Syyskisa

Aloitetaan sähköpostien selauksella, toinen plaaneista (eli laiva H) on hyväksytty pienillä huomautuksilla, mutta laivan J perämies on ilmoittanut, että lastia on liikaa ja joudutaan leikkaamaan. Huonompi tilanne, mutta onneksi laivassa on purkua eli aamuvuoro menee pelkkään purkuun. Välitän tiedon eteenpäin varustamolle, joka tekee lopullisen päätöksen pois jätettävistä konteista.

Juuri kun saan laiva H:n plaanin auki ja rupean toteuttamaan vaadittuja muutoksia, puhelin soi. Jatkavan laiva F:n yliperämies soittaa ja haluaa sittenkin muuttaa suunnitelmaa. Muutos on tehtävä nopeasti, nosturi siirtyy kohta lastaamaan paikkaa, johon muutokset kohdistuvat. Ilmoitan laivatyönjohtajalle tulevista muutoksista, ja rupean vaihtelemaan kontteja uusiin positioihin. Saan kaiken valmiiksi, kun edellisessä paikassa on enää 2 konttia lastaamatta. Helppo keikka.

Palaan laivan H plaaniin, teen vaaditut hienosäädöt ja saan plaanin muuten valmiiksi, odotellaan vielä paria puuttuvaa konttia ennen kuin laitetaan kuvat työnjohtajille.

Tällä välin seuraavan aamun laivaan E on tipahtanut sekä purkubaplie, että lastilista. Ajan purkubaplien systeemiin ja tsekkaan purettavat määrät ja paikat. Tulee täysiä ja tyhjiä kontteja, joita puretaan sekä omille kentille että vaihtoalueelle kilpailijan depotiin. Avaan lastilistan ja puhelin soi. Kuljetusliike kysyy tuontikonteista, milloin tietyt kontit olisivat saannilla. Etsin ne laivan purkuplaanista ja ilmoitan, että seuraavana aamupäivänä voisi tulle hakemaan. Aloitan lastilistan uudestaan, kun laivatyönjohtaja ilmoittaa että laiva F:n konteista yksi on rikki, ei voi lastata. Muutan plaania hiukan, jotta saadaan vastaavanlainen ehjä kontti sen tilalle. Risa tutkitaan, jos sen saa vaikka pienellä korjauksella laivaan vielä.

Avaan lastilistan taas, kun puhelin soi ja Lontoosta soitetaan laiva J:n liiasta lastista. Tyylikkäällä murteellaan mies kertoo, mitä jätetään pois ja mistä, ja toivoo korjattua lastibaplieta mahdollisimman pian tarkistettavaksi. Askartelen jonkin aikaa J:n kimpussa, ja saankin tyydyttävän oloisen suunnitelman aikaan. Lähetän tämän Lontooseen ja laivalle, vastausta odottaessa saan viimeinkin raavittua laiva E:n listan kasaan.

Sekavan vuoron jälkeen kongi pelastaa ja iltavuoro tulee töihin. Nopea palaveri ja autolla kotiin, tällä kertaa radio pysyy visusti kiinni.

Kotiin päästyä verikoirat kävelylle ja myöhemmin peruskäynti punttisalilla. Eli hetki rimpuilua ja tuskalliset venytykset päälle. Sitten ajoissa nukkumaan että pääsee aamulla ylös. Kello on taas 05:00. Revin luomeni auki ja iloisesti hypähdellen katoan alakertaan. Töihin on aina mukava lähteä hyvin valvotun yön jälkeen.

Töihin saavuttuani huomaan jälleen olevani yksin suljetulla osastolla. Tästä ilahtuneena tutkin ensin iltavuoron jättämät vinkit.

Laivoja on tehty yöllä valmiiksi, pari on kesken ja yksi aloittamassa, kunhan saa jengin edellisestä laivasta. Listat ja plaanit on kuitenkin saatu iltavuorossa raiteilleen, joten voin ruveta päättämään lähteneitä laivoja ja tekemään tilaa nykyisille ja tuleville.

Kesken kaiken puhelin soi, H:n perämies kyselee valmistumisaikaa. Samaan aikaan toinen puhelin soi, en ehdi vastaamaan mutta meklari siellä soittaa. Sähköpostissa näyttää olevan vastaamattomia kyselyitä varustamolta. Eiliseen laivaan on mennyt kontteja, joilla on väärä purkuterminaali. En ollut huomannut koko viestiä, jossa kontit on päivitetty eri terminaaliin. Näistä tulee siis ylimääräisiä siirtoja määräsatamassa.

Laivatyönjohto ilmoittaa, että joku lastattava kontti on hukassa, tarvitaan toinen tilalle siksi aikaa, että löydetään kadonnut lammas.

Tätä jatkuu koko aamuvuoron ajan, ja vapahtajien (iltavuoron) saapuessa olenkin jo informaatiotulvan ansiosta aika lailla jäljessä kaikissa töissä. No, iltavuoro fiksaa. En ole ehtinyt edes väittelemään työkavereiden kanssa. Väärässähän ne…

Kotona koirien kiusaamisen jälkeen otan sohvalla legendaariset vartin tirsat. Tästä piristyneenä ajan nurmikon ja leikkaan pensasaitaa. Hauskaa kuin ruoto kurkussa. Tämän jälkeen lähtö Heinlahteen, jossa on tämän päivän Rannikkorastien suunnistuspäivä.

Otan C-radan, koska en ole erityisen kokenut suunnistaja. Emitin lähtöleimaamisen jälkeen kirmaan radalle, ja rasteja paikantamaan. Alussa homma sujuu hyvin, rasti toisensa jälkeen löytyy helposti ja olen täysin kartalla koko ajan. Suunnistuksen jumalten kosto tulee kuitenkin välittömästi, kun keskittyminen herpaantuu ja seuraava rasti ei olekaan siinä missä luulin sen olevan… Tai no, ehkä rasti on siellä mutta itse olen ilmeisesti väärän kallion päällä. Joku on luullakseni siirtänyt tämän kallion eri paikkaan. Aikani tuherrettuani ja leppeästi tuhahdeltuani, havaitsen metsässä polun, joka paljastaa olinpaikkani kartalla. Selvitän tieni rastille, ja pääsen onnistuneesti maaliin asti loppujen lopuksi kaikki rastit löydettynä. Aika ei ole häävi, mutta hauskaa kuitenkin oli. Tästä kotiin ja suoraan saunaan.

Seuraavana aamuna taas hyvätuulisena töihin.

Muistatko tai keksitkö sloganeita?

Slogan eli iskulause on jonkin ajatuksen lyhyeen ja iskevään muotoon kiteyttävä lause. Iskulauseita käytetään erityisesti politiikassa ja mainonnassa.

Tuttuja sloganeita ovat esimerkiksi Syökää kanaa!, Elämä on ja Tosi on!

Tiedätkö, mikä on Stevecon slogan? Tai muistatko minkälaisia niitä on vuosien varrella ollut? Voit myös keksiä ja ehdottaa uusia.

Lähetä muistot ja uudet ideat viimeistään 31.10.2022 joko sähköpostilla elina.harjama@steveco.fi, Pollarin lomakkeella tai kirjekuoressa osoitteella Steveco-lehti, P 44, 48101 Kotka. Stevecolaisia sloganeita:

Olisiko tästä uudeksi?

Yhteystiedot