Sotahuuto 2023/03

2€ n

Maaliskuu 2023 n

Sotahuuto

Sivut 06–11

On inhimillistä auttaa niin Suomessa kuin muualla maailmassa

Sivut 22–25 Komentaja Dick Krommenhoek:

Parhaat päivät ovat edessäpäin

Sivut 14–19

Pelastusarmeijan kummilapsityötä maailman lasten hyväksi

SOTAHUUTO

1

ANnA lApSeLlE tUlEvAiSuUs Köyhyys jättää ihmiseen pysyvät arvet. Lahjoittamalla Pelastusarmeijan kansainväliseen kumppanuuskeräykseen autat maailman köyhimpiä lapsia paikallisen Pelastusarmeijan kautta. Kohdemaat ovat Argentiina, Ghana, Togo, Pakistan, Paraquay ja Uruquay.

Lahjoita keräykseen MobilePay-numerolla 57456, netissä pelastusarmeija.fi/kumppanuus tai pankkisiirrolla tilille FI57 2084 3800 0057 29 käyttäen viitettä 8112. Kiitos avustasi!

KERÄYSLUPA: RA/2021/1383

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Maaliskuu 2023

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

05

Tässä kuussa

06

Kapteeni Kirill Burunov: On inhimillistä auttaa niin Suomessa kuin muualla maailmassa

12

Kutsuttu sotilaaksi

14

Pelastusarmeijan kummilapsityötä maailman lasten hyväksi

20

Minä & Pelastusarmeija

22

Komentaja Dick Krommenhoek: Parhaat päivät ovat edessäpäin

26

Första steget

28

Pelastusarmeijan termit tutuksi

29

Ajatuksia elämästä

31

Viimeinen sana

16

Pakistan on sekä kumppanuuskeräyksemme että kummityömme kohde.

Osallistu kumppanuuskeräykseen sivulla 2.

Tutustu kummityömme maihin sivuilla 14–19.

SOTAHUUTO

3

toimitukselta

Kevät toi, kevät toi… ”Kevät toi muurarin ja rakennuksille hanslankarin…”, lauloi Tapio Rautavaara. Laulu rupesi soimaan päässäni, mutta toisin sanoin: ”Kevät toi, kevät toi, kaduille Pelastusarmeijan.” Näin keväällä saatat nähdä kaduilla jälleen Pelastusarmeijan sotilaita ja vapaaehtoisia punaisten keräyspurkkien kanssa. Maaliskuun alussa alkaa jokavuotinen kumppanuuskeräys, joka kestää kuun loppuun saakka. Keräyksen tuotolla tuetaan Pelastusarmeijan työtä nimetyissä kumppanuuskohteissamme, jotka ovat Pakistan, Ghana, Togo sekä Etelä-Amerikan itäinen territorio. Lisätietoa keräyksestä voit lukea nettisivuiltamme pelastusarmeija.fi/kumppanuus. Jos et bongaa lipaskerääjää kadulla, mutta haluat antaa lahjasi, voit tehdä sen pankin kautta tilille FI57 2084 3800 0057 29 viitteellä 8112.

Tässä lehdessä kerromme myös Pelastusarmeijan kummilapsikeräyksestä. Pelastusarmeijalla on useita kummikohteita kehittyvissä maissa ympäri maailman. Kummilapsitoiminta mahdollistaa sen, että monet vähävaraisista perheistä tulevat lapset voivat käydä koulua ja saada päivittäin ravitsevaa ruokaa. Pelastusarmeijan kansainvälisyys ja tarkka seurantajärjestelmä takaavat sen, että apu menee perille ja varat käytetään juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu.

Kapteeni Kirill Burunov sanoi aikoinaan, ettei hänestä koskaan voisi tulla Pelastusarmeijan upseeria. Kuinkas sitten kävikään. Viime syksynä Kirill vastasi kansainvälisen Pelastusarmeijan kutsuun ja lähti auttamaan ukrainalaisia sotapakolaisia Romaniaan. Tässä lehdessä Kirill kertoo kokemuksistaan Romaniassa. On mielenkiintoista tutustua myös Oulun osaston sotilaaseen Noomi-Päivikki Riuttaniemeen, joka on opetellut lepäämään Jumalan armossa.

Esa Nenonen majuri vastaava toimittaja

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

Ylitsevuotava!

Kun ensi kertaa tutustuin Pelastusarmeijaan noin 40 vuotta sitten, en oikeastaan tiennyt, että Armeija on kansainvälinen kirkko ja hyväntekeväisyysjärjestö, joka palvelee monin eri tavoin Jeesuksen Kristuksen nimessä, vie valon ja muutoksen ilosanomaa ja antaa ihmisille toivoa monissa maailman maissa. Pelastusarmeija aloitti toimintansa Itä-Lontoossa vuonna 1865 ja palvelee nyt 133 maassa.

Armeija on aina tarttunut uusiin mahdollisuuksiin, kehittänyt missiotaan ja sovittanut työmuotojaan vastaamaan ihmisten tarpeita ja tilanteita.

Olen palvellut Pelastusarmeijan upseerina jo monia vuosia, ja minulla on ollut etuoikeus vierailla lukuisissa uskonyhteisöissä, osastoissa ja sosiaalipalvelukeskuksissa eri Euroopan maissa ja kauempanakin. Olen saanut kokea ja nähdä, kuinka luovasti ihmiset ovat toteuttaneet Pelastusarmeijan perustajan William Boothin ajatusta ”Armeijan kahdesta siivestä”: julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Haluan pitää mielessä myös edesmenneen kenraali John Gowansin (joka toimi kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajana 1999–2002) rohkaisevat ja suuntaa antavat sanat. Hän neuvoi maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan jäseniä pelastamaan sieluja, kasvattamaan pyhiä ja palvelemaan kärsivää ihmiskuntaa.

Luin hiljattain mielenkiintoisen raamattuopetuksen Lyndall Bywaterilta, Pelastusarmeijan Ison-Britannian ja Irlannin territoriosta. Hän kirjoitti ”elämästä, jossa Jumalalle on tilaa” (2. Kun. 4:1–7).

Viimeisessä kappaleessa ”Ylitsevuotava” hän sanoo: ”Naisen öljyn ihme rikastutti koko yhteisön oliiviöljyllä. Aina kun omistaudumme Jumalalle, siitä seuraa hyvää ympäröivälle maailmalle, sillä Jumala siunaa meitä, jotta voimme olla siunaukseksi. Kun teemme Jumalalle tilaa elämässämme, hän täyttää meidät ylitsevuotaviksi. Hän tekee niin meidän tähtemme, mutta myös jotta hänen rakkautensa ja voimansa voi vuotaa meistä kaikkiin, keitä tapaamme.

Kristillinen elämä on elämää, jota vuo-

datetaan, elämää, jota täytetään, ja elämää, joka vuotaa ylitse, kun palvelemme muita.”

Tehkäämme Jumalalle tilaa elämässämme – ja eläkäämme ”elämää, joka vuotaa ylitse, kun palvelemme muita”!

Ystävällisin terveisin ja siunauksin

Anne-Dore Naud eversti, territorion naistyön presidentti, hengellisen elämän kehittämisen johtaja Kuva: Steve Buissinne

SOTAHUUTO

5

Kirill Burunov: On inhimillistä auttaa niin Suomessa kuin muualla maailmassa Kapteeni Kirill Burunov on vielä hetken Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion nuorin upseeri.

Tämä 31-vuotias nuori mies on palvellut puolet elämästään Armeijassa, ensin pelastussotilaana ja sitten upseerina. Kotkan osaston johtajalla oli erityinen syksy, kun hän oli Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön tiimissä auttamassa Ukrainasta sotaa paenneita Bukarestissa Romaniassa. Nyt on aika tutustua Kirillin elämänvaiheisiin, Kotkan kuulumisiin ja haastaviin viikkoihin katastrofityössä

Hymyilevä osastonjohtaja on ovella, kun saavun paikalle Pelastusarmeijan Kotkan osastolle. Haastattelu sijoittuu pahimpien joulupatakiireiden keskelle, ja hän pahoittelee tilojen pientä sekaisuutta.

– Meillä on nyt täysi hönkä päällä, Kirill sanoo.

Kaiken kiireen keskellä Kirillillä on kuitenkin hetki aikaa Sotahuudolle. Istuudumme osaston kahvitilan nurkkapöydän äärelle ja siirrymme vuoteen 1991, jolloin pieni Kirill ilmestyi Burunovien perheeseen Viron itärajalla Narvassa – vain pari kuukautta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen. Kirillin isä oli merimies ja äiti työskenteli tehtaassa, jossa valmistettiin kankaita ja pyyhkeitä.

Nykyään Kirillin isä, Aleksei Burunov, toimii Pelastusarmeijan Tarton osaston johtajana, hänen äitinsä nukkui pois viime syksynä Kirillin ollessa Romaniassa.

Kirillillä on kolme nuorempaa sisarusta. Hän muistelee lapsuusaikaa lämmöllä.

– Tuohon aikaan ei lapsilla ollut kännyköitä ja tietokoneita, vaan vietimme aikaa ulkona. Oma lempparini oli pitkät kesätauot koulusta. Kesäisin olin usein leireillä tai mummon mökillä. 8 6

SOTAHUUTO

Perhepotretissa Kirill isänsä Aleksein, äitinsä Nellin ja pikkuveljensä Iljan kanssa.

Myöhemmin syntyivät veli Jaakob ja sisko Sofia. Kirillillä on myös sisarpuolet Timofey, Liidia, Matvei ja Arina.

Raamatunpaikka Joh. 10:10 on Kirillille tärkeä.

– ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Siihen voisi lisätä: ”Jokaiselle”. Tämä on läsnä elämässäni päivittäin.

SOTAHUUTO

7

Kirill Burunovin upseerivihkimyskuva. Kuvassa Kirillin ympärillä tuolloiset kadettitoverit Riku ja Kaisu Leino ja Arina Vessalauskas. Kuvassa mukana vasemmalla majurit Anna Kotrikadze, Aino Muikku ja Kirsti Reponen, ja oikealla everstiluutnantti Arja Laukkanen.

Toimittaja ja Kirill ovat tavanneet useasti aiemminkin.

Kuvassa miehet hyvin samankaltaisessa lookissa Kouvolan osaston nuorten vapputapahtumassa 2014.

8 Itsenäistymisen alkuaikaan monet seurakunnat kasvoivat, ja Kirillin vanhemmista, isoäidistä ja sedästä tuli kristittyjä.

– Isälläni oli sellainen vitsi, että olin niin vaikea lapsi, että hänen oli pakko tulla uskoon, Kirill naurahtaa.

Luontevasti uskovassa perheessä ja seurakuntayhteydessä varttuessa Kirillille Jumalan olemassaolo oli itsestäänselvyys.

– Henkilökohtaisesti minulla ei ollut yhtä suurta uskoontulokokemusta, vaan useampia pienempiä todistuksia Jumalan läsnäolosta. Ensimmäisen kerran koin Jumalan puhuttelevan minua 13-vuotiaana rippileirillä. Minulla on ollut aikoja, jolloin olen ollut kauempana Jumalasta ja kausia, jolloin lähempänä.

Kaksi kapteenia Burunovien perheessä on kaksi kapteenia: Kirill itse ja hänen isänsä. Aleksei vihittiin upseeriksi 2011 ja Kirill 2016.

– Vanhempani erosivat, kun olin kaksitoista. Seurakuntamme oli sen verran vanhoillinen, että avioero oli siellä ongelmallinen asia. Tämä sai isäni vierailemaan muissa seurakunnissa, ja hän tutustui Pelastusarmeijaan. Osaston johtaja ehdotti, että hän tulisi auttamaan lasten kesäleireille, sillä isälläni oli paljon kokemusta lei8

SOTAHUUTO

ritoiminnasta. Isäni sanoi minulle, että voisin tulla tutustumaan Armeijaan halutessani, mutta hän ymmärtää, että se on vaikeaa, koska kaikki ystäväni ovat nykyisessä seurakunnassa. Päätin kuitenkin mennä katsomaan mitä siellä tapahtuu... ja täällä ollaan edelleen!

Alussa Armeijan sotaisa kuvasto aiheutti nuoressa pojassa hämmennystä: – Tämä tuntui hyvin kummalliselta paikalta virkapukuineen ja taistelulauluineen. Tuntui mielenkiintoiselta ja jopa vähän pelottavaltakin. Mutta viihdyin ja näin, miten mukavia ihmiset olivat. Osastoupseerista tuli hyvä ystäväni, ja olemme yhteydessä vielä tänä päivänäkin.

Kirillistä tuli pelastussotilas, ja melko pian hän pohti upseeriuttakin.

– Ensimmäisen kerran pohdin asiaa, kun olin osastoupseerin kanssa tekemässä jouluvalmisteluja. Hän sanoi: ”Kirill, sinusta tulisi hyvä upseeri.” Totesin, että eipä tule tapahtumaan. Jäin kuitenkin miettimään asiaa. Nämä ensimmäiset ajatukset upseeriudesta olivat hyvin kevyttä pohdintaa siitä, millaista elämäni olisi upseerina. Vuonna 2010 tunsin vahvemman kutsun sisälläni. Sydämeni sanoi jo kyllä, mutta aivot pistivät vastaan. Vuonna 2014 aloitin upseerikoulussa.

Kirill työskenteli Armeijassa jo ennen kadettiaikaa. Hän työskenteli puoli vuotta Virossa ja toiset puoli vuotta Ruotsissa, kunnes sai kutsun silloiselta territorion johtajalta, komentaja Dick Krommenhoekilta tulla työskentelemään Suomeen. Vuodesta 2011 asti Kirill on palvellut Suomessa: avustajana Rovaniemellä, Kotkassa ja Helsingissä. Kotkassa hän myös johti osastoa puoli vuotta. Valmistuessaan upseerikoulusta hän oli Helsingissä avustajana majuri Esa Nenosen alaisuudessa. Esa toimi osastonjohtajana myös edellisessä määräyksessä Kotkassa. – Esan kanssa on ollut paljon hyvää yhteistyötä, Kirill toteaa hymyillen.

Upseerikoulusta hänellä on vain hyviä muistoja.

– Jokaiselle koulutusprosessi on eri, koska lähtökohdat ovat erilaisia. Minulle Armeija-ympäristö oli hyvin tuttu, joten siinä mielessä se oli kivutonta ja hauskaa aikaa. Samaan aikaan opiskelemassa olivat Arina Vessalauskas Virosta ja Kaisu ja Riku Leino Suomesta.

Kirill oli Suomen ja Viro territorion nuorin upseeri, ja on sitä vielä nytkin. Ensi syksynä valmistuessaan kadetti Enni Becker perii Kirilliltä tämän tittelin. – Onkin jo aika antaa tämä kunnia seuraavalle.

Kotkan poikia Kirillin seuraava valmistumisen jälkeinen määräys oli Mikkeliin, ja nyt hän on jälleen Kotkassa. Määräys alkoi elokuussa 2020.

– Määräys oli helppo, sillä Kotka, osaston väki ja toiminta olivat jo entuudestaan tuttuja. Pandemia vaikutti vahvemmin Mikkelissä, mutta myös Kotkassa ovet sulkeutuivat joulun aikaan. Se oli kova paikka, ensimmäinen joulu ilman joulun tapahtumia ja jumalanpalveluksia. Mutta olimme tyytyväisiä, että pystyimme tuolloinkin järjestämään Joulupata-keräyksen ja jouluavustukset onnistuneesti, Kirill kiittelee osaston väkeä ja vapaaehtoisia.

Kotkan osasto ei ole suuren suuri, mutta se on vireä. Osaston yhteydessä olevia ihmisiä on nelisenkymmentä, ja sunnuntain jumalanpalveluksissa on parikymmentä kävijää viikoittain.

– Meillä on myös iäkkäämpää väkeä, jotka eivät pääse enää paikalle – siksi yritän tehdä mahdollisimman usein kotikäyntejä.

Kotkan viikko-ohjelmaa rytmittävät sunnuntain jumalanpalvelus ja maanantain naisvoittoinen päiväkerho. Kotkassa on ollut paljon pakolaisia Lähi-idästä, ja osastolla oli aiemmin pari kertaa kuussa miesten kokoontumisia, joissa tehtiin yhdessä ruokaa ja keskusteltiin. Parhaimmillaan illoissa oli mukana parikymmentä miestä. Kirill kertoo, että heillä on valmius järjestää näitä iltoja jatkossakin. Lisäksi Kirill ja osaston porukka käyvät lehtikaupalla ja kotikäynneillä, järjestävät kotikokouksiakin. Sosiaalinen työ on myös tärkeää.

– Suurin osa avustuksistamme on lahjakortteja ruokakauppaan. Joulunaikaan meillä on noin 150 avustettavaa kotitaloutta, ja muutoin kuukausitasolla avustettavien määrät vaihtelevat. Koronapandemia, Ukrainan kriisi ja kohonneet hinnat ovat vaikuttaneet tarpeeseen.

Tarve on hyvin kova, ja yritämme auttaa niin paljon kuin pystymme. Työttömiä on paljon, mutta avustettavien joukossa on niin eläkeläisiä, yksinäisiä kuin lapsiperheitäkin.

Apuna maailmalla Kirill oli osa Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön tiimiä Romaniassa syys-marraskuussa. Katastrofityön tiimi auttaa ja tukee Romanian Pelastusarmei-

Kapteeni Kirill Burunovilla ja majuri Esa Nenosella on paljon yhteistä työhistoriaa, he palvelivat samanaikaisesti Kotkan ja Helsingin osastoissa. Kuvassa Kirill ja Esa näyttävät säbäämisen mallia Rastilan puuhakerhon tapahtumassa kesällä 2019.

jaa Ukrainasta sotaa pakenevien auttamistyössä.

Pelastusarmeija työskenteli EXPO:ssa, messukeskuksessa Bukarestissa. Saman katon alla toimi useampia järjestöjä, kuten World Vision, Unicef, Pelastakaa Lapset sekä pieniä järjestöjä, jotka jakoivat tietoa esimerkiksi lääkäripalveluista. Samassa paikassa olivat rekisteröinti, vaatejakelu, elintarvikejakelu, infopiste, lääkäreiden kontaktit ja työnvälitystoimiston palvelut.

Paikalliset sosiaalityöntekijät olivat myös vahvasti läsnä.

– Kansainvälisen Pelastusarmeijan tiimiin kuului neljä työntekijää Suomesta, Hollannista, Kanadasta ja Yhdysvalloista ja kolme palkattua ukrainalaista.

Pelastusarmeijan päätehtävänä oli lahjakorttien jakelu ja ihmisten rekisteröinti avustusprojektiin, Kirill kertoo.

Keskuksessa vastaanotettiin kaikki järjestöt mukaan lukien noin 1 100 taloutta päivässä, ja avustustyön kautta jaettiin lahjakortteja 300–500 päivittäin.

– Ihmiset saivat 10 euron lahjakortit saman tien, ja pystyivät niillä ostamaan ruokaa, lääkkeitä ja muita välttämättömyystarvikkeita. Keskuksesta annetiin myös ruokapaketteja, hygieniatarvikkeita ja vaatteita. Avustusprojektin kautta sai sitten suurempia avustuksia, joilla pakolaiset pystyivät hankkimaan vaatteita, elektroniikkaa ja muita tärkeitä tarvikkeita. 8 SOTAHUUTO

9

Kapteeni Kirill Burunov oli osa Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön tiimiä Romaniassa syys–marraskuussa. Katastrofityön tiimi auttaa ja tukee Romanian Pelastusarmeijaa heidän työssään Ukrainasta sotaa pakenevien auttamiseksi. Ylh. vas. Katastrofityön tiimi.

Ylh. oik. Ukrainan pakolaisia jonottamassa Bukarestin messualueella sijaitsevaan avustuskeskukseen. Alla katastrofitiimin jäsenet työn touhussa.

8 – Avustussumma oli 150 euron arvoinen, ja niitä jaettiin seitsemän viikon aikana 7 000 perheelle. Perheiden keskimääräinen koko oli 4,5 henkilöä, Kirill selventää.

– Koko keskuksessa oli vain muutama työntekijä, joka puhui ukrainaa tai venäjää, ja minä olin yksi heistä. Tehtäviini kuuluikin paljon rekisteröintiä, opastusta, tulkkausta ja ohjausta.

Kirill suoritti viime toukokuussa kansainvälisen Pelastusarmeijan järjestämän katastrofityön koulutuksen. Viisipäiväisen intensiivisen kurssin aikana käytiin läpi, mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja miten Pelastusarmeija pystyisi parhaiten näihin kriiseihin reagoimaan. Kurssin pohjalta Kirill sai kutsun katastrofityöhön Romaniaan. Territorion johdon näytettyä vihreää valoa kansainvälinen päämaja kontaktoi Kirilliä.

10

SOTAHUUTO

– Vastasin aikailematta myöntävästi! Minulla oli vain muutama päivä aikaa pakata ja tutustua projektiin, mutta minua kantoi tunne, että olin menossa paikkaan, missä tarvitaan apua ja missä voin olla hyödyksi. Toki jännitti kovasti. Tosin ei niinkään Romaniaan lähteminen, vaan se, miten saan asiat järjestettyä täällä Kotkassa poissa ollessani.

Soitin esimiehelleni majuri Tero Saajorannalle, ja hänen avustuksellaan asiat ratkesivat nopeasti.

Kirill kertoo, että ensimmäisinä päivinä vauhti oli kova: – Piti nopeasti oppia paljon, ymmärtää ja reagoida nopeasti, ja saada kokonaiskuva tilanteesta. Oli stressaavaa, kun tahdoimme tiiminä mahdollisimman nopeasti ja hyvin auttaa apua jonottamaan tulleita ukrainalaisia. Kokonaiskuvan hahmotuttua päivät ja viikot menivät nopeammin.

Suurin haaste olivat keskustelut sotaa paenneiden kanssa. Oli paljon ihmisiä, jotka olivat paenneet ilman rahaa, henkilöpapereita ja mitään omaisuutta. Monet olivat menettäneet kotinsa.

– Piti olla varovainen, miten puhuu ja kyselee asioita. Hymyilenkö ja rohkaisenko heitä? Vai olenko hiljainen ja osoitan myötätuntoa? Oli monia herkkiä hetkiä, mikä oli psyykkisesti raskasta, Kirill sanoo vakavana.

Romaniasta Suomeen Kirill oli ensimmäistä kertaa Romaniassa. Maa ja sen asukkaat tekivät häneen vaikutuksen.

– Muutaman kerran matkustimme lyhyesti ympäri Romaniaa tutustuen Pelastusarmeijan muihin projekteihin ja paikallistyöhön. Oli hienoa nähdä, miten osastot auttoivat myös tässä vaikeas-

Kirill pitää matkailusta ja vierailee ulkomailla mahdollisuuksien mukaan.

– Virossa käyn usein, sillä perhe ja suku asuu siellä. Minulla on myös kansainvälisiä pelastusarmeijaystäviä Hollannista, Sveitsistä ja Englannista, joita yritän tavata vähintään kerran vuodessa. Vierailemme vuorotellen toistemme maissa.

sa tilanteessa. Tiimillä oli myös hiukan vapaa-aikaa. Tutustuimme Bukarestiin ja vierailimme myös Draculan linnalla Transilvaniassa.

– Romania on kaunis maa ja ihmiset ystävällisiä, mutta siellä on paljon köyhyyttä. Kuilu rikkaiden ja vähävaraisten välillä on hyvin, hyvin syvä. Köyhyys näkyy kaikkialla. Romanian historia on ollut vaikea, ja ihmiset yrittävät parhaansa mukaan rakentaa parempaa maata.

Kirill kertoo, että tiimin jäsenet tukivat ja olivat positiivisia. Se auttoi pärjäämään ja tekemään noista seitsemästä viikosta ikimuistettavia.

– Teimme työtä kaikki omalla huumorilla. Kiusoittelimme toisiamme hyvässä hengessä ja olimme aina valmiita auttamaan toisiamme.

Tiedustelen lopuksi, millaiset ovat Kirillin ajatukset tästä vaikeasta tilanteesta ja tulevaisuudesta: – Tietysti on hyvin surullista, että tämän päivän maailmassa tapahtuu sotia, on paljon vähävaraisia ihmisiä, nälkää, orjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Yritän muistuttaa itseäni päivittäin siitä, että kannattaa olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että asuu Suomessa. Maassa, missä ei sodita, maassa, missä on hyvä terveyshoito, maassa, missä on hyvä sosiaaliturva. Jos tulevaisuudessa saan samanlaisen mahdollisuuden, lähden mielelläni auttamaan siellä, missä apua tarvitaan. Me olemme kaikki ihmisiä – ja on inhimillistä auttaa apua tarvitsevia niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Kirill Burunovin kuva-albumi

Kalastus on Kirillin rakkain harrastus. – Jos ei ole paljon aikaa, niin käyn heittämässä virveliä Katariinan meripuiston päässä. Sieltä nousee hyvin ahvenia ja välillä haukiakin!

Odottelen jo kesää innolla.

SOTAHUUTO

11

Kutsuttu sotilaaksi Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä. Tässä kuussa puheenvuoro on Noomi-Päivikki Riuttaniemellä Oulun osastosta.

Haluan sydämestäni olla kuuliainen Jumalalle kaikessa Olen Noomi-Päivikki Riuttaniemi ja kotoisin Oulun Hiukkavaarasta. Olen kolmen aikuisen lapsen äiti ja mummi kolmelle lapsenlapselle.

Perheeni ei ollut uskonnollinen, mutta rupesin itsekseni lukemaan Raamattua.

Eräänä yönä helmikuussa 1995 luin taas Raamattua yksikseni. Tekstit, jotka tuolloin avautuivat eteeni, puhuivat erilaisista elämän valinnoista. Sinä yönä ymmärsin, että minunkin on tehtävä oma valintani. Siinä hetkessä, yksin kotona Raamatun ääressä tulin uskoon.

Vuonna 2018 ystäväni pyysi minua mukaansa Pelastusarmeijaan. Koin Armeijan heti kotoisaksi ja turvalliseksi paikaksi, jossa on hyvä olla. Erityisesti iloitsin Pelastusarmeijan pyhitysopista ja arvoista, jotka tunnistin omikseni.

Sotilaaksi minut vihittiin vuonna 2019.

Se oli minulle tärkeä askel, sillä sotilaana minulla on mahdollisuus vierailla erilaisissa paikoissa kertomassa Jeesuksesta.

Tapahtukoon Jumalan tahto Pelastusarmeijan sotilaan liittolupauksessa sanotaan muun muassa: ”Tahdon olla kuuliainen hänen johdatukselleen elämässäni.” Minun ei ole vaikea sanoa Jumalalle: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”

12

SOTAHUUTO

Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan Jumalaa, sitä helpommaksi sen sanominen on tullut. Ymmärrän, että olen turvassa vain silloin, kun Jumalan tahto tapahtuu minun elämässäni. Jumalan tahto on parasta, mitä minulle voi tapahtua. Minun Jumalani on luotettava, turvallinen ja rakastava. Siksi en halua mitään muuta kuin että hänen tahtonsa tapahtuu. En mitään muuta.

En halua olla kuuliainen vain joissain asioissa, haluan sydämestäni olla kuuliainen Jumalalle kaikessa. Jumalan antaman voiman avulla onnistun siinä.

Tarvitsen häntä kaikessa. Minulla ei itselläni ole takataskussa mitään, mihin voisin turvata.

Kasvan armossa Totta kai epäonnistun välillä, mutta uskon, että Jumala opettaa minua kompastumistenkin kautta. Hän voi käyttää epäonnistumisiani välineinä johonkin hyvään. Olen huomannut, että olen tarvinnut kaikki kompastumiset, jotta olen oppinut olemaan riippuvainen Jumalasta. Ennen, kun olin itseriittoisempi, työnsin Jumalan etäämmälle. Luulin, että pystyn itse järjestämään kaiken.

Olen luonnostani täydellisyyden tavoittelija. Minun on ollut vaikea nöyrtyä ja nähdä itsessäni epätäydellisyyttä. Toivoi-

sin, että oppisin yhä enemmän lepäämään armossa. Vaikka pääni ymmärtää Jumalan täydellisen armon, tunnetasolla sitä ei ole aina helppo muistaa. Joskus edelleen morkkaan itseäni virheistäni, mutta jatkuvasti opin yhä enemmän lepäämään armossa.

Jumala puhuu tavalla ja toisella Etenkin uskonelämäni alkuvaiheissa Jumala usein puhui minulle ilmestysten ja unien kautta. Nykyään Jumala puhuu minulle Raamatun tekstien kautta – niiden kauttahan löysin uskonkin. Koen tärkeäksi sen, että uskoni perustuu enemmän Jumalan sanaan kuin ihmeisiin ja ilmestyksiin. Jumala saattaa käyttää myös toisia ihmisiä puhuakseen meille. Joskus jopa lapseni, kun olivat vielä pieniä, saattoivat sanoa jotain, joka pysäytti minut ja opetti minulle jotain Jumalasta.

Rukouksesta ja ylistyksestä Rukoilen paljon. Rukousta ei ole vain se hetki, jolloin istumme kädet ristissä.

Henkemme voi koko ajan olla yhteydessä Jumalaan. Saatan puhua Jumalalle ääneen tai hiljaa mielessäni. Joskus taas on hetkiä, jolloin rukoukseen pitää keskittyä enemmän. Rukoukseni voi olla myös sanatonta. Se voi virrata minusta ulos huokauksina tai yksittäisinä sanoina. Tiedän, että Jumala ymmärtää sellaisetkin rukoukset. Joskus minusta tun-

Noomi-Päivikki syntyi ja kasvoi Hiukkavaaran varuskunta-alueella, jossa kaikki tunsivat toisensa.

Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Noomi-Päivikki opiskeli muun muassa kasvatustieteitä.

Noomi-Päivikki vihittiiin sotilaaksi vuonna 2019.

Noomi-Päivikin Lapsoset -postikorttisarjan kuvituksia.

tuu, että sisällä on niin paljon. Kaikkea ei osaa pukea edes sanoiksi, mutta aikani rukoiltuani saatan kokea: ”Nyt on sanottu kaikki.” Se on turvallinen tunne.

Rukoilen yksin ja rukoilen mielelläni myös yhdessä toisten kanssa. Usein vetoan Jeesukseen, joka on luvannut, että missä kaksi tai kolme yhdessä rukoilevat, siellä hän on heidän keskellään. Minusta on tärkeää myös se, että jumalanpalveluksissa olisimme aina rukouksen hengessä ja tukisimme puhujaa hiljaisin rukouksin.

Toivoisin olevani ylistyslaulu Jumalalle Jumala on antanut minulle luovuutta, joka vaikuttaa kaikessa, mitä olen ja

mitä teen. Jumala puhuu minulle usein taiteiden avulla. Laulaminen on minulle erityisen rakasta. Olen saanut Jumalalta sanoja ja säveliä, joista on syntynyt niin sanottuja hoitolauluja. Niitä laulaessani olen kokenut, että Jumalan on puhunut paitsi minulle itselleni, myös minun kauttani toisille. Silloin olen kokenut, että tätä varten olen olemassa. Olen iloinnut siitä, että lauluni ovat lohduttaneet toisia. Ylistän Jumalaa usein laulamalla. Toivoisin, että minä ja koko elämäni olisi ylistyslaulua Jumalalle.

jo pois kotoa ja minusta alkoi tuntua, ettei elämälläni ole merkitystä. Yritin rukoilla, mutta koin vain joutuvani syvemmälle erämaahan. Silloin tuli mieleeni, mitäpä jos alkaisin piirtää. Innostuin piirtämisestä niin, että saatoin piirtää aamusta iltaan. Tuolloin syntyi Lapsoset-postikorttisarja, ja kohta pian sen jälkeen Talven touhuja -runokirja. Jumala oli johdattanut minut pois erämaasta piirtämisen ja kirjoittamisen avulla. Me voimme olla yhteydessä Jumalaan ja Jumala meihin mitä erilaisimmin tavoin.

Lapsoset

Noomi-Päivikki Riuttaniemi

Elämässäni oli vaihe, että tunsin olevani erämaassa. Lapset olivat muuttaneet

pelastussotilas, Oulun osasto

Tahdon olla herkkä Pyhän Hengen työlle ja kuuliainen hänen johdatukselleen elämässäni, kasvaen armossa palvonnan, rukouksen, palveluksen ja raamatunluvun kautta. Kutsuttu sotilaaksi, luku 3 SOTAHUUTO

13

Pelastusarmeijan kummilapsityötä maailman lasten hyväksi Pelastusarmeijan kummilapsityötä on tehty Suomessa jo vuodesta 1969, ja tällä hetkellä suomalaiset kummit voivat auttaa kahdeksan maan kummilapsia. Kohdemaat ovat Brasilia, Bolivia, Paraguay, Pakistan, Indonesia, Kongo, Tansania ja Mosambik. Artikkelissa tutustumme työn tavoitteisiin ja esittelemme kummikohteet. Jos sydämessäsi heräsi halu auttaa, artikkelin lopusta löydät ohjeet, miten voit ryhtyä kummiksi.

Pelastusarmeijan kummilapsityön tarkoituksena on tarjota kehitysmaiden lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin ja sen myötä parempi alku elämään. Lapsi saa lisäksi ohjausta kehitykseensä ja kasvuunsa.

Kummilapsityö koordinoidaan kansainvälisen Pelastusarmeijan kautta. Kansainvälisyyden ansiosta meillä on hyvät yhteydet avustuskohteisiin ja paikallisiin pelastusarmeijalaisiin. Kummikohteinamme on esikouluja, koulukeskuksia, turvakoteja, sosiaalikeskuksia ja lastenkoteja.

Poikkeamme monesta muusta kummijärjestöstä siinä, että yksittäisten kummilasten sijaan autamme kummikohteiden lapsia tasapuolisesti – näin lapset eivät joudu eriarvoiseen asemaan ja voimme auttaa laajempaa yhteisöä.

Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemista Pelastusarmeijan kummilapsityö pyrkii tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, johon kuuluu fyysinen, hengellinen, emotionaalinen, taloudellinen, älyllinen, kulttuurinen ja sosiaalinen hy14

SOTAHUUTO

vinvointi. Kummilapsityö toteuttaa Jumalan rakkautta käytännössä: jokaiselle lapselle osoitetaan rakkautta ja arvostusta, lapsille annetaan mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa sekä vaikuttaa myönteisesti perheisiinsä ja yhteisöihinsä.

Työtä ohjaavat seuraavat periaatteet: lastensuojelu, läpinäkyvyys ja vastuullisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys, kokonaisvaltainen huolenpito, kansallisten ja kansainvälisten suositusten noudattaminen sekä kestävyys. Pyrimme varmistamaan, etteivät kummeilta tulevat lahjoitukset ole tukemiemme keskusten ainoa rahoituskanava. Etsimme erilaisia rahoituskeinoja, jotta voisimme ehkäistä keskusten riippuvuutta kummien lahjoituksista ja jotta keskukset pystyisivät tarjoamaan lapsille jatkuvaa huolenpitoa myös tulevaisuudessa.

Jos haluat tutustua näihin periaatteisiin ja visioon tarkemmin, lisätietoa saat sivulta bit.ly/kummivisio.

Kahdeksan hienoa kohdemaata Tällä hetkellä suomalaiset kummit voivat auttaa kahdeksan maan kummilap-

sia. Kohdemaat ovat Brasilia, Bolivia, Paraguay, Pakistan, Indonesia, Kongo, Tansania ja Mosambik. Nyt teemme retken maailman ympäri, aloitamme Amerikan mantereen kummikohteista, ja sieltä siirrymme Aasian ja Afrikan kohteisiin. Kaikkia kohteita yhdistää rakkaus lapsiin, heidän hyvinvointiinsa ja Jumalaan.

Brasilia Brasiliassa kummikohteinamme on kolme keskusta, jotka järjestävät iltapäiväkerhotoimintaa eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Nuoret saavat apua kotiläksyjen tekoon ja taloudellista avustusta koulutarvikehankintoihin, heille tarjotaan ruokaa ja he saavat ruoka-avustusta myös kotiin vietäväksi. Keskukset järjestävät lapsille ja nuorille erilaisia pelejä, leikkejä ja retkiä.

Torren monitoimitalo sijaitsee Recifen rannikkokaupungissa. Keskus pyrkii vähentämään nuorten koulun keskeyttämistä, huumeisiin sekaantumista ja prostituutioon ajautumista. Keskus auttaa myös lasten perheitä jakamalla taloudelli-

Pelastusarmeijalla on Brasiliassa kolme keskusta, jotka järjestävät iltapäiväkerhotoimintaa lapsille ja nuorille. He saavat apua kotiläksyissä ja koulutarvikehankinnoissa sekä ruoka-avustusta..

Boliviasta löytyy kuusi kummikohdetta: tyttökoti ja koulukeskus Cochabambassa, koulut Chimoren, La Pazin ja Sucren kaupungeissa ja lastenkoti Potosíssa.

sia avustuksia ja tekemällä kotikäyntejä perheiden luo.

Vila Dos Pescadoresin keskus Cubatãon slummialueella avustaa 250 lasta ja nuorta. Pelastusarmeijan keskus pyrkii ehkäisemään alueen lasten ja nuorten huumeiden käyttöä, koulun keskeyttämistä ja kadulle ajautumista. Koulunjälkeinen ohjelma sisältää askartelua sekä tanssin, capoeiran, teatterin ja musiikin opetusta.

Lasten ja nuorten vanhemmille järjestetään myös kokoontumisia, joissa keskustellaan hygieniasta, lastensuojelusta, kasvatuksesta sekä erilaisten virusten ja tautien välttämisestä.

Nova Divineia -keskus sijaitsee puolestaan Rio de Janeiron slummissa. Alueen perheet asuvat huumejengien, kon-

fliktien ja väkivallan keskellä. Paikallisen keskuksen tavoitteena on tukea alueen perheitä ja lapsia moniongelmaisessa ympäristössä.

Bolivia Pelastusarmeijalla on Boliviassa viisi kummikohdetta. Keskuksissa käyvien lasten perheille jaetaan ruoka-avustusta ja vaatteita ja perheitä avustetaan lasten koulutarvikkeiden hankinnassa ja terveydenhoidon kustannuksissa. Keskukset järjestävät lapsille retkiä, leirejä, leikkejä ja Raamatun opetusta.

Huyara Khassan -keskuksessa Cochabambassa käy kuukausittain 150 lasta, joista nuorimmat ovat esikoululaisia ja vanhimmat käyvät yläkoulua. El

Vergelin -keskuksessa Chimoressa käy päivittäin 20 lasta, joiden vanhemmat joutuvat tekemään pitkiä päiviä elättääkseen perheensä. Sucressa puolestaan sijaitsee Pockonas Sucre -keskus.

La Pazin kaupungin Villa Fatima -päiväkoti tarjoaa vähävaraisten perheiden lapsille yksityisten päiväkotien tasoista varhaiskasvatusta. Päiväkodissa käy päivittäin 40 alle seitsemänvuotiasta lasta. Keskus korostaa ympäristönsuojelun tärkeyttä ja järjestää lapsille ja heidän vanhemmilleen ympäristöasioihin liittyviä työpajoja.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on Potosíssa sijaitseva Wasinchejin lastenkoti. Nimi tarkoittaa ”Lähellä taivasta”. 8 SOTAHUUTO

15

Pakistanissa Lahoren kaupungin tyttökodissa asuu 36 orpoa tai eroperheen tyttöä.

Lahoressa tytöille järjestetään erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, jotka kehittävät lasten sosiaalisia taitoja sekä henkistä ja hengellistä kasvua.

Paraguayssa Pelaststusarmeijan lastenkoti sijaitsee pääkaupunki Asunciónissa.

Siellä on tilaa 25 lapselle ja nuorelle.

Kuvassa lapsilla menossa tanssiesitys.

8 Lastenkoti auttaa yhteisön köyhimpiä ja haavoittuvimpia lapsia ja keskittyy erityisesti lasten sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen kehittämiseen, hengellisyyteen sekä terveyden edistämiseen. Vaikeista kotioloista tulevat lapset ja nuoret saavat asuvat Wasinchejissä turvallisessa ja rakastavassa, kodinomaisessa ympäristössä. Wasinchejissa on asunut myös Gustavo, joka saapui lastenkotiin 12-vuotiaana. Vanhempien eron jälkeen äidillä oli kiire elatuksen hankinnassa, ja Gustavo vietti suurimman osan ajastaan kadulla veljensä kanssa. Pian lapset joutuivat huonoille teille ja alkoivat varastella matkustajilta busseissa. Äiti ymmärsi, ettei pystynyt enää huolehtimaan kunnolla lapsistaan ja vei heidät Wasinchejiin. Lastenkodissa pojan suhtautuminen elämään muuttui. Hän lopetti varastelun ja keskittyi opiskeluun.

Hänestä tuli koulunsa parhaita oppilaita. Gustavo on edelleen kiitollinen, että sai asua Wasinchejissä, jossa hänellä oli mahdollisuus opiskella.

Paraguay Paraguayssa Pelastusarmeijan kummikohde on Curious & Brave -niminen lastenkeskus, joka järjestää koulun jälkeistä iltapäiväkerhotoimintaa lapsille.

16

SOTAHUUTO

Vuonna 1944 perustettu lastenkeskus sijaitsee Paraguayn pääkaupungissa Asunciónissa. Keskuksessa käy säännöllisesti noin 50 lasta. Keskus järjestää koulun jälkeistä iltapäiväkerhotoimintaa 6–12-vuotiaille lapsille. Monilla lapsista on havaittu luku-, kirjoitus- ja oppimisvaikeuksia, joten tukiopetus on todettu erityisen hyödylliseksi. Keskuksen sosiaalityöntekijät ja psykologit ovat myös lasten ja perheiden käytettävissä.

Lapsia riemastuttavat myös keskuksen eläimet – kanat ja kaksi kilpikonnaa.

Curious & Brave -keskus tekee yhteistyötä myös samalla tontilla sijaitsevan Pelastusarmeijan osaston kanssa. Keskus järjestää lapsille ja aikuisille hengellistä ohjelmaa, johon kuuluu hartaus kolmesti viikossa sekä pari kertaa vuodessa järjestettävä leiri.

Pakistan On aika siirtyä pallon laidalta toiselle – Amerikasta Aasiaan. Pakistanissa kummikohteena on Lahoren kaupungissa sijaitseva Joylandin tyttökoti. Pelastusarmeijan tyttökoti huolehtii vähäosaisista tytöistä tarjoamalla heille asuinpaikan, ruokaa, koulutusta sekä terveydenhoitoa. Tyttöjen vanhemmat saattavat olla eronneet, käyttävät päihteitä tai eivät vain muuten pysty huolehtimaan lapsistaan. Tyttökodissa asuu tällä hetkellä 36 tyttöä. Tytöt tulevat usein maaseutukylistä, jotka sijaitsevat kaukana koulukeskuksista. Joylandissä asuvat tytöt saavat käydä koulua. Tytöille järjestetään myös erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, jotka kehittävät lasten sosiaalisia taitoja sekä henkistä ja hengellistä kasvua.

Vas. ylh. Kongon tasavallassa Pelastusarmeijalla on kolme kummikohdetta: näkövammaisten koulu, lastenkerhotoimintaa ja ompelukoulu.

Oik. ja alla: Indonesiassa on 16 Pelastusarmeijan lastenkotia eri puolilla maata, jotka tarjoavat paikan miltei 500 lapselle. Lastenkodeissa harjoitellaan myös arvokkaita taitoja tulevaisuutta varten, kuten ruoanlaittoa ja ompelua.

Indonesia Kummityön historia ulottuu Indonesiassa kauas: Pelastusarmeijalla on ollut lastenkoteja maassa vuodesta 1916. Indonesian Pelastusarmeija tukee tällä hetkellä yli kolmeasataa 7–18-vuotiasta lasta 16 lastenkodissa. Lisäksi Indonesiassa on äiti ja lapsi -koti, jossa asuu 32 pientä vastasyntyneistä 6-vuotiaisiin.

Kaikki kummilapsityöstä saadut varat kootaan yhteen ja jaetaan neljännesvuosittain lastenkotien kesken suhteessa niissä asuvien lasten lukumäärään. Varat suunnataan ruokaan, koulumaksuihin, koulumatkakuluihin ja lasten lääkkeisiin, hygieniatarvikkeisiin ja harrastuksiin. Koulumaksut ovat Indonesiassa hyvin korkeita. Julkiset koulut ovat ilmaisia, mutta useimmat Pelastusarmeijan lastenkodeissa asuvat lapset opiskelevat yksityiskouluissa kristinuskon vuoksi. Pääosa Indonesian väestöstä on muslimeja, joten yksityiskoulut takaavat, ettei lapsia syrjitä opetuksessa.

Lastenkodit tarjoavat myös arvokkaita taitoja tulevaisuutta varten, kuten ompelua sekä sikojen, kalojen ja kanojen kasvatusta. Myös paikallisella kulttuurilla on keskeinen osa opetuksessa: lapsille opetetaan perinteistä tanssia ja paikallisten soitinten soittoa.

Monet lapsista ovat pystyneet aloittamaan yliopisto-opinnot kummilapsiohjelman ansiosta.

Kongon tasavalta Jälleen siirrymme mantereelta toiselle – viimeisenä kohteena Afrikka ja sen kolme kohdemaata.

Kongon tasavallassa Pelastusarmeijalla kolme kummikohdetta: näkövammaisten koulu, lastenkerhotoimintaa ja ompelukoulu. Näkövammaisten koulu sijaitsee Mansimou Brazzavillessä. Koulussa on 30 oppilasta, joista osa on aids-orpoja.

Lasten iltapäiväkerhotoiminta Kids’ Club järjestää lapsille alkeisopetusta ja jakaa ruoka- ja vaateavustusta. Bounsan osaston

ompelukoulussa nuorille ja koulunsa keskeyttäneille tytöille opetetaan ompelutaitoja, jotta he pystyisivät hankkimaan elannon tulevaisuudessa.

Tansania Pelastusarmeijalla on Tansaniassa kaksi kummikohdetta: tyttökoti ja vammaisten lasten koulu.

Kwetu Mbagalan tyttökoti Dar Es Salaamissa on vuonna 2000 perustettu keskus tytöille, jotka ovat eläneet kadulla tai joutuneet ihmiskaupan uhriksi. Ohjelman piirissä on viisitoista 7–18-vuotiasta tyttöä. Keskus tarjoaa tytöille turvallisen asuinpaikan kuudeksi kuukaudeksi ja psykososiaalista tukea, elämäntaitojen opetusta sekä yksilö- ja ryhmäterapiaa. Tytöt pyritään palauttamaan takaisin perheisiinsä, ja sosiaalityöntekijät seuraavat tyttöjen tilannetta tekemällä kotikäyntejä. Osa ohjelman tytöistä on orpoja. Näille tytöille yritetään etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa esimerkiksi sijaisperheistä. 8 SOTAHUUTO

17

Pelastusarmeijalla on Tansaniassa kaksi kummikohdetta: tyttökoti ja vammaisten lasten koulu. Matumainin vammaisten lasten koulu Dar Es Salaamissa on sisäoppilaitos vammaisille lapsille. Koulussa opiskelee 200 lasta eri puolilta Tansaniaa.

Matumainin motto kuuluu: ”Vammaisuus ei merkitse kyvyttömyyttä”.

8 Nuoremmat tytöt opiskelevat alakoulussa, ja vanhemmilla tytöillä on mahdollisuus osallistua mieluiselle ammatillisen koulutuksen kurssille, esimerkiksi hotelli- ja turismialalle tai sihteerin, räätälin tai kampaajan ammattiin. Tyttökoti sponsoroi tytöille välineet ja paikan ammatin harjoittamista varten, esimerkiksi hankkimalla heille ompelukoneen tai vuokratuolin kampaamosta.

Kwetu Mbagala toimii yhteistyössä paikallisten ihmiskauppaa vastaan taistelevien kansalaisjärjestöjen kanssa. Keskuksen työntekijät pitävät paikallisille yhteisöille luentoja ihmiskaupasta, sillä monissa yhteisöissä ihmiskauppaa pidetään yhä normaalina asiana.

13-vuotiaana turvakodissa asunut Elizabeth jakaa tarinansa: – Paimensin jo lapsena karjaa, mikä oli rankkaa työtä. Kerran muutama lehmä katosi ja isä pahoinpiteli minut rangaistukseksi. Kun äiti yritti puuttua tilanteeseen, isä löi häntäkin. Isäni pahoinpiteli usein äitiäni – eräänä päivänä niin pahasti, että pelkäsin hänen kuolevan. Äiti onnistui karkaamaan kotoa minun ja sisarukseni kanssa. Muutimme Dar es Salaamiin. Äidillä ei ollut varaa laittaa minua kouluun, joten päädyin myymään vihanneksia kadulle. Eräänä päivänä Pelastusarmeijan osaston johtaja alkoi juttusille kanssani ja ymmärsi, 18

SOTAHUUTO

että olin vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi. Hän vei minut Pelastusarmeijan tyttökotiin. Olin niin onnellinen siellä!

Kävin kirkossa ja sain hengellistä apua.

Haluan tulla Pelastusarmeijan sotilaaksi. Kwetu Mbagalan tyttökoti on siunannut minua suuresti!

Matumainin vammaisten lasten koulu Dar Es Salaamissa on puolestaan sisäoppilaitos vammaisille lapsille. Koulussa opiskelee 200 lasta eri puolilta Tansaniaa. Matumainin motto kuuluu: ”Vammaisuus ei merkitse kyvyttömyyttä”. Koulu uskoo, että vammaiset lapset voivat kehittyä muiden lasten tapaan ja kasvaa itsenäisiksi, aktiivisiksi toimijoiksi omassa elämässään ja yhteisöissään.

Lapsia kuntoutetaan fysioterapian avulla, ja he saavat apuvälineitä liikkumiseen.

Apuvälineitä valmistetaan koulun omissa työpajoissa. Lasten epämuodostumia korjataan kirurgisilla leikkauksilla. Vuosittain leikataan noin 12 oppilasta.

Opetuksen lisäksi lapsille järjestetään virkistystoimintaa, joka auttaa lapsia kehittämään vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja. Lapsille opetetaan myös ammatillisia taitoja, kuten ompelua, kenkien valmistusta ja korjausta ja kankaiden värjäystä.

Näin varmistetaan, että lapsilla on tulevaisuudessa mahdollisuus hankkia itse elantonsa, eikä heidän tarvitse päätyä kerjäämään kadulle.

Mosambik Lopetamme kierroksemme Mosambikiin, jossa Pelastusarmeijalla on kummikohteina viisi esikoulua: Bagamoia, Inhagoia ja Luis Cabral, jotka sijaitsevat pääkaupunki Maputossa, sekä Vilanculo ja Xai-Xai. Lapsille opetetaan esikouluissa kirjoittamista ja lukemista, ja heille järjestetään pelejä ja leikkejä. Esikouluissa on kirjoilla yhteensä 350 2–5-vuotiasta lasta.

Maailmaan köyhimpiin maihin lukeutuvassa Mosambikissa koulutusjärjestelmän laatu on ollut kasvava huolenaihe yhteiskunnassa. Oppilaiden määrä on kasvanut nopeasti, ja vastaavasti opettajista ja koululuokista on pulaa. Opettajien alhainen koulutustaso, heikot opetustaidot ja -metodit, sekä huono motivaatio heikentävät opetuksen laatua ja siten myös lasten oppimistuloksia. Tämän vuoksi Pelastusarmeijan esikoulutyö vastaa akuuttiin tarpeeseen.

Pelastusarmeija sai vuonna 2017 suuren Mosambikin lasten hyväksi suunnatun lahjoituksen. Lahjoitussumma päätettiin käyttää Pelastusarmeijan esikoulujen kehittämiseen. Kouluihin hankittiin lisää opetusmateriaaleja, koulurakennuksia kunnostettiin ja henkilökunnan ammattitaitoa kehitettiin. Lapsille hankittiin kirjoja, oppimis- ja leikkivälineitä sekä sänkyjä ja patjoja. Vaikka projekti oli on-

Mosambikissa laadukas opetus on etusijalla.

Esikoulusta valmistuneet lapset saavat hyvän pohjan tulevaisuuden opintoja varten

nistunut, esikoulujen toiminnan jatkuminen ongelmitta ei ole taattua. Suuri osa esikoulujen tuloista tulee koulumaksuista, joihin perheillä ei ole aina varaa.

Näissä tapauksissa koulumaksut on voitu kattaa kummien lahjoituksilla, ja esikoulujen toiminta on voinut jatkua.

Mosambikissa moni asia on parantunut viime vuosikymmenen aikana – yhä useammalla lapsella on pääsy alkeisopetukseen ja terveydenhoitoon sekä puhdasta juomavettä saatavilla. Haasteita kuitenkin riittää, sillä suuri osa mosambikilaisista lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, äitien synnytyskuolleisuus on korkeaa, puolet maan tytöistä päätyy naimisiin ennen 18 vuoden ikää, ja puolet lapsista ei suorita alakoulua loppuun. Pelastusarmeija auttaa omalta osaltaan Mosambikin lapsia paremman tulevaisuuden rakentamisessa.

Toimittanut: Pelastusarmeijan kummilapsityö & Toni Kaarttinen Kuvat: Pelastusarmeijan kummilapsityö Tausta: Dinara Zai

Haluatko ryhtyä kummiksi?

Täytä ilmoittautumislomake sivulla: pelastusarmeija.fi/auta/kummilapsityo Suomalaiset kummit auttavat kahdeksan maan kummilapsia. Kohdemaat ovat Brasilia, Bolivia, Paraguay, Pakistan, Indonesia, Kongo, Tansania ja Mosambik.

Kummikohdekohtainen vuosimaksu on tänä vuonna 180 e. Hinta on sama kohdemaasta riippumatta. Tämän maksun kummit sitoutuvat maksamaan joko kertamaksuna tai useammassa erässä. Kummirahat lähetetään kohdemaahan kansainvälisen Pelastusarmeijan kautta, ja paikallinen yhdyshenkilö huolehtii rahojen välittämisestä edelleen tarkoitettuihin kummikohteisiin. Maksuista vähennetään 5 % hallinnollisiin kuluihin, kuten posti- ja pankkikuluihin. Kummit saavat uutiskirjeitä ja kuvia tukemastaan kummikohteesta. Kummit saavat myös kaksi kertaa vuodessa kummiraportin, jossa kerrotaan kummikohteiden saama avustusten määrä ja kummilapsityön kuulumisia.

Keräyslupa RA/2021/1383 Lisätietoa: Kummilapsityön vastuuhenkilö Heidi Vuorenoja 09 681 2300 / kummilapsityö ja sponsorship@pelastusarmeija.fi SOTAHUUTO

19

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Heidi Soljava-Duprat siviilijäsen, Helsingin osasto

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Vuonna 2005, kun sain työpaikan Pelastusarmeijan Rochester Row -päiväkeskuksesta Lontoossa.

Miksi halusit liittyä Armeijaan?

– Minua viehätti Pelastusarmeijassa se, että usko näkyi myös tekoina.

Mitä teet työksesi?

– Olen sosionomiopiskelija suuntautumassa vammaisalalle.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Opettajaksi tai kirjailijaksi.

Mikä on lempiruokasi?

– Kasvislasagne.

Rakkain harrastuksesi?

– Lukeminen.

Kuka on sankarisi?

– Edesmennyt mummoni. Hän oli lempein ja ystävällisin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut.

Saat yhden supervoiman.

Mikä se olisi – ja miksi?

– Kyvyn tuoda rauhan maan päälle ja ihmisille hyvän tahdon.

20 SOTAHUUTO

Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– Lapsena Velho ja Leijona.

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– 1. Kor. 13:11–13: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Beautiful Day (The Kiffness and Rushawn -versio).

Voisit matkustaa minne vain.

Mihin matkustaisit?

– Junalla jonnekin lämpimään.

Mitä pelkäät?

– Sydämen kovettumista.

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Mieheni. Myös omat lapset antavat hyviä haleja.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Epäoikeudenmukaisuuden.

Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?

– Tanssin balettia keittiössä.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Pidä huolta myös itsestäsi, muuten et pysty huolehtimaan muista.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kun ultraäänikuvassa näkyi kahden sikiön sydämenlyönnit.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen opiskellut William Booth -opistossa Lontoossa.

Kuva: Heidi Soljava-Duprat

LaItA

HyVÄ KiErTÄMÄÄN Tavara- ja vaatelahjoituksia voit tuoda iCare- ja kirpputorimyymälöihimme aina ollessamme auki. Lahjoitathan vain puhdasta ja ehjää tavaraa.

Kiitos avustasi!

LÖYDÄ LÄHIN MYYMÄLÄSI: PELASTUSARMEIJA.FI/MYYMALAT Pelastusarmeijan myymälät

icaresecondhand

SOTAHUUTO

21

Dick Krommenhoek:

Parhaat päivät ovat edessäpäin On aika palata Alankomaihin. Tällä kertaa tapaamme henkilön, jonka moni lukijoistamme ja pelastusarmeijalaisista muistaa – komentaja Dick Krommenhoekin. Hän toimi yhdessä vaimonsa, komentaja Vibeke Krommenhoekin kanssa Suomen ja Viron territorion johtajana vuosina 2008–2013.

Millaisen matkan Dick Krommenhoek on kulkenut vaikuttavalla Armeija-polullaan ja millaisia muistoja hänellä on Suomen vuosistaan?

Seison tammikuun artikkelista tutuksi tulleen 50|50 Belmont Hotelin pihalla aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Odotan komentaja Dick Krommenhoekia, joka on luvannut viedä minut reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Zeistin osastoon. Komentajat Dick ja Vibeke Krommenhoek toimivat tuon vireän osaston johtajina. He siirtyivät sinne seitsemän vuotta sitten, kaksi vuotta ennen eläköitymistään. Eläkeläisinä he ovat jatkaneet osaston johdossa.

Eivät he ole muutoinkaan jääneet lepäämään laakereillaan: Vibeke on edustajana Pelastusarmeijan Euroopan ekumeenisessa työssä. Hän on parhaillaan kansainvälisessä kirkkoneuvostossa Karlsruhessa Saksassa, ja siksi emme pääse nyt tapaamaan.

Musta auto pysähtyy, ja hymyilevä komentaja astuu ulos autosta kättelemään.

Ennen tämänpäiväistä jumalanpalvelusta Dickillä on vielä viimeiset harjoitukset osaston soittokunnan kanssa, joten päätämme lähteä heti tien päälle.

Ohitamme muutamia maatilarakennuksia ja pihoilla käyskenteleviä hevosia 22

SOTAHUUTO

sekä pienen, 10 000 asukkaan maalaiskaupungin Lunterenin. Dick kertoo, että se on hänelle merkityksellinen paikka.

– Vibeke ja minä tapasimme täällä 1973. Olimme saapuneet kansainvälisille nuorten viikoille, Vibeke osana Tanskan delegaatiota. Siellä rakkautemme syttyi, Dick muistelee hymyillen. – Puolitoista vuotta myöhemmin hän muutti Alankomaihin ja aloitti sairaanhoitajan opinnot. Jatkoimme seurustelua, ja vuonna 1978 menimme naimisiin.

Nykyään Dick ja Vibeke saavat nauttia isovanhemmuuden iloista. Heillä on kaksi lasta, poika ja tytär, jotka ovat nyt 39- ja 37-vuotiaita. Heidän poikansa asuu Kööpenhaminassa tyttärensä kanssa, ja tyttärensä puolestaan Yhdysvalloissa miehensä ja kolmen lapsensa kanssa.

Kolme polkua – isän, oma ja Jumalan Auton vilistäessä maissipeltojen ja kauniiden maalaistalojen ohitse käännämme katseen menneisyyteen. Dick kertoo vanhempiensa olleen Pelastusarmeijan upseereita, jotka tekivät elämäntyönsä

osastoissa. Dick matkusti vanhempiensa mukana, ja koska hänen vanhempansa yleensä viettivät useita vuosia kussakin osastossa, hän ehti juurtua paikkoihin ja ihmisiin.

– Nuoruuteni Pelastusarmeijassa oli fantastista aikaa. Osastoissa oli mukavia ihmisiä, ja meillä oli erinomaisia musiikkiryhmiä. Tunsin itseni hyvin onnekkaaksi. Yksi pisimmistä ajoista yhdessä osastossa oli Alankomaiden pohjoisosassa Groningenissa. Ihmisten oli saavuttava ajoissa jumalanpalveluksiin, jotta varmistivat istumapaikan. Kokouksiin saapui joka kerta 350 ihmistä. Se oli hyvin elävä osasto, ja sen iso soittokunta teki minuun suuren vaikutuksen.

Dickistä tuli pelastussotilas 16-vuotiaana. Hän oli jo nuorena kovin kiinnostunut musiikista.

– Pelastusarmeija antoi minulle mahtavia mahdollisuuksia musiikin parissa.

Olin tuskin seitsemäätoista, kun minusta tuli Groningenin osaston kuoronjohtaja. Kuorossa oli 45 jäsentä. Vaikka olin musiikillisesti edistynyt, niin minulla ei ollut minkäänlaista johtajakokemusta. 8

SOTAHUUTO 23

Komentaja Dick Krommenhoek toimii johtamansa Zeistin osaston soittokunnan kapellimestarina. – Vaikka musiikki on intohimoni, niin se on työkalu, ei päämäärä. Armeijalla musiikki on verissä, ja se on yksi tapa auttaa ja tavoittaa ihmisiä. Sen pitää johdattaa sanoman äärelle.

8 – Tämä kuorokokemus todella muokkasi elämääni. Olen hyvin kiitollinen tuosta ajasta – myös henkilökohtainen uskoni Jeesukseen kirkastui minulle tuolloin. Se, että sain olla uskovien ihmisten yhteydessä, selvensi omia ajatuksiani.

Osaston ihmiset olivat loistavia esimerkkejä Jumalan kansasta.

Dick koki musiikin kutsumuksekseen.

Hänen isänsä oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista, ja hän painotti nuorelle pojalle, että musiikin tekeminen ei elätä.

– Hän sanoi, että voin halutessani opiskella musiikkia, mutta minun olisi opiskeltava jotain hyödyllistä ensin. Aloitin kemian opinnot. Valmistuttuani kemikaalianalyytikoksi siirryin opiskelemaan Amsterdamin konservatorioon pääaineena orkesterinjohto. Tuohon aikaan kyseiset opinnot kestivät seitsemän vuotta.

Dickillä on korkein mahdollinen koulutus musiikin alalta, joka on Alankomaissa mahdollista saavuttaa. Jumalalla oli kuitenkin toisia suunnitelmia.

– Ensin tein, mitä isäni halusi minun tekevän, sitten mitä itse halusin – ja lopulta sen, mitä Jumala tahtoi. Musiikkiopintojeni loppuaikana saimme Vibeken kanssa upseerikutsumuksen. Menimme kadettikouluun Lontoossa vuonna 1981 ja koimme kaksi onnellista vuotta siellä.

Vuonna 1983 valmistuimme ja saimme osastomääräyksen Alankomaihin.

24

SOTAHUUTO

Vauhdikkaat vuodet maailmalla Maalaismaisemat ovat vaihtuneet moottoritiehen, ja myös Dickin ja Vibeken elämäntarinassa vauhti kiihtyy. Neljätoista vuotta Krommenhoekit palvelivat eri tehtävissä Alankomaissa, ja seuraavat vajaat 20 vuotta kansainvälisissä määräyksissä ulkomailla.

– Aloitimme kahden ja puolen vuoden määräyksellä osastoupseereina.

Sen jälkeen minusta tuli territorion musiikkisihteeri. Olin vastuussa territorion musiikista ja samalla Amsterdam Staff Band -torvisoittokunnan ja Staff Songster -kuoron johtaja. Se oli erinomainen mahdollisuus tehdä musiikkia korkealla tasolla. Tuohon aikaan Pelastusarmeijaan kuului monia ammattimuusikoita, Dick kertoo.

Samaan aikaan Vibeke aloitti teologian opinnot ja sai maisterin paperit. Vain seitsemän upseerivuoden jälkeen Dickistä tuli piirijohtaja. Seuraavaksi tuli määräys Pelastusarmeijan lehden päätoimittajaksi ja territorion kirjallisuussihteeriksi. Samaan aikaan hän tuotti myös Armeijamusiikkia. Piiripäällikköaikana Vibeke oli vastuussa piirin naistentyöstä, ja Dickin ollessa päätoimittajana ja kirjallisuussihteerinä Vibeke toimi opettajana upseerikoulussa.

Vuonna 1997 Krommenhoekit muuttivat Tanskaan. Dick toimi talous- ja

kiinteistösihteerinä ja Vibeke ohjelmasihteerinä. Vuonna 2000 he saivat soiton kenraalilta.

– Saimme määräyksen ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi Tanskan ja Grönlannin territorioon. Kesti kuitenkin vain kolme kuukautta, kunnes määräys muuttui territorion johtajiksi.

Seuraavat kuusi vuotta Krommenhoekit toimivat territorion johtajina ensin Tanskassa ja Grönlannissa ja sitten Ranskan ja Belgian territoriossa. Sitten Dickillä olikin mielenkiintoinen ja antoisa pesti kenraalin edustajana kansainvälisen evankelioinnin tehtävissä, jona aikana Pelastusarmeija aloitti työn kahdeksassa uudessa maassa. Tällä välin Vibeke teki yksin Armeijan pioneerityötä Puolassa.

– Miten rohkea nainen hän onkaan!

Dick kehaisee.

Suomi Jumalan siunauksessa Moottoritien liittymästä liikenne muuttuu verkkaisemmaksi, ja alamme lähestyä Zeistin uloimpia asuinalueita. Meillä on vielä hetki aikaa muistella Dick ja Vibeke Krommenhoekin vuosia Suomen ja Viron territorion johtajina 2008–2013.

– Rakastimme Pelastusarmeijaa Suomessa ja Virossa! Armeijanne on verrattain pieni, mutta se on uskon ja rukouksen Armeija! Dick toteaa silmät

loistaen. – Ja mikä oli erityistä, niin Suomessa Pelastusarmeija on aina ollut hyvin arvostettu yhteiskunnassa ja ihmisten keskuudessa. Kun kävelin kadulla virkapuvussa, minut usein pysäytettiin ja ihmiset kertoivat avoimesti, miten Armeija on auttanut heitä. Tästä kaikesta voimme erityisesti kiittää menneisyyden naissotilaita ja -upseereita. Kun miehet olivat sodassa, niin naiset johtivat Pelastusarmeijan työtä. He olivat erinomaisia kristittyjä ja upeita johtajia.

Sosiaalisen työmme näky saa myös Dickiltä kiitosta.

– Sosiaalinen työnne on huomattavaa. Pelastusarmeijassa on aina ilmassa kysymys, miten paljon hengellisyyttä voimme sisällyttää sosiaaliseen työhön, mutta Suomessa se on hienosti tasapainossa.

Dick kertoo, että vaikka vuodet Suomessa olivat hyvää aikaa, niin ne eivät olleet vailla haasteita.

– Saapuessamme säätiö oli taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Jumala toi pelastussotilas Osmo Halosen luokseni.

Hän kyseli, voisiko tehdä jotain asian hyväksi. Hänellä oli vahvaa bisnesmaailman kokemusta, ja teimme hänestä varainhankinnan vastaavan. Jo muutamassa kuukaudessa tilanne parantui huomattavasti. Osmo on hieno todistus siitä, miten ihminen voi olla veren ja tulen sotilas ja samalla tuoda lahjansa yhteiseksi hyväksi, Dick sanoo ja lähettää siunaavat terveiset Osmolle.

Pelastusarmeijalla on myös ikuinen haaste siinä, miten saada lisää jäseniä ja estää yhteisöä kuihtumasta ihmisten vanhentuessa. Dick muistelee mielissään, miten uusia upseereita mahtui noihin vuosiin.

– Koimme uuden aallon valmistuvia upseereita, jokainen heistä on Jumalan ihme.

Sanotaan, että Siperia opettaa. Mutta opettiko Suomi mitään uutta? Tiedustelen asiaa Dickiltä.

– Opin paljon uskollisilta, vanhemmilta pelastusarmeijalaisilta. Heidän uskollisuutensa teki minuun suuren vaikutuksen. He loivat pohjan hengellisesti erittäin vahvalle Armeijalle. Noina vuosina oli kovia talvia, mutta tuiskusta, kinoksista ja pakkasista huolimatta vanhemmat upseerit ja sotilaat osallistuivat kokouksiin. Heihin saattoi aina luottaa!

Komentajat Dick ja Vibeke Krommenhoek Helsingin Keskustalon remontin harjannostajaisissa kesällä 2012.

Parhaat päivät edessä Zeist on verrattain varakas 60 000 asukkaan kaupunki Utrechtin provinssissa.

Kaupunkia koristavat Versaillesin palatsista vaikutteita ottanut – mutta huomattavasti pienempi – linna, upeat vanhat rakennukset ja hyvin hoidetut puistoalueet.

Lähestymme aivan kaupungin keskustassa torin vieressä sijaitsevaa Zeistin osastoa.

Suomesta lähdettyään Krommenhoekit toimivat johtajina Norjan, Islannin ja Färsaarten territoriossa. He olivat olleet melkein kaksikymmentä vuotta poissa kotimaastaan, ja kaksi vuotta ennen eläkeikää he kysyivät kenraalilta, voisivatko palata sinne osastoupseereiksi.

– Tehdäksemme sitä työtä, johon meidät on alun perin kutsuttu, Dick sanoo hymyillen. He saivat valita kolmen osaston väliltä, ja he valitsivat Zeistin, sillä kaikki ei toiminut siellä toivotulla tavalla. – Saavuimme osastolle, kun se oli hankalassa tilanteessa. Jumala on kuitenkin runsaskätisesti ja auliisti siunannut meitä, ja Zeist on nyt yksi Alankomaiden aktiivisimmista ja parhaiten kasvavista osastoista.

Auto kaartaa parkkiruutuun, ja soittokunta on jo valmiina odottamassa. Kävellessämme raput ylös osastolle Dick jakaa vielä muutaman tärkeän ajatuksen.

– Vaikka musiikki on intohimoni, niin se on työkalu, ei päämäärä. Armeijalla musiikki on verissä, ja se on yksi tapa auttaa ja tavoittaa ihmisiä. Sen pitää johdattaa sanoman äärelle.

Jeesus keskiössä ja ihminen lähellä, Dick Krommenhoek muistuttaa: – Meidän pitää tehdä sitä, mikä on Jumalalle tärkeää. Jumala inhoaa epäoikeudenmukaisuutta, ja meidän on noustava sitä vastaan.

Dick heittää takin pois ja nousee varmoin askelin soittokunnan eteen. On aika harjoitella viimeisen kerran tämän sunnuntain kappaleet. Tahtipuikko kädessään hän lähettää viimeiset terveiset: – Ihailen suuresti tekemäänne työtä.

Vaikka Armeijanne ei ole suurin, niin se on erittäin yhtenäinen. Rukoilemme puolestanne ja uskomme, että parhaat päivät ovat vasta edessäpäin!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Krommenhoekien kuva-albumi

Palaamme Zeistin osastoon numerossa 05/2023.

Silloin saamme tutustua alankomaalaiseen jumalanpalvelukseen ja osaston värikkäisiin persooniin. Tervetuloa mukaan!

SOTAHUUTO 25

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Första steget Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme maaliskuun aikana.

Har du någonsin hört termen ”doomscrolling”? Även om du inte har stött på ordet, kan det hända att du själv har gjort det någon gång. ”Doomscrolling” betyder att man ständigt följer med negativt nyhetsflöde, och isynnerhet reagerar på hotfulla och tråkiga nyheter.

Med modern teknologi är det inte särskilt svårt och dessutom blir man lätt beroende av det.

Och tråkiga nyheter är det ingen brist på i världen. Just när vi hade slutat följa med den kontinuerligt uppdaterade coronasituationen, började det komma nyheter om kriget i Ukraina och dess förvecklingar. Också prisförhöjningarna har utmålat deprimerande framtidsutsikter, som gäller oss konkret även i hemlandet. Man spekulerar om elektriciteten kommer att räcka till. Och till råga på allt orsakar klimatförändringen katastrofala väderleksfenomen på vår planet. Mycket elände finns i världen och dessutom får vi höra om allt detta i realtid.

Ständiga hotbilder och tråkiga nyheter får många att bli förtvivlade. Framtiden är oviss. Människornas försök att skapa en bättre framtid känns meningslösa. Finns det något som kan ge hopp mitt i allt detta?

För 2000 år sedan levde Israels folk också i en osäker situation, under det romerska väldet. De väntade på den av 26

SOTAHUUTO

profeterna utlovade Messias, som skulle befria dem. Många trodde att Messias var en fruktansvärd krigshjälte, som skulle strida för folket och befria dem från en främmande makts förtryck. Men vad fick de? En ödmjuk snickare, som inte stred mot Rom, utan lärde att man ska älska sina fiender och t.o.m. vända andra kinden till vid orättvisor. En, som inte red på en ståtlig krigshäst, utan på en liten åsnefåle. Ändå bringade han ett stort hopp till folket och vände världen upp och ner, även om det inte var på ett sådant sätt som de väntade sig!

Denne samme Messias, är fortfarande den ende, som kan ge en verklig frid och ett hopp i denna mörka värld. För det första, genom att tro på Jesus kan vi få evigt liv. Men genom att följa Jesus och hans undervisning, kan vi redan här i tiden hämta en bit av himlen, av Guds rike, till jorden.

Föreställ er hurdan världen skulle vara, om vi alla skulle leva så som Jesus lärde.

För det första, inga krig skulle finnas.

I stället för att strida mot varandra, skulle vi älska våra fiender och t.o.m. be för dem som förföljer oss. Vi skulle förlåta, inte hämnas.

Inget annat våld skulle heller existera, för Jesus lärde att redan att vara arg på någon är fel. Tänk, inget gatuvåld, ingen

utpressning, inget utkrävande av skuld, inga rån.

Radikal kärlek till nästan skulle också sträcka sig till romantiska förhållanden.

Inga svek, inga skilsmässor, inget sexuellt våld, inget utnyttjande av människor och ingen på sätt eller annat förslavande porrindustri, för Jesus lärde att t.o.m. att känna begär till en främmande är fel.

Det skulle inte finnas någon hungersnöd i världen, eller brist på kläder eller medicin, för att inte tala om bostadslöshet, för människorna skulle dela med sig sig. Inte är det ju nu heller brist på resurser, utan problemet är att en del har överflöd, medan andra lider brist. Och ingen skulle stjäla av en annan, varken privat eller globalt.

Miljön skulle inte förstöras om vi skulle nöja oss med mindre och enklare, i stället för att fika efter ägodelar, och om vi inte alltid ville ha mera och bättre än nu. En normal matproduktion förstör inte planeten, eller framställande av hållbara kläder eller bostäder, utan strävan efter ständig ekonomisk vinning (som också kan kallas för att tjäna mammon), som innefattar en överdriven materialism, konsumtion och resande, som vi anser vara en helt normal del av livet.

Naturkatastrofer och sjukdomar skulle det fortfarande finnas, men de lidande

skulle få hjälp inspirerad av berättelsen om den Barmhärtige Samariten, också annanstans än i rika västländer. Om alla pengar som används till vapenindustrin, istället skulle ges till medicinsk forskning, är jag ganska säker på att allt fler människor skulle få leva friska längre.

Mobbande, kränkningar, tråkiga nätkommentarer, rasistiska vitsar och andra fräckheter skulle lysa med sin frånvaro, för vi skulle vara medvetna om att vi, som Jesus lärde, en gång får stå till svars inför Gud för varje onödigt ord som vi uttalar.

Också marginalisering skulle höra till historien, för vi skulle besöka sjuka och fångar, både sådana som sitter i fängelse och sådana som är fångar i sin egen lägenhet, för vi skulle ta orden i Matteus evangelium om den yttersta domen på allvar. Då skulle också mångas behov att fly verkligheten genom droger eller internets mörka värld, ifall vi skulle ha en gemenskap att tillhöra och människor som bryr sig om oss.

Om vi vill sammanfatta ovannämnda till en post-it-lapp, kunde där stå Jesu ord från Johannes evangelium 13:34: ”Ett nytt bud ger jag er: att ni ska älska var-

andra. Så som jag har älskat er ska också ni älska varandra.” Buden om att älska Gud över allting och vår nästa (som oss själva) är så vidsträckta att de ibland är svåra att fatta, eftersom de inverkar på varje område av vårt liv.

Tanken på att ivrigt och samvetsgrant följa Jesu undervisning, kan kännas opraktisk, naiv och orealistisk, men vad har vi egentligen att förlora?

Världen är upp och ned, och samtidigt har Gud genom sin ende son meddelat oss sin vilja. Vem är vi att bedöma om det fungerar eller lönar sig? Är våra egna åsikter, vår bekvämlighet eller våra inlärda attityder viktigare än Hans ord, som de kristna kallar Herre?

Jag utmanar dig, käre läsare att fundera över hur du kan leva enligt Herrens vilja redan här och nu. I Nya Testamentet, i Bergspredikan och i beskrivningen av den yttersta domen finns otaliga saker som du kan tillämpa på ditt eget liv, fast redan idag. Vi är inte perfekta, men det är ingen orsak att inte försöka, även om vi inte lyckas till 100%. Guds vilja är alltid bättre än vår egen, och Han hjälper oss och leder oss, om vi bara vill böja oss inför Honom. Fastän världen i sin

helhet inte skulle bli bättre, kan vi ändå reflektera Guds kärlek och ljus i vår närmiljö genom att älska våra medmänniskor och göra goda gärningar. Är du redo att gå den smala vägen, som leder till livet, och vandra i Nasaréns fotspår? Idag är en bra dag att ta första steget!

Robert Becker kadett kårledare i Salo Illustration: Gerd Altmann Foto: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

27

Pelastusarmeijan termit tutuksi

Päämaja & kansainvälinen päämaja Pelastusarmeijalla, kuten muillakin armeijoilla, on päämaja. Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion päämaja sijaitsee Uudenmaankadulla Helsingissä.

Päämaja mielletään helposti komentokeskukseksi, josta armeijan toimintaa johdetaan. Toki se on sitäkin, mutta Pelastusarmeijan päämaja on paljon muutakin. Territorion johtajiston lisäksi päämajassa työskentelee iso joukko muita upseereita ja työntekijöitä, joiden tehtävänä ei ole käskyttää, vaan palvella eturintamassa taistelevia joukkoja.

Territorion päämaja vastaa keskitetysti Pelastusarmeijan taloushallinnosta, viestinnästä ja tiedottamisesta, markkinoinnista ja varainhankinnasta sekä henkilöstöhallinnosta ja koulutuksesta.

Tämän lisäksi päämajasta käsin tuetaan osastojen ja sosiaalisen työn sekä myymälöiden esihenkilöitä heidän työssään.

Pelastusarmeija on kansainvälinen liike, joka tällä hetkellä toimii 133 maassa.

Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja sijaitsee Lontoossa aivan Saint Paulin katedraalin vieressä osoitteessa 101 Queen Victoria Street. Kansainvälisestä päämajasta käytetään usein sen englanninkielistä lyhennettä IHQ, joka tulee sanoista International Headquarters. IHQ:n tehtävä on tarjota tukea territorioiden päämajoille ja vastata siitä, että Pelastusarmeija säilyttää yhtenäisyytensä ja täyttää kussakin maassa sen tehtävän, mitä varten se on perustettu.

Kansainvälistä Pelastusarmeijaa johtaa kenraali, jonka työhuone sijaitsee IHQ:n ensimmäisessä kerroksessa. Jos käyt Lontoossa ja eksyt Queen Victoria Streetille, saatat hyvinkin nähdä kenraalin istuvan työpöytänsä ääressä. Voit samalla piipahtaa lounaalla IHQ:n alakerrassa sijaitsevassa lounasravintolassa.

Toimittanut: majuri Saga Lippo

Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja sijaitsee Lontoossa keskeisellä paikalla, aivan Saint Paulin katedraalin kupeessa. Kuva: Toni Kaarttinen

Virallinen tiedonanto Kersantti Annamari Der Agopian, joka palvelee osastoupseerina Helsingin osaston tiimissä, on hyväksytty uudelleen upseeriksi majurin arvolla 16.1.2023.

Radio & TV Aamuhartaus Radio Dei To 16.3. klo 7.50, uusinta 16.50 luutnantti Benjamin Hursti

Pelastusarmeijan apu Ukrainan sodasta kärsiville jatkuu Nikitina toimii vapaaehtoisena Pelastusarmeijan joukoissa.

Nikitina pakeni Ukrainasta ja tuli Georgiaan kahden poikansa kanssa.

Nyt hän toimii vapaaehtoisena Pelastusarmeijassa ja valmistaa ruokaa Ukrainasta tuleville pakolaisille. ”Sydäntäni särkee kansani, kotimaani ja lasteni puolesta. Tuska on suuri, ja minun on vain pakko tehdä jotain, jotain kaikkien meidän hyväksi”, Nikitina kertoo.

Voit tukea Pelastusarmeijan toimintaa Ukrainan sodasta kärsivien auttamiseksi. Lahjoittaa voit osoitteessa: bit.ly/pelastusukraina

28

SOTAHUUTO

Maaliskuu 2023

n

2€

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa

Sotahuuto

n

ja sydämellään olevia asioita.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Tammikuu 2022

n

2€

Toinen koti

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 133. vuosikerta

Sotahuuto

n

Sivut 06–10

Pelastusarmeija on ollut minulle kuin toinen koti siitä lähtien, kun olin nuori sotilas Highfieldsin osastossa Zimbabwen Hararessa, mistä olen kotoisin. Muuttaessani Suomeen opiskelemaan syyskuussa 2021 oli itsestään selvää, että hakeudun Armeijan yhteyteen Jyväskylässä. En ymmärtänyt suomea, mutta tuntui kotoisalta nähdä ihmisiä tutunnäköisissä virkapuvuissa.

Ei ole helppoa olla kaukana kotoa, mutta olen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän on antanut minulle mahdollisuuden olla osa Jyväskylän osastoperhettä.

Välillä koulu, työ ja kylmä talvi käyvät voimilleni, mutta toisten kanssa rukoilu helpottaa ja auttaa jaksamaan. Arvostan

osaston väen lämpöä ja ystävällisyyttä, he toivottavat minut aina hymyillen tervetulleeksi. Olen myös tutustunut ystävälliseen rouvaan, joka kääntää saarnat minulle suomesta englanniksi ja käy tarkistamassa, etten ole kylmän takia vaipunut talvihorrokseen.

Kaikkia kunnia Jumalalle, että hän on siunannut minua tällaisella rakastavalla perheellä, joka tekee taipaleestani Suomessa helpompaa. Odotan innolla jatkoa tälle ystävyydelle ja yhteydelle Jyväskylän perheeni kanssa – se pitää minut tasapainossa kristittynä.

Mary Molai Jyväskylän osaston pelastussotilas

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Sivut 11–15

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti 2023 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Kuva: Mira Vuorenpää

Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 29

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

C

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

M

Y

CM

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

MY

CY

CMY

K

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

30 30 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Nainen – asunnottomanakin arvokas!

NAiStEnPäiVän tIlAiSuUs jA wEbInAaRi

8.3. klo 17.00–18.15 Pelastusarmeijan Helsingin osasto Castréninkatu 26, 00530 Helsinki PELASTUSARMEIJA.FI/NAISTENPAIVAN-WEBINAARI Tilaisuuden aluksi naisasunnottomuuden tunnelmiin meitä johdattaa Suur-Helsingin Valkonauha ry:n toiminnanjohtaja Leena Lehtonen. Paneelikeskustelussa eri asiantuntijat tarkastelevat naisasunnottomien haavoittuvuutta ja haasteita.

Tervetuloa paikan päälle Helsingin osastoon tai seuraamaan tilaisuutta etäyhteydellä Teamsin kautta: pelastusarmeija.fi/naistenpaivan-webinaari

Viimeinen sana

Psalmi 121: Herra on varjelijasi Matkalaulu Minä kohotan katseeni vuoria kohti.

Mistä saisin avun?

Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.

Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi.

Kuva: Simon Berger

SOTAHUUTO

31

Kohti kevättä hyvän sanoman kera

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys