K100

seppO tammiNeN – aNtti paRpOla

Julkaisija  Ulkoasu

K-kauppiasliitto ry

Tiina Aaltonen, gra & grappo

Kannen kuva   Kuvat

Suomen Maakauppiasliiton perustamiskokous Tampereen Palokunnantalolla 11.8.1912

K-kauppiasliitto ry, ellei toisin mainita

© Seppo Tamminen ja Antti Parpola, Oy Spiritus Historiae Ab, K-kauppiasliitto ry Sanaselitykset Suomen kielen perussanakirja, Edita 2001 ISBN 978-952-204-009-1 Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2012

SISÄLLYSLUETTELO saatteeksi .............................................................................................................................................. 12 ESIPUHE........................................................................................................................................................... 14 JOHDANTO................................................................................................................................................ 16   LUKU 1

YHTEISTYÖHÖN

MAAKAUPPIAIDEN OMA JÄRJESTÖ.......................................................................................................................... 37

Kohti Tamperetta................................................................................................................................................ 37   P niin kuin pätevä............................................................................................................................................ 42 Suomen Maakauppiasliitto perustetaan........................................................................................................ 44 Kaikkea tottelematon kilpailu ja muita epäkohtia...................................................................................... 48 Yhdistyksiin tukkukauppa edellä.................................................................................................................... 51 Toiveena oma pankki, eläkelaitos ja tuotantolaitokset.............................................................................. 59   Roope Järvinen................................................................................................................................................ 64 Uuden muodon etsintää liiton organisaatiolle............................................................................................ 66   N niin kuin niukka........................................................................................................................................... 70

LUKU 2

VAPAA KAUPPA, KOVA KILPAILU

VÄHITTÄISKAUPPIAAT YHTEISEEN RINTAMAAN..................................................................................................... 77

Kaupunkikauppiaat mukaan yhteistoimintaan........................................................................................... 77 Liitto linjaa toimintaansa................................................................................................................................... 85 Osuustoiminta kivenä kengässä....................................................................................................................... 85   N niin kuin nuuka............................................................................................................................................ 88 Ulkoisen vaikuttamisen väylät......................................................................................................................... 90   Kaarlo Kytömaa.............................................................................................................................................. 92

5

TALOUDELLINEN YHTEISTOIMINTA MONIPUOLISTUU.. ........................................................................................... 94

Liitto ajaa tukkuja yhteen.................................................................................................................................. 94   Vähittäiskauppiaiden oman teollisuuden alku............................................................................................ 95     K niin kuin käytännöllinen............................................................................................................................. 98   Uudenlaista yhteistoimintaa viritellään....................................................................................................... 100

YLEISÖPROPAGANDAA JA KAUPPIASNEUVONTAA............................................................................................... 102

Kirjanpidon opettelua...................................................................................................................................... 102   K niin kuin kundi........................................................................................................................................... 106 Yleisöpropaganda yhdistää ja erottaa........................................................................................................... 108 Neuvontatyö ottaa uuden harppauksen...................................................................................................... 113   T niin kuin tempo........................................................................................................................................... 116 Uusia aloja mukaan toimintaan..................................................................................................................... 118   S niin kuin sesonki.......................................................................................................................................... 126

LUKU 3

6

”KANSANHUOLTO KAIKKIVALTIAS”

SODAN JA SÄÄNNÖSTELYN EHDOILLA................................................................................................................... 133

Sota näkyy kaikessa........................................................................................................................................... 133   R niin kuin rintama....................................................................................................................................... 138 Katajanokan uusi isäntä................................................................................................................................... 141   M niin kuin maine.......................................................................................................................................... 146 Säännöstely valtaa kaupan............................................................................................................................... 148   P niin kuin piste.............................................................................................................................................. 154 Liikevaihtovero tuo ryhtiä kaupantekoon.................................................................................................. 156  Juho Hietanen................................................................................................................................................ 158

Hintojen ja palkkojen kilpajuoksu................................................................................................................ 161   L niin kuin lähteä........................................................................................................................................... 164 Ideologista taistelua säännöstelyn varjolla................................................................................................. 166 Yrittäjien ja kauppiaiden ääni kuuluville..................................................................................................... 170  Kansainvälistä yhteistyötä........................................................................................................................... 174 K-ryhmä syntyy.................................................................................................................................................. 176   V niin kuin vapautua..................................................................................................................................... 182 Uusia toimintamuotoja.................................................................................................................................... 184 SVL:n kustannustoiminta laajenee............................................................................................................... 187

SODAN PITKÄ VARJO................................................................................................................................................. 161

LUKU 4

KOHTI YHTENÄISTÄ K-RYHMÄÄ

KONKREETTISTA TUKEA KAUPPIAILLE.................................................................................................................... 195

Vähittäiskauppiaille oma opisto.................................................................................................................... 195   P niin kuin piiri............................................................................................................................................... 204 Ammattiasiat esille............................................................................................................................................ 206   A niin kuin arvo.............................................................................................................................................. 214 Nuorisojaosto tuo uutta virtaa liittoon........................................................................................................ 216   Vähittäiskaupan Takaus.............................................................................................................................. 220 Kauppakilpailun paluu..................................................................................................................................... 223 Kansainvälisen opin etsijät.............................................................................................................................. 225   P niin kuin pakkaus....................................................................................................................................... 230

Kesko ryhtyy suunnannäyttäjäksi................................................................................................................. 234 K-markkinointijärjestelmä syntyy................................................................................................................ 238   P niin kuin poikkeus....................................................................................................................................... 244 Kauppapaikat Keskolle.................................................................................................................................... 247   K niin kuin kulkea.......................................................................................................................................... 250   H niin kuin hakea.......................................................................................................................................... 252 Tienhaarassa........................................................................................................................................................ 254   Reino Sierla.................................................................................................................................................... 258

YHTEISTYÖ TIIVISTYY................................................................................................................................................ 234

LUKU 5

”TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA”

KULTAISET VUODET.................................................................................................................................................... 265

Entistä tiiviimpään yhteistyöhön.................................................................................................................. 265   P niin kuin palvelu......................................................................................................................................... 270   K niin kuin kasvu........................................................................................................................................... 272 Elintarvikejaosto etsimässä kilpailuetua..................................................................................................... 275 Rauta- ja maatalouskauppa muutoksen kourissa...................................................................................... 278   R niin kuin raskas........................................................................................................................................... 284 Erikoiskaupan rynnistys alkaa....................................................................................................................... 287   A niin kuin aika.............................................................................................................................................. 292 K-instituutti myydään Keskolle..................................................................................................................... 295 Yhteen kiedotut................................................................................................................................................. 297

7

”Jesuiitat”........................................................................................................................................................ 302 MUKANA KAUPAN JÄRJESTÖTOIMINNASSA.. ....................................................................................................... 305

Kaupan ääni kuuluville..................................................................................................................................... 305   Työnantajayhdistyksen lyhyt historia.......................................................................................................... 311     I niin kuin iso................................................................................................................................................... 314 UUSIA TOIMINTAMUOTOJA JA VANHOJA TRADITIOITA. . ..................................................................................... 318

Nuorisojaostosta nuorkilta............................................................................................................................. 318  Kalevi Savolainen.......................................................................................................................................... 322 Naiset mukaan.................................................................................................................................................... 324   P niin kuin painava........................................................................................................................................ 328 Teemojen ja tapahtumien voimalla.............................................................................................................. 330 Kustannus- ja tutkimustoimintaa.................................................................................................................. 333   T niin kuin tieto.............................................................................................................................................. 338

LUKU 6

8

KAUPAT JA KETJUT

VAIKEAT VUODET........................................................................................................................................................ 345

Lama kurittaa kauppiaita................................................................................................................................. 345   L niin kuin lama............................................................................................................................................. 350 Kilpailuvirasto tekee tempun......................................................................................................................... 352 Kilpailutilanne muuttuu.................................................................................................................................. 356 SVL menee uusiksi............................................................................................................................................ 362 Ketjutoiminta saapuu kentälle....................................................................................................................... 370   S niin kuin solu................................................................................................................................................ 378 Uutta johtamiskulttuuria................................................................................................................................. 380 Ketjuja tulee ja menee...................................................................................................................................... 382  Kierrätystä ympäristön hyväksi............................................................................................................... 386 Kaupan Keskusliitosta Suomen Kaupan Liittoon.................................................................................... 388

Kyse on omistajuudesta................................................................................................................................... 396 ”K-ryhmän historian suurin muutos”.......................................................................................................... 398 Salaisuuden verhosta vilkkaaseen keskusteluun....................................................................................... 400 Sopimusneuvotteluista kapinaan.................................................................................................................. 405   M niin kuin mieli............................................................................................................................................ 410 Luottamuksesta se on kiinni........................................................................................................................... 412

MUUTTUVA KAUPPIUUS............................................................................................................................................ 396

Heikki Takamäki.......................................................................................................................................... 414 Strategian ja arvojen pohdintaa..................................................................................................................... 416 Ulkomaalaiset tulevat!..................................................................................................................................... 421 Kilpailukyky etusijalle...................................................................................................................................... 431 Kolmas kerta toden sanoo............................................................................................................................... 438 Kohti seuraavia sataa vuotta........................................................................................................................... 442

EPILOGI.......................................................................................................................................................... 449 SUMMARY................................................................................................................................................... 457 SAMMANFATTNING.................................................................................................................. 468 Viitteet................................................................................................................................................................. 479 Lähdeluettelo............................................................................................................................................... 499 Henkilöluettelot....................................................................................................................................... 503 Historian merkkitapahtumat...................................................................................................... 508 Kirjassa käytetyt lyhenteet............................................................................................................ 516 K-merkkejä ja -kilpiä............................................................................................................................ 517

9

Julkaistu maaKa

uppias-lehdess채

11.8.1912

SAATTEEKSI

12

”Maailman on mieli yhteen niinkuin syömet ihmisien! monta kortta tekee lyhteen aloill’ aineen, aattehien. Monet lamput yksinäiset yhdessä on suuri valo, monet mielet kovat, jäiset yhtyneinä ylväs palo.”

Eino Leinon runon siivittämänä sai alkunsa K-kauppiaiden yhteistoimintaa ja järjestäytymistä kuvaava tarina Tampereella, tarkemmin sanottuna Tampereen Palokunnantalolla. Joukko valveutuneita maakauppiaita kokoontui 11.8.1912 perustamaan omaa liittoa itsenäisen kauppiasammatin toimintaedellytysten kehittäjäksi. Asian tiimoilta oli kokoonnuttu jo aiemminkin, mutta vasta nyt aika oli kypsä Suomen Maakauppiasliiton perustamiseen. Edellisen

kerran kauppiasaatteeseen puhallettiin voimaa ja henkeä vuonna 1900, mutta silloinen Jyväskylän kokous ei vielä johtanut konkreettiseen järjestäytymiseen. Mitä maakauppiaat edellä, sitä kaupunkien kauppiaat perässä – Suomen Kaupunkien Vähittäiskauppiasliitto perustettiin vuonna 1918. Kun nämä kaksi liittoa sittemmin yhdistyivät vuonna 1921, syntyi Suomen Vähittäiskauppiasliitto, ja vankka pohja nykyiselle K-kauppiasliitolle, joksi liiton nimi muutettiin vuonna 1995. Vuonna 2012 on siis kulunut 100 vuotta Kkauppiasliiton kaukaisen edeltäjän perustamisesta. Näiden 100 vuoden aikana kaupan toimintaympäristö ja toimijat ovat muuttuneet ja kansainvälistyneet merkittävästi. Tätä kirjoitettaessa eletään jälleen yhtä epävarmuuden aikaa niin Suomen, Euroopan kuin maailmankin taloudessa. Tämä kirja on kun­nian­osoitus kaikille niille suomalaisille K-kauppiaille, jotka ovat läpi vuosikymmenten menestyneet rohkeutensa ja tarmokkuutensa ansiosta tilanteessa kuin tilanteessa.

Kirjan tutkimus- ja kirjoitustyön tekijäksi valittiin yhteisö- ja yrityshistoriaan erikoistunut Oy Spiritus Historiae Ab, ja työ käynnistyi helmikuussa 2008. Kirjan tekeminen on ollut tunteita herättävä matka K-kauppiasyhteisön ja K-ryhmän kehittymiseen ja lukemattomiin hienoihin henkilötarinoihin. Kiitämme kaikkia kirjan syntyyn vaikuttaneita sekä erikseen kirjoittajia Seppo Tammista ja Antti Parpolaa, kirjoitustyötä ohjannutta Veijo Åbergia, sekä kirjan graafisesta ilmeestä ja taitosta vastannutta Tiina Aaltosta.

Aikaansa seuraten ja muutostarpeisiin vastaten sillä on hyvät edellytykset olla sitä tulevinakin vuosina ja vuosikymmeninä. Lähtiessämme projektiin asetimme kirjan keskeisiksi tavoitteiksi selkeän ja kattavan asiasisällön sekä helpon luettavuuden ja silmää miellyttävän ulkoasun. Toivottavasti olemme onnistuneet tavoitteissamme, ja Sinä lukijana voit viettää antoisia ja uusia ajatuksia herättäviä hetkiä kirjan parissa. Helsingissä helmikuussa 2012

K-ryhmä on kasvanut vuosikymmenten aikana alansa suurimmaksi toimijaksi Suomessa.

K-kauppiasliitto ry

13

ESIPUHE

14

Kauppa eri muodoissaan koskettaa meistä jokaista. Omavaraistaloudesta siirtymisen jälkeen kaupan inhimillinen ja yhteiskunnallinen merkitys on koko ajan kasvanut. Hyppäys 1800-luvun lopun Suomen suuriruhtinaskunnasta 2000-luvun alun EU-Suomeen havainnollistuu kiinnostavasti kaupankäynnin muutosten kautta. Tämä kirja tarkastelee kaupankäynnin suurta muutosta K-kauppiaiden yhteistoiminnan historian kautta. K-kauppiaista ja K-ryhmästä on kirjoitettu aikaisemmin useita yleisesityksiä. Aulis J. Alasen kirjoittama perinpohjainen Suomen maakaupan historia (1957) pyrki – nimensä mukaisesti – olemaan tyhjentävä esitys suomalaisen maakaupan historiasta. Alanen sovitti kirjaansa niin yksittäisen kauppiaan kuin tukkuliikkeidenkin näkökulman. Lisäksi on mainittava aihepiiriltään rajatumpi Aulis J. Alasen ja Reijo Ahtokarin yhdessä kirjoittama Yhtä köyttä – Suomen Vähittäiskauppiasliitto 1912– 1962 (1962) sekä Kai Hoffmanin kirjoittamat K-kaupan historia (1983) ja Tukkukauppaa, keskusliiketoimintaa, järjestötoimintaa – Yksityisen tukkukaupan historia (2004).

Tämä kirja on profiililtaan hieman erilainen. Kirja kertoo K-kauppiasliiton ja sen edeltäjien, Suomen Maakauppiasliiton ja Suomen Vähittäiskauppiasliiton työstä, mutta lisäksi teoksessa katsotaan historiaa myös yksittäisten Kkauppiaiden näkökulmasta. Tutkimuksen kautta pyrimme vastaamaan muutamaan peruskysymykseen: millaisia muotoja vähittäiskauppiaiden järjestötoiminta on historian eri vaiheissa saanut, ja mihin asioihin tällä yhteistoiminnalla on haluttu vaikuttaa. Tekstissä on pyritty käsittelemään erilaiset vähittäiskaupan alat mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti. Tekstin tästä osasta vastasi Seppo Tamminen. Kirja tarkastelee aihettaan myös kauppiaiden perspektiivistä. Suomen tuhansia kauppiaita ei kuitenkaan voinut käsitellä yleistäen, eikä toisaalta olisi ollut mielekästä nostaa esiin vain muutamia kauppiaita. Siksi tässä teoksessa kauppiaiden näkemykset nostetaan esiin kaupan muutosten kautta lyhyehköissä, tyyliltään leipätekstiä kevyemmissä ”kauppiasjutuissa”. Näissä jutuissa kuvataan kauppiaiden reaktioita valintamyymälän ja myymäläauton kaltaisiin uutuuksiin. Näiden kirjoituksesta vastasi Antti

Parpola, joka kirjoitti myös kirjan johdanto- ja epilogiluvut. Lähdemateriaalinsa puolesta tämä kirja tukeutuu vankasti K-kauppiasliiton historialliseen arkistomateriaaliin. Kauppiasjutut nojaavat puolestaan suurimmaksi osaksi Kauppias-lehden vuosikertoihin, jotka kuvaavat erinomaisen elävällä tavalla K-ryhmän sisäisiä näkökantoja kaupankäynnin muutokseen. Lisäksi kirjaa varten tehtiin yhteensä lähes neljäkymmentä haastattelua. Kirjan kuvitus pohjautuu puolestaan suurimmaksi osaksi K-kauppiasliiton ja Keskon kuvamateriaaliin. Tarkempi lähdeluettelo löytyy kirjan lopusta. Näistä peruslähtökohdista seuraa, että moni aihepiiri, johon olisi ollut mielenkiintoista paneutua, jää teoksessa auttamatta vähemmälle huomiolle. Perheyrittäjyys on aina ollut olennainen osa suomalaista vähittäiskauppaa, ja Kkauppiasliiton nykyinenkin toiminta on korostetusti perheyrittäjyyden toimintaedellytysten edistämistyötä. Perheyrittäjyyden historiallisen analyysin tekemiseen ei kuitenkaan tämän urakan puitteissa ollut mahdollisuuksia. Samoin erittäin mielenkiintoinen kysymys kaupan yhteiskunnallisista ulottuvuuksista, kuten viime aikoina aktualisoitunut kysymys kaupan modernien suuryksiköiden ympäristö- ja työllisyysvaikutuksista, jää tämän tutkimuksen kannalta katveeseen. Lisäksi K-ryhmästä puhutta-

essa keskeisen muuttujan eli Keskon rooli kaupparyhmän ohjaajana jää syventämättä. Näiden kiinnostavien teemojen historia odottaa siis vielä kirjoittamistaan. Kirjoittajina haluamme esittää kiitoksemme Kkauppiasliiton aktiiviselle historiatoimikunnalle, johon kuuluivat puheenjohtajana Osmo Savolainen ja jäseninä (aakkosjärjestyksessä) Arto Jaakkola, Pentti Kalliala, Olavi Korpisaari, Pekka Lehtinen, Simo Lignell, Matti Mettälä, Paavo Moilanen, Jukka Säilä ja Heikki Takamäki. Niin ikään esitämme kiitoksemme kaikille kirjaa varten haastatelluille sekä meille tietoja antaneille henkilöille. Lisäksi haluamme kiittää graafikko Tiina Aaltosta kerrassaan erinomaisesta työpanoksesta ja miellyttävästä yhteistyöstä. Ja lopuksi haluamme kiittää kollegaamme Veijo Åbergia hänen panoksestaan ja kommenteistaan kirjan työprosessin aikana. Toivomme, että tämä kirja onnistuu välittämään lukijoilleen kuvan K-kauppiasliiton tehtäväkentän ja tavoitteiden muutoksesta, ja siinä sivussa avaamaan laajemman näkökulman kaupan valtavaan muutokseen viimeisen sadan vuoden aikana. Helsingissä helmikuussa 2012 Seppo Tamminen ja Antti Parpola Oy Spiritus Historiae Ab

15

Johdanto

”Älköön kukaan maalla pitäkö Kauppatawaroita talossaan kaupan älköönkä kulkeko kylältä kylälle niitä kaupitellen.” Maakauppa oli Suomessa pitkään kiellettyä. Vuoden 1879 elinkeinovapautuksen jälkeen kauppa alkoi kasvaa voimakkaasti.

johdanto

Kaupankäynnin perinteiset muodot murtuivat rysähtäen 1800-luvun lopulla. Ostajan ja myyjän välinen suora kontakti alkoi ensimmäistä kertaa vähitellen liudentua ja tilalle tuli persoonattomampi, suuremman mittaluokan tavaranvälitys. Pikkupuotien tilalle nousivat suurmyymälät ja tavaratalot. Tämä kehitys alkoi ensin Yhdysvalloissa, ja myöhemmin muu maailma on seurannut perässä. Murros oli seurausta teollisesta vallankumouksesta, joka oli mullistanut tavaran tuotannon. Myös uudenlaisella, osakkeisiin pohjautuvalla hajautetulla omistuksella oli vaikutuksensa: se mahdollisti pääomien kasautumisen ja sitä kautta yhä suurempien yhtiöiden ja konsernien synnyn. Näiden muutosten seurauksena materiaa tuotettiin yhä kiihtyvällä tahdilla. Useimpien teollisten hyödykkeiden tuotanto kasvoi murroksen kotimaassa Yhdysvalloissa yli kymmenkertaiseksi vuosien 1890 ja 1904 välillä. Mutta myynti ei nopeutunut yhtä vauhdikkaasti, minkä seurauksena tuottajien varastot alkoivat täyttyä tavarasta. ”Tavarat täytyy saada liikkeelle”, manasi yksi yhdysvaltalainen kaup-

pias.1 Mutta miten saada tavarat liikkeelle, jos ostajia ei ole? Ilmeinen vastaus oli kulutuksen lisääminen. Modernin mainonnan uranuurtaja Emily Fogg Meade totesi asian ytimekkäästi kuuluisassa esseessään vuonna 1901: ”Meitä ei kiinnosta ihmisten kyky maksaa, vaan kyky haluta.”2 Toinen aikakauden mainospioneereista, Elbert Hubbard, sanoi saman asian toisin; hänen mukaansa aikakauden keskeisin kysymys

21 JOHDANTO

Edellisen aukeaman kuva: Kulkukauppa oli Suomessa yleistä pitkälle 1900-luvun puolelle. Usein kulkukauppiai­na toimivat karjalaiset nuoret miehet. Elias Lönnrot kuvasi vuokkiniemeläisten kauppiaiden lähtöä kaupustelumatkalle näin: ”Siinä oli edessä ero, jospa ei ainaiseksi, niin ainakin koko talveksi. [...] Monet vastoinkäymiset, suuret onnettomuudet saattoivat kohdata heitä ennen kuin puolen vuoden kuluttua taas olisivat palanneet tähän paikkaan. [...] Saattoivatpa he sairastua, ja kuka sitten hoitaa heitä siellä. Ja miten elää seuraavana vuonna, [...] jos reput ja tavarat joutuvat jonkun nimismiehen, jonkun viskaalin kynsiin.” Kuva: Museovirasto.   Harva maakauppias 1900-luvun alkupuolella oli päätoiminen kauppias, ja harva maakauppa toimi omassa kauppakiinteistössään. A. Ahoniemen ruoka- ja sekatavarakauppakin sijaitsi kauppiaan kodin päätykammarissa. Kuva: Museovirasto.

22 JOHDANTO

oli lähentää tuottajia ja kuluttajia uudistamalla mainontaa ja mullistamalla vähittäiskauppa. Kaupankäynnin keskiöön tuli välttämättömien hyödykkeiden oston sijaan kulutustavaroiden

Kerran vuodessa oli maaseudulla mahdollista käydä kauppaa laillisestikin: markkinoilla. Kuuluisimmat markkinat olivat Anianpellon markkinat, joilla Aleksis Kivikin kävi. Kivi kirjoitti markkinoista runon, jossa ”soitto soi ja rattaat ryskyi, orhit hirnuit komeast”. Myös Seitsemässä veljeksessä Kivi palasi jälleen Anian­p ellon markkinoille. Veljesten viettäessä joulua Impivaarassa Eero lauloi siitä, kuinka ”Anianpellon markkinoilla/ Oltta, viinaa juotiin./ Mustan härän hinnalla,/ Nuot kihlakalut tuotiin.” Kuva: Suomen Kuvapalvelu.

aktiivinen tarjonta ja ostajan ostohalun herättäminen. Ihmisistä alettiin muokata kuluttajia.3 Samaan aikaan Suomessa kauppa oli vielä pientä bisnestä, todella pientä. 1800-luvun lopussa kulkukauppiaat myivät selässään kantamistaan konteista Suomen harvaanasutulla ja köyhällä maaseudulla vaatimattomia tarvekaluja ja kankaita: palttinoita, verkaa, pitsiä. Joillain ostajilla oli rahaa jolla maksaa, toisilla ei, mutta aina maksukeino löytyi. Monet piikatytöt antoivat kauniista kankaasta hiuksensa, vaikka seurauksena olikin yhteisön silmissä karvas häpeä. Kauniissa mekossa häpeä oli kuitenkin helpompi kantaa, ja kasvoivathan hiukset aina lopulta takaisin.

23 Ja vielä pari vuosikymmentä aikaisemmin kaupankäynti maaseudulla oli ollut vielä pienimuotoisempaa, kerta kaikkiaan laitonta. Kaupankäynti oli Suomen suuriruhtinaskunnassa ollut kiellettyä kaikkialla muualla paitsi kaupungeissa, oli ollut aina ammoisista Ruotsin vallan ajoista lähtien. Kauppaa ovat lainsäätäjät rajoittaneet monin eri tavoin. Järjestelmällisesti maakaupan kielto oli määritelty vuoden 1734 laissa, joka salli maaseudun asukkaille omien tuotteidensa myynnin tai vaihtokaupan, sekä markkinapäivät kerran vuodessa, mutta ei muuta. Maakaupan kielto kuului seuraavasti: ”Älköön kukaan maalla pitäkö kauppatavaroita talossaan kaupan älköönkä kulkeko kylältä kylälle niitä kaupitellen.”4 Maaseudun säätyläiset

ja heihin verrattavat, lähinnä papit ja opettajat, ostivat tarve-esineensä sekä harvat ylellisyytensä kaupungista. Niinpä kaupankäynti maaseudulla ei juuri houkutellut itsenäistä talonpoikaa, irtolaisia vielä vähemmän. Suurin osa kulkukauppiaista oli karjalaisia. Näiden kulkijoiden arkitodellisuuttaan oli kiertely vieraalla maalla. Vienankarjalan Vuokkiniemi oli reppukaupan keskus. Elias Lönnrotin laskelmien mukaan yksin Vuokkiniemeltä lähti vuosittain 500−600 miestä länteen kaupantekoon. Olla kauppias 1800-luvun Suomen maaseudulla oli olla ulkopuolinen isolla U:lla, jos ei enää

JOHDANTO

24 JOHDANTO

lain niin ainakin yhteiskunnan silmissä. Tämä toiseus näkyi myös kielenkäytössä. Kauppiaat olivat ”ryssiä”: laukkuryssiä, jos puhuttiin kulkukauppiaista yleensä, tai yksilöidymmin vaikka liinaryssiä, jos puhe oli kankaita myyvästä kulkukauppiaasta. Paikallaan pysyviä kauppiaita oli puolestaan totuttu kutsumaan ”saksoiksi”.5 Kaupunkien kauppakin oli ollut tiukasti säädeltyä. Porvarisoikeudet olivat kuuluneet harvalukuiselle kauppiaskunnalle, joka sääteli ammattikuntaansa samoin periaattein kuin käsityöläiskillat tai muut ammatinharjoittajat: kauppiasoikeudet saadakseen tuli harjoitella vuosia oppipoikana kauppiasperheessä, sitten kauppa-apulaisena, minkä jälkeen oli mahdollista suorittaa kauppiaan tutkinto. Järjestelmä takasi porvarissäädylle varman toimeentulon ja itsenäisen aseman porvarina. Kaupunkikauppa oli ammattikuntalaitoksen säätelemää aina vuoteen 1868 asti.6 Mistä moinen pakkomielle holhota, kieltää, rajoittaa ja estää kaupankäyntiä? Kaupankäyntihän on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Kaupankäynti on merkki siitä, että yhteiskunnassa tuotetaan enemmän kuin on välttämätöntä elämiseen. Kaupankäynti on myös merkki siitä, että yhteiskunnassa vallitsee jonkinasteinen rauha. Kaupankäynti on tavaravaihdon rauhanomainen muoto, siis vastapaino pakolla ja väkivalloin tehtävälle vaihdolle eli ottamiselle. Rauhanomainen tavaravaihto nojaa samoihin perustuksiin kuin toimiva yhteiskuntakin, luottamukseen ja arvostukseen. Eikö voisi pikemminkin ajatella, että kaupankäynnin vapauttaminen lisäisi yhteiskunnan luottamusta?

Tätä mieltä oli Kokkolan kirkkoherra Anders ”Antti” Chydenius 1700-luvun loppupuoliskolla. Chydeniuksen mielestä kaupankäynnin kielto maalla oli suorastaan järjetöntä. Viime kädessä siitä tietysti kärsi talonpoika, jonka ”täytyy suureksi harmikseen olla vailla välttämättömiä tarvikkeitaan, kun hän sitä vastoin maakauppiaalta saisi kaikki ilman vaivaa ja ajanhukkaa [...]” Chydenius myös painotti, että maakaupan vapauttamisesta hyötyisi myös valtio, sillä maakauppa lisäisi talouselämän vireyttä. Chydenius määritteli maakaupan näin: ”[Maakauppa] on pieni, mutta välttämätön jäsen vapauden ruumiissa - jäsen, joka usein on haastettu oikeuteen, tuomittu hävitettäväksi, saanut kärsiä vaivoja, vankeutta, jopa typistystäkin, mutta joka sittenkin elää.”7 Oleellinen sana Chydeniuksen ontuvassa kielikuvassa oli vapaus. Vapaa maakauppa kuului vapaaseen yhteiskuntaan, eikä kumpaakaan Suomessa nykyisessä mielessä ollut. Koko yhteiskunta perustui ihmisten jaotteluun sosiaaliluokkiin, säätyihin, joista toisilla oli jo lain mukaan enemmän oikeuksia kuin toisilla. Ylellisyys, vauraus ja valta oli varattu vain yläluokalle. Säätyjaon seurauksena Suomessa elettiin kaksijakoisessa yhteiskunnassa: toisaalla vallitsi rahvaan todellisuus, toisaalla säätyläistön kovin toisenlainen ja etuoikeutettu todellisuus. 1800-luvun Suomi oli rajoituksiin ja pakkoon perustuva yhteiskunta. Kaupan vapaus ei olisi voinut toteutua ilman tämän sääty-yhteiskunnan perusteiden muutosta. Ranskan suuri vallankumous vuonna 1789 oli ensimmäisiä merkkejä siitä, että sää-

tyjako oli Euroopassa mahdollisesti murtumassa. Samaan suuntaan vaikutti myös taloudellinen liberalismi, joka saavutti Suomessa, yleiseurooppalaisen liberalismin vanavedessä, suosiota 1800-luvun mittaan. Jopa Suomen suuriruhtinas, tsaari Aleksanteri II, oli liberalismille myönteinen. Suomalaisen yhteiskunnan perusteet olivat selvästi muuttumassa 1800-luvun puolivälissä. Avoinna oli lähinnä se, mistä muutos lähtisi liikkeelle. Yhdysvalloissa oli toteutettu ensin poliittinen vallankumous ja sitten taloudellinen vallankumous. Mutta Suomessa toteutui ensimmäisenä kaupallinen vallankumous. Se toteutui vuonna 1879 säädetyssä elinkeinovapaudessa. Elinkeinovapaus innosti erään August Väärän avaamaan Suomenniemelle kaupan. Väärä kirjasi tavarakirjaansa vuosien 1880/1881 kohdalla oman kaupankäyntinsä perustan, joka oli sama kuin muissakin tuon ajan kaupoissa: tupakkaa, sokeria, kahvia ja vehnäjauhoja nisupullan leivontaa varten. Puhuminen ”kaupasta” on ehkä liioittelua: August Väärän myymälänä toimi mökkipahanen, kauppiaan oma asuinmökki, jossa yksi kamari oli erotettu kaupankäyntiä varten myymälähuoneeksi. Väärä on erinomainen esimerkki valistusajan vapauteen ja edistykseen pyrkivästä hengestä: hän kävi kauppaa maalaistavaroilla, mutta myi myös virsikirjoja, katkismuksia sekä aapisia (joskin tämän johdosta hänet ilmiannettiin viranomaisille luvattomasta kirjakaupasta); lisäksi hän osti voimakoneen, jonka ympärille kasvoi mylly ja saha, sekä sähködynamon, joka antoi voimaa koko kylälle.8

August Väärän kaupan avajaisia oli edeltänyt kaupankäynnin asteittainen vapautusprosessi. Maalaistavarain kauppa oli vapautettu 1842 ja suolan kauppaa 1856. Kolme vuotta tämän jälkeen annetulla asetuksella oli sallittu maakauppojen perustaminen, kunhan ne olivat vähintään 50 virstan (hieman yli 50 kilometriä) päässä lähimmästä kaupungista. Yhdeksän vuotta tämän jälkeen oli hyväksytty pitkällisen väittelyn jälkeen uusi elinkeinolaki, jonka 7. pykälässä todettiin: ”kauppias maalla älköön olko muiden sääntöjen alainen kuin niiden, jotka ovat kaupungin kauppiasten noudatettavina, paitsi mitä tulee viinien ja väkevien juomien myymiseen, johon edelliset eivät saa ryhtyä”. Samalla lakkautettiin ammattikuntalaitos, joka oli aiemmin määrittänyt kaupunkien kaupankäynnin suuntaviivat. Samat säännöt pätivät siis maalla ja kaupungissa.9 Mutta August Väärä, kuten moni muukaan tulevista kauppiaista, ei avannut kauppaansa vielä elinkeinolain muuttamisen jälkeen. Kaupan avaamisen tiellä oli tuolloin vielä monta estettä. Kaupanpitoon maaseudulla piti hakea lupa maaherralta, ja hakemukseen piti liittää todistukset siitä, että täytti kauppiaalle asetetut ehdot: kauppiaan tuli olla kirjoitustaitoinen, laskutaitoinen ja kirjanpitotaitoinen. Nämä olivat kovia vaatimuksia, varsinkin niistä viimeinen. Lisäksi kaupan pitämiseen vaadittiin kuntakokouksen hyväksyntä, mikä saattoi useinkin olla melkoinen este kauppiaaksi aikovan haaveille.10 Sen sijaan vuoden 1879 yleinen elinkeinovapautus innosti August Väärän kaupanpitoon.

25 JOHDANTO

26 JOHDANTO

Jos aiemmin oli kaupanpitoa säädelty tarkoin säädöksin, kallistui vaaka nyt täysin toiseen suuntaan. Vuoden 1879 elinkeinovapautus rakentui totaalisen ja täydellisen vapauden pohjalle. Jopa vaatimus kirjoitus- ja lukutaidosta poistettiin laista, sillä ei haluttu ”laskea hämmentäviä esteitä täysi-ikäisen miehen toimeliaisuudelle.” Myöskään lupia ei enää tarvinnut hakea, vaan kaupan avaamiseen riitti elinkeinoilmoitus. Elinkeinovapautuksen myötä kuka tahansa saattoi ryhtyä kauppiaaksi, ja niin myös tapahtui. Vuonna 1860 Suomessa oli arviolta 1 250 kiinteää kauppaa, ja lähes kaikki sijaitsivat kaupungeissa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin, elinkeinovapauden säätämisen jälkeen, luku oli kolminkertaistunut lähes 4 000:ään. Vuosisadan vaihteeseen mennessä kauppoja oli Suomessa jo yli 8 000. Kaikista kovimmat kasvuprosentit mitattiin uusien rautateiden varsilla,

Ensimmäisten maakauppojen perustaminen sallittiin joulukuussa 1859 annetulla asetuksella. Maakauppojen perustaminen pääsi kuitenkin toden teolla vauhtiin vasta vuoden 1879 elinkeinovapautuksen jälkeen, jolloin poistettiin kaikki kaupankäynnin rajoitukset. Tuolloin alkoi kauppaa pitää myös suomenniemeläinen August Väärä: ”Maalis Kuun 3 Päivää 1880 olen Alkana kauppaa Pitää ja olen ostana tavaraa 27 Maattovaa Tupakkaa; 11 Säkkiä Vehnä jauhoia; 243 Toppaa Sokeria; 19 Säkkiä Kahvia; nämä on ostettu yhtessä vuotessa 1881.” Joskus maakaupat muistuttivat enemmän ”maakuoppia” kuin kauppoja, kuten tämän peräpohjalaisen kaupan tapauksessa. Kuva: Museovirasto.

27 JOHDANTO

ensin Helsinki−Hämeenlinna−Pietari -radan varrella (rata valmistui 1870), sitten Hanko− Hyvinkää -radan varrella (1873). 11

28 JOHDANTO

Puhuttiin ”kauppakuplasta”, siitä kuinka kauppiaaksi ryhtymisen helppous ”yllytti monta työhön kyllästynyttä hypähtämään herrassäätyyn”. Moni, joka haaveili rikastumisesta, perusti kaupan. Tässä mielessä kyse oli eräänlaisesta menneen ajan lotosta. Syykin oli selvä: kauppiaat olivat säätelyn aikana olleet pääsääntöisesti vauras ammattikunta. Myös joiltakin uusilta maakauppiailta kaupankäynti onnistui suorastaan uskomattoman hyvin. Tässä maakaupan vapautumista seuranneessa murrosvaiheessa kauppa oli kiehtova seikkailu ja suuri mahdollisuus - vähän kuin Alaskan tai Kalifornian suuret kultaryntäykset Atlantin takana, tai kotimaassa sahateollisuuden vapautumisen jälkeen alkanut ”tukkihuimaus”. Sahateollisuuden laajentuminen ja maakaupan vapautuminen osuivat Suomessa samaan saumaan, ja menestyksekkäimmät afäärimiehet hyödynsivät molempia ansaintamahdollisuuksia. Näiden onnistumisten seurauksena Suomen kieleen syntyi kokonaan uusia sanoja, kuten ”pösö”, kuvaamaan vaurautta. (Tämän kyseisen uudissanan takana oli hiitolalainen kauppias Juho Pösö.)12 Kauppaolojen vapautuminen ja maakauppojen perustaminen muutti kuitenkin kaupan luon-

Ahosen ja Kinnusen puoti Kuopiossa vuonna 1912. Kuva: V. Barsokevitsch / Kuopion museo.

teen, ei hetkessä, mutta asteittain ja vääjäämättä. Maaseudulla suuri muutos oli luonnollisesti kiinteiden kauppojen perustaminen, sekä siitä seurannut kaupankäynnin muodollistuminen: tiski nousi erottamaan kauppiaan asiakkaasta, ja seinät kohosivat antamaan kaupankäynnille raamit.13 Kiinteiden kauppojen perustamisen myötä myös kulkukauppa väheni, mutta kulkuja torikaupan perinne kuitenkin eli edelleen uusissa maakaupoissa. Myyntitilanne oli edelleen mitä suurimmassa määrin sosiaalinen tilanne, ja olennainen osa kaupankäyntiä oli tinkiminen. Kulku- ja markkinakaupan pitkän perinteen seurauksena kansan käsitys oli, että kaupanteko ja pieni petos kuuluivat yhteen. Vilppi miellettiin osaksi kaupankäyntiä, ei varsinaiseksi rikokseksi. Asiakkaat koettelivat myyjien rehellisyyttä ja ammattitaitoa, myyjät puolestaan asiakkaan maksukykyä.14 Maaseudulla uusien maakauppiaiden sosiaalinen asema oli melko korkea, sillä siihen riitti jo se, että kauppiaalla oli varastossaan ja myymälässään runsaasti tavaraa. Köyhissä oloissa tavara oli vaurauden merkki, vaikka se olisi ostettu velaksikin. Kaupunkikauppiaiden kohdalla tilanne oli toinen. Aiemmin herroina pidettyjen kauppiaiden status mureni sitä mukaa kun kauppa arkipäiväistyi. Kauppiaiden yhteiskunnallinen asema laski 1800-luvun lopulla.15 Myös kaupunkikauppiaiden tulotaso laski. Koventunut kilpailu pakotti kaupunkien kauppiaat panostamaan mittavia summia myymälöidensä koristeluun, usein kannattavuuden kustannuksella. Ulkopuolisen silmin tilanne muistutti näytelmää ostajan vakuuttamiseksi: kaupun-

kien nouseva työväenliike vertasikin kaupunkien myyjiä ja kauppiaita teatteriesitykseen, jossa työntekijöiden oli hienoissa työpuvuissaan esitettävä varakkaamman henkilön roolia kuin mitä he itse asiassa olivat.16 Toisin sanoen: kauppiaan ura muuttui 1800-luvun loppuvuosina vähemmän kannattavaksi niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Pahiten statuksenlasku kirpaisi kaupunkien kauppiaita, joilla oli tässä suhteessa eniten menetettävää. Kaupankäynnin nopea vapauttaminen vuosisatoja kestäneen valvonnan jälkeen oli melkoista sokkihoitoa kauppaan ja rahatalouteen tottumattomalle kansalle. Suurin kaupankäynnin äkilliseen vapauttamiseen liittynyt ongelma liittyi rahaan, tarkemmin sanottuna siihen, ettei kansalla sen paremmin kuin uusilla kauppiaillakaan ollut pääomia. Tätä perustavanlaatuista ongelmaa pyrittiin kiertämään varsin arvattavalla tavalla: tavaraa ostettiin ja myytiin velaksi.

30 JOHDANTO

Maaseudulla kauppa oli pitkään nimenomaan vaihto- ja velkakauppaa, ja oli ollut sitä jo pit-

Maakauppojen määrä Suomessa vuosina 1860−1900: 1860 1870 1880 1890 1900 0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

Lähde: Suomen taloushistoria 2, s. 89.

kään. Oikeutetusti voi puhua kaupan rakenteellisesta vinoutumasta; eräiden arvioiden mukaan 1800-luvun lopulla velkakauppa oli vähittäiskaupassa jopa yleisempää kuin käteiskauppa. Tähän tarttui työväenliike, joka kritisoi yksityiskauppiasta, ”kapitalistia”, joka otti velan pantiksi vaikka köyhän ihmisen ainoan lehmänkin. Kauppiaiden sanottiin tyrkyttävän tavaroitaan tieten tahtoen velaksi, jos vain tiesivät ostajalla olevan rahaksi muutettavaa varallisuutta.17 Huomiotta näissä kuvauksissa jää, että myös kauppias osti velaksi – omalta tukkuriltaan. ”Kun jokainen pankki vääntää viidensadan markan paperia monta kertaa, ennen kuin sen hyväksyy, ja kuulustelee oikealta ja vasemmalta, pitävätkö nimet, antaa moni tukkukauppa kymmenien tuhansien luoton miltei kelle tahansa, joka tahtoo ostaa ja sanoo itseään kauppiaaksi – ilman mitään nimiä.”18 Tämä käytäntö tietysti kasvatti kauppiaiden velkaa ja siten pakotti kauppiaat kasvattamaan myyntiään vaikka sitten velaksi. Lisäksi se lisäsi kauppojen määrää, kun kaupan saattoi perustaa ilman alkupääomia, mikä lisäsi kilpailua – mikä puolestaan pakotti lisäämään myyntiä vaikka sitten velaksi. Noidankehä oli valmis. On vaikea kuvitella, miten ongelma olisi voitu välttää kaupan nopean vapauttamisen jälkeen rahattomassa maassa. Velkakaupan ongelmat eivät suinkaan rajoittuneet vain vähittäiskauppaan, vaan olivat nähtävissä kaikkialla teollistuvassa ja taloudellisen vapauden huumassa elävässä maassa. ”Jokainen mahtanee myöntää,

että velaksimyynti maassamme on sillä kannalla, että se kaipaa paljon korjauksia. Velkaluoton antajat tuntevat ostajiansa sangen vähän, sekä myöntävät useinkin, kaiken keskinäisen yhteistyön puutteessa, suurempia luottoja kuin varovaisuus sallisi”, todettiin suomalaista luottotietotoimintaa käynnistettäessä 1900-luvun alussa.19 Niin tai näin, velkakauppa kuitenkin tarjosi mahtavan imagoedun sille, joka parhaiten osasi vakuuttaa olevansa ”reilun kaupan” asialla. Parhaiten tämä onnistui osuustoimintaliikkeeltä, joka rantautui Suomeen 1800-luvun viimeisinä vuosina. Osuustoimintaliikkeen taustalla oleva Rochdalen oppi nimittäin kielsi velkakaupan. Osuustoiminnassa asiakkaat omistavat liikkeen, kukin yhtä suurella osuudella, ja ajatus on, että tällöin velkakauppaan liittyviä ristiriitoja ei syntyisi.20 Kauppiaita ruvettiin jaottelemaan niihin, jotka myyvät velaksi, ja niihin, jotka eivät myy. Esimerkkejä molemmista kategorioista löytyi niin yksityis- kuin osuuskauppojenkin puolelta, sillä velkakauppa oli köyhyyden sanelema kauppatapa. Köyhän asiakkaan kannalta ratkaisevaa oli, saiko hän luottoa reiluin ehdoin. Vaikka niin yksityis- kuin osuuskaupatkin painivat samojen ongelmien kanssa, saivat osuuskaupat useimmin nauttia reilun kaupan imagoedusta. Yksityiskauppiaat katselivat uusien kilpailijoi-

densa esiinmarssia nyreissään. ”Tähän saakka maakauppiaat vielä jotenkin kävivät ihmisistä, nyt heistä tehtiin vain kullan vuolijoita, vain riistäjiä, he [kävivät] kuin taikasiveltimen vedolla tarpeettomiksi.” Osuuskaupat levisivät niin nopeasti, että puhuttiin ”osuuskauppauskosta”, joka ”levisi kuin kulovalkea, ja pian olivat muutamat paikkakunnat niin osuuskaupallisia, että sen käryn tunsi ilmassa. Silloin tuntui melkein rikolliselta harjoittaa yksityistä kauppaliikettä. Ja monet rauhaa rakastavat kauppiaat vetäytyivätkin vapaaehtoisesti syrjään, myyden liikkeensä perustettavalle osuuskaupalle, usein aivan polkuhintaan.”21 Kaupankäynnistä muodostui velkakaupan ja osuustoiminnan aktiivisuuden johdosta erään aikalaiskuvauksen sanoin taloudellisen kamppailun lisäksi ”siveellinen kamppailu”.22 Loppujen lopuksi kyse oli siitä, että suomalainen kauppa haki toimintamalliaan ja kauppiaan rooli muotoaan. Tämä kauppiaan rooliin liittynyt epätietoisuus ei hälvennyt hetkessä. Vielä 1920-luvun kynnyksellä kauppiaan olemuksesta oli syvää epätietoisuutta. ”Kuka on kauppamies?”, kysyi nimimerkki Iivo Härkönen Liikeapulainen-lehdessä vuonna 1919. Vastaus kuului ytimekkäästi ja monimerkityksellisesti näin: ”Herra ties!” Nimimerkin mukaan kauppias oli samalla ”kaikkien orja, kylän sorja, renki sekä isäntä, vihamies ja ystävä”.23

31 JOHDANTO