Stevecolainen: Piia Virta

Elämä on nyt

- Elämässä vain eletyt hetket ovat tärkeitä, toteaa Piia Virta painokkaasti.

st evecolainen

n Elettyjä hetkiä ja ajanjaksoja on hänenkin tielleen osunut monenlaisia. Yksi niistä on vuonna 1995 alkanut ura Stevecolla. – Sitä ennen tein monenlaisia hommia. Myin öljyäkin. Oli se aika hurjaa, olin parikymppinen, enkä ymmärtänyt öljylaaduista yhtään mitään. Kai ne kaupat menivät oikein, mutta monta kertaa tuntui, menikö säkällä oikein. – Stevecolle tulin Haminan vientihuolintaan. Perin ensin Kempin Pentin työt ja kun Wikströmin Ippa jäi eläkkeelle, perin hänen töidensä lisäksi myös työkaluja, kuten paperiveitsen, Piia muistelee.

Alkuun Piia huolitsi paperirullia maailmalle, sitten kontteja. 1990-luvun loppupuoli oli aikamoista aikaa, konttiliikenne kasvoi ja Haminassa kuohui konttiterminaalisoppa. 90-luvun loppupuolella Piia lähti mukaan ammattiyhdistystoimintaan.

– Alkuun oli rauhallisia aikoja, jos ei lasketa tuota Haminan konttiterminaaliasiaa, mutta sitten alkoi olla yt-neuvotteluja toisensa perään. Kun Haminan toimintojen kannalta ratkaisevimmat yt:t käytiin vuonna 2008, olin äitiyslomalla.

Haminasta Kotkaan Äitiysloman jälkeen Piialla alkoi uusi ajanjakso Stevecon palveluksessa Kotkassa. Työpaikka oli Mussalossa lastinluovutuksessa ja työt vientihuolintaa tehneelle ihan uusia. – Ajatusten kääntämisessä meni oma aikansa, kun siirryin viennistä tuontiin. Kaikki piti ajatella toisinpäin.  H aminassa ja Kotkassa toimi luonnollisesti omat ammattiosastot. Yhtiön toimintojen keskittyminen Kotkaan tiesi AKT :n toimihenkilöiden Haminan ja Kotkan ammattiosastojen yhteensulautumista Steveco Oy:n AKT :n toimihenkilöiksi, jonka luottamusmies Piia on.  S tevecolla ei ole käyty lomautuksiin ja irtisanomisiin tähtääviä yhteistoimintaneuvotteluja viiteen vuoteen, mutta luottamusmiehet ovat yhdessä ja erikseen mukana monilla foorumeilla ytneuvottelukunnasta toimitusjohtajan tilannekatsauksiin, joita varsinkin korona-aikaan on ollut kohtuullisen tiiviisti. Vuosien varrella Piia on olut mukana sopimusneuvotteluissa valtakunnan tasolla, mutta tärkeintä on kuunnella herkällä korvalla oman henkilöstöryhmän tuntemuksia.

Jos olisit yhden päivän toimitusjohtaja? Hetken mietittyään Piia vastaa, että painottaisi henkilöstön tasapuolista kohtelua. Käytännössä se tarkoittaisi pelisääntöjä, miten eri henkilöstöryhmiä ja toimihenkilöpuolella eri osastoja kohdellaan tasapuolisesti. – Lisäksi kiinnittäisin huomiota kierrätykseen ja kertakulutukseen läpi koko talon. Muovisten aterimien ja kertakäyttöastioiden jokapäiväiselle käytölle olisi hyvä löytää vaihtoehto. – Toivoisin myös enemmän yhteen hiileen puhaltamista.

Kaikki kääntyi päälaelleen Koko elämän päälaelleen heittänyt ajanjakso tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta kesälomalla kaksi vuotta sitten. Kovien vatsakipujen syyksi selvisi haimasyöpä. – Lääkärit Kotkassa eivät luvanneet mitään. Sanoma rivien välissä oli, että alkakaa suunnitella hautajaisia. He eivät olleet valmiit toteuttamaan hoitosuunnitelmaa, mikä Helsingistä käsin ohjeistettiin.

Virrat eivät lannistuneet, eikä myöskään Meilahden sairaalaan haimatiimi. Helsingissä tehtiin kaikki mahdollinen: isoja leikkauksia, pieniä leikkauksia, sytostaattia ja säteitä. Piia oli väsynyt ja nukkui pahimmillaan 22 tuntia vuorokaudessa.

Perhe oli kovilla. He hoitivat, tukivat - ja uskoivat. Piia sairasti avoimesti ja antoi siten myös tutuille ja tuntemattomillekin mahdollisuuden tsempata. Joukossa oli toki epäilijöitäkin: liekö se Piia oikeasti niin sairas on?  N oin vuosi sitten haimatiimillä oli uutta kerrottavaa: syöpä oli nujerrettu. Väsymys vaivaa edelleen samoin kuin liitännäisvaivat, mutta yhdestä asiasta Piia on varma: on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen ja saada osakseen suomalaisen sairaanhoito-osaamisen.