYY helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa PAINO Arkmedia | ISSN 1237-1688 4/2016 SUKELTAJA

Sukelluskuvauksen PM-kilpailut 2016 ďšȭš ˸ˁɁȭȭŘ Ɂȭ ăˁɁȧƬȭ ˸ˁɁʁɁ ǖšʁǖƬʊǜšš ʊˁǘƬǚǚˁʊ ǘˁ˸ŘˁǘʊƬȭ ñɁǒǖɁǔʊȧŘǔƞƬȭ ȧƬʊǜŘʁˁˁʊǘǔǚɡŘǔǚˁǜƖ °ǔǚɡŘǔǚˁ Ɂȭ Ř˸Ɂǔȭ ñɁǒǖɁǔʊȧŘǔƞƬȭ ʊˁǘƬǚǚˁʊǚǔǔǜǜɁǔǒǔȭ ǘˁˁǚˁ˸ǔƬȭ ʊƬˁʁɁǖƬȭ ǖšʊƬȭǔǚǚƬ ǖŘ ǒƬȭǘǔǚɆǖšʊƬȭǔǚǚƬƖ

ƬȭǘǔǚɆǖšʊƬȭ˿˿ʊ Ɂȭ ƬƞˁǚǚǔȭƬȭƙ ˸Ř ǔȭ ʹȴƙǣ̋ f ˸ˁɁƞƬʊʊŘ Ɩ ĴɁǔǜ ɁʊŘǚǚǔʊǜˁŘ ǘǔǚɡŘǔǚˁ ǔǒǔȭ ǖŘ ȧˁˁǒˁȭ ǜɁǔȧǔȭǜ ŘŘȭ ǖŘ ăˁǘƬǚǜŘǖŘȊǚƬǒǜǔǘ ǔȭ ǜˁǚƬƬ ǘɁǜǔǔȭ ǘŘȭȭƬǜǜˁŘǊ

°ǔǚɡŘǔǚˁȭ ʊššȭǜɆǖš Ɂȭ ˁˁƞǔʊǜƬǜǜˁ ˸ǔǔȧƬ ˸ˁɁƞƬʊǜŘƙ ǖɁǜƬȭ ǜˁǜˁʊǜˁ ȭǔǔǒǔȭ ǒˁɁǚƬǚǚǔʊƬʊǜǔ ɁʊɁǔǜǜƬƬʊʊŘ ˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ǿ ÀŘǜƬʁǔŘŘǚǔɡŘȭǘǘǔ ǿ ³ŘǖǔǘɁǒǜŘǔʊƬǜ ƞɁǘˁȧƬȭǜǔǜ ǿ ăˁǘƬǚǚˁʊǘˁ˸ŘˁʊƖ HUOM! Fʁǔǚǚǔʊǜš ăÀȊǘǔǚɡŘǔǚˁŘ Ƭǔ ǖšʁǖƬʊǜƬǜš ǜšȭš ˸ˁɁȭȭŘ ˸ŘŘȭ ʊˁɁȧŘǚŘǔʊǜƬȭ ǘˁ˸ǔʊǜŘ ˸ŘǚǔǜŘŘȭ ĴˁɁƞƬȭ ăˁǘƬǚǚˁʊǘˁ˸ŘƖ

ĴɁǔǜ ȧ˿Ɇʊ ǜɁǔȧǔǜǜŘŘ ǘˁ˸Řǜ ʊšǒ ǘɆǔʊƬʊǜǔ ƬʊǔȧƖ <ʁɁɡŽɁ˾ǔǚǚŘ ǜŘǔ ĶƬďʁŘȭʊǌƬʁǔǚǚŘ ɁʊɁǔǜǜƬƬʊƬƬȭƕ ˁ˹ǌɁǜɁʹ̋ɍȴźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ. ĴŘʁȧǔʊǜŘƙ Ƭǜǜš ǘˁ˸Řǜ Ɂ˸Řǜ ǚŘƞŘǜǜŘ˸ǔʊʊŘ ǜš˿ʊǔȊ ǘɁǘɁǔʊǔȭŘƙ ǖɁǜǜŘ ǜˁɁȧŘʁǔʊǜɁ ʊŘŘ Řʁ˸ɁʊǜƬǚǜŘ˸Řǘʊǔ ȧŘǒƞɁǚ ǚǔʊǔȧȧŘȭ ǘɁʁǘƬŘǚŘŘǜˁǔʊǔŘ ǘˁ˸ǔŘƖ

°ǔǚɡŘǔǚˁ ʊˁǚǘƬˁǜˁˁ ɍƖɍɍƖ ďɁǔȧǔǜŘ ǘǔǚɡŘǔǚˁǘˁ˸Řʊǔ ³ǔǔǜɁȭ ǜɁǔȧǔʊǜɁǚǚƬƕ ăˁǘƬǚǜŘǖŘǚǔǔǜǜɁ ʁ˿ƙ õŘƞǔɁǘŘǜˁ ʹ̋ƙ ̋̋̋ȳʯ ĴÄ³ÏƖ

³ǔʊšǜǔƬƞɁǜ ǘǔǚɡŘǔǚˁʊǔǒǜƬƬʁǔǚǜš ǘʁǔʊǜǔǔȭŘƖǘŘʁǔǚŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ.

KILPAILUSARJAT A. MAKRO 1. ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜƖ 2. Àˁˁǜ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ ñɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜ ɡɁǔʊ ǚˁƬǜǜˁȭŘ ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜ. 3. Àˁˁǜ ǘˁǔȭ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ °Řǔǘǘǔ ˸ƬƞƬǜƙ ǖɁǜǘŘ Ƭǔ˸šǜ ǘˁˁǚˁ ƬƞƬǚǚš ȧŘǔȭǔǜǜˁǔǒǔȭ ŘǚŘȊ ʊŘʁǖɁǔǒǔȭ. B. NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT ILMAN SUKELTAJAA 1. ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜƖ 2. Àˁˁǜ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ ñɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜ ɡɁǔʊ ǚˁƬǜǜˁȭŘ ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜ. 3. Àˁˁǜ ǘˁǔȭ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ °Řǔǘǘǔ ˸ƬƞƬǜƙ ǖɁǜǘŘ Ƭǔ˸šǜ ǘˁˁǚˁ ƬƞƬǚǚš ȧŘǔȭǔǜǜˁǔǒǔȭ ŘǚŘȊ ʊŘʁǖɁǔǒǔȭ. C. NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT, JOISSA ESIINTYY SUKELTAJA 1. ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜƖ 2Ɩ Àˁˁǜ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ ñɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜ ɡɁǔʊ ǚˁƬǜǜˁȭŘ ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜ. 3. Àˁˁǜ ǘˁǔȭ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ °Řǔǘǘǔ ˸ƬƞƬǜƙ ǖɁǜǘŘ Ƭǔ˸šǜ ǘˁˁǚˁ ƬƞƬǚǚš ȧŘǔȭǔǜǜˁǔǒǔȭ ŘǚŘȊ ʊŘʁǖɁǔǒǔȭ. D. KALA 1. ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜƖ 2. Àˁˁǜ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ ñɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜ ɡɁǔʊ ǚˁƬǜǜˁȭŘ ǜšȧƬʁǔ ǖŘ ȧŘǘƬŘǜ ˸ƬƞƬǜ. 3. Àˁˁǜ ǘˁǔȭ ɡɁǒǖɁǔʊȧŘǔʊƬǜ ˸ƬƞƬǜƖ °Řǔǘǘǔ ˸ƬƞƬǜƙ ǖɁǜǘŘ Ƭǔ˸šǜ ǘˁˁǚˁ ƬƞƬǚǚš ȧŘǔȭǔǜǜˁǔǒǔȭ ŘǚŘȊ ʊŘʁǖɁǔǒǔȭ. E. TEEMASARJA: VALO

ăˁǘƬǚǜŘǖŘǚǔǔǜǜɁ ʁ˿ƙ õŘƞǔɁǘŘǜˁ ʹ̋ƙ ̋̋̋ȳʯ ĴÄ³Ïƙ ɡˁǒƖ ɤ̋ȳɦ ʯǮƶɍ ʹʹǣƶƙ ɁǓƋƬźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞƙ ˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

Pääkirjoitus

MERIBIOLOGI Jessica Haapkylä suoritti sukelluskortin, kun alkoi opiskella hydrobiologiaa Jyväskylän yliopistossa vuonna 1994. – Ensimmäiset sukellukseni tein Konneveden tutkimusasemalla Keski-Suomessa ja Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangossa. Olen aina ollut kiinnostunut vedenalaisesta elämästä. Sukellus on avannut minulle ikkunan toiseen maailmaan. Painottomuuden tunne ja pienen jännityksen tuoma adrenaliinipotku ovat sukeltamisen parhaita puolia, hän kertoo. Jessica viihtyy tropiikin vesissä, erityisesti Indonesiassa. Haaveissa hänellä ovat kaukomaiden eksoottiset kohteet. – Rakastan koralliriuttojen lajirikkautta ja vä-

Tämän sukelluskesän lämpimimmät päivät alkavat olla takanapäin, ja on aika alkaa valmistautua pikkuhiljaa talvikauteen. Mutta millainen kesä meillä suomalaisilla onkaan tänä vuonna ollut! Sukeltajaliiton 60-vuotisjuhlatapahtumia on ollut pitkin Suomea, ja ne ovat saavuttaneet suuren suosion. Kotimaan sukellusvedet tulivat monille tutuksi aivan uudella tavalla; usean seuran yhteistyönä järjestämä Saimaan järvileiri tästä varmasti parhaana esimerkkinä. Myös kilpalajien kesä oli tapahtumia täynnä. Vapaasukelluksen MM-kisat Turussa saivat kehuja järjestelyistään ja lukuisia ennätyksiä rikottiin. Sukelluskalastuksen PMkisat keräsivät kansainvälisen ryhmän puolestaan Vaasaan. Monille nuorille kesän kohokohta oli Melqquleiri IsoMelkuttimella. Pääkaupunkiseudun nuorille ja aikuisillekin paikalliset seurat ja Liiton nuorisovaliokunta järjestivät yhteistyössä lajikokeilun kauniin kesäpäivän helliessä Kumpulan maauimalassa. Kauden suurten ulkoilmatapahtumien jälkeen on tänä vuonna vielä yksi kansainvälinen tapahtuma tulossa. Suomi nimittäin järjestää sukelluskuvauksen PM-kisat, johon toivomme luonnollisesti suurta suomalaista osanottoa. Tänä vuonna myös sukelluskuvauksen EM-kisoissa on suomalainen edustus. Juhlavuosi jatkuu Liiton 60-vuotisjuhlan merkeissä lokakuun 8. päivä Helsingissä, ja seuraavana päivänä pidetään syyskokousseminaari. Syyskokouksessa ovat tärkeät henkilövalinnat edessä. Liiton hallituksesta on vapautumassa paikkoja ja samoin Liitolle valitaan uusi puheenjohtaja, kun itse jään tehtävästä kaksivuotiskauteni päätteeksi pois. Löytyykö hyviä ehdokkaita sinun sukeltajapiireistäsi? Tärkeintä näiden luottamustoimien hoitamisessa on innostus ja aika. Kokemusta saa itse tehtävässä. Nähdäänhän 60-vuotisjuhlissa!

rejä, erinomaista näkyvyyttä ja lämmintä vettä. Pidän virtasukelluksista, jossa edetään virran mukana ja maisema vaihtuu tiuhaan. Ne ovat usein myös haastavia sukelluksia. Pidän myös syvällä sukeltamisesta tropiikissa. – Haluaisin sukeltaa Salomonsaarilla, Palaussa ja liveaboard-alukselta Indonesian Komodossa. Ranskan Polynesia on jäänyt mieleeni erinomaisena kohteena, joten sinne haluaisin vielä palata ja sukeltaa syvällä haiden ympäröimänä! Myös Chuuk Lagoon kiinnostaa minua. Siellä on paljon syviä, Toisen maailmansodan ajan hylkyjä. Lue sivuilta 38–39 Jessican artikkeli Jussarön hylkylöydöistä.

Jessica Haapkylän arkisto

Alex Nieminen puheenjohtaja aleksi.nieminen@sukeltaja.fi

Elina Manninen

Jani Rautio

Sukeltamisen huippukesä!

Jessica Haapkylä, Nummela

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

4/2016 SUKELTAJA

Matkalaukku

Sukelluksia A Jordaniassa Jännittäviä sukelluspaikkoja löytyy maailmassa lukuisia. Uusikaupunkilainen 26-vuotias pelastajaoppilas Janne Kuusisto tutustui uuteen, eksoottiseen paikkaan, kun suuntasi maskeineen viime vuoden joulukuussa kohti Jordanian Akabaa. ILONA LINDSTRÖM Kuvat Janne Kuusisto, Shadi Hatoky

4/2016 SUKELTAJA

kaba sijaitsee Punaisenmeren rannalla. Jouluna siellä sai olla rauhassa, sillä turistikausi on vasta myöhemmin. Lämpötila kieppui 20 asteen tienoilla. Netistä löytyi useita sukelluskeskuksia, joista Janne valitsi Ahlan Aqaba Scuba Diving Centerin. Sen henkilökunta vaikutti mukavalta, ja se sijaitsi lähellä hotellia. Paikka osoittautuikin oikein hyväksi: vuokravarustevalikoima oli hyvä ja välineet laadukkaita, ja valittavissa oli reilut kaksikymmentä kohdetta, joista Janne testasi kuutta. Vesi oli kirkasta ja näkyvyyttä mielin määrin. Vaikuttavin paikka oli Cedar Pride -hylky, joka makaa noin 26 metrin syvyydessä. 1980-luvulla alus päätettiin upottaa sukelluskohteeksi, kun sillä riehuneen tulipalon jälkiä olisi ollut liian työläs kunnostaa. Muita kokemuksen arvoisia kohteita olivat Eel Garden ja King Abdalla Reef. Jälkimmäinen oli todella upea, sillä siellä korallit olivat yhä voimissaan ja kauniina. Erilaisia kaloja ja muita mereneläviä näkyi joka puolella – pääsipä suomalaisseikkailija sukeltamaan yhtä matkaa kilpikonnankin kanssa.

Sukelluskeskuksen alus oli hyvin varusteltu sukeltajien tarpeisiin.

Akaba faktaa TARKISTA, että vakuutuksesi kattavat Jordanian.

Kaupungeissa on laadukkaita terveyspalveluja.

Janne kävi Vakka-Suomen Urheilusukeltajien P1kurssin vuonna 2009. Sukellusharrastus tuli kuitenkin kunnolla kuvaan mukaan vasta 2013 pidemmän Aasian reissun myötä. Nyt taskussa ovat myös AOWD ja Wreck Diver -kurssit. Reissun jälkeen Janne on sukeltanut niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

LÄHI-IDÄN tilanne saattaa vaikuttaa myös

Jordaniaan. Ajankohtaisen tiedon saa Ulkoministeriön matkustustiedotteesta. JORDANIAAN tarvitaan viisumi, ja sen saa

kentältä noin 50–60 euron hintaan. Lisätietoa suurlähetystöstä www.jordanembassy.de SUOMESTA tehdään Jordaniaan pakettimatkoja

talvikuukausina.

PRIVAATTISUKELLUKSIA

Sukellukset olivat puolipäiväreissuja ja kohteet noin tunnin venematkan päässä Akaban satamasta. Matka taitettiin vankalla Sea Breeze -veneellä, jonka etukannella saattoi ottaa aurinkoa ja ihailla maisemia. Sukellukset kestivät noin 40 minuuttia, ja keskisyvyys kieppui 25 metrissä. Sukellusten hintaan kuului kolmeen otteeseen tarjoiltu tee ja päivän päätteeksi veneessä tarjoiltu loistava paikallinen lounas. Koska turistikausi ei ollut käynnissä, oli Janne paikan ainoa asiakas ja sai ensiluokkaista palvelua. Kahdella ensimmäisellä sukelluksella parina oli divemaster, joten Janne sai sukeltaa täysin omilla ehdoillaan ja jäädä ihmettelemään jokaisen pienen kalan meininkejä

Vatsa täyteen jo kolmella eurolla. kunnes teki taas mieli jatkaa matkaa. Seuraavilla sukelluksilla parina oli itse paikan omistaja, joka kuvaili samalla luontoa. AUTIOMAA JA RAUNIOKAUPUNKI

Sukelluksen ohella tekemistä riittää: noin tunnin taksimatkan päässä on 2600 vuotta vanha Petran rauniokaupunki, joka on täynnä arkeologisia kaivauksia. Petra on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Akabasta puolentoista tunnin bussimatkan päässä on myös toinen maailmanperintökohde, Wadi Rumin autiomaa. Sen ykkösaktiviteetti on kalliokiipeily, ja siellä pääsee myös ratsastamaan arabianhevosilla, patikoimaan ja ajamaan mönkijällä tai Jeepeillä hiekkasafarilla. Turistin palvelut olivat Akabassa varsin edullisia. Pieniä, kivoja ravintoloita oli joka kulmalla, ja niissä sai vatsansa täyteen jo kolmella eurolla. Hienommissakin paikoissa kolmen ruokalajin illallinen kustansi vain noin kaksikymppiä. Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen mukava ja ammattitaitoinen sukelluskeskuksen henkilökunta ja upea, koskematon vedenalainen luonto. 4/2016 SUKELTAJA

Tyrskyt

Kalaisat SM-kisat Raippaluodossa Tämänvuotisia sukelluskalastuksen SM-kisoja isännöi Lakeuden Sukeltajat ry Seinäjoelta. Kaksipäiväinen kisa käytiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Raippaluodossa, Vaasassa. ENSIMMÄINEN kisapäivä saaren pohjoispuolella hemmotteli runsaalla

Faktaa lajista

kalasaaliillaan. 30 osallistujasta miltei kaikki pääsivät pisteille. Toinen kisapäivä käytiin saaren eteläpuolella, missä olosuhteet olivat vaati-

SUKELLUSKALASTUKSESSA kilpaillaan aina maailmanmesta-

vammat, ja nyt saatiinkin jo eroteltua jyvät akanoista. Kärjen osalta ti-

ruustasolla asti. Vuoden aikana käydään kuusi osakilpailua, joiden

lanne ei suuremmin elänyt toisen päivän aikana, mutta muista sijoista

perusteella valitaan osallistujat maajoukkueeseen. Suurimman

käytiin kovaa kamppailua.

lahnan saalistanut ei välttämättä voita kisaa, sillä kalat on pisteytetty ”vaikeusasteen” mukaan. Yksi alamitan ylittävä särki saat-

Miesten sarjan voitti Kim Jaatinen, Calypso, kaloja 49, pistein

taa ratkaista koko kisan. Saalismäärät SM-kisoissa on rajoitettu

59360. Toiseksi tuli Matti Pyykkö, Team Kampela ja kolmannek-

viiteen haukeen, muiden lajien osalta 15 yksilöön.

si Riku Leimola, Calypso. Naisten sarjan voitti Jemmi Levonen, Rau-

Joni Onnela

man Laitesukeltajat. Nuorten sarjan ykkönen oli Jyri Lankinen, Calypso, toiseksi tuli Jemmi Levonen ja kolmanneksi Jesper Levonen, Rauman Laitesukeltajat. Joukkuekilpailun voitti Calypso 1 (LeimolaLankinen-Jaatinen), toiseksi tuli Kampela 1 (Saari-Olin-Pyykkö) ja kolmanneksi sijoittui Raumanmeren Sukelluskerhon 1-joukkue (Levonen-Hohkuri-Laakso). Lakeuden Sukeltajat isännöi myös 19.–20.8.2016 järjestettyjä Pohjoismaiden mestaruuskisoja Mikkelinsaarilla, Vaasassa. Kisa on osa Sukeltajaliiton 60-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. ANTTI JORMANAINEN, Lakeuden Sukeltajat ry

Tarkemmat tulokset ja kuvia

Nico Stenbergin saalis oikeutti sijaan 10.

4/2016 SUKELTAJA

Nuorten sarjan mitalistit: (vas.) Jemmi Levonen, Jyri Lankinen ja Jesper Levonen.

Mikko Nieminen

spear.laksu.fi

Shutterstock

Kaunis kuin koru KALA Mandariinikalaa ei voi sotkea mihinkään toiseen trooppiseen kalalajiin: sen tunnistaa psykedeelisen kirkkaista sinisen, punaisen, vihreän ja oranssin kirjavista väreistä ja aalto- ja pallokuvioista. Koiraalla on lisäksi korkea ja pysty selkäevä kuin salkoon vedetty viiri silloin, kun käydään soidinkamppailuja tai taistellaan reviiristä. Mandariinikalan latinankieliinen nimi Synchiropus splendidus kertoo kalasta paljon. Syn on muinaiskreikkaa ja merkitsee yhdessä, chiropus tarkoittaa käsijalkaa ja splendidus tulee latinan sanasta splendid eli mahtava. Mandariinikala on siis mahtava kala, joka käyttää peräeväänsä (ei siis rintaeviään, kuten usein luullaan!) kuin jalkaa eli lepäilee matalalla riutalla sen päällä. Suomen- ja englanninkielisen nimensä mandariinikala on saanut koreasta ulkonäöstään. Sen väritys kun muistuttaa mandariinikiinalaisten upeita silkkikaapuja. Mandariinikalat kuuluvat kokkikalojen heimoon, ja niitä löytää läntiseltä Tyyneltämereltä Kaakkois-Aasiasta Australian rannikolle. Mandariinikala elää yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä matalilla alle 20 metrin syvyisillä riutta-alueilla ja riuttojen päällä, usein hieman suojassa pahimmilta tyrskyiltä. Mandariinikalat syövät pieniä riutan päällä liikkuvia eläimiä – hankajalkaisia, monisukasmatoja ja kalanmätiä. Mandariinikalat ovat kauniin ulkonäkönsä vuoksi haluttuja akvaariokaloja, mutta niiden ruok-

Mandariinikalan voi löytää Mikronesian ja Laosin vanhoista posti-

kiminen voi tuottaa päänvaivaa, sillä ne suostuvat syömään vain itse

merkeistä.

pyytämäänsä elävää ravintoa.

ESSI KESKINEN

Kalevi Turkan arkisto

Suomen joukkueen (vas.) Kalevi Turkka, Tanja Ikonen, Laura Lähteenkorva ja Terhi Ikonen. Kuvasta puuttuu Ville Kotikuusi.

Räpyläuintikuulumisia MM-kisoista 2016 RÄPYLÄUINNIN MM-kisat uitiin Volosissa Kreikassa 24.–27.6. Osan-

Ensikertalainen Laura Lähteenkorva paransi 50 metrin sukelluksessa

ottajia kisoissa oli 35 maasta yhteensä noin 450, kaukaisimmat Meksi-

Jenna Laukkasen 5 vuotta vanhaa Suomen ennätystä lähes sekunnin

kosta ja Kolumbiasta. Kisat olivat varsin kovatasoiset: kilpailuissa uitiin

sekä 100 metrin räpyläuinnissa omaa ennätystään reilut 1,5 sekuntia.

22 maailmanennätystä, joista miesten sarjoissa 10 ja naisten 12.

Ville Kotikuusi ei yltänyt omiin ennätyksiinsä.

Suomen joukkueessa uivat Terhi Ikonen ja Laura Lähteenkor-

KALEVI TURKKA

va Tampereelta sekä Ville Kotikuusi Kouvolasta. Joukkueen johtajana toimi Kalevi Turkka ja huoltajana Tanja Ikonen. Terhi Ikonen teki 400 metrillä uuden Suomen ennätyksen 3:24,57. Terhi sijoittui upeasti kahdessa lajissa 6. sijalle ja yhdessä 9. sijalle.

Tulokset löytyvät osoitteesta

www.tkservice.it/volos16/results

Cerella Oy on erikoistunut vedenalaisen valo- ja videokuvaajan tarpeisiin. Soita 09-621 3301, sovi aika ja tule tutustumaan tuotteisiimme Helsingin keskustassa. Osa tuotteistamme myös netissä. Lisätietoja www.cerella.fi

Aquatica Amphibico Gates Ikelite Inon Nauticam NLS Patima Sea & Sea TLC

k u va a j a l l e

Cerella.fi

Irene Savolainen

Viiden tähden sukellustukialus KEVÄÄLLÄ tapasin yrittäjä-sukeltaja Jussi Hongan Vuoksen ran-

nalla Imatran Varpasaaressa. Mies käveli vastaan hikisenä ja syykin selvisi: saunalautan rakentaminen on hikistä hommaa. Ehkä olen hieman urautunut, mutta mieleeni eivät tulleet kipakat löylyt saunassa, vaan ajatus, että siinäpä mainio sukellustukialus Vuokselle. Sukellustukialuksen koekäyttö tapahtui elokuussa yhdentoista sukeltajan voimin. Lautta risteilee Vuoksessa, Tainionkosken ja ȧŘǜʁŘȭǘɁʊǘƬȭ ˸šǚǔʊʊš Ȩ Řǔ˸Řȭ ȧŘǜʁŘȭ ǘƬʊǘˁʊǜŘʊʊŘƖ ÄǚˁƬƬǚǚŘ ʊǔǖŘǔǜsee useita Suomen oloissa ainutlaatuisia sukelluskohteita: Linnankosken vesivoimalaitos, lustosaviset rantaseinämät, tiheät täplä-

Tikkaa veden alla

rapukannat koloissaan (”rapuhotellit”), ja siellä on mahdollisuus kahden kilometrin pituiseen, reipasvauhtiseen virtasukellukseen. Lautalle kertyi sukeltajien lisäksi melkoinen määrä sukellus- ja kamerakalustoa. Silti tilaa oli riittävästi ainakin viidelletoista sukel-

VINKKI Rakenna tikkataulu ja heitä torpedo-vesilelulla veden-

tajalle! Kolme sukellusta, välissä grillausta ja maisemien ihailua sekä

alaista tikkaa eli vatikkaa. Hauskaa ja vähän haastavaakin tekemistä

lopuksi saunomista. Koko päivä ja iltakin siinä meni. Uusi viiden täh-

altaalle tai kirkasvetiseen mökkirantaan! Tämä maalitaulu on tehty alumiiniputkista, jotka ovat kulmista

den sukellustukialus on nyt koeajettu ja toimivaksi todettu!

kiinni kumiletkulla. Kumiletkun pätkät ovat kiinnitetty putkiin pop-

PEKKA TUURI

ȭǔǔǜƬǔǚǚšƖ ÏʊŘǜ ɡ˿ʊ˿˸šǜ ˿ǒƞƬʊʊš ǘǔǔȭȭǔ ȭŘǔǚɁȭȭŘʁˁǚǚŘƖ ÄǚˁȧǔǔȭǔŘ ǘƬ˸˿-

saunalauttaimatra.fi

empi materiaali voisi olla muoviputki, esimerkiksi sähköasennusPekka Tuuri

putki. Kokoa taululla on 1,2 x 1,2 metriä. Maalitaulu pysyy halutulla syvyydellä, kun siihen kiinnitetään kaksi tyhjää kolmen litran mehukannua. Sen voi kiinnittää myös altaan rataköysiin molemmin puolin, jolloin kannuja ei tarvita. Taulun alaosaan voi kiinnittää vielä painon tai painovyön, joka yltää altaan pohjaan. Sopiva etäisyys heittämiseen on noin 1,5 metriä, haastavaa sekin! Keskeltä saa enemmän pisteitä, reunoilta vähemmän. ďɁʁɡƬƞɁȊ˸ƬʊǔǚƬǚˁŘ ȧ˿˿ ȧˁˁȭ ȧˁŘʊʊŘ ˹˹˹ƖǘǚˁŽŽƬȭʊɡɁʁǜƖǞȊ verkkokauppa. IRENE SAVOLAINEN

Katso video vatikasta

youtu.be/C3w7TokngI0

Pekka Tuuri

Ryhmässä ilo tiivistyy.

57 Linnankosken voimalaitos on ainutlaatuinen sukelluskohde.

Erikoisia löytöjä Project Awaressa 20. ELOKUUTA järjestettiin Helsingissä Vanhankaupunginkoskel-

Kaikki nostetut roskat luetteloidaan ja ilmoitetaan tempauksen

la Project Aware -tapahtuma, jossa sukeltajat ja muut vapaaehtoiset

kansainväliselle katto-organisaatiolle. Taiteilija Tikke Tuura teki ros-

puhdistivat romua meren pohjasta. Päivään osallistui noin 30 vapaa-

kista tilataideteoksen paikan päällä ja toisen teoksen Helsinki Design

ehtoista. Aurinkoinen sää keräsi paikalle myös runsaasti ohikulkijoita,

Weekille.

joita toiminta kiinnosti.

KRISTIINA KARILA

Erikoisin löytö oli kassi, josta löytyi muistomitaleja ja kaksi sorkkaSukeltajat Itämeren puolesta

saalis ei ollutkaan jalometalleja.

www.sipry.fi

Alexander Hornborg

rautaa: liekö rosvokaksikko viskannut sen mereen huomattuaan, että

Tikke Tuuran tilataideteos koostui mm. uistimista, pulloista ja tölkeistä, putkenpätkistä ja autonrenkaista.

ŝǀĞƌƐ

ĞĚ Θ ƌĞĂŬĨĂƐƚ dćǇƩƂĂƐĞŵĂ ŝƌͬEŝƚƌŽǆͬdƌŝŵŝǆ ϮϯϬͬϯϬϬ ďĂƌ

DĂũŽŝƚƵƐ Ϯ ŚŚ͕ ĂĂŵŝĂŝŶĞŶ͕ ƐĂƵŶĂ͕ tŝ&ŝ͕ ƐƵŬĞůůƵƐƉƵůůŽŶ ƚćǇƩƂ͕ <ĂĂƟĂůĂĂŶ Ϯϱ ŵŝŶ ZĂŶŶĂŶŬǇůćŶƟĞ ϲϴϲ ϬϰϬ-ϱϵ ϭϰ ϵϵϳ

ϲϯϱϬϬ > ,d/D </ ǁǁǁ͘ĨĂĐĞďŽŽŬ͘ĐŽŵ

PARASTA SUOMALAISTA SUKELLUSTA THAIMAASSA

Tutustu uusiin sivuihin NETTIVINKKI Sukeltajaliitto on uudistanut nettisi-

www.nostedive.com info@nostedive.com +66 (0)87 106 5687

vustonsa. Uudet sivut ovat nyt auki, ja niihin pääsee tutustumaan tutussa osoitǜƬƬʊʊŘ ˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞƖ

SUKELLUSKESKUS - PHUKET

Sivusto toimii myös mobii-

SIMILANIN JA BURMAN LIVARIT

lilaitteilla. Tykkäätkö? Etkö tykkää?

www.lazyseal.com info@lazyseal.com +66 (0)98 024 4376

Anna palautetta osoitteseen ɁǓƋƬźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ.

MIKSI TYYTYÄ HYVÄÄN, KUN VOI SAADA PARASTA!

Sisävesiä hoidetaan YMPÄRISTÖ Suomen kaikkien aikojen suurin EU:n rahoittama LIFE-luonnonsuojeluhanke käynnistyi kesällä Puruvedellä. Metsähallitus, Geologian tutkimuskeskus GTK, Luonnonvarakeskus LUKE ja

Lohjan Urheilusukeltajat ry juhlistaa

Suomen ympäristökeskus SYKE tekevät alueella kartoitus- ja tutkimustyötä sekä vedenalaisesta että rantavyöhykkeen luonnosta.

40-vuotistaivaltaan 24.9.2016 Lohjalla Meriturvassa, sisällä ja ulkona

Seitsemänvuotisessa Freshabit-hankkeessa sisävesien tilaa ja niistä riippuvaisen luonnon monimuotoisuutta parannetaan käytännön toimilla. Siinä muun muassa kehitetään uusia pysyviä menetelmiä ja käytäntöjä, lisätään tietoa ja kiinnostusta sisävesistä sekä innostetaan niiden hoitoon. Sisävesiluonnon lisäksi hankkeesta hyötyvät paikalliset yrittäjät, vesistöjen virkistyskäyttäjät kuten vaikkapa sukeltajat sekä tulevat sukupolvet, jotka saavat nauttia puhtaammista sisävesistä. Hankkeessa on kahdeksan kohdealuetta, joista Puruvesi on yksi. Hankekumppaneita on 30, ja sen budjetti on

Metsähallituksen sukeltaja määrittää Puruveden pohjan kasvilajeja.

Metsähallitus / Jari Ilmonen

noin 20 miljoonaa euroa.

VIIMEINEN KUULUTUS! Ilmoittudu heti, paikkoja rajoitetusti. Illalliskortin hinta on 64 €/henkilö mikä sisältää: DAN Divers Day Ojamolla 9-12. Meriturvan allas-ja saunaosio 13-17. After Dive Party juhlaillallinen Meriturvassa 18-24. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen: www.lohjanurheilusukeltajat.ﬁ www.facebook.com/groups/lohjanurheilusukeltajat/

Sukeltajakoulun arkisto

TOP 3

Sukellusmuistot

Ensimmäinen avovesi antoi voittajaolon Parhaimipia sukellusmuistoja kertaa tässä numerossa Matti Anttila. KRISTIINA KARILA

ENSIMMÄINEN LAITESUKELLUS AVOVEDESSÄ

Upinniemessä kesällä 1995.

SUORITIN VARUSMIESAIKANI Merivoimien Sukeltajakoululla. Tein ensimmäi-

sen avovesisukellukseni toukokuussa 1995 Upinniemessä. Kyseessä oli sektorietsintä, ja sukellusparini oli köyden päässä rannalla. Nykymittapuullani sukellus ei ollut kovinkaan elähdyttävä, mutta muistan sen pakahduttavan tunteen, kuinka käsittämättömän hienoa ja jännittävää oli olla veden alla meressä. Ei oikeastaan jännittänyt, koska olimme hinkanneet allasta jo viikkotolkulla, mutta tunne oli silti kutkuttava. Sen jälkeen oli kyllä voittajaolo! Olen palauttanut sitä tunnetta mieleeni aina, kun olen sittemmin kouluttanut uusia sukeltajia lajin Anu Mahlamäki

pariin. Kouluttajana pitää aina muistaa, että se ensimmäinen kertaa jää todennäköisesti loppuelämäksi mieleen ja voi määrätä jopa harrasteen suunnan.

LUOLASUKELLUS PLURASSA NORJASSA OLIMME VAIMONI Anun kanssa kaksin liikkeellä marraskuun lopulla 2008.

Saimme maanomistajalta luvan sukeltaa hänen alueellaan olevaan luolaan. Talvi oli runsasluminen ja kaunis, ja kävimme sukeltamassa pari kertaa päivän aikana. Sukellus oli mukava ja rauhallinen, mutta palatessamme autolle odotti yllätys. Auton lämmityslaite oli syönyt akun loppuun! Kännykkäkään ei kuulunut ja päivä oli jo pimenemässä. Onneksi sukelluslampun akussa riitti virtaa myös auton käynnistykseen! Siitä päivästä jäi kyllä kaikkiaan kivat muistot pitkäksi aikaa.

PANSSARILAIVA ILMARINEN JA MUUT SOTAHYLYT OLEN SAANUT vierailla useilla hylyillä sukellusurani aikana. Sotahylyt ovat jo-

tenkin erityisen kiinnostavia, ei vain menneinä aluksina, vaan tarinoina. Eräänlainen huipentuma oli elokuussa 2015, kun saimme luvan käydä panssarilaiva Ilmarisen hylyllä. Sukellus itsessään oli vain osa sitä kokonaisuutta; hieno tunne syntyi koko projektin onnistumisesta. Neljän tunnin sukellusaikaa varten työ-

Kuka? MATTI ANTTILA toimi Sukeltajalii-

ton puheenjohtajana 2009–2012. 2013–2015 hän toimi Laitesukellusja turvallisuusvaliokunnassa ja

tä tehtiin kuukausia ennen ja jälkeen, jotta hanke saatiin vedettyä läpi. Onnistu-

vuodesta 2016 lähtien Turvallisuus-

neesta työstä jää aina hyvä mieli!

valiokunnan puheenjohtajana.

4/2016 SUKELTAJA

Seurat

ESPOOLAINEN NOUSU RY järjesti kesä-

mäisiä sukelluksia tekevälle ja uusien kamo-

kuussa Tutustu seuraan -tapahtuman Ve-

jen testaukseen. Syvyyttä löytyy maksimis-

tokankaalla Porkkalassa. Halusimme antaa

saan noin 15 metriä.

mahdollisuuden sekä nousulaisille että seu-

Tapahtuman jälkeen Nousu sai muuta-

raan kuulumattomille tulla paitsi sukelta-

mia uusia jäseniä ja aktivoitua monia jo seu-

maan myös kuulemaan, millaista toimintaa

raan kuuluvia, jotka eivät vielä olleet sukelta-

seuroilla on ja mitä seuraan kuuluminen voi

neet Suomessa tai Nousun tapahtumissa. On

tarjota. Tutustuminen muihin sukeltajiin oli

aina mukavaa, kun sukeltajia kokoontuu yh-

myös tärkeä tavoite.

teen yhteisen aiheen ympärille. Tapahtuma

Lisäksi halusimme avata sitä, miksi Suomen

oli kiva, rento ja oikein onnistunut vaikka nä-

vesissä kannattaa sukeltaa ja mitä pinnan

kyvyys pinnan alla ei ollutkaan ihan mainok-

alla voi nähdä.

sessa luvatun kaltainen.

Paikalla oli vajaat parikymmentä henkilöä.

Olli Pekonen

Tutustu seuraan

TANJA MATTILA

Keskustelimme Nousun toiminnasta, tarjonnasta ja koulutuksista. Riikka Pesonen esitteli vedestä löytynyttä levää ja eläimiä kertoen samalla, mitä kaikkea sukelluksella voi Suomen vesissä kohdata. Juttelimme myös hylyistä ja niiden tutkimuksesta sekä merihistoriasta yleisesti Mikko Niemisen kanssa. Tunnin pituisen luento-osuuden jälkeen Olli Pekonen

sukelsimme laitteilla rannasta. Sukelluspaikkana oli matala hiekkaranta, jossa yleensä vesi on kirkasta ja pinnan alta löytyy elämää. Ranta on hyvä harjoituspaikka myös ensim-

Vatikkaa ja uppista Kumpulassa UPEA AURINKOINEN sää houkutteli pal-

relle yleisölle hieman outoja, vaikka sukelta-

jon porukkaa Kumpulan maauimalaan 20.8.,

jille hyvin arkipäiväisiä.

missä oli tarjolla uimisen lisäksi hieman eri-

Muutamat tykästyivät tikanheittoon niin

koisempaakin ohjelmaa. Sukeltajaliiton Nuo-

paljon, että tulivat takaisin uudelleen ja uu-

risovaliokunta ja pääkaupunkiseudun neljä

delleen. Uppopalloa esiteltiin kolmeen eri ot-

sukellusseuraa tarjosivat mahdollisuuden ko-

teeseen, joista viimeisellä kerralla pistettiin

keilla uppopalloa ja vedenalaista tikkaa eli va-

ihan peli pystyyn lakkeineen päivineen. Jouk-

tikkaa. Arviolta viitisenkymmentä lasta ja ai-

kueet muodostuivat isoiksi, ja kummassakin

kuista kävi kokeilemassa lajeja.

joukkueessa oli runsaasti vaihtopelaajia. ”Ki-

Iso osa lapsista hihkui onnesta, kun räpylöillä pysyi paljon paremmin pinnalla kuin

vaa oli”, kuului kommentteja pelin jälkeen. Iso kiitos Nousulle, Najadeille, PSK Kuplal-

ilman niitä ja veden alle näki, kun oli maski

le ja Espoon Urheilusukeltajille tapahtumaan

päässä. Normaaleilla yleisövuoroilla perusvä-

osallistumisesta!

lineet eivät ole sallittuja, joten ne ovat suu-

IRENE SAVOLAINEN

Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta? Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan. Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

4/2016 SUKELTAJA

– Vapaasukelluksen MM –

Kaikkien

aikojen

kisat 6 maailmanennätystä, 22 kansallista ennätystä ja 114 henkilökohtaista ennätystä. Runsaan 70 vapaaehtoisen joukko paiski töitä juhannuksen jälkeisellä kisaviikolla päivittäin pitkälle iltaan, jotta kaikki sujuisi ongelmitta ja urheilijoilla olisi mahdollisuus huipputuloksiin. Kova työ kannatti: Turun vapaasukelluksen MM-kisoja voi hyvällä syyllä sanoa kaikkien aikojen kisoiksi. KRISTIINA KARILA

4/2016 SUKELTAJA

Daan Verhoeven 4/2016 SUKELTAJA

Daan Verhoeven

Paula Hietanen teki keväällä SM-kisoissa uuden Suomen ennätyksen pituussukelluksessa ilman räpylöitä tuloksella 146 metriä. MM-kisoissa tulokset jäivät tavoitteista, mutta Paulalta voidaan odottaa kovia sukelluksia lähitulevaisuudessa.

300 metrin haamuraja rikottiin – kaksi kertaa.

apaasukelluskisoissa kilpailupaikalla silmiinpistävää on rauhallisuus ja hiljaisuus. Kun yleensä urheilutapahtumissa kannustushuudot ja musiikki raikaavat, kuuluu näiden kilpailujen äänimaailmaan altaiden veden liplatus, ajoittaiset kuulutukset ja vaimea puheensorina. Urheilijoille halutaan taata keskittymisrauha, sillä sitä vapaasukellus vaatii, jos mitä. Keskittymistä ja rentoutta. Kisapaikalla näkeekin urheilijoita lepäämässä jumppamatoilla kuulokkeet korvillaan: he hakevat sitä rauhallisen keskittynyttä olotilaa, jossa voi sukeltaa

4/2016 SUKELTAJA

Puolan hurja kolmikko vas. Julia Kozerska, Mateusz Malina ja Magdalena Solich. He keräsivät mukaansa yhteensä neljä kultaa, yhden hopean ja yhden pronssimitalin.

pitkään kehon happivaroja säästäen ja sietäen pakottavaa tarvetta hengittää. Toinen asia, joka huomaa heti, on yhteisöllisyyden tunne. Vapaasukeltajat ovat kuin saman suvun jäseniä, jotka kokoontuvat välillä tapaamaan toisiaan ja samalla kilpailemaan. Kilpailu on todellista ja tiukkaa, mutta niin on myös kilpakumppanin kannustaminen.

ranskalainen Arthur Guerin-Boëri sukelsi ensimmäisenä maailmassa 300 metriä pituutta Liganossa Italiassa. Näissä kisoissa hän ei yltänyt vastaaviin tuloksiin. – Olin hyvin väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti, sillä olen tehnyt viisi isoa sukellusta viimeisen kahden kuukauden aikana. Kehoni kai yritti viestittää, että nyt kannattaa hellittää, hän kertoi.

300 METRIÄ

PUOLAN KOVA KAKSIKKO

Ennätyksiä rikottiin tasaisesti koko viikon ajan, ja hurjimmat luvut nähtiin finaalipäivänä, kun peräti kaksi sukeltajaa rikkoi AIDAn kilpailussa 300 metrin haamurajan pituussukelluksessa räpylöillä. Kreikan Giorgos Panagiotakis saavutti ensin 300 metrin merkin, ja hetkeä myöhemmin hitaammin sukeltanut Puolan Mateusz Malina pintautui samoissa metrissä. Voittajaksi julistettiin Malina, sillä hän oli ilmoittanut ennakkotuloksekseen metrin enemmän kuin kreikkalainen. CMAS:n kilpailuissa sama ennätys tehtiin vain muutamaa viikkoa aiemmin, kun

Mateusz Malina voitti myös pituussukelluksen ilman räpylöitä uudella maailmanennätystuloksella 244 metriä. Myös molempien lajien edelliset ennätykset olivat hänen nimissään. Hänen maannaisensa Magdalena Solich voitti niin ikään molemmat pituussukelluslajit naisten sarjoissa, ja hänen tuloksensa 185 metriä pituussukelluksessa ilman räpylöitä oli uusi maailmanennätys. Solichin mukaan Puolan vapaasukellusharrastus on saanut uutta potkua Malinan onnistumisten myötä. – Mateusz inspiroi ja motivoi meitä kaikkia suunnattomasti. Olen saanut hänen

Kuvat: Elina Manninen

Palkintojenjaossa tunnelma oli iloisen riehakas, eikä järjestäjille osoitetuista aplodeista meinannut tulla loppua lainkaan.

Timo Kinnunen odottaa edelleen haastajaa hengenpidätyksessä.

”Voin saavuttaa vapaasukelluksessa ihan mitä haluan.”

esimerkistään valtavasti itsevarmuutta. Olen vielä nuori, joten uskon, että voin saavuttaa vapaasukelluksessa ihan mitä haluan. Mateusz Malina toteaa menestyksensä olevan monen tekijän summa. – Olen treenannut nyt kuusi vuotta aktiivisesti. Olen hyvin sinnikäs ja pitkäjänteinen, ja asetan itselleni sopivan kokoisia tavoitteita, jotka on mahdollista saavuttaa noin vuodessa. Treenaan paljon, mutta rajansa silläkin. Pyrin kehittämään muitakin osa-alueita samanaikaisesti: fysiikkaa, ravitsemusta, henkistä puolta.

Japanin hyväntuulinen joukkue vieraili myös tietenkin Muumimaassa.

Kilpailun olosuhteista hänellä on vain hyvää sanottavaa. – Totally amazing. Kaikki on organisoitu uskomattoman hyvin. Luonto on kaunista ja ilma raikasta. Aurinko paistoi, mistä tulee aina hyvä mieli. Impivaaran halli on upea, vaikka altaan pohjan muoto tuntuikin aluksi hieman oudolta. Kaikki, mihin on voitu vaikuttaa, on toiminut hienosti. Eniten huolissani olin teidän yöttömästä yöstänne, että pystynkö nukkumaan. Onneksi huoneeni sai täysin pimeäksi, joten sekään ei ollut ongelma. SUOMELLE PRONSSIA

Suomalaisista mitaleille ylsi Mikko Pöntinen pituussukelluksessa ilman räpylöitä. Tulos 158 metriä ei ollut Pöntisen parhaita, mutta sukellus oli virheetön, joten hän nousi kolmanneksi, kun pidemmälle sukeltaneita hylättiin punaisella kortilla. Myös staattisessa hengenpidätyksessä pronssi oli lähellä, kun neljänneksi sukeltanut Timo Kinnunen sai jännittää, muuttuuko hänenkin sijoituksensa

kolmanneksi kilpakumppanin punaisen kortin vuoksi. Siitä tehty protesti meni kuitenkin läpi, joten sijoitus oli neljäs ajalla 8 min 2 s. Suomen ennätys 8 min 8 s on myös Kinnusen nimissä. – Olen tässä käynyt vuosien varrella SM-kisoissa ja odotellut, josko Suomesta löytyisi haastajaa. Vielä ei ole näkynyt. Jos joku kaipaa vinkkiä hengenpidätykseen, niin soitto vaan minulle, autan mielelläni, hän nauraa. – Olen tosi tyytyväinen suoritukseeni täällä Turussa, jos suhteuttaa harjoittelun määrään. Minulla on ollut pitkä tauko isoista kisoista. Tämä on minulle sopivaa ”laiskan miehen” urheilua, mutta harjoitusmäärien pitäisi olla ihan erilaisia, jos haluaa kilpailla nuoria kykyjä vastaan. KAAOKSENESTÄJÄ

Kilpailun järjestelyt saivat valtavasti kiitosta, kysyipä keneltä mukana olijalta tahansa. Impivaaran hallia ihasteltiin ja ihmeteltiin, sillä muualla maailmassa näin isot ja toiminnoiltaan monipuoliset hallit » 4/2016 SUKELTAJA

Sari Nuotio

Kisoja seurattiin livenä netissä ympäri maailman. Livestriimauksesta vastasi Kaj Toivola. AIDAn puheenjohtaja Carla Hanson hoiti kuulutukset ja Antero Joki selosti tapahtumat ja haastatteli urheilijoita.

eivät ole tavallisia. Kylmäallas oli hitti ulkomaalaisten vieraiden parissa: moni halusi käydä kokeilemassa sietokykyään. Linnasmäen kokoushotellia kehuttiin rauhalliseksi ja viihtyisäksi; sen sijainti vehreässä ympäristössä oli omiaan auttamaan urheilijoita keskittymisessä. Vapaaehtoiset paiskivat tosissaan töitä välillä yötä myöten, mutta hyvä yhteishenki ja huumori auttoivat jaksamaan kisaviikon. Hyvä henki näkyi myös ulospäin, ja järjestelyorganisaation porukkaa kehuttiin ystävällisiksi ja avuliaiksi. Vantaalainen Kati Vainikainen lähti mukaan jo kauan ennen kisoja. Hänen hyvä kielitaitonsa ja runsas kokemus asiakaspalvelusta tulivat tarpeeseen, ja tehtäväkenttä oli moninainen. – Ennen kisoja avustin pienissä tehtävissä, annoin kommentteja ja mielipiteitä ja suunnittelin kisapaidat (logot ovat toki graafikoiden käsialaa). Itse kisoissa toimin infotätinä ja avustin kisaajia ja vapaaehtoisia käytännön asioissa. Tämä tarkoittaa siis kaikkea käännöstyöstä sukeltajien hävinneiden tavaroiden etsimiseen ja lounasneuvonnasta kassaneidiksi. Vein viestejä ja ohjasin ihmisjoukkoja. Finaaleissa toimin myös tuomarikamerana ja vahtina. Yksi

4/2016 SUKELTAJA

suomalaisista kisaajistamme nimesikin minut ”kaaoksenestäjäksi”, hän kertoo. – Tiesin, että vapaaehtoisia tarvitaan järjestelyihin paljon ja halusin antaa oman panokseni kisoihin. Lisäksi viikko toi mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, luoda kontakteja ja viettää aikaa oman vapaasukellusperheen kanssa, Vainikainen sanoo motivaatiostaan lähteä mukaan. Parhaiten hänelle jäi mieleen porukan lämmin yhteishenki, joka välittyi myös satunnaiselle kävijälle. – Kahvi- ja ruokapöytäkeskustelujen huono ja hulvaton huumori työporukan ja kisaajien kanssa auttoi kaikkia jaksamaan pitkät päivät. Jännitys ja riemu jokaisen ennätyksen syntyessä ja katsomon täysi hiljaisuus miesten kolme maailmanennätystä tuottaneen DYN-finaalin alussa oli huikea. Tuntui, että ennen lähtöä pystyi kuulemaan oman sydämensykkeen. HYVÄT MALLIT KÄYTTÖÖN

Kilpailun johtaja Mikko Anttonen ei voisi olla tyytyväisempi tulokseen. – Asetimme tavoitteeksi luoda kilpailijoille sellaiset olosuhteet, joissa on mahdollista rikkoa omia ja kansallisia ennätyksiä ja jopa maailmanennätyksiä. Tämä vaatii monien

yksityiskohtien huomioimista ja sitä, että kaikki nämä yksityiskohdat toimivat yhteen. Toisin sanoen työmäärä oli aika iso. Paras hetki kisassa minulle oli se, kun ensimmäinen ME sukellettiin. Sillä hetkellä tuntui konkreettisesti siltä, että työ on onnistunut. MM-kisat olivat ensimmäinen isompi tapahtuma, jonka Anttonen järjesti. Taustalla on kuitenkin monia pienempiä tapahtumia, ja hän on myös johtanut SMkisoja vuodesta 2012 alkaen. – Kisojen valmistelun aikana opiskelin paljon tapahtumista ja urheilujohtamisesta, joten kovinkaan monia asia ei tullut vastaan yllätyksenä, ja niihin oli aika hyvin varauduttu. Yllättävin tilanne oli ehkä avauspäivän putkirikko, jolloin altaasta meinasi karata vesi, mutta reippaalla toiminnalla siitäkin saatiin aikaan lähinnä hauska muisto, hän kertoo. Urheilijoilta saatu palaute järjestelyistä on ollut ylistävää. On puhuttu kaikkien aikojen parhaista kisoista, ja tuloksetkin puhuvat sen puolesta. Anttonen toivookin, että käytössä olleita hyviä toimintamalleja hyödynnettäisiin myös tulevissa tapahtumissa. – Olen ollut itse tyytyväinen muiden järjestämiin MM-kisoihin, joissa olen ollut kilpailijana, ja meidän kisaan otettiin niistä toimivia elementtejä ja kehitettiin eteenpäin. Toivottavasti malleja hyödynnetään tulevaisuudessa muissa kisoissa. – Kilpailuun osallistui valtava joukko vapaaehtoisia Suomesta ja naapurimaista, ja olen ylpeä heidän tekemästään työstä. Hyvä tapahtuma voi syntyä vain, kun kaikki sen osat toimivat yhteen, ja selkeästi kaikilla oli motivaatiota tehdä tapahtumasta paras mahdollinen. En tiedä milloin seuraavan kerran vapaasukelluksen MM-kisat nähdään Suomessa, mutta sillä välin meillä on monenlaisia tapahtumia, joiden toteutus on mahdollista vain yhteistyöllä. Toivottavasti MM-kisat ovat olleet sellainen juttu, joka motivoi kaikkia jatkamaan työtä lajin kehittymisen parissa, Mikko Anttonen toteaa. Kisasivut, josta löytyvät kaikki tulokset ja paljon kuvia ja videoita

aidafinland.org

Kimmo Lahtinen

Kisojen turvaorganisaatio oli mittava. Jokaisella kilpailijalla oli oma turvasukeltaja suorituksen aikana, ja lisĂ¤ksi oli varamiehiĂ¤ esim. loukkaantumisten ja kramppien varalta. Turvasukeltajat yhteiskuvassa. 4/2016 SUKELTAJA

Riikka Alvik

Rakkaudesta mereen Kiinnostuksesta mereen ja historiaan tuli Museoviraston intendentille Riikka Alvikille ammatti. Hänen työhönsä kuuluu muun muassa vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu ja meriarkeologian kenttätyöt. SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Minna Koivikko/Museovirasto, Riikka Alvikin arkisto

KUINKA PÄÄDYIT MERIARKEOLOGIKSI?

MIKÄ ON OLLUT SUOSIKKIPROJEKTISI?

Kasvoin Jacques Cousteau -aikakaudella, joten innostus on tainnut lähteä alun perin sieltä. Minulla on edelleen tallessa Merten salaisuudet -lehden vuosikertoja 70-luvulta. Vesielementti on ollut minulle lapsesta asti läheinen, ja vedenalainen maailma on kiinnostanut aina. Olen pohjakoulutukseltani arkeologi. Opiskelin Helsingin yliopistossa, ja toisena opiskeluvuotena pääsin Merimuseolle oppaaksi. Halusin opinnoissani suuntautua juuri meriarkeologiaan. Kaikeksi onneksi yliopistossa alkoikin merihistorian kokonaisuus. Sain harjoittelupaikan Merimuseon konservointilaboratoriosta, missä suoritin ensimmäisen sukelluskurssin vuonna 1994.

Muistan monet kohteet, vaikka projekteja on ollut useita. Vrouw Maria on yksi suosikeistani. Se on äärettömän kaunis. Siellä on älyttömän hiljaista sekä pinnalla että pinnan alla. Hylky on hyvin säilynyt ja sen tarinassa lohduttavaa on se, ettei arkistolähteiden mukaan sen haaksirikossa ketään hukkunut.

MIKÄ ON PARASTA TYÖSSÄSI?

Parasta on uusien asioiden, paikkojen ja ihmisten kohtaaminen. On kiehtovaa tavata ihmisiä, jotka tuntevat jonkin kohteen ja sitä ympäröivät merialueet kuin omat taskunsa. Jokaisella kenttäkaudella oppii jotain uutta. Kenttätöissä on hienoa olla; silloin pystyy irtautumaan toimistoarjesta ja keskittymään olennaiseen. Päivät ovat toisinaan todella pitkiä, koska merellä ei kellonaikoja katsota, vaan työtä tehdään silloin, kun on hyvä keli. Kyllä sitä jaksaa hyvin aikansa, mutta on muistettava myös kunnollinen palautuminen, jos joka päivä sukelletaan ja tehdään pitkää päivää. MINKÄLAISTA TUTKIMUSTYÖ ON?

Suurin osa kohteista on hylkyjä. On hienoa oppia ymmärtämään niitä; se on kuin kokoaisi palapeliä ja tekisi salapoliisin työtä. Pikku hiljaa palat löytävät paikoilleen, pienet tai isot todisteet kertovat meille kohteen ajoituksen, mikä se on, miksi se on siellä ja mitä tapahtumia siihen liittyy. Ennen kuin sain vakiviran Museovirastolta, ehdin olla lähes 20 vuotta alalla. Olen ehtinyt olla mukana monissa eri hankkeissa, joista osa on ollut kansainvälisiä. Meriarkeologiassa valtakunnan rajat ovat häilyviä, sillä emme voi ajatella, että jokin tietty hylky on jonkin maan omaa kulttuuriperintöä. Kulttuuriperintö on yhteistä ja meillä on siitä yhteinen vastuu. MINKÄLAISIA VAATIMUKSIA TYÖ ASETTAA SUKELLUKSELLE?

En ole edelleenkään käynyt esimerkiksi trimix-koulutusta. Meillä on turvarajana ollut noin 30 metriä. Minulla ei ole valtavaa hinkua syviin sukelluksiin, koska tiedän, että Suomessa on paljon ammattilaisia, jotka sen homman osaavat paremmin. Sukellus on laji, jossa omat rajansa täytyy tietää ja ymmärtää hyvin myös vesiemme olosuhteet. Sekä arkeologia että sukellus ovat itsensä jatkuvaa kehittämistä ja koko elämän mittaista oppimista.

4/2016 SUKELTAJA

SUKELLATKO TYÖN ULKOPUOLELLA?

En juuri enää sukella vapaalla ollessa ainakaan laitteilla. Kenttätyö on sen verran intensiivistä, että vapaa-ajalla on ihan hyvä ottaa etäisyyttä työhön. Tyttäreni on kiinnostunut snorklaamisesta, joten sitä tulee harrastettua hänen kanssaan jonkin verran. Asumme lähellä järveä, ja kesälomareissuille otetaan toisinaan kanootti, märkäpuvut, maskit, snorkkelit ja räpylät mukaan. Joskus on ollut niinkin, että koko perhe on ollut spontaanin innostuksen vallassa tutkimassa soutuveneen hylkyä. MITÄ HARRASTUKSIA SINULLA ON?

Harrastan joogaa ja ratsastan jonkin verran. Nekin vaativat elämänmittaista oppimista, ja hevosten kanssa puuhastelu on hieno äiti-tytär-juttu. Eläinsuojelu ja eläinten kanssa toimiminen on sydäntäni lähellä. Meillä on kolme rescue-koiraa ja kaksi rescue-kilpikonnaa. Olen opiskellut koiranohjaajakoulutuksen ja kouluttanut koiria päivätyön ohella. Jos olisi paljon rahaa ja enemmän aikaa, panostaisin opiskeluun – minulla on nimittäin väitöskirja kesken – sekä ratsastukseen ja eläinsuojelutyöhön. Eläinten kanssa toimiminen on vähän kuin sukellus, sitä ei voi tehdä vasemmalla kädellä, varsinkaan jos kyseessä on hevosen kaltainen saaliseläin tai traumatisoitunut, kovia kokenut koira. Täytyy keskittyä ja suunnitella tekeminen hyvin etukäteen ja olla aistit herkkinä. MITÄ TERVEISIÄ LÄHETÄT SUKELTAJILLE?

Ensimmäiseksi kovasti kiitoksia. Meillä on todella vastuullisia, mahtavia ja innostuneita sukeltajia. Monella harrastaminen on edennyt ammattimaiselle tasolle ja tietoa ja osaamista on valtavasti. Meillä hylkykohteille sukeltaminen on tosi vapaata. Haluamme kannustaa sukeltajia paikantamaan uusia kohteita ja lähettämään niistä tietoa ja valokuvia. Tämä auttaa meitä valtavasti. Vapaus on kuitenkin myös iso vastuu. Hylkyihin ei ankkuroida eikä niihin kajota, mitä suurin osa sukeltajista kunnioittaakin. Suomalaisilla sukeltajilla on hyvä asenne ja halu myös saada tietoa sukelluskohteistaan.

Joko tai Koira vai kala? Vaikea valinta. Ehkä kuitenkin koira. Sen voi ottaa kainaloon. Meri vai järvi? Molemmat omassa lajissaan mahtavia. Sukeltamisen näkökulmasta kuitenkin meri. Suomenlahti vai Pohjanlahti? Saman kuin edellä. Pohjanlahti on luonnonolosuhteiltaan rajumpi kuin Suomenlahti. Sukeltamisen ja hylkyjen säilymisen kannalta Suomenlahti. Vedessä vai maalla? Pääsääntöisesti vietän aikaani maalla, mutta jos on pakko valita, vedessä.

Norpat

Lapset Itämeren puolesta Suomen luonnon päivänä 27.8. lapset protestoivat Helsingissä Itämeren puolesta. KRISTIINA KARILA Kuvat Lasten Itämeriprotesti

PROTESTIKULKUE

lähti Senaatintorilta ja kulki Sanomatalolle asti. Tapahtumassa oli useita esiintyjiä alkaen lastenmusiikkiyhtyeistä aina nuorten suosikkeihin asti. Lapsille oli luontoaiheista tekemistä, esimerkiksi Sukeltajaliitto tarjosi mahdollisuuden katsella veden pinnan alle. Luontoasiantuntijat vastasivat lasten esittämiin kysymyksiin ja toimenpide-ehdotuksiin ja kertoivat Itämeren nykytilasta. Tuulinen sää antoi tapahtumaan oman säväyksensä, kun pöydät välillä lentelivät ja rollupit vääntyivät. Lasten Itämeriprotesti on Vera ja Isak Meriläisen aloitteesta syntynyt hanke, jonka tarkoituksena on antaa lapsille puheenvuoro Itämerikeskustelussa. Ensimmäinen Itämeriprotesti pidettiin keväällä 2015. Sukeltajaliitto on ollut mukana tukemassa hanketta.

Heli Halava

www.itamerenlapset.fi

4/2016 SUKELTAJA

snorkkelisukelluskouluttaja Kuka olet? Antti Jormanainen, snorkkelisukelluskouluttaja Lakeuden

Mitä muuta puuhaat vapaa-ajalla?

Sukeltajissa Seinäjoella.

Soittelu ja valokuvaaminen ovat mukavia harrastuksia. Pelkkä sukeltaminen ei riitä kunnon kohottamiseen, joten pyrin käy-

Miten sinusta tuli snorkkelisukelluskouluttaja?

mään päivittäin salilla aina töiden jälkeen: CrossFitin lisäksi le-

Olen toiminut monta vuotta Lakeuden sukeltajissa laitesukel-

vytanko- ja kehonpainoharjoittelua.

kouluttajaksi muutama vuosi sitten. Mitä kouluttajana toimiminen antaa sinulle? Sukellustaitojen oppiminen ja ylläpitäminen on jatkuva prosessi, jossa ei koskaan tule valmiiksi mutta jossa voi aina tul-

saanko esitellä

la paremmaksi. Opettaminen on paras tapa oppia ja ylläpitää näitä taitoja. Minusta on hauskaa oppia uusia taitoja ja pyrin välittämään tämän myös oppilaille. Lisäksi kursseilla tapaa aina mukavia tyyppejä.

Antti Jormanaisen arkisto

luskouluttajana, ja vaihdoin painopistettä snorkkelisukellus-

Kerro joku kiva muisto tähän liittyen. Omalla snorkkelisukelluskouluttajakurssillani oli mahtava ryhmähenki. Mitä vaativampia olivat kouluttajien harjoitteet, sitä tiiviimmäksi hitsautui porukkamme. Olin itse suhteellisen kokematon snorkkelisukeltaja, ja opin kurssikavereilta vähintään yhtä paljon kuin opettajiltakin. Terveisiä Konstalle, Juusolle, Rikulle, Tuomolle ja Valtterille. Törmäillään taas. Millainen tyyppi mielestäsi sopii snorkkelisukelluskouluttajaksi? Terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Halu oppia ja kehittää omaa osaamistaan vievät jo pidemmälle. Ennen kaikkea täytyy kuitenkin olla aidosti kiinnostunut ihmisistä ja pyrkiä löytämään keino, jolla jokaisen oppilaan saa yrittämään parhaansa. Tinkimätön ja reilu pitää olla ja huumorintajusta ei ole haittaa.

Antin harrastuksiin kuuluu myös sukelluskalastus.

Ohjaajan työkalut uusilla sivuilla SUKELTAJA.FI-SIVUSTO on uudistunut.

Löydät kaikki ohjaamisen työkalut ja vinkit Ohjaajan työkalut -sivulta Lapset & Nuoret -osiosta. Tutustu

www.sukeltaja.fi

4/2016 SUKELTAJA

˹˹˹ƖʊƬˁʁŘǜˁǘǔƖǞ

!!!

Tarkista hakuohjeesta, että haette sellaiseen toimintaan, jota voidaan tukea. ŘƬ ăƬˁʁŘ˸ƬʁǘǘɁƖǞȊǘš˿ǜǜšǖšǜˁȭȭˁǘʊƬǜ ǖŘ š š ǔ ǔ ƞ ǖ ǚ ǔǔǘ ǔ ǜš˿ǜš ʊǔȭȭƬ ʊƬˁʁŘȭ ɡƬʁˁʊǜǔƬƞɁǜ ǖɁ ˸ŘǚȧǔǔǘʊǔƖ

ñ˿˿ƞš ŘɡˁŘ ǜŘʁ˸ǔǜǜŘƬʊʊŘƖ ñ˿˿ƞš Řɡ Heli Hala Halava, 040 764 1157, ǒƬǚǔƖǒŘǚŘ˸ŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ǒƬǚǔƖǒŘǚŘ

ďš˿ǜš ɡƬʁˁʊǜǔƬƞɁǜ ja hankelomake huolellisesti. ˹˹˹ƖʊƬˁʁŘ˸ƬʁǘǘɁƖǞ

Mieti ja suunnittele tarkkaan, mihin ihi tukea t k voisi hakea, miten hanke toteutetaan ja kii t t vakiinnutetaan seurassa.

Osaatko hakea S seuratukea? Seuratoiminnan kehittämistuki eli seuratuki tulee jälleen haettavaksi syksyllä. Hakuprosessiin on syytä perehtyä ajan kanssa ja pyytää apua Sukeltajaliiton sparraajalta. SUSANNA KORKIATUPA Kuvitus Mika Viitanen

4/2016 SUKELTAJA

euratuki on tarkoitettu valtionavustukseksi silloin, kun seura haluaa kehittää lasten ja nuorten matalan harrastuskynnyksen toimintaa, kokeilla innovatiivisia uusia juttuja, lisätä toimintaan monipuolisuutta uusien lajien kautta tai kehittää lajitoiminnan sisällä harrastustoimintaa. Seuratuen avulla voidaan myös vahvistaa toiminnan laatua ja yhteisöllisyyttä sekä tukea vapaaehtoistyötä. Seuratuen avulla edistetään monimuotoisen liikunnan kansalaistoiminnan toteutumista. Viime vuonna tukea saatiin esimerkiksi seuran kehittämiseksi sinettiseuraksi, uuden toiminnan aloittamiseen, ohjaajien kouluttamiseksi ja uusien ryhmien perustamiseksi. Tukisummat Sukeltajaliiton seuroille ovat olleet 2000–20 000 euroa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö PL 29 00023 Valtioneuvosto

Lähetä ministeriöö ministeriöön. n.

Hankkeen raportointi. Myönteisen päätöksen jälkeen seura saa rahat käyttöön nopeasti. Hanke pitää raportoida ministeriölle, ettei menetä tukea.

HAKEMUS PITÄÄ TEHDÄ HUOLELLISESTI

Paremmat mahdollisuudet tuen saamiseen on, kun tuen kohde on mietitty loppuun asti ja hakemus täytetty kunnolla. Ensimmäiseksi pitää tarkistaa, voiko aiottuun tarkoitukseen saada tukea. Hakemuksen täyttämisen jälkeen se tallennetaan ja tulostetaan. Allekirjoitettu hakemus lähetetään postitse opetus- ja kulttuuriministeriöön. Hakemuksen tekemiseen on hyvä varata aikaa yhteensä noin yhden työpäivän verran. Tukea voi hakea myös kaksivuotiseen hankkeeseen. Haku avautuu tavallisesti marraskuussa ja on avoinna viidestä kuuteen viikkoa. Hakukriteerit julkistetaan aiemmin syksyllä. Päätökset tulevat kevättalvella. Tuen edellytys on, että sen käytöstä toimitetaan ministeriöön raportti hankkeen päätyttyä.

Tiesitkö: Leader-kehittämistuet MYÖS yhdistykset voivat hakea Leader-rahoitusta yleishyödyl-

liseen kehittämishankkeeseen tai investointihankkeeseen. Rahoitusta on saatu esimerkiksi sukelluspaikalle johtavan tien kunnostamiseen. Tukea voi saada hankkeesta riippuen 20–90 prosenttia kuluista. Rahoitettavien hankkeiden tulee osua paikallisen kehittämisohjelman raameihin. Näistä saat parhaiten tiedon oman alueen Leader-ryhmältä.

Paikallisten Leader-ryhmien tiedot

www.leadersuomi.fi

4/2016 SUKELTAJA

Jani Rautio

Kesän upeat leirit

Saimaan järvileiri Heinä-elokuun vaihteessa järjestettiin Itä-Suomen parhailla vesillä Saimaan järvileiri. KRISTIINA KARILA

ärvileiri organisoitiin viiden paikallisen seuran ja Sukeltajaliiton yhteisponnistuksena, eikä tällaista leiriä tässä mittakaavassa ole tiettävästi ennen järjestetty. Seurojen alukset kuljettivat vapaaehtoisvoimin sukeltajia Puru- ja Pihlajaveden kohteille, ja aluksilla pystyi myös yöpymään. Valkiajärvellä järjestettiin myös introsukelluksia. Leiri-idean ”isä” Pentti Hartikainen laskee, että retkille osallistui yhteensä noin 150 vierasta, sekä sukeltajia että turisteja, jotka halusivat nauttia kesäisestä järviristeilystä. Laivojen punkkapaikoilla yövyttiin vähemmän kuin oli ennakoitu; pitkänmatkalaiset hakeutuivat alueen mökkimajoitukseen, kun punkkapaikkojen ei etukäteen arveltu riittävän kaikille. INTRO INNOSTI

Pauli Hukka osallistui laitesukelluskokeiluun Valkiajärvellä. – Idea kokeiluun lähti isältä, joka harrastaa itse sukellusta. Hän oli huomannut kiinnostukseni kokeilla sukellusta ja halusi järjestää tämän syntymäpäivälahjaksi. Kokeilu oli mahtava ja

4/2016 SUKELTAJA

Valkiajärvellä oli huikean hyvät puitteet sukellukseen. Kaikki järjestelyt toimivat hyvin ja leirin henkilökunta oli mukavaa ja erittäin ammattitaitoista. Tulen varmasti sukeltamaan uudestaan ja harkinnassa on peruskurssille meno, jopa jo ensi vuonna, hän kertoo. Heikki ja Sara Norja päätyivät leirille sattuman kautta. Heikki on sukeltanut jo 90-luvun lopusta lähtien, ja Sara sai tänä keväänä loppuun peruskurssin, jonka aloitti viime vuonna ja jonka retkellä mukana ollut Aurelia, 8 kk, keskeytti hetkeksi. – Leiri osui sopivasti kesälomalle, ja vielä sopivammin äitini oli leiristä tietämättä kutsunut meidät vuokraamalleen mökille Kesälahteen. Vierailimme Marie Antoinette -aluksella 2.8. Kohteina olivat Mantsin luoto ja Louhisaari. Kävimme myös seuraavana päivänä Valkiajärvellä, Sara kertoo. – Retkellä oli mukana turisteina äiti, hänen miehensä ja vauvamme. Tykkäsimme kaikki kovasti retkestä ja sukellukset olivat mukavia. On mahtavaa, että Suomestakin löytyy näin kirkkaita vesiä, hän kiittelee.

Pentti Hartikainen Pentti Hartikainen

Pentti Hartikainen

Suht tuoreet sukeltajat Satu Männikkö ja Anniina Suvala lupasivat tulla leirille uudestaan, jos sellainen järjestetään.

Pauli Hukka sai intron syntymäpäivälahjaksi.

Pentti Hartikainen

Heikki ja Sara Norja tulivat leirille koko perheen voimin.

TUOREET SUKELTAJAT TYYTYVÄISIÄ

Satu Männikkö ja Anniina Suvala ovat molemmat tuoreita sukeltajia: Delfin ry:n peruskurssi käytiin keväällä Vaasassa. Molemmilla oli kova into päästä sukeltamaan ja tutustumaan järvikohteisiin. Kun tieto järvileiristä osui kohdalle Sukeltajaliiton nettisivuilla, päättivät he tarttua tilaisuuteen. – Olimme mukana Kuopion Urheilusukeltajien Marie Antoinette -aluksella Louhisaarilla ja Mantsin luodolla lauantaina 6.8., ja kävimme sunnuntaina myös Valkiajärvellä, vaikkei siellä ollutkaan silloin järjestettyä toimintaa. Pentti Hartikainen lähti ystävällisesti meille oppaaksi, Satu kertoo. – Lauantain retki oli huikea, oli mahtavaa olla mukana. Retki oli hyvin organisoitu ja tuoreenkin sukeltajan oli helppo osallistua kyseisille kohteille. Pullojen vuokrauskin onnistui helposti laivasta. Valkiajärvi kohteena oli upea, sinne tulen kyllä vielä uudestaankin sukeltamaan. Ehdottomasti aion osallistua järvileirille myös tulevina vuosina. Kyllä on upeaa harrastaa sukellusta Suomessa! Anniina kehuu. »

Kaksiruumaisen halkoproomun hylky Puruveden Itikkasalmessa. Kuvassa proomun pollari.

4/2016 SUKELTAJA

Pentti Hartikainen Jani Rautio

Neljä norppaa iltauinnilla?

Sukeltajat Mantsin luodolla, joka sijaitsee keskellä Puruveden Humonselkää. Tällä vedenalaisella hiekkasärkällä on vettä vain muutama kymmenen senttiä.

4/2016 SUKELTAJA

PIENILLÄ SÄÄDÖILLÄ PERINTEEKSI

Projektinjohtaja Pentti Hartikaisen mielestä leiri onnistui siinä, mikä sen idea alun perin olikin: tarjoamaan monipuolisen valikoiman kohteita, joille pääsi helposti mukavilla aluksilla. Samalla oli mahdollisuus tavata sukeltajia ympäri Suomen, ja etenkin uudemmat sukeltajat pääsivät helposti osaksi sukeltajayhteisöä. – Yksi yllättävä ryhmä ihmisiä leirillä olivat muiden alusten kipparit. Heitä kiinnosti tutustua toisten seurojen aluksiin ja kuulla, miten asioita muualla hoidetaan. Sukelluskokeilijoita oli vähemmän kuin ennakoimme, vaikka olosuhteet siihen olivat Valkiajärvellä ihanteelliset. Sukeltajia siellä sen sijaan kävi paljon, koska olimme järjestäneet ilmahuollon paikan päälle. Tätä Keski-Karjalan Sukeltajat tulevat tekemään mahdollisesti useamminkin, eli järjestämään ilmaa paikalle, jotta kauempaa tulevien olisi helpompi vierailla Valkiajärvellä, Pentti kertoo. Vieraiden kiinnostus jakautui selvästi vesistöjen mukaan. Puruvedellä kävi enemmän porukkaa kuin Pihlajavedellä. – Puruvesi on kirkkaampi kuin Pihlajavesi, joten tämä varmasti vaikutti retkien valintaan. Kuopion Marie Antoinette -aluksella oli hyvin porukkaa, etenkin viikonloppuisin. Vastaisuudessa olisi

ehkä hyvä rajata leiri yhteen vesistöön ja muutamaan alukseen, jotta ne toimisivat täydellä kapasiteetilla, Pentti arvelee. Leiri sai kävijöiltä kiitosta hyvin toimineista järjestelyistä, ja mukavaa porukkaa kehuttiin myös. – Parasta antia oli varmasti yhteenkuuluvuuden tunne, joka leirillä vallitsi. Vieraat pääsivät myös aluksilla hommiin, koska esimerkiksi Marie Antoinettella ei ollut muuta miehistöä kipparin lisäksi, ja hänellä oli kädet täynnä muutenkin. Jokainen teki osuutensa ja sai samalla makua siitä, mitä seurasukeltaminen käytännössä tarkoittaa: tehdään yhdessä töitä yhteisen harrastuksen eteen, Pentti sanoo. Hänen mielestään leirin järjestämiseen vaadittu työmäärä ei ollut kohtuuton missään vaiheessa. – Valmistelutyötä oli jonkin verran, ja siitä osan hoiti Liiton toimisto. Pidimme osallistuvien seurojen kanssa kaksi palaveria, ja muuten yhteydenpitoa hoidettiin sähköpostilla ja puhelimitse. Leiriviikon aikana vapaaehtoisia pyöri mukana noin 20, kuka päivän, kuka pitempään. Itse olin hommissa yhdeksän päivää. Mielestäni leirin konsepti on niin hyvä, että pienillä säädöillä siitä voitaisiin saada muutaman vuoden välein toistuva perinne, hän toteaa.

Riku Kiviluoto

Nuoret Melqqu-leirillä SUKELTAVA NUORISO kokoontui omalle Melqqu-leirilleen

10.–12.6. Lopen Iso-Melkuttimelle. Riihimäen Urheilusukeltajat ry:n järjestämä leiri varattiin täyteen: sille osallistui 24 nuorta laite- ja snorkkelisukeltajaa ympäri Suomea. Iältään leiriläiset olivat 12–19-vuotiaita. Lähes 30 talkoolaista Riihimäen Urheilusukeltajista sekä muista Etelä-Suomen sukellusseuroista varmisti sujuvan leirin ja turvalliset sukellukset. Leirin tukikohtana toimi jälleen Puolustusvoimien Räyskälän leirialue. Viikonlopun aikana tehtiin viisi sukellusta, joilla mm. nikkaroitiin mateenpönttö veden alla. KAUKAISIN LEIRILÄINEN, 15-vuotias Niko Silvennoinen, saapui

Kiteeltä asti. Hän oli tyytyväinen sukelluksiin ja tehtäviin, mutta Puolustusvoimien ohuet patjat eivät saaneet kiitosta. – Rakentaminen veden alla oli suosikkini. Sukelluspaikkana järvi ei ollut kovin mielenkiintoinen verrattuna Kiteen Valkiajärveen, jossa normaalisti sukellan. Sukelluksia oli viikonlopun aikana riittävästi. Aikataulu oli hyvä ja joustava, hyvä että ohjelmaa oli riittävästi. Ruokailu oli myös järjestetty hyvin, se oli maukasta; mieleen jäi erityisesti kanawokki ja ribsit. Leiriohjaajat olivat mukavia ja asiantuntevia, ja muutenkin leiri oli kiva olisi kiva saada samantapainen sukellusleiri. Kiitokset Riihimäen Urheilusukeltajille, Niko sanoo.

Mateenpöntön teko kiinnosti leiriläisiä ja tarjosi mahdollisuuden treenata vedenalaista rakentamista. Made viihtyy suojaisissa koloissa, joita Suomen vesissä on luonnostaan vähän.

Parityöskentelyn periaatteita noudatettiin sukellusten joka vaiheessa.

Daniel Welling

kokemus ja tapasin mukavia ihmisiä. Myös tänne Itä-Suomeen

Melqqu-leiriä tukivat: • ăƋˁŽŘȧŘǞŘ • Valio • Riihimäen Teollisuuspalvelu • K-Supermarket Kumela • Fafa’s Smokery BBQ • Minttu-Yhtiöt Oy • Hyria. 4/2016 SUKELTAJA

Majakan vartijana KUVA-ALBUMI Plic Misin majakka Kroatiassa. Mallina on kroatialainen vapaasukeltaja Magda Grzetic. Vapaasukeltajia on aina kiva kuvata. Heillä kun ei koskaan tunnu olevan mikään kiire pintaan hengittämään. Kuvaaja kiittää. KUVA PETTERI VILJAKAINEN

• Canon 1DX-kamera • Varusteet: 16-35@16, 9” lasinen dome • Asetukset: ISO1000, aukko 1/250, suljinaika f/22 • Kuva otettu luonnonvalolla.

4/2016 SUKELTAJA

Veera Ojola

Kuvakaappaus elokuvasta Pyrstö

Kuvaajan vinkki

Elokuva seuraa mm. Matti Pyykön (vas.) ja Jukka Levosen valmistautumista EM-kisaan.

Eliel Kilkki opiskelee elokuvaohjausta Aalto-yliopistossa.

Pyrstö-elokuva ensi-iltaan! Uusi sukelluskalastuksesta kertova dokumenttielokuva ”Pyrstö” saa ensi-iltansa Helsingissä 30.11. Elokuvan on ohjannut 24-vuotias dokumentaarisen elokuvaohjauksen opiskelija Eliel Kilkki, itsekin sukelluskalastaja. KRISTIINA KARILA

ELOKUVA SEURAA

Suomen sukelluskalastusmaajoukkueen jäsenten matkaa kohti vuoden 2013 sukelluskalastuksen EM-kilpailuja. Kilpailut olivat suomalaisten ensimmäiset kansainväliset kilpailut kotivesillä, ja odotukset menestyksestä olivat sen mukaiset. – Jouduin itse olemaan loukkaantumisen vuoksi poissa vedestä, mutta tuntui luontevalta kulkea saman porukan mukana kuvaamassa ja taltioimassa tapahtumia sen jälkeen, kun tieto kilpailuista varmistui. Vaikka elokuvalla ei varsinaista käsikirjoitusvaihetta ollutkaan, oli melko nopeasti selvää, että tässä voisi olla elokuvan ainekset, Eliel kertoo. Varhaisin elokuvaan päätynyt materiaali on kuvattu Portugalin EM-kisoissa vuonna 2011. Sukeltajaliitto päätti hakea EM-kisoja ensimmäistä kertaa Suomeen vuodelle 2013, ja prosessia seurataan tiiviisti vuoden 2012 loppupuolelta lähtien. – Elokuvaa on kuvattu Helsingin lisäksi Inkoossa, Raumalla ja Uudessakaupungissa. Oli upeaa saada käyttöön myös Jukka Rapon kuvaamaa, unenomaista

4/2016 SUKELTAJA

vedenalaista materiaalia. Elokuvaa ovat olleet mukana kuvaamassa myös mm. Matti Pyykkö, Jouni Mutanen, Iikka Salminen sekä Niko Stenberg. Eliel on tehnyt elokuvaa intohimoprojektina vapaa-ajan ja omien varojen puitteissa. Neljä vuotta on hänen mukaansa melko tavanomainen aika dokumenttielokuvan tekemiseen. Itse kuvauksiin hän arvelee kuluneen noin 200 tuntia ja jälkityövaiheeseen ainakin tuplasti enemmän. – Se, että aloin opiskella elokuvaa jo kuvattuani materiaalin, ei varsinaisesti helpottanut prosessia. Uudet opit ja ajatukset toivat mukanaan myös vahvan itsekriittisyyden aallon, ja omat odotukset ja paineet projektia kohtaan kasvoivat turhankin suuriksi. Sittemmin olen oppinut hellittämään turhan tarkoista vaatimuksista esimerkiksi teknistä laatua kohtaan, ja näkemään arvon materiaalin autenttisuudessa sekä tarinassa. Myös se, että kilpailuista on kulunut aikaa, on auttanut näkemään ”ison kuvan” paremmin: mitä puolia ihmisyydestä nämä elokuvan tapahtumat heijastelevatkaan, hän sanoo.

TÄRKEÄ SANOMA

Alun perin Eliel ajatteli, että elokuva olisi suunnattu lähinnä sukelluskalastajille. Matkan varrella elokuva alkoi kuitenkin näyttäytyä sen verran yleisinhimillisenä tarinana, että se voi hyvin kiinnostaa myös katsojia, joilla ei ole mitään linkkiä lajiin. – Minusta elokuva kertoo ennen kaikkea lähes kaiken ylittävästä intohimosta ja rakkaudesta jotakin kohtaan. Sen viesti voisi olla, että tärkeintä ei ole menestys, vaan se, että ymmärtää mikä on itselle tärkeintä ja toimii sen mukaan, hän pohtii. Eliel sanoo oppineensa projektista enemmän kuin mistään muusta projektista aikaisemmin. – Tämä on antanut ja ottanut. Olen oppinut, mitä vaatii viedä läpi näin pitkä projekti yksin. Miten päädytään umpikujaan ja miten sieltä päästään pois. On ollut ajoittain myös rankkaa seurata vierestä päähenkilöiden matkaa ja pettymystä, kun EM-kisojen tulos ei vastannut odotuksia; he ovat kaikki myös hyviä ystäviä. Toisaalta olen sitä mieltä, että elokuvasta tuli parempi, koska kisatulos ei vastannut odotuksia. Se kokemus on ehkä myös muuttanut suomalaista sukelluskalastuskulttuuria parempaan suuntaan, tehnyt hyvää lajille. Tervetuloa elokuvan ensi-iltaan keskiviikko na 30.11. klo 19 .00 Kino An dorraan, Eerik inkatu 11, H elsinki. Vapaa pääsy ! Seuraa tap ahtumaa Fa cebookissa: P yrstö Eloku va Sukelluskal astuksesta

Poiju näkyvissä Poijun tärkeimpiä ominaisuuksia ovat tietysti erottuvuus ja helppokäyttöisyys. Hintavammissa poijuissa on mukana hyviä lisäominaisuuksia vaativimmille sukelluksille. Peruspoijulla harrastaja pärjää pitkälle.

TINGI

Pocket Buoy

TÖRSÄÄ

KEVYT ja kestävä Surfer marker Pocket Buoy sopii erityisesti mat-

HALCYON Big Alert Marker on erittäin hyvin näkyvä poiju. Se täyte-

kalla käytettäväksi. Poiju painaa vain 150 grammaa eikä se vie juuri-

tään veden alla liivin matalapaineletkulla tai pinnalla puhaltamalla.

kaan tilaa. Valmistaja suosittelee tätä poijua etenkin virkistyssukel-

Poiju on suljettu ja varustettu omalla paineenalennusventtiilillä. Sitä

lukseen hyvissä olosuhteissa. Poiju täytetään päästämällä veden alla

voi hyvin käyttää sekä pinta- että dekopoijuna.

ilmaa avoimeen päähän. Sitä on helppo käsitellä yksinkertaisuutensa vuoksi myös kuivahanskoilla. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä peruspoiju harrastajalle. Pinta ei ta-

Big Alertin erottuvuus ja kelluvuus ovat taatut myös hieman huonommissakin olosuhteissa. Poijussa oleva heijastinnauha näkyy myös

kerru täyttäessä kiinni itseensä.

veneille tutkassa, ja siinä on kirjetasku, jolla pintahenkilöstölle voidaan lähettää tekniikkasukelluksilla viestejä.

24 € M

145 €

• Pituus 152 cm • Oranssi/keltainen • Nylonia

BONUS

• Pituus 180 cm • Oranssi • Heijastinnauha

Spoolilla lisäturvaa

SOPIVAA narua poijuun valitessa kannattaa miettiä, hankkisiko

siihen saman tien spoolin. Siitä naru purkautuu ja kelautuu takai-

60 €

sin siististi, ja naru myös pysyy paremmin paketissa. Näin poijun käyttö on astetta kätevämpää ja turvallisempaakin. Esimerkiksi Agir S80 spoolit ovat näppäriä tähän tarkoitukseen. Saatavilla on kahta pituutta: 30 ja 45 metriä.

• Kokonaan valkoinen kela erottuu paremmin hämärässä. • Saatavilla myös mustana.

Agir

Big Alert

4/2016 SUKELTAJA

Sukellustaidot

Sukeltamaan S e-oppimalla

ähköisen oppimisjärjestelmän avulla sukelluskursseihin liittyvät teoriaosuudet voi tehdä itseopiskeluna, ja se tukee allas- ja avovesiharjoituksiin valmistautumista sekä auttaa opitun todentamisessa. Pyrkimyksenä on myös tuoda nopeutta ja joustavuutta koulutusmateriaalin kehitykseen. Näköpiirissä on siis merkittäviä hyötyjä niin oppilaille, kouluttajille kuin seuroillekin.

Seurakyselyn toiveiden ja Norjan liiton positiivisten kokemusten innoittamana laitesukellusvaliokunnassa on käynnistetty projekti e-oppimisjärjestelmän käyttöönottamiseksi.

LISÄÄ JOUSTAVUUTTA

E-oppimisjärjestelmä tulee tuomaan sukelluskoulutukseen toivottua joustavuutta. Oppilas pystyy aloittamaan kurssin periaatteessa milloin tahansa ja opiskelemaan teoriaosuudet oman aikataulunsa puitteissa. Opetuksessa hyödynnettävä monipuolinen sisältö teksteineen, kuvineen, kaavioineen, videoineen ja lisätietolinkkeineen tekee teorian opiskelusta mielenkiintoista ja hauskaa.

HARRI NIEMINEN, Laitesukellusvaliokunta

4/2016 SUKELTAJA

Shu

tter

stoc

Tapahtumaraportti E-oppimisjärjestelmä antaa myös tukea lähiopetuksena järjestettävien allas- ja avovesiosuuksien oppimiseen ja houkuttelee harjoittelemaan lisää. Ennen seuraavaa allastai avovesikertaa on mukava tutustua tuleviin harjoitteisiin ja katsella linkkien takaa mielenkiintoisia kuvia ja videoita sukellusympäristöistä Suomesta ja maailmalta. Kurssin jälkeen materiaali on edelleen oppilaan käytössä. Siitä on näppärää kertailla kurssilla opittuja asioita, ja sieltä löytyy myös tietoa liittyen suoritetun kurssitason sukellustaitojen kehittämiseen ja jatkokoulutusmahdollisuuksiin.

Vesirekompressio ei ole vaihtoehto JO LAITESUKELTAMISEN peruskurssilla käydään läpi sukelta-

jantaudin oireet ja opitaan lyhyet ensiaputoimet ja hoito-ohjeet: happi ja painekammiohoito. Hoito-ohjeisiin ei kuulu vesirekompressio eli sukeltajan palauttaminen veden alle suorittamaan ”lisädekoja”. Toimenpide on kokolailla sama kuin painekammiohoidossa: sukeltaja paineistetaan uudestaan ja hän hengittää

APUA KOULUTUKSEEN

happea. Käytännössä omatoiminen vesirekompressio sisältää

E-oppimisjärjestelmä helpottaa myös seurojen arkea. Vapaaehtoiset kouluttajavoimavarat voidaan keskittää entistä paremmin käytännön allas- ja avovesiharjoituksiin ja oppimisen tukemiseen. Sähköinen oppilaan ja kouluttajan käytössä oleva koulutuspäiväkirja mahdollistaa nykyistä paremman koulutuksen etenemisen seurannan. Sähköinen oppimisjärjestelmä ei sulje pois nykymuotoista teoriakoulutusta. Teoriakoulutus voidaan edelleen järjestää luokkahuoneessa lähiopetuksena. Myös uuden ja nykyisen teoriakoulutusmallin joustava yhdistely on mahdollista esimerkiksi oppilaan poissaolojen paikkaamisessa tai lisäopetuksen apuna.

useita riskejä. Kuluneen vuoden aikana kentällä on tavattu muutamia tee se itse -vesirekompressiotapauksia. Eräässä tapauksessa kyse oli siitä, että mahdollista lievää sukeltajantautia poteva sukeltaja ei halunnut mennä painekammiohoitoon ”hakemaan sukelluskieltoa” ennen tulevaa ulkomaan sukellusmatkaansa. Sukelluslääkäri Anne Räisänen-Sokolowski suhtautuu vesirekompressioon meidän oloissamme erittäin kriittisesti. – Sitä käytetään lähinnä Australiassa ja Tyynenmeren saarivalti-

oissa, jossa kuljetusmatkat veneellä tai maitse olisivat jopa usean päivän mittaisia eikä helikopterievakuaatio ole mahdollinen. Näissä paikoissa vedessä tehtävää rekompressiota harjoitellaan ja sitä varten on oma hoitotiiminsä. Siihen on olemassa omat

KOULUTUSMATERIAALI KEHITTYY

hoitotaulukkonsa, ja hoito tehdään aina hapella ja kokokasvo-

Sähköisestä oppimisjärjestelmästä on merkittävää etua myös oppimateriaalin kehittämisessä ja ylläpidossa. Nykyisin käytössä olevat painotuotteet korvautuvat asteittain sähköisellä materiaalilla. E-oppimisjärjestelmä tarjoaa työtilan materiaalin kehittämiseen, ja siellä sisältöä voidaan tuottaa aiempaa laajemmalla kehittäjäryhmällä aidosti rinnakkain. Kun kehitysehdotuksia on helppo kerätä, voidaan pieniä täydennyksiä ja korjauksia tehdä nopeasti ja joustavasti.

maskilla tukeutuen trapetsin tyyppiseen telineeseen, johon sukeltaja kiinnitetään. Turvasukeltaja valvoo hoitoa, joka kestää useita tunteja, kuten tavallinen painekammiohoitokin. Suomen olosuhteissa, jossa pisimmätkin kuljetusmatkat ovat muutamia tunteja, vesirekompressiota ei saa käyttää koskaan, hän painottaa. Omatoimisessa vesirekompressiossa ongelmia voivat aiheuttaa hypotermia, kuivuminen, tajunnanmenetys esim. valtimon ilmakuplaembolian vuoksi tai hapen aiheuttama kouristuskohtaus, jotka kaikki voivat johtaa kuolemaan veden alla. Lisäksi sattumanvarainen määrä jäljellä olevia kaasuja ja diag-

MILLOIN MAALISSA?

E-oppimisjärjestelmän käyttöönotto on laaja projekti, ja se valmistuu portaittain. Tavoitteena on saada laitesukelluksen peruskurssin pilotit käyntiin vuoden 2016 loppuun mennessä. Pilottien avulla kerätyn palautteen pohjalta edetään julkaisuun vuoden 2017 kevään aikana. Peruskurssin jälkeen siirrytään toteuttamaan muita kursseja.

noosi ja valvonta maallikoiden tekemänä lisäävät komplikaatioiden riskiä. – Turvallisinta on käyttää pinnalla sataprosenttista normaalipai-

neista happea, mikäli sukeltaja on pintautunut hallitsemattomasti tai osa dekompressiopysähdyksestä on jäänyt tekemättä esim. hätätilanteen takia. Tämä on syytä tehdä, vaikka sukeltaja olisi oireetonkin. Oireinen sukeltaja tulee aina toimittaa lääkärin arvioitavaksi ja mahdollisesti painekammioon rekompressioon, Räisänen-Sokolowski toteaa. Suomen Sukelluslääketieteen yhdistys on antanut aiheesta lausunnon, joka löytyy yhdistyksen nettisivuilta. Lausunto on tehty pelastussukeltajia varten, mutta samat suositukset koskevat myös harrastussukellusta. MATTI ANTTILA

www.sukelluslääkärit.fi 4/2016 SUKELTAJA

Richard Eller H2O-sukellusseurasta sukeltamassa Jussarön tutkimusalueella vuonna 2014.

Jussarön hylkyjen lumo Vaahtopäät halkovat harmaata merenpintaa raivoisasti ja vettä sataa vaakatasossa. Keikumme rajussa aallokossa Museoviraston veneessä Raaseporissa, Baggön sataman ja Jussarön saaren välillä. JESSICA HAAPKYLÄ

allokko jää taakse kurvatessamme Jussarön saaren kallioiden välissä sijaitsevaan satamaan. Mäen päällä sijaitseva matala rakennus, entinen merivartioasema, toimii nyt sukeltajien tukikohtana. Meneillään on jokavuotinen meriarkeologien leiri, joka pidetään kesäkuussa. Leirille osallistuu 13 henkilöä: tutkijoita Museovirastosta, Suomen Meriarkeologisesta seurasta, helsinkiläisestä H2O-sukellusseurasta, ruotsalaisesta Geologiska Sällskapetista sekä Helsingin yliopiston pohjoismaisen historian laitokselta.

JUSSARÖN TUNNETTU HYLKYALUE

Itämeri on hylkysukeltajien paratiisi, sillä laivamato, joka muualla maailman merissä nakertaa puisia hylkyjä, ei kykene elämään Itämeren vähäsuolaisissa olosuhteissa.

4/2016 SUKELTAJA

– Jussarön alue on erityisen mielenkiintoinen. Suomen Merimuseo on tutkinut hylkyjä täällä 70-luvulta lähtien, kertoo Riikka Alvik, meriarkeologi ja Museoviraston intendentti. – Hylkyjen runsauteen vaikuttaa Jussarön kohdalla oleva magneettinen häiriö. Lisäksi karikot tekevät alueesta vaikeasti navigoitavan. Raaseporin linnalle johtanut tärkeä meriväylä kulki aivan Jussarön vierestä. Alueelta löytyy kymmeniä hylkyjä, pelkästään Jussarön salmessa niitä makaa kolme, selventää Alvik. Intohimoisena hylkysukeltajana ja keksijänä tunnettu Rauno Koivusaari on sukeltanut alueella kymmeniä vuosia. Hän toi Jussarön vesiltä laajempaan julkisuuteen hylyn, jonka arveltiin olevan vuonna 1468 uponnut holkkilaiva Hanneke Vrome. Koivusaari on löytänyt muun muassa kuuluisan Vrouw Marian hylyn.

Jessica Haapkylä

Juha Lauro

Rauno Koivusaari esittelee tutkimussukelluksella löytynyttä laivan kelloa.

TIILISKIVIÄ JA LAIVAN KELLO

Meriarkeologit esittelevät innoissaan leirillä merenpohjasta löytyneitä esineitä. Rauno Koivusaari pitelee painavaa, metallista laivan kelloa, joka on löytynyt 4. tutkimusalueelta Jussarön edestä, noin 15 metrin syvyydestä. Sen löytymisen mahdollisti metallinpaljastin. – Kello on peräisin laivasta, jonka lastina oli kattotiiliä, sillä merenpohja kellon ympärillä oli kattotiilien peitossa, hän sanoo. Meriarkeologien mielestä hylky on aikaiselta 1700-luvulta tai jopa vanhempi. He pyrkivät systemaattisesti ajoittamaan eri hylkyjen osia, mitä hankaloittaa se, että hylkyjen osat ovat usein pirstoutuneet laajalle alueelle. – Nyt tutkimamme alue on 15 metrin syvyydessä. Näkyvyys on nyt o noin neljä metriä, mikä on oik ttir An o suhteellisen hyvä vuodenaikaan Nik nähden, Alvik kertoo. Hylkysukelluksissa piilee oma jännityksensä, jonka Alvik tiivistää osuvasti. – Koskaan ei tiedä, mitä jokin vaatimattomaltakin näyttävä hylyn osa voi kertoa, kun se tutkitaan huolellisesti.

PARANTUNUT TEKNIIKKA TUTKIJOIDEN APUNA

Monesti hylkyjä löytyy esimerkiksi väyläparannuksia tehtäessä. Myös Geologinen Tutkimuskeskus (GTK) saattaa löytää hylkyjä, samoin yksityishenkilöt. Hylyt paikannetaan ensin viistokaikuluotaimen avulla. Hylkyjen ikää tutkitaan dendronäytteistä eli poraamalla puusta näyte. Dendronäytteet analysoidaan joko kotimaassa tai ulkomailla. – Nyt tanskalainen yhteistyökumppanimme hoitaa analyysit. Tammikäyrät tutkitaan usein Tanskassa tai Saksassa, joissa niitä osataan analysoida hyvin tammipuiden yleisyyden takia. ItäSuomen laboratorio auttaa meitä myös, selventää Alvik. – Apunamme on nykyään niin kutsuttu fotogrammetria. Se perustuu videokuvasta kaapattuihin kuviin, joista saadaan muodostettua 3D-kuva, kertoo tutkimusmenetelmän asiantuntija Niko Anttiroiko. – Videosta otetaan valtava määrä ruutuja (otoksia), yhteensä noin 2000, jotka sitten syötetään Agisoft-ohjelmaan. Ohjelma yhdistää kuvat ja kehittää pistepilven, jolloin hylyn muoto tulee näkyviin. Tekniikalla säästetään valtavasti aikaa ja rahaa, sillä sukeltaminen on kallista. Tekniikka ei ole uusi, se tunnetaan jo Toisen maailmansodan ajalta, mutta tietokoneiden kasvanut laskentakapasiteetti ja uudet ohjelmat ovat parantaneet huomattavasti tutkimustekniikkaa. Hylkyjen tutkimustekniikoiden kehittyessä tavoitteena on tunnistaa hylyt tarkemmin. Aiemmin hylkyjen yksityiskohdat piirrettiin käsin, mikä on varsin aikaa vievä prosessi, sanoo Anttiroiko. Vesa Saarinen Sukellusseura H2O:sta esittelee pienen ja kevyen veden alla käytettävän videokameran. – Fotogrammetriassa muutama ammattilainen, kuten Sub Zone ja Kari Hyttinen, ovat korkealla tasolla osaamisessa, mutta pitää nostaa esille myös harrastuksekseen hylkyjä dokumentoivat yhdistykset, kuten Badewanne ja tietysti omakin seuramme, hän selittää. HYLKYPUISTOT - SUKELLUSTURISMIN TULEVAISUUS?

Seuraavaksi meriarkeologit lähtevät Kokkolaan tutkimaan erästä hylkyä. Heidän tavoitteenaan on kartoittaa lisää hylkyjä Suomen vesistä. – Haluaisimme kehittää hylkypuistoja ja niiden ympärille sukellusturismia Itämeressä. Aiomme perustaa sukelluspuistoja Hankoon ja Kemiön saarelle. Haluaisimme kehittää 360 asteen kuvaa Kuvakaappaus 2. tutkimusalueen hylyn ja 3D-mobiilisovelluksia. kylkikappaleesta tehdystä 3D-mallista. Tällöin sukeltaja saattaisi etukäteen nähdä, miltä hylky näyttää ja hän oppisi tällöin enemmän sukeltaessa, innostuu Museoviraston toinen meriarkeologi Minna Koivikko. Sukeltajat toivovat tuulen tyyntyvän, että he pääsisivät hyppäämään takaisin Itämeren vihreään syliin. Se kätkee vielä monen monta kutkuttavaa salaisuutta. 4/2016 SUKELTAJA

Päijänteen kansallispuisto

Pala Päijännettä sukeltajille Suomen syvimmän ja toiseksi suurimman järven eli Päijänteen keskeltä löytyy vuonna 1993 perustettu Päijänteen kansallispuisto. Puisto sijaitsee Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän alueilla, siihen kuuluu viitisenkymmentä saarta ja sen pinta-ala on 14 kmʺ. EERO JA KAIJA HÄLLFORS Kuvat Eero Hällfors

onella saarella on tulipaikkoja, laavuja ja huusseja, ja alueella liikkuukin runsaasti veneilijöitä. Helpoimmin omalla veneellä puistoon pääsee joko Padasjoen tai Asikkalan vierasvenesatamista, joissa on hyvät rampit veneenlaskua varten. On kuitenkin muistettava, että maihinnousu useimpiin saariin on joko kielletty tai rajoitettu lintujen pesintäaikaan 15.4.–31.7. Puiston sydän on Kelventeen harjusaari Padasjoen ja Sysmän välisillä vesillä. Sen läpi kulkee yhdeksän kilometriä pitkä luontopolku, ja se on saarista tunnetuin veneilijöiden ja retkeilijöiden keskuudessa. Puisto rajoittuu kaakossa Pulkkilanharjuun, joka puolestaan lienee puiston tutuin osa useimmille sukeltajille. PADASJOEN EDUSTALLA

Sukeltajille tuntemattomampia, mutta kuitenkin kelvollisia sukelluspaikkoja löytyy myös esim. puiston keskivaiheilta saarten suojista. Kohteet ovat pääosin 10–20 metrin jyrkänteitä tai kivilouhikkoja; biosukeltajalle tarjonta on melko rajattu. Kohteista tunnetuin lienee Paljaskallion kalliojyrkänne saaren etelä-/länsipuolella. Jyrkänne ulottuu noin 22 metrin syvyyteen, ja syvimmällä kohdalla se muuttuu hieman negatiiviseksi ja menee pari metriä saaren alle. Päijänteen vesi on aina tummaa, joten hyvä valaisin on tarpeen. Maihinnousukieltoajan ulkopuolella saarelle jyrkänteen lähelle voi rantautua veneellä helposti, ja saaren toisella puolella on hienoja kallioita evästelyyn, vaikka varsinaista tulipaikkaa ei olekaan. Paljaskallion läheltä löytyy Keski-Haukkasalon jyrkänne, jossa suurin syvyys on noin 11 metriä. Jyrkänne muodostuu isoista lohkareista ja pystysuuntaisista railoista seinämässä. Mielenkiintoisimmat maisemat löytyvän noin 7–8 metrin syvyydestä, missä isot lohkareet muodostavat pieniä luolamaisia onkaloita. Jyrkänteen kohdalla on hieman haastavaa rantautua, mutta veneen kiinnitysköyden saa kuitenkin vietyä rantakoivuun. Sukelluspäivän voi päättää Vähä-Haukkasalossa, joka on Keski-Haukkasalon vieressä. Saaren koilliskulmasta länteen sijaitsee kymmenmetrinen pystysuora kalliojyrkänne, jonka nähtävyyksistä voi mainita ainakin kaksi hyvin säilynyttä Amiraali-oluttölkkiä menneiltä vuosilta. Vähä-Haukkasalossa, aivan Keski-Haukkasalon jyrkännettä vastapäätä, on myös tulipaikka ja huussi, eli sinne rantautuminen on luvallista myös lintujen pesintäaikaan.

4/2016 SUKELTAJA

Paljaskallio ja Haukkasalot sijaitsevat vajaan neljän kilometrin päässä Padasjoen laivarannasta. Illan päätteeksi kannattaa ajella hitaasti Haukkasalon (kyllä, vielä kolmas erillinen Haukkasalo) eteläpuolella olevaa saarien muodostamaa salmea. Sen pohjoisreunalla kohoavat jyrkät kalliot, joista löytyy kuuleman mukaan kalliomaalauksia. TEHINSELÄLLÄ PÄIN

Melkolailla keskellä Päijännettä on Tehinselkä ja sen alareunassa Virmailanselkä. Sieltä löytyy saari nimeltä Punapääluoto. Saaren eteläpäässä sijaitsee kalasääksenpesä ja saari kuuluu ehdottoman maihinnousukiellon piiriin pesintäaikana. Kohde on herkkä erityisesti etelä- ja pohjoistuulille. Punapääluodon reunat ovat lähes kokonaan jyrkännettä, joten sukellettaessa saari on kätevin kiertää kokonaan. Pieni osa luoteiskulmaa on tasaisempaa kalliota. Saaren itäpuolella on pieniä harjanteita, joten kannattaa tarkistaa, ettei lähde niitä pitkin, vaan kiertää saarta. Sitten voikin suunnata lounaalle Kelventeelle, joka on samalla selällä noin kilometrin päässä Punapääluodosta. Kelventeellä on runsaasti tulipaikkoja, pitkiä hiekkarantoja ja ainakin loma-aikoina paljon veneilijöitä. Sukeltajille saaren ympäriltä löytyy useita suppia eli painanteita muistona jääkauden lopussa sulaneista jäälohkareista. Suppien reunat ovat pääasiassa hiekkaa/sedimenttiä/mutaa, ja jotkut niistä ovat kuulemma parikymmentä metriä syviä. Dekotauon voi suunnata myös Punapääluodosta hiukan pohjoiseen. Korkeakoivun saari eli Harhunsaari sijaitsee Tehinselällä Päijänteen kansallispuiston pohjoisimman alueen vieressä. Siellä sijaitsee Päijänteen erakoksi kutsutun Toivo Pylväläisen entinen koti, joka on nyt enemmän tai vähemmän museoitu. Tarinan mukaan Lauri Rapala oli aikoinaan usein nähty vieras Harhunsaarella, ja kuuluisa Rapala-vaapun malli on itse asiassa peräisin Pylväläiseltä. Näiden kohteiden lisäksi kansallispuiston läheisyydestä Padasjoen kylän edustalta löytyy useampia matalissa vesissä olevia proomunhylkyjä ja esim. vanhan sahan aikaisia jäänteitä: paljon puuta ja lautaa. Hiukan merikorttia ja alueen saaria ja vesiä tutkimalla voi itsekin löytää uusia ja mielenkiintoisia kohteita niin sukeltajille kuin muillekin vesillä liikkujille.

Vähä- ja Keski-Haukkasalo sekä Haukkasalo.

Vanhan sahan edustaa eli Lautatarha.

Proomu satamapoijujen keskellä.

Kalliomaalauksen pitäisi olla jossain tällä seinämällä.

Ajattelemisen aihetta

Seuralla on monia mahdollisuuksia

Seuran johdolla on muutoksen avaimet ja seuratoiminnan tulevaisuus käsissään. Kesäkuun alussa Helsingissä Sukeltajaliiton suurimpien seurojen puheenjohtajat kokoontuivat Liiton hallituksen kutsumana keskustelemaan teemalla miten sukellusseurat voivat turvata tulevaisuuttaan. On helppoa jäädä rypemään ja hokemaan puutetta vapaaehtoisista tai vastuun jakautumisesta liian harvojen käsiin. Sen sijaan kannattaa miettiä, miten seura voi uudistua niin, etteivät vanhat juurtuneet rutiinit estä kehittymistä. Rajattuun vastuuseen on helpompi sitoutua kuin ns. ikuisuusprojekteihin. Vastuuta voidaan hyvin kierrättää ja jakaa yhteisesti sovitulla tavalla. Seuran seniorit voivat jakaa vastuuta nuoremmille tai uusille jäsenilleen ja toimia itse mentoreina ja sparraajina. Seuran tehtäviin mukaan päästessään jäsenet kasvavat mukaan toimintaan. Osaako seura markkinoida omaa toimintaansa jäsenilleen? Mihin kaikkeen seuran toiminnassa on mahdollista päästä mukaan? Moni asia kulminoituu avoimuuteen ja viestintään. Yhteisöllisyyttä edistävät aiheet sosiaalisessa mediassa ja seuran muussa viestinnässä saavat kiinnostumaan ja houkuttelevat mukaan. Avoimeen viestintään kannattaa panostaa. Laitesukellus ei ole enää tänä päivänä sellainen sisäänheittotuote kuin joskus aiempina vuosikymmeninä. Moni sukeltaja saattaakin tulla seuraan jo peruskoulutuksen saaneena. Seuran profiloituminen vahvasti esimerkiksi uppopalloon tai meriarkeologiaan saattaa olla syy liittyä. Nuorisotoiminta nähdään vahvana panostuksena seuran tulevaisuuteen. Nuorisotoimintaan tulijoita

4/2016 SUKELTAJA

Pentti Hartikainen

Sukellusseurat elävät tietynlaista murrosta. Sukellusharrastus on muuttunut ja monipuolistunut vuosikymmenten saatossa, ja sukellusseurojen on tarpeen tarkastella säännöllisin väliajoin omaa toimintaansa. Menestyksen avaimia voi olla monia. On tehtävä tietoisia valintoja siitä, mitä asioita seura toiminnassaan pitää tärkeänä. Seuran kannattaa valita asioita, joissa sillä on edellytykset olla hyvä, sillä laadukas toiminta vetää puoleensa. Ilman aktiivisia jäseniä ei ole seuratoimintaa. Sukellusseuran, joka onnistuu tekemään sellaisia valintoja, jotka jäsenet kokevat omakseen, on helppo löytää jäseniä mukaan toimintaan ja erilaisiin projekteihin. Itselle mielekkäässä toiminnassa halutaan olla mukana.

Vain uudistamalla ja kehittämällä voi turvata sukellusseuran tulevaisuuden.

onkin usein enemmän kuin voidaan ottaa vastaan. Mikäli seura maksaisi ohjaajilleen palkkioita, olisiko ohjaajaresurssia nykyistä enemmän saatavilla? Onko toiminnan hinnoittelu oikealla tasolla, vai olisiko varaa hieman jopa korottaa hintoja, jotta seura voisi varmistaa laadukkaan ohjaustoiminnan maksamalla ohjaajille palkkioita? Eri lajien vertailussa sukellusharrastuksen kustannukset etenkin nuorisotoiminnassa ovat varsin kohtuulliset vuositasolla. Koulutuksen tavat uusiutuvat, ja Liittokin vastaa seurojen tarpeisiin kehittämällä e-oppimista. Se tarjoaa tulevaisuudessa uudenlaisia joustavampia tapoja kouluttaa. Kun tunnistetaan toiminnan pullonkauloja, pystytään reagoimaan ja hakemaan rakentavia ratkaisuja. Uudenlainen yhteistyö eri toimijoiden kesken on aina mahdollisuus. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä itse. Sari Nuotio, toiminnanjohtaja

Palveluksessasi

˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

040 525 6336 ʊŘʁǔƖȭˁɁǜǔɁźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

0400 163 262 ǘʁǔʊǜǔǔȭŘƖǘŘʁǔǚŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen seuraja työvaliokunnan esittelijänä.

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen.

MIKA RAUTIAINEN

RIKU VERKKOMÄKI

0400 380 981 ȧǔǘŘƖʁŘˁǜǔŘǔȭƬȭźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

09 3481 2258 ʁǔǘˁƖ˸ƬʁǘǘɁȧŘǘǔźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

040 764 1157 ǒƬǚǔƖǒŘǚŘ˸ŘźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

09 3481 2258 ŘȭȭƬƖǘƬǜǜˁȭƬȭźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

toiminnanjohtaja ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! ǜɁǔȧǔǜˁʊźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ

viestintäkoordinaattori

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen ǜɁǔȧǔǜˁʊźʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ǖŘ ǘƬʁʁɁ ǘˁǘŘ olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

koulutuspäällikkö ILMOITA SUKELTAJASSA! ÀŘǔȭɁʊǜŘ ăˁǘƬǚǜŘǖŘʊʊŘ ǜŘǔ ʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞȊ sivustolla. Mediakortti löytyy ˹˹˹ƖʊˁǘƬǚǜŘǖŘƖǞ ǿ ăˁǘƬǚǜŘǖŘȊǚƬǒǜǔƖ Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

nuorisopäällikkö

jäsenpalveluvastaava

järjestöassistentti

4/2016 SUKELTAJA

l llll l~l!llftl,llll l lll ~