Sotahuuto 2023/09

2€ n

Syyskuu 2023 n

Sivut 6–8

Sotahuuto

Majurit David & Anna Kotrikadze:

Uuden edessä tutussa territoriossa

Sivut 18–21

Kadetti Renno Rannamäe:

Oppaana kaltaisilleen elämässä eksyneille

Sivut 12–17

Grooming: Vastuu on aina tekijän – ei koskaan lapsen

SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Syyskuu 2023

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

05

Tässä kuussa

06

Majurit David & Anna Kotrikadze: Uuden edessä tutussa territoriossa

09

Raamatun arkeologia

12

Grooming: Vastuu on aina tekijän – ei koskaan lapsen

18

Kadetti Renno Rannamäe: Oppaana kaltaisilleen elämässä eksyneille

22

Kutsuttu sotilaaksi

24

Minä & Pelastusarmeija

26

En ny början

28

Armeijassa tapahtuu

29

Pelastusarmeijan termit tutuksi

31

Viimeinen sana 12

SOTAHUUTO

3

toimitukselta

Uudet alut Pelastusarmeija järjesti kesäkuussa Porissa Suomi-areenalla paneelikeskustelun erittäin tärkeästä aiheesta: lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta groomingista eli netissä tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Keskustelu on edelleen nähtävissä MTV-katsomossa, mutta jos et pääse tai ole ehtinyt sitä vielä katsomaan, niin ei syytä huoleen. Sotahuudon toimitus oli seuraamassa keskustelua paikan päällä, joten voit lukea keskustelun pääkohdat tästä lehdestä. Toimittajamme tapasi Porissa myös kansainvälisen rikospoliisijärjestö Interpolin edustajan. Artikkelin lopusta voit lukea hänen ajatuksiaan groomingista.

Vaikka kesä on jo lopuillaan, lehtemme teema on ”uudet alut”. Kesän aikana on Pelastusarmeijassa tapahtunut monia henkilöstömuutoksia. Itse siirryn toisiin tehtäviin Suomen ja Viron territorion johtajaksi yhdessä puolisoni everstiluutnantti Saga Lipon kanssa. Viestintäsektorin uutena päällikkönä ja Sotahuudon vastuullisena toimittajana aloittaa 1. syyskuuta kapteeni Kati Kivestö.

Toivotamme Katin lämpimästi tervetulleeksi tähän tehtävään!

Uuden edessä ovat myös territorion uusi ylisihteeri ja naistyön sihteeri, majurit David ja Anna Kotrikadze. Keitä he ovat ja mistä tulevat, sekin selviää tästä lehdestä.

Saamme tutustua myös kahteen virolaiseen herrasmieheen: kadetti Renno Rannamäeen ja sotilas Juri Põldiin, jotka molemmat ovat saaneet kokea elämässään uudelleen alkamisen ihmeen. Luettuasi Rennon haastattelun, vakuutut siitä, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Raamattuun on kirjoitettu: Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

(Jesaja 43:19) Siunattua syksyä

Esa Nenonen everstiluutnantti vastaava toimittaja

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

Timantteja taivaasta Osallistuin kesällä öljyvärimaalauskurssille. Muihin kurssilaisiin verrattuna olin todella noviisi, ja minua hävetti monta kertaa oma osaamattomuuteni. Taisin kuitenkin olla lopulta se, joka oppi kurssilla eniten, sillä kun ei osaa mitään, on vain yksi suunta: ylöspäin.

Kurssin alussa olin opettajan kanssa eri mieltä väreistä. ”Mitä sinä teet? Katso tuota metsää. Minkä värinen se sinusta on? Ei tuollaista vihreää ole olemassakaan”, hän huudahti katsoessaan työtäni. Väitin, että onhan se vihreä olemassa. Tuossahan se on minun taulussani. Mutta kun katsoin uudestaan maisemaa ja sen jälkeen tauluani, huomasin, että opettaja oli oikeassa, eihän se metsä ollut ollenkaan tuon värinen! Opin hyvin pian, että ei pidä olettaa mitään, vaan avata silmät ja katsoa. Silloin huomaa, että metsät eivät ole vihreitä, järvi ei ole sininen eikä kallio harmaa, vaan

niissä on lukemattomia eri värejä ja sävyjä.

Opin maalauskurssilla myös sen, että ihmisen silmä hakee tauluista vaistomaisesti harmaan sävyjä ja kiinnittyy niihin. ”Jokaisessa taulussa pitäisi olla mukana harmaata”, neuvoi opettajamme. Syksystä kuulee usein sanottavan, että se on harmaata ja ahdistavaa aikaa. Tunnetussa virressäkin lauletaan ”syksyn synkän hetkistä”. Moni varmasti kokeekin näin, mutta minä pidän syksystä. En nauti pelkästään niistä päivistä, jolloin ruskaiset metsät keikistelevät värikkäissä juhla-asuissaan. Minusta syksy on kaunis silloinkin, kun sataa ja pilvet lepäävät harmaana viittana maiseman yllä. Kuinka kauniita ovatkaan sadepisarat puun lehdillä! Jokainen niistä on kuin taidokkaasti hiottu timantti. Ajattele: harmaana, sateisena päivänä voit kokea itsesi rikkaaksi, kun katsot ympä-

rillesi ja näet miljoonia timantteja. Jos pysähdyt katsomaan tarkasti yhtä pisaraa, saatat nähdä siinä heijastuksena koko ympäröivän maailman.

Sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Emme me ole kuin Jumala, mutta jokainen meistä heijastaa jotain hänestä. Kunpa oppisimme katsomaan toinen toisiamme kuin taidemaalari, joka ei oleta mitään, vaan katsoo malliaan avoimin silmin ja avoimin mielin. Kunpa oppisimme katsomaan jokaista ihmistä Jumalan silmin ja näkemään hänessä timanttiakin arvokkaamman, ainutlaatuisen mestariteoksen, jonka kykenee vain Jumala luomaan.

Saga Lippo everstiluutnantti territorion johtaja Kuva: Wolfgang Eckert

SOTAHUUTO

5

Majurit David & Anna Kotrikadze

Uuden edessä tutussa territoriossa Heinäkuun alussa Suomen ja Viron territoriossa aloitti tuore johtajisto: everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen aloittivat ensimmäisinä suomalaisina territorion johtajina yli kahteenkymmeneen vuoteen. Heille tukea tarjoavat majurit David ja Anna Kotrikadze, jotka aloittivat ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Davidille ja Annalle Suomi ja Viro ovat tulleet tutuksi upseerikoulussa Kauniaisissa ja aiemmassa määräyksessä Viron aluejohtajina. Tässä artikkelissa tutustumme heihin, ja lokakuussa esittelyvuorossa ovat everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen.

Majurit David ja Anna Kotrikadze eivät ole vieraita, vaan kotiin palaavia tuttuja.

He ovat opiskelleet upseerikoulussa Kauniaisissa, ja he olivat aluejohtajina vastuussa Viron työstä neljän vuoden ajan.

– Kun vierailimme toukokuussa everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin jäähyväiskokouksessa, oli ihanaa, miten monet suomalaiset sotilaat tulivat halaamaan ja toivottamaan meidät tervetulleeksi, Anna toteaa hymyillen.

Anna kokee, että Jumala on antanut nyt mahdollisuuden vastata siihen hyvään, mitä hän on saanut Suomesta.

– Olen kotoisin Leningradista (nykyisestä Pietarista), ja ne olivat suomalaiset upseerit ja sotilaat, jotka aloittivat Pelastusarmeijan työn siellä 1900-luvun alussa. Minusta itsestäni tuli kristitty 1990.

Neuvostoliiton hajotessa maassa alkoi vierailla lähetyssaarnaajia, ja kohtasin kaksi saarnaajaa, amerikkalaisen Josh McDowellin ja suomalaisen Kalevi Lehtisen. Heidän johtamansa kokouksen aikana tulin uskoon.

6

SOTAHUUTO

David on kotoisin Tbilisistä Georgiasta, ja hän löysi uskon vuonna 1995 Pelastusarmeijan nuorisoleirillä.

– Opiskelin Tbilisissä ja suoritin teknisen tutkinnon. Vuonna 1999 aloitin upseeriopinnot Pelastusarmeijan kurssikeskus Petrassa Kauniaisissa.

SFOT oli IVY-maiden eli entisten Neuvostoliiton maiden upseerikoulu, joka toteutettiin Suomessa. Samassa kadettirenkaassa oli myös yksi suomalainen kadetti, nykyinen majuri Toni Penttinen, jolle David lähettää paljon lämpimiä terveisiä.

Pelastusarmeija tuli myös Annalle tutuksi. Ennen yliopisto-opintojen alkua hän sai työtä Pelastusarmeijasta.

– Toimin kääntäjänä paikalliselle lapsi- ja nuorisotyöntekijälle. Tuon tehtävän myötä opin Raamattua, joka oli minulle entuudestaan vieras, Anna muistelee.

Davidin ja Annan rakkaustarina alkoi Kauniaisissa. He olivat tavanneet Moskovassa ohimennen, mutta yhteinen polku alkoi Petrassa.

– Menin yliopistoon opiskelemaan englannin ja ranskan kieltä. Vuonna 1998 minut palkattiin Kauniaisiin Petraan kääntäjäksi ja tulkiksi. Kaksi vuotta toimin kääntäjänä, kunnes Jumala muistutti minua upseerikutsumuksesta. Olin menneisyydessä ollut vastahankainen, mutta nyt antauduin kutsulle. Aloitin opinnot vuonna 2000 ja valmistuin 2002, yhtä vuosikurssia Davidin jälkeen.

Anna paljastaa, että David kosi häntä helsinkiläisessä meksikolaisessa ravintolassa Santa Féssä. Kerron, että ravintola on edelleen olemassa.

– Meidän on käytävä siellä! Anna huudahtaa ja katsahtaa Davidiin. Molemmat nauravat.

Monen kulttuurin kohtaajat David palveli vuoden ajan Pietarin osaston avustajana Annan suorittaessa upseeriopintoja loppuun Kauniaisissa. Annan valmistuttua nuoripari meni naimisiin, ja he lähtivät palvelemaan Tbilisin keskusosastoon. Georgiassa he saivat toisen

Territorion komentaja, everstiluutnantti Saga Lippo (kesk.) ja ylisihteeri ja naistyön sihteeri, majurit David ja Anna Kotrikadze innokkaina uusien tehtävien edessä.

osastomääräyksen Rustaviin. Seuraavaksi he saivat määräyksen Moskovaan. David toimi kiinteistö- ja kuljetusupseerina ja Anna resurssiupseerina sekä Venäjän Sotahuudon toimittajana.

– Olimme Moskovassa vain puoli vuotta, se oli hankalaa aikaa perheelle.

David ei näytä venäläiseltä, niin viranomaiset tarkistivat hänen papereitaan usein, Anna kertoo, ja David jatkaa naurahtaen: – Minulla oli liian iso nenä venäläiseksi.

He saivat pyynnöstä siirron Georgian aluetoimistoon. Sieltä he siirtyivät osastoupseereiksi Tarttoon. Sitten heidät kutsuttiin Tallinnan aluetoimistoon silloisten aluejohtajien, everstien Ced ja Lyn Hillsin avustajiksi. Kahden vuoden jälkeen heistä tuli Viron aluejohtajia, ja tässä tehtävässä he toimivat neljä vuotta.

Annalle Tallinna oli entuudestaan hyvinkin tuttu.

– Äitini on syntynyt ja kasvanut Tallinnassa, ja vierailin siellä usein isoäiti-

ni luona. Vietin kaikki lomani siellä... Se oli kuin toinen kotini!

Viron vuosista majureilla on vain hyvää sanottavaa.

– Noiden vuosien aikana tuli lisää jäseniä ja toimintaa, muistelen sitä aikaa hyvällä, David aloittaa, ja Anna jatkaa: – Meillä oli ihania työtovereita, ja koimme johtajuudessa hienoa vapautta. Tuki päämajasta oli vahvaa. He luottivat meihin ja kannustivat meitä. Itse muistan epävarmuuden, jota koin, kun aloitimme aluejohtajina. Arvostan suuresti Cediä ja Lyniä ja heidän tekemäänsä työtä. Koin, että meillä oli isot saappaat täytettäviksi!

Viimeiset kolme vuotta Kotrikadzet ovat palvelleet Latvian aluejohtajina.

– Täällä tiimimme on suurempi, mikä on ollut siunaus. Ideoita ja asioita on ollut helpompi toteuttaa isommilla resursseilla.

Innokkaana Suomeen Nyt David ja Anna ovat Suomen ja Viron territorion ylisihteeri ja naistyön sihteeri.

– Jälleen kuljemme Cedin ja Lynin jalanjäljissä, Anna naurahtaa.

David ja Anna suhtautuvat innokkaasti uusiin tehtäviin ja haasteisiin.

– Vaikka tunnemme hiukan Suomea ja sen kulttuuria, niin meillä on paljon opittavaa. Haluamme tutustua ihmisiin ja oppia paremmin, miten Pelastusarmeija toimii Suomessa, ja tutustua myös suomalaisen yhteiskunnan säädöksiin. Positiivisin mielin katsomme tulevaan, David kiteyttää.

– Olen utelias näkemään, mitä kaikkea kuuluu suomalaiseen naistyöhön.

Suurin toiveeni on oppia tuntemaan ihmisiä henkilökohtaisella tasolla ja nähdä ja kuulla, miten Jumala vaikuttaa heidän elämässään. Odotan, että pääsen rukoilemaan heidän kanssaan. Rakastan myös opettamista, joten ajattelen innolla tulevia naisten viikonloppuja ja seminaareja, Anna sanoo.

Majurit aavistelevat, että kieli tulee olemaan haaste, mutta uskovat myös, ettei kielimuuri tule missään nimessä olemaan ylittämätön.8 SOTAHUUTO

7

8 Edellisistä määräyksistä saatu kokemus erilaisista ympäristöistä ja kulttuureista on voimavara.

– Vaikka kulttuurit eroavat, Pelastusarmeijan osaston sydän on aina sama.

Johtajina meidän pitää olla tukevia, rakastavia ja rukoilla ihmisten puolesta.

Meidän on myös luotettava Jumalaan, että hän käyttää meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Se antaa toivoa.

Davidilla ja Annalla on kolme lasta: Elena (19), Ilia (12) ja Elisabet (10). Elena ei muuta muun perheen mukana, sillä hänellä on omia tulevaisuudensuunnitelmia. Anna kertoo hymyillen, että lapsilla on ollut erilaisia ajatuksia muutosta: – Ilia oli muutosta hiukan huolissaan, sillä hän harrastaa jalkapalloa ja on kuullut, että kaikki harrastavat Suomessa vain jääkiekkoa. Olemme saaneet hänet luottavaiselle mielelle, että löydämme hänelle sopivan jalkapalloklubin, jossa pelata.

Elisabet puolestaan odottaa kiinnostuneena uutta koulua ja uusia ystäviä.

David ja Anna pitävät suomalaisesta luonnosta. Annan mieleen on myös skandinaavinen hillitty arkkitehtuuri ja sisustustyyli.

– Rakastamme suomalaisia järviä ja metsiä. Olemme ulkoilmaihmisiä, joten odotamme sitä kovasti!

David harrastaa uintia ja pyöräilyä, lapsena hän on harrastanut myös kuvioluistelua. Kerron, että siihen löytyy mahdollisuus esimerkiksi Helsingin päärautatieaseman viereisellä luistinradalla.

Anna kiusoittelee Davidia, että sitten on aika kaivaa luistimet esiin. Anna puolestaan myöntää olevansa huono harrastaja.

– Työ, seurakuntaelämä ja lapset ovat vieneet aikani. Mutta pidän lukemisesta. Haluaisin oppia kutomista.

Helsingin Temppelin osastossa toimii Stick café -käsityökerho, joten Annalla onkin hyvä mahdollisuus aloittaa uusi harrastus ajan salliessa.

David ja Anna kiittävät vielä mahdollisuudesta.

– Otamme vastaan tämän määräyksen nöyrinä, ja meistä tavallaan tuntuu kuin palaisimme kotiin, Anna sanoo.

– Näemme Suomen upseerien, sotilaiden ja työntekijöiden olevan hyvin sitoutuneita ja ammattitaitoisia. Tulemme varmasti oppimaan teiltä paljon, David päättää.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Kotrikadzien kuva-albumi

8

SOTAHUUTO

Kadettirengas Ristinkantajat, johon Anna kuului, opiskeli Suomessa Kauniaisissa.

Suomi ja Viro ovat Davidille ja Annalle tuttuja aiemmasta määräyksestä Viron aluejohtajina.

Everstit Patrick ja Anne-Dore Naud suorittivat tuolloin nimityksen.

Perhekuvassa Anna ja David sekä lapset Ilia, Elena ja Elisabet.

Raamatun arkeologia Minna ja Kenneth Silver ovat arkeologeja ja historioitsijoita, jotka ovat erikoistuneet Raamatun arkeologiaan. Sarjassa kaivaudumme Raamatun aikaan, sanomaan ja erilaisiin näkökulmiin, jota se meille tarjoaa.

GALILEAN VENE JEESUKSEN AJALTA Israelin talvi 1985–86 oli poikkeuksellisen kuiva. Genesaretinjärven eli Galilean meren vedenpinta oli alimmillaan yli 50 vuoteen ja oli vetäytynyt 30–40 m paljastaen muinaista järvenpohjaa. Veljekset Moshe ja Yuval Lufan Kibbutz Ginosarista päättivät siksi huvitella tammikuun lopulla 1986 traktorillaan rantakaistalla.

Hämmästyksekseen he havaitsivat mudassa muinaisen veneen ääriviivat.

Vaikka löytö oli sattuma, saatiin paikalle pian arkeologiset pelastuskaivaukset.

Samalla toteutettiin salaamisoperaatio, jonka tarkoituksena oli taata arkeologeille työrauha. Operaatio johti kuitenkin huhuihin löytyneestä ”aarteesta”. Tässä kävi kuten Luukkaan ennustuksessa (Luuk. 8:17): ”Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.” Israelilaisissa sanomalehdissä oli jo 9. helmikuuta 1986 tietoja ”aarteesta”. Ensimmäisessä artikkelissa luki, että Jeesuksen vene oli löydetty Galileasta! Toisessa kerrottiin, että turkkilainen kulta-aarrelaiva 1. maailmansodan ajalta oli löydetty!

Pelastuskaivaukset 1986 Löytö oli harvinaislaatuinen, koska eloperäistä ainesta ei kovin usein säily. Löytöolosuhteet olivat haastavat, koska vene oli saatava nopeasti pelastettua. Siksi venehylky kaivettiin vedenalaisen arkeologian tekniikoilla.8

Genesaretinjärvi, suurennos. Pohjakartta: Wachsmann S, 1990, Israel Antiquities Authority, muokannut K. Silver Google Earth Pro, Landsat/Copernicus Data SIO, NOAA; U.S. Navy, muokannut K. Silver

SOTAHUUTO

9

Vene, Yigal Allon Centre. Wikipedia, Travellers & amp, Tinkers - Own work, CC BY-SA 4.0

8 Veneen ympärille sijoitettiin hiekkasäkkivalleja, minkä jälkeen muta poistettiin ja alus paljastettiin. Jokainen pieni osa oli dokumentoitava, numeroitava ja valokuvattava tulevaa konservointia ja säilytystä varten. Vähitellen myös laivan yksityiskohdat paljastuivat dokumentoinnin yhteydessä. Hylyn pelastamiseksi ja siirtämiseksi sitä tuettiin polyuretaanilla ja lasikuidulla. Lopulta hylky laskettiin tuettuna uudestaan vesille 2 000 vuoden jälkeen ja uitettiin läheiseen museoon. Hylyn konservointi aloitettiin jo kentällä tuhoutumisen estämiseksi. Museossa vesi poistettiin puusta upottamalla se polyetyleeniglykoliin, joka kuivattaa rakenteet ja estää bakteereita ja sieniä toimimasta.

Galilean veneen rakenteesta Veneen rakenne ja pitkittäisleikkaus oli huomiota herättävä. Vene oli 8,3 m pitkä, 2,3 m leveä ja perän korkeus 1,2 m. Rungon ulkolaudoituksen paksuus oli 3 cm. Taidokkaasti valmistettu vene oli säilynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa, vaikka tiettyjä osia puut10

SOTAHUUTO

Pohjakuva S. Wachsmann, Israel Antiquities Authority 1990, muokannut K. Silver

tuikin. Naulat laudoituksessa olivat ainoat säilyneet metalliesineet. Veneen peräosasta tutkijat löysivät myös jälkiä punaisesta maalista, eli alus oli ollut maalattu. Osa nauloista oli tervan peitossa, joten alus oli ilmeisesti tiivistetty tervalla, kuten Nooan arkki tai Mooseksen kaisla-arkku Niilillä (1. Moos. 6:14 ja 2. Moos. 2:3).

Galilean veneen ennallistus eli rekonstruktio. Tuntematon valokuvaaja.

Ennallistus Veneen historiallinen ja raamatullinen merkitys on siinä, että se on ainoa lajissaan Israelissa. Radiohiilinäytteet osoittivat, että hylky ajoittuu n. 1–50 jKr. eli suurin piirtein Jeesuksen aikaan. Genesaretinjärvi oli tuolloin juutalaisuuden sydänaluetta – aluksen omistaja oli siis todennäköisesti juutalainen mies. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen kuvauksiin nojaten alustyyppiä käytettiin etupäässä kalastusaluksina, ja niihin mahtui jopa 10–17 miestä.

Evankeliumeista tiedämme, että kalastusveneen omistaminen oli perheyri-

tys, mikä tarkoittaa melko varakasta yritystä. Kalastusaluksissa oli tyypillisesti 5–7 hengen palkattu miehistö. Vaikka olemme siis tavallisesti ajatelleet esim.

Pietaria ”köyhänä” kalastajana, ei tämä välttämättä pidä paikkaansa.

Galilean veneen käyttö Kalastusveneissä oli iso verkko, noin 150–400 m pitkä ja 5–6 m korkea: ”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja” (Matt. 13:47).

Veneen profiilikuva S. Wachsmann, Israel Antiquities Authority 1990, muokannut K. Silver Punainen = kadonnutta rakennetta. Vihreä = säilynyttä rakennetta.

Sininen = oletettua rakennetta

Avoin ’lastiruuma’ oli etu- ja takakannen välissä. Verkko laskettiin ja kerättiin veneeseen perästä tai laidoilta peräkannelle. Peräkansi oli myös veneen kapteenin paikka, ja siksi Jeesus oleskeli ja usein nukkui siellä (Matt: 8:25).

Jeesuksen toiminnassa kalastusveneet toimivat fyysisinä opetuspaikkoina, ihmeiden tekemisten alustoina sen lisäksi, että niillä harjoitettiin elinkeinoa. On mielenkiintoista, että evankeliumien tiedot veneistä, miehistöstä jne. ovat yhteneväisiä Galilean hylyn tietojen kanssa.

Voimme siis vetää johtopäätöksen, että Galilean hylyssä on samankaltaisuuksia esim. Sebedeuksen ja Pietarin veneen kanssa. Lisäksi tunnetaan ns. Magdala (Tarichae) laivamosaiikki 1. vs. jKr., joka muistuttaa Galilean hylkyä.

Tutkimustulokset Galilean vene voidaan ajoittaa Jeesuksen aikaan. Se oli todennäköisesti tyypillinen juutalainen kalastusalus, vaikka ei ole todisteita siitä, että vene liittyisi suoraan Jeesukseen tai opetuslapsiin.

Tiedämme kuitenkin, että Galileassa oli kehittynyt ja korkeatasoinen laivanrakennusteollisuus. Löytö korostaa siksi Uuden testamentin tarkkuutta kalastuskohtausten kuvauksissa. Hylky ei myöskään edusta onnettomuuspaikkaa kuten normaali hylky tekisi, vaan laiva hylättiin tuntemattomasta syystä.

Kenneth Silver historian tohtori, tutkija ja Tukholmassa sijaitsevan Välimeren museon kreikkalais-roomalaisten kokoelmien intendentti ja osastonjohtaja

SOTAHUUTO

11

keskustelun aiheena Grooming:

Vastuu on aina tekijän – ei koskaan lapsen Pelastusarmeija järjesti 27.6. Suomi-areenalla paneelikeskustelun aiheesta ”Nuoruus kaupan – groomingin vaarat”. Mitä on grooming, ja mitä voimme tehdä sen estämiseksi?

Voiko oma lapsesi joutua uhriksi? Näihin kysymyksiin oli vastaamassa asiantuntijapaneeli.

Tässä artikkelissa pääset tutustumaan keskustelun pääkohtiin, ja koko keskustelun voit katsoa MTV Katsomo-palvelusta: bit.ly/nuoruuskaupan.

Grooming on ihmiskaupan muoto, jossa hyväksikäyttäjät pyrkivät hyötymään lasten ja nuorten luontaisesta hoivan ja huomion tarpeesta. Valitettavan moni nuori on joutunut huomaamaan, että hänestä on tullut hyväksikäytettyä kauppatavaraa. Tämä on niin yleistä, että kysymys ei ole: jos lapsesi joutuu kohtaamaan ilmiön, vaan kun lapsesi kohtaa sen.

Grooming on manipulatiivinen prosessi, jossa groomaaja ottaa yhteyttä lapseen esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. Usein prosessi alkaa lapsen kehumisella ja lapsen kuvan kommentoinnilla. Prosessin osana voi olla esimerkiksi ystävällisyyttä, hellyyttä ja lahjojen antamista. Yleensä lapsi on hyvässä uskossa ja vapaaehtoisesti luomassa suhdetta groomaajaan. Groomaaja voi olla myös lapselle entuudestaan tuttu henkilö.

Nuoruus kaupan – groomingin vaarat Suomi-areenan Kaupungintalon pihan lavalla keskustelua juonsi Pelastusarmeijan ylisihteeri, majuri Saga Lippo.

Vilkasta ja mielenkiintoista keskustelua 12

SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan paneelikeskustelu tapahtui Suomi-areenan Kaupungintalon pihan lavalla. Yleisöä oli kertynyt mukavasti paikalle.

Panelistit ryhmäkuvassa: Pelastusarmeijan ylisihteeri, majuri Saga Lippo, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelun ja Nettivihjeen kehittämispäällikkö Tanja Simola, rikosylikonstaapeli Milja Vuorio, seksologi Lotta Pihlava ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Pelastusarmeijan nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen yhteyshenkilö Sari Vanha-Perttula.

olivat käymässä seksologi Lotta Pihlava, Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Milja Vuorio, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelun ja Nettivihjeen kehittämispäällikkö Tanja Simola ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Pelastusarmeijan nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen yhteyshenkilö Sari Vanha-Perttula.

Saga: – Miten grooming näkyy sinun työssäsi?

Sari: – Olen toiminut useamman vuosikymmenen varhaiskasvatuksen parissa. Viime vuonna aloitin Pelastusarmeijalla, ja sen yhteydessä olen tutustunut koululaisten ja lukiolaisten nettikäyttäytymiseen. Yllätyin ja hämmästyin, miten paljon tätä teemaa nousi esiin.

Lotta: – Olen yli kymmenen vuotta työskennellyt lasten ja nuorten parissa, jotka ovat joutuneet groomingin

kohteeksi. Lisäksi olen käynyt puhumassa lapsille ja nuorille itsemääräämisoikeudesta ja opettanut heille turvataitoja.

Milja: – Työskentelen lasten ja nuorten tutkintayksikössä, ja yksikkömme on päivittäin tekemisissä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kanssa. Usein grooming näyttäytyy meille valmistelurikoksena, lapsen houkutteluna seksuaalisiin tarkoituksiin. Usein teko on edennyt niin pitkälle, että rikosnimike on jo vaihtunut lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sen yritykseen.

Tanja: – Pelastakaa Lapset ry kiinnitti huomion jo 20 vuotta sitten digitaalisiin ympäristöihin ja siellä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan. Olemme ylläpitäneet yli 20 vuotta matalan kynnyksen vihjepalvelua nettivihje.fi, minne kuka tahansa voi vihjaista, jos huomaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa

todistavaa materiaalia tai siihen liittyvää toimintaa, kuten groomingia. Vuonna 2022 nettivihjeeseen tuli lähes 35 000 vihjettä. Vihjepalvelumme on osa kansainvälistä vihjepalveluverkostoa, joka toimii yli 50 maassa. Se on hyvä, koska tämän tyyppinen rikollisuus on rajat ylittävää. Tarvitsemme sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä. Kaikki tulleet vihjeet pyrimme analysoimaan 48 tunnin sisällä.

Saga: – Sosiaalinen media ja grooming liittyvät kiinteästi yhteen.

Millaisena se näyttäytyy tänä päivänä sosiaalisessa mediassa?

Tanja: – Vuonna 2021 Pelastakaa Lapset teki selvityksen ”Grooming lasten silmin”. Selvitykseen vastasi lähes 2 000 11–17-vuotiasta lasta. 62 % vastanneista kertoi, että heihin on internetin kautta ollut yhteydessä aikuinen tai henkilö, 8 SOTAHUUTO

13

Panelistit vilkkaan keskustelun tiimellyksessä.

8 joka on lasta ainakin viisi vuotta vanhempi. Heistä yhdeksän kymmenestä kertoi, että yhteydenotto oli sisältänyt seksuaalissävytteistä sisältöä, viestejä, alastonkuvia tai niiden pyytämistä lapselta. Kun puhumme groomingista, se voi olla nopea yhteydenotto tai hyvinkin pitkäkestoinen prosessi, jossa aikuinen ajan kanssa rakentaa luottamussuhdetta lapseen. Kun luotat ihmiseen, luotat hänen tekoihinsa.

Saga: – Mitä ajatuksia teissä herättää nykyinen seksuaaliväritteinen maailma, kuten mainokset ja musiikkivideot? Miten lapset pystyvät erottamaan, mikä on normaalia käyttäytymistä?

Sari: – Jo vuosia varhaiskasvatuksen puolella pienten lasten vanhemmat ovat todellakin olleet huolissaan ja pahoillaan siitä, mihin suuntaan maailma on tässä mennyt. Kun lapset tottuvat seksuaaliseen kuvastoon, tulee vaikeaksi hahmottaa, mikä on sopivan ja sallitun raja. Itse pohdin, mikä on tässä kohdin yritysten vastuu.

Tanja: – Jokaisella lapsella on oikeus yksityisyyteen, suojeluun ja turvalliseen ympäristöön niin digitaalisessa kuin fyysisessäkin maailmassa. Siksi on tärkeää, ettei lasta jätetä yksin. Jokaisen aikuisen vastuu on varmistaa lapsen oikeus yksityisyyteen.

Saga: – Voiko nuorta vastuuttaa pyydetyn seksuaalisväritteisen materiaalin lähettämisestä somessa?

Lotta: – Oikea-aikainen lapseen ikään sopiva seksuaalikasvatus on todella tär14

SOTAHUUTO

keää. Lapsi tai nuori ei voi ottaa vastuuta, jos hänellä ei ole ajantasaista tietoa, johon perustaa päätöksensä. Painotan aikuisille rohkeutta käydä näitä keskusteluja.

Tanja: – Aivan totta. Samanaikaisesti lapsi tai nuori, joka on kokenut seksuaaliväkivaltaa, ei ole koskaan vastuussa. Vastuu on aina tekijällä, vaikka lapsi lähettäisi kuvan tai vastaisi viesteihin.

Groomingiin liittyy paljon häpeän kokemuksia, ja häpeän vastalääke on empaattinen ymmärrys. Poistetaan sitä syyllisyyden kokemusta, joka lapsella usein tapahtuneesta on.

Sari: – Nuoret ovat monesti kertoneet, etteivät he ole käyneet tällaisia keskusteluja vanhempien tai muiden lähiaikuisten kanssa. Netin käyttöä olisi vanhempien ja lasten hyvä käydä yhdessä läpi jo, kun lapsi on pieni. Myöhemmin lapsen ollessa teini se voi olla paljon vaikeampaa.

Lotta: – Monet meistä ovat saaneet huonoa seksuaalikasvatusta. Puheeksi ottamiseen liittyy paljon häpeää aikuisenkin näkökulmasta. Eli korostan armollisuutta, asioita voi tutkia ja selvittää yhdessä lapsen ja nuoren kanssa. Aikuisillekaan ei ole myöhäistä tiedon hakeminen ja oman seksuaalikasvatuksen parantaminen.

Milja: – Sitä voi pohtia, millaista seksuaalikasvatusta itse sai ja millaista olisi halunnut. Se on hyvä ohjenuora. Puhuttaessa lapsen vastuusta nykyaika on vain sellainen, että seksuaalissävytteisiä kuvia halutaan ottaa. Intiimien kuvien ottaminen ja lähettäminen esimerkiksi

seurustelukumppanille kuuluu monen nuoren elämään. Nuorelle ei voi sanoa, ettet ikinä ota ja lähetä tuollaisia kuvia, koska he kuitenkin niin tekevät. Nuoret pitää kasvattaa siihen, miten sen voi tehdä vastuullisesti ja turvallisesti.

Saga: – Mainitsitte vanhempien vastuun. Mikä on muiden tahojen, kuten koulun, vastuu?

Sari: – Toki vastuu on kaikilla, jotka ovat tekemisissä lapsien kanssa. Tiedustelin opettajilta, miten he opettavat lapsille turvataitoja. Suurin osa vastasi, että opetamme turvataitoja, kun jotain tapahtuu. Näinhän sen ei kuuluisi olla, vaan turvataitojen tulisi olla ennaltaehkäiseviä toimia. Lapset oppivat, miten kieltäytyä epämiellyttävistä asioista, miten määrittää omat rajansa ja sanoa ei.

Saga: – Tässä on noussut esiin, että moni lapsi ja nuori tuntee häpeää, eivätkä he uskalla ilmoittaa tapahtuneesta. Monet nuoret eivät toisaalta pidä tapahtunutta minään, koska se on niin järkyttävän yleistä.

Minkälaisia ohjeita antaisitte nuorille ja lapsille, jotka ovat joutuneet tällaisen manipulatiivisen prosessin kohteeksi?

Lotta: – Rohkaisen jälleen puhumaan nuorille ja lapsille. Ottakaa seksuaalisuus puheeksi, jotta nuorelle puhumisen kynnys näistä teemoista madaltuisi.

Seksuaalisuus on kuitenkin osa meitä kaikkia. Vanhemmilla on myös vastuu olla tietoisia, mitä nuori somessa tekee. Asioista saa kysyä – saa tiedustella,

onko nuori kohdannut jotain, josta on jäänyt ikävä fiilis.

Tanja: – Tärkeää tosiaan on, että aikuiset kantavat tästä vastuun. On tosi yleistä, että lapsi, joka on kokenut seksuaalista väkivaltaa, ei kerro asiasta kenellekään aikuiselle. Lapset kertovat tapahtuneesta pääsääntöisesti kavereilleen.

Vastuu kuuluu ottaa pois lasten harteilta.

On myös totta, että lapset näkevät nämä tapahtumat hyvin yleisenä: ”Kaikille tätä tapahtuu. Sitten me naureskellaan kavereiden kanssa, että mitä ne aikuiset sekoilee!” Tällaista toimintaa ei saa normalisoida, vaan meidän on kerrottava, että kaikki lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on väärin.

Milja: – Lisäisin oman ammatin puolesta sellaisen näkökulman asiaan, mitä nuori voi tehdä, jos hän on juuri nyt siinä tilanteessa. Ensimmäisenä kannattaa lopettaa heti viestittely, mikä voi olla vaikeaa, koska todennäköisesti aikuinen alkaa syyllistämään tai käyttää muita keinoja jatkaakseen keskustelua. Tämän jälkeen tapahtuneesta tulisi kertoa luotettavalle aikuiselle. Esitutkinnan näkökulmasta on hyvä ottaa keskusteluista ja aikuisen someprofiilista kuvakaappaukset. Ne ovat meille poliiseille tärkeitä todisteita. Sen jälkeen nuoren kannattaa käyttää erilaisia estotoimintoja estääkseen viestittelyn. Lopuksi toivoisimme, että aikuisen kautta asiasta tehtäisiin ilmoitus poliisille, nettivihjeeseen tai muuhun auttavaan tahoon.

Sari: – Nämä käytännön toimet ovat hyvin tärkeitä. Voin muistuttaa myös, että jos omille vanhemmille tai lähiaikuisille on vaikea puhua, niin esimerkiksi koulukuraattori tai terveydenhoitajat ovat turvallisia aikuisia, joiden puoleen voi kääntyä.

Saga: – Minkälainen kokemus nuorelle on joutua groomingin uhriksi? Voiko siitä toipua? Onko lapsuus menetetty?

Tanja: – Missään nimessä mitään ei ole menetetty. On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeää. Tiedämme myös, että lapset saavat paljon pyyntöjä lähettää alastonkuvia rahaa tai muuta hyödykkeitä vastaan. Tämä on lapselle erittäin hankalaa, erityisesti jos lapsen

Paneelikeskustelua oli seuraamassa myös kansainvälisen rikospoliisijärjestö Interpolin Criminal Intelligence Officer Marko Levonen. Kuvassa Marko yhdessä Pelastakaa Lapset ry:n Tanja Simolan kanssa. Heillä on ollut hyviä keskusteluja asian tiimoilta.

– Tämä aihe on niin ajankohtainen kuin olla voi. Työskentelen Interpolin lapsiin kohdistuvien rikoksien yksikössä. Grooming on ongelma, jonka kohtaamme joka ikinen päivä.

Periksi ei voi antaa missään kohtaa. Se, mikä keskustelussa nousi esiin ja mitä itsekin korostan, on vanhempien oikeanlainen asennoituminen. Lapsi saattaa pelätä yhteenottoa, kun heille on tapahtunut asioita. Siksi vanhempien ja lasten välinen luottamus on äärimmäisen tärkeää.

perheessä on esimerkiksi taloudellisesti vaikeaa. Tämä on iso asia, ja toivottavasti tähän puututaan tulevalla hallituskaudella entistä vahvemmin.

Lotta: – On tosi tärkeää, että pidetään toipumisen näkökulma, mitään ei olla menetetty. Ikävä tapahtuma ei määrittele lapsen tulevaisuutta ja minuutta.

Milja: – Toipumisen kannalta olisi tärkeää ymmärtää, että on joutunut hyväksikäytön uhriksi. Groomingin uhrik-

si joutuneena tuntee häpeää ja ahdistusta. Pahimmillaan asia voi vaikuttaa koko elämän ajan. Oman työni näkökannalta on tärkeää, että autetaan uhria hoitoon ohjauksessa, jotta hän saa sellaista apua, jota tarvitsee käsitelläkseen asiaa.

Sari: – Toivon, että juuri aloittanut hallitus suuntaisi varoja terveydenhuoltoon, jotta nuoret saisivat tarvitsemansa avun. Jottei apua tarvitsisi anella ja rukoilla, vaan se olisi itsestäänselvyys.8 SOTAHUUTO

15

Pelastusarmeija esittäytyi viikon aikana myös Suomi-areenan Kansalaistorilla. Ihmisiä vieraili teltalla runsaasti, ja Pelastusarmeijan esilläolo työnantajana herätti kiinnostusta ja synnytti hyviä keskusteluja. Ihmiset olivat kiinnostuneita myös paikallisesta toiminnastamme, ja useampi esitti toivomuksen, että Pelastusarmeijan myymälä palaisi Poriin.

8 Saga: – Onko meillä mitään keinoja, joilla voisimme auttaa groomaajia pääsemään taipumuksistaan?

Ajattelen, että jos voimme auttaa heitä, se ennaltaehkäisisi tätä ilmiötä.

Lotta: – Tekoja ei tule hyväksyä, mutta tärkeää olisi tekijän ymmärtäminen.

Tähän liittyy suuri stigma, ja se samalla aiheuttaa sen, että nämä tekijät eristäytyvät ja syrjäytyvät yhteiskunnasta.

Se vaikeuttaa apuun hakeutumista. Olisi tärkeää pohtia, miten tavoittaisimme nämä henkilöt, jotka ovat vaarassa syyllistyä toista loukkaavaan tekoon ennen kuin meille tulee lapsiuhreja.

Tanja: – Parasta suojelua on, ettei aikuinen koskaan kohdista lapseen minkäännäköistä väkivaltaa. Tähän tarvitaan ennalta ehkäisevää palvelua. Tällä hetkellä se on järjestöjen varassa. Tarvitsisimme kansallisen koordinoivan tahon ennalta ehkäiseville palveluille, jotta ne olisivat matalalla kynnyksellä saatavilla.

– Täytyy myös huomioida, ettei kaikkien groomaajien seksuaalinen orientaatio kohdistu lapsiin, vaan tekojen takana voi olla muunlaisia motiiveja. Kuvamateriaaleissa esimerkiksi raha. Silloin meidän pitää nostaa esiin digitaalisten alustojen vastuu, jotta ne olisivat turvallisia 16

SOTAHUUTO

paikkoja lapsille. Palveluntarjoajien olisi havaittava, jos heidän alustoillaan tällaista materiaalia liikkuu.

Saga: – Poliisin näkökulmasta, ovatko rangaistukset riittävät?

Milja: – Tämä on haastava kysymys.

Alkuvuodesta tuli seksuaalirikoslainsäädännön uudistus voimaan, ja sen myötä rangaistukset kovenivat. Tärkeää kuitenkin olisi, että ihmiset, joilla on tällaisia mielitekoja, saisivat hoitoa. Se olisi ensisijainen ratkaisu.

Sari: – Tekijä voi kokea ahdistusta taipumuksestaan jo nuorena. Meillä viranomaisilla esimerkiksi koulun puolella olisi tärkeää uskaltaa kohdata myös tällaiset nuoret. Olisi luotava varmuus, että asiasta voi tulla puhumaan.

Saga: – Lopuksi pyytäisin teiltä

lyhyen kommentin, mitä sanoisitte lapsille ja vanhemmille?

Lotta: – Peräänkuulutan aikuisten rohkeutta etsiä tietoa ja puhua nuorten kanssa, rehellistä seksuaaliteemoista keskustelemista. Seksuaalisuus ei ole hähmäinen ja vaarallinen asia, vaan tärkeä osa meitä kaikkia. Seksuaalisuus voi olla myös valtava voimavara.

Tanja: – Sanoisin kaikille aikuisille: ole läsnä ja ole esimerkki. Lapsille sanoisin, että syy ei ole koskaan sinun.

Milja: – Lapselle tosiaan sanoisin, ettei tämä ole syytäsi ja ohjaisin hänet sitten auttavien tahojen piiriin. Vanhemmat ovat lempiaiheeni… Heille sanoisin: Olkaa hyvin kiinnostuneita siitä, mitä lapsenne sosiaalisessa mediassa tekevät.

Pyytäkää vaikka lapsia opettamaan, miten kyseiset sovellukset toimivat, jos ette itse tunne niitä. Lapset viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, ja jos et tiedä mitä oma lapsesi siellä tekee, niin käytännössä et tiedä hänen elämästään juuri mitään.

Sari: – Sanoisin niin lapsille kuin vanhemmillekin, että muistakaa että olette kaikki arvokkaita, ja kaikesta huolimatta elämä jatkuu.

Toimittanut: Toni Kaarttinen Paneelin suunnittelu: Sari Vanha-Perttula ja Saga Lippo Kuvat: Toni Kaarttinen Katsele lisää tunnelmia Suomi-areenan kuvagalleriastamme: bit.ly/pasuomiareena

Haastamme kaikki suojelemaan lapsia ja nuoria!

Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn pääpaino on yleisen tietoisuuden lisäämisessä. Tietoisuutta lisäämällä voimme toimia entistä paremmin groomausta vastaan. ”Jos haluamme parempaa tulevaisuutta, meidän täytyy muuttaa nykypäivää”, totesi jo aikoinaan Pelastusarmeijan ”äiti” Catherine Booth.

Katso Pelastusarmeijan Tampereen osaston luoma haastevideo: bit.ly/haastammesuojelemaan Videolla nostetaan esiin esimerkiksi seuraavia tärkeitä näkökohtia: – Haluan sanoa kaikille nuorille, että olet hyvä tuollaisena kuin olet.

– Haastan kuntapäättäjät edistämään ja rahoittamaan koulujen ja harrastuskerhojen toimintaa varmistaen näin mielekästä tekemistä ja suojaavia yhteisöjä.

– Haastan vanhemmat kutsumaan kavereittensa perheet viettämään yhdessä aikaa ilman älylaitteita.

– On tärkeää, ettemme jätä lapsia ja nuoria yksin internetin, pelien ja somen maailmaan. Kysellään, jutellaan ja tutkitaan yhdessä. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja kiinnostavaakin!

Pelastusarmeija haastaa myös kaikki koulut ja nuorten parissa työskentelevät kertomaan oppilailleen groomingista ja sen vaaroista. Kuinka voi oppia tunnistamaan sen, reagoimaan siihen ja toimimaan sen torjumiseksi.

SOTAHUUTO

17

Raamatusta Renno rakastaa sananlaskuja, niistä saa paljon neuvoja elämään. – Vielä tuhansien vuosienkin jälkeen ne antavat ohjeita siitä, miten olla hyvä kristitty ja rakastava ihminen.

18

SOTAHUUTO

Kadetti Renno Rannamäe:

Oppaana kaltaisilleen elämässä eksyneille Ensi kuussa juhlimme upseerivihkimystä, kun Pyhityksen heijastajat -kadettirenkaan Robert ja Enni Becker ja Taina Kaikkonen valmistuvat upseereiksi. Upseerikouluun jää 44-vuotias tallinnalainen kadetti Renno Rannamäe, jolla on vielä vuosi upseerikoulutusta jäljellä. Rennolla on karu menneisyys päihderiippuvaisena, mutta se on hänelle arvokas työkalu addiktien kohtaamisessa pelastussotilaana ja tulevaisuudessa upseerina.

Tapaamme Rennon kanssa Tallinnan Koplin osastolla. Koplin osasto sijaitsee Tallinnan rautatieaseman läheisyydessä Kalamajan kaupunginosassa. Renno kertoo, että aseman seutu houkuttelee päihde- ja huumeaddikteja.

– Haluan jalkautua kadulle entistä enemmän. Kun väsähdän toimistotyöhön, lähden ulos ja menen keskustelemaan heidän kanssaan. Kutsun heitä esimerkiksi osaston tilaisuuksiin ja ruoka-avun piiriin Lasnamäen Toivon keskukseemme.

Tallinnan Lasnamäen väkirikkaaseen lähiöön avautuneeseen Pelastusarmeijan Toivo-keskukseen olet voinut tutustua aiemmassa numerossamme 02/2023.

Rennolla on itsellään päihdetausta, ja siksi hän osaa eläytyä näiden miesten elämän haasteisiin.

– Olen kulkenut Jeesuksen mukana miltei kymmenen vuotta, ja nyt olen antanut periksi myös Jumalan lähettämälle upseerikutsulle, Renno toteaa hymyillen.

Neuvostolapsuuden arkea Renno on asunut koko elämänsä Tallinnassa, ja sen eri alueet ovat tulleet hänelle hyvin tutuiksi. Perhettä Rennolla ei suoranaisesti ole, sillä hänen van-

hempansa ovat nukkuneet pois. Siskopuoli asuu Alankomaissa, ja velipuolen kanssa hän ei ole kovin läheinen.

Rennon ex-vaimo ja tytär ovat asuneet Yhdysvalloissa viimeiset viisi vuotta. – Olenkin vitsaillut, että Koplin osasto on nyt perheeni, Renno kiteyttää.

Palataan Neuvostoliiton aikaan. Renno vietti lapsuuttaan tavallisessa neuvostoperheessä. Hänen äitinsä kuului kommunistiseen puolueeseen, ja se toi mukanaan tiettyjä etuja.

– Äitini oli hyvin ankara, ja seurasin kiltisti hänen käskyjään. Siihen aikaan ei uskottu vapaaseen kasvatukseen. En voi tosin valittaa tuosta ajasta, sillä en tiennyt muusta, Renno pohtii.

Renno on nähnyt Neuvostoliiton romahduksen ja sitä seuranneen itsenäisyyden kipuilut. Vanhoilliset kommunistit yrittivät vallankaappausta elokuussa 1991, ja sen seurauksena Tallinnassa puna-armeijan panssarivaunut ja joukot suuntasivat televisiotornille ja sitä suojelevaa ihmisketjua vastaan. Vallankaappauksen epäonnistuminen johti Neuvostoliiton lakkauttamiseen, ja Baltian maat itsenäistyivät syyskuussa 1991.

– Muistan, miten olin kaverieni kanssa pelaamassa jalkapalloa, kun näimme

tankkien saapuvan. Emme ymmärtäneet tapahtuman poliittisista syistä ja seurauksista mitään. Totesimme ”Tankkeja, siistiä!” ja jatkoimme jalkapallo-ottelua.

Renno muistelee, että itsenäistymisen aika oli Virolle hankalaa, ja ruoasta ja välttämättömyystarvikkeista oli pulaa.

– En tosin muista, että olisimme kärsineet pitkään siitä. Viro sai paljon apua naapureiltaan Suomesta ja Ruotsista.

Koulumaailma johdatti päihteiden pariin Rennon varttuessa välit äitiin tulehtuivat niin pahasti, että sen seurauksena hän vaihtoi kouluakin. Uudessa koulussa oppilaat joivat ja polttivat runsain määrin.

– Halusin olla kuten he. Ensimmäisen vuoden aikana opiskeluni meni alamäkeä, enkä koskaan valmistunut. Tämä oli alku päihderiippuvuudelleni. Siinä vuoristoradassa elin seuraavat 20 vuotta, Renno toteaa.

Renno oli yritteliäs ja välitti väärennettyjä tuotteita.

– Se oli hyvin palkattua työtä. Olin ylpeä siitä, että minulla oli rahaa, valtaa ja ystäviä. Tämä mahdollisti uppoamisen syvälle päihteisiin ja huumeisiin. 8 SOTAHUUTO

19

toutuksen. Hän aloitti ohjelman 2014.

Koulutuksen tavoitteena oli antaa polku raittiuteen, kertoa Jumalasta ja kasvattaa johtajia. Renno toimikin sen jälkeen kaksi vuotta Lootuse Külassa ohjaajana.

– Kuntoutus oli yksi haastavimmista asioista, jonka olen koskaan tehnyt. Se avasi silmäni sille, että olin itse aiheuttanut ongelmani. Päätin, etten koskaan halua palata siihen elämään, josta nousin.

Addiktio on aina seuraus, ei syy

Tallinnan Koplin osastolla toimii ylistysryhmä, jossa Renno soittaa rumpuja.

8 Renno sai kutsun varusmiespalvelukseen aikana, jolloin tilanne oli menossa todella pahaksi. Monet Rennon tuolloisista ystävistä joutuivat vankilaan tai menehtyivät. Jumala armollisesti antoi Rennon varusmiesvuoden ajan hengähtää ja ajatella elämäänsä.

– Ilman sitä olisin ehdottomasti löytänyt itseni vankilasta tai haudasta, Renno sanoo vakavana. – Pidin armeijasta ja olisin halunnut jatkaa, mutten saanut lupaa, koska en ollut suorittanut opintojani loppuun. Se oli hyvin turhauttavaa.

Renno palasi siviiliin ja teki monenlaisia töitä muun muassa kuljetus- ja varastointialalla.

– Tuohon aikaan Viro suorastaan tulvi huumeita. Toki päädyin käyttämään niitä.

Ulkoapäin Rennon elämä näytti hyvältä. Hän teki töitä, meni naimisiin 25-vuotiaana ja neljä vuotta myöhemmin sai tyttären. Renno kertoo, että muistot näiltä vuosilta ovat kuitenkin täysin alkoholin ja huumeiden sumentamia.

– Tilanne jatkoi pahenemistaan, kunnes perheeni lähti luotani. Silloin sukelsin syvälle. Päädyin lopulta kadulle, koska en halunnut työskennellä ja menetin kotini. Asuin ystävieni nurkissa. Valehtelin, petin ja varastin – tahdoin etäännyttää itseni muista. Lopulta kukaan ei halunnut enää olla tekemisissä kanssani.

kuulee ja tietää kaiken. – Muistan pohtineeni päiviä, kuka tuo tuollainen voimakas henkilö on. Sitten se unohtui.

Renno eli kadulla, mutta oli edelleen ylpeä. Hän syytti ongelmistaan kaikkia muita.

– Kunnes eräänä päivänä näin ristin erään kirkon katolla. Ajattelin, että tuolla ne hurskaat kristityt ovat ja minä kuolen tänne kadulle. Heitin tietämättäni haasteen Jumalalle. Tuon viikon aikana asiat alkoivat muuttua, ja elämääni tuli ihmisiä, jotka johdattivat minut päihdekuntoutukseen.

Helluntaikirkon ylläpitämässä Lootuse Küla -päihdekuntoutuskeskuksessa työskenteli hyvin motivoituneita ihmisiä, ja he saivat Rennon suorittamaan kun-

Kurssin loputtua Renno ei tiennyt mitä tehdä. Oli kuitenkin aika palata osaksi yhteiskuntaa. Hän oli tutustunut ja ollut yhteydessä pelastussotilas Jüri Põldiin.

Jüri johtaa nykyään Pelastusarmeijan päihdekuntoutuskeskusta Toivon taloa.

Toivon talosta ja Jürista voit lukea lisää ensi numerossamme.

– Hän kutsui minut mukaan Pelastusarmeijaan. Armeija ei ollut minulle kovin tuttu. Joskus kun joku Lootusekylässä olleista miehistä ei pärjännyt kurssilla, olimme yhteydessä Pelastusarmeijaan, sillä emme halunneet heidän päätyvän takaisin kadulle.

Vuonna 2017 Renno aloitti Toivon talossa. Hän oli ensin asukkaana, sitten vapaaehtoisena, työntekijänä ja lopulta Toivon talon johtajana. Viime vuoden kesään asti hän työskenteli tässä tehtävässä.

– Toivon talossa olimme usein tapahtumien keskellä. Uusia asukkaita saattoi tulla poliisin saattelemana, vaikka keskellä yötä. Kohtasimme monia pul-

Jumala vastaa haasteeseen Neuvostoaikana Rennon lapsuudessa uskonto ei ollut osa arkielämää, mutta hän muistaa, miten joku kertoi hänelle, että taivaassa asuu Jumala, joka näkee, 20 SOTAHUUTO

Maaliskuussa 2019 Renno Rannamäe vihittiin sotilaaksi.

Jalkapallo on ollut aina Rennon sydäntä lähellä.

Toivon talossa miehet kävivät – ja käyvät – viikoittain pelaamassa jalkapalloa ja saunomassa. Se on osa kuntoutusohjelmaa. Renno on ollut myös vuosia järjestämässä kristillisiä turnauksia, joissa pelaajat tulevat eri kuntoutuskeskuksista.

– Aiemmin toimin myös maalivahtina, mutta he loukkaantuvat pelaajista useimmin, joten jäin pois viime vuonna.

mallisia tilanteita. Nämä vuodet todella opettivat, miten työskennellä päihteidenkäyttäjien parissa, Renno kertoo.

– Addiktiot ovat aina seurausta tuskasta tai traumasta, jota ihminen kuljettaa mukanaan. Se ei ole syy, se on aina seuraus.

Vastentahtoisesti upseeriksi Tallinnan Koplin osasto tuli Rennolle tutuksi Toivon talon henkilökunnan ja asukkaiden vieraillessa osastossa sunnuntain jumalanpalveluksissa. Maaliskuussa 2019 hänestä tuli Pelastusarmeijan sotilas.

– Pidin ajatuksesta palvella sotilaana yhteisöä ja yhteiskuntaa… ja on univormukin upea, Renno naurahtaa.

Renno ei kuitenkaan missään nimessä ollut kiinnostunut upseeriudesta.

– Näin, millaisten asioiden ja vastuiden kanssa he painivat. Jumala alkoi kuitenkin painostaa minua voimallisesti, niin että jokin muuttui sisälläni ja päätin vastata kutsuun. Soitin heti esihenkilölleni, aluejohtaja, majuri Andrejs Konovaloville ja ilmoitin tästä, jotten voisi enää muuttaa mieltäni, Renno sanoo hymyillen.

Opinnot alkoivat vuosi sitten syyskuussa. Hän kuuluu Oikeudenmukaisuuden puolustajat -kadettirenkaaseen. Hän on territoriomme tämän kadettirenkaan ainoa edustaja. Koulutusupseeri, majuri Natalia Penttinen kehuu Rennoa hyvin ahkeraksi opiskelijaksi.

– Oi kiitos! En olisi ikinä arvannut, että joudun vielä tässä iässä tekemään läksyjä. Luulin niiden vuosien olevan jo

takanapäin, Renno nauraa. – Se ei ole ollut helppoa, muttei ylivoimaistakaan.

Lähiopetuksen aikana olen oppinut tuntemaan myös Helsinkiä ja Suomea aivan uudella tavalla.

Rennolla on ollut hyvä suhde pian valmistuviin kadetteihin Robert ja Enni Beckeriin ja Taina Kaikkoseen.

– He ovat olleet hyvin avoimia minua kohtaan. Olen heidän valmistumisestaan hyvin onnellinen. Samalla heitä tulee kyllä ikävä, kun emme jatkossa tule tapaamaan yhtä säännöllisesti.

Seuraavalla lukukaudella Rennon lähiopinnot jakautuvat Tallinnassa Metodistikirkon ja Helsingissä upseerikoulun järjestämiin opintoihin.

Naisten saartama Rennon kadettimääräys on toimia Koplin osaston avustajana. Tätä hän on tehnyt viime vuoden kesäkuun alusta. Erotuksena Toivon taloon yksi asia on ilmeinen: – Aiemmin olin täysin miesten ympäröimä, nyt naisten, Renno naurahtaa.

– Heidän kanssaan täytyy toimia hiukan eri tavalla... mutta minä opin! Tämä on kaikkinensa ollut hyvin positiivinen kokemus, on ollut ilo oppia tuntemaan osaston ihmisiä syvällisemmin.

Koplin viikko-ohjelmaa rytmittävät jumalanpalvelus, viron- ja venäjänkieliset naisten ryhmät, eläkeläiskerho ja venäjänkielinen raamatturyhmä. Lisäksi osastolla toimii ylistysryhmä, jossa Renno on opetellut soittamaan rumpuja.

Sosiaalisen työn puitteissa osastolta jaetaan leipää, ja jos Lasnamäen Toivosta jää keittoa, se jaetaan osastolla. Koplin

osasto itse asiassa valmistaa keiton, sillä heillä on käytössään suurkeittiö.

Tiukkaa rakkautta Katsahdamme lopuksi vielä tulevaisuuteen. Tiedustelen Rennolta, millaisena upseerina hän näkee itsensä tulevaisuudessa.

– Toivon olevani tarvittava pala Jumalan palapelissä. Hän tietää, että osaan työskennellä päihderiippuvaisten parissa, osaan toimia ja sanoa tarvittavia asioita. En ole koskaan nähnyt itseäni saarnaajana tai lohduttajana, mutta opin tässä matkan varrella. Opin millaista on olla ihminen ihmiselle, Renno pohtii hetken ja jatkaa: – Osaston avustajana vaadin paljon itseltäni, mutta myös muilta.

Tottahan toki haluan olla myös rakastava upseeri. Joten tiukkaa rakkautta.

Valmistuttuaan upseerit saavat määräyksen. – Toivon, että voisin pysyä Virossa, sillä täällä on paljon työtä tehtävänä. Mutta toki menen sinne, minne Jumala haluaa minun menevän.

Lähtiessäni kysyn vielä Rennolta, mitä hän toivoo.

– Maailmanrauhaa, mutta se ei näytä valitettavasti kovin todennäköiseltä. Toivon, että yhä useampi oppii tuntemaan Jumalan ja pelastuu sen kautta.

Toivon, että voin ohjata heitä, jotka ovat elämässään eksyneet. Sen eteen teen töitä.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Renno Rannamäen kuva-albumi

SOTAHUUTO

21

Kutsuttu sotilaaksi Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea ja Viroa pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä.

Tässä kuussa puheenvuoro on Jüri Põldilla Tallinnan Koplin osastosta.

Vapauden lahja Olen Jüri Põld. Olen 40-vuotias, rakkaan vaimoni aviomies ja kolmen ihanan lapsen isä. Yli kymmenen vuotta sitten en voinut edes unelmoida perheestä. Olin vaarassa kuolla huumeriippuvuuteen. Minulla oli tapana käydä tuolloin narkomaanien päiväkeskuksessa. Erään kerran sinne tuli Pelastusarmeijan upseeri, joka kertoi oman elämäntarinansa ja kutsui minua tulemaan Pelastusarmeijan osastoon.

Aloin käydä Pelastusarmeijan kokouksissa, ja pian muutin kuntoutuskeskukseen, jossa kävin läpi toipumisohjelman ja löysin uskon Jeesukseen. Vuonna 2013 minut vihittiin Pelastusarmeijan sotilaaksi.

Nyt työskentelen kuntoutuskeskuksen johtajana. Pidän todella kovasti työstäni, koska Pelastusarmeija menee sinne ja palvelee siellä, mihin monet muut eivät uskalla edes katsoa.

Vapaaksi riippuvuuksista Jumalan avulla Koen, että pelastussotilaina emme voi enää elää synnin orjina. Olemme saaneet vapauden lahjan Jeesukselta Kristukselta. Hän antoi oman henkensä ristillä, jotta me saisimme syntimme 22

SOTAHUUTO

anteeksi. Kuinka voisimme kertoa sanomaa Jumalan antamasta vapaudesta muille, jos itse eläisimme riippuvaisina huumeisiin tai alkoholiin!

Jumala haluaa meidän olevan vapaita riippuvuudesta. Koska olemme kaikki luotu Hänen kuvaksensa, ymmärrämme terveellisen elämäntavan tärkeyden.

Pyhä Henki ei voi työskennellä sydämessä, joka on jatkuvasti synnin vallassa ja turmeltunut. Koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi, meidän vastuullamme on pitää huolta itsestämme fyysisesti ja henkisesti, jotta sekä mielemme että kehomme voisi hyvin.

Esimerkin voima Pelastusarmeijalaiset on kutsuttu rakastamaan ja hyväksymään muut ihmiset riippumatta siitä, kamppailevatko he riippuvuuksien kanssa vai eivät. Ihmisinä yritämme tietysti aina ymmärtää, miksi joistakin tulee riippuvaisia, ja yritämme tarjota myös fyysistä ja henkistä tukea, auttaa heitä löytämään ulos tuhoa aiheuttavasta tavasta elää. Henkilökohtaiset elämänkokemuksemme voivat toimia suurena todistuksena ja olla esimerkkinä muille erilaisesta elämäntavasta, joka on mahdollista silloin, kun elää elämänsä Jumalan kanssa.

Koska Jumala on vapauttanut meidät, meidän tulee rakastaa heitä, jotka vielä kamppailevat riippuvuuksiensa kanssa. Jumala kutsuu meitä kertomaan kokemuksistamme ja vapautumisestamme niin kodittomille kuin rikkaillekin. Pelastussotilaina meidät on kutsuttu vaalimaan tätä kallisarvoista vapautta, emmekä saa käyttää sitä millään tavalla väärin.

Monenlaista riippuvuutta Elämä on opettanut minulle, että orjuus voi olla sekä fyysistä että henkistä. Ihmiset voivat olla perheväkivallan, alkoholin, huumeiden, savukkeiden, energiajuomien, uhkapelien, videopelien ja erilaisten psykedeelisten aineiden orjia.

Toisaalta voimme olla myös sellaisten tunteiden orjia, kuten ylpeys, raivo, pelko, mustasukkaisuus ja viha.

Luulen, että kaikenlaiset riippuvuudet – oli sitten kyse alkoholista, huumeista tai uhkapelistä – ovat seurausta ihmisen sisäisistä ongelmista ja ahdistuksesta. Kun ihminen päättää alkaa käyttää päihteitä, hän saattaa olettaa, että ne jollakin tavalla lievittävät hänen ahdistustaan ja saavat kaikki ongelmat katoamaan, mutta tosiasiassa hän silloin ottaa askeleen kohti lamaannuttavaa riippuvuutta.

Vas. ylh. Pelastussotilas Jüri Põld Lasnamäen Toivon edustalla.

Oik. ylh. Jüri toimii Toivon talon johtajana. Toivon talossa jalkapallo on vahvasti läsnä. Kuvassa Jüri ja joukkuetoverit voitokkaan turnauksen jälkeen.

Oik. alh. Jüri saarnaamassa Lasnamäen Toivon jumalanpalveluksessa.

Vas. alh. Jüri perheineen meren rannalla.

Älä pelkää hakea apua Monet, elleivät kaikki, riippuvuuksista kärsivät elävät teeskentelyssä uskoen vilpittömästi, että he hallitsevat itseään ja voivat halutessaan lopettaa päihteiden käytön milloin tahansa. Toiset ymmärtävät tarvitsevansa apua, mutta saattavat olla liian peloissaan tai häpeissään sanoakseen mitään, koska he pelkäävät, että heidät nähdään heikkoina tai tuomitaan tekojensa vuoksi. Tällaiset valheet voivat estää ihmistä hakemasta apua, sillä kuinka voit edes ajatella avun pyytämistä, kun et voi myöntää itselle-

si tarvitsevasi sitä, kun luulet, että et ansaitse sitä tai että saat avun sijaan kritiikkiä. Tämä on se, mihin paholainen juuri pyrkii. Hän tekee kaikkensa häiritäkseen ihmisiä tai estääkseen heitä hakemasta apua.

lastussotilaat ovat elävä todistus elämästä, jonka vain Jumala antaa, jotta ihmiset voisivat rohkaistua nähdessään, että on mahdollista astua parempaan, raittiiseen elämään Jeesuksen Kristuksen avulla.

Meidän tehtävämme on huomata nämä ihmiset, tavoittaa heidät, tukea heitä, kutsua heidät seurakuntaan ja näyttää heille, että välitämme. Pelastusarmeijalaisten tulee olla esimerkkinä siitä, että elämää voi elää vapaana riippuvuuksista, vapaana negatiivisista tunteista. Pe-

Jüri Põld pelastussotilas Toivon talon johtaja Sotahuudon seuraavassa numerossa (10/23) kerromme lisää pelastussotilas Jüri Põldista ja Toivon talosta, jonka johtajana Jüri toimii.

SOTAHUUTO 23

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Petra Lamminkari kiinteistöpäällikkö

Mikä on tehtäväsi?

– Kaikki mikä liittyy jotenkin rakennuksiimme, asuntoihimme tai toimitiloihimme. Olen esimerkiksi tänään tulkinnut maanvuokrasopimuksia, pohtinut rotanloukkujen sijoittelua, ostanut wc-paperitelineitä ja laskenut kuinka paljon maksaa ostaa kerrostalo tai kaksi.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Nähdä, mitä kaikkea Armeija tekee – miten hienoa ja monipuolista työtä!

Kuvittelin tuntevani Pelastusarmeijan toimintaa ennen työni aloittamista – ja olin niin väärässä.

Entä turhauttavinta?

– Joskus olemme organisaationa kovin byrokraattisia ja keskustelemme asioista todella pitkään.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Lentäjäksi. Mieluiten hävittäjälentäjäksi. Top Gun -leffalla saattoi olla osuutta asiaan.

Mikä on lempiruokasi?

– Blinit tai parsa hollandaisekastikkeella. Ehkä kuitenkin se parsa.

24

SOTAHUUTO

Petra ja lapset Joanna 19, Johannes 16 ja Justus 23 vuotta.

– He ovat minusta parast a maailmassa!

Rakkain harrastuksesi?

– Lukeminen. Luen ja kuuntelen satoja kirjoja vuodessa. Erityisesti dekkarit ja historia kiinnostavat.

Kuka on sankarisi?

– Minna Canth – todellinen supernainen.

Saat yhden supervoiman.

Mikä se olisi – ja miksi?

– Kyvyn viestittää niin, että ajatukseni menee perille sellaisena kuin se on tarkoitettu. Monesti on varsinainen taiteenlaji saada viesti perille sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– John Steinbeckin Helmi.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Egotripin Koivuniemen herra.

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Halaus.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Julmuus, sen kaikissa muodoissa.

Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?

– Syön suklaata ja pidän jalkoja pöydällä.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– ”Sinun vapautesi loppuu siihen, missä se alkaa rajoittaa muiden vapautta.”

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Äitienpäivän aamu, kun kaikki kolme lasta kiipeävät yhtä aikaa vuoteeseeni.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Huomenna on uusi mahdollisuus.

Voisit matkustaa minne vain.

Mihin matkustaisit?

– Uuteen-Seelantiin. Ne maisemat pitäisi saada nähdä livenä!

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen hyvä tekemään ristipistoja ja koristekirjontaa.

Mitä pelkäät?

– Käärmeitä.

Kuvat: Petra Lamminkarin kuva-albumi

OPiSkElIjAaLeNnUs

-20%

LÖYDÄ LÄHIN MYYMÄLÄSI: PELASTUSARMEIJA.FI/MYYMALAT Pelastusarmeijan myymälät

icaresecondhand

SOTAHUUTO 25

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

En ny början ”Ett ark framför mig, rent och vitt, i tystnaden hör jag en sång. Jag väntar stilla, och någonstans känner jag, den första aningen av en ny sång. Jag känner mitt liv och dess ord, mitt tomma papper kräver för mycket.

Det du ger, det behöver jag och där det finns kraft, är den från dig. Du har livets ord, vem kunde ge mera?” sjunger Pro Fide -gruppen på sin skiva Viimeiseen kaupunkiin (Till den sista staden).

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme syyskuun aikana.

Ibland längtar vi efter att få börja från rent bord, att vi kunde få en ny start. Vi har kommit till en punkt på något område i vårt liv, där vi verkar ha kört fast, vi kommer inte framåt och vill inte heller vända tillbaka. Kanske hela livet ibland kräver en ny början? Jag vet nog hur det känns. Det, att inte finna någon väg framåt, när allting man försöker bara verkar försvinna i tomma intet eller helt enkelt ta slut. Till sist har allting som hittills gett glädje, kraft och iver att fortsätta, blivit helt onödigt. Det känns som om man hittills skulle ha levt i någon sorts skådespel och nu är det slut och man ser in i ”den gråa verkligheten” bakom kulisserna. Det är en total tomhet som tränger genom hjärtat och ens innersta.

26

SOTAHUUTO

Denna tomhetskänsla kan slå oss till marken och få oss att stampa på stället, eller så driver den oss att söka efter en verklig och hållbar lösning. Jag hoppas att det för alla skulle leda till att söka, därför att det finns en lösning. För över 2000 år sedan levde en man här på jorden, han förändrade hela världshistorien med sin radikala kärlek och vi får läsa om hans liv och hans ord också idag, i Bibeln.

Just han har de orden som vi alla längtar efter, livets ord. Han kan ge liv i överflöd, glädje, hopp och en framtid. Ingenting annat kan ge den lösningen, som bär genom liv och död, för allt annat är bara kopior av den mannens, Jesu, kärlek och sanning.

Pro Fides sång som nämndes i början, fortsätter ”Kärlekslös kärlek kyler mycket”, ”vackra ordorsakar utmattande törst, de ger bittert vin att dricka mot smärtan”. Vad är kärlekslös kärlek? Vilka är dessa vackra ord, som gör en utmattad och ger bittert vin mot smärtan? Kanske vi kan närma oss den första frågan tvärtom, vad är kärlek?

I Bibeln står det mycket om kärlek, ”Kärleken är tålig och mild. Kärleken avundas inte, den skryter inte, den är inte uppblåst. Den beter sig inte illa, den söker inte sitt, den brusar inte upp, den tänker inte på det onda. Den gläder sig inte över orätten men gläds med sanningen. Allt bär den, allt tror den, allt hoppas den, allt uthärdar den.” Kanske du har hört dessa ord, som Paulus

har skrivit om kärlek på något bröllop, de finns i 1. Kor. 13:4–7.

Men vad är kärlek? De förut nämnda verserna beskriver hurdan kärleken är. På den frågan får vi också svar i Bibeln, för Johannes skriver i sitt första brev om kärlek och berättar för oss att Gud är kärleken.

Han berättar också hur Guds kärlek till oss blir synlig: ”Mina älskade, låt oss älska varandra, för kärleken kommer från Gud. Var och en som älskar är född av Gud och känner Gud. Den som inte älskar har inte lärt känna Gud, för Gud är kärlek. Så uppenbarades Guds kärlek till oss: han sände sin enfödde Son till världen för att vi skulle leva genom honom. Detta är kärleken: inte att vi har älskat Gud, utan att han har älskat oss och sänt sin Son till försoning för våra synder.” 1. Joh. 4:7–10 När alltså kärleken gläder sig tillsammans med sanningen, så lämnar kärleks-

lös kärlek bort sanningen. Kärlekslös kärlek kyler bl.a. genom att tala vackra ord, utan någon sanning, de låter fina, men lämnar slutligen bara tomhet efter sig. Äkta kärlek talar sanning och för med sig liv och frihet, en möjlighet till en ny början. Det krävs mod att hålla sig till sanningen, för ibland är den inte ”modern eller av denna världen eller kulturen”, men sanning i kärlek är också då den enda äkta kärleken, som kan ge liv. ”Kärleken upphör aldrig.” (1.Kor 13:8) Med denna sanning som grund vågar du leva, bygga ditt liv, börja på nytt och känna tillit, för Gud är kärleken.

Eija Kulmala löjtnant Vasakårens ledare Foto: Monfocus & Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

27

Armeijassa tapahtuu Uusia jäseniä

Helsingin osasto on saaanut uusia jäseniä 30.4.2023. Eila Turunen otettu siviilijäseneksi ja Cari Huovinen ja Mari Kilponen alokkaiksi.

Toivotamme heidät lämpimästi tervetulleeksi joukkoomme!

Arabian kauppakeskukseen on avautunut Pelastusarmeijan iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälä Helsingin kauppakeskus Arabian myymälä on Pelastusarmeijan kolmastoista uuden ja raikkaan iCare-myymäläkonseptin mukainen hyväntekeväisyysmyymälä. Yhteensä Pelastusarmeijalla on tällä hetkellä 16 iCare- ja kirpputorimyymälää ympäri Suomea.

Nopeasti vaihtuva valikoima houkuttelee kaikenikäisiä hyvän mielen ostoksille. iCare-myymälöiden tuotevalikoima keskittyy erityisesti asusteisiin ja vaatteisiin sekä astioihin ja kodin sisustustavaroihin.

28

SOTAHUUTO

– Alueella asuu myös paljon opiskelijoita ja kierrätyksestä kiinnostuneita, erityisesti heille uskomme iCare secondhand -myymälän olevan mieluinen lisä kauppakeskuksen tarjontaan.

Opiskelijoille tarjoamme 20% alennuksen normaalihintaisista tuotteista, kertoo myymälätoiminnan päällikkö Harri Lehti.

– Ostosten ohella otamme luonnollisesti ilolla ja kiitollisena vastaan vaate- ja tavaralahjoituksia, ne voi tuoda suoraan myymälään. Kaikkien myymä-

löittemme tuotto ohjataan Pelastusarmeijan hyväntekeväisyystyöhön, Harri jatkaa.

Arabian iCare-myymälään on helppo tulla joko julkisilla kulkuvälineillä tai omalla autolla, pysäkit ovat kauppakeskuksen edessä ja alakerrasta löytyy runsaasti ilmaista parkkitilaa 2 tunniksi.

iCare kauppakeskus Arabia Hämeentie 111, Helsinki / 1. krs Avoinna ma–pe 10–19, la 10–17

2€

Aftonandakt YLE Radio Vega fre 15.9. kl. 19.15 kapten Kati Kivestö Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.

Syyskuu 2023

n

Aamuhartaus YLE Radio 1 la 9.9. klo 6.50 majuri Esa Nenonen

n

Iltahartaus YLE Radio 1 ti 5.9. klo 18.50 ja 23.00 kadetti Enni Becker

Virallinen tiedonanto

Sotahuuto

Radio & TV

1.9.2023 alkaen Kapteeni Seppo Takalan lisämääräys urheilutyön vastuu-upseerina päättyy.

Kapteeni Tuula Takala vastaanottaa lisämääräyksen seniorityön vastuu-upseerina.

Seppo ja Tuula jatkavat määräyksessään Hämeenlinnan osaston johtajina.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Kapteeni Kirill Burunov vastaanottaa lisämääräyksen urheilutyön vastuu-upseerina.

Pelastusarmeijan termit tutuksi

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 133. vuosikerta

Jokaisessa armeijassa – myös Pelastusarmeijassa – palvelee sekä sotilaita että upseereita. Kun liitytään Pelastusarmeijaan, tullaan sotilaiksi. Jos joku sotilas kokee kutsua kokoaikaiseen hengelliseen työhön, hän voi hakea upseerikoulutukseen.

Pelastusarmeijan ohjesääntö määrittelee upseerin seuraavasti: ”Upseerit ovat sotilaita, jotka ovat luopuneet maallisesta työstään vastatakseen hengelliseen kutsuun antaakseen kaiken aikansa ja energiansa palvellakseen Jumalaa ja ihmisiä. Suoritettuaan vaadittavan koulutuksen upseerit vihitään ja nimitetään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palvelijoiksi.”

Upseerit palvelevat yleensä osastojen eli paikallisseurakuntien johtajina, mutta he saattavat työskennellä myös Pelastusarmeijan sosiaalipalvelussa tai hallinnollisissa tehtävissä päämajassa.

Kun tapaat pelastusarmeijalaisen, etkä tiedä, onko hän sotilas vai upseeri, katso hänen olkapäillään olevia epoletteja. Sotilaan epoletit ovat siniset ja upseerin punaiset. Älä kuitenkaan kiinnitä liikaa huomiota erilaisiin sotilas- tai upseeriarvoihin. Ne saattavat kyllä kertoa jotain henkilön palveluvuosista tai työtehtävistä, mutta jumalanpalvelijoina ja kristittyinä kaikki upseerit ja sotilaat ovat samanarvoisia.

Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Kati Kivestö kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Saga Lippo, Kati Kivestö, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Krista Nenonen, Heidi Vuorenoja

Toimittanut: everstiluutnantti Saga Lippo Kuvitus: Elisa Raittila

Tammikuu 2022

n

2€

upseeri

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Sotahuuto

n

Sivut 06–10

Sivut 11–15

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.

Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti 2023 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 29

Territorion uusien johtajien everstiluutnanttien Saga Lipon ja Esa Nenosen sekä majureiden David ja Anna Kotrikadzen

TERVETULOKOKOUS JA VIRKAANASETTAMINEN

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Tilaisuudet Helsingin osastossa Castréninkatu 26 lauantaina 9.9. klo 14 ja 17, välissä kahvitarjoilu

Kuinka tulla uskoon?

Klo 14 Territorion uusien johtajien virkaanasettaminen ja tervetulokokous

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Klo 17 Halleluja-kokous

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Pyhityskokous Temppelissä, Uudenmaankatu 40 sunnuntaina 10.9. klo 11

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Vieraina kansainvälisen Pelastusarmeijan Euroopan aluejohtajat, komentajat Johnny ja Eva Kleman

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

30 30 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Lämpimästi tervetuloa!

Viimeinen sana

Jumalan

sana

Jumalan sana on vahva linna, sinne kun juoksee, hän turvan saa.

Jeesuksen sanaan voi aina luottaa, ei petä se koskaan, ei katoakaan.

Taivas ja maa katoaa kerran, ne hehkuen katoaa täysin pois.

Rakkauden sana ei katoa koskaan.

Jumala itse on rakkaus, totuuden sana on totuus itse.

Se vapauden antaa uskovalle, elämän sana on voimallinen.

Se kuolemankin on voittanut, ja synnin pimeyteen valon toi.

Se on – elämän valo.

Eino Laukkanen varakapteeni Osa runosta ”Jumalan sana” Kuva: Stanly8853

SOTAHUUTO

31

Hyvää sanomaa syksyksi Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys