Sivut 8–9
Uusia ajatuksia ja inspiroivaa yhteyttä
Sotahuuto n Huhtikuu
Toivotamme siunattua pääsiäistä
Sivut 12–15
Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Laura Häkli: Yhtenäisyyden, sovinnon ja rauhan asialla
Kesäleirit Nummelassa 2026
8.–12.6. 15.–18.6. 22.–26.6. 29.6.–3.7. 6.–10.7. 13.–17.7. 1. 2. 3. 4. 5. 6.
(Nuortenleiri)
Kesäleirit järjestetään Nummelan lomakodissa. Leirit 1, 3–6 on suunnattu 4–11-vuotiaille lapsille (hinta 180 euroa/viisi päivää) ja leiri 2 12–15-vuotiaille nuorille (hinta 150 euroa/neljä päivää). Hintaan sisältyy majoitukset ja ateriat. Lastenleireille on mahdollisuus osallistua myös päiväleiriläisenä. Linja-autokyyti Helsinki–Lomakoti–Helsinki 5 €
pelastusarmeija.fi/lomakoti nummela.lomakoti@pelastusarmeija.fi
Sotahuuto n Krigsropet n Pelastusarmeijan lehti n Huhtikuu 2026 n 2 €
Tässä numerossa
Kansikuvassa:
Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri
Laura Häkli lapsuudenkirkossaan Forssassa.
Kuva: Sirpa Ryyppö
04 Tässä kuussa
05 Ajatuksia elämästä ja uskosta
06 Kenraalin pääsiäistervehdys
08 Euroopan lapsi- ja nuorisosihteerien verkostotapaaminen
10 Lapsuuden digitaalinen uudelleenkytkentä
12 SEN:n pääsihteeri
Laura Häkli
16 Pääsiäisperinteet Suomessa
18 Vieraskynä
19 Yhteinen suunta
20 Minä & Pelastusarmeija
21 Meiltä ja maailmalta
22 Generalens påskhälsning
24 Armeijassa tapahtuu
26 Nappis
27 Viimeinen sana
Mitenolemme onnistuneet? mitäOlemmekiinnostuneitakuulemaan, mieltäoletlukemastasilehdestä. joistaVoitmyöstehdäehdotuksiaaiheista, haluaisittulevaisuudessalukea. Lähetäpalautteesiosoitteeseen: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
Elämme aikaa, jossa moni puhuu turvattomuudesta, yksinäisyydestä ja jakautumisesta. Siksi pääsiäisen sanoma ei ole vain kirkollinen juhla. Se kohtaa yksinäisen ja rakentaa sillan rikkinäisten välille. Se muistuttaa, ettei ketään ole tarkoitettu kulkemaan yksin. Pitkäperjantain pimeys ja pääsiäisaamun tyhjä hauta kertovat, että pimeys ei ole viimeinen sana. Ei kenenkään elämässä.
Tässä numerossa katsomme pääsiäistä perinteiden, lasten ja nuorten työn sekä yhteyden näkökulmasta. Digitaalinen aika haastaa kasvattajia ja seurakuntia, mutta Kristuksen ylösnousemus kantaa yli sukupolvien. Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Tämä lupaus ei kuulu vain menneisyyteen. Se kutsuu meitä elämään todeksi toivoa, sovintoa ja rakkautta, ja ojentamaan käden syrjäytyneelle, valitsemaan sovinnon vihan sijaan. Siunattua pääsiäistä. Kristus on ylösnoussut!
Riku Leino kapteeni, viestintäpäällikkö
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
Esa Nenonen everstiluutnantti territorion johtaja hengellisen elämän kehittäjä
Läpi lukkojenkin Herra jeesus tulLa voi
Pääsiäisen sanoma toi valon pimeyden keskelle. Golgatalla oli pimeys laskeutunut opetuslasten ylle ja täyttänyt heidän sydämensä pelolla ja toivottomuudella. He olivat kokeneet epätoivoa, surua ja pettymyksiä. He olivat täynnä kysymyksiä, sillä he olivat rakentaneet tulevaisuutensa Jeesuksen varaan, mutta kaikki näytti romahtaneen.
Mutta juuri silloin, synkimmällä hetkellä, tapahtui yllättävä käänne. Koitti pääsiäisaamu. Suuri kivikään ei voinut estää Jeesusta, vaan hauta aukeni ja kuolema oli voitettu. Se, mikä pari päivää aikaisemmin oli näyttänyt kaiken lopulta, olikin jonkin uuden alku. Se, mitä oli luultu tappioksi, olikin suuri voitto. Kristus oli totisesti noussut kuolleista!
Pääsiäinen ei ole vain historiallinen tapahtuma. Se on elävää todellisuutta myös tänään. Kristuksen ylösnousemus tuo toivoa sinne, missä sitä on vaikea nähdä. Ylösnousemus muistuttaa, että Jumalan voima on suurempi kuin ihmisen epäusko, suurempi kuin synnin taakka ja suurempi kuin kuoleman lopullisuus.
Johanneksen evankeliumi kertoo, kuinka opetuslapset olivat peloissaan lukittujen ovien takana. Ovet olivat sulkeutuneet heidän takanaan, ja tulevaisuutta oli vaikea nähdä. Mutta lukotkaan eivät voineet estää Jeesusta tulemasta opetuslastensa luo ja sanomasta: ”Rauha teille.” (Joh. 20:19). ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi”, kuten Anna-Maija Raittilan kirjoittamassa virressä sanotaan.
Ehkä sinunkin elämässäsi on lukittuja ovia. Ehkä sydämessäsi on pelkoa tai vaikeita kysymyksiä. Ehkä olet kokenut pettymyksiä. Pääsiäisen tekstit julistavat, että mikään lukko ei pidätä ylösnoussutta Herraa. Hän on valmis tulemaan luoksemme, tuomaan rauhan sinne, missä on levottomuutta ja toivoa sinne, missä on epätoivoa.
Ylösnoussut Kristus ei ainoastaan murra kuoleman valtaa, vaan hän tuo myös valon pimeyteen. Siksi pääsiäinen on enemmän kuin vain juhla muiden juhlien joukossa. Se on juhla, joka julistaa, että valo on pimeyttä voimakkaampi, elämä on voimakkaampi kuolemaa ja armo on voimakkaampi syyllisyyttä.
Kuvitus: Tanya Sid
ajaTuksia eLämäsTä ja uskosTa
Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita
joka miekkaan tarTtuu
Muistan lasteni päiväkotivuosilta erään kahakan autossa. Kuusivuotiaalla oli päiväkodissa lelupäivä, eli kotoa sai ottaa mukaan yhden lelun. Pitkän harkinnan jälkeen poikani päätyi valitsemaan pehmeästä solumuovista valmistetun näyttävän miekan. Huokaisin, annoin luvan, enkä oikeastaan yllättynyt, kun takapenkillä alkoi nahina. Pikkusisko oli joutunut hyökkäyksen uhriksi.
Toruin tietysti. Asia kuohutti mieltäni. Tuntui tarpeelliselta käsitellä se kunnolla. ”Jos et osaa hillitä itseäsi silloin, kun suutut, et voi ottaa miekkaa päiväkotiin!” En pidä tapanani siteerata lapsille Raamattua kasvatuskeskusteluissa, mutta tällä kertaa tein niin. En voinut sille mitään. Miekka aiheutti niin vahvan mielleyhtymän, että se tuli saman tien suusta ulos: ”Jeesuskin sanoi, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!” Tämän julistuksen jälkeen oli tietysti tarpeen kysyä lapsilta, ymmärsivätkö he, mitä Jeesus sanoillaan tarkoitti. Eivät tietenkään ymmärtäneet. Niinpä minä siinä autossa muutaman minuutin matkalla yritin selittää sen heille.
”Se tarkoittaa, että vaikeita tunteita pitää opetella kestämään ja ilmaisemaan ilman väkivaltaa. Jos ei osaa puhua tunteistaan, vaan turvautuu väkivaltaan, käy itsellekin siinä yleensä huonosti.” Auto hiljeni, ja jäin miettimään tuota lasten kautta minulle auennutta näkökulmaa. Yhtäkkiä seisoin Getsemanessa miekka kädessäni. Jeesuksen sanat eivät olleetkaan tarkoitetut jollekulle toiselle. Ne eivät liittyneetkään kaukaisiin sotiin ja toisenlaisiin ihmisiin. Jeesus puhui minulle. Olen lasten myötä joutunut pohtimaan paljon tunnetaitoja ja päätynyt vastatusten varsinkin oman aggressioni kanssa. Kuulun siihen sukupolveen, joka on opetettu vain hillitsemään vihan tunteet, ei käsittelemään tai ilmaisemaan niitä tilanteeseen sopivasti ja muita loukkaamatta. Niinpä kaikenlaiset suuttumuksen ilmaisut ja konfliktit ovat aikuisena olleet minulle vaikeita kestää. Olen juossut konflikteja karkuun ja lakaissut niitä maton alle silloinkin, kun olisi ollut ehdottomasti tarpeen nostaa kissa pöydälle.
Onnellista on, että tunnetaitoja voi oppia aikuisenakin. Olen alkanut ymmärtää, että minun on otettava vastaan – siis tunnettava ihan oikeasti – kestettävä ja opeteltava ilmaisemaan myös vaikeita tunteita. Kuinka muuten voisin sitä taitoa lapsillekaan opettaa? Aggressiokin on Jumalan meihin luoma, ja sillä on pohjimmiltaan hyvä tarkoitus. Sen avulla puolustaudutaan, asetetaan rajoja, ollaan sinnikkäitä ja saavutetaan tavoitteita. En voi lakaista sitä pois elämästäni.
Jeesus ei pelännyt konflikteja, mutta ei niitä koskaan turhaan lietsonut. Hän puhui sydämestään ja ilmaisi tunteitaan. Hän nousi puolustamaan heikkoja, mutta ei alentunut pilkalliseen sanasotaan, vaikka kuinka yllytettiin. Hän oli myös täynnä armoa. Se on tärkeää muistaa kaikkien ihmisten kanssa toimiessa –etenkin lasten.
Kaisu Leino kapteeni Tampereen osaston johtaja
Minä olen ylösnousemus ja elämä
Kenraalin pääsiäistervehdys
Se tapahtui eräänä kauniina lauantaipäivänä. Vai voiko sitä kutsua kauniiksi päiväksi? Se alkoi pikemminkin huonosti ja olisi voinut olla kohtalokas. Sain sydänkohtauksen, vakavan sellaisen. Se pelästytti Bronwynin, ja minutkin, tietysti. Näinkö kaikki päättyisi? Oliko aikani tullut? Näinkö Jumala kutsuisi minut kotiin? Miten käy lasteni ja lastenlasteni? Ja Bronnyn? Entä palvelutyöni? Vielä olisi paljon tehtävää. Päivä ei ollut hyvä, vaan kamala, pelottava ja synkkä.
Loppujen lopuksi tuo lauantai oli sittenkin hyvä päivä. Kun nyt muistelen viime lokakuun pelottavia tapahtumia, iloitsen ihmeistä, joita sain kokea. Oikeat ihmiset toimivat oikealla hetkellä. Lähimmäisenrakkaus tuli todeksi tekoina. Paikalla oli pelastusarmeijalainen sairaanhoitaja, jonka ystävä oli kristitty sydänlääkäri. Elämäni pelastui, ja itse Jumala lupasi, että kaikki tulee kääntymään parhain päin. Jumalan ajoitus oli täydellinen, hänen huolenpitonsa ylitsevuotavaa. Kun nyt mietin tarkemmin kaikkea mitä tapahtui, en voi olla kuin ajattelematta, että tuo päivä oli hyvä lauantai.
Pitkäperjantai tunnetaan englanniksi nimellä ”hyvä perjantai”. Muistan, kuinka nuorena sotilaana ihmettelin, miten sana hyvä voi liittyä pääsiäisen tapahtumiin. Miten päivää, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin, voi kutsua hyväksi? Puhutaanpa nyt suoraan: päivähän oli kamala. Syytön tuomittiin, häntä kidutettiin väkivaltaisesti ja hän joutui kärsimään pitkään. Risti oli paholaisen ase Jumalan Karitsaa vastaan. Hirvittävä, ilkeä ja anteeksiantamaton. Vaikka päivän tapahtumat olivat hirveitä, tarkemmin ajatellen voimme kuitenkin nähdä myös sen, miten Jumala toimi. Jumala kohtasi todellisen pahuuden, joka konkretisoitui ristin raakuudessa ja vastasi rakkaudella, joka voittaa pahuuden, synnin ja itse kuolemankin. Hän teki hirvittävästä perjantaista lopulta erityisen ”hyvän perjantain”.
On tärkeää ymmärtää, että huolimatta ympäröivistä tapahtumista Jeesusta
motivoi rakkaus. Hän astui ristille, koska rakasti ihmiskuntaa – sinua ja minua. Paavali kirjoittaa: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:8) Kristus näytti Jumalan rakkauden suuruuden meitä kohtaan ottamalla kantaakseen maailman synnit. Tuona perjantaina Jeesus toimi rakkaudesta. Totuus on se, että Jumala rakastaa meitä, ja Jeesus on siitä todiste.
Heprealaiskirjeessä kysytään: ”Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti?” (Hepr. 2:3) Profeetta Jesaja (53:5) kirjoitti: ”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Tämä on todellakin arvoitus. Jollain ihmeellisellä ja yliluonnollisella tavalla pitkäperjantaissa on avain parannukseen, anteeksiantamukseen, pelastukseen ja lunastukseen. Sovituksen ansiosta voimme olla kaikkivaltiaan Jumalan yhteydessä. Saamme ottaa kaiken tämän vastaan, koska Jeesus toimi rakkaudesta. Meidät on parannettu, ja meidät on pelastettu. Olemme rakastettuja.
Joskus voi olla vaikeaa nähdä, mitä juhlan aihetta ”hyvässä perjantaissa” on, mutta meillä on kyllä syytä juhlaan. Ensinnäkin Jeesus onnistui tehtävässään. Hän oli uskollinen ja kuuliainen kuolemaansa saakka. ”Se on täytetty” , Jeesus julisti (Joh. 19:30). Tehtävä suoritettu. Synti ja kuolema on kukistettu.
Toinen juhlan aihe on se, että pahuus kukistettiin. Koska Jeesus päihitti synnin ja pahuuden, hänen voittonsa on myös meidän voittomme. Koska Jeesus on jo ylösnoussut, me voimme juhlistaa Herramme riemuvoittoa. Hän kukisti kuoleman ja elää ikuisesti. Hänen juhlanaiheensa on meidän juhlanaiheemme. Jeesus itse sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään,
joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26)
Jeesus siis sanoi, että vaikka kehomme kuolee, kuolemalla ei ole valtaa niihin, jotka uskon kautta kuuluvat hänelle. Toisin sanoen kuolema ei ole enää este vaan ovi. Se on menettänyt yliotteensa ja valtansa, eikä se voi enää erottaa meitä elämästä, jonka Jeesus antaa. Ikuinen elämä ei ole vain ajan kulumista vaan myös ulottuvuus. Se on elämää, joka on täynnä Jumalan läsnäoloa ja joka alkaa, kun luotamme elämämme Jeesuksen käsiin.
Pitkäperjantai olikin lopulta ”hyvä perjantai”!
Rukoilen, että saat itse kokea Jumalan rakkauden ja täyttyä rakkaudesta, joka meille on osoitettu Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan pojassa ja maailman Vapahtajassa.
Jumalan siunausta.
Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja
Kuvitus: Angelal_17
Lyndon Buckingham kenraali
uusia ajaTuksia ja inspiroivaa yHteyTtä
Pelastusarmeijan Euroopan lapsi- ja nuorisosihteerit kokoontuvat vuosittain verkostotapaamiseen. Isäntä- ja puheenjohtajaterritoriot vuorottelevat, ja viime marraskuussa vuorossa olivat Suomi ja Viro isäntänä sekä
Iso-Britannia ja Irlanti puheenjohtajana. Nuorisotyön vastuunkantajat olivat kokoontuneet Hotelli Nuuksion luonnonkauniiseen ympäristöön. Sotahuudolla oli mahdollisuus jututtaa Iso-Britannian ja Irlannin territorion lapsi- ja nuorisotyön sihteereitä, kapteeneita Jonny ja Kat Whitmorea. He kertoivat lapsi- ja nuorisotyön näkymistä ja jakoivat kokemuksiaan siitä, millaista iloa tiiviistä verkostotoiminnasta koituu.
Iso-Britannian ja Irlannin territorion lapsi- ja nuorisotyön sihteerit, kapteenit Kat ja Jonny Whitemore toimivat nuorisosihteerien verkostotapaamisen puheenjohtajina.
Kapteenit Kat ja Jonny Whitmore toimivat Iso-Britannian ja Irlannin territorion nuorisosihteereinä.
– Johdamme lapsi- ja nuoriso-osaston toimintaa. Meillä on tiimi, joka työskentelee kansallisessa päämajassa. Roolinamme on tukea paikallista lapsi- ja nuorisotyötä koko territorion alueella. Tiimillä on monipuolinen työnkuva, toteutamme esimerkiksi koulutusta nuori-
sojohtajille ja lapsityöntekijöille. Tuotamme hengellistä opetusmateriaalia, jota käytetään viikoittain osastoissa. Toteutamme myös mentorointiohjelmaa nuorisotyöntekijöille koulutyöhön. Sen lisäksi olemme mukana useissa verkostoissa ja palavereissa edistämässä nuorisotyön asiaa.
Lapsi- ja nuorisotyö on Iso-Britanniassa laajaa. Maassa on noin 600 osastoa
ja toimipistettä, ja näistä kahdessa kolmanneksessa tehdään lapsi- ja nuorisotyötä esimerkiksi monenlaisten leirien muodossa. Joka kesä järjestetään noin 25 alueellista kesäleiriä, joihin ottaa osaa yli 1500 nuorta ja joissa mukana on auttamassa noin 500 vapaaehtoista. – Viikoittain osastoissa on esimerkiksi pyhäkouluopetusta, nuorisokerhoja ja nuorille suunnattua katutyötä. Jokaisen osaston lapsi- ja nuorisotyö on omannäköistä ja vastaa paikallisten nuorten tarpeisiin.
Inspiroiva verkosto
Olemme aamiaisella Hotelli Nuuksion salissa. Ikkunoista avautuu kaunis, joskin hiukan marraskuisen harmaa suomalainen luonto. Syy, miksi olemme täällä, on vuosittainen Euroopan lapsi- ja nuorisosihteerien verkostotapaaminen. Verkosto edustaa 13 territoriota, ja tänä vuonna osallistujia on 15 maasta. – Keskustelemme aiheista, jotka ovat relevantteja meille kaikille. Se on myös hyvä tilaisuus kuulla, mitä muissa territorioissa tapahtuu. Usein kohtaamme samanlaisia haasteita, mutta myös paikallisia eroja voi ilmetä. Se laajentaa perspektiiviämme. Voimme myös tukea toisiamme rukouksen, yhdessä olon ja ystävyyden keinoin, Kat aloittaa ja Jonny jatkaa: – On ilo kohdata kollegoita, jotka ymmärtävät asemamme ja yhteiset ilomme, huolemme ja murheem-
Euroopan lapsi- ja nuorisotyön verkosto koossa. Suomesta mukana olivat naistyön sihteeri, majuri Metti Saajoranta ja Vaasan osaston johtajat, luutnantit Ari ja Eija Kulmala. Metille verkostotapaaminen oli hänen ensimmäisensä. – Tämä antoi minulle tosi paljon.
Nuorisosihteerien verkosto on eurooppalaisesti uniikki tapa. Tämä on herättänyt kiinnostusta myös muissa maanosissa.
Metti kertoo myös kansallisen lapsi- ja nuorisotyön kuulumisista: – Meillä käynnistetään uudelleen osastojen yhteinen lasten leiri kesäkuun alussa. Tämä toteutetaan Nummelassa samalla viikolla, kun heillä on Lasten lomakodin kesäleirien ohjaajien orientaatioviikko. Näin voimme tehdä yhteistyötä. He pääsevät näkemään, miten toteutamme leirin ja voivat saada ideoita omiin leireihinsä. Ajatuksena on myös, että jokaisella Nummelan lomakodin leiriviikolla vierailisi upseeri pitämässä leiripyhäkoulun. Alkusyksyllä on luvassa myös nuorten viikonloppu.
me. Verkosto on myös loistava paikka vaihtaa ajatuksia ja resursseja. Toivon, että jokainen osallistuja voi palata kotiin inspiroituneena, ymmärrettynä ja täynnä energiaa.
– Organisoimme yhdessä myös viimekesäisen EYE2025-nuorisotapahtuman. Se oli todellinen ryhmäntyön saavutus, Kat nyökkää hymyillen. – Nuorisokonferenssin palautteissa nuoret toivat esiin toiveen laajemmasta eri maiden nuorten välisestä yhteydestä. Näitä mahdollisuuksia pohdimme tällä viikolla.
Tulevaisuuden haasteet ja toiveet
Tiedustelen kapteeneilta, miten he tiivistäisivät eurooppalaisen lapsi- ja nuorisotyön vision.
– Jokaisella territoriolla on oma painopisteensä, mutta yhteistä on näky Jumalan valtakunnan kasvusta nuorten avulla. Annetaan heille mahdollisuus
kokea Jumalan rakkautta ja vastata siihen heille ominaisella tavalla.
Vähäiset resurssit ovat yhteinen huoli: – Monessa territoriossa työntekijöiden vähyys on haaste. Tarvitsemme nuorisojohtajia, jotka voisivat tavata, tukea ja rohkaista nuoria mukaan. Olemme työssämme painottaneet, ettei lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden tarvitse itse tehdä kaikkea, vaan olla läsnä ja tarjota tila, jossa nuoret voivat olla yhdessä, kasvaa ja kukoistaa.
Tulevaisuus näyttää kuitenkin lupaavalta: – Suorastaan innostavalta! Kat riemuitsee. – Näemme nuorissa hengen nälkää ja avoimuutta uskoon. He, jotka tuntevat jo Herran, haluavat syventyä uskossaan. Näen, että nuorilla on kykyä ja valmiutta ottaa osaa Pelastusarmeijan työhön ja missioon. Niin kauan kuin annamme heille tämän mahdollisuuden, uskon tulevaisuuden tarjoavan kiehtovia mahdollisuuksia. He tulevat muokkaamaan Armeijan tulevaisuutta.
Kiitän ystävällisiä kapteeneita haastatteluhetkestä kesken aamiaisen. Verkostotapahtuma on tiivis, ja aamiaisen ja aamuhartauden jälkeen on luvassa koulutushetki ja iltapäivällä ekskursio Helsinkiin sekä Nummelan lomakodille. Aamupäivän koulutuksen aihe on mielenkiintoinen: ”Lapsuuden digitaalinen uudelleenkytkentä” . Lue tästä lisää seuraavalla aukeamalla.
Jonny haluaa kiittää lopuksi vielä isäntiä: – Kiitos vieraanvaraisuudesta, jota olemme saaneet kohdata täällä Suomessa. Tämä ympäristö on upea – ja uskomatonta, että tämä on näin lähellä Helsinkiä! Eilen saimme kokea ensi kerran suomalaisen saunan, Jonny naurahtaa. – Se, jos mikä lisäsi yhteisöllisyyttä.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Lapsuuden digitaaLinen uudelLeenkyTkenTä
Yhdessä Euroopan lapsi- ja nuorisosihteerien verkostotapaamisen koulutuksista puhuttiin
mielenkiintoisesta aiheesta: lapsista ja nuorista digitalisaation aikakautena. Verkossa: pinnalla vai hukkuen?
Lapsuuden digitaalinen uudelleenkytkentä -koulutus pohjautui kirjailija Jonathan Haidtin kirjasta Ahdistunut sukupolvi (Terra Cognita 2024) nousseisiin havaintoihin. Haidt on havainnut linkin nuorten sosiaalisen median käytön ja kasvavien mielenterveysongelmien välillä. Koulutuksen veti Lee Ball, Pelastusarmeijan Iso-Britannian ja Irlannin territorion addiktiotyön johtaja.
– Toteutan työssäni psykososiaalista koulutusta. Pohdimme, miten voisimme auttaa nuoria ajoissa, ennen kuin he joutuisivat addiktio- ja kodittomuuspalveluiden pariin. Addiktiot eivät koske vain päihteitä, vaan myös esimerkiksi liiallista älylaitteiden ja sosiaalisen median käyttöä.
– Liiallinen älylaitteiden ja sosiaalisen median käyttö on maailmanlaajuinen ongelma. Sosiaalinen media alkaa vaikuttaa käsitykseemme ihmissuhteista, ja tämä koskee myös aikuisia, ei vain nuoria.
Diginatiivit nuoret
Nuorimmat sukupolvet Z ja Alfa (90-luvun lopulla ja sen jälkeen syntyneet) ovat kasvaneet tottuneina digitaaliseen ympäristöön; esimerkiksi Isossa-Britanniassa 95 prosenttia 12–15-vuotiasta omistaa älylaitteen1. Koulutuksen tavoitteena oli ymmärtää digitaalisen ympäristön rooli nuorten elämässä, tutkia sosiaalisen median positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia sekä pohtia strategioita sen tasapainoiseen ja tietoiseen käyttöön.
Digitaalisissa ympäristöissä on paljon hyvääkin; parhaimmillaan se edistää oppimista, yhteisöllisyyttä ja tarjoaa terapeuttisia työkaluja.
– Nuoret ovat sosiaalisesti valveutuneita ja käyttävät sosiaalista mediaa aktivismiin, ystävyyssuhteiden luontiin ja vaikuttamiseen, mutta samalla se aiheuttaa myös nuorille stressiä ja ahdistusta, esimerkiksi epärealistisia ulkonäköpaineita. 59 prosenttia teini-ikäisistä on kokenut somessa tuomitsemista tai ulkopuolisuutta 2. IsoBritannian kansallisen terveydenhuollon tutkimuksesta käy puolestaan ilmi, että joka kuudes 5–16-vuotias kärsii mielenterveyden ongelmista3. Tästä syystä medianlukutaidon opettaminen ja mielenterveyspalveluiden tarjoaminen on tärkeää, Lee toteaa.
Yleisimpiä liiallisesta digilaitteiden käytöstä seuraavia harmeja ovat sosiaalisten kohtaamisten vajaus, univaje, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja pirstoutuminen sekä addiktiot.
– Sosiaalisen median alustat on luotu tuottamaan dopamiinia ja koukuttamaan henkilöt alustan käyttöön. Välitön palkitseminen jättää meihin muistijäljen, jonka puoleen käännymme tarvitessamme piristystä, Lee selventää koukuttumisen mekaniikkaa.
Verkon syvään päätyyn
Digiympäristöön valitettavasti kuuluu myös tummempia sävyjä, kuten lasten seksuaalista häirintää ja itsetuhoisuutta. Lee avaa brittiläistä tutkimusta, josta käy ilmi, että vuonna 2023 Iso-Britanniassa raportoitiin 6350 grooming-ilmoitusta. Kasvua edelliseen vuoteen oli 33 prosenttia4
Varhaisteineistä myös noin puolet5 on törmännyt pornografiseen materiaaliin netissä:
Päivän aihe sai aikaan puhetta ja pohdintaa nuorisotyön vastuunkantajien keskuudessa.
– Se vaikuttaa nuorten ajatuksiin ihmissuhteista, myöntymyksestä ja intiimistä kanssakäymisestä. Se hämärtää ajatuksia rajoista, etäännyttää tunnetasolla ja heikentää itsetuntoa. Kuinka voimme opettaa nuoria terveistä ihmissuhteista?
Lee esittää kysymyksen kuuntelijoille. Huolestuttavaa on myös itsetuhoisen materiaalin kohtaaminen. Neljännes nuorista6 on kohdannut materiaalia, jossa kannustetaan itsesatutukseen tai itsemurhiin. Britanniassa on havaittu, että 15 prosentissa nuorten ja nuorten aikuisten itsemurhista on suora linkki sosiaalisessa mediassa tapahtuneeseen kiusaamiseen7. Myös vaaralliset viraalihaasteet ovat pahimmillaan aiheuttaneet kuolemantapauksia.
Mitä voimme tehdä?
On muutamia asioita, joilla voimme auttaa nuoria oikeanlaisen digitaalisen tasapainon saavuttamiseen:
• Opeta ja kommunikoi
• Aseta rajat
• Ehdota tosimaailman aktiviteetteja
• Mallinna tervettä käyttäytymistä
• Opeta mediakriittisyyttä
– Vanhemmat, älkää kuitenkaan ruoskiko itseänne! Emme osaa aina tehdä asioita oikein, mutta pääasia on, että yritämme parhaamme, Lee muistuttaa.
Hengellisyyden pohdintaa
Koulutuksessa Lee kertoi myös siitä positiivisesta asiasta, että hengellisyys vähentää altistumista nettimaailman mahdollisille vahingollisille seurauksille. Hengellisyys tarjoaa kehyksen tunteelle, että elämää on olemassa myös ruudun ulkopuolella. Tätä ja muita esityksen mieleen nostamia kysymyksiä pienryhmät kävivät läpi koulutuksen toisella puoliskolla.
Keskusteluissa esiin noussutta:
– Hienoa, ettei nostettu pelkästään negatiivisia asioita esiin, koska digitaalisessa ympäristössä on paljon positiivisiakin puolia. Haaste on tasapainon löytämisessä.
– Olemme pohtineet digitaalittomuutta osastossamme, muttemme kokeneet sitä toimivaksi, koska silloin emme tavoita nuoria. Jos olemme enemmän läsnä verkossa, nuorten sosiaalisen median algoritmeihin tulisi enemmän positiivista materiaalia.
– Paras keino on ollut lisätä tietoisuutta. Nuoret ovat fiksuja ja pohtivat asioita.
– On hyvä keskustella nuorten kanssa. Asiat toimivat, kun he saavat tunteen, että heitä on kuultu ja saavat olla mukana päättämässä.
– Aloitetaan terveellisiä trendejä!
Toni Kaarttinen
Kuvat: Freepik & Toni Kaarttinen
1 Ofcom: Children and Parents: Media Use and Attitudes Report 2022
2 2023 Pew Research
3 NHS Digital: Mental Health of Children and Young People in England 2022
4 The NSPCC report
5 The Journal of Adolescent Health
6 Ofcom 2023
7 The Samaritans Verkostotapaamisen keskiössä olivat nuoret ja lapset. Viime vuoden suurin nuorten tapahtuma oli EYE2025 nuorisokonferenssi. Viikon aikana sille ideioitiin jatkoa.
Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN) on maassamme toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöelin. Siihen kuuluu 11 jäsentä, viisi tarkkailijajäsentä ja 27 kumppanuusjärjestöä.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Laura Häkli kuvaa SEN:n missiota:
– Tehtävämme on edistää kristittyjen yhteyttä. Koko työ pohjaa Jeesuksen jäähyväisrukoukseen, jossa hän rukoilee, että hänen seuraajansa maan päällä olisivat yhtä. Jeesus on Jumalan poika, ja me heijastamme hänen rakkauttaan. Se on erittäin tärkeä tehtävä tässä ajassa, jossa kirkot ja kristityt ovat entistä hajautuneempia. Haluamme tarjota vaihtoehtoa siihen, miten maailma voi toimia muutoinkin kuin kiistellen, riidellen ja kilpaillen. Kuulin kerran vietnamilaiselta katoliselta papilta, miten paikalliset kutsuivat kristinuskoa sen ollessa heille vielä uusi asia rakkauden uskonnoksi
He näkivät, että kristityt rakastavat toisiaan ja lähimmäisiään. Se oli todella kaunis ajatus. Osaammeko me nykypäivän kristityt heijastaa tätä rakkautta?
Suomen Ekumeeninen Neuvosto on sekä keskustelufoorumi, toimeenpaneva järjestö että asiantuntijaelin. SEN järjestää esimerkiksi koulutuksia ja seminaareja sekä toimii apuna jäsenille ja kumppaneille asiantuntijana ja kontaktien mahdollistajana. SEN:n toiminta tapahtuu pääasiallisesti jaostojen kautta, joihin Neuvoston jäsenillä, tarkkailijoilla ja kumppanuusjärjestöillä on mahdollisuus nimetä edustajansa. Jaostoja on seitsemän: Kasvatusasioiden jaosto, Nuorisojaosto, Paikallisekumenian jaosto, Teologisen ja opillisen keskustelun jaosto, Yhteiskunnallisten kysymysten jaosto, Yhdenvertaisuusjaosto sekä ruotsinkielinen Sektionen för finlandssvensk ekumenik. Jaostotoiminta antaa jäsenistölle mahdollisuuden luoda verkostoja ja jakaa osaamistaan yli kirkkokuntarajojen.
– Nämä ovat niitä yhteistyön alustoja, joissa kirkot ja kristityt voivat kohdata ja keskustella niin vaikeista kuin yhdistävistäkin aiheista. Tässä ajassa keskustelu on jyrkkää ja polarisoitunutta, joten neutraaleille keskustelualustoille on paikkansa. Tämän lisäksi haluamme käydä dialogia myös muiden uskontojen edustajien kanssa rakentaaksemme rauhaa ja yhteyttä, Laura tiivistää.
SEN tekee julkilausumia, on mukana järjestämässä ekumeenisia jumalanpalveluksia ja tekee yhteistyötä erilaisten tapahtumien järjestämisessä. SEN järjestää myös ekumeenista koulutusta nuorille.
– Seurakunnissa tehdään paljon käytännön ekumeniaa, kuten ruokajakelua tai yhteisiä rukoushetkiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on, miten nopeasti Ukrainan sodan alettua kirkot tekivät hienoa ekumeenista yhteistyötä ukrainalaispakolaisten vastaanottamisessa. Meitä on SEN:n toimistolla vain kolme ihmistä, joten emme pysty tekemään paljoa itse,
Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Laura Häkli lapsuudenkirkkonsa edustalla Forssassa.
Yhtenäisyyden, sovinnon ja rauhan asialla
Suomen Ekumeeninen Neuvosto sai viime syyskuussa uuden pääsihteerin, kun Laura Häkli valittiin tehtävään seuraavalle viisivuotiskaudelle. Laura on toteuttanut talkoopäiviä, jolloin hän on käynyt tutustumassa ja osallistumassa työyhteisöihin eri jäsenkirkoissa, myös Pelastusarmeijassa. Talkoopäivien yhteydessä meillä oli mahdollisuus istua keskustelemaan ekumeniasta, Lauran uudesta tehtävästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista kirkkojen yhtenäisyyden edistämiseksi.
mutta pystymme toimimaan tukena. Seurakunnissa on satoja vapaaehtoisia, joiden kautta ekumenia tulee todelliseksi ja konkreettiseksi. Olemme todella kiitollisia, että näin moni on mukana.
Vuosittaiset
tärkeät kampanjat
Suomen Ekumeenisen Neuvoston vuotta täydentävät yhteiset ekumeeniset tapahtumat. SEN koordinoi tapahtumia ja tuottaa materiaaleja, jotka jäsenistö saa käytettäväksi järjestämiinsä tapahtumiin. Tammikuussa vietetään kristittyjen ykseyden rukouspäivää ja -viikkoa. Tämän vuoden teemana oli ”Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo” . Kirkon maailmanneuvosto, ekumeeninen kattojärjestö, tuottaa vuosittain tähän materiaalin. Tänä vuonna materiaali tuli Armenian kirkosta.
– Rukouspäivä 18.1. sattuu olemaan myös nimipäiväni, mikä tuntui oikein sopivalta, Laura naurahtaa sydämellisesti ja jatkaa: – Rukouspäivänä rohkaisemme kaikkia jäsenkirkkoja vierailemaan toistensa tilaisuuksissa ja rukoilemaan yhdessä.
Rukouspäivän perinteisiin kuuluu myös Tasavallan presidentin allekirjoittama rukouspäiväjulistus. Julistus luetaan kirkoissa. Tämän vuoden julistus on luettavissa verkossa: ekumenia.fi/aineistot/ rukouspaivajulistus-2026.
– 400 vuotta ovat Suomen hallitsijat allekirjoittaneet rukouspäivän julistuksen. Se on upea perinne, joka osoittaa, että presidentti ja valtiovalta pitävät ekumeniaa tärkeänä ja haluavat korostaa rauhaa ja yhteistyötä kirkkojen välillä.
Tämän vuoden julistuksessa korostetaan yhteisöllisyyttä: – Elämme individualistista aikaa ja korostamme yksilön valinnanvapautta. Sen kääntöpuolena syntyy yksinäisyyttä, neuvottomuutta ja ahdistuneisuutta. Ihmiset kokevat olevansa yksin. Kirkot ja seurakunnat ovat tärkeitä toimijoita siinä, että voi kokea kuuluvuuden ja osallisuuden tunteita.
Syksyllä puolestaan vietetään ekumeenista vastuuviikkoa.
– Se on koko kristikunnan yhteinen teemaviikko, jossa korostetaan lähimmäisenrakkautta. Se palautuu Jeesuksen rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken, ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi”. Lähimmäisenrakkaus voi olla monenlaisia tekoja. Tänä syksynä vastuuviikkoa vietetään teemalla Näe ihminen.
Vuosittain SEN jakaa myös Vuoden ekumeeninen teko -palkinnon, joka voidaan myöntää tapahtumalle, hankkeelle tai idealle. Sen voi saada niin yksittäinen henkilö, ryhmä, seurakunta kuin seurakunnat yhdessäkin. Vuoden 2025 palkinnon sai Oulun ekumenia, kirkko-
jen ja kristillisten yhteisöjen ainutlaatuinen yhteistyö. Se näkyy esimerkiksi säännöllisinä yhteisinä jumalanpalveluksina ja rukoushetkinä, yhteisenä työnä vähävaraisten hyväksi ja kristillisten yhteisöjen hyvinä suhteina.
Johdatus tehtävään
Laura Häkli aloitti Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerinä syyskuussa. Hän paljastaa, että johdatuksella oli sormensa pelissä.
– Olin ollut yleiskokousedustajana useita vuosia, ja tiesin sitä kautta, että SEN:n pääsihteeri on jäämässä eläkkeelle. Tammikuisena aamuna pohdin miehelleni aamupalapöydässä, että se olisi todella kiinnostava tehtävä. Vuosi oli aluillaan, niin en ajatellut asian olevan vielä ajankohtainen. Puoliltapäivin mieheni huomasi, että haku oli jo auki. Se olisi mennyt minulta ihan ohi, ellei näitä keskusteluja olisi käyty. Se tuntui johdatukselta, Laura kertoo hymyillen.
– Olin skeptinen valintani suhteen, sillä tähän tehtävään on valittu usein teologian tohtoreita ja muita ansioituneita ihmisiä. Pääsin kuitenkin niiden kolmen parhaan joukkoon, jotka esiteltiin SEN:n hallitukselle. Hallitus teki päätöksen ja esitti valinnan yleiskokoukselle, joka puolestaan vahvisti valinnan. Valintani tuntui tosi yllättävältä ja ihmeelliseltä! 8
Talkoopäivillä Pelastusarmeijassa Laura pääsi heti työmme syvään päätyyn: yksinäisten joulujuhlaan ja joulupatavahdiksi. Lauran kokemuksesta voit lukea hänen blogistaan: seurakuntalainen.fi/blogit/eka-kerta-joulupatavahtina.
8
– Minulle soitettiin kesken työpäivän ja pyydettiin tulemaan kokouspaikalle. Kun astuin sisälle saliin, kaikki alkoivat taputtaa. Se oli todella elokuvallinen hetki! Tulen muistamaan aina, miten lämpimästi minut otettiin vastaan.
– Tämä tehtävä on minulle sydämen asia, tahdon olla mukana rakentamassa sovintoa ja rauhaa – en riitelyä ja erojen etsimistä.
Vaikuttava tausta
Tehdään hetkeksi aikahyppy menneisyyteen. Laura syntyi vuonna 1976 Forssassa – eli tammikuussa hän täytti viisikymmentä.
– Tultuani ylioppilaaksi muutin Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia.
Koko opiskeluajan tein jo toimittajan töitä siinä ohella. Vuonna 2001 valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Opiskeluaikana opiskelin muun muassa Tukholmassa ja Santiago de Compostelassa. Espanjaan jäin opiskelemaan vaihdon jälkeen vähän pidemmäksikin aikaa.
Seuraavat 15 vuotta Laura teki töitä toimittajana eri medioissa, kuten Helsingin Sanomissa ja Vihreässä Langassa. Tämän jälkeen hän siirtyi Sitraan asiantuntijatehtäviin ja sieltä kehitysyhteistyön kattojärjestöön Kepaan (nykyiseen Fingoon) viestinnän ja vaikuttamisen johtajaksi. Ennen nykyistä virkaansa hän toimi kuusi vuotta Lähetysseurassa vaikuttamistoiminnan, viestinnän ja kustannustoiminnan johtajana.
– Lähetysseura oli minulle ensimmäinen kirkollinen työpaikka, sitä ennen olen ollut ihan riviseurakuntalainen evankelisluterilaisessa kirkossa. Olen kokenut uskon asiat aina läheisiksi ja olen nuoresta asti ollut seurakunnan toiminnassa mukana. Rakkaus ekumeniaan tuli kotoa, sillä perheemme asenne oli, että me kristityt olemme kaikki samaa porukkaa. Minulla on ystäviä lukuisista kirkkokunnista. Se on ollut minulle aina luontainen tapa olla kristitty. Arvostan erilaisia perinteitä ja pidän niitä rikkautena. Usko on Lauralle jokapäiväinen turva.
– Se on tieto siitä, etten ole koskaan yksin. Iankaikkisuus on minulle myös tärkeää. Olen menettänyt monia lähimmäisiäni. Olin vain 15-vuotias, kun äitini kuoli. Olen ollut kahdeksan läheisen hautajaisissa, mikä on tämän ikäiselle paljon. Siksi minulle on tärkeää ajatus, että voin kohdata heidät jälleen taivaassa, iankaikkisessa ilossa. Tässä ei ole kaikki, vaan meitä odottaa parempi maailma.
Oman näköinen tehtävä
Laura Häklin edeltäjänä Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerin tehtävässä toimi Mayvor Wärn-Rancken Laura sai häneltä hyvää perehdytystä. – Hän perehdytti minut hienosti täyttämään näitä suuria saappaita, Laura kertoo hymyillen ja jatkaa: – Olen tavannut muitakin edeltäjiäni. Heiltä kaikilta olen saanut omaa näkökulmaa tähän. Tämä onkin tehtävä, jonka jokainen pääsihteeri tekee omalla tavallaan. Toivon, että voimme satsata kirkkojen yhteisen äänen kuulumiseen yhteiskunnassa –kehittäen viestintää ja tehden ekumeenista yhteistyötä tunnetuksi. Ekumeeninen koulutus on myös tärkeää. Nykyisin tarjoamme koulutusta nuorille, mutta haluaisimme laajentaa sitä myös muille ikäryhmille. Julkaisutoimintaa on myös elvytetty. Lopuksi polarisaation vähentäminen on tärkeä teema – meidän tulee tehdä tekoja, jotka vähentävät vastakkainasettelua.
Alussa kerroimme Lauran kehittämistä talkoopäivistä, jolloin hän käy tutustumassa jäsenkirkkojen työyhteisöihin osallistuen käytännön työn tekemiseen ja jakaen myös laajaa viestintäosaamistaan.
– Ekumeniaa ei tehdä yksin. Olen suhtautunut tähän tehtävään nöyrästi, enkä kuvittele itsestäni liikoja. Olen opiskelijana tässä ja haluan kuulla, mitkä ovat eri kirkkojen haasteet ja mahdollisuudet.
Laura pitää huolta hengellisestä hyvinvoinnistaan: – Käyn säännöllisesti messussa. Kristilliset podcastit ovat minulle myös todella tärkeitä. Olen erityisesti tykästynyt sellaiseen podcastiin kuin ”Bible in the year”. Sen avulla voin kuunnella raamatunkohdan, sen selityksen ja rukouksen vaikka pyörämatkalla tai koiralenkillä. Kiireiselle ja mukavuutta arvostavalle ihmiselle tämä on hyvin kätevää, Laura naurahtaa.
Kenties voin tuoda jotain uutta näkökulmaa ja kokonaisnäkemystä, kun olen työskennellyt yhteiskunnan monilla eri sektoreilla. Minulla on tunne, että nämä talkoopäivät ovat tilanne, jossa molemmat tahot voittavat. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa yhteistyötä, kun tunnemme toisemme paremmin. Olen myös hyvin sosiaalinen, ja on ihana tutustua toisiin työyhteisöihin, Laura lisää sydämellisesti.
Pelastusarmeija oli Lauralle hiukan tuttu entuudestaan:
– Perheellemme Joulupata-keräys oli tärkeä perinne. Äitini oli tarkka siitä, että osallistutaan. Hänestä henki kunnioitus Pelastusarmeijan tekemää työtä kohtaan. Muistan myös, miten univormut herättivät kiinnostusta ja kunnioitusta. Jeesuksen sotilaita jakamassa soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Se on hieno näkemys, että tartutaan toimeen, eikä vaan puhuta. Kohdataan lähimmäisessä Kristus ja pyritään tekemään asioita rakkaudesta käsin. Siitä olen tosi vaikuttunut edelleen.
Pelastusarmeijassa Laura teki työvierailun joulupataviikolla. Eli hän pääsi suoraan syvään päätyyn!
– Keräyksen taustatyön valtava määrä yllätti, Laura nyökkää. – Tämä on valtava operaatio, joka näkyy kautta Suomen. Erityisesti mieleeni jäi puhelu, jonka sain soittaa vapaaehtoiselle eläkeläiselle patavuoroista. Se tuntui niin ihanalta –hänestä aisti sen ilon ja innon mahdollisuudesta olla mukana tekemässä hyvää. Vapaaehtoisten kanssa toimiminen on todella hieno juttu. Kun ihmiset haluavat antaa aikaansa ja taitojaan, siitä tulee valtavan hyvä mieli.
Pääsiäinen – yhteinen juhla
Luet juuri pääsiäislehteä, joten lopuksi Lauralta on kysyttävä tämän juhlan merkityksestä hänelle.
– Se on ollut minulle aina tärkeä juhla. Lapsena etsimme piilotettuja pää -
siäismunia, kasvatimme rairuohoa ja kävimme kirkossa. Myöhäisillalla katsoimme ortodoksisen pääsiäisyön liturgiaa Uspenskin katedraalista. Tässäkin nousi esiin yhteisten kristillisten perinteiden kunnioittaminen ja mukana eläminen. Espanjassa asuessani viehätyin katolisesta perinteestä, miten se otti koko kylä- tai kaupunkiyhteisön mukaansa. Koko hiljaisen viikon ajan oli pääsiäiskulkueita, joihin sadat osallistuivat ja tuhannet seurasivat. Kaipaisinkin sitä, että pääsiäinen valtaisi Suomessa enemmän tilaa tavalla, jolla tuntisimme sen kaikilla aisteilla.
Pari viimeisintä pääsiäistä Laura on viettänyt perheineen ystäväperheen kanssa Lapissa tai Virossa. Tapoihin on kuu-
lunut osallistua paikalliseen pääsiäisyön messuun.
Laura nauttii siitä, miten pääsiäinen on koko kristikunnan juhla: – Suurin osa maailmaa pysähtyy pääsiäisen tapahtumien äärelle. Se on ihmeellistä.
Kiitän Lauraa haastattelusta, ja hän puolestaan kiittää mielenkiintoisista ja mieleenpainuvista talkoopäivistä: – Kiitos, että sain tutustua Pelastusarmeijaan ja sen tekemään työhön. Näiden päivien aikana ymmärrys ja arvostus on entisestään syventynyt. Toivotan teille ja lukijoille oikein hyvää, siunattua pääsiäistä!
Toni Kaarttinen
Kuvat: Sirpa Ryyppö & Toni Kaarttinen
pääsiäisperinTeet suomessa
Pääsiäisen aikaa rikastuttavat lukuisat perinteet.
Pääsiäistä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Suomen kielen sana pääsiäinen on kirjakielemme isän Mikael Agricolan keksimä uudissana, joka tarkoittaa paastosta ”pääsemistä” eli 40 päivän paaston päättymistä. Se tarkoittaa myös ylösnousemuksen kautta pääsyä kuolemasta elämään, kristikunnan pääsyä synneistä ja maallisemmin pääsyä talvesta kevääseen.
Virvon varvon
Virpominen on suomalainen perinne, jossa lapset käyvät koristeltujen pajunkissavitsojen kanssa toivottamassa onnea ja terveyttä. Vastalahjaksi lapset saavat pienen palkkion. Virpominen tapahtuu yleensä palmusunnuntaina, mutta Pohjanmaalla
ja ruotsinkielisellä rannikkoseuduilla lankalauantaina.
Virvontaa on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Suomessa virvonta oli alun perin Raja-Karjalan ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä palmusunnuntain siunaava perinne, joka on yhä voimissaan. Esimerkiksi Uuden Valamon luostarissa koristellut pajunoksat siunataan palmusunnuntain juhlavigiliassa. Myöhemmin lapset virpovat oksilla ensin omat kumminsa, sitten muut sukulaiset ja naapurit. Ortodokseilla on tapana säilyttää pajunoksia kotona ikoninurkkauksessa helatorstaihin asti.
Virvontaperinteen laajetessa Suomessa ortodoksisten seutujen ulkopuolelle sii-
hen liittyi kansanperinteestä noussut tapa pukeutua pääsiäisnoidiksi, mitä kristillisessä perinteessä on pidetty ristiriitaisena. Virpojat toivovat hyvää, mutta noidat tunnetaan pahuuden edustajina. Tämä on esimerkki siitä, mitä tapahtuu uusien perinteiden syntyessä, jos tavan alkuperäistä ajatusta ei ole ymmärretty.
Virvontaan kuuluu virvontaloru. Monien tuntema on ” Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” Loruja on ollut aikojen saatossa monenlaisia, kuten pohjalainen: ”Vihtoo, vahtoo, varpuu, isännällen hyvät vuaret, emännällen hyvät lammasonnet, tyttärillen pitkät pellavat” tai viipurilainen: ”Virvottelen viisahasti, taputtelen taitavasti, punasen pullan eis-
tä, voimuru lehmästä, muna kanasta.” Loruilla voi olla myös selkeästi hengellisempi sanoma, kuten Joensuusta peräisin oleva: ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon!”
Ylösnousemuksen pääsiäismuna Pääsiäismuna on ylösnousemuksen ja uuden elämän vertauskuva. Kuoriutuvan kananpojan voidaan ajatella kuvaavan haudasta nousevaa Kristusta ja munan kovan kuoren symboloivan Jeesuksen suljettua hautaa, josta elämä murtautui ulos. Antaessaan toisilleen pääsiäismunia kristityt todistivat uskostaan ylösnousemukseen. Pääsiäismunien värjäys on osa pääsiäiskulttuuriamme. Monella perheellä on tapana pääsiäisen aikaan kokoontua yhteen värjäämään munia esimerkiksi vesivärein tai sipulinkuorivedessä keittämällä.
Monilla paikkakunnilla, kuten Helsingissä ja Turussa, järjestetään lapsille pääsiäismunajahteja, joissa lapset pääsevät etsimään ja löytämään piilotettuja suklaamunia. Yhdeksi suosituksi tapahtumaksi on noussut satoja lapsia vanhempineen paikalle houkutteleva Raaseporin Billnäsin ruukkikylässä järjestettävä maksuton pääsiäismunajahti. Tunnin aikana lapsilla on vanhempiensa kanssa mahdollisuus etsiä satoja suklaamunia sekä kultaisia lippuja, joilla voittaa jättisuklaamunan.
Sielunvihollisen karkottava kokko
Pääsiäiskokko on yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa lähinnä Pohjanmaalla. Pääsiäiskokot eli valkiat vakiintuivat alueelle todennäköisesti 1600-luvulla saksalaisporvarien tuomana perinteenä.
Kokkojen poltto perustuu kansanuskomukseen, jonka mukaan päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään ja pahat henget saivat riehua vapaasti maailmassa ihmisiä vahingoittaen. Kokon ajateltiin symbolisesti tuovan valoa ja turvaa sielunvihollista vastaan. Tuli symboloi myös alkua ja loppua. Siinä näennäisesti tuhoutuu jotain, joka ei kuitenkaan häviä, vaan muuntuu toiseksi. Kuolema ja ylösnousemus kuuluvat yhteen.
Tulia on poltettu myös juhlan merkiksi. Vuodesta 1982 lähtien myös Helsingin Seurasaaressa on joka vuosi pääsiäislauantaina sytytetty kokko.
Via Crucis -pääsiäisnäytelmä Helsingissä kerää aina tuhansittain katsojia.
Kuva: Jani Laukkanen
Pääsiäisen herkut
Tunnetuin suomalainen pääsiäisherkkumme on mämmi. Sen historia alkaa 1100-luvun Lounais-Suomesta. Ensimmäiset kirjalliset tiedot mämmistä pääsiäistraditiona löytyvät Turun akatemian teologian professorin Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 kirjoittamasta väitöskirjasta Aboa Vetus et Nova. Hän kertoo varsinaissuomalaisten valmistamasta puurosta, joka on mustaa ja makeaa. Mämmi levisi Lounais-Suomen ulkopuolelle vasta 1900-luvulla ruuan teollisen valmistamisen myötä. Nykyään harva suomalainen voisi kuvitella pääsiäistä ilman mämmiä.
Idästä puolestaan saapui toinen pääsiäisherkkumme pasha. Se on saanut nimensä heprean pääsiäistä merkitsevästä sanasta pesah. Pashan makeus viittaa happamattomaan ja sitä kautta synneistä vapautumiseen. Alkujaan pashaan käytettiin paaston aikana käyttämättä jääneitä maitotuotteita. Muottiin on yleensä kaiverrettu kirjaimet XB, jotka tarkoittavat ”Kristus on ylösnoussut”. Ortodokseilla on perinteenä viedä pasha pääsiäisyönä kirkkoon siunattavaksi.
Keskellä liljain
Koska pääsiäisen tienoilla luonto alkaa herätä, ovat ruoho, kukat ja kasvit vahvas-
ti esillä pääsiäisen symboliikassa. Nopeasti kasvava rairuoho ja narsissit symboloivat uutta kasvua eli ylösnousemusta. Pääsiäislilja on puolestaan puhtauden ja viattomuuden vertauskuva, ja kukan kolme terälehteä symboloivat pyhää kolminaisuutta.
Ristin tiellä
Pääsiäisnäytelmällä tarkoitetaan pääsiäisen aikaan esitettyä Kristuksen kärsimystarinaan liittyvää näytelmää, joka esitetään useimmiten vaelluksen muodossa, jossa kulkue pysähtyy eri kohtauksiin. Suomessa tunnetuimmat Ristin tie -näytelmät ovat Helsingissä esitettävä Via Crucis ja Kärsimystie-näytelmä Lahdessa. Helsingissä Via Crucis kerää vuosittain toistakymmentä tuhatta katsojaa seuraamaan Jeesuksen viimeisien päivien tarinaa. Tänä vuonna myös kulttuuripääkaupunki Oulu tuottaa monitaiteellisen Via Crucis -katunäytelmän pitkänäperjantaina. Siunattua, perinteistä pääsiäistä!
Toni Kaarttinen
Lähteet: Sotahuuto 03/2024, Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat (Kirjapaja, 2000), Valamo, Wiki.aineetonperintokulttuuri.fi, SKS Tietävä
vieraskynä
Ystävämme muista kirkkokunnista pohtivat lehtemme teemoja
tai muita ajankohtaisia aiheita
uskon lahja saa meidät liikkeeLle
Kokoonnuimme kerran vanhalla kuoroystävien porukalla muistelemaan vuosikymmeniä aiemmin tehtyä yhteistä kilpailureissua. Yhden mielestä matkan kohokohta oli ollut tunnetun suomalaisen säveltäjän teoksen esittäminen. Toisten mielestä kyseinen kappale ei sillä kertaa kuulunut kuoron ohjelmistoon lainkaan.
Keskustelun edetessä eriäviä näkemyksiä alkoi nousta esiin myös siitä, kuinka kauan reissu oli kestänyt ja keitä kaikkia matkalla oli ollut mukana. Lopulta totesimme muistavamme tapahtumat ja niiden yksityiskohdat hieman eri tavoin. Yhteistä meille kuitenkin oli, että matka oli ollut kaikille merkityksellinen ja suorastaan ikimuistoinen.
Myös Jeesuksen ensimmäiset seuraajat, jotka eivät suinkaan taltioineet, kuvanneet, somettaneet eivätkä kirjoittaneet käänteentekeviä pääsiäisen tapahtumia heti ylös, muistelivat kukin tapahtumien yksityiskohtia myöhemmin hieman eri tavoin ja itselleen merkityksellisimpiä asioita painottaen.
Tämän varhaisen, ensin suullisen ja sitten vasta kirjallisen kristillisen perimätiedon siirtymisen tuloksena meillä on tänään käsissämme neljä erilaista evankeliumikertomusta ensimmäisestä kristillisestä pääsiäisestä.
Yhteistä Raamatun pääsiäiskertomuksille kuitenkin on, että ne kuvaavat käänteentekeviä tapahtumia. Jokin opetuslasten ja muiden Jeesuksen lähimpien seuraajien elämässä muuttui radikaalisti ja pysyvästi sen seurauksena, mitä he pääsiäisenä ja sen jälkeen kokivat.
Kaikki, mikä pääsiäisviikon aikana tapahtui, ylitti opetuslasten ja muiden Jee-
susta seuranneiden oletukset ja odotukset. Vielä palmusunnuntaina Jeesusta kohdeltiin kuin hartaasti odotettua kuningasta – vain muutamaa päivää myöhemmin hänet jo pidätettiin väkivaltaisesti ja hän sai kuolemantuomion.
Ei siis ihme, että opetuslasten ja Jeesuksen muun lähipiirin kerrottiin pitkäperjantain jälkeen piileskelevän lukittujen ovien takana, sillä jokainen pelkäsi myös oman henkensä puolesta. Kaikki, minkä varaan he olivat viimeisten vuosien ajan laskeneet elämänsä, vaikutti hetkessä rauenneen tyhjiin. Oliko missään enää mitään mieltä? Vasta vähitellen ja pidemmän ajan kuluessa opetuslapset olivat yhdessä vakuuttuneita siitä, minkä me nyt tunnemme heidän todistuksenaan.
Miten ylösnousemiseen uskominen on mahdollista meille, jotka voimme vain lukea näitä todistuksia vuosituhansien takaa emmekä voi itse käydä tyhjällä haudalla tai saada nähtäväksemme muita aikalaistodisteita? Kohtaamme kysymyksen uskon salaisuudesta ja siitä, miten usko Jumalaan voi ylipäätään saada alkunsa. Usko syntyy meissä Pyhän Hengen työn seurauksena. Jeesus lupasikin omilleen: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” (Joh. 15:26)
Kohdallamme lienee kuten ensimmäisten opetuslasten: vahvin todiste uskostamme ja uskon varaan heittäytymisestä on, että se saa meidät toimimaan toisin kuin luonnostamme muutoin ehkä tekisimme. Elämme rohkeammin ja epäitsekkäämmin, Jumalan valtakunnan todellisuutta osin jo todeksi eläen ja sanomamme kanssa liikkeelle lähtien.
Herttoniemen evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori
Minnamari Helaseppä
yHteinen suunta
Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia.
Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva Kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan.
Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan.
kompassitiimi suunnisTi kotkassa
Pelastusarmeijan Kotkan, Kouvolan ja Porvoon osastojen yhteinen kompassitiimi otti tehtäväkseen toteuttaa ulospäin suuntautuvaa hengellistä työtä vahvistaen näin Pelastusarmeijan positiivista läsnäoloa ja vaikuttavuutta paikallisessa yhteisössä. Kompassitiimi tavoitti uusia ihmisiä yhteisessä, onnistuneessa evankeliointitapahtumassa.
Meillä oli Kotkan osastossa yhdessä Kouvolan ja Porvoon osastojen yhteisen kompassitiimimme kanssa suuri ilo saada järjestää 23.10. evankeliointitapahtuma. Sateesta ja koleasta ilmasta huolimatta saimme pitää iloisen ulkoilmatilaisuuden Kotkan torin esiintymislavalla. Paikalla olivat Porvoon osastosta kapteeni Kimmo Nordblom, Eevi Kelpo sekä pelastussotilas Roope Svart, joka soitti tilaisuudessa kitaraa. Kouvolasta olivat saapuneet osaston johtaja, kersantti Ismo Leino ja tervetulokersantti Aki Fält bongorumpuineen. Kotkasta paikalla olimme me: Kotkan osaston johtajat, upseerit Annamari ja Fernando Der Agopian sekä pelastussotilas Petra Ahvenainen Haastavasta säästä huolimatta ihmisiä oli kokoontunut rakennusten räystäiden alle kuuntelemaan, ja jotkut uskaltautuivat tulla lähellekin tervehtimään. Laulu, soitto ja sanan julistus kuuluivat
pitkälle. Meillä oli suuri ilo saada laulaa ja todistaa Jeesuksesta ja saarnata evankeliumia Kotkan kaupungin väelle.
Tapahtuman jälkeen käväisimme osastolla, jossa majuri Marja-Liisa Toivonen odotti meitä lounaalle pizzojen ja kahvin kera. Tämän jälkeen suunnistimme jatkamaan evankeliointipäivää ikäihmisten asumispalveluyksikköön Kotkansaaren City-kotiin. Siellä oli yli 40 innokasta vanhusta odottamassa meitä. Eivätkä he pettyneet, kun vieraamme puhuivat ja lauloivat heille. He pyysivät, että ryhmämme tulisi uudelleen vierailemaan heidän luonaan Kotkassa. Seuraavaksi kuitenkin kompassin nuoli osoittaa kohti Kouvolaa ja Porvoota!
Annamari Der Agopian majuri Kotkan osaston johtaja
Kotkan osasto
• Kapteeninkatu 10, 48100, Kotka
• Pelastusarmeijan toiminnan perusyksikkö on osasto, joka vastaa paikallisseurakuntaa. Kotkan osasto vastaa Pelastusarmeijan hengellisestä ja sosiaalisesta työstä kaupungissa.
• Kotkan osaston viikko-ohjelmaan kuuluu jumalanpalvelus, raamattupiiri ja perheille päiväkerho.
• Kotkan osasto tarjoaa sosiaalista apua Kotkan, Karhulan, Karhuvuoren ja Jumalniemen kuntien alueella.
• Kotkan osaston toiminta on avointa kaikille, tervetuloa mukaan!
• Osaston lisäksi Kotkassa toimii Pelastusarmeijan Päiväkoti Merimaja Mussalossa.
• Lisätietoa Pelastusarmeijasta Kotkassa: pelastusarmeija.fi/loyda-meidat/kotka
Haluatko tutustua Pelastusarmeijan strategiaan syvemmin?
Lue lisää tämän nettiosoitteen tai QR-koodin kautta: bit.ly/pelastusarmeijastrategia
minä & pelasTusarmeija
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän
tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
pinja Teiroja
Väinölän asumispalveluyksikön johtaja
Pinja joulupatavahtina ja toisessa kuvassa
Turun ammattikorkeakoulun tiloissa, missä hän parhaillaan opiskelee tradenomin YAMK-tutkintoa.
Milloin aloitit työskentelyn Pelastusarmeijalla?
– Aloitin työt Väinölässä syksyllä 2024.
Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?
– Työ on vaihtelevaa ja saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Entä turhauttavinta?
– Tällä hetkellä on erityinen huoli siitä, etteivät asiakkaat valitettavasti saa hoitoa oikea-aikaisesti, vaikka tarve olisi ilmeinen. Esimerkiksi päihdehoitoon voi olla vaikea päästä, ja jopa vieroitushoitopaikkaa voi joutua jonottamaan pidemmän aikaa.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Ala-asteikäisenä haaveilin puutarhurin tai korusepän työstä.
Mikä on lempiruokasi?
– Ruokaisat ja raikkaat salaatit.
Rakkain harrastuksesi?
– Kävely luonnossa, esimerkiksi syksyisin sammaleisessa sienimetsässä.
Millaiset asiat inspiroivat sinua?
– Työn näkökulmasta mahdollisuus vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.
Kuka on sankarisi?
– En koe, että minulla olisi ketään sankarihahmoa, mutta muistan lämmöllä muutamilta vanhoilta esihenkilöiltä saamiani neuvoja.
Saat yhden supervoiman.
Mikä se olisi – ja miksi?
– Kuudes aisti? Luotan intuitioon ja toivoisin tämän taidon vahvistuvan entisestään.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
kun olet surullinen?
– Läheiset ihmiset ja keltainen Jaffa!
Usko, toivo, rakkaus – mitä lisäisit neljänneksi?
– Rauhan.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä? – Syön hillittömät karkkiöverit.
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Brené Brown – Rohkaiseva johtaja.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Fiiliksen mukaan. Tänään valitsen Hanna Pakarisen ”Elämä on elämää”.
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Islantiin matkustamisesta olen haaveillut jo vuosia.
Mitä pelkäät?
– En pelkää, mutta huolettaa, saavatko lapset viettää ”huoletonta” lapsuutta nykyisessä maailmantilanteessa.
– Lähetin ystäville tarkoitetun viestin työkollegoiden WhatsApp-ryhmään. Sitä muisteltiin ja naurettiin sekä kollegoiden että ystävien kanssa pitkän aikaa.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?
– Asioilla on tapana järjestyä. Niin on käynyt tähän asti joka kerta.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki?
– Niitä on kaksi: lasteni syntymät.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen syntynyt YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10., jolloin Suomessa vietetään Asunnottomien yötä.
meilTÄ ja maaiLmaLTa
Mielenkiintoisia
uutisia territoriostamme ja kansainvälisestä Pelastusarmeijasta
iCare secondhand avautui uudelLeen salossa
Pelastusarmeijan iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälä avautui uudelleen Salossa uudessa toimipaikassa torstaina 29.1. Myymälä tarjoaa entiseen tapaan laadukkaan ja edullisen valikoiman vaatteita, asusteita, astioita sekä kodin sisustustavaroita.
iCare on lämminhenkinen hyväntekeväisyysmyymälä, jossa jokainen ostos tukee Pelastusarmeijan auttamistyötä ja kutsuu kaikenikäiset tekemään hyvän mielen secondhand-löytöjä. Pelastusarmeijalla on yhteensä 17 myymälää ympäri Suomea.
Salon uusi myymälä on valoisa kivijalkaliike Asemakadulla, ja muuton yhteydessä myymäläpinta-ala on kasvanut runsaasti. Myymälään on myös helppo saapua, sillä juna-asemalta on myymälään alle 300 metriä ja torilta 200 metriä, ja se on näköetäisyyden päässä Kauppakeskus Plazasta. Keskellä kaikkea, voisi sanoa!
– Myös varastotilamme ovat isommat ja käytännöllisemmät, iCare secondhandin myymälätoiminnan vastaava Heli Suomi iloitsee. – Muutto vähentää myös kulujamme, mikä on tärkeä ja erinomainen asia.
Vastuumyyjä Mari Eilola iloitsee myös uudesta liiketilasta: – Kivijalkamyymälä luo uudenlaisia vapauksia. Rakastan tätä luonnonvaloa, se antaa paljon uusia mahdollisuuksia esillelaittoihin. Ovien avauduttua uutta valikoimaa tutkii useampi asiakas. Heiltä tulee positiivista palautetta uudesta myymälätilasta: – Hienolta ja valoisalta tämä näyttää! Salolainen eläkeläinen ja isoäiti Lea kertoo. Hän ilahtuukin kassalla, kun 100 ensimmäistä asiakasta saa avajaispäivänä lahjaksi parin lasten villasukkia.
Martti tekee uuden myymälän ensimmäisen lahjoituksen. Hän on muuttamassa lastenlasten lähelle Vantaalle ja tuo siksi suuren säkillisen vaatteita ja kaksi banaanilaatikollista lasiesineitä. – Kaikkea ylimääräistä aina kertyy ja tänne on helppo lahjoittaa, Martti naurahtaa.
Entä miksi iCare secondhand -myymälään kannattaa tulla ostoksille?
Vastuumyyjä Mari Eilola vastaanottamassa uuden myymälän ensimmäistä lahjoitusta.
– Ostamalla ja lahjoittamalla tuet Pelastusarmeijan työtä vähävaraisten parissa. Myymälä tarjoaa työpaikkoja myyjillemme ja tavaroiden ekologinen kierrätys on aina hieno asia, Heli Suomi muistuttaa.
Teksti ja kuva: Toni Kaarttinen
iCare secondhand Salo
Asemakatu 7, 24100 Salo
Avoinna: ma–pe 10–18, la 10–16 Instagram-tili: @icaresalo
Helsingin osastossa lukuisia
uusia jäseniä
Helsingin osastossa 1.2.2026 siunattiin uudelleen sotilaiksi
Irja Rantanen ja Anita Passilahti, sekä otettiin siviilijäseniksi
Kirsti Hakola, Hilkka Paananen ja Petra Lamminkari
Kuvassa he ovat yhdessä osaston johtajien, majurit Tuula ja Seppo J. Takala n kanssa. Lippua kannattelee luutnantti
Kirill Burunov
Pelastusarmeija tarjoaa humanitaarista apua
Ukrainan sodan alettua Pelastusarmeija on kansainvälisesti vastannut kriisiin paitsi Ukrainassa myös laajasti eri puolilla Eurooppaa.
Ukrainassa ja sen naapurimaissa tiimit ovat jakaneet ruokaa, hygieniatarvikkeita, vettä, huopia, vaatteita ja muita välttämättömiä tarvikkeita. Tukea on annettu myös pakolaisia vastaanottaviin maihin, kuten Puolaan, Moldovaan, Romaniaan, Bulgariaan, Georgiaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Fyysisten tarpeiden täyttämisen lisäksi Pelastusarmeija keskittyy tarjoamaan henkistä ja hengellistä tukea niille, jotka kokevat pitkittynyttä siirtolaisuutta ja traumaattisia kokemuksia.
Lue lisää Pelastusarmeijan kansainvälisestä uutisesta: bit.ly/TSAbrokencities
Jag är uppståndelsen och livet
Generalens påskhälsning
Det var en bra lördag. Eller var det? Sanningen är att den kunde ha slutat i katastrof. Det såg verkligen inte bra ut i början. Jag hade fått en hjärtinfarkt. Det verkade som att det var ett ganska allvarligt tillbud; skrämmande för min hustru Bronwyn och, ja, djupt oroande för mig. Var detta slutet? Hade min tid kommit? Var det så Herren kallade mig hem? Vad skulle hända med barnen och barnbarnen? Vad skulle hända med Bronny? Och med min tjänst? Jag hade fortfarande saker som behövde göras. Detta var inte en bra lördag. Den var hemsk, skrämmande, mörk och fylld av rädsla.
Och ändå, ja, som det visade sig, var det en bra lördag. När jag ser tillbaka på den dagen i oktober, firar jag miraklen mitt i det skrämmande. Rätt människor ingrep vid rätt tidpunkt. Kristen omsorg som ledde till handling. En underbar frälsningssoldat och sjuksköterska vars vän var en kristen hjärtläkare. En livräddande insats och till och med ett löfte från Gud själv att allt skulle bli bra. Guds timing var perfekt. Hans omsorg riklig. Så när jag reflekterar och ser djupare på händelserna som utspelade sig, har jag kommit fram till att det faktiskt var en bra lördag trots allt.
Jag minns att jag som ung juniorsoldat var förbryllad över användningen av ordet ”god” i påskberättelsen. Långfredagen (Good Friday) – dagen då de korsfäste Jesus. Hur kan den dagen beskrivas som god? Låt oss inte försköna det. Det var en fruktansvärd dag. En dag av orättvis dom, brutal tortyr, obeveklig smärta och lidande. Korset – ett djävulens vapen – användes mot Guds Lamm. Fasansfullt, fult och oförlåtligt.
Men om vi, utan att ursäkta dagens händelser, ser djupare, bevittnar vi Gud själv mitt i allt. Gud möter den rena ondskans manifestation, representerad av ett fysiskt kors med all dess brutalitet, med en återlösande kärlek som besegrar ondskan, synden och döden själv. Han förvandlar en ful fredag till en verkligt ”god långfredag”.
För oavsett vad annat som pågick, var Jesus själv motiverad av kärlek. Han gick
till korset av kärlek till hela mänskligheten; av kärlek till dig och till mig. I Romarbrevet skrev Paulus: ”Men Gud visar sin kärlek till oss genom att Kristus dog för oss medan vi ännu var syndare.” (Romarbrevet 5:8).
Kristus visade omfattningen av Guds kärlek genom att ta världens synd på sig. Denna fredag var Jesus motiverad av kärlek. Sanningen är att Gud älskar oss och Jesus är beviset.
Författaren till Hebréerbrevet ställer frågan: ”...hur ska vi kunna fly undan om vi inte bryr oss om en så stor frälsning...?” (Hebréerbrevet 2:3).
Profeten Jesaja skrev: ”...genom hans sår är vi helade.” (Jesaja 53:5).
Det är ett mysterium, utan tvekan. På ett gudomligt och hemlighetsfullt sätt bär långfredagens händelser nyckeln till vårt eget helande, vår förlåtelse, vår frälsning och vårt upptagande som Guds barn. Försoningen gör det möjligt att bli omfamnad av den Allsmäktige Gud själv. Jesus, motiverad av kärlek, gör vår återupprättelse, återlösning och försoning möjlig. Vi blir helade; vi blir frälsta. Vi är älskade.
Det kan vara svårt att se långfredagens händelser som en triumf, men det är precis vad det är.
För det första är det en triumf för Jesus. Han var trofast och lydig, ända till döden på korset. ”Det är fullbordat”, förklarade han (Johannes 19:30). Jag har fullföljt mitt uppdrag. Det är färdigt. Syndens och dödens makt är besegrad.
För det andra är Golgatas triumfondskans nederlag. I Jesu seger över synd och ondska blir hans triumf också vår triumf. Eftersom vi lever på uppståndelsens sida kan vi fira vår Herres upprättelse. Han besegrade döden och lever för evigt. Hans seger blir vår.
Det var Jesus själv som sade: ”Jag är uppståndelsen och livet. Den som tror på mig ska leva om han än dör. Och den
som lever och tror på mig ska aldrig någonsin dö.” (Johannes 11:25–26).
Jesus erkänner verkligheten av den fysiska döden, men fortsätter att förklara att döden inte har sista ordet över dem som genom tro tillhör honom. Det betyder att döden inte längre är en mur, utan en dörr. Den har förlorat sin yttersta makt och sin skräck, och den kan inte skilja en människa från det liv Jesus ger.
Evigt liv handlar inte bara om att leva för alltid, utan också om en ny dimension. Det är ett liv genomsyrat av Guds närvaro, och det börjar i samma ögonblick som vi sätter vår tillit till Jesus.
Det visar sig att det verkligen var en ”god långfredag”!
Min bön för var och en av er är att ni ska bli gripna av, och själva få erfara, verkligheten av Guds kärlek till er, uppenbarad i Jesus Kristus, Guds Son och världens Frälsare.
Gud välsigne er.
internationella ledare
Illustration: Angelal_17
armeijassa tapahTuu
Tehtävään siunaaminen
Ruotsin ja Latvian territorion upseerit, majurit Anna-Lena ja Christian Paulsson aloittivat helmikuussa ohjelmasektorin päällikköinä päämajassa.
Heidän tehtäviinsä sisältyy myös vastuu ruotsinkielisestä Helsingin Temppelin osastosta. Majurit siunattiin uuteen tehtäväänsä 8.2. Temppelissä. Tehtävään siunaamisen suorittivat territorion johtajat, everstiluutnantit Esa Nenonen ja Saga Lippo.
Radio & TV
Iltahartaus
YLE Radio 1 tiistaina 7.4. klo 18.50, majuri Kati Kivestö
Aamuhartaus
YLE Radio 1 lauantaina 25.4.klo 8.25, sotilas Henna Hurinki
Radio YLE 1 hartaudet ovat kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
Virallinen tiedonanto
Tallinnan Toivon talon kappalainen, majuri Irina Konovalova palaa kotiterritorioonsa (Ruotsi ja Latvia Territorio). Irina aloittaa työt Latviassa uudessa määräyksessä 1.4.2026. Irina palveli miehensä majuri Andrejsin kanssa myös Viron aluejohtajina. Majuri Andrejs ylennettiin kirkkauteen 26.8.2023. Kiitämme Irinaa arvokkaasta työstä Virossa ja toivotamme hänelle Jumalan siunausta uudessa tehtävässä.
SENIOREIDEN VIRKISTYSPÄIVÄT
12.–15.5.2026
PELASTUSARMEIJAN LEIRIKESKUS, VIHDIN NUMMELA
Hinta: 120 € / 2–3 hh Ilmoittautumiset Pelastusarmeijan paikallisen osaston kautta viimeistään 19.4.2026.
Leiritiimi toivottaa kaikki tervetulleeksi! majurit Tuula Takala, Metti Saajoranta, Maarit Vuollet ja sotilas Raija Timonen, mukana myös everstiluutnantti Saga Lippo.
tilaa sotahuuTo
iTselLesi tai ystävälLesi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €. Muut maat, vuosikerta 50 €. Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus (ma–pe 10–14) 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
pelasTusarmeijan
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 136. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino
Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2026
ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Sirpa Ryyppö
Sotahuuto
Numeroi kuvat sen mukaan, mitä pääsiäisenä tapahtui, ja väritä ne.
Miksi juhlimme pääsiäistä? Mitä pääsiäisenä oikein tapahtui?
Yksi Jeesuksen opetuslapsista petti hänet. Hän otti rahaa vastaan ylipapeilta ja johdatti sotilaat ottamaan Jeesuksen kiinni. Vaikka Jeesus oli syytön, Hänet tuomittiin ja ristiinnaulittiin Golgatan kukkulalla.
Kun Jeesus kuoli, tapahtui jotain todella suurta: maa järisi voimakkaasti ja koko taivas pimeni. Kaikki ymmärsivät, että tämä ei ollut tavallinen kuolema. Illalla Jeesuksen ruumis vietiin kallioon hakattuun hautaan.
Sunnuntaiaamuna naiset menivät haudalle ja huomasivat, että hauta oli tyhjä! Enkeli kertoi heille ilouutisen: ”Jeesus on noussut kuolleista! Hän elää!”
Jeesus oli jälleen elossa! Hänen kehonsa oli ihmeellinen. Hän saattoi yhtäkkiä ilmestyä ja kadota, ja hän kulki suljettujen ovien läpi.
Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus vietti aikaa opetuslasten kanssa, söi heidän kanssaan ja opetti heitä. Hän antoi myös tärkeän lupauksen: ”Minäolenteidänkanssanneaina,maailman loppuunasti”. Jeesus on yhä elossa ja elää ikuisesti.
Tästä syystä pääsiäinen on niin tärkeä juhla kristityille kaikkialla maailmassa. Jeesus elää ja tarjoaa uutta elämää meillekin. Pelastus ja anteeksianto ovat lahjoja, jotka jokainen saa ottaa vastaan – ihan tänäkin päivänä. Tätä on syytä juhlia!
Auta naisia löytämään tie Jeesuksen haudalle.
on Pelast usarmeijan ilmainen la stenlehti
4–10-vuotiaill e ja se ilmes tyy kaksi kertaa vuodessa. Katsele edell isiä Nappiksia ja tilaa lehti:
Teksti
uskomme
rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
kuinka tulLa uskoon?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Kevään valo ja lämpö voittaa talven pimeyden.
Luonto virvoittuu ja herää uuteen elämään.
Herra, minäkin haluan herätä ja kokea uutta luovan armosi.
Koen kuitenkin itseni nuhjuiseksi ja taakkojen murjomaksi.
Herra Jeesus, anna anteeksi kaikki syntini ja syyllisyyteni.
Vapahtaja, katkaise kahleet sekä vapauta kaikista taakoista.
Kumarrun ristin juurelle ja luotan anteeksi antavaan armoon.
Jeesus, Herrani, tahdon kokea pääsiäisen voiton ja voiman uutena elämänä sydämessäni.
Aamen.
Viimeinen
sana
Aina syntymästä kuolemaan
Minä kuljen kanssasi koko tien
Aina syntymästä kuolemaan
Koin ihmeet häiden ja hautajaisten
Otin vuoteeni ja kävelin
Kuulin kivien maahan putoavan
Ja sanat Talita kuum
Pöydässä viimeisen ehtoollisen
Sain murrettua leipää minäkin
Näin suudelman antavan Juudaksen
Koin häpeän lailla Pietarin
Kun huusit kerran viimeisen
Silloin repes verhot temppelin
Vaikka epäilin lailla Tuomaksen
Näin armosi
Haavoissa naulojen
Sinä kuljet kanssani koko tien
Aina syntymästä kuolemaan
Nyt saan kulkea rinnalla Kristuksen
Iankaikkiseen elämään
Taina Paronen luutnantti
Kuva: allfairmylove
” valon lapsina e L äen” Valossa
Pelastusarmeijan kansainvälinen lasten ja nuorten päivä 26.4.
Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!
Efesolaiskirje 5:8