Sivut 6–9
Sivut 10–15
Pelastusarmeija
Turussa:
Ihmisten kohtaaminen kaiken keskiössä
Sotahuuto n Krigsropet n Pelastusarmeijan lehti n Tammi-helmikuu 2026 n 2 €
Tässä numerossa
Kansikuvassa:
Sirkka Lemberg on Turun osaston pitkäaikainen vapaaehtoinen. Kuvassa hän on jakamassa keittoa osaston yhteisöaamiaisella.
toimiTukselTa
Hyvää uutta vuotta Sotahuudon parissa. Lehti on kokenut pieniä muutoksia, mutta tarkoitus on edelleen tarjota näkymä siihen, mitä Pelastusarmeija tekee ja miksi työmme jatkuu. Toivon, että lukeminen maistuu.
Pelastusarmeijan työn pitkä linja näkyy tämän lehden sivuilla: Viro juhli 30-vuotista työtä uudelleenkäynnistyksen jälkeen, Turku 130-vuotista paikallista palvelua. Ihmisten kohtaaminen ja uskollisuus kutsulle, joka ei muutu, ovat yhä tekemisen ytimessä. Arkea rakennetaan uskon, rukouksen, yhteyden ja toivon varaan. Niissä punnitaan sekä yksilön että yhteisön suunta.
”Älkää olko mistään huolissanne – – Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”
Mitenolemme onnistuneet? mitäOlemmekiinnostuneitakuulemaan, mieltäoletlukemastasilehdestä. joistaVoitmyöstehdäehdotuksiaaiheista, haluaisittulevaisuudessalukea. Lähetäpalautteesiosoitteeseen: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
kaDOTETtuJa, kaDONneiTa Ja LÖYtYneiTÄ
Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja
Tunnetko evankelista Luukkaan kertomuksen kahdesta kadottajasta: miehestä, joka hukkasi lampaansa ja naisesta, joka kadotti arvokkaan rahansa? Jos olet itse joskus kadottanut jotain arvokasta, sinun lienee helppo samaistua heihin. Muistelepa vaikka sitä hetkeä, kun olit hukannut avaimesi tai mieti, miltä tuntui silloin, kun et tiennyt missä luottokorttisi on.
Jos olet joskus kadottanut jotain merkityksellistä, tiedät, miltä tuntuu löytämisen ilo. Muistatko sen tunteen, kun olet saanut takaisin kadottamasi esineen?
Onko sinun tehnyt mieli huutaa ilosta?
Oletko halunnut tanssia? Löytämisen riemu on ainutlaatuinen tunne. Kun sen kokee, tekee mieli kertoa siitä kaikille, tekee mieli juhlia!
Kertomuksen mies löysi lopulta lampaansa ja nainen rahansa, mutta tarina jatkuu. Katoaa nimittäin vielä muutakin. Katoaa poika. Tämä tapahtuma eroaa muista siinä, että lammas ja raha eivät ole itse syypäitä katoamiseensa, mutta poika katoaa vapaaehtoisesti. Hän tieten tahtoen hylkää isänsä ja isänsä ko -
din. Isä antaa hänen lähteä – ei siksi, ettei hän välittäisi pojastaan, vaan juuri siksi, että hän rakastaa poikaansa. Ketään ei voi pitää väkipakolla. Mutta ilmiselvästi isä joka päivä odottaa ja toivoo pojan palaavan. Kun poika sitten eräänä päivänä löntystää katuvana kotiin, isä juoksee häntä vastaan ja puristaa hänet syliinsä. Jos lampaan tai rahan löytyminen tuotti iloa niiden omistajille, kuinka paljon enemmän tuottikaan isälle iloa se, että kadonnut poika löytyi. Kerrotaan, että isä järjesti suuren ilojuhlan pojan kotiinpaluun kunniaksi.
Mies hukkasi lampaansa ja nainen rahansa, mutta Jumala ei hukkaa tai kadota ketään. Monet ovat kertomuksen pojan tavoin lähteneet pois ja katkaisseet yhteyden Taivaalliseen Isäänsä tietämättä, että joka päivä Isä odottaa heidän palaavan. Luukkaan kertomuksen opetus on se, että jos me ihmiset koemme suurta iloa, kun löydämme jonkun kadottamamme esineen, kuinka paljon enemmän Jumala iloitseekaan siitä, kun kadoksissa ollut ihminen palaa hänen luokseen. Jeesus sanoo, että silloin alkaa taivaassa juhla.
”Jos luulet, että taivaassa
juhlitaan vain hyvien, lahjakkaiden ja onnistuneiden ihmisten paluuta, olet väärässä...”
Jos luulet, että taivaassa juhlitaan vain hyvien, lahjakkaiden ja onnistuneiden ihmisten paluuta, olet väärässä, sillä miehellä, joka kadotti lampaansa, oli 99 muutakin lammasta. Monet niistä olivat varmasti terveitä, lihavia ja hyvässä villassa. Silti mies lähti etsimään sitä yhtä, joka oli kadoksissa. Jeesus kommentoi tähän: ”Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” Luuk. 15:7
Juhlat alkakoot!
aJaTuksia ELämäsTä Ja uskosTa
Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita
Tiskivuoro
Mökillä elämä on usein helppoa ja yksinkertaista. Lomalla pärjään mökillä yhdellä lautasella, mukilla ja juomalasilla useita päiviä putkeen. Syömisen jälkeen pesaisen perussettini astioita käsin tiskialtaassa ja jätän ne taas omalle paikalleen odottamaan seuraavaa ruokailua. Pesaisu ei ole niin perusteellinen toimenpide, että nostaisin astiat takaisin astiakaappiin, mutta se on riittävä puhdistus omaan käyttööni. Pesaisussa ei kulu paljon vettä eikä aikaa, ja se saa minut tuntemaan oloni erittäin tehokkaaksi.
Kun mökillä käy vieraita, pitää astiat ruokailun jälkeen tiskata. Tiskaamisessa käytetään enemmän kuumaa vettä ja kunnolla pesuainetta, jotta astiat puhdistuvat kunnolla. Koska tiskaamisessa jokainen astia käsitellään yksitellen ja huolellisesti, on lopputulos varmasti puhdas ja jopa säihkyvä.
Kotona arjessa astioita kuluu paljon enemmän. Syy tällaiseen hövelimpään astioiden käyttöön johtuu astianpesukoneesta, ja vaikka kone ei pesekään poh-
jaan palanutta kattilaa tai väärään kohtaan asetettua kuppia kunnolla, on sen käyttö niin vaivatonta, etten anna tuollaisten pienten epäolennaisuuksien häiritä arkeani.
Olikohan Paavalikin sinkkumiehenä joutunut pohtimaan näitä astianpesuasioita, koska hän käytti aihetta kuvatakseen Timoteukselle kristityn pyhitystä kirjeessään seuraavasti: ”Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön. Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.” 2.Tim. 2:20–21
Paavalin vertausta lukiessani huomaan itse turhan usein ”pesaisevani” omatuntoni ajatellen, etten minä ole sen suurempi syntinen kuin kukaan muukaan. Joskus taas asetan itseni kuin astian astianpesukoneeseen lausuessani Isä meidän -rukouksen muiden uskovien kanssa yh -
teen ääneen ilman todellista katumusta omasta syntisyydestäni.
Sisimmässäni tiedän, että nyt olisi Jeesuksen tiskivuoron aika. Hän ei pesaise, eikä käsittele koko astiastoa kerralla. Hän ottaa minut, tavallisen astian, ja upottaa lämpimään armoonsa. Jos vain annan, hän käy elämääni lävitse omistajan tarkkuudella ja puhdistaa minut pinttyneimmästäkin tahrasta. Jeesuksen avulla minustakin voi tulla ihmisten palvelemiseen sopiva astia, pyhitetty, Jumalalle hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.
”...kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” Hepr. 9:14
Metti Saajoranta majuri
Kuva: Esther Grosjean
TalLiNnassa JuhLiTtiiN
Viron tYön 30-vuOTista taiVaLta!
Pelastusarmeijan Viron työn 30-vuotisjuhlia vietettiin Tallinnassa 11.–12.10. Viikonloppua juhlittiin pyhityksen ja perheen merkeissä – se oli täynnä ylistystä, sydämellistä yhdessäoloa ja mielenkiintoisia työpajoja. Viikonlopun puhujina toimivat Pelastusarmeijan Euroopan johtajat, komentajat Ced ja Lyn Hills, jotka ovat toimineet myös Viron aluejohtajina vuosina 2013–2016. Lisäksi paikalla oli juhlavieraita Virosta, Suomesta, Norjasta ja Iso-Britanniasta.
Pelastusarmeijan historia Virossa on kuitenkin kolmeakymmentä vuotta pidempi, sillä ensimmäisen kerran työ aloitettiin maassa 1927, ja se jatkui vuoteen 1940 asti. Vuonna 1995 työ aloitettiin jälleen kolmen suomalaisen upseerin voimin. Pelastusarmeija toimii nykyään Virossa viidellä paikkakunnalla: Tallinnassa, Tartossa, Narvassa, Jõhvissa ja Võrussa. Juhlavuosi polkaistiin käyntiin jo toukokuussa, kun osastot järjestivät paikalliset juhlat kevään, kesän ja syksyn aikana. Juhlavuosi huipentui nyt koko territorion juhlaviikonloppuun.
Tuttuja vieraita muilta mailta
Lauantainen perheen ja pyhityksen juhla järjestettiin Tallinnan Metodistikirkon arkkitehtonisesti upeissa tiloissa. Kahvilatilasta kuului iloista rupattelua monella kielellä, kun pelastusarmeijalaiset kahvittelivat päivän tervetulokokousta odottaessaan. Kaikki vieraat saivat tullessaan pienen lahjakassin, jossa oli muun muassa kilven muotoinen saippua ja vironkielinen Raamattu. Suomen ja Viron territorion yhteinen soittokunta viritti kokousta odottavan yleisön tunnelmaan komealla soitannalla. Viikonlopun aikana soittokunnan johtajana toimi komentaja Ced Hills
Tervetulokokous alkoi eteerisesti sotilas Evelin ja kapteeni Anneli Aavikin herkällä laululla, johon yleisö hetken päästä yhtyi. Toisena lauluna oli suomalaisen upseerin Terho Tiaisen kappale. Terho oli yksi Viron työn alkuvuosien pioneereja. Viron aluejohtaja, majuri Henk van Hattem toivotti juhlaväen lämpimästi
Eversti Birthe Welander, joka toimi Suomen ja Viron territorion johtajana työn uudelleen alkaessa 1995, tervehti juhlavieraita. Kuvassa myös nykyinen aluejohtaja, majuri Henk van Hattem.
tervetulleiksi. Hän esitteli myös viikonlopun juhlavieraat, joilla kaikilla oli erityinen yhteys Pelastusarmeijan työhön Virossa. Ensimmäisenä oli vuorossa norjalainen eversti Birthe Welander, joka toimi Suomen ja Viron territorion johtajana työn uudelleen alkaessa 1995. Muita kutsuvieraita olivat aiemmin Viron aluejohtajina toimineet majurit Derek ja Helen Tyrrell sekä everstiluutnantti Arja Laukkanen. Paikalla olivat myös territorion nykyiset johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen
Saarnassa komentaja Ced Hills puhui kiitoksesta ja kiitollisuudesta, kuten 1. aikakirjassa 29:13 kuvataan: ”Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa.”
– Kiitos edellisille johtajille, jotka uskalsivat ottaa rohkeita askeleita. Ja kiitos teille sotilaat ja upseerit, olette kaikki Jumalan valtakunnan rakentajia. Kaikki kunnia ja kiitos Herralle.
Saarnaa seurasi videoesitys menneiltä vuosilta. Kuvakavalkadista välittyi vuosien
Eversti Welander tervehtii vieraita: –Näimme mahdollisuuden työn aloittamiseen. Jumala osoitti, että oli aika toimia. Olen onnellinen saadessani onnitella teitä tänään. Olette päässeet pidemmälle kuin olisimme osanneet unelmoida. Jumalan siunausta!
aikana koettu hyvä, jota Jumala on suonut. Tämän jälkeen koettiin erityinen hetki, kun paikalla olleet entiset ja nykyiset aluejohtajat kokoontuivat leikkaamaan syntymäpäiväkakun seremoniallisesti.
Mielenkiintoisia työpajoja
Kokouksen jälkeen juhlaväki pääsi nauttimaan maukkaasta kanakeitosta, jonka Toivon talon keittiö oli valmistanut, sekä maistamaan juhlakakkua. Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä oli myös herkullinen sisältä.
Ruoka- ja kahvihetkeä seurasi neljä työpajaa, joihin vieraat olivat tervetulleita osallistumaan. Tämän lisäksi majuri Ave Kalmen johdolla oli mahdollisuus valmistaa käsityöpisteellä juhlasauva. Nuorille ja lapsille oli iltapäivän ajaksi omaa ohjelmaa.
Ensimmäisessä työpajassa komentaja Ced Hills kertoi kokemuksistaan Pelastusarmeijan katastrofityöntekijänä. Ensimmäinen kokemus oli Jugoslavian sodan riivaama Bosnia. Paikalla nähty lasten hätä muutti Cedin elämän suunnan, ja seuraavat kaksitoista vuotta hän työskenteli katastrofityön parissa.
Juhlakakkua leikkaamassa Viron entisiä aluejohtajia: komentajat Lyn ja Ced Hills, majurit Derek ja Helen Tyrrell, majuri Irina Konovalova ja everstiluutnantti Arja Laukkanen. 8
Ced Hills jakoi myös mielenkiintoisen huomion sotaa käyvästä Ukrainasta: – Osallistuminen Armeijan toimintoihin on vahvistunut. Tarjoamamme hengelliset tilaisuudet ja konkreettinen apu ovat antaneet ihmisille yhteisöllisyyttä ja toivoa. Samanaikaisesti kirkkosalissa oli toinen työpaja, jossa sotilas Evelin Aavikin johdolla pääsi harjoittelemaan kuorolaulua ylistyskokouksen esitystä varten. Harjoittelun jälkeen ryhmä jäi jutustelemaan. Majuri Derek Tyrrellille annettiin syliin vauva. Kumpaakin hymyilytti. Derek kertoo vauvan äidin olevan yksi Narvan osaston nuorista sotilaista ajalta, jolloin hän toimi Viron aluejohtajana. – Ja nyt olet äiti! Huh, mihin tämä aika rientääkään! Derek naurahtaa. Nuorten huoneesta kuului paljon naurua, mutta välillä siellä maltettiin myös rauhoittua keskusteluun sotilaiden Jüri Põldin ja Slavan pitämässä hetkessä. Juttelun ohella sipsit ja limu maistuivat. Lasten puolella meno oli vielä askelta villimpää, kun sotilas Anna Starikova, luutnantti Arina Vessalauskas ja Olena Tsyselska ohjasivat lapset erilaisiin leikkeihin. Lastenohjelman
lopuksi kaikki saivat pienet lahjat, kuten juomapullon, heijastimen tai sukat. Hengähdystauon jälkeen alkoivat iltapäivän toiset työpajat. Ensimmäisessä komentaja Lyn Hills kertoi palveluksestaan Pelastusarmeijan upseerina ja Jumalan uskollisuudesta, jota hän on saanut kokea. Työpaja oli osallistava, ja mukanaolijat pääsivät jakamaan kokemuksiaan aiheen ympäriltä.
Viimeisessä työpajassa territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo kertoi Pelastusarmeijan Kompassi-strategiasta, jonka keskiössä on yhteinen suunta.
– Meitä jokaista tarvitaan. Ihmisillä on erilaisia taitoja, ja voimme oppia toinen toisiltamme. Tämä tehtävä, jonka Jumala on meille antanut, on isompi kuin me, Saga Lippo kuvailee.
Osallistujat saivat esittää kysymyksiä, ja yleisön puhevuoroissa nousi huoli hengellisyyden asemasta.
– Yksi tärkeä asia on, että kaikki viestintämme kertoo siitä, että olemme yksi Armeija – ja Jeesusta emme piilottele. Hän on se yksi ja ainoa syy, miksi olemme olemassa, Saga päättää.
Ylistystä laulaen
Lauantain juhlapäivä huipentui ylistyskokoukseen. Alkusanoissa aluejohtaja, majuri Ardi van Hattem kiitti menneestä ja tulevasta: – Kiitos Jumala, että Pelastusarmeija saa tehdä työtä Virossa. Kiitos vuosista, joina olemme saaneet palvella täällä. Kiitos myös lasten äänistä, joita kuuluu keskuudessamme. He tuovat mukanaan tulevaisuuden.
Kahden ylistyslaulun aikana lapset pääsivätkin näyttävästi mukaan juhlaan. Yleisön laulaessa lapset heiluttivat lippuja tuoden varmasti hymyn kaikkien huulille. Tätä seurasi vielä lasten energinen tanssiesitys, johon myös yleisö innostui osallistumaan taputtaen. Lasten jälkeen esiintymisvuoroon pääsivät kuorotyöpajan osallistujat. Iltapäivän harjoittelu huipentui sielukkaaseen esitykseen.
Tämän jälkeen kuulimme muutaman todistuksen ja raamatunlukua. Saarnasta vastasi komentaja Lyn Hills. Teemana oli laulu. Puheessa Lyn kertoi, miten hän aina muistaa Viron historiasta laulavan vallankumouksen.
– Olisiko aika uudelle – sielun ja sydämen – vallankumoukselle? Lyn kysyy hymyillen ja jatkaa: – Psalmi 96 sanoin: ”Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään!” Kun katsoo Viron työn kolmeakymmentä vuotta, on aika laulaa sen puolesta, mitä Jumala on tehnyt ja mihin hän kykenee. Jumala pyytää rakastamaan toisiamme, kuten Hän rakastaa meitä. Kuka tarvitsisi sinun rakkauttasi tänään?
Siunattu sunnuntai
Sunnuntaiaamupäivällä juhlat jatkuivat vielä pyhityksen merkeissä Koplin osaston juhlajumalanpalveluksessa. Kuten eilen, myös tänään kokous alkoi yhdistetyn soittokunnan kauniilla sävelillä. Koplin osaston johtaja, luutnantti Renno Rannamäe johti kokouksen: – Anna kaiken tänään kuullun koskettaa sydäntäsi. Tämän viikonlopun kaltaiset kokoukset ovat tärkeitä. Juhlimisen lisäksi ne kasvattavat uskoamme Jeesuksessa ja sytyttävät sielumme. Tuolloin voimme tehdä suuria asioita niin toisille kuin itsellemmekin.
Yhteislaulujen jälkeen pyhäkoululapset tulivat sotilas Svetlana Jevsejevan mukana lavan eteen ja esittivät rukouksen. Sitten osaston sotilaat Sirje ja Slava lukivat Raamatusta Markus 1:1–12. Raamatunlukua seurasivat lukuisat to-
LisääkuviaVirontyön
Majuri
Derek Tyrrell ja todennäköisesti
juhlien nuorin osallistuja.
Ylistyskokouksessa lapset pääsivät osallistumaan ohjelmaan lippujen ja tanssiesityksen kera.
distukset, joista heijastui vahva usko ja luottamus Herraan, sekä kiitollisuus tästä hengellisestä yhteisöstä. Kuten osaston jäsen Maaret tämän hienosti tiivistää: – Se, että saa elää Jumalan Sanan keskellä, on täysosuma.
Viikonlopun viimeisen saarnan piti komentaja Ced Hills. Saarnan lähtökohtana oli kutsu: ”Tule ja katso” – Viime vuodet ovat olleet raskaita: ensin pandemia, jota on seurannut konfliktien aika. Monet asiat, joihin luulimme voivamme luottaa, ovat hajoavia. Ihmiset etsivät merkitystä elämäänsä, mutta vastaus ei löydy omista saavutuksista, vaan Jeesuksessa. Käynnissä on hiljainen herätys, ja Euroopassa erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet käydä jumalanpalveluksissa. Missiomme pohjakartta on selkeä: kun ihminen tarvitsee merkitystä elämäänsä, ohjatkaamme hänet Jumalan suuntaan.
Kokouksen lopuksi komentaja Lyn Hills kutsui ihmisiä tulemaan alttarille. Usea vastasi kutsuun ja laskeutui katumuspenkin äärelle rukoilemaan. – Herra, tuomme eteesi ystävämme, jotka tarvitsevat sinua elämäänsä. Ota heidät vastaan.
Kokouksen jälkeen yleisö vietti vielä yhteisen hetken kahvikupposten äärellä. Hengen ravinnon lisäksi myös muusta yltäkylläisyydestä sai nauttia, sillä osaston vapaaehtoiset olivat järjestäneet runsaasti suolaista ja makeaa tarjoiltavaa. Viikonlopun päätteeksi territorion yhteinen soittokunta esiintyi vielä Tallinnan rautatieasemalla. Mukaan tuotuun joulupataan kilahteli kolikoita tasaiseen tahtiin, kun torvisoitosta uteliaan kiinnostunut yleisö osoitti hyviä tekoja.
Viron aluejohtajat, majurit Henk ja Ardi van Hattem toteavat viikonlopun olleen siunattu:
– Olin iloisesti yllättynyt, miten mielenkiinnolla ihmiset ottivat osaa työpajoihin, Henk aloittaa, ja Ardi jatkaa: – Ja lasten ilo oli käsinkosketeltavaa, ja se tekee minut aina niin onnelliseksi.
– Haluamme kiittää kaikkia, jotka olivat viikonlopun järjestämisessä mukana. Tunnen, että kaikkien tekemä suuri työ palkittiin.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Walk For FrEedom -kävelYlLä
ihmiskauppa näkYväksi
EU:n ihmiskaupan vastaisena päivänä 18.10. Helsingissä järjestettiin Walk For Freedom -kävely, eli hiljainen mielenosoitus tietoisuuden lisäämiseksi ihmiskaupasta ja sen vastaisesta työstä.
Pelastusarmeija järjesti yhdessä Operaatio Mobilisaation kanssa hiljaisen mielenosoituksen nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa vastaan lauantaina 18.10. Helsingissä. Maailmanlaajuisesti lähes 50 miljoonaa ihmistä kokee parhaillaankin vapauden riistoa ja hyväksikäyttöä. Kävely oli näkyvä muistutus ympäri maailmaa – ja myös Suomessa – tapahtuvasta orjuuttamisesta ja ihmiskaupasta sekä tuen osoitus uhreille ja ihmiskaupasta vapautuneille.
Kokoontuminen alkoi aamupäivällä Kansalaistorilla. Aurinkoinen ja syksyisen viileä sää loi hyvät puitteet tilaisuudelle, ja vajaat neljäkymmentä ihmistä oli tullut kävelemään tärkeän asian puolesta. Alkupuheessa Pelastusarmeijan nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen projektikoordinaattori, sotilas Sari Vanha-Perttula ja Operaatio Mobilisaation ihmiskaupan vastaisen työn vastaava Taina Moisander osoittivat kiitoksensa osallistujille: –Kiitos, että juuri sinä olet tullut paikalle. Olet osaltasi vaikuttamassa siihen, että yhä useampi näkee ja kuulee, että ihmiskauppa on rikos, ja että jokainen ihminen on arvokas, ja siksi avun ja kohdatuksi tulemisen arvoinen.
Ennen kävelyä oli lyhyt rukoushetki. Rukoukset olivat ihmiskaupan uhrien kirjoittamia. Tässä ote yhdestä rukoukses-
Kuvasarja osoitteessa: bit.ly/walkforfreedom25hki
ta uhrien puolesta: ”Jumala, rukoilemme, että pelastat heidät sortajiensa käsistä, vapautat heidät jumalattomien kynsistä ja armosi kautta ennallistat heidän elämänsä ja tuot heidät valoon. Auta heitä parantumaan, suo heille oikeudenmukaisuus ja anna ihmiskauppiaiden katua ja tulla tuntemaan Sinut paremmin”. Rukoushetki päättyi hiljaiseen hetkeen, jonka jälkeen kulkue lähti liikkeelle.
Hiljainen marssi eteni Mannerheimintietä ja Aleksanterinkatua pitkin Senaatintorille. Tummaan vaatetukseen pukeutunut joukko aihetta tukevien kylttien kanssa oli vaikuttava näky. Ryhmässä oli mukana henkilöitä, jotka jakoivat informatiivisia esitteitä ja kommunikoivat matkan varrella kohdattujen ihmisten kanssa. Kävely päättyi Senaatintorille, ja ryhmä kokoontui lopuksi yhteiskuvaan Tuomiokirkon portaille. Hiljaisen mielenosoituksen organisoinnista vastanneet Sari Vanha-Perttula ja Taina Moisander olivat päivän antiin tyytyväisiä. – Tämä oli hieno kokemus, yhteistyö on ollut hyvää ja matkan varrella oli hienoja kohtaamisia. Olen myös iloinen siitä, että eilen vietetyssä Asunnottomien yössä myös Pitäjänmäen asumispalveluyksikkömme oli jakanut tietoa ihmiskaupasta. Tämä on tärkeää, sillä asunnottomissa on esimerkiksi naisia, jotka joutuvat vastikkeellisesti tarjoamaan sek-
sipalveluja yöpaikkaa vastaan, Sari kommentoi ja Taina päättää: – Kiitos yhteistyöstä! Olen todella kiitollinen, että saimme asialle näkyvyyttä ja tietoa jaettua. Toiveeni ja rukoukseni on, että he, jotka tarvitsivat tätä kohtaamista tänään, kokivat sen. Se on kaikkien tärkeintä, sillä vaikutus ja muutos tapahtuu henkilötasolla. Toivon myös, että kävely saa jatkoa tulevaisuudessa.
Yli kymmenen vuoden aikana yli 350 000 ihmistä on osallistunut tuhansille kävelyille yli 500 kaupungissa ympäri maailmaa. Se tarkoittaa miljoonia askelia vapauden puolesta. Näillä teoilla on merkitystä.
Toni Kaarttinen
Kuva: Toni Kaarttinen
Pelastusarmeija taistelee ihmiskauppaa vastaan – ihmisarvon puolesta Suomessa Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn pääpaino on yleisen tietoisuuden lisäämisessä. Kuten Pelastusarmeijan alkuaikoina, haluamme yhä vähentää yksilöiden ja ryhmien hyväksikäyttöä ja taistella oikeudenmukaisen maailman puolesta. Lisätietoa Pelastusarmeijan tekemästä ihmiskaupan ja nykyajan orjuuden vastaisesta työstä: pelastusarmeija.fi/ihmiskauppa
pelasTusarmeiJa Turussa: ihmisTEN kohTaaminen kaikEN keskiössä
Pelastusarmeijan Turun osasto täytti syksyllä 130 vuotta – tai peräti 135, jos huomioidaan aiemmin Turussa toimineet osastot. Tänä päivänä Turun osasto on vireä ja yhteisöllinen paikka, jossa huomioidaan ihmisten hengelliset ja sosiaaliset tarpeet – ja josta monenlaiset ihmiset ovat löytäneet oman hengellisen kotinsa. Osaston ohella myös asunnottomuustyö on vahvaa tuetun asumisen ja hätämajoituksen muodossa.
Sotahuuto on tutustumassa Pelastusarmeijan Turun osaston toimintaan yhteisöaamiaisella. Tänään on erityinen päivä, sillä samalla juhlistetaan osaston 130-vuotista taivalta. Turun osasto on yksi maamme aktiivisimmista ja suurimmista, ja tämä näkyy myös viikko-ohjelmassa, joka koostuu sunnuntain jumalanpalveluksesta, tiistain ja keskiviikon yhteisöaamiaisista, rukouskokouksesta, suomen kielen kurssista, perhekerhosta, vauvamuskarista ja opiskelijaillasta. Lisäksi osastolla järjestetään muun muassa naisten aamiaisia, miesten iltoja, lautapeli-iltapäiviä ja lasten lauantaita.
Turun osaston ohjelmasta välittyy yhteisöllisyys: – Kyllä, se nähdään meillä tärkeänä arvona. Meillä on vähemmän ohjattua ohjelmaa ja enemmän yhdessä olemista. Ihmiset kaipaavat vuorovaikutusta. Näitä mahdollisuuksia olemme halunneet tarjota, kertoo osaston johtaja, majuri Toni Penttinen
– Ihmisten kohtaaminen on kaiken keskiössä. Ihmisistä välittäminen konkretisoituu tekemisessä – sen, mistä puhutaan, täytyy näkyä myös teoissa. Avustusasiakkaiden kautta olemmekin saaneet paljon uusia ihmisiä yhteyteemme.
Toni lähettääkin kiitokset työtiimilleen: – Meillä on intohimoinen ja aikaansaava tiimi, ja tämä luo paljon hyviä mahdollisuuksia.
Yksi erityinen piirre on ollut kansainväliset opiskelijat, jotka ovat tulleet osaston yhteyteen. Se on tuonut positiivista sukupolvien ja kansalaisuuksien välistä kanssakäymistä.
– He ovat löytäneet meidät vapaaehtoistyömme kautta. He saavat myös todistuksen vapaaehtoistyöstä sekä mahdollisesti opintopisteitä, josta heille on hyötyä ja iloa. Nämä nuoret ovat tuoneet paljon positiivista virtaa osastolle. Moni heistä on ottanut meidät seurakunnakseen, Toni sanoo tyytyväisesti hymyillen.
Myös yksiköiden välinen yhteistyö tuetun asumisen, hätämajoituksen ja myymälöiden kanssa on hedelmällistä: – Meillä on hyvät yhteydet ja yhteistyötä – olemme kaikki yhdessä Pelastusarmeija Turussa. Tämä auttaa meitä myös yhteistyösopimusten luomisessa Turun kaupungin ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Meidät nähdään varteenotettavana vaihtoehtona.
Nyt juhlitaan 130 mennyttä vuotta –mutta Toni katsoo luottavaisesti myös tulevaisuuteen:
– Jokaisen sukupolven on löydettävä omat tapansa kohdata ihmiset. Jos hukkaamme sen, meitä ei enää ole. Nyt näyttää hyvältä, ja toivon, ettei tämä ole aallonhuippu. Näen sen suuren potentiaalin, joka olisi saavutettavissa.
Avun tarve kasvussa
Osaston salin vierestä johtaa ovi viihtyisään huoneeseen. Täältä käsin toimii
Pelastusarmeijan Turun osaston rakennus ja näkymiä kuvankauniista kaupungista. Pelastusarmeijalla on Turussa osaston lisäksi
Pelastusarmeijan tuettua asumista (PATAS), hätä- ja kriisimajoitusta ja kaksi iCare secondhand hyväntekeväisyysmyymälää. Myymälöiden sijainnit ja aukioloajat: pelastusarmeija.fi/myymalat
Pelastusarmeijan Turun osasto on hyvin yhteisöllinen: – Ihmisistä välittäminen konkretisoituu tekemisessä – sen, mistä puhutaan, täytyy näkyä myös teoissa, kiteyttää Turun osaston johtaja, majuri Toni Penttinen.
Turun osaston avustus- ja sosiaalityö, josta vastaa Daniel Majabacka, osaston sosiaaliohjaaja. Hän on toiminut tehtävässä loppuvuodesta 2019 lähtien.
– On ollut ilo nähdä, miten työ on laajentunut vuosien saatossa, Daniel tervehtii hymyillen.
Turussa tehtävä avustus- ja sosiaalityö on laajaa. Se pitää sisällään sosiaaliohjausta, avustamista ja keskusteluapua, ja kaikki asiakkaat kohdataan kokonaisvaltaisesti ilman mitään erottelua. Asiakkaita otetaan vastaan 12 lähikunnan alueelta, näistä Turun ohella suurimpina Raisio, Kaarina ja Lieto.
Asiakasryhmiä on kolme: vähävaraiset perusasiakkaat, opiskelijat ja ukrainalaiset. Näille kolmelle on omat ajanvarausaikansa: perusasiakkaille puhelinajanvaraus, ja ukrainalaisille sekä opiskelijoille verkkopohjainen ajanvaraus kielikysymysten vuoksi.
– Viikkomääräisesti otamme vastaan reilut 50 asiakasta. Useimmiten kyseessä on puolen tunnin sosiaaliohjausaika. Tästä määrästä opiskelijoita on viitisentoista, kuten myös ukrainalaisia.
Pelastusarmeijan Turun osasto avustaa Ukrainan pakolaisia ruuan ja hygieniatarvikkeiden hankintaan tarkoitetun taloudellisen tuen kautta, jonka mahdollistaa Euroopan sosiaalirahasto.
– Aloitimme tämän heti Ukrainan sodan alettua ja ensimmäisten pakolaisten saavuttua Turkuun. Ilmoitimme mahdollisuudesta auttaa vastaanottokeskuksille ja Punaiselle Ristille. Avuntarvitsijat löysivät meidät nopeasti. Osalla näistä asiakkaista on nyt vakiintuneempi tilanne, ja he ovat saaneet kunta- ja opiskelupaikan, ja jotkut myös työpaikan. Positiivista kehitystä, Daniel toteaa.
Heikentynyt yhteiskunnallinen taloustilanne näkyy myös Turussa, kahden viime vuoden aikana avunhakijoiden määrä on kasvanut 25–30 prosentilla vuodessa. Tämä näkyy myös puhelinvarausajoissa ruuhkina. Tällä hetkellä soittoja tulee ympäri vuoden samankaltaisesti.
Sosiaalisessa työssä toteutetaan synergiaa Pelastusarmeijan Turun muiden yksiköiden välillä.
Turun osaston tilat ovat viihtyisät. Ylemmän kuvan huoneessa osaston sosiaaliohjaaja Daniel Majabacka (oikealla) ottaa vastaan avustusasiakkaita. Tilat mahdollistavat puitteet rauhallisille keskusteluille. Alakuvassa osaston rukoushuone, johon voi vetäytyä hiljaisuuden ja rukouksen äärelle.
– Tuettu asuminen ja hätämajoitus ohjaavat asiakkaitaan meille, ja iCaremyymälöihin pystymme kirjoittamaan asiakkaille maksusitoumuksia esimerkiksi vaatteisiin tai kodin tarpeisiin. Joulupadan tiimoilta teemme myymälöiden kanssa myös tiivistä yhteistyötä.
– Kolme arvoa, mitä itse haluan tuoda tässä työssä esiin, ovat ihmisarvo, tasavertaisuus ja toivo. Haluaisin nähdä, että jokainen voisi kokea toivon syttyvän, Daniel toteaa.
Perheet prioriteettina
Turun osastossa on nähty yhtenä suurena painopisteenä perhetyö, ja sen vuoksi tämä on huomioitu osaston ohjelmassa perhekerhon, vauvamuskarin, lautapeliiltojen ja lasten lauantain muodossa. Perhetyöntekijä Irma Hauska on ollut puikoissa pari vuotta.
– Kovasti yritämme tavoitella perheitä. Nuorissa ja lapsissa on tulevaisuus, kuten sanotaan, Irma toteaa nyökäten.
Vauvamuskarit ja lautapeli-illat ovat olleet suosittuja: – Vauvamuskareissa käy monia perheitä, ja lautapeli-iltoihin osallistuu opiskelijailtamme nuoria. Emme myöskään pelkää muutoksia. Perhekerho ei ole tavoittanut osallistujia toivomallamme tavalla, niin olemme nyt kokeilleet uutta ajankohtaa. Vuoroviikoittaiset lasten lauantait on otettu mukaan toiminallisempana tapahtumana.
Lopuksi Irma kiittää rukousavusta, jota perhetyölle on siunaantunut.
– Olemme kiitollisia, ja muistakaa perhetyötä myös jatkossa esirukouksissanne, Irma päättää haastattelun hymyillen.
Vapaaehtoisista suurta iloa
Viime vuosina Turun osasto on panostanut voimakkaasti vapaaehtoistyöhön, ja tulokset ovat olleet todella rohkaisevia. Yksi näkyvimmistä hedelmistä ovat olleet perjantain opiskelijaillat, joissa monet kansainväliset opiskelijat ovat löytäneet sekä ystävyyssuhteita että hengellisen kodin.
Viimeiset puolisentoista vuotta vapaaehtoisia on koordinoinut Etiopiasta Suomeen muuttanut Martha Tolessa Gashe – Saavuttuamme mieheni kanssa Suomeen kolme vuotta sitten löysimme pian hengellisen kodin täältä. Tämä tuntui heti lämpimältä ja kodikkaalta, Martha muistelee hymyillen.
Perjantain opiskelijailloista on tullut viikon kohokohta. Parhaimmillaan on mukana kuutisenkymmentä osallistujaa, vaikka kaikki eivät osallistu joka kerta. Tästä joukosta on muodostunut myös ylistysryhmä, jolla oli ilo esiintyä osaston 130-vuotisjuhlan jumalanpalveluksessa.
– Opiskelijailloista on ollut kansainvälisille opiskelijoille hyötyä heidän opetellessaan elämää suomalaisessa yh-
teiskunnassa ja kulttuurissa. Monet ovat myös ottaneet Jeesuksen sydämeensä. Osaston jäsenet ovat olleet kuin sijaisvanhempia näille nuorille. On ollut syvästi koskettavaa nähdä rakkautta, joka ylittää sekä kulttuurien että sukupolvien rajat, Martha kertoo iloiten.
Vapaaehtoistyön koordinaattorina Martha onkin ylpeä kaikista, jotka antavat aikaansa ja voimavarojaan osastossa palveluun: – Erityinen muisto minulle oli suuri Tulkaa laulamaan -tapahtuma viime kesältä. Saimme yhdessä tehdä Pelastusarmeijan tehtävän näkyväksi paikallisessa yhteisössä.
– Ihmiset kokevat täällä osastolla suurta yhteenkuuluvuutta. Erilaisista taustoista tulevat ihmiset tukevat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Tämä on rikkaus, jota todella arvostamme.
Asumiseen tukea
Osaston ohella Turussa toimivat myös asunnottomuustyön yksiköt PATAS ja hätämajoitus. Pelastusarmeijan tuettu asuminen eli PATAS on palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta tukemalla kotona selviytymistä. Asiakkaat palveluun ohjaa Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Hyvinvointialueen säästötoimet ovat heijastuneet myös PATAS-työhön, ja asiakkaiden määrä on pudonnut kolmanneksella. Asiakkaita on nyt 86 ja henkilökuntaa 13.
Viime vuosina Turun osasto on panostanut voimakkaasti vapaaehtoistyöhön, ja tulokset ovat olleet todella rohkaisevia.
Viimeiset puolisentoista vuotta vapaaehtoisia on koordinoinut Etiopiasta Suomeen muuttanut Martha Tolessa Gashe.
– Ihmiset kokevat täällä osastolla suurta yhteenkuuluvuutta.
– Hyvinvointialueen vähennykset osuivat kaikkiin yksityisiin sosiaalialan toimijoihin. Viime vuoden alkupuoli oli todella haastava, mutta etenemme parempaan suuntaan. Toivomme, että voimme jälleen luottaa toiminnan kestävyyteen, kertoo Pelastusarmeijan Turun tuetun asumisen johtaja Marko Erkamaa
Toiminta on suunnattu päihde- ja mielenterveyskuntoutujille, jotka asuvat omissa asunnoissaan, mutta tarvitsevat tukea ja ohjausta asumiseen liittyvissä asioissa. Omaohjaajan asiakastyöhön kuuluvat kotikäynnit, kodin ulkopuoliset ohjauskäynnit sekä puhelimitse annettava neuvonta. Marko kertoo, että asiakastapaamiset ovat muuttuneet entistä haastavimmiksi: – Alfa-PVP on näkynyt myös meidän työssämme. Jos asiakkaat ovat huumeiden vaikutuksen alaisena, emme pääse auttamaan. Se on työntekijöidemme turvallisuuskysymys.
Marko näkee, että työlle on suuri tarve, ja haasteista huolimatta työ tulee varmasti jatkumaan: – Siihen luotan. Olemme tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Kaikkein heikoimpien auttaminen saamaan elämänlangasta kiinni hyödyttää myös yhteiskuntaa, ei vain yksilöä. Ja yksilölle apu on mittaamaton.
Hätämajoitus ensiapuna
Osastovierailun yhteydessä käyn myös lähellä toimivassa hätä- ja kriisimajoituksen yksikössä, joka aloitti toimintansa toukokuussa 2022. Asukaspaikkoja on 30 hengelle, ja yksikkö on päihteetön. Tilat on jaettu kahteen osaan: Naiset, lapset ja perheet sekä miehet. Hätämajoituksessa asuvat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, ja kriisimajoitus on puolestaan tilapäinen asumisratkaisu heille, jotka ovat menettäneet kotinsa kriisitilanteen vuoksi. Asukkaista iso osa on suomalaisia, toiset tulevat Euroopasta ja lähialueilta. Kaukaisimmat ovat tulleet Aasiasta ja Amerikasta. Asiakkaat ohjautuvat majoitukseen aina Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiden kautta. Hätämajoitus on tavoitettavissa vuorokauden ympäri.
Istahdamme hätämajoituksen johtaja Tommi Sundqvistin ja ohjaaja Johanna
Frujencen kanssa juttelemaan yksikön TV-huoneessa. He kertovat, että kriisitilanteita voi olla monenlaisia, kuten tulipalo, avioero, perheväkivalta, sairastuminen ja siitä seuranneet vuokrarästit. Jokaisella on erilainen tarina.
– Ihmiset tulevat tänne silloin, kun turvaverkko pettää.
Majoitus kestää pahimman kriisitilanteen yli – päivistä kuukausiin. Kaksi viikkoa on usein lähtökohta, jolloin aletaan selvittää arkisia asioita.
– Päätavoitteenamme on tarjota paikka, jossa on hyvä ja turvallista olla, ja jossa voi ottaa ensiaskeleet kriisin jäljiltä. Sosiaalitoimisto yhdessä asiakkaan kanssa etsii ratkaisuja asiakkaan elämäntilanteeseen, mutta me autamme missä pystymme, kuten asunnon haussa. Käytämme paljon moniammatillista verkostoamme.
Johanna on työskennellyt yksikössä reilun vuoden. Sinä aikana hän on nähnyt toiminnan tarpeellisuuden: – Näkee, että yhteiskunnan tila ei ole hyvä, kun olemme jatkuvasti täynnä. Harmittaa, ettemme voi ottaa kaikkia vastaan, Johanna huokaisee, ja Tommi nyökkää: – Haastavaa on, että yhteiskunnalta voi tulla hyvinkin nopeita pää-
töksiä rahoituksen loppumisesta. Tämä vaatii meiltä paljon työtä ja uskoa siihen, että työtämme arvostetaan. Nämä kolme vuotta ovat näyttäneet, että olemme erittäin tarpeellinen palvelumuoto, joten tämän tarpeellisuudesta ei tarvitse enää keskustella.
Tommi kiteyttää lopuksi kauniisti työn merkityksellisyyden: – Olen hyvin vaikuttunut siitä, mitä Pelastusarmeija tekee niin Turussa, Suomessa kuin maailmallakin. Autamme niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa – se on mielestäni suuri rakkauden osoitus.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Tutustu Turun Pelastusarmeijan monipuoliseen työhön ja viikko-ohjelmaan: pelastusarmeija.fi/turku
Olet lämpimästi tervetullut mukaan!
Seuraavalla aukeamalla pääset mukaan Turun 130-vuotisjuhlatunnelmiin.
Hätä- ja kriisimajoituksessa vedetään yhtä köyttä! Ohjaaja Johanna Frujence ja hätämajoituksen johtaja Tommi Sundqvist kuvassa.
Yhteisöaamiaisen tunnelmia: Sirkka Lemberg jakamassa keittoa. Domino-peli menossa. Rosemary on mukana osaston ylistysryhmässä.
Yhteiskuvassa Tuli ja sotilas Pirkko Herrala, joka on ollut mukana Armeijassa jo 60-luvulta asti.
YhteisölListä JuhLiNtaa Turussa
Turun osastolla oli aihetta juhlaan, sillä se vietti syksyllä 130-vuotispäiviään. Tervetuloa lukemaan, miten tätä
iloista juhlaa vietettiin sopan, saippuan ja sielunpelastuksen merkeissä!
Pelastusarmeijan missio tiivistyy noihin kolmeen sanaan: soppa, saippua ja sielunpelastus. Tästä Turun osasto sai ajatuksen 130-vuotispäivien teemaksi. Juhlia ei vietetty kertaalleen, vaan kolmasti! Soppaa edusti syyskuussa vietetty erityinen yhteisöaamiainen, sielunpelastusta sunnuntaina 5.10. pidetty juhlajumalanpalvelus ja saippuaa Asunnottomien yön tapahtuma, johon osasto osallistui yhdessä Pelastusarmeijan tuetun asumisen ja hätämajoituksen kanssa.
Yhteisön voimaa
Sotahuuto pääsi vierailemaan mainituista juhlista kahteen ensin mainittuun. Turun osaston johtaja Toni Penttinen oli ovella vastassa. Kehaisen hänelle juhlien teemaa ja ideaa kolmista juhlista.
– Se on meillä yhdistävä juttu – kaikki työmme on sosiaalista ja hengellistä. Saimme näin myös venytettyä juhlimista, Toni naurahtaa.
Osaston salissa käy tohina ja kuuluu iloinen puheensorina. Viitisenkymmentä henkilöä on saapunut yhteisöaamiaiselle: muun muassa osaston jäseniä ja ystäviä, avustusasiakkaita ja paikkaan ensi kertaa tutustuvia.
Lähden kiertelemään salissa. Istahdan ensiksi pöydän ääreen, jossa istuu osaston pitkäaikainen vapaaehtoinen Sirkka
Lemberg yhdessä Heikin ja siviilijäsenten Reiman ja Tapanin kanssa. Miehillä on kaikilla useamman vuoden historia täältä, mutta voiton vie Sirkka, joka on ollut Armeijassa melkein koko ikänsä. Turun osastossakin jo yli 50 vuotta! – Paljon on muistoja ja tekemistä, Sirkka naurahtaa: – Käyn useamman kerran viikossa. Nyt erityistä iloa ovat tuoneet kansainväliset opiskelijat. He ovat tuoneet tänne paljon rakkauden henkeä.
Miehet nyökkäävät, ja Sirkka huikkaa iloisesti siirtyessään keittiöön: – En osaa englantia, mutta kyllä me aina pärjäämme.
Paikan päällä onkin useampia opiskelijailtojen ja vapaaehtoistyön kautta osastolle tulleita kansainvälisiä nuoria. Juttelen heistä Rosemary n kanssa, joka on mukana osaston ylistysryhmässä.
– Täällä saan kokea itseni hyödylliseksi. Tunnen, että saan olla osa jotain isompaa, ja on ilo oppia tuntemaan suomalaista kulttuuria. Toivomme lisää suomalaisia nuoria mukaan!
Paikan päällä on niin konkareita kuin myös ensikertalaisia. Konkariosastoa edustaa sotilas Pirkko Herrala, joka on aloittanut Armeijassa jo 60-luvulla. Hän juttelee kanssani hetken, kunnes siirtyy keittiöön auttelemaan. Toinen pitkään palvellut on everstiluutnantti Arja Laukkanen:
– Tulin Turun osastoon 13-vuotiaana 1959. Olin täällä nuorisotyöntekijänäkin, kunnes lähdin upseerikouluun. Neljä vuotta sitten muutin takaisin Turkuun. Tämä on tuntunut kotiinpaluulta. Pidän täällä naisten aamiaispiiriä, ja sinne on tullut mukaan kaksi entistä nuorta sotilastani, Arja kertoo iloiten. Parikymmentä vuotta on ollut mukana myös sotilas Lahja Lähde, josta olen kuullut, että hän on erinomainen Sotahuudon myyjä: – Se on mielekästä. Saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Monesti olen vähän kuin psykologi, ihmiset saavat avata mieltään ja sydäntään minulle. He haluavat keskustella. Se on ihanaa. Ennen kuin menen kuikuilemaan keittiöön, jututan vielä pöytää, jossa istuu neljää rouvaa. Heille kaikille Pelastusarmeija on melko uusi kokemus. Kaksi heistä on mukana ensi kertaa. – Tämä vaikuttaa oikein mukavalta paikalta. Ja on hienoa, miten meidät liikuntaesteiset on huomioitu.
Keittiössä ahertaa Erja Myllyniemi – Täällä on tosi mukavaa näiden ”keittiöenkeleiden” Sirkan, Pirkon ja nuorten kanssa, Erja naurahtaa sydämellisesti, ja taputtaa olalle kansainvälistä opiskelijaa Tulia.
– Viihdyn hyvin – tämä on kotini ja perheeni, enkä sano tätä kohteliaisuu -
desta, Tuli sanoo silmät loistaen. – Täällä on niin lämmin ja tervetullut henki. Kaikki huomioidaan.
Tuli ja Pirkko jakavat lämpimän halauksen. Tähän hetkeen on hyvä lopettaa, lähteä sydän täynnä ja palata juhlajumalanpalvelukseen paria viikkoa myöhemmin.
Täyden salin juhla
Sunnuntaina 5.10. oli aika palata osastolle juhlajumalanpalvelukseen. Vaikka sää oli suorastaan myrskyisä, oli hienoa huomata salin täyttyneen iloisista kasvoista.
Majurit Toni ja Natalia Penttinen toivottivat kaikki lämpimästi tervetulleeksi. Juhlan mittaan he kertoivat mielenkiintoisia yksityiskohtia Turun Pelastusarmeijan historiasta. Turun osasto täytti nyt 130 vuotta, mutta työ oli alkanut nyt jo sulkeutuneen ruotsinkielisen osaston myötä viisi vuotta aiemmin. Ensimmäinen kokous Turussa pidettiin 1890 adjutantti Toftin johdolla, ja yleisössä oli niin työväkeä, porvaristoa kuin yläluokkaakin. – Monipuolinen ja -kansallinen yleisö meillä on myös tänään, Toni huomioi iloiten.
Sunnuntaina 5.10. vietettiin
Turun osaston juhlajumalanpalvelusta. Laulaja Joel Hallikainen esitti kolme laulua ja kertoi koskettavasti omakohtaisista armeijamuistoista. Ylisihteeri, majuri Tero Saajoranta saarnasi juhlassa. Nuorten ylistysryhmän esitys oli täynnä tunnetta. Juhlassa esiintyi myös Temppelin torvisoittokunta. Osaston johtaja, majuri Toni Penttinen ja majuri Natalia Penttinen kertoivat elävästi yksityiskohtia osaston historiasta.
Lisää kuvia juhlasta: bit.ly/PAtku130
Juhlassa oli mukana Temppelin torvisoittokunta, jonka juhlallisesta soitannasta yleisö sai nauttia läpi juhlan. Yleisö pääsi osallistumaan yhteislauluihin, kuten 278: Yhtykää Herraa kiittämään – ”Emme voi lopettaa Jumalasta saarnaamista ennen kuin koko Turku makaa Herran jalkojen juuressa”, on sanonut pioneerimme Hedvig von Haartman jäähyväiskokouksessaan. Teemme joka päivä todeksi sen, että Jumala rakastaa maailmaa. On hienoa saada jakaa tämä pyhä hetki kanssanne, Toni kertoi puheessaan.
Juhlassa esiintyi myös osaston kansainvälisistä nuorista koostuva ylistysryhmä. Nuorten esitys oli kaunis ja herkkä –täynnä tunnetta. Tunteet olivat pinnassa myös laulaja Joel Hallikaisen esityksessä. Hän esitti kolme koskettavaa laulua ja piti puheen, joka herkisti niin yleisön kuin itse artistinkin.
– Olen täällä, koska sydämeni sanoo näin. 50 vuotta sitten löysin täältä elämänmittaisen kumppanin – kitaran. Olimme kavereiden kanssa sellaisia katupoikia. Kerran luoksemme tuli mies, joka oli meistä kuin poliisi. Hän oli Pe-
lastusarmeijan upseeri Ahti Salmi, joka kutsui meidät Turun osastolle poikakerhoon. Perustimme Ristin pojat -poikaosaston. Polvistuimme kerran rukoukseen ja tunsin jonkun koskevan minua. Tänään ymmärrän, että Jumala painoi minuun tuolloin muistijäljen. Ihmisyyden ja uskon salaisuus on rakkaus. Rakkaus musiikkiin syttyi täällä, ja se on seurannut minua läpi elämän. Siellä missä on rakkauden henki, kaikesta tulee ehjää ja kokonaista.
Juhlan lopuksi Pelastusarmeijan ylisihteeri, majuri Tero Saajoranta piti saarnan, jossa hän viittasi kenraali John Larssonin kirjaan Kokonaan Hengen valtaama mies. – Siinä kerrotaan salaisuudesta, jonka Jeesus tiesi. Salaisuus oli se, että Jeesuskin tarvitsi hengellistä ravintoa, ja rukoushetket Isän kanssa olivat tätä ravintoa. ”Rukoile ja tee työtä” lukee päämajan kahvihuoneen seinässä. Tämä on se ajatus, jonka haluaisin jättää tänään. Tämä oli se tasapaino, jota Jeesus eli todeksi.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
komenTaJaT Ced Ja LYn hilLs
Virosta ja Suomesta, rakkaudella
Pelastusarmeijan Euroopan johtajat, komentajat Ced ja Lyn Hills, ovat meille monelle tuttuja, sillä he ovat palvelleet sekä Viron aluejohtajina että territoriomme ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Saimme mahdollisuuden keskustella heidän kanssaan Viron työn 30-vuotisjuhlien yhteydessä, jossa he olivat kutsuvieraina ja puhujina. Keskustelussa muistelimme vuosia Virossa ja Suomessa – sekä tutustuimme siihen, mihin Jumala on heitä tämän jälkeen johdattanut.
Olemme saaneet viettää siunausten täyteistä Pelastusarmeijan Viron työn 30-vuotisjuhlaviikonloppua. Eilen juhlittiin Tallinnan metodistikirkolla, ja tänään olemme kokoontuneet Koplin osastolle, jossa on vielä edessä erityinen jumalanpalvelus. Komentaja Ced Hills toimii yhdistetyn soittokunnan johtajana ja päivän saarnaajana, joten hänellä on vielä vastuita tälle päivälle. Komentajat Ced ja Lyn kuitenkin mielellään tervehtivät lukijoitamme ja ovat luvanneet aamulle haastattelun.
Komentajia odotellessa voimme kerrata heidän taustansa. Cedin ja Lynin vanhemmat olivat pelastusarmeijalaisia, ja Armeija tuli heille tutuksi jo lapsena. 16-vuotiaana molemmat löysivät tiensä töihin Pelastusarmeijan Lontoon East Endin päihdeyksikköön. Siellä nuoret kohtasivat, ja ihastuminen johti avioitumiseen 21-vuotiaana. Upseerikoulun he aloittivat 24 vuoden iässä. Siitä alkanut ura on ollut vaiheikas. Yksi heidän varhaisia määräyksiään oli Red Shield Center -keskusten johtaminen Saksassa. Siellä he tukivat Saksaan määrättyjä brittisotilaita ja heidän perheitään. Sitten Ced sai määräyksen Pelastusarmeijan katastrofityön pariin, ensin kenttäedustajaksi ja myöhemmin koordinoijaksi kan-
sainväliseen päämajaan. Noiden vuosien aikana Ced työskenteli kaikkiaan 75 maassa. Cedin ollessa katastrofityössä Lyn oli määrättynä osastoissa sekä kahden vuoden ajan kappalaisena William Booth Hadleigh Farm -kurssikeskuksessa, joka toimi tukikohtana työllistämisen kehitysprojektille. Vuonna 2013 Hillsit saivat määräyksen Viron aluejohtajiksi.
Kasvava Viro tukee Suomeakin
Istahdamme Cedin ja Lynin kanssa aluetoimiston nojatuoleille. Huone on heille tuttu, tosin tässä kohdin sijaitsi tuolloin Viron iCare secondhand -myymälä. Hillsit iloitsevat mahdollisuudesta olla vierailemassa tutussa ja rakkaassa kaupungissa.
– Oli ihana tavata teitä kaikkia ja aivan erityisesti nähdä kaikki nuoret. Tahdon rohkaista heitä oman polun etsinnässä, Lyn aloittaa ja Ced jatkaa: –Muistamme hyvin 20-vuotisjuhlat, jolloin olimme täällä aluejohtajina. Monet uskolliset ovat edelleen mukana. Se lämmittää sydäntä. Haluamme myös onnitella kaikista uusista jäsenistä, joita tapasimme eilen. Se on selkeä merkki kasvavasta Armeijasta.
Ced ja Lyn toimivat Viron aluejohtajina vuosina 2013–2016. Lyn kuvailee niitä oppivuosiksi: – Ced oli katastrofityöntekijänä nähnyt maailmaa, mutta minulle tämä kaikki oli uutta. Elämä vieraassa maassa ja kulttuurissa, ja työskentely tulkin varassa. Rakastin oppia tuntemaan paikallisia armeijalaisia ja ymmärtämään heidän elämäänsä ja historiaansa. – Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asuimme yhdessä ulkomailla, ja myös ensimmäinen määräys johtajistossa, joten se oli meille uudenlainen oppimistilaisuus, Ced täsmentää.
He näkevät, miten Viro on kehittynyt ajan saatossa. – Vuosiemme aikana havaitsimme, miten Viro arvostaa itsenäisyyttään ja osallisuuttaan Euroopan Unionissa ja on valmis nopeasti muuttumaan ja kehittymään. Nyt kymmenen vuoden jälkeen näemme tämän kehityksen entistäkin selkeämmin.
– Kun olemme tässä Koplin osastolla ja katsomme tien toisella puolella olevaa rautatieasemaa ja torialuetta, se heijastaa hyvin sitä muutosta, mitä näemme tässä kaupungissa ja maassa yleisesti. Pelastusarmeijan suhteen on hienoa nähdä ”aikuistumista”, miten työ on kehittynyt ja jäsenmäärä kasvanut. Jos haluaisin
nostaa esiin jonkin pettymyksen, niin harmittavasti tekemämme työ secondhandmyymälöiden suhteen ei pitkällä aikavälillä ollut taloudellisesti kannattavaa, Ced sanoo viitaten sulkeutuneeseen myymälään, jossa istumme.
Kerron Cedille siitä, että adoptoimme iCare-nimen Suomeen ja siellä hyväntekeväisyysmyymälöillä menee parhaillaan hyvin. Viimeisin liike avautui lokakuussa Riihimäelle.
– Huomasin, Ced vastaa hymyillen: –Olimme hyvin otettuja, että keksimämme nimi otettiin käyttöön.
Lyn kertoo arvostavansa sitä erityistä suhdetta, joka Pelastusarmeijassa Suomen ja Viron välillä vallitsee.
– Suomi on tehnyt pitkään työtä Viron hyväksi – mutta nyt näemme, miten Viro puolestaan tarjoaa apua Suomelle kahden upseerin voimin: majuri Ave Kalme palvelee Oulussa ja kaptee-
ni Anneli Aavik Jyväskylässä. Tämä kertoo yhteisestä hyvästä.
Rakkaudella Suomesta
Seuraavaksi Ced ja Lyn saivat määräyksen lahden toiselle puolelle – Suomen ja Viron territorion ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi. Näissä tehtävissä he toimivat vuosina 2016–2019.
– Tämä määräys tuli täydellisenä yllätyksenä. Olimme juuri sopineet kolmen vuoden jatkosta Viron aluejohtajina, kun tuli soitto kansainvälisestä päämajasta. Tämä oli etuoikeus, ja meistä tuntui heti Suomessa kodikkaalta. Meidät otettiin hyvin vastaan, vaikka emme koskaan oppineet kieltä. Viroksi pystyin jopa saarnaamaan, mutta suomen kieli oli askel liian kauas, Ced kertoo naurahtaen.
– Emme ole koskaan unohtaneet Suomea, ja on ollut hienoa kuulla hyviä uutisia teiltä. Oli myös ilo tavata suo-
malaisia nuoria EYE2025-nuorisokonferenssissa. On myös hienoa nähdä uusia paikallisia ihmisiä johtajistossa, Lyn toteaa.
Hillsit työskentelivät johtajistossa suurimmalta osin everstien Patrick ja AnneDore Naudin alaisuudessa. Heillä on yhteistyöstä hyvää sanottavaa:
– Patrick antoi minulle paljon mahdollisuuksia ylisihteerinä kehittää asioita. Työstimme muun muassa uutta hallintorakennetta. Nämä vuodet olivat täynnä siunauksia, Ced kertoo ja Lyn jatkaa: – Ja Anne-Dore antoi minun luovasti toteuttaa naistyötä. Näinä vuosina työskentelin myös tiiviisti everstiluutnantti Aino Muikun kanssa. Hän opetti minulle paljon.
Läheisten ihmisten ohella erästä asiaa Hillsit ovat jääneet rakkaudella kaipaamaan Suomesta – heidän asuntoaan Katajanokanrannassa.
Komentajat Lyn ja Ced Hills ovat hyvillään vierailusta territoriossamme: – Oli ihana tavata teitä kaikkia ja aivan erityisesti nähdä kaikki nuoret. 8
– Rakastin sitä kotia! Työmatka kodilta päämajalle oli upea, Lyn huokaisee ja Ced nyökkää: – Se oli pienin asunto, jossa olimme asuneet, mutta näkymät kaupunkiin olivat taivaalliset. Joka ilta katsoimme lähteviä ruotsinlaivoja parvekkeeltamme. Emme koskaan väsyneet siihen näkymään. Rakastamme sitä, miten suomalaiset arvostavat luontoa ja hiljaisuutta.
Ced pohtii hetken: – Rakastimme myös ensilunta, miten se teki kaikesta valkeaa. Tosin huhtikuussa se rakkaus alkoi olla koetuksella, hän naurahtaa.
Territoriomme ihmiset ovat jättäneet pysyvän jäljen heihin: – Täällä välittyy, miten pienessä territoriossa ihmiset arvostavat yhdessäoloa. Osastot toimivat yksin kaukana toisistaan, joten hetket, jolloin kokoonnutaan yhteen, ovat arvokkaita. Ihmisten uskollisuus, sitoutuneisuus ja ilo uskosta ja palvelusta ovat jääneet sydämiimme.
Kylmästä lämpimään – ja takaisin
Suomen huurteinen hiljaisuus vaihtui seuraavaksi Indonesian helteiseen hektisyyteen. Määräys tuli yllätyksenä – ja kulttuurishokkina.
– Indonesia on maailman neljänneksi väkirikkain maa ja väkirikkain muslimivaltio, kristittyjen asukkaiden osuus on pieni. Kuitenkin verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet, määrällisesti Pelastusarmeija oli valtava yli 50 000 sotilaalla. Asuimme Bandungissa, joka oli äänekäs 11 miljoonan asukkaan kaupunki. Ilmasto oli myös täysin eri, tulimme pakkasista pysyvään, kosteaan helteeseen. Suomessa totuimme vuodenaikoihin ja pitkiin, valoisiin kesäpäiviin. Niitä kaipasimme.
Hillsit kuitenkin viihtyivät Indonesiassa. Maa muodostuu lukuisista saarista, ja ensimmäisten kuukausien aikana he olivat tehneet kymmenittäin lentoja tutustuen laajalle levittäytyneeseen Armeijaan. Sitten iski koronapandemia, ja seuraavat kaksi vuotta he olivat eristettyinä Bandungissa.
– Se oli haastavaa. Emme saaneet ottaa osaa esimerkiksi jumalanpalveluksiin, sillä yli kuusikymppisinä kuuluimme paikallisen tulkinnan mukaan riskiryhmään, Lyn huokaisee.
Aika Indonesiassa kesti kaksi vuotta, jota seurasi määräys Saksan, Puolan ja Liettuan territorion johtajiksi.
– Koska olimme menneisyydessä asuneet Saksassa, tämä tuntui kuin kotiinpaluulta. Meillä oli tavoitteena vierail -
la mahdollisimman nopeasti jokaisessa osastossa ja työpisteessä. Oli todellinen ilo saada yhteys paikallisiin armeijalaisiin. Myös Saksassa ihmisten sitoutuneisuus teki meihin suuren vaikutuksen.
Kansainvälisestä päämajasta eläkkeelle
Jo tavan mukaan Hillsit yllätettiin uudella määräyksellä. Heiltä tiedusteltiin, voisivatko he siirtää vuoden 2025 lopuksi aiottua eläköitymistään muutamalla kuukaudella.
– Suostuimme ja arvelimme, että jotain on tapahtumassa. Esikuntapäällikkö soitti, ja ilmoitti määräyksestä Euroopan johtajiksi seuraavalle kahdelle vuodelle. Ensimmäistä kertaa määräyksessämme oli myös päättymispäivä: 1.7.2026. Nautimme siitä, että olemme päässeet tutustumaan Armeijan työhön kautta Euroopan. Joka kuussa vierailemme ainakin yhdessä territoriossa. Tämän haastattelun julkaisuajankohtana olemme kiertäneet kaikki kertaalleen. Ehdimme vielä vierailla parissa-kolmessa territoriossa toistamiseen.
– Täällä Euroopassa toistamme usein, että kirkot ja kristilliset yhteisöt ovat kutistumassa. Se ei ole kuitenkaan totuus, jonka olemme nähneet vierailuillamme. Näemme uudenlaista toimintaa, uusia mahdollisuuksia ja uusia tapoja tavoittaa ihmisiä. Tästä esimerkkeinä Tanskassa asumispalveluyksikkö, joka tarjoaa majoitusta perheille ja Norjassa tehty työ maahanmuuttajien parissa. Positiivista kehitystä tapahtuu, Lyn paljastaa.
– Englannin kirkon tekemä tutkimus kertoo erityisesti nuorten miesten parissa tapahtuvasta ”hiljaisesta herätyksestä”. EYE2025-nuorisokonferenssi ja näkemämme asiat territorioissa todistavat tästä nuorten kiinnostuksesta uskoa ja
Armeijaa kohtaan, Ced toteaa ja Lyn täydentää: – Ensimmäistä kertaa vuosiin näemme myös kasvua kadettien määrässä. Se on todella rohkaisevaa!
Aikaa perheelle
Jumalanpalveluksen aika lähenee, ja Cedin on päästävä tekemään viimeiset harjoitukset soittokunnan kera. Ennen hyvästejä he kertovat vielä, mitä heinäkuussa alkavat eläkepäivät tuovat mukanaan.
– On ihanaa olla ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen automatkan päässä tyttäristämme Rachelista ja Rebecasta, heidän puolisoistaan ja rakkaista lastenlapsistamme. Ensin lähdemme kaikki isolle perhelomalle, ja sen jälkeen haluan hyvittää lastenlapsillemme nämä vuodet, jotka olemme olleet poissa, Lyn toteaa rakkaudellisesti.
– Pystymme olemaan eri tavalla mukana perheidemme elämässä. Emme ole aina täysin ymmärtäneet, miten Jumala on liikuttanut meitä paikasta toiseen. Kun katsomme nyt taaksepäin, näemme, miten hän on pitänyt meistä huolta – ja osoittanut meidät juuri sinne, missä meidän on kulloinkin kuulunut olla. Armeija-elämämme ei myöskään lopu eläköitymiseen, mutta pidämme vastuista pienen tauon ja pohdimme, mitä Jumala tahtoo meistä tässä seuraavassa elämänvaiheessa. Kun katsomme elämäämme taaksepäin, olemme haltioituneita kaikista mahdollisuuksista ja siunauksista, joita olemme vuosien varrella saaneet kokea, Ced päättää sydämellisen haastatteluhetken.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Viron työn 30-vuotisjuhlissa komentajat toimivat juhlapuhujina.
Ced Hills johti myös territorion yhdistettyä soittokuntaa.
minä & pelasTusarmeiJa
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
Jani kilpONEN
Helsingin osaston sotilas
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?
– Muutama vuosi sitten aloimme käydä perheeni kanssa Pelastusarmeijan tilaisuuksissa Helsingissä. Ensin Lastenlauantai-perhetapahtumissa ja sitten jumalanpalveluksissa.
Miksi halusit liittyä Armeijaan?
– Vaimoni oli jo sotilas, ja kun minulle tarjoutui mahdollisuus, hyppäsin toimintaan mukaan. Olimme puhuneet jo aiemmin, että liittyisimme kumpikin lähitulevaisuudessa Armeijaan.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Poliisiksi tai palomieheksi.
Mikä on lempiruokasi? – Joku tulinen wok kanalla.
Rakkain harrastuksesi? – Kitaransoitto ja tekniikan kanssa näpertely.
Millaiset asiat inspiroivat sinua? – Mielenkiintoiset ihmiset ja ilmiöt.
Kuka on sankarisi? – Batman.
Saat yhden supervoiman. Mikä se olisi – ja miksi? – Tehdä hyvää muille.
Ketä Raamatun hahmoa ihailet? – Paavalia.
Mikä on sinulle merkityksellinen raamatunkohta?
– 4. Roomalaiskirje 13–25.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Bob Dylanin ”Political World”
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Lähitulevaisuuteen (10–20 vuoden päähän).
Mitä pelkäät?
– Kipua.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Perheeni ja harrastukset.
Usko, toivo, rakkaus –mitä lisäisit neljänneksi?
– Rauha, sitä tarvitaan.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Tanssin ja laulan.
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Ruuhkautimme vaimoni kanssa Riikan Alfaparks-ostarin kassan kysyessämme suklaarasian hintaa. Lopputulos oli, että kassa täytyi sulkea, emmekä joutuneet maksamaan suklaarasiasta mitään.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?
– Ole aina oma itsesi, paitsi jos voit olla Batman.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki? –Muutto maaseudulle perheen kanssa.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta:
– Olen tehnyt pitkän uran ravintolakokkina ja työskennellyt muun muassa yhden Michelin-tähden ravintolassa.
viEraskYnä
Ystävämme muista kirkkokunnista pohtivat lehtemme teemoja
tai muita ajankohtaisia aiheita
arkena JuhLaN tunTua –piENEN iLON merkiTys ELämässä
Elämän arjen keskellä piilevät juhlahetket.
Suomalaiseen mielenmaisemaan on usein juurtunut ajatus siitä, että arki on harmaata ja juhlaa vietetään erityistilanteissa. Joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu tai muut merkkipäivät antavat aihetta juhlimiselle. Odotukset ovat silloin korkealla, kun tiedossa on jotain mukavaa. Moni odottaa viikonloppua, lomaa tai suuria juhlia löytääkseen iloa ja merkitystä, mutta entä jos arjen keskelle ujuttaisi pienen ripauksen juhlan tuntua? Voisiko arjesta löytyä sellaista lämpöä ja toivoa, joka kantaa läpi haastavienkin päivien?
Meidän perheessämme juhlitaan usein arjessa. Puolisoni kysyi avioliittomme alkuaikoina, juhlimmeko arkena jotain erityistä, kun vaikka katoin kauniin kahvipöydän iltapäivällä. Vastasin, että kauniit kahvikupit tuovat juhlan tuntua arkeenkin.
Arjessa piilee mahdollisuuksia iloihin, joita emme aina huomaa. Kupillinen kahvia ystävän kanssa, puhelinsoitto läheiselle tai hetki hiljaisuutta luonnon syleilyssä – nämä kaikki voivat olla juhlan arvoisia, vaikka niiden ulkokuori olisi vaatimaton.
Olen pienen metodistiseurakunnan jäsen, ja nykyisin pystyn osallistumaan sen arkitoimintaan. Näen, miten merkityksellistä pienikin huomio voi olla. Kohtaaminen, lämmin hymy tai ystävällinen sana voivat tarjota toivoa ihmiselle, jonka arki on haasteiden täyttämää. Sairaus, suru tai muu huoli voi tehdä ar-
jesta raskasta. Siinä voi toinen ihminen tuoda valon pilkahduksen, joka tuntuu juhlalta! Juhlan tuntua ei siis aina tarvitse rakentaa isoista eleistä, vaan joskus arjen juhla on yksinkertaisesti sitä, että saa olla hetken rauhassa, tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Näin teki Herramme Jeesus Kristus, kun hän vaelsi maan päällä. Tässä voimme seurata Kristuksen esimerkkiä. Voimme palvella lähimmäisiämme, eikä se vaadi meiltä suuria ponnistuksia.
On tärkeää vaalia pieniä asioita, jotka tuovat arkeen valoa. Jokainen voi olla arjen enkeli – jakaa ystävällisyyttä ja lämpöä ympärilleen. Ehkäpä juuri sinä voit tänään olla se, joka tuo jollekin pienen juhlan hetken. Meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä arjesta hieman juhlavampi, ihan tavallisena päivänä.
Loppujen lopuksi elämä rakentuu pienistä hetkistä. Kun opimme pysähtymään ja arvostamaan niitä, juhlan tuntua löytyy yllättävistäkin paikoista – jopa kiireen, huolien ja velvollisuuksien keskeltä. Juhla ei aina tarkoita suuria pirskeitä tai näyttäviä tekoja, vaan joskus se on vain lämmin käsi olkapäällä ja tunne siitä, että kaikki järjestyy ja että joku muistaa rukouksin.
”Pienistä puroista kasvaa suuri joki”, sanotaan. Samoin pienistä arjen ilonhetkistä rakentuu elämän juhla – jokaiselle meille, jokaisena päivänä.
Mayvor
Wärn-Rancken metodistipastori, SEN:n pääsihteeri vuosina 2020–2025, Pelastusarmeijan hallintoneuvoston jäsen
Kuva: Joanna Lindén-Montes
YhteiNEN suuNta
Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia.
Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva Kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan.
Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan.
TavoiTteENa huOmioiDa monipuOLiNEN lukiJakunTa
Sotahuudon toimituksessa päätimme tarttua tehtävään, joka on hyvin lähellä ajatuksiamme siitä, mikä on lehtemme todellinen tavoite: Ulospäin suuntautuva hengellinen ja sosiaalinen työ näkyy ja vaikuttaa positiivisesti paikallisessa yhteisössä. Koemme, että tämä on juuri se syy, miksi lehteä toteutamme. Tahdomme kertoa Pelastusarmeijan eri osastojen ja yksiköiden täydellä sydämellä tekemästä työstä ja niistä vaikutuksista, joita nämä teot säteilevät ympäristöönsä.
Tätä tehtävää lähestyimme pohtimalla, miten voisimme huomioida parhaiten monipuolisen lukijakuntamme – sillä te olette hyvin monipuolinen ja värikäs joukko. Sotahuuto pyrkii palvelemaan niin lukijaa, jolle lehti saattaa olla ensimmäinen kosketus Pelastusarmeijaan, kuin olla myös mielenkiintoinen, inspiroiva ja hengellisesti ravitseva lukupaketti upseereillemme, sotilaillemme sekä uskonveljillemme ja -sisarillemme.
Mitä sitten teimme? Ensin hiukan taustaa. Sotahuudon toimituksella on seitsemänhenkinen toimituskunta, joka kokoontuu parin viikon välein keskustelemaan ja suunnittelemaan tulevien lehtien sisältöjä. Ryhmään kuuluu niin upseereita, vies-
tinnän ammattilaisia kuin myös jäsen ohjelmasektorista – näin varmistamme, että monenlaiset äänet ja ajatukset pääsevät ilmoille.
Kerran vuodessa kokoonnumme Sotahuuto-päivän merkeissä, jolloin keskustelemme koko päivän tulevan vuoden suurista suuntalinjoista. Näin teimme myös viime syksynä. Ja yllä mainittu tehtävä? Taklasimme sitä luomalla mielipidekyselyt niin osastoille, toimipisteille kuin lukijoillemme. Kenties sinäkin vastasit siihen. Jos näin teit, kiitämme suuresti!
Purimme Sotahuuto-päivän aikana tulleita vastauksia, ja se toi esiin monia mielenkiintoisia huomioita. Tällaisia olivat esimerkiksi lukuisat toiveet paikallisista uutisista, monipuolisesta hengellisestä sisällöstä ja lyhyemmistä artikkeleista. Olemmekin ottaneet nämä toiveet huomioon Sotahuuto-päivässä sekä sitä seuraavissa kokoontumisissa – ja toivomme, että tänä vuonna voimme palvella teitä entistäkin paremmin. Yhdessä yhteiseen suuntaan.
Toni Kaarttinen toimitussihteeri
Sotahuudon toimitus
Sotahuudon toimitus on osa Pelastusarmeijan viestintäsektoria.
• Toimituksessa työskentelevät vastaava toimittaja, kapteeni Riku Leino, ja toimitussihteeri Toni Kaarttinen. Taloussektori auttaa toimitusta Sotahuudon laskutuksessa.
• Sotahuudolla on toimituskunta, johon kuuluu seitsemän jäsentä. Toimituskunta suunnittelee tulevien lehtien sisällöt.
• Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
• Sotahuutoa myyvät paikallisesti Pelastusarmeijan osastot. Lisäksi Sotahuuto on tilattavissa suoraan kotiin edulliseen vuositilaushintaan.
• Viestintäsektorilla Sotahuudon toteuttamisen ohella palvellaan monipuolisesti Pelastusarmeijan varainhankinta-, markkinointi- ja viestintätarpeita. Viestintäsektori vastaa esimerkiksi maanlaajuisista Joulupata- ja Auta ihmistä -keräyksistä.
Haluatko tutustua Pelastusarmeijan strategiaan syvemmin?
Lue lisää tämän nettiosoitteen tai QR-koodin kautta: bit.ly/pelastusarmeijastrategia
krigsrOpET
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
VarDag OCh fesT
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme helmikuun aikana.
Visst är det roligt att bli inbjuden på fest! Fundera ut vad man ska ha på sig och kanske tänka ut vilka smycken som passar bäst. Det brukar vara så god stämning på fester – glada människor, skratt och kramar och tiden brukar sluta existera, åtminstone för en stund.
Det fanns många fester att gå till när jag var liten. Jag fattade nog inte som barn att jag var på fest men jag stortrivdes i dessa sammanhang. Jag kunde få följa med mormor till syjuntan. Sitta där riktigt nära henne och bara betrakta de vuxnas samtal, få smaka lite på kaffe. Det fanns så många som såg mig och frågade hur jag mådde. Eller när man skulle till grönsakslandet och bära med sig det nyplockade till matbordet. Då och då hade vi huset fullt av gäster och
då fanns det gott om god mat och fikabröd och inte minst sång och musik. Eller den där stunden efter bastun på verandan, oavsett om det var vinter eller vår. Njuta av stillhet och lugn, andas djupt och bara vara.
Min mamma var fantastiskt duktig på att skapa fest mitt i vardagen. Inte en måltid utan vackra servetter eller tända ljus. Som vuxen uppskattar jag ännu mer mammas förmåga och vilja att skapa feststämning i vardagen. Kanske skulle någon tycka att det är eskapism. Eller att man inte vill inse verkligheten. Men för mig var det viktigt och värdefullt. För vi har ju mest vardag trots allt här i livet. Det betyder förstås inte att livet var bara lätt och roligt, verkligen inte. Men det gav en möjlighet till ett tacksamt sinne.
”Bekymra er inte för något, utan låt Gud få veta alla era önskningar genom bön och åkallan med tacksägelse. Då ska Guds frid, som övergår allt förstånd, bevara era hjärtan och era tankar i Kristus Jesus.” Filipperbrevet 4:6, 7. Bibeln visar på ett bra recept för harmoni: att låta Gud veta allt som jag funderar på – då kommer friden och tacksamheten.
Den där enkla, vardagens fest i min egen själ vill jag inte gå miste om.
Mia-Lisa Dahlqvist
major, enhetschef personalenheten Sverige
Foto: Monicore
Ja maaiLmaLTa
Mielenkiintoisia uutisia territoriostamme ja kansainvälisestä Pelastusarmeijasta
hYviEN tekoJen OstoksiLle
Pelastusarmeijan iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälät valloittivat uuden kaupungin, kun viimeisin myymälä avautui perjantaina 31.10.2025 Riihimäelle Kauppakeskus Merkoksen alueelle.
Riihimäen iCare secondhand -myymälän avajaisia vietettiin pyhäinpäivän aattona. Tämän myötä Pelastusarmeijalla on nyt 17 iCare- ja kirpputorimyymälää eri puolilla Suomea.
iCare secondhand -myymälöiden vastaava Heli Suomi: – Nyt tuntuu mahtavalta! Täällä on paljon potentiaalia secondhandille, ja tämä on hyvien kulkuyhteyksien varrella.
Riihimäen iCare-myymälällä on myös omat Instagram-sivut. Vastuumyyjä Emilia Vilkman kertoo, mitä siellä on luvassa: – Uutuuksia ja ajankohtaisia tuotteita ja kampanjoita kannattaa tulla bongaamaan!
Talo täynnä aamusta
Paikalle oli saapunut jo ennen myymälän avautumista parisen kymmentä uteliasta asiakasta. Ovien avauduttua he pääsivät
armeiJahäät
Lauantaina 22.11. Porvoon osastossa vietettiin erityistä juhlaa, kun vietettiin Kimmo ja Eevi Nordblomin Armeijahäitä. Avioliiton siunasi everstiluutantit Saga Lippo ja Esa Nenonen
Jumalan siunausta vihkiparille!
tutkimaan uuden, raikkaan myymälän valikoimaa. Ensimmäisen tunnin aikana ihmisiä kävi runsaasti – jopa niin, että välillä kassalle syntyi ruuhkaa. Victoria oli tullut myös paikalle: – Minulle eettisyys on tärkeää. Pikamuoti on lyhytikäistä ja huonoissa oloissa tehtyä. Haluan tukea sitä, että laadukkaille vaatteille voi antaa uuden elämän.
Hausjärven Hikiällä asuva Tiina iloitsee uudesta liikkeestä. Hän mainitsee, että hänellä on kanta-asiakaskortti. – Teen myös lahjoituksia. Välillä minulla on pari isoa muovikassia mukanani, Tiina naurahtaa.
Lopuksi vielä viimeinen sana Heli Suomelta: – Meillä iCaressa vastuullisuuden ohella hyväntekeväisyys on tärkeä arvo. Avun tarve on näinä vaikeina aikoina kasvussa ja tekemällä ostoksia ja lahjoittamalla tuotteita tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä. Lämpimästi tervetuloa!
Teksti ja kuva: Toni Kaarttinen
iCare Riihimäki
Merkoksenkatu 5, Riihimäki
Tokmannin ja Maskun välisessä liiketilassa
Puh. 050 590 6190, Instagram: @icareriihimaki
Avoinna ma-pe 10–18, la 10–16
uusitTu aLl thE WorLd nYt saaTaViLla
Englanninkielinen All the World -lehti on kertonut Pelastusarmeijan maailmanlaajuista tarinaa yli 140 vuoden ajan. Vuonna 1884 painettuna julkaisuna alkanut ja Pelastusarmeijan perustajan William Boothin osuvasti nimeämä lehti siirtyy rohkeasti digitaaliseen aikakauteen uudella formaatilla ja alustalla sekä uudistetulla missiolla: tehdä inspiroivista tarinoista maailman joka kolkasta helpommin tavoitettavimpia kuin koskaan ennen.
All the World: www.salvationarmy.org/all-the-world Uusia artikkeleita maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
armeiJassa tapahTuu
Virallinen tiedonanto
Uusi osasto
Vuosaaren lähiöprojekti ”Lähis” on saanut osastostatuksen. 1.1.2026 alkaen lähiöprojektista tulee Vuosaaren osasto.
Määräys
Ruotsin ja Latvian territorion upseerit, majurit Christian ja Anna-Lena Paulsson, jotka tällä hetkellä palvelevat aluejohtajina Puolassa, ottavat vastaan määräyksen ohjelmasektorin päällikköinä
Suomessa 28.1.2026 alkaen. Heidän määräykseensä sisältyy myös vastuu Helsingin Temppelin osastosta.
Toivotamme majurit lämpimästi tervetulleiksi territorioomme.
Ylennetty kirkkauteen
Maija Liisa Pekkala majuri
30.12.2025
Maija Liisa Pekkala on ylennetty kirkkauteen 30.12. 2025 Helsingissä. Maija Liisa oli syntynyt Kotkassa 16.11.1934. Lapsuutensa hän vietti Kemissä osallistuen aktiivisesti jo pienestä pitäen Pelastusarmeijan toimintaan. Suurimman osan upseeriajastaan Maija Liisa palveli Brasiliassa lasten parissa. Suomessa hän palveli muun muassa useassa vanhainkodissa. Hänen viimeinen määräyksensä oli Espoossa Iltalan vanhainkodin johtajana, mistä hän jäi eläkkeelle 30.11.1999.
Anna-Liisa Hietanen majuri
2.1.2026
Majuri Anna-Liisa Hietanen (os. Haverinen) ylennettiin kirkkauteen 2.1.2026 Helsingissä. Anna-Liisa oli syntynyt Hiitolassa 7.4.1934. Upseeriksi hänet vihittiin vuonna 1954. Vuoteen 1975 saakka AnnaLiisa palveli yhdessä puolisonsa Kalevin kanssa useissa osastoissa ympäri Suomen, minkä jälkeen he siirtyivät sosiaaliseen työhön. Eläkkeelle Anna-Liisa jäi vuonna 1985.
Siunaamme majureiden Maija Liisa Pekkalan ja Anna-Liisa Hietasen valoisaa muistoa.
Pray for Ukraine
Ukraina-hyväntekeväisyyskonsertti
Temppeliaukion kirkossa la 21.2.2026 klo 19:00
Roberto Brandao
Pelastusarmeijan yhdistetty soittokunta
Vapaa pääsy. Ohjelma 20 €
Radio & TV
Iltahartaus
Aloitetaan vuotemme
rukoilemalla
Ekumeeninen rukousviikko 18.–25.1. ”Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo” Lisätietoa: ekumenia.fi/rukousviikko
YLE Radio 1, tiistaina 27.1. klo 18.50 ja klo 23.00 majuri Tuula Takala
Aamuhartaus
YLE Radio 1, lauantaina 21.2. klo 8.25 sotilas Markus Jalonen
Radio YLE 1 hartaudetYLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
seuraavassa numerossa:
Tomi Lindfors ja Pitäjänmäen
asumispalveluyksikön asukkaat
Isänpäivä-elokuvan tähtinä
Bongaa enkeli -kampanjan voittajat
iCare secondhand hyväntekeväisyysmyylöihimme oli marraskuussa piilotettu enkeleitä. Onnekkaille löytäjille arvottiin palkintoja. Onnittelemme voittajia!
30 € lahjakortti Tiia Parkkinen
10 € lahjakortti Satu Riitamaa
10 € lahjakortti Tiina Pietiläinen
5 € lahjakortti Leo-Tobias Tölmälä
5 € lahjakortti Jyri Törrönen
iCare-kestokassi Merja Reitti
iCare-kestokassi Tiina Mäki-Kojola
Kuva: Jaakko Kahilaniemi / Tekele Productions 2025
tilaa sotahuuTO iTselLEsi tai ystävälLEsi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €. Muut maat, vuosikerta 50 €. Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus (ma–pe 10–14) 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 136. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino
Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2026
ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Toni Kaarttinen
Ajattele, että olisit lammasfarmari ja sinulla olisi 100 lammasta.
Mitä tekisit, jos eräänä iltana huomaisit, että olet hukannut yhden lampaistasi? Etkö jättäisi niitä 99 lammasta turvalliseen lampolaan ja lähtisi etsimään sitä yhtä, joka harhailee yksin autiomaassa? Etsisit varmaan niin kauan, että löytäisit sen.
Sotahuudon muille sivuille on karannut viisi lammasta.
Löydätkö ne kaikki?
Kadonneet viisi lammasta löytyivät sivuilta 3, 8, 12, 23 ja 24.
Jeesus sanoi, että samalla tavalla Jumala iloitsee jokaisesta ihmisestä, joka on lähtenyt pois hänen luotaan, m utta on päättänyt palata takaisin.
Kirjoita värilliset kirjaimet oikeassa järjestyksessä. Mikä sanoma sanoista muodostuu?
on Pelastusarmeijan ilmainen lastenlehti 4–10-vuotiaille ja se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Katsele edellisiä Nappiksia ja tilaa lehti: www.pelastusarmeija. /nappis
Sivun piirrokset: Jennika Eskola
Väritä kuva
uskommE rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme.
Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi
tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
kuiNka tulLa uskoON?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Jeesus, pelastajani, sinä esitit kutsun: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki...”
Kiitos, että tämä kutsu koskee myös minua.
Saan tulla sinun luoksesi tällaisena kuin olen.
Kuolit ristillä, että voin rukoilla oman pelastusrukoukseni: ”Anna syntini anteeksi, pelasta minut”.
Nyt uuden vuoden alkaessa seuraan sinua, olen uusi luomus ja pelastettu synneistäni.
Kuljen eteenpäin sinun kanssasi. Kiitän sinua, Jeesus!
Viimeinen sana
Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.
Sananlaskut 15:15
LöyDä lähin mYymäläsi: pelasTusarmeiJa.fi/mYymaLaT pelastusarmeijan myymälät icarescondhand