Sotahuuto 2026/10 by Sotahuuto

2€ n

Lokakuu 2026 n

Sotahuuto

Sivut 9–11

Parempi ja turvallisempi arki kaikille

Sivut 6–8

Juosten hyvää Hepen juoksutempauksesta apua yli 160 lapsiperheelle

Sivut 12–15

Vaasan osasto – keskellä elämää

Sivut 16–19

Komentajat Edward ja Shelley Hill vierailivat Suomessa SOTAHUUTO

Asunnottomien yö 17.10. Helsingissä ja muualla Suomessa järjestetään lukuisia Asunnottomien yön tapahtumia teemalla ”Näkyvillä, mutta näkymätön” – Miesten asunnottomuus. Katso tapahtumapaikat, ajankohdat ja ohjelmat: asunnottomienyo.fi/tapahtumat

Pelastusarmeija on mukana seuraavasti: Helsinki, Karhupuisto klo 13.30–15.30 Tervetuloa asumispalveluyksiköidemme omaan yhteiseen tapahtumaan Karhupuistoon! Luvassa musiikkia ja lämmintä juotavaa. Tule keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia asunnottomuudesta.

Helsinki, Pelastusarmeijan osasto, Castréninkatu 24–26 klo 16.00 Aleksi Salmenperän Isänpäivä -elokuvan ilmaisnäytös. Elokuvassa Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö on aidosti mukana omilla asukkaillaan. Elokuva käsittelee teemoja, jotka ovat työssämme tuttuja: riippuvuutta, häpeää ja katkenneita suhteita, mutta myös ystävyyttä, uskollisuutta ja mahdollisuutta muutokseen. Paikalla myös mahdollisesti yllätysvieraita.

Turku, Tuomiokirkontori Olemme mukana Tuomiokirkontorin perinteisessä tapahtumassa. Ohjelmassa musiikkiesityksiä, puheita sekä tarjoiluja. Tarjoamme palveluohjausta, infoa ja lämmintä kylmään yöhön. Osastojen mahdolliset tapahtumat löytyvät kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi/loyda-meidat 2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

Krigsropet

Pelastusarmeijan lehti

Lokakuu 2026

2€

Tässä numerossa 09

Kansikuvassa: Heikki ”Hepe” Tanskanen teki 1843 km juoksutempauksen vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Kuva: Toni Kaarttinen

Tässä kuussa

Ajatuksia elämästä ja uskosta

Juosten hyvää

Parempi ja turvallisempi arki kaikille

Vaasan osasto

Edward & Shelley Hill: yhteistä missiota palvelemassa

Vieraskynä

Yhteinen suunta

Krigsropet

Minä & Pelastusarmeija

Armeijassa tapahtuu

Nappis

Viimeinen sana

Miten o onnis lemme tunee t? Olemm

mitä m e kiinnostun eit ie Voit m ltä olet luke a kuulemaa masta n, yös te si h d joista haluais ä ehdotuks lehdestä. ia it tulev aisuud aiheista, essa lu Lähet kea. ä pala sotahu utteesi os o uto@p elastu itteeseen: sarme ija.fi

toimitukselta Koti on enemmän kuin osoite. Asunnottomien yö lokakuussa muistuttaa, ettei koti ole kaikille itsestäänselvyys. Tässä numerossa ovesta kuljetaan sekä sisään että ulos. Uskallatko avata oman kotisi oven yllätysvieraalle? Castréninkadulla remontti tekee arjesta turvallisemman, Alppikadulla luottamus muuttuu lahjoituksiksi, Sopan tilat vihittiin parantumiselle ja toivolle, ja Vaasassa osasto kokoontuu uusissa avarissa tiloissa ikkunat kadulle päin. Hepe juoksi Suomen halki, muttei tehnyt matkaa yksin. Kynnyksen madaltaminen on perustyötämme. Pelastusarmeijan osasto on hengellinen koti, mutta myös maailmaan lähetetty seurakunta. ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.” (Ef. 2:19) Tervetuloa. Ole kuin kotonasi.

Riku Leino kapteeni, viestintäpäällikkö SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

SAMANLAINEN MUTTA AINUTLAATUINEN Eräänä päivänä löysin pihaltamme viisilehtisen apilan. Tuhansien samankaltaisten apiloiden joukosta katseeni osui juuri siihen yhteen, joka erottui muista ulkonäöllään. Vaikka etsin, en löytänyt toista samanlaista. Jäin pohtimaan, kenestä tai mistä lopulta voidaan sanoa, että se on erilainen. Minun apilani oli erilainen kuin tuhannet muut apilat, mutta ehkä sen näkökulmasta juuri ne kaikki muut olivat erilaisia. Löytö sattui samalle päivälle kuin muurahaisten vuotuinen parveilulento. Yhtäkkiä piha täyttyi tuhansista lentävistä muurahaisista, jotka tehtävänsä suoritettuaan putoilivat mökin katolta pöydälle ja siitä edelleen terassin lattialle. Oli kuin taivaalta olisi satanut pieniä mustia pisaroita. Näytös oli ohi muutamassa tunnissa. ”Ihmisiä on kuin muurahaisia”, lauloi Veikko Lavi. Katsellessani tuhansia muurahaisia ajattelin, että kaukaa katsottuna me ihmisetkin varmasti näytämme samanlaisilta. Silti jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Jokaisella on oma tarinansa, oma paikkansa ja oma arvonsa. Jokainen meistä on laulun arvoinen, Lavia edelleen lainatakseni. 4

SOTAHUUTO

Saga Lippo

everstiluutnantti territorion komentaja

Samalla kun olemme erilaisia, olemme myös yllättävän samanlaisia. Uskon, että ainutlaatuisuudestamme huolimatta meitä yhdistävät asiat ovat lopulta vahvempia kuin ne, jotka meitä erottavat. Kun muistamme tämän, ymmärrämme, että toisistamme ja koko luomakunnasta huolehtiminen on yhteinen tehtävämme. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää.

”Rakastakaamme

On kuitenkin yksi, joka on täysin erilainen kuin kukaan tai mikään muu: Jumala. Kun sanomme häntä pyhäksi, tarkoitamme, että hänen olemuksensa on täysin toisenlainen. Sanamme eivät riitä häntä kuvaamaan eikä järkemme häntä selittämään. Monet ovat yrittäneet, mutta kukaan ei ole onnistunut täydellisesti. Osuvimman kuvauksen antaa mielestäni Johannes, joka kutsuu Jumalaa rakkaudeksi. Hän kirjoittaa näin:

ainutlaatuisia, olemme

”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus: ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät!

siis toisiamme erilaisuudestamme huolimatta. Muistakaamme, että vaikka olemme lopulta myös hyvin samanlaisia. Olemme kaikki ihmisiä.”

Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme... Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:9–11, 16) Rakastakaamme siis toisiamme erilaisuudestamme huolimatta. Muistakaamme, että vaikka olemme ainutlaatuisia, olemme lopulta myös hyvin samanlaisia. Olemme kaikki ihmisiä.

USKOn

ABC

Tervetuloa Uskon ABC -sarjan pariin. Tämä sarja on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa ymmärtää kristillisen uskon perusasioita selkeällä ja käytännöllisellä tavalla. Sarjassa avataan keskeisiä uskon periaatteita, jotka auttavat rakentamaan vahvaa ja elävää suhdetta Jumalaan. Jokainen aihe kutsuu pysähtymään Raamatun äärelle, lukemaan annetut raamatunkohdat rauhassa ja rukoillen sekä pohtimaan, mitä ne merkitsevät omassa elämässäsi.

Seurakunta Uudessa testamentissa seurakunnasta käytetty sana ekklesia tarkoittaa sananmukaisesti ulos kutsuttuja. Jumala kutsuu ihmisiä evankeliumin kautta yhteyteensä. He, jotka ovat vastanneet tähän kutsuun, muodostavat seurakunnan. Seurakunnan jäseniä ei kuitenkaan kutsuta eristäytymään maailmasta vaan elämään Kristuksen yhteydessä ja todistamaan hänestä siellä, missä ihmiset elävät. Seurakunta on siis samanaikaisesti maailmasta ulos kutsuttu ja maailmaan lähetetty kansa (Joh. 17:15–18; Matt. 28:19–20). Kun apostoli Pietari tunnisti ja tunnusti Jeesuksen olevan Kristus, elävän Jumalan poika, Jeesus vastasi hänelle: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” (Matt. 16:16–18). Jeesus ei tarkoittanut, että seurakunta rakennetaan Pietarin varaan, vaan hänen todistuksensa varaan. Seurakunnan kulmakivenä on aina Kristus. Tätä todistusta apostolit välittivät eteenpäin. (1. Kor. 3:11; Ef. 2:19–22). Pelastusarmeijan opin käsikirjan mukaan seurakunta on Jumalan kansa, Kristuksen ruumis ja Pyhän Hengen yhtei-

sö. Pelastusarmeija ymmärtää olevansa osa Kristuksen maailmanlaajuista seurakuntaa ja toteuttaa kutsumustaan julistamalla evankeliumia sekä palvelemalla ihmisiä heidän hengellisissä, sosiaalisissa ja käytännöllisissä tarpeissaan (Pelastusarmeijan opin käsikirja, luku 10). Apostolien tekojen kuvaama seurakunta ei ollut ensisijaisesti rakennus tai organisaatio vaan uskon kautta Kristukseen liitetty yhteisö, Kristuksen ruumis maailmassa (Ap.t. 2:42–47). Ensimmäisten kristittyjen elämässä näkyivät yhteys, palvelu ja evankeliumin julistaminen. He rukoilivat yhdessä, kantoivat toistensa kuormia, auttoivat avun tarpeessa olevia ja todistivat Jeesuksesta Kristuksesta (Gal. 6:2; Jaak. 2:14–17; Ap.t. 4:33). Seurakunta on Kristuksen ruumis, johon uskovat kuuluvat ja jonka kautta Jumala toimii maailmassa (Room. 12:4–5; 1. Kor. 12:12–27). Pelastusarmeijan opinkäsikirjan mukaan seurakunnan tehtävänä on palvoa Jumalaa, kasvaa opetuslapseudessa, julistaa pelastusta ja palvella lähimmäisiä Kristuksen rakkaudella (Pelastusarmeijan opin käsikirja,

Ajatuksiani seurakunnasta: Seurakunta merkitsee minulle hengellistä kotia, jossa uskoni juurtuu Kristukseen ja kasvaa. Ylistyksessä sydämeni syttyy, rukouksessa polvistun Jumalan eteen. Kristittyjen yhteys kantaa kuin vahva köysi myrskyssä. Yhdessä olemme yksi ruumis, yksi perhe, yksi liekki – Kristuksen rakkauden ja armon valaisemina. Samu Tervo Pelastussotilas, Helsingin osasto

luku 10). Näin seurakunta toteuttaa kutsuaan johdattaa ihmisiä Kristuksen yhteyteen sanoin ja teoin.

Esa Nenonen everstiluutnantti

Pelastusarmeijan teologiaan voit tutustua tarkemmin Opin käsikirjan kautta. Käsikirjan voit tilata 10 € (+postikulut) sähköpostitse osoitteesta kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, ja se on luettavissa myös ilmaiseksi verkossa: bit.ly/PAopinkasikirja. Toivomme, että tämä sarja rohkaisee sinua kasvamaan uskossa ja juurtumaan Jumalan sanaan.

SOTAHUUTO

Hyvä Heikki! Hepellä takana 1843 kilometrin urakka ja keräyspotti kokosi yli 13 000 euroa. Summalla voidaan auttaa yli 160 lapsiperhettä. – Kyllähän se vetää hiljaiseksi, Heikki ”Hepe” Tanskanen toteaa nöyränä.

un puhelu tavoittaa Heikki ”Hepe” Tanskasen Norjan Kirkkoniemestä, äänessä kuuluu helpotus. – On huojentunut ja kiitollinen olo. Tuntuu etuoikeutetulta, Hepe kuvailee tunteitaan maaliintuloa seuraavana päivänä. Takana on poikkeuksellinen 1843 kilometrin urakka. Vapunpäivänä Helsingistä liikkeelle lähtenyt Hepe juoksi Suomen halki aina Norjan Kirkkoniemeen 6

SOTAHUUTO

saakka. Päivittäin kilometrejä kertyi yli maratonin verran. Vaikka juoksu onnistui, matka ei ollut vailla vastoinkäymisiä. Alkumatkasta oikea nilkka kipeytyi ja turposi rasituksen takia, asuntoautosta puhkesi rengas, sää toi vastatuulta, räntää, sateita, hellettä ja loppumatkasta vielä kaatuminen, joka jätti kyljen kipeäksi – mahdollisesti jopa murtuneen kylkiluun. Hän on kuitenkin sitkeä sissi, ja vastoinkäymisistä ja

kivuista huolimatta matka jatkui. Osaltaan siitä piti huolen vaimo Tuula, joka kulki koko matkan asuntoautolla huoltojoukkojen ainoana jäsenenä. – Kyllähän Tuulan tapaaminen päivän päätteeksi oli aina niitä suurimpia ilonaiheita, Hepe toteaa rakkautta äänessään.

Sydämelliset kohtaamiset Hepe puhuu lämpimästi ihmisistä, joita hän kohtasi matkan aikana. Mukaan

Juosten hyvää – Hepen juoksutempauksesta apua yli 160 lapsiperheelle

Kun Heikki ”Hepe” Tanskanen saapui kesäkuun puolivälissä Norjan Kirkkoniemeen, takana oli 1843 kilometriä, 45 matkapäivää, lukemattomia kohtaamisia ja yli 13 000 euroa vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Vaikka matka oli fyysisesti raskas, mieleen jäivät ennen kaikkea kohdatut ihmiset – ja kiitollisuus niin lahjoittajia kuin Herraakin kohtaan. mahtui lasten kanssa juostuja kilometrejä, tienvarsitapaamisia ja koskettavia keskusteluja. Erityisesti mieleen jäi virolaistaustainen tyttö, joka seurasi matkaa kiinnostuneena ja luki siitä kertovia juttuja isälleen. Urheilullinen Selma, jolla on Downin oireyhtymä, juoksi Juuassa Hepen rinnalla usean kilometrin matkan. Matkan varrella mukaan liittyi muitakin lapsia, ystäviä ja paikallisia asukkaita. Myös Hepen oma pojanpoika juoksi ja käveli ukkinsa rinnalla neljän kilometrin matkan Korpilahdella. Sallassa Hepe ja Tuula kohtasivat Saijassa asuvan perheen, joka oli seurannut matkaa alusta asti. He olivat kohtaamisesta innoissaan, ja yhteydestä on kasvamassa pysyvä tuttavuussuhde. Erityisen lämmin vastaanotto odotti Hepen kotiseudulla Juuan Timovaarassa. Ystävät, sukulaiset ja kyläläiset olivat valmistelleet yllätyksen, joka liikutti juoksijan kyyneliin. Tarjoilujen ja yhdessäolon jälkeen matkalaiset pääsivät keskenään saunaan. Matkan aikana Hepe vieraili myös vanhempiensa haudalla ja lapsuudenkotinsa pihalla. – Kohtaamiset ovat tuntuneet tapahtuvan ihmeellisesti juuri oikeaan aikaan – silloin kun niitä on eniten kaivattu, Hepe toteaa kiitollisena. Tuulalle vaikuttava hetki oli pysähdys Suonenjoella Kari Tapion muistomerkin luona. Laattaan on kaiverrettu kertosäe ”Myrskyn jälkeen

Hepen matka alkoi vapunpäivänä juhlallisesti Pelastusarmeijan Temppeliltä Helsingistä. Majuri Kati Kivestö piti lähtöpuheen ja sotilas Kaj Silander soitti lähtöfanfaariin. Myös MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelman kameraryhmä oli paikalla.

on poutasää”: – Tämä oli matkallamme totta, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin, Tuula kertoo iloiten.

Yli 160 lapsiperheelle apua Juoksu Suomen halki ei kuitenkaan ollut pelkkä henkilökohtainen haaste. Heikki ”Hepe” Tanskanen keräsi matkan aika-

na varoja Pelastusarmeijan Auta ihmistä -keräykseen lapsiperheiden tukemiseksi. Keräyksen tuotolla Pelastusarmeija auttaa vähävaraisia perheitä tarjoamalla muun muassa ruoka-apua, taloudellista tukea sekä apua välttämättömiin hankintoihin. Maaliin tultaessa keräyspotti oli kasvanut jo yli 13 000 euron.8 SOTAHUUTO

8 Summalla voidaan auttaa yli 160 lapsiperhettä. Luku pysäyttää ja herkistää Hepen ja Tuulan. – Kyllähän se vetää hiljaiseksi. Tiedän, että moni on lahjoittanut omista vähistä varoistaan. Olen valtavan kiitollinen kaikille lahjoittajille siitä luottamuksesta, jota he ovat osoittaneet tälle matkalle, Hepe sanoo liikuttuen. – Uskon, että nämä lahjoitukset kantavat hedelmää juuri siihen tarkoitukseen, johon ne on annettu. Ihmiset tulevat siunatuiksi niiden kautta.

Tampereella osaston tiimi oli vastaanottamassa Hepeä.

Matka moneen Juoksu oli myös hengellinen matka. Viimeisen kuuden viikon aikana Hepe kertoo kokeneensa luonnossa, rukouksessa ja Raamatun sanoissa monia syvästi puhuttelevia hetkiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet Päivän Tunnussanat, jotka tuntuivat osuvan juuri oikeaan hetkeen. Kun matkan neljänneksi viimeisenä päivänä kaatuminen ja väsymys painoivat, vastaan tuli Jesajan kirjan lupaus: “Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.” Matka on ollut enemmän kuin pelkkää juoksemista: – Tämä on ollut matkaa itseen, parisuhteeseen ja yhteyteen Jumalan kanssa. Erityisesti häntä koskettivat matkalla vastaan tulleet identtiset puut, jotka kasvoivat samoista juurista ja tukivat toisiaan: – Juoksun tohinassa rakasta ei tule huomioitua oikealla tavalla. Tämä muistutti tasavertaisuudesta. Toinen koskettava luonnon näky oli selkeä pilven reuna, joka erotti valon ja pimeän. Pimeys muistutti synneistä, joita kantaa kuin reppua. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus nähdä valo Kristuksen avulla. Hepen ja Tuulan puhuessa puhelimessa he ovat vielä sateisessa Kirkkoniemessä. Edessä ovat kotiinpaluu, lepo ja toipuminen. Juoksukengät eivät kuitenkaan jää naulaan. 66-vuotiaalla Hepellä on edelleen juoksun suhteen tavoitteita: maailman ympäri juostavat kilometrit ja 70 maratonia ennen 70 vuoden ikää. Muutama tuhat kilometriä ja kourallinen maratoneja uupuu – mutta tavoite on erittäin hyvin saavutettavissa Herran suodessa terveyttä. Nyt on kuitenkin yksi pitkä matka tullut päätökseensä, ja Hepestä on aistitta8

SOTAHUUTO

Maisemat matkalla olivat sykähdyttävän kauniita. Kuvissa Kallavesi, auringonlasku Kainuussa ja Skoltefossen-koski Norjassa.

Tuula ja Hepe lähellä maalia. Sateinen Norjan Kirkkoniemi näkyy jo taustalla.

Viimeiset askeleet... ja onnellisesti maalissa!

vissa tyytyväisyys ja kiitollisuus. Erityisesti siitä, että missään vaiheessa hän ei juossut yksin. Matkan varrella mukana kulkivat vaimo Tuula, lahjoittajat, seuraajat, ystävät ja matkalla kohdatut ihmiset. Juuri siksi Kirkkoniemeen päättyneessä juoksussa oli kyse lopulta paljon

Matkaan mahtui kaksi maata ja 1843 kilometriä.

enemmästä kuin kilometreistä. Se oli yhteinen ponnistus hyvän asian puolesta.

Toni Kaarttinen Kuvat: Tuula & Heikki Tanskanen ja Toni Kaarttinen

Pelastusarmeijan kiinteistövastaava Pauli Juva ja Constin työnjohtaja Katrin Beqiri iloitsevat hyvin toimivasta yhteistyöstä.

Parempi ja turvallisempi arki kaikille Pelastusarmeijan Castréninkadun tilapäisen asumisen yksikössä on valmistunut merkittävä uudistus, kun rakennuksen seitsemäs kerros on otettu käyttöön osana yksikön toimintaa. Kyse ei kuitenkaan ole vain uusista tiloista, vaan osasta laajempaa kehitystyötä, jonka tavoitteena on parantaa asumisen laatua, turvallisuutta ja toimivuutta vuosiksi eteenpäin. Castréninkadun yksikkö tarjoaa tilapäistä asumista asunnottomaksi jääneille ja tukea tarvitseville helsinkiläisille. Yksikön käyttöaste on jatkuvasti täysi, mikä kertoo palvelun suuresta tarpeesta. Nyt valmistunut seitsemännen kerroksen uudistus on ensimmäinen vaihe laajemmassa hankkeessa, jossa koko asumispalvelukokonaisuutta kehitetään vastaamaan nykyisiä tarpeita. Samalla yksikköön syntyy tulevina vuosina myös jonkin verran lisää asiakaspaikkoja.

Pelastusarmeijan kiinteistövastaava Pauli Juva kertoo, että remontin lähtökohtana olivat sekä tekniset että toiminnalliset syyt. – Tilat ovat erittäin kovassa käytössä, ja monet rakenteet ovat käyttöikänsä päässä. Lisäksi asukkaiden tarpeet ovat muuttuneet vuosien aikana merkittävästi, mikä asettaa aivan uudenlaisia vaatimuksia tiloille. Seitsemäs kerros oli aiemmin toimistokäytössä ja upseerikoulun tiloina. Nyt

se on täysin uudistettu Castréninkadun yksikön käyttöön toimien samalla väistötilana tulevien remonttivaiheiden aikana.

Käyttäjien tarpeet suunnittelun lähtökohtana Castréninkadun remontissa urakoitsija toimii Consti, konsulttina Kuutti Klami ja arkkitehtina Juhani Aalto. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista on ollut käyttäjälähtöisyys, ja siksi suunnitteluun osallistui laajasti asumispalveluyksikön 8 SOTAHUUTO

Castréninkadun yksikön seitsemännen kerroksen valmistuminen on vasta ensimmäinen vaihe uudistuksissa. Seuraavaksi valmistuu viides kerros. Tavoitteena on jatkaa myöhemmin myös alempiin kerroksiin.

8 henkilökuntaa ja tilojen siivouksesta ja ylläpidosta vastaavia ”Tyllistä”, eli Pelastusarmeijan työllistämisen yksiköstä. Tilojen luonnoksia käytiin läpi työpajoissa, joissa kerättiin palautetta käytännön työn näkökulmasta. – Teimme useita kierroksia, joissa henkilöstö kommentoi suunnitelmia. Jokaisella kierroksella niitä kehitettiin eteenpäin. Nyt kun tiloja on otettu käyttöön, olemme jo löytäneet asioita, joita voimme edelleen parantaa seuraavissa vaiheissa. Iso kiitos Castréninkadun yksikön henkilökunnalle ja erityisesti yksikön johtajalle Jarkko Jyräsalolle ja vastaavalle ohjaajalle Stefan Vahtralle heidän panoksestaan, Juva toteaa kiitollisena. Erityisesti siivouksen ja ylläpidon tarpeet huomioitiin poikkeuksellisen tarkasti. Esimerkiksi siivouskomeroiden mitoituksessa kuunneltiin suoraan käyttäjiä, jotta tilat palvelisivat mahdollisimman hyvin päivittäistä työtä.

Turvallisuutta ja kestävyyttä Remontissa on panostettu ennen kaikkea pitkäikäisyyteen. Yksikön tilat ovat erittäin kovalla käytöllä, mikä näkyy ma10

SOTAHUUTO

teriaalivalinnoissa. Lattiat, seinät, ovet ja kalusteet on suunniteltu kestämään jatkuvaa kulutusta sekä helpottamaan ylläpitoa ja korjauksia. – Tilojen täytyy olla kodikkaita ja viihtyisiä, mutta samalla niiden pitää kestää poikkeuksellisen kovaa käyttöä, Juva kuvaa. Yksi suunnittelun erityispiirteistä liittyy tuholaistorjuntaan. Yksikössä joudutaan kohtaamaan luteisiin liittyviä haasteita, minkä vuoksi uusiin tiloihin rakennettiin poikkeuksellisen kattavat rakenteelliset suojaukset. Käytännössä kaikki rakenteiden liitokset, sähköasennukset ja läpiviennit on tiivistetty niin, ettei tuholaisille synny piilopaikkoja rakenteiden sisään. Ratkaisut helpottavat myös mahdollisia torjuntatoimia tulevaisuudessa. – Turvallisuutta on lisätty myös näkyvyyttä ja valvottavuutta parantamalla. Tilaratkaisuissa on pyritty vähentämään valvontakameroiden katvealueita yleisissä tiloissa ja luomaan ympäristö, jossa sekä asukkaat että työntekijät voivat toimia turvallisemmin, Juva toteaa nyökäten ja iloitsee myös yhdestä hy-

vin tärkeästä turvallisuusuudistuksesta: – Remontin yhteydessä rakennukseen toteutettiin uusi viranomaisvaatimukset täyttävä hätäpoistumisporras.

Investointi, joka maksaa itsensä takaisin Vaikka remontti on mittava investointi, sen tavoitteena on myös vähentää tulevia kustannuksia. Viime vuosina Castréninkadulla on jouduttu käyttämään huomattavia summia esimerkiksi vesivahinkojen korjauksiin. Nyt viemärijärjestelmiä on uudistettu perusteellisesti. Samalla on pyritty poistamaan ongelmien juurisyitä sen sijaan, että korjattaisiin jatkuvasti niiden seurauksia. – Siksi rakensimme kokonaan uuden viemärilinjan pohjaviemäriin asti ja jaoimme kuormitusta uudella tavalla. Kosteiden tilojen lattiakaivot on jaettu eri viemärilinjoihin, joten aina on vetävä viemäri vesivahinkotilanteissa. Samalla remontissa on tarkasteltu koko vesijärjestelmää ylläpidon näkökulmasta. Vesipisteitä on keskitetty aiempaa tarkoituksenmukaisemmin, mikä vähentää sekä

Tällä hetkellä viidennen kerroksen tilat käyvät läpi kokonaisvaltaista remontointia.

huoltotarvetta että mahdollisten vesivahinkojen riskiä. – Emme halua vain maalata ongelmia piiloon. Tavoitteena on ratkaista ne syyt, jotka aiheuttavat ongelmia vuodesta toiseen, Juva painottaa.

Yhteistyöllä kohti yhteistä tavoitetta Hankkeen toteutuksesta on vastannut Consti, jonka kanssa yhteistyö on kiinteistövastaava Pauli Juvan mukaan ollut yksi projektin onnistumisen keskeisistä tekijöistä: – Remontti on sisältänyt paljon muutakin kuin perinteistä rakennustyötä. Koska kyseessä on asumisen yksikkö, jossa yhdistyvät turvallisuus, asumisen viihtyisyys, ylläpidon tarpeet sekä kustannustehokkuus, on ratkaisuja jouduttu pohtimaan jatkuvasti yhdessä tilaajan, henkilökunnan ja urakoitsijan kesken. Juva antaa erityiskiitoksen Constin työnjohtaja Katrin Beqirille, jonka kanssa yhteistyö on ollut tiivistä koko hankkeen ajan. – Kaikilla on ollut sama päämäärä: tehdä mahdollisimman hyvä lopputulos sovitussa aikataulussa ja budjetissa. Yhteistyön onnistuminen on perustunut ennen kaikkea avoimeen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen luottamukseen. Ratkaisuja on etsitty yhdessä, ja suunnitelmia on voitu kehittää hankkeen edetessä ilman vastakkainasettelua. Kun kaikki pelaavat samaan maaliin, syntyy myös hyvä lopputulos, Juva toteaa hymyillen. Yhteistyö näkyy lopputuloksessa. Remontissa ei ole pyritty pelkästään uusimaan tiloja vaan löytämään ratkaisuja, jotka palvelevat sekä asukkaita että henkilökuntaa pitkälle tulevaisuuteen.

Seitsemännen kerroksen uudistettu keittiönurkkaus. Remontissa on panostettu ennen kaikkea pitkäikäisyyteen. Materiaalit ja kalusteet on suunniteltu kestämään jatkuvaa kulutusta sekä helpottamaan ylläpitoa ja korjauksia.

Tärkeä turvallisuusuudistus on ollut uusi viranomaisvaatimukset täyttävä hätäpoistumisporras.

Työ jatkuu Seitsemännen kerroksen valmistuminen on vasta ensimmäinen vaihe uudistuksissa. Seuraavaksi valmistuu viides kerros. Tavoitteena on jatkaa myöhemmin myös alempiin kerroksiin, joissa odottaa vielä merkittäviä taloteknisiä haasteita. – Seitsemäs kerros on ollut meille kaikille samalla oppimisprosessi. Olemme saaneet paljon arvokasta tietoa siitä, miten tilat toimivat käytännössä, ja voimme hyödyntää näitä kokemuksia suoraan seuraavissa vaiheissa. Näin lopputuloksesta tulee koko ajan parempi, Juva kertoo. Taustalla on ennen kaikkea halu vastata paremmin tämän päivän tarpeisiin. Kun koko uudistus valmistuu, Castréninkadulle saadaan lisää asiakaspaikkoja, toimivammat yhteistilat sekä nykyaikaisemmat asumisratkaisut. Hyöty näkyy paitsi asukkaiden arjessa myös henkilökunnan työssä ja kiinteistön ylläpidossa. Juva näkee hankkeen osana laajempaa tehtävää, jota Pelastusarmeija toteuttaa työssään asunnottomuuden parissa: – Jokainen tarvitsee turvallisen paikan, jossa rakentaa elämäänsä eteenpäin. Meidän tehtävämme on huolehtia

siitä, että ne puitteet ovat mahdollisimman hyvät, kiinteistövastaava Pauli Juva tiivistää haastattelun päätteeksi.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

Vaasan osaston johtajat, kapteenit Ari ja Eija Kulmala – sekä Pelastuskärry. Osaston uudet tilat ovat entistä lähempänä keskustaa. Viime joulupataviikkona Pelastuskärry pääsikin toiminnan keskelle, sillä padat vietiin ja tyhjennettiin sen avulla. Kärryyn oli viritetty kunnon turvatoimet. Tämä ”pelastuspanssarivaunu” aiheuttikin vastaantulijoissa paljon iloa, kohoavia kulmakarvoja ja sydämellisiä hymyjä.

SOTAHUUTO

Keskellä elämää Pelastusarmeijan Vaasan osasto on saanut uuden kodin – ja samalla uusia mahdollisuuksia. Keskustan katutasoon avautuvat tilat ovat tuoneet toimintaan avoimuutta ja näkyvyyttä, mutta vielä merkittävämpää on se, mitä niiden sisällä tapahtuu: jumalanpalvelusten ohella nuorten ja nuorten aikuisten illoissa rakennetaan yhteyttä, etsitään suuntaa ja opetellaan kohtaamaan maailma ja toisemme hieman lempeämmin.

Vaasan keskustassa, vilkkaan kadun varrella, ohikulkijan katse pysähtyy helposti suuriin ikkunoihin. Niiden takaa avautuu näkymä, joka ei muistuta perinteistä kirkkosalia – pikemminkin lämminhenkistä olohuonetta. Tällaisia ensireaktioita nousi esiin, kun näen uudet tilat nyt ensi kertaa. Osaston johtajat, kapteenit Ari ja Eija Kulmala ovat luvanneet esitellä uusia tiloja ja kertoa, mitä Vaasaan kuuluu näin muutosten jäljiltä. Tämä on siis Vaasan Pelastusarmeijan uusi koti. Siitä välittyy erittäin siisti ja seesteinen tunnelma. – Tykästyimme heti siihen, että tässä on avaruutta ja ikkunat kadulle, kapteeni Eija Kulmala kertoo. – Avoimuus sopii Armeijan pirtaan, hän lisää hymyillen. Avoimuus ei ole vain tilaratkaisu – se on ajatus, joka kantaa koko osaston toimintaa. Se näkyy siinä, miten tilaan tullaan sisään, miten siellä viivytään – ja ennen kaikkea siinä, miten ihmiset kohdataan. Ei kynnyksiä, ei kiirettä, ei vaatimuksia.

Muutto keskelle remonttia Kulmalat ovat johtaneet Vaasan osastoa upseereina vuodesta 2019 lähtien, ja kadetteina tiimin kera jo ennen sitä, mutta viime vuosi toi mukanaan yhden suurimmista muutoksista: muuton uusiin tiloihin. – Muutimme huhtikuun lopulla, ja samana päivänä alkoi remontti, Ari muistelee naurahtaen. Viime vuoden tilanne oli kaikkea muuta kuin helppo. Tavaroita kannettiin si-

sään samaan aikaan, kun seiniä purettiin moukarilla. Pölyä, keskeneräisiä pintoja ja laatikoita oli kaikkialla. Arki ei kuitenkaan voinut pysähtyä. Ihmiset tarvitsivat paikkaa, johon tulla. – Emme voineet jäädä odottamaan, että kaikki olisi valmista. Toiminta piti pitää elossa koko ajan, Eija kertoo. Se tarkoitti luovia ratkaisuja ja joustavuutta. Jumalanpalveluksia pidettiin ulkona puistossa, kahviloissa, joskus pienellä porukalla Kulmaloiden kodin olohuoneessa. – Nuorten iltoja saatoimme viettää välillä meillä kotona tai kahvilassa. Oli vähän kaikenlaisia ratkaisuja, Eija naurahtaa. Muutostilanne vaati myös yhteisöllisyyttä. Ari ja Eija kertovat kiitollisena, että heillä oli vapaaehtoisia auttamassa pakkaamisessa jo heti, kun muutto tuli tietoon. Neljässäkymmenessä vuodessa vanhaan osastoon oli ehtinyt kertyä kaikenlaista. Pitkin muuttoprosessia vapaaehtoiset olivat mukana pakkaamassa ja purkamassa tavaroita. – Siitä syntyi tunne, että tämä on meidän yhteinen paikkamme, Kulmalat toteavat hymyillen. Vaasan vanhan osaston tila oli näyttävä kahdeksankulmainen kaksikerroksinen kirkkorakennus. Vuosien saatossa tilat kävivät aivan liian suuriksi. Tiedustelen, onko jotain, mitä he jäivät vanhasta paikasta kaipaamaan. – Siellä oli 40 vuotta historiaa. Vanhoihin tiloihin liittyi paljon muistoja, sillä monille osaston jäsenille tila oli täyn-

nä elämän tärkeitä hetkiä: juhlia, suruja, yhteistä aikaa. Erityisesti vanhemmalle väelle se oli tosi merkityksellinen paikka. Totta kai siinä on valtavasti tunnearvoa, Eija sanoo. Ari nostaa esiin myös akustiikan, joka oli vanhassa salissa poikkeuksellisen hyvä. Silti uusi tila on tuonut mukanaan jotain olennaista. – Avoimuuden lisäksi esteettömyys on nyt totta. Kaikki toimii katutasossa, ovet avautuvat napin painalluksella, ja sisään on helppo tulla. Tämä on aidosti esteetön paikka. Se on iso asia, että ihmiset pääsevät tänne helposti. Kulmalat kuitenkin iloitsevat, että vanha paikka on löytänyt uuden omistajan ja vuokralaisen. Tilan vuokranneella toimijalla on tarkoituksena järjestää konsertteja ja muita tapahtumia. Kulmalat ovat tavanneet heidät, ja yhteinen sävel on löytynyt. He ovat luvanneet, että tarvittaessa Pelastusarmeija saa edullisesti tilaa käyttöönsä, jos tällaista tarvetta nousee. Muutos ei ole koskaan vain luopumista – se on aina myös uuden löytämistä.

Tilat, jotka hengittävät elämää Vuosi sitten elokuussa remontti oli viimeisiä silauksia myöten valmis, ja toiminta pääsi täysipainoisesti alkamaan uudessa osoitteessa. Kun remontti valmistui, käsissä oli tila, joka ei ollut pelkästään käytännöllinen, vaan myös kutsuva. 8 SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan Vaasan osaston isot ikkunat kutsuvat kurkistamaan sisälle.

nämaalauksessa, jossa Vaasan kohdalla näkyy vakuutusyhtiön logo. – Olemme vitsailleet, että maalaamme logon päälle Armeijan kilven, Eija naurahtaa ja paljastaa, että nuoret ovat ihastuneet konferenssitilaan ja omineet sen nuorten iltojen käyttöön. – Lasiseinäiset toimistot ovat puolestaan olleet meille oikea taivaanlahja. Voimme ottaa näissä yhtäaikaisesti avustusasiakkaita vastaan. Lasiseinät ja -ovet mahdollistavat niin keskustelujen yksityisyyden säilymisen kuin näköyhteyden saliin. Keskimmäinen kolmesta toimistosta on pyhishuoneemme, jossa lapset voivat leikkiä jumalanpalveluksen aikana. Näin he saavat omaa tekemistä, mutta pystyvät silti olemaan mukana ja vanhempiensa näköpiirissä, Eija kuvailee. Kuten tässä on jo painotettu, erityistä on tilan läpinäkyvyys – sekä konkreettisesti että symbolisesti. – Emme halua kokoontua verhojen takana, Ari sanoo. – Armeijan henkeen sopii olla esillä ja kutsua kaikki mukaan. Yllättävän moni on tullut kysymään, että mikä tämä paikka on. Se on ollut tosi mukavaa, Eija täydentää.

Nuorten aikuisten ilta – jotain uutta

Pelastusarmeijan Vaasan osaston uudet tilat ovat valoisat ja moneen muotoutuvat. Kuvissa sali, asiakaspisteet, kahvila ja sohvanurkka.

Yhdessä Arin ja Eijan kanssa remonttia oli suunnittelemassa paikallinen suunnittelutoimisto Design by Hanna K. & Co ja Pelastusarmeijan kiinteistöosasto kiinteistöpäällikkö Petra Lamminkarin johdolla. – Saimme vaikuttaa paljon suunnitteluun. Toiveitamme kuunneltiin ja pystyimme yhdessä pohtimaan, mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä pystymme toteuttamaan, Eija kertoo hymyillen. – Yhteistyömme sujui todella mainiosti. Tilassa yhdistyvät kahvila, jumalanpalvelussali ja kohtaamisen tila. Sohva14

SOTAHUUTO

ryhmä toimii nuorten aikuisten iltojen keskuksena. Tilat taipuvat monenlaiseen käyttöön. – Joskus pidämme jumalanpalveluksen perinteisemmin alttarilla ja salissa, välillä rennommin kahvitilassa, Ari paljastaa. Tilojen avoimuus mahdollistaa monenlaisia ratkaisuja. Tilat kantavat vielä merkkejä menneestä elämästään pankkina, vakuutusyhtiönä ja pieninä puoteina. Selvimmin historia näkyy lasikuutiotoimistoissa, jotka ovat toimineet pankkivirkailijoiden vastaanottoina ja alakerran konferenssitilan Pohjanlahtea esittävässä sei-

Uusien tilojen myötä syntyi myös jotain täysin uutta: nuorten aikuisten illat. – Vanhassa osastossa nuoret itse toivoivat tällaista ryhmää, Eija kertoo. – Osa nuoristamme alkoi olla sen verran vanhempia, että kaipasivat tällaista aikuisempaa ryhmää. Ajatus oli kypsynyt jo pidempään, ja uudet tilat loivat sille luontevan paikan. Alku ei ollut kuitenkaan aivan suoraviivaista. Osallistujamäärä on pysynyt maltillisena, ja samoin nuorten iltojen määrä on huippuvuosista pienentynyt. Nuorten elämäntilanteet muuttuvat nopeasti: opiskelu vie toiseen kaupunkiin, aikataulut vaihtuvat, kiinnostuksen kohteet elävät. Ryhmän rakentaminen piti aloittaa osittain alusta. Uusia nuoria on kuitenkin löytynyt myös joukkoon. – Välillä porukkaa lähtee pois, välillä tulee uusia. Se kuuluu tähän. Elämä vie nuoria eteenpäin. Meille on tärkeintä nähdä, että he pärjäävät, Eija sanoo nyökäten. Jokaisella kohtaamisella on merkitys: – Ei ole itsestäänselvyys, että nuoret tulevat tänne. Siksi jokainen ilta on tärkeä.

Eija tapailemassa osastolta löytyvää bassoa.

Ja joskus pienikin ryhmä voi olla juuri se, mitä joku tarvitsee.

Keskusteluja, jotka kantavat ja antavat Nuorten aikuisten ryhmää ei rakennettu valmiiseen muottiin vaan yhdessä nuorten kanssa. – Kysyimme, mitä he haluavat. Heillä oli aivan valtavan hyviä ideoita! Nuoret suunnittelivat esimerkiksi tapahtumia, joissa mennään kaupungille kohtaamaan muita nuoria ja ideoivat tapoja tavoittaa opiskelijoita. Vaasa on hyvin aktiivinen opiskelijakaupunki, ja yksi nuorten kehittämistä ideoista oli tehdä hihamerkkejä, joita voisi jakaa opiskelijoille. Eija näyttääkin suunnitteilla olevaa merkkiä. Se leikittelee hauskasti ”soppaa, saippuaa ja sanaa” -teeman parissa. Ideoissa näkyi tarve yhteydelle, tekemiselle ja merkityksellisille keskusteluille. Nuorten aikuisten illoissa ei olekaan kyse pelkästään ohjelmasta vaan ilmapiiristä. Ari kertoo, että illoissa tutkitaan Raamatun kirjoja. Tämä toive on tullut osallistujilta. Nuorempien illoissa puolestaan useimmiten valitaan jokin teema, joka johdattaa keskustelua. – Nuoret haluavat puhua asioista oikeasti. Ei pintapuolisesti. Keskusteluissa nousevat esiin elämän suuret kysymykset: identiteetti, usko, tulevaisuus, epävarmuus. – Nuorten maailma on tosi polarisoitunut. He kohtaavat paljon ristiriitaisia viestejä ja uskonsa kyseenalaistamista, Eija toteaa.

Nuoret aikuiset koolla Arin johdolla. Nuoret ovat ”omineet” alakerran viihtyisän konferenssitilan nuorten iltojen tarpeisiin. Ei ihme!

Siksi ryhmässä harjoitellaan myös ajattelua ja kuuntelemista. – Otetaan vaikka joku väite somesta ja mietitään yhdessä, miten siihen voisi vastata kristittynä – mutta lempeästi. Tavoitteena ei ole oikeassa oleminen, vaan ymmärtäminen. – Emme kaipaa lisää vastakkainasettelua. Haluamme rakentaa siltoja, Eija sanoo hymyillen.

Eija on rakentanut ikkunalle pienen ajankohtaan sopivan kuvaelman. Moni, erityisesti pienempi, ohikulkija jää sitä katselemaan.

Avoin tila – avoin sydän Kahvikupit ovat keskustelun aikana tyhjentyneet, ja osaston ikkunoiden takaa ilta-aurinko maalaa jo ympäristöä lämpimämmin sävyin. Kulmalat ovat viettäneet pitkän päivän osastolla, ja nyt on annettava heille mahdollisuus lähteä kotiin. Matka ei onneksi ole pitkä – vain kulmittain kahdesti tien yli ja koti kutsuu! Ari ja Eija säteilevät tyytyväisyyttä siitä, missä ovat. Vaasan osasto on paikka, jossa voi tulla kohdatuksi. He kertovat, että parin viime vuoden aikana myös useampi Vaasaan tullut ulkomaalainen opiskelija on löytänyt paikan osastosta.

Toissa jouluna he järjestivät monikulttuurisen jouluaterian, jonka yhteyteen tuli kolmisenkymmentä osallistujaa. – Tämä on ollut siunaus. Olemme tosi onnellisia, että saamme tehdä tätä työtä, Ari sanoo. Eija komppaa hymyillen: – Ihmiset saavat tulla tänne sellaisina kuin ovat. Ja se riittää. Sisällä on tilaa – olla, kasvaa ja löytää suuntansa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Eija Kulmala

SOTAHUUTO

Yhteistä missiota palvelemassa Pelastusarmeijan kansainvälinen esikuntapäällikkö ja maailmanlaajuisen naistyön sihteeri, komentajat Edward ja Shelley Hill vierailivat kesällä Suomessa. Sotahuudolla oli ilo tavata komentajat, ja haastattelussa he kertoivat elämänpituisesta polustaan Pelastusarmeijassa sekä tämän päivän haasteista ja niistä iloista, mitä tulevat eläkepäivät tuovat tullessaan.

Pelastusarmeijan päämajassa Helsingissä oli erityinen kesäpäivä, kun Pelastusarmeijan kansainvälinen esikuntapäällikkö ja maailmanlaajuisen naistyön sihteeri, komentajat Edward ja Shelley Hill vierailivat Helsingissä. Ensimmäisen päivän aluksi he tapasivat päämajan työntekijöitä, ja seuraavan kahden päivän aikana he vierailivat myös Kallion keskuskorttelissa, Lasten lomakodilla Nummelassa ja Vuosaaren osastossa. Lisäksi he suorittivat sosiaalipalvelukeskus Sopan uusien tilojen vihkimisen. Päämajakierroksen jälkeen komentajilla oli hetki aikaa haastattelulle. Tiivis aikataulu ei välity heidän välittömästä ja lämpimästä olemuksestaan.

Palkitseva kutsumus Edward ja Shelley Hill tulevat molemmat pelastusarmeijaperheistä. Edward on kotoisin Lewistonista, Idahosta ja Shelley San Josesta, Kaliforniasta. Heidän polkunsa kohtasivat, kun Edwardin vanhemmat määrättiin upseereiksi Shelleyn kotiosastoon: – Näin tapasin tulevan aviomieheni, Shelley toteaa hymyillen ja katselee lämpimästi vierellään istuvaa Edwardia. Vuonna 1993 Edward ja Shelley Hill vihittiin upseereiksi. Edward työskenteli tätä ennen Pelastusarmeijan palveluksessa työntekijänä. – Minulla oli vahva tunne siitä, että halusin antaa itseni täydemmin Herran 16

SOTAHUUTO

Esikuntapäällikkö ja kansainvälisen naistyön sihteeri tapaamassa päämajan henkilökuntaa.

käyttöön. Koska Pelastusarmeija oli jo kirkkoni ja hengellinen kotini, tämä tuntui luontevalta askeleelta, hän kertoo. Shelleyn tie oli hieman erilainen. Hän työskenteli pitkään pankkialalla, mutta tunsi, että Jumalalla olisi hänelle käyttöä Pelastusarmeijassa kokonaisvaltaisemmin. – Pyhä Henki alkoi vähitellen murtaa niitä esteitä, joita olin rakentanut. Up-

seerius on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut, Shelley toteaa hymyillen. Kesäkuussa 1993 Yhdysvaltain läntisessä territoriossa upseereiksi vihityt Edward ja Shelley aloittivat yhteisen palvelutehtävänsä Havaijin kauniilla saarilla Leewardin osastossa. Kaksi vuotta myöhemmin heidät nimitettiin alueellisiksi nuorisotyön johtajiksi, ja tätä seurasi määräys upseerikouluun. He toimivat

Tehtävät kansainvälisen naistyön sihteerinä ja esikuntapäällikkönä ovat vieneet komentajia Shelley ja Edward Hilliä ympäri maailmaa. Matkoillaan he ovat kokeneet monia mieleenpainuvia kohtaamisia.

myös erinäisten osastojen johtajina. Viimeinen osastovastuu oli Pasadena Tabernacle -osastosta vuosina 2002–2008. Kesäkuussa 2008 heidät nimitettiin Havaiji–Tyynenmeren alueen aluejohtajiksi, josta he vuonna 2012 siirtyivät territorionsa päämajaan: majuri Edward ohjelmasihteeriksi ja majuri Shelley naistyön sihteeriksi. Heinäkuussa 2016 heidät nimitettiin Singaporen, Malesian ja Myanmarin territorioon ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi. Marraskuussa 2018 he siirtyivät Kanadan ja Bermudan territorioon samoihin tehtäviin. Toukokuussa 2021 Hillit ylennettiin komentajiksi, ja he ottivat vastuulleen Amerikkojen ja Karibian johtajan tehtävät Kansainvälisessä päämajassa. Näissä tehtävissä he molemmat toimivat kenraalin neuvoston ja kansainvälisen nimityslautakunnan jäseninä. Komentaja Edward toimi Pelastusarmeijan kansainvälisen varainhoito- ja hallintoelimen johtokunnan jäsenenä, ja komentaja Shelley oli jäsenenä talouslautakunnassa ja vastasi Amerikan ja Karibian missio- ja yhteisöhankeprojekteista sekä nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisesta työstä.

Yli kolmenkymmenen palvelusvuoden jälkeenkin heidän puheestaan kuuluu kiitollisuus: – Tämä on ollut erittäin merkityksellinen ja palkitseva elämäntapa, Shelley sanoo.

Maailmanlaajuisen liikkeen ytimessä Nykyiset määräykset esikuntapäällikkönä ja maailmanlaajuisen naistyön sihteerinä ovat vieneet Hillit kansainvälisen Pelastusarmeijan ytimeen. Esikuntapäällikkönä Edward Hill toimii kenraalin lähimpänä työtoverina ja vastaa maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan toiminnallisesta johtamisesta. Työ tarkoittaa jatkuvaa yhteistyötä territorioiden, kansainvälisen päämajan osastojen ja eri puolilla maailmaa palvelevien johtajien kanssa. – Tuen kenraalia hänen tehtävässään ja autan toteuttamaan hänen näkyään kansainväliselle Pelastusarmeijalle, Edward kuvailee. Shelley puolestaan toimii maailmanlaajuisen naistyön sihteerinä: – Tehtäväni on tukea maailmanlaajuisen naistyön johtajaa ja edistää naisten, tyttöjen ja heidän perheidensä parissa tehtävää työtä kaikkialla maailmassa.

Merkittävä osa Shelleyn työstä liittyy naisjohtajien tukemiseen ja rohkaisemiseen: – Haluan kannustaa naisia astumaan johtajuuteen rohkeasti, luottavaisesti ja uskossa siihen, että Jumala voi käyttää heitä. Työssään Hillit tekevät läheistä yhteistyötä kenraali Lyndon Buckinghamin ja komentaja Bronwyn Buckinghamin kanssa. Yhteistyö on vuosien aikana kasvanut myös ystävyydeksi. – Keskustelemme yhdessä Pelastusarmeijan tulevaisuudesta, mutta tuemme myös toisiamme henkilökohtaisella tasolla. Meillä on vahva työtoveruus ja aito ystävyys.

Missio pysyy samana Kun Hillit katsovat maailmanlaajuista Pelastusarmeijaa, he näkevät sekä mahdollisuuksia että haasteita. Shelley nostaa esiin neljä kansainvälisen naistyön painopistettä: naisten hengellisen kasvun, yhteyksien rakentamisen, elinikäisen oppimisen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Edward puolestaan näkee monia samoja haasteita, joiden kanssa kirkot ja uskonnolliset yhteisöt kamppailevat eri puolilla maailmaa: 8 SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan sosiaalipalvelukeskus, tuttavallisesti Soppa, muutti uusiin tiloihin Helsingin Malmille viime huhtikuussa. 17.6. vietettiin virallisia avajaisia, esikuntapäällikön ja maailmanlaajuisen naistyön sihteerin vieraillessa Suomessa. Komentajat Edward ja Shelley Hill iloitsivat mahdollisuudesta olla uusien tilojen vihkimisessä paikalla. Puheessa esikuntapäällikkö muistutti siitä, miten Pelastusarmeijan tehtävä tiivistyy sanoihin ”pelastettu palvelemaan” – Pelastusarmeijassa usko ja toiminta on yhtä. Komentaja Shelley Hill suoritti vihkimisrukouksen: ”Vihimme tämän paikan, Herra, sinun käyttöösi. Olkoon tämä paikka parantumiselle ja toivolle. Anna rakkautesi olla perusta kaikelle sille työlle, jota täällä tehdään.”

8 – Monissa maissa osastot pienenevät. Toisaalla taloudelliset resurssit ovat niukat. Monilla alueilla upseerien määrä on vähentynyt merkittävästi. Lisäksi kasvava nationalismi ja kiristyvä kansainvälinen ilmapiiri vaikeuttavat ihmisten ja resurssien liikkuvuutta. Komentajat näkevät, että Pelastusarmeijan missio vaatii tasapainottelua: – Haluamme pysyä yhtenä maailmanlaajuisena Pelastusarmeijana. Kuitenkin samalla Pelastusarmeijan tulee palvella paikallisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Se pätee niin Suomessa, Keniassa, Argentiinassa kuin Japanissakin – kaikkialla maailmassa. Vastauksia näihin haasteisiin tuo Kompassistrategia, jonka kolme painopistettä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Komentajat korostavat Armeijassa tehtävän työn merkityksellisyyttä. Olipa kyse sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, yhteisötyöstä tai kansainvälisestä kehitystyöstä, Pelastusarmeijan on ymmärrettävä paikalliset tarpeet. – Intian sosiaaliset haasteet voivat olla täysin erilaisia kuin Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Kaikkialla meidän täytyy olla ajankohtaisia ja merkityksellisiä sekä löytää kestäviä ratkaisuja paikallisiin ongelmiin. 18

SOTAHUUTO

Edellisessä Sotahuudon numerossa käsittelimme ihmiskauppaa. Kansainvälisen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen neuvoston jäsenenä Shelley tuntee ongelman mittakaavan hyvin. – Tämä on maailmanlaajuinen ongelma. Kohtaamme sitä kaikkialla, missä toimimme. Pelastusarmeija vastaa haasteeseen koulutuksella, vaikuttamistyöllä, käytännön avulla ja yhteistyöllä muiden toimijoiden kanssa. Ihmiskaupan vastaisessa työssä mukana olevat ihmiset ovat poikkeuksellisen sitoutuneita. He haluavat aidosti muuttaa ihmisten elämää paremmaksi, Shelley toteaa kiitollisena.

Tarinat muistuttavat merkityksestä Vaikka Hillit työskentelevät kansainvälisen johtamisen parissa, heidän mieleensä ovat jääneet ennen kaikkea yksittäiset ihmiset, joita he ovat tavanneet matkoillaan eri territorioissa. Shelley kertoo bangladeshilaisesta Ludra-nimisestä naisesta, joka on ollut käsityöläisenä mukana Others – Trade for Hope -ohjelmassa yli kahden vuosikymmenen ajan. Ohjelman ansiosta Ludra on pystynyt elättämään perheensä, kouluttamaan lapsensa ja huolehtimaan vammautuneesta aviomiehestään.

Shelleyä koskettaa erityisesti eräs yksityiskohta: – Hän on muslimi, mutta ohjelman kautta hän on oppinut tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Hän kokee Pelastusarmeijan turvalliseksi paikaksi. Edward puolestaan muistelee vierailua Jamaikan sokeiden kouluun, jonka Pelastusarmeija perusti aikanaan Karibian ensimmäiseksi alan oppilaitokseksi. Siellä hän tapasi kolme nuorta opettajaa, jotka olivat itse käyneet saman koulun oppilaina. – Oli valtavan rohkaisevaa nähdä, kuinka nämä lahjakkaat nuoret olivat saaneet koulutuksen ja palanneet auttamaan seuraavaa sukupolvea. Tällaiset kohtaamiset muistuttavat heitä siitä, mitä varten Pelastusarmeija on olemassa. Jokaisen strategian ja toimintasuunnitelman takana on ihminen, jonka elämä voi muuttua.

Kohti uutta elämänvaihetta Lokakuun alussa Edwardin ja Shelleyn elämässä alkaa uusi vaihe. Yli kolmen vuosikymmenen aktiivisen upseeripalveluksen jälkeen he jäävät eläkkeelle. Tähän liittyy hiukan ristiriitaisia tunteita. – Olemme surullisia siinä mielessä, että olemme todella nauttineet vuosistamme upseereina. Tulemme varmasti kaipaa-

maan sitä, miten olemme saaneet olla keskellä toimintaa. Samalla he kuitenkin odottavat tulevaa innolla. He muuttavat Dallasin alueelle Texasiin, jossa he aikovat liittyä paikallisen osaston toimintaan ja jatkaa Pelastusarmeijan tukemista rukouksin ja rohkaisun sanoin. – Uskomme, että Pelastusarmeijan tulevaisuus on valoisa. Haluamme edelleen olla mukana tukemassa sitä parhaamme mukaan. Shelley kertoo, että eläköitymisessä on vielä yksi erityinen ilo. Äänessä voi kuulla isoäidin ylpeyttä ja rakkautta. – Meillä on uusi lapsenlapsi. Olemme olleet poissa perheemme luota pitkään, ja on aika rakentaa jälleen tätä yhteyttä.

Rohkaisun sanat Keskustelumme päätteeksi pyydän komentajilta vielä viestiä, jonka he haluaisivat välittää Pelastusarmeijan jäsenille ja ystäville. – Olkaa rohkaistuja. Meillä on haasteemme, mutta samalla paljon syytä iloon ja kiitollisuuteen. Pelastusarmeijan missio etenee kaikkialla maailmassa, komentaja Edward Hill sanoo ja rohkaisee: – Pyrkikää jatkuvasti kasvuun omassa hengellisessä elämässänne ja palveluksessanne, olittepa upseereita, sotilaita, työntekijöitä tai vapaaehtoisia. Suomen ja Viron territorion tilanteesta Hill puhuu lämpimästi. Vaikka Pelastusarmeija on Suomessa pienempi kuin aiempina vuosikymmeninä, hän näkee työssä paljon vahvuuksia: – Ihmisenne ovat ammattitaitoisia, toimintaympäristö kunnossa, ja näkemämme perusteella välittyy vahva yhteishenki. Kaikki tämä antaa hyvän perustan tulevaisuudelle. Suomalaisille pelastusarmeijalaisille hän haluaa jättää erityisesti Paavalin sanat ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä: ”Olkaa lujat, järkkymättömät, aina innokkaat Herran työssä, sillä tiedätte, ettei vaivannäkönne Herrassa ole turha.” Komentaja Shelley Hill puolestaan nostaa esiin kaksi raamatunkohtaa. Ensimmäinen on Roomalaiskirjeen 15. luvusta: ”Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä Pyhän Hengen voiman kautta olisi runsas toivo.” Toinen löytyy Roomalaiskirjeen 12. luvusta: ”Älkää olko velttoja innossa, olkaa palavia hengessä ja palvelkaa Herraa.” – Rukoilen, että nämä sanat toteutuisivat pelastusarmeijalaisten elämässä, heidän palvelutehtävässään ja kaikessa siinä työssä, jota he tekevät Jumalan valtakunnan hyväksi, Shelley sanoo. Komentajat muistuttavat kiitollisena siitä, että jokaisella palveluteolla on merkitystä. – Jokainen rukous, jokainen saarna, jokainen laulu, jokainen rohkaisun sana, jokainen sairaalakäynti ja jokainen jaettu ruokakassi vievät eteenpäin Jumalan valtakuntaa. Sillä ei ole merkitystä, toimimmeko pienessä vai suuressa osastossa. Kaikki, mitä teemme Jumalan rakkauden motivoimana, rakentaa hänen valtakuntaansa. Siksi voimme palvella luottavaisina ja iloita siitä, että työmme kantaa hedelmää.

Uusi esikuntapäällikkö ja maailmanlaajuisen naistyön sihteeri Kenraali on valinnut ja nimittänyt komentaja Garth Niemandin esikuntapäälliköksi ja komentaja Patti Niemandin maailmanlaajuisen naistyön sihteeriksi 1.10.2026 alkaen. He seuraavat tehtävissään komentajia Edward ja Shelley Hilliä, jotka siirtyvät eläkkeelle aktiivisesta upseeripalveluksesta. Komentajat Garth ja Patti Niemand aloittivat opintonsa Pelastusarmeijan upseerikoulussa vuonna 1998, ja heidät vihittiin luutnanteiksi vuonna 1999 osana Etelä-Afrikan territorion Forward 2000 -kadettikurssia. Heidän uransa alkoi Etelä-Afrikassa. Ensin he toimivat Pietermaritzburgin osaston ja sosiaalipalvelukeskuksen johtajina. Tämän jälkeen heidät määrättiin kapteeneina Johannesburgin osaston johtajiksi. Myöhemmin vastuihin tuli mukaan Johannesburgin sosiaalipalveluiden johto ja Garthille vastuu alueellisesta nuorisotyöstä. Vuonna 2008 he siirtyivät territorion päämajaan, Garth PR-asioista vastaavaksi ja Patti testamentti- ja lahjoitusasioiden vastaavaksi. Myöhemmin seurasi määräys taloushallinnon päälliköksi (Garth) sekä sosiaalisen työn johtajaksi (Patti). Tänä aikana he toimivat myös usein luennoitsijoina upseerikoulussa. Vuonna 2015 heidät määrättiin majureina Singaporen, Malesian ja Myanmarin territorioon. Majuri Garth Niemandista tuli taloushallinnon päällikkö, ja majuri Patti Niemand palveli avustavana ohjelmasihteerinä. Tammikuussa 2018 Patti nimitettiin ohjelmapäälliköksi. Marraskuussa samana vuonna majurit nimitettiin everstiluutnantteina ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi. Toukokuussa 2020 heidät määrättiin eversteinä Papua-Uuden-Guinean sekä Salomonsaarten territorion johtajiksi. Syyskuussa 2023 he saivat määräyksen komentajina Kansainväliseen päämajaan. Komentaja Garth Niemand toimi kansainvälisen taloushallinnon johtajana ja komentaja Patti Niemand hengellisen elämän kehittämisen kansainvälisenä johtajana. Komentaja Garth Niemandilla on kauppatieteiden maisterin tutkinto, teologian kandidaatin tutkinto sekä tutkintoja kirjanpidosta ja johtamisesta. Komentaja Patti Niemandilla on teologian kandidaatin tutkinto sekä Ascent Leadership -johtajuussertifikaatti. Komentaja Garth Niemand on ensimmäinen Afrikasta lähtöisin oleva esikuntapäällikkö.

Toni Kaarttinen

Pitäkää komentaja Niemandeja rukouksissanne ja ajatuksissanne heidän aloittaessaan näissä merkittävissä vastuutehtävissä Pelastusarmeijan maailmanlaajuisen mission hyväksi.

Kuvat: Toni Kaarttinen

Teksti ja kuvat: Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja SOTAHUUTO

vieraskynä

Ystävämme muista kirkkokunnista pohtivat lehtemme teemoja tai muita ajankohtaisia aiheita

Hyvän tekeminen yhdessä

Talkoolaisena ei saa mitään rahallista palkkaa, mutta voi osallistua konsertteihin sekä moneen ilmaisohjelmaan, jos vain jaksaa. Joka kerta olen saanut nähdä jotakin rohkaisevaa: hyvää syntyy, kun ihmiset eivät kysy vain, mitä minä saan, vaan myös, mitä voin antaa. Talkoot voivat näyttää ulospäin arkisilta. Kannetaan pöytiä, keitetään kahvia, opastetaan tulijoita ja järjestellään tiloja. Silti juuri näissä pienissä tehtävissä rakentuu jotakin suurta: yhteyttä, luottamusta ja iloa siitä, että saa olla mukana tekemässä yhteistä hyvää. Kristillisissä yhteisöissä talkooperinne on tuttua ja arvokasta. Kun Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrka pitivät samaan aikaan vuosikonferenssinsa kesäkuussa, vapaaehtoisten työ oli välttämätöntä. Joku huolehti käytännön järjestelyistä, toinen ruokailusta, kolmas musiikista, tulkkauksesta, tekniikasta tai lasten ohjelmasta. Kaikki eivät olleet näkyvillä, mutta jokaisen panos kantoi yhteistä juhlaa. Näin seurakunta usein elää: monien uskollisten käsien ja rukoilevien sydänten varassa. Raamattu kutsuu meitä tällaiseen elämään. Galatalaiskirjeessä sanotaan: ”Älkäämme väsykö tekemästä hyvää” ja ”tehkäämme hyvää kaikille”. Samassa kirjeessä kehotetaan kantamaan toistemme kuormia. Heprealaiskirje muistuttaa rohkaisemaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Jeesus opettaa, että se, mitä teemme vähäisimmille, teemme hänelle. Hyvän tekeminen ei siis ole vain ystävällinen ele, vaan myös osa kristityn kutsumusta. Kristillinen usko näkyy käytännön rakkautena. Kun seurakunta tai yhteisö avaa ovensa, jakaa voimansa ja näkee lähimmäisen tarpeen, siitä tulee voimavara myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Yhdessä tekeminen muistuttaa meitä siitä, ettei kenenkään pitäisi kantaa yksin vastuuta. Yhteisössä on voimaa, koska Jumalan rakkaus antaa meille tehtävän: tehdä hyvää, rohkaista toisiamme ja palvella siellä, missä apua tarvitaan Kristuksen käsinä ja jalkoina. 20 SOTAHUUTO

Kuva: Joanna Lindén-Montes

Ykspihlajan kulttuuriviikko on Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosassa järjestettävä yhteisöllinen kulttuuritapahtuma, jossa musiikki, taide, kohtaamiset ja paikallinen talkoohenki kokoavat ihmisiä yhteen. Siellä sain olla talkoolaisena jo yhdennentoista kerran heinäkuussa. Siitä on tullut perinne, että me kolme sisarusta ja joskus lapsetkin olemme mukana muutamana päivänä auttamassa. Paikkojen siistiminen ja tapahtuman yleisilme kahvila Sahan pihalla tuovat mukanaan monia tehtäviä. Tarkistin tällä kertaa lippuja muun muassa Olavi Uusivirran ja Kari Mäkinen Bandin konsertteihin. Monet artistit tulevat paikalle vuodesta toiseen, koska he kokevat yhteisöllisyyttä yleisön kanssa. Konsertteihin mahtuu 600 henkeä, ja siinä saa läheisen suhteen yleisöön.

Mayvor Wärn-Rancken metodistipastori, SEN:n pääsihteeri vuosina 2020–2025, Pelastusarmeijan hallintoneuvoston jäsen

Yhteinen suunta Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia. Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva Kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan. Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan.

Alppikadun lahjoitukset Minulle heitettiin kysymys, mitä teemme saadaksemme monipuolisesti lahjoituksia. Suoraan sanottuna – emme tee mitään. Yllätyn ja ilahdun yhä uudelleen ja uudelleen siitä, kuinka erilaisilta tahoilta – yrityksiltä, yhteisöiltä ja nuorilta ja vanhemmilta yksityishenkilöiltä – lahjoituksia tarjotaan meille. Lahjoituksina tulee niin vaatteita, huonekaluja, astioita kuin ruokaakin. Kaikki ovat tarpeen. Ruoat menevät ”kuumille kiville”. Joskus olemme joulun aikaan saaneet niin isoja ruokalahjoituksia, että ruokaa on riittänyt jopa useammalle päivälle. Jäin pohtimaan syitä siihen, miksi juuri Pelastusarmeijalle ja meille Alppikadun asumispalveluyksikköön halutaan osoittaa lahjoituksia. Yksi selkeä myönteisesti vaikuttava asia on varmasti Pelastusarmeijan hyvä maine. Myös arvomaailma, johon voi samaistua ja joka herättää luottamusta lahjoittajissa, vaikuttaa varmasti. Luottamus siihen on vahva, että lahjoitukset menevät niitä tarvitseville.

sina vastaan yksikköömme edelleenkin. Tärkeää on huomata, että otamme sellaista, mille on oikeasti tarvetta ja käyttöä ja mikä on ehjää sekä siistiä. Ei ole tarkoituksenmukaista johtaa lahjoittajia harhaan antamalla heidän ymmärtää, että ottaisimme vastaan kaiken mahdollisen. Merkityksellistä on, että voimme rehellisesti kiittää tarpeeseen tulevista lahjoituksista sekä samalla kertoa, miten ne menevät konkreettisesti käyttöön. Näin myös osoitamme, että työmme on avointa ja läpinäkyvää. Ehjän ja siistin tavaran lahjoittaminen asukkaillemme kertoo omalta osaltaan myös toinen toistemme arvostuksesta – arvopohjamme mukaisesti. Uutena toimintatapana laitamme vuoden mittaan ylös lahjoittajien yhteystiedot, jotta voimme joulun alla kiittää heitä – sekä samalla vielä kertoa, millä tavoin lahjoitukset on saatu hyödynnettyä.

Mari Karlsson Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja

Olemme seuranneet, millaisia lahjoituksia annetaan, ja otamme niitä kiitolli-

Kuva: Toni Kaarttinen

Haluatko tutustua Pelastusarmeijan strategiaan syvemmin? Lue lisää tämän nettiosoitteen tai QR-koodin kautta: bit.ly/pelastusarmeijastrategia

Alppikadun asumispalveluyksikkö •

Alppikadun asumispalveluyksikkö on toiminut Asunto ensin -periaatteen mukaisesti joulukuusta 2012 alkaen. Yksikkö toimii Pelastusarmeijan omistamassa kiinteistössä.

•

Asumispalveluyksikössä on yhteensä 85 asuntoa ja 89 asukaspaikkaa. Asukkaat asuvat yksikössä vuokrasuhteessa.

•

Asumispalveluyksikkö tarjoaa tuettua pitkäaikaisasunnottomien asumispalvelua ostopalvelusopimuksena Helsingin kaupungille.

•

Perustehtävänä on tarjota yksilöllisesti ja yhteisöllisesti tukea sekä turvaa asumiseen, arkeen ja tulevaan. Toimintaajatuksena on turvata helsinkiläisten pitkäaikaisasunnottomien asuminen ja mahdollistaa heille ihmisarvoinen elämä, johon olennaisena osana kuuluu oma koti sekä kokemus osallisuudesta omaan elämään, hyväksyvään yhteisöön ja yhteiskuntaan. Toiminnan tavoitteena on asukkaan itsenäisen asumisen tukeminen ja asumisen turvaaminen. Lähtökohtana on, että asukkaat osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. SOTAHUUTO

Krigsropet

Välkommen – känn dig som hemma Kuva on tuotettu tekoälyavusteisesti.

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme lokakuun aikana.

Jag saknar den tiden när det var enkelt att gå på besök eller att spontant bjuda hem någon. I min närkrets finns det ännu en släkting som vi inte träffas så ofta med, men alltid när vi man råkar befinna sig på samma ort, vet man att det bara är att gå och ringa på dörren. Om de är hemma, är jag alltid välkommen. Det bjuds åtminstone på en kopp kaffe och över den är det trevligt att uppdatera nyheter från flera år på samma gång. Det känns som om vi skulle ha träffats senast igår. Mitt tidigaste barndomsminne från det hemmet är från en så avlägsen tid, att endast stämningen har blivit kvar i minnet. Den har inte förändrats under årtiondenas gång. Atmosfären är lugn och gästfri. Det är ett kristet hem. På väggen finns en tavla: ”Jesus är huvudet i detta hem”. Jag funderar på vad som har förändrats under tidernas gång. Hemmet har blivit ett evighetsprojekt. Saker samlas i hörnen ända till frustrering. När man jämför det med massmedias bilder av hem, ver22

SOTAHUUTO

kar där inte finnas några saker alls. Underbart minimalistiskt, men kanske ändå inte så realistiskt. Livets spår får synas i hemmet. Det liknar den som bor där. Ändå är det aldrig tillräckligt snyggt. Är vi rädda för att visa andra hur vårt hem verkligen ser ut? Alla har rätt till ett eget hem. De hemlösas natt, som firas i oktober påminner om att detta inte är självklart för alla. Hemlösheten har bytt form. Efter krigen bytte gästarbetarna ort efter arbetet. Finland tog inom en kort tid emot 400 000 evakuerade, som hade tvingats att lämna sina hem och största delen av sin egendom i Karelen. Det fanns inte tillräckligt med bostäder. Nuförtiden är det brist på bostäder som är hälsosäkra och som man har råd till. Många har också problem med att hålla sin bostad, av många olika orsaker. I Bibeln förberedde Jesus sina lärjungar för tiden, när han inte längre skulle vandra bland dem. ” I min Fars hus finns många

rum – om det inte vore så, skulle jag då ha sagt er att jag går bort för att bereda plats för er?” Han fortsatte: ”...så ska jag komma tillbaka och hämta er till mig, för att ni ska vara där jag är” (Joh.14:2– 3). Hurdant vårt hem än är här på jorden, får vi en gång bo i det eviga hemmet tillsammans med honom. Till det hemmet är vi alla välkomna. Vi behöver inte längre fundera om vi har råd med hyran. Egentligen behöver vi inte vänta till evigheten. Vi får kalla honom att bo i vårt hjärta. Han bultar på vårt hjärtas dörr redan idag. Vi behöver inte skämmas för att hemmet inte är tillräckligt snyggt. ”Vi städar tillsammans”, föreslår han. Kan du säga till honom idag: ”Välkommen – känn dig som hemma”?

Kati Kivestö major Illustration: ChatGPT

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:

Paula Nyberg

Nummelan lomakotitoiminnan koordinaattori Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Ehdottomasti työn monipuolisuus ja se, että saa yhdistää monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Pidän myös siitä, että työn sisältö muuttuu vuodenaikojen mukaan. Entä turhauttavinta? – Vasta uudessa työssä aloittaneena varmasti myös se sama monipuolisuus. On niin paljon uutta opittavaa ja on ajoittain ollut hyvinkin turhauttavaa, kun ei vielä osaa ja tiedä kaikkea. Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Lastenhoitajaksi tai kokiksi. Mikä on lempiruokasi? – Tortillat, erilaiset salaatit ja maksalaatikko raejuustolla ja maidolla. Rakkain harrastuksesi? – Lempipuuhaa vapaa-ajalla on kaikenlainen seikkaileminen ja puuhastelu perheen kanssa. Ihan omista harrastuksista rakkaimpina leipominen ja erilaiset ryhmäliikunnat, etenkin laitepilates. Millaiset asiat inspiroivat sinua? – Ihmiset ehdottomasti. Erilaiset tavat olla ja elää, erilaiset haaveet ja tavoitteet ja erilaiset tavat saavuttaa niitä. Voisin loputtomasti kuunnella ihmisten erilaisia tarinoita ja oppia ja inspiroitua niistä.

Kuka on sankarisi? – Olen sitä mieltä, että kaikki ovat omalla tavallaan sankareita, ja toivottavasti jokainen näkisi itsensä oman elämänsä sankarina. Saat yhden supervoiman. Mikä se olisi – ja miksi? – Taito lisätä tunteja vuorokauteen. Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? – Viimeisimpänä Rea Tallgrenin Katsoin aurinkoon kunnes itkin. Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit? – Minne vain missä on lämmintä ja leppoisaa. Mitä pelkäät? – Menettämistä ja sitä, että perheelle ja läheisille sattuu jotain ikävää. Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen? – Omat lapset ja heidän lämpimät halit. Usko, toivo, rakkaus – mitä lisäisit neljänneksi? – Suvaitsevaisuus. Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä? – Makaan tekemättä mitään. Ja syön herkkuja!

Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää? – Kerran nuorina juuri ajokortin saaneina ajeltiin ystävän kanssa etelästä Kuopioon ja yhtäkkiä olimme täysin varmoja, että tiellä saa ajaa vaan yhteen suuntaan ja me ajamme juuri siihen väärään. Parin nopean paniikkiU-käännöksen ja hysteeristen naurukohtausten jälkeen todettiin, että kyllä se on ihan tavallinen kaksisuuntainen tie, kuten kantatiet yleensä. Mikä on paras neuvo, joka sinulle on koskaan annettu? – Paljon on hyviä neuvoja, ensimmäisenä tulee mieleen puolisoni mummin vuosia sitten usein toistama oppi ”Arki se on mikä merkitsee, juhlan hetkiä on niin vähän. Rakenna sellainen arki, että se tekee onnelliseksi.” Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Kaksi parasta hetkeä ovat olleet ehdottomasti lasteni syntymät. Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen nuorempana ollut todella kova jännittämään kaikkea, mitä monen mielestä on vaikea uskoa. SOTAHUUTO 23

Armeijassa tapahtuu Vankilalähetyspäivät Seinäjoella 20.–21.11.2026 Konferenssikeskus Valkeassa Vapaakirkko isännöi Tervetuloa mukaan kristillisen vankilatyön päiville. Päivät käynnistyvät perjantaina klo 16–18 yhteistyö- ja kehittämisseminaarilla ja jatkuvat klo 19 avaustilaisuudella. Lauantain ohjelmassa on avoin kokous, jumalanpalvelus ja hengellisiä tilaisuuksia klo 17.30 saakka. Tapahtuma on avoin kaikille kristillisestä vankilatyöstä kiinnostuneille. Osallistuminen on maksutonta eikä vaadi ilmoittautumista. Ruokailumahdollisuus paikan päällä kohtuulliseen hintaan. Vankilalähetyspäivät järjestetään 70. kerran. Lämpimästi tervetuloa! Tarkempi ohjelma ja lisätietoa: kirkotvankiloissa.fi

Radio & TV

Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa Majuri Raija Lähteiseltä on ilmestynyt valloittava omaelämäkerta ”Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa”. Kirja on tilattavissa Pelastusarmeijan päämajasta: info@pelastusarmeija.fi / puh. 09 6812 300 tai paikallisesta Pelastusarmeijan osastosta. Hinta: 25 € + postikulut tai nouto. Tutustu kirjaan kotisivumme uutisessa: bit.ly/elamansavyja

Virossa tapahtumien täyteinen kesä Nuorten viikonloppu Seitsemäntoista nuorta kokoontui viikonlopuksi Loksan leirikeskukseen 29.–31.5. Viikonlopun teemana oli “Selviytyminen”. Viikonloppu käynnistyi nuotion äärellä ruokaillen ja yhdessä pelaillen. Lauantaina testattiin lihasten kestävyyttä seikkailupuistossa. Lauantai-iltana ja sunnuntaina pohdittiin Raamatun henkilöiden elämää ja sitä, kuinka he selviytyivät elämän vaikeuksista seuratessaan Jeesusta.

Jäsenpäivä Virossa järjestettiin ensimmäistä kertaa jäsenpäivä 20.6. Päivään osallistui 20 sotilasta ja jäsentä. Yhteisen ylistyksen, rukouksen ja todistuspuheenvuorojen jälkeen päivän aikana tutustuttiin uuteen strategiaan ja keskusteltiin paikallisten upseerien tarpeesta osastotyöhön. Alueellinen ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Evelin Aavik kertoi osallistujille myös ihmiskaupasta ja muistutti, että tämä vakava ilmiö koskettaa myös Viroa. Päivän ohjelmaan kuuluivat luonnollisesti myös hyvä ruoka ja lämmin yhdessäolo.

Kiitos ja näkemiin, Henk ja Ardi! Viron aluejohtajat, majurit Henk ja Ardi van Hattem viettivät jäähyväiskokoustaan Tallinnassa 28.6. Yhdessä Tallinnan Koplin osaston väen sekä Suomen ja Viron territorion johtajien, everstiluutnanttien Saga Lipon ja Esa Nenosen kanssa kiitettiin Jumalaa majurien palvelusajasta Virossa ja heidät lähetettiin matkaan siunausten kera heidän seuraavaan tehtäväänsä.

SOTAHUUTO

Aamuhartaus YLE Radio 1 lauantaina 10.10. klo 8.25 kapteeni Ari Kulmala Radiojumalanpalvelus YLE Radio 1 sunnuntaina 11.10. klo 20.00 Helsingin osasto Iltahartaus YLE Radio 1 tiistaina 27.10. klo 18.50 sotilas Juha Jokiniemi Radio YLE 1 hartaudet ja jumalanpalvelukset kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.

2€ n

Lokakuu 2026 n

Sotahuuto

tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €. Muut maat, vuosikerta 50 €. Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta. Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme > ( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus (ma–pe 10–14) 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi * Postitse: Sotahuuto, Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.

Tue työtämme kotimaan vähävaraisten parissa

Jottei kukaan jää yksin hädän keskelle Lahjoita: pelastusarmeija.fi tai MobilePay 45355 Keräyslupa: RA/2021/1383

Pelastusarmeijan kansainvälinen toiminta-ajatus Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa. Sen sanoma perustuu Raamattuun. Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus. Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 136. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Instagram: @pelastusarmeija Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino Julkaisuvastaava ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Toni Kaarttinen, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista. Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2026 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 25

Jeesus ja maailman huonoin kalareissu Eräänä yönä opetuslapset lähtivät kalaan. He odottivat ja odottivat... mutta kaloja ei tullut yhtäkään. Yksi opetuslapsista huokaisi: – Taisi kaikki kalat olla lomalla. Toinen nauroi: – Tai ne näkivät meidän verkkomme ja uivat pois! Aamulla rannalla seisoi mies. Hän huusi: – Heittäkää verkko vielä kerran! Opetuslapset ihmettelivät, mutta tottelivat. Ja silloin tapahtui ihme! Verkko täyttyi niin monesta kalasta, että sitä oli vaikea vetää veneeseen. Joku huusi: – Apua! Nyt niitä on liikaa! Silloin he tunnistivat rannalla seisovan miehen: – Sehän on Jeesus! Kun he saapuivat rantaan, siellä odotti nuotio. Ja nuotiolla Jeesus paistoi kalaa! Yksi opetuslapsista ihmetteli: – Me emme saaneet kalaa koko yönä, ja Jeesuksella on jo aamiainen valmiina! Jeesus hymyili ja sanoi: – Tulkaa syömään! Niin he söivät yhdessä, nauroivat ja iloitsivat siitä, että Jeesus oli heidän kanssaan.

Mitä opimme?

Joskus yritämme kovasti, eikä mikään tunnu onnistuvan. Mutta Jeesus tietää, mitä tarvitsemme. Kun meidän verkkomme näyttää tyhjältä, Jeesuksella voi jo olla ratkaisu valmiina. Jeesus rakastaa sinua, pitää sinusta huolta ja kutsuu sinutkin luokseen. ”Tulkaa syömään!”

Lyhyt rukous:

Rakas Jeesus, kiitos että rakastat meitä ja pidät meistä huolta. Auta meitä luottamaan sinuun joka päivä. Aamen.

Yhdistä sana oikeaan selitykseen. A. Tuli, jonka ympärillä voidaan lämmitellä tai valmistaa ruokaa. B. Jeesuksen ystävä ja seuraaja. C. Vedessä elävä eläin, jota kalastetaan. D. Jumalan Poika, joka rakastaa meitä. E. Yksi Jeesuksen opetuslapsista, joka oli ammatiltaan kalastaja. F. Paikka, jossa maa ja vesi kohtaavat. G. Väline, jolla pyydetään kaloja. H. Kulkuväline, jolla liikutaan vedessä.

Jeesus kutsui opetuslapset __________. Opetuslapset kalastivat koko __________. Verkkoon tuli paljon __________. Jeesus paistoi kalaa __________. Opetuslapset tulivat rantaan __________. 26

SOTAHUUTO

Nappissivun suunnittelu: Ave Kalme

on Pelastusarmeijan ilmainen lastenlehti 4–10-vuotiaille ja se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Katsele edellisiä Nappiksia ja tilaa lehti:

Vastaukset

Sanat: yön, veneellä, nuotiolla, syömään, kaloja

Yhdistäminen: 1-D, 2-B, 3-G, 4-C, 5-H, 6-F, 7-A, 8-E

Täydennä lauseet oikeilla sanoilla.

Täydennä: syömään yön kaloja nuotiolla veneellä

1. Jeesus 2. Opetuslapsi 3. Verkko 4. Kala 5. Vene 6. Ranta 7. Nuotio 8. Pietari

Viimeinen sana

Kaksin on parempi kuin yksin

Uskomme rukouksen voimaan! Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse: Pelastusarmeija, Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”.

Kuinka tulla uskoon? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.

Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:

Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu – häntä auttamassa ei ole ketään.

Rakas Taivaan Isä

Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,

Tässä olen edessäsi, sinä tunnet minut.

mutta kaksi pitää puolensa,

Tiedät tilanteeni, syyllisyys painaa, ahdistaa, olen levoton.

eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti. Saarnaaja 4:9–10, 12

Olen kuin pimeässä tunnelissa. Jeesus, sinä sanoit ristillä: ”Se on täytetty.” Vuodatit veresi minunkin tähteni. Siksi pyydän, Jeesus, armahda minua.

Kiitos Raamatun lupauksista, jotka ovat voimassa minunkin kohdallani ja saan olla armosta Jumalan lapsi.

Kuva: StockSnap

Anna kaikki syntini anteeksi ja puhdista minut.

SOTAHUUTO

120 vUoTtA lämPiMiä kOhTaAmIsIa Joulupatavahtina pääset kokemaan vapaaehtoistyön merkityksellisyyden. Joulupata-keräyksellä on autettu kotimaan vähävaraisia jo vuodesta 1906. Joulupadat ovat kaduilla 15.–23.12. Ajat muuttuvat – avuntarve on säilynyt. Sinua tarvitaan, tule mukaan: jOuLuPaTa.fI