Sotahuuto 21/05

n

Toukokuu 2021

Kesäleirit virkistyksenä ja hengähdystaukona

Sotahuuto

n

2€

Sivut 5–11

Sivut 16–21

kaikki rakentuu pelastuksen ympärille SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Toukokuu 2021

n

2€

numerossa

04

Tässä kuussa

05

Kesäleirit virkistyksenä ja hengähdystaukona

12

Minä & Pelastusarmeija

14

Pelastusarmeijan rohkeat naiset: Alva Forsius – äitien asialla

16

Kaikki rakentuu pelastuksen ympärille

22

Kadettimme Benjamin Hursti

27

Ajatuksia elämästä

28

Nuoret riveissämme

30

Andlig tillväxt

32

Armeijassa tapahtuu

34

Museon aarteet

05

SOTAHUUTO

3

Tässä kuussa

VALOKYLPYJÄ Kuinka kuvaisin toukokuuta? Se on luonnon heleää vihreyttä ja kostean mullan tuoksua. Se on kirkoissa kaikuva Suvivirsi ja hento tuulen viri koivunoksissa.

Se on lempeä, se on kepeä ja myös hyvin hauras. Se on täynnä valoa. Alkukesä on lyhyt hetki, joka kiitää ohi kuin lapsuus, mutta samalla se on luja lupaus uudesta kasvukaudesta ja sitä seuraavasta sadonkorjuusta.

Netissä on lukematon määrä leikkimielisiä testejä, jotka mukamas paljastavat ihmisestä erilaisia asioita, kuten ”jos olisit koira, mikä rotu olisit” tai ”mikä elokuvan hahmoista olisit”. Olen usein pohtinut, että meidän mökkipuutarhamme on kuin ihmisyhteisö pienoiskoossa, ja olen samalla miettinyt, että jos olisin joku sen kasveista, mikä kasvi olisin.

On kasveja, jotka kasvavat huimasti korkeutta, mutta eivät tuota kesän aikana yhtään kukkaa tai hedelmää. On suurikukkaisia pioneja, jotka koreilevat par4

SOTAHUUTO

haalla paikalla etupihan kukkapenkissä.

On vuohenputkea, joka haluaisi yksin täyttää koko pihan. Jos siltä kysyttäisiin, ei pihalla muita kasveja tarvittaisikaan.

On myös lempeitä ruusuja, jotka levittävät ympärilleen suloista tuoksua. Piikikkäät ohdakkeet ja polttavat nokkoset ovat minun mielestäni turhia, mutta niin vain nekin joka kevät nostavat päänsä mullasta. Puutarhassamme on myös monia hedelmää tuottavia kasveja: omena- ja luumupuita sekä marjapensaita.

Kesän suurin herkku on varhaisperuna.

Sen varsi on mitäänsanomaton ja kukka vaatimaton, mutta maan alla kasvavat mukulat ovat vastustamattoman hyviä.

Seurakunnissa puhutaan usein ”hengellisestä kasvusta” tai ”kristittynä kasvamisesta”, ja ne ovat tämänkin lehden teemoja. Jeesus opetti, että ihmisen tunnistaa siitä, millaista hedelmää tämä tuottaa: ”Orjantappuroista ei voi koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu

tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä”, hän sanoi (Matt.

7:16–18). Myös Paavali puhui hyvistä hedelmistä, joita Henki ihmisessä saa aikaan. Tulkitsen tämän niin, että jos olisin kasvi, kristittynä minun ei tulisi olla koristekasvi, vaan hedelmää tuottava hyötykasvi. ”Lapissa kaikki kukkii nopeasti” – sen tiesi Eino Leinokin. Suomessa kasvukausi on lyhyt, mutta sato on silti maistuva. Salaisuus on puhtaassa maaperässä ja siinä, että yöttömässä yössä kasvit kylpevät valossa lähes koko vuorokauden.

Samalla tavalla Pyhän Hengen valo on se, joka saa aikaan kasvua kristityn elämässä. Älkäämme kätkeytykö siltä, sillä vaikka valo paljastaa, se myös hoitaa.

Valo on elämää synnyttävä voima; kylpekäämme siinä.

Saga Lippo

majuri, ylisihteeri

Kesäleirit virkistyksenä ja hengähdystaukona

Viime vuosi oli poikkeuksellinen, ja perinteisten kesäleirien sijasta oli mm. lähitoimintaa, verkkotoimintoja ja päiväleirejä. Kaksi yöleiriä erikoisjärjestelyin pystyttiin järjestämään vasta loppukesällä.

SOTAHUUTO

5

On jälleen se aika vuodesta, kun Nummelan lomakodilla valmistellaan kiireisesti tulevia kesäleirejä. Pandemiatilanne asettaa avoimia kysymyksiä tulevalle kesälle, mutta toiveena on järjestää kesäleirit normaalisti.

– Haluamme tarjota hengähdystauon ja virkistystä lapsille ja heidän perheilleen. Takana on lapsiperheitä raskaasti kuormittava vuosi. Jos leiritoiminta on joskus ollut merkityksellistä, niin erityisesti juuri nyt! toteaa Nummelan lomakodin johtaja Eveliina Annala, joka aloitti tehtävässä vain kuukausia ennen pandemian alkua. Nyt voimme tutustua häneen ja kuulla, miten lomakodilla selvittiin viime vuonna koronapandemian tuomasta ennennäkemättömästä haasteesta. Saamme myös kurkistaa kesän suunnitelmiin.

On vielä hiukan kylmä mutta aurinkoista, kun tapaamme Vihdin Nummelassa Hiidenveden rannalla. Kesällä täällä on toivottavasti piha täynnä iloisia lapsia leikkimässä, paijaamassa lomakodin eläimiä ja viettämässä onnellisia kesäpäiviä. Nyt pihan täyttää vain kylmä pohjoistuuli, joten siirrymme Eveliinan toimiston puolelle. Toimiston kaappien päällä on kuvia menneiltä vuosikymmeniltä muistuttamassa lomakodin yli satavuotisesta historiasta.

6

SOTAHUUTO

– Kun saamme hankittua näihin kehykset, laitamme nämä esille yleisiin tiloihin. Nämä ovat oikeita hyvän mielen kuvia, lomakodin johtaja Eveliina Annala toteaa hymyillen.

Eveliina asuu perheineen lähiseudulla Siuntiossa. Perheeseen kuuluu mies ja neljä lasta: Oiva, Niilo, Väinö ja Arvo.

Kaksi heistä on kouluikäisiä ja kaksi päiväkodissa.

– Siuntiossa olemme asuneet koko reilun kymmenvuotisen avioliittomme

ajan. Mieheni oli rakentamassa taloa sillä ajatuksella, että laittaisi sen myyntiin, mutta päädyimme itse asumaan siihen.

Juureni ovat Etelä-Karjalasta Imatralta.

Se varmaan näkyy ja kuuluu, Eveliina helähtää nauruun.

Eveliinalla on kirkon nuorisotyönohjaajan koulutus. Hän on työskennellyt seurakunnissa nuorisotyönohjaajana ja lastenohjaajana ja toiminut myös kehitysvammaisten ryhmäkodissa ohjaajana.

– Hyvin käytännönläheisesti lähestyn tätä lomakodin arkea. Leirityö on tuttua, ja sitä on tullut tahkottua useita vuosia, mutta viime vuodet painopisteeni on ollut kotona omien lasten parissa. Olen halunnut antaa heille aikaa ja läheisyyttä niin kauan kuin ovat olleet pieniä.

Tiedustelen, mikä sai Eveliinan kiinnostumaan tästä alasta.

– Evankeliumin eteenpäin vieminen on ollut selkeä kutsumus. Se on kutsu, jonka sain 16-vuotiaana sydämelleni, ja se kantaa minua vielä tänä päivänäkin.

Hyvässä uskossa Uskolla on aina ollut suuri merkitys Eveliinan elämässä.

– Olen saanut kasvaa evankelisluterilaisen seurakunnan helmoissa. Siirtyessäni seurakunnassa nuorten puolelle ymmärrys uskonasioista kasvoi luontevasti.

Muistan, miten 13-vuotiaana minulla oli Imatran seurakunnan raamattupiirissä sellainen hetki, jolloin Jeesuksen merkitys avautui minulle. Se oli vedenjakaja, jolloin lapsen usko vaihtui ymmärrykseen.

Toki jokaisen elämässä on vaiheita, joissa uskoa koetellaan. Itselleni haasteellisin hetki oli nuorena, kun lähdin opiskelemaan nuorisotyön ohjaajaksi. Olin isosena rippileirillä ja katkaisin käteni laskettelumäessä. Kolmen kuukauden ajan minun piti selviytyä arjesta katkenneen käden kanssa. Jouduin käsittelemään hengellisyyttä uudella tavalla, Jumala kun ei varjellutkaan minua tältä loukkaantumiselta. Piti oppia hyväksymään kärsimys osana ihmisen elämää.

Rukoileminen on Eveliinan elämänlanka.

– Näen, että kaikki on Jumalan kädessä, niin työ- kuin kotiasiatkin. Toki on tärkeää, että teen parhaani ja käytän järkeäni. Mutta jos asiaan ei ole tukea ylhäältä, niin silloin siltä on pohja poissa.

Pidämme perheen kanssa hartauksia ja käymme messuissa. Raamatun lukemiselle pitäisi saada varattua enemmän aikaa. Onneksi on hyviä sovelluksia, joista saa päivän Sanan kurkattua kesken hektisemmänkin päivän.

Pelastusarmeijan ja lomakodin toiminta rakentuu kristillisille arvoille. Se on Eveliinalle erittäin luontevaa.

– Tuskin tässä työssä olisin, ellei tässä sovellettaisi kristillistä pohjaa. Nummelan leireissä on tärkeää, että ne on 8 tarkoitettu aivan kaikille.

Eveliina Annala on toiminut lomakodin johtajana vuoden 2020 alusta. Pandemia toi mukanaan ennennäkemättömiä haasteita.

– Olen kuitenkin onnellinen siitä, että saimme tavoitettua perheitä.

SOTAHUUTO

7

Nummelan lomakoti julkaisi viime kesänä videoita omalla YouTube-kanavalla. Videoihin voit tutustua edelleen osoitteessa bit.ly/lomakotitube.

– Ajatuksenamme oli tuoda iloa ja aktivoivaa ohjelmaa, josta voisi saada vinkkejä kotiinkin, Eveliina Annala kertoo.

8

– Erityisesti olemme painottaneet heikommassa asemassa olevien perheiden auttamista. Mielessäni nämä kaksi asiaa kulkevat rinnakkain. Ajattelen, että parasta mitä voimme lapsille antaa on jotain suurempaa kuin meidän leiriyhteisö. Se on Jumala, johon voi luottaa. Haluamme olla heijastus siitä kaikesta hyvästä, minkä Taivaan Isä voi antaa.

Monipuolinen työ Vuoden 2020 alussa Eveliina aloitti Nummelan lasten lomakodin johtajana. Lomakodin johtajan toimenkuva on moninainen. Siihen kuuluu muun muassa leirien suunnittelu yhdessä henkilökunnan kanssa, henkilökunnan rekrytointi, kiinteistöjen ja alueen huolenpito sekä muut esimiestehtävät. Esimiestyö on ollut Eveliinalle mieluisaa.

– Johtamisfilosofiani on: kuuntele, rukoile ja tartu toimeen! Näen, että kaikki lähtee kuuntelemisesta ja siitä, että haluaa hyväntahtoisesti ymmärtää ihmisiä oikealla tavalla. Nähdä se hyvä, mikä on esiin nostettavissa ja työskennellä sitä vahvistaen. Siksi haluan kuulla paljon työntekijöiden, lomakotilasten ja heidän perheidensä kokemuksia leireistä sekä siitä, mitä toiveita ja tulevaisuuden näkymiä heillä on mielessään.

Se on arvokasta tietoa.

8

SOTAHUUTO

Ennennäkemätön kesä Millaiset nämä ensimmäiset puolitoista vuotta lomakodin johtajana ovat olleetkaan! Eveliina joutui ennalta aavistamattoman suuren haasteen eteen, kun ensimmäistä kertaa sitten lomakodin toiminnan alkamisen vuonna 1914 kesäleirejä ei pystytty järjestämään perinteiseen tapaan koronapandemian vuoksi.

Tilalle kuitenkin kehitettiin innovatiivista, uutta toimintaa. Annetaan Eveliinan kertoa tarkemmin: – Pandemia oli kaikille shokki, olimme aivan uudenlaisen tilanteen edessä.

Tuli hetkellinen lamaannus, ja pari viikkoa meni henkeä haukkoessa. Kun viranomaisilta alkoi tulla enemmän tietoa, niin myös omassa mielessä heräsi aktiivinen vaihe. Syntyi uusia ajatuksia siitä, miten voisimme pandemiasta huolimatta palvella meidän asiakkaita ja perheitä – tuoda kesäiloa, virkistystä ja voimaantumista. Tähän sain laajasti tukea esimiestaholta sekä työntekijöiltä. Muuntunutta toimintaa olivat suunnittelemassa kanssani henkilöstöjohtaja Marja-Liisa Mäkelä, sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen sekä leirinjohtaja Kalle Hemminki.

Toiminnassa edettiin monella kärjellä. Ensimmäisenä olivat virtuaaliset toiminnot YouTubessa ja blogissa.

– Perustimme lomakodin oman YouTube-kanavan [videoihin voit tutustua bit.ly/lomakotitube]. Ajatuksenamme oli tuoda iloa ja aktivoivaa ohjelmaa, josta voisi saada vinkkejä kotiinkin. Halusimme tarjota lapsille myös tuttuja kasvoja – vaikkei lapsi pääsisi leirille, niin hän voisi nähdä tuttuja ohjaajia videoilla.

Videoissa toteutui leirin rakenne. Maanantaisin oli viikon aloitus, jossa lapsille ja perheille annettiin pieni haaste ja näytettiin lasten lähettämiä kuvia. Keskiviikkoisin oli pajavideoita, joissa esiteltiin uusi kesäaskartelu tai -puuha. Perjantaisin tuli seikkailuvideoita, joissa lapset itse olivat pääroolissa. Koska lomakodin toiminta on hyvin lapsilähtöistä, niin lapset saivat pitkälti itsenäisesti päättää, mitä he halusivat seikkailupäivinä tehdä. Sunnuntain videoissa viikko huipentui iltapiiriin.

– Suuri kiitos koko työryhmälle, joka loi kanavan hienosti tavoitteiden pohjalta! He työskentelivät hyvin itsenäisesti eri puolilta Suomea. Kanavaa luotsasi Kalle Hemminki, joka toimii leirinjohtajana tänäkin vuonna.

Lisäksi lomakodilla oli blogi, jota päivitettiin kesällä. Se sisälsi asiaa sekä lapsille että aikuisille. ”Terveiset vanhemmille” -osuudessa käsiteltiin muun muassa lapsen raivareita ja selviytymistä arjesta korona-aikana. Se on edelleen

Nummelan lomakoti on valmiina ottamaan vastaan 350 lasta kesänviettoon kokoontumisrajoitusten salliessa.

ajankohtaista lukemista! Blogi löytyy pelastusarmeijanlastenlomakoti.blogspot. com -osoitteesta.

Kesän yksi tärkeä hanke oli lomakodin toteuttama lähipalvelu. Toukokuussa lomakodilta oltiin puhelimitse yhteydessä kaikkiin leireille ilmoittautuneisiin perheisiin, kyseltiin vointia ja tiedusteltiin, minkälaista apua he mahdollisesti toivoisivat. Kesäkuussa lomakodin ohjaajat tapasivat perheitä heidän pihoillaan ja järjestivät kivaa leiriohjelmaa.

Joidenkin perheiden luona käytiin kerran, mutta useimpien luona ohjaajat vierailivat kahdesta neljään kertaan.

– Saamamme palautteen mukaan se oli hyvin virkistävää ja auttoi irtautumaan arjesta. Vaikka toiminta tapahtui kotona, niin ohjaajien ansiosta se toi perheille vaihtelua. Ohjaajamme kertoivat iloitsevansa, että saivat kohdata lapsia. Lähipalvelu toi mukanaan myös kahdenkeskistä välittämistä ja huomiota, kun ohjaajat pystyivät keskittymään yhteen perheeseen kerrallaan. Heistä oli myös hienoa päästä tutustumaan tuttujen lapsien kotiympäristöön.

Heinäkuussa ohjelmaan tulivat perhepäivät ja päiväleirit.

– Perhepäivien idea oli se, ettei altistusta tulisi kuin oman ja kenties ystäväperheen välillä. Päiväleirit puolestaan olivat huomattavasti normaalileirejä pie-

Nummelan lomakoti sijaitsee luonnonkauniin Hiidenveden rannalla.

nimuotoisempia. Se oli ymmärrettävää, sillä monessa perheessä haasteena oli kuljettaminen. Vaikka olimme järjestäneet bussikuljetuksen, niin se vaati perheiltä aamulla tuomista ja illalla noutamista. Monet eivät myöskään ymmärrettävästi halunneet laittaa lasta leiribussiin.

Itse päiväleirillä kontaktit oli minimoitu ja ohjelma tapahtui ulkona. Kaikessa kesätoiminnassa pyrittiin altistumisten minimointiin – kaikki tehtiin turvallisuus edellä.

Parantunut koronatilanne mahdollisti heinä-elokuun vaihteessa kahdet yöleirit erityisjärjestelyin.

– Esimerkiksi saman perheen lapset jakoivat huoneen, ja vain yksi kaveri oli mahdollisuus saada samaan yöpymishuoneeseen. Välttelimme myös pitkäkestoista yhteistä olemista samassa huonetilassa. Toimintaa oli mahdollisimman paljon ulkona.

Kyselen Eveliinalta, millaiset tunnelmat hänelle jäi viime kesästä.

– Olihan se haastetta täynnä! Tiesin, että työ on haastavaa, mutten ihan tätä odottanut, Eveliina naurahtaa ja jatkaa: – Olen kuitenkin onnellinen siitä, että saimme tavoitettua perheitä edes lyhytkestoisesti. Emme jääneet toimettomiksi. Surullista oli, että jouduimme lomauttamaan osan henkilökunnasta, mutta olen kiitollinen, että osalle pys-

tyimme tarjoamaan työtä. Olen myös kiitollinen siitä, millä innokkuudella kaikki tarttuivat työhön. Täytyy sanoa suuret kiitokset työntekijöillemme joustavuudesta. He joutuivat luopumaan sovitusta toimenkuvasta, ottamaan vastaan uudet tehtävät ja laittamaan itsensä alttiiksi pandemian keskellä. Se ei ole itsestäänselvyys. Kiitos heille kaikille.

Tämän kesän riemuja Tänä vuonna on tarkoitus järjestää kuusi kesäleiriä ja syysleiri. Leiriläisiksi ovat tervetulleita kaikki 4–11-vuotiaat lapset.

Mikäli kokoontumisrajoitukset sallivat, kesän aikana leiripäiviä pääsee viettämään kaikkiaan noin 350 lasta. Lapset jaotellaan majoitustilojen mukaisesti Mansikoihin, kouluikäisiin tyttöihin, Mustikoihin, kouluikäisiin poikiin, ja alle kouluikäisiin Pääskyihin. Leireillä on lasten tukena runsaasti henkilökuntaa: ohjaajia, emäntä, keittäjät, keittiöapulaiset, talonmies ja leiriavustajat eli apparit. Apparit ovat 12–15-vuotiaita vapaaehtoisia nuoria, jotka ovat auttamassa erilaisissa käytännön tehtävissä. Tukena leirien pyörittämisessä on vielä muutamia vapaaehtoisia, jotka ovat muun muassa pitämässä nuorista appareista huolta.

– Eikä lomakodin eläimiä sovi unoh8 taa!

SOTAHUUTO

9

Toiveissa on järjestää kesäleirit tänä kesänä normaaliin tapaan. Aurinko, uiminen ja kaverit ovat tärkeä osa leirielämää.

8

– Eläimet tuovat iloa ja pehmeyttä lomakodin arkeen, Eveliina naurahtaa ja vakavoituu sitten: – Lähdemme sillä ajatuksella, että pyrimme normaalisti järjestämään leirit, tai ainakin mahdollisimman normaalisti. Nyt meillä on kokemusta erityisjärjestelyistä ja ihmiset ovat tottuneita turvallisuusohjeisiin ja määräyksiin. Turvalliset leirit ovat päällimmäinen tavoitteemme.

Koronatilanteen huononemisenkin varalle on suunnitelmia.

– Kesän aloitusta voidaan viivästyttää ja leiriläisten määrää rajoittaa. Viimeisenä mahdollisuutena lähipalvelu viime vuoden tapaan on toimiva ratkaisu. Kaikki riippuu siitä, miten pandemia etenee, ja onko rajoituksia voitu purkaa. Joka tapauksessa tulemme toimimaan viranomaisten antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Se ohjaa meidän kaikkea toimintaa.

Aika ilmoittautua Kesäleirille ilmoittautumiset ovat alkaneet jo maaliskuussa, joten kannattaa

toimia nopeasti. Ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa pelastusarmeija.fi/ lomakoti. Leirit on erityisesti kohdennettu perheille, jotka kokevat taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Näin ollen leirimaksuihin on mahdollista saada avustusta. Ensisijaisesti avustusta haetaan kaupungin sosiaalitoimesta. Jos päätös on kielteinen, avustusta leirimaksuun voi hakea myös meiltä Pelastusarmeijasta.

– Aina on mahdollisuus! Kannattaa nähdä hiukan vaivaa, sillä kesäleiri on lapselle aivan erityinen elämys, Eveliina muistuttaa.

Suunnitelmissa on monipuolista leiriohjelmaa: uintia, saunomista, leikkejä, pelejä, laulua ja hyvää ruokaa. Hengellistä sisältöä päivään tuovat aamu- ja iltapiirit. – Ja ehdottomasti pidetään leppoisia hetkiä – joka hetki ei rynnitä.

Vaalitaan jaksamista ja nautiskelua.

Tiedustelen Eveliinalta, miten tärkeänä hän näkee kesäleirit – erityisesti tänä poikkeuksellisena aikana.

– Haluamme tarjota virkistystä niin lapsille kuin heidän perheilleen. Jos tämä on joskus ollut merkityksellistä työtä, niin erityisesti juuri nyt! Lapsiperheiden arki on ollut hyvin kuormittavaa. Harrastuksiin ei pääse, normaali arkirytmi on muuttunut, lasten sairastelut ja altistumiset ovat vaikuttaneet ihmisten työssäkäyntiin, ja etätyön ja etäkoulun sovittamisessa on ollut lukuisia haasteita.

Monet ovat myös menettäneet toimeentulonsa koronasta johtuvien irtisanomisten myötä. Arki on ollut raskasta, joten virkistyminen on nyt tärkeää. Tämä on henkireikä niin lapsille kuin vanhemmillekin, Eveliina pohtii ja kutsuu mukaan: – Tule joukkoon mukavaan, täällä oma itsesi olla saat!

Toni Kaarttinen Kuvat: Nummelan lomakodin kuva-albumi & Toni Kaarttinen

Koronaviruspandemia luo haasteita leirien ja koulutusten järjestelyihin ja toteutukseen.

Toivomme kärsivällistä ja avointa mieltä. Varaudu mahdollisiin muutoksiin aikatauluissa ja järjestelyissä. Muutoksilta emme voi välttyä, mikäli viruksen etenemistä ei saada pysäytettyä. Emme kuitenkaan luovuta. Yhdessä selviämme ja keksimme keinot kivaan lomakodin kesään! Kerromme mahdollisista muutoksista nettisivuillamme pelastusarmeija.fi/lomakoti sekä ilmoittautuneille sähköpostitse.

10

SOTAHUUTO

lasten lomaKodin

K4–1e1-svÄuolteiairilleit 11.–16.6.

19.–24.6.

29.6.–4.7.

7.–12.7.

16.–21.7.

24.–29.7.

+ (syyysleiri 18.–22.10. haku 6.9. alkaen.) hakemukset kesäleireille 8.3. alkaen: pelastusarmeija.fi/lomakoti hinta 165€. sisaralennus 25€ toisesta lapsesta alkaen. leirin hintaan sisältyy yhteiskuljetus helsingistä COVID-19 PANDEMIASTA JOHTUVAT MUUTOKSET OVAT MAHDOLLISIA. LUE KOTISIVUILTAMME AJANTASAISET TIEDOT! P. 050 430 6186 LEIRITOIMISTO KESÄLLÄ 20.5. ALKAEN P. 045 657 9356, WWW.PELASTUSARMEIJA.FI/LOMAKOTI

SOTAHUUTO

11

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa!

Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Mashuda Rahman viestintäsektorin assistentti

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Pelastusarmeija on hyvin suosittu Bangladeshissa, siellä mistä olen kotoisin. Olen siis tiennyt järjestöstä lapsuudesta asti.

Miten tulit Armeijan yhteyteen?

– Tulin tänne viestintäsektorin harjoittelijaksi ylisihteeri Cedric Hillsin suosituksesta (hän oli työnhakumentorini Hankenilla), ja pidin heti työympäristöstä ja ihmisistä.

Mikä on tehtäväsi?

– Autan viestintäsektorin projekteissa, tapahtumissa, kokouksissa, teen markkinointiin liittyvää taustatutkimusta ja esitän ideoita ja niin edelleen.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Työni ei ole itseään toistavaa. Joka kerta uusia projekteja ja haasteita.

Entä turhauttavinta?

– Mikään ei ole vielä todella ollut turhauttavaa, ehkä kielitaitoni estää osallistumistani erilaisiin tehtäviin, ja voisin tehdä enemmän.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Halusin olla diplomaatti tai avustustyöntekijä.

12

SOTAHUUTO

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Rakastan matkustamista, se olisi mielipuuhaani lomalla. Toisena vaihtoehtona matkustaminen kotiseudulleni Bangladeshiin tapaamaan perhettäni ja ystäviäni.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Mietin pitkään, mutta en keksinyt aivan sopivaa, ehkä Suits-tv-sarjan hahmo Jessica Pearson.

Kuka on sankarisi?

– Isäni on sankarini.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Älä luovuta, seuraa unelmiasi ja ei ole parempaa oikotietä kuin kova työ Mitä teet vapaa-ajalla?

– Rakastan lukemista. Siispä luen, teen ruokaa ja katson sarjoja ja elokuvia.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Se oli Aurin Haq -nimisen bangladeshilaisen lapsitähden levy.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Keksisin pitkän listan, mutta jos pitää valita yksi, se on lasten nälänhätä ja kaikki lapsia vahingoittava.

Mitä pelkäät?

– Vanhempieni menettämistä.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Jos se onnistuisi, Anthony Hopkinsin.

Tykkään kuunnella häntä, joten ei tulisi tylsää.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– Ottaisin Rabindranath Tagoren ja Humayun Ahmedin kootut teokset.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– The Script – Hall of Fame Ft. will.i.am Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Onni tulee mahdollisuuksien ja valmistautumisen myötä.

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Rehellisyyttäni.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kun sain vakituisen työpaikan.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Perheeni ja itsekunnioitus ovat tärkeimpiä asioita elämässäni.

Ylimmässä kuvassa Mashudan hääpotretti.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Osaan arvata lämpimiin ruokiin käytetyt ainekset.

Yllä vasemmalla Mashuda oli juuri muuttanut Suomeen edellisenä päivänä.

Se oli kaunis syyspäivä Ylivieskassa.

Kuvat: Mashuda Rahmanin kuva-albumi & Toni Kaarttinen

Yllä oikealla Mashuda vanhempiensa kanssa piknikillä Sherpurin kauniilla mäkisellä aluella Bangladeshissa.

SOTAHUUTO

13

Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä.

Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

Alva Forsius – äitien asialla

Porvoossa Åbyn kartanossa syntynyt Alva Forsius oli monella tavalla pioneeri. Hän valmistui ensimmäiseltä Helsingin käsityökoulun opettajakurssilta. Myöhemmin kätilökoulutuksen saatuaan hän perusti Porvoon ensimmäisen synnytyssairaalan ja äiti-lapsikodin. Alva oli myös yksi kolmesta ensimmäisestä suomalaisesta Pelastusarmeijan upseerista.

Jo nuorena Alva Forsius hakeutui 1870-luvulla Porvoossa vaikuttaneen vapaakirkollisen herätysliikkeen piiriin ja kiinnostui myös sosiaalisesta avustamistyöstä. Helsingissä toimineessa kristillisessä ryhmässä, johon hän kuului, päätettiin liittyä Pelastusarmeijaan ja tuoda toiminta Suomeen. Ensimmäisinä Pelastusarmeijan koulutukseen Englantiin lähtivät Alva Forsius sekä tulevat Suomen territorion johtajat Constantin Boije af Gennäs ja Hedvig von Haartman. Alva oli silloin 23-vuotias.

Kolmen tulevan pelastusarmeijalaisen junamatka Englantiin alkoi 9.4.1889. Seurueen matkaa seurattiin myös ajan suomalaisessa lehdistössä. Reitti kulki Venäjän, Saksan ja Hollannin kautta Lontooseen, jonne kadetit saapuivat muutamaa viikkoa myöhemmin. Alva sijoitettiin yhdessä Hedvig von Haartmanin kanssa Upper Norwoodin osastoon. Tulevat pelastusarmeijalaiset koulutettiin tuohon aikaan 10 tai 20 hengen ryhmissä, ja he osal14

SOTAHUUTO

listuivat Lontoon suurempien osastojen työhön. Koulutusjaksoon kuului hengellisten kokousten lisäksi mm. sairaiden hoitoa alkeellisissa olosuhteissa, lattioiden pesua ja muita käytännön töitä köyhien ihmisten kodeissa.

Tulta sytyttämässä eri puolilla Suomea Syksyllä puoli vuotta kestänyt koulutus päättyi, ja Alva Forsius ylennettiin luutnantiksi. Uudet pelastusarmeijalaiset aloittivat tarmokkaan ”hyökkäyksen” palattuaan marraskuussa 1889 kotimaahan. Alva Forsius ehti toimia upseerin tehtävissä useilla eri paikkakunnilla. Alaosastoja perustaneet pelastusarmeijalaiset joutuivat työskentelemään hyvin niukoissa oloissa. Toimintavarat hankittiin siltä paikkakunnalta, jonne osasto perustettiin. Alkuvaiheessa vuonna 1891 Alva työskenteli ensimmäisten joukossa perustetussa kotikaupunkinsa Porvoon osastossa. Saman vuoden lopussa hän siirtyi käynnistämään toimintaa Porissa. Siellä suomen kieli oli aluksi lähes yli-

voimaista ruotsinkieliselle Alva Forsiukselle.

Vuonna 1892 Alva työskenteli Turussa ja vuoden lopussa kapteenin arvoisena jälleen Porin osastossa. Tämä jakso jäi lyhyeksi, sillä vuoden 1893 alkupuolella hän oli jo Hämeenlinnassa käynnistämässä osaston työtä kaupungissa. Hämeenlinnasta Alva Forsius teki tovereineen lähetysmatkoja myös Tampereelle. Kesäaikaan Hämeenlinnassa pelastusarmeijalaiset siirtyivät ulos. He ottivat kitarat ja nipun ”Ropet”-julkaisua mukaansa ja pitivät hengellisiä kokouksia puistoissa.

Alva oli hyvin aktiivinen Krigsropet- ja Sotahuuto-julkaisujen myyjänä, hänen nimensä esiintyi useita kertoja lehtiä eniten myyneiden kunnialistalla. Alva Forsiuksen ura Pelastusarmeijassa päättyi terveyssyistä vuoden 1893 lopulla.

Uusi ura aukeaa Lähdettyään Pelastusarmeijasta Alva kouluttautui kätilöksi, ja vuonna 1898 hän

Alva Forsiuksesta tehty postikortti, jossa kuva hänestä ja hänelle merkityksellisistä paikoista: Åbyn kartanosta, Porvoon synnytyslaitoksesta ja Solhemin äiti-lapsikodista, sekä hänen kirjoittamistaan opaskirjoista.

suoritti koneellisen lapsenpäästöopin, mikä tarkoitti synnytyspihtien käyttöä.

Kätilönä toimiessaan hän näki yksinäisten ja naimattomien äitien suuret vaikeudet, hädän ja tuskan, sillä heille ei ollut minkäänlaista sosiaalista tukea yhteiskunnalta. Vahvasti sosiaaliseen työhön suuntautuneena hän tunsi erikoislaatuisella tavalla sydämessään haluavansa auttaa.

Alva ryhtyi ponnekkaasti ajamaan unelmaansa saada yksityinen synnytyssairaala Porvooseen. Tarmokkaan työn tuloksena viisipaikkainen synnytyslaitos avattiin kesäkuussa 1899.

Laitos toimi ensin vuokratiloissa. Ajan myötä Alva halusi synnytyslaitokselle suuremmat tilat ja samalla innolla sekä voimakkaalla tarmolla hän ryhtyi rakennuttamaan 12-paikkaista laitosta Porvoon Joonaanmäelle. Tukijoina olivat mm. kaupunki, paikallinen pankki ja anniskeluyhtiö. Alva Forsius kirjoitti useita opaskirjoja niin odottaville äideille kuin lastenhoidostakin.

Ne ovat olleet nykyisen äitiys- ja neuvolatoiminnan peruskiviä.

Alva ei ummistanut silmiään yksinäisten äitien ongelmille synnytyksen jälkeenkään, vaan tarmokkaana ihmisenä hän ryhtyi perustamaan maamme ensimmäistä äiti-lapsikotia, Solhemiä, jonne äiti saattoi mennä lapsensa kanssa heti synnytyksen jälkeen kuudeksi kuukaudeksi. Siellä äitejä opastettiin lastenhoidossa ja annettiin erilaisia valmiuksia, jotta äiti pystyisi elättämään itsensä ja lapsensa. Kaunis ja valoisa Solhem avattiin kesällä 1914 synnytyslaitosta vastapäätä. Vaikka Alva ei itse enää ollutkaan Pelastusarmeijassa, koti toimi Pelastusarmeijan alaisuudessa. Kodin vihkimispuheen piti eversti Karl Larsson, ja myös sen ensimmäinen johtaja, ensaini Hilma Weurlander oli upseeri. Äiteihin oltiin yhteydessä vielä kolme vuotta eteenpäin neuvoen ja opastaen. Alva adoptoi myös itse muutamia lapsia. Nykyään Solhemin rakennuksessa toimii Pelastusarmeijan päiväkoti.

Alva Forsiuksen syntymän 150-vuotispäivänä vuonna 2016 paljastettiin Porvoossa patsas kunnioittamaan hänen monipuolista ja merkittävää elämäntyötään. Patsas on Solhemin päiväkodin pihassa.

Alva Forsius ylennettiin kirkkauteen vuonna 1935. Kun ajattelee, mitä kaikkea Alva sai elämässään aikaan, ei voi kuin ihailla sitä sydämen rohkeutta ja päättäväisyyttä, joka hänellä oli. Hän omisti elämänsä äideille ja lapsille ja toteutti sitä kutsumusta, jonka Jumala oli hänelle antanut.

Eija Kornilow Lähteet: Sotahuuto 6–7/2016 / Juha Jämbäck www.alvaforsius.fi Kuvat: Pelastusarmeijan arkisto & Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

15

Pelastusarmeijan hengellinen työ

Kaikki rakentuu pelastuksen ympärille Territoriomme naistyön presidentti ja hengellisen elämän johtaja, eversti Anne-Dore Naud, johdattaa meidät Pelastusarmeijan hengellisen toiminnan perustuksiin, missioon ja tavoitteisiin. Eversti Anne-Dore Naud kertoo myös toimestaan territoriomme hengellisen elämän johtajana ja tähän tehtävään liittyvistä tavoitteista ja suuntaviivoista.

Vakuutus, uskomme ja Pelastusarmeijan missio Pelastusarmeija ei olisi Pelastusarmeija ilman sen vahvaa uskoa Jeesukseen Kristukseen! Samasta syystä emme voi määritellä kansainvälistä liikettämme kertomatta, että se perustuu Sanaan – Raamattuun – Jumalan Pyhän Hengen toimintaan nykypäivänä kaikkien niiden elämässä, jotka ovat asettaneet toivonsa Jeesukseen Kristukseen.

Uskollamme on historia. Se perustuu 11 uskonkappaleeseen, jotka juontuvat reformaatiosta ja joita Pelastusarmeijan teologit ovat vuosien saatossa määritelleet ja uudelleenmääritelleet Pelastusarmeijan kenraalin alaisuudessa.

Pelastusarmeijalla on selkeä missio.

Se on evankelinen osa maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa. Sen sanoma perustuu Raamattuun. Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus. Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Pelastusarmeijan jo edesmennyt tunnettu upseeri, komentaja Charles Péan 16

SOTAHUUTO

on kerran sanonut: ”Koko liikkeemme rakentuu Pelastuksen ympärille. Se on tavoitteemme, johon ohjaamme kaiken energiamme, voimavaramme ja toimintamme. Olemme ja haluamme aina olla armosta ja Jumalan kutsusta Pelastusarmeija.”

Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan Koko uskomme perustuu liittoon Jumalan ja miesten sekä naisten välillä, johon viitataan ensin Raamatussa, sitten Jeesuksen seuraajien, opetuslasten ja apostolien, tarinassa. Ihmisten kohtalokkaissa kertomuksissa Jumala on astunut esiin näyttääkseen valtavan rakkautensa luomakuntaa ja ihmisiä kohtaan. Luomakunta on syntynyt Jumalan pyhyydestä ja rakkaudesta. Tällä pyhyydellä ei ole mitään tekemistä synnin kanssa. Pyhyys on puhtautta ja rakkautta. Maailma, jonka nuori Jeesus kohtasi, ei valitettavasti edustanut enää Jumalan pyhyyttä.

Syntiä oli kaikkialla ihmisten elämässä: epäoikeudenmukaisuutta, sortoa, köyhien hyväksikäyttöä... Eikä nykyihmis-

ten elämä ole sen parempaa. Näemme ja kuulemme siitä tiedotusvälineistä. Oikeastaan ihmisen sydän ei ole muuttunut vuosien aikana: se on pysynyt samana.

Siksi Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan: muistuttaakseen, että maailma ei ole siinä tilassa, johon Jumala sen alun perin loi. Synti on saastuttanut ihmisten sydämet. Omana aikanaan Jeesus oli surullinen nähdessään ihmisten epäuskon ja pahuuden. Hänen tehtävänsä oli omalla esimerkillään ja elämällään tuoda maailmaan rakkautta, sovintoa ja toivoa. Ja niin hän myös teki! ”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: »Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8:12

Kertomus maailman pelastuksesta Jeesus toi maailmaan sovinnon ja toivon omalla esimerkillään ja elämällään.

Hän osoitti sen jo päivittäisissä rukouksissaan: Jeesuksella oli läheinen suhde isäänsä, ja Jumalan Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän varttui ihmisten keskuu-

dessa ja oppi heidän elämästään. Hän piti työssään huolta niin monista ihmisistä.. Hän oli myötätuntoinen kaikkein heikoimmassa asemissa olevia ja hyljeksittyjä kohtaan. Hän oli itse asiassa Jumalan rakkaus aikansa maailmassa. Jeesus toi koko maailmaan sovinnon ja toivon antaessaan henkensä kärsivän ihmiskunnan puolesta: miesten, naisten, lasten puolesta, jotka olivat valitettavasti joutuneet synnin uhreiksi, ikään kuin viruksen tuhoamiksi. Ensimmäiset kristityt, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijät, vahvistivat sen, mitä oli vuosia sitten kirjoitettu Vanhan testamentin profetioihin. ”Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”

Jes. 53:5

Keskeinen kysymys: ”Oletko uudestisyntynyt?”

Pitkään pelastusarmeijalaisten, upseerien ja sotilaiden, hautakiviin oli tapana merkitä kaksi syntymäpäivää. Ensimmäinen oli varsinainen syntymäpäivä. Toinen oli päivä, jolloin he olivat henkilökohtaisesti kohdanneet Jeesuksen ja vakuuttuneet siitä, että Jeesus oli Jumalan poika, kuolleista noussut, joka antoi ristillä oman henkensä toisten puolesta antaen kaikkien synnit anteeksi.

Tämä toinen kokemus – joka voi joidenkin kohdalla viedä aikaa – on vielä nykyäänkin hyvin tärkeä: silloin ihminen huomaa, että Jumalan Pyhä Henki puhuttelee häntä ja ohjaa hänen päivittäistä elämäänsä. ”Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.

Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’” Joh. 3:5–7

Kaikessa on kyse Jeesuksesta!

Kaikessa on aina ja edelleen kyse Jeesuksesta. Kristityt, upseerit, sotilaat ja Pelastusarmeijan jäsenet uskovat vahvasti

hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa sekä Jumalan Pyhän Hengen vaikutukseen heidän elämässään. He uskovat, että Jumala on kutsunut heidän palvelemaan kärsivää ihmiskuntaa rakastaen, niin kuin Jeesuskin teki.

Etusijalla henkilökohtainen liitto Upseerit eivät ole vain ”työntekijöitä”.

He ovat saaneet voimakkaan kutsun toimia Pelastusarmeijan upseereina ja sol-

mia liiton Jumalan kanssa. Sotilaat eivät ole vain ”vapaaehtoisia jäseniä” virkapuvussa, vaan he ovat sopineet liiton Jumalan kanssa. siviilijäsenet eivät ole vain palvelemassa toisia, hekin ovat sopineet liiton Jumalan kanssa.

He ovat kaikki henkilökohtaisesti sitoutuneet ylläpitämään ja kehittämään omaa hengellistä elämäänsä, läheistä suhdettaan Pelastajaansa ja Herraansa 8 Jeesukseen Kristukseen.

SOTAHUUTO

17

Ylh.vas. iloista ylistystä naisten kokouksessa Helsingin Temppelissä. Ylh. oik. luutnatti Riku Leino pitämässä todistusta.

Alh. vas. Pelastusarmeija on kansainvälinen kirkko ja hyväntekeväisyysjärjestö. Kuvassa kanadalainen majuri Marie Hollett tarjoamassa hengellistä tukea torontolaisessa sairaalassa. Ylh. oik. nuorten yhteinen hartaushetki järven rannalla.

8

He lukevat ja tutkivat Raamattua päivittäin ja pitävät mielessä kohdat, jotka vahvistavat heidän uskoaan ja rohkaisevat pysymään uskollisina Jumalalle, olemaan myönteisiä ja rakentavia rakkauden ihmisiä aikalaistensa seurassa ja omissa yhteisöissään. He rukoilevat säännöllisesti kiitollisin ja onnellisin sydämin, ylistävät ja kirkastavat Jumalaa, pyytävät häneltä armoa ja virheiden anteeksiantoa sekä Pyhän Hengen johdatusta päivittäisessä elämässään ja maanpäällisellä matkallaan. He pyytävät Jumalaa myös koskettamaan ja siunaa-

18

SOTAHUUTO

maan tuttuja ihmisiä ja niitä, jotka kärsivät sairauksista, masennuksesta, epäonnistumisista ja murheista; Jumalalle voi viedä niin monia rukousaiheita!

Evankelinen liike Pelastusarmeijan jäsenillä on palava halu levittää uskoaan Jeesukseen sekä kertoa Jumalan Hengen ylösnousemusvoimasta, joka voi uudistaa koko elämän ja antaa toivoa. He tekevät sen ”pelastusarmeijalaisittain” esimerkiksi ulkoilmakokouksissa torvisoittokunnan, kuoron, tamburiini- ja kitaraesityksen säestämä-

nä... tai näytelmän tai musikaalin tai monen muun luovan idean muodossa... he tekevät kaikkensa evankeliumin levittämiseksi sekä kertoakseen ja todistaakseen Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.

Kärsivän ihmiskunnan palveleminen Pelastusarmeijan perustajat William ja Catherine Booth eivät olleet sekavia haaveilijoita, he olivat visionäärejä! He näkivät Jeesuksessa jonkun, joka halusi toteuttaa Jumalan rakkautta käytännössä; jonkun, joka halusi toimia hyl-

Ylinnä luutnantti Jessica Bryant-Rönnqvist allekirjoittamassa upseeriin liittolupausta territorion johtajan, eversti Patrick Naudin kanssa.

Alla vas. Robert kirjoittamassa liittolupausta. Robertin sotilasvihkimys toteutettiin koronan takia etäyhteyksien kautta.

Alla kesk. upseerin liittolupaus. Alla oik. ylisihteeri, majuri Saga Lippo siunaa sotilaat Pasi ja Ruth Marttisen Kuopion osaston johtajiksi.

jeksityimpien puolesta; niiden, jotka ovat eksyneitä, haavoittuvaisia ja köyhiä. He sanoivat: ”Meidän pitää jatkuvasti ja ensisijaisesti näyttää Jeesuksen myötätuntoista rakkautta maailmalle!”

Tästä syystä he alkoivat nopeasti – kristillisten missioasemien/osastojen lisäksi – avata ja kehittää terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalisen työn toimipisteitä auttaakseen kärsivää yhteiskuntaa: nykyisin Pelastusarmeija toimii 132 maassa.

Pelastusarmeija ei ole vain evankelinen liike tai vain sosiaalinen järjestö, se on näiden kahden yhdistelmä: usko ja

toiminta, kansainvälinen kirkko ja hyväntekeväisyysjärjestö.

Hengellisen elämän kehittämisen suuntaviivat Hengellisen elämän kehittämisen tavoitteet ja tulokset vuodelle 2020– 2021 ovat hengellinen herääminen ja kasvu territoriossa. Tavoitteiden ja tuloksien tueksi ja saavuttamiseksi on asetettu kolme suuntaviivaa.

Ensiksikin hengellisesti rikastavien, Kristuksen kaltaisuutta edistävien tapahtumien suunnittelu ja/tai johtaminen:

järjestämme kaksi hiljaista päivää (hengellistä retriittiä) vuodessa, ja tuemme territorion johtajistoa vuotuisen Sanan päivän sekä rukoustapahtumien ja jumalanpalvelusten järjestämisessä.

Toinen on hengellistä elämää kehittävien työkalujen tarjoaminen: Hengellisen elämän kehittämiseen soveltuvia materiaaleja ovat raamattuopetukset, rukousmateriaalit, kirjat, kuten Called to be God’s people, Mestarin kädessä, Yksi Armeija, Army On Its Knees, Jeesuksen Kristuksen sotilas ja Day by Day 8 Call to Mission.

SOTAHUUTO

19

”Jumala kuulee rukouksemme ja tekee jotain suurta Armeijassamme ja territoriossamme – hänen kunniakseen! ”

8

Osallistumme materiaalien kehittämiseen paikalliseen kontekstiin sopivaksi.

Kolmas suuntaviiva on hengellisen elämän kehittämisen pitäminen keskiössä: Rohkaisemme kaikkia työpisteitä järjestämään säännöllisiä raamattuopetuksia ja rukouskokouksia. Hengellisen elämän kehittämisen johtaja on hallintoneuvoston ydinjäsen, joka auttaa pitämään yllä hengellisen elämän keskeistä asemaa.

Hengellisen elämän johtaja on hengellisen huolenpidon komitean puheenjohtaja. Komitean tehtävänä on antaa tietoa ja raportteja hallintoneuvostolle: arvioida vision, mission ja strategian hengellisiä osaalueita ja antaa niihin liittyviä suosituksia, arvioida ja hengellisen hyvinvoinnin tunnuslukuihin liittyvien mittareiden muokkaamista ja antaa niihin liittyviä suosituksia sekä aktiivisesti tunnistaa ja arvioida liikkeen hengelliseen elämään liittyviä riskejä, ongelmia tai huolenaiheita.

Hengellisen elämän johtaja Täällä ollaan! Kuten otsikkokin sanoo, hengellisen elämän johtajan tavoite on varmistaa, että Jumalan Henki voi vapaasti puhaltaa jokaisen Suomessa ja Virossa toimivan upseerin, sotilaan ja Pelastusarmeijan jäsenen sydämeen ja elämään ja että Jeesuksen rakkaus on jatkuvasti tehtävämme keskiössä, koska sille perustalle tulee rakentua kaikki, mitä teemme.

Tehtäväni on rohkaista, mahdollistaa ja arvostaa jokaisen pelastusarmeijalaisen, upseerin, sotilaan ja jäsenen hengellisen elämän kehitystä, sen syventämistä ja kasvattamista. Rukouksen (An Army on its Knees), Raamatun (People of the Word), teologisen pohdiskelun, mission ja hengellisyyden tulisi aina vaikuttaa myönteisesti kaikkien pelastusarmeijalaisten hengelliseen kasvuun.

On suuri siunaus ja etuoikeus palvella Herraa tässä roolissa territoriossamme.

Tämä on iso ja myös nöyräksi tekevä tehtävä. Ymmärrän, että toimin myös esimerkkinä toisille pelastusarmeijalaisille. Minun täytyy suhtautua vakavasti oman hengellisen elämäni kasvattamiseen, sitoutumiseeni syventää ja laajentaa suhdettani Jumalaan Pyhän Hengen voimaannuttavan ja uudistavan läsnäolon kautta. Luotan siihen, että Jumala on jatkossakin uskollinen ja antaa minun kasvaa hengellisesti niin kauan kun olen sitoutunut pyrkimykseeni syventää suhdettani häneen.

Kutsun sinua pysymään kanssani lähellä Jeesusta ja antamaan hänen uudistaa sekä sinua että minua yhä enemmän hänen kaltaisekseen (2. Kor. 3:18).

Olen vakuuttunut, että Jumala kuulee rukouksemme ja tekee jotain suurta Armeijassamme ja territoriossamme – hänen kunniakseen!

Siunausta!

Anne-Dore Naud eversti naistyön presidentti hengellisen elämän johtaja Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkistot, Gerd Altmann, Halfpoint, Christine Schmidt, TSA Canada, Esa Nenonen & Toni Kaarttinen

Haluatko syventyä kristilliseen uskoomme?

Opin käsikirja Kirjassa on 362 sivua hyvää luettavaa kristillisestä uskostamme.

Kannattava hankinta jokaiselle sotilaalle, siviilijäsenelle ja muuten Pelastusarmeijan kristillisistä arvoista kiinnostuneelle.

Hinta: 8 € ja postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi ja (09) 681 2300 / kauppaosasto 20 SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan usko pähkinänkuoressa Uskomme perustuu seuraaviin keskeisiin kohtiin: Me uskomme, että Vanhan ja Uuden testamentin kirjat ovat syntyneet Jumalan innoituksesta, ja että vain ne ovat kristillisen uskon ja toiminnan jumalallisena ohjeena.

Me uskomme, että on olemassa ainoastaan yksi Jumala, joka on aivan täydellinen, kaiken luoja, ylläpitäjä ja hallitsija ja johon ainoaan uskonnollisen palvonnan tulee kohdistua.

Me uskomme, että jumaluudessa on kolme persoonaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat olemukseltaan yhtä, voimassa ja kunniassa yhdenveroiset.

Me uskomme, että Jeesuksen Kristuksen persoonassa ovat yhtyneinä jumalallinen ja inhimillinen luonto niin, että hän on todellinen ja oikea Jumala ja todellinen ja oikea ihminen.

Me uskomme, että ensimmäiset vanhempamme luotiin viattomiksi, mutta että he tottelemattomuutensa kautta menettivät puhtautensa ja onnensa ja että heidän lankeemuksensa tähden kaikki ihmiset nyt ovat syntisiä, kokonaan turmeltuneita ja sellaisina syystä Jumalan vihan alaisia.

Me uskomme, että Herra Jeesus Kristus on kärsimyksensä ja kuolemansa kautta suorittanut sovintotyön koko maailman puolesta niin, että jokainen, joka tahtoo, voi pelastua.

Me uskomme, että katumus Jumalan edessä, usko Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja uudestisyntyminen Pyhän Hengen kautta ovat välttämättömät ehdot pelastukseen.

Me uskomme, että me tulemme armosta vanhurskautetuiksi uskon kautta Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja että sillä, joka uskoo, on siitä todistus omassa itsessään.

Me uskomme, että pelastettuna pysyminen riippuu jatkuvasta kuuliaisesta uskosta Kristukseen.

Me uskomme, että kaikkien uskovaisten etuoikeutena on tulla kokonaan pyhitetyiksi ja että koko heidän henkensä, sielunsa ja ruumiinsa voi säilyä ”nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen”. (1. Tess. 5:23) Me uskomme sielun kuolemattomuuden, ruumiin ylösnousemisen, maailman lopulla tapahtuvan yleisen tuomion, vanhurskaiden iankaikkisen onnen ja pahojen ikuisesti kestävän rangaistuksen.

SOTAHUUTO

21

Kadettimme Benjamin Hursti:

Armollisuutta oppimassa Tämän vuoden aiemmissa numeroissa olemme esitelleet kadettimme Pasi ja Ruth Marttisen sekä Kimmo Nordblomin. Nyt viimeisenä, muttei vähäisimpänä, vuorossa on toisen vuoden kadetti Benjamin Hursti. Hän on vuoden alusta alkaen vastannut Lahden osastosta.

Elämän kriisien myötä tulikivenkatkuinen kuva Jumalasta sai väistyä, ja Benjamin koki uudenlaista armollisuutta itseään ja muita kohtaan. Nyt hän on valmis antamaan itsensä täydellä sydämellä Jumalan valtakunnan työhön.

On kaunis aurinkoinen päivä vieraillessani Lahden osastossa. Auringonsäteet valaisevat osaston salin. Valitettavasti sali on tyhjä, sillä koronarajoitukset ovat estäneet normaalin toiminnan. Osaston johtaja, kadetti Benjamin Hursti paljastaa, että ”poikkeusajat” ovat hänelle tuttuja.

– Ennen saapumistani Lahteen toimin avustajana Hämeenlinnan ja Helsingin osastoissa. Koko avustaja-aikani on ollut enemmän tai vähemmän erityisolojen aikaa, Benjamin hymähtää. – Hämeenlinnan osasto oli pitkään remontin takia kiinni, ja remontti myös venyi. Kun osasto saatiin valmiiksi, niin olikin jo Joulupata-aika. Sitten tuli määräys Helsinkiin, ja siellä oli jälleen remontti menossa. Kun remontti valmistui, koronapandemia alkoi, joten ei tässä parina 22

SOTAHUUTO

vuonna normaaliarkea ole tullut paljon elettyä, hän naurahtaa.

Salin laidalla on Benjaminin työnurkkaus, jossa hän toimistotöiden lisäksi vastaanottaa avustusasiakkaita. Istumme alas ja pyydän Benjaminia jakamaan elämäntarinaansa kanssamme.

Ajan siivillä Benjamin on 44-vuotias. Näiden vuosien varrella on ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

– Synnyin Vantaalla, mutta Mäntsälässä asuin lapsuuden ja nuoruuden.

Aikuisena sitten vähän joka puolella...

Vääksyssä, Vantaalla, Mäntsälässä, Lahdessa, Hollolassa, Mikkelissä, Hämeenlinnassa ja nyt jälleen Lahdessa.

Benjaminin sukunimi saattaa vaikuttaa sinusta tutulta – ja kyllä, hän on su-

kua HurstinAvusta tutuille Veikko, Lahja ja Heikki Hurstille.

– Veikko Hursti oli isänisäni, Heikki on setäni ja Sini, joka toimii nyt HurstinAvun toiminnanjohtajana, on serkkuni. Minulla on muistikuvia HurstinAvun toiminnasta niiltä vuosilta kun ukkini veti sitä. Nykytoiminnasta en ole kovin tietoinen, vaikka ihmiset näin aina olettavatkin, Benjamin toteaa hymyillen.

– Muistan yllättävän vähän lapsuusajasta. Mieleenpainuvinta oli, kuinka isäni veljien Heikin ja Mikon ollessa Espanjassa lähetystyössä vierailimme siellä vuosittain. Ajoimme autolla Euroopan halki. Siinä kun koko perhe on pitkiä aikoja pienessä autossa, esiin nousee tiettyjä haasteita, Benjamin nau8 rahtaa.

Kadetti Benjamin Hursti on toiminut Lahden osaston johtajana tämän vuoden alusta.

Viime keväänä osaston ikkunassa oli villasukkanäyttely. Villasukat olivat osa Pelastusarmeijan Sielunlämmittäjätprojektia, jossa sukkia oli kudottu hyvään tarkoitukseen. Näyttelyn sukat olivat myynnissä, ja niitä menikin hyvin kaupaksi.

SOTAHUUTO 23

”Vasta kriisin keskellä heräsin Jumalan armollisuuteen. Koin, että olen suojelevassa sylissä, jossa on hyvä olla. Tunsin, että Jumalan rakkaus on ehdotonta, eikä sitä tarvitse omilla teoilla ansaita. Se oli hyvin hoitavaa. ”

8

Benjamin kertoo, ettei hänellä nuorena ollut ammattiunelmia.

– Isäni sanoi, ettei kotiin voi jäädä, vaan jonnekin on mentävä, niin hain ja pääsin Hyvinkäälle kauppaoppilaitokseen. Koulunkäynti ei kuitenkaan kiinnostanut, ja se näkyi myös numeroissa. Olin mieluummin muualla. Viimeisistä ehdoista opettajat taisivat päästää läpi säälistä, Benjamin hymähtää. – Toinen vuosi meni sitten paremmin. Tuohon aikaan minua alkoi kiinnostaa poliisin tehtävät. Kutsuinnoissa tiedustelin, että olisiko tehtävää, josta olisi hyötyä tulevassa poliisikouluun haussa.

Pääsin Niinisaloon sotilaspoliisiksi. Armeijasta päästyäni hain poliisikoulutukseen, mutten saanut vastausta, enkä koskaan enää hakenut uudelleen.

Benjamin teki työllistämispätkiä Mäntsälän kunnalla terveyskeskuksen lähettinä ja puhelinvaihteessa. Näiden jälkeen löytyi työpaikka kaverin isän metallipajalta Vääksystä. Vääksyssä hän kohtasi myös tulevan vaimonsa.

– Kun tyttöystäväni muutti opiskelujen vuoksi Helsinkiin, seurasin perässä. Etsin pääkaupunkiseudulta töitä, ja HelsinkiVantaalla turvatarkastajana työskentelevä serkkuni kertoi, että lentokentälle on jatkuva rekry päällä. Aloituspäivä kentällä on helppo muistaa – se oli 9.9.99.

Lentokentän tehtävissä aika lensi kuin siivillä. Benjamin ura lentoturvallisuuden tehtävissä kesti 13 vuoden ajan.

– Olin vuoden turvatarkastajana. Työ oli mielekästä, mutta samanlaista päivästä toiseen – ihmiset vain vaihtuivat. Sitten pääsin opettamaan turvatarkastustoimenpiteitä uusille työntekijöille. Jossain vaiheessa minua pyydettiin Securitakselta Airprolle rakentamaan koulutusorganisaatiota kuvatulkinnan osalta. Toisen koulutusvastaavan kanssa vierailimme Airpron lentokentillä maakunnissa ja koulutimme uutta väkeä. Se oli mielenkiintoista työtä, monenlaista sai oppia ja opettaa.

Unelman kääntöpuoli Benjaminilla oli ollut uransa ajan haave laadunvalvonnan tehtävistä. Paikka tuli hakuun, ja hän laittoi hakemuksen.

24

SOTAHUUTO

– En uskonut mahdollisuuksiini, sillä hakijoita oli ollut yli 130 ja tiesin, että siellä oli monia minua ammattitaitoisempia. Yllätyin, kun minut valittiin.

Tuntui uskomattomalta, että haaveet voivat toteutua!

Unelmalla oli kuitenkin karkea kääntöpuoli. Työ, jota Benjamin rakasti, poltti hänet loppuun.

– Ehdin olla vajaat pari vuotta tehtävässä. Tilanne oli, että pystyäkseni tekemään oman työni jouduin tekemään kollegani työtehtävät myös, enkä tilanteessa saanut tukea esimiehiltäni. En ollut tyytyväinen työpanokseeni, ja päätin lähteä. Tuossa vaiheessa en ymmärtänyt olevani uupunut. Meillä oli ollut haasteita yhden turvapalveluja tuottavan yrityksen kanssa. Vastuuhenkilö lähti sieltä pois, ja ajattelin, että menen sinne korjaamaan tilanteen. Mutta eihän siitä mitään tullut, että burnoutissa oleva kaveri tulee puikkoihin. Vuoden tuskailun jälkeen olin puoli vuotta sairaslomalla.

Uupumuksesta syntyi kierre. Burnoutia seurasi avioero. Benjamin sairastui masennukseen, ja talous petti alta.

– Oli tyhjä pöytä siinä kohtaa. Jos olisin osannut hakea apua tilanteeseen aikaisemmin, kenties lopputulemakin olisi ollut eri. Toisaalta jos näitä asioita ei olisi tuolloin tapahtunut, niin en nyt olisi tässä, Benjamin pohtii.

Kriisistä armollisuutta Elämän kriisiin Benjamin sai ammattiapua. Toinen tärkeä eheyttävä tekijä oli usko.

– Kasvoin uskovassa kodissa, äiti oli syvästi mukana seurakuntakuvioissa. Itse tein uskonratkaisuni kesäleirillä. 13-vuotiaana sain ensimmäisen oman Raamatun.

– Tiesin, että se on polku, jota haluaisin seurata. Teininä ja nuorena aikuisena koin muut asiat kuitenkin tärkeämmiksi kuin Jumala tahdon mukaisen elämän.

Kohtaamani kriisi ei kuitenkaan saanut minua syyttämään Jumalaa tapahtuneesta, vaan suhteeni Jumalaan lähentyikin tuolloin. Koin sisäistä eheytymistä ja

sain aivan uudenlaisen kokemuksen siitä, kuka Jumala on.

Benjamin paljastaa, että hänen jumalakuvansa oli pitkään hyvin ankara. Samoin kuin suhde hänen omaan isäänsä.

– Suhde isääni on ollut vaikea. Isä oli lihaksikas, äkkipikainen ja omapäinen kaveri, jolla oli itsellään rankka lapsuus. Opin pelkäämään ja vihaamaan isääni. Se taakka vain kasvoi vuosi vuodelta. Se, kuinka paljon asioita pystyy käymään läpi ja parantumaan niistä, riippuu omasta tahdosta päästä eteenpäin.

Vasta myöhemmässä elämänvaiheessa saimme puhuttua asiat läpi, ja viha ja kauna jäivät pois. Isä kuoli viime vuoden loppukeväällä. Vaikka välimme eivät muodostuneet läheisiksi, hän oli minulle rakas.

– Lapsena kuvani Jumalasta oli vihainen ukko heittämässä tulikiviä ja salamoita pilvenreunalta. Kun mokaat, sinua rangaistaan. Eihän sellaista suhdetta halua pitää yllä. Vasta kriisin keskellä heräsin Jumalan armollisuuteen. Koin, että olen suojelevassa sylissä, jossa on hyvä olla. Tunsin, että Jumalan rakkaus on ehdotonta, eikä sitä tarvitse omilla teoilla ansaita. Se oli hyvin hoitavaa.

Tämän paranemisprosessin keskellä Benjamin löysin uuden ihmissuhteen ja meni pikaisesti uudelleen naimisiin.

Suhde kuitenkin päättyi miltei yhtä nopeasti. Liitosta syntyi kuitenkin ihana pieni tyttö.

– Monesti ajatellaan, että kun on uskossa, niin ei tee huonoja valintoja. Ihmisen rikkinäisyys ja asioiden käsittelemättömyys uskosta huolimatta näkyy ja vaikuttaa lähipiiriin. Vaikka olin matkalla omaan parantumiseen, niin paljon tuli särjettyä ympäriltä.

Benjaminilla on ensimmäisestä liitosta kaksi lasta, tytär (16) ja poika (14).

Nuorin tytär on kahdeksanvuotias. Vanhemmat lapset asuvat Hollolassa, ja he ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempään.

– Nuorimman kanssa meillä on suhde rakentumassa. Hänen kasvamistaan vauvasta koululaiseksi en päässyt näke-

mään arjen tasolla, joten suhteen rakentaminen vaatii enemmän työtä.

Armeijasta hengellinen koti Benjamin löysi Jumalan, mutta seurakuntayhteyden löytämisessä kesti pidempään.

– Kriisin ja siitä eheytymisen jälkeen ei ollut jaksamista. Löysin helluntaiseurakunnan miestenpiirin, sellaisen äijien saunaillan. Se oli parantavaa, pääsi puhumaan asioita miesten kesken. Koen tällaisen yhdessäolon tärkeäksi.

Elämä johdatti Benjaminin Mikkeliin, ja siellä hän kohtasi ensi kerran Pelastusarmeijan.

– Kävin aluksi helluntaiseurakunnassa, koska se oli minulle tuttu yhteisö. En oikein kotiutunut, mutta kävin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Samalla pohdin, löytyisikö paikka, joka tuntuisi omalta. Kävelin kerran kadulla ja näin Pelastusarmeijan osaston. Se jäi mieleen.

Myöhemmin näin lehdessä ilmoituksen joulupatavahti-infosta. Ajattelin, että tuohon voisin ottaa osaa. Menin paikalle, ja lehdessä olikin ollut painovirhe, eikä siellä ollutkaan mitään infotilaisuutta.

Siitä jäi kuitenkin lupaus osaston johtajalle, luutnantti Gabriel Ebahille, että voisin tulla käymään jumalapalveluksessa. Näin tein, ja muistan sen tunteen – tunsin kuin olisin tullut kotiin.

Mikkelissä vaihtuivat johtajat, ja muidenkin kadettien elämäntarinoista tutut kersantit Vesa ja Marjatta Rohila tulivat osaston johtoon. Tuona aikana Benjamin alkoi aktiivisesti ottaa osaa osaston toimintoihin. Muistutan Benjaminia, että olemme itse asiassa ensi kertaa tavanneet, kun olin kirjoittamassa juttua Mikkelin osastosta.

– Muistan kyllä, tapasimme miestenpiirissä. Itse asiassa kyseinen artikkeli sattui tulemaan netin syövereistä vastaan muutama päivä sitten. Piti vilkaista, mitä silloin on tullut sanottua, Benjamin naurahtaa.

Suhteellisen nopeasti Benjaminista tuli pelastussotilas, ja samalla kypsyi ajatus upseerikoulutuksesta.

Salin laidalla on Benjaminin työnurkkaus, jossa hän tekee toimistotöitä ja vastaanottaa avustusasiakkaita.

– Vaikka kuvani Jumalasta oli vääristynyt, silti koin kutsua Jumalan valtakunnan työhön jo teini-iässä. Siinä vain meni kolmisenkymmentä vuotta, hän toteaa hymyillen. – Armeija on se paikka, jossa tämä kutsu toteutui.

Koulutus alkoi toissa syksynä. Benjamin kertoo opiskeluiden sujuneen hyvin, vaikka pandemia on siirtänyt osan lähiopetuksesta verkkoympäristöön. Kysyn kurssien haasteista ja kohokohdista.

– Haastavinta on pitää motivaatiota yllä upseerin ohjesääntöjen tankkaamisessa, Benjamin naurahtaa. – Raamatunopetus on puolestaan mielenkiintoisinta. Usein tunneilla käsitellään aiheita, jotka ovat jo olleet omalla sydämellä ja mielessä. On mielenkiintoista opetella Raamattua myös eri näkökulmin ja tavoin. Viimeksi olemme käyneet sitä

läpi historiallisesta näkökulmasta. Se on auttanut Raamatun tapahtumien hahmottamista. Raamatunopetusta saisi olla vaikka vielä laajemminkin, Benjamin vinkkaa.

Kuten kohtaamisen alussa Benjamin mainitsi, upseerikoulutus on vienyt hänet avustajaksi Hämeenlinnan, Helsingin ja Lahden osastoihin. Lahteen hän saapui marraskuun alussa, ja vuoden alusta hän otti osaston vetovastuun. Jos Benjaminin aika avustajana on ollut poikkeusolojen värittämää, niin sama on jatkunut myös nyt osaston johdossa.

– Ehdimme pitää pari tilaisuutta ennen tiukennettuja koronarajoituksia, ja sitten olikin Joulupata-aika. Joulupata meni tosi hyvin, teimme kaikkien aikojen ennätyksen, vaikka kaikki padat ei8 vät olleet optimipaikoilla.

SOTAHUUTO 25

Tulevaisuudessa Benjaminilla siintää upseeriksi valmistautuminen. – Upseerius on viestin viemistä rakastavasta, oikeudenmukaisesta ja totuudellisesta Jumalasta heille, jotka eivät hänestä ole vielä kuulleet. Se on ninnalla kulkemista ja auttamista.

8

– Patavahdit pitivät erinomaisesti vuoroistaan kiinni, ja saimme myös uusia ihmisiä padoille. He ovat halukkaita ottamaan osaa ensi vuonnakin, ja moni osoitti kiinnostusta myös muihin vapaaehtoistehtäviin. Nyt täytyy vain odottaa ja katsoa, mikä on tämä ”uusi normaali”.

Alkuvuodesta osastolla ei ole ollut ohjelmaa, mutta Benjamin on ottanut vastaan avustusasiakkaita.

– Tämä on ikävää, mutta samalla se on antanut mahdollisuuden rauhassa syventyä uuteen roolin. Tilanteen normalisoituessa uskon palaavamme totuttuun ohjelmaan, eli lauantaisin jumalanpalvelus ja maanantaisin miesten ja naisten piirit. Mutta näkyni on, että Armeijan pitäisi olla entistä enemmän näkyvillä katukuvassa. Toivoisin arkipäiväistä ihmisten kohtaamista. Se vaatii jalkautumista ulos näiden seinien sisältä. Minulla on aja-

26

SOTAHUUTO

tus, että rakennuttaisin kahvikärryn. Sen kanssa kiertäisin kaupungilla ja kohtaisin ihmisiä siellä, missä he ovat. Sillä ajatuksella, että olen saatavilla, ja ihmiset voivat lähestyä, tulla hakemaan kupin juotavaa ja halutessaan keskustella.

Benjamin myös toivoo osastolle jatkuvuutta.

– Tämä on pieni osasto, joten toivon, että voimme kasvattaa sitä ja löytyisi ihmisiä, jotka haluaisivat aktiivisesti olla mukana kehittämässä toimintaa. Se loisi jatkuvuutta.

Rinnalla kulkien Aika rientää jutellessa, ja haastatteluhetki on päättymässä. Olen kuullut Benjaminista positiivisia kommentteja saarnajana.

Tiedustelen hänen tuntemuksiaan saarnaamisesta ja julkisesta puhumisesta.

– Kauppaoppilaitoksen aikaan voin joka kerta fyysisesti pahoin, kun minun

piti esiintyä luokan edessä. Myöhemmin toimin yli kymmenen vuoden ajan kouluttajana, ja nyt puhuminen on iso osa tehtävääni. Siihen nähden voin sanoa edistystä tapahtuneen, Benjamin vastaa hymyillen. – Totta kai edelleen jännittää, mutta se kuuluu asiaan. Vaikken ole small talkin ystävä, niin pelastusarmeijalaisen roolissa sekin on helpompaa.

Siitä nousee rohkeus ja lupa lähestyä.

Benjamin on kuvannut myös hartausvideoita YouTubeen.

– Se tapahtui osittain koronan myötä.

Kun vuosi sitten keväällä saimme kehotuksen tuottaa videoita osaston sivuille, ensiajatukseni oli, ettei kaikkien tarvitse sinne materiaalia tuupata... Netti on pullollaan saarnaus- ja hartausvideoita.

Mutta sitten innostuin. Uuden tuottaminen on kiehtovaa, vaikka joskus editoinnissa palaakin hermot, Benjamin naurahtaa. – Eräs sarja sai inspiraation koulutehtävästä. Se on sarja Jeesuksen ”Minä olen”-vertauksista. En kuitenkaan tee videoita vain tekemisen vuoksi, vaan haluan, että niissä on joku pointti. Mieluummin kokonaisuuksia kuin yksittäisiä videoita.

Tulevaisuudessa siintää upseeriksi valmistautuminen. Pyydän Benjaminia tiivistämään, miten hän kokee upseeriuden.

– Lyhykäisyydessään viestin vieminen rakastavasta, oikeudenmukaisesta ja totuudellisesta Jumalasta heille, jotka eivät hänestä ole vielä kuulleet. Rinnalla kulkemista ja auttamista.

Osaston seinänaapurissa toimii baari, ja Benjamin kertoo eilen pysähtyneensä keskustelemaan erään asiakkaan kanssa: – Siinä keskustelussa, kuten monessa muussakin, on noussut esiin se, miten moni kokee, että pitäisi tulla joksikin tai luopua jostakin ennen kuin kelpaisi Jumalalle. Toivon, että ihmiset pääsisivät näistä ajatuksista ja uskaltaisivat lähestyä Jumalaa sellaisena kuin ovat. Ei tarvitse odottaa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

Juuret Kesällä mökillämme tehtiin pihan maisemointitöitä. Vanhan, jo puretun navetan alusta muokattiin kaivinkoneella tasaiseksi ja maata poistettiin jopa kolme kuorma-auton lavallista. Pintamaan mukana kasvien juuria poistettiin niin paljon, että epäilin kasvaako siinä pitkään aikaan mitään vihreää. Yllätykseni oli melkoinen, kun nyt parin kuukauden kuluttua alue on jo täysin vihreä, jopa rehevä.

Tämä on yksi osoitus luonnon kasvuvoimasta. Tämä ihmisen aiheuttama paikallinen katastrofi ei pystynyt kukistamaan luontoa, koska se on luotu selviämään vaikeista tilanteista. Jumala on luonut myös ihmiselle mahdollisuuden selvitä mahdottomalta tuntuvista tilanteista. Se ei ole mahdollista meille itsessämme, mutta Jeesuksessa Kristuksessa on meidän turvamme.

Paavali puhuu juuri samasta aiheesta kehottaessaan kolossalaisia seuraavin sanoin: ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.”

Kol.2:6-7 Kun juuret ovat syvällä Kristuksessa, ei mikään elämässä tapahtuva katastrofi pysty täysin kukistamaan ihmistä.

Vaikka pinnalta katsoen kaikki olisi menetetty, niin jonkin ajan kuluttua elämässä alkaa taas vihertää ja siitä saattaa tulla jopa rehevämpää kuin se on aikaisemmin ollut. Kiitos Jumalalle Hänen ihmeellisestä huolenpidostaan!

Metti Saajoranta kapteeni Aikuis- ja perhetyön upseeri Kuva: Mabe Amber

SOTAHUUTO

27

Nuoret riveissämme

Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan toiminnassa mukana oleviin lapsiin ja nuoriin ja heitä koskettaviin teemoihin.

Ricky Lombilala:

Oikeanlaisia arvoja Ricky Lombilala on 28-vuotias pelastussotilas Espoosta.

Hän soittaa kornettia Temppelin torvisoittokunnassa, ja hän onkin tuttu näky Pelastusarmeijan kokouksissa ja tapahtumissa.

Ricky kertoi itsestään vastaamalla Sotahuudon esittämiin kysymyksiin.

Missä asut?

– Asun Viherlaaksossa Espoossa.

Ketä kuuluu perheeseesi?

– Perheeseeni kuuluu äiti, kaksi siskoa, ja kolme veljeni lasta. Isäni ja isoveljeni ovat jo kuolleet.

Voitko kertoa hiukan lapsuudestasi?

– Olen syntynyt Kinshasassa Kongossa. Olin rauhallinen, kohtelias, hiukan ujokin poika. Lauantaisin pyhäkoulun jälkeen vietin aikaa pelaamalla jalkapalloa ystävieni kanssa osastolla, joka sijaitsi Kinshasan itäpuolella. Kävin osastolla kolme kertaa viikossa.

Milloin muutit Suomeen?

– Muutin Suomeen vuonna 2010.

Olin kuullut, että Suomi on rauhallinen maa, siksi päätin muuttaa tänne.

28

SOTAHUUTO

Mitä teet työksesi?

– Olen valmistunut putkiasentajaksi ja teen putkitöitä.

Millaisia harrastuksia sinulla on?

– Musiikki, jalkapallo ja kuntourheilu.

Miten Pelastusarmeija tuli sinulle tutuksi?

– Olen syntynyt pelastusarmeijaperheeseen, vanhempani olivat armeijalaisia. Äitini kävi kotiliitossa.

Milloin olit ensimmäisen kerran mukana Pelastusarmeijassa?

– Kolmevuotiaana, vuonna 1995.

Missä kaikessa Pelastusarmeijan toiminnassa olet ollut mukana?

– Pyhäkoulussa, nuorten kuorossa ja soittokunnassa.

Milloin tulit uskoon?

– Ollessani 10-vuotias pyhäkoulun kautta hyväksyin Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi.

Miksi halusit tulla Pelastusarmeijan sotilaaksi?

– Koska Pelastusarmeija on yhteisö, jolla on oikeanlaisia hengellisiä arvoja.

Soitat kornettia Temppelin soittokunnassa. Mikä on mukavaa soittokuntatoiminnassa?

– Musiikki on yksi harrastukseni. Soittokunnassa mukana olo merkitsee minulle paljon. Nautin siitä.

Miten Armeija saisi parhaiten houkuteltua nuoria mukaan toimintaan?

– Kannattaa järjestää paljon nuorisotoimintaa, kuten retkiä ja jalkapalloa.

Nuorten leirit ovat tärkeitä.

aukana Joulupat soittokunnan m in el pp m Te sä . äs sa 2017 Ricky esiintym ostoskeskukses aisissa Kampin aj av an nj pa m ka

Ricky soittamassa kornettia Pelastusarmeijan partiolaisten 100-vuotisjuhlassa.

Ricky asuu Espo on Viherlaakso ssa ja työskentelee putkiasentajan a.

Millaisia ajatuksia sinulla on tulevaisuuttasi ajatellen?

– Toivon parempaa tulevaisuutta ja terveellistä elämää niin perheelleni kuin itsellenikin.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit jakaa lukijoillemme?

– Suosittelen luettavaksi Psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreil-

le niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on

ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”

Tämä on lempiraamatunkohtani.

Toimittanut: Toni Kaarttinen Kuvat: Ricky Lombilala & Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 29

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Andlig tillväxt När jag var kadett i Sverige hade jag tillsammans med kårledaren en bibelgrupp med temat ”Andens frukter”. Vi använde oss av boken ”Kraft att växa vidare” skriven av Rick Warren.

Kårledaren och jag turades om att föreläsa ett kapitel varje vecka för dem som kom till kåren.

Jag minns en av veckorna då jag hade hand om undervisningen och ämnet var: Tålamod.

När de som deltog i undervisningen såg ordet tålamod hörde jag en suck samt att några sade för sig själva: ’Ja, det skulle jag behöva mer av’.

Tämä kolumni on luettavissa suomeksi kotisivuillamme.

Oavsett vilket av det som ges av Andens frukt tror jag vi ser vissa av dem som omöjliga mål att uppnå eller något som är lättare att vara än det andra. Mark 10:27: Jesus såg på dem och sade: ”För människor är det omöjligt, men inte för Gud. Ty för Gud är allting möjligt.”

Vi glömmer lätt vad Gud säger till oss.

Därför påminner han oss i sitt eget ord om vad han verkligen har sagt. Ibland kan mycket verka omöjligt tills vi kommer ihåg att det är han som gör saker möjliga för oss.

Att vara kristen kan ibland vara en brottningskamp där vi försöker lista ut vad som är nästa steg i våra liv. Vi försöker utröna vad Gud har för planer för oss.

Det blir ännu mer frustrerande när inga svar tycks komma och det känns som 30 SOTAHUUTO

om vi irrar runt utan att förstå vad Gud verkligen vill för oss.

Som människor vill vi ofta ha den snabba lösningen. ”Gud, ge mig massor av tålamod så att jag blir klar, så att jag kan checka av det från listan och gå vidare mot nästa steg i livet”, kan det kanske ibland låta när vi tänker för oss själva. Vår resa genom livet är inte endast målet, utan också resan själv där vi lever våra liv både i goda och mindre goda stunder. Andlig tillväxt är att låta Gud lära oss inte enbart från Bibeln utan också att tillämpa Guds ord i våra olika livsskeenden. Ofta kan kampen i livet leda steg för steg en mot andlig tillväxt. Ibland kan vi också låta bördan att växa bara ligga på oss, och glömmer att vi faktiskt har en församling att ta hjälp ifrån.

Hur växer då en församling andligt som är fylld med olika människor både i ålder och olika livshistoria? Jag tycker att det är en intressant fråga. Hur ser vi till att alla får den mat som de behöver?

Länge har kårer och andra församlingar haft olika program för medlemmarna, men det har ofta resulterat i att församlingarna blir uppdelade i grupper och kåren eller församlingarna kan då växa ifrån varandra istället för samman.

Jag tror det är väldigt svårt att hitta ett program som är lösningen. Istället tror jag vi måste prata med varandra, att umgås helt enkelt. Ofta är det så att vi ses bara när det är ett program som sker på våra kårer eller vid något speciellt tillfälle. Det blir inte alltid så personligt och det blir svårt att lära känna varandra och därmed veta vad de andras behov är för att kunna växa andligt. Det blir nästan

som om vi har två olika liv. Ett som hör till kåren och ett privat.

Det har blivit en rutin i vårt kristna liv och den rutinen måste vi alla hjälpas åt att bryta. Om det är så att vi i vårt kristna liv går på tomgång, något som bara händer i veckan vid utvalda tider, tror jag att du och jag måste kämpa för att få fart på vår andliga tillväxt. Precis som när man planterar blommor måste jorden luckras upp så rötterna kan få plats och vattnet kan rinna till, så måste vi skaka oss fria från stelhet och slentrianrutiner så att Anden får plats om det torkat igen.

Andlig tillväxt är inget solouppdrag utan något som vi gör tillsammans. Vi är ju en armé med ett uppdrag. Bibeln innehåller massor av goda råd som bara

finns där och som vi idag kan plocka fram och tillämpa i våra församlingar.

Att låta Bibeln bli levande och aktiv i våra liv är något vi gång på gång måste besluta oss för. Idag är mitt råd att du på ditt sätt konverserar med någon och låter det samtalet beröra dig på djupet.

För som ordet säger: Järn skärper järn, den ena människan den andra.

Ordspråksboken 27:17 SFB98

Daniel Bryant-Rönnqvist kapten, kårledare Uleåborg Foto: HeVoLi & Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

31

a l a m u J o Kutsuuk

a u n si

upseeriksi ? n a a j i e m r Pelastusa Ota yhteyttä kokelassihteeriin: kokelas.osasto@pelastusarmeija.fi

Nyt neulotaan yhdessä villasukkia lomakodille!

Tänä vuonna Sielunlämmittäjät-projekti lahjoittaa villasukkia Nummelan lomakodin lapsille, työntekijöille ja vapaaehtoisille, joten kaiken kokoisia sukkia tarvitaan!

Sukat voi toimittaa Pelastusarmeijan osastoihin, merkitse lähetykseen ”Sielunlämmittäjät”.

Lisätietoja: aikuis.perhetyo@pelastusarmeija.fi

sielunlämmittäjät

Lohduttaa ja lämmittää AIKUIS- JA PERHETYÖ opetus, yhteys, palvelu, hengellinen kasvu

Uusia jäseniä Vaasan osastosta kantautui iloisia uutisia, sillä osasto on saanut kaksi uutta siviilijäsentä. Katherine del Carpio Ahvonen ja Jani Ahvonen hyväksyttiin Vaasan osastoon siviilijäseniksi 10.3.2021.

Siunaamme koko perhettä ja olemme kiitollisia Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta!

Virallinen tiedonanto Hyväksytty kokelaiksi 31.3.2021

Ylennetty kirkkauteen Eva Lehtelä majuri 15.3.2021 Temppelin osaston sotilas, majuri Eva Lehtelä ylennettiin kirkkauteen 15.3.2021 Helsingissä.

Eva olisi huhtikuussa täyttänyt 103 vuotta.

Hän oli syntynyt vuonna 1918 Ruotsinpyhtäällä. Pelastusarmeijaan Eva tuli Kotkassa ja upseeriksi hänet vihittiin toukokuussa 1946.

Eva palveli elämänsä aikana noin 20 eri osastossa, pääsääntöisesti ruotsinkielisellä puolella. Eläkkeelle hän jäi Hangosta vuonna 1980.

Muistamme kiitollisena Evan elämää ja palvelutyötä Jumalan valtakunnassa.

Sotilas Taina Kaikkonen, Lahden osasto

Radio & TV

Sotilas Robert Becker, Helsingin osasto

Andrum, YLE Radio Vega, må 3.5. kl. 6.54 kapten Kati Kivestö

Robert Becker jatkaa Helsingin osaston sotilasavustajana. Tainan määräys ilmoitetaan myöhemmin.

Aamuhartaus, YLE Radio 1, la 8.5. klo 6.15 ja 7.15 kapteeni Kaisa Mäkelä-Tulander

Patrick Naud eversti, territorion johtaja

Iltahartaus, YLE Radio 1ti 25.5. klo 18.50 ja 23.00 kapteeni Kati Kivestö

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

liiKuntaviiKonlopPu

Virtuaalinen liikuntapainotteinen tapahtuma kaikenikäisille toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Viikonlopun ohjelman, tapahtuman liittymisohjeet ja lisätiedot löydät osoitteesta pelastusarmeija.fi/liikuntaviikonloppu

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

SOTAHUUTO 33

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

29.–30.5.2021

Museon aarteet

Museonäyttelyn kiehtovat esineet kertovat Pelastusarmeijan 130-vuotisesta taipaleesta Suomessa.

Pelastusarmeijan Lasten lomakoti Vihdin Nummelassa on aloittanut toimintansa jo vuonna 1914. Lomakodissa järjestetään vuosittain 4–11-vuotiaille lapsille lukuisia kesäleirejä sekä talvi- ja syysleirit. Vuosittain leiriläisiä on noin 300.

Lomakotitoiminnan ytimessä ovat aina olleet lähimmäisenrakkauteen uskovat ihmiset. Monet ovat tukeneet lomakodin toimintaa myös rahallisesti.

1990-luvulle asti lomakotimerkkejä myytiin kaduilla, tavaratalojen edessä ja osastoissa vuosittain toukokuussa kahden päivän ajan.

eline oli merkkit n e ukana. in ll a pitää m o p Kukkam lp e h tti että sekä nä

Joskus keräyslippaan virkaa suoritti pieni mökki.

Lomakotim erkit olivat sinisiä merk pyöreitä kejä, joide n kuviossa oli valkoisella tyttö ja po Niitä käyte ik a. ttiin rintam erkkeinä.

Lisää aarteita Pelastusarmeijan museossa Vuonna 2019 uusitussa museonäyttelyssä esitellään Pelastusarmeijan historiaa sekä kansainvälisestä että kansallisesta näkökulmasta.

Pääset tutustumaan kiehtovien esineiden kautta järjestön tarinaan ja toimintaan Suomessa aina alkuaikojen hankaluuksista nykypäivään saakka.

Koronarajoitusten takia tarkista museon tämänhetkiset aukioloajat kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi/museo Uudenmaankatu 40, Helsinki (sisäänkäynti pihan puolella) 34

SOTAHUUTO

n

2€

1.–2.6.2021

Sotahuuto

n

Toukokuu 2021

Yli 60-vuotiaiden virkistyspäivät

Valtakunnallinen virtuaalinen tapahtuma yli 60-vuotiaille.

Tapahtumaan voi osallistua linkin kautta kotoa käsin – yksin tai vaikka ystävän kanssa yhdessä!

Linkki tulossa pian.

aikuis- ja perhetyö

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Seuraa ilmoittelua kotisivuillamme ja Facebookissa. www.pelastusarmeija.fi

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

35

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 131. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Naisten

viikonloppu

Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja

”Arvokas”

17.–19.9.2021 Silokallion kurssikeskuksessa Puhujavieraana majuri Saga Lippo

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista

Hinta: 70 € / osallistuja Ilmoittautumiset osastojen kautta 30.8. mennessä.

Tämän jälkeen voit kysyä mahdollisia vapaita paikkoja: aikuis.perhetyo@pelastusarmeija.fi

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2021 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

aikuis- ja perhetyö

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 35

ä ä s e k a i l t l h a o K sanom ä l l ä hyv

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta!

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys