Sotahuuto 2022/05

2€ n

Toukokuu 2022 Sotahuuto

n

Sivut 08–11

Pelastusarmeija ryhtyi välittömästi auttamaan Ukrainan sotaa pakenevia ihmisiä

Sivut 16–21

Annamari & Fernando der agopian:

rukouksen tuli ei sammu

Sivut 12–15

Moottoripyörät yhteisöllisyyden välineenä

SOTAHUUTO

1

PELASTUSARMEIJAN KATASTROFITYÖ AUTTAA KRIISIALUEELLA. TUE TYÖTÄ JA LAHJOITA: - MobilePay-numeroon 45556 - Netissä www.pelastusarmeija.fi/katastrofi - Tekstiviestillä ARMEIJA numeroon 16499 - Tilille FI57 2084 3800 0057 29 viitenumero 77075 2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Toukokuu 2022

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

06

Tässä kuussa

08

Pelastusarmeija ryhtyi välittömästi auttamaan Ukrainan sotaa pakenevia ihmisiä

12

Moottoripyörät yhteisöllisyyden välineenä

16

Annamari ja Fernando Der Agopian: 16 Rukouksen tuli ei sammu

22

Raamatun naiset

24

Minä & Pelastusarmeija

26

Moottoripyöriä & Jumalan sanaa – motoristit Jeesuksen asialla

29

Ajatuksia elämästä

30

Inte bara morötter

32

Kullan arvoinen – jääkiekon MM-kisat Tampereella 13.–29.5.

33

Armeijassa tapahtuu

35

Viimeinen sana

Sotahuuto on mukana juhlistamassa Pelastusarmeijan naistyön 100 vuotta Suomessa

SOTAHUUTO

3

toimitukselta

Tuntemattomilla teillä Pelastusarmeijaa on usein verrattu lintuun, jolla on kaksi siipeä: hengellinen ja sosiaalinen. Ehkä Pelastusarmeijan voisi nähdä myös moottoripyöränä, jossa on kaksi rengasta. Tässä lehdessä Indonesian territorion ylisihteeri, everstiluutnantti Ced Hills kertoo meille rakkaasta harrastuksestaan: moottoripyöristä ja Pelastusarmeijan omasta moottoripyöräkerhosta Motorcycle Ministrystä.

Indonesian vuoristoisissa kylissä moottoripyörä ei ole pelkästään harrastus, vaan välttämättömyys, jonka avulla päästään viemään evankeliumia ja sosiaalista apua tiettömien taipaleiden taakse ja tuntemattomille seuduille.

Indonesian lisäksi saamme tuoreita terveisiä myös Etelä-Amerikasta, Argentiinasta, josta Pelastusarmeijan sotilaat Annamari ja Fernando Der Agopian palasivat joulukuussa Suomeen. Maaliskuun alussa he vastaanottivat tehtävän kersantteina ja Pelastusarmeijan Helsingin osaston johtajina. ”Rukouksen tuli ei sammu”, vakuuttavat Fernando ja Annamari. Sen turvin he ovat valmiit astumaan tuntemattomaan ja vastaanottamaan uudet tehtävänsä.

Raamatun naiset -sarja jatkuu everstiluutnantti Arja Laukkasen kirjoituksella Raamatun Ruutista, joka hänkin joutui lähtemään kohti tuntematonta paetessaan nälänhätää. Minä ja Pelastusarmeija -sarjassa saamme tutustua sotilas Sari Vanha-Perttulaan, joka aloitti tammikuussa kansallisena yhteyshenkilönä Pelastusarmeijan nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Näinä päivinä miljoonat ukrainalaiset ovat matkalla kohti tuntematonta, tietämättä minne päätyvät ja milloin pääsevät takaisin kotiin – vai pääsevätkö.

Kerromme tässä lehdessä siitä työstä, jota Pelastusarmeija tekee Ukrainassa ja lähialueilla pakolaisten auttamiseksi.

Tulevaisuutemme on tuntematon, mutta saamme jatkuvasti opetella luottamaan Jumalaan ja oppia tuntemaan yhä enemmän hänen rakkauttaan.

Esa Nenonen kapteeni vastaava toimittaja

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

SOTAHUUTO

5

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

Ihmeelliset naiset!

Anne-Dore Naud eversti naistyön presidentti

Oli järkyttävää nähdä niin paljon kärsimystä televisiossa, niin monet naiset ja lapset pakenevat Ukrainan sotaa. Mutta oli myös hienoa nähdä niin monia naisia laittamassa ruokaa, tuomassa vaatteita, hygieniatarvikkeita ja huopia pakolaisperheille, jotka ovat lohdun ja rohkaisun tarpeessa.

Kärsivän yhteiskunnan palveleminen on aina ollut Pelastusarmeijan tärkein tehtävä ympäri maailmaa. Olen ylpeä saadessani olla osa missiotamme ja Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyötä Suomen ja Viron territoriossa.

Täälläkin monet naiset ovat mukana palvelemassa toisia osoittaen rakastavaa huolenpitoa ja huomattavaa anteliaisuutta: he järjestävät varainkeruutapahtumia ”Auttava käsi” -projektille (sen kautta tuetaan Pelastusarmeijan tyttökotia, joka majoittaa ihmiskaupan uhreiksi joutuneita sekä kodittomia tyttöjä Tansaniassa), neulovat sukkia Sielunlämmittäjät-projektiin, omistavat aikaansa ja energiaansa naisten ryhmien järjestämiseen, tukevat ja auttavat toisiaan, tarjoavat kuuntelevan korvan, lohduttavat niitä, jotka ovat peloissaan, ahdistuneita, yksinäisiä.

Olen ollut monia vuosia Pelastusarmeijan täysiaikainen upseeri (pastori) ja 6

SOTAHUUTO

työskennellyt eri kansallisuuksia edustavien ihmeellisten naisten kanssa lukuisissa eri maissa. Koen, että on ilo ja etuoikeus viedä ihmisille Jeesuksen rakkautta konkreettisella ja käytännöllisellä tavalla ja julistaa hänen toivon ja rauhan sanomaansa.

Näemme nykyäänkin kärsimystä ympärillämme: naiset joutuvat väkivaltaisen ja kumppaniaan kunnioittamattoman puolison uhriksi, haavoittuvassa asemassa olevat lapset elävät perheissä, joissa alkoholi ja huumeet ovat terveellistä ruokaa ja hyvinvointia tärkeämpiä, perheiden hajoaminen ja avioerot aiheuttavat jännitettä ja henkistä pahoinvointia...

Nyt on entistä tärkeämpää, että ihmiset kuulevat toivon, rauhan, lohdun ja lempeyden sanoman. Sama sanoma puhutteli minua vahvasti, ja kun otin sen vastaan, elämäni muuttui täysin! Tämän muutoksen ansiosta tahdon täydellä sydämelläni palvella Jumalaa ja ihmisiä ympärilläni sekä julistaa Jumalan elä-

mää uudistavaa sanaa. Evankeliumissa meitä muistutetaan, miten Jeesus otti vastaan ihmiset, jotka kärsivät ja tarvitsivat ymmärrystä, myötätuntoa ja lohtua.

Jeesus oli todellinen pelastaja, joka oli valmis toimimaan kärsivien puolesta.

Pelastusarmeijan nais- ja perhetyössä minua ovat aina kiehtoneet kotiliitto ja naisten ryhmät. Ryhmät on tarkoitettu sekä nuorille että vanhemmille naisille. Nuoremmat tarvitsevat vanhempia ja vanhemmat tarvitsevat nuorempia: he täydentävät toisiaan. Minulla on ollut etuoikeus vierailla monissa näissä ryhmissä työskennellessäni eri Euroopan maissa ja myös täällä Suomessa ja Virossa.

Naisten ryhmissä ja kokoontumisissa minua on erityisesti koskettanut keskinäinen rakkaus ja huolenpito. Kokoontumisissa lauletaan yhdessä, keskustellaan ja rukoillaan, luetaan Raamattua, opitaan yhdessä ja toisilta ja palvellaan

Auttamisenhalu on ollut suurta niin Ukrainassa kun naapurimaissa. Monet vapaaehtoiset naiset ovat laittaneet ja jakaneet ruokaa, tarjonneet väliaikaisia yöpymispaikkoja ja muutoin kohdanneet lohdun ja rohkaisun tarpeessa olevia.

Kuvat Ukrainan, Romanian ja Moldovan Pelastusarmeijoilta.

toinen toistaan monin eri tavoin… Tämä kaikki jatkuu edelleen Pelastusarmeijan naisten ja perheiden ryhmissä. Upseerit, naisten ja perheiden ryhmien johtajat, toivottavat ihmiset lämpimästi tervetulleiksi kokoontumisiin ja antavat rohkaisua ja lohtua käytännöllisin ja hengellisin keinoin.

Haluaisin jakaa erään Pelastusarmeijan osastossa (seurakunnassa) käyvän nai-

sen todistuksen: ”Tulin Pelastusarmeijaan monia vuosia sitten. Aviomieheni kuoli ja jäin yksin. Näin Pelastusarmeijan ikkunassa ilmoituksen naisten ryhmästä. Osallistuin ryhmän kokoontumiseen, enkä ole sitä kertaakaan katunut.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja lempeitä. Se on paikka, missä saan tukea, rohkaisua ja mahdollisuuden kuulla Jumalan Sanaa, jota todella tarvitsen. Tunnen vahvistuneeni ja kiitos Jumalan, olen menet-

tänyt yksinäisyyden pelon. Minä todella tarvitsen tätä naisten ryhmää!”

Kiitos kaikille teille, jotka osoitatte Jeesuksen rakkautta naisille ja perheille konkreettisilla ja käytännön tavoilla, ja suuret kiitokset myös kaikille, jotka tukevat tärkeää työtämme taloudellisesti.

Vahvistakoon ja siunatkoon Jumala teitä hyvin erityisellä tavalla!

SOTAHUUTO

7

Pelastusarmeija ryhtyi välittömästi auttamaan

Ukrainan sotaa pakenevia ihmisiä

Pelastusarmeijan kriisityöntekijät työskentelevät väsymättä vaikeissakin olosuhteissa.

Pelastusarmeijan työ kriisialueella ja naapurimaissa käynnistettiin viivyttelemättä aloittamalla avustusprojektit heti Ukrainassa, Moldovassa ja Romaniassa.

Ukrainassa Pelastusarmeijan osastot ja toimipisteet tarjoavat apua. Avustustoimintaa on rajan molemmin puolin, ja Venäjän Pelastusarmeija hankkii tarvikkeita hädänalaisille.

Moldovassa Pelastusarmeija tukee Ukrainasta tulevia pakolaisia tarjoamalla heille väliaikaismajoitusta ja wifi-yhteyden Pelastusarmeijan tiloissa. Kaikenikäisiä pelastusarmeijalaisia on mukana valmistamassa ruokaa ja jakamassa lämpimiä aterioita, juomia ja välttämättömyystarvikkeita.

Romaniassa Pelastusarmeijan kriisityöntekijät työskentelevät yhdessä muiden järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa raja-asemilla Siretissä ja Isacceassa. He jakavat pakolaisille ruokaa ja hygieniatarvikkeita. Apua tarvitaan ja annetaan rajanylityksen jälkeenkin.

Toiminta pakolaisten auttamiseksi ItäEuroopan territoriossa on ollut aktiivista. Itä-Euroopan territorion (johon lu8

SOTAHUUTO

keutuvat Georgia, Bulgaria, Romania, Moldova ja Ukraina) tukitoiminta pakolaisille alkoi nopeasti ja tehokkaasti. Esimerkkejä konfliktin ensimmäisen kuukauden aikana tehdyistä avustustoimista: aterioita 6 500 henkilölle, 2 750 ruokapakettia, 1 300 vesipulloa, 1 300 hygieniapakkausta, 2 200 vaippapakettia ja 400 pakettia äidinmaidonkorviketta. Pelastusarmeijan osastoissa ja kiinteistöissä majoittuneita aikuisia on ollut 1 550, Pelastusarmeijan osastoissa ja kiinteistöissä majoitettuja lapsia 730, muissa kuin Pelastusarmeijan tiloissa majoittuneita 570 ja lääkinnällisesti avustettuja 280 henkilöä. Ensimmäisen kuukauden aikana tätä arvokasta tukea antamassa on ollut 824 vapaaehtoista.

Nämä luvut ja vapaaehtoisten määrät ovat nousseet huomattavasti konfliktin jatkuessa ja laajetessa. Huhtikuun alkuun mennessä 4 200 000 ihmistä oli jättänyt kotinsa. Suurimmat pakolaismäärät on vastaanottanut Puola, jonne huhtikuun alkuun mennessä oli paennut jo yli 2 400 000 henkeä. Romaniaan oli paennut 600 000, ja Venäjäl-

le, Unkariin ja Moldovaan yli 300 000 kuhunkin. Pelatusarmeijan territoriot ja paikalliset osastot työskentelevät auttaakseen kaikin mahdollisin tavoin tässä valtavassa inhimillisessä kriisissä.

Luutnantti Tatjana Popova Novyin kylästä haluaa kertoa, miten hänen perheensä pääsi turvaan Puolaan Pelastusarmeijan jäsenien avustuksella.

– Harkovaa pommitettiin voimakkaasti. Olimme olleet useita päiviä pommisuojassa ilman ruokaa ja valoa. Kun saimme tilaisuuden paeta, teimme niin.

Juna-asemalla odotti tuhansien ihmisten tungos. Ponnistelun jälkeen isäni, äitini, sisareni ja veljenpoikani pääsivät junalla Lviviin. Kahdenkymmenenyhden tunnin kuluttua he saapuivat perille uupuneina, väsyneinä ja peloissaan. Asemalla heitä olivat vastassa Pelastusarmeijan kapteenit Sergey ja Galina Nika sekä kadetit Andrey ja Vera Pryadko. Koko perhe ruokittiin, heille järjestettiin majoitus yöksi ja heille toimitettiin ruokaa ja tavaroita. Seuraavana päivänä levänneinä ja toipuneina he jatkoivat Puolaan.

Vas. Romanialainen Pelastusarmeijan vapaaehtoinen lohduttamassa Ukrainasta sotaa paennutta isoäitiä.

Oik. ylh. Säätila kriisin aikaan on ollut haastava, helmi-maaliskuussa lumisateet ja pakkaskelit olivat vielä yleisiä.

Oik. alh. Ruuanjakoa Pelastusarmeijan osastossa Lvivissä, Ukrainassa. Asiakkaan ja upseerin pieni yhteinen rukoushetki. Kuva: Ilvy Njiokiktjien.

Herra tarjoaa mahdollisuuksia, keinoja ja tahtoa palvella, ja olen äärettömän kiitollinen hengen veljilleni ja sisarilleni oikea-aikaisesta avusta perheelleni.

Ihmiskaupan uhka Pelastusarmeija on kiinnittänyt erityistä huomiota pakolaisia uhkaavaan vaaraan joutua monenlaisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi. Pelastusarmeija Ukrainassa ja naapurimaissa pyrkii aktiivisesti ehkäisemään ihmiskauppaa jakamalla tietoa, tarkkailemalla ja suojelemalla avuntarvitsijoita.

Pelastusarmeijan avustustyöntekijät ovat vuosien mittaan työskennelleet etulinjassa pakolaisleireillä ja todistaneet nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa. Pelastusarmeija tunnustaa tarpeen toimia nopeasti haavoittuvien ihmisten suojelemiseksi,

sillä hyväksikäyttäjät ja rikollisjoukot hyödyntävät sodan kaaosta. Työntekijät ovat nähneet, kuinka ihmiskauppiaat saalistavat näitä haavoittuvia ihmisiä.

Esimerkiksi on miehiä, jotka tarjoutuvat hakemaan nuoria naisia ​​rajalta ja muuttuvat aggressiivisiksi heidän kieltäytyessään, yksinäisille naisille tarjotaan majoitusta tai sosiaalisessa mediassa luvataan majoitus ja työpaikka muualta Euroopasta.

Itä-Euroopan Pelastusarmeijan nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn konsultti Galina Chetroi kuvailee, kuinka Moldovasta ryntäsi rajalle kriisin ensimmäisinä päivinä ryhmiä, jotka ovat pysyneet siitä lähtien tarjoamassa majoitusta, kuljetuksia ja ruokaa.

– Olemme nähneet tämän kriisin aikana, että ihmiskaupan riski on todellinen. Monet sotaa paenneista naisista

lähtivät Ukrainasta ensimmäistä kertaa.

He eivät tienneet minne olivat menossa, eikä heillä ollut kontakteja Ukrainan ulkopuolella. He pelkäsivät, halusivat suojella lapsiaan ja olivat huolissaan aviomiehistään, isistään ja veljistään, jotka jäivät kotiin. Viimeinen asia heidän mielessään oli ihmiskauppa ja että se voisi tapahtua heille.

– Useimmat ihmiset auttavat avoimin puhtain sydämin, mutta aina on niitä, jotka haluavat hyötyä tilanteesta. Niinpä ryhdyimme antamaan naisille tietoa keskustellen, ja myöhemmin verkossa ja painetuissa esitteissä.

Pelastusarmeijan tiimit ovat käytännön avun lisäksi jakaneet pakolaisille tietoa ja lähettäneet etulinjalta viestejä ihmiskaupan vastaisille verkostoille taatakseen naisille ja lapsille turvallisen paikan. 8 SOTAHUUTO

9

Ylh. vas. Ukrainan pakolaisia siirtymässä autokuljetukseen Ukrainan ja Moldovan rajalla.

Ylh. oik. Ruoanjakoa hätäapuna Dnipron kaupungissa Ukrainassa.

Alh. vas. Moldovalainen pelastusupseeri pitää sylissä Ukrainasta Moldovaan saapunutta lasta.

Alh. oik. Hätämajoitusta ukrainalaisessa osastossa.

8

Ukrainan Pelastusarmeijan sotilaat ja upseerit turvassa Lohdullisena uutisena voimme kertoa, että kaikki ukrainalaiset Pelastusarmeijan upseerit ja sotilaat ovat elossa ja turvassa. Harkovan ja Donetskin osastot eivät ole toiminnassa tällä hetkellä upseerien ja työntekijöiden turvallisuuden takaamiseksi. Näiden kahden osaston joukot ovat kuitenkin järjestäneet sunnuntaikokouksia ja viikoittaista ohjelmaa, kuten raamatunlukua ja rukouskokouksia pommisuojien turvissa.

Itä-Euroopan territoriosta sanotaan, että tilanne alueella on vaikea.

10

SOTAHUUTO

– Kriisi eskaloitui niin nopeasti. Territoriomme on nuori, kuten suuri osa jäsenistämmekin. Upseereillamme, jäsenillämme ja henkilökunnallamme ei ole kokemusta tällaisista tilanteista. Suurin ongelma on henkilöresurssien puute.

Olemme kaikki hyvin uupuneita fyysisesti ja henkisesti, mutta yritämme parhaamme. Jumala antaa meille voimaa ja rohkeutta.

Lopuksi haluamme muistuttaa Pelastusarmeijan kansainvälisen johtajan, kenraali Brian Peddlen kehotuksesta rukoilla konfliktin ratkeamisen puolesta: – Pyydän teitä rukoilemaan rauhan puolesta, pakoon lähtevien turvallisuu-

den ja pakolaisina olevien puolesta, naapurimaiden riittävän vieraanvaraisuuden puolesta, jokaisen kristityn ja erityisesti upseereidemme ja sotilaidemme uskon ja rohkeuden puolesta, taistelujen laantumisen puolesta, jotta elämä ei olisi enää uhattuna; rukoilkaa, että johtajat pystyisivät keskustelemaan ja löytäisivät rauhanomaisen ratkaisun.

Lähteet: Kansainvälinen Pelastusarmeija, Pelastusarmeijan Ison-Britannian ja Irlannin territorio, Pelastusarmeijan Itä-Euroopan territorion raportti

Pakolaisten perustarpeisiin kerättyjä ruoka- ja hygieniatarvikkeita Unkarissa sijaitsevassa varastossa.

Pelastusarmeijan vapaaehtoisia vastaanottamassa pakolaisia Berliinissä.

Miten autamme Suomeen saapuneita pakolaisia?

Huhtikuun alkuun mennessä tilapäistä suojelua tai turvapaikkaa oli Suomesta hakenut yli 14 500 ukrainalaista.

Tiedustelimme Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtajalta Jari Karppiselta, miten heitä avustetaan Suomessa.

– Avustamisen keskeinen lähtökohta on avuntarve, emme syrji ketään.

Voimme avustaa pakolaisia akuutissa avuntarpeessa samoin periaattein kuin muitakin avustuksen hakijoita. Ohjaamme kaikki ukrainalaiset avustuksen hakijat myös rekisteröitymään ja hakemaan tilapäistä suojelua maahanmuuttoviraston kautta, Jari Karppinen kertoo.

Moni haluaisi auttaa myös itsenäisesti esimerkiksi tarjoamalla majoitusta, ja tähän liittyen sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen haluaa muistuttaa: – Emme pysty tarjoamaan avustusta välikäsille, jotka hakevat apua auttaakseen, vaan avustusta tulee hakea henkilökohtaisesti.

Auta Ukrainan sodasta kärsiviä Pelastusarmeijan katastrofityö toimii kriisialueella. Auta meitä auttamaan.

Juuri nyt kansainvälisen Pelastusarmeijan joukot Ukrainassa auttavat suurta määrää turvaa etsiviä ja kotinsa pakon edessä jättäneitä. Annamme tukea väestölle erittäin epävarmassa tilanteessa tarjoamalla ruokaa, juomaa, peittoja, majoitusta, suojaa ja henkistä apua.

Ukrainan naapurimaissa Pelastusarmeija auttaa pakolaisia monin tavoin, muun muassa järjestämällä majoitusta, lämpimiä aterioita, wifi-yhteyden ja hygeniatarvikkeita.

Pelastusarmeija ei ole paikalla pelkästään kriisiaikana, vaan autamme myös jälleenrakennustyössä.

Sinun apusi on tärkeä. Kiitos!

Pelastusarmeija.fi/katastrofi | MobilePay: 45556 Tekstaten ARMEIJA numeroon 16499 – 10 euron lahjoitus. Palvelu veloitetaan operaattorilaskulla.

Lahjoitus tilisiirtona: Nordea FI57 2084 3800 0057 29, viitenumero 77075

Keräyslupa: RA/2021/1383

SOTAHUUTO

11

Moottoripyörät

yhteisöllisyyden välineenä Indonesian territorion ylisihteeri, everstiluutnantti Ced Hills kertoo elämän mittaisesta rakkaudestaan kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja kohtaan. Moottoripyörien avulla on vahvistettu yhteisöllisyyttä niin Iso-Britanniassa, Suomessa kuin Indonesiassakin, missä pyörät ovat Pelastusarmeijan toiminnan kannalta elintärkeitä.

Teini-ikäisenä katselin kaihoisasti mopoja, joilla vanhemmat pojat tulivat kouluun. Odotin malttamattomana, että täyttäisin 16 ja olisin tarpeeksi vanha mopoajokorttia ja 50 cc mopoa varten.

Ansaitsin taskurahaa jakamalla sanomalehtiä aamuisin ennen koulua, ja säästin ahkerasti ennen kuin koossa oli tarpeeksi ensimmäisen (käytetyn) mopon ostamiseen. Hain sen kaupasta ja ajoin kotiin. Äiti ajoi autolla hermostuneena perässäni koko 10 km kotimatkan. Koska hän ajoi korkeintaan 45 km nopeutta, hänen taakseen muodostui pitkä jono autoja, jotka eivät maalaistiellä pystyneet ohittamaan. On sanomattakin selvää, ettei minulle hurrattu! Mopo saattoi olla vanha ja hidas, mutta minä olin vapaa ja itsenäinen – sanoin kuvaamaton tunne teinille. Sain esimakua moottoripyöräilystä, ja siitä asti olen rakastanut kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja.

45 vuotta myöhemmin tuskin muistan, kuinka monta pyörää olen omistanut lähtien järjettömän nopeista urheilupyöristä (Honda Blackbird 1100) aina suuriin ja kömpelöihin matkapyöriin, kuten Honda Goldwing 1200, jotka muistuttavat pyörällisiä nojatuoleja. Työskentelin kansainvälisessä päämajassa Lontoon sydämessä kuuden vuoden ajan.

Kuljin joka päivä töihin moottoripyörällä (satoi tai paistoi), ja saavuin toimistolle aina hymy huulillani.

12

SOTAHUUTO

Everstiluutnantti Ced Hills (keskellä) ystäviensä Doug Hulmen ja Andy Boughtonin kanssa matkalla Kotkasta Portsmouthiin, Isoon-Britanniaan. Tämä oli Cedin ensikosketus Suomeen.

Ensikosketus Suomeen Kun vuonna 2011 olin osaston johtajana Portsmouthissa Englannin etelärannikolla – paljon ennen kuin tiesin, että jonain päivänä asuisin Suomessa ja Virossa – pieni motoristien ryhmä osas-

tolta lensi Suomeen tapaamiseen Kotkaan (minne pyörämme oli kuljetettu maata pitkin) ja ajoi takaisin Isoon-Britanniaan Ruotsin ja Tanskan läpi. Pyöräreissu oli mahtava, ja matkan varrella näimme upeita maisemia. Se oli ensimmäinen pyörämatkani ja hieno ensikosketus Suomeen.

Indonesian territorion päämajan moottoripyöräryhmä lauantaiaamun ajelulla.

Taustalla kaunis Lembangin kylä.

Viisi vuotta myöhemmin asuin Helsingissä, ja sieltä ostamallani melko muinaisella Yamaha 750:lla oli kesäkuukausina ilo ajella ympäri maata. Annoin pyörälle nimen Vera – hymyilin, kun vuonna 2019 Indonesiaan saapuessani selvisi, että se oli uuden sihteerini nimi!

Ced ja ”Vera” Venäjän rajalla Vaalimaalla vuonna 2018 hänen toimiessaan Suomen ja Viron territorion ylisihteerinä.

Hieno tapa vahvistaa yhteisöllisyyttä Vuosien varrella olen oppinut, että moottoripyöräilyharrastus on hieno tapa lujittaa yhteisöllisyyttä, ja sitä kautta syntyy uusia ihmis- ja ystävyyssuhteita. Osastoupseerina tein lauantaiaamuisin osaston jäsenien kanssa pyöräretkiä, joiden päätteeksi päädyimme aina juttelemaan perinteisen englantilaisen aamiaisen äärellä. Kutsuimme mukaan nuorempia ajajia, ja saimme tilaisuuden kertoa heille kokemuksistamme ja opettaa heille turvallista ja muita huomioivaa ajotapaa. Aamiaisella käymämme keskustelut avasivat sielunhoidollisia mahdollisuuksia ja auttoivat rakentamaan sukupolvien välisiä suhteita.

Motoristiryhmissä ei ole mitään uutta, mutta monilla pyöräkerhoilla on epäilyttävä maine – Helvetin Enkeleistä ja vastaavista ryhmistä on kerrottu monia tarinoita. Kun puheena oli musiikki, kenraali William Boothin kerrotaan sanoneen: ”Miksi parhaat sävelmät kuuluisivat paholaiselle?” Voisiko sama päteä harrastuksiin, mielenkiinnon kohteisiin ja moottoripyöräilyyn? Marraskuussa 2000 norjalaiset pelastussotilaat kehittivät Maailmanlaajuisen Pelastusarmei-

jan kristillisen pyöräkerhon (Worldwide Salvation Army Christian Bikers Club). Heidän haaveenaan oli kertoa Jumalan rakkaudesta motoristeille, ja niin perustettiin Salvation Riders MC. Kahdeksan vuoden kuluessa moottoripyöräkerho oli levinnyt kahdeksaan maahan, 8

Cedin Honda Blackbird personoidulla rekisterikilvellä. Tuohon aikaan Ced Hills toimi Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön koordinaattorina.

999 on hätänumero Iso-Britanniassa.

SOTAHUUTO

13

Indonesian territorion päämajan upseerit ja työntekijät valmiina lauantaiaamun ajelulle päämajan edustalla Bandungissa.

8 ja siinä oli lähes 200 aktiivijäsentä. Ryhmä on riippumaton Pelastusarmeijasta ja on edelleen olemassa. Tämän menestystarinan inspiroimana perustettiin vuonna 2010 uusi työmuoto Pelastusarmeijalle, Salvation Army Motorcycle Ministry (SAMM). Se on osa Pelastusarmeijan virallista työtä, ja siihen kuuluu jäseniä ympäri maailman.

Tärkeä kulkuväline Indonesia on väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin valtio. Mihin tahansa kaupunkiin satutkaan, kaikki tuntuvat ajavan moottoripyörällä. Vuoden 2019 tilastojen mukaan täällä oli käytössä noin 107 miljoonaa moottoripyörää – valtava määrä 275 miljoonan väkilukuun nähden. Auto on keskituloiselle perheelle liian kallis hankinta, mutta moottoripyörän omistaminen on monille saavutettavissa oleva unelma. Pyörät eivät ole harrastus – ne ovat useimmille tärkeitä kulkuvälineitä, luotettavia ”työjuhtia”. Ne ovat perheen kulkuneuvo, kuljetusajoneuvo, liikkuva kauppa ja paljon muuta. Ne ovat suoritusteholtaan pieniä, yleensä 100–150 cc, ja ne tunnetaan ”hyttysinä”, koska ne surraavat ympäri kaupunkia ja saartavat nelipyöräiset ajoneuvot. On hyvin tavallista nähdä nelihenkinen perhe 100cc:n skootterin kyydissä: taapero seisoo edessä, isä ajaa, ja äiti istuu takana vauva tai 14

SOTAHUUTO

Aluejohtaja, majuri Erik Kape Palu Raya piiristä vierailemasssa alueensa kaukaisimmissa osastoissa.

pikkulapsi vanhempien väliin tungettuna.

Pelastusarmeijassa moottoripyörät ovat välttämättömiä apuvälineitä upseereille ja sotilaille, eikä moniin osastoihin pääsisi muulla kulkuneuvolla. Maaseudulla tiet päättyvät paljon ennen kyliä, joissa meillä on osastoja. Ilman moottoripyörää täytyisi kävellä tunti- tai jopa päiväkausia! Pelastussotilaat ajavat moottoripyörillä kokouksiin, tuovat raportteja päämajaan tai käyvät osaston jäsenen luona, he kuljettavat niillä rakennustarvikkeita rakennusprojekteihin tai vievät apua katastrofialueelle.

Täällä Bandungin kaupungissa me asumme pienessä Pelastusarmeijan upseerien yhteisössä. Näemme usein naapuriemme lähtevän sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen hohtavan valkoisissa virkapuvuissa, lapset kyydissä ja äiti virkapuvun hameen takia ”sivusatulassa” istuen. Moottoripyörät ovat tärkeä apu palvelutyössä, ja niitä käyttävät niin naiset kuin miehet.

Pikku Norman Pian Bandungiin tulomme jälkeen päätin, että en voi pysytellä moottoripyörien suhteen sivustakatsojana. Viittasin kintaalla varovaisuudelle (kadut ovat kaoottisia) ja ostin 155 cc Yamaha NMax skoot-

terin, jota kutsumme nyt hellästi nimellä Pikku Norman. Lauantaiaamuisin tutkin lähiseutua. Lähtö on heti aamun valjetessa ennen kuin liikenne muuttuu tavalliseen tapaan hirveäksi kaaokseksi. Nämä ”Pikku Normanin seikkailut” ovat herättäneet kiinnostusta – paikalliset hämmästelevät Bandungin aluetta innokkaasti tutkivaa ulkomaalaista. Pian työtoverit alkoivat kysellä, voisivatko tulla mukaan. Niin syntyi territorion päämajan moottoripyörätyö: noin 10–12 ajajaa kokoontuu silloin tällöin päämajan ulkopuolella aikaisin lauantaiaamuna, suuntaa pois kaupungista maaseutua ja vuoristonäkymiä kohti, ja päättää retken keskusteluun ja nauruun nasi gorengin (paistettu riisi) äärelle – harmi kyllä englantilaista aamiaista ei ole saatavilla!

Moottoripyörät palvelutyössä Indonesiassa Marraskuussa 2021 Indonesian territoriossa aloitettiin oma versio moottoripyörien avulla tehtävästä työstä. Paikallinen yritys valmistaa takkiemme selkämyksien viralliset SAMM (Salvation Army Motorcycle Ministry) -merkit, ja motoristit ympäri territoriota haluavat liittyä kerhoon. SAMM on Pelastusarmeijan miestyöhön kuuluva virallinen työmuoto, mutta se on avoin kaikille miehille tai naisille, joilla on moottoripyörän ajokortti.

Indonesiassa on hyvin tavallista nähdä monihenkinen perhe 100cc:n skootterin kyydissä.

Tämä on jännittävä mahdollisuus ja aivan uutta ja erilaista Indonesian Pelastusarmeijassa! SAMM ei ole kerho, vaan palvelutyötä. Motoristit käyttävät pyöriä muiden palvelemiseen. Täällä suurelta osin islamilaisessa maassa, jossa kristityt ovat pienenä vähemmistönä, SAMMmerkki on hieno tapa herättää kiinnostusta Pelastusarmeijaa kohtaan, luoda yhteyksiä muihin ja avata keskustelua.

Indonesian territorion miestyön sihteeri, majuri Mauli Pohan esittelee uutta Salvation Army Motorcycle Ministryn selkämerkkiä.

Ced Hills

everstiluutnantti Indonesian territorion ylisihteeri Everstiluutnantti Ced Hills toimi Suomen ja Viron territorion ylisihteerinä 2016–2019 Kuvat: Ced Hillsin kuva-albumi & PxHere

Jos haluat kuulla lisää Cedin aamuajeluista Bandungissa, hae sosiaalisessa mediassa aihetunnistetta #LittleNormanAdventures

SOTAHUUTO

15

Annamari ja Fernando Der Agopian:

Rukouksen tuli ei sammu Kersantit Annamari ja Fernando Der Agopian ovat Pelastusarmeijan Helsingin osaston uudet johtajat.

He ovat saapuneet Argentiinasta, jonne Annamari lähti lähetysupseeriksi 80-luvun loppupuoliskolla.

Nyt sydämellinen ja palvelualtis pariskunta on uuden haasteen edessä. Siinä rukouksen voima on ensisijaisen tärkeää.

Tapaan Annamari ja Fernando Der Agopianin Helsingin osaston sotilashuoneessa. Osaston viihtyisät tilat ovat ehtineet tulla jo heille tutuiksi, sillä Annamari ja Fernando ovat olleet Suomessa joulukuusta lähtien.

Yksi tärkeä syy päätökselle saapua Suomeen oli pariskunnan nuoremman pojan Eliaksen varusmiespalvelu. Myös perheen esikoinen Samuel asuu Suomessa.

– Tuntuuhan se oudolta mutta hyvältä, että nuorimmainenkin on jo suorittamassa asevelvollisuutta. Yritämme tukea häntä puhelimen välityksellä.

Jeesus saapui sydämeen Ennen kuin syvennymme tähän päivään, niin kurkistetaanpa, mistä rakentuu Annamarin ja Fernandon menneisyys. Annamarin juuret ovat Noormarkussa, Fernandon Huerta Grandessa Argentiinassa.

– Minulla oli kolme veljeä, olin perheen ainoa tyttö. Minua hiukan lellittiin, Annamari naurahtaa.

Perhe muutti myöhemmin Nurmoon.

Seinäjoella Annamari luki ylioppilaaksi, ja hän muutti Ouluun opiskelemaan las16

SOTAHUUTO

tentarhanopettajaksi. Oulussa hän löysi Pelastusarmeijan.

– Minusta tuli pelastussotilas ja kiinnostuin jo varhain lähetystyöstä. Majuri Sinikka Rökman toimi osaston johtajan sijaisena, ja hän kertoi minulle kokemuksistaan Boliviassa, Chilessä ja Perussa. Silloin syttyi sydämeeni lähetystyön liekki. Ollessani sotilas opiskelin lastentarhanopettajaopistossa. Kun valmistuin, siirryinkin suoraan kadettikouluun Helsinkiin – koulusta toiseen, Annamari toteaa hymyillen.

Fernando opiskelee parhaillaan suomea. Hän osaa jo jonkin verran, mutta haastattelussa Annamari ystävällisesti kääntää keskustelun välillämme suomeksi ja espanjaksi.

– Olen syntynyt Córdobassa Argentiinassa ja asuin koko nuoruuteni vuoristokaupunki Huerta Grandessa. Minulla on yksi pikkusisko ja -veli. Elämämme oli yksinkertaista ja rauhallista. Kävin erään seurakunnan pyhäkoulussa.

Lukion ohessa Fernando valmistui sähköteknikoksi. Hän opiskeli kaksi vuotta Córdobassa yliopistossa, mutta sitten hän päätti vaihtaa alaa ja valmistui tietokoneanalyytikoksi.

– En ole päivääkään tehnyt sen alan töitä, Fernando naurahtaa. – Perheeni omistaa verhoomoverstaan. Olemme kaikki – vanhempani, sisarukseni ja minä – työskennelleet siellä. Viime vuodet verstas on ollut nimelläni, mutta nyt Suomeen muutettuani se on jälleen vanhemmillani.

Tiedustelen Annamarilta ja Fernandolta, milloin usko tuli osaksi heidän elämäänsä.

– Löysin uskoni jo ennen Armeijaa.

Olin 16-vuotias. Minulla oli uskovaisia sukulaisia. Kävin vapaatunneilla heidän luonaan, ja isäni serkku Anja sanoi aina: ”Anna elämäsi Jeesukselle.” Uskoin jo Jumalaan ja Jeesukseen, mutten ymmärtänyt, mitä minun pitäisi vielä tehdä.

Vuoden verran nämä kysymyksen pyörivät mielessäni. Lapualla tapahtui suuri onnettomuus, jossa patruunatehdas räjähti ja useampi ihminen menehtyi.

Heräsin ajatukseen, että jos olisin ollut siellä, en olisi päässyt taivaaseen. Sinä aamuna menin Anjan luokse, ja kerroin tämän hänelle. Hän kysyi jälleen: ”Etkö tänään haluaisi antaa elämäsi Jeesukselle?” Vastasin: ”Kyllä! Mutta en tiedä miten se tapahtuu!” 8

Pikkulinnut ovat laulaneet, että pariskunta on musikaalisesti lahjakas.

– Laulamme ja soitamme molemmat kitaraa.

Emme ole ammattilaisia, mutta haluamme laulaa ja soittaa Jumalan kunniaksi, Annamari sanoo.

SOTAHUUTO

17

8 – Hän totesi, ettei siihen muuta tarvita kuin rukoilla yhdessä ja pyytää, että Jeesus tulisi sydämeesi. Rukoilimme, ja tunsin kuinka siinä hetkessä Jeesuksen voima valtasi minut. Siitä lähtien Jeesus on kulkenut rinnallani, Annamari muistelee hymyillen.

– 12-vuotiaana luin yksin huoneessani erästä lehtistä, jossa puhuttiin elämän antamisesta Jeesukselle. Tuona hetkenä se tapahtui. Seuraavina vuosina elämäni täytti kaverit ja maalliset asiat, joten loitonnuin uskostani. 16-vuotiaana löysin Pelastusarmeijan, ja siitä alkoi jälleen lähentyminen Herran kanssa.

Córdobassa oli nuorisopäivät ja siellä tilaisuus, jossa päätin mennä eteen ja rukoilla, että Jeesus palaisi sydämeeni. Ja näin hän teki. Tutustuessani Armeijaan sillä oli vain avointa työtä Huerta Grandessa, sitten siitä muodostui ulkovartio, josta se kasvoi ajan kanssa oikeaksi osastoksi. Työskentelin tiiviisti osastolla ja pidin lapsille pyhäkoulua, johon tuli aina vain enemmän lapsia. Armeijaan saapuivat ensin lapset, sitten nuoret ja lopulta aikuiset. Osaston johtajat asuivat 80 kilometrin päässä, joten me nuoret olimme niin paljon avuksi kuin pystyimme, Fernando kertoo.

Lähetystyön liekki Kuten aiemmin mainittu, Annamarin sydämessä paloi lähetystyön liekki jo varhain.

– Ajatus siitä hautautui hetkeksi, mutta se heräsi uudestaan ollessani kadettikoulussa. Helsingissä järjestettiin kongressi, ja sinne tuli monia lähetysupseereita.

Yhtenä yönä tunsin, miten Jeesus kysyi minulta: ”Etkö sinäkin haluaisi lähteä?”

Annamari sanoo herkistyen. – Kerroin asiasta kadettikoulun johtajalle Per18

SOTAHUUTO

Kuvia Huerta Grandesta, Argentiinasta. Yllä pyhäkoululapset koolla ja oikealla Annamari ja Fernando vierailemassa pyhäkoulussa käyvien poikien kotona.

Erik Wahlströmille. Hän pyysi kypsyttämään ajatusta: ”Älä kerro siitä kellekään ja kanna sitä sydämessäsi. Rukoile ja lue Raamattua. Kun tunnet kutsun vahvistuneen, puhutaan asiasta uudelleen.” Vuoden verran annoin sen kasvaa sisälläni, ja sitten laitoimme paperit sisälle kansainväliseen päämajaan.

Annamari palveli ensin Suomessa neljän vuoden ajan. Annamarin ensimmäinen palvelupaikka oli Temppelin osastossa majuri Sinikka Rökmanin avustajana.

– Se oli hienoa aikaa. Sain palvella itselleni vieraalla kielellä, ruotsilla, ja niin myös seuraavassa paikassa Pietarsaaressa. Sen jälkeen palvelin vielä kaksi vuotta Solhemin päiväkodissa Porvoossa. Siellä pääsin työskentelemään lasten kanssa. Koin, että Herra valmisti minua tulevaan.

Ovet avautuivat, ja Annamari lähetettiin Argentiinaan vuonna 1987. Hänen ensimmäinen komennuksensa oli avustajana upseerikoulussa Buenos Airesissa.

– Enimmäkseen työni oli kadettien lasten hoitamista, mutta pääsin kaikkeen mukaan, Annamari muistelee. – Tunsin Jeesuksen läsnäolon koko ajan.

Kaikki olivat hyvin ystävällisiä, vaikken

osannut puhua vielä espanjaa kunnolla.

Olin opetellut sitä vain kuusi kuukautta ennen lähtöäni. Silti koin, että ymmärsin, mitä ihmiset tarkoittivat. En kokenut lainkaan koti-ikävää, sillä jokainen päivä oli niin täynnä uusia ja innostavia asioita.

Neljä kuukautta myöhemmin Annamari lähetettiin 700 kilometriä etelämmäksi Bahía Blancaan. Osastossa oli iso pyhäkoulu ja paljon lapsia.

– En osannut edelleenkään espanjaa hyvin, mutta silti minun piti puhua kokouksissa. Kun ihmisiä alkoi hymyilyttää ja kikatuttaa, ymmärsin sanoneeni jotain väärin, Annamari naurahtaa.

Neljää vuotta Bahía Blancassa seurasi viisi vuotta naapurimaassa Paraguayssa. Se oli jälleen eri maailma.

– Bahía Blancassa oli suorastaan kylmä, sillä se oli niin etelässä, kun taas Paraguayssa ilmasto oli jatkuvasti trooppinen. Paikalliset sanovatkin, että siellä on vain yksi ”asema”. Asema ja vuodenaika ovat sama sana espanjaksi, ja siellä molempia oli vain yksi.

Paraguayssakin lapsia, nuoria ja perheitä oli paljon. Armeijan lastenkoti toimi osaston vieressä, ja lapset tulivat osastolle pyhäkouluun.

– En ole koskaan kokenut olevani suuri lapsityöntekijä, mutta Herra on aina antanut minulle sellaisen sanan, jonka olen voinut jakaa lapsille.

Yhteinen taival Pariskunta tapasi toisensa Annamarin palatessa Argentiinaan Huerta Granden määräyksen takia vuonna 1997. Huerta Grandessa toimi pieni leirikeskus, jonka yhteydessä oli myös osasto. Fernando oli siellä sotilaana.

– Se oli vanha paikka ja jotain oli aina rikki, niin Fernando tuli auttamaan.

Hän oli niin avulias! Annamari toteaa hymyillen ja katsoo Fernandoa pöydän yli lämpimästi. – Siitä kehittyi ensin hyvä ystävyys, ja sitten tunteet syvenivät. Seurustelusuhde muuttui kihlaukseksi ja avioliitoksi vuonna 2000. Äitini oli tullut tapaamaan minua, ja hän esitti toiveen, että voisivatko häät tapahtua hänen ollessaan paikalla. Näin tapahtui.

– Palvelimme vielä puolisentoista vuotta, kunnes saimme määräyksen Uruguayihin vanhainkotiin avustajaksi.

Emme oikein kokeneet paikkaa omaksemme. Minulla oli lähetystyöntekijän kolmevuotiskauden täyttyessä mahdollisuus kotimaanlomaan. Päätimme tulla Suomeen pidemmäksi ajaksi, Armeijan työntekijöinä. Olimme vuoden Joensuussa. Se oli kuitenkin hankalaa aikaa, Samuel oli vain yksivuotias ja Elias syntyi ollessamme täällä. Fernandolla oli myös terveysongelmia, joten emme pystyneet jatkamaan, vaan palasimme kotiin Argentiinaan, Annamari huokaa ja jatkaa: – Meitä jäi kalvamaan tunne, että työmme jäi kesken. Nyt monen vuoden jälkeen asiat ovat paremmin, lapset ovat isoja ja Fernando voi hyvin, niin Herra avasi jälleen oven.

Ovi Suomeen avautuu Der Agopianit elivät Argentiinassa normaalia perhe-elämää. Fernando teki töitä perheen verhoomoverstaassa ja Annamari sai paikan kaupungin päiväkodista avustajana ja lauluhetkien pitäjänä. Annamarin ja Fernandon ollessa Uruguayssa ja Joensuussa Pelastusarmeijan työ valitettavasti kuihtui pois Huerta Grandesta.

– Fernandon äiti Anna on hyvin aktiivinen ihminen, ja Armeijan poistumisen jälkeen hän alkoi pitää yllä kristillistä toimintaa. Annalla on aina ollut iso rooli elämässämme, joten palattuamme

Lapsi- ja perhetyö on aina ollut Annamarin ja Fernandon sydäntä lähellä, ja Helsingin osastolla siihen kuuluu perhekerho ja puuhakerho. – Jos Herra lähettää nuoria keskuuteemme, niin nuorteniltoja olisi myös ihana järjestää. Samoin pyhäkouluja.

Suomesta halusimme auttaa häntä siinä. Tässä kristillisessä yhteydessä tehtiin paljon työtä lasten ja nuorten parissa, joten se oli meille hyvin luontevaa.

Tiedustelen, miten ajatus Suomessa palvelemisesta syntyi.

– Poikamme Samuel asuu ja työskentelee Suomessa, ja koska Elias on syntynyt Suomessa, varusmiespalvelu on hänelle pakollinen. Rukoilin: ”Herra, poikamme ovat pian Suomessa, olisiko mitään mahdollisuutta, että meille voisi löytyä sieltä töitä?” Pohdin, ettei se voisi olla muuta kuin Armeijan työtä. Olimme aina halunneet palata Armeijaan, sillä emme koskaan lähteneet ideologisista syistä. Herra näki, että nyt on aika palata hengelliseen kotiin, Annamari taustoittaa päätöstä.

Kävi myös sattumus, jossa on selvää johdatusta.

– Kun menimme tilaamaan Eliakselle passia Buenos Airesiin, olin vahingossa maksanut ennakkoon kahdesta passista. Suurlähetystössä minulta kysyttiin, kelle tämä toinen passi on tulossa. Vastasin: ”Hyvänen aika, kaipa se on sitten minulle.” Näin Jumala alkoi työstää muuttoamme Suomeen. Aluksi Fernando ja perheemme Argentiinassa eivät olleet ajatuksesta lainkaan innostuneita. Raamatusta osui eteeni kohta Ilmestyskirjasta 3:8: ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea.” Vähitellen Jumala alkoi valmistaa Fernandoakin muuttoon.

Uuden edessä Suomessa ajatukseen suhtauduttiin suopeasti, ja joulukuun alussa Der Agopianit saapuivat Helsinkiin. 8 SOTAHUUTO

19

8 Kysyn kulttuurisokista. Annamari kertoo positiivisesta muutoksesta sitten vuosituhannen alun Joensuun.

– Ihmiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä. Ennen suomalaiset vaikuttivat vähän ujoilta ja juroilta erityisesti arkisessa kanssakäymisessä, kuten kaupassa tai terveyskeskuksessa. Nyt kaikki ovat niin palvelualttiita ja ystävällisiä, Annamari toteaa hymyillen.

Annamarin ja Fernandon ensimmäisten kuukausien aikaan omikron-aalto pyyhkäisi yli maan. Tuona aikana he pääsivät syventymään osaston käytänteisiin ja olemaan muutoin avuksi.

– Ensimmäisten viikkojen aikana pystyimme olemaan avuksi eläkeupseereillemme. Vierailimme heidän luonaan, kävimme heille kaupassa ja tulimme apuun. Rukoilimme heidän kanssaan – moni on näinä aikoina ollut kovin yksinäinen, Annamari kertoo, ja Fernando täydentää: – Tuntui hyvältä, että pystyimme tekemään jotakin.

Annamarin ja Fernandon alkuperäinen määräys Suomessa oli vastuu Helsingin osaston lapsi-, perhe- ja lähiötyöstä nuorisotyöntekijöinä. Jumalan tiet – ja Armeijan määräykset – ovat kuitenkin joskus yllättäviä. Helmikuussa tuli tieto, että maaliskuun alusta he ottavat vastuun Helsingin osastosta osastonjohtajina. Haastatteluhetkellä olemme juuri tämän muutoksen kynnyksellä.

– Olihan se suuri yllätys, Fernando nyökkää. – Meitä oli hiukan varoitettu etukäteen, että muutoksia olisi tulossa...

Emme kuitenkaan osanneet odottaa tätä, Annamari toteaa.

Tulevassa tehtävässä he aikoivat luottaa Jumalan ohjaukseen ja osaston toimivaan tiimiin.

– Jatkamme siltä hyvältä yhteishengen ja -työn pohjalta, joka täällä on.

Kukaan ei ole suurempi kuin toinen.

Otamme jokaisen uuden asian vastaan rukouksella. On ihana kokea, ettemme ole yksin. Myös osaston eläkeupseerit ovat sydämellisesti todenneet, että heiltä voi aina tulla kysymään neuvoa ja apua.

– Rukoilen myös kärsivällisyyttä osastoväellemme, kun en osaa vielä hyvin suomea, Fernando sanoo. Annamari lohduttaa hymyillen: – Jumalan rakkauden kieli on onneksi universaali.

Lapsi- ja perhetyö on ollut aina heidän sydäntään lähellä, ja he iloitsevat, että osaston perhekerho ja Rastilassa tapahtuva lasten puuhakerho on päässyt kevään aikana käyntiin. – Jos Herra lähettää nuoria keskuuteemme, niin nuor20 SOTAHUUTO

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

Helmikuussa tuli yllättäen tieto, että maaliskuun alusta he ottavat vastuun Helsingin osastosta osastonjohtajina. – Meitä oli hiukan varoitettu etukäteen, että muutoksia olisi tulossa... Emme kuitenkaan osanneet odottaa tätä, Annamari toteaa.

teniltoja olisi myös ihana järjestää. Samoin pyhäkouluja.

Annamarin ja Fernandon voi myös bongata kesällä kaupungilta. Viime kesänä osastolle on hankittu polkupyörä, jonka kanssa on tarkoitus jalkautua Helsingin kaduille ja puistoihin.

– Tulkaa tervehtimään!

Rukouksen tuli ei sammu Rukous on ollut pariskunnalle aina tärkeää. Tällaisina haasteellisina aikoina sen merkitys vain korostuu.

– Kävimme saapuessamme Mikkelissä väestörekisterissä, kun Helsingissä ei ollut vapaita aikoja. Tapasimme siellä majuri Pirkko Vauhkosen. Hän totesi meille: ”Armeijassa täytyy muistaa, et-

tei rukouksen tuli sammu.” Se jäi vahvasti mieleeni, Fernando kertoo.

– Meillä on monia uskonsisaria ja -veljiä, jotka rukoilevat puolestamme.

Se tuntuu kovin hyvältä. Rukoilemme Jumalalta, että hänen voimansa kantaa meitä ja työmme voi olla siunauksena osastolle, Annamari toteaa hymyillen, ja Fernando päättää: – On paljon mahdollisuuksia toimia, mutta kaikkeen tarvitaan rukousta. On pysyttävä Jumalan sanassa, eikä saa muuttua liikaa maailman mukana.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Der Agopianien kuva-albumi

MUiStA äiTiä

Su 8.5.

LöyDä lähIn mYyMäläsI: PElAsTuSaRmEiJa.fI/mYyMaLaT SOTAHUUTO

21

Raamatun naiset ​Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset

Ruut

tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

– sitoutuminen, uskollisuus, rakkaus Ruutin kirja kuuluu Raamatun runous- ja viisauskirjallisuuteen. Siinä on vain neljä lukua, joten sen voi lukea useaan kertaan nopeasti. Kirja on saanut nimensä päähenkilön, Ruutin, mukaan. Ruutin kirja kertoo naisen elämästä: sitoutumisesta, uskollisuudesta ja rakkaudesta. Se on kertomus Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta maailmaansa ja sen ihmisiä kohtaan.

Kertomuksessa mainitaan myös Noomi, Ruutin anoppi, ja Boas, Ruutin aviopuoliso, jotka myös liittyvät oman elämänsä kautta Jumalan pelastussuunnitelmaan.

Maailman vapahtaja, Jeesus Kristus, syntyy tämän suvun kautta.

Kirja sijoittuu Tuomarien aikaan (1250– 1050 eKr), mutta sen tarkasta ajankohdasta ja kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa. Ruutin kirja on Vanhan testamentin rakastetuimpia kertomuksia ja antaa käsityksen tuon ajan tavallisten ihmisten elämästä.

22

SOTAHUUTO

Ruutin tarina alkaa Moabin maasta, Israelin naapurista Kuolleenmeren itäpuolella. Moabilaiset polveutuivat Lootista ja hänen vanhimmasta tyttärestään.

Moab ja Israel olivat vihoissa keskenään ja israelilaisia oli kielletty menemästä naimisiin moabilaisten kanssa.

Ruut oli moabitar, joka meni kuitenkin naimisiin israelilaisen Noomin pojan, Kiljonin kanssa, joka oli äitinsä tavoin paennut omassa maassaan vallinnutta nälänhätää Moabiin. (Noomista, Ruutin anopista, on kirjoitettu maaliskuun Sotahuudossa.)

Noomin jäätyä leskeksi hän halusi palata kotimaahansa. Ruut, joka myös oli leski, ei suostunut jättämään anoppiaan, ja he palasivat yhdessä Noomin synnyinkylään Israeliin.

Noomilla ja Ruutilla oli joitakin yhteisiä ominaisuuksia: He olivat molemmat köyhiä maahanmuuttajia, mutta heillä oli päättäväinen ja uskollinen luonteenlaatu. He osoittivat toisiaan kohtaan syvää uskollisuutta, sitoutumista ja ystävyyttä. Ruutin nimi tarkoittaakin ystävyyttä.

Voimme vain kuvitella, mitä Ruutin piti käydä läpi elämässään, kun hän luopui omasta maastaan, kansastaan ja perinteistään ja valitsi Israelin maan ja myös sen uskonnon. Hän suostui epävarmaan tulevaisuuteen ja köyhyyteen. Siinä, mitä Ruut sanoo Noomille päätöksen hetkellä, on vahvan sitoutumisen merkki (Ruut 1:16): ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. ” Tällä jakeella on vahva yhtymäkohta Pelastusarmeijan syntyyn ja historiaan. Kun William Booth eräänä iltana palasi kotiin evankeliointiretkeltään Lontoon kaduilta, hän käytti juuri tämän jakeen sanoja kertoakseen vaimolleen Catherinelle,

että oli juuri löytänyt kansansa ja Jumalan antaman elämäntehtävän heidän parissaan. Catherine suostui Raamatun sanaan nojautuen seuraamaan puolisoaan, tuolloin jo kuuden lapsensa kanssa. Samalla hänkin sitoutui epävarmaan elämään ja köyhyyteen osoittaen suurta uskollisuutta ja rakkautta sekä puolisoaan että Jumalaa kohtaan.

Ruutin elämässä tulee esiin Jumalan pelastussuunnitelma. Boas ei ollut pakotettu tuon ajan säännösten mukaiseen lankousavioliittoon tai sukulunastukseen perustuvaan liittoon, koska oli olemassa toinen, läheisempi sukulunastaja. Ruut ja Boas solmivat rakkausavioliiton. (Ruut 3:10–11) Jumalan suunnitelma jatkui niin, että Boas ja Ruut saivat pojan, jol-

le annettiin nimeksi Obed, hänestä tuli myöhemmin Iisain isä ja tämän pojan, kuningas Daavidin isoisä. Ruut, moabilainen maahanmuuttajanainen, oli liitetty Israelin kansaan, ja hänestä tuli Daavidin esiäiti.

Jumala voi kääntää pahan hyväksi, hän vie vaikeuksista voittoon, pimeydestä valoon. Pelastus koskee kaikkia ihmisiä ja kaikkia kansoja. Ruutin kirja ja kertomus Ruutin elämästä vie meidät Jumalan suurimman rakkauden lähteille.

Jeesus, tuleva maailman Vapahtaja ja Pelastaja syntyi Daavidin suvusta. Kristittynä joudumme valintatilanteisiin, joissa kysytään uskollisuutta ja sitoutumista. Se, joka antaa elämänsä Jumalan käteen ja kulkee hänen teitään saavuttaa elämän täyteyden ja siunauksen.

Kutsumus vei pyhäkoulutytöstä pelastusupseeriksi Olen syntynyt Itä-Suomessa, Parikkalassa, jonne vanhempani olivat muuttaneet Laatokan Karjalasta. Seitsenhenkinen perheemme muutti usein ja tiemme kulki Keski-Suomen halki Varsinais-Suomeen ja Turkuun.

Uskonelämäni juuret ovat pyhäkoulussa ja Pelastusarmeijassa, kun 13-vuotiaana liityin Turun osastoon. Toimin siellä 15 vuotta lapsi- ja nuorisotyössä ennen upseerikoulua ja pelastusupseerin tehtävää. Väliin mahtuivat opiskeluvuodet Savonlinnan opettajainkoulutuslaitoksessa ja vuodet opettajana Mynämäen Karjalassa.

Upseerikoulun jälkeen olin kolme vuotta osastomääräyksissä Kouvolassa, Jyväskylässä ja Tampereella. Sitten oli aika muuttaa Helsinkiin ja päämajaan, jossa minulla on ollut tehtäviä Oulun piirin nuorisosihteerinä, nuorisotilas- ja osastokadettisihteerinä, kansallisnuorisosihteerinä, upseerikoulun koulutusupseerina, opinto- ja kokelassihteerinä sekä päätoimittajana.

Arja Laukkanen

everstiluutnantti eläkeupseeri

Nuorena tunsin kutsumusta lähetystyöhön. Viron Pelastusarmeijasta tuli minun lähetyskenttäni, kun toimin siellä muutaman vuoden alueupseerina ja Tallinnan Koplin osaston johtajana. Viron määräyksen jälkeen palvelin Suomessa upseerikoulutuksen vastuu-upseerina.

Pyhäkoulutyttö oli kasvanut aikuiseksi, luutnantista oli tullut everstiluutnantti ja viimeiset yhdeksän aktiivipalvelusvuotta sain katsella Pelastusarmeija-maailmaa ylisihteerin näkökulmasta.

Nyt olen palannut kotikaupunkiini ja juurilleni Turun osastoon, jossa saan eläkeläisenä kulkea eteenpäin Jumalan suunnitelmassa ja monien Pelastusarmeijassa palvelleiden naisten esimerkin kannustamana. Toivotan onnea ja siunausta juhlavuottaan viettävälle Pelastusarmeijan naistyölle.

SOTAHUUTO 23

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

sari vanha-perttula pelastussotilas

nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen yhteyshenkilö

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Ensimmäinen muistikuvani Pelastusarmeijasta on, kun seisoin 12-vuotiaana odottamassa kouluun menevää linja-autoa Kuopion osaston edessä ja tavasin seinältä: Pel-astu-sar-meija (sana meni jotenkin noin ikkunapalkkien jaon mukaan).

Tästä hetkestä meni vielä nelisen vuotta eteenpäin, kun astuin ensimmäisen kerran Kuopion osastoon.

Miten tulit Armeijan yhteyteen?

– Kävin tutustumassa lukion ensimmäisen luokan aikana lukiokavereitteni kotiseurakuntiin.

Tällöin sain kutsun myös Pelastusarmeijan nuorteniltaan.

24

SOTAHUUTO

Mikä on tehtäväsi Armeijassa?

– Vuoden 2022 alusta lähtien olen toiminut Nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn Suomen kansallisena yhteyshenkilönä. Pyrin tuomaan tätä meilläkin esiintyvää ja kasvavaa rikollisuuden alaa ihmisten tietoisuuteen erilaisten koulutusten ja kohtaamisten kautta niin Pelastusarmeijan osastoissa eri puolilla Suomea kuin sosiaalityön sektorilla.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Ei mitään mielikuvaa. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista ja eri-ikäisistä ihmisistä.

Mikä on tehtävässäsi mielenkiintoisinta?

– Vaikka aihe on vahvasti tunteisiin menevää, koen mielenkiintoiseksi perehtyä ilmiöön, jota tapahtuu niin moninaisin tavoin omien silmienikin edessä minun juurikaan kiinnittämättä normaaliarjessa siihen huomiota. Tulla tietoiseksi niistä vaikuttimista, jotka ajavat jonkun henkilön ihmiskaupan uhriksi, ja miten toinen taas ryhtyy ihmiskauppiaaksi. Meillä jokaisella on oma elämänhistoriamme.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Varmaankin joku vastakohta itsestäni; pääsisin katsomaan ja kokemaan maailman toisesta näkökulmasta.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Viime vuosina olen vapaa-aikana patikoinut paljon eri ympäristöissä.

Siinä saa samalla yhdistettyä liikunnan, luonnon, koirat sekä ystävät.

Kuka on sankarisi?

– Henkilöt, jotka tekevät muille hyvää, käyttävät aikaansa ja antavat omastaan pitämättä siitä meteliä.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Asioilla on tapana järjestyä.

IHM ISK AUP PA A VAS TA

AN

IHM ISA RVO N PUO LES

TA

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Ulkoilen koirien kanssa, tapaan ystäviä ja sukulaisia, käyn nauttimassa kulttuurista, hoidan puutarhaani ja teen hitusen vapaaehtoistyötä omassa osastossani.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Artisti oli Jimmy Osmond, levyn nimeä en muista.

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– Ps. 91: 11–12: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.”

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Poistaisin maailmasta ne valtionjohtajat, jotka ovat hyvin elitistisiä ja minäkeskeisiä ja ovat unohtaneet itse kansan.

Mitä pelkäät?

– Pitkäkestoista fyysistä kipua, jota ei saa lääkkeillä lievitettyä (päänsärky, hermosärky).

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Henkilön, jolla olisi mielenkiintoista kerrottavaa esim. tieteen saralta.

Minkä kirjan Raamatun ohella ottaisit autiolle saarelle?

– Sudenpentujen käsikirjan, jotta selviäisin tuolla saarella.

PELASTUSARMEIJA.F

I/ IH M I S K AU P PA A-VA

S TA A N

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– En etsi valtaa loistoa.

eteenpäin sisulla sydän kurkussa peläten pahinta ja tullut voittajana maaliin!

Näiden hetkien kautta olen kasvanut harppauksella ihmisenä.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Joltain ystävältä sain aikoinaan Virkkukoukkusen kortin, jossa oli seuraava ajatus: ”Kannattaa uskoo et onnistuu, vaik ei ois hajuukaan kui se tehää”.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Elämä itse, jonka olen saanut lahjaksi. Sen kun osaisi käyttää hyvin. Onneksi tiedän olevani armon piirissä.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Olen uskaltanut ja osannut elää omannäköistä elämää.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kaikki ne hetket, jolloin olen ollut todella stressaavassa tilanteessa, mennyt

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen käynyt Fashion Team -mallitoimiston aikuismallikurssin. Tiukan paikan tullen osaan ehkä vielä kulkea portaat, istua ja pukea takin päälle sieltä saamieni oppien mukaan.

Kuva: Toni Kaarttinen

Sotahuudon numerossa 09/2022 pelastussotilas Sari Vanha-Perttula tulee kertomaan territoriomme nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisesta toimikunnasta (NOVA:sta) ja sen tekemästä työstä ja suunnitelmista.

SOTAHUUTO 25

Moottoripyöriä & Jumalan sanaa – motoristit Jeesuksen asialla Hendersonvillessä Pohjois-Carolinassa evankelioivat moottoripyöräilijät ja Pelastusarmeija tekevät molempia hyödyttävää yhteistyötä.

Kesäaikaan motoristit ja tulevat moottoripyöräilijät kokoontuvat tiistai-iltaisin kuuden ja kahdeksan välillä Pelastusarmeijan osaston parkkipaikalle nauttimaan kristillisestä yhteydestä, hyvästä ruuasta, rytmikkäästä musiikista ja evankeliumin sanomasta.

26

SOTAHUUTO

”Bike Night” järjestetään joka viikko toukokuusta syyskuuhun, ja se on Roy Snelsonin keksintö. Hän on evankelioivan motoristikerhon Sons of the Savior Motorcycle Ministry (SS/MM) puheenjohtaja ja uskollinen pelastussotilas Hendersonvillen osastossa. Snelson on kasvanut Pelastusarmeijan parissa, hänen lapsuuden osastonsa on Charlestonissa Etelä-Carolinassa.

– Haluamme toivottaa kaikki tervetulleiksi aivan samoin kuin he ovat tervetulleita Jumalan valtakuntaan, ilman mitään ehtoja tai vaatimuksia, Roy Snelson sanoo.

Tänä iltana parkkipaikalla on noin 30 moottoripyörää. Grillissä paistetaan lahjoituksena saatuja hampurilaisia ja myynnissä on SS/MM:n oheistuotteita.

Niiden tuotto käytetään SS/MM:n palvelutyön rahoittamiseen.

Vieressä paikalliset myyjät myyvät erilaisia herkkuja, kuten tippaleipiä ja kylmiä juomia.

– Pyrimme täällä luomaan yhteyksiä ihmisiin, jotka eivät ehkä tunne Jeesusta vapahtajana ja jotka luultavasti tuntevat huonosti Pelastusarmeijaa, selittää kapteeni Phillip Stokes. Hän on Hendersonvillen osaston johtaja ja SS/MM:ään kuuluva motoristi.

Osaston parkkipaikalla pidetään välillä lauantaisin autoshow, joka houkuttelee paikalle kauniita ajoneuvoja ja niiden ihailijoita. Myyjät ovat silloinkin

Selkämerkin teksti ”Saved to serve”, Pelastettu palvelemaan, tiivistää Sons of the Saviour -moottoripyöräkerhon ydinajatuksen.

läsnä, ja tapahtuma on muuten Bike Nightin kaltainen.

Täällä on mahdollista saada siunaus pyörälle: SS/MM:n jäsenet rukoilevat motoristin ja hänen ajokkinsa yllä ja pyytävät Jumalaa turvaamaan heidän matkaansa.

Sons of The Savior perustettiin vuonna 2014, ja sillä on jo useita paikallisosastoja. Hendersonvillen osasto on pääpaikka, ja koska se tekee läheistä yh-

teistyötä Pelastusarmeijan osaston kanssa, useita perheitä on tullut mukaan Pelastusarmeijan normaaliin toimintaan.

Monet SS/MM-perheet myös toimivat vapaaehtoisina Armeijan tapahtumissa.

SS/MM:n jäsenissä on useita Hendersonvillen osaston jäseniä, jotka soittavat ja laulavat sunnuntain jumalanpalveluksissa.

Moottoripyöräkerholainen Pelastusarmei8 jan yhtyeessä ei ole aivan tavallinen näky!

SOTAHUUTO

27

Motoristit ystävineen poseeraavat Armeijan rekan edessä – yhteys Pelastusarmeijaan on heille ylpeyden aihe.

8

Sons of the Saviorin kristilliseen työhön kuuluu esimerkiksi lelukeräyksiä, koulureppujen hankkimista, juomatelttojen hoitoa kristillisissä ulkoilmatapahtumissa, elintarvikkeiden jakamista hädänalaisille perheille ja uskosta todistamista.

Viimeksi mainittu on heille tärkeää.

– Emme koskaan aja samaa reittiä takaisin kotiin, Roy kertoo. – Ihmiset ovat uteliaita, ja vastaamme heidän kysymyksiinsä. Vaikka olisimme pysähtyneet jäätelölle, kerromme ihmisille rakkaudestamme Jumalaan ja siitä, mitä Jumalan rakkaus voisi tuoda heidänkin elämäänsä. Tarjoudumme rukoilemaan ihmisten kanssa.

Pelastusarmeijan piirissä toimii motoristikerhoja myös USA:n muissa territorioissa: sekä itäisessä, keskisessä että läntisessä Pelastusarmeijan territoriossa toimii vähintään yksi kerho.

SS/MM:n jäsenet haastavat alueen muut moottoripyöräkerhot ”joulupatakilpailuun” joka joulu. Joulupata seisoo Hendersonvillen WalMart-myymälän edessä, ja ostoksille tulleet ihmiset suhtautuvat positiivisesti motoristipatavahteihin. Ystävällismielisen kilvan ansiosta sadat perheet saavat jouluapua kolmen lähikunnan alueella.

– Sivuuttakaa tatuoinnit, bandanat ja nahkatakit, Snelson pyytää – ja nähkää, että rakastamme Jeesusta!

Sons of the Savior -kerhon jäsenet ovat täysillä mukana osaston toiminnassa ja toimivat jouluisin patavahteina.

Frank Duracher majuri Hendersonville, Pohjois-Carolina, USA:n eteläinen territorio Kuvat: Frank Duracher Artikkeli julkaistu aikaisemmin lehdessä The Salvation Soldier, August 2021

28

SOTAHUUTO

Kerhon jäsenissä on useita, jotka soittavat ja laulavat sunnuntain jumalanpalveluksissa.

Moottoripyöräkerholainen Pelastusarmeijan yhtyeessä ei ole aivan tavallinen näky!

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

Miten olis päikkärit?

Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut. (Mark. 4:26– 29.)

Jeesus kuvaa vertauksen avulla Jumalan valtakuntaa. Tässä tapauksessa siemenen avulla, joka kylvetään maahan.

Kylvämisen jälkeen kylväjä menee nukkumaan. Tulee seuraava päivä, ja näin päivät kuluvat.

Aikanaan siemen orastaa ja kasvaa. Miten kasvu tapahtuu? Kylväjä ei sitä tiedä. Markus oikein erikseen kirjoittaa jakeessa 27, että kylväjä ei tiedä vastausta tähän kysymykseen. Jakeen 28 mukaan maa tuottaa sadon aivan itsestään. Ensin korren, sitten tähkän ja lopulta täydet jyvät tähkään. Kun sato on kypsä, kylväjä hakee sirpin ja korjaa sadon.

Mieleeni tulee kaksi asiaa. Ensinnäkin siemen kylvetään. Jumalan valtakunnan, evankeliumin siemen kylvetään maahan.

Tarvitaan joku, joka kylvää. Tarvitaan peltomies kylvämään. Toiseksi vertauksessa kuvataan, kuinka kylväjä nukkuu ja herää uuteen päivään viljelysmaillaan. Kylväjä ei katoa mihinkään. Hän on paikalla ja seurailee tilannetta. Sen lisäksi nukkuminen ei tarkoita passiivisuutta. Hän on aktiivinen päivästä toiseen, seurailee ja katsoo, kuinka sato kypsyy. Hän huolehtii pellosta, vaikka ei tiedäkään, kuinka kasvu loppujen lopuksi tapahtuu. Lopulta on kyse siitä, että maa tuottaa sadon aivan itsestään, kuten Markus jakeessa 28 kuvaa.

Kasvun ihme tapahtuu Jumalan työnä.

Vaikka viljelijä kuinka hyppisi ja pomppisi pellolla kuperkeikkaa, siemen ei hänen toimestaan muutu viljaksi. Toivon tämän tuovan tiettyä rauhaa meidän olemiseemme ja tekemiseemme.

Meidän tehtävämme on kylvää. Jumala saa aikaan kasvun. Haluan tänään muistuttaa, että ei tarvitse väärällä tavalla puskea ja yrittää itse saada aikaan muutosta johonkin, jos kyseessä on Jumalan työ. Meitä tarvitaan viljelijöinä, mutta voima on siemenessä. Jumala on luonut ja muokannut maaperän, Jumala lähettää auringon ja sateen. Me ihmiset voimme korkeintaan lukea ja tehdä sääennustuksia, mutta Jumala säätää ja päättää, osuuko niistä sääennusteista joku kohdilleen vai ei.

Jumala huolehtii kasvusta. Mennään me vaikka päiväunille. Ei kuitenkaan hylätä peltoa, vaan ollaan aktiivisia ja uskollisia kylväjiä.

Juha Koski talousjohtaja Kuva: tayphuong388

SOTAHUUTO 29

Nu har det hänt igen, precis som varje år, att jag drabbas av nästan euforisk livslust i början av året. Det överraskar mig med kraft varje gång. Den där viljan, längtan, nästan barnsliga spralligheten blir så tydlig hos mig. Det är då jag skriver ner vilka alla blommor och växter, örter och kryddor, grönsaker och rotfrukter jag vill plantera. Jag fyller mina anteckningsblock med långa listor och planer. Jag ritar, jag skriver, jag räknar och planerar.

Jag tror att jag har all världens tid och ork och förmåga. Jag skriver ner alla eventuella nya odlingsbänkar som ska fixas, byggas, flyttas. I samma stund som jag otåligt planerar och drömmer påminner jag mig om allt arbete som kommer – sedan. Det ska vattnas, tas hand om, rensas och vårdas. Ett och annat ogräs ska plockas bort utan att glömma bort alla 30 SOTAHUUTO

små kryp som också vill äta av det jag planterat. Och jag behöver få en påminnelse, många gånger, att själva grejen är att glädjas över det som faktiskt lyckas.

Inte sörja allt det som kanske inte blir så lyckat och fint till slut, eller kanske till och med inte blir något alls och helt enkelt misslyckas med.

Det blir sällan som jag tänker, eller visst växer det upp tomater där jag satt tomatfrön i jorden och av solrosfrön blir det fantastiska och ibland galet stora solrosor som tittar fram. Men det är så mycket mer än bara det jag gör som påverkar resultatet. Naturen har sin egen vilja och jag kan inte tvinga fram resultat. Och så händer det att vissa saker blir långt mycket bättre och finare än jag hade kunnat drömma om. Jag mås-

te lära mig att också njuta längs vägen.

När jag står där med mina leriga gummistövlar och gräver (eller rättare sagt min man gräver och jag ”hjälper till”) och jag har jordsäckar och spadar i en salig röra runt omkring mig – det är då jag ska stanna upp och njuta, känna och uppleva. Jag ska passa på att sätta mig i gräset, kanske ta en kopp kaffe och vila.

För den här mödan är en del av drömmen som vaknade till liv på våren.

Jag kan inte låta bli att tänka på min mormor. Den som känner mig vet att min mormor Lydia var och förblev en förebild för mig. Ibland kryper saknaden efter henne väldigt nära, särskilt när jag håller på med trädgården. Jag hade så gärna visat henne mina små odlingar, glatt mig över hennes goda råd. Jag

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Inte bara morötter Jag sitter med papper och penna i mitt växthus. Dagen in mars är så oerhört vacker. Bara några minusgrader ute men inne i växthuset är det varmt. Jag kan nästan inte minnas när himlen skulle varit så blå. Jag flyttar min stol och försöker följa solens vandring över himlen, för jag vill vara där den lyser. Jag vill känna värmen av varje stråle och låta allt det frusna bli varmt igen. I trädgården finns fortfarande mycket snö kvar även om solens ivriga strålar värmer allt de förmår. Jag dricker mitt kaffe och jag drömmer.

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme toukokuun aikana.

hade gärna delat intresset och kärleken över en trädgård med henne. Det är då jag tar fram den där söta kaffekoppen med liljekonvaljer på och sätter mig på trappan och låter solen värma mig. Jag andas, i frihet, och känner tacksamhet.

Idag kan jag bättre förstå varför det var så viktigt för henne att odla sina morötter och vårda sina rosor. Det var inte ”bara morötter”. Det var en symbol för att få bruka sin jord, sin egen jord. Det hela kanske handlade allra mest om det där otroliga samspelet mellan människa och Gud. Att en liten människa sår, vårdar och tar hand om och Gud välsignar.

Jag kan minnas de där stunderna när den första skörden kunde tas upp, det var en högtid och det kunde jag förstå som barn. Det var verkligen inte ”bara

en morot” man fick smaka på. Mormor tog aldrig skörden som en självklarhet – hon var tacksam och hon gladde sig över allt det som lyckades.

Jag har hämtat påtår och Jag sitter kvar med papper och penna i mitt växthus. I trädgården finns fortfarande mycket snö även om de snöfria fläckarna blivit flera under dagen. Jag dricker mitt kaffe och jag drömmer. Jag drömmer om det som så många andra människor också drömmer om: att få plantera och skörda, i mitt hem i min jord i frihet utan rädsla.

Mia-Lisa Dahlqvist major Sverige Foto: Klimkin & Mats Dahqvist

SOTAHUUTO

31

Kullan arvoinen – jääkiekon MM-kisat Tampereella 13.–29.5.

Jääkiekon MM-kisat pelataan Tampereella ja Helsingissä toukokuussa. Tampere tunnetaan pitkistä jääkiekkoperinteistään: Suomen ensimmäinen virallinen jääkiekko-ottelu pelattiin Tampereella Pyhäjärven jäällä vuonna 1928. Myös Suomen ensimmäinen tekojäärata ja ensimmäinen jäähalli rakennettiin Tampereelle vuosina 1956 ja 1965. MM-kisojen pääpelipaikkana Tampere oli viimeksi 57 vuotta sitten. Näistä lähtökohdista käsin on helppo ymmärtää Tampereen kaupungin kisojen ajaksi valitsema teema ”Kiekon koti”. Tampereen kaupunki kutsuu kaikkia mukaan tekemään kaikkien aikojen kisoja. Pelastusarmeija on mukana.

– Haluamme olla mukana kohottamassa tunnelmaa. Meitä ei myöskään yhtään haittaa, jos ihmiset yhdistävät hyvän mielen ja kisafiiliksen Pelastusarmeijaan. Me olemme kiekon

kodissa, mutta meidän mottomme ja ajatuksemme kisojen ajan ja niiden jälkeenkin on, että jokainen ihminen on kullan arvoinen, kertoo Tampereen osaston johtaja, kapteeni Riku Leino.

Pelit pelataan uudella Tampereen Kannen areenalla. Keskustori, Tuomiokirkonkatu ja Kuninkaankatu saavat kisailmeen.

Pelastusarmeijan uusi iCare Secondhand -hyväntekeväisyysmyymälä on aivan kisahumun ytimessä Kuninkaankadulla. Pelastusarmeija näkyy kisakaduilla ja -torilla muutenkin.

– Jalkaudumme laatikkopyörän kanssa kisahumuun ja haluamme kohdata ihmisiä. Olemme varautuneet aurinkoiseen ja lämpimään toukokuuhun. Jaamme vesipulloja ja karkkeja vastaantulijoille, pysähdymme keskustelemaan ja kuulemaan ihmisten ajatuksia. Ehkä voimme auttaa kisaturisteja suunnistamaan paremmin kaupungissamme. Ai-

nakin voimme osoittaa heille uuden iCare-myymälän ja Pelastusarmeijan osaston, joka on vain muutaman korttelin päässä kisakaduista. On hyvä muistuttaa tamperelaisiakin, että täällä me olemme, jatkaa Riku.

Pelastusarmeijan vapaaehtoiset kulkevat laatikkopyörän kanssa keskustassa Suomen pelipäivinä sekä loppupelien aikana. Pyörän luona voi osallistua hyvän mielen arvontaan. Palkintona on 10 kappaletta 20 € lahjakorttia iCare Secondhand -myymälään. Arvonnassa kysytään osallistujilta, miksi sinä olet kullan arvoinen. Vastauksista kootaan some-nostoja pitkin kisoja, ja lahjakorttien voittajat arvotaan Tampereen osaston Facebook-sivulla (www.facebook.com/PATampere) FB-livessä lauantaina 21.5. ja 28.5. klo 11.

Sosiaalisessa mediassa meidät löytää aihetunnisteilla #kiekonkoti ja #kullanarvoinen.

Suomen pelipäivät, loppupelit ja FB-Livet Pelastusarmeijan laatikkopyörä eli Pelastusfillari on mukana kisahumussa.

Bongaa meidät kisa-aikana kaupungilta!

32

SOTAHUUTO

Pe 13.5. klo 20.20: Suomi – Norja La 14.5. klo 20.20: Latvia – Suomi Ma 16.5. klo 20.20: Suomi – Yhdysvallat Ke 18.5. klo 20.20: Suomi – Ruotsi Pe 20.5. klo 16.20: Iso-Britannia – Suomi La 21.5. klo 11 FB-Live, 1. arvonta La 21.5. klo 16.20: Itävalta– Suomi Ti 24.5. klo 20.20: Suomi – Tshekki To 26.5. Puolivälierät La 28.5. klo 11 FB-Live, 2. arvonta La 28.5. Välierät Su 29.5. Finaali ja pronssiottelu

2€ n

Toukokuu 2022 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta

liikuntAviikonloppu

Mukaansatempaava viikonloppu kaiken ikäisille täynnä liikunta-aktiviteetteja ulkona ja sisällä.

Hintatiedot: www.pelastusarmeija.fi. Lisätietoa ja ilmoittautumiset Pelastusarmeijan paikallisen osastosi kautta. Ilmoittaudu 12.5. mennessä.

2€ n

Tammikuu 2022 n

Sivut 06–10

Sotahuuto

27.–29.5.2022 silokAllio, pori

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Esa Nenonen kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Sivut 11–15

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: ELG21

SOTAHUUTO 33

Villasukkien suunnittelukilpailu Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlan kunniaksi Osallistu lähettämällä itse suunnittelemasi valmiit villasukat, saateviesti ja yhteystietosi 31.8.2022 mennessä osoitteeseen: Pelastusarmeijan päämaja, Aikuis- ja perhetyö, PL 161, 00121 Helsinki Parhaat villasukat pääsevät juhlanäyttelyyn ja valokuvat julkistetaan Pelastusarmeijan nettisivuilla ja lehdessä. Kilpailun voittajien palkinnot luovutetaan Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlassa 15.10.2022.

Kaikki mukaan suunnittelemaan lämpöisiä!

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

34

SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Viimeinen sana Kiitos, Herra, kasvien ihanasta, vihreästä väristä!

Kiitos raikkaasta, iloisesta läiskästä, joka on minun ruohomattoni!

Eihän se täydellinen ole, ei toki!

Rikkaruohothan siellä komeilevat ja saviheinät, mutta vihreä se on, ennen kaikkea vihreä.

Kun katselin sitä, kuulin sinun äänesi, Herra.

Annoit minulle hengellisen opetuksen ja minä puolestani oli oikeassa vireessä kuullakseni.

Jokaikinen pieni ruohonkorsi on vihreä, sinä sanoit, siksi, että sillä on oma juuri.

Yksikään ei ota naapuria tuekseen pysyäkseen pystyssä toisilta keräämänsä voiman turvin.

Ei, kukin kasvi imee ravintonsa mullasta.

Tässä ei laiskuus auta.

Ei auta luottaa toisiin ja heittäytyä joukkoon mukaan.

Jokaisen on koottava ravintonsa maasta ja ilmasta.

Muuten on tuloksena kuivunut ruohomatto.

Käytit hyvin tilaisuutta hyväksesi, Herra, muistuttaaksesi minua siitä, että hengellinen elämä on äärimmäisen omakohtainen asia ja että yhdessä sinun elävässä kristillisyydessäsi lapsesi muodostavat lujan rintaman, voimakkaan armeijan.

Mutta vain siinä tapauksessa että jokainen elää henkilökohtaisesti sinussa, on armeijasi jatkuvuus taattu.

Voi, pidä minut elävänä, Herra!

Ehkä vain osana kokonaisuutta, mutta mihin hintaan tahansa elävänä vaikka pitäisi seisoa aivan yksin ja todistaa sinusta.

Niin, anna vihreiden vesojen versoa hengenelämästäni ja anna sieluni kukkia juurien etsiessä ravintonsa sinun salatuista varastoistasi.

Flora Larsson

Ruohomatto kirjasta Meidän kesken, Herra Pelastusarmeijan päämaja 1988

SOTAHUUTO 35

kohti kesää Hyvällä sanomalla

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys