Sukeltaja 1 2016

Ville Haapasalo on sukeltaja

Balilla mantojen parvessa

www.sukeltaja.fi

Näin sukellettiin 1960-luvulla

Hinta 6,50 €

1/2016

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

SM-kuvien helmiä Ilahduttava määrä laatukuvia

Tallenna kokemuksesi! k u va a j a l l e

V308:n komentosilta. (C)2014 Richard Eller. Kalusto: Aquatica-kamerakotelo, Canon 5D III + 16-35mm/f2.8 L

Cerella.fi Nauticam-kotelot iPhone 4/5/6:lle, max 40m. 190€

Hyvällä kameralla voit nauttia sukelluksistasi kotona ja ystäviesi kanssa yhä uudelleen Cerella Oy on erikoistunut vedenalaisen valo- ja videokuvaajan tarpeisiin. Meiltä saat suosituimpiin BlackMagic-, Canon-, Fuji-, Lumix-, Nikon-, Olympus-, REDja Sony-kameroihin kunnolliset vedenalaiset kotelot, videovalot, salamat, valovarret, kaapelit ja kaikki muut varusteet.

Palvelemme netissä ja Helsingin keskustassa. Voit kokeilla omissa käsissäsi, miltä hyvä kuvauskalusto tuntuu. Hyllystä löytyy satoja tuotteita ja loput turvallisesti tilaamalla.

Kauttamme löytyy koko Aquatican, Amphibicon, Ikeliten ja Nauticamin valikoima ml. cine-puoli. Meiltä saat varaosat ja koteloiden huollon 40-130m painetestausta myöten. Lisäksi vuokraamme tehokkaita videovaloja ja tiettyjä kamerakoteloita.

Soita ja varaa itsellesi esittelyaika Käyntiosoite: Postiosoite: Puh: Email: FB: Web:

Cerella Oy Mikonkatu 8, 7. krs, Helsinki PL 1120, 00101 Helsinki 09-621 3301 myynti@cerella.fi facebook.com/CerellaOy www.cerella.fi

Ikelite Vegavideovalo, 2200 lumenia, max 90m. 535€

Aquatica Amphibico Gates Ikelite Inon Nauticam NLS Patima Sea & Sea TLC

Nauticam alumiinikotelo Sony RX100 IV:lle, max 100m.

Alkaen 1035€.

Kahvat optiona Aquatica alumiinikotelo Panasonic Lumix GH4:lle, max 90/130m.

Alkaen 2400€ Nauticam alumiinikotelo Sony A7II/ A7RII/A7SII:lle, max 100m.

Alkaen 2850€ Nauticam alumiinikotelo SmallHD 5" 501/502 näytölle, max 100m.

Alkaen 1665€ Pidätämme oikeuden muutoksiin.

Sisältö

1/2016

16

Ralf Tötterströmin arkisto

Miika Härkönen

Ossi Käki/Yle Kuvapalvelu

26

22

Vakiot

Päivitykset

6 POHJOIS-NORJAN kirkkaat vedet ovat näkemisen arvoiset.

16 BALI ja paholaisrauskujen parvi olivat yksi maailmanympärysmatkan elämyksistä.

8 TYRSKYT Näin tehtiin elokuva Takaisin pintaan, TOP 3 muistoja sukelluksesta, Liikkuva tikku on vesiperhonen, Kirja kertoo Saaristosta, Uusia valiokuntia.

26 RALF TÖTTERSTRÖM ja palanen suomalaista sukellushistoriaa.

28 SM-KISAKUVIEN tuloksia ja tuomareiden mietteitä.

15 SEURAPALSTA 22 PERSOONA Ville Haapasalo.

24 NORPAT Norpparalli Salossa, Uudessa juttusarjassa esittäytyy ohjaaja.

32 KUVA-ALBUMI Jännittävä otos haista menestyi PM-kisoissa.

34 PAREMMAKSI KUVAAJAKSI Lisää vinkkejä kuvankäsittelyyn.

Helsingin optiikka

KANNEN KUVA Pekka Tuuri, Levitointi­näytös Parkilla, Sukellus­ kuvauksen SM-kisojen B-sarjan 2. palkinto.

8 % k ulutan luontoa säästäen (kimppakyydit, varustekierrätys tms.)

38 IKÄNÄKÖINEN SUKELTAJA tarvitsee ainakin lukulisät.

8 % a vustan ympäristötyötä tekevää organisaatiota 28 % n äytän kuvillani muillekin mitä pinnan alla tapahtuu 20 % v aalin vedenalaista kulttuuriperintöä 36% o sallistun rantojensiivoustalkoisiin

40 KOTIKOHDE Tankarin majakkasaari Kokkolan edustalla.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Pidetään huoli arvokkaista hylyistämme.

MITÄ TEET MIELUITEN YMPÄRISTÖN HYVÄKSI?

36 VAARAN PAIKKA Kaatialassa, mitä oikein tapahtui?

38

35 TINGI JA TÖRSÄÄ Varustelaukkuja.

Simo Sukeltaja:

Seuraavaksi kysymys: MIKÄ SAA TALKOOLAISET LIIKKEELLE KEVÄÄLLÄ ?

Vastaa Facebookissa!

Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry | Radiokatu 20, 00093 VALO | www.sukeltaja.fi | OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 | office@sukeltaja.fi | PÄÄTOIMITTAJA Alex Nieminen | aleksi.nieminen@sukeltaja.fi | TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila | kristiina.karila@sukeltaja.fi | TOIMITUS Kumppania Oy, Susanna Korkiatupa | Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori | puh. 044 589 6234 | susanna.korkiatupa@kumppania.fi | TOIMITUSNEUVOSTO Alex Nieminen, Stig Gustavsson, Susanna Kallama, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen | ULKOASU Kumppania Oy, Laura Karjalainen | KUVAPANKKI iStockPhoto | ILMOITUSMYYNTI Erja Joentausta | puh. 050 461 0929 | erja.joentausta@sukeltaja.fi| SUKELTAJA ILMESTYY helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa | PAINO Arkmedia | ISSN 1237-1688

1/2016 SUKELTAJA

3

Puheenjohtajan paikka on auki Sukeltajaliitto hakee uutta puheenjohtajaa. Oletko se sinä?

ASETU EHDOLLE Kevätkokous päättää 9.4. ehdollepanotoimikunnan valitsemasta, ja ehdollepanotoimikunta hakee ehdokkaita vaaliin. Hallitusvaali käydään Liiton syyskokouksessa 9.10. Helsingissä. Lähde mukaan kehittämään Liiton toimintaa asettumalla ehdolle puheenjohtajaksi tai hallituksen jäseneksi.

Sukeltajaliitto hakee uutta puheenjohtajaa, jolla on strategista näkemystä Liiton toiminnan kehittämisestä. Onko sinulla monipuolinen sukellustausta, palava halu edistää suomalaista sukeltamista ja osaat innostaa muita yhteiseen tekemiseen? Niillä pääsee jo pitkälle. Järjestötoiminnan tuntemuksesta on etua. Puheenjohtaja toimii näköalapaikalla kehittämässä suomalaista ja suomalaisten sukeltamista. Pystytkö antamaan aikaasi ja osaamistasi Sukeltajaliiton käyttöön?

MIKÄLI KIINNOSTUIT, OTA YHTEYTTÄ JO NYT: Aleksi Nieminen, puheenjohtaja, p. 0400 633 110, aleksi.nieminen@sukeltaja.fi tai Sari Nuotio, toiminnanjohtaja, p. 040 525 6336, sari.nuotio@sukeltaja.fi.

Saimaan järvileiri 30.7.–7.8.2016 Sukeltajaliiton juhlavuoden kunniaksi Itä-Suomen sukellusseurat järjestävät sukellusleirin PunkaharjuKitee-alueella, Saimaan vesistön kirkkaimmilla sukelluskohteilla. Tapahtumat ovat pääasiassa Puruja Pihlajaveden sekä Valkiajärven alueilla.

Leirialue on norpan kotivesistössä, joten tarkkasilmäisenä voit nähdä myös itse ”Nestorin” kivellä lepäämässä tai saatat törmätä siihen tervehtimässä sinua veden alla.

Mikä laiva, vene tai ryhmä sinua kiinnostaa tai mikä sukelluskohde on mielenkiintoinen? Voit valita päivittäin mihin osallistut. Voit osallistua leirille yhden tai useamman päivän ajaksi.

Järjestämme vesikuljetukset, hengityskaasut, turvallisen sukellusympäristön ja ohjatut sukellukset sekä majoitustilaa.

Saat kokea myös sisävesilaivojen ja -veneiden nostalgiaa!

Seuraa tiedotusta:

www.sukeltaja.fi > Juhlavuosi 2016

SEURAA FACEBOOKISSA! Lisätietoa päivitetään järjestelyjen edetessä. Tykkää leirin Facebook-sivusta, niin saat ilmoitukset omalle sivullesi. www.facebook.com/jarvileiri2016

Osallistu ja vaikuta!

Sukeltajaliitto kehittää viestintäänsä. Miten olemme onnistuneet? Vastaa kyselyyn www.sukeltaja.fi etusivun kautta.

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 VALO, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Elina Manninen

Olli Eeronheimo

Hyvää juhlavuotta, sukeltajat!

Alex Nieminen puheenjohtaja aleksi.nieminen@sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITON TOIMISTON jäsenpalvelussa työskentelevä Anne on uunituore sukeltaja; kortti on ollut taskussa viime lokakuusta lähtien. Kurssille hän innostui työnsä vuoksi, mutta on tuntenut vetoa veteen jo kauan.

– Olen aina tykännyt uimisesta, ja sukelluksesta innostuin vuonna 2011 Thaimaan lomalla, kun kävin snorklaamassa. Minua kiinnostaa vesiympäristö ja kaikki mitä siellä on. Kun tulin töihin Sukeltajaliittoon, ajattelin, että voisin haastaa itseni ja mennä peruskurssille.

Kurssin käyminen auttaa myös työssäni, kun ymmärrän mitä sukellus vaatii ja mitä kaikkea siihen kuuluu.

Anne suoritti kurssin helsinkiläisessä sukellusseura H2O:ssa ja kehuu saamaansa hyvää koulutusta.

Sukeltajaliitto täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Sukellusseurat ympäri Suomen ovat järjestämässä juhlavuoden tapahtumia, ja mikäpä olisikaan parempi tapa juhlia merkkivuotta kuin sukeltaminen! Juhlavuosi antaakin seuroille hyvän syyn kehittää omia tempauksiaan ja houkutella siten uusia ystäviä sukeltamisen pariin.

Kesään on vielä hyvin matkaa. Tässä onkin työtehtävä kaikille seuroille: miettikää yhdessä ja erikseen kuinka voisitte omalta osaltanne, omalla paikkakunnallanne hyödyntää juhlavuotta erilaisilla tempauksilla ja/tai tapahtumilla.

Elokuvateattereissakin näytetään viettävän sukeltamisen juhlavuotta. Parhaillaan teattereissa pyörii kaksikin vedenalaiseen maailmaan liittyvää elokuvaa, upea suomalaista järviluontoa avaava Järven tarina sekä Norjan luolasukellusonnettomuudesta kertova Takaisin pintaan. Molemmat, tunnelmaltaan hyvin erilaiset, elokuvat kannattaa jokaisen sukelluksenystävän käydä katsomassa.

Sukellusturvallisuudesta kirjoitin ensimmäisessä pääkirjoituksessani puheenjohtajana. Mustaa vuotta 2014 on seurannut poikkeuksellisen hyvä vuosi sukellusturvallisuudessa. Vuonna 2015 ei Suomessa sattunut yhtäkään kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta. Toivottavasti tämä hyvä trendi jatkuu. Sukellusharrastukseen liittyy aina riskejä, ja Liiton tehtävä on koulutuksen avulla tehdä sukeltamisesta mahdollisimman turvallista. Kiitos kaikille sukellusaktiiveille – ja erityisesti kouluttajille – siitä hyvästä työstä, jota he tekevät turvallisen sukeltamisen eteen.

Sukeltaminen on monimuotoinen harrastus. Yksi Liiton tämän vuoden keskeisistä tavoitteista on edistää vedenalaisten harrastusten monimuotoisuutta.

Fokuksessa on tänä vuonna erityisesti vapaasukellus. Kesäkuun lopussa Turussa järjestetään lajin maailmanmestaruuskilpailut, joka on vuoden ehdoton kohokohta.

Olen ilmoittanut jo puheenjohtajaksi pyrkiessäni, että tulen hoitamaan tätä luottamustointa vain yhden kaksivuotiskauden. Näistä se jälkimmäinen on nyt alkanut. Kuten seuroihin, myös Liiton toimintaan kaivataan lisää tekijöitä. Tekemistä riittää kaikille, oli kyse sitten valiokuntatyöskentelystä, työryhmistä tai hallituksesta. Mitä innokkaampi ryhmä meillä on tekemässä työtä seurojen hyväksi, sitä parempaa työtä teemme. Oletko sinä kiinnostunut viemään Sukeltajaliittoa kohti seuraavaa 60:tä vuotta?

Hyppää mukaan toimintaan!

– Seurassa on mukavaa porukkaa. Tunnen olevani turvassa, kun menen veteen heidän kanssaan. Vaikein taito oppia oli maskin tyhjennys. Oli hankalaa puhaltaa nenän kautta ja tuntui inhottavalta, kun vettä meni nenään.

Nyt pitäisi harjoitella vaan paljon, että uskaltaisin lähteä vaikkapa ulkomaille sukeltamaan.

Harkitsen osallistumista kesällä Saimaan järvileirille, Anne tuumii.

Vapaa-aika hänellä kuluu lentopallo- tai jalkapalloharjoituksissa tai välillä uimassa ja kuntosalilla. Anne myös laulaa VALO-talon kuorossa.

Lue sivulta 9 mitä mieltä Anne oli Suomalainen maisema – saaristo -kirjasta.

Anne Kettunen, Vantaa

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

1/2016 SUKELTAJA

5

Matkalaukku

Näkymä sisävuonolle ja kapeaan salmeen, jossa voi virtasukeltaa. Suojaisessa vuonossa on helppo sukeltaa tuulisellakin säällä.

Etualalla osa Engenesin kylästä.

Ruskaretkellä S Pohjois-Norjassa Andörjan saari Norjassa, Lofoottien yläpuolella, on ollut jyväskyläläisen Sammakot ry:n matkakohteena useita kertoja. Andörjalle on tehty matkoja huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana. Näissä pohjoisissa vesissä on omanlaisensa ympäristö, joka yllättää positiivisesti ensikertalaisen. Saarella pääsee kokeilemaan myös virtasukellusta.

JOUNI HIRVONEN Kuvat Jouni Hirvonen, pinta-kuvat Heli Hiltunen

6

1/2016 SUKELTAJA

aarella voi sukeltaa pystysuorilla seinämillä ja jyrkänteillä ja myös loivasti syvenevillä alueilla. Paikan erikoisuutena on mahdollisuus tehdä virtasukelluksia meren ja saaren sisäosiin aukeavan sisävuonon välisessä salmessa. Salmi on matala, 4–5 metriä, ja vuorovesitaulukon mukaan voi valita sopivan virtauksen. Tämä ”ränni” onkin suosittu sukelluskohde kalaparvien ja salmen pohjan kauniin kasvuston vuoksi, ja ilmainen kyyti tuo myös hauskan lisän tähän kohteeseen.

RUNSAASTI KALAA JA MERITÄHTIEN YHDYSKUNTA

Andörjan ympäristö on erittäin kalaisaa aluetta, ja siellä voikin vain käydä noutamassa herkullisen päivällisen vuonon pohjasta.

Vuono näyttää olevan kampeloiden suosiossa silloin, kun vesi virtaa sisäänpäin. Vanhan simpukkafarmin pohjalta löytää kissakaloja. Pallas, turska ja seiti kuuluvat myös usein vastaan tuleviin lajeihin.

Engenesin kylä sijaitsee suojaisella alueella ja merelle pääsee useimmiten ongelmitta. Aallokon käydessä liian kovaksi voi ajaa autoilla vanhalle kalankasvatuslaitokselle sisävuonon rantaan.

Kuva on otettu sillalta meren ja vuonon välisessä salmessa.

Veneellä saa “virtarallin” uusittua kätevästi.

Vanhalla kalankasvattamolla voi ihastella isoa meritähtiyhdyskuntaa.

Vinkkejä matkalle PAIKALLISET MAJOITUSYRI TTÄJÄT tarjoa-

vat veneitä ja majoitusta niitä tarvitseville.

Saarella toimii kaksi alan yrittäjää, Andörja adventures ja Andörja havfiskesenter.

Ensimmäinen tarjoaa majoitukset erillisissä taloissa, joissa on tilat kuudelle hengelle bonuksena piharakennus, jossa on saunatilat. Molemmat ovat hyvälaatuisia paikkoja, joissa on suihkut ja runsaasti tilaa.

Sieltä löytyy melkoinen meritähtien yhdyskunta 3–8 metrin syvyydestä, eli paikka on helposti myös aloittelevan sukeltajan ja snorklaajan tavoitettavissa.

HYVÄ VAIHTOEHTO KAUKOMAILLE

Sukellukset on mukavampi tehdä kuivapuvussa, mutta kesäaikaan myös märkäpuvulla tulee toimeen. Veden lämpö ei kesälläkään ylitä 15 astetta ja syyskuussa liikutaan 9–10 asteen tienoilla. Huhtitoukokuun vaihteessa sukelletaan 4–5 asteen lämpötiloissa.

Upeat maisemat pinnalla ja pinnan alla tarjoavat vaihtoehdon etelän matkoille. Saarella voi retkeillä, käydä katsomassa saksalaisten sota-ajan tykkibunkkeria ja ovatpa sitkeimmät valloittaneet vuortenhuippujakin.

www.andorja-adventures.com www.nordicfishing.fi

1/2016 SUKELTAJA

7

Tyrskyt

Vapaasukelluksen MM-kisat lähestyvät Sukeltajaliitto isännöi vapaasukelluksen allaslajien MM-kisoja tulevana kesänä Turussa.

Ilmoittaudu nyt vapaaehtoiseksi mukaan järjestämään onnistunutta kisaviikkoa.

maailman parhaat sukeltajat yhteen kilpailemaan pituussukellukses-

Kilpailun taso on noussut

sa ja hengenpidätyksessä. Tänä vuonna kilpailua isännöi Sukeltajaliit-

VAPAASUKELLUKSEN HARRASTAMISESSA ja etenkin kilpai-

to Turussa 25.6.–4.7. Kilpailuun odotetaan reilu sata osallistujaa yli 20

lemisessa korostuu oman kehon ja mielen hallinta. Tavoitetta

maasta, ja hienot olosuhteet Impivaaran uimahallissa luovat mahdolli-

ei kuitenkaan pyritä saavuttamaan itsensä pakottamisen vaan

suuden kovatasoiseen kilpailuun. Esimerkiksi pituussukelluksessa hä-

rentoutumisen kautta, mikä luo lajin harrastamiseen ja kilpailui-

VAPAASUKELLUKSEN allaslajien MM-kilpailu kerää joka toinen vuosi

tyytellään jo 300 metrin rajaa. Tapahtuma on Sukeltajaliiton juhalvuoden päätapahtuma.

Juhla- ja kisatunnelmasta voi tulla nauttimaan paitsi katsojana myös kisatalkoolaisena. Talkoolaisille on tarjolla monenlaisia tehtäviä, joissa pärjää positiivisella asenteella ja sitoutumalla tehtäväänsä. Vapaaehtoisia tarvitaan muun muassa autokuskeiksi, videokuvaajiksi ja

hin avoimen ja positiivisen ympäristön. Toisaalta kilpasukellus on haastavaa urheilua siinä missä muutkin kilpalajit. Lajin kasvun myötä harjoittelun ammattimaisuus ja kilpailun taso ovat nousseet tasaisesti. Pituussukelluksessa ollaan tänä vuonna jo lähellä 300 metrin rajaa, ja Suomen MM-kisan tavoitteena on luoda paras mahdollinen ympäristö tämän toteutumiseksi.

turvasukeltajiksi. Hommiin voi tulla lyhyemmäksikin aikaa.

Lisätietoa tehtävistä saat Mikko Anttoselta, manttone@gmail.com, tai www.sukeltaja.fi Tehtäväpankista.

Tule mukaan kokemaan ja tekemään kanssamme upeat kisat kesäiseen Turkuun!

Lisätietoja Tehtäväpankista

www.sukeltaja.fi

Elina Manninen

MIKKO ANTTONEN

8

1/2016 SUKELTAJA

Kaunis saaristomme KIRJA Monet Suomen rannikkokaupunkien

Etenkin talvikuvat tekivät vaikutuksen. Eri-

asukkaat viettävät luontevasti kesänsä saa-

koisuutena kirjassa ovat panoraamakuvat,

ristossa. Veneilykulttuuri elää siellä vahvana.

jotka levittyvät näkyviin neljän sivun levyise-

”Myö lähtää saaree” on tuttu sanonta Kot-

nä. Tällainen kuva antaa katsojalle lähes ho-

kassa. Raumalla puolestaan leskeksi jääneelle

risonttiin yltävän perspektiivin maisemaan.

rouvalle kerrotaan lausuttavan surunvalitte-

Korkealaatuisen kuvituksen takana on joukko

lut näin: ”Kumne paat silt jäi?”. Nämä lauseet

ammattiluontokuvaajia.

löytyvät Suomalainen maisema -kirjasarjan

Lukukokemuksena kirja oli miellyttävä,

uusimmasta osasta, joka kertoo saaristosta.

kun kunkin osan tietopohjaisen tekstiosuu-

Kirjassa kuvaillaan saariston syntyvaihei-

den jälkeen sai lepuuttaa silmiään kauniis-

ta ja jääkauden vaikutusta maaperään. Kuva

sa maisemissa. Ei mitenkään sokeroidun kau-

Källskärin kannusta, neljä metriä korkeasta

niissa, vaan useimmiten kauniin pelkistetyissä

luonnon taideteoksesta Ahvenanmaan Köka-

kuvissa saariston monipuolisesta luonnosta.

rissa, on hieno esimerkki tästä.

Ihmisen käden jälki näkyy kuvissa majakoina,

Perämerellä maaperän kohoaminen on edelleen selvimmin nähtävissä. Teos esittelee maisemallisen muutok-

luotsitupina ja satamina.

Kirja sopii luettavaksi kaikille saaristoluonnosta kiinnostuneille.

sen sen kuljettaessa lukijaa Suomen itärajalta Suomenlahdelta Saa-

Tekstit ovat myös englanniksi, joten kirjaa voi suositella myös ulko-

ristomerelle, Ahvenanmaalle ja sieltä edelleen Selkämeren ja Meren-

maalaiselle lukijalle vaikkapa lahjaksi.

kurkun kautta Perämerelle. Tiesitkö, että täällä pohjoisen perukoilla

ANNE KETTUNEN

Suomen rannikkoseuduilla on liikkunut ihmisiä jo 4000 vuotta sitten?

Usein saaristosta näkee kesäaikaan otettuja valokuvia. Tämä teos esittelee saariston luontoa ja eläimistöä kaikkina vuodenaikoina.

LÄHDE: Arno Rautavaara (toim.): Suomalainen maisema – Saaristo,

Docendo Oy 2015

Koti kulkee toukan mukana KALA Vesiperhoset (Trichoptera) ja perhoset (Lepidoptera) ovat kehittyneet samasta kantalajista. Perhosten toukat siirtyivät elämään maalle, kun taas vesiperhosten eli sirvikkäiden toukat jäivät kehittymään vetiseen maailmaansa. Aikuiset erottaa vesiperhosten karvaisista ja perhosten suomuisista siivistä.

Sirvikkäiden toukkia kutsutaan sirreiksi. Ne elävät yleensä makeassa joko seisovassa tai virtaavassa vedessä, mutta sirrejä löytää myös vähäsuolaisesta murtovedestä. Sirrivaihe kestää vuoden, harPekka Tuuri

vemmin kaksi, jonka jälkeen toukka koteloituu silkkiin ja kasvaa kotelon sisällä aikuiseksi. Kun sirri on valmis kuoriutumaan, kotelo nousee pintaan ja aikuinen vesiperhonen ryömii ulos.

Vesiperhosten toukilta löytää kolme eri elintapaa. Yksi ryhmä ei tee vartalonsa suojaksi lainkaan koteloa, ja niillä ruumis onkin kovempi kuin muilla sirreillä. Toisen ryhmän toukat elävät myös koteloitta, mutta kutovat erittämästään silkistä verkkopyydyksiä ja jopa 20 cm

Sukeltaja tietää kohdanneensa vesiperhosen toukan, kun jää ihmettelemään pohjassa määrätietoisesti etenevää pientä tikku- tai lehtikasaa.

pitkiä rysiä, joilla pyytävät virtaavasta vedestä ravintoa. Kolmannen ryhmän sirrit rakentavat itselleen silkistä ja pikkukivistä, kasvinpalois-

suurentavat koteloaan etupään puolelta – kotelo yleensä sekä leve-

ta ja muusta ympäröivästä materiaalista kotelon, joka suojaa niiden

nee että pitenee, kun toukka kasvaa ja kiinnittää koteloon silkillä lisää

herkkää ja pehmeää vartaloa.

rakennusmateriaalia.

Vesiperhosen toukan kotelo kertoo usein, mistä lajista on kyse.

Ravinnonkäytön mukaan vesiperhosten toukat voidaan jakaa sii-

Tietyt lajit rakentavat yleensä samanmuotoisen kotelon. Kaikki ko-

vilöijiin (pyydystävät verkoillaan eläinplanktonia, kalanpoikasia, hyön-

telot ovat auki molemmista päistä. Takapäästä otetaan vesi sisään ja

teistoukkia jne.), laiduntajiin (nakertavat pinnoilta levää, bakteeri-

happi otetaan käyttöön joko kiduksilla tai suoraan toukan ihon läpi.

kasvustoja, sienieläimiä jne.), pilkkojiin (jyrsivät pohjalle vajoavaa

Etupäästä kurkistaa ulos toukan pää ja sen eturaajat, joilla se vetää it-

kasviainesta) ja petoihin (saalistavat hyönteistoukkia ja vesiselkäran-

seään ja koppaansa pitkin vesistön pohjaa. Sirrin etupää on kovempaa

gattomia).

kitiiniä kuin pehmeä takapää, joka pitää suojata. Kasvaessaan sirrit

ESSI KESKINEN

Uudet valiokunnat SUKELTAJALIITOLLE syntyi kolme uutta valiokuntaa vuoden

alusta, kun isoksi kasvanut Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta päätettiin jakaa tehtävien mukaan. Uusia valiokuntia ovat Ensiapukoulutusvaliokunta, Vapepa-valiokunta ja Turvallisuusvaliokunta. Laitesukellusvaliokunta vastaa edelleen laitesukelluksen kouluttajakoulutuksesta, turvallisuustyöstä ja lajin kehittämisestä.

Ensiapukoulutusvaliokunta kehittää sukeltajille suunnattua DAN-ensiapukoulutusta ja kouluttaa DAN-kouluttajat. Vapepavaliokunta järjestää ja kehittää Vapepa-sukeltajakoulutusta ja kehittää yhteistyötä Vapepa-sukeltajia käyttäviin viranomaisiin.

Lähde mukaan toimintaan ONKO SINULLA AIKAA tunti, päivä tai enemmän? Kiinnos-

taako sinua tehdä työtä suomalaisen sukelluksen hyväksi?

Sukeltajaliito tarjoaa monenlaisia vapaaehtoistöitä sukeltajille – kaikenlaista osaamista tarvitaan. Voit sitoutua lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa ja tehdä niitä hommia, jotka juuri sinua kiinnostavat. Tällä hetkellä Tehtäväpankissamme haetaan mm. jäseniä Laitesukellusvaliokuntaan ja tekniikkasukelluksen työryhmään sekä Nuorisovaliokuntaan. Vapaasukellusvaliokunta hakee mm. turvasukeltajia vapasukelluksen MM-kisoihin Turkuun 25.6.–3.7.

Katso kaikki vapaaehtoistyöt ja tarkemmat ohjeet

www.sukeltaja.fi > Tehtäväpankki

Turvallisuusvaliokunta koordinoi Liiton ja seurojen turvallisuustyötä, osallistuu aktiivisesti sukellusonnettomuuksien seurantaan ja hoitaa yhteyksiä viranomaisiin onnettomuustutkinnassa.

Valiokuntia on kaikkiaan kymmenen, ja niiden tehtävät ja yhteyshenkilöt löytyvät

www.sukeltaja.fi > Liitto > Valiokunnat

10

1/2016 SUKELTAJA

Myös Liiton puheenjohtajan paikka on auki ensi vuoden alusta lähtien.

Puheenjohtaja valitaan Liiton syyskokouksessa 9.10. Helsingissä.

E i sittenkään Hanneke MUSEOVIRASTO on tutkinut viime keväänä

Jussarössä tehtyä hylkylöytöä, jonka arveltiin olevan vuonna 1468 uponnut Hanneke Vromen holkki. Hylystä irrotetut puukappaleet on analysoitu tanskalaisessa ajoituslaboratoriossa dendrokronologisella analyysilla, joka kertoo puun kasvupaikan ja kaatoajankohdan. Näytteet ovat tammea, joka on kaadettu noin vuonna 1715, joten Minna Koivikko, Museovirasto

ne eivät kuulu keskiaikaiseen Hanneke Vromen alukseen.

Alueelle on haaksirikkoutunut useita aluksia eri aikoina, joten siellä on edelleen paljon tutkittavaa. Museovirasto pitää mahdollisena, että joukossa on myös keskiaikaisia hylkyjä. Ne tosin voivat olla hautautuneena pohja-ainekseen, joten löytäminen voi olla haastavaa.

KRISTIINA KARILA

Ajoitusnäytettä nostetaan pintaan. Kuvassa Tuomas Hiltunen (vas.), Immi Wallin ja Päivi Jantunen.

Urheilusukeltajat ry 60. juhlavuosi Urheilusukeltajat ry juhlii 60 v. taivaltaan 09.04.2016 klo 16.00. Kaikki sukeltajat ja sukellushenkiset ovat tervetulleita juhlimaan kanssamme. Juhlapaikkana toimii Ravintola Bank, Unioninkatu 20, 00130 Helsinki.

Ohjelma: klo 16.00

Tervetuliaissanat ja maljan nosto Puheenjohtajan avaussanat: Onnea 60-vuotias Urheilusukeltajat ry Liiton tervehdys

Kutsu Sukeltajaliiton kevätkokoukseen Kevätkokous järjestetään la 9.4. Helsingissä, Bankin pankkisalissa, Unioninkatu 20.

Ohjelma: klo 12.15–12.45

Valtakirjojen tarkastus

klo 13.00

Vuosikokous alkaa

Ennen varsinaisia vuosikokousasioita Risto Sajaniemi esittelee uudistunutta Hylyt.net-palvelua ja palkitaan Vuoden Parhaat.

Pyydämme ilmoittautumaan kokoukseen www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta.

Kokousasiakirjat löytyvät Materiaalipankista > Hallinnolliset dokumentit > Kevätkokous

klo 16.15

John Nurminen säätiö Annamari Arrakoski-Engardt: Kulttuuriperintö hyvin voivassa Itämeressä

klo 16.45

Subzone Immi Wallen: Pohjoisen Itämeren hylyt

klo 17.15

Urheilusukeltajat ry Antti Saarnio: Laitesukelluksen alkutaival Suomessa

Kokoukseen ja seuran juhlaan saapuville on varattuna majoituskiintiö Sokos Hotelli Helsingistä, Kluuvikatu 8.

Hinnat 1 hh 85 €, 2 hh 98 €. Varaukset puhelimitse 020 1234 600 tai sokos.hotels@sok.fi. Varaustunnus BSUK160408. Kiintiövaraus on voimassa 26.03. asti.

klo 18.00

Illallinen

Tervetuloa!

klo 20.00–24.00

Illanviettoa DJ

Illalliskortti 68 €/hlö ja 35 €/hlö (alle 18-vuotias). Hinta sisältää menun, aperitiivin, kaksi kaatoa viiniä illallisen aikana, kahvin sekä eteispalvelumaksun. Illallismenu nähtävissä seuran verkkosivuilla. Tervetuloa!

Ilmoittautumiset 15.03. mennessä www.urheilusukeltajat.fi Pukukoodi: juhlapuku / tummapuku.

Janne Suhonen

Takaisin pintaan on koskettava tarina DOKUMENTTIELOKUVA Takaisin pintaan kertoo vuonna 2014 tapah-

KUVAUSKALUSTOA

tuneen Norjan luolasukellusonnettomuuden uhrien nosto-operaati-

Kamerana Janne Suhosella oli Canonin järjestelmäkamera, jolla saa vi-

osta.Sukelluskuvaaja Janne Suhonen oli yksi niistä kokeneista luola-

deokuvaa. Valaisussa käytettiin LED-videovaloja, jotka ovat luotetta-

sukeltajista, joita pyydettiin mukaan, kun nostoa alettiin suunnitella.

via, kompakteja, palavat pitkään ja kestävät pieniä kolhuja paremmin

Hän tunsi luolaston ja halusi auttaa.

kuin HID-valot. Luolissa varusteiden täytyy olla monikäyttöisiä, joten

Divers of the Dark -ryhmän Janne Suhosella ja Antti Apusella oli

valaisinten akuista saa virtaa myös esimerkiksi lämpöliiville. Muilla su-

ollut jo vuodesta 2010 työn alla dokumentaarinen sarja luolasukelta-

keltajilla oli lisäksi niin sanottuja kylmiä kameroita kypärässä ja skoot-

misesta, jossa he halusivat esitellä lajia suurelle yleisölle. He olivat ku-

terissa, mitkä vain tallentavat näkymiä ilman että niitä ohjataan. Niillä

vanneet sitä varten suomalaisen ryhmän sukelluksia eri luolakohteis-

kuvattiin muun muassa uhrien laitteita ja mittareita viranomaistutkin-

sa. Onnettomuus Plurassa muutti kaiken.

taa varten. Elokuvaan päätyi materiaalia pintakuvauksista, kolmelta

– Kun kuulin nosto-operaatiosta, tajusin heti, miten poikkeuksellisesta suunnitelmasta oli kyse. Pyysin lupaa saada dokumentoida operaatiota ja se myönnettiin. Oli tärkeää taltioida operaatio jo sen-

sukellukselta sekä kypärä- ja skootterikameroista että Janne Suhosen kuvaamana ja myös kypäräkameroista kohtalokkaalta sukellukselta.

Divers of the Dark -ryhmä suuntaa seuraavaksi Ruotsin Lappiin

kin vuoksi, että tällaista ei ollut ennen tehty. Mietin asiaa vielä lisää, ja

kuvaamaan pitkään tutkittua luolaa, jossa on sulakaudella mahdoton-

tunsin, että tässä on tarina jonka pitäisi tulla kerrotuksi. Ehdotin tuo-

ta sukeltaa veden sameuden vuoksi. Kesällä keskitytään jälleen Itä-

tantoyhtiön mukaan ottamista, ja kaikki osapuolet hyväksyivät sen.

meren hylkylöytöihin.

Tämän jälkeen emme ole juurikaan vaikuttaneet elokuvan syntyyn,

KRISTIINA KARILA

vaan se on ollut tuotantoyhtiön vastuulla. Omaisten toiveita on kuunneltu koko prosessin ajan, Janne Suhonen sanoo.

TAKAISIN pintaan -elokuva tulee ensi-iltaan 19.2.

RASKAS JA VAIKEA OPERAATIO veden äärelle.

– Varusteita oli yhteensä varmaan noin tuhat kiloa. Ne kuljetettiin moottorikelkalla majapaikastamme romahtaneen luolan reunalle

JANNE SUHONEN on hel-

ja siitä köysiradalla luolan suuaukolle. Siitä vielä ne piti saada ahtaan

sinkiläinen valokuvaaja ja

kuivaluolan läpi veden äärelle ihmisketjussa siirtämällä. Tämä ei oli-

sukelluskuvaaja. Tällä hetkel-

si onnistunut niin tiukassa aikataulussa ilman paikallisten apua, hän

lä sukelluskuvaus työllistää

kertoo.

hänet lähes kokonaan. Hänet

Sukellussuunnitelman mukaan luolaston syvään ahtaaseen osaan lähti vain kaksi nostajaa. Toinen ryhmä eli Janne Suhonen, valomies ja kaksi muuta sukeltajaa lähtivät heitä vastaan tarkoituksena kohdata 90 metrissä ja tuoda uhrit ja varusteet pintaan. Syvätiimi toimikin nopeasti, joten kohtaaminen tapahtui jo 30 metrissä.

– Minun roolini oli kuvata, paitsi jos tarvittiin apukäsiä. Silloin kuvaaminen on toisarvoista. Teimme etukäteen valaisusuunnitelman,

12

Kuka?

tunnetaan Divers of the Dark -ryhmästä ja Sukellus pimeyteen -kirjasta.

– SUOMESSA ON TAITAVIA

kuvaajia, koska heidän on täytynyt opetella laji Suomen haastavissa olosuhteissa.

koska luolissa on pilkkopimeää eikä sukeltajien valaisinten pistemäi-

Minulle videokuvaus on omin tapa tallentaa asioita, sillä haluan

sistä valoista ole paljoakaan iloa, hän kertoo.

kertoa kuvillani tarinoita.

1/2016 SUKELTAJA

Sami Paakkarinen

Operaation suurimpia ponnistuksia oli varusteiden saaminen luolaan

Juhlavuonna tapahtuu KULUVA vuosi 2016 on Sukel-

tajaliiton 60-vuotisjuhlavuosi.

Tuomme sukellusta esille ympäri vuoden sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Seurojen omista tapahtumista syntyy juhlavuoden tapahtumaketju, josta kerromme kaikilla kanavillamme.

Toivommekin, että seurat nimeäisivät jonkun vuoden 2016 tapahtumistaan juhlavuoden tapahtumaksi ja hyödyntäisivät juhlalogoamme sen viestinnässä. Tapahtuma voi olla esimerkiksi intro, kurssi, leiri, ralli, sukellusretki, rantojensiivoustalkoot, klubi-ilta tai mitä tahansa seuratoimintaa.

Ilmoita seurasi juhlavuoden tapahtuma ja toimitamme sinulle logon ja ohjeet sen käyttämiseen kristiina.karila@sukeltaja.fi.

JUHLAVUODEN TAPAHTUMIA Swedish Mine Diving -ilta 24.3. Ravintola Cantina West, Helsinki Melqqu nuorten laitesukellusleiri 10.–12.6. Loppi Vapaasukelluksen allaslajien MM-kilpailut 25.6.–4.7. Turku Saimaan järvileiri 30.7.–7.8. Itä-Suomi LISÄÄ juhlavuoden tapahtumia www.sukeltaja.fi > Juhlavuosi 2016

Lasse Mustakoski

HOSSAN SUKELLUSLEIRI 3.7.–8.7.2016 Tule sukeltamaan kirkkaisiin vesiin Suomussalmen Hossaan Leirin ohjelmassa mm.

• Vedenalaisia puutöitä • Taitorataa • Suunnistusta • Nostoja • Etsintää Leirin hinta on 450 € (sis. sukellukset, majoitus, ruokailut) Lisätietoja 050 9192 405/ Heli Raittinen Lisätietoja ja ilmoittautuminen www.sukellus-hossa.fi Facebook /Hossan sukellusleiri

Uusi lelu allastreeniin

Lääkärimme jatkavat sukeltajien palveluita: harrastus-­‐ ja amma5sukellustarkastukset, sukeltajantaudin epäilyt sekä jälkitarkastukset

VINKKI Torpedon mallinen vesilelu sopii monenlaiseen allastreeniin. Se sujahtaa helposti kymmenenkin metriä pinnan alla. Lelua voi heitellä snorklaten tai vapaasukeltaen, ja laitesukeltajalle heittely on erinomaista tasapainotuksen harjoittelua. Heittele kaverille tai maaliin tai vaikka renkaan läpi. Tästä tykkäävät sekä lapset että aikuiset!

Jari Suvilehto Diacor, Ruoholah2 p. 09-­‐7750800 www.diacor.fi

Juha Kuokkanen Diacor, Ruoholah2 p. 09-­‐7750800 www.diacor.fi

Anne Räisänen-­‐Sokolowski Meilahden kolmiosairaala p. 010-­‐3281900 www.hyksin.com

TOP 3

Sukellusmuistot

Älykkäitä ahvenia, ystävällisiä seeprahaita Mitkä hetket muistuvat mieleen kirkkaimpina muistoina sukellusuran varrelta? Niitä on varmasti jokaisella useampia, tässä muutama esimerkki Helena Jaatiselta.

Kuvat: Helena Jaatisen arkisto

1

PORKKALAN AHVENET AIVAN sukellusurani alkuvuosina seuramme suoritti Meri-

museolle inventointia venäläisen linjalaivan tuhoutumispaikalla Porkk­alassa. Olimme parini kanssa kiinnittämässä köysiä kaistainventointia varten. Odottaessani hiljaa paikallani valmis-merkkiä köyden toisesta päästä joukko ahvenia kerääntyi uteliaina aivan maskini eteen ihmettelemään, mikä tyyppi heidän alueelleen oli eksynyt. Tuijottelimme siinä toisiamme muutaman minuutin. Sen jälkeen olen ollut tästä vakuuttunut: kalat ovat selvästi älykkäitä ja tuntevia olioita, toisin kuin olin luullut. Tapasin tervehtiä näitä uusia kavereitani myös myöhemmillä sukelluksilla.

2

HYLKEET ULKOLUODOILLA OLEN saanut kerran nauttia myös hylkeiden seurasta Utöstä kaakkoon alue-

Porkkalan Kallbådanilla tein monia onnistuneita ja mieleenpainuvia sukelluksia. Eräällä sukelluksella löysin sieltä ennen tuntemattoman hylyn. Nykyisin tuokin tienoo on hylkeiden suojelualueena eikä siellä voi enää juurikaan sukeltaa.

vesirajalla sijaitsevilla ulkoluodoilla. Nykyisin alue on hylkeiden suojelualue.

Vesi oli kristallinkirkasta matalikolta alas, maisemat upeita, kallioita, kuruja ja jyrkänteitä. Näimme suuria määriä pienenpieniä kalanpoikasia ruokailemassa; oikea Itämeren lastentarha! Sukelluksen lopuksi nousimme matalahkon karin päälle makoilemaan, ja samassa joukko hylkeitä alkoi pyöriä ympärillämme. Jotkut tulivat parin metrin päähän tervehtimään kömpelöitä oliota, joita ne epäilemättä olivat koko sukelluksen ajan salaa seuranneet.

3

RIUTTA ANDAMAANIENMERELLÄ JOSSAIN kaukana Andamaanienmerellä on vedenalainen riutta keskellä ei

mitään. Riutan pystyy kiertämään yhden sukelluksen aikana, joskin yhdellä sivustalla on usein kova virta. Täällä pääsimme silittämään seeprahaita, seuraamaan pallokalan uhittelua sekä ihmettelemään riutan lukemattomia muita kaloja. Jo pois suunnistaessamme koimme kuitenkin sukelluksen Grande Finalen: upeat parimetriset riuttahait ilmestyivät syvästä sinisestä

14

Kuka?

HELENA JAATINEN

toimi Sukeltajaliiton (silloin Suomen Urheilusukeltajain Liitto) puheenjohtajana vuosina

uteliaina seuraamaan puuhiamme. Jäimme hetkeksi paikallemme niitä ihaile-

1991—1996 ja on

maan, kunnes oli pakko palata pintaan.

Liiton kunniajäsen.

1/2016 SUKELTAJA

Seurat

Lohjalaiset turvaamassa LOHJAN urheilusukeltajat toimivat turvasukeltajina Avantouinnin SM-kilpailuissa 29.–31.1. Tapahtumassa oli lähes tuhat osallistujaa kolmen päivän aikana.

– Meitä oli yhdeksän sukellusp­enaa noin kolmen tunnin vuoroissa sukelluspareittain vahtimassa uimareita. Meillä oli koppi ratojen vieressä, jossa oli peräti infrapunalämmitin katossa lämmittämässä kuivapukuun ja kaikkiin sukellustamineisiin sonnustautunutta turvasukeltajaa. Oli varsin lämmin eläEsa Tammio

mys, ainakin verrattuna avantouimareihin, jotka 2-asteisessa vedessä kauhoivat huimia aikoja 25 metrin radalla.

Nopein taisi olla 15.5 sekuntia, kertoo mukana ollut Esa Tammio.

Vesirajaa turvasukeltajan silmin. Kuivapuvussa tarkeni mukavasti.

Seurat hyötyvät avoimesta viestinnästä SUKELLUSSEUROISSA pohditaan keinoja

jaoksella (esim. meriarkeologia, kouluttajat,

– Meillä on ollut halu uudistaa asioita ja

pitää seura vireänä ja vetovoimaisena. Hel-

video- ja valokuvaus) on oma listansa, ja ne

ihmiset ovat ottaneet itselleen sopivia roole-

sinkiläisessä Sukellusseura H2O:ssa kohen-

toimivat varsin itsenäisesti, hän kertoo.

ja vapaaehtoisesti. Nyt se työ alkaa tuottaa

seuraa kohtaan on lisääntynyt.

Kiinnostus syntyy, kun avoimesti ja aktiivisesti kerrotaan mitä seurassa tapahtuu.

Sosiaalista mediaa Sanna Paukku pitää noinnin kannalta.

– Meillä on avoimet Facebook-sivut, ja

Tätä varten seuran nettisivusto päivitettiin

jaamme siellä tietoa kaikista tapahtumis-

modernimmalle alustalle, koska vanha ko-

tamme. Kannustamme myös eri jaoksia

ettiin hankalaksi käyttää. Päivitysoikeuksia

sekä jäseniämme jakamaan siellä kuviaan ja

myös jaetaan laajemmalle joukolle niin, että

juttujaan, jotta sivu pysyy aktiivisena ja kiin-

kaikki seuran vastuurooleissa olevat toimi-

nostavana kävijöille. Esimerkiksi esittelyil-

henkilöt voivat päivittää sivuja.

taamme tuli tosi paljon porukkaa, kun tiedo-

– Näin homma ei muodostu liian raskaaksi kenellekään, sanoo Sanna Paukku H2Osta.

– Myös sähköpostilistoja uusittiin helpommin hallittaviksi, ja kiinnitämme enem-

tulosta, toteaa Sanna Paukku.

tärkeänä paitsi tiedottamisen, myös markki-

timme siitä Facebookissa. Seuraamme myös päivitysten kautta saavutettua näkyvyyttä Facebookissa, hän sanoo.

H2O:lla on jäsenistössään myös graafis-

män huomiota siihen, että jäsenten sähkö-

ta osaamista, joten seuran logo ja visuaalinen

postiosoitteet ovat ajan tasalla. Jokaisella

ilme on uudistettu vapaaehtoistyönä.

Shutterstock

nettiin viestintää, ja sen myötä kiinnostus

Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta?

Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan. Laitetaan hyvät esimerkit jakoon.

Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

1/2016 SUKELTAJA

15

16

1/2016 SUKELTAJA

Seikkailu

Indonesiassa Koko perhe snorklasi mantaparvessa Balilla. Syventävä vapaasukelluskurssi teki rentoutumisesta helpompaa, ja sukelluskuvaustaidot kehittyivät kurssilla Gilin saarilla. Tätä kaikkea ja paljon muuta tarjosi puolentoista kuukauden pysähdys Indonesiassa.

MIIKA HÄRKÖNEN, GIA FORSMAN-HÄRKÖNEN

1/2016 SUKELTAJA

17

Gili Meno tarjoaa paratiisirantoja, hyvät snorklailuvedet ja täydellistä rentoutumista.

N

usa Lembongan on pieni, massoilta piilossa oleva saari vain puolen tunnin venematkan päässä jo turistien osittain pilaamalta Balilta. Vaikka rannat eivät ole maailman kauneimmat, vedenalainen elämä palkitsee matkaajan.

Brittipariskunta Suen ja Johnin pyörittämä World Diving -sukelluskeskus palveli moitteetta huolto- ja korjaussesongin aikana kiireisimmän turistisesongin ulkopuolella, ja kaikki toimi kuin rasvattu.

Reilun parikymmenvuotisen sukellusurani aikana olen kiertänyt monet sukelluskohteet maailmalla, mutta Nusa Lembongan yllätti erittäin positiivisesti.

Korallit olivat uskomattoman hyvässä kunnossa ja vetivät lähes vertoja Malediiveille. Värikkäitä, monipuolisia ja ennen kaikkea ehjiä koralleja näki jokaisella saitilla, jolla sukelsimme tai snorklasimme perheen kanssa. Ja missä koralleja, siellä myös kaloja.

18

1/2016 SUKELTAJA

Värikkäitä ja ehjiä koralleja näki joka saitilla, jossa sukelsimme.

UNOHTUMATON RAUSKUSUKELLUS

Nusa Lembonganin vetonaula on paholaisrauskut, joita näkee paikallisella Manta Pointilla 90-prosenttisella todennäköisyydellä. Tämän kohteen sukelluksella ei valitettavasti tullut rauskuja vastaan enkä siis päässyt vetämään viivaa yli listaltani.

Yleensä tällaiset paikat tarjoavat sukeltajalle muuten vain tylsiä hiekkapohjia ja odottamista, mutta Nusa Lembonganin rauskuttomalla rauskusukelluksella sai

ihailla kauniita koralleja ja pienempiäkin kaloja.

Sukelluskeskuksen Suelta sain kuitenkin luotettavan kipparin yhteystiedot snorklausreissua varten, sillä toive rauskuista eli vielä. Seuraavana aa­muna kipparimme Mr. Mowgly karautti hotellimme rantaan veneellään, ja meillä oli edessä neljän kohteen snorklausretki koko perheen kera.

Ja ne rauskut! Niitä todellakin löytyi, ja paljon! Mowgly oli aikamoinen velho bongaamaan otuksia, ja pääsimme snorklaamaan reilun parinkymmenen yksilön parven keskellä. Aivan uskomaton ja kerrassaan unohtumaton kokemus. Kipparilla on täällä väliä, sillä aivan lähistöllä oli useampikin vene, joiden matkustajat eivät olleet päässeet edes veteen saakka siinä vaiheessa, kun me olimme ehtineet snorklata jo parikymmentä minuuttia. Vaikka paholaisrauskut olivatkin snorklausreissun

Rauskut olivat reissun ehdoton kohokohta.

ehdoton kohokohta, myös muut kolme kohdetta olivat upeiden korallien ansiosta henkeäsalpaavia.

GILIN SAARET

Nusa Lembonganilta puolentoista tunnin venematkan päästä Lombokin vierestä löytyy saarikolmikko Gili Trawangan, Gili Air sekä Gili Meno. Saaret ovat lähekkäin, mutta keskenään erilaisia ja tarjoavat jokaiseen makuun jotakin. Gili Trawangan puhuttelee nuorempaa bilekansaa, rauhallinen ja kuvankaunis Gili Meno sopii jopa häämatkakohteeksi ja Gili Air taas sijoittuu edellisten välimaastoon. Majoituimme kaikilla kolmella saarella, mutta Gili Air oli suosikkimme. Saimme hyvän tarjouksen saaren upeimmasta resortista Sunrise Gili Airista, ja koska naapurissa oli sukelluskeskus, kävin jututtamassa paikan toista omistajaa, ranskalaista Bibiä.

Päällimmäisenä mielessäni oli joko syven-

Gili Airin sukelluskeskus tarjosi kiinnostavia kursseja. tävä vapaasukelluskurssi tai vedenalaisen valokuvauksen kurssi, ja Gili Air Diversilla oli tarjota molempia.

KUVAUSKURSSILLE GILI AIRILLA

Neljän päivän mittaisella sukelluskuvauskurssilla keskityttiin tietysti itse kuvaamiseen, mutta käytiin läpi myös optimaalisia säätöjä, käytännön vinkkejä ja kuvien jälkikäsittelyä Lightroomissa. Sukelluksia kurssiin kuului neljä, joista kullakin

painotettiin eri asioita kuten makrokuvausta, kuvaamista salamalla tai valkotasapainosäätöjä. Kuvattavaa Gilien vesissä riittää: saarten ympäriltä löytyy yli 50 sukelluskohdetta vain lyhyen venematkan päässä. Kilpikonnia näkyi lähes jokaisella sukelluksella, ja korallit olivat täälläkin hienossa kunnossa.

Bibi on kokenut sukelluskuvaaja.

Hänen opastuksellaan ja välittömällä palautteellaan kuvat alkoivat onnistua yhä paremmin. Ennen kaikkea opin, millaisia kuvia nykyisellä, sinänsä vaatimattomalla kuvauskalustollani (Sony RX-100 -pokkarikamera sisäisellä salamalla ja Ikeliten kotelo lisäkahvalla) ei pysty ottamaan, joten kääpiömerihevoset saavat jatkossakin jäädä odottamaan tehokkaampia objektiiveja. Jälkikäsittelyvaiheessa käytiin vielä epäonnistuneita kuvia läpi ja pohdittiin yhdessä, mikä niissä oli mennyt pieleen ja mitä olisi vielä pelastettavissa. » 1/2016 SUKELTAJA

19

Matkalla maailman ympäri MIIKA HÄRKÖNEN ja GIA FORSMAN-HÄRKÖNEN sekä heidän 5-vuotias tyttärensä BELLA tekivät vuoden mittaisen maail-

manympärysmatkan. Miikalla on vahva tausta uppopallossa, laitesukelluksessa ja vapaasukelluksessa, joten perhe päätyi usein kohteisiin, jotka tarjoavat hyviä sukellusmahdollisuuksia. Myös vuorten huippuja valloitettiin, sillä matka alkoi vuoden 2014 lokakuussa vaeltamalla Himalajalla Nepalissa. Tutuiksi tulivat myös Thaimaa, Vietnam, Kambodža, Malesia, Indonesia, Australia, Uusi-Seelanti, Fiji, Kiribati ja Yhdysvallat.

Matkan kokemuksista sekä tulevista matkoista voi lukea oso­itteesta

www.matkakuume.net

VAPAASUKELLUSTA AMEDISSA

Pari vuotta sitten innostuin vapaasukelluksesta, joten jätin nyt vaimon ja tyttären nauttimaan hetkeksi Gili-saarista, ja siirryin itse takaisin Balille uneliaaseen Amedin kylään saaren pohjoisosassa. Olin saanut suosituksen Apneista Freediving Bali -vapaasukellus- ja joogakeskuksesta, joten varasin sieltä neljän päivän mittaisen syventävän vapaasukelluskurssin. Kwab, paikan toinen omistaja, oli asiansa syvällisesti tunteva ja harrastuksen vakavasti ottava kaveri.

Aamut alkoivat perinpohjaisella venyttelyllä, jonka jälkeen uimme varusteinemme parinsadan metrin päähän, josta löytyi noin 50 metriä syvyyttä. 2–3 tunnin treenisession jälkeen koitti lounastauko, ja iltapäivällä oli vuorossa teoriaosuus, joka käsitteli kaikkea mahdollista vapaasukelluksen historiasta fysiologian kautta itsehypnoosiin. Illalla, jos virtaa vielä riitti, oli tarjolla 1,5 tunnin mittainen joogasessio.

Kwabin kaikessa tekemisessä näkyi kokemus, intohimo ja rauhallisuus. Hänen opastuksellaan sukelluksiin löytyi todella paljon lisää rentoutta. Vaikka syvyysennätyksiä ei tältä kurssilta lähdettykään hakemaan, parhaat sukellukseni kävivät kuitenkin kolkuttelemassa omien ennätysten metrilukemia, ja suoritukset olivat niin rentoja, että ne olisivat menneet heit-

20

1/2016 SUKELTAJA

tämällä uusiksi. Kurssin kruunasi viimeisenä päivänä tehty keikka toisen maailmansodan aikana torpedoidulle USAT Liberty -hylylle. Hylky on 125 metrin pituinen Yhdysvaltain armeijan rahtilaiva, joka makaa kyljellään 7–30 metrin syvyydessä. Hylyssä kasvaa paljon korallia, ja eri syvyyksistä löytyy useita läpimenoja, joista pääsee turvallisesti sukeltamaan.

MITEN JA MITÄ MAKSAA?

Balille lentää Suomesta välilaskun kautta noin 16 tunnissa. Hinta on halvimmillaan 700 euroa / hlö. Venekuljetukset Balilta Nusa Lembonganille maksavat noin 25 euroa ja Gileille 30 euroa neuvottelutaidoista riippuen. Busseja Balilla ei kulje kaikkialle, mutta taksit ajavat pidempiäkin matkoja ja käyttävät pääsääntöisesti mittaria. Yksityisauton kuskeineen esimerkiksi Denpasarin lentokentältä Amediin (noin kolmen tunnin matka) saa noin 30 eurolla. Kun varaa 50 euroa / päivä ruokaan ja asumiseen, voi jo odottaa saavansa luksusta.

Balin lähistöltä löytyy maailmanluokan sukellusta, sekä laitteilla että ilman. Myös sukellusintoilijan rannalle jäävät perheenjäsenet löytävät tekemistä ja valinnanvaraa reilusti. Kaikkia käyttämiäni palveluntarjoajia voi suositella erittäin lämpimästi erinomaisen toimintansa vuoksi.

Vapaasukelluskurssi Balilla Amedin kylän edustalla toi sukelluksiin siinä määrin rentoutta, että hätyyttelin jo omia ennätyksiäni.

1/2016 SUKELTAJA

21

Ville Haapasalo

Venäjän ja Suomen Ville Ville Haapasalo sukelsi mielikuvissaan 40 vuoden ajan. Fyysisesti hän on harrastanut lajia nyt noin kuuden vuoden ajan. Sukeltaminen vastasi täysin niitä odotuksia, joita hänellä lajista oli. Juuri Yle Teemalla pyörivä Villen Volga 30 päivässä -sarja kertoo jotain myös Volgan luonnosta. Mitä sille on tapahunut?

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Ossi Käki/Yle Kuvapalvelu

MISSÄ SUKELSIT ENSIMMÄISEN KERRAN?

Koko aikuisen ikäni mietin, että haluaisin harrastaa sukellusta.

Vasta noin kuutisen vuotta sitten päätin toteuttaa haaveen. Laittomasti olen sukeltanut muutaman kerran ympäri Venäjää, silloin kun mulla ei vielä ollut luokituksia. Peruskurssin jälkeen tajusin, että olen ollut aika tyhmä. Mitä tahansa olisi voinut sattua, kun olen sukeltanut aivan randomina tietämättä mistään mitään. Ensimmäisen virallisen sukelluksen tein Veikkolassa uima-altaassa ja ensimmäinen avovesi oli Espanjassa Malagan alueella.

KUINKA PALJON SUKELLAT?

Mulla on tuo ärsyttävä homma eli työ, mikä haittaa harrastamista. Mutta sukellan aina, kun siihen on mahdollisuus. Olen myös ruvennut miettimään, että voitaisko jokaisessa ohjelmassani aina sukeltaa. Tykkään sukeltaa Suomessa talvisinkin. Yritän kuukausittain sukeltaa ainakin kerran kaksi ja kesäaikaan tietenkin enemmän. Musta on aina kiva olla vedessä, ja sukeltaminen on siihen loistava keino.

tulvavedet irrottavat ikiroutaisia joenpenkkoja veteen, tulevat mammutit näkyviin, kun jää sulaa. Myös eräs järvi Kaukasuksella kiinnostaa. Järvessä ei elä mitään, ei yhtään planktonia tai edes kasveja, mutta kukaan ei tiedä miksi. Myös Laatokalla on sukelluspaikkoja, ja Vienanmerellä voi nähdä maitovalaita.

HARRASTETAANKO VENÄJÄLLÄ PALJONKIN SUKELLUSTA?

Vasta viime vuosina sukellus harrastuksena on ruvennut yleistymään, ja suosio kasvaa koko ajan. Perinteet ovat kyllä sitäkin pidemmällä; Neuvostoaikana sukeltaminen tosin liittyi lähinnä armeijatoimintaan. Maahan tulee koko ajan sukellusfirmoja. Ne toimivat täysin samojen sääntöjen mukaan kuin sukelluskeskukset missä tahansa maailmassa. Säännöistä ollaan hyvin tarkkoja.

Varusteet ovat ihan samanlaisia kuin muuallakin. Toki löytyyhän sieltä niitä omatekoisiakin kamoja vielä, olemme esimerkiksi nähneet, kuinka sukelletaan lyijykengillä. Mutta eiköhän omatekoisia viritelmiä löydy monesta muustakin maasta.

SUKELSITTEKO VOLGA 30 PÄIVÄSSÄ -KUVAUSMATKALLA?

MITÄ KURSSEJA OLET KÄYNYT?

Suoritan parhaillaan Dive masterin tutkintoa. Rupean toivottavasti vetämään reissuja johonkin. Ei musta tule sinällään kouluttajaa, vaan tartten paperit, jotta voin toimia vetäjänä tai apulaisvetäjänä reissuilla.

Totta kai meillä oli kamat mukana, mutta sukeltamaan ei ikävä kyllä päästy. Koko syksyn satoi rankasti, ja Volgan vedet olivat niin sameat, ettei sukelluksessa olisi ollut juuri muuta järkeä kuin merkinnän saaminen päiväkirjaan.

MINKÄLAISTA VOLGAN VESILUONTO ON?

MINKÄLAISIA KOHTEITA VENÄJÄLLÄ ON?

Venäjällä on tolkuton määrä hienoja kohteita. Tästäkin syystä halusin kouluttautua sukeltajaksi, jotta pääsisin sinne kiertämään.

Mahtavia luolia on kuulemma paljon; itse en harrasta luolasukellusta, joten tarkemmin en tiedä. Minua kiinnostaisi päästä sukeltamalla etsimään mammutteja ikiroudan alueelta. Kun kevään

22

1/2016 SUKELTAJA

Kummallista kyllä, Volga on puhdistunut viimeisessä 20 vuodessa.

Teollisuuden romahdus on vaikuttanut siten, ettei sen rannoilla ole enää tehtaita. Sampi oli melkein kokonaan sukupuuttoon ryöstökalastettu. Nyt kantaa elvytetään kalankasvattamoilla. Ravut ovat lisääntyneet kovasti, mikä kertoo, että vesi on puhdasta.

Yksi lempparipaikkojani maailmassa on Kaspianmereen laskevan

Joko tai Hylky vai kala?

Hylky.

Näytteleminen vai juontaminen?

Näytteleminen.

Kameran takana vai edessä?

Edessä.

Meri vai järvi?

Järvi.

Volgan suistoalue. Se on luonnoltaan todella rikas. Kuvauksissa olisimme halunneet nähdä delfiinejä, mutta ne eivät ikävä kyllä näyttäytyneet. Kannattaa katsoa ohjelmaa, niin näette minkälaista siellä on.

MIKÄ ON MIELUISIN KOHTEESI?

Sukellan eniten Suomessa. Tykkään hylyistä, niitä on hauska käydä katsomassa. Kuvasimme juuri Gustav Adolfilla. Kesällä sukelsin Saimaalla. Kun en kärsi hirveen paljon kylmästä, on ihan sama onko talvi vai kesä. Itse asiassa mieluummin sukellan keväällä tai myöhään syksyllä, kun näkyvyys on paras.

MIKÄ ON OLLUT PARAS SUKELLUSKOKEMUKSESI?

Se on jäänyt mieleen, kun ekan kerran näin hylyn. Se oli Helsingin edustalla sijaitseva Tiilihylky. Myös ensimmäinen avovesisukellus oli upea kokemus. Muistan sen hetken, kun tajusin, että hei, tää on mahdollista. Sukeltajana olen ylivarovainen, eli ei mua saa mihinkään extreme-kohteeseen. Fiilis on tärkeintä. Se painoton tila, jossa sä vaan meet ja kattelet tai sitten et kattele. Vedessä olemisen tunne on se paras juttu.

Volga 30 päivässä -ohjelmaa esitetään keskiviikkoisin Yle Teemalla klo 21. Kaikki kymmenen jaksoa ovat katsottavissa Yle Areenassa.

1/2016 SUKELTAJA

23

Norpat

Punaisenmeren ralli Syksyn norpparallissa seikkailtiin Punaisellamerellä. Yksipäiväisen rallin järjestivät Salon Simput, ja mukaan mahtui yli 80 norppaa ohjaajineen seitsemästä seurasta.

HELI HALAVA Kuvat Olli-Pekka Juhantila, Irene Savolainen ETENKIN 7–9-vuotiaiden sarjassa oli paljon osallistujia. Nopeim­mat

saivat radan läpi 12 minuuttiin, ja nuorimpien joukossa nähtiin huimia suorituksia. Tässä rallissa ei kuitenkaan pärjännyt pelkästään sukellus­ taidoilla, vaan piti osata yhtä sun toista esimerkiksi biologista ja maan­ tiedosta.

Aikaa oli myös hengailla vapaasti ja tutustua uusiin norppiin. Altaan ulkopuolella pelattiin lautapelejä ja muuta mukavaa odotellessa: Twister oli ehdoton suosikkipeli. Pelitilassa oli todella kuuma, joten siellä päästiin ihan Punaisenmeren ilmastonkin tunnelmaan.

Isompien sarjassa kuljetettiin paria kajakissa allas päästä päähän.

Kylmäaltaassa piti yhdistää vesialue ja sen suolapitoisuus.

Isommat norpat selvittivät myös välinein kylmäaltaan veden kemiallista koostumusta.

24

1/2016 SUKELTAJA

Yksi vaativimmista rasteista oli sukellus kuuluisalle Thistlegormin hylylle. Hyppyaltaan pohjassa oli kuvia, joista piti tunnistaa, mitä kaikkea hylyllä on ja tuoda pois ne, mitä hylyssä ei ole. Oliko siellä maastoautoja ja moottoripyöriä?

Pari etsi altaasta samanlaiset simpukat ja sai niitä vastaan vihjeen seuraavalle rastille.

norppaohjaaja

saanko esitellä

Kuka olet?

Anna Helander, 15, Raumalta.

Kauanko olet harrastanut norppa­ toimintaa ja ollut ohjaajana?

Olen ollut Rauman Laitesukeltajien toiminnassa mukana vuodesta 2009, ja minusta tuli norppien apuohjaaja vuonna 2014.

Miten harrastuksesi alkoi?

Vanhempani harrastivat sukellusta ja sen kautta kuulivat norppa­toiminnasta. Veljeni halusi aloittaa ja pikkusiskona tietenkin olin Nestor Helander

heti mukana.

Miksi ryhdyit ohjaajaksi, mitä se antaa sinulle?

Pienempänä aina ihailin ohjaajia ja nuorten toimintaa, tottakai halusin mukaan! Ohjaajana olo antaa hyvää fiilistä ja hallille on aina kiva mennä.

Paljonko käytät aikaa tähän esimerkiksi kuukaudessa?

Aikaa ei toiminta kummemmin vie. Jos on

Millainen tyyppi sopii norppaohjaajaksi?

ralleja tai kesäleirejä, niin niihin täytyy aikaa

Mielestäni kaikki sopivat tähän! Erilaiset persoonat ovat vain plussaa.

laittaa enemmän, mutta normaalit harjoituk-

Jos pitää positiivisen mielen ja on avoin kaikelle niin hyvinhän se menee.

set menevät pienillä muistiinpanoilla ja

Mitä muuta harrastat?

suunnittelulla.

Harrastan snorklauksen lisäksi sellonsoittoa ja joogaa. Piirtelen myös

Kerro joku kiva muisto ohjaajan

paljon.

uraltasi.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Viime vuoden lokakuussa sain suunnitella ja

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta varmasti

järjestää muiden ohjaajien avustamana hallo-

jatkan norppatoimintaa. Matkustaminen ja sukeltelu tulee ainakin

ween-teemaista rallia, se oli hauskaa!

olemaan osa tulevaisuuttani!

1/2016 SUKELTAJA

25

Ralfin liike Nepto-Sub tunnettiin erityisesti hyvästä sukelluskalastustarvikkeiden valikoimastaan.

Sukelluskalastaja ja varustekauppias Ralf Tötterström, 80, teki pitkän uran sukellusvarustekauppiaana. Hän myös kilpaili sukelluskalastuksessa maailmalla jo 1960-luvulla. Nyt vireä eläkeläinen matkustaa ja viihtyy mökillä Sipoon saaristossa.

KRISTIINA KARILA Kuvat Ralf Tötterströmin arkisto

26

1/2016 SUKELTAJA

R

alf Tötterström on melkoinen persoona ja erottamaton osa suomalaista sukellushistoriaa. Tarinoita hänellä riittää pitkältä sukeltajan ja sukellusvarustekauppiaan uraltaan.

Ralf kuului niihin hurjapäihin, jotka 1950-luvulla rakentelivat itse sukelluslaitteensa ja muut välineensä, kun ei moisia vielä silloin Suomesta saanut. Alkuaikoina muun muassa sukellettiin puhtaalla hapella, mikä kyllä tiedettiin riskaabeliksi, sillä happi muuttuu myrkylliseksi ihmiselle seitsemän metrin tienoilla.

Ensimmäiseen paineilmalaitteeseen Ralf käytti monenmoisia osia.

– Säiliöt saatiin Messerschmitt-hävittäjälentäjän happipulloista, Merenkulkuhallituksen konepajalla tehtiin teline pulloille, koska isäni oli siellä töissä, venttiilistä osa oli venäläistä perua, hän luettelee.

– Siihen aikaan oli miellyttävää sukeltaa, kun varusteita oli vähän, hän muistelee.

– Ei liiviä, ei vara-annostinta, ei pukua.

Työuransa Ralf teki Nepto-Sub-sukellusvarusteliikkeen omistajana vuodesta 1960 vuoteen 2004.

– Rahat hankin ensimmäisen varaston ostamiseen viemällä puhelinosakkeen kaniin; sain siitä 700 markkaa, hän muistelee.

Suomen sukelluskalastusmaajoukkue Kuubassa 1967.

Vasemmalta Henrik Rosenius, Tapio Honkaniemi, Oscar Damstén ja Ralf Tötterström sekä matkaseurana Rakel Tötterström.

60-LUVUN SUKELLUSKALASTAJA

Ralf on Suomen ensimmäisiä kilpailijoita sukelluskalastuksessa.

Laji oli Suomessa uusi, sitä harrastettiin vain muutamassa seurassa. Sukelluskalastus on itse asiassa syy miksi Sukeltajaliitto, tai tuohon aikaan Suomen Urheilusukeltajain Liitto, liittyi CMAS:n jäseneksi. SubAqua Club Barracuda halusi osallistua ensimmäisiin sukelluskalastuksen MM-kisoihin Sisiliassa Palermossa vuonna 1960, ja siihen tarvittiin jäsenyys. Joukkueella Olli Koskinen, Rolf Lindström, Niilo Leitelä ja Ralf Tötterström Suomi sijoittui 19. eli viimeiselle sijalle.

Myös kaukomailla käytiin kisaamassa. Vuonna 1967 lähti joukkue Henrik Rosenius, Tapio Honkaniemi, Oscar Damstén ja Ralf Tötterström Kuubaan MM-kisoihin huhupuheiden mukaan itse Fidel Castron kutsumana. Sukelluskalastuksen mahtimaat veivät kaikki mitalit, mutta kokemus on oli unohtumaton. Nykyään Suomi kisaa säännöllisesti MM-tasolla, viimeksi 2014 Perussa ja tänä vuonna Kreikassa.

Jan Salakari Teneriffalla vuonna -59. Kaulasta roikkuu kameran vedenalaiskotelo.

Ralfilla muhkea saalis vuonna -72 Ceylonilla.

KALASTUKSEN KIERTOPALKINTO

Sukelluskalastus on tänä päivänä reippaasti kasvava laji, joka vetoaa etenkin nuoriin. Lajin aktiivisia, kisaavia harrastajia on satakunta noin 15 seurassa. Eräs 60-luvulla alkanut perinne jatkuu yhä. Joka vuosi sukelluskalastuksen cup-kilpailujen voittaja palkitaan kiertopalkinnolla, jonka Barracuda lahjoitti vuonna 1962. Palkinnon nimilaatassa on ensimmäisenä Ralf Tötterströmin ja Oscar Damsténin nimet. Viime vuonna palkinnon sai Kim Jaatinen.

VAPAASUKELLUKSESSA ENNÄTYS

Ralf on kunnostautunut myös vapaasukeltajana tehtyään vuonna 1961 silloisen vapaasukelluksen syvyysennätyksen, 20 metriä.

– Syvemmälle ei päässyt, koska pohja tuli siinä vastaan.

Syvyydet ovat noista ajoista lisääntyneet niin, että syvimmälle sukeltanut suomalainen Antero Joki on käynyt vapaasukeltaen sadassa metrissä vuonna 2011.

1/2016 SUKELTAJA

27

Sukelluskuvauksen SM-kilpailu

Sovitus, Ari Nieminen.

Tuomariston kommentit: Hieno kontrasti ja pinnan upea peili. Rajausta olisi voinut vielä harkita.

Huippukuvia mukana kisassa Sukelluskuvauksen SM-kilpailun työt arvosteltiin tänä vuonna juhlavasti itsenäisyyspäivänä. Tuomarit Mikko Saareila ja Petteri Viljakainen ilahtuivat erityisesti siitä, että nyt löytyi enemmän huippukuvia kuin viime vuonna.

KRISTIINA KARILA

M

akrosarja ja kotimaan kuvat tarjosivat runsaasti silmänruokaa, mutta ulkomaan sarja oli tasoltaan hieman pettymys. Videosarjassa sen sijaan oli mukavasti osallistujia. Nuorten sarjaan saapui vain kaksi kuvaa, joten sarjaa ei voitu arvostella. Tuomaristo haluaa kuitenkin kannustaa nuoria kuvaamaan ja osallistumaan kilpailuihin. Pitäisikö nuorille järjestää oma sukelluskuvakilpailunsa, tätä on syytä pohtia. Kilpailuun saapui 184 työtä yhteensä 23 osallistujalta.

KELTAISELLA KUVALLA VOITTOON

Vuoden Sukelluskuvaksi valittiin Pekka Tuurin otos Valoa tunnelin päässä. Tuomaristo kommentoi kuvaa näin: Upea kuva!

28

1/2016 SUKELTAJA

Sukeltamisen hienous aukeaa heti. Hieno keltainen vesi. Pöntön valaiseminen on vaativaa, mutta tässä on saatu seinien tekstuuri hienosti esiin. Vaatii paljon mallilta, sillä asennon pitää olla täydellinen. Myös kuvaajan pitää olla taitava, jottei pöllytä kuvaa pilalle.

YLEISÖN SUOSIKKI

Tänä vuonna järjestettiin ensimmäisen kerran myös Yleisön Suosikki -äänestys. Yleisö sai äänestää tuomariston esivalitsemista kuvista oman suosikkinsa tykkäämällä Facebookissa. Eniten tykkäyksiä keräsi Ari Niemisen kesäinen lummekuva Sovitus, joka palkittiin myös Kunniamaininnalla Kotimaa-sarjassa.

Valoa tunnelin päässä, Pekka Tuuri.

Tuomariston kommentit: Syvä tunnelma. Sommittelu on loistava, ja sukeltajan silhuetti on tyylikäs. Seinät on valaistu salamalla tyylikkään hillitysti. Uskomaton, keltainen vesi.

Silmät, Johan Löfgren. Tuomariston kommentit: Uskomattoman tarkka ja teknisesti huippulaatuinen kuva. Upeat silmät, joiden yksityis­kohdat näkyvät jopa robottimaisen tarkasti. Kuvaan on saatu hienot valot ja hyvä kontrasti. Diagonaalisommittelu toimii, ei turhaa tyhjää tilaa.

Lady in Gray, Pekka Tuuri. Tuomariston kommentit: Upea puku ja vapaasukeltaja näyttää hyvältä, kauniit kasvot näkyvät.

Tausta altaassa on saatu epätyypillisen ja kiinnostavan näköiseksi.

30

1/2016 SUKELTAJA

Poseeraus, Antti Iskala.

Tuomariston kommentit: Herkullinen tilanne, jossa on onnistuttu vangitsemaan oikea hetki. Delfiini katsoo suoraan kameraan ja sukeltajalla hyvä asento eivätkä kuplat näy.

Tästä tulee hyvä mieli, ja kuvan tunnelma korvaa sen tekniset puutteet. Kuvan olisi voinut rajata tiukemmaksi. Hyvää mainosta sukellukselle!

Tutustu kaikkiin sijoittuneisiin kuviin sekä tuloksiin Sukeltajaliiton kuvagalleriassa!

www.sukeltaja.fi

Sukelluskuvauksen parhaat 2015 SARJA A makrokuvat Sarjan taso oli erinomainen ja hyviä kuvia oli paljon, kuten kunniamainintojen määrästäkin voi päätellä. Voittajakuvat erottuivat kuitenkin helposti.

1. Silmät, Johan Löfgren 2. Iso lounas, Pekka Tuuri 3. Hautumassa, Jukka Suoniemi Kunniamaininnat: Nutipää, Mikko Valtonen Katse, Jukka Suoniemi Kotilo, Jukka Repo SARJA B kotimaa Sarjan taso oli ihan hyvä, parannusta viime vuoteen. Kolme parasta kuvaa erottuivat kuitenkin selkeästi.

1. Valoa tunnelin päässä, Pekka Tuuri 2. Levitointinäytös Parkilla, Pekka Tuuri 3. Perästä päin, Mikko Voipio Kunniamaininnat: Alina, Pekka Tuuri Merenneito, Mikko Valtonen Sovitus, Ari Nieminen SARJA C ulkomaat Sarjan taso oli keskinkertainen. Löytyi kuitenkin neljä hyvää kuvaa ja ne erottuivat helposti. Tuomaristo toivoo enemmän hyviä kuvia sarjaan. Ulkomailla kuitenkin sukelletaan ja kuvataan paljon. Tosi hienoa saada kuvia louhoksista kisaan, ja niitä toivotaan lisää! Suomessa on taitavia luolakuvaajia ja valaisijoita, osallistukaa!

1. Poseeraus, Antti Iskala 2. Hylätty silta, Pekka Tuuri 3. Pintaan, Marko Niemi Kunniamaininta: Vanha malmivaunu, Tomi Mustonen SARJA D allas Sarjaan tuli vähän kuvia. Tuomaristo toivoo lisää kuvia, koska altaassa on helppo kokeilla erilaisia kuvausideoita. Miettikää uutta ja kokeilkaa!

1. Lady in Gray, Pekka Tuuri 2. Santorini Sun, Juhani Väihkönen 3. Voltti, Pekka Tuuri SARJA E Teema: Sukellus on juhlaa!

Sarjasta oli vaikea löytää kolmea voittajakuvaa. Kuvat eivät myöskään sopineet kovin hyvin teemaan, liekö liian hankala teema?

Lisää kuvia kaivataan!

1. Minttu, Pekka Tuuri 2. Jääsukelluksen taikaa, Mikko Valtonen 3. Karuselli, Jukka Repo Kunniamaininta: Pojat, Tuomas Rantonen SARJA F pintakuvat Sarjan anti oli varsin laiha. Lisää kuvia toivotaan. Pintakuvien ottaminen ei vaadi vedenalaista kalustoa, joten sukellusharrastuksen tunnelmia on helppo taltioida.

1. Kurkistus, Mikko Voipio 2. Pintautuminen, Ari Nieminen 3. After Ice Diving, Juhani Väihkönen

Palkituissa paljon kunniamainintoja

SARJA G videot Videosarjassa oli ilahduttava määrä osallistujia, ja määrä toivottavasti lisääntyy tulevina vuosina. Videot ovat työläitä tehdä, mutta lopputulos kertoo sukeltamisen hienoudesta elävästi.

1. Valkiajärvi 2015, Mikko Suonio 2. Micronesia Truk Lagoon, Mikko Valtonen 3. Ojamo, Mario-Vormala, Jukka Repo Kunniamaininta: Sundstraumen, Jukka Repo SARJA H nuoret Sarjassa kaksi kuvaa, ei arvosteltu.

Valmistaudu PM-kisaan VUONNA 2016, kun Sukeltajaliitto viettää 60-vuotisjuhlavuottaan, Suomi järjestää Sukelluskuvauksen Pohjoismaiden mestaruuskisan. Erillistä SM-kisaa ei järjestetä, mutta suomalaisten kuvaajien kuvien joukosta valitaan Vuoden Sukelluskuva.

Sukelluskuvauksen PM-kilpailu sulkeutuu 1.11.2016 klo 16. Kutsu kilpailuun julkaistaan Sukeltaja-lehdessä 2/2016 sekä Liiton nettisivuilla ja sosiaalisen median kanavilla.

Kilpailuun voivat osallistua Pohjoismaiden sukellusliittojen jäsenet ja henkilöjäsenet.

1/2016 SUKELTAJA

31

32

1/2016 SUKELTAJA

Merten majesteetti KUVA-ALBUMI Tämä ruotsalaisen Johan Sundelinin upea hain silhuettikuva tuli toiselle sijalle Sukelluskuvauksen PM-kilpailussa 2015 sarjassa Normaali/laajakulmakuvat ilman sukeltajaa, ulkomaiset vedet.

Tuomaristo kommentoi kuvaa näin: Uivan hain silhuetti on lähes perinteinen kuva, muttei kuitenkaan ihan. Sommittelun ansiosta hai näyttää painavan meitä alaspäin, se sulkee tien pintaan ja aurinkoon. Upea kuva haista seuralaisineen kuvattuna alhaalta.

Johan Sundelin sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi pistein 264. Toiseksi tuli ruotsin Klas Malmberg 281 pisteellä. Kilpailun voitti ensimmäistä kertaa suomalainen kuvaaja, Pekka Tuuri, 356 pisteellä.

Tänä vuonna PM-kilpailun jäjestää Sukeltajaliitto.

Kilpailukutsu julkaistaan Sukeltaja-lehdessä 2/2016 sekä www.sukeltaja.fi-sivustolla. Kilpailu sulkeutuu 1.11. ja siihen voivat osallistua kaikki pohjoismaisten sukellusliitojen jäsenet ja henkilöjäsenet.

1/2016 SUKELTAJA

33

Paremmaksi kuvaajaksi

Lähtökohta oli toivoton Suomi-kuva. Silttiä runsaasti ja vähän valoa. Kuvaa korjailtiin aloittamalla valkotasapainon pienellä säädöllä ja sen jälkeen käsittelemällä kuvan eri osat erikseen.

Silttiä poistettiin automatiikoilla, mikä tekee kuvasta hieman keinotekoisen näköisen. Omaan albumiin kuva kuitenkin kelpaa.

Raakaa raw’ta sukellusreissusta Kuva kypsyy hitaasti. Automatiikkaakin voi käyttää, mutta kuvankäsittelyssä on monia kikkoja kokeiltavaksi. Edellisessä numerossa kerroimme raw-kuvan perusteet.

Poimi tästä jutusta talteen vinkit siitä, mitä kaikkea raw-kuville voi tehdä.

Teksti ja kuvat PASI MANNERKOSKI

vain rajallisesti vaikuttamaan filmiltä paljastuvaan lopputulokseen, ja siksi itse kuvaamiseen keskityttiin tarkoin. Nykyään kuvankäsittelyn mahdollisuuksiin luotetaan ehkä liikaakin, sillä jos alkuperäinen kuva on huono, ei paraskaan kuvankäsittelijä pysty muuttamaan sitä mestariteokseksi. Hankalimmat virheet ovat epätarkka tai väärin tarkennettu kuva.

Veden alla tekniset ongelmat kertaantuvat. Kuvia kannattaakin ottaa reilusti ja pyrkiä siihen, ettei perusvirheitä ole. Kun raw-kuva sitten avataan kuvankäsittelyyn, päästään sille tekemään oikeita asioita.

Perussääntö kuvankäsittelyssä on, että sääntöjä ei ole, on vain erilaisia tapoja toteuttaa asioita. Tässä joitakin vinkkejä kokeiltavaksi.

ENNEN PYSTYTTIIN

Automatiikka tekee kuvasta joko todella onnistuneen tai superhuonon, mutta automatiikan käyttö antaa tietoa siitä, mitkä kuvan osa-alueet ovat heikkoja. Jatkossa keskitytään sitten siihen, miten heikot osaalueet muutetaan varovasti paremmiksi.

Älä koskaan muokkaa alkuperäistä kuvaa, vaan tee heti kopio ja muokkkaa sitä. Älä myöskään luota ensimmäiseen lopputulokseen vaan testaa, mikä toimii parhaiten.

Kun avaan kuvan, kokeilen usein saman tien kuvankäsittelyohjelman kuvasävyjen säätötyökaluilla niiden automatikkaa (Tasot tai Käyrät / Adjust layers, curves).

34

1/2016 SUKELTAJA

2

muutu luonnottomaksi. Vaihda sävyjen säätöön ja tee varovasti koko kuvalle säädöt pitäen mielessä luonnollisuus. Toki jos haluat tehdä fantasiakuvan, niin siitä vaan.

Niillekin on paikkansa.

TARKISTA KOKONAISUUS

KUMOA

Kumoa-toiminto on kuvankäsittelyohjelman tärkein ominaisuus. Kun automatiikkaa on kokeiltu, kannattaa säätöä kokeilla eri arvoilla, kumota eri vaihtoehdot ja tarkkailla lopputulosta. Seuraa erityisesti kohtia, joissa valkotasapaino poikkeaa, kuten sukellusvalon keilan kohdalla. Kun kuvan ”sisältö” on näin paremmin selvillä, palataan alkuperäiseen ja aloitetaan uudelleen, mutta hieman eri järjestyksessä.

LUONNOLLISUUS

KOKEILE

osa

Aloita valkotasapainon säädöllä, mutta älä pyri siihen, mitä toivot kuvan olevan. Vesi ei ole aina sinistä, ja siksi pitää hyväksyä, että kameran tallentamaa kuvaa eri kannata muuttaa toiseen värimaailmaan.

Jos kuvan eri osissa on erilainen valkotasapaino, on kuvan osat valittava erikseen käsiteltäviksi. Jatka valotuksen säädöllä ja muuta kuvaa niin, ettei mikään osa-alue

Tarkasta toimenpide suurentamalla ja pienentämällä kuvaa. Kun muutat yksityiskohtia, saattaa kokonaisuus kärsiä. Kun kuvan säätö näyttää sitä, että nyt keskitytään ongelmakohtiin, on parasta tallentaa väliversio, kopioida kuvan nykyinen taso (Layers) ja jatkaa omalla tasolla. Sitä on sitten helppo verrata edelliseen versioon.

Kun keskitytään yksityiskohtiin, valitse kohde, tee riittävän laaja valinta ja muokkaa valinnan raja riittävän pehmeäksi, jottei se näytä luonnottomalta. Jokaisen toimenpiteen jälkeen kannattaa testata se kumoa-toiminnolla ja suurentaa ja pienentää kuvaa lopputuloksen tarkistamiseksi. Tee ensin radikaali muutos, kumoa se ja jatka kevyemmillä säädöillä ja tallenna eri nimellä väliversioita.

Tapa ei ole nopea, mutta harkittu lopputulos voittaa aina hätäisen. Jos parannat kuvia vain omaan käyttöön, voi automatiikan käyttö olla perusteltua.

Kasseja joka lähtöön Varustekassin pitää olla vähintäänkin riittävän iso. Sen pitää tuntua mukavalta myös selässä. Pyörät ja vetokahva lisäävät käyttömukavuutta.

Toisaalta kassi kuin kassi ajaa asiansa tilapäisesti.

TINGI

Manta Flight

TÖRSÄÄ

Heavy Light Wheel

FOURTH Elementin varustekassi Manta Flight on kaikessa

VÄHÄN enemmän vaativille sopii Ursuitin Heavy Light Wheel,

yksinkertaisuudessaan hyvä peruskassi. Laukku on kevyt, hyvin

jossa on oma irrotettava laukkunsa myös regulaattorille ja muille

muotoutuva ja sen rakenne on tilaa säästävä. Koska kassi aukeaa

välineille. Laukkuun mahtuu koko arsenaali, räpylöillekin on omat

koko päälliosansa leveydeltä, on kamojen asettelu varsin help-

taskunsa sivuissa. Kassin etupuolella on irrotettava selkäreppu,

poa. Laukun kantokahvoissa on pehmustetut olkaimet ja rinta-

jonka voi ottaa vaikka käsimatkatavaraksi. Laukussa on pyörät ja

remmi, eli halutessaan laukun voi heittää myös selkärepuksi.

kahvat, joten sitä on suht kätevä vetää perässä. Laukku on jyke-

Vetoisuus 115 litraa.

värakenteinen ja kestävä. Materiaali on PVC:tä.

298 €

146 € U

rs

uk

• Vesitiivis!

• Paino alle 1 kg

BONUS

Jokapaikankassi

IKEAN kassissa on kätevä roudata varusteita halliolosuhteissa ja ly-

U

rs

uk

• Monipuolinen!

0,99 €

hyissä siirtymissä. Matkustukseen emme suosittele. Kassi on siitä hyvä, että sen voi viikata hyvinkin pieneen tilaan. Kassin voi myös tuunata omannäköiseksi helposti tusseilla ja kuvilla. Käsistään kätevä voi päällystää kassin vaikka kokonaan oman näköisellä kankaalla, siten että sininen kassi jää laukkuun vuoriksi. Näin saat ison

• Halpa • Viikkaa ja säilytä

IKEA

laukun, jonka sisus kestää kulutusta ja pitää kosteuden.

1/2016 SUKELTAJA

35

Turvallisuus

Apua, en saa henkeä!

Mitä tapahtuu, kun sukeltaessa yhtäkkiä alkaa yskittää?

Kun tajuat, että jotain on oikeasti vialla, olet jo aivan liian syvällä.

T

yöpäivän päätteeksi menemme sukellusparini kanssa tuttuun Kaatialaan sukeltamaan. Suljetunkierronlaitteen ja paritarkastuksen jälkeen laskeudumme 28 metriin. Kaikki tuntuu hyvältä ja rennolta.

Vedän reelin luolan päälineen, josta jatkamme matkaa. Sisään hengittäminen tuntuu hieman raskaalta, joten lisään koneen kiertoon kaasua.

Sukelluksen kestettyä yhdeksän minuuttia yskin pari kertaa. Muuten kaikki on kunnossa ja etenimme rauhallisesti. Hetken kuluttua alan jälleen yskiä. Olemme luolassa 70 metrissä, kun tunnen kurkussa rohinaa. Yskin taas ja yritän hengittää mahdollisimman syvään ja tuulettaa keuhkoja. Käännyn sukelluspariini päin ja näytän kääntymismerkkiä. Vilkaisen tietokonetta, joka näyttää neljä minuuttia dekoja.

Yskin ja hengitys rahisee. Lisään hieman vauhtia ja seuraan osapaineita, jotka ovat ihan ok. Hengitän syvään ja keuhkojen rohina vain pahenee. Tuntuu kuin keuhkot täyttyisivät nesteellä. Siirryn varalaitteelle.

Yskä ei helpota, vaan keuhkojen rohina vain pahenee. En pysty hengittämään, koska yskin niin valtavasti. Tajuan samalla, että jotain on todella pahasti vialla.

Nyt on kiire pois luolasta. En saa hengitettyä juuri ollenkaan. Pääsen puhkaisusta ulos. Hoen itselleni koko ajan, että hengitä, hengitä, vaikka se on lähes mahdotonta.

Pääsen pintaan, puvun venttiili kiinni ja puku täyteen ilmaa. Jos menetän tajunnan, en enää pääse ylös. Yskin vaahtoa keuhkoista ja huudan apua. Ääntä ei tule. Voimani hiipuvat. En kykene liikkumaan, lihakset eivät tottele, silmissä pimenee…

36

1/2016 SUKELTAJA

LAITESUKELTAJAN VAIKEUS hengittää sukelluksen aikana tai pian sen jälkeen voi johtua monesta eri syystä, kuten sydänkeuhko-oireisesta sukeltajantaudista, meriveden hengittämisestä, hiilidioksidin kertymisestä, keuhkojen happitoksisiteetista (happimyrkytys), keuhkorepeämästä tai harvemmin puhutusta laitesukeltajan keuhkopöhöstä eli keuhkoödeemasta.

MITEN KEUHKOPÖHÖ SYNTYY?

Aikaisemmin terveillä ihmisillä keuhkopöhöä on tavattu erityisesti uimareilla tai kilpaurheilijoilla, joilla pöhön syntyminen liittyy poikkeavaan rasitukseen. Vapaasukeltajien pöhö puolestaan liittyy vaikeaan keuhkojen alipainevammaan. Laitesukeltajien keuhkopöhö on monitekijäinen, eikä sen perimmäistä syytä tunneta.

Uusiutumisriski on kuitenkin huomattava, sillä jopa 30 prosenttia sukeltajista kokee sen uudestaan.

On ajateltu, että keuhkopöhö voisi syntyä, kun verta kertyy kehon keskeisiin osiin kylmästä johtuvan verisuonten supistumisen ja veden hydrostaattisen paineen seurauksena. Tällöin osa veren plasmasta tihkuu keuhkorakkuloiden sisään ja estää kaasujen vaihdon.

Stressin, joidenkin sydän- ja keuhkosairauksien sekä mahdollisesti geneettisten tekijöiden on arveltu altistavan laitesukeltajan keuhkopöhölle. Ulkoisena riskitekijänä on negatiivinen sisäänhengityspaine, joka syntyy esimerkiksi suljetun kierron laitteilla, joissa vastakeuhkot ovat omien keuhkojen yläpuolella. Muita riskitekijöitä ovat matala hengityskaasun paine, kaasun tiheyden kasvu syvyyden suhteessa,

lisääntynyt hengitystyö (rasitus, paniikki) tai liian tiukka puku tai tasapainotusliivi, jotka estävät rintakehän laajenemisen normaalisti.

TUNNISTA JA TOIMI

Laitesukeltajan keuhkopöhö alkaa sukelluksen aikana tai pian sen jälkeen. Veden alla se voi johtaa paniikkiin ja hukkumiseen. Oireina ovat hengitysvaikeus, veriyskös tai voimakas yskä. Keuhkoista voi kuulua selvää rahinaa tai vinkumista.

Lievät oireet helpottavat ensiapuhapella.

Vaikea keuhkopöhö johtaa hengitysvajaukseen ja hoitamattomana kuolemaan.

Mikäli sukelluksella alkaa yskittää tai tulee vaikeuksia hengittää, tulisi sukellus keskeyttää mahdollisimman nopeasti turvallista nousunopeutta noudattaen.

Sukeltajantauti alkaa tavallisesti vasta pinnassa. Hiilidioksidin kertyminen ei aiheuta yskää tai keuhkopöhöä ja menee nopeasti ohi rauhoittuessa. Keuhkojen happitoksisiteetti tulee mahdolliseksi vasta useiden tuntien yhtäjaksoisen sukelluksen jälkeen. Laitesukeltajan keuhkopöhöä on raportoitu jopa 1 prosentilla sukeltajista.

Sitä ei vain yleensä tunnisteta.

SANNA JOENSUU JA ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI, LT, sukellus- ja ylipainelääketieteen erityispätevyys, Medioxygen ja Sukelluslääketieteen keskus, Puolustusvoimat

Sanna Joensuu haluaa kiittää sukelluspariaan Anneli Salmelaa ja muita sukeltajia, jotka oikealla ja ripeällä toiminnallaan pelastivat hänen henkensä yhdessä monien terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Shutterstock

Laitesukeltajan keuhkopöhöä on raportoitu jopa 1 prosentilla sukeltajista.

1/2016 SUKELTAJA

37

Lukulisät omassa maskissa auttavat ikänäköistä sukeltajaa.

Lajin tunteva optikko on sukeltajan paras apu näköasioissa.

Ikänäkö ei estä sukellusta Jos mittareiden tarkkailu on hankalampaa kuin aiemmin, saattaa ikänäkö tehdä tuloaan. Näön hämärtyminen on ongelmallinen toki monessa muussakin lajissa, mutta erityisesti pinnan alla se saattaa aiheuttaa turvallisuusriskin.

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Pasi Lensu

V

38

eden alla näkeminen on erilaista: kaikki näyttäytyy lähempänä ja suurempana kuin pinnalla. Ilmiön aiheuttaa se, että valo taittuu vedessä voimakkaammin kuin ilmassa.

Sukeltajan tulee nähdä tarkasti pinnan alla ja pinnallakin, ja siksi onkin syytä marssia optikon pakeille heti, kun näkökyky alkaa heiketä.

katsoessaan. Silmät myös rasittuvat ja väsyvät helpommin, koska silmän lihakset yrittävät kompensoida mykiön joustavuuden vähenemistä. Ikänäkö tulee väistämättä kaikille. Lähinäkö heikkenee asteittain 60–70 ikävuoteen asti, minkä jälkeen muutokset ovat vähäisiä. Tämän vuoksi ikänäköä pitää seurata; silmälasien linssit voi joutua uusimaan muutaman vuoden välein.

MIKÄ IKÄNÄKÖ?

OMAT VOIMAKKUUDET MASKIIN

Ikänäkö johtuu siitä, että vanhemmiten silmän mykiö eli linssi jäykistyy asteittain. Mykiö ei enää pysty tarkentamaan lähellä oleviin kohteisiin. Ikänäkö ilmaantuu yleensä noin 40–45 ikävuoden jälkeen myös henkilöille, jotka eivät ole aiemmin tarvinneet silmälaseja. Moni huomaa ikänäön siitä, että pienen tekstin lukeminen läheltä on yhä vaikeampaa. Sanomalehteä tai kirjaa joutuu viemään koko ajan kauemmas ja kauemmas, kunnes kädet eivät enää riitä. Likinäköisen taas on otettava silmälasit pois lähelle

Sukeltajia ja tarpeita on erilaisia, ja kaikkien silmille löytyy sopiva ratkaisu. Likinäköisille on olemassa sukellusliikkeissä valmiita maskeja, joissa on vakiona voimakkuuksia -0,5 dioptriasta lähtien aina -10 dioptriaan. Optikolta saa sukellusmaskiin omat räätälöidyt voimakkuudet plussasta miinukseen ja hajataittoonkin.

Varsinaista ikänäköä korjataan pluslaseilla, ja likinäköiset tarvitsevat vähemmän miinusta lähikatseluun. Usein paras vaihtoehto ikänäöstä kärsivälle sukeltajalle on lukulisä maskin alareunassa.

1/2016 SUKELTAJA

SUKELTAJA,

Leikkaus tepsii mutta riskejäkin on

MITÄ NÄKYY? VAI... NÄKYYKÖ?

IKÄNÄKÖÄ VOI HOITAA myös niin sanotulla linssileikkauksella.

Leikkaus tehdään samalla periaatteella kuin kaihileikkaus, jossa silmän oma linssi poistetaan ja tilalle laitetaan silmän sisäinen linssi.

Ikänäköä korjatessa silmän sisälle voidaan asentaa moniteholinssi.

Meiltä saat sukelluslasit omilla vahvuuksillasi. Nopea toimitus ja asiantunteva palvelu.

Meiltä myös muut urheilulasit!

On huomattava, ettei moniteholinssi sovi kaikille esimerkiksi hajataitteisuuden vuoksi. Osa linssileikkauksista tehdään siten, että potilaalle laitetaan yksitehoiset linssit, jolloin leikkauksen jälkeen tarvitaan joko kauko- tai lähilasit. Myös monovisionratkaisu on yleinen. Siinä toiseen silmään tulee kauko- ja toiseen lähivoimakkuus.

Varaa aikasi p. 09 694 3668 tai www.helsinginoptiikka.fi

JOS IKÄNÄKÖ HAITTAA arkea, kannattaa leikkausta ilman muuta

harkita. On syytä keskustella vielä huolellisesti leikkaavan lääkärin kanssa leikkauksen riskeistä ennen päätöstä. Linssileikkaus maksaa 2400–2500 euroa/silmä. Itse leikkaus on varsin helppo kokemus, ja sairauslomaa tarvitaan viikko kaksi. Harrastusten pariin pääsee tavallisesti noin kuukausi leikkauksesta.

Näin maskin alaosassa olevalla osuudella voi lukea mittareita tai tarkastella muita lähikorjausta vaativia kohteita, kun taas maskin yläosalla katsellaan kauas. Jos tarvitsee korjausta sekä kauas että lähelle, ovat kaksiteholinssit tarpeen. Sukeltajan on syytä aina tiedustella maskeja asiaan perehtyneeltä optikolta, koska linssien asennus on räätälöityä työtä. Ne asennetaan tarkasti käyttäjän silmäterävälin mukaan. Voimakkuudet myös lasketaan hieman eri tavalla kuin silmälaseissa, koska sukellusmaskin linssi on kauempana silmästä kuin tavallinen silmälasin linssi. Yksiteholinssien hinta maskiin asennettuna on noin 100–250 euroa pari. Kaksija kolmiteholinssien hinnat vaihtelevat vaativuuden mukaan 200–500 euron välillä. Sukellukseen perehtyneeltä optikolta voit saada silmälasivoimakkuudet myös omaan maskiin. Maskin on hyvä olla sellainen, johon voi vaihtaa linssit vahvuuden muuttuessa. Istuvuus on maskin valinnassa tärkeää. Myös kokokasvomaskiin on mahdollista asentaa yksi-, kaksi- tai kolmiteholinssit.

Pidemmälle sukellusmatkalle lähtevän kannattaa harkita myös omilla voimakkuuksilla olevan varamaskin hankintaa.

PIILOLINSSIT OVAT KÄTEVÄT

Paljon sukeltavan kannattaa investoida maskiin omilla voimakkuuksilla, mutta myös piilolinssit maskin alla toimivat oikein hyvin. Ikänäköiselle monitehopiilolinssit ovat hyvä ratkaisu, ja markkinoilla olevat uusimmat kertakäyttöiset monitehopiilolinssit ovat toimivia. Toinen hyvä vaihtoehto ikänäköiselle on monovision, jossa toiseen silmään tulee kauko- ja toiseen lähivoimakkuus. Monitehopiilolinssit vaativat käyttäjäkohtaista räätälöintiä, ja siksi niidenkin hankinnassa kannattaa käyttää optikon apua.

Piilolaseissa on se mukavuus, että niillä näkee koko ajan sekä pinnan alla että pinnalla. Piilarit ovat nykyään pääasiassa silikonisia, eivätkä ne huuhtoudu helposti silmistä. Merivesi ennemminkin kiinnittää linssiä silmään.

Lähteet: Terveyskirjasto. Asiantuntijoina optikko Raimo Laitinen Mikkelin Silmäasemalta ja urheiluoptikko Satu Kervinen Helsingin Optiikasta sekä linssileikkauksen osalta silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Petri Oksman Medilaserista.

Fredrikinkatu 61 Helsinki Satu Kervinen, urheiluoptikko

HelOpt.indd 1

18.1.2016 15:59:04

Kotikohde

Majakkasaaren suojassa Perämerellä, Kokkolan edustalla, sijaitsee majakkasaari Tankar, joka on paitsi viehättävä, historiallinen matkailunähtävyys myös yksi Kokkolan Merisaukkojen vakiokohteista.

SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Jarmo Sjöblom, sukelluskuva Nea Keränen

T

ankarin vedet sopivat monentasoisille sukeltajille. Ranta on suojaisa, siellä voi nähdä kaloja, ja on alueella pari hylkyäkin. Merisaukot käyvät sukeltamassa Tankarilla säännöllisesti, yleensä torstaisin. Se sijaitsee noin tunnin matkan päästä Kokkolan satamasta eli sopii hyvin iltakohteeksi.

VETEEN MENNÄÄN LAITURILTA

Merisaukkojen tukialus m/s Virve ankkuroi saaren suuren betonilaituriin. Siitä on helppo mennä veteen joko aluksen tikkaita pitkin tai kannelta hyppäämällä. Kallioiselta rannalta on vaikea

mennä varusteet päällä, mutta snorklaajat pääsevät helposti sitäkin kautta.

Syvyydet ovat 0–20 metriä. Ympäristössä on jyrkkää kallion seinämää, mutta myös laakeaa kalliota, jossa on mukava snorklata. Yleensä näkyvyys on 5–15 metriä. Kallioilta ja kivikoista voi etsiä kaloja ja muita ötököitä lampun kanssa. Koska saaressa on vierasvenesatama, löytyy vedestä joskus kaikkea muutakin – tiskiharjoista haarukoihin.

Vaikka sisämaassa tai rannikolla olisi tuulista, on Tankarin suojaisa ranta usein tyyni.

Facebookissa seura löytyy Kokkolan Urheilusukelluskerho Merisaukot ry -nimellä.

Seuran yhteystiedot löytyvät nettisivuilta.

www.merisaukot.fi

Merisaukkojen tukialus on yli satavuotias, entinen satamahinaaja ja jäänsärkijä, m/s Virve. Uransa alussa laiva toimi tullikutterina Perämerellä ja myöhemmin ulkovartiolaivana. Se oli mukana myös miinanraivauksessa.

Virve hankittiin Merisaukoille jo seuran perustamisvuonna 1970.

40

1/2016 SUKELTAJA

HYLYT KALLE JA NICOLINA

Saaren etelärannalla sijaitsee 60-luvulla haaksirikkoutunut Nicolina-troolari. Hylky ei ole valtavan syvällä, noin 5–7 metrissä.

Alus upposi, kun myrskyn riepottelema ankkurikettinki leikkasi keulan auki. Aika on tehnyt tehtävänsä ja Nicolina on melko kärsinyt mutta kuitenkin vielä nähtävissä.

Teräsproomu Kallen hylky sijaitsee noin neljän meripeninkulman päässä Tankarin majakasta. Täydessä rautamalmilastissa ollut Kalle upposi kovassa merenkäynnissä 60-luvulla. Kuutisenkymmentä metriä pitkä proomu on reilun 30 metrin syvyydessä.

Merenpohja laskee perää kohti, missä vettä on liki 40 metriä.

Hylyn löysivät Merisaukkojen sukeltajat, Timo Sillanpää ja Jussi Pohjonen, vuonna 1995. Kallen perä on hajonnut, mutta keula on täysin ehjä.

Talvisin ei lähdetä merelle, mutta jääsukelluksia tehdään esimerkiksi Kåla-montulla.

Virve lasketaan vesille toukokuussa ja kausi jatkuu syyslokakuulle.

Mikäli kesälomareissu sijoittuu Keski-Pohjanmaalle, toivottavat Merisaukot vierailevat sukeltajat tervetulleeksi tutustumaan kohteisiinsa ja seuraan.

Höyrylaiva Björn MAINITSEMISEN ARVOINEN hylky on myös höyrylaiva Björn.

Sen määränpää toukokuussa vuonna 1891 oli Kokkolan Ykspihlaja. Tuolloin jäätä oli paljon. Alus on aikoinaan tehty Englannin rannikkoliikenteeseen, eikä sitä ole vahvistettu jäissä kulkuun.

PIAN HUOMATTIINKIN vajoama keulassa, mistä vettä pääsi sisäl-

VANHA KALASTAJIEN TUKIKOHTA

Tankarin saari nousi merestä maankohoamisen seurauksena noin 1200-luvulla. Saari on ollut hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohta, ja majakka sille rakennettiin 1800-luvulla. Nykyään saari toimii turistikohteena, ja siellä on jonkin verran yksityisiä mökkejä sekä muutama huvila. Saarella voi myös yöpyä joko hostellissa tai vuokramökeissä. Kahvila-ravintola Café Tankar palvelee kesäaikaan. Tankarilla on luontopolku, joten kaunista saaristoluontoa pääsee ihailemaan pinnallakin. Lintujen muuton tarkkailuun paikka on ihanteellinen, ja alue kuuluu Luodon saariston Natura 2000 -alueeseen. Saarella on vierasvenesatama ja kesäkaudella sinne liikennöi aikataulun mukaisesti matkustajaalus m/s Jenny.

le. Miehistö yritti keventää laivaa heittämällä kansilastia mereen, mutta turhaan. Vesi tunki sisälle ja miehistön oli pelastauduttava.

17-vuotiaan höyrylaivan tarina päättyi Kokkolan ja Pietarsaaren välille. Björn sai hautansa parinkymmenen metrin syvyydestä.

Kokkolan Merisaukot löysi kauan etsityn hylyn 1980-luvulla, ja ensimmäisenä syvyyksiin sukelsi kokkolalainen Arvo Hyytiä. Ahtojäät ja merivirrat ovat jauhaneet hylkyä vuosikymmen toisensa perään. Noin 44 metriä pitkä ja seitsemisen metriä leveä höyrylaiva on enää peltikasa meren pohjassa. Romun seasta on tuotu ylös täysin ehjiä esineitä, esimerkiksi Villeroy & Bochin mukeja, lasipulloja, piippu, lasisia Eiffel-tornin muotoisia kynttilänjalkoja ja koru, jossa on Eiffel-tornin kuva.

BJÖRNILLE SAA sukeltaa, mutta esineitä ei tietenkään tuoda

pintaan ilman Museoviraston lupaa.

MUKAAN MAHTUU

Kokkolan Urheilusukelluskerho Merisaukot on aktiivinen seura, joka perustettiin 1970. Seura tarjoaa mahdollisuuden laitesukelluksen, uppopallon, räpyläuinnin ja snorkkelisukelluksen harrastamiseen. Seurassa on noin sata jäsentä, joiden ikäjakauma on 9-vuotiaasta 71-vuotiaaseen.

06_kuvateksti

06_kuvateksti

1/2016 SUKELTAJA

41

Ajattelemisen aihetta

Hylyt kuuluvat sukeltajille

Tavallinen kansalainen voisi helposti kuvitella, että Museovirasto myös tutkisi noita hylkyjä. Näin ei kuitenkaan ole, eikä hylkyjä oikeastaan tutkita juuri lainkaan. Museoviraston meriarkeologinen yksikkö lopetettiin 2011. Tutkimus kuuluu yliopistoille, joiden hylkytutkimukseen saatavissa olevat varat ovat pieniä ja projektit lyhytkestoisia. Vrouw Mariastakaan ei ole nostettu käytännössä mitään, ja siellä on tutkittu lähinnä hylyn hajoamisnopeutta. Varojen puutteesta on tehty hyve: säästetään hylyt tulevaisuuden tutkijoille.

Useimmilla hylyillä käyvät vain harrastesukeltajat, jotka saavat nauttia ainutlaatuisesta kulttuuriperinnöstämme kunnes meri vie omansa. Heitteille jätettynäkin hylkyjä pitää silti kunnioittaa.

Matkamuistojen keräily hylyistä on muinaismuistolain vastaista ja haittaa ennen kaikkea meitä sukeltajia. Russarön luoteispuolen hylyllä käymisestä tulee joka kerta paha mieli, kun katselee jäljelle jätettyjä rikkonaisia pulloja. Vain muutama vuosi sitten laatikko oli täynnä ehjiä täysinäisiä pulloja. Yhdenkään pullon nostaminen turvaan ei kuitenkaan ollut mahdollista. Minkähänlaista olutta tai viiniä niissä oli?

Kuinka asia voisi olla toisin? Yksi mahdollisuus olisi saada Museovirastoon (tai yliopistoon) hylkytutkimusta oikeasti tekevä laitos. Tällaisen perustaminen vaatii poliittista tahtoa, ja liikkeelle päästäisiin jo 3–5 miljoonan euron vuosibudjetilla. Vaikka ajat tuntuvat olevan vaikeita, olemme vauraampi kansakunta kuin koskaan ennen. Päteviä tutkijoita ja arvokkaita tutkimuskohteita on jo valmiiksi. Meillä voisi hyvin olla Ruotsin Vasa-museon kaltainen poikkitieteellinen tutkimuslaitos, jonka tehtävänä olisi kartoittaa, nostaa, konservoida, tutkia ja esitellä vedenalaista kulttuuriperintöämme. Tahtotila vain puuttuu.

42

1/2016 SUKELTAJA

Stig Gustavsson

Suomessa on tuhansia hylkyjä, joista usea on maailmanluokan harvinaisuus. St Mikaelista ovat löytyneet hienoimmat merimuseon esillä olevat aarteet. Vrouw Maria oli jo ennen löytymistään vuonna 1999 legendaarinen aarrelaiva, joka kuljetti tavallisen rahdin lisäksi Venäjän keisarinna Katariina Suuren Hollannista ostamia taideaarteita. Ja useassa muussakin hylyssä on arvokasta museotavaraa, vaikkei noita hylkyjä olekaan suojeltu omilla suoja-alueillaan. Museoviraston tehtävänä on suojella hylkyjä tutkimusta varten.

Kuinka voisimme varjella Itämeren kulttuuriperintöä?

Toinen mahdollisuus olisi jotenkin sallia amatöörien osallistuminen hylkyjen tutkimustyöhön, mikä kaikkine puutteineen olisi ehkä parempi kuin ei mitään. Tämäkin vaihtoehto vaatii merkittävää tukea, koska työtä pitää koordinoida, kenttätöitä johtaa, nostetut esineet konservoida ja esineistöä pitää myös tutkia. Tähän amatöörit eivät pysty. Rahoitustarve olisi pienempi kuin uuden laitoksen pystyttämisessä. Amatöörien työ on edullista, mutta tällaisen yhteistyön pitkäjänteinen toteuttaminen Museoviraston, yliopistojen ja harrastesukeltajien välillä voi olla hyvin vaikeaa.

Kolmas mahdollisuus olisi löytää mesenaatti tai säätiö, joka sitoutuisi pidemmäksi aikaa tukemaan hylkytutkimusta. Jos tällainen mesenaatti esimerkiksi rahoittaisi Vrouw Marian tutkimukset 5–10 vuoden ajalle, saattaisi sen jälkeen yhteiskuntakin olla valmiimpi jatkamaan itse toimintaa. Jos Suomesta ei tuollaista mesenaattia löytyisi, niin löytyisikö ulkomailta?

Toistaiseksi hylyt kuitenkin kuuluvat vain meille harrastesukeltajille. Pidetään niistä hyvä huoli!

Teemu Kerola

Palveluksessasi

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen kokouksissa esittelijänä.

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen tai vaikka Sukeltajan blogiin.

toiminnanjohtaja ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI?

viestintäkoordinaattori

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

MIKA RAUTIAINEN

koulutuspäällikkö

RIKU VERKKOMÄKI

TULE MUKAAN BLOGGAAMAAN Päästä näkemyksesi, kokemuksesi ja sukelluselämyksesi kuuluville. Sukeltajaliiton nettisivulta www.sukeltaja.fi löytyy sukeltajien oma blogi.

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Vastaan jäsenpalveluista ja niiden kehittämisestä. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

Blogiin ovat tervetulleita kirjoittamaan kaikki sukeltajat. Blogia voi kirjoittaa omalla Blogger-tunnuksella, jonka saa luomalla gmail-tilin. Valmiin tekstin ja mieluusti myös muutaman kuvan voi myös lähettää Liiton toimistolle, ja se viedään blogiin puolestasi.

jäsenpalveluvastaava

Kun haluat kirjoittaa, ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

1/2016 SUKELTAJA

43

VING I D EW ON I N T C L AL LLE O C SUIT

w w w. u r s u i t . c o m