Sukuviesti 2/2017

SUKUVIESTI

2 2017

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

2 2017

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Historiakerhossa nuoret tutustuvat oman

alueensa ja sukunsa historiaan, Kati Laitinen

7 8 10 14 16

Elias Lönnrotin kirjeenvaihto verkossa Lukkarinen-Lukkari sukuseura ry Suomi 100 -juhlavuosi – poimintoja Seurantalolla-kuvateos avaa ovet seurantalojen maailmaan Sukuni 100 vuotta: Rautalammin Korhoset, Hannu Korhonen

18

Pietisten valokuvaajasuvun kuvallisesta perinnöstä kirja

21

Presidenttipari haluaa onnitella 100 vuotta täyttäviä suomalaisia

22 Venäläinen Viapori -verkkonäyttely 23 Vuoden sukukirja: Sikiön sukua Ruokolahdelta 24 Suomen sisällissodasta kaksikielinen oppimisaineisto

26 Sukua tutkimaan: Kirkonarkistot, osa 3 28 Hallintohistoriallinen verkkosanakirja 29 Suomen keskiajan ja 1500-luvun käsikirjoitukset avoimesti verkossa

30 Kuulutko sukuuni 2017 31 Petroskoi kutsuu!

Kannessa: Suomi kuvina. Aikansa tunnetuin Suomi-neito. Otso Pietisen vaimo, Kerttu Leiwo, mukaillussa kansallispuvussa Pietisten kesäkodin maisemissa Karjalohjalla 1938. Kuvaaja: Nancy Pietinen, Museovirasto.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 38. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus ja tilaukset) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP | Ykkös-Offset, Vaasa

AIKATAULU 2017 Nro Ilmestyy 1/17 vk 7 2/17 vk 16 3/17 vk 25 4/17 vk 40 5/17 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Tuplas Oy, (09) 2420 119, info@tuplas.fi

Aineisto Varaukset 9.1.

19.12.

10.3.

17.2.

12.5.

21.4.

25.8.

4.8.

3.11.

13.10.

Sukuseurojen Keskusliitto ja Sukuviesti Facebookissa: www.facebook.com/SSK.Sukuviesti

IR

Muistattehan liittyä Facebookissa Sukuseurojen keskusliiton jäsen­ seurojen toimihenkilöt -ryhmään.

Sieltä saatte monenlaista vinkkiä seurojenne toimintaan: www.facebook.com/ groups/515071878668996.

PÄ Ä K

Oma etu vai yhteiset tavoitteet?

JO

I T US

Postilaatikkooni on tipahdellut alkuvuoden aikana lukuisten yhdistysten jäsenmaksuja. Yleensä maksan ne ajattelematta sen enempää, olenhan aikanani tehnyt päätöksen jostain syystä liittyä kunkin yhdistyksen jäseneksi. Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään asiaa, koska ajan henki tuntuu olevan, että kaikesta mihin osallistutaan, pitäisi itselle tulla paljon henkilökohtaista hyötyä, mieluummin taloudellista. Miksi olen liittynyt jonkun järjestön jäseneksi? En muista koskaan saaneeni liittymisen yhteydessä mitään lupausta taloudellisesta tai muusta aineellisesta hyödystä itselleni. Motiivini ovat siis olleet jossain muualla.

Wikipediassa määritellään yhdistyksen jäsenyys mm. näin: ”Yhdistysten ja järjestöjen jäsenet pyrkivät edistämään yhteisiä tavoitteita tai arvoja. Päämäärät saattavat olla esimerkiksi poliittisia tai sosiaalisia.” Sukuseuran jäsenyyden motiivi lienee aika harvoin poliittinen. Erilaisia sosiaalisia perusteita sen sijaan löytyy runsaasti. Yhteisöllisyys eri muodoissaan lienee yksi tärkeimmistä. Sukuseurojen jäsenet miltei poikkeuksetta ymmärtävät, etteivät vuosittain tai joskus harvemmin koottavat jäsenmaksut kata toiminnasta kuin pienen osan, tarvitaan siis muitakin rahoituslähteitä, mikäli halutaan tehdä asioita yhdessä.

Seurat ovatkin kehitelleet monenlaisia rahanhankintakeinoja, joilla ei varsinaisesti vaurastuta, mutta joiden avulla saadaan toimintaa elävämmäksi ja suvun vaiheita kirjattua ja esiteltyä sukulehdissä ja -kirjoissa.

Sosiaalisen median avulla sukujen näkyvyyttä on saatu edullisesti lisättyä, joten somen kanavien käyttöä kannattaa edelleen hyödyntää ja lisätä. Talkootyön sanotaan hiipuneen, mutta sukuseuroissa sitä on edelleen runsain mitoin. Ilman talkootyötä sukuseuratoiminta tuskin olisi edes mahdollista. Monenlaiset talkoomuodot ovat osa sitä yhteisöllisyyttä, joilla edistetään suvun yhteisiä tavoitteita, jotka ovat eri aikoina sukujen kohdalla erilaisia.

Talkootyöstä päästään pikkuruisella aasinsillalla sukuseurojen verotuskysymyksiin, jotka eivät lakkaa puhuttamasta sukuseuroissa eivätkä Sukuseurojen keskusliitossa. Sukutoimialojen verotustyöryhmä jatkaa edelleen toimintaansa päästäkseen tavoitteeseensa, jossa sukuseuroja kohdeltaisiin yleishyödyllisinä yhteisöinä. Keskusjärjestön tehtävänä on pyrkiä tuomaan päättäjien tietoon jäsenistön kokemia epäoikeudenmukaisuuksia. Mitä isommalla joukolla olemme liikkeellä, sen paremmin saamme äänemme kuuluviin. Liitytään siis jäseniksi ja ollaan jäseniä järjestöissä edistääksemme yhteisiä tavoitteita!

Eine Kuismin pääsihteeri SUKUVIESTI 2· 2017

3

Historiakerhossa nuoret tutustuvat oman alueensa ja sukunsa historiaan Teksti: Kati Laitinen, kuvat: Lauri Hietala

Tampereen Juhannuskylän yläkoulussa on kuluneen lukuvuoden aikana pyörinyt viikoittainen historiakerho. Noin kymmenkunta kerholaista on tutustunut Tampereen alueen historiaan ja omiin sukulaisiinsa. Historiakerhon taustalla vaikuttaa Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura.

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura sai viime vuonna rahoitusta koulujen historiakerhotoimintaan opetus- ja kulttuuriministeriön Lastenkulttuurin saatavuuden parantaminen -kärkihankkeesta. Hankkeen tavoitteena on muun muassa lisätä lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua taiteeseen ja

4

kulttuuriin sekä vahvistaa nuorten luovia taitoja ja kulttuurista osaamista. Harrastustoiminta järjestetään koulun tiloissa usein iltapäivisin koulun jälkeen ja se on oppilaille vapaaehtoista. Mukana olevat koulut järjestävät harrastetunnit oppilaiden kiinnostuksen pohjalta.

Historiakerholaiset vierailulla Tampereen Keskuspaloaseman palomuseossa.

SUKUVIESTI 2· 2017

1

2

3

1. Historiakerholaiset Tampereen Tuomiokirkon välikatolla.

2. Matias tutkii Finlaysonilla työskennelleen sukulaisensa tietoja mikrofilmiltä seurakuntien arkistossa.

3. Rikosluetteloa tutkimassa seurakuntien arkistossa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö kartoitti vuonna 2016 valtakunnallisella kyselyllä koululaisten kiinnostuksen kohteita koskien taiteen ja kulttuurin aloja sekä liikuntalajeja kohtaan. Kyselyn tuloksen ja oppilaiden toiveiden seurauksena historiakerhotoimintaa on järjestetty tämän lukukauden aikana ainakin Tampereella Juhannuskylän yläkoulussa, Kajaanin Lyseossa sekä Lohjan Harjun kouluissa.

Nuoret toivovat vierailuja vanhan äärelle Juhannuskylän yläkoulussa historiakerhoa on syyskuusta asti vetänyt historian lehtori Lauri Hietala. Kerhossa on ollut mukana noin kymmenkunta 7–8-luokan oppilasta. Kerho on kokoontunut kerran viikossa pari tuntia kerrallaan ja kerhon toiminta jatkuu koko kuluvan lukukauden.

Hietala pitää hyvänä saavutuksena sitä, että vapaaehtoisuuteen perustuva ja kouluajan ulkopuolelle sijoittuva kerho lähti hyvin käyntiin ja on edelleen toiminnassa. Nuoretkin ovat tarkkoja vapaa-ajastaan, mutta historiakerho on pitänyt pintansa koulun bändi- ja arkkitehtikerhojen ohella.

– Historian opettajana voin sanoa, että kyllä historia kiinnostaa nuoria. Juhannuskylän koulussa oppilasaineskin on sellaista, että he opiskelevat latinaa ja kuvataidetta, Hietala kertoo.

Nuoret ovat saaneet päättää historiakerhon sisällöstä ja toiveina ovat olleet erilaiset vierailukohteet, etenkin paikat, missä he ovat päässeet kosketuksiin vanhojen asioiden kanssa.

– Seurakuntien arkistossa he tykkäsivät paljon vanhoista kirjoista, joissa oli luetteloitu rikoksista tuomittuja. Nuoria kiinnostivat tuomioiden syyt ja paikat.

Samaisessa arkistossa nuoret saivat etsiä Tampereelta kotoisin olevia ja 1800–1900-luvun taitteessa eläneitä sukulaisiaan. Yhden kerholaisen aikoinaan Finlaysonilla työskennelleestä sukulaisesta löytyikin tietoja vanhoilta mikrofilmeiltä nuoren suureksi iloksi. Tätä pienimuotoista sukututkimusta jatkettiin sitten yhdessä arkistovierailun jälkeenkin.

– Pyysin heitä keräämään sukulaisten syntymäaikoja ja -paikkoja. Koululla sitten etsimme tietoja sukulaisista eri tietokannoista kuten Suomen Sotaturmaprojektin -tietokannasta, josta yksi kerholaisista löysi sisällissodassa kuolleen sukulaisensa.

Kerholaiset innostuivat omien edesmenneiden sukulaistensa etsimisestä niin, että he soittelivat koululta vanhemmilleen kyselläkseen sukulaistensa syntymäaikoja ja muita tietoja. Parilla kerholaisista oli valmiina hyvinkin kattavat luettelot sukulaisista ja suvun historiasta, sillä heidän perheessään oli jo tehty sukututkimusta.

SUKUVIESTI 2· 2017

5

Kerholaiset ovat vierailleet myös sisällissotanäyttelyssä, Vapriikissa ja Vakoilumuseossa, jossa oli Hietalan mukaan järjestetty erityisen hyvä opastus. Nyt keväällä listalla on ainakin Milavidan museo. Hietalan mukaan Tampereelta on löytynyt kiitettävästi erilaisia mielenkiintoisia vierailukohteita, joten kerholle on helppo keksiä toimintaa.

Oma kotikaupunki tutummaksi Hietalan historiakerhossa on ollut hyvä yhteishenki. Hän on halunnut painottaa, ettei kerhotoiminta ole koulua, vaan rentoa yhdessä oloa ja vapaavalintaista oppimista. Historiakerhon ongelmaksi ei ole osoittautunut siis kiinnostuksen puute, vaan suurimpana haasteena ovat olleet oppilaiden muut harrastukset. Kaikki eivät pääse joka viikko osallistumaan kerhoon harrastustensa takia. Lukujärjestyksen yhteensovittaminen on ollut välillä haastavaa, myös Hietalan oma opetuslukujärjestys mukaan lukien.

– Kerholaiset ovat jääneet odotEläytymistehtävä ja kuvakilpailu Vapriikin Tampere 1918 -näyttelyssä. tamaan koululle opetustuntieni loppumista ja kerhon alkamista.

Tämä, jos mikä kielii siitä, että kerhotoiminta on ollut mielenkiintoista ja nuoret ovat Historiakerhojen toiminta siihen sitoutuneita.

– On arvokasta, että nuoret ovat kiinnostuneita Historiakerhoissa tutustutaan lähiympäristöön ja sen oman asuinympäristönsä menneisyydestä ja siitä, misominaispiirteisiin sekä monikulttuuriseen Suomeen tä tähän ollaan tultu. He ovat oppineet paljon omasperinteiden, historian, käsityön, kuvataiteen, musiita kaupungistaan. kin, ruokien ja leivonnaisten, kirjallisuuden ja tariMyös ne oppilaat, jotka haluaisivat historian tunnoiden, muistitiedon keräämisen sekä pienten retneilla oppia aineesta enemmänkin, pääsevät tällaiseskien avulla. Toiminnan suunnittelussa otetaan huosa kerhotoiminnassa syventämään tietojaan. mioon kerholaisten toiveet.

Vaikka Hietala on koko liki 30-vuotisen elämänsä Kerhot kokoontuvat lukuvuoden aikana vähinasunut Tampereella, on hänkin omien sanojensa mutään 30 tunnin ajan. Toiminta on osallistujille makkaan oppinut paljon uusia asioita kotikaupungistaan. sutonta. Toiminta toteutetaan koulun tiloissa ja lähi­ Hän uskoo, että historiakerholle olisi Juhannuskylän ympäristössä koulupäivän jälkeen. koulussa jatkossakin kysyntää.

6

SUKUVIESTI 2· 2017

Elias Lönnrotin kirjeenvaihto julkaistiin verkossa Avoin verkkojulkaisu Lönnrotin kirjeen­ vaihdosta avaa näkymän 1800-luvun keskeisten vaikuttajien työhön, ajatteluun ja verkostoihin.

Elias Lönnrotin (1802–1884) laajaan verkostoon kuuluivat suomalaisen kansallismielisen oppisivistyneistön keskeiset vaikuttajat. Lönnrot säilytti ja dokumentoi tarkasti kirjoittamansa ja vastaanottamansa kirjeet.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on nyt julkaissut verkossa noin 1800 Elias Lönnrotin kirjoittamaa yksityiskirjettä. Kokoelma täydentyy jatkuvasti.

Elias Lönnrotin kirjeenvaihto -verkkojulkaisu avaa keskeistä suomalaista kulttuuriperintöä kaikkien käytettäväksi. Se on tärkeä lähde 1800-luvun oppi- ja kult-

tuurihistoriaan sekä folkloristiikan, kirjallisuuden ja kirjeenvaihdon kulttuurin tutkimukseen.

Laaja kaksikielinen aineisto kertoo myös vanhan kirjasuomen muokkaamisesta nykysuomeksi, Lönnrotin tutkimusmatkoista, Kalevalan syntyvaiheista sekä oppineiston arjesta.

Julkaisu sisältää kustakin kirjeestä korkealaatuisen kuvan ja asiantuntijan laatiman transkription. Lisäksi kirjeissä esiintyviä henkilöitä, sanoja ja käsitteitä sekä kirjeiden kontekstia selvennetään kommentaareissa.

Kirjeitä voi selata yhtenä luettelona tai vastaanottajakohtaisina kokoelmina. Kaikki data on vapaasti ladattavissa.

Elias Lönnrotin kirjeenvaihto: lonnrot.finlit.fi/omeka

Elias Lönnrot kirjoitti Johan Fredrik Cajanille 21.12.1838. Historioitsijana, kirjailijana ja pappina myöhemmin tunnettu Cajan (1815–1887) tutustui Lönnrotiin vuonna 1835 ja oli mukana Lönnrotin vuonna 1836 tekemän seitsemännen runonkeräysmatkan alussa.

SUKUVIESTI 2· 2017

7

Lukkarinen-Lukkari sukuseura ry Lukkarinen-Lukkari sukuseura ry on perustettu 1994 Iisalmessa, joka on seuramme kotipaikka. Jo perustavassa kokouksessamme julkituotiin sukukirjan kirjoittaminen. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäinen sukukirjamme julkaistiin 2013 Sotkamon Lukkarit nimellä ja sen toimitti Jaana Lukkari. Seuraava sukukirjamme Pohjois-Savon Lukkariset julkaistiin 2015 Pekka Lukkarisen toimittamana.

Heti alussa tehtiin onnistunut ratkaisu, kun kaivelimme puhelinluetteloista Lukkaristen osoitteet ja postitimme heille kirjeet. Näin saatiin pöytälaatikkotutkimukset päivänvaloon ja sen myötä sukututkimuksesta kiinnostuneet mukaan toimintaan. Ensimmäisen vaiheen jälkeen kävi selville, että osa Lukkarisista kuuluikin Lukkari-sukuun. Myöhemmin on selvinnyt, että heitä on yli kymmenen prosenttia Luk-

kari-nimisistä. Sukunimeen on tullut nen-pääte mukaan, kun on siirrytty itään päin Sotkamon seudulta.

Kun alkuvaiheen tutkimusten mukaan näytti, että yhteinen esi-isäkin olisi olemassa, päätettiin 1999 sukuseuran nimenmuutoksesta ja Lukkari-haaralle tehtiin samanlainen kampanja kuin Lukkarisille.

Pakolliset kuviot on hoidettu Sukuseuran pakolliset kuviot, muistokivi ja vaakuna, hoidettiin pois alta. Vuonna 2002 tilasimme Väestörekisterikeskukselta tulosteet Lukkarisista ja Lukkari-nimisistä. Näin jälkikäteen ajateltuna ne olivat onnistuneita ratkaisuja, jotka siihen maailmanaikaan

Kuvassa Lukkarinen-Lukkari sukuseura hallituksen jäseniä Nurmeksen Bomballa 1997. Takarivissä vas. Heikki, Toimi, Pekka ja Lauri Lukkarinen, edessä vas. Toini Kauppinen ja Kaarina Lukkari.

8

SUKUVIESTI 2· 2017

olivat vielä mahdollisia. Oli oleKuopiosta ja nykyinen puheenjohmassa puhelinluettelot ja VRK:lta taja onkin sukuseuramme perustavielä pystyi ostamaan tietoja. Nyt jan Toimi Lukkarisen poika Timo ovat puhelinluettelot häviämässä Lukkarinen Lahdesta. Sihteeriksi ja tiukentunut henkilörekisterilaToimi kutsui perustavaan kokoukki jarruttaa tietojen hankintaa viseen veljensä pojan Pekka Lukkariranomaisilta. sen ja hän on hommassa edelleenMuistokivikin olisi hankalampi kin tehden samalla sukututkimuspäättää nyt, mihin se pystytettäita. Muita sukumme tutkijoita ovat siin, kun DNA-aikakautena sukuolleet Reijo Lukkarinen (1938– haaroja onkin osoittautunut ole2015) Kittilästä, Tauno Lukkarivan useita. Nyt on selvinnyt, et- Lukkarinen-Lukkari sukuseuran pöytä- nen (1930–2006) Kangasniemeltä, tä sukukirjakokonaisuuksia tulee standaari. Sukuseuran vaakunassa on Jaana Lukkari Kiviniemeltä, Kaaolemaan yli viisi. Keski-Suomen vihreällä kilvellä kultainen kaarikoroirina Lukkari Sotkamosta ja Seppo Lukkariset ovat valmistumassa nen kärki, jossa musta kirkonkello.Vaa- Lukkarinen Kirkkonummelta. He kunan on suunnitellut vuonna 2002 seuraavana sukukirjaksi. Heidän kaikki ovat tehneet tuhansia tunHannu Lukkarinen. kantapaikkansa on Kangasniemi, teja töitä sukututkimuksen eteen, alahaaroina Suonenjoki ja Saariinnokkaimmat helposti yli 10 000 järvi. Joensuun seudun, Nurmektuntia. sen ja Pyhäjärven Lukkariset ovat selviä tutkinnalliSukuseuramme perustajajäseniä oli 33, ja huipussia kokonaisuuksia. saan, 675:ssä, jäsenmäärä on ollut vuonna 2012. Nyt olemme tasalukemissa 500. Jäsenlehtemme on nimeltään LUKASU, varhaisimmista asiakirjoista vuodelta Tuhansia tunteja töitä sukututkimuksen eteen 1459 löydetyn verokäräjillä lautamiehenä mainitun Sukuseuramme perustaja ja pitkäaikainen puheenjoh- Lucas Lucarin mukaan. taja oli Toimi Lukkarinen (1921–2010) Kiuruvedeltä, seuraavana puheenjohtajana toimi Heikki Lukkarinen Tutustu: lukkarinen-lukkari.fi

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Vuonna 1979 perustetun liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastusyhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityishenkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi

Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

SUKUVIESTI 2· 2017

9

Suomi 100 -juhlavuosi

Kaikkien aikojen vuosi – yhdessä!

Suomen juhlavuosi 2017 on todellinen aarreaitta. Kokosimme juhlavuoden tarjonnasta muutaman tapahtuman, jotka ovat tutustumisen arvoisia sukuhistoriasta ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille. Muihin mielenkiintoisiin hankkeisiin ja tapahtumiin voit tutustua juhlavuoden verkkosivuilla osoitteessa suomifinland100.fi.

Karjalaisuus voimavarana Itä-Karjalan Kansanopisto muistaa satavuotiasta Suomea seminaarisarjalla, jossa pohditaan karjalaisuutta 100-vuotiaassa Suomessa. Sarjassa käsitellään muun muassa Karjalan ja karjalaisuuden vaiheita Suomen historiassa, evakkomatkaa ja sen vaikutuksia identiteetin sekä karjalaisuutta tämän päivän ja tulevaisuuden Suomessa. Seminaarisarjan tavoitteena on löytää yhdessä karjalaisuuden voimavaroja yksilöille, yhteisöille ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Hanke luo vuoropuhelua eri sukupolvien ja kulttuurien välille.

Hanke kokoaa karjalaisuuden voimavaraksi, jolle rakennetaan yhdessä vapaata, itsenäistä tulevaisuuden Suomea sukupolvien kesken. Karjalaisten evakkomatka auttaa ymmärtämään ajan pakolaisuutta, ihmisvirtoja ja globalisaation vaikutuksia. Tämä vahvistaa kansojen ystävyyttä ja maailman rauhaa.

Itä-Karjalan Kansanopisto on vaalinut karjalaisuutta jo vuodesta 1906, jolloin Itä-Karjalana tunnettu Laatokan ja silloisen itärajan välinen maakunta sai ensimmäisen kansanopistonsa. Siirryttyään Opisto siirtyi sotien jälkeen kotipaikaltaan Laatokan rannalta Impilahden Viipulanniemestä Punkaharjun Valoniemeen.

Pääjärjestäjä Itä-Karjalan Kansanopistoseura ry www.ikko.fi

10

SUKUVIESTI 2· 2017

Sukupolvien Suomi

Muistojen taltiointia haastattelujen kautta Satavuotiaan Suomen tarina koostuu kaikkien suomalaisten tarinoista. Sukupolvien Suomi -hankkeessa koululaiset haastattelevat ja taltioivat isovanhempien sukupolvien muistot suomalaisen yhteiskunnan rakentamisesta.

Omakohtaisten muistojen kudelma koostaa ison tarinan siitä, kuinka yhteiskuntamme on rakentunut sadassa vuodessa kansalaisyhteiskunnaksi, hyvinvointivaltioksi ja oppimisen mallimaaksi. Sisältöä kerätään sekä paikallisista tapahtumista ja teoista että yhteiskuntamme rakentamisen suurista linjoista, kuten esimerkiksi peruskoulujärjestelmän luomisesta 1970-luvulla.

Hankkeessa sukupolvet toimivat yhdessä. Nuoret ymmärtävät, miltä pohjalta ponnistaa heidän oma tuleva työnsä yhteiskunnan rakentamiseksi. Koululaiset haastattelevat ohjeistuksen avulla ja esimerkkien tukemana kahden eri sukupolven edustajaa.

Muistot taltioidaan muistelu- ja elämäntarinapalvelu Epooqiin, osoitteeseen www.epookki.fi, jossa omaääniset muistot ja tarinat sijoitetaan aikajanalle ja kartalle. Tarinoita voi taltioida, jakaa ja hyödyntää verkossa myös juhlavuoden 2017 jälkeen.

Pääjärjestäjä Oppifi Oy www.oppi.fi

Paavo Virkkunen 50 vuotta.

Paavo Virkkusen muistoseminaari Paavo Virkkunen (1874–1959) on Snellman-suvun edustajana tehnyt pisimmän ja näyttävimmän valtiomiesuran. Snellmanien sukuyhdistys ry muistaa edesmennyttä jäsentään tämän arvokkaan valtiollisen ja kirkollisen elämäntyön johdosta satavuotiaan Suomen Snellmanin päivänä.

Virkkunen oli mukana kaikkiaan 32 valtiopäivillä, 6 kertaa puhemies, 10 kertaa varapuhemies, valiokuntien puheenjohtajana useasti ja opetusministeri Svinhufvudin hallituksessa vuosina 1930–1931. Hän teki merkittävän uran myös teologina. Hänen poliittiseen konservatiivisuuteensa yhdistyi teologinen vapaamielisyys, miltei radikaalisuus. Hän harrasti ekumeniaa, hyväksyi eronneiden vihkimisen ja kannatti naispappeutta.

Pääesitelmän muistoseminaarissa pitää professori Martti Häikiö. Muita puhujia ovat muun muassa kirkkohistorian emeritusprofessori Eino Murtorinne sekä maisteri, kirjailija Paavo Virkkunen (nuorempi), joka on myös kirjoittanut kirjan isoisästään.

Paavo Virkkusen muistoseminaari 12.5.2017 kello 9–12 eduskunnan pikkuparlamentissa.

Pääjärjestäjä Snellmanien sukuyhdistys ry www.snellmansuku.fi SUKUVIESTI 2· 2017

11

Itsenäisyyssenaattorisukujen tapaaminen ja uusi itsenäisyysjulistus Suomen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneiden senaattorien suvut juhlistavat yhdessä sadan vuoden takaisia tapahtumia.

Sukutapaamiseen on kutsuttu P. E. Svinhufvudin ensimmäisen hallituksen eli itsenäisyyssenaatin kymmenen sukua. Itsenäisyyssenaattorit olivat Juhani Arajärvi, Arthur Castrén, Jalmar Castrén, Alexander Frey, Kyösti Kallio, O. W. Louhivuori, E. Y. Pehkonen, Heikki Renvall, E. N. Setälä ja Onni Talas sekä puheenjohtajana toiminut P. E. Svinhufvud. He allekirjoittivat senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä.

Itsenäisyyssenaattorisukujen juhla koostuu kahdesta tilaisuudesta. Helsingin Säätytalolla järjestetään 2. joulukuuta yleisötilaisuus kaikkien itsenäisyyssenaattorisukujen jäsenille. Näiden sukujen keskuudestaan valitsemat edustajat osallistuvat lisäksi 4. joulukuuta pidettävään nuorten uuden itsenäisyysjulistuksen allekirjoitustilaisuuteen.

Visio Suomesta seuraavaksi 100 vuodeksi Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi eri ikäiset koululaiset ja opiskelijat on kutsuttu laatimaan Suomelle uusi itsenäisyysjulistus eli visio Suomen ja suomalaisten seuraavasta sadasta vuodesta. Satavuotiasta itsenäisyysjulistusta voi halutessaan käyttää pohjana.

Uusi visio voi olla muodoltaan tekstiä, liikkuvaa kuvaa, valokuvaa tai piirros tai yhdistelmä näitä kaikkia.

Visioista valitaan parhaat ensin maakunnittain, minkä jälkeen ne kootaan 100visio.fi-sivustolle. Valtakunnallinen voittaja julkistetaan 15. marraskuuta ja palkitaan 4. joulukuuta tilaisuudessa, jossa paikalla on edustaja jokaisesta itsenäisyyssenaattorisuvusta. Alkuperäisen itsenäisyyssenaatin suvut toimivat uuden vision suojelijoina seuraavat sata vuotta.

Pääjärjestäjä Castrén-suku ry, www.castrensuku.fi www.100visio.fi

Itsenäisyyssenaatti täysistunnossa1917. Pöydän ympärillä vasemmalta: E. Y. Pehkonen, Juhani Arajärvi, Arthur Castrén, Jalmar Castrén, E. N. Setälä, P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Alexander Frey ja O. W. Louhivuori.

Kuva: Eric Sundström.

12

SUKUVIESTI 2· 2017

Itsenäisyyden plku -sarjaan kuuluvalla kävelykierroksella Kultarannan puistossa kuullaan neljänä kesäperjantaina tarinoita tapahtumista, joiden näyttämönä on ollut Alfred Kordelinin 100 vuotta sitten rakennuttama Kultaranta. Presidenttien kesäresidenssi Kultarannasta tuli jo ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin aikana. Kuva: www.visitnaantali.com.

Itsenäisyyden polku Itsenäisyyden polku on sarja eri paikkakunnilla toteutettavia kävelykierroksia, jotka tarjoavat erilaisia näkökulmia satavuotiaan Suomen kohtalonhetkiin.

Lukuisat Suomen paikkakunnat liittyvät maamme itsenäistymiseen ja itsenäisyytemme ensimmäisen vuosisadan kriittisiin hetkiin, merkittävässä roolissa olleisiin henkilöihin sekä kulttuurin ja politiikan vuorovaikutukseen. Matkailuoppaat eri puolilla Suomea kantavat kortensa itsenäisyyden juhlavuoden kekoon ja elävöittävät historiaa tarjoamalla kävelykierroksia, joilla kerrotaan näistä tosiasioita ja tarinoita.

Kierrokset ovat ilmaisia.

Pääjärjestäjä Suomen Opasliitto ry www.suomenopasliitto.fi

• Helsinki: Itsenäisyyden rakentajat Snellmanista Mannerheimiin • Helsinki: Monikulttuurisuutta Hietaniemen hautausmaalla • Hämeenlinna: Kansallinen herääminen ja Suomen kohtalon vuodet • Iisalmi: Aikamatka kotirintaman tapahtumiin • Kuopio: Naiset itsenäisyyden rakentajina • Lahti: Lahti 1918 • Lieksa: Karelianismi ja sotavuodet rajaseudulla • Naantali: Sata vuotta Kultarantaa • Mikkeli: Sotiemme päämajakaupunki Mikkeli • Seinäjoki: Mannerheim ja päämaja Seinäjoella 1918 • Turku: Itsenäisen Suomen sankareita

Lisää Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia osoitteessa suomifinland100.fi.

SUKUVIESTI 2· 2017

13

Seurantalolla-kuvateos avaa ovet seurantalojen maailmaan Seurantalot kuuluvat suomalaiseen maisemaan – myös mielenmaisemaan. Seurantaloilla monet suvut ovat juhlistaneet yhdistymistään avioliiton kautta ja tutustuneet toisiinsa paremmin. Taloilla on myös vietetty lukuisia sukukokouksia ja merkkipäiviä, mutta seurantalot ovat paljon muuta kuin vain juhlapaikkoja.

Suomen Kotiseutuliiton julkaisema valokuvaaja ja arkkitehti Tuomas Uusheimon Seurantalolla-valokuvateos on on syntynyt arvostuksesta suomalaisia seurantaloja, niiden rakentajia ja korjaajia sekä taloilla tapahtuvaa kansalaistoimintaa kohtaan.

Suomessa on yli 2 500 yhdistysten ja seurojen talkootyönä rakentamaa taloa, seurantaloa. Ne ovat nuorisoseurantaloja, työväentaloja, vapaapalokuntataloja

ja muita yhdessä tehtyjä, yhteiseen toimintaan ja kohtaamiseen tarkoitettuja rakennuksia. Vanhimmat talot on rakennettu 1880-luvulla.

Seurantalojen arkkitehtuuri rakentuu suuren salin ympärille. Talon kokoon ovat vaikuttaneet paikallisyhteisön voimavarat, niinpä seurantalot vaihtelevat vaatimattomista salin, keittiön ja vahtimestarin huoneen käsittävistä taloista tuhannen hengen juhlasalin

Krista ja Joni Takala. Kokemäen Seuratalo, Kokemäki. Kuva: Tuomas Uusheimo.

14

SUKUVIESTI 2· 2017

ympärille rakentuviin monikerroksisiin kivitaloihin.

Näistä on muodostunut koko maan kattava kansansivistykselle, kansalaistoiminnalle ja kulttuurille avointen salien verkosto.

Seurantalolla on vietetty ja edelleen vietetään vuosittain lukemattomat häät, hautajaiset ja kyläjuhlat, niissä näytellään, voimistellaan, painitaan ja pidetään kirjallisuuspiiriä. Nykyään myös skeittaaminen onnistuu.

Kunnianosoitus aktiivisille suomalaisille Valokuvaaja ja arkkitehti Tuomas Uusheimo on seitsemän vuoden ajan valokuvannut seurantaloja ympäri Suomea. Hänen kuvissaan näkyvät rakennukset ja tilat mutta myös kaikkien niiden ihmisten jälki, jotka ovat vuosien ja vuosikymmenten aikana eläneet, iloinneet, surreet, suunnitelleet ja toimineet tiloissa. Viirit hyllyillä, usko parempaan maailmaan, kulumat hirsissä, nauru kanttiinissa, tuolipinot nurkissa, jäähtyneen kamiinan tuoksu ja narikkaan unohtunut lippalakki kertovat seurantalon tarinaa edelleen.

Uusheimon kuvien ohella tarinaa kertovat rakennustutkija, arkkitehti Johanna Hakasen essee seurantalojen historiasta ja toimittaja Marja Hakolan tuokiokuvat taloissa nykyään toimivista ihmisistä. Kirjan suunnittelussa ovat olleet mukana FM Sanna Käyhkö ja FM Marianne Parvinen Suomen Kotiseutuliitosta.

Seurantalolla-teos yhdistää seurantalot aaterajat ylittäen yhteiseksi rakennus- ja kulttuuriperinnön ilmiöksi. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä teos on Suomen Kotiseutuliiton kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle ja sen aktiivisille kansalaisille sekä osa liiton itsenäisyyden juhlavuoden Rakkaudesta kotiseutuun -ohjelmakokonaisuutta. Teoksen kustantaja on Maahenki Oy.

Seurantalolla-valokuvateos on kunnianosoitus suomalaiselle vapaaehtoisuudelle, talkoolaisuudelle ja seuratoiminnalle, samalla kun se on asiantunteva katsaus seurantaloarkkitehtuurin historiaan.

Marjoniemen nuorisoseurantalo, Heinola.

Kuva: Tuomas Uusheimo.

Seurantalot.fi-sivusto Seurantaloja omistavat keskusjärjestöt – Suomen nuorisoseurat, Suomen Työväentalojen Liitto, Kansantalojen Liitto, Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK, Pro Agria -keskusten liitto, Suomen Kotiseutuliitto, Finlands Svenska Ungdomsförbund FSU ja Raittiuden ystävät – ylläpitävät Seurantalot.fi-sivustoa.

Sivustolla esitellään noin 1700 suomalaista seurantaloa. Seurantaloyhdistykset vuokraavat tilojaan juhlia, kokouksia ja muita tilaisuuksia varten. Taloja voi etsiä sivuston hakukoneella. www.seurantalot.fi

Hemborg, Lappträsk. Kuva: Tuomas Uusheimo.

SUKUVIESTI 2· 2017

15

Sukuni 100 vuotta

Rautalammin Korhoset Kun Suomi julistautui itsenäiseksi, suomalaisten. On autoilijoita, koKorhoset olivat asuneet Rautalamneyrittäjiä, pappi ja muitakin seumilla runsaat kolme ja puoli vuorakunnan työntekijöitä, hoiva- ja sisataa. Itsenäistymistä edeltävitoimistotyön tekijöitä, hyvinvoinnä vuosikymmeninä suku oli altialan yrittäjiä, kampaajia, kaupkanut levitä muuallekin Suomeen, piaita, ammattiupseereita, lentäsillä talonpoikainen elämäntapa ei jiä, juristeja. enää elättänyt kaikkia, vaan leipää Rautalammin Korhosten supiti lähteä etsimään kotipitäjän raku on suuri. Sukuyhteys oli ehtijojen ulkopuolelta. nyt kadota vuosisatojen aikana, Isoisäni, molemmat Rautalamvaikka vielä Suomen itsenäistymin Korhosten sukua, olivat enessä oli tapana pitää sukulaisina simmäiset, jotka elättivät perheenkolmansiakin serkkuja ja muissä palkkatyöllä, isänisä laivurina Elsa Jussintytär Korhonen kävi Kuopitaa esivanhemmat useiden polvija äidinisä siltavartijana. Isälläni on emäntäkoulun vuonna 1925. en ajalta. Sata vuotta sitten Korhooli kahdeksan sisarusta, joississa oli vakavaraisia maanvilta vain kolmen perhe eli enää jelijöitä, joilla oli varaa koumaanviljelyksestä. Muista tuluttaa ainakin osa lapsistaan. li konemestari, laivuri, suurYksi näitä oli pitkään Kiinaskeittiön emäntä, kirvesmies sa toiminut lähetyssaarnaaja ja sahanomistajan kotirouKalle Korhonen, joka valmisvapuoliso. Äidilläni oli koltui myöhemmin maisteriksi me sisarta ja yksi veli. Kakpääaineinaan kiinan kieli ja si tyttäristä kävi emäntäkoualtailainen kirjallisuus. Hälun, kolmas kauppakoulun nen aloitteisuutensa ansiosja poika metsäkoulun. Heita sukumme sai sukuseuran dän lapsistaan tulivat lähisu1950-luvun alussa. Vanhan vun ensimmäiset ylioppilaat, Rautalammin Korhosten susairaanhoitajat, lääkärit, sotikuseuran toiminta on nykylaat, opettajat, lehtimiehet ja ään tavanomaista, mutta vilyritysjohtajat. kasta. Järjestämme sukujuhHeidän jälkeensä on synlia joka kolmas vuosi, kesätynyt kaksi, osin kolmattakin retkiä välivuosina, pidämme sukupolvea, nuorimmat viiyllä verkkosivuja osoitteessa dettätoista sukupolvea Kushttp://rautalamminkorhoset. taa Vaasan aikana eläneesfi/ ja julkaisemme sukulehtä kantaisästämme lukien. teä nimeltä Wanha Tuomas, Ammattijakauma on nykyään Siiri Jussintytär Korhonen oli lottana jatkosodan jonka vanhoja numeroita on yhtä kirjava kuin muidenkin aikana. vapaasti luettavissa verkossa.

16

SUKUVIESTI 2· 2017

Juuri ennen kuin Suomi täytti sata vuotta, saimme valmiiksi ensimmäisen sukukirjamme Rautalammin Korhosten kuusi vanhinta sukupolvea.

Sukukirja ulottuu 1500-luvulta ison vihan tälle puolelle. Sukulehdelle jää siis tärkeä tehtävä kertoa viimeisten sadan vuoden aikana eläneistä ja elävistä sukulaisistamme. Neljän viimeisen vuoden lehdissä on kerrottu sukutalojen lisäksi joensuulaisesta työterveyslääkäristä ja DX-kuuntelijasta, neljästä savupirtissä 1920-luvulla syntyneestä konginkankaalaisesta veljeksestä, joista yksi jäi sotaan, kahdeksanpäisestä vesantolaisesta sisarusparvesta, ”Keski-Suomen äidistä”, kahdesta kansakoulunopettajasta sekä kymmenestä vuoden 1918 sotaoloissa kuolleesta Rautalammin Korhosesta. Tuoreimmassa numerossa sukuun kuuluva Suomen historian professori rohkaisee suvun tutkijoita luonnehtimalla digitoitujen arkistoaineistojen antamia mahdollisuuksia siirtymiseksi kansalaishistoriaan.

Hannu Korhonen, Orimattila

Sukuni 100 vuotta Mitä suvullesi on tapahtunut kuluneen sadan vuoden aikana? Millaisia muutoksia sukulaisten elämässä on tapahtunut? Minne suvun jäsenet ovat sijoittuneet asumaan vuosien saatossa? Onko suku kasvanut vai onko ehkä jopa kuihtumassa? Tapaavatko sukulaiset toisiaan vai elelläänkö kukin omissa oloissaan? Jos tavataan niin pidetäänkö juhlia vai pistäydytäänkö ihan muuten vaan tervehtimässä?

Kaikesta tästä ja paljosta muustakin olisi mukava kuulla monesta eri suvusta. Ryhdytäänpä siis muistelemaan! Sukuviesti toivoo saavansa kirjoituksia pitkin vuotta, jotta voisimme julkaista jokaisessa tämän vuoden numerossamme tarinoita otsikolla Su­ kuni 100 vuotta. Kirjoitusten pituus mieluummin korkeintaan 3000 merkkiä. Kuva tai kaksi jutun mukana on tervetullut lisä. Lehden lukijat saavat vuoden lopussa äänestää mielestään parhaat kirjoitukset, joiden kirjoittajat saavat kunniakirjat ja kirjapalkintoja.

Sukuseurojen keskusliitto ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään lauantaina 20.5.2017 kello 15 Kotiseututalo Parkvillassa (Parkvillanpolku 1, Espoo) Ennen kokousta kevätseminaari kello 12.

Seminaarin aiheina ovat • Geneettinen sukututkimus sukuseuran kannalta • Sukuseurojen keskusliiton strategian uudistaminen Kokouskutsu- ja aineisto sekä seminaarin ohjelma toimitetaan jäsenseuroille sähköpostilla ja julkaistaan Sukuseurojen keskusliiton toimihenkilöiden Facebookryhmässä. Tervetuloa!

Sukuseurojen keskusliiton kevätkokoukseen toukokuussa 2014 osallistunut iloinen joukko Kotiseututalo Parkvillan pihamaalla. Kuva: Elina Kuismin.

SUKUVIESTI 2· 2017

17

Pietisten valokuvaajasuvun kuvallisesta perinnöstä kirja Museoviraston uusi julkaisu Peilissä Pietiset kertoo valokuvaajasuvun mielenkiintoisista vaiheista sekä heidän merkityksestään suomalaisen valokuvauksen historiassa. Pietisten kuvallinen perintö muodostaa kansallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Kirjan kuvien kautta piirtyy ainutlaatuinen kuva erityisesti Suomen historian 1930–1940-lukujen ilmiöistä ja tapahtumista.

Kirjan keskushenkilöinä ovat kahden sukupolven valokuvaajat Aarne Pietinen (1884–1946) ja hänen vaimonsa Nancy (1888–1967) sekä Aarnen veljet Reino (1891–1921), Heimo (1901–1934) ja Viljo (1895–1947) sekä Aarnen pojat Otso (1916–1993) ja Matti (1919–2009). Pietisten kuvat näkyivät laajalti jo omana aikanaan muun muassa lehdissä, mainoksissa ja kirjoissa. Uskomattoman tuottelias kuvaustoi-

minta ja sen tulosten säilyminen museoissa ja arkistoissa on mahdollistanut kuvien laajan käytön myös myöhemmin.

Museoviraston julkaisu on ensimmäinen teos, joka keskittyy ainoastaan Pietisten, ja erityisesti Aarne Pietisen elinaikana otettuihin kuviin. Niiden kautta on tallentunut rajattuja näkökulmia menneisyydestä ja sen todellisuuksista, joita kirjan tekijät ovat omien valintojensa kautta suodattaneet ja rajanneet nähtäviksi nyt julkaistun kirjan sivuille.

Kirjan ensimmäisessä artikkelissa VTM Markku Pietinen kirjoittaa suvustaan. Muistitietoon nojautuen ja arkistolähteistä tukea hakien hän tuo esiin kuvaajasuvun ja siihen liittyvien yritysten historiaa ja käännekohtia. Valokuvaaja, FT Leena Saraste tarkastelee Pietisten roolia ja perintöä suomalaisen valokuvauk-

Pääkaupungin valtasuoni väreissä. Heikinkatu, vuodesta 1942 Mannerheimintie, kuvattuna varhaiselle Agfacolor väridiafilmille 1939. Kuvaaja: Aarne Pietinen Oy, Museovirasto.

18

SUKUVIESTI 2· 2017

sen historiassa. Pietisten merkitys taidevalokuvauksen harrastajina, organisaattoreina ja kouluttajina oli keskeinen 1930–1950-luvuilla niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Suomen valokuvataiteen museon erikoistutkija emeritus, HuK, TaM Jukka Kukkonen kirjoittaa suomalaisen lehtikuvan ja kuvajournalismin kehityksestä. Aarne Pietinen oli yksi suomalaisen kuvajournalismin keskeisiä toimijoita 1930-luvulla, lehtikuvan

Uteliaita onnettomuusauton ympärillä Helsingissä syyskuussa 1936. Kuvaaja: Aarne Pietinen Oy, Museovirasto.

Aarne Pietisen omakuva – kuvaaja, kehykset ja Plaubel Makina -kamera 1938. Kuvaaja: Aarne Pietinen, Suomen valokuvataiteen museo.

Reino Pietinen Italian San Remossa 1912 ikuistettuna varhaiseen autochrome-värivalokuvaan. Kuvaaja: Reino Pietinen, Suomen valokuvataiteen museo.

Otso Pietinen valokuvaamon joulukortissa 1952.

Kuvaaja: Aarne Pietinen Oy, Otso Pietisen perikunta.

SUKUVIESTI 2· 2017

19

toisessa aallossa, jolloin ateljee- ja harrastajavalokuvaajien joukosta alkoi erottua ensimmäinen ammattilaiskuvaajien ryhmä.

Kirjan kuvaluvut ovat toimittaneet Museoviraston Kuvakokoelmien intendentti, FM Hannu Häkkinen ja Jukka Kukkonen. Ne on koottu Pietisten kahden kuvaajasukupolven vuosien 1930–1946 kuvista, joihin on tallentunut Suomen historian murroskauden ilmiöitä ja tapahtumia: tasavallan kasvoja ja näyttämöitä, aatteellista kiihkoa, pulaa ja hyvinvointia, arkkitehtuurin ja kulttuurin muutosta, matkailukuvastoa sekä sotavuosien arkea.

Hannu Häkkinen, Jukka Kukkonen, Markku Pietinen ja Leena Saraste: Peilissä Pietiset – Valokuvaajasuvun kuvia kansakunnan murroksesta. Museovirasto 2017.

Mikä aina vakavaa Mannerheimia naurattaa Kaivopuistossa keväällä 1933? Taiteilija Eero Järnefelt tilasi Pietiseltä kuvasarjan vapaussodan ylipäällikön muotokuvaa varten. Kuvat otettiin sisällä talvisissa varusteissa ja keväisellä hangella Kaivopuistossa. Kuvaaja: Aarne Pietinen, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Tällaisena näemme presidenttimme. Valokuvaaja Aarne Pietisen 25 kuvan valokuvakollaasi P. E. Svinhufvudin ensimmäisestä presidenttivuodesta 1931. Kuvaaja: Aarne Pietinen, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto.

20

SUKUVIESTI 2· 2017

Presidenttipari haluaa onnitella 100 vuotta täyttäviä suomalaisia Ilmiantakaa sukunne satavuotiaat!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö haluaa puolisonsa Jenni Haukion kanssa lähettää onnittelut niille suomalaisille, jotka täyttävät 100 vuotta Suomen itsenäisyyden juhlavuoden aikana. Syntymäpäiväänsä viettävien selvittämiseksi tasavallan presidentin kanslia toivoo yhteydenottoa syntymäpäiväsankareilta, heidän omaisiltaan tai läheisiltään.

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävän tai täyttäneen yhteystiedot voi lähettää kansliaan verkkosivuilla olevalla lomakkeella tai kirjeitse.

Verkkolomake: http://presidentti.fi/satavuotiaat

Kirjeessä on mainittava seuraavat asiat: • 100 vuotta täyttävän tiedot: etunimi (virallinen) ja mahdollinen kutsumanimi, sukunimi, syntymä­aika, syntymäpaikka (jos tiedossa), asuin­paikkakunta, osoite, johon onnittelu toivotaan lähetettävän • Lähettäjän tiedot: etunimi, sukunimi, sähköposti, asuinpaikkakunta, suhde onniteltavaan (sukulainen, tuttava ym.)

Postiosoite: Tasavallan presidentin kanslia / satavuotiaat, Mariankatu 2, 00170 Helsinki

Presidenttipari kävi helmikuussa maakuntamatkalla Lapissa. Selfiet olivat Tervolassakin haluttuja. Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia.

SUKUVIESTI 2· 2017

21

Venäläinen Viapori verkossa Venäläinen Viapori -verkkonäyttely kertoo Suomenlinnan merilinnoituksen venäläisestä aikakaudesta. Millainen venäläinen Viapori – Krepost Sveaborg oikeastaan oli?

Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinnan merilinnoitusta alettiin rakentaa Ruotsin vallan aikana vuonna 1748. Toukokuussa 1808 Sveaborgiksi nimetty linnoitus antautui Venäjän joukoille ja siirtyi laivoineen ja linnoituslaitteineen Venäjän keisarikunnalle. Venäläinen aika linnoituksessa kesti vuoteen 1918. Vaikka Suomesta tuli Venäjän alainen autonominen suuriruhtinaskunta vuonna 1809, Viapori pysyi hallinnoltaan venäläisenä sotilaskohteena.

Venäläisen kauden aikana linnoitusvyöhyke laajeni Santahaminaan, Kuningassaareen ja Vallisaareen.

Linnoitukseen rakennettiin majoituskasarmeja sotilaille ja Konstantin Tonin suunnittelema ortodoksinen varuskuntakirkko.

Toisaalta linnoitus ajautui huonoon kuntoon, kun sen sotilaallinen merkitys laski ja rahan puute johti linnoituslaitteiden huollon ja uusimisen laiminlyöntiin. Krimin sodan kynnyksellä linnoituksen tilaan kiinnitettiin jälleen huomiota, mutta Viapori vauroitui pahoin, kun länsivaltojen laivastot pommittivat sitä kaksi päivää elokuussa 1855.

Varustuksia paranneltiin 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa, mutta Viaporin merkitys laski entisestään. Lopulta se oli enää yksi linnoitus muiden venäläisten linnoitusten joukossa.

Kesällä 1906 Viaporissa syttyi sotilaskapina osana Venäjän vallankumousliikettä, ja kapinallisten sotilaiden onnistui osittain saada linnoitus haltuunsa. Kapina kuitenkin kukistettiin neljässä päivässä.

Ensimmäisessä maailmansodassa Viapori toimi osana niin sanottua Pietari Suuren merilinnoitusta, jonka tehtävänä oli suojella pääkaupunki Pietaria. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1918 Viapori siirtyi Suomelle, ja linnoituksen nimi muutettiin Suomenlinnaksi.

Perhe-elämää linnoituksessa Sotaväen mukana linnoitukseen muutti myös siviilejä: perheitä ja palvelusväkeä. Upseerit, aliupseerit, so22

SUKUVIESTI 2· 2017

tamiehet ja matruusit saivat viettää linnoituksessa normaalia perhe-elämää. Monet heistä muuttivat Via­poriin perheineen tai perustivat siellä perheen. Koska Suomessa oli melko vähän venäläisiä nuoria naisia, monet sotilaat solmivat avioliittoja suomalaisnaisten kanssa.

Vuosien 1812–1918 välillä Viaporissa syntyi noin 6500 lasta, mikä osoittaa, että linnoituksessa asui paljon perheitä. Syntyvyys oli runsasta 1800-luvun alkupuolella, mutta aleni, kun sotaväkeä siirrettiin pois linnoitussaarilta. Via­porin asukasmäärää verottivat myös tautiepidemiat, tuberkuloosi sekä muut keuhkoja kuumetaudit. Esimerkiksi vuonna 1831 koleraepidemia saapui Helsinkiin Viaporin kautta.

Sinebrychoff ja Viaporin marketentit Viaporissa toimi 1810-luvulta lähtien useita venäläisiä kauppiaita, marketentteja, jotka myivät armeijalle elintarvikkeita, paloviinaa ja olutta sekä urakoivat merivoimille ja armeijalle erilaisia rakennuskohteita, kuten kasarmeja, kasematteja, erilaisia varastoja, asuinrakennuksia ja liiketiloja.

Tunnetuimpia Viaporin marketenttisukuja olivat Kiseleffit, Sinebrychoffit, Uschakoffit, Dementjeffit ja Jablokoffit, joilla oli runsaasti liiketoimintaa eri puolilla linnoitusta. Myöhemmin marketentit pyrkivät integroitumaan Helsingin porvaristoon, ja esimerkiksi Nikolai Petrovitsh Sinebrychoffista tuli lopulta Helsingin varakkaimpia miehiä.

Venäläinen Viapori: suomenlinna.fi/krepostsveaborg

Sikiön sukua Ruokolahdelta palkittiin Vuoden sukukirjana Vuoden sukukirjaksi 2016 valittiin Virpi Sikiön teos Sikiön sukua Ruokolahdelta. Tyyliltään perinteistä sukukirjamallia edustava teos on huolellisesti tehty ja sisältää nimi- ja numerotiedon lisäksi myös kuvia sekä kertomuksia suvusta ja sen henkilöistä.

Kilpailun raati painotti yhtäältä sisältöä ja sukututkimuksellisia ansioita, kuten tutkimusotetta ja tutkimuksen laatua, toisaalta kirjan luettavuutta, informatiivisuutta ja ulkonäön tyylikkyyttä. Raati etsi laadukasta ja huolellisesti tehtyä teosta, jonka voi esitellä hyvän sukukirjan esimerkkinä ja joka kiinnostaa oman suvun lisäksi myös laajempaa lukijakuntaa.

Sikiön sukukirja on sisällöltään ansiokas teos, jonka sivuilta löytää mielenkiintoista lukemista myös sukuun kuulumaton. Kirjan ulkoasu on ammattimaisesti toteutettu.

Kooltaan kirja on massiivinen: A4-kokoisena se painaa 3,2 kg, ja siinä on 857 sivua sekä 2500 taulua.

Raati ei valinnallaan halunnut kannustaa tekemään pelkästään tämän mittaluokan kirjoja – pienempikin riittää hyväksi sukukirjaksi.

Suomen Sukututkimusseuran Vuoden Sukukirja -kilpailu on järjestetty vuodesta 1991. Kilpailussa arvioidaan yhden kalenterivuoden aikana ilmestyneitä sukukirjoja sekä tehdään niitä tunnetuksi suurelle yleisölle.

Tänä vuonna kilpailuun osallistui 60 vuonna 2016 ilmestynyttä sukukirjaa, joiden sisällön ja ulkoasun kirjo oli hyvin lavea. Raatiin kuuluivat puheenjohtajana Margit Lumia sekä jäsenet Irma-Liisa Juuti, Pertti Laiho ja Kari Salo.

Vuoden sukukirja -palkinto luovutettiin maaliskuussa Espoon Otaniemessä Suku 2017 -tapahtumassa.

Vuoden Sukukirjakilpailun voittajakirja Sikiön sukua Ruokolahdella, raadin puheenjohtaja Margit Lumia (oik.) ja tekijän puolesta palkinnon vastaanottanut Riitta Sainio Sikiön sukuseurasta. Kuva: Erkki Koskimäki / Suomen Sukututkimusseura.

SUKUVIESTI 2· 2017

23

Suomen sisällissodasta kaksikielinen oppimisaineisto 1918. Minä olin siellä. Elämää sodan aikana (1918. Jag var där. Livet under kriget) on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin tuottama oppimisaineisto vuoden 1918 tapahtumista. SKS:n ja SLS:n arkistoissa säilytettävät alkuperäiset asiakirjat ja yksityisten ihmisten kuvaukset sodasta havainnollistavat Suomen historiaa koululaisille.

Oppimisaineisto koostuu sekä suomen- että ruotsinkielisestä arkistoaineistosta.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden 2017 ja sisällissodan muistovuoden 2018 merkeissä SKS ja SLS lahjoittavat 25 kappaletta 1918. Minä olin siellä -kirjaa kaikkiin Suomen peruskouluihin ja lukioihin, sekä yhden kappaleen kaikkiin kunnallisiin kirjastoihin. − Mielestäni Suomen historia muodostuu monikielisestä ja moniäänisestä kulttuuriperinnöstä. Ha-

24

SUKUVIESTI 2· 2017

lusimme myös sekä SLS:ssa että SKS:ssa saattaa ainutlaatuisia arkistoaineistojamme laajemmin kansalaisten käyttöön, kertoo SLS:n arkistonjohtaja Kristina Linnovaara. − Kirja rakentuu tavallisten ihmisten kirjeistä, päiväkirjoista ja muistelmista, jotka kuvaavat sitä, kuinka arki on yhtäkkiä korvautunut sisällissodalla. Näin rakentuu moniääninen kudelma siitä, miltä todellakin tuntui olla siellä, vallatuissa kaupungeissa, taisteluissa ja vankileireillä, kuvaa puolestaan SKS:n arkistonjohtaja Outi Hupaniittu oppimisaineiston valmistamisen tavoitteita.

1918. Minä olin siellä ei tule myyntiin, vaan se on vapaasti ladattavissa osoitteessa 1918.finlit.fi. Verkkosivulla julkaistaan myöhemmin lisää aiheeseen liittyvää arkistomateriaalia.

Yli aate- ja kielirajojen 1918. Minä olin siellä -julkaisun sisältämät arkistoaineistot ovat aikalaiskuvauksia kuten päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, lehtileikkeitä ja valokuvia sekä myöhemmin kirjoitettuja kuvauksia, joissa sisällissodan kokeneet muistelevat tapahtumia jälkeenpäin. Oppimisaineisto opettaa ja ohjaa lähdekritiikkiin ja sitä kautta omien, perusteltujen näkemysten muodostamiseen. Se sopii käytettäväksi esimerkiksi osana historian, äidinkielen sekä toisen kotimaisen kielen opetusta. Oppimisaineisto on toteutettu yhteistyössä historian opettajien kanssa.

– Arkistoaineistojen tutkijalle on Suomessa hyötyä kaksikielisyydestä. Ei tarvitse kuin ajatella Suomen ja Ruotsin pitkää yhteistä historiaa, sanoo arkistonhoitaja Nelly Laitinen SLS:sta.

– Meidän ei pidä unohtaa sisällissodan aikaa, vaan ottaa siitä opiksi nyt, kun lähes sata vuotta on kulunut ja voimme jo tarkastella tapahtumia tasapuolisesti. Uskon tiedon vuoden 1918 tapahtumista auttavan koululaisia myös ymmärtämään paremmin esimerkiksi tapahtumia Irakissa ja Syyriassa, sanoo Nelly Laitisen tavoin oppimisaineistotyöryhmässä toiminut arkistotutkija Juha Nirkko SKS:sta.

Suomenlinnan vankileiri Helsingissä. Kaikkiaan punavankeja oli leireillä eri puolilla Suomea 80 000. Kuva: Svenska litteratur­ sällskapet / Victor Hovingin arkisto.

1918. Minä olin siellä: 1918.finlit.fi

Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet i Finland

Rabbe Wreden päiväkirjan lävisti luoti, joka myös tappoi hänet helmikuussa 1918. Rabbe Wrede taisteli valkoisella puolella. Kuva: Svenska litteratursällskapet / August Henrik Uno Wreden arkisto.

SUKUVIESTI 2· 2017

25

K I M A AN UT SUK U A

T

1 2 3

Kirkonarkistot

osa 3

Vihittyjen luettelo 4

5

6

7

8

Leppävirran seurakunnan vihittyjen luettelo vuosilta 1829–69, vuosi 1844.

1. Numero: 43 2. Kuulutettu: 29.6.

3 Vihitty: 22.9.

4. Sulhanen: Paul Henrik Wiiliäin; Morsian: Cathrina Tirkkoin 5. Sulhanen: talollisen poika, poikamies; Morsian: talollisen tytär 6. Leimapaperimaksu hopeassa: 20 7. Vaivaismaksu: 1,50 8. Asuinpaikka: Petromäki (sulhanen), Konnuslaks (morsian); Vihki: Grönros

1 2 3

Leppävirran seurakunnan vihittyjen luettelo vuosilta 1869–79, vuosi 1878.

1. Numero: 53 2. Luku: 51/78 3. Vihkipäivä: 20.10 4. Vihkipari: Muonarengin poika Fredrik Vilhelm Viiliäinen, Keinälänmäestä nro 4 ja talollisen tytär Henrika Huovinen Saamaisista nro 17.

5. Ikä: 24 (sulhanen), 24 (morsian) 6. Sivu kirkonkirjasta: 167 (sulhanen), 1391 (morsian) 7. Vihki: A. Holmström

26

SUKUVIESTI 2· 2017

4

5

6

7

Kuolleiden luettelo 1 2 3

4

5

6

7

8

Leppävirran seurakunnan kuolleiden luettelo vuosilta 1829–55, vuosi 1844.

1. Numero: 241 2. Kuolinpäivä: 19.11.

3. Hautauspäivä: 26.12.

4. Vainaja: Paul Wiiliäinen 5. Arvo: Talollinen, leski 6. Ikä: 73 vuotta, vanhus 7. Kuolinsyy: Halvaus 8. Asuinpaikka: Petromäki nro 7

1 2 3

4

5

6

7

8

Leppävirran seurakunnan kuolleiden luettelo vuosilta 1856–68, vuosi 1868, toukokuu.

1. Numero: 192 2. Kuolinpäivä: 18.5.

3. Hautauspäivä: 1.6.

4. Vainaja: Paul Wiiliäinen 5. Arvo: Talollinen, naimisissa 6. Ikä: 66 vuotta 7. Kuolinsyy: Punatauti 8. Asuinpaikka: Petromäki nro 7 SUKUVIESTI 2· 2017

27

Alle 100 vuotta vanha aineisto Evankelisluterilaiset seurakunnat saivat vuonna 2011 kirkkohallitukselta suosituksen, jonka mukaan sukututkijoiden ei pitäisi antaa tutkia henkilökohtaisesti kirkkoherranvirastoissa 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja tai niiden mikrojäljenteitä. Suuri osa kirkkoherranvirastoista on toiminut ohjeen mukaan eli tutkijat eivät pääse itse käsiksi aineistoihin ajalta 1910–1960. Kirkkoherranvirastoista on saatavissa maksullisia selvityksiä siellä olevista aineistoista.

Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä saa myös maksullisia otteita sukututkimusta varten. Järjestelmässä on mukana koko väestö vuodesta 1972 lähtien.

Arkistolaitoksella on käytössään käyttölupamenettely. Sata vuotta nuorempien kirkonkirjojen omatoiminen tutkiminen arkistolaitoksen tutkijasaleissa edellyttää käyttöluvan hakemista. Lisäksi arkistolaitos edellyttää käyttölupahakemuksen liitteenä selvitystä tutkimushankkeen (tieteellinen tutkimus, sukutut-

kimus tai muut tutkimus) sisällöstä sekä sen tulosten käyttötarkoituksesta. Käyttöluvan saanut tutkija antaa myös nykyistä yksityiskohtaisemman sitoumuksen henkilötietojen lainmukaisesta keräämisestä ja käsittelystä.

Arkistolaitoksessa säilytetään luovutetun alueen seurakuntien kirkonkirjoja, jotka on kaikki digitoitu.

Sata vuotta nuoremmat kirkonkirjat saa käytettäväksi vain digitaalisina tiedostoina arkistolaitoksen tutkijasaleissa ja niiden mikrokorttikopioiden käyttöön antamisesta luovutaan kokonaan. Perusteena on, että digitaalisten tiedostojen käyttöä voidaan valvoa tarkemmin ja tietoturvallisemmalla tavalla kuin mikrokorttikopioiden.

Arkistolaitokseen on talletettu myös muiden seurakuntien 100 vuotta nuorempien kirkonkirjojen mikrokorttikopioita. Näitä mikrokortteja annetaan edelleen tutkijoiden omatoimiseen käyttöön uuden lupakäytännön mukaisella tavalla, ellei mikrokortit tallettanut seurakunta ole asettanut rajoituksia niiden tutkimiselle.

Hallintohistoriallinen verkkosanakirja Svenska litteratursällskapet i Finlandin verkossa julkaisema hallintohistoriallinen sanakirja, Förvaltningshistorisk ordbok, selittää kattavasti suomalaisessa julkisessa hallinnossa käytettyjä termejä ja ilmauksia keskiajalta aina vuoteen 1950.

Sanakirja on sukututkijalle oiva apu etenkin silloin, kun vanhemmassa arkistomateriaalissa esiintyy hallintohistoriallisia ilmauksia, joiden merkitys on aikojen saatossa muuttunut.

Sanakirja on lähtökohtaisesti ruotsinkielinen, mutta ruotsinkieliset termit on käännetty suomeksi ja osalla suomenkielisistä termeistä on myös selitys tai kuvaus. Joillain ruotsinkielisillä termeillä on kaksi eri vastinetta: nykykielinen tai nykykielistä vastaava käännös tai selitys (Finska) sekä mahdolliset vanhemmat tai vanhentuneet muunnelmat (Dåtida finska). Mikäli sanalle ei ole löytynyt suomenkielistä vastinetta, sille on luotu muodon ja sisällön osalta alkuperäistä termiä vastaava käännös.

28

SUKUVIESTI 2· 2017

Termejä voi etsiä sekä ruotsiksi että suomeksi joko vapaatekstihaulla tai aakkosjärjestyksessä. Sanoja voi suodattaa Ruotsin vallan ajan, autonomian ajan ja itsenäisyyden ajan mukaan. Hakua voi myös rajata vuosisadoittain 1500-luvulta 1900-luvulle sekä keskiaikaan, joka sisältää ennen 1500-lukua käytössä olleet termit.

Sanat on lisäksi jaoteltu erilaisiin teemoihin, joista voi valita yhden tai useamman hakua rajaamaan.

Förvaltningshistorisk ordbok: fho.sls.fi

Suomen keskiajan ja 1500-luvun käsikirjoitukset avoimesti verkossa Suomessa on säilynyt varsin runsaasti keskiaikaisia kirjallisia lähteitä. Varhaiset käsikirjoitukset kertovat niin monikielisestä tekstituotannosta Suomen alueella kuin yhteyksistä muualle Eurooppaan. Suomalainen kirjallinen kulttuuri ja suomen kieli ovat kehittyneet niiden pohjalta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut Codices Fennicin, Suomen keskiajan ja 1500-luvun käsikirjoitusten digitaalisen kirjaston.

Codices Fennici -verkkojulkaisussa on yli 200 Suomessa kirjoitettua tai käytettyä käsikirjoitusta tai käsikirjoitusfragmenttia, joista valtaosa sijaitsee kirjastoissa ja arkistoissa eri puolilla Suomea ja Ruotsia. Aineisto sisältää liturgisia kirjoja, hengellistä kirjallisuutta, historiallisia teoksia ja oikeudenkäyttöön liittyvää kirjallisuutta. Aineistossa ei ole mukana keskushallinnollista materiaalia eli Suomea koskevaa voudintiliaineistoa.

Digitaaliset käsikirjoituskuvat julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa verkossa avoimesti yhdessä tieteellisten käsikirjoituskuvailujen kanssa. Kuvailut sisältävät tiedot käsikirjoituksen sisällöstä, käsikirjoituksesta esineenä ja käsikirjoituksen historiasta.

Käyttäjä voi selata kaikkia käsikirjoituksia tai tiettyä kokoelmaa korkealaatuisina kuvina ja tehdä aineistohakuja osoitteessa www.codicesfennici.fi. Vapaatekstihaun lisäksi tietoja voi suodattaa valmistusvuoden, kielen, käsikirjoitukseen liittyvät henkilöiden ja paikkojen ja käsikirjoituksen materiaalin perusteella.

Täydennystä keskiajan kirjallisiin lähteisiin Codices Fennici täydentää muita Suomen keskiajan kirjallisten lähteiden kokoelmia. Diplomatarium Fennicum on Suomen keskiaikaisten asiakirjojen tietokanta, joka pohjautuu Reinhold Hausenin lähde-editioihin. Fragmenta membranea on tietokanta Kansalliskirjastossa säilytettävistä keskiaikaisista pergamenttifragmenteista, joita on uusiokäytetty voudintilien kansina.

Codices Fennici: www.codicesfennici.fi Diplomatarium Fennicum: df.narc.fi Fragmenta membranea: fragmenta.kansalliskirjasto.fi

Sukulaisuussuhteiden sanastoa Kristoffer kuninkaan maanlaista.

Martinus Olavin (k. 1585) suomennos on ajalta 1550–99. Suomen Kansalliskirjaston kokoelmasta.

Kuva: www.codicesfennici.fi.

SUKUVIESTI 2· 2017

29

KUULUTKO SUKUUNI tapahtuma 7.–8.10.2017 klo 10–17 (su klo 16) Vantaan ammattiopisto Varian Hiekkaharjun toimipisteessä Tennistie 1, 01370 Vantaa (lähellä Hiekkaharjun rautatieasemaa)

Ohjelmassa

Näyttelyosastoilla sukututkijoita, sukuja ja sukuseuroja eri puolilta Suomea, yleisöluentoja ja tietoiskuja kumpanakin tapahtumapäivänä, sukututkimusneuvontaa, valokuvanäyttelyn teemana ”Entisajan kulkuneuvoja” ja paljon muuta sukututkimus- ja sukuasiaa

Järjestelyissä mukana myös

Sukuseurojen Keskusliitto ja Karjalan Liitto

LISÄTIETOJA

www.vantaanseudunsukututkijat.net tai Eeva Hasunen eeva.hasunen@welho.com puh. 040 539 3323 Tapahtumaan ja luennoille on vapaa sisäänpääsy

Petroskoi kutsuu KADONNEIDEN SUKULAISTEN JÄLJILLE Sukuseurojen keskusliiton ja Karjalan tasavallan Kansallisen arkiston Suomi 100 -yhteistyöhankkeen aloitusseminaari pidetään Petroskoissa 15.6.2017. Petroskoin Kansallinen arkisto toivottaa kaikki kiinnostuneet osallistumaan seminaariin.

Arkiston kokoelmiin pääsee tutustumaan 14.6. Arkisto hakee asiakirjat etukäteen esille, jolloin päivän aikana ehtii paremmin tutustua omiin kiinnostuksen kohteisiin. Tiedustelut seminaarista ja toiveet matkasta, majoituksesta ja asiakirjoista osoitteeseen toimisto@suvut.fi.

Entinen kulttuuritalo.

Petroskoista voi tehdä mukavan päiväretken Kizhin museo­saarelle, joka on ainutlaatuinen puuarkkitehtuurin muistomerkki. Saarella voi tutustua alueen historiaan ja kulttuuriin sekä ihailla lukuisia historiallisia rakennuksia, kuten upeita puukirkkoja ja perinteisiä puutaloja. Kizhin pogosta kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluettelon kohteisiin. Kizhiin pääsee Petroskoista kantosiipialuksella monta kertaa päivässä. Matka kantosiipialuksella kestää yhteen suuntaan reilun tunnin.

Entinen pioneeripalatsi. Nykyisin talossa sijaitsee rekisterivirasto.

SUKUVIESTI 2· 2017

31

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Sukututkimusaapinen

ISBN 978-952-99375-4-7

Lähde sinäkin 11-vuotiaan Jennyn mukaan esivanhempien jäljille! Huomaat, että sukututkimus on hauskaa ja voit päästää salapoliisitaitosi valloilleen. Saat selville, miten voit löytää arkistojen kätköistä tietoa suku25 € si vaiheista. Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja opit rakentamaan sukupuita sekä tutkimaan sukuasi netissä surffaillen.

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E | 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilauslomake myös: www.suvut.fi > Julkaisut > Tilauslomake Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.