Sotahuuto 2021/12

5€ n

Joululehti 2021 n

Sotahuuto

Toivotamme siunattua joulua

SOTAHUUTO

1

2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Joululehti 2021

n

5€

numerossa

04

Pelastusarmeijan joulutervehdys

06

Joulua katselemassa

10

Kenraalin joulutervehdys

12

Aarikan tontut – rakastettu osa työtoimintaa

18

Joulu voi olla myös kierrätyksen juhlaa

24

Ajatuksia elämästä

26

Arvokasta yhteyttä Naisten viikonloppuna

28

Nuoret riveissämme

30

Generalens julhälsning

32

Armeijassa tapahtuu

34

Museon aarteet

06

SOTAHUUTO

3

Pelastusarmeijan joulutervehdys

Hyvää joulua!

Tänä vuonna Sotahuudon tiimi valitsi kauniisti hymyilevän ujon tytön toivottamaan teille hyvää joulua. Hieno juttu!

Hymy piristää aina, eikö vain? Kaikkien maailman lasten suoruus ja vilpittömyys muistuttaa meitä siitä. Hymy rohkaisee, viestii ja miellyttää: se on siunaus!

Kauan sitten keskellä kylmää yötä Palestiinassa riemuittiin ihanin hymyin – väsynyt nuoripari sekä joukko hyljeksittyjä ja väheksyttyjä ihmisiä. Lapsi oli syntynyt! Nuoripari ei ollut varakas, ja

paikalla olleet harvat ihailijat olivat köyhiä. Mitäpä siitä, tuo mitätön talli, jossa he kokoontuivat, muuttui yhtäkkiä riemun paikaksi, jossa kuiskittiin onnellisina koruttomia onnitteluja. Tähän ympäristöön Jumala päätti saapua ihmisenä pienen lapsen muodossa!

Jumalan suurin rikkaus on, että hän teki itsestään köyhän Jeesuksessa, jotta me voimme rikastua hänen läsnäolostaan.

Tämä on Jumalan lahja koko ihmiskunnalle!

Tämä hyvä uutinen on suuri onni. Luukkaan evankeliumi kertoo sen meille yksityiskohtaisesti. Mikä tarina!

Toivomme, että joulun kertomuksen henki tuo iloista valoa elämääsi ja että Jumalan läheinen läsnäolo virkistää sydäntäsi ihmeellisesti!

Hyvää joulua!

C

God jul!

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

I år har redaktionsteamet valt att önska Krigsropets läsare ’God jul’ med bilden av en blygt leende ung flicka.

Bra gjort!

Ett leende gör en glad, inte sant? Det okonstlade och uppriktiga sättet hos barn överallt i världen påminner oss om det! Ett leende uppmuntrar, inbjuder till kommunikation, och det är trevligt, ja, det är en välsignelse!

För många år sedan, en kall natt i Palestina, lystes mörkret upp av underbara leenden – ett trött ungt par och en grupp förbisedda och oälskade människor. Ett barn var fött! Det unga paret hade inte mycket pengar, och den lilla begeistrade skaran där i dörröppningen var fattiga. Men ändå, det torftiga stallet där de befann sig fylldes plötsligt av glädje och sorl av enkla välgångsönskningar.

Sådan var omgivningen där Gud beslöt sig för att bli människa i ett mycket litet barns skepnad!

4

SOTAHUUTO

Guds största rikedom är den att han själv blev fattig i Jesus så att vi blir rika genom hans närvaro.

Detta är en gåva åt hela mänskligheten!

Den goda nyheten är en stor glädje. I sitt evangelium berättar Lukas i detalj... och vilken berättelse!

Vår önskan är att den glädjefulla Ande som lyser mot oss i julens berättelse skulle få lysa upp ditt liv, och att du i ditt hjärta skulle få uppleva Guds närhet på ett nytt och fräscht sätt!

God jul!

Patrick & Anne-Dore Naud

Saga Lippo

everstit | överstar territorion johtajat | territoriella ledare

majuri | major ylisihteeri | chefsekreterare

SOTAHUUTO

5

Seimiasetelmassa lepäävän Jeesus-lapsen äärellä ovat Maria, Joosef, paimenet ja tietäjät sekä usein myös erilaisia eläimiä.

Kuva: Herbert Aust

Joulua katselemassa

Joulu on juhla, jota eletään kaikilla aisteilla. Sitä katsellaan, kuunnellaan, maistellaan ja jopa haistellaan.

Jouluun liittyy monia tuttuja kuvia ja symboleja. Myös tuoksuilla ja äänimaailmalla on oma merkityksensä.

Jokaisen joulu on omanlaisensa. Minun jouluni on sammaleen vihreä ja puolukan punainen. Se tuoksuu kanelille ja kuusenhavuille. Jouluni verhoutuu hiljaisuuteen, jonka rikkoo enkelikellojen etäinen helinä.

Minun suomalainen jouluni lienee kovin erilainen kuin ensimmäinen joulu, jonka värit, äänet ja tuoksut olivat aivan toisenlaisia. Betlehemin joulu näyttäytyy meille arkisen harmaana, tallilta ja oljilta tuoksuvana.

6

SOTAHUUTO

Seimiasetelman historiaa Kerrotaan, että 1200-luvulla pyhä Franciscus Assisilainen halusi viettää oikean joulun oikean seimen äärellä. Hän halusi omin silmin nähdä, kuinka köyhänä ja surkeana Jumalan Poika tuli maan päälle meidän tähtemme. Niinpä hän rakensi Italiaan Greccion kaupungin lähelle metsään seimen, joka oli täytetty heinillä ja jota ympäröivät elävät härät ja aasit. Jouluyönä kaupungin asukkaat kerääntyivät viettämään messua seimen äärelle. Kynttilöiden ja soihtujen valossa seimi loisti kirkkaana pimeän metsän keskellä. Kokemus oli varmasti ainutlaatuinen ja mieleenpainuva jokaiselle läsnä olevalle. Sinä yönä sai alkunsa näihin päiviin asti jatkunut perinne rakentaa asetelmia, joissa seimessä lepäävän lapsen äärellä ovat Maria, Joosef, paimenet ja tietäjät sekä usein myös erilaisia eläimiä. Perinne on vahva erityisesti katolilaisissa maissa. Suomessa jul-

kisille paikoille ja kirkkoihin rakennetut isot seimiasetelmat ovat verrattain harvinaisia, mutta monessa kodissa meilläkin lipaston päälle asetellaan oma pieni seimi – ehkä se sama, joka on kulkenut suvussa jo monta sukupolvea.

Greccion metsästä alkanut seimiperinne levisi nopeasti Italian muihin kaupunkeihin, vähitellen myös muualle Eurooppaan ja lopulta ympäri maailman.

Rooman Santa Maria Maggiore -kirkossa ovat tallella maailman vanhimmat jäljellä olevat seimihahmot, jotka on tehty marmorista vuonna 1289. Varhaisimmat puiset seimihahmot, jotka ovat säästyneet, ovat vuodelta 1370, ja ne ovat nähtävillä Bolognassa. Perinteen levitessä maasta toiseen ja kirkoista ruhtinaiden linnoihin Franciscuksen alkuperäinen ajatus köyhästä ja surkeasta Jeesus-lapsesta hautautui kullan ja loiston alle. Seimien rakentaminen muuttui kilpavarusteluksi, ja 1700-luvulla siitä muodostui oma taidemuotonsa.

Prameista seimistä on monissa paikoin siirrytty uudenlaisiin asetelmiin, joissa Jeesus lapsi syntyy keskelle arkista elämää tai ihmisvilinää. Itse seimi on saatettu tarkoituksella asetella niin, että sitä on vaikea ensisilmäyksellä havaita, mikä tekee asetelman tutkimisesta mielenkiintoista ja saa etenkin lapset etsimään Jeesus-vauvaa ja iloitsemaan hänet löytäessään.

Matka pyhiin kirjoituksiin Jokaisella seimen äärelle asetetulla hahmolla on oma teologinen merkityksensä. Kun pysähtyy katsomaan seimiasetelmaa, huomaa, että siitä löytyy viittauksia niin Vanhan testamentin ennustuksiin kuin Luukkaan ja Matteuksen joulukertomuksiinkin. Seimiasetelman hahmot johdattavat meidät kiehtovalle matkalle pyhien kirjoitusten äärelle. Lähdetään liikkeelle ta8 pahtumapaikalta.

Seimien rakentaminen muuttui kilpavarusteluksi, ja 1700-luvulla siitä muodostui oma taidemuotonsa. Tietyt seimet sisälsivät kokonaisen kylän, jossa Jeesus-lapsi syntyy keskelle ihmisvilinää. Itse seimi on saatettu tarkoituksella asetella niin, että sitä on vaikea ensisilmäyksellä havaita, mikä tekee asetelman tutkimisesta mielenkiintoista. Löydätkö seimen ja Jeesus-lapsen tästä napolilaisen Pyhän Klaaran basilikan hulppeasta seimisasetelmasta?

Kuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

7

Suomessa julkisille paikoille ja kirkkoihin rakennetut isot seimiasetelmat ovat verrattain harvinaisia, mutta monessa kodissa meilläkin lipaston päälle asetellaan oma pieni seimi. Seimiasetelma voi olla myös hyvin moderni, kuten tämä posliinista valmistettu setti. Kuva: Eva Kleman

8

Betlehem Profeetta Miika kirjoitti jo aikoinaan: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.” Jumalan Poika syntyi syrjäseudulle, tuntemattomaan pieneen kylään, joka nopeasti nousi maailmankartalle. Tallin oletetulle paikalle rakennettiin 300-luvun alussa kirkko, joka on yksi maailman vanhimmista edelleen käytössä olevista kirkoista. Joka joulu kaupunkiin saapuu tuhansia turisteja, jotka haluavat viettää joulun aidon, alkuperäisen seimen äärellä.

Moni pettyy, sillä kullan ja marmorin keskellä on vaikea tavoittaa ensimmäisen joulun tunnelmaa. Aidoimman joulun voi sittenkin kokea siellä, missä ”Joulun lapsi saa sydämessä asustaa”, kuten Joy Webb sanoo tunnetussa laulussaan.

Härkä ja aasi Jesajan kirjan alussa sanotaan, että härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Jumalan oma kansa ei ymmärrä. Seimiasetelman härkä ja aasi muistuttavat siitä, kuinka moni kulkee 8

SOTAHUUTO

joulun läpi ymmärtämättä tai välittämättä joulun sanomasta. He eivät tunnista eivätkä tunnusta seimessä makaavaa lasta Jumalan Pojaksi – vaikka härkä ja aasikin ymmärtävät, mistä on kyse.

Maria Yksi keskeinen hahmo seimen äärellä on Maria, Jeesuksen äiti. Maria puetaan usein punaiseen asuun ja siniseen viittaan, ja hänen päähänsä asetellaan valkoinen liina. Sinisen värin sanotaan kuvaavan uskollisuutta ja Kristusta, punaisen rakkautta ja valkoisen puhtautta.

Värejä ei kuitenkaan mainita Raamatussa, vaan ne ovat myöhempää kristillistä perinnettä. Raamatun mukaan Maria on tavallinen nuori nainen, kotoisin pienestä Nasaretin kaupungista ja avioitumassa rakennustyömiehen kanssa.

Evankelista Matteus kertoo ikään kuin ohimennen, että Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja selittää kuinka tässä toteutui profeetta Jesajan ennustus: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.” Luukas sen

sijaan kertoo ensimmäisen joulun sekä sitä edeltävät että sen jälkeiset tapahtumat nimenomaan Marian näkökulmasta. Maria esiintyy vielä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin Luukkaan toisessa teoksessa, Apostolien teoissa. Oletettavasti Maria oli yksi Luukkaan keskeisistä tietolähteistä.

Joosef Hiukan erillään Mariasta, usein härän vieressä, seimen äärellä istuu tai seisoo Joosef. Hänen puvussaan voi nähdä keltaista väriä, joka edustaa viisautta, uskoa ja Pyhää Henkeä. Juuri tällaisena Raamattu kuvaa Joosefin: viisaana, Jumalaan luottavana miehenä, joka unessa saa ohjeita Pyhältä Hengeltä enkeli Gabrielin välityksellä. Joosef katoaa näyttämöltä verrattain pian, eivätkä evankelistat kerro hänen myöhemmistä vaiheistaan. Hänet nähdään kuitenkin vielä kerran Jerusalemissa, etsimässä kadoksiin joutunutta 12-vuotiasta Jeesusta. Kun Jeesus vihdoin löytyy temppelistä, Maria sanoo tälle: ”Isäsi ja minä

olimme huolissamme.” Silloin Jeesus paljastaa tietävänsä, ettei Joosef ole oikeasti hänen isänsä. ”Minun tulee olla Isäni luona”, hän vastaa äidilleen tarkoittaen Jumalaa.

Tietäjät Usein seimen äärellä nähdään myös tietäjiä tuomassa lahjoja vastasyntyneelle.

Voi olla monelle yllätys, että asetelma tällaisenaan ei varsinaisesti perustu Raamatun teksteihin. Matteus kyllä puhuu itäisiltä mailta tulleista tietäjistä, mutta ei kerro heidän lukumääräänsä. Historian kannalta tietäjien lukumäärää isompi ongelma on se, että Matteuksen mukaan he eivät tulleet talliin, vaan taloon, jossa perhe jo asui. Jeesuksen syntymästä oli heidän saapuessaan saattanut kulua jo kaksikin vuotta. On kuitenkin paikallaan asettaa heidätkin seimiasetelmaan ja ottaa heidät siten osaksi kertomusta.

Tietäjät olivat oikeasti aikansa tiedemiehiä. He olivat astronomeja, jotka olivat perehtyneet matematiikkaan ja tähtitaivaan tutkimiseen, mutta myös teologiaan. He tunsivat juutalaiset Messias-ennustukset ja oivalsivat tähden nähtyään heti, mistä oli kyse. Valitettavasti he kuitenkin luottivat enemmän oletuksiin kuin Jumalan Sanaan ja Betlehemin sijaan menivät ensin Jerusalemiin. Näin hirmuhallitsijana tunnettu Herodes Suuri sai vihiä Jeesuksen syntymästä ja toteutti kauhistuttavan tekonsa, poikalapsien surmaamisen.

Paimenet ja enkelit Jeesus syntyi vaatimattomaan perheeseen syrjäisessä kylässä. Hänen ensimmäinen vuoteensa oli eläinten syöttökaukalo. Tähän sopii hyvin myös se, että ensimmäiset, jotka saivat kuulla uutisen Vapahtajan syntymästä, olivat halveksittuja paimenia. Ilman heitä seimiasetelma ei olisi täydellinen. Paimenten rinnalla seisoo yleensä yksi tai useampi enkeli edustamassa taivaallista sotajoukkoa, jonka tehtävänä oli välittää ilosanoma paimenille ja heidän kauttaan koko maailmalle.

Jeesuksen syntymän aikoihin Betlehemin lähistöllä kasvatettiin lampaita, joita oli tapana uhrata temppelissä ihmisten syntien edestä. Juuri Betlehemissä syntyi Vapahtaja, jonka Johannes Kastaja esittelee sanoilla: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Seimiasetelmaa katsoessani sydämeni yhtyy enkelin ylistyslauluun. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa!”

Saga Lippo majuri

Raamatun kohtia, jotka opastavat sinua matkalla seimen ääreen Profeetta Miikan ennustuksen mukaan Hallitsija syntyy Betlehemissä: Miika 5:1 Härkä ja aasikin ymmärtävät jotain, mitä ihmiset eivät aina ymmärrä: Jesaja 1:3 Profeetta Jesaja ennusti, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan: Jesaja 7:14 Uudessa testamentissa Maria mainitaan usein.

Tarkimman kuvauksen Jeesuksen syntymästä ja sitä edeltävistä vaiheista antaa evankelista Luukas: Luukas 1:26–2:20.

Evankelista Matteus katsoo tapahtumia Joosefin, Marian kihlatun näkökulmasta: Matteus 1:18–25 ja 2:13–23.

Viimeinen kuvaus, jossa Maria, Joosef ja Jeesus ovat yhdessä koolla löytyy Luukkaan evankeliumista.

Siinä Jeesus tunnustaa vanhemmilleen, että hän tietää olevansa Jumalan Poika: Luukas 2:41–52.

Idän tietäjiä kutsutaan ”viisaiksi miehiksi” – ei vain siksi, että he olivat oppineita, vaan koska he tunnistivat Jeesuksen kuninkaaksi. Matteus 2:1–12.

Luukkaan joulukertomus huipentuu huikeaan spektaakkeliin, jossa kedon paimenet ja taivaan enkelit ylistävät yhdessä Jumalaa. Luukas 2:8–14.

Tämän päivän paimenia työssään. Paimen laiduntamassa vuohia Lähi-idässä.

Kuva: Fabio Nodari

SOTAHUUTO

9

10

SOTAHUUTO

Kenraalin joulutervehdys Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Kol. 1:17

Millainen vuosi 2021 onkaan ollut! Näiden 12 kuukauden aikana maailmassa on jatkettu Covid-19-pandemian haasteisiin vastaamista ja toimittu sen realiteettien mukaisesti, on koettu sairautta ja kuolemaa, mutta myös toteutettu elvytysstrategioita ja rokotusohjelmia.

Kaivattua vaihtelua toivat olympialaiset ja paralympialaiset, jotka tarjosivat jotakin myönteistä ja nautittavaa ja mahdollisuuden juhlia maidemme saavutuksia.

Olemme tietysti joutuneet myös näkemään sekä luonnonmullistuksia että ihmisen aiheuttamia kriisejä ja tragedioita – maastopaloja eri maissa, presidentin salamurhan, hurrikaaneja ja myrskyjä – joista jokainen on luonut suuria haasteita. Taleban on äskettäin ottanut Afganistanissa vallan, mikä on tarkoittanut ihmisten pakoa maasta, huolta naisten koulutuksesta ja vanhojen hallintotapojen paluusta sekä demokratian rippeidenkin häviämisestä.

Minne tai kenen puoleen käännymme tällaisina rauhattomina aikoina? Heprealaiskirjeen 13:8 kertoo meille, että käännymme Jeesuksen puoleen, joka on ”sama eilen, tänään ja ikuisesti”, kun taas Kolossalaiskirjeessä 1:17 kuvataan, että ”hän pitää kaiken koossa” ja Johanneksen ilmestyksessä 22:13, että hän on ”A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu”. Meidän tulee kääntyä hänen puoleensa, joka on meitä viisaampi, meitä myötätuntoisempi, meitä voimakkaampi. Hänen, joka on sekä yliaistillinen että meidän luonamme, joka

on läsnä sekasorrossa ja kaaoksessa ja niitä seuraavissa henkilökohtaisissa uhrauksissa koska, kuten luemme Psalmista 23 ja Matteuksen evankeliumin 11. luvun jakeesta 28, hän kutsuu meitä lepäämään. Jos koskaan on oikea aika kääntyä Jeesuksen puoleen, se on jouluna, kun muistamme ja juhlimme hänen syntymäänsä, hänen inkarnaatiotaan ja hänen tulemistaan Immanueliksi (Jumala kanssamme).

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Se tarkoittaa toivoa! Se tarkoittaa, ettemme ole yksin!

Se tarkoittaa, että meillä on joku, joka voi virvoittaa sielumme, kun olemme uupuneita; joku, joka voi antaa meille levon, kun olemme väsyneitä; joku, joka voi näyttää meille ikuisuuden, kun nykyhetki vie kaikki voimamme; joku, joka pitää meitä ja maailmaamme kasassa, kun olemme luhistumassa. Siinä on todellakin juhlan aihetta tänä jouluna.

Miksi emme haluaisi tutustua sellaiseen henkilöön kuin Jeesus?

Jos olet viime aikoina laiminlyönyt suhdettasi Jeesukseen, joulu on otollista aikaa sen uudistamiselle ja kohentamiselle. Ja jos et vielä tunne häntä, joulunaikaan voit myös tavata Jeesuksen ensimmäistä kertaa – kutsua hänet sydämeesi ja elämääsi pelastajana ja ystävänä.

Brian Peddle

kenraali Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja Kuvitus: Thomas Breher

Toivotan komentaja Rosalien kanssa sinulle onnellista joulua ja Jumalan siunausta tänä juhla-aikana.

SOTAHUUTO

11

Aarikan tonttujen kokoaminen ”tonttupajalla” on pidetty tehtävä Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työtoiminnassa. Oikealla työtoiminnan porukka yhteiskuvassa.

12

SOTAHUUTO

Aarikan tontut Rakastettu osa Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työtoimintaa On olemassa tonttupaja, jossa uurastetaan ahkerammin kuin Korvatunturilla! Kyseessä on Pelastusarmeijan Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työtoiminnan paja. Noin kymmenen vuoden ajan Aarikan tonttuja on alihankintatyönä koottu ja laitettu myyntikuntoon Pitäjänmäellä. Pääsemme tutustumaan tähän mielenkiintoiseen prosessiin niin työtoiminnan asiakkaiden, ohjaajien kuin Aarikankin näkökulmasta.

Ollaan vielä alkusyksyssä, kun Sotahuuto pääsee vierailemaan Pitäjänmäen asumispalveluyksikön tonttupajalla. Lunta ei näy, kulkuset eivät kilkata, mutta pöydän äärellä miehet työskentelevät pieteetillä. Tasku laittaa liimaa tontun pään liitoskohtaan ja katsoo, että tontun kasvot ja pohjasta löytyvä leima ovat täydellisesti linjassa.

– Tämä on mukavaa puuhaa, samalla voi heittää huulta kavereiden kanssa.

Meillä oli aiemmin sellainen vanha jengi, mutta siitä on jo pari ”muuttanut yläkertaan”. Olimme kuin yhtä perhettä.

Tasku jakaa myös yhden tonttuihin liittyvän hauskan muiston.

– Olin kerran kokoamassa näitä tonttuja, kun täällä pajassamme pyörähti sellainen kaunis, näyttävä nainen. Ajattelin, että nyt on syytä tehdä hyvä vaikutus, ja menin hänelle juttelemaan ja esittelemään tonttuja ja työtämme. Nainen

kuunteli hymyillen. Myöhemmin sain tietää, että hän oli Aarikan silloinen toimitusjohtaja, Tasku naurahtaa.

Rale ja Esko ovat myös pajalla. He molemmat kertovat, että kokoamistyössä aika menee nopeasti, sillä se vaatii paljon keskittymistä. Lopputuloksen pitää olla siisti. Arton lähestyminen asiaan on astetta runollisempi. – Työtoiminnan myötä elämänlaatuni parani, koin 8 että sain uutta sisältöä elämään.

SOTAHUUTO

13

Harri liimaamassa tontun päätä vartaloon. Tonttupajatyöskentelyyn suhtaudutaan kunnia-asiana: – Asukkaat ovat tarkkoja siitä, että kaikki tekniset yksityiskohdat on tehty hyvin ja tarkasti, kertoo työvalmentaja Juha Ristimäki.

8 – Tonttuja olen tehnyt suurella intohimolla. Juttelen jokaiselle tontulle, ne tulevat hetken eläväksi käsissäni. Tämä on tehtävä, joka tuottaa mielihyvää.

Suurin osa työtoiminnan miehistä asuu yksikössä, mutta työtoiminta on mahdollista muillekin tietyissä tilanteissa. Pave on Pitäjänmäen yksikön aiempi asukas.

Hän on nyt mukana niveljakson tukitoiminnassa, jossa kartoitetaan asumisjakson jälkeistä tuen tarvetta ja tapoja.

– Vajaan kymmenen vuotta ehdin asua täällä, muutin tänne heti yksikön avauduttua. Olen ollut mukana työtoiminnassa alusta lähtien, sillä tämähän on kuin terapiaa. Ei ole aikaa murehtia tehtyjä virheitä, kun käsille ja aivoille riittää töitä, Pave toteaa hymyillen. Paven vieressä istuu vielä Muhammed, joka on tullut Pitäjänmäelle TE-palvelujen kautta työkokeiluun. Tonttujen kokoaminen on hänelle itse asiassa tuttua hommaa.

– Aiemmin olin Näkövammaisten liiton kuntoutuskeskuksessa Iiriksessä. Siellä olen myös koonnut tonttuja, joten tämä on tuttua ja mukavaa puuhaa.

Toimivaa työkeskustoimintaa Annamme miehille työrauhan. Siirryn Aarikan tuotevastaavan Kai Kukkosen kanssa sivummalle keskustelemaan siitä, miten yhteystyö on saanut alkunsa ja millaista se nykyään on.

Kai Kukkonen kertoo, että työkeskustoimintaa toteutetaan useammassa pistees14

SOTAHUUTO

sä. Alihankintatöitä tekeviä työkeskuksia on Riihimäellä, Järvenpäässä, Vantaalla, Raisiossa ja Paimiossa yhdet ja Keravalla, Helsingissä ja Espoossa kahdet. Pelastusarmeijan työtoiminta on mukana Helsingin Pitäjänmäen ja Espoon Väinölän asumispalveluyksiköissä.

Aarikan perustivat vuonna 1954 Kaija Aarikka ja Erkki Ruokonen. Aarikan tuotteet tunnetaan pyöreästä muotokielestä, skandinaavisen selkeistä linjoista ja puusta. Tuotevastaava Kai Kukkonen avaa tuotevalikoimaa: – Tonttujen lisäksi tarjolla on esimerkiksi kynttilänjalkoja, ottimia ja sisustustarvikkeita. Kynttilänjalat ovat olleet valikoimissamme vuosikymmenien ajan.

Aarikan pässi-veistokset ovat myös klassikoita. Lisäksi teemme runsaan valikoiman koruja. Martinex Oy:n otettua Aarikan omistukseensa valikoimamme on laajentunut myös kankaisilla tuotteilla. Tontut ovat hyvin pitäneet pintansa.

Aika ajoin tuotteisiin kehitellään uusia värejä ja versioita, ja näin valikoima pidetään raikkaana ja mielenkiintoisena.

Työkeskukset tulivat mukaan Aarikan toimintaan 90-luvun alun lamavuosina.

Aarikalla oli hieno puusepäntehdas Vallilassa. Lama-ajan vaikeuksien myötä se nähtiin kannattamattomana, ja työ oli siirrettävä kokonaisuudessaan alihankinnaksi kotityöntekijöille ja työkeskuksiin.

– Tämä on todettu hyvin toimivaksi työmuodoksi, ja näin se on jatkunut jo

Henkka valmiina tonttuilemaan!

kolmatta vuosikymmentä. Tänä päivänä sosiaalinen inkluusio on entistä tärkeämpää ja olemme iloisia, jos voimme omalla panoksellamme olla mukana, Kai Kukkonen toteaa.

Yhteistyö Pelastusarmeijan kanssa alkoi jo reilu vuosikymmen sitten. Aarikan silloinen tuotantopäällikkö Jukka Ylitalo ja Pelastusarmeijan tuolloiset työtoiminnan koordinaattorit Marika Puurtinen ja Päivi Merkkiniemi laittoivat toiminnan alulle. Toiminta käynnistyi Pitäjänmäellä ja myöhemmin kokoonpanotöitä on tehty myös Alppikadun, Castréninkadun ja Väinölän yksiköissä.

– Tällaisille hyville työkeskuksille on aina tarvetta, Kai nyökkää hymyillen.

Tiedustelen, onko tonttujen kokoaminen sesonkiluontoista.

– Turistit ostavat tonttuja kautta vuoden. Kaikkein kiireisin aika meillä on loppukesän ja alkusyksyn paikkeilla, jolloin isot ketjut valmistelevat suuria tilauksia tulevaa sesonkia varten. Vuoden alussa alamme jo valmistamaan tiettyjä komponentteja. Pyrimme työkeskustoiminnassa kiireettömyyteen, mutta välillä aikataulumme voivat olla haasteelliset. Tämä on työtä, jossa pyrimme joustavuuteen puolin ja toisin. Valmistautumisesta huolimatta joka vuosi tulee kuitenkin aina kiire, Kai naurahtaa.

Kai selventää hiukan työprosessia.

– Tonttujen alkuliimauksen voimme toteuttaa jo alkuvuonna valmiiksi, si-

Aarikan tonttuja on kolmea kokoa ja kahta eri väriä, lisäksi tontuilla on kymmenittäin erilaisia elementtejä.

ten pystymme kanavoimaan, millainen tonttu siitä tulee isona, Kai toteaa hymyillen. – Tonttuja on kolmea kokoa ja kahta eri väriä, lisäksi tontuilla on kymmenittäin erilaisia elementtejä. Yhdet leipovat pipareita, toiset syövät jäätelöä, kolmannet toivottavat kyltein hyvää joulua ja näin päin pois. Lisäksi vuosittain taiteilijat suunnittelevat uusia versioita. Esimerkiksi nyt suunnittelupöydällä ovat jo vuoden 22 ja 23 tontut. Kokonaismäärissä puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista vuosittain. Työmme organisointi mahdollistaa sen, että työtä pystytään tarjoamaan eri työkeskuksissa kautta vuoden.

Tiedustelen, millaista palautetta työstä ja sen jäljestä on tullut. – Mitä olen ohjaajilta kuullut, niin työtoiminnan asiakkaat ovat tykänneet näistä tehtävistä. Työn jälki on ollut siistiä, ja olemme olleet siihen tyytyväisiä.

En malta olla lopuksi kysymättä, onko Kai itse jouluihmisiä.

– Olen ollut, mutta kun ensimmäiset tontut laitetaan työn alle tammikuun alussa, niin joulufiilis on vuoden loppua kohti koetuksella, Kai naurahtaa.

Innostunutta osallistumista työtoimintaan Lopuksi tapaan vastaavan ohjaajan, työtoiminnan lähiesimiehen Hanna Tyrväisen ja työvalmentaja Juha Ristimäen.

Pyydän heitä kertomaan, minkälaista työtoimintaa Pitäjänmäen asumis-

Aarikan tuotevastaava Kai Kukkonen on työkeskustoimintaan tyytyväinen.

– Tämä on todettu hyvin toimivaksi työmuodoksi, ja se jatkuu jo kolmatta vuosikymmentä. Tänä päivänä sosiaalinen inkluusio on entistä tärkeämpää ja olemme iloisia, jos voimme omalla panoksellamme olla mukana, Kai Kukkonen toteaa.

palveluyksikössä on tarjolla tonttupajan ohella.

– Korona-aikaan on ollut toimitilahuoltoa eli siivousta. Meillä on kierrätystoimintaa, niin sanottu ”kirppistiimi”.

He ovat laittaneet tavaroita kuntoon, tehneet korjausompelua ja puhdistustyötä.

Tuotteet on sitten jaettu käyttöön. Ympäristötyötä on tehty talon läheisyydessä, ja lisäksi meillä on ollut ryhmiä, jotka ovat kiertäneet lähikortteleita roskia keräten. Samalla he ovat luoneet positiivista, edustavaa mielikuvaa talostamme ja toiminnastamme, Juha toteaa hymyillen ja jatkaa: – Alihankintatöinä Aarikan tonttujen lisäksi meillä on Saintexin heijastimien kokoamis- ja pakkaamistehtä-

viä. Koronatilanteen vielä helpottaessa toiveenamme on ottaa tietokone käyttöön ja mahdollistaa sisällöntuotannollinen toiminta. Pari asukastamme on jo työskennellyt lehtiartikkelin parissa.

Keväällä 2020 koronapandemia pakotti kaiken työtoiminnan sulkeutumaan.

Samoin oli tautitilanteen huonontuessa toisen ja kolmannen aallon aikana, toiminnot suljettiin marraskuussa ja avattiin maalis-huhtikuun vaihteessa. Toiminnan käynnistyttyä osallistujamäärää on ollut rajoitettava. Lyhyemmällä osallistumisajalla ja toiminnan porrastamisella lähikontakteja on saatu hillittyä. Työtoimintojen uudelleen käynnistymisen jälkeen 8 innostuneita osallistujia on riittänyt: SOTAHUUTO

15

Työtoiminnan lähiesimies Hanna Tyrväinen ja työvalmentaja Juha Ristimäki kertovat, että kynnys työtoimintaan on matala ja ihmiset viihtyvät näissä tehtävissä. – Uskon, että osallistumisen kokemus on monelle tärkeä. Yhteisöllisyys painaa vaakakupissa yhtä paljon kuin se päivittäinen korvaus, Juha tiivistää.

8 – Ennen korona-aikaa osanottajia oli keskimäärin kolmekymmentä. Nyt kun olemme päässeet jälleen kohti normaalimpia aikoja, niin meillä on ollut ennätykselliset 45 osallistujaakin. Muitakin yli 40 osallistujan päiviä on ollut. On aika huikeaa, että aktiivisimpina päivinä yli kolmannes asukkaistamme on ottanut työtoimintaan osaa, Hanna kertoo ja pohtii syytä tähän: – Päivän rahallinen korvaus kahdeksan euroa saa toki ihmiset liikkeelle, mutta uskon, että siinä on paljon muutakin. Kun työtoiminta oli kiinni, asukkaamme puhuivat siitä, miten oli yksinäistä ja toimetonta ja miten päiviltä katosi rytmi. Kun oli mitä odottaa seuraavana päivänä, se toi valonpilkahduksen arkeen. Tämä kertoo siitä, että kynnys toimintaamme on matala ja ihmiset viihtyvät näissä tehtävissä.

– Uskon, että osallistumisen kokemus on monelle tärkeä. Yhteisöllisyys painaa vaakakupissa yhtä paljon kuin se päivittäinen korvaus, Juha tiivistää.

Tontut itsestään selvä osa toimintaa Kysyn myös Hannalta ja Juhalta tonttupajan toiminnasta. Juha kertaa pajalla 16

SOTAHUUTO

tehtäviä työvaiheita: – Pään ja muiden osien liimaus on se pääasiallinen tehtävä. Liimaamme myös viivakooditarroja tuotelappuihin ja tekstiilipistoolilla kiinnitämme muovipidikkeillä tuotelapun tonttuun. Pussitamme tontut. Yksi keskeinen tehtävä on laadunvalvonta. Esimerkiksi ne, joilla on käsissään liikuntarajoitteita, tekevät tätä. Ennen tonttujen lähettämistä takaisin tehtaalle he tarkistavat, että liimaukset on suoritettu siististi, että kaikki on suorassa ja hellästi kokeilevat, onko liimaus pitävä. Kaikille löytyy prosessissa omanlainen tehtävä.

Tonttupajalla tehdään töitä Korvatunturin tavoin ympäri vuoden, mutta kuten Kai kertoi, kiireisin aika on alkusyksyllä. Koska asukkaat tekevät nyt lyhyempää päivää, kokoonpanotyötä on ollut jatkuvasti.

Kysyn, onko joulun ainainen läsnäolo joskus huvittanut asukkaita.

– Muistan, miten ensimmäisenä kesänä, kun pöydät olivat täynnä tonttuja, se tuntui absurdilta ja aiheutti runsaasti hilpeyttä. Nyt siihen ovat kaikki tottuneet, Hanna kertoo ja Juha komppaa: – Siitä on muodostunut niin itsestään selvä osa

työtoimintaamme, ettei asiaan kiinnitä enää huomiota. Kun taloon muuttaa uusi asukas, hän saattaa hiukan ihmetellä: ”Ai, tonttuja?” Vanhojen konkarien mielestä tontut kuuluvat kalustoon, Juha ja Hanna naurahtavat.

Hanna kertoo, että pajatyöskentelyyn suhtaudutaan suorastaan kunnia-asiana: – Olen näiden vuosien aikana huomannut, miten Aarikka-yhteistyö on asukkaille hyvin tärkeä, suorastaan ”pyhä” asia. Aarikka on tunnettu merkki, ja laadun on oltava hyvää. Juha nyökkää: – Asukkaat ovat tarkkoja siitä, että kaikki tekniset yksityiskohdat on tehty hyvin ja tarkasti.

Juha ja Hanna jäävät pohtimaan työtoiminnan syvempää olemusta.

– Tähän liittyy monia asioita, kuten kokemusten jakaminen, yhdessä oppiminen, vastavuoroisuus ja toisten huomioon ottaminen. Työvalmentajana koen, että juuri tämä sosiaalinen puoli ja yhteisöllisyys on sekä keskeistä että miellyttävää. Se on se työn palkitseva puoli, Juha toteaa ja jatkaa: – Yhteisöllisyyden työkaluilla pyrimme rakentamaan sellaista toimintaympäristöä, jossa kaikki oppivat toisiltaan.

Pitäjänmäen asumispalveluyksikön porukka toivottaa Sotahuudon lukijoille oikein hyvää joulua!

Kun aloitin työvalmentajan tehtävissä, niin asukkaat auttoivat minut alkuun kokoonpanotyön työnohjauksessa. He perehdyttivät minut. He olivat tehneet sitä monta vuotta ja osasivat näyttää, miten se tapahtuu. Työvalmentajana en asetu ylhäältä ohjaavaan asemaan, vaan jaamme kokemuksia. Toki minulla työvalmentajana on erilainen rooli ja työnkuva, mutta on asukkaita, jotka osaavat esimerkiksi tämän kokoonpanotyön tai ruoanlaiton paremmin kuin minä, eikä sitä tarvitse yhtään hävetä tai peitellä. Tämä mielestäni kuvastaa hyvin sitä, minkälainen asiantuntijarooli työvalmentajalla on.

Hanna on samoilla linjoilla. – Uskon, että se voimaannuttaa heitä, kun olemme enemmän samalla viivalla ja heillä on se asiantuntemus, miten päivä menee ja miten omat vastuualueet hoidetaan. Työntekijänäkin voin huoletta heittäytyä rooliin, jossa voin saada informaatiota asukkailta. Tuntuu hyvältä, kun asukkaat ovat niin motivoituneita ja tunnollisia työtehtävissään.

Juha kertoo myös, että yhdenvertaisuus on myös tärkeä arvo työtoiminnassa.

– Koen merkityksellisenä, että meillä on tarjolla työtehtäviä, joita liikuntarajoitteiset voivat tehdä. On tärkeää niin sosiaalisena kuin yhdenvertaisuuskysymyksenäkin, että työtehtäviin voivat ottaa osaa eri toimintakyvyn omaavat henkilöt. Olen iloinen myös siitä, miten Aarikka tuo tätä esille. Aarikan tonttujen englanninkielisessä tuotelapussa lukee termit ”social inclusion” (sosiaalinen mukaan ottaminen) ja ”social workshops” (sosiaaliset työkeskukset). Tämä kertoo, että Aarikka arvostaa tämänkaltaista toimintaa.

Joulu laskeutuu Pitskuun Lehden ilmestyessä ollaan jo joulun kynnyksellä. Hanna ja Juha kertovat, millainen joulu on Pitäjänmäen asumispalveluyksikössä.

– Meillä on naapurin lounasravintola varattuna joulujuhlia varten. Siellä on tarjolla seisova pöytä ja hiukan ohjelmaa. Asukkaat saavat Pelastusarmeijan Pelastuspakkaukset joululahjaksi. Lisäksi joulupäivänä täällä on jouluruokaa tarjolla asukkaille.

Joulupadat ilmestyvät myös pian kaduille.

– Joulupadalla vietämme myös aikaa, niin asukkaat kuin työntekijätkin. Olemme vastuussa Munkkivuoren joulupadasta, ja monet asukkaat ovat olleet vuosien saatossa mukana. Olemme työtoiminnassakin kannustaneet kokeilemaan patavahtina olemista sellaisena joulumieltä tuovana kokemuksena. Myöskään padalle ei tarvitse asukkaan yksin mennä. Jos jännittää, voi ottaa asukastoverin tai vaikka henkilökunnan jäsenen mukaan.

Kyselen, millaisia kokemuksia he ovat asukkailta kuulleet.

– Kaikki ovat aina joulupadalta iloisena palanneet, ja sitäkin pidetään sellaisena kunnia-asiana. Monet jakavat mukavia kohtaamisia, joita he ovat padalla kokeneet.

On aika antaa tonttupajan väelle työrauha. Hanna ja Juha lähettävät vielä terveiset: – Toivotamme Sotahuudon lukijoille oikein hyvää joulua täältä Pitäjänmäen tonttupajalta!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

17

Joulu voi olla myös

kierrätyksen juhlaa Jouluna on aikaa hengellisyydelle, rauhoittumiselle ja yhdessäololle. Todellisuudessa se on myös kaupallisuuden huippusesonki, jolloin monet ihmiset joko stressaavat tai intoilevat joululahjoista ja niiden hankinnasta. Turun iCare secondhand hyväntekeväisyysmyymälän vastuumyyjä Heidi-Julia Gustafsson haluaa muistuttaa, että kierrätetyt lahjat voivat olla hyvin persoonallisia ja henkilökohtaisia.

– Unohtamatta kierrätyksen ja hyväntekeväisyyden näkökulmaa. Samalla kun ilostutat ystävääsi, teet myös hyvää.

Heidi on työnsä ohella sydänjuuriaan myöten vintage-ihminen. Pääsemme kurkistamaan Heidin maailmaan – hänen työhönsä, rakkaaseen harrastukseensa ja ajatuksiin kierrätyksestä ja joulusta. Astu peremmälle!

Heidin kotiin astuessa aistii heti ihanan menneiden vuosikymmenten tunnelman.

Asunto on sisustettu ihastuttavilla yksityiskohdilla: koriste-esineillä, hattulaatikoilla, koruilla, parfyymipulloilla ja tauluilla, jotka vievät ajatukset vuosien taa, aina edellisen vuosisadan taitteen Pariisiin asti.

Vaaterekissä lepää mitä kauneimpia ja mielenkiintoisimpia asuja. Itsekin vintagesta kiinnostuneena haluaisin heti kysellä aiheesta, mutta maltan hetkeksi mieleni, jotta voimme tutustua ensin Heidin tähänastiseen elämäntarinaan.

Istumme alas mukaviin nojatuoleihin ja Heidin kissat, kilpikonnakuvioinen Maire ja valkoharmaa Tyyne siirtyvät lepäämään tuolien selkänojille. Toimittaja saattoi saada Mairelta pusunkin, mutta herrasmies ei kerro.

– He ovat lapsiani. Olen tällainen ”kissamamma”, Heidi naurahtaa.

18

SOTAHUUTO

Heidi on Rauman tyttö ja on kotiutunut vuosien saatossa Turkuun. – Nuorena oli kaipuu suurempaan kaupunkiin.

Turku mahdollisuuksineen oli vastaus minulle. Nykyään täällä on paljon tuttuja ja ystäviä, ja Aurajoen idyllisyyteen en kyllästy ikinä.

Heidi on neljänkymmenenkolmen vuoden aikana kokeillut monia aloja.

Ensimmäisenä hän suoritti ravitsemusalan koulutuksen. – Siinä oli se hyvä puoli, että opin ruoanlaiton perustaidot. Silloin kaikki piti opetella ulkoa, reseptejä ei saanut lukea. Toiveissani ei kuitenkaan koskaan ollut työskennellä keittiössä.

Tätä seurasi henkilökohtaisen avustajan koulutus. Se oli Heidille tärkeä ajanjakso elämässä. – Työ oli arvokasta, mutta henkisesti ja fyysisesti hyvin uuvuttavaa. Tein sitä työtä ylpeydellä.

Sen jälkeen ollaankin Heidin nykyisellä urapolulla. Hän on suorittanut myyjän ja somistajan koulutukset, ja hän on toiminut asiakaspalvelijana erinäisissä myymälöissä ja kaupoissa.

Reilut kolmisen vuotta sitten Heidi oli vailla työtä ja suuntaa. Johdatus astui kehään.

– Ennen nykyistä tehtävääni olin toista vuotta töissä VintagEija’sin vintagepukeutumisen erikoisliikkeessä. Olin tilannut Eijan putiikista kirjan ja kävin noutamassa sen. Jäin juttelemaan hänen kanssaan ja kerroin, miten rakastan vintage-pukeutumista. Eija kertoi juuri jättäneensä ilmoituksen työharjoittelupaikasta. Sovimme, että tulen hänelle työkokeiluun. Miten ihana paikka se olikaan! Siellä sain toden teolla uppoutua tähän vintagen maailmaan, Heidi to8 teaa säteillen.

Heidi-Julia Gustafsson rakastaa vintagea, mikä näkyy hänen pukeutumisessaan ja kodissaan. Taustalla näkyy hänen isänsä tekemä lamppu 60-luvulta.

– Se on minulle äärettömän rakas.

SOTAHUUTO

19

Vastuumyyjä Heidi-Julia Gustafsson Turun iCare-myymälässä.

– Tämä on ihana työympäristö ja meillä on aivan parhaat kanta-asiakkaat.

8

Monipuoliset myyjän tehtävät Viime vuonna VintagEija’sin liike muuttui sovittaessa auki olevaksi, ja Heidin työt vähenivät. Hän näki lehdessä ilmoituksen myyjän tehtävästä Pelastusarmeijan iCare-myymälässä.

– Ajattelin, että on pakko hakea, sillä se oli toinen kahdesta lempikirpparis20 SOTAHUUTO

tani! Jätin hakemuksen kesän alussa ja elokuussa aloitin, Heidi muistelee hymyillen. – Tämän työn myötä elämässäni on edelleen korostunut minulle hyvin tärkeä kierrätysnäkökulma. Tämä on ollut aivan ihanaa johdatusta.

Heidi toimii Turun Humalistonkadun iCare-myymälän vastuumyyjänä. Nimensä mukaisesti tehtävä sisältää monenlaisia

vastuita. – Hoidan tilitykset, toimistoasiat ja viralliset yhteydenotot. Teen tekstiililajittelua ja olen asiakaspalvelussa. Annan ohjeita ja apua somistuksen suhteen.

Teemme kollegojen kanssa työt aika lailla yhdessä, ja kyllä minäkin joudun välillä vielä vanhemmilta työntekijöiltä kyselemään, miten tämä taas tehtiinkään, Heidi naurahtaa. – Meillä on hyvä, välitön ilmapiiri.

Heidi mainitsi lajittelun, ja hän on hyvin kiitollinen, että sai työn puitteissa oppisopimuksella suorittaa tekstiililajittelijan koulutuksen. – Se on todella mielenkiintoista. Tosin joskus se voi käydä stressaavaksi, jos lajiteltavaa on kertynyt paljon. Se onkin yllättävän haastavaa. Koulutuksessa painotettiin, ettei vaatelapuista saa luntata, vaan materiaalit on tunnistettava sellaisenaan, Heidi naurahtaa.

Työn sokeri on kuitenkin ihanat asiakkaat. – Meillä on aivan parhaat vakioasiakkaat! Vaihdetaan kuulumisia, naureskellaan ja hassutellaan. Aluksi kauhistelin, voiko nyt työn puitteissa jutustella asiakkaiden kanssa. Se on kuitenkin tärkeä osa hyvän asiakaskokemuksen luomista. Lämmin ilmapiiri saa asiakkaat palaamaan myymälämme yhä uudelleen ja uudelleen.

Heidin kuukausia myymälässä on leimannut korona-aika, mutta sillä on ollut myös positiivisia seurauksia: – Viime syksystä olemme olleet koko ajan auki, ja asiakkaita on riittänyt hyvin. Yksi huomioon otettava asia on ollut se, miten ahkerasti ihmiset ovat tehneet lahjoituksia. Kun ihmiset ovat tehneet etätöitä eivätkä ole päässeet matkustamaan ja tapaamaan toisiaan, heillä on ollut aikaa siivota nurkkia, ullakkoja ja mökkejä. Aika ajoin varastomme on ollut hyvinkin täynnä, Heidi toteaa hymyillen.

Vintagen viemää Nyt en malta enää olla tarttumatta yhteiseen kiinnostuksen kohteeseemme eli vintagen nostalgiseen maailmaan. Itseäni kiehtovat erityisesti vanhat kamerat ja käyttöesineet, kuten kirjoituskoneet ja radiot. Tiedustelen Heidiltä, miten

hänen innostuksensa menneisiin vuosikymmeniin sai alkunsa. Heidin kasvoilta sädehtivästä hymystä on luettavissa aiheen olevan mieluisa.

– Äitini on tyylikkyydessään ollut esikuvani, ja hän on myös sisustanut kotinsa aina kauniisti. Englannin tädistäni Helenasta löysin hengenheimolaisen.

Silmäni lepää hänen kotonaan. Ollessani 19-vuotias kävin kielikurssia Lontoossa ja asuin tätini luona. Siellä ollessani rakastuin esimerkiksi tupsuihin ja hapsu- ja koristenauhoihin. Kävin töissä Suomen Merimieskirkolla sekä tätini pitopalveluyrityksessä tarjoilijana. Siinä työssä pääsin näkemään kaikenlaista... niin englantilaisia herramiesklubeja kuin huippukokouksiakin. Hyviä muistoja.

Kaksitoista vuotta vanhempi isoveli ja hänen puolisonsa Mira ovat olleet Heidille myös esikuvia. He ovat olleet yhdessä jo 35 vuoden ajan.

– He ovat aina pitäneet vintagesta.

He ovat sisustaneet kotiaan kirpparilöydöillä, ja Miralla on ollut ihania vintagevaatteita ja -koruja. Ihailin niitä suuresti.

Heiltä olen ottanut oppia kirpputoreilla kiertelyyn ja löytöjen tekemiseen.

Heidi kertookin ostaneensa paljon vaatteita, huonekaluja ja astioita kirppareilta.

– Yhdessä vaiheessa sitten havahduin siihen, miten paljon rakastan kaikkea vanhaa ja kaunista. Silloin hyväksyin, että olen henkeen ja vereen vintage-ihminen. Vähän kerrallaan se valloitti suuremman osan elämääni. Välillä tuntui, että joka toinen suustani tuleva sana oli vintagesitä ja vintagetätä, Heidi naurahtaa.

iCare-myymälästä voi löytää monia persoonallisia ja henkilökohtaisia joululahjoja, kuten koruja, taidelasia ja koristeesineitä. – Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta kun lahjan ostaa käytettynä, niin se ei ole vain tavaraa. Sillä on tarina ja historia. Eikä myöskään pidä unohtaa kierrätyksen ja hyväntekeväisyyden näkökulmaa.

Samalla kun ilostutat ystävääsi, teet myös hyvää, Heidi toteaa.

– Eijan myymälässä löysin itseni ja paikkani. Hän oli minun pelastava enkelini ja vintage-kummitätini, Heidi toteaa lämpimästi hymyillen.

Kysyn Heidiltä, miten tämä intohimo ja harrastus nykyisin hänelle näyttäytyy.

Heidi pohtii hetken, miten tiivistäisi sen sanoiksi: – Se on elämäntyyli, ja tykkään pukeutua vintage-vaatteisiin. En osta vaatteita uusina, ja sama pätee myös huonekaluihin, astioihin ja koruihin. Kierrätettynä voi ostaa aivan kaiken! Se on mielestäni tärkeää, sillä maailma hukkuu tavaraan. Käytettykin voi olla käyttämätöntä tai aivan uudenveroista.

– Eikä pidä unohtaa sitä, miten käytettynä voi ostaa asioita murto-osalla siitä hinnasta, mitä ne maksaisivat uutena.

Se on avannut mahdollisuuden muun muassa sisustaa kotini laadukkaammin

kuin mihin minulla muutoin olisi ollut varaa.

Heidi paljastaa, että parhaat löydöt hän on tehnyt kirppareilla. – Kiertäessäni Suomen kaupungeissa on kiva vierailla eri kirppareilla. Ja miten jännittävää on mennä kirppareille – koskaan et tiedä mitä löydät! Meillä on myyjinä lupa ostaa jonkin verran iCaresta, niin sitä mahdollisuutta olen käyttänyt innolla, Heidi naurahtaa.

Heidin kaunis koti on täynnä kauniita esineitä. Tietyt asiat ovat hyvin rakkaita.

– Tuo lamppu on isäni 60-luvulla tekemä. Siinä on alkuperäinen Marimekon kangas, joka on vuodelta 57. Se on ollut minulla viitisentoista vuotta, ja se on minulle äärettömän rakas. Nämä nojatuolit ja sohvapöytä ovat myös rakkaat, ne ovat seuranneet eri elämänvai8 heissani ja kodeissani.

SOTAHUUTO

21

Heidin kaunis koti on täynnä ihastuttavia esineitä. Hän rakastaa tädiltään saamia tupsuja, ja näin tekee myös taustalla istuva Maire.

Hattulaatikot ovat paitsi kauniita, myös käytännöllisiä, niissä Heidi säilyttää lukuisia turbaaneja, huiveja ja päähineitä. Tyyne pitää vahtia.

Heidillä on myös laaja vinyylilevyjen kokoelma, josta löytyy hänen suosikkejaan Marlene Dietrichiä, Billie Holidayta ja Carmen Mirandaa.

8

– Minulla on myös paljon tädiltäni saamiani juttuja, kuten tarjottimia ja tupsuja. Lisäksi vinyylilevyt ovat minulle hyvin rakkaita, rakastan muun muassa Marlene Dietrichiä, Edith Piafia, Carmen Mirandaa ja Billie Holidayta.

Tiedustelen, onko Heidillä jotain tyyliesikuvaa, josta hän ammentaa inspiraatiota pukeutumiseensa.

– Suurin on Marlene Dietrich. Hänellä oli usein turbaani, ja rakastan turbaaneja! Esikuvani edustavat monia vuosikymmeniä ja tyylejä, pidän esimerkiksi Marilyn Monroesta, Grace Jonesista ja Joan Collinsista. Tykkään yhdistellä eri vaikutteita. 30- ja 40-luku kiehtoo minua valtavasti, mutta vaatekaapistani löytyy myös paljon 80-luvun vaatteita. Mielestäni 80-luvun olkatoppaukset ovat oikopolku art decon maailmaan. Berliini on yksi suosikkikaupungeistani, olen käynyt siellä 13 kertaa. Paikalliset vintageputiikit ovat oikeita aarreaittoja. Rakastan myös Pariisia ja sen vuosisadan takaista tunnelmaa. Olin siellä ensi kertaa viettäessäni neljäkymppisiäni, ja minusta tuntui kuin olisin tullut kotiin.

22

SOTAHUUTO

Tunsin yhteenkuuluvuutta kaupungin kanssa.

Heidillä on myös oiva vinkki aloitteleville vintage-harrastajille.

– Sosiaalinen media on oiva paikka asiaan tutustumiseen. Esimerkiksi Instagramissa on paljon ihmisiä, jotka esittelevät upeissa kuvissa menneiden vuosikymmenten tyylejä. Sieltä pystyy ammentamaan inspiraatiota ja vaikutteita, tai voi vain nauttia kauniista kuvista. Musiikki ja elokuvat ovat myös hyvä inspiraation lähde.

Kierrätetty joululahja – moninkertaisesti hyvää Tyyne on nukkunut viimeiset puoli tuntia toimittajan sylissä. Kahden kissaihmisen keskustelu harhautuu hetkeksi juttelemaan näistä pörröisistä ystävistämme.

Eläinrakkaille lukijoille voinkin vihjata, että tammikuun lehdessä on lemmikkiasiaa... mutta siihen palataan sitten ensi kuussa. Tyynen kehrätessä siirrämme ajatukset jouluun ja joululahjoihin. Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että Heidistä kierrätettävät joululahjat ovat mainio ajatus.

– Ehdottomasti! Mitä muutakaan kuin kierrätettyä, Heidi naurahtaa. – En tietenkään ostaisi mitään kulunutta, mutta voi että, miten ihania lahjoja voi löytyä käytettynä. Itse olen toiminut näin jo vuosien ajan, ja lahjan saajat ovat olleet iloisia henkilökohtaisista, ajatuksella ostetuista lahjoista.

Heidi korostaakin lahjojen persoonallisuutta ja henkilökohtaisuutta.

– Voi esimerkiksi ostaa jotain, mitä saaja keräilee, ja mikä on hänelle rakasta. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta kun lahjan ostaa käytettynä, niin se ei ole vain tavaraa. Sillä on tarina ja historia. Eikä myöskään pidä unohtaa kierrätyksen ja hyväntekeväisyyden näkökulmaa. Samalla kun ilostutat ystävääsi, teet myös hyvää.

– Meillekin tulee niin hienoa tavaraa, kuten astioita, kynttelikköjä, koriste-esineitä ja koruja… Voi tehdä todellisia löytöjä! Heidi vinkkaa hymyillen. iCare secondhand hyväntekeväisyysmyymälöihin on saapunut myös jouluun mainiosti sopiva uutuus – lahjakortit. Lahjakortin voi ostaa haluamalleen summal-

Heidi on löytänyt upeita vintage-vaatteita myös iCare-myymälästä.

Heidin päällä oleva upea, jouluinen mekko sekä hänen esittelemänsä musta jakku kultaisin napein ovat löytöjä myymälästämme.

le kymmenestä eurosta lähtien. Saldon voi käyttää useammalla ostokerralla. Lahjakorttia ei ole myöskään sidottu yhteen myymälään, vaan se käy kautta Suomen.

– Ne on otettu innostuneena vastaan.

Moni lahjakortin ostanut on todennut, miten kätevää. He ovat ostaneet näitä lapsilleen ja lastenlapsilleen, jotta he voivat tulla hakemaan jotakin mielekästä ja tarpeellista. Tämä on aivan loistava joululahjaidea… Samalla kierrätät ja tuet hyvää asiaa!

Monet saavat jouluna lahjoina myös vähemmän toivottuja paketteja. Pohdimme, että on erinomainen vaihtoehto lahjoittaa ne iCare-myymälään.

– Silloin siihen tulee mukaan hyväntekeväisyyden näkökulma, ja se tekee asiasta paljon hyväksyttävämpää. Eli tuokaa tänne vaan, Heidi naurahtaa.

– Sain kerran rakkaalta vakioasiakkaalta nämä pienet mokkakupit. Meille tuli puhetta kahvista, ja kerroin miten rauhallisina vapaa-aamuina on ihanaa kuunnella jazzmusiikkia ja nauttia espressoa ajan kanssa. Hän toi nämä minulle. Miten sydämellinen ele!

Hän haluaa kuitenkin samalla muistuttaa eräästä tärkeästä asiasta tavaralahjoituksiin liittyen. – Muistutamme, että tuotteiden pitää olla ehjiä ja puhtaita.

Hyvänä ohjenuorana voisi pitää sitä, ostaisinko itse tämän nähtyäni sen liikkeessä.

Joulun taikaa, hyvää aikaa Ilta hämärtyy ja jutellessamme löydämme vielä yhden yhteisen kiinnostuksen kohteen – avantouinnin. Molemmat aloitimme sen tammikuussa ystävien opastuksella.

– Pitkin talvea ja kevättä kävin hyvän ystäväni kanssa säännöllisesti avannossa. Ilman sitä en osaisi enää olla. Se saunan lämpö ja kylmän veden yhdistelmä on taivaallinen. Siitä tulee aivan maagi-

joulukoristeet ja lahjaideat ihanaan jouluun Pelastusarmeijan myymälät

nen olotila, se tuo sekä rauhaa että voimaa.

Myös joulu on taianomaista aikaa Heidille. – Se on aina ollut merkityksellistä.

Muistan, miten lapsena minulla ja äidilläni oli aina juhlaleningit yllä joulupöydän äärellä. Haluan nähdä joulun myös kaupallisuutta ja pintaa syvemmin. Pyrin rauhoittumaan, nauttimaan joulun tunnelmasta, ja yritän muistaa, etten liikaa hääräisi. Olemme harvoin vanhempieni ja veljeni kanssa saman pöydän ympärillä, niin se on jouluisin arvokasta. Se on yhdessäolon aikaa.

– Ihanaa, tunnelmallista ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Ilahduta lahjakortilla!

pelastusarmeijanmyymalat

SOTAHUUTO 23

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

Lapsi lupauksien Maria ja Jeesus-lapsi ovat joulun ydin. Jeesuksen syntymä, ennustukset hänen tulostaan koko maailman Vapahtajaksi, kulkevat punaisena lankana Raamatun alkulehdiltä sen päätössanoihin.

Vuosisatojen kuluessa on syntynyt lukemattomia legendoja sekä Mariasta että hänen esikoisestaan. Useat niistä liittyvät ensimmäisen jouluyön tapahtumiin. Kuulin äskettäin kiehtovan tarinan, joka kertoi seimeen eli karjan ruokakaukaloon valitusta kasvista. Ruotsinmaalaisen Swen Wingårdin mukaan vanha pyhimystarina sisältää kertomuksen keltamatarasta, jonka Maria valitsee sänkynsä pehmusteeksi, ja sitä aletaan kutsua Neitsyt Marian sänkyheinäksi. Toisessa samaan kasviin liittyvässä legendassa Maria valitsee keltamataran Jeesus-lapsen seimeen. Syy kuulostaa hauskalta! Se on ainoa kasvi, joka ei kelpaa aasille. Kolmannen tarinan mukaan keltamatara olisi saanut kauniin kullankeltaisen, hyvältä tuoksuvan kukintonsa, kun Neitsyt Maria laittoi niitä Jeesus-lapsen seimeen pehmikkeeksi.

Jouluaihe on innoittanut eri alojen taiteilijoita aina. Musiikki on ehkä helpoin tapa tuoda joulu omaan kotiin. Jaan kaksi nykysuosikkia kanssasi.

Tähtiyö (A Starry Night) on lauluista ensimmäinen. Säveltäjä ja sanoittaja on englantilainen Pelastusarmeijan majuri Joy Webb. Hän ja hänen musiikkinsa pomppasivat vauhdilla brittien tietoisuuteen 1960-luvun alussa. Kansainvälinen Pelastusarmeija oli juuri saanut uuden kenraalin, Frederick Couttsin. Lehtimiehet tivasivat häneltä tietoa jostakin tulevasta trendistä. Kenraali Coutts vetäisikin melkoisen uutisen tajuamatta ehkä itsekään sen seurauksia. Hän lupasi, että perinteisen torvisoiton rinnalle syntyisi jotakin rytmikkäämpää kitaran säestyksellä.

Lehtimiehet eivät vitkastelleet. Soitto taisi tulla jo seuraavana päivänä PR-vastaavalle ja kysymys kuului: Voisiko pop-ryhmä tulla esiintymään ehdolla olevaan tv- ohjelmaan. Siitä lähti melkoinen ketjureaktio liikkeelle. Kenraali määräsi Kansainvälisen kadettikoulun tutkimaan mahdollisuuksia ja toimimaan.

24

SOTAHUUTO

Joy Webbin lähettämiä joulukortteja ikuisti aina sama ihana aihe – Maria ja Jeesus-lapsi.

Lopputuloksena kapteeni Joy Webb ja kolme kadettia muodosti ryhmän, jolle joku keksi nimen Joystrings. Ryhmään valittiin vielä koulun ulkopuolelta kokenut rumpali. Joy Webb, joka ei ollut siihen mennessä kirjoittanut laulun laulua, loi sekä sanat että sävelen lauluun ”Jumalan voima on rajaton” (It’s an Open Secret) siinä uskossa, että he esittäisivät sen pu-

beissa ja yökerhoissa. Heidän tarkoituksensa oli tuoda evankeliumi uutena ja tuoreena nuorten kuultavaksi. Tarkoitus ei muuttunut, mutta yleisö laajeni!

Uudelle yhtyeelle tuli melko pian kutsu esiintyä hyvin suositussa BBC:n ohjelmassa nimeltä Tonight. Sen jälkeen vauhtia ei pysäyttänyt mikään. Levy syntyi nopeassa tahdissa. He saivat kutsuja konsertteihin, televisioon… Joku kirjoitti heistä arvostelussaan näin: ”Joystrings osoitti, että kristillinen musiikki voi löytää uusia polkuja. Ryhmä toimi vain kuusi vuotta, mutta perintö elää.”

Noihin aikoihin syntyi myös mainitsemani joululaulu Tähtiyö (A Starry Night). Säkeistöt kuvailevat pimeää yötä, paimenten yllä kaartuvaa tähtitaivasta... Kunnes kerto julistaa: Käy enkelparvet laulamaan, taivaan kellot soittamaan, syntynyt kun on Herra kaiken maan.

Sekä melodia että sanat tempaavat mukaansa ylistämään ja riemuitsemaan siitä, että Poika Jumalan on syntynyt maailmaan. Tämä laulu nousi heti Britanniassa toivelistojen kärkeen, ja avasitpa joulun alla minkä laitteen tahansa, siellä soi laulu Tähtiyö. Se valittiin koululaulukirjaan ja sopiikin hyvin kirkkaille lasten äänille.

Ei ihme, että se on myös minun suosikkini. Laulu on julkaistu Laulun aika -kirjassa numerolla 145, Pelastusarmeijan laulukirjassa 2014 se on numero 317.

Suomentaja on Katri Kosonen.

Joy Webb on käynyt Suomessa kaksi kertaa, pääsiäisenä pidetyllä raamattuleirillä ja kesällä musiikkileirillä. Toimin hänen tulkkinaan. Pidimme yllä kirjeenvaihtoa muutaman vuoden ja jatkoimme joulukorttien lähettämistä aivan viime vuosiin asti. Joyn lähettämästä joulupostista ei voinut erehtyä. Kuori oli aina nelikulmainen ja sisällä aina sama aihe: Maria ja Jeesus-lapsi eri taiteilijoiden kuvaamana. Ne ovat löytäneet paikkansa säästettävien korttien joukossa.

Toinen suosikikseni noussut joululaulu on ruotsalaisen Carola Häggkvistin Taivas sylissäni (Himlen i min famn). Sanat on kirjoittanut Erik Hillestad ja suomentaja on Pia Perkiö. Carola laulaa sen

Joystringsin jäsenet Bill Davidson, Sylvia Gair, Wicliff Noble, Joy Webb ja Peter Dalziel yhdessä kenraali Frederick Couttsin kanssa. Kuva kirjasta Joy Webb: And This Is Joy.

1999 julkaistulla LP-levyllä Jul i Betlehem. Suomeksi sen esitti ensimmäisenä Maria Laakso 2001 Suomen Lähetysseuran joululevyllä. Nyt 20 vuotta myöhemmin voimme kuunnella ja kuulla laulun monien eri taiteilijoiden levyiltä ja liveesityksinä.

Laulu luotaa minussa jotakin hyvin syvällä olevaa tunnetta. Huomaan rakastavani rytmiä, joka muodostuu sanoista ja niiden synnyttämästä kokonaisuudesta. Jo laulun otsikko Taivas sylissäni hipoo ymmärtämiseni rajoja. Syliä lähemmäksi emme pääse toinen toistamme, ja juuri siihen tulee taivas. Carola laulaa: ”Helmassani kantaa itse taivastako saan?”

Raamattu kertoo meille Mariasta hyvin vähän. Jae, joka on puhutellut minua aina, paljastaa hänestä mielestäni eniten. ”Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken mitä oli tapahtunut ja tutkiskeli sitä.” Siitä hetkestä asti, kun enkeli Gabriel ilmoitti, että Maria synnyttää lapsen, jonka nimeksi tulee Jeesus, ja häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, Maria oli kätkenyt kaiken sydämeensä. Taivas sylissäni! Laulu jatkuu, Marian kysymykset jatkuvat: Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien.

Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan?

Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen?

Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Suomi sai uuden piispan 7.2.2021.

Mari Leppänen vihittiin tehtäväänsä Turun Tuomiokirkossa. Hänen vihkimyspuheessaan oli keskeisenä hetki, jolloin Maria ja Joosef toivat Jeesus-lasta Temppeliin. Lainaankin lopuksi ajatuksia puheesta, joka sai minut puolestani kätkemään sen sydämeeni pohdittavaksi.

Joskus syntyy tilanne, jolloin on istuttava hiljaa ja hievahtamatta, ettei mikään rikkoisi hetken pyhyyttä. Minulle sellainen hetki oli juuri tuo helmikuinen sunnuntai: ”Simeon näkee usein toistuneessa jotakin enemmän. Katseet kohtaavat ja Simeon nostaa lapsen käsivarsilleen: Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi! Mennyt ja tuleva koskettavat toisiaan, odotus ja täyttymys katsovat toisiaan, Simeon saa katsoa tulevaisuutta. Saammeko mekin? ...Tänään Jeesus ei sano meille mitään.

Jeesus katsoo ja suostuu syliin. Hän katsoo vastasyntyneen viattomuudella: tulin sinua, sinun elämääsi ja sinun vaellustasi varten. Kivinen temppeli ei täyttänyt Simeonin kaipausta. Simeonin kaipaus päättyi, kun hänen sylinsä täyttyi.”

Raija Lähteinen majuri

SOTAHUUTO 25

Arvokasta yhteyttä Naisten viikonloppuna Kauniina syyskuisena viikonloppuna kolmekymmentäkahdeksan eri-ikäistä ja erilaista naista eri puolilta Suomea kokoontui Porin lähellä Silokallion kurssikeskuksessa. Viikonlopun teema oli ”Arvokas”, jolla haluttiin osoittaa naisille, kuinka arvokkaita he ovat Jumalan silmissä.

Naisten viikonloppuna 17.–19.9. kolmekymmentäkahdeksan osallistujaa sai kokea arvokasta yhteyttä kauniin luonnon keskellä Silokallion kurssikeskuksessa. Koronapandemian vuoksi edellisestä fyysisestä kokoontumisesta oli ehtinyt kulua jo kaksi vuotta. Naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud painottaakin tapahtuman merkityksellisyyttä: – Oli suuri ilo päästä viimein järjestämään naisten viikonloppu Silokalliossa. Olimme jo viime vuoden syyskuussa valmistautuneet pitämään leirin, mutta sitten kaikkien pettymykseksi jouduimme perumaan sen. Tänä vuonna oli ihanaa taas kokoontua – tietysti kaikin tarvittavin turvatoimin. Koronapandemia 26

SOTAHUUTO

on vaikuttanut ja muuttanut elämäämme. Tästä viikonlopusta saimme kuitenkin uutta voimaa, toivoa ja rohkaisua uskon matkallemme sekä vahvistuksen Jumalan rakkaudesta, armosta ja huolenpidosta meidän kaikkien elämässä.

Saamme lohtua Jesajan kirjan 43:4 sanoista: ”Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas.” Olen hyvin kiitollinen tästä siunatusta ajasta, onnellisista yhteisistä hetkistä ja ihanista muistoista.

Viikonlopun puhujavieras oli ylisihteeri, majuri Saga Lippo. Hän kertoi osallistujille Raamatun naisista ja opasti pienryhmät tutkimaan Raamatun kertomuksia, joissa naisilla on merkittävä rooli Ju-

malan suunnitelmien toteutumisessa.

Tämä muistutti, että naisilla on edelleen tärkeä osa Hänen työnsä toteuttamisessa.

Pienryhmissä naiset pääsivät lähestymään aihetta monin mielenkiintoisin tavoin, kuten rukouksen, ylistystanssin, kuoron, eläytyvän raamatunluvun, askartelun, luovan kirjoittamisen ja voimaannuttavan valokuvauksen keinoin.

Yksi viikonlopun kohokohdista oli kynttiläillallinen.

– Kynttiläillallisella saimme nauttia herkullisesta illallisesta kauniisti katetuissa pöydissä. Kaikki naiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja jokaiselle oli askarreltu kruunu merkkinä siitä, että

Yksi Naisten viikonlopun kohokohdista oli kynttiläillallinen, jossa osallistujat saivat nauttia herkullisesta illallisesta kauniisti katetussa pöydässä.

Jokaiselle naiselle oli askarreltu erityinen kruunu merkkinä siitä, että he ovat Kuninkaan perillisiä ja Hänelle arvokkaita.

Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyön upseeri, kapteeni Metti Saajoranta esittelee kruunua.

olemme Kuninkaan perillisiä ja hänelle arvokkaita, Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyön upseeri, kapteeni Metti Saajoranta kertoo hymyillen.

Sunnuntaiaamuna viikonloppu päättyi onnelliseen ja juhlavaan jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksessa kerätty kolehti ohjattiin Auttava käsi -projektiin tukemaan Pelastusarmeijan Mbagala-tyttökotia Tansaniassa.

Merkityksellinen kokemus Raamatunopetuksen, pienryhmien ja kynttiläillallisen lisäksi viikonloppuun kuului iloista yhdessäoloa: aterioita, liikuntaa, saunomista, lautapelejä ja vapaaajan oleilua. Osallistujien palautteet kertovat viikonlopun merkityksellisyydestä: – Koin rentouttavaa yhdessäoloa ja sain uutta näkökulmaa Raamatun opiskeluun.

– Viikonloppu oli Pyhän Hengen täyttämä, se kosketti minua syvästi.

– Nautin luonnossa olemisesta ja pienistä tehtävistä, joita teimme – kuten valmistamamme pienet ristit, jotka an-

noimme toisillemme ja saimme rukoilla toistemme puolesta.

Lopuksi haluamme jakaa erään osallistujan todistuksen, jossa hän avaa kokemustaan viikonlopusta ja sen merkityksestä: – Lähdin Silokallioon suurin odotuksin, jotka kuitenkin ylittyivät. Tavallisesti pitkät ajomatkat kipeyttävät selkäni.

Rukoilin ääneen autossa. Kävin keskustelua Jumalan kanssa, enkä tuntenut olevani yksin. Rukoilin myös selälleni kestävyyttä ja turvallista ajomatkaa. Ne Herra minulle soi. Sain olla varsin kivuton viikonlopun ajan ja sen jälkeenkin. Jumalan voima on suuri!

– Naisten viikonlopun aikana tunsin olevani arvokas teeman mukaisesti.

Tunsin Jumalan läsnäolon ja iloa yhteydestä toisiin. Päivän teemat puhuttelivat ja antoivat miettimisen aihetta. Lauantain pienryhmässä käsittelimme Deboran laulua. Ryhmässä se aukesi minulle uudella tavalla, ja myös toisten ryhmien esittelemät Raamatun naiset tulivat aiempaa tutummiksi. Eläytyvän raamatunluvun ja voimaannuttavan valokuvan kanavat

olivat antoisia ja tukivat päivien teemaa arvokkuudesta. Ihana illallinen kruunasi viikonlopun teeman.

– Päivien rukoukset antoivat minulle voimia, varmuutta ja rauhaa. Tunsin suurta armoa ja Jumalan läsnäoloa.

Koronakurimuksen jälkeen tämä yhteys tuntui erityisen suurelta siunaukselta. Pääsin myös keskustelemaan minua pohdituttaneista hengellisistä asioista eversti Anne-Dore Naudin kanssa. Sain Herralta rukousvastauksen erääseen minua mietityttäneeseen asiaan keskusteltuani ja Anne-Doren rukoiltua asian puolesta.

– Kotimatkallani keskustelin jälleen ääneen Jumalan kanssa ja kiitin Herraa. Jumalan armo ja voima näkyy myös pienissä, konkreettisissa asioissa. Naisten viikonloppu on kannatellut pitkään ja voimaannuttanut minua hengellisesti.

Toimittanut: Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyö & Toni Kaarttinen Kuvat: Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyö

Ensi vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Tätä erityistä vuotta juhlistetaan monin tavoin. Sotahuudossa julkaisemme Raamatun naiset -sarjan, jossa kirjoittajina toimivat naistyötä tekevät ansiokkaat naiset. Sarjan aloittaa tammikuussa Euroopan naistyön johtaja, komentaja Eva Kleman.

Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlatapahtuma on Hedvig-päivänä 15.10., jolloin on iltapäivällä juhlakokous. Kaikki lämpimästi tervetuloa! Pohjoinen Naisten viikonloppu pidetään 26.–28.8.

Torniossa, ja juhlaviikonloppuna 14.–15.10.2022 territorion Naisten viikonloppu järjestetään pääkaupunkiseudulla. Kannattaa merkitä jo kalenteriin!

SOTAHUUTO

27

Nuoret riveissämme

Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan toiminnassa mukana oleviin lapsiin ja nuoriin ja heitä koskettaviin teemoihin.

Patavahti Jenni Nyblom, 19 vuotta:

Joulufiiliksiä padalta On jälleen se aika vuodesta, kun Joulupata-kampanjan tohinat alkavat. Pelastusarmeijalla on ollut onni saada avukseen vapaaehtoisia, jotka lahjoittavat aikaansa toimimalla patavahtina.

Yksi heistä on espoolainen Jenni Nyblom. Hän on ystäviensä kanssa vartioinut patoja jo kolmena vuonna.

Jenni Nyblom on 19-vuotias espoolainen nuori nainen. Takana on poikkeuksellinen abivuosi, ja haastatteluhetkellä katse on tulevaisuudessa siintävissä oikeustieteellisen pääsykokeissa.

– Haluaisin opiskella juristiksi, mutten tiedä tarkkaan vielä miltä alalta.

EU-oikeus ja ihmisoikeudet ovat kiinnostavia. Viime vuosi on kulunut valmistautuessa, ja se on ollut mielenkiintoista.

Koronapandemia on tehnyt myös abivuodesta hyvin omalaatuisen. Opiskelu on tapahtunut suurelta osin etäyhteyksin.

– Kaikki perinteiset tapahtumat, kuten penkkarit, peruuntuivat. Kavereita myös näki harvemmin, mikä on ollut sääli. Itselläni etäopetus kuitenkin toimi hyvin, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten kaikki toimi etänä. Sai myös nukkua 28

SOTAHUUTO

pidempään, sehän on jokaisen lukiolaisen unelma, Jenni naurahtaa.

Jenni kertoo, että keväällä ennen ylioppilaskirjoituksia kaikkien oli oltava omaehtoisessa karanteenissa. – Käytännössä koko maaliskuu meni näin, ja se oli aika stressaavaa aikaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mikä oli mahtavaa.

Jenni toivoo pääsevänsä pian jälleen myös rakkaan harrastuksensa baletin pariin. – Baletissa parasta on musiikki ja liikunnan tuoma ilo. Se on keino rentoutua hektisen arjen keskellä. Rakastan myös kokkaamista ja leipomista, ne ovat erinomainen tapa viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa. Se tuo ihmiset yhteen.

Joulupata – hyvä kohde Jenniä oli jo pidempään kiinnostanut vapaaehtoistyön tekeminen. Huomat-

tuaan netissä mainoksen joulupatavahdeista hän päätti lähettää hakemuksen.

– Olin kuullut aiemmin Pelastusarmeijasta ja Joulupadasta, ja toiminta vaikutti kiinnostavalta. Joulupatavahtius vaikutti tosi kivalta keinolta auttaa. En tuntenut Pelastusarmeijan toimintaa tarkemmin, mutta tiesin, että se on luotettava järjestö. Työpanos menisi hyvään kohteeseen.

Ensimmäisen kerran Jenni oli patavahtina joulukuussa 2018. Tämä tapahtui Espoon Tapiolan Ainoa-kauppakeskuksessa.

– Heti ensimmäisellä kerralla se oli niin kivaa, että halusin tehdä enemmän. Ensimmäisenä vuonna tein yhden patavuoron, mutta seuraavina vuosina valitsin jo useampia vuoroja. Olin ensimmäisellä kerralla pyytänyt paria ystävääni mukaan, ja he tulivatkin tosi mie-

Jennin toiveissa on opiskella juristiksi.

Jenni o n toimin ut pata oli ystä vahtina vänsä k jo kolm anssa K ena jou olmen luna. Vii sepän p me vuo atsaan nna Jen padalla ni Helsing issä.

lellään. He ovat myös olleet kanssani padalla seuraavilla kerroilla.

Ainoa-kauppakeskuksen ohella Jenni ystävineen on vahtinut patoja Helsingin keskustassa Kolmen sepän patsaalla sekä Espoon Matinkylän Iso Omena -ostoskeskuksessa. Tiedustelen, kummat ovat mukavampia, sisällä vai ulkona olevat padat.

– Molemmissa on hyvät puolensa.

Sisällä on toki lämpimämpää. Muistan, kun menimme ensimmäistä kertaa Kolmen sepän patsaalle, silloin oli aivan järjetön pakkanen, Jenni naurahtaa. – Mutta ei se haitannut. Siellä oli paljon ihmisiä, ja siitä jäi tosi hyvä fiilis.

Jenni kuvaa, että juuri tämä joulufiilis on hänelle se patavahtiuden ydin.

– On ihana toivottaa ihmisille hyvää joulua ja saada heiltä vastatoivotus. Siitä tulee oikein lämmin olo, vaikka pakkas-

ta olisikin toistakymmentä astetta, Jenni toteaa hymyillen. – On hienoa nähdä, miten ihmiset haluavat tukea hyvää tarkoitusta.

Tiedustelen Jenniltä, nähdäänkö häntä tänä vuonna padalla. – Olen nyt lukemassa oikeustieteellisen pääsykokeeseen, ja jos pääsen yliopistoon, niin täytyy katsella lukujärjestystä. Toivon kovasti pääseväni! Joulupadasta on tullut henkilökohtainen jouluperinteeni. Yhdistän sen vahvasti jouluun ja sen tunnelmaan.

Viime vuonna patavahdeista peräti 58 % oli ensikertalaisia, ja tässä joukossa oli monia nuoria. Patavahtien tarve on kuitenkin pysyvä, ja pyydän Jenniä vetoamaan patavahtiudesta kiinnostuneisiin.

– Haluan korostaa, miten kiva ja siisti kokemus se on! Moni nuori on vapaaehtoistyöstä kiinnostunut, mutta he ei-

vät ole löytäneet paikkaa, jossa kokeilla sitä. Joulupatavahdiksi hakemisen kynnys oli tosi matala, täytin hakemuksen netissä ja sieltä otettiin ystävällisesti yhteyttä. Haluan rohkaista kaikkia täyttämään lomakkeen, jos on vähänkään kiinnostusta. Se ei vielä sido mihinkään. Padalla nähdään!

Toni Kaarttinen Kuvat: Jenni Nyblomin kuva-albumi

Tulisitko sinäkin patavahdiksi?

Se on joulunajan paras tunti!

Lisätietoa ja hakemus löytyy sivulta: joulupata.fi/auta/tule-joulupatavahdiksi SOTAHUUTO 29

30 SOTAHUUTO

Generalens julhälsning Han är till före allt, och allt hålls samman genom honom.

Kolosserbrevet 1:17

Vilket år 2021 har varit! Under de senaste 12 månaderna har vår värld fortsatt att möta utmaningen och verkligheten med covid-19-pandemin, vi har behövt hantera både sjukdom och död, likaväl som återhämtningsstrategier och vaccinationsprogram. Som kontrast kom det en välkommen lättnad i och med de olympiska och paralympiska spelen som gav ett positivt engagemang, något att njuta av och en möjlighet att fira våra länders prestationer.

Naturligtvis har vi också bevittnat både naturkatastrofer och tragedier orsakade av människor – skogsbränder i olika länder, mordet på en president, orkaner och stormar – som var och en inneburit betydande utmaningar. Talibanerna har återtagit kontrollen över Afghanistan, med människor som flyr landet, oro för kvinnors utbildning, den potentiella återgången till tidigare regimer och förlusten av varje sken av demokrati.

I sådana tumultartade tider, vart, eller till vem, vänder vi oss? Hebreerbrevet 13:8 säger oss att vi vänder oss till Jesus, som är densamma ”i går och idag och i evighet”, medan kolosserbrevet 1:17 beskriver honom som den som ”håller samman allt”; Uppenbarelseboken 22:13 som ”A och O, den första och den sista, begynnelsen och änden”.

Vi måste vända oss till den som är klokare än vi, mer medkännande än vi är,

mäktigare än vi är, som både är Gud och här mitt ibland oss, och som är närvarande mitt i tumultet och kaoset eftersom, som vi läser i Psalm 23 och i Matteus 11:28, han inbjuder oss att vila. Ett av de bästa tillfällena att vända sig till Jesus är vid jul, när vi pausar för att minnas och fira inkarnationen, hans födelse och att han blev Immanuel (Gud med oss).

Vad betyder allt det här? Det betyder att det finns hopp! Det betyder att vi inte behöver vara ensamma! Det betyder att vi har någon som kan återuppliva våra själar när vi är trötta; någon som kan ge oss vila; någon som kan ge ett evigt perspektiv när det omedelbara känns förtärande; någon som håller ihop oss och vår värld när vi och den faller isär.

Det är verkligen något värt att fira denna jultid. Varför skulle vi inte vilja lära känna någon som Jesus?

Om ditt förhållande till Jesus har försummats ett tag, är julen en lämplig tid för att återknyta och återuppliva kontakten. Och om du inte redan känner honom är julen också ett tillfälle att möta Jesus för första gången – att bjuda in honom i ditt hjärta och liv som frälsare och vän.

Brian Peddle

General Frälsningsarméns internationella ledare Illustration: Thomas Breher Bibelcitat från Folkbibeln 2015

Kommendör Rosalie ansluter sig till mig och önskar er en god jul och Guds välsignelser under denna heliga högtid.

SOTAHUUTO

31

Enkelin siipi Puun paljas oksisto muodostaa taianomaisia kuvioita taivasta vasten. Näyttää suorastaan graafiselta. Musta ja harottava taivaan harmaita sävyjä vasten. Kun katselen tarpeeksi kauan, näen liikkeitä ja hahmoja, jotka saavat silmäni reagoimaan. Hah, tuossa on raskaana olevan naisen hahmo pyöristyneine vatsoineen, pienestä silmusta oksassa tuleekin äkkiä napa. Ja tuolla, tuolla näen selvästi enkelin siiven. Ei sillä, että nyt olisin kovin varma siitä, miltä enkelin siipi oikeasti näyttää, mutta siinä se on, ja tuulessa se liikkuu hiljaa ja ikään kuin hengellisesti, arvokkaasti. Niin kuin kuvittelen, että enkelin kuuluisi lentää. Pienessä – siinä, mikä ei päältä päin näytä miltään – annat, Jumala, minulle merkityksen. Kun varaan aikaa hiljentymiseen, hetken viipymiseen polulla. Silloin näen sen, sen valtaisan, minkä olet luonut. Merkityksellisyyden kaikessa harottavassa, ja sinun suunnitelmasi myös kaikkein arkipäiväisimmässä asiassa.

Joululahjaidea Komentaja Eva Klemanin koskettava ja ihastuttava hartauskirja-trilogia Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän Kuvitettuna komentaja Christina Kjellgrenin kauniilla akvarellitöillä.

Nyt joululahjahintaan!

Koko trilogia: 20 € + postikulut, kirjat yksittäin 10 € + postikulut.

”Enkeli ilmoittaa Jeesuksen syntymän. ’Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.’ Silloin Maria sanoi: ’Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.’ Niin enkeli lähti hänen luotaan.” (Luuk. 1:3–38)

Kirjat saatavilla myös ruotsinkielisinä.

Eva Kleman Kirjasta Omin silmin, Päivä 2014

kauppaosasto@pelastusarmeija.fi,

komentaja Kuvitus: Christina Kjellgren

(09) 681 2300 / Kauppaosasto

Iltahartaus YLE Radio 1 tiistaina 23.11. klo 18.50 ja 23.00 kapteeni Maarit Vuollet Aftonandakt YLE Radio Vega tisdag 30.11. kl. 19.15 kapten Kati Kivestö Radiojumalanpalvelus Vaasan osastosta YLE Radio 1 sunnuntaina 5.12. klo 11.00 nauhoitus sunnuntaina 28.11. klo 11.00 luutnantti Eija Kulmala johtaa, luutnantti Ari Kulmala puhuu Radiogudstjänst YLE Radio Vega söndag 12.12. kapten Kati Kivestö

32

SOTAHUUTO

Joululehti 2021

n

5€

muistathan

n

& TV

Sotahuuto

Radio

Tilaukset:

ekologisen vaihtoehdon – sotahuudon digilehden!

Toivotamme siunattua joulua

Sotahuudon voi tilata myös digilehtenä paperisen lehden sijasta.

Tilaamalla elektronisen version saat tuoreen Sotahuudon aina kuunvaihteessa sähköpostiisi PDF-tiedostona, jonka voit lukea silloin kun sinulle sopii.

SOTAHUUTO

1

Lehtitilauksen voit tehdä takasivun kupongilla tai osoitteessa pelastusarmeija.fi/sotahuuto Arkistoon lehdet ilmestyvät kuukauden viipeellä: pelastusarmeija.fi/uutisia/sotahuudon-arkisto

Tilaamalla tuet hyvää työtä.

Virallinen tiedonanto

23.10.2021

Seuraavat upseerit on ylennetty kapteenin arvoon:

Luutnantti Kirill Burunov Luutnantti Arina Danilova

22.10.2021

Onnittelemme uusia kapteeneja ja rukoilemme siunausta heidän ja heidän perheittensä elämään!

Luutnantti Kaisu Leino Luutnantti Riku Leino

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

en kaipaa kultaakaan; ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Zacharias Topelius Kuva: Scharfsinn86

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

SOTAHUUTO 33

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

En etsi valtaa, loistoa,

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Museon aarteet

Museonäyttelyn kiehtovat esineet kertovat Pelastusarmeijan 130-vuotisesta taipaleesta Suomessa.

”Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa” ”Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa” on todennäköisesti Pelastusarmeijan tunnetuin iskulause. Se viittaa siihen, ettei evankelioiminen yksinään riitä, vaan sosiaalinen työ on myös tärkeää. Pelastusarmeija onkin tarjoillut pelastussanoman lisäksi kirjaimellisesti soppaa ja saippuaa.

C

M

Y

CM

Museosta löytyvää kuparikattilaa ja kauhaa on käytetty muun muassa Temppelin pihalla keitettäessä ruokaa kongressivieraille ja yleislakon aikana vuonna 1956, jolloin Pelastusarmeijan Keskustalon pihalla oli kaksi soppatykkiä. Keiton sai tulla nauttimaan paikan päälle, mutta osalle perheistä soppaa vietiin myös kotiin. Tällaisia kattiloita on ollut Suomen Pelastusarmeijassa käytössä useita.

Lisää aarteita Pelastusarmeijan museossa Uudenmaankatu 40, Helsinki (sisäänkäynti pihan puolella) Vuonna 2019 uusitussa museonäyttelyssä esitellään Pelastusarmeijan historiaa sekä kansainvälisestä että kansallisesta näkökulmasta.

Pääset tutustumaan kiehtovien esineiden kautta järjestön tarinaan ja toimintaan Suomessa aina alkuaikojen hankaluuksista nykypäivään saakka.

Tarkista museon tämänhetkiset aukioloajat kotisivuiltamme: pelastusarmeija.fi/museo 34

SOTAHUUTO

MY

CY

CMY

K

2€ n

Lokakuu 2021 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 131. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2021 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Pixabay

SOTAHUUTO 35

hyvää sanomaa Joululahjaksi – itsellesi tai ystävällesi Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys