Sotahuuto 21/06-07

2€ n

Kesälehti 2021 n

Sotahuuto

Toivotamme hyvää kesää!

Sivut 12–17

Sivut 6–11

Ritva Oksanen: Yksinäisyys voimavarana

Hyvän ja turvallisen kesän vinkit

SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Kesälehti 2021

n

2€

numerossa

04

Tässä kuussa

05

Voi hyvin

06

Ritva Oksanen: Yksinäisyys voimavarana

12

Hyvän ja turvallisen kesän vinkit

18

Ajatuksia elämästä

20

Nuoret riveissämme

22

Robert Becker: Seikkailu & mahdollisuus

26

Minä & Pelastusarmeija

27

Må bra

28

Trygg i hans hand

30

Armeijassa tapahtuu

34

Museon aarteet

14

SOTAHUUTO

3

Tässä kuussa

TURVALLINEN KESÄ Tämä näkymätön virus on todella kääntänyt elämän ylösalaisin! Oletko uupunut, peloissasi? Oletko järkyttynyt?

Tunnetko olosi hauraaksi, yksinäiseksi, epävarmaksi tai oletko huolissasi kodistasi, perheestäsi, terveydestäsi, ruoasta, koulusta, opinnoista, työpaikasta, tulevaisuudesta…? Oletko kohdannut menetystä ja tuskaa?

Huolehdi hyvinvoinnistasi! Ehkä jotkut seuraavista vinkeistä voivat auttaa sinua kaiken kokemasi keskellä: • Tarkkaile oloasi ja ole itsellesi lempeä • Rentoudu ja jätä huolet taaksesi Hakeudu turvalliseen paikkaan. Rukoile ja mietiskele Jumalan Sanaa. Ole yhteydessä Jumalaan ja luontoon sekä ympäröivään maailmaan.

• Pysy toiveikkaana Iloitse Raamatun toivorikkaista kertomuksista, myönteisistä tapahtumista sekä Jumalan lupauksista ja muista, että tämä tilanne ei tule jatkumaan ikuisesti. Kuuntele lempimusiikkiasi, katso mieleistä elokuvaa, lue Raamattua tai runoja, selaile vanhoja perhe- tai loma-albumeita, nauti hyvästä ateriasta tai istuta ja hoivaa kukkia...

4

SOTAHUUTO

Raamatussa on paljon kertomuksia ihmisistä, jotka ovat kokeneet kriisejä ja vaikeita elämäntilanteita. Psalmissa kohtaamme Daavidin, joka – hyvin usein – pyysi Jumalalta apua rukouksessa.

Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin, kun pääsemme hänen lähelleen.

Hän vahvistaa uskoamme ja syventää luottamustamme hänen uskollisuuteensa ja huolenpitoonsa.

Psalmissa 6 sanotaan: ”Ole minulle armollinen, Herra… tuska polttaa minun luissani… Herra, kuinka kauan vielä?...

Silmäni ovat surusta hämärtyneet…

Herra on kuullut itkuni äänen…” Psalmissa 18: ”Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun.” Psalmi 32: ”Sinä olet minulle turvapaikka…”

Loppusiunaus (mennoniittojen virsikirjasta): Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua. Jumala pitäköön sinusta huolta.

Jumala pitäköön sinut turvassa. Täyttäköön Jumala elämäsi rakkaudellaan.

Säteilköön Jumala sydäntemme lämpöä ja paistakoon Kristuksen rauhaa päivittäin, kunnes hänen maailmansa koittaa.

Aamen.

Kun turvaudumme Herraan päättäen luottaa häneen, pysymme Jumalan suojaavassa varjossa.

Mekin voimme Daavidin tapaan tuoda kaikki huolemme ja haasteemme Herralle rukouksessa. Jumala kuulee rukouksemme, näkee kärsimyksemme ja yksinäisyytemme. Hän tuo rauhan ja tervehdyttää.

Hänen henkensä ravitsee ja uudistaa meidät, antaa elämää, toivoa, rohkeutta, voimaa ja uuden tulevaisuuden.

Pidä huolta itsestäsi, siunattua ja turvallista kesää!

Anne-Dore Naud

eversti naistyön presidentti hengellisen elämän johtaja

SOTAHUUTO

5

Ritva Oksanen:

Yksinäisyys voimavarana 81-vuotias näyttelijälegenda Ritva Oksanen on tehnyt pitkän uran näytelmien, televisio-ohjelmien, musiikin ja runoiltojen parissa, mutta ei lainkaan suunnittele eläköitymistä.

– Minulla on vielä paljon annettavaa, Ritva Oksanen toteaa hymyillen.

Pelastusarmeija on ollut mukana useammassakin vaiheessa hänen elämässään. Viime vuosien aikana Ritva Oksanen on esittänyt komentaja Eva Klemanin ”Älä jätä sinua yksin” -hartauden inspiroimaa lausunta- ja musiikki-iltaa. Runon yksinäisyys-teema koskettaa nyt entistä vahvemmin.

On aika tutustua Ritvan elämäntarinaan ja näihin mielenkiintoisiin yhtymäkohtiin.

Tapaamme Ritvan kanssa keväisenä päivänä Helsingissä. Keskustelupaikaksi on valikoitunut hiljainen kahvila. Tarpeeksi hiljainen, jotta nauhuri saisi talteen näyttelijälegendan sanat ja pystyisimme myös pitämään tarpeeksi etäisyyttä toisiin kahvilassa olijoihin. Ritva huokaa, ettei mennyt vuosi ole ollut esiintyvälle taiteilijalle helppo.

– Elämä on tällä hetkellä välitilassa.

Mutta nyt on turvallisempi mieli, kun sain juuri rokotuksen. Täytän kesäkuun puolessavälissä 82 vuotta, ja olen ylpeä ikääntymisestäni. Vaivoja tulee, muttei kukaan ilman niitä elämästä selviä. Korona on kovasti iskenyt meidän esiintyvien taiteilijoiden alalle, se on vienyt meiltä leivän. Minulla on eläke, joten itselläni ei ole hätää, mutta rakastan työtäni ja haluan tehdä sitä.

6

SOTAHUUTO

Ihan pelottaa, osaanko edes enää näin pitkän tauon jälkeen, Ritva kertoo lämpimästi hymyillen. Jos rajoitukset sallivat, Ritvan seuraavaa esitystä pääsee seuraamaan Petäjäveden kirkossa 4.8.

Vaikka tämä pandemia-aika huolettaa, Ritva kertoo suhtautuvansa elämään positiivisesti.

– Aloitan aamuni lukemalla A. J. Russellin Jumala puhuu -kirjaa ja rukoillen. Välillä toimettomuus toki ahdistaa.

Tosin huomasin kirjahyllyni pursuavan kaikkia ihania runokirjoja, joten eihän minulla tässä olekaan mitään hätää.

Pelastusarmeijan kummityttö Ennen kuin sukellamme Ritva Oksasen uran käänteisiin, hän kertoo, että Pelastusarmeija on kulkenut hänen elämän-

vaiheissaan mukana. Siksi hän mielellään suostuikin tähän haastatteluun. Ensikosketus Armeijaan tapahtui kuusivuotiaana.

– Synnyin sodan aikana Vaasassa, josta lähdimme äidin kotitalolle Lannevedelle sotaa pakoon. Ollessani kuusivuotias isäni sai töitä Jyväskylästä palokunnasta, ja muutimme sinne. Siellä näin pelastusarmeijalaisia ensi kerran.

Pelastusarmeijan kuoro lauloi Kirkkopuistossa ja kun näin nuo naiset bonetit päässä ajattelin, että tuollaiseksi minä haluan! Ritva naurahtaa. – Vuotta paria myöhemmin olin myös Pelastusarmeijan joulujuhlissa esiintymässä. Minulle on jäänyt mielikuva, miten pukkia odotellessa lauloin vaikka kuinka kauan yk8 sin. Rakastin sitä.

SOTAHUUTO

7

Ritva Oksanen esiintyi Pelastusarmeijan 125-vuotisjuhlissa Temppeliaukion kirkossa vuonna 2014. Juhlassa Ritva lausui otteita komentaja Eva Klemanin hartauskirjasta Omin silmin.

8

Myöhemmin Jyväskylän kaupunginteatterissa työskennellessään Ritva tutustui komentaja Flora Larssoniin. Ritva on esittänyt hänen runojaan Flora Larssonin runokirjan mukaan nimetyissä Hetkinen, Herra-illoissa. Floran runoista Rohkeus elää on kulkenut mukana Ritvan esityksissä aivan tähän päivään saakka.

– ”Herra, anna minulle rohkeus elää!

Iloinen rohkeus, jos mahdollista, Herra.

Suo minun hymyillä, silloinkin kun sydän vapisee…” Tämä on ollut minulle aina aivan erityinen voimaruno.

Seuraava armeijakosketus Ritvalla oli uskontulonsa jälkeen vuonna 1984. Rit8

SOTAHUUTO

van ystävä, näyttelijä Aila Arajuuri oli kutsunut hänet Pelastusarmeijan tilaisuuteen.

– Olin kolme päivää aiemmin tullut uskoon ja olin päättänyt, etten kerro siitä kellekään. Nousin kuitenkin pystyyn ja ilmoitin: ”Olen antanut elämäni Herralle!” Tästä syystä minua on välillä kutsuttu Pelastusarmeijan kummitytöksi, Ritva naurahtaa.

Vuonna 2014 Pelastusarmeijalla oli 125-vuotisjuhlat. Tuolloinen territorion naistyön presidentti, komentaja Eva Kleman oli julkaissut omakohtaisen ja koskettavan Omin silmin -hartauskirjan.

Ruotsista kotoisin oleva Eva oli käynyt suuren taistelun silmässä olevaa syöpäkasvainta vastaan, mikä inspiroi siirtämään herkät ajatukset kirjan sivuille.

Temppeliaukion kirkossa tapahtuneessa 125-vuotisjuhlassa kirja julkaistiin, ja Ritva Oksanen oli ottanut tehtävän vastaan tekstien tulkitsijana.

– Tulin mielelläni mukaan. Se oli hieno tilaisuus, ja olin otettu Evalta saamastani palautteesta. Eva on kirjoittanut kirjaani ihanan omistuksen: ”Vaikka puhuit eri kieltä, niin ymmärsin aivan kaiken.”

Hartaus Älä jätä sinua yksin ei päästänyt Ritvaa millään otteestaan. Siitä tuli Ritvan uuden runoillan nimi ja teema.

Kaksi vuotta hän esitti sitä täysille katsomoille, ja sen jälkeenkin satunnaisesti. Toissa vuonna Ritva teki myös Rakasta minut vahvaksi -esityksen, jossa oli mukana niin Eva Klemanin tekstejä kuin Flora Larssonin Rohkeus elää.

Kaksitoista esitystä hän ehti esittää ennen kuin kiertue keskeytyi pandemian vuoksi.

– Älä jätä sinua yksin -tekstissä minua koskettaa se, miten siinä todetaan, että yksinolo itse valittuna on miellyttävää, mutta pakkona miltei sietämätöntä.

Miten se puhutteleekaan näinä aikoina, kun monet meistä ovat entistä enemmän yksin. Itse olen tottunut yksinäisyyteen, se ei ole minulle uutta. Se, ettei voi laskea kotiinsa ihmisiä, on ollut raskasta. Ymmärrän ihmisten näinä aikoina kokeman tuskan.

Monipuolinen ura lavalla ja ruudussa Palaamme ajassa taaksepäin ja puhumme Ritva Oksasen vuosikymmeniä kattavasta urasta. Ritva kertoo, että hän tiesi aina haluavansa näyttelijäksi.

– Kun minulta kysyttiin: ”Mikä pikkuneidistä tulee isona?”, vastasin aina näyttelijä. Se oli minulle aina selviö.

Vanhemmat eivät olleet aivan vakuuttuneita hänen uravalinnastaan Ritvan yrittäessä Teatterikouluun vuonna 1959.

– Isäni oli palomies, ja hän oli usein teatterilla valvomassa näytöksiä mahdollisten tulipalojen ja onnettomuuksien varalta. Hän koki, että näyttelijöiden puuhastelu ei mitään oikeaa työtä ollut. Pidin kuitenkin pääni ja hain. Toisella yrittämällä vuonna 1960 pääsin.

Ritva Oksanen ja komentaja Eva Kleman Pelastusarmeijan 125-vuotisjuhlassa. Ritvan ohjelmassa lausuma Eva Klemanin hartaus Älä jätä sinua yksin kosketti häntä niin syvästi, että siitä tuli hänen runoiltansa nimi ja teema. Kaksi vuotta hän esitti tätä täysille katsomoille, ja sen jälkeenkin satunnaisesti.

Ritvan ensimmäinen työpaikka löytyi Kotkan kaupunginteatterista.

– Valmistuessani oli useita paikkoja tarjolla. Kaikki kurssikaverini, kuten Liisa-Maija Laaksonen, Maija-Liisa Peuhu ja Tarja-Tuulikki Tarsala halusivat Helsinkiin, ja he menivätkin Mainos-TV:lle ja Yleisradion televisioteatteriin. Minulla oli koulussa mentorina Marja Rankkala, joka toimi Radioteatterissa dramaturgina. Hän sanoi minulle: ”Älä jää Helsinkiin. Etsitään sinulle paikka, jossa saat tehdä paljon työtä ja erilaisia rooleja.” Päädyimme Kotkan kaupunginteatteriin, jota johti Raoul af Hällström.

Kotkan aikoina vuonna 1964 Ritvan ja tuolloisen aviomiehen Paavo Oksasen perheeseen syntyi toinen tytär Hannaliisa. Esikoinen Leenakaisa oli syntynyt vuonna 1961. Ritva lupasi miehelleen kahden vuoden komennuksen jälkeen valita seuraavan työn Helsingistä. Helsingissä perhe täydentyi kaksosilla Sari-Anitalla ja Katri-Susannalla vuonna 1966.

Työpaikka oli löytynyt Intiimiteatterista, jossa hän työskenteli yhdessä Seela Sellan ja Tommi ja Taneli Rinteen kanssa.

Kerron Ritvalle, että Seela Sella on ollut myös haastateltavanamme. Seelan haastattelun voi lukea Sotahuudon numerosta 11/2019 ja arkistostamme osoitteessa bit.ly/seelasella.

– Seelan kanssa työskentelimme ja teimme vuorotellen lapsia, Ritva naurahtaa. – Olimme hyviä ystäviä ja perhetuttuja, mutta koska kumpikin tekee vielä paljon työtä, tapaamiset ovat jääneet vähemmälle. Ystävyys ole kuitenkaan minnekään kadonnut. Iloitsemme toistemme töistä.

Teatterilavoilla Ritva Oksanen on nähty lukuisissa rooleissa vuosikymmenien aikana. Myös televisioroolit tulivat kuvaan jo varhaisessa vaiheessa, ja niitä on kertynyt uran aikana noin neljäkymmentä. Kysyn Ritvalta, mitkä roolit olivat hänelle merkityksellisimpiä.

– Eila Niemisen rooli Åke Lindmanin ohjaamassa Elämänmenossa on ollut minulle rakas, kuten myös Laimi Orvokki Aution kirjoittamassa Pesärikossa. Teatteripuolella olen saanut tehdä valtavasti rakkaita rooleja, kuten Maria Callasin rooli Mestariluokassa.

Olen näytellyt myös Marlene Dietrichiä ja Niskavuoren Loviisaa. Paljon hyviä muistoja.

Laulun viemää Ritva ei koskaan jäänyt toimettomaksi, sillä hänellä on ollut aina ohessa omia lausunta-, laulu- ja runoesityksiä, kuten aiemmin mainittu Älä jätä sinua yksin.

Eikä myöskään sovi unohtaa hänen mittavaa uraansa laulajana. Se alkoi musikaaliproduktioista.

– Tein paljon musikaaleja nuoruudessani, olin muun muassa Zorbaksessa kuoronjohtaja. Ensimmäisistä televisiojutuistani he keksivät, että laitetaan Ritva laulamaan.

Esikoislevytyksensä Maria Isabel Ritva teki Ossi Ahlapuron kanssa vuonna 1970.

– Tuohon aikaan naiset eivät itse säveltäneet, joten pyysin sävellykset musiikintekijöiltä, kuten Jorma Panulalta ja Rauno Lehtiseltä. Minulla kulki aina punainen lanka laulujen ja tekstien mukana, joten keskustelin lauluista säveltäjien kanssa. Esimerkiksi Kari Kuuvalle esitin, että tee minulle laulu naisesta, joka katselee ikkunasta ohimeneviä valoja ja pohtii, että eikö rakastettu tulekaan. Näin syntyi Voiko naista näin käsitellä.

Tiedustelen Ritvan suosikkeja omasta tuotannostaan: – Jorma Panulan Mon cher, cher Bobrikoff on upea. Siinä on Aarni Krohnin teksti.

Ritva on ottanut osaa myös laulukilpailuihin. Syksyn Sävelessä hän esiintyi 1971 kappaleella Tuli mies ja vuonna 1972 laululla Aikeet arvaan. 8 SOTAHUUTO

9

”Muista turvautua myös kanssaihmisten apuun.

Ihmiset ovat avuliaita, mutta emme aina osaa pyytää apua.”

8 Jorma Panulan säveltämällä ja M. A. Nummisen sanoittamalla Mustalla Tangolla Ritva osallistui ja tuli toiseksi Euroviisujen Suomen karsinnassa vuonna 1974. Rautaesiripun takana Intervisionin laulukilpailussa Puolan Sopotissa Ritva esiintyi kahdesti.

– Siellähän toki piti aina venäläisen voittaa, Ritva naurahtaa. – Mutta minä olen suomalaisissa laulukilpailuissa ensimmäinen, jolla on ollut koreografia.

Tuli mies -esityksessä menin makaamaan lattialle ja ohjeistin ohjaajaa, että tämä laulu alkaa sitten täältä. Olen ollut uranuurtaja, Ritva lisää hymyillen.

Ritvalla oli kaksi vuotta sitten koko uran kattava retrospektiivinen konsertti Jyväskylässä.

– Lauloin lauluja elämäni varrelta.

Outi Popp juonsi, Lasse Hirvi toimi kapellimestarina ja minulla oli kuusihenkinen orkesteri. Tämäkin kiertue jatkuu, kun voimme jälleen palata estradeille.

Uskon ylävitonen Kaikesta menestyksestä huolimatta Ritva Oksasen elämä ei ole ollut pelkkää onnea ja unelmien pilvilinnojen saavuttamista. Ritva oli kahdesti avioliitossa, joka päättyi eroon. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi neljä rakasta tytärtä. Tyttäret aikuistuivat, uralla ja elämässä meni lujaa, ja se toi mukanaan alkoholin ongelmineen. Usko ja alkoholiongelman tiedostaminen johdattivat raitistumiseen.

Ritva kertoo, että perhe on kuitenkin ollut aina etusijalla. – Siksi alkoholi ei vienyt mennessään kuin vasta tyttöjen vartuttua.

Ritva on nyt myös kuuden lapsen isoäiti. – He ovat kaikki aikuisia ja opiskelevat yliopistossa. Olen heistä kovin ylpeä.

Ritva oli kokenut toisen avioeronsa syyskuussa 1984. Kun hän meni ystävättärensä luo pyytämään yösijaa, hänellä oli mukanaan vain musta kassi, jossa oli yksi peruukki ja Lapin hattu. Täynnä työtä ja menestystä ollut elämä tuntui 10

SOTAHUUTO

kaukaiselta. Hän tunsi olevansa lopussa niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Hänellä oli yksi sovittu esitys, jonka hän teki viimeisillä voimillaan.

Seuraavana päivänä, 7.10.1984, Helsingin Messuhallissa oli yhteiskristillinen tapahtuma Se löytyy . Ritvan ystävä, näyttelijä Aila Arajuuri oli kutsunut hänet mukaan. Hiukan epäillen Ritva suostui.

– Eräs sana kolahti. Se oli ”armo”. Itkin, levitin käteni ja sanoin ”Rakas Taivaallinen Isä, olen perusteellisesti sotkenut elämäni. Haluaisin antaa elämäni sinulle, jos se sinulle kelpaa.” Aila totesi vierestäni: ”Annettu on, ja takaisin et sitä enää saa”, Ritva muistelee hymyillen ja kertoi innostuneensa kovasti hengellisistä tilaisuuksista tämän jälkeen. Hän on myös esiintynyt monissa.

– Koen kaiken työni olevan evankelioivaa. Siksi valitsen tarkkaan produktiot, joihin lähden mukaan. Ihmiset eivät välttämättä aina katsomossa edes tiedä, että mikä heitä esityksessä kosketti.

– Vuodet ovat opettaneet, että yksi ihminen Jumalan kanssa on parempi kuin tuhat ilman Häntä. Sen perusteella elän. En näe näkyjä tai kuule ääniä. Paitsi sen kerran vuonna 1988, kun menin polvilleen ja kysyin Jumalalta: ”Onko minun pakko juoda, jos en tahdo?” Kuulin selvästi: ”Ei. Mene hoitoon.” Pääsin vertaistukiryhmään, ja nyt olen ollut 32 vuotta raittiina. En tiedostanut ongelmaa, sillä minulla oli koti, lapset ja työpaikka. Kaikki meni vain aina överiksi.

Tämä on sairaus, joka viimeiseen asti kieltää itsensä. Kun sain vastauksen rukoukseeni, korkki meni kiinni kerrasta.

Kysyn Ritvalta, miten hän kokee jumalasuhteensa tänä päivänä.

– Eräs YouTube-video kiteyttää tuntemukseni. Siinä katolinen pappi nostaa kätensä, ja hänen näin tehdessään pikkutyttö tulee ja lyö papille ylävitosen.

Näin haluan kokea sen. Ei tarvitse suorittaa, vaan saa tulla lähelle. Rukoillen pyydän aamulla ja kiitän illalla. Saan

rukoilla ystävieni ja lasteni puolesta, ja tiedän, että Hän kuulee hennoimmatkin huokaukseni.

Annettavaa riittää Iltapäivä on vierähtänyt ja kahvi kupissa kylmennyt. Ritva kertoo olleensa väsynyt pistoksen johdosta, ja siksi nyt kun hän on liikkeellä, on aika hoitaa samalla muutamia asioita kaupungilla. Ritvalle aktiivisuus on tärkeää.

– Kävelen aina kun voin, pyrin 10 000 askeleeseen päivässä. Jumppaan ja nostan painoja kotona, kun nyt ei ole uskaltanut mennä salille.

Ritva Oksasen liikunnallisuus tuli esille myös Lauluja rakkaudesta -dokumentissa, joka ilmestyi viime vuonna ja on nyt nähtävillä Yle Areena -palvelussa.

Ritva paljastaa, että sekin linkittyy kohtaamiseen Älä jätä sinua yksin -esityksen tiimoilta.

– Ohjaaja Anu Kuivalainen ja tuottaja Marianne Mäkelä olivat käyneet katsomassa esitystäni. He olivat etsineet dokumenttiinsa laulajaa. Esityksen lopuksi he tulivat luokseni kuin kaksi pientä tyttöä ja tiedustelivat, voisinko tulla mukaan. Anu matkusti kanssani kesämökille, ja kesällä 2018 kuvasimme osuuteni.

Lauloin yhdeksän laulua, ja niistä valittiin mukaan kolme. Pidin dokumentista valtavasti, se on niin lämmin ja aito, ihmiset kertovat vapautuneesti omasta elämästään.

Ritva paljastaa, että hänellä on salainen ase kritiikin kohtaamiseen.

– Helsingin Sanomat kirjoitti dokumentista, että lauluni sitovat hienosti kokonaisuuden yhteen ja Ilta-Sanomat puolestaan, ettei Ritva Oksasta olisi tähän tarvittu laisinkaan, Ritva naurahtaa. – Kun alan tekemään uutta juttua, niin luen aina Rainer Maria Rilken Kirjeitä nuorelle runoilijalle: ”Taideteokset syntyvät pohjattomasta yksinäisyydestä, ja vihoviimeisin keino tarttua niihin kritiikki. Vain rakkaus voi niitä lähestyä.”

Kun välillä huokaan Taivaan Isälle, että

Ritva Oksanen • •

Syntynyt 18.6.1939 Vaasassa. Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu neljä tytärtä ja kuusi lastenlasta.

Ura näyttelijänä ja laulajana: Lukuisia televisiosarjoja, kuten Elämänmeno, Pesärikko ja Elämän suola, 14 julkaistua albumia, kymmeniä esityksiä, satoja konsertteja ja teatteriesityksiä ympäri Suomen. Saanut Pro Finlandian vuonna 2001 ja teatterineuvoksen arvonimen vuonna 2019. Outi Poppin kirjoittama elämäkerta Näyttelijätär on julkaistu vuonna 2014.

pitäisikö minun jo jäädä eläkkeelle, niin katsellessani näitä rakkaita runokirjoja minussa herää tunne, että ei – minulla on vielä paljon annettavaa.

Hyvästeltäessä Ritva lähettää vielä viimeiset terveiset meille kaikille: – Tulevaisuus on hämärän peitossa, mutta kiperissä tilanteissa voi kääntyä Herran puoleen, antaa asiat Hänen haltuunsa ja ohjaukseensa. Muista turvautua myös kanssaihmisten apuun. Ihmiset ovat avuliaita, mutta emme aina osaa pyytää apua. Elämä kulkee sykleissä, mutta me voitamme. Eteenpäin vain hyvillä mielin, sillä Jumala auttaa aina.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Ritva Oksasta inspiroineet, komentaja Eva Klemanin koskettavat hartauskirjat voit hankkia kauppaosastostamme.

Koko trilogia: Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan 25 € + postikulut tai yksittäin 15 € + postikulut.

Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, (09) 681 2300 / Kauppaosasto

SOTAHUUTO

11

Hyvän ja turvallisen kesän vinkit Viimeisen reilun vuoden ajan olemme eläneet erikoisia aikoja. Monet itsestäänselvyydet, kuten isovanhemman halaaminen tai vaikkapa sukujuhlat, ovat olleet kiellettyjen asioiden listalla. Voimme toivoa, että rokotusten ja lämpenevien säiden myötä elämämme jälleen normalisoituu. Toiveikkaina olemme koostaneet valikoiman mukavia kesäaktiviteetteja. Ota kuitenkin huomioon tämänhetkiset suositukset ja rajoitukset – turvallisuus ennen kaikkea!

Toimittanut: Toni Kaarttinen

Liikunnan iloa Mikä olisi parempaa kesäpuuhaa kuin liikunta! Keräsimme ystäviltämme muutamia ehdotuksia, joita voit toteuttaa yksin tai turvallisesti läheistesi tai ystäviesi kera.

Geokätköily – aarteenetsintää luonnossa Geokätköily on ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätköjä etsitään GPSsatelliittipaikannuksen avulla. Laitteena voi olla erillinen GPS-laite tai tavallinen älypuhelin. Rasioista löytyy useimmiten lokilista, johon voi merkitä päivämäärän ja oman puumerkkinsä.

– Erästä lausahdusta lainatakseni: ”Käytän miljoonien dollarien satelliitteja siihen, että etsin metsästä pakasterasioita.” Tämä tiivistää geokätkeilyn hyvin, naurahtaa kapteeni Kati Kivestö,

12

SOTAHUUTO

joka on harrastanut kätköilyä pitkään.

Kymmenen vuoden aikana Kati on löytänyt noin 1 500 kätköä.

Kati kertoo, että kätköjen vaikeustaso voi vaihdella suuresti.

– Ne saattavat olla metsäpolun varrella tai sitten paikoissa, joihin tarvitsee sukellus- tai kiipeilyvälineet, Kati naurahtaa.

Kätköohjeet saattavat sisältää myös mysteerejä, jotka on ratkaistava kätkön löytämiseksi tai voivat olla sarjakätköjä, jossa löydetty kätkö johtaa seuraavan luokse. Kätkön piilottaja usein valitsee kätkölle paikan, jota haluaa esitellä muille – kauniin maiseman, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen tai kätkijälle itselleen merkityksellisen paikan.

Kuvat: kuvaajakrediitit kuvien yhteydessä – Kannattaa kokeilla, tämä on hauska harrastus!

Alkuun pääset geocaching.com ja geocache.fi sivujen kautta. Android- ja IOS-puhelimiin löytyy myös lukuisia applikaatioita, kuten Groundspeak.

Hui, mitä hulailua!

Kaikki muistanevat kaksiväriset, raidalliset hulavanteet lapsuudestaan. Viime vuosina hulavanteet ovat tehneet paluun liikuntavälineinä. Helsingin yliopiston tutkimustulokset kertovat, että hulavanteen pyörityksellä on hyviä terveysvaikutuksia. Se polttaa tehokkaasti vatsarasvaa, joka on monille terveysriski. Kaupoissa myydään vanteita 1–1,8 kilon painoisina. Aloittelijan kannattaa

Frisbeegolf-ratoja löytyy useilta pienemmiltäkin paikkakunnilta.

Kuva: Joshua Choate Geokätkeilyssä etsitään luontoon piilotettuja rasioita.

Kuva: Melk Hagelslag

aloittaa kevyemmistä välttyäkseen mustelmilta ja kivulta, sillä liike aktivoi lihaksia tavalla, johon ne eivät ole tottuneet.

Hulailusta ovat innostuneet ystävykset Marjo ja Tuomo.

– Näin ystävilläni tällaiset. Keskivartalolihavuus huolestuttaa minua, ja joulun jälkeen tuli tunne, että olisi tehtävä jotain, Marjo naurahtaa. – Varttikin riittää jo terveysvaikutuksiin. Kun laittaa hyvän musiikin soimaan, niin ajankulua ei edes huomaa.

Tuomo puolestaan innostui hulailusta viime kesänä.

– Se yllätti tehokkuudellaan, ja oli todella koukuttavaa! Moni kesäpäivä lähti hyvin käyntiin puolen tunnin treenillä. Kun harjoittelee pihalla, saa samalla myös rusketuksen, Tuomo vinkkaa.

Kesäistä touhua yksin ja yhdessä Kysyimme ystäviltämme myös heidän kesäisiä liikuntavinkkejään. Tässä muutamia ehdotuksia: Frisbeegolf. Urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa. Tavoitteena on päästä radan alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin; pienimmän tuloksen saanut voittaa. – Tämä on mukavaa kaveriporukassa. Kenttiä löytyy monilta paikkakunnilta.

Mölkky. Mölkky on suomalainen heittopeli, joka on noussut kansainväliseenkin suosioon. Pelissä heitetään mölkyllä, eli puupalikalla, numeroituja puisia keiloja. Mölkyssä menestykseen riittävät yksinkertaiset välineet ja taito ja onni sopivassa suhteessa. Sitä voivat pelata tasapäisesti yhdessä niin nuoret kuin vanhemmatkin. – Nämä ottelut ovat olleet monien mökki-iltojemme huipennus!

Uinti. – Ei ole kesää ilman rantaa ja vettä. Uimaan on päästävä joka päivä.

Pyöräily. – Kun pyörän voi ottaa ulos varastosta, niin kesä alkaa. – Se on hyvää liikuntaa, ja samalla voi helposti tutustua vaikka lähiseudun nähtävyyksiin.

Suppailu. SUP-lauta on lainelaudan näköinen lauta, jota melotaan laudan päällä seisten. – Tällä on ollut vaikutusta ryhtiini ja tasapainooni. Laudalla meloessa on myös pakko elää hetkessä, se rentouttaa. 8

Suppailu parantaa tasapainoa ja ryhtiä – sekä rentouttaa. Kuva: Karsten Bergmann Hulailulla on positiivisia terveysvaikutuksia, se polttaa tehokkaasti vatsarasvaa. Kuva: Tulane Public Relations

SOTAHUUTO

13

räilijä. sa. nokas e in n o r tattelus e t Beck sa haas r s e a b v a o R lk 22 a ssotilas sivulta Pelastu utustua t it o v Häneen ecker obert B Kuva: R

8

Luonnonrauhaa Viime kuukausien aikana ihmiset ovat nauttineet paikallisista luontokohteista jopa niin innokkaasti, että tietyissä kansallispuistoissa on ollut ruuhkaa ja jonoja. Tämän sai eräs ystävämme kokea Ukko-Kolilla, kun Pielisen kansallismaisemia olivat tulleet ihastelemaan sadat muutkin. Nauttikaamme luonnosta ja muistakaamme, että sopu sijaa antaa.

Eräretket ja patikointi ovat suosittuja tapoja viettää kesää. Viime kesän rajoitetut matkustusmahdollisuudet loivat selvän kävijäpiikin luontokohteisiin. Myös

14

SOTAHUUTO

telttailun moni löysi uutena yöpymistapana, ja miksipä ei, jokamiehenoikeus mahdollistaa majoittumisen melkein kaikkialla. Jos telttailuun kaipaa hiukan palveluja tai seuraa, niin Suomessa on kymmeniä mainioita leirintäalueita, joista saa telttapaikan edulliseen hintaan. Leirintäalueita voi selailla sivulla camping.fi.

Retkeilyvinkkeihin, jokamiehenoikeuksiin ja retkietikettiin kannattaa puolestaan tutustua laajalla ja informatiivisella Metsähallituksen, Partion ja Suomen Ladun yhdessä tuottamalla luontoon.fi-sivustolla. Sivustolta löydät myös Suomen 40

Sylvia Lipponen työkavereidens a kanssa vaelluksella Va ntaanjokilaakos sa.

Kuva: Sirpa Py rhönen

kansallispuiston tiedot. Kannattaa muistaa, ettei välttämättä tarvitse lähteä lähimetsää pidemmälle: siellä sienet ja marjat odottavat innokkaita kerääjiä. Moni vierastaa sienestystä, sillä herkullisten ruokasienien lisäksi metsissämme kasvaa syömäkelvottomia ja myrkyllisiäkin sieniä. Tähän avuksi perinteisen sieniopaskirjan lisäksi on tarjolla esimerkiksi sivusto luontoportti.com. Sivustolla sieniä voi etsiä niin kuvan ja nimen kuin ominaisuuksien perusteella.

Helsingin osaston avustaja, pelastussotilas Robert Becker on innokas retkeilyharrastaja. Robertin eräharrastukseen

Vuosittaiset yövaellukset lähimaastossa ovat olleet upeita kokemuksia.

– Niissä sielu lepää. Ne ovat olleet aivan vuoden kohokohtia, kertoo Heidi Vuorenoja. Kuvat: Sylvia Lipponen & Heidi Vuorenoja

voit tutustua osana hänen haastatteluaan, joka löytyy lehden sivulta 22.

Toinen pitkään patikointia harrastanut henkilö on päämajassa työskennellyt, nyt iloinen eläkeläinen Sylvia Lipponen.

– Viimeiset kaksikymmentä vuotta on tullut vaellettua. Tykkään tehdä pitkiä, kolmesta päivästä viikkoon kestäviä retkiä – joskus kävellen, joskus polkupyörällä. Pyörillä olemme muun muassa matkanneet Savonlinnasta Valtimolle ja kiertäneet Päijänteen ympäristössä.

Näillä retkillä olemme yöpyneet leirintäalueilla.

Suomen lisäksi Sylvia on patikoinut Bulgariassa ja Sloveniassa ja polkupyöräillyt Hiidenmaalla Virossa. Sylvian kotimaan suosikkivaellusreitit ovat olleet Oulangan kansallispuiston legendaarinen Karhunkierros sekä Kolilta Inariin asti ulottuva UKK-reitti. Sitä Sylvia on vaeltanut Pohjois-Karjalan seudulla.

– Ne ovat olleet todella mahtavia kokemuksia.

Vuosittaiset yhden yön vaellukset lähimaastossa ovat rakas ja erityinen tapa.

Niitä Sylvia on tehnyt yhdessä ystävien ja työkavereiden kanssa. Joinakin vuosina yövaelluksia on kertynyt kolmekin.

– Retket tehdään toukokuun ja heinäkuun välisenä aikana. Aikana, jolloin käki kukkuu, Sylvia toteaa hymyillen.

Sylvian työkaveri Heidi Vuorenoja on hyvin vaikuttunut näistä retkistä.

– Yövaellukset ovat aivan mielettömän ihania. Pidämme leppoisaa tahtia ja pysähtelemme ihailemaan luontoa, kahvittelemaan ja nauttimaan eväitä. Se on upea hetki, kun lyhyen pimeyden jälkeen valonkajo palaa takaisin, luonto herää ja linnut alkavat laulamaan. Siinä sielu lepää. Nämä ovat olleet aivan vuoden kohokohtia. 8

Ukko-Kolilta avautuvaa Pielisen kansallismaisemaa ihasteli viime vuonna yli 200 000 vierailijaa. Kuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

15

8 Turvallisesti matkalle Olemme keränneet nämä suositukset sillä ajatuksella, että kotimaassa voi kesällä matkustella. Otathan huomioon kansalliset ja paikalliset terveyssuositukset.

Toimituksen suosikki: Ahvenanmaa Ahvenanmaa on paikka, jossa yllättävän harva on käynyt, vaikka monet ovat katselleet Maarianhaminan rantaviivaa risteilylaivasta. Toni Kaarttinen toimituksesta löysi tämän kotimaan helmen toissa kesänä, ja toinen matka viime vuonna vei sydämen lopullisesti.

– Rakastan matkailua, ja Ahvenanmaa oli lähimpänä ulkomaille pääsyä. Kesälomamatka oli niin mukava kokemus, että kuukautta myöhemmin palasin takaisin.

Löysin sisäisen saaristolaiseni!

Tässä Tonin Ahvenanmaan suosikkeja: Maarianhamina. Ahvenanmaan 10 000 asukkaan pääkaupunki, joka on kävellen valloitettavissa parissa tunnissa. Lukuisia ihastuttavia pieniä kauppoja ja kahviloita. Nähtävyydet, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla, ovat vanha purjelaiva Pommern ja sen yhteydessä oleva Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Siellä kuluu helposti useampi tunti. Toinen pakollinen kohde on Merikortteli, joka henkii ihastuttavaa menneiden aikojen tunnelmaa.

Kastelholman linna. Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna, jossa on mielenkiintoinen näyttely paikan historias-

ta. Linnan yhteydessä on ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, ahvenanmaalainen 1850-luvun tila, sekä vanha kruununvankila Vita Björn, joka on sisustettu vankilamuseoksi. Jos nälkä yllättää, linnan vierestä löytyy yksi Ahvenanmaan parhaimmista ravintoloista, Smakbyn.

Ravintolaa johtaa Strömsö-ohjelmasta tuttu kokki Michael Björklund.

Getabergen. Jos kaipaat liikunta-aktiviteettia, Ahvenanmaan korkein kohta on sinua varten. Mäeltä avautuu upea näköala, ja aluetta kiertää muutaman kilometrin pituinen vaellusreitti. Lapsiperheille on peikkopolku, jolla voi tutustua satuun vuorella asuvista peikkolapsista ja jättiläisistä.

Ahvenanmaan lukuisat pikkusaaret.

Ahvenanmaan saaristoon kuuluu 6 700 saarta. Useilla on mahdollisuus vierailla, joten pääsaarelta kannattaa myös poistua. Itse valitsin saariryhmistä kaukaisimman, Kökarin. Lauttamatka kestää kaksi ja puoli tuntia ja on rentouttava kokemus itsessään. Kökarin ulkosaaristo ihastutti karulla kauneudellaan. Kökarin fransiskaaniluostarin raunioihin kannattaa myös tutustua.

Herkutteluhetket. Saariston ruoka on herkullista – ja mikä tahansa ateria tai kahvihetki kannattaa kruunata Ahvenanmaan pannukakulla. Pannukakusta erityisen tekee taikinaan lisätty riisi- tai mannapuuro ja ripaus kardemummaa. Perinteisesti pannukakku tarjoillaan kerman ja luumukreemin tai vadelmahillon kera, mutta jokaisella kahvilalla on oma tapansa lähestyä tätä klassikkoannosta.

Omat suosikkipaikkani ovat Maarianha-

Ahvenanmaan merellistä idylliä. Kuva: Toni Kaarttinen

16

SOTAHUUTO

minan Kaffestugan Svarta Katten, upeiden näköalojen Uffe på Berget ja Pellaksen laivurintalo, vanhan merikapteenin kotiin perustetun museon tunnelmallinen kahvihuone.

Kotimaan matkavinkkejä ystäviltämme Manner-Suomen kauniita kohteita ei sovi unohtaa. Kyselimme ehdotuksia ystäviltämme, ja tässä lopuksi heidän parhaimmat vinkkinsä: – Ehdottomasti Pori ja siellä Yyterin ainutlaatuinen uimaranta, Kallon majakka ja kallioranta sekä Reposaaren merellinen kylätunnelma.

– Rauman kaunis, vanha puukaupunki. Raumalla pääsee myös ratsastamaan islanninhevosilla Ratsastuskeskus Baldurissa.

– Turussa on monta hyvää kohdetta: Suomen vanhin linna, Luostarinmäen käsityöläismuseo, Ruissalo, Kupittaan puisto – kaikkea koko perheelle.

– Naantalin ihana kaupunki – ja sieltä löytyy myös Muumimaailma.

– Koloveden kansallispuisto EteläSavossa. Samalla voi käydä Savonlinnassa Olavinlinnassa, Kerimäen kirkossa ja Punkaharjun kansallismaisemissa.

Muutaman kymmenen kilometrin säteellä on nähtävää pitkäksi aikaa.

– Jämsän idyllisestä keskustasta löytyy pumptrack, skeitti- ja skoottiparkki.

Nuorten suosikki!

– Kolin kansallispuiston maisemat Pielisen yli. Alueella myös mielenkiintoinen luontokeskus Ukko, ja hiihtohissi on vaihtoehtoinen tapa ihastella maisemia.

.

neet lähes alkuperäisessä asussaan

Ohtakarin kalastajamökit ovat säily Kuva: Teuvo Salmenjoki

in puurakenteinen Kerimäen kirkko on maailman suur kkaa ja apai kirkko. Kirkossa on 3 000 istum ttinen Kaar 2 000 seisomapaikkaa. Kuva: Toni

– Tornio-Haaparannan kaksoiskaupunki kahden valtakunnan rajalla.

– Fiskars on upea paikka, vain 100 kilometriä Helsingistä ja Turusta – upea ruukkimiljöö ja ihastuttavia käsityöpuoteja ja kahviloita. Lähistöllä on myös monia muita suositeltavia vierailupaikkoja, kuten Hangon uimarannat, Tammisaaren vanha puukaupunki, Raaseporin keskiaikainen linna ja Fagervikin idyllinen ruukki.

– Vaasa. Raippaluodon silta on Suomen pisin ja komein!

Fiskarsin ruukkikylän see steistä tunnelmaa.

Kuva: abc10

– Ohtakari Lohtajalla, vanha kalastajien tukikohta. Luotsiasema ja mökit ympäristöineen ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussaan.

– Lappajärven meteoriittikraatteri.

Paikalle on haettu Unescolta Geoparkstatusta, joka on kuin maailmanperintökohde, jossa geologialla on iso osuus.

Lappajärvi on syntynyt meteoriitin törmäyksessä, joten järvi on hyvin ainutlaatuinen. Alueen nimi on Kraatterijärvi Geopark. Alueella sijaitsee myös yksi Suomen kauneimmista kappeleista sekä

Lappajärv ellä sijaitse e ainulaa luonnonk tuinen, aunis me teoriittikra Alueella si a terijärvi. jaitsee m yös Atelje Kuvat: Le e Autio. a Silto

uusi matkailukohde Ateljee Autio, jossa taivaalliset asiat tulevat eläviksi. Taiteilija Tapio Autio on tehnyt lähes kaiken itse, vaimonsa avustuksella. Ateljeen pihalla on korkea näkötorni, josta aukenee kirkkaalla säällä näkymä säilyneelle kraatterinreunalle. Lisätietoa Kraatterijärven Geoparkista: kraatterijarvigeopark.fi – Suomalainen aito luonto ja luonnonrauha – etsivä löytää, jopa ihan läheltä. Hiljaisuutta, luonnon ääniä ja omaa rauhaa – ilmaista, syventävää matkailua!

SOTAHUUTO

17

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

”Nenoset, kukkopilli soi” Monien suomalaisten tavoin muistan lapsuuteni kesät aurinkoisina ja lämpiminä. Voi sitä riemun määrää, kun sai viettää päivät ulkona kavereiden kanssa kaikenlaista kivaa tehden! Isäni joutui olemaan paljon pois kotoa työnsä tähden, mutta turvallisuutta lapsuuteeni toi mummuni, joka huolehti minusta ja kolmesta sisaruksestani.

Kauan ennen kännyköitä ja internetiä mummu oli keksinyt loistavan tavan saada meidät lapset pihalta kotiin syömään.

Ruoka-ajan lähestyessä hän avasi ikkunan ja puhalsi kukkopilliinsä niin, että tienoo raikui. Verrattain nopeasti myös muille pihan lapsille selvisi, mitä kukkopillin soitto tarkoitti ja ketä sillä tavoiteltiin. Pian eri puolilta pihaa alkoi kuulua lasten huutoja: ”Nenoset, kukkopilli soi!” En enää muista, oliko mummulla jokin vakiomelodia pilliä soittaessaan, mutta tulos oli aina sama: pian ruokapöydän ympärillä oli neljä nälkäistä lasta lusikoimassa suuhunsa mummon valmistamaa soppaa. Kukkopillin välittämä viesti oli selkeä.

Viestinnän perusajatus on melko yksinkertainen: jollakin henkilöllä on viesti, jonka hän haluaa kertoa toiselle ihmi18

SOTAHUUTO

selle. Tämän viestin välittämiseen hän valitsee kanavan, jolla viestinsä lähettää – esimerkiksi puhelimen, Facebookin, sähköpostin tai muun vastaavan. Viestin vastaanottajan tehtäväksi jää tulkita, mitä lähettäjä on viestillään tarkoittanut.

Yksinkertaista, eikö totta?

Aina asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia kuin olettaisi. Ehkä sinäkin olet kokenut joskus saman kuin minä, eli että viestin vastaanottaja ei ole ymmärtänyt lähettämääsi viestiä niin kuin olit halunnut sen ymmärrettävän. Viestintä on hyvin altis häiriöille. Viestinnän professori Osmo A. Wiio onkin sanonut: ”Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.” Viestin väärintulkintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten vireystila, arvot, asenteet ja joskus jopa haluttomuus ymmärtää. Vanhan sanon-

nan mukaan Jumala on antanut ihmiselle kaksi korvaa ja vain yhden suun, jotta ihminen voisi ensin kuunnella tarkasti ja vasta sen jälkeen esittää oman tulkintansa. Jaakob ilmaisee tämän saman asian Uudessa testamentissa näin: ”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan, mutta hidas puhumaan” (Jaakobin kirje 1:19).

Jeesus oli taitava viestijä. Monet hänen unohtumattomista sanonnoistaan muistetaan sukupolvesta toiseen. Yksi tunnettu esimerkki on niin sanottu rakkauden kaksoiskäsky, jossa Jeesus rohkaisee rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiä niin kuin itseään. Kultaiseksi säännöksi puolestaan kutsutaan lausetta, jossa Jeesus kehottaa sinua kohtelemaan toisia samalla tavoin kuin toivot

toisten kohtelevan sinua. Jeesus käytti viestiessään usein myös puhuttelevia kertomuksia. Tunnetuin niistä lienee kertomus pojasta, joka tuhlasi isältä saamansa perinnön ja epäonnistuneena palasi isän luokse. Sen sijaan, että isä olisi kääntänyt pojalle selkänsä, hän juoksi poikaa vastaan ja sulki tämän syliinsä.

Toisinaan Jeesus havainnollisti opetuksiaan teoin ja esimerkein. Puhuessaan kääntymisen tärkeydestä ja Jumalan valtakunnasta hän otti syliinsä pienen lapsen. Keskinäistä nöyryyttä ja palvelevaa mieltä hän opetti pesemällä ystäviensä jalat ja kuivaamalla ne pyyhkeeseensä.

Jeesuksen välittämän sanoman ytimessä ovat Jumalan muuttumaton rakkaus ja

jokaisen ihmisen mittaamaton arvo. Ihmiset arvostavat yleensä niitä, jotka ovat erityisen ansioituneita tavalla tai toisella. Jumalan valtakunta kääntää totutut arvoasetelmat päälaelleen: Jumalan valtakunnassa pieni on suurta ja suurin on se, joka on kaikkien palvelija. Miten ihmeellinen viesti se onkaan!

Uudet viestintävälineet ovat korvanneet kukkopillin, ja monet lapset ovat siirtyneet pihoilta virtuaaliseen maailmaan.

Kukaan ei voi kuitenkaan korvata mummuja ja muita ihmisiä, joilla on aikaa olla läsnä toisille. Paras keino viestiä välittämistä ovat pienet teot keskellä arkisia askareita.

Muuttuvan maailmankin keskellä kuulemme yhä muuttumattoman viestin, joka on tallennettu Johanneksen evankeliumiin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16). Tämä on se viesti, jota pelastusarmeijalaiset on kutsuttu välittämään.

Esa Nenonen kapteeni viestintäsektorin päällikkö Kuva: Saga Lippo & Manfred Antranias Zimmer

SOTAHUUTO

19

Nuoret riveissämme

Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan toiminnassa mukana oleviin lapsiin ja nuoriin ja heitä koskettaviin teemoihin.

Matilda Kaila:

Kuunnelkaa nuorten mielipiteitä Matilda Kaila on ollut mukana Pelastusarmeijan kesäleireillä niin leiriläisenä kuin leiriavustajana. Lisäksi hän on ollut Tampereen osastolla toteuttamassa nuortenkerhoa ja perhesunnuntaita.

Nuoren naisen haaveissa on ammatti kasvatusalalta.

16-vuotias Matilda Kaila asuu Tampereella. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi alle kouluikäistä veljeä. Matilda on suomenruotsalainen, ja hän on käynyt ruotsinkielisen päiväkodin ja peruskoulun. Matilda kertoo, että arjen sujuminen edellyttää kaksikielisyyttä.

– Täällä ruotsinkielisiä palveluja on hyvin rajoitetusti, esimerkiksi kaupoissa ei pysty asioimaan ruotsiksi. Olisi hienoa nähdä enemmän palveluja myös äidinkielelläni.

Matildan haaveena on työ lasten parissa. Hän opiskelee ensimmäistä vuotta Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa kasvatus- ja ohjausalaa. Koronan 20 SOTAHUUTO

luomasta poikkeusajasta huolimatta Matilda kertoo opiskelun tapahtuneen suurimmalta osin lähiopetuksessa paikan päällä.

Haastatteluhetkellä hän on juuri kuuden viikon mittaisessa työharjoittelussa.

– Kaiken keskipisteessä on lasten kanssa oleminen. Haaveena olisi työ esimerkiksi päiväkodissa tai kerhossa. Olen

kiinnostunut näkemään, miten lapset kehittyvät. Lapset ovat niin ihania! Matilda toteaa iloiten.

Nuorten näkökulmaa kirkkoon Ensikosketuksen Pelastusarmeijaan Matilda sai Nummelan lomakodin kesälei-

Valokuvaus on Matildalle rakas harrastus. – Erityisesti tykkään ikuistaa luontoa, eläimiä ja kaupungin näkymiä.

reillä. Hän oli ensin leiriläisenä ja sitten vapaaehtoisena leiriavustajana. Hän kertoo, että ne olivat kivoja kokemuksia.

– Ensimmäistä kertaa olin leirillä vuonna 2011. Leiriavustajana, ”apparina”, oleminen olikin hyvin jännittävää! Järjestin lapsille muun muassa erilaisia aktiviteettiratoja. Kaikki meni kuitenkin hyvin, Matilda muistelee.

Vuonna 2018 Matilda alkoi käydä myös Pelastusarmeijan Tampereen osastolla. Hän oli viikoittain mukana toiminnassa siihen asti, kunnes koronarajoitukset laittoivat paikan päällä järjestettävän toiminnan jäähylle. Matilda auttoi keittiössä, oli mukana vetämässä nuorten kerhoa ja avusti perhesunnuntaissa. Nuorten kerhoa ei tällä hetkellä ole, mutta perhesunnuntait kuuluvat osaston ohjelmaan.

– Nuorten kerho oli suunnattu 4–9 -luokkalaisille. Kerhossa keskusteltiin raamatunkertomuksista, askartelimme ja pidimme peli- ja elokuvailtoja. Perhe-

sunnuntaissa leikin ja askartelin lasten kanssa.

Matilda on aktiivisesti mukana Tampereen ruotsalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan toiminnassa. Hän kuuluu seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmään.

– Ryhmässä pohdimme asioita nuorten näkökulmasta ja ideoimme nuoria kiinnostavaa ohjelmaa. Tavoitteena on tuoda nuorten näkökulmaa kirkkoon.

Se on tärkeää, sillä jos haluaa nuoria mukaan, niin on kuunneltava heidän mielipiteitään, sitä mikä heitä kiinnostaa ja minkä he kokevat tärkeäksi.

Kesä työn ja huvien merkeissä Juttelemme vielä harrastuksista. Matilda kertoo rakkaimmaksi harrastuksekseen valokuvauksen.

– Pidän siitä paljon. Erityisesti tykkään ikuistaa luontoa, eläimiä ja kaupungin näkymiä. Ihmisiäkin joskus.

Kesäsuunnitelmissa Matildalla on kesätyö. Haastatteluhetkellä vastausta hakemukseen ei ollut vielä kuulunut. Toi-

votaan parasta! Muutoin kesään kuuluu mökkeily, ranta ja ystävät.

– Tykkään viettää aikaa kavereiden kanssa, vaikka minigolfia pelaten. Pidän myös paljon uimisesta, rannalla olosta ja suppaamisesta.

Niille, joille suppaaminen ei ole tuttua, kerrottakoon, että suppauksessa (eli stand up paddle boardingissa) melotaan seisten isolla surffilaudan näköisellä laudalla.

– Aloitin sen viime kesänä. Se on tosi kivaa.

Olemme tässä kesänumerossa keränneet erilaisia kesävinkkejä, joten lopuksi tiedustelen vielä Matildalta, missä Tampereella kannattaisi kesällä vierailla, jos rajoitukset sallivat.

– Särkänniemessä on paljon laitteita ja kaikille jotakin. Tampereella on myös monia hyviä museoita, joihin kannattaa tulla tutustumaan!

Toni Kaarttinen Kuvat: Matilda Kaila

SOTAHUUTO SOTAHUUTO 21 21

Kokelas Robert Becker toimii avustajana Helsingin osastossa.

22

SOTAHUUTO

Seikkailu & mahdollisuus Helsingin osaston avustajaa, 30-vuotiasta kokelas Robert ”Roope” Beckeriä on puhutellut se, miten usko ja teot kulkevat käsi kädessä Pelastusarmeijassa.

– Täällä saa konkreettisesti auttaa ihmisiä. Voin toteuttaa hengellistä kutsumusta ja samalla palvella monenlaisia ihmisiä lukuisin tavoin.

Tätä asiaa Robert painottaisikin kutsuttaessa nuoria Armeijan piiriin.

– Olen huomannut, että monet haluavat auttaa, mutta eivät tiedä miten.

Tässä olisi meillä paikka toimia tiennäyttäjänä.

Länsi-Uudellamaalla varttunut Robert Becker on kotoisin Inkoosta ja on kotiutunut pääkaupunkiseudulle Kirkkonummen kautta. Omaa perhettä ei ole vielä ehtinyt rakentua.

– Kenties jonain päivänä se muuttuu, Robert toteaa hymyillen Helsingin osaston kahvihuoneessa. Robert on toiminut reilut puoli vuotta osaston sotilasavustajana. Se on ollut eräänlainen täyttymys.

– Osaston johtaja, kapteeni Esa Nenonen soitti ja kysyi, kiinnostaisiko minua tulla ihan kokopäiväisesti töihin.

Vastausta ei kauan tarvinnut miettiä. Minulla oli jo pitkään ollut kutsumus tämän kaltaiseen työhön.

Kuten useimmilla meistä, Robertilla oli etsikkovuotensa. Hän opiskeli rakennusalaa ammattikoulussa, muttei koskaan työskennellyt alalla.

– En siinä iässä tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Varusmiespalvelun jälkeen

toimin hetken yrittäjänä ja tein kiinteistönhoitotöitä. Sitten menin tuuraamaan ruotsinlaivalle varastoapulaiseksi. Hetken päästä huomasin, että olin tuurannut viisi vuotta siellä, Robert naurahtaa.

– Pidin työvuorojärjestelmästä, meillä oli vuorotellen yhtä monta päivää töitä ja lomaa, se toimi minulle. Vapailla viikoilla ehti irtautua töistä ja tehdä paljon asioita.

Tämän jälkeen Robert työskenteli muutaman vuoden turvapalveluissa. Viime kuussa esittelemämme kadetti Benjamin Hursti toimi samalla alalla. Kysyn, sattuivatko he tapaamaan jo tuolloin.

– Emme, työskentelimme eri paikoissa. Benjamin työskenteli lentokentällä, ja minun työni tapahtui julkisessa liikenteessä, sairaalassa sekä yökerhomaailmassa.

Mutta olemme Benjaminin kanssa joskus jutelleet ja jakaneet kokemuksia ja muistoja, Robert toteaa hymyillen.

Usko ja teot käsi kädessä Kelaamme hiukan taaksepäin ja tiedustelen Robertilta, milloin hengelliset asiat nousivat hänelle merkityksellisiksi.

– Olen saanut luterilaisen kasvatuksen. Minulla ei ole hetkeä, jolloin voisin sanoa tulleeni uskoon – olen aina kokenut olevani uskossa. Kun nuorena en löytänyt oikeaa seurakuntayhteyttä, se johti siihen, että menin vähän hakoteille hengellisten asioiden suhteen.

Sitten Robertin elämässä tuli hetki, jolloin uskonasiat palasivat etusijalle. Hän kuunteli paljon saarnoja YouTubesta.

– Päätin, ettei usko Jeesukseen voi olla enää taka-alalla, vaan sitä pitää elää todeksi. Siitä seurasi isoja muutoksia elämässäni. Irtisanouduin laivatyöstä, lopetin alkoholinkäytön ja möin jopa 8 moottoripyöräni pois.

SOTAHUUTO 23

Robert on innokas retkeilijä ja kalastaja. – Meillä on uskomaton luonto, ja millainen rikkaus jokamiehenoikeus onkaan!

8

– Liityin erääseen seurakuntaan, ja siitä monen mutkan kautta askeleeni johtivat lopulta Pelastusarmeijaan. Tapasin erään henkilön, joka oli töissä Sininauhasäätiöllä ja heillä oli Kellarikirkko-niminen projekti, johon kuului hengellistä toimintaa ja sosiaalista apua erityisesti päihteidenkäyttäjille ja asunnottomille.

Jos Kellarikirkko kuulostaa sinusta tutulta, niin se johtuu siitä, että Kuopion osaston johtaja, kadetti Pasi Marttinen toimi aikaisemmin pastorina Kellarikirkossa. Tuohon aikaan hän vastasi vaimonsa Ruthin kanssa Sininauhasäätiön kellarikirkkotoiminnasta. Maailma on pieni – hyvällä tavalla.

– Koska tällainen toiminta oli lähellä sydäntäni, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja aloin ottaa osaa kellarikirkon tilaisuuksiin. Kotiseurakuntani ei tuntunut oikein omalta, ja ajattelin ottaa tämän puheeksi Pasin kanssa. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Pasi kertoi, että he aikovat siirtyä Pelastusarmeijalle. Sanoin tulevani mukaan.

Robert osallistui Helsingin osaston toimintaan, kävi jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa, toimi vapaaehtoisena, soitti bändissä ja kävi vankilavierailuilla.

24

SOTAHUUTO

– Minua puhutteli kovasti, miten usko ja teot kulkevat niin käsi kädessä Pelastusarmeijassa. Sain tunteen sydämeeni, että haluan Pelastusarmeijan kotiseurakunnakseni ja vihkiytyä sotilaaksi. Tämä kaikki tapahtui puolen vuoden sisällä.

Uusi maailma Robertin sotilasvihkimys oli 8.5.2020.

Siitä ei kulunut kauaa, kun Helsingin osaston johtaja Esa Nenonen kutsui Robertin töihin kokopäiväiseksi sotilasavustajaksi. Hän on nauttinut työn laaja-alaisuudesta.

– Toimenkuvani on hyvin monipuolinen. Saan kohdata paljon erilaisia ihmisiä monenlaisissa elämäntilanteissa ja on antoisaa, että saa ihan konkreettisesti auttaa heitä. Tehtävät sisältävät niin jumalanpalvelusten järjestämistä, lasten iltapäiväkerhon ohjelman suunnittelua, hallinnollisia töitä kuin vankilavierailujakin – ja kaikkea siltä väliltä.

Työpäivät eivät muistuta toisiaan, vaan jokainen päivä tuo mukanaan jotain uutta. Esimerkiksi lasten ohjelmien keksiminen on melkoinen haaste, kun minulla ei ole omia lapsia, enkä ole koskaan työskennellyt leikkisetänä, Robert naurahtaa. – Tässä avautuu aivan uusi maailma.

Robertin työ avustajana on ollut poikkeusaikojen värittämää. Monet normaalit toiminnot ovat pandemian vuoksi siirtyneet verkkoon.

– Tämä aika on pakottanut meidät olemaan luovia. On ollut pakko keksiä uudenlaisia tapoja olla yhteydessä ja kohdata ihmisiä ilman fyysistä kontaktia. Olemme tuottaneet livestriimauksia jumalanpalveluksista ja tehneet videohartauksia. Ne löytyvät Helsingin osaston Facebook-sivulta. Olemme myös tehneet kotikäyntejä maskit kasvoilla turvavälit huomioiden, jos seurakuntalaisemme ovat tarvinneet apua.

Omaa rauhaa Olemme tässä lehdessä puhuneet retkeilystä ja luonnosta nauttimisesta. Pikkulinnut ovat laulaneet, että Robert on innokas retkeilijä.

– Kyllä, pidän retkeilystä ja kalastuksesta. Retkeilin jo lapsena paljon. Isä piti luonnosta ja otti minut mukaan. Silloin opin teltan pystytyksen, tulen sytyttämisen ja muut tarpeelliset erätaidot.

Teini-iässä retkeily jäi tauolle, kunnes muutama vuosi sitten hurahdin siihen uudestaan, Robert naurahtaa.

– Kun lopetin työni ruotsinlaivalla, reppureissasin Euroopassa parin kuukau-

Robert on kokelas ja hänellä on hakemus vireillä upseerikouluun.

– Odotan tulevaisuutta Pelastusarmeijan leivissä. Iloisin mielin otan vastaan, mitä Jumalalla on minulle varattuna.

den ajan. Palattuani kotiin havahduin siihen, miten uskomaton luonto meillä on ja millainen rikkaus jokamiehenoikeus on.

Siitä lähtien olen viihtynyt paljon luonnossa.

Robert kertoo, että retket ovat yleensä päivän parin mittaisia. Luonnossa yöpyminen rentouttaa, ja stressit unohtuvat.

Hän kertoo, että yksinolo on hänelle retkeilyssä tärkeä ominaisuus.

– Retkeilen niin kansallispuistoissa kuin tavallisissa metsissä. Tavallisiin metsiin on kiva mennä, sillä kansallispuistoissa on joskus liialti väkeä. Kun olen luonnossa, en halua törmätä muihin. Se on aikaa itselleni.

Tälle kesälle Robertilla on pari suunnitelmaa aluillaan.

– Muutaman kaverin kanssa olemme suunnitelleet retkeä Kirkkonummen Kopparnäsiin, ja yhden ystävän kanssa olemme puhuneet vaellusretkestä.

Muutoin haluan vain nauttia ulkoilmasta niin paljon kuin mahdollista tulevan kesän aikana.

Seikkailu ja mahdollisuus Keskustelumme kiertää vielä lopuksi Armeijaan ja uskonasioihin. Pohdimme, miten nuoret saisi kiinnostumaan Pelastusarmeijasta ja sen tuomista mahdollisuuksista.

– Meillä on paljon vahvuuksia – ihmiset tuntevat meidät, luottavat meihin ja arvostavat työtä, jota teemme.

Se on hyvä lähtökohta. Koen, että nuoria houkutellaksemme meidän tulisi painottaa käytännön mahdollisuuksia.

Olen huomannut, että monet haluavat auttaa, mutta he eivät tiedä miten. Tässä olisi meillä paikka toimia tiennäyttäjänä.

Robert kertoo rukoilun olevan osa jokapäiväistä elämää.

– Se kuuluu niin aamu- kuin iltarutiineihinkin. Joskus siinä välissäkin ehtii rukoilemaan, Robert kertoo hymyillen.

– Se on hyvin tärkeä osa uskovan elämää. Jos on kiireinen päivä ja ajattelen, etten ehdi mukamas rukoilemaan, niin ei se hyvältä tunnu. Siihen jää kaipuu.

Tiedustelen samalla, että onko hänellä erityistä raamatunpaikkaa, josta ammentaa.

– Luuk. 18:9–14 on hyvin puhutteleva vertaus. Fariseus ja publikaani menevät rukoilemaan ja fariseus kertoo, miten hyvä ihminen hän on. Publikaani vain katsoo maahan ja pyytää Jumalaa olemaan hänelle armollinen. Tämä kohta koskettaa, sillä se näyttää, miten armahtava Jumala on. Kun kadumme hänen edessään, niin silloin hän kääntyy

meidän puoleemme. Nöyrtyessään Jumalan edessä saa kokea armon.

Kun olemme lopettamassa, Robert tekee pienen paljastuksen. Hän kertoo minulle, että hänellä on hakemus vireillä upseerikouluun. Hän on ollut kokelas maaliskuun lopusta lähtien.

– Odotan tulevaisuutta Pelastusarmeijan leivissä. Olen mukana suurella innostuksella ja olen avoinna kaikille erilaisille työtehtäville, joita tulevaisuus tuokaan tullessaan. Iloisin mielin otan vastaan, mitä Jumalalla on minulle varattuna.

Tämä on seikkailu ja mahdollisuus.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Robert Beckerin kuva-albumi

SOTAHUUTO 25

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Juha Salonen

Helsingin sosiaalipalvelukeskuksen ”Sopan” vapaaehtoinen Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Vuonna 2016.

Mitä kuuluu tehtäviisi Sopassa?

– Hedelmien ja vihannesten lajittelu sekä auttaa siellä, missä apua tarvitaan.

Työskentelen sekä leipä- että ruokajakelun puolella.

Mikä on tehtävissä mielenkiintoisinta?

– Kaikki tekemäsi on jollekin toiselle suuri apu.

Entä turhauttavinta?

– Jos hedelmä- ja vihannespuolelle tulee pelkkää homeista tuotetta.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Ritariksi.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Mökillä tehden puuhommia.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Thor, Odinin poika.

Kuka on sankarisi?

– Alppikadun vastaava työvalmentaja Leif Jussila.

26

SOTAHUUTO

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Asenne ratkaisee.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Kuuntelen musiikkia, katson leffoja ja käyn kävelemässä.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Bomfunk MC’s: ”In Stereo”.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Ydinaseet.

Juha Salonen toim ii Helsingin sosiaalipa lvelukeskuksen ”Sopan” vapaaeht oisena.

– Työskentelen se kä leipäettä ruokajakelun puolella.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Kun on rehellinen, ei tarvitse muistaa, mitä on kenellekin sanonut.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Osaan ajatella laatikon ulkopuolelta.

Mitä pelkäät?

– Maailmanlaajuista pandemiaa.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kun olin armeijassa.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– David Attenborough’n.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Voida hyvin fyysisesti ja henkisesti.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– Kaikki Tieteen Kuvalehdet.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Avicii: ”Lay Me Down”.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Puolustusvoimissa erikoistuin kaupunkisotaan tarkka-ampujana.

Koulutukseen haki noin 25 halukasta, mutta vain kolme parasta valittiin.

Kuva: Jaakko Vainio

SOTAHUUTO

27

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Trygg i Hans hand Ju äldre man blir, desto mera börjar man sina meningar med ”när jag var ung”. Barndomsminnen får en gyllene ram och börjar leva sitt eget liv. När jag var ung, sken solen hela tiden, blommorna doftade och allt var vackert. Konstigt nog, levde jag bara i den lyckliga, eviga sommaren med varma sommardagar.

Jag undrar vad som hände med andra minnen och varför just sommaren fick en så viktig plats?

Tämä kolumni julkaistaan kotisivuillamme suomeksi kesän aikana.

De flesta sommarminnena kopplar jag ihop med sommarstugan. Vår familj äger en sommarstuga på en ö. Där finns ingen elektricitet, och inget vattenledningsnät. Massor av myggor, getingar, myror och spindlar. Det var många kal�la och regniga dagar, då jag satt inne på vinden med mina yllevantar på, och försökte läsa böcker. Varmt vatten fick man bara när man gjorde upp eld på eldplatsen vid stranden, och bar vatten till en stor järngryta. För mig har semestern alltid betytt äventyr, och ju mera, desto bättre.

Om det inte var bara vackra och varma sommardagar, varför får de då den främsta platsen i minnet? Kanske därför, att lyckan var sammankopplad med trygghet. När jag var liten, var det alltid någon större som var nära. Man behövde inte möta främmande och obekväma saker ensam.

På sommarstugan har vi en rökbastu.

Om du har någon gång varit i en rökbastu, vet du ju att allt är svart och och mörkt därinne. Men om sjövattnet är 28

SOTAHUUTO

Här jag står utanför rökbastun och ser skrämd ut.

Egentligen var det inte så skrämmande när du hade en vuxen med dig.

De flesta sommarminnena kopplar jag ihop med sommarstugan. Vår familj äger en sommarstuga på en ö. Där finns ingen elektricitet, och inget vattenledningsnät. Om det inte var bara vackra och varma sommardagar, varför får de då den främsta platsen i minnet? Kanske därför, att lyckan var sammankopplad med trygghet.

kallt och du tillbringar veckor på sommarstugan, kan du inte undvika att bada i bastun. Jag har ett foto, där jag står utanför rökbastun och ser skrämd ut. Jag är troligen ett eller två år gammal. Men jag står inte ensam. Jag håller min faster i handen. Och jag badade i rökbastun många gånger varje sommar. Egentligen var det inte så skrämmande när du hade en vuxen med dig.

När jag har blivit vuxen, älskar jag att sitta ensam i rökbastun och se hur solen går ned. Det är varmt, mysigt och doftar rök. Samma trygghet från barndomsminnen är med mig, även om jag nu sitter ensam i bastun.

På sommarstugan sov vi barn på vinden.

Ute var det kallt och stormigt. Därinne kröp vi under täcken och lyssnade på

när regndropparna trummade på taket.

Vi visste att under taket var det tryggt.

Stormen kunde inte nå oss där. Nuförtiden älskar jag storm – och älskar att lyssna när regnet trummar på taket.

Trygghet är, att du har alltid någon större med dig på mörka och okända platser.

Trygghet är, att du är skydd och får lyssna på stormen under taket, när Gud omsluter dig på alla sidor.

Att ha en sommarstuga på en ö betyder att vattnet alltid är nära. Man tillbringar mycket tid på stranden, i båten och i (och på) vattnet. Vi lärde oss simma, men vi lärde oss också att använda flytväst. Inte bara att ha den på i båten för säkerhets skull, men också att simma med den. Och då lärde man sig, att det bästa sättet att flyta på är att slappna av. Om du litar på flytvästen och sluta röra dig, vänder västen dig på ryggen och håller dig tryggt på ytan.

Och trygghet är att du får slappna av och vila i Guds hand – och lita på, att han håller dig på ytan.

Trygg i hans hand, trygg i hans hand Vad är som sker jag är trygg i hans hand.

En okänd framtidsdag ej längre fruktar jag.

Jag är, om än så svag, trygg i hans hand.

Frälsningsarméns sångbok 1990 (Text: S Ditmer, sv.text Th Kjäll)

Kati Kivestö kapten, personalchef

Psalm 139:5 säger “Du omsluter mig på alla sidor och håller mig i din hand.”

Foto: Kati Kivestös fotoalbum

SOTAHUUTO 29

a l a m u J o k u u s t Ku

a u sin

i s k i er e ups ? n a a j i e m r a s Pelastu Ota yhteyttä kokelassihteeriin: kokelas.osasto@pelastusarmeija.fi

Kansainvälisiä määräyksiä 1.8.2021 alken Ruotsin ja Latvian territorion upseerit, everstiluutnantit Bo ja Christina Jeppsson, jotka tällä hetkellä toimivat apulaisohjelmasihteerinä ja territorion johtajana/territorion naistyön presidenttinä Tanskan ja Grönlannin territoriossa, on nimitetty Ruotsin ja Latvian territorion johtajaksi ja territorion naistyön presidentiksi. He ottavat uudet määräykset vastaan everstin arvolla. Heidän edeltäjänsä, komentajat Clive ja Marianne Adams ottavat vastaan uudet määräykset Norjan, Islannin ja Färsaarten territoriossa.

Norjan, Islannin ja Färsaarten upseerit, majurit Jan ja Kjersti Risan, jotka toimivat tällä hetkellä Tanskan ja Grönlannin territorion ylisihteerinä ja territorion naistyön sihteerinä, nimitetään Tanskan ja Grönlannin territorion johtajaksi ja naistyön presidentiksi. He ottavat uudet määräyksensä vastaan everstiluutnantin arvolla.

30 SOTAHUUTO

Seuraavassa numerossa: Korona-ajan teot & vaikutukset Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö yhteisöllisyyden ytimessä

Kiitos 20 vuotta sitten istuin raitiovaunussa. Elämässäni oli tapahtunut suuria muutoksia.

Viereeni istui pelastusarmeijalainen, jonka läsnäolo rauhoitti, ja tunsin levollisuutta.

Toisen kerran tämä samainen pelastusarmeijalainen istui jälleen viereeni ja samaiset tuntemukseni toistuivat.

En muista hänen nimeään, joten haluaisin välittää kiitokseni hänelle tällä tavoin.

Kiitos sinulle, joka tunnistat itsesi tästä.

Kiitollinen

Radio & TV Aftonandakt YLE Radio Vega fre 4.6 kl. 19.15 kapten Daniel Bryant-Rönnqvist Aamuhartaus YLE Radio 1 la 17.7. klo 6.15 ja 7.15 kersanttimajuri Lasse Mattsson Iltahartaus YLE Radio 1 ti 27.7. klo 18.50 ja 23.00 majuri Saga Lippo

1.–2.6.2021

Yli 60-vuotiaiden virkistyspäivät Uskomme rukouksen voi­­maan!

Valtakunnallinen virtuaalinen tapahtuma yli 60-vuotiaille.

Tapahtumaan voi osallistua tämän linkin kautta kotoa – yksin tai vaikka yhdessä ystävän kanssa: www.pelastusarmeija.fi/virkistyspaivat

aikuis- ja perHEtyö

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, 31 kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

viikonloppu

aikuis- ja perHEtyö

”Arvokas”

17.–19.9.2021 Silokallion kurssikeskuksessa Puhujavieraana majuri Saga Lippo Hinta: 70 € / osallistuja Ilmoittautumiset osastojen kautta 30.8. mennessä.

Myöhemmin voit kysyä mahdollisia vapaita paikkoja: aikuis.perhetyo@pelastusarmeija.fi

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Naisten

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

SOTAHUUTO

31

Viron Pelastusarmeijan 25-vuotisjuhlat 19.–20.6.2021 Pelastusarmeijan työ Virossa täytti 25 vuotta viime vuonna. Pandemiatilanteen vuoksi juhlallisuuksia siirrettiin vuodella eteenpäin. Tilanne on edelleen epävarma Viron keväällä nousseiden tartuntamäärien vuoksi. Viron aluejohtajat, kapteenit Andrejs Konovalovs ja Irina Konovalova katsovat kuitenkin toiveikkaana tulevaisuuteen: – Odotamme innolla mahdollisuutta juhlistaa 25-vuotista taivalta yhdessä.

Aiomme varata juhlasalin, jossa kokoonnumme rajoitusten salliessa. Kesäkuun 19. päivänä vietämme nuorten päivää.

Lapsi- ja nuorisotyön vastuuhenkilö

Artur Baglai on järjestänyt lapsille ohjelmaa. Juhlapäivänä 20. kesäkuuta kokoonnumme juhlaan – ylistyskokoukseen ja lounaalle.

– Juhlassa kertoisimme Viron Pelastusarmeijan historiasta. Jokainen osasto valmistelee videotervehdyksen. Samoin toivomme saavamme videotervehdyksen kansainvälisestä päämajasta ja territoriomme johtajilta. Suunnitelmissa on myös livestriimaata koko juhla nettiin.

Juhlallisuuksien toteutuminen on nyt kiinni pandemiatilanteen kehityksestä ja siitä, ehtiikö Viron hallitus poistaa kokoontumista koskevat rajoitukset. Kapteeni An-

Nyt neulotaan yhdessä villasukkia lomakodille!

Tänä vuonna Sielunlämmittäjät-projekti lahjoittaa villasukkia Nummelan lomakodin lapsille, työntekijöille ja vapaaehtoisille, joten kaiken kokoisia sukkia tarvitaan!

Sukat voi toimittaa Pelastusarmeijan osastoihin, merkitse lähetykseen ”Sielunlämmittäjät”.

Lisätietoja: aikuis.perhetyo@pelastusarmeija.fi

32

SOTAHUUTO

siElUnlämmittäjät

Lohduttaa ja lämmittää AIKUIS- JA PERHETYÖ opetus, yhteys, palvelu, hengellisyys

drejs Konovalovs kertoo, että myös rajoitusten jatkumiseen on valmistauduttu.

– Rajoitusten pysyessä aiomme tehdä juhlavideon, joka sisältää historiallisia faktoja Viron Pelastusarmeijasta ja onnittelutervehdyksiä. Video tultaisiin julkaisemaan Facebook-sivullamme ja mahdollisesti myös YouTubessa. Laitamme kuitenkin toivomme Jumalaan, että rajoitukset poistuisivat ja pääsisimme juhlimaan yhdessä, kapteeni Andrejs Konovalovs päättää.

Juhlien tilanne voit seurata Viron Pelastusarmeijan Facebook-sivulta osoitteessa bit.ly/viro25

Opin käsikirja Miten uskomme?

Kirjassa on 362 sivua hyvää luettavaa kristillisestä uskostamme.

Kannattava hankinta jokaiselle sotilaalle, siviilijäsenelle ja muuten Pelastusarmeijan kristillisistä arvoista kiinnostuneelle.

Hinta: 8 € ja postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi ja (09) 681 2300 / kauppaosasto

SOTAHUUTO 33

Museon aarteet

Museonäyttelyn kiehtovat esineet kertovat Pelastusarmeijan 130-vuotisesta taipaleesta Suomessa.

Luutnantti Edvard Rosenlund lähti 19-vuotiaana nuorukaisena ensimmäiselle komennukselleen Hollannin Itä-Intiaan vuonna 1914. Hän toimi Jaavalla, Sumatralla ja Pohjois-Celebesissä Pelastusarmeijan hengellisen ja sosiaalisen työn pisteissä yhdessä vaimonsa Hildurin kanssa. Rosenlund vietti perheineen Malaijin saarilla kaikkiaan 25 vuotta. Lähetystyön ohella Rosenlund osoitti kiinnostusta paikallista kulttuuria kohtaan ja keräsi muun muassa 500 esineen kokoelman Kansallismuseolle.

Lisäksi Museoviraston ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin hallussa on hänen valokuviaan ja 25 rullaa elokuvia Hollannin Itä-Intiasta, nykyisestä Indonesiasta.

Brigadööri Rosenlund kuoli vain 44-vuotiaana trooppiseen sairauteen.

Peltinen, kaksikahvainen ja kolmilukkoinen matkalaukku, joka kuului brigadööri Edvard Rosenlundille.

Lisää aarteita Pelastusarmeijan museossa Vuonna 2019 uusitussa museonäyttelyssä esitellään Pelastusarmeijan historiaa sekä kansainvälisestä että kansallisesta näkökulmasta.

Pääset tutustumaan kiehtovien esineiden kautta järjestön tarinaan ja toimintaan Suomessa aina alkuaikojen hankaluuksista nykypäivään saakka.

Koronarajoitusten takia tarkista museon aukioloajat kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi/museo Uudenmaankatu 40, Helsinki (sisäänkäynti pihan puolella) 34

SOTAHUUTO

2€ n

Kesälehti 2021 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Edvard Rosenl

und perheineen

Malaijin saarel

la Indonesiass

a.

Edvard Rosenl und ja Kulawila isia tanssijoita paikallisasuihi n pukeutuneina . Kuva on 1920 -luvulta.

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 131. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2021 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Sitikka

SOTAHUUTO 35

i s k ä kes nomaa! a s ä hyvä

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta!

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys