Sotahuuto 2022/08

2€ n

Elokuu 2022 n

Sotahuuto

Sivut 06–09

Kiva koulu

– tehokas työkalu koulukiusaamista vastaan SOTAHUUTO

1

2

AUTA LAHJOITTAMALLA MOBILEPAY 45355 TAI AUTAIHMISTA.FI SOTAHUUTO KERÄYSLUPA: RA/2021/1383 , Å L R

2 0 2 1 / 6 43 4

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Elokuu 2022

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

05

Tässä kuussa

06

KiVa Koulu – tehokas työkalu koulukiusaamista vastaan

10

Vuoden KiVa-kouluissa positiivisia kokemuksia ohjelmasta

12

Raamatun naiset

14

Lars Johansson: Herran huomassa elämän myrskyissä

18

Ajatuksia elämästä

20

Motoristit koulukiusaamista vastaan

26

Minä & Pelastusarmeija

28

Mobbning förebyggs av social förstärkning och glädjen av att få berika någon annans liv

32

Armeijassa tapahtuu

34

Viimeinen sana

16

10

Sotahuuto on mukana juhlistamassa Pelastusarmeijan naistyön 100 vuotta Suomessa

SOTAHUUTO

3

toimitukselta

Paras versio itsestä Kohta soivat taas koulujen kellot, ja tuhannet lapset ja nuoret rynnivät luokkahuoneisiin. Moni odottanee koulun alkua ja kavereiden tapaamista innoissaan, kun taas toisille kouluun palaaminen voi olla pelottava ja ahdistava kokemus. Näin ei saisi olla yhdenkään lapsen kohdalla! Koulujen tulisi olla turvallisia ja tasa-arvoisia ympäristöjä, joissa jokainen saisi oppia uusia asioita ja kehittyä parhaaksi versioksi itsestään.

Tässä lehdessä otetaan kantaa koulukiusaamista vastaan ja esitellään KiVa Koulu -toimenpideohjelmaa. Toinen mielenkiintoinen hanke, josta kerromme, on Motoristit koulukiusaamista vastaan ry. Yhdistyksen perustajajäsen Ari Santaharju kertoo, kuinka hänestä, entisestä koulukiusaajasta, tuli palavasieluinen kiusaamisen vastustaja. Ihminen voi muuttua.

Tämän on kokenut myös Porvoon osaston sotilas Lars Johansson, joka tunnustaa, että hän ei ole aina ollut paras versio itsestään. Lars tutustui nuorena alkoholiin, ja juominen paheni hänen lähdettyään merille. Yletön alkoholinkäyttö ja krapula-aamut ahdistivat Larsia itseään, mutta hänellä ei ollut kuitenkaan voimaa lopettaa juomista – kunnes kohtaaminen Alkon edessä Pelastusarmeijan upseerin kanssa muutti kaiken. Tästä alkoi Larsin elämässä uusi vaihe. Larsista ja hänen palvelutyöstään Pelastusarmeijassa voit lukea lisää tämän lehden sivuilta.

Innoittavia lukuhetkiä!

Esa Nenonen majuri vastaava toimittaja

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

KIusaamista vastaan

Ajat muuttuvat vauhdilla, ja mitä emme luulleet enää koskaan näkevämme Euroopassa on taas täällä. Euroopassa soditaan. Se muistuttaa meille, että vaikka yhteiskunnan kaikilla tasoilla on tapahtunut huomattavaa teknistä edistystä, pohjimmiltaan ihminen ei muutu.

Suomi on julistettu maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta saamme silti usein lukea, kuulla ja nähdä mediasta, että ihmisiltä puuttuu kunnollinen elämänlaatu ja syvä onni, varsinkin näin on lasten ja teinien kohdalla. Alkoholin ja huumeiden käyttö on valitettavasti kasvanut monilla alueilla. Monet muut ongelmat, kuten yksinäisyys, aiheuttavat surullisia tilanteita. Kiusaaminen vaikuttaa ikävästi lasten elämään, mutta ei vain heidän: se koskettaa myös monia aikuisia yhteiskunnassa. Voimme lisätä näihin epämukavuudet, hämmennyksen ja jännitteet.

Kuuntelen mielelläni evankeliumin viestiä, koska se tuo ylösnousemuksen elämään. Se on vapauttava viesti! Evankeliumin sanoma murtaa ihmissydämen kahleet. Se luo tilaa, muutosta ja todellista iloa, vapautuksen. Se on viesti, joka kuuluu erottelematta kaiken ikäisille ja kaikenlaisille ihmisille. Sen sanoma kertoo meille, että Jeesus on uskomattoman muutostarinan ytimessä. Hän ilmentää Jumalan rakkautta, ja minusta tuntuu, että ilman tuota ihmeellistä rakkautta sydämessämme emme voi todella olla sovussa itsemme ja ympärillämme olevien kanssa. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”

2. Kor. 5:17 Olkoon Kristuksen ylösnousemus sinulle apuna ja päivittäisenä toivona!

Patrick Naud eversti territorion johtaja

SOTAHUUTO

5

KiVa Koulu – tehokas työkalu

koulukiusaamista vastaan KiVa Koulu on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma.

Ohjelman tavoitteina ovat kiusaamisen ehkäiseminen, tehokas puuttuminen kiusaamistilanteisiin ja jatkuva seuranta. Suomessa KiVa Koulu -ohjelmassa on mukana yli 900 koulua, ja kansainvälisesti ohjelma on käytössä parissakymmenessä maassa.

KiVa Koulu -ohjelman ovat kehittäneet Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen asiantuntijat. Kehittämistyön vastuullisina johtajina ovat toimineet professori Christina Salmivalli ja erikoistutkija, psykologian tohtori Elisa Poskiparta. Professori Christina Salmivalli vastaa Sotahuudon kysymyksiin tästä tutkimusten mukaan yhdestä toimivimmista kiusaamisen vastaisista ohjelmista.

Christina Salmivalli on psykologian tohtori ja Turun yliopiston psykologian professori vuodesta 2004. Hän on tutkinut lasten ja nuorten vertaissuhteita ja niiden merkitystä kehitykselle, koulukiusaamista ja sen näyttöön perustuvaa sosiaalista väliintuloa. Hänen erityisaluettaan ovat lasten vertaissuhteet, koulukiusaaminen, sosiaalinen kognitio ja sopeutuminen ja kiusaamiseen puuttuvan toiminnan arviointi ja soveltaminen.

– Historiani Turun yliopiston kanssa on pitkä, saavuin tänne vuonna 1986 opiskelemaan psykologiaa. Koulukiusaaminen ja lasten vertaissuhteet ovat olleet mielenkiintoni kohde gradustani lähtien.

Olen edelleen hyvin kiinnostunut siitä, millaisia tutkimuksia maailmalla on tehty koulukiusaamiseen liittyen.

6

SOTAHUUTO

KiVa Koulu -toimenpideohjelma sai alkunsa vuonna 2006, ja professori Christina Salmivalli on ollut sen kehittämisessä mukana ohjelman alkumetreiltä lähtien.

– Se sai alkusysäyksensä siitä, kun kulttuuri- ja opetusministeriö esitti toiveen, että kehittäisimme ohjelman perusopetusta antavien koulujen käyttöön.

Antti Kalliomäki toimi tuolloin kulttuuri- ja opetusministerinä. Hänellä on opettajatausta, vaikka hänet tunnetaan paremmin urheilumaailmasta, professori Salmivalli muistelee. – Siihen mennessä olin jo pitkään tehnyt tutkimusta aiheesta, pitänyt luentoja, kouluttanut opettajia, vieraillut vanhempainilloissa ja kouluissa. Vuosituhannen alussa minulla oli kollegani kanssa myös pienempi opettajien koulutukseen keskittyvä interventiotut-

kimus. Se oli kuin esiaste tälle toimenpideohjelmalle. Jo tuolloin oli noussut ajatuksia, miten voisimme koulukiusaamista ehkäistä ja siihen puuttua.

Tällä hetkellä toimenpideohjelman puitteissa työskentelee muutama henkilö kotimaan puolella ja kansainvälisen toiminnan puolella hieman useampi.

Lisäksi Christina Salmivallin johtaman ryhmän tutkijat ovat vaihtelevasti mukana välittäen uusia tutkimustuloksia ja päivittäen ohjelmasisältöjä.

Kattavasti kautta Suomen Ohjelma levisi nopeasti kautta maan.

Ensimmäisenä toimintavuonna Suomen 3 000 koulusta pari tuhatta halusi liittyä mukaan. Kolmen vuoden jälkeen 90 % kaikista Suomen peruskouluista oli ohjel-

Christina Salmivalli on psykologian tohtori ja Turun yliopiston psykologian professori vuodesta 2004. Hän on toiminut KiVa Koulu -toimenpideohjelman kehittämistyön vastuullisena johtajana yhdessä erikoistutkija, psykologian tohtori Elisa Poskiparran kanssa.

massa mukana. Vuosien saatossa Suomessa toimivien koulujen määrä on lakkauttamisten ja yhdistymisten myötä laskenut 2 400, ja myös ohjelmassa mukana olevien koulujen määrä on laskenut – mutta määrä on edelleen huomattavat 900 koulua.

Kaikissa KiVa Koulu -ohjelmaa toteuttavissa kouluissa kerätään vuosittain oppilaskyselyn avulla tietoa kiusaamiskokemuksista. Vuosina 2009–2017 kyselyyn on vastannut lähes 200 000 oppilasta vuosittain. Kyselyt ovat osoittaneet sekä kiusaavien että kiusatuksi joutuvien oppilaiden osuuden vähentyneen vuodesta toiseen. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama Kouluterveyskysely on näyttänyt kiusaamisen vähentyneen – vuonna 2017 sekä kiusatuksi joutuneiden että muita kiusaavien osuudet olivat pienemmät kuin kertaakaan aikaisemmin tällä vuosituhannella. Christina Salmivalli uskoo, että KiVa Koulu -ohjelman laajalla käyttöönotolla on ollut osuutta asiaan.

– Kaikkein tiukin koeasetelma meillä oli ohjelman alussa vuosina 2006–2009 ohjelman levittäytyessä kautta Suomen.

Tutkimme vaikuttavuutta satunnaiste-

tulla koekontrolliasetelmalla: meillä oli 234 koulua, jotka oli satunnaisesti jaettu kokeilu- ja vertailukouluihin. Tulokset vaihtelivat ikäryhmittäin, mutta kaikissa ryhmissä saatiin tulokseksi kiusattujen ja muita kiusaavien oppilaiden määrän vähentyminen, ja hyvinvointi oli kouluissa lisääntynyt. Kaikkein vahvimmat tulokset koettiin neljäsluokkalaisten eli 10-vuotiaiden keskuudessa.

Kolme pääkohtaa Christina Salmivalli kertoo, että ohjelman toimivuus perustuu kolmeen pääkohtaan: ennaltaehkäiseviin toimiin, kiusaamiseen puutumiseen sekä säännölliseen seurantaan.

– Ennaltaehkäiseviä toimia ovat oppitunnit, joissa keskustellaan ryhmistä ja niiden toiminnasta, muodostumisesta, ryhmäpaineesta, omista ja muiden tunteista sekä niiden tunnistamisesta. Tunneilla käydään keskustelua kiusaamisesta myös yleisellä tasolla – mitä se on ja mitä sille voi tehdä. Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä on keskeistä se, että halutaan vaikuttaa koko ryhmään ja niiden normeihin. Tehdä näkyviksi asenteita, joita lapsilla on jo valmiiksi. Useimmat

lapset eivät hyväksy kiusaamista, mutta he eivät välttämättä tuo esiin tätä – ja porukassa saatetaan sitten syyllistyä kiusaamiseen, tai ei osata puuttua havaittuun kiusaamiseen.

– Toinen pääkohta on kiusaamiseen puuttuminen. Koulutamme koulujen henkilökuntaa siihen, miten tilanteeseen kannattaa puuttua. Vaikka olisi ennaltaehkäiseviä toimia, niin kaikkea kiusaamista ei pystytä estämään. Silloin on tärkeää puuttua tilanteeseen mahdollisimman nopeasti.

– Kolmas kohta on säännöllinen seuranta – selvyys oman koulun tilanteesta.

Kaikissa KiVa-kouluissa on mahdollisuus tehdä kouluvuoden lopuksi oppilaille kysely, josta koulu saa palautteen. Lisäksi on henkilökuntakysely, josta koulu näkee missä määrin he ovat toteuttaneet kiusaamisen vastaisia toimenpiteitä verrattuna muihin KiVa-kouluihin.

Christina toteaa, että ohjelman toimivuutta voisi verrata pölynimuriin.

– Vaikka sinulla olisi kuinka tehokas imuri tahansa, niin se ei auta, jos sitä ei laiteta päälle ja aleta siivoamaan. Eikä myöskään riitä, että siivoaa vain kerran, vaikka sen tekisi kuinka perusteellisesti. 8 SOTAHUUTO

7

KiVa Koulu -toimenpideohjelmassa ei ole myöskään vanhempia unohdettu, heille on netissä saatavilla vanhempien opas.

8 – Vaaditaan jatkuvaa työtä. Tämä on vain työkalu, ja jotta se tehoaisi, sitä on käytettävä systemaattisesti.

Perimmäinen tavoite on vaikuttaa kaikkiin – ei vain kiusaajiin ja kiusattuihin.

– Tavoitteena on, että saisimme kaikki ryhmän jäsenet ymmärtämään, että olemme yhdessä vastuussa siitä, että kaikilla on hyvä ja turvallinen olo. Haluamme heittää pallon aivan jokaiselle... miten minä toimin, kun havaitsen kiusaamista?

Kiusaamistapauksiin puolestaan puututaan selvittämiskeskustelujen sarjalla.

– Asioista pitää keskustella, ja tehdä selväksi, että tilanteen pitää muuttua.

Siihen kuuluu monivaiheinen selvittämiskeskustelujen sarja, jossa viimeisenä vaiheena pitäisi olla seurantatapaaminen, jossa tavataan kiusaamistilanteen osapuolet. Ensin kiusatulta varmistetaan, että tilanne on muuttunut, ja sen jälkeen tavataan kiusaamiseen osallistuneet ja annetaan heille kiitosta siitä muutoksesta, joka on tapahtunut. Jos tilanne ei ole muuttunut, silloin on pohdittava, mikä on seuraava askel.

Christina Salmivalli kertoo, että kyselyssä 80 % kertoo tästä olleen apua.

– Se on kiitettävä määrä, mutta silti 20 % sanoo, että kiusaaminen on jatkunut. Uusin tutkimushankkeemme keskittyykin tähän ja paneutuu niihin syi8

SOTAHUUTO

hin, miksi kiusaaminen ei ole loppunut puuttumisesta huolimatta.

Toimenpideohjelmasta ja sen materiaaleista on tehty kolme eri versiota eri ikäryhmille.

– Meillä on oppituntien tuntisuunnitelmia, digitaalisia työkaluja ja oppimisympäristöjä ja lyhytfilmejä, sekä fiktiivisiä että aitoja haastatteluja, joissa on esimerkiksi haastateltu kouluaikana kiusattuja aikuisia. Digitaalisessa ympäristössä meillä on kolme erilaista tietokonepeliä eri ikäryhmille. Peleissä on lisämateriaaleja tuntikokonaisuudessa käsitellyistä aihealueista. Lisäksi on pelimäisempi osio, jossa oppilas luo itselleen avatarin, jolla hän voi liikkua virtuaalisessa koulussa ja kohdata siellä tilanteita, joissa toista kiusataan. Hän tekee omat ratkaisunsa ja voi seurata, miten tilanne siitä kehittyy. Hän pääsee myös lukemaan pelin muiden toimijoiden ajatuksia ja näkemään, millaisia reaktioita hänen valintansa muissa aiheuttaa.

Vanhempiakaan ei ole unohdettu, netissä on luettavissa vanhempien opas ja kouluille on erilaisia materiaaleja vanhempainiltoja varten esimerkiksi siitä, miten aiheesta voidaan keskustella kotona.

Tiedustelen Christinalta, onko ohjelma kohdannut kritiikkiä.

– Kyllä tätä on mediassa myös kritisoitu, harmittavasti useimmiten asiois-

ta, jotka eivät lainkaan kuulu ohjelman piiriin. Esimerkiksi väite, että kiusaaja ja kiusattu pakotetaan yhdessä keskustelemaan ja pyytämään anteeksi. Jos katsoo suosituksiamme, se ei ole lainkaan näin. Kritiikki on tervetullutta, mutta toivoisin, että se perustuisi ohjelman todellisiin sisältöihin.

Meidän kaikkien asia Professori Christina Salmivallilla on vuosikymmenten tietotaito aiheeseen liittyen, niin kysyn vielä häneltä koulukiusaamisesta yleisellä tasolla.

Olet tutkinut laajasti lasten vertaissuhteita ja koulukiusaamista. Mikä on oma näkemyksesi, mistä kiusaaminen kumpuaa?

– Se on pysyvä ongelma. Se on ihmisryhmille valitettava, mutta luontainen mekanismi. Meissä ihmisissä on paljon mukavia ominaisuuksia – voimme olla avuliaita, myötätuntoisia ja empaattisia, mutta luonnostaan meissä on myös tällainen kielteinen puoli. Varsinkin ryhmissä, jotka eivät perustu vapaaehtoiseen valikoitumiseen toisin kuin kaveriporukat. Koululuokka on tästä hyvä esimerkki, näissä ryhmissä kielteiset asiat nostavat helpommin päätään.

– Kiusaaminen ei ole välttämättä ole merkki siitä, että lapsen kasvatuksessa olisi jokin mennyt pieleen tai lapsen

persoonallisuus olisi häiriintynyt. Eikä myöskään merkki siitä, että ryhmädynamiikka olisi aivan pielessä. Tavallisissa ryhmissä tavalliset lapset syyllistyvät kiusaamiseen. Se, että tietoisuus ja halu vastustaa kiusaamista leviää, auttaa asioita muuttumaan parempaan suuntaan.

Näin Suomessa onkin viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Yhä harvempi kokee joutuneensa toistuvasti kiusatuksi. Mutta toki heitä on edelleen liikaa – kärjistettynä yksikin on liikaa.

Nettikiusaaminen on uusi kiusaamisen muoto, joka on tullut kasvokkain tapahtuvan kiusaamisen rinnalle.

– Tyypillisimmillään kiusaaminen on kasvokkain tapahtuvaa sanallista pilkkaamista, alistamista ja nujertamista. Aikuiset eivät aina ymmärrä, kuinka kamalaa, sietämätöntä ja traumatisoivaa se voi olla. Todetaan vain, että ne ovat sanoja, älä välitä. Pohdi kuitenkin sitä, miltä tuntuisi tulla vihamieliseen työyhteisöön joka päivä.

Onko mitään, mitä me ulkopuoliset aikuiset pystyisimme tekemään asian hyväksi?

– Emmehän me aikuisetkaan aina fiksummin käyttäydy. Useasti huonommin kuin lapset ja nuoret – ehkä heissä on kuitenkin se parempi tulevaisuus. Se miten me aikuiset käyttäydymme ja suhtaudumme toisiimme, toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille. Samoin he oppivat meiltä, missä menee sallitun ja ei-sallitun käyttäytymisen raja. Siksi on tärkeää, että me aikuiset sanoillamme ja teoillamme osoitamme suhtautuvamme kiusaamiseen hyvin vakavasti ja olemme valmiita puuttumaan siihen.

Kansainvälistä toimintaa KiVa Koulu -toimenpideohjelma on herättänyt kiinnostusta myös maailmalla, ja se on levinnyt jo lukuisiin kouluihin parissakymmenessä maassa esimerkiksi Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. Viimeisin yhteydenotto on tullut Nigeriasta. Tarvittaessa ohjelmaan tehdään paikallisia painotuksia.

– Meillä on aina partneriorganisaatio uudessa maassa, ja heidän kanssaan katsotaan, onko tarpeen tehdä muutoksia.

Pintapuolisia muutoksia tehdään usein, kuten vaihdetaan oppaiden ja materiaalien kuvat paikalliseen kulttuuriin sopiviksi. Joskus syvempääkin muutosta tehdään, mutta niin, että ohjelman ydin pysyy samana.

– Se miten me aikuiset käyttäydymme ja suhtaudumme toisiimme, toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille, toteaa professori Christina Salmivalli.

Kansainväliset KiVa-kouluttajat saavat myös koulutuksen Suomesta. Aiemmin he saapuivat viikoksi Turkuun, mutta pandemia-aikana koulutus on tapahtunut verkossa.

Christina Salmivalli kertoo Turun yliopistossa toimivan tutkimusryhmän olevan hyvin kansainvälinen; tällä hetkellä tutkijoita on Kiinasta, Koreasta, Ranskasta ja Kanadasta.

– Viime vuodet ovat olleet hyvin tutkimusintensiivistä aikaa. Tämän hetken suurin tutkimusprojekti on Euroopan tutkimusneuvoston rahoittama Challengeprojekti, jonka nimissä tutkimme juuri näitä kaikkein haastavimpia tapauksia, joissa kiusaaminen ei ole loppunut, vaikka siihen on puututtu. Tämä viisivuotinen tutkimus alkoi 2020.

– Tämän lisäksi nousee aina uusia asioita. Tänään on Suomen Akatemian kokous, jossa päätetään tutkimussuunnitelmista ja hakemuksista, jotka jatkuvat toiseen vaiheeseen. Meillä on täällä

Turun yliopiston psykologian laitoksella kaksikymmentä tutkijaa, jotka tekevät jatkuvasti tutkimusta – niistä moni liittyy kiusaamiseen.

Lopuksi professori Christina Salmivalli paljastaa, että erittäin mielenkiintoinen tutkimus on aluillaan: – Tutkimuksessa otetaan yhteyttä 25 000 nuoreen aikuiseen, jotka ovat olleet mukana tutkimuksissamme peruskoululaisina 2007–2009, he ovat nyt 20–30-vuotiaita. Kutsumme heidät seurantatutkimukseen. Olemme kiinnostuneita näkemään, miten nämä varhaiset vertaissuhteet, kiusaamisen kokemukset, yksinäisyyden tunteet ja kaveripiirin muutokset näkyvät nuoren aikuisen elämässä – ja miten näistä lapsuudessa koetuista haasteista huolimatta voi voida hyvin ja suorastaan kukoistaa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

9

Vuoden KiVa-kouluissa positiivisia kokemuksia ohjelmasta KiVa Koulu -toimenpideohjelma on käytössä tällä hetkellä noin 900 koulussa kautta Suomen sekä kansainvälisesti muutamissa kouluissa parissakymmenessä maassa. Vuosittain ohjelman puitteissa valitaan vuoden KiVa-koulu. Tämän kunnian ovat saaneet muun muassa vuonna 2011 Karamzinin koulu Espoosta, vuonna 2014 Korian koulu Kouvolasta, ja tänä vuonna ruotsinkielinen Kimitionedjens skola Kemiönsaarelta.

Tiedustelimme näiltä kouluilta, millaisena työkaluna he ovat toimenpideohjelman kokeneet.

Kimitonedjens skola Kemiönsaarelta valittiin tänä vuonna vuoden KiVa-kouluksi.

Koulun rehtori Britt-Mari Norrbacka ja KiVa-yhteyshenkilö, opettaja Camilla Wisur-Heikkilä vastaanottivat kunniakirjan KiVa-koulu koodinaattorilta Sini-Tuuli Mäeltä.

10

SOTAHUUTO

Vuoden KiVa-kouluksi valittiin tänä vuonna ruotsinkielinen 90 oppilaan yläkoulu Kimitionedjens skola Kemiönsaarelta. Koulun rehtorille Britt-Mari Norrbackalle valinta oli mieluinen yllätys.

– Valinta oli todella iloinen yllätys.

Olemme olleet KiVa Koulu -ohjelmassa mukana alusta lähtien, ja tuntuu mukavalta saada kiitosta pitkäjänteisestä ja jatkuvasta työstä kiusaamista vastaan.

Turun yliopiston erityisasiantuntija Elisa Poskiparta perusteli valintaa seuraavasti: – ​Opettajien kiusaamisenvastaisten asenteiden välittyminen oppilaille on kantava tekijä. Erityisesti yläkoulussa oppilaat huomaavat herkästi, ovatko opettajat aidosti sanomansa takana. Vuosittain tekemästämme oppilaskyselystä käy selkeästi ilmi, että Kimitonejdens skolan oppilaat ovat tietoisia oman koulun opettajien asenteista kiusaamista vastaan. Oppilailla on varmuus siitä, että koulussa tämä otetaan vakavasti, ja että aikuisten sanaan ja toimintaan voi luottaa.

Vuoden KiVa-kouluksi vuonna 2014 valittu 350 oppilaan alakoulu Korian koulu on ollut myös alusta asti mukana. Korian koulun rehtori Sinikka Kytömäki: – Koimme silloin, että koulun arjesta puuttui systemaattinen väline, jolla koulukiusaamisen ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa ja tilanteita ratkoa.

KiVa Koulu -ohjelma oli tervetullut vastaus näihin haasteisiin. KiVa Koulu -toiminta on juurtunut tärkeäksi osaksi kouluamme, ja toimimme yhtenä ohjelman resurssikouluista, eli koulutamme ja au-

Kouvolan Korian koulun kiusaamisen vastaisia julisteita.

tamme muita kouluja ohjelman laadukkaassa toteuttamisessa. Kouvolan kaupungin kunniaksi haluaisin mainita, että kouluille on nyt kahtena vuotena myönnetty erityinen tuntiresurssi KiVa Koulu -vastuuhenkilön työn mahdollistamiseksi.

430 oppilaan alakoulu Karamzinin koulu Espoossa tuli mukaan ohjelmaan jo varhaisessa vaiheessa 2008.

– Ohjelma oli silloin pilotointivaiheessa, ja mukaan etsittiin kokeilukouluja. Perustimme heti neljän opettajan tiimin, joka rehtorin lisäksi osallistui koulutuksiin ja alkoi toteuttaa ohjelmaa, kertoo koulun rehtori Jouni Hörkkö.

Avoimuus tärkeää KiVa Koulu -ohjelman myötä on havaittu positiivista kehitystä.

– Koulukiusaamisesta puhutaan avoimemmin ja kiusaamistilanteita tunnistetaan paremmin. Se ymmärretään paremmin ryhmäilmiönä, ja on huomattu, että luokan yhteishenki on paras keino ennaltaehkäistä kiusaamista. Olemme aina sanoneet, että meillä kiusaamista ei lakaista pulpetin alle, vaan jokaiseen havaittuun tapaukseen tartutaan vahvasti ja uskoen siihen, että kiusaaminen saadaan yhteispelillä loppumaan, Sinikka Kytömäki kertoo havainnoistaan Korian koulussa.

Karamzinin koulun rehtori Jouni Hörkkö kertaa kehitystä: – Alkuvuosina tehdyt KiVa-kyselyt näyttivät suorastaan dramaattisen hyviä tuloksia. Kyselyjen mukaan kiusaa-

minen väheni koulussa huomattavasti. Vuosien mittaan on tullut tuloksissa nousuja ja laskuja. On osoittautunut, että kiusaaminen on sitkeä ilmiö, jota vastaan täytyy jatkuvasti kamppailla. Ohjelman alkuvuosina sanoin kerran vanhempainillassa, että mikäli alatte lähettää kouluun oppilaiksi pelkkiä enkeleitä tai robotteja, saamme kiusaamisen kokonaan loppumaan, muutoin kiusaamista tulee aina ilmenemään ja joudumme sitä vastaan taistelemaan. Säännöllinen työ on tuottanut koulullamme hyvää tulosta.

Suorat ja avoimet keskustelut on todettu kouluissa tehokkaiksi.

– KiVa-selvittelyt kiusatun ja kiusaajien kanssa ovat pääsääntöisesti lopettaneet kiusaamisen: oleellista on ollut se, että kaikkia osapuolia on kuultu yksitellen. Seurantakeskustelu pidetään aina parin viikon kuluttua, toisinaan useampikin, Karamzinin koulun Kiva-tiimi kertoo.

Kimtonedjens skolan rehtori BrittMari Norrbacka sanoo: – Tämä on pitkäjänteistä työtä. Suora ja avoin keskustelu kiusaamistapauksissa sekä selkeät säännöt sekä sopimukset ovat keskiössä. Tänä lukuvuonna oppilaat ovat myös miettineet ja huomioineet omia vahvuuksiaan, ja olemme kerranneet ja keskustelleet siitä, miten ehkäistä netissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista.

– Vuodesta ja kouluviikosta toiseen on jaksettava muistuttaa, että koulussamme ei kiusaamista sallita ja siihen puututaan, Korian koulun rehtori Sinikka Ky-

tömäki tähdentää. – Olemme lisänneet pieniä twistejä, kuten KiVa-huoneentaulut jokaiseen luokkaan. Taulussa on lyhyesti ohje, mitä teet, jos sinua kiusataan tai havaitset kiusaamista. Keväisin annamme KiVa-stipendin oppilaalle, joka on ollut KiVa Koulu -ohjelman mukainen hyvä kaveri toisille.

Tiedustelen vielä lopuksi, miten opettajat ja vanhemmat ovat suhtautuneet tähän toimenpideohjelmaan. Karamzinin koulun KiVa-tiimi kiittelee selkeää opetusmateriaalia ja sitä, että aikaa keskusteluille on varattu riittävästi.

– KiVa-tunneista on tullut luonnollinen osa koulumme toimintakulttuuria.

Se on tarjonnut meille oivat työkalut, jonka perustalle olemme voineet rakentaa tarvittavia toimia, Britt-Mari Norrbacka tiivistää opettajiensa ajatukset.

Samoilla linjoilla on myös Sinikka Kytömäki Korian koulusta, ja hän avaa myös vanhempien näkökulmaa: – Vanhempien suhtautuminen on ollut pääosin positiivista. On ymmärrettävää, että joskus vanhempien on vaikea ymmärtää, että oma lapsi on kiusannut toista. Suru ja huoli omasta lapsesta voi myös joissakin tapauksissa aiheuttaa sen, että koulun tekemät toimenpiteet tuntuvat riittämättömiltä. Pääosin yhteistyö on kuitenkin hyvin onnistunutta, ja hyvällä yhteistyöllä perheiden ja koulun kanssa päästään myös parhaisiin tuloksiin.

Toni Kaarttinen Kuvat: Kimitonedjens skola & Korian koulu

SOTAHUUTO

11

Raamatun naiset ​Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

Nooan vaimo – eksynyt nainen

Rakastan kaikenlaisia juhlia, ja Suomen Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhla jos mikä on juhlan arvoinen. Olen suurimman osan upseeriurastani palvellut naistyössä, ja näkemäni perusteella uskon vilpittömästi, että Pelastusarmeijan naistyöllä on valoisa tulevaisuus edessään.

Onnittelen Suomen Pelastusarmeijaa ja toivon teille viisautta ja voimaa jatkaa naisten tavoittamista Kristukselle heidän omaksi parhaakseen ja Jumalan valtakunnan hyväksi.

Muistelen lämpimästi Suomessa viettämiämme vuosia (2009–2013) ja palveluamme Suomen Pelastusarmeijassa.

Olimme mieheni kanssa ennen sitä palvelleet kansainvälisessä päämajassa, ja vielä aiemmin asuimme ja palvelimme Ranskassa, Tanskassa ja Alankomaissa.

Suomesta muutimme Norjaan, ja viimeiset kuusi vuotta olemme olleet taas Alankomaissa ja palvelleet tyytyväisinä osastoupseereina, vaikka virallisesti olemme jo eläkkeellä. Olen alun perin tanskalainen, ja siksi tunsin oloni hyvin kotoisaksi Suomen pohjoismaisessa kulttuurissa. Suomen Pelastusarmeija ei ehkä ole ihmismäärältään kovin suuri, mutta kokemukseni mukaan se on suuri hengellisyydessään, luovuudessaan ja omistautumisessaan Jumalan missiolle.

12

SOTAHUUTO

Raamatun naiset ovat oivallisia inspiraation lähteitä. Nooan vaimo kuuluu Raamatun ”eksyneisiin naisiin”. Etkö ole ikinä kuullut hänestä? Hänet mainitaan kuitenkin viidesti 1. Mooseksen kirjassa. Nooan vaimo eli pahana ja väkivaltaisena aikana korruptoituneessa maailmassa, joka oli kaukana siitä, mitä Jumala halusi. Vain hänen perheensä eli oikeamielisesti tuossa kulttuurissa. Hänen miehensä oli saanut Jumalalta tarkat ohjeet rakentaa arkki. Ihmiset varmasti nauroivat heille ja tekivät pilaa perheestä, sillä he olivat valinneet elämäntavan ja käyttäytymismallin, jotka olivat ristiriidassa ympäröivän kulttuurin kanssa. Nooan vaimo seisoi miehensä rinnalla ja samalla eli hänen varjossaan, joten hän on voinut joskus tuntea

itsensä ylenkatsotuksi tai näkymättömäksi. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka tilanne olisi tuntunut haastavalta.

Olen jo monta vuotta puhunut Nooan vaimosta aina sopivan hetken tullen.

Kun olin Kongon territorion 100-vuotisjuhlassa vuonna 2008, minut pyydettiin naisten kokouksen puhujaksi, ja päätin taas kertoa Nooan vaimosta: siitä, miten hänen saattoi olla vaikea sopeutua rooliinsa, kohtaloonsa ja miehensä päätökseen elää oikeamielistä elämää turmeltuneeseen aikaan, miten hänestä saattoi tuntua, ettei häntä huomioitu ja että Jumala oli unohtanut hänet. Muutama vuosi myöhemmin tapasin Lontoossa kongolaisen upseerin, joka muistutti minua tuosta naisten kokouksesta, jossa

Eläimet astumassa arkkiin Nooan ja vaimon katsellessa.

Seinävaate on osa Wawel Royal National Art Collectionin kokoelmaa Brysselissä Belgiassa.

olin puhunut Nooan vaimosta. Hän kertoi palvelleensa silloin hyvin syrjäisessä osassa Kongoa, josta oli ollut kolmen päivän matka juhlapaikalle pääkaupunkiin. Hän oli osallistunut juhlaan yhdessä osastonsa naisten kanssa. Yksi osaston naisista oli lähtenyt mukaan hieman vastahakoisesti. Hän oli ollut naimisissa 10 vuotta eikä ollut vieläkään saanut lapsia. Hän tunsi olonsa ulkopuoliseksi ja ylenkatsotuksi ja että Jumala oli unohtanut hänet. Puheeni Nooan vaimosta oli koskettanut ja lohduttanut häntä.

Hän palasi juhlasta kotiin rohkaistuneena… ja synnytti 10 kuukauden kuluttua tyttövauvan. Oli täysin sattumanvaraista, että tapasin tämän upseerin, joka kertoi, mitä Nooan vaimoa käsittelevästä kertomuksesta oli seurannut.

Miten siunaavaa on kuulla, että Henki käyttää Raamatun eksynyttä naista rohkaistakseen tämän päivän eksynyttä naista.

Vibeke Krommenhoek komentaja

Komentajat Dick ja Vibeke Krommenhoek. He toimivat Suomen ja Viron territorion johtajina vuosina 2009–2013.

SOTAHUUTO

13

Lars Johansson:

Herran huomassa elämän myrskyissä Porvoon osaston pelastussotilas Lars Johansson todistaa siitä, miten Jumala, Pelastusarmeija – ja Sotahuuto omalla pienellä osuudellaan – vaikutti siihen, että vuosikymmenien ryyppyputki vaihtui mielenrauhaan Herrassa.

Porvoon osaston ovi käy. On torstaipäivä, ja osaston johtaja, kadetti Kimmo Nordblom ja pelastussotilas Lars Johansson ovat vastaanottamassa avustusasiakkaita. Kimmo sanoo hoitavansa seuraavat asiakastapaamiset itsenäisesti, joten siirrymme Larsin kanssa rauhalliseen nurkkaukseen.

Larsilla on kerrottavanaan pelastustarina, jossa Sotahuudollakin on pieni osuutensa.

Lars on syntynyt vuonna 1953 Porvoon maalaiskunnassa, Kråkön saarella.

– Isoäitimme asui yhdessä perheemme kanssa. Vanhempien ollessa töissä hän hoiti minua. Hän kuului seitsemännen päivän adventisteihin, ja hän kylvi uskon siemenen minuun jo pienenä poikana. Kylässä oli myös vapaakirkon pyhäkoulu, jossa kävin, Lars muistelee.

Viina tuli jo aikaisin osaksi Larsin elämää. Teini-iässä sitä kului kaverien kanssa viikonlopun riennoissa. Kuusitoistavuotiaana Lars päätti lähteä merille.

– Pari sukulaista oli ollut merillä, ja he jakoivat sieltä mielenkiintoisia tarinoita.

14

SOTAHUUTO

Merillä viinaa tuli käytettyä aika lailla... se oli sellaista perinteistä merimieselämää.

Merillä olo päättyi kuitenkin kahdeksan kuukauden jälkeen, kun toiminta laivalla päättyi jäätilanteen vuoksi, enkä saanut paikkaa suuremmasta laivasta.

Seuraavat vuodet Lars kokeili kaikenlaista; hän oli töissä lihakaupassa, timpurina ja rakennuksilla. Varusmiespalvelun jälkeen hän palasi rakennustyömaalle.

Yksi paikoista oli Tolkkisten sataman vieressä, ja hän siirtyikin sinne. Satamassa hän teki kokonaisen työuran.

– Satamassa viinaa sai helposti, joten sen käyttö jatkui ahkerasti. Minulla oli yksi ystävä, jolle myös maistui. Kimpassa juotiin työaikanakin, siihen aikaan sitä ei seurailtu niin tarkasti. Kun oli hiljaa ja teki työnsä, niin kukaan ei huomauttanut.

Hiljakseen alkoholinkäyttö alkoi vaikuttaa elämänlaatuun enenevässä määrin. – Totuin siihen, etten pärjännyt ilman seuraavan aamun krapularyyppyä.

Putki jäi päälle. Juominen ja krapulat alkoivat käydä ahdistaviksi.

Nuoruusvuodet kuitenkin kuluivat juomalla. Lars tapasi 26-vuotiaana naisystävänsä satamassa, ja avoliittoon syntyi poika.

– Kun tulin neljäkymppiseksi, niin tunne vahvistui, etten jaksa enää tätä jatkuvaa viinankäyttöä. Olin koko elämäni ollut uskossa, mutta se jäi taka-alalle.

Rukoilin kyllä, että pääsisin irti viinasta. Serkkupoikani oli tullut uskoon, ja hän kävi välillä juttelemassa ja rukoilemassa kanssani. En saanut lopetettua, mutta juomisesta tuli aina vain kuluttavampaa. Krapulat olivat minulle psyykkisesti hyvin ahdistavia. Masennuin ja olisin halunnut jäädä peiton alle piiloon maailmalta.

Myös Larsin töissä ajat muuttuivat, ja alkoholinkäyttöön kiinnitettiin enemmän huomiota. Hän sai kirjallisia varoituksia juomisesta ja luvattomista rokulipäivistä. Näihin aikoihin Lars sai ensikosketuksensa Pelastusarmeijaan. Hänen edellä mainittu serkkunsa pääsi töihin Pelastusarmeijan Ekebon lastenkotiin. Hän alkoi käydä Porvoon osaston kokouksissa ja houkutteli Larsin mukaan. 8

SOTAHUUTO

15

Viimeiset pandemiavuodet ja Ukrainan sota pohdituttavat, mutta eivät pelota Larsia. – Olen luottanut, että Kristus suojaa.

Toki koronaa vastaan olen ottanut rokotukset, sillä pitää muistaa, että Jumala on antanut lääkärit ja lääketieteen siksi, että ihmisiä voitaisiin auttaa. Toiset paranevat ihmeillä, loput lääkkeillä.

8 – Ensin kieltäydyin, mutta sitten suostuin. Siihen aikaan Porvoon osaston johtajina toimivat Tauno ja Maire Salmi. Heitä seurasivat Leandro ja Martta da Silva. Kävin kokouksissa, mutta jatkoin silti ryyppäämistä.

Pyhän Hengen voitto viinapirusta Larsin parisuhde päättyi erimielisyyksiin, ja hän palasi lapsuudenkotiinsa Kråkön saarelle. Siellä hän asuu tänä päivänäkin.

– Jatkoin juomista, vaikka ahdistukset vain pahenivat. Rukoilin Jumalaa – sanoin, etten jaksaisi enää kauan.

Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut, ja Lars koki neljästi käyneensä aivan 16

SOTAHUUTO

pohjalla. Ikävuosia oli ehtinyt kertyä jo viisikymmentä, kun tapahtui kohtaaminen, joka muutti loppuelämän suunnan.

– Kävin Alkossa ostamassa kassillisen viiniä. Ulos tullessani näin oven vieressä Pelastusarmeijan upseerin Sotahuutoja myymässä. Leandro oli siinä keräyspurkin ja lehtien kanssa. Tuskailin, etten mitenkään pääse ohitse huomaamatta. Kaivoin taskusta muutaman kolikon purkkiin, tervehdin häntä ja kuulin itseni sanovan: ”Hei Leandro, voitko rukoilla puolestani, jotta pääsisin eroon näistä?” kilisyttäen samalla kassiani. Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja rukoili. Tunsin, kuinka kehoni läpi löivät kylmät väreet.

Purskahdin itkuun hänen olkaansa vas-

ten. Tunsin ja tunnustin syntisyyteni. Se oli valtava tunnemyrsky.

– Kotimatkalla kuitenkin nappasin vielä huikkaa, kuten myös kotona. Äitini oli siitä sinä iltana hyvin vihainen.

Menin nukkumaan ja kun aamulla palasin alakertaan, äitini oli edelleen vihainen. Sanoin hänelle, että katso mitä teen, otin jäljelle jääneet pullot ja tyhjensin ne lavuaariin. Minulla oli viikon ryyppyputki takana, ja oloni oli todella huono. Pyysin äidiltä nukahtamislääkettä, jonka hän antoi. Nukuin pahimmat univelat pois. Kun tokenin, menin A-klinikalle pyytämään rauhoittavia, jotta saisin nukuttua. Kun pääsin pahimmasta yli, aloin käymään A-klinikalla kahdenkeski-

”Uskokaa Jeesukseen ja Jumalaan. Apu ei aina tule heti tai tavalla, jolla odottaisi – mutta Jumala kyllä kuulee ja auttaa. ”

sissä tapaamisissa. Enää minulle ei viina maistunut, enkä ole ottanut sitä kertaakaan. Pyhä Henki pesi pois viinanhimoni. Nyt olen ollut raitis 18 vuotta, Lars toteaa rauhallisesti.

Palvelua lehtimyynnillä ja soppamajakassa Larsin kokemassa vaikuttavassa kohtaamisessa Pelastusarmeijan upseeri oli ollut myymässä Sotahuutoja. Lars tunsi lehtimyynnin omaksi kutsumuksekseen ja keinoksi jakaa hyvää eteenpäin. Hän on ollut ahkera myyjä.

– Lehden myyminen on mukavaa.

Olen saanut useita tuttuja, jotka käyvät viikoittain ostoksilla. Sielunhoidollisia keskusteluja tulee harvakseltaan, sillä kaikilla tuntuu olevan aina kovin kiire, Lars pohtii, – mutta olen saanut parin kaverin puolesta rukoilla. He sanovat ”eihän tämä tunnu miltään”, jolloin vastaan: ”Ei se aina heti tunnukaan, mutta Jumala kyllä näkee sydämeesi.”

Porvoon osastossa toimii soppamajakka, joka on hartaustilaisuus avustusasiakkaille. Tilaisuudessa lauletaan, pidetään hartaus, tarjotaan soppaa ja kahvia, ja samassa yhteydessä asiakkaille varataan ajat avustusasioiden hoitoa varten. Lars on ollut soppamajakan pyörittämisessä mukana sen alusta asti.

Kolme vuotta sitten Lars päätti vihkiytyä sotilaaksi.

– Koin, että minun kuuluisi olla sotilas. Lisäksi univormu helpottaa Sotahuutojen myyntiä. Ennen monet kysyivät, mihin kerään rahaa, mutta nyt kun he näkevät puvun, he tietävät kysymättä, Lars toteaa hymyillen.

Pelastusarmeijan toimintatapaan kuuluu, että osaston johtajat vaihtuvat aika ajoin. Lars on vuosien aikana nähnyt jo lukuisia johtajia. Tiedustelen, miten hän on kokenut sen.

– Olen aina tullut sinuksi heidän kanssaan. Tokihan on ikävää, kun jonkun oppii tuntemaan, ja sitten joutuu heidät hyvästelemään. Seppo ja Tuula Takala

olivat täällä useamman vuoden. Seppoa olen tavannut vuosittaisilla miesten viikonlopuilla.

Haastatteluhetkellä Porvoon uusi osaston johtaja, kadetti Kimmo Nordblom on ehtinyt olla tehtävässä vasta hetken.

– Yhteinen aikamme on alkanut hyvin, mekin olemme jo vanhoja tuttuja miesten viikonlopuilta. Kimmo on kiva kaveri… hänellä on homma hanskassa!

Kristus suojaa maailman myrskyissä Lars kuvaa, että hänellä on nyt mielenrauha ja tunne siitä, että Jeesus on aina mukana.

– Kun pohdin elämääni taaksepäin, niin Jeesus on raitistumisen lisäksi pelastanut minut kuolemaltakin pariin otteeseen. Esimerkiksi satamassa lastasimme kerran kolmen tonnin puutavarakuormaa, joka roikkui vaijerin varassa. Yritin ottaa kiinni siitä, ja tipahdin sinne puulastien väliin. Olisin jäänyt puristuksiin, ellei työkaverini olisi nostanut minut niskasta yli-inhimillisin voimin.

– Kuten aiemmin kerroin, olin aina uskossa ja jos en sammunut, niin joka ilta lausuin iltarukouksen, mutta en tuntenut Jeesusta. Nyt tiedän, että Jeesus on ainoa tie. Olemme Pyhän Hengen temppeli, jota emme saa saastuttaa. Tänä päivänä tunnen olevani vapaa ja nautin siitä, että saan päivittäin lukea Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta. Tunnen, että olen koko ajan yhteydessä Herraan. Uskon, että Jeesus asuu meissä Pyhän Hengen kautta.

Viimeiset pandemiavuodet ja Ukrainan sota pohdituttavat, mutta eivät pelota Larsia.

– Olen luottanut, että Kristus suojaa.

Toki koronaa vastaan olen ottanut rokotukset, sillä pitää muistaa, että Jumala on antanut lääkärit ja lääketieteen siksi, että ihmisiä voitaisiin auttaa. Toiset paranevat ihmeillä, loput lääkkeillä.

– Nyt kun elämme tätä Ukrainan kriisiä, niin en henkilökohtaisesti pelkää.

Enemmän olen huolissani poikani ja

hänen perheensä puolesta, kun he eivät ole avanneet vielä sydäntään Jeesukselle. Rukoilen, että näin tapahtuisi.

Lars paljastaa hymyillen, että hän tietää Jumalan puhelinnumeron, se on 5015, eli Psalmi 50:15: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” – Toinen tärkeä raamatunpaikka on Matt. 10:32: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” Omilla teoilla ei pelastu, vaan ainoastaan Jeesus voi meidät pelastaa. Monet luulevat, että pitää tehdä paljon hyviä tekoja, jotta Jeesus ottaisi vastaan. Itse olen havainnut, että kun ottaa Jeesuksen vastaan, se saa aikaan sen, että haluaa tehdä hyviä tekoja.

Lars todistaa lähimmäisenrakkaudesta omassa lähipiirissään. Tällä hetkellä hän pitää huolta 97-vuotiaasta äidistään, viralliset omaishoitajan paperit odottavat hyväksyntää.

– Äitini oli pitkään omatoiminen, mutta nyt hän kaipaa apuani. Hän tarvitsee apua pukeutumisessa, kylpyhuonekäynneissä ja liikkumisessa. Hän kulkee pieniä matkoja rollaattorilla ja muuten istuu pyörätuolissa. Pari kertaa hän on kaatunut niin pahasti, että on joutunut sairaalaan. Itselleni on selviö, että äidistä pidetään huolta. Olen aina ollut koti-ihminen. Kuukausiani merellä lukuun ottamatta minulla ei ollut koskaan intohimoa matkustaa. En koe tätä vastuuta lainkaan ikäväksi.

Osaston ovi käy edelleen avustusasiakkaiden tullessa vuorollaan tapaamiseen.

On aika päästää Lars Kimmon avuksi. Erotessamme Lars lähettää vielä terveiset teille kaikille rakkaille lukijoille: – Uskokaa Jeesukseen ja Jumalaan. Apu ei aina tule heti tai tavalla, jolla odottaisi – mutta Jumala kyllä kuulee ja auttaa. Usein tavoin, joita itse ei osaa edes odottaa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

17

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

Elämä on kuin villapaita Moni on varmaan kuullut, kuinka elokuvassa Forrest Gump elämää verrataan suklaarasiaan: koskaan ei tiedä mitä saa.

Itselleni tuli tässä eräänä päivänä mieleen, että elämä on kuin villapaita, ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin itse tehty villapaita.

Ajatus tuli mieleeni, kun vuosien jälkeen tartuin taas kutimiin. En ole koskaan ollut käsityöihminen, ja kun kouluaikoina aloin kutoa villapaitaa, sain pitkällisen piinan jälkeen kasaan vain etu- ja takakappaleet, jotka lopulta opettaja yhdisti liiviksi. Sen jälkeen en ole edes haaveillut tekeväni villapaitaa. Sosiaalisessa mediassa näkee, kuinka ihmiset kutovat toinen toistaan hienompia villapaitoja, ja kun yksi ystävistänikin kertoi kutoneensa norjalaisen villapaidan, ajattelin, että 18

SOTAHUUTO

kyllähän nyt minunkin on pakko osata!

Niinpä päätin mennä ystäväni luo ja hänen opastuksellaan kutoa itselleni hienon norjalaisen villapaidan.

Olimme ostamassa minulle lankoja, ja ystäväni alkoi puhua langan juoksuttamisesta kuviota tehdessä. Se kuulosti jo niin vaikealta, että päätinkin muuttaa suunnitelmaa ja kutoa vain yksinkertaisen, yksivärisen villapaidan ilman hienoja kuvioita ja langanjuoksuttamisia. Onneksi kaupan alelaarissa sattui olemaan kaunista kirjavaa lankaa, jota kutoessa saa raidat ihan kaupan päälle. Tuumasta toimeen! Koska en ymmärrä kirjallisista neulontaohjeista tuon taivaallista, piti ystäväni näyttää minulle kädestä pitäen, kuinka päästä alkuun. Vauhtiin kun pääsin, se olikin todella hauskaa ja koukuttavaa.

Minulla oli kuitenkin intoa enemmän kuin taitoa, ja tein paljon virheitä. Osa virheistä oli pieniä ja ne saattoi jättää huomiotta, vaikutus oli vain hassunnäköinen kohta neuleessa. Osa virheistä oli kuitenkin niin pahoja, että oli pakko pyytää apua, että pääsin ylipäätään eteenpäin. Välillä meinasi hermo mennä. Tuolloin mieleeni tuli, että elämähän on kuin villapaita! Tarvitsemme apua päästäksemme alkuun. Jonkin aikaa voi pärjätä yksinkin, mutta tosipaikan tullen on pakko pyytää apua, yksin ei pääse eteenpäin. Virheitä tulee väistämättä, mutta niitä voi opetella välttämään ja korjaamaan. Ja kun tarpeeksi kärsivällisesti vain jaksaa yrittää, niin ehkä jossain vaiheessa oppii myös juoksuttamaan lankaa ja tekemään hienoja kuvioita. Koska on olemassa hyvät kir-

jalliset ohjeet, kannattaisi niitä ehdottomasti opetella lukemaan.

Elämä tuntuu joskus yhtä hankalalta kuin villapaidan kutominen. Elämässä virheiden ja epäonnistumisten jälkeen tekee joskus jopa mieli luovuttaa.

Tuntuu, että omat taidot ja kärsivällisyys eivät vain riitä, valmista ei tule. Antaa olla, pitäkää tunkkinne! Paitaa kutoessa mieleeni ei kuitenkaan kertaakaan juolahtanut lopettaa, sillä olin päättänyt, että tämän minä teen, minä osaan, ja valmiiksi on saatava!

Jumalallakin meinaa varmasti mennä ajoittain hermot kanssamme. Taasko tuo teki tuon saman virheen, eikö se jo voisi ottaa opikseen? Eikö se oppinut yhdestä, kahdesta, edes kolmesta kerrasta?

”Älkää olko kuin järjettömät eläimet, kuin muulit ja hevoset, joita täytyy hillitä suitsilla ja kuolaimilla, muuten ne eivät suostu ohjattavaksi.” Ps. 32:9 Onneksi myös elämässä voimme aina pyytää apua muilta, ja ennen kaikkea voimme pyytää apua Jumalalta. Raamatussa meillä on hyvät kirjalliset ohjeet, kunhan vain viitsisimme lukea ja toimia ohjeiden mukaan. Vaikka itse voisimme jättää villapaidan kesken, Jumala ei onneksi koskaan jätä työtään meissä kesken. Joskus Jumalakin käyttää apujoukkoja löytääkseen karanneet silmukat, eksyneet lampaat. Kärsivällisesti hän kutsuu meitä aina vain uudelleen, vaikka kuinka kompuroimme ja teemme virheitä. Hän odottaa meitä luokseen ja haluaa auttaa meitä.

”Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!”

Ps.138:8. ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil. 1:6 Sain oman villapaitani pitkällisen ponnistuksen ja apujoukkojen neuvojen jälkeen valmiiksi, ja oloni on suorastaan euforinen. Minä osasin! Todellakin ylitin itseni. Löysin itsestäni aivan uudenlaista kärsivällisyyttä ja sitkeyttä enkä luovuttanut. Kunpa Jumala voisi vielä jonain päivänä olla minusta yhtä ylpeä.

Heidi Vuorenoja Kuva: Mabel Amber

Nyt on viimeinen hetki osallistua villasukkien suunnittelukilpailuun. Kaikki mukaan! naistyö100v_neulontakilpailu_13-1-2022.pdf 1 13/01/2022 9.41.53

SOTAHUUTO

19

Motoristit

koulukiusaamista vastaan Motoristit koulukiusaamista vastaan ry syntyi ajatuksesta kutsua kokoon asiasta kiinnostuneita moottoripyöräilijöitä, jotka ajaisivat näyttävänä saattueena kouluihin puhumaan oppilaille kiusaamiseen liittyvistä asioista ja ottamaan yhteisönä kantaa koulukiusaamista vastaan. Kouluvierailuita on tähän mennessä toteutettu menestyksekkäästi lukuisilla paikkakunnilla sadoissa kouluissa Raaseporista Nuorgamiin ja Närpiöstä Kuusamoon. Vastaanotto on ollut innokas, ja tällä hetkellä kouluvierailuihin on kahden vuoden jono.

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluva Ari Santaharju on palavasieluinen kiusaamisen vastustaja: – Olen itse ollut koulukiusaaja. Jos on pystynyt tekemään pahaa, on kyettävä tekemään myös hyvää.

Nyt on aika käyttää lahjojani hyvään.

Istumme kahvikupit edessämme ABCasemalla Tampereen sisääntuloväylän varressa. Motoristit koulukiusaamista vastaan ry:n perustajajäsen Ari Santaharju kertoo yhdistyksen saaneen alkunsa samankaltaisessa paikassa ja tilanteessa vuonna 2013.

– Ajatus lähti turhautumisesta. Aamulehti oli kirjoittanut erään pienen pojan käsin kirjoitetusta lapusta, jossa hän kertoi, että häntä pelottaa mennä kouluun.

Koulukiusaaminen oli ollut muutoinkin suuresti esillä. Meitä oli joukko moottoripyöräilijöitä bensiiniaseman kahvipöydässä, jotka olimme turhautuneet tilanteeseen, ja halusimme tehdä jotain, ottaa kantaa. Syntyi ajatus mennä paikal20 SOTAHUUTO

le moottoripyörillä, esitellä niitä lapsille ja kertoa kannastamme kiusaamiseen.

Ryhmä sopi vierailun paikalliselle koululle Tampereella. Yle sai asiasta vihiä ja uutisoi siitä.

– Palaute oli huikeaa, ja kyselyjä alkoi sataa. Se haastoi meidät kehittämään tätä formaattia, ja toiminnastamme muodostui rekisteröity yhdistys, jotta pystyisimme paremmin vastaamaan kysyntään. Nyt meillä on tapahtumakoordinaattori, joka oman päivätyönsä ohella vastaa varauksista. Minä vastaan vierailujen sisällöstä.

Vierailupyyntöjä tulee edelleen runsaasti – visiittiin on tällä hetkellä kahden vuoden jono.

– Pandemian vuoksi toiminnassamme oli kahden vuoden tauko, mutta aloitimme vierailut toukokuun alussa, ja vierailimme joka arkipäivä kouluissa kesälomien alkuun asti. Nyt koulujen avautuessa aloitamme jälleen, ja kautemme jatkuu syyskuun loppuun.

Hiljaisen joukon voima Mitä tällainen kouluvierailu pitää sisällään? Perusideana on se, että motoristit saapuvat koululle näyttävänä saattueajona. Ohjelmarunko koostuu kolmesta 20 minuutin kokonaisuudesta.

Arin silmiin syntyy innostuksen liekki hänen kerratessaan vierailua yksityiskohtaisemmin: 8

Ari Santaharju on palavasieluinen kiusaamisen vastustaja: – Jos on pystynyt tekemään pahaa, on kyettävä tekemään myös hyvää.

SOTAHUUTO

21

Kouluvierailut ovat suosittuja – visiittiin on tällä hetkellä kahden vuoden jono.

Tilaisuus alkaa Ari Santaharjun puheella koululaisille muiden ryhmän jäsenten seistessä hänen takanaan. Osallistuneita jäseniä on parhaimmillaan ollut 270 yhdessä tilaisuudessa – siinä voidaan puhua hiljaisen joukon voimasta!

8 – Vastaan tapaamisten sisällöstä, ja oma taustani on, että olen itse entinen koulukiusaaja. Se on jättänyt minuun tietynlaisen auran loppuiäkseni, minkä nämä kiusaajat tunnistavat – ja minä kykenen tunnistamaan heidät. Kun kiusaaja näkee minut, hän näkee itsensä.

– Homma ei kuitenkaan perustu siihen, että olisin valtavan taitava sanaseppo, vaan tapahtuman kokonaisuuteen.

Saavumme saattueena koulun pihalle, niin lähelle pääovea kuin mahdollista. Ennen kuin edes näkyy mitään, kuuluu jo moottorien jylinä. Se valmistaa kohtaamiseen. Oppilaat kokoontuvat juhlasaliin, ja sisääntulomusiikkimme soidessa marssimme eteen. Tartun mik22

SOTAHUUTO

rofoniin ja muut ryhmämme jäsenet, joita on parhaimmillaan ollut 270, asettuvat taakseni. He seisovat paikallaan, eikä heidän tarvitse sanoa mitään. Tässä on yksi tämä projektin hienous. Suomalaiselle keskivertomiehelle on usein vaikeaa puhua ja esiintyä, niin tämä tarjoaa mahdollisuuden olla vaikuttamassa ihan vaan olemalla läsnä. Mukana on eri-ikäisiä ja erilaisia miehiä ja naisia, mikä on tärkeää – myös lapset ja nuoret ovat keskenään erilaisia. Yhdistävä asia on, että olemme kaikki hyvällä asialla.

Seuraavaksi Ari puhuu koululaisille 20 minuuttia. Ala- ja yläkoululaisille on eri tilaisuudet, koska heidän maailman-

sa ja murheensa ovat keskenään aivan erilaiset.

– Puheen kärki täytyy kohdentaa. Kiusaamisessa ei ole kyse tiedon puutteesta, vaan asenteesta ja mielikuvista. Siksi se miltä asiat näyttävät ja kuulostavat, on merkityksellistä.

Puheen jälkeen tilaisuudessa esiintyy taikuri, jonka tarkoitus on keventää tunnelmaa. Esityksen jälkeen oppilaat siirtyvät pihalle tutustumaan moottoripyöriin.

– Tarjoamme moninaisia tarttumapintoja, jotka voivat resonoida nuorissa. Opettajat voivat halutessaan käyttää näitä tapaamisemme eri puolia hyväksi ryhmäkeskustelussa. Mikään ei ole sat-

Puheen ja taikurin esityksen jälkeen oppilaat siirtyvät pihalle tutustumaan moottoripyöriin. Pyörien luona koululaisilla on mahdollisuus jutella motoristien kanssa. – Joskus yläkoululaiset tulevat kiittämään, silloin on tärkeää ottaa se oikeanlaisella kunnioituksella vastaan.

Henkisesti on pitkä matka tulla antamaan palautetta tällaisesta aiheesta kaverien kuunnellessa vieressä, Ari Santaharju kertoo.

tumanvaraista, kaikella on merkityksensä.

Pyörien luona koululaisilla on mahdollisuus jutella motoristien kanssa. Usein ympärille muodostuu hiljainen ryhmä kavereita ihailemaan pyöriä.

– Joskus yläkoululaiset tulevat kiittämään, silloin on tärkeää ottaa se oikeanlaisella kunnioituksella vastaan. Henkisesti on pitkä matka tulla antamaan palautetta tällaisesta aiheesta kaverien kuunnellessa vieressä, Ari sanoo.

Koulu turvapaikkana Yhdistyksen nimi kertoo toiminnan tavoitteesta, mutta annetaan Ari Santaharjun sukeltaa syvemmälle: – Koulukiusaamisen vähentäminen on kaiken ytimessä. Lähestymme asiaa realistisesti, sillä niin kauan kuin on ihmisiä, on pahuutta, sotia ja koulukiusaamista. Meidän tulokulmamme on hiukan erilainen, sillä pyrimme siihen, että aivan jokainen, niin ”hyvä” kuin ”paha”, tarvitsee suojan. Yritämme myydä ajatuksen, että koulu voisi olla paikka, jonne jokainen voisi tulla rauhassa turvallisin mielin.

Ari pohtii, että emme voi tietää, millainen tilanne jollakin on kotona. Joku saattaa aamulla lähtiessään toivoa, ettei tarvitsisi enää avata kodin ovea. Tällaiselle lapselle koulu saattaa olla ainoa

paikka, jossa varmasti saa lämpimän ruoan, suojan ja mahdollisuuden saada ystäviä. Jos kiusaat, pahimmillaan viet tältä lapselta sen ainoan turvan.

– Puhuessani yläkoululaisille vetoan kunniantuntoon, mikä liittyy myös moottoripyöräkerhojen fraseologiaan. Se on hyvä tehokeino. Voihan sitä viilata pilkkua ja todeta, onko se sitten hyvä, että riidat jatkuvat muualla. Ei tietenkään, mutta koulu on rauhoitettu. Tämä on realismia.

Ei rauhankyyhkyjä ja pinkkejä sydämiä, sillä epärealistiset lupaukset johtavat toivottomuuteen ja näköalattomuuteen.

Nuoria ei saa aliarvioida. Usein myös kouluja, vanhempia ja toimijoita kritisoidaan, ettei kiusaamista saada loppumaan. Ei tietenkään, niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä. Mutta vähentämään pystytään, ja se on arvokasta. Siksi tällä on merkitystä.

Paikka kaikille Motoristit koulukiusaamista vastaan ry:hyn kuuluu tällä hetkellä reilut 300 jäsentä. Joukossa on monenlaisia ihmisiä miehistä naisiin, nuorista partaukkoihin, duunareista toimitusjohtajiin. Yhdistävä tekijä on tahto tehdä hyvää.

– Sosiaalinen toiminta on monelle mieleen, ja jäsenemme ovat löytäneet ystäviä toisistaan. Meistä on hitsautunut perhe, yhteisö, jossa ajamme hyvän asian puolesta.

Esimerkkinä haluan kertoa Hilkka-rouvasta, joka käy nyt kahdeksattakymmenettä. Hän päätti jäätyään leskeksi vuosikymmen sitten alkaa ajaa moottoripyörää. Hän löysi tätä kautta uutta merkitystä elämäänsä. Hän on sisukas rouva, joka ajaa pitkiä matkoja, satoi tai paistoi. Joskus partaiset ukot ovat joutuneet nieleskelemään pölyä katsoessaan Hilkka-mummon menoa, Ari naurahtaa.

Ari kuitenkin muistuttaa, että prätkän omistaminen tai tilaisuuksiin mukaan ottaminen ei ole jäsenyyden ehto.

– Vaikkei olisi mahdollisuutta päästä paikalle, niin esimerkiksi yhteydet ja taloudellinen tuki on todella arvokasta.

Haluamme antaa kaikille mahdollisuuden kantaa kortensa kekoon. Meillä on esimerkiksi työporukoita, jotka ovat yhdessä maksaneet 30 euron vuosijäsenyyden. Kynnys osallistua on matala, ja tällä tavalla voi olla mahdollistamassa, että useampi koulu pääsee osaksi tapahtumia.

Ari Santaharju kertoo, että yhdistyksen tavoitteena on tuplata jäsenmäärä, sillä se mahdollistaisi kouluille täysin kustannuksettomat vierailut.

– Lisäjäsenillä voisimme taata, että pystymme järjestämään vierailun missäpäin Suomea tahansa, ilman että siitä seuraa mitään kustannuksia koululle tai vanhempainyhdistykselle.8 SOTAHUUTO 23

Motoristit koulukiusaamista vastaan ry:n perustajajäsen ja Sons of Abraham -moottoripyöräkerhon presidentti Ari Santaharju paljastaa, että koulukiusaamisen vastainen kampanja on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti.

– Olemme olleet esittelemässä toimintaamme Italiassa Sienan kaupungin kutsumana.

Tämä kampanja toimii kansanomaisuudellaan ja matalalla osallistumiskynnyksellään, joten näen selkeästi, että tässä on kansainvälistäkin potentiaalia.

8 – Näillä jäsenmaksuilla pystyisimme kustantamaan koko toimintakauden. Tällä hetkellä korvaus koostuu kilometrikorvauksista ja mahdollisista majoituskustannuksista, luento- tai esiintymispalkkiota emme ota ohjelmassa esiintyvän taikurin pientä palkkiota lukuun ottamatta.

Tiedustelen, millainen merkitys tällä toiminnalla on miehelle itselleen.

– Tämä on elämäntapa. Koen äärettömän mielekkääksi, jos roolissani pystyn vaikuttamaan asioihin. Se olisi rintamakarkuruutta, jos en sitä tekisi. Kuten kerroin, olen itse ollut koulukiusaaja. Jos pystyy tekemään pahaa, pitää kyetä te24

SOTAHUUTO

kemään myös hyvää. Nyt on aika käyttää lahjojani hyvään.

Pahuus syö sisältä Bensiiniaseman pöydän ääressä istuu mies, jonka miehinen olemus muhkeiden viiksien, paksun parran ja nahkaliivin kera voi herättää monenlaisia ennakkoluuloja. 58-vuotiaan miehen elämään onkin mahtunut kaikenlaista. Arin varhaisnuoruuttaa värittää mainittu menneisyys koulukiusaajana.

– Minulla ei ollut kiusaamiseen mitään syytä. Siinä ei ollut mitään kunniakasta, se oli minulle vain ajantap-

poväline. Olin kyllä itsekin kokenut kiusaamista, ja olisi helppoa todeta, että se johtui näistä omista kiusaamisen kokemuksista – mutta ei, näin en kokenut.

Myöskään kaveripiirillä ei ollut vaikutusta, olin yksinäinen susi. En kiusaamisella saanut minkäänlaista suosiota.

Ari paljastaa, että kiusaaminen oli sekä verbaalista että fyysistä. Kohteena saattoi olla kuka tahansa.

– Olin häijy ja verbaalisesti lahjakas, osasin sivaltaa sanan säilällä. Oli myös fyysistä väkivaltaa, mikä oli sinänsä huvittavaa, sillä en ollut mitenkään kookas tai lihaksikas. Toimintani oli hyvin häikäilemätöntä, ja mitä tahansa saattoi olla odotettavissa. En tarvinnut impulsseja, saatoin lyödä ilman esipuheita. Oli tilanteita, jossa sanoin: ”Nyt sun kannattaa lyödä tosi lujaa. Kun lähdet pois, joudut katsomaan olan yli.” Minulla ei ollut mitään pidäkkeitä, minussa oli jatkuva aggressiivinen palo.

– Puheissani yläkoululaisille puhun tästä. Puheissani joudun elämään tämän uudestaan lävitse, ja se jättää minuun auran, minkä koulussa tapaamani kiusaajatkin havaitsevat. En lähde moralisoimaan heitä, sillä ymmärrän tätä mielen mekaniikkaa, mitä hekin käyvät läpi. Vetoan kunniantuntoon… Etkö ole mieluummin sankari kuin pahis?

Kiusaamisen suhteen Ari ajautui lopulta väkivaltaiseen kulminaatiopisteeseen.

– Väsyin siihen pahuuteen, sillä pahuus syö ihmistä sisältäpäin. Päätin, että nyt tämä saa loppua. Tästä puhun nykyään kiusaajille, kerron että löydätte itsenne samanlaisesta tilanteesta enemmin tai myöhemmin.

Hengellisen elämän kierroksella ohitettavat Aikuisiällä kristillinen usko ja moottoripyörät tulivat Arin elämään. Nämä kaksi yhdistyivät Sons of Abrahamissa – Abrahamin pojissa. Sons of Abraham MCC on vuonna 2010 perustettu monenlaista hyväntekeväisyystyötä tekevä kristillinen moottoripyöräkerho Tampereelta, joka järjestää myös erilaisia yleisötapahtumia moottoripyöräkirkoista rock-konsertteihin. Se tarjoaa kristillisen yhteisön kaikille moottoripyöräilystä ja moottoripyörähenkisistä tapahtumista kiinnostuneille. Ari Santaharju toimii kerhon presidenttinä.

– Kristillisten asioiden alkaessa kiinnostaa minun oli vaikeaa löytää sopivaa, mielekästä yhteisöä ja seurakuntaa. Väheksymättä rakkaita veljiämme toisten kristillisten moottoripyöräkerhojen painotukset olivat erilaiset. Meitä oli muutamia, jotka emme olleet löytäneet paikkaamme, ja päädyimme perustamaan oman kerhon.

– Olimme herrasmiehiä, jotka olivat kiinnostuneita kristillisistä asioista, muttemme ehkä käyttäytyneet niin pyhimyksellisesti, Ari naurahtaa. – Kerhon nimi ja ajatus juontaa Galatalaiskirjeen kolmanteen lukuun. Abraham oli kolmen uskonnon – kristittyjen, juutalaisten, muslimien – kantaisä. Tämä antaa meille myös mahdollisuuden kohdata monenlaisia ihmisiä.

Kerho koostuukin monenmoisesta kulkijasta. Mukana on ortodoksimunkki Valamon luostarista, ja eräs rabbikin on osoittanut kiinnostusta liittyä mukaan.

– Meitä on kaikilta elämän aloilta.

Yhteistä meille on se, että olemme tavalla tai toisella saaneet siipeemme.

Keskuudessamme on myös monia vanhoja väkivallantekijöitä ja juoppoja, joten meissä on moottoripyöräkerhoksi kaikki tarvittava katu-uskottavuus. Meidän ei tarvitse todistaa mitään ryyppäämällä tai riehumalla.

– Täydellistä seurakuntaa ei ole. Ja jos olisi, ei meitä sinne huolittaisi. Käytämme itsestämme termiä sekundauskovaiset, olemme hengellisen elämän kierroksella ohitettavia, Ari nauraa hersyvästi. – Olemuksemme saattaa hämmentää – näytämme pahalta, mutta teemme hyvää.

Ari kertoo, että näkemys omasta hengellisyydestä on vuosien mittaan kristallisoitunut.

Aikuisiällä kristillinen usko ja moottoripyörät tulivat Arin elämään.

Nämä kaksi yhdistyivät Sons of Abrahamissa – Abrahamin pojissa.

– Olemme hengellisen elämän kierroksella ohitettavia, Ari nauraa hersyvästi.

Sons of Abraham MCC on vuonna 2010 perustettu monenlaista hyväntekeväisyystyötä tekevä kristillinen moottoripyöräkerho Tampereelta, joka järjestää myös erilaisia yleisötapahtumia moottoripyöräkirkoista rock-konsertteihin.

– Se on ollut polveileva matka, jonka vaiheet ovat opettaneet paljon. Armo on se, mikä on noussut päällimmäiseksi – armo on kaiken punainen lanka.

Aurinko matkaa bensapumppujen taakse ja varjot pitenevät bensantahrimalla asfaltilla, joten on aika kiittää Aria tästä mielenkiintoisesta hetkestä. Näinä päivinä pienet koululaiset palaavat koulutielle, ja hyvästiksi Ari lähettää heille tärkeän viestin: – Katso vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Tämä pätee niin liikenteeseen kuin kouluunkin, tarkoitta-

en sitä, että muistetaan ottaa toiset huomioon.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, MMKV ry:n ja Sons of Abrahamin kuva-arkistot

Haluatko liittyä mukaan tai tukea toimintaa?

Lisätietoa kotisivuilta: mkkv.fi ja sonsofabrahammcc.fi SOTAHUUTO 25

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

João Hämäläinen Pelastusarmeijan ystävä

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Synnyin siihen! Ikuinen koti siis!

Missä kaikessa olet ollut mukana Armeijassa?

– Lasten- ja nuorisoleireillä, monissa kongresseissa, Hyvinkään shakkikerhossa, nuorille suunnatuissa YP-tiimin tapahtumissa, musiikkileireillä Portugalissa ja totta kai joka sunnuntai kokouksessa vanhempien kanssa.

Millä tavoin olet nyt Armeijan yhteydessä mukana?

– Nykyään käyn sunnuntaivapaina Kallion kokouksissa yhdessä isomummon Martta Hämäläisen kanssa.

Mitä opiskelet?

– Opiskelen informaatioverkostoja Aalto-yliopistossa, ja koetan opintojen ohella perustaa ensimmäistä firmaa yhdessä ystävän kanssa.

26

SOTAHUUTO

Mikä siinä on mielenkiintoisinta?

– Opiskelualaltani valmistuu yhteiskunnallisesti valveutuneita insinöörejä.

Kiva on saada työkaluja, joilla toimia kehittämässä yhteiskuntaa sekä pohtia ja oppia suunnittelemaan tulevaisuuden maailmaa. Uskon, että voimme vaikuttaa asioihin.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Batman on ollut viime aikoina elokuvakankailla. Ehkä kokeilisin samaistua hänen rooliinsa, kerta kaikkiaan moniulotteinen ja kiinnostava hahmo.

Toinen hyvä vaihtoehto olisi Charlie Chaplin!

Entä turhauttavinta?

– Välillä maailman meno ja vauhti saa aikaan tunteen, että on sumun peitossa eikä näe tätä päivää kauemmas. Tämä tunne saattaa vallata ajatukset ja mielen, mutta kyllä me aina pärjäämme, näin uskon.

Kuka on sankarisi?

– Omat vanhempani, ja esikuvana kuitenkin Jeesus ja hänen antamansa esimerkit.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Se on vaihtunut: alussa keittiömestari Ratatouille-elokuvan inspiroimana, sitten liikennelentäjä, myöhemmin muusikko. Nyt haluan isona olla oma itseni.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Suomen luonnon keskellä tai Brasiliassa sukulaisten luona.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Harrastan kiipeilyä sisätiloissa tai luonnon kalliolla ja kesäisin purjehdin mahdollisuuksien mukaan. Muuten kuuntelen Yamandu Costan levyjä.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Se taisi olla Linkin Parkin Minutes to Midnight. Edelleen hyvä levy!

João käy Pe

lastusarmeija n Helsingin yhdessä isom osaston koko ummo Martt uksissa a Hämäläise n kanssa.

rastaa Vapaa-ajallaan João har usta. hd rje kalliokiipeilyä ja pu

massa VR-laseja.

Isomummo Martta testaa

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Hyttyset, en tiedä onko niille vieläkään löydetty ekologista lokeroa.

Mitä pelkäät?

– Itseni menettämistä.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Isovaarini David Hämäläisen kanssa.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– Taru Sormusten Herrasta -sarjan kaikki osat, jotta pääsisi lukemaan ne kerrankin.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Michael Jackson – Don’t Stop ’til You Get Enough.

Mikä on paras neuvo, joka sinulle on koskaan annettu?

– ”Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

Matteus 7:5. Tämä pitää nöyränä.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Huomaavaisuuttani muita kohtaan – ja itsepäisyys on välillä ihan hyödyksi.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Niitä on monta, mutta sellaiset, joissa ihmissuhteet pääsevät eheytymään. En tiedä, onko mitään kauniimpaa kuin anteeksianto.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Tasapaino ja yhteys itseeni sekä elämäni tärkeisiin asioihin ja ihmisiin.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Keräilen villiyrttejä ja niin sanottuja roskakasveja syötäväksi, esimerkiksi nokkosia, maitohorsmaa ja isomaksaruohoa.

Kuvat: João Hämäläisen kuva-albumi

SOTAHUUTO

27

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Mobbning förebyggs av social förstärkning och glädjen av att få berika någon annans liv Jag kom med i Frälsningsarméns verksamhet då kårens nya officerare en dag besökte skolans morgonsamling och berättade om ett nytt barn- och ungdomsarbete.

Vad var så tilldragande med det besöket? Den glädje, inspiration och anda som de utstrålade, just en sådan kärleksfull omsorg som Jesus visade.

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme elokuun aikana.

Det är ju viktigt både i skolvärlden och i livet i övrigt att få tillhöra en grupp och inte bli lämnad ensam.

Skolans uppgift är att se till att alla mår bra och känner sig trygga samt att inlärningsatmosfären är god. I sin hälsning på självständighetsdagen 2020 påpekade republikens president Sauli Niinistö att den starkaste är den som motarbetar mobbning.

Konstnären Jope Ruonansuu berättade öppet om den mobbning han utsat28

SOTAHUUTO

tes för i skolan Syväkankaan koulu. På konstnärens minneskonsert lovade vår president att besöka skolan i fråga, tala om skolmobbning och vikten av att stå upp emot det.

I sitt tal till barnen konstaterade presidenten att ingen kan öka sin egen popularitet genom att trycka ner en annan.

Det är bra att få mobbaren att tänka efter vad som får hen att boosta sig själv på andras bekostnad och att ett dylikt tänkesätt bottnar i en djup svaghet. Presidenten efterlyste främst kamratskap, för-

ståelse för att tillsammans är vi starkare, och att vi när vi hjälper dem som har det svårt, blir styrkta själva av att ha utfört en god gärning.

Att i Kristi namn visa omsorg om dem som lider nöd och har det svårt Bibeln har i alla tider uppmanat Guds folk att ha omsorg om dem som är fattiga och marginaliserade. Att älska sin nästa är att älska Gud, Matt. 22:37-40; att visa sin nästa respekt, värdighet och hopp som den människa skapad till

”Det är ju viktigt både i skolvärlden och i livet i övrigt att få tillhöra en grupp och inte bli lämnad ensam. ”

Guds avbild hen är och som Gud älskar och vilken han erbjuder frälsning genom Jesus Kristus.

Social förstärkning motverkar mobbning Enligt Brottsofferjouren (RIKU Rikosuhripäivystys) råkar ”cirka 15 procent av barn och unga ut för olika former av mobbning och våld i skolan. Att använda våld, att hota, att göra sig skyldig till ärekränkning eller att förstöra egendom är i alla sina former förbjudet i lag och kan även uppfylla kännetecknen för brott.”

RIKU: ”Barn och unga som mobbas måste utstå spänning, rädsla och ångest varje dag. De negativa känslor som mobbning och våld orsakar kan snabbt lämna spår i barnets självkänsla och sinne. I värsta fall kan mobbning göra livet svårt ännu som vuxen. Upprepad mobbning är våld som ett maktmedel.

Våldshandlingar eller hot om våld hindrar den mobbade från att agera. Ofta känner den mobbade sig ensam och utanför. Skamkänslor gör mobbningen värre och höjer tröskeln för att söka hjälp.

Den mobbade vågar tyvärr endast sällan berätta om saken för någon.”

Det är skrämmande att ens tänka hur stor förlusten är för den människa som inte vågar förverkliga sina drömmar eller utveckla sina intressen. Det är svårt att föreställa sig vad allt det finländska kulturlivet hade gått miste om ifall konstnären Jope Ruonansuu skulle ha gett upp inför den rädsla mobbningen åstadkom, avstått från sina drömmar som han inte skulle ha vågat förverkliga på grund av socialt förtryck och negativ kritik.

Sociala påfrestningar kan leda till mobbning, trots att personen i fråga inte hade för avsikt att bli en mobbare Även om vi inte vill vår bästa vän någonting illa, ger vi ändå efter för socialt gruppförtryck. Skolkompisen kan ham-

na i en pinsam situation åt vilken hela klassen skrattar. Måste jag då välja på vems sida jag står? Blir jag också mobbad om jag tar den mobbades parti och försvarar honom/henne?

När vi inser att Jesus led för oss, och också lider med oss, förstår han ju oss eftersom han utstod detsamma som vi.

Jesus hade som vana, och har det fortfarande, att hjälpa dem som innehar en svagare social ställning och är marginaliserade. Hans helhjärtade engagemang att visa att Guds kärlek återspeglas i omsorg om nästan, att hängivet försvara dem som inte kunde föra sin egen talan, att tillrättavisa de likgiltiga, men också att se möjligheter till förbättringar hos dem som ansågs onda.

Vi har kanske svårt att förlåta dem som har förbrutit sig mot oss. Men det var på korset som Jesus bad Gud Fader att förlåta dem, för de vet inte vad de gör. Jesu budskap är att vi ska älska våra fiender och förlåta dem. Inte endast sju gånger utan sjuttiosju gånger.

kraft och börjar se sitt eget värde, och då blir också prestationerna bättre. Hen blir inspirerad och vill utveckla sina färdigheter vidare. Detta igen uppmuntrar till en sund självkänsla som bidrar till ökat mod och öppnar för nya möjligheter.

Vi alla kan bidra till en godtagande atmosfär i vår omgivning. Ofta vill inte barnet eller den unga berätta om mobbning för någon, av rädsla för åhörarens häftiga reaktion. Tillit är en mycket viktig egenskap, och en sådan tillit får inte bli ett slagträ i ett senare skede.

Trots att mobbningen stannar av har den kanske ändå lämnat bestående spår i barnets eller den ungas självkänsla. Hjälp du den mobbade att stärka sitt självförtroende, känna glädje och njuta av livet.

Trots orsak till eventuell tillrättavisning, kan kritiken framföras i en positiv anda.

All motivation bör alltid vara kärlek och sökande efter den andras bästa.

Jesus brydde sig om människorna, han mötte dem i just den stunden och livssituationen de befann sig. I den helige Andes kraft kan vi höja oss över rådande omständigheter.

Ska vi försöka uppleva glädjen av att berika någon annans liv?

Folk har stor potential och kunskap och många slags intressen, vilka inte alltid kommer till sin rätt förrän de hamnar i gynnsamma förhållanden med föräldrars och kompisars stöd.

Social förstärkning betyder att stöda och uppmuntra människor till att gå framåt i livet, och att försöka finna de bästa sidorna hos var och en, och få dem att blomstra.

När vi värdesätter och uppmuntrar framåtanda blir en människa varse sin egen

Christian Karlsson frälsningssoldat Borgå

SOTAHUUTO 29

OPiSkElIjAaLeNnUs

-20%

IHaNiA löyTöjä kEsään!

LöyDä lähIn mYyMäläsI: PElAsTuSaRmEiJa.fI/mYyMaLaT 30 SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan naistyö

Elokuu 2022

n

2€

100 vuotta

Sotahuuto

n

Suomessa 1922-2022

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta

Radisson Blu Seaside -hotellissa pe–la 14.–15.10.2022 Puhujavieraana lauantaina kirjailija ja evankelista Maija Nyman.

Ilmoittautumiset Pelastusarmeijan paikallisen osaston kautta 31.8.2022 mennessä.

Lisätietoja: pelastusarmeija.fi/naistenpaivat22

2€ n

Tammikuu 2022 n

Sivut 06–10

Sotahuuto

Territorion yhteiset naistenpäivät Helsingissä

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Sivut 11–15

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: anatols

SOTAHUUTO

31

Armeijassa tapahtuu Uusia jäseniä

Seuraavassa numerossa:

Virallinen tiedonanto

Itohan Okundaye

1.6.2022 Sotilas Raija Timonen aloittaa palvelun sotilasavustajana Jyväskylän osastossa kapteeni Anneli Aavikin alaisuudessa.

– ihmiskaupan uhrista ihmisoikeusaktivistiksi

Rauman osastossa siunattiin sunnuntaina 22.5.22 siviilijäseneksi Teemu Tähtikari.

Toivotamme Teemulle armoa ja rauhaa Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Radio & TV Iltahartaus YLE Radio 1 ti 23.8. klo 18.50 ja 23.00 kadetti Benjamin Hursti

Määrätty

1.9.2022 Kapteeni Maarit Vuollet, joka tällä hetkellä palvelee Kouvolan osaston johtajana, vapautetaan tehtävästään Kouvolan osaston johtajana. Kapteeni Maarit vastaanottaa määräyksen Helsingin osaston tiimin johtavana upseerina.

Kadetti Taina Kaikkonen, joka tällä hetkellä palvelee Kouvolan osaston avustajana, vapautetaan tehtävästään Kouvolan osaston avustajana. Kadetti Taina vastaanottaa määräyksen Lahden osaston tiimissä osastoavustajana luutnantti Benjamin Hurstin alaisuudessa.

Kouvolan osaston tulevaisuudesta tiedotetaan myöhemmin.

Pitkän palvelun merkit 35 vuotta palvelleet upseerit 6.6.2022 Eversti Anne-Dore Naud 6.6.2022 Eversti Patrick Naud 30 vuotta palvelleet upseerit 7.6.2022 Majuri Pirjo Mikkonen

Majurin arvoon ylentäminen 27.5.2022 Kapteeni Metti Saajoranta, osaston johtaja, Kuopio Kapteeni Tero Saajoranta, ohjelmasektorin päällikkö

Design for life -viikonloppu 30.9.–2.10.2022

DFL-viikonloppu Raamatun ja rukouksen äärellä sinulle, joka etsit kutsumustasi ja Jumalan suunnitelmaa omassa elämässäsi.

Viikonlopun hinta 80 € (sis. majoituksen ja ruokailut) Lisätietoa kotisivultamme pelastusarmeija.fi ja sähköpostitse osasto.kokelas@pelastusarmeija.fi 32

SOTAHUUTO

1.6.2022 Kapteeni Esa Nenonen, viestintäsektorin päällikkö ja territorion evankelista 17.6.2022 Kapteeni Irina Konovalova, alueellinen naistyön sekä aikuis- ja perhetyön johtaja, Viro Kapteeni Andrejs Konovalov, alueupseeri, Viro

Territorion juhlakokous

Hedvig-päivä

100 vuotta naistyötä Suomessa 15.10.2022 klo 13.30–15.30 Temppelissä, Helsingissä Ohjelmassa: naistyön presidentin, eversti Anne-Dore Naudin puhe, Temppelin soittokunta, musiikkiryhmät, naisten tamburiiniryhmä ym.

Ohjelmaa myös lapsille Kokouksen jälkeen kakkukahvit Kokouksen johtaa territorion johtajisto

Lämpimästi tervetuloa!

SOTAHUUTO 33

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

34 34 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Viimeinen sana

HIRVITTÄVÄ HIRVI Raamattukoulun syyslukukausi oli alkamassa. Opistolle kerääntyi nuoria ympäri maata.

Ensimmäisenä iltana jokainen esitteli itsensä ja kertoi, mistä oli tullut. Eräs nuori mies kertoi (edelleen vapisten), kuinka ihmeellisellä tavalla Jumala oli varjellut häntä matkalla.

Mies oli sivusilmällä huomannut, että metsästä ryntää hirvi tielle. Hän oli vaistomaisesti huutanut Jumalaa avuksi ja tuntui siltä kuin joku olisi viime hetkellä tarttunut rattiin ja kääntänyt sitä niin, että auto ei törmännyt hirveen. Kysymys oli vain muutamista senteistä ja sekunneista.

Kertomus teki kurssitovereihin suuren vaikutuksen. ”Kiitos Jumalalle!” ja ”Halleluja” -huutoja kuului eri puolilta salia. Joku ehkä ajatteli, että tämän miehen täytyy olla merkittävä, Jumalan valitsema henkilö, koska oli näin ihmeellisesti varjeltunut.

Mutta kun seuraavan henkilön vuoro tuli esitellä itsensä, hän aloitti kertomalla, että hänpä oli kokenut matkalla vielä ihmeellisempää Jumalan varjelusta. Kuulijat höristivät korviaan ja kumartuivat eteenpäin tuoleissaan. Mitähän jännittävää he nyt kuulisivat! ”Kun minä ajoin tänne opistolle...”, mies aloitti, ”yksikään hirvi ei juossut tielle.”

Arkipäivässä ja arkisissa tilanteissa emme aina huomaa Jumalan läsnäoloa – mutta Hän on siellä.

Saga Lippo majuri Kuva: G Poulsen

SOTAHUUTO 35

Hyvää sanomaa koulujen alkaessa

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys