Sotahuuto 2023/08

2€ n

Elokuu 2023 n

Sivut 06–09

Sotahuuto

Kuntouttava työtoiminta – asumispalveluiden palvelupaletin uusi erinomainen työmuoto

Sivut 10–11

Vapaaehtoisuus omannäköisenä juttuna

Sivut 12–17

Catherine-ohjelma avaa silmät missiolle SOTAHUUTO

1

2

AUTA LAHJOITTAMALLA MOBILEPAY 45355 TAI AUTAIHMISTA.FI SOTAHUUTO KERÄYSLUPA: RA/2021/1383

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Elokuu 2023

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

05

Tässä kuussa

06

Kuntouttava työtoiminta – asumispalveluiden palvelupaletin uusi erinomainen työmuoto

10

Vapaaehtoisuus omannäköisenä juttuna

12

Catherine-ohjelma avaa silmät missiolle

18

Pertti Hietanen: Hengessä mukana

20

Minä & Pelastusarmeija

21

Uusi kenraali Lyndon Buckingham

22

Lämpimät jäähyväiset

24

Kutsuttu sotilaaksi

26

Gud ångrar inte sin kallelse

28

Armeijassa tapahtuu

29

Pelastusarmeijan termit tutuksi

30

Viimeinen sana

12

06

SOTAHUUTO

3

toimitukselta

TOISET Elämänsä loppupuolella Pelastusarmeijan perustaja, kenraali William Booth halusi rohkaista upseereita ympäri maailman. Siihen aikaan sähkösanomat olivat kalliita, joten hänen tuli huolellisesti valita sanat, jotka innostaisivat, rohkaisisivat ja osoittaisivat suuntaa Pelastusarmeijan työlle. Lopulta Boothin lähettämässä sähkeessä oli vain yksi sana: Toiset (Others). ”Toiset” ovat edelleen Pelastusarmeijan työn ytimessä. On kyse sitten upseereista, muusta henkilöstöstä tai vapaaehtoisista, Pelastusarmeijassa tehdään jatkuvasti työtä toisten hyväksi.

Tässä lehdessä saamme tutustua muun muassa Pertti Hietaseen, joka on tehnyt työtä asunnottomien hyväksi jo yli 40 vuotta ja siirtyy nyt eläkkeelle. Kiitämme Perttiä hänen palvelutyöstään toisten hyväksi.

Mikko Hassinen on jo vuosia tehnyt Pelastusarmeijassa vapaaehtoistyötä leikkaamalla asukkaiden hiuksia. Mikon toive on, että hänen esimerkkinsä innoittaisi muitakin miettimään, miten voisin palvella toisia. Mikkoa motivoi auttamisen ilo. ”Tukanleikkuu on hauskaa hommaa, ja samalla on kiva jutella asukkaiden kanssa”, hän kertoo. Kun antaa jotain toisille, saa myös itse.

Toimitus vieraili Alppikadulla tutustumassa Pelastusarmeijan kuntouttavaan työtoimintaan, jonka keskeinen tavoite on vahvistaa asiakkaan omia voimavaroja ja kohentaa itsetuntoa. Myös työtoiminta on työtä toisten hyväksi, sillä asiakkaat muun muassa huolehtivat oman yhteisönsä siisteydestä ja asuinympäristönsä viihtyvyydestä. Näin työtoiminnan avulla vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja luodaan osallisuutta.

Näin syksyllä Pelastusarmeijan osastoissa aloitellaan uutta toimintakautta. Ota rohkeasti yhteyttä oman paikkakuntasi Pelastusarmeijaan ja tule mukaan toimintaan!

Muista toiset ja auttamisen ilo.

Esa Nenonen everstiluutnantti vastaava toimittaja

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

Saga Lippo

everstiluutnantti territorion johtaja

SADONKORJUUN AIKA Joskus aikoinaan asustelimme Israelissa talossa, jonka pihalla kasvoi pippuripuu. Kun söimme päivällistä ulkona terassilla, pippurit tippuivat puusta suoraan lautasellemme. Käytännöllistä, eikö totta? Pihalla kasvoi myös toinen mielenkiintoinen puu. Talon omistaja oli näet ajatellut, että hän risteyttää sitruunapuun ja appelsiinipuun ja näin saa itselleen makeita sitruunoita. Vaan kuinkas kävikään: hän tuli kasvattaneeksi puun, joka tuotti karvaita appelsiineja. Hedelmät näyttivät houkuttelevan mehukkailta, mutta syödä niitä ei pystynyt!

Elokuu on Suomessa sadonkorjuun aikaa.

Kypsä vilja lainehtii tuulessa, ja pensaat notkuvat marjojen painosta. Väistämättä mieleeni nousevat monet Raamatun vertaukset ja kielikuvat, joissa puhutaan viljasadosta tai hedelmää tuottavista puista. Niitä on useita, mutta mainitsen vain pari. Jeesus sanoo muun muassa, että

hän on viinipuu, ja me olemme tuon puun oksia. Jos pysymme kiinni hänessä, tuotamme hyvää hedelmää, mutta ilman häntä emme saa aikaan mitään pysyvää.

Jeesus opettaa myös, että ihmisen tuntee siitä, millaista hedelmää hän tuottaa.

Näin hän sanoo: ”Yksikään hyvä puu ei tee huonoja hedelmiä, eikä yksikään huono puu tee hyviä hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Ei ohdakkeista kerätä viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä varastosta hyvää, paha ihminen pahaa. Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.” (Luuk. 7:43—45) Totesin, että puu talomme pihalla ei loppujen lopuksi ollutkaan hyvä puu. Vaikka se näyttikin kauniilta, olivat sen hedelmät kelvottomia.

Jeesus puhuu myös siitä, kuinka pienestä siemenestä voi kasvaa jotain suurta

ja merkityksellistä. Sinapin siemenestä, jota tuskin paljaalla silmällä näkee, kasvaa lopulta iso puu, joka tarjoaa turvapaikan linnuille. Uskon, että pienet teot moninkertaistuvat – hyvässä ja pahassa. Mietin puuta, joka tiputteli pippureita sinne tänne puutarhassamme. Moni saattaa ”tiputella” matkansa varrelle pieniä hyviä tekoja, mutta ei ehkä koskaan tule itse tietämään, mitä niistä lopulta kasvaa. Vastaavasti joku saattaa kylvää ympärilleen pahuutta ymmärtämättä tekojensa seurauksia.

Raamatun aikana oli tapana tuoda kymmenesosa sadosta Jumalan huoneeseen.

Monessa maassa vietetään edelleen elonkorjuujuhlia, jolloin osa sadosta tuodaan kirkkoon jaettavaksi tarvitseville. Iloitaan mekin tänä syksynä luonnon antimista, mutta ei unohdeta tehdä hyvää ja antaa omastamme osan heille, joilla ei ole.

Näin mekin voimme tuottaa hyvää hedelmää.

SOTAHUUTO

5

Kuntouttava työtoiminta – Asumispalveluiden palvelupaletin uusi erinomainen työmuoto Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköt ovat aina tarjonneet asukkailleen matalan kynnyksen työtoimintaa, jonka tavoitteena on tukea asumisen onnistumista toiminnallisella menetelmällä, lieventää haittatekijöitä sekä synnyttää osallisuutta yhteisössä. Pelastusarmeijan Keskustalon yksiköissä Helsingin Kalliossa on viime syksynä alkanut uutena toimintana kuntouttava työtoiminta, joka on Helsingin kaupungin ostopalvelu.

Kuntouttava työtoiminta on tavoitteellisempaa ja rakenteellisempaa työtoimintaa, jonka tavoitteena tukea asiakkaiden työllistymistä tai hakeutumista koulutukseen. Kahdellakymmenellä asiakaspaikalla Pelastusarmeija on jo pääkaupunkiseudun suurin kolmannen sektorin kuntouttavaa työtoimintaa tarjoava toimija.

Leif Jussila toimii työtoiminnan esihenkilönä Pelastusarmeijan Alppikadun asumispalveluyksikössä. Hän vastaa Keskustalon matalan kynnyksen työtoiminnasta, johon osallistuvat Alppikadun Asunto ensin -konseptilla toimivan asumispalveluyksikön sekä tilapäistä majoittumista tarjoavan Castréninkadun yksikön asukkaat, sekä kuntouttavasta työtoiminnasta, johon Helsingin kaupunki on ostanut 20 asiakaspaikkaa.

– Työtoiminta on yksikön isoin työryhmä tänä päivänä, Leif kertoo. – Se on kasvanut runsaasti näiden seitsemän vuoden aikana, jonka olen ollut mukana, yhdestä henkilöstä kahteentoista. Matalan kynnyksen työtoiminnassa työskentelee kaksi työvalmentajaa, kuntouttavassa työtoiminnassa yksi työvalmentaja ja yksi sosiaaliohjaaja. Kiinteistötyötä johtaa kiinteistötyön koordinaattori ja kolme kiinteistöhoitajaa. Keittiössä työskentelee kaksi keittiöalan ammattilaista.

6

SOTAHUUTO

Työtoiminta on alkanut Keskustalolla jo 2012 vanhan asuntolan peruskorjauksen yhteydessä, jolloin nykyiset yksiköt aloittivat toimintansa.

– Viimeisen parin vuoden ajan olemme profiloituneet siihen suuntaan, että keskitymme entistä enemmän työelämän valmiuksiin.

Matalan kynnyksen työtoiminta Matalan kynnyksen työtoiminta on toiminnallisen kuntoutumisen menetelmä, jossa herätellään yhteisökasvatuksellisilla menetelmillä asukkaan kykyä ottaa vastuuta työtehtävistä, joita hänellä on mahdollisuus tulla päivittäin tekemään työtoimintaan. Päällimmäisenä tavoitteena on asukkaan omien voimavarojen vahvistaminen ja itsetunnon kohentaminen tukien asumisen onnistumista.

Samalla toiminta lieventää haittatekijöitä sekä synnyttää osallisuutta yhteisössä.

Alppikadun asumispalveluyksikössä ja Castréninkadun yksikössä on asukkaita yhteensä 155. Heistä 30–50 on mukana työtoiminnassa päivittäin.

– Pääpainopisteenä matalan kynnyksen työtoiminnassa on ylläpitosiivous.

Se käsittää noin 95 % matalan kynnyksen työtoiminnasta. Täällä on paljon ihmisiä ja runsaasti toimintaa, niin aina riittää siivottavaa. Muut matalan työtoi-

minnan työmuodot, kuten ympäristötyö, ovat lyhytkestoisempia kausiluontoisia toimintoja, Leif selventää.

Asukkaat ovat töissä kello 9 ja 14 välillä. Päivän aikana on kaksi työnjakoa, joihin voi ilmoittautua. Työpäivän päätteeksi maksetaan työosuusraha 2 euroa tunnilta. Raha on tuloverolakiin sidottu, joten se ei vaikuta asukkaan toimeentulotukeen tai eläkkeeseen.

– Usein ajatellaan, että se on se raha, mikä motivoi. Näin varmasti onkin, mutta olemme saaneet havaita, että sisällön saaminen päivään on ollut asukkaille se isoin juttu. Kun siivotaan omaa asuinpaikkaa ja ympäristöä, se auttaa huolehtimaan asuinympäristöstä. Miehet kokevat enemmän vastuuta toiminnastaan. Työtoiminta rauhoittaa myös tätä taloa, ja väittäisin, että se vähentää myös päihteidenkäyttöä huomattavasti, sanoo Leif.

Kuntouttava työtoiminta Kuntouttava työtoiminta on Helsingin kaupungin ostopalvelu. Pelastusarmeija sai virallisen kilpailutustuloksen viime kesänä, ja lokakuun alussa kuntouttava työtoiminta pääsi alkamaan täydellä teholla. Keskustalo tarjoaa 20 kuntouttavan työtoiminnan asiakaspaikkaa.

Helsingin kaupungilla on oma kuntout-

Ville Salmi työskentelee Alppikadun asumispalveluyksikön kuntouttavan työtoiminnan pyöräpajalla.

– Täällä on hyvä työilmapiiri, ja mikä parasta, olen oppinut täällä uuden ammatin.

tavan työtoiminnan tiimi, joka vastaa Helsingin alueen työttömistä. Kaupungin sosiaaliohjaajat haastattelevat ihmisiä ja katsovat, ketkä soveltuvat kuntouttavaan työtoimintaan. Tämän jälkeen he ovat yhteydessä sopiviin kohteisiin, kuten Pelastusarmeijaan.

– Kerran viikossa lähetämme Helsingin kaupungille sen hetkisen paikkalukumme, Leif mainitsee.

Kuntouttavassa työtoiminnassa käytetään yhteisö- ja yksilövalmennuksen sekä neuropsykiatrisia menetelmiä. Yksilövalmennuksessa asiakasta tuetaan hänen henkilökohtaisten tarpeidensa mukaan. Asiakkaan lähtötilanne arvioidaan, ja hänen kanssaan laaditaan kuukausittainen valmennussuunnitelma, jota seurataan moniammatillisen tiimin tuella. Tiimiin kuuluvat työvalmentaja, lähihoitaja, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, sosiaalioh-

jaaja ja toimistosihteeri. Asiakkaat ovat itse vahvasti mukana kuntouttavan työtoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuntouttavan työtoiminnan kesto on 3–12 kuukautta.

– Toiminta on tarkkaan kaupungin kanssa määritelty. Kaupunki tekee myös tarkistuskäyntejä pari kertaa vuodessa.

Tämä on hyvin valvottua toimintaa, ja se on mielestäni hyvä. Tällä hetkellä Helsingissä on vain viisi toimijaa, joilta kaupunki ostaa kuntouttavan työtoiminnan palveluja. Olemme jo nyt kolmannen sektorin palveluntarjoajista isoin, Leif toteaa tyytyväisenä.

Laajasti mahdollisuuksia Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään Pelastusarmeijan Kallion Keskustalon yksiköissä: Alppikadun asumispalveluyksikössä, Castréninkadun yksikössä, Sosiaalipalvelukeskuksessa, Helsingin osastossa

ja Pelastusarmeijan upseerikoululla. Pelastusarmeijan yksiköt tilaavat työtoiminnalta säännöllisesti erilaisia palveluita ja tehtäviä. Tarjottavien työtehtävien kirjo on laaja, kuten puhtaanapito- ja siivoustyöt, remontointi, keittiö- ja catering-tehtävät, erilaiset järjestelytyöt, ympäristöja naapurustotyö, sosiaalialan avustavat työtehtävät, erilaiset kädentaidot, graafinen suunnittelu ja pyöräpaja.

– Meillä on muun muassa tuotepaja, jossa painamme mukeja ja paitoja. Ajatuksena on kehittää omia tuotteita, joita pystyisimme myymään laajemminkin, Leif kertoo. – Työtoiminnan alla tapahtuu monenlaista mielenkiintoista. Tällä hetkellä meillä on kuntouttavassa työtoiminnassa henkilö, joka on kouluttautunut vertaistyöntekijäksi. Hän käy pitämässä ryhmiä päihteettömästä elämästä.

Leif on myös innoissaan yksikön kiinteistö- ja keittiötiimeistä. 8 SOTAHUUTO

7

Keskustalon työtoiminnan esimies Leif Jussila ja Ville kaverikuvassa. Polkupyöräpaja on saanut uudet tilat ja välineet.

Tule tuomaan pyöräsi edulliseen ja laadukkaaseen huoltoon!

Ajanvaraus: sami.salomaa@pelastusarmeija.fi

8

SOTAHUUTO

Kuntouttavan työtoiminnan puitteissa toimii myös tuotepaja, jossa painetaan mukeja ja paitoja.

– Ajatuksena on kehittää omia tuotteita, joita pystyisimme myymään laajemminkin, Leif Jussila kertoo.

8 – Toteutamme kiinteistönhuoltoa aivan uudella tavalla. Meillä on tämän puitteissa oma kiinteistötiimi, työtä johtaa kiinteistötyön koordinaattori ja tukena on kolme kiinteistönhoitajaa. Pelastusarmeijan kiinteistöosasto ostaa meiltä tämän rakennuksen kiinteistöpalvelut. Keittiössä meillä toimii puolestaan kaksi ammattikokkia, ja sinne ohjautuu työtoiminnan kautta heitä, joita kiinnostaa opiskella ruoanvalmistusta. Sillä, että meillä on lämmintä ruokaa tarjolla arkisin, on tähän taloon rauhoittava vaikutus.

Tavoitteena työllistyä Kuntouttavassa työtoiminnassa tähdätään työelämävalmiuksiin, ja täältä asiakkaat jatkavat Helsingin kaupungin omiin palveluihin tai parhaassa tapauksessa työllistyvät avoimille työmarkkinoille. Leif muistuttaa, että myös matalan kynnyksen työtoiminnan asiakkailla on mahdollisuus nousta mukaan kuntouttavaan työtoimintaan, jos he osoittavat kiinnostusta työelämän valmiuksia kohtaan.

Leif kertoo, että palaute on ollut rohkaisevaa.

– Asiakkaat ovat kokeneet, että olemme oikeasti valmistelleet heitä työelämän vaatimuksiin. He ovat pitäneet siitä, että nämä ovat aitoja työtehtäviä.

Meillä on jo henkilöitä, jotka ovat suorittaneet sopimuksen läpi, ja kevään aikana useampi heistä jatkoi eteenpäin.

Myös Leifillä on katse horisontissa.

– Toivomme, että voimme entuudestaan laajentaa työtoimintaa. Jokainen kuntouttavan työtoiminnan työtehtävä vaatii kyseisen alan perustutkinnon omaavan työnohjaajan. Sitä kautta toi-

von, että voisimme myös myydä näitä tutkinnon osa-alueita. Haaveena on myös, että hamassa tulevaisuudessa voisimme tuplata asiakasmäärän. Kuitenkin kun tämä on uusi toiminto, keskitymme nyt sen vakiinnuttamiseen. Löydämme mahdolliset sudenkuopat ja näemme, mitkä asiat toimivat, ja vasta sitten lähdemme laajentamaan.

Pyörähuollosta uusi ammatti Yksi mielenkiintoinen työmuoto, joka tuli jo aiemmin mainittua, on Alppikadun työtoiminnan polkupyöräpaja. Pajalle kuka tahansa voi tuoda polkupyöränsä huoltoon, joka kattaa pyörän pesun, osien tarkastamisen ja huoltamisen ja tarvittaessa myös rikkinäisten osien vaihtamisen. Pyöräpajan työtä johtaa työnohjaaja, jolla on auto- ja pyörämekaanikon ammattitutkinto.

– Pyörähuolto on ollut mukana pienimuotoisena matalan kynnyksen työtoiminnassa jo useamman vuoden. Nyt kuntouttavan työtoiminnan puitteissa olemme hakeneet tälle laajempaa asiakaskuntaa ja näkyvyyttä, tavoitteena on tavoitella erityisesti naapurikorttelien asukkaita ja toimijoita. Tilat ja työvälineemme on uusittu, Leif paljastaa.

Pääsemmekin lopuksi piipahtamaan pyöräpajalla. Siellä on kuntouttavassa työtoiminnassa 40 vuotta täyttävä oulunkyläläinen Ville Salmi. Työn alla hänellä on tällä hetkellä valkoinen maastopyörä ja sähköskuutti.

Ville kertoo, että ennen kuntouttavaa työtoimintaa hän ehti olla viitisen vuotta työttömänä. Hänellä on rakennusalan perustutkinto, ja hän on tehnyt alan töitä.

– Kuntouttavassa työtoiminnassa aloitin siivoustehtävissä, mutta sitten pääsin tänne pyöräpajalle. Täällä oli nyt jo eläköitynyt talonmies Taisto, joka tiesi fillareista tosi paljon, hän opasti minua alkuun. Opin pyöränkorjaamisen alkeet.

Ville on viihtynyt pajalla hyvin: – Täällä on hyvä työilmapiiri, ja tänne on mukava tulla. Tässä työssä on tietynlainen vapaus. Välillä on kiirettä, muttei liian stressaavaa. Välillä tulee jotain todella haastavia tehtäviä vastaan.

Jos en ole jotain osannut korjata, olen aina voinut pyytää apua.

Ville on juuri valmistumassa, ja suosittelee kuntouttavaa työtoimintaa lämmöllä: – Joko jatkan näitä kuntouttavia työtoimintoja, tai mistä tietää, jos vaikka työllistyisin, Ville sanoo hymyillen. – Suosittelen tätä paikkaa, jos harkitset kuntouttavaa työtoimintaa. Ilmapiiri on hyvä ja ohjaajat mukavia. He ovat valmistelleet ja auttaneet minua paljon. Olen kiitollinen. Olen löytänyt täältä pajalta itselleni uuden ammatin.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Tutustu kuntouttavan työtoiminnan pyörähuoltoon, tuotepajaan ja muihin toimintoihin!

Facebook: Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköiden kuntouttava työtoiminta Instagram: pelastusarmeijakuty SOTAHUUTO

9

Vapaaehtoisuus

omannäköisenä juttuna Luovan työn moniammattilainen, 29-vuotias helsinkiläinen Mikko Hassinen on löytänyt mielekkään tavan toteuttaa vapaaehtoistyötä Pelastusarmeijassa. Hän on useamman vuoden ajan leikannut asukkaiden hiuksia Castréninkadun yksikössä. Kokemus on ollut antoisa ja silmiä avaava.

Mikko Hassinen on luovan työn ammattilainen. Hän työskentelee mainostoimistossa videotuotantojen eri osa-alueiden parissa.

– Muun muassa käsikirjoitan, ohjaan ja kuvaan tv-mainoksia ja sosiaalisen median mainoksia. Työni on inspiroivaa, ja haluan kehittyä siinä entistä paremmaksi. Vapaa-ajalla teen taideprojekteja ja maalaan. Lisäksi minulla on oma yritys, ja sitä toivon tässä kaiken sivussa kasvattavani isommaksi. Minulla on monia intohimon aiheita, Mikko kertoo hymyillen.

Yksi intohimon aihe onkin hiustenleikkuu, jonka suhteen Mikko on täysin itseoppinut.

– Aloin leikkaamaan kolmen veljeni ja ystävieni hiuksia kymmenisen vuotta sitten. Katselin YouTubesta hiustenleikkuututoriaaleja ja sen myötä opin, miten sitä tehdään. Se oli tällainen yhteinen harrastus, Mikko toteaa.

Toisenlainen maailma Eletään vuotta 2018. Mikko alkoi miettiä, miten hän voisi yhdistää harrastuksen ja hyväntekeväisyyden. Hän googletti vapaaehtoispaikkoja Helsingissä, ja Pelastusarmeijan kotisivut tulivat vastaan.

– Otin yhteyttä ja kerroin, että olisi mukavaa tehdä hyväntekeväisyystyötä. Tiedustelin tarvetta, ja he toivottivat tervetulleeksi tänne Castréninkadun yksikköön Kalliossa. Tämä oli heti alkujaan omannäköinen juttu, itselleni hauskaa ja antoisaa.

Pelastusarmeija ei ollut Mikolle tuttu entuudestaan. Kohtaamiset yksikön asukkaiden kanssa olivat vaikuttavia.

– Aluksi tämä oli kieltämättä jännittävää, pieni shokki. Kun omassa arkielämässä ei törmää tähän maailmaan. Se tuntui iskulta vasten kasvoja – että ihmiset voivat joutua tällaisiin vaikeisiin tilanteisiin elämässään, Mikko sanoo vakavana. – Muutaman kerran jälkeen vierailut helpottuivat, aloin näkemään asioita heidän perspektiivistään. Se oli silmiä avaavaa. Sitä alkoi tulemaan näihin tilanteisiin enemmän sydämellään.

Tuttu vieras Mikko vierailee yksikössä noin kahden viikon välein. Tällä hetkellä ei ole kiinteää päivää, se menee Mikon arkielämän aikataulun mukaan. Kerrallaan hän on paikalla tunnin puolitoista, jona aikana hän ehtii leikata 4–5 asiakkaan hiukset. Palaute on ollut hyvää.

– Todella mielekästä palautetta on tullut. Miehet ovat olleet kiitollisia, kun ovat saaneet hiukset kuntoon, Mikko sanoo.

Mikon vierailut keskeytyivät keväällä 2020. Mikolle luova työ tarjosi oivan tavan kohdata nämä poikkeukselliset kuukaudet.

– Muutimme ystävieni kanssa mökille ja teimme työtä etänä sieltä käsin. Elimme rauhallista maalaiselämää, hankimme kanoja, pidimme kasvimaata... Olimme melko omavaraisia, Mikko naurahtaa.

Mielekäs tapa auttaa Tämä vuoden alusta Mikko on palannut tukanleikkuupuuhiin. Tiedustelen Mikolta, miltä hänelle ulkopuolisen silmin toimintamme yksikössä vaikuttaa.

– Henkilökunta vaikuttaa erinomaiselta, ammattitaitoiselta ja lämminsydämiseltä porukalta. Kaikki tuntuu toimivan hyvin, ja he toivottavat aina tervetulleeksi käymään. On aina hyvä fiilis tulla leikkaamaan hiuksia.

Mitä Mikko itse saa näistä kohtaamisista?

– Auttamisen ilo on päällimmäinen asia, mutta koen myös itse tukanleikkuun hauskana hommana. Tukanleikkuun yhteydessä on myös kiva jutella asukkaiden kanssa, siinä yhdistyy niin fyysinen kuin henkinenkin hyvinvointi.

Mikko toivoo, että hänen toimintansa voisi toimia inspiraationa erilaisille tavoille tehdä hyväntekeväisyyttä.

– Suosittelen hyväntekeväisyystyötä kaikille, on monia tapoja tehdä hyväntekeväisyyttä. Voi keksiä mielekkään tavan, jolla olla avuksi. Omasta ammattitaidosta tai harrastuksista voi kummuta asioita, joista voi olla muille paljon iloa ja hyötyä. Kun pystyy yhdistämään omat mielenkiinnon kohteet ja auttamisen – mikä on sen parempaa?

Toni Kaarttinen Kuva: Toni Kaarttinen

Kiinnostaako vapaaehtoistyö Pelastusarmeijassa?

Tule mukaan! Työmme Suomen vähävaraisten hyväksi on mahdollista ainoastaan vapaaehtoisten ja muiden tukijoiden avulla.

Haluatko tehdä vapaaehtoistyötä Suomessa omalla paikkakunnallasi? Pelastusarmeija tarvitsee hyviä tyyppejä avuksi tekemään hyväntekeväisyystyötä, auttamaan ihmisiä. Myös erilaisiin keräyskampanjoihin tarvitaan vapaaehtoisia, erityisesti joulupatavahteja.

Tutustu mahdollisuuksiin: pelastusarmeija.fi/auta/vapaaehtoistyo-suomessa 10

SOTAHUUTO

Mikä on Castréninkadun yksikkö?

Suomessa asunnottomuusongelmaa ratkaistaan pidempiaikaista asumista tarjoavalla Asunto ensin -konseptilla.

Pelastusarmeijalla tällaisia Asunto ensin -periaatteella toimivia asumisyksiköitä ovat Alppikadun ja Pitäjänmäen asumispalveluyksiköt Helsingissä ja Väinölän asumispalveluyksikkö Espoossa.

Korvaamaton osa palveluketjua on Pelastusarmeijan Castréninkadun yksikön tarjoama tilapäisasuminen asunnottomaksi jääneille tuen tarpeessa oleville helsinkiläisille Helsingin Kalliossa. Yksikön moniammatillinen tiimi tarjoaa asukkaille yksilöllistä palveluohjausta sekä arvioi asukkaiden asumisvalmiuksia yksilöllisin ja yhteisöllisin menetelmin.

Pyrkimyksenä on mahdollisimman lyhyt asumisaika ennen ohjausta kohti pysyvämpää asumismuotoa. Asukkaat ohjataan Helsingin kaupungin Hietaniemen palvelukeskuksesta Castréninkadulle.

SOTAHUUTO

11

Sotahuuto Alankomaissa:

Catherine-ohjelma avaa silmät missiolle Palaamme viimeistä kertaa Alankomaihin Sotahuudon kansainvälisten artikkelien sarjassa. ”Pelastusarmeijan äidin” Catherine Boothin mukaan nimetty Catherine-ohjelma on viikon kestävä kesäkoulu.

Se on erinomainen työkalu niin kadeteille kuin Pelastusarmeijan työtekijöille laajentaa tietouttaan Armeijasta, verkostoitua ja pohtia omaa kutsumustaan. Artikkelissa tutustumme ohjelmaan niin järjestäjien kuin osallistujien näkökulmasta. Tervetuloa koulunpenkille!

Pelastusarmeijan ensimmäinen Catherineohjelma toteutettiin Baselissa Sveitsissä vuonna 2007. Ohjelma on saanut nimensä Catherine Boothilta, joka painotti opiskelun ja oppimisen tärkeyttä. Tänä vuonna kurssilaiset kokoontuvat yhteen jo 16. kertaa. Jo useamman vuoden kesäkoulu on järjestetty Lunterenin kaupungin läheisyydessä, idyllisen maaseudun ja metsäalueiden ympäröimässä Pelastusarmeijan 50|50 hotelli ja konferenssikeskus Belmontissa. Siellä toteutettavaan mielenkiintoiseen 50|50 sosiaaliseen työllisyysohjelmaan voit tutustua viime tammikuussa ilmestyneessä Sotahuudon numerossa.

Hans Blom on yksi Catherine-ohjelman perustajajäsenistä, ja hän toimii suunnittelukomitean sihteerinä. Hän ja pelastussotilas Suzanne Klaver, suunnittelukomitean avustaja, kertovat ohjelmasta tarkemmin. Suzanne on itse käynyt kurssin kesällä 2019, ja on nyt suunnittelukomiteassa kolmatta kertaa.

– Tunsin kurssilla suurta yhtenäisyyttä ja rakkautta, niin Jeesukselta kuin ympäröivältä ryhmältä. Tunsin, että meillä kaikilla on yhteinen missio, Suzanne sanoo hymyillen.

Vuosittain noin 80 opiskelijaa saa kutsun kesäkouluun. Osallistujia on ollut 10–15 maasta. Monissa maissa, ku12

SOTAHUUTO

Catherine-ohjelman perustajajäsen ja suunnittelukomitean sihteeri Hans Blom (vas.) yhdessä komitean jäsenen Matthieu Bösigerin kanssa. Kumpikin piti vuoden 2022 kesäkoulussa pari luentoa. Kuva: Leger des Heils

ten Suomessa, Catherine-ohjelma on osa kadettien opintosuunnitelmaa. Myös avainasemassa työskenteleviä siviilityöntekijöitä kutsutaan vuosittain kurssille.

– Ohjelmalla on kaksi tavoitetta, Hans Blom kertoo. – Ensimmäinen tavoite on jakaa informaatiota ja tietoa Pelastusarmeijasta. Toinen tavoite on kutsua ihmi-

set yhteen ja antaa heille mahdollisuus pohtia paikkaansa Armeijassa. Niin upseereille, kadeteille kuin siviilityöntekijöillekin se on erinomainen hetki kuulostella omaa kutsumustaan.

Tiedustelen, tekevätkö osallistujien erilaiset taustat ohjelman tasapainon löytämisestä haasteellista.

Suzanne Klaver on Alankomaiden Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtajan henkilökohtainen avustaja ja vuodesta 2020 myös Zeistin osaston pelastussotilas. – Ennen Armeijaan tuloa olin sihteerinä lakialalla. Minulla oli aina näky, että haluaisin olla ihmisten tukena. Olen työskennellyt Armeijassa vuodesta 2017. Olin kesällä 2019 Catherine-ohjelman peruskurssilla, ja kurssin toisena päivänä tapasin komentaja Vibeke Krommenhoekin. Meille syntyi hyvä yhteys, ja muutaman hänen kanssaan käydyn keskustelun jälkeen päädyin käymään osastolla. Ajan kanssa minusta tuli pelastussotilas.

Mieheni on auttanut osaston hartauksien videostriimauksissa. (Lue juttumme Zeistin osastosta numerosta 05/2023.)

– Jos ihmiset ovat sitoutuneet osallistumaan viikoksi, se on jo todiste siitä, että he etsivät jotain ja ovat avoimia oppimaan lisää itsestään ja työstään, Suzanne vastaa.

– Monelle on tapahtunut kurssin aikana hienoja asioita – on tapahtunut hengellisiä heräämisiä, ja he ovat esimerkiksi löytäneet sotilas- tai upseerikutsumuksen viikon aikana. Tällaiset kokemukset ovat ohjelman todellinen siunaus, Hans Blom lisää tyytyväisenä.

Luentoja, verkostoitumista, ekskursioita Näin laajan kurssin järjestämisessä on omat haasteensa. Hans Blom kertoo, että vuosien kokemus auttaa. – Joka vuosi pyrimme toki kehittämään ja parantamaan kurssia. Inspiroiva haaste on luoda ympäristö, jossa ihmisillä on mahdollisuus oppia, mutta samalla tulla myös hengellisesti yhteen.

– Itselleni tämän inspiroivan tehtävän haastavin aika on kurssia edeltävä viikko, jolloin kaikki käytännön asiat on tarkistettava ja on oltava valmiina viime hetken muutoksiin, Suzanne paljastaa.

Erityisenä haasteena on viime vuosina ollut koronapandemia. Vuoden 2020 kurssi peruttiin, ja vuonna 2021 se toteutettiin tiivistettynä etäyhteyksin.

– Hermoilimme aluksi, koska emme tienneet, tuleeko kaikki sujumaan teknisesti hyvin. Alankomaiden territorion hienon IT-tuen avulla vältyimme ongelmilta. Yllätyksekseni verkkokurssilla oli yli 80 osallistujaa lukuisista maista. Oli hienoa, että palautteissa osallistujat kertoivat kokeneensa hengellistä yhteyttä myös verkko-opetuksessa.

Catherine-ohjelma rakentuu mielenkiintoisille ja informatiivisille luennoille. Monet luennoitsijat palaavat vuodesta toiseen. Viime vuonna oli kaksi uutta luennoitsijaa. – Monet ovat hyvin iloisia siitä, että saavat tulla puhumaan opiskelijoille vuosittain. Se on siunaus, Hans sanoo.

Suomen territoriosta luennoitsijoina ovat olleet vuosien saatossa muun muassa everstiluutnantti Petter Kornilow ja tuolloinen territorion johtaja, komentaja Johnny Kleman. – He olivat erinomaisia luennoitsijoita, Hans huomauttaa.

Osana kurssin ohjelmaa on kansainvälinen ilta, jossa eri maiden delegaatiot pääsevät tutustumaan toisiinsa esitysten avulla ja sen jälkeen mukavan yhdessäolon merkeissä. Jokaisella maalla on oma pöytänsä, ja oppilaat pääsevät maistelemaan eri maiden herkkuja ja verkostoitumaan keskustellen.

Viikko-ohjelmaan kuuluu myös ekskursio Amsterdamiin. Paikallisen työn näkeminen on monille avartavaa ja silmiä avaavaa. Peruskurssilaiset tutustuvat paikkoihin Amsterdamin laitamilla ja jatkokurssilaiset Amsterdamin keskustan kohteisiin.

– Monelle nämä retket ovat viikon kohokohta, Hans toteaa.

Hans ja Suzanne toivovat Catherineohjelman jatkuvan yhtä voimallisesti myös tulevaisuudessa.

– Toivomme, että territoriot ovet edelleen kiinnostuneita lähettämään opiskelijoita, ja maat, jotka eivät ole vielä tehneet näin, havahtuisivat tähän hienona mahdollisuutena. Parhaimmillaan ohjelma voi muuttaa opiskelijan kokonaiskäsityksen Armeijasta, omasta työstään ja sen missiosta. Arvostamme sitä tukea, jota olemme aina saaneet Suomen ja Viron territoriolta.8 SOTAHUUTO

13

Peruskurssilaiset luentoon keskittyneinä.

Suomen delegaation jäseniä yhteisellä reippailulla kurssikeskuksen läheisessä metsässä.

8 Kutsuun kannattaa vastata Kussakin territoriossa Catherine-ohjelman osallistujista pitää huolta kyseisen maan organisaattori. Suomessa ja Virossa se on koulutus- ja opintoupseeri, majuri Natalia Penttinen.

Vuosittain Suomesta ja Virosta 5–8 henkilöä saa kutsun ohjelmaan.

– Riippuu siitä, mihin budjetti riittää, Natalia naurahtaa. – Kutsun saavat ovat yleensä olleet pidemmän aikaa Pelastusarmeijassa johtavissa tai vaikuttavissa tehtävissä, kuten sosiaalisten työpisteiden johtajina. Kadeteilla Catherine-ohjelman perus- ja jatkokurssit kuuluvat opintosuunnitelmaan.

Sektorien päälliköt tekevät ehdotuksen oman yksikkönsä henkilöistä, ja johtajien toimisto tekee lopullisen päätöksen. Monissa maissa sekä perus- ja jatkokurssit ovat avoinna kaikille, mutta Suomessa jatkokurssi on rajattu kadeteille.

– Peruskurssi halutaan tarjota mahdollisimman monelle. Jatkokurssilla pai14

SOTAHUUTO

nopisteenä on Pelastusarmeijan teologia ja opinkappaleiden syventäminen, siksi se on varattu kadeteille. Myös toiset voivat ilmoittautua siihen, mutta silloin se tapahtuu omakustanteisesti.

Tiedustelen, mitä Natalia toivoo osallistujien saavan kurssilta.

– Osallistuja saa relevantin ja nykyaikaisen tiedon Pelastusarmeijan toiminnasta ja myös käytännön esimerkkejä siitä, mitä Pelastusarmeija tekee eri puolilla maailmaa. On inspiroivaa nähdä kurssin sisältö ja valmistella kurssiin osallistuvat.

Lähtekää ihmeessä, jos saatte kutsun. Ja ottakaa vastaan kaikki, mitä on tarjolla, niin opinnoissa kuin vuorovaikutuksessakin. Se on upea kokemus.

Alkuperäisen Armeijan hengessä Viime vuonna Suomesta oli mukana kahdeksan hengen delegaatio, neljä kadettia jatkokurssilla ja neljä siviilityöntekijää peruskurssilla. Lisäksi voisi sanoa, että ryhmäämme kuului kunniajäsen,

Tanskan yhden hengen delegaation peruskurssilainen, majuri Kaisa Sørensen.

Hän on suomalainen, joka on tehnyt pitkän työuran Tanskan territorion upseerina.

Kadettiemme peruskurssi oli kesällä 2021 pandemia-aikaan, joten heidän peruskurssinsa tapahtui etänä. Pyhityksen heijastajat -kadettirenkaan kadetit Taina Kaikkonen ja Robert ja Enni Becker valmistuvat tänä syksynä. Heidän upseerivihkimyksensä on lokakuun lopulla Helsingissä.

He jakavat kokemuksiaan Catherineohjelmasta. Etänä suoritettu verkkokurssi oli hyvin järjestetty, mutta mikään ei voita fyysistä läsnäoloa.

Robert: – Etäopetus on aina lähiopetusta rankempaa.

Enni: – Siinä missasi monia sellaisia juttuja, joita nyt pääsi kokemaan paikan päällä. Kokemuksina nämä olivat aivan erilaisia.

Taina: – Kadettiopintomme olivat vasta alkaneet tuolloin, joten olihan se myös hyvin jännittävää.

Catherine-ohjelmaan saapuu osallistujia yleisimmin Euroopasta. Vuonna 2022 kaukaisimmat osallistujat olivat kuitenkin Kanadasta ja Fidžistä asti. Kurssin toisena päivänä eri maiden delegaatiot esittäytyivät ensin, ja sitten keskusteltiin ja maisteltiin herkkuja eri maista. Suomen tarjoilut kelpasivat niin hyvin, että päiväkotilasten tekemät leppäkerttukoristeetkin katosivat illan aikana. Toivottavasti kenenkään hammas ei murtunut, sillä ne olivat värjättyjä kiviä!

Kaikki kolme ovat yhtä mieltä siitä, että lähiopetus Belmontissa oli hyvin positiivinen kokemus.

Robert: – Oli mahtavaa päästä tapaamaan kollegoita kautta maailman. Oli paljon yhteistä, josta keskustella. Hotel Belmont ympäristöineen oli todella hieno. Taina yhtyy tähän: – Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Rakastan ihmisten tapaamista ja tutustuin moniin uusiin kadettitovereihin ja siviilityöntekijöihin.

Ihastuin maahan ja ympäröivään luontoon – vietin paljon aikaa hotellin läheisessä metsässä.

Kadetit kertovat, että luennot olivat todella kattavia ja uutta tietoa tuli paljon. Tainaan teki erityisesti vaikutus ihmiskauppaa koskeva laaja-alainen luento: – Se oli hyvin ajatuksia herättävä, erityisesti kun luennon jälkeen pääsimme näkemään työtä omin silmin.

Jatkokurssilaisten vierailupäivä Amsterdamissa keskittyikin kuuluisaan pu-

naisten lyhtyjen alueeseen, siellä toimivaan Pelastusarmeijan osastoon ja punaisten lyhtyjen alueella pioneerityötä tehneen majuri Bosshardtin museoon.

Robert: – Se olit todella mielenkiintoinen kokemus. Populaarikulttuurista on saanut tietynlaisen kuvan siitä, millainen paikka Amsterdam on. Vierailu rikkoi sitä illuusiota. Oli todella surullista nähdä naisten olevan myytävänä ikkunoissa kuin tuotteet. Heidän olemuksensa suorastaa huusi: ”Katso, olen ihmiskaupan uhri.” Marihuanan tuoksu kaikkialla kertoi ihmisten kovasta tarpeesta paeta todellisuutta.

Enni: – Osastolla lauloimme yhdessä. Ovet olivat auki, niin se kuului kadulle asti.

Robert: – Kaikessa tässä oli jotain hyvin alkuperäistä Pelastusarmeijan henkeä – ei eletä omassa keskiluokkakuplassa, vaan mennään sinne, missä tarve on suurin. Se herätti suurta kunnioitusta.

Kysyn kadeteilta lopuksi, onko heillä jotain kriittistä palautetta. Kritiikkiä ei suoranaisesti ole, mutta ruoka pääsi yllättämään: – Se oli pieni kulttuurishokki. Alankomaissa leipä on niin paljon isompi asia kuin meillä, siellä sitä syödään ihan ateriana, kadetit naurahtavat. 8 SOTAHUUTO

15

Ekskursiopäivä Amsterdamissa. Peruskurssilaiset tutustumassa Rosaburghiin, joka on Asunto ensin -periaatteella toimiva asumispalveluyksikkö. Komea rakennus on vanha nunnaluostari.

8 – Kun siihen tottui maan tapana, niin sehän oli vain kulinaarinen yllätys.

Ansaittu ylpeys tehdystä työstä Viime kesän peruskurssilla oli neljä siviilityöntekijää, allekirjoittaneen lisäksi Porin päiväkodin johtaja Mari Tattari, Porvoon Solhemin päiväkodin johtaja Sofia Antman ja Alppikadun asumispalveluyksikössä työskennellyt sosiaaliohjaaja Marko Lahtela. Kun kadettiemme kanssa lopetimme kritiikillä, niin nyt voisimme hoitaa sen ensin alta pois: – Viikko oli hyvin intensiivinen. Jatkuvasti piti olla hyvin sosiaalinen. Tällaiselle normaalille suomalaiselle se on vähän haastavaa, Mari naurahtaa. Marko nyökkää: – Kyllä, reflektoimiseen 16

SOTAHUUTO

oli aikaa niukasti. Sofia jatkaa: – Samalla se oli kuitenkin todella antoisa viikko. Opin paitsi Armeijan historiaa, niin myös toimintamme arvopohjaa. Minulla tuli siitä hyvä fiilis ja ylpeyskin siitä, mitä teemme. Intensiivisyys myös hioi tämän hienosti yhteen, ammensimme toisiltamme paljon voimaa.

Luentojen laatu ja luennoitsijat tekivät ryhmään suuren vaikutuksen.

Mari: – Luennoitsijoilla on tosi kova innostus asiaan, ja he olivat todella sitoutuneita. Se oli inspiroivaa. Näimme, että ihmiset todella elävät todeksi sitä, mistä puhuvat.

Sofia: – Todellakin! Jäi lämmin olo siitä, että ihmiset tekevät tätä täydellä sydämellään.

Marko, Mari ja Sofia työskentelevät kaikki sosiaalisen työn tehtävissä. Heistä oli erittäin mielenkiintoista nähdä, miten työ on järjestetty eri maissa. Se sai heidät pohtimaan Pelastusarmeijan sosiaalisen työn näkökulmia: Mari: – Oli kiehtovaa, miten eri lailla tätä toteutetaan maasta toiseen. Oli myös mielenkiintoista kuulla, millaisia näkemyksiä oli kehityssuunnista.

Marko: – Näin koulutuksen parhaimpana antina ilman muuta verkostoitumisen Pelastusarmeijan kansainvälisten toimijoiden kanssa. Sain hyvää näkemystä siitä, kuinka hyvää ja edistynyttä Suomessa tehtävä työ esimerkiksi juuri asunnottomuuteen liittyen on. Teemme Suomessa verkostoitunutta, ammatillis-

Kurssi alkaa ja loppuu yhteisellä juhlajumalanpalveluksella ja illallisella.

ta sekä kokonaisvaltaista työtä Pelastusarmeijan arvojen mukaan – soppaa ja saippuaa sielunhoidon konkreettisena välittäjänä.

Sofia: – Oli mielenkiintoista kuulla näistä painotuksista. Näen, että Suomessa meillä olisi mahdollisuus myös laajentaa sosiaalisen työmme ja osastotyömme yhteneväisyyttä. Tämä antoi monia hyviä kehitysajatuksia.

Myös peruskurssilaiset pääsivät tutustumismatkalle Amsterdamiin. Vierailimme Noordkaap-kompleksissa, joka sisälsi yhteisöllisen keskuksen, asumispalveluyksikön ja kirpputorin. Myöhemmin vuonna 2022 tiloihin muutti myös Alankomaiden territorion päämaja. Toisena vierailukohteena oli Rosaburgh, joka on Asunto ensin -periaatteella toimiva asumispalveluyksikkö Amsterdamissa. Komea rakennus on aiemmin ollut nunnaluostari. Yksikössä tapasimme entiset asukkaat Martinin ja Martinuksen, jotka toimivat nyt yksikön kokemusohjaajina. He tekivät kurssilaisiin suuren vaikutuksen.

Mari: – Kun arjessa ei näe näitä asioita, niin olihan se silmiä avaavaa. Näki myös sitä pimeämpää puolta, joita osastomme ja sosiaalipisteemme joutu-

vat käsittelemään. Oli koskettavaa, miten Martin ja Martinus olivat nousseet vaikeasta huumekierteestä ylös toisten avulla. Marko jatkaa: – Vertaistuki, jota tuotiin esille, on todella arvokasta.

Meillä Suomessakin olisi siihen paljon annettavaa ja kehitettävää. Meillä onkin asukkaille tulossa koulutus, jonka kautta halukkaat voivat liittyä mukaan vertaistukitoimintaan.

Kaiken kaikkiaan viikko avasi silmät kaikelle hyvälle, jota Pelastusarmeijassa toteutetaan.

Mari: – Kyllä, ja paljon siitä on suurelle yleisölle piilossa.

Marko: – Syntyi myös ylpeys siitä, missä määrin pystymme vaikuttamaan asiakkaidemme elämään. Tämä ei ole selviö kaikkialla.

Eli jos kutsu tulee, kannattaako kurssille lähteä?

Sofia: – Ehdottomasti, se on avartava kokemus!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

17

Hengessä mukana Pertti Hietanen on toiminut viime vuodet ohjaajana ja päivystysvastaavana Castréninkadun yksikössä.

Hänellä on hulppean pitkä ura Pelastusarmeijassa – kunnioitettavat 42 vuotta! Ensi kuun alussa Pertti jää ansaitulle eläkkeelle. Ajatuksissa on muutto pohjoiseen, mutta Armeija tulee kulkemaan mukana tavalla tai toisella.

64-vuotias Pertti Hietanen on saanut Pelastusarmeijan verenperintönä. Hän on upseeripariskunnan lapsi. Äiti on eläkeupseeri ja edelleen aktiivisesti mukana Helsingin osaston toiminnassa. Upseerien lapsena Pertti sai tottua siihen, että koti ja ystävät vaihtuivat parin vuoden välein.

– Vanhan ajan upseerien tapojen mukaisesti vanhempani kiersivät kaikki kaupungit lävitse. Ehdin lapsena ja nuorena asua kymmenessä eri kaupungissa.

Siinä oli sekä hyviä että huonoja puolia.

Minulla ei ole lapsuudenkavereita, joiden kanssa olisin varttunut päiväkodista kouluun ja opiskeluihin. Muutenhan se oli hyvin mielenkiintoista, sai nähdä uusia paikkoja ja ihmisiä. Pariin ystävään minulla on pysynyt yhteys lapsuudesta lähtien.

Töihin huoltotyölle Vuonna 1975 Pertin vanhemmat muuttivat Helsinkiin Oulusta. Pertti suoritti ravintola-alan ammattitutkinnon ja toimi kokkina vuosina 78–81.

– Olin keittiötöissä Antonion Grillissä Lauttasaaressa, kun sain soiton, että olisinko kiinnostunut huoltotyön auton18

SOTAHUUTO

kuljettajan paikasta. Yhteys Armeijaan oli pysynyt, sillä olin heti Helsinkiin muutettuamme ollut auttamassa joulupatahommissa. Tuohon aikaan huoltotyön ja sosiaalisen työn johtajat olivat kaikki upseereita, joten he tunsivat minut.

Tammikuussa 1981 Pertti aloitti Pelastusarmeijan huoltotyössä. Huoltotyö on vanha nimitys Pelastusarmeijan myymälätoiminnalle.

– Tuohon aikaan kirpputoreja ei ollut kuin muutama. Minä olin mukana rakentamassa niitä muun muassa Porvooseen, Loviisaan ja Kotkaan, Pertti muistelee.

Huoltotyö sisälsi hiukan myös nykyisen sosiaalisen työn vastuita.

– Sen puitteissa olin vetämässä pari kertaa miestenleiriä. Se oli mielenkiintoista. Miehet osasivat olla ovelia, kun oli päihteistä kyse, ja heidän peräänsä piti vähän katsoa, Pertti naurahtaa.

Asumispalveluissa kolme vuosikymmentä Pertin Armeija-yhteys on ollut miltei katkeamaton, ja taukojen aikana hän on ollut armeijan palveluksessa. Ensin hän suoritti varusmiespalveluksen, ja

sitten vuosina 88–89 ja 92–93 palveli vuoden pätkät YK:n rauhanturvajoukoissa. Sieltä hän palasi Pelastusarmeijaan, tällä kerralla asumispalveluihin. Ja täällä hän on pysynyt. Ensin Pertti toimi vanhan asuntolan ”Rälläkän” vahtimestarina, sitten ohjaajana ja päivystysvastaavana 2010-luvun alussa tapahtuneen remontin aikana Inarintien vastaanottoyksikössä, ja näiden sulkeuduttua nykyisessä Castréninkadun tilapäistä majoitusta tarjoavassa yksikössä.

– Kun päihteetön asuntola muuttui nykymuotoiseksi asumispalveluksi, jossa juomiseen omissa tiloissa ei voi puuttua, se oli suuri muutos. Nyt jälkeenpäin ymmärtää, että jokaiselle pitää olla paikka, jossa asua. Mutta kun tunsi Pelastusarmeijan ja sen suhtautumisen alkoholiin, tuntui aluksi kovin vaikealta, Pertti sanoo. – Kaipaan myös AA-kerhoa, joka toimi ennen Keskustalon tiloissa. Se oli hyvä tuki asukkaillemme ja poiki monia pieniä onnistumisia.

Pertti kertoo, että viime vuosina mielenterveysongelmat ovat työllistäneet paljon. – Yhteistyö mielenterveystoimijoiden kanssa olisi hyvin arvokasta.

Työn tavoite on ollut Pertille aina selkeä:

– Tiimimme tärkein tavoite yhdessä Helsingin kaupungin ja muiden yksiköiden kanssa on, että saadaan asukkaalle katto pään päälle ja parhaalla mahdollisella tavalla pidetään huolta hänen hyvinvoinnistaan kaikilla niillä keinoilla, joita meillä on käytettävissä.

– On tärkeää kohdata ihminen ihmisenä. Kolme tärkeintä sanaa ovat ”Mitä sinulle kuuluu?”. Se osoittaa sitä, että välitämme ja olemme kiinnostuneita.

Palkitsevinta on ollut, kun olen tavannut muutaman entisen asukkaan ja saanut kuulla, miten elämä on voittanut. He ovat löytäneet kodin ja työn, jotkut ovat myös menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Pienemmistäkin onnistumisista iloitsemme.

Aina on ollut hyvä tulla töihin Pertti kehuu Castréninkadun yksikön työilmapiiriä.

– Minulla ei ole koko Armeija-urani aikana tullut sellaista fiilistä, ettei olisi ollut mukava tulla töihin. Se on aina tuntunut hyvältä. Meillä on hyvä työyhteisö, ja se on ollut todella tärkeää. Kiitän kaikkia esimiehiä, joita minulla on ollut. Heidän kanssaan on ollut ilo työskennellä. Meillä toimitaan avoimesti, ja tätä yksikköä on aina johdettu samalta tasolta, ei ylhäältä alaspäin.

Viime vuosiin osui koronapandemia, ja se teki työstä raskaampaa.

– Käytimme maskia jokaisessa asiakaskohtaamisessa ja toimistossakin, jos emme olleet yksinään. Tiloja myös desinfioitiin jatkuvasti. Se ei ollut fyysisesti raskasta, mutta henkisesti. Edelleenkin asuinkerroksissa käytämme maskia, jos tiedämme, että on hengityselinsairauksia liikenteessä. Tästä hankalasta ajasta opimme kuitenkin paljon, ja jos jotain tällaista tapahtuu uudelleen, olemme valmiimpia.

Eläkepäivät alkavat, mutta Armeija tuskin jää Pertin työura päättyy elokuun lopussa, ja syyskuun ensimmäisenä hän nauttii kollegoiden kanssa lähtökahvit: – Varmaan tulee tippa silmään puolin ja toisin, olemme olleet hyviä ystäviä ja työkollegoita. Haluan sanoa heille, että aina voi soittaa, jos jotain tulee. Nyt kauemmas muuttaessa äiti on kuitenkin jäämässä tänne Helsinkiin, niin aion matkustaa kerran viikossa tänne ja olla kerrallaan pari yötä.

– Jos apukäsille on täällä tarvetta, niin miksi en voisi heittää vähän keikkaakin, Pertti naurahtaa. 8 SOTAHUUTO

19

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikkiosa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmäntai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Pertti Hietanen

Castréninkadun asumispalveluyksikön ohjaaja 8 Pertti on asunut vaimonsa kanssa Mellunmäessä, mutta nyt on suunnitelmissa muutto Pohjois-Savoon tai Pohjois-Pohjanmaalle.

– Helsingissä asuminen eläkeläisenä on niin kallista! Pertti huomauttaa ja kertoo, että muutosta huolimatta aikoo pitää Armeija-yhteyttä yllä: – Olen aina hengessä mukana. Äidille on ollut hyvin tärkeää, että olen ollut kaikki nämä vuodet Pelastusarmeijassa työssä. Kun nyt muutamme, toivon löytäväni kodin paikkakunnalta, jossa toimii Pelastusarmeijan osasto. Olisi mukavaa olla mukana vapaaehtoisena.

Muutoin suunnitelmissa on mökkiremppaa ja käsitöitä.

– Mökkeily on lähellä sydäntä. Näin vanhetessa olisi kiva, että mökillä olisi sosiaalisia tiloja, joten remppaamista on luvassa. Kalastaminen ja käsillä touhuaminen on ollut myös aina tärkeää. Käsillä pitää jotain räplätä, Pertti naurahtaa ja paljastaa, että siitä hän on tullut tunnetuksi täällä Keskustalollakin: – Eläkeupseereita tulee ikävä, ja varmasti molemminpuolisesti. He ovat pyytäneet usein apuani teknisissä asioissa. Välillä minulle on tuotu vanha puhelin ja kerrottu, ettei tämä soita mihinkään. Sitten selviääkin, että kyseessä on TV:n kaukosäädin, Pertti naurahtaa. – Tykkään auttaa, ja koska minulla on lähihoitajan koulutus, saatan hyvinkin mennä johonkin vanhuspalveluihin vapaaehtoiseksi, Pertti päättää hymyillen.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

20 SOTAHUUTO

Miten tulit Armeijan yhteyteen?

– Vanhemmat olivat Pelastusarmeijan upseereita.

Mikä on tehtäväsi?

– Asumispalveluyksikön ohjaajana tukea asukkaita.

Mikä on ollut työssäsi mielenkiintoisinta?

– Ihmisten kohtaamiset.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Laivan stuertiksi.

Mikä on lempiruokasi?

– Karjalanpaisti.

Rakkain harrastuksesi?

– Mökkeily.

Kuka on sankarisi?

– Äiti.

Saat yhden supervoiman.

Mikä se olisi – ja miksi?

– Hologrammi-ihminen.

Yrittäisin lopettaa sodat ja muut epäoikeudenmukaisuudet.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– Risto Roopenpojan seikkailut.

Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?

– Puuhastelen jotakin.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen.

Mikä tämä biisi on?

– Georg Ots: Kun päättyy työ.

Voisit matkustaa minne vain.

Mihin matkustaisit?

– Kuubaan.

Mitä pelkäät?

– Ettei matka onnistu...

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Ystävät.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Sodat.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Luota itseesi.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Lasten saanti.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Kyllä me yhdessä!

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen ollut sotavankina Libanonissa.

Pelastusarmeijan kansainväliseksi johtajaksi eli kenraaliksi on valittu uusiseelantilainen Lyndon Buckingham Pelastusarmeijan Korkea neuvosto on tehnyt valintansa: Pelastusarmeijan 22. kenraali on komentaja Lyndon Buckingham. Hän aloittaa tehtävässä 3. elokuuta 2023, jolloin nykyinen kenraali Brian Peddle jää eläkkeelle.

Lauantaina 27. toukokuuta Korkea neuvosto hiljentyi suorittamaan äänestyksen, jonka tuloksena komentaja Buckingham valittiin 22. kenraaliksi.

Komentaja Buckingham on ensimmäinen uusiseelantilainen kenraalina. Komentaja Bronwyn Buckingham aloittaa puolisonsa rinnalla uudessa tehtävässä. Hänestä tulee Pelastusarmeijan maailmanlaajuisen naistyön johtaja.

Komentaja Lyndon Buckingham vihittiin upseeriksi vuonna 1990. Hän on toiminut vaimonsa kanssa erilaisissa tehtävissä kotimaassaan Uudessa-Seelannissa sekä Kanadassa, Singaporessa ja Britanniassa. Heillä on kaksi lasta, jotka molemmat palvelevat Pelastusarmeijan upseereina. Buckinghamit ovat asuneet Lontoossa ja työskennelleet kansainvälisessä päämajassa vuodesta 2018. Tuolloin Lyndonista tuli esikuntapäällikkö ja Bronwynista hengellisen elämän kehittämisen kansainvälinen johtaja.

Tuleva kenraali puhui valinnan jälkeen tiedotustilaisuudessa. Hän kertoi olevansa kiitollinen mahdollisuudesta palvella kenraalin tehtävässä ja sanoi: ”Lupaamme palvella nöyrinä, kiitollisina ja rohkeasti ja tiedämme, että meillä on tukenamme johtajia, sotilaita, jäseniä ja tukijoita ympäri maailman. Yhdessä jatkamme Pelastusarmeijan tehtävän toteuttamista.”

SOTAHUUTO

21

Kokouksen virallinen osuus: everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin eläkkeelle siirtyminen ja jäähyväiset. Osuuden johtivat komentajat Ted ja Debbie Horwood.

Eversti Patrick Naud viimeistä kertaa saarnavuorossa territorion johtajana.

Lämpimät jäähyväiset Lauantaina 13.5. lausuttiin lämpimät jäähyväiset eversteille Patrick ja Anne-Dore Naudille Pelastusarmeijan Temppelissä Helsingissä. Heidän seitsemänvuotinen kautensa territorion johtajana ja naistyön presidenttinä päättyy, ja he pääsevät viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Jäähyväiskokous oli koonnut yhteen runsaslukuisen yleisön territoriomme eri puolilta. Kokouksen johtivat komentajat Ted ja Debbie Horwood, jotka toimivat kansainvälisen päämajan ohjelmatoiminnan kansainvälisinä sihteereinä. Paikalla oli myös erityisiä kutsuvieraita: Saksan, Liettuan ja Puolan territorion johtajat, everstit Ced ja Lyn Hills, jotka toimivat aikaisemmin territoriossamme ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Lisäksi kutsuvieraina olivat Suomen ja Viron uudet johtajat, jotka aloittivat tehtävissään heinäkuun alussa: ylisihteeri, majuri Saga Lippo vastaanotti everstiluutnantin arvolla tehtävän territorion johtajana ja naistyön presidenttinä, ja Latvian aluejohtajat, majurit David ja Anna Kotrikadze aloittivat territorion ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä.

Alkusoitosta ja kokouksen musiikista muutoinkin vastasi Suomen ja Viron yhdistetty torvisoittokunta, jota johti eversti Ced Hills. Majuri Saga Lippo lausui kokouksen alkusanat toivottaen kaikki 22

SOTAHUUTO

lämpimästi tervetulleeksi tähän juhlaan.

Johdantopuheessa komentaja Debbie Horwood iloitsi siitä, että uskonveljinä ja -siskoina olemme voineet kokoontua yhteen ja juhlia Naudien elämänpituista palvelua Kristuksen hengessä.

Eversti Lyn Hills johdatti yleisön yhteislauluun ”Hän suuri on”. Majuri Esa Nenonen rukoili kokouksen puolesta, ja tätä seurasivat ylisihteerin ja edellisen ylisihteerin ja naistyön sihteerin, everstien Ced ja Lyn Hillsin tervehdykset. Majuri Saga Lippo muisteli, miten sydämellisesti everstit Naudit olivat hänet ensi kerran kohdanneet. Hän myös luovutti lahjan territorion upseereiden, sotilaiden ja henkilökunnan puolesta.

Everstit Ced ja Lyn Hills toivat tervehdyksessään esille, miten hienoa on olla paikalla tuttujen, rakkaiden kasvojen parissa. Heidän muistoissaan on monia hauskoja, hyviä ja hartaita hetkiä työparina everstien Naudien kanssa. Lyn Hills myös kiitti Anne-Dore Naudia siitä rak-

kaudesta naistyötä kohtaan, mitä hän on vuosien aikana osoittanut.

Seuraavaksi yleisö hiljentyi katsomaan videoesitystä everstien Patrick ja Anne-Dore Naud elämästä ja palveluksesta. Lämminhenkisessä kuvakavalkadissa pääsimme kurkistamaan niin everstien menneisyyteen kuin myös seitsemänvuotiseen palvelukauteen territoriossamme.

Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista! Sotahuudon jäähyväishaastattelussa pääset syventymään everstien ajatuksiin kuluneista vuosista. Jäähyväishaastattelun löydät Sotahuudon numerosta 05/2023.

Videota seurasi jäähyväiskokouksen virallinen osuus: everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin eläkkeelle siirtyminen ja jäähyväiset. Osuuden johtivat komentajat Ted ja Debbie Horwood. Puheessa he kiittivät everstejä siitä, miten rakastavia upseereita he ovat olleet. He ovat aina palvelleet voimallisesti Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka se ei ole tullut ilman uhrauksia. ”Olette saaneet kuiten-

Ylh. vas. Everstit Patrick ja Anne-Dore Naud, komentajat Ted ja Debbie Horwood ja majuri Saga Lippo yhteiskuvassa.

Ylh. oik. Kokouksen musiikista vastasi Suomen ja Viron yhdistetty torvisoittokunta, jota johti eversti Ced Hills.

Alh. vas. Majurit David ja Anna Kotrikadze välittivät terveiset ja lahjat Viron upseereilta.

Alh.kesk. Eversti Anne-Dore Naud esitti kauniin soolon.

Alh. oik. Pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken välitti Suomen ekumeenisen neuvoston tervehdyksen eversteille.

kin samalla kokea suurta siunausta ja olette toimillanne todistaneet, että Jumalaan voi luottaa. Hän on pitänyt teistä aina huolen”, komentaja Debbie Horwood tiivisti. Komentaja Ted Horwood muistutti, että everstit ovat palvelleet upseereina yli 36 vuotta, ja se palvelu on ollut rakkautta: ”Kenraalin ja esikuntapäällikön puolesta haluamme todeta, että olette olleet siunaus. Olette koskettaneet tuhansia ihmisiä rakkaudellanne ja teoillanne.” Everstit saivat virallisen todistuksen eläkkeelle siirtymisestä sekä henkilökohtaisen kirjeen kenraali Brian Peddleltä. Virallisen osuuden komentaja Ted Horwood päätti yhteisellä rukouksella.

Kaikki kiitos Jumalalle Juhla jatkui kapteeni Anneli Aavikin ja sotilas Evelin Aavikin herkällä musiikkiesityksellä. Tätä seurasi majurien David ja Anna Kotrikadzen välittämät terveiset ja lahjat Viron upseereilta kiitokseksi siitä kaikesta tuesta ja luottamuksesta,

jota everstit ovat Viron Pelastusarmeijaa kohtaan osoittaneet.

Pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken välitti Suomen ekumeenisen neuvoston tervehdyksen eversteille. Tervehdyksessä pääsihteeri kertoi havainnostaan, miten paljon johtajuus Pelastusarmeijan kaltaisessa yhteisössä vaatii mukautumiskykyä ja nöyryyttä. Hän kiitti hedelmällisestä yhteistyöstä ja muisti everstejä SEN:n viirillä ja porvoolaisella suklaalla.

Harras tunnelma laskeutui kokouksen ylle kadettien Enni ja Robert Beckerin sekä Renno Rannamäen raamatunluvun aikana. Eversti Anne-Dore Naud lauloi kauniin sooloesityksen ”Rakkauden voima” kitaran kera ja piti lyhyen puheen, jossa kertoi, miten Jumala on ollut aina uskollinen. ”Kaikki kiitos Jumalalle!”

Tämän jälkeen eversti Patrick Naud nousi viimeistä kertaa saarnatuoliin territorion johtajana. Eversti aloitti saarnan jakamalla kuulemansa suomalaisen tarinan vanhasta Matista. Mattia ei ollut nähty viikkoihin kirkossa. Pastori vieraili hänen luonaan. He istuivat het-

ken hiljaisuudessa, kunnes pastori nojautui poimimaan takasta hehkuva hiilen. Kumpikaan ei sanonut sanakaan.

Kun hiilen hehku sammui, pastori lähti. Viikon päästä Matti oli palanut takaisin kirkkoyhteyteen. Hän oli ymmärtänyt, että on tärkeää olla läsnä Jumalan lämpimässä läsnäolossa. Eversti kehotti meitäkin antamaan Pyhän Hengen ja rakkauden lämmittää sydäntämme!

Saarnaa seurasi rukoushetki, jonka aikana esitettiin koskettavat yhteislaulut ”Usein piikit pistelevät” ja ”On sielu täynnä riemua”. Majuri Saga Lippo siunasi tilaisuuden, ja juhlaväki siirtyi yhteisen kahvipöydän ääreen.

Jumalan siunausta everstien Patrick ja Anne-Dore Naud eläkepäiville!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Katso kuvakavalkadi jäähyväiskokouksesta: bit.ly/naud-jaahyvaiset SOTAHUUTO 23

Kutsuttu sotilaaksi Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä. Tässä kuussa puheenvuoro on Ismo Leinolla Kouvolan osastosta.

JUmalalta saatu ainutkertainen elämä Olen Ismo Leino ja palvelen Pelastusarmeijan Kouvolan osastossa. Olemme olleet vaimoni Hilkan kanssa naimisissa yli 40 vuotta. Meillä on kolme lasta ja yksi lapsenlapsi, joista olemme hyvin kiitollisia!

Olen pelastunut 14-vuotiaana Pelastusarmeijan nuorten raamattuleirillä Särkijärven nuorisokeskuksessa. Turun osastossa toimi tuolloin nuorisokersanttimajurina Arja Laukkanen, joka pyysi minut mukaan raamattuleirille. Olin sitä ennen käynyt muutaman kerran kokouksessa ja kotiutunut Armeijan lämpimään ilmapiiriin.

Nuorena toimin noin kahden vuoden ajan osastotyössä, mutta siitä on kulunut jo yli 40 vuotta. Olen myös pariin otteeseen palvellut Pelastusarmeijan sosiaalisessa työssä kodittomien miesten parissa reilut kymmenen vuotta.

Kesä 2022 oli minulle hyvin merkityksellinen. Olin rukoillut tehtävää, jossa voisin olla uudelleen hengellisellä kentällä palvelemassa. Yllättäen Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta avautui mahdollisuus saada Kouvolan osaston vetovastuu. Oli helppo vastata Jumalan kutsuun: ”Tässä olen.” Kiitollisena otin 24

SOTAHUUTO

tehtävän vastaan. Olen kiitollinen myös Kouvolan osaston väelle kaikesta tuesta.

Olen vahvasti kokenut, että he rukoilevat minun ja osastomme puolesta.

Taloudenhoitajana seurakunnassa Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille (12:12–20), että seurakunta on Kristuksen ruumis. Seurakunta muodostuu jäsenistä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä. Pelastusarmeijan osastokin on oma seurakuntansa.

Meillä on soittajia, laulajia ja sananjakajia. Mielestäni kaikkein tärkein tehtävä seurakunnassa on kuitenkin esirukoilijan tehtävä. Ilman esirukousta työpisteiden ja vastuuhenkilöiden puolesta työ olisi aivan turhaa. Jumalan siunaus on ehdoton edellytys työmme onnistumiselle.

Taloudenhoitajan tehtävä on yksi monista seurakunnan tehtävistä. Se on vastuullinen tehtävä, joka on suoritettava hyvin huolellisesti. Olemme meille annetuista varoista vastuussa Jumalalle sekä niille, jotka ovat lahjoittaneet varojaan. Olemme myös henkilökohtaisella tasolla vastuussa oman taloutem-

me hoitamisesta. Mielestäni on tärkeätä, että pyrimme sen hoidossa huolellisuuteen. Meillä tulisi olla myös kykyä tukea seurakuntamme taloutta omalla panoksellamme.

Luonto ja me Kotimme lähistöllä on loistavat ulkoilumaastot. Erittäin mielelläni käynkin metsässä kävelemässä – hiljentymässä ja katsomassa luonnon ihmeitä ja kauneutta.

Emme voi kuin ihailla kaikkea sitä, mitä näemme ja koemme. Emmekä voi kyllin arvostaa luonnon tasapainoa. Luomiskertomuksessa sanotaan: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää” (1. Moos. 1:31 a). Valitettavasti ihminen ei ole aina kyennyt ymmärtämään tätä Jumalan ihmisille antamaa lahjaa. Käytämme luontoa säälimättä räikeästi yli resurssien, omaa etuamme tavoitellen. Olemmeko osallisena kertakäyttö- ja kerskakulutukseen? Mielestäni kristilliseen taloudenhoitoon kuuluu olla omalla osuudellaan kantamassa vastuuta ympäristöstämme.

Pelastusarmeija on jo vuosikymmeniä ollut edelläkävijänä modernissa kiertota-

Ismo Leino avustajana Kouvolassa kesällä 1979. Kuva: Rauno Martikainen

Ismo Leino juuri asetettuna Kouvolan osaston johtajan tehtävään kesällä 2022.

loudessa. Kirpputorilta on voinut hankkia edullisesti hyväkuntoisia vaatteita ja huonekaluja. Samalla voi tukea Pelastusarmeijan toimintaa – ja olla lisäämättä jätevuoria.

Jumalalta lahjaksi saatu elämä Ymmärrämmekö, että olemme saaneet Jumalalta ihmeellisen ja ainutkertaisen elämän? Ymmärrämmekö, että Jumala toivoo, että eläisimme sen Hänen kunniakseen? ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa”, kirjoittaa Paavali (Gal. 2:20). Jumala tahtoo täyttää meidät rakkaudellaan. Silloin voimme olla jakamassa Jumalan rakkautta myös oman elämämme kautta. Tämän edellytys on, että Kristus on elämämme tärkein asia.

Meillä tulisi olla aikaa hiljentyä Sanan ääressä ja olla Hänen edessään rukouksessa. Mutta mikä onkaan todellisuus... Usein häsläämme kaikenlaista

ja keskitymme täysin epäolennaisuuksiin. Käytännössä tuhlaamme meille lahjaksi annettua elämää. Olemme saaneet lahjaksi perheen ja läheiset. Ymmärrämmekö, miten suuren lahjan olemme saaneet? Oletko ystäväni kokenut saman kuin minä – vasta kun olemme menettäneet meille rakkaan ihmisen, ymmärrämme, miten tärkeä hän meille olikaan!

Kun maltamme hiljentyä Isän edessä, osaamme asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen työn, läheiset ja seurakunnan.

Jokaiselle niistä on annettava niille kuuluvat resurssit elämästämme. Tästä minulla on valitettavasti henkilökohtaista kokemusta. Nuorena upseerina en osannut asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. Organisointikyky ja ennen kaikkea omien rajallisten resurssien tunnistaminen oli hukassa. Haalin itselleni niin paljon töitä, että kaikki muu jäi taustalle. Meillä oli kotona pieni lapsi ja toinen tulossa. Ei siitä seurannut

kuin turhautuminen, uupuminen, eikä jaksanut enää kiinnostua mistään. Onkin mielestäni tärkeätä, että muistamme saamamme elämämme arvon. Olemme senkin käytöstä vastuussa niin Jumalalle kuin läheisillekin.

Koetko, että sinulla ei ole mahdollisuutta palvella seurakuntaa? Kuulin eräästä papista, joka eläkkeelle jäädessään rukoili Jumalalta tehtävää, jolla hän voisi palvella seurakuntaa. Mutta yllättäen hän halvaantui ja joutui pyörätuoliin.

Vaikka kaikki vaikutti täysin toivottomalta, hän saikin Jumalalta uuden tehtävän!

Hänelle aukesi työ invalidien parissa. Sinäkin saat oman palvelutehtävän seurakunnasta, kun sitä Taivaan isältä rukoilet. Eloa on paljon ja työmiehiä vähän!

Jokaista jäsentä seurakunnassa tarvitaan!

Ismo Leino pelastussotilas Kouvolan osasto

SOTAHUUTO 25

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Gud ångrar inte sin kallelse Ofta i livet befinner vi oss i en situation, där vi inte är säkra på om vi är på rätt och om vi gör det som Gud har kallat oss till. Gud ångrar ändå inte sin kallelse.

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme elokuun aikana.

Även om vi inte alltid förstår varför något händer i vårt liv, eller inte gillar omständigheterna vi för tillfället befinner oss i, kan vi var säkra på att Gud leder oss vidare enligt sin plan.

Det finns många exempel i Bibeln på hur Gud kallade människor till olika uppgifter och gav dem kraft att att verka för sitt rike. Till exempel profeten Jeremia tvekade först, när Gud kallade honom att bli profet, men Gud styrkte honom och försäkrade att han hade en mening med att välja just Jeremia till uppgiften.

Enligt Bibeln var Josef sin fars älsklingsson, och det gjorde hans bröder avundsjuka. De planerade att döda Josef, men sålde i stället honom som slav till Egypten. Där blev han orättvist anklagad, med den påföljden att han hamnade i fängelse. Trots den orätt som begåtts, var han en god tjänare och gjorde intryck på fängelse-direktören.

Till slut behövde farao hjälp med drömtydning och Josef kallades fram inför honom. Josef tolkade drömmarna med stor begåvning och vishet och fa26

SOTAHUUTO

rao utnämnde honom till förvaltare för hela Egypten. Josef blev inflytelserik och använde sin ställning till att hjälpa folket att klara hungersnöden.

Trots motgångar, uppmärksammades hans begåvning och vishet och han fick en ansvarsfull uppgift, som han troget skötte genom svårigheterna.

I en annan berättelse utmanade en hotfull filisté, en jätte vid namn Goljat, de israeliska krigstrupperna, och krävde att Israels bästa soldat skulle strida mot honom. Ingen vågade anta utmaningen, ända tills den unga herdepojken David erbjöd sig att besegra jätten.

Han blev utskrattad, han var inte soldat och hade ingen skolning för uppgiften, han kunde ju inte ens röra sig i den tunga soldatutrustningen. Men, han ville försvara Gud mot jätten som hånade honom och trodde att Gud skulle hjälpa honom.

Denna seger gjorde David till en hjälte och han blev snart Israels kung. Detta var också en del av Guds plan, för profeten Jesaja hade förutsagt att messias Je-

sus Kristus skulle komma just från kung Davids släkt.

Aposteln Paulus är ett exempel på total omvändelse. De kristnas förföljare förkunnade den uppståndne messias, Jesus Kristus resten av sitt liv. Gud använder ofta de minst troliga människorna, men inte förrän de har prövats, så att Guds storhet blir uppenbar.

Hur finna sin kallelse och mening med sitt liv?

Ikigai är ett japanskt uttryck, som betyder passion, som ger livet mening och glädje.

Framför allt är det ett verktyg, med vilket man betraktar livets områden från olika synvinklar och dessa element tillsammans hjälper en att gestalta vad ”det” kunde betyda för egen del.

Ikigai-konseptet baserar sig på fyra delområden som är förenade med varandra: passion, eller det du älskar och upplever som viktigt, en orsak att leva för och vad världen behöver bildar tillsammans en mission.

Det, som världen behöver och som du får ditt uppehälle av, bildar en större helhet, ett livsverk. Talenter och kunnande, och det du får lön för, bildar ett yrke.

Det du älskar att göra, och som du är bra på, ger mening åt livet och glädje, eller passion, något man brinner för.

Chazown igen är ett hebreiskt ord som betyder ”synas”, ”mening” eller ”kallelse”. Det syftar på att varje människa har sin egna unika kallelse och mening med livet, som Gud har planerat förrän vi ens var födda. Att finna chazown är inte alltid lätt, för den egna betydelsen kan vara oklar eller den egna uppgiften känns inte meningsfull för tillfället.

Att finna chazown kräver självrannsakan, bön, Guds ledning och trossteg.

Viktigast är ändå att vara öppen för Guds ledning. När vi finner vår egen chazown, kan vi förstå vad Gud har menat oss till och hur han vill använda vår begåvning och vår förmåga.

Att ge sitt liv i mer helgjuten tjänst I Googles företagskultur, liksom i många andra organisationer, ingår en regel om att arbetstagarna får använda 20% av sin arbetstid till volontärarbete eller projekt efter eget intresse.

Gmail, liksom också Linkedls Learning och Post It-lappar, är innovationer, som har fötts av tanken att ”du har massor av värdefullt kunnande och passion, som du inte nödvändigtvis har användning för just i den här avgränsade uppgiften, så vi vill vara flexibla, så att du skulle få en chans att använda allt det du har att ge.”

Jesus Kristus berättade i sin liknelse om talenter, hur en man gav sina tjänare pengar och lämnade ansvaret för deras användning åt dem. De tjänare som använde pengarna klokt, så att de fick avkastning, endel fem- och andra tiofaldigt, fick beröm och belönades av sin husbonde, medan den tjänare som grävde ner talenterna i jorden, av rädsla för att mista dem, förlorade allt.

Denna liknelse beskriver hur vi ska använda våra gåvor och förmågor i livet.

När vi förenar vår egen kallelse och våra gåvor med andras behov, kan vi finna det sätt att tjäna, som känns meningsfullt och där vi kan ge vårt bästa i den uppgift vi har kallats till, kan vi effektivt fungera som en del av Kristi kropp och mera helgjutet ära Gud med vårt liv.

Christian Karlsson frälsningssoldat, Borgå kår Illustration: kid-a

SOTAHUUTO

27

Armeijassa tapahtuu Uusia jäseniä Vaasan osastoon saatiin 30.4. uusi sotilas, Säde Perttula. Kuvassa myös osaston sotilas Iina Kulmala.

Ylennetty kirkkauteen Marjatta Mäkinen majuri 26.5.2023

Virallinen tiedonanto

Juhlat olivat lämminhenkiset ja kodikkaat.

Jumalan siunausta uudelle sotilaalle!

Majuri Marjatta Mäkinen ylennettiin kirkkauteen perjantaina 26.5. 2023 Tampereella.

Marjatta oli syntynyt 18.7.1943.

Upseeriksi hänet vihittiin vuonna 1971 ja hän ehti palvella ansioituneesti 37 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2008.

Kiitämme Jumalaa majurin elämästä ja hänen palvelutyöstään. Kiitos, kun muistatte rukouksissa Marjatan omaisia ja ystäviä.

1.7.2023 Everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen ovat 1.7.2023 aloittaneet uudessa määräyksessä Suomen ja Viron territorion johtajina.

Saga palvelee territorion johtajana (TC) ja Esa ohjelmasektorin päällikkönä.

Kansainvälinen tiedonanto

UUSI ESIKUNTAPÄÄLLIKKÖ JA MAAILMAN NAISTYÖN SIHTEERi

3.8.2023 Esikuntapäällikkö, komentaja Edward Hill ja maailman naistyön sihteeri komentaja Shelley Hill

28

SOTAHUUTO

Edward ja Shelley Hill vihittiin upseereiksi Yhdysvaltojen läntisessä territoriossa kesäkuussa 1993, ja he aloittivat yhteisen palvelutyönsä upseereina Leewardissa, Havaijin kauniilla saarella. Heinäkuussa 2016 he saivat ensimmäisen kokemuksensa kansainvälisestä työstä, kun heidät määrättiin Singaporen, Malesian ja Myanmarin territorioon ylisihteeriksi ja territorion naistyön sihteeriksi. Marraskuussa 2018 heidät määrättiin Kanadan ja Bermudan territorion ylisihteeriksi ja territorion naistyön sihteeriksi. Toukokuussa 2021 Hillit ylennettiin komentajiksi, kun he ottivat vastaan määräyksen Amerikan ja Karibian vyöhykkeen johtajina työskennellen Lontoon kansainvälisestä päämajasta käsin.

Pitäkäämme komentajat ajatuksissamme ja rukouksissamme, kun he valmistautuvat ottamaan vastaan haastavat tehtävät, jotka heille kuuluvat uusien kansainvälisten johtajiemme tukena.

1.9.2023 Kapteeni Kati Kivestö, joka tällä hetkellä palvelee upseereiden henkilöstöjohtajana ja kirjallisuussihteerinä, vapautetaan edellä mainituista määräyksistä. Kati vastaanottaa määräyksen viestintäsektorin päällikkönä.

Hänellä säilyy edelleen vastuu territorion tilastoista.

Majuri Annamari Der Agopian ja kersantti Fernando Der Agopian, jotka tällä hetkellä palvelevat Helsingin osaston tiimiupseereina, vapautetaan heidän nykyisestä määräyksestään. Annamari ja Fernando vastaanottavat määräyksen Kotkan osaston johtajina.

Kapteeni Kirill Burunovin vastuu Kotkan osastosta päättyy.

Majuri Maud Fennvik (eläkkeellä) ottaa vastuun Helsingin temppelin osastosta.

Maud on Ruotsin ja Latvian territorion upseeri, joka on luvannut palvella Helsingissä määräajan.

Jumalan siunausta kaikille tulevissa määräyksissä!

Elokuu 2023

n

2€

Pelastusarmeijan termit tutuksi

Sotahuuto

n

SOTILAAT JA ALOKKAAT

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Tammikuu 2022 n

Sivut 06–10

Sotahuuto

Mikä olisi armeija ilman sotilaita! Pelastusarmeijassakin on sotilaita. Ehkä mietit, keitä he ovat. Pelastusarmeijassa kaikkia seurakunnan eli osaston jäseniä kutsutaan sotilaiksi. Henkilö, joka elää uskossa Jeesukseen Kristukseen, hyväksyy Pelastusarmeijan opin ja kokee Pelastusarmeijan omaksi hengelliseksi kodikseen, voidaan vihkiä sotilaaksi. Tämä tapahtuu juhlallisessa seremoniassa osana sunnuntain jumalanpalvelusta. Sotilailla on oikeus kantaa univormua, jossa on siniset epoletit olkapäillä.

n

2€

Poutahaukat-yhtye Pelastusarmeijan sotilaiksi pukeutuneina Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Kuva © Sputnik Oy

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 133. vuosikerta

Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Saga Lippo, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Sivut 11–15

Sotilaat osallistuvat oman osastonsa toimintaan kukin omien voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Mitään pakkoa ei ole, mutta monet sotilaat mielellään palvelevat osaston upseerin apuna erilaisissa tehtävissä. Heidät saatetaan myös nimittää osaston alipäälliköksi, jolloin he ottavat vastuun jostain tietystä tehtävästä osastossa.

Ennen sotilasvihkimystä on alokasaika. Sen pituutta ei ole tarkasti määritelty, mutta usein se kestää noin puoli vuotta. Sinä aikana alokas voi rauhassa tutustua Pelastusarmeijaan ja varmistua siitä, että päätös, jota hän on tekemässä, on hänelle oikea.

Nykyään Pelastusarmeijaan voi liittyä myös niin sanotuksi siviilijäseneksi. Siviilijäsenet eivät käytä univormua. Osastoyhteydessä toimii yleensä myös iso joukko Pelastusarmeijan ystäviä ja vapaaehtoisia, jotka syystä tai toisesta eivät ole halunneet liittyä sotilaiksi tai jäseniksi, mutta ovat silti tärkeä osa Pelastusarmeijan seurakuntayhteyttä.

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.

Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti 2023 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Saga Lippo

Kansikuva:

everstiluutnantti

Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 29

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kirje galatalaisille 5:22–23

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

30 30 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Kasvavatko nämä hedelmät sinun puutarhassasi?

Viimeinen sana

Hengen hedelmät

Kuva:lumix2004

SOTAHUUTO

31

Hyvää sanomaa syksyksi

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys