Sivut 10–11
FinStones
Runoilija Elina Salminen
– Luojan luovuuden pisaroita
Sivut 14–17
Toivon tuoja
Sivut 12–13 Hengellistä
Tässä numerossa
Kansikuvassa: Runoilija Elina Salminen. Elina on julkaissut lukuisia runokirjoja ja ylläpitää suosittua Kesken-runosivua sosiaalisen median alustoilla. Kuva: Sakari Röyskö
toimiTukselTa
Armeijassa tapahtuu
Ajatuksia elämästä ja uskosta
Viimeinen sana
Kesä antaa tilaa pysähtyä ja katsoa ympärillemme. Monilla katse pysähtyy ihmisiin, jotka kantavat huolta huomisesta. Toivo ei ole sivuasia kenellekään, joka sitä tarvitsee. Meillä on tehtävää toivon tuojina.
Tämän lehden sivuilla toivo saa konkreettisia muotoja. Se näkyy jalkautuvassa työssä kaikkein haavoittuvimpien parissa, perheiden kohtaamisessa Porin perhekerhossa ja arjen luovuudessa, jonka kautta löytää ilon pienistä asioista. Lehdessä on vahvasti esillä yhteys, rukous ja Raamatun lukeminen. Löytyykö sinulta Raamattu puhelimestasi?
”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15).
Kesä kutsuu luottamaan. Toivo ei synny olosuhteista, vaan siitä, kenen varaan elämäämme rakennamme.
Riku Leino
kapteeni, viestintäpäällikkö
Mitenolemme onnistuneet?
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
LiNnuiLta oPItTua
”Lintujen tarkkailu tekee hyvää aivoille ja mielelle”, kerrottiin Ylen uutisissa huhtikuussa. Tutkimuksen mukaan lintujen tarkkailu kuulemma paitsi vähentää stressiä ja tukee mielenterveyttä, myös parantaa muistia ja havainnointikykyä. Jeesus näyttää tienneen tämän saman asian, kun hän sanoi:
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettehän te ole paljon enemmän arvoisia kuin linnut? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? (Matt. 6:26–27)
Kieltämättä on mukava seurata lintujen kevätpuuhia, pesänrakennusta ja poikasten ruokkimista. Minun mielestäni lintujen elämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin huoletonta. Sopivan pesäpaikan löytäminen ei ole aina helppoa. Emo- ja isälinnut joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä etsiessään poikasilleen ruokaa. Ne eivät voi olla pitkään poissa pesältä, sillä oravat ja petolinnut kyttäävät avuttomia poikasia ravinnokseen. Silloin tällöin jokin uskalias poikanen saattaa pudota pesästä ennen kuin oppii lentämään. Huolia ja murheitä siis riittää linnuillakin.
Mutta Jeesus ei sanokaan, etteivät linnut joutuisi tekemään työtä. Uskon, että hän halusi oppilaittensa kiinnittävän huomion siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja mihin on turha käyttää aikaa ja voimavaroja. Linnut eivät ponnistele kartuttaakseen varastoja ja kerryttääkseen omaisuutta. Ne eivät murehdi seuraavaa kesää, vaan käyttävät aikansa ja tarmonsa selvitäkseen tästä päivästä. Sitten, kun poikaset ovat omillaan, on aika levätä ja kerätä voimia talvea tai muuttomatkaa varten.
Tiesitkö, että suuri osa Suomeen keväällä saapuvista muuttolinnuista lentää Israelin yli seuraten Kuolleenmeren hautavajoamaa ja pysähtyen lepäämään Hulan kosteikkoalueelle, lähelle sitä seutua, jossa Jeesus kehotti opetuslapsiaan kohottamaan katseensa ja tarkkailemaan taivaan lintuja? Oivalsin, että Jeesus katseli lintuja eri tilanteessa kuin me täällä pohjolassa. Syksyllä hän näki suuret lintuparvet, jotka saapuivat väsyneinä levähtämään hetkeksi auringon lämpöön ja Jumalan huolenpitoon. Keväällä hän katseli, kuinka samat linnut uudessa höyhenpuvussa, hyvin ravittuina ja siipensä vahvistuneina, olivat jälleen valmiita lähtemään kohti pohjoista täyttämään sitä tehtävää, jonka Luoja oli niille määrännyt.
Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja
Uskon, että meillä ihmisilläkin on elämässämme raskaan työn aikoja, mutta myös aikoja, jolloin Jumala kutsuu meitä lepäämään. Markuksen evankeliumissa (6:31) Jeesus sanoo oppilailleen: ”Tulkaa autioon paikkaan, jossa saatte levähtää.” Toivon, että tänä kesänä sinäkin saat kokea ihania, huolettomia levon hetkiä yhdessä Jeesuksen kanssa.
Kuvitus: Tetiana Lazunova
mEIlTÄ Ja maaiLmaLTa
Mielenkiintoisia uutisia territoriostamme ja kansainvälisestä Pelastusarmeijasta
Konferenssin avajaisjuhla järjestettiin stadionilla, johon mahtui ”vain” 10 000 ihmistä. Tulijoita olisi ollut varmasti enemmänkin. Tilaisuudessa kerättiin kolehti kolmelle Pelastusarmeijan ylläpitämälle vammaisten lasten koululle.
TervEIsIä kenIaN aurIngoN aLta
Pelastusarmeijan johtajat, jotka edustavat 134 maata, kokoontuivat maaliskuussa Kenian pääkaupunkiin Nairobiin yhdessä kenraalin ja muiden Pelastusarmeijan kansainvälisten johtajien kanssa. Johtajien kansainväliset neuvottelut toteutetaan kolmen vuoden välein. Tämän vuoden konferenssi oli aivan erityinen, sillä ensimmäisen ker -
JäähyväisET IriNaLle
Sunnuntaina 29.3. Pelastusarmeijan Tallinnan Koplin osaston sali täyttyi ihmisistä, jotka tulivat tervehtimään majuri Irina Konovalova a hänen jäähyväiskokouksessaan. Irina aloitti uudessa määräyksessä kotiterritoriossaan 1.4.2026 Irina ja hänen aviomiehensä Andrejs palvelivat Virossa vuodesta 2020 alkaen. Ensimmäiset kolme vuotta he toimivat Viron aluejohtajina, ja suunnitelmana oli jatkaa vielä kolme vuotta johtamassa erästä hanketta ja palvelemassa avun tarpeessa olevia.
Tilanne muuttui kuitenkin radikaalisti, kun Andrejs siirtyi yllättäen kirkkauteen elokuussa 2023, ja Irina jäi yksin.
Tässä vaikeassa tilanteessa Irina päätti jäädä Viroon jatkamaan projektia, jonka hän ja hänen miehensä olivat yhdessä
ran historiassa tapahtuma järjestettiin Afrikassa.
Pelastusarmeija syntyi 1800-luvulla Englannissa, josta se levisi nopeasti ympäri maailmaa. Ensimmäinen Afrikan maa, johon Pelastusarmeija rantautui, oli Etelä-Afrikka vuonna 1883. Nykyään Pelastusarmeija toimii 21 Afrikan maassa, ja noin puolet kaikista maailman pelas-
tusarmeijalaisista on Afrikassa. Yksistään Keniassa, jossa työ aloitettiin vuonna 1921, on noin 300 000 sotilasta. Pelastusarmeija ylläpitää Keniassa kymmeniä kouluja, lastenkoteja ja terveysklinikoita. Näiden lisäksi työtä tehdään muun muassa monien erityisryhmien, ihmiskaupan uhrien sekä luonnonkatastrofeista kärsivien parissa.
aloittaneet. Projektin päätyttyä Irinasta tuli Toivon Talo -kuntoutuskeskuksen kappalainen, jossa hän johti Raamattupiiriä, jumalanpalveluksia ja kävi sielunhoidollisia keskusteluja kuntoutujien kanssa.
Irina käytti myös laulun lahjaansa tuodakseen ihmisiä yhteen ja jakaakseen evankeliumia. Lähtöään edeltävänä lauantaina hän piti viimeisen konserttinsa jäähyväislahjana kaikille.
Kuvassa Irina (keskellä) jäähyväiskokouksessaan yhdessä aluejohtajien, majurit Henk ja Ardi van Hattem in, ylisihteeri, majuri Tero Saajorannan ja Koplin osaston johtajan, luutnantti Renno Rannamäen kanssa.
Kiitämme Irinaa ja Andrejsia heidän palvelustaan Virossa ja toivotamme Irinalle Jumalan suojelusta ja siunausta uudessa tehtävässä, joka odottaa häntä Latviassa.
Runoilija Elina Salminen Luojan luovuuden pisaroita
Elina Salmisella on mielenkiintoinen ja harvinainen ammatti. Hän on päätoiminen runoilija. Hänet tunnetaan arkisista, helposti lähestyttävistä – sekä samalla lohduttavista ja voimaannuttavista runoista. Hän on julkaissut lukuisia runokirjoja ja ylläpitää suosittua Kesken-runosivua sosiaalisen median alustoilla.
Elina vieraili keväällä puhujavieraana Pelastusarmeijan naisten hengellisessä päivässä.
Samalla Sotahuudolla oli mahdollisuus jututtaa tätä arjen tunteiden tulkitsijaa.
Keväisenä lauantaina joukko kaikenikäisiä naisia oli kokoontunut Pelastusarmeijan Helsingin osaston saliin viettämään hengellistä päivää. Päivän teemana oli: ”Elämäni on psalmi”. Päivän puhujavieraan, runoilija Elina Salmisen, aiheena oli erityisesti psalmi 31, jossa puhutaan Jumalan luota löytyvästä turvasta.
Puheen jälkeen yleisö pääsi kokeilemaan runon kirjoittamista helppojen harjoitusten avulla. Elina kannustaa naisia Julia Cameronin sanoin: ”Kirjoittamisen oikeus on syntymäoikeus, sielun luonnonlahja, joka tarjoaa avaimet taivasten valtakuntaan”.
Lopputulokset herättivät ihastusta: aikaansaannoksista toiset olivat herkkiä, toiset hauskoja. Luetut runot saivat ansaitut aplodit. Elina myös muistuttaa, että luova prosessi ei ole kilpailu: – Vertailijat löytävät paikkansa jonosta. Toisiaan tukevat rivistä.
Opettajasta runoilijaksi
Elinan esityksen loputtua alkaa salissa kahvitauko. Istahdamme Elinan kanssa osaston rauhalliseen keidas-kahvilatilaan.
Elinalla on ensi marraskuussa juhlapäivä, silloin tulee 50 mittariin.
– Monia asioita olen elämässäni hävennyt, mutten koskaan vanhenemista, Elina toteaa hymyillen.
Elina on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista tytärtä. Hän asuu Vuosaaressa, ja lähiseudun luonto on tärkeä maadoittumiseen ja runotyöskentelyyn tarvittavaan omaan aikaan. Elina on päätoiminen runoilija ja aiemmalta ammatiltaan luokanopettaja. Kenties hiukan yllättäen hän ei ollut runotyttö, vaan lapsuuden unelmatyö oli opettaminen.
– Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta runot tulivat kuvaan vasta kolmikymppisenä. Haaveilin jo nuorena kirjan kirjoittamisesta, mutten tiennyt minkälaisen. Yllätyin itsekin siitä, että runot olivat se tapa, jolla aloin ilmaista itseäni. Olin ajatellut, että runojen kirjoittaminen ei ole kovinkaan cool, Elina naurahtaa.
Elina oli ajatellut eläköityvänsä opettajan virasta. Elämä kuitenkin heitti toiseen suuntaan. Elina piti vuorotteluvapaata, ja hänen oli tarkoitus matkustaa vuodeksi Yhdysvaltoihin. Viisumi jäi saamatta, ja hän jäi tyhjän päälle. Vuosi tekemättä mitään nosti pintaan monenlaisia tunteita.
– Uskon nykyään ”runosuoneen”. Sen puhkeaminen odotti vaan aikaa, jolloin elämässäni olisi tilaa. Sinä vuonna syntyi valtava määrä runoja. Ensimmäisessä runokirjassani ”Jos minä jostain alkaisin” on sen vuoden runot valikoituna. Se vuosi oli todella hedelmällinen, Elina muistelee lämmöllä.
Vuorotteluvapaavuoden jälkeen Elina meni koululaisten iltapäivätoiminnan koordinaattoriksi, jota teki vuoden täysiaikaisena. Samaan aikaan hänen runonsa alkoivat kerätä huomiota sosiaalisessa mediassa. Hän aloitti runoyrittäjänä 2015, ja neljä vuotta myöhemmin hän hyppäsi siihen päätoimisesti.
– Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista, mutta tähän päivään on selvitty.
Runojen kirjoittaminen on yksinäistä ja pään sisäistä työtä. Näille sosiaalista vastapainoa tuovat luennot ja runokurssit.
– Tämä nousee opettajuusvuosistani. Edelleen tykkään opettaa, se on osa minua. On kiva välillä nähdä myös ihmisiä, hän naurahtaa.
Monimutkaisen maailman yksinkertaistaja
Osaston salissa on alkanut jumalanpalvelus, ja musiikki kaikuu korviimme.
Ettemme häiritsisi ja häiriintyisi, päätämme siirtyä osaston yläkerran tiloihin, joissa samana päivänä oli vietetty miesten hengellistä päivää. Nyt miehet ja naiset ovat yhdessä, ja meillä on rauhallinen tila, jossa jatkaa keskustelua. Syvennytäänpä Elinan runoihin. Millaisiksi hän itse kuvailisi niitä?
– Runoni ovat arkisia ja maanläheisiä. Kirjoitan itseäni lähellä olevista asioista. Olen kirjoittanut esimerkiksi eteisestäni, joka pursuu huiveja ja kenkiä, Elina kertoo hymynkare huulillaan.
– Samalla runoissa on kuitenkin elämän syvyys. Runoissa pitää olla kaksi tasoa, näkymätön ja näkyvä.
– Kirjoitan myös ymmärrettäviä runoja. Tämä nousee opettajaidentiteetistäni – hyvä opettaja opettaa niin, että kaikki ymmärtävät. Minusta olisi viheliäistä kirjoittaa tavalla, jolla lukija kokisi itsensä ulkopuoliseksi. Intohimonani on yksinkertaa tätä monimutkaista maailmaa.
Elina kuvailee, että toivon tuottaminen on punainen lanka.
– Runot ovat sisäistä puhetta. Olen luonteeltani murehtija ja huolehtija, joten haluan kertoa niin muille kuin itsellenikin kaiken järjestyvän. Haluan valaa toivoa, että menemme hyvää kohti.
Elina oli puhujavieraana Pelastusarmeijan naisten hengellisessä päivässä Helsingin osastossa. Osallistujat pääsivät myös itse kokeilemaan runojen kirjoittamista.
– Hengellisesti voisi kuvata, että Jumala kantaa.
Itsensä hyväksyminen nousee myös runoissa esiin.
– ”Keskeneräisyys on kaunista” on yritykseni tunnus. Tunsin aloittaessani olevani rikki ja keskeneräinen. Elämässäni oli haasteita ja se tuntui repaleiselta tilkkutäkiltä. Ymmärrettyäni, ettei keskeneräisyydessä ole mitään pahaa, näin sen tilkkutäkin kauneuden. Elämän minkään osa-alueen ei tarvitse olla täydellistä, riittää että räpiköi kompastellen eteenpäin. Elämään saa olla tyytyväinen, vaikka se olisi levällään.
Arjen havainnot parasta antia
Elina kertoo, ettei hän kaipaa kirjoittaessaan tiettyjä puitteita. Työhuone on yleensä viimeisin paikka, jossa runot syntyvät.
– Deadlinet eivät toimi runojen kanssa. Ne vaativat luovuuden sykäyksen, flow-tilan. Kirjoitan tosin joka päivä jo-
takin pitäen ”kirjoituslihakset” vetreänä. Suurin osa siitä ei ole julkaisukelpoista, hän avaa työskentelymetodejaan.
– Minulle runojen kirjoittaminen on ajatuksiin tarttumista. Olen merkannut ajatuksia puhelimeni muistikirjaan esimerkiksi kaupan kassalla. Arjen havainnot ja ajatukset ovat parasta materiaalia.
Elina Salminen on ollut viime vuosina tuottelias. Häneltä on ilmestynyt useampi runokirja, ja hänen nettikaupastaan löytyy näiden lisäksi inspiroivia kortteja, julisteita ja muita tuotteita. Hänellä on myös laajasti seuratut sosiaalisen median tilit Kesken Facebookissa ja elinakesken Instagramissa. Kummallakin sivulla on kymmeniätuhansia seuraajia.
– Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hän toteaa hymyillen ja tekee paljastuksen: – Alussa häpesin runojani. En kehdannut olla näkyvä, siksi sivustoni sai nimeksi Kesken
Ensimmäisen kirjansa ”Jos minä jostain alkaisin” Elina julkaisi vuonna 2015.
Sen jälkeen kirjoja on ilmestynyt keskimäärin yksi vuodessa.
– Yrittäjänä ei voi jäädä laakereille lepäilemään, hän nyökkää. – Runokirjojen kirjoittaminen on minulle enemmänkin koostamista. Pohtien, mikä on se yhdistävä juttu, josta haluan puhua. Se on kuin palapelin koostamista. Elinan sivuilta löytyy kohta ”Mikä kirja sopii kenelle?”: – Runokirjoja ostetaan paljon lahjaksi, joten olen halunnut kirjoittaa sen ehdotukseksi. Runoteos on siitä poikkeava kirja, että sitä ihmiset haluavat fyysisesti pidellä käsissään ja omistaa.
Tiedustelen Elinalta vielä, onko hänellä jokin itselleen erityisen merkityksellinen runo.
– Tunnetuin runoni on ”Jos minä jostain alkaisin”. Se on ensimmäisen kirjani ensimmäinen runo. Koska se aloitti kaiken, ja edelleen uskon runon sanomaan vahvasti, niin siihen on syntynyt vahva tunneside:
Elina kertoo, ettei hän kaipaa kirjoittaessaan tiettyjä puitteita. Työhuone on yleensä viimeisin paikka, jossa runot syntyvät.
Itä-Helsingin metsät ovat usein olleet erinomaisia paikkoja tehdä arjen havaintoja.
Jos minä jostain alkaisin
Minä alkaisin tästä
Heittäisin kivisen rinkkani risukkoon ja kuraiset saappaani sammalikkoon
Ja paljain jaloin minä tanssisin katujen varsilla varjoistani valoon
Minä olisin pieni tyttö ja vahva nainen samassa vartalossa ryppyinen iho sileässä sielussa Työ vain leikkinä käsieni uurteissa ja jokaista poimuani minä silloin rakastaisin jokaista laaksoa ja kukkulaa hyvänä pitäisin enkä piilottelisi mitään en koettaisi kurvejani kuorrutella en takamustani peitellä enkä enää koskaan hukkaisi itseäni toisten sekaan jos minä jostain alkaisin
Minä alkaisin tästä: olisin häpeilemättä minä!
Luojan luovuuden lähteillä
Elina kirjoittaa runonsa tarkoituksellisesti tavalla, jotta kuka tahansa voi samaistua niihin elämänkatsomuksesta riippumatta. Hänellä itsellään on kuitenkin usko ja luottamus Jumalaan. – Joskus olen kirjoittanut runon ajatellen Jumalan rakkautta, ja olen saanut lukijalta palautetta: ”Oi, tuo on kuin minun mieheni!” hän naurahtaa. – Jokainen tulkitsee runot oman elämänsä läpi. Ja näin sen kuuluu ollakin. Eihän luojakaan, joka on luonut koko tämän maailman, ole raapustanut nimmariaan yhteenkään puuhun.
Elina kuvailee, että on aina kokenut olleensa uskossa. Perhe oli kristillinen ja pyhäkoulu tuli tutuksi. – Usko on ollut minulle aina hyvin luontainen asia. En koe, että uskoa voi minusta irrottaa, se on minulle kuin hengitystä.
Elinalla on myynnissä myös hengellistä sisältöä: Suurempiin käsiin -työkirja ja -rukouskortteja. Sen lisäksi hän tuottaa Kesken-podcastia, jota voi kuunnella ilmaiseksi Spotifysta ja yleisimmistä podcast-alustoista. Jaksoja on jo lähelle toista sataa.
Elina Salminen on ollut viime vuosina tuottelias. Häneltä on ilmestynyt useampi runokirja ja tämän lisäksi inspiroivia kortteja, julisteita ja muita tuotteita.
– Se on Raamattu-aiheinen podcast. Niitä on hauska tehdä ja ovat peruja halustani opettaa. Käsittelen erilaisia teemoja. Yritän tuoda raamatuntarinoihin ja -paikkoihin arkisia näkökulmia. Raamatussa on niin monia herkullisia kertomuksia, jotka ovat relevantteja ja voivat rohkaista meitä.
Runoilijan sisällä asuu rukoilija. – Runot eivät tosin synny niin, että rukoilisin niiden valmistumisen puolesta, sillä mikään asia maailmassa ei tapahdu itsestään. Rukoilu on minulle kotoisaa maaperää, sillä olen pohdiskeleva ja mietiskelevä ihminen. On kiehtovaa, että on olemassa Luoja. Luovana ihmisenä kannattaa olla Luojan kanssa tekemisissä, sillä häneltä voi saada luovuuden
pisaroita hänen loputtomasta lähteestään. Myönnän, sen puolesta olen välillä rukoillut, että hän antaisi näiden pisaroiden sataa päälleni, Elina päättää haastattelun lämpimästi hymyillen.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Sakari Röyskö
Elinan runokirjat ja tuotteet löytyvät osoitteesta: elinasalminen.net
Seuraa Elinaa Facebookissa: Kesken ja Instagramissa: elinakesken
Kesken-podcast
Spotifyissa ja yleisillä podcast-alustoilla
FInsToNEs – iLoa levItTävä harrastus
Mikä ihmeen FinStones? Mahdollisesti viime kesänä saatoit kuulla tästä tai törmätä kaupungilla kauniisti maalattuihin kiviin, jotka joku oli jättänyt löydettäväksi. Viimeiset pari vuotta suomalaisia on inspiroinut
FinStones-kivien maalaus- ja etsintäharrastus, jonka Facebook-ryhmässä on jo yli 175 000 jäsentä.
Harrastus tuo iloa niin maalaajille, löytäjille kuin asiaa somessa seuraaville.
Pienestä kivestä syntyy ilon, luovuuden ja yhteisöllisyyden ketju – nauti kiven koristelusta ja ilahdu toisen ilosta, kun hän löytää piilottamasi kiven. Ylläty iloisesti, jos itse löydät kiven!
FinStones on Suomessa syntynyt ja nopeasti suosiota kerännyt kivien maalaamiseen ja piilottamiseen perustuva hyvän mielen harrastus. Sen perusidea on yksinkertainen, mutta vaikuttava: luonnosta kerätty kivi maalataan ja jätetään sen jälkeen julkiseen paikkaan toisten löydettäväksi. Löytäjä voi halutessaan pitää kiven tai siirtää sen uuteen paikkaan ja jakaa löydöstään kuvan FinStones-yhteisössä. Hyvällä tuurilla kivi voi matkustaa pitkiäkin matkoja, jopa kotimaan rajojen ulkopuolella. Ryhmässä kiviä on tullutkin vastaan niin Italiassa, Kreikassa kuin muuallakin maailmalla, kun innokkaat harrastajat ovat ottaneet kiviä mukaan loma- ja työmatkoille.
Maalaamisella luovuus eloon
Jos maalaaminen alkoi kiinnostaa, niin käytännössä harrastus alkaa sopivan kiven etsimisellä. Parhaita ovat melko sileät ja tasapintaiset kivet, joihin maali tarttuu hyvin. Luonnonkiviä voi myös ostaa rakennus- ja sisustuskaupoista… mutta toki sopivien kivien etsiminen on jo osa hauskuutta!
Kivi pestään ja kuivataan huolellisesti ennen maalaamista. Maalaamiseen käytetään akryylimaaleja ja -tusseja, ja työn
päälle lisätään säänkestävä lakka, jotta kuva säilyy ulko-olosuhteissa. Ekologisista syistä on tärkeää, etteivät värit lohkeile maastoon. Maalin pitää antaa rauhassa kuivua ennen lakkausta ja lakan ennen piilotusta. Kiven taakse lisätään teksti: ”Pidä tai piilota. Jaa löytösi: FinStones (Facebook).” Näin löytäjä tietää, mistä on kyse ja voi halutessaan jakaa löydön ryhmässä.
Ideana on ihastuttaa löytäjiä uniikeilla ideoilla ja aiheiden suhteen vain mielikuvitus on rajana. Kiviin voi maalata esimerkiksi eläimiä, kukkia, hahmoja, maisemia, kuvioita, aforismeja tai vaikka raamatunpaikkoja. Osa tekee yksinkertaisia, lapsiystävällisiä kuvia, osa hyvinkin yksityiskohtaisia pieniä taideteoksia. Mukana on kaikenikäisiä harrastajia lapsista eläkeläisiin. Tärkeintä ei ole taiteellinen täydellisyys, vaan tekemisen ilo ja halu tuottaa toiselle hyvä mieli.
Maalaaminen tukee luovuutta. Se tarjoaa matalan kynnyksen tavan kokeilla taiteellista ilmaisua: yksi kivi on pieni ja nopea projekti, eikä epäonnistuminen tunnu suurelta riskiltä. Maalaaminen on myös rauhoittavaa ja meditatiivista; se auttaa irrottautumaan ruuduista ja stressistä.
Löytämisen iloa ja lohtua
Harrastuksen toinen puoli on kivien etsintä ja löytäminen. Harrastus kannustaa liikkumaan ja tutkimaan lähiympäristöä. Kiviä piilotetaan puistoihin, polkujen varsille ja retkikohteisiin, joten niiden etsiminen houkuttelee ulkoilemaan. Samalla opitaan kunnioittamaan ympäristöä: kiviä ei jätetä luonnonsuojelualueille tai paikkoihin, joissa ne voisivat aiheuttaa haittaa.
Löytäjä kokee usein aitoa iloa ja yllätyksen riemua. Erityisesti lapsille kiven löytäminen voi olla päivän kohokohta. Ilon lisäksi löydetyt kivet ovat saattaneet tarjota lohtua ja ohjausta. Ryhmässä on tullut vastaan myös koskettavia kohtaamisia, kuten tapaus, jossa kiven löysi juuri lapsensa menettänyt äiti. Kiven maalausaihe oli kuin suoraan hänen lapsestaan. Löydetty kivi toi äidille suurta lohtua. Kun oikea ihminen ja kivi kohtaavat, vain taivas on rajana, millaisia vaikutuksia sillä voi olla.
Yhteisöllisyyden kokemus
FinStones vahvistaa myös yhteisöllisyyttä. Vaikka kivi jätetään anonyymisti luontoon tai kaupunkiympäristöön, sen ympä-
vInkkI!
Kivien maalaaminen ja etsiminen on kiva kesäaktiviteetti ja tätä voi tehdä myös yhdessä! Tämä voisi olla hauskaa puuhaa esimerkiksi lasten juhliin, ystävien yhteisiin kokoontumisiin tai vaikka seniorien päivätoimintaan!
rille syntyy näkymätön verkosto ihmisiä, jotka osallistuvat samaan hyvän mielen ketjuun. Facebook-ryhmässä jaetaan kuvia löydetyistä kivistä, kiitetään tekijöitä ja kannustetaan toisia jatkamaan. Ryhmän seinä täyttyy usein ihastelevista kommenteista ja riemusta, jotka löydetyt kivet ovat saaneet aikaiseksi. Somemaailmassa tämä ryhmä on harvinaisen sydämellinen paikka.
Yksi pieni maalattu kivi voi tuottaa paljon iloa – sekä tekijälleen että täysin tuntemattomalle löytäjälle. Siinä piilee FinStonesin viehätys ja voima.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
FInsToNEs PähkiNänkuoressa
Seuraa Facebookissa: FinStones
• Maalaa kiviä. Käytä akryylimaaleja ja -tusseja sekä vedenpitävää lakkaa. Kirjoita kiven kääntöpuolelle: ”Pidä tai piilota. Jaa löytösi: FinStones (Facebook).” Ennen piilottamista voit ottaa siitä kuvan, postata ryhmän sivulle ja kertoa, mille paikkakunnalle olet kiven piilottanut.
• Piilottaessasi kiviä käytä harkintaa ja tilannetajua. Ei piiloteta kiviä historiallisiin kohteisiin tai pyhille paikoille (kuten haudat, kirkot, tunturit), ei luonnonsuojelualueille tai kansallispuistoihin, eikä ilman lupaa yksityisalueelle tai yksityisiin sisätiloihin, kuten kauppoihin tai museoihin. Hyviä piiloja ovat esimerkiksi julkiset virkistysalueet.
• Löytäessäsi kiven voit joko pitää sen tai piilottaa sen uuteen paikkaan. Kerro löydöstäsi FinStones-ryhmässä.
HengELlIsTä hyvInvoInTia kesään
raamaTtu-sovelLuksIlLa ja PodcasteiLla
Saattaa tuntua väärältä viettää kesää tuijottaen puhelimen ruutua… mutta sitä sen ei todellakaan tarvitse olla! Puhelimiin on nykyään tarjolla useita Raamattu-sovelluksia. Tutustumme nyt erityisesti
AndBible: Raamattu -sovellukseen, joka on hyvin monipuolinen työkalu Raamatun lukemiseen ja tutkimiseen.
Lisäksi olemme kysyneet lukijoiltamme ja ystäviltämme vinkkejä, millaisia Raamattu-sovelluksia he käyttävät ja millaisia hengellisiä podcasteja kuuntelevat. Vinkit löydät tältä aukeamalta.
aNdBIbLE:
raamaTtu -sovelLus synTyI tarpEesTa
AndBible tarjoaa monipuolisesti toimintoja
AndBible: Raamattu on ilmainen ja avoimen lähdekoodin mobiilisovellus, joka on suunniteltu Raamatun lukemiseen ja tutkimiseen erityisesti Android-laitteilla. Se tarjoaa käyttäjälle mahdollisuuden lukea Raamattua useilla eri käännöksillä ja vertailla käännöksiä rinnakkain. Yksi AndBiblen keskeisistä vahvuuksista on sen monipuolisuus. Sovellus sisältää lisäksi erilaisia kommentaareja, sanakirjoja, hakutoimintoja ja muistiinpano- ja korostusmahdollisuuksia, jotka tukevat syvällisempää raamatuntutkimusta. Sovellus toimii myös ilman verkkoyhteyttä, kun aineistot on ladattu laitteelle.
Ominaisuudet syntyvät arjen tarpeista
Kun Tuomas Airaksinen kertoo AndBible -sovelluksesta, käy selväksi yksi asia: kyse ei ole vain teknologiasta, vaan henkilökohtaisesta matkasta Raamatun äärellä. Vaikka Airaksinen tunnetaan nykyään sovelluksen pääkehittäjänä, tarina ei alkanut hänestä. AndBible on alun perin brittiläisen Martin Denham in 2010-luvun alussa käynnistämä avoimen lähdekoodin projekti. Airaksinen tuli mukaan myöhemmin – ensin vapaaehtoisena, sitten yhä keskeisempänä tekijänä. Lopulta vuonna 2019 vastuu siirtyi kokonaan hänelle. – Olin hyvin aktiivinen ja alkuperäisellä kehittäjällä ei enää ollut aikaa jatkaa. Siitä se sitten siirtyi minulle, Airaksinen kertoo hymyillen.
AndBible on kehittynyt käytännön tarpeista. Tuomas kertoo, että erityisesti alussa hän kehitti ominaisuuksia ensisijaisesti omaan käyttöönsä. Tästä syystä ne puhuttelevat myös muita. Yksi ensimmäisistä tärkeistä lisäyksistä oli ääniraamatun kuuntelumahdollisuus. – Halusin kuunnella Raamattua ajaessani töihin, Tuomas toteaa hymyillen. Toinen keskeinen kehityssuunta syntyi seurakunta-arjessa. Tuomaksen seurakunnassa saarnat ovat pitkiä ja niissä on paljon sisältöä. Se herätti tarpeen tehdä muistiinpanoja digitaalisesti. – En ole hyvä kirjoittamaan käsin. Halusin pystyä liittämään jakeita helposti muistiinpanoihin. Nyt se oli mahdollista. Näistä arjen tilanteista on kasvanut sovelluksen ydin: työkalu, joka tukee sekä kuuntelemista että syventymistä.
Yhteisö mukana kehittämässä
Vaikka AndBible on edelleen ilmainen avoimen lähdekoodin projekti, sen kehitys ei tapahdu tyhjiössä. Muutama vuosi sitten Airaksinen perusti toiminimen ja tarjosi käyttäjille sponsorointimahdollisuuden, mikä on tuonut uuden ulottuvuuden kehitystyöhön. Tänä vuonna firma muuttui osakeyhtiöksi nimeltään Sykerö Software.
– Käyttäjät ovat alkaneet vaikuttaa enemmän siihen, mitä sovellukseen tulee.
Yksi näkyvimmistä esimerkeistä on pelillinen ominaisuus, jonka avulla voi opetella raamatunjakeita ulkoa. Käyttäjä voi harjoitella esimerkiksi järjestämällä sanoja oikeaan järjestykseen tai muistelemalla sumennettuja sanoja.
Lisäksi työn alla on edistymisen seuranta. Se on suunnitteilla kunnianhimoisia lukijoita ajatellen, jotka haluavat esimerkiksi opetella ulkoa Raamatun.
Vaikka AndBible on nimensä mukaisesti Raamatun-lukusovellus, sen käyttö ei rajoitu siihen. Sovellus tukee EPUBmuotoisia e-kirjoja, mikä avaa mahdollisuuksia myös muulle hengelliselle kirjallisuudelle. Sovelluksesta löytyy listaus ladattavista kirjoista, mutta käyttäjä voi ladata niitä myös itse sovellukseen omista tiedostoistaan.
– Monet ominaisuudet toimivat suoraan myös muissa kirjoissa – kirjanmerkit, muistiinpanot ja jopa äänitoiminnot. iPhone-käyttäjille Tuomaksella on myös hyviä uutisia: tällä hetkellä AndBible toimii vain Android-laitteilla, mutta muutos on tulossa tulevien kuukausien aikana. iOS-versio on kehitteillä yhteistyössä yhdysvaltalaisen kehittäjän kanssa.
– Ensimmäinen julkaisu ei vielä sisällä kaikkia ominaisuuksia, mutta perustoiminnot ovat mukana, Tuomas lupailee.
Hidas lukija, syvä lukija Tiedustelen lopuksi Tuomakselta, millainen raamatunlukija hän itse on. Hän kuvaa itseään hitaaksi lukijaksi. Hänen päivittäinen hartaushetkensä voi kestää jopa tunnin. Hän ei etene lineaarisesti, vaan lukee rinnakkain eri osia Raamatusta: psalmeja, evankeliumeja, kirjeitä. Lisäksi äänikirjaominaisuus on hänelle tärkeä. – Hypin eri osien välillä, jotta lukeminen pysyy tuoreena, Tuomas toteaa hymyillen.
Nyt kaikki Raamatun äärelle!
Toni Kaarttinen
AndBible: Raamattu
AndBible on erinomainen sovellus kaikille Raamatun lukemisesta ja tutkimisesta kiinnostuneille. Sovellus on ladattavissa Google Play -kaupasta. Myöhemmin sovellus on tulossa tarjolle myös iPhonen iOS-järjestelmälle
Lukijoidemme sovellusehdotuksia
AndBiblen rinnalle:
Youversion, Piplia, Pray as You Go, RKK (Raamattu kannesta kanteen)
Hengellisiä podcast-vinkkejä kesäksi:
Tampereen osaston podcastit
Pelastusarmeijan Tampereen osasto on kunnostautunut äänituotannon parissa, ja heidän sivuiltaan löytyy podcastit:
• Me uskomme: Podcast, jossa keskustellaan siitä, mihin uskomme. Keskiössä ovat Pelastusarmeijan opinkappaleet
• Seikkailemaan: Koko perheen podcast. Suuria kertomuksia pienille ihmisille. Loppukesästä alkavassa uudessa kaudessa kuljetaan läpi Vanhan testamentin 23 uuden jakson kanssa.
• Hengitysharjoituksia: Hengellistä hyvinvointia ruuhkavuosiin.
Podcastit löytyvät kotisivuiltamme pelastusarmeija.fi-kohdasta:
Löydä meidät > Tampere, sekä Spotify-, Apple Podcast-, Google Podcastja Youtube-sovelluksista.
Unalterable
Kansainvälisen Pelastusarmeijan podcast Unalterable kutsuu kuulijoita pohtimaan Pelastusarmeijan naisten johtajuuden menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Unalterable on tärkeä ja ajankohtainen keskustelu, joka kutsuu meitä palauttamaan mieleen perustajiemme sanoman tämän päivän Armeijassa.
Podcast löytyy Spotify-, Apple Podcast- ja Amazon Music -sovelluksista. Podcast on englanninkielinen.
Kujalla
Keskustelua ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä teologian valossa.
Podcast löytyy Spotifysta, YouTubesta ja yleisimmistä podcast-alustoista.
Psalmeista viis
Tämä on podcast viidestä tunnetuimmasta psalmista Raamatussa.
Podcastia tuottaa Suomen Pipliaseura.
Podcast löytyy Spotifysta ja yleisimmistä podcast-alustoista.
The Bible in a Year
The Bible in a Year -podcastissa isä Mike Schmitz johdattaa sinut koko Raamatun läpi 365 jaksossa tarjoten matkan varrella raamatunselitystä, pohdintaa ja rukousta.
Podcast löytyy Spotify-, Apple Podcast- ja Amazon Music -sovelluksista. Podcast on englanninkielinen.
Kesken
Koskettavista ja voimaannuttavista runoistaan tuttu Elina Salminen puhuu luottamuksesta, uskosta ja siitä, kuinka hyvä kantaa. Hän tuo tuttuihin raamatuntarinoihin ja -paikkoihin uusia arkisia näkökulmia.
Podcast löytyy Spotifysta ja yleisimmistä podcast-alustoista.
Toivon tuoja
”Osamme
voi olla vaatimaton, mutta toivomme on loppumaton”
Otsikon lausahdus on pelastussotilas Samu Tervon mummon huoneentaulusta.
Ajatus on kulkenut punaisena lankana Samun uskontiellä, sillä hänelle on aina ollut hyvin tärkeää työskennellä vähäosaisten parissa. Ketään ei saa jättää yksin.
Tapaamme Samun kanssa Helsingin Talvipuutarhassa. On kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä. Juuri sellainen, joka luo toivoa tulevasta. Istahtaessamme sisällä pöydän ääreen kesäisiin tunnelmiin on helppo uppoutua, sillä trooppinen osasto on kuuma ja kostea.
Vastapäätäni istuu pelastussotilas Samu Tervo. Hän asuu Vantaan Tikkurilassa ja on Helsingin osaston jäsen. Voisi sanoa, että Samu on tehnyt elämäntyönsä vapaaehtoisuuden parissa. Tänään puhumme erityisesti siitä, mutta samalla muustakin. Ja aloitetaankin ihan alusta: Samu on syntynyt Kainuun Kuhmossa.
– Nälkämaalla, kuten sanotaan, Samu aloittaa hymyillen. – Meitä oli isä, äiti ja neljä lasta. Isänäitini, mummoni, jäi vanhan tavan mukaisesti asumaan meille elämänsä loppuun asti. Mummoni oli harras körtti, joten usko tuli lähelle jo pienenä. Viisivuotiaana osasin ulkoa Musta Saara, Oi katsohan lintua oksalla, Ah vuodata Herra jo henkesi -laulut. Näitä ja monia muita mummoni lauloi päivät pääksytysten.
12-vuotiaana Samu teki uskonratkaisun, varmuuden vuoksi: – Vanhempi serkkuni tuli uskoon. Ajattelin jo uskovani, mutta päätin kaiken varalta tehdä tietoisen ratkaisun vintillämme pitkänäperjantaina, Samu naurahtaa.
Samun ollessa teini-ikäinen Kainuussa vaikutti suuresti Suomen Raamattuopiston leirikeskus. Sen kautta hän intoutui liittymään evankelisluterilaisen kirkon seurakuntanuoriin.
Armeijapolku odotutti vuosikymmeniä
Samu sai näyn Pelastusarmeijasta ollessaan lukion ensimmäisellä luokalla: – Jumala antoi minulle näyn, että kannan joskus univormua. Sadan kilometrin päässä Kajaanissa olisi ollut lähin osasto, mutten käynyt siellä.
Ajastus Pelastusarmeijasta jäi taka-alalle, ja puolustusvoimat kutsui: – Asevelvollisuuden jälkeen muutin Ouluun ja asuin siellä kuusi vuotta. Kouluttauduin ravintola-alalle. Olen työskennellyt salissa ensin tarjoilijana, sitten hovimestarina ja lopulta ravintolapäällikkönä. Keittiö ja hotellien vastaanotto ovat tulleet myös tutuksi.
Oulusta Samu muutti 80–90-luvun taitteessa ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudulle. Hän kertoo asuneensa parilla kymmenellä eri paikkakunnalla – aina mihin työt ovat kutsuneet ja elämä johdattanut. Viimeisimpänä Samu asui Tampereella, josta hän muutti alkuvuonna 2025 Vantaan Tikkurilaan.
Vuosien varrella Pelastusarmeija pysyi hänen mielessään, mutta aika ei ollut oikea.
– Oulussa asuessani kävin muutamia kertoja osastolla, ja työskennellessäni helsinkiläisessä ravintolassa Sotahuudon myyjät kävivät siellä säännöllisesti.
Tähdet olivat linjassa vuonna 2015 Samun muutettua Tampereelle.
– Lähdin tutustumaan kaupungin keskustaan kävellen. Satakunnankadulla huomasin Pelastusarmeijan osaston. Saman tien menin katsomaan ilmoitus-
taulua, ja seuraavana iltana otin jo osaa rukouspiiriin. Siitä puoli vuotta myöhemmin minut vihittiin sotilaaksi. Ympyrä sulkeutui. Jumalan lupauksen lunastus kesti 38 vuotta. Minulle se oli valtava merkki siitä, että Jumala pitää aina lupauksensa, Samu sanoo hymyillen.
Vapaaehtoistyö sydämellä
Vuodet ennen Pelastusarmeijaa olivat Samulle kuitenkin hengellisesti aktiivisia. Hän erosi luterilaisesta kirkosta 90-luvun puolessa välissä ja liittyi Vapaakirkkoon. Hän tekee yhä vapaaehtoistyötä Vapaakirkon ViaDialla Helsingissä ja Rappuryhmässä Tampereella.
– Olin kerran tilanteessa, jossa pohdin, jatkaisinko eräässä vapaaehtoistyössä. Se vaivasi minua kuukauden verran. Nukkumaan mennessäni olin laittanut saarnan kuulokkeisiin soimaan. Heräsin sanoihin: ”Jokainen on vastuussa siitä tilkusta, jonka Jumala on hänelle antanut”. Se oli minulle suora vastaus.
Vuonna 2018 Samu sai näyn aloittaa puuroaamiaisen Pelastusarmeijalla. Se kasvoi nopeasti suosituksi kokoontumiseksi.
– Tehdessäni vapaaehtoistyötä ViaDialla vähäosaisten parissa olin saanut Jumalalta sydämelleni haaveen, että olisipa paikka, johon asunnottomat ja työttömät voisivat tulla aamiaiselle ja kohdata toisiaan. Kerroin ideasta silloisille johtajillemme, majuri Metti ja Tero Saajorannalle, ja he näyttivät vihreää valoa.
Haastattelupaikaksi valikoitui kesäinen talvipuutarha. Samusta henkii sydämellinen helpostilähestyttävyys. Se on kultaakin kallimpaa vapaaehtoistyössä, jossa hän kohtaa heitä, joita elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain.
jalanjäljillä – tehden töitä vähäosaisten hyväksi, Jumalan valtakunnan parhaaksi. Todellista soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.
– Rohkaisevimmat palautteet ovat tulleet siitä, että olen osoittanut välittäväni heistä ja pitäväni heitä samanarvoisina.
Erityisen hienon kohtaamisen Samu oli kokenut viikon verran ennen haastattelua Sörnäisten Piritorilla: ”Kun sinä kerroit omaa tarinaasi matkastasi vapauteen, teit meihin moneen siellä neulanvaihtopisteellä vaikutuksen. Kohtelit meitä narkkareita kuin muitakin ihmisiä. Kerroit, että muutos on mahdollinen. Tiedätkö, minä tartuin siihen. Halusin muutoksen. Tulin stadiin. Olen ollut nyt kuivilla kolme viikkoa. Nyt on punkka missä olla. Teette hienoa työtä. Sinä elit meille todeksi armollisuuttasi, rakkauttasi.”
– En olisi koskaan saattanut uskoa, että siitä tulisi nykyisen kaltainen lämminhenkinen tilaisuus, jossa vierailee toistasataa ihmistä torstaiaamuisin. Siitä on tullut paikka, johon seurakuntien sosiaalityöntekijät ohjaavat asiakkaitaan. Koronavuosien aikana puuroaamiaiseen ovat tulleet mukaan hartaudet. Kerran kuussa Samu matkustaa Tampereelle puuroaamiaiselle pitämään hartauden ja tapaamaan tuttuja ihmisiä.
Jalkautuvasta työstä huokuu välittäminen
Aurinko paistaa Talvipuutarhaan sisälle. Innokas, äänekäs turistiryhmä menee ohitsemme. Odotamme hetken, ja sitten palaamme Samun tarinaan. Kesällä 2023 hänelle tapahtui tapaus, joka johti jalkautuvan työn syntymiseen.
– Tapasin keskustassa erään asiakkaamme, joka oli huonossa hapessa. Menin auttamaan häntä. Näin, että tilanteen oli huomannut yksi tuntemani uskova ihminen, mutta hän ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Jäin miettimään, että tällaisiako me uskovat olemme? Emmekö ole valmiita auttamaan?
Samun mieleen hioutui ajatus jalkautuvasta työstä.
– Halusin jalkautua kadulle, pahnan pohjimmaisten pariin. Tunsin entuudes-
taan kaupungin syrjäytyneitä ja addikteja. Minulla oli ajatus, että kiertäisin kaupungilla tarjoten täytettyjä sämpylöitä ja juotavaa. Esittelin asian osaston johtajalle, kapteeni Kaisu Leinolle ja hän tarttui siihen heti. Hän kertoi, että silloisella työvalmentajalla Mikael Putkosella on ollut sama näky.
Vuoden 2023 Asunnottomien yönä Samu, Mikael ja osaston johtaja, kapteeni Riku Leino suuntasivat kadulle ensi kertaa. Seuraavan vuoden alussa työ alkoi säännöllisesti. Samulla oli aina työpari mukana. Kesäisin he kiersivät joka toinen viikko, muina aikoina viikoittain.
– Näillä kierroksilla kuulimme monet elämäntarinat. Sai olla jakamassa toivoa, lohtua ja välittämisen sanomaa heille.
Samu muutti Tikkurilaan alkuvuonna 2025. Muuttaessaan hän kertoi toivovansa ja rukoilevansa tämän työn jatkuvan osastolla. Syksyllä 2025 toiminta saikin jatkoa.
– Minulta pääsi puhelimessa itku, kun kuulin siitä. Toinen itku tuli, kun kuulin, keitä tiimiin kuuluu. Ne olivat he, joita olin ajatellut luontevimmaksi näihin kohtaamisiin.
Samu on saanut työstä paljon palautetta, niin kohdatessaan kuin jälkikäteenkin. Hän on itse pohtinut, että tässä ollaan William Booth in todellisilla
– Tällaiset palautteet menevät ihon alle. Se auttaa jaksamaan, Samu toteaa herkistyen, vetää henkeä ja jatkaa: – Nämä kohtaamamme ihmiset ovat yhteiskunnassa useimpien asioiden ulkopuolella. Heillä on oma tarinansa ja häpeänsä. He elävät omassa selviytymisen maailmassaan. Minun työni pohjalla on se, kun elämässäni koin itse vaikeimmat hetket, kahlasin niiden läpi yksin. Se jätti minuun tunnemuiston, että ketään ei jätetä ja ihmisistä tulee pitää huolta. Haluan olla viemässä heille toivon sanomaa.
Hyvä olla Jumalan huomassa Vantaalle muuton jälkeen Samun elämä on jatkunut touhukkaana. Totean usein huomanneeni eläkeläisten olevan niitä kaikkein kiireisimpiä. Samu naurahtaa ja nyökkää näin olevan. – Sunnuntaisin käyn Helsingin osaston jumalanpalveluksissa. Helsingin ViaDialla olen vapaaehtoisena katutyössä keskiviikkoisin Malmilla ja perjantaisin Piritorilla. Koen täällä asumisen ja vapaaehtoistyöni mielekkäänä. Koen olevani oikealla paikalla. Kerran kuussa vierailen Tampereen osaston puuroaamiaisella ja Tampereen ViaDian Rappuryhmässä. Rappuryhmä tarjoaa ruokakasseja, kahvia ja syötävää sekä keskusteluseuraa parille sadalle ihmisille.
Samulla on toive, että jalkautuva työ voisi löytää sijaa myös muissa Pelastusarmeijan osastoissa.
Uskon ja vapaaehtoistyön ohella Samun elämään iloa ja sisältöä tuovat vieraat kielet, schlager-musiikki, laadukkaat englantilaiset tv-sarjat ja runojen kirjoitus. Runot ovat hieno keino käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan. Viereisen runon Samu kirjoitti erään jalkautuvan työn kierroksen jälkeen.
– Rukoukseni on, että tämä herättäisi muuallakin kiinnostusta ja pohdintaa, voisiko meillä olla vapaaehtoisia lähtijöitä. Ihmiset, joiden parissa jalkautuvaa työtä tehdään, eivät käy tilaisuuksissamme.
Samu kertoo, että hänellä on kaksi parantumatonta sairautta sekä lisäksi muita sairauksia, jotka rajoittavat elämää. Niistä huolimatta hänellä on nyt oikein hyvä olla Jumalan käsissä.
– Koen valtavaa johdatusta, turvallisuutta ja lämpöä suhteessani Jumalaan. Minusta tuntuu, että olen omalla paikallani – ja vielä tämän ikäisenäkin minulla on toteutumattomia näkyjä ja haaveita vapaaehtoistyöstä.
Samu pohtii vielä sitä, miten olemme kaikki tasavertaisia Jumalan edessä: – Uskovankin elämä voi olla vaikeaa. Se voi olla lankeemusta lankeemusten perään. Tärkeintä on, että jos lankeat seitsemän kertaa, niin kahdeksan kertaa nouset ylös. Mummoni oli aikoinaan tehnyt huoneentaulun, jossa sanotaan: ”Osamme voi olla vaatimaton, mutta toivomme on loppumaton”. Osamme voi olla vähäinen, mutta me kaikki olemme yhtä lailla rakastettuja Jumalan edessä. Ristillä ei tuomita, siellä armahdetaan.
Pois lähtiessään kuulen Samun vielä huikkaavan: ”Tahdon taistella loppuun asti!”
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Runo: Samu Tervo
Kristus, Sinä et kulje kultaisin kengin, et istu korkeilla paikoilla vaan kuljet hiljaa etsien pölyisillä kujilla missä itku ja murhe on yleisin kieli.
Siellä Sinä, Korkein, et tuomitse vaan kumarrut auttamaan ja sanot lempeästi: “Minä tunnen sinut.” Sinä ojennat auttavan kätesi niille, joiden katse on epätoivoinen tai jo sammunut. Heitä Sinä etsit sieltä missä nimiä ei juuri ole, on vain loputon hämärä ja pimeys.
Särkyneet, eksyneet sydämet ovat Sinun alttarisi, Jeesus ja kyyneleet –niiden suolainen kosteus on kuin kirkkaan päivän koitto, kuin Sinulle pyhitetty rukous.
Kun maailma kääntää selkänsä alas painetuille, särkyneille, murretuille ja murtuneille, Sinä jäät heidän vierelleen. Sinä istut hiljaa heidän vierellään, kuuntelet, lohdutat, kunnes rauha löytää tiensä takaisin.
Sinun rakkautesi, Kristus, ei kysy voimaa, ei vaadi onnistumisia, Sinun rakkautesi ei mittaa kenenkään ihmisen arvoa. Sinun rakkautesi ei vaadi, pienikin askel riittää. Kurjinkin avoin sydän riittää.
Ja kerran, kerran kaikki alas painetut nousevat kunniaan Sinussa, kerran kaikki unohdetut muistetaan, hylätyt löydetään ja kaikki särkyneet, murretut ja murtuneet, heistä Sinä Kristus rakennat uuden temppelin.
Sinä, Kristus, olet kaikkien murtuneiden ja heikkojen toivo, haavoitettujen ja hiljaisten ylistys.
vIEraskynä
Ystävämme muista kirkkokunnista pohtivat
lehtemme teemoja tai muita ajankohtaisia aiheita
IHmIsen kanNaTtaa tavoiTELla rohkEasTi
idENtIteETtItason
muuTosta
Minulla on työni vuoksi mahdollista vierailla mielenkiintoisissa paikoissa ja tavata kiinnostavia ihmisiä sekä kuulla inspiroivia elämäntarinoita.
Tapasin kerran Mikon, joka työskenteli vapaaehtoisena vastuuhenkilönä ruokajaossa suomalaisessa keskikokoisessa kaupungissa. Olin itse asiassa tavannut Mikon ensimmäisen kerran jo muutamaa vuotta aiemmin, tuolloinkin jutuntekomatkalla. Mikko oli muuttunut. Hän jakoi jonottaville ruokapalvelun asiakkaille hävikkiruokalaatikoista elintarvikkeita, jutteli ihmisten kanssa ja kyseli lyhyesti viimeisimpiä kuulumisia ihmisiltä, joista hän tuntui tuntevan hämmästyttävän monet ainakin kevyesti. Edelliskerralla tavatessamme Mikko oli ollut itse ruokadiakonian asiakas, yksi jonottajista. Vaatteet olivat nyt siistit. Ylipainoa oli karissut. Liikkeet ja ote ruokalaatikoihin oli jämäkkä ja ammattimainen. Toisetkin nojautuivat selvästi riuskaan mieheen, joka pelkällä läsnäolollaan toi tilaan turvallisuutta.
Mikossa oli tapahtunut identiteettitason muutos. Entinen ruokajaossa kahvikupin äärellä toissapäiväistä viineriä syönyt katujen ja erilaisten hoito- ja rangaistuslaitosten kasvatti oli muutamassa vuodessa kasvanut tärkeäksi tukipilariksi ruokadiakoniaan, siirtynyt autettavasta auttajaksi.
Siirretään katse keskiluokkaisempaan elämään. Moni meistä, joilla ei ole niin sanotusti taustaa tai entisyyttä, kaipaa identiteettitason muutosta.
Yksi elämän paradokseista on onnellisen tyytyväisyyden ja satuttavan kaipuun kanssa tasapainottelu. Toisaalta meitä on kutsuttu kiitollisuuteen siitä, mitä olemme, toisaalta tarttumaan rohkeasti haasteisiin ja pyrkimään muutokseen.
Aika, jossa elämme, tarjoaa kevyttä kehittymistä. Puhutaan niin sanotusta ”tutorial-ihmisestä,” joka käyttää aikaa verkossa erilaisia opastevideoita katsellen ja niistä inspiroituen.
Viesti on, että kun katsot riittävästi YouTube-tutoriaaleja ja ryhdyt rohkeasti tuumasta toimeen, opit tämän ja tämän tärkeän taidon. Opit vaikkapa neulomaan islantilaisia villapaitoja, vaihtamaan Nissanin öljynsuodattimen ja istuttamaan kirsikkapuita.
Nämä kaikki ovat hyödyllisiä taitoja, mutta ne ovat kaukana identiteettitason kasvusta, jossa ihminen selvästi siirtyy joltakin elämisen ja olemassa olemisen tasolta seuraavalle.
Mitä tämä identiteettitason muutos niin sanotulla tavallisella ihmisellä sitten voisi olla?
Usein kokemassamme kivussa on kyse jonkinlaisesta elämässä vallalla olevasta alemmuuden tunteesta – kaipauksesta uuden äärelle, uuteen rooliin, uuteen voiman ja varmuuden tunteeseen.
Kristitylle yksi keskeisiä oivalluksia Jumalasta on se, että hän luo uutta minussa. ”Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan”, Jumala sanoo Jesajan (43:19) välittämänä.
Ei ole sattumaa, että kyseinen Raamatun kohta on monelle hyvin rakas. Se kuvaa Jumalaa, joka luo uutta todellisuutta vaikeassa ja kuivassa elämänvaiheessa.
Voimme luottaa siihen, että jokin prosessi meissä on meneillään. Ja kun Jumala muuttaa meitä, muutos menee aina syvälle, kokemukseen siitä, mitä olemme ihmisinä. Identiteettiin asti.
Anssi Tiittanen
Helluntaiseurakuntien piirissä vaikuttava toimittaja, kirjailija ja keskustelija
Kuva: Veera Haapalahti
yHteiNEN suuNta
Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia.
Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva Kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan.
Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan.
Aurinkoisena talvilauantaina kolme Porin päiväkodin työntekijää sekä Gabriel Porin osastolta seisovat päiväkodin eteisessä jännittyneinä. On ensimmäisen perhekerhon aika. Perhekerhon toimintaa on suunniteltu monen viikon ajan ja arvuuteltu, löytävätkö perheet paikalle. Pelko on turhaa, sillä vanhempia ja lapsia alkaa tulla ovesta runsain mitoin. Iloinen puheensorina täyttää eteisen. Lapset löytävät leluja ja leikit alkavat. Aikuiset alkavat varovasti tutustua. Jutellaan arkisista asioista: talvisaappaiden merkeistä tai luistelukentän kunnosta. Joku uskaltautuu vähän syvemmälle ja kertoo aamun kiukkukohtauksesta. ”Tuttua meilläkin!” häntä lohdutetaan.
Gabriel kiertelee vanhempien joukossa ja kyselee kuulumisia. Kohta Teresa huutelee pyhäkoulun alkavan. Kaikki kerääntyvät päiväkodin penkeille, jotka ovat lapsille sopivan kokoisia, mutta vaativat aikuisilta hiukan sovittautumista. Sytytetään kynttilä rauhoittumisen merkiksi. Teresa kertoo ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Lopuksi lauletaan yhdessä jääkarhuista ja pingviineistä, jotka kiittävät Taivaan isää
yHteistyölLä tavoiTteEsEen
ruuasta. Sitten siirrytään yhdessä ruokapöytään. Kanakeitto katoaa parempiin suihin. ”Nähdään ensi kerralla!” toivotukset kaikuvat eteisessä. Maanantaina alkaa tulla palautetta: Ihanaa kun järjestitte! Oli niin mukavaa! Varmasti tullaan uudelleen!
Porin päiväkodissa oli jo pitkään haaveiltu mahdollisuudesta tarjota perheille toimintaa, jossa vanhemmat voisivat luoda ystävyyssuhteita, saada vertaistukea muilta vanhemmilta ja kokea yhteenkuuluvuutta. Kun mahdollisuus tähän tuli testamenttilahjoituksen muodossa, päiväkodin henkilökunta lähti innokkaasti toteuttamaan visiotaan.
Päiväkodin työntekijöillä on vahva osaaminen lasten ja perheiden kanssa työskentelyyn. Porin osastolla taas on keinoja vastata perheiden ongelmiin taloudellisella ja hengellisellä tuella. Yhdessä ideoitiin Perhekerho, jossa nämä kaksi asiaa yhdistyisivät. Halusimme tarjota perheille matalan kynnyksen kohtaamispaikan, jossa on turvallinen ja kannustava ilmapiiri. Halusimme myös korostaa kiireetöntä yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä. Tärkeitä asioita, jotka puuttuvat niin
monen perheen elämästä nykyään. Vanhemmilta saatu palaute kertoo, että osuimme tärkeän asian ytimeen. Perhekerho on sijoitus perheiden hyvinvointiin: se antaa eväitä vanhemmuuteen, iloa lapsuuteen ja apua elämän vaikeissa tilanteissa.
Mari Tattari
Porin päiväkodin johtaja
Kuvat: Porin päiväkoti
Porin päiväkoti vuodesta 1954
Porin päiväkoti on toiminut Porin keskustassa jo yli 70 vuotta. Päiväkotiin mahtuu 75 lasta ja siellä työskentelee 14 työntekijää. Päiväkodin tilat ovat kahdessa yli sata vuotta vanhassa, mummolatunnelmaa henkivässä puutalossa. Talojen keskellä on vehreä ja suojainen piha marjapensaineen ja syreeneineen. Päiväkodin toiminnassa koetaan tärkeäksi panostus lämpimiin ja turvallisiin ihmissuhteisiin sekä kristillisiin arvoihin.
Haluatko tutustua Pelastusarmeijan strategiaan syvemmin?
Lue lisää tämän nettiosoitteen tai QR-koodin kautta: bit.ly/pelastusarmeijastrategia
krigsropET
Frälsningsarmén har också svenskspråkiga aktiviteter i Finland.
Här har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
I vems takT vandrar du?
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme kesän aikana.
Under en ledig dag kollade jag på min telefon och kom över en kort video. Jag har inte ljudet på, och om jag inte ser någon väldigt intressant text, scrollar jag förbi, men nu började jag titta.
Videon börjar med att evangelisten J.John (J. John Chorleywood) säger: ”You know, we are always in a hurry, aren’t we?” fritt översatt ”Du vet väl att vi alltid har bråttom eller hur?” Han fortsatte med att tala om vad som är Guds takt, i 1. Moseboken gick Gud, genom hela Bibeln är Guds takt att gå utom i ett enda fall; när han springer emot den förlorade sonen. Han ställde en fråga: ”Om alltså Guds takt är att gå, varför springer vi?” och uppmanade oss att hållas i Den Helige Andes takt, inte springa framför eller bli efter.
Jag stannade till och funderade över den ungefär 60 sekunder långa videons budskap. Hur lätt fylls inte kalendern av allt möjligt och ofta måste man ännu klämma in något och jag hör mig själv
igen svara åt någon: ”Det har varit bråttom men annars går det bra”.
Förstås finns det stressigare tider, det kan inte undvikas, men också då ska vi ha Guds takt i åtanke och försöka gå i den.
Jag tänker också på situationer, där vi skulle vilja skynda och vi kanske springer framför Gud. Vi upplever kanske ett djupt behov att genast svara på någon närståendes svåra situation, i vår kärlek vill vi hjälpa. Om vi inte vandrar i Guds takt, kan vi inte hjälpa på ett riktigt sätt, för då ger vi inte rum för Gud att verka när vi själva jäktar framför. När vi vandrar i Guds takt, kan vi gå vidare i lugn och ro och lita på Gud. Då är vi varken för sena eller för tidiga. Den Helige Ande arbetar oavbrutet överallt, oberoende av om vi är med eller inte, så håller Guds tidtabell.
När Jesus fick veta att Lasarus var sjuk, skyndade han sig inte att bota. Han sade
i Joh. 11:4 ”Den sjukdomen slutar inte med döden. Den är till Guds ära, för att Guds Son ska bli förhärligad genom den.” Johannes fortsätter med att berätta att Jesus älskade Marta, hennes syster och Lasarus, men ändå dröjde Jesus ännu två dagar. Han visste att Lasarus dör, men just genom det blir Jesu gudomlighet synlig. I de senare verserna kommer Jesu kärlek till syskonen fram på ett sätt som vi kan relatera till. Maria kastade sig framför Jesu fötter sägande: ”Herre, om du hade varit här skulle min bror inte ha dött.” Och vi läser att Jesus blev djupt rörd och skakad i sin ande och grät, när han såg Marias och de andras smärta. (Joh. 11:32-35).
En sådan kärlek kan få oss att skynda framför Gud, men Jesus vandrade alltid i sin Faders takt. Låt också oss gå i Guds takt.
Eija Kulmala kapten Vasakårens ledare
mInä & pelasTusarmeiJa
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän
tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
roberT BeckEr
luutnantti
Hämeenlinnan osaston johtaja
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?
– Aloin käymään kokouksissa muistaakseni vuonna 2019.
Miksi halusit liittyä Armeijaan? – Minua puhutteli Pelastusarmeijassa se, kuinka luontevalla tavalla usko ja teot kulkevat käsi kädessä.
Mikä on tehtävässäsi mielenkiintoisinta? – Hyvin laaja toimenkuva.
Entä turhauttavinta? – Hyvin laaja toimenkuva!
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Arkeologiksi tai roskienkerääjäksi.
Mikä on lempiruokasi? – Georgialainen ja nepalilainen ruoka.
Rakkain harrastuksesi?
– Luonnossa samoilu, kuntoilu, lukeminen sekä pleikkarin pelaaminen vuorottelevat ykkössijasta.
Millaiset asiat inspiroivat sinua? – Hyvät kirjat ja podcastit sekä saarnat tai raamattuopetukset.
Kuka on sankarisi? – Aragorn.
Saat yhden supervoiman. Mikä se olisi – ja miksi? – Lentäminen, koska se olisi superhauskaa!
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
– James Clearin Atomic Habits.
Ketä Raamatun hahmoa ihailet?
– Joosef, on inspiroivaa, kuinka hän eteni kaivon pohjalta vankilan kautta aina faraon ykkösmieheksi asti pysyen kaikessa silti Jumalalle uskollisena.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Toivoisin, että se voisi olla MacGyverin tunnusmusiikki. Ainakin olen kerran auttanut jumiin jäänyttä henkilöä avaamalla vioittuneen oven linkkarin kynsisaksia apuna käyttäen!
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Ukrainaan.
Mitä pelkäät?
– Rakastin lapsena snorklausta, mutta olen iän myötä alkanut jostain syystä kammoksumaan synkkiä avovesiä, joissa ei näe pohjaa.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Keskustelu vaimoni kanssa.
Usko, toivo, rakkaus
– mitä lisäisit neljänneksi?
– En lähtisi lisäämään mitään.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Lankaan hammasvälejäni.
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Olin aikoinaan järjestyksenvalvojana työvuorossa metroasemalla aikamoisessa univajeessa. Seisoin laiturilla ja huomasin, että länteen menevissä junissa lukee Vuosaari ja itään menevissä Matinkylä! Soitin turvavalvomoon, jossa alettiin välittömästi selvittämään tilannetta. Yksi metrokuljettaja jopa hyppäsi ulos ohjaamosta ja meni tarkastamaan, mikä määränpää junan keulassa lukee. Yhtäkkiä tajusin, että junat menivätkin täysin oikeisiin suuntiin, olin itse seissyt laiturin väärässä päädyssä...
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?
– Synti (tai paholainen) varastaa sinulta aina juuri sen, minkä se lupaa sinulle antaa.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki?
– Kokonaisuutena? Uskossa uudistuminen. Yksittäinen hetki? Esikoisemme syntymä.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Pidän sopivan tujusesta curryjauheesta, ja voisin lisätä sitä lähes mihin tahansa ruokaan.
Väritä kuva
Olin pieni poika, kun lähdin kuuntelemaan Jeesusta. Hän puhui Jumalan valtakunnasta niin kiinnostavasti, että ihmiset seurasivat häntä kaikkialta. Kun Jeesus meni järven toiselle puolelle, minäkin juoksin muiden mukana paikalle. Mukaani sain pienet eväät: viisi leipää ja kaksi kalaa.
Jeesus opetti ja auttoi ihmisiä koko päivän. Illalla kaikille tuli nälkä, eikä ruokaa ollut tarpeeksi. Rohkaistuin ja annoin evääni, viisi leipää ja kaksi kalaa opetuslapsille, jotka veivät ne Jeesukselle. Vaikka eväät tuntuivat minusta kovin pieniltä, Jeesus kiitti Jumalaa ja alkoi jakaa ruokaa.
Silloin tapahtui ihme: ruokaa riitti kaikille, tuhansille ihmisille, ja sitä jäi vielä ylikin kaksitoista korillista! Sinä päivänä ymmärsin, että Jumala välittää jokaisesta – ja että pienikin lahja voi Jeesuksen käsissä muuttua suureksi ihmeeksi.
Johdata poika Jeesuksen luo. Matkan varrelta kirjaimista muodostuu totuus. Kirjoita se sokkelon alle.
Jeesuksen kaksi kalaa ovat lähteneet karkuun useammalle Sotahuudon sivulle. Löydätkö ne kaikki?
Jeesuksen ajan leivän valmistusohje
Ainekset:
2 kuppia ohrajauhoja tai vehnäjauhoja 1 kuppi vettä
Ripaus suolaa Hiukan öljyä käsien voiteluun
1. Sekoita jauhot ja vesi. Lisää vettä vähitellen ja sekoita, kunnes muodostuu tiivis ja pehmeä taikina.
2. Vaivaa taikinaa 5–10 minuuttia.
3. Muotoile pienet leipäset eli jaa taikina pieniin osiin ja paina tai kauli osat litteiksi kiekoiksi, suunnilleen kämmenen kokoisiksi.
4. Paista taikinakiekkoa kuumalla kivellä, saviuunissa tai paistinpannulla 1–2 minuuttia per puoli, kunnes pinta saa kevyen paistovärin ja on sisältä kypsä, mutta edelleen pehmeä.
RÄPPI: ”LUOTA, JEESUS RIITTÄÄ”
Hei kuule lapsi, nyt alkaa tarina, Jeesus näki joukon – aika valtava!
Fisuja viisi, pari pullan palaa –eihän ne täytä ees kavereiden mahaa!
Luota vaan, luota vaan, Jeesus kaiken kantaa, pienestäkin ihmeen Hän voi antaa!
Kun sä annat omastasi, vaikka ihan vähän, Jeesus tekee ihmeen, joka sopii tähän!
Pieni poika ajatteli: “En mä paljon voi”, mut Jeesus sanoi: ”Kohta kansa aterioi!” Siunasi leivät, kalat – wow, mikä juttu, Kaikki sai syödä, ystävä ja tuttu!
Luota vaan, luota vaan, Jeesus kaiken kantaa, pienestäkin ihmeen Hän voi antaa!
Kun sä annat omastasi, vaikka ihan vähän, Jeesus tekee ihmeen, joka sopii tähän!
Kun sulla on huolia tai päivä vähän kurja, sä voit luottaa Jeesukseen – se on paras turva. Pienikin teko voi muuttua suureksi, Jeesus tekee ihmeitä – ihan varmasti!
Niinpä siis muista, missä kuljeskeletkaan: Jeesus on sun kanssa – luota aina vaan!
MC Nappis
MC = Master of Ceremonies, seremoniamestari
Jeesukseen voit aina luottaa! Sotahuudosta löytyvä kalat: punainen – sivut 11, 16 & 24 sininen – sivut 11, 21 & 26
Sokkelon Vastaus:
on Pelast usarmeijan ilmainen la stenlehti 4–10-vuotiaill e ja se ilmes tyy kaksi kertaa vuodessa. Katsele edell isiä Nappiksia ja tilaa lehti:
armeiJassa taPahTuu
Radio & TV
Iltahartaus
YLE Radio 1
tiistaina 23.6. klo 18.50 everstiluutnantti Saga Lippo
Aamuhartaus
YLE Radio 1
lauantaina 27.6. klo 8.25 everstiluutnantti Esa Nenonen
Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa
YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
Kirjasuositus
Pelastusarmeijan hoivakodissa Iltalassa Espoon Viherlaaksossa työskentelee hoiva-avustaja Johanna Hartikainen, joka on julkaissut kirjan Etäisesti mahdollinen Kirja on koskettava perheromaani ja kasvutarina, joka yhdistää terävän ajankuvan, tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet ja hengellisyyden pilkahdukset. Se ravistelee julkisen ja yksityisen, aidon ja esitetyn rajoja – ja kutsuu lukijan pohtimaan omaa elämäänsä. Kirjan on kustantanut Päivä Osakeyhtiö.
Etäisesti mahdollinen on saatavilla hyvin varustelluista kirjakaupoista.
Viimeisin Pelastusarmeijan iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälä avautui maaliskuussa Epilään, Tampereelle. Tampereelta löytyy myös toinen myymälä keskeiseltä paikalta Koskikeskuksesta. iCare on Epilän kaupunginosan ensimmäinen secondhand-myymälä.
– Uskon ja toivon, että tämä on hyvää seutua myymälälle. Täällä asuu paljon ihmisiä ja myymälän läheisyydessä on muun muassa koulu. Kenties oppilaat ja vanhemmat löytävät meidät, iCare secondhand myymälätoiminnan vastaava Heli Suomi toteaa hymyillen.
iCare secondhand Epilä
Pispalan valtatie 133, 33270 Tampere puh. 044 7577 943
Avoinna: ma–pe 10–18, la 10–16
Seuraa uutta myymälää Instagramissa: @icareepila
TylLi 2 vuoTta
Työllistämisen yksikön eli Tyllin 2-vuotissyntymäpäiviä vietettiin torstaina 16.4.2026 Keskuskorttelissa. Tyllin juhlia oli järjestämässä henkilöstön lisäksi kuntoutujat ja vapaaehtoiset. Kuntoutujat olivat koristelleet Keidas -kahvilan juhlakuntoon ja kokkimme Miguel loihtinut tarjottavat juhlaväelle. Tyllin johtaja Katja Pirttilahti piti juhlapuheen ja esitteli henkilöstöä, sekä yksikön toimintaa.
Juhliin osallistuneet saivat osallistua pyöräpajalla huolletun polkupyörän arvontaan, jonka voitti itselleen Mairo kiinteistön remonttitiimistä.
Juhlissa oli mahdollisuus tukea Tyllin toimintaa ostamalla kuntouttavassa työtoiminnassa tehtyjä koruja ja kynttilöitä. Kiitos kaikille juhliin osallistuneille!
Teksti: Mirka Kasper
Ylennetty kirkkauteen
Salli Huikari majuri
18.4.2026
Majuri Salli Huikari on ylennetty kirkkauteen 18.4.2026 Helsingissä. Salli oli syntynyt 3.8.1938. Upseeriksi hänet vihittiin vuonna 1961. Salli palveli pitkään lähetystyössä Indonesiassa. Kotimaahan palattuaan hän jatkoi palvelutyötään Ekebon lastenkodissa Porvoossa, mistä hän jäi eläkkeelle 31.8.2003. Sallin muistoa siunaten.
Virallinen tiedonanto
Meillä on ilo ilmoittaa, että Turun osaston sotilaat Rufus Vinod ja Tanzeela Bashir on hyväksytty kokelaiksi 20.4.2026.
Heidän kokelasharjoittelunsa alkaa myöhemmin tänä vuonna ja siitä tiedotetaan erikseen.
Kiitos, kun suljette kokelaat Rufuksen ja Tanzeelan rukouksiinne.
tIlaa sotahuuTo iTselLEsi tai ystävälLEsi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €. Muut maat, vuosikerta 50 €. Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus (ma–pe 10–14) 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
Jottei kukaan jää yksin hädän keskelle
Lahjoita: pelastusarmeija.fi tai MobilePay 45355
Keräyslupa: RA/2021/1383
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa. Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 136. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Instagram: @pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino
Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2026
ISSN 0356-3340 (painettu)
ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Sakari Röyskö
Sotahuuto n Kesälehti
Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita
& aJaTuksIa ELämäsTä ja uskosTa
aurIngoNPaistetTa & sadekuuroJa
Se oli aivan tavallinen puisto. Vihreä nurmi, pensaita ja suuria puita. Polut kiemurtelivat puiston halki. Aamulla lenkkeilijät kiersivät puistoa, päivällä muutama ikäihminen istui penkillä katsomassa poikien jalkapallopeliä. Iltaisin puiston täyttivät koirat omistajineen.
Vietin lähistöllä useamman alkukesän viikon osallistuen kansainväliseen kurssiin. Vaikka osallistujat olivat aikuisia, välillä suomalaista reilusti eläväisempi meno sai etsimään hiljaisia paikkoja lähiympäristöstä. Opittuani milloin puisto oli rauhallisimmillaan, minulla oli tapana ottaa mukaan hartauskirja ja pullollinen vettä ja istahtaa puiston penkille tai levittää piknikhuopa puun juurelle.
Huomasin, että erityisesti muuan ikivanha puu oli kuin vihreä päivänvarjo, jonka alla maailma tuntui olevan kaukana poissa. Se suojasi auringon paahteelta ja vaimensi puiston ääniä. Siitä tuli nopeasti lempipaikkani.
Kurssiaika oli antoisaa ja ajatuksia herättävää. Meitä oli reilut 40 henkilöä
hyvin erilaisista kulttuureista ja olosuhteista. Välillä nauru raikui yhteisen tekemisen ja keskustelun osana. Omaan osallistumiseeni antoi vakavamman sävyn äitini terveydentilan äkillinen heikkeneminen. Puolivälissä kurssia hän yllättäen kuoli. Olin noin 2000 kilometrin päässä kotoa, ja koronarajoitukset olivat voimassa. Kurssillakin meistä osa oli parhaillaan karanteenissa.
Samana iltana lähdin jälleen kävelylle lähipuistoon. Taivaanrannassa velloneet tummat pilvet nousivat nopeasti, ja yhtäkkiä satoi kaatamalla. Suojauduin lempipuuni juurelle ja huomasin, että lehvästön päivänvarjo toimi myös sateenvarjona. Vain joitakin yksittäisiä pisaroita pääsi sen läpi. Noin puolessa tunnissa sade oli ohi, ja palasin puun alta puistoon.
Aurinko paistoi taas kuumasti, ja puiden päällä näkyi kaunis ja kirkas sateenkaari. Se muistutti minua Raamatun kertomuksesta Nooasta ja siitä, kuinka Jumala teki liiton hänen kanssaan vedenpaisumuksen jälkeen. Suuren koettelemuksen jäl-
keen ihmisiä oli jäljellä vain kourallinen, kun Jumala siunasi heidät ja antoi heille lupauksen, ettei hän anna vastaavaa tapahtua uudelleen: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin...Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton...” (1. Moos. 9:12–15).
Yhtäkkiä aivan tavallinen puisto oli muuttunut pyhäksi maaksi. Jumala kosketti minua. Hän muistutti, että tarvitaan sekä aurinkoa että sadetta – elämän hyviä hetkiä sekä vaikeuksia – jotta sateenkaari tulee näkyviin. Jumala on uskollinen, ja hänen liittonsa ja lupauksensa pysyy. Hän ei varjele meitä vaikeuksilta vaan vaikeuksissa. Hän suojaa meitä pahimmalta paahteelta ja rankimmilta sadekuuroilta. Ja mikä parasta – hän kulkee aina vierellämme.
Kati Kivestö majuri
Kuva: Kati Kivestö
uskommE
rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse: Pelastusarmeija, Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”.
kuiNka tulLa uskooN?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Hyvä Jumala, rakas Taivaallinen Isä
Tässä olen sinun edessäsi, mutta en osaa oikein rukoilla. Sydämessäni kuitenkin käännyn puoleesi ja pyydän, että otat vastaan heikon rukoukseni.
Haluaisin löytää elävän yhteyden kanssasi. Raamatussa sinä sanot, että ”Huuda minua avuksi hädän päivänä... minä pelastan sinut” (Ps. 50:15).
Tähän uskoen rukoilen: Anna anteeksi kaikki syntini ja ota minut lapseksesi
Poikasi Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristinkuoleman tähden. Amen.
Viimeinen
Toivosta minä puhun
Toivosta minä puhun
niin kauan kuin sanani riittävät ja kun vaikenen
ääneen pääsköön luottamus
sillä mitä muuta me tarvitsemme
kuin huomisen
elääksemme tänään
yhtä leveinä ja pitkinä
kuin sylimme sallii
täyttäen tilamme hyvällä jonka versot nousevat
vaikeimmankin yön yli
Elina Salminen elinasalminen.net
Kuva: Jill Wellington
kEsä aLkAa
Pelastusarmeijan my ymälät icaresecondhand
