Arkeologisia näkökulmia Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen

Jerusalem Jeesuksen aikana

Jerusalem oli 1. vuosisadalla jKr. suurkaupunki, jossa asui arviolta 70 000–80 000 ihmistä. Juhlapyhien, kuten pääsiäisen, aikoina väestö moninkertaistui.

Pääkuvassa: Oranssi alue vastaa Jerusalemin nykyistä vanhaa kaupunkia, vaaleansininen alue Temppelivuorta, jossa oli Herodeksen temppeli, ns. Toinen temppeli. Temppelivuoren luoteiskulmasta näkyy tummanvihreällä merkitty Antonian linnake ja roomalainen varuskunta sekä maaherran istuin. Siellä Jeesusta ilmeisesti kuulusteltiin ja ruoskittiin. Vihreä alue lisättiin v. 41 jKr. jälkeen. Punainen ympyröity no. 1 on nykyinen Puutarhahauta ja no. 2 on Pyhänhaudan kirkon paikka, jälkimmäinen arkeologisesti todennäköisempi Jeesuksen hautapaikka. Molemmat haudat olivat roomalaisaikana 1. vuosisadalla jKr. kaupungin muurien ulkopuolella. Kuva: Holy Land Model -näyttelyesite.

Editoinut: Kenneth Silver

Evankeliumien kuva Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta

Jeesuksen kärsimystä koskevat kuvaukset ovat yhteneväisimpiä evankeliumikertomuksissa. Kertomukset eivät myöskään ole ristiriidassa arkeologisen todistusaineiston kanssa.

Israelista v. 1967 löydetyn ristiinnaulitun miehen kantapään luu, jossa naula jäljellä. Kuva: Kenneth Silver, Israel Museo. Israelin antikviteettiviraston luvalla.

Jeesus opetuslapsineen vietti happamattoman leivän juhlan ensimmäistä ja suurinta päivää ns. yläsalissa, Jerusalemissa, jonne pääsiäislammas oli katettu. Aterian jälkeen Jeesus siirtyi rukoilemaan Jerusalemin itäpuolella sijaitsevaan Getsemaneen, jossa oli heille entuudestaan tuttu maatila. Getsemanen rukoustaistelua ihmiskunnan synnin, juutalaisen kansan ja Jerusalemin puolesta kuvataan myöhemmissä ikonografissa teoksissa niin, että ”tuolloin kivetkin vuosivat verta”.

Jeesuksen pidätys, kuulustelut, tuomitseminen ja ristiinnaulitseminen

Getsemanessa tapahtui ylipapin ja vanhempien toimesta Jeesuksen pidätys, minkä jälkeen Jeesusta kuljetettiin ympäri Jerusalemia ja kuulusteltiin viisi kertaa. Häntä syytettiin kansan lietsomisesta ja kapinasta Rooman keisaria vastaan, vaikka maaherra Pontius Pilatus ei hänestä syytä löytänytkään. Lopulta Jeesus tuomittiin ristiinnaulittavaksi, mikä oli tuomio poliittisesta rikoksesta.

Tyroslaisia hopeisia tetra- ja didrakmoja raha-aarteesta Israelista. Juudas kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta, mikä vastasi noin 1–3 kuukauden työmiehen palkkaa. Oikealla: tetradrakma (sen rahallinen arvo oli 4 roomalaista denaaria). Kuva: Israelin antikviteettiviraston luvalla.

Usein unohdetaan, että roomalaisten kuulusteluihin ja ristiinnaulitsemiseen kuului uhrien avoin kiduttaminen ja pahoinpiteleminen (Joh. 19:1–3), mikä näkyy myös siitä, että Jeesus ei ruoskinnan jälkeen kyennyt omin voimin kantamaan ristin poikkipuuta (patibulum) teloituspaikalle. Teloituspaikka Golgata (pääkallonpaikka) oli vanha kivilouhos Jerusalemin ulkopuolella. Yleensä teloitukset tehtiin mahdollisimman näyttävillä paikoilla pääteiden varsilla, mikä näkyy myös ristin yläpuolelle asetetusta monikielisestä päällekirjoituksesta: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”, jonka haluttiin näkyvän.

Vaikka ristiinnaulitsemisesta on runsaasti kirjallisia viittauksia, on vain kaksi arkeologista esimerkkiä. Ensimmäinen juutalaissotien aikana 66–73 jKr. Jeru- salemiin haudattu mies löytyi v. 1967, ja toinen Britanniasta myöhäisantiikin aikana kuollut mies löytyi v. 2017. Molemmissa tapauksissa henkilön kantapään luu oli lävistetty naulalla, epäluonnolliseen asemaan.

Ristiinnaulitseminen oli yksi julmimmista teloitustavoista, koska henkilö ei kuollut verenhukkaan vaan hitaasti tukehtumalla. Tarkoituksena olikin aiheuttaa uhreille paljon ja niin pitkäkestoista kärsimystä kuin vain oli mahdollista. Jeesuksen ”nopea kuolema” hämmästytti jopa roomalaisia, koska monesti kärsimystä ristillä kesti päiväkausia.

Vaikka henkilöt teloitettiin rikollisina, luovutettiin vainajat ilmeisesti omaisille perinteistä hautausta varten, kuten Jeesuksenkin kohdalla. Jeesus haudattiin ”uuteen, rikkaan miehen hautaan” Joosef Arimatialaisen toimesta. Ruumis pestiin, käsiteltiin hyväntuoksuisilla hajusteilla kuten mirhalla ja aaloella, ja käärittiin lopuksi pellavakääreisiin.

Perinteisen kirkkohistoriallisen käsityksen mukaan Jeesuksen haudan sijainnin ensimmäisen identifioinnin tekivät keisari Konstantinus Suuri ja hänen äitinsä Helena Pyhällä Maalla vierailun yhteydessä v. 326 jKr. Paikalle rakennettiin Konstantinus Suuren toimesta Pyhän haudan kirkko. Uudet tutkimukset tukevat Pyhän haudan kirkon asemaa Jeesuksen hautapaikkana ja Golgatan sijaintia nykyisen kirkon sisällä. Täyttä varmuutta asiasta ei ole saatu. Ns. Gordonin Golgata ja puutarhahaudaksi kutsuttu hauta ”löydettiin” v. 1883, 250 metriä nykyisestä Jerusalemin Vanhan kaupungin Damaskus-portista poh- joiseen. Hauta kuvaa hyvin varakasta yksityishautaa, mutta se ei ollut roomalaisaikana uusi, vaan alun perin rautakaudelta ja uusiokäytössä.

Ylipappi Kaifaksen luuarkku 1. vs. jKr. Jeesuksen kuulusteluista tunnetun ylipappi Kaifaan luuarkku löytyi Jerusalemista 1990-luvulla. Kuva: Kenneth Silver, Israel Museo. Israelin antikviteettiviraston luvalla.

Arkeologisia todisteita ylösnousemuksesta?

Yksi mielenkiintoisimmista Jeesuksen kärsimyshistoriaan liitetyistä arkeologisista jäännöksistä on niin kutsuttu Torinon käärinliina, jota on pidetty Johanneksen evankeliumin mainitsemana Jeesuksen käärinliinana. Jo vuonna 1898 otetuista valokuvista näkyy kuolleen miehen kasvot ja kääntöpuolella miehen selkäosa. Liinan lääketieteellinen tutkimus osoitti, että mies kuoli ristiinnaulitsemisen seurauksena. Liinaa pidettiin aitona 1980-luvulle asti, jolloin se ajoitettiin keskiaikaiseksi. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tuloksen, koska kyseinen radiohiiliajoituksen näytepala oli otettu liinan keskiaikaisen paikan kohdasta. Teoria liinan roomalaisaikaisuudesta perustuu kankaan kudok- seen, siitepölytutkimuksiin sekä henkilön ruoskimisesta, ristiinnaulitsemista ja keihästämisestä johtuvista lääketieteellisistä traumoista ja juutalaiseen hautaustapaan. Valokuvien mukaan vainajan silmässä olisi maaherra Pontius Pilatuksen raha vuodelta 30/31 jKr. Rahan antama ajoitus on yhteneväinen rahatutkimuksen, historiankirjoituksen ja evankeliumien tietojen kanssa. Lisäksi liinan veren DNA-tutkimus osoittaa henkilön olleen juutalainen, ja veriryhmän perusteella tämä oli kotoisin Galilean alueelta. Torinon tyhjä käärinliina, joka on myös mallinnettu kolmiulotteisesti, niin että vainajan muoto on näkyvissä, muistuttaa meitä Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta.

Kenneth Silver

Historian tohtori, tutkija ja Tukholmassa sijaitsevan Välimeren museon kreikkalais-roomalaisten kokoelmien intendentti ja osastonjohtaja